1

Ihmisten ja/vai markkinoiden hyvinvointi?markkinat ja talouskasvusosiaalipolitiikka ja huono-osaisuushyvinvointi

Jouko KajanojaKaupunginvaltuuston suunnitteluseminaari

27.4.2006 Lahti

•Edellyttääkö ihmisten hyvinvointi markkinoiden hyvinvointia? Jos, niin missä suhteessa?•Kysymyksenasettelu johtaa kolmiodraaman käsittelyyn.

2

Osa I: Mitä on markkinatalous ja miten sosiaalipolitiikka vaikuttaa

talouskasvuun?

Uusklassisen taloustieteen ydin:(1) preferenssejään rationaalisesti

toteuttavat kuluttajat,(2) voittoa maksimoivat yritykset ja(3) täydellisen kilpailun välittämä

markkinatasapaino• Johtaa pareto-optimiin (näkymätön käsi

toimii täydellisesti)

•Uusklassinen talousteoria formalisoi markkinaperiaatteen•Yhteiskuntaa ja ihmistä ei voi ymmärtää ilman sellaista teoriaa•Tälle periaatteelle rakentuvan toiminnan tuloksellisuutta mittaa yleisin nykyinen hyvinvoinnin mittari eli BKT.•Markkinat johtavat ihmisten tarpeiden kannalta parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Hyödykkeitä tuotetaan niin, että tuotanto parhaiten tyydyttää ihmisten tarpeita yrittäjien kilpaillessa täydellisesti toimivilla markkinoilla. BKT siis mittaa mahdollisuutta tyydyttäätarpeitamme.

3

Markkinatalouden voittokulku• Markkinatalouden menestys on ollut

valtava• Kansojen haaveilema sampo on

toteutunut: ei tarvitse enää raataa otsa hiessä jokapäiväisen leivän eteen

• Tavaraa ja palvelua tulee tuotannon tuutista yllin kyllin (ja jotkut vielä valittavat!)

• Tuotannon ja osittain markkinoiden logiikka vallitsi myös sosialistisissa maissa

•Koskee myös edesmenneitä sosialistisia maita –myös siellä nojattiin ahneuden, markkinatalouden ja tuotannon kasvun logiikkaan: palkkaa ja palkintoja jaettiin työn ja tehokkaiden saavutusten mukaan –simuloitiin markkinoita – kilpailtiin talouskasvulla –Hrutsev lupasi NL:n ohittavan USA:n•Tulos ainakin taloudellisen kasvun saralla oli huonompi – markkinoiden simuloiminen ei sujunut kovin hyvin.•Sosialistiset maat olivat osa samaa valistusta ja modernisaatiota – tähtäimessä lähes pelkästään tuotannon kasvu!

4

5

Trade-off-doktriini 1

Rahojen käyttö julkisiin alihinnoiteltuihin palveluihin ja sosiaalisiin tulonsiirtoihin ei ole neutraalia rahan käyttöä vaan tuloksena on ”tehokkuustappio” eli ”hyvinvointitappio”Okun: ”Rahaa rikkailta köyhille kannetaan vuotavassa ämpärissä”Kannustinloukut, verotuksen kielteinen vaikutus yms. Sosiaalipolitiikka syö omaa pohjaansa

Mitä tarkoittaa trade-off•lehmänkauppa (sanakirja)•ei win-win vaan win-loss•joko tai eikä sekä että•on valittava tai tehtävä kompromissi.

6

Trade-off-doktriini 2Työmarkkinat vaativat työvoiman kysynnästä ja tarjonnasta johtuvia tuloerojaTuloerojen supistaminen aiheuttaa menetyksiä

ei hakeuduta oikeaan työpaikkaanei hakeuduta koulutukseen

Tehokkuutta kaikkien onneksi (trickle down).Näin perustellen toteutettiin USA:ssa (ja Suomessa) veroale suurituloisilleTähän perustuu puhe verokiilan supistamisesta ja tuloveron enimmäisprosentin alentamisesta (globalisaatiotyöryhmä: 50 %)

• työpaikan ja koulutuksen hakuesimerkit paljastavat ajattelutavan logiikan, sen voiman ja samalla sen heikkouden

•työpaikkaa ei valita vain korkean palkan perusteella, mutta se vaikuttaa•koulutusta ei valita vain odotettavissa olevien tulojen perusteella, mutta se vaikuttaa

•Anne Brunila (työryhmän puheenjohtaja Olli Rehnin jälkeen) toisti tavoitteen 15.4.2006

7

Inhimillinen ja sosiaalinen pääoma

• Sosiaalisilla palveluilla ja tulonsiirroilla on kielteisiä kokonaisvaikutuksia

• Mutta ehkä enemmän myönteisiä:– toimintakykyä syrjäytymisen sijaan– hyvin koulutettuja ja terveitä kansalaisia– ehkä tasa-arvossa, turvallisuudessa, luottamuksessa

on positiivista energiaa• Korpi: vuotava ämpäri onkin kastelujärjestelmä?• Jos hyvinvointivaltio nähdään investointina, on

kyseessä investointi inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan (investointi, jota kilpailu ei synnytä)

•VATT:n kannustintutkimusten tulos –rahalliset kannustimet vaikuttavat, mutta vähän, paljon vähemmän kuin talousteoria edellyttää•Investointi inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan on investointi meidän kykyymme saada aikaan lisää hyvinvointia – omaamme ja muiden

8

Inhimillinen ja sosiaalinen pääoma

Talousteoria selitti kasvun alun perin teknologialla (kehruu-jenny, höyrykone …)1960-luvulla human capital (yksilön tiedot ja taidot) kasvun selittäjinä1990-luvulla social capital (luottamus, osallistuminen, instituutiot) kasvun selittäjänä

•Ortodoksisen uusklassisen talousteorian mukaan koulutuksen tukeminen ja tuloerojen kaventaminen häiritsevät inhimillisen pääoman muodostumista.•Toisaalta esim. Aasian tiikereiden (Etelä-Korea, Hong-Kong, Singapore, Thaimaa) ja Suomen menestyksen avaimiksi on nimetty koulutuksen tukeminen (kansa- ja peruskoulu) sekäsosiaaliturva ja tuloerojen kaventaminen, joka on ollut kouluttautumisen toinen ehto.

9

Inhimillisen ja sosiaalisen pääoman tuotto

Maailmanpankin (WB) laskelma:Inhimilliset voimavarat (= inhimillinen + sosiaalinen pääoma)selittävät 2/3 kansantulon tulovirrasta verrattuna fyysisen pääoman (koneet, laitteet, rakennukset yms. + luonnonvarat) ja (mekaanisen) työn selitysosuuteen

10

Onko sosiaalipolitiikka investointi vai disinvestointi?

• Uusi tuotantotapa vaatii uudenlaista inhimillistäja sosiaalista pääomaa: ei mekaanista toimeenpanoa vaan luovuutta ja sosiaalista kyvykkyyttä

• Hyvinvointivaltio– ehkäisee: tarvitaan luovaa spontaanisuutta,

mutta sitä estävät kannustinloukut, holhous, uusavuttomuus, epärehellisyys, yritteliäisyyden puute (Assar Lindbeck)

– edistää: turvallisuus, sosiaaliset taidot, yhteenkuuluvuus, kaikkien kyvyt käyttöön …

• Keppi ja porkkana vai edellytyksiä ja luottamusta

11

Maiden välisen vertailun tulos ja johtopäätös

• Verotusaste ja sosiaalimenot/bkt vs. talouskasvu• Tutkittu paljon. Tulos: ei löydy eroa (antelias

sosiaalipolitiikka ei edistä eikä hidasta talouskasvua), mikä on tärkeä tulos.

• Sosiaalipolitiikka on investointi ja disinvestointi?• Talousneuvosto: ”erityisesti työn verotusta

kevennettävä”, ”leikkaukset (julkiset palvelut ja tulonsiirrot) ovat välttämättömiä” – nämäjohtopäätökset eivät saa tukea tutkimukselta

• Talouden tehokkuutta ei ole perusteltua käyttäähyvinvointivaltion purkamisen tai laajentamisen argumenttina; muut argumentit ratkaiskoon

12

Osa II:Mitä on hyvinvointi? Mikä on talous-

kasvun ja hyvinvoinnin suhde?• Hyvinvointi ymmärretään 1700-luvulta alkaen

taloudelliseksi vauraudeksi: talouskasvu ja kilpailukyky ovat esimerkiksi EU:n Lissabonin ohjelman ja Suomen hallituksen tärkeimmät asiat.

• Ei ole olemassa tehokkuutta tai taloutta sinänsä. Se on aina jotain varten. Kansantaloustieteen oppikirjat: tarpeiden tyydytys.

• Hyvä elämä ja kestävä kehitys.

•Emmekö tähtää hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen? Eikä ole hyvä pohtia, mihin lopulta pyrimme? Filosofoidakin?Kritiikki: bkt ei mittaa•toimeentulon jakaumaa (väestön valtaosan elinolot voivat kurjistua)•terveyttä, turvallisuutta, ympäristön tilaa, vapaa-ajan määrää, ihmisoikeuksia, osallistumista, saati ihmissuhteiden laatua tai kehityksen kestävyyttä•Käsitys hyvinvoinnista jakautuukin kahteen päähaaraan: toinen utilitaristinen tai liberaali, jossa hyvinvointi ymmärretään resursseina ja valinnanvapautena ja toinen on aristoteelinen, jossa määritellään hyvän elämän sisältöä ja.•Tähän asti olen nojannut markkinalähtöiseen resurssiajatteluun, mutta nyt palaan hyvinvoinnin filosofoinnin juurille eli Artistoteleenhyvinvointikäsitykseen.

13

Hyvä elämä Aristoteleen mukaan

1. Kokea täysi elämänkaari2. Saada ravintoa, suojaa ja rakkautta3. Olla terve ja kehittää ruumiin kykyjä4. Harjoittaa ajattelua, aisteja,

mielikuvitusta, huumorintajua ja teknisiätaitoja

5. Harjaannuttaa haluja ja tunteita

Aristoteleen 9 hyvän elämän osatekijää Martha Nussbaumin ja Juha Sihvolan tulkitsemina:

1. Kokonainen elämä – ei kuolla nuorena2. Fyysisesti ja psyykkisesti turvallinen elämä3. Terve elämä, hyväkuntoisuus4. Toteuttaa itseään, kokeilla rajojaan5. Kehittää itseään

14

Hyvä elämä Aristoteleen mukaan - jatkoa

6. Solmia ihmissuhteita ja toimia erilaisissa yhteisöissä

7. Ottaa osaa yhteisten päämäärien ja niiden tavoittamisen keinojen suunnitteluun

8. Tulla tunnustetuksi itsessään arvokkaana yksilönä ja kulttuurisen taustansa edustajana

9. Elää tyydyttävässä suhteessa muun luonnon kanssa.

6. Hyvät ja monipuoliset ihmissuhteet7. Osallistua ja vaikuttaa yhteisössä8. Oman ihmisarvon tunnustus (kulttuurisen taustan

edustajana)9. Hyvä luontosuhdeListaa voi kritisoida siitä, että se heijastelee Ateenan

torilla käyskentelevien vapaiden miesten maailmaa, jossa naiset ja orjat hoitivat arkiset asiat, kuten (koti)talouden, työn ja lapset.

Silti: lista on silti kestänyt uskomattoman hyvin aikaa –se kuvaa onnistunutta elämää ainakin, kun koneet korvaavat orjat ja vapaat miehet tiskaavat ja jäävät isyyslomalle.

15

Mitä kansa ajattelee hyvinvoinnista?

Kehitysmaissa talouskasvun ja tyytyväisyyden korrelaatio on korkea.OECD-maissa talouskasvu ei enää juurikaan lisää tyytyväisyyttä.Tulos tukee teoriaa, että perustarpeiden tyydyttymisen jälkeen tulojen kasvu ei paljoa lisää hyvinvointia, vaan saattaa tietyn rajan jälkeen jopa heikentää elämisen laatua ja ainakin kestävää kehitystä.

•Eikö meidän ole syytä luottaa kansaan, eivätköihmiset itse ole parhaita asiantuntijoita arvioimaan omaa hyvinvointiaan!?•Kansalta on kysytty, ”oletko tyytyväinen elämääsi kokonaisuudessaan?”•Kansasta tulee talouskasvun myötä aristotelisia, meidän ei enää tarvitse raataa otsa hiessäsaadaksemme välttämättömän toimeentulon•Maslowin teoria: perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen huomio kiinnittyy henkisempiin tarpeisiin•HUOM: perustarpeet ovat muuttuvia: nyt tarvitaan tv, kännykkä ja laajakaista, jos aikoo osallistua nykyiseen elämänmuotoon eikä syrjäytyä

16

•Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n vuosien 2004-2005 vaihteessa teettämä tutkimus•Väitteen ”taloudellisen hyvinvoinnin kehittäminen vielä nykyistä korkeammalle tasolle lisääpahoinvointia” kanssa oli yli puolet täysin tai jokseenkin samaa mieltä, neljännes eri mieltä ja viidennes ei osannut sanoa.•Kyynikko: Eikö lama (Siperia) opettanut mitään? Kuka on kieltäytynyt palkankorotuksesta? Toisaalta: ehkä yhdessä haluamme muuttaa suuntaa?•Kansa: hyödyketuotanto on väline, artistotelinenhyvinvointikäsitys on tavoite•Inglehartin tutkimukset: olemme edenneet taloudellisuuden ja turvallisuuden korostamisesta korostaan ihmissuhteita, välittämistä yms.

17

Objektiivisia hyvinvoinnin mittareita

• WISP (World Index for Social Progress) mittaa koulutusta, terveyttä, taloutta, väestörakennetta, ympäristöä, hyvinvointijärjestelmää, tasa-arvoa, sosiaalista sekasortoa ja kulttuurista monipuolisuutta

• ZUMA mittaa mm. muassa taloudellisesta kehitystä, koulutusta, työllisyyttä, sosiaalimenoja, elinikää, liikennevälineitä, kulutusrakenteita ja energian kulutusta sekä erilaisia haitakkeita

•Molemmat pyrkivät mittaamaan suunnilleen sitä, mitä Aristoteles tarkoitti hyvinvoinnilla•WISP on Richard Estes nimisen tanskalaisen tutkijan luomus. Hän on kehitellyt mittariaan 1980-luvulta alkaen.•ZUMA on saksalainen hyvinvoinnin mittaukseen profiloitunut tutkimuslaitos – sen mittaukset koskevat vain EU-maita•Ongelmana luotettavien tilastolukujen saaminen vertailun pohjaksi

18

Sosiaalinen edistyneisyys (WISP) ja tulotaso (1000Sosiaalinen edistyneisyys (WISP) ja tulotaso (1000$)$)joissakin OECDjoissakin OECD--maissa vuosituhannen vaihteessamaissa vuosituhannen vaihteessa

•Näyttää siis siltä, että talouskasvu ei enää tuota aristotelistä hyvinvointia taloudellisesti kehittyneimmissä maissa

19

Johtopäätös• Talouskasvu ei enää lisää vauraimpien

maiden hyvinvointia.• Talouden mikro- ja makrotehokkuus ovat

tarpeen, kunhan tulosta mitataan oikein!• Asia on vaikea, koska päähämme on

kauan taottu aineellisen vaurauden ja hyvinvoinnin yksiselitteistä yhteyttä.

• Aineellisella vauraudella on edelleen tehtävänsä, mutta paljon vähäisempi kuin sata vuotta sitten.

•Tuntuu perustellulta, että valinnat pitäisi tehdä hyvän elämän ja kestävän kehityksen mittarein eikä bkt:n perusteella•Ajatus ei suuntaudu taloutta tai taloustiedettävastaan: taloustieteen missio on tarpeiden tyydyttäminen (ks. perusoppikirjat)•Sitä paitsi: parempi tehdä asiat fiksusti kuin tyhmästi sekä mikro että makrotaloudessa – se vie kohti hyvääelämää – epäonnistuminen mikrotaloudessa > asioita tehdään tyhmästi; epäonnistuminen makrotaloudessa: kokonaisuutta ei hallita, tasapainottomuuksia > haittaavat hyvinvoinnin saavuttamista•Mutta ajatus suuntautuu nykyistä valtavirta-ajattelua vastaan: se on unohtanut taloustieteen mission ja bkt:lla mitatusta talouskasvusta ja kansainvälisestäkilpailukyvystä on tullut tavoite•Hyvä ja tarpeellinen väline on huono herra

20

Osa III:Mikä on sosiaalipolitiikan

suhde hyvinvointiin

21

UNDP:n Deprivation Index:Human Poverty Index

1. todennäköisyys, ettei saavuta kuudenkymmenen vuoden ikää

2. aikuisväestön osuus, jolla ei ole toimivaa lukutaitoa

3. väestön osuus, jonka käytettävissä olevat tulot ovat alle puolet mediaanitulosta ja

4. yli kaksitoista kuukautta työttömänäolleiden osuus väestöstä

Hyvinvointivaltion yksi idea on ollut huono-osaisuuden vähentäminen

• ei kuole nuorena• voi osallistua ja vaikuttaa• ei ole köyhä• ei pitkäaikaistyötön• UNDP on julkaissut vuodesta HDI nimistä

indikaattoria – se sisältää taloudelliseen kehitystasoa, elinikää ja koulutusta mittaavia osatekijöitä. Ne erottelevat heikohkohkosti ja sattumanvaraisen tuntuisesti kehittyneimpiämaita. Niinpä viime vuosina UNDP on julkaissut rikkaimmista maista huono-osaisuus-indeksiä.

• Sitä on perusteltu myös kaikkien hyvinvoinnin kannalta: turvallisuus, koheesio …

22

23

Sosiaalinen edistyneisyys (WISP) ja kSosiaalinen edistyneisyys (WISP) ja kööyhyysindeksi (YK) yhyysindeksi (YK) joissakin OECDjoissakin OECD--maissa vuosituhannen vaihteessamaissa vuosituhannen vaihteessa

•Sosiaalinen edistyneisyys (aristotelinen hyvinvointi) on suurempaa, mitä vähemmän on huono-osaisia. Eli huono-osaisuuden vähentäminen ja koko kansan hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.•Jos outlyer Italia poistetaan, yhteys on vieläselvempi.

24

Hyvinvoinnin lisäämisen ytimessäon huono-osaisuuden vähentäminen

• Aristotelista käsitystä seuraa elämän sietämätön säätely. Jokaisella on oma käsityksensä. Hyvän elämän määrittely johtaa pysähtyneisyyteen. Liberalistinen kritiikki on perusteltua.

• Ratkaisuna voi olla huonojen olosuhteiden välttäminen. Niistä helpointa päästäyksimielisyyteen.

• Köyhyystutkijat: köyhä on sellainen, jolla ei ole mahdollista elää yhteiskunnassa vallitsevalla tavalla.

• Huono-osaisuuden vähentäminen saattaa olla parasta hyvinvointipolitiikkaa.

•Moni on päätynyt ehdottamaan ratkaisuksi huonojen olosuhteiden välttämistä (mm. tärkein ja eniten siteerattu suomalainen hyvinvoinnin tutkija Erik Allardt). Niistä voidaan päästä helpoiten yksimielisyyteen.•Ajattelu ilmenee myös UNDP:n ratkaisussa ottaa huono-osaisuus inhimillisen kehityksen mittariksi taloudellisesti kehittyneimmissä maissa sekä EU:ssa kehiteltävissä köyhyyden syrjäytymisen mittareissa (lähellä UNDP:n mittareita)

25

Hyvä elämä ja kestävä kehitys vertailuperusteena

• Doyal & Goughin vertailu USA & UK & Ruotsi:• elinikä, imeväiskuolleisuus, työvoimaosuus,

asumisahtaus, jätevesien puhdistus, sairaalaan pääsy, sosiaaliturva, köyhyys, tapot, korkea-kouluissa ja opistoissa opiskelevat, ehkäisy-välineiden käyttö, ihmisoikeudet, köyhimpien toimeentulo, äänestysaktiivisuus, energian kulutus, naisten osallistuminen työelämään, köyhät yksinhuoltajaäidit, naisten osuus korkeakouluissa ja opistoissa sekä naisten osuus parlamentissa

• Ruotsi oli paras 2/3 mittareita ja USA huonoin 2/3 mittareita

•Doyal & Gough: The Theory of Human Need. 1991.

26

Hyvinvointivaltion laajuuden vertailu 15 OECD maata

• Tutkimustulos hyvinvointivaltion laajuuden (julkisten sosiaali-, terveys- ja koulutusmenojen bkt-osuus) ja hyvinvoinnin suhteesta:

+ Laajassa hyvinvointivaltiossa on parempi toimeentuloturva, ihmisoikeudet, naisten asema, globaali vastuu, pienemmät tuloerot, suurempi poliittinen osallistuminen

0 Hyvinvointivaltion laajuus ei korreloi eliniän, koulutuksen, työttömyyden, tappojen, päästöjen kanssa

- Suppeassa hyvinvointivaltiossa mikään indikaattori osoita parempaa hyvinvointia

•Jouko Kajanojan väitöskirja Kommunikatiivinen yhteiskunta, Tammi 1966.

27

Johtopäätös 1

• Huono-osaisuutta vähentäväsosiaalipolitiikka– ei heikennä talouskasvua– lisää koko kansan hyvinvointia

• Tehokkaimmin huono-osaisuutta vähentääpohjoismainen hyvinvointivaltio eikäköyhyyspolitiikka

•Vertailevat tutkimukset osoittavat pohjoismaisen mallin vähentävän tehokkaimmin huono-osaisuutta. Universaali päivähoito, koulutus, terveydenhoito yms. synnyttävät mahdollisuuksia ja koheesiota.

28

TULONSIIRTOJEN JA VEROJENTULOEROJA TASAAVA VAIKUTUS

44 %48 %43 %21 %Vaikutusyhteensä

15 %20 %19 %8 %Verojenvaikutus

34 %34 %29%14 %Tulonsiirtojenvaikutus

2003199019811966

•Mittarina on tulojen eriarvoisuutta kuvaava gini-kerroin.•Työttömyys kasvanut verrattuna vuoteen 1990; seurauksena on se, että muiden tulonsiirtojen tuloeroja vähentävä vaikutus on pienentynyt•Suuri muutos: 1980-luvulle toteutettiin politiikkaa, jossa osa talouskasvusta käytettiin tuloerojen ja huono-osaisuuden vähentämiseen. Nyt ei enää niin tehdä.•Suurituloisten verotusta on lievennetty, pienituloisten verotusta on osittain kiristetty: kunnallisverotuksen perusvähennystä ei ole inflaatiotarkistettu sitten 1990-luvun alun.

29

•Riskejä tasaavan hyvinvointivaltion rakentaminen, jossa tulojen tasaaminen ei ollut perustehtäviä, kuitenkin tasoitti tuloja.•Nyt olemme rakentamassa eriarvoistuvaa yhteiskuntaa samalla kun käännämme suuntaa poispäin universaalisuutta korostavasta hyvinvointivaltiosta. Taloudellinen turva perustuu yhäenemmän ”klubeihin”.Lähde Marja Riihelä, Risto Sullström ja Matti Tuomala: Kuponginleikkaajien paluu: ylimmät tulot ja niiden verotus. Talous & yhteiskunta 1/2005

30

- 3,2+ 21,9 + 1,6+ 3,3Reaali-muutos %

3793805005052005 €/kk

3342664194171993 €/kk

Toimeen-tulotuenperusosa (veroton)

Vähimmäis-päiväraha

(verollinen)1)

Työttömän perusturva (verollinen)

Kansaneläke (täysi

kansaneläke on veroton)

VÄHIMMÄIS-TURVAN MUUTOS

Reaaliansiotason muutos 1993 – 2005 oli 29,2 % (vuosi2005 on arvio)1) Sairaus-, äitiys-, isyys-, ja vanhempainpäivärahan vähimmäismäärä

•Esimerkiksi kansaneläkettä tulisi korottaa enemmän kuin neljänneksellä, jotta se palautuisi 1993 tasolle suhteessa ansiotuloihin.•Lapsilisän reaaliarvo on pudonnut noin 10 %•Kotihoidon tuen reaaliarvo on pudonnut yli kolmanneksenVuonna 2003 sai•97 000 pelkkää kansaneläkettä ja täyttäkansaneläkettä sai 103 000. Kun otetaan huomioon 1.9.2006 tapahtuva kansaneläkkeen tasokorotus, on kansaneläkkeen reaalimuutos vuodesta 1993 vuoteen 2006 arviolta 4 %. Samaan aikaan reaaliansiotaso on noussut arvioilta 31 %.•299 000 työttömän perusturvaa, joista työmarkkinatukea sai 255 000.•31 000 vähimmäispäivärahoja•260 000 toimeentulotukea

31

KÖYHYYSRAJA

Yksinäinen, kallis vaihtoehto

Yksinäinen, halpa vaihtoehto

Nelihenk. perhe, kallis vaihtoehto

Nelihenk. perhe, halpa vaihtoehto

0

200

400

600

800

1 000

1 200

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

Vuosi

€/kkLaskennallinen

vähimmäistulo suhteessa köyhyysrajaan

Laskennallinen vähimmäistulo: toimeentulotuen, asumistuen ja lapsilisien antama vähimmäistulo, kun asunto vastaa asumistuen normeja (valtaosa ylittää normit).

Laskettu kunkin vuoden tammikuulle. Nelihenkinen perhe: puolisot ja yksi 3–9-vuotias ja yksi 10–15-vuotias lapsi.

Kallis vaihtoehto: vuoden 1995 jälkeen valmistunut asunto, kansaneläkkeen 1. kuntaryhmä, asumistuen ensimmäinen kuntaryhmä (Helsinki)

Halpa vaihtoehto: ennen vuotta 1971 valmistunut asunto, kansaneläkkeen 2. kuntaryhmä, asumistuen 4. kuntaryhmä(maaseutu tai pikkukaupunki pääkaupunkiseudun ulkopuolella).

Tulonsiirrot muunnettu kuluttajahintaindeksillä vuoden 2006 tammikuun tasoon

Köyhyysrajaan suhteutettaessa laskennallinen vähimmaistulo on jaettu kulutusyksikköjen lukumäärällä käyttämällä muunnettua OECD-kulutusyksikkömääritelmää.

Yksinäinen henkilö on yksi kulutusyksikkö, nelihenkinen perhe on 2,1 kulutusyksikköä, kun toisen lapsen oletetaan lisäksi olevan 10–13-vuotias. Jos toinen lapsi olisi vanhempi, kulutusyksikköjä olisi 2,3.

Köyhyysraja Tilastokeskuksen tulonjakotilastojen mukaan = 60 % kotitalouksien käytettävissä olevista tuloista kulutusyksikköäkohden, kun käytetään OECD:n muunnettua kulutusyksikkömääritelmää.

Myös köyhyysraja deflatoitu tammikuun 2006 hintatasoon.

32

•Lähde:Helena Blomberg ja Chritian Kroll: "Kuntalaiset, paikalliset päättäjät ja hyvinvointipalvelut 1990-luvulla" teoksessa Olli Kangas (toim.) Laman varjo ja nousun huuma. Kela 2003.

33

•Kansan ja kunnanjohtajien + hallitusten puheenjohtajien käsitykset eriytyivät 1990-luvulla.•Talouspoliittinen eliitti: kansalle on opetettava markkinoiden suosimisen tärkeys ja sosiaalipoliittisten leikkausten välttämättömyys. (Anu Kantolan väitöskirja Markkinakuri ja managerivalta.)

34

Johtopäätös II• Nykyinen kehitys (vähimmäisturvan suhteellinen

heikentäminen ja loitontuminen pohjoismaisesta mallista) lisää huono-osaisuutta.

• Kehitystä määrittävän talouspoliittisen eliitin ja kansan käsitykset ovat vastakkaisia:eliitti haikailee markkinoiden hyvinvointia sosiaalipolitiikan kustannuksella (tutkimukset eivät tue eliitin väitettä tuon politiikan hyödyllisyydestä)kansa haikailee ihmisten hyvinvointia sosiaalipolitiikan avulla (tutkimukset tukevat kansan käsityksen johdonmukaisuutta)

•Markkinat ovat tarpeen – ne ovat lyömättömän tehokas tapa välittää ihmisten tarpeita hyödykkeiden (tavaroiden ja palvelujen) tuotantoon. Kyse tässä on siitä, mikä on markkinoiden asema yhteiskunnassa suhteessa sosiaalipolitiikkaan.•Tämä on minunkaltaiselleni puolueettomalle tutkijalle jännitysnäytelmä: kumpi voittaa, eliitti ja markkinat vai kansa ja hyvinvointi – nyt eliitti ja markkinat ovat vahvoilla!

35

Yhteystiedot• Jouko Kajanoja• Yhteiskuntatutkimuksen päällikkö• VTT, dosentti• Kela• PL 450, 00101 Helsinki• Puhelin: 0204341995, GSM: 040-5280796• Sähköposti: jouko.kajanoja@kela.fi• Kotisivu: http://www.kela.fi/tutkimus