Lasten, nuorten ja perheiden osallisuus palveluissa

14.11.2016 1

Lasten, nuorten ja perheiden osallisuus palveluissa

Maaret Vuorenmaa

Esityksen sisältö

• Mitä osallisuudella tarkoitetaan?• Mitä lasten ja nuorten osallisuuden toteutumisesta tiedetään

ja miten sitä voi vahvistaa?• Mitä vanhempien osallisuuden toteutumisesta tiedetään ja

miten sitä voi vahvistaa?

14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 2

Mitä osallisuus yleisesti on?

• Osallisuudessa on kysymys kuulumisesta johonkin, vaikuttamisesta asioiden kulkuun ja vastuun ottamista seurauksista

• Liitetään yksilön sisäisiin voimavaroihin ja oman elämän omistajuuteen

• Pidetään oleellisena yksilön hyvinvoinnille ja terveydelle

• Voidaan nähdä syrjäytymisen vastavoimana

• Osallisuus toteutuu eri tasoilla: omassa elämässä, omien asioiden käsittelyssä, yhteisiin asioihin vaikuttamisessa, yhteiskunnassa



Valta

suhd

e ai

kuis

en ja

laps

en v

älillä

Yksityisyys-yhteisöllisyys

Lasten, nuorten (ja aikuisten) osallisuus…on mukaan ottamista heitä koskevaan päätöksentekoon, heidän kuulemistaan ja huomioon ottamistaan

(Turja 2011)

Miksi lasten ja nuorten osallisuus on tärkeää?


• Lapsen oikeuksien toteuttaminen• Laillisten velvollisuuksien täyttäminen• Palvelujen ja päätöksenteon parantaminen• Lasten/ nuorten taitojen edistäminen• Lasten/ nuorten voimaannuttaminen ja itseluottamuksen

lisääminen• Lasten/ nuorten suojeleminen• Voidaan tukea lasten ja nuorten valmiuksia osallistua ja

kantaa vastuuta omista ja yhteisistä asioista• Yhteistyöllä kunnan, erilaisten järjestöjen ja muiden

tahojen kanssa vaikuttamistoimintaa voidaan vielä laajentaa ja kehittää entisestään nuorten valmiuksia ja kiinnostusta toimia yhteiskunnassamme

Mukaillen: Sinclair 2004, Turja 2011

Toisaalta lasten (ja nuorten) osallisuuden kaksijakoisuus


• Missä asioissa lapsi tulisi nähdä osaavana ja pätevänä toimijana?• Milloin lapsi tarvitsee huoletonta lapsuutta sekä aikuisen hoivaa ja

suojelua?• Kritiikkiä lasten osallisuutta kohtaan:

– Lasta suojelevaa: Lapset eivät kykene, eikä heidän tarvitse kyetä, kantamaan vastuuta tavalla, jota osallisuus edellyttää. Lapsilta vaaditaan muutenkin liikaa.

– Aikuisen auktoriteettia suojelevaa: Nykypäivän lapset ovat liikaakin äänessä, heille tulisi asettaa rajoja ja vahvistaa aikuisen kasvatusvastuuta.

Ø RATKAISUNA osallisuuden tarkasteleminen lapsen omista lähtökohdista käsin ja osallisuuden näkeminen vuorovaikutuksellisesti rakentuvana ilmiönä?

Ø Lisäksi osallisuus on aina vapaaehtoista!

Mitä tutkimus kertoo lasten ja nuorten osallisuuden toteutumisesta?


• Lasten ja nuorten osallisuus nähdään yleisesti tärkeänä ja tavoiteltavana

• Monenlaiset keinot tukea lasten ja nuorten osallisuutta ovat vakiintuneet osaksi toimintaa, esim. – kokoukset, lapsille suunnatut toiminnan arviointilomakkeet,

portfoliokeskustelut, lapsikohtaisten suunnitelmien laatimis- ja arviointikokoukset, aloitelaatikot jne.

– Vertaissovittelu, oppilaskuntatoiminta ja koulukummitoiminta jne.

(Sinclair 2004, Turja 2011, Kiili 2006, Riihimäki & Sthyr 2010, Rutanen 2012, Roos 2015)

Käytännön keinoja tukea osallisuutta on jo olemassa lukuisia…Esim. Hyvät käytännöt https://hyvatkaytannot.oph.fi/etusivu

• Osallisuusmato– auttaa pieniäkin oppilaita hahmottamaan sitä, miten

vaikuttamisprosessi koulussa etenee konkreettisesti sekä helpottaa omien vaikuttamismahdollisuuksien ymmärtämistä

• Unelmien koulupäivä– Osallistetaan oppilaita opetuksen suunnitteluun ideoimalla ja

toteuttamalla heidän kanssaan yhdessä unelmien koulupäivä• Oppilaskuntatoiminnan vuosikello

– laitetaan näkyvälle paikalle koulun seinälle ja siihen laitetaan esille säännölliset tapahtumat, kokoukset, tempaukset sekä tilaa uusille ideoille ja ehdotuksille. Vuosikello helpottaa toiminnan suunnitelmallisuutta, näkyvyyttä ja tiedottamista sekä arviointia.


Toisaalta…• Osallisuus on usein edelleen vain muodollisia

osallisuustapahtumia • Lapset ja nuoret eivät tule kuulluiksi nykyisissä käytänteissä riittävästi

vaan arki määrittyy edelleen aikuislähtöisenä • Suositaan vain tietynlaista osallisuutta ja lapset/ nuoret eivät halua

osallistua niin kuin aikuiset haluavat• Lapsille ja nuorille annetaan muodollinen mahdollisuus, mutta ei

auteta tarpeeksi vaan heidät jätetään oman onnensa nojaan• Erilaisissa osallisuusryhmissä mukana on vain niitä, joilla menee

muutenkin hyvin• Lasten ja nuorten näkemyksiä kyllä kuunnellaan, mutta sitten ne

jätetään huomioimatta

15.11.2016 Esityksen nimi / Tekijä 9

(Sinclair 2004, Kiili 2006, Riihimäki & Sthyr 2010, Turja 2011, Rutanen 2012, Roos 2015)

Mitä sitten voisi tehdä?


Ajankohtainen kysymys lienee se, miten edetä irrallisista osallisuustapahtumista osallisuuden kulttuuriin?

– ”Muutos alkaa aikuisten asenteista” (Shier 2001)

– Lasten, nuorten ja aikuisten mielipiteiden arvostaminen ja näkeminen yhtä tärkeinä

– Edellyttää aikuisia kuulemaan ja näkemään lapset ja nuoret entistä aktiivisempina kumppaneina ja ennakkoluulottomina kanssakehittäjinä

– Aikuisten pitäisi oppia sietämään omaa epävarmuuttaan ja tilanteiden ennakoimattomuutta

• Luodaan organisaatiokulttuuri, joka tukee osallisuuden kulttuuria– Luodaan todelliset, arjessa kantavat puitteet

Ø Yhteinen kieli, yhdessä tekeminen, yhdessä vaikuttaminen, yhdessä päättäminen, yhdessä suunnittelu, yhdessä kehittäminen, yhdessä arviointi

(Pramling ym. 2003, Akola 2007, Bae 2009, Roos 2015)

Entä mitä vanhempien osallisuus on?

• Voidaan yleisesti määritellä prosessiksi, jonka myötä vanhemmat saavuttavat sellaisia tietoja, taitoja ja voimavaroja, joiden avulla he pystyvät– hallinnoimaan omaa perhe-elämäänsä– vaikuttamaan oman perheensä asioihinsa ja niiden

käsittelyyn– kehittämään perheille suunnattuja palveluita ja ympäröivää

yhteisöään


Mukaillen: Koren ym. 1992, Warren ym. 2011

Miksi vanhempien osallisuudesta puhutaan eli mitä hyötyä siitä aikaisempien tutkimusten mukaan on?

Vanhempien osallisuus on ollut yhteydessä:• Perheiden

– jokapäiväisen arjen hyvinvoinnin kohentumiseen ja kykyyn kohdata elämänmuutoksia (Liu ym. 2010, Lambard ym. 2013, Martins ym. 2013)

– yhtenäisyyden, toimintakyvyn ja perheenjäsenien välisten suhteiden kohentumiseen (Gavin ym. 2006, Gorvne 2010, Hansen ym. 2012)

• Vanhempien– vähäisempiin masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin sekä vanhemmuuden stressiin

(Semke ym. 2010, Gerkensmeyer ym. 2011, Weiss ym. 2012)

– kykyyn etsiä, vastaanottaa ja hyödyntää palveluista saatavaa apua ja tukea (Denboda ym. 2006, Halme ym. 2014)

– myönteisempään kokemukseen palveluiden saavutettavuudesta ja riittävyydestä (Denboda ym. 2006, Halme ym. 2014)

• Lapsen – suotuisampaan kehitykseen (Bourke-Taylor ym. 2009, Bronte-Tinkew ym. 2008, Weiss ym. 2012)

– hoidon jatkuvuuteen ja myönteisempiin hoitotuloksiin (Järvikoski ym. 2013, deMelo ym. 2014, Zanello ym. 2015)


Mitkä tekijät suomalaisten pienten lasten vanhempien osallisuuteen ovat yhteydessä?


• Aineisto kerätty osana THL:n Lasten ja perheiden palvelujen yhteensovittaminen ja johtaminen –hanketta v. 2009

• Kohderyhmä koostui suomenkielisistä, alle 9-vuotiaiden lasten äideistä (n = 571) ja isistä (n = 384)

• Osallistujat poimittiin ositetulla satunnaisotannalla Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä

• Vanhemmat arvioivat osallisuutensa toteutumista lastenneuvolassa, kouluterveydenhuollossa, päivähoidossa, esiopetuksessa ja perusopetuksessa

• Aineisto on valikoitunut niin, että se edustaa todennäköisesti itsensä keskimääräistä osallisemmaksi tuntevia vanhempia. Valikoitumisen vaikutus yhteydessä oleviin tekijöihin ei todennäköisesti ole kovin merkittävä.

Osallisuutta vahvistavia tekijöitä Osallisuutta heikentäviä tekijöitä

Perhe-elämään liittyvät tekijätArjen toimivuus Vanhemmuuteen liittyvät huoletTyön ja perhe-elämän yhteensovittamisen onnistuneisuus

Hankaluudet saada apua ja tukea lähipiiriltä

Palveluihin ja palvelujärjestelmään liittyvät tekijätRiittäviksi koetut vaikuttamismahdollisuudet oman lapsen palvelutapaamisessa ja oman kunnan lapsiperheiden palveluissa

Työntekijälähtöinen päätöksenteko oman lapsen palvelutapaamisissa

Riittäväksi koettu tiedonsaanti oman kunnan lasten ja perheiden palveluista

Vanhemman omaan lapsuuteen liittyvät tekijät

Omien vanhempien pitkittynyt työttömyys ja/tai taloudelliset vaikeudetOmien vanhempien MT-ongelmatVakavat ristiriidat lapsuudenperheessäÄideillä se, että oli ollut lapsuudessaan koulukiusattu


Keinoja vanhempien osallisuuden vahvistamiseen


Vanhemmuuden vahvistaminen ja sosiaalisen tuen saannin turvaaminen• Vertaistuki kaikissa muodoissaan

– Vertaisryhmätapaamiset, vertaisryhmät netissä…– Vanhempien kannustaminen ja tarvittaessa rohkaiseminen osallistumaan

• Ryhmätoiminnot palveluissa– Esim. ryhmäneuvola



Perheiden arjen toimivuuden tukeminen• Vanhempien rohkaiseminen avun pyytämiseen• Esim. matalan kynnyksen kunnallinen perhetyö ja

tukihenkilötoiminta• Eri palveluiden tuottajien yhteistyön monipuolistaminen ja

tiivistäminen– Työntekijöiden tietoisuus muista palveluista lisääntyy

Ø Mahdollisuus ohjata herkästi vanhempia muiden palveluiden piiriin paranee

– Palveluiden välinen jatkumo paranee– Mahdollisuus kehittää siltoja eri palveluiden välille paranee

• Esim. lastenneuvolassa aloittanut perhevalmennusryhmä jatkaa tapaamisia kansalaisjärjestön ylläpitämässä kahvilassa



Vanhempien vaikuttamismahdollisuuksien ja päätöksentekoon osallistumisen kohentaminen palveluissa• Vanhempien mukaan ottaminen päätöksentekoon aina, kun

vain mahdollista– Kokemus kuulluksi tulemisesta oleellista– Vanhemman huomiointi oman lapsensa asiantuntijana– Ei odoteta vanhemman olevan aloitteellinen osapuoli, sillä aktiivinen ja

oma-aloitteinen osallistuminen vaatii sellaisia voimavaroja, joista osallisuutensa heikommaksi kokevalla vanhemmalla on puutteita

• Tarjotaan tietoa, aikaa, mahdollisuus keskustella…• Tarvittaessa tuetaan, kannustetaan, rohkaistaan mukaan

yhteistyöhön…



Vanhempien vaikuttamismahdollisuuksien kohentaminen palvelujärjestelmässä• Palveluihin vaikuttaminen luontevaksi osaksi palvelutapaamisia, jotta kaikki

vanhemmat voivat osallistua palveluiden kehittämiseen– Pyydetään palautetta palveluista, kehittämisehdotuksia jne. – Palautteen ja kehittämisehdotuksien huomiointi ja käsittely?

• Vanhempien kutsuminen palvelutapaamisten yhteydessä esimerkiksi erilaisiin asiakastyöryhmiin

• Internet-pohjaisten asiakastyöryhmien ym. kehittäminen ja hyödyntäminen

Vanhempien tiedonsaannin parantaminen alueellisista lapsiperheille suunnatuista palveluista• Miten saada yhteen paikkaan ajantasainen tieto kaikista kunnan, yksityisten

palveluiden tuottajien, seurakunnan ja kansalaisjärjestöjen tarjoamista palveluista?

Pohdittavia kysymyksiä


Lasten ja nuorten osallisuudesta1. Määrittyykö arki palvelussa

enemmän aikuis- vai lapsilähtöisenä?

– Miten lapsilähtöisyyttä voisi edistää?, Miten ja milloin lapsia kuunnellaan? Mitä lasten ajatuksille ja ideoille tehdään?

2. Ohjaako toimintaa enemmän sen sujuvuus ja vaivattomuus vai lapsen tarpeet ja toiveet?

– Miten voisi yhdistää toiminnan sujuvuuden ja lasten toiveiden toteutumisen?

3. Onko palvelussa osallisuushetkiä vai jatkuvasti läsnä oleva osallisuuden kulttuuri?

– Miten osallisuuden kulttuuria voisi edistää?

Vanhempien osallisuudesta1. Miten vanhemman osallisuus arkisissa

kohtaamisissa ja palvelutilanteissa toteutuu?u Toteutuuko se kaikilla vanhemmilla? Miten

sitä nyt tuetaan? Mitä muuta voisi tehdä?

2. Mitä keinoja vanhemmilla on palveluihin vaikuttamisessa?u Miten hyvin vanhemmat tuntevat ne? Miten

omassa työssä voisi lisätä vanhempien vaikuttamismahdollisuuksia ja -halukkuutta?

3. Millaisia mahdollisuuksia vanhemmilla on vertaistuen saamiseen?u Mitä muuta voisi olla? Miten vanhempien

osallistumista voisi lisätä?4. Miten palveluista tiedottaminen toteutuu?

u Miten hyvin tt itse tuntee palvelutarjonnan? Miten hyvin vanhemmat tuntevat sen? Mitä keinoja tiedonsaannin parantumiseen voisi olla?

LähteetAhlholm S. 2014. “Että jokainen lapsi sais osallistua niillä taidoilla, mitä hällä on”. Kasvattajien toiminta lasten osallisuudessa. Kasvatustieteiden pro gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden yksikkö.

Akola S. 2007. Lasten osallisuus päiväkodin toiminnassa Suomessa ja Saksassa. Varhaiskasvatustieteen pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos.

Bae B. 2009. Children’s Right to Participate – Challenges in Everyday Interaction. European Early Childhood Education Research Journal 17 (3), 391–406, Routledge, USA.

Bourke-Taylor H, Law M, Howie L, Pallant JF. 2009. Development of the Child’s Challenging Behaviour Scale (CCBS) for mothers of school-aged children with disabilities. Child: Care, Health and Development 36 (4), 491–498.

Bronte-Tinkew J, Carrano J, Horowitz A & Kinukawa A. 2008. Involvement among resident fathers and links to infant cognitive outcomes. Journal of Family Issues 29 (9), 1211–1244.

deMelo EM, Ferreira PL, de Lima RA & de Mello DF. 2014. The involvement of parents in the healthcare provided to hospitalized children. The Revista Latino-Americana de Enfermagen 22 (3), 432–439.

Denboba D, McPherson MG, Kenney MK, Strickland B & Newacheck PW. 2006. Achieving family and provider partnerships for children with special health care needs. Pediatrics 118 (4), 1607–1615.

Gavin L & Wysocki T. 2006. Associations of paternal involvement in disease management with maternal and family outcomes in families with children with chronic illness. Journal of Pediatric Psychology 31 (5), 481–489.

Gerkensmeyer JE, Perkins SM, Day J, Austin JK, Scott EL & Wu J. 2011. Maternal depressive symptoms when caring for a child with mental health problems. Journal of Child and Family Studies 20 (5), 685–695.

Gorvine BJ. 2010. Head Start fathers’ involvement with their children. Journal of Family Issues 31(1) 90–112.

Halme N, Kanste O & Perälä M-L. 2014. Lasten ja perheiden palveluiden saavutettavuus ja avun riittävyys –rakenneyhtälömallin kehittäminen ja arviointi. Hoitotiede 3, 217-230.


LähteetHansen JA, Weiisbrod C, Schwartz DD & Taylor WP. 2012. Paternal involvement in pediatric type 1 diabetes: fathers’ and mothers’ psychological functioning and disease management. Families, Systems and Health 30 (1), 47–59.

Järvikoski A, Härkäpää K, Martin M & Vasari P. 2013. Service characteristics as predictors of parents’ perceptions of child rehabilitation outcomes. Journal of Child Health Care 19 (1), 106–117.

Kiili J. 2006. Lasten osallistumisen voimavarat : tutkimus Ipanoiden osallistumisesta. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto, studiesin Education, Psychology and Social research.

Koren PE, DeChillo N & Friesen BJ. 1992. Measuring empowerment in families whose members have emotional disabilities: A brief questionnaire. Rehabilitation Psychology, 37, 305–321.

Lambard AM, Jurkowski JM, Lawson HA & Davison KK. 2013. Family ecological predictors of physical activity parenting in low-income families. Behavioral Medicine 39 (4), 97–103.

Liu C-H, Chao Y-H, Huang C-M, Wei F-C & Chien L-Y. 2010. Effectiveness of applying empowerment strategies when establishing a support group for parents of preterm infants. Journal of Clinical Nursing 19 (11/12), 1729–1737.

Martins TU, Zerbetto SR & Dupas G. 2013. Empowerment mechanisms used by the family of a child with cleft li and palate to a resilient path. Ciencia, Cuisado e Saude 12 (3), 494–501.

Piiroinen T. 2007. Ohjaajan opas lasten osallistavien ryhmien ohjaamiseen. Kuunnelkaa meitä –Lasten osallisuushanke 2006-2007/ Mun vuoro –Lasten osallisuushanke 2009–2011. Saatavana osoitteessa http://www.munvuoro.fi.

Pramling Samuelsson I. 2004. How do children tell us about their childhoods? Early Childhood Research & Practice (ECRP) 6(1).

Puroila A-M. 2002. Kohtaamisia päiväkotiarjessa – Kehysanalyyttinen näkökulma varhaiskasvatustyöhön. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta.

Riihimäki E & Styhr A. 2010. Hyvä päiväkodin piha –millainen se on? Lasten kokemuksia oman päiväkodin pihapiiristä.Varhaiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos.


LähteetRoos P. 2015. Lasten kerrontaa päiväkotiarjesta. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden yksikkö.

Räty H, Kasanen K & Laine N. 2009. Parents’ participation in their child’s schooling. Scandinavian Journal of Educational Research 53 (3), 277–293.

Semke AC, Garbacz A, Kwon K, Sheridan SM & Woods KE. 2010. Family involvement for children with disruptive behaviors: the role of parenting stress and motivational beliefs. Journal of School Psychology 48 (4), 293–312.

Shier H. 2001. Pathways to participation: openings, opportunities and obligations: a new model for enhancing children's participation in decision-making, in line with article 12.1 of the United Nations Convention on the Rights of the Child. Children & Society 15 (2),107–117.

Sinclair R. 2004. Participation in practice: Making it meaningful, effective and sustainable. Children & Society 18 (2), 106–118.

Turja L. 2011. Lapset osallisina – Kohti uuta varhaiskasvatuskulttuuria. Suomen Varhaiskasvatus ry - verkkolehti Varhaiskasvatus tänään.

Vuorenmaa M. 2016. Äitien ja isien osallisuus perheessä ja lasten palveluissa sekä osallisuuteen yhteydessä olevat tekijät. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikkö.

Warren Z, McPheeters ML, Sathe N, Foss-Feig JH, Glasser A & Veenstra-VanderWeele J. 2011. A systemic review of early intensive intervention for autism spectrum disorders. Pediatrics 127 (5), e1303–e1311.

Weiss JA, Cappadocia C, MacMullin JA, Viecili M & Lunsky Y. 2012. The impact of child problem behaviors of children with ASD on parent mental health: the mediating role of acceptance and empowerment. Autism 16 (3), 261–274.

Zanello E, Calugi S, Rucci P, Pieri G, Vandini S, Faldella G & Fantini MP. 2015. Continuity of care in children with special healthcare needs: a qualitative study of family’s perspectives. Italian Journal of Pediatrics 41 (7), 1–9.


Health & Medicine

Lasten, nuorten ja perheiden osallisuus palveluissa