SisäsivuillaTÄNÄÄN

Nro 28 • Perjantaina 16. heinäkuuta 2004 55. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E

Kurkijokelaisen, hiitolalaisen ja karjalalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

Ken tuntee? sivulla ................... 3Muista ilmoittautua sivulla ............. 4Mitä ovat heinäkakut ...................... 5Matkalla sivulla................................ 6Lukukokemus sivulla ...................... 7Hiitolan juhlat elokuussa sivulla .... 8

Elisenvaaran asemakaavaisona?” ja esitti siinä omankatusuunnitelmansa. Hänoli saanut kirjoitukseensaaiheen, kun olin viitannutjossakin tekstissäni Elisen-vaaran asemakaavaan. Hänei uskonut sellaista olevanolemassa, mutta viittasimainitsemaani karttaan lo-pettaessaan tekstinsä: “Mei-tä elisenvaaralaisia kiinnos-taisi nähdä tuo Kurkijoki-museossa oleva kartta myöstämän lehden sivuilla.” Eh-käpä tämä toive pian toteu-tuu.

Tapio Nikkari on löytä-nyt Kurkijoki-museostatuon asemakaavaehdotuk-sen. Se on nimeltään ELI-SENV ARA rakennus suun-nitelma-luonnos. Sen onlaatinut Erkki Hyhkö jarakennushallituksessa se onkäsitelty 30.6.1942. Olensaanut Nikkarilta kaksi ko-piota keskustan alueen kaa-vasta. Ne käsittävät alueenaseman seuduilta seurakun-tatalon taakse Kurkijoentien varteen. Suunnitelmanpohjana on kartta, joka onlaadittu jo ennen sotaa ja jo-hon rakennukset on merkit-ty tarkasti ulkora-kennuksineen sen muotoisi-na kuin ne olivat, eikä vainneliöinä tai suorakaiteina.Toteuttaminen Elisenvaa-rassa sodan jälkeen olisi ol-lut helppoa, kun alueella eiollut taloja työtä hidasta-massa, sillä niitä olisi jäänytrunsaasti katujen alle. Tuho-tusta kylästä olisi vain tar-vinnut kaataa savupiippujaja raivata kivijalkoja ja katuolisi syntynyt nopeasti.

Keskustan kaavaKylän keskellä on emo

suojeluskunnan talolta Mi-krilän tien risteykseen kul-keva muita leveämpi pääka-tu. Sen alle jäisi paitsi Suo-jeluskunnan talon alue,myös Pöntysen talo, Höltäntalo ja eräät Mylenin ja Seu-rahuoneen luona olevat talotsekä osia monien talojentonteista. Samalla kylänkeskusta olisi siirtynyt jon-kin verran kauemmaksi rau-tatiestä.

Kurkijoelta tuleva pitkinViipurin radan vartta kulke-va nykyinen maantie päät-tyy kaavassa Kan-sallispankin luo ja jatkuurautatiealueen sisäisenä tie-nä asemalle. Tien varrellaolleet liikkeet olisivat jää-neet kauaksi keskustasta.Rautateiden alueen raja kul-kee pankin ja Väyrysen ta-kaa kasarmien ulkoraken-

nusten takana olevalle suu-relle viemäriojalle ja sitäpitkin asemalle päin. Terva-portintie olisi jäänyt var-maankin jalankulkijoille japyöräilijöille.

Aseman kohdalta avau-tuu leveä aukio alas entisenseurahuoneen suuntaan.Vartiokonttorikin jäisi senalle. Uutta poliisitaloa eikartassa vielä ole, mutta ta-loa rakennettaessa on tämäsuunnitelma varmasti otettuhuomioon, niin että se ontehty oikeaan paikkaan.

Yrityksen kentän luokseon piirretty pääkadun suun-tainen katu. Sen ja pääkadunvälillä on neljä rinnakkaistaviistokatua. Ensimmäinenlähtee asema-aukion kul-masta. Toinen katu eroaaMylenin ja Hanhinevan vä-lillä olevan tien puolivälis-tä, kolmas Hanhinevan luo-ta ja neljäs viimeisten kasar-mien tasolta. Kentän luonaoleva katu jatkuu Kurkijoenmaantien suuntaiseen, mut-ta sen koillispuolella kulke-vaan katuun.

Keski-Karjalan luota läh-tevä, meidän talon ohi me-nevä katu kulkee pitkin van-haa tietä ja ylittää Pöntysenpihassa olevassa risteykses-sä pääkadun. Se liittyy sa-halta alkavaan katuun, jokakulkee vanhaa tietä Lehtiönym. talojen ohi ja päättyymaantien vieressä olevaanuuteen katuun. Se tie, jokameidän kohdalta meni Väy-rystä kohti on myös suunni-teltu kaduksi valtion rajaansaakka. Pällärin talo jäisisen alle.

Nämä suunnitelmat oli-vat tuttuja jo vuonna 1943,kun me rakensimme räätäliSalmilta ostetulle tontilleomaamme. Muistan, kuinkaisä kertoi, että meidän ton-tin ja pääkadun väliin jääPöntysen puutarhasta sellai-nen kappale, ettei sitä voierillisenä tonttina rakentaa,vaan hänellä on mahdolli-suus se aikanaan ostaa jaliittää omaan tonttiin, jolloinsiitä olisi muodostunut kul-matontti. Tästäkartasta huo-maan, että näin olisi ollut.

Suojeluskunnantalon jaKurkijoen osuuskaupan alu-eelle muodostuisi laaja au-kio, jonka läpi Kurkijoenmaantie kulkee. Aukion ta-solta alkavat tien molemminpuolin rakennettavat saman-suuntaiset pienemmät ka-dut, joista oikeanpuoleinenkulkee Peltolan, Hämäläi-sen ym. talojen takana.Vasemmanpuoleinen yhtä

Tietolähteet

Teoksessa Kurkijoki so-dasta evakkoon (s. 260) ker-rotaan, kuinka huhtikuussavuonna 1942 perustettu Eli-senvaaran jälleenrakennus-yhdistys keskusteli ja tekiesityksiä monista tärkeistäjälleenrakentamista ja muu-ta toimintaa koskevasta asi-asta. Yksi sellainen oli ase-makaavan laatiminen. Kir-jassa sanotaan: “Yhdistysehdottikin tie- ja vesiraken-

nushallitukselle entisen Eli-senvaaran suojeluskunnantalon luota pohjoissuuntaanlähtevän ja Mikrilän tiehenyhtyvän pääkadun rakenta-mista. Tie- ja vesirakennus-hallitus lupasi panna asianvireille ensi tilassa. Suunni-telmaa ei kuitenkaan ehdittytoteuttaa. “

Asemakaava-asiaa käsit-teli Eino Toiviainen13.11.1998 Kurkijokelai-sessa kirjoituksessaan “MitäElisenvaarasta olisi tullut

kaukana tien toisella puolel-la olevien talojen takana jase päättyy Yrityksen kentänpäädystä tulevaan katuun lä-hellä yhteiskoulua. Risteyk-seen muodostuu soikea au-kio. Sen ja yhteiskoulun vä-lissä on puistoa, joka jatkuuKurkijoen maantien varttaseurakuntatalon taakse.Puistoalueeksi olisi jäänytmyös pääosa siitä metsästä,jonka läpi kentän luota yh-teiskoululle kuljettiin.

NimiehdotuksiaKatuja on paljon ja tässä

on esitelty vain muutamia.Mikä siellä olisikaan nytasua, jos olisimme saaneetrakentaa kylämme tai tule-van kaupunkimme tuonsuunnitelman mukaan. Kaa-va houkuttelee antamaan ni-miä eräille kaduille. Leikit-telenpä lopuksi nimeämällämuutaman.

Keski-Karjalan luota al-kava “meidän katu” ei voisiolla muu kuin Pöntysenka-tu. Ovathan sen varrella ole-vat tontit Pöntysen tilastalohkottuja. Pääkatu veisiheidän pihastaan puolet jahalkaisisi pellot. Maan vilje-lemisestä tuskin olisi tullutmitään. Tila olisi hajonnuttonteiksi ja kadonnut. Ka-dunnimenä Pöntysen nimiolisi sentään jäänyt elä-mään.

Yrityksen kentän päädys-tä alkavan, lähelle yhteis-koulua kulkevan kadun,omistaisin koululaisille. Sekulkee osittain samaa väy-lää, kuin metsässä olevakoululaisten käyttämä pol-ku. Sitä pitkinhän asema-seudun koululaiset kulkivatvanhalle koululle ja yhteis-koululle, joten sen nimeksisopisi Koululaistenkatu.Koulukatu olisi tietystimyös sopiva, mutta niitä onkaikkialla. Niissä on huomi-oitu se, että koulurakennuson kadun varrella eikä sitä,että tuota katua käyttävätkoululaiset.

Keskustan neljä saman-suuntaista katua tarvitsevatyhteisen nimistön. Mihinsarjaan kuuluisi neljä ni-

meä? Esimerkiksi Väinä-möisen, llmarisen, Jouka-haisen ja Kullervonkadut.Tai jos haluttaisiin Kaleva-lan naisia, niin sieltä löytyi-sivät mm. Kyllikki, Aino,Marjatta ja Tellervo.

Nykyinen, rautatien vie-ressä kulkeva tie valtion ra-jaan saakka voisi olla EinoLeinonkatu. Asuihan hänvähän aikaa Kansallis-Osa-ke-Pankilla ja kirjoitti ru-nonkin tien näkymistä. To-sin Elisenvaa-ran osuus Lei-non elämässä on hyvin vä-häinen. Valtion alueelle jää-vä osa olisi varmaanRautatienkatu, mutta sillevoisi antaa myös vanhojenaikojen muistoksi nimenEvakontie. Sitä pitkinhänmonet evakkokuormat kul-kivat asemalle.

Kylän läpi kulkeva muitaleveämpi päätie houkutteli-si antamaan nimeksi Valta-katu, mutta se osoittaisi vainmielikuvituksen puutetta.Se sanoisi sen minkä silmänäkisi, että katu on kooltaan“valtava” tai on muita tär-keämpi. Kai sille puhuttele-vampi nimikin löytyisi. Ka-dun mahtavuutta ja tärkeyt-tä voisi kuvata esimerkiksiKmjalankatu, Laatokankatutai Vapaudenkatu, joihin ni-miin sisältyy muutakin kuinsuuruus.

Ulkomailla on usein ka-tuja, jotka on nimetty jonkintietyn päivän mukaan. Sa-maa tapaa noudattaen antai-sin asemalta alaspäin johta-valle aukiolle nimen“Kesäkuun:XX päivän au-kio”. Sen ympärillähän suu-ren pommituksen tuhot oli-vat pahimmat ja samallealueelle ja sen läheisyyteentuli pommeja lähes jokaises-sa pommituksessa, sillä ase-mahan oli niiden kaikkienosoite. Kun joskus menem-me sinne takaisin, niin ni-meksi otettaisiin se päivä-määrä, jolloin palaamisenmahdollistava asiakirja alle-kirjoitettaisiin. Se jäisimuistuttamaan myönteises-tä, iloisemmasta historianpäivästä.

Olavi Kallioniemi

Perjantaina 16. heinäkuuta2 – 2004 – N:o 28

16.7.2004

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖ

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitus

Toimitus: Päätoimittaja Maire Soiluvaja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Konttori: Vesikoskenkatu 13 As 21, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh. (02) 762 2551Matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättäjääneistä numeroista ei suoriteta korvausta. Lehden vas-tuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sat-tuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituksestamaksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)

Etusivu ............ 60 centtiä/mmMuut sivut ....... 45 centtiä/mm

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alen-nus. Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse an-nettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa.

TILAUSHINNAT:vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

E-mail:toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana onjoitakin kaksoisnumeroita juhlapyhien aikoihin.Painosmäärä 2000 kpl.

Onnellisia ne,jotka saavatvoimansasinusta

Hartaus sunnuntaiksi 18.7.

Miten me muistamme?

Kuolleita

Suomalaiset tavattuaan uuden ihmisenkysyvät hyvin nopeasti, että mitäs teet työk-sesi. Italialaiset kysyvät missä asut.

Suomalaiset ovat aina olleet hyvin työ-orientoituneita, työmoraali on ollut hyvä jatyötä on paiskittu myös vapaa-aikana. Suo-malaisten muistokirjoituksistakin sen nä-kee, niissä tehdään hyvinkin tarkkaan sel-koa siitä mitä työtä ihminen on elämänsävarrella tehnyt.

Minunkin mummuni halutessaan kehuaminua, sanoi, että sinä olet riuska työihmi-nen. Se ei aina nuoresta tytöstä tuntunut ko-vinkaan suurelta kehumiselta, mutta nyt sentoki ymmärtää, että mummulle se oli hyvin-kin suuri kehuminen.

Työ on tärkeää ja sen hyvin tekeminen.Kuitenkin uskon, että pitkällä juoksulla vie-lä tärkeämpää on se, millainen ihminen on

Rakkaamme

HiljaToiviainens. 14.5.1912 Kurkijoellak. 11.6.2004 Turussa

Kaipauksella muistaenSukulaiset ja ystävät

Kuolemaa ei enää ole,ei murhetta, valitusta eikä vaivaa,sillä kaikki entinen on kadonnut.( Ilm. 21:4)

Siunaus toimitettu läheisten läsnäollessaTurun Pyhän Ristinkappelissa. Kiitämme osanotosta.

Vanha intialainen tarina kertoo soturista, joka löysikotkan munan. Hän vei sen kotikyläänsä ja pani kananpesään. Aikanaan kotkanpoikanen kuoriutui ja varttuimuun pesueen kanssa. Se oppi kuopimaan maasta sieme-niä ja hyönteisiä, kiskomaan matoja, kaakattamaan jakotkottamaan. Kananpoikien tavoin se pelästyi kaikkiakuvittelemiaan vaaroja ja lensi kömpelösti matalalla ly-hyitä matkoja.

Kului vuosia. Eräänä päivänä se vilkaisi ylös ja näkimahtavan luontokappaleen leijuvan kevyesti pilvettömäl-lä taivaalla vuorten yläpuolella.

-”Miten uljas lintu! Mikä se on?”-”Se on kotka, lintujen kuningas. Parasta, kun unohdat

sen. Sinusta ei voi koskaan tulla samanlaista.”, kaakatti-vat kanat.

Niin kotka unohti näkemänsä jatkaen kaapimistaan.Eräänä päivänä se kuoli luullen olevansa yhä kana.

-”Etkö jo ole oppinut, etkö kuullut,että Herra on ikui-nen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, eiuuvu...kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voi-man, he kohoavat siivilleen kuin kotkat.” (Jes. 40:28-31)

Pyhä Henki annettiin soveltamaan ristin siunauksia jo-kaisen Jumalan lapsen elämään. Hän ei hanki anteeksi-antoa synneillemme. Sen teki Jeesus. Mutta Pyhä Henkiantaa voiman, voiman ilmentää Jumalan rakkautta maa-ilmassa. Hänen tehtävänä on uudestisynnyttää ja käytän-nössä toteuttaa Lunastajamme ristillä aikaansaatu pelas-tus. Jokainen ihminen on joko myönteinen voima hyväksitai kielteinen voima pahaksi. Sanamme, äänensävymmeja ilmeemme vaikuttavat joko kannustavasti tai kielteises-ti. Vaikutuksemme vetää myös muita samaan suuntaan.Jeesus lupasi seuraajilleen voiman vaikuttaa lähimmäi-siin myönteisesti.

-”Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavatelämän veden virrat, niinkuin kirjoituksissa sanotaan.”(Joh. 7:38)

Joskus kuulee sanottavan jostain henkilöstä, että hänon kuin “raikas tuulahdus”. Mihin tahansa hän menee-kin, hän tuo mukanaan valoa ja iloa. Hänen lähellä onhelppo olla. Jumalan tarkoitus on, että hänen lapsensaolisivat tällaisia raikkaita tuulahduksia sekä maailmassaettä seurakunnissakin.

Ikääntyessämme voi välillämme huomata suuriakineroavaisuuksia, myös Jumalan lapsiksi tunnustavien. Iänmyötä monet tulevat ihanan rakastaviksi ja lempeiksi.Osa menee taas päin vastaiseen suuntaan, ja he muuttu-vat yhä itsekeskeisimmiksi, äreiksi ja tyytymättömiksi.Vuosikymmenien karttuessa ja voimien vähentyessä pinta-kiilto rapistuu, eikä silloin voida enää peittää todellistaluontoaan.

Kun taas Jumalan läsnäolo ja Pyhän Hengen siunauslepää kuolemankin hetkellä heidän yllä, jotka ovat päivit-täin vieneet heikkoutensa Jumalalle, joka puolestaan lu-pauksensa mukaan on antanut heille voimansa. Heidänkohdalla on toteutunut Raamatun sana:

-”Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta.”(Ps.84:6)

Raili Poutanen, Vampula1. Minkä ”sodan” sai aikai-

seksi Berliinin saarto1940-luvun lopulla?

2. Millä toisella nimellä vesi-värimaalausta kutsutaan

3. Mikä laite Ukko-Pekkaon?

4. Mistä kaupungista pizzalähti valloittamaan maail-maa?

5. Minkä maan suojeluspy-himys Pyhä Tapani on?

6. Kenen puoliso NadezhaAllilujeva oli?

7. Paljonko Islannin pinta-alasta on jäätiköitä?

8. Mitä alkuainetta käyte-tään suojana mm. rönt-gensäteilyä vastaan?

9. Minkä meren Suezin ka-nava yhdistää Välime-reen?

10. Mihin mereen laskeeTonava?

Karjalan Liiton ja senjäsenseurojen tilaisuuksiavuonna 2004Tilaisuudet KarjalatalollaHelsingissä ellei toisinmainittu. Karjalan Liitto ry,Käpylänkuja 1, 00610Helsinki, puh. 09-7288 170

17.-18.7. Johannes-juhlat,Kaarina

17.-18.7. Vpl. Pyhäjärvi-juhlat, Äetsän Kiikassa,ks. www.vplpyhajarvi.fi

20.-24.7. Neljä luostaria -Laatokan ympäri: karja-lan luostarielämää – ih-meitä tekeviä ikoneita –muinaiskarjalaisia riitte-jä – Laatokan alueenluontoa

21. tai 22. - 23. tai 25.7.Kesämatka Terijoelle,ks. www.terijoki.info

22.-25.7. Suojärven pitäjä-juhlat, Suojärvi

Tapahtuma-kalenteri

17. la Ossi, Ossian18. su Riikka19. ma Saara, Sari, Salli

Salla, Sara20. ti Marketta, Maarit,

Reeta, Maaret, Reetta,Margareetta

21. ke Johanna, Hanna,Jenni, Jonna, Jenna,Hannele, Hannee, Joanna

22. to Leena, Leeni,Lenita, Matleena

23. pe Oili, Olga

– Loimaan Seudun Karjalaseuranteatteri-ilta to 19.8.klo 21 Kertun-mäele yönäytökseen. Ilmoittautu-miset Maijalle myöhemmin ilmoi-tettavana ajankohtana.

Elisenvaaran marttakerho kutsuttuMarttapäivän viettoon JoenperänPohjan tilalle ma 26.7.kl0 17 . Kyy-tiä tarvitsevat yhteys Alliin puh.7621 840.

Muistettavaa

Torin läheisyydessä, sisäänkäynti Nordean jaSaraSportin välisestä porttikäytävästä, 2. kerros.Puh.not entiset (02) 762 2551, 050-521 3336E-mail: toimitus@kurkijokelainen.inet.fi

Ilmoitusfaxit:(02) 7622776

UUSI OSOITE: Vesikoskenkatu 13 As 2132200 LOIMAA

HUOM! Kurkijokelaisentoimitus on muuttanut.HUOM!

Seuraava kysely on tullut www.kurkijoki.fi:n web-masterille: Isoäitini Iida Ylistö (ent.Lukka) etsii tieto-

ja ystävästään Lyyli Heinosesta, joka oli Vätikästäkotoisin. Ammatiltaan hän oli kampaaja. Kaikki yhte-

ystiedot tervetulleita! Vastaukset pitää lähettää sähköpostiosoiteeseen : kajuis@utu.fi

ETSITÄÄN LYYLI HEINOSTA

kokonaisuudessaan. Toivoisin, että omaanmuistokirjoitukseeni joku voisi kirjoittaa,että hän oli hyvä ihminen tai mukava ihmi-nen – toivottavasti voin vielä kasvaakinniin, että tuollaiset määreet paikkansa pitäi-sivät. Eikä se, vaikkei muistokirjoitusta-kaan, kunhan joku vain muistaisi niin.

Tämä aihe tuli mieleeni kun toimitukseentuli kirje, jossa oli Hilja Toiviaisen kuolinil-moitus. Mukana oli myös kielto, että hän olikieltänyt kaikki muistokirjoitukset. Vaikkakirjoitettavaa hänestä olisi vaikka kuinka japaljon. Eniten siksi, että hän nimenomaanoli hyvä ja lämmin ihminen. Tulen ainamuistamaan hänen kannustavat, kauniit sa-nansa aloittaessani ja hänen kiitoksensa leh-destä.. Hilja Toiviainen on yksi ihminen,jonka kaltainen haluaisin olla. Tulla muiste-tuksi lämmöllä!

Maire Soiluva

Perjantaina 16. heinäkuuta 2004 – Nro 28 – 3

N:o 28. Lauantaina heinäkuun 17. p:nä 1954

ASKELEETLapsena lyhyin horjuvin askelin aloitin.Kolkemus karttuipian astelin varmemmin.

Nuorena keveätolivat kaikki askeleet,niitä ei esteetpaljon hidastaneet.Aikuisen askelinastelin varmana, vakaana.Suurin kiire ja hoppulie ollut jo takana.Vanhana hitaammat ovat jo askeleet,kun elon iltapuoleen vuodet on ehtineet.Jolkainen otettu aske1, k kuului elämääni.Kaikista niistä kiitänkumarran harmaan pääni.

Terttu Ketola

Kevyesti 17 vuotta oli minulla ikää, kun sotaan lähtö koitti, eikäsiinä ihmetelty mitään, kun saapunut oli kutsukortti. Se oli12.4.1943, kun Lahdenpohjan kauppalaan merimieskasarmilIetultiin, siellä herra korpraali meidät melkein sylihinsä sulki. Sieltäsaatiin uudet vähän käytetyt vaatteet, eikä niitä soviteltu missää,pääasija oli vaan, kun poika sopi siissää.

Eihän me sillon saatu ajatella ihte mittää, kaikki meille sanottiin,mitä tehhä pittää. Muodottomiksi lihamöhkäleiksi ne sanokinmeitä, vaikka herroiksi myö puheteltiin heitä.

Asekoulutus jäi meillä pieneksi, kun oli aikaa vähän, valmista täytysaaha sotaan tähän, Mutta henkinen ja uskonnollinen puoli olitäytellistä, - kun pientä roskaa peitehuovan päällä kannettii kuusmiestä ja käskystä Herraa hyvää kiittäkää laulettiin. Tämä oli herrakorpraalin tahto, hymy huulessa kaverit sitä kahto.

Päästiin myö sentää Lumivaaraan leirille metsän sissää, opetettiinsiellä meitä heittämää käsikranaatteja niin ku pittää.

Mie en millonkaa tahtonu oppii mittää, ei se korpraali antanuminu etes niitä ranatteja kätessä pittää. Sain minä sentään sellasenvanhan venäläisen kiväärin, mutta eivät uskaltaneet minullepanoksia antaa, vaan oli se silti hankala mehtässä kantaa, kun pitisiellä niinku henkensä eestä juosta, eikä jalat meinanu irrotasuosta.

Näin meistä aIko tulla sotilaita uhkeita, uskallettiin jo vähävilkuilla sivuille tyttöjä muhkeita.

Tuli sitte se valan vannomispäivä, johon Ylipäällikkö Mannerheimoli tullu mukaan, häntä ennen meistä ei ollu nähny kukaa. Kyllämies oli komee ja ja jäykkä, näytti siltä, että ei taivu kuin vähänpolvesta ja ja käsi nousi kuin suuntaviitta, näin oli nähnykeittiötyttö Riitta.

Tämän jälkeen ammattinimi oli tykkimies ja sitä minä ylpeenäkaksi ja puoli vuotta kannoin ja kaiken tarmoni isänmaan hyväksiannoin.

Vanhuus ja muisti tekee monessa asijassa tenää, on asijoita joistamuistaa vaan alun, mutta loppua ei muista enää, siksi jätänalokasajan tähän ja jatkan muuten viellä vähän.

Nyt kun olimme jo valmiita sotatyömiehiä niin rintamallahan meitätietysti vietii, onneksi se oli Valamon saarija siellä tietystipuolustettiin jokaista aarii. Joskus mäntii kallion sissää ja ammuttiihirveen suurella tykillä, ryssä vapis vastarannalla

ja myö tietysti kallion sisässä pehmosella sannalla.

Vartiointi oli jatkuvaa työtä, sitä tehtiin pitkin päivää sekä yötä.Miulla on muita lahjoja kovin vähän, niin nuo unilahjat on ainaollu hyvät ja niitä piisaa vielläkin yhä. Tästä ainoosta kunnonlahjasta sotaoikeus anto miulle kaheksan kuukauttakuritushuonetta sodan jälkeen kärsittäväksi, taikka vettä ja leipääjärsittäväksi.

Aarne Elolampi

Sotilasurani muisteloita

Aika tekee tehtävänsäVanhuus tekee tepposia mulle, siitä aijon kertoaystävä sulle. Oli aikomus kasvattaa ajan kuluksi jailoksi kukkaa, mutta nyt se vaan pituutta kasvaa jaja metrin mittaisa lehtiä pukkaa, eikä vielä ole tullutyhtään kukkaa.

En ymmärrä, puuttuuko minulta ammattitaitoo vaionko tämä vaan huonoa tuuria aitoo. Näin vanhanakait pehmijää ihmisen luonto, muistan, että nuorenase oli kuin kalan ruoto. En osannu luonnossa kukilleantaa mitään arvoo, voin tyhmyyksissäni niitä vaikkajalkoihini tarpoo.

En tiedä, onko minulta menny loppukin järki, kunkukkien kasvatuksesta on tullu minulle työ niintärkii. Olen kauheen mielessäni siitä, jos joku älyääkehua niitä, että oletpa Sinä ukko tässä kukkienkasvatuksessa ihan ässä.

Nyt sattumalta sain tietää, että kukkani ei olekaankukka, vaan panaanipuu ja sehän vetikin minultaleveeksi suun.. Panaanin hinta on nytkin kova,olishan se mukava, jos puusta tulis sato oma, josvaan sää suosii meitä, en vielä toivoa heitä.

Maastahan heltii elämänleipä, huomaamme taas,ettei Herra meitä heitä. Kemikaalit on ihmisenkeksintö suuri, mutta niihin ei meijän kannataluottaa juuri.

Tässä nyt sitä vähä kerrassaan pehmeää pää, ettäkohta ei kuule eikä nää. Tällänen on vanhan kohtaloollu aina, mutta ei se enää minun päätäni paina.Ihminen kasvaa vaatimusten mukaan, eikä sitä voiestää kukaan.

Aarne Elolampi

KavuttaakoKavuttaako,kavuttaakoku nii itkii tyrskät ?Älä huoli turhii,uskot siekyl kaik ajastaa selvii.Tähäkö maalima kaatuis?

Älä usko kaikkii sopottaijiiniitähä on, luikuri poikii,hyö suustaa laskoot vaik mitä.Riittää onne onkijaakaiken maaliman kulkijaa.

Kaho ens kerral etteesälä anna heijä narrataälä siijä heit silmissäs.Kyytii humpuukin haastajilpainukoot tiehensä, livohkaa.

Anna

Kuvassa on Kiiskilän paimenia ja vieraita vuodelta 1925.Olisivatko paimenten nimet tiedossa? Tiedot kuvasta pyyde-tään osoitteeseen Kurkijokimuseo, Kojonperäntie 446, 32260Kojonperä tai puhelimitse 050-4036050 Maria Kauppinentai sähköpostilla kurkijokimuseo@auria.net.

Ken tietää? Kuva Kurkijokimuseon kokoelma

Perjantaina 16. heinäkuuta4 – 2004 – N:o 28

LAUANTAINA 24.7.

UudistetunKURKIJOKI MUSEON AVAJAISETKlo 14.30 Linja-auto lähtee kaupungista Hirvikosken kautta museolle.

Lähtö Nordean edestä 14.30,Hirvikosken Siwan luona 14.40,kunnantalon edessä 14.45.Ilmoittautuminen bussikuljetukseen20.7. mennessä, p. 02-7622 551

Klo 15 AvajaisetJuhlapuhe: Varsinais-Suomen museot ry:n

puheenjohtaja Anne SjöströmMuseon esittelyKahvitarjoilu, Kurkijoen Marttayhdistys

MUISTOJEN ILTAMATKlo 19 Hirvihovissa

Illan avaus Kurkijoki –Säätiön hallituksen puheenjohtaja Anna-Maija Nurminen-Lempinen.

Näytelmä Keträpuun sijoille. Kirjoittanut Leena virtanenTanssia Tarja Lejon tanssittaa.

Rummunsuon Marttakerhon kahvio auki kokoillan.

KurkijoenPitäjäjuhlat

SUNNUNTAINA 25.7

MESSUklo 10 Kanta-Loimaan kirkossa

Ehtoollisjumalanpalveluksessa saarnaa rovasti Pertti Luumi jamusiikissa avustaa Riitta Poutanen viulu, Antti Poutanen sello jaHeikki Poutanen urut ja piano. Tekstit: Maija Inki ja Kaarlo Kojo.

RUOKAILUKlo 11.00-12.30 Seurakuntatalo

Kanta-Loimaan seurakuntatalolla, Kurkijoen Marttayhdistys,hinta 5 euroa. Ilmoittautuminen 20.7. mennessä p. 02-7622 551

PÄIVÄJUHLAklo 13 Hirvihovissa

Musiikkia Karelia kvartettiSaatesanat Eino VepsäKukkatervehdykset Leena Virtanen ja Lauri Laukkanen

Saini ja Martti RepoYhteislaulu Karjalaisten lauluTervehdyssanat Pertti Hartikka, KurkijokisäätiöMusiikkia Karelia kvartettiJuhlapuhe Kansanedustaja Markku LaukkanenMusiikkia Karelia kvartettiPuheenvuoro FM Kirsi Niukko: Rajamaamaisemat tutkimushanke.Puheenvuoro Eila Jantunen, Evakkolapset ryVäliaika 1 tuntiYhteislaulu Varsinaissuomalaisten lauluTervehdys Tarja Kiviniemi, Loimaan khVaik´syvän märkänis! Näyttelijä Kaija KiiskiMusiikkia Karelia kvartettiPakina Arvi HeinonenPäätössanat Arja Schwartz, Kurkijoen Marttayhdistys.Yhteislaulu Maamme

Kahvion hoitaa Kurkijoen Marttayhdistys.

KA

NTA

- LO

IMA

AN

TI E

Opintie

Opistontie

Kuusitie

Mestarint

ie

Suojasto

ntie

Urheilu-

kenttä

MuseoSeura-kuntatalo

Opintienkoulu

HIRVI-HOVI

KUNNAN-TALO

LOIMAANEVANKELINEN

OPISTO

KANTA-LOIMAANKIRKKO

NÄYTTELYT HIRVIHOVISSAMarketta Uusikartanon (os. Kuosa) Kurkijokiaiheisia maalauksia esilläja myynnissä. Kalakurkien valokuvanäyttely vuosien varrelta.

MYYNTIPÖYTIÄKurkijoki-Säätiön, Kurkijoki-Seuran, Loimaan Seudun Karjalaseuran jaKalakurkien myyntipöydät täynnä mielenkiintoisia tuotteita, mukaviatuliaisia kotiinviemiseksi ja lahjaksi.

HUOM! HUOM!Juhlat järjestetään tänävuonna siis kokonaisuudes-saan Loimaan kunnan kes-kustassa, Hirvikoskella.Yöpymispaikan tarjoavaopisto, kirkko, seurakunta-talo ja juhlapaikka Hirvihovisijaitsevat kaikki kävely-matkan päässä toisistaan.Kaikkiin juhlia koskeviintiedusteluihin vastaa MaireSoiluva Kurkijokelaisentoimistolla p. 02-7622 551.

Jo jännittää, tuumivat Leena Virtasen kirjoittaman Keträpuun sijoille-näytelmän näyt-telijät. Kuvassa Vasemmalta pöydän ääressä Sirkka Lukka, Varpu Ojala, Kaija Joen-suu. Takana vasemmalta Heikki Laine, Martti Meskanen, Matti Tapio, Leena Virta-nen sylissään lapsenlapsensa Meeri Ojala ja vieressään Elina Keloniemi-Hurttila.Näytelmässä ovat mukana myös Marjukka Laine, Karoliina Laine ja Oskari Ojala,mutta kuvanottohetkellä heillä oli vielä muita kesälomakiireitä.

ILMOITTAUTUMISET: Jotta kyytipaikkoja riittää kaikille ja martat valmistavatsunnuntaiksi oikean määrän ruokaa, pyydämme ilmoittautumiset Museollemenevään linja-autokuljetukseen ja sunnuntain ruokailuun puhelimitse 02-7622 551 tai sähköpostitse toimitus@kurkijokelainen.inet.fi viimeistään 20.7.mennessä. Puhelimessa on vastaaja, jonne voi jättää varauksen, ja toimisto onavoinna tiistaisin ja perjantaisin klo 9-14.

YÖPYMISET: Loimaan evankelinen opisto tarjoaa rauhalliset ja mukavat yöpy-mistilat. Yöpyminen maksaa 17 euroa, liinavaatteet opistolta 3 euroa ja sun-nuntaiaamun aamupala 5 euroa. Varaukset p. 02-7627217 arkisin klo 8-15.

Perjantaina 16. heinäkuuta 2004 – Nro 28 – 5

Elämä on koettelemusta.On ollut. Tuleeko olemaanmyös jatkossa. Pitääkö ollanäin? Eläinkunnassa ravin-non saaminen näyttelee pää-osaa eläinten keskinäisessähenkiinjäämisessä. Syö taitule syödyksi. Yleensä suu-remmalla ja vahvemmallaon yliote muutamia eläinla-jien poikkeuksia lukuunot-tamatta. Ihmiskunnassa us-konnon- ja taloudellisenvallan tavoittelulla on ollutsuuri vaikutus maailman ke-hitykseen. Taisteluiden väli-neenä on käytetty aina sa-nanvoimasta äreimpään tu-hoaseeseen saakka. Useinmyös suurempi on ollut vah-voilla - Davidin ja Goljatinvälistä yhteenottoa lukuunottamatta. Tapahtuukohanihmiskunnan kehityksessäkoskaan järkiintymistä, yh-dessä elämisen tasavertaistahyväksymistä, ennen suu-rempia luonnonmullistuk-sia. Ihmiset riitelevät. Puo-lueet syyttelevät toisiaan.Ammattijärjestöt eivät tah-do saada sovituksi asioitaanyhteisymmärryksessä. Ontarvittu välittäjää ratkaise-maan kiistoja. Jokin jää siltikaivertamaan kun ahneus on

suuri. On haluttu olla maail-man parantaja puuttumallatoisen valtionkin asioihin.Kouluissa on voitu huonostijne.

Tasa-arvoKun esim. viime aikana

on ollut esillä mahdollinenpalkkojen alentaminenmuuttuneiden olosuhteidenvuoksi, niin ollaan heti il-moittamassa, että ei voidahyväksyä sopimusten mur-tamista. Sopimukset teh-dään yleensä määräajaksi, jaasioista neuvotellaan uusisopimus. Ammattiyhdistys-liike on ollut usein murta-massa sopimuksia keskensopimuskauden. Tämän ta-paisella toiminnalla ei oletulevaisuutta. Kuitenkin onnäkyvissä jo ollut uuden-tyyppistä toimintaa järjestö-ja työyhteisörintamalla.

Varustamotoimintaa onhäiritty pysäyttämällä meri-liikennettä mm. maksettujen“alhaisten” laivoilla työs-kentelevien palkkojenvuoksi, vaikka ko. tapauk-sissa merimiehille on mak-settu jopa kymmenkertaistaoman maansa palkkatasoonverrattavaa palkkaa ja anta-

malla mahdollisuus työs-kennellä sen eteen. Koskaanei saavuteta kaikkia tyydyt-tävää ns. tasa-arvoa työsuh-teissa. Edelliset pari esi-merkkiä ovat vain muutamamaininta siitä, millaista ke-hitys on ollut ja jos samatapa jatkuu, pian tullaan ti-lanteeseen, jonka jälkeen“kolmikantakaan” ei toimi -lieneekö kunnolla toiminut-kaan edellisiä esimerkkejätutkailtaessa. Suomessa ontultu hyvinvointivaltion“aallonharjalle”, josta seu-raa taantumaa koska ei saa-da kaikkia kansalaisia “lau-talle” mukaan. Ankkuri onlaskettava ja on tehtävä työ-tä.. Hyvinvointia ei voidajakaa ilman työntekoa. Vali-tettavasti maailman luon-nonvarat jakautuvat epäta-saisesti. Joidenkin kansojenkohtalona on asua karuillaaavikoilla ja joidenkin luon-nonrikkailla ja hyvillä seu-duilla. Hyvän saaminen jajakaminen ilman työntekoaei voi tasaisesti jatkua. Onmyös ymmärrettävä, että ke-hityksessä välillä tapahtuuhidastumista jopa taantu-mista ja myös nopeutumis-ta.

OpintieKouluelämän kehittymi-

sessä on ollut monenlaisiavaiheita. On puhuttu suuris-ta luokista ja työtilan ahtau-desta. Vanhemmat koulujakäyneet muistavat kuinka“tilanahtaudesta” huolimat-ta opetus sujui hyvin. Ny-kyisin ovat mm. jopa psyko-logit puhuneet ja osoittaneetkäsiään viittoen ja kurottaenyhden oppilaan tarvitsemaatilantarvetta koulussa, jottakoulutyö sujuisi hyvin. Oit-tisen jälkeen luisuttiineräänlaiseen muka koulutoi-mintaa parantavaan kokei-lunhaluun, joka on kestänytmuutaman sukupolven ajan.Ei opetustilan suuruus oleopetustyön kannalta olen-naista, vaan opetusjärjestel-mä kotikasvatusta myöten.

Maailman menoa pätkittäinKotikasvatus on hyvin laajaasia ja monesta seikasta riip-puvainen. Siihenkin vaikut-taa suuressa määrin myösvaltiovallan ohjailu ja toi-minta. Katso ja ajattele seu-raavaa kirjoitusta oikeudes-ta. Jo on kuitenkin havah-duttu ja aloitettu koulutoi-mintaakin järkeistämäänmonenlaisten kokeilujen jäl-keen.

OikeusOikeuslaitos on saanut

merkillisiä piirteitä käytän-töönsä. Rötöksistä ei oletuomittu enää lakia sovelta-en vaan usein tulkinnan mu-kaan, lievimmän tulkinnanmukaan, tai tuomio on ollutvapauttava. Laki menettäämerkityksensä jos sitä ei so-velleta vaan tulkitaan (tuo-maritkin puhuvat lain tulkit-semisesta). Esimerkkeinä ri-koksentekojen tuomioistaon paljon. Toistuviakin ri-koksentekoja on ratkaistu“tulkinnan” mukaan. Joedellisessä hallituksessa oi-keusministeri sanoi eräässäTV-lähetyksessä eduskunta-istunnosta, että valtiolle tu-lee kalliiksi antaa tuomiolain pykälien mukaan siksikohtuullistetaan tuomioita(sama oikeusministeri istuuhallituksessa edelleen -vaihdettakoon jo miestä).Kohtuullistaminen lieneevielä tulkintaakin kyseen-alaisempi ratkaisu - vapaut-tamiseen asti. Onkohan kan-sanedustuslaitoksessa oike-usoppineita liian paljon, kunkäytäntö on mennyt huo-noon suuntaan. Yhä pahem-paan tilaan ollaan menossakuvatulla tavalla jatkettaes-sa!

SodatMaailmassa sodat aina

vaan jatkuvat. Kansat vaati-vat yhä enemmän hyvin-vointia ja valtaa, joka aihe-uttaa ristiriitoja varsinkin“ylisuurissa” valtioissa. Ke-hityksen hyvä suunta olisiantaa valtioiden jakautua“luonnollisella” tavalla itse-näisyyteen asti, niin kuin onjo olemassa hyviä esimerk-kejäkin.

Sodista julkaistuja histo-riankirjoituksiksi tarkoitet-tuja kirjoituksia ja kirjoja onilmestynyt paljon (osa kau-pallisiksi tarkoitettu).

Kun viime aikoina mm.mediassa on tuotu julki Suo-men sotien asioita, tuota-koon esille myös erään vä-hän kirjallisuudessa ja julki-suudessa olleen pataljoonanvaiheita jatkosodassamme -nimittäin 31.8. 1941 perus-tettu Er.P.21.

Todettakoon ensiksi hil-jattain TV:ssä uusintanakinesitetty jatkosodan v.1941alkuvaiheista, jossa käsitel-tiin 19D JR 37 Kyrönmaanpataljoonan miesten traagi-sia sodankäynnin vaiheita12-13.7.41, komppanioistayli 1/3 tuhoutui. Menetyk-siin johtaneita seikkoja onselitetty sotilaille annetustapuolustuksellisella - eihyökkäyksellinen koulu-tuksella. Olen asevelvolli-suuden suorittaneena ym-märtänyt, että sotilaspalve-luksessa annetaan myöshyökkäyksellistä koulutusta.Siksi edellinen julkisuudes-sa esitetty selitys on ristirii-dassa totuuden kanssa. Vas-tustajan puolustus tiedettiinvarmasti olevan vahvastiasemissaan, joten sitä oli vä-kivaltaisesti saatava liikku-maan. Tällöin se oli tehtäväsuurin uhrauksin. Sama tak-tiikka oli Er.P 21 (loka- jou-lukuussa v.1941 III / JR 26)joukkojen toiminnassa.

Er.P 21 vaiheista syksys-tä v.1941 on kerrottu TopiVaaran kiIjasta “Pärmin pi-rut”. Siinä mainitaan, ettäRiihimäellä 9.9.1941 lastat-tiin junaan pataljoonan ver-ran sotilaita pääteasemanaSuojoki ja sieltä edelleenrintamalle. Er.P 21 (IWJR26) taisteluiden toiminta pe-rustui useaan sodankäynninerikoistoimiin. Päätoimintaoli toisten joukkueidenavustaminen kärkiyksikköi-nä, kun niiden eteneminenpysähtyi. Näin saatiin auk-koja joukkojen etenemisel-le. Tämän kaltainen “väki-valtainen” sodankäynti olierikoisen tuhoavaa myösomissa joukoissakin. Patal-joona koostui hyvän koke-

muksen saaneista upseereis-ta ja aliupseereista, sekä erilaitoksista Köyliöstä, Suke-valta, Pelsosta ja Mikkelistävapautetuista asekelpoisistamiehistä. Yhdeksän kuu-kautta rintamalla toimittu-aan alussa sotaan lähteneis-tä 28:sta upseerista kaatui14, vain kolme palasi vahin-goittumattomana rintamalta.Täydennyksiä jouduttiinsuorittamaan usein. Tilannekaatuneiden aliupseerien(yli puolet kaatuneita) jamiehistön kohdalla oli vieläsynkempi v.1941 loppuunmennessä. Monet jäivät pal-kitsematta, vaikka sotaanlähdettäessä ministeri pu-heessaan palkitsemisestamainitsi.

Erillinen pataljoona Er.P21 oli alistettu mm. 9 JR5:11e, sekä välillä JR26:een,4D RO:n, Sissi P2:een,JR24:ään, 8D:aan, jälleenJR26:een jolloin miehilleannettiin Ässä-rykmentintunnus 23.10.41. Useat Äs-särykmentin joukot mm.Juustjärvellä, Karsikkojärvi- Semsjärvi, Porustajoki -Kumsa ja Tsopina etemises-sä tarvitsivat “Pärmin piru-jen” apua, kun joukot olivatjuuttuneet asemiinsa.

Pataljoonan sotapäiväkir-jasta voidaan lukea mm. ettäkomentaja majuri Pärmi onsaanut 4.11.41 ylipäällikönpuhelinsanoman, jossa yli-päällikkö lausuu kiitokset jatunnustukset hyvin suorite-tusta työstä, jonka kauttaTsopinan kylä ja tärkeä tie-risteys vallattiin. Ensimmäi-senä kärkipataljoonana Er.P21 saapui 5.12.41 Karhumä-keen, jossa komppaniat otti-vat haltuunsa muille määrä-tyt tavoitteet.

Valitettavasti myös V.Tervasmäen kirjassa “Aave-rykmentti kolmella kannak-sella” eivät Er.P 21 miehetole saaneet edes kunniallistamerkintää: Kaatunut (muu-tamaa harvaa poikkeusta lu-kuun ottamatta) !

Nikolai Pärmistä on ker-rottu myös Pentti Koivumä-en kiIjassa: “Monumentaali-nen Nikke Pärmi”.

R.K.Elämänmenoa on monenlaista.(Kuva; Muistojemme Kurkijoki)

Hermannista heinään,sanoo vanha sananlasku.Eipä tuo heinäkuun 12 päi-vä ainakaan enää -50 luvul-la tainnut oikein aina paik-kaansa pitää.. Kyllähän sitäomassakin nuoruudessaniheinänteko aloitettiinyleensä kesä-heinäkuunvaihteessa ja Hermanninpäivänä olivat kaikki heinätjo seipäillä. Silloinhan sitäei näitä nykyaikaisia kor-juumenetelmiä vielä. ollutkäytössä. Leineperinkin au-keat pellot kesäisin täyttyi-vät kaksi kertaa seipäistä,ensin heinänteon aikaan jasitten viljojen korjauksenaikoihin. Nekin silloin kui-vatettiin seipäillä, sillä leik-kuupuimureita ei ollut.

Heinäpellolle lähdettiinaina koko perheen voimin.

aurinkoisena päivänä sainoista herkuista nauttia.

Heinien kuivettua sei-päillä alkoi sitten heinän-tukkous. Hevosen avulla-han se silloin tapahtui. Suu-ret heinäkuormat ajettiinlatoon ja sai siinä ollakinkie1i keskellä suuta ettäkuorma “sattui” osumaanoven keskelle. Lapsena sitä

jouduttiin heinien päälleniitä polk emaan ja olivatsiinä tyttöjen kintutnaarmuilla kun kuivat hei-nät niitä raapivat. Joka kesäme myöskin menimme ai-nakin yhdeksi yöksi kuiviinheiniin nukkumaan. Kylläniistä levisi mahtava kuivanheinän tuoksu nenään.

Tässä kuvassa joka on

Heinäkakkuja

Heinähommissa Simo Tattarivävypoikiensa kanssa viimei-senä heinäntekovuotenaan1962. (Isä kuoli 1.5.-63)

Jokaiselle löytyi voimien-sa ja kykyjensä mukaistapuuhaa. Meilläkin pie-nemmät tytöt Airi ja Ritvatoimivat haravamiehinäharavoiden seipäiden ym-päristöt ja seipäiden välitniin, että sitten oli harava-koneen kanssa hyvä hei-näntähteet koota. Arja sit-ten pienimpänä sai toimia“tappityttönä” ja ihmeestisitä perheen pienimmäinenjaksoi tappisäkkiä kiskoaJa oli aina valmiina tappikädessä kun sitä seipää-seen tarvittiin.

Saman ikäisenä omaPäivi-tyttäremme huokasiihastuneena: “Voi, ihania“heinäkakkuja” . Tyttö oliollut ahkera hiekkakakku-jen käänteliJä ja kai nuopulleat heinäseipäät sitten

hänen mielestään kakkusiltanäyttivät.

Heinäntekoaika olikinperheissä kiireistä aikaa, sil-lä heinät haluttiin saada kor-juuseen mahdollisimmansopivaan aikaan. Toivottiinaina hyviä heinäpoutia,vaikka kyllähän sitä montakertaa sadekuurokin heinän-tekijät yllätti.

Silloin pelasi myös naa-puriapu. Meillä kun oliomassa perheessämme vaintyttöporukkaa, niin joskustahtoivat voimat jo alkaa vä-hetä, niin eiköhän vain sil-loin ollut apukin lähellä. Sa-volaisesta tuli potra poikienjoukko meidän puolellem-me ja silloin sitä alkoi noita“heinäkakkuja” syntyä oi-kein kiivaaseen tahtiin niin,että seipään maahan iskijäl-lä oli oikein kiire.

Parhaita ja nautinnollisiahetkiä heinänteon aikaanolivat ne hetket kun “koti-mies” saapui kahvikorei-neen ja voileipineen. Oli senautinnollinen hetki kunheinäseipään varjossa

otettu 1962 ovat sitten jokaikki 3 silloista vävyä apu-na. Rattia vääntelee KaukoKetola, heinäkuorman pääl-lä on Olavi Karlsson jakuormaa tekemässä PerttiVihavainen, haravalla rip-peitä vetelemässä isä SimoTattari. Tämä taitaa ollakinpiilokuva. Missä ovat kaik-ki talon naiset?

Kauniita heinäpoutiatoivoen. Terttu Ketola

Perjantaina 16. heinäkuuta6 – 2004 – N:o 28

Keskimatkojen bussillaJarmo Männistön ohjaama-na 20-23.5.2004, näki maa-ilmaa 37 henkilöä linjallaHiitola - Kurkijoki - Viipuri– Imatra ja paljon siltävälil-täkin. Matkanjohtajina toi-mivat

Mauri Lankinen ja joammatti taitoinen ja koke-nut autoemantä Milja Pelto-maa.. Kun tarpeeksi useas-ti oli passit rajalla tarkastet-tu, jatkui matka lähes käsi-kirjoituksien mukaisesti.

Kirsti Seppälän matka-päiväkirjan mukaisestimyöskin tämä tarina. Josjoillakin oli rahaa kulunutsuunniteltua runsaamminmatkoihin ym.hun, kävi toi-silla parempi tuuri toisin-päin. Nimittäin Pukinnie-meen matkustavaiset saivatkyydin ilmaiseksi aina Oja-järvelle asti, ohi Pukinnie-men ehkä 3-5 km. Ennen onannettu kahvipaketti kuljet-tajalle, mutta nyt tämä jäihuomaamatta tekemättä jajuna vain kiihdytti vauhti-aan P:niemen kohdalla.Loppujenlopuksi kun mat-kustavaiset pääsivät poisjunasta, niin alkoi marssitakaisin päin pitkin Ojajär-ven rantamia. Taapertajatolivat kuulemma olleet hy-villään kyydistä, sillä muu-toin oisi Ojajärvi jäänyt nä-kemättä. Hyvän puolestakannattaa aina nähdäkkinvaivaa. Sattui sopivasti ole-maan kuopukseni Kostinnimipäiväkin, jotenka elä-mysmatka päivänsankarilletuli kuin lahjana.

Olen koittanut jälkeläi-silleni selostaa, etteivätnämä matkat suju aina kä-sikirjoitusten ja suunnitel-mien mukaisesti, se on otet-tava huomioon jo matkallelähdettäessä. Toisaalta taaspienet poikkeavuudet oh-jelmasta antavat matkallemielenkiintoa ja jännitystä.pääasiahan on se, että pide-tään seurueesta huolta jamatka päättyy onnellisesti,sekä päästään terveenä ko-tiin. Senhän kaikki varmas-

ti tiedämmekin siellä käy-neinä, että elämäntapakult-tuurin näkee jo rajan ylittä-essä. Niin oltiin päästy pe-rille Hiitolan hautausmaal-le ja seurakunnan muisto-merkille tavanomaisellekunniakäynnille kukkasi-neen. Kirsti sytytti vieläkynttilän vainajien muistol-le, erikoisesti muistaenSeppo Ijästä. Jossakin vai-heessa Jouko Hämäläinen,Kauko Veijalainen ja jotkutmuut paikallistivat uudenhautausmaan suunnilleen.Kirsti etsi Ijäs suvun muis-tomerkkiä, joka vielä 10-vuotta sitten lojui maassa,nyt kadonnut jäljettömiin.Samoin Adolf Ehrnrooth,esiisien muistomerkki,nämä vanhalta hautaus-maalta. Sitä vastoin Pörstinmuistomerkkejä oli ollutuseampiakin. Mutta nyt“mummolaan” .

Uutena mummolaan me-nijänä oli Anita (sukunimiunohtui) Puputille. Taidanolla ainut elossa oleva joka

viellä muistaa Puputin jamiksi en muistaisi rajanaa-puriamme, vaikka talonomistus onkin vaihtunut jokahdesti senkin jälkeen.Ijäksen, oma kotini ja laste-ni Kyöstin, Kirstin ja Kos-tin mummola on tarjonnutjo monen sortin “juhlia” pi-hamaaliaan, niin nytkin.Ensin nuotiolla tulokahvitja maljat Kostille ja vasta-leivotuille ylioppilaille, to-sin vähän etuajassa. Onneakaikille valkolakeille ja val-mistuneille.

Palataan näiden kuudenjunalijoiden seikkailuihinhetkiseksi. Kuten jo mainit-sinkin, alkoi patikkaosuustakaisinpäin. Kaikki ihaili-vat Ojajärven kauneutta,maisemia ja luonnonrau-haa. Kirsti ja Kosti piipah-tivat Juho Skytän talon rau-niolla hiljentyen hetkiseksi.Tässä kodissa on ennenkinpidetty hartaustilaisuuksia.Terveiset talontyttärelle ro-vasti Seija Molinalle ja Ve-nezuelassa synty neelle Or-

lando puolisolle. Siellä nepihapuut huojuen kuuntele-vat Ojajärven laineiden-liplatusta.

Poikettiin Mykränläh-teelle juomaan, tällä kertaajäi kellaritarkastus pitämät-tä, Roivainenkin sivutettiinpommikuopan ohitse, mut-ta Simo Komin talonperus-talle laskettiin vaasiin ta-vanomaiseksi tullut kukka-nippu, oli aika hiljentyä jamuistella menneitä tapahtu-mia.

- Seikkailuiden jälkeenmatkaajat olivatkin jo Ijäk-sellä, Kyöstin, Kirstin jaKostin mummolassa. Tuotapikaa nuotiolla kiehui läh-devedestä keitetty kahvijoka karkoitti käveltyjenylimääräisten kilometrienväsymyksen jäsenistä. Nytvietettiin hetkinen mum-molan uusille ylioppilaille,Niina Ijäs ja Alex Räsänen,tosin hivenen etuajassa, sitävastoin Kostin nimipäiväosui ihan kohdalleen. On-nittelut kaikille. Tässä

mummolanpihassa on nytviimeisen kymmenen vuo-den aikana vietetty monetilon, sekä surun hetket. Ko-dista poisnukkuneita jaevakkotiensä päättäneitäovat omat vanhempani, vel-jeni ja kaksi siskoa. Myöskotini työmiehen traaginenkuolema työtapaturmaises-ti (noin 100 metriä ikkunas-ta,) on hiljentänyt kävijät.On myöskin vietetty muis-teluksia iloisemmissa mer-keissä. Kyöstin, Kirstin,Margitin ja Helenan 50-vpäiviä, Arvon ja minun 80-vuotistataivalta. Mutta nyttaas nuotio sammuu, piha-piirisiistiksi ja reput sel-kään etsimään Puputtia.Tuntuu kuin täällä olisi lä-hempänä Jumalaa? Luonto-kin koristautumut juhla-vaan loistoonsa, nytkin le-vittänyt siniseen vuokko-mattoonsa. Joskus on tie-noot keltaisenaan kullerois-ta. Kuuluu vain lintujenlau-lua ja käkien kukuntaa, jos-kus junanäänen sen kulki-essa radalla. “Korpijuhlat”vain kokenut, voi käsittäätämän hartauden. Anita jän-nää, löytyykö mummola?Nyt on minun muistini koe-tuksella, löytyykö Puputti,olihan tilalla jo kahdet uu-det omistajat jälkeenpäin.

Piirtelin maisemakartan japaikallistin talonpaikan,sieltähän se löytyi vaivatta.Joskaan ei rakennuksia,niin perustukset ovat kui-tenkin entiset, navettaa Pu-putin ajoista uudistettu, ku-vien perusteella. Olen iloi-nen retkikunnanpuolestaonnistumisesta. TaisipaAnitankin silmäkulma saa-da ylimääräistä kiiltoa ensivisitistä mummolaansa?Tunteet hän itse parhaitentietää maailmaa kiertäneenäihmisenä. Uskovainenmummola. Meidän Helena-miniä on karjalaistunutmatkoille, vaikka terveyshorjuisikin. Sannan juuretKarjalaan periytyvät toisenmummon kautta. Nuorestaiästään huolimatta häntä eimatka rasittanut, reipas tyt-tö kävelemään. Mietin tätäkirjoittaessani entisiä lähi-naapureitani, kuinka ihaniahe kaikki ovat olleetkaan.Se on ollut suurta rikkautta,niin ennen, kuin nykyisin-kin, hyvät naapurit. Sekinon kiitoksen väärtti asia.Mutta nyt toivotan vain kai-kille Kotiseutumatkaajilleonnistuneita reissuja ja tul-kaa terveenä takaisin tänneKotisuomeen.

Aino Koppi, Noormarkku.

KOTISEUTUMATKAT

Pari jälkipolven nuorta sai valkolakkinsa, heitä juhlittiin vä-hän etuajassa, Kosti juhli nimipäiviään sen sijaan juuri oi-keaan aikaan. Kuva; Aino Koppi

OJAJÄRVI. Asemarakennus, kuinkas muuten, on saanut vähän uudistusta, kun sähköpyl-väälle ei ole löytynyt muuten sopivaa paikkaa, on pitänyt rakennusta vähän typistää. Muu-takin remonttia on rakennus kokenut viime näkemästäni. Kuva; Aino Koppi.

Raja ja rajavastakohtai-suus idän ja lännen välilläon ollut keskeinen teemapuhuttaessa Karjalasta jaViipurin läänistä. Taustallaon kansallisromanttinen nä-kemys Suomen historiasta,jossa maallemme ja kansal-lemme on annettu ylihisto-rialliseksi tehtäväksi etu-vartioasema läntisen sivis-tyksen rajamaana. Perintei-nen vastakohtaisuus on ki-teytetty ns. Pähkinäsaarenrauhan (1323) rajalinjaan.Tämän paradigman varaanon rakennettu niin kielitie-teellisiä, kansatieteellisiäkuin arkeologisiakin tulkin-toja. Ne kaikki puhuvatidän ja lännen kohtaamises-ta omassa kontekstissaan.

Näyttää kuitenkin siltä,että vastakohtaisuus ja rajamuodostuivat vasta osanauudenaikaista valtionmuo-dostusta ja sen legiti-

KARJALA - ITÄ JA LÄNSI KESKIAJALLAmoimista. Viipurin alue jaKannas joutuivat vähitellenosaksi Itämeren kaupallistamaailmaa viikinkiajalla,koska eräs Pohjois-Euroo-pan keskeisistä kaupparei-teistä oli Nevajoki.

Kun sydänkeskiajallavähitellen vahvistunut ku-ninkaanvalta pyrki kontrol-loimaan kaupassa liikku-nutta varallisuutta, perus-tettiin myös Laatokan jaSuomenlahden pohjukanalueelle kontrollikeskuk-siksi linnoja. Viipuri raken-nettiin Ruotsin kuninkaanpysyvän läsnäolon keskuk-seksi.

Uusi linna toi paikallepaitsi kuninkaan kontrollin,niin se joutui kokoamaan it-selleen resursseja ympäris-töstään. Nain oli organisoi-tava pysyvää verotusta japaikallista hallintoa niinlaajalle alueelle kuin se lin-

nasta käsin oli mahdollista.Hallinnon legitimointi

edellytti paitsi pakkoamyös sen markkinointiapaikallisväestölle, mikä olipääosin kirkon tehtävä. Vä-hitellen lähiseutujen väkiadaptoitui uuteen valtaan jaheistä tuli osa Ruotsia. Sa-malla tavalla ja samoihinaikoihin Novgorod organi-soi valtansa edustajaksi Kä-kisalmen. Kyse ei ollut sii-tä, että paikallinen väestöolisi aiemmin muodostanutjonkin ylipaikallisen karja-laisen kokonaisuuden, jokaolisi kokonaisuudessaan lii-tetty näihin keskuksiin taijonka hallitseminen olisijaettu Ruotsin ja Novgoro-din välillä.

Sydänkeskiaikainen val-takunta ei ollut territoriaali-nen valtio. Valtakunta to-teutui vain kuninkaanomalla tai hänen edusta-

jiensa läsnäololla. Näin niinViipuri kuin Käkisalmikinolivat erillisiä keskuksia pi-kemmin kuin toisiaan vas-tassa olevia rajalinnoituk-sia.

Pähkinäsaaren rauhanrajalla puolestaan määritel-tiin lähinnä kaupallisia in-tressejä alueella. Se ajoittai-set uusimiset ja välirauhateivät tarkoittaneet sotia,vaan määräaikaisten kaup-pasopimusten solmimista.

Tämän todellisuuden ul-kopuolella eli perheyhtei-söissään kaskeamista jametsästystä harjoittanutsuomalais-ugrilainen maa-ilma, jota tämä todellisuuspyrki vähitellen adaptoi-maan itseensä.

Perinteisessä historiassakutsutaan kolonisaatioksisitä prosessia, jolla Ruotsinkuningas ja Novgorod liit-tivät omaan valtaansa syrjä-

seutuja julistamalla niidenmaat uudisasukkaidenomaisuudeksi. Kyse oli kui-tenkin vain regaalioikeudenulottamisesta erämaihin jasiten maiden ja asukkaidenliittämisestä valtakunnanveroalamaisiksi. Alueillanäet asuttiin jo aiemmin,mutta niillä vallinneetomistuksen normit eivättäyttäneet eurooppalaisiakriteerejä.

Tätä väestöä kontrolloi-maan perustettiin uusia seu-rakuntia ja linnoja. Näin or-ganisoitui myös Viipurinvoutikunta 1400-luvun ku-luessa alueeksi, jolla olialueellinen ulottuvuutensa,jota voi kutsua linnaläänik-si ja joka kasvoi yhteen"muun Suomen" kanssa.

Moskovan valtakunnantunkeutuminen pohjoiseen1470-luvulla sai aikaansen, että vastaavanlainen

vallan territorialisoitumi-nen tapahtui Laatokan poh-jois- ja länsirannalla. Lo-pulta Ruotsin kuninkaan jaMoskovan suuriruhtinaanintressit törmäsivät keske-nään ja niiden legitimoin-nille piti antaa ylihistorial-linen aatteellinen merkitys.Pääkaupunkien propagan-dassa tämä näkyy jo pian1400-luvun lopulla ja var-sinkin 1500-luvulla. Paikal-listodellisuuteen se tuli osa-na yleistä oppivelvollisuut-ta. Keskiaikaisessa to-dellisuudessa ajatus by-santtilaisuuden ja rooma-laiskatolisuuden, idän jalännen ideologisesta rajastaon liioittelua.

ProKarelia Tiedeakate-mian luvalla

Professori Jukka Korpela

Perjantaina 16. heinäkuuta 2004 – Nro 28 – 7

Kymmenen teesiä van-hemmuudesta ja lapsen hy-västä elämästä.. Vuosikym-menien aikana kuva lapsuu-desta on muuttunut melkoi-sesti. Jos puhutaan ajastauseita vuosikymmeniä sit-ten niin ainakin maa-seudulla lapset joutuivatosallistumaan kaikkiin töi-hin heti kun kynnelle kyke-nivät. Lapset tekivät sitämikä oli heidän taidoilleenja kyvyilleen sopivia. Hesaivat kuitenkin olla lapsiaja katsella ailmaa lapsensilmin, eikä heitä pakotettuliian nuorina ymmärtämäänisojen ihmisten isoja asioi-ta.

Nykään tulvii tietoa jokasuunnalta lasten niskaan jaheiltä vaaditaan paljonenemmän kuin ennen. Pitäätietää, pitää osata, pitää har-rastaa. Lapsen elämä saattaaolla todella ohjelmoitua pie-nestä pitäen. Lapsuus on ly-hentynyt ja sen huomaa, kunlapsi ei saa olla lapsi riittä-vän kauan. Puhutaanhan ny-kyisin paljon lasten pahoin-

voinnista, tarvitaan ammat-tiauttajia entistä pienenpienlasten ongelmien ratkaise-missa.

Viime syksynä kuitenkinmonissa seurakunnissa tar-tuttiin tähän lapsia koske-vaan teemaan ja tuotiin esil-le oikein kymmenen teesinmuodossa neuvoja ja ohjeita.1 Lahjoita lapsellesi lap-

suus2 Uskalla olla aikuinen3 Ole läsnä lapsellesi4 Anna aikaa aikuisen

elämälle5 . Hyväksy lapsesi ainut-

kertaisuus6 Suojele lasta turhalta

tiedolta7 Sitoudu vanhemmuuteenB Anna vapautta, aseta

rajoja9 Ole tärkein lapsellesi10 Varjele lapsuutta

Luo lapselle turvallinenympäristö, suo lapselle pal-jon lämpöä läheisyyttä jarakkautta. Sylin on hyväolla suuri ja avara, jottalapsi voi sinne tulla. Lapsel-la on oikeus lapsuuteen.

Terttu Ketola

Sunnuntai toukokuunkuudestoistapäivä valkenipilvisenharmaana, kutenmonet muutkin päivät parinviikon aikana. Astuimmetuolloin Kankaanpään Kuntoutuskeskuksen ovesta si-sälle raahaten painavaavaatekassiamme. Tuskinolimme ehtineet tervehtiä,kun vastaanotossa miesojensi huoneemme avaimetja toivotti tervetulleeksi.Ihmetykseeni mistä hän tie-si meidät jo nimeltään mai-nita, nauraen vastasi kehit-tyneestä silmästään esitie-tojen turvin. Joten vastaan-otto oli todella lämmin javaloisa pilvisestä säästähuolimatta. Tuotapikaaolimmekin jo rakennuksenneljännessä kerroksessaportaikon vierellä jotka toi-mivat meille kerroksenasukkaille ylimääräisenäkuntoiluna, koska hissitolivat epäkuntoisina korja-uksen alla. Myös pyörätuo-liasiakkaita oli runsaastivieden hissitilaa, oli käve-levien nopeampaa edetärappuja pitkin.

Ryhmäämme kuuluikahdeksan benkiloä. Siikai-sista 2, Noormarkusta2,Karviasta 1, Ikaalisista 1,lisäksi Hämeenkyröstä olimies jakanut vaimonsakanssa olonsa viikkoon jatilalle tuli toinen samanlai-nen veteraani vaimoineenParkanosta, joten ryhmänvahvuus oli kokoajan 6miestä ja 2 naista. Minä ai-noastaan kuuluin siirtolai-siin. Arvon kotihan jäi nip-panappa Suomen puolelleImatralla. Tutustuminenesittelyineen kuului tähäntulopäivään, yhteyshenki-lönä liikunta fysitarapetttiTuija Granath-Sjöholm. ter-veydentilan tarkasti vielälääkäri Riitta-Liisa Paavi-lainen ja niin jo seuraavanapäivänä sai jokainen omaakuntoaan vastaavan ohjel-man käteensä. Siitä alkoi-kin sitten etsiminen eri koh-teita. Juuri parahiksi kunolimme oppineet kohteet it-senäisesti löytämään, olikinpariviikkonen vierähtänyt..Ryhmämme oli kävelevääsorttia, ainoastaan yhden

kohtaloksi oli tullut jäädäpyörätuoliin. Hän myöstunnisti minut joltakin ai-kaisemmalta kuntoutusker-ralta ja näin ollen meillä olipaljon keskustelua myöskeskenämme. Hän muisteliviimeistä nukkumaansayötä Hiitolassa isontalonleivinuunin päällä, heitäkolme sotilasta mahtui javuode oli suloisen lämmin,vaikka olikin kova. Monetmuistot sota-ajalta kohosi-vat veteraaniveljien mie-leen ja niitä nyt yhdessämuistelimme, muistoille it-kimme ja nauroimme hä-

peilemättä. Olimmehankaikki sodan satuttamia.Tämä olikin sitä henkistäkuntoilua parhaimmillaan.

Jos nyt jotakin mainitsi-sin itse talosta, laittaisinsen ykköseksi muiden käy-mieni laitosten rinnalle.Näinhän sen pitää ollakkin,onhan se rakennettukin tar-koitustaan vastaavaksi lai-tokseksi.

En moiti muitakaan lai-toksia, mutta uusi on ainakäytännöllisempi kuin kau-an sitten rakennetut laitok-set. Olkaamme iloisia, ettämeillä on maakunnassam-me toimiva laitos. Henkilö-kunta ammattinsa osaavaaja palvelualtista. Ruuassarunsauden vaikeutta.

Myös illan vapaaohjel-maa jokaisen makuun. Kii-tos, että saimme olla siellänämä kaksi viikkoa, nähdävielä itseämmekin vai-keampia tapauksia, on ai-hetta kysyä itseltään, miksiolisin kiittämätön omaankuntooni.

Kuvat ja teksti AinoKoppi Noormarkku

Rakasta lasta,suojele lapsuutta

Rakasta lasta,suojele lapsuutta

Veteraanit kuntoilivatVeteraanit kuntoilivat

“Se tapahtui silloin, kunen vielä osannut erottaatunteja, vuodenaikoja taipäiviä toisistaan”, on kirjanensimmäisen tarinan en-simmäinen lause.

Jarno Ahola ikään kuinsanoo sen muidenkin kir-joittajien puolesta, sillämelkein kaikki kirjaan kir-joittaneet ovat kertoneetomakohtaisen muistonsa.Pakomatka Karjalasta, so-dan jaloista ei ole unohtu-nut. Muistot pulppuavat ih-misen sisältä, välittämättävuosista jotka ovat kasaan-tuneet nykyhetken ja kauansitten tapahtuneen väliin.Kotiseutuaan, Karjalaa, tä-män kirjan kirjoittajat ovatkantaneet sielunsa sopu-kassa elämänsä jokaisenapäivänä Tarinat on tallentu-neet lapsen muistoista.

Lapsuus meni rikki, elä-mä hajosi, muuttui ja tekisodan jaloista pakoon läh-teneistä siirtolaisia omassamaassaan. Kodittomina,oudoissa oloissa, sekalais-ta murretta puhuvien vie-

raiden ihmisten nurkissa,tarvittiin lapsen joustavuut-ta, äitien ja mummojen ra-jatonta rakkautta. Isät, enotja sedät kun olivat sielläjossakin, missä lentokoneetulisivat, tykit jylisivät jalapsuudenkodit pommitet-tiin. Maan rajoja siirrettiin,mutta niin suuria asioita ei-vät lapset osanneet ajatella.Ihmettelivät vaan.

Miten pitkä onkaan lap-sen tunnemuisti? Miten tar-kasti silmä on tallentanutportaalle jääneen kissan,äidin esiliinan nauhat, isänja taaton mäellä seisomi-sen, järvelle katsomisen,silmien hihaan pyyhkimi-sen? Miten tarkasti korvamuistaa vuosikymmenientakaa lampaiden määkimi-sen, hevosen kavioidenkopseen ja sotapoliisienlausumat sanat: - tunti ai-kaa evakkoon lähtöön.

Muutama “ulkopuoli-sen” kertojan tarinakin löy-tyy kirjasta. Aila Seppäläon varmaan tutkinut suku-aan ja kirjoittanut siitä tari-

Unto Seppäsen juhlavuoden kunniaksi järjestetyn kirjoituskilpailun evakkotarinat.Toimittajat: Ritva Sorvali, Pirjo Pietikäinen ja Johanna Mäntysalo.Kustantaja: Kouvolan Kaupunki

noita aina vuodesta 1915alkaen. Hänen kynänsäosaa elävästi kuvata karja-laista maisemaa, pihapiiriä,markkinoita ja rakkauksia.Sairauksia, joista ei toivut-tu sen aikaisilla lääkkeillä,vaan potilas siirtyi tuon-puoleisiin. Surut ja ilot ontässä kertomuksessa ker-rottu suurella lämmöllä,repliikit kauniilla karjalai-sella murteella. Vain yhdes-sä tarinassa viitataan tule-vaan: “ Kukaan ei voinutaavistaa, että 20 vuodenkuluttua he lähtisivät kaik-ki - pakon edessä”.

Repliikkien, jopa kokotarinan kirjoittaminenomalla murteella on luonte-vaa kaikilla kirjoittajilla.Lyyli Nevanperä on kirjoit-tanut kirjaan tätinsä per-heen tarinan; Alina. Kos-kettavasti ja kauniisti Lyylikuvaa siinä ensin elämääkotikarjalassa ja sitten pi-kaista lähtöä sodan jaloista.“- Nyt on lapsparat asjathuonol mallil”, sanoo uk-kovaari ja hoputtaa perheen

pakomatkalle kesken lei-vän leipomisen. Vuorokau-sia kestänyt evakkomatkahärkävaunussa saa tässä ta-rinassa traagisen käänteen,vaikka sota loppuu ennenkuin evakkomatka päättyy.Koti Karjalassa on kuiten-kin menetetty.

Elämäni muutto-kirjoi-tuskilpailun julkaisu evak-kotarinoista on kirja, jonkajokaisen suomalaisen tulisilukea. Se on meidän lähi-historiaamme. Olen luke-nut monia elämänkertoja,joiden juurena on ollut siir-tolaisuus eri muodoissaan,mutta tämä on kaikkia niitäkirjoja painavampi, lähelletuleva, koskettava. Kirjaaei voi lukea kerralla kan-nesta kanteen. Korkeintaankaksi tarinaa päivässä, eikämitään muuta. Siinä riittääaiheita mietiskelylle. Mitenihminen jaksaa ja kestää?Mistä tulee voima? Karja-lan evakoille voima on var-maan tullut heidän luon-teestaan. Itkusta ja itkun lä-hellä asuvasta naurusta.

Heimolaisuudesta joka onkantanut vuosikymmenienajan pitämään yllä karjalais-ta kulttuuria kaikkialla siel-lä, mihin uusia koteja raken-nettiin. Karjalaisuus on tuo-nut Suomen muihin maa-kuntiin elämänrikkautta,jota ei voi mitata rahassa taitavarassa. Se on sekoittunutavioliittojen myötä myös ih-

missuhteisiin ja perintöteki-jöihin. Karjalaisuus on voi-mavara, ilo ja onni, niinkuin se on aina ollut. Luke-kaa kirja ja asettakaa se mo-nien muiden kirjoitettujenkirjojen yläpuolelle.

Pohjois-Pohjanmaallakesäkuussa 2004

Liisa Alho

Lukukokemus

En mie Karjalaa unoha:

Perjantaina 16. heinäkuuta8 – 2004 – N:o 28

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OYVaratuomari Jari Heikman

varatuomari Kaarina Nylamooik.yo Tiina Tähtinen

Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301

jari.heikman@aatsto.inet.fiwww.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

ONKS TIETOOVASTAUKSET

Kaskiviljelys oli 1600luvun alkupuolella verrat-tain yleistä Kurkijoenkinseudulla peltoviljelyksenohella, Kun kaskimaidenomistusolot olivat sekaviaoli luonnollista, että kaski-riitoja syntyi ja saattoivatkehittyä ilmi tappeluksi,

Kun Laukkanen pieksettiinjoita jouduttiin ratkomaankäräjätuvassa,

Tervun myllyn luonaasunut Martti Häkli oli lu-vannut ihojärveläiselleLauri Laukkaselle metsä-palan. Kun Laukkanen tulisitä kaskeamaan uhkasiHäklin veli häntä kirveellä,

Viime vuosien tapaan pi-detään Hiitolan pitäjäjuhlatPorissa. Hiitola-säätiö jaHiitolan Pitäjäseura ry jär-jestävät 57. kerran vietettä-vät juhlat 7. ja 8. elokuuta.Pitäjäseuran hallituksen pu-heenjohtaja Mauri Lanki-nen ja sihteeri Raija Laak-sonen kertovat, että tapah-tumapaikkojen suhteen ontänä vuonna jouduttu erisyistä tekemään joitakinmuutoksia samoin kuin joi-hinkin suunniteltuihin oh-jelmiinkin.

- Nyt järjestelyt ovat vii-meistä silausta vaille val-mista. Iltamat juhlitaanKullaalla ja pääjuhla onPalmgren-opistolla, terotta-vat järjestäjät.

Pitäjäjuhlat alkavat lau-antaina 7.8. klo 13 Porinseurakuntakeskuksessa(Itäpuisto 14) Runon ja mu-siikin hengellisen iltapäi-vän merkeissä. Ohjelmassahiitolaissyntyinen Sirkka-Liisa Laaksonen esittääisänmaallis- ja karjalaisai-heisia runoja. Tilaisuuteen,jossa tarjolla on myös lau-lu- ja soitinmusiikkia jakahvia, on vapaa pääsy.

Ohjelmalliset iltamat

Hiitolan pitäjäjuhlatPorissa 7.-8. elokuuta

ovat vuorossa lauantai-ilta-na kello 19 Kullaan Harju-lassa. Siellä on mahdolli-suus nauttia perinteisestä il-tamaohjelmasta, missä onmukana kansantanhuja,lausuntaa, musiikkia, paki-nointia, arvontaa, puhvettija tietysti lopuksi tanssitonnennaulatansseineen.Raija Laaksonen kertoo,että “Ovat juureni Karja-lassa” -teemaan nivottu oh-jelma esitetään KullaanHarjulassa, missä ne on tokivietetty ennenkin menes-tyksellä.

- Käyttöön sopivia ilta-matiloja ei saatu Porista,vaikka aloitimme suunnit-telut ja tilojen hankinnansyksyllä, sillä varausajatovat niin pitkiä.

- Iltamissa voidaan kuul-la myös pitäjäseurammeoman lauluryhmän, Eva-koiden esityksiä. Heidänesittäminään kuulemmekarjalaisia lauluja, joidenvälityksellä pääsemmemuistojen siivin kotikun-naille Karjalaan, hehkuttaaRaija.

Kun vielä Luvian Karja-laisten tanhuryhmä on viih-dyttänyt yleisöä kansantan-

huillaan, tarjoillaan illanpäätteeksi takuuvarmaatanssimusiikkia Tarmo Pel-tomaan tahdittamana.

Sunnuntaina tietoatutkimushankkeesta

Sunnuntaipäivän aloittaaperinteinen messu Teljänkirkossa klo 10 (Koiviston-puistikko 50). KirkkoherraHelge Ranta pitää saarnan,ja Penttisen sisarukset esit-tävät musiikkia. Messuaseuraa seppelpartioiden lä-hettäminen viemään kukka-tervehdykset Keski-Porinkirkkopuistossa olevilleSankarivainajien ja Karja-laan jääneiden vainajienmuistomerkeille.

Kirkkokahvit nautitaanpääjuhlan pitopaikalla en-nen kello 13 alkavaa ohjel-maa. Mauri Lankinen ker-too, että pääjuhla sunnun-taina pidetään poikkeuksel-lisesti Palmgren-opiston ti-loissa, Rautatienpuistokatu7, koska vakituinen juhla-huoneisto on remontissa.

Juhlapuheen pitää Mai-semantutkimuksen profes-sori Maunu Häyrynen.

- Hän on luvannut kertoaTurun yliopiston Kulttuuri-

Raija Laaksonen ja Mauri Lankinen pohtivat tiedotusvälineille lähetettävän ennakkouutisentäsmällisyyttä.

tuotannon ja maisematutki-muksen laitoksen Porin yk-sikössä johtamansa Raja-maamaisemat tutkimus-hankkeen tähänastista an-tia. Puheenvuoron saamyös tutkimukseen osallis-tuva FM Kirsi Niukko. Hii-tola on mukana luovutetunalueen pitäjissä, joita kol-men yliopiston yhteispro-jektissa tutkitaan. Odotet-tavissa on mielenkiintoistaHiitola-tietoutta, ennakoiLankinen.

Pääjuhlan monipuoli-seen ohjelma-antiin sisäl-tyy Laatokan Laulajien

kuoroesityksiä sekä muutamusiikkia, lausuntaa, paki-nointia ja nuoremman pol-ven edustajan puheenvuoro.Päätössanat esittää Hiitola-säätiön hallituksen puheen-johtaja Pauli Puttonen.

- Nautittavan ohjelmanrinnalla yhtä tärkeää on,että voimme taas tavata tut-tuja ja haastella oikein sy-dämen halusta, riemuitseeRaija Laaksonen.

Kullervo Huppunen

mutta juoksi kuitenkinpois.Hetken kuluttua il-mestyi koko Häklin veljes-parvi, Simo, Martti, Samu-li j a Tynni seipäin aseistet-tuna. Tappelussa jäi luon-nollisesti Laukkanen ala-kynteen

Häneltä lyötiin olkaluu

rikki, oikea käsivarsi poik-ki ja hän sai lisäksi useitamustelmia. Häklit tuomit-tiin v.1680 käräjillä suuriinsakkoihin ja korvauksiin.

Lähde: Kmtkmjoenkihlakunnan historia.

T I L A A

Vesikoskenkatu 13 As 2132200 Loimaa

Avoinna: Ti & Pe klo 9–14puh. (02) 762 2551

Matkapuh. 050-521 33361. Kylmän sodan.2. Akvarelli.3. Raskas höyryveturi.4. Napolista.5. Unkarin.6. Stalinin.7. 11 prosenttia.8. Lyijyä.9. Punaisenmeren.10. Mustanmeren.,

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18

Ruokakauppa Sinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

KesäextraaKesäextraa

Norjanmerilohifile

599kg

MAKSA 2

SnellmanMarinoidutKasslerpihvit

495kg OTA 3

OSTA 2Saat Spar

Pillimehun2 dl

kaupan päälle

299pkt

Juhla Mokkakahvi500g

(3,38 kg) 1/tal.

Lapin Kulta IIItai Olvi III-olut12-pack 7,70 + 1,20Sis. pantit (1,93 l) 889090

12-pack

Suomalainennaudanpaistijauheliha

550kg

Mansikka- taiVaniljatuutit

6-pack415 g (3,61 kg) 2 pkt330000

Tarjoukset voimassa: perjantai–sunnuntai 16.–18.7.2004

Vaasan Tosirukiinen175 g

OSTA 2

LU Fanipalat250 g

SaarioinenGrillitassu6 kpl 450 g (6,64 kg)

SaatSaarioisten

Lauantai-makkaran 300gkaupan päälle

116969