VIESTEJÄ OULUN YLIOPISTOSTA

3/2010

Konenäön maailmanvalloitus

Ilmastonmuutos haastaa rakentamisen

Diabetes on arvoitus

Villapaidoista tummiin pukuihin

Sisältää Oulun yliopiston vuosikertom

uksen

2 aktuumi 3/2010

Oululaiset osallistuivat maailman ensimmäisinä ubiikin eli joka-paikan tietotekniikkaa sisältä-vän kaupungin kenttäkokee-

seen kesällä 2009. Ouluun eri paikkoihin, kuten kävelykatu Rotuaarille, torille ja sisäti-loihin muun muassa uimahalliin ja kirjastoon tuotiin suurikokoisia UBI-kosketusnäyttöjä, joiden kautta kaupunkilaiset voivat hakea erilaista tietoa ja palveluja.

Kokeen toteuttaneen UBI-ohjelman tut-kijat keräsivät tietoa käyttäjien näkemyksis-tä ja ovat talven aikana käyneet sen läpi.

Ei liene yllätys, että mitä nuorempi käyt-täjä oli, sitä innokkaammin ja rohkeammin hän tutustui UBI-näyttöön koskettelemal-la sitä ja hakemalla vaikkapa hirsipuupelin ajanvietteekseen. Vanhemmat ihmiset sen sijaan näyttävät tarvitsevan opastusta ja esi-merkkiä tekniikan käyttämisestä.

Suosituin oli Ubi-postikortti -palvelu, jos-sa käyttäjä ottaa näytön web-kameralla it-sestään kuvan ja lähettää sen kosketuksen avulla sähköpostina kaverilleen. Käyttäjät yl-

lättivät tutkijat, onhan postikortti melko mui-nainen tuote.

UBI-ohjelmasta tekee ainutlaatuisen se, et-tä tekniikka on kaksisuuntaista eli vuorovai-kutteista ja keskiössä ovat käyttäjät. Siksi se on herättänyt laajaa kansainvälistä kiinnostus-ta. Ouluun kokoontuu kesäkuun alussa ulko-maisia tutkijoita seminaariin ja kesäkouluun tutustumaan hankkeeseen tarkemmin.

Kesällä 2010 tehdään myös uusia monitie-teisiä kenttäkokeita. UBI-näyttöihin on tuotu uusia sisältöjä ja palveluja ja teknisiä ongelmia on korjattu. Viime kesänä saadun käyttäjäpa-lautteen perusteella yli puolet vastanneista oli sitä mieltä, että näytöt kuuluvat luonnol-lisina kaupunkiympäristöön ja Oulun keskus-tasta tuli mielenkiintoisempi paikka.

UBI-tutkimusohjelmaa koordinoi Oulun yliopis-ton teknillisen tiedekunnan tietotekniikan labo-ratoriossa toimiva MediaTeam Oulu -tutkimus-ryhmä. Sitä rahoittavat Euroopan aluekehitys-rahasto, Suomen Akatemia, Tekes, Oulun kau-punki ja useat yritykset.

KOSKETA mInua

Juha Sarkkinen

3

5 47maatakohtieurooppalaistakoulutusaluetta

6 Oululainenkonenäkötekniikkavalloittaamaailmaa

8 Yhdyskuntarakentamisenon sopeuduttavailmastonmuutokseen

11 Jokapaikantietotekniikasta kansainvälinenkilpailuvaltti

12 Linnanmaankampusonosakulttuuriperintöä

14 AkatemiaprofessoriAnssiPaasi:Alueonprosessi

16 Aktuumit

18 Kulutuskulttuuristakestäväänelämäntapaan

20 Diabetesonedelleenarvoitus

22 Mielikuvatrakentuvatnetissä

24 OYY:nhistoriastalöytyypatioitajapolitiikkaa

28 Inspehtoriihaileeenergistäasennettä

29 Väitökset

30 KohtielämyksellisempääOulua

31 Tapahtuu

4 aktuumi 3/2010

JULKAISIJAOulun yliopisto

PÄÄTOIMITTAJATapio Mäkinen

TOIMITUSPÄÄLLIKKÖTiina Pistokoski

TOIMITUSNEUVOSTO

Erkki AlasaarelaSakari Jussi-Pekka

Sanna JärveläErkki KarvonenKaroliina Kekki

Leila RisteliOlli Silvén

Tapio MäkinenTiina Pistokoski

TAITTO/KUVANKÄSITTELY/KANSIPetri Ovaskainen

GRAAFINEN SUUNNITTELUV-P Viklund/Avalon Oy

OSOITTEET Liisa Salmela

Osoitteenmuutokset osoitteeseen aktuumi oulu.fi

Mikäli olet rekisteröitynyt alumniverkos-toon, tee osoitteenmuutos myös alumni-

rekisteriin https://alumni.oulu.fi.

YhTEYSTIEdOTsähköposti: aktuumi oulu.fi

www.oulu.fi/aktuumiPuhelin (08) 553 4091

PAINATUS Painos 6200

Joutsen Median Painotalo

Kannen kuva:Rodeo / Juha Tuomi

ISSN 0788-7132

Toimitus pidättää oikeuden lyhentää, otsikoida ja käsitellä lähetettyjä kirjoituksia.

Nro3kesäkuu201020.vsk

aktuumi

812 22 24

5

p ä ä k i r j o i t u s

47 maata kohti eurooppalaista koulutusaluetta Bolognan prosessin 10-vuotisjuhlakokous pidettiin maaliskuussa Budapestissä ja Wienissä. Kokouksessa eurooppalaiset opetusministerit päättivät eurooppalaisen korkeakoulutusalueen (EHEA) virallisesta perustamisesta. Korkeakoulutusalueeseen kuuluu kaikkiaan 47 maata korkea-kouluineen.

Samaisessa kokouksessa ministerit päättivät, että Bolognan prosessin tavoitteiden toimeenpanoa jatketaan. Bolognan prosessi on eurooppalaista yliopisto-opetusta koskeva julistus, jonka 29 maan opetusministerit allekirjoittivat kesäkuussa 1999 Bolognassa. Bolognan julistus aloitti prosessin, jonka tavoitteeksi asetettiin yhtenäisen eurooppalaisen koulutusalueen vahvistaminen. Hanke on määrä saattaa päätökseen vuonna 2010.

Prosessin alkuperäiseksi tavoitteeksi asetettiin eurooppalaisen korkeakoulutuksen kilpailukyvyn ja vetovoiman lisääminen muihin maanosiin verrattuna. Tarkoitus oli laatia ymmärrettävät ja yh-denmukaiset tutkintorakenteet, yhteinen ECTS -opintojen mitoitusjärjestelmä ja laadunarviointi. Tavoitteena oli myös lisätä opiskelijoiden liikkuvuutta ja tiivistää kansainvälistä yhteistyötä.

Kaikkia tavoitteita ei vielä ole saavutettu ja työtä on siksi jatkettava. Bolognan prosessilla on kui-tenkin jo nyt ollut suuri vaikutus Euroopan maiden korkeakoulutukseen ja korkeakoulujen väliseen kansainväliseen yhteistyöhön.

Suomessa yliopistot ovat suhtautuneet Bolognan prosessiin varsin myönteisesti alun kriitti-syyden jälkeen. Suomi on ollut eturintamassa toteuttamassa prosessin eri toimenpiteitä. Yliopistotutkinnot uudistettiin kaksiportaisiksi syksyllä 2005 ja yliopistot ovat osallistu-neet aktiivisesti EU:n eri liikkuvuusohjelmiin. Yliopistot myös ovat kehittäneet laadun-varmistusta ja Korkeakoulujen arviointineuvosto on jo auditoinut lähes kaikkien yliopis-tojen laadunvarmistusjärjestelmät. Tänä vuonna Korkeakoulujen arviointineuvosto arvioi lisäksi uuden tutkintorakenteen toimivuutta. Arvioinnissa tarkastellaan, kuinka selkeä ja toimiva tutkintojärjestelmä on korkeakoulujen, opiskelijoiden ja työelämän näkökul-masta.

Suomen yliopistojen ylioppilaskuntien liitto suhtautuu varsin myönteisesti Bolognan prosessiin. Keski-Euroopassa tilanne on ollut varsin toinen. Kun 10-vuo-tisjuhlakokouksen osallistuneita ministerejä ja heidän seurueitaan kuljetettiin histo-riallisella Orient Express –pikajunalla Budapestistä Wieniin, oli Wienin rautatie-asemalla heitä vastassa noin 10 000 mielenosoittajaa.

Mielenosoittajat kritisoivat sitä, että jotkin prosessissa mukana olevista mais-ta ovat toteuttaneet vain osia prosessin tavoitteista, osin jopa väärin. Erityisesti mielenosoittajia ärsytti se, että Bolognan prosessia on käytetty perusteena opiske-lijoiden kannalta kielteisille uudistuksille, kuten verukkeena lukukausimaksujen käyttöönotolle.

Ministerit ottivat opiskelijoiden kriittiset kannanotot huomioon eurooppa-laisen koulutusalueen Budapest-Wien –julistuksessaan. Etenemistä tullaan seu-raamaan hyvin tarkoin, jotta prosessia toteutetaan eri maissa yhteneväisesti ja samojen periaatteiden mukaisesti. Korkeakoulujen opiskelijoiden ja henkilökunnan ääntä kuullaan nykyistä enemmän ja heidät tulee ottaa mukaan päätöksentekoon kaikilla eri tasoilla.

Bolognan prosessin seuraava ministeritason kokous pidetään vuonna 2012 Bukarestissa.

Lauri LajunenrehtoriOulun yliopisto

Juha Sarkkinen

812 22 24

6 aktuumi 3/2010

OululaInen kOnenäköteknIIkka VALLOITTAA mAAILmAA

� Oulun yliopistossa kehitetty kuvantunnistustekniikka on osoittautu-

nut poikkeuksellisen tehokkaaksi ja yleiskäyttöiseksi. Menetelmä on pit-

käjänteisen ja määrätietoisen tutkimustyön tulos ja aito suomalaisen tie-

teen menestystarina, sillä se on tehnyt maailmanlaajuisen läpimurron.

Tek s t i : Ma t t i P i e t i kä in en , Hannaka i sa A i k ioKuva: Rode o / Juha Tuomi

7

Oulun yliopiston konenäön tut-kimusryhmän kehittämä ku-vantunnistusmenetelmä sovel-tuu monentyyppisen digitaali-

sen kuvamateriaalin sisällön analysointiin ja automaattiseen tulkintaan. Se sietää hyvin myös valaistuksen vaihteluja. Näistä syistä tekniikka on levinnyt viime vuosina laajaan käyttöön tiedeyhteisössä.

Local Binary Pattern (LBP) -nimen saa-nut menetelmä mittaa kuvassa olevien pin-tojen kuviointia eli tekstuuria. menetelmä on laskennallisesti erittäin yksinkertainen. Kunkin kuvapisteen harmaasävyarvoa ver-rataan naapuripisteiden arvoon, ja pistei-den keskinäisistä suhteista muodostetaan nollista ja ykkösistä koostuva binääriluku. Eri lukuja vertaamalla voidaan arvioida ku-vien samankaltaisuuksia ja eroja.

LBP on erinomainen esimerkki pitkäjän-teisen ja hyvin fokusoidun tutkimuksen mer-kityksestä. Lähestymistapa poikkeaa alan valtavirrasta, ja niinpä menetelmän varsinai-seen läpimurtoon ja hyväksyntään tiedeyh-teisössä vaadittiin kymmenen vuotta.

Idea syntyi jo 1990-luvun puolivälissä ko-nenäön tutkimusryhmän johtajan, professo-ri matti Pietikäisen, marylandin yliopiston vierailevan tutkijan David Harwoodin ja sil-loisen jatko-opiskelijan, nykyisen professo-rin Timo Ojalan yhteistyönä. 2000-luvun alussa luotiin teoreettinen perusta.

Kuka kuvassa?monet konenäön huippututkijat kiinnos-tuivat LBP:stä toden teolla vasta, kun sitä 2000-luvun puolella laajennettiin kasvojen tunnistukseen. Ihmisen henkilöllisyys, ilmeet ja sukupuoli voidaan tunnistaa kasvokuvista. Videolle puhuttuja sanoja ja lausekkeita voi-daan tunnistaa suun alueen liikkeistä.

Kasvokuvien analysointi on ollut viime vuosina yksi konenäkötutkimuksen keskei-simpiä haasteita, ja niinpä siihen soveltuvan yleismenetelmän keksiminen on huomatta-va saavutus.

LBP on noussut nopeasti hyvin suosituk-si alan tutkijoiden joukossa eri puolilla maa-ilmaa. Useat johtavat tutkimusryhmät ovat käyttäneet menetelmää tai siitä muokattuja versioita julkaisuissaan. Pekingin olympialai-sissa oli käytössä kulunvalvontajärjestelmä,

jossa tiettävästi hyödynnettiin Kiinan tie-deakatemian tekemää LBP-versiota.

Terve vai syöpäsolu?Konenäön tutkimusryhmässä LBP-tekniik-kaa on jo pitkään käytetty puu- ja paperi-pintojen visuaaliseen laadunvalvontaan.

Kohtuullisen tuore ilmiö sen sijaan on kuvantunnistuksen soveltaminen lääketie-teellisten kuvien analysointiin. Yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa analysoidaan di-gitaalisia mikroskooppikuvia ihokudoksesta. Tarkoituksena on erottaa syöpäsolut ter-veistä soluista.

Internetin äärettömästä kuva- ja video-materiaalista voidaan löytää saman aiheen tai kohteen sisältäviä hakutuloksia. mainos-

tajat voivat puolestaan hyötyä tiedosta, mi-ten ja millaiset ihmiset reagoivat myöntei-sesti tai mielenkiinnolla isoilla näytöillä pyö-rivään informaatioon heidän tuotteistaan.

Menestystä monella tahollaLBP-menetelmästä tehtyihin julkaisuihin on Google Scholarin mukaan toukokuuhun 2010 mennessä viitattu jo yli 3500 kertaa.

Arvostetussa IEEE Transactions on Pat-tern Analysis and Machine Intelligence (TPA-MI) - lehdessä vuonna 2002 julkaistu LBP-artikkeli on viitatuin suomalainen vuonna 2002 tai sen jälkeen tehty informaatiotek-nologian alan julkaisu. myös eräät muut jul-kaisut ovat olleet alansa 10–20 viitatuim-man joukossa.

Tieteellisestä läpimurrosta kertoo myös

Läpimurtoartikkelionviitatuinsuomalainenvuonna2002taisen

jälkeentehtyinformaatioteknologian

alanjulkaisu. Konenäön tutkimusryhmä Oulun yliopistossa

perustettu vuonna 1981 toimii sähkö- ja tietotekniikan osaston tietotekniikan laboratoriossa

40 prosenttia tutkijoista ulkomailta kilpailtua tutkimusrahoitusta käytössä noin 1,2 miljoonaa euroa v. 2010

tutkimuskumppaneina alan huippuryhmiä Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa

ryhmä verkossa: www.ee.oulu.fi/mvg LBP-menetelmä verkossa: www.scholarpedia.org/article/Local_Binary_Patterns

artikkelin kirjoittaja, professori matti Pietikäinen johtaa ryhmää ja toimii Infotech Oulun tieteellisenä johtajana.

se, että LBP-menetelmää on esitelty useissa alan käsikirjoissa ja arvostetussa Scholarpe-diassa. menetelmästä on pidetty myös usei-ta kursseja ja kutsuttuja luentoja kansainvä-lisissä konferensseissa. Aihetta käsittelevän kirjan käsikirjoitus on juuri luovutettu kus-tantajalle.

Kaupallisesti tekniikkaa hyödyntävät muun muassa oululaiset Intopii Oy ja Visi-don Oy. molempien yritysten perustajina on konenäön ryhmästä väitelleitä tutkijoita.

Oulun yliopistossa LBP-menetelmää ja sen sovelluksia on kehitetty tähän mennes-sä viidessä valmiissa väitöskirjassa, ja kolme väitöstyötä on tekeillä. menetelmää on tut-kittu ja sovellettu myös useissa ulkomaisissa opinnäytteissä.

Konenäön tutkimusryhmän arjessa mene-telmän tuoma maine on näkynyt myös siinä, että ryhmään on hakeutunut lahjakkaita tut-kijatohtoreita ja jatko-opiskelijoita ulkomail-ta. Ryhmä on saanut myös kutsuja osallistua eurooppalaisiin hankekokonaisuuksiin.

monet merkittävimmät keksinnöt ja jul-kaisut, sekä Oulussa että maailmalla, ovat syntyneet vasta viime vuosien aikana. Uu-sia tutkimusideoita syntyy yhä jatkuvasti.

8 aktuumi 3/2010

keänä, että alueiden suunnittelussa uskalle-taan kyseenalaistaa jo tehtyjä kaavoitus- ja maankäyttöpäätöksiä: ”Katseet pitäisi kään-tää täydennysrakentamiseen sen sijaan, että avataan kokonaan uusia ja suuria alueraken-tamiskohteita.”

Tekniikan tohtori Petri Aarnio Oulun yli-opiston rakennussuunnittelun laboratoriosta toivoo rakentajilta suurempaa tarkkuutta ja huolellisuutta. ”Ääriolosuhteiden lisääntymi-nen lisää rakentajien haasteita. Rakentaminen on ollut meillä liian hutiloivaa. Se ei tosin ole pelkästään rakentajien vika, vaan monen asi-an summa. Esimerkiksi tarkemmalla yksityis-kohtien suunnittelulla voidaan estää vaikkapa viistosateiden pääsyä rakenteisiin.”

Hentilä, Aarnio ja Kuismanen pitävät elin-tärkeänä, että yhteistyö saadaan toimimaan

� Ilmastonmuutoksen ennakoidaan lisäävän sään ääri-ilmiöitä: kovia

tuulia, rankkasateita, tulvia ja lumimyrskyjä. Ne ovat haasteita ark-

kitehtuurille ja yhdyskuntasuunnittelulle. Uudistamalla rakentamista

muutokseen voidaan sopeutua. Yhdyskuntien suunnittelulla sitä voi-

daan myös hillitä.

Tek s t i : Ma r ja Nou s ia in enKuva t : Juha Sa rk k in en ja Rode o / Te ro S iv u la

YHDYSKUNTARAKENTAmISEN ON SOPEUDUTTAVA IlmastOnmuutOkseen

Arkkitehtuurin ja yhdyskunta-suunnittelun asiantuntijoiden mielestä ilmastonmuutoksen torjuminen on jo vaikeaa. muu-

tokseen sopeutuminen on välttämätöntä, ja se vaatii suuria toimia ja paljon yhteistyötä.

”On sataprosenttisen välttämätöntä va-rautua suunnittelulla, koulutuksella, uusilla rakennusmääräyksillä ja hallinnon toimin il-mastonmuutokseen. Asialla alkaa olla jo kii-re”, huolehtii arkkitehti Kimmo Kuismanen. Hänen Oulun yliopistossa vuonna 2008 tar-kastettu väitöskirjansa ilmastotietoisesta ark-kitehtuurista on edelleen alansa uranuurtajia maailmassa. Kuismanen tutki erityisesti tuuli-testausmenetelmiä muuttuvassa ilmastossa.

Oulun yliopiston yhdyskuntasuunnitte-lun professori Helka-Liisa Hentilä pitää tär-

9

yli hallinnon ja tieteen rajojen. Ongelmat ovat yhteisiä, siksi myös ratkaisujen ja toimi-en täytyy olla yhteisiä. Paikallisia toimia tar-vitaan esimerkiksi rakentamisen ohjeistuk-seen. maailmanlaajuisesti muutos tuottaa mikro- ja makroilmastollisia vaivoja, joiden korjaamiseksi tarvitaan kansainvälisiä toimia.

Yhdyskunnat tiiviimmiksiIlmastonmuutoksen hidastamiseksi ja hait-tojen torjumiseksi Helka-Liisa Hentilä suosi-si lääkkeenä monia lähiasioita: ”Lähiruokaa ja kaupunkiviljelyä, lyhyitä välimatkoja, jotta perille jaksetaan kävellen tai pyöräillen. Vä-häpäästöinen liikenne ja joukkoliikenteen kehittäminen ovat myös tärkeitä torjunnan työkaluja.”

Sama läheisyysperiaate pätee myös pal-veluverkoston suunnitteluun. Ihmisten ar-jen ja ilmastonmuutoksen kannalta hajal-laan oleva yhdyskuntarakenne on huono. ”Suunnittelu on aina sitä, että esitetään pe-rustellusti, miten asioiden pitäisi olla. Eri ih-miset vastaavat sitten käytännön toteutuk-sesta”, Hentilä jatkaa.

Petri Aarnio näkee, että välttämättömien uudistusten esteinä ovat tavat, tottumuk-set ja vanhat rakenteet. Yhdyskuntien ener-giankulutus on saatava hallintaan, ja se edel-lyttää, että vanhoillinen rakennusala joutuu muuttamaan toimintatapojaan. ”Rakennus-bisnestä on totuttu tekemään tietyllä taval-

la. Nyt sitä pitäisi peilata muuttuvaa ilmas-toa vasten.”

Vettä ja tuulta torjuttavaIlmastonmuutoksen seurauksiksi ennakoi-daan kaupunkien talvitulvat, voimakkaat lu-mimyrskyt, sademäärän lisääntyminen, kos-teus, kuumuus ja äärimmäinen kylmyys, ran-nikon myrskyt, veden pinnan nousu ja jokien tulviminen. Ne ovat haasteita suunnittelijalle ja rakentajalle. Ilmastonmuutoksen vaikutuk-set pitää sovittaa kaikkiin muihin vaatimuk-siin, joita rakentamisessa ja yhdyskuntasuun-nittelussa on otettava huomioon.

”Rankkasateet ja jokien tulviminen sekä rajut lumimyrskyt vaativat uutta kaupunki-suunnittelua ja ohjeistusta käytännön työ-hön. Kosteus lisää korroosiota, ja siksi esi-merkiksi kattorakenteet huononevat no-peasti. Kaupunkien sadevesiviemärit tulee mitoittaa väljemmin tulvasateiden vuoksi”, Kimmo Kuismanen listaa. Jokien tulvimisen ja meren rannoilla yltyvien myrskyjen vuok-si joillekin alaville maille ja rannoille ei tulisi rakentaa ollenkaan. Tuulisuus tulisi huomi-oida esimerkiksi niin, ettei enää rakennet-taisi niin suoria katuja kuin tähän asti.

”Kokonaisnäkemyksen saavuttaminen on se haasteellisin työ. Kaiken pitää tapahtua yhteistyössä eri tieteen- ja hallinnonalojen kesken”, Hentilä pohtii.

”Yliopistolaitos ei saa tutkimuksesta irti

YHDYSKUNTARAKENTAmISEN ON SOPEUDUTTAVA IlmastOnmuutOkseen

parasta apua, koska tarpeeksi laaja näkökul-ma asioihin jää puuttumaan. Ongelma on olemassa niin kauan kuin asioita tarkastel-laan aina yhden tieteenalan näkökulmasta kerrallaan. Vaikka monitieteisyys on tullut juhlapuheisiin, tavoitteet ja todellisuus eivät kohtaa”, pahoittelee Kuismanen.

Tutkimus ja toteutus tulisi saada kulke-maan käsi kädessä. ”Ilmastonmuutos antaa Oulun yliopistolle mahdollisuuden profiloitua maailmanlaajuisesti ja olla edelläkävijänä tut-kimuksessa ja sen siirtämisessä käytäntöön. Tämä vaatii tietysti joustavuutta. Uudenlai-sen kulttuurin luominen ei saisi kaatua raken-teisiin tai byrokratiaan”, Kuismanen jatkaa.

Hentilän ja Aarnion mielestä Oulun ark-kitehtuurin osaston suuri anti on siinä, et-tä se kouluttaa tulevaisuuden suunnittelijoi-ta. ”Uudet opiskelijat ovat hyvin ilmastotie-toisia jo valmiiksi tänne tullessaan. Oulussa arkkitehtuurin tutkimus ja opetus nivoutu-vat yhteen. Se on meidän vahvuutemme”, Hentilä kuvaa.

Puusta uusia ratkaisujaPetri Aarnio näkee tärkeäksi, että puu Suo-men teollisuuden perinteisenä kivijalkana pystytään tuotteistamaan uudella taval-la. ”Ilmastonmuutoksenkin näkökulmas-ta puulle on löydyttävä uutta käyttöä. Ra-kentamisessa markkinat ovat valtavat. Ra-kennusteollisuus voi olla vientiteollisuutta ja

10 aktuumi 3/2010

puurakentaminen tulevaisuudessa kansain-välistä bisnestä. Opetuksessa otamme tä-män jo huomioon.”

Aarnion mielestä puurakentamisen ke-hittämisellä on kiire. Rakennusten hiilita-setta on tarkasteltava koko rakennuksen elinkaaren ajalta. ”Suomessa ei oikein ole uskottu puurakentamiseen kilpailuvaltti-na. Ruotsi taas on hyvä esimerkki siitä, et-tä puurakentamista on kehitetty ja siitä on tehty tuottavaa bisnestä.”

Puurakentaminen auttaa ilmastonmuu-toksessa kolmella tavalla. Puu sitoo hiilidi-oksidia. Kun rakennuksen käyttöikä voi olla sata vuotta, hiilidioksidi on puun sisällä tal-lessa koko tuon ajan. Puurakennusten val-mistusprosessi vie vähemmän energiaa ja on siten ekologisempaa. ”Lisäksi puuraken-tamisessa toteutuu läheisyysperiaate. mitä lähempänä tavarat saadaan tuotettua, sitä paremmin ilmasto voi”, kiteyttää Aarnio.

Energiatehokas rakentaminen on myös yksi Kimmo Kuismasen avainratkaisuista: ”maapallolla käytetään tällä hetkellä paljon enemmän energiaa rakennusten jäähdyttä-miseen kuin lämmittämiseen. muotiin tul-leet lasilaatikot ovat kylmiä talvella ja kuu-mia kesällä.”

Aarnio lisää, että lasilaatikossakin voi olla pieni energiankulutus ja se voi jopa tuottaa kokonaan tarvitsemansa energian, jos se suunnitellaan käyttäen hyödyksi uusimman tiedon tarjoamia mahdollisuuksia.

Käytännön toimilla kiireKuinka kiire erilaisilla toimilla sitten on? Kuismanen katsoo, että esimerkiksi valta-

merten pinta nousee noin metrin sadassa vuodessa, jos maailmanlaajuiset päästöta-voitteet ja monet muut jo periaatteessa so-vitut asiat toteutetaan heti.

”Jos asiassa viivytellään, merien pinta nousee puolitoista metriä. Tällä pallolla se tarkoittaa sitä, että noin 300 miljoonan ih-misen aineellinen elämä jää veden peittä-mille alueille. mihin voimme sijoittaa tuollai-sen määrän ilmastopakolaisia?”

Suomessa maan pinnan kohoaminen kompensoi meren pinnan nousua. Suurempi vaiva tulevat olemaan Itämeren veden vaih-

telut. ”Niiden voimistuessa luvassa on en-tistä voimakkaampia myrskyjä alaville ranta-maille. Siksi rantarakentamiselle olisi tehtävä nopeasti uusia ohjeita”, arvioi Kuismanen.

Parvekkeet ja erkkerit sitovat osaltaan tuulienergiaa (~50% läpäisy paras).

Sisäänkäyntikatos suojaa pystysuuntaisilta virtauksilta. Katoksen yhteyteen olisi tehtävä myös tuulensuojasäleikköjä vaakavirtauksia vastaan.

Pystysuuntaiset säleiköt joiden läpäisevyys ~50%.

Pääasiassa ikivihreät kaksitasoiset suojaistutukset

-matalat 1-2 m-keskikorkeat 2-4 m

Korkeat runkopuut (eivät saa estää näkyvyyttä risteysalueella).

Alkuperäiskuva Kim

mo K

uismanen /

Muokattu versio Petri O

vaskainen

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaatii sekä paikallisia että maailmanlaajuisia toimia. Petri Aarnio (vas.), Helka-Liisa Hentilä ja Kimmo Kuismanen pitävät tärkeänä laajaa yh-teistyötä eri tahojen välillä muutoksen tuomien ongelmien ratkaisemiseksi.

Arkkitehti, tekniikan tohtori Kimmo Kuismanen tutki väitös-kirjassaan ilmastotietoista arkkitehtuuria ja rakennussuunnit-telua, kuten keinoja hillitä tuulen luomia ilmavirtauksia raken-nuksen sisäänkäynnin ympärillä. Kuismasen piirros hänen väi-töskirjansa ”Climate-conscious architecture—design and wind testing method for climates in change” (2008) mukaan.

11

ElinvoimainenPohjois-Suomi 2020Kolumnisarjassa Oulun yliopiston asiantunti-jat arvioivat Pohjois-Suomen elinvoimaisuuden edellytyksiä ja tulevaisuuden menestystekijöitä

ta koestamaan omia tuotoksiaan, opiskelijat suunnittelevat harjoitustöinään UBI-pistei-siin uusia sovelluksia ja yritykset voivat os-taa UBI-pisteiden kapasiteettia kaupallisten palveluiden tarjoamiseksi. Käyttäjälähtöisen innovoinnin ja kaupallisten palvelujen synty-misen stimuloimiseksi kansallinen UBI-haas-te 2010 haastoi yksityishenkilöt ja yritykset kehittämään uusia palveluja UBI-pisteisiin. Johtavien jokapaikan tietotekniikan asian-tuntijoiden kanssa valmisteltu UBI Challen-ge puolestaan haastaa kansainvälisen tie-deyhteisön näyttämään, mitä he pystyvät tekemään ubiikin Oulun resursseilla. UBI Challenge lähtee liikkeelle kesäkuun alussa Oulussa järjestettävällä kesäkoululla, jon-ka opettajina on alan johtavia kansainvälisiä nimiä ja oppilaina 80 nuorta tutkijaa 21:sta maasta. Laajamittaisen ponnistuksen tavoit-teena on tutkimustulosten rinnalla tuottaa uusia palveluja, jotka tekevät Oulun ydin-keskustasta paremman paikan elää ja olla.

Yksi Ubiikin Oulun suurimpia haastei-ta on jatkuvuus. Julkisella hankerahalla teh-ty investointi on antanut Oulun seudulle ja Suomelle selkeän kilpailutekijän jokapaikan tietotekniikan kansainvälisessä pelikentäs-sä. Hankkeistetussa Suomessa on kuiten-kin työlästä varmistaa pitkäjänteinen resur-sointi, jolla ubiikin Oulun kaltainen infra-struktuuri ja sen myötä kilpailukyky pide-tään kunnossa myös tulevaisuudessa. Se tu-lee vaatimaan koko yhteisön sitoutumista ja yhteistyötä.

Timo Ojalaprofessori

Oulun yliopistoUBI-ohjelman johtaja

Jokapaikan tietotekniikasta kansainvälinen kilpailuvaltti

edellyttää tarvittavaa infrastruktuuria ja valmiutta aidossa käyttöympäristössä teh-täviin riittävän pitkäkestoisiin kokeisiin, joi-hin osallistuu riittävän suuri määrä todelli-sia käyttäjiä.

Kaupungistumisen ja tietotekniikan yleis-tymisen myötä esille on noussut jokapai-kan tietotekniikan tutkimus kaupunkiym-päristöissä (engl. ”urban computing”). Ou-lussa siihen on keskittynyt erityisesti Oulun yliopiston tietotekniikan laitoksen koordi-noima monitieteellinen UBI (UrBan Inter-actions) –tutkimusohjelma, johon on osal-listunut 13 tutkimusryhmää viidestä eri yli-opistosta. UBI-ohjelma on yhdessä Oulun kaupungin ja yritysten kanssa rakentanut Oulun ydinkeskustaan uutta tietoteknis-tä infrastruktuuria, jonka näkyvin osa ovat kesällä 2009 käyttöönotetut vuorovaikuttei-set UBI-pisteet. Niiden lisäksi rakenteilla on

mm. monimuotoinen sensoriverkko. Nä-mä yhdistettynä jo aiemmin ra-kennettuun panOULU WLAN -verkkoon tekevät Oulun ydin-keskustasta kansainvälisestikin tarkasteltuna poikkeuksellisen rikkaan julkisen laboratorion, jossa jokapaikan tietotekniikan tutkimusta voidaan tehdä pitkä-jänteisesti aidossa kaupunkiym-päristössä ja suurilla määrillä to-dellisia käyttäjiä.

Ubiikin Oulun yksi ydintee-ma on avoimuus. Infrastruktuu-rin hankinta ja ylläpito on kallis-

ta ja niinpä ubiikki Oulu tarjotaan-kin koko T&K-yhteisön käyttöön

avoimena horisontaalina resurssina. muut tutkimusprojektit ovat tervetullei-

� mark Weiserin lanseerattua 1980-luvulla käsitteen ”ubiquitous computing” kansain-välinen tiedeyhteisö on investoinut voimak-kaasti jokapaikan tietotekniikan tutkimuk-seen. Se on tuottanut lukuisia tieteellisiä jul-kaisuja, mutta niukalti laajasti käytettyjä so-velluksia jokapäiväiseen arkeemme. Yhtenä syynä on tunnistettu vallitseva tapa tehdä tutkimusta pienimuotoisilla ja lyhytkestoisil-la käytettävyyskokeilla laboratorio-olosuh-teissa. Jokapaikan tietotekniikan sovellukset ovat lähtökohtaisesti todellisen käyttöym-päristönsä kulttuurin ja teknisen infrastruk-tuurin ilmentymiä. Niinpä niiden tutkimus

Hilkka Sandberg

12 aktuumi 3/2010

LINNANmAAN KAmPUS ON OSA kulttuurIperIntöä

� Linnanmaan yliopistorakennukset eli kampus on nimetty yhdeksi valtakunnallisesti arvokkaaksi

rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Kampuksen suunnittelu, rakentaminen ja laajentaminen ovat

ainutlaatuinen prosessi Suomen arkkitehtuurin historiassa.

Tek s t i : Ma r ja Nou s ia in enKuva t : Ou lun yl iop i s t o

Stud

io I

lpo

Okk

onen

Oy

Kari Virta

13

Mitä nimeämisestä ajattelee Linnan-maan kampusra-kennusten isä, ark-kitehti Kari Virta?

”Kyllähän tällainen tunnustus lämmit-tää suunnittelijan mieltä. Samalla taa-taan se, että muutoksia ja korjauksia tehdään niin, että vanha ilme säilyy. Tietyt periaatteet pysyvät korjausra-kentamisessa”, hän vastaa. Kari Virta on Oulun yliopiston kunniatohtori.

Millaiset tavoitteet suunnittelulle aikanaan annettiin?

”Arkkitehtuurilla tavoiteltiin muunnel-tavuutta. Ajallinen kerroksellisuus tu-li huomioida jo suunnitelmien kilpai-luvaiheessa. Poikkitieteellisyyden piti näkyä käytännön tasolla. Eri laitosten ja tiedekuntien ihmisten pitää pystyä työskentelemään yhdessä ja tapaa-maan toisiaan luontevasti. Siksi jokai-sessa rakennusvaiheessa on panostet-tu yhteisiin tiloihin”, kuvailee Virta. Pi-kainenkin matka läpi yliopiston kertoo, että vilkkaan sosiaalisen ympäristön luomisessa onnistuttiin.

Ensimmäistä kertaa arvokkaaksi kult-tuuriympäristöksi nimetyt Linnan-maan rakennukset ovat maamme historiassa erityisiä monella tavalla.

Oulun yliopisto oli ensimmäinen korkea-koulurakentamisen kokonaisuus, joka to-teutettiin vuonna 1965 annetun korkea-koulujen kehittämislain perusteella. Toi-seksi kampus oli Suomen ensimmäinen ja aikanaan Pohjoismaiden suurin julkinen ra-kennuskohde, joka rakennettiin täysele-menttitekniikalla.

Yliopiston suunnittelu, rakentaminen ja jatkuva laajentaminen ovat noudattaneet hy-vin alkuperäistä ideaa. Poikkitieteellisyydestä

ja yliopiston opetuksesta ponnistava suunni-telma on toteutunut johdonmukaisesti.

Arkkitehtuurissa on pyritty muunnelta-vuuteen ja tavoitteena on ollut luoda pal-jon yhteisiä tiloja, joissa ihmiset voivat hel-posti tavata toisiaan. Tässä on onnistuttu. Yliopiston päästä toiseen virtaavan Keskus-

väylän varrella luentosalit, ruokalat, kahvilat ja kirjastot tuovat yhteen eri alojen ihmisiä.

historian teemoja ja arkiympäristöjäArvokkaat rakennetut kulttuuriympäris-töt listasi alkuvuodesta museovirasto, jo-ka haluaa herätellä ihmiset huomaamaan Suomen historian tärkeitä teemoja ja ra-kennusperinnön ajallista tai paikallista mo-nimuotoisuutta. Listalla on 1200 kohdetta. museovirasto näkee Oulun yliopiston suun-nittelun, rakentamisen ja jatkuvan laajenta-misen ainutlaatuisena prosessina maamme arkkitehtuurin historiassa.

Listauksella halutaan kiinnittää huomiota myös arkiympäristöihin, jotka ovat keskellä vilkasta rakentamista ja siksi erityisen suoje-lun tarpeessa. Inventoinnilla nostetaan esil-le ennemmin alueita kuin yksittäisiä raken-nuksia. Yhtenä tavoitteena on ollut nostaa Suomen imagoa myös kansainvälisesti.

”Aiempaan, vuonna 1993 tehtyyn listauk-seen verrattuna tämä uusi näyttää joiltakin osin toisenlaiselta. Listalta pudotettiin pois kohteita, jotka ovat jo suojeltuja esimerkiksi muinaismuistolain nojalla. Ensimmäistä ker-taa mukaan otettiin modernin arkkitehtuu-rin taidonnäytteitä. Linnanmaa ei noussut listoille aiemmin, koska rakennuksen alku-vaiheet olivat ehkä ajallisesti liian lähellä”, miettii Pohjois-Pohjanmaan museon raken-nustutkija Juhani Turpeinen.

Yliopiston rakennuksia on vuosien var-rella kuritettu monenlaisilla kokkapuheilla. ”Linnanmaan lipasto”, ”siperialainen teh-das” tai ”legotalo” eivät mairittele raken-nuksia ja niiden käyttäjiä. Nyt lienee siis syytä röyhistää rintaa.

Valtakunnallisella imagon kohotuksella on myös käytännön merkitystä. ”Tälle lis-talle pääsemisestä on kohteelleen ollut ai-na hyötyä. Jos ei heti, niin viimeistään siinä käänteessä, kun korjaamista suunnitellaan. Kunnostustyöhön löytyy helpommin raho-ja, tosin varmastihan niitä ei voi luvata”, ar-vioi museonjohtaja Pasi Kovalainen Pohjois-Pohjanmaan museosta.

TILAT TUKEVAT IHmISTEN TAPAAmISTA

14 aktuumi 3/2010

Akatemiaprofessori Anssi Paasi:ALUE ON PROSESSI

� Kylmän sodan päättyminen, globalisaatio, internet, konfliktien siirtyminen rajoilta valtioiden sisälle, pako-

laisongelma – nämä asiat kietoutuvat osaksi vyyhteä, joka tekee alueiden ja rajojen tutkimisen jatkuvasti ajan-

kohtaiseksi. Kun Anssi Paasi aloitti tutkimustyönsä yli kaksikymmentä vuotta sitten, hän oli aikaansa edellä.

Tek s t i : Ra i ja TuominenKuva: Onn i K innunen / S tud io P.S .V.

Tutkijantyössä akatemiaprofessori Anssi Paa-sia kiinnostaa luovuus, asioiden yhdistäminen siten, että parhaassa tapauksessa syntyy uut-ta. Hän nauttii myös työhönsä liittyvästä kir-joittamisesta ja toimii jopa 15 kansainvälisen tiedelehden toimitusneuvostossa ja yhden toi-mittajana.

15

t u t k i j a k u v a

Alueiden tutkiminen on noussut 1990- ja 2000-luvuilla Oulun yliopiston maantieteen profes-sori Anssi Paasin mukaan tär-

keäksi eri puolella maailmaa.”Kylmän sodan aikaiset rajalinjat pois-

tuivat. Globalisaatio ja uusliberalistinen ta-lousajattelu yleistyivät. Integraatio etenee. Internet on mahdollistanut uusien identi-teettiyhteisöjen syntymisen. Valtio on jaka-nut valtaa monessa maassa alaspäin”, Paasi luettelee. ”Lisäksi konfliktit ovat siirtyneet valtioiden rajoilta valtion sisään ja ne ovat luonteeltaan etnisiä, ja tämä aiheuttaa pa-kolaisuutta. Nationalismi ja regionalismi nousevat.”

Vuodesta 2008 vuoteen 2012 Paasi voi keskittyä täysin tutkimusalaansa Suomen Akatemian akatemiaprofessorina. Hänen tutkimusryhmässään työskentelee lisäksi väitöskirjan tekijöitä ja post doc -jatkotut-kijoita.

”meitä kiinnostaa projektissamme myös ihmisten liikkuvuus niin globaalisti kuin oman maan sisällä. Etelä-Suomessa on monta kuntaa, joissa enää 20–30 prosenttia asukkaista on syntyperäisiä. Pohjois-Karja-lassa ja Etelä-Savossa syntyneistä lähes puo-let on muuttanut alueelta pois.”

muuttoliike valtioiden välillä ja niiden si-sällä panee tutkijat pohtimaan, miten ihmi-set identifioituvat kotiseutuihinsa tai muihin alueisiin. Paasin tutkimusryhmä analysoi, mi-ten alueellinen identiteetti hahmotetaan ja miten se nähdään aluekehityksen resurssina.

Paasi on kehittänyt uusia menetelmiä alueellisten identiteettien tutkimukseen. Sen sijaan, että satunnaiselle joukolle ihmi-siä esitettäisiin samaistumiskohteista valmiit vastausvaihtoehdot, tutkijat haastattelevat erilaisista kansalaisaktiiveista koottuja fo-cus-ryhmiä Suomessa ja Isossa-Britanniassa.

Oma teoriaPaasia voidaan pitää aluetutkimuksen suun-nannäyttäjänä maailmanlaajuisesti. Hän ke-hitti jo 1980-luvulla omassa väitöstutkimuk-sessaan teorian alueiden institutionalisoitu-misesta. Teoria on muuttanut käsityksiä alu-eiden olemuksesta: Paasin mukaan alue on yhteiskunnallinen ja historiallinen prosessi.

”Alue syntyy institutionaalisten käytäntö-jen myötä. Tällaisia ovat muun muassa po-liittiset, taloudelliset, hallinnolliset ja kult-tuuriset käytännöt. Rajojen lisäksi tarvitaan alueen symbolinen hahmottaminen, pitää nimetä alueita ja rakentaa symboleja. Aluei-den nimeäminen on usein poliittisen kamp-pailun tulos, kuten muun muassa Neuvos-toliitossa aikanaan, kun paikannimiä muu-tettiin.”

”Lisäksi alueilla on instituutioita ja organi-saatioita, jotka pitävät yllä rajoja ja symbo-liikkaa. Yksi keskeisimmistä on media. Suo-messa maakuntalehdistö on ollut tärkeä te-kijä alueiden rakentumisessa. mitä enem-män aluetta rakentavia erilaisia instituutioi-ta alueella on, sitä paremmat edellytykset aluekehitykselle on katsottu olevan.”

Neljäs elementti alueen syntymisessä professorin mukaan on alueen vakiintumi-nen aluejärjestelmässä ja yhteiskunnallises-sa tietoisuudessa: ”Keski-Suomi ja Pohjois-Karjala ovat hyviä esimerkkejä. Ne lähtivät 1800-luvulla kehittymään alueina hitaasti ja tulivat vuonna 1960 siihen pisteeseen, että niistä tehtiin läänejä.”

Alueet voivat myös hävitä. Suomen lää-nit lakkautettiin vuodenvaihteessa, ja tilalle synnytettiin hallinnollisilla päätöksillä ELY- ja AVI-alueita. Tällaiset uudentyyppiset alueet ovat yleistyneet EU:n myötä. ”menee kau-an aikaa, ennen kuin ihmiset hahmottavat, mitä nämä uudet alueet ovat.”

Rajat vahvistuvatYhteiskunnalliseen keskusteluun nousi 1990-luvulla ajatus siitä, että valtioiden ra-jat menettäisivät merkitystään. ”En tunne yhtään rajatutkijaa, joka nykyään ajatteli-si, että rajat ovat häviämässä, pikemminkin päinvastoin”, Suomen itärajasta englantilai-selle kustantajalle kirjan kirjoittanut Paasi kertoo.

”New Yorkin terroristi-iskun jälkeen maailman tilanne muuttui. Kameravalvonta on lisääntynyt, on tullut biotunnisteisia pas-seja, ihmisiä ja rajojen ylityksiä tarkkaillaan entistä enemmän.”

”Rajat ovat saaneet uusia muotoja. Ra-jat eivät sijaitse pelkästään fyysisellä rajalla vaan myös territorion sisällä, rajojen mer-

kitykset sijaitsevat maisemissa ja erilaisissa käytännöissä.”

maailmassa on vajaa 200 valtiota, mut-ta 600–800 kansakuntaa ja tuhansia kie-liä: ”meillä on paljon potentiaalisia kansoja”, Paasi muistuttaa.

”Valtio on silti edelleen vahva: esimerkik-si EU:ssa koulutus-, kieli- ja sosiaalipolitiikka ovat valtioiden, ei unionin käsissä, ja niillähän ihmisistä tehdään valtioiden kansalaisia.”

Rokkaava professoriAnssi Paasi teki väitöstutkimuksensa yhteis-kuntamaantieteestä. Hänen tutkimusalansa sivuaa eri tieteenaloja, joten yhteistyötä on tullut tehtyä niin politiikan tutkijoiden, his-torioitsijoiden, folkloristien kuin sosiologi-enkin kanssa. ”Vaikka tutkin rajoja, en ole tieteen rajoista paljoakaan välittänyt”, hän naurahtaa.

Kajaanista ylioppilaaksi kirjoittanut Paasi opiskeli Joensuun yliopistossa. Hän suorit-ti tutkinnon alle kolmessa vuodessa. Lisen-siaatintyö valmistui reilussa vuodessa ja pi-an myös väitöstyö. Kun mies samalla kirjoit-ti nipun tieteellisiä julkaisuja, hän pätevöityi nopeasti ja tuli nimitetyksi Oulun yliopiston maantieteen professoriksi vuonna 1989.

Kajaanilaisnuorukaisesta olisi voinut tul-la myös kilpaurheilija. Hän voitti pronssia koululaisten Sm-kisoissa ja saavutti piirin mestaruuksia yhdistetyssä mäenlaskussa ja hiihdossa. Urheilukomppanian jälkeen alkoi opiskelu vetää, ja eri kiinnostuksen kohteis-ta maantiede vei voiton:

”Siinä loksahti moni asia kohdilleen, sillä olin kiinnostunut teoreettisista kysymyksis-tä ja alueiden suunnittelusta, joka 1970-lu-vulla oli noussut Suomessa vahvasti esille.”

Urheilutaustasta on jäänyt professoril-le halu liikkumiseen. Hän kävelee työmat-kansa Taskilasta yliopistoon ja lisäksi hiihtää ja lenkkeilee. Itsekin kitaraa soittava tutki-ja saa työlleen vastapainoa myös musiikin kuuntelemisesta. mieluiten hän fiilistelee nuoruutensa ajan huippubändien tahdissa Led Zeppelinistä alkaen, mutta omien, jo aikuistuneiden poikien myötä myös uudem-pi musiikki kiinnostaa.

Oulun yliopiston 12. Vuoden Alumni on sähkötekniikan pro-fessori Vilho Lantto.

Nimeämisestä päättäneen Oulun yliopistoseuran mukaan Lantto on usean vuosikymme-nen ajan tehnyt merkittävää työtä Oulun yliopiston ja yli-opistoyhteisöjen hyväksi. Hän on toiminut seuran luottamus-tehtävissä ja erityisesti pitkään sen hallituksen puheenjohta-jana ja seuran keulahahmona 1973–2009.

Vilho Lantto väitteli teknii-kan tohtoriksi Oulun yliopistos-

sa vuonna 1975. Apulaisprofes-sorina ja professorina hän työs-kenteli 1985–2009.

Yliopistoyhteisön merkittä-viä tehtäviä professori Lantto on hoitanut muun muassa yli-opistorakentamisen neuvotte-lukunnan jäsenenä ja teknillisen tiedekunnan dekaanina 2000–2005, jolloin hän oli myös Ou-lun yliopiston hallituksen jäsen. Lantto oli aktiivinen yhteisten asioiden hoitaja jo opiskeluai-kanaan toimien 1960-luvulla yli-oppilaskunnassa.

professori Vilho lantto on 12. Vuoden alumni

Oulun yliopistolle lahjoitettu yli neljä miljoonaa

16 aktuumi 2/09

a k t u u m i t

Oulun yliopiston varainhankinnassa lahjoi-tuksina saatujen varojen yhteismäärä on ylittänyt neljä miljoonaa huhtikuun 2010 lopussa. Raja ylittyi, kun Pohjois-Suomessa toimiva Tauno Tönningin Säätiö luovutti 200 000 euroa Oulun yliopistorahastoon.

muita kevätkauden uusia lahjoituksia ovat Oulun Puhelin Holding Oyj:n 100 000 euroa ja Oulun Seudun Sähkön 50 000 eu-roa. Oulun Puhelin lahjoitti samansuurui-sen summan myös viime vuonna, joten se on lahjoittanut yhteensä 200 000 euroa.

Oulun yliopistorahaston pääoma tou-kokuun 2010 puoliväliin mennessä oli 11,0

miljoonaa euroa, kun mukaan lasketaan valtiolta tuleva, lahjoituksia 2,5-kertaisesti vastaava vastinrahoitus.

Oulun yliopisto tehostaa varainhankin-taansa kuluvan vuoden loppua kohti, sillä valtion vastinrahoitusohjelma on voimas-sa vain vuoden 2010 loppuun mennessä saaduille lahjoituksille. ”Syyskaudella ote-taan varainhankinnassa kova loppukiri ja käytetään laajalti eri keinoja lahjoitusten määrän kasvattamiseksi”, kertoo tulevas-ta yliopiston varainhankintapäällikkö Sep-po Heikkilä.

pohjois-suomen kirjallisuushistoria julkaistu

Hilkka Sandberg

Oulun yliopiston kirjalli-suuden asiantuntijoiden toimittama Suomen en-simmäinen alueellinen k ir jal l isuushis tor iateos ”Pohjois-Suomen kirjal-lisuushistoria” on julkais-tu. Teos julkaistiin huhti-kuussa halusta ja tarpees-ta saada pohjoissuomalai-selle kirjallisuudelle näky-vyyttä.

Teos on varsin kattava ja esittelee yli 70 pohjois-suomalaisen kirjailijan tuo-tantoa. Yksittäisten kirjaili-joiden lisäksi teoksessa sy-vennytään monipuolisesti laajempiin teemoihin ku-ten oululaiskirjallisuuteen, arkti-seen hysteriaan ja saamelaiskir-jallisuuteen. Ajallisesti käsitellään useampi vuosisata 1700-luvun Lappia kiertäneistä matkakirjaili-joista 1960- ja 1970-lukujen poh-joisten kulttuuriradikaalien kaut-ta 2000-luvun nykykirjailijoihin.

Idean teoksen kokoamises-ta esitti kymmenen vuotta sit-ten nyt jo edesmennyt Oulun yliopiston kirjallisuuden profes-sori Sinikka Carlson. Toimitus-työstä vastasivat kirjallisuuden

emeritaprofessori Liisi Huhta-la, kirjallisuuden professori San-na Karkulehto ja kirjallisuuden-tutkija Ilmari Leppihalme Oulun yliopistosta sekä Jaana märsyn-aho Oulun kaupunginkirjastos-ta. Teoksen valmisteluun osal-listui kaikkiaan yli 30 tutkijaa, ja tutkimusten aikana tehtiin yh-teistyötä myös Lapin yliopiston kanssa.

Kirjalle on luvassa jatkoa. Poh-joisen kirjallisuuden lajeja esitte-levä teos on jo suunnitteilla.

17

a k t u u m i t

Oulun yliopiston materiaali- ja molekyylitutkimukselle on var-mistunut 1,5 miljoonan euron rahoitus NmR-laboratorion lai-tehankintoja ja palvelun kehit-tämistä varten. Rahoituspää-tösten ansiosta laboratorion kansainvälinen kilpailukyky pa-ranee ja lisäksi se pystyy nykyis-tä paremmin vastaamaan alu-een yritysten ja tutkimuslaitos-ten tarpeisiin.

Nuclear magnetic Resonan-ce (NmR) eli ydinmagneetti-nen resonanssimenetelmä on korvaamaton materiaalien ja molekyylien tutkimuksessa sa-moin kuin kliinisissä tutkimuk-sissa. Oulun yliopiston fysiikan

Oulun yliopistoon on hakenut tänä keväänä yhteensä 8752 hakijaa. Hakijamäärä kasvoi vii-me kevääseen nähden 725:llä eli yhdeksällä prosentilla. Valta-kunnallisesti hakijamäärä kasvoi vajaat neljä prosenttia. Kaikista yliopistoihin hakeneista 13 pro-senttia haki Ouluun.

Oulun yliopiston hakijamää-rät kasvoivat kaikilla koulutus-aloilla ja suhteellisesti eniten kauppatieteellisellä. Aiempien

tuminen. Toisaalta erittäin aktii-vinen liikunta ja erityisesti vam-ma-alttiit, paljon hyppyjä ja se-län yliojennuksia sisältävät lajit, kuten lumilautailu, lentopallo ja tanssi, näyttävät myös aiheutta-van kipuja.

Niska-, hartia- ja alaselkäki-vut yleistyvät iän myötä. Aikui-silla ne johtavat usein jopa työ-kyvyttömyyteen. Lääkkeeksi kipuihin käy istumisen vähen-täminen, nukkumistapojen pa-rantaminen ja monipuolinen lii-kunta. Niska- ja hartiakipuja vä-hentävät paljon yläraajojen liik-keitä sisältävät liikuntalajit, ku-ten muun muassa mailapelit ja maastohiihto. Hiihtäminen eh-käisee lisäksi alaselkäkipuja.

Niska-, hartia- ja alaselkä-kipuja tutki väitöskirjassaan lääketieteen lisensiaatti Ju-ha Auvinen. Tutkimukseen osallistuneet olivat vuosi-na 1985–86 syntyneitä.

sia, joten tupsukekomuura-haisten ja kaljukekomuura-haisten risteytetyt jälkeläiset rikkovat perinnöllisyysperi-aatteita.

Tutkittujen muurahaislajien tapaus ei ole pelkästään kiin-nostava poikkeus sääntöihin, vaan saatuja tietoja voidaan soveltaa muissa yhteyksissä. Tulosten perusteella pysty-tään tutkimaan esimerkiksi si-tä, miten paljon lähisukua ole-vien lajien risteytymistä es-täviä geneettisiä tekijöitä on olemassa ja millaisia ne ovat.

Usein lähisukulaislajien gee-nit ovat liian erilaisia toimiak-seen kunnolla yhdessä. Seu-rauksena saattaa olla joko ris-teytetyn jälkeläisen kuolema tai hedelmättömyys.

muurahaiset rikkovat perinnöllisyyssääntöjäTupsukekomuurahaisen ja kaljukekomuurahaisen ristey-tyksien geeniperimän on ha-vaittu uhmaavan perinnölli-syyden perussääntöjä: tietyt geenit periytyvät ainoastaan uroksille ja tietyt naaraille. Oulun yliopistoon kuuluvas-sa Biocenter Oulussa teh-dyn tutkimuksen mukaan ris-teytyksinä syntyneiden uros-muurahaisten ja naarasmuu-rahaisten perimä on koko-naan erilainen.

Jälkeläisen sukupuolella ei yleensä ole vaikutusta geeni-en periytymiseen, joten naa-raiden ja urosten perimät ovat tavallisesti samanlaisia. Sukupuolesta riippuvainen geenien periytyminen ja py-syvät sukupuolten väliset ge-neettiset erot ovat harvinai-

Tytöt kärsivät niska-, hartia- ja alaselkäkivuista poikia useam-min. Tytöistä yli seitsemän kym-menestä ja pojista melkein puo-let kertoi kipujen vaivanneen heitä. Kysely tehtiin nuorten ol-lessa 16-vuotiaita ja toistettiin heidän ollessaan 18-vuotiaita.

Kivuille altistavia tekijöi-tä ovat vähäinen unen määrä, huono unen laatu ja liiallinen is-

niska–hartia- ja alaselkäkivut tavallisia jo nuorilla

ja kemian laitosten yhteinen in-novaatioympäristö uusine ja ny-kyisine laitteineen mahdollistaa erilaisten fysikaalisten, kemiallis-ten, biokemiallisten, biofysikaa-listen, biologisten, geologisten, geofysikaalisten ja useiden lää-ketieteellisten staattisten ja dy-naamisten ominaisuuksien mo-nipuolisen tutkimuksen.

Pohjois-Pohjanmaan maa-kuntahallitus myönsi materiaa-li- ja molekyylitutkimuksen in-novaatioympäristöhankkeelle Euroopan aluekehitysrahoitus-ta sekä valtion vastinrahoitusta hieman yli 500 000 euroa tälle vuodelle. Rahoitukseen osallis-tuvat myös yliopisto ja yrityksiä.

Rodeo / Timo Saloranta

vuosien tapaan hakijoita oli eni-ten kasvatustieteiden tiedekun-taan. Yksittäisistä hakukohteista kiinnostavimpia olivat luokan-opettajakoulutus, lääketiede ja markkinointi. Naisten osuus ha-kijoista oli 56 prosenttia, kuten viime vuonnakin.

Yliopistoon haettiin nyt tois-ta kertaa sähköisen yhteishaun kautta. Valintakokeet pidetään touko-kesäkuun aikana.

Hakijamäärä kasvoi tuntuvasti

materiaali- ja molekyylitutkimus saa huippulaitteiston

Rodeo

18 aktuumi 3/2010

k o m m e n t t i

Kuluvan vuoden 2010 maailman tila -raportille, kuten monille sen edel-täjille, on tyypillistä vaihtoehtojen ja muutoksen etsintä. mikä voisi lähi-

tulevaisuudessa olla käänteentekevä muu-tos materialistisessa globaalissa taloudes-samme? Tällä hetkellä taloudessa suuntau-dutaan yhä tehokkaampaan ja tuottavam-paan. Raportissa pohditaan yrityskulttuurin muutoksia ympäristöä huomioivaan suun-taan ja sosiaalisia yrityksiä. Raportissa kä-sitellään monia reuna-alueen ilmiöitä, jotka eivät vielä esiinny keskeisinä talouden valta-virrassa.

Käänteentekevät muutokset syntyvät pikku hiljaa, ja vähitellen toteamme ajan muuttuneen. mutta nousukaudet ja taan-tumat vuorottelevat myös ympäristöasiois-sa. Riossa vuonna 1992 pidetyn YK:n ym-päristö- ja kehityskonferenssin jälkeinen ympäristötaantuma oli tyypillinen ilmiö. mammuttimaisen kokouksen jälkeinen ke-hitys johti siihen, että asiat käsiteltiin puhki. 1990-luvun alun talouslaman kääntyminen talouskasvuksi johti voimistuvaan markki-nataloudelliseen näkökulmaan ympäristön kustannuksella.

maailman tila 2010 -projektin vetäjä Erik Assadourian kutsuu aikakauttamme “Ku-lutuksen aikakaudeksi”. Raportissa pohdi-taan, miten voitaisiin valjastaa eri tahot, ku-ten koulutus, media, liike-elämä, valtiovalta ja kansalaisjärjestöt mukaan kestävään maa-ilmanjärjestykseen.

Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki on lä-hes kolminkertaistunut 50 vuodessa ja ylit-tää maapallon kantokyvyn. Ekologinen ja-lanjälki on kehitetty kuvaamaan pinta-alaa, joka tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän ku-luttaman ravinnon, materiaalien ja energi-an tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn. Ekologisen jalanjäljen käyttöä on myös kritisoitu, koska se sopii huonosti maapallon alikehittyneille, sekasortoisille ja köyhille alueille.

Ehkä hieman yllättävästi raportissa pu-hutaan perinteistä. Ihminen on kulttuurisi-

donnonnainen ja käsityksemme itsestäm-me ja ympäröivästä maailmasta kumpuavat kulttuuristamme ja elinoloistamme. Kiinan talouskasvun rinnalle nostetaan perintei-set luontoa kunnioittavat uskonnot, kuten taolaisuus ja buddhalaisuus, joiden avulla voitaisiin korjata käsitystä ihmisen asemas-ta luonnossa.

Koulutuksen ja etenkin varhaiskasvatuksen merkitystä korostetaan, jotta lapset tuntisi-vat ympäristön kannalta tärkeät käsitteet, ku-ten niukkuus, uusiokäyttö, kierrätys, kunnos-tus ja vastuu. Kirjoittajina ovat Göteborgin yli-opiston professori Samuelsson ja UNESCO:n varhaiskasvatusprojektin asiantuntija.

Korkeakouluopetuksen keskeistä merki-tystä korostetaan kestävän kulttuurin levit-tämisessä. Esimerkkinä mainitaan YK:n ym-päristökokouksessa Tbilisissä vuonna 1977 annettu julistus ympäristökasvatuksen sisäl-lyttämisestä kansallisiin opetusohjelmiin jä-senmaissa. Jo muutamia vuosia aikaisemmin Suomessa julkaistiin “Korkeakoulujen ym-päristökoulutuksen kehittäminen” -mietin-tö, jossa pohdittiin ympäristökoulutuksen edellytyksiä ja tavoitteita.

Kun Oulun yliopistossa puuhattiin tuolloin laajan ympäristökoulutuksen käynnistämistä, vastaanotto ei ollut erityisen myönteinen. Toisaalta ympäristöopetusta, etenkin luon-nontieteissä, on annettu Oulun yliopistossa koko yliopiston olemassaolon ajan.

Liike- ja talouselämän keskeinen rooli tu-lee monin tavoin esille sekä aikaisemmis-sa että nykyisessä tilaraportissa. Teemoina ovat toistuvasti olleet uusi taloustiede ja ku-lutusyhteiskunta. mutta lukeeko tai näkeekö kukaan kriittisiä raportteja? Tämän päivän raportteja luetaan tässä ja nyt vailla mennei-syyttä ja ilman erityistä näkemystä tulevaan. Usein kuulee sanottavan, että näihin asioihin on kiinnitetty huomiota vasta nyt.

mitä maailma tila 2010 kertoo suomalaisel-le lukijalle? Kaikki on kiinni meistä itsestäm-

me ja omista ajatusmalleistamme. Suurim-mat raja-aidat ovat henkisiä, eivät niinkään materiaalisia. Vai ovatko?

monissa tuotteissa on päädytty kerta-käyttökulttuuriin. Aikaa korvataan tava-roilla. Raportissa käsitellään työajan lyhen-tämistä, jotta ihmisille jäisi enemmän aikaa omiin valintoihin. Vertailuksi esitetään, että jos amerikkalaiset lyhentäisivät työaikansa eurooppalaisiin mittoihin, energiankulutus ja hiilidioksidipäästöt Yhdysvalloissa väheni-sivät 20–30 prosenttia.

Toisaalta tällä hetkellä Euroopassa ollaan tilanteessa, jossa puhutaan työajan piden-tämisestä ja talouden tasapainottamises-ta. Aika ja luonnonvarat ymmärretään vas-tinpareiksi: jos ei ole aikaa ajatella, ei synny myöskään luonnonvarojen säästöä.

Argentiinassa 1980-luvun alussa vaikut-tanut sotilasjuntta suosi näkyvästi jalkapal-loa, jotta kansalaisten vapaa-aikaan ei jäänyt turhaa aikaa ajatella kansalaisten vapauden-riistoa. Sinänsä viaton jalkapallo sai huonon maineen sirkushuvina. Tämän päivän sirkus-huvina toimivat erilaiset vempaimet, jois-ta ilmestyy uusi versio lähes päivittäin. Ku-luttajat eivät ole vielä kyllästyneet, mutta muutoksen merkkejä on.

Raportissa palataan hetkeksi 1950-luvul-le, markkinoinnin vallankumouksen synty-sijoille. Puhutaan yhteiskunnallisen markki-noinnin mahdollisuuksista ja kysytään, mi-ten markkinoinnista vuosikymmenten saa-tossa kertyneet kokemukset yhdistetään nykyajan sosiaalisen median mahdollisuuk-siin. Ne, jotka tuntevat sosiaalista medi-aa, voivat arvioida idean käyttökelpoisuut-ta. Ovatko ne vakavasti otettavia mahdolli-suuksia vaiko sirkushuveja?

Nyt tai ei koskaan on aika pohtia talou-den “leipää” ympäristön kannalta.

Satu HuttunenOulun yliopiston

kasvitieteen professori

Maailman tila 2010. Kulutuskulttuurista kestävään elämäntapaan. Worldwatch-instituutti.Gaudeamus. Helsinki. 270s.

kulutuskulttuurIsta KESTÄVÄÄN ELÄmÄNTAPAAN

19

maailman tila -raportteja on julkaistu vuodesta 1984. Julkaisija on yhdysvaltalainen riippumaton Worldwatch-instituutti (perustettu 1974). Laitos on tullut maailmanlaajuisesti tunnetuksi kriittisistä ympäristöraporteistaan. Tunnettuus on eten-kin tutkimuslaitoksen perustajan ja entisen johtajan Lester R. Brownin ansiota. Toiminnastaan hän on saanut monia huo-mionosoituksia, muun muassa YK:n ympäristöpalkinnon Global 500 vuonna 1987. Ensimmäinen suomenkielinen maailman tila ilmestyi 1991. Siinä Lester R. Brown kirjoitti uudesta maailmanjärjestyksestä kylmän sodan päätyttyä.

20 aktuumi 3/2010

Tyypin 1 eli nuoruusiän diabe-tes on Suomessa tänä päivänä viisi kertaa yleisempi tauti kuin 1950-luvulla. Lisäksi tautiin sai-

rastutaan yhä nuorempana. ”Taudin lisään-tyminen on jyrkintä alle viisivuotiailla, eikä kukaan tiedä miksi”, dosentti Riitta Veijo-la Oulun yliopiston lastentautien klinikasta kertoo.

Oulun yliopistossa on jo pitkään tehty tyypin 1 diabetestutkimusta tiiviissä yhteis-työssä yliopistollisen sairaalan kanssa. ”Poh-jois-Suomessa kaikki sairastuneet on kirjat-tu tautirekisteriin jo 1970-luvulta lähtien ja näin pitkää seurantatietoa ei ole muualta Suomesta”, Veijola mainitsee yhdeksi syyk-si etulyöntiasemaan. Oulun yliopisto on ol-lut myös ponnahdusalusta monille alan joh-taville tutkijoille.

Veijola työryhmineen on mukana useissa

sekä kansallisissa että kansainvälisissä tyypin 1 diabetes-seurantatutkimuksissa, joissa py-ritään tunnistamaan riskitekijöitä ja löytä-mään ennaltaehkäiseviä hoitomuotoja. Suo-malainen DIPP-tutkimus (Diabetes Predic-tion and Prevention Study) on ollut käyn-nissä jo vuodesta 1994 lähtien.

DIPP-tutkimuksen pääpaino on sairau-den ennustamisessa ja ehkäisyssä. Tutki-muksessa vastasyntyneiltä etsitään tyypin 1 diabetekselle altistavia perintötekijöitä ja seurataan sairautta heijastavien vasta-ainei-den syntymistä 15 ikävuoteen saakka.

Sairaus kuin junaDiabetes on autoimmuunitauti, jossa eli-mistön omat immuunipuolustuksessa toi-mivat solut alkavat tuhota haiman insuliinia tuottavia soluja. Tämän seurauksena insulii-

nin tuotanto vähenee ja lopulta loppuu ko-konaan.

Sairastumisprosessia voidaan verrata ju-naan, joka kulkee kohti määränpäätä eli sai-rastumista diabetekseen. Aluksi jokin tekijä sysää junan matkaan. Alkumatka on hidas ja se voi kestää vuosia. Se myös tapahtuu su-mun keskellä, jolloin junaa ei voi havaita.

Junan kulkeminen kiihtyy joidenkin teki-jöiden suosiollisella avustuksella. Sää kirkas-tuu ja tautijuna tulee näkyviin eli tällöin lapsi tai nuori saa diabetekselle tyypillisiä oireita kuten esimerkiksi kovan janon. Juna on saa-punut perille, diabetes on puhjennut. Takai-sinpaluuta ei ole ja tilanne otetaan haltuun aloittamalla insuliinikorvaushoito.

mutta mikä sitten saa diabetesjunan liik-keelle tai mikä edesauttaa junan liikkeellä pysymistä? monia epäilyjä on, mutta vielä ei tiedetä, mikä niistä on suurin syyllinen.

Suomi johtaa tyypin 1 diabetestilastoja

DIabetes ON EDELLEEN ARVOITUS

21

Diabetes-nimituleekreikastajatarkoittaaläpivirtausta.Galenoskatsoitaudinliittyvänmunuaisiin.

GEENIT KERTOVAT SAIRASTUmISRISKISTÄ

� Tyypin 1 diabetekseen sairastutaan yleensä alle 30-vuoti-aana, kun taas diabeteksen toinen päämuoto, tyypin 2 diabe-tes, ilmaantuu tyypillisesti vasta myöhemmällä iällä. molempi-en taustalla ovat sekä perintö- että ympäristötekijät.

Ykköstyypin taustalta löytyy yli 40 erilaista alttiusgeeniä, jo-ten geenitutkimus on haastavaa. Kaikki nämä geenit kuitenkin

toimivat immuunijärjestelmäs-sä, joten taudilla on selkeästi immunologinen alkuperä.

Joka kymmenennellä suoma-laisella on lisääntynyt perinnöl-linen alttius sairastua tyypin 1 diabetekseen riippumatta per-heessä esiintyvästä diabetek-sesta. Vain pieni osa, 3-8 pro-senttia, kuitenkin sairastuu. Lapsen sairastumisriski on kol-men prosentin suuruusluok-kaa, jos lapsen äidillä on tyypin 1 diabetes, kun taas diabeetik-

koisien lapsista kuusi prosenttia sairastuu. Syytä tälle erolle ei tiedetä.

Tyypin 2 diabetes on vielä voimakkaammin perinnöllinen ja sen taustalta on löydetty iso joukko geenejä. Ne ovat kui-tenkin eri geenejä kuin tyypin 1 diabeteksessa. Nämä geenit eivät liity immuunipuolustukseen, joten se osoittaa, että yk-kös- ja kakkostyypin diabeteksen taustalta löytyy eri synty-mekanismi.

Tyypin 2 diabeetikkojen lapsilla on 40–70 prosentin mahdol-lisuus sairastua samaan sairauteen. Sairastumisriskiin voi kuiten-kin vaikuttaa omilla elämäntavoilla: säännöllisellä liikunnalla, ta-sapainoisella ruokavaliolla ja pysymällä normaalipainoisena.

� Ykköstyypin diabetes puhkeaa nykyisin yhä

nuorempana ja yhä useammin. Suomessa tautia on

enemmän kuin missään muualla maailmassa. diabe-

teksen syytä tutkitaan paljon, mutta se on edelleen

mysteeri. Oulun yliopisto on ollut diabetestutki-

muksen etujoukoissa jo usean vuosikymmenen ajan.

Tek s t i : Maa r i t Jok e la Kuva: Rode o / Tuoma s Ma r t t i la

Perintötekijöillä on selvästi oma altista-va vaikutuksensa, mutta ympäristötekijöillä on myös ratkaiseva osuus taudin synnyssä. Viime vuosina on erityisesti tutkittu virusin-fektioiden, lehmänmaidon saannin, D-vita-miinin puutteen ja muiden ympäristöteki-jöiden vaikutusta.

Seurantatutkimukset vievät aikaaVaikka tutkimuksissa ei vielä ole löydet-ty perimmäistä sairastumissyytä, seuranta-tutkimukset ovat kuitenkin olleet hyödylli-siä sekä potilaiden että sairaanhoidon kus-tannusten kannalta. Diabeetikoille kehittyy helposti hengenvaarallinen happomyrkytys eli ketoasidoosi, jos diagnoosi viivästyy.

Happomyrkytys syntyy, kun elimistö ei voi käyttää glukoosia insuliinin puutteen

vuoksi. Tällöin se alkaa polttaa rasvoja, jos-ta seuraa elimistön liiallinen happamoitumi-nen. Tila syntyy erityisesti silloin, kun hen-kilö ei vielä tiedä, että diabetesprosessi on käynnistynyt.

Vaikka diabeetikkojen määrä koko ajan lisääntyy, ketoasidoosi on saatu vähene-mään. Tämä johtuu muun muassa siitä, et-tä seurantatutkimusten ansiosta ollaan val-veutuneempia.

”Jos lapsella on havaittu perinnöllinen alt-tius diabetekseen ja lisäksi vähintään kaksi autoimmuunivasta-ainetta on koholla, osa-taan oireiden ilmaantuessa hakeutua välit-tömästi hoitoon. Näin vältetään tehohoito-päiviä”, Veijola mainitsee. ”Hoidon aloitta-minen varhaisvaiheessa on huomattavasti helpompaa kuin ketoasidoosin kehittymi-sen jälkeen.”

Diabeteksen syiden tai sopivien omaa

insuliinituotantoa aktivoivien menetelmien tutkiminen on osoittautunut haastavaksi. Tutkimukset ovat pitkäaikaisia.

”Teimme DIPP-tutkimuksen yhteydessä hoitotutkimuksen, jossa yhdeksän vuoden ajan testattiin nenään suihkutettavan insulii-nin vaikutusta ja verrattiin sitä lumesuihkee-seen. Tarkoituksena oli, että insuliini toimi-si eräänlaisena siedätyshoitona, jolloin eli-mistön autoimmuunivastetta säätelevä jär-jestelmä olisi saattanut vahvistua, mikä oli-si voinut estää taudin puhkeamisen”, Veijola kertoo. ”mutta valitettavasti tautitapauksia ei pystytty vähentämään. Tämä tutkimus osoitti hyvin sen, kuinka vaativia ja hitaita tällaiset kliiniset hoitotutkimukset voivat ol-la”, hän havainnollistaa tutkimustyön haas-teellisuutta.

22 aktuumi 3/2010

Sosiaalisen median asiantuntija Harto Pönkä:”mIELIKUVAT RAKENTUVAT NETISSÄ”

� Facebookin, Twitterin ja muiden uusien netti-

palveluiden myötä kuka tahansa voi helposti luoda

nettiin sisältöä, joka leviää parhaimmillaan – tai

pahimmillaan – kulovalkean tavoin. Puhutaan sosi-

aalisesta mediasta, jonka mahdollisuuksia eivät

suomalaiset yritykset ja yhteisöt vielä osaa juuri-

kaan hyödyntää.

Tek s t i Ra i ja TuominenKuva R e i jo Koi r i k iv i / S tud io P.S .V.

Yrittäjä ja jatko-opiskelija Harto Pönkä kannustaa organisaatioita tutustu-maan sosiaalisen median palveluihin. Uusien netti-palveluiden helppokäyt-töisyys ja niihin sisältyvä vuorovaikutteisuus tarjo-avat uusia viestinnän ja markkinoinnin keinoja.

Yleisimmät sosiaalisen median palvelut

Facebookwww.facebook.com

kuka tahansa voi perustaa oman profiilin, jonka sisällön (tekstejä, kuvia, videoita) julkisuutta voi itse hallita

voi perustaa myös ryhmiä ja sivuja, joihin on mahdollista liittyä jäseneksi tai faniksi

Youtubewww.youtube.com

kuka tahansa voi tallettaa omia videoitaan

voi katsella, kommentoida ja muokata muiden videoita

Wikipediafi.wikipedia.org

sähköinen tietosanakirja, jonka laatimiseen voi kuka tahansa osallistua

twittertwitter.com

kuka tahansa voi kirjoittaa lyhyitä viestejä, joita kaikki halukkaat voivat seurata ja kommentoida

esim. Barack Obaman viesteillä on lähes 3,6 miljoonaa seuraajaa

slidesharewww.slideshare.net

kuka tahansa voi tallettaa omia Powerpoint-esityksiään muiden luettavaksi ja levitettäväksi

Flickrwww.flickr.com

kuka tahansa voi tehdä omia valokuvakansioita

kuvat ovat julkisia, mutta tekijänoikeuslisenssin voi valita useista vaihtoehdoista

linked inwww.linkedin.com

-liikesuhteisiin ja asiantuntijaprofiilin rakentamiseen keskittyvä yhteisöpalvelu

23

Sosiaalisesta mediasta alettiin Suo-messa puhua vasta pari vuotta sit-ten. Tänä päivänä suosituin palve-lu Facebook on jo 1,6 miljoonan

suomalaisen käytössä. maailmanlaajuises-ti ”naamakirjalla” on yli 400 miljoonaa ak-tiivista käyttäjää. Eniten käyttö kasvaa yli 35-vuotiaiden keskuudessa.

Facebookissa ihmiset kirjoittelevat kuulu-misiaan, jakavat valokuviaan, vaihtavat mie-lipiteitä ja kommentoivat toistensa tuotta-maa materiaalia. Palveluun on helppo pe-rustaa myös erilaisia ryhmiä. myös yrityksil-lä ja yhteisöillä on omia sivuja.

Sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta tie-donrakentelusta väitöskirjaa Oulun yliopis-toon tekevän Harto Pöngän mukaan sosi-aalisen median tuomia mahdollisuuksia ei ole vielä yrityksissä ja organisaatioissa juu-rikaan Suomessa hyödynnetty. ”Joillakin yri-tyksillä on Facebook-sivuja, mutta sivulla pi-tää tarjota jatkuvasti mielenkiintoista sisäl-töä, jotta ihmiset viitsivät seurata sitä.”

mielenkiintoinen sisältö syntyy omasta liiketoiminnasta. Pönkä ideoi: ”Kahvilayrit-täjä voi pitää vaikkapa reseptiblogia. Kun verkosto on syntynyt, yrityksen on helppo tehdä faneilleen vaikka pieniä markkinatut-kimuksia.”

Sosiaalisen median palvelut yhdistävät henkilökohtaisen ja julkisen. ”Koska näissä palveluissa kommunikaatio on vapaampaa ja henkilökohtaisempaa, se tuo organisaati-on lähemmäs ihmisiä. Suhteet ovat kahden-keskisiä, vaikka toiminta on julkista ja yhtei-söllistä.”

Totuus massoillaOrganisaatiot eivät voi enää tyytyä viestin-tään ja markkinointiin pelkästään perintei-sin keinoin. Useimmat ihmiset googlettavat tiedon tarpeessaan ja päätyvät keskustelu-palstoille ja muihin sosiaalisen median pal-veluihin.

”Totuus on siirtymässä massoille”, Pönkä korostaa. Organisaatiot voivat vain yrittää tehdä parhaansa, ottaa selvää, mitä niistä kirjoitetaan ja osallistua itse.

Organisaatioilta sosiaalisen median pal-velujen käyttäminen edellyttää uudenlaisia vuorovaikutuksen taitoja. myös kriittisyyttä tarvitaan: on hyvä tiedostaa, mikä on julkis-ta, ja osata käyttää palveluissa olevia eri jul-kisuuden asteita.

”muutokseen sitoutumista auttaa, jos työntekijät voivat vaikuttaa päätöksente-koon sosiaalisen median palvelujen käyttä-

misestä. Kriittisetkin näkökulmat on syytä huomioida, eikä voida edes odottaa, että kaikista tulisi aktiivisia osallistujia. Tarvitaan myös koulutusta, tukea ja rutkasti kannus-tusta.”

Tieto leviää verkostoissaHarto Pönkä on opettanut sosiaalista me-diaa Oulun yliopistossa ja edistänyt sen opetuskäyttöä DevelOPE-hankkeessa. Hän toimii lisäksi digimedia-alan yrittäjänä kes-kittyen Innowise-yrityksessään tällä hetkel-lä muun muassa oman wikipalvelun tuote-kehitykseen.

Itselleen Pönkä on luonut profiilin Fa-cebookin lisäksi muun muassa Twitteriin, Googleen ja LinkedIniin. Lisäksi mies kirjoit-taa blogia ”Lehmätkin lentäis”.

”Kun pidin luennon yliopistolla, minulla oli 20 kuulijaa. Kun laitoin saman kalvosar-jan SlideShare-palveluun, esityksen on la-dannut muutamassa kuukaudessa yli 4000 ihmistä.”

Kun Pönkä teki diaesitykseensä linkin Twitteristä ja Facebookista ja kirjoitti siitä blogissaan, tieto diasarjasta levisi eri kana-via pitkin käyttäjien sosiaalisessa verkostos-sa. Sosiaalisen median menestys perustuu-kin siihen, että tieto näyttää leviävän ikään kuin itsestään, jos se on tarpeeksi mielen-kiintoista.

Lisäksi sosiaalisen median palvelut eivät vaadi koodaustaitoja, vaan kuka tahansa vä-hänkin internetissä surffaillut hallitsee hom-man.

Harto Pönkä korostaa, että sosiaali-nen media ei ole enää pelkästään verkossa viihtyvän nuorison tai nörttien alakulttuu-ria. Tietoyhteiskunnan kehityksessä on nyt päästy siihen, mihin jo www:n keksijä Tim Bernes-Lee tähtäsi: kuka tahansa voi hel-posti tuottaa ja jakaa monenlaista sisältöä verkossa sekä kommentoida, muokata ja ja-kaa toisten tekemää sisältöä.

Erityisesti koulutusteknologiaan perehty-nyt Pönkä näkee sosiaalisen median palve-luilla huikeat mahdollisuudet oppimiseen ja uuden tiedon tuottamiseen vuorovaikutuk-sen avulla. Parhaimmillaan sosiaalisen medi-an palveluja voidaan käyttää hyväksi inno-vaatioiden synnyttämisessä.

Harto Pöngän blogi ”Lehmätkin lentäis”: http://harto.wordpress.com

24 aktuumi 3/2010

25

OYY:N HISTORIASTA LöYTYY patIOIta ja pOlItIIkkaa

� Ulkoilmaravintoloita, poliittisia pamfletteja, hernekeittoa ja tykinkuulia.

50-vuotiaan Oulun yliopiston ylioppilaskunnan historiaan mahtuu hauskoja ja

kummallisia hetkiä järjestelmällisemmän edunvalvontatyön lisäksi. Ensimmäinen

laaja kuvitettu teos OYY:n historiasta kertoo monta tarinaa ja taustaa.

Tek s t i : Minna Pe l t o laKuva t : OY Y:n a rk i s t o ja Juha Sa rk k in en

Franzenin patsaan lakitus vappuna.

26 aktuumi 3/2010

Eletään vuotta 1968. Oulun meri-kosken siltojen alla soi espanjalainen musiikki. Lammassaareen rakennet-tu ulkoilmaravintola La Hacienda

ylittää valtakunnallisen uutiskynnyksen. Ou-lun yliopiston ylioppilaskunta kerää ravinto-lalla varoja opiskelija-asuntojen rakentami-seen. Nimekkäältä esiintyjälistalta löytyvät ainakin Danny, Carola ja Lasse mårtensson.

Seuraavana kesänä La Haciendan ideaa jatkaa ulkoilmaravintola Kesäleski Rauhalan ylioppilastalon pihapiirissä. Siellä päivystää myös professorinrouvien lahjoittama puk-ki, jota asiakkaat hellivät ravintolan antimil-la. Pan-nimisen pukin lisäksi pihamaalla vi-listi kaneja.

”Ilmeisesti ylioppilaskunnalla ei ollut voi-mavaroja jatkaa näitä viihtyisiä kesäravinto-loita muutamaa kesää pidempään. Pukille alkoholi ei tehnyt hyvää. Ravintolatoimin-ta on kuitenkin ollut suurelle yleisölle eh-kä näkyvintä Oulun yliopiston ylioppilas-kunnan toimintaa”, kertoo ylioppilaskunnan 50-vuotisjuhlakirjan toimittanut filosofian maisteri Anna Nieminen.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan profiili on muuttunut vuosikymmenten vaihtuessa poliittisesti kantaaottavasta järjestöstä arki-semmaksi opiskelijoiden etujärjestöksi. Pit-käjänteisiä teemoja ylioppilaskunnan histo-riasta ei kuitenkaan helposti löydä.

”Haastattelimme lukuisia yliopistovaikut-

tajia, mutta pitkän ajan perspektiiviä ei mo-nellakaan ollut. Yliopisto-opiskelun luon-ne on sellaista: ihmiset tulevat ja menevät”, toteaa historiikkia kolme vuotta koonnut Nieminen.

Punalippuja ja Varjo-YlkkäreitäOulun yliopiston opiskelijat ovat olleet ehkä parhaiten kosketuksissa ylioppilaskuntaan ylioppilaslehti Ylkkärin kautta. Sen alkaes-sa ilmestyä vuonna 1960 Oulun yliopisto oli vasta kaksivuotias, joten lehti yhdisti opis-kelijoita ja henkilökuntaa. Kuuluisimpia ky-näilijöitä olivat Erno Paasilinna, Jukka Kajava ja Peter von Bagh.

Sitten alkoivat vasemmistolaistuulet pu-haltaa. Vuonna 1970 kommunistiksi määri-telty päätoimittaja Juhana Lepoluoto ero-tettiin vain kolmen kuukauden jälkeen; hän julkaisi äärivasemmistolaisia tekstejä ja ko-risti lehden kantta Leninillä ja punalipuilla.

”Oululaiset ylioppilaskunnan toimijat ovat

silti usein olleet – Lepoluotoa lukuun otta-matta – muuta maata maltillisempia. muun muassa keskustalaiset ovat olleet Oulus-sa hyvin edustettuina. muualla esimerkiksi radikaalivasemmistolaisuus on saanut kuk-kia näkyvämmin. melko äärimmäisiä ryhmiä löytyi aina vaasalaista hamppukerhoa myö-ten”, Anna Nieminen huomauttaa.

1970–80-luvuilla osa Oulun yliopistolai-sista sai tarpeekseen politikoinnista. Julkai-sivatpa byrokratiaan ja henkiseen käperty-neisyyteen kyllästyneet opiskelijat vuonna 1979 myös Varjo-Ylkkärin. Se peräänkuu-lutti lehteen uutta, sivistyneempää linjaa.

Anna Nieminen ei usko, että pamfletti-Ylkkäriä tänä päivänä edes luettaisiin kovin laajasti. ”Aika on nyt toinen. Opiskelijaiden-titeettiä lieventää se, että monet opiskeli-jat käyvät opintojen ohessa töissä ja valmis-tumisaika on suhteellisen lyhyt”, Nieminen esittää.

Rokkaa Linnanmaan puolestaKilpailu Oulun yliopiston sijoituspaikasta herättää historiakirjan lukijassa mielenkiin-toisia ajatusleikkejä. Nuorempi sukupolvi ei välttämättä tiedä, että Linnanmaan kam-puksella oli 60-luvun sijoituskilpailussa ko-va kilpailija, virkistysalueena tunnettu Hau-kiputaan Virpiniemi. miltä tuntuisi polkaista luennolle 30 kilometrin päähän Oulun kes-

Moniopiskelijaeiehkätajuaylioppilaskunnantekemäätyötäopinto-tuki-jaasuntoasioissa.

Ykä-auto on jo vuosikymme-niä johtanut perinteistä opis-kelijoiden vappukulkuetta.

27

kustasta?”Jo nyt sanotaan, että Oulun yliopisto si-

jaitsee suolla, kostealla maaperällä. Entä jos se olisikin vielä kauempana?” Anna Niemi-nen heittää.

Ylioppilaskunta ja sadat opiskelijat innos-tuivat puolustamaan Linnanmaan aluet-ta sen verran, että järjestivät marraskuus-sa 1966 Kuivasjärvi-tempauksen: kaivoivat alueelle symbolisia rakennuskuoppia, söivät hernerokkaa ja ampuivat taivaalle tykinkuu-lia. Linnanmaan kampuksen rakennustyöt alkoivat vihdoin vuonna 1971.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta sijaitsee tällä hetkellä Rauhalan 111-vuotiaan puuta-lon vieressä Ainolan puiston kupeessa. Lah-joituksena saatua Rauhalaa on yritetty use-aan otteeseen saada toimimaan ylioppilas-kunnan toimitiloina ja illanviettopaikkana, mutta siinä ei ole lopullisesti onnistuttu. His-toriallinen talo tuli liian kalliiksi. Nykyisin sii-nä toimii yksityisen omistama tilausravintola.

”Ennen kuin Linnanmaan kampusta oli rakennettu, Rauhala kokosi opiskelijoita yh-teen. Rauhala on ollut ylioppilaskunnan his-

toriassa jotain konkreettista ja oululaista. Nykyopiskelija ei välttämättä edes tiedä, mikä se on”, Anna Nieminen kuvaa.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta teki vuon-na 2007 päätöksen uuden ylioppilastalon ra-kentamisesta Linnanmaalle, mutta merkkejä sen toteuttamisesta ei toistaiseksi ole.

Pohjoisen maatiloilta salonkeihinOulun yliopiston ylioppilaskunnalla on ol-lut muuta maata alueellisempi leima; se on korostanut voimakkaasti pohjoissuo-malaisuutta. Ylioppilaskunta kokoontui jo 1960-luvulla vuosittain Lappiin Kesäerotus-seminaareihin keskustelemaan pohjoisen ajankohtaisista aiheista poliittisten vaikutta-jien ja lappilaisten kanssa.

”Oulun yliopistossa ei ole osakuntia ehkä siksi, että ylioppilaskunnan toiminta on ollut itsessään maakunnallista. Hankala kuiten-kaan kuvitella, että tämän päivän Ylkkäristä enää löytyisi keskiaukeaman juttu maatilan sukupolvenvaihdoksesta”, Anna Nieminen

huomauttaa.2000-luku on ollut Niemisen mukaan yli-

oppilaskunnassa salonkikelpoista aikaa. Toi-minta on ammattimaista ja repäiseviä tem-pauksia ei ole juuri järjestetty.

”Resuisessa villapaidassa protestointi on jäänyt vähemmälle, ennemminkin olen näh-nyt kirjaa tehdessäni pukuja. moni opiskeli-ja ei kuitenkaan ehkä tajua ylioppilaskunnan tekemää työtä opintotuki- ja asuntoasioissa. Ylioppilaskunnan kannattaisi edelleen mai-nostaa itseään varsinkin uusille opiskelijoil-le”, Nieminen ehdottaa.

Historiateos ”Uunosta Välkyksi – Oulun yliopis-ton ylioppilaskunta vuosina 1959–2009” jul-kaistiin Oulun yliopistopäivänä 11.5.2010 yliop-pilaskunnan 50-vuotisjuhlavuoden huipennuk-seksi. Sen ovat kirjoittaneet Matti Enbuske ja Aleksi Valtonen ja toimittanut Anna Nieminen. Hinta 45 euroa.

Lisätietoja kirjasta verkossa: www.oyy.fi

Ylioppilaskunnan perustamilla yrityk-sillä oli vilkasta ravintolatoimintaa 1980–90-lukujen vaihteessa. Ravin-toloiden mainoksia ylioppilaslehdestä 1989.

Ylioppilaskunta pe-rusti oman auto-koulun 1967. Käy-tössä oli kaksi au-toa erikoisrekiste-rikilvillä OYY-1 ja OYY-2.

Rauhalan puuta-lo tuli ylioppilas-kunnan haltuun 1980-luvun alussa ja opiskelijat kun-nostivat sitä talkoil-la. Kalliiksi tullees-ta talosta on sit-temmin luovuttu.

28 aktuumi 3/2010

Inspehtori on ylioppilaskunnan ja yliopis-ton johtoportaan välinen yhdyshenkilö. Vuodesta 1959 lähtien Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa heitä on ollut 13. Alku-

aikoina rooliin saattoi kuulua myös railakkai-den juhlijoiden rauhoittelu.

Vuonna 2009 tehtävään pyydetty kasva-tustieteiden professori ja yliopiston hallituk-sen jäsen Sanna Järvelä aloitti inspehtorina ylioppilaskunnan 50-vuotisjuhlavuoden kyn-nyksellä.

”Vuosi on ollut aivan erityinen ja aktiivi-nen. Olen ihaillut, kuinka energisesti ja raik-kaasti ylioppilaskunta ottaa kantaa Oulun yliopiston opiskelijoiden asioihin. Tehtävä on tuonut omaan työhöni piristettä ja anta-nut taas uuden näkökulman yliopisto-opis-keluun. Oppimistutkijana olen kiinnostunut yliopisto-opetuksesta ja oppimisesta”, Jär-velä kertoo.

Kahdeksi vuodeksi kerrallaan valittava inspehtori kuuntelee sekä ylioppilaskun-taa että yliopiston johtoa. mahdollisissa on-gelmissa hän toimii välittävänä henkilönä. Inspehtorilla on puheoikeus ylioppilaskun-

nan kokouksissa. Järvelän mukaan Oulun yliopiston johdon ja ylioppilaskunnan välit ovat olleet ja ovat edelleen hyvät.

”Eri tapaamisissa, esimerkiksi juhlakoko-uksessa, jouluglögeillä ja vappusimalla olen tavannut myös muuta ylioppilaskunnan tu-kiverkostoa, joten olemme voineet vaihtaa ajatuksia vapaamuotoisesti. Toiminta ei to-dellakaan ole ollut tiukkapipoista. Itse en laske tehtävään kuluvia tunteja, vaan yritän mennä luontevasti tilanteisiin mukaan”, Jär-velä kuvaa.

Opiskelijan hyvinvointi tärkeääSodankylästä kotoisin oleva Sanna Järvelä luki omana opiskeluaikanaan Turun yliopis-tossa luokanopettajaksi. Hän ei itse osal-listunut ylioppilaskunnan toimintaan. Ko-kemattomuudesta ei kuitenkaan ole ollut haittaa, pikemminkin etua.

Riviopiskelija ei aina selvästi hahmota yli-oppilaskuntaa ja sen roolia. Juhlavuoden nä-kyvyys on ollut siksi hyvä asia.

”Oulun yliopiston ylioppilaskunta kyllä

jalkautuu opiskelijoiden pariin, kuten tou-kokuun kaupunkiseikkailussa. Ylioppilas-kunnan edistämät teemat ovat aika arkisia opiskelijan elämään liittyviä asioita, mutta myös akateemisia kannanottoja esimerkik-si opiskelijan oikeusturvasta. Opiskelijan hy-vä elämä -teema on loistava korostaessaan hyvinvointia ja jaksamista. Ylipäätään opin-tojen alku ja loppuunsaattaminen ovat niitä pisteitä, joissa ylioppilaskunnan kannattaa opiskelijoita tukea.”

Ylioppilaskunnan ja yliopisto-opiskelun tulevaisuus on täynnä haasteita, mutta Ou-lun yliopiston ylioppilaskunta näyttää hyvin-voivalta ja aktiiviselta. ”Toimijoita varmasti löytyy. Suurimpia tulevaisuuden kysymyk-siä ovat yliopistolain ja yliopiston rakenteen muutos. mietittävänä ovat muun muassa opiskelun maksullisuus, opinto-oikeudet ja -laajuudet sekä säästö- ja tulostavoitteet.”

”Uskon kuitenkin, että akateemisten opin-tojen ydin pysyy samana, vaikka käytännöt ympärillä muuttuvat”, Järvelä kiteyttää.

INSPEHTORI IHAILEE energIstä asennetta

� Professori Sanna Järvelä on toiminut Oulun yliopiston ylioppilaskunnan ensimmäisenä naisinspeh-

torina puolitoista vuotta. ”Ylioppilaskunnan toiminta on systemaattista, mutta huumorilla höystettyä

opiskelijan tukemista”, inspehtori kuvaa.

Tek s t i Minna Pe l t o laKuva Juha Sa rk k in en

Professori Sanna Järvelä saa inspehtorina osallistua haus-koihin tapaamisiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan ja eri yhteistyöverkostojen kanssa.

29

v ä i t ö k s e t

Oulun yliopistossa tarkastetut väitöskirjat luettavissa verkossa: www.kirjasto.oulu.fi/ julkaisutoiminta/acta/

lääketieteellinen tiedekunta

Lääketiede

FM Antti Railon 9.4.2010 tarkaste-tussa kehitysbiologian alan väitöstyössä on tutkittu yhden Wnt geenin/proteii-nin (Wnt-11) säätelemiä solusignalointi-vasteita soluviljelymallissa ja osuutta sy-dämenkehityksessä. Antti Railo on syn-tynyt Vantaalla 1978 ja valmistunut yli-oppilaaksi Oulun normaalikoulun luki-osta 1997.

LL Lauri Ahvenjärven 16.4.2010 tarkastetussa lääketieteen alan väitös-tutkimuksessa osoitettiin, että tietoko-netomografia paljastaa onnettomuuk-sissa vaikeasti vammautuneiden potilai-den kaikki välittömästi henkeä uhkaavat elinvauriot. Lauri Ahvenjärvi on synty-nyt Karungissa 1968 ja valmistunut yli-oppilaaksi Suensaaren lukiosta 1987.

FM Marianne Haapean 23.4.2010 tarkastetussa psykiatrian alan väitöstut-kimuksessa selvitettiin, miten psykiat-rinen sairastavuus, erityisesti skitsofre-nia, vaikuttaa osallistumiseen epidemio-logisessa terveystutkimuksessa ja psyki-atrisessa kenttätutkimuksessa. Marian-ne Haapea on syntynyt Oulussa 1968 ja valmistunut ylioppilaaksi Lassinkallion lukiosta 1988.

LL Kati Ojalan 7.5.2010 tarkaste-tussa synnytysten ja naistentautien alan väitöskirjassa todetaan, etteivät uudet konstit ole vanhoja parempia synnytys-komplikaatioiden hoidossa. Kati Oja-la on syntynyt Suomussalmella 1968 ja valmistunut ylioppilaaksi Laanilan luki-osta Oulusta 1987.

LL Juha Auvisen 14.5.2010 tar-kastettu fysiatrian alan väitöstutkimus osoittaa, että nuorten niska-, hartia- ja alaselkäkipuja voitaisiin vähentää lisää-mällä terveysliikuntaa, vähentämällä is-tumista ja parantamalla unitottumuksia. Juha Auvinen on syntynyt Pietarsaaressa 1983 ja valmistunut ylioppilaaksi Sotka-mon urheilulukiosta 2003.

LL Jaana Hyvärisen 28.5.2010 tar-kastetussa lääketieteellisen biokemian ja molekyylibiologian alan väitöskirja-tutkimuksessa saatiin uutta ja arvokasta tietoa kolmen elimistön happitasapainon säätelyyn osallistuvan entsyymin merki-tyksestä ja ominaisuuksista, mitä tietoa voidaan jatkossa hyödyntää kehitettäes-sä lääkkeitä sairauksiin, joihin liittyy ha-penpuute. Jaana Hyvärinen on syntynyt Oulussa 1983 ja valmistunut ylioppi-

laaksi Oulun Lyseon lukiosta 2002.FM Kari Poikosen 28.5.2010 tar-

kastetussa lääketieteellisen mikrobiolo-gian alan väitöstutkimuksessa todettiin, että alttius krooniselle keuhkoklamy-diainfektiolle on geneettisesti säädelty. Kari Poikonen on syntynyt Kyyjärvellä 1952 ja valmistunut ylioppilaaksi Jyväs-kylän normaalilyseosta 1972.

luonnontieteellinen tiedekunta

FM Teppo Räisäsen 9.4.2010 tarkas-tettu tietojärjestelmien alan väitöskirja käsittelee organisatorisen tietämyksen syntymistä ja käyttämistä uuden suku-polven IT-työkalujen avulla. Teppo Räi-sänen on syntynyt Oulussa 1974 ja val-mistunut ylioppilaaksi Puolangan luki-osta 1993.

FL Jukka Kemppaisen 10.4.2010 tarkastetussa sovelletun matematii-kan alan väitöskirjatyössä tarkastellaan erästä pelkistettyä aikafraktionaalis-ta diffuusioyhtälöä rajoitetussa alueessa Dirichlet’n reunaehdolla. Jukka Kemp-painen on syntynyt Kuusamossa 1975 ja valmistunut ylioppilaaksi Kuusamon lu-kiosta 1994.

FM Jukka Bisin 23.4.2010 tarkas-tettu eläinmaantieteen alan väitöstut-kimus osoittaa sutta siedettävän suoma-laisella maaseudulla edelleen huonosti ja se koetaan erityisesti uhkaksi porotalo-udelle ja suomalaiselle metsästykselle. Jukka Bisi on syntynyt Vaalassa 1960 ja valmistunut ylioppilaaksi Vaalan lukios-ta 1978.

FM Hilkka Poutasen (os. Kemp-pilä) 28.5.2010 tarkastetussa tieto-järjestelmien alan väitöstutkimukses-sa tuotiin esille asioita, joiden avulla henkilöstötietojärjestelmien roolia olisi mahdollisuus kehittää hyvän johtajuu-den näkökulmasta. Hilkka Poutanen on syntynyt Soinissa 1956 ja valmistunut ylioppilaaksi Ristimäen lukiosta Mikke-listä 1976.

FM Jaakko Saukkoriipin 14.5.2010 tarkastetussa fysikaalisen kemian alan väitöskirjassa on tutkittu vedenpuhdis-tuksessa käytettyjen alumiinisuolojen hydrolyysituotteita laskennallisen kemi-an menetelmillä. Jaakko Saukkoriipi on syntynyt Pellossa 1977 ja valmistunut yli-oppilaaksi Pellon lukiosta 1996.

teknillinen tiedekunta

FT Alexander Bykovin 30.4.2010 tarkastetun sovelletun elektroniikan alan väitöstyön tavoitteena on löytää uusia

mahdollisuuksia nykyisin käytössä ole-viin laserpohjaisiin diagnostisiin mene-telmiin, joita käytetään sekä rakenteelli-sia että dynaamisia epähomogeenisuuk-sia sisältävien biologisten kudosten tutki-mukseen. Alexander Bykov on syntynyt Valko-Venäjällä 1981 ja valmistunut siellä ylioppilaaksi 1998.

DI Lari Kelan 7.5.2010 tarkastetus-sa koneensuunnittelun alan väitöstutki-muksessa perehdytään säädettäviin mas-savaimentimiin ja esitetään adaptiivisen Helmholtzin resonaattorin soveltuvuus hydrauliikkajärjestelmän harmonis-ten painevaihteluiden vaimentamiseksi. Lari Kela on syntynyt Suomussalmella 1979 ja valmistunut ylioppilaaksi Suo-mussalmen lukiosta 1998.

DI Juho Kannalan 7.5.2010 tarkas-tetussa tietotekniikan alan väitöstutki-muksessa on kehitetty menetelmiä, joita voidaan soveltaa kohteiden automaatti-seen tunnistamiseen ja kolmiulotteiseen mallintamiseen digitaalisista valokuvis-ta. Juho Kannala on syntynyt Torniossa 1979 ja valmistunut ylioppilaaksi Torni-on yhteislyseon lukiosta 1998.

FK, DI Mikko Loikkasen 12.5. 2010 tarkastetussa elektroniikan alan väitöstutkimuksessa kehitettiin hyvän häiriösiedon omaavia AB luokan vah-vistimia sekasignaalipiireihin. Mikko Loikkanen on syntynyt Iisalmessa 1974 ja valmistunut ylioppilaaksi Parikkalan lukiosta 1994.

DI Sami Ronkaisen 28.5.2010 tar-kastetussa tietotekniikan alan väitöstyös-sä kehitettiin useita uusia, perinteiset näppäimet korvaavia tapoja mobiililait-teen käytölle ja analysoitiin niiden käyt-tökokemusta. Sami Ronkainen on synty-nyt Kuusamossa 1972 ja valmistunut yli-oppilaaksi Kuusamon lukiosta 1991.

Humanistinen tiedekunta

FM Juha Saunavaaran 29.5.2010 tar-kastettu yleisen historian alan väitös-kirja on ensimmäinen kattava kuvaus miehittäjien japanilaisia konservatiiveja koskeneesta politiikasta liittoutuneiden miehityksen alkuvuosina. Juha Sauna-vaara on syntynyt Rovaniemellä 1980 ja valmistunut ylioppilaaksi Muurolan lu-kiosta 1999.

Oulun yliopiston väitökset 9.4.2010–31.5.2010

Annu Hattunen

30 aktuumi 3/2010

k a r v o n e n

� Oulun kaupunkiseudun markkinointia miettimään on perustettu työryhmä, johon itsekin kuulun. Tavoitteena on ideoida entis-tä parempaa ja vetovoimaisempaa kaupun-kia. Oulussahan on paljon vahvuuksia, mut-ta vielä paremmaksi voi pistää!

Paikkojakin täytyy nykyisin markkinoida. markkinoinnin maailmanguru Philip Kotler määrittelee näin: ”Paikan markkinointi tar-koittaa paikan muovaamista tyydyttämään sen kohderyhmien tarpeet. Se on onnistu-nutta, kun kansalaiset ja yritykset ovat tyy-tyväisiä yhdyskuntaan, ja kun vierailijoiden ja sijoittajien odotukset täyttyvät.” Kotler toteaa, että markkinointi tunnistaa eri ih-misryhmien erilaisia tyydyttämättömiä tar-peita ja toiveita. Näitä tarpeita vastaamaan luodaan sitten entistä parempia tuotteita.

markkinoinnin lähtökohtana on siis miet-tiä, mitä eri tarkoituksessa lähestyvät ja kohtaavat ihmiset voisivat tarvita. miten voimme saada heidät viihtymään entistäkin paremmin? Kyse on ihmislähtöisestä tuot-teistamisesta ja tuotekehityksestä. Paljon puhuttu brändi on merkkituote, joka pyr-kii tarjoamaan asiakkaalle ”enemmän ja pa-rempaa” kuin tavallinen keskiverto bulkki-tavara.

Kohderyhmiksi ajattelisin Oulun eri suh-teissa ja tarkoituksissa kohtaavat ihmisryh-mät. Oulua voi lähestyä maanteitse, rau-tateitse, ilmasta ja mereltä. Kohtaaja voi olla hakemassa asuinpaikkaa, työtä, opis-kelupaikkaa, kulttuuria, viihdettä, loma-elämyksiä. Kun kohtaa Rotuaarin, torin tai Nallikarin, niin tunteeko silloin viihtyvänsä ja kokevansa mieluisia elämyksiä?

Lähtisin Oulun tuotekehityksessä sa-moille linjoille kuin brittiläinen kauppaket-

Kohti elämyksellisempää Ouluaju Tesco, jonka iskulauseena on ”Every Litt-le Helps”. Tesco muun muassa esitteli sata konkreettista parannusta palveluihinsa. mi-tä jos Ouluakin tarkasteltaisiin eri tarkoi-tuksessa asioivien ihmisten silmin ja tehtäi-siin ensi alkuun vaikka nuo sata parannusta? Niistä syntyisi kokemus kohentuvasta kau-pungista.

Oulunkin on aika siir tyä teknologiapai-notteisuudesta kohti elämystaloutta (expe-rience economy), jota muiden muassa ame-rikkalaiset Joseph Pine ja James Gilmore ovat nostaneet esille. Pine on useampaan kertaan käynyt opastamassa lappilaisia, jot-ka ovatkin pitkällä elämysmatkailun kehittä-misessä. Elämystalouden perusajatuksena on, että taloudellisen tuotannon painopiste on historiallisesti siirtynyt fyysisten tavaroi-den tuottamisesta elämysten tuotantoon. Teknologia voi tarjota välineet elämyksille. Silloin esimerkiksi peliteollisuus on tärkeä ulottuvuus.

Ei tarjottaisi pelkkää kahvikupillista, vaan sen ohella elämyksellinen piipahdus terva-kaupungin historiaan. Rainforest cafe -ketju tarjoaa trooppisia makuelämyksiä ravintola-tilassa, joka on hajuja ja ääniä myöten sade-metsän kaltainen. Elämysteollisesta ravin-tolasta voidaan kysyä kuin elokuvasta: ku-ka sen ohjasi, käsikirjoitti, lavasti, puvusti, valaisi ja sävelsi? Elämyk-sen pitäisi olla myönteinen, vedota moniin aisteihin ja sen pitäisi jäädä mieleen.

Oulu on esimerkiksi merikaupunki, mutta tämä ulottuvuus on jäänyt hei-koksi. Risteilyalus, laivaravintola torin rantaan vaiko peräti se Toivo Suka-rin Titanic? merellinen tapahtuma Tall

Ships Race voisi tehdä terää. Kenraali talvel-ta voisi suojautua rakentamalla katettua ka-tua tai kaivautumalla maan alle. Tervahis-toria on jäänyt ravintolaelämyksenä vähäl-le hyödyntämiselle. Pieni ja halpa parannus: ravintolan tervavene voisi tuoksua tuoreelle tervalle (moniaistisuus!).

Hajusta puheen ollen: tehtaan paha ha-ju tuprahtaa turhan usein kaupungille, eikä se ole kiva elämys. Varmaankin Oulun yli-opiston ympäristötekniikan osastolla on jo pitkällä kehitystyö hajuhaitan poistamiseksi kokonaan?

Erkki Karvoneninformaatiotutkimuksen ja viestinnän professoriOulun yliopisto

Näyttelyssä on esillä mm. mammutin syöksyhammas, mam-mutin poskihammas, jättihirven sarvet sekä luolakarhun, karhun, luolaleijonan ja sapelihammaskissan kallot. Luolakar-hun koko tekee vaikutuksen, kun vertaa sen luonnollisessa koossa olevaa siluettia konservaattori Atte Lahtelan täyttä-mään komeaan ruskeakarhuun.

Lisäksi esillä on ihmisen kehityshistoriaan liittyen esi-ihmis-ten ja apinaihmisten kalloja. Näyttelyjulisteissa kerrotaan mm. jääkauden eläimistä sekä jäätiköiden syntymisestä. Näyttelyä täydentää espoolaisen taidemaalari Tom Björk-lundin upea kuvitus.

Eläinmuseo avoinna virka-aikana (ma–pe) klo 8.30–15.45.

Hilkka Sandberg

ta Pa h t u u

näYttelYt

tapaHtumIa

alumnitoiminta – yhteys kotiyliopistoosi

Tervetuloa mukaan Oulun yliopiston alumnitoimintaan! Alum-nitoimintaan osallistumalla pysyt yhteydessä kotiyliopistoosi ja entisiin opiskelutovereihisi ja opettajiin.

Yhteydenpidon keskeinen väline on alumniverkosto, joka toi-mii verkko-osoitteessa https://alumni.oulu.fi. mukana verkostos-sa on jo noin 4000 Oulun yliopiston alumnia. Rekisteröitymi-nen alumniksi ja verkoston käyttö on maksutonta eikä sido mi-hinkään. Voit halutessasi liittyä myös alumnitoimijoiden posti-tuslistalle. Tiedustelut ja liittymiset alumnikoordinaattori Karo-liina Kekki, s-posti karoliina.kekki(at)oulu.fi, puh. (08) 553 4027.

SkyPro-conference 3.6.2010

Laskentatoimen valtakunnalli-nen tohtoritutoriaali Oulussa 3.–4.6.2010

XII International Conference on Laser Applications in Life Sciences 2010 (LALS-2010) 9.–11.6.2010

The Nordic Association for English Studies (NAES) and the Finnish Society for the Study of English (FINSSE) 9.–13.6.2010

Yliopistojen hallinto- ja toi-mistohenkilöstön kesäsemi-naari hATO 19.–20.8.2010

VII ETMU-päivät 21.–22.10.2010

Geologinen museo Linnanmaamuseo on avoinna ma–pe klo 11–15 ja su klo 11–15.

EläinmuseoLinnanmaa avoinna virka-aikana (ma–pe) klo 8.30–15.45.

Kasvitieteellinen puutarha LinnanmaaKasvihuoneet avoinna ti–pe 8–15, la–su 12–15Ulkopuutarha avoinna 1.5. –30.9. joka päivä 8–20

museOt

Eläinmuseon 50-vuotisjuhlanäyttely mammutin jäljillä

Aktuumi-lehden

osoitteenmuutoksetKaikki Aktuumi-lehden osoitteen-

muutokset tulee tehdä sähköpostitse osoitteeseen aktuumi oulu.fi

mikäli olet rekisteröitynyt Oulun yli-opiston alumniverkostoon, tee osoit-teenmuutos myös alumnirekisteriin

osoitteessa https://alumni.oulu.fi. Tietoja sinne voit päivittää

vain sinä itse!

OikaisuAktuumissa 2/2010 oli virheellinen kuvaajatieto oled-tekniikkaa käsitel-leen artikkelin yhteydes-sä sivulla 6. Tutkija Juha Heiskasen Aktuumia var-ten kuvasi Onni Kinnunen Studio P.S.V:stä.

Lisää tapahtumia osoitteesta: www.oulu.fi/ajankohtaista/

.5304

Osallistu yhteisen yliopistomme varainhankinta-kampanjaan hankkimalla Oulun yliopiston Tukijamitali. Samalla annat tukesi tieteelliselle tutkimukselle ja uusien huippuosaajien kouluttamiselle - Pohjois-Suomen tulevaisuudelle.

Myyntipisteet: Prisma (Limingantulli) ja Nordean konttori (Kirkkokatu). LisŠtiedot ja tilaaminen netistŠ: www.oulu.fi/varainhankinta/

ONKO SINUSTA T€RKE€€, ETT€ POHJOIS-SUOMI PYSYY ELINVOIMAISENA?