Tässä numerossa:

Teema: Kiusaaminen | Suosalo loistaa mielipuolena

| Kierros osasto 7B:llä

Brasilialainen teatteriryhmä UEINZZ

Uusia polkuja teatteri-ilmaisulle

Mielenterveysväen kulttuuri- ja mielipidelehti

| HELMI ry:n jäsenlehti | 19. vuosikerta 1 / 2 0 1 0

Mielenterveysväen kulttuuri- ja mielipidelehti, HELMI ry:n jäsenlehti

sisällys

Helmi-lehti julkaisee lukijoiden kirjoituksia. Lähetä tai tuo HELMI-lehdelle tarkoitettu posti toimitukseen, osoitteeseen Pasilan Puistotie 7, 00240 Helsinki tai lähetä sähköpostia: helmi@mielenterveyshelmi.fi

Päätoimittaja: Minna Jääskeläinen | Toimitus, taitto ja kuvat: Arto Mansikkavuori | ISSN 0788-9828 | 19. vuosikerta | Painopaikka: Auranen, Forssa | Ilmoitusmyynti: Jari Hämäläinen, p. 044 566 7156 | Mainosilmoitusaineistot: TJM-Systems Oy: PL 75, 02921 Espoo. p. (09) 849 2770, faksi (09) 852 1377, sähköposti: aineistot@tjm-systems.fi | Kannen kuva: UEINZZ Theatre group

Tilaushinta Suomeen: 30 euroa vuodessa (4 numeroa). Tilaukset helmi@mielenterveyshelmi.fi tai 09-8689 070

Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto KULTTI ry:n jäsenlehti. www.kultti.net

OSaSTO 7BHelmi-lehden tutkimusmatka

ratikka 7B:llä läpi talvisen Hel-

singin. Kierroksella karisteltiin

ennakkoluuloja. SIvU 22

vakituiset

PUHEEnjOHTajaLTa 3

UUTISIa MEILTä ja MUUaLTa 4

SIELUn HELMIä 12

HULLUn MyLLy -MIELIPITEITä 14

ELäväSTä ELäMäSTä 15

SarjaKUva 16

KIrja-arvOSTELUT 26

HELMI ry:n järjESTöSIvUT 29

UEInZZ - TEaTTErIa BraSILIaSTaBrasilialanen kuntoutujista koos-

tuva teatteriryhmä piipahti Suo-

messa. Haastattelimme ryhmän

johtajaa.

SIvU 24

IHMISMIELEn OUdOT SELvIyTyMISKEInOTMielipuolen päiväkirja -monologi

nostaa esiin ihmismielen outoja

selvitymiskeinoja. Ja Martti Suosalo

loistaa!

SIvU 18

TEEMana KIUSaaMInEnSIvU 6-11

y Työpaikkakiusaaminen prosessina. SIvU 6

y Mitä tehdä koulukiusaamiselle. SIvU 8

y Diagnoosi ei paranna vaan tieto. SIvU 10

LaTUrI aUTTaa ja TUKEEAlvi ry:n tukipiste Laturi on toiminut esimerk-

kinä jo kymmenen vuotta. Laturi aloittaa

uuden juttusarjan, jossa tutustutaan kuntou-

tujien paikkoihin ja mielenterveysalan toimi-

joihin. SIvU 19

kuva

: Joh

nny

Kork

man

puheenjohtajalta

Helmi 1/2010 3

Palveluohjaukseen tarvitaan lisää resursseja

Helmi-lehti uudistui!Varmaan huomasitkin

jo. Kaikki on toisin! Ihan

vinksallaan. Ensi vuonna

kaksikymppisiään viettävä

Helmi-lehti vaihtoi vaattei-

ta ja samalla tyyliä. Lehden

ulkoasu on nyt entistä sel-

keämpi ja nykyaikaisempi.

Vaikka lehti näyttää erilaiselta, kyseessä on edelleen sama tut-tu ja turvallinen Helmi. Lehden uudistuksen jälkeenkin lähes kaikki lehden artikkelit synty-vät HELMI ry:n jäsenten voimin. Palkattu toimittaja auttaa teks-tien ja kuvituksen saattamiseksi painokuntoon. Lehden avusta-jaryhmässä on jo lähes 30 aktii-vista jäsentä.

Eniten lehdessä on muuttunut tämä ensimmäinen aukeama. Mielenterveysyhdistys HELMI ry:n jäsentalojen osoitteet ja henkilökunnan yhteystiedot löytyvät tästä lähtien järjestösi-vujen lopusta, lehden takaosas-ta, sivulta 31.

Toivottavasti uudistunut Hel-mi miellyttää ja alkaa nopeasti tuntua tutulta. Otamme myös mielellämme palautetta vas-taan. Voit lähettää sähköpostia osoitteeseen palaute@mielen-terveyshelmi.fi ja tavallista pos-tia osoitteella Helmi-lehti, PL 32, 00241 HKI.

Helmi lehden toimitus

Elämäämme ja toimintaamme jäsentävät erilaiset ajanjaksot, jotka seuraavat toisi-aan niin kuin aamu seuraa yötä. Mitta-kaavat ja ajanjaksot vain vaihtelevat. Eräs painokkaimmista on kalenterivuosi. Tä-hän ajanjaksoon kuuluu erilaiset tilinte-on hetket. Ensin katsomme mitä saimme aikaan ja sitten siirrämme katsetta kohti uusia haasteita. Mitä teemme tästä eteen-päin? Seuraavaan vuoteen mennään näistä lähtökohdista, näistä lähtöasetelmista ja näillä resursseilla.

Viime vuoden aikana HELMI ry:n jäsenmäärä kasvoi ilahduttavasti noin 6 prosenttia. Olemme jo nyt vahvasti toisel-la tuhannella. Jäsenmäärä on hyvin tärkeä asia. Se osoittaa, että toiminta pitää sisäl-lään tärkeitä ja arvokkaita asioita. Mie-lenterveyssektorilla se kertoo myös yh-teiskunnan ilmapiirin tilasta: asenteista, arvoista, toimista ja valinnoista. Yhdessä me olemme aina vahvempia.

Nykyisessä lamailmapiirissä useimmi-ten vastaantulevat asiat ovat negatiivisia: lomautuksia, irtisanomisia, tuotantojen siirtoja vielä huonommassa tilanteessa oleviin maihin, leikkauslistoja jne. Surku-hupaista on seurata uutisten tavanomaista lähetystä, jossa ensin kerrotaan lamauu-tisia ja näiden jälkeen johtajille jaetuista jättiläisosingoista.

HELMI ry toimii vuosittain anottavien avustusten varassa. Nyt useimmat avus-tuspäätökset ovat tulleet. Voimme olla tyytyväisiä siihen, että olemme niiden harvalukuisten järjestöjen joukossa, joiden avustussumma oli edellisvuotta suurempi. Se ei kuitenkaan saa peittää sitä tosiasi-aa, että avustuksia saatiin merkittävästi vähemmän kuin anottiin. Toimintoihin ja nouseviin kustannuksiin olisi perustel-lusti tarvittu enemmän rahaa. Saatujen avustusten määrä on viime vuosina ollut selvästi vähemmän kuin HELMI ry:n toimintojen kustannukset. Tässä tilan-teessa nyt eletään. Toimintaympäristössä ei ole merkkejä asiantilan muuttumisesta. Meidän on pakko reagoida tilanteeseen ja suunnitella toiminta sen mukaan.

RAY:n avustukset ovat osaltamme muuttumassa yhä enemmän yleisavustuk-sista kohdeavustuksiksi. Tässä mielessä teimme jo oma-aloitteisesti merkittävän muutoksen. Siirsimme Siilitien toimipis-teeseen enemmän kohdennettua avustus-ta, jotta se paremmin vastaa Siilitiellä ta-pahtuvaa toimintaa.

Valitettavasti rahoitusta ei saatu riittä-mään palveluohjauksen jatkumiseen Siili-tiellä. Palveluohjaus keskittyy toistaiseksi Pasilan jäsentalolle, jossa toimintaa jatke-taan yhden palkatun työntekijän voimin.

Helmin palveluohjaajaa on kutsuttu myös toisella nimellä rinnallakulkijaksi. Tämä sana kertoo enemmän toteuttamastamme tärkeästä toiminnasta. Moni mielenter-veyskuntoutuja tarvitsee henkilökohtais-ta apua ja hoitojärjestelmästä riippuma-tonta rinnallakulkijaa saadakseen kiinni elämästä. Palveluohjaajan antaman tuen avulla löydetään jokaisen omat vahvuudet ja kuntoutuminen voi edetä omin voimin.

R i n na l l a k u l k i jo i t a tarvittaisiin paljon. Juu-ri tämän tyyppisen tuen tarpeessa on varmasti tuhansia mielenterveys-kuntoutujia. Monella ei ole puolisoa, sukulaisia tai ystäviä, jotka voisivat olla tukena esimerkiksi sairaalasta avohoitoon ja normaaliin arkeen siirryttäessä. Henkilö-kohtaisella auttamisel-la ja tsemppaamisella saadaan henkilön omat voimavarat käyttöön. Hoito- ja palve-lujärjestelmä ei tsemppaa. Se ratkaisee nämä vaikeat tilanteet järjestämällä ko-tiin lisää palveluita, kuten ruokapalvelua, siivousta, lääkkeiden jakoa jne. Helmin palveluohjauksessa uskotaan kuntoutujan voimavaroihin. Yhdessä on mahdollista oppia esimerkiksi käymään kaupassa tai apteekissa. Tavoitteet asetetaan lähelle ja edetään rauhassa kohti omatoimisuutta ja oman elämän parempaa hallintaa.

Tulevaisuudessa olisi hienoa nähdä Hel-missä vaikkapa kymmenen palkatun pal-veluohjaajan / rinnallakulkijan tiimi, joka tekisi kenttätyötä kuntoutujien arjessa. Olen varma, että työ alkaisi tuottaa jo parissa vuodessa mittavia säästöjä yh-teiskunnalle ja nostaisi kymmenet kun-toutujat takaisin elämän syrjään kiinni. Näin toteutettaisiin myös puhtaasti yh-distyksen sääntöjen 2§ mukaista toimin-taa: Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys pyrkii keskinäisen avun ja tuen periaatteella tukemaan ja etsimään ratkaisuja jäsentensä elämänhallintaan, hoitoon, sosiaaliturvaan ja kuntoutumiseen liittyviin kysymyksiin.

”Helmin palve-

luohjaajaa on

kutsuttu myös

toisella nimellä

rinnalla-

kulkijaksi.”

vakituiset

HELMI ry:n toimintaa tukevat

RAY ja Helsingin kaupunki

Juhani Ojalapuheenjohtaja

HELMI ry Kuva

: Rai

mo

Kaut

to

Helmi 1/2010 4

Helmi liittyi vuoden vaihteessa jäseneksi Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vas-taiseen verkostoon (EAPN-Fin). Verkos-toon kuuluu nyt 33 järjestöä tai muuta yhteisöä. Tukijäseniksi voivat liittyä myös yksittäiset kansalaiset.

EAPN-Fin toimii köyhyyttä ja syr-jäytymistä vastaan ja on yhteistyöelin jär-jestöille, joilla on sama tavoite. Verkosto toimii köyhyydessä elävien, syrjäytyneiden ja syrjäytymisuhassa olevien kansalaisten aseman parantamiseksi, sosiaalisten oi-keuksien ja perusturvan toteutumiseksi ja hyvinvoinnin sekä itsenäisen suoriutumi-sen edistämiseksi. EAPN-Fin haluaa myös edistää sosiaalipoliittista keskustelua.

EAPN-Fin on osa eurooppalaista köyhyysverkostoa, jonka muodostaa kan-salliset verkostot kaikissa EU-maissa. EAPN:n toimisto löytyy Brysselistä. Ver-koston tavoitteena on saada köyhyyteen ja syrjäytymiseen liittyvät asiat EU:n asia-listoille. EAPN haluaa saada vakuutuksen EU:n ja sen jäsenmaiden halusta ehkäistä köyhyyttä ja syrjäytymistä.

Kuopiossa helmikuussa pidetyillä kansal-lisilla mielenterveyspäivillä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi dra-maattisia ennakkotietoja Kristian Wahl-beckin johtamasta rekisteritutkimuksesta.

Tutkimuksessa on havaittu, että psyykkisistä sairauksista kärsivien suo-malaisten elinajanodote on huomattavasti lyhyempi kuin koko kansalla keskimäärin. Tutkimuksen mukaan miehillä ero oli 15 vuotta ja naisilla 11 vuotta.

Wahlbeckin mukaan yhtenä syynä eroon on psyykkisesti sairaiden hoitamat-ta jääneet fyysiset sairaudet. Monet vaka-vat sairaudet, kuten sydän- ja verisuoni-taudit tai diabetes jäävät usein hoitamatta. Fyysistä sairautta ei ehkä huomata ja se jää psyykkisen sairauden varjoon. Wahlbeck sanoo, että mielenterveyspotilaita voidaan myös kohdella huonosti terveyspalveluissa ja että suoranaista syrjintääkin esiintyy.

Ennakkotietoa rekisteritutkimuksesta:

Psyykkisesti sairastuneilla jopa 15 vuotta lyhyempi elämä

Uutisen tultua julki Helsingin sanomi-en keskustelupalstalla alkoi vilkas keskus-telu elinaikaeron syistä. Monissa viesteissä arveltiin syiksi myös pitkäaikaisen lääki-tyksen elimistölle aiheuttamaa kuormitus-ta.

SyyT ErOIHIn LöydETTävä

THL:sta ei osattu arvioida, milloin Wahl-beckin raottama rekisteritutkimus julkais-taan.

Wahlbeckin mukaan yhtenä syy-

nä eroon on psyykkisesti sairai-

den hoitamatta jääneet fyysiset

sairaudet.

Jos varsinaisen tutkimusraportin mu-kaan tulokset ovat näin hälyttäviä, elin-ajanodote-erojen syyt pitää selvittää perin pohjin.

Tarvitaan laaja tutkimushanke erojen syiden selvittämiseksi ja toimenpideoh-jelma, millä elinaikaero saadaan kaventu-maan. Ihmistä on hoidettava kokonaisval-taisesti, sillä usein psyykkisillä ja fyysisillä vaivoilla on yhteys toisiinsa.

Arto Mansikkavuori

HELMI mukaan köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiseen verkostoon

STOP KöyHyyS -TEEMavUOSI 2010

Käynnistynyt vuosi on Euroopan köyhyy-den ja syrjäytymisen vastainen teemavuo-si. EAPN-Fin on mukana järjestämässä teemavuoden tapahtumia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toimii teemavuoden toteuttamisen koordinoijana Suomessa.

Eri euroopan maat toteuttavat teema-vuotta kansallisesti valittujen teemojen pohjalta. Suomessa pääaiheeksi on valittu osallisuus ja yhteenkuuluvuus. Teemavuo-den tapahtumilla ja hankkeilla halutaan vahvistaa osallisuutta ja sen ymmärtämis-tä, edistää tasavertaisuutta ja resurssien oikeudenmukaista jakoa sekä poistaa osal-lisuuden sosiaalisia ja kulttuurisia esteitä.

Tulevissa teemavuoden tapahtumissa puheenvuoro annetaan köyhille ja syrjäy-tyneille sekä heidän kanssaan työskente-leville tahoille. Yksi teemavuoden näkö-kulma on ”sairas köyhyys”, jolla nostetaan keskusteluun pitkäaikaisen sairauden aiheuttamaa merkittävää köyhyysriskiä. Vaikka kansanterveys on yleisesti paran-

tunut, yhteiskunnallinen asema vaikuttaa ihmisen terveyteen. Noidankehä ”sairaus luo köyhyyttä - köyhyys luo sairautta” on totta.

Teemavuoden moninaiset tapahtumat löy-tyvät verkkosivuilta www.stopkoyhy ys.fi

Lisätietoa myös EAPN-Finin verkkosi-vuilta www.eapn-fin.org ja euroopan kat-tojärjestön sivuilta www.eapn.eu

Teksti: Arto Mansikkavuori

Helmi 1/2010 5

Mielenterveyden keskusliitto MTKL va-litsi viime vuoden lopussa Anita Hirvosen Hyvän mielen lähettilääksi vuodelle 2010. Aikaisempia lähettiläitä ovat olleet Petri Lehtinen, Krisse Salminen, Mitro Repo, Jarmo Luttinen, Lauri Karhuvaara ja Sa-muli Edelmann.

Anita Hirvonen on asettanut itsensä usein alttiiksi puhumalla julkisuudessa avoimesti omista vaikeuksistaan. Näin te-kemällä hän on kannustanut muita ihmisiä avoimuuteen ja keskusteluun. Anita Hir-vonen on tuonut hyvää mieltä, toivoa ja iloa toisten ihmisten elämään.

Anita Hirvosen yli 40-vuotisen uran suurimpia hittejä ovat mm. Itke vaan jos helpottaa, Sormet pois, De Va Kukku De, Sydän rakastaa, Maitolavan prinsessa ja Sua liikaa rakastan. Nykynuoriso tutustui Anitaan muutama vuosi sitten, kun hänen laulamansa Älä tule myöhään -kappaletta sämplättiin Spesialistin hiphop-kappa-

anita Hirvosesta hyvän mielen lähettiläs

leeseen. Hän oli myös mukana omaelä-mäkerrallisessa Anita-musikaalissa, joka pyöri Riihimäellä talvikauden kaksi vuotta sitten.

Anita kertoi minulle, että varhaisina vuosina hän oli lehdistön hampaissa on-gelmiensa takia, mutta viime vuosikym-meninä hänellä on ollut reilut ja avoimet välit lehdistön suuntaan.

Lähettilääksi nimittäminen tapahtui MTKL:n tiloissa joulukuussa 2009 ainut-laatuisen musiikkielämyksen säestyksellä. Kansanmusiikista ideoita ammentava yh-tye Piirpauke soitti jazzitettuna perintei-siä suomalaisia virsiä saksofonin ja afrik-kalaisen rumpalinsa säestyksellä.

Teksti: Olli StålströmKuva: Inkeri Aalto, MTKL

Edes työurien pidentämistä pohtineet työ-ryhmät eivät ole huomioineet eläkkeellä olevien osatyökykyisten työllistämisen tarjoamia mahdollisuuksia. VATES-sääti-ön ja Mielenterveyden keskusliiton maalis-kuussa julkaisemassa raportissa esitellään toimenpiteitä, miten tämä työvoimapoten-tiaali olisi mahdollista saada käyttöön.

Matti Vanhasen taannoin Rukan lu-milla saama idea eläkeikien nostamises-ta ei olekaan ainoa tapa lisätä ihmisten työpanosta yhteiskunnassa, vaan mukaan talkoisiin voitaisiin ottaa työkyvyttö-miksi leimattuja ihmisiä. Tätä ajatusta on pohdittu viime vuoden aikana useaan otteeseen myös Helmin edunvalvontatyö-pajassa. Ajatus on mehevä, sillä osatyöky-kyisten työllistymisestä hyötyvät kaikki osapuolet.

VATES-säätiön ja MTKL:n mu-kaan työllistämällä halukkaat osatyö-kykyiset, voitaisiin nostaa koko Suomen työurien pituutta keskimäärin yhdellä vuodella. Tämä olisi jo merkittävä osa hallituksen neljän vuoden työurien pi-dennystavoitteesta. Raportti on tärkeä keskustelunavaus.

OSa-aIKaTyö MaHdOLLISEKSI

Raportti ”Ratkaisuehdotuksia työurien pidentämiseen – Työkyvyttömyysetuutta saavat työvoimapotentiaalina” esitte-lee toimenpiteinä mm. tuloloukkujen purkamisen työkyvyttömyyseläkettä saavien osalta. Yhtenä keinona tähän voisi raportin mukaan olla Kelan uusi osatyökyvyttömyysetuus, joka toimisi

osatyökykyisen henkilön pitkäkestoisena työllistymisen tukena. Tuki olisi tarkoi-tettu Kelan työkyvyttömyyseläkkeen saa-jan perustuloksi osa-aikaisen työn ohessa. Näin osa-aikaisesti työllistyminen tulisi taloudellisesti mahdolliseksi mm. mielen-terveyskuntoutujille.

jOUSTavaa SOSIaaLITUrvaa

Raportissa mainitaan tuloloukkujen ole-van suuri ongelma työkyvyttömyysetuuk-sien varassa eläville ihmisille. Tarvitaan joustavaa sosiaaliturvaa, joka joustaa elä-mäntilanteiden mukaan. Raportti jää va-litettavan yleiselle tasolle näiden ongel-mien ratkaisuehdotuksissa. Sen mukaan palkkatuloja pitää voida ansaita huomat-tavasti enemmän työkyvyttömyyseläkettä menettämättä ja asumistukijärjestelmän sekä eläkkeensaajan hoitotuen joustamat-tomuus pitää korjata.

Raportin julkaisutilaisuuden loppu-keskustelussa todettiin, että kukaan ei kanna kokonaisvastuuta vaikeasti työllis-tettävien asioista sekä annettiin perustel-tua ja vahvaa kritiikkiä työhallinnon ja työmarkkinajärjestöjen suuntaan.

Raportti ladattavissa: www.vates.fi

Työurien pidentämistä pohtineet työryhmät unohtivat osatyökykyisetSuomessa on työttömien lisäksi arviolta 30 000 hengen suuruinen

ihmisryhmä vailla työtä. Tämä joukko koostuu työkyvyttömyyseläket-

tä tai kuntoutumisrahaa saavista henkilöistä, jotka olisivat kykeneviä

ja halukkaita tekemään osa-aikaista työtä. Yhteiskunta ei anna tälle

syrjään työnnetylle joukolle mahdollisuuksia ottaa työtä vastaan.

Helmi 1/2010 6

Ingrid oli keski-ikäinen toimistotyönteki-jä pienessä yrityksessä. Hänen miehensä työskenteli saman yrityksen keskijohdossa. Työpaikalla asiat sujuivat yleensä hyvin, ja niistä osattiin keskustella asiallisesti. Tilanne muuttui täysin, kun Ingridin mies sairastui ja joutui jäämään eläkkeelle. Ingrid jäi ikään kuin yksin ja joutui en-sin työtovereidensa silmätikuksi ja sitten jonkinlaiseksi syntipukiksi, joka eristet-tiin muusta työyhteisöstä ja jota kuiten-kin syyllistettiin työpaikan ongelmista. Ingridin epätoivoinen puolustautuminen aiheutti stressiä, joka vähitellen muuttui depressioksi. Tämä antoi työtovereille ti-laisuuden leimata Ingrid henkisesti häiriy-tyneeksi. Lopulta Ingrid teki itsemurhan. Ingrid piti päiväkirjaa, jossa kuvaili toi-saalta työtovereidensa käyttäytymistä ja toisaalta omia riittämättömyyden ja surun tunteitaan tilanteessa, jota hän ei voinut ymmärtää. Tämän päiväkirjan pohjalta Ruotsissa asuva saksalaispsykologi Heinz Leymann kirjoitti vuonna 1988 kirjan nimeltä Ingen annan utväg (Ei muuta ulospääsyä). Siinä työpaikkakiusaamista tarkastellaan ensimmäisen kerran yhtenäi-senä ja loogisena prosessina erillisten kiu-saamistapahtumien asemesta.

aSIOITa vaILLa nIMEä

Pahinta on, että kiusaamistilannetta ku-vaamaan ei oikein löytynyt sanoja. "Mob-baustapausten jäljittäminen kesti muu-taman vuoden. Mutta se ei tapahtunut suorissa kontakteissa. Mobbauksen uh-reilla ei ollut kieltä. Vakiintuneita kielel-lisiä ilmauksia ei ollut olemassa. Kärsimys saattoi olla lakaistuna maton alle siksi, että sitä ei verbalisoitu ja siksi, että ongel-mista oli tehty yksilöongelmia, jotka kos-kivat vain yksittäisiä henkilöitä, joilla oli tiettyjä ominaisuuksia." Leymannin mielestä koulukiusaamisen ja aikuiskiusaamisen välillä on selvä ero. Aikuiskiusaaminen on tehokkaampi tapa sulkea ihminen ryhmän ulkopuolelle, se merkitsee sitä paitsi hänen sulkemistaan ulos työelämästä - monille siihen saakka menestyksellisestä työelämästä. Ulossul-

keminen voi tuoda mukanaan totaalisen psykologisen, sosiaalisen ja taloudellisen katastrof in, jollaista ei juuri voi havaita koululaisten keskuudessa. Lähimpänä toi-siaan nämä kiusaamistilanteet ovat silloin, kun matalapalkka-aloilla työskentelevät

aikuiset harrastavat "ajanvietekiusaamis-ta", toisin sanoen valitsevat sopivan työto-verin, jonka kanssa sopii "huvitella", koska työ on niin yksitoikkoista ja ikävää. Leymannin käyttämälle ruotsinkieliselle termille utfrysning on vaikea keksiä vas-

Konfliktista henkiseksi väkivallaksi - työpaikkakiusaaminen prosessina

Mielenterveyden keskusliitto ja HELMI ry toteuttivat viime vuonna kyselyn ihmisten selviämisestä

työelämässä. Vakavasta masennuksesta kärsivistä 70 prosenttia ja kaikista vastaajista puolet ilmoitti

työuupumuksen olleen ainakin osasyynä senhetkiseen sairastumiseensa. Työpaikkakiusaaminen oli

vaikuttanut sairastumiseen joka neljännellä vastaajalla. Kiusaaminen eli henkinen väkivalta työpaikoilla

on kuitenkin kielletty työterveyslailla jo vuonna 2003.

objektiivinen

konfliktin

vaihe

uhrin

käyttäy-

tyminen

muiden

näkemys

uhrista

sosiaalinen

prosessi

alku alku verraten usein ’OK’ alku

loukkaus, vääryys uhri huomaa

tilanteen’vaikea’ psykologiset ja

sosiaaliset myytit syntyvät

vallankäyttö coping-

mekanismit aktivoituvat

’yhteistyökyvytön’ psykologiset ja sosiaaliset myytit

syntyvät

oikeuksien

rajoittaminenepätoivo ’täysin

hyväksymätön käytös’

psykologiset ja sosiaaliset myytit

kehittyvät

kohti

syrjäytymistäepätoivoinen

oikeuksien etsintä

’psyykkisesti sairas’

sosiaalinen stigmatisaatio ja

syylliseksi leimaa-minen

Vakavanasteisen kiusaamisprosessin eteneminen työyhteisössä (Leymann 1988, 80).

Helmi 1/2010 7

t ine t t a suomen-k i e l e s s ä . Sana tarkoit-taa lähinnä heittä-mistä tai jättämistä ulos pakkasen armoil-le. Linnunpoikasetkin voivat ”syrjäyttää” pesueen heikoimman putoamaan pesästä.

Ehkä Suomessa käsitellään kiusaamista vähemmän kuin muualla Länsi-Euroopas-sa siksi, että kielen totutut rakenteet ovat täällä usein passiivivoittoisia. Suomessa puhutaan syrjäytymisestä, kun muualla ilmiö käsitetään syrjinnäksi (discrimi-nation, utslagning). Suomessa masennu-taan, kun toisaalla tullaan masennetuiksi (be depressed, bli deprimerad). Kuitenkin suomen masentaa-verbi on alun perin yhtä konkreettinen ja sotainen kuin muiden kielten kantamuoto, latinan deprimere). Nämä passiiviset muodot ovat sitä paitsi ajatukseltaan samantyyppisiä kuin ’sairas-tuminen’. Vielä sentään puhutaan työssä-kiusaamisesta eikä työssäkiusautumisesta.

PrOSESSIn vIISI vaIHETTa

Leymannin mukaan kiusaamistilanteen ensimmäinen vaihe alkaa konf liktista. Toiseen vaiheeseen liittyy erilaisia kieltei-siä tekoja, kiusaamista ja stigmatisaatiota eli leimaamista. Syntipukkivaiheessa ym-päristön tai tilanteen herättämä turhautu-minen kohdistetaan yhteen yksilöön, josta tulee työpaikkakiusaamisen uhri ja joka samalla täyttää työyhteisön jäsenten tar-peet.

Henkilöstöhallinto tulee kuvaan kol-mannessa vaiheessa. Toisessa vaiheessa tapahtunut uhrin stigmatisaatio johtaa helposti siihen, että kolmannen vaiheen vaikeudet katsotaan hänen syykseen. Vii-meinen, neljäs vaihe on karkottaminen, kun uhri pakotetaan jättämään työpaik-kansa.

Eskaloituvaa kiusaamisprosessia on kuvailtu myös menetelminä, joista tulee aikaa myöten yhä vakavampia. Prosessi alkaa epäsuoralla kielteisellä käyttäyty-misellä ( juorut, pahaa tarkoittavat tai val-heelliset tarinat), joita vastaan on vaikeaa

Konfliktista henkiseksi väkivallaksi - työpaikkakiusaaminen prosessina

taistella. Sen jälkeen kiusaamisesta tulee välittö-

mämpää, ja uhri voidaan eristää tai tehdä naurunalaiseksi. Työtoverit alkavat vähi-tellen ajatella, että konf likti on uhrin per-soonallisuuden syytä. Uhrilla ei ole enää samaa ihmisarvoa kuin muilla, tilannetta pidetään hänen syynään, ja hänen katso-taan ansaitsevan tulla kohdelluksi huonos-ti. Tämän mahdollistaa kiusaamisen kol-lektiivinen luonne. Kiusaajat oikeuttavat käyttäytymisensä halventamalla uhria ja välttävät siten syyllisyydentunteet. Proses-sin kahdessa viimeisessä vaiheessa kiusaa-minen ilmenee suorina uhkauksina. Uhrin yksityiselämän halventaminen ja hänen mielenterveytensä kyseenalaistaminen ovat loppuvaiheessa tavallisia menetelmiä. Kiusaamisprosessissa on olennaista se, että uhri ei voi tehdä juuri mitään tilanteen ratkaisemiseksi. Kiusaamisen stigmatisoi-vat seuraukset ja sen jatkuva kiihtyminen ja voimistuminen tekevät uhrista yhä voi-mattomamman päivittäisissä tehtävissään ja työn edellyttämässä yhteistyössä, hä-nestä tulee yhä haavoittuvampi. Yhteisön jäsenet voisivat pysäyttää eskalaation ai-kaisessa vaiheessa, mutta ryhmäpaineen ja itsesuojelun vuoksi ja pelosta, että heistä voisi tulla seuraava uhri, he eivät vastusta kiusaamista tai tue uhria.

MyyTIT HäMääväT

Ei ole harvinaista, että kiusaamisproses-silla halutaan kiinnittää huomio pois jos-takin aivan muusta ongelmasta. Leymann on pannut merkille työpaikkakiusaamisen eri vaiheissa sosiaalisia ilmiöitä, jotka hän tulkitsee ympäristön puolustusmekanis-meiksi. Puolustautumisen tarkoituksena vaikuttaa olevan se, että uhrin ympäris-tössä vaikuttavien ihmisten ei tarvitsisi tunnustaa kiusaajanrooliaan. Näitä puo-lustusmekanismeja ovat uhria koskevat psykologiset ja sosiaaliset myytit, joiden perusteella oikeutetaan kiusaamisen seu-raava vaihe.

Koko kiusaamisprosessi kestää yleen-sä useita vuosia, vähintään neljä tai viisi vuotta. Kymmenenkään vuotta ei ole ta-vattoman pitkä aika. Merkittävää on, että muutaman vuoden kuluttua konf liktista ympäristö ei enää muista, mistä kaikki alkoi, vaan tuomitsee uhrin senhetki-sen tilanteen perusteella. Ennemmin tai myöhemmin ympäristö tuomitsee uhrin 'psyykkisesti sairaaksi' ja on valmis pot-kimaan tämän ulos työpaikalta tai työelä-mästä. Uhrin kannalta tilanne on sietämätön. Leymannin tutkimiin tapauksiin mahtuu kaikkea mahdollista karkeista solvauksista suoranaisiin laittomuuksiin. Uhri joutuu emotionaaliseen ja kognitiiviseen tilaan, jossa pitkäaikaiset ja akuutit tapahtumat hallitsevat täysin hänen ajatusmaailmaan-sa ja käyttäytymistään. Yleistämisvaiku-tuksen vuoksi hän soveltaa ajatuksiaan muihinkin elämän aloihin, kiusattuna ole-misesta tulee elämäntapa. Kamppailu epätoivoisessa tilanteessa johtaa luonnollisesti stressiin. Se tarkoit-taa yksinkertaisesti epäonnistumista tilan-teeseen sopeutumisessa. Vika ei useinkaan ole sopeutujassa, vaan ratkaisemattomassa tilanteessa. Masennuksestaan kertova henkilö luo-kitellaan kuitenkin helposti mielialahäi-riöiseksi ja hänelle määrätään lääkitystä, vaikka jäsentävä ja ratkaisukeskeinen kes-kustelu henkilön sopeutumisesta vaikei-siin tilanteisiin voisi olla paremmin pai-kallaan. Masennusdiagnoosi ja -lääkitys voi vaikuttaa henkilön mielikuvaan omas-ta terveydentilastaan ja saada hänet liioit-telemaan omaa syyllisyyttään elämänti-lanteeseensa.

Lisätietoa Heinz Leymannin elämäntyös-tä: www.leymann.se

Teksti: Juhani WeijolaKuva: Satu Nykopp

Helmi 1/2010 8

Koulukiusaaminen on vakava ongelma

Koulukiusaamisesta puhuttaessa tietä-mättä helposti vähätellään ja vääristetään käsitystä ilmiön vakavasta puolesta. Syynä on kiusaaminen-sanan arkikielessä esiin-tyvä kevyehkö merkitys. Lasten normaalia ja haitatonta ryhmäkäyttäytymistä, rajua leikkiä, erimielisyyksiä, riitoja, taistelua leluista ym. kutsutaan usein kiusaamises-ta johtuvaksi, vaikka kyse on eri asiasta. Mm. Pekka Sauri vaati helmikuussa, että puhuttaisiin suoraan kouluväkivallasta kiusaamisen sijaan. Saurin vaatimuksessa on perusteita, mutta koulukiusaaminen

voidaan myös määritellä uudelleen.

MITä KIUSaaMInEn On?

Useimmiten kouluväkivalta ja kiusaami-seksi mielletty toiminta on luonteeltaan henkistä. Tämä henkinen kouluväkivalta on lapsen kehitykselle erittäin tuhoavaa. Koulukiusaaminen tarkoittaa vakavaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, jonka yksi tai useampi lapsi tai aikuinen kohdis-taa yhteen ja samaan uhriin. Sen muodot voivat vaihdella mutta yhteisenä piirteenä

on toistuvuus. Ristiriidat ja erimielisyy-det ovat aivan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Vakavaa henkistä väki-valtaa ja kiusaamista on sen sijaan tahal-linen toiminta, jossa uhrille aiheutetaan toistuvasti pahaa mieltä.

KiVa-koulu toimintaohjelman mukaan kiusaaminen eroaa riitelystä ja leikistä siinä, että kiusaaminen on 1) tahallista, 2) toistuvaa ja 3) kiusattu on kiusaajiinsa nähden jollain tavoin puolustuskyvytön tai heikommassa asemassa. Kiusaaminen ei ole viatonta leikkiä, siitä ei selviä antamal-la samalla mitalla takaisin eikä se kasvata luonnetta. Kiusaaminen on aina vakavaa toisen ihmisen oikeuksien loukkaamista ja ihmisarvon alentamista. Kiusatuksi joutu-minen muodostaa riskin kiusatun hyvin-voinnille ja myöhemmälle kehitykselle.

KIUSaaMISEn aIHEUTTaMa TUHO

Ongelma on kouluissamme varsin yleinen. Kiusatuksi joutuu 10-20 prosenttia nuoris-ta koululaisista. Ylemmillä luokka-asteilla luvut ovat puolta pienempiä. Vakavasti kiusattujen osuus on kuitenkin koko pe-ruskoulussa 1-2 prosentin luokkaa.

Kiusattu oireilee aina yksilöllisesti, mutta perusreaktioita voivat olla psyko-somaattiset sairaudet, aggressiivisuus, it-setuhoinen käyttäytyminen tai lamaantu-minen ja taantuminen. Pahan olon lisäksi univaikeudet, masentuneisuus ja keskitty-misvaikeudet ovat myös tyypillisiä oireita. Usein ensimmäinen oire koululaisella voi olla vatsakivut. Kiusaaminen voi tehdä uh-rista myös tavanomaista pelokkaamman.

MyöS KIUSaaja On vaaraSSa

Kiusaaminen on tekijälle lähes yhtä vahin-gollista kuin uhrille. Vaikutukset voivat näkyä uhrissa konkreettisesti hyvinkin nopeasti, kun taas tekijälle voi tulla on-

Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen tregedi-

oissa tekijät olivat nuoria miehiä, jotka olivat

olleet yksinäisiä ja koulukiusattuja. Näiden

tapahtumien jälkeen koulukiusaaminen on

ollut paljon otsikoissa. Mistä koulukiusaa-

misesta tai henkisessä kouluväkivallassa on

kyse? Kuinka vakava asia on? Miten ongel-

maan on puututtu?

Kiva-koulu toimintaohjelmaKiVa-koulu-ohjelma on Opetusminis-teriön rahoittama, Turun yliopistossa kehitetty koulukiusaamista ehkäisevä ja vähentävä toimenpidekokonaisuus. Vahvasti tutkimustietoon perustuva ohjelma on suomalainen sosiaalinen innovaatio.

Ohjelma alkoi pilottivaiheella syk-syllä 2006 ja se vakiinnutettiin valta-kunnallisesti perusopetuksen koulu-jen käyttöön syksystä 2009 alkaen. Tuolloin 1800 halukkaasta koulusta 1400 mahtui mukaan. Ohjelma on käytössä nyt noin 40 prosentissa kou-luista.

Koulujen henkilökunnalle, oppi-laille ja vanhemmille tarjotaan koulu-tusta ja tietoa kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta. Koko kouluyhteisö sitoutetaan kiusaamisen vastaiseen työhön.

KiVa-oppitunteja pidetään läpi koko peruskoulun, mutta tehostetusti ensimmäisellä, neljännellä ja seitse-männellä luokalla.

KiVa-tiimi selvittää jokaisen kiu-

saamistilanteen ja tekee siitä rapor-tin. Nämä raportit tutkitaan Turun yliopistossa.

Toimintaohjelma on toiveita he-rättävä malli koulujen kiusaamiskult-tuurin murtamiseksi. Ohjelmalla puu-tutaan kiusaamiseen ryhmäilmiönä, eikä vain kiusaajan ja uhrin välisenä asiana. Kiusaamista ruokkii juuri ryh-män kyvyttömyys puuttua tapah-tumiin. Usein luokassa kiusaamista seurataan kuin joka päivä toistuvaa näytelmää. Kiusaajalta voidaan jopa odottaa jokapäiväistä kiusaamis-näytöstä. KiVa-koulu -ohjelmalla annetaan ryhmälle itselleen keinoja kiusaamisen lopettamiseen. Ryh-män hiljaisen enemmistön paine ja paheksunta voikin tehokkaasti saada kiusaajan lopettamaan väkivalta. Pi-lottikouluissa ohjelma on tehonnut ja kiusaaminen vähentynyt. Se miten ajan myötä koulujen kulttuuri muut-tuu, on vielä epäselvää.

Lisätietoa: www.kivakoulu.fi

Helmi 1/2010 9

gelmia vasta pitkän ajan kuluttua.

Jos kiusaamiseen ei puututa ja se saa jatkua, tekijän käsitys itsestä ja sosiaalisista suhteista vääristyy. Kiusaamises-ta muodostuu kiusaajalle luonnollinen tapa ratkais-ta sosiaalisia tilanteita ja hankkia valtaa ryhmässä. Asenteet ja uskomukset väkivaltaa kohtaan kään-tyvät myös positiivisik-

si. Toisten alistaminen ja vahingoittaminen alkaa

tuntua tekijästä hyvälle ja hän kokee käyttäytymisensä olevan

hyväksyttävää.Norjalaisen tutkimuksen mu-

kaan 70 prosentilla vakavaan kiusaa-miseen syyllistyneistä on muutaman

vuoden kuluttua koulun päättymisestä rikosrekisteri. Kiusaaminen siis ennakoi

rikoksia ja mielenterveysongelmia aikuise-na.

Kiusaaja ei omin avuin pääse pois kai-vamastaan kuopasta. Tämä on huomattu seurantatutkimuksissa. Kiusaaminen ei siis lopu ilman tilanteeseen puuttumis-ta. Koulukiusaaja tarvitsee ehdottomasti apua, jotta hänestä ei kasva aggressiivi-suuteen ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen tukeutuvaa aikusta.

OIKEUS TUrvaLLISEEn KOULUUn

Lain mukaan koulussa jokaisella opetuk-seen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Koulun ylläpitäjän, eli kunnan pitää siis tarjota kaikille oppi-laille turvallinen koulupäivä. Kiusaamisen

Kiva-koulu toimii, kunhan perusasiat ovat kunnossaJuttelin erään espoolaisen luokan-opettajatuttavani kanssa kiusaa-misesta. Hän piti lähtökohtaisesti KiVa-koulu ohjelmaa hyvänä asia-na ja uskoi sen yleisesti tehoavan kiusaamiseen. Hän kertoi, ettei oh-jelma kuitenkaan ei tehoa, jos kou-luryhmässä on mukana liian monta vakavasti käytöshäiriöistä lasta.

Tuttavani luokan oppilaista noin kolmasosalla on vakavaa häi-riökäyttäytymistä ja normaalit käyttäytymissäännöt oppimatta. Hän kertoi, että KiVa-ohjelmaan kuuluvan koulutiimin kiusaamissel-vittelyt eivät vain yksinkertaisesti toimi näiden oppilaiden kanssa. Suurin osa koulutiimin selvittämis-tä kiusaamistapauksista on tutta-vani mukaan juuri näiden samojen lasten aiheuttamia.

Hienot toimintaohjelmat eivät siis toimi, jos kouluissa ei huoleh-dita riittävästi erityistä apua tar-vitsevista oppilaista. Suuret oppi-lasryhmät, koulunkäyntiavustajien puute ja niukat resurssit erityisryh-mien perustamiseen ovat turvalli-sen koulupäivän esteenä. Koulujen arki pitää saada rauhoitettua ja rahaa siihen pitää löytyä. Koulussa psyykkisesti rikki menneiden las-ten hoito tulevaisuudessa on mo-ninkertaisesti kalliimpaa. Eikä kär-simykselle voi tietenkään mitään hintaa määritelläkään.

Ja kysyä voi myös miksi hyväksi havaittua ohjelmaa ei ole sisälly-tetty kaikkien Suomen peruskoulu-jen opetusohjelmaan.

Arto Mansikkavuori

Kommentti!

kitkemisessä kunnilla on siis suurin vas-tuu. Ei ole vaikea kuvitella, miten levoton koulu olisi mahdollista muuttaa turvalli-seksi ja rauhalliseksi. Tarvittaisiin enem-män henkilökuntaa huolehtimaan lapsista ja puuttumaan levottomuuteen ja kiusaa-miseen.

Suurten ryhmäkokojen kouluissa, jois-sa sijaisia ei palkata ja joissa erityistarve-lapsille ei ole tarjottu riittävää tukea, tur-vallisen opiskeluympäristön tarjoaminen kaikille koululaisille on miltei mahdoton-ta. Valvovia silmäpareja on yksinkettai-sesti liian vähän. Koulun henkilökunnalla pitäisi olla myös aikaa kuunnella rauhassa lasten huolia ja murheita ja seurata ryh-män käyttäytymistä. Kiireisillä aikuisilla ei koulussa kuitenkaan aikaa ole ja monen lapsen turvallisuus on uhattuna päivittäin.

KIUSaaMISEEn On PUUTUTTava

Koulukiusaaminen on vakava asia ja sen kustannukset ovat väistämättä mittavat, puhumattakaan inhimillisen kärsimyksen määrästä. Kiusaamiseen ja koulunkäynnin turvaamiseen ei ole kovin paljoa satsattu voimavaroja viime vuosina, vaikka asiasta on ollut laajaa yhteiskunnallista keskuste-lua.

Ryhmäkokojen pienentäminen ja hen-kilökunnan lisääminen koulun arkeen on tietysti tehokas keino kouluympäristön saattamiseksi turvallisempaan suuntaan. Hyviä kokemuksia on saatu myös KiVa-koulu toimintaohjelmasta, joka on käytös-sä 1400 koulussa.

Teksti: Timo Pääkkönen & Arto Mansikkavuori

Kuva: Satu Nykopp

Kokemuksia koulukiusaamisestaAkin (nimi muutettu) kokemukset ensimmäisistä kouluvuosista ovat hyviä. ”Arki oli turvallista ja opettajat hyviä, elämän täytti laulu ja leikki. Pidän näiden vuosien kou-lurauhaa erityisesti luokanvalvojan ansiona. Hän oli jämäkkä mies, joka piti nollatoleranssia toisia alentavalle käytökselle. Tämän vuoksi kiu-saamista ei esiintynyt.”

Akin kokemat ongelmat alkoivat heti suu-rempaan kouluun siirryttäessä. ”Pidän virheenä sitä, että suuri 38 oppilaan luokka koottiin toisilleen tuntemattomista op-pilaista. Luokkaa ei ryhmäytetty vaan toisiin tutustuminen jäi sattumanvaraiseksi. Näin jouk-

ko hajosi ajan mittaan moniin pienempiin ryh-miin,” Aki muistelee.

Kiusaaminen oli pääosin henkistä väkivaltaa. Akia nimiteltiin ja haukuttiin aggressiivisesti. Tämä halventaminen oli jokapäiväistä ja jatku-vaa. Välitunnit olivat vaikeita ja ne muutamat minuutit pitkiä, kun luokassa odotettiin opet-tajaa.

Kiusaaminen jatkui vakavana lukiossa. ”Kiusaaminen muodosti jatkuvan rasitteen, joka kuormitti minua henkisesti. Ehkä perinnöllinen psykoosialttius johti siihen, että sairastuin jo lu-kioaikana vakavasti.”

Helmi 1/2010 10

Kansallisessa Miepäs -suunnitelmassa edellytetään, että mielenterveys- ja päih-depalveluihin pääsee vuoteen 2015 men-nessä joustavasti matalakynnyksisen yhden oven periaatteella ensisijaisesti sosiaali- ja terveyskeskuksen ja sen puuttuessa perus-terveydenhuollon kautta.

Vaikka varsinaisessa sairastavuudes-sa ei luultavasti ole tapahtunut suurta muutosta viime vuosikymmenten aikana, masennuksen perusteella työkyvyttö-myyseläkkeelle yksityisellä sektorilla siir-tyneiden määrä on yhdeksänkertaistunut vuosien 1983 ja 2006 välillä. Joskus kuu-lee sanottavan, että syy on pikemminkin työelämän laadussa kuin ihmisten sairas-tavuudessa.

SEULOnTa

Depression käypä hoito -suosituksen (4.7.2009) lähtökohtana on, että masen-nustila on oireyhtymä. Sen diagnostiikas-sa on keskeistä yksittäisten masennusoirei-den tunnistamisen ohella nimenomaan itse oireyhtymän toteaminen.

Masennustilat ovat monitekijäisiä sai-rauksia, joiden syntyyn liittyy biologisia, psykologisia ja sosiaalisia vaaratekijöitä. Vaaratekijöistä monet liittyvät pidempiai-kaiseen yksilölliseen depressioalttiuteen ja jotkin taas ovat luonteeltaan laukaisevia. Keskeisiä ovat perinnöllinen taipumus, altistavat persoonallisuuden piirteet ja laukaisevat stressiä aiheuttavat elämänta-pahtumat.

Depression seulonta suositellaan koh-dennettavaksi niihin potilasryhmiin, joissa depression esiintyvyys on todennäköisesti suuri. Näitä ryhmiä ovat muun muassa so-siaalisesti moniongelmaiset, pitkäaikais-työttömät ja työuupumuksesta kärsivät.

ErOTUSdIagnOOSI

Käypä hoito -suosituksen mukaan dep-ressiodiagnoosia ei tehdä, jos kyseessä on lähiomaisen kuolemaan liittyvä normaali surureaktio. Raja surureaktion ja depres-sion välillä todetaan häilyväksi. Muiden menetysten tai stressitekijöiden olemassa-ololla, laadulla tai potilaan tilan psykolo-gisella ymmärrettävyydellä ei suosituksen

Kun työelämä aiheuttaa stressiä tai työntekijä uupuu kiusaa-

misesta, on luontevaa ottaa yhteys työterveydenhuoltoon tai

terveysasemalle. Ei ole yllättävää, jos diagnoosiksi tarjotaan

depressiota. Miten tämä diagnosointi tapahtuu ja mistä ilmiös-

sä on kyse?

diagnoosi ei paranna vaan tieto

Aki pitää ryhmäyttämistä tär-keänä erilaisten kouluryhmiä muo-dostettaessa. ”Ihan ensimmäinen tapaamisen yh-teydessä on tärkeää käyttää aikaa ryhmälle itselleen. Se ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii opettajan ulkopuolista ohjausta. Näin tutus-tutaan ja opitaan tuntemaan tois-ten ryhmäläisten nimet. Samalla ryhmän identiteetti alkaa syntyä”, Aki sanoo.

Pitkittynyt kiusaaminen alkoi heikentää itsetuntoa ja muutti ku-vaa itsestä.”Ajan myötä aloin ajatella, että mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tällaisen kohtelun,” Aki kertoo.

Aki on pohtinut paljon kiusaamis-ilmiön syitä. Hän pitää keskeisenä sitä, että lapset eivät vielä osaa kohdata erilaisuutta.”Lapsilla on hyvin erilaiset lähtö-kohdat nykyään. Esimerkiksi poik-keava pukeutuminen voi olla jo syy kiusaamiseen. Valta ryhmässä voi olla lapsille myös kuin huumet-ta. Se ajaa kiusaamiseen ja toisten alistamiseen. Koululaiset tarvitse-vat paljon enemmän aikuisen oh-jausta, jotta sairaat ryhmäilmiöt saadaan loppumaan.”

Aki on vakuuttunut, että kouluvuo-sien kiusaaminen laukaisi psyykki-sen sairauden.”Kiusaamista ei missään tapauk-sessa saa hyväksyä yhteiskunnas-samme. Se rikkoo ja pysyviä vam-moja jää väistämättä,” Aki sanoo ja myöntää myös tuntevansa kat-keruutta tapahtuneesta, koska niin paljon elämää on mennyt sairau-den kourissa.

Vaikka Aki sairastui psyykkisesti jo 16-vuotiaana, hän sai hoitoa työ-terveyshuollon kautta useita vuo-sia myöhemmin. ”Selviytymistäni on edistänyt se, että olen harrastanut paljon lii-kuntaa ja elämäntapani ovat olleet kunnossa. Kuntoutumisen peruski-vi on ollut 10 vuotta kestänyt tera-pia, lääkkeet ja aktiivinen toiminta mielenterveysjärjestöissä. Vertais-tuki ja ystävät Helmissä ovat olleet korvaamattomia. Nyt asiat alkavat olla jo paremmin, lääkettäkin vaih-dettiin ja sivuvaikutukset väheni-vät huomattavasti.”

Arto Mansikkavuori

mukaan ole erotusdiagnostista merkitystä. Mahdollista kiusaamistilannetta ei siis huomioida. Depressio-oireyhtymän diag-noosi tehdään, kun oirekriteerit täyttyvät.

Joka tapauksessa eri hoitomuotojen ohella elämäntilanteen kartoittaminen ja psykososiaalisen tuen tarjoaminen kuulu-vat suosituksen mukaan hoidon keskeisiin tehtäviin.

TOIMInTaKyvyn arvIOInTI ja HOITO

Masennuspotilaan toimintakyky on lähes aina heikentynyt ja sitä enemmän, mitä vaikeammasta masennuksesta on kysymys. Se vaihtelee huomattavasti masennuksen ajankohtaisen vaikeusasteen mukaisesti.

Toimintakykyä arvioitaessa vertailu-kohtana on potilaan paras pitkäaikainen toimintataso elämän aikana. Mahdollisista muutoksista työpaikassa ajan mittaan suo-situksessa ei mainita. Toimintakyvyn arvioinnissa on tärkeä-tä selvittää konkreettisesti, mistä toimin-noista potilas depressiivisenä selviytyy ja mistä ei, ja kuinka tilanne on muuttunut verrattuna aikaan ennen depressiota. Toi-mintakykyä arvioidaan usealla eri elämän-alueella.

Masennustilojen akuuttihoidossa kes-keisimpiä hoitomuotoja ovat masennus-lääkkeet ja vaikuttaviksi osoitetut psykote-rapiat. Nämä hoidot ovat yhtä tehokkaita lievissä ja keskivaikeissa depressioissa.

Samanaikaista päihderiippuvuutta tai päihteiden väärinkäyttöä, esiintyy noin 10–30 %:lla depressiopotilaista.

Hoitoon ohjattaessa on syytä keskus-tella potilaan kanssa eri hoitovaihtoeh-doista, niiden vaikuttavuudesta arvioidus-ta soveltuvuudesta potilaalle ja potilaan odotuksista ja toiveista hoidon suhteen.

MEdIKaLISaaTIO

Vuonna 1999 ilmestyneessä kirjassa Medi-kalisaatio – aikamme sairaus medikalisaa-tio määritellään kahden yhdensuuntaisen trendin voittokuluksi: Käyttäytyminen alistetaan lääketieteen kontrolliin ja erilai-suus määritellään lääketieteellisesti. Käyt-täytymisellä on jokin vaikutus – se voi olla terveellistä tai epäterveellistä. Käyttäyty-

jatkoa...Kiusattu on vastaanotolla epävarma ja neuvoton

vakiopalstojen otsikko

Helmi 1/2010 11

misellä on jokin ilmiasu, ja se voi olla terve tai sai-ras.

Tässä on tarkemmin katsottuna jotakin tut-tua. Suunnilleen samalla tavalla Heinz Leymann totesi, että työpaikoilla kiusaamisen kohde usein määritellään nimen-omaan poikkeavaksi ja sairaaksi yksilöksi.

Valtarakenteiden yl-läpitämisen tarve tuottaa sekä kiusaamista että medikalisaatiota. Kun sairaaksi haukuttu kiusattu työnteki-jä hakee apua terveydenhuollosta, hän saa todennäköisesti sairaan paperit, halusi sitä tai ei.

Petteri Pietikäinen on huomauttanut, että vakaviin mielisairauksiin sairastuvien määrä näyttää ainakin länsimaissa pysy-neen varsin vakaana yli sadan vuoden ajan. Toisin on laita niiden mielenterveyshäiri-öiden kohdalla, jotka sijoittuvat vakavien mielisairauksien ja psyykkisen terveyden väliselle harmaalle vyöhykkeelle: niitä joko näyttää tulevan koko ajan lisää tai sitten aikaisemmat diagnoosit vaihtuvat uusiin.

Juuri tälle harmaalle vyöhykkeelle sijoittuvat hysteria, neuroosit ja ny-kyiset ”epidemiat” kuten depressio ja paniikkihäi-riö. Pietikäisen käsityksen mukaan alati vaihtuvien diagnoosien luonnetta voi ymmärtää historiallisesti tulkitsemalla ne tarttu-viksi diagnooseiksi, joiden avulla nimetään sairauden ja terveyden välimaastoon sijoitettuja inhimillisiä

käyttäytymistapoja ja luonteenpiirteitä ja tulkitaan ne mielenterveysongelmiksi.

dEPrESSIOn vUOSISaTa

Aikakautta 1880-luvulta 1980-luvulle voi-daan perustellusti kutsua Neuroosin Vuo-sisadaksi.

Depression valtaisa diagnostinen tart-tuvuus viimeisen parinkymmenen vuoden aikana puolestaan houkuttelee jo nyt kut-sumaan aikakautta 1980-luvulta alkaen Depression Vuosisadaksi. WHO:n mu-kaan depressiosta on tulossa vuoteen 2020 mennessä koko maailman toiseksi yleisin sairaus!

Lääketeollisuuden rooli nykyisten tart-tuvien diagnoosien leviämisessä on aivan keskeinen. Kyynikko voisi väittää depres-sion muuttuneen niin tarttuvaksi diag-noosiksi nimenomaan siksi, että masen-nuslääkkeitä valmistava ja markkinoiva lääketeollisuus tarvitsee asiakkaita tuot-teilleen. Kysymyksiä ei tule kuitenkaan kohdistaa pelkästään lääketeollisuuteen ja lääkärien rooliin vaan myös uusien diag-noosien kysyntään. Ehkä lääkärit ovat ny-kyään ennemminkin medikalisaation uh-reja kuin sen airuita! Ja ehkä ”tilastollisesti ylimääräisten” depressioiden yleisyydestä ei kannatakaan syyttää aina vain lääketehtaita, vaan ih-misiä, jotka töissä tai muualla haukkuvat muita sairaiksi, ja niitä jotka uskovat heitä.

Teksti: Juhani WeijolaKuva: Jukka Kyrömies

Lähteitä: Tuomainen R, Myllykangas M, Elo J, Ryynänen O-P. Medikalisaatio -

aikamme sairaus. Vastapaino, 1999.Pietikäinen, Petteri: Tarttuvat diagnoo-

sit. Tieteessä tapahtuu 4/2005. Myös verkkojulkaisuna.

Kun sairaaksi haukut-

tu kiusattu työntekijä

hakee apua tervey-

denhuollosta, hän saa

todennäköisesti sairaan

paperit, halusi sitä tai ei.

diagnoosi ei paranna vaan tietoKiusattu on vastaanotolla epävarma ja neuvoton

Helmi 1/2010 12

sielun helmiä

KehtoHän kaipaa keinuakisailua lauluaeksyneistä ystävistä

Hän heijaa itsensä uneenmissä valo on varjoatummempija kohtaloa hellempi

Kehtoa aina hän on kaivannut puusta veistettyä vahvaa ja unettavaa

Riitta-Liisa

Yksi päiväPaperi edessäin, kahvi vierelläin.Tein skenaarion paremmasta päivästäRohkaisin itseäni et huominen olisi parempiOlutkin tekisi terää (muttei täällä)Hoitajat olivat ok; kuuntelivatAjan myötä vapauksiakin

Ota tilanteesta opiksitsemppaa, ole omalaatuinen itsesiRentoudu, odota päivällistäHeitä huulta, jos sana taipuuAvaudu, ja saatat selvitä maaliin

Tunnit kuluvat, monet etsivät rauhaaJoiltakin on mennyt ruokahaluValo on sammunutYhtä pitkää odotusta,Näe se varjopuoli, ja haastaVaikka löytääksesi itsesi

Tomi Larsson

Elämän kevätElämän kevät ja taantuva talvi.

Talvelle kihlautuneet lumipälvet empivät.

Lämmin päivä sulattaa roudan, ihmisen.

Ilo helisee ilmassa.

Kiimaiset kollit hyppelevät holtittomasti

takapihan tynnyreillä,

mouruavat karmeasti,

kun viimeinen jääpuikko

pudottaa pisaran silkkiselle turkille.

Räystäs laulaa hilpeästi.

Lämpö herää maan ruskealla vatsalla

Valkovuokot ojentavat aran katseensa.

Keväästä päihtyneet pääskyset visertävät

ikävää ja toivoa, haurasta, kuolematonta.

Lämmin on aamuinen aurinko,

enkelin peti pilven päällä,

ihmisen mieli.

Eeva-Maria

SairaanaSieluistain sairaanaSilmät suurinaTukkaani punoenSitä miettienNäen äkkiä ikkunasta valonT.T.

Hyvä lukija!Julkaisemme runoja. Lähetä runosi osoitteella: Helmi-lehti, PL 32, 00241 Helsinki.

Muista kirjoittaa kirjeeseen myös yhteystietosi, vaikka runot olisivatkin tarkoitus julkaista nimimerkillä.

Helmi 1/2010 13

sielun helmiä

mullasta nouseekevään uusi ruohokuinka mahdoton asiavalo- ja kaikkiTimo Lyytinen

Leikin voikukkaanurmikollaTuoksut lupaukseltakimpulta vahvaa uskoaolet tiukasti nyplättyä pitsiäharsoa

Olet varjossa kasvavaakappaletta kiveähengittävää pölyälapsuuden lupauksia

Leikin tulevaisuutta keltaista vihreälläodottavaa keinua

Riitta-Liisa

Kevät riipii raapii repii raastaaHaastaa minutaina uudelleen riipimään raapimaan repimään raastamaan rakkauteen Tanja

Onko lumella väriäOnko se niin että lumella ei ole väriä

Heijastaako se meidät itseensä vai heijastammeko me itsemme läpinäkyvään varjoon ympäröivään sokaisevaan värikylläisyyteen

Lumi on se on kantava peti ystävällinen palelevalle

Lumi on leikkisää vitiä puuteria ja helmiäUppiniskaista nuoskaa ja kyltymätöntä sohjoa

Sulavia hiutaleitataivaalta putoavaakiitollisuuden huutoa

Riitta-Liisa

Elämän kevätElämän kevät ja taantuva talvi.

Talvelle kihlautuneet lumipälvet empivät.

Lämmin päivä sulattaa roudan, ihmisen.

Ilo helisee ilmassa.

Kiimaiset kollit hyppelevät holtittomasti

takapihan tynnyreillä,

mouruavat karmeasti,

kun viimeinen jääpuikko

pudottaa pisaran silkkiselle turkille.

Räystäs laulaa hilpeästi.

Lämpö herää maan ruskealla vatsalla

Valkovuokot ojentavat aran katseensa.

Keväästä päihtyneet pääskyset visertävät

ikävää ja toivoa, haurasta, kuolematonta.

Lämmin on aamuinen aurinko,

enkelin peti pilven päällä,

ihmisen mieli.

Eeva-Maria

KevätAurinko lämmittääLuonto puhkeaa kukkaanLinnut laulaaKäki kukkuuTuuli on lempeäAskel on keveäSiinä se on, kevät!Pirkko R.S.

kuva: Jukka Kyrömies

Helmi 1/2010 14

Kultti ry ajaa kulttuuri- ja mielipidelehtien asiaa

Mie

lipid

ekirj

oitu

ksia

Kuv

a m

uoka

ttu P

ertti

Luu

kkos

en m

aala

ukse

sta

Tuul

imyl

ly

ja S

uom

enlin

nan

Lelu

mus

eon

naud

asta

.

hullun mylly

Pari vuotta sitten olin äitini luona käy-mässä Kuopiossa. Vierailun jälkeen päätin jatkaa matkaa Kajaanin kautta Kemiin ju-nalla ja sieltä edelleen Tornioon bussilla.

Ilmoitin kaikille läheisilleni, myös sil-loiselle miehelleni ja suurelle ystäväjou-kolle. Matkan varrelta soitin kuulumiset.

Kun seuraavana päivänä palasin kotiin, yllätyin suuresti, kun mieheni soitti lääkä-rin kotiin. Lääkari tuli tuli kahden nuoren poliisin kanssa.

Olin Tornion linja-autoasemalla soit-tanut miehelleni ja hänen sössötystään kunnellessani, kirosin ja sanoin, etten ehkä kotiin enää tulekaan, vaan jään tänne pohjoiseen.

Kotonamme lääkäri pyysi heti resep-tini, jotka annoin hänelle. Kysyin, saanko kirjoittaa viestin ystävälleni, jotta hän tie-täisi, missä olen.

Lääkäri ei sanonut mitään, joten kir-joitin viestin. Sillä aikaa lääkäri kirjoitti pakkohoitomääräyksen, eikä koko aikana keskustellut kanssani mitään.

Sitten minua vietiin. Yhä enemmän väkeä lappoi kotiimme. Mihin heitä tar-vittiin?

Tämä sama naislääkäri on toiminut sa-moin kaksi kertaa. Ne kaksi kertaa, jolloin mieheni on kutsunut lääkärin kotiin.

Ensimmäisellä kerralla minulle vaih-dettiin kaikki lääkkeet, jokaikinen lääke.

Olin syönyt vääriä lääkkeitä runsaat 20 vuotta. Joten siitä kerrasta oli hyötyäkin.

Tällä toisella kertaa minut sitten vie-tiin ambulanssilla Auroran poliklinikalle. Siellä sain jutella hoitajan kanssa hetken.

Polilinikan lääkäri vain käski allekir-joittaa pakkohoitomääräyksen, jolloin sa-noin, etten minä sellaista allekirjoita.

Sanoin lääkärille, etteikö hän juttele mitään kanssani. Hänen ei tarvitse, koska minun kanssani on jo kotona juteltu, oli lääkärin vastaus. Vastasin tähän, ettei olla.

Osastolta sitten löysin itseni ja siellä-hän pysyin lähes 3 kk eikä hoitohenkilö-kunta juuri puhunut kanssani.

Osastokokemukseni ovatkin jo sitten toisen jutun aihe!

Voinkin hyvällä syyllä kysyä, toimiiko tämä järjestelmä, jos potilaan kanssa ei mitään jutella? Pakkohoitomääräyksiä kyl-lä osataan kirjoitella.

Opiskellessani aikoinaan sairaanhoita-jaopistossa, sain mainetta hyvänä keskus-telijana, joten asianmukainen keskustelu ainakin kanssani olisi sujunut.

Toivottavasti tämä naislääkäri muut-taa menettelytapojaan! Ja koko järjestelmä miettii, miten sen pitäisi toimia.

ANTSU

Miksi potilaan kanssa ei jutella?

Helmi liittyi mukaan vuodenvaihteessa

Kaapelitehtaan B-portaan viidennessä kerroksessa on Kultin ylläpitämä kult-tuurilehtigalleria, jossa on esillä Kultin ja Tidskriftscentralenin kaikkien noin 180 jäsenlehden uusimmat numerot. Avoin-na arkisin klo 7-21.

Vuonna 1991 perustettu Kulttuuri- mieli-pide- ja tiedelehtien liitto eli Kultti edus-taa ja ajaa suomalaisen kriittisen, värik-kään ja riippumattoman lehdistön asiaa. Jäsenenä Kultissa on yli 180 lehteä. Suuri osa Kultin jäsenlehdistä ovat levikiltään pieniä ja epäkaupallisia, mutta eivät kaik-ki.

Helmi-lehti liittyi mukaan värikkää-seen seuraan vuoden alusta. Mielenterve-ysalan lehdistä mukana Kultissa on myös Mielenterveys-lehti.

Kultin piskuinen toimisto sijaitsee Kaapelitehtaalla. Henkilökuntaan kuulu-vat toiminnanjohtaja ja tuottaja. Toiminta rahoitetaan opetusministeriön kulttuuri-lehtituesta maksettavalla toiminta-avus-

tuksella, apurahoilla ja lehtien jäsenmak-suilla.

Kaapelitehtaan toimiston vieressä on myös kaikille avoin kulttuurilehtigalleria, jossa Kultin jäsenlehtien uusimpia nume-roita voi lukea.

Kultin verkkosivut löytyvät osoittees-ta www.kultti.net. Sivujen kautta voi tu-tustua jäsenlehtien kirjoon ja tehdä mm. lehtitilauksia. Verkkosivuilla julkaistaan myös paljon eri lehtien artikkeleita.

Kultti järjestää edunvalvontatyön li-säksi myös koulutusta, kursseja ja muita tilaisuuksia jäsenlehtiensä tekijöille.

Teksti ja kuva: Arto Mansikkavuori

Hullun mylly -palstalla jul-kaistaan mielipidekirjoituk-sia. Lähetä napakka tekstisi osoitteella: Helmi-lehti, PL 32, 00241 Helsinki tai sähköpostil-la helmi@mielenterveyshelmi.fi.

Muista ilmoittaa meille myös nimesi ja yhteystietosi, vaikka mielipide olisikin tar-koitus julkaista nimimerkillä.

Helmi 1/2010 15

Tämä tapahtui jo monta vuotta sitten. Oma psykiatrian poliklinikkani oli suljet-tu kesälomien ajaksi, joten jouduin asioi-maan naapuripoliklinikalla reseptien uusi-miseksi. Tavallisesti uni- ja rauhoittavien reseptit kirjoitettiin kahdeksi viikoksi, mutta nyt sain lääkkeet viideksi viikoksi, kun kerroin aikeistani matkustaa maalle.

Olin lääkekoukussa ja nytkin olin val-vonut useita vuorokausia lääkkeiden loput-tua ennen reseptin uusimista. Kiiruhdin noutamaan apteekista lääkkeet ja kotiin päästyäni otin heti tuhdin annoksen sekä uni- että rauhoittavia. Mutta uni ei tul-lut. Otin lisää ja kun en vieläkään saanut unenpäästä kiinni, tajusin, että ainut vaih-toehto oli hakeutua Hesperian päivystyk-seen. Maalle lähdön olin hylännyt mah-dottomana jo heti kotiin palattuani.

Jäin päivystysosastolle yöksi ja jotain ihmedroppeja saatuani nukahdin. Heräsin siihen kun minua revittiin ylös. Oli kiire Auroraan. Piti ehtiä ennen kahtatoista. Maaginen raja tuo kello kaksitoista. Olin kärsinyt ahdistuksesta johtuvista hengi-tysvaikeuksista, jotka olivat vieneet minut epätoivon, melkein itsemurhan partaalle. Sairaalaan pääsin vasta, kun oma lääkärini oli sijaispestillä Hesperiassa ja soitti mi-nulle kello yksitoista aamupäivällä ja sanoi että saisin sairaalapaikan, jos olisin ennen kahtatoista sairaalassa. Tohkeissani mu-kaan tarttui vain hammasharja, mutta olin perillä ajoissa ja pääsin hoitoon.

aUrOran vaPaa vUOdE

Sairaalavaatteissa, omat vaatteet muovi-kassissa, minut kiidätettiin päivystyksestä Auroraan missä ihmeekseni oli yksi vuo-depaikka vapaana. Pian minulle kyllä sel-visi, miksi se paikka oli vapaana.

Sain lukollisen kaapin tavaroilleni. Il-lalla toimin niin kuin kotona: laitoin sil-mälasit ja rannekellon sängyn viereen yö-pöydälle. Torkahdin ja havahduin siihen, että joku oli yöpöytäni vieressä. Hämmäs-tyin kun näin huonetoverini sovittamassa silmälasejani päähänsä. Kauhistuin, kap-sahdin ylös ottamaan omani pois. Huo-nekaveri yritti tyrkyttää minulle omia lasejaan selittäen, että hän tarvitsi nimen-omaan minun lasini neuvotteluihin, jotka hänellä olisi läheisellä Shellin asemalla. Selitys mielestäni ontui ja pienen käsiry-syn jälkeen sain lasini takaisin.

Seuraavana iltana olin viisaampi ja lai-toin lasini lukolliseen kaappiin. Heräsin yöllä, laitoin yölamppuun valon ja tapai-lin kädellä kelloani. Mutta se ei ollut yö-pöydällä. Katastrof i. Seinällä oli kyllä iso kello, mutta mieleeni ei tullut katsoa siitä aikaa. Tiesin heti syyllisen: huonekaveri-ni oli vienyt kelloni! Hänen sänkynsä oli

tyhjä. Lähdin etsimään yöhoitajaa, jon-ka tapasin käytävältä. Aloin tuohtuneena suureen ääneen valittaa kellovarkautta, kun huomasin että huonekaveri seisoo ta-kanani. Mistä hän siihen ilmestyi? Yöhoi-taja, nuori mies, väitti minun valehtelevan ja ajoi meidät molemmat huoneeseemme. Huonekaveri häipyi jonnekin ja minä lait-tauduin lannistuneena sänkyyn.

Koitti seuraava aamu johon heräsin vaikka kelloni oli kateissa. Ruokasalissa selitin suureen ääneen, miten huonetove-rini oli kähveltänyt kelloni. Rouvaa ei sa-lissa näkynyt. Olimme jo lopettaneet aa-miaisen, kun hän purjehti saliin iso musta kassi mukanaan. Istahti pöytääni, pisti päänsä kassiin ja nosti sieltä, minkäpäs muun kuin kelloni. Viattomasti hän kysyi: ”Onko tämä sinun?” Nyökkäsin nolona ja yritin poistua ruokasalista mahdollisim-man arvokkaasti.

Sappeni kiehui koko päivän kun muis-tin yöhoitajan sanat SINÄ VALEHTE-LET. Maltoin tuskin odottaa, että hän saapuisi työvuoroonsa ja pääsisi häntä puhuttelemaan. Hän suostui hyvin vasta-hakoisesti tulemaan moitittavaksi, mutta totteli kuitenkin. Pidin ensin pienen saar-nan siitä, miten sairaita pitää kohdella ja varsinkaan heitä ei saa nimitellä VALEH-TELIJAKSI. Sitten vaadin häntä pyytä-mään anteeksi. Mutta ennakko-odotuksie-ni vastaisesti hän ei suostunut pyytämään anteeksi, päinvastoin, hän ryhtyi hyökkä-ykseen väittäen minua syypääksi kelloni hukkaamiseen, kun en ollut laittanut sitä yöksi lukolliseen kaappiin. Tuohtuneena turhauttavan keskustelun päätesanoiksi lausahdin: ”Jos en tullessani ollut, niin vii-meistään täällä minusta tulee hullu!”

SITTEn a-KLInIKaLLE

Seuraavana päivänä minut kutsuttiin lää-kärin puheille. Minut kotiutettaisiin. Ei ollut enää mitään syytä pitää minua sai-raalassa, pärjäisin avohoidossa. Pitäisi läh-teä heti. Taasko tuo maaginen kello kaksi-toista?! Lääkäri kertoi sopineensa alueeni A-klinikan kanssa jatkohoidostani ja mi-nun piti mennä sinne sairaalasta suoraan, poikkeamatta esimerkiksi kotiin. Olin hieman ymmälläni, kun en ollut aikaisem-min asioinut A-klinikalla, mutta ajattelin, että kai siellä minunkin kaltaisia hörhöjä hoidettaisiin. Eli mikä ettei.

Kun astuin sisälle, vastassa oli tui-mannäköinen mieshenkilö. Ehdin esitellä itseni ennen kuin mies räjähti. Hän hauk-kui Auroran pataluhaksi, mistä päättelin, etteivät instituutioiden välit olleet parhaat mahdolliset. Olivat kuulemma faksilla il-moittaneet tulostani vain viisi minuuttia ennen kuin saavuin. Ei neuvottelua tai

sopimista uudesta asiakkaasta. Olin vaiti, koska minulla ei ollut mitään sanottavaa sairaaloiden ja A-klinikoiden yhteistyöku-vioista.

Miehen rauhoituttua pääsimme kes-kustelemaan ongelmasta nimeltä ”minä”. Kun olin lopettanut uuvuttavan sairasker-tomukseni, hän totesi ykskantaan, ettei voinut auttaa minua. Sitten yhdessä ihme-teltiin mitä tehdä. Lopulta päätimme ot-taa aikalisän ja palata ongelmaan nimeltä ”minä” viikon kuluttua. Lääkereseptin hän joutui kirjoittamaan.

Viikon kuluttua sama A-työntekijä otti minut vastaan vähemmän yrmeänä.. Vii-kon aikana kuukausi oli vaihtunut ja oma poliklinikkani oli palannut kesätauolta. Oli sovittu, että hoitoni jatkuisi siellä. Niin kuin se sitten jatkuikin.

Täytyy vielä kertoa sen verran, että tuon Auroran keikan jälkeen lääkkeeni vaihdettiin uusiin enkä ole enää sen jäl-keen ollut lääkekoukussa enkä sairaalassa tai A-klinikalla.

Kelloriippuvainen

Hus, hus a-klinikalle!

elävästä elämästä

Hyvä lukija! Onko sinulla kokemuksia kum-mallisista tilanteista sairaalois-sa tai avohoidossa? HELMI-lehti julkaisee tarinoita tällä palstalla nimellä tai nimimerkillä.

Lähetä tarinasi osoitteella: HELMI-lehti / elävästä elämästä, PL32, 00241 HKI

Muista laittaa yhteystietosi mukaan kirjeeseen.

Juttusarja hoitosysteemissä koetuista kummallisuuksista ja kommelluksista

Helmi 1/2010 16

Helmi 1/2010 17

Helmi 1/2010 18

Martti Suosalon näyttelemä Popristsin seisoo vanhanaikaisen lampun alla va-loympyrässä kostyymiin pukeutuneena. Tukka on taakse kammattu, sliipattu ras-vaisen näköisesti mutta takaa se sojottaa kuin kultatöyhtökakadulla varoitussignaa-li. Tästä valoympyrästä Popristsin ei pääse koko näytelmän aikana, pariin otteeseen hän yrittää, mutta kova ääni katkaisee hä-nen yrityksensä mennä jonnekin pimeän puolelle, tuntemattomaan.

Näyttelijän takana on kolme kuvaruutua joissa vilahtelee näytelmän kuluessa ku-via mm. Francis Baconin tuotannosta, surrealistisia piirroksia, virityskuvaa sekä arkipäiväisiä valokuvia huoneista ym. Ku-vat unohtuvat kuitenkin pian sillä kaikki huomio kiinnittyy itse näyttelijään. Vaik-ka istumme kakkosparvella jossa voisi melkein tuntea lievää korkeanpaikan-kammoa, emme jää paitsioon, Suosalon läsnäolo yltää hyvin sinne saakka. Välissä hän kuittailee ykkösparven naiselle, jota ei kiinnosta permannon pulska mies vaan paholainen niin kuin kaikkia naisia. Juuri tällaiset tilanteet, esitysten väliset pienet erot, jolloin yleisö saadaan yhtäkkiä tun-temaan itsensä osalliseksi, ovat esityksen herkkupaloja.

Tämä esitys myös paranee kerta kerral-ta. Itse olen nähnyt sen kahdesti ja jo nyt huomasin jälkimmäisessä esityksessä pal-jon pienenpieniä nyansseja ja hienovaraista säätöä ensimmäiseen kertaan verrattuna.

Suosalon Popristsin on sympaattinen häis-

kä, melkein hellyttävä hiukan suuressa kostyymisään. Hän änkyttää, mumisee itsekseen, laulaa oopperaa paatoksella ja nauraa yksikseen hulluna. Hänen esittä-määnsä monologia Gogolin näytelmästä lienee jonkin verran sovitettu ajallisesti neutraalimmaksi.

Vaikka se osittain hieman vanhanaikaisel-ta vivahtaakin, niin periaatteessa näytel-män tapahtumat voisivat sijoittua nykyai-kaankin, vaikka esim. Popristsinin harhat tuskin saisivat samanlaisia sisältöjä kuin näytelmässä. Popristsinin suuruudenhul-lujen fantasioiden alla on mitätön pieni mies, nimineuvos, kyniä teroittava pikku-virkailija, toki aatelissukuinen muttei kyl-lin tärkeä jollekin sellaiselle kuin salainen mielitiettynsä johtajan tytär Sof i-neiti. Sof iin liittyvistä unelmista Popristsin ker-toilee eläytyen. Jopa Sof i-neidin viehkeäs-ti putoava nenäliina on huomion arvoinen. Mutta. Poprsitsinin logiikka pettää pahas-ti. Ajatuskulut kulkevat omia latujaan.

Päättelyketjut ovat omintakeisia. Päiväkir-jamerkintöjen päivämäärät kielivät orien-toitumattomuudesta aikaan. Popristsin kuulee koirien keskustelevan ja uskoo niiden olevan kirjeenvaihdossa keskenään (Suosalo on mainio myös koirana). Hän jopa vetää herneet nenäänsä kirjeiden ba-naaleista koiramaisuuksista. Hau-hau! Ja Espanjan kuningas alkaa nostaa päätään. Yleisö nauraa.

Esityksen hiljainen huumori tulee paljolti näyttelijän ”vuorovaikutuksesta” yleisön

Mielipuolen päiväkirja ja ihmismielen oudot selviytymiskeinot

Martti Suosalon huikea yksinpuhelu piti otteessaan

kanssa, siitä miten asiat tehdään ja sano-taan, rytmistä, tauoista ym. Kohtauksessa, jossa Popristsin tuunaa takkinsa Espanjan kuninkaalle sopivammaksi, Suosalo kiin-nittää sangen aidosti itsensä unohtaneen oloisena povarista kaivamaansa nenäliinaa takin helman lievekoristeeksi. Se kuin-ka keskittyneenä joku puuhailee täysin absurdin asian parissa, sai ainakin minut hykertelemään tuolissani. Ilmiö on varsin tunnistettava.

Ei tässä mielenterveyskuntoutujille kui-tenkaan ilkeästi naureskella. Ehkä ihmis-mielen oudoille keinoille yrittää selvitä vaikeista asioista? Ehkä yhteiskunnan by-rokraattisuudelle tai sen tavalle käsitellä hulluja? Ehkä jokaisen omalle pienuudelle ja tarpeelle olla ” jotain”? Nauruhan on lo-pulta erittäin terapeuttista.

Espanjan kuninkaalle tosin käy ohraisesti. Popsristsin viedään putkaan ja hakataan. Kun tuoliin piiloutuminen ei onnistukaan, jo tulee äitiä ikävä. Harhamaailma lopulta kuitenkin voittaa pelastaen ihmisen hänen pienuudeltaan. Siinä katsojallakin hymy hyytyy.

Mielipuolen päiväkirjaMonologi Martti SuosaloAleksanterin teatteriSeuraavat näytökset 10.4., 17.4. ja 24.4.Liput 24/27 euroa

L.L.

kuva

: Joh

nny

Kork

man

Helmi 1/2010 19

kuva

: Joh

nny

Kork

man

Laturi hoitaa ja tukee10-vuotias tukipiste on esimerkki hyvästä hoidosta

alvi syntyi auttamaan skitsofreniaa sairastaviaAlvi ry:n perustaminen liittyy keskei-sesti Seija Järvisen elämään. Idea syntyi kun hänen 70-luvun puolivälis-sä skitsofreniaan sairastunut viulisti-poikansa joutui pois sairaalasta vuonna 1991, vaikka avohoidosta ei ollut todel-lisuudessa tietoakaan. Lukuisa joukko vakavasti sairaita ihmisiä työnnettiin asuntoloihin ilman selviytymismahdol-lisuuksia.

Skitsofreenikot tarvitsivat ehdotto-masti parempaa hoitoa ja jotain oli teh-tävä. Sairaalahoidolle piti löytää pa-rempia ja inhimillisempiä vaihtoehtoja. Sairaala ei ole koti. Järvinen perusti vuonna 1993 Alvi ry:n, jonka päämää-ränä oli luoda turvallinen ja lämmin-henkinen koti mielenterveyskuntoutu-jille. Perustamiskokous pidettiin Alvin nimipäivänä ja siitä yhdistys sai hyvän nimen. Järvisen periksiantamattoman puurtamisen jälkeen toiminnalle saa-tiin avustusta ja ensimmäinen Alvi-koti avattiin vuonna 1994. Ja jo kaksi vuotta myöhemmin ovensa avasi naisille tar-koitettu Elvi-koti.

Alvi ry:n toimintaa on pidetty mo-nessa mielessä erityisenä ja se on he-rättänyt kiinnostusta myös Suomen rajojen ulkopuolella. Alvin kehittämillä tukimalleilla on vähennetty sairaala-hoidon tarvetta. Myös itsenäisen asu-misen taidot ovat parantuneet. Perus-tamisesta lähtien Alvin toiminta onkin koko ajan laajentunut. Tällä hetkellä yhdistys ylläpitää neljää tukiyhteisöä. Ne ovat Alvila-koti Lapinlahdessa, Tu-kipiste Laturi Kampissa, Kartanoyhteisö Espoossa ja Casa Franca Vantaalla. Hen-kilökuntaa yhdistyksen toimipisteissä on yhteensä 36. Kaikilla Alvin työnteki-jöillä on mielenterveys- ja päihdealan koulutus.

Seija Järvisellä on myös uusia ide-oita. Hän on suunnitellut psykiatrisen musiikkitoimintapisteen perustamis-ta. Toimintapisteessä voisi esimerkiksi tanssia, musisoida, siellä olisi bänditilo-ja ja äänitysstudiokin.

Musiikki on ollut aina Järvisen elä-mässä keskeisesti mukana. Hän on toiminut musiikinopettajana 37 vuot-ta ja perustanut yhdessä miehensä Klaus Järvisen kanssa valtakunnallisen pop&jazz –leirin, joka juuri täytti 40 vuotta sekä 1972 Oulunkylän pop&jazz opiston, josta on myöhemmiin tullut pop&jazz konservatorio.

Tanja Talaskivi

Helsingin Kampissa toimiva

tukipiste Laturi auttaa ja tukee

mielenterveyskuntoutujia sel-

viytymään sairautensa kanssa

siten, että itsenäinen asumi-

nen onnistuu.

Laturin toiminta on tukea antavaa, mutta myös hoidollista. Skitsofrenian hoidossa tärkeät lääkkeet jaetaan asiakkaille do-setteihin Laturissa. Paikanpäältä saa apua elämän pulmiin ja vertaistukea toisilta kuntoutujilta. Ohjaajat myös kiertelevät päiväsaikaan ympäri Helsinkiä ja tekevät kotikäyntejä asiakkaiden luona. He aut-tavat arkisissa asioissa, vaikkapa kaavak-keiden täytössä tai television ostossa. He voivat käydä asiakkaiden kanssa kahvilla tai tehdä pieniä retkiä.

yHTEISöLLISyyTTä

Iltaisin Laturin olohuoneeseen ”Pisteel-le” kokoontuu väkeä pelaamaan biljardia, lukemaan lehtiä, tapaamaan kavereita tai vaikkapa katselemaan tv:tä. Ohjaajien kanssa voi tietysti myös jutella. Jos joku haluaa olla ihan vaan yksikseen, toiset kyl-lä antavat rauhaa.

”Tärkeää on tunne, että kuuluu yhtei-söön, jossa kaikki ovat samanarvoisia,” sa-noo kuusi vuotta Laturin asiakkaana ollut Tanja.

Yhteisöllisyyttä vaalitaan myös joka-vuotisilla yhteisillä Alvin väen ulkomaan-matkoilla. Matkat ovat olleet yleisesti onnistuneita ja mukavia. Viime vuosina ulkomaanmatkat ovat suuntautuneet Bul-garian aurinkoon.

TOIMIva HOITOMaLLI

Laturilla on myös ympärivuorokautinen puhelinpäivystys, joka tarvittaessa lähtee vaikka avuksi asiaakkan luokse. Latu-rin kautta kuntoutuja saa tukea ja turvaa juuri silloin kun sitä tarvitsee. Hoitoa ja toiminnan lähtökohtia pidetään mielen-terveysväen piirissä yleisesti esimerkkinä hyvin toimivasta ja kuntoutujaa arvosta-vasta hoitomallista.

”Laturin hoitomalli on erittäin toimiva ja ilmapiiri yhteisössämme lämmin. Koska meidän jokaisen skitsofrenia on yksilölli-nen, hoito puree toisiin hitaammin ja toi-siin nopeammin. Ehkä Laturin hoitomal-lin salaisuus on siinä, että se kohdistuu ns. asiakkaan terveisiin puoliin. Eli pointti on se, että asiakas eläisi mahdollisimman tervettä ja normaalia elämää, itsenäisesti,” Tanja pohtii.

Laturin asiakkaaksi pääsee vain oman lääkärin tai sosiaalitoimen lähetteellä. La-turin toimintaa ylläpitää Alvi ry, joka myy hoitopalvelua kunnille. Asiakkaat maksa-vat hoitomaksusta pienen omavastuun. Jo-kaiselle asiakkaalle laaditaan yksilöllinen palvelusuunnitelma.

10 vUOdEn KOKEMUS

Tänä keväänä Laturi viettää 10-vuotis-juhliaan. Vuosien kokemus on vahvistanut toimintamallia ja myös kunnat ovat va-kuuttuneet sen toimivuudesta. Asiakkaita Laturissa on tällä hetkellä 53 ja määrä on suurempi kuin koskaan aikaisemmin.

”Laturin kaltaisia paikkoja pitäisi olla enemmän - myös muualla Suomessa. Ehkä joskus, jonain päivänä,” Tanja sanoo ja toi-vottaa onnea 10-vuotiaalle sankarille.

Arto Mansikkavuori ja Tanja Talaskivi

Alvi ry on tehnyt useita onnistuneita matkoja Bulgariaan. Matkat ovat olleet suosittuja.

mainossivu

mainossivu mainossivu

Helmi 1/2010 22

Matka alkoi Helmin jäsentalolta Länsi-Pasilasta, josta lähdettiin kohti etelää. Keli oli kuin suoraan vanhoista valoku-vista - kylmä tuulinen talvipäivä ja lunta tuiskutti.

Eläintarhan kentän kohdalla Eeva että Olli totesivat molemmat olleensa Auroran sairaalan vanhalla puolella hoidossa las-tentautien takia alle 5-vuotiaina. ”Muistan kun eristyshuoneissa oli katonrajassa avoin rako, jonka kautta vaihdettiin toisten las-ten kanssa lehtiä,” Eeva muistelee.

Olli huomasi kulmassa pienen Auroran sairaalaan kuuluneen talon, jossa aids-po-tilaita hoidettiin 1980-luvulla. Olli toimi tuolloin aids-tukikeskuksen sosiologi-sena tutkijana. ”Silloin aıds-paniikki oli pahimmillaan ja Auroran nurkilla hiipi sensaatiolehtien toimittajia saadakseen napattua kuvia pelätyistä potilaista,” Olli kauhistelee. Sittemmin sensaatiot ovat haihtuneet ja hiv-infektio on tavanomai-sen avohoidon piirissä. Se on muuttunut kammotusta kuolemansairaudesta krooni-seksi mutta hoidettavaksi taudiksi.

Eeva kommentoi, että vasemmalla puolella olevan jäähallin parkkipaikan luona hän on saanut ensimmäiset auto-koulun opetustunnit ja peruuttanut täyttä vauhtia ja pelästyttänyt autokoulun opet-tajan. Eeva huomasi myös että jäähallia vastapäätä on uusi Auroran psykiatrinen sairaala, jolla on oikein hyvä maine Hel-min kuntoutujien keskuudessa.

TaKa-TööLö ja KESKI-TööLö

Matkalaiset saapuivat Taka-Töölööseen, herrasväen asuma-alueelle. Alueella on paljon tutuiksi tulleita pikkupuoteja ja lähiökapakoita. Olli kertoi asuneensa pit-kään Keski-Töölössä, Temppeliaukion kirkon vieressä. Eeva huomasi, matkalla keskustaan päin huoltoaseman, jossa oli ollut bensamellakoita vuoden 1956 yleis-lakon aikana kun bensa oli säännösteltyä. Ohitimme ratikkahallit, joista osa on vielä korjaamoina. Eeva kertoi, että ainoa oikea messuhalli on Mannerheimintiellä Olympiastadionin vieressä. ”Pasilassa ole-va uusi messuhalli on kova ja kylmä verrat-tua vanhaan.”

Siirryimme herrasväen hillityn char-min piiriin tullessamme Keski-Töölöön. Ohitimme Jehovan todistajien valtakun-nansalin, joka oli ennen ollut elokuvate-atteri Corona. Olli ihmetteli miksi monet elokuvateatterit ovat muuttuneet uskon-nollisiksi paikoiksi. Eeva arveli, että niis-sä on hyvä akustiikka ja on helppo pitää joukkokokouksia.

Runeberginkadun kulmassa oli ollut Carelia-apteekki, joka nyt on siirretty Töölöntorin kulmaan. Toisella puolella oli entisen sokeritehtaan jäänteet, joiden pai-kalla on tänään kolkko lasinen talo. Oi-kealla oli Töölön kirjasto suuren hotellin paikalla. Tämä pikkuinen puutalo kallion päällä tuli aikoinaan Eevalle kovin tutuk-si.

Kun ylitettiin Hesperiankatu, Olli kertoi olleensa nuorena Hesperian sairaa-lan avo-osastolla säilöttävänä. Eeva kertoi Kammion sairaalasta Kammionkadulla, jossa mm. F.E Sillanpää ja Mika Waltari olivat olleet hoidettavina. Hesperian puis-to toi miellyttäviä muistoja molemmille. Olli kommentoi että Finlandia-talo on ol-lut hänen mielenterveytensä kannalta tär-keä paikka. ”Olen käynyt kuuntelemassa siellä satoja viulukonserttoja.”

KESKUSTa

Ohitimme uuden upean musiikkitalon rakennustyömaan ja Helsingin Sanomien lasisen päärakennuksen. Eeva arveli Alvar Aallon kääntyvän haudassaan jos näkisi sen. Toisella puolella on eduskunnan lisä-rakennus entisen Pikkuparlamentin pai-kalla. Ollille pitää paikalla ollutta puistoa historiallisena. ”Setan mielenosoitukset alkoivat tuosta puistosta ja siinä Tarja Ha-lonen piti puheen Setan puheenjohtajana vuonna 1980. Ja jo seuraavana vuonna yksi psykiatrinen sairausleima, homoseksuaali-suus, poistettiin luokituksesta.”

Eeva muistaa miten Helsingin en-simmäiset liikennevalot tulivat Forumin kulmalle, jossa aikaisemmin poliisit oli-vat huitoneet kopeissaan. Eeva muisteli myös miten hän lapsena kävi koulutoveri-en kanssa Sokoksella ja Stockalla hissillä ajelemassa ja liukumassa kierreportaiden käsinojia pitkin alas. ”Isompana käytiin sitten hattuosastolla kokeilemassa hattuja ja nauramassa itsensä kipeäksi. Siihen ai-kaan naisilla oli ihan oikeita leveälierisiä hattuja.”

Aleksille tultaessa jää vasemmalle niin sanottu perunatori, johon 60-luvun nuori-so kerääntyi iltaisin nakkikiskan ääreen. Olli piti lyhyen esitelmän Marraskuun

Helsinkiläiset ovat perinteisesti kutsuneet kolmosratikan

rengaslinjaa ”osasto 3B:ksi”. Syntyneen kaupunkilegendan

mukaan se on säilytyspaikka, jossa asunnoton ja syrjäytet-

ty saa katon päänsä päälle ja ihmisiä ympärilleen. Mene ja

tiedä? Syntyi ajatus kokeilla miltä vaihtoehtoinen ”osasto 7B”

tuntuisi. Niinpä Helmin kirjoittajaryhmän jäsenet Eeva Hela-

meri ja Olli Stålström päättivät tehdä kierroksen 7B:llä.

Osasto 7B

Hyvän mielen nostalgiamatka kahdeksan kaupunginosan läpi

Helmi 1/2010 23

liikkestä, joka perustettiin Vanhalla yliop-pilastalolla vuonna 1968.

”Tästä liikehdinnästä kehittyi monen mutkan kautta erilaisia kontrolli- ja sek-suaalipoliittisia liikkeitä puolustamaan yhteiskunnan syrjäytettyjä. Näistä sitten myöhemmin syntyi mm. Mielenterveyden keskusliitto ja HELMI ry,” Olli kertoi.

KLUUvI

”Stockan kellon alla oli aikoinaan pyöröo-vet, joissa lapset tekivät useita kierroksia,”

Eeva muistelee. Yleisesti huomattiin, että Aleksilla on moderneja monikansallisia kauppaliikkeitä, jotka myyvät samaa tyl-sää tavaraa kuin kaikkien Euroopan suur-kaupunkien keskustoissa.

”Tuo tuossa on Elannon vanha tavara-talo. Levätköön rauhassa, ei ole enää Elan-toa!” Eeva huudahtaa.

Ohitimme yliopiston vanhan päära-kennuksen. Eeva kertoi miten vasemmalle jäävä kirkko on hänen elinaikanaan ollut nimeltään Suurkirkko ja myöhemmin Tuo-miokirkko ja tämä tori oli ennen Suurtori mutta tänään Senaatintori.

”Tuossa Sinertävä Sederholmin talo tuossa, on muuten Helsingin vanhin ra-kennus. Sen rakennustyöt pantiin alulle vuonna 1766. Sitä vastapäätä on valtioneu-voston linna, jonka portaikossa Venäjän tyrannitsaarin käskynhaltija Bobrikov am-muttiin kun hän alkoi kuristaa Suomea,” Olli kertoo ja alkaa muistuttaa jo hieman historianopettajaa.

Ohitimme Säätytalon, jossa pidettiin Helmin kannalta historiallinen tilaisuus vuonna 2005. WHO:n Euroopan alueen terveysministerit pitivät mielenterveys-konferenssia Suomessa ja tilaisuuden pää-juhla oli Säätytalolla.

”Se oli hyvä kokous, jossa HELMI, Mielenterveyden keskusliitto ja niiden eu-rooppalainen kattojärjestö ENUSP otet-tiin vakavasti ja me järjestöjen edustajat pääsimme puhumaan terveysministerien kanssa kasvokkain,” Olli muistelee.

PITKänSILLan yLI

Ohitimme Unioninkatu 45:ssä sijaitsevan Helsingin yhden laajimman kivitalon ja lähdimme ylittämään Pitkääsiltaa kohti työväestön kaupunginosaa. Eevan mukaan aikoinaan oli kovin tiukka raja kuka asui milläkin puolella. Ohitimme mm. vappu-

marsseista kuuluisan Hakaniemen torin sekä Hakaniemen hallin.

Hakaniemen torilta ratikkaan nousi vanhempi mieshenkilö, joka oli tulossa pilkiltä kantaen jääkairaa ja varusteita. Kun pilkkimies huomasi mitä teimme, hän liittyi joukkoon ja alkoi omalta osaltaan selostaa kaupunginosan historiaa ja nähtä-vyyksiä. Kalaonni oli ollut hieman kehno. ”Mut on se kuitenki kliffaa tuolla istuu, vaikka f isuu ei tuu, varsinkin kun on näin hyvä ilma,” mies vastasi ja katsoi ikkunasta ulos jäätävään viimaan.

KaLLIO ja SörKKa

Ollin mainitsi, että Kallion asukastiheys on suurinpiirtein sama kuin Manhattanil-la. Asiaan tuli käytännön esimerkki kun Pilkkimies kertoi, että hän oli nuorena budjannut tuossa Kulttista vastapäätä pie-nessä 28 neliön luukussa, jossa asui neljä henkilöä.

”Ja kun sukulaiset tuli kylään niin vi-ritettiin vaan siskonpeti lattialle ja jengi bunkkas siinä.”

vaLLILa

Ratikan kääntyessä kohti Vallilaa, Eeva muisteli miten vangit olivat murskaamassa kalliota nykyisen Eläinlääkiksen kohdalla.

Vallilassa on säilynyt aika paljon al-kuperäistä rakennuskantaa. Pilkkimies totesi, että onneksi kaikkea vanhaa ei ole tuhottu, niin kuin Länsi-Pasilassa. Puu-Pasila olisi tänä päivänä todellinen turis-tinähtävyys. Pilkkimies muisteli vanhaa Puu-Pasilaa ja sitä miten hän oli pikku-poikana käynyt romuliikkeessä varkaissa Pasilan mäen päällä. ”Kunpa se olisi voitu säilyttää sellaisena!”

PaSILa

Pilkkimies varoitti maisemien kohta muuttuvan ankeiksi, kun tullaan hänen nykyiselle asuinalueelleen, Itä-Pasilaan. Se muistuttaa DDR:n arkkitehtuuria be-tonikäytävineen. Hyvästelimme Pilkki-miehen ja jatkoimme matkaa uuden mes-sukeskuksen suuntaan.

Eeva muisteli, että messuille lapset pääsivät aikuisen mukana ilmaiseksi si-sään. Niinpä lähialueen lapset etsivät yksinäisiä messuvieraita ja kiinnittyivät portilla heidän kylkeensä ja pyysivät tätä viemään sisälle. Lapset keksivät silloin kaikenlaista!

Lipuntarkastajat astuvat sisään ja ter-vehtivät meitä juuri Pasilan aseman koh-dalla. Tapaaminen oli miellyttävä, koska Helmi-lehti oli muistanut ostaa liput kai-kille.

Kahden euron antoisa 45 nimuutin löy-töretki päättyi lähtöpisteeseen.

”Olipa kierros! Tosi mukava tunnelma. Eikä tämä mikään syrjäytyneiden säilytys-paikka ole, höpöjuttuja siis! Harvemmin sitä ratikassa ihan huvin vuoksi tulee is-tuttua. Kannattaa kokeilla,” sanoo Eeva.

Teksti: Olli StålströmKuvat: Arto MansikkavuoriVaihtoehtoisen osasto 7B:n tutkimusmatkailijat Eeva ja Olli

Helmi 1/2010 24

Teatteri etsii uusia polkuja

Ryhmä vieraili Suomessa viime marras-kuussa Baltic Circle -festivaalin vieraana. Ryhmä helmiläisiä oli katsomassa esitystä Mediakeskus Lumessa. Näytöksessä oli jotain samaa kuin aikaisemmin kokemas-sani Todellisuuden tutkimuskeskuksen masennuksesta kertovassa näytelmässä Yksinäinen ratsastaja. Ueinzzin esitys in-nosti meitä helmiläisiä niin, että pyysin ryhmän johtajaa Peter Pál Pelbartia ker-tomaan lisää ryhmästä.

IdEa SynTyI TEraPIaryHMäSSä

Ajatus ryhmän perustamisesta syntyi vuonna 1997 psykiatrisen päiväsairaalan terapiaryhmässä, kun eräs potilas kertoi halustaan tehdä teatteria, joka ei olisi te-rapiaa tai psykodraamaa, vaan ”oikeaa” teatteria. Kun muutkin ryhmäläiset innos-tuivat asiasta, päätettiin ryhtyä toimeen ja kutsuttiin mukaan teatteriohjaajia. Pää-määräksi otettiin taiteellisesti ja sisällölli-sesti haastavan teatterin tekeminen.

Pelbart kertoo, että aluksi terapiaryhmäläisille jär-jestettiin haastattelu ja harjoituksia, mutta mi-tään objektiivista valin-takriteeriä ei ollut, näyt-telijöiksi valikoituivat ne, jotka haluavat tehdä teat-teria ja mieltyvät ryhmän sisäiseen dynamiikkaan. Ryhmän kokoonpano on pysyvä, joskin muutoksia saattaa tapahtua henki-lökohtaisten toiveiden tai tarpeiden mukaan.

KOKEELLISTa TEaTTErIa

Ryhmä löysi itsestään jo-tain uutta, niin kuin Pel-bart asian ilmaisee, tutki-essaan Joycen kieltä ja sen suomia mahdollisuuksia sekä saksalaisen taiteilijan Joseph Beyesin taidekä-sitystä. Tutkittiin eri pol-kuja sisältöjen luomiselle ja kohtausten rakentami-selle. Joycen Finnegans Wake -teos oli yksi ohje-nuora ja alkusysäys hie-rarkiattoman esitystavan löytämiseksi.

Joyce työsti Finnegans Wake -teostaan seitsemäntoista vuotta Odysseuksen kir-joitettuaan ja siitä tuli hänen kokeellisin työnsä. Joyce käyttää teoksessaan mm. 60 kieltä ja joskus kieli vaihtuu kesken sanan-kin. Henkilöhahmot yhtyvät ja jakautuvat, eikä kirjassa ole selvää tila- tai aikakäsi-tystä.

Joseph Beyes (1921 – 1986) tunnettiin rituaalisista julkisista esityksistään ja siitä, kuinka hän tarmokkaasti puolusti taiteen parantavaa voimaa ja yleismaailmallisen inhimillisen luovuuden mahtia (Wikipe-dia).

Pelbart kertoo, että esitysten raken-tamisessa työstetään niin sana- kuin ais-tiärsykkeitäkin, kuvia, ääniä, taruja sekä ryhmän jäsenten henkilökohtaisia koke-muksia ja unelmia. Kokeillaan kerronnan, fyysisen liikkeen ja uudenlaisen kielen kollaasia, vapaata assosiaatiota.

”Harjoituksissa lämmitellään, tehdään valmistelevia ja fyysisiä sekä improvisaa-tioharjoituksia,” Pelbart kertoo. Mitään ei kuitenkaan lyödä lukkoon ennakkoon, vaan lähdetään siitä, että luova prosessi on koko ajan käynnissä näyttämöllä: ”olla ole-massa on olla näyttämöllä”.

Esityksessä katsoja kutsutaan osallis-tumaan koko ajan käynnissä olevaan pro-sessiin, jossa kohtaukset syntyvät. Katsoja voi poimia johtolankoja, seurata niitä tai mitätöidä ne. Jokainen näyttelijä on omal-la tietyllä ”polulla”, joskus hän on etu-alalla ja vetää katsojien huomion, jää vä-lillä varjoon, taka-alalle, taustahahmoksi. Henkilöiden ja sivujuonien läsnäolo luo näyttämölle avoimen rakenteen: toisiaan seuraavat kohtaukset saavuttavat kliimak-sin, hajoavat ja murskautuvat kunnes rau-nioista nousee uusi kohtaus.

KUKaan EI OLE nOrMaaLI

Kysymykseen kuinka monta mielenter-veyskuntoutujaa ryhmässä on ja minkälai-

Brasilialainen teatteriryhmä kävi Suomessa

Brasilialainen teatteriryhmä

Ueinzz Theatre Group avaa uusia polkuja teat-

terille. Ryhmä koostuu mielenterveyspotilaista,

näyttelijöistä, ohjaajista ja filosofeista.

Kuva: UEINZZ

Helmi 1/2010 25

nen tausta heillä on Pelbart vastaa, ettei ryhmä jaottele jäseniään heidän taustansa mukaan, kaikki ovat näyttelijöitä, joilla jokaisella on oma, erilainen taustansa. Jot-kut ovat potilaina päiväsairaalassa, toiset käyvät yksilöterapiassa, ryhmäterapiassa tai saavat ajoittaista hoitotukea.

Tausta ei kuitenkaan määritä hei-tä teatterityössä, vaan se kuuluu heidän ykstyiselämänsä piiriin. Pelbart siteeraa brasilialaista muusikkoa, joka laulussaan sanoo: ”Jos katsot tarkemmin, huomaat ettei kukaan ole normaali”. ”Voi ajatella, että kaikki maailmassa ovat potentiaali-sia mielenterveyspotilaita, tai voi nousta nimitysten yläpuolelle ja pitää henkilön ominaisuuksia ja ainutlaatuisuutta hänen tapanaan olla luova,” Pelbart sanoo.

Filosof ien roolista ryhmässä Pelbart kertoo, ettei ryhmä taustastaan huolimat-ta pyri terapeuttiseen, psykiatriseen tai f ilosof iseen päämäärään, vaan ryhmän päätehtävä on tehdä teatteria ja siinä mie-lessä kenelläkään ryhmän jäsenellä ei ole erityistä roolia. ”Olen sitä mieltä, että ih-misten erilaiset taustat, myös f ilosof inen ajattelu, on keino kommunikoida ryhmäs-sä toisten kulttuurialojen kanssa.”

Kysymykseen, miten näytelmän työs-täminen niin erilaisista taustoista tulevien

ihmisten kesken onnistuu Pelbart vastaa, ettei ryhmä työskentele yhteisen taiteelli-sen näkemyksen luomiseksi. Ohjaajan vas-tuulla on valita harjoituksissa syntyneestä materiaalista esitykseen mukaan otettava aines, mutta editoinnissa hän ottaa huo-mioon ryhmän jäsenten erilaiset käsitykset ja toiveet. Ryhmällä on Pelbartin mukaan oma erityinen tapansa päästä runolliseen kokemukseen itse esitystilanteessa. Yh-teistä taiteellista näkemystä ryhmällä ei ole, Pelbart vielä tähdentää.

EI SanOMaa vaan KOKEMUKSIa

”Mitään erityistä sanomaa yleisölle ryh-mällä ei ole,” Pelbart kertoo. Hänen mie-lestään ryhmä ei pyri välittämään sano-maa, vaan luomaan yhteisen kokemuksen katsojien kanssa. Ryhmä toivoo, että yleisö jakaa sen kanssa teatterin. Sen ajan, ään-ten, liikkeiden ja tunteiden kielen mahdol-lisuudet. Ueinzzin esityksistä ovat olleet hyvin kiinnostuneita mm. teatteriohjaajat, näyttelijät, tutkijat, psykologit ja terveys-alan työntekijät. Pelbart uskoo, että ryh-män esitykset mahdollistavat katsojilleen uusien ideoiden löytämisen, panevat miet-timään taiteen tulevaisuutta ja löytämään ennestään tuntemattomia yhteyksiä.

Pelbart valittelee sitä, ettei ryhmällä ole pysyvää rahoitusta. Harjoituksiin tilat saadaan taidegallerialta, mutta useimmat ryhmän jäsenistä joutuvat hankkimaan elantonsa muilla töillä. Ryhmä etsii aktii-visesti yrityksiä, instituutioita ja säätiöitä sponsoreiksi, mutta tähän mennessä siinä ei ole onnistuttu. Sponsoroinnista kiin-nostuneet ovat halunneet käyttää mielen-terveysteemaa oman brändinsä luomiseen, mikä ryhmän mielestä on vastuutonta ja julmaa.

Suomessa nähty Finnegans Ueinzz on ryhmän neljäs näytelmä. Ryhmä on esiin-tynyt useilla festivaaleilla ja osallistunut nykytaiteen tapahtumiin. Ryhmällä on ko-kemusta myös elokuvasta; ryhmä oli mu-kana tekemässä dokumenttia Ranskassa ja jotkut näyttelijöistä ovat esiintyneet brasi-lialaisissa elokuvissa.

Ana Gold sanoo näyttelijäntyöstään: ”Pidän työstäni, koska tunnen olevani siinä oma itseni. Se on tapa olla osa uni-versumia yhdessä ihanien ihmisten kanssa. Se on ajoittain tyhjästä syntyvää runoutta. Maaginen, tuska ja virtaus. Olen addikti.”

Ryhmän nettisivut löytyvät osoitteesta: ueinzz.sites.uol.com.br

Teksti: Seija Paakkunainen

”Voi ajatella, että kaikki maailmassa ovat potentiaalisia mielenterveys-

potilaita, tai voi nousta nimitysten yläpuolelle ja pitää henkilön ominai-

suuksia ja ainutlaatuisuutta hänen tapanaan olla luova.”

© Vesa Linna

mainossivu

mainossivu mainossivu

Helmi 1/2010 28

kirjat

”Se ei minulle selvinnyt koskaan, oliko kommuuni vain piittaamattomien byro-kraattien luoma pykäläviidakon sivupolku, vai jonkun ihan tosissaan suunnittelema lebensraumtesti.” Näin toteaa Pale elä-mänkerrallisen romaanin ensimmäisellä sivulla; sivuja tulee kaikkiaan pari sataa.

Pale on kirjan alussa 28-vuotias ikui-nen opiskelija, onnistunut pysymään vii-meiset viitisen vuotta hengissä ”hoito-järjestelmästä huolimatta”. Hän katsoo olevansa tukevasti syrjäytynyt, eikä hänel-lä ole mitään sitä vastaan. Kun vain saisi olla rauhassa.

Mutta joulukuun lopulla sossu ilmoit-taa yllättäen, että Palen on muutettava yk-siöstään soluasuntoon Roihuvuoreen. Ky-symyksessä on projekti, josta Pale tajuaa vain sen verran, että hän on siinä objekti eikä subjekti.

Seuraava talvi on sitten sekoitus Big Brotheria ja Pussikaljaromaania. Lukija tutustuu yksitellen kuuteen nuoreen aikui-seen, jotka vaikuttavat siltä, että heillä on esikuvat todellisuudessa. Ovatko tapah-

tumat totta, on eri asia. Ainakin ne ovat todentuntuisia.

Kertojalla on tapahtumiin jo ajallista etäisyyttä, kirjoittamishetkellä hän saat-taa olla jo nelikymppinen. Vuosien läpi hän pystyy zoomaamaan subjektiivisiin muistoihin, välillä kiertämään näkökul-maa tulevaisuuteen ja palaamaan taas 2000-luvun sekaviin alkuvuosiin.

Kirjan alaotsikko – Kertomus syrjäs-tä – ei tunnu koko ajan osuvalta. Tapah-tumapaikka, soluasunto tai kommuuni on sentään sen asukkaille maailman napa. Pikemminkin sosiaalityöntekijät ovat si-vullisia, ainakin aluksi. Eniten syrjässä on erään keskushenkilön BMW:tä ajava toi-mitusjohtajaisä.

Mutta oikeasti tällaisia syrjiä on yh-teiskunta täynnä. Syrjiä, joilta on vaara tipahtaa niin, ettei koskaan enää pääse elämään kiinni. Yhdelle henkilölle tämä tapahtuu aivan konkreettisesti.

Kuudesta nuoresta aikuisesta vain kak-si osoittautuu lopulta selviytyjiksi. Objek-teista tulee subjekteja, kun asiat otetaan

niin kuin ne ovat ja ruvetaan pärjäämään yhdessä järjestelmän omilla ehdoilla.

Kirjailija on lahjoittanut teoksestaan sig-neeratun kappaleen Helmin kirjastoon Pasilan jäsentalolle. Tiedustele kirjaa jä-sentoiminnanohjaajalta.

matti_kSeuraava pysäkki sosiaalitoimisto - Kertomus syrjästäOmakustanne, Kirja kerrallaan –kirjapaino, Helsinki 2009

Juhani Weijola

Kuntoutuja kirjoitti yhteiskunnallisen romaanin

Perry O. Crandall on vähän hidas. Hän joutui jo pienenä lopettamaan koulun, jossa häntä kiusattiin ja haukuttiin Vamma-Perryksi. Hän yritti jatkaa erityisluo-kalla, joka Perryn mie-lestä oli aivan mahtavaa. Siitäs saivat kiusaajat. Minäpä olenkin aivan

erityinen poika! Mutta erityisluokallakin hän oli liian hidas. Opettajien päätöksellä hänet erotettiin ja hän jäi mummin ja vaa-rin opetukseen.

Äiti, rikas asianajan vaimo häpesi Perryään. Lopulta hän hylkäsi lapsensa, koska ei kehdannut esitellä häntä high society ystävilleen. ”Paljon parempi Per-ryn on mummolassa”. Perry olikin innois-saan, hän piti kovasti mummosta ja ukista. Mummo opetti Perryn ottamaan asioista selvää ja kirjaamaan huolellisesti päivä-kirjaansa vähintään yhden uuden sanan joka päivä, sekä asiat joita sinä päivänä oli oppinut. Mummo rakasti Perryä ja sanoi aina, että O Perryn nimessä tarkoittaa ”onnenpoikaa”.

Perry selvitti mummon tietosanakir-jasta, että hän ei ole kehitysvammainen. Kehitysvammaisuuden rajana on älyk-kyysosamäärä 75 ja Perryn ÄO oli 76. Siis hän oli vain vähän hidas.

Ukki piti purjehtimiseta, Perry oli aina mukana kansipoikana ja oppi purjehduk-sesta kaiken sanastoa myöten. Kansipoi-kana Perry oli ahkera ja hyvä. Vain na-vigointi oli liian vaikeaa, mutta pian hän osasi lähivedet kuin omat taskunsa. Niissä oli aina tavarat hyvässä ja käytännöllisessä järjestyksessä.

Perryllä oli kaksi tervettä kättä ja vil-pitön mieli. Työtä hän ei pelännyt, vaan auttoi kaikessa mitä osasi ja mummi ja ukki opettivat joka päivä uusia asioita ja sanoja. Mahtavaa! ajatteli Perry. Hän ra-kasti mummiaan ja oli ukin paras kaveri ja apuri.

Mummi opetti myös lottoamaan joka viikko, ja sen, kehen tässä maailmassa kannattaa luottaa. Mummin kuoltua Perry joutuu selviämään omillaan. Ja paljon asi-oita sitten tapahtuukin.

Kirja vie Perryn tarinaa kauniisti eteenpäin. Hänen suuria menetyksiään ja epäoikeudenmukaista kohtelua kuvataan herkästi. Perry on kuitenkin onnenpoika ja hänen elämänsä ohjautuu aina vaikeuk-sien kautta voittoon. Tarina on kiehtova ja saattaa lukijan onnellisuuden lähteille. Perry on oikeamielinen ja suhtautuu elä-mään positiivisesti.

Tiina Ohinmaan käännös Amerikan englannista on luontevan sujuvaa suomea. Kirja on helppolukuinen ja tempaa mu-

kaansa niin, että useimmat lukevat sen yh-dellä istumalla.

Lopuksi lainaus kirjan takakannen tekstistä: ”Liikuttavin ja kipeän hauskoin juonenkääntein Patricia Wood kuljettaa Perryä läpi maailman, jossa turvallisuus ja turvattomuus resonoivat. Onnenpoika on lempeän viisas tarina kasvamisesta, oikeu-denmukaisuudesta ja miehestä, joka tiesi, että vain aasit ja idiootit käyttävät rumia sanoja.”

Patricia Wood on todellinen asian-tuntija. Hän on tehnyt elämäntyönsä ke-hitysvammaisten tutkijana ja lääkärinä. Perryn hahmo on siten hyvin uskottava, todentuntoinen. Jopa niin, että lukiessa Perry tuntuu oikealta, elävältä ystävältä. Ja ainakin minä välillä nauroin ääneen ja usein piti myös pyyhkiä tippaa silmistä. Uskallanpa veikata, että joku Patrician po-tilaista on Perryn esikuva. Kirja olisi mitä oivallisin elokuvan aihe, eikä sitä tarvitsisi juurikaan muokata käsikirjoitusta varten. Patricia Wood: OnnenpoikaWSOY 2009

Jukka Kyrömies

O niin kuin onnenpoika

Helmi 1/2010 29

järjestösivut

Vuoden 2008 lopussa Siilitien jäsenta-lon pöydälle asettui Onnen päiväkirja. Riikka Juvosen teos oli koko seuraavan vuoden helmiläisten käytössä. Kirjassa oli joka kuukaudelle omat tyhjät sivunsa. Sivut täyttyivät suurista ja pienen pienistä onnenpipanoista. Riikka Juvosen kukka-aiheiset vesivärityöt ja kirjoitukset onnesta reunustivat joitakin sivuja. En tiedä lukiko kukaan niitä, mutta sivut täyttyivät. Vain joulukuun loppuun jäi hieman kirjoittama-tonta tilaa. Kirjaan kirjoitettiin todellakin onnen ja ilon aiheita.

Kirja on edelleen Siilitiellä muistona menneestä vuodesta. Olen poiminut tähän joitakin kirjoituksia ja koska en voinut pyytää lupaa jokaiselta tekstien lainaa-miseen, jätän kirjoittajat anonyymeiksi ja päivämäärätkin ovat vain kuukauden tarkkuudella. Meillä kaikilla on surumme ja murheemme, sairautemmekin. Onnen päiväkirja kertoo siitä, että onni on kaikil-la joskus, kunhan uskaltaa tuntea syvästi pienetkin hyvät asiat.

Tammikuussa vuosi vaihtui: ”Hyvää Uutta Vuotta. Uutta voimaa joka hetkeen.”

Helmiläisethän eivät pyöri vain pienissä piireissä, kansainvälisetkin tapahtumat huomattiin: ”Obama valittiin presidentiksi, hienoin päivä vuosikymmeniin!”Neljän vuodenajan maassa sääkin tekee onnelliseksi: ”Olipa ihanaa herätä valkoi-seen talviaamuun.”, ”Lunta sataa, valkoinen maa, leppeä tunnelma ja Bach soi.”Helmikuussa säistä nautittiin: ”Helmessä helmikuussa ja aurinko möllöttää taivaalla, hanki on maassa ja loistaa kuin kristalli.” ”Taas täällä ja sataa pimpelipom-lunta kuten talvella kuuluukin.”, ”Päivät vaan pitenee!”Maaliskuussa kevät on aluillaan ja pienet arkiset asiat onnellistuttavat: ”Kesä tulossa, mieli kirkastuu, elämä luistaa, sydän sykkii.”

”Aurinkoinen mullanvaihto päivä :)”, ”Sain käytyä hammaslääkärissä ja reseptit uusit-tua.”Huhtikuussa kävi mielessä koko vuosi ”Talven ensilumi, kevään ensikukkanen, ke-sän ensi auringonpaiste, syksyn ensisadepisa-ra...” Ruokakin saa osansa. ”Taivaallista ruo-kaa!”, ”Massu täynnä, päässä simaa, aurinko paistaa ja seura parasta A-luokkaa.” Toukokuu alkaa ja huhtikuu loppuu Vap-puun: ”Vappu tuo ihmiset yhteen, sytyttää riemun rintaan, täyttää mielen keväisellä valolla. Älä koskaan heitä hukkaan tilai-suutta juhlia.”, ”Kepeä kevät on taas ilonam-me.”, ”Sataa, luonto saa kaipaamaansa.”

Vuosi kului ja onnea riitti ihan kaikille kuukausille. Pienet piirroksetkin ilahdut-tivat sanojen lisäksi. Ehkä meistä jokainen tarvitsisi ihan oman onnenpäiväkirjan jo-kaiselle elinvuodellemme.

Eeva

Helmikuisen aamun valjetessa Kiasman edessä ko-koontui innokas porukka. Tällä kertaa retkikohteena oli Kotka ja sen uusi merikeskus. Leon bussi starttasi matkaan ja auton täytti mukava puheensorina. Ensim-mäinen pysähdys oli Pernajassa, jossa nautittiin aamu-kahvit. Tunnin matkan kuluttua alkoi Kotkan satama näkyä. Siellä rannassa oli upouusi Vellamo. Rakennuk-sessa on merimuseo, Kymenlaakson museo ja vaihtuvi-en näyttelyiden sali sekä tietokeskus Vellamo.

Rakennus on näyttävä vedenvihreitä värejä toista-vine julkisivuelement-teineen ja sisustukses-sa on paljon tammea ja lasia. Koko rakennus on aallon muotoinen. Harmaa talvipäivä lumineen ehkä vei jotakin rakennuksen ulkoisesta näyttävyy-destä. Pieni auringon-paistekin olisi autta-nut.

Sisällä meitä odot-ti tunnin opastettu kierros merimuseon tiloissa. Opas esitteli pikaisesti museossa olevia esineitä. Hän oli sujuvapuheinen ja tie-si kertoa paljon merenkulusta ja laivoista. Tunti kului liiankin nopeasti. Paljon jäi näkemättä ja kokematta.

Sitten siirryimme samassa rakennuksessa olevaan ravintola Laakonkiin syömään lounasta. Syömisen jälkeen ehti vielä pikaisesti tutustua lasinäyttelyyn ja merimuseoon.

Kun retkeilijät olivat taas bussissa istumassa, alkoi kotimatka. Kotkan keskustan kautta moottoritielle ja kohden Helsinkiä. Monien toiveena olisi päästä tutus-tumaan kesäiseenkin merimuseoon. Kiitos miellyttä-västä matkasta ja mukavasta retkiporukasta!

Teksti ja kuva: Eeva

Talviretki Kotkaan

Onnen päiväkirja

Vellamossa on aaltoja Mielenterveysyhdistys HELMI ry:n jäsenten taidetta galleria Kioskissa

Siltasaarenkatu 4

Näyttely avoinna 7.–30.4.2010,

ti – pe klo 11–16. Vapaa pääsy

Avajaiset pidetään ti 6.4. klo 17. Tervetuloa!

Helmi 1/2010 30

järjestösivut

Hae tuetulle kesälomalleHelmiläisten tuettu kesä-loma pidetään 12. - 17.7. lomakoti Mäntyrinteessä Raumalla. Meren rannal-la sijaitseva lomapaikka on todettu viime vuosien kokemuksella mukavaksi ja viihtyisäksi kesäpara-tiisiksi. Loman omavas-tuuhinta on 60 euroa ja se sisältää matkat, majoi-tuksen, täysihoidon sekä ohjattua tekemistä.

Lomalle haetaan hakulomakkeella, joita saa jäsentoiminnanohjaaja Mari Sää-välältä Siilitien jäsentalolta. Lähtijät vali-taan hakemusten perusteella ja etusijalla

mielenterveyshelmi.fiLöytyy Helmin verkkosivuilta!

Tuoreet Helmin uutiset, tapahtu-mat, ruokalistat, retket, ryhmät, viikko-ohjelmat, netti-HELMI, kes-kustelupalsta, kirjeenvaihto...

Verkkosivut palvelevat

ovat ne helmiläiset, jotka eivät aikaisem-min ole olleet lomilla. Hakuaika on 26.4. - 21.5.

Pasilan remontti

Pasilan jäsentalon remontista ei vieläkään ole yksityiskohtaisempaa tietoa. Asia kui-tenkin etenee kaupungin organisaatiossa. Vanhan suojellun rakennuksen korjaami-nen on monimutkainen projekti ja valmis-teluun liittyy paljon selvitettävää. Remon-tin alkamisesta tiedotetaan hyvissä ajoin. Toistaiseksi toiminta jatkuu Pasilassa nor-maalisti.

Leffaliput Vitosen elokuvalippuja on taas myynnis-sä jäsentoiminnanohjaajilla. Käytäntö on muuttunut viime syksystä siten, että jo-kainen jäsen saa ostaa kuukaudessa yhden lipun. Elokuvalippuja noudettaessa tulee jäsenkortti olla mukana.

jäsenkorttiHELMI siirtyi jäsenkortin käyttöön jä-sentaloilla. Kortilla voi todistaa, että jäsenyys on kunnossa ja jäsenmaksu on maksettu. Vain jäsenille tarkoitettuja toi-mintoja ovat: kaikki retket ja ryhmät, jä-sentalojen tietokoneiden käyttö, kaikki tuetut teatteri-, konsertti-, urheilutapah-tuma- ja elokuvaliput sekä Pasilan sauna. Lisäksi esittämällä jäsenkortin saa lounaan puoleen hintaan (normaali hinta 6 euroa).

Kortin voi noutaa Pasilan jäsentalon toimistolta tai jäsentoiminnanohjaajalta. Jäsenmaksu tulee olla maksettuna korttia noudettaessa. Maksun voi maksaa kätei-sellä myös paikanpäällä. Jäsenkorttia kan-nattaa pitää mukana aina kun vietät aikaa jäsentaloilla!

aikuisiän depressio -luento ja keskustelutilaisuus 15.4.

Torstaina 15.4. klo 17 Pasilan jäsentalolla luennoi psykiatri Maria Vuorilehto ai-heesta ”Aikuisiän depressio”. Luennon jäl-keen on varattu aikaa kysymyksille ja kes-kustelulle. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille. Tervetuloa!

Helmin kevätkokousSyksyllä tehdyn sääntömuutoksen mukaan kevätkokous on pidettävä viimeistään tou-kokuun aikana. Hallitus on kaavaillut, että kokous pidetään huhtikuussa. Tarkka päivämäärä ei valitettavasti varmistunut vielä. Kaikille jäsenille postitetaan kutsu hyvissä ajoin. Kokouksessa tullaan käsit-telemään sääntomääräiset asiat.

Edunvalvonnan ja vaikuttamistoiminnan työpajaViime vuonna käynnistynyt työpaja ko-koontuu Pasilan jäsentalolla maanantaina 12.4. klo 13. Kaikki yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet jäsenet ovat terve-tulleita. Lisätieoa tiedottaja Arto Mansik-kavuorelta.

Helmi-päivä 7.5.Perinteistä Helmi-päivää vietetään tällä kertaa Siilitien jäsentalolla. Tapahtumas-sa kukitetaan jälleen vuoden Helmiläinen. Ohjelma tarkentuu myöhemmin. Kaikki jäsenet ovat tervetulleita.

Toivomme ideoita vertaistukiryhmien kehittämiseksi - myös ohjaajia kaivataan!

Helmin vertaistukiryhmiä halutaan kehit-tää paremmin jäsenistön tarpeita palvele-viksi. Toivommekin sinulta ideoita ja mie-lipiteitä, miten vertaistukiryhmätoimintaa parannettaisiin. Millaisia ryhmiä juuri nyt kaivattaisiin? Mikä on vertaistukiryhmän toimivin muoto? Halutaanko päivä- vai il-taryhmiä?

Kaikki mielipiteet ja ajatukset ovat tärkeitä. Jos olet kiinnostunut oman ver-taistukiryhmän käynnistämisestä ja oh-jaamisesta, ota yhteyttä. HELMI hankkii koulutusta ja auttaa vertaistukiryhmän ohjaajia alkuun. Vertaistukiryhmän oh-jaaminen on arvokasta työtä yhteisömme hyväksi. Vertaistukiryhmistä Helmissä vastaa toistaiseksi jäsentoiminnanohjaaja Mia Tynys-Khengui (yhteystiedot ohessa). Yleistä palautetta ja ideoita vertaistuki-ryhmiin liittyen voit lähettää myös säh-köpostilla palaute@mielenterveyshelmi.f i ja tavallisella postilla HELMI ry, PL 32, 00241 HKI.

Lomakoti Mäntyrinne Raumalla

verkkokeskustelussa vilkasta - osallistu sinäkin!

Helmin omalla verkkokeskustelupalstalla on nyt paljon aktiivisia keskusteluketjuja ja uusia osallistujia. Maaliskuussa palstalla käynnistyi mm. lukupiiri. Kannattaa men-nä rohkeasti mukaan. Rekisteröityminen palveluun on ilmaista ja vapaata kaikille. www.mielenterveyshelmi.fi/keskustelu

Kun yksin selviäminen tuntuu vaikealta...

Kuunteleva puhelin Tukipiste

(09) 8689 0727päivystys pe klo 16-20

la & su klo 10-18

www.kuuntelevapuhelin.fi

Helmi 1/2010 31

järjestösivut

yHTEySTIEdOT

Mielenterveysyhdistys HELMI ryPasilan puistotie 7 00240 Helsinkihelmi@mielenterveyshelmi.fi Puhelinvaihde: (09) 8689 070

PaSILan jäSEnTaLO

Minna jääskeläinen toiminnanjohtaja p. (09) 8689 0723, gsm 040 5576228

arto Mansikkavuoritiedottaja p. (09) 8689 0724, gsm 0400 327 649

Mia Tynys-Khengui jäsentoiminnannohjaaja p. (09) 8689 0730, gsm 040 837 0374

anna-Mari Myöhänenjäsentoiminnanohjaaja (äitiyslomalla)

Tiina Finnberg palveluohjaaja (09) 8689 0732, gsm 040 545 1679

Suvi Eriksson Keittiöntyön ohjaajan sijainen (09) 8689 0725 gsm 041-546 5653

SIILITIEn jäSEnTaLO

Tuula aitto-oja työtoiminnanohjaaja gsm. (09) 8689 0741, gsm 040 7550 607

Mari Säävälä jäsentoiminnanohjaaja p. (09) 8689 0740, gsm 040 541 0317

Sähköposti henkilökunnalle on muotoa: etunimi.sukunimi@ mielenterveyshelmi.fi

HELMI ry:n jäsentalotPaSILan jäSEnTaLO

HELMI ry:n Pasilan jäsentalo sijaitsee osoitteessa Pasilan Puistotie 7. Se on avoinna arkisin klo 9–15 (vastuujäse-nen ollessa paikalla talo on auki pi-dempään) ja viikonloppuisin klo 10 eteenpäin. Ovet suljetaan aina vii-meistään klo 18. Pasilan jäsentalo on auki vuoden jokaisena päivänä.

Jäsentoiminnanohjaajina Pasilan talolla toimivat Anna-Mari Myöhänen (äitiyslomalla) ja Mia Tynys-Khengui (yhteystiedot ohessa).

Löydät jäsentalolle helposti raitio-vaunuilla 7A ja 7B. Jää pois Länsi-Pa-silassa, Kyllikinportin pysäkillä. Jäsen-talo on keltainen vanha puurakennus puistoalueen reunassa, mäen rintees-sä. Matkaa pysäkiltä on vain reilu sata metriä.

SIILITIEn jäSEnTaLO

HELMI ry:n Siilitien jäsentalo sijaitsee osoitteessa Siilitie 7A. Talo on avoinna arkisin klo 9–15. Jäsentoiminnanoh-jaajana talolla toimii Mari Säävälä (yh-teystiedot ohessa).

Jäsentalon löytää helposti. Siilitien metroasemalta on kävelymatkaa n. 250 metriä.

Aivan jäsentalon nurkalle pääsee bus-silla numero 79 (Ala-Malmilta Pihlaja-mäen pysäkille ja Viikin kautta Siilitien pysäkille). Bussi 80 lähtee Herttonie-men metroasemalta ja kulkee myös Siilitielle.

jäsentalojen vakituiset

MaananTaI

y Marian kuvataideryhmä Siilitiellä klo 12.30 - 14. Kuvan tekoa eri tekniikoilla.

y Tuumatunti Pasilassa klo 13. Jutellaan jäsentalon yhteisistä asioista.

y Bingo Pasilassa klo 14.00-15.00, paril-liset viikot. Pelataan kolme kierrosta.

y Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairas-tavien avoin vertaistukiryhmä Pasilassa klo 17-19.

TIISTaI

y Keskustelutuokio Siilitiellä klo 10.30. Jutellaan ajankohtaisista asioista. Ko-koontuu parittomilla viikoilla.

y Bingo Siilitiellä Klo 12.30 - 13.30, pa-rittomat viikot. Tule pelaamaan kolme kierrosta hyvän mielen bingoa.

y Sauna kuumana Pasilassa. Miehet klo 13-14 ja naiset 14-15. Oma pyyhe mukaan!

y Helmikino Pasilassa klo 14-15.30, pa-rittomat viikot. Katselemme elokuvia, konserttitaltiointeja ja dokumentteja.

y ”Voidaan paremmin” suljettu vertaistu-kiryhmä Pasilassa klo 14-15.30. Ryhmä on tarkoitettu depressiota sairastaville.

KESKIvIIKKO

y Helmin Närhet Siilitiellä klo 12.15 -13.45. Ryhmä on laulullinen, esiintyvä ryhmä, jossa tärkeintä ei ole kaunis lau-luääni, vaan halu käyttää ääntään.

y Elämänkatsomuspiiri Pasilassa klo 17- 18.30. Kevään kokoontumiset: 31.3., 28.4. ja 26.5.

y Luovan kirjoittamisen ryhmä 1 Siilitiel-lä klo 15-17. Tutustutaan kirjoittamisen maailmaan erilaisten harjoitusten kautta. Täynnä!

y Luovan kirjoittamisen ryhmä 2 Siilitiellä

klo 17.30-19.30. Ryhmä on tarkoitettu pi-dempään kirjoittaneille. Täynnä!

TOrSTaI

y Mielestä kuvaksi Siilitiellä klo 12.30 - 14.30. Herättelemme mielikuvia musii-kin, runon tai tarinan avulla, maalaam-me tai piirrämme ne.

y Levyraati Pasilassa klo 14-15. Suosittu raati kokoontuu olohuoneessa. Jo vuo-desta 1991.

PErjanTaI

y Käsityökerho Siilitiellä klo 10-11.15. Tehdään omia käsitöitä työtoiminnan-ohjaaja Tuula Aitto-ojan ohjauksessa.

y Sauna kuumana Pasilassa. Miehet klo 13-14 ja naiset 14-15. Oma pyyhe mukaan!

Liity nyt HELMI ry:n jäseneksiJäsenenä saat rahanarvoisia etuja – samalla edistät mielenterveysväen asiaa

Mielenterveysyhdistys HELMI on mielenterveys-

kuntoutujien ruohonjuuritason etujärjestö ja

toimintayhteisö, jossa asiantuntijoita ovat mielen-

terveyspalvelujen käyttäjät, jäsenet. Päivittäisessä

toiminnassa heidän kanssaan toimivat koulutetut

työntekijät, oman alansa ammattilaiset.

Yhdistyksen jäsenyys on avain Helmin toimintaan. Jäsenenä voit osallistua harrastus- ja vertaistukiryhmiin, retkille ja kursseille. Jäsenille on myös rahanarvoisia etuja, mm. tuettuja kulttuurielä-myksiä ja ryhmälomia, edullinen lounas sekä mahdollisuus käyttää nopeilla yhteyksillä varustettuja tietokoneita jäsentaloilla.

jäSEnEnä PySyT ajan TaSaLLa

Helmi-lehti postitetaan kaikille jäsenille automaattisesti neljä kertaa vuodessa. Lehdessä käsitellään mielenterveysalaan liittyviä teemo-ja ja ajankohtaista kulttuuritarjontaa. Lisäksi lehti toimii jäsenten tuottamien kirjoitusten ja taiteen julkaisufoorumina. Yhdistyksen

toiminnasta saa tietoa lehden järjestösivuilta. Jäsenille lähetetään lehden lisäksi jäsenkirje vähintään kaksi kertaa vuodessa.

yHTEISö

Helmin jäseniä on tällä hetkellä 1040! Liittymällä jäseneksi olet mukana yhteisössä, joka ajaa mielenterveysväen etuja ja vaatii pa-rempaa hoitoa. Mitä suurempi jäsenmäärämme on, sitä enemmän asiaamme kuunnellaan. Yhteisö luo myös turvaa, virkistää mieltä ja löydät uusia ystäviä.

LIITy jO Tänään

Täytä alla oleva kuponki ja vie se postilaatikkoon. Postimerkkiä ei tarvita. Jonkin ajan kuluttua saat kotiisi ”Tervetuloa jäseneksi” -kirjeen, jossa on perustietoa yhdistyksen toiminnasta sekä lasku jäsenmaksun maksamista varten. Jäsenmaksu on 15 €.

LISäTIETOa

Yhdistyksen monipuolisesta toiminnasta saat lisätietoa netistä w w w.mielenterveyshelmi.fi tai soittamalla Helmiin (09) 8689 070.

HELMI ry maksaa postimaksun

liittyä HELMI ry:n jäseneksi (sisältää Helmi-lehden). Vuosimaksu on 15 euroa.

tilata Helmi-lehden 30 euroa/vuosi

saada lisätietoja HELMI ry:stä

että päivitätte osoitteeni. Tässä uusi osoite

Nimi: ______________________________________________

Osoite: _____________________________________________

Postitoimipaikka: _____________________________________

Syntymävuosi: _______________________________________

Allekirjoitus: ____/____20__ ___________________________

Mielenterveysyhdistys HELMI ry

Tunnus 5008300

00003 VASTAUSLÄHETYS

Haluan

Leik

kaa

ja v

ie p

osti

in.

Post

imak

su o

n va

lmiik

si m

akse

ttu!