7/2

011

KAIVOS-OSAAJAtakoo tulosta

SUPRAJOHDEjäähtyyhitaasti

NOBELISTIsai potkutryhmästään

ROKOTEkesyttääallergian

KemiKEMIA

RAMBOLL ANALYTICSEnsiluokkaiset asiantuntijapalvelut Laaja ja nykyaikainen laitekanta Akkreditoidut analyysit

RATKAISUJA AMMATTITAIDOLLA JO VUODESTA 1914

• vesi- ja maanäytteet• polttoaineet ja sivutuotteet• elintarvikkeet ja materiaalit• kaatopaikkakelpoisuus

ja hyötykäyttö• päästömittaukset• sisäilma ja työhygieeniset

selvitykset• erikoiskoejärjestelyt• näytteenotot

www.ramboll-analytics.fi analytics@ramboll.fi

Introducing Fisher Chemical Optima® LCMS Solvents Manufactured and tested (including use test) to the highest standards to ensure trouble-free analysis, accurate data and reproducible performance

ONE SOURCE. INFINITE SOLUTIONS.®

NOW available

Optima® LCMS

Formic Acid

Fisher Chemical Optima® LCMS Solvents o�er superiorperformance through

• Fewer background peaks• Low LC/UV response• Higher signal intensity

• Lower contamination from plasticizer peaks• Exceptionally low metal ion content

Puh. 09 8027 6280 Fax. 09 8027 6235 www.fishersci.fi

CSH™ Technology empowers your UPLC® and HPLC systems to perform better than ever before. Sharp peak shapes. High efficiency. High loading capacity. Rapid equilibration after mobile-phase changes. pH stability and improved batch-to-batch reproducibility for ionized compounds. Improve the performance of every LC instrument in your lab — get ACQUITY UPLC® CSH and XSelect™ HPLC columns today. Learn more at www.waters.com/csh

INTRODUCING ACQUITY UPLC CSH AND XSELECT COLUMNS— POW ERED BY CSH TECHNOLOGY.

©20

10 W

ater

s Cor

pora

tion.

Wat

ers,

CSH,

ACQ

UITY

UPL

C, X

Sele

ct, U

PLC

and

The

Scie

nce

of W

hat's

Poss

ible

are

trad

emar

ks o

f Wat

ers C

orpo

ratio

n.

Waters Finland, Kutomotie 16, 00380 HelsinkiPuh. (09) 5659 6288 e-mail: Esa_Lehtorinne@waters.com

Kemia-Kemi_Waters_CSH_Ad.indd 1 9/15/10 11:32 AM

kids love chemistryGetting the next generations excited about chemistry is important for humankind’s future. That’s why we’ve created “Kids’ Lab” in 32 countries, where the young ones can learn about chemistry and science in a fun, hands-on way. Little students and test tubes fi nally getting along? At BASF, we create chemistry. www.basf.com/chemistry

4 7/2011KEMIA

Eest

i Ene

rgia

Viro ponnistelee öljyvaltioksi ja uskoo varantojensa riittävän sadaksi vuodek-si. Öljy vain on puristettava kivestä. (s. 54)

SISÄLLYS

Brü

cke-

Ost

euro

pa

Suprajohdejuna kiitää lähes 600 kilometrin tuntivauhdilla. Mitä muuta satavuotinen tut-kimus on tuottanut? (s. 12)

Premixiä johtava Hanna Ristola on ylpeä yrityksestään. Euroopan suurin sähköäjohtavien muovien valmistaja rakentaa uutta tukijalkaa älymuoveista. (s. 52)

TTY

ja J

arm

o Te

inilä

Aurinkoenergian läpimurto on jo tapahtunut, sanovat professorit Helge Lemmetyinen ja Jouko Korppi-Tommo-la. (s. 60)

6 Suomalaisella kaivososaajalla riittää vientiä Outotec takoo tulosta Juha Granath

10 TÄTÄ MIELTÄ Keksijä tarvitsee tukea Timo Kivi-Koskinen

12 Satavuotias suprajohde hiipii hitaasti kohti huoneenlämpötilaa Jarmo Wallenius

16 AJANKOHTAISTA Nobelistin löytö toi Terävyyttä kirurgin veitseen Jari Koponen

18 UUTISIA

24 NÄKÖKULMA Hevonpeetä Anja Nystén

24 KEMIA SILLOIN ENNEN

25 VIHREÄT SIVUT

33 KEEMIKKO Autuaalliset ammatit

34 TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU

37 PIENI SUURI NANO Parempaa painojälkeä nanopinnoitteilla Maija Pohjakallio

42 Tulevaisuuden siedätyshoitoa Rokote kesyttää allergian Sanna Alajoki

44 Prosessimallinnus on tulevaisuuden työkalu Ville Alopaeus

46 Kemiallista täsmäkirurgiaa Katalyysi muokkaa luonnon rakenteita Pirjo Rötkönen

48 Turkulaisyritys kehitti Teollisuusprosesseja kestävän lakkaasin Harriet Öster

50 Lama ei näy Nürnbergissä Prosessimessuilla lyötiin entiset ennätykset Päivi Ikonen

51 Pelle Peloton ja Kulmikkaat muoviletkut Päivi Ikonen

52 Kemikaaliseoksista älymuoveihin Premix pitää perheyritysten lippua korkealla Päivi Ikonen

54 Virossa puristetaan Öljyä kivestä Harriet Öster

56 NAISET JA KEMIA Clara Immerwahr ajoi rauhan asiaa Sisko Loikkanen

57 TUOTEUUTISIA

58 ULKOMAILTA

60 HENKILÖUUTISIA Millennium-palkitut professorit uskovat aurinkosähköön

63 TULEVIA TAPAHTUMIA

64 SEURASIVUT

Prem

ix

38 KEMIAN VUOSI Kemian vuosi Atlantin takana Munajahdissa pohdittiin energian tuottamista Raija Rapo

40 250 vuotta kemian opetusta Umpihankihiihdosta kymmenotteluun Jari Sinkkonen

41 Yritysten ankara Reach-taival Leena Laitinen

66 KEMIAA KOKO ELÄMÄ Muovi taipui kalustoksi Stella Karlsson

57/2011 KEMIA

KEMIAKemi

PÄÄKIRJOITUS9. marraskuuta 2011

Vol. 38 Coden: KMKMAA ISSN 0355-1628

Toimitus • Redaktion • OfficePohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 0400 578 901faksi 09 3296 1520toimitus@kemia-lehti.fiPäätoimittaja • Chefredaktör • Editor-in-ChiefDI Leena Laitinen 040 577 8850leena.laitinen@kemia-lehti.fiToimituspäällikkö • Redaktionschef • Managing EditorPäivi Ikonen 0400 139 948paivi.ikonen@kemia-lehti.fiTaitto • Layout K-Systems Contacts Oy Päivi Kaikkonen 03 714 1614taitto@kemia-lehti.fiSihteeri • Sekreterare • SecretaryIrja Hagelberg 0400 578 901irja.hagelberg@kempulssi.fiVakituinen avustaja • Permanent medarbetare • Contributing EditorSanna Alajoki 040 827 9727sanna.alajoki@kemia-lehti.fi

Ilmoitukset • Annonser • Advertisementsilmoitukset@kemia-lehti.fiMyyntipäällikkö • Forsäljningschef • Sales ManagerKalevi Sinisalmi 044 539 0908kalevi.sinisalmi@kemia-lehti.fi

Tilaukset • Prenumerationer • Subscriptionspuh. 0400 578 901, faksi 09 3296 1520 tilaukset@kemia-lehti.fiTilaushinnatKotimaassa 89 euroa (kestotilaus 79 euroa), muut maat 120 euroaKouluille 45 euroa, www.aikakaus.fiPrenumerationspris i Finland 89 euro, övriga länder 120 euroSubscription price (out of Finland) EUR 120Irtonumero/Lösnummer/Single copy EUR 15(special issue 5/2011 EUR 19)

OsoitteenmuutoksetSuomen Kemian Seurapuh. 010 425 6300, faksi 010 425 6309toimisto@kemianseura.fi

Kustantaja • Utgivare • PublisherKempulssi OyToimitusjohtaja • Verkst. direktör • Managing DirectorLeena LaitinenPohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 040 577 8850leena.laitinen@kemia-lehti.fi

Toimitusneuvosto • Redaktionsråd • Editorial BoardLaboratoriopäällikkö Susanna Eerola, Roal Oy Toimitusjohtaja Saara Hassinen, SalWe OyProfessori Matti Hotokka, Åbo AkademiToimituspäällikkö Päivi Ikonen, Kemia-KemiTutkija Helena Laavi, Aalto-yliopistoPäätoimittaja Leena Laitinen, Kemia-KemiProfessori Jan Lundell, Jyväskylän yliopistoApulaisjohtaja Juha Pyötsiä, Kemianteollisuus ryProfessori Markku Räsänen, Helsingin yliopistoTiedotuspäällikkö Sakari Sohlberg, VTT

Aikakauslehtien Liiton jäsenlehtiPainos • Upplaga • Printing order 5 800 Forssa Print, Forssa 2011ISO 9002

Lahjakkaasti mokattuSyyskuinen yrittäjän päivä, lokakuinen epäonnistumisen päivä ja juuri vietetty keksijän päivä tarjoavat hyvän alustan juhlia pienen lehtiyhtiömme pian alkavaa toista vuosikymmentä. Keksijät ja yrit-täjät ovat keskimäärin sitkeää porukkaa tarpoessaan eteenpäin myötä- ja vastoinkäymisten vuoristorataa.

Epäonnistumisen päivän nettisivuilla on kokoelma tunnettujen henkilöiden tilityksiä. Osaavat ne menestyneetkin mokata. ”Elä-mäni on sarja epäonnistumisia”, kiteyttää Wallu Valpio.

Mikael Jungner esittää idean Monopoli-pelistä tutuista vapaudut vankilasta -korteista, jotka kannustaisivat riskinottoon työpaikoilla. Kun kortin lyö pöytään takapakin hetkellä, esimiehillä ja kollegoilla ei ole lupa motkottaa tyrimisestä. Hieno ajatus, jolla olisi käyttöä siviilissäkin.

Jungner on aiemmin kertonut kesätyöstään vankilassa, jossa hänet määrättiin viemään vasemman siiven vangit jalkapalloken-tälle. Vangit olivat näyttäneet hämmästyneiltä mutta pelanneet innokkaasti, kunnes ilonpidon oli katkaissut lauma kentälle ryn-nänneitä aseistettuja vartijoita. Vasen ja oikea olivat menneet kel-tanokalta sekaisin, ja pelivuoron oli saanut joukko vaaralliseksi luokiteltuja vankeja.

Omassa kesäduunissani sotilaskotiapulaisena olin sarjakommel-taja. Eräänä aamuna ensimmäinen asiakas alkoi ihmetellä, miksei mehuautomaatista tullut mitään. Pahus! Olin unohtanut poistaa pohjatulpat ennen kuin täytin säiliöt. Tuhlaamatta aikaa ajatteluun kääräisin hihani ylös, työnsin käteni kyynärpäätä myöten molem-piin säiliöihin ja tempaisin tulpat irti. Koko jono katsoi, kukaan ei sanonut mitään, mutta mehun menekki laski toviksi.

Uran edetessä pääsin aliupseerikoulun sotilaskotiin. Kiirettä piti, ja kun yksi asiakkaista pyysi makkaraa, juoksin keittiöön lämmit-tämään ja sieltä samaa vauhtia salin ovelle. ”Kenelle tämä tulee?” kajautin ennen kuin tajusin, että makkara jatkoi lautaselta mat-kaansa ilman halki ja kierähti keskelle salia. Koko joukko räjähti

nauruun lukuun ottamatta nuorta miestä, joka tuijotti onnettomana makkaraa

ja nosti hitaasti kätensä: ”Se tulee… minulle.”

En väitä, että ilman sitä len-tävää makkaraa olisin huo-nompi yrittäjä, mutta suh-teellisuudentajua mokailu kasvattaa. Kun vastoin-käymisiä sattuu, suoritan nopean tilannearvion. Aika usein voin todeta, että tämä nyt oli vielä koh-talaisen kevyt nakki.

Kar

ollii

na E

k

6 7/2011KEMIA

Outotecin Porin tutkimuskeskuksessa testataan liuotusta laboratoriomitta-kaavassa.

Out

otec

77/2011 KEMIA

Maailman suurin rautarikas-

teen pelletointilaitos rakenteilla

Brasiliaan, maailman suurin

rikkihappotehdas valmistu-

massa Saudi-Arabiaan. Kuparin

rikastus- ja jalostuslaitteistojen

toimituksia Chileen ja Peruun,

teollisuuslaitosten moderni-

sointeja Venäjälle ja Lähi-itään.

”Meillä menee hyvin”, kiteyttää

Outotecin teknologiajohtaja

Kari Knuutila.

Outotec takoo tulostaSuomalaisella kaivososaajalla riittää vientiä

myös Outotecin uunituoreen asiakkaan luona Venäjällä. Yhtiö sopi syyskuus-sa suuren pelletointilaitoksen toimitta-misesta Stary Oskoliin 600 kilometriä Moskovasta etelään. Kaupan arvo on 150 miljoonaa euroa.

Tutkimusta Porissa ja Frankfurtissa

Chileläisessä Santa Marian yliopistossa ja Teknillisessä korkeakoulussa opiskel-leen Graun pääaine oli rikastustekniikka. Nyt hänen työhönsä kuuluu jauhatus- ja rikastuskokeiden lisäksi mineraloginen kartoitus.

Parhaillaan Grau murskaa chileläises-tä kuparikaivoksesta louhittuja nyrkin-kokoisia malmimurikoita. Työkaluina hänellä ovat mallintaminen ja mittaami-nen.

”Lavastan prosessin tietokoneelle ja

Juha Granath

Kaivosteollisuuden huonot uutiset ovat Outotecille hyviä uutisia. Kun maailmal-la malmioiden mineraalipitoisuudet vä-henevät, ilmanlaatu heikkenee, vesipula vaivaa ja ympäristölainsäädäntö kiristyy, Outotecin tilauskirja paisuu.

”Outotecin liikevoitto tuplaantui vuo-den ensimmäisellä puoliskolla viime vuo-den vastaavaan verrattuna. Loppuvuosi-kin näyttää niin hyvältä, että nostimme liikevaihto-ohjeistustamme aiemmin ar-vioidusta 1,25–1,35 miljardista eurosta 1,45 miljardiin euroon”, kertoo yhtiön teknologiajohtaja Kari Knuutila.

Suomalaisen kaivosteknologiayhtiön toiminta-ajatus on hyödyntää luonnon-varat mahdollisimman tehokkaasti pie-nin ympäristövaikutuksin sekä säästää energiaa ja investointeja. Näin vakuuttaa yritys kuin yritys, mutta kun moni tus-kailee taloudellisessa taantumassa, miksi Outotec onnistuu?

Näin se käy.

Presidentin kanssa Mongoliassa

Köyhästä mutta luonnonvaroiltaan rik-kaasta Mongoliasta levisi syyskuussa suomalaismediaan kuva, jossa riemuk-kaan presidentin Tarja Halosen takana seisoo pyhäpuvuissaan vähintään yh-tä iloista suomalaista ja mongolialaista herrasväkeä.

Ilon aihe oli Mongolian valtion ja Ou-totecin yhteistyösopimus maan mineraa-

livarantojen hyödyntämisestä. Helsingin Sanomien uutisessa Outotecin toimitus-johtaja Pertti Korhonen sanoo olevan-sa hyvin tyytyväinen siitä, että ”Stubb ja Halonen tasoittivat tietä suomalaisy-rityksille”.

Toimitusjohtajan kehu valtiojohdolle lienee diplomatiaa, sillä Outotec allekir-joitti jo viime vuoden lokakuussa Mon-goliaan suunniteltavan kuparisulaton selvitystyöstä sopimuksen, joka Knuu-tilan mukaan oli pohjana tuoreelle yh-teistyölle.

”Maassa on kevyt valtarakenne, joten sinne on helppo luoda keskusteluyhte-ydet. Presidentin läsnäolo Mongoliassa vei hanketta eteenpäin”, Knuutila va-kuuttaa.

Kuparisulaton hinta on satoja miljoo-nia euroja. Summaan kuuluu myös toi-mivan infrastruktuurin rakentaminen.

”Me tarjosimme jatkuvatoimista, il-man sulien välituotteiden siirtoja toimi-vaa sulatusta. Se on turvallinen tekniik-ka, sillä eniten vaaratilanteita sattuu juu-ri prosessien ylös- ja alasajoissa. Lisäksi tekniikka vähentää energiankulutusta, päästöjä ja inhimillisiä virheitä.”

Mongolian-sopimus kattaa muun mu-assa mineraalin jalostusketjujen analy-soinnin, ympäristövaikutusten arvioin-nin, lainsäädännön kehittämisen sekä kaivosteknisen ja metallurgian asiantun-tijaviennin.

Se, kuinka urakka etenee ja jaetaan Outotecin ja muiden yhtiöiden kanssa, on vielä avoinna. Hyvä lähtökohta on, että Mongoliassa luotetaan suomalais-yritykseen. Firma on tehnyt yhteistyötä mongolialaisten ja venäläisten puoliksi omistaman Erdenet-kaivosyhtiön kanssa jo 30 vuotta.

Mongoliassa käytävä kisa on kuiten-kin kova.

”Kansainväliset kaivosyhtiöt etsivät kiivaasti malmia ja varaavat valtauksia. Silloin on oltava valmis kun kutsu käy, ja me olemme valmiit.”

Outotecin tutkimuslaitoksessa Poris-sa työskentelevä Rodrigo Grau kuun-telee Mongolian uutisia hymyssä suin. Chilestä kotoisin oleva tekniikan tohtori on ratkonut yhtiön asiakkaiden ongelmia ympäri maailmaa, mutta…

”Mongoliassa en ole vielä käynyt.”Matkallaan sinne Grau voi poiketa

Porilaistuneella Rodrigo Graulla riittää kiireitä ympäri maailmaa, mutta se ei chileläissyntyistä tutkijaa kauhistuta. ”Jos pärjäät Porissa, pärjäät missä vain.”

Juha

Gra

nath

Jatkuu sivulla 9

8 7/2011KEMIA

Vuonna 2007 aloittanut Oulu Mining School tarjoaa monitieteistä vuorialan perus- ja täydennyskoulutusta. Opetuk-sesta vastaavat Oulun yliopiston geo-tieteiden laitoksen ja prosessi- ja ym-päristötekniikan osaston lisäksi muun muassa Geologian tutkimuskeskus ja kaivosyhtiöt.

Geotieteiden laitoksessa opiskeli vii-me vuonna 50 perusopiskelijaa ja 25 täy-dennyskoulutettavaa. Mainareiden kou-lutuksesta vastaavan tutkimusprofesso-rin Leena Yliniemen mukaan kiinnostus alaa kohtaa kasvaa koko ajan.

”Geologiaa lukemaan pyrki viime ke-väänä 132 hakijaa eli kolminkertaises-ti edelliseen vuoteen verrattuna. Sisään otimme 25, ja parhaillaan keskustellaan aloituspaikkojen lisäämisestä. Periaat-teemme on, että koulutamme tarpeen mukaan.”

Tarvetta on, sillä ala kasvaa kohisten. Viime vuosina toimintansa ovat käynnis-täneet muun muassa Talvivaaran nikke-likaivos ja Kittilän kultakaivos. Niiden lisäksi on perustettu useita pienempiä kaivoksia.

Oulusta valmistuu kaivosgeologeja ja geofyysikoita sekä diplomi-insinöörejä, jotka toimivat rikastus- ja kaivosinsinöö-reinä sekä ympäristö- ja työturvallisuus-tehtävissä.

”Oulu Mining Schoolissa vahvasti mukana oleva teollisuus järjestää muun muassa opintomatkoja sekä harjoittelu- ja myös vakituisia työpaikkoja.”

Aalto-yliopistoon rikastusohjelma

Kaivosbuumin aiheuttamaa osaajapu-laa paikkaa myös Aalto-yliopisto. Kai-vostekniikkaa opiskellaan siellä kuuden eurooppalaisyliopiston yhteisessä EMC (European Mining Course) -ohjelmassa.

Vuosina 2010–2011 Aalto toteutti kai-vosalan erikoistumiskoulutuksen, jo-ka osoittautui menestykseksi, ja kaikki koulutetut työllistyivät saman tien alan yrityksiin.

Tammikuussa 2012 Otaniemessä start-taa uusi puolitoistavuotinen rikastuksen erikoistumisohjelma, joka sekin on suun-niteltu ja toteutetaan tiiviissä yhteistyös-sä kaivosteollisuuden kanssa.

Koulutukseen valitut, rikastus- ja mi-neraalitekniikan osaajiksi valmistuvat 15 opiskelijaa palkataan heti kurssin alus-sa työsuhteisiin yhteistyöyrityksiin eli Outoteciin, Talvivaaraan, Kevitsa Mi-ningiin, Belvedere Miningiin ja Endo-minesiin.O

utot

ec

Teknologiajohtaja Kari Knuutilan on helppo hymyillä, sillä Outotecin tilauskirja on jatkuvasti pullistumaan päin.

Oulu ja Aaltokouluttavat mainareita

Outotecin Kari Knuutila on huolissaan kaivosalan koulutuksen tilasta Suo-messa.

”Suomen yliopistoista löytyy vielä kemian osaajia, mutta työmarkkinoil-la huomaa selvästi, että matematiikan,

kemian ja fysiikan opiskelu on vähenty-nyt. Jos kehitys jatkuu näin, Outotecin on hankittava asiantuntijat yhä useam-min ulkomailta.”

Teknologiajohtajan huutoon vastataan Oulusta ja Espoosta.

97/2011 KEMIA

testaan mallinnusohjelmalla prosessin toimivuuden. Samanlaista tutkimusta tehdään vain Kanadassa ja Australias-sa.”

Porilaiskeskuksen 130 ammattilaista, joista tutkijoita on runsaat 70, hallitsevat rikastuksen lisäksi muun muassa värime-tallien valmistustekniikat ja ferroseos- prosessit. Tutkimusten pohjalta suunni-teltavat laitokset mitoitetaan yhdessä Outotecin pääkonttorin väen kanssa Es-poossa. Siellä työntekijöitä on 700.

”Annamme tilaajalle myös laitteet, ta-kuut toimivuudesta, laskelmat laitoksen suorituskyvystä, huollot ja modernisoin-nin. Pidämme huolta laitoksesta sen alus-ta hamaan loppuun asti”, Grau kertoo.

Graun vaativimpiin töihin kuuluu suurten pilottihankkeiden testaaminen yhdessä Geologisen tutkimuskeskuksen asiantuntijoiden kanssa Outokummun kaupungissa Pohjois-Karjalassa.

”Jos meillä Porissa on sadan kilon koe-eriä, niin Outokummun pilottikokeissa käytämme kymmeniä tonneja mineraa-leja. Viikkoja kestävät testit ovat hyvin tarkkoja, ja niitä vaativat myös hankkeita rahoittavat rahoituslaitokset.”

Outotecin toinen tutkimuskeskus toi-mii Frankfurtissa. Saksalaiskeskuksen tietämys perustuu suomalaisyrityksen vuonna 2001 hankkiman Lurgi Metal-lurgie -yhtiön teknologiaan. Sen pohja-na ovat Kari Knuutilan mukaan muun muassa leijupetireaktoritekniikka, rauta-rikasteiden pelletointi, sintraus ja rikki-happoteknologia.

”Leijupetiteknologiaa käytetään ri-kasteiden pasutukseen, alumiinioksidin kalsinointiin, raudan suorapelkistykseen ja energian tuotantoon. Pori ja Frankfurt ovat siis erikoistuneet eri aloille.”

Valttina vihreys ja yhteiskuntasuhteet

Maailman terveysjärjestön WHO:n tuore tutkimus paljasti, että ilmansaasteet aihe-uttavat vuosittain 1,3 miljoonaa ennenai-kaista kuolemaa. Pahiten kärsivät kehit-tyvien maiden asukkaat. Yksi merkittävä ympäristönpilaaja on kaivosteollisuus.

Outotecin liikevaihdosta kaksi kol-masosaa tulee kehittyvistä maista. Kun niiden ympäristölait tiukkenevat jatku-vasti, pörssiyhtiön on Knuutilan mukaan pakko ottaa ympäristöasiat huomioon entistä vakavammin.

”Metalli on hankittava keveästi, pääs-töt pienennettävä minimiin, prosessien pitää olla energiatehokkaita ja vesitalou-den kunnossa.”

Knuutila ottaa esimerkiksi maailman suurimman rautarikasteen pelletointilai-toksen avaimet käteen -toimituksen bra-

silialaiselle Samasco Mineracaolle. Hei-näkuussa julkaistun sopimuksen arvo on 200 miljoonaa euroa.

”9,25 miljoonaa tonnia rautapellettiä vuodessa tuottava laitos tarvitsee vä-hemmän energiaa kuin aiemmat toimit-tamamme laitokset. Olemme paranta-neet esimerkiksi pelletin lujuusominai-suuksia nauhasintrauskäsittelyllä, jossa lämpötila kohoaa noin 1 250 asteeseen. Laitoksen hiilidioksidipäästöt ovat kol-manneksen pienemmät kuin kilpailevilla tekniikoilla.”

Menestyksen ehto on, että yhtiön sosi-aaliset suhteet ympäröivään yhteiskun-taan ovat kunnossa. Alkuperäisväestöä on kuultava ja sen opeista on otettava vaari.

”Brasilian laitoksen suunnittelus-sa oli mukana 200 paikallista insinöö-riä. Ostamme 90 prosenttia palveluista ja laitteistoista paikan päältä. Suomesta tuomme rahoitus-, laki- ja hallintopal-veluita, ja kaupan tulos toki tulee koti-Suomeen.”

Konstit tuntuvat purevan. Kuluvan vuoden jälkipuolisko on ollut Outote-cille yhtä juhlaa: alumiiniteknologiaa Saudi-Arabiaan, rikastamoteknologiaa ja pelletointilaitos Venäjälle, kaasu- ja rikkihappoteknologiaa Uzbekistaniin, sulatusteknologiaa Lähi-itään, ferrokro-mitehdas Kiinaan.

Metallit hyvinvoinnin mittari

Outotecin markkinat käyvät kuumina Etelä-Amerikassa, Australiassa ja Inti-assa. Metalleista kupari-, kulta- ja rauta-

hankkeet ovat kovimmassa vauhdissa.Vientialueista myös Lähi-itä ja Venäjä

ovat taantuman jälkeen piristymään päin, ja molemmat pyrkivät vähentämään riip-puvuuttaan öljystä.

”Arabiemiraatit sijoittavat alumiinite-ollisuuteen ja Saudi-Arabia lannoiteteol-lisuuteen. Venäjä modernisoi vauhdilla vanhoja teollisuuslaitoksiaan. Outotec on mukana kaikissa hankkeissa.”

Metallit ovat Knuutilan mukaan hy-vinvoinnin mittari.

”Kehittyvät valtiot parantavat infra-struktuuriaan, ja kansalaiset haluavat autoja, jääkaappeja, pesukoneita ja kän-nyköitä.”

Porissa Rodrigo Grau etsii oikeaa ri-kastusmenetelmää Chilestä tuodulle mal-minäytteelle. Lopputuotteesta on tultava kuparikatodia, jonka kuparipitoisuus on 99,99 prosenttia.

”Kehittyvät maat haluavat nykyään jalostaa metallinsa mahdollisimman pit-källe. Chilen ja Perun tavoite on tehdä kuparikatodi itse. Kun jalostusaste nou-see, nousevat myös vientitulot.”

Kari Knuutilan mukaan jalostaminen pelkän rikastetuotannon sijaan on valti-oille myös imago- ja itsetuntokysymys. Se vaatii kuitenkin valtavia satsauksia infrastruktuuriin, laitteistoihin ja ympä-ristösuojeluun.

”Outotecia kehitys suosii, sillä meillä on tarjota selvät sapluunat siihen, miten tehdään malmista metallia.”

Kirjoittaja on Ajankohtaisen kakkosen toimittaja.

juha.granath@yle.fi

Mangaanimalmin sintrauslaitos nousee Etelä-Afrikan Kapmaahan. Keväällä 2012 käynnistyvä laitos tuottaa sintteriä runsashiilisen ferromangaanin tuotantoon.

Out

otec

TÄTÄ MIELTÄ

Keksijä tarvitsee tukeaLUOVAN TALOUDEN kivijalka on keksijä.

Tätä tosiasiaa ei käsitellä lainkaan Suo-men kahdessa merkittävimmässä inno-vaatiopolitiikan asiakirjassa.

Tutkimus- ja innovaationeuvoston Tutki-mus- ja innovaatiopoliittisessa linjaukses-sa 2011–2015 ja työ- ja elinkeinoministe-riön (TEM) Innovaatiopolitiikan linjauksis-sa vuodelle 2011 ei kertaakaan mainita sanoja keksijä, keksintö, muotoilija, tekijä tai teos.

Kuitenkin vain keksijät saavat luomis-voimallaan aikaiseksi jotakin uutta, josta voi tulla immateriaalioikeuksilla suojatta-via tuloksia ja tulevaisuuden tuotteita tai palveluita. Ilman keksijää ei käynnisty yk-sikään merkittävä innovaatioprosessi.

Asiakirjat koskevat vain yrityksiä ikään kuin luomistyön tuloksella olisi merkitystä vasta sitten, kun sen aikaansaaja on pe-rustanut yrityksen tai luovuttanut oikeu-tensa jollekin yritykselle. Luovuus asuu kuitenkin ihmisessä eikä yrityksessä.

SUOMESTA PUUTTUU myös yhtenäinen kansallinen innovaatiostrategia. Aineksia

10

strategian aikaansaamiseksi on runsaas-ti, ja sen toteuttamiseen pitää sitouttaa kaikki alan toimijat.

Uuden hallituksen ohjelmasta löytyy lause innovaatiotoiminnan tarpeellisuu-desta. Toistaiseksi hallitus ei silti ole lau-sunut innovaatiostrategiasta tai sen sisäl-löstä sanaakaan.

Kansallisesta aineettomien oikeuksien (IPR) strategiasta valtioneuvosto teki pe-riaatepäätöksen vuonna 2009. IPR-stra-tegia on selkeä ja toteuttamiskelpoinen, ja sen jalkauttaminen on käynnistynyt työ-ministeriössä, mutta työ on vasta aivan alussa.

Nyt pitää löytyä keinot, joilla IPR-osaa-mista levitetään sekä keksijöiden että pk-yritysten tietoisuuteen. Keksijöiden kes-kusliitto KEKE ry järjestää luentoja eri puolilla Suomea, mutta paljon massiivi-sempia toimia tarvitaan.

On myös muistettava, että aineetto-mat oikeudet ovat vain yksi – vaikkakin tärkeä – väline keksintöjen kaupallista-miseksi. Innovaatiopolitiikan keskeisinä tavoitteina pitää olla keksintöjen rahoit-

taminen ja tehokas markkinoille saatta-minen.

VALTION TUTKIMUS- ja kehitysrahoitus oli viime vuonna 2 055 miljoonaa euroa. Valtaosa summasta jakautui kolmen suu-ren eli Tekesin (610 miljoonaa), Suomen Akatemian (384 miljoonaa) ja yliopistojen (506 miljoonaa) kesken. Niistä mikään ei myönnä rahaa yksityiselle keksijälle.

Yksityisoikeudellinen Keksintösäätiö sai TEM:ltä 8,3 miljoonaa euroa. Säätiön alkuperäinen tehtävä oli tukea yksityisiä henkilöitä näiden keksintöjen kehittämi-sessä, mutta TEM:n uuden linjauksen mukaan säätiön vastuulle siirrettiin hen-kilöiden liikeideoiden arviointi- ja kehitys-palvelu, joka kulkee nimellä Tuoteväylä.

Näin tukittiin tämäkin rahahana yksi-tyishenkilöltä, mikäli hän ei pysty kehittä-mään keksintöönsä perustuvaa liikeide-aa. Juuri silloin keksijä kuitenkin taloudel-lista ja muutakin tukea tarvitsee.

Valtion rahoitusorganisaation puoleen keksijän ei kannata kääntyä. Hän ei saa rahaa rahoituslaitoksilta ilman vakuuksia, eivätkä bisnesenkelit ole kiinnostuneita varhaisen vaiheen ideoista.

Ainoa vireillä oleva yritys keksijän po-lun alkuvaiheen rahoituksen järjestämi-seksi on Suomalaisten keksijöiden tu-kisäätiö, jonka perustivat Suomalaisten keksijöiden tukiyhdistys ja yksityiset hen-kilöt. Säätiön tavoitteiden esteenä ovat kuitenkin olleet sekä lama että yliopisto-jen massiivinen varainhankinta.

KUN YLIOPISTOJEN rahanhankinnan huippu on nyt takana, tilanne toivotta-vasti ymmärretään varsinkin keksinnöille menestyksensä perustan luoneiden yhti-öiden johtoportaassa.

Valtiokin voisi harkita linjaustaan uu-delleen ja miettiä vakavasti, voitaisiinko keksijöille luoda vastaava apurahajärjes-telmä kuin muille luovan alan yksityishen-kilöille.

Jo muutaman miljoonan euron vuotui-sen apurahapaketin avulla saataisiin esiin hyödyntämiskelpoisia keksintöjä, joilla maamme kilpailukykyä voitaisiin paran-taa. Apurahan turvin keksijä voisi keskit-tyä keksintönsä kehittämiseen ja suojaa-miseen riittävän pitkäksi ajaksi vaaranta-matta kohtuuttomasti omaa ja lähipiirinsä taloudellista asemaa.

Vastaavalla summalla voitaisiin vähen-tää Tekesin suuryrityksille myöntämää tu-kea, jota monet niistä eivät edes tarvit-se.

Timo Kivi-KoskinenKirjoittaja on varatuomari ja Suomalaisten keksijöiden tukiyhdistyksen puheenjohtaja.

pj@keksijoidentuki.fi

Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulu julistaa haettavaksi Tapani Järvisen ympäristöteknologiarahastosta 8.000 euronsuuruisen apurahan.

Apuraha myönnetään ansioituneelle ympäristöteknologian osaajalle tutkimus- ja kehitystyöhön. Apurahan tarkoituksena on edistääteollisuuden ympäristöteknologian tutkimusta ja tutkimustulosten hyödyntämistä teknologiatuotteina ja -palveluina.

Vapaamuotoinen hakemus toimitetaan rahaston asiamiehelleviimeistään 5.12.2011 ensisijaisesti sähköpostilla (pdf-tiedostoina) osoitteeseen kirjaamo@aalto.fi. Viestiin viitteeksi Tj. Järvisenrahasto tai postitse osoitteella Aalto-yliopisto, Kirjaamo, PL 11000, 00076 Aalto ja kuoreen merkintä Tj. Järvisen rahasto.

Hakemuksesta tulee käydä ilmi hakijan henkilötiedot ja apurahan käyttösuunnitelma (tutkimussuunnitelma max 2xA4) ja sen liitteenä tulee olla hakijan CV julkaisuluetteloineen.

Lisätietoja antaa rahaston asiamies controllerPirjo Muukkonen, puh. 09-470 24358, pirjo.muukkonen@aalto.fi.

ToimitusjohtajaTapani Järvisenympäristöteknologia-rahasto

aalto.fi

Tuoteväylästä neuvoja,

osaamista ja rahoitusta

lupaaville ideoille.www.keksintosaatio.fi

12 7/2011KEMIA

Nyt eletäänkin suprajohteiden rau-ta-aikaa. Uudet materiaalit, jotka ovat eräänlaista teknologiaketjun planktonia, ovat jatkuvasti esillä myös suprajohtei-den alalla.

Hyvä esimerkki on epäpuhtausato-meilla seostettu grafeeni. Kaksiulottei-nen hiiliverkko muuttuu epäpuhtausato-mien myötä suprajohtavaksi runsaat 11 astetta absoluuttisen nollapisteen eli –273,15 celsiusasteen yläpuolella.

Tutkijoiden Graalin maljana on löytää sellainen suprajohde, joka toimisi huo-neenlämpötilassa ja olisi helposti muo-kattavissa, jonka virrantiheys olisi suuri

Satavuotias suprajohde

Kemian kansainvälisenä merkkivuotena 2011 juhlistetaan myös suprajohtavuuden ja suprajohteiden vuosisadan mittaista taivalta.

ja joka kestäisi mahdollisimman hyvin magneettikenttiä. Tavoitetta kohti ede-tään, mutta hitaasti hiipien.

Kuuden Nobelin johteet

Suprajohteiden satavuotinen taival on se-kä jäähdytyksen että kiinteän aineen ja olomuodon kvanttimekaanisen käyttäy-tymisen ja ilmiömaailman historiaa.

Saksalainen Paul Drude päätteli kol-me vuotta elektronin löytämisen (1897) jälkeen, että negatiivisesti varatut partik-kelit toimivat johteissa sähkön kuljettaji-na. Sähkönvastus taas aiheutui elektroni-

Brü

cke-

Ost

euro

pa

Jarmo Wallenius

Suprajohdeala alkoi muovautua fysiikas-ta keittokemian suuntaan 25 vuotta sit-ten, kun korkean lämpötilan keraamiset suprajohteet eli HTC-johteet keksittiin. Äskettäin eli vuonna 2008 löydettiin rau-tapohjaiset suprajohteet.

hiipii hitaasti kohti huoneenlämpötilaa

137/2011 KEMIA

en epäelastisista törmäyksistä kulloisenkin materiaalin värähtelevien atomien kanssa.

Kun hollantilainen Heike Kamer-lingh Onnes onnistui vuonna 1908 nes-teyttämään heliumin (4,2 kelvinasteessa eli –269 celsiusasteessa), otaksuttiin, et-tä resistanssi voi absoluuttista nollaläm-pötilaa lähestyttäessä hävitä tai epäpuh-tausatomien johdosta saturoitua jollekin matalalle tasolle. Kolmas vaihtoehto oli, että vastus alkaisikin metalleissa kasvaa kohti ääretöntä, kun kidehilan kylmät atomit kaappaavat johtavat elektronit it-selleen.

Yllätys oli melkoinen, kun Kamer-

lingh Onnes huhtikuussa 1911 havaitsi, että hyvin puhtaan, kiinteän elohopea-metallinäytteen sähkönvastus romah-ti kuin veitsellä leikaten nollaan neste-heliumin 4,2 kelvinasteen lämpötilassa. Leidenin yliopiston silloista fysiikan professoria pidetäänkin suprajohtavuu-den keksijänä.

Hänelle myönnettiin Nobelin fysii-kan palkinto vuonna 1913 lähinnä heli-umin nesteyttämisestä ja matalien läm-pötilojen koetekniikan kehittämisestä. Sittemmin suprajohtavuuteen liittyvis-tä ilmiöistä ja teorioista on jaettu Nobel viisi kertaa, viimeksi vuonna 2003.

Suprakaapelia Suomen Porista

Pekingissä elokuussa 2011 pidetyssä ma-talien lämpötilojen maailmankongres-sissa LT 26:ssa raportoitiin jo metalli-sen vedyn hyvästä sähkönjohtavuudesta huoneenlämpötilassa. Huoneenlämmös-sä toimivat todelliset HTC-johteet ovat silti vielä yhtä kaukana kuin fuusioener-gia ja kvanttitietokone.

Cernin LHC-kiihdyttimen 1 236 pe-rinteistä niobititaanista suprajohdemag-neettia toimivat nesteheliumin lämpö-tilassa, samoin huippunopeat levitoivat magneettijunat.

Suprajohdemagneettien avulla raiteiden ylä-puolella leijuvat junat kiitävät parhaimmillaan lähes 600 kilometrin tuntivauhtia. Suprajoh-desovellukset yleistyvät hieman hitaampaa tahtia.

14 7/2011KEMIA

Kelpoisimmat ja halvimmat suprajoh-teet valmistetaan yhä niobititaanista, jo-ka otettiin käyttöön jo 40 vuotta sitten. Porilainen Luvata Oy on erikoistunut tuottamaan kuparimatriisin sisään upo-tettua, niobititaaniseoksesta tehtyä sup-rajohdekaapelia. Kaapelien on kestettävä sekä korkeita magneettikenttiä että säh-kövirtoja.

Niobititaaniset johteet ovat niin sa-nottuja toisen lajin suprajohteita. Niis-sä esiintyy korkeissa magneettikentissä Meissner-tilan ja normaalin tilan välissä seka- eli vorteksitila. Siinä suuri mag-neettikenttä pääsee osittain tunkeutu-maan suprajohteen sisälle vuoputkia pit-kin. Tällöin suprajohteessa esiintyy sekä resistiivisiä että suprajohtavia alueita.

Walther Meissnerin mukaan vuonna 1933 nimetty ilmiö on ääretöntä johta-vuuttakin käytetympi keino varmistaa, että materiaali on suprajohtavassa tilas-sa: suprajohde pyrkii hylkimään ulkoista magneettikenttää ja toisaalta kenttä saa-daan poistumaan supratilaan jäähdyte-tystä johteesta. Ilmiötä demonstroidaan usein suprajohtavan kappaleen yläpuo-lella levitoivalla magneetilla.

Suprajohtavuuden löytymisen jälkeen ilmiötä pyrittiin selittämään myös teo-reettisesti. Ongelmaa yrittivät ratkoa vuo-sisadan tunnetuimmat teoreetikot Albert Einsteinia ja Richard Feynmania myö-ten. Kattava selitys löytyi kuitenkin vas-ta vuonna 1957, jolloin John Bardeen, Leo Cooper ja John Schreiffer laativat

kuuluisan BCS-teoriansa. Puhelun Tuk-holmasta he saivat vuonna 1972.

Woodstockin hengessä

BCS-kolmikko oivalsi, että suprajoh-delämpötilan alapuolella sähkövarausta kuljettavat elektronit muodostavat joh-teen kidehilassa löyhästi toisiaan puo-leensa vetäviä pareja, joita kutsutaan Cooperin pareiksi.

Pareja muodostuu, kun elektronit vuo-rovaikuttavat kidehilan kvantittuneiden värähtelyiden eli fononien kanssa. Coo-perin parin ensimmäinen elektroni ikään kuin raivaa polkua kidehilan ionisoitu-neiden hilapisteiden pellossa, ja parin toinen elektroni seuraa sitä minimoiden samalla oman energiansa.

Cooperin parien muodostuminen ja sen myötä makroskooppinen kvanttiko-herenssi on suprajohteiden universaali ilmentymä, vaikka elektronien ja fono-nien kytkentä ei sellaisenaan kuvaa tar-kasti muita kuin perinteisiä metalli- ja metalliseosjohteita.

Perinteisten suprajohteiden maksimi-lämpötila pysytteli 1980-luvulle asti it-sepintaisesti alle 25 kelvinissä, eivätkä 30 vuotta sitten löydetyt orgaanisetkaan johteet tuoneet parannusta asiaan.

Vuonna 1986 tapahtui kuitenkin läpi-murto, kun George Bednorz ja Alexan-der Müller löysivät IBM:n Zürichin la-boratoriossa keraamiset, kuparipohjaiset suprajohteet. He mittasivat lantaani-ba-rium-kuparioksidin kriittiseksi lämpöti-laksi 30 kelvinastetta.

Löytö kuumensi kiinteän olomuodon tutkijat niin, että Amerikan fyysikko-seuran APS:n seuraavan kevään kokous sai Woodstockin mittasuhteet. Istuntosa-lit täyttyivät tupaten täyteen, ja debatti korkean lämpötilan suprajohteista jatkui kiihkeänä vuorokauden ympäri.

Odotukset vain kohosivat, kun M. K. Wu ja Paul Chu havaitsivat yttriumin, bariumin ja kuparioksidin yhdisteen muuttuvan suprajohtavaksi typen kie-humispisteen (77 K) yläpuolella 93 kel-vinasteessa. HTC-taivas näytti YBCO-

Suprajohteiden arkipäivän sovelluk-set ovat toistaiseksi harvassa. Joka-päiväisessä käytössä suprajohteet ovat lähinnä magneettikuvauslaitteissa. Lisäksi suprajohdekaapeleita asenne-taan erilaisiin sähköverkkoihin. Yk-si löytyy New Yorkin Long Islandilta Holbrookin metroasemalta.

Suprajohdekaapelit ovat vielä viiti-sen kertaa kalliimpia kuin perinteiset

kuparikaapelit, sillä suprajohteet tar-vitsevat vähintäänkin nestetyppijääh-dytystä toimiakseen luotettavasti.

Suprajohteilla on kuitenkin tule-vaisuutensa. Jos kaikki Suomen säh-könsiirtolinjat korvattaisiin suprajoh-teilla, energiahävikkiä ei tapahtuisi lainkaan, ja energiaa säästyisi yhden ydinvoimalan tuotannon verran.

Magneettikuvaustaja kaapelointia

yhdisteiden jäljiltä valoisalta, ja IBM:n kaksikko kävi pokkaamassa Nobelit tuo-reeltaan joulukuussa 1987.

Kuun pimeällä puolella

BCS-teoria kattaa hyvin tavanomaiset suprajohteet mutta puree huonosti HTC-materiaaleihin ja muihin eksoottisiin joh-teisiin. Onkin tapana sanoa, että ”BCS kertoo kaiken, mutta sen avulla ei löydä mitään uutta”.

HTC-yhdisteiden toimintalämpötila on tähän mennessä saatu nostetuksi 138 kel- vinasteeseen. Ne siis toimisivat sellaise-naan ilman jäähdytystä Kuun yön puolella.

Perinteisiä suprajohteita hauraammis-ta HTC-johteista on onnistuttu valmista-maan hopeakuoreen upotettua suprajoh-denauhaa ja kaapeleitakin, mutta vielä niistä ei ole sovelluksissa niobiyhdistei-den korvaajiksi.

Kymmenen vuotta sitten löydettiin yl-lättäen myös uusi perinteinen suprajoh-de, magnesiumdiboridi, jonka transitio-lämpötila on 39 kelvinastetta. Anoma-lia oli sen ominaislämmön mittauksissa vuonna 1957 jäänyt huomaamatta.

Vuonna 2008 löydetyt raudan erilaiset yhdisteet, joissa magnetismi ja suprajoh-tavuus kamppailevat samoista elektro-neista, ovat uusi epätavallisten suprajoh-teiden perhe. Niiden korkein muutosläm-pötila on nykyisin 58 kelvinastetta.

Epätavallisten suprajohteiden teoria on haaste tämän päivän kiinteän olomuodon tutkijoille. Cooperin parien syntymeka-nismia niissä ei tarkoin tunneta. Kyse voi fononien sijasta olla esimerkiksi mag-neettisista värähtelyistä, antiferromag-netismista tai valenssisidoksista.

Apua mekanismin selvittämiseen hae-taan aktiivisesti kvanttioptiikastakin. Ultrakylmät alkaliatomihöyryt, joissa atomien välisiä vuorovaikutuksia ja ve-tovoimia voidaan manipuloida, näyttävät sopivan myös suprajohteiden kvanttisi-mulointiin.

Kirjoittaja on fyysikko ja tiedetoimittaja.jarmowallenius@hotmail.com

Supraseoksia jo tuhansiaSuprajohtavuudeksi kutsutaan ilmi-ötä, jossa sähköä johtavan materiaa-lin – esimerkiksi metallin, metallise-oksen, keraamisen kupariyhdisteen tai orgaanisen aineen – sähkönvastus häviää tietyn lämpötilan alapuolella. Lämpötila riippuu kulloisestakin ma-teriaalista ja paineesta.

Suprajohteiden kriittisiä arvoja ovat myös kriittinen magneettikenttä (Meissnerin ilmiö) ja kriittinen virta. Kullekin aineelle tyypillisten arvojen alapuolella aine on suprajohtavassa tilassa. Kriittiseen lämpötilaan liittyy usein aineen ominaislämmön anoma-lia.

Jaksollisesta järjestelmästä on löy-detty 58 alkuainetta, jotka ovat supra-johteita. Suprajohtavia seoksia ja yh-disteitä tunnetaan jo tuhansia.

Suprajohteiden korkein toiminta-lämpötila on vielä hyvin matala, nor-maalipaineessa 133 ja korkeassa pai-neessa 138 kelviniä eli –135 celsiu-sastetta.

Oleinitec Oy, Martinkuja 6, 02270 EspooPuh. 09-8678200, www.oleinitec.fiinfo@oleinitec.fi Kysy tarjous!

Thermo Scientific laadukkaat ekstruuderit, sekoittajat ja materiaalien tutkimuslaitteet nyt Oleinitec Oy:ltä.

Lisätietoja, suora lähetys ja videotallenne osoitteessa

www.tekniikanpaivat.fi

Tekniikan päiväT 13.­­­—14.­tammikuuta­2012,­Otaniemi­DipOli

Maaemon runsaat sulot sekä muita tekniikan ihmeitä kansantajuisessa tiedetapahtumassa. Teemana maa.

LuenToesiTyksiä ja paneeLikeskusTeLuiTa:

Riittävätkö luonnonvarat, mistä uusia materiaaleja?Kuinka luontoa voi matkia?

Kaupunkiviljely kerrostalopihoilla, parvekkeilla ja katoilla.Kierrätysyhteiskunta – viherpesua vai realistinen tavoite?

Design kaupunkisuunnittelussa ja maankäytössä.

oheisohjeLmana: näyttelyitä, Suomen Akatemian Tiedekahvila, ohjelmaa Heurekasta,

ratsastussimulaattori, roskien lajitteluun koulutettu koira jne.

TapahTumaan on vapaa pääsy. TerveTuLoa!

16 7/2011KEMIA

AJANKOHTAISTA

Nobelistin löytö toi

Terävyyttä kirurgin veitseen Vuoden 2011 Nobelin kemian

palkinto myönnettiin israelilai-

selle Dan Shechtmanille kvasi-

kiteiden löytämisestä. Havainto

oli niin yllättävä, että tutkijalta

vei kaksi vuotta vakuuttaa

kollegansa sen todenmukai-

suudesta.

Jari Koponen

Kemisti Dan Shechtman teki 8. huhti-kuuta 1982 kokeen, jonka diffraktioku-vio romutti kidetieteen parisataa vuotta voimassa olleen perusoletuksen: kiinteät epäorgaaniset aineet ovat joko kiteisiä tai amorfisia.

Kiteessä tietyntyyppinen, atomeista tai molekyyleista muodostunut yksikkö toistuu säännöllisessä järjestyksessä läpi koko kolmiulotteisen rakenteen. Amor-

Jari

Kop

onen

Isra

el In

stitu

te o

f Tec

hnol

ogy

70-vuotias Dan Shichtman työskentelee Israelin tekno-

logiainstituutissa.

Esimerkkejä kiinteän aineen rakenteista ja niitä vastaavista diffraktiokuvioista. Vasemmalla kuutiollinen kiderakenne ja keskellä amorfinen aine. Oikealla alumiini-nikkeli-koboltti-kvasikide, jonka mallissa nikkeliatomit ovat mustia, kobolttiatomit punaisia ja muut värit edustavat alumiiniatomeja.

177/2011 KEMIA

fisella aineella, esimerkiksi lasilla, puo-lestaan ei ole selvää rakenneyksikköä, ja atomien muodostamat lyhyen kantaman järjestyksetkin kattavat vain kymmen-kunta lähiatomia.

Vastoin oppikirjatietoa

Shechtman oli kokeessaan jäähdyttänyt äkillisesti alumiinin ja mangaanin sulaa seosta. Menettely tuottaa yleensä kiin-teää amorfista ainetta. Kiteen kuvioissa nähdään sekä pitkän kantaman järjestys että säännöllinen jaksollisuus pisteinä. Amorfiselta aineelta puuttuvat molem-mat ominaisuudet, mikä diffraktiokuvi-ossa näkyy leveinä renkaina.

Nyt kuviossa erottui kuitenkin jotain, mitä ei oppikirjojen mukaan ollut ole-massakaan: pitkän kantaman järjestys mutta ei säännöllisyyttä.

Aluksi Shechtman ei itsekään tahtonut uskoa silmiään, mutta toistokokeiden tu-lokset olivat vastaansanomattomat. Ki-teiden ja amorfisen aineen väliltä oli löy-tynyt uusi rakennejärjestys: kvasikiteet.

Seuraava vaihe kuuluu tieteen tragi-komedioihin. Shechtmania ja hänen tul-kintaansa kokeiden tuloksista ei uskot-tu. Huippututkijalle annettiin luettavaksi kidetieteen oppikirja ja häntä pyydettiin eroamaan tutkimusryhmästään. Meni kaksi vuotta ennen kuin Shechtman sai tuloksensa julki tieteellisessä lehdessä.

Tosiasiat oli kuitenkin hyväksyttävä. Lopullinen sinetti tuli, kun Kansainvä-linen kidetieteen unioni vuonna 1992 muutti kiteen määritelmän. Nyt kide on ”mikä tahansa kiinteä aine, jonka diff-raktiokuviossa näkyy erillisiä pisteitä”.

Uusi, käytännönläheinen määritelmä si-sältää myös kvasikiteet ja muut mahdol-lisesti vielä löytyvät jaksottomat raken-teet.

Satoja erilaisia kiteitä

Laboratorioissa on syntetisoitu jo satoja erilaisia kvasikiteitä. Monet niistä ovat alumiinipohjaisia seoksia, joissa on mu-kana yksi tai kaksi muuta alkuainetta.

Kvasikiteiden muodostuminen tapah-tuu vain tietyillä pitoisuussuhteilla ja tie-tyissä synteesiolosuhteissa. Niitä saatiin aluksi aikaan vain pieninä sulkeumina muun kiinteän aineen joukkoon, mutta nykyään syntyy jo makroskooppisen ko-koisia puhtaita kvasikiteitä.

Metalliseosten lisäksi kvasikideraken-teita on kyetty valmistamaan muistakin materiaaleista. Esimerkkejä ovat tietyt polymeeri- ja nanopartikkelirakenteet.

Myös luonnosta on paljastunut kva-sikiteitä, kuten Venäjältä vuonna 2009 löydetty alumiinia, kuparia ja rautaa si-sältävä luonnonmineraali, joka nimettiin ikosahedriitiksi.

Parranajosta silmäkirurgiaan

Kiteillä atomien väliset etäisyydet ovat vakioita, mutta kvasikiteilla etäisyydet vaihtelevat. Kvasikiteet ovat siksi kovia ja huonoja lämmön- ja sähkönjohtajia. Kvasikiteillä on myös matala pintaener-gia, minkä vuoksi ne ovat korroosionkes-täviä ja niiden pinnoilla on matala kitka-kerroin. Ominaisuuksia voidaan hyödyn-tää erilaisissa sovelluksissa.

Kvasikiteet ovat jo löytäneet tiensä ar-

kipäivän esineisiin. Ruotsalainen Sandvik on patentoinut teräksen, jonka sisältämi-en kvasikidesulkeumien avulla saadaan aikaan hyvin kova ja kestävä leikkaava reuna. Teräksestä valmistetaan muun mu-assa partakoneenteriä, kirurginveitsiä ja hyvin ohuita neuloja silmäkirurgiaan.

Kiteistä on myös tehty paistinpan-nuihin pinnoitteita, jotka kestävät hy-vin kuumuutta ja joihin ruoka ei tartu. Tuotteet jouduttiin kuitenkin poistamaan markkinoilta, koska korkeat suolapitoi-suudet syövyttivät pinnoitetta. Superma-teriaalistakin löytyy heikkoja kohtia.

Nykyään tutkitaan muitakin sovel-luskohteita. Sekoittamalla kvasikiteitä erilaisten muovien kanssa saadaan ai-kaan hyvin kulutusta kestäviä muovi-komposiitteja, joita voidaan hyödyntää esimerkiksi tekonivelissä. Kvasikitei-den toivotaan halvempana vaihtoehtona korvaavan katalyyttina käytetyn kalliin palladiumin.

Kvasikiteet saattavat myös parantaa ledien ominaisuuksia ja säästää valais-tukseen kuluvaa energiaa. Energiasääs-töt ovat tavoitteena myös tutkimuksissa, joissa selvitellään mahdollisuuksia käyt-tää huonosti lämpöäjohtavia kvasikiteitä termosähköisissä materiaaleissa. Materi-aalien avulla muunnetaan hukkalämpöä sähköksi.

Käytännön sovelluksia on vasta vähän, koska kvasikiteiden maailmanlaajuinen tutkijayhteisö on varsin pieni. Nobelin palkinnon voi odottaa lisäävän kiinnos-tusta aiheeseen ja vauhdittavan materi-aalin laajempaa käyttöönottoa.

Kirjoittaja on kemisti ja vapaa toimittaja.

Kvasikiteiden salatselville laskemallaLappeenrannan teknillisen yliopiston akatemiatutkija Kata-riina Pussi on tutkinut kvasikiteitä laskennallisin menetelmin jo kymmenkunta vuotta. Häntä kiinnostaa kiteiden pinnan atomitason rakenne.

”Nykyään on vielä epäselvää, mistä kiteiden ominaisuudet johtuvat. Ovatko ne seurausta vierekkäisten atomien välisis-tä vuorovaikutuksista vai aiheutuvatko ne kvasikiteille omi-naisesta pitkän kantaman järjestyksestä? Näihin kysymyksiin pystymme ehkä vastaamaan, kun tunnemme atomien paikat tarkasti”, Pussi kuvaa työnsä päämäärää.

Vaativa laskenta edellyttää muun muassa opetusministeriön hallinnoiman Suomen tehokkaimman supertietokoneen käyt-töä. Laskuilla mallinnetaan elektronien vuorovaikutusta pin-nan atomien kanssa. Atomeista siroavat elektronit tuottavat aineelle ominaisen kokeellisen diffraktiokuvion.

Kvasikiteiden uusien sovellusten suhteen Pussi on toivei-kas.

”Kvasikiteiden valmistamiseen tarvitaan hyvin kontrolloitu prosessi. Sellaisen siirtäminen laboratoriosta teolliseen käyt-töön on ollut pullonkaula, mutta kvasikiteisen teräksen val-mistus osoittaa sen olevan mahdollista.”

”Kvasikiteiden erikoisille ominaisuuksille löytyy runsaasti sovelluskohteita”, sanoo tutkija Katariina Pussi.

Ann

a-Li

isa

Pirh

onen

18 7/2011KEMIA

UUTISIA

Biomassasta valmistettua

pyrolyysiöljyä voidaan käyttää

sellaisenaan polttimissa raskaan

polttoöljyn asemesta. Tekniikan

ottaa Suomessa ensimmäisenä

käyttöön Green Fuel Nordic.

Uusi kuopiolaisyritys Green Fuel Nordic Oy rakentaa Suomeen useita biojalostamo-ja, joissa tehdään metsäbiomassasta uusiu-tuvaa polttoainetta asuin- ja liikerakennuk-sia lämmittäviin kaukolämpöjärjestelmiin.

Jalostamot nousevat Keski- ja Itä-Suo-meen, joissa raaka-ainetta on hyvin saa-tavilla. Ykkösenä starttaavan laitoksen on määrä aloittaa tuotantonsa vuonna 2013. Kolmen ensimmäisen jalostamon yhteen-laskettu vuosikapasiteetti on 270 000 tonnia polttoainetta, jonka tuotantoon kuluu mil-joona kuutiota metsäbiomassaa.

Yritys on sopinut teknologiayhteistyös-tä Honeywellin konserniyhtiön Envergent Technologies LLC:n kanssa. Envergent käyttää teollisuuspolttimissa pikapyrolyy-sitekniikalla (RTP) tuotettua pyrolyysiöl-jyä, jota Honeywell valmistaa laitoksissaan Kanadassa ja Yhdysvalloissa.

Käyttövalmista polttoainetta biomassasta

”Teknologia tarjoaa erinomaisen mah-dollisuuden rakentaa Suomeen hajautettuja biojalostamoja, jotka istuvat hyvin paikal-lisen energiantuotannon yleisstrategiaan”, sanoo Green Fuel Nordicin hallituksen pu-heenjohtaja Vesa Kainulainen.

Ei ruokaketjun raaka-aineita

Pikapyrolyysiteknologia on ollut markki-noilla jo parikymmentä vuotta ja toimivak-si todettu, kertoo liiketoimintajohtaja Kari Liukko Honeywellin biopolttoaineiden ja uusiutuvan energian segmentistä.

Menetelmässä biomassa kuumennetaan nopeasti normaalissa ilmanpaineessa hy-vällä hyötysuhteella. ”Saanto on noin 70 prosenttia.”

Raaka-aineena voidaan käyttää myös maatalouden korjuutähteitä.

”Linjamme on kestävän kehityksen mu-kainen, ja siksi raaka-aineemme eivät tule ruokaketjusta.”

RTP-prosessin tuotteena syntyvä poltto-neste on puhtaasti palavaa ja lähes hiilineut-raalia. Sitä voidaan paitsi käyttää uusiutu-van lämmön ja sähkön tuotantoon myös jat-kojalostaa muiksi polttonesteiksi.

”Mielenkiintoinen tulevaisuuden sovel-

Pikapyrolyysipolttoa esiteltiin syyskuun lopulla Lahdessa

osana Honeywellin järjestä-mää tapahtumaviikkoa.

Lom

aGra

phic

s

lus on jatkojalostus vihreämmäksi dieselik-si ja kerosiiniksi.”

Bioöljystä voidaan tehdä myös biokemi-kaaleja. Osa Honeywellin Pohjois-Ameri-kan laitosten polttoöljytuotannosta menee-kin tähän tarkoitukseen.

Suomessa hyvät edellytykset

Pyrolyysiöljyllä voidaan sellaisenaan kor-vata raskasta polttoöljyä.

”Pyrolyysiöljyyn vaihdettaessa muutos-tarpeita on lähinnä polttoaineen kuljetuk-sessa ja säilytyksessä. Pyrolyysiöljy on ha-panta, joten on käytettävä rosteria tai muo-via”, Liukko sanoo.

Pyrolyysiöljyn energia-arvo on noin puolet raskaan polttoöljyn arvosta, joten si-tä tarvitaan tuplasti saman energiamäärän tuottamiseen.

Liukon mielestä optimaalinen laitos Suo-men olosuhteisiin on 400 tonnia vuorokau-dessa kuivaa biomassaa käsittelevä jalos-tamo.

”Sellainen voidaan sijoittaa nykyisten biomassavarantojen lähelle. Usein nimen-omaan raaka-aineen kuljetus kasvattaa lai-tosten kustannuksia.”

Pyrolyysiöljyn tuotanto on Liukon mu-kaan kannattavaa myös meillä. ”Raaka-aine on säilyttänyt verovapautensa nykyisessä energialainsäädännössä, ja sen käyttönäky-mät ovat hyvät.”

Honeywellin tytäryhtiö UOP aloitti elo-kuussa biojalostamon rakentamisen Havai-jille, jossa demonstroidaan jatkojalostus-teknologian käyttökelpoisuutta, testataan paikallisia liikenteen polttonesteitä ja ar-vioidaan prosessin ekologista jalanjälkeä. Laitoksen on määrä käynnistyä ensi vuon-na, ja täyteen tuotantoon päästään vuoteen 2014 mennessä.

Sanna Alajoki

TarkennusSynteettisen kemian kevättapaami-sen ja kansallisen NMR-symposion järjestäjänä oli Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen ja Suomen Kemian Seuran synteettisen kemian jaoston li-säksi Suomen Kemian Seuran NMR-jaosto. Tapahtumista kerrottiin Kemia-lehdessä 6/11.

19KEMIA7/2011

Teknologiayhtiö Chempolis Oy ylsi GCCA (Global Cleantech Cluster Association) -mittelön loppukilpailuun biopolttoainei-den kategoriassa.

Chempoliksen päätuotteet ovat kaksi kol-mannen sukupolven biojalostusteknologiaa, joilla valmistetaan biomassasta etanolia lii-kennepolttoaineeksi, kuituja paperi- ja teks-tiilituotteisiin sekä biokemikaaleja. Yhtiön kehittämiä teknologioita voivat hyödyntää biomassa-, paperi-, öljy-, sokeri- ja kemi-anteollisuus.

Chempoliksella on Oulussa biojalostamo, jossa se toteuttaa asiakkaidensa koeajoja. Yritys tähtää voimakkaasti muun muassa Kiinan markkinoille.

Tuulivoima-sarjan kolmen finalistin jouk-koon pääsi Suomesta jyväskyläläinen Mo-ventas Oy, joka kuuluu maailman suurim-pien tuuliturbiinivaihteiden valmistajiin. Yhtiö tekee myös vaihteita ja voimansiir-toratkaisuja teollisuudelle. Suurin osa tuot-teiden loppukäytöstä liittyy uusiutuvaan energiaan.

Beneq ja Akkuser jo voittajia

Uusien materiaalien sarjan kolmen kärkeen nousi Beneq Oy. Vuonna 2005 perustettu

Suomalaiset loistivatcleantech-kilpailussa

Peräti neljä suomalaista ympäristötekniikan kärkiyritystä on selvinnyt maailmanlaajuisen puhtaiden teknologioiden kisan finaaliin. Voittajat julkistetaan Dublinissa 14. marraskuuta.

vantaalaisyritys kehittää laitteita nanomit-takaavan ohutkalvopinnoitteiden valmis-tukseen. Yhtiön tuotteita käytetään erityi-sesti aurinkokennojen tuotannossa, ja sen tärkeimpiä asiakkaita ovat suuret aurinko-kenno- ja komponenttivalmistajat. Beneqin teknologiaa hyödynnetään myös muun mu-assa taipuisassa elektroniikassa, esimerkik-si oled-valaisimissa.

Beneq vastaanotti muutama viikko sitten tunnustuksen myös Tekniikan Akatemialta, joka myönsi yritykselle Millennium Distin-ction Award -palkinnon. Millennium-tun-nustuspalkinnot jaettiin tänä vuonna suo-malaisille aurinkoenergiateknologian huip-puosaajille.

Neljäs suomalaisfinalisti on ongelmajät-teiden kierrätykseen erikoistunut Akkuser Oy Nivalasta. Yhtiö ponnisti jäte-kategori-an loppukilpailuun kehittämällään päästöt-tömällä paristojen ja kannettavien akkujen kierrätysteknologialla.

Akkuserin ansiot on huomannut myös Euroopan kemianteollisuuden järjestö Ce-fic, joka tänä syksynä myönsi suomalais-yritykselle vastuullisen tuotannon Respon-sible Care -palkinnon. Suomalaisfirma voit-ti kilpailun pienten ja keskisuurten yritysten sarjan.

Tätä nykyä 10 henkeä työllistävä Akku-

ser pyrkii laajentamaan toimintaansa myös EU-alueen ulkopuolelle.

GCCA-kisaan oli alun perin ehdolla eri puolilta maailmaa noin 4 000 yritystä, jois-ta mukaan hyväksyttiin 185. Voittajat valit-see riippumaton kansainvälinen raati, joka koostuu rahoittajien, liike-elämän ja akatee-misen maailman edustajista.

”Finalistit eli kisan kolmekymmen-tä parasta yritystä ovat kaikki maailman cleantech-sektorin nousevia tähtiä”, sanoo GCCA:n puheenjohtaja Ben Taube.

Päivi Ikonen

Suomalaisfinalistit esittäytyivät lokakuisen Cleantech Expon yhteydessä järjestetyssä ETAP-foorumissa Lahdessa. Vasemmalta Chempoliksen Juha Anttila ja Paula Paananen, Moventasin Anssi Imppola, Beneqin Joe Pimenoff ja Akkuserin Jarmo Pudas.

Che

mpo

lis O

y

SÄHKEITÄ Nanoterminologia

kääntyi suomeksiNanoteknologian termistöstä on il-mestynyt suomenkielinen sanasto. Metalliteollisuuden standardisointiyh-distyksen kääntämä julkaisu Nano- teknologia – nanopartikkelien ter-minologia ja määritelmät sisältää suo-mennoksen lisäksi alkuperäisen eng-lanninkielisen tekstin.

Kirjan tarkoitus on selkeyttää nano-teknologian viestintää, sillä alan ter-mien ja määritelmien vakiintumatto-muus saattaa aiheuttaa sekaannuk-sia.

20 7/2011KEMIA

UUTISIA

Teolliset analyysitsaivat omat messutHelsingin messukeskuksessa järjestetään ensi keväänä teollisiin analyyseihin ja laa-duntarkkailun välineisiin ja palveluihin kes-kittyvä uusi laboratoriotapahtuma.

Analyysitekniikka 2012 -tapahtumasta tulee laajapohjainen teollisuuden ammat-tilaisten kokoontuminen, kertoo projekti-päällikkö Annika Tuominen messujärjes-täjä easyFairsista.

”Tapahtuma on suunnattu laboratorio-osaajille ja -insinööreille, laboratorionjoh-tajille, laatujohtajille, kemian alan teolli-suuden ammattiväelle ja myös ympäristö-päättäjille”, Tuominen listaa.

Tuotteitaan on jo ilmoittautunut esittele-mään laaja joukko alan yrityksiä.

Samaan ajankohtaan sijoittuu myös toi-nen uusi tapahtuma, Prosessiteollisuus 2012. Sen painopistealueena on prosessi-

Metso on keskittänyt suomalaisen

venttiilinvalmistuksensa Vantaan

Hakkilaan. Syyskuussa käyttöön

vihityn uuden tehtaan ketteryys

korostuu erityisesti kysyntäpiikkien

aikana.

Metson uuden suurtehtaan pinta-ala on 23 000 neliömetriä eli yli kaksi hehtaaria. Venttiilien tuotanto on kasvanut reilusti vuodentakaiseen verrattuna, mutta koska myös menekki on jatkunut kovana, tehtaal-la on täysi työ vastata kysyntäpiikkiin. Uusi tehdas onkin kapasiteetti-investointi, jonka

Metso avasi uuden venttiilitehtaanMarkkinoilla yhä valoa

yhä tärkeämpi. Yhtiöllä onkin tarjota kiin-nostavia innovaatioita, joiden avulla jalos-tamot voivat säästää huomattavasti sekä lai-tosta rakennettaessa että sen varaosahuol-lossa. Säästö esimerkiksi vetykrakkerin rakenteissa on noin miljoona euroa.

”Öljyteollisuuden investoinneissa talou-den ailahtelut eivät näy vielä lainkaan”, Si-mula sanoo. Öljyalalle ongelmat heijastu-vatkin todennäköisesti viimeiseksi. Metson vahvoista alueista notkahtanevat ensimmäi-sinä paperi ja puu, joskaan kysyntä ei sillä-kään sektorilla ole vielä heikentynyt. Myös kaivos- ja rikastamorakentaminen on hy-vässä vauhdissa, sillä metallien hinnat ovat houkutelleet tuotannon laajennuksiin ja te-hostuksiin.

Varasto uuteen uskoon

Metso on onnistunut erityisen hyvin myös kunnossapidon alueella. Yhtiö on kehittänyt Valve Management Solution (VMS) -nimi-sen konseptin, jonka mukaisesti se vastaa asiakkaiden koko venttiilihuollosta, muun muassa komponenttivaraston hallinnasta.

Alkajaisiksi Metso auttaa asiakasta kulut-tamaan venttiilivarastonsa mahdollisimman pieneksi, minkä jälkeen määritellään opti-mivarasto, jonka omistaa Metso. Kun tarve tulee, komponentti tai venttiili toimitetaan asiakkaalle, joka maksaa vasta toteutuneen toimituksen.

Jokaiselle laitokselle tehdään myös tuo-tantoprosessien kriittisyysanalyysi. Sen pe-rusteella määritellään kullekin komponen-tille ja venttiilille vasteaika, jonka kulues-sa se on toimitettava asiakkaalle. Käytäntö parantaa varaston kattavuutta ja pienentää samalla selvästi siihen sidottua pääomaa.

Lauri Lehtinen

Laur

i Leh

tinen

Metson uudessa Vantaan-tehtaassa valmistetaan venttiilien lisäksi niiden ohjausjärjes-telmiä. Työtä tehdään noin 800 hengen voimin.

Suom

en m

essu

t

Analyysi-tekniikka ja Prosessiteolli-suus -tapahtu-mat kutsuvat ammattilaisia Helsingin messukeskuk-seen 18.–19. huhtikuuta 2012.

puoli vuotta aikaisempi startti olisi yhtiön mukaan ollut ajoituksellisesti täydellinen.

Metso on maailmanlaajuisesti merkittä-vä venttiilivalmistaja, joskin tilanne on si-käli kirjava, että toimijat vaihtelevat niin maantieteellisesti kuin sovellusalueidenkin osalta.

”Olemme osapuilleen viidenneksi suurin maailmassa sekä säätö- että sulkuventtiili-en saralla”, arvioi Metson Automaatioliike-toimintaan kuuluvan Flow Controlin joh-taja Markku Simula. Metso on myös ai-noa suuri yritys, joka valmistaa molempia venttiilejä.

Asiakkaista öljyteollisuus on Metsolle

tekninen tuotanto.”Prosessiteollisuus-tapahtumalla on an-

nettavaa niin teknisille suunnittelijoille, ko-nevalmistajille kuin tuotannon loppuasiak-

kaillekin. Mukana ovat kaikki teollisuuden-alat, joissa käytetään prosessiteknologiaa.”

Päivi Ikonen

21KEMIA7/2011

SÄHKEITÄ

Larox Flowsysistä tuli FlowroxVirtauksensäätö- ja pumppausratkaisu-ja toimittava lappeenrantalainen Larox Flowsys on vaihtanut nimensä Flowro-xiksi. Muutoksen taustalla on taannoinen yrityskauppa, jossa Outotec osti Larox Oyj:n. Larox Flowsys jäi kaupan ulkopuo-lelle. Flowrox tähtää entistä vahvempaan markkina-asemaan maailman pumppu- ja venttiilimarkkinoilla.

Neste Oil palkittiin tuoteinnovaatiostaNeste Oilin Singaporen-yksikkö on saa-nut Asia Pacific Green Excellence -pal-kinnon bioenergian tuoteinnovaatiosta. Neste Oil valittiin Kemikaalit-kategorian parhaaksi yhtiöksi tuoteprofiiliin, vastuul-lisen liiketoiminnan ja ympäristövastuun perusteella. Palkinnon myönsi yhdys-valtalainen tutkimuslaitos Frost & Sulli-van. Neste Oil valmistaa Singaporessa NExBTL-dieseliä maailman suurimmas-sa uusiutuvan dieselin tuotantolaitokses-sa.

Kemira myi GalvatekinKemira on myynyt Oy Galvatek Ab:n suo-malaiselle pääomasijoitusyhtiölle Folme-rille. Galvatek on pinta- ja vedenkäsitte-lylaitosten suunnitteluun ja projektipal-veluihin sekä kunnossapitopalveluihin erikoistunut yritys. Lahtelaisella Galvate-killa on tytäryhtiö Puolassa. Kemira kehit-tyy strategiansa mukaisesti vesikemiaan ja kehittämään tuotteita vesi-intensiivisille teollisuudenaloille.

Kumiteollisuus ry juhlii tänä vuonna 50-vuotista toimintaansa. Kun edunval-vontajärjestö vuonna 1961 perustettiin, sen jäseninä oli kolme kumialan yritystä. Nyt jäsenyrityksiä on 15, ja ala työllistää Suo-messa reilut 2 000 henkeä. Kaksi kolmas-osaa tuotannosta menee vientiin.

Suomalainen kumiteollisuus sai alkun-sa Suomen Gummitehdas Osakeyhtiön pe-rustamisesta vuonna 1898. Yhtiön pääteh-das toimi vuodesta 1904 Nokialla ja tuotti aluksi kumikalosseja ja teknisiä kumituot-

Puoli vuosisataa kumi-alan edunvalvontaa

Plastex juhliipitkää taivaltaan

Trendikkäät kaste-lukannut kuuluvat Plastexin design-

tuotteiden ryhmään.

Nokian Renkaiden pyörät pitävät metsäkoneen tiellä.

Nok

ian

Ren

kaat

Oy

Suomen ensimmäisiin muovialan yrityksiin kuuluva Oy Plastex Ab viettää tänä syksynä 75-vuotisjuhliaan. Yhtiön Lohjalla sijaitseva tuo-tantolaitos on maan vanhin toiminnassa oleva muovi-tehdas, joka valmistaa ruiskuvalu- ja puhallusmuovattuja tuotteita sekä vähittäiskauppaan, muovipakkauksia käyttä-välle teollisuudelle että sopimusasiakkailleen.

Vuonna 1936 Helsingin Snellmaninkadulla startannut yritys toimi ensin nimellä Korurasia- ja kotelotehdas. Nykyisen ni-mensä firma sai muutettuaan Lohjalle vuonna 1943. Alkuaikoina tehdas valmisti bakeliittinappeja, mutta tuotanto laajeni nopeasti moniin nykyäänkin tuttuihin muovisiin pikkuesineisiin.

Plastexin myyntimenestyksiä ovat vuosien varrella olleet muun muassa kammat, suppilot, saippuarasiat, pesuvadit, veitsi-laatikot, vesikannut ja leikkiautot. Yhtiön designtuotteiden muo-toilijoihin ovat kuuluneet monet tunnetut tekijät Valto Kokosta Eero Aarnioon ja Stefan Lindforsiin.

teita. Polkupyöränrenkaiden valmistus al-koi vuonna 1924 ja autonrenkaiden vuonna 1932.

Tätä nykyä Suomessa tehdään henkilöau-tonrenkaiden lisäksi raskaiden työkoneiden renkaita ja polkupyöränrenkaita. Teknisen kumiteollisuuden yritykset toimivat pääasi-assa alihankkijoina muun muassa koneenra-kennus-, laivanrakennus- ja muulle raken-nusteollisuudelle. Suomalaisilla kumiyri-tyksillä on nykyisin tuotantolaitoksia myös Venäjällä, Puolassa ja Kiinassa.

22 7/2011KEMIA

UUTISIASÄHKEITÄ

Lääkeaine-kemistitkokoontuivatSuomen ensimmäinen koko lääkeainekemian alan kat-tanut kokous FinMedChem 2011 kokosi reilut 80 alan asi-antuntijaa Helsinkiin 15.–16. syyskuuta. Osallistujat edus-tivat alan tutkijoita molekyy-limallinnuksesta ja lääkeai-nesyntetiikasta luonnonaine-tutkimukseen ja biologiseen seulontaan.

Kiinnostusta ja keskuste-lua herättivät muun muassa Harvardin yliopiston Grego-ry Verdinen kehittämät uu-siin solunsisäisiin kohteisiin kohdennetut silloitetut pep-tidit. Mike Hann lääkeyhtiö GSK:sta kuvaili modernia lääkekehitystä vaivaavaa on-gelmaa, molekyylirakentei-den jatkuvaa monimutkaistu-mista ja samanaikaista lipofii-lisyyden kasvua.

Luennoilla pohdittiin myös sitä, millaiset uudenlaiset yhdisteet voivat toimia lää-keaineina ja millä niistä on parhaat mahdollisuudet on-nistua.

Konferenssin järjestäjinä toimi viisi suomalaista alan tutkijakoulua ja Suomen far-maseuttisen yhdistyksen lääkeainekemian toimikunta.

Seuraava FinMedChem-ko-kous pidetään vuonna 2013.

Erik Wallén

Kemian juhlavuoden kunniaksi Helsingin yliopistossa muistel-laan Artturi Ilmari Virtasta laboratorion lisäksi myös näyt-tämöllä.

Kemirassa päätyötään teke-vän Ilkka Pollarin kirjoittama näytelmä suomalaisesta kemi-an nobelistista saa ensi-iltansa 11. marraskuuta. A. I. Virtanen nousee tuolloin parrasvaloihin valtakunnallisen Luma-juhla-seminaarin päättäjäisissä, jotka järjestetään yliopiston kemian laitoksessa.

Kemian laitoksen professorin Maija Akselan ja Ilkka Pollarin yhteistyönä syntynyt produktio nähdään myös Aalto-yliopistos-sa 17. marraskuuta.

Käsikirjoittaja Pollarin mu-kaan näytelmän keskeisimmik-si teemoiksi nousevat ihmisten väliset suhteet ja heidän periaat-teidensa väliset ristiriidat.

”Virtasen työtä on dokumen-toitu niin hyvin, että fiktiiviselle

Kemian vuoden valokuvakisa

KUUKAUdEN KUVA

Teemu Myllymäki: Lapset rakastavat saippuakuplia!Helsingin Yliopiston Kemistien ja Kemiran tempaus Esplanadin puistossa sai saippuankin kuplimaan.

Osallistu kilpailuun: www.kemia2011.fiPääpalkintona Olympus-kamera!

näytelmälle oli mahdollista saa-da kevyt mutta vankka faktaja-lusta. Lisäksi Virtasen työtove-reita on onneksi edelleen ollut mahdollista haastatella”, Pollari kertoo.

Tietoa A. I. Virtanen -näytel-

Näytelmän rooleissa nähdään kemian laitoksen opettajakoulu-tuksen opiskelijoita, A. I. Virtasena Jan Jansson ja hänen vaimo-naan Lilja Virtasena Anna Palomäki.

Jenn

i Väs

tinsa

lo

A. I. Virtanen kiipeää näyttämölle

män esitysajoista ja -paikois-ta saa Luma-keskuksen tapah-tumakalenterista osoitteesta www.luma.fi. Osa näytöksistä on kutsuvierastilaisuuksia.

Toni Rantaniitty

Leiras japanilais- omistukseenLääkeyhtiö Leiras on yritys-kaupan myötä saanut uu-den isännän, järjestyksessä neljännen. Japanilainen Ta-keda osti syyskuun lopussa eurooppalaisen Nycomedin, Leiraksen aiemman omista-jan. Kaupan arvo oli lähes 10 miljardia euroa. Leirakses-ta tulee Takedan tytäryhtiö, mutta suomalaisyritykseen ei odoteta suuria organisaatio-muutoksia.

KEMIAKemi

Ilmoitukset Kemia-lehdessä

huomataan!Numeron 8/2011 teemoina mm.

analytiikka, mittaukset ja laboratoriot

ww

w.k

emia

-leh

ti.fi

Lehti ilmestyy 13. joulukuuta.

Varaa paikkasi viimeistään 23. marraskuuta.

Tiedustelut ja varaukset:kalevi.sinisalmi@kemia-lehti.fi puh. 044 539 0908

Kemia-lehden mediakortti 2012 on ilmestynyt!

Katso www.kemia-lehti.fi

Katso vuoden 2012 aikataulut ja osateemat tämän lehden III-kannesta.

Det finns processvinster att hämtamed effektiv blandningsteknik. För val av utrustning – fråga nu!

MASUKOUltrafin malning

MICROFLUIDICSNanoprocessing

STERIMIXERSterilblandning

Helsinki 040-540 34 39

kim.jarlas@bergiustrading.com

Stockholm +46-8 73158 00Helsingborg +46-42 250360

www.bergiustrading.com

Ur marknadens bredaste programväljer vi den bästa tekniken för din process.

gör ingen mixning!...utan att fråga oss.ÄLÄ RYHDY SEKOITTAMAAN…ennen kuin kysyt meiltäTarjoamme markkinoiden laajimmasta valikoimasta parhaan tekniikan prosessiasi varten.

Helsinki040 540 34 39

kim.jarlas@bergiustrading.com

Tukholma +46 8 731 5800Helsingborg +46 42 250 360

www.bergiustrading.com

Tehokas sekoitustekniikka tuo tehoja myös prosessiin.Meiltä löytyy sopiva laite – kysy nyt!

Ultrahienoon jauhatukseen

Nanoprosessointiin

Steriiliin sekoitukseen

24 7/2011KEMIA

NÄKÖKULMA SILLOIN ENNEN

Kemia-lehden kolum-nisti Anja Nystén on

Kemikaalikimara-kirjan (Teos, 2008)

kirjoittaja, joka pitää blogia osoitteessa

www.kemikaalikimara.blogspot.com.

VAIKKA OTSIKOSTA voisi niin päätelläkin, tämä kirjoitus ei käsittele politiikkaa eikä sitä, millaisia ilmaisuja poliiti-kot voivat käyttää. Sen sijaan aiheena on konkreettisesti juuri se aine, joka yllä mainitaan: lanta.

HELSINGIN SANOMAT uutisoi hiljattain, että ”Liialle he-vosenlannalle ei löydy sijaa”.

Uudenmaan hepat tuottavat lantaa 120 tonnia päiväs-sä. Hevostallit haluaisivat käyttää kikkareet energiantuo-tannossaan, mutta se ei käy. Lanta katsotaan jätteeksi, joten energiana sen saa hyödyntää vain jätteenpoltto-laitoksissa.

Ratkaisuna talleissa on kasata ja kompostoida, sillä käytännössä lantaa ei huolita minnekään. Kaukana on muinaisen mainoksen idylli, jossa mammat kisasivat, kumpi ehtii kerätä ohi kulkeneen ratsun jätökset kukil-leen.

LANTAONGELMA ON silti meillä pieni verrattuna muiden maiden suurimittaiseen karjankasvatukseen. Jättimäiset kanalat, sikalat ja navetat tuottavat suunnattomat mää-rät lantaa, joka olisi sijoitettava jonnekin.

Ratkaisuksi ei käy pelloille levittäminen, sillä esimer-kiksi Hollannissa tavaraa on paljon enemmän kuin tar-vitaan. Itämeren valuma-alueilla on läjitysalueita, joista valuu arvokkaita ravinteita, typpeä ja fosforia, hallitse-mattomasti vesistöihin aiheuttaen niiden rehevöitymis-tä.

LANNOITTEIDEN VALMISTUKSESSA käytettävä apatiitti on ehtyvä luonnonvara. Maailman apatiittivarantojen on arvioitu riittävän parhaimmassakin lykyssä 130 vuodek-si, mutta ne saattavat loppua jo 50 vuodessa.

Perusteita on siis monta: uusiutuva energia, vesien-suojelu, kestävä kehitys ja ruoantuotanto. On silkkaa tuhlausta vetkutella lantaongelman ratkaisemisessa.

Vai jätämmekö murheen lapsenlapsillemme? Voivat tosin kummastella, kun isovanhempia ei asia kiinnosta-nut hevonpeen vertaa.

Anja Nysténanja.nysten@gmail.com

Hevonpeetä

Kemia-Kemi 11/1976Polttokennojen tulevaisuutta pohtinut Aarno Kellomäki Tampereen teknillisestä korkeakoulusta tuli seuraa-vaan loppupäätelmään:

Polttokennoalalla eletään parhaillaan eräänlaista tyyn-tä vaihetta. Lukuisista tutki-musprojekteista huolimatta ei vuosikausiin ole tapah-tunut mitään todella kään-teentekevää kehitystä. Si-ten vienee vuosikymmeniä, ennen kuin polttokennojen käyttö yleistyy. Suurten kaupallisten yritysten huo-mio on kiintynyt lähinnä vety-happikennon tekni-seen kehittämiseen. Prob-leemat ovat ennenkaikkea elektrokatalyyttisiä, mut-ta myös materiaalisia. Varsinkin halvoista happamia liuoksia kestävistä materiaaleista on puutetta. Myös Suomessa kannattaisi näitä kysymyksiä tutkia. Vaikka emme rajoitetuilla varoillamme pystyisikään luomaan teknisesti kilpailukykyisiä kennotyyppejä, voisimme täten ainakin kouluttaa henkilöitä, jotka osaavat soveltaa muualta tulevaa tietoa.

Viime heinäkuun 29. päivänä luovutettiin ministeri Kuus-koski-Vikatmaalle kemikaa-lilakitoimikunnan mietintö. Mietinnössä ehdotetaan kemi-kaaleja sekä niiden käyttöä ja käsittelyä koskevien säädös-ten laajamittaista uusimista. Kyse on vaikutuksiltaan yh-tä merkittävästä lainsäädän-nön muutoksesta kuin 60-lu-vulla toteutettu myrkkylain uudistus ja 70-luvulla sää-detty TVATM-järjestelmä (terveydelle vaarallisten aineiden tunnistus- ja mer-kintäjärjestelmä). Vaikka mietinnön antamisesta on vielä pitkä tie lain säätämi-seen, on ehdotuksiin ainakin kemian alan ammattilaisten syy-tä perehtyä ja ottaa niihin myös kantaa. Asiantuntijoiden virittä-mällä keskustelulla voidaan nimittäin asiaan vaikuttaa ja välttää näin käytäntöön soveltumattomien säännösten antamista.

Kemia-Kemi 10/1986Aimo Kastinen Kemian Keskusliitosta kirjoitti uudistuvasta kemikaalilainsäädännöstä.

KEEMIKKO

REKKA-AUTO ajoi tukkijätkät autu-aammille uittomaille. Harvesteri har-vensi metsureiden joukkoa. Metsässä eivät pärise kuin mökkiläisten moot-torisahat.

Mestauspölkylle joutui myös toi-mittajan ammatti. Netti demokratisoi kirjoittamisen ja päätti päätoimittaji-en vallan. Nykyään kuka tahansa voi blogata mitä tahansa. Kun koko kansa toimittaa, ammattitoimittajien ei tarvit-se toimittaa kuin tyhjää.

Oikolukijoihinkin iski ammatin kuo-lema. Tekstinkäsittelyohjelmien kielen-tarkistustoiminto siirsi vastuun oikolu-vusta lukijalle. Armahduksen saaneet painovirhepaholaiset elävät holtitto-massa vapaudessa. Kukaan ei korjaa kiljoitusvihrettä. Lohdutukseksi tiede on todistanut, että virheitä voi virk-keessä olla peräti seitsemän luetun ymmärtämisen asiasta kärsimättä.

Latojiakaan ei enää ole. Heidänkin ammattinsa tappoi tietokone. Valoku-vien skannausta ei katsota työksi, sillä nykyajan repro on liian helppoa.

TYÖELÄMÄSSÄ ei sen sijaan enää ole mitään helppoa. Ammattia on pak-ko vaihtaa useammin kuin autoa. Muu-ten jää jälkeen, ja jälkeenjäänyt pää-tyy nopeasti perusturva-asiakkaaksi.

Harva ammatti periytyy nykyään äi-diltä tyttärelle. Perinneammatin varaan voi laskea vain muutosjohtajan poika.

APL, Algol, Cobol ja Fortran ovat

tänään vain käsittämätöntä abraka-dabraa. Muinaisjäänteet kuitenkin ta-kasivat niitä taitaville leveähkön leivän. Nykynuori tuntee tietokonekielistä ai-noastaan C +++:n.

Tietokoneiden joskus niin korvaa-mattomat ajurit ovat huonommassa asemassa kuin höyryveturin kuljet-tajat. Koksintuoksuista matkantekoa voi yhä kokeilla höyryveturipuistossa. Vanhaa elektroniikkaa ei pääse aja-maan edes museossa.

Entisaikojen tietotekniikasta jää hyvin vähän jälkiä muistiin. Lerput ja korput eivät enää ole luettavissa. Ne suojaavat sisältönsä yhteensopimat-tomuudella. Tieto ajautuu kaatopai-kalle ja unohtuu.

Dinosaurukset ovat nuorisolle tu-tumpia kuin reikäkortit ja -nauhat. Harva muistaa, että moni aravakoti on maksettu tekemällä paperiin pie-niä reikiä.

Edes paperi ei ole lukulaitesukupol-velle itsestäänselvyys. Perinteistä pa-peri-insinöörin titteliä yritetään ajan-mukaistaa erilaisilla bio-alkuliitteillä. Biofore ei ole golftermi, vaikka se siltä kuulostaakin, vaan metsäteollisuuden hätähuuto.

IKÄÄNTYMINEN käy uudessa biofo-re-ilmapiirissä entistä vaikeammaksi. Vanhat tiedot pitää päivittää ja kovale-vyt alustaa yhä useammin.

Fyysiselle rappeutumiselle on julis-tettava sota. Verisuonten kalkkeutu-minen ja mahdolliset rytmihäiriöt on estettävä zumbaamalla, vaikka rytmi-

tajun puute asettaisi asialle luontaisia estoja.

DOS-maisesta olotilasta täytyy py-ristellä pilvipalveluihin. Muistakin lii-tukauden tavoista on hankkiuduttava eroon.

Naamakirja-status on pakko pitää pirteänä, jos aikoo vielä sinnitellä työ-elämässä. Vanheneva työntekijä on muutenkin muiden silmissä lerppu tai korppu. Vaivaan tepsii vain uusi tablet-ti ja kunnon kosketusnäyttö.

Myös ulkonäkö kannattaa uusia ai-nakin niissä töissä, joissa joutuu teke-misiin kriittisten nuorten kanssa. Tei-ni-ikäisten maailmassa ei ole ryppyjä, joten sellaisten bongaaminen opetta-jan otsalta aiheuttaa vakavia oireita. Opetushenkilökunta käyttääkin kesä-lomansa kauneusleikkauksista toipu-miseen. Lukuvuoden aikana voi pistel-lä itseään botoksilla, jos pelkkä oppi-laiden piikittely ei tuo tulosta.

Niitä varten, jotka eivät jaksa tais-tella, on kehitetty oma pakotie: down-shifting. Jos elämä kemistinä alkaa ahdistaa, aina on mahdollista luovut-taa ja leppoistaa itsensä alkemistiksi. Työperäinen stressi laukeaa nopeasti ja lopullisesti.

KeemikkoMutkan kautta alkemistin sukua

Autuaalliset ammatit

Kemia-lehden pakinoitsija Keemikko väittää katsovansa

maailman menoa erlenmeyerlasien läpi. Valkoisen takin alla piilee kuitenkin monitaitoinen maailmankansalainen,

jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta.

”Jos elämä kemistinä alkaa ahdistaa, voi aina leppoistaa itsensä alkemistiksi.”

33KEMIA7/2011

34 7/2011KEMIA

TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU

Voimaloiden ja sementtiuunien savukaasu-jen sisältämä hiilidioksidi voidaan muuttaa hiilihapoksi imeyttämällä se veteen. Kun happo neutraloidaan sopivilla maaperän mineraaleilla, hiili sitoutuu karbonaateiksi eikä enää vapaudu ilmakehään.

Tohtori Matti Nurmian keksimässä ja patentoimassa teknologiassa hiilidioksidin neutralointiin käytetään maasälpää, kivila-jia, jota on noin 60 prosenttia maaperästä.

Mineraalin metallien koostumus riippuu louhintapaikasta. Siitä saadaan aina talteen

Luonnon metodi tehoaa savukaasuihin

Hiilidioksidin neutralointimuuttaa ongelman rahaksi Hiilidioksidin talteenoton ja

varastoinnin vaihtoehdoksi on kehitetty luonnon oma menetelmä, neutralointi. Samalla kun hiilidiok-sidi sidotaan stabiiliksi yhdisteeksi, vapautetaan maaperän arvokkaita mineraaleja, kuten alumiinia ja litiumia. Kun hiilen varastointi on kallista ja hankalaa, sen neutralointi päinvastoin tuottaa rahaa.

alumiinia, mutta suotuisissa olosuhteissa maasälpä voi sisältää myös litiumia, kultaa ja platinaa tai harvinaisia maametalleja. Osa niistä on sellaisia, joiden tuottajana Kiina on käytännössä monopoliasemassa.

Nurmian teknologiaa kehittää edelleen ja vie maailmalle suomalainen Cuycha Inno-vation. Kun neutralointilaitosten toteutus-tapa teknisine yksityiskohtineen löydetään, luvassa on miljardien arvoinen liiketoimin-ta-alue. Jo pelkästään päästökaupasta ker-tyvät säästöt ovat kivihiilen suurkuluttajille huikeat.

Testaus Botswanassa

Menetelmää on ensimmäiseksi määrä testa-ta pienen voimalan kokoisessa laitoksessa Botswanassa.

”Etelä-Afrikassa nähdään savukaasujen neutralointi kustannuksiltaan ja toteutta-misaikataulultaan sellaisena menetelmänä, että sen avulla voidaan päästä Kioton so-pimuksen edellyttämiin radikaaleihin hii-lidioksidin päästövähennyksiin”, kertoo

Cuycha Innovationin toimitusjohtaja Ilkka Nurmia.

Kun hiilen talteenotto ja varastointi mak-saa noin 50 dollaria tonnilta ja vie 5–10 pro-senttia voimalan sähkötehosta, neutraloin-ti lisää tehoa ja tuottaa tuhansien dollarien edestä raaka-aineita hiilidioksiditonnia koh-ti. Sivutuotteina syntyy esimerkiksi kvartsi-hiekkaa, jota voidaan käyttää tienpohjiin tai puolijohdeteollisuuden tarvitseman piime-tallin raaka-aineena.

Teknologian ongelma liittyy siihen, että hiilihappo on heikko happo ja sitoutuu ve-teen parhaiten paineessa ja matalassa läm-pötilassa. Siitä puolestaan seuraa, että neut-ralointilaitos on suurikokoinen ja tarvitsee paljon vettä.

Vedentarve ei ole kuitenkaan suuri pul-ma, sillä neutralointiin kelpaa likainen ja suolainenkin vesi. Vettä voidaan myös kier-rättää, eikä sen poistuminen järjestelmästä ole ongelma. Järjestelmässä kiertänyt likai-nen vesi voidaan esimerkiksi johtaa levä-altaaseen, minkä jälkeen se sopii kastelu-vedeksi. Levämassa taas voidaan jalostaa vaikkapa biopolttoaineiksi.

Useita hankkeita

Botswanassa rakenteilla olevan pilottilai-toksen ensimmäiset koeajot startannevat Ilkka Nurmian mukaan syyskesällä 2012.

”Seuraavan vuoden aikana kapasiteetin on tarkoita kohota 50 prosenttiin ja täyteen määräänsä vuonna 2014.”

Yhtiöllä on lisäksi valmisteilla kaksi muutakin kohdetta, joista toinen on Etelä-Afrikkaan suunniteltu, paperitehtaalle rää-tälöity laitos. Sen kapasiteetti on noin mil-joona tonnia hiilidioksidia.

Kiinaan kaavaillaan todella massiivista laitosta, jonka kapasiteetti on useita mil-joonia CO2-tonneja. Tällä hetkellä maassa on tarjolla kolme kohdetta, joista sopivin-ta arvioidaan parhaillaan. Kiinan taloudelle ovat ominaisia nopeat askeleet, joten pilotti- mitan laitos saattaa käynnistyä siellä hyvin-kin nopeasti.

Rahoitusta Cuycha Innovation hakee lä-hinnä kansainvälisiltä sijoittajilta. Botswa-nan yrityksellä on käynnissä osakemerkin-tä.

Lauri Lehtinen

Scan

stoc

kpho

to

35KEMIA7/2011

Järvi nakertaahiilinielun työtäJärvistä ja joista voi vapautua ilmaan merkittäviä määriä hiilidioksidia. Ilmiö syö hiilinielujen eli hiiltä sitovien metsien, soiden ja meren vastakkaista vaikutusta. Hiilinielujen tehoa arvioivat laskelmat ovat siksi hieman liian optimistisia.

Näin sanoo Helsingin yliopiston ja Metlan tutkijaryhmä, jonka tutkimus valit-tiin tiedelehti Geophysical Research Lettersin kärkiartikkeliksi.

Suomalaiset mittasivat hiilidioksidin liikkeitä Valkea-Kotinen-järvellä Lam-milla viisi vuotta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun järven luovuttamaa hii-limäärää mitattiin pitkäkestoisesti uusimmalla nykytekniikalla. Mittaus tapahtui automaattisesti puolen tunnin välein.

Järvestä tuprusi keskimäärin 800 kiloa hiiltä hehtaarilta eli noin 10 prosenttia läheisten metsien vuosittain sitomasta hiilestä. Hiili valuu järveen metsistä vir-taavan veden mukana.

Löytö on tutkijoiden mukaan niin tärkeä, että samanlaisia pitkäaikaismittauk-sia tulisi tehdä muillakin järvillä.

NanokomposiittejatehokondensaattoreihinUudet nanokomposiitit parantavat tehokondensaattorien ominaisuuksia. Piioksidista ja polypropeenista valmistetut komposiitit nostivat konden-saattorien sähköeristekalvojen vaihtojännitelujuutta parhaimmillaan 20 prosenttia ja tasajännitelujuutta jopa 50 prosenttia.

Tampereen teknillisen yliopiston, VTT:n ja Jyväskylän yliopiston Nano- com-tutkimushankkeen tulokset avaavat lupaavia näkymiä kalvojen ja kondensaattorien prototyyppien testaamiseen pilottimittakaavassa.

Jos jännitettä voidaan nostaa 30 prosenttia, uusista kondensaattori-tyypeistä saadaan lähes 70 prosenttia enemmän energiaa ja tehoa, mikä tuo huomattavia materiaali- ja tilasäästöjä ja vähentää ympäristökuor-mitusta.

Uusia kondensaattorityyppejä voidaan käyttää muun muassa tuuli- ja aurinkovoimaloiden nopeina energiavarastoina sekä sähkökulkuneuvojen ohjauselektroniikassa.

Nanocom ja sen jatkohanke Nanopower kuuluvat Tekesin Toiminnal-liset materiaalit -ohjelmaan.

Apuaine lisää influenssarokotteen tehoaTehosteainetta sisältävä influenssarokote on lapsilla ylivertainen tavanomaiseen influenssarokotteeseen verrattuna, osoittaa Tampereen yliopiston ja saksa-laisten Mainzin ja Jenan yliopistojen tutkimus. Apu-aine ei lisännyt rokotuksen haittavaikutuksia.

Tutkimuksen kustansi lääkeyritys Novartis, jonka valmiste tutkittu Fluad-influenssarokote on. Rokote on ollut käytössä eurooppalaisilla aikuisilla vuodes-ta 1997, mutta sen tehoa ei ole aiemmin tutkittu lap-silla. Fluad sisältää MF59-nimistä apuainetta, jonka vaikuttava aine on skvaleeni.

Tutkimukseen osallistui 4 700 lasta kuusikuukau-tisista kuuden vuoden ikäisiin. Kolmasosa sai Fluad-rokotteen, toinen kolmannes tavallisen influenssa-rokotteen ja loput muun kuin influenssarokotteen. Vuosina 2007–2009 Fluad esti 86 prosenttia in-fluenssatapauksista, tavallinen influenssarokote 43 prosenttia.

Ei yhteyttä narkolepsiaan

MF59-apuainetta oli myös Novartisin valmistamassa sikainfluenssarokotteessa, jota annettiin yli 23 mil-joonaa annosta eri maissa. Rokotteista ei ole rapor-toitu yhtään narkolepsiatapausta.

Suomessa käytetty Pandemrix-sikainfluenssaroko-te sisälsi AS03-tehosteainetta, jossa on skvaleenin ohella muun muassa tokoferolia. On mahdollista, et-tä sittemmin todetut narkolepsiatapaukset ovat yhte-ydessä juuri AS03-adjuvanttiin.

Fluadista voi tutkijoiden mukaan tulla merkittävä vaihtoehto pienten lasten influenssarokotuksissa.

Järvi on hiilinielun hukkaputki, jonka vaikutusta ei ole otettu huomioon ilmastomalleissa,

sanoo professori Timo Vesala.

Kuv

at: S

cans

tock

phot

o

Kausi-influenssa-rokotusta suosi-tellaan nykyään myös pikku-lapsille.

36 7/2011KEMIA

TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU

Ekoteollinen puisto eli teolliseen symbi-oosiin perustuva tuotantotapa vähentää sel-lu- ja paperituotannon ympäristövaikutuk-sia, kertoo Helsingin yliopistossa tarkastettu väitöskirja. Vähennyksiä syntyy erityisesti energiantuotannon kautta. Samalla paranee yritysten kilpailukyky.

VTT:n erikoistutkija Laura Sokka käyt-ti väitöstyönsä tapaustutkimuksena UPM Kymin tehtaiden ympärille muodostunutta integraattia ja vertasi sen tuloksia neljään teoreettiseen skenaarioon, joissa osapuo-let toimivat erillään. Vertailuskenaariot vastasivat mahdollisimman tarkas-

ti todellisia tilanteita ja erosivat toisistaan muun muassa energiantuotantotavoissa.

Eniten teollinen symbioosi vähensi hap-pamoittavia vaikutuksia, ilmastonmuutos-vaikutuksia ja hiukkasvaikutuksia.

Ekoteollisessa puistossa joukko paikal-lisia yrityksiä, yhteisöjä tai muita toimi-joita vaihtaa keskenään ainetta ja ener-giaa. Teollisessa symbioosissa osapuolet toimivat tuottajien ja kuluttajien verkosto-na hyödyntäen toistensa jätemateriaali- ja

energiavirtoja.

Lihakset korvaavatestrogeenivajettaNaisen ikääntyessä hänen elimistönsä al-kaa tuottaa naissukupuolihormoni estro-geeniä suoraan lihaskudoksessa. Yllättä-västä löydöstä raportoi Jyväskylän yliopis-ton Gerontologian tutkimuskeskus.

Ilmiö kompensoi munasarjojen estro-geenituotannon vähenemistä, jonka myötä verenkierron hormonipitoisuus laskee voi-makkaasti. Aiemmin on uskottu, että veren ja lihasten hormonitaso on sama.

Samalla rasvan osuus lihaskudoksesta kasvaa, sillä rasvakudos osallistuu aktii-visesti hormonien valmistamiseen. Ras-voittumisen myötä heikkenee lihasvoima, mikä tuoreen tutkimuksen mukaan näyttää siis tapahtuvan hormonien hyväksi.

Tutkimus osoitti myös, että veren estro-geeni on yhteydessä lihaksen laatuun.

Mitä enemmän koehenkilöiden veri-näytteistä mitattiin estrogeeniä, sitä parempi oli heidän lihasvoimansa. Estrogeenien toimintamekanisme-ja lihaskunnon ylläpidossa ei kui-tenkaan vielä tunneta kunnolla.

Tutkimus julkaistiin Aging Cell -lehdessä.

Migreenit kumpuavatsamoista geeneistäKansainvälinen tutkijaryhmä on tunnistanut kolme geenimuunnos-ta, jotka ovat yhteisiä migreenin tavanomaisille muodoille. Löytö viittaa siihen, että useimmilla mig-reenityypeillä, sekä aurallisilla että aurattomilla, olisi yhteinen geneet-tinen perusta.

Yksi löydetyistä geeneistä sääte-lee aivojen hermoston kemiallista viestintäjärjestelmää, toinen liittyy kipuaistimukseen. Kolmannen rooli on vielä epäselvä.

Suomesta tutkimukseen osallis-tui molekyylilääketieteen instituut-ti FIMM.

Naisten lihasvoima alkaa vaihdevuosi-iäs-sä heikentyä kiihtyvää vauhtia. Lihaksiaan voi kuitenkin pitää kunnossa liikunnalla ja sopivilla voimaharjoitteilla.

Kou

vola

n ka

upun

ki

UPM Kymin tehtaiden ympärille muodostunut ekoteollinen integraatti on esimerkki ympäristöä säästävästä tuotantotavasta.

Scan

stoc

kpho

to

Ekoteollinen puistosäästää ympäristöä

Uutta tietoa verisolujensäätelymekanismistaTampereen yliopiston tutkimusryhmä on löytänyt säätelymekanismin, joka kontrol-loi soluviestintää ja verisolujen muodos-tumista. JAK2-kinaasin pseudokinaasiosa osoittautui vastoin yleistä käsitystä aktiivi-seksi entsyymiksi, joka säätelee solujen sig-naalinvälitystä fosforylaation välityksellä.

Professori Olli Silvennoisen mukaan kliinisesti merkittävä havainto tuo valais-tusta useiden veritautien syntyyn ja kehit-tymiseen.

Tieto edistää myös uusien tautispesifien hoitojen löytymistä, sillä aktiiviset entsyy-mit sopivat hyvin lääkekehityskohteiksi.

37KEMIA7/2011

Maija Pohjakallio

Aalto-yliopiston polymeeriteknologian tut-kimusryhmän valmistamat amfifiiliset loh-kopolymeerit järjestäytyvät paperin sellu-loosakuitujen pinnalle. Nanopinnoite lisää paperin hydrofobisuutta, ja paperi alkaa osittain hylkiä painovärejä ja mustetta. Täl-löin värit tunkeutuvat kuituihin hallitummin ja painojälki paranee.

”Pinnoite valmistetaan vesipohjaisesta dispersiosta. Tyypillisesti 0,1 gramman po-lymeerimäärä neliömetriä kohden riittää, mikä tarkoittaa, että pinnoitekerroksen pak-suus on enintään 100 nanometriä”, kertoo professori Jukka Seppälä.

”Polymeerirakenteiden hallinta alkaa jo synteesivaiheessa. Pyrimme räätälöimään polymeerien keskimääräiset moolimassat, moolimassajakaumat, mahdolliset lohkora-kenteet, haarautumat ja funktionaalisuudet mahdollisimman tarkasti.”

Superhydrofobinen nanorakenne voidaan valaa

Suosittu trendi nanotutkimuksessa on bio-mimetiikka eli luonnon rakenteiden mat-kiminen. Yksi jäljitellyimmistä on super-hydrofobinen lootuskasvin lehden pinta-rakenne. Hydrofobisuudella on käyttöä esimerkiksi itsepuhdistuvissa pinnoissa.

Professori Tapani Pakkanen Itä-Suomen yliopiston kemian laitoksesta kertoo, että Joensuussa lootuspintaa jäljitellään vala-malla: ”Valmistamme ruiskuvalutekniikal-la pintoja tavallisista polymeereistä, kuten

PIENI SUURI NANO Uusi sarja kertoo sovelluksista, joita nanoteknologian tutkimus tuottaa.

Parempaa painojälkeä nanopinnoitteilla Aalto-yliopistossa kehitetty polymeeripinnoite saa paperin

hylkimään painovärejä, jolloin painojälki paranee.

polypropeenista ja polystyreenistä. Muot-tina käytämme alumiinia, jonka robotti on karhentanut mikromittakaavan kuopille, minkä jälkeen kuopat on päällystetty ano-disoimalla nanokokoisia huokosia sisältä-vällä oksidikerroksella. Tällaisella muotilla voidaan valaa pintoja, joissa on sekä mikro- että nanokarheutta.”

Molemmissa pintaratkaisuissa on poten-tiaalia teollisuuden tarpeisiin. Aalto-yli-opiston pinnoitteen avulla edullinen poh-

Aineen rakennetta pystytään tutkimaan ja hallitsemaan na-nometrien tarkkuudella, mutta pelkkä mittakaava ei riitä tek-nologian määritelmäksi – ei-hän ole olemassa metritekno-logiaakaan. Oleellista on, että nanokoon rakenneosien tai järjestyksen ansiosta saavu-tetaan uusia ominaisuuksia.

Amfifiiliset polymeerimolekyylit järjestäytyvät selluloosakuitujen päälle siten, että hydrofiili-set eli vesihakuiset osat suuntautuvat kuituun päin ja hydrofobiset eli vettä hylkivät osat kuidusta ulospäin. R

aken

neku

va: L

eena

Nur

mi

Lähd

e: J

ukka

Sep

pälä

Pinnoitus parantaa painojälkeä; vasemmalla nanopinnoi-tettu paperi ja oikealla pinnoittamaton.

SEM

-kuv

a: In

ka S

aarik

oski

Nanovalutekniikalla voidaan valmistaa superhydrofobisia polymeeripintoja, joissa on sekä mikro- että nanokarheutta. Vasemmanpuoleinen vesipisara on karhennetulla polypropeeni-pinnalla ja oikeanpuoleinen karhentamattomalla.

japaperilaatu saadaan muistuttamaan pai-nettavuusominaisuuksiltaan kalliimpaa hienopaperia. Joensuussa on toistaiseksi keskitytty neliösenttien kokoisten pintojen tutkimukseen, mutta tekniikkaa voidaan so-veltaa myös suurien pintojen valmistami-seen.

Kirjoittaja on kemian tekniikan tohtori, joka työskentelee tutkijana Aalto-yliopistossa.

maija.pohjakallio@aalto.fi

38 7/2011KEMIA

sutut johtavat kemianyritykset ja tutki-muslaitokset puivat muun muassa veden ja ruoan turvallisuuden elintärkeitä ky-symyksiä.

”Veden valitsimme koko vuoden kat-tavaksi teemaksi. Vuosineljännesten tee-mat taas ovat ympäristö, energia, mate-riaalit ja terveys”, kertoo kemian valta-kunnallisen liiton American Chemical Societyn (ACS) apulaisjohtaja Terri Taylor, joka vastaa järjestön suhteista maan koululaitokseen.

”Paikalliset kemianyhdistykset seu-raavat näitä teemoja omissa tapahtumis-saan.”

Niin on tehnyt myös Pohjois-Kalifor-nian 3500-jäseninen kemistiyhdistys, jonka puheenjohtaja Brian Balazs sanoo

Kemian vuosi Atlantin takana

Munajahdissa pohdittiinenergian tuottamista Yhdysvalloissa tuodaan kemian

vuonna yhteen kemistit, alan

yritykset, kasvattajat ja koululai-

set. Kemia on luova tiede, jolla

on keskeinen asema kestävässä

kehityksessä ja elämänlaadun

parantamisessa, korostetaan tee-

mavuoden tilaisuuksissa.

vuoden kantavan teeman eli veden ole-van Kaliforniassa hyvin kipeän ja kiis-tanalaisen aiheen.

”Se jakaa pohjoisen ja etelän, maaseu-dun ja kaupungit ja demokraatit ja re-publikaanit.”

Pohjois-Kalifornian yhdistys järjestää tänä vuonna satakunta jäsenille ja suurel-le yleisölle tarkoitettua tilaisuutta.

”Berkeleyssä tehtiin yhdessä koulu-laisten kanssa erilaisia veteen liittyviä kokeita. Lafayetten kirjastossa pidettiin kuukauden mittainen Tiedekahvila. Ta-pahtumien aiheita ovat olleet sähköau-tot ja kestävä kehitys”, Balazs listaa esi-merkkejä.

Erityisen suosittuja ovat koko perheen tiedeillat, jotka usein houkuttelevat mu-

Ryhmä koululaisia lähdössä etsimään energiamunia Stanfordin kampuksen puistikosta. Ohjaajat Lily Lew ja Lisa Aguirre (selin edessä) antoivat alkuun hyviä vinkkejä.

Rai

ja R

apo

Raija Rapo

Kemian vuosi avattiin Yhdysvalloissa liittovaltion syntymäsijoilla Philadel-phiassa helmikuussa. Tilaisuuteen kut-

397/2011 KEMIA

Mitä muuta kemian vuonna?

Katso www.kemia2011.fi

kaan jopa tuhat koululaista ja vanhem-paa. Tiedeillat ovat osa monivuotista kampanjaa, jonka tavoitteena on nostaa ja ylläpitää kiinnostusta kemiaa koh-taan.

San Franciscon seudulla erilaisia tie-teisiin liittyviä tempauksia ja puhetilai-suuksia järjestetään yliopistojen ja järjes-töjen puitteissa päivittäin. Piilaaksossa kemian vuotta vietetäänkin käytännössä joka vuosi.

Kemian yleistietoudessa kohentamisen varaa

Kemia on vuotuisella 700 miljardin dol-larin liikevaihdollaan Yhdysvaltain suu-rimpia teollisuudenaloja. Lähes kaikki kemian tuotantotyöpaikat ovat kotimaas-sa, jossa ne antavat suoraan tai välillisesti toimeentulon yli viidelle miljoonalle ih-miselle. Kemian seura ACS on maailman suurin tiedealan ammatillinen yhteenliit-tymä, jossa on peräti 163 000 jäsentä.

Kansainväliseen kemian vuoteen lin-kittyy myös yhdysvaltalaisen kuluttajan suurin toive: turvalliset kemikaalit. Kon-gressille tuotiin kesällä turvallisten ke-mikaalien lakiehdotus (Safe Chemicals Act), jonka valmistuminen on tulosta yli vuosikymmenen kädenväännöstä.

Jos laki hyväksytään, kemianteollisuu-den pitää osoittaa tuotteidensa turvalli-suus sen sijaan, että viranomaiset osoit-taisivat niiden vaarallisuuden. Monet osavaltiot ovat jo menneet liittovaltion edelle ja kieltäneet useiden terveydelle vaarallisten kemikaalien käytön.

Vaikka amerikkalaistutkijoille myön-netään vuodesta toiseen Nobelin palkin-toja, he innovoivat uusia teknologioita ja edustavat soveltavien tieteiden kär-kijoukkoa, kansalaisten yleinen kemian alan tietämys kaipaa kohentamista.

Kansallisen tiedekomitean kyselys-sä joka kolmas vastaaja myönsi olevan-sa heikosti perillä kemiasta. Vain joka kymmenes kykeni kertomaan, kumpi on suurempi, atomi vai elektroni, ja osasi määritellä molekyylin.

”Kemia kärsii täysin syyttä huonosta maineesta”, sanoo Lisa Aguirre, joka hoitaa pohjoiskalifornialaisten kemisti-en yhdistyksen tiedotusta.

”Käsite ’kemiallinen aine’ yhdistetään johonkin pahaan ja vaaralliseen, vaikka vesikin on kemiallinen yhdiste.”

Aguirre kertoo yhtä aikaa huolestu-neena ja huvittuneena, kuinka jopa jotkut vihreät yritykset, jotka pyrkivät pienen-tämään haitallisia päästöjäään ja kanta-vat huolta imagostaan, vierastavat sanaa kemia.

”Ne painottavat, ’etteivät ne käytä tuo-tannossaan kemiallisia aineita’.

Nuorilla kemisteillä myös taka-ajatus

Amerikkalaisessa koulussa opitaan enemmän tekemällä kuin lukemalla. Pohjois-Kalifornian yhdistyksen nuorten kemistien komitea YCC ideoi Piilaakson koululaisille tempauksen nimeltä Ener-giamunajahti.

Tapahtuma järjestettiin Stanfordin yli-opiston kampuksella, jonka puistoon ko-koontuneet eri-ikäiset tytöt ja pojat miet-tivät alkajaisiksi, mitä energiaa he olivat tullessaan käyttäneet, ja pohtivat, missä ja miten erityyppistä energiaa tuotetaan.

Sen jälkeen lähdettiin etsimään puis-toon piilotettuja värillisiä munia. Nii-den sisältä löytyi energia-aiheisia sano-ja, joista keskusteltiin ja joita työstettiin edelleen ryhmissä.

”Haluamme osoittaa kaikille, kuinka mielenkiintoista kemia on, kun siihen yhdistetään sosiaalista kanssakäymistä ja luovuutta. Kaikissa tapahtumissamme on tavoitteena ajatella, kokeilla ja tehdä it-se”, kuvailee YCC:n puheenjohtaja Lily Lew, joka päivätyökseen tutkii tuontita-varoita ja -materiaaleja turvallisuusviras-to Homeland Securityn San Franciscon laboratoriossa.

Nuorten kemistien tapahtumissa on muun muassa tutustuttu suklaatehtaan valmistusprosesseihin ja laulettu kemi-allisia joululauluja San Franciscon lai-valaitureilla.

”Kännykkäkamerametsästyksessä taas otettiin kuvia erilaisista esineistä ja poh-dittiin sitten yhdessä niiden kemiaa. Las-ten on helppo oppia kemiaa arkisten asi-oiden kautta.”

Kesällä järjestetyssä kemian muoti-näytöksessä pyrittiin tavoittamaan teini-ikäiset.

”Nykyään on valtavasti uusia materi-aaleja, joita käytetään esimerkiksi uima-asuissa ja avaruuspuvuissa. Osallistujat saivat myös suunnitella materiaaleja ja luoda itse erilaisia asuja.”

Hauskanpidon tarjoamisen ohessa ke-misteillä on myös taka-ajatuksensa.

”Monet koululaiset tähtäävät kauppa-tieteiden, lakitieteen tai it-alan opintoi-hin. Me tahdomme saada heidät huomaa-maan, että kemian opiskelu on kiinnosta-va vaihtoehto.”

Kirjoittaja on Kaliforniassa asuva vapaa toimittaja.

raija.rapo@yahoo.com

Heurekan Kemian yöhuipentaa juhlavuoden Kemian vuosi huipentuu Suomessa kaikelle kansalle suunnattuun Kemi-an yöhön, jota vietetään perjantaina 2. joulukuuta tiedekeskus Heurekas-sa Tikkurilassa. Kemian yön tapahtu-miin on vapaa pääsy kello 15–24.

Luvassa on huikea iltapuhde täyn-nä nähtävää, kuultavaa ja tehtävää koko perheelle: lasten kemiakisoja, tiedeshow-esityksiä, kokeilevia työ-pajoja, tietoiskuja ja luentoja. Bayer, Neste Oil, Onbone, Orion ja muut yh-teistyöyritykset esittelevät innovaati-oitaan. Illan aikana käydään myös kemian vuoden saippuakuplakilpai-lun finaalitaistelu.

Lapsille sopivinta ohjelmaa on il-tayhdeksään asti. Kohti keskiyötä tarjolla on myös tiukempaa tiede- asiaa hevijuusereille ja ammattilaisil-le, esimerkkinä professori Markku Räsäsen luennot kadonneen kseno-nin arvoituksesta ja jalokaasuhybri-deistä. Ilta päättyy räjähtävään ilotu-litukseen keskiyön kynnyksellä.

Lisätietoja löytyy Heurekan sivuil-ta www.heureka.fi.

Leena Laitinen

Heurekan lasten laboratoriossa tarjoil-laan kuplivaa kemiaa 2. joulukuuta.

Heu

reka

n ku

vapa

nkki

40 7/2011KEMIA

Jari Sinkkonen

Suomi on täynnä hyviä keihäänheittäjiä, jotka ovat tuoneet meille roppakaupalla mitaleja ja mainetta. Jos heittäjät kuiten-kin pannaankin hyppäämään seivästä, ei tulosta synny.

Nykypäivän yliopisto-opettajan sen sijaan pitäisi olla kymmenottelija, jolta sekä tutkiminen että opettaminen sujuvat vähintään kohtuullisesti.

Vertauksen esitti lehtori Erkki Nur-minen, joka puhui aiheesta suomalaisen kemianopetuksen 250-vuotista taivalta juhlistaneessa seminaarissa Turun Mau-no Koivisto -keskuksessa.

Kärkevimmän keskustelun herätti ky-symys opetuksen arvostuksesta. Vaikka opettamisen tärkeyttä painotetaan, asia ei aina käytännössä näy, vaan opetuspai-notteistenkin tehtävien hoitajat valitaan lähinnä tutkimusmeriittien pohjalta, ja CV:n oleellisin anti on julkaisuluettelo. Hyvä tutkija ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä opettaja ja päinvastoin.

Kemiaa on opetettu Suomessa vuo-desta 1761, jolloin Pehr Adrian Gadd nimitettiin professoriksi Turun Akatemi-aan. Gaddia seurasi toinen merkkimies, Johan Gadolin. Tätä nykyä oppituolilla istuu sen yhdestoista haltija, seminaaris-sa myös esiintynyt Kristiina Wähälä, joka toimii professorina Helsingin yli-opistoksi muuttuneessa opinahjossa.

Sukset suihkien kasarmiin

Akatemian siirryttyä vuonna 1828 uu-teen pääkaupunkiin Turku jäi ilman yli-opistoa lähes vuosisadaksi, mutta sai niitä sitten kaksin kappalein. Åbo Aka-demi perustettiin vuonna 1918 ja Turun yliopisto 1920. Nyt molempien kemian opetuksella ja tutkimuksella on jo van-kat perinteet.

Turun yliopiston kemian laitos sijaitsi alkuun – hajuhaittojen pelossa – kaupun-gin ulkopuolella Iso-Heikkilän tsaarinai-kaisessa kasarmirakennuksessa.

”Talvisin ei tietä laitokseen aurattu, vaan niin opiskelijat kuin laitoksen ko-ko henkilökuntakin – professori ja kaksi

250 vuotta kemian opetusta

Umpihankihiihdostakymmenotteluun

Kemian opetus on sitten

1700-luvun kehittynyt

huimin harppauksin.

Nykyajan kemianopettajan

tulisi olla alansa

monitaituri.

assistenttia – taittoivat matkan hiihtäen”, Erkki Nurminen kuvaili.

Eristynyt sijainti ei kuitenkaan työs-kentelyä haitannut vaan pikemminkin päinvastoin. Laitos muodosti oman ko-konaisuutensa, jossa elettiin kuin yhte-nä perheenä kaikkine elämän iloineen ja murheineen.

Innostuksesta kertoo myös se, että vuonna 1935 perustettu Turun Yliopiston Kemistit ry on yliopiston vanhin ainejär-jestö, joka on muun muassa pitänyt hen-gissä kemistilaulujen perinnettä. Nurmi-nen tarjoili lauluista useita omaäänisiä maistiaisia.

Kemian opetuksen historiaa muiste-livat myös Helsingin yliopiston emeri-tusprofessori Pekka Pyykkö sekä aka-temiaprofessori Tapio Salmi Åbo Aka-demista.

Kohti kansainvälisyyttä

Nykyään koulutusta kehitetään euroop-palaisittain yhtenäiseksi.

”Tavoitteena on saattaa opetuksen määrä ja laatu vertailtavalle tasolle kan-didaattivaiheesta tohtorin tutkintoon. Nykyisellään Suomessa on Euroopan raskain tohtorikoulutus”, Kristiina Wä-hälä kertoi.

Kemianteollisuus ry:n toimitusjohta-ja Timo Leppä painotti, että kemisteil-le asetettavat vaatimukset ovat muuttu-massa.

”Kemian tuntemuksen lisäksi tulevai-suuden kemistin pitää olla moniosaaja, jonka tulisi hallita muun muassa liiketoi-mintataidot”, Leppä sanoi.

Kemian perustaakaan ei silti tule unoh-taa, huomautti professori Mikko Ritala Helsingin yliopistosta. ”Kemiaa voidaan soveltaa vasta, kun perusasiat on syväl-lisesti ymmärretty. Ilman perusasioiden hallintaa ei välttämättä edes ymmärrä, kuinka laajasti kemiaa tarvitaan kaik-kialla yhteiskunnassamme.”

Kirjoittaja toimii yliopisto-opettajana Turun yliopiston kemian laitoksessa.

jari.sinkkonen@utu.fi

Luennoilla käynnistynyt keskustelu jatkui vilkkaana illan cocktailtilaisuudessa.

Kar

i Loi

kas

417/2011 KEMIA

RE

AC

H

Yrityksillä on ollut täysi työ suoriutua Reachin velvoitteista. Jatkossa haasteet vain kasvavat.

Leena Laitinen

”Kemiralla on yli 5 000 tuotetta, yli 10 000 asiakasta ja noin 250 rekisteröi-tävää ainetta. Kemikaaliasetus Reachin tuoma työmäärä on valtava ja työ erit-täin haastavaa ja kallista. Kokonaisuus on moniulotteinen ja -mutkainen ja epä-varmuus jatkuvasti läsnä.”

Näin tiivistää kokemuksensa Kemi-ran tuoteturvallisuuspäällikkö Susanna Mäentausta, jonka mukaan Reachin hyödyt kemikaaliturvallisuudelle näh-dään vasta tulevaisuudessa.

Kemikaalivirasto Echan arviointijoh-taja Leena Ylä-Mononen huomauttaa, että Reachin hyötyjä on jo nähtävissä: ”Haitallisia aineita on todennäköisesti jo poistunut markkinoilta ja korvattu haitat-tomammilla.”

Yritykset ovat tuskitelleet Echasta saa-tuja puutteellisia ohjeita ja kesken pro-sessin muuttuneita tulkintoja. Enempää kinastelua osapuolet eivät kuitenkaan tarjoile korviaan höristelevälle toimitta-jajoukolle, jolle Helsingin Annankadul-la toimiva virasto avasi ovensa kemian vuoden kunniaksi 6. lokakuuta.

Ylä-Monosen mukaan viraston väki teki parhaansa ennen ensimmäisen re-kisteröinnin umpeutumista 1. joulukuuta vuosi sitten.

”Kaikki me juoksimme kilpaa kel-lon kanssa. Ohjeiden ja tulkintojen ta-kana ovat viime kädessä EU:n komissio

ja EU:n tuomioistuin, ja joistain asioista keskustellaan vieläkin. Tarkoitus on, että jatkossa ohjeet ovat ajoissa selvillä.”

Seuraava aikaraja umpeutuu touko-kuun lopussa 2013, johon mennessä yri-tysten on rekisteröitävä aineet, joita ne tuottavat tai tuovat EU-alueelle vähin-tään sata tonnia vuodessa. Virasto hoput-taa yrityksiä panemaan vauhtia rattaisiin, jotta vältytään viime hetken kaaokselta.

Muuttuvat tekijät kasvattavat vaikeusastetta

Kemira-konsernissa rekisteröitiin ykkös-vaiheessa puolensataa ainetta, joista 16:n osalta Kemira toimi päärekisteröijänä. Kakkosvaiheessa rekisteröitäviä aineita on arviolta 100–120.

Mäentaustan mukaan työn vaikeusas-tetta kasvattaa keskeneräisten ohjeiden ohella mm. se, että tuotteiden seuraami-sen sijasta Reach edellyttää aineiden seu-raamista tuotteissa.

”Työ vaatii myyntitietojen, maahan-tuontien ja tuotteiden koostumustietojen yhdistämistä ja seurantaa. Käyttöturva-tiedotteet on uusittava ja niihin on liitet-tävä altistumisskenaariot. Toimintamal-lien luominen tietojenvaihtofoorumeissa ja konsortioissa vaatii paljon aikaa ja voi-mia”, Mäentausta listaa haasteita, joista oma lukunsa on kustannusarviointi.

”Rekisteröintimaksujen päälle tulevat investoinnit IT-järjestelmiin ja testaus-kustannukset. Testauksesta ja sen tar-peesta päätetään osin vasta rekisteröinnin jälkeen Echan käsitellessä testausehdo-tukset. Kokonaiskustannuksissa on epä-varmuutta, mikä vaikeuttaa päätöksen-

tekoa kannattavuuden näkökulmasta”, Mäentausta selvittää ja kertoo yksittäi-sen aineen testauksen maksavan yrityk-selle kahdesta tuhannesta jopa kahteen miljoonaa euroa.

Echan johtaja Jukka Malm taustoitti toimittajille Reach- ja CLP-asetuksia ja kemikaaliviraston roolia. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin johtaja Esa Nikunen kertoi Suomessa tehtävästä ke-mikaalivalvonnasta. Tilaisuus oli suunni-teltu yhteistyössä Suomen Kemian Seu-ran ja kemian vuoden viestintätyöryh-män kanssa.

Yritysten ankara Reach-taival

Ensi vuonna yli500 työntekijääEuroopan unionin 29 virastosta suu-rimpiin kuuluva kemikaalivirasto työllisti syyskuun alussa 461 henkeä, joista kolmannes (158) on suomalai-sia. Isäntämaan jälkeen työntekijöi-tä on eniten Ranskasta (33), Saksas-ta (31), Britanniasta (30) ja Italiasta (29). Henkilöstöstä 53 prosenttia on naisia.

”Virastossa on nyt työntekijöitä kaikista EU-maista lukuun ottamat-ta Kyprosta ja Luxemburgia. Ensi vuonna ylittyy 500 työntekijän ra-ja”, Echan viestintäyksikön päällik-kö Lindsay Jackson kertoo.

Virasto pyörii tätä nykyä omara-hoitteisesti rekisteröintimaksujen tur-vin. Kun tulovirta jossain vaiheessa ehtyy, rahoitusta haetaan EU:n bud-jetista. Viraston kulubudjetti on tänä vuonna 99,8 miljoonaa euroa.

Sann

a A

lajo

ki

Jukka Malm, Susanna Mäenpää, Esa Nikunen ja Leena Ylä-Mononen jakoivat toimittajille rautaisannoksen kemikaali-turvallisuustietoa.

42 7/2011KEMIA

Allergikoille on luvassa helpotusta riesaan uudenlaisen siedätyshoidon avulla. Suoma-laistutkijat kehittävät rokotetta, joka tehoaa kaikkiin tavallisim-piin allergian aiheuttajiin. Innovaation pohjana on allergeenien geneettinen muokkaus.

Sanna Alajoki

Allergiareaktio syntyy, kun allergiaa ai-heuttava aine eli allergeeni ja elimistön vasta-aine immunoglobuliini E (IgE) kohtaavat. Vasta-aine saa solut vapautta-maan histamiinia, mistä on seurauksena esimerkiksi ihottumaa ja hengitystieoi-reita. Ilmiön tuntee nahoissaan ja nenäs-sään jopa yli miljoona suomalaista.

Erilaisista allergioista kärsiville on kuitenkin luvassa uudenlainen siedätys-hoito: rokote, joka tepsii kaikkiin ylei-simpiin allergeeneihin. Idea uuden su-kupolven rokotteesta syntyi VTT:n tut-kimusprofessorin Hans Söderlundin tutkimusryhmässä.

”Allergioiden hoidossa käytetään pe-rinteisesti antihistamiineja, mutta ne hoi-tavat oireita, eivät taudin syytä”, Söder-lund sanoo.

Siedätys sen sijaan pureutuu suoraan allergian syyhyn eli elimistön immuno-logiseen häiriöön. Siedättämällä eli to-tuttamalla elimistö allergeeniin riesasta voidaan päästä eroon parhaassa tapauk-sessa kokonaan. Tätä nykyä siedätys ta-pahtuu yleensä pistämällä lihakseen al-lergeeniuutetta muutaman viikon välein

Tulevaisuuden siedätyshoitoa

Rokote kesyttää allergian

ympäri vuoden. Söderlund lähti viitisen vuotta sitten

kehittämään rokoteideaansa eteenpäin yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston ja Husin iho- ja allergiasairaalan kanssa. Kesällä 2011 keksinnön ympärille perus-tettiin oma yhtiö, Desentum Oy, joka on VTT Venturesin uusin spin off -yritys.

Kehitteillä oleva rokote perustuu al-lergeenin geneettisen rakenteen muutta-miseen.

”Haluamme siten estää allergeenin ky-vyn tuottaa histamiinia sen reagoidessa IgE:n kanssa”, selvittää Desentumin toi-mitusjohtaja Pekka Mattila.

Muunneltu allergeeni aiheuttaa vä-hemmän allergiaoireita, joten se on hyvä työkalu siedätykseen. Itse rokote pyri-tään kehittämään mahdollisimman help-pokäyttöiseen muotoon eli suun kautta otettavaksi tabletiksi.

Myös allergioiden testaukseen

Allergiaa aiheuttavia proteiineja on tun-nistettu kaikkiaan noin 1 500. Keskeisiä allergeenejä niistä on 20–25.

Jotta allergeeniin voidaan tehdä pienin mahdollinen muutos niin, että samalla päästään toivottuun lopputulokseen, pro-teiinin rakenne on tunnettava tarkasti.

”Selvitystyöhön käytämme muun mu-assa natiivi-massaspektrometriaa, jossa molekyylit analysoidaan ei-denaturoitu-neina”, Mattila kertoo.

Antihistamiinien eli oireiden lievittä-mishoidon vaihtoehtona allergikot yrit-tävät pärjätä ongelmansa kanssa vält-tämällä allergiaa aiheuttavia aineita. Kolmatta mahdollisuutta eli siedätystä käyttää Hans Söderlundin mukaan nyky-ään vain pari prosenttia allergikoista.

Allergia on monille kohtuullisen pie-ni kiusa, mutta allergeenit voivat aihe-uttaa myös esimerkiksi pahaa hengenah-distusta. Vastaavanlaisia vakavia oireita kaikista allergiaoireista on noin kymme-nesosa.

”Vakavien oireiden hoitamisesta koi-tuu kuitenkin suurimmat kustannukset. Rokotteen avulla kustannuksia voitaisiin vähentää”, Söderlund painottaa.

Desentum tähtää tuotteineen maail-manlaajuisille markkinoille.

”Allergiat ovat monien korkean hy-gienian maiden ongelma. Siksi ei tunnu järkevältä jäädä pelkästään Suomeen”, Mattila sanoo. ”Toivon kuitenkin, että tällaisten keksintöjen taloudellinen hyö-ty jäisi Suomeen.”

Yhtiön tavoitteena on kehittää 20–25 keskeisen allergeenin linjasto rokotteeksi tärkeimpiä allergian aiheuttajia vastaan. Niitä ovat esimerkiksi kasvien siitepölyt, kotieläimistä peräisin olevat allergeenit, ruoka-aineallergioihin yhdistetyt proteii-nit sekä tietyt kumit.

Lisäksi Desentum aikoo tuottaa puh-distettuja allergeenejä allergiatestejä te-kevien yritysten tarpeisiin. ”Me pystym-me varmistumaan siitä, että tuotteemme on tosiaan se, mikä sen on tarkoitus olla. Nykyiset testiallergeenit eivät aina ole luotettavia.”

Varsinaista tuotantoa Desentum ei ainakaan alkuvaiheessa aio hoitaa it-se. Neuvotteluja yhteistyöstä käydään parhaillaan suomalaisten lääkeyritysten kanssa. Kuluttajien ulottuville valmiin rokotteen on tarkoitus ehtiä lähivuosi-na.

Kirjoittaja on kemian diplomi-insinööri ja Kemia-lehden vakituinen avustaja.

sanna.alajoki@kemia-lehti.fi

”Ideoista, joihin tartumme, keskimäärin kolme prosenttia saadaan kaupallistettua. Niistä puolestaan menestyy noin kymme-nesosa”, kuvailee keksintöjen kivistä tie-tä toimitusjohtaja Antti Sinisalo VTT Ventures Oy:stä.

Yhtiön tavoitteena on kaupallistaa po-tentiaalisimmat VTT:ssä syntyneet tek-

nologiat ja kehittää niihin perustuvia kas-vuyrityksiä.

”Tänä vuonna tavoitteemme on saada markkinoille kolme, neljä uutta yritystä”, Sinisalo kertoo.

Sinisalon mukaan keksinnön alkupe-räinen tekijä on ilahduttavan usein mu-kana perustettavassa yrityksessä.

”Vetäjiksi yrityksiin haemme henkilöi-tä, joilla on jo kokemusta. He ovat ehkä olleet jo aiemmin yrittäjinä tai heillä on muuten tietämystä alueesta.”

Hyvä esimerkki on Desentum Oy, jon-ka toimitusjohtaja Pekka Mattila perus-ti aikoinaan Finnzymes Groupin ja toimi pitkään sen toimitusjohtajana.

Keksinnöistä yritystoiminnaksi

437/2011 KEMIA

At-sii! Kukkatervehdys ei aina tuota pelkästään iloa. Kasvi- ja muista allergioista kärsii joka viides suomalainen.

Monet syntyneistä yrityksistä tähtää-vät suurille markkinoille. Ne ovat VTT Venturesille korkean riskin investointe-ja, mutta myös tuotto-odotus on merkit-tävä.

”Sijoitamme yrityksiin alkuvaiheessa 100 000–150 000 euroa, ja odotamme myös yrittäjien itsensä sijoittavan jon-

kinlaisen summan. VTT:n hallituksen hyväksyttyä yrityksen perustamisen läh-demme hakemaan lisäksi yksityistä pää-omasijoitusta.”

VTT Venturesin suojissa on tällä het-kellä 17 yritystä, jotka työllistävät noin 80 henkeä. Yritysten keskimääräinen ikä on 3,2 vuotta, ja puolet niistä on sääti-

öiden tai niin sanottujen bisnesenkelien rahoittamia.

Desentumin lisäksi nyt ovat ponnista-massa liike-elämään Zora Biosciences, joka kehittää biomarkkereita sydän- ja verisuonitautien diagnostiikkaan, sekä pään ja kaulan alueen syöpien hoitoon keskittyvä Boneca.

Scan

stoc

kpho

to

44 7/2011KEMIA

vää. Kemiallisten prosessien mallit toi-mivat linkkinä näiden kahden maailman välissä.

Hyvä malli nojaa fysiikan ja kemian perusteisiin, ja sen sisältämillä paramet-reilla on fysikaalinen tulkinta. Tällaiset mallit kuvaavat paitsi sitä, minkälaista tasapainotilaa kohti kemiallinen prosessi pyrkii, myös sitä, mitä vauhtia tasapai-noa lähestytään. Jälkimmäinen seikka on erityisen keskeinen analysoitaessa tekno-logian järkevyyttä eli kannattavuutta.

Hyvän mallin tuottamien tulosten eli ennusteiden avulla voidaan suunnitella ja mitoittaa prosessiyksiköitä, jotka toimi-vat huomattavan erilaisissa olosuhteissa tai kokoluokassa kuin niissä, joissa ko-keet on tehty.

Malli on olennainen asia, kun halutaan nopeuttaa prosessikehitystä laboratori-ossa tapahtuvista alustavista kokeiluista teollisen mittakaavan prosessin käynnis-tymiseen.

Puutteellinenkin malli voi olla käyttökelpoinen

Hyvän mallin tulee siis pohjautua mah-dollisimman perustavanlaatuisiin kemi-an ja fysiikan lakeihin. Toisaalta mallin tulee olla käyttökelpoinen.

Keskenään ehkä hieman ristiriitaisia tavoitteita punnittaessa kannattaa muis-taa kaksi aiheeseen liittyvää sitaattia. Mallin käyttötarkoitukseen viittaa niin sanottu Akinin laki: ”Insinöörin työ teh-dään numeroilla. Analyysi ilman nume-roita on pelkkä mielipide.”

Toinen tervehenkinen lainaus on pe-räisin tilastotieteilijä G. E. P. Boxilta: ”Kaikki mallit ovat vääriä, mutta jotkut ovat hyödyllisiä.”

Tutkijan tehtävä on näin ollen arvioida, minkä tasoinen malli on kokonaisuuden kannalta hyödyllisin. Arvion tekeminen vaatii oman erikoisosaamisalueen hal-linnan lisäksi riittävää ymmärrystä koko prosessikehitysketjusta.

Siinä onkin pähkinä purtavaksi tutkija-koulutukselle: kuinka paljon esimerkiksi orgaanisen kemistin tai biokemistin tulee tuntea prosessikehityksen kulkua, jotta hän voi arvioida omien laboratorioko-

Teollinen prosessi voidaan

jo suunnitella pelkästään

tietokonemallinnuksen avulla.

Niin työpöytä- kuin pilotti-

mittakaavan koelaitoksista

saattaa joskus tulla museo-

tavaraa.

Prosessimallinnuson tulevaisuuden työkalu

keidensa merkitystä laajemmasta pers-pektiivistä?

Malli auttaa arvioimaan teknisen järkevyyden

Melko usein kuulee uutisen, että labo-ratoriossa on saatu ratkaistua koko ih-miskunnalle tärkeä ongelma. Innostus on toki välttämätöntä uusien ideoiden syn-tymiselle, mutta se vastaa vain tieteen, ei tekniikan, asettamiin kysymyksiin. Kaikki päivittäiseen käyttöömme saadut kemianteollisuuden tuotteet ovat läpäis-seet myös teknisen järkevyyden seulan.

Laboratoriomitan kokeista voidaan mallinnusta hyödyntämällä saada paljon tietoa myös teknisen järkevyyden arvioi-miseksi. Parhaimmillaan mallinnus mah-dollistaa teollisen prosessin suunnittelun suoraan ilman työpöytä- tai pilottimitta-kaavan koelaitoksia.

Kokeita suunniteltaessa tulee kuiten-kin tuntea hyvin prosessien mallinnuk-sen, kehityksen ja suunnittelun tarpeet. On erittäin tärkeää tarkastella koko raa-ka-aine- ja tuotejakaumaa, ei pelkästään yhtä haluttua tuotetta.

Ehkä jossain määrin intuition vastai-nen on vaatimus kokeiden suorittami-sesta pääosin epäoptimaalisissa koeolo-suhteissa. Se on kuitenkin ehdoton edel-lytys fysikaalisten mallien sisältämien parametrien identifioitumiselle eli mää-räytymiselle luotettavasti koetulosten perusteella.

Mallinnukseen perustuva prosessike-hityksen nopeuttaminen ei ole pelkkä tulevaisuuden toive. Perinteisen öljyn-jalostuksen prosesseja kehitettäessä on jo päästy yli miljoonakertaiseen mitta-kaavan kasvatussuhteeseen. Haasteeksi muodostuu kehityksen jatkaminen ja so-veltaminen yhä uusiin prosesseihin sil-loin, kun raaka-aineiden kirjo laajenee yhä hankalampiin materiaaleihin. Eri alojen asiantuntijoilta vaaditaankin ky-kyä yhteistyöhön.

Kirjoittaja toimii kemian laitetekniikan professorina Aalto-yliopistossa.

ville.alopaeus@aalto.fi

Ville Alopaeus

Tulevaisuudessa yhä suurempi osa kemi-anteollisuuden käsittelemistä raaka-aine-virroista sisältää eloperäisiä materiaaleja. Orgaanisten raaka-aineiden monimuotoi-suus on teollisuudelle ja yhteiskunnalle haaste, mutta tieteen ja tutkimuksen pa-rissa työskenteleville mahdollisuus.

Raaka-aineiden kentän laajetessa nii-den prosessoiminen kuluttajien halua-miksi tuotteiksi tapahtuu yhä erikoistu-neemmissa yksiköissä, jotka täyttävät entistä pienempien tuotantomäärien ja korkeampien jalostusasteiden tuotteiden tarvetta.

Toisaalta tarve verrattain halvoille bulkkituotteille, kuten nestemäisille polt-toaineille, ei olennaisesti vähene. Halpo-jen bulkkituotteiden jalostuksen elope-räisistä raaka-aineista pitää olla suuressa mittakaavassa taloudellisesti yhtä kan-nattavaa kuin perinteinen öljynjalostus ja petrokemia. Yhtälö on luonnollisesti todella hankala.

Nämä tekijät yhdessä johtavat siihen, että uusien kemiallisten prosessien tar-ve kasvaa jatkuvasti. Samoin lisääntyy paine kehittää prosessit yhä nopeammin laboratoriomittakaavasta teollisesti toi-miviksi ja kannattaviksi yksiköiksi. Vas-tauksen haasteeseen tarjoaa prosessimal-linnus.

Malli toimii siltana tieteestä tekniikkaan

Tieteellinen tutkimus tuottaa tietoa siitä, mikä on mahdollista. Tekniikka taas kä-sittelee kysymystä siitä, mikä on järke-

457/2011 KEMIA

Aalto-yliopiston kemian laiteteknii-kan ryhmässä kehitetään geneeristä, fysiikan ja kemian perusteisiin poh-jautuvaa mallinnusosaamista useissa projekteissa, jotka sijoittuvat kolmen strategisen huippuosaamiskeskitty-män eli shokin alueelle.

Hankkeissa tutkitaan muun muassa sellunkeiton ja biojalostamoiden ero-tusprosessien toimintaa, bioliuotus-ta, pyrolyysiöljyyn liittyviä faasita-sapainoja, hiilidioksidin talteenotto-prosesseja sekä virtausten vaikutusta bioprosessien toimintaan. Mallinnus-ta tukee erittäin vahva faasitasapaino-

jen mittaustoiminta.Mittauksia pyritään suorittamaan

pienessä mittakaavassa puhtail-la komponenteilla, jolloin erilaisten tunnuslukujen tai empiiristen korre-laatioiden sijasta saadaan tietoa var-sinaisista kemiallisista vuorovaiku-tuksista.

Tutkijoiden muihin painopistealu-eisiin kuuluu mikroprosessitekniik-ka, erityisesti pienen mittakaavan tis-lausprosessien kehitys, jossa ryhmä on kansainvälinen edelläkävijä. Tis-laus on teollisissa prosesseissa eniten käytetty erotusmenetelmä, mutta si-

tä ei ole pystytty vielä toteuttamaan pienessä mittakaavassa läheskään yh-tä luotettavasti kuin pienen mittakaa-van reaktoreita.

Prosessimallinnuksen riski mitta-kaavaa kasvatettaessa on, ettei pro-sesseista tunnisteta erilaisiin kier-tovirtoihin kertyviä epäpuhtauksia. Mikäli koko prosessi voidaan de-monstroida pienessä mittakaavassa, ongelmat havaitaan aiemmin ja pie-nemmin kustannuksin kuin perintei-sellä menetelmällä, jossa mittakaavaa suurennetaan yrityksen ja erehdyksen kautta.

Mallinnus auttaa kasvattamaan prosessin jättimäisiin mittasuhteisiin. Neste Oilin uusi Rotterdamin-laitos, alallaan Euroopan suurin, tuottaa vuodessa 800 000 tonnia uusiutuvaa NExBTL-dieseliä.

Nes

te O

il

Biojalostamon prosesseistahiilidioksidin talteenottoon

46 7/2011KEMIA

Metsän arvokkaat raaka-aineet voivat jalostua muun

muassa lääkkeiksi, polymee-reiksi ja polttonesteiksi.

Sokerit kemikaaleiksiVTT:ssä on kehitetty alkalinen esikäsittelymenetelmä, jon-ka avulla biomassa, esimerkiksi kuusihake, voidaan pilk-koa sokereiksi tehokkaasti ja vähällä entsyymimäärällä.

”Sokerisaanto selluloosasta voi nousta jopa 95 prosent-tiin”, kertoo johtava tutkija Matti Siika-aho.

Esikäsittelyä tarvitaan, sillä massa on saatava sellaiseen muotoon, josta se on muunnettavissa sokereiksi.

SugarTech-hankkeessa on yhdessä Helsingin yliopiston kanssa tutkittu myös entsyymien tehokasta käyttöä, kier-rätystä sekä valmistusta mikrobien avulla.

”Entsyymikustannukset saattavat teollisessa mittakaa-vassa kohota merkittäviksi”, perustelee projektipäällikkö Anne Kallioinen.

Hankkeen tavoitteena on löytää taloudellinen mene-telmä tuottaa biomassasta sokereita kemianteollisuudel-le, joka jalostaa ne edelleen esimerkiksi polttonesteiksi ja polymeereiksi. Tutkimuksen raaka-aineina on edusta-va valikoima sekä kotimaista metsäbiomassaa että laajasti saatavilla olevaa peltobiomassaa. Projekti kuuluu Tekesin BioRefine-ohjelmaan.

Siika-ahon mukaan laboratoriomittakaavan tulokset ovat lupaavia.

”Niitä voivat hyödyntää sekä biomassan jalostuksessa toimivat yritykset että biomassan prosessointilaitteiden ja entsyymien valmistajat.”

Scanstockphoto

477/2011 KEMIA

Kemiallista täsmäkirurgiaa

Katalyysi muokkaa luonnon rakenteita Åbo Akademissa kehitetään katalyyttisiä menetelmiä, joiden avulla

luonnon arvokkaat raaka-aineet saadaan teollisuuden hyödynnettäviksi.

Pirjo Rötkönen

”Meidän filosofiamme mukaan on pa-rempi pienellä muokkauksella valmistaa täsmätuotteita luonnon raaka-aineista kuin rakentaa kokonaan uusia molekyy-lejä, joiden hävittäminen luonnon kierto-kulusta on vaikeaa tai jopa mahdotonta”, sanoo akatemiaprofessori Tapio Salmi Åbo Akademista.

Kemiallisen täsmäkirurgian, kuten Salmi toimintatapaa nimittää, mahdol-listavat katalyyttiset menetelmät, joilla luonnon molekyylirakenteista voidaan muokata arvokkaita komponentteja teol-lisuuden tarpeisiin.

”Luonnollisten raaka-aineiden kata-lyyttiset muokkausprosessit ovat yk-sinkertaisempia ja niissä on vähemmän prosessivaiheita kuin perinteisissä kemi-allisissa valmistustavoissa”, kertoo Åbo Akademin professori Jyri-Pekka Mik-kola.

”Biomassaa hyödyntävissä menetel-missä ei esimerkiksi jätettä synny juuri lainkaan. Se on yksi tekijä, jonka ansi-osta tuotanto on taloudellisesti kannat-tavampaa. Muun muassa lääketeollisuu-dessa jätteet ovat tätä nykyä merkittävä kustannustekijä.”

Kemianteollisuus nojaa nykyisin hy-vin pitkälti öljyyn. Uusiutuviin raaka-aineisiin perustuvien menetelmien ke-hittäminen liittyy suureen muutokseen, jonka päämääränä on korvata öljy bio-massalla.

Åbo Akademilla on tämäntyyppises-sä tutkimustyössä pitkät perinteet. Li-sää pontta toi vuonna 2007 käynnistynyt Urakamu-projekti, jossa paneudutaan uu-siutuvien raaka-aineiden katalyyttiseen

muuntamiseen. Turkulaisten kumppani-na hankkeessa toimii Oulun yliopisto. Projekti on osa Tekesin BioRefine-ohjel-maa, jossa kehitetään biojalostamoihin ja biomassan jalostukseen liittyviä teknolo-gioita, tuotteita ja palveluita.

Perusraaka-aineena metsäbiomassa

Åbo Akademin tutkimuksen raaka-ainei-na ovat metsäbiomassasta erotetut soke-rit ja mäntyöljy.

”Tavoitteena on valmistaa sokereista komponentteja, joita käytetään elintar-vikkeissa, lääkeaineissa ja kemikaaleis-sa. Mäntyöljyn rasvahapoista puolestaan muokataan poltto- ja voiteluöljyjen bio-komponentteja”, Tapio Salmi kertoo.

Katalyyttisten menetelmien kehittämi-sen lisäksi tutkijat kartoittavat eri raaka-aineisiin sopivia katalyytteja ja kantaja-aineita.

Hiilihydraatit eli erilaiset sokerit lie-nevät tulevaisuuden merkittävin uusiu-tuva raaka-aine. Tärkein rooli on po-lysakkarideilla, joista ihmiskunta nyky-ään hyödyntää vain kolmisen prosenttia. Suurin osa arvokkaasta aineesta jää mä-däntymään tai palautuu luonnon kierto-kulkuun.

Turkulaistutkijat tekevät tiivistä yh-teistyötä myös elinkeinoelämän kanssa. Urakamu-hankkeessa ovat mukana elin-tarvikekonserni Danisco ja mäntyöljyn jalostaja Forchem.

”Yritykset ovat esittäneet toiveitaan siitä, mitkä reaktiot ja lopputuotteet nii-tä kiinnostavat kaupallisessa mielessä.

Toisaalta yrityksissä on paljon osaamis-ta, jota me olemme voineet hyödyntää”, Salmi kuvailee kumppanuuden tuomia etuja.

BioRefine-ohjelma on tarjonnut puit-teet, joiden ansiosta tutkijat ovat voineet mennä yhteistyössä yritysten kanssa pi-temmälle kuin pelkässä tilaustutkimuk-sessa olisi mahdollista. Kun siteet teol-lisiin tahoihin ovat tiiviit, tutkimuksen poikimat tulokset pääsevät nopeammin ja suoraviivaisemmin hyödynnettäviksi käytännön sovelluksina.

Ensimmäiset tulokset valmiina käyttöön

Tähän mennessä hankkeessa on kehitetty muun muassa teknologinen konsepti so-kerin vedytykseen. Vedyttämällä saadaan aikaan sokerialkoholeja, jotka soveltuvat makeutusaineiksi sekä täyteaineiksi esi-merkiksi lääkevalmisteisiin.

Valmiina on myös menetelmä sokeri-en hapettamiseen kultakatalyytin avulla. Hapetus tuottaa sokerihappoja, joilla on esimerkiksi lääketieteellistä käyttöä

”Maitosokeria isomeroimalla olemme myös pystyneet kasvattamaan laktuloo-sin saantoa verrattuna tällä hetkellä käy-tössä oleviin menetelmiin. Laktuloosi on lääkeainekomponentti, jolla on laksatii-vinen vaikutus”, Salmi listaa lisää onnis-tuneita tuloksia.

Kirjoittaja on diplomi-insinööri ja viestintäkonsultti.

pirjo.rotkonen@teonsana.fi

48 7/2011KEMIA

Turkulaisyritys kehitti

Teollisuusprosesseja kestävän lakkaasin

Bioyhtiö MetGen on kehittänyt ligniiniä hajottavia lakkaasi-

entsyymejä, jotka kestävät teollisuuskäyttöä. Paperiteollisuuden

massanvalmistuksessa lakkaasi säästää energiaa ja vähentää jätettä.

Entsyymille on käyttöä myös bioetanolin tuotannossa ja jätevesien

puhdistuksessa.

Toni Grönroos ja hänen tutkijakollegansa käyttävät

lakkaasin tuotanto-organismina kolibakteeria.

Ant

oine

Mie

lon

Energiansäästötai rahat takaisinRyhmä suomalaisia ympäristöalan yrityksiä esittäytyi Amsterdamissa toukokuussa järjestetyssä seitse-männessä eurooppalaisessa Clean-tech Forumissa. MetGenin ohessa palveluja prosessiteollisuudelle tar-josi myös vuonna 2010 startannut ulvilalainen Enersize Oy.

Enersize on kehittänyt teollisuu-delle energiatehokkuusmittarin se-kä ohjelmiston, jolla voidaan op-timoida tehtaan paineilmajärjes-telmä. Järjestelmät nielevät noin kymmenesosan sähkön kokonais-kulutuksesta teollisuudessa. Tutki-musten mukaan tehottomat järjes-telmät aiheuttavat vuosittain yli 30 miljardin euron kulut.

”Energiatehokkuus on helpoin tapa säästää rahaa”, sanoo Enersi-zen toimitusjohtaja Tuomas Rou-hikko.

”Teollisuuden energiakatselmuk-sissa on nähty, miten huikea ener-giansäästöpotentiaali on. Yritykset jättävät silti usein säästötoimenpi-teet toteuttamatta, joten tarvittiin jokin lisähoukutin. Me tarjoamme takuun: ellei luvattua säästöä tule, asiakas saa rahat takaisin.”

Vain harva teollisuusyritys osaa itse analysoida sähkönkulutuksen-sa ja löytää säästökohteet, Rouhik-ko sanoo. Enersize on laskenut, että paineilmajärjestelmissä energiaa on säästettävissä keskimäärin ainakin 30 prosenttia.

Yhtiön asiakaskuntaa on proses-siteollisuus, aloina lähinnä kemia, paperi, energia ja metalli. Euroopan lisäksi nuori yritys on jo saanut ja-lansijaa Kiinan markkinoilta.

Harriet Öster

Ligniini on paperiteollisuudelle puuraa-ka-aineen hankalin ainesosa, joka vai-keuttaa sekä massan valmistusta että valkaisua ja lisäksi aiheuttaa myrkyllisiä jätevesipäästöjä.

Luonnossa puun ligniiniä hajottavat lahosienissä esiintyvät entsyymit, lak-kaasit. Sienistä eristettyjä lakkaaseja on tutkittu paljon, mutta ne eivät ole pääs-seet laajaan teollisuuskäyttöön, koska

497/2011 KEMIA

niitä ei ole saatu kestämään teollisuus-ympäristöä. Lisäksi entsyymien tuotan-to sienillä on hidasta ja hankalaa, mikä rajoittaa tuotteen saatavuutta.

Turun Science Parkissa toimiva Met-Gen Oy on keksinyt asiaan ratkaisun: bakteeriperäiset lakkaasit.

”Olemme geeniteknisesti muokanneet bakteeriperäisen lakkaasin entsyymituot-teiksi, jotka toimivat tehokkaasti ja jot-ka voidaan räätälöidä kestämään teolli-suusprosessien olosuhteita”, kertoo Met- Genin toimitusjohtaja Alex Michine.

MetGenin lakkaasit kestävät erilaisia happamuusasteita ja lämpötiloja 70 cel-siusasteeseen asti. Yhtiö käyttää tuotan-to-organismina E.colia, johon tutkijat siirsivät bakteeriperäisen lakkaasin tuo-tantoa ohjaavat geenit. Kolibakteerien avulla lakkaasia syntyy yli kymmenen kertaa nopeammin kuin sienillä.

Sellunvalmistuksen jätteet bioetanolin tuotantoon

Puussa ligniini toimii selluloosaa ja he-miselluloosaa yhdistävänä lujarakentei-sena liimana. Kun paperitehtaassa tuo-tetaan mekaanista kuumahierremassaa (TMP), puuraaka-aine esikäsitellään höyryllä ligniinin pehmittämiseksi. Kuu-mahierteen tuotannossa energiankulutus on suuri.

MetGenin ja teollisuuden yhdessä te-kemät pilottikokeet osoittavat, että puu-lastujen esikäsittely lakkaasilla höyry-käsittelyn yhteydessä tehostaa hierteen tuotantoa.

”Energiankulutuksesta voidaan näin säästää peräti 15–20 prosenttia. Samalla entsyymikäsittely edistää massan valkai-sua”, Michine kertoo.

Kun selluloosapitoisesta biomassasta tuotetaan bioetanolia, lakkaasin käyttö massan esikäsittelyssä tehostaa käymis-reaktiota. Pilottikokeissa entsyymiä on lisätty erilaisiin ei-puupitoisiin biomas-soihin, jotka sen jälkeen on hydrolysoi-tu ja fermentoitu. Entsyymi vähensi esi-käsittelyn energiankulutusta 10–15 pro-senttia ja hydrolyysireagenssien määrää 20–30 prosenttia.

Kun bioetanolin raaka-aineena hyö-

dynnetään maatalousjätteiden ja energia-kasvien ohella selluteollisuuden jätettä, etanolipolttoaineen tuotantoon ei tarvit-se käyttää ruuaksi kelpaavia viljakas-veja. Kokonaisuudessaan tehokkaampi tuotantoprosessi myös laskee bioetano-lin hintaa.

Immobilisoitu entsyymi hajottaa jätevesien myrkkyjä

Kolmas lakkaasientsyymin käyttökohde löytyy teollisuuden jälkikäsittelystä eli jätevesien puhdistuksesta.

Liuennut ligniini polymeroituu sel-luteollisuuden jätevesissä myrkyllisiksi jäteaineiksi, joihin tavallinen vedenpuh-distus ei tepsi. Lakkaasi hapettaa hanka-lat yhdisteet, vähentää niiden toksisuutta ja lisää niiden biologista hajoamista.

”Jäteveden puhdistukseen järkevin rat-kaisu on käyttää immobilisoitua lakkaa-sia. Entsyymi sidotaan partikkeleihin, joita sekoitetaan jäteveteen. Partikkelit voidaan suodattamalla helposti poistaa vedestä”, Michine kuvailee.

Parhaillaan yhtiö testaa immobilisoi-tua lakkaasia laboratoriokokein.

”Enimmillään 40 prosenttia sellu-teollisuuden jätevesien ligniinijätteiden kuormasta kemialliseen hapenkulutuk-seen (COD) on saatu poistettua.”

Immobilisoitua lakkaasia voidaan käyttää myös muiden teollisten sekä kunnallisten jätevesien puhdistuksessa poistamaan vesistä myrkyllisiä fenoli-yhdisteitä.

Toimitusjohtaja Alex Michine esitteli MetGenin osaamista kevään Cleantech Forumissa Amsterdamissa.

Har

riet Ö

ster

Fermentointi ulkoistetaan EurooppaanKolme vuotta sitten toimintansa aloitta-nut MetGen on jo ehtinyt näyttää kyn-tensä kansainvälisillä areenoilla. Yhtiö voitti vuonna 2010 innovatiivisia uusia yrityksiä palkitsevan eurooppalaisen si-joittajakilpailun Eurecanin ympäristö-teknologian sarjan.

Yhtiöön ovat sen perustajien, Alex Michinen ja Itä-Suomen yliopiston bio-orgaanisen kemian professorin Alex Azhayevin, lisäksi investoineet Tekes ja pääomasijoitusyhtiö Veraventure. Viime vuonna MetGen pääsi mukaan lupaavia kasvuyrityksiä tukevaan Vigo-kiihdyttä-möohjelmaan.

Nyt firma on siinä vaiheessa, että Michine hakee yhteistyökumppaneita ja lisää investoijia. Myyntiin on tarkoitus satsata lisää. Entsyymin tuotantoproses-siin MetGen ei sen sijaan aio lähteä itse.

”Sen ulkoistamme muualle Euroop-paan. Kyse on hyvin perinteisestä fermen-tointiprosessista, ja niissä Euroopassa on vapaata kapasiteettia yllin kyllin, koska suurin osa fermentoinneista on siirtynyt Kiinaan”, Michine toteaa.”Löysimme helposti kaksi yhteistyökumppania hoi-tamaan tuotannon.”

Tärkeintä on, että partnerit olivat luo-tettavia, sillä tuotetoimitusten on oltava varmoja joka tilanteessa.

”Kiinaan en ikinä lähettäisi mikrobi-kantojamme fermentoitaviksi.”

Kirjoittaja on kemian diplomi-insinööri ja vapaa toimittaja.

harriet.oster@welho.com

50 7/2011KEMIA

Päivi Ikonen

Kolme päivää, kuusi suurhallia, yli tuhat näytteilleasettajaa, reilut 16 000 kävijää, lähes 22 000 neliömetriä näyttelypinta-alaa ja esillä enemmän tuotteita kuin kos-kaan tapahtuman historiassa.

Ei ihme, että jauheprosesseihin kes-kittyvien Powtech-messujen ja lääke-teollisuuden teknologiaa esittelevän TechnoPharm-näyttelyn järjestäjät hyri-sivät yhteistapahtuman jälkeen tyytyväi-syyttään.

Sama tunnelma oli aistittavissa myös näyttelyosastoilla. Prosessitekniikan lait-teiden ja palveluiden toimittajia ei taan-tuma näytä juuri kolhaisseen. Kysyntä ei ole ainakaan laantumaan päin, ja tilaus-kirjat ovat täynnä pitkälle ensi vuoteen, kuuluu tiivistetysti alan yritysten tilan-nekatsaus.

”Taloudessa oli pari vuotta hieman hiljaisempaa, mutta varsinaisesta lamas-ta ei meillä kuitenkaan voinut puhua, ja nyt investoinnit näyttävät taas lähteneen reippaasti käyntiin”, vahvistaa vienti-päällikkö Jorma Sikiö Erkomat Oy:stä.

Kotkalaisyritys esitteli Powtech-ta-pahtumassa jauheille ja raemaisille ai-neille tarkoitettuja säkityslaitteitaan, jot-ka houkuttelivat osastolle kävijöitä ta-saisena virtana. Ostajat myös tuntuivat olevan liikkeellä tosimielellä.

”Tehtaat ja koneet pitää joka tapauk-sessa joskus uusia, ja nyt tuntuu olevan sen aika”, sanoo Sikiö ja kertoo solmi-neensa messupäivinä monia lupaavia kontakteja. Useita kertoja Powtech-

Lama ei näy Nürnbergissä

Prosessimessuilla lyötiinentiset ennätykset Talouden notkahduksista ei

ollut tietoakaan prosessi-

teollisuuden ja lääketeknologian

tapahtumassa, joka lokakuussa

keräsi alan ammattilaiset

Saksan Nürnbergiin.

tapahtumissa esittäytyneen firman tar-jontaan tutustui tällä kertaa erityisen run-saasti väkeä muista Pohjoismaista.

Räjähdyksistä puhdastiloihin

Powtech-näyttely painottui tänä vuonna muun muassa sovelluksiin, joiden avul-la sekoitus- ja kuivausprosessit voidaan optimoida. Esiin nousivat uudet ratkai-sut märkäjauhatukseen, joissa tuotetaan erittäin hienoja jauheita nanokoon par-tikkeleihin asti.

TechnoPharmin teemoja olivat muun muassa tuote- ja tuotantoturvallisuus, laadunvarmistus ja ympäristövaikutus-ten seuranta ja arviointi.

Tapahtuman oheisohjelmat tarjosivat mahdollisuuden tutustua lähemmin puh-dastilateknologiaan ja uusiin puhdasti-laratkaisuihin sekä kestävän kehityksen mukaisiin pakkauksiin. Räjähdysturval-lisuutta ja pölyräjähdysten vaaroja de-monstroitiin messuhallien ulkopuolella näyttävin ja kuuluvin näytöksin.

Sisätiloissa kiinnostusta herättivät pö-lymittarit, joita esitteli Powtech-näytte-lyyn osallistunut toinen suomalaisyritys, helsinkiläinen Sintrol Oy.

”Meidän suurin markkina-alueemme on Aasia ja siellä erityisesti Kiina, jonka rinnalle on nousemassa Intia”, kertoo yh-tiön tuotepäällikkö Timo Hakala.

Aasialaisten lisäksi Sintrolin tuottei-siin tutustuivat myös potentiaaliset eu-rooppalaiset asiakkaat, joita osastolla vieraili aiempaa runsaammin.

”Eurooppa, etenkin Italia, Espanja ja Saksa, on meille toinen tärkeä markki-na.”

Hakala on muiden näytteilleasettajien kanssa samoilla linjoilla: prosessialalla menee hyvin. Laitemyynti sujuu ja vien-ti vetää.

Sekä Hakala että Erkomatin Sikiö pi-tävät Nürnbergiä oivallisena markkina-paikkana, jossa liikkuvat niin asiakkaat kuin tuotteetkin. Molemmat yritykset ai-kovat pystyttää kojunsa näyttelyyn myös jatkossa. Suomalainen osaaminen saisi heidän mielestään näkyä tapahtumassa laajemminkin.

”Hienoa olisi, että tänne löytäisivät tiensä muutkin suomalaiset yritykset”, Jorma Sikiö sanoo.

Seuraava Powtech–TechnoPharm- kokonaisuus järjestetään 23.–25. huhti-kuuta 2013.

Nürnbergin kaksoistapahtuma on tunnettu alan johtavana kohtauspaikkana.

Nür

nber

g M

esse

517/2011 KEMIA

tussa maailmassa emme ole vastaavaan törmänneet.”

Tuotekehityksen haasteet

Lahtelaisyritys on kulkenut pitkän tai-paleen siitä, kun Eino Hokkanen koh-ta sotien jälkeen käynnisti verstaassaan muovi- ja kumilelujen valmistuksen. Nyt firmaa vetää Einon pojanpoika Har-ri Hokkanen, ja siellä tuotetaan ilman, nesteen ja kaasun siirtoon käytettäviä muoviputkia ja niiden suojaustuotteita, kuten juuri kutisteletkuja.

Yrityksen pääartikkeli on moniputki- tai yhdistelmäkaapeli, jossa yksi tai use-ampi putki ajetaan suojavaipan sisään ja saman vaipan sisään lisätään tarvittaessa viestintäkaapeli.

Projektipäällikkö Teemu Salo kuvaa Crefisolia clean tech -yritykseksi, jonka toimintaa ohjaa elinkaariajattelu.

”Yhdellä kontillisella raaka-ainetta valmistetaan vähintään kymmenen kon-tillista putkea. Ei kannata kuljettaa ilmaa vaan tuottaa putket lähellä niiden käyttö-paikkaa. Me olemme varastoinnissa ket-teriä ja vähennämme omalta osaltamme kuljetusten päästöjä.”

Yhtiön asiakkaat löytyvätkin pääasi-assa kotimaasta. Asiakaskuntaan kuuluu suuria toimijoita muun muassa paperi- teollisuudesta, laite- ja johdinsarjaval-

Pelle Peloton ja

Kulmikkaat muoviletkut Yrityksiä tunkea kulmikasta

palikkaa pyöreään reikään

ei yleensä pidetä kovin

älykkäänä ongelmanratkaisun

väylänä. Sen sijaan pyöreän

muoviletkun muuttaminen

kahdeksankulmaiseksi on

todistetusti erittäin fiksu idea.

mistuksesta sekä raskaan kaluston ajo-neuvojen tuotannosta ja huollosta. Hei-dän tarpeensa sanelevat paljolti Crefi- solin tuotekehityksen suuntaa.

”Esimerkiksi paperiteollisuudessa syn-tyi tarve saada paineputki, joka kestäisi painetta yli sadassa asteessa. Tavallinen polyeteeniputki kestää vain 60–70 astet-ta, teflonputket kyllä 150 astetta ja ylikin, mutta ne ovat varsin kalliita.”

”Keksimme kokeilla ratkaisuksi risti-silloitettua polyeteeniputkea, jonka läm-mönkesto on 110–120 astetta. Se toimi hyvin ja osui täydellisesti tarpeeseen. Nykyään se on yleinen korkeissa lämpö-tiloissa käytettävä vaihtoehto silloin, kun teflonputkien ominaisuuksia ei tarvita”, Salo kertoo.

Taisto Hokkasen päässä uusia ideoita muhii ”jatkuvasti”.

”Aina on pyrittävä rakentamaan jota-kin uutta. Sehän on pienelle firmalle jo hengissäpysymisen edellytys. Sitä paitsi harvalla tuotteella on nykyaikana kovin pitkä elinikä.”

Tuotekehittäjän työssä riittää monen-laisia, yllättäviäkin haasteita.

”Viime aikojen pahin pulma on ollut se, että nailon-11 ja nailon-12 ovat ka-donneet saatavilta. Kun te kaikki naiset pukeudutte niihin, viette samalla meil-tä raaka-aineet”, Hokkanen naureske-lee.

Keksintö vaikuttaa ilmiselvältä sen jälkeen, kun joku on sen tehnyt. Kulmikas kutisteletku ei kutistettaessa kierry johdinten ympäri.

Cre

fisol

Päivi Ikonen

Lamppu syttyi lahtelaisen muoviyrityk-sen tuotekehittäjän Taisto Hokkasen päässä kymmenkunta vuotta sitten.

”Siihen aikaan markkinoilla oli vain pyöreitä kutisteletkuja. Oli kantautunut korviin sellainen pulma, että ne tahtoi-vat kutistettaessa kiertyä johtimien pääl-le. Pitihän siihen keksiä ratkaisu.”

Capcons Technology Oy:ssä kehitet-tiin ensin prototyyppi työkalusta, jolla pyöreästä letkusta saataisiin kulmikas niin, etteivät letkun ominaisuudet pro-sessissa heikenny.

Kun työkalu oli hiottu huippuunsa, syntyi ristisilloitetusta polyolefiinista valmistettava kahdeksankulmainen ku-tisteletku, joka silloittamisen jälkeen venytetään tehtaassa haluttuun kokoon. Ristisilloittamisessa molekyyliketjut muodostavat lineaaristen löyhien ketju-jen sijaan ristikkäisiä ketjuja vahvistaen putkea, jolloin kestomuovista saadaan kertamuovi.

Hokkasen keksinnöstä on sittemmin tullut yrityksen, nykyiseltä nimeltään Crefisol Oy:n, merkkitavara, jolla on vankka paikkansa yhtiön tuotetarjotti-mella.

”Ei mikään maailmaamullistava myyn-timenestys”, Hokkanen tarkentaa.

”Sellaisia kun ei tällä alalla ole ole-massakaan. Mutta hyvä tapa erottua se kyllä on. Esimerkiksi kansainvälisillä messuilla erikoisen näköinen letku toi-mii mukavana huomion ja keskustelun herättäjänä.”

Kulmikas kutisteinnovaatio on Hokka-sen arvelun mukaan ainoa laatuaan.

”Sitähän ei tiedä kukaan, mitä Ama-zonin viidakoissa piilee. Mutta tunne-

52 7/2011KEMIA

heenjohtajaa Antti Kiikkaa, joka vuon-na 1980 hyppäsi maaliyhtiö Teknoksen leivistä yrittäjäksi.

Premixin perustan Kiikka loi entisel-tä työnantajaltaan ostamastaan master-batch-liiketoiminnasta. Masterbatseja eli kestomuovien valmistuksessa käytet-täviä väri- ja lisäaineseoksia yhtiö tekee edelleen. Ne menevät lähinnä kotimaa-han ja lähialueille.

Kultasuonensa nuori firma löysi muu-tamaa vuotta myöhemmin, kun maail-malla elektroniikkateollisuuden nousun myötä syntyivät kokonaan uudet mark-kinat. Herkät komponentit piti suojata staattiselta sähköltä, ja siihen tarvittiin erikoislaatuista muovia.

”Muovin sähkönjohtavuus saadaan ai-kaan hiilimustalla, jonka käsittely on kai-ken a ja o ja joka pitää saada toimimaan optimaalisesti. Siitä Premixiin oli kerty-nyt kokemusta 1970-luvun alusta Tek-noksen ajoilta asti. Kun käynnistimme sähköäjohtavien muovien yksikkömme vuonna 1983, olimme alan kolmen en-simmäisen valmistajan joukossa.”

Uutena tulokkaana älykkäät muovit

Sähköäjohtavien muoviraaka-aineiden kehittäminen on siitä lähtien ollut Pre-mixin ominta aluetta ja nykyisen toimin-nan kivijalka. Yhtiössä etsitään kullekin asiakkaalle tämän prosessiin sopiva tuote ja tarpeen vaatiessa räätälöidään se erik-seen.

”Asiakas kertoo ongelmansa, ja me ratkaisemme sen”, Ristola kiteyttää.

Lisäksi yritys tarjoaa niin sanottua tol-ling-palvelua eli seoksen valmistusta asi-akkaan oman reseptin pohjalta.

Tuotekehityksen sydämenä toimii yh-tiön oma laboratorio, jossa kompaundit eli materiaaliseokset syntyvät kuuden muovikemian asiantuntijan voimin. Vii-me vuosina Premix on tehnyt tutkimus-yhteistyötä myös muun muassa yliopis-tojen kanssa.

Nurmijärveläisyrityksen suurin asia-

Kemikaaliseoksista älymuoveihin

Premix pitää perheyritysten lippua korkealla Rajamäkeläinen Premix Oy ei

tyydy olemaan vain Euroopan

suurin sähköäjohtavien muovien

valmistaja vaan rakentaa jo uutta

tukijalkaa älymuoveista. Yhtiön

toisen polven toimitusjohtaja

Hanna Ristola näkee

suomalaisissa perheyrityksissä

voimaa ja kasvupotentiaalia.

kasala on yhä elektroniikka. Sen rinnalle on noussut lääkealan diagnostiikka, jo-ka tarvitsee sähköäjohtavia muoveja esi-merkiksi automaattisten analyysilaittei-den pipetinkärkiin. Yhtiön materiaaleja käytetään myös kemian- ja kaivosteol-lisuudessa sekä aloilla, joilla tuotannon turvallisuusriskinä ovat pölyräjähdyk-set.

”Myös autoteollisuus on ala, johon olemme alkaneet panostaa kovasti. Au-tonvalmistuksessahan on ryhdytty mo-nestakin syystä korvaamaan metallia muovilla, joten sieltä voimme hakea kasvua.”

Varsinaista toista tukijalkaa firmalle odotetaan vuonna 2010 perustetusta uu-desta korkean teknologian yksiköstä, jo-ka kehittää yhdessä VTT:n kanssa älyk-käitä muoveja. Elektroniikkateollisuuden muovit -bisnestä vetää Hanna Ristolan veli, kehitysjohtaja Tuomas Kiikka.

”Tähän asti olemme tehneet elektro-niikkateollisuudelle pakkaussovelluksia sekä tuotannon että logistiikan tarpeisiin, mutta älykkäät muovit menevät suoraan tuotteiden osiksi ja niiden sisään”, Risto-la kuvailee yhtiön uutta suuntaa.

Älymuovit tuovat elektroniikkatuot-teisiin toiminnallisuutta ja suojaavat nii-tä esimerkiksi lämpenemiseltä tai elekt-romagneettisilta häiriöiltä (EMI). Ma-teriaalien avulla saadaan aikaan myös entistä parempia ja tehokkaampia an-tenniratkaisuja, kuten kännykkä- ja sa-telliittiantenneja.

Valmiina on jo uusi, piirilevyihin tar-koitettu laminaatti, joka on edullinen ja ympäristöä säästävä vaihtoehto tukiase-ma-antenneissa nykyään käytettävälle kalliille ja vaikeatyöstöiselle teflonille.

Sukupolvenvaihdoksesta uutta tuulta purjeisiin

Muutama vuosi sitten Premix otti konk-reettisen jalansijan myös Kiinan maape-rältä. Yhtiö sai yrityskaupan myötä hal-tuunsa omistusosuuden kahdesta paikal-lisesta muovivalmistajasta, joista toinen

Päivi Ikonen

”Pieni yritys on joustava ja vikkelä ja kykenee kehittämään ratkaisuja nope-asti. Lisäksi olemme aina tehneet erit-täin tiivistä yhteistyötä asiakkaidemme kanssa.”

Näin kuuluu toimitusjohtaja Hanna Ristolan selitys sille, että 60 hengen per-heyritys Nurmijärven Rajamäeltä pitää hallussaan Euroopan ykköspaikkaa säh-köäjohtavien muovien valmistajana.

Keskinen Eurooppa on Premix Oy:n tärkein markkina-alue, mutta jälleen-myyjäverkostonsa ansiosta firma toimii kaikkialla maailmassa. Suomalaisille eri-koismuoveille riittää kysyntää erityises-ti Aasian kasvavilla markkinoilla Mum-baista Malesiaan ja Shanghaista Singa-poreen.

Siihen ei enää riitä perusteluksi pelkkä vikkelyys.

”Tietysti meillä on myös huikean hy-vää osaamista, kokemusta ja henkilöstö, joka tekee työtä täydellä sydämellään”, Ristola hymyilee.

Kolmas menestyksen edellytys on se, jota ilman osaavakin yritys tahtoo hel-posti jäädä polkemaan paikoilleen.

”Premixillä on ollut pioneerihenkeä ja uskallusta lähteä jo varhaisessa vaihees-sa kansainvälistymään. Isällä oli rohke-utta ja näkemystä”, Ristola kiittää firman perustajaa ja nykyistä hallituksen pu-

53KEMIA

tuottaa raaka-ainetta kaapelisovelluksiin ja toinen termoplastisia elastomeerejä.

”Eri tuotteita siis kuin Rajamäen-teh-taamme. Olemme olleet Kiinan mark-kinoilla 1980-luvulta lähtien, mutta yh-teisyrityksistä saamme lisäoppia kiina-laisesta tavasta toimia. Kiina on tärkeä nouseva alue”, sanoo Ristola mutta ko-rostaa samalla, ettei yhtiön ydintuotantoa tai -toimintoja ole tarkoitus siirtää Nur-mijärveltä halvempien kustannusten pe-rässä muualle missään vaiheessa.

”Ei Kiinaan eikä Eurooppaankaan. Me emme tee bulkkia vaan korkean osaami-sen erikoistuotteita, ja se osaaminen on Suomessa.”

Pohjoinen sijainti ei ole kansainväli-sen kaupan tahtia haitannut.

”Meidän bisnes on sellaista, että vaik-ka jokunen euro rahdeissa hävitään, asi-an merkitys on liiketoiminnassa vähäi-nen. Keskieurooppalaisista kilpailijoista ollaan toimituksellisesti viikko jäljessä, mutta hyvällä suunnittelulla siitäkään ei ole harmia.”

Perheyrityksessä tehty sukupolven-vaihdos on tuoretta perua. Hanna Risto-la otti Premixin ohjat käsiinsä viime ke-väänä toimittuaan jo sitä ennen pitkään yhtiössä muissa tehtävissä.

Vaihdosvaiheessa oli ohitettu pahin

Yrityksen suomalaisuus on Hanna Ristolan mielestä maailmalla etu. ”Suomalai-set tunnetaan rehellisyydes-tä ja suoraselkäisyydestä, ja suomalaisen kanssa ys-tävystytään loppuelämäksi. Meilläkin on jo 30 vuotta kestäneitä asiakassuhteita.”

Prem

ix

taantuma, joka iski Rajamäellekin ”ihan roimasti”.

”Vieläkään ei uskalla henkäistä helpo-tuksesta, vaikka tilauskanta nyt on kor-kealla”, puoli vuotta vanha toimitusjoh-taja sanoo nyt, kun maailmantaloudessa eletään jälleen epävarmuuden aikoja.

Tulevaisuuden hän näkee joka tapauk-sessa valoisana.

”Me aiomme pärjätä jatkossakin. Meillä on tulossa erittäin kiinnostavia uutuuksia, ja firma hakee kovaa kasvua kaikilla markkinoilla.”

Myös uudet suunnitelmansa Premix aikoo toteuttaa perheen voimin.

”Se tekee toiminnasta inhimillistä ja sitoutunutta ja antaa yritykselle kasvot”, sanoo Ristola, jonka on vaikea ymmär-tää Björn Wahlroosin julkista vähätte-lyä perheyrityksiä kohtaan. Hallitusam-mattilaisten juhlassa hiljattain puhunut Wahlroos totesi pitävänsä perheyrityksiä bisneskentän ”omituisuutena” ja näke-vänsä vain vähän syitä niiden olemas-saololle.

Ristolan näkemys on toinen.”Perheyritykset ovat niitä yrityksiä,

jotka työllistävät valtavasti suomalaisia ja joissa on iso kasvupotentiaali. Ongel-ma ovat ne valitettavan monet firmat, joille ei löydy jatkajaa. Meillä onneksi löytyi.”

54 7/2011KEMIA

Eesti Energia käyttää öljyliusketta vuo-sittain noin 15 miljoonaa tonnia.

”Öljyliusketta riittää Virossa vielä ai-nakin sadaksi vuodeksi”, vakuuttaa kon-sernin tytäryhtiön, Eesti Energia Õlitöös-tus AS:n toimitusjohtaja Igor Kond.

Kumppanina Outotec

Maailman palavakivivarantojen arvioi-daan olevan öljyyn verrattuna monin-kertaiset. Viron varannot ovat laadultaan parhaasta päästä ja sopivat erinomaises-ti liuskeöljyn tuotantoon. Vielä muuta-ma vuosi sitten Viro oli maailman suurin liuskeöljyn tuottajamaa, mutta nyt Kiina on ajanut ohi.

Liuskeöljyä tuotetaan myös Brasilias-sa, Kanadassa ja Israelissa. Australiassa tuotanto lopetettiin ympäristöjärjestöjen painostuksesta.

Kiinnostuksen kasvaessa Eesti Ener-gia myy teknistä osaamistaan ympäri maailmaa. Keväällä 2011 konserni osti

Öljyn kallistuminen on tehnyt vaihtoehtoisista lähteistä yhä kilpailu-kykyisempiä. Viro on maailman suurimpia palavankiven tuottajamaita ja myy nyt osaamistaan ympäri maailmaa. Liuskeöljyn tuotantotekniikka on uudistunut täysin kymmenessä vuodessa.

Yhdysvaltain Utahista suuria palavan ki-ven esiintymiä omistavan yhtiön ja aikoo rakentaa maahan Viron laitoksia huomat-tavasti suuremman liuskeöljyn tuotanto-laitoksen. Virolaisilla on käynnissä yh-teistyöprojekti myös Jordaniassa, jolla on suuret öljyliuskevarannot.

Neuvostoliiton vuonna 1980 rakenta-ma Narvan liuskeöljytehdaskaan ei ole entisensä. Alun perin laitos toimi lähin-nä pilottina ja vielä kymmenen toiminta-vuoden jälkeen tuotti vain viidenneksen suunnitellusta 220 000 tonnista.

”Saimme uuden tuotantotekniikan en-simmäisen patentin vuonna 2001, ja sen jälkeen olemme uudistaneet 80 prosent-tia tuotannon teknisistä ratkaisuista”, Kond kertoo.

”Nyt ilmapäästöt täyttävät EU-normit ilman erillistä savukaasupuhdistusta, ei-kä tuhkasta enää liukene myrkkyjä.”

Tuotantotekniikan kehittämisessä vi-rolaisten kumppanina on vuodesta 2008 ollut suomalainen Outotec, joka on teh-

Harriet Öster

Eesti Energia -konserni rakentaa parhail-laan Narvan voimalaitoksensa yhteyteen öljyliuskeeseen eli palavaankiveen pe-rustuvaa energiakompleksia.

Entuudestaan alueella hyödynnetään palavaakiveä 1 615 megawatin voima-lassa ja 220 000 tonnin öljyntuotanto-laitoksessa. Nyt viereen nousevat öljy-liuskeen esikäsittelylaitos, uusi 290 000 tonnin öljy-yksikkö sekä kaksi 300 me-gawatin voimalaa.

Fossiilisten polttoaineiden käytön tai hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä ei paljon puhuta, kun Viro pyrkii energia-omavaraisuuteen. Tärkeämpää on riippu-mattomuus energiantuonnista.

Sähkön tuonti on jo korvautunut omal-la voimalla: yli 90 prosenttia maan säh-köstä syntyy Eesti Energian kahdessa voimalassa, maailman suurimmissa pa-lavaakiveä käyttävissä laitoksissa.

Sähkön ja öljyn tuotantoon yhteensä

Virossa puristetaan

Öljyä kivestä

557/2011 KEMIA

nyt rakenteilla olevan öljylaitoksen pe-russuunnitelman. Kaikki teollisoikeudet on siirretty tekniikan markkinointia var-ten perustettuun yhteisyritykseen, josta Eesti Energia omistaa 60 ja Outotec 40 prosenttia. Tekniikkaa markkinoidaan Enefit-nimen alla.

200 miljoonaa euroa maksavaan öl-jylaitokseen Outotec sijoittaa 110 mil-joonaa. Suomalaisfirma toimittaa myös öljyliuskeen esikäsittelylaitoksen, jonka kapasiteetti on 4,5 miljoonaa tonnia lius-kemursketta.

Liuske poltetaan puhtaaksi

Rakenteilla oleva laitos on toista maa-ta kuin neuvostoaikojen pahamaineiset pössyttäjät. Enefit-teknologia perustuu kiinteään lämmönsiirtoaineeseen, ja ensi vuonna käynnistyvä laitos edustaa tek-niikan uutta sukupolvea.

Liuskemurskeen sisältämä vesi haih-dutetaan ensin pois prosessin savukaa-

Viron palavankiven varannot ovat laadul-

taan ja määrältään maailman parhaim-

mistoa.

Eest

i Ene

rgia

Har

riet Ö

ster

suista tulevalla lämmöllä. Kuivaan murs-keeseen sekoitetaan prosessin loppupol-tosta tulevaa, noin 800-asteista tuhkaa sopivassa suhteessa, jotta seoksen läm-pötila on retorttiin syötettäessä 500 cel-siusastetta. Lämpötilassa käynnistyy py-rolyysi, ja palavankiven sisältämät hiili-vedyt pilkkoutuvat ja haihtuvat.

Retortin pyrolyysikaasuista poistetaan kiinteät partikkelit sykloneissa, minkä jälkeen kaasut kondensoidaan liuskeöl-jykondensaateiksi ja liuskekaasuksi. Tonnista öljyliusketta saadaan 125 kiloa öljyä ja 35 kuutiometriä kaasua.

Retortista tulevan liuskekiven – puoli-koksin – sisältämä jäännöshiili poltetaan kiertoleijupetireaktorissa. Poltosta synty-nyt lämpö hyödynnetään prosessin alus-sa öljyliuskemurskeen kuivattamiseen ja lämmittämiseen. Leijupetipolton jälkeen osa kuumasta tuhkasta kierrätetään, osa poistuu prosessista. Poistettavan tuhkan viilentämisestä syntyvä höyry käytetään sähkön tuotantoon.

Prosessissa käytetään syntyvää lämpöä tehokkaasti hyödyksi. Tonnista liusket-ta syntyy 430 kiloa tuhkaa, joka on niin puhdasta, että sitä voi käyttää sementti-teollisuudessa tai maantäyttöaineena. Pa-lavakivi sisältää tarpeeksi karbonaatteja, jotta rikkiyhdisteet sitoutuvat, eikä eril-listä rikkioksidien puhdistusta savukaa-suista tarvita.

Kirjoittaja on kemian diplomi-insinööri ja vapaa toimittaja.

harriet.oster@welho.com

Palavaakiveä louhitaan Virossa nyky-ään kuudessa, seitsemässä avolouhok-sessa ja maanalaisessa kaivoksessa. Palavankiven louhinta alkoi vuonna 1918 ja öljyntuotanto retorttien avul-la vuonna 1921. Voimalaitoksissa ryh-dyttiin käyttämään palavaakiveä polt-toaineena vuonna 1924.

Viime vuosina liuskeöljyn tuotan-to Virossa on kasvanut nopeasti, ja tuottajien suunnitelmat ovat suoras-taan huikeat. Vuonna 2004 tuotanto oli 330 000 tonnia, vuonna 2009 noin 520 000 tonnia. Jos suunnitelmat to-teutuvat, kapasiteetti vuonna 2015 on peräti 1,5 miljoonaa tonnia.

Yrityksistä ykkönen on VKG Oil AS, joka tuottaa liuskeöljyä runsaat 250 000 tonnia vuodessa. Vanhojen laitosten lisäksi yhtiöllä on moderni 100 000 tonnin laitos Kohtla-Järvellä. Toisen samankokoisen rakennustyöt alkavat vuonna 2012.

Eesti Energia Õlitööstus AS tuottaa tänä vuonna noin 200 000 tonnia lius-keöljyä Narvan laitoksessaan. Vuon-na 2012 käynnistyvän 290 000 tonnin laitoksen myötä tuotanto yli kaksin-kertaistuu. Suunnitelmissa on vielä kaksi uutta 290 000 tonnin laitosta vuoteen 2015 mennessä.

Tuottajista pienin on Kiviõli Kee-miatööstuse OÜ, jonka vuosituotanto on vajaat 100 000 tonnia.

Viron liuskeöljystä puolet käyte-tään kotimaassa, puolet menee vien-tiin. Pääasiassa öljyä käytetään poltto-aineena ja erilaisissa öljysekoituksissa esimerkiksi laivoissa.

Jatkossa yhä suurempi osa liuskeöl-jystä on tarkoitus jalostaa muun muas-sa dieseliksi. Eesti Energian suunni-telmien mukaan ensimmäiset diesel-autot tankataan Virossa kotimaisella polttoaineella vuonna 2016.

Eesti Energia Õlitööstusin toimitusjoh-tajalla Igor Kondilla on syytä hymyyn, sillä iso rakennusurakka on edennyt suunnitelmien mukaan.

Tuotanto moninkertaistuu

56 7/2011KEMIA

Sisko Loikkanen

Saksan keisarikunnan pääkaupunkiin kantautui huhtikuun lopulla 1915 voi-tokkaita uutisia ensimmäisen maailman-sodan rintamalta. Saksalaisjoukot olivat Ranskan Ypres’ssä käyttäneet ensi kertaa kemisti Fritz Haberin keksimiä taistelu-kaasuja tämän itsensä johdolla. Kaasu-jen tuhovoima toi muutamassa minuutis-sa tuhansille vihollissotilaille tuskallisen kuoleman.

Kun Haber saapui kotiin Berliiniin

Naiset ja kemiaSarja kertoo merkittävistä naiskemisteistä, joiden uraa esitellään European Women in Chemistry -kirjassa.

Clara Immerwahr ajoi rauhan asiaa

Clara Immerwahrin kohtalo pakottaa pohtimaan sekä kemistin

että tiedemiehen vaimon moraalista vastuuta.

mutta Clara oli epävarma tunteistaan. Vuonna 1901 pari tapasi uudestaan säh-kökemian kongressissa. Emmittyään Im-merwahr suostui nyt kosintaan, tuli pian häiden jälkeen raskaaksi ja synnytti po-jan, joka sai nimekseen Hermann.

Avio-onni alkoi kuitenkin nopeasti ra-koilla. Fritz Haber osoittautui työnarko-maaniksi, jota kiinnostivat vain maine ja mammona. Niitä hän myös sai varsin-kin ammoniakkisynteesin kehityksen jäl-keen.

Sodan puhjettua elokuussa 1914 Ha-ber keskittyi pelkästään räjähteiden ja myrkkykaasujen kehittämiseen. Samaan aikaan antimilitaristiksi julistautunut Im-merwahr luennoi naisille taloudenpidon kemiasta ja fysiikasta. Miehensä paneu-tumista tappoaseisiin hän luonnehti bar-baarisuudeksi ja tieteen ihanteiden per-versioksi.

Kaasutuhot olivat liikaa

Ypres’n kaasuiskusta 44-vuotias Clara Immerwahr ei toipunut. Aamuyöllä 2. toukokuuta 1915 hän etsi käsiinsä mie-hensä pistoolin ja ampui itsensä kotinsa puutarhassa.

Fritz Haber palasi taistelukaasuineen vielä samana päivänä rintamalle ja jätti 12-vuotiaan poikansa huolehtimaan vai-najasta.

Kuolemantapaus painettiin nopeasti unhoon, eikä Haberin tiedetä puhuneen asiasta kertaakaan. Vuonna 1918 Haber sai ammoniakkisynteesistään Nobelin kemian palkinnon, vaikka tunnustuksen myöntämistä hänelle vastustettiin laajalti myös tiedeyhteisössä.

Juutalainen Fritz Haber pakeni natsi-Saksan vainoja ulkomaille vuonna 1933 ja menehtyi seuraavana vuonna Sveit-sissä. Hermann Haber kuoli oman käden kautta vuonna 1945.

Ydinsotaa vastustavan kansainvälisen lääkärijärjestön Saksan jaoston vuodes-ta 1991 myöntämä palkinto kantaa Clara Immerwahrin nimeä. Myös Dortmundin yliopistossa vuonna 2000 käynnistynyt naisopiskelijoiden mentorointihanke on nimetty Immerwahrin mukaan.

Kirjoittaja on kemian diplomi-insinööri ja Ylen tiedetoimittaja.sisko.loikkanen@yle.fi

juhlimaan menestystään, hän joutui an-karaan sanaharkkaan puolisonsa Clara Immerwahrin kanssa. Uutiset olivat jär-kytys kemistivaimolle, jota massateuras-tus iljetti ja hävetti.

Saksan ensimmäinen naiskemisti

Clara Immerwahr oli syntynyt vuonna 1870 lähellä Breslauta, nykyistä Puolan Wrocłavia. Yläluokkaisen perheen tytär sai alkuun kotiopetusta ja jatkoi sen jäl-keen tyttöjen yläkoulussa. Kun Paul-veli väitteli tohtoriksi, myös Clara alkoi kai-hota akateemisen koulutuksen tarjoamaa itsenäistä asemaa. Kun naisia ei kuiten-kaan hyväksytty yliopistoihin, hän päätyi opettajatarseminaariin.

Tieteisiin viehtynyt tyttö sai semi-naarin johtajattarelta luettavakseen Ja-ne Marcet’n tunnetun kirjan Unterhal-tungen über die Chemie. Kemia kietoi Immerwahrin pauloihinsa, ja liberaalin isänsä tuella hän alkoi ottaa alan yksi-tyistunteja.

Seminaaritutkinto antoi Immerwahril-le oikeuden kuunnella luentoja Breslaun yliopistossa. Onnenpotkuksi koituivat uudet määräykset: kuunteluoppilaat rin-nastettiin täysivaltaisiin opiskelijoihin. Immerwahr saattoi siis aloittaa väitös-tutkimuksen, jonka aiheena oli raskas-metallisuolojen liukoisuus.

Clausthalin vuoriakatemiassa Immer-wahr havaitsi Carl Friedrich Gaussin aiemmat potentiaalimittaukset puutteel-lisiksi. Hän teki omat mittauksensa ja julkaisi ne ensimmäisenä tieteellisenä ar-tikkelinaan Zeitschrift für Anorganische Chemie -lehdessä.

Vuonna 1898 Immerwahr läpäisi en-simmäisenä saksalaisnaisena ammatti-kemistien pakollisen yliopistokokeen ja väitteli vuonna 1900 Breslaun yliopiston ensimmäiseksi naispuoliseksi tohtoriksi. Sen jälkeen hän pääsi korkeimpaan nai-sille sallittuun akateemiseen työhön eli miesprofessorin apulaiseksi.

Tulevan puolisonsa Immerwahr oli ta-vannut jo kouluaikaisilla tanssitunneil-la. Fritz Haber halusi jo tuolloin avioon,

577/2011 KEMIA

TUOTEUUTISIA

Paineantureita kaasu-ja nesteväliaineisiinBalluffin BPS-paineanturisarjan laitteet 11 painevaihteluvälin versioineen katta-vat kaikki tärkeät vaihteluvälit prosessi-väliaineen valvontaa varten tehdasauto-maatiossa. Tyypillisiä sovelluksia ovat hydrauliikan valvonta ja pneumaatti-set laitteis-tot. Huippu-mallit, joissa on laajennet-tu lämpötila-vaihteluväli ja ruostumat-tomasta te-räksestä tehty kotelo, ovat ihanteellisia esimerkiksi tuulivoima-turbiineihin ja meriasen-nuksiin.

Lisätietoja: www.balluff.com

Teollisuuden laadunvalvontaanBruker Opticsin uudessa, nopeassa ja luotettavassa FT-NIR-spektrometrissä on valmiudet kiinteiden aineiden analy-sointiin tai vaihtoehtoisesti nestemäisten näytteiden transmissioanalyysiin. Tan-go-spektrometrin integroidussa PC:ssä on helppo käyttöliittymä ohjelmistoon, joka sisältää myös valmiita lähtökalib-rointeja esimerkiksi valikoiduille elintar-vikesovelluksille.

Lisätietoja: www.bruker.com/nordic

SterilointivalmiitakorkkejaSterilointivalmiit Premium Cap -korkit on tarkoitettu Duranin lasisiin GL 25 ja GL 45 -laboratoriopulloihin. Uuden Stericlin-sterilointisysteemin (SBS) an-siosta jokaisessa laboratoriossa voidaan esikäsitellä korkit itse sen sijaan, että ne lähetettäisiin steriloitavaksi muualle. SBS-indikaattori kertoo väriä vaihtamal-la, milloin sterilointiprosessi on valmis.

Lisätietoja: www.duran-group.com

Pyörivien koneidenvalvontaanHoneywellin One Wireless -ratkaisu koostuu uudesta langattoman värähtelynvalvonnan mahdollistavasta kanavointilaitteesta, laittei-den suorituskyvyn ja kunnon jatkuvatoimi-sen valvonnan mahdollistavasta parannetus-ta ohjelmistosta sekä moniverkkoliitynnöistä. Asset Manager R400 -ohjelmiston avulla lai-toksen eri tehtävissä toimivat käyttäjät voivat yhdessä selvittää laitteen poikkeavan tilan, huolehtia laitoksen kunnossapitotoimista ja varmistaa tuotannon jatkumisen.

Lisätietoja: www.honeywell.com/ps

Nopea tyhjiöpumppuKNF Labin tehokkaassa ja joustavas-sa SC950-tyhjiöpumppujärjestelmässä on korkea pumppauskapasiteetti, joka mahdollistaa lyhyen prosessiajan. Tilaa säästävän muotoilun ja kaukosäätimen ansiosta järjestelmä voidaan sijoittaa työpenkin alle tai vetokaappiin ilman ohjauskaapelointia. Kaukosäädintä voi-daan käyttää järjestelmän parametroin-tiin tai prosessin seurantaan.

Lisätietoja: www.knf.se

HelppokäyttöisiämonitoimimittareitaThermo Scientificin uusia Orion Star A210-sarjan kaikille näytteille sopivia pöytämittareita on saatavana yksi- tai moniparametriversioina, joissa mittaus-parametrit ovat pH, johtokyky, pH/ISE ja liuennut happi, kaikki lämpötilan kera. Sarjan kuljetettavat mittarit ovat IP67-luokiteltuja, joten mittaukset voi tehdä missä tahansa.

Orion VERSA STAR -pöytämittari voidaan varustaa jopa nelikanavaisek-si missä tahansa kombinaatiossa. Mit-tariin on saatavana viisi moduulia: pH, pH/ISE, johtokyky, liuennut happi po-larografisella tai RDO-anturilla sekä pH LogR-lämpötilatekniikalla.

Lisätietoja: www.labdig.fi

Nopeita teollisuuslähettimiäUnited Electric Controlsin (UEC) kus-tannustehokkaat One Series -teollisuus-lähettimet sopivat esimerkiksi pump-pujen ja kompressoreiden kriittiseen käynninvalvontaan myös vaativissa ja vaarallisissa ympäristöissä. Lähettimet toimivat lähes kaikkien suurimpien jär-jestelmätoimittajien ja logiikkajärjestel-mien lähdöissä. Tuotteissa yhdistyvät joustavat, monipuoliset konfiguraatio-mahdollisuudet ja reaaliaikainen paikal-lisnäyttö muun muassa diagnostiikan tar-kasteluun. Malleja on saatavana IP 67 ja Atex-luokittelulla.

Lisätietoja: www.sintrol.com

Tarkkoihin mittauksiinRosemount® Analyticalin 3900 pH/ORP -anturimallilla on useita käyt-tökohteita. Yleiskäyttöön suunnitel-lulla 3900-mallilla saavutetaan tarkat mittaukset lämpötila-alueella –10–+100 °C. Anturi on saatavilla sekä ¾-tuuman että 1 tuuman liitännöillä, joten se voidaan asentaa myös pieniin putkiin. Käytettävissä on pisto-, uppo- ja läpivirtausasennusratkaisut.

Lisätietoja: www.emerson.com

58 7/2011KEMIA

ULKOMAILTA

Antibiooteille vastustuskykyisen sairaala-bakteerin mrsa:n kimppuun päästään pian käymään uusin asein: nanopolymeerien avulla.

Läpimitaltaan 200 nanometrin kokoiset polymeerit tappavat bakteerin tuhoamalla mikrobia suojaavan solukalvon. Tekniikan kehitti Kalifornian Almadenissa toimiva IBM:n tutkimuskeskus yhdessä singapore-laisen IBN-instituutin tutkijoiden kanssa.

Antibiootit hyökkäävät bakteereita vas-taan mikrobien sisällä mutta eivät koske niiden soluseinämiin. Osa bakteereista jää

Kippis pohjahiivan kantaisälle, jota saamme kiittää maailman suosituim-mista oluista.

OLUTHIIVAN ESI-ISÄ löytyi PatagoniastaModernin oluthiivan esi-isä on löydet-ty Etelä-Amerikan Patagoniasta. Sac-charomyces eubayanus -hiiva eristet-tiin kylmällä vuoristoseudulla kasvavan pyökkipuun kuoresta. Kansainvälinen tutkijaryhmä oli jahdannut hiivaa maail-manlaajuisissa etsinnöissä vuosien ajan.

Viileissä oloissa pärjäävä hiiva on pe-rimältään 99,5-prosenttisesti samanlai-nen kuin oluenpanoon nykyisin käytet-tävä, Saccharomyces pastorianuksena ja Saccharomyces carlsbergensisinä tun-nettu hiivalaji.

Tutkijat uskovat, että argentiinalaishii-va kulkeutui löytöretkeläisten mukana Eurooppaan puunkappaleissa tai hedel-mäkärpästen vatsoissa. Hiiva säilyi luos-taripanimoiden kellareissa ja sulautui lo-pulta vanhan mantereen kollegaansa.

Ennen 1500-lukua Euroopassa tunnet-tiin vain pintahiivaoluet, jotka pantiin 15–20 asteen lämmössä ja jotka kävivät Saccharomyces cerevisiae -hiivan voi-min. Pohjahiivaoluet, joiden hiiva toimii 4–9 asteen lämpötilassa, syntyivät noin 500 vuotta sitten. Pohjahiivakäymisen ansiota ovat nykyiset menestysoluet: pilsner, pukkiolut, lager ja export.

Tutkijat esittelivät löytönsä PNAS-leh-dessä.

Pekka T. Heikura

Nanopolymeeri nujertaa bakteerit

Kun antibiootit eivät tepsi, sairaalabakteeria on yritetty suitsia suo-javarustein, desinfioin-nein ja eristämällä tartunnan saaneet potilaat omiin huoneisiinsa.

usein henkiin ja kehittää vastustuskyvyn lääkkeelle.

Jos antibioottia ja nanopolymeerejä an-netaan potilaalle yhtä aikaa, lääke hoitaa osuutensa ensin, ja sen jälkeen polymee-ri pitää huolen vielä eloonjääneistä bak-teereista, kuvailee tutkija James Hedrick Scientific American -lehdessä.

Kun biohajoavat polymeerit ovat tehneet tehtävänsä, ne poistuvat elimistöstä jälkiä jättämättä.

Pekka T. Heikura

Scan

stoc

kpho

to

Paperiraha on Kanadassa pian historiaa.

Bank o

f Can

ada

Kanadassa siirrytään paperirahasta muovi-seteleihin. Setelien materiaali alkaa vaih-tua loppuvuodesta 2011. Ensimmäisinä las-ketaan liikenteeseen muovista valmistetut sadan dollarin setelit ja sen jälkeen vuoro-tellen arvoltaan pienemmät rahat. Muovi-set viisidollariset tulevat käyttöön vuonna 2013.

Muovisetelien valmistus on kaksi ker-taa kalliimpaa kuin paperisten, mutta kos-ka muovi on kestävämpi materiaali, seteli-en käyttöikä pitenee 2,5-kertaiseksi. Muo-viseteli on myös hygieeninen ja erittäin

hankala väärentää. Setelit painetaan kierrä-tettävälle muoville, joten käytöstä poistettu raha menee uusiokäyttöön muuhun muovi-tuotantoon.

Maailman ensimmäiset muovisetelit esit-teli Australia, jossa ohuista polyeteeni- ja polypropeenikalvoista tehdyt 10-dollariset näkivät päivänvalon vuonna 1988. 1990-lu-vulla maa siirtyi pelkästään muovisiin sete-leihin. Australian esimerkkiä ovat seuran-neet muun muassa Uusi-Seelanti, Brunei ja Vietnam.

Päivi Ikonen

KANADA VAIHTAAmuovisiin seteleihin

Scan

stoc

kpho

to

59KEMIA7/2011

Yhdysvaltalaisen Vanderbiltin yliopiston tutkijaryhmä on kehittänyt yhdisteen, jo-ka laboratoriotesteissä torjui hyttysiä jo-pa tuhansia kertoja nykyisiä karkotteita tehokkaammin. Tutkijoiden mukaan ai-ne tepsii myös muihin hyönteisiin, kuten kärpäsiin, koihin ja muurahaisiin.

VUAA1-yhdisteen salaisuutena on, et-tä se aktivoi hyttyseltä muutaman sijasta kaikki hajureseptorit yhtä aikaa. Hajurä-jähdys saa inisijän niin pökerryksiin, että se ei kykene suunnistamaan kohti tavoit-telemaansa veriateriaa.

”Hyttysestä tuntuu samalta kuin tuoksuherkästä ihmisestä, jonka viereen osuu hississä hajuvedellä itsensä valel-lut henkilö. Hyön-teisellä reaktio vain on monta

Kulkukoirien levittämä penikkatautivirus voi koitua siperian- eli amurintiikereiden kohtaloksi, jos asiaan ei puututa, kirjoittaa New Scientist.

Penikkatautia aiheuttavaa cdv-virusta on löydetty kahdesta kuolleesta tiikeristä. Tut-kittavana on neljä näytettä eläimistä, joiden myös epäillään sairastaneen tautia.

Amurintiikerien kannaksi arvioitiin vuon-na 2005 noin 500. Satakunta eläintä on sen jälkeen menehtynyt, ja ainakin osan kuole-mista on aiheuttanut penikkatauti.

Pisaratartuntana leviävä cdv-virus tappoi

Uusi yhdiste vaikuttaa hyttyseen kuin ruusuntuoksu hajuallergiseen.

JÄMERÄ KARKOTE panee hyttysen pään pyörälle

Harvinaiseksi käy-nyt amurintiikeri on

maailman suurin kissapeto.

PENIKKATAUTI UHKAASiperian tiikereitä

Pilleri poskeen ja turvallisin mielin baanalle? Hyvä keino kännin välttämiseen olisi myös jättää viina juomatta.

LÄÄKE ESTÄMÄÄNkännihölmöilyäAustralialaiset tutkijat ovat keksineet lää-keaineen, jonka ansiosta viina ei aiheuta humalaa tai ainakin lieventää sitä huomat-tavasti.

Lääke kytkee pois päältä immuunijärjes-telmän tlr4-reseptorin, joka normaalisti ak-tivoituu alkoholin vaikutuksesta. Prosessi johtaa humalaiselle tyypilliseen sekavuu-teen, hoiperteluun ja soperteluun. Laborato-riokokeissa lääkettä saaneet hiiret pysyivät nauttimastaan viina-annoksesta huolimatta motoriikaltaan normaaleina.

Adelaiden yliopiston tutkijoiden mukaan humalakäyttäytyminen näyttää riippuvan immuunisolujen yksilöllisestä reaktiosta. Joillakin reipaskaan känni ei siksi juuri näy ulospäin, kun taas toiset koheltavat silmiin-

pistävästi jo lasillisen jälkeen.Jos lääke toimii myös ihmisillä, se oli-

si hyödyksi erityisesti niille, jotka humala saa örveltämään ja törttöilemään. Koska ai-ne myös laimentaa viinan tuomaa mielihy-vää, sillä voitaisiin vähentää juomishimoa erityisesti alkoholin suurkuluttajilla, sanoo tutkija Mark Hutchinson Adelaide Now -lehdelle.

Päivi Ikonen

vuonna 1994 tuhat leijonaa tansanialaisessa Serengetin kansallispuistossa. Virus on ol-lut osasyy myös siihen, että Pohjois-Ameri-kan mustajalkahillerit ovat ajautuneet lähel-le sukupuuttoa. Viruksen muuntunut versio on uhka hylkeille kaikkialla maailmassa.

Serengetin epidemia saatiin pysähtymään paikallisten koirien rokotuskampanjalla. Asiantuntijoiden mukaan myös amurintii-kerit voidaan pelastaa rokottamalla Siperi-an koirat.

Pekka T. Heikura

kertaa rajumpi”, kuvailee tutkija Pat-rick Jones.

Professori Laurence Zwiebelin mu-kaan aineen kaupalliset hyödyntämis-mahdollisuudet selviävät jatkotesteissä.

Yhdiste syntyi sattumalta tutkimus-hankkeessa, jossa etsitään keinoja mala-rian torjuntaan.

Pekka T. Heikura

Scan

stoc

kpho

to

Scan

stoc

kpho

to

Scan

stoc

kpho

to

60 7/2011KEMIA

HENKILÖUUTISIA

Tamperelainen Helge

Lemmetyinen kehittää materiaaleja

orgaanisiin aurinkokennoihin.

Aurinko säteilee maahan puolessatoista tun-nissa saman määrän energiaa, jonka ihmis-kunta kuluttaa vuodessa. Fossiilisten polt-toaineiden loppumisen aiheuttama ongelma on siis ratkaistu, jos pienikin osa auringon säteistä kyetään ottamaan hyötykäyttöön.

Juuri siihen pyrkii Tampereen teknillisen yliopiston professori Helge Lemmetyinen. Hän vetää TTY:n supramolekulaarisen va-lokemian tutkimusryhmää, joka kehittää or-gaanisia materiaaleja aurinkokennoihin.

Tekniikan Akatemia palkitsi Lemmetyi-sen lokakuussa Millennium-tunnustuspal-kinnolla. Tunnustukset myönnettiin huippu-tutkijoille ja kasvuyrityksille, jotka toimivat samalla alalla Millennium-teknologiapal-kinnon voittajan, aurinkokennoistaan tun-netun Michael Grätzelin kanssa.

Lemmetyisen ryhmän kehittämissä or-gaanisissa kennoissa ovat avainasemassa kaksoismolekyylit, joissa elektroneja luo-vuttava osa, esimerkiksi porfyriini tai fta-losyaniini, on kiinnitetty kovalenttisesti elektroneja vastaanottavan osaan, esimer-kiksi fullereeniin.

Kasvien lehtivihreää muistuttavat por-fyriini ja ftalosyaniini imevät tehokkaasti auringonvaloa, mikä käynnistää elektronin-siirtoreaktion.

”Tärkeä osa tutkimusta on ymmärtää ja mallintaa ilmiötasolla, mitä kaksoismole-kyylissä tapahtuu sen jälkeen, kun se on absorboinut fotonin. Olemme raportoineet ensimmäisenä elektronin luovuttavista ja vastaanottavista osista muodostuneesta, muutaman pikosekunnin elävästä välitilas-ta, joka edeltää elektroninsiirtotilaa”, Lem-metyinen kertoo.

Tutkijat syntetisoivat molekyylit itse ja tutkivat niiden elektroninsiirtoreaktioita liuoksessa nopealla spektroskopialla. Sit-ten molekyylit järjestetään ohuiksi kalvoik-si, joiden toimintaa testataan kennoraken-teissa.

Ryhmä on parhaimmillaan saavuttanut 6,4 prosentin hyötysuhteen. Tavoitteena on nostaa suhde 10 prosenttiin, jolloin kenno olisi taloudellisesti kannattava.

Nykyisistä kaupallisista aurinkoken-noista lähes kaikki ovat piipohjaisia. Niil-lä päästään laboratoriossa jopa 20 prosen-tin hyötysuhteeseen. Kennojen ongelma on kuitenkin korkea hinta, sillä piioksidin

Millennium-palkitut professorituskovat aurinkosähköön

muokkaaminen alkuainepiiksi on kallista. Grätzel-kennojen valmistaminen on hal-vempaa, mutta ne taas vaativat toimiakseen elektrolyyttiliuoksen. Lemmetyisen tutki-mien kennojen etu on, että ne ovat koko-naan kiinteää ainetta.

Nanokemian edelläkävijä

Lemmetyinen innostui molekyylitason il-miöistä jo vuonna 1979, kun hän kuuli sit-temmin Nobelilla palkitun ranskalaisen ke-mistin Jean-Marie Lehnin esitelmän mo-lekyylirakenteista.

”Oivalsin tuolloin, että pienen mittakaa-

”Kun tekniikkamme saadaan kehitettyä teollisen tuotannon asteelle, sillä voidaan tuot-taa kevyitä ja joustaville pinnoille taipuvia aurinkokennoja halvalla ja paljon”, Helge Lemmetyinen lupaa.

TTY

van rakenteilla voidaan kehittää täysin uu-sia ominaisuuksia.”

Tiivis kansainvälinen tutkimusyhteistyö ja luottamustehtävät pitävät professorin jat-kuvassa liikkeessä.

”Kioto, Osaka, Köln, Göttingen, Tek-sas”, hän luettelee paikkoja, joista yhteis-työkumppaneita on löytynyt.

Suomen Akatemian tieteenala-arvioin-nissa Lemmetyinen ryhmineen sai kehuja myös muun muassa aktiivisesta julkaisu-tuotannosta. Kaikkiaan hän on julkaissut lähes 300 tieteellistä artikkelia.

”Vapaa-ajallani, siis myöhään iltaisin, luen dekkareita ja suurmiesten ja -naisten elämänkertoja. Jo kymmenen vuotta olen myös juossut Helsingin ja Berliinin marato-nit”, palkittu professori paljastaa.

Maija Pohjakallio

”Pienen mittakaavan rakenteilla voidaan kehittää täysin uusia ominaisuuksia.”

61KEMIA7/2011

Jarm

o Te

inilä

Aurinkoenergian läpimurto on jo tapahtunut, vaikka moni ei asiaa vielä ymmärrä, sanoo Jouko Korppi-Tommola.

”Viiden viime vuoden aikana piipohjaisen aurinkokennomateriaalin hinta on pudon-nut kolmannekseen ja aurinkosähköpanee-lien määrä kasvanut 50 prosenttia vuodessa. Vuosi 2010 oli ennätyksellinen uuden kapa-siteetin osalta. Nyt aurinkosähköä syötetään maailman verkkoihin jo kuuden Loviisan ydinvoimalan tuotannon verran.”

Faktoja listaa toinen Millennium-tunnus-tuksen pokannut tutkija, professori Jouko Korppi-Tommola Jyväskylän yliopiston Nanotiedekeskuksesta.

Aurinkosähkön ja uusiutuvan energian intohimoinen puolestapuhuja tutkii ja tes-taa toista keskeistä kolmannen sukupolven kennokonseptia eli Grätzel-kennoja, eri-tyisesti elektroninsiirtoreaktioita kennojen värjätyissä nanopartikkeleissa. Kennoja voidaan valmistaa massatuotantona esimer-kiksi ohuelle muovialustalle.

”Grätzel-kennot ovat laajan tieteellisen ja kaupallisen kiinnostuksen kohteena. Niiden heikko kohta on 5 000–7 000 tunnin elinai-ka, kun piikennoilla päästään 25 vuoteen, jopa ylikin. Myös kennojen hyötysuhdetta pyritään vielä parantamaan.”

”Aurinkosähköpaneelit ovat tulevaisuu-dessa rakennusten tavanomainen varus-te”, Jouko Korppi-Tommola sanoo.

”Aurinkosähkö on jo täällä”

Oppia luonnosta

Korppi-Tommolan syvin kiinnostus on pit-kään kohdistunut luonnon kiehtovaan, lähes häviöttömään valonsiirtotekniikkaan.

”Fotosynteesi hyödyntää vain 0,2 pro-millea auringon vuosta, se pitää yllä kaik-kea elämää ja sen jäämiä ovat fossiiliset polttoaineetkin, joita kulutamme hurjalla vauhdilla loppuun ikään kuin huomista ei olisi.”

Fotosynteesissä valonsäteiden energia muuntuu bakteerien, levien ja kasvien tar-vitsemiksi sokereiksi ja hiilihydraateiksi, kun taas Grätzel-kennot tekevät siitä sähkö-virtaa ihmisten tarpeisiin, Korppi-Tommola kuvailee luonnonilmiön hyödyntämistä ih-misen rakentamassa laitteessa.

Nanotiedekeskuksen ultranopeiden lase-reiden avulla tutkijat kykenevät seuraamaan molekyylien reaaliaikaisia tapahtumia jopa 30 femtosekunnin – sekunnin miljardisosan miljoonasosan – tarkkuudella.

”Niin saadaan selville, miten auringon-säteen kennon pinnalta irrottama elektroni siirtyy väriainemolekyyleiltä nanokiteisille puolijohdepartikkeleille, ja tietoa kennon atomitason rakenteen vaikutuksista siirron tehokkuuteen.”

Tehoa kennoihin saadaan tutkimuksen myötä koko ajan lisää. ”Vaasan palkintoti-laisuudessa Michael Grätzel kertoi oman

ryhmänsä juuri ylittäneen 12 prosentin hyö-tysuhteen rajan.”

Millennium-tunnustukset jaettiin myös kolmelle yritykselle, Beneq Oy:lle, Naps Systems Oy:lle ja Vacon Oy:lle.

Päivi Ikonen

Suomen edustaja Jarkko Etula pärjäsi mai-niosti European Young Scientists -kilpailus-sa, joka tänä vuonna järjestettiin Helsingis-sä. Etula nappasi kemian vuoden erikoispal-kinnon parhaasta kemian alan työstä.

Etula osallistui kisaan aurinkokennotutki-muksellaan, jolla hän oli jo aiemmin vienyt voiton Tekniikan akateemisten liiton TEK:n ja Kerhokeskuksen Tukoke-kilpailussa ja kakkossijan Suomen Akatemian Viksu-tie-dekilvan kansainvälisessä sarjassa.

Young Scientists -kisan pääpalkinnot menivät irlantilaiselle Alexander Aminil-le, sveitsiläiselle Pius Markus Theilerille ja liettualaiselle Povilas Kavaliauskasille. Kilpailuun osallistui 87 tiedeprojektia, joi-den toteuttajat olivat alle 21-vuotiaita nuo-ria 37 eri maasta, myös Euroopan ulkopuo-lelta.

Kilpailun paikallisena järjestäjänä toimi TEK.

Suom

en A

kate

mia

Jarkko Etula testasi kilpailutyössään, kuinka suomalaiset marjat sopivat kol-mannen sukupolven aurinkokennojen väriaineeksi.

Jarkko Etulallekansainvälinen tunnustus

Uusi Luma-rahasto tukee tiedeopetustaHelsingin yliopistoon on perustet-tu Luma-rahasto, joka tukee lasten ja nuorten tiede- ja teknologiaopetusta. Rahaston lahjoitukset ohjataan muun muassa lasten ja nuorten tiedekerho- ja tiedeleiritoimintaan sekä Luma-toi-minnan ja uusien oppimisympäristöjen kehittämiseen.

”Matematiikan ja luonnontieteiden osaajien riittävyys on maailmanlaajui-nen haaste”, muistuttaa yliopiston ke-mian laitoksen opettajankoulutusyk-sikköä ja valtakunnallista Luma-kes-kusta johtava professori Maija Aksela, joka viettää 50-vuotissyntymäpäiviään Luma-juhlaseminaarin yhteydessä 11. marraskuuta. Mahdolliset muistami-set hän toivoo uuteen Luma-rahastoon merkinnällä Maija Aksela 50 v.

Lahjoituksia voi tehdä verkkopan-kin kautta osoitteessa www.helsinki.fi/insight/lahjoittaminen. Osoitteeseen www.helsinki.fi/insight/luma päivittyy jatkuvasti uusia lahjoituskohteita.

Leena Laitinen

62 7/2011KEMIA

HENKILÖUUTISIA

GlaxoSmithKline Oy

Toimitusjohtajaksi on nimitetty PhD Dirk Hoheisel. Yhtiön ai-empi toimitusjohtaja Harry Rå-stedt siirtyy GSK:n pääkontto-riin Lontooseen.

Helsingin yliopisto

Elintarvike- ja ympäristötietei-den laitoksen koetehtaan johta-jaksi on nimitetty ETM Pekka Kahila, joka seuraa tehtävässä Olavi Törmää. Uuden johtajan tehtävä on lahjoitus lihateollisuu-delta.

Lassila & Tikanoja

Tuotantopäälliköksi Naantalin prosessipuhdistusyksikköön on nimitetty Juha-Pekka Hursti.

NIMITYKSIÄVÄITÖKSIÄAalto-yliopisto

M.Sc. Mihail Jakovlevin väitös-kirja SO2-Ethanol-Water (SEW) Fractionation of Lignocellu-losics tarkastettiin 21.10.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Ant-je Potthast (Luonnonvarojen ja biotieteiden yliopisto, Itävalta) ja kustoksena prof. Adriaan van Hei-ningen.

DI Lassi Karvosen väitöskirja Oxygen Non-Stoichiometry, Or-dering and Mobility in SrCoO3-delta Perovskite tarkastettiin 21.10.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Helmer Fjellvåg (Oslon yli-opisto, Norja) ja kustoksena prof. Maarit Karppinen.

DI Arja-Helena Vesterisen väitöskirja Amphiphilic cation-ic polymethacrylates: synthe-sis, characterization and inter- actions with cellulose tarkastettiin 21.10.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Heikki Tenhu (Helsingin yli-opisto) ja kustoksena prof. Jukka Seppälä.

DI Paula Erosen väitöskirja Adsorption studies on cellulose surfaces by combination of in-terfacial techniques tarkastettiin 4.11.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Lars Wågberg (Kuninkaal-linen teknillinen korkeakoulu, Ruotsi) ja kustoksena prof. Janne Laine.

DI Elina Kähkösen väitöskir-ja Regulatory (EU) guidance to-wards reduced chemical risks: A study on unintended outcomes in biocide applications tarkastettiin 4.11.2011. Vastaväittäjinä toimi-vat dos. Tuula Heinonen (Tam-pereen yliopisto) ja dos. Arimatti Jutila (Lumene Oy) ja kustoksena prof. Katrina Nordström.

Helsingin yliopisto

M.Sc. Stanislav Khirugin väi-töskirja Functional expression and subcellular localization of the Cl-cotransporters KCC2 and NKCC1 in rodent hippocam-pal and neocortical neurons tar-kastettiin 30.9.2011. Vastaväittä-jänä toimi prof. Enrico Cherubini (SISSA, Italia) ja kustoksena prof. Juha Voipio.

FM Niina Kiven väitöskirja Functions of human papillomavi-rus E5 oncogene in epithelial cells and in the onset of cervical cancer tarkastettiin 30.9.2011. Vastaväit-täjänä toimi dos. Matti Waris (Tu-run yliopisto) ja kustoksena prof. Dennis Bamford.

M.Sc. Tommy Vänskän väitöskirja Computational Meth-ods for Studies of Quantum Dots and Boson Condensates tarkastet-

Säteilyturvakeskus

Pääjohtajaksi 1.2.2012 alkaen on nimitetty FL Tero Varjoranta.

Teknikum-yhtiöt

Toimitusjohtajaksi on nimitetty DI, MBA Juha Martikainen.

Telko

Materiaalitekniikan DI Mikko Lehtonen on nimitetty Techni-cal Sales Manageriksi ja muo-vitekniikan insinööri Kirsi Su-tinen myyntipäälliköksi Telko Oy:n Suomen muoviosastolle.

Turun yliopisto

Lääketieteellisen genetiikan pro-fessoriksi on nimitetty FT Jo-hanna Schleutker.

tiin 30.9.2011. Vastaväittäjänä toi-mi prof. Marcel Nooijen (Water-loon yliopisto, Kanada) ja kustok-sena prof. Dage Sundholm.

MD Ioana Borzen väitöskirja Genomic alterations in Myelopro-liferative Neoplasms and Myelod-ysplastic Syndromes tarkastettiin 7.10.2011. Vastaväittäjänä toimi dos. Maija Itälä-Remes (Turun yliopisto) ja kustoksena prof. Ve-li-Pekka Lehto.

M.Sc. Anu Kemppisen väi-töskirja Studies on Causes of Multiple Sclerosis—From Genes to Transcriptome tarkastettiin 7.10.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Rikard Holmdahl (Karolii-ninen instituutti, Ruotsi) ja kus-toksena prof. Jaakko Kaprio.

ETM Meri Kokkosen väitös-kirja The challenge of LC/MS/MS multi-mycotoxin analysis—He-racles battling the Hydra? tarkas-tettiin 14.10.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Alberto Ritieni (Napo-lin yliopisto, Italia) ja kustoksena prof. Vieno Piironen.

FaL Päivi Lehtosen väitös-kirja Diastereomeric Drug Glu-curonides: Enzymatic Glucuro-nidation and Analysis by Capil-lary Electrophoresis and Liquid Chromatography-Mass Spectro-metry tarkastettiin 14.10.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Seppo Auriola (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena prof. Risto Kosti-ainen.

M.Sc. Victor Sumerinin väi-töskirja Lewis Acid-Lewis Base Mediated Metal-Free Hydrogen Activation and Catalytic Hydro-genation tarkastettiin 14.10.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Warren E. Piers (Calgaryn yliopisto, Ka-nada) ja kustoksena prof. Markku Leskelä.

LL Timo Suonsyrjän väitöskir-ja Genetic polymorphisms and laboratory variables as predictors of blood pressure response to an-tihypertensive drugs tarkastettiin 14.10.2011. Vastaväittäjänä toi-mi dos. Ilkka Kantola (Turun yli-opisto) ja kustoksena prof. Kim-mo Kontula.

FM Tarja Limnellin väitöskir-ja Mesoporous silica- and silicon-based materials as carriers for poorly water soluble drugs tar-kastettiin 15.10.2011. Vastaväit-täjänä toimi prof. Carla Caramel-la (Pavian yliopisto, Italia) ja kus-toksena prof. Jouni Hirvonen.

Prov. Henrik Ehlersin väi-töskirja Interfacial Phenomena in Pharmaceutical Low Moisture Content Powder Processing tar-kastettiin 28.10.2011. Vastaväit-täjänä toimi dos. Eetu Räsänen

(Helsingin yliopisto) ja kustokse-na prof. Jouko Yliruusi.

ETM Lotta Krogius-Kurikan väitöskirja Lower Gastrointesti-nal Microbiota in Health and Ir-ritable Bowel Syndrome—Char-acterisation and Effect of Pro-biotic Intervention tarkastettiin 28.10.2011. Vastaväittäjänä toimi dos. Petri Auvinen ja kustoksena prof. Airi Palva.

FM Mikael Segerstrålen väitöskirja Tonically Active Kai-nate Receptors (tKARs—A Novel Mechanism Regulating Neuronal Function in the Brain tarkastettiin 28.10.2011. Vastaväittäjänä toimi PhD Jack Mellor (Bristolin yli-opisto, Iso-Britannia) ja kustok-sena prof. Kristian Donner.

FM Päivi Kanervan väitös-kirja Immunochemical analysis of prolamins in gluten-free foods tarkastettiin 4.11.2011. Vastaväit-täjänä toimi prof. Peter Köhler (Münchenin teknillinen yliopisto, Saksa) ja kustoksena prof. Hannu Salovaara.

Itä-Suomen yliopisto

FM Kalle Kuivalaisen väitöskirja Glossmeters for the measurement of gloss from flat and curved ob-jects tarkastettiin 14.10.2011. Vas-taväittäjinä toimivat prof. Jouko Peltonen (Åbo Akademi) ja prof. Anssi Mäkynen (Oulun yliopisto) ja kustoksena prof. Kai-Erik Pei-ponen.

FM Santtu Mikkosen väi-töskirja Statistical studies of atmospheric nanoparticles and their precursors tarkastettiin 28.10.2011. Vastaväittäjänä toimi dos. Miikka Dal Maso (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Ari Laasonen.

M.Sc. Petr Obraztsovin väitös-kirja Nonlinear optical phenome-na in graphene based materials tarkastettiin 28.10.2011. Vasta-väittäjänä toimi prof. Esko Kaup-pinen (Aalto-yliopisto) ja kustok-sena prof. Yuri Svirko.

FM Tuomas Ryhäsen väitös-kirja Crosstalk between Molecular Chaperones, Protein Aggregation and Autophagic Degradation in Retinal Pigment Epithelial Cells: Implications for the Pathogenesis of Age-Related Macular Degene-ration tarkastettiin 28.10.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Arto Urtti (Helsingin yliopisto) ja kus-toksena prof. Kai Kaarniranta.

FM, prov. Suvi Heinosen väitöskirja Modeling cardiovas-cular complications of diabetes mellitus—Development of a new mouse model and evaluation of a gene therapy approach tarkastet-tiin 4.11.2011. Vastaväittäjänä toi-mi prof. Markku Savolainen (Ou-lun yliopisto) ja kustoksena prof. Seppo Ylä-Herttuala.

Jyväskylän yliopisto

FM Juho Rissasen väitöskir-ja Penning-trap-assisted decay spectroscopy studies of neutron-rich nuclei in the A=110 region tarkastettiin 23.9.2011. Vastaväit-täjänä toimi prof. Thomas Nilsson (Chalmersin teknillinen korkea-koulu, Ruotsi) ja kustoksena prof. Ari Jokinen.

FL Sanna Mönkölän väitös-kirja Numerical Simulation of Fluid-Structure Interaction Between Acoustic and Elastic Waves tarkastettiin 29.10.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Seppo Pohjolainen (Tampereen teknilli-nen yliopisto) ja kustoksena dos.

63KEMIA7/2011

SUOMESSA JÄRJESTETTÄVÄT 12. Pohjoismainen jätevesi- konferenssiHelsinki 14.–16.11.2011www.vvy.fi/nwc2011 16. Valtakunnalliset jätteen hyötykäyttöpäivätLappeenranta 15.–16.11.2011www.lut.fi/fi/jatepaivat Muovi Plastics 2011Lahti 16.–18.11.2011www.lahdenmessut.fi Sairaalakemistit ry:n syyskoulutuspäivätJärvenpää 17.–18.11.2011www.luonnontieteilijat.fiFarmasian päivätHelsinki 18.–20.11.2011www.finnexpo.fi BioenergiapäivätHelsinki 23.–24.11.2011www.finbio.fiKartonkipakkaus 2011Vantaa 28.–29.11.2011 www.ael.fiAjankohtaista kemikaaleista työpaikallaHelsinki 1.12.2011www.ttl.fi/koulutusKemian yöVantaa 2.12.2011www.heureka.fiRadiokemian Marie Curie -symposiumHelsinki 8.–9.12.2011www.kemia2011.fiLaaduntarkkailupäivät/Labquality Days 2012Helsinki 9.–10.2.2012www.labquality.fi

TULEVIA TAPAHTUMIA

Palstalla julkaistaan tietoja kemian alan tapahtumista. Toimitus ei vastaa mahdollisista muutoksista. Ilmoita tapahtumasta tai muutoksesta: toimitus@kemia-lehti.fi.

Paptech 2012Helsinki 21.–22.3.2012www.adforumworld.com EasyFairs Analyysitekniikka ja Prosessiteollisuus 2012Helsinki 18.–19.4.2012www.easyfairs.com/fi Ruiskuvalutuotteiden suunnitteluHelsinki 3.–4.5.2012www.ael.fi Helsinki Chemicals ForumHelsinki 24.–25.5.2012www.helsinkich.eu15. Pohjoismainen katalyyttisymposiumMaarianhamina 10.–12.6.2012www.nsc2012.org Alihankinta 2012Tampere 18.–20.9.2012www.alihankinta.fi EasyFairs PakkausHelsinki 26.–27.9.2012www.finnexpo.fiFinnMateria 2012Jyväskylä 21.–22.11.2012www.jklpaviljonki.fiChemBio FinlandHelsinki 20.–21.3.2013www.finnexpo.fi

MUUALLA JÄRJESTETTÄVÄT MedicaDüsseldorf, Saksa 16.–19.11.2011www.medica-tradefair.comPollutecPariisi, Ranska 29.11.–2.12.2011www.pollutec.com Optimizing Your Lab AutomationLas Vegas, USA 12.–13.12.2011www.aacc.org

KromatografisymposiumSandefjord, Norja 8.–10.1.2012www.legeforeningen.noInterplastica 2012Moskova, Venäjä 24.–27.1.2012www.interplastica.de Discovery Chemistry CongressMünchen, Saksa 29.–30.3.2012www.selectbiosciences.comProdtech 2012Pietari, Venäjä 3.–5.4.2012www.restec.ru./prodtech Analytica 2012München, Saksa 17.–20.4.2012www.analytica.dePaintExpoKarlsruhe, Saksa 17.–20.4.2012www.paintexpo.comBioindustry 2012Pietari, Venäjä 15.–17.5.2012bio.lenexpo.ru/eng St. Petersburg ChemforumPietari, Venäjä 15.–18.5.2012corrosion.lenexpo.ru/enXXXIII Nordic Congress in Clinical ChemistryReykjavik, Islanti 12.–15.6.2012www.nfkk2012.isBIO 2012Las Vegas, USA 25.–28.6.2012convention.bio.orgICCE – Ecrice 2012Rooma, Italia 15.–20.7.2012www.iccecrice2012.orgEUCHEM Conference Molten Salts and Ionic LiquidsNewport, Iso-Britannia 5.–11.8.2012 www.euchem2012.org4th EuCheMS Chemistry CongressPraha, Tšekki 26.–30.8.2012www.euchems-prague2012.czWorld Adhesive and Sealant ConferencePariisi, Ranska 18.–21.9.2012www.wac2012.org

Erkki Heikkola.FM Outi Pakarisen väitöskir-

ja Methane and hydrogen produc-tion from crop biomass through anaerobic digestion tarkastettiin 4.11.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Alan Guwy (Glamorganin yliopisto, Iso-Britannia) ja kus-toksena prof. Aimo Oikari.

Lappeenrannan teknillinen yliopisto

DI Jouni Pakarisen väitöskirja Recovery and refining of manga-nese as by-product from hydro-metallurgical processes tarkastet-tiin 28.10.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Gabor Csicsovszki (Queen’s-yliopisto, Kanada) ja kustoksena prof. Erkki Paatero.

Oulun yliopisto

FM Mika Kaakisen väitöskirja Functional microdomains in the specialized membranes of skeletal myofibres tarkastettiin 7.10.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Heikki Kainulainen (Jyväskylän yliopis-

to) ja kustoksena dos. Kalervo Metsikkö.

FM Annamari Salmisen väitöskirja Surfactant proteins and cytokines in inflammation-induced preterm birth—Exper-imental mouse model and study of human tissues tarkastettiin 21.10.2011. Vastaväittäjänä toi-mi prof. Juha Räsänen (Itä-Suo-men yliopisto) ja kustoksena prof. Mikko Hallman.

Tampereen teknillinen yliopisto

DI Juho-Pekka Karjalaisen väi-töskirja High-Pressure Proper-ties of Hydraulic Fluid Dynamics and Second Order Polynomial Prediction Method tarkastettiin 14.10.2011. Vastaväittäjinä toi-mivat Dr Nigel Johnston (Bathin yliopisto, Iso-Britannia) ja prof. Matti Pietola (Aalto-yliopisto) ja kustoksena prof. Kalevi Huhtala.

DI Kirsi Hollin väitöskirja Tex-ture analysis as a tool for tissue characterization in clinical MRI

tarkastettiin 28.10.2011. Vasta-väittäjänä toimi prof. Andrzej Ma-terka (Lodzin yliopisto, Puola) ja kustoksena prof. Hannu Eskola.

DI Ilkka Kylänpään väitöskir-ja First-Principles Finite Tem-perature Electronic Structure of Some Small Molecules tarkastet-tiin 4.11.2011. Vastaväittäjänä toi-mi prof. Claudia Filippi (Twenten yliopisto, Alankomaat) ja kustok-sena prof. Tapio Rantala.

DI Lauri Toikkasen väitös-kirja AlGaInP/GaInP/GaAs Gain Structures for Orange-Red Emis-sion Grown by Solid Source Mo-lecular Beam Epitaxy tarkastettiin 4.11.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Erkki Lähderanta (Lappeen-rannan teknillinen yliopisto) ja kustoksena prof. Mircea Guina.

Turun yliopisto

FM Anu Kiviniemen väitöskir-ja Studies on Intrachain Conju- gation, Hybridization and In- vasion of Oligonucleotides tar-kastettiin 14.10.2011. Vastaväit-

täjänä toimi prof. Jesper Wengel (Etelä-Tanskan yliopisto) ja kus-toksena prof. Harri Lönnberg.

FM Terhi Riuttamäen väitöskirja Upconverting phos-phor technology: Exceptional photoluminescent properties light up homogeneous bioanalytical as-says tarkastettiin 14.10.2011. Vas-taväittäjänä toimi prof. Stefan An-dersson-Engels (Lundin yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena prof. Tero Soukka.

FM Outi Lähteenojan väi-töskirja Carbon dynamics and ecosystem diversity of Ama-zonian peatlands tarkastettiin 22.10.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Dan Charman (Exeterin yli-opisto, Iso-Britannia) ja kustokse-na dos. Hanna Tuomisto.

FM Roope Huttusen väitöskir-ja Luminescence-based assay methods in drug discovery tar-kastettiin 28.10.2011. Vastaväittä-jänä toimi prof. Pia Vuorela (Åbo Akademi) ja kustoksena prof. Pekka Hänninen.

Tilaa Kemia-lehden uutiskirje:

www.kemia-lehti.fi

Nuorille tutkijoille ERC:n suurrahoitus

Helsingin yliopiston tutkijat Mikko Niemi, Iiris Hovat-ta ja Ville Hietakangas ovat saaneet ison tutkimusrahoituk-sen Euroopan tutkimusneuvos-ton ERC:n nuorille tutkijoille suuntaamasta tuesta. Yksittäi-sen hankkeen rahoitus on enim-millään kaksi miljoonaa euroa ja rahoituskausi viisi vuotta.

Niemi selvittää solukalvon kuljetusproteiinien geneettisten erojen vaikutusta lääkeaineiden tehoon ja turvallisuuteen. Ho-vatta tutkii ahdistuneisuushäi-riöiden geneettistä taustaa ja molekyylimekanismeja, jotka liittävät geenisäätelyverkostot ahdistuksen säätelyyn.

Hietakangas kartoittaa teki-jöitä, jotka viestivät elimistöl-le sen ravitsemustilanteesta. Hänen tavoitteenaan on löytää uusia geeninsäätelijöitä, jotka osallistuvat glukoosiaineen-vaihduntaan.

ERC myönsi tänä vuonna ra-hoitusta kymmenelle nuorel-le suomalaistutkijalle. Viime vuonna rahaa sai viisi tutkijaa.

64 7/2011KEMIA

SEURASIVUT

Samfundets jubileum inleddes med en föreläsningsserie i den gamla Kemiska institutionens föreläsningssal i Universitets-museet Arppeanum, där före-ningen grundades den 3 okto-ber 1891.

Vi fick höra tre mycket int-ressanta föreläsningar. Timo Leppä kunde tyvärr inte med-verka, men professor Pekka Pyykkö framförde hans föred-rag om Finlands kemiska in-dustri i framtiden. Professor Tapio Salmi belyste begreppen kemi och kemiteknik och Pyyk-kö tog med oss på en historisk resa i FKS och kemins historia i Finland.

FKS ordförande Triin Gyl-

lenberg och sekreterare Maria Weintraub tog emot hälsningar och gratulationer av föreningar och organisationer från Finland, Sverige och Norge och tanken på ett fördjupat nordiskt samar-bete, som kommit igång under Kemins år, togs upp.

FKS har under sin historia aktivt deltagit i samhällsdebat-ten och arbetat för att utveckla en kemisk industri i Finland. På 1890-talet diskuterades halten av arsenik och koppar i läsked-rycker, arsenikhalten i tapeter eller införandet av vattenklo-setter i Helsingfors. I början av 1900-talet var alkohol ett aktu-ellt diskussionsämne. Utlåtan-den om alkohollagstiftningen

gavs åt ständerna 1905 och åt Industristyrelsen 1914.

På FKS senaste medlemskväll såg vi dokumentären Underkas-telsen av Stefan Jarl och dis-kuterade sedan risken med ke-mikalier som vi bär på i blodet. Många saker som diskuterades för 100 år sedan är alltså ännu på ett eller annat sätt aktuella.

Kemiska snapsvisor

Jubileet avslutades med en jubi-leumsfest i universitetets festsal på Unionsgatan. Vi fick njuta av god mat, sång, tal och musik. Stämningen var glad och upps-luppen. Ett korsord inriktat på kemi av samfundets egen kors-

FKS firade sitt 120-årsjubileum

Mik

aela

Grö

nhol

m

FKS:s styrelseordförande Triin Gyllenberg och systerföreningen SKS:s ordförande Jussi Kivikoski löser kemikorsordet.

Nästan 80 FKS-medlemmar och samarbetspartners deltog i samfundets 120-årsjubi-leumsseminarium och middag.M

ikae

la G

rönh

olm

ordsknypplare Ole Bärlund gav oss huvudbry men vi lycka-des lösa det med samarbete.

Samfundets skämttidning Glädjande Meddelanden firade samtidigt 100-års jubileum och ett nytt nummer gavs ut under festen. I tidningen finns bl.a. nyskrivna och historiska snaps-visor med kemisk knorr, som sjöngs under Bernt Olins led-ning vid festmiddagen. Finska Kemistsamfundet utsåg också Pekka Pyykkö och Bengt Sten-lund till hedersmedlemmar i samfundet.

I FKS historik från år 1991 skriver Pyykkö: ”Finska Kemist- samfundet grundades av en grupp unga entusiaster, vilka lyckades med konststycket att samtidigt vara i den interna-tionella spetsen för sin vetens-kap, sköta en normal professur och befrämja näringslivet. Det här skedde vid en tidpunkt då just kemin upplevdes vara den framtidsbärande vetenskapen … En del av styrkan och ener-gin härstammade ur det muntra sällskapslivet, vars ekon fortfa-rande hörs och traditioner fort-lever.” Jubileumsfirandet var ett gott exempel på att traditioner-na lever vidare.

Mikaela Grönholm och Triin Gyllenberg

Grönholm är styrelsemedlem i FKS och Gyllenberg ordförande för FKS.

mikaela.gronholm@helsinki.fitriin.gyllenberg@helsinki.fi

Finska Kemistsamfundet FKS är det nionde äldsta

kemisällskapet i Europa och det elfte i världen.

Samfundet grundades på initiativ av doktor Ossian

Aschan och professor Edvard Hjelt vid Kejserliga

Alexandersuniversitetet samt direktör Ernst Qvist

vid Polytekniska Institutet.

Mer information om FKS:www.finskakemistsamfundet.fi

65KEMIA7/2011

Seurasivut kertovat Suomen Kemian Seuran jäsenseurojen, paikallisseurojen ja jaostojen toiminnasta.

Keski-Suomen KemistiseuranKemiaa kaikille -luento15.11.2011 klo 18Jyväskylän yliopiston kemian laitos, luentosali KEM1, Survontie 9Opiskelija Juha Siitosen demonstraatioesitys Kemiaa toisin kuin tavallisesti.

Kemiallisteknillisen yhdistyksenVaalikokous16.11.2011 klo 18Aalto-yliopisto, kemian tekniikan talo, Kemistintie 1Kemian tekniikan korkeakoulun dekaanin Outi Krausen alustus. Kahvitarjoilu.

Pohjois-Suomen KemistiseuranSyyskokous ja klubi-ilta17.11.2011 klo 18Raatin nuorisotalo, Raatintie 7, OuluFM Jouko Uusitalo Novainceptiasta esitelmöi aiheesta Tutkimuksesta yritykseksi – yrittäjyys kemistin uravalintana. Ilmoittautumiset: psks-sihteeri@oulu.fi.

Pirkanmaan KemistiseuranSG-illallinen24.11.2011 klo 20.30Ravintola Natalie, Hallituskatu 19, TampereStudia Generalia -luennon jatkot. Jäsenille vapaa pääsy, avecit 20 euroa, sisältää iltapalan. Sitovat ilmoittautumiset 16.11. mennessä: pks@sci.fi.

Suomalaisten Kemistien SeuranPikkujoulukokous30.11.2011 klo 17.30Helsingin yliopiston kemian laitos, A. I. Virtasen aukio 1, HelsinkiKokous, näytelmä A. I. Virtasesta sekä tarjoilua. Ilmoittautumiset 25.11. mennessä: heleena.karrus@kemianseura.fi tai puh. 010 425 6300.

SEUROISSA TAPAHTUU

Tilaa Kemia-lehden uutiskirje: www.kemia-lehti.fi

Kemia-Kemi-lehden seurasivujen aikataulut

Numero Aineistopäivä Ilmestymispäivä8/11 16. marraskuuta 13. joulukuuta 1/12 12. tammikuuta 7. helmikuuta 2/12 1. maaliskuuta 27. maaliskuutaTiedot tulevista tapahtumista toimitetaan sähköpostilla Suomen Kemian Seuran osoitteeseen toimisto@kemianseura.fi.

Kirjoitukset menneistä tapahtumista toimitetaan sähköpostilla Kemia-Kemi-lehden osoitteeseen toimitus@kemia-lehti.fi.

Suomalaisten Kemistien Seura SKS on jakanut vuoden 2011 opiskelijastipendinsä. 500 euron apurahan saivat filosofian yli-oppilaat Tiina Leskelä Oulun yliopistosta, Ville Nissinen Itä-Suomen yliopistosta ja Marko Telenius Turun yliopistosta se-kä tekniikan ylioppilas Elmeri Waljus Aalto-yliopistosta.

Stipendit myönnetään opin-noissaan erinomaisesti menes-tyville, motivoituneille tulevil-le kemisteille. Lisäksi kaikki stipendinsaajat ovat osoittau-tuneet opiskeluympäristössään valoisiksi, yhteistyökykyisiksi henkilöiksi, jotka toimivat ak-tiivisesti omissa ainejärjestöis-sään.

Stipendinsaajien viikko-oh-jelmaan kuuluu opiskelujen ohessa myös runsas harrastus-toiminta.

Heleena Karrus

Kirjoittaja on SKS:n sihteeri.heleena.karrus@kemianseura.fi

Suomalaisten Kemistien Seura kannusti opiskelijoita

Tiina Leskelä Marko Telenius

Elmeri Waljus

Ville Nissinen

Haluatko jäsentiedotteen?Lähetä sähköpostiosoitteesi osoitteeseen

toimisto@kemianseura.fi

66 7/2011KEMIA

EERO AARNION suunnittelema kirku-vanpunainen muovituoli syntyi vuon-na 1972. Kun tuoliin yhdistettiin Esko Pajamäen vuonna 1974 piirtämä pöy-tä, muodostui 1970-luvun klassikkoka-lusto.

Jos yhden tuoleista kääntää, näkee tekstin Upo Furniture, Plastics Divisi-on, Nastola Finland. Aarnion tuolin mal-linumero oli Upo 023.

Vaikka Upon muovisesta kalustosta ei tullut koko kansan suosikkia, materiaali ja tyyli istuivat uusiin suomalaislähiöi-hin, joita maahan nousi 1960–1970-lu-vuilla yksi toisensa jälkeen.

Punaista kalustoa esiteltiin laajasti si-sustuslehdissä, sillä se edusti hyvin ai-kansa muotokieltä. Tuoli oli pyöreälin-jainen mutta 1960-luvun futurismia ja Aarnion muita tuoleja astetta käytännöl-lisempi.

Upo-kalusto osoittautuikin monikäyt-töiseksi niin kodeissa kuin julkisissa ti-loissa. Kalustoa myytiin kätevästi pahvi-sissa kantolaatikoissa osina, jotka koot-tiin itse.

TARINA punaisen muovikaluston takana sai alkunsa vuonna 1918, kun Sortava-lassa puusepäksi kouluttautunut August Avonius perusti Lahteen oman yrityksen. Lahden Puuseppätehtaan päämääränä oli alusta alkaen edullinen sarjatuotanto.

1930-luvun alussa yritys vaihtoi ni-mensä Asko-Avoniuksen huonekalu-tehtaaksi, jonka tuotteiden nimeksi tuli Asko. Vuonna 1938 put-kihuonekalujen osas-to irrotettiin tytäryhtiö Upoksi, joka vähitellen laajensi valikoimaansa metalliputkisista sän-gyistä kodintavaroihin, kuten lastenvaunuihin ja -rattaisiin. Sotien jäl-keen tuotantoon tulivat silitysraudat, pesukoneet ja jääkaapit.

1960-luvulle tultaessa Asko vei tuotteitaan 22 maahan ja vastasi kolmes-ta neljäsosasta Suomen huonekaluviennistä. Myös Upon päämääränä olivat kansainväliset markkinat, joten luontevaa oli, että ajan hermolla ollut yhtiö kiinnos-

Muovi taipui kalustoksi

KEMIAA KOKO ELÄMÄ

tui muovista ja sen mahdollisuuksista.Upoa johtanut August Avoniuksen poi-

ka Arvi Tammivuori rakennutti Nasto-laan suuren muovitehtaan, joka valmistui vuonna 1965.

MUOVINTUOTANNON historia Suo-messa yltää 1920-luvulle, josta alkaen muovista oli tehty monia pienesineitä. 1960-luvulla materiaalin suosio nousi huippuunsa. Värit ja muodot räjähtivät. Muovi oli muotia ja osa jokaisen arkea.

Huonekaluteollisuudelle muovi mah-dollisti muotoja ja valmistusmenetelmiä, joihin ei ennen ollut kyetty. Eero Aar-nio käynnisti vuoden 1963 Pallotuolil-laan Askon modernien lujitemuovisten designkalusteiden sarjan. Muovin me-nestystarinoiksi nousivat myös Aarnion Pastilli, Tomaatti ja Poni.

Upon muovitehdas tuotti aluksi pvc-muovisia viemäriputkia, paineputkia ja kotitalouskoneiden muoviosia. Tehtaan johtajana toimi legendaarinen Muovi-Kalle eli Karl-Jan Govenius, joka oli tunnettu persoonallisuudestaan ja len-nokkaista ideoistaan.

Muovin muodikkuus ja edullisuus houkuttelivat Uponkin pyrkimään muo-vihuonekalujen markkinoille. Aseiksi valittiin hyvä suunnittelu ja kilpailuky-kyiset hinnat.

1970-LUVUN koittaessa muoviset ka-lusteet olivat jo kaikkien saatavilla, sillä valmistuskustannukset olivat laskeneet ja tuotanto tehostunut.

Upon punaisen muovikaluston synty-män aikoihin tapahtui kuitenkin jotain, joka romutti monet haavekuvat. Vuoden 1973 öljykriisi teki muovista jälleen kal-liin materiaalin. Varsinkin suurten esinei-den tuotanto kävi kannattamattomaksi, joten Upon oli pakko lopettaa huoneka-lujen valmistus. Upon perillinen Uponor on sen sijaan sittemmin noussut johta-vaksi muoviputkijärjestelmien toimitta-jaksi maailmassa.

Vaikka Askon ja Upon muovisilla huo-nekaluilla on yhteinen historia, Upon ka-lusteista ei ehtinyt tulla jättimenestystä eikä keräilyaarteita jälkipolville.

Museossa niillä on kuitenkin oma ar-vonsa. Tekniikan museon punainen ka-lusto merkitsee ajankohdan, jolloin huonekaluteollisuus joutui luopumaan muovista. Kalusto toimii paitsi muis-tutuksena muoviin liittyneestä kriisistä myös ilmentymänä suomalaisen muovi-muotoilun moninaisuudesta.

Stella Karlsson

Kirjoittaja työskentelee kokoelma-avustajana Tekniikan museossa.

www.tekniikanmuseo.fi

Stel

la K

arls

son

Palstalla kerrotaan Tekniikan museon esineiden

tarinoita.

NROTOIMIT.

AINEISTOILMOITUS-AINEISTO ILMESTYY OSATEEMOINA MM.

8/2011 9.11. 23.11. 13.12. Analytiikka, mittaukset, laboratoriot

Lisäjakelu asiantuntijoille ja yrityksille

Kempulssi Oy • Kemia-Kemi-lehti • Pohjantie 3, 02100 Espoo • www.kemia-lehti.fi

Tavoita päättäjät!• Yli 10 000 lukijaa.

• Neljä viidestä lukijasta tekee tai valmistelee hankintapäätöksiä.

TIEDUSTELUT JA VARAUKSET: Kalevi Sinisalmi kalevi.sinisalmi@kemia-lehti.fipuh. 044 539 0908

KemiKEMIAAikataulu ja teemat 2011

Aikataulu ja teemat 2012

NROTOIMIT.

AINEISTOILMOITUS-AINEISTO ILMESTYY OSATEEMOINA MM.

1/2012 5.1. 19.1. 7.2. Laboratoriot, ympäristöLisäjakelu Labquality-päivillä Helsingin Messukeskuksessa 9. –10.2.2012

2/2012 23.2. 8.3. 27.3. Messunumero: analyysitekniikka, prosessitAnalyysitekniikka 2012 ja Prosessiteollisuus 2012 Helsingin Messukeskuksessa 18. –19.4.2012

3/2012 23.3. 5.4. 26.4. Biotekniikka, työturvallisuus, ReachLisäjakelu asiantuntijoille ja yrityksille

4/2012 7.5. 21.5. 7.6. Lääkkeet, patentit, laboratoriotLisäjakelu asiantuntijoille ja yrityksille

5/2012 2.8. 16.8. 4.9. Special issue: Finnish Chemical IndustryKansainvälinen lisäjakelu

6/2012 5.9. 19.9. 8.10. Ympäristötekniikka, laboratoriot, puhdastilatLisäjakelu Ympäristömessuilla Helsingin Messukeskuksessa 9. –12.10.2012

7/2012 11.10. 24.10. 12.11. Analytiikka, tutkimus, farmasia Lisäjakelu Farmasian Päivillä Helsingin Messukeskuksessa 23. –25.11.2012

8/2012 9.11. 23.11. 13.12. Mittaukset, patentit, laboratoriotLisäjakelu asiantuntijoille ja yrityksille

http://www.nablabs.fi