Matti Koivikko lääkintöneuvos lastenneurologian dosentti TAYS lastenneurologisen yksikön ylilääkäri 2006 asti

Puheenvuoroja laatuun ja käytäntöön – asumispalveluiden arviointia

Se sujui seuraavasti …

Onko tällaista uudistusta tehty ennen? Onpa hyvinkin.

(HS 22.3.1999)

”Kuka tätä pyörittää nyt ja kohta?”

Verkostotyön ongelmana on vastuun häviäminen.

Verkoston osatekijät ovat olemassa, mutta niiden kartoitus ja yhteenveto on puutteellista.

Yhteistyö, työnjako, vastuut ja velvollisuudet ovat usein määrittämättä.

”Kehitysvammainen potilaana” Arvio, Aaltonen, Duodecim 2011

Huom. ”Palvelujen pyörre” on samanluonteinen asumismuodosta riippumatta

Eräs mahdollinen vastaus (paras tuntemani): Jos järjestelmä ei yritä tulla ulos sektori-putkistaan, palveluohjaus (case management) ei voi toimia. (Tom Arnkil, Dialogi 1/2005)

Miksi perheet (kohta ehkä asumisyksikötkin) kokevat, että palvelut ovat joskus vaikeita tavoittaa?

Marja Pajukoski

PÄÄTÖSTEN TUEKSI • 2 | 2010 - THL

muitakin haittamekanismeja on …

Koottuja kommentteja eri suunnista: Vaikuttaa siltä, että palvelusuunnitelmia laadittaessa ei yhteisymmärrystä aina ole tai siihen ei edes pyritä. Asiakkaalle varataan tilaisuus esittää näkemyksensä, mutta sitä ei aina oteta huomioon. Asiakkaan toivomukset saatetaan kirjata, mutta palvelut järjestetään organisaation määrittelemällä tavalla.

1) Tarvitaan alueellinen suunnitelma paikallisten palvelujen käytöstä. (kenelle - mitä – mistä – kuka)

Sektoriputkille ja hallinnollisille epäkohdille on tehtävä jotain.

2) Tarvitaan yksilöllinen suunnitelma paikallisten palvelujen käytöstä.

Avuntarvitsijan on saatava tarvitsemansa palvelut ilman kohtuutonta vaivaa.

Näin on. Mutta heidän työnsä tulee käytännössä mahdolliseksi, jos käytettävissä on sekä alueellinen että yksilöllinen suunnitelma.

Pirjo Poikonen: ”Asumisyksikön henkilökunnan yhtenä tehtävänä on huolehtia siitä, että asukkaat saavat tarvitsemansa palvelun.”

KYSEESSÄ ON YHTEINEN ASIA – ONHAN?

TOTEUTUS TIETYSTI MYöS...