JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Kauppakorkeakoulu

EUROOPALAISTEN ETUOIKEUSSÄÄNTÖJEN HUOMIOINTI PATENTTI-INSINÖÖRIEN

TYÖKÄYTÄNNÖISSÄ

Aineopintojen seminaarityö

Johtaminen Syksy 2013

Laatija: Antti Mäkelä Ohjaaja: Teppo Sintonen

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KAUPPAKORKEAKOULU

Tekijä Antti Mikael Mäkelä Työn nimi Eurooppalaisten etuoikeussääntöjen huomiointi patentti-insinöörien työkäytännöissä Oppiaine Johtaminen

Työn laji Aineopintojen seminaarityö

Aika Syksy 2013

Sivumäärä 52

Tiivistelmä – Abstract Patentit ovat nousseet viimevuosina entistä keskeisempään merkitykseen, kilpailun kiris-tymisen myötä. Patentit ovat erityisen keskeisessä merkityksessä yrityksissä, jotka toimi-vat teknologian parissa. Kun osaaminen ja innovointi ovat keskeisessä osassa yritystoi-mintaa, on patenttijärjestelmän hyödyntämiselle tarvetta, jotta kilpailijat eivät voi heti kopioida kehitystyön tuloksia. Ensimmäisen keksinnöstä jätetyn hakemuksen jälkeen, voidaan etuoikeudella vuoden kuluessa jättää samasta keksinnöstä lisähakemuksia muun muassa muihin maihin. Kun kyseessä on sama keksintö, tutkitaan myöhemmät hakemukset kuin ne olisi jätetty yhtä-aikaisesti ensimmäisen hakemuksen kanssa. Tutkimuksessa on tarkasteltu miten patentti-insinöörit huomioivat eurooppalaiset etuoikeussääntöjen luomat mahdollisuudet ja haas-teet päivittäisessä työssään. Mahdollisuuksia tulee, kun alkuperäistä hakemusta voidaan muokata jätettäessä uudet hakemukset. Toisaalta haasteita tulee, kun etuoikeus ei ole validi, jos myöhemmässä hakemuksessa ei ole kyseessä sama keksintö. Tutkimuksen etsi-tään teemoja, jotka näkyvät laajasti patentti-insinöörien työssä. Työ pohjautuu viitekehykseltään työkäytännöt strategiana -tutkimussuuntaukseen. Ky-seisessä tutkimussuuntauksessa strategisena toimintana nähdään kaikki yrityksen tule-vaisuuden menestykseen liittyvä. Patentti-insinööri on määritetty strategisiksi toimijoik-si, sillä heidän tekemänsä työ on vahvasti suuntautunutta tulevaisuuteen. Siten patentti-insinöörien työkäytänteitä voidaan tutkia strategisena toimintana. Tutkimus on tehty laadullisena tutkimuksena. Aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Tutkimukseen on haastateltu neljää patentti-insinööriä. Tutkimustu-loksista nousee esille viisi keskeistä teemaa. Ensimmäisenä teeman oli, mikä on sama keksintö patentti-insinöörien näkökulmasta eli milloin patentti-insinööri näkee etuoikeu-den olevan validi. Toisena teemana oli, miten patentti-insinöörit ohjeistavat etuoikeusha-kemuksien laadinnassa eli miten patentti-insinöörit huolehtivat ensimmäisen hakemuk-sen sisältävän riittävästi suojausmahdollisuuksia. Kolmantena teemana ovat, millaisia ovat patentti-insinöörien etuoikeudella sallimat muokkaukset eli miten patentti-insinöörit sallivat muokkauksia tehtävän. Neljäntenä teemana nousivat esiin patentti-insinööreille tulleet käytännön tilanteet. Viimeisenä teemana nousi esiin valinta suoja-alan optimoimisen ja validin etuoikeuden välillä. Asiasanat Strategia, Strategy as Practice, Practice as Strategy, Patent, Priority in EPO Säilytyspaikka Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu

KUVIOT

KUVIO 1 Patentti-insinööri huolehtii hakijan intresseistä ...................................... 9 KUVIO 2 Patentin tekninen suoja-ala ja patenttiin liittyvä liiketoiminta-alue ... 13 KUVIO 3 Patenttien suoja-alat ja patentteihin liittyvä liiketoiminta-alue .......... 14 KUVIO 4 Kilpailijan mahdollisuuksia kiertää myönnetyt suoja-alat .................. 15 KUVIO 5 Myönnetty suoja-ala kattaa osan patentoijan liiketoiminta-alueesta . 16 KUVIO 6 Myönnetty suoja-ala on erikohdassa kuin merkittävin liiketoiminta. 16 KUVIO 7 Validi etuoikeus .......................................................................................... 20 KUVIO 8 Epävalidi etuoikeus ................................................................................... 20 KUVIO 9 123(2) ja 123(3) yhdessä (mukaillen Harguth & Carlson 2011, 80.) ..... 24 KUVIO 10 Etuoikeushakemuksista EP-hakemuksiksi ........................................... 25 KUVIO 11 Jaettuhakemus uutuuden esteenä, kun etuoikeus menetetty ............ 27 KUVIO 12 EP-etuoikeushakemus uutuuden esteenä ............................................ 27 KUVIO 13 Etuoikeushakemus uutuuden esteenä .................................................. 28 

SISÄLLYS

ABSTRACT KUVIOT JA TAULUKOT SISÄLLYS

1  JOHDANTO .......................................................................................................... 7 1.1  Tutkimusongelma ja sen liiketaloudellinen merkitys ........................... 7 1.2  Tutkimuskysymykset ja tutkimuksen rajaus sekä tutkimusmetodi ... 8 1.3  Rakenne ...................................................................................................... 10 

2  LAILLISEN MONOPOLIN HYÖDYNTÄMINEN LIIKETOIMINNASSA 11 2.1  Vaatimukset piirteiden kombinaationa ja patentoinnin edellytykset 11 2.2  Vaatimusten liiketoiminnallinen suoja-ala ........................................... 12 2.3  Patenteista tuottoa .................................................................................... 18 

3  ETUOIKEUS LIIKETOIMINAN NÄKÖKULMASTA .................................. 19 3.1  Validin ja epävalidin etuoikeuden vaikutus ......................................... 20 3.2  Eurooppapatentin etuoikeuteen liittyvä oikeuskäytäntö ................... 21 3.3  Lisättyyn materiaaliin liittyvä ansa ........................................................ 23 3.4  Hakemus tekniikan tasona ...................................................................... 25 3.5  Etuoikeus- tai jaettuhakemus uutuuden esteenä ................................. 26 

4  PATENTTI-INSINÖÖRIN TYÖKÄYTÄNNÖT STRATEGIANA .............. 29 4.1  Strategia työkäytäntöinä .......................................................................... 29 4.2  Työkäytännöt strategiana ........................................................................ 29 4.3  Patentti-insinöörien työkäytännöt strategiana ..................................... 30 

5  TUTKIMUKSEN KOHDE JA MENETELMÄ ................................................ 32 5.1  Kohdeorganisaatiot ja haastateltavat ..................................................... 32 5.2  Materiaali ja Analyysimetodi .................................................................. 32 

6  ETUOIKEUSSÄÄNTÖJEN HUOMIOINTI TYÖKÄYTÄNNÖISSÄ .......... 34 6.1  Sama keksintö patentti-insinöörien näkökulmasta ............................. 35 6.2  Patentti-insinöörien ohjeistus etuoikeushakemuksen laadintaan ..... 37 6.3  Patentti-insinöörien etuoikeudella sallimat muokkaukset ................. 40 6.4  Patentti-insinööreille tulleita käytännön tilanteita .............................. 42 6.5  Suoja-alan optimoiminen vai validi etuoikeus ..................................... 44 

YHTEENVETO (SUMMARY) .................................................................................... 46 

LÄHTEET ..................................................................................................................... 49 

LIITTEET ....................................................................................................................... 52 

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimusongelma ja sen liiketaloudellinen merkitys

Tässä kandidaatin tutkielmassa perehdytään eurooppalaisen etuoikeussäännös-ten vaikutuksiin suomalaisten patentti-insinöörien työkäytännöissä. Etuoikeus-säännöillä tarkoitetaan tässä kaikkia etuoikeuteen liittyviä lakeja, sopimuksia, päätöksiä ja tulkintoja. Etuoikeussäännös sanan tilalla voitaisiin hyvin käyttää myös sanaa etuoikeuskäytäntö, mutta olen halunnut varata käytäntö sanan sel-vyyden vuoksi etenkin termin työkäytäntö yhteyteen.

Yleisesti voitaneen hyväksyä, että patentti-insinöörin tavoitteena työssään on suojata liiketoimintaa mahdollisimman kattavasti riskeeraamatta patentin validiutta. Toisin sanoen patentti-insinöörin työn tavoitteena on saada yrityk-selle mahdollisimman laaja-alaisia patentteja, joilla kilpailijat voidaan haastaa oikeuteen ilman pelkoa patentin kaatumisesta prosessissa tehtyyn virheeseen.

Kansainvälinen kilpailu on kiristynyt (Mansala, 1994, 8). Kansainvälisen kilpailun kiristymiseen on varmasti lukuisia syitä, mutta yksi niistä lienee markkinoiden avautuminen. Enää yritykset eivät kilpaile toisiaan vastaan tie-tyillä suljetuilla markkinoilla. Teollisoikeuksien merkitys kilpailuvälineenä on korostunut, kun kansainvälisen kilpailu on kiristynyt ja teollisoikeudet luovat tavan erottua markkinoilla (Mansala, 1994, 8). EU:n alueella toimivien yritysten johdosta 53 % näkee teollisoikeuksien olevan tärkeitä tai kriittisen tärkeitä hei-dän liiketoiminnalleen seuraavan kahden vuoden aikana (IPR tehokkaaseen käyttöön 2008, 7). Yrityksissä on siis selkeä näkemys siitä, että teollisoikeuksilla on selkeä merkitys yritysten toimintaan.

Teollisoikeuksien keskeinen merkitys voidaan vetää yhteen IPR tehokkaa-seen käyttöön -kirjassa esitetyn kysymyksen kautta: ”Mitkä liiketoiminnan osa-alueet ovat sellaisia, joissa yrityksellä ei ole mitään suojan tarvetta kilpailijoiden suhteen?” (IPR tehokkaaseen käyttöön 2008, 30). Olettaen kilpailijoiden olevan kiinnostuneita tuottoisasta liiketoiminnasta, liiketoiminnan suojaamiselle on tarvetta etenkin sen ollessa tuottoisaa. Patenteilla voidaan suojata teknisiä kek-sintöjä. Yhdistettäessä nämä kaksi asiaa voidaan todeta, että patenteilla kannat-

taa suojata teknisiä keksintöjä, joilla on oletettavaa saada merkittävää tuottoa tulevaisuudessa. Patentti on monopoli patentoidulle asialle (Haarmann 2006, 123). Huomioiden, että monopolit ovat tyypillisesti kiellettyjä, laillinen mono-poli on hyvin erityinen tapaus, jota on syytä hyödyntää, jos se on vain mahdol-lista.

Patenttijärjestelmän voidaan katsoa antavan suojaa myös investoinneille, vaikka patenttijärjestelmässä suojataankin ensisijaisesti keksintöjä. Investoinnit saavat välillisesti suojaa silloin, kun ne ovat johtaneet patentoitavan keksinnön syntymiseen. Siten tutkimukseen ja tuotekehitykseen sijoitetulle rahalle ja sillä saaduille tuloksille voidaan saada suojaa patenttijärjestelmällä. Edellytyksenä toki on, että tulokset voidaan suojata patentilla.

Google maksoi Motorolasta 12,5 miljardia, ja on arvioitu, että huomatta-van osan hinnasta muodostivat patentit (Gupta & Rigby 2011). Liiketaloudelli-sesti on siis hyvin merkittävää, että yritys patentoi keksintönsä mahdollisim-man laajalla teknisellä suoja-alalla. Toisaalta, koska patentit antavat kielto-oikeuden, patenttien liiketaloudellinen merkitys konkretisoituu vasta oikeuden päätöksellä. Tämän vuoksi patenttien oikeudenkäyntikelpoisuus on hyvin tär-keätä.

Teollisoikeudet on nähty merkittävänä asiana myös politiikkojen taholta. Jo vuoden 2007 hallitusohjelmassa mainittiin tarpeesta luoda kansallinen teol-lis- ja tekijänoikeusstrategia (Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjel-ma 2007, 48). Kansallisen teollis- ja tekijänoikeusstrategian taustalla lienee se, että poliitikot näkevät teollisoikeudet entistäkin tärkeämpänä asiana liiketoi-minnan ja edelleen yhteiskunnan kannalta.

1.2 Tutkimuskysymykset ja tutkimuksen rajaus sekä tutkimus-metodi

Olen valinnut tarkastelun kohteeksi teollisoikeuksista patentit, joilla suojataan teknisiä innovaatioita. Patentti mahdollistaa tuotteelle korkeamman katteen, kun patentin haltijalla on kielto-oikeus. Koska patentin mahdollistama korke-ampi kate riippuu vahvasti patentin suoja-alasta, on perusteltua keskittyä juu-rikin patenttivaatimusten validiuteen ja suoja-alaan. Tutkimusnäkökulma pe-rustuu siihen, että patenteilla tulee saada mahdollisimman suuri taloudellinen etu. Miten tämä etu saavutetaan parhaiten, kun huomioidaan eurooppalaiset etuoikeussäännöt patenttiportfolion kehittämisessä. Tutkimuskysymys on: Mi-ten patentti-insinöörit toimivat päivittäisessä työssään tunnistettuaan etuoikeussääntö-jen mukanaan tuomat uhat ja mahdollisuudet? Patentti-insinöörin tavoitteena työs-sään on suojata liiketoimintaa mahdollisimman kattavasti riskeeraamatta paten-tin validiutta. Toisin sanoen patentti-insinöörin työn tavoitteena on saada yri-tykselle mahdollisimman laaja-alaisia patentteja, joilla kilpailijat voidaan haas-taa oikeuteen.

Tässä kandidaatin tutkielmassa keskitytään etuoikeuden tulkintaan eu-rooppapatenttien myöntöprosessissa. Toisin sanoen kansalliset oikeuskäytän-

nöt, joiden alla eurooppapatentteja käsitellään myönnön jälkeisissä oikeuden-käynneissä, eivät kuulu tämän kandidaatin tutkielman piiriin. Rajaus perustuu kahteen seikkaan. Ensinnäkin suurin osa patenteista ei päädy koskaan kansalli-seen oikeuteen (Cole 2008). Siten myöntöprosessin aikainen patenttitutkijoiden tulkinta jää lopulliseksi tulkinnaksi. Toiseksi epävalidikin patentti luo riskiä kilpailijalle, sillä kilpailijan on vaikea ennakoida pitävästi oikeuden päätöstä.

KUVIO 1 Patentti-insinööri huolehtii hakijan intresseistä

Kuviossa 1 esitetään patentinhakija ja yhteiskunta osapuolina patentointipro-sessissa. Termistä patentinhakija käytän tästä eteenpäin termiä hakija. Hakija pyrkii saamaan mahdollisimman laajaa suojaa keksinnölleen, ja yhteiskunta tarkistaa, että hakija on oikeutettu suojaan hakemallaan alueella. Patentti-insinööri työskentelee hakijan palveluksessa ja patenttitutkija työskentelee pa-tenttivirastossa. Patentti-insinööri monesti ulkoistaa osan patenttihakemusten prosessoinnista ulkopuoliselle ammattilaiselle eli patenttiasiamiehelle. Patent-tiasiamiehet työskentelevät patenttitoimistoissa. Kuviossa 1. Sekä patenttiasia-miehen, patenttitutkijan että patenttiviraston perässä on suluissa merkintä EP, joka tarkoittaa eurooppapatenttia. Merkinnällä korostetaan, että tässä työssä keskitytään prosesseihin Euroopan patenttivirastossa EPO:ssa. Tästä lähtien käytän patenttiasiamiehestä lyhyesti nimitystä asiamies. Patenttitutkijasta, josta suomessa käytetään myös nimitystä tutkija-insinööri, käytän nimitystä patentti-tutkija.

Henkilö, josta tässä kandidaatin tutkielmassa käytetään nimitystä patentti-insinööri, voi työskennellä organisaatiossa mitä moninaisimmilla nimikkeillä. Ainakin nimikkeet patent manager, patent engineer ja corporate patent attorney. ovat laajasti käytössä. Keskeistä on, että tässä kandidaatin työssä patentti-insinöörillä tarkoitetaan henkilöä, joka yrityksen sisällä tuntee patenttisäädök-set ja kommunikoi liiketoiminnan kanssa tietäen mitä liiketoiminta patentilta tarvitsee. Tutkimuksessani haastattelen patentti-insinöörejä, sillä loppukädessä päätökset etuoikeuden etujen hyödyntämisestä ja riskien ottamisesta etuoikeu-den parissa, tulee tehdä patentin hakijan. Tutkimuksen tulos perustuu haastat-teluihin.

Haastateltavat patentti-insinöörit työskentelevät Suomessa. Tutkimuksen tulokset perustuvat patentti-insinöörien haastatteluihin. Kandidaatin tutkiel-massa patentti-insinöörien todetaan olevan organisaation strategisia toimijoita, joten tutkin miten heidän työskentelynsä tukee liiketoiminnan tarpeita. Väitös-

kirjan päättävässä artikkelissa Laine esittää erääksi strategiatutkimuksen jatko-tutkimusalueeksi tutkimuksen kohdentamisen henkilöstön toimintaan (Laine 2009).

Työkäytännöt strategiana -tutkimussuuntaus on oivallinen keino lähestyä patenttien ja liiketoiminnan yhtymäkohtaa, kun haastattelut voi kohdistaa juu-rikin tässä pisteessä toimiviin henkilöihin. Tutkimusta olisi varmasti hedelmäl-listä tehdä tutkimalla yritysten IPR-strategioita, mutta koska niitä ei ole saata-villa niiden salaisen luonteen vuoksi, koen haastattelut parhaaksi mahdolliseksi tavaksi kerätä materiaalia. Patentti-insinöörien työkäytäntöjä tutkimalla pääs-tään koskettamaan liiketoiminnan ja patenttien yhtymäkohtaa. Tutkittava alue on siis hyvin haasteellinen, koska siitä on todella haastavaa saada tietoa.

1.3 Rakenne

Teoriaosassa perehdytään etuoikeusjärjestelmään sekä sen luomiin uhkiin ja mahdollisuuksiin suojattaessa keksintöjä patenteilla. Puolestaan haastatteluosi-ossa tunnistetaan niitä työkäytäntöjä, joita patentti-insinööreille on muodostu-nut heidän tasapainotellessaan uhkien ja mahdollisuuksien keskellä suojates-saan keksintöjä patenteilla. Patentti-insinöörien työkäytännöt muotoutuvat huomioiden vallitsevat oikeuskäytännöt patenttien parissa ja toisaalta liiketoi-minnalle tarpeet.

Luku ”2 laillisen monopolin hyödyntäminen liiketoiminnassa” aloittaa kandidaatin työn, sillä patenttien liiketoiminnallinen merkitys ja patenttien käyttäminen liiketoiminnassa on tämän kandidaatin työn keskiössä. Tämä kap-pale esittää patentti-insinöörin hänen työnsä tavoitteita. Patenttijuridiikkaa kä-sittelevässä luvussa ”3 Etuoikeus liiketoiminnan näkökulmasta käsittelen väline tavoitteisiin pääsemiseksi, käsittelevät luvut seuraavat tätä tavoitteita esittävää lukua.

Teoriaosuuden lopuksi patenttijärjestelmän ollessa käsitelty, luvussa ”4 Patentti-insinöörin työkäytännöt strategiana” käyn lävitse kuinka patentti-insinöörien suorituksilla on yhteys yrityksen tulevaisuuteen menestykseen. Täl-löin patentti-insinöörien työkäytännöt voidaan nähdä strategisena toimintana. Luvussa ”5 Tutkimuksen kohde ja menetelmä” esittelen miten olen kerännyt materiaalin ja miten sitä analysoin. Haastatteluosiossa luvussa ”6 Etuoikeus-sääntöjen huomiointi työkäytännöissä” käsittelen neljän haastattelun pohjalta saamaani materiaalia. Osiossa käsittelen poimittuja osuuksia patentti-insinöörien haastatteluista ja niistä johdettuja tuloksia. Tuloksena selviää, että miten patentti-insinöörit käytännön työssään huomioivat etuoikeussäännöt.

2 LAILLISEN MONOPOLIN HYÖDYNTÄMINEN LIIKETOIMINNASSA

Hyvä patenttistrategia ottaa huomioon niin liiketoiminta strategian kuin tuote-kehitysstrategian (Wijk 2005). Patentointi tulee suorittaa liiketoiminta- ja tuote-kehitysstrategioiden perusteella ymmärtäen patenttijärjestelmän mahdollisuu-det ja uhat omalle liiketoiminnalle.

Patenttien todellinen rahallinen arvo määräytyy vasta, kun niiden anta-maa kielto-oikeutta käytetään osana yrityksen toimintaa (IPR tehokkaaseen käyttöön 2008, 29). Liiketoiminnalle keskeistä patenteissa on monopoliasema ja miten sitä voidaan hyödyntää liiketoiminnassa.

Patentilla suojattava voittopotentiaali, jonka liiketoiminta voi saada mo-nopoliasemassa, on keskiössä tarkasteltaessa patentointia liiketoimintalähtöi-sesti (Uotila 2009, 19). Keskeistä on puhua voittopotentiaalista, sillä tehtäessä hakemusta, liiketoiminnalla ei voi olla varmuutta teknologian rahallisesta ar-vosta. Jotain käsitystä saattaa olla patentilla suojattavan tekniikan teknisestä hyödyllisyydestä, mutta varmuutta sen arvosta on vaikea tietää, koska tekniik-kaa ei ole voitu julkisesti hyödyntää ennen hakemuksen jättämistä. Liiketoimin-ta saa varmuuden patentin arvosta, kun patentti on myönnetty ja liiketoiminta tietää miten arvokas kyseisen teknologian monopoliaseman omistaminen on.

2.1 Vaatimukset piirteiden kombinaationa ja patentoinnin edel-lytykset

Keskeinen patentointiin vaikuttava sopimus on kansainvälinen patenttiyhteis-työsopimus, josta käytän tästä eteenpäin sanaa patenttiyhteistyösopimus. Pa-tenttiyhteistyösopimus yksinkertaistaa kansainvälistä patentointia, ja siinä on mukana 146 valtiota (WIPO, 2012). Patenttiyhteistyösopimuksessa on tuki kes-keiselle periaatteelle, että vaatimukset määrittävät suoja-alan (Patent Cooperation Treaty 2001, article 6). Vastaava asia on määritetty myös Euroopan patenttisopimuksessa:

The claims shall define the matter for which protection is sought (European Patent Convention 2010, article 84).

Kyseisen lauseen perusteella Euroopan patenttisopimuksessa on hyvin suoraan ilmaistu, että vaatimukset määrittävät patentin suoja-alan. Vaatimusten tulkin-nan pohjana voidaan käyttää patenttiyhteistyösopimusta tarkentavia sääntöjä. Säännössä 6.3 määritetään vaatimusten koostuvan teknisistä piirteistä.

The definition of the matter for which protection is sought shall be in terms of the technical features of the invention (Regulations under the Patent Cooperation Treaty 2001).

Patenttiyhteistyösopimuksessa määritetään myös patentoitavuuden edellytyk-set. Patentoitavuuden edellytyksinä ovat vaatimuksessa kuvatun keksinnön uutuus, keksinnöllisyys ja teollinen käyttökelpoisuus (Patent Cooperation Treaty 2001 article 33(1)). Myös WTO:n alaisessa kansainvälisessä sopimuksessa immateriaalioikeuksista, josta käytän tästä lähin lyhennettä TRIPS-sopimus, määritetään patentoitavuuden edellytykset. TRIPS-sopimuksen sanamuoto on:

patents shall be available for any inventions, whether products or processes, in all fields of technology, provided that they are new, involve an inventive step and are capable of industrial application(Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights 1994, article 27).

Uutuuden, keksinnöllisyyden ja teollisen käyttökelpoisuuden vaatimukset, jot-ka ovat vaatimuksia kansainvälisissä sopimuksissa, on implementoitu kansalli-siin ja alueellisiin patentointijärjestelmiin. Euroopan patenttisopimuksessa sanamuoto on:

European patents shall be granted for any inventions, in all fields of technology, provided that they are new, involve an inventive step and are susceptible of industrial application (European patent convention 2010, article 52(1)).

Euroopassa lähtökohtana on, että patentti voidaan myöntää erityisiä poikkeuk-sia lukuun ottamatta, kun vaatimuksessa esitetty on teollisesti käytettävissä, uusi ja keksinnöllinen. Kaikkien kolmen patentoitavuuden edellytyksen on täy-tyttävä yhtäaikaisesti, jotta hakija on oikeutettu patenttiin.

2.2 Vaatimusten liiketoiminnallinen suoja-ala

Koska patentin mahdollistaman monopoliaseman laajuus ja edelleen monopo-liaseman luoma kate riippuu patentin suoja-alasta, käsittelen tässä kappaleessa suoja-alaa liiketoiminnan näkökulmasta. Lopullinen patentin taloudellinen suo-ja-ala riippuu patentilla saatavasta teknisestä suoja-alasta (Uotila 2009, 68). Pa-tentin arvo riippuu voimakkaasti siitä kuinka laaja patentin tekninen suoja-ala on. Patentin teknisen suoja-alan määrää vaatimukset (Burk & Lemley 2009).

Vaatimus koostuu piirteistä sisältäen tyypillisesti ainoastaan positiivisia teknisiä piirteitä (Visser 2011, 176). Vaatimusten tulkinta suoritetaan siten, että jokainen vaatimuksessa sanottu tekninen piirre rajoittaa vaatimuksen suoja-alaa. Vaatimusten suoja-alaan menevät vain sellaiset tuotteet ja menetelmät, joissa on kaikki vaatimuksen sisältämät tekniset piirteet. Toisin sanoen jokainen vaati-muksessa oleva tekninen piirre pienentää patentin suoja-alaa. Jos pystyy teke-mään patentoidun kaltaisen tuotteen tai menetelmän jättämällä siitä pois yh-denkin vaatimuksessa mainitun teknisen piirteen, kyseinen uusi tuote ei mene patentin alle. Patenttisuojaa saa vain vaatimuksissa määritetyn suoja-alan sisäl-lä. Tästä eteenpäin käytän ilmaisun tekninen piirre sijasta vain sanaa piirre. Jot-ta patenttien syvin luonne teknisten piirteiden kombinaatioina selkenee, esi-merkit pureutuvat asiaan piirteiden kombinaatiotasolla. Käsiteltäessä etuoike-utta on erityisen tärkeää käsitellä suoja-alaa piirretasolla, sillä etuoikeutta tulki-taan piirretasolla.

KUVIO 2 Patentin tekninen suoja-ala ja patenttiin liittyvä liiketoiminta-alue

Kuviossa 2 esitetään patentin myönnetty suoja-ala ja liiketoiminta-alue. Paten-tille on saatu suoja siten, että vaatimukset kattavat tekniset piirteet A, B, C ja D. Yhdessäkään tekniikan tason julkaisussa (keltaisella) ei ole esitetty patentoitua kombinaatiota A, B, C, D vaan tekniikan tasossa esitettyjä kombinaatioita ovat: D1: A, B, C; D2: B, C; D3: C, D ja D4: A, D. Lisäksi kombinaatio A, B, C, D on todettu keksinnölliseksi aiempiin kombinaatioihin verrattuna. Lisäksi patentoi-tava asia on teollisesti käyttökelpoinen. Patentoinnin edellytykset siis täyttyvät ja patentti on myönnetty piirteiden A, B, C ja D kombinaatiolle.

Liiketoiminnan myymät tuotteet sisältävät aina piirteet A, B, C, D, E ja F. Liiketoiminta on sellaista, että sitä vastaan ei voi kilpailla, jos jokin piirteistä A, B, C, D, E tai F puuttuu. Siten liiketoiminta menee kokonaisuudessaan patentin antaman teknisen suojan alle, sillä jokaisesta tuotteesta löytyy piirteet A, B, C ja D. Patentin suoja-ala on laaja verrattuna liiketoimintaan, sillä patentti suojaa sellaisetkin tuotteet, joihin ei kuulu piirteitä E ja F, kunhan kyseisiin tuotteisiin kuuluvat piirteet A, B, C ja D. Tilanne on patentinomistajan kannalta ihanteelli-nen, sillä koko liiketoiminta on suojattu monopolin antavalla patentilla. Kilpai-

leva liiketoiminta on mahdollista ainoastaan siten, että asiakkaiden tarpeet voi-daan tyydyttää riittävällä tasolla ilman piirteiden A, B, C ja D kombinaatiota myytävässä tuotteessa.

Joskus tietty liiketoiminta on niin arvokasta yritykselle, että kyseistä liike-toimintaa halutaan suojata useammalla kuin yhdellä patentilla. Tällöin patentti-en suoja-alat monesti risteävät. Hakemusten määrää rajaa yhtäältä keksintöjen määrä ja toisaalta liiketoiminnan halukkuus käyttää rahaa kyseisen liiketoimin-nan suojaamiseen. Uuteen tuotteeseen liittyvää hakemusten määrää voi rajata enemmän suojaamiseen käytettävissä olevan rahan määrä kuin patentoitavissa olevien keksintöjen määrä.

KUVIO 3 Patenttien suoja-alat ja patentteihin liittyvä liiketoiminta-alue

Kuviossa 3 esitetään kahden patentin myönnetty suoja-ala ja liiketoiminta-alue, jota näillä patenteilla suojataan. Myönnetty suoja-ala M1 kattaa kaikki tuotteet, joihin kuuluu piirteet A, B, C ja D. Myönnetty suoja-ala M2 kattaa kaikki tuot-teet, joihin kuuluu piirteet C, D, E ja F. Jos tuotteeseen kuuluu piirteet A, B, C, D, E ja F, se on suojattu sekä patentilla M1 että patentilla M2. Kuviossa 3 tätä on kuvattu M1 ja M2 patenttien risteävällä alueella, joka on tummempi kuin paten-tin M1 tai M2 alue. Kyseisellä alueella on kaksinkertainen suoja.

Liiketoiminnan myymät tuotteet sisältävät aina piirteet A, B, C, D, E ja F. Liiketoiminta on sellaista, että sitä vastaan ei voi kilpailla, jos jokin piirteistä A, B, C, D, E tai F puuttuu. Siten liiketoiminta menee kokonaisuudessaan sekä myönnetyn suoja-alan M1 että myönnetyn suoja-alan M2 alle. Lisäksi suoja-alat ovat laajat verrattuna liiketoimintaan, sillä myönnetty suoja-ala M1 suojaa sel-laisetkin tuotteet, joihin ei kuulu piirteitä E ja F, kunhan kyseisiin tuotteisiin kuuluvat piirteet A, B, C ja D. Toisaalta myönnetty suoja-ala M1 suojaa sellai-setkin tuotteet, joihin ei kuulu piirteitä A ja B, kunhan kyseisiin tuotteisiin kuu-luvat piirteet C, D, E ja F. Tilanne on patentinomistajan kannalta hyvin ihanteel-linen, sillä koko liiketoiminta on suojattu monopolin antavalla kahdella paten-tilla.

Tällaisessa tilanteessa kilpailija, joka tekee tuotteen sisältäen piirteet A, B, C, D, E ja F, voidaan haastaa oikeuteen kahden patentin loukkauksesta. Kilpaili-jan pyrkiessä kumoamaan kahta patenttia on hän kimurantimmassa asemassa kuin kaataessaan yhtä patenttia. Jos kilpailijan haastaessa patenttien validiuden, toinen kuviossa 3 esitetyistä patenteista kumoutuisi, patentin omistajalle jäisi vielä toinen patentti ja sen suoja-ala jäljelle. Jos kilpailija ei saa kaadettua mo-lempia patentteja, ei hän voi tehdä vastaavaa tuotetta. Tämän vuoksi liiketoi-minnalla tulee olla halukkuutta suojata yhtä tuotetta useilla patenteilla, jos tuot-teen monopoliasema on tärkeä.

KUVIO 4 Kilpailijan mahdollisuuksia kiertää myönnetyt suoja-alat

Kuviossa 4 esitetään tilanne, jossa useat patentit hankaloittavat kilpailijan tuloa markkinoille, kun yhden patentin kiertäminen ei riitä. Kun myönnetty suoja-ala M1 käsittää kaikki tuotteet, joihin kuuluu piirteet A, B, C ja D, kilpailija voi kier-tää patentin, jos hän keksii keinon jättää yksikin näistä piirteistä pois tuottees-taan. Jos kilpailija onnistuu valmistamaan tuotteen (punainen ympyrä jatkuval-la ulkoviivalla), jossa on vain piirteet B, C, D, E ja F, hän ei ole enää myönnetyn suoja-alan M1 alla. Tällöin tulee erityisen arvokkaaksi, että patentoija alkujaan jätti kaksi hakemusta, jolloin kilpailija pysyy edelleen toisen myönnetyn suoja-alan M2 alla. Kilpailija ei saa valmistaa siis tuotetta, joka sisältää piirteet B, C, D, E ja F, koska myönnetty suoja-ala M2 kattaa kaikki tuotteet, joissa on piirteet C, D, E ja F.

Kuviossa 4 on esitetty, että kilpailija voi kiertää molemmat patentit, jos hän pystyy kehittämään esimerkiksi sovellukset (vihreät ympyrät katkonaisella ulkoviivalla), joissa on suoja-aloihin kuuluvista piirteistä vain piirteet A, B, D, E ja F tai B, C, D ja F. Tällöin kilpailijan tuotteet eivät mene kummankaan suoja-alan piiriin.

Kuviossa 5 patentille myönnetty suoja-ala kattaa osan liiketoiminta-alueesta, jota patentin omistaja harjoittaa. Tilanne on patentin haltijan kannalta kahtiajakoinen. Positiivista on, että patentin haltijalla on jotain suojaa. Negatii-vista on, että suoja ei kata koko liiketoiminta-aluetta.

KUVIO 5 Myönnetty suoja-ala kattaa osan patentoijan liiketoiminta-alueesta

Kuvion 5 tilanteeseen on voitu päätyä esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, että kyseinen yritys on myynyt jo pitkään tuotetta sisältäen piirteet A, B, C ja D. Sit-ten yritys saa markkinoilta palautetta, että komponentti D ei ole ympäristöystä-vällinen ja siten yritykselle tulee tarvetta korvata komponentti D uudella aineel-la. Mittavien testien jälkeen he löytävät aineen F, jolla komponentti D voidaan korvata. Siten he päättävät suojata tuotteen hakemalla patenttia piirteiden A, B, C ja F kombinaatiolle. Heidän vaatimansa kombinaatio on myös patenttiviras-ton mielestä keksinnöllinen, joten patenttivirasto myöntää sille patentin. Tois-taiseksi yrityksen liikevaihdosta huomattava osa tulee vielä vanhalta teknolo-gia-alueelta, koska vanha teknologia on vielä halvempaa ja vain osa asiakkaista on valmiita maksamaan edistyksellisemmästä ja ympäristöystävällisemmästä teknologiasta. Kuitenkin yritys uskoo, että heidän uudella patentillaan on tule-vaisuudessa huomattava merkitys, koska yhä useampi asiakasyritys on valmis maksamaan ympäristöystävällisestä uudesta tuotteesta. Lisäksi yritys tietää, että tuotteen F hinta laskee kokoajan, joten tulevaisuudessa uuden keksinnön mukainen tuote ei edes ole perinteistä tekniikkaa kalliimpaa.

KUVIO 6 Myönnetty suoja-ala on erikohdassa kuin merkittävin liiketoiminta.

Kuviossa 6 esitettään tilanne, joka on syntynyt epäonnistuneen patentoinnin seurauksena. Yritys oli tietoinen vain tekniikan tasosta, jossa kuvataan piirteet B ja C. Siten patenttia lähdettiin hakemaan suoja-alalla, johon kuuluu piirteet A, B ja C, jolloin A oli uutuuden ja keksinnöllisyyden kombinaatioon tuova piirre. Kuitenkin patenttitutkija löysi tekniikan tason dokumentin, josta kombinaatio piirteistä A, B ja C oli tunnettu. Hakijan piti kaventaa aluetta, jolle hakee patent-tia. Hakija oli kuvannut tarkemmin, että piirteiden A, B, C:n lisäksi myös piirre F tulee olla tuotteessa. Koska myös tämä kombinaatio oli kuvattu alkuperäises-

sä hakemuksessa ja kyseinen kombinaatio oli uusi ja keksinnöllinen tekniikan tasoon verrattuna, hakija sai kyseiselle kombinaatiolla suojaa patentilla. Tällöin patentin suoja-ala kuitenkin rajoittuu vain sellaisiin tuotteisiin, jotka sisältävät myös piirteen F.

Kuvassa 6 esitetysti tärkein liiketoiminta-alue hakijalle oli kuitenkin lop-pujen lopuksi tuote, jossa on piirteet A, B, C ja D. Patentin alle menevä tuote, jossa on piirteet A, B, C ja F on liiketoiminnalliselta merkitykseltään pienempi hakijalle. Voidaankin sanoa, että patentoinnissa on epäonnistuttu, kun keksin-nölliseen teknologiaan perustuva merkittävä liiketoiminta-alue on jäänyt suo-jaamatta. Tilanteeseen on voitu päätyä esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, että aikaisemmin kuvatusti on lähdetty hakemaan suojaa laajemmalla suoja-alalla kuin lopullisesti on toteutunut. Patentin ollessa vielä hakemusvaiheessa on kek-sitty uusi parempi teknologia, jossa piirre F on korvattu piirteellä D. Uutta tek-nologiaa A, B, C, D ei ole kuitenkaan lähdetty patentoimaan, kun on katsottu, että se nauttii alkuperäisen patentin suojaa. Myöhemmin suoja-ala on kaventu-nut ja uusi teknologia, jossa piirre F on korvattu piirteellä D, ei nautikaan enää alkuperäisellä hakemuksella tavoiteltua suojaa.

Voikin sanoa, että jokaisen tuotteeseen tehdyn parannuksen, joka tuo sille uutuuden ja keksinnöllisyyden, jälkeen on tarpeen miettiä onko parannus liike-toiminnalle niin merkittävä, että sille tulisi hankkia monopolisuoja patentoinnil-la. Patentoimattomuus päätös voidaan tehdä esimerkiksi, kun ollaan varmoja, että oma laajempi patentti on pitävä. Vastaavasti patentoimattomuus päätös voidaan tehdä, jos parannuksen merkitys liiketoiminnalle on niin pieni, että se ei maksa patentoinnista kertyneitä kuluja takaisin.

Patentista saa taloudellista hyötyä, jos sillä suojataan kaupallisesti hyö-dynnettävää teknologiaa (Sullivan 1998, 26). Kuviosta 6 voidaan nähdä, että patentin arvo on melko mitätön, kun merkittävin liiketoiminta on patentin vie-ressä. Patentin myöntämisen jälkeen patentin suoja-ala ei voi muuttaa paik-kaansa muutoin kuin rajoittumalla oikeudenkäynnin yhteydessä. Siten patent-tien suoja-alat ovat stabiileja, ja se on hankalaa kokoajan muuttuvan liiketoi-minnan näkökulmasta. Miten valita patentoitaviksi ne teknologiat, joita hyö-dynnetään riittävän pitkä ajanjakso, jotta patentoinnin kustannukset tulevat katetuiksi. Tehtäessä päätöksiä ennustamalla tulevaa hakemusten jättämisen hetkellä voidaan puhua ainoastaan voittopotentiaalista, kun todellisista toteu-tuneista rahavirroista ei ole tietoa.

Yhteenvetona todettakoon, että patentin arvon määrää vaatimusten anta-ma liiketaloudellinen suoja-ala. Liiketaloudellinen suoja-ala on kuitenkin sidok-sissa patentin tekniseen suoja-alaan. Patenttien lopullinen arvo mitataan siinä miten hyvin ne suojaavat liiketoimintaa eli antavat yritykselle monopolin tietyl-lä liiketoiminta-alueella. Siten liiketoiminta tulee huomioida patentteja jätettä-essä. Liiketoiminta on syytä huomioida siten, että patentteja jätetään kutakin teknisiä keksintöjä sisältävää tuotetta kohden oikea määrä. Patenttijärjestelmän tuntevat patentti-insinöörit kyllä tietävät mikä voisi olla keksinnöllistä, mutta arvokkaiden patenttien saamiseksi tulevaisuuden liiketoiminnan ennustaminen on keskiössä.

2.3 Patenteista tuottoa

Patentti takaa monopolioikeuden patentilla suojattuun teknologiaan. Patentilla saa suojaa 20 vuotta, joka on taattu WTO:n alaisessa sopimuksessa (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights 1994, article 33). WTO-sopimuksessa on tällä hetkellä 159 jäsenvaltiota (WTO, 2013). WTO:n alaisessa TRIPS-sopimuksessa määritetään, että patentin haltijalla on yksinoikeus valmis-taa, käyttää, myydä ja tuoda maahan tuotepatentilla suojattua tuotetta (Agree-ment on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights 1994, article 28). Tuotepatentilla voi siis hyvin laajasti suojata markkinoita, joille patenttia on hakenut. Menetelmäpatentilla voidaan pitää menetelmän käyttäminen ja sillä tuotettujen tuotteiden myynti sekä maahantuonti omana monopolina (Agree-ment on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights 1994, article 28).

Teollisoikeusrikkomukset ovat asianomistajarikoksia, joten niistä voi syyt-tää ainoastaan, jos kielto-oikeuden omistaja tekee syytevaatimuksen (Mansala et al. 2008, 21). Loukkaamisesta voidaan siis rangaista ainoastaan, jos patentin omistaja haluaa sitä. Patenttien tuomaa kielto-oikeutta voidaan käytännössä käyttää monin tavoin, joita ovat muun muassa oman tuotannon suojaaminen, lisensointi tai käyttöoikeuden antaminen yhteistyökumppaneille (IPR tehok-kaaseen käyttöön 2008, 15). Kielto-oikeuden paras hyödyntämismalli riippuu ainakin tuotantoalan kypsyydestä ja tekniikan alasta (Phelps 1999). Patenttien tuomaa kielto-oikeutta yritys käyttää niin kuin se parhaaksi näkee.

Suojattaessa omaa tuotantoa omilla patenteilla, pyritään kilpailevat yri-tykset saattamaan sellaiseen asemaan, että omasta tuotteesta saatu hinta on pa-rempi kuin muilla tai oma tuote voidaan valmistaa edullisemmin. Omasta tuot-teesta saadaan siis parempi kate kuin kilpailijat saavat tuotteistaan. Lisensioita-essa patentteja, jotka liittyvät omaan tuotantoon, lisenssitulo muodostaa margi-naalin. Lisäksi muille toimijoille voidaan lisensioida patentteja, jotka eivät ole itselle tärkeitä. Lisensointipäätökset riippuvat patentin suojaaman teknologian tärkeydestä omalle liiketoiminallelle.

3 ETUOIKEUS LIIKETOIMINAN NÄKÖKULMASTA

Ensimmäinen patentointia säätelevä kansainvälinen sopimus on vuodelta 1883 oleva Pariisin sopimus (Haarmann 2006, 5–7). Pariisin sopimuksessa on 174 jä-senvaltiota (WIPO, 2013). Pariisin sopimuksessa määritetään, että hakija voi pyytää etuoikeutta myöhempään hakemukseen 12 kk aikana (Paris Convention for the Protection of Industrial Property 1979, article 4). Patenttia voi siis hakea ensin yhteen sopimusvaltioon ja sitten myöhemmin etuoikeudella voi hakea patenttia muihin sopimusvaltioihin. Etuoikeuden keskeinen hyöty on, että kaikkiin maihin, joihin haluaa patentin, ei tarvitse jättää hakemusta samana päivänä vaan hakijalla on 12kk etuoikeusaika jättää hakemus muihin valtioihin, joihin hän haluaa suojaa.

Etuoikeudella on siis mahdollistettu patentin hakeminen 12kk aikana muihinkin kuin alkuperäiseen maahan. Etuoikeus säännöissä lukee, että etuoi-keuden saa samalle keksinnölle. Jos jostakin syystä ensimmäisessä hakemuk-sessa on epäonnistuttu keksinnön määrittelyssä, voi hakijalla olla halu määritel-lä keksintö uudelleen etuoikeutta pyytävässä hakemuksessa ja väittää keksin-nön olevan sama.

Etuoikeutta pyytävään hakemukseen voi lisätä materiaalia tai koko hake-muksen voi kirjoittaa uusiksi. Rajujakin muokkauksia voidaan tehdä, sillä etu-oikeutta pyytävä hakemus on erihakemus kuin alkuperäinen etuoikeushake-mus. Lisätyllä materiaalilla ei ole kuitenkaan etuoikeutta. Lähtökohtaisesti on selvää, että vaatimuksilla on sama etuoikeuspäivä kuin itse hakemuksella, sillä ovathan vaatimukset mukana alkuperäisessä hakemuksessa (Rahnasto 1996, 40). Ongelmalliseksi tilanne tulee, jos itsenäinen vaatimus sisältää piirteen tai piir-teiden kombinaation, jota ei ole kuvattu etuoikeushakemuksessa.

3.1 Validin ja epävalidin etuoikeuden vaikutus

KUVIO 7 Validi etuoikeus

Kuviossa 7 pyydetty etuoikeus on validi ja etuoikeutta pyytävän hakemuksen patentoitavuutta tarkastellaan ensimmäisen hakemuksen hakemispäivällä eli niin sanotulla etuoikeuspäivällä. Ensimmäisen hakemuksen jättöpäivä eli etu-oikeuspäivä on 1.1.2012 ja toinen hakemus eli etuoikeutta pyytävä hakemus on jätetty 15.12.2012. Tekniikan tasona on julkaisu A julkaisupäivällä 1.7.2011. Jul-kaisu B päivämäärällä 1.7.2012 ei muodosta tekniikan tasoa, koska se on julkis-tunut myöhemmin kuin etuoikeuspäivämäärä on. Riittää, että keksintö täyttää patentoitavuuden edellytykset Julkaisuun A nähden.

KUVIO 8 Epävalidi etuoikeus

Kuviossa 8 esitetään epävalidi etuoikeuspyyntö, jolloin etuoikeutta pyytävän hakemuksen patentoitavuutta tarkastellaan kyseisen toisen hakemuksen hake-mispäivällä. Ensimmäisen hakemuksen jättöpäivä on 1.1.2012, ja toinen hake-mus on jätetty 15.12.2012. Tekniikan tasona on julkaisu A julkaisupäivällä 1.7.2011 ja julkaisu B julkaisupäivällä 1.7.2012. Etuoikeuden validiuden mene-tyksellä ei ole merkitystä, jos etuoikeuden menetys ei lisää relevantin tekniikan tason julkaisuja. Ensimmäiselle hakemukselle tekniikan tasona on julkaisu A. Toiselle hakemukselle tekniikan tasona on julkaisu A ja B.

Tutkija tarkistaa etuoikeuden validiteetin ainoastaan, jos tutkija on löytä-nyt tekniikan tason julkaisun, jolle etuoikeuspäivän validiudella on merkitystä (Guidelines for Examination in the European Patent Office 1012, Part F - Chap-

ter VI-4)). Kuvion 8 tilanteessa tutkija tarkastaa etuoikeuden validiuden, koska tutkija löysi julkaisun B.

Jos tutkija olisi löytänyt pelkän julkaisun A, tutkija ei olisi tarkastanut etu-oikeuden validiutta. Kun etuoikeutta ei ole tarkastatte tutkijan toimesta, pitää kolmannen osapuolen tarkastaa etuoikeuden pitävyys, jos hän löytää julkaisun, joka menee etuoikeuspäivän ja hakemuspäivän väliin. Jos Julkaisun A löytäisi tutkija julkaisun B kilpailija, tulisi kilpailijan tarkistaa etuoikeus, sillä tutkija ei ole sitä tarkastanut.

3.2 Eurooppapatentin etuoikeuteen liittyvä oikeuskäytäntö

Euroopan patenttisopimuksen artiklan 87 ensimmäisessä kappaleessa on määri-tetty, että samalle keksinnölle saa etuoikeuden (European Patent Convention 2010, article 87 - paragraph 1). Koska tarkempaa määrittelyä samalle keksinnöl-le ei sopimuksesta löydy, asiaa on tarpeen tarkastella valitusasteen päätösten valossa. Valitusasteissa tehdään Euroopan tasolla korkein eli viimeinen tulkinta Euroopan patenttisopimuksesta.

Valitusasteenpäätökset on huomioitu hyvin tutkijan ohjeessa, joten katso-taan ensin millainen yhteenveto valitusasteen päätöksistä on tehty tutkijan oh-jeeseen. Kun testataan onko etuoikeushakemuksessa esitetty sama keksintö, voidaan käyttää samoja testejä kuin määritettäessä onko hakemukseen tehdyt muutokset sallittuja Artiklan 123 kappaleen 2 alla (Guidelines for Examination in the European Patent Office 1012, Part F - Chapter VI-5). Tämän ohjeen perus-teella artiklaa 87 tulkitaan hyödyntäen artiklan 123 kappaletta 2.

The European patent application or European patent may not be amended in such a way that it contains subject-matter which extends beyond the content of the application as filed (European Patent Convention 2010, article 123, paragraph 2).

Artiklan 123 kappaleessa 2 määritetään miten vaatimukseen tehtäville muutok-sille tuen tulee löytyä alkuperäisestä selityksestä. Tutkijan ohjeen perusteella voidaan todeta, että muokattaessa vaatimusta etuoikeuden perusteella muok-kaukselle tulee löytyä vastaava tuki kuin muokattaessa vaatimusta hakemus-tekstin perusteella.

Tutkijan ohje perustuu valitusasteen päätökseen G2/98. Kyseisessä pää-töksessä valitusaste määritti, että tulkittaessa mitä tarkoitetaan samalla keksin-nöllä, tulee käyttää kapeaa ja tiukkaa lähestymistä käsiteltäessä mikä on sama keksintö (Visser 2012, 187). Vallitseva oikeuskäytäntö on siis päätöksen G2/98 mukainen ja päätös on huomioitu tutkijanohjetta laadittaessa.

Päätöksessä G2/98 viitataan artiklan 87 kappaleeseen 4, jossa käytetään termiä ”same subject matter” (Visser 2012, 187). Valituslautakunta on lähesty-nyt samaa keksintöä siten, että sama keksintö tarkoittaa keksintöä, jolla on sama asiasisältö (Hoekstra 2012, 623). Koska vaatimuksen asiasisältö määrittää kek-sinnön, vaatimuksen sisältämän asiasisällön eli vaatimuksen sisältämän piirtei-den kombinaation pitää olla esitetty ensimmäisessä hakemuksessa kokonai-

suudessaan implisiittisesti tai eksplisiittisesti (Visser 2012, 187). Euroopan pa-tenttiviraston tutkijoita ohjeistetaan, että kyseessä on sama keksintö, jos vaati-muksen etuoikeutta pyytävä asiasisältö voidaan johtaa etuoikeushakemuksesta suoraan ja yksiselitteisesti koko hakemuksen pohjalta (Guidelines for Exa-mination in the European Patent Office 1012, Part F - Chapter VI-2). Asia pitää olla siis yksiselitteisesti tulkittavissa etuoikeushakemuksesta. Vaatimuksissa esitetty piirteiden kombinaatio pitää olla siten vähintään implisiittisesti kuvat-tuna hakemuksessa (Guidelines for Examination in the European Patent Office 1012, Part F - Chapter VI-2). Toisin sanoen, vaatimus ei nauti etuoikeutta, jos vaatimuksessa on yksikin sellainen piirre tai piirteiden kombinaatio, jota ei ol-lut etuoikeushakemuksessa eksplisiittisesti tai implisiittisesti ilmaistuna. Kun suoja-alan määrää itsenäiset vaatimukset, on tärkeää, että niihin ei laiteta yh-tään sellaista piirrettä, tai piirteiden kombinaatiota joka ei ole etuoikeushake-muksessa vähintään epäsuorasti ilmaistuna, jos etuoikeutta ei olla valmiita me-nettämään.

Implisiittisestä tuesta EPO:n tutkijanohje antaa esimerkkinä tilanteen, jos-sa etuoikeuspäivänä on määritetty, että kiinnityselementti on mutteri ja pultti tai jousihaka tai koukkusalpa, jolloin on implisiittisesti ilmaistu ”avattavissa oleva kiinnityselin” (Guidelines for Examination in the European Patent Office 1012, Part F - Chapter VI-5). Tutkijanohjeessa annetussa esimerkissä on kolme suoritusmuotoesimerkkiä, joiden pohjalta on voitu epäsuorasti löytää yhteinen laajempi piirre ”avattavissa oleva kiinnityselin” Milloin vaatimuksen sisältä on implisiittisesti määritelty, on monia mielipiteitä. Tutkijan ohjeen esimerkki on hyvin yleisluontoinen ja tulkintaan vaikuttaisi hakemus kokonaisuutena.

Tuen puutteesta etuoikeushakemuksessa tutkijanohje antaa esimerkkinä tilanteen, jossa etuoikeuspäivänä on hakemuksessa määritetty toiset raja-arvot kuin hakemuspäivänä, vaikka rajat olisivat päällekkäiset (Guidelines for Exa-mination in the European Patent Office 1012, Part F - Chapter VI-5). Esimerkki-nä tästä voidaan antaa sellainen tilanne, jossa alkujaan etuoikeushakemuksessa on määritetty raja-arvoina 5 - 15 ja myöhemmin toisena hakemuspäivänä on raja-arvoina 7 - 9. Kapeammille raja-arvoille ei ole tukea etuoikeushakemuk-sessa. Vastaava tilanne on, jos alkuperäisessä hakemuksessa on annettu raja-arvot 7 - 9 ja myöhemmin hakemuspäivä rajat ovat 5 - 15. Myöskään yksittäinen numero ei anna etuoikeutta raja-arvoalueelle, joten alkuperäisessä selityksessä oleva numeroarvo 8 ei mahdollista raja-arvoalueen 7 - 9 lisäämistä validilla etu-oikeudella.

EPO:ssa vaatimusmuutoksille tulee olla kirjaimellinen tuki epäitsenäisissä vaatimuksissa tai alkuperäisessä selityksessä (Harguth & Carlson 2011, 76). EPO voi olla haluton myöntämään vaatimuksia, jos niille ei ole sanatarkkaa haec verba tukea alkuperäisessä selityksessä (Harguth & Carlson 2011, 67). Vaikka oikeuskäytäntö puhuu suorasta tai epäsuorasta tuesta, oppikirjatasolla asiaa käsitellään vieläkin tiukemmin ja puhutaan sanatarkasta ja kirjaimellisesta tues-ta. Oppikirjan tiukka lähestymistapa ja vielä useissa kohdissa oppikirjaa koros-taa sitä miten tarkkana vaatimusmuutoksen kanssa tulee EPO:ssa olla kirjan kirjoittajien mielestä.

Yhteenvetona todettakoon, että Euroopan patenttisopimuksen ja oikeus-käytännön mukaan etuoikeutta nauttivat sellaiset patentit, joiden itsenäiset vaa-timukset sisältävät vain sellaisia piirteiden kombinaatioita, jotka on esitetty jo etuoikeushakemuksessa. Etuoikeutta eivät nauti sellaiset patentit, joiden itse-näisessä vaatimuksessa on sellainen piirteiden kombinaatio, jota ei ole implisiit-tisesti tai eksplisiittisesti esitetty alkuperäisessä hakemuksessa. Oppikirjassa esitetään jopa näkemys, että tuen tulee olla sanatarkka, jolloin epäsuoratuki ei olisi riittävä. Jos siis epäsuoraan tukeen vedotaan, tulee sen olla todella selvä tai hakijan tulee olla valmis menettämään hakemus.

3.3 Lisättyyn materiaaliin liittyvä ansa

Artiklojen 123(2) ja 123(3) yhteistulkinnassa piilee ansa, jota käsitellään eritaval-la EPO:ssa ja Saksan oikeusistuimissa. Patentteja haettaessa on tärkeää tietää missä tulkinnat ovat tiukimmat ja huomioida nämä tiukimmat tulkinnat tehtä-essä strategisia päätöksiä patenttia haettaessa.

Artiklojen 123(2) ja 123(3) väliseen ansaan voi astua erityisen helposti, kun hakee tukea vaatimusmuutoksille epäsuorasti. Artiklassa 123 (2) määritetään, että eurooppapatentti ei saa ulottua alkuperäisen sisällön ulkopuolelle (Europe-an Patent Convention 2010, article 123, paragraph 2). Samaa tulkintaahan nou-datettiin myös etuoikeuden suhteen eli vaatimuksessa esitetyllä piirteiden kombinaatiolla tulee olla suora tai epäsuora tuki etuoikeushakemuksessa.

Tuntiessamme jo hyvin artiklan 123(2) syvennytään seuraavaksi artiklaan 123(3), sillä artiklojen yhteisvaikutus on dramaattinen.

The European patent may not be amended in such a way as to extend the protection it confers (European Patent Convention 2010, article 123, paragraph 3).

Artiklan 123 kolmannessa kappaleessa määritetään, että myönnettyä patenttia ei saa muuttaa siten, että sen suoja-ala laajenee. Artiklan 123(3) sisältö on täysin järkeen käyvä, sillä kolmansien osapuolien oikeusturvan kannalta on tärkeää, että patentin suoja-ala ei voi laajeta patentin myöntämisen jälkeen. Jos vaati-muksesta poistetaan jokin piirre, vaatimuksen suoja-ala laajenee. Kun kerran on kerrottu, että patentti on myönnetty tietyssä muodossa, patentin suoja-alan laa-jenemattomuus on tärkeää. Tällöin patentin myönnöstä lähtien kolmannet osa-puolet voivat olla varmoja siitä, että patentin suoja-ala ei voi laajentua. Kolman-sien osapuolien kannalta on tärkeää tietää mikä on patentin maksimaalinen suoja-ala.

Artiklojen 123(2) ja 123(3) yhteistuloksena syntyy ansa, johon hakija voi joutua, jos hänellä ei ole tukea itsenäisessä vaatimuksessa esitetylle piirteiden kombinaatiolle, jolle patenttitutkija myöntää patentin. Patenttitutkijan päätös, että vaatimuksella on artiklan 123(2) vaatima tuki alkuperäisessä hakemuksessa, voidaan kumota väite ja valitusvaiheessa (Harguth & Carlson 2011, 78). Patent-titutkijan mielipide tuen löytymisestä vaatimuksessa esitetylle on tutkijan mie-

lipide ja se voidaan haastaa eurooppalaisella tasolla ensin EPO:ssa väiteproses-sissa ja tämän jälkeen valitusprosessissa. Tämän jälkeen patentin validius voi-daan haastaa vielä kansallisissa oikeusistuimissa.

Artiklojen 123(2) ja 123(3) yhteistuloksena syntyy ansa. Jos väite tai vali-tusvaiheessa todetaan, että itsenäisen vaatimuksen sisältämällä piirteellä ei ole tukea alkuperäisessä hakemuksessa, vaatimus ei ole artiklan 123(2) mukainen. Toisaalta kyseistä piirrettä ei enää voi poistaakaan, kun piirteen poistaminen aiheuttaa suoja-alan laajentumisen, joka on vastoin artiklaa 123(3). (Harguth & Carlson 2011, 78.)

KUVIO 9 123(2) ja 123(3) yhdessä (mukaillen Harguth & Carlson 2011, 80.)

Kuviossa 9 esitetysti patentti kumoutuu EPO:ssa käytävässä väite- tai valitus-vaiheen käsittelyssä, jos itsenäisessä vaatimuksessa on yksikin piirre, jonka to-detaan olevan lisättyä materiaalia. Tulkinta on hyvin ankara, sillä hakemukses-sa olisi voinut olla tukea jollekin muulle piirteiden kombinaatiolla.

Saksalaisessa oikeuskäytännössä vastaavien artiklojen välillä olevan ansan ratkaisemiseen suhtaudutaan hakijaa ajatellen lempeämmin, sillä saksalaisessa oikeuskäytännössä tueton piirre pitää jättää vaatimukseen, mutta se ei johda vaatimuksen mitättömyyteen. Kyseistä piirrettä ei kuitenkaan oteta huomioon tulkittaessa vaatimuksen uutuutta ja keksinnöllisyyttä. (Harguth & Carlson 2011, 78.) Saksalaisessa oikeuskäytännössä turvataan kolmansien osapuolien edut, kun myönnetyn vaatimuksen suojapiiri ei voi enää laajentua, kun tueton-kin piirre jää rajoittavaksi vaatimukseen. Toisaalta hakijakaan ei menetä koko patenttiaan vaan hakijan pitää rajata vaatimusta siten, että vaatimuksella on uutuus ja keksinnöllisyys ilman tuetonta piirrettä. Siten hakija saa patentin muodossa, johon hänellä olisi muutoinkin ollut oikeus, mutta sen lisäksi patent-tia on rajattu kyseisellä tuettomalla piirteellä hakijan haitaksi, jotta kolmansien osapuolien oikeusturva voidaan taata.

Eurooppapatentin myönnön jälkeiset oikeudenkäynnit käsitellään kansal-lisesti (Oesch & Pihlajamaa 2008, 124–131). Saattaa olla tuloksekkaampaa vas-tustaa myönnettyä patenttia EPO:n valituslautakunnassa kuin kansallisissa oi-keusistuimissa, jos vastustamisen perustana on selkeän tuen puute alkuperäi-

sissä dokumenteissa (Harguth & Carlson 2011, 83). EPO:n tulkinta lienee tiukin mahdollinen artiklojen 123(2) ja 123(3) yhteisvaikutuksesta, joten kansalliset tuomioistuimet voivat olla ainoastaan lepsumpia asian suhteen.

Itsenäiseen vaatimukseen liittyvät muutokset ovat hyvin riskialttiita. Ris-kinä ei ole pelkästään, että muutosta ei hyväksytä ja joudutaan ottamaan suoja-ala, jolle alkuperäisessä hakemuksessa on tukea, vaan riskinä on koko hake-muksen menettäminen. Riskiä koko hakemuksen menettämisestä on syytä tar-kastella Euroopan patenttiviraston tasolla, jonka käytäntö on ainakin tiukempi kuin Saksan oikeuslaitoksessa.

3.4 Hakemus tekniikan tasona

Tekniikan tasona toimivat monesti patenttijulkaisut, sillä niissä selostetaan asi-oita auki hyvin yksityiskohtaisesti. Lisäksi patenttijulkaisuilla on selvä päivä-määrä, josta lähtien ne ovat olleet julkisia. Patentteihin liittyvä erityinen asia on, että artiklan 54(3) mukaisesti patentit toimivat eurooppapatentille uutuuden esteenä jo ennen julkistumistaan eli hakemispäivästään lähtien, jos hakemus myöhemmin julkaistaan EP-hakemuksena.

KUVIO 10 Etuoikeushakemuksista EP-hakemuksiksi

Kuviossa 10 esitetään tilanne, jossa sama keksintö sisältäen piirteet A ja B on syntynyt toisistaan riippumatta. Hakijoina ovat yritykset 1 ja 2. Ensimmäisen hakijan hakemus P1 keksinnön A+B suojaamiseksi on jätetty 1.1.2011. Hake-musta P1 on jatkettu jättämällä hakemus EP1 etuoikeudella 1.1.2012, jonka jäl-keen hakemus EP1 on julkistunut 1.7.2012. Toisen hakijan hakemus P2 keksin-nön A+B suojaamiseksi on jätetty 1.8.2011. Hakemusta P2 on jatkettu jättämällä hakemus EP2 etuoikeudella 1.8.2012.

Kuviossa 10 esitetysti patentilla suojattava tekninen asia ei ole muuttunut etuoikeushakemusten ja varsinaisten hakemusten välillä, etuoikeudet ovat va-lidit. Kun etuoikeudet ovat validit, uutuutta ja keksinnöllisyyttä tarkastellaan etuoikeuspäivän mukaisesti. Etuoikeuspäivällä 1.1.2011, jolloin hakemus P1 on jätetty, keksintö ei ollut julkistunut ja sitä ei ollut aikaisemmin kuvailtu missään sillä hetkellä salaisessa hakemuksessa. Siten P1 ja siitä etuoikeudella jatkettu

EP1 hakemus johtavat patentteihin. Puolestaan P2 ja EP2 hakemukset eivät joh-da patentointiin suoja-alalla A+B, sillä kyseinen piirteiden kombinaatio on esi-tetty ennen P2 hakemuksen etuoikeuspäivää 1.8.2011 hakemuksessa P1, joka on julkistunut myöhemmin EP-hakemuksena.

Kuviossa 10 esitetysti hakemuksissa P2 ja EP2 on esitetty epäitsenäisenä vaatimuksena piirre C, joten hakemus on mahdollista rajoittaa piirteiden A+B+C kombinaatioon. Hakemus P1 on salainen vielä hakemuksen P2 jättä-mishetkellä. Siten hakemus P1 ei toimi keksinnöllisyyden esteenä hakemukses-sa P2 esitetyille piirteiden kombinaatioille. Siten hakemuksessa P2 esitetty piir-teiden kombinaation A+B+C on patentoitavissa hakemukseen P1 nähden, sillä piirre C antaa sille uutuuden hakemukseen P1 nähden. Piirre C, jolla saavute-taan ero hakemuksessa P1 esitettyyn piirteiden A+B kombinaatioon, voi olla miten tahansa triviaali. Ainoa edellytys on, että piirre C antaa uutuuden verrat-tuna hakemuksessa P1 esitettyyn.

Uutuuden määrittely on suoraviivaista, koska siinä tarkistetaan ainoas-taan onko vaatimuksissa esitetty asia identtinen yksittäisessä tekniikan tason julkaisussa esitetyn kanssa (Lewis & Mccormick 2007). Joskus ero, jolla uutuus saavutetaan, voi olla niin triviaali, että tarkasteltaessa asiaa patenttijärjestelmän ulkopuolelta, voi kyseessä näyttää olevan jopa sama keksintö. Esimerkkinä täs-tä on helppo antaa numeroiden kautta. Jos aikaisemmassa hakemuksessa on kerrottu tietyn teknisen arvon olevan välillä 1 - 100 eikä yhtään esimerkkiarvoa ole annettu väliltä 1 – 100, myöhemmässä hakemuksessa esitetyllä samaa piir-rettä kuvaavalla arvoalueella 2 - 99 on uutuus. Tämä kuvastaa sitä miten help-poa on täyttää vaatimus uutuudesta.

3.5 Etuoikeus- tai jaettuhakemus uutuuden esteenä

Erikoistapaus, jonka vaikutuksista ei ole vielä selvyyttä, on samaan patentti-perheeseen kuuluvien hakemuksien mahdollisuus viedä toisiltaan uutuus. Ky-seinen päätös on erittäin radikaali, sillä sen mukaan hakijan alkuperäinen ha-kemus voi viedä uutuuden siitä etuoikeutta pyytävältä hakemukselta, jos pyy-detty etuoikeus ei ole validi. Monissa lainsäädännöissä tällainen tulkinta ei ole mahdollinen, kun hakijan omat hakemukset eivät ole osa tekniikan tasoa vas-taavalla tavalla.

Itsenäiseltä vaatimukselta puuttui päätöksen T 1496/11 mukaan uutuus artiklan 54(3) alla verrattaessa etuoikeutta epävalidisti pyytävää äitihakemusta siitä tehtyyn jaettuun tytärhakemukseen (Boards of Appeal of the Europen Pa-tent Office 2012).

Kuviossa 11 esitetään miten jaettuhakemus voi viedä uutuuden alkuperäi-seltä hakemukselta. Laatikossa on esitetty jatkuvareunaisina sinisellä pohjalla etuoikeutta nauttivat piirteet ja katkoreunaisella harmaalla pohjalla mahdolli-sesti etuoikeudettomat piirteet.

KUVIO 11 Jaettuhakemus uutuuden esteenä, kun etuoikeus menetetty

Kuviossa 11 esitetysti alkuperäisessä itsenäisessä vaatimuksessa on kerrottu keksintö A+Balkuperäinen eli A+metalli. Lisäksi hakemuksen epäitsenäisessä vaa-timuksessa Bepäitsenäinen on kerrottu, että B on kulta. Hakija on yleistänyt piirrettä kulta (Bepäitsenäinen) piirteeksi jalometalli (Byleistys), jonka piirteen etuoikeus on mahdollisesti epävalidi. Lisäksi hakija on lisännyt uuden piirteen, joka on kul-lan puhtausaste 750 (Blisätty). Tällä piirteellä ei ole etuoikeutta.

Kuviossa 11 esitetysti piirteellä jalometalli (Byleistety) on kyseenalainen etu-oikeus. Jos etuoikeus termille jalometalli menetetään, jaettu tytärhakemus tulee äitihakemukselle uutuuden esteeksi. Hakija voi kuitenkin pelastaa hakemuksel-le rajatumman suoja-alan, kun rajaa alkuperäiseen epäitsenäiseen vaatimukseen ellei rajaamista estä artiklojen 123(2) ja 123(3) ansa.

Jaettu hakemus, jossa on selvästi lisätty piirre kulta 750 (Blisätty), josta ei ole alkuperäisessä hakemuksessa esitetty tarkempia esimerkkejä, omaa uutuuden alkuperäiseen hakemukseen nähden. Siten sillä on uutuus ja saman perheen hakemus ei toimi sille uutuuden esteenä. Tietenkään etuoikeuttakaan tällainen hakemus ei nauti.

KUVIO 12 EP-etuoikeushakemus uutuuden esteenä

Kuviossa 12 on esitetty tilanne, jossa etuoikeushakemus vie uutuuden etuoike-utta pyytävältä hakemukselta, jolla ei validia etuoikeutta yleistykselle. EPO:n päätöksessä T680/08 on päädytty siihen, että etuoikeushakemus vie uutuuden

myöhemmältä hakemukselta, jos etuoikeus ei ole validi (Lawrence, Wilkinson 2011).

20 vuotta sitten muutamat esittivät, että artiklat 123(2) ja 123(3) voivat muodostaa ansan ja nyttemmin tämä ansa tunnetaan hyvin. Nyt muutamat esit-tävät, että samaan perheeseen kuuluvat EP-hakemukset voivat viedä toisiltaan uutuuden. Hakijoiden ja heidän neuvonantajiensa tulee olla nyt todella tark-koina. Onkin suositeltavaa, että ensimmäistä hakemusta jätettäessä tilanteeseen suhtaudutaan kuin oikeudenkäynnin valmisteluun. (Hoffmann Eitle 2012.)

KUVIO 13 Etuoikeushakemus uutuuden esteenä

Kuviossa 13 on esitetty miten suomalainen etuoikeushakemus voisi toimia uu-tuuden esteenä EP-hakemukselle, jos etuoikeus on epävalidi. Artiklassa 139 määritellysti FI-etuoikeushakemus ei voi viedä uutuutta kuin Eurooppapaten-tin suomalaiselta osalta.

A national patent application and a national patent in a Contracting State shall have with regard to a European patent designating that Contracting State the same prior right effect as if the European patent were a national patent. (European Patent Convention 2010, article 139, paragraph 2).

Vuonna 2012 on allekirjoitettu sopimus yhtenäisestä eurooppapatentista ja yh-distetystä patenttituomioistuimesta. Yhtenäinen eurooppapatentti ja yhdistetty patenttituomioistuin tuovat yhtäläisesti voimassa olevat patentit Euroopan alu-eelle. (Eurooppa-neuvosto 2012.)

Miten yhtenäisten eurooppapatentien kohdalla yhdistetyssä patenttituo-mioistuimessa tulkitaan artiklaa 139(2) ja voiko esimerkiksi suomalainen etuoi-keushakemus viedä uutuuden etuoikeutta pyytävältä EP-hakemukselta, jos sen itsenäisessä vaatimuksessa on etuoikeushakemuksen piirteestä yleistetty piirre? Lisäksi tilanteita, joissa on ulotettu vaatimukset alkuperäisen selityksen ulko-puolelle, on oleellista ottaako patenttituomioistuin 123(2) ja 123(3) artiklojen väliseen ansaan saksalaisessa oikeudessa vai EPO:ssa käytetyn lähestymistavan. Kaiken kaikkiaan etuoikeus ja tuki ovat tarkkoja asioita ja niiden kanssa tulee olla äärimmäisen varovainen. Tässä luvussa ” 3.5 Etuoikeus- tai jaettuhakemus uutuuden esteenä” esitetyt oikeusvaikutukselliset valitusasteen tulkinnat sekä tulevat sopimus ratifioinnit varmasti lisäävät syytä olla entistä tarkkaavaisempi etuoikeuden käyttämisessä ja kirjallisen tuen varmistamisessa itsenäiselle pa-tenttivaatimukselle.

4 PATENTTI-INSINÖÖRIN TYÖKÄYTÄNNÖT STRATEGIANA

4.1 Strategia työkäytäntöinä

Tulevaisuuden menestys muutosten lävitse varmistetaan strategialla (Carter, Clegg, Kornberger 2008). Strategialla tässä Kandidaatin tutkielmassa ymmärre-tään, että strategia on keinot ja tavat, joilla pärjätään tulevaisuudessakin. Strate-gia on siten selvästi suuntautunut tulevaisuuteen. Patenttien ollessa keino saa-da tuottoja tulevaisuudessa kielto-oikeuden kautta, sekä patentilla että strategi-alla on selvä tulevaisuuteen suuntautuva aikaperspektiivi. Patenteilla pitää saada tuottoa enemmän kuin niihin on sijoitettu pääomaa. Patentit ovat yksi keino tuottojen takaamiseksi tulevaisuudessa.

Strategy as practice -tutkimussuuntaus lähestyy strategiatutkimusta uu-desta suunnasta ja on nopeasti vakiinnuttanut paikkansa strategiatutkimukses-sa (Glegg et al. 2004). Käytän tästä strategy as practice -tutkimussuunnasta suomennoksena strategia työkäytäntönä -tutkimussuuntaus. Strategia työkäytän-tönä -tutkimussuuntauksella haetaan entistä laajempaa näkökulmaa strate-giatutkimukseen (Clegg et al. 2004). Laajempaa näkökulmaa haetaan, sillä stra-tegiatutkimuksen perinteisten tutkimussuuntien on todettu antavan vajavaista kuvaa menestyvien yritysten taustoista. Strategia työkäytäntönä -tutkimussuuntauksella pyritään asioita katsomaan huomioiden ammatillinen identiteetti (Clegg et al. 2004). Tutkimussuuntauksessa ollaan kiinnostuneita henkilöistä eikä itse strategista.

4.2 Työkäytännöt strategiana

Työkäytännöt strategiana -tutkimussuuntaus on osa strategia yliyksilöllisenä, immanenttina ja vähemmän ilmeisenä käytäntönä -tutkimussuuntausta (Laine 2010, 28–30). Aiemmin on käsitelty strategiaa työkäytäntöinä, mutta työkäytän-

töjä voidaan tarkastella myös strategiana (Laine 2009). Tällöin tutkimuskohtee-na voi olla kaikkien henkilöstötasojen toimijat yksilötasolla (Laine 2010, 28–30).

Työkäytännöt strategiana -tutkimussuuntauksen juuret ovat postruktura-listisessa käytäntökäsityksessä ja Minzbergiläisessä strategiakäsityksessä. Toi-minta on loogista ja tapahtuu verkostoissa postrukturalistisen käytäntökäsityk-sen mukaan. Lisäksi työkäytännöt vaikuttavat verkostossa laajemminkin kuin kyseisen toimijan suorituksina. Käytänteet ovat verkostossa syntyneitä ja siinä toimivien toimijoiden yhdessä luomia. Strategiaa on kaikki, joka liittyy tulevai-suuden menestykseen, kun strategiaa tarkastellaan Mintzbergiläisen strategia-käsityksen mukaisesti. (Laine 2009.) Ymmärrettäessä strategia laajasti toiminta-na, jolla saavutetaan menestystä tulevaisuudessa, yksilötason strategiatutki-musta voidaan kohdistaa muihinkin organisaatiotasoihin kuin yrityksen johto-portaaseen.

4.3 Patentti-insinöörien työkäytännöt strategiana

Patentti-insinööri työskentelee patentteja hakevassa yrityksessä. Patentti-insinööri voi kirjoittaa itse hakemukset tai käyttää kirjoittamisessa asiamiestä. Moniin patenttivirastoihin yhteydenpitämisessä tulee käyttää paikallista asia-miestä, joten käytännössä patentti-insinööri kertoo yrityksen tarpeita asiamie-helle, jonka jälkeen asiamies auttaa niiden saavuttamisessa patentti-insinööriä. Tämän kandidaatin tutkielman lähtökohdista patentti-insinöörin työnkuvan keskiössä ei ole siten yhteyden pitäminen virastoon yksittäisten keksintöjen osalta vaan enemmänkin liiketoimintojen tukeminen, jotta oikeita asioita suoja-taan oikeassa laajuudessa oikeaan aikaan. Patentti-insinööri tukee liiketoimin-taa, jotta patentointipäätökset ovat oikeita ja patenttihakemuksien prosessointi tapahtuu liiketoiminnalle optimaalisella tavalla. Jos patentti-insinööri ei tunne jotakin patenttilainsäädännön yksityiskohtaa tarpeeksi hyvin, hän konsultoi tarpeen mukaan asian osaavaa asiamiestä.

Patentti-insinööri on vastuussa, jotta liiketoiminnat saavat oikean infor-maation patenttiasioista. Patentti-insinöörin tulee siis osata kertoa asiat siten, että liiketoimintapäätöksiä tekevät ihmiset saavat riittävän ja oikean informaa-tion päätöstensä tueksi. Siten on eduksi, että patentti-insinöörillä on hyvä ym-märrys niiden maiden patenttilaeista, jotka ovat liiketoiminnalle kaikkein rele-vanteimmat. Selvää on, että satojen maiden lakien yksityiskohtia insinööri ei hallitse, joten patentti-insinöörin tulee varmistaa asiat osaavalta patenttiasia-mieheltä tarpeen mukaan. Lisäksi patentti-insinöörin on tärkeää omata hyvä tietämys keskeisien maiden patenttisäännöksistä. Suomessa toimivan yrityksen kannalta on keskeistä tuntea vähintään Euroopan patenttisopimus, joka on suo-sittu patentointireitti Euroopassa.

Etuoikeussääntöjen tunteminen on tärkeää, jotta niiden turvin vuodessa opitun perusteella voidaan mahdollisimman paljon muokata hakemusta. Toi-saalta muokkaamisesta tulee riskejä, jos etuoikeutta pyytävässä hakemuksessa keksintö ei olekaan enää sama kuin etuoikeushakemuksessa. Nähdäkseni yri-

tyksen ulkopuolella työskentelevä asiamies ei voi tehdä päätöstä, paljonko muokkauksia voi tehdä, ellei hänelle ole hyvin perusteellisesti selvennetty liike-toiminnallisia taustoja ja liiketoiminnan tarpeita. Yrityksen ulkopuolista asia-miestä tulee toki käyttää apuna, jotta etuoikeudella tehtävien muutosten riskit ymmärretään patenttia hakevassa yrityksessä.

Minzberginäisen strategiakäsityksen mukaisesti strategian ollessa kaikkea, joka liittyy tulevaisuuden menestykseen, on myös patentti-insinöörin työ stra-tegista toimintaa teknologista kehitystä tekevissä yrityksissä. Patentti-insinöörin työ on tärkeää, jotta yritys pystyy laillisessa monopoliasemassa hyö-dyntämään keksintöjään mahdollisimman tehokkaasti. Oleellista on, että pa-tentti-insinööri pystyy tukemaan liiketoimintaa, jotta patenteilla suojataan juuri oikeat teknologiat ja oikealla hetkellä. Ei patentoida liian aikaisin, jotta on riit-tävästi tieto patentoitavasta asiasta. Toisaalta ei patentoida liian myöhään, jol-loin asiassa ei ole enää mitään keksinnöllistä. Pahimmassa tapauksessa kilpaile-vat firmat ovat patentoineet asian ja saaneet sille jo monopolin, jos patentointi tehdään liian myöhään. Kun patentti-insinööri tuntee etuoikeussäännöt, löyde-tään oikea patentointiajankohta huomioiden mahdollisuus hakemuksen muok-kaamiseen etuoikeuden sallimissa määrin. Liiketoiminnassa mikään ei ole riski-töntä ja patentointi ei eroa tässä mielessä muusta liiketoiminnasta.

5 TUTKIMUKSEN KOHDE JA MENETELMÄ

5.1 Kohdeorganisaatiot ja haastateltavat

Haastattelemani neljä patentti-insinööriä työskentelee suomalaisissa teknologia-alan yrityksissä, joilla on kansainvälistä toimintaa. Tulokseni perustuvat neljäs-tä organisaatiosta saatuihin vastauksiin. Yksikään haastatelluista patentti-insinööreistä ei työskentele kanssani samassa organisaatiossa UPM:llä. Tässä kandidaatin tutkielmassa ei siten ilmene UPM:n näkemys asiaan vaan tulokset perustuvat ainoastaan haastatteluihin.

Haastateltavat patentti-insinöörit hoitavat laajoja patenttisalkkuja ja ovat uransa aikana vastanneet sadoista hakemuksista. Lisäksi kaikki haastateltavat ovat toimineet täysipäiväisesti patenttiorganisaatiossa jo edellisessä työpaikas-saan. Neljästä haastatellusta kolmella on työkokemusta työskentelystä vähin-tään kolmessa organisaatiossa IPR positiossa. Neljäs haastateltava, joka tällä hetkellä työskentelee toisessa IPR-positiossaan, on vastuussa yrityksen koko IPR-organisaatiosta. Haastateltavat ovat toimineet patenttialalla keskimäärin 20 vuotta. Haastateltavikseni olen siis valinnut laajan kokemuspiirin omaavia henkilöitä. Tällöin hetkessä omaksutut näkemykset eivät pääse hallitsemaan tuloksissa vaan kandidaatin tutkielman tulokset perustuvat alalla pitkään toi-mineiden henkilöiden näkemyksiin.

5.2 Materiaali ja Analyysimetodi

Tutkimusmateriaali on hankittu puolistrukturoiduilla haastatteluilla ja jokaista patentti-insinööriä on haastateltu kerran. Vaikka haastattelun tukena oli val-miiksi laaditut kysymykset (Liite 1), jotka oli toimitettu etukäteen myös haasta-teltaville, keskustelu oli vapaa ja rönsyili välillä myös muihin patenttiaiheisiin tutkimuskohteena olevan etuoikeuden lisäksi. Haastattelut kestivät puolesta

tunnista tuntiin. Haastattelujen lisäksi en ole käyttänyt muuta materiaalia, ku-ten yritysten vuosikertomuksia.

Etukäteen haastateltaville toimittamani kysymyslistan lisäksi minulla oli itsellä keskustelun tueksi sama kysymyslista kysymyksiä tarkentavilla alikysy-myksillä. Lyhyen listan kysymykset käytiin sellaisinaan lävitse ja keskustelun omaisuus toteutui enemmänkin yksittäisten kysymyksien alla, sillä auttavia tarkentavia kysymyksiäni en esittänyt kysymyksinä vaan ne olivat ainoastaan taustamateriaalinani. Keskustelun lomassa patentti-insinöörit kertoivat myös onnistuneista ja epäonnistuneista tapauksista patentoinnissa, jotka käytännössä osoittivat miten syvällä he ovat etuoikeuden huomioinnissa työssään.

Kysymykset olivat suunnattuja etenkin siihen, että miten patentti-insinöörit huomioivat etuoikeussäännöt luomat mahdollisuudet ja uhat työs-sään tukiessaan liiketoimintaa.

Materiaalin pohjalta olen tehnyt tulkintoja siitä miten patentti-insinöörit huomioivat etuoikeussäännöt käytännön työssään. Litteroinnissa päädyin rat-kaisuun, jossa haastateltavien kommenteista litteroin lähes kaiken kirjaimelli-sesti aihepiiristä harhautuneita keskusteluja lukuun ottamatta. Omia komment-tejani litteroin ainoastaan, jos ne olivat tarpeen haastateltavan kommentin ym-märtämiseksi. Haastatteluaineisto perustuu puolistrukturoituihin teemahaastat-teluihin ja aineisto analysoidaan diskurssianalyysillä.

Analyysissä lajittelin aineiston teemoihin, jotka olivat: 1. Sama keksintö patentti-insinöörien näkökulmasta 2. Patentti-insinöörien ohjeistus etuoikeushakemuksen laadintaan 3. Patentti-insinöörien etuoikeudella sallimat muokkaukset 4. Patentti-insinööreille tulleita käytännön tilanteita 5. Suoja-alan optimoiminen vai validi etuoikeus

Tämän jälkeen etsin käsityksiä, joita vallitsee teemojen alla. Lopullisen analyy-sin tein teema kerrallaan teeman alta löytyneisiin käsityksiin pohjautuen. Työ-käytännöt eivät ole patentti-insinöörin työn osa-alueita, kuten hakemuksen laa-dinta/laadinnan tukeminen vaan enemmänkin piilevää taitoa tämän prosessin takana. Tulkintateorioista hyödynsin diskurssianalyysiä.

Aineistosta kävin lävitse uudelleen ja uudelleen etsien etsimään haastatel-tavien välillä toistuvia näkemyksiä. Toisaalta etsin ristiriitoja haastateltavien kommenttien välillä. Kysyin materiaaliltani uudelleen ja uudelleen: Miten pa-tentti-insinöörit toimivat päivittäisessä työssään tunnistettuaan etuoikeussääntöjen mukanaan tuomat uhat ja mahdollisuudet.

Tulkintaan vaikuttaa väkisinkin oma historiani patenttialalla ja olen hyvin tietoinen siitä, että etuoikeussääntöihin voidaan suhtautua hyvin monella taval-la. Osa patenttialan toimijoista on sitä mieltä, että hakemuksen voi kirjoittaa käytännössä uudelleen etuoikeuden säilyessä sitä pyydettäessä ja toisien mie-lestä taasen hakemukseen ei saa tehdä mitään muutoksia, jotta etuoikeus on validi. Tulkitsen tuloksia siis hyvin tietoisena siitä, että näkemyksiä on molem-mista ääripäistä ja molemmille tulkinnoille löytyy puoltajansa. Kandidaatin tutkielman tulokset ovat haastatteluiden pohjalta tekemiäni merkitystulkintoja.

6 ETUOIKEUSSÄÄNTÖJEN HUOMIOINTI TYÖKÄYTÄNNÖISSÄ

Liiketoiminnan kattamiseksi oikean suoja-alan saanti patenteille on tärkeää, jotta keksintöön liittyvä voittopotentiaali saadaan kokonaisuudessaan monopo-lin alle. Edellä on käsitelty patentointijärjestelmää ja etenkin etuoikeussääntöjä Euroopassa. Nyt tarkastellaan työkäytäntöjä etenkin pohjautuen tutkimusky-symykseen: Miten patentti-insinöörit toimivat päivittäisessä työssään tunnistettuaan etuoikeussääntöjen mukanaan tuomat uhat ja mahdollisuudet.

Analysoidessani aineistoa havaitsin viisi teemaa, joiden alle keskusteluissa ilmenneet asiat sijoittuivat. Osin teemat lomittuvat ja osa kommenteista olisi mahdollista käsitellä myös toisen teeman alla. Kuitenkin jokaisen lainauksen esitän vain kerran ja sen teeman alla, johon se minusta parhaiten kuului. Osa lainauksista eri teemojen alla on hyvin samanlaisia sisältäen kuitenkin pienen vivahde-eron. Tämä vivahde-ero on määrännyt lainausten päätymisen eri tee-mojen alle. Vaikka lainauksissa ei erikseen näy, että puhumme etuoikeudesta Euroopassa, se oli haastatteluiden lähtökohta ja täysin selvä lähestymistapa haastateltaville.

Keskeiseen osaan haastatteluja, joita kutsuisin jopa enemmän keskuste-luiksi, nousi miten tarkka tuki vaatimuksessa esitetylle piirteiden kombinaatiol-la tulee olla kuvailtu etuoikeushakemuksessa, jotta etuoikeus on validi. Tämän aihepiirin sijoitin otsikon ”6.1 Sama keksintö patentti-insinöörin näkökulmasta” alle. Kyseisessä kappaleessa käydään lävitse miten haastattelemani patentti-insinöörit ovat tulkinneet Euroopan etuoikeussäännöt.

Toisena merkittävänä asiana oli, että miten patentti-insinöörit toimivat työssään huomioiden tekemänsä tulkinnan. Mitenkä siis huomioidaan mahdol-lisuudet ja uhat heidän tekemänsä tulkinnan pohjalta. Tämän aihepiirin sijoitin otsikoiden ”6.2 Patentti-insinöörien ohjeistus etuoikeushakemuksen laadintaan” ja ”6.3 Patentti-insinöörien etuoikeudella sallimat muokkaukset” alle. Etuoike-utta mietitään ensinnäkin siinä hetkessä, kun keksintöä koskeva ensimmäinen patenttihakemus tehdään. Etuoikeutta mietittiin toisen kerran silloin, kun kek-sintöä koskeva etuoikeutta hyödyntävä jatkohakemus tehdään. Näissä kahdes-

sa vaiheessa valitaan lähtökohdat koko patentointi- ja oikeudenkäyntiprosessi-en ajaksi.

Tilanteita, joissa myöhemmin patentointiprosessissa törmätään alkuperäi-siin lähtökohtiin, keräsin teemaan ”6.4 Patentti-insinööreille tulleita käytännön tilanteita” alle. Etenkin tämä kappale lomittuu paljon edellisien kappaleiden kanssa, kun lähtökohdat määrittävät miten asia lopulta etenee.

Keskeisimpänä asiana kandidaatin tutkielmassani on ollut miten etuoike-ussääntöjen pohjalta parhaiten toimitaan suoja-alan optimoimiseksi. Keräsin suoraan tutkimuskysymykseen liittyvät kommentit oman otsikkonsa alle kap-paleeksi ”6.5 Suoja-alan optimoiminen vai validi etuoikeus”. Tämä kappale päättää tutkielman pyrkien vastaamaan epäsuoran pohdinnan ohesta suoraan tutkimuskysymykseen: Miten patentti-insinöörit toimivat päivittäisessä työssään tunnistettuaan etuoikeussääntöjen mukanaan tuomat uhat ja mahdollisuudet.

Jokaisen kappaleen alla käsittelen siihen liittyen ovatko patentti-insinöörien keskinäiset käsitykset keskenään yhteneviä vai eriäviä. Jos käsityk-set ovat yhteneviä eli samansuuntaisia, pureudun yksityiskohtaisemmalle tasol-le käsitysten ja toimintatapojen pieniin nyanssieroihin.

Haastateltavia oli neljä ja käytän heistä lyhenteitä H1, H2, H3 ja H4. Ennen varsinaisten teemojen alla käsittelyä nostan esiin H3:sen lausahduksen aloitta-essani haastattelua etuoikeuteen liittyen:

”Iskit nyt vähän sellaiseen herkkään kohtaan rehellisyyden nimissä.”

Puolestaan H1 totesi keskustelun lomassa:

”Vaikeuksia on ollut ja mitäpä tähän oikein voi muuta sanoa kuin, että hankalia ti-lanteita.”

Kyseiset ilmaisut kuvastavat varmasti monen tuntoja, kun patentin menettämi-nen etuoikeudella ei varsinaisesti liity siihen oliko kyseinen teknisten piirteiden kombinaatio patentoitavissa vaan siihen onko asiaa käsitelty prosessissa kaikin puolin oikein. Kandidaatin tutkielmassani käsiteltävä asia voidaan jo näiden kommenttien perusteella nähdä keskeiseksi.

6.1 Sama keksintö patentti-insinöörien näkökulmasta

Käsiteltäessä etuoikeuden validiteettia H4 kommentoi:

”Etuoikeushakemuksessa esitetty keksintö pitää olla sama kuin mille pyydetään etu-oikeutta.”

Kyseinen määritelmä on kuin suoraan Euroopan patenttisopimuksesta tai Parii-sin sopimuksesta. Koitan kuitenkin löytyy materiaalista syvemmälle avautuvia tulkintoja siitä mitä sama keksintö patentti-insinöörille merkitsee.

H1 kertoo:

”Aikaisemmin me varsin rohkeasti uudistettiin ulkomaisessa hakemusvaiheessa, mutta enää ei uskalla tehdä sitä sitten.”

H4: ”Must tuntuu et se on menny entistä enemmän siihen suuntaan, että mitä tarkemmin sanatarkasti, niin sitä ollaan varmemmalla pohjalla, jos se on sana-tarkasti. Mutta se raja on mun mielestä kyllä tiukentunut siinä.” Molemmissa kommenteissa näkyy, että ajan myötä patentti-insinöörit ovat nähneet etuoi-keudella sallittuihin muutoksiin liittyvän tulkinnan tiukentuneen. H1:sen kommentissa näkyy myös se mitenkä patentti-insinööri tänä päivänä ei salli huomattavia muutoksia etuoikeudella. H4:sen kommentissa ilmenee termi sa-natarkasti ja mitenkä sanatarkka tuki tuo varmemman pohjan. Ensiksi H4 kommentoi, että keksintö pitää olla sama ja myöhemmin hän kertoo, että sana-tarkka antaa varmemman pohjan. Tästä voi päätellä, että H4:n mielestä varmaa pohjaa tarvittaessa, tulee sama keksintö määritellä sanatarkasti etuoikeushake-muksessa olevan tuen pohjalta.

Sanatarkkuuteen liittyen haastateltavat kertoivat kommentteja. H1: ”sana-tarkka tuki pitää löytyä prioriteetti hakemuksesta.” H1 näkee EPO:n vaatiman etuoikeustuen niin tarkkana, että sanatarkkuus on löydyttävä. Hän ei siis usko etuoikeuden pitämiseen tänä päivänä, jos sanatarkkaa tukea ei löydy. H2 kuin varmistukseksi asiasta omassa haastattelussaan toteaa:

”Sanatarkkuuden vaatimus on Euroopassa jopa hieman turhan tarkka. Välillä se on sitä, että pitää käyttää tismalleen samoja termejä (muutetussa vaatimuksessa), mitä siellä (etuoikeushakemuksessa) on. Ja jos jostakin syystä terminologia on vaihtunut hakemuksen sisällä, sitä saa selitellä ihan sairaasti, että näillä me tarkoitetaan samaa asiaa tässä ja tuossa, mutta meillä nyt sattui olemaan eroa siinä enemmän kuin kirjoi-tusvirhe.”

Kuin yhteenvetona haastateltava toteaa vielä uudelleen. ”Ne on turhan tarkkoja sen sanatarkkuuden kanssa EPO:ssa. ”

Myös H3:n kanssa keskusteltaessa termi sanatarkkuus oli esillä ja puhut-taessa piirteen lisäämisestä ilman sanatarkkaa tukea itsenäiseen vaatimukseen H3 totesi: ”Mä en kyl uskaltais lähtee siihen.”

Tarkasteltaessa kokonaisuutta aika perspektiivillä on merkittävää, että puolet haastatelluista nosti selvästi esille, että etuoikeuskäytäntö on tiukentunut tai ainakin he ovat sen kanssa entistä tiukempia. Kenelläkään haastateltavalta ei tullut sellaista kommenttia, että etuoikeuskäytäntö olisi jotenkin löystynyt tai että he tulkitsisivat sitä jotenkin entistä löysemmin. Lisäksi etuoikeus oli selke-ästi asia, joka oli kaikille haastatelluille tuttu asia.

Keskusteltaessa etuoikeudesta Euroopassa kaikki puhuivat sanatarkasta tuesta. Osa totesi, että sanatarkkuus on turvallisin. Puolestaan osa totesi, että sanatarkkuutta vaaditaan. Yhden haastateltavan mielestä sanatarkkaa tukea vaaditaan jopa liian tarkasti. Kokonaisuutena tästä teen yhteenvedon, että haas-tateltavien näkemyksen mukaan Euroopassa etuoikeuden puitteissa tehtäville muutoksille on syytä löytyä sanatarkka tuki. Tokikin H4:n kommentti: ”sitä ollaan varmemmalla pohjalla, jos se on sanatarkasti” kertoo, että aina sana tark-kuus ei ole mahdollista. Varmalla pohjalla olo sanatarkalla tuella on suositelta-vaa, mutta sen ollessa mahdotonta, muuhunkin lienee tarvetta. Tässä kohtaa H4

ei ottanut kantaa siihen, voiko ilman sanatarkkaa tukea hakemusta turvallisesti käyttää oikeudenkäynnissä.

6.2 Patentti-insinöörien ohjeistus etuoikeushakemuksen laadin-taan

Haettaessa patenttia, ensiksi jätetään etuoikeushakemus, josta voidaan myö-hemmin pyytää etuoikeutta myöhemmille hakemuksille. Käsitellään siten en-siksi miten keskeisenä etuoikeushakemuksen tekeminen nähdään ja mitä etuoi-keushakemusta tehtäessä tulee huomioida.

Etuoikeushakemuksen tekemiseen liittyen H3 kertoo:

”Mä en halua, että mainostetaan, että jätetään tämä nyt ja täydennetään myöhemmin. Se on tietysti, kun sanotaan näin, että patentoinnissa on aina haasteellista, että mil-loin se on se oikea aika. Milloin on riittävästi tietoa, että saat jonkin järkevän patent-tihakemuksen, ja toisaalta et sä oot riittävän ajoissa liikkeellä ettei joku muu ole sitä jo ehtinyt tehdä.”

Kyseisessä lainauksessa käy hyvin ilmi millaisessa asioiden ristitulessa patent-tihakemuksia väännetään. Asiat pitää tehdä nopeasti, mutta toisaalta kuitenkin kerrasta valmiiksi. Valmiiksi tekemisellä tarkoitetaan sitä, että kyseinen hake-mus on tehty niin hyvin, että hakemuksen mentyä patentiksi, patentti kestää oikeudenkäynnin vähintään seuraavat 20 vuotta. H3 ei halua hakemusta laadit-taessa edes puhuttavan hakemuksen täydentämisestä myöhemmin. Toisin sa-noen tavoitteena on, että hakemus tehdään kerrasta riittävän hyvin. Etuoikeu-della saatetaan tehdä myöhemmin muutoksia, kuten käy ilmi myöhemmistä H3:n lainauksista. Kuitenkin etuoikeushakemusta laadittaessa tätä ei pidetä mahdollisena ja siten etuoikeushakemus tehdään kerrasta seuraavaa 20 vuotta varten. H3 haluaa siis laittaa panoksia etuoikeushakemuksen laadintaan.

H2 toteaa:

”Me halutaan, että meillä on säännönmukaisesti patentteja, jotka kestää oikeuskäsit-telyn ja kyl se näkyy sit siinä miten paljon niihin pistetään paukkuja ennen kuin ne lähetään failaamaan (jätetään sisään virastoon). Et sen pitää olla valmis, vaatimuksi-en pitää olla semmosia mitenkä se sitten on.”

H2 näkee etuoikeushakemuksen laatimisen tärkeänä. Etuoikeushakemusten laatiminen yhdistetään ilmeisesti yrityksen IPR-strategiasta kumpuavaan lau-seeseen oikeuskäsittelyn kestävyydestä. Tavoite on siis saada patentteja, jotka kestävät oikeuskäsittelyn ja keinona siihen nähdään huomattavat panostukset hakemuksen jättöhetkellä. Hakemus tehdään viimeisen päälle hyvään muotoon jo etuoikeushakemuksena ja sen muotoon ei ole halua puuttua myöhemmin. Kuin vakuutukseksi asiasta H2 toteaa uudelleen: ”Miellä ei ole ollut niin kiire, että ei oltais voitu miettiä niitä (vaatimuksia) kuntoon.” Hakemuksen erityisenä osana H2 haluaa vaatimusten olevan jo alkujaan kunnossa, jotta niitä ei tarvitse etuoikeudella muokata.

H2 jatkaa vaatimuksista tarkemmin ”Ei me jätetä hakemuksia ilman vaa-timuksia.” H2 kommentoi myös: ”Me ei olla varmaan yhtään hakemusta jätetty viidellätoista vaatimuksella EPO:n. Me maksetaan aina ylimääräistä.” Jos viisi-toista vaatimusta ei riitä EPO:n jätetyssä hakemuksessa tarkoittaa se selvästi sitä, että epäitsenäiset vaatimukset nähdään todella tärkeiksi, sillä itsenäisiä vaati-muksia hakemuksessa on korkeintaan muutamia. Kyseinen yritys on siten val-mis maksamaan ylimääräistä siitä, että he voivat rajoittaa prosessin aikana piir-teisiin, jotka löytyvät epäitsenäisistä vaatimuksista. H2 jatkaa asiasta edel-leen: ”Se on kyllä semmoinen, joka aiheuttaa ongelmia, että yrittää rajoittaa it-sensä johonkin kahteenkymmeneenviiteen vaatimukseen, jotta ei räjähdä kulut ihan täysin käsiin.” Kulut, joita ylimääräisistä epäitsenäisistä vaatimuksista tu-lee, koetaan korkeiksi, kun käytetään jopa termiä räjähtää käteen kuluista pu-huttaessa. Yli viidentoista menevät vaatimukset, kun vaatimuksia on alle 50, maksavat 225 €/kpl (European Patent Office 2013). Korkeista kustannuksista huolimatta ylimääräisiä vaatimuksia maksetaan ja kymmenen ylimääräisen vaatimuksen kustannukset ovat 2250€ hakemukselta. Olettaen hakemuksen laatimiskuluiksi muutoin 8000€, ylimääräiset vaatimukset ovat jopa yli 20 % hakemuksen kokonaiskustannuksista. Ylimääräisten vaatimusten edut on näh-tävä merkittäviksi, jotta niihin ollaan halukkaita sijoittamaan näin huomattavia summia.

H2 kertoo: ”Kun hakemus jätetään, niin sen pitää olla siinä vaiheessa kun-nossa. Me ei sellaista puolihuolimatonta jätetä.” Muutaman lauseen jälkeen hän vielä tarkentaa: ”Meillä aina pyritään siihen, että kun hakemus jätetään ensim-mäisen kerran, se on valmis. Et sitä ei lähetä enää puukottamaan sen jälkeen.” Tässä H2 vetää hyvin yhteen kokonaisnäkemyksensä, jonka mukaan etuoike-ushakemusta tehtäessä kaikki materiaali laitetaan hakemukseen. Mitään alusta-via hakemuksia, joita etuoikeudella paranneltaisiin, H2 ei voi selvästi ajatella-kaan. H2:sen selkeiden toimintatapojen hedelmä näkynee hänen kommentis-saan: ”Etuoikeusongelmat ovat minulle siten melko vieraita.” Kun asiat teh-dään alun alkaen kunnolla, myöhemmin ei ole tarvetta tapella etuoikeusongel-mien kanssa. Saadut patentin ovat myös oikeudenkäyntikelpoisia etuoikeuden suhteen, joka olikin kyseisellä yrityksellä selkeänä tavoitteena.

H2 toteaa myös: ”Kyl se niin kuin aikalailla on niin et siihen käytetään ai-kalailla aikaa siihen prior art -hakuun ja muitten mielipiteiden kysymiseen ja tämmöseen. Käsitellään keksarit tosi tarkkaan.” Prior art -haun eli tekniikan tason kartoituksen merkitys nousee esille siinä, että tiedettäessä lähin tekniikan taso osataan selittää keksintöä syvästä oikealla tasolla. H2 syventää käytäntö-jään: ”Nähtiin siinä kolme keksintöö, niin me tehtii se (jakaminen) jo enne faila-usta.” Jos on selvää, että patentti ei mene laajasti lävitse, voidaan voimavarat käyttää tarkemman sovellusmuodon suojaamiseen. Ei ole syytä kertoa asiasta tarkasti sellaisella tasolla, josta patenttia ei kuitenkaan voida myöntää. Lisäksi jakamalla kolmeksi hakemukseksi jo ennen patenttihakemuksen jättöä mieti-tään tarkoin myös onko jokainen hakemus syytä jättää.

Itse etuoikeushakemuksen laatimisesta H3 kommentoi:

”Mieluummin vähän liikaa siellä tekstissä kuin liian vähän, koska se on sitten aika haasteellinen tilanne, jos sun pitää sinne jotain lisätä (etuoikeudella) ja se ei olekaan alkujaan mukana. Olen kyllä ollut sellaisissakin mukana, mutta sit sä saat perustella niitä aika vahvasti. Ja siitä huolimatta, jos joku sitten myöhemmin vaikka haluaa jol-lain lailla asettaa kyseenalaiseksi sen myönnetyn niin tämmöiset (etuoikeusongelmat) etsitään sieltä.”

Tästä käy hienosti ilmi se, että etuoikeuteen ollaan aina valmiita puuttumaan, jos patentin mitätöinnille on tarvetta. Siten onkin tärkeää itse etuoikeushake-muksesta tehdä mahdollisimman laajasti käytettävissä oleva, jolloin siinä on tukea monenlaisiin tulevaisuuden haasteisiin. Kun etuoikeushakemuksessa on asiaa paljon, siihen ei ole myöhemmin etuoikeudella tarvetta lisätä mitään.

Keskustellessamme asiasta, että mitkä asiat pitää olla alkuperäisen hake-muksen vaatimuksissa, H4 lausui: ”Me halutaan, että hakemukset antavat etu-oikeuden sille materiaalille, joka niissä on.” Kyseinen kommentti ei ole suora vastaus miten asia tapahtuu käytännössä, mutta lienee lähes yleispätevyydes-sään suoraan yrityksen IPR-strategiasta. Lausahdus on siis tarpeeksi yleisellä tasolla, jotta sitä ei tarvitse yhden uuden oikeustapauksen takia kirjoittaa uusik-si. Toisaalta se kuvaa tavoitteen hyvin. Hakemus pitää olla kirjoitettu siten, että siinä olevaa materiaalia voidaan käyttää rajoittamassa itsenäistä vaatimusta. Tällöin itsenäisen vaatimuksen tulee olla rajoitettavissa vapaasti mihin tahansa hakemuksessa esitettyyn kombinaatioon.

H1:sen kanssa hakemusten laatimisesta puhuttaessa haastateltava aa: ”En ole koskaan lämmennyt US-provisionaalisiin hakemuksiin.” US-provisionaaliset hakemukset ovat hakemuksia, joilla saadaan lähes kaikki mate-riaali sisään patenttihakemuksena, kun siltä ei vaadita määrämuotoisuutta. Toi-saalta jätettäessä sisään, vaikka esitelmä, siitä on hankalaa saada järkevää pa-tenttisuojaa. H3 kertoo vastaavasti:

”Olen jättänyt (hakemuksena) lehtiartikkelin, mut sit siinä on se riski, että siinä on hyvin kapea suoja, koska siinä on spesifikuvaus. Ja se on toiminut ja saanut patentti-hakemuksen statuksen. Sit siinä saa olla tosi taiten, kun sitä varsinaista patenttiha-kemusta laatii, kun se on aika spesifi se kuvaus. Mutta eipä kukaan ole haastanut näitä hakemuksia.”

H3 kommentista käy ilmi, että hakemuspäivämäärä saadaan monenlaisella ma-teriaalilla. Samalla H3 kuitenkin tunnistaa haasteet, jota tämän kaltaisessa toi-minnassa on. H3 jatkaa: ”Vasta sitten kuin sillä on joku kiinnostus niin sitten vasta (tutkitaan validiteetti).” Edelleen H3:n kommentista käy hyvin ilmi, että etuoikeutta ei monestikaan tarkisteta ennen kuin hakemukseen kohdistuu liike-toiminnallista kiinnostusta. Hakemuksen ja vielä patentinkin saa siten helposti epävalidilla etuoikeudella, mutta myöhemmin oikeudenkäynnissä totuus sitten selviää. Siten hakemuspäivällä ei ole kovinkaan paljoa arvoa, jos etuoikeus ei ole pitävä. Edelleen etuoikeuden pitävyyttä ei todennäköisesti tulla tarkista-maan ennen oikeudenkäyntiä.

Patenttihakemuksen jättämisessä selvä haaste on ainakin hakemuksen jät-tämisajankohta, jonka jo H3 kertoi olevan haastava. Ajankohdan tulee olla en-sinnäkin mahdollisimman aikaisin, jotta tekniikan tason materiaalia on mahdol-lisimman vähän. Toisaalta ajankohta ei voi olla liian aikaisin, jotta hakijalla on

mahdollisuus määritellä keksintö oikein ja teettää hakemus juurikin liiketoi-minnalle tärkeästä asiasta. Jos liiketoiminta ei tiedä millä on liiketoiminta-arvoa, on hakemusta vaikea laatia oikeasta asiasta. Ajankohdan hakemuksen jättämi-seksi tulee olla mahdollisimman aikaisin, mutta siten, että liiketoimintaa suo-jaava patenttihakemus voidaan todella kirjoittaa.

6.3 Patentti-insinöörien etuoikeudella sallimat muokkaukset

H4 koostaa tilannetta hyvin todetessaan:

”Sinänsä niin kuin se, että lisätään materiaalia etuoikeusvuoden aikana tai muoka-taan on ok, mutta pitää vain tiedostaa, että se todellakin voi vaikuttaa siihen etuoi-keuteen. Eli pitää aina varmistaa, että siellä on se materiaali, jolle saa etuoikeutta. Ja tietoisesti laittaa sitä muuta, jolle on ainakin se riski, että saa uuden päivämäärän ja pitää tietoisesti ottaa tämä riskin otto.”

H4 tuo kommentissaan esille kaksi merkittävää asiaa. Ensinnäkin materiaalia saa lisätä ja lisääminen ei johda siihen ettei alkuperäisellä materiaalilla olisi edelleen voimassa oleva etuoikeus. Toiseksi lisätyn materiaalin kohdalta voi-daan tietoisesti ottaa riski, että sillä on uusi etuoikeuspäivä. Kyseisen patentti-insinöörin lähtökohdasta materiaalin lisääminen etuoikeudella on siten hyväk-syttävää, mutta lisättäessä materiaalia pitää huolehtia, että alkuperäisellä mate-riaalilla etuoikeus säilyy. Kun alkuperäisellä materiaalilla etuoikeuden pitää säilyä, ei alkuperäisessä hakemuksessa oleville termeille voida antaa uusia määritteitä. Alkuperäisen osan hakemusta pitää olla sellaisenaan ja sen lisäksi hakemukseen voidaan lisätä materiaalia, mutta tämä lisätty materiaali ei saa antaa alkuperäisen materiaalin piirteille sellaisia merkityksiä, että etuoikeus voisi vaarantua alkuperäisen hakemuksen osalta. H4:n tulkinta ei mahdollista, että alkuperäisessä hakemuksessa oleville piirteille määriteltäisiin uutta merki-tystä myöhemmin, koska tällä määrittelyllä menetetään alkuperäinen hakemus ja sitä ei enää sellaisenaan ole etuoikeutta pyytävässä hakemuksessa.

H1 kertoi omasta käytännöstään:

”Joskus jätetty toinen prioriteettihakemus, jos on tullut lisää hyviä esimerkkejä, jotka laajentaneet keksinnön piiriä. Tällöin on käytetty kahta prioriteettia. Se lienee varmin tapa siten.”

H1:llä on hyvin samanlainen näkemys kuin H4:llä ja tämä yhteinen näkemys on, että lisätyllä materiaalilla on uusi etuoikeuspäivämäärä. H1 korostaa materiaa-lin omaa etuoikeuspäivää ja siten materiaali on hyvä jättää virastoon omana hakemuksenaan. Tällöin molemmista hakemuksista etuoikeutta pyytävässä hakemuksessa liitetään yhteen kaksi hakemusta, joissa kummassakin esitetyllä materiaalilla on omat etuoikeuspäivämäärät. Kun materiaali lisätään erillisenä hakemuksena, kaikille on varmasti selvää, mikä on varsinainen etuoikeuspäi-vämäärä.

Etuoikeudella lisäämisestä keskusteltaessa H3 totesi: ”Mä oon kyllä sitä mieltä, et sen (etuoikeudella lisääminen) kanssa pitää olla tosi tarkkana. Et uu-den materiaalin lisääminen sit sinne patenttihakemukseen voi kyl aiheuttaa on-gelmia.” H3 näkee selvästi materiaalin lisäämisen hankalaksi. Varmasti näin onkin, sillä miten myöhemmin pysytään kärryllä uudesta ja vanhasta materiaa-lista. Erityisen hankalaa lisätty materiaali on, jos alkuperäistä hakemusta sellai-senaan ei sisälly uuteen hakemukseen. Toisaalta H3 kertoi: ”Kyllä me ollaan sitten niitä sitten muokattu aika reippaastikin, mutta kyllä siinä täytyy olla itse tietoinen, että joku voi kyseenalaistaa. Kyllä etuoikeusasiakirjoja tarkastellaan.” Riskeistä huolimatta H3 kertoi muokkauksia tehdyn, jos niihin on ollut tarve. Hän kuitenkin korostaa, että riskistä täytyy olla tietoinen. Riskejä voidaan siis hänen mukaansa ottaa.

H3 kertoo myös: ”Yritän paukuttaa, että ei täydennetä patenttihakemuksia myöhemmin.” Paukuttaa sana kuvaa sitä miten haastavaa tätä viestiä on saada menemään lävitse, jos aikaisemmin kyseinen käytäntö on hyväksytty. Ilmeisesti hakemuksien myöhempi täydentäminen on ollut aikaisemmin tapana. Selkeästi H3:lla on halu, että täydennyksiä ja lisäyksiä ei tehdä. Toisaalta hän voi tilan-teen tullessa tapauskohtaisesti tarpeen mukaan joustaa asiassa ja sallia muutok-set suoja-alan optimoimiseksi.

H3 kertoi:

”Jos on saatu ensimmäinen välipäätös ja sitten nähdään, että tää olis pienillä muok-kauksilla vaatimuksiin järkevämpää laittaa PCT-vaiheeseen, ettei jouduta taas saman asian kanssa jumppaamaan. Mut mä en haluis kyllä, et me lisätään enää mitään var-sinaista uutta sinne, koska se on musta jossakin määrin riski.”

Tässä lainauksessa korostuu se, etuoikeudella ei tehdä muutoksia, jotka ei ole muutoin sallittuja. Mitään uutta ei siis lisätä etuoikeudella, mutta vaatimuksia voi muokata tukeutuen alkuperäiseen etuoikeushakemukseen. Etuoikeudella ei tässä käytännössä tehdä mitään sellaisia muutoksia, joita ei voitaisi tehdä myö-hemmin kansallisessa vaiheessa. Etuoikeudella tehtävät muutokset ovat enem-mänkin vastaavia kuin normaaliin välipäätökseen vastattaessa. Tällöin esimer-kiksi rajoitetaan vaatimuksen suoja-alaa, jotta patentoitavuuden edellytykset voidaan täyttää. Kuitenkaan suoja-alaa ei H3:n kertomassa käytännössä muoka-ta lisäämällä etuoikeudella materiaalia.

H2 totesi: ”Etuoikeudella ei sallita mitään muutoksia.” H2:sen lausahdus on kaikista suorin liittyen etuoikeudella tehtäviin muokkauksiin. Kyseinen jo-kapäiväiseen tekemiseen liittyvä ohjenuora menee syvälle käytännön tilantei-siin ja linjaa, että mitään muutoksia ei tehdä, jolloin ei myöskään oteta mitään riskejä etuoikeuden menettämisestä. H2 on kuitenkin kokemusta aikaisemmas-ta hakemuksesta, jossa haasteita on riittänyt. Tästä H2 kertoo: ”Yhdessä patent-tiperheessä on tehty se, et me ollaan etuoikeushakemukseen PCT-hakemus vai-heessa tai siis PCT-hakemus on ollut laajempi kuin tää meidän alkuperäinen failaus on ollut. Ja se on aiheuttanut ongelmia.” H2:sen kommentista näkee mi-tenkä hänkään ei ole ongelmitta selvinnyt, vaikka linja on selvä. Ongelma on seurausta joko selvästä linjasta poikkeamisesta tai se on aikaansaatu ennen kuin selvää linjaa muutoksettomista etuoikeudella jätettävistä hakemuksista on alet-

tu noudattamaan. Joka tapauksessa tänä päivänä H2:sen linjaus sallituista muu-toksista on selvä, kun muokkauksia etuoikeudella ei sallita. H2 ei selkeästikään halua tulevaisuudessa olla ongelmissa, jos prioriteetti ei ole validi.

Jos materiaalia lisätään etuoikeudella, voi olla hankalaa tietää mikä on va-lidi etuoikeuspäivä missäkin kohtaa hakemusta olevalle materiaalille. Tämän vuoksi voi olla selvempää, että lähtökohtaisesti materiaalia ei lisätä. Jos erityi-sessä tapauksessa materiaalia lisätään, lisääminen on syytä tehdä siten, että ha-kija tietää helposti missä kohdin hakemusta on lisättyä materiaalia.

6.4 Patentti-insinööreille tulleita käytännön tilanteita

H1 totesi: ”Kyllä minun mielestäni jotkut asiamiehet ovat selkeästi nostaneet etuoikeuden pitävyyden esille ja asiamiesten esittämä tulkinta on tiukentunut.” Asiamiehet ovat H1:sen mukaan nostaneet esille, että etuoikeus ei välttämättä pidä tiettyjen muutosten jälkeen. H3 totesi: ”On myös patenttiasiamiehet tässä hyvin valppaina, et kyl ne tuo esille sen riskin, et jos tähän tämän kaltainen lai-tetaan, voi olla, että etuoikeus ei pidä. Ja kyllä meille se on sanottukin.”H3 tuo mukaan keskusteluun käsitteen riski ja kertoo, että asiamiehet tuo esille riskin etuoikeuden menettämisestä. Selkeästi molemmat haastateltavat pitävät posi-tiivisena, että asiamiehet tuovat esille riskin etuoikeuden menettämisestä. Kun riskin tuodaan esiin, voi liiketoiminnallinen patentti patentti-insinööri liiketoi-minnan ohjeistuksessa päättää riskin ottamisesta tai ottamatta jättämisestä. On-kin hyvä, että asiamiehet, joilla on hyvä osaaminen etuoikeuskäytännöstä käy-vät patenttia hakevan osapuolen kanssa lävitse seuraamukset etuoikeuden me-nettämisestä sekä arvioivat jopa todennäköisyyttä etuoikeuden menettämiselle. Näiden tietojen pohjalta patentin hakija voi tehdä päätöksen, että haluaako hän ottaa riskin saadakseen optimaalisen suoja-alan vai onko parempi tyytyä ris-keittä saatavaan suoja-alaan.

Keskustellessamme piirteiden nostamisesta itsenäiseen vaatimukseen seli-tyksestä H2 kertoi:

”Kyllä me sitä tehdään. Se on tietysti se, että sitä pyritään välttämään, mutta kyllä me sitä tehdään. Mä näkisin sen niin, että sen pitäisi kestää, jos siellä (selityksessä) on riittävä tuki. Vähän suhtaudun niin, että, jos EPO myöntää siitä patentin, kyllä sen pitäisi kestää oikeuskäsittelykin.”

Kun selityksestä nostetaan uusia piirteitä vaatimuksin, tulee ongelmaksi, että onko selityksessä varmasti tuki vaatimuksessa olevalle piirteiden kombinaatiol-le. Harvoin selityksessä on kerrottu niin vaatimustyylisesti asia, että siitä ei tar-vitsisi yhtään piirrettä pudottaa pois vaatimusta tehtäessä selityksen pohjalta. Jos itsenäinen vaatimus on alkujaan piirteiden A ja B kombinaatio. Sitten seli-tyksessä on kerrottu myös piirteiden A, B, C ja D kombinaatio. Voiko itsenäistä piirrettä rajoittaa piirteellä C tai D? H2:sen kommentin perusteella hän ei näe piirteen ottamista selitysosasta niin merkittävänä riskinä, että se vaarantaisi oikeuskäsittelyn. Toisaalta H2 kommentoi aikaisemmin, että maksavat aina

ylimääräisiä vaatimuksia EP-hakemukseen, joten ihan vaarattomaksi H2:kaan ei koe selityksen pohjalta tehtäviä rajoituksia. H3 kommentoi samaa asiaa: ”Kyl-lä mä uskallan tekstipuolelta nostaa, että kun se on siellä mainittu, niin kyllä mä sieltä sitten uskallan nostaa, kun silloin löytyy perustelut.” Myös tässä kom-mentissa heijastuu hyvin se, että selityksen pohjalta uskalletaan tehdä rajoituk-sia vaatimuksiin.

Keskustellessamme kokemuksista suullisessa käsittelyssä valitusvaiheessa H2 kertoo: ”Me väännettiin sitä tukea kuusi tuntia.” Selkeästi H2:lla on ollut ongelmia etuoikeuden kanssa. H2 jatkaa ”kuuden tunnin jälkeen niiltä paloi hihat, ja ne kieltäytyi ottamasta enää mitään dokumentteja vastaan. Ja se oli sii-nä.” Joskus etuoikeusasioissa on tullut tappioitakin haastateltavalle. Edelleen H2 jatkaa: ”Tässä ongelmatapauksessa, joka meillä oli, niin siellä tuli juurikin uusi julkinen patentti, joka osui siihen ikkunaan. Joka (patentti) tuli muistaak-seni 2,5 kuukautta alkuperäisen prioriteettihakemuksen jälkeen julkiseksi”. Oma tuote ei tullut esteeksi, vaikka etuoikeus menetettiin. Kuitenkin kolman-nella osapuolella oli ollut niin lähelle menevä patenttihakemus, että se julkistu-essaan menetetyn etuoikeusvuoden aikana vei patentoinnilta edellytykset.

Toisten hakemuksiin liittyen H3 kertoi: ”Mä oon ite muutamia kertoja ca-seissa pyrkinyt nysväämään juuri sitä mitä on laitettu etuoikeushakemukseen ja mitä on PCT-vaiheessa jätetyssä hakemuksessa ja yrittänyt etsiä sieltä heikko-uksia.” Etuoikeudessa olevat puutteet ovat ikäviä omissa hakemuksissa. Toi-saalta etuoikeuteen liittyviin ongelmiin muiden hakemuksissa on hyvä puuttua. Jos saa tiedon kilpailijalta, että rikkoo hänen patenttiaan, on hyvä tarkastaa, että kyseisessä patentissa ei ole ongelmia etuoikeuden kanssa.

Keskustelussa etuoikeuteen liittyen tulee myös ilmi erikoinen tilanne, H1 kertoo:

”Vuosituhannen alkupuolella suullisessa käsittelyssä EPO-tutkija esitti niin käsittä-mättömän väitteen siitä ja se siis nosti etuoikeushakemuksen uutuuden esteeksi sille vireillä olevalle hakemukselle. Tämän jälkeen olen ollut huomattavan varovainen.”

Saattaa olla, että EP1-hakemus muodostaa uutuuden esteen etuoikeutta EP1-hakemuksesta pyytävälle myöhemmälle EP2-hakemukselle. Eräät teknisen vali-tuslautakunnan päätös sisältää tällaisia aspekteja ja osaa näistä päätöksistä on käsitelty kappaleessa ”3.5 Eurooppapatentin etuoikeuteen liittyvä oikeuskäy-täntö”. Kyseistä tulkintaa H1 pitää lainatun perusteella käsittämättömänä. Ky-seinen käsittämätön tulkinta on tehnyt hänestä entistä varovaisemman. Huo-mioiden, että patentit ovat voimassa jopa 21 vuotta etuoikeuspäivästä, tulkinta laeista voi edetä hyvin toisenlaiseksi kuin se on tällä hetkellä. Aikaperspektiivi, joka on hakemuksen laadinnan ja mahdollisen oikeuskäsittelyn välillä, korostaa varovaisuuden tarpeellisuutta etuoikeudenkin kanssa.

6.5 Suoja-alan optimoiminen vai validi etuoikeus

H2 kertoo: ”Sitten, jos tulee niin kuin semmoisia, että tällä vaatimussetillä tää ei vaan mene läpi, niis sit me kategorisoidaan se toisella tavalla ja siirretään se siihen numeropelikategoriaan.” H2 kertoo siitä, että patenttisalkussa on eriar-voisia patentteja. Patentin arvoon vaikuttaa tietenkin mihin teknologioihin se antaa kielto-oikeuden, mutta myös se millainen on patentin käsittelyhistoria. H2 kertoo, että heillä on sellainen kategoria, johon laitetaan oikeudenkäyntikel-poisuudeltaan kyseenalaiset patentit.

H2 jatkaa: ”Ne mitkä on meidän key-patentteja, niissä pelataan tosi tarkas-ti sääntöjen mukaan”. H2 näkee käsittelyhistorialla voimakkaan vaikutuksen patenttien myöhempään oikeudenkäyntikelpoisuuteen. Hän näkee asian siten, että keskeisten hakemusten käsittelyssä tulee olla todella tarkkana. Jos jostakin syystä keskeisen hakemuksen käsittelyssä epäonnistutaan siten, että se ei ole syystä tai toisesta oikeudenkäyntikelpoinen, sitä ei oikeudenkäynnissä käytetä.

H4 kertoo samasta asiasta:

”Etuoikeuspäivä pitää tietää eli, jos tekee niin, että se etuoikeuspäivä ei ole validi, niin se pitää tehdä tietoisesti. Silloin se (etuoikeuspäivä) vaan on vuotta myöhemmin ja totta kai niinkin voi tehdä, jos siinä ei oo sitä julkaisua välissä, mutta se pitää tehdä tietoisesti. Sellaisella patentilla, jonka prioriteetista ei olla varmoja, niin ei pidä mis-sään nimessä lähteä oikeussaliin.”

H2 ja H4 käsittelevät asiaa hyvin samoin. Kumpikin korostaa, että kyseenalai-sella etuoikeusvaliditeetilla olevalla hakemuksella ei tule lähteä oikeuteen.

Keskustellessamme aiheesta tuleeko optimointi keskittää validiteettiin vai suoja-alaan. H1 toteaa: ”Kyllä se validi patentti on loppujen lopuksi tärkeämpi. Validiuden puuttuessa etuoikeudelta, oikeuteen haastaminen on hyvin riskillis-tä puuhaa.” Puolestaan H3 kertoo:

”Täytyy sanoa, että molemmat on tehty. Vähän riippuu tilanteesta, että jos on ollut kauhean kapea alkuperäinen suoja, ollaan me vähän voitu yrittää sitä laventaa. Vä-hän silläkin riskillä, että etuoikeus ei tule kaikkea kattamaan.”

Vaikka aikaisemmin on paljon painotettu, että etuoikeus on tärkeä, kerrotaan myös tulevan tilanteita, joissa pääsäännöstä poiketaan. Myös H2 kertoo:

”Meillä niin ku molempia tehdään. Sitten kun joku näyttää siltä, että tästä ei tule yh-tään mitään niin sitten me vaan kerätään niitä numeroita. Ihan sama minkälainen se on. Se lähtee ehkä massassa mukaan, jos joutuu menemään joskus oikeuteen.”

H2 kertoo vastaavasti tilanteen mukaisesta toiminnasta, mutta kuitenkin sel-vemmin tuo esiin, että patentteja, joissa suoja-alaa on optimoitu validiteetin kustannuksella, ei käytetä oikeudenkäynneissä kuin massana. Tässä yhteydessä H2 kertaa vielä heillä käytössä olevat kategoriat, joista ensimmäisestä hän ker-too: ”Laillinen pätevyys ei ole ehkä ole niin hyvä. Se on enemmän sitä numero-peliä. Nyt me saatiin taas uus patentti, JEE!” Toiseksi kategoriaksi H2 mainit-see: ”Sellaisia hakemuksia, joilla nähdään, että näillä vois olla arvoa myös oi-

keudenkäynneissä. Ja niissä ollaan sitte tosi tarkkoja. Et silloin niiden pitää kes-tää se oikeuskäsittely.”

Etuoikeus voidaan siis tarpeen mukaan riskeerata, mutta etuoikeuden ris-keeraamisen jälkeen kyseisellä patentilla ei yksistään haasteta kilpailijaa oikeu-teen. Tällaisia validiteetiltaan kyseenalaisia hakemuksia käytetään ainoastaan massana, kun haastetaan muilla valideilla patenteilla. Jos ei ole valideja patent-teja, ei ole patentteja, joiden yhteydessä massana voi kyseenalaisempia käyttää.

YHTEENVETO (SUMMARY)

Jotta patentista saadaan mahdollisimman hyvin liiketoimintaa tukeva, patentti-vaatimuksen määrittämän suoja-alan tulee kattaa liiketoiminnan kannalta tär-keimmät tekniset sovellukset. Joskus käy siten, että ensimmäisen vuoden aika-na havaitaan, että patenttihakemus ei ollutkaan ihan täydellinen. Tällöin voi olla haluta korjata sitä etuoikeudella. Esimerkiksi voidaan havaita, että liike-toiminnalle tärkein keksintö onkin tutkijan löytämään tekniikan tasoon nähden jotain muuta kuin alkujaan oli kuviteltu. Esimerkiksi alkuperäisesti keksinnöksi vaaditulla asialla ei ole uutuutta ja vaatimusta tulee rajoittaa. Huomioiden lä-himmän tekniikan tason hakijalla olisikin halu määrittää keksintö käyttäen mui-ta kuin patenttihakemuksessa alkujaan mainittuja teknisiä piirteitä.

Euroopan patenttisopimuksessa etuoikeuden edellytykseksi määritetään sama keksintö. Toisin sanoen etuoikeutta voidaan pyytää myöhemmälle hake-mukselle, jossa on käsitelty samaa keksintöä. Sama keksintö tarkoittaa valitus-lautakuntien päätösten kautta sitä, että asia on pitänyt esittää hakemuksessa suoraan tai epäsuoraan. Päätöksen mukaan epäsuorastikin esitetty asia siis kel-paa tueksi. Toisaalta patenttialan oppikirjassa mainittiin, että Euroopassa on syytä etuoikeuden yhteydessä käyttää sanatarkkaa tukea.

Haastatteluissa selvisi miten haastateltavatkin kokivat etuoikeuden tärke-äksi asiaksi. Lisäksi etuoikeus koettiin asiaksi, jossa on tapahtunut muutoksia ajan myötä. Patentti-insinöörit tuntevat Euroopan patenttisopimuksen hyvin ja osa heistä käytti lähes suoria sopimuksen sanamuotoja haastatteluissa. Edelleen syvennettäessä keskustelua kävi hyvin ilmi, että patentti-insinööreille oli tuttua, että etuoikeudella voidaan hakea patenttia, kun keksintö on jotenkin ilmaistu etuoikeushakemuksessa. Kuitenkin patentti-insinöörit suosivat, että myönnetyl-le patenttivaatimukselle löytyy sanatarkka tuki etuoikeushakemuksesta. Kaikki haastateltavat mainitsivat etuoikeuden yhteydessä sanatarkan tuen. Erään haas-tateltavan mielestä sanatarkkuutta vaadittiin jopa liian tarkasti. Jos itsenäinen patenttivaatimus ei löydy sanatarkasti etuoikeushakemuksesta, otetaan riski etuoikeuden menettämisestä. Sanatarkkuus mainittiin siis turvallisimmaksi ta-vaksi muuttaa itsenäistä vaatimusta.

Patentti-insinöörit painottivat etuoikeushakemuksen laadinnan keskei-syyttä ja miten siihen tulee keskittää voimavaroja. Selvää oli, että hakemuksesta pitää tehdä niin hyvä kuin mahdollista kyseisellä hetkellä olevan teknisen tie-don perusteella. Lähtökohtaisesti etuoikeushakemusta laadittaessa ei oteta edes huomioon mahdollisuutta, että hakemusta korjaillaan myöhemmin etuoikeus-vuoden aikana. Myös tekniikan tason haut nähtiin tärkeinä, jotta keksintö osa-taan määritellä oikein lähimpiin tekniikan tason dokumentteihin verrattuna.

Eräs haastateltava näki epäitsenäisille vaatimuksille niin paljon arvoa, että niistä maksettiin virastomaksuja tuhansiakin euroja jätettäessä eurooppapatent-tihakemus. Tästä voidaan päätellä hyvin, että edes selitysosassa käytetyt piir-teet eivät tuoneet kyseisen henkilön vaatimaa varmuutta, jos itsenäistä vaati-musta oli tarpeen muokata lisäämällä piirteitä. Kyseinen patentti-insinööri näki mahdollisia riskejä aina, kun itsenäinen vaatimus ei mennyt sellaisenaan lävitse

tai sitä ei saatu aikaan rajoittamalla epäitsenäisiin vaatimuksiin. Toisaalta haas-tateltavista kukaan ei sano suoraan, että he haluavat rajoittaa vain epäitsenäi-siin vaatimuksiin. Myös haastateltava, joka kertoo, että eurooppapatenttihake-muksissa on aina tuhansilla euroilla ylimääräisiä vaatimuksia, sanoo sallivansa itsenäisen vaatimuksen rajoittamisen tarvittaessa selityksen piirteeseen. Lisäksi kyseinen haastateltava ei näe, että selityksen piirteeseen rajoittaminen veisi mahdollisuuden käyttää patenttia oikeudessa.

Jos jostakin syystä päädytään muuttamaan alkuperäisessä hakemuksessa kuvailtua etuoikeutta pyytävän hakemuksen laadinnan yhteydessä, otetaan huomattava riski koskien myöhempää patentointiprosessia. Kaikki haastatellut olivat sitä mieltä, että lähtökohtaisesti muutoksia ei tule tehdä ellei olla valmiita menettämään etuoikeus. Tarkemmissa kommenteissa ilmeni, että yksi haasta-teltava ei sallinut mitään muutoksia missään tilanteessa, jos saatavaa hakemus-ta aiotaan käyttää oikeudessa ja etuoikeutta ei voida menettää. Toinen haasta-teltava korosti puolestaan, että pitävä etuoikeuspäivä pitää olla tiedossa oikeu-teen lähdettäessä. Jos kyseinen päivä on liian myöhäinen alkuperäisen etuoike-uspäivän menetyksen johdosta, oikeuteen ei tule lähteä. Toisaalta muut kaksi haastateltavaa mainitsi, että muutoksia voi olla pakko tehdä ja silloin riskeera-taan etuoikeus. He eivät ottaneet niin suoraa kantaa miten etuoikeudeltaan ris-keerattua hakemusta tulee käyttää oikeudessa. Kahdelle haastateltavalle oike-ustaistelu oli tutumpi lähestymiskohta kuin kahdelle muulle.

Haastatellut patentti-insinöörit puhuivat kovin vähän etuoikeudeltaan epävalidien patenttien käyttämisestä riskin luomisessa kilpailijalle. Tokikin yksi haastatelluista mainitsi miten tällaisia hakemuksia voi käyttää massana validien hakemusten yhteydessä. Voi olla, että haastattelut patentti-insinöörit eivät tie-toisesti halunneet puhua epävalidien patenttien hankkimisesta ja niiden käyt-tämisestä toisten häiriköintiin. Toisaalta tilanne voi olla myös, että kyseiset or-ganisaatiot näkevät, että patentit testataan kuitenkin oikeudessa ja siten jokai-sen patentin todellakin tulee olla validi. Kokeneet patentti-insinöörit tietävät, että toinenkin osapuoli omaa kokemusta ja ei hätkähdä epävalidilla patentilla uhkailusta. Erillisen hakemuksen tekeminen lisättävästä materiaalista oli myös käytäntönä ja tämä käytäntö viittaa voimakkaasti siihen, että kilpailijaa ei pyritä edes hämäämään epävalidilla etuoikeudella. Tarkasteltaessa asiaa oikeuden-käyntilähtöisesti haastateltavien tiukka suhtautuminen etuoikeuteen saattaa tulla suoraan patenttistrategiasta, jossa saatetaan esimerkiksi määrittää, että jokaisen patentin on oltava käytettävissä oikeudenkäynnissä.

Asiamiesten näkemystä oli selvästikin kuunneltu ja sitä arvostetaan. Tiuk-kaa linjaa esittäneet asiamiehet mainittiin positiivisesti ja heitä arvostettiin. Pa-tentti-insinöörien työkenttään kuuluu tehdä päätökset, hakemuksen muokkaa-misesta etuoikeudella ja tässä asiamiesten on hyvä auttaa patentti-insinöörejä kertomalla kaiken relevantin taustainformaation. Patenttiasiamiehet olivat va-roittaneet patentti-insinöörejä riskeistä etuoikeuden menettämisessä. Varoituk-set mahdollistivat harkittujen riskien ottamisen tai riskien välttämisen.

Vaikka etuoikeushakemuksen jättämisen hetkellä voi olla raha tiukassa, etuoikeushakemus ei ole se paikka, josta voi säästää. Vastaavasti, vaikka etuoi-

keushakemuksen jättämisen hetkellä voi olla kova kiire, etuoikeushakemuksen tulee olla niin täydellinen kuin voidaan olemassa olevalla tiedolla tehdä. Etuoi-keudella muokkaamista ei tule käyttää hakemuksen parantelemiseen. Haasta-tellut suosivat kaikin puolin etupainotteista työskentelyä mainitessaan teknii-kan tason haut ja huolellisen etuoikeushakemuksen jättämisen. Etuoikeusha-kemuksessa tulee olla riittävästi vaatimuksia ja selitystä, jotta etuoikeusvuoden jälkeen ei ole tarvetta lisätä hakemukseen mitään sellaista, joka on jo alkujaan tiedetty.

Haastateltujen patentti-insinöörien kommenteissa ei merkittävästi näy, et-tä he haluaisivat luoda riskiä kilpailijalle epävalideilla patenteilla. Tokikin nu-meropeli (riskin luonti mahdollisesti epävalidein patentein) mainitaan. Vastaa-vasti mainitaan, että oikeudessa käytettävien patenttien tulee olla valideja. Epä-suoraanhan tämä tarkoittaa, että myös epävalideja patentteja omistetaan, mutta niitä ei oikeudessa käytetä. Tämä viittaa riskipeliin validiudeltaan kyseenalaisil-la patenteilla.

Voi olla, että aineistossani korostuu turhan paljon näkemykset suurien or-ganisaatioiden patentti-insinööreiltä. Voi olla, että tutkittaessa asiaa esimerkiksi yrityksissä, joilla on korkeintaan kymmenen patenttiperhettä, tulokset olisivat toisenlaisia. Olisikin varmasti antoisaa verrata pienissä yrityksissä ja suurissa yrityksissä toimivien patentti-insinöörien työkäytäntöjä.

Miten asiamiehet kertovat pienille asiakkailleen riskeistä oman suojaami-sen pettämisessä, jotta pienet asiakkaat voivat itse päättää riskien ottamisesta. Pienien yritysten yhteydessä asiamiehillä on suuri moraalinen vastuu, jakaa tietoa etuoikeuden käyttämisen mahdollisuuksista ja uhista. Miten asiamiehet kertovat etuoikeudella tehtyjen muutosten aiheuttamista riskeistä pienille asi-akkaille? Miten asiamies toimii, kun pieni yritys kertoo, että heillä on kiire ja pulaa rahasta? Miten tällaisessa tilanteessa asiamies pyrkii viestimään yrityk-sessä päätöksiä tekeville kaikki riskit, joita liittyy ylimalkaisesti tehtyyn etuoi-keushakemukseen? Miten asiamiehet kertovat pienille yrityksille, että ylimal-kaisesti tehdyn hakemuksen arvo voi olla mitätön?

LÄHTEET

Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights. 1994. Marrakesh, Morocco

Burk, D., Lemley, M. 2009. Rethinking Patent Claim Construction. University of Pennsylvania Law Review, Vol. 157, 1743–1799

Boards of Appeal of the Europen Patent Office. 2012. T 1496/11. Saatavissa: http://www.epo.org/law-practice/case-law-appeals/pdf/t111496eu1.pdf, Viitattu: 16.6.2012, Saatavuus tarkistettu 1.8.2013.

Carter, C., Clegg, S. & Kornberger, M. 2008. Strategy as Practice. Strategic Organization, Vol. 6, No.1, 83–99.

Cole, P. 2008. KSR and standards of inventive step: A European view, The John Marshall Review of Intellectual Property law.

Clegg, S., Carter, C. &Kornberger, M. 2004 “Get uo, I Feel Like Being a Strategy Machine“. European Management Review, Vol. 1, No.2, 21–28.

European Patent Convention. 2010. Wolnzach, Germany: European Patent Office

European patent office 2013, Schedule of fees. Saatavissa: http://www.epoline.org/portal/portal/default/epoline.Scheduleoffees, viitattu 10.7.2013, Saatavuus tarkistettu 11.8.2013.

Eurooppa-neuvosto. 2012. EU:n yhtenäinen patentti – historiallinen läpimurto. Saatavissa: http://www.european-council.europa.eu/home-page/highlights/eu-unitary-patent-%E2%80%93-a-historical-breakthrough?lang=fi, Viitattu: 16.6.2012, Saatavuus tarkistettu 1.8.2013.

Glegg, S., Carter, C., & Kornberger, M. 2004. Get up, I Feel Like Being a strategy Machine. European Management Reviev, Vol. 1, No. 1, 21-28.

Gupta, P & Rigby, B. 2011. Google/Motorola could be peak of patent price spike. Saatavissa: http://www.reuters.com/article/2011/08/22/us-technology-patents-idUSTRE77L4IX20110822, Viitattu: 17.5.2012, Saatavuus tarkistettu 1.8.2012.

Guidelines for Examination in the European Patent Office. 2012. Münich, Germany: European Patent Office

Haarmann, P. 2006. Immateriaalioikeus. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Harguth, A & Carlson, S. 2011. Patents in Germany and Europe.The

Netherlands: Kluwer Law international BV. Hoekstra, J. 2012. References to the European Patent Convention. Netherlands:

DeltaPatents. Hoffmann Eitle. 2012. TBA Decision T 1496/11 – The mother of all self-collision?

Saatavissa: http://www.hoffmanneitle.com/information/news/TBA-Decision-T-149611--The-mother-of-all-self-collision/188/, Viitattu: 16.6.2012, Saatavuus tarkistettu 1.8.2013.

IPR tehokkaaseen käyttöön. 2008. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 37/2008.

Laine, P. 2009. Työkäytännöt strategiana – vaihtoehto strategia käytäntönä –tutkimukseen. Liiketalouden aikakausikirja, 58, 3–4, 181–206.

Laine, P. 2010. Toimijuuss strategiakäytännöissä: Diskurssi – ja käytäntöteoreettisia avauksia. Väitöskirja. Turun kauppakorkeakoulu, sarja A-1:2010, Turku: Uniprint.

Lawrence, M. & Wilkinson, M. 2011. Poisonous EPC Divisionals – Implications for Risk Management and Opportunistic Advantage . Epi Information, Vol. 2011, No.2.

Lewis, J. & Mccormick, R. 2007. KSR v. teleflex in the Supreme Court: The Outcome Is Not So Obvious. IPL Newsletter, Vol. 25, No. 2.

Mansala, M-L. 1994, Teollisoikeudet osana yrityksen strategiaa yhdentyvillä markkinoilla. Helsinki : Helsingin yliopisto.

Mansala, M-L., Bruun, N., Helander, P., Heikintalo, E., Saarainen, A., Syrjä K-P. 2008. Suomen teollis- ja tekijänoikeuksien toimintakenttä. Saatavilla: http://www.iprinfo.com/tiedostot/IPR_strategia_perusselvitys_IPRseries_B2.pdf, Viitattu 1.5.2012, Saatavuus tarkastettu 1.8.2012.

Oesch, R., Pihlajamaa, H. 2008. Patenttioikeus. Helsinki: Talentum. Paris Convention for the Protection of Industrial Property of March 20, 1883, as

revised at Brussels on December 14, 1900, at Washington on June 2, 1911, at The Hague on November 6, 1925, at London on June 2, 1934, at Lisbon on October 31, 1958, and at Stockholm on July 14, 1967, and as amended on September 28, 1979.

Patent Cooperation Treaty. Done at Washington on June 19, 1970, amended on September 28, 1979, modified on February 3, 1984, and on October 3, 2001, as in force from April 1, 2002. Saatavilla: http://www.wipo.int/export/sites/www/pct/en/texts/pdf/pct.pdf, Viitattu: 7.3.2012, Saatavuus tarkastettu 1.8.2012.

Phelps, M. 1999. Industrial property management in a multinational corporation. Teoksessa: Strategic Issues of Industrial Property Management in a Globalizing Economy, Selected Papers AIPPI Forum, 88-92.

Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma. 2007. Helsinki: Edita Prima Oy.

Rahnasto, I. 1996. Keksinnöllisyysvaatimus Suomen ja Euroopan patenttijärjestelmissä. Helsinki: Yliopistipaino.

Regulations under the Patent Cooperation Treaty, as in force from July 1, 2011 S Rep. No 1979, 82d Cong., 2d Sess., 5 (1952)

Uotila, T. 2009. Patentti strategisena kilpailun välineenä. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys.

Visser, D. 2011. The Annotated European Patent Convention. Veldhoven, Netherland: Htelpublisher

Wijk, V. 2005. There May Be Trouble Ahead: A Practical Guide to Effective Patent Asset Management. USA, Maryland: Scarecrow Press

WIPO. 2012. The PCT Applicant's Guide, International Phase, Annex A, PCT Contracting States. Saatavilla: http://www.wipo.int/pct/guide/en/gdvol1/annexes/annexa/ax_a.pdf, Viitattu: 11.6.2012. Saatavuus tarkastettu 1.8.2012.

WIPO. 2013. Treaties and contractiong parties. Saatavilla: http://www.wipo.int/treaties/en/ShowResults.jsp?lang=en&treaty_id=2, Viitattu: 11.3.2013. Saatavuus tarkastettu 1.6.2013

WTO. 2013. Understanding the WTO: The organization Members and Observers. Saatavilla: http://www.wto.org/english/thewto_e/whatis_e/tif_e/org6_e.htm Viitattu: 11.3.2013. Saatavuus tarkastettu 1.6.2013

LIITTEET

Liite 1: Haastateltaville etukäteen lähetetyt kysymykset

Miten tarkasti koette, että keksinnön pitää olla kuvailtu prioriteettihakemuk-sessa, jotta sillä on validi etuoikeus Euroopassa?

Miten vapaasti sallitte hakemuksia muokattavan etuoikeudella?

Onko teillä ollut ongelmia tutkijan kyseenalaistaman etuoikeuden kanssa, kun etuoikeudella lisätty materiaalia?

Onko tärkeämpää saada etuoikeudeltaan validi patentti, jonka suoja-ala ei ole aivan optimi vai etuoikeudeltaan kyseenalainen patentti, jonka suoja-ala on juurikin se mitä tekniikan tason pohjalta voidaan laajimmillaan saada?