7/2

013

KemiKEMIASYYRIANsariiniasepaljastettiinSuomessa

BETONINpimeä puoli

NANO- SELLU yllättääjälleen

VÄRIALAN värikkäät vaikuttajat

LUMOSFT-IR microscopy made easy

F T- IRInnovation with Integrity

Bruker Optics Scandinavia ABVallgatan 5SE-170 67 SOLNASwedenTel: +468-655 25 30E-Mail: optics@bruker.se

Contact us for more details: www.bruker.com/optics • www.lumos-ir.com

<Stand-alone FT-IR microscope with full automation

<Simple easy-to-use interface

<Motorized ATR crystal

<Automated measurements in transmission, reflection and ATR

<Comprehensive validation with 21 CFR part 11

<10 year warranty on laser & interferometer

<5 year warranty on IR source

Bruker‘s new LUMOS is a fully automated FT-IR microscope with an integrated FT-IR spectrometer. LUMOS is designed to combine highest quality in visible inspection and highest performance in infrared spectral analysis. With motorization and networking of all moveable components, the LUMOS provides an ease of use never before seen in FT-IR microscopy.

Puh. 0400 792 581E-mail: timo.saarela@bruker.se

Metrohm Nordic Oy, Koskelontie 19 B, 02920 Espoo. mail@metrohm.fi www.metrohm.fi

Analytik Jena - se ero on laadussa• Atomiabsorptio• UV/VIS-spektrofotometrit• TOC ja TNb• Alkuainenalysaattorit: C, N, S ja halogeenit• Mikroaaltouuni

Metrohm - ionianalytiikan asiantuntija • Titraus • Ionikromatografia • Karl Fischer-titraus • pH • Elektrodit • Nesteenkäsittely

Sveitsiläistä tarkkuutta ja saksalaista huippulaatua

Täydellinen valikoima

huippuluokan laitteita

Analytik Jenalta

Nyt saat ne

Metrohmilta!

Soita 010 778 68 00

niin kerromme lisää

Ei mitä tahansapakettiratkaisujaAalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulu tarjoaa monipuolisia mahdol-lisuuksia opiskelijoille, yrityksille sekä tutkimuslaitoksille. Koulutamme huippuasiantuntijoita kehittämään innovatiivisia ratkaisuja sekä uusiutuville että uusiutumattomille luonnonvaroille. Poikkitieteellisen Pack-Age-kurssin teemana oli kestävän kehityksen liittäminen pakkaussuunnitteluun.

Lisätietoa Aalto-yliopistosta, sen mahdollisuuksista sekä Kemian tekniikan korkeakoulusta

saat osoitteista: chem.aalto.fi ja aalto.fi/studies Tutustu myös muihin opiskelijaprojekteihin:

aalto.fi/showroom

4 7/2013KEMIA

SISÄLLYS

Scan

stoc

kpho

to

6 Syyrian synkkä salaisuus Kemiallisen aseen käyttö varmistettiin Helsingissä Marja Saarikko

10 TÄTÄ MIELTÄ Kaupungistumisen ongelmat ratkeavat yhteistyöllä Lars Miikki

12 Terveys- ja ympäristöriskejä ei tunneta Betonin pimeä puoli Katja Pulkkinen

18 AJANKOHTAISTA Biotaloudessa on positiivista pöhinää Maija Pohjakallio

20 UUTISIA

27 KESKUSTELUA

28 VIHREÄT SIVUT

34 TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU

37 ULJAS UUSI BIOTALOUS Chempolis on biojalostuksen edelläkävijä Maija Pohjakallio

38 NÄKÖKULMA Mummon teurasjätteet Anja Nystén

38 KEMIA SILLOIN ENNEN

39 NAISET JA KEMIA Maria de Telkes oli aurinkoenergian pioneeri Sisko Loikkanen

40 Solut kasvavat kudoksiksi nanosellussa Suomalaistutkimuksella on huimat näköalat Jari Koponen

43 Kanadalaisprofessori potkii vauhtia metsätutkimukseen Jari Koponen

44 Kuituinnovaatiot mullistavat tekstiiliteknologiaa Vaatteissa on uudet aatteet Arja-Leena Paavola

47 Alkon tutkimuksesta menestysbisnes Teollisuusentsyymit ovat maailmalla kysyttyä tavaraa Marja Saarikko

50 Väriteollisuusyhdistyksen seitsemän vuosikymmentä Sota-ajan sinnittelystä kansainväliseen menestykseen Leena Laitinen

52 150 vuotta maalinvalmistusta Osaajien tarinat värittävät Tikkurilan historiaa Pekka T. Heikura ja Päivi Ikonen

Sariinia se oli. Professori Paula Vanni-sen johtama Verifin-instituutti analysoi Syyrian sisällissodassa käytetyn hermokaasun. (s. 6)

Verifi

n

Moderni betoni sisältää satoja kemi-kaaleja, joiden käyttöä ei rajoiteta eikä vaikutuksia tutkita. (s. 12)

Jari

Kop

onen

Kantasolut kiittävät. Professori Marjo Yliperttula on keksinyt aivan uutta käyttöä nanosellulle. (s. 40)

L-F

ashi

on G

roup

Oy

56 KOKOUKSIA Lääkekehitys murroksessa Pienmolekyyleistä peptideihin Erik Wallén ja Hannu Koistinen

57 KEEMIKKO Oikosulkija

58 ULKOMAILTA

60 HENKILÖUUTISIA

63 TULEVIA TAPAHTUMIA

64 SEURASIVUT

66 LABORATORIOSTA TUTUT Pastöroinnin isä keksi myös pipetin Päivi Ikonen

Uudet materiaalit ja kuidut varmistavat moottoripyöräilijälle entistä mukavamman ja turvallisemman matkanteon. (s. 44)

57/2013 KEMIA

KEMIAKemi

PÄÄKIRJOITUS11. marraskuuta 2013

Vol. 40 Coden: KMKMAA ISSN 0355-1628

Toimitus • Redaktion • OfficePohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 0400 578 901toimitus@kemia-lehti.fiPäätoimittaja • Chefredaktör • Editor-in-ChiefDI Leena Laitinen 040 577 8850leena.laitinen@kemia-lehti.fiToimituspäällikkö • Redaktionschef • Managing EditorPäivi Ikonen 0400 139 948paivi.ikonen@kemia-lehti.fiTaitto • Layout K-Systems Contacts Oy Päivi Kaikkonen 040 7333 485taitto@kemia-lehti.fiSihteeri • Sekreterare • SecretaryIrja Hagelberg 0400 578 901irja.hagelberg@kempulssi.fiVakituinen avustaja ja toimistotyöntekijä • Permanent medarbetare • Contributing EditorSanna Alajoki 040 827 9727sanna.alajoki@kemia-lehti.fi

Ilmoitukset • Annonser • Advertisementsilmoitukset@kemia-lehti.fiMyyntipäälliköt • Forsäljningschefer • Sales ManagersKalevi Sinisalmi 044 539 0908kalevi.sinisalmi@kemia-lehti.fiIrene Sillanpää 040 827 9778 irene.sillanpaa@kemia-lehti.fi

Tilaukset • Prenumerationer • Subscriptionspuh. 0400 578 901 tilaukset@kemia-lehti.fiTilaushinnatKotimaassa 105 euroa (kestotilaus 95 euroa), muut maat 145 euroaKouluille 49 euroa, www.aikakaus.fiPrenumerationspris i Finland 105 euro, övriga länder 145 euroSubscription price (out of Finland) EUR 145Irtonumero/Lösnummer/Single copy EUR 16(special issue 5/2013 EUR 19)OsoitteenmuutoksetKemian Seurojen toimistopuh. 010 425 6302, faksi 010 425 6309toimisto@kemianseura.fiKustantaja • Utgivare • PublisherKempulssi OyToimitusjohtaja • Verkst. direktör • Managing DirectorLeena LaitinenPohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 040 577 8850leena.laitinen@kemia-lehti.fiToimitusneuvosto • Redaktionsråd • Editorial BoardLaboratoriopäällikkö Susanna Eerola, Roal Oy Toimitusjohtaja Saara Hassinen, SalWe OyProfessori Matti Hotokka, Åbo AkademiToimituspäällikkö Päivi Ikonen, Kemia-KemiTutkija Helena Laavi, Aalto-yliopistoPäätoimittaja Leena Laitinen, Kemia-KemiProfessori Jan Lundell, Jyväskylän yliopistoJohtaja Juha Pyötsiä, Kemianteollisuus ryProfessori Markku Räsänen, Helsingin yliopistoTiedotuspäällikkö Sakari Sohlberg, VTT

Aikakauslehtien Liiton jäsenlehtiKeskipainos 4 800, erikoisnumeroilla 300–3000 kpl:n lisäjakelu.

Forssa Print, Forssa 2013ISO 9002

Tuntematon betoniModerni betoni on materiaalina jotain ihan muuta kuin mummolan vanha rengaskaivo.

Kun betoni ennen tehtiin kivimurskasta, sementistä ja vedestä, tätä nykyä markkinoilla on lukemattomia eri käyttökohteisiin suunniteltuja seoksia, joiden ominaisuudet on jalostettu huippuunsa satojen lisäaine-kemikaalien avulla. Runkomateriaalina käytetään yleisesti teollisuuden sivuvirtoja, kuonia ja tuhkia.

Lisäaineiden käyttöä puoltavat rakennustekniset hyödyt. Kierrätys-materiaalien käyttö puolestaan säästää resursseja ja on taloudellisesti järkevää.

Ongelmana on, että asuinympäristöömme upotetaan betoniseosten muodossa volyymiltaan valtava ja koostumukseltaan monimutkainen kemikaalikimara, jonka käyttöä yksikään viranomainen ei valvo eikä rajoita.

Kuten toimittaja Katja Pulkkinen kirjoittaa artikkelissaan, osa beto-nissa käytetyistä aineista tiedetään haitallisiksi. Lopputuotteiden käyt-täytymistä rakennetussa ympäristössä ja mahdollisia terveysvaikutuk-sia ei kuitenkaan seurata. Haitta-aineita valvotaan vasta purkujätteestä, ei asumisen aikaisesta betonista.

Betoni ei ole ainoa materiaali eikä rakennusala ainoa ala, jonka viran-omaisvalvonnasta löytyy aukkoja. Betoni on kuitenkin veden jälkeen maailman käytetyin aine. Kun ottaa huomioon, että vietämme valta-osan ajastamme rakennetussa ympäristössä, aukko tulisi tiedostaa ja tukkia.

Rakentamisen laatu on herättänyt syystäkin keskustelua, sillä yhä useamman asuin- ja työympäristöä turmelee huono sisäilma. Kyseessä on vakava kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma, joka pahe-nee jatkuvasti.

Markkinoilla on erilaisia tuot-teita jo todettujen vikojen paik-kailuun. Tehokkaampaa olisi varmistaa rakentamisessa käy-tettävien materiaalien pitkä-aikaisturvallisuus jo ennalta ja toteuttaa sen jälkeen rakentami-nen niin, ettei tilojen käyttäjien käsiin jää huonon työn takia tikittäviä aikapommeja.

Rakennusteollisuuden edus-taja toteaa artikkelissa, että kuluttajat viime kädessä päät-tävät, mikä [betonin] kemikaa-lien käytössä on hyvää ja mikä huonoa.

Kuinka vastuullista on jättää päätöksenteko kuluttajalle, kun parhaat asiantuntijatkaan eivät osaa vastata?

Mar

kku

Jout

sen

6 7/2013KEMIA

Kemiallisen aseen käyttövarmistettiin Helsingissä

Syyrian synkkä salaisuus

77/2013 KEMIA

Syyrian sisällissodan

elokuisen verilöylyn

uhrit tappoi hermokaasu

sariini. Asian varmistavat

analyysit, jotka tehtiin

suomalaisen Verifinin

laboratoriossa.

Verifi

n

Verifinin kemistit juhlivat loka- kuussa instituutin 40-vuotista taivalta. Joukosta kaksi on lupautu-nut lähtemään Syyriaan tuhoa-maan kemiallisia aseita, mikäli Suomi saa pyynnön osallistua operaa-tioon.

Marja Saarikko

Maailma kohahti, kun järkyttävät kuvat elokuun 21. päivän verilöylyn sadoista siviiliuhreista Syyrian Damaskoksessa levisivät julkisuuteen.

Kaupungin liepeille tehdyssä hyök- käyksessä epäiltiin heti käytetyn kiel-lettyä kemiallista asetta. Pian epäilykset tarkentuivat hermokaasu sariiniin. YK on luokitellut äärimmäisen myrkyllisen yhdisteen joukkotuhoaseeksi.

”On täysin selvää, että iskussa käy-

tettiin sariinia”, sanoo professori Paula Vanninen, joka toimii kemiallisen kiel-tosopimuksen instituutin Verifinin johta-jana.

Jos joku, juuri Vanninen voi olla asias-ta sataprosenttisen varma.

Verifinin laboratorio on yksi ensim-mäisistä, joille kemiallisen aseen kielto-järjestö OPCW myönsi pätevyyden kiel-tosopimuksessa mainittujen yhdisteiden määrittämiseen. Pätevyyden on kaikki-aan saanut vain 17 laboratoriota maail-massa.

8 7/2013KEMIA

Kun OPCW:n asiantuntijat olivat otta-neet näytteet sota-alueelta ja uhreista, ne lähetettiin analysoitaviksi neljään järjes-tön hyväksymään laboratorioon.

”Kaksi laboratorioista analysoi alueel-ta kerätyt ympäristönäytteet, toiset kaksi hoitivat biolääketieteelliset näytteet. Tu-lokset varmistivat sariinin käytön.”

Paula Vannista ja laboratorion muuta-kin henkilökuntaa sitoo vaitiolovelvolli-suus, jonka mukaan he eivät saa kertoa yksityiskohtia kemiallisen aseen valvon-tatyöstään eivätkä esimerkiksi sitä, mitä näytteitä laboratorio milloinkin tutkii.

Vanninen puhuukin asiasta vain ylei-sellä tasolla. Sen, että syyrialaisnäyttei-tä analysoidaan nimenomaan Helsingin Kumpulassa, paljasti YK:n edustaja, jon-ka mukaan näytteiden muina analysoiji-na toimivat ruotsalainen, sveitsiläinen ja saksalainen laboratorio.

YK:n julkaiseman raportin mukaan merkkejä sariinista on löytynyt 85 pro-sentista verinäytteitä, jotka otettiin syy-rialaisuhreista.

Syyria allekirjoitti kansainvälisen painostuksen jälkeen kemiallisen aseen kieltosopimuksen 14. lokakuuta ja sitou-tui samalla tuhoamaan kemiallisen aseen varastonsa. Sopimuksen on nyt allekir-joittanut 190 maata.

Kompastuskivenä pienet pitoisuudet

Sariinin analyysimenetelmä on Paula Vannisen mukaan kohtuullisen yksin-kertainen.

Ympäristönäytteestä sariini uutetaan ensin dikloorimetaaniin, josta se voidaan analysoida suoraan esimerkiksi kaasu-kromatografin ja massaspektrometrin yhdistelmällä.

Ihmisen elimistöön kulkeutunut sariini sitoutuu muun muassa veren butyryyli-koliiniesteraasiin. Sieltä sariini vapaute-taan kaliumfluoridin avulla. Kun näyte on puhdistettu, se analysoidaan samalla tavoin kuin ympäristönäytteistä peräisin oleva sariini.

Kaksi Verifinin kemistiä on lähdössä paikan päälle Syyriaan varmentamaan kemiallisten aseiden tuhoamisproses-sia, mikäli Suomea pyydetään osallis-tumaan operaatioon.

YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin mukaan tuhoamista valvovien tarkkai-lijoiden tehtävä on ennennäkemättö-män vaarallinen.

Suomalaisinstituutti on valmistau-tunut siihen, että kutsu tulee, Paula Vanninen sanoo. Lähtöhalukkuutensa ilmoittaneet kaksi kemistiä ovat hänen mukaansa sekä taidoiltaan että henki-sesti täysin valmiita tehtävään.

”Jokainen kemisteistämme voi ha-lutessaan osallistua operaatioon”, Vanninen tähdentää.

Kenttätyöstä olisi ammatillista hyö-tyä paitsi lähtijöille itselleen myös ko-ko laitokselle. Syyriasta saatava koke-mus tuo arvokasta tietoa myös tulevai-suudessa odottavien uusien haasteiden varalle.

”Tärkeää tietenkin on, että tutkijoi-den turvallisuus tehtävässä voidaan taata.”

Matkassa kenttälaboratorio

Kemiallisten aseiden hävittäminen on monivaiheinen prosessi, joka käynnis-tyi, kun Syyria myönsi aseiden käytön ja esitteli arsenaalinsa.

Lokakuussa siirryttiin kohti seuraa-vaa vaihetta eli aseiden tuhoamista tai käyttökelvottomaksi tekemistä. Ennen sitä kemistien on analyysien avulla varmistettava, että tuhottava aine on sitä, mitä sen on ilmoitettu olevan.

”Kemisteillä on matkassaan näyt-teenottovälineitä ja analysaattorina kaasukromatografin ja massaspektro-metrin yhdistelmä, jota käytetään ylei-sesti kenttälaboratorioissa”, Vanninen kertoo.

Analyysin toteuttaminen kenttäolo-suhteissa ei juuri eroa laboratoriossa tehtävästä työstä, vaan periaate on kaikkialla sama. Näyte jaetaan uutta-malla eri osiin eli fraktioihin niiden kemiallisten ominaisuuksien perus-teella. Sen jälkeen määritetään, mitä myrkkyjä tai niiden lähtöaineita frak-tioissa on.

”Tosin haihtumattomille yhdisteille, jotka voidaan kotona analysoida suo-raan esimerkiksi nestekromatografia-massaspektrometrisesti, joudutaan kenttäolosuhteissa valmistamaan joh-dannainen, mikä pidentää analyysin kestoa.”

Aseen hävittäminen tapahtuu lai-mentamalla sariinin lähtöaine isopro-panoli vedellä, minkä jälkeen sitä ei enää voida käyttää sariinin synteesis-sä. Itse sariini tuhotaan hypokloriitin avulla. Lopuksi kaikki neutraloidut tai hajotetut yhdisteet poltetaan.

Kemistejä odottaarankka tehtävä

Todentaminen on aina toteuttava kah-della eri menetelmällä. Sariinin tapauk-sessa tämä tarkoittaa kahta eri massa-spektrometristä detektointia. Niitä voivat olla esimerkiksi elektroni-ionisaatiolla (EI) ja kemiallisella ionisaatiolla (CI) saatava tieto. Lisäksi etsitään sariinin hajoamistuotteita joko virtsa- tai ympä-ristönäytteistä.

Verifi

n

Verifin on koonnut sarjan sinisiä kirjo-ja, joissa kuvataan kemiallisten asei-den määrittämisessä käytettyjä mene-telmiä. Kirjoja voi tilata Verifinistä.

Sariini on Hitlerin Saksassa kehitetty kemiallinen ase. Organofosfaatteihin kuuluva yhdiste on äärimmäisen myr-kyllinen. Aineen kemiallinen kaava on C4H10FO2P.

Hermokaasuna sariini lamauttaa ihmisen hermojärjestelmän. Sariinille altistunut ihminen tuntee ensin puris-tusta rinnassa eikä saa kunnolla hen-gitettyä. Sen jälkeen hän alkaa voida pahoin ja oksentaa, kunnes vajoaa koomaan ja tukehtuu kuoliaaksi.

Sariini hajoaa ihmisessä ja ympä-

ristössä mutta jättää jälkeensä hajoa-mistuotteita, joiden perusteella tappa-van aineen käyttö voidaan todentaa.

Natsit eivät käyttäneet sariinia toi-sessa maailmansodassa, koska pel-käsivät liittoutuneiden kostoiskua vas-taavalla aineella. Sen sijaan myrkkyyn turvasi Irakin Saddam Hussein, joka vuonna 1988 tuhosi sen avulla tuhan-sien ihmisten kurdiasutuksen.

Myös Tokion metron terrori-isku vuonna 1995 tehtiin sariinilla.

Natsien tappava keksintö

97/2013 KEMIA

”Todella hienoa. En pysty edes sanoin kuvailemaan, miltä tämä tuntuu.”

Näin kommentoi Verifinin johtaja Paula Vanninen vuoden 2013 No-belin rauhanpalkintoa, joka myön-nettiin 11. lokakuuta kansainvälisel-le kemiallisen aseen kieltojärjestölle OPCW:lle.

Palkitsemisen taustalla vaikuttaa vahvasti Suomessa jo neljän vuosi-kymmenen ajan tehty tutkimustyö kemiallisten aseiden aseriisunnan hy-väksi. Työ alkoi vuonna 1973 kemi-allisen aseen CW-tutkimusprojektis-sa, jonka jatkajaksi Verifin-instituutti vuonna 1994 perustettiin.

Paula Vanninen on ollut kiinteästi mukana OPCW:n toiminnassa siitä lähtien, kun hänet vuonna 2005 va-littiin instituutin johtajaksi.

Suomalaisprofessori kuuluu OPCW:n 24-henkiseen tieteelliseen elimeen Scientific Advisory Boar-diin, joka toimii järjestön pääjohtajan neuvonantajana tieteellis-teknisissä asioissa. Vannisen tuorein selvitys järjestölle koskee risiiniä, suurta ko-ristekasvia, jonka siemenet ovat si-sältämänsä glykoproteiinin takia erit-täin myrkyllisiä.

Nobelin rauhanpalkinto luovute-taan OPCW:lle joulukuussa Oslossa.

Suomi vahvasti mukanaNobelilla palkitussa rauhantyössä

Paula Vannisella on täysi syy iloita Nobe-lin rauhan-palkinnosta. Maailmassa on vain 17 laborato-riota, joilla on pätevyys analysoida kemiallisen aseen yhdis-teitä. Yksi niistä on Verifin.

Sariinin määritys on siinä suhteessa helppoa, että näytteenkäsittely ja analyysi ovat jo ennalta tiedossa. Vaikeaksi asian tekevät näytteiden alhaiset pitoisuudet.

”Moni laboratorio onkin epäonnistunut yrittäessään saada pätevyyttä kemiallisten taisteluaineiden määrittämiseen”, Vanni-nen huomauttaa.

Sariinin lisäksi Verifinin laboratoriol-la on valmius seuloa ja analysoida lähes 10 000 muuta kemiallisiin aseisiin liitty-vää ainetta. Työssä käytetään paljon rik-ki-, typpi- ja fosforiselektiivisiä detekto-reita sekä massaspektrometria.

”Myös NMR on ollut erinomainen työ-kalu meille kautta vuosien.”

Työtä kiireessä ja paineessa

Helsingin yliopiston kemian laitoksen yh-teydessä toimivassa Verifinissä työskente-lee kaikkiaan 11 tutkijaa, jotka ovat yhtä lukuun ottamatta kemistejä. Henkilökun-nan vaihtuvuus on Paula Vannisen mukaan ollut pientä. Jotkut ovat olleet talossa jo yli 30 vuotta.

”Tietotaidon siirtyminen vanhemmalta polvelta nuoremmalle on erittäin tärkeää ja varmasti yksi syy siihen, että labora-toriomme ei ole vielä kertaakaan epäon-nistunut OPCW:n pätevyystesteissä, joita järjestetään vuosittain.”

Kemiallisten aseiden valvonta edellyt-tää, että Verifin on täydessä valmiudessa lähes ympäri vuorokauden seitsemän päi-vää viikossa.

Kun analyysipyyntö tulee, instituutin on ilmoitettava vuorokauden kuluessa, kyke-neekö se hoitamaan tehtävän. Jos vastaus on myönteinen, näytteet lähtevät kohti Helsinkiä.

Kello alkaa tikittää samalla hetkellä, kun näytteet saapuvat perille. Analyysien tulos on ilmoitettava viimeistään kahden viikon kuluttua, joten laboratoriossa alkaa kuumeinen toiminta saman tien.

”Yleensä riippuu näytteestä itsestään, mitä sille tehdään. Ensin kuitenkin vali-taan sopivat esikäsittelymenetelmät, sit-ten analyysimenetelmät”, Paula Vanninen kertoo.

Osaajien kokemus takaa sen, että työ su-juu myös kiireessä ja paineen alla. Kun analyysit on onnistuneesti tehty ja tulok-set valmiina, niistä laaditaan vaatimus-ten mukainen raportti ja toimitetaan se OPCW:hen.

Menetelmät koottu sinisiin kirjoihin

Vaikka kemiallisen aseen valvojien työ on salaista, tutkijoiden käyttämät analyysi-menetelmät eivät sitä ole.

Kun kemiallisen aseen analytiikkaa ai-koinaan alettiin kehittää, Verifin oli alan

Verifi

n

laboratorioista ainoa, joka toimi yli-opiston yhteydessä. Instituutilla oli si-ten mahdollisuus käyttämiensä mene-telmien julkaisuun, ja alkunsa sai sini-siksi kirjoiksi kutsuttu kirjasarja.

Ensimmäinen sininen kirja näki päi-vänvalon vuonna 1977, ja tähän men-nessä niitä on julkaistu yhteensä 23.

Viimeisin sininen kirja ilmestyi vuonna 2011. Sen tekemiseen osallistui reilut 40 kirjoittajaa 14 laboratoriosta ympä-ri maailmaa, mutta työtä koordinoi yhä Verifin.

Marja Saarikko on kemisti ja vapaa toimittaja.

marja@sanasaari.fi

TÄTÄ MIELTÄ

Kaupungistumisen ongelmatratkeavat yhteistyölläEUROOPAN UNIONIN väestöstä 68 prosenttia asuu nykyään kaupungeissa. Niissä on EU:n komission mukaan par-haat edellytykset tehdä maanosasta entistä innovatiivisempi.

Kaupungistuminen tuo mukanaan myös monenlaisia haasteita. Niihin vas-tataan parhaiten monialaisella, tieteiden-välisellä yhteistyöllä.

Esimerkin yhteistyön voimasta Suo-messa tarjoaa Urban Mill, Otaniemen sykkivässä pöhinäsydämessä koekäyt-töön avattu innovaatioalusta. Sen taus-talla ovat muun muassa Espoon kaupunki ja Aalto-yliopisto, jotka aloittivat kehitys-työn EUE (Energizing Urban Ecosystems) -tutkimusohjelmassa vuonna 2012.

Varsinainen toiminta pääsi vauhtiin keväällä 2013, kun EUE-ohjelman osato-teuttaja Järvelin Design Oy keräsi start-up-hengessä kokoon laajan pioneeriyh-teisön.

ENTISESSÄ VTT:N laboratoriohallissa Design Factoryn ja Startup Saunan kyl-jessä sijaitseva Urban Millin 1 300 neliön tila tuo yhteen urbaanin ympäristön, elä-män, palveluiden ja kaikkialla läsnä ole-van tietotekniikan tutkijat, innovaattorit ja käyttäjät.

Joukkoon mahtuu myös kaupunkien virkamiehiä, yritysten henkilöstöä, uusia yrittäjiä, opettajia, opiskelijoita ja alum-

neja sekä rakennetun kaupunkiympä-ristön asukkaita. Yhdessä tehtävän työn tulokset ovat näkyvillä joko fyysisesti tai virtuaalisesti.

Paitsi tila Urban Mill on myös yhteisö ja palvelu. Monesta muusta kehitysalustasta Urban Mill poikkeaa siten, että se on itse aktiivinen toimija teema-alueellaan.

Työparini Kari Mikkelän sanoja laina-takseni, tilassa tapahtuvien kohtaamisten kautta syntyy uusia kontakteja, vuorovai-kutusta ja uusia merkityssuhteita. Jaetut merkitykset lisäävät ihmisten välistä luot-tamusta, mikä on edellytys aidolle yhteis-työlle ja vaihdolle. Molemminpuoliseen hyötyyn perustuva vaihto synnyttää uusia innovaatioita.

Urban Millin tavoitteena on auttaa luo-maan käyttäjälähtöisiä, kilpailukykyisiä ratkaisukonsepteja, joita voidaan sovel-taa niin olemassa oleville kuin uusille alu-eille. Esimerkiksi energiankäytön ja liikku-misen ratkaisuja integroidaan rakennetun ympäristön suunnitteluun, maankäyttöön ja palveluiden tuottamisen ekosysteemei-hin.

Valmistelussa on myös yhteishank-keita, jotka liittyvät muun muassa hyvin-vointipalveluihin, ruokaekosysteemeihin, lähituotantoon ja älykkäisiin verkottunei-siin tiloihin. Eri alojen opiskelijoita on kyt-ketty mukaan toimintaan monitieteisten kurssien kautta.

Tom

mi H

olls

tröm

HYVÄ ESIMERKKI innovaatioalustan tukemasta yrittäjyydestä on kemian opis-kelijan ideasta alkunsa saanut startup-yri-tys Consair Oy.

Yritys on kehittänyt Urban Millin tiloissa uutuuslaitettaan, joka poistaa rakennus-työmaiden laastipölyn lähes täydellisesti. Nyt laite on jo leviämässä käyttöön eri puolilla maata.

Kuluneet kahdeksan kuukautta ovat osoittaneet, että yhteistyöalustalle on selvä tarve. Urban Millin käyttäjäverkos-tossa on jo parisataa alan projektia ja organisaatiota. Urban Millissä järjestetyt noin 200 tapahtumaa ovat houkutelleet yhteensä 5 000 osallistujaa Suomesta ja ulkomailta.

Mukaan yhteistyöhön ovat tervetulleita myös kemian alan yritykset ja tutkijat, sillä kemia on läsnä kaikkialla rakennetussa ympäristössä. Yllättävillä kohtaamisilla voidaan luoda jotain aivan uutta.

Mitäpä jos tekisimme elinympäristö-ämme parantavista ratkaisuista huikeita menestystarinoita. Jos suomalaisista pelifirmoista maksetaan maailmalla mil-jardeja, minkä arvoisia olisivatkaan uudet urbaanit innovaatiot?

Lars Miikki

lars.miikki@urbanmill.fiwww.urbanmill.org

7/2013KEMIA10

Lars Miikki on kemian tekniikan

diplomi-insinööri, joka työskentelee vanhempa-na konsulttina Järvelin Design Oy:ssa ja urbaa-

nina myllärinä Urban Mill -pilotissa.

Prosessiteknisen tuotannon ja analyysitekniikan ammattitapahtuma

Messukeskus8.-9. lokakuuta 2014

Helsinki

www.easyfairs.com/PROSESSI

AMMATTITAPAHTUMA

8.-9. LOKAKUUTA 2014 | MESSUKESKUS

PROSESSITEOLLISUUDEN AMMATTILAISET KOKOONTUVAT JÄLLEEN ENSI VUONNA MESSUKESKUKSESSA!

Prosessiteollisuuden vaikuttajat ja päättäjät kohtaavat jälleen ensi vuoden lokakuussa Pro-sessiteollisuus 2014 -tapahtumassa. Tapahtuma on ammattilaisten kohtaamispaikka, jossa eri teollisuuden alojen päättäjät etsivät ratkaisuja prosessiensa tehostamiseen, analysointiin ja turvaamiseen.

Prosessiteollisuus 2014 palvelee kävijöitä eri teollisuuden aloilta, kuitenkin keskittyen pääasi-assa jalostusteollisuuden prosessitekniikkaan, automaatioon, testaus- ja mittaustekniikkaan sekä turvallisuuteen. Kohderyhmäämme ovat mm. kemianteollisuuden, sellu- ja paperiteolli-suuden, petrokemian, kaivos- ja terästeollisuuden ja elintarviketeollisuuden alojen päälliköt, kehittäjät, suunnittelijat, ostajat ja johto.

Tervetuloa Messukeskukseen vuoden suurimpaan prosessiteollisuuden kohtaamispaikkaan 8.-9. lokakuuta!

Betonin perusainesosa sementti tehdään pääosin kalkkikivestä. Run-koaineena käytettiin ennen luonnon-ainetta, soraa tai kalliomursketta.

Nykyään betoniin lisätään seosai-neiksi teollisuuden sivuvirtoja, esi-merkiksi raudan ja teräksen tuotan-nossa syntyvää masuunikuonaa ja kivihiilen poltosta jäävää lentotuh-kaa. Seosaineiden osuus betonista on kymmeniä prosentteja.

Betonin ominaisuuksia, kuten työstettävyyttä, on muunneltu lisä-aineiden avulla niin, että nykybetoni on materiaalina pitkälti toisenlainen kuin edeltäjänsä. Lisäaineiden käyt-tö on yleistynyt 1960-luvulta lähti-en. Tätä nykyä lähes kaikki betoni sisältää lisäaineita.

Nykybetonin vaikutukset sisäil-maan ja materiaalin elinkaaren lop-pupäässä myös ympäristöön saatta-vat olla suuret. Betonikemikaalien käyttöä ei ole rajoitettu mitenkään.

Terveys- ja ympäristöriskejä ei tunneta

Betonin pimeä

Modernien betonimateriaalien sääntelyssä ja

tuntemuksessa on suuria aukkoja. Rakennusteollisuus

upottaa asuinympäristöömme materiaaleja, joiden

valmistuksessa on hyödynnetty teollisuuden

sivuvirtoja ja haitallisia kemikaaleja.

Lopputuotteiden terveys- ja ympäristö-

riskejä ei tunneta eikä kosteus-

käyttäytymistä osata

ennakoida.

Johtava tutkija Anna Kronlöf VTT:stä sanoo, että sadan vuoden kokemusperäisellä tiedolla betoni sopii vaikkapa kaivoveden säilyttä-miseen.

”Kun nykyisten betonien koostu-musta muutetaan esimerkiksi uusilla lisä- ja seosaineilla, terveys- ja ym-päristövaikutukset tulee selvittää ta-pauskohtaisesti.”

Valmistajat eivät kerro, kemikaaliasetus ei rajoita

Betonin lisäaineiden koostumukset ovat tuotesalaisuuksia, eivätkä ne ole edes viranomaisten tiedossa. Moder-nin kiven koko koostumuksesta, sen kosteusteknisestä käyttäytymisestä ja seosaineiden terveysvaikutuksis-ta on hankala saada tietoa.

Puutteellinen tietämys kävi ilmi, kun Kemia-lehti kysyi laajasti vi-ranomaisilta, tutkijoilta ja teollisuu-den edustajilta tietoja siitä, millai-sia aineita betonissa tarkkaan ottaen on, miten ne reagoivat keskenään ja millaiset niiden terveysvaikutukset ovat.

Euroopan kemikaaliviraston

7/2013KEMIA12

Katja Pulkkinen

Betoni on veden jälkeen maailman käytetyin materiaali. Professori Ve-sa Penttala Aalto-yliopiston raken-nustekniikan laitoksesta on laske-nut, että maailman betonituotannol-la voitaisiin rakentaa kolme metriä leveä ja kolme metriä korkea silta maasta kuuhun joka vuosi.

Rakennusteknisesti betoni on ke-hittynyt vuosien varrella huimas-ti. Samalla betonin koostumus on muuttunut radikaalisti.

Echan tiedossa ei ole yhdenkään be-tonin lisäaineen tarkkaa koostumus-ta, sillä kyseessä ovat seokset, joi-den sääntely ei kuulu EU:n Reach-kemikaaliasetuksen piiriin.

Jos haluaa valmistaa tai maahan-tuoda betonin lisäaineen, joka sisäl-tää vaikkapa metakrylaattihappoa, 1,4-dioksaania, etyleenioksidia, arseenia ja bisfenoli A:ta, tälle ei Echan mukaan ole estettä.

”Näistä kemikaaleista minkään käyttöä betonissa ei valvota tai ole rajoitettu. Ainoastaan arseeni, jos se esiintyy arseenihapon muodossa, on lisätty erityistä huolta aiheuttavien aineiden ehdokasluetteloon”, viras-tosta vastattiin lehden kyselyyn. Ar-seeniakin saa silti käyttää.

Arseenia päätyy betoniin lähinnä sen seosaineesta lentotuhkasta. Mui-ta aineita, jotka sisältyvät Echalle lä-hetettyyn tiedusteluun, käytetään be-tonin lisäaineiden valmistuksessa.

1,4-dioksaani on ihmiselle myr-kyllinen, hajoaa hitaasti luonnossa, ja sen on todettu paikoin saastutta-neen pohjavesiä.

Etyleenioksidi voi aiheuttaa ast-maa, lyhytaikaisempi altistus hen-

”Betoni on nykyään enemmän kemiaa kuin hiekkaa.”

Scanstockphoto

genahdistusta, huonoa oloa ja väsy-mystä. Se on luokiteltu syöpää ai-heuttavaksi ja mahdollisesti myös mutageeniseksi yhdisteeksi.

Bisfenoli A on todettu karsinogee-niseksi, ja se käyttäytyy todennäköi-sesti elimistössä hormonin tavoin.

Betonin valmistuksessa on jo luo-vuttu eräiden haitallisten aineiden käytöstä. Melamiini-formaldehydi-, naftaleeni- ja lignosulfonaattipoh-jaiset notkistimet ovat korvautuneet pääasiassa uudemmilla polykarbok-sylaattipohjaisilla kampamaisilla polymeereillä.

”Eihän näitä mitenkään mitata”

Moni asiantuntija arveli, että beto-nissa on lisäaineita niin pieniä mää-riä, ettei niillä ole merkitystä. He luottivat lisäksi siihen, että aineet

pysyvät betonin sisässä eivätkä pää-se sieltä sisäilmaan. Varmuutta ei kuitenkaan ole kenelläkään.

Lisäaineita kehittävän kemianyh-tiö BASF:n Jan Klügge kertoo, että kuutiometrissä betonia on tavallises-ti 1–15 kilogrammaa lisäaineita.

”Eihän näitä aineita mitenkään mitata sisäilmasta”, sanoo kosteus- ja hometalkoiden ohjelmapäällikkö Juhani Pirinen ympäristöministe-riöstä ja harmittelee tutkitun tiedon puutetta. Hän ei usko lisäaineiden aukottomaan pysymiseen betonissa.

puoli

14 7/2013KEMIA

”Totta kai ne [lisäaineet] lähtevät liik-keelle siinä vaiheessa, kun betoni kui-vuu, ja liukenevat osittain veteen. Ve-sihöyrymolekyylien mukana ilmaan to-dennäköisesti tulee näitä komponentteja, mutta en tiedä, miten paljon.”

Pirinen alleviivaa useasti, että ei tiedä. Kukaan muukaan ei tunnu tietävän, mi-ten seos- ja lisäaineista tehty materiaali käyttäytyy kosteassa, toimiiko se esimer-kiksi toksisten mikrobien kasvualustana ja millaiset yhteisvaikutukset sadoilla uusilla aineilla on.

Juhani Pirisen mukaan olennaista on se, osallistuvatko lisäaineet hydratoitu-misreaktioon vai jäävätkö ne aineeseen kiinni, sekä se, ovatko aineet katalysaat-

torityyppisiä vai osallistuvatko ne sidok-sen muodostamiseen.

Betonin elinkaaren loppupäässä aineet joka tapauksessa alkavat liueta ympäris-töön.

”Tähän asiaan luonnonsuojelijat eivät ole vielä heränneet.”

Purkubetonista mitataan haitta-aineita sen määrittämiseksi, voidaanko betoni-murskaa käyttää maarakentamiseen vai onko se kaatopaikkatuote. Haitta-ainelis-tat eivät kata kaikkia betonissa käytettyjä ainesosia, ja uusimmat kemikaalit puut-tuvat listoilta kokonaan.

”Loppujen lopuksi kuluttajat päättävät”

Rakennustuoteteollisuuden ympäristö- ja energiajohtaja Pekka Vuorinen painot-

taa rakennuskemikaalien tarkoituksen-mukaisuutta.

”Euroopassa on maita, kuten Ruotsi, joissa tunnutaan pyrittävän kemikaalitto-maan yhteiskuntaan. Se tuntuu vähintään oudolta, kun huomioidaan esimerkiksi rakennuskemikaalien monet pitkäaikais-kestävyyttä ja turvallisuutta parantavat ominaisuudet.”

Vuorinen toimii Suomen edustajana betonistandardien laadinnassa Euroo-pan standardointikomiteassa CEN:ssä. Hänen mielestään ei ymmärretä, että ke-mikaaleilla on tuotteissa toiminnallinen funktio.

”Joka tapauksessa niiden vaikutukset arvioidaan osana tuotteita, joissa niitä käytetään”, Vuorinen uskoo ja kertoo tuotevalmistajien antavan yhteismitallis-

BetonitermejäBetoni• on ihmisen valmistama keinotekoinen kivi. Se tehdään sementistä, runkoaineesta sekä seosaineista, ja lisäksi sen omi-naisuuksia säädellään lisäai-neilla.

Sementti• on betonin perusai-nesosa. Sementin pääainesosa on kalkkikivi. Sementin klinkke-rimineraalit muodostavat reagoi-dessaan kovan huokoisen kiven, joka sitoo betonin runkoaineet yhteen.

Lisäaineet• ovat kemikaaleja, joilla säädellään muun muassa betonin työstettävyyttä, pakka-senkestoa ja kovettumisnope-utta. Osuus yleensä enintään prosentteja betonin massasta.

Seosaineet• ovat betonin run-koaineen (soran tai kalliomurs-keen) tilalla nykyisin käytettä-viä teollisuuskuonia ja tuhkia. Osuus kymmeniä prosentteja betonin massasta.

Argentiinalainen Puente de la mujer -silta on esimerkki nykyajan vaikuttavasta betoniarkkitehtuurista.

Kuv

at: S

cans

tock

phot

o

100-luvulla rakennetun roomalaisen Pantheonin temppelin kupoli on esimerkki antiikin ajan betoniosaamisesta. Temppeli on tehty hiekasta ja laavakivestä, jotka sidottiin yhteen kalkkikiven ja potsolaanin sekoituksella.

Maailman betonituotannolla voitaisiin rakentaa

kolme metriä leveä ja kolme metriä korkea silta maasta kuuhun

joka vuosi.

157/2013 KEMIA

Betonia mainostetaan lahoamattomana ja homehtumattomana materiaalina. Betoni kuitenkin toimii mikrobien kasvualusta-na kuin mikä tahansa materiaali – jopa paremmin.

Kun Tanskan teknillisen yliopiston systeemibiologian laitoksessa tutkittiin 18 rakennusmateriaalin homehtumis-herkkyyttä, betoni sijoittui toiseksi.

”Betonia herkempi homehtumaan oli vain kipsilevy”, kertoo tutkimusta ve-tänyt apulaisprofessori Birgitte Ander-sen.

Andersenin mukaan mikrobikasvustoa löytyi etenkin vaakapinnoilta otetuista betonikappaleista sekä paljailta pinnoil-ta että tiilien ja puulattioiden alta.

”Toisin sanoen sieltä, minne pölyä ja kosteutta kertyy.”

”Betonia herkempi homehtumaan oli vain kipsilevy.”

Hopeasija hometestissäBetoni oli hyvä kasvualusta etenkin

Chaetomium- ja Aspergillus-mikrobeille, jotka ovat tyypillisiä kosteusvauriolajeja. Mikrobien erittämät VOC-päästöt on lii-tetty terveysriskeihin.

”Laboratoriotesteissä agar-alustoilla monet näistä mikrobilajeista voivat tuot-taa mykotoksiineja ja muita biologisesti aktiivisia komponentteja. Chaetomiumin tuottamat aineenvaihduntatuotteet tun-nistaa siitä, että ne haisevat vanhalle ta-lolle tai märälle koiralle”, Andersen ku-vailee.

Suomessa betonin mikrobikasvua on selvittänyt sisäilma-asiantuntija, diplo-mi-insinööri Pirjo Prokkola, jonka tu-lokset ovat samansuuntaisia kuin tans-kalaistutkijoiden. Myös hän on löytänyt betonista vaarallisia mikrobikasvustoja

Yhdessä kerrostalossa voi olla jopa kymmeniä eri betonityyppejä: yhtä laatua rungossa, toista parvekkeissa, kolmatta lattioissa.

ja kosteusvaurioiden indikaattorilajeja, kuten sädesieniä.

Prokkola on huomannut, että esimer-kiksi kevytbetonia markkinoidaan meillä homehtumattomana materiaalina.

”Sehän ei pidä paikkaansa. Hämmäs-telenkin, ettei rakennusalalla ole saman-laista väitevalvontaa kuin esimerkiksi ra-vitsemuksellisista väitteistä on.”

Betonista sanottua”Haihtuminen ja terveysvaiku-tukset ovat asia, joka pitää ottaa huomioon. Jos aineet on väärin valittu, niin ongelmia voi tulla. Valmistajat eivät kuitenkaan ole mitään pikkupajoja.” Markku Leivo, johtava tutkija, VTT

”Jos betoniin todella laitetaan 20 litraa lisäainetta kuutiolle, en ihmettele yhtään, että sillä voisi olla terveysvaikutuksia.”Juhani Pirinen, kosteus- ja ho-metalkoiden ohjelmapäällikkö, ympäristöministeriö

”Kyllä jotkin betonin lisäaineis-ta voivat olla sellaisia, joita ho-meet voisivat käyttää.”Vesa Penttala, professori, Aalto-yliopiston rakennustek-niikan laitos

”Koti kannattaa rakentaa beto-nista. Se kun tuo lukuisten mui-den ominaisuuksien mukana myös kosteusteknisen varmuu-den.”www.betonitalo.fi, Rakennus-tuoteteollisuus ry

”Betoni on nykyään enemmän kemiaa kuin hiekkaa, noin kar-keana linjauksena.”Johtava tutkija Markku Leivo, VTT

16 7/2013KEMIA

Lisäaineet mullistivat betonialanLisäaineet ovat avanneet betonille uusia ulottuvuuksia. Esimerkiksi huokostimil-la betoniin saadaan pieniä ilmakuplia, jotka parantavat materiaalin pakkasen-kestävyyttä. Rakennukset ovat niiden ansiosta aiempaa pitkäikäisempiä.

Seosaineilla ja lisäaineilla betonista on tehty pienirakeisempaa ja työstettäväm-pää, joten sitä voidaan pumpata työmaal-le suoraan betoniasemalta saapuvasta säiliöautosta.

Lisäaineet ovat mahdollistaneet uu-denlaisten työmenetelmien ja aineyhdis-telmien käytön tavallisessa rakentami-sessa, mutta ne ovat avanneet ovia myös erikoisrakenteille.

Merkittävimpiin lisäaineisiin kuuluvat vuosituhannen vaihteessa alalle tulleet tehonotkistimet, joilla betonista tehdään helppovaluisempaa.

Kemianjätti BASF kehitti notkistin-teknologian avulla erityisen betoniseok-sen, jonka avulla valmistettiin maailman korkein rakennus, Dubain Burj Khalifa.

”Seos voitiin pumpata 600 metrin kor-keuteen yhdellä kertaa”, kertoo BASF:n Ready Mix -betoniseoksen markkinointi- päällikkö Jan Klügge Saksasta.

Maailman korkeimmalla rakennuksella Burj Khalifalla on mittaa huimat 828 metriä.

Päästöjättiläisestä hiilinieluksiBetonin tuotanto kuluttaa huomattavasti energiaa. Noin viisi prosenttia maail-man hiilidioksidipäästöistä on peräisin betonin valmistuksesta.

Toisaalta betoniteollisuus on näyttänyt muille mallia päästöjen vähentämi-sessä. Kun monilla aloilla päästötavoitteiden saavuttaminen tekee tiukkaa, betoni- teollisuus on alittanut tavoitteet reilusti ja jopa etuajassa. Esimerkiksi suoma-laisen Finnsementin hiilipäästöt laskivat vuodesta 1990 vuoteen 2012 yli 26 prosenttia sideainetonnia kohden.

Betoni myös sitoo matkan varrella hiiltä takaisin itseensä. Kun talo puretaan ja murskataan takaisin hiekaksi, soraksi tai uuden betonin raaka-aineeksi, beto-nista tulee merkittävä hiilennielijä.

ta tietoa esimerkiksi rakennustuotteiden CE-merkinnöissä.

”Loppujen lopuksi kuluttajat päättävät siitä, mikä kemikaalien käytössä on hy-vää ja mikä huonoa.”

”Jätteen turvallinen käyttö varmistettava”

Betonin lisäaineiden lisäksi mahdollisen ongelman muodostavat betonin seosai-neet.

Teollisuuden sivuvirtojen hyödyntä-minen betonissa on järkevää sekä talou-dellisesti että ekologisesti ajateltuna. Jä-tevuoret pienentyvät, eikä neitseellistä

luonnonmateriaalia tarvita yhtä paljon kuin aiemmin.

Kuonien ja tuhkien raskasmetallipitoi-suus voi kuitenkin olla korkea.

Esimerkiksi lentotuhkalle on annettu ympäristökelpoisuuden osalta raja-arvot silloin, kun sitä käytetään ns. MARA-asetuksen mukaisesti maarakentamises-sa. Asetuksen mukaan maarakentami-seen käytettävästä tuhkasta on tutkittava haitta-aineet ja niiden liukoisuus.

Kun samaa tuhkaa lisätään rakennuk-sissa käytettävään betoniin, tilanne on

vielä tällä hetkellä toinen. Vastaavanlai-set ympäristökelpoisuusmenettelyt kuin maarakentamisessa ovat kuitenkin jo valmisteilla EU-tasolla.

Jätteiden käyttö uusiotuotteina yleis-tyy, ja tämä koskee myös rakentamista. Lisäksi seosaineena on joissain Euroo-pan maissa alettu käyttää kierrätysbeto-nia, jota uusiokäytetään myös maaraken-tamisessa.

Rakennus- ja purkujätteestä päätyy tä-tä nykyä kierrätykseen noin 70 prosent-tia.

”Hämmästelen, ettei rakennusalalla ole väitevalvontaa.”

Scan

stoc

kpho

to

K O M M E N T T I

Valvonnan musta aukkoViranomaisvalvonnassa betoniriskien kohdalla näyttää olevan musta aukko.

Betonin valvonta on keskittynyt materiaalin raken-nusteknisiin ominaisuuksiin, mutta terveysvaikutusten arviointi on käytännössä unohdettu, ja ympäristöarvi-oinnissakin on isoja aukkoja.

Juttua varten haastateltiin kymmeniä viranomaisia ja tutkijoita sekä asiantuntijoita betoni- ja rakennustuote-teollisuudesta.

Ympäristöministeriöstä ei löytynyt henkilöä, joka olisi osannut kertoa betonin vaikutuksista terveyteen. Ministeriöstä neuvottiin kääntymään muun muassa Tu-kesin tai Betoniteollisuus ry:n puoleen.

Tukesissa asiaa palloteltiin, kunnes löytyi ihminen, jonka vastuulle betonin ja sen lisäaineiden terveystur-vallisuus olisi periaatteessa kuulunut. Hänellä ei kuiten-kaan ollut asiasta tietoja. Tukes myönsikin, että viras-tossa on tässä kohdin tietoaukko.

Asiaa selviteltyään Tukes palasi aiheeseen ja ilmoitti, että ainoa aine, jonka määrää betonissa on rajoitettu, on liukoinen kuusiarvoinen kromi. Virasto myös valvoo betonin kromirajaa.

Suomen ympäristökeskuksessa ei ollut ketään, joka olisi tuntenut aihepiiriä. Syke ohjasi osoittamaan kysy-mykset muun muassa VTT:hen.

VTT kertoi, että lisäaineiden valvonnasta ja niiden terveysvaikutuksista saa tietoa aineiden valmistajilta ja tuotteiden käyttöturvallisuustiedotteista. Tiedotteissa ei kuitenkaan ole lueteltu lisäaineiden ainesosia lukuun ottamatta muutamia vaaralliseksi listattuja yhdisteitä.

Jatkokyselyn jälkeen VTT:stä neuvottiin ottamaan yhteyttä betoniteollisuuteen.

Asiantuntijat luottivat betoninormeihin ja -standar-deihin turvallisuuden takeena. Euroopan standardointi-komitean CEN:n laatimissa standardeissa ei kuitenkaan ole otettu huomioon terveysaspektia. Niissä ei aseteta betonin lisä- ja seosaineiden ainesosille käyttörajoituk-sia muutoin kuin rakennusteknisestä näkökulmasta.

Myöskään CE-merkintä ei rajoita seos- ja lisäainei-den haitta-aineiden käyttöä.

Uudenmaan ELY-keskuksesta vahvistettiin, että be-toni tulee valvonnan piiriin vasta, kun siitä tulee pur-kujätettä. Ympäristölupa vaaditaan betonijätteelle, ei betonin asumisaikaiselle käytölle.

Katja Pulkkinen

”Jätteen hyödyntäminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta toiminnan tulee olla tuotteen-omaista ja jätteen turvallinen käyttö materiaalitoimittajan toimesta varmistettu ja osoi-tettu”, VTT:n erikoistutkija Jutta Laine-Ylijoki sanoo.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja. pulkkinen.katja@gmail.com

Juttua varten ovat antaneet tietoja muun muassa johtava tutkija Markku Leivo VTT:stä, tekniikan tohtori Risto Man-nonen Suomen betoniyhdis-tyksestä, Rudus Oy:n kehi-tyspäällikkö, vihreän betonin asiantuntija Vesa Anttila, Aaro Kohonen Oy:n betoniteknolo-gia-asiantuntija Elina Paukku ja professori Vesa Penttala Aalto-yliopiston rakennustek-niikan laitoksesta.

Palvelumme kattaa tarvittaessa kaikki toimenpiteet näytteenotosta ja esikäsittelystä itse analyysiin

•Raaka-aineiden ja lopputuotteiden varmentaminen•Sivutuotteiden ja jätteiden analysointi ja loppukäyttölausunnot•Erikoisanalytiikka, mm. Suomen laajin alkuainevalikoima•Prosessiongelmien ratkaisu•Laboratoriopalvelujen osittainen tai täydellinen ulkoistaminen

Asiantunteva laboratoriokumppanisi

www.labtium.fi | Espoo • Jyväskylä • Kuopio • Outokumpu • Rovaniemi • Sodankylä

18 7/2013KEMIA

AJANKOHTAISTA

Euroopan biotekniikkaviikon Suomen-tapahtumissa pohdittiin muun muassa kemianteollisuu-den merkitystä biotaloudessa.

Maija Pohjakallio

”Kemia on biotalouden kehittämisessä välttämätön ja monin tavoin mukana. Avainasemassa on kuitenkin kumppa-nuus, sillä yhtenä lähtökohtana on teol-lisuuden ja luonnon kiertojen yhteenra-kentaminen.”

Näin sanoi Kemianteollisuus ry:n toi-mitusjohtaja Timo Leppä Kemia ja bio-talous -seminaarissa, joka järjestettiin Helsingissä 30. syyskuuta osana Euroo-pan biotekniikkaviikon ohjelmaa.

”Toiveemme on, että biotaloutta ke-hitetään laaja-alaisesti ja tasavertaisessa yhteistyössä eri toimialojen kesken.”

Kemianteollisuus ry:n isännöimä se-minaari keräsi lähes 80 kiinnostunutta osallistujaa. Tilaisuudessa julkistettiin toimialajärjestön teettämän biotalous-selvityksen päätulokset ja kuultiin konk-reettisia esimerkkejä biotaloudesta alan yrityksissä.

Kestävä kilpailuvaltti

DuPontin tutkimus- ja kehitystoiminta tähtää ihmiskunnan suuriin haasteisiin vastaamiseen, kertoi puheenvuorossaan johtaja Ilkka Kruus yhtiön Nutrition & Health -ryhmästä.

”Tavoitteenamme on parantaa ravin-nontuotantoa sekä ihmisten ja ympäris-tön turvallisuutta ja pienentää riippu-vuutta fossiilisista polttoaineista.”

Yhdysvaltalaisessa konsernissa työs-kentelee maailmanlaajuisesti yli 10 000 luonnontieteilijää ja insinööriä. Suo-messa DuPontin lippulaivoja ovat tutki-muskeskus Kirkkonummella, maailman suurin ksylitolitehdas Kotkassa sekä entsyymien tuotantolaitokset Hangossa, Jämsänkoskella, Naantalissa, Jokioisissa ja Vaasassa.

Myös lempääläläisessä Kiillossa biota-lous on tärkeä osa yrityksen toimintaa.

”Yksi strateginen linjauksemme on bioperäisten raaka-aineiden osuuden kasvattaminen tuotteissamme”, painotti yhtiön tuotekehitystuen päällikkö Lilli Puntti.

”Jo nyt Kiillolla on markkinoilla esi-merkiksi tärkkelystä sisältäviä tapetti-liimoja ja risiiniöljyä sisältäviä liimoja. Maitohappopohjaisen liiman kehittämi-nen on loppusuoralla.”

Puntin mukaan asiakkaat ovat kiinnos-tuneita tuotteiden ”vihreydestä”.

”Etenkin Keski-Euroopassa raaka-ai-nepohjan bioperäisyys on kilpailuvalt-ti.”

Kemia kasvattaa arvoa

Mäntyöljyä jalostava Forchem investoi vuosina 2000–2002 Rauman-laitokseen-sa noin 70 miljoonaa euroa. Tämän vuo-den lisäinvestoinnit ovat 14 miljoonaa. Metsäteollisuuden sivutuotteesta teh-dään jalosteita pääasiassa kemianteolli-suuden käyttöön.

”Jalostus kasvattaa biomassan arvoa ja tuottaa kemikaaleja, joiden ansiosta fos-siilisista raaka-aineista valmistettujen kemikaalien käyttöä voidaan vähentää”, kertoi Forchemin toimitusjohtaja Risto Näsi.

Yhtiö kannattaa biomassojen kaskadi-käyttöä eli eri ainesosien hyödyntämistä vaiheittain mahdollisimman tehokkaasti siten, että lopputuloksena on mahdolli-

simman korkean lisäarvon tuotteita.”Poltettavaksi joutavat sellaiset jakeet

kuin mäntyöljypiki, josta ei muuta saada irti kuin energiaa.”

Arvotuote on myös Neste Oilin uusiu-tuva NExBTL-diesel, joka tänä vuonna tuottaa yhtiön arvion mukaan yli 200 miljoonan euron liikevaihdon.

”Pitkäjänteinen, jo 1990-luvulla käyn-nistynyt panostuksemme uuden teknolo-gian kehittämiseen ja patentointiin on al-kanut tuottaa tulosta”, kertoi yhtiön tek-nologiajohtaja Lars Peter Lindfors.

NExBTL-teknologian suuria etuja on laaja raaka-ainepohja. Dieselin raaka-aineeksi sopivat esimerkiksi erilaiset kasviöljyt, eläinperäiset jäterasvat sekä kasviöljyjen jalostuksessa syntyvät si-vutuotteet. Yksi tulevaisuuden raaka-ai-neista voi olla oljesta valmistettava mik-robiöljy.

Uusiutuvaa NExBTL-naftaa voidaan käyttää paitsi polttoaineena myös bio-muovien valmistuksen raaka-aineena.

Kirjoittaja on kemian tekniikan tohtori, joka työskentelee Katme Consulting

Oy:ssa.maija@pohjakallio.com

Kemia on olennainen osa biotaloutta, sanoi seminaarissa puhunut Kemianteolli-suus ry:n toimitusjohtaja Timo Leppä.

Biotaloudessa on

POSITIIVISTA PÖHINÄÄ

197/2013 KEMIA

Car

mel

a K

anto

r-Aal

tone

n

Bio on jo osakemianyritysten arkeaBiomassoja on hyödynnetty kemian-teollisuudessa vuosikymmeniä. Uusien tekniikoiden, toimintamallien ja sään-telyn siivittämänä biopohjaisten raaka-aineiden ja bioteknologian hyödyntämi-nen alalla yleistyy entisestään.

Yli 30 prosenttia Kemianteollisuus ry:n jäsenkyselyyn vastanneista yrityk-sistä kertoo, että biotalous on tärkeä osa niiden toimintaa jo nyt. Kun mukaan li-sätään biotaloutta seuraavat yritykset, prosenttiosuus nousee yli 80:een.

Yritykset miettivät biotalouden nä-kökulmasta erityisesti tuotannon sivu-virtojen ja jätteiden käsittelyä ja hyö-dyntämistä, tuotteiden raaka-aineiden uudistamista sekä uusiutuvan energian käyttöä ja energiatehokkuutta.

Vielä todellisuutta on fossiili-, mi-neraali- ja biotalouden rinnakkaiselo. Kaikki merkit viittaavat kuitenkin sii-hen, että bion osuus tässä talouksien ta-sapainossa kasvaa lähivuosina. 39 pro-senttia kyselyyn vastanneista yrityksistä arvioi bioperäisten raaka-aineiden tule-van käyttöön tuotteissaan viidessä vuo-dessa, ja 35 prosenttia ilmoitti bion hyö-dyntämisen jo käynnistyneen.

Yritysten kannalta on tärkeää hyö-

dyntää erilaisia biomassoja eli metsäbio-massan lisäksi esimerkiksi muita kasvi-peräisiä massoja (tärkkelys- ja öljykas-veja, olkea), erilaisia mikro-organismeja (bakteereja, hiivoja, homeita, leviä) sekä jäte- ja tähdebiomassoja.

Suurimpina biotalouden kehittämisen esteinä yritykset pitävät biopohjaisten raaka-aineiden huonoa saatavuutta ja korkeaa hintaa.

Mieluisa yhteistyökumppani bio-taloutta kehitettäessä on kotimainen t&k-kenttä. Silti esimerkiksi yritys-ten ja tutkimuskeskusten yhteistyös-sä on parantamisen varaa. Vain kolme prosenttia Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja puoli prosenttia Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuk-sesta on yritysten rahoittamaa. VTT:n tuotoista viidennes oli viime vuonna peräisin kotimaiselta yksityiseltä sek-torilta.

Suomen kemianteollisuus biotalou-dessa -selvityksen laati Maija Pohja-kallio ohjausryhmänään Riitta Juvo-nen, Carmela Kantor-Aaltonen ja Sa-mi Nikander Kemianteollisuus ry:stä. Selvityksen päätulokset ovat luettavissa osoitteessa www.chemind.fi.

Bioala voi hyvin Turussa. Kaupunki, elinkeinoelämä ja yliopistot puhaltavat yhteen hiileen, ja ekosysteemi toimii.

”Vuosina 2010–2012 syntyi 12 uutta startup-yritystä, Bayer rekrytoi keväällä 50 uutta työntekijää, ja Orion laajentaa toimitilojaan”, listasi esimerkkejä Tu-run kaupunginhallituksen puheenjohtaja Minna Arve.

Suomen Bioteollisuus ry:n puheen-johtaja ja Biotie Therapies Oyj:n toimi-tusjohtaja Timo Veromaa muistutti, että puolet suomalaisesta bioalan teollisuu-desta toimii Turussa.

Sekä Bayer että Orion olivat vuonna 2011 kymmenen suurimman Suomeen veroja maksaneen yrityksen joukossa. Biotielle ja Hormos Medicalille vuosi 2013 on ollut menestyksekäs, sillä mo-lemmat ovat saaneet markkinoille uuden alkuperäislääkkeen.

Professori Stefan Willför Åbo Akade-mista painotti akateemisen maailman ja elinkeinoelämän yhteistyötä käsitellees-sä puheenvuorossaan yliopistojen profi-loitumista.

”Yhteistyö toimii, mutta toivoisimme sen lisääntyvän entisestään erityisesti paikallisten pk-yritysten kanssa.”

Arve, Veromaa ja Willför puhuivat Turussa biotekniikkaviikolla järjestetys-sä Kemialla nousuun? -seminaarissa. Ot-

sikko ei ollut tuulesta temmattu, sillä ke-mianteollisuus kohosi Suomen vientiyk-köseksi vuonna 2012, jolloin sen osuus tavaraviennistä nousi 23 prosenttiin. Ke-mian merkitys kansantaloudessa on edel-leen kasvussa

Turku on biokaupunki

Biotalous kukoistaa Aurajoen kaupungissa.

Scan

stoc

kpho

to

20 7/2013KEMIA

UUTISIA

”Biotalous voisi olla paljon ny-kyistä monimuotoisempaa”, sanoo VTT:n professori Mer-ja Penttilä, joka puhui Euroo-pan biotekniikkaviikon Suomen päätapahtumassa Helsingissä 3. lokakuuta.

Nykyään tehdään jo muun muassa polttoainetta ja kuituja metsäjätteestä ja ruuantähteistä. Välineenä on yleensä jokin mo-nivaiheinen prosessi, johon si-sältyy esimerkiksi polttoa, kaa-sutusta ja katalyysia.

”Mikrobeja käyttämällä tuo-tekirjoa voitaisiin monipuolis-taa ja prosessia yksinkertais-taa”, Penttilä sanoo.

Tulevaisuuden biovoimalas-sa primääriraaka-aine muuttuu mikrobien avulla suoraan halu-tuksi tuotteeksi. Mikrobimene-telmiä ollaan jo ottamassa käyt-töön muun muassa biopolttoai-neiden valmistuksessa.

Jo hyödynnettävistä metsä- ja ruokajätteistä voitaisiin saa-da talteen myös sokeria, jonka mikrobit voisivat työstää edel-leen monenlaisiksi tuotteiksi.

”Mikrobit voivat myös käyt-tää suoraan hiilidioksidia, jo-ten savukaasut voitaisiin täl-lä tavalla mahdollisesti saada hyötykäyttöön. Energianaan ne käyttävät auringonvaloa, mikä yksinkertaistaa prosessia enti-sestään.”

Mikrobeja voidaan muokata siten, että ne tuottavat juuri ha-luttua tuotetta.

”Synteettinen biologia on nyt ajankohtaista. Enää ei tutkita si-tä, miten biologinen ilmiö toi-mii, vaan voidaan suunnitella ja rakentaa haluttu ilmiö”, ker-too Penttilä, jonka mukaan so-lutehtaat pyritään saamaan niin tehokkaiksi, että ne voivat kil-pailla petrokemian tehtaiden kanssa.

Penttilä pitää kehitystä vält-tämättömänä Suomen biotek-niikalle.

Tulevaisuuden biovoimalassatyöskentelevät mikrobit Mikrobit ja synteettinen biologia avaavat uusia

mahdollisuuksia biotekniikkaan. Euroopan

biotekniikkaviikolla syys-lokakuun vaihteessa

tutustuttiin alan tuoreimpiin näkymiin.

”Kun mikrobitehtaat yhdis-tetään muihin tekniikoihin, tuotemahdollisuudet ovat pe-riaatteessa rajattomat. Niiden laajemman mittakaavan käytöl-lä voi olla yhtä suuri vaikutus Suomen talouteen kuin synteet-tisellä kemialla oli sata vuotta sitten.”

Viikosta halutaan perinne

Euroopan biotekniikkaviikko lanseerattiin, koska dna:n ra-kenteen selviämisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Ideoijana oli maanosan bioteol-lisuuden kattojärjestö Europa-Bio. Malli tuli Kanadasta, jossa bioviikkoa on vietetty jo kym-menen vuotta.

Suomessa viikon tapahtumia koordinoi Suomen bioteolli-suus ry, jonka asiamies Car-mela Kantor-Aaltonen sanoo eurooppalaisajoituksen olleen suomalaisittain mainio.

”Syyskuun alussa tuli voi-maan uusi biopankkilaki, ja li-säksi Suomessa valmistellaan kansallista biotalousstrategiaa ja terveydenhuollon strategiaa, joissa kummassakin bioteknii-kalla on tärkeä rooli.”

Suomessa järjestettiin sekä ammattilaisille suunnattuja että kaikille avoimia tilaisuuksia.

”Halusimme esitellä myös yleisölle biotekniikan huimia mahdollisuuksia”, Kantor-Aal-tonen kertoo.

Yleisön vastaanotto oli erin-omainen. Helsingissä, Turussa, Tampereella, Kuopiossa ja Ou-lussa tarjotut tapahtumat vetivät väkeä jopa niin, että istumapai-kat loppuivat joissakin saleissa kesken.

EuropaBio haluaa tehdä bio-viikosta säännöllisesti toistuvan tapahtuman. Kantor-Aaltosen mukaan hyvä tahti olisi joka toinen vuosi.

”Hyvä ratkaisu voisi olla bio-tekniikkaviikon järjestäminen vuorovuosin alan toisen suuren

Biotekniikalla ja etenkin mikrobien hyödyntämisellä voi olla Suomen talouteen yhtä suuri vaikutus kuin synteettisellä kemial-la sata vuotta sitten, sanoo professori Merja Penttilä.

VTT

tapahtuman ChemBio-messujen kanssa.”

Sanna Alajoki

SÄHKEITÄ Forchem myytiin

PortugaliinRaumalainen mäntyöljyvalmistaja Forchem on myyty por-tugalilaiselle perheyritykselle Respol Groupille. Myyjänä oli MB Rahastot, joka omisti Forchemin vuodesta 2007. Kaup-pahintaa ei julkistettu.

Forchemin biojalostamo tekee mäntyöljyä kemianteolli-suuden jatkojalostukseen, biopolttoaineita energiantuotan-toon ja liikennepolttoaineiden raaka-ainetta. Respol on ollut Forchemin asiakas koko yhtiön toiminnan ajan.

Vuoden 2013 Nobelin kemian palkinto myönnettiin kolmelle kemiallisen mallinnuksen tutkijalle. Martin Karplus, Michael Levitt ja Arieh Warshel ovat kehittäneet menetelmiä, jotka yhdistävät klassisen kemian kvanttitason kemiaan.

Nobelistikolmikko Martin Karplus, Michael Levitt ja Arieh Warshel loi perus-tan tietokoneella tapahtuvalle kemiallisten reaktioiden mallinnukselle jo 1970-luvulla. Tietokonemallien avulla monimutkaisiakin reaktioita on sittemmin päästy seuraamaan ja ennustamaan erittäin tarkasti, jopa yksit-täisen atomin tai elektronin tasolla.

Karplusin, Levittin ja Warshelin ansiota on, että tietokone on tätä nykyä kemian-tutkijoille aivan yhtä tärkeä työväline kuin perinteinen koeputki, Nobel-komitea toteaa palkintoperusteluissaan.

Tietokonesimulaation ansiosta tutki-jat näkevät yksityiskohtaisesti esimerkiksi sen, kuinka lääkeaine kiinnittyy elimistössä kohdemolekyylin proteiiniin, millä tavoin pakokaasu puhdistuu katalysaattorissa tai miten yhteyttäminen lehtivihreässä oikein tapahtuu.

Nobelistit jakavat noin 900 000 euron palkintosumman.

Lääketieteen palkinto solututkimuksesta

Vuoden 2013 lääketieteen Nobelin jaka-vat puolestaan kolme solututkijaa. James Rothman, Randy Schekman ja Thomas Südhoff ratkaisivat yhdessä arvoituksen, joka oli pitkään pohdituttanut tutkijoita: kuinka solu hoitaa logistiikkansa eli millä keinoin sen tuottamat aineet päätyvät jokai-

Koeputkesta näytölle

Kemian Nobelin palkintomallinnuksen kehittäjille

nen oikeaan paikkaansa oikeaan aikaan.Kun solujen vesikkelien pyörittämää kul-

jetusjärjestelmää on opittu ymmärtämään paremmin, on samalla saatu lisätietoa mo-nesta sairaudesta ja sairauksien mekanis-meista. Tiedosta on hyötyä muun muassa diabetestutkijoille.

Fysiikan tämänvuotiset nobelistit ovat kaksi tutkijaa, joiden palkitsemista oli odo-tettu kauan. Britti Peter Higgs ja belgialai-nen François Englert julkaisivat teoriansa – kumpikin omansa, mutta yhtä lailla paik-kansapitävän – Higgsin bosoniksi nimetystä alkeishiukkasesta jo viisi vuosikymmentä sitten.

Higgsin hiukkanen oli viimeinen hiuk-kasfysiikan standardimallista puuttunut pa-la. Se selittää, miten alkeishiukkaset saa-vat massan. Löydön myötä selvisi myös se, miksi ainetta ylipäätään on olemassa.

Tieteen ja kirjallisuuden Nobelit luovute-taan 10. joulukuuta Tukholmassa, rauhan-palkinto Oslossa. Sielläkin lavalle noussee myös tieteentekijöitä, kun vuoden 2013 rau-han Nobelin vastaanottaa kemiallisen aseen kieltojärjestö OPCW.

Päivi Ikonen

Itävaltalaissyntyinen emeritusprofessori Martin Karplus, 83, on tehnyt uransa ranskalaisessa Strasbourgin yliopistossa ja amerikkalaisessa Harvardin yliopis-tossa.

Etelä-Afrikassa syntynyt Martin Levitt, 66, toimii syöpätutkijana Yhdysvalloissa Standfordin yliopistossa.

Israelista kotoisin oleva Arieh Warshel, 73, on Etelä-Kalifornian yliopiston professori.

22 7/2013KEMIA

Rakentamisen kireät aika-taulut aiheuttavat virheitä ja johtavat puutteellisten me-netelmien käyttöön pintakä-sittelyssä.

Tämä ilmenee maaliyhtiö Tikkurilan kokoamasta ba-rometristä, jossa selvitettiin pintakäsittelyalan ammatti-laisten käsityksiä pintakäsit-telyn vaikutuksesta kiinteis-töjen arvoon. Vastauksissa korostui, että ammattilaiset törmäävät usein virheisiin, jotka olisi voitu välttää pa-remmalla projektinjohdolla.

”Ammattilaisia turhaut-taa, että rakentamisen kiire johtaa epärealistisiin tulos-tavoitteisiin ja aikataului-hin. Aikataulupaineissa työn

laatu kärsii, kun päädytään oikaisemaan ja käyttämään aikatauluun paremmin so-pivia mutta puutteellisia pintakäsittelymenetelmiä”, sanoo Tikkurilan ammatti-laismyynnin johtaja Jarkko Mattila.

Kolme neljästä vastaajasta piti merkittävänä ongelmana sitä, että pintakäsittelyssä ei käytetä riittävän päteviä am-mattilaisia tai laadukkaita tuotteita.

Barometriin vastasi 459 henkeä, joista 39 prosenttia on suunnittelijoita, 22 pro-senttia urakoitsijoita, 15 pro-senttia tilaajia ja loput muita alan ammattilaisia. Tutkimus tehtiin nyt toisen kerran.

Tikkurila on tuonut markkinoil-le maalattavan kohokuvioisen struktuuritapetin, joka tuo sei-näpintaan kolmiulotteisuutta.

Polyesteriselluloosakuidusta valmistettu tapetti ei edellytä vettymisaikaa, vaan se voidaan kiinnittää seinään heti. Sopivia alustoja ovat tasoitetut betoni-, rappaus-, lastulevy- ja puukui-tulevypinnat sekä kartongilla päällystetty kipsilevy. Kiinni-tykseen sopivat nonwoven- tapeteille tarkoitetut liimat.

”Hengittävä materiaali py-syy hyvin mitoissaan ja kuosis-

UUTISIA

Rakentajien kiire johtaavirheisiin pintakäsittelyssä

Struktuuritapetti tekeepinnasta kolmiulotteisen

Kolmiulotteiset rakenteet ja eri värien käyttö tekevät pinnasta elävän.

saan”, kertoo tuotepäällikkö Marja Koivusaari.

Valkoinen tapetti maalataan kiinnityksen jälkeen halutun väriseksi. Maalaamiseen sopii mikä tahansa seinäpinnoille tar-koitettu vesiohenteinen maali.

Pinnan kolmiulotteisuutta on mahdollista korostaa käyttä-mällä erityistä kuviointimaalia, joka tuo kuvion esille alustaa vaaleampana. Kun pinnan väri halutaan vaihtaa, maalauksen voi tehdä uudelleen peittävällä seinämaalilla.

SÄHKEITÄ MetGen nousi

lupausten listalle Entsyymivalmistaja MetGen Oy on listattu yhdeksi maail-man lupaavimmista ympäristöteknologia-alan yrityksistä. Global Cleantech 100 -listan laati kansainvälinen kon-sulttiyhtiö Cleantech Group, joka poimi esiin sata parasta yhteensä 5 900 pörssilistaamattomasta yrityksestä. Met-Gen on listan ainoa suomalaisyritys.

MetGen tekee entsyymejä sellu- ja paperiteollisuu-delle sekä bioetanolin valmistukseen. Yhtiön tuotteita käytetään myös jätevedenpuhdistuksessa.

Mar

tti J

ärvi

ww

w.k

emia

-leh

ti.fi

Tiedustelut ja varaukset:kalevi.sinisalmi@kemia-lehti.fi irene.sillanpaa@kemia-lehti.fipuh. 044 539 0908 puh. 040 827 9778

Teemoina:•laboratoriot •mittaukset •patentit

Ilmoita Kemia-lehden joulunumerossa!Numero 8/2013

ilmestyy 12. joulukuuta Varaukset viimeistään

21. marraskuuta.

KEMIAKemi

NanosanastosuomeksiNanoteknologian kansainvälinen sanasto on julkaistu suomen-kielisenä. Julkaisijana on Standardisoimisliitto. Sanasto kattaa nanoteknologian tärkeimmät termit ja määritelmät. Julkaisun valmistelusta Suomessa on vastannut Metalliteollisuuden Stan-dardisointiyhdistys ry.

Sanasto on myynnissä Standardisoimisliiton asiakaspalve-lussa sekä verkkokaupassa osoitteessa www.sales.sfs.fi.

Orimattilalainen Kromipinta Oy on hakeutunut konkurssiin, ja yrityksen henkilökunta on irtisanottu. Kromipinnassa oli menossa yrityssaneeraus.

Turvallisuus- ja kemikaali-virasto Tukes keskeytti Kromi-pinnan pinnoituslaitoksen toi-minnan syyskuussa, koska yri-tys ei ollut noudattanut viraston määräyksiä.

Kromipinnan olisi pitänyt ra-kentaa erillinen kemikaaliva-rasto, sillä tehdas sijaitsee tär-keällä pohjavesialueella, eikä vuotojen leviämistä ympäris-töön olisi Tukesin mukaan voi-tu mahdollisessa onnettomuus-

Ota yhteyttä, palvelemme mielellämmemyös muissa laiteasioissa!

www.ordior.fi myynti@ordior.fi+358 9 530 8000

• Erinomainentoistettavuus paremman lämpötilakontrollin kautta.

• Pieninäytekontaminaatio tarkasti valikoidun kapillaarien deaktivoinnin ansiosta.

• Laajalämpötila-alue Maksimilämpötila 300 °C mahdollistaa analyysit myös korkeiden kiehumispisteiden yhdisteille.

• Käyttäjäystävällinendesign Avoin näyteteline helpottaa näytteiden asettamista ja näkyvyyttä. Neula, näytesilmukka, kylmäloukku ja muut kuluvat osat on helppo vaihtaa.

HS-20 HEADSPACE

Uusi näytteensyöttäjä kaasukromatografiaan

Pinnoittaja rikkoi kemikaalimääräyksiä

Kromipinta Oy:n toimintapäättyi konkurssiin

tilanteessa estää.Myös Kromipinnan jätehuol-

lossa oli havaittu puutteita. Yri-tys ei ollut hakenut eikä saanut lupaa käytettyjen pintakäsit-telykemikaalien säilytykseen. Kromipintaa oli huomautettu puutteista useaan otteeseen en-nen kuin päätös toiminnan kes-keyttämisestä tehtiin.

Vuonna 1992 perustettu Kro-mipinta on vuodesta 2007 alka-en ollut Lvi-Tuotanto Oy Alcu-term Ab:n tytäryhtiö. Yritys on tuottanut nikkelikromauspalve-luja kaluste- ja konepajateolli-suulle.

SÄHKEITÄ Finnish Steel Painting

ruotsalaisomistukseenRuotsalainen pääomasijoitusyhtiö Ramberg Investment AB on ostanut osake-enemmistön sipoolaisesta FSP Finnish Steel Painting Oy:stä. Myös FSP:n toimiva johto kasvatti kaupan yhteydessä omaa omistusosuuttaan. FSP on Pohjois-Euroopan johtava pintakäsittelypalve-luiden tuottaja, jonka liikevaihto oli viime vuonna noin 25 miljoonaa euroa. Yhtiö työllistää 220 henkeä 30 toimipis-teessä Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Puolassa.

Pintakäsittelijätkokoontuvat HelsingissäHelsingin messukeskuksessa 13.–15. marraskuuta järjestettä-vät Väri & Pinta -messut kokoavat yhteen maalauksen, pinta-käsittelyn, korroosioneston ja julkisivujen ammattilaiset. Ta-pahtuman näyttely esittelee alan uusimmat tuotteet ja palvelut. Seminaariosiossa julkistetaan muun muassa Väri 13 -kilpailun, Julkisivuremontti 2013 ja Suomen rakennusinsinöörien liiton RIL-kilpailun voittajat. RIL-palkinnon jakaa Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri. Tapahtuma on osa kiinteistö- ja turvalli-suusalan messukokonaisuutta.

24 7/2013KEMIA

UUTISIA

Verisolupoika Filius tulee eräänä päi-vänä imetyksi aivan uuteen ihmiske-hoon, jossa hän ensi kertaa uskaltautuu tutkimaan elimistön eri kolkkia.

Sympaattisen näköinen poika seik-kailee juonellisessa lasten tietokirjas-sa Filius ja elinkaikkeuden arvoitus, jonka tavoitteena on herättää lukijan mielenkiinto ihmiskehon toimintaa kohtaan.

Vauhdikkaassa, paikoin varsin jän-nittävässäkin kertomuksessa Filius kohtaa monien elinten omaperäisiä soluja ja kyselee niiltä neuvoja yrit-täessään löytää ystäviään ja selvittää olemassaolonsa tarkoitusta. Vastausta suureen kysymykseen ei osaa antaa ku-kaan – paitsi kenties luuytimessä asuva verisolujen kantaäiti.

WSOY:n kustantama Filius ja elin-

kaikkeuden arvoitus on filosofian toh-torin, biokemian dosentin Leena Val-mun toinen lastenkirja. Sen kiehtovan ulkoasun takana on graafikko ja ku-vittaja Lasse Rantanen. Kirjan elävä, kolmiulotteisen näköinen kuvitus tukee juonta, ja kuvien avulla erilaiset solut jäävät hyvin mieleen myös lapsille.

Kirja sopinee parhaiten kouluikäisil-le luettavaksi yhdessä aikuisten kanssa. Näin aikuinen voi vastata kirjan herät-tämiin kysymyksiin ja samalla kerrata aihetta itsekin. Jokaisen kappaleen lo-pusta löytyvä Tietocapsulus-tietoruutu avaa kappaleessa esiintyviä vieraita termejä. Kaunista, laadukkaasti tehtyä ja opettavaista lastenkirjaa jaksaa var-masti lukea yhä uudelleen.

Kerttu Vähänen

Halusimmepa tai emme, kemikaalit ovat kaikkialla arjessamme. Lapsiper-heessä joukon jatkoksi tulee vielä liu-ta uusia: epiduraalipuudutus, eteeriset öljyt, vauvatalkki, vieroitusvalmisteet, sormivärit… Kemikaaleja löytyy oman kodin seinistä ja lattiasta, leluista, sii-vousaineista, kosmetiikasta ja elintar-vikkeista.

Kemiantekniikan diplomi-insinöö-ri Anja Nystén on kirjoittanut katta-van ja selkeän käsikirjan, joka auttaa lapsiperheitä ja kaikkia muitakin jär-jestämään aineellisen arkielämänsä turvallisemmaksi ja järkevämmäksi. Kesällä ilmestynyt Kemikaalikimara

lapsiperheille täydentää Nysténin kii-tettyä teosta Kemikaalikimara vuodel-ta 2008.

Teos-yhtiön kustantama kirja muis-tuttaa, että vaikka monet tuotteet on suunniteltu helpottamaan elämäämme, ajan mittaan niistä voi koitua myös odottamattomia haittavaikutuksia. Toi-saalta bisneksessä ei aina alun perin-kään ajatella ensisijaisesti kuluttajien hyvinvointia.

Anja Nystén on Kemia-lehden vaki-tuinen kolumnisti. Hän kirjoittaa suo-sittua Kemikaalikimara-blogia, jota voi lukea osoitteessa kemikaalikima-ra.blogspot.fi.

Muoviteollisuus ry on julkaissut kirja-sen, joka tekee muoveja tutuiksi kou-lulaisille. Kemiantekniikan tohtorin Maija Pohjakallion kirjoittama Muo-vi-ilmiö on virikepaketti, jota voi hyö-dyntää eri oppiaineissa peruskoulun 5.–9. luokilla sekä ammattikouluissa yleisten aineiden tunneilla.

Julkaisussa kerrotaan, mitä poly-meerit ja muovit ovat, kuinka ja mistä raaka-aineista niitä valmistetaan sekä miten niitä luokitellaan ja käytetään.

Faktaosuuden lisäksi paketti sisältää ohjeet opiskelijoiden projektitöitä var-ten sekä tehtäväkortit, jotka tarjoavat opettajalle pohjan tämän työskente-lyyn. Korttien tehtäviä voidaan tehdä esimerkiksi kemian, kotitalouden, tek-nisen työn, kuvataiteen ja äidinkielen tunneilla.

Paketin voi tilata maksutta Muovi-teollisuus ry:n kotisivulta osoitteessa www.plastics.fi, josta sen voi myös la-data omaan käyttöönsä.

Verisolupoikaseikkailee kehossa

Uusi julkaisu tekee

Muoveja tutuiksi

Anja Nysténin uusi kirja kertoo

Lapsiperheen kemikaalikimarasta

25KEMIA7/2013

Eurooppalaiset

lääkeyritykset kehittävät

yhteisvoimin uusia

menetelmiä ja työkaluja

entistä vihreämpään

ja kohdennetumpaan

synteesikemiaan.

Chem 21 (Sustainable Chemis-try for the 21st Century) -hank-keessa on mukana myös suoma-lainen Orion. Muita osallistujia ovat Sanofi, GlaxoSmithKline, Bayer Pharma, Janssen Phar-maceutica ja Pfizer sekä suuri joukko tutkijoita yliopistoista, tutkimuslaitoksista ja pienis-tä yrityksistä useista Euroopan maista.

Lokakuussa 2012 käynnisty-nyt hanke kestää neljä vuotta. Hankkeen rahoitus toteutetaan EU:n ja Euroopan lääketeolli-suuden yhteisen puiteohjelman IMIn (Innovative Medicines Initiative) kautta.

”Kun ongelmat ovat alan yri-tyksissä paljolti samoja, on jär-kevää lähteä ratkomaan niitä yhdessä”, sanoo Orionin lääke-ainekemian yksikön päällikkö Leena Otsomaa.

Rahan lisäksi yritykset sijoit-tavat hankkeeseen myös omien tutkijoidensa osaamista. Orion satsaa siihen vuosittain työpa-noksen, joka vastaa kahden väi-telleen tutkijan työtä.

Lääkevalmistuksessa monta haastetta

Lääkeaineiden synteeseissä ja valmistuksessa riittää haastet-ta. Sadasta kilosta lähtöaineita, reagensseja ja liuottimia saa-daan keskimäärin vain yksi ki-lo tuotetta. Laitokset ovat siksi suuria, tuotanto kallista ja jätet-tä syntyy paljon, joten lääke-valmistuksen hiilijalanjälki on varsin iso.

Synteesiin kohdistuu myös aiempaa enemmän vaatimuksia. Uusilta lääkeaineilta vaaditaan

Kohti kestävämpää lääketuotantoa

Lääkeyritykset kehittävätsynteesikemian työkaluja

yhä enemmän ja niiden kehittä-minen on yhä vaikeampaa, sil-lä ”helpot” lääkeainemolekyylit on keksitty jo aikaa sitten.

”Yhteen lääkeainemolekyy-liin pitää pakata yhtä aikaa suuri joukko erilaisia ominai-suuksia kemiallisen rakenteen optimoinnin aikana. Samalla molekyylin rakenne muuttuu haastavammaksi valmistaa”, Otsomaa selvittää.

”Nyt vaaditaan muun muas-sa yhä parempaa selektiivisyyt-tä, jotta aine kohdentuu tarkasti kohdeproteiiniin, tai aktiivisuut-ta juuri tiettyihin kohdeproteii-neihin yhtä aikaa.”

Kuumana tutkimusaiheena Otsomaa mainitsee myös CH-aktivaation.

”Se tarkoittaa CH-sidoksessa vedyn korvaamista hiilellä, ha-pella tai typellä, jolloin syntyy vastaavasti C–C-sidos, C–O-si-dos tai C–N-sidos. Usein vety ei ole kovinkaan halukas reagoi-

maan, joten reaktion toteuttami-nen on todellinen haaste, johon kaipaamme uusia konsteja.”

Tuotannon haasteita on skaa-laus. Ongelmia syntyy, kun re-aktio siirretään pienestä mitta-kaavasta isompaan, eikä esi-merkiksi lämmönsiirto aina ole yksinkertaista. Lisäksi reaktio voi olla vaarallinen isossa mit-takaavassa tai käytettävät rea-genssit liian myrkyllisiä tuo-tannon työntekijöille.

Kohti vihreämpää ajattelua

Orion kehittää Chem 21 -hank-keessa kahdenlaisia työkaluja. Ensimmäinen niistä on kemi-allinen katalyysi, joka kuuluu verkoston keskeisiin tutkimus-aiheisiin. Osio käsittää sekä or-ganometalli- että organokata-lyysin.

Lisäksi suomalaisyhtiö on mukana biokatalyysi-osiossa,

jossa kehitetään entsyymejä muun muassa proteiinimuok-kauksen avulla.

”Orionin tehtävänä on testa-ta entsyymejä ja antaa vinkkejä niiden jatkokehitykseen”, Otso-maa kertoo.

Omana pakettinaan hankkee-seen kuuluu myös synteettinen biologia. Otsomaan mukaan ke-mian ja biologian välinen raja-aita on lääkevalmistuksessa ka-toamassa.

”Onkin hyvä katsoa asioita ja ratkoa ongelmia monesta näkö-kulmasta.”

Vihreän kemian paketissa tuotetaan koulutusmateriaalia, joka opettaa tulevaisuuden lää-kekehittäjille vihreämpää ajat-telua. Myös vihreyden arvioin-tiin kehitetään mittaristoa, sillä kunnollisia arviointivälineitä ei vielä ole saatavilla.

Sisko Loikkanen

Orionin tutkijoiden työsarkaa eurooppalaishankkeessa ovat kemiallinen katalyysi ja biokatalyysi.

Orio

n O

yj

26 7/2013KEMIA

SÄHKEITÄ

UUTISIA

Kemian vuoden valokuva- kisan satoa

Markus Wikström tallensi salaman hehkun yötaivaalla.

Fortumin bioöljyhankkeelle innovaatiopalkinto

Global District Energy Climate Award -organisaatio on myöntänyt Fortumille innovaatiopalkinnon yhtiön bioöl-jyhankkeesta. Fortum rakentaa Joensuuhun teollisen mittakaavan bioöljylaitosta, joka on ensimmäinen laa-tuaan maailmassa. Nopeapyrolyysiteknologiaan perus-tuva laitos yhdistetään olemassa olevaan sähkön- ja lämmöntuotantoon ja kaukolämpöverkkoon.

Laitoksen raaka-aineena käytetään metsähaketta sekä muuta puubiomassaa, kuten metsäteollisuuden sivutuotteita. Marraskuussa käynnistyvän laitoksen vuo-situotanto on noin 50 000 tonnia.

Tekniikan Akatemia palkitsi biotutkimuksen

Tekniikan Akatemia jakoi 5. marraskuuta vuoden 2013 Millennium Distinction Awards -palkinnot. Turun Biotek-niikan keskuksessa työskentelevä erikoistutkija Riikka Lund ja helsinkiläinen bioalan yritys Glykos Finland Oy palkittiin ansiokkaasta kantasolututkimuksesta.

Lund on tutkinut muun muassa kantasolujen uudis-tumiskykyä ylläpitäviä mekanismeja. Glykos Oy:n kan-tasolutuotteet keskittyvät kantasolujen käsittelyyn labo-ratorioissa.

Palkinnon saivat myös Aalto-yliopiston professori Matti Rossi ja älypuhelinyhtiö Jolla Oy avoimen lähde-koodin tutkimisesta ja kehittämisestä.

Olki halutaan bio-dieselin raaka-aineeksi

Nes

te O

il

Maatalouden tähteenä syntyy paljon olkea, mutta toistaiseksi siitä hyödynnetään vain pieni osa.

Neste Oil ja Raisioagro ovat käynnistäneet tutkimushank-keen, jonka tavoitteena on kar-toittaa oljen potentiaali uusiu-tuvan dieselin raaka-aineeksi.

Hankkeessa selvitetään, on-ko Suomeen mahdollista luoda logistisesti toimiva ja riittävän tehokas suuren mittakaavan oljenkorjuuketju. Lisäksi tut-kitaan oljen varastoitavuutta ympärivuotisen teollisen pro-sessin raaka-aineeksi. Tutki-muksen toteuttaja on Työteho-seura.

Oljen hyödyntäminen uusiu-tuvan dieselin valmistuksessa

on mahdollista Neste Oilin ke-hittämän mikrobiöljyteknologi-an ansiosta. Yhtiö on testannut oljen muuntamista öljyksi jo vuosia. Pilot-mittakaavan mik-robiöljyn tuotantokokeet aloi-tettiin viime vuonna, kun yhtiö käynnisti Porvoossa Euroopan ensimmäisen mikrobiöljyä val-mistavan koelaitoksen.

Neste Oil on tällä hetkellä maailman ainoa biopolttoai-nevalmistaja, joka pystyy tuot-tamaan korkealaatuisia uusiu-tuvia polttoaineita teollisessa mitassa yli kymmenestä eri raaka-aineesta.

waters.com

©2013 Waters Corporation. Waters, UltraPerformance LC and The Science of What’s Possible are registered trademarks of Waters Corporation. CORTECS is a trademark of Waters Corporation.

Pharmaceutical & Life Sciences | Food | Environmental | Clinical | Chemical Materials

EFFICIENT TO THE CORE.CORTECSTM 1.6 μm Columns surpass all expectations. To learn more about the latest addition to the Waters family of UltraPerformance LC® columns, visit waters.com/CORTECS

Waters Finland, Esa Lehtorinne, Kutomotie 16, 00380 HELSINKI Tel. (09) 5659 6288 finland@waters.com.

Job Name: WATR16354_CORTECS_launch_KemiaKemi_DBmec.indd

Trim: 185mm x 130mm

Bleed: N/A

Live:

Colors: 4C

Scale: 100%

Publication: Kemia Kemi

Other:

09-20-13

SPECS

RELEASE DATE

APPROVALS

PM:

MK:

PP:

QA:

AD:

CW:

CD:

ST:

QR Code Check iPhone DROID

Tekevälle sattuu ja nyt nume-rossanne 6/2013 ollut ”Hyvä paha kolesteroli” -artikkeli on enemmän propagandaa kuin tieteellistä tarinaa. Kirjoittajal-ta on kriittinen ajattelu jäänyt porstuaan.

1) Anitskov syötti kaniineille kolesterolipitoista ruokaa, joka ei ole niiden luontaista ravin-toa. Sattumoisin kissat ja koirat EIVÄT saaneet ateroskleroosia tästä dieetistä, mikä on täysin unohdettu. Tätä faabelia tois-tetaan ”todisteena” kolesterolin vaarallisuudesta ihmisille, vaik-ka se ei täytä tieteellisen päätte-lyn tunnusmerkkejä.

2) Ancel Keys valitsi 22 maan aineistosta ne 7 maata – Italia, Kreikka, Jugoslavia, Alanko-maat, Suomi, USA ja Japani –, jotka parhaiten tukivat hänen en-nalta luomaansa hypoteesia. Ja kun tätä ”tieteellistä” artikkelia on siteerattu noin sata miljoonaa kertaa, on pelkkä työhypoteesi muuttunut ”totuudeksi”.

KESKUSTELUA

Kolesteroliartikkeliinujutettiin propagandaa

Alkuperäisestä aineistosta olisi voinut yhtä hyvin valita 7 maata – Suomi, Israel, Alan-komaat, Saksa, Sveitsi, Ranska ja Ruotsi –, jotka olisivat to-distaneet päinvastaista. Koko 22 maan aineistosta ei löyty-nyt minkäänlaista korrelaatiota, vaan havaintopisteet sijoittuivat täysin satunnaisesti.

3) Kirsikanpoiminnasta pu-huminen ja kriitikkojen denia-listeiksi leimaaminen on gro-teskia edellämainitun valossa ja muutenkin Argumentum ad hominem -tyylinen irvailu ei kuulu tieteelliseen lehteen. Kun tiedetään sekä stressin että in-fektioiden nostavan kolestero-liarvoja, on yhden biomarkke-rin syyllistäminen ei pelkästään lapsellista vaan myös tieteelli-sesti epärehellistä.

Lisäksi Kemia-lehden pitäisi tietää, että käsite ”Hyvä paha kolesteroli” on peräisin erään lääketehtaan markkinointiosas-tolta, minkä voi selvittää selaa-

malla 80-luvun loppupuolen amerikkalaisten lehtien aihee-seen liittyviä mainoksia.

Viime aikoina, kun rahak-kaat statiinipatentit ovat rau-enneet tai raukeamassa, suuret lääketehtaat ovat epätoivoisesti etsineet uusia rahasampoja täl-

lä kertaa ”hyvän” kolesterolin lisääjälääkkeistä, toistaiseksi turhaan. Kaikki testatut ”uuden polven” kolesterolilääkeaineet ovat lisänneet kuolleisuutta in-farkteihin.

Jarmo Pystynen

Kysy ensin meiltä • At your serviceVIHREÄT SIVUT • GREEN PAGES

ARWINA OY21560 Ollilapuh. (02) 484 960faksi (02) 484 9696arwina@arwina.fiwww.arwina.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product Groups Jäteliuottimien puhdistus

– Waste Solvent CleaningLiuottimet – SolventsOngelmajätteiden käsittely

– Hazardous Wastes Treatment

BANG & BONSOMER GROUP OYItälahdenkatu 18 A00210 HelsinkiPL 93, 00211 Helsinkipuh. (09) 681 081faksi (09) 692 4174company@bangbonsomer.fiwww.bangbonsomer.com

BAYER OYTurun toimipistePansiontie 47PL 415, 20101 Turku

Espoon toimipisteKeilaranta 12PL 73, 02151 Espoopuh. 020 785 21faksi 020 785 2020etunimi.sukunimi@bayer.comwww.bayer.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product Groups Kasvinsuojeluaineet ja torjunta-

aineet – Crop Protection Agents and Control Substances

Reseptilääkkeet, itsehoitovalmisteet ja välineet diabeteksen hoidon seurantaan – Prescription Medicines, Consumer Health Products and Tools for Monitoring Diabetes Therapy

Teollisuuden raaka-aineet ja kemi-kaalit – Industrial Raw Materials and Chemicals

BUSCH VAKUUMTEKNIK OYSinikellontie 401300 Vantaapuh. (09) 774 60 60faksi (09) 774 60 666info@busch.fiwww.busch.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsKompressorit – CompressorsPuhaltimet – BlowersPumput – PumpsTyhjiöpumput – Vacuum Pumps

BERGIUS TRADING ABPL 12400181 Helsinkipuh. 040 540 3439kim.jarlas@bergiustrading.comwww.bergiustrading.com

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsSekoittimet – Mixers

For qualified wet milling & mixingLaadukkaaseen märkäjauhatukseen ja sekoitukseen

BASF OY Tammasaarenkatu 3 00180 Helsinki puh. (09) 615 981 etunimi.sukunimi@basf.com www.basf.com, www.basf-cc.fi

DOSETEC ExACT OY Vaakatie 3715560 Nastolapuh. (03) 871 540faksi (03) 871 5410info@dosetec.fietunimi.sukunimi@dosetec.fiwww.dosetec.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsAnnostelujärjestelmät – Batching

SystemsHihnavaa’at – Belt WeighersJauheiden ja rakeitten säkitys –

Sacking for Pulver and Granulate Materials

Laboratoriovaa’at – Laboratory Balances

Punnitusjärjestelmät – Weighing Systems

Säiliövaa’at – Tank Weighing Säkinpurkauslaitteet – Dischargers

for SackSäkkien täyttökoneet – Sack Filling

MachinesVaa’at – Balances & Scales

28

CHEMATUR ECOPLANNING OYPohjoisranta 11 F28100 PoriPL 78, 28101 Poripuh. (02) 6240 200faksi (02) 6240 290info@ecoplanning.fiwww.ecoplanning.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsHaihdutuslaitokset – Evaporation

Plants Kiteytyslaitokset – Crystallization

PlantsHappojen talteenottolaitokset – Acid

Recovery PlantsFosforihapon puhdistus- ja väke-

vöintilaitokset – Phosphoric Acid Purification and Concentration Plants

Vihreät sivut huomataan.

Vihreitä sivuja ei ohiteta.

FISHER SCIENTIFIC OYRatastie 201620 Vantaa

Asiakaspalvelu ja tilaukset:puh. (09) 802 76 280faksi (09) 802 76 235fisher.fi@thermofisher.comwww.fishersci.fi

FINEx OYSeppolantie 148230 Kotkapuh. (05) 2255 700faksi (05) 228 1180etunimi.sukunimi@finex.fiwww.finex.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsIoninvaihtohartsit – Ion Exchange

Resins

Tavaramerkit ja edustukset –Trademarks and RepresentativesFINEx

Itäinen Rantakatu 7220810 Turkupuh. (02) 412 411Mobile: 040 5000427info@elomatic.comwww.elomatic.cometunimi.sukunimi@elomatic.com

Muut toimipaikat:Hatanpäänkatu 1A33900 TampereVernissakatu 101300 VantaaKangasvuorentie 1040320 JyväskyläElektroniikkatie 890590 Oulu

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsAutomaatio- ja sähkösuunnittelua

– Automation and Electrification Design

Energiakonsultointi – Energy Consulting

Laitesuunnittelua – Unit Operation Design

Projektipalvelut – EPCM Project Services

Prosessiautomaatiojärjestelmät – Process Automation Systems

Prosessisuunnittelua – Process Design

Tehdassuunnittelua – Plant Design

Logomme väri on PMS 288 (tumman sininen), joten valitkaa teippilogon väri mahdollisimman lähellä sitä

ELOMATIC OY FOOD & CHEMICAL ENGINEERING

Oy FINN-KASEI Ltd.FINN-KASEI OY LTD.Puotilantie 1 H 4400910 Helsinkipuh. (09) 32 80 800kimmo.heinonen@finn-kasei.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsCLP-konsultointi – CLP-consultingKemian logistiikan konsultointi –

Consulting of LogisticsREACH-konsultointi – REACH-

consulting

GEA PROCESS ENGINEERING OYKoivuhaankuja 201510 VantaaPL 33, 01511 Vantaapuh. 0207 558 960faksi 0207 558 969info@gea-pe.fiwww.gea-pe.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsHaihdutinlaitokset – Evaporator

PlantsHomogenisaattorit – HomogenizersJäähdytystornit – Cooling TowersLeijupetikuivaimet – Fluid Bed

DryersSpray-kuivurit – Spray Dryers

Tavaramerkit ja edustuksetTrademarks and RepresentativesGEA NIRO

29

ELEKTROKEM OYPL 7100131 Helsinkipuh. (09) 7206 5620faksi 010 296 2502info@elektrokem.fiwww.elektrokem.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsHienokemikaalit – Fine ChemicalsLaboratoriokemikaalit – Laboratory

ChemicalsLaboratoriovälineet – Laboratory

Equipment

INNOVATICSRatamestarinkatu 13 A00520 Helsinkipuh. 010 281 8900faksi (09) 565 2536innolims@innovatics.fiwww.innovatics.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsLIMS-järjestelmät – LIMS Systems

Tavaramerkit ja edustuksetTrademarks and RepresentativesInnoLIMS

Uudet tilaukset: irene.sillanpaa@kemia-lehti.fi puh. 040 827 9778kalevi.sinisalmi@ kemia-lehti.fipuh. 044 539 0908

Tietojen päivitykset:

leena.laitinen@kemia-lehti.fipuh. 040 577 8850

www.kemia-lehti.fi > Ilmoitustiedot

Varaa oma paikkasi Vihreiltä sivuilta!

Vihreiden sivujennettiversio

UUDISTUI!Tule mukaan!

www.kemia-lehti.fi> Vihreä sivut

Kysy ensin meiltä • At your serviceVIHREÄT SIVUT • GREEN PAGES

KALUSTE-PROJEKTIT OYPukinmäentie 235700 Vilppulapuh. (03) 471 7300faksi (03) 471 7322kalpro@phpoint.fiwww.kalusteprojektit.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsLaboratoriokalusteet ja -sisusteet –

Laboratory Fitments and FittingsVaakapöydät – Balance TablesVetokaapit – Fume Hoods

KIILTO OYTampereentie 40833880 LempääläPL 250, 33101 Tamperepuh. 020 7710 100faksi 020 7710 101etunimi.sukunimi@kiilto.comwww.kiilto.com

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsKiinnityslaastit – Cementitious

AdhesivesLakat – LacquersLiimat – AdhesivesSaumauslaastit – Grouts for TilesSeinä- ja lattiatasoitteet – Wall

Plasters and Floor LevellingsSilikonit– SiliconesValimohartsit – No-Bake ResinsVedeneristeet – Waterproofing

Membranes

METSO AUTOMATION OYLentokentänkatu 11PL 237, 33101 Tamperepuh. 020 483 170faksi 020 483 171kari.karppinen@metso.comwww.metsoautomation.com

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsMittaus- ja säätölaitteet – Instru-

ments for Measurement and ControlProsessiautomaatiojärjestelmät

– Process Automation Systems

IS-VET OYKilpivirrantie 774120 Iisalmipuh. (017) 832 31faksi (017) 832 3570myynti@isvet.fiwww.isvet.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsAnalyysivaa’at – Analytical BalancesKemikaalikaapit – Chemical CabinetsLaboratoriokalusteet ja -sisusteet –

Laboratory Fitments and FittingsLaboratoriokemikaalit – Laboratory

ChemicalsVaa’at – Balances & ScalesVaakapöydät – Balance TablesVetokaapit – Fume Hoods

30

METROHM NORDIC OYKoskelontie 19 B02920 Espoopuh. 010 7786 800faksi 09 8190 5855mail@metrohm.fiwww.metrohm.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsAlkuaineanalytiikka – Analytics of

Elements Elektrodit – ElectrodesElohopea-analytiikka – Analytics of

mercuryIonikromatografit – Ion chromato-

graphspH- ja johtokykymittarit – pH and

conductivity measurement devicesPolarografit – PolarographsStabiilisuusmittarit – Stability

measurement devicesSpektroskopia – SpectroscopySähkökemian laitteet – Electrochemi-

cal equipmentTitraattorit ja annostelijat – Titrators

and dispensersTOC-analytiikka – TOC AnalyticsVoltametrit – Voltameters

PANALYTICAL B.V. Sivuliike Suomessa Linnoitustie 4B02600 Espoo puh.09 2212 580 faksi 09 2212 585 jouko.nieminen@panalytical.com www.panalytical.comwww.asdi.com www.oblf.de

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsRöntgenfluoresenssispektrometrit

(XRF) – x-ray fluorescence spectro-meters (xRF)

Röntgendiffraktometrit (XRD) – x-ray diffractometers (xRD)

Laboratorioautomaatiot – Laboratory automation systems

Näytteenvalmistus – Sample preparation

Optiset emissiospektrometrit (OES) ja lähi-infrapunalaitteet (NIR) – Optical emission spectrometers (OES) and near-infrared-equipment (NIR)

Vihreitä sivuja ei ohiteta.

”Tietojen haku onkin nyt kätevää.”

VIHREÄT SIVUT -nettipalvelu uudistui.

TULE MUKAAN –SE KANNATTAA!

www.kemia-lehti.fi

RAMBOLL ANALYTICSLaboratorio- ja mittauspalvelutNiemenkatu 73 C15140 Lahtipuh. 020 755 7800faksi 020 755 7911analytics@ramboll.fiwww.ramboll-analytics.fi

Vihreät sivut huomataan!

• Jokaisessa lehdessä.• Jokaisessa uutiskirjeessä.• Netissä www.kemia-lehti.fi Vihreät sivut

Lue lisää: www.kemia-lehti.fi ilmoittajalle

Varaa paikkasi: ilmoitukset@kemia-lehti.fi.

SKALAR ANALYTICAL B.V.Tinstraat 124823 AA BredaThe Netherlandspuh. +31 (0)76 548 6486faksi +31 (0)76 548 6400info@skalar.comwww.skalar.com

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsAlkuaineanalysaattorit (TOC, TN

nesteille ja kiintoaineille) – Elemental Analyzers (TOC, TN for Liquids and for Solids)

Automaattiset märkäanalysaattorit (CFA, Erillisanalyysit) – Automated Wet Chemistry Analyzers (Continu-ous Flow Analyzers (CFA), Discrete Analyzers)

On-line-tarkkailuanalysaattorit – On-Line Monitoring Analyzers

Robottianalysaattorit (BOD, COD, pH, EC, sameus, alkalisuus) – Robotic analyzers (BOD, COD, pH, EC, Turbidity, Alkalinity)

31

SOFTWARE POINT OYMetsänneidonkuja 602130 Espoopuh. (09) 4391 320sales@softwarepoint.comwww.softwarepoint.com

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsLaboratory Intelligence ratkaisut –

Laboratory Intelligence® SolutionsLIMS-järjestelmät – LIMS Systems

Tavaramerkit ja edustuksetTrademarks and RepresentativesLABVANTAGE Medical SuiteLABVANTAGE LIMSLABVANTAGE BiobankingWiLab LIMSLIMSView powered by QlikView

Vihreät sivut myös netissä.

SUOMEN LÄMPÖMITTARI OYYrityspiha 700390 Helsinkipuh. (09) 477 4560faksi (09) 477 45611nieppola@suomenlampomittari.fiwww.suomenlampomittari.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsDigitaaliset tarkkuuslämpömittarit –

Digital Precision ThermometersLasiset lämpömittarit– Glass

Thermometers

PERKINELMER LIFE AND ANALYTICAL SCIENCESPerkinElmer Finland OyMustionkatu 620750 TurkuPL 10, 20101 Turkupuh. (02) 2678 111faksi (02) 2678 305cc.nordic@perkinelmer.comwww.perkinelmer.com

Asiakaspalvelu: puh. 0800 117 186 faksi 0800 117 185

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsAAS – AASAnnostimet, laimentimet ja pipetit

– Dispensers, Diluters and PipettesAtomiabsorptiospektrofotometrit

– Atomic Absorption Spectro- photometers

Biotekniikan laitteet – Equipment for Biotechnology

DMA – DMADNA-koettimet – DNA ProbesDSC – DSCElektroforeesitarvikkeet – Electro-

phoresis EquipmentFluorometrit – FluorometersICP – ICPICP/MS – ICP/MSImmunoanalysaattorit – Immuno-

analyzersImmunokemialliset reagenssit –

Immunochemical ReagentsInfrapunaspektrofotometrit –

IR-Spectrophotometers In vivo -kuvantamislaitteet – In vivo

Imaging Equipment IR-mikroskoopit – IR MicroscopesIsotoopit – IsotopesKaasuanalysaattorit – Gas AnalyzersKaasukromatografit – Gas Chromato-

graphsKalorimetrit – CalorimetersKuoppalevylukijat – Well-Plate Readers Kuoppalevypesurit – Well-Plate Washers Kuvantamislaitteet – Imaging Equipment Laboratorioautomaatit – Laboratory

AutomationLuminometrit – LuminometersLähi-infrapunaspektrofotometrit –

Near-IR-SpectrophotometersMikroaaltomärkäpoltto – Microwave

Induced Wet Calcination

Mikrotiitterilevyt – Microtiter PlatesMonileimalukijat – Multilabel ReadersNestekromatografit – Liquid

ChromatographsPipetointiasemat – Pipetting StationsPipetointirobotit – Pipetting Robots Polarimetrit – PolarimetersRadioaktiiviset reagenssit ja kemi-

kaalit – Radioactive Reagents and Chemicals

Radioaktiivisuuden mittauslaitteet – Analyzers for Radioactivity Detection

Raman-spektrometrit – Raman Spectrometers

Ravistelijat ja sekoittimet – Shakers and Mixers

Termoanalysaattorit – Thermal Analyzers

TGA – TGATMA – TMATutkimuskemikaalit ja reagenssit –

Research Chemicals and ReagentsUV/Vis-spektrometrit – UV/VIS-

Spectrometers

Tavaramerkit ja edustuksetTrademarks and RepresentativesCALIBERNENPACKARD BIOSCIENCEPERKINELMER WALLAC

Kysy ensin meiltä • At your serviceVIHREÄT SIVUT • GREEN PAGES

TANKKI OYOikotie 2, 63700 Ähtäripuh. (06) 510 1111faksi (06) 510 1200tankki@tankki.fiwww.tankki.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsFermentorit – FermentersKolonnit – ColumnsPainesäiliöt – Pressure VesselsReaktorit – ReactorsSekoitussäiliöt lääketeollisuudelle

– Mixing Vessels for Pharmaceutical Industry

Säiliöt ja varastointilaitteet – Containers and Storage Equipment

TEKNOS OYTakkatie 300370 HelsinkiPL 107, 00371 Helsinkipuh. (09) 506 091faksi (09) 5060 9503www.teknos.com

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsKorroosionestoaineet ja -maalit

– Corrosion Preventing Materials and Paints

Maalit ja lakat – Paints and Lacquers

Puun pinnan suojausaineet – Wood Shieldings Materials

VWR INTERNATIONAL OYValimotie 900380 Helsinkipuh. (09) 804 551faksi (09) 8045 5200info@fi.vwr.comwww.vwr.com

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsLaboratoriokemikaalit – Laboratory

ChemicalsLaboratoriolaitteet – Laboratory

EquipmentLaboratoriotarvikkeet – Laboratory

Consumables

WACKER-KEMI ABBox 2301510435 Stockholm, Swedenpuh. +46 8 5220 5220faksi +46 8 5220 5221info.sweden@wacker.comwww.wacker.com

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsKumiteollisuuden erikoiskemi-

kaalit – Special Chemicals for Rubber Industry

Liimaraaka-aineet – Adhesives Raw Materials

Maali- ja lakkaraaka-aineet – Paint and Lacquer Raw Materials

Silikonit – SiliconesVaahdonestoaineet – Defoamers

Vihreitä sivuja ei ohiteta.Lisätietoja ja hinnat: www.kemia-lehti.fi ilmoitustiedot.

32

TRANSLAND OYVapuntie 3 C07955 Tesjokipuh. 050 561 2527faksi (019) 514 619ilkka.helander@transland.fiwww.transland.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsKäännöspalvelut – Translation

services

TURUN KYLMÄ-HUOLTO OYAkselintie 720200 Turkupuh. 0500 524 917www.turunkylmahuolto.fiturunkylmahuolto@dnainternet.net

Huolto ja myynti: Panasonic (Sanyo)Huolto: Forma, Heto, Revco, Heraeus,

NuAire, Kendro, Thermo ym.

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product Groups

Syväjäähdyttimien asennus ja huol-to – Installation and maintenance of deep freezers

Kylmäkuivurien huolto – Maintenan-ce of cold dryers

Kustannustehokasta näkyvyyttä yrityksellesi!

Vihreät sivut huomataan

Jokaisessa painetussa Kemia-lehdessä Jokaisessa Kemian uutiskirjeessä Hakupohjaisena osoitteessa www.kemia-lehti.fi

Lisätietojajatilaukset:www.kemia-lehti.fi ilmoitustiedotirene.sillanpaa@kemia-lehti.fi puh. 040 827 9778kalevi.sinisalmi@kemia-lehti.fipuh. 044 539 0908leena.laitinen@kemia-lehti.fipuh. 040 577 8850

Näin Vihreitä sivuja luetaan:

Näin Vihreät sivut vaikuttavat:

KEMIAKemi

TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU

Biofilmi puhdistaa vedenmikropollutanteista

7/2013KEMIA34

Scanstockphoto

Haitalliset mikropollutantit voidaan poistaa jätevedestä biofilmiin perustuvilla puhdistus-menetelmillä, osoittaa tuore tutkimus. Uudet tekniikat ovat kuitenkin kalliita, eikä niille ole markkinoita, sillä esimerkiksi lääke-jäämien poistaminen vedestä ei ole pakollista.

Hormonihäiritsijät, lääkeaineet, hygienia-tuotteiden ainesosat ja muut erittäin pieninä pitoisuuksina jätevedessä esiintyvät haitta-aineet eli mikropollutantit voitaisiin pois-taa vesistä biofilmien avulla. Asia ilmenee tutkimuksesta, jonka toteutti VTT yhdessä Helsingin yliopiston kanssa.

Biofilmi koostuu pinnalla kasvavista mikrobeista ja yhdisteistä, joita ne erittävät solun ulkopuolelle.

”Muovi- ja puulastupohjaisten alustojen biofilmi poisti ja hajotti mikropollutantteja tehokkaasti”, kertoo erikoistutkija Minna Vikman VTT:stä.

Tutkimuksessa käytettiin malliaineina bisfenoli A:ta ja myskiyhdiste HHCB:tä, joka on yleinen hajuste.

Kun jätevesi kulkee kahden tai useam-man peräkkäisen reaktorin kautta, se puh-distuu mikrobikäsittelyssä vähitellen yhä paremmin. Vikmanin mukaan biofilmime-netelmä tarjoaisi hyvän lisävaiheen jäteve-denpuhdistukseen.

”Ensin normaali prosessi ja sen jälkeen vielä erillinen prosessi, jossa vesi käy läpi haitta-aineiden poiston”, Vikman ehdottaa.

Puhdistaminen vapaaehtoista

Biofilmipuhdistuksen laaja käyttöönotto ei kuitenkaan liene lähitulevaisuutta, sillä jä-tevesistä poistetaan Suomessa lähinnä vain orgaaninen kuorma sekä fosfori ja typpi.

Jäteveden mikropollutanttipitoisuudelle ei ole edes määritelty raja-arvoja. Pollu-tanttien poisto perustuu siten vapaaehtoi-suuteen.

Mikropollutanttien poistuminen vedestä normaalissa puhdistusprosessissa on aine-kohtaista.

”Osa ei poistu, osa poistuu osittain, osa hajoaa, osa kiinnittyy lietteeseen”, kuvai-lee vesihuoltoinsinööri Saijariina Toivik-ko Suomen vesilaitosyhdistyksestä.

”Esimerkiksi lääkeaineista löytyy koko tämä spektri.”

Toivikon mukaan tutkitut mikropollutant-tien puhdistusratkaisut ovat usein kalliita. Pieninä pitoisuuksina esiintyvien aineiden poisto on hankalaa, ja lisähaasteen tuo se, että eri aineet edellyttävät erilaisia menetel-miä. Myös toimenpiteiden oikeaa kohdista-mista varten tarvitaan vielä lisätietoa.

”Lääkeaineista ei voi yksioikoisesti sa-noa, paljonko niiden puhdistus maksaisi. Pitäisi ensin määritellä, kuinka paljon niitä halutaan vedestä poistaa.”

Ruotsissa toimii lääkäreille suunnattu in-ternet-palvelu, josta saa tietoa lääkeainei-den ympäristökäyttäytymisestä. Suomessa-kin on herätty pohtimaan asiaa.

”Mietitään esimerkiksi sitä, pitäisikö

vaikkapa sairaaloiden yhteydessä olla eri-tyinen vedenpuhdistuspiste.”

Suomessa löysät puhdistusvaatimukset

Vielä toistaiseksi viemäriputkistoista kul-keutuu vesistöihin cocktail, joka normaa-lin jätevedenpuhdistuksen jälkeen sisältää jäämiä muun muassa mielialalääkkeistä, ehkäisypillereistä, kokaiinista ja palonsuo-ja-aineista. Sekoitus kiertää lopulta myös ihmiseen.

Mikropollutanttien vaikutukset näkyvät jo etenkin suurten merenrantakaupunkien vesissä.

”Kymmenen viime vuoden aikana on havahduttu siihen, että ne vaikuttavat esi-merkiksi kalojen sukupuoleen”, sanoo hallituksen puheenjohtaja Jukka Nikka-nen vedenpuhdistukseen erikoistuneesta Clewer Oy:stä.

Nikkasen mukaan jätevedenpuhdistuk-selle asetetut vaatimukset ovat Suomessa löysemmät kuin naapurimaissa. Alan yri-tysten on hankala investoida puhdistusrat-kaisuihin, kun niille ei ole kysyntää.

”Tuotekehitys tällä alalla edellyttää pit-kää tutkimusta, mutta lainsäädäntö ja ylei-nen kehitys eivät lupaa muutosta vallitse-vaan tilanteeseen”, Nikkanen harmittelee.

VTT:n Minna Vikman säestää.”Monesti muutokset tulevat käyttöön

vasta sitä kautta, että ympäristöviranomai-set alkavat esittää vaatimuksia jäteveden puhdistajille.”

Katja Pulkkinen

Jätevesiin päätyy haitallisia myski-yhdisteitä muun muassa kosmetiikka- ja hygienia-tuotteista.

35KEMIA7/2013

Harvinaisten sokerien tuotantoa voidaan tehostaa geenimuunnel-tujen bakteerien avulla, osoittaa Aalto-yliopistossa tehty väitös-tutkimus.

Lähtöaineena tutkimukses-sa oli d-ksyloosi, jota on leh-tipuiden hemiselluloosassa. Gm-bakteerit tuottivat siitä ksylitolia huomattavasti tehok-kaammin kuin muuntelematto-mat bakteerit. Kemialliseen val-mistustapaan verrattuna baktee-rit osoittautuivat ylivoimaisiksi l-ksyluoosin ja l-ksyloosin tuot-tajiksi.

Oulun yliopiston Sotkamon toimipisteessä on kehitetty uusi menetelmä, jonka avulla puo-lukan yhdisteitä eristetään ja rikastetaan kosmetiikkakäyt-töön.

Menetelmällä valmistet-tu puolukkarikaste osoittautui erinomaiseksi raaka-aineeksi ihonhoidossa, joten Lumene Oy on kaupallistanut keksinnön ja jättänyt siitä patenttihakemuk-sen.

Lumenen innovaatio- ja tuo-tekehitysjohtajan Tiina Isohan-nin mukaan puolukkaraaka-ai-neella todettiin ominaisuuksia,

Tampereen yliopistossa kehite-tään rotavirusrokotteesta uutta versiota, joka kestää nykyistä paremmin lämpöä. Uusi roko-te helpottaisi varsinkin kehi-tysmaiden lasten rokottamista rotavirusta ja sen aiheuttamaa ripulitautia vastaan.

Rotavirustutkimus käynnistyi Tampereella vuonna 1983, jol-loin siellä annettiin ensimmäi-set rokotteet pikkulapsille. Mer-kittävimpään yksittäiseen tutki-mukseen osallistui yli 23 000 perhettä.

Tutkimusten ansiosta rokotus saatiin vuonna 2009 mukaan

Rotavirusrokotekehitysmaihin

Rotavirus tappaa ke-

hitysmaissa puoli mil-

joonaa lasta vuodessa.

Kuv

at: S

cans

tock

phot

o

Puolukka edistääihon uudistumista

Harvinaisia sokereitagm-bakteerien avulla

Harvinaisista sokereista tunnetuin lienee puru-

kumeissa käytettävä ksyli-toli, joka ehkäisee

kariesta. Ksylitolin on todettu torjuvan myös

lasten korvatulehdusta.

Pohjolan puolukoista syntyy oivallista raaka-ainetta kotimaisen kosmetiikkayhtiön käyttöön.

jotka edistävät ihon uudistumis-ta. In vitro -kokeissa puolukka-yhdisteet suojasivat ihon elas-tiinia hajoamiselta ja keratino-syyttejä uv-valon vaikutuksilta.

Pohjoiset luonnonmarjat si-sältävät runsaasti fenolisia yh-disteitä ja vitamiineja, kiitos marjojen puhtaan kasvuympä-ristön ja valoisien kesien. Kun marjoja prosessoidaan, niiden kuoret, siemenet ja muut sivu-virrat jäävät kuitenkin pääosin hyödyntämättä. Uudella eristys-menetelmällä puolukan sivuvir-tatuotteesta saatiin talteen eten-kin kversetiiniä.

kansalliseen rokotusohjelmaan, ja suomalaisvauvat saavat ny-kyisin sen neuvolassa. Roko-tusten aloittamisen jälkeen Suo-messa on joutunut rotaviruksen takia sairaalahoitoon ainoastaan rokottamattomia lapsia.

Rokotteen käyttö myös maa-ilmalla laajenee nopeasti. Tätä nykyä se kuuluu yleiseen roko-tusohjelmaan eurooppalaismai-den lisäksi muun muassa Aust-raliassa, Yhdysvalloissa ja pa-rissakymmenessä latinalaisen Amerikan maassa. Rokotukset rotavirusta vastaan ovat käyn-nistymässä myös Afrikassa.

Teollisuudessa hyödynnetään harvinaisia sokereita muun mu-assa vähäkalorisina makeuttaji-na sekä syöpä- ja viruslääkkei-den lähtöaineina. Koska harvi-naisia sokereita ei voida eristää suoraan luonnosta merkittäviä määriä, niiden valmistus on ol-lut erittäin kallista.

Uusi tuotantomenetelmä alen-taa sokerien hintoja ja mahdol-listaa niiden monipuolisemman hyödyntämisen esimerkiksi lää-ketieteessä, uskoo tutkija Anne Usvalampi.

36 7/2013KEMIA

TUTKIMUKSESSA

Lappeenrannan teknillisen yli-opiston Mikkelin-yksikössä kehitetään uusia katalyyttisiä nanopinnoitteita, joiden avulla vähennetään autojen pakokaa-supäästöjä.

Ohutkalvopinnoituksella syntyviä katalyyttisiä materi-aaleja voidaan hyödyntää tek-nologioissa, joita käytetään polttomoottorien savukaasu-jen puhdistuksessa ja mittauk-sessa.

Tutkimushankkeessa hae-taan sekä katalyyttisen pinnan toiminnallista tehokkuutta et-tä kustannustehokkuutta. Siinä

pyritään myös määrittelemään potentiaalisimmat markkinat uusille materiaaleille, kertoo hanketta johtava tutkija Tom-mi Kääriäinen.

Nanoteknologiaan perustu-van atomikerroskasvatuksen etuna on, että sen avulla voi-daan pinnoittaa myös huo-koisia materiaaleja sekä mo-nimuotoisia ja suuria pintoja yhtenäisellä pinnoitteella. Pin-noitetta voidaan säädellä jopa atomikerroksen tarkkuudella. Pinnoitukseen voidaan käyttää esimerkiksi metallia, kuten pla-tinaa, tai metallien oksideja.

VTT:ssä on kehitetty pikatesti, joka paljastaa veden sisältämät fenoliyhdis-teet. Pienikokoinen testipuikko löytää yhdisteet vesinäytteestä muutamassa minuutissa. Testiä odotetaan markki-noille parissa, kolmessa vuodessa.

Juomaveteen voi päätyä terveydelle haitallisia fenoliyhdisteitä muun mu-assa teollisuuden jätevesistä, lääkejää-mistä ja putkistoista. Tietyt yhdisteet voivat aiheuttaa syöpää.

Vesien korkeat fenolipitoisuudet ovat ongelma etenkin teollisuusmais-

sa, joissa edullisella pikatestillä on markkinapotentiaalia teollisuuden, maatalouden, terveystarkastajien, ve-silaitosten ja mahdollisesti kuluttajien-kin käytössä.

Vedenlaadun pikatesteille on tarvet-ta myös kehittyvissä maissa. Hupene-vat vesivarannot, vedenhinnan nousu, puutteellinen viemäröinti sekä pitkät etäisyydet mittauspaikan ja laborato-rion välillä lisäävät kysyntää helpoille analysointimenetelmille, joita voidaan käyttää kenttäolosuhteissa.

D-vitamiinin terveysvaikutuk-set perustuvat useiden hormoni-en työnjakoon, osoittaa Tampe-reen yliopiston tutkimus. Aiem-min on oletettu, että vitamiinin ainoa hormonaalisesti aktiivi-nen muoto on kalsitrioli.

Emeritusprofessori Pentti Tuohimaan vetämä tutkijaryh-mä sai selville, että kalsitrio-lin lisäksi myös kalsidiolilla ja 24-kalsitriolilla on oma tehtä-vänsä elimistössä. Lisäksi ne tukevat toistensa toimintaa esi-merkiksi luuston kalkkiaineen-vaihdunnassa.

Plos One -lehdessä julkaistun

Nanopinnoite suitsiipakokaasupäästöjä

Pakokaasuissa on muun muassa typenoksideja, häkää ja pien-hiukkasia. Katalysaattorin tehtävä on muuntaa kaasut vaaratto-miksi.

D-vitamiini vaikuttaausean hormonin kautta

Erityisesti sydän-terveyden kannalta tärkeää on D-vitamiinin oikea annostus. Liian suuri määrä vitamiinia voi olla yhtä haitallista kuin liian pieni.

tutkimuksen mukaan kalsitrio-li liittyy etenkin verenkierron ja puolustusjärjestelmän sääte-lyyn. Kalsidioli taas vaikuttaa voimakkaasti geeneihin, jotka ovat tekemisissä solujakautu-misen, solukuoleman ja syövän kehityksen kanssa.

D-vitamiinin on todettu edis-tävän luuston hyvinvointia ja ehkäisevän verenkiertoelimis-tön sairauksia ja myös muun muassa reumaa, psoriasista sekä MS- ja ALS-tautia. D-vitamiini näyttää olevan myös vanhene-misen keskeinen säätelijä.

Testilaitteen punainen väri kertoo, että vesinäytteessä on fenolia.

Pikatesti löytääfenolin juomavedestä

VTT

Scan

stoc

kpho

to

TAPAHTUU

VUODEN 2014

AIKATAULUT JA OSATEEMATKEMIA-LEHDEN III-KANNESSA

KEMIAKemi

Joko sinulle tulee Kemia-lehden uutiskirje?

Tutustu ja tilaa: www.kemia-lehti.fi

377/2013 KEMIA

Maija Pohjakallio

Vuonna 1995 perustetun Chempoliksen teknologioiden perusidea on lignosellu-loosapohjaisen biomassan käsittely or-gaanisiin happoihin pohjautuvalla bio-liuottimella.

Näin saadaan erilleen selluloosa-, he-miselluloosa- ja ligniinijakeet, joista voi-daan jalostaa esimerkiksi glukoosia, etik-kahappoa, etanolia, furfuraalia ja maito-happoa. Ne puolestaan voidaan jalostaa edelleen monenlaisiksi tuotteiksi.

Prosessin tärkeitä tuotteita ovat myös sellu, jota hyödynnetään erilaisissa pa-pereissa ja tekstiileissä, sekä rikitön lig-niini, jota voi käyttää muun muassa lii-mateollisuus.

Raaka-aineeksi sopivat muun muassa olki, ruokohelpi, puun hakkuutähde sekä sokeriruo’on puristusjäte bagassi ja muut maatalouden jäännösbiomassat.

”Kemikaali- ja vesikierrot ovat sul-jettuja, korkeita lämpötiloja tai paineita ei tarvita, ja prosessit ovat rikittömiä, kloorittomia ja energiaomavaraisia”, yhtiön perustaja ja toimitusjohtaja Esa

Chempolis onbiojalostuksen edelläkävijä

ULJAS UUSI BIOTALOUS

Oululainen Chempolis kehitti teknologiaa biomassojen jalostamiseen jo ennen kuin biotalouden käsitettä oli edes keksitty.

Rousu listaa teknologian piirteitä.Maailmanpankin selvityksessä vuo-

delta 2006 arvioidaan, että Chempolik-sen teknologia on talouden ja ympäristön kannalta kestävin ei-puuperäinen sellu-teknologia.

Perheen yritys

Yksityisen teknologiayhtiön pääomista-ja on Rousun perhe. Myös Esa Rousun poika Pasi Rousu ja tytär Päivi Rousu työskentelevät yrityksessä. Yhtiö työllis-

tää nyt 15 henkeä, mutta tavoitteena on kasvattaa luku ainakin kymmenkertai-seksi vuoteen 2020 mennessä.

Ouluun nousi muutama vuosi sitten 20 miljoonaa euroa maksanut tehdasmitta-kaavan koelaitos, jossa Chempolis ke-hittää teknologioitaan edelleen. Lisäk-si laitoksessa tehdään koeajoja usealle koti- ja ulkomaiselle metsä- ja kemian- teollisuuden yritykselle. Tähtäimessä ovat lisenssisopimukset.

Markkinoinnissaan yhtiö aikoo painot-taa yhä enemmän Aasiaa, jossa biojalos-tamon investointikulut ovat paljon pie-nemmät kuin Suomessa.

Laitosten perustaminen ei tosin ole sielläkään suoraviivaista. Chempolis solmi vuonna 2008 yhteistyösopimuk-sen UPM:n kanssa. Kumppanusten suun-nitelmissa oli rakentaa Kiinaan muun muassa olkea hyödyntävä biojalostamo, mutta lopulta UPM luopui hankkeesta.

Yhtiön usko tulevaisuuteen on kuiten-kin vahva.

”Biotalouden merkitys ja markkinat kasvavat jatkuvasti”, Rousu muistuttaa.

Avaus Intiaan

Chempoliksen tuorein hanke on juuri lähtenyt käyntiin Aasian toisessa jätti-valtiossa. Yritys allekirjoitti lokakuus-sa aiesopimuksen biojalostamoista in-tialaisen öljy- ja kaasuyhtiön ONGC:n kanssa. Tavoitteena on, että maailman ensimmäinen Chempoliksen teknologi-aan perustuva kaupallinen laitos starttaa maassa vuonna 2015.

Kotimaassa suunnitteilla on Sievin kuntaan rakennettava biojalostamo, joka tuottaisi pääasiassa etanolia.

Yhdessä Oulun kaupungin ja Oulun yliopiston kanssa Chempolis on luomas-sa kaupunkiin biotalouspuistoa, jonne toivotaan mukaan alan muita kotimaisia ja kansainvälisiä yrityksiä sekä tutkimus-instituutioita.

Kirjoittaja on kemian tekniikan tohtori ja konsultti Katme Consulting Oy:ssa.

maija@pohjakallio.com

• Biotaloudella tarkoitetaanuusiutu-vien luonnonvarojen kestävää hoi-toa ja käyttöä, niistä valmistettujen tuotteiden ja palveluiden tuotan-toa sekä biologisten ja teknisten menetelmien hyödyntämistä tuo-tannossa.

• Biotalouden keskiössä ovat eri-laiset biomassat, joita jalostetaan muun muassa kemiallisesti, fysi-kaalisesti ja bioteknologian avulla.

Chempoliksen Aasian-toimintojen johtaja Pasi Rousu (edessä vas.) allekirjoitti lokakuussa aiesopimuksen biojalostamoiden rakentamisesta Intiaan. New Delhis-sä järjestettyyn tilaisuuteen osallistui myös ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (takana kolmas oik.).

Che

mpo

lis O

y

Uusi sarja esittelee suomalaisen biotalouden osaamistarinoita.

38 7/2013KEMIA

NÄKÖKULMA SILLOIN ENNEN

Kemia-lehden kolum-nisti Anja Nystén on

kirjoittanut kirjat Kemikaalikimara ja

Kemikaalikimara lap-siperheille (Teos 2008

ja 2013). Hän pitää blogia osoitteessa

www.kemikaalikimara.blogspot.com.

MEDIA KOHAHTI, kun kävi ilmi, että kananugeteissa ei olekaan pelkkää rintafileetä. Nugetit on tehty massasta, jossa lihan sekaan on jauhettu myös kanan nahkaa ja rasvaa.

Teurasjätettä! Onko iljetyksellä mitään rajaa, kuten jossain kirjoituksessa kysyttiin.

Samalla kun kuluttajat vaativat aitoja makuja, he ovat yhä vieraantuneempia siitä, mistä ne maut oikein tule-vat. Kanan rintaleike on kuiva ja mauton koipeen verrat-tuna. Kaikkein maukkainta on monen mielestä uunissa rapeaksi paistunut nahka – siis se teurasjäte.

Läski on kauhistus. Toisaalta mehevimmät pihvit syn-tyvät marmoroidusta lihasta. Marmorikuvion tekee – mikä muukaan kuin rasva.

TYÖMATKALLANI VIETNAMISSA söin sitä, mitä isän-nät tarjosivat. Selvitin vasta jälkikäteen, mitä tuli eineh-dittyä.

Chicken hotpotin sattumiin kuuluivat kanan jalat kynsi-neen päivineen. Onnistuin kauhaisemaan niin, että var-paat jäivät pataan, mutta kanan pää kulhostani löytyi.

Eräällä päivällisellä alkupalaksi oli paahdettu pikku-possun sorkka. Herkullista.

Yllätyksellisimmässä lounasruokalajissa oli vihannes-ten seassa jännittäviä keltaisia palleroita. Kananmunalta maistuivat, mutta pallukoiden koko ei täsmännyt keltu-aisen kanssa. Arvailuissamme osuimme lähelle: nau-timme kanan tai jonkun muun linnun munasarjoja.

SAMAT IHMISET, jotka vaativat ekologisuutta, kritisoi-vat syötäväksi teurastettujen eläinten ruhojen tehokasta hyödyntämistä.

Eläimessä on kuitenkin muutakin kuin sisäfilee ja paisti. Mitä sanoo hipsteri aladobista, kateenkorvamu-hennoksesta tai verilätyistä?

Yksi entisaikojen perinneruokalaji, johon tulee nau-dan sisäelimiä, verta, perunaa ja jauhoja, on nimeltään tappaiskeitto. Pitäisikö nimetä se uudelleen teuras-jätesopaksi?

Anja Nysténanja.nysten@gmail.com

Mummon teurasjätteet

Kemia-Kemi 10/1978Separaattoreita ALFA-LAVAL AB:ltä

Kemia-Kemi 10/1988Koneita ja laitteita Alfa-Laval Zetalta

On tullut kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun muuan alkuasteellaan olevalle meijeriteollisuudelle tarkoitettu keksintö ryhtyi mul-listamaan mekaanista separoin-tia. Tämä mullistus jatkuu vielä meidänkin päivinämme tehden mahdolliseksi lukuisat merkit-tävät kehitystulokset nykytek-nologiassa. Muuan jatkuva-toimisen separoinnin kaikkein tärkeimmistä käyttöaloista nykyisin on kemianteollisuus ja prosessiteollisuus, joissa koneet käsittelevät mitä eri-laisimpia orgaanisia ja epä-orgaanisia kemikaaleja sekä suorittavat tehtäviä, joihin kuuluu ke-mikaalien, haihtuvain liuottimien sekä katalyyttien talteenotto, prosessinesteiden ja viemärivesien selkeytys, pigmenttien luo-kitus ja veden poistaminen kemikaaleista.

Viimeaikaisin suutinseparaattorimalli tuli markkinoille sata-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1978 ja sen suuttimissa on vent-tiilit. Se kehittää äärimmäisen suuria G-voimia lautaseräsepa-raattorille ja sitä käytetään separoimaan erittäin hienoja hiuk-kasia.

Sekoitus- ja homogenointilaitteisto emulsioiden valmistamiseen laboratoriossa

Haagen & Rinaun Unimix-mallisto on suunniteltu salvo-jen, voiteiden, emulsioiden sekä vastaavien tuotteiden valmistukseen. Pienen tila-vuutensa ansiosta (1–4,5 lit-raa) laite soveltuu erinomai-sesti laboratoriokäyttöön. Tyhjiön- ja paineenkestävä-nä se on myös helposti steri-loitavissa.

Tuote- ja lämmitystilan lämpötila esivalitaan analogisilla lämpötilansäätimillä; käytön aikana lämpötilan näyttö on digitaalinen.

Unimixin sekoitus- ja homogenointiosien kierrosluku on va-paasti säädettävissä. Sekoittimen kanteen sijoitettujen sekoitus- ja homogenointiyksiköiden korkeus säädetään hydraulisen nos-tolaitteen avulla. Unimix-sekoituslaitteisto kytketään perusko-neen tavoin vesi- ja jänniteverkkoon (220 V, 50/60 Hz).

397/2013 KEMIA

Naiset ja kemiaSarja kertoo merkittävistä naiskemisteistä, joiden uraa esitellään European Women in Chemistry -kirjassa.

Maria de Telkes oli aurinkoenergian pioneeri Maria de Telkes ideoi jo

1940-luvulla talon, jonka nerokas lämmitysjärjestelmä perustui aurinkovoimaan.

Sisko Loikkanen

Amerikkalaisen Eriejärven rannikolla sattui kesällä 1927 dramaattinen tapaus. Kävelyllä ollut lomanviettäjä osui pai-kalle juuri, kun palavasta talosta ryntäsi ulos hätääntynyt nainen, joka huusi tyt-tärensä jääneen sinne jumiin. Lomailija syöksyi arvelematta liekkien keskelle ja onnistui kuin onnistuikin noutamaan lap-sen turvaan.

Urotyöstään sittemmin palkittu roh-kea hengenpelastaja oli kemiantutkija Maria de Telkes (1900–1995), yksi au-rinkoenergian hyödyntämisen edelläkä-vijöistä.

Euroopassa de Telkesiä ei juuri muis-teta, ei edes hänen synnyinmaassaan Un-karissa, josta hän 24-vuotiaana muutti Yhdysvaltoihin. Siellä hän sen sijaan oli kuuluisuus.

Kun New York Times vuonna 1934 lis-tasi USA:n yksitoista tunnetuinta nais-ta, filmitähtien, urheilijoiden ja muiden superjulkkisten joukkoon mahtui myös yksi tutkija: Maria de Telkes.

Budapestissä syntynyt Maria de Tel-kes opiskeli kotikaupunkinsa yliopistos-sa kemian lisäksi fysiikkaa ja matema-tiikkaa ja väitteli vuonna 1924 tohtoriksi fysikaalisesta kemiasta. Pian väitöksen-sä hän matkusti Atlantin toiselle puolen tapaamaan enoaan, joka toimi Yhdys-valloissa Unkarin konsulina, ja jäi sille tielleen.

Uudessa kotimaassaan de Telkes aset-tui enonsa luo Clevelandiin, jossa hän löysi työpaikan biofysiikan instituutis-ta. Siellä kekseliääksi osoittautunut emi-granttitutkija kehitti muun muassa ka-meran, jolla mitattiin aivosolujen infra-punasäteilyä.

Vuonna 1939 de Telkes siirtyi Bosto-niin saatuaan professorinviran arvoste-

tusta Massachusettsin teknologiayliopis-tosta MIT:stä. Kun hänet siellä nimitet-tiin johtamaan hiljattain käynnistynyttä aurinkoenergian hyödyntämishanketta, alkoi hänen energiatutkijan uransa.

Keksijä koko ikänsä

Maria de Telkes oli luonteeltaan ahke-ra ja utelias innovaattori, joka patentoi kymmeniä keksintöjä. Yksi niistä oli au-rinkoenergiaan perustuva menetelmä lie-den kuumentamiseen ja suolan poistami-seen merivedestä.

Ruuanlaitto auringon avulla oli edulli-nen tekniikka ja myös helppo oppia. De Telkesin menetelmä otettiinkin laajalti käyttöön Intiassa.

Auringonsäteiden hyötykäytössä pul-mana on vielä nykyäänkin lämpöenergi-an varastointi. Maria de Telkes ratkaisi asian kemiallisella varastoijalla. Tehtä-vään hän valitsi ominaisuuksiltaan erin-omaisen glaubersuolan: natriumsulfaatin

kiinteytymisessä vapautuva faasi-transitiolämpö on 82 kertaa korkeam-pi kuin veden.

Tutkimushank-keessa rakennettua aurinkotaloa ryh-dyttiin lämmittä-mään de Telkesin keksimällä laitteis-tolla. Glaubersuo-laliuksella täytetyt säiliöt sijoitettiin talon katolle ja sei-nustoille. Sisällä

rakennuksessa lämpöä siirrettiin putkis-toissa, joissa ilma ja vesi kiersivät.

Aurinkolämmitys toimi hyvin – paitsi kylminä talvina. Sellainen sattui kohdal-le vuonna 1948, jolloin talon asukkaat joutuivat hytisemään viluissaan.

Kovien pakkasten varalta aurinkotalo tarvitseekin myös perinteisemmän lisä-lämmitysjärjestelmän, tutkijat tunnusti-vat. Koetalon taru päättyi vuonna 1953 rakennuksen purkamiseen.

Tapahtuma sai Maria de Telkesin kui-tenkin pohtimaan, voitaisiinko samanta-paista laitteistoa käyttää myös kylmyy-den varastointiin.

Pohdiskelu johti onnistuneeseen lop-putulokseen, ja idearikkaalle tutkijalle myönnettiin uudentyyppisen kylmä- varastoinnin patentti vuonna 1990 – sopi- vasti keksijän 90-vuotispäivän kunniak-si.

Kirjoittaja on kemian diplomi-insinööri ja tiedetoimittaja.

sisko.loikkanen@yle.fi

Professori Maria de Telkes oli paitsi keksijä myös kysytty yrityskonsultti. Kemistin moni-puolista osaamis-ta hyödynnettiin muun muassa avaruustutki- muksessa.

40 7/2013KEMIA

Jari Koponen

Nanosellu on ympäri maailmaa kuuma tutkimuskohde, jolle kehitetään jatku-vasti uusia valmistusmenetelmiä ja jolle etsitään innokkaasti sovelluskohteita.

Suomessa superainetta on keksitty hyödyntää aivan uuteen tarkoitukseen: Helsingin yliopiston farmasian profes-sorin Marjo Yliperttulan tutkimusryh-mä käyttää nanosellua solujen kasvatus-alustana.

Innovaatiossa oli mukana ripaus on-nea, kuten hyvissä keksinnöissä aina. Kun tutkijat työn alkuvaiheessa testasi-vat mahdollisia sopivia kasvatusmateri-aaleja, he tulivat pyytäneeksi kotimaisel-ta metsäjätiltä UPM:ltä näytteen yhtiön nanosellusta.

Sittemmin osoittautui, että solukasva-tukseen sopii vain ja ainoastaan UPM:n nanosellu, eivät muiden yritysten vastaa-vat tuotteet.

”Syytä asiaan emme tosin tiedä. UPM:n nanosellu on täysin kuitumaista ilman kiteisiä osia ja luultavasti mekaa-nisesti valmistettua”, Yliperttula arvioi.

Professori joutuu tyytymään arvailui-hin, sillä nanosellun valmistusprosessi on ja pysyy liikesalaisuutena. UPM on rekisteröinyt tuotteensa kauppanimellä GrowDex.

Soluviljelyissä GrowDexia käytetään vesiliuoksena eli hyytelömäisenä hydro-geelinä. Geelissä soluista voidaan kas-vattaa kolmiulotteisia rakenteita, jotka muistuttavat elävää kudosta.

Vuodesta 2008 tekemänsä tutkimuk-sen perusteella Yliperttula voi jo vakuut-taa, että huonoja ominaisuuksia UPM:n nanosellulla ei juuri ole.

”Matriisimateriaali voidaan poistaa täysin pilkkomalla se sellulaasi-entsyy-

Solut kasvavat kudoksiksi

NANOSELLUSSASuomalaistutkimuksella on huimat näköalat

Nanosellu on osoittautunut oivalliseksi materiaaliksi solukasvatuksessa. Professori Marjo Yliperttulan johtama tutkimusryhmä on onnistunut säilömään kantasoluja nano-sellussa ennätykselliset 26 vuorokautta. Nanosellussa solut alkavat myös spontaanisti muodostaa kudoksia. Löydöksen sovellusmahdollisuuksille bioteknologiassa on rajana vain mielikuvitus.

millä, jolloin solut voivat käyttää ravin-nokseen syntyvän sokerin. Toisaalta taas tiedämme eläinkokeiden perusteella, et-tä materiaali ei elimistössä tuhoudu it-sekseen, joten nanosellua voidaan pitää solujen tukiaineena niin kauan kuin on tarpeen.”

Nanosellun käyttö on yksinkertaista ja turvallista.

”Materiaali on täysin inertti ja vie-rasaineeton. Tarvittaessa se voidaan hel-posti steriloida, eikä materiaalin kuljetus vaadi mitään erityistä, kuten jäädytystä. Olemme myös varastoineet materiaalia

Tutkimuksessa, lääkeaineiden kehi-tyksessa ja soluille mahdollisesti hai-tallisten yhdisteiden testauksessa käy-tettävät soluviljelyt ovat yleensä kak-siulotteisia. Kantasolututkimuksen edistysaskeleet ovat lisänneet tarvetta kolmiulotteiseen soluviljelyyn, jonka avulla soluista voidaan kasvattaa ku-doksia.

Kantasolut ovat erilaistumattomia soluja, jotka oikeissa oloissa alkavat erilaistua ja muodostavat elimistön eri kudosten soluja.

Alkiossa kaikki solut ovat aluksi samanlaisia erilaistumattomia perus-soluja. Pluripotentti kantasolu kyke-nee erilaistumaan miksi tahansa aikui-sen solutyypiksi. Indusoiduiksi kanta-

soluiksi taas kutsutaan soluja, jotka on otettu yksilön kudoksista ja palautettu takaisin kantasoluiksi.

3D-soluviljelyyn on kehitetty usei-ta erilaisia tukiainematriiseja. Niiden tulee antaa solujen kasvulle ja eriyty-miselle riittävä mekaaninen tuki, kul-kutiet ravinteille ja aineenvaihdunnan tuotteille sekä solujen väliselle kom-munikoinnille.

Kaikkiin nykyisin saatavilla ole-viin kaupallisiin valmisteisiin liittyy enemmän tai vähemmän ongelmia ja käytön rajoitteita. Niitä ovat esimer-kiksi valmisteen huono säilyvyys, sen sisältämät soluja häiritsevät vierasai-neet tai se, että matriisia ei voida pois-taa solujen ympäriltä.

Kolmiulotteistakasvatusta

pitkiäkin aikoja, ja se on säilynyt täysin käyttökelpoisena.”

Huomattava etu on myös se, että solut pysyvät nanosellumatriisissa paikoillaan ja tasajakautuneina.

Se merkitsee sitä, että soluviljelyjä voidaan siirtää pipetoimalla, mikä on välttämätön edellytys viljelmien avulla tehtäville massaseulonnoille. Pipetointi onnistuu, koska pipetin seinämän lähel-lä suurempi leikkausvoima nesteyttää ohuen kerroksen geeliä, ja keskellä ole-vat solut siirtyvät järjestyksessä siististi ulos.

Ominaisuuden ansiosta solukasvatuk-sessa voitaisiin käyttää myös silkkipai-nannan ja 3D-printtauksen kaltaisia tek-niikoita, joiden hyödyntämistä ryhmä parhaillaan tutkii.

Spontaania kudoksenmuodostusta

Sen tutkijat ovat todenneet, että kulle-kin solutyypille on luotava sen vaatimat kasvatusolosuhteet. Tämä tarkoittaa kas-vatusalustan erilaisia nanoselluloosa- ja

417/2013 KEMIA

Jari

Kop

onen

Professori Marjo Yliperttulan johtaman tutkimuksen tulokset ovat askel kohti tulevaisuutta, jossa ehkä kyetään kasvattamaan kokonaisia elimiä ihmisen varaosiksi.

UPM:n GrowDex-nanosellu sopii so-lukasvatuksen lisäksi moneen muu-hunkin käyttöön. Se on potentiaali-nen materiaali lääke- ja kemiallisten aineiden testaukseen soluviljelmien avulla sekä lääkeaineiden hallittuun vapauttamiseen elimistössä.

Kun testauksen tarve muun muas-sa EU:n kemikaaliasetuksen Reachin myötä kasvaa, markkinat ovat auki tuotteelle, joka mahdollistaa nopeat ja laajat massaseulonnat.

Helsingin yliopistossa tehtyjen ensimmäisten kokeiden perusteella nanosellun avulla voidaan vaikuttaa yhdisteiden vapautumiseen elimis-töön. Kokeissa käytettiin molekyyli-kooltaan erikokoisia leimattuja mal-liaineita, joiden vapautumista mat-riisista voitiin visuaalisesti seurata. Tulokset osoittavat, että GrowDexin käyttö hidastaa malliyhdisteiden va-pautumista ja/tai rajoittaa niiden pai-kallista leviämisaluetta.

Lääkkeiden annosteluaja kemikaalien testausta

solupitoisuuksia. Kun oikeat olosuhteet on löydetty, ei solujen kasvamiselle ole esteitä.

”Maksasolut, silmän takaosan solut ja kantasolut, alkion kantasolut, aikuis-ten muuntautumiskykyiset kantasolut, rasvan kantasolut, hermosolut ja sydän-solut”, Yliperttula listaa onnistuneita kasvatustuloksia.

Etenkin maksasolujen kasvatus on osoittanut nanosellun mahdollisuudet. Solut tuottivat spontaanisti pieniä pallo-maisia rykelmiä, joiden rakenne muistut-taa maksakudosta. Rykelmään muodos-tui jopa sappitiehyiden alkuja, joita on oikeassakin maksakudoksessa.

42 7/2013KEMIA

Tutkimustyö nanosellun hyödyn-tämisestä solukasvatuksessa al-koi varsin pienimuotoisin resurs-sein, mutta pääsy Tekesin ohjel-maan avasi ovia.

Marjo Yliperttula kiittelee eri-tyisesti Tekesin asiantuntijaa Au-li Pereä ennakkoluulottomasta suhtautumisesta alkuvaiheessa. Lisänostetta tuli, kun UPM kiin-nostui tekniikkaan ja sovelluk-siin liittyvästä potentiaalista ja ryhtyi osaltaan rahoittamaan tut-kimusta.

”Helsingin yliopisto ja UPM ovat tutkineet solukasvatuksen ja nanoselluloosan mahdollisuuksia Tekesin Toiminnalliset materiaa-lit -ohjelmassa ja muissa Teke-sin osaksi rahoittamissa tutki-mushankkeissa”, kertoo UPM:n Biofibrillit-hankkeen johtaja Esa Laurinsilta.

UPM kehittää hankkeessaan nano- ja mikrofibrilloitujen sellu-tuotteiden tuotantomenetelmiä ja teollisia sovelluksia. Solukasva-tus on Laurinsillan mukaan yksi hyvä esimerkki hankkeessa avau-tuneista mahdollisuuksista.

Biofibrillejä kehitetään yhti-össä sekä erikoiskäyttöön, kuten biolääketieteen tuotteille, että suuren volyymin teollisuustuot-teille, kuten paperi- ja pakkaus-materiaaleihin. Erilaisia biofib-rillilaatuja kehitetään sovellusten tarpeiden mukaan.

Räätälöityjä biofibrillejä

Nanoselluloosageelialustan (sininen) poisto sellulaasi-entsyymin avulla. Luvut kertovat käytetyn sellulaasin määrän mikro-grammoina milligrammassa geeliä. Solut näkyvät vihreinä.

Yan-

Ru

Lou

et a

l. / H

elsi

ngin

ylio

pist

o

Nanoselluloosa-alustalla kasvatettuun pallomaiseen maksasoluryppääseen (sini-nen) syntyy solujen väliin spontaanisti tiheä sappitiehyeiden verkko (punainen), kuten elävässäkin maksassa. 3D-kuvat on otettu eri katselukulmista.

Liis

a K

anni

nen,

Mel

ina

Mäk

inen

et a

l. / H

elsi

ngin

ylio

pist

o

Puun selluloosakuidut ovat muuta-man kymmenen mikrometriä leveitä ja muutaman millimetrin pituisia. Kuitu voidaan hajottaa ensin säi-keiksi eli fibrilleiksi ja edelleen mik-rofibrilleiksi. Ne puolestaan muo-dostuvat nanofibrilleistä, jotka ovat mitoiltaan noin tuhannesosan sellu-kuidusta.

Puhdas nanoselluloosa koostuu

pelkästään nanofibrilleistä, jotka voi-vat olla kiteisiä tai säikeisiä eli pelk-kiä kuituja. Käytännössä mukana on aina myös muita hajoamisjakeita. Mitä ja kuinka paljon, riippuu val-mistusmenetelmästä.

Osana uusien biopohjaisten mate-riaalien joukkoa nanoselluloosa on erittäin potentiaalinen materiaali moniin sovelluksiin.

Hienon hienoa sellua

Tulokset osoittavat, että maksasolut toimivat kasvatusalustalla samoin kuin luonnossakin eli niiden dna:han kooda-tun ohjelman mukaisesti. Samoin solu-jen aineenvaihdunta ja niiden keskinäi-nen signalointi toimivat normaalisti.

Kantasoluilla tehdyistä kokeista saa-dut tulokset ovat olleet käänteentekeviä. Sekä ihmisen alkiokantasolut että aikui-sen indusoidut pluripotentit kantasolut muodostivat nanosellussa pallomaisia ryppäitä, joissa solut säilyivät erilaistu-mattomina ennätysmäiset 26 vuorokaut-ta. Saavutukseen ei ole päästy millään

muulla alustamateriaalilla.Säilytysajan jälkeen selluloosamatriisi

poistettiin sellulaasin avulla. Testit osoit-tivat, että kantasolujen erilaistumiskyky säilyi ennallaan.

Kudosten ja jopa kokonaisten elinten kasvattaminen ihmisen varaosiksi on vielä utopiaa, sillä ratkaistavana on mo-nia teknisiä, lainsäädännöllisiä ja eettisiä ongelmia. Suomalaisryhmän tutkimustu-lokset ovat kuitenkin askel kohti mahdol-lisuutta, joka tulevaisuudessa siintää.

Kirjoittaja on kemisti ja vapaa toimittaja.

437/2013 KEMIA

Kanadalaisella professorilla Mohini Sainilla on pitkä kokemus muutoksesta, jonka edessä Suomen metsäteollisuus on nyt: vähentyvän paperin- valmistuksen ja sellunkeiton tilalle on löydettävä uusia, korkeamman jalostusasteen tuotteita.

Jari Koponen

Toronton yliopiston metsätiedekunnan professorin Mohini Sainin mielestä alan tutkijoiden ei pidä tyytyä pelkkään pe-rustutkimukseen ja siitä saatujen tulosten julkaisemiseen.

”Olennaista on tutkimustulosten jatko-jalostus liiketoiminnaksi. Siten luodaan hyvinvointia ja parannetaan elämänlaa-tua”, Sain tähdentää.

Periaate on käytössä Sainin omassa tutkimustyössä. Asioita hän toteaa oppi-neensa yritysten ja erehdysten kautta.

”Kaupallistamisessa on aina omat ris-kinsä. Niihin on varauduttava ja osatta-va tarvittaessa lopettaa toiminta ajoissa, etteivät tappiot kasva liian suuriksi.”

Tyypillisiä hankaluuksia ovat profes-sorin mukaan oikean kumppanin löytä-minen ja kaupallistamisprojektien etene-minen liian hitaasti.

Tutkimuksissaan Sain on kehittänyt esimerkiksi synteettisten tai biopohjais-ten polymeerien ja puun mikro- ja nano-kuitujen yhdistelmäkomposiitteja. Niistä on syntynyt uusia tuotteita muun muassa rakennus- ja autoteollisuudelle.

Kaupallisesti komposiitteja valmistaa Greencore Composite Inc. -yhtiö, jonka hallitukseen professori kuuluu. Yhtiön tuotantokapasiteetti on pari miljoonaa kiloa vuodessa.

Nanoselluloosa vielä marginaalissa

Mikro- ja nanoselluloosaa on tutkittu paljon, mutta niiden kaupallistaminen on toistaiseksi edennyt hitaasti, eikä var-sinaista läpimurtoa ei ole vielä nähty mil-lään alueella.

”Suuret teollisuudenalat, kuten metsä-teollisuus, ovat varsin jähmeitä uudistu-jia”, Sain sanoo.

Hänen mielestään nopeuttavina muu-toskatalyytteinä voisivat toimia julkiset

Kanadalaisprofessori potkiivauhtia metsätutkimukseen

tahot muun muassa lainsäädännön, oh-jeistuksen ja osin rahoituksenkin avulla.

”Suomi voisi EU:n jäsenmaana vai-kuttaa myös yleiseurooppalaiseen lain-säädäntöön.”

Kanadalaisprofessorin mielestä lupaa-vin alue uusien komposiittien kannalta on pakkausteollisuus, joka tätä nykyä käyttää raaka-aineenaan huomattavia määriä muovia.

”Nykyään pystyisimme korvaamaan melkoisen osan muoveista biopohjaisilla komposiiteilla. Siinä olisi jo kaupallinen läpimurto, sillä pakkausteollisuudessa kuluu muoveja maailmanlaajuisesti noin 150 miljardin euron arvosta.”

Pohjoisilla mailla etulyöntiasema

Uusien pitkälle jalostettujen tuotteiden valmistuksessa etulyöntiasema on poh-joisilla puulajeilla. Sainin mukaan esi-merkiksi kuusen ja koivun rakenneosien ominaisuudet ja pitoisuussuhteet ovat ai-nutlaatuisia.

Pitkän käyttökokemuksen ansiosta myös ainesosien erottaminen toisistaan hallitaan hyvin. Kehittyvää alaa ei siksi

Metsä on myös tulevaisuudessa Suomen talouden selkäranka, jonka ei voida antaa murtua, sanoo professori Mohini Sain.

Mar

kku

Hei

no

uhkaa samanlainen kilpailu kuin paperi-sellussa, jossa eukalyptusplantaasit ovat siirtäneet valmistusta etelään.

Suomelle ja Kanadalle on Sainin mu-kaan yhteistä se, että molemmissa maissa metsä on talouden selkäranka.

”Kummallakaan maalla ei ole varaa antaa selkärangan murtua. Perinteisen metsäteollisuuden tilalle on siksi kehi-tettävä korvaavaa teollisuutta.”

Akateemisen tutkimuksen ja teollisuu-den suhteiden osalta Sain näkee maiden välillä kuitenkin selviä eroja.

”Eurooppalaisen perustutkimuksen ongelmana ylipäätäänkin on liian laimea kiinnostus sovellusmahdollisuuksiin. Yliopistot omistavat tutkimuksen imma-teriaalioikeudet, mutta mekanismit nii-den siirtämiseksi teollisuutta hyödyttä-mään ovat liian jäykkiä”, Sain sanoo.

Tekesin Toiminnalliset materiaalit -oh-jelman seminaarissa esiintynyt Sain pitää ohjelmaa askeleena oikeaan suuntaan.

”Kun osapuolet astuvat ulos lokerois-taan ja alkavat tehdä yhteistyötä, syntyy myös tuloksia.”

Kirjoittaja on kemisti ja vapaa toimittaja.

44 7/2013KEMIA

Vaatteissa on Uudet tekstiilit ja materiaaliyhdistelmät tekevät elämästä säiden armoilla

aiempaa miellyttävämpää. Monet avaruusteknologian innovaatiot ovat siirtyneet arkikäyttöön vaatteissa. Suomalaiset tekstiilitutkijat kehittävät muun muassa ympäristöä säästävää puuselluloosakuitujen valmistustekniikkaa.

Kuituinnovaatiot mullistavat tekstiiliteknologiaa

Kun ennen vanhaan lähdettiin talvikeleillä ul-kotöihin, ylle puettiin villapusero, käsiin ve-dettiin tumput ja päähän painettiin karvalak-ki.

Asu ei ollut paras mahdollinen. Villa toki lämmittää, mutta kastuttuaan märkä materi-aali tuntuu ikävältä, ja tuuli puhaltaa neulok-sen läpi.

Ulkotyöläisten ja muidenkin ulkoilijoiden tilanteessa tapahtui merkittävä käänne koh-ti parempaa, kun amerikkalainen Bob Gore vuonna 1969 keksi materiaalin, joka pitää kos-teuden ja viiman kehon ulkopuolella.

Innovaattori haki joustavalle uudelle poly-meerilleen patentin, ja kauppanimen Gore-Tex saaneen kalvon valmistus käynnistyi vuonna 1976.

Polytetrafluoroetyleenistä eli PTFE-muo-vista valmistettua mikrohuokoista kalvoa käytetään nykyään monenlaisissa veden- ja tuulenpitävissä vaatteissa, joiden pintaan kal-vo laminoidaan. Vesipisarat ovat liian suuria, jotta ne kykenisivät tunkeutumaan pikkuruis-ten huokosten läpi, mutta vaatteen sisäpuolella oleva hienojakoisempi höyry eli hiki pääsee poistumaan niiden kautta.

Vaateteollisuus on siirtänyt arkikäyttöön kuituja, jotka alun perin syntyivät avaruustek-nologian ja sotateollisuuden innovaatioina.

1980-luvulla markkinoille tulivat esi-merkiksi hengittävät polyuretaanikankaat, 1990-luvulla mikrokuidut ja kuumuutta ja ku-lutusta kestävät aramidikuidut. Viime vuosien uutuuksia ovat älykkäät materiaalit, jotka ky-kenevät tunnistamaan ulkoisen ärsykkeen ja reagoimaan siihen.

Etenkin mikrokuidut olivat tärkeä keksin-tö, joka on parantanut vaatteiden käyttömu-kavuutta selvästi. Synteettisistä materiaaleis-ta valmistetut kuidut ovat jopa silkkisäiettä ohuempia mutta samalla kestäviä ja lujia.

”Mikrokuitujen avulla kankaasta saadaan luonnonmateriaalin kaltainen, pehmeä ja hen-gittävä. Esimerkiksi urheiluvaatteissa käyte-tään polyesteriä tai polyamidia, joiden etuja

ovat kestävyys, keveys ja nopea kuivuminen”, kertoo tutkijatohtori Marja Rissanen Tampe-reen teknillisestä yliopistosta TTY:stä.

Kun kuidun kokoa pienennetään, koste-us kulkeutuu iholta vaatteen ulkopuolelle, ja tekstiilin hiostavuus vähenee.

”Kapillaari-ilmiöstä siinä on kyse.”

Testaajana hikoileva nukke

Vaikka suuri osa tekstiiliteollisuudesta on Suo-mesta hiipunut, osaaminen on säilynyt. Koti-maisten tekstiilinjalostajien erityisvahvuus on materiaalien ennakkoluuloton käyttäminen: materiaaleista hyödynnetään parhaat puolet, ja asut tehdään mahdollisimman toimiviksi.

”Esimerkiksi lasten ulkoiluasuja suunnitel-taessa suomalaisilla on ajatuksena, että niitä pitää voida käyttää säässä kuin säässä. Saattaa olla, että asut eivät ulkonäöltään aivan vastaa eurooppalaista kaupunkimuotia, mutta hyvin käytännöllisiä ne ovat”, Rissanen sanoo.

Kun tuotekehittelijät pohtivat uusia materi-aaliyhdistelmiä, he käyttävät apunaan ihmisen kokoista hikoilevaa nukkea. Tutkija Minna Varheenmaan johtama TTY:n vaatetusfysio-logian tutkimusryhmä selvittää muun muassa materiaalien ominaisuuksia ja tuntua iholla.

Nukessa on mikrohuokosia, joihin syöte-tään vettä halutun hikoilumäärän verran. Nu-ken ”ihoa” voidaan lämmittää ja sen jälkeen laskea, kuinka paljon neste sitoutuu materi-aaliin.

”Näin saamme selville, kuinka paljon ihmi-sen oma keho joutuu tuottamaan energiaa ihon pintalämpötilan pitämiseksi tasaisena ja kuin-ka paljon vaate lämmittää.”

Nuken avulla on tutkittu lähinnä työ- ja suojavaatteita. Tutkijoiden tavoitteena on, että esimerkiksi pelastustehtävissä toimivil-le henkilöille voitaisiin valmistaa asukoko-naisuus, jota voi käyttää erilaisissa vaativissa olosuhteissa, kuten tulipalossa, voimakkaassa vesisateessa ja lumessa.

Arja-Leena Paavola

457/2013 KEMIA

Moottoripyöräilijän ajopuku kestää sään vaihtelua, suojaa

käyttäjäänsä ja on mukava päällä. Asun suunnitellut

professori Jasmiine Julin-Aro sai viime vuonna työstään Kaj

Franck -muotoilupalkinnon.

L-Fashion Group Oy

uudet aatteet

46 7/2013KEMIA

Kuormittava teollisuudenala

Globaalin vaatetuotannon kiihtyvän kas-vun myötä alan teollisuuden aiheuttamat haitat ovat tulleet yhä ilmeisemmiksi. Julkisuudessa on puhuttu paljon vaaralli-sista tuotanto-olosuhteista ja sekä työnte-kijöille että ympäristölle haitallisten me-netelmien ja kemikaalien käytöstä.

”Kuluttajat ovat erilaisissa kyselyis-sä ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita tekstiilien ympäristövaikutuksista, mut-ta tämä ei valitettavasti näy vaatekaupan kassalla. Todellisuudessa vain harva va-litsee vaatteensa ekologisuutta ajatellen”, Rissanen pahoittelee.

Puuvillan ja muiden luonnonmateri-aalien viljelyssä käytetään runsaasti lan-noitteita ja torjunta-aineita.

Synteettisiä kuituja taas voidaan val-mistaa raakaöljyn tislauksessa syntyvis-tä sivutuotteista. Kuitutuotantoon ei siis tarvita peltopinta-alaa, joka olisi poissa ruuantuotannosta. Markkinoilla on myös kierrätetyistä PET-muovisista pulloista tehtyjä tekstiilikuituja.

Ympäristövaikutusten kannalta syn-teettisten kuitujen huonona puolena on se, että niihin käytetään uusiutumattomia luonnonvaroja, kuten juuri raakaöljyä.

”Toisaalta synteettisiä kuituja voi ny-kyisin valmistaa myös biopohjaisis-ta raaka-aineista, kuten polylaktidista”, Rissanen muistuttaa.

Tekokuitujen tuotanto toki aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä ja muutakin ym-päristökuormitusta. Varsinaisen kuitu-polymeerin lisäksi kuormaa kasvattaa tuotantoprosessin vaatima energia, joka useimmiten on peräisin uusiutumatto-mista energialähteistä.

Uudenlaisia selluloosakuituja

Tekstiilikuituja on kuitenkin mahdollista tuottaa myös ympäristöä säästäen. Marja Rissanen on mukana tutkimuksessa, jos-sa selvitetään uudenlaisten puuselluloo-sakuitujen valmistusta.

”Tähän asti valtaosa selluloosakuidus-ta on tehty viskoosimenetelmällä, joka kuormittaa ympäristöä etenkin rikkihii-len käytön vuoksi. Kehittämässämme uudessa menetelmässä selluloosa esikä-sitellään niin, että se liukenee haitatto-miin kemikaaleihin, kuten natriumhyd-roksidiin”, Rissanen kertoo.

Nyt TTY:n materiaaliopin laitoksessa kuitua syntyy noin kilon päivävauhtia. Rissanen uskookin, että tekniikka on siir-rettävissä myös suuremman mittakaavan tuotantoon.

Tamperelaistutkijat tähtäävät siihen, että uutuusmenetelmällä valmistettaval-la tuotteella on normaalit tekstiilikuidun ominaisuudet ja että se on kilpailukykyi-nen siinä missä muutkin nykykuidut.

Testit ovat osoittaneet, että selluloo-sakuiduilla on suurempi veden imukyky

Funktionaalisiin vaatteisiin erikoistunut professori, vaatesuunnittelija Jasmiine Julin-Aro on suunnitellut asuja muun muassa moottoripyöräilyyn. Hyvä ajo-puku kestää hänen mukaansa sään vaih-telua, suojaa käyttäjäänsä ja on mukava päällä.

Yhdessä puvussa saattaa olla jopa nel-jääkymmentä eri materiaalia monessa kerroksessa. Puvun päällinen sisältää elastaanipitoista Gore-Tex-laminoitua materiaalia, sääriosassa on kuumuudelta suojaavaa materiaalia ja olka- ja kyynär-päiden vahvistuksena aramidikuitua.

”Tällainen ajopuku on vesitiivis mutta hengittävä. Ei tunnu siltä kuin olisi muo-vipussi päällä”, Julin-Aro kuvailee.

Skandinaviassa osataan kaikki, mitä tarvitaan lämpimän vaatteen tekemiseen. Sen sijaan viilentäminen on Julin-Aron mukaan hieman heikommin hallussa.

Hänen oma ratkaisunsa on käyttää ma-teriaalia, jonka toiminta perustuu olo-muotoaan muuttavaan aineeseen. Olo-

Motoristin ajopukutuo turvaa ja mukavuutta

suhteiden mukaan aine joko vapauttaa tai varastoi lämpöä.

”Materiaalin sisältämissä mikrokapse-leissa on parafiiniä. Se sitoo kehon tuot-taman ylimääräisen lämmön, ja kehon taas jäähtyessä kapselit luovuttavat läm-pöä takaisin.”

Vaikka lämpötilamuutos ei ole suuri, se on riittävä takaamaan asun käyttäjän mukavan olon kaikissa oloissa.

”Ominaisuutta voitaisiin hyödyntää vaikka toppatakeissa. Sille olisi käyttöä, kun siirrytään merenrannan purevasta tuulesta lämpimään kauppaan.”

Puku voi olla hengenpelastaja

Moottoripyöräilijän asussa merkittävä seikka on turvallisuus. Sen lisäämisek-si puvuissa on erityiset suojat niiden ke-honosien kohdalla, jotka onnettomuuk-sissa ovat eniten alttiita vaurioille.

Vaatevalmistaja L-Fashion Groupin

Rukka-asuihin on kehitetty hengittävät suojat, jotka jakavat iskun voiman laa-jemmalle alueelle ja vaimentavat sitä.

”Suojat on valmistettu ristisidoksises-ta molekyylirakenteisesta polymeeristä. Iskussa molekyylit linkittyvät toisiinsa, mikä vahvistaa suojaa. Heti iskun jäl-keen molekyylien ristisidokset aukeavat ja joustavuus palautuu.”

Suojainten toimivuutta seurataan tar-kasti. Asiakkaita on pyydetty palautta-maan puku valmistajalle, mikäli ajaja on joutunut se päällään onnettomuuteen. Kolaroineet puvut ovat tuotekehittäjille tärkeitä, sillä ne paljastavat, kuinka eri materiaalit ovat kestäneet ja suojanneet puvun kantajaa tositilanteessa.

”Eri puolilta maailmaa on palautunut ajopukuja ja niiden mukana kirjeitä. Jois-sakin kirjeissä on kerrottu, että puku on lääkärin arvion mukaan pelastanut aja-jan vakavilta vammoilta ja jopa kuole-malta.”

kuin viskoosikuidulla. Selluloosakuitua voitaisiinkin käyttää siellä, missä tuot-teen on imettävä paljon vettä, kuten vaik-kapa pyyhinnässä.

Puuselluloosa on ekologinen materi-aali, sillä sen raaka-aineena on uusiutuva luonnonvara. Lisäksi puu kasvaa myös sellaisilla alueilla, jotka eivät sovi vilje-lykäyttöön. Selluloosan tuotanto ei siten kilpaile ruuantuotantoon sopivasta pel-tomaasta.

Tekstiilien raaka-aineena käytetään liukosellua, jota voidaan tehdä monista puulajeista. Niistä yleisimmät ovat eu-kalyptus ja pyökki, mutta myös kuusi ja koivu sopivat tarkoitukseen.

”Kiinassa tuotetaan bambusta tehtyä viskoosikuitua. Raaka-aineena voidaan siis hyödyntää myös ruohovartisista kas-veista tehtyä liukosellua”, Rissanen ker-too.

Yleisin selluloosasta tehtävä tekokuitu on viskoosi. Lisäksi selluloosasta synty-vät myös muun muassa lyocell, kupro-kuitu ja asetaattikuitu.

Viskoosikuitujen tuotannon ongelma-na on se, että siinä voi syntyä enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin polyesteri- tai polyamidikuidun valmistuksessa. Rissa-sen mukaan viskoosikuitutuotanto voi-daan kuitenkin parhaassa tapauksessa saada hiilineutraaliksi.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.arjaleena.paavola@gmail.com

7/2013 KEMIA

Marja Saarikko

Oy Alko Ab harjoitti 1980-luvulla erit-täin vireää tutkimustoimintaa. Yhtiön bioteknologian laboratoriossa Helsingin Salmisaaressa työskenteli huippuvuosina kaikkiaan noin 120 vakituista ja 30 opis-kelijaa tai kesätyöntekijää.

”Osaajia haalittiin ympäri maailmaa ja Helsingin Sanomiin laitettiin isoja työ-paikkailmoituksia”, muistelee dosentti Matti Korhola, joka viihtyi laboratori-ossa kaikkiaan 15 vuotta, ensin mikro-biologian osaston päällikkönä, sitten la-boratorionjohtajana.

Salmisaaressa tutkittiin muun muas-sa hiivoja, suomalaisen juomakulttuurin fysiologisia vaikutuksia ja alkoholijuo-mien laatua. Kun Alko päätti etsiä uusia liiketoimintamahdollisuuksia tuotanton-sa sivuvirroista ja keskittyä entsyymibio-tekniikkaan, sai alkunsa tutkimus, joka vajaan parin vuosikymmenen kuluttua alkoi kantaa hedelmää menestyksekkään bisneksen muodossa.

”Jälkeenpäin katsottuna avain teol-liseen menestykseen oli keskittyminen Trichoderma-homeen tuottojärjestelmän kehittämiseen”, Korhola sanoo nyt.

Mikroskooppinen Trichoderma reesei on homesieni, joka on helposti kasvatet-tavissa isoissa fermentoreissa eli käy-

Teollisuusentsyymit ovat maailmalla kysyttyä tavaraa Alkon 1980-luvun

tutkimustoiminta poiki yhden suomalaisista menestys-tarinoista. Rajamäkeläinen Roal Oy pitää nyt hallussaan neljänneksi suurinta osuutta maailman entsyymimarkkinoista. Kaikki sai alkunsa, kun tutkijat keksivät ryhtyä tarkastelemaan mikroskooppista homesientä.

Alkon tutkimuksesta menestysbisnes

Tutkimusryhmän on pidettävä tavoite kirkkaana mielessä

koko ajan, korostaa konkari-tutkija Matti Korhola.

47

Mar

ja S

aarik

ko

48 7/2013KEMIA

Alkon tutkimustoiminnasta alkunsa saanut Roal Oy on nykyisin yksi Suomen merkittävimmistä teollisen biotekniikan toimijoista.

Altian ja brittiläisen Associated Bri-tish Foodsin puoliksi omistamalla Roal Oy:llä on hallussaan neljänneksi suurin osuus maailman entsyymimarkkinoista.

Roalin tuotteiden jakelusta vastaa AB Enzymes -ryhmä, jonka tutkimusjohtaja-na ja samalla AB Enzymes Oy:n toimi-tusjohtajana toimii Jari Vehmaanperä. Hän työskenteli entsyymejä tuot-tavien mikrobien tutkijana jo Alkon tutkimuslaboratori-ossa 1980-luvulla.

Rajamäellä syntyyentsyymejä moneen lähtöön

Roalin Raja-mäen-tehtaan tuotesäiliöissä muhivat entsyymit matkaavat eri puolille maailmaa.

Roa

l Oy

Entsyymiliiketoi-minnan kasvu-näkymät ovat erittäin hyvät, sanoo AB Enzymes Oy:n toimitusjoh-taja Jari Veh-maanperä.

Vehmaanperän mukaan Roalin toimin-nan peruspilareita on innostunut, hyvän työkulttuurin luonut tutkimustiimi.

”Ryhmä on Alkon ajoista lähtien tottu-nut käymään jatkuvaa vuoropuhelua tuo-tannon ja myynnin kanssa ja ottamaan toiminnassaan huomioon asiakkaiden palautteen”, Vehmaanperä sanoo.

Tätä nykyä Roal Oy työllistää tutki-muksessa noin 60 henkeä , joista puolet toimii Suomessa ja puolet Saksassa yh-tiön pääkonttorissa.

Suomessa yhtiöllä on tekstiili- ja puunjalostusentsyymien sekä Tricho-derma-tuotantojärjestelmän tutkimusta,

Saksassa tutkitaan leivonta- ja juo-mateollisuuden entsyymejä sekä

täydentävää tuotantomikrobia, Bacillusta.

Yhtiö laajentaa parhail-laan Nurmijärven Raja-

mäellä sijaitsevaa teh-dastaan, jonka kapa-

siteetti kasvaa ensi

Roa

l Oy

497/2013 KEMIA

missammioissa. Sieni voidaan molekyylibiolo-gisin menetelmin räätä-löidä tuottamaan yhtä tai useampaa entsyymituo-tetta, kuten amylaaseja, proteaaseja tai sellulaa-seja.

”Trichoderma oli sii-

Homeksylanaasin kiteitä mikroskooppi-

kuvassa.

Roa

l Oy

vuonna 40 prosenttia. Edellisen ker-ran tehdasta laajennettiin vuonna 2009. Kahden investoinnin arvo on yhteensä noin 47 miljoonaa euroa.

Uudessa laajennusosassa aletaan tuottaa muun muassa pyykinpesu- aineissa käytettäviä entsyymejä, jot-ka yhtiö hiljattain kehitti. Entsyymi-en avulla pyykki saadaan puhtaak-si jopa kymmenasteisessa vedessä, mikä säästää rutkasti energiaa.

Entsyymiteollisuus on kestävän kehityksen teknologiaa, jonka tar-ve vain kasvaa tulevaisuudessa ja jolle riittää markkinoita maailmal-la. Rajamäellä luotu liiketoiminta kuitenkin pysyy jatkossakin jäme-rästi Suomen maaperällä, yhtiössä uskotaan.

Tekesin tuella suuri merkitys

Entsyymiteollisuus on ollut yksi painoalueista monissa Tekesin oh-jelmissa, kuten NeoBio-, BioRefine- ja etenkin SymBio-ohjelmissa. Oh-jelmien yhteisbudjetti oli vuosina 2001–2012 noin 300 miljoonaa eu-roa.

”Tekesin tuella on ollut yhtiölle erittäin suuri merkitys etenkin sii-nä vaiheessa, kun yhtiön toiminta ei vielä ollut kannattavaa”, Jari Veh-maanperä sanoo.

Yhteistyö on ollut rakentavaa myös tutkimus- ja kehitystoimin-nan suunnittelussa.

”Tekes on ottanut huomioon mie-lipiteemme rahoituksen suuntaami-sesta. Olemme voineet vaikuttaa sii-hen, millaisia valmiuksia Suomessa ylläpidetään entsyymisovelluksissa ja esimerkiksi Trichoderma-tekno-logiassa.”

Myös niin sanottu teollisuuden kurkistusraha on ollut Roalille tär-keää. Sen avulla yhtiö on päässyt seuraamaan valitsemiensa julkis-ten tutkimusprojektien etenemistä ja halutessaan heti hyödyntämään niiden tuloksia. Tekesin yhteyk- sien ansiosta yhtiö on myös voinut liittyä joihinkin EU:n rahoittamiin hankkeisiin.

tuotteita, Korhola uskoo.”Tietysti jälkeenpäin voi sanoa, että

moni asia meni lopulta kuitenkin hyvin. Teollisuusentsyymeistähän syntyi me-nestysbisnes.”

Tutkimustiimin on pelattava yhteen

Rahoituksen on oltava kunnossa, mut-ta tutkimuksen onnistumiseen vaikutta-vat toki muutkin asiat. Matti Korholan mielestä on keskeistä, että tutkimusryh-mä pitää projektin tavoitteen kirkkaana mielessään koko ajan.

Alkon aikoina oli haastavinta saada tutkijaryhmä toimimaan yhtenä jouk-kueena ja niin, että kaikki ymmärtävät hankkeen määräaikaisuuden.

”Projektilla on oltava alku ja loppu, ei-kä se saa kestää kolmea vuotta kauem-paa.”

Tutkimusryhmän ihanteellinen ko-ko on Korholan mielestä kolmesta seit-semään henkeä. Lisäksi ryhmän jäsen-ten asiantuntemuksen pitää tukea toinen toistaan.

Tutkimuspolku on joka tapauksessa ai-na hyvin mutkikas, Korhola muistuttaa. Tutkimusjohtajan on siksi oltava määrä-tietoinen ja pidettävä langat käsissään.

”Mutta luovuutta ei saa tappaa. Tut-kijoille on annettava kohtalaisen suuri vapaus.”

Alkossa tutkijoita kannustettiin julkai-semaan tuloksensa. Palkitsevinta monil-le olikin oman nimen saaminen artikke-liin.

Nykytutkijoita Korhola ohjeistaa ole-maan avoimempia sekä organisaation si-sällä että sen ulkopuolella.

”Usko itseesi ja ole kriittinen”, kuuluu dosentin kannustava neuvo.

Marja Saarikko on kemisti ja vapaa toimittaja.

marja@sanasaari.fi

hen aikaan tuntematonta aluetta. Saim-me yhdessä VTT:n kanssa tehdä pionee-rityötä sen tutkimuksessa ja pystyimme suojaamaan keksinnöt patenteilla.”

Alkupotkuna kunnon rahoitus

Tutkimuksen onnistumiseen vaikutti monta tekijää. Niistä tärkein oli riittävä rahoitus.

”Alkoholimyynnin tuotoista käytettiin tutkimukseen kohtalainen siivu”, Korho-la tähdentää.

Tutkimustyön rahoittamista tosin myös vastustettiin talossa ankarastikin.

”Tutkimustuloksia on mahdotonta esittää saman tien, joten talousihmiset pitivät koko työtä pitkälti rahan tuhlauk-sena. Heille piti todistella sitäkin, ettei kyse ole vain akateemisesta meriittitut-kimuksesta.”

Ongelmista huolimatta tutkimustoi-minta sai kuitenkin kukoistaa alkoholi-yhtiössä koko 1980-luvun, eikä sitä het-kauttanut edes 1990-luvun alun lama.

Tilanne muuttui, kun Suomi vuonna 1995 liittyi EU:hun, ja Alkon monopo-liasema joutui uhatuksi. Tämä sai yhtiön uuden pääjohtajan Ilkka Suomisen toi-siin ajatuksiin, ja tutkimustoiminta pil-kottiin eri tahoille.

Päätös on Korholan mielestä valtava sääli.

”Toiminta ajettiin alas ja henkilöstöä irtisanottiin juuri, kun koneisto oli saatu tuottavaksi”, hän sanoo.

Korhola muistuttaa, että tutkimusko-neiston käynnistäminen vie kuudesta seitsemään vuotta.

”Ja tuloksellinen ja voimissaan se on vasta kymmenen vuoden kuluttua aloit-tamisesta.”

Jos tutkimustyö olisi saanut jatkua Al-kossa entisellään, lopputuloksena oli-si ollut nopeammin ja enemmän uusia

50 7/2013KEMIA

Väriteollisuusyhdistyksen seitsemän vuosikymmentä

Sota-ajan sinnittelystä kansainväliseen menestykseen Väriteollisuusyhdistys ry

aloittelee kahdeksatta vuosi-kymmentään luottavaisissa tunnelmissa. Sota-ajan kansal-lisiin tarpeisiin perustetun yhdistyksen jäsenyritykset toimivat tätä nykyä vahvasti kansainvälisillä markkinoilla.

”Väriteollisuusyhdistys on hieno esi-merkki siitä, kuinka saman alan kilpaili-jat on saatu puhaltamaan yhteen hiileen yhteisen menestyksen eteen.”

Näin totesi Väriteollisuusyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Rantamäki yhdis-tyksen 70-vuotisjuhlassa 5. syyskuuta. Ilotulitukseen huipentunutta juhlaa vie-tettiin Helsingin Sirpalesaaressa rapuva-tien ja stand up -komiikan siivittämänä.

Rantamäki toimii Teknoksen konser-nijohtajana ja Euroopan maaliteollisuus-

Pitävän ulkomaalin salaisuusKeväällä eläkkeelle siirtynyt Ai-mo Kastinen pääsee jatkossa viet-tämään enemmän aikaa perheen mökillä Ahvenanmaan saaristos-sa. Alan miehenä hän on seuran-nut mökkinsä ulkomaalin kestä-mistä kovissa oloissa – ja yllättynyt myönteisesti.

”Ulkomaalauksen onnistuminen on kuuma aihe, josta on aina yhtä monta mielipidettä kuin on keskus-telijoita. Kun ollaan sään armoilla, ratkaisut ovat pitkälti uskon asia.”

Mikä on Kastisen kestävän maa-lauksen salaisuus?

”Kotimainen maali ja virolainen maalarimestari. Kaveri teki työn huolellisesti ja noudatti tarkasti val-mistajan ohjeita. Siinä se”, Kasti-nen myhäilee.

Väriteollisuuden toimijat kohottamassa juhlamaljaa. Etualalla keskellä puheenjohtaja Pekka Rantamäki, takana vasemmalla yhdistyksen toimitusjohtaja Juha Pyötsiä.

yhdistyksen CEPE:n puheenjohtajana. Alan kotimaiset yritykset tekevät hänen mukaansa hyvää tulosta ja palvelevat yh-teiskuntaa esimerkillisesti sekä työnanta-jana että jalostusarvon tuottajana.

”Väriteollisuus on kasvanut merkittä-väksi teollisuudenalaksi, joka työllistää Leena Laitinen

517/2013 KEMIA

tuhansia työntekijöitä. Viime vuosikym-meninä ala on kansainvälistynyt nopeas-ti. Tätä nykyä yli puolet Suomessa val-mistetuista maaleista menee vientiin.”

Väriteollisuus ry:n toimitusjohtajana vuosina 1996–2013 toiminut Aimo Kas-tinen uskoo, että kasvu löytyy jatkossa-kin vientimarkkinoilta. ”Etenkin Venä-jältä, Baltiasta ja muista entisen itäblokin maista. Suomalaisella maaliteollisuudel-la on valtavan hyvä maine Venäjällä.”

Tikkurilalla ja Teknoksella on jo tu-keva jalansija, mutta myös pienemmillä toimijoilla on mahdollisuutensa.

”Tilaa löytyy, kun erikoistuu tavalla tai toisella. Kannattaa hankkia markkina- tai tuote-osaamista, jota muilla ei ole. Van-hoilla eväillä ei pärjätä, vaan koko ajan on uudistuttava.”

Säännöstely pakotti kilpailijat yhteistyöhön

Kun jatkosota puhkesi kesällä 1941, Suo-men kauppayhteydet säilyivät ainoastaan Saksaan ja Ruotsiin. Maalituotteiden myyntiä ja käyttöä alettiin säännöstellä niin, että etusijalla olivat puolustuslaitok-sen, koneen- ja laivanrakennuksen, elin-tarvikehuollon ja pika-asutuksen tarpeet.

Pula raaka-aineista, lisenssien saami-nen ja kansanhuoltoministeriön määrä-ykset pakottivat kilpailijat yhteistyöhön. Alan keskeiset toimijat perustivat Ver-nissa-, Väri- ja lakkatehtaiden Yhdistyk-sen marraskuussa 1943.

Aimo Kastisen mukaan kiperiltä pai-koilta ei vältytty etenkään yhdistyksen alkuvuosina.

”Yrityksen saama osuus raaka-aineista heijastui suoraan osuuteen markkinoista. Koko 1940-luku mentiin pitkälti sen ti-lanteen mukaan, joka oli sodan kynnyk-sellä 1939. Suuret saivat enemmän, mi-kä kismitti pienempiä. Ovet paukkuivat monesti.”

”Suurten persoonien ei aina ollut help-po tulla toimeen keskenään. Välillä joku suuttui ja uhkaili erolla. Yleensä yhdis-tyksessä silti pysyttiin, sillä yhteistyön edut olivat ilmeiset”, Kastinen sanoo ja muistuttaa, että kilpailurajoitukset alkoi-vat lisääntyä vasta 1980-luvulla.

”Vielä 1970-luvulla oli tapana sopia yhdessä hinnankorotuksista, mikä ny-kyisin on tietenkin kiellettyä. Nyt ollaan toisessa ääripäässä, kun kilpailijoiden edustajat eivät voi yöpyä samassa hotel-lissa, eivätkä puolisot saa työskennellä kilpailevissa yrityksissä. Hiukan on jo hysterian makua.”

Edelläkävijä ympäristö- ja turvallisuusasioissa

Kun Kastinen vuonna 1996 kutsuttiin Väriteollisuusyhdistyksen johtoon, hän

hoiti Kemianteollisuus ry:ssä alan ympä-ristö-, terveys- ja turvallisuuskysymyk-siä. Juuri niistä yhdistyksessä kaivattiin osaamista, samoin tuntemusta EU:n ja kotimaan hallinnosta.

”Johtajat sopivat, että työaikani jakau-tuu vastedes puoliksi Kemianteollisuu-den ja Väriteollisuuden kesken. Vähän siinä nikottelin, sillä sata prosenttia työ-ajasta ei ollut siihenkään asti riittänyt.”

Tikkurilan silloinen toimitusjohtaja

Kuv

at A

nnik

a H

aas

Aimo Kastinen muistelee hyvillä mielin vuosiaan Väriteollisuusyhdistyksen toimi-tusjohtajana. ”Alalla on paljon aktiivisia, eteenpäin katsovia toimijoita.”

Raimo Piironen totesi Kastiselle, et-tä ratkaisu on yksinkertainen: ”Kaikki eteen tulevat työt hoidetaan.”

”Sitä ohjetta sitten yksinkertaisena in-sinöörinä noudatin ja opin ajan mittaan priorisoimaan”, Kastinen hymyilee.

Maalialan tilastotoiminnan kehittämi-nen, lainsäädännön kysymykset ja koko-usten organisointi lohkaisivat ison osan työajasta.

”Yhtenä iltana soitti EU-komission edustaja ja alkoi tentata, millaisia vaiku-tuksia valmisteilla olleen VOC-direktii-vin eri sisällöillä olisi alaan. Kävi mie-lessä, voisiko keskustelua jotenkin joh-datella, mutta ladoin sitten vain faktoja pöytään minkä osasin.”

”Aika tiukka siitä direktiivistä tuli. Se ei kuitenkaan merkinnyt isoa muutosta Pohjois-Euroopan maissa, joissa yrityk-set olivat jo vuosia aiemmin siirtyneet liuotinpohjaisista vesiohenteisiin sisä-maaleihin. Olimme aika tavalla edellä eteläeurooppalaisia.”

Alan suomalaiset yritykset ovat kehit-täneet järjestelmiään ympäristöstandar-dien mukaisiksi ja luopuneet 1970-lu-vulta lähtien raskasmetallien ja monien haitallisten kemikaalien käytöstä. Tästä on ollut hyötyä sopeutumisessa tiuken-tuviin säännöksiin, myös kemikaaliase-tus Reachiin.

”Reach on valtava kokonaisuus. Kes-tää aikansa hahmottaa, mistä siinä on kyse. Jatkokertomuksen vaikutukset nä-kyvät vielä pitkään. Viiden vuoden ku-luessa selviää, täytyykö tuotteiden val-mistusreseptejä muuttaa ja missä määrin. Se on sitten isompi juttu.”

Serenadi sankarittarelleVaikka kilpailu alan yritysten kes-ken oli tiukkaa, kokousmatkoilla ei kyräilty.

”Tekninen toimikunta oli pa-laamassa Tampereelta joskus 1970–80-lukujen taitteessa. Junassa oli riehakas meno ja porukassa sen verran innokkaita laulumiehiä, että konduktööri uhkasi heittää herrat ju-nasta jo Toijalassa”, Aimo Kastinen kertoo.

Matka kuitenkin jatkui, kunnes Tikkurilaan tultaessa puheenjoh-tajalle muistui mieleen, että vaimo juhli parhaillaan syntymäpäiviään.

”Koko porukka lähti mukaan ja viritti päivänsankarille serenadin. Juhlat olivat kuulemma siihen saak-ka olleet sivistyneet.”

”Sellaista olen kuullut, että sanka-ritar ei ollut täysin otettu huomion-osoituksesta.”

52 7/2013KEMIA

Pekka T. Heikura ja Päivi Ikonen

Villasukkia, kaulahuiveja, pöytäliinoja.Niitä kertyi maaliyhtiö Tikkurilan va-

rastoihin korkeita pinoja, kun teknillinen johtaja Ragnar Holmström aikoinaan kiersi maata markkinointimatkoillaan.

Vielä 1920-luvulla Tikkurilan tuottei-den suurimpia ostajia olivat maalarimes-tarit. Tie mestarin sydämeen käy vaimon kautta, järkeili Holmström yhdessä fir-man konttoripäällikön Albin Sandströ-min kanssa. Oivalluksen myötä kaksi-kosta tuli tuttuja vieraita maalarinrou-vain ompeluseurojen huutokaupoissa, ja maalien menekki sai uutta potkua huuto huudolta.

Pietarissa vuonna 1891 syntynyt Holmström oli Helsingin yliopistosta valmistunut kemisti, joka aloitti uransa moskovalaisen kemiantehtaan tuotanto-päällikkönä. Venäjän vallankumous pani nuoren miehen vaihtamaan nopeasti mai-semaa, ja suunta vei Yhdysvaltoihin.

Kun Philadelphian maaliteollisuus ei

150 vuotta maalinvalmistusta

Osaajien tarinat värittävätTikkurilan historiaa Maaliyhtiö Tikkurila on kulkenut pitkän taipaleen pienestä

pellavaöljymyllystä kansainväliseksi konserniksi.

suostunut ottamaan ulkomaalaista ”urk-kijaa” leipiinsä, asiantuntija pestautui paikalliseen lakankeittämöön tavalli-sena työmiehenä. Lopulta löytyi myös koulutusta vastaava paikka toisesta yri-tyksestä, jossa innokas suomalainen imi itseensä uusimman tiedon alan tuoteke-hityksestä.

Muutaman vuoden jälkeen iski kuiten-kin koti-ikävä, ja Holmström otti yhteyt-tä Tikkurilaan tiedustellen, olisiko hänen osaamiselleen mahdollisesti käyttöä.

Yhteydenotto osoittautui onnenpot-kuksi niin kemistille kuin yhtiöllekin. Ragnar Holmström sai elämäntehtävän ja Tikkurila uuden suunnan.

Peräti 35 vuotta yhtiön teknillisenä johtajana toiminut Holmström pani al-kuun systemaattisen tutkimustoiminnan ja otti käyttöön monet keksinnöt sellu-loosalakoista lateksimaaleihin. 98-vuo-tiaaksi elänyt kemisti seurasi valppaasti firman kehitystä loppuun saakka.

Tikk

urila

Oyj

:n a

rkis

to

Teknillinen johtaja Ragnar Holmström poseeraa laboratorionsa insinöörien Kurt Bärlundin (vas.), Bror Carlstedtin, Almar Lundin ja Gustav-Edvard Söderströmin keskellä vuonna 1937.

Holmströmin vaiheet kertoo dosentti Kirsti Manninen kirjoittamassaan his-toriikissa Värikartta – 150 vuotta Tikku-rilan tarinoita, joka ilmestyi yhtiön juh-lavuonna 2012.

Värikäs teos kuvailee elävästi taipa-leen, jonka edetessä tsaarinajan pella-vaöljypuristamosta lopulta kehkeytyi moderni EU-suomalainen vientiyritys. Tekstiä rytmittävät tarinat yhtiön vaikut-tajista ja työntekijöistä kolmella eri vuo-sisadalla.

Aatelisherran öljymylly

Tikkurilan perusti vuonna 1862 karta-nonherra Anders Lorentz Munster-hjelm (1803–1893) Helsingin pitäjän Håkansbölestä.

Aatelismies, entinen Venäjän armeijan eversti ja Turkin sodan sankari, oli kau-kaa viisaana ostanut lisämaata Tikkurilan

537/2013 KEMIA

Vantaan kaupunki valaisi Tikkurilankosken 650-vuotisjuhlansa kunniaksi vuonna 2001. Hankkeen tukijana toimi Tikkurila, jonka entinen vernissatehdas hallitsee kuvan yläosaa.

Lotta Linko

Haluatko lukea lisää Tikkurilan tarinoita?Lataa veloitukseton iPad-versio:www.tikkurila.fi/kotimaalarit > Ajankohtaista > 22.3.2013

Painetun kirjan tilaukset:Arja.Schadewitz@tikkurila.com Kieliversioina suomi, englanti ja venäjä.

54 7/2013KEMIA

kylästä heti sen jälkeen, kun alettiin hu-huta, että Suomen ensimmäinen rautatie kulkisi kylän läpi.

Helsingin Hämeenlinnaan yhdistänyt rautatie tuli, ja Munsterhjelm sai senaa-tilta luvan panna pystyyn pellavaöljy- ja vernissatehtaan Långobackan kosken rannalle.

Pellavaöljyn kysyntä oli kasvanut 1800-luvun teollistumisen myötä. Ra-dan ansiosta yhteydet Hämeen ja Por-voon pellavanviljelyalueille olivat hy-vät, ja höyryjunilla olisi helppo kuljet-taa valmiit tuotteet pääkaupunkiin ja sen satamaan.

Munsterhjelmin kohtaloksi koituivat kuitenkin 1860-luvun kadot, jotka vuo-sikymmenen lopulla aiheuttivat kaksi kammottavaa nälkävuotta ja lamauttivat maan talouden. Eversti ajautui suuriin velkoihin ja joutui luovuttamaan karta-nonsa tuhatpäisine karjoineen vävyjensä käsiin.

Öljymyllynsä Munsterhjelm sai myy-tyä vauraalle helsinkiläiselle kauppiaalle Henrik Lindroosille, josta tuli tehtaan uusi omistaja vuonna 1869. Lindroos-kaan ei kuitenkaan onnistunut nostamaan yritystä kannattavaksi, sillä pellavasta oli pulaa eikä kosken voima kunnolla riittä-nyt tehtaan tarpeisiin.

Seuraavaksi remmiin astui joukko kar-tanonomistajia itäiseltä Uudeltamaalta. Nämä antoivat yhtiölle nimeksi Dickurs-by Oljeslageri Aktiebolag ja ryhtyivät öljyn ja vernissan ohessa valmistamaan myös rehukakkuja lehmilleen.

Kartanonomistajienkin kausi Tikku-rilassa jäi lyhyeksi, vain vuosikymme-nen mittaiseksi. Vuonna 1885 yhtiön osti 24 000 kultamarkan hintaan Kauppahuo-ne Schildt & Hallberg. Kahden langok-sen perustama maatalouskaupan erikois-liike oli jo saavuttanut vankan valtakun-

nallisen aseman.Nyt Tikkurilan kehitys sai aiempaa

tukevamman pohjan ja pysyvyyden. Vaatimattoman verstaan tilalle nousi nopeasti oikea tiilinen tehdasraken-nus, ja muitakin investointeja teh-tiin jatkossa säännöllisesti. Yhtiö säilyi Schildt & Hallbergin omis-tuksessa aina vuoteen 1972.

Sota-aikojen veteraaneja

1940-luvun sota- ja pulavuodet merkitsivät Tikkurilalle, kuten muullekin teollisuudelle, ankaraa vaihetta.

”Se oli korvikkeiden aikaa, jolloin saatavissa olevista raaka-aineista jou-duttiin valmistamaan maaleja ja lakko-ja, jotka edes jotenkin vastasivat tarpei-ta. Maalikemistin keksimiskyky joutui usein kovalle koetukselle.”

Näin kuvaili ajanjaksoa diplomi-in-sinööri Henrik Furuhjelm (1915–1999),

joka ehti astua Tikkurilan palvelukseen vähän ennen talvisodan syttymistä vuon-na 1939. Jatkosodan (1941–1944) ajan Furuhjelm työskenteli puolustusvoimien kemiallisessa laboratoriossa ja opetti sa-maan aikaan tulevia kemistejä Teknilli-sessä korkeakoulussa.

Vernissankeittäjä Hjalmar Bäckström (1886–1971) näki Tikkurilan-vuosinaan paitsi toisen myös ensimmäisen maail-mansodan ja lisäksi vuoden 1905 suurla-kon ja vuoden 1918 sisällissodan.

Alkuaikoina työpäivät öljyhuuruissa muuripatojen keskellä olivat 12-tunti-sia, mutta mies ei turhia valitellut vaan oppi alansa todelliseksi taitajaksi. Kun vernissasta kerran sattui tulemaan vähän kitkeränhajuista, insinöörit ihmettelivät asiaa suuresti, ”olihan Bäckström itse si-tä keittämässä”.

Henrik Furuhjelm kehittämässä uusia tuot-teita vuonna 1952.

Sivu

n ku

vat:

Tikk

urila

Oyj

:n a

rkis

to

Tikkurilan perustaja Anders Lorenz Munsterhjelm oli sotilas ja aatelismies.

Käyttöpäällikkö Tempo Kanerva mittaa Hjalmar Bäckströmin (vas.) keittämän vernissan happolukua vuonna 1957.

557/2013 KEMIA

Kun 76-vuotias Bäckström vuonna 1962 jäi eläkkeelle, hän oli tehnyt yhti-össä huikean 57 vuoden työuran.

Henrik Furuhjelm kohosi jatkosodan jälkeen yhtiön pääkemistiksi ja sitten tuotekehityspäälliköksi, joka johti uusien sideaineiden kehittämistyötä. Sen tulok-sena Tikkurila toi markkinoille öljymaa-lien oheen myös kotimaalareiden käytet-täviksi sopivat vesiohenteiset maalit.

Furuhjelm oli mukana luomassa mo-nia muitakin uutuuksia, kuten teollisuus-maaleja puu- ja metalliteollisuudelle ja hapon- ja emäksenkestäviä erikoismaa-leja kemian- ja selluloosateollisuudelle.

Kielitaitoinen ja sosiaalinen mies oli yritykselle myös oivallinen ”yhdysup-seeri”, joka seurusteli sujuvasti Tikku-rilan ulkomaisten kumppanien ja näi-den tuotekehittäjien kanssa. Uransa hän päätti tutkimus- ja tuotekehitysjohtajana vuonna 1980.

Ekopaimen ja Venäjän valloittaja

Kuinka paljon maksaa maaliyhtiölle vih-reys?

Näin kysyttiin vuonna 1998 Tikkurilan ympäristöpäälliköltä Pekka Kotilaisel-ta, jolla oli terävä vastaus valmiina.

”Kysymys on väärä. Pitää kysyä, pal-jonko vihreys tuottaa Tikkurilalle. Vas-taus on paljon. Pirusti! Ja tulevaisuudes-sa vielä enempi!”

Ekopaimeneksi itseään kutsuva diplo-mi-insinööri oli vuonna 1973 saanut en-simmäisen vakituisen työpaikkansa Tik-kurilan tehtaiden ympäristönsuojeluinsi-nöörinä. Uusi toimi kuvasti hyvin aikaa, jolloin teollisuudessa alettiin herätä ym-päristötietoisuuteen.

Ympäristöasiat ovat vuosien mittaan tulleet maalinvalmistajalle yhä tärkeäm-miksi, on kyse sitten tuotteista, tuotannos-ta, työturvallisuudesta tai jätehuollosta.

Kotilaisen mukaan pelkät järjestel-mät eivät riitä, vaan olennaista on asen-

nemuutos, jonka hyväksi hän itse teki töitä hartiavoimin. Hiljattain eläkkeelle siirtynyt Kotilainen toimi loppuvuosi-naan Tikkurilan terveyttä, turvallisuut-ta ja ympäristöä koskevien kysymysten asiantuntijana.

Nyky-Tikkurila on kansainvälinen yritys, jonka keskeisiä toiminta-alueita on Venäjä. Suomalaisfirman menestys maassa henkilöityy vahvasti Pirkko Iko-seen, itäviennistä vastanneeseen myyn-tijohtajaan, joka aloitti yhtiössä vuonna 1980.

Tikkurila oli vuonna 1972 siirtynyt Rikkihappo Oy:n – myöhemmän Kemi-ran – omistukseen. Moskovan vuoden 1980 olympialaisista tuli yhtiölle kulta-suoni, sillä tapahtuman rakennustöihin hankittiin suomalaista maalia huomatta-villa summilla. Kisojen jälkeen vientiä vetivät teolliset automaalit.

Kun Neuvostoliitto vuonna 1991 hajo-si, venäjän kielen, kulttuurin ja kansan-luonteen tuntija Ikonen reagoi nopeasti ja teki vaikuttavan valtauksen Venäjän kuluttajamarkkinoilla.

Hän loi maahan tehokkaan jakeluver-kon ja toteutti mainoskampanjan, joka teki suomalaismaaleista jokaiselle tu-tun tuotteen. Slogan ”Tikkurila – maali-en kuningatar” iskostui ihmisten mieliin pysyvästi. Kun firman muovikassia kan-tanut Ikonen kerran ajatuksissaan käveli Moskovan kadulla, hänet pysäytti pikku-tytön huuto: ”Katso äiti, tuossa se maali-en kuningatar nyt menee!”

Pirkko Ikonen menehtyi yllättäen sai-rauskohtaukseen vuonna 2004 kuukaut-ta ennen 60-vuotispäiviään. Järkytys oli suuri paitsi kotimaassa myös Venäjällä. Hautajaisvieraita matkusti paikalle ym-päri laajaa maata ja jopa Mongoliasta asti.

Maalarin hikinen urakka

Tikkurila astui jälleen uuteen aikaan

vuonna 2011, jolloin se irtosi Kemiras-ta itsenäiseksi pörssiyhtiöksi. Samana vuonna Tikkurilan designpäällikkö Ma-rika Raike nimettiin ehdokkaaksi vuo-den sisustusvaikuttaja -kilpailuun.

Raike aloitti yhtiössä erikoismaalarina vuonna 1997, jolloin hänellä oli jo vuosi-en kokemus koristemaalauksesta ja vaa-tivien entisöintikohteiden toteuttamises-ta. Työn ohessa artenomiksi valmistunut maalari nimitettiin vuonna 2002 Tikkuri-lan visuaaliseksi koordinaattoriksi, joka yhdessä sisustussuunnittelija Hannele Kuntsi-Aallon kanssa loi yhtiölle uuden sisämaalien värijärjestelmän, lähes 2 500 värin kokonaisuuden.

”Urakkaan uskalsi ryhtyä, kun ei tien-nyt, kuinka suuresta työstä oli kyse”, Raike tunnusti myöhemmin.

Pekka T. Heikura on historioitsija ja vapaa toimittaja.

Designpäällikkö Marika Raike on anta-nut vahvan panoksen Tikkurilan kulut-tajapalvelujen kehittämiseen.

Pirkko Ikonen oli venäläisille maalien kuningatar.

”Ekopaimen” Pekka Kotilai-

nen on osal-listunut myös

Tikkurilan tuotantolaitos-

ten suunnit-teluun.

Chr

istin

a Fo

rsgå

rd

Pekk

a Va

inon

enA

telie

r Uni

vers

al

56 7/2013KEMIA

KOKOUKSIA

Erik Wallén ja Hannu Koistinen

Perinteiset lääkekehityksen keinot, jotka pohjautuvat isojen pienmolekyylikirjas-tojen seulontaan, ovat tuottaneet odotet-tua vähemmän uusia käyttökelpoisia lää-keainemolekyylejä.

Viime aikoina on siksi asetettu kyseen-alaiseksi kultaisena ohjenuorana toiminut viiden sääntö (rule of five) ominaisuuk-sista, jotka etenkin suun kautta annetta-vien lääkeaineeksi sopivien molekyyli-en tulisi täyttää. Yksi ominaisuuksista on molekyylin suhteellisen pieni koko, joka kuitenkin usein johtaa heikkoon spesi-fisyyteen.

Uudet lääkeaineet löytyvätkin entistä useammin tyypillisten pienmolekyylien ja proteiinien välimaastosta, jota muun muassa peptidit edustavat. Tätä mieltä on australialaisen Queenslandin yliopis-ton professori David Fairlie, joka puhui aiheesta peptiditutkijoiden ja lääkeaine-kemistien elokuisessa symposiossa Hel-singissä.

Fairlien mukaan peptidien ja proteii-nien käyttöä ovat perinteisesti rajoitta-neet muun muassa niiden korkeat tuo-tantokustannukset ja huono stabiilisuus. Peptidejä voidaan kuitenkin muokata niin sanotuiksi peptidomimeeteiksi. Ne säilyttävät peptidien sitomisominaisuu-det mutta eivät ole yhtä herkästi hajoavia kuin peptidit.

Lääkekehitys murroksessa

Pienmolekyyleistä peptideihin

Tällaiset peptidomimeetit ovat tyypil-lisesti 500–2 500 daltonin kokoisia. Niis-sä yhdistyvät monet pienmolekyylien ja peptidien hyvät ominaisuudet, kuten sta-biilisuus ja spesifisyys.

Peptidien roolia tulevaisuuden lääke-kehityksessä painottaa myös alan grand old man, Arizonan yliopiston professori Victor Hruby.

Hänen mukaansa monien sairauksien, kuten neuropaattisen kivun, lääkehoito-jen kehityksessä ei ole juurikaan edetty viime aikoina. Tautien taustalla on tyy-pillisesti useita geneettisiä muutoksia, joten ei riitä, että lääke vaikuttaa vain yhden kohdeproteiiniin kautta.

Hrubyn tutkimusryhmä on kehittänyt multivalentteja peptidipohjaisia lääke-aineita, joiden vaikutus välittyy useiden kohdeproteiinien kautta. Nämä peptidit kulkeutuvat veri-aivoesteen läpi. Eläin-malleissa ne ovat osoittautuneet neuropaat-tisen kivun hoidossa erittäin tehokkaiksi, eikä niillä ole nykyisin käytössä olevien opioidilääkkeiden sivuvaikutuksia.

Uusia menetelmiä

Kiinnostava tekniikka uusien yhdistei-den syntetiikassa ovat jatkuvatoimiset virtausreaktorit (flow chemistry), joista kertoi alan eurooppalainen huippuosaaja,

professori Ian Baxendale brittiläisestä Durhamin yliopistosta.

Kehitteillä olevan menetelmän pääpe-riaate on, että reagenssi on immobilisoi-tu, ja liuoksessa olevan lähtöaineen an-netaan virrata reagenssin läpi. Tehtävät reaktiot voidaan kytkeä sarjaan ja suo-rittaa peräkkäin ilman erityisiä eristys-vaiheita.

Fragmenttipohjaisessa lääkeaineen ke-hittämisessä kartoitetaan ensin pienten fragmenttien sitoutumista kohdeproteii-niin ja yhdistetään ne sitten synteettisesti yhdeksi molekyyliksi.

Menetelmää kuvaili Cambridgen yli-opiston professori Chris Abell, jonka näkemys on, että noin tuhat fragment-tia riittää kartoittamaan lähes kaikki mahdolliset sitoutumisvuorovaikutuk-set. Abell on ollut mukana perustamassa yritystä nimeltä Astex Pharmaceuticals, joka on alan edelläkävijä lääketeollisuu-dessa.

Tutkimuksia esiteltiin 11th FIPS & FinMedChem 2013 -symposiossa, jonka järjestivät Biobio-seuran peptidijaosto ja Suomen farmaseuttisen yhdistyksen lää-keainekemian toimikunta.

Kirjoittajat työskentelevät tutkijoina Helsingin yliopistossa.erik.wallen@helsinki.fi

hannu.k.koistinen@helsinki.fi

Erik

Wal

lén

Symposion pääpuhujina esiintyivät muun muassa David Fairlie (vas.), Ian Baxendale, Morten Grötli, Jan Ehlert, Gerhard Müller, Robert Owen, Victor Hruby ja Chris Abell.

Kansainväliset peptiditutkijat ja lääkeainekemistit esittelivät tuoreimpia tuloksiaan

ja tutkimuksen uusia suuntauksia Suomessa järjestetyssä yhteistapaamisessa.

57KEMIA7/2013 57KEMIA7/2013

KEEMIKKO

MIKÄÄN EI OLE niin energistä kuin sähkö. Elektronit liikkuvat läpi kovan metallin ja tuovat valoa säästölamp-puun. Poks, ja koko asunto on pimeä.

Ennen vanhaan hehkulamput sääs-tivät meidät järkytyksiltä. Ne hiipuivat sulakkeita polttamatta. Sitten tuli EU ja vaati uudenlaista valoa kansalle.

Säästölamppu ei kuitenkaan säästä mitään vaan oikosulkee itsensä juuri sil-loin, kun sitä vähiten odottaa. Kynttilän etsiminen pilkkopimeässä ei etenkään säästä hermoja. Varsinainen jytky tulee, kun huomaa lampun polttaneen myös kahvasulakkeen.

Sen vaihtamiseen tarvitaan sekä uusi sulake että kahva. Jommankumman puuttuminen saa pimeyden jatkumaan ainakin sähköasentajan käyntiin asti, joskus pidempäänkin.

”Ahaa”, toteaa oikosulkuasentaja ja pitää saarnan siitä, kuinka johtojen väri-koodit on sotkettu. Käy ilmi, että ”näin vanhassa talossa” harmaasta johdosta pitää tulla sähköä tai sitten ei. Se voi olla maadoitusjohdin tai sitten ei. Talon johdot ovat kaiken kaikkiaan vääränvä-riset.

”Rasisti”, tuhahdan.Tuomio tulee välittömästi: talon joh-

dotus on uusittava pikimmiten, asen-taja määrää.

SÄHKÖMIES ON kuin terveyskeskus-lääkäri. Talopotilas vaatii kuitenkin eri-koislääkärin taitoja.

Paikalle kutsutaan sähkösuunnittelija, jonka mukaan nykyaikaa on tietokone-ohjattu sähköjärjestelmä. Kunnon kom-

puterisoinnilla makuuhuoneen verhoja ja koko taloa voi ohjata vaikka sängystä. Jos teini viihtyy suihkussa liian kauan, vedentulon voi katkaista kaukosääti-mellä.

Niinpä, mutta entä ne päivitykset. Jat-kuvat ohjelmistopäivitykset saavat työ-koneen käyttökelvottomaksi päivittäin. Päivittyvä koti olisi vielä pahempi pai-najainen.

Kun tulet räntäsateessa ostoskas-seja raahaten kotiovelle, et pääsekään sisään, koska kodilla on ohjelmisto-säätö meneillään. Jos Makrosoftin väki päättää päivitellä taloasi kesken hius-tenpesusi, saattavat sampoot jäädä pää-hän pitkäksi aikaa.

On kaukosäädöllä puolensakin. Sau-nan voi kytkeä päälle kännykällä. On hie-noa mennä lämpöiseen saunaan. Var-sinkin, jos on itse pannut kiukaan läm-piämään. Tunteet kuumenevat, jos sen on tehnyt hakkeri.

Krakkereille tietokoti on vastustama-ton kiusaus. Kun jo toisten tietokoneiden valtaus tuottaa suunnatonta mielihyvää, niin vain arvata saattaa, kuinka heku-malliseen tilaan nörtit joutuvat ottaes-saan komentoonsa ihmisten asunnot.

Tietotalon herroiksi päästyään näppy-länaamat heiluttaisivat verhojen lisäksi isäntäperheen mielenrauhaa. Kodin saisi takaisin itselleen vain katkaise-malla virran pääkeskuksesta.

Älytalolle annetaan rukkaset. Sähkö-suunnittelija saa tarkan ohjeistuksen:

pelkkää sähkövirtaa, ei mitään ohjel-moitavaa. Kustannusarvio putoaa puo-leen, samoin suunnittelijan mieliala.

JOSTAKIN SÄHKÖHERRA saa sen verran puhtia ”vanhanaikaisiin” töihin, että tiedostoon päätyy riittävä määrä hieroglyfejä. Vanha sähköasentaja haluaa suunnitelmat paperille tulostet-tuina, koska ei omista ”i-pattia”.

Tilaajan mielestä kaaviot ovat käsittä-mättömiä. Piirrosmerkkejä ei ymmärrä myöskään asentaja. Käy ilmi, että mer-kit ovat muuttuneet vuonna 2010, eikä asentajaa ole päivitetty. Sovitaan, että

asuntoon teippaillaan lappuja sinne, minne halutaan pistorasioita. Asentaja lupaa asen-nella niin kuin on aina ennenkin tehnyt.

Sähkösuunnitel-mallekin löytyy käyttöä. Se kehystetään ja viedään abstraktina taiteena vessan seinälle. Sieltä se on haettavissa, jos joku haluaa nähdä sähkösuunnitelman. Toivottavasti merkit ja johtojen värit ovat siihen mennessä muuttuneet niin, ettei kukaan huomaa improvisoitua asen-nusta.

Sitä odotellessa säästämme, emmekä käytä säästölamppuja. Älkää kuitenkaan kertoko EU:lle.

Valoton Keemikko

Oikosulkija

Kemia-lehden pakinoitsija Keemikko väittää katsovansa

maailman menoa erlenmeyerlasien läpi. Valkoisen takin alla piilee kuitenkin monitaitoinen maailmankansalainen,

jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta.

”Säästölamppu ei säästä mitään vaan oikosulkee itsensä juuri, kun sitä

vähiten odottaa.”

58 7/2013KEMIA

Jonathunder

ULKOMAILTA

Hiljattain löydetty yksisoluinen arkkieliö Archaeoglobus fulgidus käyttää ravinto-naan rakettipolttoaineen ainesosana tunnet-tua perkloraattia. Havainnon teki hollanti-lainen tutkijaryhmä.

Eliö muuttaa perkloraatin erittäin her-kästi reagoivaksi kloriitiksi, jonka se hajot-taa rikkiyhdisteiden avulla. Rikkiyhdisteitä esiintyy runsaasti A. fulgiduksen elinympä-ristössä merenpohjalla.

A. fulgidus ei siedä happea, sillä se on peräisin elämän synnyn varhaisvaiheesta ja

Kanarialla elvytetäänkarmiinintuotantoaEspanjan Kanariansaarilla elvytetään perin-teistä, jo katoamisuhasta kärsinyttä karmii-nivärien tuotantoa.

Saarilla on 1800-luvulta lähtien viljel-ty kokenilleja, kaktuksissa eläviä kilpikir-voja, joista syvänpunaista väriä saadaan. Kuivatuista kirvoista valmistetaan uutetta ja jauhetta, joiden värjäävä aine on karmii-nihappo.

Elvytysprojekteissa kehitetään myös jat-kotuotteita, kuten vaatteita ja meikkejä.

Kanarian karmiinintuotanto hiipui edulli-sempien synteettisten väriaineiden ja halpa-tuontikarmiinien vallattua markkinat. Har-vat jäljelle jääneet tuottajat eivät ole enää saaneet sadostaan käypää hintaa, jolla kus-tannukset olisi voitu kattaa.

Kilpikirvoja viljelevä Lorenzo Pérez Ji-méz ajaa nyt paikalliselle karmiinivärille alkuperäleimaa, joka parantaisi sen kilpai-lukykyä, kertoo La Provincia -lehti.

Karmiinivärejä käytetään elintarvikkeis-sa, kosmetiikassa ja tekstiilivärjäyksessä. Karmiinin E-koodi on E-120.

Katja Pulkkinen

A. fulgidus viihtyy merenpohjalla erittäin kuumissa oloissa, tyypillisesti lähellä tuli-vuorten purkausaukkoja.

Kaktuksenlehdellä elävä kokenilliyhdys-kunta on arvokkaan aidon karmiinipunan lähde.

Jos viskire-hu maistuu lohille, iso osa tislaa-mojättees-tä voidaan saada hyö-tykäyttöön.

Arkkieliö syörakettipolttoainetta

kehittynyt ennen fotosynteesin alkamista. Kun hapen määrä ilmakehässä nousi, eliö pakeni pimeisiin syvyyksiin.

Marsista on löytynyt rikkaita perkloraat-tiesiintymiä, mutta arkkieliöitä ei punaisen planeetan pinnalla silti elele, sillä lämpötila on siellä liian alhainen. Mikrobin löytymi-nen Maan uumenista nostaa kuitenkin esiin mahdollisuuden, että syvällä marsperäs-sä voisi olla jonkinlaista elämää, kirjoittaa Scientific American.

Pekka T. Heikura

opiston kemiantutkijat, jotka korostavat projektin ympäristöarvoja. Tislaamoiden jätekuorma pienenee, ja kalankasvattajat saavat käyttöönsä edullista, kestävän kehi-tyksen mukaista rehua, tutkijat sanovat.

Ison-Britannian tislaamoissa valmistuu vuosittain yli 500 miljoonaa litraa viskiä. Tuotannossa syntyy yhtä viskilitraa kohden 15 litraa jätettä, josta osa on haitallista.

Päivi Ikonen

Skottilohi kasvaaviskin voimallaSkotlannin kalankasvattamot saattavat tule-vaisuudessa ruokkia lohensa viskiteollisuu-den sivuvirroilla.

Yhdessä Ylämaiden viskintislaamoista starttaa ensi kesänä ensimmäinen pilotti-laitos, joka muuntaa tislaamojätteen pro-teiinipitoiseksi kalanrehuksi. Laitoksessa selvitetään rehun ravintoarvoja sekä rehun-valmistuksen prosessien toimivuutta ja toi-minnan kustannustehokkuutta suuremman mittakaavan tuotannossa.

Hankkeen takana ovat Heriot-Wattin yli-

NO

AA

www www www www www www www www www www www www www www www www www

www www www www www www www www www www www www www www www www www

www www www www www www www www www www www www www www www www www

www www www www www www www www www www www www www www www www www

www www www www www www www www www www www www www www www www www

www www www www www www www www www www www www www www www www www

www www www www www www www www

Kemia-lehtion myös

facebookissa!www.facebook.com/kemialehti

KEMIAKemi

Harvardin yliopiston tutkijat ovat luoneet mikrokokoisia kideraken-teita, jotka muistuttavat eksoottisia kasveja.

”Maailman pienimmät kukat” syntyvät, kun vedellä täytettyyn dekantterilasiin lisätään bariumklo-ridia ja natriumsilikaattia. Kun ne reagoivat ilman hiilidioksidin kans-sa, veteen muodostuu erikoisia ba-riumkarbonaattirakenteita.

Tutkija Wim Noorduinin mu-kaan kristallisoitumisen muotoa, kokoa ja kasvusuuntaa voidaan kontrolloida vaihtelemalla lämpöti-laa, reagoivan hiilidioksidin määrää ja veden happamuutta.

”Ihmiset ovat ainakin 200 vuot-ta pohtineet, kuinka luonnon mo-nimutkaiset rakenteet ovat kehitty-neet. Tämä tutkimus osoittaa, mitä pelkästään kemiallisten muuttujien säätelyllä saadaan aikaan”, Noor-duin sanoo.

Tutkijoiden mukaan esimerkiksi bakteeriyhdyskunnat, simpukat ja sikiö lukevat ympäristönsä kemial-lisia muuttujia ja hahmottavat geo-metristä muotoaan sen perusteella.

Mikrokokoisten muotojen oh-jelmointia voidaan hyödyntää esi-merkiksi katalyysissä, optiikassa ja elektroniikassa.

Katja Pulkkinen

Majava on norsun lisäksi ainoa eläin, joka kykenee kaatamaan suuren puun. Jyrsijöiden pystyttämät padot ovat vaikuttavia insinööritaidon näytteitä.

Täydellä ham-masrivillä kelpaa hymyillä.

KEMIA7/2013 59

Wim

Noo

rdui

n / H

arva

rdin

ylio

pist

o

Tutkija Wim Noorduinin mukaan miniatyyripuutarhan tutkiminen elektronimikroskoopilla on kuin korallien keskellä sukeltamista.

Maailman pienimmät kukatkukkivat laboratoriossa

Majavien jokiin pykäämät padot toimivat pieninä ”CCS-laitoksina”, jotka sitovat hämmästyttävän pal-jon hiiltä, paljastaa Coloradon yli-opistossa tehty tutkimus.

Jyrsijöiden rakennustyön seu-rauksena syntyy majavaniittyinä tunnettuja kosteikkoalueita, joissa on runsaasti sedimenttiä ja orgaa-nista ainesta. Jos pato murtuu, nii-tyt kuivuvat, sedimentti paljastuu ja siihen varastoitunutta hiiltä vapau-tuu ilmaan.

Tutkija Ellen Wohl arvioi New Scientist -lehdessä, että Kalliovuor-

ten kansallispuiston 27 kuivunutta majavaniittyä sisältävät kahdeksan prosenttia koko puiston hiilimääräs-tä. Kun niityt ovat tulvineet, ne ovat saattaneet varastoida alueen hiilestä jopa 23 prosenttia.

Pohjois-Amerikassa on aikoinaan elänyt 60–400 miljoonaa majavaa. Niillä on tutkijoiden mukaan ollut huomattava vaikutus ekosystee-miin. Nykyään majavia on mante-reella 6–12 miljoonaa.

Pekka T. Heikura

Virtsatipastakasvaa hammasRumentaako hymyäsi puuttuva hammas? Ei hätää, sillä Kiinan tiedeakatemian Guangzhoun toimipis-teen tutkijat ovat kehittäneet keinon, jolla purukalus-tosi voidaan palauttaa täysin entiselleen. Tarvitaan vain pieni jyrsijä ja purkillinen omaa virtsaasi.

Tutkija Duanqing Pei työryhmineen eristi ihmis-virtsasta kantasoluja, jotka istutettiin hiiren munuais-kalvon alle. Siellä kantasolut muuntuivat hampaiden pintakudokseksi, joka kehittyi edelleen hammaskiil-teeksi.

Hampaan sisäosan kiinalaiset kasvattivat hiiren so-luista. Tutkijoiden mukaan koko hampaan voi kuiten-kin saada aikaan myös pelkistä ihmissoluista, kirjoit-taa New Scientist.

Pekka T. Heikura

Scan

stoc

kpho

to

Majavat rakentavathiilivarastoja

60 7/2013KEMIA

HENKILÖUUTISIA

on hyvä yrityskuva. Ekokem on toiminut proaktiivisesti luonnonvarojen säästämi-sen toteuttajana ja tarjonnut asiakkailleen keinoja kehittää materiaalikiertoja kestä-västi. Olen innoissani päästessäni osaksi tätä työtä”, Puoskari sanoo.

Mari Puoskari tunnetaan erityisesti poliittisesta urastaan. Vihreiden valtuus-

Mari Puoskari Ekokemiin

”Kohti suljettujen kiertojen yhteiskuntaa” Kemiantekniikan diplomi-insinööri Mari Puoskari aloittaa tammikuun

alussa Ekokem-konsernissa yhteiskuntasuhteista ja strategisesta suunnittelusta vastaavana johtajana.

toryhmän puheenjohtaja nousi alkuvuo-desta Helsingin kaupunginvaltuuston pu-heenjohtajaksi.

Vähemmän tunnettua on, että Puoska-ri on ehtinyt tehdä jo kymmenen vuoden työuran tutkijana, asiantuntijatehtävissä sekä konsulttina muun muassa yritysten strategiatyössä, yhteiskuntavastuuasiois-sa ja liiketoimintajohtamisessa.

Ennen Ekokemiä hän työskenteli yri-tysvastuujohtajana CGI Suomi Oy:ssä ja sitä ennen strategiakonsulttina Bearing-Point Management Consulting Oy:ssä.

Ratkaisut nyt

”Periaatteeni on, että valitsen ne asiat, joista olen innostunut. Silloin ne eivät vie energiaa vaan antavat sitä”, kertoo Puoskari, jonka harrastuksiin kuuluu ur-heilu, muun muassa juokseminen ja te-lemark-hiihto.

Kemiantekniikan ja tuotantotalouden diplomi-insinööri valmistui vuonna 2003 Teknillisestä korkeakoulusta, nykyisestä Aalto-yliopistosta, jossa hän opiskeli ke-miaa ja ympäristötekniikkaa.

”Kemia oli lempiaineeni jo yläasteella ja lukiossa. Minulla oli lukiossa super-

innostava opettaja, toh-tori Leena Turpeen-oja.”

Otaniemen-aikoi-naan Puoskari kiinnos-tui entistä enemmän

ympäristöasioista. Hän uskoo, että or-ganisaatioiden strategiatasolla on juuri nyt tapahtumassa murros, jossa aletaan nähdä energia- ja materiaalitehokkuuden mahdollisuudet.

Mari Puoskarin mukaan yritysten ym-päristövastuuasioiden on oltava johta-misen keskiössä. Tuotannon ja talouden kovien lukujen rinnalle pitää saada myös ympäristömittareita.

”Meidän pitää siirtyä paitsi vähähiili-seen myös suljettujen materiaalikiertojen yhteiskuntaan. Juuri nyt mietitään tekno-logioita ja strategioita tämän toteuttami-seen. On innostavaa päästä mukaan tä-hän vaiheeseen Ekokemissä.”

Elina Saarinen

Mar

i Puo

skar

in a

lbum

i

Mari Puoskari innostui tehtävästä Ekokemissä heti keskusteltuaan mahdollisuu-desta toimitusjohtaja Timo Piekkarin kanssa. ”Ala on ollut aina lähellä sydäntä-ni”, Puoskari sanoo.

Vuoden 2014 alusta Ekokemiin siirty-vä Mari Puoskari vastaa uudessa työs-sään konsernin ulkoisesta viestinnästä, toimintaympäristö- ja liiketoimintatie-don hallinnasta sekä yhteiskuntavastuun koordinoinnista. Hänestä tulee myös Ekokem-konsernin johtoryhmän jäsen.

”Ekokem on tunnettu brändi ja yhtiöllä

”Yritysten ympäristö-vastuuasioiden

on oltava johtamisen keskiössä.”

61KEMIA7/2013

NIMITYKSIÄElintarviketurvallisuus- virasto EviraTutkimus- ja laboratorio-osaston osastonjohtajaksi 16.1.2014 alka-en on nimitetty ELT Pia Mäkelä. Hän siirtyy tehtävään Euroopan elintarviketurvallisuusviranomai-sen Efsan biologisen seurannan yksikön johtajan paikalta.

Kemesta ryAsiamieheksi 1.1.2014 alkaen on nimitetty FL Jouni Valtanen. Hän siirtyy tehtävään Metsäteollisuus ry:stä. Kemestan nykyinen asia-mies Tuula Rantalaiho jää vuo-denvaihteessa eläkkeelle.

Linnunmaa OyToimitusjohtajaksi on palannut yrityksen perustaja Eeva Punta. Asiakassuhteista ja lakipalveluista vastaavaksi johtajaksi on nimitetty Joonas Alaranta ja asiakasprojek-teista vastaavaksi johtajaksi Emi-lia Lier. Niina Ryhänen jatkaa yhtiön Lex-lakiseurantapalvelun ylläpidosta ja kehityksestä vastaa-vana tuotepäällikkönä ja palvelee yrityksen asiakkaita ympäristöju-ridisissa toimeksiannoissa.

Orion OyjLääkeliiketoiminnan laatutoimin-noista vastaavaksi johtajaksi on nimitetty FaL Päivi Järvelä.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TukesRyhmäpäälliköksi uuteen kemi-kaalien markkinavalvontaryh-mään on nimitetty FM Marilla Lahtinen. Hän siirtyi tehtävään sosiaali- ja terveysministeriöstä, jossa hän toimi kemikaali- ja kos-metiikkalainsäädännöstä vastaa-vana neuvottelevana virkamie-henä.

Vapo OyOperatiiviseksi projektijohtajak-si Clean Waters -projektiin on nimitetty DI Marika Ryyppö, joka siirtyi tehtävään Jyväskylä Innovation Oy:stä. Mallintajaksi projektiin on nimitetty FT Merja Pulkkanen, joka aiemmin työs-kenteli tutkijana Jyväskylän yli-opiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksessa.

Åbo AkademiAnalyyttisen kemian professorik-si on nimitetty dos., TkT Johan Bobacka. Hän hoiti professuuria jo 1.10.2012–31.7.2013 professo-ri Ari Ivaskan jäätyä eläkkeelle 1.9.2012. Dos., TkT Frank Pet-tersson on nimitetty prosessitek-niikan professoriksi siihen asti, kunnes professuuri täytetään va-kinaisesti, kuitenkin korkeintaan 30.9.2014 asti.

Vuoden 2013 luonnontieteili-jäksi on valittu biokemisti Mat-ti Arvela. Valinnan teki Luon-nontieteiden akateemisten liitto LAL. Tunnustuksen perusteena oli luonnontieteiden edistämi-nen ja esimerkillinen luonnon-tieteilijöiden työolojen kehittä-minen.

Arvela valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopis-tosta ja toimi sen jälkeen syöpä-tutkijana. Vuonna 1998 hän siir-tyi tutkimusryhmästä yrityselä-

Aurinkoenergiatutkija, apulais-professori Hele Savin Aalto-yliopistosta on saanut Maail-man talousfoorumin WEF:n jakaman Young Scientist 2013 -palkinnon.

Kunnianosoitus myönnetään vuosittain maailman ansioitu-neimmille alle 40-vuotiaille tie-teen edelläkävijöille.

Savin vastaanotti palkintonsa Kiinassa järjestetyssä WEF:n vuosittaisessa Meeting of New Champions -konferenssissa, jonne hänet oli kutsuttu puhu-maan ensimmäisenä suomalai-sena tutkijana.

Savin esitteli tuoreimpia tie-teellisiä löytöjään kongressin Ideas Lab -sessiossa, jossa hän toimi myös keskustelun vetäjä-nä yhdessä Nature-lehden pää-toimittajan Philip Campbellin kanssa.

”Tapahtuma oli luonteeltaan erittäin interaktiivinen, ja pää-simme privaatisti tapaamaan vaikuttajia liike-elämän ja poli-

Reitti, jota pitkin bakulovirus pääsee ihmisen soluun, on löy-detty. Löydön teki tutkija Pau-la Turkki, joka sai väitöstutki-muksessaan selville, että virus käyttää reseptorinaan solunpin-nan syndekaani 1 -molekyyliä.

Bakulovirus on yksi poten-tiaalinen ehdokas geenitera-piahoitoihin, sillä sen avulla voidaan kuljettaa tehokkaasti geneettistä materiaalia ihmi-sen soluun, mutta se ei kykene muodostamaan siellä uusia vi-ruspartikkeleita.

Geeniterapian ideana on korvata solun perintöaineksen puuttuva tai vaurioitunut geeni. Jotta siirrettävä dna ei tuhoudu, se on vietävä solun tumaan kul-jettimen avulla.

Yleisimpiä geeniterapian avulla hoidettavia sairauksia ovat erilaiset syövät sekä sy-dän- ja verisuonisairaudet.

Turkin artikkeli, joka käsit-telee bakuloviruksen tunnista-vaa reseptoria, valittiin arvoste-tun Journal of Virology -lehden

Vuoden luonnontieteilijäksibiokemisti Matti Arvela

mään ja on sittemmin tehnyt erittäin menestyksekkään uran lääketeollisuudessa. Tätä nykyä hän työskentelee maailman suu-rimman bioteknologisten lääk-keiden valmistajan Amgenin Suomen-maajohtajana.

Arvelan työ johtajana on saa-nut tunnustusta aiemminkin. Amgenin Suomen-konttori si-joittui ykköseksi tutkimukses-sa, jossa Great Place to Work -instituutti selvitti työpaikkojen ilmapiiriä. Parhaat työpaikat -tutkimuksen mukaan yhtiö on Suomen paras työpaikka pien-ten organisaatioiden sarjassa.

Vuoden luonnontieteilijä pa-tistaa alan tutkijoita viemään tuloksensa loppukäyttöön asti. ”Mahdollisuuksia hukataan, jos tutkimustyön ainoa lopputulos on akateeminen julkaisu”, Ar-vela sanoo.

Veik

ko S

omer

puro

”Suomessa voisi olla kymme-niä, jopa satoja lääkealan yri-tyksiä, jotka voisivat ponnistaa markkinoille tutkimuksen ja myynnin välimaastoon”, sanoo Vuoden luonnontieteilijä Matti Arvela.

Tarja

Vän

skä-

Kau

hane

n

Bakulovirus etenemässäsyöpähoidon työkaluksi

Spotlight-julkaisuksi.FM Paula Turkin väitöskirja

Cellular factors promoting ef-ficient baculovirus internaliza-tion and gene delivery into hu-man cells tarkastettiin Jyväs-kylän yliopistossa 25.10.2013. Vastaväittäjänä toimi professo-ri Johanna Ivaska Turun yli-opistosta ja kustoksena dosentti Varpu Marjomäki.

Paula Turkki

Maailman talousfoorumipalkitsi suomalaistutkijan

tiikan huipulta, mihin harvem-min tutkijalle tulee mahdolli-suutta. Nämä yksityiset kes-kustelut olivatkin ehdottomasti tapahtuman paras anti”, Savin kertoo.

Hele Savin johtaa elektroni-fysiikan tutkimusryhmää Aal-lon sähkötekniikan korkea-koulun mikro- ja nanotekniikan laitoksessa.

Hele Savin tutkii erityisesti uusien puolijohdemateriaalien karakterisointia ja räätälöintiä.

Aal

to-y

liopi

sto

62 7/2013KEMIA

HENKILÖUUTISIA

VÄITÖKSIÄAalto-yliopistoFM Antti-Pekka Eskelisen väi-töskirja Nanoscale Assembly Using DNA and Electromagne-tic Fields tarkastettiin 4.10.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Tim Liedl (Ludwig-Maximilian-yli-opisto, Saksa) ja kustoksena prof. Päivi Törmä.

DI Laura Oikkosen väitöskirja Atomic-scale defects in solar cell material CulnSe2 from hybrid-functional calculations tarkas-tettiin 9.10.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Clas Persson (Oslon yliopisto, Norja) ja kustoksena prof. Risto Nieminen.

TkL Helena Laavin väitös-kirja Vapor-Liquid Equilibrium and Excess Enthalpies: Measure-ments and Modeling for Process Industry tarkastettiin 11.10.2013. Vastaväittäjänä toimi tohtori Ioan-nis Economou (Demokritos-tutki-muskeskus, Kreikka) ja kustokse-na prof. Ville Alopaeus.

M.Sc. Andrea Gutiérrezin väitöskirja Noble metal cata-lysts in the production of bio-fuels tarkastettiin 18.10.2013. Vastaväittäjänä toimi tohtori An-gelos Lappas (Cperi-instituutti, Kreikka) ja kustoksena prof. Outi Krause.

DI Anna Olszewskan väitös-kirja Interfacial forces in nano-cellulose composite materials tar-kastettiin 18.10.2013. Vastaväittä-jänä toimi emer.prof. Derek Gray (McGill-yliopisto, Kanada) ja kustoksena prof. Janne Laine.

TkL Anne Usvalammen väi-töskirja Microbial production of xylitol, L-xylulose and L-xylose tarkastettiin 25.10.2013. Vasta-väittäjänä toimi emer.prof. Erick Vandamme ja kustoksena prof. Heikki Ojamo.

Helsingin yliopistoMMM (Agr.) Tuuli Haikosen väitöskirja Microtubule and rep-lication vesicle associations of the potyviral HCpro protein tarkas-tettiin 27.9.2013. Vastaväittäjänä toimi Ph.D. Elisabeth Waigmann (Euroopan elintarviketurvalli-suusvirasto, Italia) ja kustoksena prof. Jari Valkonen.

FM Outi Törnwallin väitöskir-ja Genetic and Environmental Influences on Chemosensory Perception and Preferences tar-kastettiin 27.9.2013. Vastaväittä-jänä toimi Dr. John Prescott (Tas-teMatters Research & Consulting, Australia) ja kustoksena prof. He-ly Tuorila.

FM Sirkku Jäntin väitöskirja Liquid Chromatography-Tandem Mass Spectrometry in Studies of Steroid Hormones and Steroid Glucuronide Conjugates in Brain and Urine tarkastettiin 4.10.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Seppo

25.10.2013. Vastaväittäjänä toi-mi prof. Erker Gerhard (Münste-rin yliopisto, Saksa) ja kustoksena prof. Markku Leskelä.

Prov. Jesse Lindholmin väitöskirja Behavioral effects of antidepressant treatments in mice—a focus on BDNF tarkastettiin 25.10.2013. Vasta-väittäjänä toimi prof. John F. Cryan (Corkin yliopisto, Irlanti) ja kus-toksena prof. Raimo Tuominen.

MMM Jenni Rahikaisen väi-töskirja Cellulase-lignin inter-actions in the enzymatic hydro- lysis of lignocellulose tarkastettiin 25.10.2013. Vastaväittäjänä toimi apul.prof. Kiyohiko Igarashi (To-kion yliopisto, Japani) ja kustok-sena prof. Annele Hatakka.

FM Nina Sneitzin väitöskirja UDP-glucuronosyltransferases in sickness and health—Studies on bilirubin and steroid glucuroni-dation tarkastettiin 25.10.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Philip Lazarus (Washingtonin yliopisto, Yhdysvallat) ja kustoksena prof. Risto Kostiainen.

M.Sc Kui Qianin väitöskir-ja Bioinformatics analysis of HPV associated host micro- RNA functions and identification of viral microRNA tarkastettiin 25.10.2013. Vastaväittäjänä toimi dos. Rosa Visone (Chieti-Pesca-ran yliopisto, Italia) ja kustoksena prof. Tapio Palva.

FM Mari Kukkosen väitöskir-ja Genetic susceptibility to asbes-tos and tobacco smoke related non-malignant pleuropulmonary changes tarkastettiin 1.11.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Tarja Laitinen (Turun yliopisto) ja kus-toksena prof. Tapio Palva.

FM Paavo Penttilän väitöskir-ja Structural characterization of cellulosic materials using x-ray and neutron scattering tarkas-tettiin 1.11.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Hans-Peter Fink (So-veltavan polymeeritutkimuksen Fraunhofer-instituutti, Saksa) ja kustoksena prof. Ritva Serimaa.

FM Martin Pushkarjovin väitöskirja KCC2 as a multifunc-tional protein in brain develop-ment and disease tarkastettiin 1.11.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Quentin J. Pittman (Calga-ryn yliopisto, Kanada) ja kustok-sena prof. Juha Voipio.

Itä-Suomen yliopistoM.Sc. Jinnan Gongin väitöskirja Climatic sensitivity of hydrology and carbon exchanges in boreal peatland ecosystems, with impli- cations on sustainable manage- ment of reed canary grass (Phalar-is arundinacea, L.) on cutaway peatlands tarkastettiin 27.9.2013. Vastaväittäjänä toimi dos. Ari Laurén (Metla) ja kustoksena prof. Heli Peltola.

LL Markku Lähteenvuon väitöskirja Adenoviral VEGF

Auriola (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena prof. Risto Kosti-ainen.

FM Henna Mooren väitös- kirja Nucleolar Function in Cellu-lar Stress tarkastettiin 4.10.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Brian McStay (Irlannin yliopisto, Gal-way) ja kustoksena prof. Jorma Keski-Oja.

Prov. Henri Aution väitöskirja The effects of anticholinesterases and β-amyloid pathology on neu-rotrophin signaling in the mouse brain tarkastettiin 11.10.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Francis Lee (Weill Cornellin lääketieteen yliopisto, Yhdysvallat) ja kustok-sena prof. Raimo Tuominen.

FM Lassi Liljeroosin väitös-kirja Capsids, Matrices and Vesicles—Structural Insights into the Assembly of Paramyxoviruses tarkastettiin 11.10.2013. Vasta-väittäjänä toimi prof. Kay Grü-newald (Oxfordin yliopisto, Iso- Britannia) ja kustoksena prof. Lii-sa Holm.

FM Minna Pekkosen väitöskir-ja Interplay of ecology and evo-lution under changing environ-mental conditions—Evolution experiments with heterotrophic bacteria tarkastettiin 11.10.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Timot-hy Barraclough (Imperial College London, Iso-Britannia) ja kustok-sena prof. Veijo Kaitala.

DI Ville Vakkarin väitöskir-ja On the sources of submicron aerosol particles in savannah: implications for climate and air quality tarkastettiin 11.10.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Aijun Ding (Nanjingin yliopisto, Kiina) ja kustoksena prof. Markku Kul-mala.

FM Juho Kellosalon väitöskir-ja Structural Studies of Mem-brane-Bound Pyrophosphatases tarkastettiin 17.10.2013. Vasta-väittäjänä toimi prof. John Walker (MRC, Iso-Britannia) ja kustokse-na prof. Kari Keinänen.

FM Karri Saarnion väitös-kirja Chemical characterisation of fine particles from biomass burning tarkastettiin 18.10.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Mag-da Claeys (Antwerpenin yliopisto, Belgia) ja kustoksena prof. Marja-Liisa Riekkola.

FM Anu Vaikkisen väitöskirja Direct open air surface sampling/ionization mass spectrometry methods in the study of neutral and nonpolar compounds tarkastettiin 18.10.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Luke Hanley (Illinoisin yli-opisto, Yhdysvallat) ja kustokse-na prof. Risto Kostiainen.

Ph.D. Kostiantyn Chernichen-kon väitöskirja Metal-free hydro-genations catalyzed by frustrated ansa-aminoboranes tarkastettiin

gene therapy for acute myocar-dial infarction and lymphedema: preclinical studies in large animal models tarkastettiin 4.10.2013. Vastaväittäjänä toimi dos. Mika Laine (Hus) ja kustoksena prof. Seppo Ylä-Herttuala.

M.Sc. Rinat Ismagilovin väitöskirja Formation of car-bon nano- and micro-structures by chemical vapor deposition tarkastettiin 24.10.2013. Vasta-väittäjänä toimi prof. Esko Kaup-pinen (Aalto-yliopisto) ja kustok-sena prof. Markku Kuittinen.

Jyväskylän yliopistoFM Sanna Leppäsen väitös-kirja Bacterial nitrogen fixati-on in boreal mosses tarkastettiin 12.10.2013. Vastaväittäjänä toimi Ph.D. Lucy Sheppard (Ison-Bri-tannian ekologian ja hydrologian keskus) ja kustoksena yliopiston-lehtori Marja Tiirola.

Lappeenrannan teknillinen yliopistoDI Eero Jäppisen väitöskirja The effects of location, feedstock avail-ability, and supply-chain logistics on the greenhouse gas emissions of forest-biomass energy utili-zation in Finland tarkastettiin 4.10.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Margareta Wihersaari (Åbo Akademi) ja kustoksena prof. Tapio Ranta.

DI Robert Sitarzin väitöskir-ja Identification of Research Trends in the Field of Separation Process. Application of Epidemio-logical Model, Citation Analysis, Text Mining, and Technical Analysis of the Financial Markets tar-kastettiin 25.10.2013. Vastaväittä-jänä toimi prof. Janusz Kacprzyk (Puolan tiedeakatemia) ja kustok-sena prof. Andrzej Kraslawski.

Oulun yliopistoFM Jarmo Kukkolan väitöskirja Gas sensors based on nanostruc-tured tungsten oxides tarkastettiin 27.9.2013. Vastaväittäjinä toimi-vat prof. Thomas Wågberg (Uu-majan yliopisto, Ruotsi) ja prof. Harri Lipsanen (Aalto-yliopis-to) ja kustoksena prof. Krisztián Kordás.

FM Kati Oravisjärven väitöskirja Industry and traffic related particles and their role in human health tarkastettiin 18.10.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Anne Kahru (Fysikaalisen kemian ja biofysiikan instituutti, Viro) ja kustoksena prof. Riitta Keiski.

Tampereen teknillinen yliopistoDI Anniina Kivistön väitöskir-ja Halophilic Biohydrogen and 1,3-Propanediol Production from Raw Glycerol: A Genomic Perspective tarkastettiin 4.10. 2013. Vastaväittäjänä toimi prof.

63KEMIA7/2013

TULEVIA TAPAHTUMIAPalstalla julkaistaan tietoja kemian alan tapahtumista. Toimitus ei vastaa mahdollisista muutoksista. Ilmoita tapahtumasta tai muutoksesta: toimitus@kemia-lehti.fi.

SUOMESSA JÄRJESTETTÄVÄT Kokkolan materiaaliviikkoKokkola 12.–15.11.2013www.materialweek.fiVäri ja PintaHelsinki 13.–15.11.2013www.finnexpo.fiTermoanalyysimenetelmät – moni-puoliset sovellusmahdollisuudetHelsinki 14.11.2013www.ael.fi/koulutustarjonta > labo-ratoriotekniikkaFarmasian päivätHelsinki 15.–17.11.2013www.farmasianoppimiskeskus.fiValtakunnalliset jätteen hyötykäyttöpäivätLappeenranta 19.–20.11.2013www.lut.fi/jatteen-hyotykayttopaivatTerveysteknologiaHelsinki 8.–10.1.2014www.easyfairs.comTekniikan päivätEspoo 16.–18.1.2014www.tekniikanpaivat.fiLabquality DaysHelsinki 6.–7.2.2014www.labquality.fiSisäilmastoseminaariHelsinki 13.3.2014www.sisailmayhdistys.fiHelsinki Chemicals ForumHelsinki 22.–23.5.2014www.helsinkicf.euPulPaper 2014Helsinki 3.–5.6.2014www.adforumworld.comEUROMIT 2014Tampere 15.–19.6.2014www.euromit2014.org12th ECRICE ConferenceJyväskylä 6.–11.7.2014www.jyu.fi/kemia/en/research/ec-rice2014

11th European Symposium on Thermal Analysis and CalorimetryEspoo 17.–21.8.2014www.estac11.fi

MUUALLA JÄRJESTETTÄVÄT

Biocides 2013Wien, Itävalta 18.–20.11.2013www.europeanbiocides.netEuropean Biomedical Laboratory Science ConferenceAteena, Kreikka 5.–8.12.2013www.ebsc2013.com12th International Conference on Frontiers of Polymers and Advanced MaterialsAuckland, Uusi-Seelanti 8.–13.12.2013www.icfpam2013.com8th European Bioplastics ConferenceBerliini, Saksa 10.–11.12.2013www.conference.european- bioplastics.orgWaterproof MembranesDüsseldorf, Saksa 10.–12.12.2013www.amiplastics.com/eventsPlastivision IndiaMumbai, Intia 12.–16.12.2013www.plastivision.orgInternational Carbohydrate SymposiumBangalore, Intia 12.–17.1.2014www.ics2014bangalore.inInternational Semiconductor Science and Technology ConferenceIstanbul, Turkki 13.–15.1.2014www.isstc2014.orgMolecules and Materials forArtificial PhotosynthesisCancun, Meksiko 6.–9.2.2014www.fusion-conferences.com

Functional Polymeric MaterialsCancun, Meksiko 10.–13.2.2014www.fusion-conferences.comPipeline Coating 2014Wien, Itävalta 24.–26.2.2014www.amiplastics.com/eventsChemPlast 2014Moskova, Venäjä 25.–27.2.2014www.mirexpo.ruComposite-Expo 2014Moskova, Venäjä 25.–27.2.2014www.composite-expo.com12th Chemistry Conference for Young ScientistsBlankenberge, Belgia 27.–28.2.2014www.chemcys.beInternational Conference on Applied ChemistrySuva, Fidži 5.–7.3.2014www.fnu.ac.fjGreen Polymer ChemistryKöln, Saksa 18.–20.3.2014www.amiplastics.com/eventsAnalytica 2014München, Saksa 1.–4.4.2014www.analytica.deProfessional Chemical Education and Research for Industrial Development and Sustainable Economic GrowthColombo, Sri Lanka 3.–4.4.2014www.ichemc.edu.lkPaint ExpoKarlsruhe, Saksa 8.–11.4.2014www.paintexpo.dePlastteknik NordicMalmö, Ruotsi 9.–10.4.2014www.easyfairs.com/plastPlastic Closure InnovationsBerliini, Saksa 28.–30.4.2013www.amiplastics.com/eventsIFAT 2014München, Saksa 5.–9.5.2014www.ifat.deInterpackDüsseldorf, Saksa 8.–14.5.2014www.interpack.com

Eurachem Workshop: Quality in Analytical MeasurementsLissabon, Portugali 19.–21.5.2014www.eurachem.org8th International Symposium on Molecular Mobility and Order in Polymer SystemsPietari, Venäjä 2.–6.6.2014www.macro.ru15th International Conference on ElectroanalysisMalmö, Ruotsi 11.–15.6.2014eseac2014.comEnd of Life PlasticsDüsseldorf, Saksa 16.–18.6.2014www.amiplastics.com/eventsWorldlab 2014Istanbul, Turkki 22.–27.6.2014www.istanbul2014.org18th International Symposium on Bioluminescence and ChemiluminescenceUppsala, Ruotsi 23.–28.6.2014www.conference.slu.se/isbc2014Modern Physical Chemistry 2014Harkova, Ukraina 26.–30.6.2014www.iupac.orgEuchem Conference on Molten Salts and Ionic LiquidsTallinna, Viro 6.–10.7.2014www.euchems.eu11th International Conference on Solid State ChemistryTrencianske Teplice, Slovakia 6.–11.7.2014www.ssc2014.sav.sk23rd International Conference on Chemistry EducationToronto, Kanada 13.–18.7.2014www.icce2014.org25th Iupac Symposium on PhotochemistryBordeaux, Ranska 13.–18.7.2014www.photoiupac2014.fr26th International Conference on Organometallic ChemistrySapporo, Japani 13.–18.7.2014www.ec-pro-.co.jp/icomc2014

Ed van Niel (Lundin yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena prof. Mat-ti Karp.

DI Juha Tommilan väitöskir-ja Nanoscale Architecture for Site-controlled Epitaxy and Anti-reflective Coatings tarkastettiin 4.10.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Mark Hopkinson (Sheffiel-din yliopisto, Iso-Britannia) ja kustoksena prof. Tapio Niemi.

DI Annukka Mäkisen väitös-kirja Microbiology and Optimi-zation of Hydrogen Fermentation and Bioelectricity Production tar-kastettiin 11.10.2013. Vastaväit-täjänä toimi prof. Bo Mattiasson (Lundin yliopisto, Ruotsi) ja kus-toksena prof. Jaakko Puhakka.

DI Hannu Teisalan väitös-kirja Multifunctional Superhyd-rophobic Nanoparticle Coatings for Cellulose-based Substrates by Liquid Flame Spray tarkastettiin 1.11.2013. Vastaväittäjänä toi-mi prof. Hans-Jürgen Butt (Max Planck -instituutti, Saksa) ja kus-toksena prof. Jurkka Kuusipalo.

Turun yliopistoFM Minna Kyläniemen väitös-kirja Regulation of lymphocyte response in vitro and in vivo tar-kastettiin 4.10.2013. Vastaväittä-jänä toimi prof. Hilde Cheroutre (La Jolla -instituutti, Yhdysvallat) ja kustoksena prof. Riitta Lahes-maa.

FM Jouko Långin väitöskir-ja Research and development of III-V semiconductor surfaces for improved device interfaces tarkas-tettiin 19.10.2013. Vastaväittäjä-nä toimi prof. Robert M. Wallace (Texasin yliopisto, Yhdysvallat) ja kustoksena prof. Kalevi Kokko.

M.Sc. Michele Griecon väi-töskirja Regulation of Photo-synthetic Electron Transfer in Plant Chloroplasts tarkastettiin 25.10.2013. Vastaväittäjänä toi-mi tohtori Mark Aurel Schöttler (Max Plank -instituutti, Saksa) ja kustoksena prof. Eva-Maria Aro.

M.Sc. Sara Ngangan väitöskir-ja Development of porous glass-fiber reinforced composite for

bone implants. Evaluation of antimicrobial effect and implant fixation tarkastettiin 25.10.2013.Vastaväittäjänä toimi prof. Sere-na Best (Cambridgen yliopisto, Iso-Britannia) ja kustoksena prof. Pekka Vallittu.

Åbo AkademiDI Jerzy Jasielecin väitöskirja Modelling of Potentiometric Ion Sensors tarkastettiin 30.9.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Richard Compton (Oxfordin yli-opisto, Iso-Britannia) ja kustokse-na prof. Andrzej Lewenstam.

DI Roger Bollströmin väitös-kirja Paper for printed electro-nics and functionality tarkastet-tiin 4.10.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Patrick Gane (Aal-to-yliopisto) ja kustoksena prof. Martti Toivakka.

TkL Teuvo Kilpiön väitöskir-ja Mathematical Modeling of Laboratory Scale Three-Phase Fixed Bed Reactors tarkastettiin 4.10.2013. Vastaväittäjänä toimi

prof. Nikos Papayannakos (Atee-nan teknillinen yliopisto, Kreikka) ja kustoksena prof. Tapio Salmi.

M.Sc. Lei Shaon väitöskir-ja Model-based estimation of liquid flows in the blast furnace hearth and taphole tarkastettiin 11.10.2013. Vastaväittäjänä toimi Ph.D. Robert Nightingale (Wol-longongin yliopisto, Australia) ja kustoksena prof. Henrik Saxén.

FM Riku Hakulisen väitös- kirja Probabilistic contact pref-erences in protein-ligand and protein-protein complexes tar-kastettiin 25.10.2013. Vastaväit-täjänä toimi dos. Olli Pentikäinen (Jyväskylän yliopisto) ja kustok-sena prof. Jukka Corander.

FM Ann-Sofie Leppäsen väitöskirja Regioselective modi-fication of galactose-contain-ing polysaccharides in aqueous media tarkastettiin 25.10.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Ilkka Kilpeläinen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Stefan Will-för.

64 7/2013KEMIA

SEURASIVUT

Euroopan nuorten kemistien verkoston EYCN:n yhdeksäs kokoontuminen järjestettiin kesäisessä Pietarissa.

Kokouksessa äänestettiin EYCN:lle seuraavaksi kaksi-vuotiskaudeksi uusi hallitus ja suunniteltiin tulevan vuoden tehtäviä. Lisäksi voimakkaasti kasvaneen verkoston sääntöi-hin tehtiin päivitys.

Suomen kemian seurojen edustaja Helena Laavi esitte-li nuorten suomalaiskemistien toimintaa. Erityistä kiitosta sai verkoston kontaktien hyödyn-täminen Aalto-yliopiston Pro-

sessiteknillisen kerhon ulko-maanekskursion toteuttami-sessa.

Belgiaan, Hollantiin, Sak-saan ja Luxemburgiin suuntau-tuneella matkalla löytyi jokai-sessa kohdemaassa paikallisia yhteyshenkilöitä, joiden avulla järjestettiin vierailuja yliopis-toihin ja teollisuuskohteisiin.

Vuonna 2014 EYCN:n edus-tajiston kokous järjestetään Romanian Bukarestissa.

Helena LaaviKirjoittaja toimii tutkijana

Aalto-yliopistossa.helena.laavi@aalto.fi

Tukesin asiantuntijat päivittivät syyskuisella vierailulla kemian opettajien tietoja ajankohtaisis-ta kemikaaliasioista.

Viraston kemikaalituoteval-vontayksikön johtaja Esa Ni-kunen selvitti, mikä kemikaa-leissa aiheuttaa ongelmia.

Nikusen mukaan aineiden lu-kumäärä on suuri, niiden val-mistusmäärät kasvavat, ja niil-le kehitetään jatkuvasti uusia käyttökohteita. Toisaalta tiedot kemikaalien vaikutuksista ovat hyvin puutteellisia. Lisäksi ke-

Kemian opettajat vierailivat Tukesissa Suomalaisten Kemistien Seuran kemian opetuksen

jaosto järjesti opetusalan ammattilaisille tutustumis-käynnin Helsingin Pasilassa toimivaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesiin.

mikaalialan lainsäädäntö on kansainvälistä ja muuttuu no-peasti.

Kansainvälinen yhteistyö ke-mikaalivalvonnassa on tärkeää aineiden kaukokulkeutumisen vuoksi.

”Maailma toimii kuin suuri kaasukromatografi, ja orgaani-set aineet tiivistyvät navoilla”, Nikunen kuvaili.

Hyviin uutisiin kuuluu se, että dioksiinien ja polykloorat-tujen bifenyylien eli PCB-yh-disteiden määrä suomalaisessa

Opettajat saivat runsaasti kiinnostavaa tietoa muun muassa ke-mikaalivalvonnasta ja kemikaaliturvallisuudesta.

Kemian Päivien Säätiöjakoi apurahojaKemian Päivien Säätiö on myöntänyt vuoden 2013 jatko-opiskeluapurahansa.

Filosofian maisteri Risto Savela Åbo Akademista sai jatko-opintojaan varten 1 300 euron apurahan. Filosofian maisterit Mia Halme ja Anu Vaikkinen Helsingin yliopistosta, Heidi Pietilä Oulun yliopistosta ja diplomi-insinööri Tommi Tynell Aalto-yliopistosta saivat kukin 2 000 euroa.

Nuoret kemistittapasivat Pietarissa

Nuoret eurooppalaiskemistit yhteiskuvassa.

äidinmaidossa on vähentynyt neljännekseen viime vuosikym-menten aikana.

Myös vesistöihin päätyvien jätevesien alkuainepitoisuudet alittavat raja-arvot reilusti, ja haitallisten aineiden keräys on hoidettu Suomen ympäristöla-kien mukaisesti. Tulevaisuuden haasteet liittyvät hormonaali-siin lääkkeisiin, joiden jäämiä ei vielä saada poistettua jäteve-sistä.

Kouluilla uudet työohjeet

Biosidi on yhtä tai useampaa tehoainetta sisältävä kemial-linen tai biologinen valmiste, joka on tarkoitettu tuhoamaan, torjumaan tai tekemään haitat-tomaksi haitallisia eliöitä, estä-mään niiden vaikutusta tai ra-joittamaan muulla tavalla nii-den esiintymistä.

Biosidien valvonnassa toi-mivaltainen viranomainen on Tukes, joka muun muassa vas-taa niiden riskienarvioinnista, kertoi biosidiryhmän päällikkö Paula Haapasola.

Vuonna 2000 Euroopan markkinoilla oli noin 960 bio-sidista tehoainetta, joiden kaik-kien siirtyminen lupamenettely-

jen piiriin kestää vielä kauan.Kasvinsuojeluaineita on Suo-

messa ennakkotarkastettu vuo-desta 1952 lähtien, kertoi kas-vinsuojeluaineiden ryhmäpääl-likkö Kaija Kallio-Mannila.

Tietoja vaarallisiksi luoki-telluista ja vaaraa aiheuttavista kemikaaleista Suomen markki-noilla saa kemikaalituoterekis-teristä, joka löytyy osoitteesta www.ketu.fi.

Aineiden rekisteröinti-, ar-viointi-, lupa- ja rajoitusme-nettelyt sekä käyttäjän velvoit-teet kuuluvat kemikaaliasetus Reachin piiriin. CLP-asetus taas määrittelee luokitusperus-teet aineille ja seoksille.

Nykyisin esimerkiksi kalium-dikromaatin käyttö on luvanva-raista. Koulut ovat päivittäneet työohjeensa niin, että oppilas-töissä käytetään mahdollisim-man vaarattomia kemikaaleja ja vain pieniä määriä. Vähäi-setkin määrät raskasmetalleja tulee toimittaa ongelmajätelai-tokseen.

Elina Seppo

Kirjoittaja on SKS:n kemian ope-tuksen jaoston hallituksen jäsen

ja prosessiteollisuuden lehtori Stadin ammattiopistossa.

elina.seppo@edu.hel.fi

65KEMIA7/2013

SEUROISSA TAPAHTUU

Seurasivut kertovat Kemian Seurojen, paikallisseurojen ja jaostojen toiminnasta.

Pirkanmaan kemistiseura ry:nEkskursio Nokian Renkaisiin 21.11.2013 klo 15.00Yhtiön yleisesittely sekä tehdas- ja laboratoriokierros.Saapumisohjeet osoitteessa pks.suomalaistenkemistienseura.fi.Rajoitetun osanottajamäärän vuoksi sitovat ilmoittautumiset 14.11. mennessä osoitteeseen pks@sci.fi.

Kemia-Kemi-lehden seurasivujen aikataulut

Numero Aineistopäivä Ilmestymispäivä8/2013 13. marraskuuta 12. joulukuuta1/2014 10. tammikuuta 5. helmikuuta 2/2014 21. helmikuuta 20. maaliskuutaTiedot tulevista tapahtumista toimitetaan sähköpostilla osoitteeseen toimisto@kemianseura.fi.

Kirjoitukset menneistä tapahtumista toimitetaan sähköpostilla osoitteeseen toimitus@kemia-lehti.fi.

Den 4–6 juli samlades cirka 30 unga lovande forskare till 5th Young Investigator Workshop i Marseille, Frankrike.

Mötet arrangerades av orga-nic division of Euchems (Euro-pean Association for Chemical and Molecular Sciences) och hölls i samband med den större konferensen ESOC13 som ar-

EuCheMSin (European Asso-ciation for Chemical and Mole-cular Sciences) kemia ja ympä-ristö -divisioonan kesäkuisessa ICCE 2013 -konferenssissa pa-neuduttiin veteen, ilmaan, maa-perään, sedimenttiin, vihreään kemiaan, mallinnukseen ja ris-kinarviointiin, toksikologiaan ja uusiin kemikaaliuhkiin.

Espanjan Barcelonaan oli saapunut yli 500 osallistujaa 54 maasta. Suullisia esityksiä kuultiin 200, ja postereita oli esillä 370. Satelliittitapahtumi-na järjestettiin kaivostoimintaa, lääkeaineita, palonestoaineita

Ilmoita sähköpostiosoitteesi ja voita teepaita!Saatko jo Kemian Seurojen tiedotteet sähköpostiisi? Jos et, ilmoita meiliosoitteesi osoitteeseen toimisto@kemianseura.fi.

Sähköpostiosoitteensa 1.7.–30.9. ilmoittaneiden kesken arvottiin kaksi SKS:n teepaitaa, jotka menivät Jouko Vihan-nolle Turusta ja Sini Korpiharjulle Espoosta.

Pirkanmaalaiskemistit pääsevät tutustumaan kauan toivottuun kohteeseen eli Nokian Renkaisiin.

Nok

ian

Ren

kaat

Oyj

EuCheMS kokoontuiBarcelonassa

sekä syanobakteereja ja -toksii-neja käsittelevät sessiot.

Vuosikokouksessaan divi-sioona käsitteli tulevia konfe-rensseja, joissa divisioonalla on järjestelyvastuita. Hyvä tutki-mustulosten esittämispaikka on ensi vuonna järjestettävä viides

EuCheMSin kemian kongressi, joka pidetään Turkin Istanbulis-sa 31.8.–4.9.2014.

Sirpa Herve

Kirjoittaja toimii tutkimus- professorina Suomen ympäristö-

keskuksessa.sirpa.herve@ymparisto.fi

Konferenssin alla pidettiin myös kemia ja ympäristö -divisioonan vuosikokous, jonka osallistujat kokoontuivat yhteiskuvaan.

Unga forskare i Marseillerangerades på samma ort.

Mötets avsikt vara att samla framgångsrika unga forskare och att därmed stärka kontak-terna mellan morgondagens le-dare i organisk kemi.

Presentationerna var mycket varierande. Vi fick höra om palladiumkemi, organokata-lys, materialkemi, biomole-

Stämningen på mötet var mycket god och många deltagare knöt nya kontakter.

kyler med mera. Min egen presentation behandlade syn-tetisk omvandling av lignanen hydroximatairesinol till kirala ligander för användning inom

asymmetrisk katalys.Patrik Eklund

Skribenten är forskare vid Åbo Akademi.

patrik.eklund@abo.fi

Suomalaisten Kemistien SeuranPikkujoulukokous28.11.2013 klo 17.30Kansallisteatteri, Läntinen teatterikuja 1, Helsinki.Viralliset kokousasiat, uudet jäsenet, Kompan palkinnon julkistaminen, iltapala.Klo 19.00 Kansallisteatterin esitys Ovista ja ikkunoista. Mahdollisia viime hetken peruutuslippuja voi tiedustella osoitteesta heleena.karrus@kemianseura.fi.

66 7/2013KEMIA

LABORATORIOSTA TUTUT

Pastöroinnin isäkeksi myös pipetin

Sarjassa kerrotaan kemisteistä, jotka ovat antaneet nimensä

laboratoriovälineille. Sarjan päälähde on tietokirjailija

Michael Huberin artikkeli Schott AG:lle.

Ranskalainen Louis Pasteur muistetaan pastöroinnin ja rokotteiden kehittäjänä. Hänen nimensä elää myös jokaisen laboratorion keskeisessä työ-välineessä, Pasteur-pipetissä.

Miksi ruuat ja juomat ajan mittaan pi-laantuvat? Koska se on aineiden luon-nollinen taipumus.

Näin ajateltiin vielä silloin, kun kuu-luisa ranskalainen kemisti ja mikrobio-logi Louis Pasteur (1822–1895) eli lap-suuttaan ja nuoruuttaan.

Käsitys paljastui vääräksi, kun moni-

puolisena tutkijana tunnettu Pasteur ryh-tyi selvittämään asiaa. Hän oli jo osoitta-nut, että fermentoituminen eli käyminen ei ole puhtaasti kemiallinen tapahtuma, kuten oli oletettu, vaan ilmiön saavat ai-kaan mikrobit.

Nyt Pasteur oivalsi, ettei ruoka pahe-ne omia aikojaan, vaan syypäitä mätä-nemiseen ovat samaiset mikrobit, jotka pääsevät elintarvikkeeseen ympäröiväs-tä ilmasta.

Oivallus sai tutkijan tajuamaan, että mikrobit voivat saastuttaa myös labora-toriossa tutkittavat liuokset. Oli siis kek-sittävä väline, joka pitäisi nesteen puh-taana, kun sitä siirretään astiasta toiseen. Näin syntyi pipetti, ohut palkeella varus-

muutamaa vuotta myöhemmin Lillen yliopiston luonnontieteellisen tiedekun-nan dekaaniksi.

Sieltä hän palasi tieteellisen opetuksen johtajana pariisilaiseen alma materiinsa, jonne perustettiin häntä varten fysiolo-gisen kemian laboratorio. Pasteur luopui virastaan vuonna 1868 saatuaan pienen halvauksen mutta jatkoi tieteentekoa it-senäisenä tutkijana. Toimeentulon hänel-le turvasi parlamentin myöntämä apura-ha.

Vuonna 1887 Pasteur perusti tutki-muslaitoksen, joka kantaa yhä hänen ni-meään. Pasteur-instituutti on maailman arvostetuimpia mikrobiologian ja lääke-tieteen tutkimuskeskuksia, joka tunne-taan etenkin rokotetutkimuksista.

Lääketieteen historiaan

Suurelle yleisölle Louis Pasteur tuonee ensimmäiseksi mieleen bakteereja tuho-avan lämpökäsittelyn eli pastöroinnin. Pasteurin keksimää menetelmää käytet-tiin Ranskassa aluksi viinin säilyvyyden parantamiseen, mutta nykyisin pastö-roinnin kohteena on – ainakin Suomessa – ennen muuta maito.

Pasteurin työ rokotteiden kehittäjänä toi hänelle kunniapaikan lääketieteen historiassa. Tutkimuksissaan hän havait-si osin sattumalta, että heikennettyjen mikrobien avulla voi saada immunitee-tin monilta sairauksilta.

Havainnon seurauksena syntyivät ro-kotteet paiseruttoa ja rabiesta eli vesikau-hua vastaan. Ensimmäinen ihminen, jon-ka hengen rabiesrokote pelasti, oli rans-kalainen pikkupoika nimeltään Joseph Meister. Aikuiseksi vartuttuaan poika maksoi velkansa tekemällä elämäntyön-sä Pasteur-instituutin vahtimestarina.

Päivi Ikonen

Suuren ranskalainen tiedemiehen Louis Pasteurin ikuisti kankaalle suuri suomalainen taiteilija Albert Edelfelt.

Pasteur-pipettien avulla siirretään nesteitä ja liuok-

sia astiasta toiseen.

tettu lasiputki, jonka sisässä lasti kulki turvassa pieneli-öiltä.

Pipetin toiminta perustuu siihen, että palkeen painal-lus poistaa putkesta ilmaa. Kun pipetin kärki viedään liuokseen ja palje vapaute-taan, neste imeytyy sisään putkeen. Sieltä se voidaan tiputtaa haluttuun paikkaan painamalla paljetta uudes-taan.

Nahkurin poika

Nahkurin poikana syntynyt Pasteur on esimerkki siitä, etteivät kaikki suuret tie-teentekijät ole aloittaneet ihmelapsina. Pojan koulun-käynti takkusi pahasti ennen kuin hän sai juonen päästä kiinni ja valmistui maiste-riksi Pariisin École Normale Supérieuresta eli opettajase-minaarista vuonna 1845.

Vauhtiin päästyään hän suoritti parissa vuodes-sa tohtorintutkinnon ja sai paikan fysiikanopettajana. Vuonna 1849 Pasteur nimi-tettiin Strasbourgin yliopis-ton kemianprofessoriksi ja

TIEDUSTELUT JA VARAUKSET

Kalevi Sinisalmikalevi.sinisalmi@kemia-lehti.fipuh. 044 539 0908

Irene Sillanpääirene.sillanpaa@kemia-lehti.fi puh. 040 827 9778

KemiKEMIAAikataulu ja teemat

NROTOIMIT.

AINEISTOILMOITUS-AINEISTO ILMESTYY OSATEEMOINA mm.

8/2013 7.11. 21.11. 12.12. Laboratoriot, mittaukset, patentit

Lisäjakelu teema-alojen asiantuntijoille ja yrityksille.

1/2014 3.1. 16.1. 5.2. Laboratoriot, yritykset, turvallisuus

2/2014 14.2. 28.2. 20.3. Kemia-lehden 40-vuotisjuhlanumero: Kemia ja kemistit tulevaisuuden tekijöinä

3/2014 1.4. 15.4. 5.5. Analytiikka, Reach, kemia metsäteollisuudessa

4/2014 9.5. 23.5. 12.6. Laboratoriot, patentit, lääkkeet

5/2014 13.8. 27.8. 16.9. Prosessiteollisuus 2014 -messujen päämedia: Kemianteollisuus, prosessit, ympäristö

6/2014 12.9. 26.9. 15.10. Laboratoriot, puhdastilat, biotekniikka

7/2014 9.10. 23.10. 12.11. Analytiikka, tutkimus, muovit

8/2014 7.11. 21.11. 12.12. Laboratoriot, mittaukset, patentit

Erikoisjakelut 2014Nro 1 Labquality Days, Helsinki 6.–7.2.2014

Nro 2 Laaja erikoisjakelu sidosryhmille, kouluille ja korkeakouluille

Nro 3 Helsinki Chemicals Forum, Helsinki 22.–23.6.2014 PulPaper 2014, Helsinki 3.–5.6.201

Nro 4 Lisäjakelu teema-alojen asiantuntijoille ja yrityksille

Nro 5 Prosessiteollisuus 2014, Helsinki 8.–9.10.2014 Ympäristötekniikan messukokonaisuus, Helsinki 1.–3.10.2014

Nro 6 Lisäjakelu teema-alojen asiantuntijoille ja yrityksille

Nro 7 Muovi Plastics, Lahti 12.–14.11.2014 Empack 2014, Helsinki 19.–20.11.2014

Nro 8 Lisäjakelu teema-alojen asiantuntijoille ja yrityksille

Kempulssi Oy • Kemia-Kemi-lehti • Pohjantie 3, 02100 Espoo • www.kemia-lehti.fi

Tavoita päättäjät!• Yli10000lukijaa.

• Neljäviidestälukijastatekeetai valmistelee hankintapäätöksiä.

Kansainvälisen Bayerin ydinosaaminen on terveydenhoidon, maatalouden ja huippu-teknologiaa hyödyntävän materiaalituotannon aloilla. Tuotteet ja materiaalit on suunni-teltu ihmisiä hyödyttäviksi ja elämänlaatua parantaviksi.

Tuotevalikoimassamme Suomessa ovat Bayer HealthCaren reseptilääkkeet, itsehoito-valmisteet ja välineet diabeteksen hoidon seurantaan, Bayer CropSciencen kasvinsuo-jeluaineet ja torjunta-aineet sekä Bayer MaterialSciencen teollisuuden raaka-aineet ja kemikaalit.

Kansainvälinen toimintamme Suomessa keskittyy reseptilääkkeisiin: tutkimukseen ja tuotekehitykseen, tuotantoon ja Suomessa valmistettujen lääkkeiden vientiin yli sataan maahan. Suomesta johdetaan myös useita Bayerin kansainvälisiä kliinisiä tutkimuksia.

Bayerin Nordic-alueorganisaation pääkonttori on Espoossa. Organisaatioon kuuluvat Suomi, Tanska, Ruotsi, Norja, Islanti, Viro, Latvia ja Liettua. Suomessa Bayer työllistää lähes 800 henkilöä.

www.bayer.fi

Monialainen Bayer