JR35 III-osa

JR35 Osa III

JR35 III-osa

TEKSTIEN SISÄLLYSLUETTELO

OSA III

Johdanto III osaan 1

III/JR 35 siirtyy Poventsan rintamalle 6

Pintuisista löytynyt samovaari Honkarannassa 21

Poventsan palo 49

Pirunsaaren taistelu 56

Viihdytystoiminta 61

Lottatoiminta 71

”Poventsan patsas” 77

JR 35.n historia 79

Vuoden 1942 tilinpäätös 90

JR35 Osa III

JOHDANTO III - OSAAN

JR35 III-osa

2

JR35 III-osa

3

JR35 III-osa

4

Sodan jalkoihin joutunut Poventsan kaupunki taiteilijan näkemänä.

Alkuperäinen taulu on siirtynyt Timo Honkalan omistukseen

JR35 III-osa

5

Pintuinen

Pintuinen vanha karjalaiskylä Äänisen luoteiskärjessä Poventsan ja Karhu-

mäen välillä. Siitä tulee levossa olevan pataljoonan sijoituspaikka. Ensimmäi-

senä on lepovuorossa III P (Honkala)

JR35 III-osa

6

III/JR 35 SIIRTYY POVENTSAN RINTAMALLE / 2.06 /

III/JR 35 (Honkala) oli kantanut rykmenttinsä raskaimman taakan Malun torjuntataisteluissa. Se sai

siirryttyään Poventsan rintamalle maaliskuun ensimmäisellä viikolla 1942 vastuulleen kenrm Ruben

Laguksen 1. Jääkäriprikaatin JP 2:n tehtävän Poventsanlahden vartioinnista. Sen tuli olla samalla

valmiina pääosillaan vastaiskuihin Poventsaan ja Vienan kanavalle. Kerrassaan vaativa tehtävä. Tänä

aikana, joka kesti runsaat kolme kuukautta, pantiin alulle intensiivinen koulutus heti majoittumisvai-

heen jälkeen. Taisteluasemien, korsujen rakennustyöhön käytettiin pataljoonan voimavaroja. Kunkin

kiväärikomppanian ollessa vuorollaan joko alistettuna Poventsan lohkon komentajalle tai rannikon

varmistukseen ei varsinaiseen rykmentin komentajan reserviin jäänyt enää muuta kuin yksi komppa-

nia ja osia konekiväärikomppaniasta sekä pataljoonan jääkärijoukkue. Pataljoona oli siis ripoteltuna

sinne ja tänne. Tällainen tilanne ei suinkaan ollut mitään uutta, olihan siihen totuttu jo Vieljärven

vaiheen taisteluista alkaen. Divisioonaportaassa ei tällaisista tilanteista oltu useinkaan selvillä, vielä

vähemmän armeijakuntatasolla. Kukin osasto valmisteli alaisilleen omia kirjelmiään, joiden lukemi-

seen alemmille komentajille ei aina riittänyt aikaa. Paperit pantiin mappeihin odottamaan uusia ohjeita

ja käskyjä. Tähän kaikkeen oli jo totuttu. Moni paperi olisi jäänyt valmistelematta, koneella kirjoitta-

matta ja monistamatta, jos esikuntien upseereille olisi annettu käsky vierailla heidän alaisissaan täy-

täntöönpanoportaissa muutamia päiviä kerrallaan. Silloin he olisivat voineet omin silmin todeta, että

rintamapataljoonien "Salainen" -leimalla varustettujen paperien määrä oli kasvanut heti hyökkäysvai-

heen päätyttyä arvaamattoman suureksi. Voitaneen kysyä, oliko rauhanajan esikuntaupseerien koulu-

tus ollut hakoteillä?

Koulutukseen ja työpalveluun määrätyille joukoille jäi aikaa urheiluun ja puhdetöihin iltaisin ja sun-

nuntaisin. Kotiseutulähetystöt alkoivat vierailla pataljoonassa. Kukin pitäjä halusi muistaa poikiaan

lahjapaketein sekä omaisten ja ystävien terveisin.

Mitä tapahtui Pintuisten kylän maisemissa 30-luvulla. Silloin sadat amerikansuomalaiset olivat saapu-

neet autoineen, jääkaappeineen ja monine muine "uuden maailman" tavaroineen Leningradin sata-

maan. Perille päästyään he totesivat tuoneensa mukanaan "leniniläis-stalinistiselle yhteiskunnalle

vaarallista kamaa", joka heiltä takavarikoitiin. Nämä perheet olivat saaneet maksaa erehtyneisyytensä

rakentamalla Pintuisten kylän ikivanhojen, harmaiden talojen rinnalle kyläkunnan uuden osan pienta-

loineen, rivitaloineen, kouluineen ja kirjastoineen. Pintuisissa kohtasivatkin toisensa ikivanha Vienan

Karjalaismaisema ja 30-luvun miljöö.

JR35 III-osa

7

Poventsa

Jalkaväkirykmentti 35:n uudella puolustuslohkolla Poventsan kaupungilla

on Hallitseva asema. Se on ikivanha, Karjalainen asutuskeskus Äänisen

koilliskärjessä, Poventsan joen ja Vienan kanavan suulla.

JR35 III-osa

8

Pintuinen

III/JR 53:n komentopaikka Pintuisten Jokikylässä (Alakylä).

Vas. Adjutantti Gunnar Laatio, komentaja Niilo Honkala ja esikuntakomppanian

päällikkö Heikki Kaatiala.

JR35 III-osa

9

Pintuinen

Oikealla on pataljoonan toimitusjoukkueen eli ”Töpinän” talo. Kenttäkeittiö

eli ”soppakanuuna” näkyy portaanpielessä; hevosille viedään heiniä. Vasem-

malla komentopaikan talo.

Tullessamme kylä oli tyhjä paikallisesta väestöstä. Pitkän korpisotavaiheen

jälkeen saamme viettää normaalin tuntuista elämää taloissa.

JR35 III-osa

10

Pintuinen

Yläpintuinen on asemakaavoitettu

asuntoalue, jossa on karjalan hongasta

rakennettuja ”kerrostaloja” tilavine

parvekkeineen sekä mukavuuksineen,

jotka pojilta saavat puuseen nimen

JR35 III-osa

11

Pintuinen

Osa uudisrakennuksista on romanttisen näköisiä ”omakotitaloja”. Kerrotaan,

että mm näillä houkuteltiin tänne amerikansuomalaista aatteen väkeä.

Pettymyksen kuitenkin kokivat ja hiljakseen häipyivät.

JR35 III-osa

12

Pintuinen

Jokikylän tuntumassa on laajahkoja laivanveistämöitä.

JR35 III-osa

13

Pintuinen

Yliskylän keskellä istuu aatteen isä Lenin, jonka kasvoja suomalaissotilaat

ovat hieman meikanneet.

JR35 III-osa

14

Lepokausi on kuitenkin

kiireistä aikaa patal-

joonankomentaja Honka-

lalle. Hänet on määrätty

rykmentin aliupseerikou-

lun johtajaksi ja Pintuis-

ten varuskuntapäälliköksi.

Pintuinen

Upseerien ampumakilpai-

lut ovat tärkeä asia ja en-

simmäinen palkinto tulee-

kin

JR35 III-osa

15

Pintuinen

Pintuinen (Pindusi) on kuin maailman napa; siellä on 5-tien risteys.

JR35 III-osa

16

Pintuinen

Sunnuntaisin klo 10 joukot kokoontuvat Jokikylän kentälle. Salkoon kohote-

taan Suomen lippu js pataljoonan pastori Erkki Sovijärvi pitää jumalanpalve-

luksen.

JR35 III-osa

17

III P:n vieraana oleva Kosken

kotiseutulähetystö:

Vas: Lauri Urmas, Kustaa

Mulo ja Maurits Mikkola tut-

kivat valonheittimiä, joiden

avulla valvotaan Äänisen jää-

kenttää.

Tapponiemi

Asemiin tutustuminen kuuluu tietysti vieraiden ohjemaan

JR35 III-osa

18

Tapponiemi

Ikämies Maurits Mikkola tähyilee haarakaukoputkella. ”Kovin ovat jo käy-

neet täydennysmiehet vanhoiksi,” sanoo tykistön tulenjohtaja joka ei tunne

Mkkolaa, eikä tiedä, että häneltä on jo viisi poikaa rintamalla.

JR35 III-osa

19

Turkistarha

Myös rintamaruokaa tarjotaan: ”Ei maar`mull`koton`koskaan näin hyvin

maistu”, sanoo vatsakatarrinen vieras.

JR35 III-osa

20

Pintuinen

Lepoon päästyä alkaa tarmokas siistiytyminen. Pataljoonan lääkärin, Jukka

Juholan johdossa olevan täisaunan (yllä) kuumuudessa täit lähtevät sekä mie-

histä että vaatteista. Myös puronvarren saunat (alla 12.K:n) ovat ahkerassa

käytössä. Karjalaissaunan löylylle ei löydy vertaa.

JR35 III-osa

21

Pintuinen

Jokikylän läpi virtaa pienehkö joki, jossa on mylly ja rannalla saunoja.

Joen pohjalta löytyy samovaari, joka vasemmassa kuvassa kiillotettuna koris-

taa komentajan huonetta. Samovaari kulkeutui sotamuistona kotiseudulle ja

aikanaan Honkarantaan jossa sillä on seuranaan pakkikello ja tarjotin, jossa

suomen kartta ennen pakkorajaa.

JR35 III-osa

22

Lepovaiheessa on enemmän aikaa ajatella kotia ja omaisia. Tunteita tulkitaan

istuttamalla III P:n komentopaikan pihamaalla Loimaan, Mellilän ja Metsä-

maan koivut, kotiseudulta tuodut. Tilaisuus radioitiin 26.6.1942.

Posti tuo viestin kotoa ja kerää ”postivaunun” ympärille aina toiveikkaan

joukon. – Tulikohan tänään minulle mitään?

JR35 III-osa

23

Poventsa

Yksi Loimaan seudun monista kotiseutulähetystöistä III P:n esikunnassa.

Vas. Ilmari Tamminen, Nikolai Salonen, Niilo Honkala, Kosti Tanner, Kalle Mäkelä,

Mauri Rantasalo, Erkki Sovijärvi.

(lähetystön jäseniä ovat Salonen, Tanner ja Rantasalo)

JR35 III-osa

24

Poventsa

Armeijakunnan (IV AK) komentaja kenraaliluutnantti Taavetti (Pappa) Laa-

tikainen etulinjakäynnillä Poventsan lohkon Pioneeriniemessä.

Takana Ahti Petramaa.

JR35 III-osa

25

JR35 III-osa

26

Pintuinen

Yhdeksännen komppanian (9./JR 35) alkuperäiset, Loimaalta lähteneet.

JR35 III-osa

27

Pintuinen

Nuoretkin miehet ovat kuulleet purilaista, mutta tuskin ovat niitä nähneet

saati tehneet. Vanhojen miesten johdolla heidät opetetaan sekä tekemään niitä

että käyttämään.

JR35 III-osa

28

Pintuinen

Purilaat ovat valmiit. Nyt lähdetään harjoittelemaan niiden käyttöä. Nämä

ikivanhat suomalaisten kuljetusvälineet herättävät kunnioitusta korkeissakin

portaissa jopa saksalaisjoukoissa, joista saapuu edustajia niiden käytännölli-

syyttä ihmettelemään.

JR35 III-osa

29

Kumsa

Saksalaisten edustajat saapuvat etulinjaan asti tutustumaan suomalaisten

korpisotataitoon ja taktiikkaan.

Kuvassa oberleutnant Malzan Kumsan kylässä tsasounan portailla. Keskellä

1.D:n operatiivisen osaston päällikkö G. Palkama, vasemmalla kevytosasto

11:n päällikkö ratsumestari Lars Rönnqvist.

JR35 III-osa

30

Kumsa

”Ein herrliches Kommando Divisiosfischer zu sain” (ihana komennus olla di-

visioonan kalastaja), huudahti von Malzan kuullessaan, että nämä miehet

ovat komennuksella hankkimassa tuoretta kalaa divisioonan esikunnan keit-

tiöön. Onkin jäidenlähdön ja parhaan kalasaaliin aika.

JR35 III-osa

31

Pintuinen

Myös ulkovaltojen Helsingissä olevat sotilasasiamiehet haluavat tutustua rin-

tamaoloihin. Heidät lähetetään Poventsan lohkolle. Oppaaksi lähtee N. Hon-

kala.

Edessä vas. Frèdèric Kòbor, kapteeni (Unkari); Eüchi Hirose, majuri (Japani), Luigi Klin-

ger, everstiluutnantti (Italia); Radu Dinulescu, eversti (Romania); Horst Kitschmann,

eversti (Saksa); Guiseppe Roero di Cortanze, eversti (Italia); Paul Olliver, everstiluutnantti

(Ranska); Tore Wigforss, kapteeni (Ruotsi); Friedrich-Franz von Nordenskjöld, majuri

(Saksa).

JR35 III-osa

32

Japanin sotilasasiamies Eüchi Hi-

rose on nuori ja innokas. Vielä

eläkkeellä olevana kenraaliluut-

nanttinakin hän – huumorin välke

silmäkulmassa – muistelee tätä

matkaa kirjoituksessa joka on jul-

kaistu Suomen Sotilasaikakausi-

lehdessä N:o 4/1980

Tykistöasemia lähemmäksi etulin-

jaa ei näitä vieraita sentään viedä.

Jokainen heistä näet lähettää ra-

portin, joka voi tulla vihollisen tie-

toon

Pintuinen

JR35 III-osa

33

Ylipäällikkö marsalkka Mannerheim käy tutustumassa etulinjoihin. Oik:

rykmentin (JR 35) komentaja ev. luutn. S. E. Laaksonen, ylipäällikkö Man-

nerheim, divisioonan 1.D komentaja kenraalimajuri P. J. Paalu, päämajoi-

tusmestari kenraaliluutnantti A. F. Airo ja puolustusministeri kenraali Rudolf

Walden. Herrat ovat Poventsan lohkolla matkalla Pioneeriniemen tukikoh-

taan, joka tämän jälkeen aletaan nimittää Marskin niemeksi

JR35 III-osa

34

Ylipäällikön käynnin aikana kapt. Ahti Petramaa (kuvassa oikealla) haavoit-

tui muutama minuutti kuvan oton jälkeen vihollisen ampumien kranaattien

sirpaleista.

Hän menettää kädestä peukalon ja etusormen. Ylipäällikkö ylentää hänet ma-

juriksi.

Vihollisen ampumat viisi kranaattia eivät kuitenkaan haavoita vieraita.

”Marsalkka osoitti kranaattien keskityksen aikana mitä suurinta rohkeutta.”

(1./JR35:n sotapäiväkirjasta)

JR35 III-osa

35

Harvinainen näkymä: ylipäällikkö etulinjan taisteluhaudassa.

JR35 III-osa

36

Poventsa

Juhannusjuhla 11. komppaniassa. Pataljoonan komentaja Honkala ja KK.

Komppanian päällikkö Mäkelä ovat kutsuvieraina. Haapamäki puhuu, har-

monikkayhtye soittelee ja Anni-lotta tarjoaa kahvit.

JR35 III-osa

37

Poventsa

11.K:n uusi päällikkö Gunnar Laatio (myöhemmin Sotaveteraaniliiton pu-

heenjohtaja) on Marskin 75-vuotispäivänä saanut ylennyksen kapteeniksi.

Komentokorsu on kunnostettu ja se on saanut uuden nimen: Donna, kaikki

tietävät, että Donna on Loimaan tyttö Iines Jokinen, tuleva rouva Laatio.

Edessä Laatio, toisessa rivissä (vas) Kankaanpää, Honkala, Mäkelä; takana

(vas) Karl Forsman, Erkki Haapamäki.

JR35 III-osa

38

Rantalohkolla on Liko-

lahden pohjukassa mitä

hienoin hiekkaranta.

Sinne rakennetaan tyyli-

käs ”rantakahvila” (Ää-

nis-Hovi), joka tilanteen

tullen on taistelukorsu.

Tapponiemi

Siirtyminen etulinjaan on tapahtunut 28.6.1942.

Haapamäen tukikohta ”Kota” on Tapponiemessä Äänisen rannalla.

Vas. Markus Kokki, Kalle Mäkelä, Gunnar Laatio ja Erkki Haapamäki

JR35 III-osa

39

Poventsa

10.K puolustaa Poventsan kaupungin pohjoispuolella olevaa lohkoa. Kuvassa

vas. N. Honkala, Olavi Kautto (kompp. päällikkö), Erkki Hietarinta.

Korsukulttuuri kehittyy ripein askelin. ”Olavinlinnan” julkisivu on jo varsin

koristeellinen.

JR35 III-osa

40

Poventsa

Kahden miehen haarapesäke Poventsan pohjoispuolella etulinjan

puolustusasemassa.

JR35 III-osa

41

Poventsa

Rintamahuumoria

Vihollista narrataan tuhlaamaan kranaatteja puusta tehtyyn valetykkiin.

JR35 III-osa

42

Poventsa

Pataljoonan (III/jr35) lohkon vaikein tehtävä, Poventsan kaupungin puolustus

lankesi 9. komppanialle, jonka päälliköksi on kohonnut nuori luutnantti Onni

Rantala.

Kuvassa oikealla: Arvo Alkio (rykmentin viestiups.), Rantala, Heikki Kaatiala pataljoonan

esikunnasta.

JR35 III-osa

43

Poventsa

Vanhaa varakkaamman väen asuinkulttuuria Poventsan kaupungissa.

Siihen kuuluvat mm. kauniit puuleikkaukset. Itse parveke edustanee uudem-

man ajan vaikutusta karjalaiseen arkkitehtuuriin.

JR35 III-osa

44

Poventsa

Seurahuone on ennen sodanjalkoihin joutumista ollut edustava rakennus.

Risuaita on pystytetty näkösuojaksi vihollista vastaan.

Edustalla seisoo pastori Erkki Sovijärvi.

JR35 III-osa

45

Poventsa

Tästä alkaa 2.7.1942 klo 5.15 Poventsan palo vihollisen kranaatin sytyttämä-

nä. Ilmeisesti kysymyksessä on tahallinen tuhotoimi, sillä vihollinen on pari-

sen tuntia aikaisemmin yrittänyt sytyttämistä palokranaateilla.

JR35 III-osa

46

Poventsa

Tuli tekee puurakennuksissa pahaa jäl-

keä. Niinpä etulinjassa olevat joukkueet

menettävät majapaikkansa.

Tuli tuhosi myös Poventsan kauniin kir-

kon.

Kuvassa Paul Koskinen lähetteineen.

JR35 III-osa

47

Poventsa

Tarmokkain sammutustoimin onnistutaan tulen leviäminen rajoittamaan.

Kaikkiaan säilyy 140 taloa.

Vihollisen metkut vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Kun se joulukuussa

1941 joutui jättämään Poventsan, se aukaisi Vienan kanavan sulut, yrittäen

hukuttaa kaupungin ja sen valtaajat. Vielä pitkään keväällä kaupungissa oli

metrin paksuinen jää ja sen sulettua upottava lieju.

JR35 III-osa

48

Poventsa

Kaupungin ainoa kivirakennus on sairaala, joka sijaitsee nyt ei kenenkään

maalla. Se säästyy palolta, mutta kärsii jatkuvasti molempien taistelevien

puolien tulituksesta.

JR35 III-osa

49

POVENTSAN PALO / 3.03./

Suomen Marsalkka Mannerheimin Poventsassa käynnin jälkeinen päivä oli sunnuntai. Silloin oli

koko pataljoona, sen reservikomppaniaa ja muissa vartiointitehtävissä olevia yksiköitä lukuun otta-

matta, kokoontunut jumalanpalvelukseen Pintuisten kentällä. Kahta päivää myöhemmin kokoonnuttiin

pataljoonan kunnostamaan viihdytystaloon vastaanottamaan Juhannusta ja samalla viettämään jo tois-

ta Juhannusta sotaretken aikana.

Pataljoona oli samanaikaisesti jo valmiina marssimaan Poventsaan, jonne pataljoonan upseerit olivat

tehneet tutustumiskäyntejä. 26.6. oli pataljoonan ampumarata käytössä aamusta lähtien aseiden tark-

kuuttamista varten. Seuraavana päivänä alkoi siirtyminen uusiin asemiin Poventsan kaupungin lohkol-

le. 28.6. kapt Honkala otti vastuun kaupungin Vienan kanavan länsirannalla olevan osan pitämisestä

suomalaisten hallinnassa. Viikon kuluttua vihollisen toiminta vilkastui yhtäkkiä huomattavasti. Seura-

uksena oli ankarat taistelut sekä Poventsan palo. Tästä huomattavasta tapahtumasta Maaselän rinta-

man kaakkoiskulmassa kertoo III/JR 35:n 9.K:n joukkueenjohtaja vänr Jorma Myllykylä seuraavaa:

"1.7. klo 6.00 vanjat ampuivat Poventsanjoen rannalla olevien rakennusten takaa vänr Toivasen tuki-

kohdan taloja ampullinheittimillä fosforirasioita. Erään vajan pääty syttyi tuleen, mutta saatiin sam-

mutetuksi. Klo 10 aikaan naapuri alkoi ampua kranaatteja lennätinlaitoksen vieressä olevan talon

läheisyyteen. Talon kellarissa oli 1. joukkueen korsu. Olin tämän joukkueen johtajana varsinaisen

joukkueenjohtajan ltn Paul Koskisen toimiessa ltn Onni Rantalan loman aikana komppaniamme pääl-

likkönä. Kranaattien tippuessa lähettyville olin lähettieni Pentti Haanperän ja Urho Heikurisen kans-

sa korvikkeen juontipuuhissa kellaritalon lähellä olevassa talossa, jossa ltn Koskisella oli pesäpaik-

kansa. Kun kaksi kranaattia oli osunut jo melkoisen lähelle, päätin mennä lähetteineni kellarikorsuun.

Ollessamme juuri sen ulko-oven edessä räjähti kolmas kranaatti, kuitenkin huomattavasti kauempana

meistä. Tällöin päätin palata takaisin 'pesäpaikkaani'. Vihollinen jatkoi keskitystään. Hetken kuluttua

kuului kranaatin vihellys ja samalla kova räjähdys. Nyt tuli lähelle, ajattelin. Kurkistaessani ikkunasta

havaitsin vastapäisen kellaritalon pahvilla paikatussa ikkunassa n. 10 cm suuruisen reiän. Rynnätes-

sämme ulos huoneestamme juoksi meitä vastaan mies kertoen kellaritalon korsun saaneen osuman.

Sinne päästyämme tuli vastaan kaamea näky: 6 miestä kuolleina. Myöhemmin selvisi, että kellarita-

losta ulos juossut mies oli ollut parhaillaan kirjoittamassa kirjettä kotiin viereisessä talossa, mutta

kranaattien räjähdellessä päättänyt juosta kellarikorsuun suojaan. Hän ei ollut ehtinyt vielä alas kella-

riin, kun sinne johtavan oven kappaleet olivat iskeneet häntä vasten ja lievästi haavoittaneet. Korsussa

olleet 6 miestä kuolivat: Antero Nikunen, Tauno Sarkinen, Tauno Jalonen, Viljo Laine, Aimo Rin-

ne ja Niilo Kujala, kaikki Loimaalta. He olivat antaneet uhrinsa Poventsaa puolustaessaan.

Aamulla 2.7. klo 3.10 havaittiin sairaalan tähystyspaikalta neljän vanjan juoksevan joen itärannan

kanavan vallilta sillan pielessä olevien talojen taakse. Niillä oli mukanaan jotain kannettavaa, joka

sitten osoittautui ampullinheittimeksi. Mainitun talon takaa alkoi pian lennellä fosforirasioita lennätin-

laitoksen lähellä olevia taloja kohti. Rasiat eivät ulottuneet kuitenkaan kyllin pitkälle, joten vain yksi

roskaläjä syttyi tuleen. Kun asiasta ilmoitettiin rykmentin Krh.K:n tulenjohtajalle, hän ammutti komp-

paniansa kevyillä heittimillä kymmenkunta kranaattia taloryhmään, josta vanjojen oli nähty liikehti-

vän. Tästä seurauksena 7 miestä lähti kiireesti kohti kanavan vallia. Klo 4.30 vanja alkoi taas ampua

kranaatteja kaupunkiin. Yksi niistä osui poliisitalon läheiseen rakennukseen. Se syttyi pitkästä räjäh-

dyslieskasta tuleen. Toivasen miehet huomasivat palon ja ryhtyivät sammutustöihin. Talon ullakolla

olleiden paperien ym. tulenarkojen aineiden vuoksi sammuttaminen osoittautui mahdottomaksi. Tä-

män takia oli tyydyttävä tulen rajoittamisyrityksiin.

Navakassa itäkoillistuulessa tuli pyrki nopeasti leviämään tuulen alapuolella oleviin rakennuksiin.

Näytti kuitenkin siltä kuin tulen valta olisi saatu rajoitetuksi tähän, varsinkin kun rakennusten välissä

JR35 III-osa

50

olevat lauta-aidat, jotka suorastaan johtivat tulen talosta toiseen, saatiin raivatuiksi pois. Vanja ampui

kranaatteja kaupunkiin ainakin yhdellä patterilla saaden täysosumia palaneisiin rakennuksiin, jolloin

kekäleet lensivät kauaksi ympärille ja ilmanpaine nostatti liekit valtavan suuriksi. Näin syttyi talo

tuleen tuulen yläpuolellakin. Klo 7.20 mennessä tuli oli levinnyt Seurahuoneelle asti. Vajaa tunti

myöhemmin olivat sen itäpuolisetkin rakennukset täydessä liekissä.

Näihin aikoihin pataljoonamme komentaja kapt Niilo Honkala järjesti sammutuksen siten, että vänr

Toivasen joukkue toimi palon eteläpuolella, vänr Kivekkään joukkue sen länsipuolella ja minun 1

joukkueen mieheni pohjoispuolella. Pataljoonan toimesta tuotiin paloruisku ennestään olevien lisäksi.

Täten palo saatiin rajoitetuksi."

Tulitaistelu kiihtyy

"Klo 5-7 välillä vihollinen ampui Poventsaan n. 50 viiden tuuman kranaattia ja n. 150 krh:n ammusta.

Samaan aikaan ammuttiin edessä olevista bunkkereista vimmatusti kaikilla aseilla. Ammunta laimeni

kuitenkin vähitellen. Kello 11:n tienoilla tuntui siltä kuin sammutusmiehistö olisi päässyt tulen her-

raksi. Klo 13 alkoi tykkituli uudelleen, jolloin vänr Toivasen suunnalla syttyi jälleen pari taloa pala-

maan.

Kapt U. Vesenterän tukipatteristo, kapt P. Kairisen krh:t (raskas ja kevyt krh.joukkue) sekä vänr O.

Helimon kevyet heittimet ampuivat jatkuvasti vihollisasemia suojaten etulinjan pesäkkeissä vartioivia

pataljoonan miehiä.

Klo 13.30 tuli alkoi voimakkaassa tuulessa työntyä kansakoulua ja kirkkoa kohti. Noin puolet kau-

pungin 140:sta talosta oli joko savuavina raunioina tai hulmuavana tulimerenä. Näihin aikoihin tuli

RE:sta käsky miehittää taaemmat asemat kaupungin länsiharjanteella ja jättää vanhoihin asemiin vain

taisteluetuvartiot.

Klo 17.30 tulenjohtajat havaitsivat vanjojen kantavan lautoja kanavan vallilta johtavia kaivantoja

myöten. Puolituntia myöhemmin havaittiin liikehtelyä joen takana. Noin tunti sen jälkeen joukko

vanjoja ylitti kirkkopuiston kohdalla Poventsanjoen päästen savun suojassa vänr Toivasen joukkueen

vartiomiesten taakse. Tällöin näiden oli vetäydyttävä pääasemaan.

Klo 21 ilmoitti Marskinniemeen sijoitettu 11.K:n joukkue vanjan liikehtivän vastarannalla sahan seu-

tuvilta kaupunkiin päin. Oma tykistö avasi tulen ja pian tykkituli kiihtyi vilkkaaksi molemminpuoli-

seksi taisteluksi.

Samoihin aikoihin rykmenttimme komentaja ev Laaksonen tuli tutustumaan tilanteeseen. Hänen

palattuaan takaisin komentopaikkaansa jäi kapt Honkala johtamanaan taistelua vihollista ja tulta vas-

taan. Vihollisen liikehtimistä häirittiin kaikin käytettävissä olevin asein, tykistö, rykmentin kranaatin-

heittimet ja vänr Helimon kevyet heittimet mukaan luettuina. Puolenyön tienoilla vanjat alkoivat

vetäytyä omalle puolelleen. Havaitsimme niiden kantavan haavoittuneitaan. Mutta peli ei ollut vielä

pelattu; asemiamme tulitettiin suorasuuntaustykeillä. Vihollinen yritti kolmena peräkkäisenä aaltona

tehdasalueen kohdalla. Kohdattuaan tarkan ja voimakkaan tykistömme ja kranaatinheittimiemme

sulkutulen vihollinen kääntyi jokivartta ylöspäin ja joutui jalkaväen aseittemme tuleen, menettäen

parikymmentä sotilastaan kaatuneina. Tällöin vihollisjoukko hajaantui. Kaarituliaseemme olivat kehit-

täneet voimakkaan tulisulun saavuttaen huippunsa puolenyön tienoilla.

Taistelun kiivautta kuvaavat käytetyt ammusmäärät: 600 tykistön kranaattia, 193 raskaan krh:n ja 213

kevyiden heittimien ammusta, yhteensä n. tuhat kranaattia. Kiväärin patruunoita kului 7 000, konepis-

toolin 4 000, pst.kiväärin (20 mm) sytytysammuksia 130, sirpaleammuksia 120 ja panssariammuksia

15. Vihollistykistö ja kranaatinheittimet ampuivat 2 000 eri kaliberista ammusta.

Vihollisen arvioitiin menettäneen satakunta miestä kaatuneina ja runsaasti haavoittuneina. Omat tap-

piomme olivat vähäiset. Seuraavana aamuna Poventsan puolustajat palasivat savuavien raunioiden

välitse entisiin asemiinsa. Kovat puhdistus- ja kaivuutyöt alkoivat. Vähitellen syntyi pesäke toisensa

viereen ja niiden jatkeeksi yhteyshautaverkosto. Poventsan länsipuoli oli pian entistäkin lujemmin

III/JR 35:n miesten käsissä."

JR35 III-osa

51

Poventsa

Kun tulipalo vei talot ja suoja-aidat käy kulku etulinjaan vaikeaksi.

Kaivetaan yhdyshauta, jossa on suojaisaa liikkua. Kuvassa Loimaan kotiseutulähetystö. Edessä jääkärikapteeni Mauri Rantala, takana

suojeluskuntavääpeli Paavo Uotila (oik) ja Ilmari Kotiranta.

JR35 III-osa

52

Mauno Koivisto 1943 Honka-

lan pataljoonan yhdeksännessä

komppaniassa (9./JR 35)

Konepistoolimies Pitkä-Manu

Alla vas. Antti Salminen,

Toivo Hänninen, Sauli Järvi; Mauno

Koivisto, Jaakko Ek ja Antti Palo-

mäki

JR35 III-osa

53

Poventsa

Taisteluhaudassa , hiekkasäkkien suojassa konepistoolimies tähyää tarkkana

etumaastoon.

Mies sattuu olemaan Suomen tuleva pääministeri Mauno Koivisto- ja

myöhempi Tasavallan Presidentti.

JR35 III-osa

54

Pataljoonan (III/JR 35)

on valvottava kymmeni-

sen kilometriä Äänisen

rantaa. Yhteydet tuki-

kohtiin on tiettömyyden

takia pidettävä vesiteit-

se. Sitä varten pataljoo-

na saa käyttöönsä moot-

toriveneen.

Poventsan lahti

JR35 III-osa

55

Karhumäki

Karhumäen kisat ovat suuri tapahtuma ja rintaman läheisyydessä harvinai-

suus. Ne edistävät fyysisen kunnon kohottamista ja samalla vaikuttavat myön-

teisesti joukkojen mielialaan.

Jokaisessa joukkoyksikössä treenataan innolla.

Tulokset mitataan tänään.

JR35 III-osa

56

PIRUNSAAREN TAISTELU /4.04 /

Osan rykmentistä ollessa levossa Pintuisissa, osa piti asemia etulinjoissa.

"Taistelukertomus Pirunsaaren taistelusta 30. 7. 42., tehnyt II/JR 35:n komentaja majuri O. Rysä.

Sää: Pilvinen, kolea. Tihkusadetta jota kesti koko yön 30.-31. 7.

Pirunsaaren, josta myös käytetään nimitystä Hussinsaari, miehitysvahvuus oli seuraava:

Tukikohdan päällikkö kornetti Porvanen 6.K:sta, varapäällikkö vänrikki Lahtinen 8.K:sta.

Vahvuus yhteensä 3 upseeria 10 aliupseeria ja 56 miestä, käsittäen yhden kiv .joukkueen ja yhden kiv.

ryhmän, kolme konekivääriryhmää, yhden 20 mm panssarintorjuntaryhmän ja yhden 35 mm panssa-

rintorjuntatykin. Lisäksi saaressa oli Raskas Patteristo 4:n tulenjohtue, Johtajana vänr Davidson.

28.-29. 7. välisenä yönä oli kuulunut jatkuvaa liikehtimistä, mm. todettiin vihollisen rakentavan esteitä

ja naamioivan asemiaan, ja kuului kärryjen kolinaa. Tällöin pyydettiin tykistön tulta mainittuihin

maaleihin, mutta sitä ei silloin vielä saatu, koska tykistöryhmän komentaja majuri Söderström arveli

saman työn jatkuvan seuraavana yönäkin ja maalit voitaisiin valmistella paremmin päivän aikana.

Muualla ei todettu liikettä, lukuun ottamatta edellä mainittua kärryjen kolinaa muistuttavaa liikettä,

joka tuntui suuntautuvan etulinjaa kohden. Ryssän tykistö ampui harvakseen saareen häirintätulta sekä

3" että 5" ammuksilla. Vihollisen työskentely lakkasi 29. 7. noin klo 3.00 ja koko päiväkin oli suhteel-

lisen rauhallinen, lukuun ottamatta tavanomaista tykistön ja jalkaväen häirintätulta.

29. 7. klo 23.50 tykistömme ampui tuli iskun, käsittäen 36 kevyttä ja raskasta kranaattia, yhteen maa-

liin. Ammunnan jälkeen, siis puolenyön jälkeen ei vartiopaikoilta huomattu mitään erikoista.

30. 7. klo 0.20 huomasi ns. sulkuvartio, korpr Musku ja stm Jalonen sekä kalliovartio, jonka vahvuus

niin ikään oli kaksi miestä, vain pientä liikettä kanavavallilla. Vartiot avasivat tulen siihen suuntaan,

jossa liikettä oli havaittu. Tällöin ryssä avasi kiivaan tulen, joka kohdistui molempiin vartioihin, mutta

erikoisesti ja osittain sivulta sulkuvartiota vastaan, joka tällöin vetäytyi taisteluhautaan. Kalliovartion

toinen mies lähti jo ennen tulenavausta konekiväärin luo ilmoittamaan puhelimella tapauksesta tuki-

kohdan päällikölle ja palasi sen jälkeen toisen vartiomiehen luo vartiopaikalle.

Tällöin kornetti Porvanen hälytti heti tukikohdan ja miehitti asemat. Samalla pyydettiin tykistön

tulipeitettä alueelle 5, joka tuli noin 10 min kuluttua, ps.tykki hiukan myöhemmin. Korostan jo tässä

yhteydessä miehitysosaston heikkoutta.

Samanaikaisesti kävi kersantti Suoja, joka oli tukikohdan pohjoisosan päällikkö, yhden miehen kans-

sa tiedustelemassa etumaastoa, mutta ei havainnut mitään erikoista.

Hiukan sen jälkeen kornetti Porvanen kävi yhden miehen kanssa lähellä sulkuvartion eteen työnnet-

tyä asemaa, jolloin hän hämärässä näki seitsemän - kahdeksan vihollista, jotka olivat menossa kana-

valle saaresta käsin. Tällöin Porvanen tyhjensi yhden konepistoolilippaan vihollissuuntaan, jotka hävi-

sivät. Kello lienee tällöin ollut noin 1.00. Sen jälkeen kornetti Porvanen palasi korsulle ja ilmoitti

asiasta komppanian päällikölle. Välittömästi sen jälkeen vänrikki Lahtinen ilmoitti asian minulle ja

arveli vihollisen kokonaan häipyneen. Käskin tällöin vielä tarkistaa asian haravoimalla etumaastoa.

Komppanian päällikkö ltn Nepponen oli jo antanut käskyn pitää asemat miehitettynä siksi, kunnes

tilanne oli kokonaan selvä.

Ilmeistä kuitenkin on, että vihollisia piileskeli paljon enemmän ja kornetti Porvasen näkemä ryhmä

oli vain pieni osa vihollisen saareen pujahtaneista voimista ja että pääosa oli vesakossa asemien edes-

sä. Kuten myöhemmin voitiin todeta, oli suurimmalla osalla vihollisista yllään maastopuvut, jotka

täydellisesti sulautuivat ympäristöön. Näkyväisyyttä haittasi lisäksi pimeys, tihkusade ja pitkä ruoho.

Noin klo 1.45 avasivat viholliset tulen en yllättäen aivan läheisyydeltä etulinjan miehitystä vastaan.

Ampumahaudoissa oleva miehitys vastasi välittömästi tuleen ja heitti käsikranaatteja vihollisen se-

kaan, mutta sai tällöin vastaansa ampumahautaan voimakkaita kasapanoksia. Noin 10 minuutin kulut-

tua onnistui vihollisen päästä ampumahautaan sen pohjoispäässä ja kiersi sieltä hautamme

JR35 III-osa

57

länsipuolelle, jolloin haudassa olleet kaksi ryhmää ilmeisen saarrostusuhan takia alkoivat vetäytyä

etelään yhdyshautaa kohden. Tällöin oli vielä konekivääri paikoillaan tulittaen koko ajan. Samanaikai-

sesti vihollinen oli toisen konekiväärin ja lentokonevartion välistä tunkeutunut lounaaseen, josta avasi

tulen sekä pohjoiseen että kaakkoon ja jakaantui siten, että osa lähti hyökkäämään pohjoiseen ja osa

saaren eteläkärkeä kohden. Suunnilleen tässä vaiheessa sai komppanianpäällikkö ilmoituksen asiasta,

jolloin viipymättä pyysin tykistön ampumaan sulkuja, mutta tulenjohtajan toimesta tykistö oli jo täl-

löin avannut tulen.

Saatuani asiasta ilmoituksen hälytin heti 7 .K:n yhden joukkueen, koska ilmoituksen mukaan viholli-

sia oli saaressa vain noin 40-50 miestä. Joukkue sai käskyn siirtyä heti saareen tukikohdan päällikön

käytettäväksi. 6.K:n päällikkö oli puolestaan jo antanut käskyn "Kärki" nimiseen tukikohtaan 1,5

ryhmän siirtämisestä saareen. Lisäksi käskin "Suoran" tukikohdan pohjoispuolisten aseiden tulitta-

maan saaren kaakkoispuolista aluetta ja pitämään tulitoimintaa yllä koko oman tukikohdan alueella.

Komppanian päällikkö oli edelleen antanut seuraavan käskyn:

Saaren kärjessä olevat asemien osat on pidettävä, samoin niistä koilliseen olevat pesäkkeet.

Saaren keskiosaan tunkeutunut vihollinen on lyötävä pois. Tällä välin oli vihollinen pohjoisempana

tunkeutunut konekiväärin pohjoispuolelle sekä saaren koillisosassa olevaan kalliomaastoon ja osittain

myöskin ampumahautaan aina it-aseman läheisyydessä oleviin turvemajoihin.

Tässä vaiheessa sain hälyttävän ilmoituksen, jonka mukaan vihollisia oli saaressa ainakin 100 miestä,

jolloin hälytin heti 7 .K:n loppuosat ja käskin sen lähteä heti komppanianpäällikön sijaisen vänrikki

Hackzellin johdolla saareen. Annoin käskyn 6.K:n päällikölle ottaa komppania komentoonsa sekä

henkilökohtaisesti johtaa saaren puhdistusta. Samalla ilmoitin asiasta rykmentin komentajalle. Kello

oli noin 3.10. Rykmentin komentaja, joka illalla oli ilmoittanut tulevansa seuraavana päivänä patal-

joonaan, ilmoitti tulevansa heti.

Tätä ennen olin hälyttänyt myös viimeisen käytettävissäni olevan reservini pataljoonan jääkärijoukku-

een, joka sai käskyn olla lähtövalmiina, mutta toistaiseksi majapaikassaan.

Noin klo 3.20 sivuutti 7 .K:sta ensiksi hälyttämäni joukkue 6.K:n komentopaikan. Tällä välin kehittyi

tilanne saaressa yhä pahemmaksi. Osa lentokonevartion ja konekiväärin välistä edenneestä vahvasta

vihollisosastosta kääntyi pohjoiseen, edeten ampumahautaa kohti, siis ampumahautaan pohjoisesta

tunkeutunutta osastoa vastaan. Tällöin konekiväärin miehistö, joka oli jäädä mottiin vetäytyi aluksi

etelään ja sen jälkeen saaren poikki sen länsiosaan. Konekivääriä he eivät mainintansa mukaan ehti-

neet ottaa mukaan. Samalla tavalla kävi lentokonevartion, jota vihollinen lähestyi takaa. Vartio vetäy-

tyi samoin kuin kk. miehetkin. Vihollinen eteni nopeasti myös saaren keskiosassa, jolloin varsin heik-

ko miehitys aivan ilmeisen saarrostusuhan alaisena vetäytyi länttä kohti. Pohjoisosassa asemat pa-

remman näkyväisyyden vuoksi voitiin pitää.

Saaren eteläkärjessä oleva miehitysosasto, joka käsitti vartiopaikkoineen alun toistakymmentä miestä,

oli saanut käskyn pitää ehdottomasti asemat. Tällöin oli myös vielä puhelinyhteys eteläkärjessä ole-

vaan tykistön tähystyspaikkaan, mutta sekin katkesi pian jolloin käskin lähetin ottamaan yhteyttä,

mutta lähetti sai tulta vastaansa sekä pikakivääristä että kivääreistä. Vihollinen oli näin ollen tunkeu-

tunut saaren poikki sen eteläosan länsireunaan, jolloin eteläkärjessä oleva osasto oli eristetty. Tällöin

siellä olevat konekivääri-, panssarin- torjuntakivääri- ja kiväärimiehet kiersivät eteläkärjen kautta

länteen ja aivan vesirajaa myöten pääsivät korsun lähelle.

Tällä välin oli ltn Nepponen jo ottanut 7 .K:n komentoonsa ja oli matkalla saareen. Vänr Miettisen

joukkue saapui saareen tilanteen ollessa vaikeimmillaan ja sai käskyn pitää saaren pohjoisosan hallus-

saan. Olin jatkuvasti puhelinyhteydessä komentokorsuun, ja olin tiedottanut apuvoiman tulosta.

JR35 III-osa

58

Olin jatkuvasti selvillä tilanteesta ja sen vakavuudesta. Muistan kuinka vänrikki Lehtinen kerran

sanoi: "Ryssät aivan korsun vieressä sen takaosassa".

Kuitenkaan ei tilanne enää pahentunut, joskin se komentokorsun läheisyydessä oli edelleen hyvin

vaikea, koska taistelut riehuivat korsun ulkopuolella kiivaina ja vihollinen ampui hurjasti myös tykis-

töllään välittämättä tässä vaiheessa vähääkään osuuko se yhtäläisesti heidän omiin miehiinsä. Sillä

hetkellä, kun vänrikki Miettinen saapui joukkueineen, ampui vihollinen juuri lujasti sillan maastoon,

ainakin muutamia haavoittuneita siinä tuli.

Pataljoonan krh.joukkue oli klo 3.15 aikaan tulittanut saaren etelä ja kaakkoisreunaa 80:llä kranaatilla.

Noin klo 4.00 ltn Nepponen, joka oli tuonut nopeasti 7.K:n polkusillan kautta saareen.

Vänr Lehtinen oli tällöin lähettänyt partion tutkimaan elämää saaren kaakkoisosaan, koska tulitoimin-

ta siellä tuntui hiljenevän. Aluksi ltn Nepponen kohenteli puolustusta komentokorsun läheisyydessä.

Klo 4.07 krh. joukkue ampui kahden minuutin keskityksen saaren eteläreunaan. Sen jälkeen komp-

panian päällikkö antoi käskyn vänrikki Hackzellille katkaista saari kahdella joukkueellaan korsulta

lentokonevartiolle, heikoimmin voimin sen jälkeen kääntyä pohjoiseen ja päävoimin puhdistaa saaren

eteläosa.

Vänr Miettisen joukkueen Nepponen käski hyökätä pohjoisesta talonraunioita kohden.

Kornetti Porvasen hän käski hyökätä korsulta suoraan itään.

Toimintaa jatkettiin yhdessä tykistön ja krh:n kanssa siten, että "Suoran" pohjoisosan sulkutykki, pst.

kivääri ja kk tukivat toimintaa. Hyökkäyksen piti alkaa heti tulivalmistelun jälkeen klo 4.32, mikä

sitten tapahtuikin.

Saaren eteläosasta vihollinen oli todennäköisesti siirtynyt koilliseen ja vastus oli siellä heikompi,

koska Hackzellin etelään suuntautuva osa pääsi helpolla eteenpäin, mutta sen sijaan pohjoiseen suun-

tautuva osa pääsi vain vähän matkaa, Kun se sai vastaansa niin kiivaan tulen, että hyökkäys pysähtyi

toistaiseksi. Tappioita ei onneksi tullut, koska pimeässä ammuttu jalkaväen tuli on vähemmän teho-

kasta, mutta pitää kyllä matalana.

Kornetti Porvasen onnistui edetä jonkin matkaa, kun vihollisen vastus kävi sitkeäksi ja eteneminen

pysähtyi. Tappiot. 2 kaatunutta ja 3 haavoittunutta.

Vänr Miettinen puhdisti saaren pohjoisosan, josta ryssät vetäytyivät sulun suuntaan. Omat tappiot 3

kaatunutta ja 5 haavoittunutta.

Tämä tilanne oli saavutettu noin klo 5.00, mutta jatkui edelleen etelässä metsämaaston puhdistuksena

samoin kuin pohjoisessa kalliomaastossakin. Keskellä oli kiivasta tulitoimintaa ja käsikranaatin heit-

toa lähietäisyyksiltä. Samanaikaisesti krh tulitti saaren kaakkoispuolisia maaleja ja oma tykistö ampui

sulkuja.

Klo 5.30 saapui rykmentin komentaja komentopaikkaani, josta lähdimme saareen minne saavuimme

klo 6.30. Tätä ennen oli ltn Nepponen jo antanut käskyn jatkaa vastahyökkäystä samaan tapaan kuin

aiemminkin. Saaren eteläisen kärjen vartiopaikat oli jo miehitetty samoin kuin lentokonevartiokin ja

7.K:n kaksi joukkuetta kääntyivät kokonaisuudessaan pohjoiseen.

Uusi eteneminen alkoi klo 6.30, jolloin Hackzell pääsi vähän etenemään hiukan ohi eteläisen lankku-

aidan ja lähelle taisteluhaudan päätä. Porvanenkin pääsi taas sata metriä eteenpäin, oikealla hiukan

enemmänkin. Vänr Miettinen ei päässyt etenemään voimakkaan vihollistulen estäessä.

Tappioita oli edelleen paljon.

Tämän toiminnan aikana totesin, miten sitkeästi vihollinen oli pureutunut maastoon. Annoinkin käs-

kyn krh. joukkueelle ltn Värrille tuoda heti yksi heitin saareen ja niin paljon ammuksia kuin suinkin

mahdollista. Samoin käskin toimittamaan käsikranaatteja, jotka olivat loppumassa ja noin 500 jo na-

keltu. Toiminta hiljeni nyt toistaiseksi, koska halusin krh:lla tuhota raunioihin pesiytyneet viholliset.

Tykistö valmisteli voimakasta tuli iskua saaren keskiosaan. Etelässä ja lännessä vedettiin omia vähän

taaksepäin ja sitten tykistö iski, mutta osa jäi lyhyeksi. Heti valmistelun jälkeen Porvanen ja Hack-

zell lähtivät hyökkäämään ja pääsivätkin molemmat taisteluhaudan ja yhteyshaudan yhtymäkohtaan

JR35 III-osa

59

kunnes vihollistuli taas pysäytti. Vihollinen oli pesiytynyt puukasoihin ja niiden alle eikä meidän

käsikranaatit tahtoneet tehota. Aiheutui tappiota, sikäli ikäviä, että johtajat Porvanen ja Hackzell

haavoittuivat ja erinomainen aliupseeri kers Mustajoki. Hackzell kuoli myöhemmin kenttäsairaalassa.

Taas oli pieni levon aika. Miehet olivat väsyksissä ja läpi märkinä ja ryssän tykistö jauhoi jatkuvasti.

Noin klo 8..00 saapui ltn Värri ja noin klo 9.00 heitin miehistöineen ja ammuksineen. Noin klo 10.30

suoritti heitin tarkistusammunnan ja jatkoi heti vaikutusammuntana vihollisen miehittämään ampuma-

hautaan.

Tällöin katsoi ltn Nepponen tarpeelliseksi järjestellä vähän joukkueita, jotka olivat hyvin supistuneita.

Kun osa oli jatkuvasti hakemassa ja kantamassa ammuksia ja käsikranaatteja oli taisteleva osa toisi-

naan ja toisissa kohdin hyvin heikko. Kun miehet olivat aivan märkinä ja nälissään, oli pakko irrottaa

heitä pieninä ryhminä syömään ja kuivailemaan itseään. Toiset olivat tällöinkin hyvin tiukalla, sillä

tulitus ja käsikranaattitaistelut jatkuivat.

Vihollisella oli taisteluhautaa hallussaan vielä noin 120 metriä. Tykistö ampui jatkuvasti sulkuja estä-

en liikkumisen saarella ja ampuen rauniotaloja. Krh:t taas tulittivat pääasiassa vihollisen hallussa

olevaa taisteluhautaa. Vaikutus molemmilla oli erinomainen. Niinpä enää olikin kysymys täysin eris-

tetyn vihollisen savustaminen pois sille kuulumattomasta maastosta, kysymys oli siis ajasta.

Taas valmistelu ja hyökkäys. Klo 13.00 alkoi siinä jalkaväen osuus. Parikymmentä metriä eteni jalka-

väki, kun taas tuli pysähdys. Erikoista taistelussa oli

-oman krh:n erittäin tarkka tuli,

-vihollisen tulenjohto rauniokasoista ammutuilla valkeilla valoraketeilla,

-kasapanosten jatkuva riittäväisyys vihollisella ja

-vihollistykistön ampuminen erittäin lähelle omia jalkamiehiään, noin 25 m.

Annoin käskyn ltn Nepposelle muodostaa kaksi iskuryhmää, joiden tuli vyöryttää taisteluhauta ja

ryhmään kaksi käsikranaatin heittäjää, neljä kranaatin kantajaa ja kaksi konepistoolimiestä.

Suoritettiin taas ties kuinka mones tulivalmistelu, johon lisäksi tuli mukaan yksi raskas haupitsi, jonka

takia hyökkäysosastoja oli vedettävä vähän taaksepäin. Hyökkäystä johtaisi täällä ltn Nepponen. Siir-

ryin saaren pohjoisosaan johtamaan sen puolen hyökkäystä.

Tullessani pohjoisosan tulenjohtopaikkaan sain tietää että vihollinen on osittain vetäytymässä ryömien

ruohikossa ja että Miettisen joukkue tulittaa näitä.

Kaiken varalta valmisteltiin edelleen suunniteltua hyökkäystä.

Ltn Nepponen oli samaan aikaan havainnut vihollisen vetäytymiseen viittaavia oireita ja painui heti

eteenpäin saaden taisteluhaudan miehitettyä noin klo 16.00.

Tällöin krh:t ampuivat kanavaan ja tykistö sen taakse useita tulipeitteitä. Klo 16.30 todettiin vihollinen

kokonaan vetäytyneeksi, jolloin poistuin omalle korsulleni.

Omat tappiomme:

Kaatuneita 1 ups. - aliups. 8 miestä.

Haavoittuneita 2 7 17

Yht. 3 7 25

Vihollisen tappioita on vaikea arvioida, koska venäläiset tunnetusti kuljettavat nopeasti, mutta vii-

meistään hämärissä kaikki kaatuneet ja haavoittuneet omalle puolelleen. En kuitenkaan liioittele,

vaikka saareen jäikin vain 12 kaatunutta, jos väitän heitä olevan vähintään 50.

Loppulausuntona haluan mainita syyn siihen, että vihollinen onnistui pääsemään saareen, olevan en-

nen kaikkea saaren liian pienen miehitysjoukon, jolloin pataljoonan ollessa saaressa, on etulinjassa,

vain kaksi kiväärikomppaniaa alistusaseineen ja 1/3 on levossa, kuten olemme menetelleet vastates-

samme nyt viisi kuukautta yhtäjaksoisesti saaresta. Onhan saari noin 1 x 1,5 km. Toiseksi maasto on

hyvin epäedullinen samoin kuin maastopeitekin. Ja kolmanneksi esteitten ja ansoitusten puutteesta.

Miehistö taisteli hyvin. Ei yksikään mies poistunut saaresta taistelujen aikana, mutta perusteellista

lepoa miehistö kaipaa. Ketään nimeämättä voin väittää taistelutahdon olevan koko ajan hyvin korkeal-

la, josta niin upseereille, aliupseereille kuin miehistöllekin sotilaan kiitokset.

JR35 III-osa

60

Poventsa, Hevonkylä

Viihdytyskiertueet käyvät ahkeraan esiintymässä. Pataljoonan pastori, joka

oman toimensa ohella on myös valistusupseeri, toimii oppaana ja vieraitten

isäntänä. Yläkuvassa turkulainen ja alakuvassa helsinkiläinen kiertue. Ala-

kuvassa pastori Erkki Sovijärvi keskellä.

JR35 III-osa

61

VIIHDYTYSTOIMINTA /4.05/

Mielialatutkimusten perusteella oli varsin selvästi kaikilla rintamilla havaittu madaltumista miehistön

ja miksei aliupseerien ja upseerienkin keskuudessa. Niinpä oli keksittävä vastamyrkyt ilmiölle. Sodan

piti yleisenkin mielipiteen mukaan olla lyhyt kun lähdettiin, mutta toisin on käynyt. Ei päästy viljoja

korjaamaan samana kesänä, kun juhannukseksi lähdettiin retkelle. Tämä sekä suurehkot tappiot ja

kotiolojen taloudellisten asiain huononeminen olivat suurimmat syyt mielialojen madaltumiseen.

Lääkkeitä piti keksiä ja keksittiinkin. Paras niistä ehdottomasti oli säännöllisten vuorolomien myön-

täminen kaikille. Kun seurasi lomalle lähtevien joukkoa, näki kuinka he kalkki olivat onnensa kukku-

loilla. Lomalta palattua oli mieli vähän apea, mutta pian taas kannatti aloittaa herätysten laskeminen

seuraavaan lomaan, väliajan ollessa joukko-osastosta ja loman pituudesta riippuen noin 2-3 kk. Jos

loma kesti esim. kaksi viikkoa, ehti siinä mies tekemään varsinkin kiireellisenä aikana paljon työtäkin

kotiväkensä tukemiseksi. Kun maanviljelijät saivat lisäksi kiireellisinä työaikoinaan erikoislomia,

olivat ne erittäin tervetulleita ja samalla virkistäviä kovasta työstä huolimatta.

Sekä ylä- että alapäässä, sekä Päämajassa että perusyksiköissä suunniteltiin muitakin keinoja mielialo-

jen kohentamiseen. Perusyksiköissä (komppanioissa) ja pataljoonissa alettiin muodostaa mieskuoroja

ja orkestereita, harjoiteltiin aina kun tilanne salli ja vähänkin sopiva paikka löytyi. Melkein poikkeuk-

setta löytyi jo pataljoonan puitteissa mies, joka pystyi johtamaan. Kun sitten oli jonkinlainen kypsyys

saavutettu, mikä entisten kuoromiesten ja musikanttien parissa saavutettiin helpohkosti ja lyhyessä

ajassa, etsittiin joukosta vielä muita esiintyjiä, humoristeja tai taikureita, kutsuttiin yksikkö kokoon

kanttiiniin ja niin oli oma viihdytysilta toteutunut. Tämäntapainen toiminta jatkui koko puolustusvai-

heen ajan varsin ripeänä, kunhan joukko-osastossa valistusupseerina toimi ripeä ja taitava henkilö.

Valistusupseeri oli siis viihdytyspuolen sieluna ja hänellä oli apulainen kussakin komppaniassa.

Päämajan taholta alettiin järjestää maan parhaista esiintyjistä ja taiteilijoista eri rintamaosilla esiinty-

viä viihdytyskiertueita. Koska näiden kiertueiden jäsenet olivat maamme parhaita taiteilijoita, oli

heidän esityksensä hyvin korkeata luokkaa, joskin olosuhteet useinkin olivat tavattoman kehnot, mutta

ilo oli ylimmillään varsinkin hyvien humoristien esitysten aikana.

Vanha esi-isiltä peritty puhdetyötaito tuli esiin. Sodan jälkeen toiset väittivät Suomen armeijan sortu-

neen puhdetöihinsä, joita tehtiin juuri silloin kun olisi pitänyt kaivaa pomminkestäviä korsuja etulin-

jaan ja tehdä kalkki taistelulaitteet mahdollisimman lujiksi kestämään kovatkin koetukset. Ehkä asia

niin osittain olikin, mutta erilaatuiset työt miellyttivät tekijöitään. Näin valmistui myöskin kotiin lähe-

tettäviä koriste- ja tarve-esineitä. Tehtiin sahanpuita, kirvesvarsia, pärekoreja, saaveja, kauhoja, kiulu-

ja, valaisimia, sormuksia, puukkoja ym. lukemattomia eri lajeja.

Viihteen yhtenä muotona oli urheilu ja erikoisesti joukkueurheilu, voimakkaasti huomioitu tekijä

kaikissa joukko-osastoissa. Monissa eri urheilulajeissa käytiin kovia karsintakilpailuja, jolloin esim.

komppanian sisäisissä kilpailuissa saattoi olla 30-40 osanottajaa. Parhaat sitten valittiin pataljoonan

kilpailuihin ja jalkaväessä edelleen rykmentin ja divisioonan kilpailuihin. Mestaruudet ratkaistiin

kesäurheilussa yleensä Äänislinnassa. Ne olivat sodan aikana nykyisiä Kalevan kisoja vastaavat kesä-

urheilun kerman katsastukset.

Yksi tärkeä ajankulu on jäänyt mainitsematta ja se on "pokka". Totta se on. Kyllä korttipelit ja niistä

juuri pokka oli yksi tärkeä ajankulu. On vaan syytä muistaa, etteivät sitä läheskään kaikki pelanneet.

Toiset taas taisivat olla sairaita pelinhimosta. Sodan johto teki huomattavan virheen kieltäessään kort-

tipelin. Eihän käskyä kukaan voinut valvoa. Oli myöskin niin, että korsussa asustava upseeri usein

osallistui itsekin peliin. Kiellon rikkominen oli aivan yleistä ja antoi vain vauhtia muihinkin rikko-

muksiin. Pokan hyvä puoli oli myös se, että raha siinä siirtyi eri päivinä tai iltoina korsun mieheltä

toiselle ja taas seuraavana päivänä toiselle. Jos pelaaja meni täysin auki, suoritti se muutaman vartio-

palveluksen kaverin puolesta, pelasi seuraavana päivänä ja sai taas osan rahoistaan takaisin.

JR35 III-osa

62

Rahat kiersivät näin korsun mieheltä miehelle ja hupenivat vähän kanttiiniin. joku taisi lähettää vähän

kotiinkin, mutta ei hän voinut mainita niiden olevan korttipelinvoittoja, koska rahan maku olisi hävin-

nyt Näin aika kului ja sota venyi.

Marskin syntymäpäivä tuntui viihteellisesti jokaiseen rintamahommissa olevaan henkilöön, jokaiseen

korpisoturiin. Annettiinhan silloin paremmat sapuskat ja muistini mukaan myös annokset leikattua

konjakkia. Viimeksi mainittu kuului kaikille, mutta kaikki eivät sitä nauttineet ja kun annos muuten-

kin oli hyvin pieni miestä kohden, tehtiin korsussa usein niinkin, että koko annos pelattiin kortilla. Se

joka voitti pelin sai koko annoksen ja hänen oli nautittava se yhtä mittaisesti. Muut kaikki nauttivat

katsellessaan kun kaveri tuli juovuksiin. Olihan sekin rintamamiesten viihdettä juhlapäivänä. Sääntönä

oli, ettei konjakin juojan tarvinnut mennä vartioon ennen klo 12.00 seuraavana päivänä. Myös siitä

huolehtivat kaverit, ettei ryypännyt päässyt yksin ulos rellustelemaan. Sodassa tehtiin näinkin.

Viihteeksi on myöskin laskettava sotapäiväkirjassakin esiintyvät maininnat metsästyksestä ja kalas-

tuksesta. Siellä sotamurheet häipyivät, kun sai kevättalven säässä istua onkiavannon vieressä ja jännä-

tä saalista, joka toi vaihtelua peräti yksinkertaiseen ruokavalioon ja lepuutti hermoja.

Samanarvoisia viihteeltään olivat metsästysretket. 23.10.42 jahtiin lähtenyt Laivuorenkin johtama

retki, vaikka ei mitään tainnut tullakaan. Ei ainakaan sotapäiväkirja kerro edes paluutakaan, mutta ei

kai he sillä reissulla enää ole. Ylikersantti Hulmikin lähti sotapäiväkirjan mukaan kaksi eri kertaa ja

22. 11.42 lähdetyltä reissulta hän palatessaan toi mukanaan kaksi hirvivainaata. Tiedä sitten am-

puivatko he ne vai olivatko ne juosseet miinakenttään. Se on varmaa, että sen jälkeen pöperöt olivat

paljon maukkaammat. Viihdys ja hyöty.

Vuonna 1942 alkoivat kotiseudun vieraat käydä rintamalla tervehtimässä pitäjänsä tai kuntansa mie-

hiä. Silloin sovitut yksiköt lähettivät pitäjän pojat kanttiiniin, tai "hotelliin", jossa tavattiin. Vierailijat

toivat mukanaan erinomaisia tuliaisia, joita nautittiin lottien kahvin kanssa ja vielä jäljestäpäinkin

omissa oloissa. Silloin saatiin kuulla kotipaikan uutiset tuoreina ja silloin voitiin lähettää vieraiden

mukana omaisille terveisiä. Voidaan sanoa, että divisioonan kaikkien perustamispaikkakuntien val-

tuustojen ja hallitusten jäsenet kävivät tervehtimässä paikkakuntiensa sotilaita, toivat heille erinomai-

sia kotiseudun tuliaisiaan, joskus vähän "liemiruokaakin", veivät palatessaan terveiset kotiseudulle ja

tärkeimmät, monesti henkilökohtaisetkin tiedotukset kulkivat luottamuksellisesti molempiin suuntiin.

Mainittakoon vaan, että lähetystöjen mukana kulkivat rintamamiesten särkyneet kellotkin korjattavak-

si ja takaisin omistajilleen.

Jos ryhtyisin laatimaan käyntiaika ja nimiluetteloja kaikista kotiseudun kävijöistä tulisi niistä valtavan

pitkä historia. Ehkä on syytä mainita kuitenkin tärkeimpiä kävijöitä:

Maan hallituksesta kävi rovasti Antti Kukkonen, mukanaan ministeri Urho Kekkonen. Kansanedusta-

jista mainittakoon turkulaiset Aarne Honka ja Rafael Paasio. Heidän lisäkseen kävi useita entisiä mi-

nistereitä ja entisiä kansanedustajia eri puolilta Lounais-Suomea. Kekkonen kävi ihan etulinjassakin

Honkalan lohkolla Poventsassa, sillä hän oli erityisen kiinnostunut näkemään vastapuolen väkeä.

Viihdytys ja ajanvietekeskuksen Motti-halli herätti kotiseudun vieraissa suurta ja ansaittua huomiota.

Uusi-Aura kirjoitti 25. 7. 1943: "Kävimme myös erään rykmentin lohkolle rakennetussa Mottihallissa,

johon mahtuu 800 ihmistä, se on kipeään tarpeeseen pojille ja sen käyttö on varsin monipuolinen, sillä

se toimii mm. kirkkona, viihdytyshuoneena, voimailuhallina, elokuvateatterina, harjoitusmaneesina ja

ravintolana. Myös henkiset harrastukset pitävät poikien mielialaa korkealla. "Mottihallin juhlista oli

ehkä Kalevalan juhla mittavin ja muistiin painuvin.” 800 juhlavierasta istui avarassa huoneessa, jou-

kossa suuri osa kotiseudulta kutsuttuja vieraita. Puhujina esiintyivät toimittaja Allan Arpiala, kenraa-

limajuri P.J. Paalu, kansanedustaja Aarne Honka ja eversti Matti Aarnio. Rintamamiehet esittivät

erittäin korkeatasoista musiikkia ja kuorolaulua. Länsi-Suomi kirjoitti käynnin jälkeen: "Suomalaises-

ta upseerista on kehittynyt uskallamme sen väittää maailman monipuolisin upseeri tehtävissään. Heitä

on siksi vähän, että heidän on hoidettava kasvattajan, linnoittajan, rakentajan, kouluttajan, kirjanpitä-

jän, puhujan, luennoitsijan, urheiluohjaajan, tykkimiehen, tankkimiehen ja ennen kaikkea korpisoturin

tehtävät.”

JR35 III-osa

63

Poventsa, Hevonkylä

Etulinjan poteroissa kangistuneille rintamajermuille tekee hyvää nähdä sula-

via liikkeitä. Jalka liikahtelee tahdissa ja natsa vaihtaa suupieltä.

JR35 III-osa

64

Toisena sotatalvena uhkaa

kotisuomea polttoainepula.

Aseveli-Liitto järjestää motti-

talkoot. 16 motista saa tun-

nustukseksi kultakirves-

rintaneulan.

”Patl. Komentaja hakkasi

halkomottinsa ollen ensim-

mäiseksi suorittanut tämän

maamme miespuolisille jäse-

nille kansalaisvelvollisuudeksi

annetun tehtävän.”

(III/JR35:n sotapäiväkirja

19.9.1942)

JR35 III-osa

65

Pintuinen

Monilla invalideilla ja kaatuneiden omaisilla on Koti-Suomessa asuntovaike-

uksia. Heitä varten rakennetaan rintamalla taloja Karjalan hongista. Yläku-

vassa nousee konekiväärikomppanian (12/JR 35), alakuvassa 9.komppanian

asevelitalo.

JR35 III-osa

66

Pintuinen

III/JR 35:n kanttiini töpinäportaassa Hevonkylässä. Kanttiini on rintamalla

tärkeä. Sille varataan aina keskeinen paikka eikä sen toimintakuntoon saat-

tamisessa koskaan ole puutetta talkooväestä. Kuvassa Alma, Anni ja Irja

Keskusvarasto Yläpintuisissa huolehtii siitä, ettei kanttiinien tavaravalikoi-

maan pääse syntymään aukkoja

JR35 III-osa

67

Pintuinen

Kanttiini on myös tärkeä mielialatekijä. Se on paikka, jossa miehet tapaavat

tuttuja, se on heidän sotilaskotinsa ja lähikauppansa. Sieltä he voivat ostaa

koviketta, tupakkaa, kirjepaperia ja muita pikkutarvikkeita. Makeisiakin

saattaa olla, ainakin pastilleja.

Lotat Meeri ja Anni ovat tarjoiluvuorossa.

Markus Kokki (selin) ja Oiva Helimo ovat kahvilla.

JR35 III-osa

68

III pataljoonan

kanttiinilotta

Meeri Koivulahti

JR35 III-osa

69

III pataljoonan puuhakkaat kant-

tiinilotat (vas) Irja Aalto ja

Anni Kiiski.

Loimaan poikien lotta-emo (alla)

Martta Karus uskaltautuu poiki-

aan katsomaan aivan etulinjan

korsuihin asti

Pintuinen

JR35 III-osa

70

Poventsa

Divisioonan (1.D) yhdyslotta kenraalitar Aitanga Oesch käynnillä Poventsas-

sa. Hänen tehtävänään on valvoa Lotta- ja kanttiinitoimintaa. Todellisuudessa

Lottia valvovat sodan kovat olot: jokaisella heistä on sata ihailijaa, mutta

kukaan ei voi olla toista suositumpi

JR35 III-osa

71

LOTTATOIMINTA /1.06 /

Kesäkuun puolivälissä 1941 Kotijoukkojen Esikunta ilmoitti Lotta Svärd -järjestön keskusjohdolle

alkavasta liikekannallepanosta, jossa muonitusjaoston lotilla oli päävastuu reserviläisten muonittami-

sesta. Joukkojen keskittämisen jälkeen lotat huolehtivat myös rajaseudulta evakuoitavan väestön huol-

losta. Myös toimen- eli kenttälotat saivat liikekannallepanomääräyksensä tärkeimmille aloille kuten

kenttäsairaaloihin sekä lääkintä, ilmavalvonta- ja viestitehtäviin. Eräiltä osin tarvelaskelmat olivat

ylimitoitetut, toisaalta kenttälottia sijoitettiin myöhemmin myös ennalta valmistelemattomiin tehtä-

viin. Lottakomennusten määräaikaisuuden ja uusien tehtävien vuoksi lottien sijoittamisesta tuli koko

sodan ajan jatkunutta toimintaa.

Liikekannallepanon jälkeen lottien asema puolustusvoimissa selkiintyi entisestään, kun Ylipäällikkö

heinäkuussa päätti, että Lotta Svärd -järjestö lukuisten maanpuolustustehtäviensä vuoksi luetaan osak-

si puolustusvoimia. Järjestön mukauttaminen sodanajan oloihin sujuikin helpommin kuin Talvisodan

alkaessa. Tähän vaikutti myös selvät määräykset osastojen ja lottien kuulumisesta lottajohdon alaisuu-

teen. Toisaalta monet joukko-osastot ottivat hyökkäysvaiheen alkaessa mukaansa luvatta määrävah-

vuuksiinsa kuulumattomia lottia.

Perusorganisaatiossa aiheutti

suurimmat muutokset toimin-

nan järjestäminen takaisin

vallatulla alueella ja Ahve-

nanmaalla. Lotta-piirien määrä

kasvoi kuten suojeluskuntajär-

jestönkin 38:ksi. Keskusjohto-

kunta kokoontui sota-aikana

tavallista useammin eräiden

jäsenten työskennellessä kans-

liassa jatkuvasti. Johtokunnan

toimiston henkilökuntaa oli

sodan alettua lisättävä siten,

että vuoden 1943 lopussa

siellä työskenteli 23 henkilöä.

Toimisto hoiti järjestön koulu-

tustyötä, sisäistä tiedotustoi-

mintaa, lottatyövoiman han-

kintaa, välitystä ja sijoitusta

sekä lottien lomauttamista ja

kotiuttamista, minkä lisäksi

toimistosta tilattiin, välitettiin

ja siellä varastoitiin erilaisia

julkaisuja, merkkejä, lomak-

keita ja lottavarusteita. Lotat toimivat sodan aikana joko komennuksella kenttälottina tai kotirintaman

lottatehtävissä. Komennuksella erikoiskoulutettu lotta työskenteli kotipaikkakuntansa ulkopuolella

kenttäarmeijan, ilmavoimien, merivoimien, kotijoukkojen tai Lotta Svärd rajatoimiston palveluksessa.

JR35 III-osa

72

Lottajaostojen komennuslotat

Puolustusvoimien palveluksessa oli lääkintäoston alaisia lääkintälottia sota- ja kenttäsairaaloissa,

sairasjunissa, sairaalalaivassa, sotavankisairaaloissa, laboratorioissa, kenttäapteekeissa, lääkintäkes-

kusvarikoissa, veripalvelutoiminnassa ja kaatuneiden evakuoimiskeskuksissa. Lääkintälottien määrä

väheni suojeluskuntapiirien arvioidessa lottarpeensa usein ylimitoitetuiksi ja muodostaessa sotasairaa-

loiden apuhenkilöstö muista ryhmistä. Kotialueella lääkintä- ja eläinlääkintälottia oli komennuksella

myös varuskuntasairaaloissa ja sairastuvissa sekä hevossairaaloissa. Järjestö luovutti omistamansa

kenttäsairaalat puolustusvoimien omaisuudeksi toukokuussa 1942. Jaoston jäsenistä oli komennuksel-

la keskimäärin 2 500 henkeä eli reilut 10 %. Muonituslottia sijoitettiin varsin moniin toimipaikkoihin,

joista joihinkin tuli sodan kuluessa palkattu henkilöstö. Toisaalta muonituslotille tuli sodan kuluessa

myös uusia tehtäviä. Suurin ryhmä olivat rajatoimiston palveluksessa olleet, joita oli noin viidennes

komennuksella olleesta 8 000 muonituslotasta. Tämä luku vastasi noin 12 %:a muonitusjaoston jä-

senmäärästä.

Lotta Svärd -järjestöllä oli Talvisodasta alkaen oikeus perustaa joukko-osastojen yhteen lottakanttiine-

ja. Asemasodan aika tämä toiminta vilkastui huomattavasti ja levisi kotialueen yksiköihin. Perustetta-

essa sotilaskoteja kenttäarmeijan joukko-osaston yhteyteen pyrittiin noudattamaan Päämajan antamia

määräyksiä tasapuolisuudesta. Kanttiineista tuli rajatoimiston ja –piirien alaisia, koska ainoa täyden-

nysmahdollisuus oli tätä kautta. Kanttiinien määrä yhtymää ja joukko-osastoa kohti oli rajoitettu.

Asemasodan aikana niistä muodostui myös joukkojen viihdytystoiminnan ja hengellisten tilaisuuksien

keskuksia. Lotta Svärd ja Suomen Sotilaskotiliitto luovuttivat kanttiinien nettovoitosta puolet toimin-

tansa kohteena olevalle joukko-osastolle. Lotta Svärd -järjestö jakoi voittovaroja sodan aikana lähes

70 miljoonaa markkaa ja käytti muut voittovarat laajan huoltotoimintansa rahoittamiseen. Huomatta-

van osan puolustusvoimien varushuoltoa käsittäneen pesu- ja korjaustoiminnan käytössä oli kiinteitä

pesuloita, pesulajunia ja pesula-autoryhmiä sekä jalkine- ja vaatetuskorjaamoja ja kiinteitä korjaamo-

ja. Näiden toimipaikkojen lisäksi eri sairaaloissa ja vaatetuskenttämakasiineissa ja –varikoissa työs-

kenteli varuslottia. Varuskorjaamoissa oli myös työvelvollisia naisia, mutta silti lottia sitoutui moniin

paikkoihin, joihin heitä ei määrävahvuuksien mukaan kuulunut. Varusjaoston noin 15 000:sta jäsenes-

tä oli keskimäärin komennuksella noin 6 %. Toimisto- ja viestijaoston lottia oli sodan alkaessa koulu-

tettu toimisto-, viesti-, ilmavalvonta- ja säähavaintotehtäviin. Toimisto- ja viestilottien lukumäärä oli

suurimmillaan kesällä 1944, jolloin heistä lähes 9 000 oli komennuksella. Toimistolotat työskentelivät

sodan aikana konekirjoittajina, toimistoapulaisina, kortistonhoitajina, kenttäpostitehtävissä ja kartan-

piirtäjinä eri esikunnissa ja huoltomuodostelmissa kotiseudulla. Suurin osa joutui työskentelemään

erilaisissa varikoissa. Viestilottien määrää lisättiin jatkuvasti.

Heinäkuussa 1944 määrä oli yli 2 600 ja he toimivat puhelunvälittäjinä, puhelinsanomalottina, puhe-

radiolottina, radiosähköttäjinä, kaukokirjoitin- ja salakirjoituslottina sekä yleisradioteknikkoina. Sota-

toimialueella lotat oli yleensä sijoitettu viestipataljooniin.

Sodan aikana lottien käyttö ilmapuolustuksen tehtäviin lisääntyi ja heitä koulutettiin mm. ilmatorjun-

nan valonheittimien ja mittaustasojen hoitamiseen sekä kartanpiirtämiseen. Lotat muodostivat pääosan

ilmavalvonta-aluekeskusten ja -asemien sekä ilmavalvontaviestien keräyspaikkojen henkilöstöstä.

Ilmavalvontalottien toiminimikkeitä olivat -ivak-, iv- eli torni-, radisti- ja keskuslotat. Ilmavalvonta-

tehtävät vaativat hyvän koulutuksen ja runsaasti kokemusta, joten suuresta vaihtuvuudesta oli toimin-

nalle haittaa. Keväällä 1944 päätettiin osa valonheitinpattereiden miehistöitä korvata lotilla. Koulu-

tusta annettiin kuitenkin vain ilmatorjuntarykmentti l:ssä Helsingissä, johon muodostettu 14. Vh.Ptri

oli ainoa naisista kokoonpantu taisteluvastuuta kantamaan tarkoitettu perusyksikkö. Sääpalvelutehtä-

vissä toimivista lotista suurin osa oli säähavaintoasemilla eri puolilla Suomea.

Kenttälotista oli jatkuva pula. Koulujen aloitettua toimintansa loppuvuodesta 1941 kenttälottina palve-

levat opettajat ja opiskelijat palasivat siviilitoimiinsa. Tällöin syntyi pulaa erikoiskoulutetuista lotista.

Keskusjohtokunta kääntyi vuoden 1942 alkupäivinä piirijohtokuntien puoleen komennustyöhön

JR35 III-osa

73

sopivien ilmavalvonta-, viesti-, radiosähköttäjä- ja lääkintälottakoulutuksen saaneiden lottien »löytä-

miseksi». Joukoissa lottatyövoimapulaa korosti loppusyksystä aloitetut kenttäarmeijan uudelleenjär-

jestelyt, joihin liittyi myös pyrkimys vähentää selustatehtävissä olevien miesten määrää. Yliopistojen

ja koulujen loma-aikoina lottatyövoiman saanti oli helpompaa.

Useista kirjallisista määräyksistä huolimatta puolustusvoimissa oli kesäkuussa 1942 noin 6 000 lottaa

yli määrävahvuuksien. Päämaja käski 7. 7. 1942 kaikkia komentajia saattamaan tilanne joukoissa

määräysten mukaiseksi.

Lottien lähteminen maataloustöihin ja takaisin siviilitehtäviinsä syyskesällä 1942 aiheutti jälleen on-

gelmia. Päämajan oli annettava joukoille lupa korvata erikoiskoulutetut lotat vastaavan koulutuksen

saaneilla kenttäkelpoisilla miehillä. Lottatyövoimapulan helpottamiseksi Päämaja esitti, aluksi tulok-

setta, Lotta Svärd -järjestön keskusjohdolle sotatoimialueelle komennettavien lottien ikärajan laske-

mista. Päämajan oli kuitenkin tyydyttävä ottamaan vastaan myös kouluttamattomia lottia. Myöhem-

min syksyllä keskusjohtokunta lievensi kantaansa komennukselle lähetettävien lottien ikärajasta.

Piirijohtokuntien harkinnan mukaan voitiin 16-18-vuotiaita erikoiskoulutuksen saaneita lottia ja lotta-

tyttöjä lähettää komennukselle myös piirin ulkopuolelle.

Keväällä 1943 monet maataloista lähtöisin olleet lotat joutuivat taas lähtemään maatalouslomille.

Samaan aikaan myös monet sodan alusta alkaen lottakomennuksella olleet ilmoittivat halunsa lopettaa

lottapalvelus. Tilanteen korjaamiseksi keskusjohtokunta muiden toimenpiteidensä ohella mm. esitti

tuloksetta, että opintonsa aloittavilta naisylioppilailta vaadittaisiin todistus palveluksesta puolustus-

voimissa.

Pula lottatyövoimasta jatkui ja pikemminkin kasvoi 1943-44. Talvella 1944 todettiin lottien keskimää-

räisen vajauksen olevan 800. Keväällä Lotta Svärd -järjestön keskusjohtokunta aloitti kampanjan

järjestön jäsenmäärän nostamiseksi ja helpotti jäseneksi ottamista. Koelotta-aika lyhennettiin ja lotaksi

hyväksyminen saattoi tapahtua heti 4-5 päivää kestäneiden koeluentojen jälkeen. Lottatyövoiman

tarve kasvoi talvella 1944 Ilmavoimien komentajan pyydettyä 3 000 lottaa lisää lähinnä ilmavalvonta-

tehtäviin. Kohta tämän jälkeen myös linnoitusjoukkojen komentaja pyysi uusia linnoitustyömaita

varten 600 uutta muonituslottaa. Kesän taistelujen aikana työvoiman tarve kasvoi myös evakuointi-

henkilöstön ja sotasairaaloiden henkilöstötarpeen lisääntyessä.

Ilmavoimille voitiin toimittaa vain viidennes sovitusta lottamäärästä ja suunnitellut uudet ilmavalvon-

ta-asemat ja -aluekeskukset jäivät perustamatta ja ottamatta käyttöön. Lääkintälottien osalta tarve

onnistuttiin tyydyttämään paremmin. Linnoitustyömaiden laajenemisen aiheuttama rajatoimiston

muonituslottien lisätarve onnistuttiin täyttämään, ja myös toimisto- ja viestilottien määrää saatiin

lisätyksi useilla sadoilla. Myös siirtoväen huoltoon kotialueilla sitoutui huomattava määrä lottatyö-

voimaa.

JR35 III-osa

74

Poventsa

Etulinjaa Varustettaessa lohkon komentopaikka on jäänyt vaille huomiota.

Senkin vuoro tulee. Pataljoonan (III/JR 35) adjutantti Ahvo Yli-Lonttinen

tekee rakennuspiirustukset ja johtaa työt. Komentokorsu ”Poventsan Lukko”

on – muun ohella – myös kiehtova nähtävyys.

JR35 III-osa

75

Komentajan huone, lohkon

johtokeskus on vaatimaton,

mutta viihtyisä.

Kirjoituspöytä on peräisin

Poventsan kaupungista ja

kirjat sen kirjastosta.

Komentajan huoneeseen luo

lämpöä sen takka. Tässä kes-

kustelevat pystyvalkean lois-

teessa (vas) etp:n (elintarvike-

täydennyspaikan) päällikkö

Eino Nuutila, lähettiupseeri

Markus Kokki ja komentaja

Honkala.

JR35 III-osa

76

Poventsa

Poventsan Lukon komentajan huonetta koristaa betonista valettu, mutta hert-

tainen patsas. Se on pelastettu tykkitulen tuholta ei-kenenkään maalta Po-

ventsan sairaalan pihalta. Mallina ollut taideteos on Kööpenhaminan Glypto-

teekissa (Nro 712), tekijä J.Pradier, Ranska.

JR35 III-osa

77

Patsas kulkeutui sitten Niilon mukana,

varmaan jollain lomareissulla rintamalta

pois. Aikanaan kun sodan jälkeen muu-

tettiin Turusta Helsinkiin, kulki patsas

Mannerheimintie 134:n pannuhuoneeseen

odottamaan esille ottoa. Vasta muutettu-

amme Munkkiniemeen v. 1963, Kaartin-

torpantie 6 A 4:n, oli asunnossa riittävän

edustava parveke, jossa patsas sai arvoi-

sensa paikan. Siellä se oli lähes neljä vuo-

sikymmentä. Sieltä patsas siirtyi Pertti

Honkalan pihapiiriin Kotkaan pariksi

vuodeksi.

Perinnönjaossa patsas päätyi Tytti Young´n (os.

Honkala) omistukseen ja sai uuden paikan Hel-

singin keskustassa, Lastenkodinkatu 2 F pihapii-

rissä.

Oikealla oleva Pertti. Honkalan ottama valokuva

Saksassa olleesta maailmannäyttelystä v. 2000

Vatikaanin osastolta. Tarkka katsoja voi todeta

että Paavin kokoelmiin kuuluva patsas on täysin

identtinen edellisten kuvien kanssa.

JR35 III-osa

78

Poventsa

Poventsan Lukon vihkiäiset 2.10.1942 sattuvat komentajan syntymäpäiväksi,

jolloin hän myös tulee olleeksi vuoden pataljoonan komentajana, Vieraaksi on

kutsuttu kaikki pataljoonan alkuperäiset upseerit.

Edessä (vas) Erkki Helke, Gunnar Laatio, Niilo Honkala, Ilmari Tamminen,

Tauno Rinne. Takana vas. Kalle Mäkelä, Oiva Helimo, Jorma Heinonen, Arvi

Saaristo. Istumassa oikealla Onni Rantala, joka ylennettiin luutnantiksi hänen

ollessaan vielä asevelvollinen.

JR35 III-osa

79

JR 35.N HISTORIA /3.04 /

Jo sodan varhaisessa vaiheessa heräsi ajatus rykmentin historian kirjoittamisesta.

Kokouksessa, joka pidettiin 28.7.1942 Pintuisissa ja jossa oli edustajia rykmentin esikunnasta, kaikista

pataljoonista ja 13. K:sta sekä kotiutettujen aseveljien edustaja, yhteensä 19 miestä, asetettiin historia-

toimikunta, johon valittiin seuraavat edustajat: 1 P:sta kapt. Einari Joutsamo, II P:sta kapt. Aulis Poh-

jola, III P:sta kapt. Niilo Honkala (puheenjohtaja), RE:sta luutn. Veikko Hankomäki, 13.K:sta luutn.

E. Lehto, 14. K:sta luutn. T.T. Linnaluoto. Lisäksi tulisi toimikuntaan yksi kotiutettujen aseveljien

edustaja.

Alla historiatoimikunnan toisen kokouksen esityslista ja edelleen pöytäkirja kokouksesta

ESITYSLISTA

JR 35:N historiatoimikunnan kokouksessa 5.10.42

1. Kokouksen avaaminen ja toimihenkilöiden vaal1i.

2. Divisioonan hist. toimikunnan kiertokirje.

3. Jako ta1ateluvaiheisiin.

4. Aiheitten määritteleminen.

5. Kirjoitustehtävien jako.

6. Kirjoitusten kerääminen kotiseudulta.

7. Kaskujen kerääminen.

8. Määräaika johon mennessä aineisto on jätettävä toimikunnalle.

9. Rykmentin lehden asema aineiston keräyksessä.

10. Yhteyden pito Dv. hist. toimikuntaan.

11. Valokuvien keräys.

12. Sotapäiväkirjojen jäljentäminen.

13. Toimitussihteerin määrääminen.

14. Toimikunnan menojen rahoittaminen.

15. Toimikunnan jäsenten esittämiä asioita.

16. Pöytäkirjan jakelu.

JR35 III-osa

80

Pöytäkirja tehty JR 35:n historiatoimi-kunnan kokouksessa 5.10.1942 kello 14.00 III/JR 35:n komentopaikassa "Po-ventsan lukossa". Läsnä olivat kapteenit N. Honkala, G. Laatio, A. Pohjola ja V. Hankomäki sekä luutnantit E. Lehto ja T. Linnaluoto

1 §.

Kokouksen avasi toimikunnan puheenjohtaja kapteeni N. Honkala, joka myöskin valittiin kokouksen puheenjohtajaksi. Sihteeriksi valittiin kap-teeni V. Hankomäki.

2 §. Keskusteltiin suhteesta 1.Divisioonan historiatoimikuntaan ja päätet-tiin, että toimikunta ottaa huolekseen JR 35:n osalta aineiston kokoamisen Divisioonan historiaan.

3 §. Aineiston keräämisen helpottamiseksi ja tulevan historian jaoitusta

silmällä pitäen suoritettiin rykmentin eri taisteluvaiheitten jako seuraavasti: 1. Auran rannoilta Aunuksen korpiin, 2. Vieljärven viidakkohelvetti, 3. a) Kutisma,

b) Kristianian valtaus, 4. Säämäjärveltä Nelkanjärvelle, ( 1 P. Onkamuksen vaihe), 5. Kenjakki, 6. Mundjärveltä Juustjärvelle, 7. Mäntyselkä, ( 1 P. Kivatsun vaihe ), 8. Kontiovaara - Tsopina, 9. Osallistuminen Karhumäen valtaustaisteluihin, 10. Malu, 11. Poventsan puolustustaistelut.

4 §.

Päätettiin jättää pataljoonien ja erillisten yksiköitten edustajien tehtä-väksi lähemmin määritellä ne aiheet, joista olisi erikseen kirjoitettava. Divisi-oonan historian I osaa silmällä pitäen olisi pyrittävä saamaan jokaisen patal-joonan kustakin alavaiheesta yksi kirjoitelma sekä erillisten yksiköitten huo-mattavimmista vaiheista samoin. Näiden kirjoitelmien tulisi Divisioonan his-torian I osan luonteen huomioonottaen olla pikemmin kaunokirjallisia ja kansantajuisia kuin ankaran sotahistoriallisia.

JR35 III-osa

81

5 §.

Päätettiin ottaa yhteys JR 35:n aseveljien keskustoimikunnan puheenjohta-jaan, vääpeli A. Korsimoon, jotta se aineisto, minkä hän saa kokoon ja kotiu-tetuilta rykmentin entisiltä aseveljiltä, saataisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa historiatoimikunnan käytettäväksi.

6 §.

Toimikunnan jäsenten tehtäväksi annettiin organisoida kaskujenkeruu kussakin yksikössä.

7 §.

Määräaika, jolloin kirjoitukset ja kaskut on jätettävä toimikunnalle

päättyy 15.11.1942. Kuitenkin olisi jo kuluvan lokakuun 25. päivään men-nessä saatava pataljoonasta kolme ja erillisestä yksiköstä yksi kirjoitelma toimikunnan käytettäväksi.

8 §.

Valittiin kapteeni V. Hankomäki pitämään yhteyttä 1.Divisioonan his-

toriatoimikuntaan.

9 §.

Päätettiin ryhtyä keräämään valokuvia jo tässä vaiheessa ja lausuttiin toivomus, että pataljoonat järjestäisivät tämän mahdollisimman pian esim. myymällä valokuvasarjoja sellaiseen hintaan, että yhdet kappaleet voitaisiin luovuttaa historiatoimikunnalle. Kuvien tulisi mikäli mahdollista olla kokoa 9 x 12 sm ja niiden taakse merkittynä seuraavat asiat: 1) paikka josta kuva otettu, 2) aika, jolloin otettu, 3) selitys kuvan aiheesta (mm. henkilöiden ni-met, sot.arvo, yksikkö, kotipaikka), 4) kenen hallussa negatiivi on (arvo, ni-mi, peiteluku ja siviiliosoite)

10 §.

Rykmentin kaikkien sotapäiväkirjojen kopioimiseen päätettiin ryhtyä ensi tilassa.

JR35 III-osa

82

Poventsan Lukon vieraskirjan kantta on koristanut puuleikkauslaatta. Sen

otti lähdettäessä talteen lähetti Onni Pitkänen.

JR35 III-osa

83

Poventsa

Pataljoonan (III/JR 35) lähetit joulupöydässä Poventsan Lukossa.

Rintamaolosuhteissa sähkövalaistus korsussa on harvinaisuus, nämä pojat

saivat sen jouluksi asennettuaan voimanlähteeksi pikku dynamon, jonka

olivat ”evakoineet” jostakin.

Vas. Reino Sundell, Tauno Olkkonen, Olavi Norha, Teuvo Mäkinen, Onni Pitkänen,

Pentti Marila, Aarne Levo.

JR35 III-osa

84

Poventsa

Uusi komentopaikka varustetaan

myös tyylikkäillä ulkorakennuksil-

la.

Saunan lämmityspuuhissa lähetti

Tauno Olkkonen

JR35 III-osa

85

Poventsan lahti

Äänisen jäällä Tapponiemen (Matoniemen) kärjen ulkopuolella on eteen

työnnetty tukikohta. Se on pahviteltta, suojana vain lumivallit.

Vas. Kalle Mäkelä ja Eino Nuutila

JR35 III-osa

86

Tämän kiväärin normaalina

tehtävänä on panssaritorjun-

ta, mutta tässä se on ilmator-

junta-asemassa.

Poventsan lahti, Tapponiemi

Äänisen jäältä uhkaavien vaarojen torjuntaa varten ovat miehet omatoimises-

ti tehneet panssarikelkan.

JR35 III-osa

87

Äänisen Lahti

Arsakenttä räjähtää. Jäähän kairatuista rei’istä on tiettyyn syvyyteen upotet-

tu herkkiä räjähdysainepulloja. Kun nämä räjäytetään syntyy vihollisen eteen

railo, joka on tehokas este. Tarpeen se onkin sillä Karhumäen tärkeään ko-

mento ja huoltokeskukseen vihollisella on vain parikymmentä kilometriä

matkaa jäitse.

JR35 III-osa

88

Itsenäisyyspäivänä sataa kunniamerkkejä

9/JR 36 Rantala (yllä)

10/JR 35 Kautto (yllä), 12/JR 35 Mäkelä (alla)

JR35 III-osa

89

KUNNIAMERKKEJÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ 1942

JR35 III-osa

90

VUODEN 1942 TILINPÄÄTÖS / 2.07 /

Edelliseen jouluun verrattuna vuoden 1942 valon juhlaa vietettiin monin verroin suotuisammissa olo-

suhteissa. Edellissyksyn ankarat taistelut olivat kuluttaneet äärimmäisyyteen asti suomalaisten joukko-

jen voimavarat sekä aineellisesti että henkisesti. Nyt, vuotta myöhemmin, tilanne oli aivan toinen.

Joukoilla oli kohtuullisen hyvät korsuasunnot etulinjassakin. Kenenkään ei tarvinnut viettää öitään ja

muita lepohetkiään taivasalla, lukuun ottamatta vartiopaikoilla valvovia sotilaita. Kohtalaisen tehok-

kaiden kenttävarustuslaitteiden ansiosta voitiin yleensä puolustautua ampumapesäkkeissä, joita yhdis-

tivät useimmiten toisiinsa yhdyshaudat puolijoukkueen korsusta lähtien. Vaikka varsinaista ampuma-

hautaverkostoa ei ollutkaan, ei miesten tarvinnut enää kaivautua lumeen saadakseen suojaa vihollisen

tähystykseltä kuten oli ollut laita vuotta aikaisemmin. Oli ehditty rakentaa hälytinlaitteet uloimmista-

kin vartiopaikoista korsuihin. Tosin ne eivät yleensä käsittäneet muuta kuin rautalangan ja sen päässä

olevan lehmänkellon tapaisen hälyttimen.

Hyökkäyksellinen ja siihen verrattava, taistelumieltä ylläpitävä toiminta oli suhteellisen vähäistä vi-

hollisen vastaavaan toimintaan nähden. Passiivisuteen ei ollut syynä yksistään se, että haluttiin välttää

enempiä tappioita. Joukoilla oli muuta tekemistä yllin kyllin sen lisäksi, mitä vihollisen alituisten,

vahvoinkin voimin suorittaminen hyökkäilyjen, väkivaltaisten tiedustelujen ja vangin sieppausyritys-

ten torjunta aiheutti. Tilanteen vakiinnuttua oli varustustyöt saatu käyntiin niin edessä kuin tukilinjoil-

lakin. Tämä raskaanlainen työ esti ruumiillisen ja henkisen veltostumisen. Koulutus oli aloitettu edel-

lisvuoden pitkien taisteluiden aikana jossakin määrin höltymään päässeen kurin palauttamisenkin

takia. Niinikään oli aloitettu iskujoukkojen koulutus. Viihdytystoiminta hyvän mielialan ylläpitämi-

seksi oli aloitettu ja organisoitu Kotijoukkueen esikunnan toimesta Päämajan myötävaikutuksella.

Kotiseutulähetystöjen käynti JR 35:n yksiköissä oli vilkastunut. Keskimäärin neljännesvuosittain

jokaisessa korsukunnassa elettiin viikon verran kotoa saatujen, lähetystöjen tuomien ruokapakettien

varassa.

Kenttäsaunoja oli rakennettu, joten hyökkäysvaiheen syöpäläisten aiheuttamaa riesaa pyrittiin pitä-

mään kurissa. Uusia korsuja rakennettaessa voitiin valita paremmin "ludevapaat" rakennustarvikkeet.

Taaempien portaiden asunnot ja työpaikat puhdistettiin määräajoin kemiallisin menetelmin. Alusvaat-

teet pystyttiin vaihtamaan saunapäivinä. Alettiin siis elää p a r e m m i n. Vain ruoka huononi. Kun-

nollista perunaa saatiin harvoin. Talvisaikaan se oli paleltunutta hajoten keittäessä makaronimaiseksi

rihmaksi. Kunnollista lihaa syötiin yhä vähemmän. Eikä ihme, sillä kotiseudun väestö sai säännöste-

lykorttiensa mukaan vain 2 kg naudanlihaa kuukaudessa, jotta rintamasotilas saisi vähän suuremmat

annokset. Perunasoppaa ja "vesivelliä" jatkettiin kaurapuurolla ja puolukanmarjakeitolla. Vihollisen-

kaan voimavarat eivät riittäneet jatkuviin hyökkäilyihin suuremmin voimin. Tästä johtuen suomalais-

ten toiminta muovautui vähitellen asemasodaksi ja vanginsieppausyrityksiksi. Varsinaisiin hyökkäyk-

siin ei saatu lupaa. Työvoimaa tarvittiin takamaastoissakin. Rihmamaisen etulinjan taakse oli saatava

edes muutamiin tukikohtiin liittyvä tukilinja konekivääripesäkkeineen. Myös pehmeäpohjaisten teiden

korjaaminen vaati työvoimaa.

JR35 III-osa

91

Pintuinen

Suomen lippu kohoaa salkoon paraatipäivän aamuna Pintuisten jokikylässä.

Pataljoona(III/JR 35) on saanut siirtyä lepoon pitkän taisteluvaiheen jälkeen.

III/JR35:n jääkärijoukkue ja esikuntakomppania merkkisateessa

JR35 III-osa

92

Pintuinen

Rykmentin (JR 35) komentaja eversti S.E. Laaksonen kiittää III pataljoonaa

yli kuusi kuukautta jatkuneesta urhoollisesta puolustustaistelusta Poventsan

lohkolla.

JR35 III-osa

93

Pintuinen

Divisioonan komentaja kenraalimajuri P.J. Paalu tarkistaa rivistön ja

vastaanottaa ohimarssin.

JR35 III-osa

94

Pintuinen

Pataljoonan (III/JR 35) hiihtokilpailut pidetään 24.1.1943 Pintuisissa. Voittaja

on kers. O. Mattila konekiväärikomppaniasta. Tämän jälkeen pataljoona

voittaa 91.1 Rykmentin hiihtokilpailut.

JR35 III-osa

95

Pintuinen

Koulutus vastaiskuihin ja taistelutoimintaan suksilla on lepovaiheen

tärkeinpiä tehtäviä. Joukoista, jonka pääosa on uusia miehiä, voidaan vain

tiukalla harjoituksella tehdä taistelukelpoinen yksikkö.

JR35 III-osa

96

Pintuinen

Kenttäoloissa opptunti on pidettävä maastossa – Lyhyesti ja sotilaallisesti.

JR35 III-osa

97

Pintuinen

Konekiväärit, ampumatarvikkeet ja haavoittuneet kuljetetaan ahkiolla.

Sekin vaatii harjoitusta.

Pintuinen

Lepovaiheen aikana varustetaan tulilinjaa.

Tässä kuljetetaan konekivääriaseman panssarikupua sijoituspaikalleen.

JR35 III-osa

98

Pintuinen

Kranaatinheitinryhmä harjoittelee kovilla.

JR35 III-osa

99

Pintuinen

Savutus salaa omat liikkeet, häiritsee vihollisen toimia ja on harhautuksessa

käyttökelpoinen väline. Sekin vaatii onnistuakseen koulutusta, jottei tule savu

omien silmille,

JR35 III-osa

100

Poventsan viiri

JR35 III-osa

101