GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti295 Hannu ...weppi.gtk.fi/data/tr/Muhos_295_osa3.pdf · GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti295 Hannu Pajunen MUHOKSELLA TUTKITUT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Turvetutkimusraportti 295

Hannu Pajunen

MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

OSA 3

Abstract :The mires and peat reserves of Muhos, Central Finland . Part 3

Kuopio 1996

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO 7

TUTKIMUSMENETELMÄT 7Kenttätutkimukset 7Laboratoriomääritykset 11

ARVIOINTIPERUSTEET 11

TULOSTEN TARKASTELU 11Suot ja niiden turvekerrokset 11Soveltuvuus turvetuotantoon 13

TUTKITUT SUOT 141 . "Ahvensuo" 142. Haaposuo 143 . Hirsiräme 164. Kettusuo 175 . Kortesuo 186. Kourinsuo 197. Kylmäsuo 208. Löytösuo 219. Matinsuo 2210. "Rausansuo" 2311 . Riekkosuo 2412. Saapukkasuo 2413 . Varpuräme 2614. Ylitalonsuo 28

Pajunen, Hannu 1996 . Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa3. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti295, 28 sivua, 18 kuvaa, 2 taulukkoa ja 2 liitettä .Muhoksen kunnan alueelta tutkittiin kenttätyökauden 1994 aikana 14

suota. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteetsijaitsevat 50 metrin välein . Maastossa määritettiin pinnan korkeus, suo-tyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji . Labo-ratorionäytteitä otettiin 349 kpl . Niistä määritettiin pH-arvo, vesipitoisuus,tiheys ja tuhkapitoisuus . Lämpöarvo ja rikkipitoisuus määritettiin 113näytteestä.Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 2 730 ha . Muuttuma-

vaiheessa olevat rämeet muodostavat vallitsevan suotyyppiryhmän . Soidenkeskisyvyys on 1,2 m ja turvemäärä 33,26 milj. suo-m3 . Turpeesta onrahkavaltaista 48 %, saravaltaista 47 % ja ruskosammalvaltaista 5 % .Keskimääräinen maatumisaste on 4,8 . Turpeen keskimääräinen pH-arvo on4,5, vesipitoisuus 89,6 %, tiheys 101 kg/m 3 , tuhkapitoisuus 4,4 %,rikkipitoisuus 0,34 % ja lämpöarvo 20,9 MJ/kg .

Tuotantokelpoista suota löydettiin yhteensä 752 ha, mikä on noin 28tutkitusta suoalasta . Turvetuotantoon soveltuvia alueita on 12 suolla. Tuo-tantokelpoista turvetta on yhteensä 11,74 milj . suo-m 3 . Siitä onympäristöturvetta 1,57 milj . m 3 jaenergiaturvetta 10,17 milj . m3 . Energiakäyt-töön soveltuvien turvekerrosten energiasisältö on yhteensä 22,1 milj . GJ eli6,1 milj. MWh .

Asiasanat: suo, turve, energia, Muhos

Hannu PajunenGeologian tutkimuskeskusPL 123770211 KUOPIO

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1995Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat . Osa 3 .

Hiekkakankaat ja muinaisen Itämeren muodos-tamat rantavallit ovat tyypillisiä Muhoksen etelä-osalle. Kunnan pohjoisosassa taas vallitsevat mo-reeniselänteet, jotka ovat suuntautuneet manner-jäätikön virtaussuunnan mukaisesti luoteesta kaak-koon. Suot ovat muodostuneet jääkauden ja senjälkeisten merivaiheiden muodostamiin altaisiin .Eteläosan suot sijaitsevat yleensä kaartojen väli-sissä painanteissa ja ovat siksi kapeita ja pitkiä jakaartuvat muinaisen rannan suuntaan . Oulujoenpohjoispuolella suot sijaitsevat yleensä mo-reeniselänteiden välisissä painanteissa ja noudat-tavat niiden suuntausta .

Kahtakymmentä hehtaaria suurempien soidenpinta-alaksi on mitattu 31 230 ha (Lappalainen etal . 1980) eli lähes puolet kunnan maapinta-alasta .Erityisen soistuneita alueita on Oisavanjärven jaHirsijärven ympäristössä . Tähän mennessä on tut-kittu 62 suota, yhteensä 17 440 ha . Luettelo kai-kista tähän mennessä tutkituista soista on liitteenä(liite 1) . Tietoja osittain Muhoksen puolelle ulot-tuvista soista on myös naapurikuntien raporteissa .

Tutkittavalle suolle tehtiin linjaverkosto, jossaselkälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa japoikkilinjat sitä vastaan kohtisuoraan 200 m :n vä-lein. Kairauspisteet sijaitsevat selkälinjalla 100 m :nvälein ja poikkilinjoilla 200 m :n välein . Kai-rauspisteverkostoa täydennettiin syvyysmittaus-pisteillä, jotka sijaitsevat linjastossa 50 m :n vä-lein .

Jokaisella kairauspisteellä määritettiin suo-tyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys ja mättäi-den korkeus; metsäisillä alueilla lisäksi puulajisuh-teet, tiheys- ja kehitysluokka sekä mahdolliset hak-kuut. Maatumattoman puuaineksen määrä eli lie-koisuus selvitettiin pliktaamalla turvekerros kai-

JOHDANTO

TUTKIMUSMENETELMÄT

Kenttätutkimukset

Muhokselta on aiemmin ilmestynyt kaksi turve-raporttia (Häikiö et al . 1983 ja Pajunen 1994) .Tässä kolmannessa raportissa käsitellään kesällä1994 tutkittuja soita, joista kahdeksan sijaitseeHirsijärvellä ja kuusi Sanginjoella . Osa Sangin-joelta tutkituista soista sijaitsee Oulunsalon kun-nan puolella. Niiden raportoiminen muiden San-ginjoelta tutkittujen soiden yhteydessä katsottiintarkoituksenmukaiseksi . Tutkittujen soiden nimetja sijainti ilmenevät kuvasta 1 . Maastomäärityksiäovat tehneet kirjoittajan ohella työnjohtaja HannuKinnunen ja kausiapulainen Rauno Malinen .

Tässä raportissa julkaistaan lyhyt yhteenvetokunkin suon soveltuvuudesta turvetuotantoon . Ar-viot soiden käyttökelpoisuudesta perustuvat maas-to-ja laboratoriotutkimuksiin . Kaikkea arvioinninperustana olevaa aineistoa ei julkaista . Geologiantutkimuskeskuksesta voi tilata täydentäväämateriaalia kuten suokarttoja, poikkileikkauskuvia,laboratoriotuloksia ja yksityiskohtaisia tutkimus-selostuksia. Tiedot saa tarvittaessa tilakohtaisesti .Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikki-leikkauskuvasta kuvassa 3 .

ran varsilla kahden metrin syvyyteen saakka . Maas-tossa määritettiin turvekerroksen turvelaji,maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5) jatupasvil-lan kuitujen suhteellinen osuus (F0-6) sekä pohja-maalaji ja liejukerrokset . Syvyysmittauspisteillämääritettiin turvekerroksen paksuuden lisäksi suo-tyyppi japohjamaalaji . Kairauspisteet ja syvyysmit-tauspisteet vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiin valta-kunnalliseen kiintopisteverkkoon . Laborato-riomäärityksiä varten otettiin tilavuustarkkoj a näyt-teitä. Tutkimusmenetelmät on kuvattu yksityis-kohtaisesti Geologian tutkimuskeskuksen oppaas-sa (Lappalainen et al . 1984) .

7

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1996Hannu Pajunen

8

1 . "Ahvensuo"2 . Haaposuo3 . Hirsiräme4 . Kettusuo5 . Kortesuo6 . Kourinsuo7 . Kylmäsuo

8 . Löytösuo9 . Matinsuo10 . "Rausansuo"11 . Riekkosuo12. Saapukkasuo13 . Varpuräme14 . Ylitalonsuo

Kuva 1 . Muhoksella vuonna 1994 tutkitut suot.Fig. 1. Map showing the location of mires surveyed in the commune of Muhos in 1994.

308 -

A3400m-F 4

-450m

7u.5 4 53,5 N, Ä -

?

~ä

/4

214

-700m

6~J

-O4

12

149

/II

/

2/17,9 _ 5 ~33119

91e

//

3/IS .~ -

i< l

sn6

555/70

/

914 i7-820m ~/1 6

tn 6 G2

16 ?m

67z2 6 6n27

i7

7111.0

s

/283

14

3717 -46

/

4511

20

57 4/17 . 9

Sll3 .5

ö

M6

26 i/

2/10,6 3

I9 5 slle sns v

I`

611 Ä Ä~~5I 52 7/: 56

I's6 /- A3200 .~5-70m_

s

- -1112

u i

3ne ~/#0

17

sn6 52

/i-%12 49 // 10~:i/ 49 3n5/ J6

23

3/IB 62 ./~ s

621m

1m

3/1 61

/ n .5 sn~/ 3ns 47

ie

/ : .

/ -11s

/

-n1 i

4123 fi1

i9

/

A2800 .550m/, 714 se I

12 1.5m

s;/ st / Ä

ä

/

. )i 57

l2~

)/16 6 .0/9 / 24

3123O:5 '

20/

720

~ .114 61i

.// .1./0

5.1/

26

5%1759

%

61'

j

7

1195///

i 55 .1)

3464~

19

5n8 6 /

i c,

2b

n4 s5

5 -n0

3115 5

2m A 1s

3; A2400 Ä 620m

<vn i 2

13

-n3 13 -711-

-1111

12

527/14/

0

2,

7/2753

,6.

600m

-/3.

_I1

-90/ -23

2s

42 /

5

I9

52

3/17/

y. .

9

-/13 b7~~ %15

/24~4

24

5Q

s114 Ä/ ./, i0

13 ///

720 v -M

t5

'R2 51

20

/'/ A2000 .71m.14

'

1 16/46 - 124 .9

25

-/ Z6 .5

20

//~

_ i1

23 57 21,23

-120 56

i7

3/24 41

1.51'7/ d

..~.

i50

20

40 2/22

3123 56

26

-/175~ /

2,0

3-475m' e>

53

4120 / tmii

. ;p:3

0 .3 I

/2s 63/Qs

i2

v1s 52

ie

,;/./~

II

im 3/4 . 3 ä

I

G/25

'4

2/2s

23

^'-725m

15

49 ts

c /

4

52

54

/

A1600A.835m

Ä/6 4/14 0 15 5.2 3114 6124 51 24 3/2656 IO /4

1,5m~

21

67/5

7123

22

6/21

1s7 4~7 \ 1 ~~~-' ,114-5~

/

;s 57

16

6/18 //U7

,

02

9//9~,90/l6

00

sll9

5_20

SL

//

si34,~

1's

j19 7no 74~-

1s

1247

t1 17

~i/I Ä A1200.845m 0SOOm

/

23 3,1~7 1,8

7/110

617

"

17

2120 sÄ3

-~

I . 3

/ k7 ?2 56 .

51 51118 ~'

5114 \1

1s

2m

51 7 7

-~

72

2/19_51ƒn9

IS \~\

5715 I

19

/ 6i '4

i<I W

1m-- IS9=--i7 l

s 6

~e% A800.735m

AO

_%~

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS;2m

nA400 .520m

Turvetutkimus


M MPY

MRRTUNEISUUS91 _

90 -

89 -

88

87 -

86

66 -

M MPY

91 -

90

89 -

88

87

86 -

85 -

10

11=11NO/~0 '

r~~111

-46

IIkhk

.Ä

~Iil),ii -10-ON.-Mm

I

~!'i!PiuIIIII1 ""-

/'

'1II ,.-ii'I'P!Ii"''q

IIIM

I

SUOTYYPIT .LIEKO-OSUMRT .TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT

-610m -400 -200 A1200 :0 .200 .400 .600

IR0/0

.845m

M MPY

91

90

89

88

87

86

85

M MPY

RR

_91

_90

_89

_88

_87

_86

_85

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURYETUTKIMUKSET

Kuva 3 . Esimerkki poikkileikkauskuvasta . Ylemmästä kuvasta ilmenee turvekerroksen maatuneisuus ja alemmas-ta turvelajit ja pohjamaalajit . Merkit on selitetty liitteessä 2 .

Fig. 3. A cross-section indicating the decomposition degree of peat (above) and peat types (below) .

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1995Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat . Osa 3 .

Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 349turvenäytettä. Niistä kaikista määritettiin pH-arvo,vesipitoisuus jatuhkapitoisuus . Vesipitoisuus mää-ritettiin kuivattamalla turve 105öC :ssa vakiopai-noon. Tilavuustarkoista näytteistä laskettiin tiheys(kuiva-ainemäärä kiloina suokuutiota kohti) .

Tuotantokelpoisena alueena pidettiin yleensä yli1,5 m syvää aluetta . Kapeat lahdekkeet, saarekkei-set alueet ja kymmentä hehtaaria pienemmät eril-liset altaat rajattiin pois . Koska turvekerrosta eivoida käyttää mineraalimaata my„ten, vähennettiintuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa kes-kisyvyydestä 0,5 m .

Energiaturpeeksi soveltuvan rahkavaltaisen tur-peen maatuneisuuden tulee olla vähintään 5 . Sara-valtainen turve soveltuu energiaturpeeksi my„sheikommin maatuneena . Jos heikosti maatuneenrahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on yli 0,6 m,on sitä pidetty energiaturvetuotantoa haittaavana

Tutkittujen soiden keskikoko on noin 200 ha .Hirsijärveltä tutkitut suot ovat maaston topografi-asta johtuen laajempia kuin Sanginjoelta tutkitut(taulukko 1) . Hirsijärven suot ovat osa laajaa, ranta-vallien rikkomaa suoaluetta. Yksittäisten soidenrajaus ja tutkimuspisteiden sijainti käyvät ilmisuoselostusten yhteydessä olevista kartoista .

Sanginjoen suoaltaat sijaitsevat 50 - 70 m :nkorkeudessa merenpinnasta ja Hirsijärven suoal-taat 70 - 100 m:n korkeudessa . Muinaisen ItämerenLitorinavaiheen ylimmät rannat sijaitsevat nyky-ään noin 100 m :n korkeudessa, joten tutkitut suo-altaat ovat paljastuneet kyseisen merivaiheen ai-kana. Soistuminen on alkanut edullisimmissa pai-koissa heti merestä vapautumisen jälkeen .My„hemmin suot ovat laajentuneet vesist„jenumpeenkasvun ja metsämaan soistumisen seu-rauksena .

Laboratoriomääritykset

ARVIOINTIPERUSTEET

TULOSTEN TARKASTELU

Suot ja niiden turvekerrokset

Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin tuhkapitoi-suus hehkuttamallane 815 ƒ25öC :ssa. Lämp„arvoja rikkipitoisuus määritettiin 113 näytteestä .Lämp„arvomääritykset tehtiin LECO AC-300kalorimetrillä ja rikkipitoisuusmääritykset LECOSC- 132 -analysaattorilla .

tekijänä. Heikosti maatuneen pintakerroksen allaolevan energiaturpeen laatu ja määrä määräävätturvekerroksen käytt„kelpoisuuden energiaturve-tuotannossa. Mikäli heikosti maatuneen rahka-valtaisen pintakerroksen paksuus ylittää 0,6 m10 hain alueella, on sitä suositeltu käytettäväksiympärist„turpeena . Ympärist„turpeella ymmärre-tään tässä raportissa kaikkea heikosti maatunutta(H1-4) rahkavaltaista turvetta . Jos siihen sisältyyensimmäisen luokan kasvuturvetta, on siitä mainittuerikseen . Kuivatusmahdollisuudet arvioitiin ta-vanomaisen, painovoimalla tapahtuvan, kuivatuk-sen perusteella .

Tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,2 m, mikävastaa kaikkien Oulunläänistä tutkittujen soidenkeskisyvyyttä (Lappalainen ja Hänninen 1993) .Yli 1,5 m syvien alueiden keskisyvyys on 2,1 m .Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksenpaksuus on yli 1,5 m syvillä alueilla keskimäärin0,4 m .

Suoalasta on avosuota 11 %, rämettä 56 %, kor-pea 6 %, turvekangasta 26 % ja peltoa 1 % . Avo-suot ovat enimmäkseen luonnontilaisia ja rämeetoj itettuja . Luonnontilaisten alueiden osuus on 25ja ojitettujen 75 % . Ojitettujen alueiden suotyypitovat enimmäkseen muuttuma-asteella. Ojitetunalueen osuus vaihtelee soittain . Ahvensuo ja Raus-ansuo ovat lähes kokonaan luonnontilaisia, kuntaas Haaposuo, Kylmäsuo ja Ylitalonsuo ovat ko-konaan ojitettuja.

1 1


Taulukko 1 . Soiden pinta-ala, keskisyvyys, turvemäärä ja turpeen keskimääräinen maatuneisuus .Table 1. Area, average depth, quantity ofpeat and average decomposition degree ofpeat.

1) Mire, 2) Area, 3) Average depth 4) Peat quantity in situ, 5) Decomposition degree, 6) Horticultural peat, 7) Fuel peat, 8) Total,6) Average

Ympärist6turve

- heikosti maatunut (H1-4) rahkavaltainen pintakerros

Energiaturve

- saraturve, ruskosammalturve ja hyvin maatunut (H5-10) rahkaturve

Horticultural peat

- slightly decomposed (H1-4) Sphagnum predominant surface layer

Fuel peat

- sedge peat, Bryales peat and well decomposed (H5-10) Sphagnum peat

Turpeesta on rahkavaltaista 48 %, saravaltaista47 % ja ruskosammalvaltaista 5 % . Rahkavaltai-nen turve on selvästi vallitsevana (yli 70 %) Kyl-mäsuossa, L„yt„suossa, Saapukkasuossa ja Ylita-lonsuossa ja saravaltainen turve Hirsirämeessä jaKortesuossa . Tupasvillan ja puun jäänteet ovatyleisimmät lisätekijät. Tupasvillan jäänteitä sisäl-tävän turpeen osuus on lähes kolmasosa Matin-suossa ja Ahvensuossa. Puunjäänteitä sisältävänturpeen osuus on samaa suuruusluokkaa Kylmä-suossa ja L„yt„suossa. Turpeen keskimääräinenmaatuneisuus on 4,8 . Suokohtaiset keskiarvot vaih-televat 4,2 - 5,4 . Maatuneisuuserot voivat ollasuuria sekä alueittain että kerroksittain . Maatunei-suuden vaihtelu on yleensä voimakkainta rahkaval-taisissa turvekerroksissa .

Laboratoriomääritysten perusteella saatiin tur-peen keskimääräisiksi ominaisuuksiksi :

1 2

- pH-arvo

4,5- vesipitoisuus

89,6- tiheys

101 kg/m 3- tuhkapitoisuus

4,4- rikkipitoisuus

0,34- lämp„arvo

20,9 MJ/kg

Keskimääräinen pH-arvo vaihtelee 4,1 - 5,4 .Happamimpia soita ovat Saapukkasuo ja Ylita-lonsuo ja vähiten happamia Kortesuo ja Hirsiräme .Turpeen keskimääräinen tiheys vaihtelee huomat-tavasti soittain. Tiiveimmät turvekerrokset ovatHirsijärven alueella, missä neljässä suossaturpeenkeskimääräinen tiheys ylittää 110 kg/m 3 . Rikkipi-toisuudet ovat korkeita muutamien turvekerrostenpohjaosissa . Pohjaosan korkeat rikkipitoisuudetkohottavat keskiarvoja, niin että viiden suon osaltakeskimääräinen rikkipitoisuus ylittää 0,3 % .

Suon nimi') Pinta-alat)(ha)

Keskisyvyys 3>(m)

Ympärist„- Energia-turve 6)

turve 7)

Yht . 8>

Tu rvemäärä 4 >

(milj . M3)

Ympärist„- Energia-turve 6)

turve7)

Yht . 8>

Maatunei-SUUS S>(H)

"Ahvensuo" 255 0,4 1,3 1,7 1,10 3,30 4,40 5,0Haaposuo 125 0,4 1,1 1,5 0,47 1,36 1,83 5,3Hirsiräme 330 0,1 1,0 1,1 0,35 3,36 3,71 4,6Kettusuo 415 0,2 0,8 1,0 0,65 3,50 4,15 4,4Kortesuo 240 0,1 0,8 0,9 0,21 1,89 2,10 4,5Kourinsuo 315 0,3 1,1 1,4 0,84 3,45 4,29 4,5Kylmäsuo 100 0,4 1,1 1,5 0,44 1,08 1,52 5,4L„yt„suo 40 0,5 1,1 1,6 0,22 0,43 0,65 4,9Matinsuo 125 0,7 1,1 1,8 0,82 1,37 2,19 5,0"Rausansuo" 45 0,3 0,6 0,9 0,12 0,27 0,39 4,2Riekkosuo 200 0,1 0,9 1,0 0,21 1,85 2,06 5,0Saapukkasuo 330 0,4 0,7 1,1 1,38 2,39 3,77 5,1Varpuräme 130 0,3 0,6 0,9 0,38 0,83 1,21 4,6Ylitalonsuo 80 0,5 0,7 1,2 0,40 0,59 0,99 4,7

Yhteensä">/Keskim . 9> 2730 0,3 0,9 1,2 7,59 25,67 33,26 4,7

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1995Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3 .

Tutkituista 14 suosta 12 soveltuu turvetuotan-toon (taulukko 2) . Tuotantokelpoista aluetta onyhteensä 752 ha, mikä on noin 28 % tutkitustasuoalasta. Alueiden koko vaihtelee soittain 24 -130 ha . Tuotantokelpoisesta alasta on Hirsijärvellä456 haja Sanginjoella 296 ha . Tuotantokelpoistensoiden jakautuminen eri valuma-alueille ilmeneetaulukossa 2 (Ekholm 1993) .

Hirsijärven suot sijaitsevat tiiviinä ryppäänä,mikä mahdollistaa useista soista koostuvan tuo-tantokokonaisuuden muodostamisen . Vanhojenojitusalueiden turvekerrokset ovat yleensä tii-vistyneitä. Turpeen laatu rajoittaa kuitenkin pai-koin niiden käytt„ä . Ennen laajamittaisen turve-tuotannon aloittamista on syytä selvittää soidenkuivattamisen vaikutus Torakankaan ja sen poh-

Taulukko 2 . Käytt„kelpoiset turvevarat .Table 2 . Peat reserves suitable for peat production .

Soveltuvuus turvetuotantoon

joispuolisten, suojeltavaksi suunniteltujen soidenhydrologiaan .

Sanginjoen suot sijaitsevat pienissä yksittäisis-sä altaissa ja niiden sijainti tieverkostoon ja tur-peen käytt„kohteisiin nähden on hyvä . Soista saa-daan sekä ympärist„- että energiaturvetta . Korkeatrikkipitoisuudet rajoittavat paikoin turpeen ener-giakäytt„ä .

Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 11,74milj . suo-m 3 . Siitä on ympärist„turvetta 1,57 milj .m 3 ja energiaturvetta 10,17 milj . m 3 . Energiatur-peeksi soveltuvien kerrostumien energiasisält„ onkuivana 22,1 milj . GJ eli 6,1 milj . MWh. Muuta-massa suossa energiaturvevarat ovat paksun hei-kosti maatuneen rahkavaltaisen turvekerroksen alla.Niiden hy„dyntäminen edellyttää, että molemmillekerrostuman osille on taloudellista käytt„ä .

1) Mire, 2) Drainage basin, 3) Area, 4) Quantity of horticultural peat in situ, 5) Quantity of fuel peat in situ, 6) Energy content,

7) Total

1 3

Suon nimi'> valuma-alue 2)

n :o

Pinta-ala 3)

(ha)

Ympärist„-turvetta 4>

(milj . m3)

Energia-turvetta 5)

(milj . m3)

Energiaa6 >

(milj . GJ)

"Ahvensuo" 59.17 100 1,80 3,65Haaposuo 59.14 56 0,90 1,93Hirsiräme 59.17 66 1,14 2,41Kettusuo 59.17/16 90 1,08 2,59Kortesuo 59.17 25 0,30 0,80Kourinsuo 59.17 130 1,95 4,22Kylmäsuo 59.14 50 0,80 1,79L„yt„suo 59.14 27 0,18Matinsuo 59.14 67 0,64 0,70 1,30Riekkosuo 59.16/17 45 0,54 1,35Saapukkasuo 59.14 72 0,54 0,76 1,55Ylitalonsuo 59.14 24 0,21 0,20 0,46

YhteenSä7) 752 1,57 10,17 22,05


Ahvensuo (kl . 3423 02) sijaitsee Hirsijärvellänoin 22 km kunnan keskustasta kaakkoon . Tutkit-tu alue käsittää Ahvenjärven itä- ja eteläpuolensuot (kuva 4) . Vesiaron kankaat jakavat suoalueenkolmeen erilliseen altaaseen . Kulkuyhteydet ovathyvät. Suon pinta-ala on noin 255 ha . Siitä on ylimetrin syvyistä 206 ha ja yli 1,5 m :n syvyistä146 ha .

Pinta on 93 - 97 m mpy ja viettää lounaaseen .Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Leppijokeen jasieltä edelleen Muhosjokeen. Suon kuivatusmah-dollisuudet ovat kohtalaiset .

Tutkimuspisteistä on 26 % avosuolla, 70 % rä-meellä, 2 % korvessa ja 2 % turvekankaalla . Ylei-simpiä rämeitä ovat tupasvillaräme, isovarpurämeja varsinainen sararäme . Suoalasta noin 90 % onluonnontilaista .

Turpeesta on 56 % rahka-, 41 % sara- ja 3ruskosammalvaltaista . Kalhujärven luoteispuolellaon rahkavaltaista turvetta ja kaakkoispuolella pää-asiassa saravaltaista turvetta . Koillisosan altaanpohjalla on sara- ja ruskosammalturvetta ja senpäällä rahkaturvetta. Puun jäänn„ksiä sisältävien

Haaposuo (kl. 3422 11) sijaitsee SanginjoellaOulunsalon kunnan puolella . Suo rajoittuumoreenisaariin ja luoteispuolella olevaan Kylmä-suohon . Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 5) . Suonpinta-ala on noin 125 ha . Siitä on yli metrin syvyis-tä 94 haja yli 1,5 m :n syvyistä 56 ha .

Pinta on 54 - 60 m mpy ja viettää pohjoiseen .Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Sanginjokeen .Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät .

Tutkimuspisteistä on 6 % avosuolla, 63 % rä-meellä, 1 % korvessa, 22 % turvekankaalla ja 8pellolla. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarä-memuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma .Turvekankaat ovat pääasiassa karhunsammalmuut-tumaa. Suo on kokonaan ojitettu .

Turpeesta on 50 % rahka-, 48 % sara- ja 2ruskosammalvaltaista . Rahkavaltaista turvetta on

1 4

TUTKITUT SUOT

1. "Ahvensuo"

2. Haaposuo

turpeiden osuus on 11 %, tupasvillan jäänn„ksiäsisältävien 30 % ja varpuainesta sisältävien 3 % .Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, rahka- jarahkasaraturve . Turvekerrostuman keskimaatu-neisuus on 5,0. Heikosti maatuneen pintakerroksenpaksuus vaihtelee voimakkaasti . Liekoja on erit-täin vähän . Yleisin pohjamaalaji on hiekka . Liejuaon lounaisosan altaan pohjalla .

Ahvensuossa on energiaturvetuotantoon sovel-tuvaa, yli 1,5 m syvää aluetta noin 100 ha . Sekoostuu kolmesta erillisestä altaasta . Tuotantokel-poista turvetta on noin 1,80 milj m 3 . Heikostimaatunut rahkavaltainen pintakerros on paikoinpaksu, joten osa turvemäärästä on syytä hy„dyntääympärist„turpeena. Suon eteläosasta on mitattukorkeita rikkipitoisuuksia eikä kyseinen alue so-vellu energiaturvetuotantoon . Runsasrikkisenkerroksen laajuus on syytä selvittää tarkan suotut-kimuksen yhteydessä. Turvekerros sijaitsee hyvinvettä läpäisevällä alustalla, joten sen kuivattaminenpohjaan saakka voi alentaa suohon rajoittuvienvesist„jen vedenpintaa .

heikosti maatuneena kerrostuman pintaosassa jahyvin maatuneena pohjaosassa . Puun jäänn„ksiäsisältävien turpeiden osuus on 17 %, tupasvillanjäänn„ksiä sisältävien 26 % ja varpuainesta sisäl-tävien 18 %. Yleisimmät turvelaj it ovat sararahka-ja rahkasaraturve . Turvekerrostuman keskimaatu-neisuus on 5,3 . Heikosti maatunut pintakerros onohut. Liekoja on erittäin vähän . Yleisimmät pohja-maalajit ovat hiesu ja hieta syvänteissä ja moreenireunamilla .

Haaposuossa on energiaturvetuotantoon sovel-tuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 56 haja tuotantokel-poista turvetta noin 0,90 milj . m 3. Suon sijainti onhyvä, suoallas tasapohjainenjaturvekerros ojituk-sen vaikutuksesta tiivistynyt . Pohjaosan rikkipi-toisuudet ovat paikoin korkeita .

Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Ahvensuolla.Fig. 4. The location of survey sites in Ahvensuo.

Kuva 5 . Tutkimuspisteiden sijainti Haaposuolla .Fig. 5. The location of survey sites in Haaposuo.

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey ofFinland, Report of Peat Investigation 295, 1995Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3 .

1 5

Pohjakartta C Maanmittauslaitos '=_…~~

uoseu3`

n \l Iti . - = C= : 1 \ .-

- -- J \n \ 21 :14100~\

j\

I -.-

eS` †ar . \nA \.-- =n-- -\- - \ --\- -

a 8 \

sn=~

\

\ n

\ r n '

Ah\ c~ri~Calng ~…. =~A201 11-,

<= ;. ,t , \ \ v,

- \

W. ;ƒ r_ N̂"', - \\

\ n \\

a.\ ^ 103 :1 .

. . ._ t .i

- - \1,1 \ dt1'31 \115 \

24 :15\- ig

040041

F

i44/<8 r7kang

, 11 . 1115

s k--\ !~~


Hirsiräme (kl . 3423 02) sijaitsee Hirsijärvellänoin 20 km kunnan keskustasta kaakkoon . Suorajoittuu rantavalleihin ja hiekkakankaisiin (kuva6). Suon pohjoispäästä on Hirsijärven tielle mat-kaanoin2 km. Suon pinta-ala onnoin330 ha . Siitäon yli metrin syvyistä 145 haja yli 1,5 m :n syvyis-tä 80 ha .

Pinta on 78 - 87 m mpy ja viettää lounaaseen .Vedet laskevat Leppijoen kautta Muhosjokeen .Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät .

Kuva 6 . Tutkimuspisteiden sijainti Hirsirämeellä .Fig. 6. The location of survey sites in Hirsiräme.

1 6

3 . Hirsiräme

Tutkimuspisteistä on 4 % avosuolla, 37 % rämeellä, 18 % korvessa, 41 % turvekankaalla ja1 % pellolla. Yleisimmät suotyypit ovat ruohotur-vekangas, koivulettokorpimuuttuma ja varsinainensararämemuuttuma. Ruohoturvekangasta on suoneteläosassa ja muuttuma-asteella olevaa koivulet-tokorpea keskiosassa . Pohjoisosassa on varsinais-ta sararämettä ja muita karuja rämetyyppejä .

Turpeesta on 18 % rahka-, 75 % sara- ja 7ruskosammalvaltaista . Rahkavaltaista turvetta on


ohuena pintakerroksena pohjoisosassa ja rusko-sammalvaltaistapohjakerroksenaeteläosassa. Puunjäänn„ksiä sisältävien turpeiden osuus on 11 %,tupasvillan jäänn„ksiä sisältävien 15 % ja varpu-ainesta sisältävien 5 % . Yleisimmätturvelajit ovatruskosammalsara-, rahkasara- ja saraturve . Rus-kosammalen osuus lisääntyy syvyyden lisäänty-essä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 .Liekoja on erittäin vähän . Pohjamaa on hiekkaa .

Hirsirämeellä on energiaturvetuotantoon sovel-tuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 67 ha ja sillätuotantokelpoista turvetta noin 1,14 milj . m 3 . Kos-ka turvekerros on pintaosasta tiivistynyt, voidaantarvittaessa hy„dyntää my„s 1,0 - 1,5 m syviäalueita. Hautautuneiden kaartojen takia suo onsyytä pliktata tiheällä pistevälillä tarkan suotutki-muksen yhteydessä .

4 . Kettusuo

Kettusuo (kl . 3423 02) sijaitsee Hirsijärvellä 15- 20 km kunnan keskustasta kaakkoon. Tutkittualue ulottuu Hirsijärventieltä Leppijoelle . Suo ra-joittuu rantavalleihin ja hiekkakankaisiin (kuvat 7ja 8) . Aittokangas ja Salmiahonkaarto ovat suonitäpuolella ja Kettuselkä ja Kissakaarto länsipuolel-la. Kulkuyhteydet suon pohjoispäähän ovat hyvät .Eteläpäästä on matkaa Muhos - Kylmälä -tiellenoin 2 km. Suon pinta-ala on noin 415 ha . Siitä onyli metrin syvyistä 193 haja yli 1,5 m :n syvyistä95 ha .

Pinta on 72 - 82 m mpy ja viettää länteen . Vedetlaskevat ojaverkostoa pitkin Muhosjokeen . Kuiva-tusmahdollisuudet ovat hyvät .

Tutkimuspisteistä on 7 % avosuolla, 48 % rä-meellä, 7 % korvessa ja 37 % turvekankaalla . Avo-suot, rämeet ja korvet ovat enimmäkseen muuttu-ma-asteella. Yleisimmät suotyypit ovat karhun-sammalmuuttuma ja ruohoturvekangas .

Turpeesta on 32 % rahka-, 63 % sara- ja 6ruskosammalvaltaista . Puun jäänn„ksiä sisältävi-en turpeiden osuus on 9 %, tupasvillan jäänn„ksiäsisältävien 9 % ja varpuainesta sisältävien 9 % .Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja rus-kosammalsaraturve. Turvekerrostuman keskimaa-tuneisuus on 4,4 . Liekoja on erittäin vähän . Rau-tasaostumaa esiintyy varsinkin suon pohjois- jakeskiosassa. Yleisin pohjamaalaji on hiekka .

Kettusuossa on energiaturvetuotantoon soveltu-vaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 90 haja tuotanto-kelpoista turvetta noin 1,08 milj . m 3 . Rautasaostu-mat huonontavat paikoin suon käytt„kelpoisuutta .Pisteillä, joilla saostumaa ei esiinny, turve onhyvälaatuista j a turvekerros oj ituksen vaikutuksestatiivistynyt .

Pohjakartta ‡ Maanmittauslaitos

1 a

A,.

n

IM,

. / i, - .`y , , o ~-

C

qW_ .~ ,,

I(

=

A

r

. . _ i-:AIL

: . - - utka~

-A

Ai80,i l

r17 :33

~II

- ~

5

n

--A

a

/I j

-

-

r,

iffiy 7Sj

n ve

n

Iso

R

I

-, I

1,n

ourinkoi1i,

:37

Aittosu

Kuva 7. Tutkimuspisteiden sijainti Kettusuon pohjois-osassa .Fig. 7. The location of survey sites in the northern partof Kettusuo.

1 7

U

L


1 8

Kuva 8. Tutkimuspisteiden sijainti Kettusuon eteläosassa .Fig. 8. The location of survey sites in the southern part of Kettusuo .

Kortesuo (kl. 3423 02) sijaitsee noin 21 kmkunnan keskustasta kaakkoon ja rajoittuu ranta-valleihin ja hiekkakankaisiin (kuva 9) . Suolle eiole tieyhteyttä . Keskiosasta on matkaa Hirsijär-ventielle noin 4 km ja Muhos - Kylmälä -tielle noin3,5 km. Suon pinta-ala on noin 240 ha. Siitä on ylimetrin syvyistä 80 haja yli 1,5 m :n syvyistä 25 ha .

Pinta on 74 - 81 m mpy ja viettää lounaaseen .Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Leppijokeen jaedelleen Muhosjokeen . Turvekerroksen kuivatus-mahdollisuudet ovat hyvät .

Tutkimuspisteistä on 14 % avosuolla, 28 % rä-meellä, 18 % korvessa, 38 % turvekankaalla ja2 % pellolla . Yleisimpiä suotyyppejä ovat ruoho-turvekangas, koivulettokorpimuuttuma ja var-sinainen sararämemuuttuma . Rehevimmät suotyy-pit ovat eteläosassa. Suo on lähes kauttaaltaanojitettu .

5. Kortesuo

Turpeesta on 25 % rahka-, 73 % sara- ja 2ruskosammalvaltaista . Rahkavaltaista turvetta onlähinnä pohjoisosassa . Puun jäänn„ksiä sisältävi-en turpeiden osuus on 17 %, tupasvillan jäänn„k-siä sisältävien 1 % ja varpuainesta sisältävien 9 % .Yleisimmät turvelaj it ovat rahkasara- ja ruskosam-malsaraturve . Turvekerrostuman keskimaatunei-suus on 4,5 . Liekoja on erittäin vähän . Pohjamaaon hiekkaa ja hietaa .

Kortesuon keskiosassa on energiaturvetuotan-toon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta 25 ha jatuotantokelpoista turvetta noin 0,30 milj . m3 . Tur-vekerros on hyvin tiivistynyt, joten tuotantoaluettavoidaan tarvittaessa laajentaa 1,0 - 1,5 m syvällealueelle. Turpeessa on paikoin ohuita saostuma-kerroksia, jotka huonontavat turpeen laatua .

1,

c)7:18-

1

1

4

rtesu

46iˆ2

2 : 2

\ ohlk rp

n


Kuva 9 . Tutkimuspisteiden sijainti Kortesuolla .Fig. 9. The location of survey sites in Kortesuo .

Kourinsuo (kl . 3423 02) sijaitsee Hirsijärvellänoin 18 km kunnan keskustasta kaakkoon . Suorajoittuu rantavalleihin ja hiekkakankaisiin (kuva10) . Aittokangas on suon länsipuolella ja Järventa-kakangas itäpuolella . Tutkittu alue käsittää my„sPikku Aittokaarron ja Salmiahonkaarron väliin jää-vän Aittosuon . Kulkuyhteydet suon pohjoispäähänovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 315 ha . Siitä onyli metrin syvyistä 221 haja yli 1,5 m :n syvyistä132 ha .

Pinta on 78 - 83 m mpy ja viettää lounaaseen .Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Leppijokeen jasieltä edelleen Muhosjokeen . Kuivatusmahdolli-suudet ovat hyvät .

Tutkimuspisteistä on 6 % avosuolla, 69 % rä-meellä, 1 % korvessa ja 25 % turvekankaalla. Ylei-simmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma javarsinainen sararämemuuttuma . Suo on lähes ko-konaan ojitettu . Vanhojen ojitusalueiden kutenmuuttumien ja turvekankaiden osuus on 82 % .

6 . Kourinsuo

Turpeesta on 33 % rahka-, 59 % sara- ja 8ruskosammalvaltaista . Rahkavaltaista turvetta onlähinnä suon pohjoisosassa ja saravaltaista etelä-osassa. Ruskosammalvaltaista turvetta on poh-jaosassa paikoin vajaan metrin paksuinen kerros .Puun jäänn„ksiä sisältävien turpeiden osuus on7 %, tupasvillan jäänn„ksiä sisältävien 19 % javarpuainesta sisältävien 9 % . Yleisimmät turvelaj itovat ruskosammalsara- ja rahkasaraturve . Tur-vekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 . Liekojaon erittäin vähän . Pohjamaa on hiekkaa .

Kourinsuossa on energiaturvetuotantoon sovel-tuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 130 ha, jostaAittosuolla noin 30 ha . Tuotantokelpoista turvettaon noin 1,95 milj . m 3 . Lammet voivat vaikeuttaakeski- ja pohjoisosan hy„dyntämistä. Toisaaltaturvekerroksen pintaosa on hyvin tiivistynyt, jotenmahdollista tuotantoaluetta voidaan tarvittaessalaajentaa 1,0 - 1,5 m syville alueille .

1 9


a L: O

1-.

\ A

012

VEo ~~ -~A

--‰ Š'

_n 48 .5O

\WCocDel

. =. A‹.- .

Pohjakartta ‡ Maanmittauslaitos

:LC

\

N

i

3L

ourinkoi i o

c1

lsoA

;P4/k enT -

i

1\

J

n -

7912i aio

,'on

Kuva 10 . Tutkimuspisteiden sijainti Kourinsuolla.Fig. 10. The location of survey sites in Kourinsuo .

Kylmäsuo (kl . 3422 11) sijaitsee Sanginjoellanoin 17 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suonlänsiosat ovat Oulunsalon puolella . Suo rajoittuumoreenisaariin ja on yhteydessä kaakkoispuolellaolevaan Haaposuohon (kuva 11) . Kulkuyhteydetovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 100 ha . Siitä onyli metrin syvyistä 74 haja yli 1,5 m :n syvyistä53 ha .

Pinta on 55 - 69 m mpy ja viettää pohjoiseen .Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Sanginjokeen .

20

7 . Kylmäsuo

la_ _ -20 :21

_ rkT

A

Pohjoisosan turvekerroksen kuivatusmahdollisuuk-sien selvittäminen edellyttää tarkempia tut-kimuksia .

Tutkimuspisteistä on 50 % rämeellä, 2 % kor-vessa, 41 % turvekankaalla ja 7 % pellolla . Ylei-simmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma,puolukkaturvekangas ja varputurvekangas. Muut-tuma-asteella olevia rämeitä on lähinnä eteläosassaja turvekankaita keski- ja pohjoisosassa . Suo onkauttaaltaan ojitettu .

Turpeesta on 76 % rahka-, 23 % sara- ja 1ruskosammalvaltaista. Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvi-en turpeiden osuus on 30 %, tupasvillan jÄÄnnäk-siÄ sisÄltÄvien 14 % ja varpuainesta sisÄltÄvien15 %. YleisimmÄt turvelaj it ovat sararahka- ja rah-kasaraturve . Turvekerrostuman keskimaatuneisuuson 5,4. Liekoja on vÄhÄn (1,6 %), vaikka puunjÄÄnnäkset ovatkin turpeessa yleisiÄ . Pohjamaa onkeski- ja pohjoisosan altaassa hiesua, etelÄosan


Kuva 11 . Tutkimuspisteiden sijainti Kylmasuolla.Fig. 11 . The location of survey sites in KylmÄsuo .

Läytäsuo (kl. 3422 11) sijaitsee SanginjoellaOulunsalon kunnan puolella noin 19 km Muhok-sen keskustasta pohjoiseen . Suo rajoittuu moreeni-mÄkiin (kuva 12) . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . Suonpinta-ala on noin 40 ha . SiitÄ on yli metrin syvyistÄ32 haja yli 1,5 m:n syvyistÄ 27 ha .

Pinta on 58 - 62 m mpy ja viettÄÄ lounaaseen .Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Sanginjokeen .Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt .

altaassa hietaa ja reunamilla moreenia .KylmÄsuon etelÄosassa on energiaturvetuotan-

toon soveltuvaa yli 1,5 m syvÄÄ aluetta noin 50 haja tuotantokelpoista turvetta noin 0,80 milj . m 3 .Pohjoisosan kÄyttäkelpoisuutta rajoittaa turpeenkorkea rikkipitoisuus . Runsasrikkisen alueen laa-juus on syytÄ selvittÄÄ tarkan suotutkimuksen yh-teydessÄ .

8 . Läytäsuo

TutkimuspisteistÄ on 57 % rÄmeellÄ, 5 % kor-vessa ja 38 % turvekankaalla . YleisimmÄt suo-tyypit ovat tupasvillarÄmemuuttuma, isovarpurÄ-memuuttuma ja puolukkaturvekangas .

Turpeesta on 78 % rahka-, 7 % sara- ja 15ruskosammalvaltaista . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvi-en turpeiden osuus on 29 %, tupasvillan jÄÄnnäk-siÄ sisÄltÄvien 13 % ja varpuainesta sisÄltÄvien12 %. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahka- ja

21


rahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuuson 4,9. Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Pohjamaa onreunamilla moreenia. SyvÄnteissÄ moreenia peit-tÄÄ ympÄräiviltÄ rinteiltÄ huuhtoutunut hiekka, hietatai hiesu .

Kuva 12 . Tutkimuspisteiden sijainti Läytäsuolla .Fig. 12. The location of survey sites in Läytäsuo .

Matinsuo (kl. 3422 11) sijaitsee Sanginjoenpohjoispuolella noin 19 km Muhoksen keskustastapohjoiseen . Suurin osa suosta on Oulunsalon kun-nan puolella . Suo rajoittuu moreenimÄkiin, ja Yli-kiimingintie sivuaa sen itÄreunaa (kuval3) . Suonpinta-ala on noin 125 ha . SiitÄ on yli metrin syvyis-tÄ 99 haja yli 1,5 m :n syvyistÄ 67 ha .

Pinta on 61 - 70 m mpy ja viettÄÄ lounaaseen .Vedet laskevat Murhiojan kautta Sanginjokeen .Turvekerros on mahdollista kuivattaa ojittamalla .

TutkimuspisteistÄ on 28 % avosuolla, 58 % rÄ-meellÄ, 6 % korvessa ja 9 % turvekankaalla . Ylei-sin suotyyppi on tupasvillarÄmemuuttuma . Suurinosa, noin 60 %, tutkimuspisteistÄ sijaitsee ojitetul-la alueella . Keskiosa on luonnontilainen .

Turpeesta on 67 % rahka-, 32 % sara- ja 1

22

9 . Matinsuo

Läytäsuo ei sovellu energiaturvetuotantoon .Pintaosan kÄyttäÄ haittaa rahkaturpeen heikkomaatuneisuus ja pohjaosan kÄyttäÄ melko korkeatrikkipitoisuudet. Yli 1,5 m syvÄltÄ alueelta (27 ha)on mahdollista tuotta ympÄristäturvetta 0,18 milj .m3 .

ruskosammalvaltaista. Saravaltaista turvetta onlÄhinnÄ kerrostuman pohjaosassa . Puun jÄÄnnäk-siÄ sisÄltÄvien turpeiden osuus on 18 %, tupasvillanjÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien 31 % ja varpuainesta sisÄltÄ-vien 10 % . YleisimmÄt turvelajit ovat sararahka-ja rahkasaraturve . Turvekerrostuman keski-maatuneisuus on 5,0 . Liekoja on erittÄin vÄhÄn .YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu .

Matinsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli1,5 m syvÄÄ aluetta 67 haja tuotantokelpoista tur-vetta noin 1,34 milj . m 3 . Heikosti maatunut pinta-kerros on noin metrin paksuinen, joten suota eivoida suositella pelkÄstÄÄn energiaturvetuotantoon .Jos pintaosa (noin 0,64 milj . m 3 ) kÄytetÄÄn ympÄ-ristäturpeeksi, voidaan pohjaosan energiatur-vevarat (noin 0,70 milj . m 3) hyädyntÄÄ .


Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Matinsuolla .Fig. 13 . The location of survey sites in Matinsuo.

Rausansuo (kl . 3423 02) sijaitsee 22 km kunnankeskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessaRausanselkÄÄn ja etelÄssÄ Ahmaskankaaseen (kuva14). Suon luoteisosassa on noin 13 ha :n laajuinenRausanjÄrvi . Suon pinta-ala on noin 45 ha . SiitÄ onyli metrin syvyistÄ 16 ha .

Kulkuyhteydet ovat hyvÄt. Suon pinta on lÄhesRausanjÄrven vedenpinnan tasossa, noin 99 m mpy .JÄrvellÄ ja sitÄ ympÄräivÄllÄ suolla ei ole lasku-uomaa, vaan vedet suotautuvat suota ympÄräivienhiekkakerrosten lÄpi .

TutkimuspisteistÄ on 71 % avosuolla ja 29rÄmeellÄ . YleisimmÄt suotyypit ovat kalvakkaneva,varsinainen saraneva ja silmÄkeneva. Reunamat

10. "Rausansuo"

\\ \

O

\

Rm~ an~ba

\_:l ,=

96 .E

_

A; h

n~\ n \\

6:22

Kuva 14. Tutkimuspisteiden sijainti Rausansuolla .Fig. 14. The location of survey sites in Rausansuo .

ovat pÄÄasiassa isovarpurÄmettÄ . Suo on kokonaanluonnontilainen .

Turpeesta on 32 % rahka- ja 68 % saravaltaista .Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien turpeiden osuus on2 %, tupasvillan jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien 3 % ja var-puainesta sisÄltÄvien 2 % . Yleisin turvelaji onrahkasaraturve . Turvekerrostuman keskimaa-tuneisuus on 4,2 . Liekoj.a on erittÄin vÄhÄn . Pohja-maa on hiekkaa .

Rausansuo ei sovellu turvetuotantoon . Suota eivoida kuivattaa ojittamalla . Suo rajoittuu hyvinvettÄ johtaviin kerrostumiin, joten sitÄ ei voidakuivattaa myäskÄÄn pumppaamalla alentamattalÄhialueiden pohjaveden pintaa .

23

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey ofFinland, Report of Peat Investigation 295, 1996Hannu Pajunen

Riekkosuo (kl . 3423 02) sijaitsee noin 15 kmkunnan keskustasta kaakkoon . Suo rajoittuurantavalleihin, idÄssÄ KettuselkÄÄn ja lÄnnessÄRiekkokaartoon (kuva 15) . Tutkittu alue ulottuupohjoisessa HirsijÄrven tielle. Kulkuyhteydet suonpohjoisosaan ovat hyvÄt . Suon pinta-ala on noin200 ha . SiitÄ on yli metrin syvyistÄ 93 haja yli 1,5m:n syvyistÄ 45 ha .

Pinta on 76 - 79 m mpy . Vedet laskevat ojaver-kostoa pitkin Muhosjokeen . Suon kuivatusmah-dollisuudet ovat hyvÄt .

TutkimuspisteistÄ on 16 % avosuolla, 47 % rÄ-meellÄ, 1 % korvessa ja 36 % turvekankaalla . Suos-ta on vajaa kolmasosa luonnontilaista . Luonnonti-laista saranevaa on RiekkojÄrven ympÄristässÄ jalettorÄmettÄ ja lettoa suon etelÄosassa. Yleisinsuotyyppi on karhunsammalmuuttuma, jota tava-

Saapukkasuo (kl . 3422 11) sijaitsee Sanginjoenvarressa, noin 17 km kunnan keskustasta pohjoi-seen. Joen pohjoispuolinen osa kuuluu Oulunsalonkuntaan ja etelÄpuolinen osa Muhoksen kuntaan(kuva 16). Suo rajoittuu moreenimÄkiin . Ylikii-mingintieltÄ erkanevat metsÄtiet sivuavat suotasekÄ etelÄ- ettÄ pohjoispuolelta . Suon pinta-ala onnoin 330 ha . SiitÄ on yli metrin syvyistÄ 148 hajayli 1,5 m :n syvyistÄ 75 ha .

Pinta on 67 - 73 m mpy ja viettÄÄ kohti Sangin-jokea, johon myäs suon vedet laskevat ojaverkos-toa pitkin. Turvekerros on mahdollista kuivattaaojittamalla lÄhes kokonaan .

TutkimuspisteistÄ on 6 % avosuolla, 73 % rÄ-meellÄ, 1 % korvessa, 19 % turvekankaalla ja 1pellolla. Suo on lÄhes kokonaan ojitettu . Vallitse-via suotyyppejÄ ovat karut muuttuma-asteella ole-vat rÄmeet kuten rahkarÄme-, isovarpurÄme- jatupasvillarÄmemuuttuma . Ruohoisia suotyyppejÄ

24

11 . Riekkosuo

12 . Saapukkasuo

taan laajalla alueella pohjois- ja keskiosassa .Turpeesta on 18 % rahka-, 59 % sara- ja 23

ruskosammalvaltaista . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvi-en turpeiden osuus on 8 %, tupasvillan jÄÄnnäksiÄsisÄltÄvien 2 % ja varpuainesta sisÄltÄvien 5 % .YleisimmÄt turvelajit ovat ruskosammalsara- jasararuskosammalturve . Rautasaostumaa esiintyypaikoin. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on5,0. Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Pohjamaa on hiek-kaa .

Riekkosuossa on energiaturvetuotantoon sovel-tuvaa yli 1,5 m syvÄÄ aluetta noin 45 haja tuotan-tokelpoista turvetta noin 0,54 milj . m3 . Turveker-ros on tiivistynyt ojituksen vaikutuksesta, jotentuotantoaluetta on mahdollista laajentaa 1,0 - 1,5m syville alueille . Rautasaostumakerrokset alenta-vat paikoin turpeen laatua .

tavataan kapealla vyähykkeellÄ Sanginjoen var-ressa .

Turpeesta on 89 % rahka- ja 11 % saravaltaista .Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien turpeiden osuus on22 %, tupasvillan jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien 19 % javarpuainesta sisÄltÄvien 13 %. YleisimmÄt turve-lajit ovat sararahkaturve jarahkaturve . Turvekerros-tuman keskimaatuneisuus on 5,1 . Liekoja on vÄ-hÄn. Yleisin pohjamaalaji on altaiden reunamillamoreeni . SyvÄnteissÄ ja jokivarressa on hiekkaa,hietaa tai hiesua .

Saapukkasuossa on turvetuotantoon soveltuvaayli 1,5 m syvÄÄ aluetta noin 72 haja tuotantokel-poista turvetta noin 1,30 milj . m 3 . Suurin osa (noin0,76 milj . m 3) turvekerroksesta soveltuu ener-giaturpeeksi . Heikosti maatunutta rahkavaltaistapintakerrosta on noin 0,54 milj . m 3 . Se on syytÄhyädyntÄÄ ympÄristäturpeena ennen energiaturve-tuotannon aloittamista. Pohjaosan rikkipitoisuudetovat paikoin melko korkeita .

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey ofFinland, Report ofPeat Investigation 295, 1995Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3 .

Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijaintiRiekkosuolla .Fig. 15. The location of survey si-tes in Riekkosuo .

2 5

~Rovan t6

It~ekkäji

85:= -- - C 8 . ,

AI80;9 -

,~- - .1.:

a- -=K~t U

'~~

~ 17:33 I h~ I

hi I

f24,1V

_ .- -t- ok n a

'. \'*.~~ck~~W---M1.11

- ,C.-')A

bso

o . .ig9

~1 =

li a a "'-1 4 ' f

n

\~

\

Lo : I

_-'-

'~~~I2~

I t 1

~G3 _

_

T n a

I - a - -

.~F-

-ro

-

r22:3,%

_ n, '_~I \ l 25 26lin ~' :

\\1 v1='

'S

-

-

T P> 4~4

22:40 1 ,,1

n- - _ roo .


2 6

Kuva 16. Tutkimuspisteiden sijainti Saapukkasuolla .Fig. 16. The location of survey sites in Saapukkasuo .

VarpurÄme (kl . 3423 02) sijaitsee noin 13 kmkunnan keskustasta kaakkoon . Tutkittu alue kÄsit-tÄÄ Lamunkankaan j a Turrikkokaarron vÄlisen suo-alueen (kuva 17) . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt, sillÄHirsijÄrvelle menevÄ tie kulkee suon koillisosanpoikki. Suon pinta-ala on noin 130 ha . SiitÄ on ylimetrin syvyistÄ 48 haja yli 1,5 m :n syvyistÄ 14 ha .

Pinta on 71 - 74 m mpy. Vedet laskevat ojaver-kostoa pitkin Muhosjokeen. Kuivatusmahdolli-suudet ovat hyvÄt .

TutkimuspisteistÄ on 10 % avosuolla, 78 % rÄ-meellÄ ja 12 % turvekankaalla . Suo on suurim-maksi osaksi luonnontilainen. Yleisin suotyyppion tupasvillarÄme .

Turpeesta on 52 % rahka-, 45 % sara- ja 3ruskosammalvaltaista . ItÄosan turvekerros on sa-ravaltainen . Muualla saraturvetta on kerrostuman

13 . VarpurÄme

.- Kal'sbpaho

~m~iyöho

Pohjakartta ƒ Maanmittauslaitos

pohjaosassa . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien turpeidenosuus on 10 %, tupasvillan jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien14 % ja varpuainesta sisÄltÄvien 9 %. YleisimmÄtturvelaj it ovat rahkasaraturve j a rahkaturve . Turve-kerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 . Liekojaon erittÄin vÄhÄn . Pohjamaa on hiekkaa .

VarpurÄme ei sovellu teolliseen turvetuotan-toon. Yli 1,5 m syvÄÄ aluetta on vain 14 ha ja semuodostuu kuudesta erillisestÄ altaasta . Kauim-maiset altaat sijaitsevat kuuden kilometrin pÄÄssÄtoisistaan, joten niiden hyädyntÄminen yhtenÄkokonaisuutena on hankalaa. LisÄksi turpeen laaturajoittaa energiakÄyttäÄ. Keski- ja lÄnsiosassa onmelko paksu, heikosti maatunut, rahkavaltainenpintakerros, ja turvekerroksen pohjaosan rikkipi-toisuudet ovat korkeita .

Geologian tutkimuskeskus,Turvetutkimusraportti -

Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 295, 1995Muhoksella

tutkitut suot ja niidenturvevarat.Osa

3.

27


Ylitalonsuo (kl . 3422 11) sijaitsee Sanginjoellanoin 15 km kunnan keskustasta pohjoiseen . Suorajoittuu moreenimÄkiin . Sanginjoki - Tuppela -tiesivuaa suon pohjoisreunaa (kuva 18) . Suon pinta-ala on noin 80 ha . SiitÄ on yli metrin syvyistÄ noin43 haja yli 1,5 m :n syvyistÄ 24 ha .

Pinta on 67 - 72 m mpy ja viettÄÄ luoteeseen .Vedet laskevat ojia pitkin Sanginjokeen . Suonkuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt .

TutkimuspisteistÄ on 4 % avosuolla, 91 % rÄ-meellÄ, 3 % korvessa ja 3 % turvekankaalla . Suoon kokonaan ojitettu. YleisimmÄt suotyypit ovattupasvillarÄmeojikko ja isovarpurÄmemuuttuma .

Turpeesta on 91 % rahka-, 4 % sara- ja 5ruskosammalvaltaista. Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvi-en turpeiden osuus on 12 %, tupasvillan jÄÄnnäk-

2 8

KIRJALLISUUS

Ekholm, M. 1993 . Suomen vesistäalueet . Vesi- jaympÄristähallinnon julkaisuja-sarja A, 126 .

HÄikiä, J., Pajunen, H. ja Virtanen, K . 1983 . Muhoksellatutkitut suot janiiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus,MaaperÄosasto, raportti P 13 .4/83/137.

Lappalainen, E., HÄikiä, J . ja Heiskanen, P. 1980 . OulunlÄÄnin suoinventointi . YhdistelmÄpinta-alamittausten tulok-sista . Geologinen tutkimuslaitos, maaperÄosasto, raporttiP13 .6/80/24 .

Kuva 18 . Tutkimuspisteiden sijainti Ylitalonsuolla .Fig. 18. The location of survey sites in Ylitalonsuo .

14 . Ylitalonsuo

siÄ sisÄltÄvien 26 % ja varpuainesta sisÄltÄvien4 %. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve jasararahkaturve . Turvekerrostuman keskimaatunei-suus on 4,7. Heikosti maatunut pintakerros onsyvimmillÄ alueilla noin metrin paksuinen . Lieko-ja on erittÄin vÄhÄn . Yleisin pohjamaalaj i on moree-ni .

Ylitalonsuossa on turvetuotantoon soveltuvaayli 1,5 m syvÄÄ aluetta 24 haja tuotantokelpoistaturvetta noin 0,41 milj . m 3 . Turvekerroksen pinta-osa (noin 0,21 milj . M3) soveltuu ympÄristätur-peeksi ja pohjaosa (noin 0,20 milj . m 3 ) energiatur-peeksi . Suon turveteollinen kÄyttä edellyttÄÄ ker-rostuman molempien osien hyädyntÄmistÄ .

Lappalainen, E ., Sten, C-G. ja HÄikiä, J. 1984 .Turvetutkimusten maasto-opas . Geologian tutkimuskeskus,opas n:o 12, Espoo .

Lappalainen, E. ja HÄnninen, P. 1993 . Suomen turvevarat.Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 117 .

Pajunen, H . 1994 . Muhoksella tutkitut suot ja niidenturvevarat, osa 2 . Geologian tutkimuskeskus, turve-tutkimusraportti 280 .

Liite 1

MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT

Suo Karttalehti Turve- Suo Karttalehti Turve-raportti raportti

"Ahvensuo" 3423 02 295 Matinsuo 3422 11 295Haaposuo 3422 11 295 MatkajÄrvensuo 3422 10 137Haarasuo 3424 02 137 Muuraissuo 3422 11 280Hanhineva 3423 01 137 Niittypelso 3423 01 137Hetepelso 3423 01 137 Paskalamminsuo 3421 12 137

Hietasuo 3422 11 280 Peurasuo 3421 12 137Hillasuo 3423 02 280 Pikku Matinsuo 3422 11 137HirsirÄme 3423 02 295 Porrassuo 3422 11 280HonkarÄme 3422 10 280 PÄijÄnne 3421 11 137Iso Matinsuo 3422 11 137 Päkkelikänsuo 3421 12 137

Iso NÄÄtÄsuo 3423 01 137 Rahkasuo 3422 10 280Isosuo 3421 11 137 "Rausansuo" 3423 02 295Isosuo 3422 11 137 ReikÄsuo 3423 02 280Itkusuo 3422 10 137 Rekisuo 3422 11 137Joutensuo 3422 11 137 Riekkosuo 3423 02 295

Joutensuo 3423 02 280 Ruostesuo 3421 12 280Kapustasuo 3423 03 280 RÄkÄsuo 3424 01 137Karpassuo 3423 02 280 Saapukkasuo 3422 11 295Kestinsuo 3421 12 137 Sarvisuo 3424 01 137Kettusuo 3423 02 295 Sikiäsuo 3423 02 280

Kivisuo 3421 11 137 Susikaarronsuo 3421 12 137Koivusuo 3421 12 280 Susisuo 3424 02 137Kortesuo 3423 02 295 Tensikkasuo 3421 12 137Kourinsuo 3423 02 295 Tervasuo 3422 11 137

Tuppisuo 3422 11 137KylmÄsuo 3422 11 295Kyrvänkorpi 3421 12 137 VarpurÄme 3423 02 295Likisuo 3421 11 137 Vehkasuo 3422 11 137"Lummelamminsuo" 3421 12 137 Vesisuo 3421 12 137LÄÄvÄsuo 3424 01 137 Viitasuo 3422 11 137

VÄlisuo 3421 11 280Läytäsuo 3423 02 280 Ylitalonsuo 3422 11 295Läytäsuo 3422 11 295

SUO KARTTA

0

/g

~/ Oja ja veden virtaussuuntaPuro tai joki

Tie

PROFIILITTurvelajit

Suon ja mineraalimaan raja

Pelto

JÄrvi tai lampi

5 .1

KeskimÄÄrÄinen maatuneisuusHeikosti maatuneen (H1-4)rahkavaltaisen pintakerroksen/

7/23

koko turvekerrostuman paksuus dm

PohjamaaCajit

Lohkare

Turvekerrostuman paksuus

Suon syvyyskÄyrÄt

Suon syvyyskayro

dm

Turpeen maatuneisuus :

Suotyyppi- ja liekoisuuskarttaIRMU Suotyyppi

1230

Lieko-osumat tkpl) syvyysvÄleilla0-0,5 .0,5-1,0,1 .0-1,5 ja 1,5-2 .Om

Liite 2

Rahko

( Sphagnum 1 04

Karkeadetritus- KdLj H 1lieju 3

II

I iI Sara

l Carex )

C Hienodetritus -

Hdlj H 4lieju

ö. Ruskosammal ( Bryales )

B

JÄrvimuta~ JaMuH 5-6

xxx-- - Sararahka

(Carex-Sphagnum ) CS xx Savilieju SaLjH 7-10

+++Rahkasara

( Sphagnum-Carex .) SC Liejusavi LjSa

d-Ruskosammal-(Bryales-Carex ) BC Savi Sa Muita symboleja :sara

Tupasvilla (Eriophorum 1

Er Hiesuk=~

Hs IAAA Hiilikerros

ss

Saoxtuma5 bd d Tupasluikka (Trichophorum )

Tr Hieta Ht

SiniheinÄ ( M olinia )

Ml Hiekka Hk

SuolevÄkkä ( Scheuchzeria 1

Sh Sora Sr Liekoisuus :

Korte ( Equisetum )

Eq Moreeni Mr3/2 Lieko-osumat syvyydessÄ

A 81'1 1 11 1 0-1m / 1 -2m

JÄrviruoko ( Phragmites ) Kallio KaPr

Raate ( Menyanthes 1 Lohkareita LoMn

( Nanolignidi 1 N///1 Varpuaines

A , AA A Puuaines ( Lignidi ) L

LuonnontilaisetAvosuot .

suotyypit :RÄmeet Korvet

VLRILVSN

RHSNRINKNLKNSINRN

LUN

Varsinainen letto

LRRimpiletto

RHSRVarsinainen saraneva

VSRRuohoinen saraneva

LKNRRimpineva

TRKalvakkaneva .

PSRLyhytkortinen neva

KGRSilmÄkeneva

IRRahkaneva

RRLuhtaneva

KER

LettorÄmeRuohoinen sararÄmeVarsinainen sararÄmeLyhytkorsinevarÄmeTupasvillarÄmePallosararÄmeKangasrÄmeIsovarpuinen rÄmeRohkarÄmeKeidasrÄmeKorpiräme

VLK Varsinainen lettokorpiKOLK KoivulettokorpiLHK LehtokorpiRHK Ruoho-ja heinäkorpiKGK KangaskorpiVK VarsinainenkorpiNK Nevakorpi

RAK RÄÄseikkä

Muuttuneet suotyypit :

KR

0 .1 ojikko KSMU Karhunsammalmuuttuma KH KytäheittoMU muuttuma RHTK Ruohoturvekangas PE PeltoTK turvekongas MTK Mustikkaturvekangas TA Turpeennostoalue

PTK Puolukkaturvekangas PTA Palaturpeen nostoalueVATK Varputurvekongas JTA Jyrsinturpeen nostoalueJATK JÄkÄlÄkanervaturvekangas

Documents

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti295 Hannu ...weppi.gtk.fi/data/tr/Muhos_295_osa3.pdf · GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti295 Hannu Pajunen MUHOKSELLA TUTKITUT