Embed Size (px)
Citation preview
Nro 36 • Perjantaina 10. syyskuuta 2004 55. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E
Kurkijokelaisen, hiitolalaisen ja karjalalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä
LAATUAEDULLISUUTTA
AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus
KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky
Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760
(Kaupungintaloa vastapäätä)
KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ
SisäsivuillaTÄNÄÄN
Talkoot alkavat, sivulla ................... 2100 -vuotias, sivulla.......................... 3Tarinoita papeista, sivulla ............... 4Sieniretkellä, sivulla......................... 5Kova lähtö, sivulla ........................... 6Mielipide seminaarista, sivulla ....... 8
”Minä olen Esko KaleviKärhä (melkein kurkijoke-lainen) joskin syntynyt(1932) Lumivaaran Terva-järven kylässä Lahden ti-lalla, Rummunsuon ja Iho-järven kylien kainalossaJuho ja Alina Kärhän aino-ana poikana. Molemmatmummoni sekä isäni ovatoikeita kurkijokelaisia.Isän puolelta Raholan ky-lältä (Sipro ja Maria Kär-hä) sekä äidin puolelta Iho-järven kylältä (Jäikö, Hei-nonen).
Lapsuuteni kului evak-komatkoja lukuunottamat-ta Tervajärvellä, josta mie-luisin muistoni on jatko-sodan aikaiset rapusaaliitjoesta. Kun kukaan ei ollutniitä 1939 jälkeen hätistel-lyt, ei yli 15 cm köriläät ol-leet mitenkään harvinai-suuksia, jollaisia en ole sit-temmin tavannut
Koulunkäyntiä sota-ajan olosuhteissa ei voi ai-nakaan tehokkuudestasyyttää (6 luokkaa 5 erikoulussa) RyssälIe on kui-tenkin aihetta olla kiitolli-nen siitä, että ryösti elin-keinona nykyisin surkeanpienviljelijän tulevaisuute-ni kuin myös oppikoulunjohtajalle (J.Kytö-mäki),
joka hyväksyi minut kou-luunsa, jota tietoni ja taito-ni eivät varmaankaan edel-lyttäneet.
Oppikoulun ja asevel-vollisuuden jälkeen opin-not jatkuivat (1954— FK60, FL 63) Turun Yliopis-tossa ja sen jälkeen sairaa-lakemistinä Kuopion-kes-kus- ja Varkauden alue-sai-raalassa, josta pääsin eläk-keelle 1995. Työ oli hyvinkiintoisa ja antoi riittäväntoimeentulon — jopa eläk-keenkin!
Työn puolesta suojelu-johtajan (Varkauden sai-raala-alue) tehtävä lieneekatsottava luottamus
Ennen ne oliravutkin suurempia
Kuvista päätellen kamerat ovat huonontuneet puolivuosisa-dassa. Esko Kärhä 1954 ja 2004.
tehtäväksi. Harrastustenpuolelta Karjalaseuran hal-lituksen jäsenyys, Kuopionpiirin vpj ja Karjalan Liitonhallituksen jäsenyys(1998-2000) kuuluvat tä-hän kategoriaan kuin myös30v toiminta vapaamuura-rijärjestössä, jossa olenpalvellut kaikissa asteissa(V&OM, MMM, RA, RC,TR&MR) “mestarina”.
Karjalaisuus sinänsä eiole minulle mitenkään eri-koinen asia. Yhtä hyvinvoisin olla pohjalainen,jota useimmat nuoruudenkaverit ovat, turkulainen,jota lapseni ovat, savolai-nen, jota kaikki lapsenlap-
seni sekä lapsenlapsenlap-seni ovat tai lappilainen,jota vaimoni sukuineenpääasiassa on. Siirtokarja-laisuus on kuitenkin anta-nut runsaasti kokemuksiaja kavereita, joiden puuttu-minen olisi oleellinen vaje!
Myöskään perinteidensäilöminen ei ole minunalaani, joskin monet tavatja tottumukset ovat “tarttu-neet vaatteihin” ja jopa pe-riytyneetkin , halusinpasitä tai en. Kotiseutumat-kailussa yksi kerta on riit-tävä nii nkauan kuin mui-nainen Ryssän ja Ruotsinraja kurjistaa Karjalaa. Pal-jon nykyistä luotettavam-pia luottamusmiehiä tarvi-taan molemmin puolinIVY-EU-rajaa, ennen kuinasiaan voidaan odottaa rat-kaisua. Minun ikäni ei sii-hen riitä.
Onnellinen lapsuus-muisto (isot ravut) tuli jomainittua ja jota on viimeaikoina himmentänyt kihti,joka aiheuttaa syömisenjälkeen “helvetilliä tuskia”varpaissa. Olo sota-ajanKarjalassa ja evakkomat-koilla oli nuorelle pojalle(8-12v) “jatkuvaa happe-ninkiä”, josta on turha et-siä kohokohtia. Riittää kun
mennyttä aikaa, mutta ai-nahan voi toivoa tärkeidenasioiden (perhe, terveysjne) jatkuvan edes entisel-lään.
Terveisiä haluaisin eri-koisesti lähettää äidin puo-leisen mummon (Ihojärven-Jäikö-Heinonen) serkku-jen jälkipolville, joita var-maan on elossa. Yhteydettähän suuntaan ovat olleetretuperällä sitten SippoHeinosen (k. 1960-luvulla)ja “Jälön Pekan” (äitinik.1970) vierailujen Kuopi-ossa. Yhteyttä voisi ottaaesim. kännykällä (040-7371109) tai piipahtamallasumpille Varkaudessa La-junkuja 6:ssa.”
Lähisukulaisia Juho Kär-hän haudalla 1957 Kannuk-sessa: Vas. Toivo Kesseli,Sippo Heinonen, Raija Rau-haluoto, Katri ja Esko Kär-hä, Juhana Rouhiainen, Ali-na Kärhä, Anni Turunen jaHilma Härmä.
Eläkkeelle juhannuksesksi 1995.
ihmettelee Luojan rajaton-ta armoa, jonka avulla on“ilman älliä” selvinnythengissä näinkin pitkälle.
Kokemukseni Kurkijo-kelainen-lehdestä on lähin-nä satunnainen. Subjektii-vinen parannus asiaan on,että saan sen vastaisuudes-sa kotiini tilattuna.
Tulevaisuuden haaveetja suunnitelmat ovat jo
Perjantaina 10. syyskuuta2 – 2004 – N:o 36
10.9.2004
Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖ
Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitus
Toimitus: Päätoimittaja Maire Soiluvaja kaikki Kurkijokelaisen ystävät
Konttori: Vesikoskenkatu 13 As 21, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14
puh. (02) 762 2551Matkapuh. 050-521 3336
Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättäjääneistä numeroista ei suoriteta korvausta. Lehden vas-tuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sat-tuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituksestamaksetun hinnan palauttamiseen.
ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)
Etusivu ............ 60 centtiä/mmMuut sivut ....... 45 centtiä/mm
Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alen-nus. Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse an-nettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa. Il-moitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo 16 mennessä.
TILAUSHINNAT:vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa
E-mail:[email protected]: LSOP 523900-4897
Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki
ISSN 0782-5668
Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana on joita-kin kaksoisnumeroita juhlapyhien aikoihin.Painosmäärä 2000 kpl.
Kun ruskapukeetunturitJuhlasanoja
1. Kuinka pitkä on siviilipal-velus Venäjällä?
2. Mikä on Nikita JoakimFouganthinen tunnetumpinimi?
3. Missä kaupungissa sijaitseeHaapamäen rautatieasema?
4. Mikä on punaselkähaiskiai-nen?
5. Mikä hiilimonoksidi onkansanomaiselta nimel-tään?
Muistettavaa
Hartaus sunnuntaiksi 12.9.15. sunnuntai helluntaista
pe 10. Kaleva, Kalevila 11 Aleksanterisu 12 Valma, Viljama 13 Orvoti 14 Iidake 15 Sirpato 16 Hellevi, Hillevi
6. Minä vonna VeikkoVennamo kuoli?
7. Minkä hiippakunnanpiispa on Wille Riekki-nen?
8. Mikä on holkeri ja mitäerikoista siihen liittyy?
9. Mikä oli Laila Kinnu-sen ensimmäinen me-nestyslevy?
10. Mikä horisontti on?
Ken tietää?
Kuva Kurkijokimuseon kokoelma
Vanhoista kuvista on kiinnostavaa seurata muodin vaihte-lua. Tässä perhe on pukeutunut parhaimpiinsa valokuvaus-ta varten. Tunnistaako joku kuvan vanhempia ja lapsia?Tiedot kuvasta pyydetään osoitteeseen Kurkijokimuseo, Ko-jonperäntie 446, 32260 Kojonperä tai puhelimitse050-4036050 Maria Kauppinen tai sähkö[email protected]
Syksyisin minut valtaa mieletön halu päästä kuljeskele-maan metsissä ja tuntureissa. Tunnen syksyn kutsun sielussanijo varhain elokuussa, päivinä, jolloin sade piiskaa ikkunoita jaluonto tuoksuu tuoreelle. Kun illat viilenevät, yöt alkavat pi-mentyä ja aamuissa leijuu vahva usva, silloin on täyttymyksenhetki: elämä on tässä. Ei enää tulevan odotusta, ei surua siitä,mikä jäi taakse. Tässä se on. Sen voi poimia käteen oranssinpu-naisessa punikkitatissa, marjaisessa mustikanvarvussa, puolu-kan punassa, kourallisessa kaarnikoita. Ja sitä on pakko pysäh-tyä ihmettelemään tunturin tulipunaisessa riekonmarjamät-täässä ja kullankeltaa hehkuvissa koivikoissa.
Syksy on vuodenaika, joka liittää minut vahvasti juurilleni.Tunnen, että isäni kynti ja kylvi ja leikkasi sadon. Läpi elämä-ni olen hengittänyt riihikuivan ruisleivän tuoksua. Siksi aavis-tan jotain siitä sydänalusen kivusta, kun isäntä työn uurtamil-la sormillaan naputtelee hakemuksia saadakseen korvausta tul-van alle jääneen sadon menetyksestä. Elämä antaa ja elämäottaa. Saarijärven Paavo hallaisilta mailta on vahva esikuva.Hän oli ihminen, joka uskoi huomiseen, joka uskalsi katsoamenetyksen läpi uuteen tulevaisuuteen.
Tämä viikko kirkkovuodessa kutsuu meitä kiittämään. Esi-merkkinä meillä on tositarina elävästä elämästä, Luukkaanevankeliumin kertomus spitaaliin sairastuneista. Kun Herram-me antoi heille terveyden, yksi kymmenestä palasi kiittämään.Tämä yksi oli elämässään kokenut kovia. Minkä sille mahtoi,että oli syntynyt samarialaiseksi, oli vain kestettävä pilkka jahäpeä. Oli kestettävä sekin, että sairastui kauheaan kuoleman-tautiin. Muista eristettynä oli kipujensa kanssa odotettava, mil-loin kuolema armahtaa. Kipujen lisäksi oli kannettava se julki-nen häpeä, että sairaus on synnin seurausta. Ihme kyllä, sa-maan kuolemanleiriin sopivat juutalaiset ja samarialaiset.Kuin yhdestä suusta he huusivat:”Jeesus, opettaja, armahda meitä!”
Jeesus ohjaa meitä kokonaiseen elämään. Yhteys elämänlahjan antajaan kantaa myös silloin, kun elämä ottaa ja kurit-taa. Näkyvä ja näkymätön todellisuus, ajallinen ja ikuinenkuuluvat yhteen.
”On täynnä lahjojasi kätesi, Jumala. Soi syksy kiitostasimaan kaiken kasvusta. Nyt kiittää sydämemme, kun meitä ra-
kastat, suot toivon elääksemme ja hoivaat, johdatat.” (Virsi575:4)
Kerttu Venäläinen
– Elisenvaaran marttakerho ko-koontuu Allilla su 12.9 klo 13
– Loimaan seudun Karjala-seu-ran hallituksen kokous to 16.9 klo18.30 Allilla Ylistaronk. 6 A 2
– Hiitolan Pitäjäseuran järj. Tari-nailta 14.9. klo 18 Tuomarink. 2Pori. Illan teemana 60v jäähyväi-sistä Karjalalle. Kaikki ovat tervetul-leita.
Viime viikonvaihteessa vietettiin eri puolillaSuomea Jatkosodan päättymisen 60-vuotisjuh-lia.
Helsingissä, Säätytalossa järjestetyssä juhla-seminaarissa puhui Suomen korkein johto ja ar-vostetut historiantutkijat.
Presidentti Halonen sanoi olevansa vakuut-tunut siitä, että tässäkin tilanteessa meidän onnojattava samaan tulevaisuudenuskoon ja kes-kinäiseen yhteisvastuuseen, joka meidät pelasti60 vuotta sitten.
Presidentti Tarja Halonen kehottaa suomalai-sia luottamaan omiin kykyihinsä globalisaationmukanaan tuomien uhkien keskelläkin. Halosenmukaan ne perusarvot, joiden avulla Suomi sel-visi toisesta maailmansodasta, pystyvät jatkos-sakin takaamaan menestymisen.Pääministeri Vanhanen puolestaan totesi, ettäviime vuosisata maailmansotineen ja kylminesotineen oli keskeisesti myös kamppailua de-mokratian puolesta, ja demokratia lopulta voit-ti.
-Koko kansaa oikeudenmukaisesti palvelevaja jokaisen kansalaisen vastuulliseen vapauteenluottava kansanvalta ja vapaus on osoittanutvoimansa. Tämä on veteraanien perintö.
Hyviä puheita pidettiin varmasti tuona mer-kittävänä päivänä monia. Mieluisin kohta itsel-le löytyy kuitenkin 10 vuoden takaa. jatkosodanpäättymisen 50-vuotisjuhlasta ja sen pitäjänäoli presidentti Mauno Koivisto:
-Toinen maailmansota ei jättänyt Suomellemitään vahvaa asemaa, joka olisi pehmeällä po-litiikalla menetetty. Suomi oli taistellut ja teh-nyt rauhan ajallansa, kun voimia oli vielä ker-ran jouduttu koettelemaan ja kun Suomen rin-tamat olivat vielä kerran kestäneet. Tältä poh-jalta maa kyettiin jälleenrakentamaan siihensuhteelliseen vaurauteen ja kansainväliseen ar-vostukseen, joka meillä tänä päivänä on.
Maire SoiluvaPäätoimittaja
27.8.04 julkaistussa kuvassa olleet tytöt eivät olleetylioppilaita vaan vastavalmistuneita karjakoita karjanhoi-tokoulusta. He käyttivät virkamerkkinään ylioppilaslak-kia muistuttavaa päähinettä. Lakin päällys oli vaaleanhar-maata kangasta, reunat ja lippa mustat ja kultaisessa “lyy-rassa” oli lehmän pää. Kuvassa vasemmalta Rauha Kop-sa, Ida Repo, Hilja Suutarinen.
Kiitos tietoja antaneille!
Odotetut
talkoot alkavat taaskesätauon jälkeen Kurkijokimuseolla. Valokuviajärjestetään keskiviikkona 15.9. klo 11-17. Talkoo-laisille tarjotaan kahvia ja pientä syötävää. Kaikki
kiinnostuneet ovat lämpimästi tervetulleita!Ennakkoilmoittautumista pyydetään p. 050-403 6050/
Maria Kauppinen tai [email protected].
Erikoisliike Karjalastaja karjalaisuudestakiinnostuneilleHelsingin myymälä,Kasarmikatu 16Kauppakatu 41, 53100 Lappeenranta• Puh. (05) 541 4650, fax (05) 541 4651• sähköposti: karjaja@myymala. inet.fi• www.karjala-myymala.fi
Perjantaina 10. syyskuuta 2004 – Nro 36 – 3
KOIVISTON KIVIKIRKKOTÄYTTÄÄ 100 VUOTTA
III lahjoitti Koivistolle v.1777, säilytetään Kansallis-museossa, muuta kirkon ir-taimistoa, kuten äskettäinkunnostettuja kattokruunu-ja on mm. Mäntsälän kir-kossa ja Haminassa Vehka-lahden uudessa seurakunta-kodissa
Koivisto merenrannalla
Suojaisten saariensa, sal-miensa ja satamapaikkojen-sa takia Koi-visto oli jo vii-kinkien ajoista tärkeä idän-kaupalle, Koivisto kirkkoi-neen sijaitsi aikoinaan Koi-viston edustalla olevallaKirkkosaarella. Koivisto oli
N:o 36. Lauantaina syyskuun 11. p:nä 1954
Karjalan Liiton ja senjäsenseurojen tilaisuuk-sia vuonna 2004Tilaisuudet KarjalatalollaHelsingissä ellei toisinmainittu. Karjalan Liittory, Käpylänkuja 1, 00610Helsinki, puh. 09-7288170 Syyskuu11.9. Koiviston kirkon
100-vuotisjuhla, Por-voon Tuomiokirkko
18.9. Suunnistusmesta-ruuskilpailut, Lieto
18.9. Terijoki-juhla, Jär-venpää
19.9. Jaakkiman pitäjäjuh-la, Seinäjoki
19.9. 60 vuotta välirauhansolmimisesta, Seinäjoki,järj. JaakkimalaistenSeura ry ja Karjalais-seurojen Etelä-Pohjan-maan piiri.
25.-26.9. Viipuri monikan-sallisena ja kansainväli-senä kaupunkina -sym-posiumi Viipurissa,yhdessä Viipuri-keskuk-sen kanssa
Tapahtuma-kalenteri
Valitettavasti viime lehteen oli mennyt väärä kuva, vaikka kuvateksti oli oikea.Tässä nyt oikea kuva, oikealla kuvatekstillä.
Jylhä Niutasenriutta peltoaukioita kuvattuna. Talon paikka sijaitsee Riutan juurella koivu-jen keskellä.
Kuuluisan kirkkoarkki-tehti Josef Stenbäckin(1854-1929) suunnittelemaja urakoima Koiviston kivi-kirkko Suomenlahden ran-nalla luovutetussa Karjalas-sa täyttää 100 vuotta tänävuonna.
Arkkitehti Stenbäckinsyntymästä tulee tänä vuon-na kuluneeksi 150 vuotta.
Tuotteliaan Stenbäckinkivikirkkoja nousi Kannak-selle myös Kuolemajärvel-le(1903), Terijoelle(1908)ja Räisälään( 1912). Näistäjäljellä ovat Koiviston jaTerijoen kirkot. StenbäckinKoiviston kivikirkon kans-sa samanaikaisesti raken-nettu Muuruveden kivikirk-ko Savossa muistuttaa pal-jolti Koiviston kivikirkkoa.Sen rakennusmateriaalituotiin vesiteitse Muuruve-deltä.
Kansallis-romanttistatyyliä
Koiviston harmaastagraniitista rakennettua kivi-kirkkoa, johon mahtui 1800henkeä, alettiin rakenta-maan v. 1902. Käyttöön seotettiin 18.12.1904. Kirkkoon kookas ristikirkko ja sensisustus seurailee aikansakansallisromanttisia tyyli-virtauksia. Tästä kertovatvalitut kivimateriaalit, kir-
kon korkea ja jyrkkä satula-katto ja sen korkeat pääty-aiheet suurine ikkunoineenja oviaukkoineen.
Kirkon urut saatiin lah-joituksena Koivistolla v.1905 vieraill~elta Venäjänkeisari Nikolai II:lta. Lahja-kas Viipurin Kirkkomusiik-kiopistosta valmistunutnuori Taul!.o Aikää, myö-hempi professori, ehti toi-mia Koiviston kivikirkonurkurina v. 1939 keväästäsyksyyn. Aikään mukaankeisariurut olivat ääneltäänja ominaisuuksiltaan erit-täin hyvät. Arvokkaat uruttuhoutuivat viime sotienmelskeissä.
Segerstrålenlasimaalaukset
Koiviston kivikirkonkuori-ikkunaan tuli v. 1928Lennart Segerstrålen 49:nneliömetrin laajuinen, kau-nis ja ainutlaatuinen lasi-maalaus, sen aiheena oliKristus ja palvelevat enke-lit. Tämän lasimaalauksenvärilliset suunnittelupiirus-tukset on juuri löydettyMäntästä Serlachiuksen tai-demuseosta. V. 1938 Koi-viston kivikirkko ehdittiinvielä peruskorjata sisätiloil-taan.
Kirkon kultaista ehtool-liskalustoa, jonka Kustaa
tärkeä myös myöhemmällemerenkululle ja merisodan-käynnille. 1800-luvulta setoimi venäläissota-alustensuojasatamana. Englantilai-set puolestaan hyökkäsivätKoivistolta Pietarin edustal-le Kronstadtiin v. 1919-20.Jatkosodassa Koiviston sal-mella ja Viipurinlahdellakäytiin sotien kovimpia me-ritaisteluja. Kuin ihmeenkaupalla Koiviston kivikirk-ko säilyi ehjänä niin talvi-kuin jatko sodankin mels-keissä.
Koiviston kappeliseura-kunta erotettiin Viipurista1540-luvulla. Koivistonmaalaiskunta ja v. 1927perustettu Koiviston kaup-pala sijaitsivat Viipurista n.50 km etelään Suomenlah-den rannalla.
Aikoinaan Koivistollavierailivat myös useat Ruot-sin ja Venäjän hallitsijat, ku-ten mm. Kustaa llI, tsaaritAleksanteri II ja m ja Niko-lai II.
1800-luvun loppupuolel-la Koivisto oli Suomen suu-rin laivanvarustajapitäjä. V.1939 Koiviston kunnassa jakaupungissa asui n. 12.000asukasta, jotka saivat elan-tonsa pääasiassa merestä jamereltä, merenkulusta, sata-matoiminnoista, laivanva-rustuksesta ja myös maan-viljelystä.
Sukututkimusten perus-teella on arvioitu, että koi-
vistolaisia ja koivistolais-taustaisia henkilöitä löytyi-si lähes 50.000.
MuistotilaisuudetPorvoossa jaKoivistolla
Koivistolaiset viettävätKoiviston kivikirkon 100-vuotismuistotilaisuuksia11.9.2004 klo 12 alkavallajumalanpalveluksella Por-voon Tuomiokirkossa, jos-sa saarnaa piispa PaavoKortekangas. Klo 13.30 onpäivätilaisuus ravintolaIriksessä Porvoossa. Koi-vistolla kivikirkkoa muiste-taan lokakuun 16:ntena.
Suomen Koivisto-Seurary ja Koivisto-Säätiö järjes-tävät nämä muistotilaisuu-det.
Suomen Koivisto-Seurary:llä on tällä hetkellä yli2.000 jäsentä. Seuran kuu-kausittain ilmestyvä jäsen-lehti, KOIVISTON VIESTIon lähentänyt heitä v:sta1944 lähtien.
Koivisto-Säätiö tukeeKoivistoon kohdistuvaa erialojen tutkimusta sekä koi-vistolaisnuoria heidän opin-noissaan, tähän mennessäjo miljoonan mummonmar-kan verran. V. 2003 säätiökustansi tutkija, fil. lis. Lee-na Rossin kirjoittaman laa-dukkaan 500-sivuisen Koi-viston kulttuurihistoria-teoksen.
Nytten , kun vanhaksi olen tullu,vaikka en ole viellä ihan hullu,nuori tyttö voi teettää minulla melkeinmitä vaan,kun ansaansa saa.Toimittajatyttö hän on nätti,ja kaupunkielämän taakseen jätti.Tänne maaseudun rauhaan hän halaa,ja aina uudestaan palaa.Sievästi hän käyttää sanaa,kun minua töihin manaa.
Punamultamaalia teki hänen mieli,siksi niin kauniisti soljui hänen kieli.Jos Pappa keittäis sitä,niin hän maalais vaikka mitä.Hän tekee siitä sanomalehti jutun,millä hurmaa monen tutun.Minusta ei ollu miestä kieltämään sitä,kohta aloin keittää maalia niin kuinpitää.
Kun vesi alko kiehuatyttö rupes komentaa minnuu:Laita nyt sitä ja tätä,mutta älä niin nopiasti mätä,että kerkijää ottaa kuvan siitä,millä mainetta niittää .Kato välillä tänne kameraa päin,kun hämmennät näin.Hymy olis hyvä olla mukana,vaikka olosi näkyy olevan jo tukala.
Loppuihan se keekoilu lopulta kameraneessä ja sain huilata silmät veessä,kun savu kirveli silmiija piti vahtii sitä vilmii.Pari tunti sain istua tytön kansa hyvässäseurassaja välillä hämmentää keitosta tynnyrinreunasta.
PUNAMULTAMAALIN KEITTOLopputulokseen olimme tyytyväisiäkyllä, ja tytöllä oli sievä hymy yllä.Miekin yritin saaha hymyä aikaa,mutta se oli turhaa vaivaa.Seuraavani päiväni tuli oma tyttärenimukkaa ja maalaustyö alko luistaasillee,että ei usko kukkaa.Toimittajatyttö jo sano, että sinnuu eiennää oteta mukkaa,mie sain istuu nojatuolissa ja jakehhuu tyttöjen työtahtiija työn laatuu vahtii.
Tytöt veti maalii ulkoseinää ommaa,eivätkä pyytäneet lommaa.Ensimmäiseksi maalattii ulkohuone.Toimittajatyttö sano, että kahtokaatuonne.-KylIä sinne nyfkelpaa männä, vaikkaet hätäkää ois,ja jos ei tule mittää, voihan sieltätulla pois.
Nyt ymmärtää tämän toimittajanhömpötyksiä vähänja tuskin ne loppuu tähän.Hää ku on luova persoona täällä,kaikkija sitä maa kantaa päänsäpäällä. Itsekin olen tyytyväinentouhuun tähän, vaikka alkuun epäilinsitä vähän.Lämpimät terveiset hänelle viellä,enhän minä yrittämästä kiellä.
Aarne Elolampi
Oikaisu ja lisäys: Veikko Nenonen lähti evakkoon 5:n lapsen joukossa,
jotka olivat kolmesta eri talosta, eikä 35 lapsen joukossakuten virheellisesti kirjoitimme. Eli lapset olivat: Marttaja Lauri Puputti, Einari ja Veera Immonen ja Veikko Ne-nonen. Heistä piti huolta vanha emäntä Elisa Puputti, jotaVeikko kertoo edelleen muistavansa kiitollisuudella.
Koulukuvassa oli Irja Keljo , ei Kolja.
Perjantaina 10. syyskuuta4 – 2004 – N:o 36
Uudenkaupungin rauhanjälkeen tuli 1724 Räisälänkirkkoherraksi Johan Spen-ner, joka kuoli vuotta myö-hemmin. Kappalainen Ja-cob Frostmanin muutettuapois, tuli kappalaiseksiSven Wastin,joka oli vuosi-nal728 -1730.
Vasta seuraava kappalai-nen Jonas Oxenius, vuosina1730 - 1747, oli siihen asti,kunnes tuli nimetyksi Rus-kealan kirkkoherraksi. Hä-nenkään toiminnasta ei olepaljon tietoa. Tarkastuk-sessa 1741 mainitaan hänensaarnanneen ‘kiitettävän ly-hyesti’ ja 1745 ‘rakentavas-ti’. Kirkkoherraksi tuli1731 Laurentius Lithovius,joka sai puolisokseen JohanSpennerin lesken, sekä ai-nakin kolme lasta. Siihenaikaan tavallista, että saikokonaan papille kuuluvanpalkan. Tarkastuksessa1741 hän saarnasi ‘rakenta-vasti’ ja seurakuntalaisetolivat enimmäkseen luku-taitoisia. Naisia nuhdeltiinsiitä, että he pitivät häpeäl-lisenä antaa opettaa itsel-leen kristinnoppia. Neljävuotta myöhemmin ilme-nee ettei katekismussaarno-ja ja harjoituksia oltu pidet-ty kolmeen vuoteen.
Vakavan varoituksenkirkkoherra sai siitä, ettäkirkonkirjat olivat yhä jää-neet ostamatta ja tilit olivatsekaisin. Lukkari sai moit-teita kirkon seinien ja katonepäsiisteydestä. Seurakun-talaiset valittivat kirkkoher-ran kannattavan liian suuriaehtoollismaksuja.
Tässä yhteydessä ilmenihänen heikkouden syyksihänen itsensä pitävän liianhyvin kirkkoviinistä. Jonkavuoksi sen hoito on annet-tava toisille.
Valitettavasti kappalai-seksi valitun Fredrik Raja-linia vaivasi sama heikkouskuin hänen esipaimentaan-kin. ,
Väkijuomia myytiin kir-kon läheisyydessä pyhäpäi-visinkin ja väkijuomienkäyttö veltostutti papiston-kin virkatoimissaan, vaikkavirkaan oli tullut nuorempikappalainen Jacob AndersNyman. Tarkastuksessa1751 paljastui toinen tois-taan ikävämpiä seikkoja.Seurakunta oli niin heikos-sa kunnossa, ‘ettei sitä kyy-nelin voi kyllin valittaa’.
Kirkkoherra päästi ripil-le, vaikka kappalainen olisipitänyt kireämpiä vaati-muksia. Kirkkoaita oli epä-kunnossa, kirkon seinättäynnä pölyä ja ikkunoidenruutuja rikki. Ehtoollistenvietto oli kärsinyt ehtoollis-aineiden puutteesta. Sabat-tirikoksien sakot olivat jää-neet kokoamatta kassaan.Kirkkoherra saattoi lähteäkesken jumalanpalveluksenpois. Kukaan ei halunnutjoutua kuudennusmiehenavoimeen tehtävään.
Kirkonkirjoja enempääkuin tilikirjoja ei vieläkään
ollut. Irrallisista lappusistaoli vaikea saada selvää.Seurakunnan varoja oli jou-tunut yksityisiin tarpeisiin.Kappalainen Nymaninmäärättiin ostamaan Pieta-rista tarpeelliset kirkonkir-jat, sekä siirtämään kirkko-herralta pieni raha-arkkukirkon sakaristoon missä sekahdella lukoilla varustet-tuna kiinnitettiin kirkonsei-nään rautatangoilla. Avai-met kirkkovanhimmalla janimismiehellä.
Paria päivää myöhem-min saarnasi Lithovius‘mahdollisuuksien mu-kaan’. Kappalainen Rajaiinoli usein siinä tilassa, etteikyennyt kelvollisesti saar-naamaan ja sakramenttia ja-kamaan.
Lithovius sekä Rajaiinpantiin pois viralta, vaikkasaivat osan palkastaan. Ny-man oli naimisissa Rajali-nin leskeksi jääneen tyttä-ren kanssa ja hänkin joutuijättämään virkansa.
Kun Peter Ursinus 1752tuli kirkkoherraksi, joutuihän jakamaan palkkansaedeltäjän kanssa tämänkuolemaan asti 1761. Jonkajälkeen voitiin kappalaisenpalkka käyttää jälleen tar-koitukseensa. Kappalaisek-si tuli entisen kirkkoherranpoika ja Lithoviuksen poi-kapuoli Aksel Johan Spen-ner 1770 tapahtuneeseenkuolemaansa asti.
Sen jälkeen Petrus Wahl-berg ja vuonna 1776 maini-taan toinen apu pappi AaronLimatius, joka tarkastuk-sessa saarnasi äänensä kä-heäksi saaden siitä ojen-nuksen.
Peter Landanin jälkeenkappalaisena oli Anders
Grenquist, joka pian kuolikeuhkotautiin.
1786 oli kappalaisenaHindrich Esaias Mondenväliaikaisena. Kirkkoher-raksi tuli 1774 Joan HenrikSchwind. Vuosisatojenvaihteessa oli papiston apu-laisina saman aikaisesti Jo-han Hasselström ja JohanKristian Schwind.
Olettehan kuulleet juttu-ja Laiska-Jaakosta, muttakuka oli se Jaakko, josta ju-tut on alkuaan lähteneet?Onko häntä ollut oikeastaanolemassakaan? Tässä ker-rotaan kuka oli oikein Lais-ka-Jaakko.
LAISKA - JAAKKOJaakko eli Jacob de la
Gardie syntyi Tallinnassa20.6.1583. Jaakon isä, rans-kalainen palkkasoturi Pon-tus de la Gardie, oli ylennytRuotsi-Suomen joukkojentaisteluissa Venäjää vastaansotapäälliköksi. 1570 alka-nut taistelu Viron omistuk-sesta levisi Karjalan kiistel-lyille alueille. Siitä alkoiPitkän vihan aika, 25-vuo-tinen sota, jonka aselevottosin välillä katkaisivat.Käkisalmi vallattiin lyhyenpiirityksenjälkeen syksyllä1580 Pontus de la Gardien-johdolla.
Kaukolan pitäjässäkin,Kopranharjun, Kankaan-mäen ja Järvenpään seu-duilla oli taisteluja käytyVenäläisten ja Ruotsi-Suo-men joukkojen välillä. Jär-venpään kylässä, Tahvo-lammin läheisyydessä si-jaitsee ‘Pontuksen hauta’niminen notko. Lisäksi ker-rotaan Koverilanjärven Pu-nikinlahden perineen ni-mensä Pontus de la Gardi-
en ajoilta verisen taistelunmuistoksi, jolloin lahdenvesi oli värjäytynyt verestäpunaiseksi. Myös Surman-korpi, sen vierellä oleva Ve-rikumpuja Itkuniitty liene-vät sen aikaisia paikan ni-mityksiä.
Kuningas Juhana arvostisotapäällikköään, Pontuk-sen mentyä naimisiin ku-ningas Juhanan aviottomantyttären, Sofia Gyllenhjel-min kanssa. Sofian äiti oliKaarina Hannuntytär, jonkakanssa Juhana oli asunutTurun linnassa Suomenherttuana ollessaan.
Pontus oli naimisiinmennessään 60-vuotias jaSofia 24-vuotias. 1581 syn-tyi tytär, Brita Turussa,1582 Johan syntyi Tallin-nassa ja 1583 Jacop myösTallinnassa, jolloin Sofiamenehtyi synnytykseen ja63-vuotias Pontus jäi yksinkolmen pienen lapsen kans-sa. Lapset lähetettiinkinisoäitinsä, Kaarina Han-nuntyttären hoitoon Tur-kuun. Pontus de la Gardiehukkui 1585 Jaakon ollessakahden vanha.
Jaakko vietti lapsuutensaSuomessa; Turun linnassaja Vääksyn kartanossa, jon-ka kuningas Juhana oliKaarina Hannuntyttärellelahjoittanut.
Jaakko seurasi isänsä jäl-kiä ryhtyen sotilaaksi. Jo18-vuotiaana hän oli ruot-salaisista muodostetun ryk-mentin eversti. Seurates-saan kuningas Kaarle IXsotaan Puolaa vastaan,Jaakko otettiin vangiksi.Vapauduttuaan neljän vuo-den kuluttua hän opiskeliuusinta sodankäyntitaitoaAlankomaissa kuulun sota-
päällikön Moriz Oranialai-sen joukoissa espanjalaisiavastaan. 25-vuotiaana Jaak-ko palasi Ruotsiin ja hänetnimitettiin marsalkaksi.
Kesäkuussa 1610 Jaakkode la Gardien johtamat jou-kot hyökkäsivät Novgoro-din kaupunkiin tar-koituksena saamaan ruotsa-lainen prinssi Venäjän tsaa-riksi. Jaakko de la Gardienjoukot pitivät kaupunkiahallussaan kuusi vuotta jasiitä syystä vieraalla maallaolemaan kyllästyneet jou-kot sepittivät hokeman:‘Lähtee kesä, lähtee talvi,vaan ei lähde Laiska-Jaak-ko’.
Jaakosta on paljon tari-noita, jopa häntä sanottiinvelhoksi, joka pystyi teke-mään ihmeitä. KerrotaanJaakon kiitelleen sotilaitaanja sanoneen sitten: ‘Kunolen kuollut, tehkää nahas-tani rumpu ja pankaa se Vii-purin linnan itäisen portinpäälle. Silloin ei idästä tu-leva vihollinen pääse teitäkoskaan yllättämään’. Soti-laat lupasivat Jaakolle teh-dä hänen nahastaan rum-mun.
Sodista palattuaan 30-vuotiaalle Jaakko de la Gar-dielIe uusi kuningas Kustaan Adolf myönsi kreivin ar-von. 35-vuotiaana Jaakkosolmi avioliiton kuningasKustaa II Adolfin nuoruu-den rakastetun Ebba Bra-hen kanssa ja saivat 14 las-ta, joista aikuiseksi asti eliseitsemän.
Jaakko kärsi viime vuo-sinaan silmävaivoista,kuollen sokeana 69-vuoti-aana 1652 ja haudattiin Es-kilstunan lähelle Veckhol-min kirkkoon. Ebba perusti
miehensä kuoleman jälkeenSuomeen kaupungin, jollehän antoi nimen Jacbostad(Pietarsaari). KreivitärEbba Brahe, joka oli Mag-nus Brahen tytär, kuoli1674, elettyään 22 vuottaleskenä.
Vuonna 1862 painettiinPietarin Pyhimmän Hallit-sevaisen Synodin Kirjapai-nossa suomennos Palve-lukirjasta Jalo-uskoisessakirkossa.
Pyhän, yksi-olevaisen,eläväksi-tekeväisen ja jaka-mattoman, Kolminaisuu-den, Isän, ja Pojan, ja PyhänHengen kunniaksi: Hurs-kaimman, Itsevaltiaimman,Suomen Valttiaamme, kokoVenäjän KEISARINALEKSANTERI NIKO-LAJEVITSIN käskyllä:HÄNEN Puolisonsa, Hurs-kaimman Valtiattaren, KEI-SARINNA MARIA ALEK-SANDROV AN aikana,HÄNEN perillisensä,Hyväuskoisen Valtiaan Tse-sarevitsinja Suuren Ruhti-naan NIKOLAI ALEKSA-ROVITSIN aikana; Hyvä-uskoisien Valtioien, Suuri-en Ruhtinoien: ALEKSAN-TERI, VLADIMIR,ALEKSEI, SERGEI, jaPAAVALI ALEKSADRO-VITSIEN aikana: Hyväus-koisen Valtiaan, SuurenRuhtinaan KONSTANTINNIKOLAJEVITSIN ja HÄ-NEN Puolisonsa Hyväus-koisen Valtiattaren SuurenRuhtinattaren ALEKSAN-DRA PETROVNAN aika-na; Hyväuskoisen Valtiaan,Suuren Ruhtinaan NIKO-LAI NIKOLAIJEVITSINaikana: Hyväuskoisen Val-tiaan, Suuren RuhtinaanMIKAEL NIKOLAJEVIT-SIN ja HÄNEN Puolisonsa,Hyväuskoisen Valtiattaren,Suuren RuhtinattarenOLGA FEODOROVNANaikana; Hyväuskoisten Val-tioien, Suurien RuhtinoienNIKOLAI ja MIKAEL MI-KAILOVITSIEN aikana;Hyväuskoisen Valtiattaren,Suuren Ruhtinattaren,HELENA P A VLONANaikana; Hyväuskoisen Val-tijattarein, Suurien Ruhti-naisien: MARIA ALEK-S A N D R O V S K A J A N ,OLGA ja VIERA KONS-TANTINOVNIEN jaANASTASIA MIKAI-LOVNAN aikana; Hyväus-koisien, Vatiattarein, Suuri-en Ruhtinattareien: MA-RIA NIKOLAJEVNAN,OLGA NIKOLAJEVNANja hänen Puolisonsa aikana;ja Alanko-maien Kuningat-taren ANNA PA VLONANaikana; ja Pyhimmän Hal-litsevaisen Synodin siuna-uksella painettiin tämä Pal-velu-kirja Pietarissa, Hallit-sevassa suuressa kaupun-gissa, Synodin kirjapainos-sa vuotena 7570 jälkeenmaailman luomisen, mutta1862 vuotena Jumalan Sa-nan lihaksi syntymisen jäl-keen, Huhtikuussa.
PAPISTOA 1724-luvullaRäisälässä ja Kaukolassa
Hiukkasen tuoreempi on tämä kuva, vuodelta 1936. Siinä artikkelin lähettäjä Lahja Haka onpäässyt ripille. Rippi-isä Silvennoinen on kuvassa vasemmalla.
Perjantaina 10. syyskuuta 2004 – Nro 36 – 5
Sieniä sadekasvattaa
Sateinen kesäkuu ja vie-lä heinäkuukin sai monethuokailemaan loppuukotämä ainainen sataminenkoskaan.
Kesäthän eivät ole vel-jeksiä keskenään, viime ke-sänä huokailtiin vuosisadanhelteisimmän kesän kouris-sa ja oikein odotettiin ettätulisi välillä muutama vesi-pisarakin. Ja niinhän siinäsitten kävikin, että elokuunlopulla tulivat virkistävätsateet ja toivat ainakin itä-suomeen kaikkien aikojenherkkutattikesän.
Saimme ihan henkilö-kohtaisesti olla sitä elokuunviimeisenä viikonloppunatodistamassa Joensuun lä-hellä olevassa Mönnin ky-lässä. Italiaisrekka toisensajälkeen lähti sieltä suoma-laisia herkkutatteja täynnä..
Oli siinä monille perheilleupeat ylimääräiset tienesti-mahdollisuudet kun noitametsän antimia oli todellarunsaasti. Olivathan monetmetsuritkin lopettaneetmetsät yöt ja alkaneet ke-räillä herkkutatteja ja kuu-lemma tienasivatkin “pal-jon paremmin”. Eräs per-hekin oli ostanut “tattira-hoilla uuden peltilehmän.Jotta näin.
On tässä kuvassa oleval-la satakuntalais-miehellä-kin ihmettelemistä kun het-kessä lähimetsästä nämäneljä korillista kävimme“hakemassa”. ja seuraavanapäivänä vielä kolme koril-lista, sillä iskeehän se ah-neus tuollaisilla apajillevaikka kehen.
Joskus aikanaan poi-kamme Petri pelotti meidätHerkkutatteja ihmettelemässä Kauko Ketola
Eikös näitä saakaan huoletta syödä? kyselee Petri Ketola.
muut sanomalla: “Eikösnäitä sieniä saakin syödäihan huoletta”
Tottakai hän tiesi miten-kä käy kun kärpässieniäsöisi. Olipahan vaan halun-nut vähän äitiä ja isää pelo-tella.
Nyt vain otollista otolli-sempana sienikesänä met-sään. Kyllä sieltä ainakin
meille karjalaisille tuiki tut-tuja sieniherkkuja löytynee.Itsekin olen jo monet kant-tarellikastikkeet laittanut.Nami, nami, hyvältä ovat-kin maistuneet kesävierail-lemmekin, jotka harvem-min ovat sieniä syöneet.
Koppa kainaloon ja ei-kun menoksi.
Terttu Ketola
Tämän vuoden ome-nasadolla on jo päästy her-kuttelemaan, vaikka satoasaatiinkin kylmän kevään jaalkukesän takia odotellamuutama viikko totuttua pi-tempään. Kesälajikkeistamyynnissä ovat olleet aina-kin vanhat tutut Pirja ja Val-kea Kuulas, syyslajikkeistapehmeänmakuinen Samo.Syksyn edetessä markki-noille saadaan lisää ome-naa, kun syksylajikkeet al-kavat tuottaa kunnolla sa-toa. Seuraavina poiminta-kuntoon kypsyvät muunmuassa maukas, lievästihappoinen Melba ja maus-teisen aromikas Jaspi.
Vaikka kesän sateet ovatkiusannut monia kasveja,omenaa se ei vielä ole hai-tannut. Hedelmän- ja Mar-janviljelijäin liitosta kerro-taan, että raakileet ovatpäinvastoin hyötyneet sa-teista ja kasvaneet kooltaansuuriksi ja mehukkaiksi.Markkinoilla on nyt tarjollahyvälaatuista omenaa.
Keväthallat Lounais-Suomenomenatarhojenkiusana
Huippusatoon ei ammat-titarhoilla tänä vuonna kyl-män alkukesän ja keväthal-lojen takia päästä. Enitenovat kärsiineet Lounais-Suomen rannikkoalueet jasiellä erityisesti kesä- jasyyslajikkeet. Omena kuk-ki kyllä runsaasti, mutta ku-kinnan aikaan sattuneet
poikkeuksellisen kovat hal-lat vaurioittivat omenan-kukkia tuntuvasti. Hedel-män- ja Marjanviljelijäinliiton arvion mukaan satoasaadaan neljännes vähem-män kuin normaalina sato-vuonna, yhteensä noin 3miljoona kiloa.
Hallat kiusasivat myöskotipuutarhojen omenapui-ta varsinkin Etelä- Suomes-sa. Pohjois- ja Keski-Suo-messa kotipuutarhojenomenasato on kohtuullinen.Lisäksi kotipuutarhojenomenaa on vaivannut he-delmärupi.
Omenaa viljellään am-mattimaisesti noin 600 heh-taarilla ja 430 tilalla. Pää-viljelyalueet ovat Ahvenan-maa, Lounais-Suomi jaLänsi-Uusimaa. Viljely onpikkuhiljaa laajentunutnäiltä alueilta myös Hä-meeseen ja Kaakkois-Suo-meen. Ammattitarhojensato menee kokonaisuudes-saan tuorekulutukseen.
Syksynomenaherkut!Helpot omenaleivokset8 kpl2 levyä pakastettua torttu-tai voitaikinaa100 g maustamatonta taisitruunatuorejuustoan. 0,5 dl omenasosetta0,5 tl kanelia2 tl vaniljasokeria2 rkl silputtua tuoretta
minttua4-6 omenaakanelia ja sokeria
* Nosta taikinalevyt lei-vinpaperin päälle sulamaannoin 15 minuutiksi.
* Laita uuni kuumene-maan 225 asteeseen.
* Kaaviloi sulaneita le-vyjä hiukan ohuemmiksi jaleikkaa kumpikin levy nel-jään osaan.
* Levitä palat leivinpa-perille ja nosta paperi uuni-pellille.
* Pistele taikinapaloihinhaarukalla reikiä, niin taiki-na ei pullistele uunissa kyp-syessään.
* Mausta tuorejuustoomenasoseella, kanelilla,vaniljasokerilla sekä min-tulla ja jaa seos taikinapalo-jen keskelle.
* Lohko omenat ja pois-ta siemenkota. Viipaloiomenalohkot.
* Tasoita täytettä hiukanja levitä omenaviipaleitatäytteen päälle.
* Ripottele pinnalle ka-nelia ja sokeria.
* Paista leivoksia uuninkeskiosassa noin 10 mi-nuuttia, kunnes taikinareu-nat ja täyte ovat saaneet vä-riä. Ota leivokset uunista jaanna jäähtyä.
Luumu-omenachutney0,5 kg tuoreita luumuja0,5 kg omenoita2 sipulia(3-4 valkosipulinkynttä)1-2 cm:n pala tuorettainkivääriä2 dl rusinoita
2 dl fariini- tai tummaamuscovadosokeria4 dl hunaja-omenaviini-etikkaa0,5 tl suolaa1 kanelitanko3 mausteneilikkaa1 pieni rosmariininoksa
* Halkaise luumut japoista kivet. Leikkaa puo-likkaat puoliksi ja laita kat-tilaan.
* Lohko omenat ja pois-ta siemenkota. Leikkaaomenat kuutioiksi.
* Kuori sipulit (sekä val-kosipulit) ja kuutioi sipulit.
* Kuori inkivääripala jaraasta se hienoksi.
* Laita kaikki chutneynainekset paksupohjaiseenkattilaan ja kuumenna seoskiehuvaksi koko ajan se-koittaen. Keitä chutneytanoin tunnin verran miedol-la lämmöllä kannen alla jasekoita vain silloin tällöin.
* Poista kanelitanko,mausteneilikat ja rosmarii-ninoksa chutneystä.
* Jaa kuuma chutneykuumennettuihin pieniinpurkkeihin ja sulje puhtaal-la kannella.
* Anna jäähtyä, vie vii-leään anna maustua viileäs-sä paikassa vähintään 2 kk.
* Tarjoa chutney broile-ri- tai kalkkunaruoan seura-na tai possupaistin lisäk-keenä.
* Kokeile chutneytamyös vuohenjuuston taibrien kanssa.
Omenamisu4-6 annosta3 dl vettä1 kanelitanko2 mausteneilikkaa(pala tuoretta inkivääriä)1 oksa sitruunamelissaa taiminttua1 dl (muscovado)sokeria6-8 omenaa2,5 dl vaahtoutuvaa vanil-jakastiketta1 prk (250 g) maitorahkaa2 tl vaniljasokeria(sokeria)10 kpl tiramisukeksejä tain. 100 g kaurakeksejä taikuivahtanutta sokerikak-kuaPinnalle: kanelia ja sitruu-namelissanlehtiä
* Mittaa vesi kattilaan.Kuumenna kiehuvaksi japane veteen kaneli, neilikat,(inkivääri), sitruunamelissaja sokeri. Keitä miedollalämmöllä kannen alla noin5 minuuttia.
* Nosta mausteet pois.
Sadekesästä ei suurta haittaa
OMENASYKSYPARHAIMMILLAAN
Kanelitangon voit huuh-taista ja kuivattaa toistakäyttökertaa varten.
* Lohko omenat neljääntai kuuteen osaan ja poistasiemenkota.
* Pane omenapalatmausteliemeen ja keitämiedolla lämmöllä, kunnesomenat ovat hiukan peh-menneet. Nosta pois liedel-tä ja anna jäähtyä.
* Vaahdota vaniljakasti-ke kovaksi vaahdoksi ja se-koita maitorahka vaahtoon.Mausta vaniljasokerilla jatarvittaessa sokerilla.
* Kokoa herkku isoon la-sikulhoon. Asettele kulhonpohjalle puolet kekseistä janostele kekseille puoletomenalohkoista ja liemestä.
* Lusikoi puolet rahka-seoksesta omenoille. Teetoinen kerros samoin.
* Tupsauta päälle kane-lia ja koristele sitruuname-lissan lehdillä.
* Anna seistä viileässäainakin puoli tuntia.
* Voit tehdä omenami-sun myös laakealle vadille.Laita silloin kaikki keksitvadin pohjalle ja levitäomenat liemineen niidenpäälle ja lopuksi rahkaseosja koristelu.
Kurkijokelaisen toimitus:Vesikoskenkatu 13 As 2132200 LOIMAAPuh.no (02) 762 2551, 050-521 3336
Perjantaina 10. syyskuuta6 – 2004 – N:o 36
Tänä kesänä on monellataholla muisteltu 60-vuo-den takaista kesää Olihan semeille karjalaisille ja kokoSuomelle erittäin merkittä-vä.. Suomi oli sodassa jamiehet siellä jossakin jomonetta vuotta. Kotirinta-malla ahkeroitiin ja odotet-tiin kiihkeästi uutisia rinta-malta. Eiväthän uutiset jasanomalehdet kaikkea ker-toneet. Eteläinen tuuli toijoskus paljon enemmän tie-toa kaukaisten tykkien jy-lyn myötä. Pieni sisarenpoi-ka, joka usein oli mummo-lassa luonamme, opettelipuhumaan ja hänen ensim-mäinen sanansa oli “tykki-tulj”. Meidän Puntalan ryh-män talot olivat kalliope-rustalla ja öisin maan täräh-tely tuntui selvimmin kunmuuten oli hiljaista. Tie-simme että Kannaksen pitä-jistä evakuointi virrat kulki-vat taas länteen. OlihanRäisäläkin jo evakuoitu.Lujasti me vaan uskoimmeettä ei meidän tarvitse min-nekään lähteä. Teimme töi-tämme ja yritimme par-haamme mukaan tuottaaelintarvikkeita niin ihmisil-le kuin eläimillekin.
Sitten tuli se syyskuunensimmäinen sunnuntai jol-loin seurakuntalaisten yli-vaalin äänestämä, pidettykirkkoherramme asetettiinvirkaansa. Olimme sisarenikanssa menneet pyörilläkirkkoon.
Äiti kulki hevosella kirk-kotien ja oli sinä sunnuntai-na jäänyt kotimiehiksi.Nousimme kirkon parvek-keelle vai lehteriksikö sitäsanottiin. Sieltä näkyi hyvinsaarnatuoliin ja paikatalhaalla olivat jo täynnä.Kun Arvi Kujalan saarnaalkoi olla jo loppupuolellanäimme että sotilaspukui-nen henkilö nousi rappujaylös saarnatuoliin. Hänojensi paperin papille. Het-ken oli Kujala hyvin häm-mästyneesti hiljaa, jatkoisitten saarnaansa jonka lo-puksi ilmoitti että Jumalan-palveluksen jälkeen ko-koonnumme san-karihaudoille jossa Sotilas-piirin edustajalla kapteeniPusalla on meille tärkeääasiaa. Varmaan moni miettimikä tuo tärkeä asia on.Kaikki meni järjestykses-sään. Kenttäpiispan ja kap-teenin puhe, vieläpä loppu-virsikin kaikui voimallise-na. Kotiin lähdettiin välittö-mästi, uusi ankea paino sy-dämellä viemään sanaa ko-tona odottaville. Jo sinä il-tana kuului pakkauslaati-koiden tekemisen sahaus janaulojen hakkuun äänikoko kyläryhmässämme.Kaikille heillekin, jotka ei-vät kirkossa olleet, oli jaet-tu tuo paljon puhuva pape-ri, jossa kerrottiin mitenevakuointi suoritetaan.Vanhukset ja lapset mat-kaan heti. Samoin karja.Vasikat. Lampaat ja varsatkuorma-auto kuljetukseenisontien tai rautatien var-teen. Työvelvolliset 15-60-vuotiaat jäivät pelastamaansatoa. Korjaamaan ja pui-maan. Muodostettiin työ-ryhmiä, jotka kulkivat vuo-rotellen talosta taloon. Pui-
tiin seipäillä ollutta viljaa jaajettiin viljasäkkejä tienvarteen. Säkit oli varustet-tava nahkaisin lapuin, jossakerrottiin omistaja, kunta jakylä. Lehmien, vasikoidenja varsojen takalautaseenleikattiin saksilla kunnannumero ja omistajan nimi.Lampaiden kaulaan laitet-tiin nahkaiset laput. Muistapienistä kotieläimistä ei tar-kempia määräyksiä ollut.
Tihkusateisena syys-kuun aamuna lähti äiti rau-hallisemmalla hevosella 3lehmää kärrin perässä jaruokaa itselle ja eläimillemukanaan. Meille jäi yksilehmä ja kohta poikimaantuleva hieho kuljetettavak-si. Ei sekään mennyt suun-nitelmien mukaan kun hetiensimmäisestä äidin yöpai-kasta oli Lillikki lehmä ka-rannut ja ilmaantui kotiin 3-4n päivän kuluttua lähdöstäutareet pingottivat maitoatäynnä ja raapiintuneina.Oliko kulkenut metsätaipa-leita? Sovittiin niin että si-sareni, joka oli kätevämpilaatikoiden tekijä, pakkasikotona ja minä kuljin puin-tiporukan mukana. Yönseu-tuina siirrettiin tavaroitatienvarteen odottamaanautokuljetusta.
Ongelmana oli kesken-kasvuinen sika, joulukin-kuksi ai otettu. Se oli teu-rastettava. Ei meillä kum-mallakaan ollut sisua sitätehdä. Haettiin Tervajärvel-tä Kesseli apuun. Meillä olikyllä isän ”ukko-Mauseri”ja panoksiakin siihen. Eitämä apumieskään ollut sel-laista ennen käsitellyt. Pite-lin riukuaidan välistä pel-titaasaa, jossa oli leivänmuruja. Sika söi niitä. Am-puminen piti tapahtua taka-viistoon sian korvan taakse.Ensimmäinen panos meniihan käteni vierestä läpi senpeltisen pesuvadin sikaahaavoittamatta. Iltaan men-nessä oli sekin touhu tehtyja lihaa useamman talonuuniin matkaevääksi.
Sitten koitti se 20 päivänaamu jolloin oli sovittu ettäPuntalan ryhmä tyhjeneelopullisesti. Kärrit pakattiinvalmiiksi jo edellisenä ilta-na. Yksi naapurin mies tulimeille yöksi ja toisten naa-pureiden kanssa oli sovittukellonaika jolloin lähde-tään.
Illalla laitoimme hevosetpieneen peltoaitaukseenettä olisivat aamulla valmii-na lähtöön. .Juoksin hämä-rissä naapuriin katsomaanystävääni ja leikkitoveriani.Autio oli talo. Tupa oli siis-titty. Sotasaalishuutokau-pasta ostettu hanuri oli jä-tetty peripenkille. Olikojoku vaisto, joka käski tar-kistamaan olivatko hevosetaitauksessa? Eivät olleet,oli vain säretty aita ja pitkätlaukkajälet tiellä kotoapoispäin. Oli lähdettävä jäl-jittämään lyhtyjyn ja tasku-lampun kanssa.. Onneksimeno oli ollut niin kovaaettä ilta kosteassa tiessä nä-kyivät jäljet, jotka johtivatparin kilometrin päässä ole-vaan Tervajärven Heino-seen. Sekin talo oli jo autio-na. Olivat hevoset kuiten-kin jääneet talon pihaan
syömään. Loppuyöksi lai-toimme ne talliin. Pimeässäkeräsimme naapurin mie-hen kanssa pyykkikorilli-sen omenoita matkaevääk-si. Ravistelimme ensin pui-ta ja sitten alta keräsimmeomenat. Oli tullut paljonlehtiä sekaan, totesimmekun seuraavana päivänä tar-kastimme saalista. Aamullaoli tunne, että viimeisenkerran kiehuu kahvi tälläheIlalla. Viimeisenä hyväs-telin rakkaan kotini. Tarkis-tin että kaikki paikat olivatsiistit vieraiden tulla. Kyy-nelsilmin painoin ovenkiinni ja menin valmiiksivaljastettujen hevosten luo.Meillä oli kolme lehmääkulkemassa kärrin perässä.Naapurin mies ohjasti nuor-ta vain vähän ajoon opetet-tua hevosta. Sillä ei ollutkuormana kuin vähän aja-jan nyssäköitä. Sisareni oh-jasti toista hevosta jonkakärrissä oli kaikki mitäluultiin matkalla tarvitta-van. Yöpuulta oli kopattukomea kukko ja viisi kanaaverkkolaatikkoon. Kissa olihä innyt pahaa aavistellenkun alettiin pakata tavaroi-ta.. Kohta tulivat naapurinTanskaset harmaalla hevo-sella ja lähdettiin matkaan.Minulla oli polkupyörä ettävoin tarkkailla lehmien kul-kua. Niin meitä lähti kol-men hevosen, lehmien, kol-men polkupyörän ja kah-deksan hengen raito kohtituntematonta tulevaisuutta.Matkan varrella tuli eteenkorkeita mäkiä, Naapurinsotasaalishevonen teki te-nän ja alkoi peruuttaa takai-sin päin. Emännän mustahame piti pujottaa hepanpäähän ja taluttaa sitä. Niinpäästiin aina mäki ylös.Lienee ollut aroilla kasva-nut se hevonen.
Kun matkanteko oli näinhidasta, ehdotimme pyörä-miehille että menisivätedellä jos me emme ehtisisiihen huomisen klo 12:eenyli rajan. Veisivät edes vies-tiä. Sanoivat että mennäänyhdessä, on turvallisempaa.Vähitellen jono kasvoi pit-
käksi. Tuttuja ja tuntemat-tomia vaeltajia. Kun ilta al-koi hämärtää oli aika etsiäyöpaikkaa.. Jäimme pie-neen taloon, joka oli jo au-tio. Siellä oli hyvät paikateläimille
Olimme vain kerran päi-vällä pysähtyneet juotta-maan ja syöttämään eläimiäOli nälkä ihmisilläkin.
Tuvan hellaan sytytettiintuli, etsittiin kuormista kah-vipannut ja kattilat. . Ot-sanlahtelainen alikersanttioli saanut evakuointi lo-man. Kotiväki oli jo men-nyt ja hän teki matkaa pyö-rällä. Talon takana olevastaperunapellosta hän kuokkiperunoita ja pian porisivatkeitokset hellalla. Valoneu-voja talossa ei ollut eikämyöskään huonekaluja.Muistan että söimme sisa-ren kanssa ilta-ateriaammetaskulampun valossa huo-neen ikkunapenkillä. Yöksijääneitä oli toistakymmen-tä ja siskonpetit tehtiin pie-nen tuvan ja kammarin lat-tioille.. Se olikin viimeinenyö joka me puntalan ryhmä-läiset vietimme yhdessä.Tungoksessa joka seuraa-vana päivänä tiellä oli, häi-pyivät naapurit toisistaan,jopa niin perusteellisesti,että joitakin en ole tavannut60:een vuoteen Terveisetheille jotka vielä ovat muis-tamassa tämän yhteisenlähtömme.
Aamulla aikaisin suo-rimme tielle, sillä kello 12oli oltava yli rajan. Nyt olitosi tungos tiellä. Jokin ar-meijan kuormasto muuttimyöskin. Taisivat olla pa-niikissa kun eivät katsoneetmuita kulkijoita eivätkäkuunnelleet päälliköitensäkäskyjä. Seuraa-va pysäh-tyminen oli vasta Parikka-lan kirkon kupeella. Siinäsisareltani putosi kihlasor-mus hevosille heiniä laitta-essa. Etsimme sitä, emmelöytäneet. Sulhanen oli kaa-tunut joitakin viikkoja sit-ten Talissa. Lillikki lehmäei enää millään olisi jaksa-nut lähteä mukaan. Jalatolivat kipeät ja kynnet ku-
luneet hiekkatiellä. Ties mi-ten pitkä matka oli ollutkarkaamis-paikalta kotiin.Laitoimme kaikkiin jalkoi-hin villatöppöset ja niinnäytti matka taas jotenku-ten jatkuvan. Särkisalmellapääsimme yöksi ratavahdintaloon, Kun talon emäntänäki miten paljon lehmästälähti maitoa, pyysi hän os-taa sen. Mielellämme luo-vuimme kun kilometrienmäärä oli tuntematon, jotkavielä pitäisi taivaltaa. Läh-dimme jatkamaan niin,että sisareni ohjasi nuortahevosta ja minä kuormahe-vosta, jonka jälessä 2 leh-mää nyt kulkivat parem-min. Iltasella olimme Pun-kaharjulla. Monesta talostayökortteeria kysyttyämmeja aina saman ei vastauksensaatuamme, päätimme ajaakoko yön. Aamulla olimmeSavonlinnan Nojamaassa,Sinne Hilja-sisareni luosaimme pysähtyä. Muiste-len että olimme siellä 3 päi-vää kunnes naapuriin Nie-melän hoviin siirretyn ar-meijan hevossairaalan pääl-likön avulla saimme vau-nun junasta ja pääsimmejatkamaan taivalta. Hiehojäi Niemelän hovin lehmäk-si. Sisareni kotoa saimmeevästä ja pahnoja vaunuum-me. Meillä tuntui olevanihan ruhtinaalliset olot här-kävaunun pahnoilla kunvaan huolehdimme eläimil-le juotavaa asemilla missäjuna seisoi pidemmin. Jos-kus ihan päiväkaupalla.Maidon ostajia ilmaantuiusein asemilla. Kylmän yönjälkeen meidän takanammeolevan avovaunun väkimuutti yöksi vaunuumme.Tuttuja ihmisiä Savojalta heolivat. Meidän vaunussa olikamiinakin, ei vaan ollutpuita. Niitä piti asemiltamyös yrittää haalia. Syys-kuun lopun yöt olivat jokylmiä. En muista montakopäivää matka kesti kunnesoltiin Kurikassa. Siellämeille annettiin lappu kou-raan minne pitäisi mennä.Neuvottiin tie Palomäenkylälle herännäissaarnaajantaloon. Siellä me sitten sei-soimme ohjakset kädessäkun isäntä sanoi lähtevänsäkuljetuspäällikön puheilleettei heille sovi. Asian rat-kaisi talon vanhin tytär jokaoli ollut sota-aikana avios-sa Mantsinsarella jonkunupseerin kanssa. Hän 6-vuotiaan tyttärensä kanssaasui avioliiton kariuduttuaisänsä talon toisessa hella-huoneessa. Hän sanoi ettäalkakaa riisua hevosia. Isäl-leen hän sanoi, että hätä onyhteinen. Niin saimme jää-dä ja seuraavana päivänäaloimme tiedustella äitiäjoka oli lähtenyt 2 viikkoaaikaisemmin kotoa. Ei ollutKurikassa. Kävimme vii-kon verran joka päivä ase-malla katsomassa kunevakkojunat kulkivat. Yhte-nä kylmän sateisena päivä-nä äiti tuli aseman rapaisel-la tiellä vastaan Hänellä olilähtiessä ollut paperinarui-set puupohja kengäteikämuita kenkiä ollut tullutmukaan lainkaan. Sateellakengät olivat hajonneet.Äiti oli sitonut puupohjat
jalkojen alle leningin vöil-lä. Lähellä Pieksämäkeähän oli päässyt vasta juna-kuljetukseen. Tuulikki leh-män hän oli jättänyt ruoko-lIe Maavedelle yhdelleopettaja-viljelijälle.
Mukanaan hänellä olisiis 1 lehmä ja 1 hevonen.Hevonen oli mieltynyt vau-nussa oloon, että ei meinan-nut millään lähteä ulos. Lii-kuttavaa oli todeta kuinkailoisen hörinän toiset hevo-set päästivät kun tamma ta-lutettiin sinne kanalaan jon-ka olimme saaneet eläimil-le asunnoksi. Varsa löytyiKoskenkorvan varsatalliltaja vasikat ja lampaat Jyllin-koskelta. Niin olivat koti-eläimet kasassa.
Alettiin ihmetellä mitäme kodittomat ja maatto-mat teemme neljällä hevo-sella. Heinääkin ne tarvitse-vat aika paljon kuin myöslehmät ja pienkarja. Kukkojoka junassakin kiekuiverkkolaatikossa, keksipian korkeimman kohdanuudessa asunnossa ja kiekuisydämensä kyllyydestä.Talvella eräänä aamunakukko oli kuolleena ortensaalla. Lienee kuollut ikä-vään? Yksi kanoista katsoivelvollisuudekseen jatkaaperinnettä.
Se kiipesi kukon tavoinkorkeimmalle kohdalle. Ly-hyt oli se kanan laulu. San-ovathan ne että katkesi kuinkanan laulu. Lienee perää.Hevoset pantiin myyntiin javarsa sai uuden kodin Jalas-järveltä ja oma ajokkini Iso-Sälli meni silloiselle maata-lousministerilIe, Juho Koi-vistolle. 2 jäi vielä itselle.Kevättalvella muutettiinnäyttelijä Veikko Uusimäenkotiin. Kesälaitumia ei en-simmäisessä sijoitustalossaollut. Kyllähän meitä muu-ten sielläkib ihan hyvin pi-dettiin vaikka alku tulles-samme näytti hankalalta.Nuoret ihmiset varmaan pa-remmin jaksavat mukautuamuuttuneisiin olosuhtei-siin. Äidille evakkous olivaikeaa. Elämäntyö oli teh-ty Karjalassa, Lakeuksientuulet eivät kohdelleet hel-lästi Karjalan kasvattia.Näki kuinka hän muuttui javanheni silmissä. Hän olihiljainen ihminen ja seurus-telu ei oikein tahtonut on-nistua kantaväestön kanssa.1946 hän muutti Savoonyhden tyttärensä luokse ja1947 omaan taloon Jyväs-kylän kaupunkiin.
Olihan meillekin osoitet-tu pika-asutus tila siellä jos-sakin Loimijoen varressa.Kieltäydyimme kun me tyt-täret olimme jo muissahommissa ja äiti yksin eihalunnut kylmää tilaa asu-maan ja rakentamaan. Oli-siko oikein viihtynyt siinämaisemassa..
Näin on elämä kulkenutkaipuuta Karjalaan kanta-en. Nykyinen Karjala onsiinä kunnossa että ei sinneenää jaksa niin suuresti kai-vatakaan. Yritetään etsiävaloisia puolia uusistaasuinsijoista. Onhan mus-tilla pilvilläkin joskus va-loisa reunus.
A K.
Viimeinenlähtö kotoa
Lopottilaisten evakkotavaraa lähdössä tuntemattomille teille,Maamiesopiston vaiheilla palmusunnuntaina v. 1940. Kuvakirjasta Muistojemme Kurkijoki.
Perjantaina 10. syyskuuta 2004 – Nro 36 – 7
Elokuun lopun päivävalkeni harmaan sateisena,muuta mitä pidemmällepäivä ehti, sen kauniimminaurinko paistatellen läm-mitti ja valaisi luomakun-taa.
Oli söörmarkkulaistenMarttojen kesäretken aikaSirkka ja Esko Koivun hu-vilalle Luvian Laitakariin.
Tännetulo retkelle on lä-hes vuosittain merkitty jotoimintasuunnitelmaankinkymmeniä vuosia.
Ihana paikka uida, sau-noa ja muuten vain jutellakiireettömästi seurustellen,ilman mitään ennakoltamerkittyä ohjelmaa.
Niinpä nytkin, v. 2004,meitä pitkälti toistakym-mentä Marttaa ehti liianihanan emännän Sirkan hel-lään hoivaan. Toiset saunoi-vat ja kävivät välillä merenvilpoisessa syleilyssä. Itselähes kadehdin innokkaanasaunojana ja uimarina, var-sinkin kun he joka välissäkiittelivät suanan ja merenihanuutta. Itse tyydyinihailemaan laiturilta jout-senperheen soutelemistaaalloilla
Silmän ruuan lisäksinautimme ne tavaksi tulleet
grillimakkarat, mitäpä ny-kyajan retket olisivatkaanilman tätä rituaalia? Sekinon kuin jo ennalta, toimin-tasuunnitelmaan merkitty.
Tulee tässä mieleeni ta-kavuosilta retki, johonolimme yhdistäneet puku-näyttelyn. Pistin itseni ”juh-lakuntoon” minihameinenija tuhrin maalilla silmäni,kulmatkin, vaikka ei niissäole edes karvoja, vedin tus-silla komeat viivat ja hiilii-ni oikeat ” amorinkaaret”.
Miniäni Helenan, piti os-taa bensaa autoon, olimmehänen ajopelillään liiken-teessä.. Istuin autossa pok-kana, kun Helena kävi mak-samassa ostoksensa. Sillävälin bensanmyyjä oikeinkurkisti autoon, jossa istuinja kyllähän minä katsomi-sen arvoinen olinkin. Hele-na-reppana häpesi anoppi-aan, taisi olla kateutta, kunei itse ollut raaskinut käyt-tää värejä yhtä runsaastikuin minä?
Minun pahkapolvet japerukin töyhtö huomioitiinkyllä perillä laitakarissakin,sillä voitin ” kisat”. ylivoi-maisesti. Kiitos siitäkin il-lasta, kuten tämänkertaises-takin.
SÖÖRMARKUN MARTTOJEN KESÄRETKI
Näitä retkiä olenkin teh-nyt useita eri kohteisiinkin,sillä olen ollut Martta jovuodesta 1938 asti yhtäjak-soisesti, nyt jo kunniamar-tan nimikkeellä. HiitolanPukinniemen Martat jatkoi-vat täällä Söörmarkussa toi-mintaansa paikallistenasukkaiden kanssa, tällä ei
ollut silloin vielä Marttoja.nyt olen ainut elossa oleva” toimiva ” Pukinniemenmartta-yhdistyksessämme.Olen iloinen siitä, että onnuoria jäseniä ja puuhanai-sia, että työ jatkuu opinto-kerhon muodossa, tähtäi-messä taitoavaimet. Tästä-kin huomaa uuden suku-
polven esiinmarssin, hie-noa.
Palatakseni vielä vähäksiaikaa tuohon nyt tehntyyelokuiseen retkeemme. Ku-ten jo mainitsinkin, ilta olimitä ihastuttavin ilmankinpuolesta. Mutta kaikella onvain oma aikansa ja koskaminulla oli kyytymiehenä
tuo takavuosienkin oma-kuski, mieheni Arvo, jokaaina on ollut valmis kyydit-semään ja kannustamaanharrastuksiani, lähdimmekotimatkalle ennen aurin-gon laskua, onhan ”matka-mittarissamme” jo isot nu-merot ja pimeässä jo vaike-aa matkustella.
Katselin tulomatkallaauringon laskua, kuinkakaunista se olikaan. Kypsy-vä vilja hohti pelloilla kul-taansa, ojanvarsilla kukki-vat horsmienlatvat syvänvihreää taustaansa vasten.Luonto näytti monet kauniitkasvonsa sitä mukaan kunaurinko vaipui metsän taak-se heijastamaan viime sä-teillään taivaan rantaa jamaisemoittaen sen yhätivaihtuvalla värillään, kuin-ka kaunis onkaan Suomi,kuinka antoikaan henkistävireyttä meille kaikilletämä retki-ilta ihanassa javieraanvaraisessa kodissa.kiitos Sirkalle meidän kaik-kien puolesta sekä Marital-le ja Arjalle ”vanhojen huo-mioimisesta.
Palataan, jos Luoja suo,ensi kesänä uudestaan.Martta-terveisin kaikilleMartoille, jotka tämä kurki-jokelainen tavoittaa.
Aino KoppiSöörmarkku
Söörmarkun Marttojen pukujuhlat; vasemmalta Annikki Mäkitalo, Anne Juuti, Aino Koppi,Sirkka Koivu, Hanna Arvelin, Anni Kallas, Kerttu Hatanpää, Edessä Mirja Kuusimäki jaHelena Koppi.
KALAKURKIEN ONKIKILPAILUTYLÄNEEN VELJESRANNASSA21.-22.8.2004
Tulokset: 1. MarjattaPoskiparta 2936 g, 2. LauriVeijalainen 2881 g, 3. Sai-ni Repo 1836 g, 4. PenttiKemppinen 1810 g, 5. Tert-tu Veijalainen 1768 g, 6.Eero Häkli 1572 g, 7. Mart-ti Repo 1487 g, 8. TeuvoAhokas 1421 g, 9. AuneHyvönen 1278 g, 10. Mart-ti Meskanen 1139 g, 11.Veikko Nenonen 962 g, 12.Toivo Hyvönen 809 g, 13.Seppo Kemppinen 793 g,14. Veikko Koho 733 g, 15.Leena Meskanen 690 g, 16.Hannele Piiparinen 675 g,17. Jouko Mäki 633 g, 18.Jari Jussilainen 621 g, 19.Hannu Inkinen 330 g, 20.Rauno Piiparinen 281 g,
Marjatan päivän kah-vitarjoilu. Lahjaa
ojentaa Saini.
21. Kaarlo Kojo 274 g, 22.Pertti Inkinen 80 g. Saa-mattomat: Matti Nenonen,Ria Virevuo.
Kokonaissaalis 25,069 kg.
Suurin saalis kiertopal-kinto Marjatta Poskiparta2936 g. Suurin kala kierto-palkinto Martti Repo 170 g.Eka kala kiertopalkintoAune Hyvönen.
Selityksien vuoro: Selittämässä Jouko, Seppo, Hannu, Veik-ko ja Kaarlo.
Kilpailuun lähti 9 venekun-taa
Kalastarjat ruskatauolla.
Perjantaina 10. syyskuuta8 – 2004 – N:o 36
Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU
Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700
Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547
KukkaBoxPuh. 762 2669
Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa
Asianajajia
AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja
Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 [email protected]
AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OYVaratuomari Jari Heikman
varatuomari Kaarina Nylamooik.yo Tiina Tähtinen
Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301
ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.
Varatuomari
HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua
PUHELIN (02) 760 511
MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA
Puh. 7622 950,Oikokatu 3
Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00
EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko
MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa
Ajanvaraus puh. (02) 763 1179
ONKS TIETOOVASTAUKSET
Vesikoskenkatu 13 A21, 32200 LOIMAAPuh. (02) 762 2551, 050-521 3336
1. 3,5 vuotta2. Juha Valjakkala3. Keuruulla4. kovakuoriainen5. häkä6. Vuonna 19977. Kuopion.8. Arktinen kalalaji,
jonka liha on raaka na myrkyllistä.
9. Lazzarella10. Taivaanranta, joka
erotta taivaan ja maan toisistaan.
KOULULUOKAT / SEURAT
Ansaitkaa700 E
Soita ja tilaa esitteemme:010 - 850 47 90
Tilaukset:Kurkijokelaisen toimitus, Vesikoskenkatu 13 As 2132200 LOIMAA, puh. (02) 762 2551, 050-521 3336
UntoMiikkulaisenkokoamaNäin ikkeä– murre-sana-kirja sisältää yli4000 murresanaa.Eino Vepsä on lisäksi koonnut Kurkijoelta, Hiitolasta,Lumivaarasta ja Jaakkimasta sekä naapuristaParikkalasta yli 300 sananpartta, joista hän on osanmyös kuvittanut. Mainio lahjakirja, tärkeä hakuteos!
Hinta 23,- eur
Suomen hallitus kokosivirkamiestyönä nopeastihätätilaseminaarin säätyta-lolle Helsinkiin lauantaiksi4. syyskuuta. Sen painoar-voa yritettiin lisätä suorallatv-lähetyksellä.
Suomen hallituksella eiollut tarkoituskaan muistaajatkosodan päättymistä jaSuomen alueiden menettä-mistä. Sille kävi kuitenkinkuin puna-armeijalle, se yl-lätettiin Ihantalassa. Halli-tus sai arvosteluryöpyn nis-kaansa mm. Aluepalautusry:ltä siitä, ettei se huomi-oinut millään lailla heinä-kuun alun vaikuttavaa Ihan-tala-tilaisuutta. Vain puhe-mies Paavo Lipponenosoitti henkilökohtaistasuoraselkäisyyttä lähettä-mällä tervehdyksensä Ihan-talaan.
Ihantalan tilaisuus olisuomettuneelle Suomelleedelleenkin kiusallinen,koska Suomen pääministe-rin ja presidentin esiintymi-sen juhlassa pelättiin tuo-van esiin aluemenetyksetja se olisi näyttänyt entistäselvemmin torjuntavoitonjuhlinnalta.
Ihantalan osalta päämi-nisterin ja presidentin avuk-si tuli Ihantalan tilaisuudenjohtoa hallussaan pitänytentinen puolustusministeriTaisto Tähkämaa (kesk),joka arvostelun jälkeen tulijulkisuuteen vakuuttamaan,että kysymyksessä olikinvain veteraanitilaisuus.
Ilomantsin tilaisuudessayritettiin paikata se mikäIhantalassa oli menetetty.Paikalla oli sekä pääminis-teri Matti Vanhanen ettäpresidentti Mauno Koivis-to. Tapahtuma oli nykyra-jan tällä puolella. Nyt ko-rostettiin valtiovallan edus-tajia kutsutun paikalle.
Viipurin ja Karjalan no-peaa menetystä ei muisteltumillään lailla valtiovallantaholta, vaikka Karjalanmullassa lepää niitä vete-raaneja, jotka eivät Ihanta-lan ja Ilomantsin juhliinpäässeet. Pelättiin palautta-jajärjestöjen nostavan asiannäkyvästi pöydälle. Se pel-ko oli turha, koska Suomenalueiden palautus on ollutpöydällä jo toistakymmen-tä vuotta.
Säätytalon lauantaisen
seminaarin avaus jo onnah-ti pahasti. Tasavallan presi-dentti Tarja Halonen väitti,että Suomea ei jatkosodas-sa miehitetty.
Tämä on historiallisestiväärä tieto. Neuvostoliittomiehitti uudelleen Suomes-ta lähes 12 prosenttia, kunPetsamokin kaapattiin. Li-säksi Suomi miehitettiin erivahvuisin poliittisin siteinaina 1980-luvun lopullesaakka.
Seminaarin eturiviläis-ten ilmeet paljastivat pal-jon. Pääministeri näytti ole-van normaalissa poliittises-sa tilaisuudessa, jossa kas-voilla säilytetään iloinenperusilme. Presidentti TarjaHalosen poskipäillä hehkuipuna, joka oli jokoposkiväriä tai hämmennys-tä. Mauno Koivisto peittitunteensa suurella kämme-nellään. Lieneekö hävennytvirkakautensa suurinta vir-hettä, eli lausuntoaan siitä,että Suomi ei tarvitse me-nettämiään alueita?
Puhuttelevin oli kuiten-kin presidentti Martti Ahti-saaren ilme. Hän istui pääpainuksissa ja hyvin häm-
mentyneenä. Mielessä myl-lersi myös Karjala?
Paavo Lipponen asettiseminaarin oikeaan arvoon-sa ottamalla useaan kertaansilmät kiinni pienet päivä-torkut.
Eturiviläisten taakse olikiireesti kutsuttu tasavallanpoliittista kermaa, veteraa-nien edustusta ja muita so-piviksi katsottuja.
Tämä parhaaseen sa-donkorjuun ja sienestyksenaikaan järjestetty hätäapu-seminaari ei korvannut senparemmin jatkosodan jaSuomen pakkoluovutustenmuiston vaalimista kuin he-rättämistäkään.
Poliittinen eliitti eisienestä eikä kärsi sadeke-sän vettyneistä pelloista, jo-ten se jouti hyvin istumaankeskinäisessä seminaarissa.Ei ihme, että osa tiedotus-välineistäkin jätti semiraa-nin omaan arvoonsa.
Lasse KoskinenAluepalautus ry.www.aluepalautus.net
Hallituksen jatkosotaseminaariei korvannut unohtamistaHalonen väitti ettei Suomea miehitetty
SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18
Ruokakauppa Sinun makuusi
762 2848
LOP-Kultapiste
763 2150
040-765 7028
Ritvanja OilinEines-keittiö
76368520762 4432
762 2062
762 1413
Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle
Juhla Mokka kahvi500 g (3,38 kg)
Suomalainennaudanpaistijauheliha
499kg
Tarjoukset voimassa: perjantai– lauantai 10.–11.9.2004
HK marinoituPorsaan uunifile
n. 1,2 kg
495kg
169pkt
1 pkt/talous
Chick Broilerinreisi-koipi marinoitu
n. 1,25 kg
149kg189
ps
Vaasan Ruispalat660 g
(3,02 kg)
089pkt
Ingmanvaniljakerma-
jäätelö 1 l
Karjala III-olut12-pack
12 x 0,33 l (2,18 l)Sisältö 8,75Pantit 1,20
995pkt
