Kansalaistoimijoiden kritiikki ja

vaihtoehdot aktiivipolitiikan

viitekehyksessäVille-Veikko Pulkka (JYU), Sosiaalipolitiikan päivät, Joensuu 23.10.2014

Esitelmän rakenne

Aktiivipolitiikka lyhyesti

Kansalaistoimijoiden kritiikki ja

vaihtoehdot

Johtopäätökset

Aktiivipolitiikka lyhyesti keynesiläinen täystyöllisyyspolitiikka ajautui legitimiteettikriisiin

1970-luvulla → ei kyennyt ratkaisemaan inflaatiota ja työttömyyttä

hyvinvointivaltion uusliberaali kritiikki → kokonaiskysynnän

sääntelyn sijaan työvoiman tarjonnan korostuminen ← taustalla

erityisesti OECD:n myötävaikutus (Sihto 2013)

työvoiman tarjonnan korostamisen taustalla uusklassinen

talousteorian vapaamatkustajaoletus ja Sayn laki → työtön on

taipuvainen valitsemaan vapaa-ajan työnteon sijaan ja tarjonta luo

itse kysyntänsä → työttömyys rakenteellisesta ongelmasta yksilön

valintoihin palautuvaksi ilmiöksi (esim. Ahokas & Holappa 2014)

hyvinvointivaltion paradigmamuutoksen seurauksena (Julkunen

2013) aktivointiuudistukset toden teolla käyntiin kuitenkin vasta

1990-luvulla; ideoiden ja ideologioiden hybridi, kansallisin

erikoispiirtein

Aktiivipolitiikka

käytännössä a) sosiaaliturvan, ennen muuta työttömyysetuuksien, tason madaltaminen ja

keston lyhentäminen sekä tarveharkinnan lisääntyminen

b) ansiosidonnaisten etuuksien tiukempi sitominen työuran pituuteen ja

maksettuihin vakuutusmaksuihin

c) ei-kontributiivisten vähimmäisetuuksien vastikkeellistaminen työllä, harjoittelulla,

opiskelulla, muulla aktiviteetilla tai moraalisäännöillä

d) in-work-etuudet eli sosiaalietuuksien maksaminen työssä käyville joko

pysyvämpänä matalapalkkatukena tai väliaikaisena tukena työhön

sosiaalietuuksien piiristä siirryttäessä

(Julkunen 2013)

= palkkatyön ensisijaisuuden korostaminen

toimeentulon ja osallisuuden lähteenä

Aktivointiuudistuksia

Suomessa1994: työmarkkinatuen käyttöönotto

1996: työmarkkinatuen määräaikainen pidättäminen ilman koulutusta olevilta alle 20-vuotiailta

nuorilta sekä toimeentulotuen määräaikainen alentaminen, jos sen saaja ei ota vastaan

tarjottua työtä

1997: työmarkkinatuen pidättäminen alle 25-vuotiailta

1998: työnhakusuunnitelma & yhdistelmätuki

2001: aktivointisuunnitelma, kuntouttava työtoiminta

2002-2003: ”toinen aalto”: työvoiman palvelukeskukset, yksityiset työnetsijät, työvalmentajat

2003: yhdistelmätuen ehtojen väljentäminen

2004: laki sosiaalisista yrityksistä

2006: työmarkkinatuen aktivointiehto, yli 500 päivää työmarkkinatukea saaneiden velvollisuus

osallistua aktiivitoimenpiteisiin, ikääntyneiden matalapalkkatuen kokeilu

2011: mahdollisuus leikata koulutuksesta kieltäytyvien alle 25-vuotiaiden nuorten

toimeentulotukea

2013: Nuorisotakuu

Toimiiko aktiivipolitiikka? OECD:n arviot voittopuoleisesti myönteiset arviot (erityisesti

OECD 2005) johtaneet aktivointistrategian suosion kasvuun

korkean työttömyyden oloissa tehokasta

parhaiten toimii henkilökohtaiset haastattelut ja

suunnitelmat sekä työhön patistavat strategiat, huonoiten

työharjoittelu ja julkinen tukityöllistäminen

OECD:n selvitys perustui Tanskaa lukuunottamatta

anglosaksisiin maihin, joissa vaatimaton sosiaaliturva

onko talouskasvun kysyntävaikutuksia huomioitu riittävästi?

Kluven (2010) laajan meta-analyysin mukaan yksityiselle

sektorille kohdistuva tukityöllistäminen tehokkainta,

työvoimakoulutukset ja julkiselle sektorille kohdistunut

tukityöllistäminen tehottomia

Toimiiko aktiivipolitiikka? uusklassinen talousteoria kuvaa huonosti työttömien todellisuutta

sanktioilla ei vaikutusta työmotivaatioon (Griggs & Evans 2010) ←

työttömien työmotivaatio tutkitusti hyvä (esim. Aaltio 2014),

korkeakaan sosiaaliturva ei tee tyytyväiseksi elämään (Eichhorn

2013)

etenkin Suomessa tehdyt tutkimukset osoittaneet sanktioinnin

tehottomuuden (Aho & Vehviläinen 1997; Hämäläinen, Tuomala &

Ylikännö 2009; Palola, Hannikainen-Ingman & Karjalainen 2012)

→ vapaamatkustajaoletus siis erittäin kyseenalainen!

kysymys sanktioista määrittelee viime kädessä aktiivipolitiikan

luonteen!

→ osallistetaanko mahdollistamalla vai kiristämällä?

Toimiiko aktiivipolitiikka?

uusklassinen talousteoria myös taloustieteellisesti

kestämättömällä perustalla

Sayn lain taloustieteellinen perusta kestämätön (Ahokas &

Holappa 2014)

vapaa-ajan valitseminen ei selitä pitkäaikaistyöttömyyttä,

vaan kysymyksessä on työn kysynnän raju muutos (Hiilamo

2014a)

työvoiman tarjonta on supistunut, koska sen kysyntäkin on

alentunut (Haaparanta 2014)

matalan tuottavuuden töiden vähennyttyä tiukoillakaan

työvelvoitteilla tai sanktioilla ei ole mahdollista pakottaa

työttömiä palkkatöihin (Hämäläinen 2013)

Toimiiko aktiivipolitiikka? Geldolf (1999): vähemmän valinnanvapautta, heikompi

toimeentuloturva, moralisoiva paternalismi, sosiaalisen koheesion

heikkeneminen, kustannukset julkiselle taloudelle (myös Eichhorst

& Konle-Seidl 2008), toimeentuloon riittämätön palkkaus,

keinottelu subventoidulla työllä

työhön liittyvät laatukysymykset toissijaisia (Daguerre &

Etherington 2009)

”Saksan työllisyysihme” → minijobsit euron tuntipalkalla kuntien

palveluksessa → epävarmat työsuhteet, työssäkäyvien köyhien

lisääntyminen ja tuloerojen kasvu

90-luvun kritiikki: osallistaminen ei sisällä yhteiskuntakritiikkiä eikä

pyrkimystä rakenteiden muuttamiseen, vaan pyrkii yksilöiden

sulauttamiseen epäoikeudenmukaiseen ja eriarvoiseen

yhteiskuntaan (Julkunen 2001)

Ei ole ratkaissut työttömyysongelmaa!!!

Kvalitatiivinen

verkkohaastattelu tavoitteena hahmottaa kolmen avokysymyksen avulla malliin

liitettyjä ongelmia, mahdollisia myönteisiä puolia sekä

vaihtoehtoisia työvoimapoliittisia ratkaisuja

Google Forms -haastattelulomake jaettiin Facebookin Ei

pakkotyölle ja Kuka kuuntelee köyhää -ryhmiin → 28 vastaajaa →

kyllääntynyt aineisto

sukupuolten mukaan vinoutunut:18 miestä, 9 naista, vastaajien

keski-ikä 46 vuotta

12 työttömänä tai aktiivisissa työvoimapoliittisissa toimenpiteissä

teemoittelu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla sekä

kvantifiointi

Kansalaistoimijoiden esittämä kritiikki

– Pakkotyötä halpatyömarkkinoilla vastaajien huolenaiheet varsin yhteneväisiä keskenään,

vaikkakin erilaisia ongelmakohtia mainittiin yhteensä lähes

kolmekymmentä

kaksi ongelmaa nousi kuitenkin korostetusti esille:

halpa-/ilmaistyömarkkinoiden syntyminen (15 mainintaa)

pakko-/orjatyön luonne (13 mainintaa)

→ yhteisenä nimittäjänä työn palkattomuus

Halpa-/ilmaistyömarkkinoiden

syntyminen (15 mainintaa) halpa-/ilmaistyömarkkinoiden katsottiin

polkevan palkkoja

sementoivan heikon toimeentulon

lisäävän katkeruutta työntekijöiden välille

vääristävän kilpailurakennetta

tuottavan yrityksille ansaitsematonta hyötyä

ennen muuta pelkona oli palkkatyön korvautuminen

halpa-/ilmaistyövoimalla (10 mainintaa), mikä johtaisi

työttömyyden lisääntymiseen entisestään

Pakko-/orjatyön luonne (13 mainintaa)

pakko-/orjatyöllä viitattiin työhön, joka:

ei perustu vapaaehtoisuuteen

on palkatonta

sisältää sanktioilla kiristämistä ja viranomaismielivaltaa

muodostaa ristiriidan pakkotyön kieltävien

kansainvälisten sopimusten kanssa

Muita ongelmia

toimenpiteet eivät työllistä avoimille työmarkkinoille (5

mainintaa)

työttömien moralisointi (5 mainintaa)

ihmisarvon vastaisuus/moraalittomuus (5 mainintaa)

työttömän toimeentulo ei parane (4 mainintaa)

juridiset ongelmat (4 mainintaa)

kansantaloudellinen merkityksettömyys/haitallisuus (4 mainintaa)

omaehtoisen aktiivisuuden rajoittaminen (3 mainintaa)

alentuneen työkyvyn ja osallistamisen ristiriita (3 mainintaa)

Kansalaistoimijoiden vaihtoehdot –

Palkkatöitä ja perusturvaa näkemykset melko yhtenäisiä myös siitä, millä tavoin mallille

asetettuja tavoitteita tulisi edistää:

oikeat palkkatyöt (9 mainintaa)

perustulo/kansalaispalkka (7 mainintaa)

perusturvan parantaminen/vastikkeellisuuden purkaminen

(5 mainintaa)

aktivointitoimenpiteiden vapaaehtoisuus (4 mainintaa)

aktiivinen sosiaalityö (2 mainintaa)

koulutus (2 mainintaa)

asennekampanjat ja tiedottaminen sosiaaliturvan

oikeutuksen lisäämiseksi (2 mainintaa)

Kansalaistoimijoiden vaihtoehdot –

Palkkatöitä ja perusturvaa vaatimus oikeista palkkatyöpaikoista ei ole yllättävä tulos

ottaen huomioon palkkatyön suuren merkityksen

suomalaisten elämässä (Haavisto 2014)

oikeiden palkkatöiden katsottiin:

mahdollistavan riittävän kulutustason ylläpitämisen

estävän syrjinnän ja kohtelun toisen luokan kansalaisena

liittävän aidosti työyhteisöön

Kansalaistoimijoiden vaihtoehdot –

Palkkatöitä ja perusturvaa ottaen huomioon jo nykyisen sosiaaliturvan vastikkeellisuuden ja

perusturvan saantiehtoihin vuosien mittaan tehdyt kiristykset

vastikkeettoman perustulon nousemista palkkatyövaatimuksen

jälkeen suosituimmaksi vaatimukseksi voinee pitää aavistuksen

yllättävänä

vastaajien mukaan perustulo poistaisi vanhan kaavan mukaisen

työvelvoitteen, selventäisi ”käsitesotkua”, toisi sosiaaliturvan

helposti kaikkien saataville, lisäisi kannustavuutta, vähentäisi

syrjäytymistä, lopettaisi työttömien syyllistämisen sekä ottaisi

erilaiset voimavarat tehdä työtä huomioon

vähemmän yllättävänä voi sen sijaan pitää vaatimusta perusturvan

parantamisesta/vastikkeellisuuden purkamisesta → riittävän

kulutustason turvaaminen ja sitä kautta syrjäytymisen

ehkäiseminen

Kansalaistoimijat sekä oikeassa että

väärässä kyseessä ei paradigmamuutos, vaikka malli lisäisikin

vastikkeellisuutta ja mahdollistaisi sanktioiden laajemman

käytön ← orjatyöstä tai vastikkeellisesta sosiaaliturvasta

puhuminen voi näyttää ulospäin nykytilan hyväksymisenä

mallilla voidaan saavuttaa myös myönteisiä vaikutuksia:

sähköinen työllistämisseteli, tehtäväkalenteri, etuuden saajat

mukaan suunnitteluun ja toteutukseen, osallistumislisä

→ kategorisen vastustamisen sijaan voisikin olla tehokkaampaa

kohdistaa kritiikki sanktioihin ja painostaa päättäjiä

myönteisten uudistusten toteuttamiseen

Kansalaistoimijat sekä oikeassa että

väärässä huoli työntekijöiden neuvotteluaseman heikentymisestä aiheellinen,

vaikka virallisesti onkin painotettu, ettei malli voi korvata

palkkatyötä

laaja maksuton työvoimareservi ← miksei olisi houkuttelevaa

hyödyntää?

kuntien roolia lisätään merkittävästi ← kunnat talousvaikeuksissa

aina löytyy tekemätöntä työtä, josta ei vaan toistaiseksi ole

maksettu

irtisanomistilanteet

palkkojen polkeminen tarjonnan lisääntyessä

syntyykö julkiselle puolelle uusia työpaikkoja entiseen tapaan?

yritysten mukaanottaminen kyseenalaista → silpputyötä liian

helppo teetättää osallistumistoimenpiteinä ← työntekijät eivät

voi olla uusi yritystuki

Kansalaistoimijat sekä oikeassa että

väärässä vaatimattomat osallistumislisät voivat sementoida köyhyyden, jos

toimenpiteet eivät työllistymiseen avoimille työmarkkinoille

etenkin kuntien roolia halutaan lisätä ← todettu huonoksi

vaihtoehdoksi

Kataisen hallitus korotti perusturvaa ← poliittinen hinta oli kova →

uudet parannukset poliittisesti epätodennäköisiä

vapaaehtoisuus (= ei sanktioita) olisi tärkeä periaate (myös Hiilamo

2014b), mutta... ← voiko kuitenkaan toteutua nykyisen paradigman

sisällä?

→ kansalaistoimijoiden vaihtoehtojen toteutuminen vaatisi

todennäköisesti paradigmamuutoksen

→ työvoiman tarjonnan korostaminen ja moralistinen laiskat työttömät -

diskurssi antavat tukea työvelvoitteen voimistamiselle jatkossakin

”Joskus kultaisella 80-luvulla sanottiin, että työttömän on haettava työtä ja se oli se työttömän homma, mistä sai työttömyyskorvauksen. Työnhaku oikeutti siis työttömyyskorvauksen saamiseen, jos vain oli aktiivinen. Miten työtön on nyt muuttunut muka syrjäytyneeksi ja sosiaaliturvalla eläväksi pummiksi, jonka on haettava oikeutusta sosiaaliturvaan näpertelemällä jotain epäolennaista? Kun

siis ainoa todellinen ongelma on se, ettei saa töitä...”

Nainen, 49

Osallistava sosiaaliturva ei ratkaise

työttömyysongelmaa!

Työvoimapolitiikka kaipaa uusia

innovaatioita!

LähteetAaltio, Elina (2014): Työllisyyspalvelujen vaikuttavuus -projektin väliraportti. Helsinki: Kuntaliitto. Saatavilla <

http://www.kunnat.net/fi/Kuntaliitto/media/tiedotteet/2014/06/tyokykymittari/Raportti%20toimintakykymittarin%20pilotoinnista.pdf >, luettu 22.10.2014.

Aho, Simo & Jukka, Vehviläinen (1997): Keppi ja porkkana. Helsinki: ESR-julkaisut no 3.

Ahokas, Jussi & Lauri, Holappa (2014): Rahatalous haltuun. Irti kurjistavasta talouspolitiikasta. Helsinki: Like.

Daguerre, Anne & David, Etherington (2009): Active Labour Market Policies in International Context: What Works Best? Lessons for the UK. Department for Work and Pensions. Working Paper No 59.

Eichhorn, Jan (2013): The (Non-)Effect of Unemployment Benefits. Variations in the effect of unemployment on life-satisfaction between EU countries. Social Indicators Research. Saatavilla <http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs11205-013-0474-9>, luettu 22.10.2014.

Eichhorst, Werner & Regina, Konle-Seidl (2008): Contigent Convergence: A Comparative Analysis of Activation Policies. IZA. Discussion Paper No. 3905. Bonn.

Geldolf, Dirk (1999): New Activation Policies: Promises and Risks. Teoksessa Linking Welfare and Work. Dublin: European Foundation for the Improvement of Living and Woring Conditions.

Haaparanta, Pertti (2014): Suomen taloudessa ei ole työvoiman tarjontaongelmaa. Blogi. Akateeminen talousblogi. Saatavilla <http://blog.hse-econ.fi/?p=6199>, luettu 22.10.2014.

Haavisto, Ilkka (2014): Neljäs Suomi. EVAn arvo- ja asennetutkimus 2014. Helsinki: Taloustieto. Saatavilla <http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2014/03/Neljas-Suomi.pdf>, luettu 22.10.2014.

Hiilamo, Heikki (2014a): Onko pitkäaikaistyötön vapaamatkustaja? Blogi. Yhteiskuntapolitiikka-lehden blogi. Saatavilla <https://blogi.thl.fi/web/yp/etusivu/-/blogs/onko-pitkaaikaistyoton-vapaamatkustaja->, luettu

Hiilamo, Heikki (2014b): Voiko osallistava sosiaaliturva lisätä osallisuutta? YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 79 (2014):1. Saatavilla <https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114852/hiilamo.pdf?sequence=1>, luettu 22.10.2014.

Hämäläinen, Kari, Juha,Tuomala & Minna Ylikännö (2009): Työmarkkinatuen aktivoinnin vaikutukset. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 7/2009. Saatavilla<http://www.tem.fi/files/21928/TEM_7_09_nettiin.pdf>, luettu 22.10.2014.

Hämäläinen, Kari: Aktivointipolitiikan talouspoliittiset tavoitteet, tulokset ja merkitys yhteiskunnassa. Teoksessa Karjalainen, Vappu & Elsa, Keskitalo (toim.): Kaikki työuralle! Työttömien aktiivipolitiikka Suomessa. THL, Helsinki 2013, 173-189.

Julkunen, Raija (2001): Suunnanmuutos. 1990-luvun sosiaalipoliittinen reformi Suomessa. Tampere: Vastapaino.

Julkunen, Raija: Aktivointipolitiikka hyvinvointivaltion paradigman muutoksena. Teoksessa Karjalainen, Vappu & Elsa, Keskitalo (toim.): Kaikki työuralle! Työttömien aktiivipolitiikka Suomessa. THL, Helsinki 2013, 21-42.

Kluve, Jochen (2010): The Effectiveness of European Active Labor Market Programs. Labour Economics, 17, 904–918.

Palola, Elina, Katri, Hannikainen-Ingman, & Vappu, Karjalainen (2012): Nuoret koulutuspudokkaat sosiaalityön asiakkaina. Tapaustutkimus Helsingistä. Raportti 29/2012. Helsinki: THL. Saatavilla <http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/a889a2a2-ad88-4c1a-ae22-1504801857c1>, luettu 22.10.2014.

OECD (2005): Labour Market Programmes and Activation Strategies: Evaluating the Impacts. Pariisi: OECD Employment Outlook.

Sihto, Matti: Työllisyys- ja aktiivipolitiikan tulevaisuudennäkymiä. Teoksessa Karjalainen, Vappu & Elsa, Keskitalo (toim.): Kaikki työuralle! Työttömien aktiivipolitiikka Suomessa. THL, Helsinki 2013, 190-206.