Hannu Mäkinen eläkkeelle

>> lue lisää s. 18

Sairaanhoitopiiri sopeuttaa

>> lue lisää s. 3

Vuoden menestyjiä

>> lue lisää s. 8-9

HospitaaliVarsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstölehtiEgentliga Finlands sjukvårdsdistrikts personaltidskrift 5|2012

MP2 Itella Oyj

2 Hospitaali 5/12

HOSPITAALI Varsinais-Suomen sairaanhoito-piirin henkilöstölehti − Personal-tidskrift för Egentliga Finlands

sjukvårdsdistrikt. 6. vuosikerta.

Julkaisija: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri.

Toimitus: Päätoimittaja Esa Halsinaho,

puh. (02) 313 1083, esa.halsinaho@tyks.fi.

Toimituspäällikkö Markku Näveri, puh. (02) 313 3119,

markku.naveri@tyks.fi. Toimituskunta (suluissa varajäsen):

Esa Halsinaho, Mirja Hovirinta (Sari Rannikko), Eija Järvelä,

Marjut Kahilainen, Leena Kähäri, Anneli Lautaro (Johanna Siiriäinen), Markku Näveri, Marja-Leena Veijola

(Marjo Wittfooth). Taitto ja toimitus: SEK Promote Oy.

Toimittajat:Marjo Peltoniemi, Pekka Remes,

Tuula Vainikainen, Mathias Luther (Inter Folia Press).

Paino: I-print Oy, Seinäjoki.

Painos noin 10 000 kpl. Jakelu:

Itella Oyj. Osoitteet:

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin osoiterekisterit.

Osoitteenmuutokset: VSSHP:n työntekijät ilmoittavat

esimiehelleen, muut lehden saajat osoitteeseen tiedotus@tyks.fi tai

puh. (02) 313 1103. Toimituksen osoite:

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, Viestintäyksikkö, PL 52,

20521 Turku.

Ilmestyminen: 8 kertaa vuonna 2012.

ISSN 1796-8062. Seuraava lehti ilmestyy

8.10.2012. Aineistopäivä 17.9.2012.

Mediatiedot: www.vsshp.fi/julkaisut/

lehdet2012/

Kuukauden kirjoitus | Månadens skrivelse Sisältö 3.9.2012

Talouden hallinTaa – kovia ja pehmeiTä arvoja

2 Kuukauden kirjoitus: Talouden hallintaa – kovia ja pehmeitä arvoja

2 Månadens skrivelse: Ekonomiförvaltning - mjuka och hårda värden

3 Sairaanhoitopiiri sopeuttaa

3 Tiedeiltapäivät alkavat VSSHP:ssä

4 Miksi esimiestyö ja johtaminen ovat nyt esillä?

4 Hyvä esimies!

4 R.-P. Happonen kunniatohtoriksi Japanissa

5 Esimiesvalmennus syksy 2012

5 ICE-numero turvaksemme

6 Seinämaalauksilla väriä sairaalan kellarikäytäviin

8-9 Vuoden menestyjät Tyhystä tehoa

8 Sisätyöskentely maistuu rekkatyöskentelyn jälkeen

9 Keppijumppa poisti päänsärkypoissaolot

10 Kirurgian klinikan varahenkilöt eli ”varat” esittäytyvät

11 Uudenkaupungin ensiapu: Helteiden puuttuminen takasi rauhallisen kesän

11 Työntäyteinen, mutta hyvin sujunut päivystyskesä Turussa

12 Ammattina psykoterapeutti

13 Tuore kasvo

Mielenterveyshoitaja Anne Lund

14 Sjukskötare av bara farten

14 Sarvesta härkää Porukkahommia

15 Salon sairaalan leikkausosaston kehittämissuunnitelma

16 Harrastuksena golf

17 Taitava potilasohjaaja -kurssilta hyviä eväitä työhön

17 Oppia käytännön työhön

18 Hannu Mäkinen eläkkeelle: ”Työn arvostus on ansaittava”

19 Multasormella on asiaa: Norjan terveisiä ja istutusvinkkejä

20 Olympiavuoden lääkäreillä yhteiset synttärikemut

Kansi: Paraisilla pidettiin 27.6. VSSHP:n golf-harras-

tajien välinen kesän viimeinen karsintakilpailu, jossa

karsittiin heinäkuisiin vuoden 2012 Sairaalagolfin SM-

kilpailuihin sairaanhoitopiirin nelihenkinen edustus-

joukkue. Pirjo Virta, Leena Kurikka, Minna Österman

ja Seija Vilén esittelivät samalla golf-harrastustaan.

(Kuva: Marjo Peltoniemi.)

ekonomiförvalTning - mjuka och hårda värden

Var ligger grunderna för ekonomiförvaltning och beslut-fattande? Börsbolagens syfte är att producera största möjliga vinst till sina ägare. På sådana här arbetsplat-

ser går betydelsen av pengar före mänskliga och samhälleliga faktorer. Beslutsfattandet baserar sig på hårda värden.

Inom den offentliga sektorn är värdegrunden betydligt mer omfattande, även andra värden inverkar på valen. En-bart pengar avgör inte fast de har stor betydelse i den knappa ekonomin som samlas från skattemedel.

Inom den specialiserade sjukvården betonas känslighet och mänsklighet. Då man själv eller någon närstående blir allvarligt sjuk anser de flesta av oss att ekonomiska frågor är av ringa betydelse jämfört med hälsan. Så här fungerar det på individnivå.

Som anställda har vi dock också ansvar för vår arbetsgi-vares hälsa. Jag tycker att den består av att personalen mår bra, att vi lyckas i vår grunduppgift, d.v.s. med att öka patien-ternas hälsa, samt av ekonomi. Att ta hand om triangelns ba-lans är en förutsättning för sjukvårdsdistriktets goda hälsa.

Beslutsfattandets uppgift är att ta hand om alla hörnens balans. Om balansens rubbas blir vår arbetsgivare sjuk.

Millä perusteella taloutta hallitaan ja päätöksiä tehdään? Pörssiyhtiöissä olemassaolon tarkoitus on tuottaa omistajilleen mahdollisimman suurta

voittoa. Tällaisten työyhteisöjen päätöksenteossa rahan painoarvo menee inhimillisten ja yhteiskunnallisten te-kijöiden edelle. Päätöksenteko perustuu koviin arvoihin.

Julkisella sektorilla arvopohja on huomattavasti laa-jempi, muutkin arvot vaikuttavat valinnoissa. Pelkkä ra-ha ei ratkaise, vaikka sillä verovaroista kertyvässä talou-den niukkuudessa tärkeä merkitys onkin.

Erikoissairaanhoidossa herkkyys ja inhimillisyys ko-rostuvat. Vakavan sairastumisen kohdatessa itseämme tai läheistämme, useimmat meistä pitävät raha-asioita vähä-pätöisinä asioina terveyden rinnalla. Yksilötasolla se näin toimiikin.

Työntekijöinä meillä on kuitenkin vastuu myös työn-antajamme terveydestä. Ajattelen sen muodostuvan henkilöstön hyvinvoinnista, onnistumisesta perustehtä-vässämme eli potilaiden terveyden lisäämisessä sekä talo-udesta. Tämän kolmikannan tasapainosta huolehtiminen on sairaanhoitopiirin hyvän terveyden edellytys.

Päätöksenteon tehtävä on huolehtia kaikkien kulmi-

en tasapainosta. Jos tasapaino järkkyy, työnantajamme sairastuu.

Nykyisessä toimintamallissa olemme ajautuneet ti-lanteeseen, jossa talouden tukijalka ei meinaa pitää ja ilman toimenpiteitä se uhkaa ennen pitkää myös muita menestystekijöitä. Juuri nyt tarvitaan erityisesti talou-den hallintaa.

Talouden hallinta mielletään helposti ainaisiksi säästöiksi, tinkimiseksi, luopumiseksi tai jonkun hei-kentämiseksi. Se koetaan liian usein negatiiviseksi asi-aksi ja ajaudutaan arvojen vastakkaisasetteluun.

Talouden hallinta on yhtä lailla periaatteita kuin te-koja. Se on sitoutumista yhteisiin toimintamalleihin tai sovittuun tarvikevalikoimaan. Se on valintoja hyvän ja riittävän hyvän välillä. Se on avointa mieltä ja innova-tiivisuutta toiminnassa.

Joskus koko yhteisön paras on jollekin vain toiseksi paras vaihtoehto. Joudumme kohtaamaan monenlaisia asioita korjatessamme talouden kulmaa vinoutuneessa kolmiossa.

Jotkut asiat voivat olla kipeitäkin, mutta pidetään silti terveydestä huolta.

Arja PesonenTalousjohtaja, VSSHP / Ekonomidirektör, Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikt

I vår nuvarande verksamhetsmodell har vi hamnat i en situation där ekonomins stödben inte riktigt verkar hålla och utan åtgärder hotar den förr eller senare andra framgångsfaktorer. Just nu behövs speciellt ekonomiskt förvaltande.

Man tänker lätt att ekonomiförvaltning är evigt spa-rande, prispress, avstående eller försvagande av något. Den upplevs allt för ofta som en negativ sak och man ham-nar i att motsätta värden.

Ekonomiförvaltning är lika mycket principer som han-dlingar. Det är förbindelse med gemensamma verksam-hetsmodeller eller överenskommet produkturval. Det är val mellan bra och tillräckligt bra. Det är öppna sinnen och innovativ verksamhet.

Ibland är hela samfundets bästa endast det andra bästa alternativet för någon. Vi är tvungna att möta olika saker när vi korrigerar ekonomins hörn i en snedvriden triangel.

Vissa saker kan göra ont, men låt oss ändå ta hand om hälsan.

5/12 Hospitaali 3

Tiedeiltapäivien aikana esitellään tuoreita turkulaisia väitöstutkimuksia, jotka tuovat uutta tietoa terveyden-huollon ammattilaisten työhön. Tilai-suuksissa seulotaan esiin tietoa, joka parantaa potilaiden hoitoa ja heitä hoitavien ammattilaisten työtä. En-simmäisen tiedeiltapäivän aikana pa-neudutaan lasten terveydenhuoltoon ja hoitajien työhön. Kohderyhmä: VSSHP:n henkilökunta ja muut aiheis-ta kiinnostuneet. Paikka: SH-raken-nuksen auditorio, rakennus 11, TYKS.

25.9. klo 12.30-15.30 Lasten sairauksien ehkäisy, hoito ja kuntoutuminen. Radiologinen hoitotyö.12.30-13.00 TtT Leena Walta: Potilaiden hoitaminen diagnostisessa radiografiassa ja sen kuormittavuus röntgenhoitajien arvioimana13.00-13.30 LT Lotta Haavisto: Lapsen nenän tukkoisuuden arviointi13.30-14.00 LT Noora Mattson: Metabolinen oireyhtymä nuorilla aikuisilla. Esiintyminen, lapsuusiän ennustetekijät ja yhteys varhaisiin valtimomuutoksiin 14.00-14.30 TtT Camilla Laaksonen: Huoli koululaisten henkisestä hyvin-voinnista on aiheellinen.14.30 - 15.00 TtT Susanna Mört: Lapsuusajan syövästä selviäminen 15.00 - 15.30 PsT Petriina Munck: Hyvin pienipainoisina syntyneiden kognitiivinen kehitys varhaislapsuu-desta esikouluun

Jokaiseen esitykseen sisältyy tiivis alustus + keskustelu, johon on kom-mentaattoreiksi pyydetty myös tutki-musten ohjaajia. Tilaisuuden puheen-johtajana toimii tutkimusylilääkäri Päivi Rautava. Tiedeiltapäivät järjestää VSSHP:n tiedetiedotus. Lisätietoja tiedetiedottaja Tuula Vainikainen tuula.vainikainen@saunalahti.fi

Syyskauden toinen tiedeiltapäivä järjestetään torstaina 29.11. klo 12.30-15.30. Tilaisuudet ovat maksuttomia. Ilmoittautuminen sai-raanhoitopiirin koulutuskalenterin kautta: http://www.vsshp.fi/fi/6360

Sairaanhoitopiiri sopeuttaa

Teksti ja kuva Esa Halsinaho

Noin 70 tulosyksiköiden johtohenkilöä kuunteli sairaanhoitopiirin johdon esityksiä sopeuttamistoimenpiteiden täytäntöönpa-nosta 22. elokuuta pidetyssä kokouksessa. Tiedeiltapäivät

alkavat VSSHP:ssä

Sopeuttamistoimet ovat olleet kes-keinen puheenaihe kesälomien jälkeen pidetyissä kokouksissa sai-raanhoitopiirin eri hallintoelimis-

sä. Piirin johtoryhmä on käsitellyt aihetta jokaisessa kokouksessaan. Elokuun 22. päivänä pidetyssä tulosyksiköiden johdon kaksituntisessa kokouksessa sopeuttami-nen oli asialistan ainoa aihe. Hallitus siu-nasi sopeuttamistoimet osaltaan 14.8. pitä-mässään kokouksessa.

Sopeuttamisella tähdätään noin 2,2 mil-joonan euron rahalliseen säästöön kuluvan vuoden syyskauden aikana. Sopeuttamis-toimilla pyritään toisaalta vähentämään menoja ja toisaalta lisäämään tuloja. Tällä pyritään osaltaan torjumaan piiriä uhkaa-vaa alijäämää – eli taloudellista tappiota.

Toimenpidesuunnitelma perustuu huo-lelliseen analyysiin ja harkintaan. Sen on laatinut sairaanhoitopiirin johtaja Olli-Pekka Lehtosen asettama kolmihenkinen työryhmä: johtajaylilääkäri Turkka Tun-turi, hallintoylihoitaja Päivi Nygren ja talousjohtaja Arja Pesonen.

Nyt ei ole kyse ”juustohöyläsäästämi-sestä”, sillä suunnitelma perustuu erilaisten yksittäisten, konkreettisten ja toteuttamis-kelpoisten toimenpiteiden käyttämiseen. Pienistä puroista on tarkoitus synnyttää suuri virta.

Kustannukset karkaamassa, alijäämä uhkaaTulosyksikköjohdon kokouksessa O-P Leh-tonen kuvasi alijäämäuhkaa vakavaksi; se on ennusteen mukaan noin 12,7 miljoonaa euroa, kun talousarvio sallisi vain puolet siitä eli 6,3 miljoonaa. Toimintakulumme uhkaavat ylittää talousarvion peräti 25,2 miljoonalla eli 4,4, prosentilla.

Lehtosen mukaan alijäämäennusteen kasvu johtuu pääosin sairaaloidemme vä-hentyneestä palvelutuotannosta, ennen kaikkea vuodeosastohoidoissa – tulomme ovat vähentyneet mutta kustannukset ylittävät merkittävästi talousarviomme. Tammi-heinäkuussa hoitopäiviä kertyi seitsemän prosenttia vähemmän kuin viime vuonna samaan aikaan.

Lisääntynyt avohoitokaan ei ole kun-nolla pystynyt kompensoimaan sairaan-sijojen vajaakäyttöä, sillä avokäyntejä oli vain 2,4 prosenttia viime vuotta enemmän heinäkuun loppuun mennessä. Lisäksi avo-käyntien kasvu on painottunut halvempiin palveluihin ja kalliimmat avokäynnit ovat pikemminkin vähentyneet.

Lehtosen mukaan ainoa järkevä johto-päätös tässä tilanteessa on pyrkiä vähen-tämään toimintakuluja ja kapasiteettia. Se ei kuitenkaan saa johtaa palvelutuotannon vähenemiseen.

Lehtonen on elokuussa määrännyt tu-losalueiden johtajat panemaan toimeen Tunturin johtaman työryhmän sopeutta-mistoimenpiteet.

Kuluja säästäviä toimenpiteitä ovat sai-raaloiden vuodepaikkojen vähentäminen, vuodeosastojen henkilömitoituksen tar-kistaminen, erityisvirkaehtosopimukseen (eves) perustuvan toiminnan lopettaminen, sekä magneettikuvausten ja tietokoneto-mografioiden käytön vähentäminen.

Toimintaa tehostavia ja siten alijäämää vähentäviä toimenpiteitä ovat poliklini-koiden ja leikkausosastojen toiminnan jär-jestelyt sekä vuodeosastojen henkilötyön tehostaminen.

Henkilökuluja karsimalla säästöjäSairaansijoja vähennetään aluesairaaloista. TYKSin Vakka-Suomen sairaalan sisätauti-osastolta vähennetään viisi ja Turunmaan sairaalan sisätautiosastolta 11 vuodepaik-kaa. Salon aluesairaalan kirurgian osastol-ta poistetaan kymmenen vuodepaikkaa ja osaston toiminta muutetaan siltä osin avo-hoidoksi. Loimaan aluesairaalassa päivys-

tysosasto muutetaan viikko-osastoksi.

Vuodeosastojen henkilömitoitusta tarkistetaan osasto-kohtaisesti siten, että nykyiset potilasmää-rät voidaan hoitaa hieman pienemmällä työpanoksella. Työ-

panoksen mitoituksessa huomioidaan osas-tojen kuormituksen ja potilaiden hoidon vaativuuden muutokset ja tarpeet. Päivi Nygren ohjeistaa osastoja tarkemmin.

Eves-toiminta lopetetaan lähes koko-naan kiireettömässä hoidossa. Eves-töitä voi tehdä vain tietyissä erikseen sovitta-vissa tilanteissa, sillä hoitojonot eivät saa ylittää sallittuja rajoja sopeuttamisen-kaan takia.

Talousjohtaja Arja Pesonen huomaut-taa, että eves-työt ovat piirille tappiollisia. Ne laskutetaan kunnilta hinnaston mukai-sesti, vaikka niiden teettäminen maksaa hinnastohintaa enemmän. Eves-järjestelyin voidaan kuitenkin hoitaa potilaita silloin, kun lisätyön kustannukset on sopimusteit-se siirretty perittävään hintaan; tällaisia sopimuksia on joidenkin ns. ulkokunta-asiakkaiden kanssa.

Hoitoyksiköitä kehotetaan vähentä-mään yhteensä noin 600 magneettikuvaus-ta ja 1 000 tietokonetomografiatutkimusta johtajaylilääkärin erillisen ohjeen mukai-sesti. Samalla Tyks-Sapa-liikelaitos velvoi-tetaan leikkaamaan alihankinta- tai henki-löstökustannuksiaan.

Toimintaa tehostamalla enemmän tulojaPoliklinikoiden ja leikkausosastojen toi-minnan järjestelyillä pyritään saamaan kustannushyötyjä. Poliklinikoita velvoite-taan ottamaan vastaan nykyistä enemmän potilaita. Yksikin lisäaika päivässä kasvat-taa merkittävästi kokonaistuloja.

Poliklinikoita kehotetaan karsimaan ns. C- ja D-tason näyttöön perustuvia hoitoja, joiden vaikuttavuudesta ei ole ristiriidatonta näyttöä, sekä harkitsemaan erityisen huolel-lisesti potilaiden uusintakäyntien tarvetta.

Poliklinikoiden toimintaa tehostetaan myös ns. jonottoman hoidon periaatteella; jatkossa kaikille potilaille annetaan aika heti hoitopäätöksen tekemisen yhteydessä.

Potilaiden kotiuttamista nopeutetaan uuden lähetekäytännön avulla; jatkossa sairaalat tekevät valmiiksi hoidetuista po-tilaista lähetteitä heidän kotikuntiensa ter-veyskeskuksiin.

Leikkaustoimintaa tehostetaan piden-tämällä leikkaussalien todellista käyttö-aikaa aamun ja iltapäivän tunteina. Joh-tajaylilääkäri on ohjeistanut aloittamaan leikkaukset aamulla nykyistä aikaisemmin sekä käyttämään leikkausaleja iltapäivisin nykyistä tehokkaammin.

Summa summarun, kaikista edellä mai-nituista sopeuttamiskeinoista arvioidaan saatavan noin 2,2 miljoonan euron kustan-nushyöty loppuvuoden aikana. Se kohdis-tuu viime kädessä tilinpäätöksen loppuri-ville ja pienentää osaltaan piirin alijäämää (tappiota).

Uskottava suunnitelmaVaikka kokouksissa on esitetty kriittisiäkin kysymyksiä, johtajat näyttävät uskovan esitettyjen keinojen toteuttamiskelpoisuu-teen. Johtajaylilääkäri Turkka Tunturi pai-notti tulosyksiköiden johtajille, että hänen työryhmänsä esittää nyt vain realistisia toimenpiteitä.

– Toimeksiantomme oli etsiä kolmen miljoonan säästöt, mutta ihan siihen emme itsekään uskoneet. Vuosi on nyt jo liian ly-hyt. Mutta yli kaksi miljoonaa me voimme saavuttaa.

Lehtonen ja Tunturi painottivat myös sitä, että meidän pitää toimia kustannuste-hokkaasti koko ajan. Nyt tehtävistä toimin-nan muutoksista pitää tulla pysyvä toimin-tatapa.

” Suunnitelma perustuu erilaisten

yksittäisten, konkreettisten ja toteuttamiskel-

poisten toimenpiteiden käyttämiseen. Pienistä

puroista on tarkoitus synnyttää suuri virta.

4 Hospitaali 5/12

Otsikon voi lukea monella eri ta-valla riippuen painotuksesta; lausahdus voidaan esittää positii-visena kannustuksena, suoranai-

sena kehuna tai nöyränä pyyntönä kiinnit-tää huomiota esitettyyn asiaan. Miten sinä sen luit, riippuu ehkä kokemuksestasi esi-miestyöstä. Kaikkia painotuksia tarvitaan, mutta jotta yhä useammin pääsisimme ai-dosti kehumaan esimiehiä, tulee johtamis-osaamista ylläpitää ja kehittää.

Johtamisosaaminen on erityisen tär-keää terveydenhuollon palvelujärjestel-mässä, sillä toimintakykymme perustuu ammattitaitoisen ja motivoituneen hen-kilökunnan työhön. Hyvä johtaminen ja yhtenäinen toimintakulttuuri tukevat henkilöstön osaamista ja työhyvinvoin-tia. Asiaan on kiinnitetty huomiota viime vuonna valmistuneessa Tehrään porukal – henkilöstöpoliittisessa toimintaohjelmassa ja jo aiemmin valmistuneessa Osaamisen kehittämissuunnitelmassa. Näiden mo-lempien dokumenttien toimeenpanoksi on elokuussa julkaistu yleiskirje koskien joh-tamiskoulutuksia.

Yleiskirjeen keskeisenä sisältönä on velvoittaa esimiehet ylläpitämään johtamis-osaamistaan ja myös aktivoida esimiesten esimiehinä toimivia henkilöitä tunnista-maan johtamisosaamisen haasteet ja kan-nustamaan alaisiaan johtamiskoulutuksiin. Lisäksi yleiskirjeessä esitellään tämänhet-kinen tarjolla oleva VSSHP:n johtamiskou-lutus ja kuvataan koulutusten lähtökohdat, keskeiset sisällöt ja tavoitteet, jotta esi-miesten olisi helpompi löytää itselleen so-veltuvin koulutus. Johtamiskoulutuksista tiedottamisen parantamiseksi Santraan on

Miksi esimiestyö ja johtaminen ovat nyt esillä? Tehrään porukal Tehrään porukal – henkilöstöpoliittista toimintaohjelmaa laadittaessa korostuivat työryhmien keskusteluissa esimiestyön ja johtamisen laatu sekä vuorovaikutustaidot, sillä johtamiskäytännöt ja lähiesimiestyö ovat avainasemassa pyrittäessä kohti hy-vinvoivaa työyhteisöä ja yhtenäistä toimin-takulttuuria. Toimintaohjelmassa on use-ampi esimiestyön kehittämiseen tähtäävä asia, kuten esimieskoulutuksen lisääminen ja niistä tiedottamisen tehostaminen. Niin-pä esimieskoulutuksen uusin kokonaisuus esitellään tässä lehdessä ja muut tutummat, jo aiemminkin tarjolla olleet osiot tulevissa Hospitaaleissa.

Taloudellinen menestysTutkimusten mukaan työhyvinvoinnilla ja organisaation taloudellisella menestyksellä on yhteys. Hyödyt syntyvät hyvinvoivan henkilöstön pienemmistä sairauspoissaolo-, ammattitauti-, työtapaturma- ja työkyvyt-tömyyseläkekustannuksista sekä parantu-neesta tuottavuudesta. Lisäksi tyytyväi-nen ja työstään innostunut työntekijä voi tuottaa sellaisia palveluja, joihin organisaa-tion asiakkaat ovat tyytyväisiä.

Työhyvinvointikysely ja esimiesarviointiTyöhyvinvoinnin johtaminen on pitkäjän-teistä työtä, johon luodaan pohja jatkuvalla tiedon keräämisellä ja analysoinnilla. Työ-hyvinvointikyselyjen avulla on tarkoi-

Hyvä esimies!lisätty tietoa tarjolla olevista koulutuksista kohtaan Henkilöstöasiat/Koulutus ja osaa-minen/Täydennyskoulutus.

Uusi esimiesvalmennus kaikille esimiehilleSyyskuussa 2012 alkaa uutena koulutusko-konaisuutena kaikille esimiehille suunnattu esimiesvalmennus, joka tarjoaa käytännön-läheistä tietoa päivittäisjohtamisen tueksi. Tämä valmennus tulee jo aiemmin tarjolla olleiden MediMerc- ja JEAT/TEAT -johta-miskoulutusten rinnalle. Koulutuksen ta-voitteena on, että esimies oppii tuntemaan työpaikkansa arvot, strategiset tavoitteet ja toimintatavat. Lisäksi hän sisäistää työ-tehtävänsä esimiehenä ja sitä kautta ym-märtää työhönsä kohdistuvat odotukset ja esimiestyön merkityksen. Uudet esimiehet sisällyttävät esimiesvalmennuksen osaksi perehdytyssuunnitelmaansa.

Esimiesvalmennus toteutuu iltapäivän kestoisina VSSHP:n sisäisinä koulutustilai-suuksina, joissa pääteemoina ovat organi-saatio, johtaminen ja päätöksenteko, hen-kilöstöhallinto, taloushallinto ja toimialan kehittäminen. Ohjelma toistuu saman run-gon mukaisesti lukukausittain eli kaksi ker-taa kalenterivuodessa. Ohjelmaan liitetään vaihtuvia teemaluentoja ajankohtaisista aiheista ja ohjelmaa päivitetään palautteen mukaisesti.

Syksyn esimiesvalmennuksen ohjelma on esitetty ohessa. Kuhunkin tilaisuuteen ilmoittaudutaan erikseen täydennyskoulu-tuksen seurantaohjelman kautta.

Sirpa Saarni

koulutussuunnittelija

Turun yliopiston suu- ja leukakirur-gian professori ja TYKSin suusai-rauksien klinikan ylilääkäri Risto-Pekka Happonen on promovoitu

Nippon Dental Universityn kunniatohtorik-si Tokiossa kesäkuun 1. päivänä 2012. Sa-massa juhlatilaisuudessa kunniatohtorin ar-von sai biomateriaalitutkija professori John M. Powers Teksasin yliopistosta Houstonis-ta. Nippon Dental Universityllä ja Turun yli-opiston hammaslääketieteen laitoksella on ollut kiinteää koulutus- ja tutkimusyhteis-työtä kolmen vuosikymmenen ajan.

Vuonna 1907 perustetulla Japanin vanhimmalla ja maailman suurimmalla

hammaslääketieteen koulutusyksiköllä on Tokiossa ja Niigatassa kampukset, joissa koulutetaan hammaslääkärien ohella myös muita suun terveydenhuollon ammattihen-kilöitä. Suu- ja leukasairauksien lisäksi yli-opiston kahdessa sairaalassa hoidetaan lää-ketieteen useiden erikoisalojen sairauksia. Ensi syksynä yliopisto avaa Tokioon uuden monitieteisen purenta-, nielemis- ja puhe-häiriöiden kuntouttamisklinikan.

tus saada tietoa työntekijöiden työoloja ja työhyvinvointia koskevista kokemuksista. VSSHP:ssä tähän tarpeeseen vastaa Sairaa-lahenkilöstön hyvinvointitutkimus, joka toteutettiin viimeksi vuoden 2011 lopulla.

Sairaalahenkilöstön hyvinvointitutki-mus ei valitettavasti anna riittävästi tietoa esimiestyön ja johtamisen tilasta, joten syksyllä 2012 tullaan sairaanhoitopiirissä toteuttamaan 360-asteen esimiesarviointi. Kyseessä on menetelmä, jonka avulla kar-toitetaan esimiestyön nykyistä tilaa sekä sen pohjalta esiin nousevia kehittämistar-peita ja toimenpiteitä. Esimiesarvioinnista tiedotetaan kohderyhmää tarkemmin, kun yksityiskohdat selviävät. Hyvinvointitut-kimus ja esimiesarviointi mahdollistavat yhdessä hyvien työolojen kehittämisen.

Muutos kuuluu työelämäänTYKS 2013 organisaatiomuutos etenee suunnitelmien mukaan. Tarvitaan vahvaa muutosjohtajuutta, jotta juna pysyy liik-keellä ja suunta kirkkaana mielessä. Toi-vottavasti esimiestyötä tukemalla saadaan tuettua myös organisaatiomuutoksen to-teutumista.

Esimiehet, tehtävänne on haastava ja merkittävä. Sen hoitamiseen haluaa sai-raanhoitopiiri tarjota tukea. Tarttukaa mahdollisuuksiin, jotta työnne perusta saa-daan mahdollisimman tukevalle pohjalle!

Marjut Kahilainen

Henkilöstöasiantuntija

R.-P. Happonen kunniatohtoriksi Japanissa

Vas. rouva Riitta-Leena Happonen, professori Risto-Pekka Happonen, Nippon Dental Univer-sityn presidentti professori Sen Nakahara ja professori John M. Powers.

5/12 Hospitaali 5

SYYSKUUMA 10.9. KLo 12-15.30 MA 17.9. KLo 12-15.30

OrganiSaatiO, päätöKSenteKO ja lainSäädäntö HenKilöStö ja lainSäädäntö

12.00 VSSHP:n organisaatio, strategia ja sitovat tavoitteet 12.00 Henkilöstö ja lainsäädäntö

Sairaanhoitopiirin johtaja O-P Lehtonen vs. henkilöstöjohtaja Saana Leppä

13.30 Kahvitauko 13.15 Yhteistoiminta

14.00 Toimintaa ohjaava keskeinen lainsäädäntö – VSSHP:n YTT:n pj, TEHYn koordinoiva pääluottamusmies Mirja Hovirinta

päätösten valmistelu ja päätöksentekoprosessi 14.00 Kahvitauko

vs. hallintojohtaja Jari-Pekka Tuominen 14.30 Tehrään porukal! ja henkilöstöhallinnon keskeiset tietolähteet

TYKS-SAPAn vs. toimitusjohtaja Lauri Tanner henkilöstöasiantuntijat Marjut Kahilainen ja Tiina Teirasvuo

lOKaKUUTi 9.10. KLo 12-15.30 Ke 24.10. KLo 12-15.30

reKrYtOinti ja OSaamiSen KeHittäminen tYöHYvinvOinti

12.00 Rekrytointiprosessi ja työsopimus 12.00 Työhyvinvoinnin johtaminen

HR-päällikkö Sanna-Mari Heinonen työhyvinvointisuunnittelija Saija Jokinen

13.00 Perehdytys ja kehityskeskustelut 12.30 VSSHP:n toimintamallit työhyvinvoinnin tukemiseen

HR-päällikkö Sanna-Mari Heinonen työhyvinvointisuunnittelija Saija Jokinen

14.00 Kahvitauko 13.30 Kahvitauko

14.30 Täydennyskoulutus 14.00 Työsuojelu

koulutussuunnittelija Sirpa Saarni suojelupäällikkö Henrik Jalo

Teemakoulutus pe 12.10. klo 8.30-12 KeHiTYSKeSKUSTeLUT Liikkeenjohdon konsultti Anneli Valpola, Olorin Oy

MARRASKUUTi 6.11. KLo 12-15.30 Ke 28.11. KLo 12-15.30

TALoUSHALLiNTo TALoUSHALLiNTo

12.00 VSSHP:n talouden perusteet 12.00 Talouden ja tulosten seuranta ja arviointi

erikoissuunnittelija Matti Meurman erikoissuunnittelija Matti Meurman

13.30 Kahvitauko 13.30 Kahvitauko

14.00 Talouden ja toiminnan suunnittelu 14.00 Hankinnat

erikoissuunnittelija Matti Meurman materiaalipäällikkö Outi Kalske

JoULUKUUTi 11.12. KLo 12-15.30 ToiMiALAN KeHiTTäMiNeN

12.00 Laadunhallinta VSSHP:ssä kehittämispäällikkö Satu Suhonen

12.45 Potilasturvallisuussuunnitelma lähiesimiehen näkökulmasta potilasturvallisuuspäällikkö Karolina Peltomaa

13.30 Kahvitauko

14.00 Vaikuttavuuden arviointi & vertailu vs. arviointiylilääkäri Tuija Ikonen

14.30 Tutkimustyö yliopistosairaalassa tutkimusylilääkäri Päivi Rautava

15.00 Kehittämistoiminta VSSHP:ssä kehittämispäällikkö Satu Suhonen

Esimiesvalmennus syksy 2012TYKS, SH-auditorio, videoyhteysmahdollisuus

In Case of Emergency (ICE) on tunniste, jonka avulla voidaan löytää hätätilantee-seen joutuneen henkilön kännykän pu-helinluettelosta sen henkilön tiedot, jolle

hätätapauksesta on ilmoitettava. Nopea yhteys lähiomaiseen on hätätapauksessa erityisen tärkeää, jos tällä on hallussaan hä-tätilanteeseen joutuneen hoitamisen kan-nalta tärkeää tietoa. Tällaista tietoa voi olla esimerkiksi tieto sairauksista ja niiden lää-kityksestä sekä hätätilanteeseen joutuneen mahdollisesta hoitotahdosta. Toisinaan saattavat tiedot hätätilanteeseen joutuneen henkilöllisyydestäkin puuttua.

Pelastajat, poliisi, lääkärit jne. on oh-jeistettu katsomaan esimerkiksi tajut-tomana löydetyn henkilön kännykästä, löytyykö sieltä osoitteistosta ICE-koodilla talletettuja tietoja lähiomaisista. Myös esim. Hätäkeskuslaitos haluaa hätäkoodin kännykoihin.

ICE:n voi kukin laatia itse omaan kän-nykkäänsä. Lähiomaisen nimen eteen li-sätään kännykän nimiluetteloon kirjaimet ICE. On käytännöllistä luoda lähiomaisen tiedoista luetteloon kaksi eri tietuetta, jois-ta toisessa on ICE ja toisessa ei, näin nimi säilyy aakkosissa tavanomaisella paikalla ja ICE-koodilla varustettuna I-kirjaimen koh-dalla. Voi myös luoda ICE1- ja ICE2-tietueet

ICE-numero turvaksemmeICE:n historiaICE-tunnisteen kehitti englantilainen sai-raankuljettaja Bob Brotchie toukokuussa 2005. Hän alkoi levittää tietoa tunnistees-ta. Lontoon pommi-iskujen jälkeen 7. hei-näkuuta 2005 tunniste nousi suuren ylei-sön tietoisuuteen, kun pelastushenkilöstö etsi uhrien puhelimista omaisten numeroita juuri ICE-tunnisteella. ICE on levinnyt te-hokkaasti ympäri Eurooppaa, ja myös Poh-jois-Amerikassa siitä tiedotetaan. Vuonna 2012 ICE on vaihtelevissa määrin käytössä käytännössä koko maailmassa.

Arno Vuori

Esimerkki:Henkilö luo oman kännykkänsä osoiteluetteloon seuraavat ”ICE-henkilöt”:

Sukunimi etunimi KännykkänumeroICE1 vaimo/wife +358XXXXXXXXXICE2 poika/son +358XXXXXXXXXICE3 tytär/daughter +358XXXXXXXXX

taiICE1 Heikki +358XXXXXXXXXICE2 Anttila Jokke +358XXXXXXXXX

jne., sillä useampi numero varmistaa sen, että joku todella vastaa, jos tarve tulee.

Jos sattuu hätätilanne, jossa henkilö löydetään tajuttomana, paikalle tulleet pe-lastajat löytävät hänen kännykkänsä ja siel-tä ICE-alkuisella koodilla talletetun nume-ron, johon he soittavat. Vastaaja osaa kertoa ja varmistaa löytyneen henkilöllisyyden se-kä kertoa hänestä tärkeitä tietoja auttajille.

6 Hospitaali 5/12

Pyörteitä-hankkeen seinämaalaus-projektin valmistujaisnäyttelyn ava-jaiset pidettiin kesäkuussa.

Hankkeen myötä nuoret saivat mahdollisuuden maalata isoja maalauksia kaupungin ja sairaalan välisille käytäville. Käytäviä pitkin kulkee päivittäin muun muassa sairaanhoitajia, potilaita ja huolto-miehiä, joiden päivää teokset piristävät.

Maalaukset ovat nuorten kuvakieltä ja tunnelmat vaihtelevat iloisesta syn-kempiin. Akryyliväreillä tehtyjen töiden teemoissa näkyvät fantasia- ja luontoai-heet, moderni yhteiskunta kännyköineen ja robotteineen, erilaiset kulttuurit, nuori rakkaus ja paljon muuta. Eräs nuori kertoo teoksensa edustavan ”kummallismia”.

Mikä Pyörteitä-projekti?Pyörteitä-projekti alkoi vuonna 2008 valtakunnallisena eri kunnissa Myrsky-hankkeen myötä ja siihen saatiin rahoitus kulttuurirahastolta. Myrsky on Suomen Kulttuurirahaston suurhanke, jolla tarjo-taan nuorille ympäri Suomen mielekästä toimintaa ja uutta sisältöä elämään kulttuu-rin ja taiteen avulla.

Hankkeen puitteissa on pyöritetty Uudessakaupungissa kuvataidepajan li-säksi muun muassa Markus Kotirannan ohjaamaa poikien taidetuunauspajaa, Me-rita Riitalan ohjaamaa tanssipajaa ja Pete Pethman ohjaamaa musapajaa. Muita pa-joja jatkuvien, viikoittain toimivien pajojen lisäksi on ollut esim. Mika Reinholmin ohjaama henkilövalokuvauskurssi keväällä 2012. Keväällä sai myös ensi-iltansa puoli vuotta pyörineen Pete Pethmannin ja Sami Vuorenpään vetämän pajan musavideo.

Uudenkaupungin nuorisopsykiatrian po-liklinikan lääkäri Kaarina Arola oli yksi sei-nämaalausprojektin promoottoreista ja idean keksijä. Taiteilijakontaktit eli sopivat ammat-titaiteilijat vetäjiksi löydettiin suunnitteluvai-heessa. Seinämaalausta ovat ohjanneet Auli Sormunen ja Susanna Pihlaja.

Teoksia maalattiin viikonloppuina lau-antaisin ja sunnuntaisin kuusi tuntia päi-vässä. Ryhmä tapasi noin 4-6 kertaa vuoden aikana. Nuorille oli järjestetty musiikkia, eväät ja kaikki muu tarpeellinen projektin puolesta, sillä periaatteena on ollut tasa-arvo. Moni nuori tulee toimeentulotukiper-heistä, joten raha ei saa olla esteenä tai lisätä eriarvoisuutta. Nuoret saivat vapaat kädet hyvän maun rajoissa.

Uudenkaupungin psykiatrisen sairaalan ennen ankeahkon kellarikerroksen ilme kirkastui, kun käytävät saivat koristuksekseen joukon upeita taideteoksia kolme vuotta sitten alkaneen nuorten Pyörteitä- hankkeen seinämaalausprojektin myötä. Kesällä valmistuneita maalauksia oli tekemässä parikymmentä nuorta ohjaajien kannustamana. Positiivisesti nuoriin vaikuttaneelle hankkeelle toivotaan jatkoa.

Seinämaalauksilla väriä sairaalan kellarikäytäviin

Teksti ja kuvat Marjo Peltoniemi

Auringonkukkien päällä lentelevät lohikäärmeet maalannut, pian 19 vuotta täyttävä Anu Korpelin aloitti projektissa 16-vuotiaana ja on ollut siinä mukana alusta lähtien. Anu kertoo piirtävänsä ja maalaavansa edelleen kuutena päivänä viikossa.

Nuoret taiteilijat Jenna Kinnunen ja Anu Kor-pelin sekä projektia vetänyt Auli Sormunen ja Vakka-Suomen mielenterveysseuran puheen-johtaja Lea Myllymäki Eveliina Uusikartanon ristiriipusta esittävän työn edessä.

” Nuorille oli

järjestetty musiikkia,

eväät ja kaikki muu

tarpeellinen projektin

puolesta, sillä periaat-

teena on ollut tasa-arvo.

5/12 Hospitaali 7

Projektissa alusta loppuun saakka mu-kana ollut nuori, Anu Korpelin, kiittelee, että oli mahtavaa, kun sai vapauden toteut-taa itseään ilman rajoitteita.

Keitä nuoret ovat?Seinämaalauksia tehtiin aluksi Sormusen vetämässä Pyörteiden kuvataidepajas-sa, kunnes aktiivisimmat nuoret jatkoivat omassa seinämaalausryhmässään. Kaiken kaikkiaan seinämaalauksia on ollut teke-mässä lähes parikymmentä nuorta.

Nuoret tulivat projektiin muun muassa koulukuraattorin tai psykiatrian poliklini-kan välityksellä ja mukana oli myös muuta kautta tulleita taiteellisia nuoria, jotka oli-vat vailla mielekästä harrastusta.

Jatko uhattunaPyörteisiimme saatiin rahoitus Kulttuuri-rahaston Myrsky-hankkeen myötä neljä vuotta sitten. Pyörteitä hallinnoi Vakka-Suomen mielenterveysseura, jonka puheen-johtaja on Lea Myllymäki. Rahoituksen hakeminen ja ryhmän vetäjien palkkaami-nen on ollut seuran vastuulla. Koordinaat-torina toimi pitkään Susanna Pihlaja, joka oli mukana myös seinämaalausprojektissa toisena ohjaajana. Pyörteitä-projektissa on ollut mukana liki 60 nuorta.

Paitsi seinämaalausprojekti, myös koko Pyörteitä-hanke on Sormusen ja Pihlajan mukaan ollut hyvin tärkeä nuorten aktivoi-misessa ja syrjäytymisen ehkäisyssä.

Projektia vetäneellä Auli Sormusella ja Vakka-Suomen mielenterveysseuran pu-heenjohtaja Lea Myllymäellä oli ilo seurata projektin myötä nuorten kasvamista.

– Kasvaminen sisältää sekä ihmisenä kasvamisen että taiteellisen kasvamisen.

Vaikuttavassa teoksessa on kuvattu nuorten maailmaa ja siitä löytyy muun muassa maapallon nielaiseva sammakko.

17-vuotias Jenna Kinnunen tuli mukaan projek-tiin kuvataidekurssin kautta. - Katselin seinää ja tuli idea, että halusin tehdä tosi ison peikon - niin ison kuin seinään mah-tuu, ja samalla jotain iloista, Jenna kertoo.

Uskallan sanoa, että ilman tätä projektia monen osallistuneen nuoren elämä ei olisi niin hyvällä mallilla kuin nyt, Lea Mylly-mäki sanoo.

Nyt hanke uhkaa kuitenkin päättyä, sillä kulttuurirahasto ei enää rahoita alkuun valtakunnallisena alkanutta suurhanketta.

– Toivomme, että hankkeelle saataisiin uusi rahoittajataho, jotta voisimme jatkaa toimintaa. Nuorten itsensä antaman pa-lautteen mukaan hanke on koettu todella tärkeäksi. Nuoret ovat saaneet Pyörteitä-hankkeen kautta toteuttaa omia ideoitaan ja löytäneet ystävien sekä harrastuksen lisäksi uusia vahvuuksia itsestään. Ohjaa-jana olen saanut nähdä ryhmän kasvun ja kehityksen ja sen, kuinka tärkeää nuorelle on kuulua mukaan joukkoon, jonka henki on lämmin, kannustava ja luovuuteen in-nostava, Auli Sormunen summaa.

– On kyse lopulta aika pienestä sum-masta, sillä tarvitsisimme toimintaa jat-kaaksemme noin 7000 euron rahoituksen, hän lisää.

Pyörre-nuorten seinämaalauksiin pää-see tutustumaan Uudenkaupungin psykiat-risen sairaalan pohjakerrokseen osoittee-seen Välskärintie 2 A sopimalla käynnistä sairaalan sisääntuloaulan lähettikopissa tai nuorisopoliklinikan osastosihteerin kanssa.

8 Hospitaali 5/12

TYKSin osasto 015 palkittiin vuoden 2011 menestyjänä. Osastolla hoide-taan verisairauksia sairastavia poti-laita antamalla heille luuytimen- ja

veren kantasolusiirtohoitoja.Palkinnon perusteluna oli muun mu-

assa se, että osastolle on myönnetty kan-sainvälisen laatujärjestelmän FACT-JACIE –akkreditaatio. Laatustatus myönnettiin ensimmäisen kerran vuonna 2006, ja osasto on pystynyt uusimaan sen. TYKSin siirto-keskus on ainoa Suomessa, jolla on voimas-sa oleva FACT-JACIE-akkreditaatiostatus.

– Kyseessä on ensimmäinen kliinisen työn laatujärjestelmä. Haasteena on laatu-järjestelmän ylläpito, sanoo kantasolusiir-toyksikön johtaja Maija Itälä-Remes.

Suomessa allogeeniset eli vieraalta luo-vuttajalta saadun luuytimen kantasolusiir-rot on keskitetty valtioneuvoston asetuk-sella Turun yliopistolliselle sairaalalle ja Helsingin seudun yliopistolliselle keskus-sairaalalle. Keskittämisen perusteluna on potilasturvallisuus, hoidon laatu, henkilös-tön saatavuus ja riittävä osaaminen.

Osastolla tehdään noin 50 allogeenistä siirtoa vuosittain. Autologisia siirtoja, jois-sa luovuttaja on potilas itse (=auto) on noin 30 vuosittain.

– Noin 50 siirtoa on hyvä määrä. Voim-me nopeasti ottaa käyttöön ja testata uusia hoitomuotoja.

Toiminta omana kantasolusiirtoyksikkö-nä tuo monia etuja. Koordinaation ansiosta yksikön tilat ovat maksimaalisessa käytössä, ja potilaskohtaisesti toteutuu optimaalinen ajoitus. Yksikön laatupäällikkö on Marjut Kauppila, datajohtaja on Helena Järviö, siirrekoordinaattori on Mervi Putkonen, afereeseistä vastaava hoitaja on Eeva-Liisa Virta ja siirroista vastaava hoitaja on Erica Lauraes-Käkelä. Tiimissä on viisi lääkäriä sekä kaksi erikoistuvaa lääkäriä.

Toiminta vaatii jatkuvaa uusimman tiedon etsimistä ja löytämistä. Laatujärjes-telmän ylläpito edellyttää myös sitä, että yksikön kaikki toiminta on ohjeistettu kir-jallisesti. Monisatasivuista ohjeistusta päi-vitetään hoitojen kehittyessä ja kun uusia hoitomuotoja otetaan käyttöön.

Mistä löytyy motivaatio jatkuvaan ke-hittymiseen?

– Minua motivoi ammatillinen kun-nianhimo, sen tietäminen, että tekemämme

työ on yhtä hyvää kuin paras maailmassa, Itälä-Remes tiivistää.

Luuytimensiirron historiaaLuuytimensiirtoa alettiin tutkia USA:ssa 1950-luvulla. Ensimmäiset siirrot tehtiin kahdelle leukemiapotilaalle vuonna 1959. Luovuttajana oli identtinen kaksonen. Siirrot onnistuivat hyvin, mutta leukemia uusiutui.

1960-luvulla kokeiltiin siirtoja, joissa luovuttajana oli sisarus, mutta siirrot epäon-nistuivat. Ratkaisevaa oli se, kun alettiin ymmärtää kudostyypityksen (HLA) merkitys

Ensimmäinen onnistunut siirto HLA-sopivalta sisarukselta tehtiin vuonna 1969.

Turussa allogeeniset siirrot aloitettiin vuonna 1981. Autologiset siirrot aloitettin vuonna 1991. TYKSin tuhannes kantasolu-siirto tehtiin viime marraskuussa.

Luuytimen siirrossa ongelmana on kään-teishyljintä. Luuydinsiirre sisältää immuu-nijärjestelmän soluja, jotka aktivoituvat ja hyökkäävät vastaanottajan elimistöä vas-taan. Käänteishyljintä voi näkyä ihoreak-tiona, suun limakalvoilla, suolistossa, keuh-koissa ja maksassa. Käänteishyljintäreaktio kohdistuu myös syöpäsoluihin. Siirteen ter-veet lymfosyytit tuhoavat syöpäsoluja. Allogeenisen siirron teho leukemioissa pe-rustuukin enemmän tähän siirteen immuno-logisten solujen kykyyn tuhota syöpäsoluja kuin esihoitona annettavaan sädehoitoon.

Noin 80– 90 prosentille potilaista löy-tyy sopiva luovuttaja, joka on joko HLA-identtinen sisarus tai HLA-sopiva rekisteri-luovuttaja. Suomen rekisterissä on noin 20 000 luovuttajaa. Koko maailman rekisteris-sä noin 15 miljoonaa luovuttajaa.

Kuolleisuus komplikaatioihin on noin 20 prosenttia. Akuutin vaiheen jälkeen suurin riski on taudin uusiutuminen.

Taudista riippuen 40– 80 prosenttia paranee pysyvästi. Allogeenisella siirrolla hoidetaan vain sellaisia veritauteja, joihin ei ole muuta parantavaa hoitoa.

Saksa, Hollanti ja Belgia tekevät al-logeenisia kantasolusiirtoja asukaslukua kohden enemmän kuin muu Eurooppa. Suo-messa määrät ovat samalla tasolla kuin esi-merkiksi Ruotsissa tai Tanskassa.

Sisätyöskentelymaistuu rekka- työskentelynjälkeen

Kuvassa osaston 141 MRI-työryhmään kuuluvat röntgenhoitajat Tiia-Maija Lehto (vas.), Mira Hallenberg ja Juho Tiensuu sekä uusi magneettikuvauslaite.

Osaston 141 MRI-työryhmä eli ”rekkaryhmä” palkittiin Vuoden menestyjä 2011 -palkinnolla aktiivisesta ja pitkäaikaisesta työs-kentelystä vaativissa ”rekkaolosuhteissa” alkaen keväällä 2009 ja jatkuen marraskuuhun 2011 ennen kuin heidän käyttöönsä saatiin kiinteä magneettikuvauslaitteisto ja tilat. Palkintoperus-teluissa oli myös kokonaan uuden toiminnan ongelmaton aloi-tus, kun osastolle 141 asennettiin magneettitutkimuslaitteisto.

Vuoden menestyjät

Menestys vaatii jatkuvaa oppimista

Teksti ja kuva Pekka Remes

TYKSin kantasolusiirtoyksikön johtaja Maija Itälä-Remes kantasolujen keruukoneiden edes-sä. Kantasolujen keruu luovuttajan verestä kestää viisi tuntia.

MRI-työryhmässä työskentelevät röntgenhoitajat Juho Tiensuu, Mira Hallenberg sekä Tiia-Maija Lehto. Yksikkö kuuluu

Varsinais-Suomen kuvantamiskeskukseen. Magneettikuvausten suorittamisen lisäksi MRI-yksikön röntgenhoitajien toimenku-vaan kuuluu muun muassa potilaan ohjaus

Teksti ja kuvat Marjo Peltoniemi

5/12 Hospitaali 9

ja jälkiohjaus, varjoaineen laitto kuvauksen aikana potilaalle ja kuvien jälkikäsittely tarpeen mukaan sekä erilaiset toimisto-työt. Röntgenhoitajat tekevät myös kuvien esiarvioinnin, että ne ovat riittävät, minkä jälkeen ne menevät lääkärin arvioitaviksi.

Siirrettävässä rekassa magneettikuva-usten parissa aloittaneet tiimiläiset työs-kentelivät aiemmin TYKSin kaupungin-sairaalassa sijaitsevalla röntgenosastolla muissa röntgenhoitajan tehtävissä.

1,5 vuotta työskentelyä rekassa – Rekalla siirrettävään magneettikuvaus-laitteistoon päädyttiin, kun kaupungin-sairaalassa sijaitsevalla TYKSin ortopedi-an osastolla koettiin, että he eivät saaneet tarpeeksi nopeasti magneettitutkimuksia. Tutkimukset oli aiemmin ostettu yksityisil-tä lääkäriasemilta. Meille vuokrattiin rekas-sa sijaitseva laitteisto magneettikuvauksia varten käyttöön ennen kuin saimme oman laitteiston, jotta magneettikuvien saatavuus oli heille parempi, Juho Tiensuu selittää.

Terveystalolta vuokralla ollut rekka oli parkkeerattu kaupunginsairaalan läheiselle parkkipaikalle puolitoista vuotta.

– Talvella rekassa oli viileää – noin 17 astetta, radiologi ei ollut lähellä kuten nor-maalisti, vaan työskenteli sisätiloissa muu-alla, tilat olivat ahtaat ja tavarat piti kantaa rekkaan ja pois, Juho Tiensuu kertoo olo-suhteista.

Uuden toiminnan aloitusVuoden vaihteessa ortopedian osaston 141 MRI-työryhmän käyttöön saatiin viimein uusi magneettikuvauslaite ja tilat. Kyseessä on uudenmallinen laite, joka oli sitä asen-nettaessa vasta toinen lajiaan Suomessa. Osastolla ei ollut ennen tehty magneetti-kuvauksia, vaan kyseisissä tiloissa oli ollut ultraäänitiloja, joten kaikki suunniteltiin Tiensuun mukaan alusta saakka ajanvara-uspohjista lähtien välineiden tilauksiin ja tilojen varustelun suunnitteluun.

– Mukana oli iso työryhmä laitevalmis-tajista, radiologista ja fyysikosta lähtien ja meidän panoksemme oli vain osa kokonai-suutta, Tiensuu sanoo.

Tiimiläiset iloitsevat parantuneista työolosuhteista. Uudella laitteella on tehty tähän saakka noin 1500 tutkimusta. Eniten tehdään Tiensuun mukaan pään ja vatsan alueen kuvauksia sekä selkien, lanne- ja rintarankojen ja nivelien kuvauksia.

Palkintorahan MRI-työryhmäläiset ovat suunnitelleet käyttävänsä virkistys-matkaan Suomen ulkopuolelle, mutta suun-nitelmat eivät ole vielä tarkentuneet.

TYKSin ortopedian poliklinikka 225:n ideoima keppijumppa poiki menestyjä -palkinnon ja on vähentänyt niska-hartiavaivoja sekä päänsärkypoissaoloja.

Vuoden menestyjät

Keppijumpparyhmäläiset iloitsevat Vuoden menestyjä -palkinnosta. Tämä on kädenojennus työhyvinvoinnin tukemiselle.

Keppijumppaajat eli ortopedian po-liklinikka 225:n keppijumpan oh-jaajat ja aktiiviset osallistujat pal-kittiin keväällä Vuoden menestyjä

2011€ palkinnolla. Idea on yksinkertainen: neljänä arkiaamuna viikossa klo 7.45 tiis-taita lukuun ottamatta osastolla jumpataan yhdessä keppien kanssa ja ilman noin var-tin verran ennen työpäivän alkua.

Keppijumppa poisti päänsärkypoissaolot

Jumppaan osallistuu aamuisin parista pariinkymmeneen osanottajaa. Vapaa-ehtoiset vetäjät ovat itseoppineita poli-klinikkalaisia, jotka vuorottelevat ja vä-lillä ohjaajina toimivat myös opiskelijat ja sijaiset. Opiskelijat ovat aina tervetulleita myös jumppaamaan. Tarvittava välineistö eli kepit ja nauhuri taustamusiikkia varten hankittiin opiskelijaohjausrahoilla. Kulloi-nenkin ohjaaja valitsee mieleisensä pirteän musiikin taustalle.

Polikilinikkalaiset kertovat, että kep-pijumppa sai alkunsa vuonna 2009 Riitta Uusitalon ja Sari Liianmaan aloittees-ta. Aktiivisia vetäjiä on riittänyt. Vetäjinä ovat toimineet Sari Liianmaan lisäksi muun muassa, Mari Routapohja, Kirsi Niemelä ja Elina Järvenmäki sekä nykyisin osas-tolla 214 työskentelevä Heli Soini-Pihl ja leikkausosastolla 254 työskentelevä Päivi Voutilainen.

Palkinnon perusteluissa kiiteltiin, että keppijumppa on osa työyksikön hyvinvoin-tia ja lisää positiivista yhteenkuuluvaisuu-dentunnetta työyhteisössä.

Konkreettisena tuloksena osallistujilla

on ollut niska-hartiavaivojen ja niihin liit-tyvän päänsäryn väheneminen.

– Päänsärkypoissaoloja ei ole ollut meil-lä oikeastaan vuosiin, osastonhoitaja Pia Sykkö sanoo.

Säännöllinen keppijumppa on helppo ja edullinen tapa vähentää niska-hartiavaivo-ja sekä lisätä työhyvinvointia ja lisäksi se on helposti toteutettavissa myös muissa yk-siköissä, mitä ryhmäläiset suosittelevatkin.

– Paitsi että tämä on auttanut fyysisiin vaivoihin monella, lisäksi tämä on hauska ja piristävä aamunaloitus, vaikkei ei joka aamu ehtisikään tai jaksaisikaan osallistua. Vain yhdellä meistä on fyysisesti kuormit-tava työ ja muut tekevät pääsääntöisesti päätetyöskentelyä, joten verryttely tulee tarpeeseen.

Ryhmä aikoo käyttää palkintorahan, 125€ henkilöä kohden, yhden viikonlopun mittaiseen Gdanskin matkaan lokakuun puolessa välissä. Ohjelmaksi on suunniteltu ainakin tutustumista paikalliseen puola-laiseen sairaalaan ja vapaata yhdessäoloa. Palkittuihin kuuluu 20 poliklinikan työn-tekijää.

” Mukana oli iso

työryhmä laitevalmistajista,

radiologista ja fyysikosta

lähtien ja meidän panok-

semme oli vain osa koko-

naisuutta

” jumppaan osallistuu

aamuisin parista pariinkym-

meneen osanottajaa. vapaa-

ehtoiset vetäjät ovat itse-

oppineita poliklinikkalaisia,

jotka vuorottelevat ja välillä

ohjaajina toimivat myös opis-

kelijat ja sijaiset.

Teksti ja kuvat Marjo Peltoniemi

10 Hospitaali 5/12

”Varat” ovat varahenkilöitä, joita kirurgian alueen eri yksiköt voivat varata käyttöönsä hoitaja- tai sihteeritilanteensa mukaan, kun osaston vakituisen henkilökunnan osalta tulee äkillisiä sairastumisia tai muita lyhyt-aikaisia tiedossa olevia poissaoloja.

– Olemme vakituisessa työsuhtees-sa normaalisti. Meidän on osattava siir-tyä osastolta toiselle heti käskyn tultua ja joskus voimme jo etukäteen tietää mihin meidät on varattu. Työskentelypaikkoi-namme voivat olla kantasairaala, kirurgi-nen sairaala, Raision sairaala tai kirurgian poliklinikat eri puolilla TYKSiä, sairaanhoi-taja Helena Kivistö kertoo.

Varahenkilöiden joukko koostuu osaa-vista ja monipuolisesti motivoituneista hoito- ja toimistoalan erityisosaajista, jot-ka eivät pelkää haasteita ja ovat valmiita menemään mukaan yllättäviin tilanteisiin ilman ennakkovaroitusta.

– Tämä on säännöllistä akuuttiapua sai-raalan sisälle rakennettuna.

Toistakymmentä eri toimipistettä Varahenkilö voi toimia samassa paikassa yh-destä päivästä muutamaan viikkoon. ”Va-rat” työskentelevät normaalisti aamuvuo-rossa 7-15 ja heillä on yksi iltavuoro viikossa sekä yksi työviikonloppu kolmessa viikossa. He eivät tee yövuoroja. Pitkiin äitiyslomiin ja vuosilomiin heillekin otetaan sijaiset.

Varahenkilöiden tulee osata toista-kymmentä eri toimipistettä ja osastoa kaikkine erityistarpeineen. Työkulttuuri

Kirurgian klinikan varahenkilöt muodostavat noin 20 henkilön joukon, johon kuuluu perushoitajia, osasto-sihteerejä ja sairaanhoitajia. ”Varat” kertoivat tarkemmin keitä he ovat ja mitä he tekevät VSSHP:llä.

Kirurgian klinikan varahenkilöt eli ”varat” esittäytyvät

on ”varojen” mukaan kaikissa toimipis-teissä erilainen.

– Toisinaan, kun meitä pyydetään osas-toille, osaston tilanne voi olla kaoottinen ja siinä sitten on pystyttävä tarttumaan työhön kuin työhön ja saatava yhteistyössä osaston muun henkilökunnan kanssa nor-maalitilanne palautumaan mahdollisuuksi-en mukaan, Helena Kivistö sanoo.

– Osaajaryhmämme jäsenet ovat tie-toisesti hakeutuneet tämän luonteiseen työhön. Meidän tulee kestää nopeat muu-tokset. Meitä ei lasketa välttämättä auto-maattisesti osaston henkilökuntaan eivät-kä kaikenlaisten viimeisimpien muutosten ilmoitukset pääse meille aina reaaliajassa perille osastoilla.

– Erityisasemassa meille varahenkilöille onkin oma osastonhoitajamme, joka hoitaa varahenkilöiden johtamista oman osastonsa töiden lisäksi ja kehittää työskentelyolo-suhteitamme parhaan kykynsä mukaan, vaikkei työskentelekään jatkuvasti meidän välittömässä läheisyydessämme.

Läpi haasteiden hyvällä yhteishengelläTuleva vuosi tulee olemaan varahenkilöil-lekin haasteellinen, kun sairaanhoitopiiri jakautuu eri toimialueisiin, joihin myös he sijoittuvat.

– Suunnitelman mukaan olemme edel-leen samalla tavalla varahenkilöiden toi-messa ja eri toimialueet voivat varata meitä käyttöönsä, mutta logistiikassa on varmas-

ti vielä tulevana vuonna paljon hiomista, jotta kaikki asiat sujuvat jouhevasti tule-vaisuudessakin. Tällä hetkellä emme vielä tiedä sijoitusjärjestystämme tulevissa toi-mialueissa. Epätietoisuus tulevasta tieten-kin hieman rasittaa henkisesti pystyvää tiimiämme, mutta emmeköhän me tästäkin selviä kunnialla osastonhoitajamme vah-van tuen avulla, Helena Kivistö uskoo.

Hyvä yhteishenki edesauttaa työssä jaksamista.” Varat” muodostavat aktiivi-sen ja tiiviin ryhmän, joka puhaltaa yhteen hiileen ja joukkoon kuuluu tiiviisti heidän johtajansa osastonhoitaja Outi Keränen. Joukkion luonteeseen kuuluu heidän mukaansa tapa käsitellä työasioita vaihtoehtoi-sella tavalla.

– Pidämme huolta omistamme kentällä ja tuemme toisiamme niin työssä kuin vapaa-aikana. TYHY-toiminta eli työhyvinvointia edistävä toiminta on yksi osa tätä ja me olem-me pitäneet näistä ainutlaatuisista hetkis-tä tarkkaan kiinni, koska yhteisiä tapaa-misiamme ei ole kuin muutama vuodessa. Näin ollen tällainen työnantajan tarjoama toiminta nousee meidän mittapuussamme arvoon arvaamattomaan. Nämä yhteiset hetket ovat meille kuin työnohjaustapah-tumia, joskin mukana on myös yhdessäoloa ja kuulumisten vaihtoa sekä ryhmähengen vahvistamista, Kivistö kiittelee.

– On ollut kiva olla, on kestänyt kroppa ja polla, vuodesta 1982 saakka varahenki-

Kirurgian klinikan varahenki-löt eli ”varat” viettivät TY-HY-päivää Metsä-Jukolassa

Naantalin luonnonmaalla 12.6.2012.TYHY-päivän menu ja ohjel-

ma oli ideoitu ja ruuat valmistettu porukan yhteistyöllä. Kulinaarisiin anteihin kuului muun muassa ra-parperikeittoa vaniljaisen vivahteen kera tervetulococtailina, raikkaan kesäistä ja ruokaisaa salaattia ate-rian lisukkeena sekä kiusausta läm-pimänä ruokana.

Ohjelmassa oli myös mereen pulahtamista niille vähemmän vi-lukissoille, saunomista eteerisestä ja puhdistavasta limettiöljystä se-koitetulla löylyvedellä, elvyttävät vartalo- ja kasvonaamiot hunajalla sekä jalkakylpy, joka oli rakennettu aineenvaihduntaa edistävästä me-risuolasta ja koivunlehtihauteesta.

Rauhassa ja rentoutuen virkis-täytyneet ”varat” nauttivat pöy-dän antimista mökin lämmössä ja vaihtoivat aktiivisesti kuulumisia. Kahvittelun lomassa järjestettiin arpajaiset, joiden palkintoina oli muun muassa porukan itse tekemiä askarteluita ja käsitöitä. Arpajais-tuotosta saatiin hieman rahaa yh-teiseen hyvään.

Illasta jäi kaikille iloinen ja ke-peä mieli sekä rentoutunut ja puhdistunut vartalo. Jokainen sai mukaansa oman pesuvadin sekä mukavia muistoja seuraavaa yhteis-tapaamista odotellessa.

”Varojen” virkistyspäivä

löihin kuulunut ja siten ensimmäisiin va-rahenkilöihin lukeutunut Anneli Kallio kiteyttää.

Iloista yhdessäoloa jalkakylvyn kera. Takarivi vasemmalta: Outi Keränen, Jenni Siikarla, Anni Honkaranta, Anja Oksanen, Riitta Fredriksson, Johanna Kangasniemi, Lilja Egorova, Tanja Soininen, Anne Kortesmaa, Elise Suominen-Savola, Soili Seilo ja Katja Kaukovalta. Eturivi vasemmalta: Laura Karttunen, Salla Henriksson, Helena Kivistö, Leena Niemi, Jaana Ahola ja Anneli Kallio.

”Varoihin” kuuluva Anneli Kallio oli yhdessä tyttärenpoikansa kanssa askarrellut hauskoja kirjanmerkkejä jokaiselle muistoksi.

teksti ja kuva Marjo Peltoniemi

5/12 Hospitaali 11

tekstit ja kuvat Marjo Peltoniemi

Yleisimpiä tulosyitä Vakka-Suomen yhteispäivystykseen kuuluvaan ensiapuun Uudessakaupungissa olivat kesän aikana henkilökunnan

mukaan haavat ja tapaturmat.– Mökkiläisille tulee erilaisia haaverei-

ta kuten moottorisaha- ja kirveshaavoja. Tavallisia jokakesäisiä kiusoja ovat punkin puremat ja turvonneet mehiläisten ja ampi-aisten pistot. Ongenkoukkuja on myös aina muutama viikossa. Kesätapahtumien myö-tä humalaisten määrä lisääntyy aina jonkin verran. Käärmeenpuremia ei tänä kesänä juurikaan näkynyt, 3-vuorotyötä sairaan-hoitajana Vakka-Suomen sairaalan ensi-avussa Uudessakaupungissa vuodesta 2009 saakka tehnyt Johanna Uurasmaa kertoo.

– Ilma oli meidän kannaltamme hyvä, sillä helle ei kiusannut vanhuksia - he tuli-vat sitten muiden syiden takia, osastonhoi-taja Anne Arola lisää.

Arolan mukaan onnistuneen päivys-tyskesän takaavat kokeneen ja osaavan vakituisen henkilökunnan lisäksi hyvät sijaiset.

Uudenkaupungin väkiluku kasvaa pe-rinteisesti kesällä mökkiasukkaiden myötä.

– Hoidamme myös ulkopaikkakunta-laisia ja kesäasukkaita - kenellekään ei sa-nota ei, mikä on ollut positiivinen yllätys joillekin. Mökkiasukkaiden ja matkailijoi-den lisäksi kaupunkiin tulee esimerkiksi

Kesäisin päivystyspotilaiden määrät kasva-vat Turussakin muun muassa lisääntyvästä matkailusta johtuen. Kuluneena kesänä ei koettu helteitä ja Turku on myös lisännyt terveysasemien päivystysvastaanottoai-koja, joten kesä oli yhteispäivystyksessä verrattain rauhallinen.

Ensihoidon ja päivystyksen liikelai-toksen kehityslääkärin Sampsa Kiurun mukaan kesä meni työntäyteisesti, mutta kaiken kaikkiaan paremmin kuin hän olisi uskonut.

– Kokeneet ja säännölliset päivystä-jät vaikuttivat tähän kuitenkin mielestäni enemmän kuin suotuisat ilmat, hän sanoo.

Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitos piti kesäkuussa tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin muun muassa, että uusi liike-laitos on onnistunut tavoitteessaan ja päi-vystyksen potilasmäärät ovat vähentyneet kuluneen vuoden aikana verrattuna viime vuoden tilanteeseen.

Sekä päivystykseen otettavien että si-tä kautta TYKSin vuodeosastoille tulevien potilaiden määrä on vähentynyt. Päivystys 2:ssa (entinen TYKSin ensiapu) arvioidaan käyvän 30 000 potilasta vuonna 2012. Myös Päivystys 1:n (entinen terveyskes-kuspäivystys) kävijämäärät ovat vähenty-neet ja niiden ennustetaan jäävän noin 50

Uudenkaupungin ensiapu:

Helteiden puuttuminen takasi rauhallisen kesänulkomaisia marjanpoimijoita. Kesäsesonki jatkuu yleensä koulujen alkamiseen saakka eli elokuun puoleen väliin.

Asiakastyytyväisyyden seuraamista Happy or not -automaatti, josta asiakkaat voivat painaa hymynaaman tai surulli-sen hymiön, on ollut kätevä asiakastyy-tyväisyyden seuraamiseen. Ihmiset ovat Vakka-Suomen yhteispäivystyksen hen-kilökunnan mukaan oppineet käyttämään automaattia, joskin hieman arastellen.

– Olemme pärjänneet päivystysten joukossa hyvin. Mukana seurannassa on kolme päivystystä eli meidän lisäksemme Mäntymäki ja A-sairaala Turussa, Anne Arola sanoo.

– Tulokset näkyvät nopeasti ja niitä pystyy seuraamaan ihan päivittäinkin. Voin esimerkiksi katsoa, että ovatko poti-laat olleet tyytyväisiä, kun olen itse on ol-lut töissä, Uurasmaa lisää.

Asiakkaat ovat Vakka-Suomessa oppi-neet johtavan ylihoitajan Esko Tähtisen mukaan yhteispäivystyksen käytännöt hyvin. Ajanvaraussysteemi on toiminut ja odotusajat ovat olleet maksimissaan vartis-ta tuntiin kiiretilanteen mukaan.

– Normaali kiire jatkuu meillä myös syksyn myötä, mutta kiireen nimi vaan muuttuu, Esko Tähtinen tuumaa.

Sairaanhoitaja Johanna Uurasmaa kipsaa Miiko Laineen kättä Vakka-Suomen sairaalan yhteispäivystyksessä 8.8.2012. Mukana Rupert Laine (vas.).

Työntäyteinen, mutta hyvin sujunut päivystyskesä Turussa

000 käyntiin kuluvana vuonna, kun talous-suunnitelmassa arvioidaan käytöksi 60 000 kävijää.

Turun lisäksi liikelaitoksen päivystys-palveluja käyttää yöaikaan 13 ympäristö-kuntaa. Käytännössä lähes kaikki pääsevät vastaanotolle alle kahdessa tunnissa, mitä voi pitää hyvänä tasona sekä Suomen mit-tapuussa että kansainvälisesti

Nykyisin yhteispäivystyksessä on pa-nostettu siihen, että vuorossa on aina use-ampi kokenut lääkäri ja vain yksi tai kaksi erikoistuvaa lääkäriä, mikä parantaa hoi-don tasoa ja potilasturvallisuutta.

Vuoden 2013 huhtikuussa Päivystys 1 ja Päivystys 2 palvelevat jo uusissa yhtei-sissä tiloissa TYKSin T-sairaalassa.

Sampsa Kiurun mukaan liikelaitoksella on parhaillaan agendalla tulevan suunnit-telua ja kesäkiireiden jälkeen säännöllisen toiminnan vakiinnuttamista. Akuutti-lääkärien roolia on tarkoitus vahvistaa ja heidän koulutukseensa panostetaan tällä hetkellä muun muassa joka torstai järjestet-tävän 2,5-tuntisen koulutuksen avulla.

Akuuttilääketieteen professuuri on jo perustettu Turkuun ja professori aloit-ti työnsä elokuun alussa. Seuraavaksi on Kiurun mukaan luvassa koulutusohjelman vakiinnuttamista.

Milloin päivystykseen?Jos on kyseessä vakava sairastu-minen tai loukkaantuminen, tulee soittaa hätänumeroon 112. Muussa tapauksessa kannattaa aina soittaa ensin neuvontapuhelimeen 10023, jossa arvioidaan hoidon tarpeen kii-reellisyys. Terveysasemat vastaavat virka-aikana pääsääntöisesti mui-den kuin hätätilapotilaiden hoidosta. Virka-ajan ulkopuolella päivystyspis-teenä toimii Päivystys 1 Mäntymäes-sä. Hätätilapotilaat potilaat menevät Päivystys 2:een kaikkina aikoina.

Myös päivystävänä erikoislääkärinä työskente-levä Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitoksen kehityslääkäri Sampsa Kiuru ja liikelaitoksen toimitusjohtaja Päivi Lucenius pitivät tiedotus-tilaisuuden päivystyksen toiminnasta 19.6.2012.

Mäntymäen Päivystys 1:ssä on parannettu potilaiden tietosuojaa järjestelemällä vastaanoton aula-tiloja siten, että odotuspaikka on etäämmällä ilmoittautumispisteestä. Myös vastaanotolle pääsee aiempaa nopeammin.

12 Hospitaali 5/12

Raision nuorisopsykiatrisella poliklinikalla työskentelevä Tarja Suvanto ja TYKSillä lasten-psykiatrian klinikalla työskentelevä Florence Schmitt ovat VSSHP:n ensimmäisiä virallisia psykoterapeutteja. He kokevat työnsä koko yhteiskunnan ongelmien näyttämönä.

Ammattina psykoterapeutti

selvittelyjakso, joka käsittää 3-5 nuoren omaa käyntiä. Selvittelyjakson jälkeen teh-dään hoitosuunnitelma. Hoitoaika on taval-lisesti noin vuosi, mutta se määritetään aina nuoren tarpeesta käsin, Suvanto selventää.

Yksi terapiaistunto kestää kahden kes-ken nuoren kanssa 45 minuuttia ja perheen tai muun verkoston mukana ollessa 1,5 tun-tia. Perhe otetaan yleensä aina mukaan. Poikkeuksena 18 vuotta täyttäneet voivat ilmoittaa, elleivät halua perhettä mukaan. Myös lastensuojelun tai sosiaalitoimiston edustajat ovat usein mukana tapaamisissa. Kaikkein vaikeimmista psyykkistä häi-riöistä kärsivät nuoret hoidetaan TYKSin nuorisopsykiatrian klinikalla.

Terapeuttina lastenpsykiatrian klinikalla Florence Schmitt on alun perin kou-lutukseltaan psykiatrian erikoissai-raanhoitaja, valtiotieteiden maisteri ja filosofian tohtori. Lisäksi hän on käynyt kolmevuotisen erityistason psykoterapeutin koulutuksen ja vaativan erityistason psykotera-peutin koulutuksen, joka on kolme vuotta lisää edelliseen, ja jolla saa myös opettajan pätevyyden.

Vaativan erityistason perheterapeut-ti ja erityistason yksilöterapeutti Schmitt on työskennellyt nykyisen kaltaisessa työssä 10 vuotta. Schmittin työssä TYK-Sin lastenpsykiatrian klinikalla ikäkirjo on syntymättömistä lapsista 13-vuotiaisiin psyykkisistä häiriöistä kärsiviin saakka. Hoitojaksot voivat olla muutamasta kerras-ta pariinkymmeneen kertaan.

Florence on erikoistunut tilanteisiin, joissa äiti tai muu perheenjäsen sairastuu syöpään tai muuhun vakavaan sairauteen. Sairastuneet ihmiset voivat olla esimerkiksi yksinhuoltajaäitejä, joilla on leikkauksia ja raskaita hoitoja. Kotiapua on usein huonosti saatavilla ja lasten isovanhemmat voivat ol-la vielä työelämässä.

– Sairastuminen vakavaan sairauteen voi olla yksi kriisi keskellä normaalia arkea tai se voi tulla keskelle muutenkin hankalaa tilannetta. Siinä sitten kartoitetaan mitkä kaikki asiat pitää hoitaa ja missä järjestyk-sessä. Terapiaa ja kuntoutusta suunnitel-lessa tehdään yhteistyötä myös sosiaali-työntekijän ja kuntoutusohjaajan kanssa, Florence Schmitt kertoo.

– Voin käydä myös vuodeosastoilla ta-paamassa potilaita tai tehdä kotikäyntejä Turun alueella, jos äiti on esimerkiksi hy-vin sairas ja lapset pieniä. Perhettä voidaan tavata vielä senkin jälkeen, kun isä tai äiti on kuollut. Psykoterapeutti on etenkin sai-raalassa työskennellessä läsnä myös henki-lökunnalle.

Työssä kohtaa monenlaisia tilanteita. –Rankimpia tilanteita ovat esimerkiksi,

kun yksinhuoltajaäiti tai -isä kuolee.

Ihmisten kohtaamistaSchmitt ja Suvanto ovat yhtä mieltä siitä, että tämä aika on vaativaa lapsille ja nuo-rille.

Aikaamme kuuluu voimakkaasti muun muassa kilpailu ja loputon informaatiotulva.

– Kaikki tulee valmiina. Ikävystymi-nen ja aika ilman viihdyketulvaa olisi tär-keää, sillä silloin nuori haaveilee ja käsitte-lee asioita, Schmitt sanoo.

– Kouluissa perustasolla ja lapsen elä-mässä ylipäätään on liian vähän läsnä ole-

via aikuisia. Lapset ja nuoret joutuvat ole-maan liian omillaan. Aika monet ongelmat jäisivät syntymättä, jos heidän elämässään olisi kunnollisia aikuisia. Perheen van-hemmilla voi olla esimerkiksi työttömyyt-tä, talousongelmia, alkoholismia, mielen-terveysongelmia, riippuvuuksia tai uusia kumppaneita ja ihastuksia, jolloin lapset jäävät paitsioon.

Schmitt kertoo, että häntä innoittaa lo-puton kiinnostus ja uteliaisuus ihmisyyttä kohtaan.

– Meidän työmme on koko yhteiskun-nan ongelmien näyttämö. Miksi paha ja kärsimys on olemassa ja voiko sitä joten-kin lievittää? Ihmisen sisäinen maailma on hyvin moninainen, mielenkiintoinen ja yllättävä.

Kaikki tunteet kuuluvat työhön, mutta pelottavia tai uhkaavia tilanteita tulee Su-vannon mukaan harvoin. Terapia on käy-tännössä paljon muutakin kuin keskustelu-apua: läsnäoloa, kohtaamista sekä sisäisen maailman jäsentämistä. Nuorten kanssa voidaan käyttää apuna myös esimerkik-si musiikkia ja lasten kanssa piirtämistä ja leikkimistä. Koneelle kirjaaminen ja pape-rityöt työllistävät myös psykoterapeutteja.

Florencen mielestä työssä on kuitenkin parasta ihmisten kohtaaminen.

– Tässä työssä hoidetaan ensisijaisesti ihmisiä eikä sairauksia.

Teksti ja kuva Marjo Peltoniemi

Sairaanhoitopiirin ensimmäiset psykoterapeutit Tarja Suvanto ja Florence Schmitt suhtautuvat posi-tiivisesti siihen, että ammattinimike on otettu käyttöön myös VSSHP:llä.

Psykoterapeutin nimike myönnettiin tämän vuoden alusta Tarja Suvan-nolle ja kesäkuun alussa Florence Schmittille.

– Koulutettuja psykoterapeutteja sairaanhoitopiirissä on paljon, mutta he työskentelevät esimerkiksi sosiaalityön-tekijöinä, psykiatrisina sairaanhoitajina, psykologeina tai lääkäreinä, Schmitt sanoo.

Psykoterapeutti on Valviran suojaama ammattinimike, johon ei voi kouluttautua ilman soveltuvaa peruskoulutusta.

Työskentelyä nuorten parissaTarja Suvanto on koulutukseltaan psykiat-rinen sairaanhoitaja ja kasvatustieteiden

maisteri. Suvanto työskenteli aiemmin so-siaalityöntekijän nimikkeellä, mutta psyko-terapeutti-nimike vastaa hänen mielestään työn kuvaa paremmin. Hän on työskennel-lyt 11 vuotta 13-19-vuotiaiden nuorten se-kä heidän perheidensä ja lähiverkostojensa parissa Raision nuorisopsykiatrisella poli-klinikalla, joka vastaa Raision, Naantalin, Maskun, Nousiaisten, Mynämäen ja Rus-kon alueiden nuorisopsykiatrisesta poliklii-nisestä erikoissairaanhoidosta.

– Nuoret tulevat lähetteillä esimer-kiksi kouluterveydenhuollosta, kun heil-lä epäillään vakavaa psyykkistä häiriötä. Yleisimpiä tulosyitä ovat masentuneisuus, ahdistus ja syömishäiriöt. Alkuun tehdään

” Meidän työmme on koko

yhteiskunnan ongelmien näyttämö.

Miksi paha ja kärsimys on olemassa

ja voiko sitä jotenkin lievittää? Ihmi-

sen sisäinen maailma on hyvin moni-

nainen, mielenkiintoinen ja yllättävä.

5/12 Hospitaali 13

Tuore kasvo

Teksti ja kuva Marjo Peltoniemi

Anne Lund nimitettiin huhtikuun alusta vakituiseen työsuh-teeseen mielenterveyshoitajaksi Uudenkaupungin psykiatriseen sairaalaan. Työpaikka on jo ennestään tuttu, sillä Anne kertoo tehneensä samaisessa paikassa jatkuvia sijaisuuksia kaksi vuot-ta. Työssä inspiroivat vaihtelu, potilaat ja työtiimi.

Mielenterveyshoitaja Anne Lund

Anne Lund ei enää vaihtaisi työtään mihinkään.

Ennen nykyistä pestiään Anne Lund ahersi mielenterveystyön parissa kunnallisella puolella päivätoimin-takeskuksessa. Mielenterveystyö

on aina ollut Lundille selkeä erikoistumis-vaihtoehto, mutta hän on työskennellyt työhistoriassaan myös nuorten ja kehitys-vammaisten kanssa sekä päiväkodeissa. Peruskoulutukseltaan hän on päihde-, mie-lenterveys- ja kriisityöhön suuntautunut lähihoitaja.

Monipuolista mielenterveystyötäMielenterveyshoitajan toimenkuva Uuden-kaupungin psykiatrisessa sairaalassa on monipuolinen.

– Teemme kuntoutumissuunnitelman jokaiselle potilaalle, suunnittelemme po-tilaan kanssa yhdessä yksilöllisen viikko-ohjelman, käymme hoitosuhdekeskusteluja, järjestelemme jatkohoitoa ja hoitoneuvotte-luja, ulkoilemme potilaiden kanssa, käym-me kaupungilla heidän kanssaan, hoidam-me juoksevia asioita, teemme kotikäyntejä ja pidämme tarvittaessa paritapaamisia tai perhetapaamisia. Annamme myös CRT-tera-piaa, joka on yksilöterapiaa, Lund luettelee.

Hoitajat vuorottelevat lääkehoitajina, ra-portinpitäjinä sekä keittiövuorolaisina. Lää-kehoitajana vastataan lääkkeiden annosta ja hoidetaan kaikkea potilaiden lääkitykseen liittyvää, raportinpitäjänä vastataan esi-merkiksi puhelimeen ja varataan aikoja se-kä ollaan tarvittaessa yhteyksissä potilaan edunvalvojaan tai muihin tahoihin ja keit-tiövuorolaisena vastataan ruokahuollosta yhdessä vuorossa olevan potilaan kanssa.

Toimenkuvaan kuuluu myös tavoitteel-listen toiminnallisten ryhmien vetäminen.

– Potilaille järjestetään kokkiryhmiä, toiminnallista iltaryhmää, jonka puitteissa voidaan askarrella, pelata pelejä tai lähteä vaikka kaupungille, kaikille potilaille suun-nattua liikuntaryhmää kaksi kertaa viikos-sa, keskusteluryhmiä, visiittiryhmiä sekä leirejä ja retkipäiviä.

Laaja potilaskirjoKuntoutusosastolle tulee muun muassa akuuttiosastolta potilaita, jotka ovat jo läpi-käyneet psykoottisen vaiheen ja ovat kun-toutumisvaiheessa. Hoitojaksot kuntou-tusosastolla ovat akuuttiosastoja pidempiä kestäen yksilöllisesti muutamasta päivästä vuosiin. Lisäksi kuntoutuksessa on avo-

8.30–9.00 Aamukahvit9.00–9.10 Koulutuspäivän avaus9.10–9.40 Tehyn haasteet nyt ja tulevaisuudessa - Kirsti Tuominen, Tehyn valtuuston puheenjohtaja9.40–10.15 Tehrään porukal, - Mirja Hovirinta VSSHP:n Tehyn koordinoiva plm10.20–10.45 T-sairaala tulee, oletko valmis? - Tuija Lehti, tulosryhmän ylihoitaja10.45–11.15 Ajankohtaiskatsaus - Jussi Rantanen, TYKSin plm11.15–12.15 Lounas12.15–13.15 VSSHP viestii, kuuleeko kansa? - Esa Halsinaho, viestintäpäällikkö13.15–13.45 Iltapäiväkahvit13.45–15.15 Tehyläiset viestivät, kuuleeko jäsen? - Ulla Korpela, viestintäkouluttaja15.15–15.30 Yhteenveto päivästä

hoidossa olevia intervallipotilaita, jotka tulevat esimerkiksi kerran kuukaudessa viikoksi osastolle. Jokaiselle potilaalle va-litaan kaksi omahoitajaa.

Potilaissa on monenlaisia ihmisiä, jotka kärsivät erilaisista sairauksista - on per-soonallisuushäiriöisiä, skitsofreenikoita, 2-suuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiviä, masentuneita sekä huume- ja päihderiippu-vuuksista kärsiviä - koko kirjo, siinä missä avopuolella on paljolti kroonistuneita skit-sofreenikkoja, Lund sanoo.

Kuukausi venyi kahdeksi vuodeksiAnne tuli Uudenkaupungin psykiatriseen sairaalaan töihin ensimmäistä kertaa opis-kelijana vuosia sitten.

– Alkuun ajattelin, etten ikinä jäisi täl-laiseen paikkaan töihin. Olin hoitovapaalla, kun täältä soitettiin ja pyydettiin sijaiseksi. Piti tulla ensin vain kuukaudeksi, mutta si-jaisuudet kestivätkin lopulta kaksi vuotta.

– Nyt en enää vaihtaisi tätä mihinkään, Anne nauraa.

Työporukka inspiroi– Pidän eniten siitä, että joka päivä on eri-lainen ja ikinä ei voi varautua siihen, mitä tapahtuu. Hyvä johto ja lähiesimiehet te-kevät myös osaltaan työstä mielekkään. Teemme lisäksi paljon yhteistyötä eri-tyistyöntekijöiden kanssa. Kunnallisella puolella työskenneltiin työparin kanssa, mutta täällä on ison työryhmän edut: aina saa tukea ja hyviä neuvoja, jos itselle tulee pattitilanne.

– On varmaan harvinaista, että kukaan sanoo näin, mutta kesäloman loppupuolella suorastaan odotin työn alkamista

Alun perin Hämeenlinnasta kotoisin oleva Lund on viihtynyt perheineen jo pitkään Uudessakaupungissa. Hän kertoo vuorotyön vaihtelevan rytmin sopivan hä-nelle hyvin.

– Arkivapaat ovat mukavia, koska sil-loin ehtii hoitaa asioita. 3-vuorotyö oli haasteellisempaa lasten kannalta, kun lap-set olivat pienempiä, mutta nyt nuorinkin on jo 6-vuotias.

– On ilo tehdä töitä porukassa, jossa kaikki ovat kehittämishaluisia. Meillä teh-dään koko ajan uudistuksia, tuoreimpana avoimen dialogin hoitomallin käyttöönotto.

Visioita ja viestintää tehyläisittäin 12.9.2012 TYKSin T-sairaalan auditorio

Ilmoita osallistumisestasi koulutusohjelman kautta 1.9.2012 mennessä.

Koulutuspäivä on V-S sairaanhoitopiirin keskitettyä koulutusta = K-päivä

Kaikki Tehy-asioista kiinnostuneet tervetuloa!

14 Hospitaali 5/12

Porukkahommia

Pääluottamusmiehet kirjoittavat tällä palstalla vuorotellen ajankohtaisista aiheista.

Sarvesta härkää

Mirja Hovirinta, VSSHP:n Tehyn koordinoiva pääluottamusmies

Keväällä se viimein ilmestyi. Kuusi vuotta selvittiin ilman henkilöstöohjelmaa, mutta nyt se meillä on. Vuosi meni valmistellessa ja henkilöstö oli mukana alusta alkaen. Sai-raanhoitopiirin hallitus on ohjelman hyväk-synyt. Kaunis kuvallinen ”Tehrään porukal” on jaettu työyksiköihin, asiakirja löytyy sekä internetistä että Santrasta. Henkilös-tötoimisto jakoi ilosanomaa sen sisällöstä moneen otteeseen kevään aikana.

Mitäs sitten nyt tehdään? Laitetaan esite mappiin ja mappi hyllyyn. Vai olisiko aihetta enempään. Toimintaohjelman lo-pussa on 14-kohtainen toteutussuunnitel-ma. Tyydytäänkö siihen, että joku toinen sen toteuttaa? Työnantaja. Henkilöstötoi-miston väki. Ylihoitaja. Joku muu.

Henkilöstöpolitiikan merkittävin osa toteutetaan työyksiköissä. Siellä perehdy-tetään uudet työntekijät. Siellä käydään kehityskeskustelut ja mietitään toimenku-vat. Ja siellä ollaan vastuussa työntekijöi-den hyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta. Työntekijät arvioivat työnantajaansa oman työyksikkönsä perusteella. Kesäsijainen an-taa arvionsa koko sairaanhoitopiiristä oman työkokemuksensa mukaan. Oliko mukava työilmapiiri? Joustivatko työajat? Arvostet-tiinko työntekijää? Puhumattakaan palkasta.

Iso osa porukalla tekemisen vastuusta on siis meillä kaikilla. Meidän tulee myös miettiä, miten homma hoidetaan. Erityinen vastuu asiasta on lähiesimiehillä. Mutta yh-teistoimintasopimuksen mukaisesti asiat

pitää käsitellä yhdessä työpaikan kokouk-sissa. Tehdään koulutus- ja työhyvinvointi-suunnitelmat. Laaditaan perehdytysohjeet ja työnkuvaukset. Käydään kehityskes-kustelut. Ja hyvä olisi laatia myös yksikön oma huoneentaulu työkäyttäytymisen pe-lisäännöistä.

Ei kannata vedota siihen, että ei ole aikaa, koska pitää huolehtia siitä omas-ta perustehtävästä. Mutta kun on sovittu pelisäännöt, perustehtävää on selkeämpi hoitaa. Kun koulutustarpeet on porukal-la sovittu, ei virkavapaista tarvitse pitkin vuotta nahistella. Kehityskeskustelukäy-täntö luo turvallisuutta omien työasioiden läpikäymiseen.

Ohjelmassa on myös laajoja koko sai-

raanhoitopiiriä käsittäviä toteutusasioita. Asioita joita tulee läpikäydä yhdessä luot-tamusmiesorganisaation kanssa ja piirin eri yhteistyötoimikunnissa. Tulospalk-kausjärjestelmän henkiinherättäminen, työhyvinvoinnin mittarien määrittäminen, ikäohjelman laatiminen, puhumattakaan toimivasta työterveyshuollosta.

Sairaanhoitopiiri työnantajana on hy-väksynyt ohjelman ja sen tehtävänä on huolehtia siitä, että työhön on riittävästi resursseja. Tekijöitä ja tekemiseen tarvitta-via välineitä. Se on myös vastuussa palkka-uksen oikeudenmukaisuudesta ja sen tulisi myös huolehtia palkkauksen kilpailukykyi-syydestä. Ja varmistaa vuosittain, että hen-kilöstöpoliittinen toimintaohjelma toteutuu.

– Jag ville till Åre för att kunna åka snow-board. Jag sökte någon utbildning som man kunde ta i närheten och det blev sjukskö-terska vid Mittuniversitetet i Östersund.

Helt unikt var inte valet, säger han. – Det var mycket folk där som kommit

för att de ville syssla med vintersporter. Men jag var nog den enda finnen. Jag hörde inte finska någonstans i Östersund.

Parviainen blev klar från sjuksköters-keskolan i Östersund i vintras. Han hade då tillbringat nästan fem år i Sverige.

– Jag åkte för att lära mig svenska, säger han.

– Jag hade mycket nytta av att jag ha-de läst svenska i skolan hemma i Kempele. I Stockholm kunde jag genast förstå allt och efter några veckor kunde jag börja prata.

Nu löper svenskan, behöver det sägas, flytande.

Brädar SverigePå ÅUCS jobbar Parviainen sedan slutet av april på avdelning 211 och ibland på 219. Det är jobb som han trivs med. Han kan jämföra bland annat med sjukhuset i Östersund.

– Vi hade faktiskt mindre personal och mera brådska där. Det är ganska lugnt här, säger han.

Arbetsdagarna var långa i Sverige, fak-tiskt 45 minuter längre än i Finland. Man började tidigare, slutade senare och fick lite sämre betalt.

Jobbet som sjukskötare är också lämp-ligt till sitt innehåll, säger Parviainen.

– Man får jobba med människor, och det gillar jag. Det finns hela tiden något nytt man kan lära sig.

I Östersund jobbade han på en endo-krinologisk avdelning vilket var mera ena-handa än ÅUCS avdelning 211 som har hand om hjärt- och thoraxkirurgin.

– Här lär man sig övervaka de vitala pa-rametrarna, sambandet mellan puls, blodt-ryck och sådant. Utan att kunna det kan man knappast jobba länge i yrket, säger han.

En god sak på ÅUCS var också introduk-tionen på arbetsplatsen. Man kunde syste-matiskt se vad man fått information om.

– Dessutom har man känslan att det all-tid finns någon att fråga.

Dra när det sugerÅbo har inga backar att tala om och det finns ingen snö i juli ändå. Lauri Parviainen är inte här för att åka snowboard men för att skrapa ihop en reskassa för att kunna åka i vinter. Om det går som han planerar så drar han någon gång i december mot Whistler, Kanada för att åka snowboard resten av vintern.

– Det är en väldigt god sida med att vara sjukskötare. Man kan få jobb nästan var som helst, man kan ta en paus och göra något an-nat och vara ganska säker på att få jobb på nytt igen då man behöver det, säger han.

Än så länge har han inte heller en fa-milj att beakta eller lån för volvo och villa att betala. Bostad har sjukhuset ordnat ett stenkast från arbetsplatsen – tack för det – och en cykel räcker för att upptäcka Åbo. En riktigt tjusig sommarstad, är hans omdöme.

Starkast är i alla fall suget från snöslutt-ningarna, trots att det gjort Parviainen be-kant med sjukvården från andra sidan.

– Jag har skadat mig överallt. Knäna, brutit ben och så. Men det har bara betytt att jag inte kunnat åka i några veckor, säger han oberört.

– Jag åker väl så länge mina knän håller, sedan får jag hitta på något annat.

Kanske något med konst, som han ock-så ägnat sig åt. Eller plugga vidare, specia-lisera sig eller, ve och fasa, läsa till exempel ekonomi.

Text och bild Mathias Luther

Sjukskötare av bara fartenMan kan säga att Lauri Parviainen, 26, halkade in på banan som sjukskötare. Man kan också säga att han trivs med jobbet.

SanastoaBrådska – kiireenahanda – yksitoikkoinenendokrinologisk – endokrinologinenFlytande – sujuvastiHjärt- och thoraxkirurgi – sydän- ja rintakehäkirurgiaReskassa – matkarahatSjuksköterska, sjukskötare – sai-raanhoitaja. Ruotsissa käytetään myös mieshoitajista feminiinimuotoa. Snowboard – lumilauta, lumilautailuSnösluttningarna – lumiset rinteetTjusig – viehättäväVe och fasa – voi kauhistusVitala parametrar – keskeiset arvotVolvo, villa, vovve – keskiluokkainen elämänunelma

Lauri Parviainen tycker om att jobba med män-niskor – patienterna. På ÅUCS tycker han att introduktionen till arbetet varit bra.

5/12 Hospitaali 15

Sairaalahenkilöstön hyvinvointitutki-muksen 2011 tulokset julkaistiin VSSHP:n osalta keväällä. Työyksiköt ohjeistettiin käymään tulokset läpi sekä laatimaan nii-den pohjalta kehittämissuunnitelma, jonka sisältö on valittu sekä tulosten että niiden pohjalta käydyn keskustelun perusteella.

Kehittämissuunnitelmia palautettiin pyydettyyn ajankohtaan mennessä kii-tettävästi, eli noin 90 % työyksiköistä on raportoinut suunnitelman tulosyksikön johtajalle sekä henkilöstötoimistoon. Ha-luamme tuoda kaikkien tietoon muutaman havainnon tehdyistä suunnitelmista:

– Positiivisen ilmapiirin ja yhteishengen

Valtakunnallista sairaanhoitohen-kilökunnalle suunnattua tyyty-väisyyskyselyä tehdään neljän vuoden välein eli edelliset on tehty

vuosina 2004, 2008 ja tänä vuonna 2012. Kysely on tehty pitkään samalla kaavalla, mutta seuraavalla kerralla eli vuonna 2016 kysymyksiä uudistetaan. Kysely lähetetään kaikille vakituisille työntekijöille ja pitkä-aikaisille sijaisille.

Kyselyn pohjalta eri yksiköt laativat omat kehittämissuunnitelmansa. Kehittä-missuunnitelman pohja tulee yksiköille val-miina. Yksiköt määrittelevät otsikoiden alle kehittämiskohteet, tavoitteet, toimenpiteet, vastuuhenkilöt, aikataulun ja seurannan.

– Otsikot on hyvin rakennettu ja nii-den pohjalta on helpompi lähteä tekemään suunnitelmaa, Salon leikkausosastolaiset kiittävät.

Vastaamisprosentti tyytyväisyys-kyselyyn oli Salon leikkausosastolla tällä kertaa 78 %.

– Prosentti laski meillä hieman, vaikka vastaajia oli enemmän kuin viimeksi. Vas-tausprosentti pitäisi saada korkeammaksi,

Työyksiköiden kehittämissuunnitelmat

Työn tavoitteellisuutta ja palkitsevuutta kehittämään

Salon sairaalan leikkausosaston kehittämissuunnitelma

sillä se on vielä aika matala. Vastaaminen on kuitenkin vapaaehtoista, vaikka kyse-ly tulee kyllä uudelleen useamman kerran niille, jotka eivät ole vastanneet, apulais-osastonhoitaja Hanna Tikkanen sanoo.

Kehittämissuunnitelman kanssa läh-dettiin Salon leikkausosastolla liikkeelle henkilökunnan tyytyväisyyskyselyn tu-losten arvioinnilla.

– Katsoimme löytyykö tuloksista suo-raan suuria muutoksia joissakin kohdissa ja sitä myötä selkeitä kehittämiskohteita. Alkuun tuntui, että suunnitelma on hieman tyhjän päällä. Muutos oli se kohta, mikä oli helpoiten löydettävissä ja johon tartuimme ensin, eli positiiviseen lähestymiseen muu-tosten käsittelyssä, osastonhoitaja Rauni Aaltonen kertoo.

– Meillä on takana suuria muutoksia kuten Leiko-toiminnan aloittaminen ja uu-sien tilojen käyttöönotto. Parhaillaan on puolestaan käynnissä SAS 2016 -hanke, jonka yhteydessä mietitään henkilökunnan sijoittumista ja mitä toimintaa täällä jatke-taan ja mitä ei. Muutokset ovat aina hen-kilökunnan kannalta rankkoja asioita. Ne

ovat kuitenkin normaalia elämää tänä päi-vänä joka paikassa ja myös terveydenhuol-lossa pitää varautua siihen ja ymmärtää ja hyväksyä se, hän lisää.

– Työn tavoitteellisuus, palkitsevuus, innovatiivisuus ja kehittäminen oli meillä yksi laskenut osio, joten se oli selkeä ke-hittämiskohde. Toiset kokevat eri asiat pal-kitseviksi kuin toiset, joten aihe on hieman vaikea. Tavoitteellisuus liittyy myös kehi-tyskeskusteluihin. Se heijastuu motivaa-tioon, kun työllä on selkeä tavoite. Meillä luvut kertovat aika paljon tuloksesta. Aloi-timme käytännön kehittämistyön käymällä yhteisesti läpi toimintakertomusta ja ker-taamalla samalla lukuja, suunnitelmia ja tu-levan vuoden tavoitteita, Tikkanen sanoo.

Kehittämissuunnitelman tekemiseen osallistui osa leikkausosaston hoitajista. Jo-ka maanantaisessa aamu-meetingissä siitä puhuttiin Tikkasen mukaan eniten yhtei-sesti. Aktiivisessa roolissa kehittämistyös-sä on ollut Hanna Tikkasen ja Rauni Aalto-sen lisäksi sairaanhoitaja, terveystieteiden kandidaatti Marja-Terttu Toivonen, joka suorittaa jatko-opintojaan opiskellen ter-veystieteiden maisteriksi, joten hänellä on kiinnostusta ja innostusta kehittämistoi-mintaan myös opintojensa puitteissa.

Tärkeänä kehittämistyön pohjana toi-mii potilaiden palaute päiväkirurgiasta.

– Sitä käydään säännöllisesti läpi ja myös opiskelijaohjauksesta tulee vaihte-levasti palautetta ja koitamme kannustaa opiskelijoita palautteen antoon.

Henkinen ja fyysinen väkivalta on leik-kausosaston henkilökunnan mukaan harvi-naista ja tapaukset ovat yksittäistapauksia, mutta niitä varten on mietitty esimerkiksi hälytyssysteemien kehittämistä, kun hoita-ja on yksin töissä. Myös päiväkirurgiassa on mahdollista kohdata häiriökäyttäytymistä.

– Kehittämistoiminta on jatkuvaa toi-mintaa, ja oman työn, toiminnan sekä toi-mintayksikön kehittäminen kuuluu jokai-selle eikä sitä voi ulkoistaa tai antaa yhden tai kahden henkilön tehtäväksi. Johdolle on siinä työtä, että työntekijät saadaan aidos-ti motivoitua tähän. Kehittäminen vaatii myös pitkäjänteistä työtä ja jatkuvaa seu-rantaa, Marja-Terttu Toivonen toteaa.

Marja-Terttu Toivonen, Hanna Tikkanen ja Rauni Aaltonen Salon sairaalan leikkausosastolta ovat olleet tekemässä yksikkönsä kehittämissuunnitelmaa.

Huhtikuussa lähetetyssä jäsenkirjeessä 3/2012 on kerrottu yhdistyksemme

tarjoama ohjelma syyskuun loppuun asti. Tämän ohella on yhdistyksemme

jäsenillä mahdollisuus tutustua TYKSin ja sairaanhoitopiirin logistiikkakeskuk-seen tiistaina 18.9 klo 13. Tilaisuudessa materiaalipäällikkö Outi Kalske esittelee meille terveydenhuollon varastotiloja, kertoo varastoinnin muutoksesta ja toiminnasta. Sairaanhoitopiirin uusi,

muutaman vuoden ikäinen logistiikka-keskus sijaitsee Skanssin liikekeskuksen läheisyydessä Helsingintien toisella puo-lella osoitteessa Biolinja 23. Tapaamme

rakennuksen edessä klo 12.50.

ilmoittaudu viimeistään 13.9 sihteeri Taru Luukkala-Viitaselle mieluiten säh-köpostilla taru.luukkala@kolumbus.fi

taikka tekstarilla tai soittamalla puh. 0440331464

Syksyllä on tiedossa mm. Åbo Svenska Teaterin musikaali Hair, mielenkiintoisia esitelmiä ja muuta mukavaa. Lue tar-

kemmin syyskuun loppupuolella posti-tettavasta jäsenkirjeestä.

Turun yliopistollisen keskussairaalan seniorit ry

Leo Mikkola, puheenjohtajapuh:044 3838387, leomikkola@hotmail.fi

Taru Luukkala-Viitanen, sihteeri puh: 044 0331464

taru.luukkala@kolumbus.fi

Tutka on käytännönläheistä tutkimus-klubitoimintaa, joka on tarkoitettu näyttöön perustuvan hoitotyön ke-hittämisen tueksi. Tiivistettynä Tutka toteutuu kolmen kerran sessioina fokusoituen kunkin osallistujan omien toimintaympäristöjen kehittämistar-peisiin. Tutkassa hyödynnetään mm. Moodle-pohjaa ja JBI COnNECT -tieto-kantapalvelua.

Sessiot jakaantuvat:1) orientaatiokertaan 2) tiedon hakuun ja 3) luotettavan tiedon hyödyntämiseen.

ilmoittautuminen ja lisätietoja Tutka-työryhmältä:Mari Viljanen- Peuraniemi kirurgian klinikka mari.viljanen-peuraniemi@tyks.fipuh: 313 0368

Tiina Leppänenkirurgian ja ortopedian leikkausosastottiina.leppanen@tyks.fipuh: 313 1262

Minna ErvastATEK-klinikkaminna.ervast@tyks.fipuh: 313 8667

luominen sekä auttamisen lisääminen oli nostettu yleisimmin kehittämiskohteeksi. Muita ”paljon osumia saaneita” kohteita olivat toimintatapojen kehittäminen, tiedonkulun parantaminen, yksikön yhteisen ajankäytön suunnittelu, työn tasaisemman jakautumisen kehittäminen. Hienoja valintoja!

– Paras hyöty kehittämissuunnitelmista saadaan, kun työyksikön eri ammattiryh-mät osallistuvat yhteisen kehittämissuun-nitelman laatimiseen. Työyksikön hyvin-vointitutkimuksen tuloksiin ovat myös vaikuttaneet kaikkien ammattiryhmien edustajat, joten tavoitteena on yhteisen, yli ammattirajojen tapahtuvan toiminnan ke-

hittäminen.– Kehityskeskustelukäytäntöjen pa-

rantaminen on useassa työyksikössä otettu kehittämiskohteeksi. Asenteiden tarkistus on aina paikallaan ja keskustelukäytäntö syytä ottaa käyttöön saman tien, mutta omia lomakkeita ei yksiköissä kannata läh-teä suunnittelemaan. Osana Tehrään poru-kal -henkilöstöpoliittista toimintaohjelmaa tullaan uudistamaan VSSHP:lle yhteinen kehityskeskusteluohjeistus ja -lomake. Työ alkaa syksyllä 2012.

Marjut Kahilainen henkilöstöasiantuntija

Hyvä Tyksin senioreiden jäsen

Tervetuloa Tutkaan

16 Hospitaali 5/12

Minna Österman oli mukana viime vuonna VSSHP:n jouk-kueessa Sairaalagolfin SM-kilpailuissa, jossa mittelevät

suomalaisten sairaaloiden edustajat ja joukkueet. Silloin joukkue taisteli mahdol-lisuuksista pronssiin.

– Tämä on todella rentouttavaa ja muut asiat unohtuvat, Minna kertoo mik-si pitää lajista.

Pirjo Virta kiinnostui golfista lastensa kautta, jotka löysivät lajin harrastuksek-seen ensin.

– Sain myös mieheni innostumaan, joten sitä myötä golfista tuli lähes koko perheen laji. Suomessahan lajia ei pysty harrastamaan talvisin kuin talviharjoitte-luhalleissa, joten käyn mieheni, serkkuni ja tämän miehen kanssa kerran talvessa ulkomailla pelaamassa. Olemme käyneet pelimatkoilla muun muassa Etelä-Afri-kassa, Thaimaassa, Turkissa, Marokossa, Italiassa, Espanjassa sekä Kanarialla, ja joka maassa on hieman erilainen kulttuuri, mikä näkyy myös golf-kentillä.

Leena Kurikan mielestä golfissa on parasta liikunta ulkona: lajin parissa tulee liikuttua huomaamatta pitkät matkat, kes-

Leena Kurikka, Seija Vilén, Pirjo Virta ja Minna Österman osallistuivat Paraisilla 27.6. pidettyyn VSSHP:n golf-harrastajien väliseen kesän viimeiseen karsintakilpailuun, jossa karsittiin hei-näkuisiin vuoden 2012 Sairaalagolfin SM-kilpailuihin sairaanhoi-topiirin nelihenkinen edustusjoukkue. Samalla he kertoivat golf-harrastuksestaan ja mistä itse kukin on saanut siihen kipinän.

kimäärin 12 km kierroksella. Myös itsensä kehittäminen lajin parissa on haasteellista.

Seija Vilén päätyi lajin pariin ystävi-ensä myötävaikutuksella.

– Tulin ensimmäistä kertaa kentälle kavereideni mailapoikana juuri tänne Pa-raisille.

Parasta antia Seijan mielestä ovat omat ja tyttären onnistuneet lyönnit sekä itsen-sä voittaminen.

Golf vaatii kärsivällisyyttä ja on mo-torisesti haastavaa ja siinä kehittyy koko ajan.

Parhaiksi golf-muistoikseen Seija ni-meää varhaisaamujen hetket.

– Muutama vuosi sitten menimme pelaamaan entisen pomoni kanssa puo-li seitsemältä kesäaamuna, jolloin linnut lauloivat ja saimme ihailla samalla aurin-gonnousua kauniissa maisemissa. Lopet-telimme 11 aikaan, jolloin oli vielä koko päivä edessä. Kenttämaisemissa voi nähdä kesäisin myös bambeja, pupuja ja kettuja.

Laji on naisporukan mukaan hyvä myös siitä, että sen voi aloittaa millä iällä tahan-sa, vaikka eläkkeellä. Turun lähiseuduilla kenttiä on Turun Ruissalon ja Harjattulan lisäksi Naantalissa, Paraisilla ja Halikossa.

Jaoston postituslistalle ilmoittautu-neita on tällä hetkellä noin 80 eli lajin harrastajia löytyy sairaanhoitopiiristä paljon. Tiedottaminen yhteispeleistä ja harjoituksista jäsenille toimii parhaiten sähköpostin välityksellä.

Rahoitusta golfjaosto saa henkilö-kuntaneuvoston virkistysmäärärahas-ta. Toimintaan osallistumisesta peri-tään omavastuuosuus.

VSSHP:n golfjaosto järjestää lajitutus-tumisia, jolloin innokkaat saavat opet-tajan johdolla kokeilla erilaisia lyöntejä ja tutustua golfin saloihin. Muita yhtei-siä pelejä ja harjoittelutunteja järjeste-tään lähikentillä toiveiden ja mahdolli-suuksien mukaan.

Golfjaoston puitteissa järjestetään vuosittain alkukesästä karsintakilpailut Sairaalagolfin SM-kilpailuihin. Loppu-kesällä kilpaillaan puolestaan VSSHP:n golfmestaruudesta.

Harrastuksena golf

VSSHP:n golfjaosto

Tänä vuonna kaksipäiväiset Sairaala-golfin SM-kilpailut käytiin Kokkolassa 28.-29.7.2012. Sairaalagolfin mesta-ruuskilpailut on ollut vuodesta 1993 saakka vuotuinen tapahtuma, johon sairaalat lähettävät edustusjoukku-eensa. Järjestäjänä toimi tällä kertaa Keski-Pohjanmaan Keskussairaala ja kyseessä oli samalla kilpailun 20-vuo-tisjuhlat.

Kisoissa kilpailevat perinteisesti neljän hengen joukkueet. Joukkueen jäsenistä kolmen parhaan tulokset las-ketaan kumpanakin päivänä (HCP piste-bogey). Lisäksi kilpailussa on henkilö-kohtaiset sarjat miehille ja naisille sekä sponsoreille ja paras mies- ja naispe-laaja (scratch, pisin draivi ja lähimmäs lippua) palkitaan.

Sairaalagolfin SM-kilpailutVSSHP:n edustusjoukkue valittiin

neljässä osakilpailussa siten, että kun-kin pelaajan lopputulokseen laskettiin kahden parhaiten menneen kilpailun tulokset. Mukana karsinnoissa oli yh-teensä 35 pelaajaa. Osakilpailut käytiin Halikossa Wiurila Golfin kentällä, Tu-russa Aura Golfin kentällä, Naantalissa Kultaranta Golfin kentällä ja Paraisilla Archipelagia Golfin kentällä.

VSSHP sijoittui tällä kertaa jouk-kuekilpailussa 5. sijalle 22 joukkueesta. Joukkueessa pelasivat Tomi Kankare, Hannu Laaksonen, Pirjo Laaksonen ja Jorma Salmi.

Lisätietoja VSSHP:n golfjaoston toiminnasta: pirjo.penger@tyks.fi.

Leena Kurikka, Seija Vilén, Minna Österman ja Pirjo Virta ovat kaikki löytäneet golfin lempilajikseen. Lyöntivuorossa Minna Österman ja tarkkailuasemissa Pirjo Virta.

5/12 Hospitaali 17

Osallistujilta ropisi kurssille kiitosta. Sai-raanhoitaja Sari Laitinen lastenklinikalta piti parhaana antina ohjeita ja arviointikri-teereitä kirjallisten potilasohjeiden laatimi-seen ja arvioimiseen.

– Tämä oli syy, miksi hakeuduin kou-lutukseen. Hyviä puolia olivat myös tutus-tuminen muihin potilasohjauksesta aidosti kiinnostuneihin kollegoihin, peruseväät voimavaraistumista tukevaan potilasohja-ukseen ja potilasohjausprosessiin sekä konk-reettiset vinkit potilasohjaustilanteisiin.

Antia Sari hyödyntää ainakin yksik-könsä kirjallisten potilasohjeiden laadun parantamisessa ja potilasohjausprosessin käytännön työssä vähemmälle huomiol-le jääneiden vaiheiden kehittämisessä.

Sairaanhoitaja Pirjo Sibakov ortope-dian ja traumatologian klinikalta kertoo olevansa työssään lyhytjälkihoitoisella or-topedisellä osastolla päivittäin tekemisissä potilasohjauksen kanssa.

– Lyhyet hoitoajat tuovat oman haas-teensa ohjaukseen, sillä potilaan tulee pys-

tyä nopeasti vastaanottamaan tietoa sekä sitoutumaan omaan hoitoonsa. Siksi koin tarpeelliseksi hakea lisää tietoa ja teoriaa potilasohjaukseni tueksi. Koulutukseen hakeutuessani oli tavoitteenani parantaa sisällöllisesti potilasohjaustani sekä hakea tukea voidakseni työlläni edistää potilaan voimavaraistumista. Lisäksi sain tehtäväksi päivittää Internet-välitteisen potilasohjaus-sivuston osastomme tarpeita vastaavaksi. Tämä toi toisenkin laajemman tavoitteen tutustua uuteen potilasohjausmuotoon sekä tutustuttaa myös osastomme tähän.

– Kurssilta saamamme tieto lähti elä-mään käytännön työssä, ja keskustelu ryh-mässä oli vilkasta ja hedelmällistä. Koulu-tuksen kuluessa olen yrittänyt muuttaa ohjauksen painopistettä tiedon ammenta-misesta enemmän potilaan tarpeista lähte-väksi. On hyvä välillä miettiä, onko anta-mani ohjaus todella potilaslähtöistä: olenko antanut ohjausta omista tarpeistani lähtöi-sin ammentamalla hänelle kaiken sen mikä ohjattavasta asiasta tiedän? Miten arvioin

potilaan ohjaustilanteen jälkeen potilaan oppimista? Miten asetan tavoitteita, mistä tiedän potilaan tarpeet? Tämä kurssi on yl-läpitänyt kipinää potilasohjauksen kehittä-misestä.

Potilaslähtöistä ohjausta– Koulutus oli rakennettu monipuolisesti tukemaan sairaanhoitajan asiantuntemusta potilasohjaajana, potilasohjeiden tekijänä ja myös kehittymisessä asiantuntijana. Kou-lutus oli tärkeä lisä itselleni näytöksi omaan työhöni klinikkani potilasohjevastaavana, kertoo naistenklinikan sairaanhoitaja Lee-na-Kaisa Kääriä.

– Koulutus toi monipuolista tietoa po-tilasohjauksesta ja nykypäivän apuvälinei-tä potilaan tiedon tarpeen arvioimiseen. Potilasohjauksen tulisi lähteä ohjattavan potilaan tarpeista ja siihen saimme hyviä välineitä. Myös kirjallisten potilasohjei-den ja niiden sisällön tulisi vastata potilaan tarpeisiin. Koulutus käsitteli tutkittuun tietoon ja näyttöön perustuen hyvän po-

Taitava potilasohjaaja -kurssilta hyviä eväitä työhön

Keskeisimpiä hoitotyön tehtäviä on tukea potilaan voimavaraistumista potilasohjauksella. Lyhenevät hoi-toajat, väestön tiedontason kasvu

ja palvelujärjestelmän muutokset lisäävät potilasohjauksen kehittämisen tarvetta.

Potilasohjauksen osaamista vahvista-maan järjestettiin Varsinais-Suomen ja Sa-takunnan sairaanhoitopiireihin Taitava po-

Oppia käytännön työhön

tilasohjaaja – Kirjallisen ohjausmateriaalin hyödyntäminen potilasohjauksessa -kurssi.

Kuuden opintopisteen kurssin suunnit-telu käynnistettiin Turun yliopiston hoito-tieteen laitoksella. Suunnitteluun osallis-tuivat potilasohjauksen tutkimusohjelman jäsenet professorien Helena Leino-Kilven ja Sanna Salanterän johdolla. VSSHP:stä mukana olivat hoitotyön toimiston suun-

nittelija Sini Eloranta, kliinisen hoito-työn asiantuntija Weronica Gröndahl ja koulutussuunnittelija Sirpa Saarni sekä SatSHP:stä projektipäällikkö Silja Iltanen.

Lähtökohtana oli opettaa hoitotyön te-kijöitä arvioimaan ja tuottamaan laaduk-kaita potilaan voimavaraistumista tukevia kirjallisia potilasohjeita.

Kurssilla opiskelijat perehtyivät voi-

mavaraistumista tukevan potilasohjauk-sen teoreettiseen perustaan ja laajensivat potilasohjausosaamistaan. Lisäksi he saivat tietoa monimuotoisen ja tuloksellisen poti-lasohjauksen suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista.

Kurssille osallistui 29 opiskelijaa, joista 18 opiskeli Turussa ja 11 Porissa. He osallis-tuivat syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen järjestämiin luentoihin VSSHP:ssä. SATSHP:n opiskelijat osallistuivat näihin videovälitteisesti. Kou-lutuksen toteutuksesta huolehti koulutus-suunnittelija Sirpa Saarni. Opiskelijat kävivät tutortapaamisissa (9) Turussa tai Porissa ja ryhmätyöskentely tapahtui Moodle-alustalla.

Tutorryhmien vetäjät, suunnitteli-ja Mervi Siekkinen ja kliinisen hoito-työn asiantuntija Soili Hautaniemi, sekä SATSHP:stä projektipäällikkö Silja Iltanen toimivat opiskelijoiden yhdyshenkilöinä ja käytännön tukijoina. Kurssin aikana opis-kelijat tuottivat kolme kirjallista työtä ja lo-puksi yksikköihinsä laadukkaan kirjallisen potilasohjeen.

Hyväksytysti kurssin suorittaneille opiskelijoille järjestettiin valmistujaisjuh-la, jossa he saivat professori Leino-Kilveltä hoitotieteen laitoksen jakaman todistuk-sen. VSSHP:ssä opiskelijat kukitti hoitotyön toimiston kehittämisylihoitaja Heidi Laine.

Opiskelijat jatkavat hyvin alkanutta yhteistyötä ERVA-alueen potilasohjauksen kehittämisen avainryhmänä. Useat heistä ovat jo nyt käynnistämässä omilla toimi-alueillaan uusia ohjausmenetelmiä, joilla voidaan tukea potilaan voimavaraistumista.

Ensi syksynä tämän kurssin aloittaa Turun kaupunginsairaalan henkilöstö, ja mahdollisesti se uusitaan myös Satakunnan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiireissä seuraavana vuonna.

Teksti Mervi Siekkinen kuva Markku Näveri

tilasohjeen kriteereitä ja ohjeen arviointia. Oma näkökulmani potilasohjeen laadintaan ja uudistamiseen sai koulutuksesta hyvin-kin paljon uutta intoa ja myös perusteita potilaslähtöisempään ohjeen tekemiseen. Tämän päivän ohjeet ovat usein liian lääke-tieteellisiä ja rajattuja.

Syöpätautien klinikan apulaisosaston-hoitajalle Paula Haloselle parasta antia olivat asiantuntevat luennoitsijat ja tutorit alan huipulta.

– Voimavaraistava potilasohjaus oli sanana aivan vieras, mutta luentojen ja tu-toristuntojen myötä se tuli tutuksi. Aihe avattiin hyvin ihan teoriasta alkaen ja kou-lutus eteni loogisesti eteenpäin. Kirjalliset työt rytmittivät opiskelua hyvin, koska nii-tä varten piti aina kerrata opittu asia ja koo-ta se yhteen. Luennoilla tuli pohdittua pal-jon omaa työtapaa ja mitä uutta siihen voisi lisätä. Tarkoitus olisi nyt muuttaa kaikki potilasohjeet hiljalleen voimavaraistavan teorian mukaan. Olen pitämässä koulutusta aiheesta osastolleni elokuun lopulla.

Kurssikkaat, tutorit ja professori potretissa, vas: Mervi Siekkinen, Heidi Laine, Soili Hautaniemi, Elise Nieminen, Pirjo Sibakov, Leena-Kaisa Kääriä, Pet-ra Virtanen, Nina Kari, Paula Halonen, Saara Laiho, Sari Laitinen, Marjukka Sillanpää, Mari Järvinen, Maria Mäntylä, Jaana Lumme, Helena Leino-Kilpi.

18 Hospitaali 5/12

Miestä, joka tuntee Kiinamyllyn-mäen ja sen rakennukset var-masti siinä kuin omat taskunsa, juhlittiin eläkkeelle juhannuk-

sen alla, 20. kesäkuuta. Oli kuitenkin pienestä kiinni, että Han-

nu Mäkisestä ylipäätään tuli tyksiläinen.Nimittäin tammikuussa 1969 Hannu

oli jo Tukholmassa matkalla veljiensä lailla kokoamaan Volvoja Göteborgin tehtailla. Tukholmassa kuitenkin kuultiin Götebor-gin olevan viikonloppuna niin hiljainen, että mies katsoi parhaaksi palata Turkuun ja lähteä vasta maanantaina Göteborgiin. Tur-kuun päästyään Hannu saikin sitten TYK-Sissä työssä olleelta lankomieheltään vies-tin, että kuljetuspuolella olisi töitä tarjolla.

Vielä samaisen tammikuun lopulla Hannu pestautui apumieheksi TYKSin kul-jetusosastolle. Tästä alkoi kunnioitettavan mittainen, lähes 43,5-vuotinen ura, joka päättyi eläkkeelle jäämiseen kuljetuspääl-likön tehtävistä.

– Aikoinaan kaikki tulokkaat olivat apumiehiä ja nousivat huoltomiehiksi an-sioidensa ja toisten eläköitymisten myötä, Hannu muistelee.

Kuljetustoiminta oli laajentunut vuon-na 1968 U-sairaalan valmistuttua. Muona-vahvuus oli runsaat 20 miestä, ja ”kotipesä” sijaitsi puutalossa, jossa naapureina olivat ihotautien poli sekä henkilökunnan tervey-denhoitoasema. Tuohon aikaan myös lähetit ja vahtimestarit kuuluivat kuljetusyksikköön, mitä Mäkisen Hannu pitää hyvänä asiana, koska siten vältyttiin päällekkäisyyksiltä.

Kauan Hannu ei apumiehenä ollut. Maalaistalon poikana Angelniemen–Sau-von kulmilta hän osasi ajaa traktoria, ja tä-mä taito nosti hänet huoltomies-autonkul-jettajaksi jo muutaman vuoden kuluttua.

Potilaskuljetus kasvoi edelleen vuosi-en mittaan, mm. Radiumkodin myötä, tu-li kaksi ambulanssia ja Hannukin suoritti tarvittavat ensiapukurssit. Puutalo puret-tiin, ja kuljetusyksikkö muutti nykyisiin tiloihinsa rakennus 9:n pohjakerrokseen. Sairaalan entiseen perunakellariin.

Rima korkeallaVuonna 1988 kävi sitten niin, että silloinen vs. työnjohtaja Unto Sorvari sai yllättäen sairauseläkepäätöksen. Hän ja tuolloinen apulaistalousjohtaja Martti Peltonen Han-nun mukaan ”vain päättivät”, että Hannu jatkaa vs. työnjohtajana. Hannu myöntää epäilleensä kykyjään, mutta eipä mikään auttanut. Myöhemmin virka julistettiin avoimeen hakuun, ja tulos tiedetään.

– Työnjohtajana aloin lähes ensi töikse-ni karsia työnvieroksujia, sillä niitä täällä kyllä riitti.

Tästä Hannu pääseekin yhteen mieliai-heeseensa:

– Työn arvostus ja kiitos työstä on an-saittava. Rima on pidettävä korkealla, mut-

ta toisilla se on liian matalalla. Jos johonkin ryhtyy, se on tehtävä, ja kunnolla. Erityi-sesti ei kuulu minulle -mentaliteetti saa mi-nut näkemään punaista.

Eläkkeelle Mäkisen Hannu lähtee siis kuljetuspäällikkönä, jona hän on vaikutta-nut viimeiset kolme vuotta. Esimiehenä hän sanoo olevansa vaativa oman tiensä kulkija ja tietää, ettei tyyli ole kaikkia miellyttänyt.

– Mutta on tässä talossa muitakin per-soonallisuuksia, ja hyvin on toimeen tultu, niin osastojen kuin huollon muiden yksik-köjen kanssa, hän tuumailee. – Ja jos tekee virheen, on parempi myöntää se heti, selit-telemällä asia vain pahenee.

Tärkeä lenkki ketjussaKuljetusyksikön esikunnassa on kaksi työnjohtajaa ja henkilöstöä 39 sen jälkeen kun ambulanssit miehistöineen siirtyivät Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitokseen. Työssä on ollut vielä yksi Hannun aikalai-nenkin: huoltomies Mauri Jäppinen, joka hänkin jäi heinäkuussa eläkkeelle. Hannun johdolla kuljetuksessa on panostettu palve-luun ja kohteliaaseen käytökseen. Yksikkö onkin johtajansa mukaan hyvällä tolalla:

– Olemme laittaneet kuntoon Paimion ja Kirurgisen sairaalan kuljetukset, samoin Salon ja Loimaan väliset autokuljetukset. Nyt on vuorossa Raision sairaala ja ehkä Uusikaupunki. Viime aikojen trendi on ol-lut autokuljetusten lisääntyminen. Autoja on nyt 7, ja määrä kasvaa.

– Palavereissamme keskustellaan ja saadaan kehittämisideoita. Kukaanhan ei rakenna mitään yksin, ja sooloilijat onkin

pantava kuriin. Toisaalta ei niitä hiljaisia puurtajiakaan saa polkea.

Kuljetus on yksi lenkki sairaalatoiminnan ketjussa, ja jos lenkki pettää, puhelimet taa-tusti soivat. Artturin vuosittaiset noin 25 000 tilausta todistanevat palvelujen tarpeesta.

– Eteenpäin on menty ja täytyykin mennä. Takaiskuja tulee kuten elämässäkin ja joskus pitää maksaa, mutta moitteista op-pii, kuljetuspäällikkö fundeerailee ja kertoo luottavansa yksikkönsä tulevaisuuteen, koska tarvittavaa osaamista löytyy.

Paitsi normaaleista tavarakuljetuk-sista Mäkisen Hannun joukot huolehtivat mm. osastomuutoista, jätteistä ja viher-alueista. Viime mainitut ovatkin lähellä hänen sydäntään.

– Arvostan puistoja, puita ja kukkia. Aina on muitakin vaihtoehtoja kuin puiden kaato.

Kun ei saa tulla TYKSiinLukuisat ovat ne tyksiläisnuoret, jotka ovat vuosikymmenten saatossa ahkeroineet ke-sätöissä kuljetusyksikössä. Nykymenossa häntä huolestuttaa erityisesti, että moni nuori laiminlyö koulutuksen.

– Ilman koulutusta ei pitäisi jäädä not-kumaan, kun varsinkin pojat nykyinen elämänmeno asettaa lian ahtaalle ja koviin paineisiin. Lapsuus on jäänyt liian varhain.

Hannun omat pojat pitävät huolen siitä, että Mäkisten edustus TYKSissä jatkuu: Ja-

ri on ajojärjestelijänä Ensihoidon ja päivys-tyksen liikelaitoksessa ja Marko ammatti-miehenä teknisessä huollossa.

Virallisesti Mäkisen Hannu jää eläkkeel-le vuodenvaihteessa, mutta pitämättömiä lomia on kertynyt niin rutkasti, että hän voi vapaaherrana ihailla jo juhannuskokon loi-mua. Mutta mitäpä muuta eläkevuosina?

– Tuon kysymyksen olen esittänyt it-selleni monta kertaa, enkä ole vielä saanut vastausta. Kun on tottunut siihen, että kel-lo herättää aamuisin 5.30, mutta sitten ei enää saakaan tulla TYKSiin. Paino sanal-la saa, Hannu korostaa, ja sanoo olevansa varma, että kyllä hän paikkansa löytää eläkeläisenäkin. Ainakin aikaa jää kalas-tusharrastuksen elvyttämiselle Korppoon-mökillä.

Ja onhan ne kaikkein tärkeimmät: 7 las-tenlasta, 4 tyttöä ja 3 poikaa. Heistä Hannu ammentaa iloa ja voimia eläkepäiviinsä.

Selvitetäänpä lopuksi vielä yksi asia: kuljetuksen ja huollon työntekijät tunnet-tiin etenkin takavuosina ”mäkimiehinä”. Tämä ei kuitenkaan juonnu Hannun suku-nimestä vaan työympäristöstä, Kiinamyl-lynmäestä, asianosainen valaisee.

”Työn arvostus on ansaittava”

Teksti ja kuvat Markku Näveri

Hannu Mäkinen eläkkeelle

Työtovereiden läksiäislahja Hannulle oli helikopterilento. Pilotti Petri Visa antaa ohjeita ja Jari Airola valvoo, että kaikki sujuu asianmukaisesti.

Hannu Mäkinen ja Hannun enkelit, vas. Soile Järvinen ja Anitta Aaltonen kuljetuksesta, Brita Göransson-Airola, Annukka Nurmi, Sirkku Holopainen ja Annika Viitanen lähettikeskuksesta.

5/12 Hospitaali 19

Uusia viran- ja toimenhaltijoita

Väitelleitä

Multasormella on asiaa

Terveisiä Norjasta! Melkeinpä joka-kesäinen kalamatka on taas histo-riaa. Saalistakin tuli, vaikka siellä-kään kelit eivät olleet suotuisat.

Kalastuksen lisäksi puutarhurin mie-li virkistyy sikäläistä luontoa katsellessa. Kaikki on siistiä ja kaunista ilman ihmisen kädenjälkiä. Saisipa sen helppohoitoisuu-den siirrettyä omaan työsarkaankin!

Eipä töihin paluussakaan sen puoleen vikaa ollut. Maanviljelijöille tästä vuodes-ta saattaa tulla katovuosi, mutta puisto-puolella tämä on ollut vihreyden ja kovan kasvun vuosi.

Ennen lomaani työstettiin sitä T-sai-raalan betonikolossia. Täytyy sanoa, että neljässä viikossa tapahtui melkoinen ulko-näkömuutos. Mutta mitä siellä tehtiin, siitä enemmän myöhemmin syksyllä.

Jotain itselleni olennaisen tärkeää kui-tenkin lomani jälkeen puuttui. Mäkisen Hannnu, kuljetuspäällikkö, jäi eläkkeelle, oliko peräti 43 palvelusvuoden jälkeen. Hannu oli juuri se tekijä, mikä sai omal-ta kohdaltani työn TYKSissä tuntumaan kotoisalta. Sain näyttää ammattitaitoni ja keskittyä täysillä omaan työsarkaani. Kut-suin Hannua vanhaksi patruunaksi, jolla on vihreä sydän.

Hannu myös pelasti Halikossa käytössä olleet työkoneet myynniltä yksityiselle. Ne ovat tuoneet työskentelyyn lisää tehokkuut-ta, ja osaltaan mahdollistaneet muutoksen joka yhdessä TYKSin muiden puistoihmisten kanssa piha-alueille on tehty. Nyt uskallan itsekin sanoa alueen ulkonäön muuttuneen.

Talven aikana pitää selvitellä, miten tästä muutoksesta saadaan pysyvä, ja mi-tä osa-alueita kehitetään vielä lisää. Itse toivoisin puistopuolesta omaa itsenäistä yksikköä huollon organisaatioon. Tulevai-

suudessa pitäisi keskittyä olemassa olevaan hetkeen, ettei työ olisi vanhojen virheiden korjaamista. On huomattavasti helpom-paa tehdä kerralla hyvää! Vihjaan tällä T-sairaalan uuteen osaan. Kerrassaan ko-mea rakennus ansaitsee myös hyvin tehdyn viherympäristön.

Vinkkejä kotipuutarhureilleKun tämä lehti julkaistaan, on vuoden toi-nen kasvien istutusaika täydessä vauhdis-sa. Tämä vuosi on ollut kyllä niin kostea, että koko kesä on ollut hyvää istutusaikaa. Nykyään taimet ovat enimmäkseen paak-kutaimia, ja niitähän voi istuttaa koko ke-sän ajan.

Jos haluaa ottaa taimet omasta pihasta, esim sireeniä, perennoja jne ollaankin van-han ajan avojuuritaimessa ja niitä istutel-laan keväällä tai syksyllä.

Ainahan homma alkaa kuopasta ja toi-vottavasti hyvästä mullasta. Ravinteita ei

syysistutuksessa voi paljoa käyttää, kor-keintaan perustamislannosta, missä ei ole typpeä.

Siis riittävä kuoppa, mihin kasvin jo-kainen juuri mukavasti mahtuu. Jos juu-risto on kovin hajanainen pitää multa oh-jata käsin juurten väliin. Olennainen asia istutuksessa on hyvän maakosketuksen aikaansaaminen ja se tehdään vedellä. Siis vaikka vettä tulisi taivaalta niskaan, anne-taan normaali taimelle kastelukannullinen vettä. Vesi laitetaan, kun kuoppa on vasta puoliksi täytetty. Voihan sitä kuralillua va-rovasti jalan kärjellä painella, muttei sitä vanhanajan saappaalla sotkemista, sillä saa vain juuristovaurioita aikaan.

Jos kevään tulppaaniloisto jäi mieleen, on aika kunnostaa istutuspaikat syys-lokakuun vaihteessa tapahtuvaa istutusta varten.

Terveisin puutarhuri Hannu

TURUN YLIOPISTOLLINEN KESKUSSAIRAALAAnestesiologian, tehohoidon ja kivunhoidon klinikkaValtonen Mika, osastonylilääkäri 1.9.Iho- ja sukupuolitautien klinikkaRiihilä Pilvi, erikoistuva lääkäri 5.6.Keuhkosairauksien klinikkaNauha-Piipponen Päivi, osastonsihteeri 3.9.Saarinen Johanna, sairaanhoitaja 1.8.Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikkaHaltia Maria, sairaanhoitaja 1.7.Henttonen Satu-Annika, sairaanhoitaja 30.7.Jokinen Mari, sairaanhoitaja 4.6.Kujanpää Heli, kuntoutusohjaaja 1.9.Pihlaja Anniina, kuntoutusohjaaja 1.9.Pulkkinen Jaakko, ylilääkäri 1.7.NaistenklinikkaHalme Nina, sairaanhoitaja 1.6.Länsiö Maria, kätilö 1.6.Nikkola Tiia, sosiaalityöntekijä 1.8.Neurologian klinikkaJärvelä Juha, erikoistuva lääkäri, varahenkilö 1.9.Rainio Nelli, psykologi 23.8.Ruuskanen Jori, erikoislääkäri 1.9.Ylikotila Pauli, erikoislääkäri 1.9.Silmätautien klinikkaKotimäki Mika, erikoistuva lääkäri 1.8.Salmi Ulpu, erikoistuva lääkäri 1.9.Syöpätautien klinikkaBjörkqvist Mikko, sairaalafyysikko 1.7.Rummukainen Tiina, röntgenhoitaja 1.8.Vaara Sanna, sairaanhoitaja 25.5.TYKS VAKKA-SUOMEN SAIRAALALeikkaus- ja anestesiaosastoSuikkanen Anna, apulaisosastonhoitaja 3.9.Sairaanhoidon hallintoEkqvist Jaana, toimistosihteeri 50 % 3.9.SALON ALUESAIRAALAEnsiapu- ja toimenpidepoliklinikkaValo Elsi, osastonsihteeri 1.9.Kirurgian yksikköSainio Tuulia, sairaanhoitaja, varahenkilö 1.6.Korva-, nenä- ja kurkkutautien yksikköSilvoniemi Antti, erikoislääkäri 60 % 1.9.Lastentautien yksikköSchüz-Havupalo Linnea, erikoistuva lääkäri 1.9.LeikkausyksikköSaarinen Päivi, sairaanhoitaja 1.9.Neurologian yksikköLindholm Pauliina, erikoislääkäri 60 % 1.9.PSYKIATRIAN TULOSALUEAikuispsykiatrian tulosyksikköKiviniemi Monica, osastonsihteeri 1.6.Koski Pirkko, sairaanhoitaja 1.7.Lahti Henriikka, sairaanhoitaja 1.6.Lehtonen Katja, sairaanhoitaja 1.6.Simola Matti, ylilääkäri 1.10.Sinisalo Annika, sairaanhoitaja 1.6.ENSIHOIDON JA PÄIVYSTYSPALVELUIDEN LIIKELAITOSHemling Pasi, ajojärjestelijä 11.6.Löyttyniemi Sirpa, hallinnollinen osastonhoitaja 19.3.Paavola Sonja, sairaanhoitaja 11.6.TYKS-SAPA-LIIKELAITOSKliinisen neurofysiologian yksikköAura Santeri, erikoistuva lääkäri 1.10.Patologian yksikköHussi Susanna, laboratoriohoitaja 25.7.Jokinen Marjo, osastonsihteeri 1.6.TykslabAirikainen Annmarie, laboratoriohoitaja 1.10.Hakanen Kirsi, laboratoriohoitaja 2.7.Kallio Kaisa, laboratoriohoitaja 1.7.Nieminen Maritta, osastonsihteeri 2.7.Salo Hanna, toimistosihteeri 15.8.Varsinais-Suomen kuvantamiskeskusNironen Kaisa, röntgenhoitaja 1.7.Varsinais-Suomen LääkehuoltoKeskilohko Anu, farmaseutti 15.7.VSSHP HALLINTOKESKUSHenkilöstötoimistoHaaristo Emilia, toimistosihteeri, varahenkilö 6.8.LogistiikkakeskusLehtinen Saija, toimistosihteeri 1.8.Palmulaakso Titta, toimistosihteeri 1.8.

15. kesäkuuta tarkas-tettiin Turun yliopis-tossa LL Jussi Postin väitöskirja, suomen-kieliseltä nimeltään Deksmedetomidiinin alfa2-adrenoseptorivä-

litteiset verisuonivaikutukset. Posti toimii erikoistuvana lääkärinä Turun yliopistolli-sen keskussairaalan neurokirurgian yksi-kössä. Väitös kuuluu farmakologian, lääke-kehityksen ja lääkehoidon alaan.

16. kesäkuuta tarkas-tettiin Turun yliopistos-sa LL Paula Tähtisen väitöskirja, suomenkie-liseltä nimeltään Äkil-lisen välikorvatuleh-duksen hoito. Tähtinen

toimii tutkijana Turun yliopistollisen kes-kussairaalan lastenklinikalla. Väitös kuu-luu lastentautiopin alaan.

17. elokuuta tarkastettiin Turun yliopistossa LL Mika Martikaisen väi-töskirja, suomenkielisel-tä nimeltään Mitokond-riotautien esiintyvyys Varsinais-Suomessa.

Molekyyliepidemiologinen tutkimus. Marti-kainen toimii erikoislääkärinä Turun yliopis-tollisessa keskussairaalan neurologian klini-kalla. Väitös kuuluu neurologian alaan.

31. elokuuta tarkastettiin Turun yliopistossa LL Ka-ri Syväsen väitöskirja, suomenkieliseltä nimel-tään Nilkka olkavarsipai-ne, herkkä C-reactiivinen proteiini ja endoteelin toi-

minta valtimotaudin riskiväestössä. Syvä-nen toimii erikoislääkärinä Turun yliopis-tollisessa keskussairaalassa. Väitös kuuluu kirurgian alaan.

31. elokuuta tarkastet-tiin Turun yliopistossa LL Ilpo Koskivirran väitöskirja, suomen-kieliseltä nimeltään Poistogeenisen Timp4-hiirimallin tuottami-

nen ja kuvaaminen sekä potilaiden kudos-näytteiden tutkiminen osoittaa Timp4:llä olevan merkittävä asema sydän- ja veri-suonisairauksissa ja melanooman etäpe-säkemuodostuksessa. Koskivirta toimii erikoistuvana lääkärinä Turun yliopistolli-sessa keskussairaalan sisätautien klinikalla, erikoistumispaikkanaan Satakunnan kes-kussairaala. Väitös kuuluu lääketieteellisen biokemian ja genetiikan alaan.

Norjan terveisiä ja istutusvinkkejä

20 Hospitaali 5/12

Olympiavuoden lääkäreillä yhteiset synttärikemut

Teksti Esa Halsinaho

Kuvat Antti Tarponen

Kesäkuun 8. päivän iltana näkyi Turun VPK:n eli kunnianarvoisan Brankun kulmilla joukoittain poik-keuksellisen tyylikkäitä herras-

miehiä ja daameja – oli smokkeja ja juhlavia leninkejä. Siinä oli pukukansaa menossa vähän erikoisempaan syntymäpäiväjuh-laan; nimittäin kahdentoista turkulaisen lääkärin yhteisille kuusikymmenvuotispäi-ville. Vieraita oli yhteensä kolmisensataa.

Turussa lääkärin tutkinnon suoritta-neista ja olympiavuonna 1952 syntyneis-tä henkilöistä yli kaksikymmentä toimii edelleen lääkäreinä tai tutkijoina tai alansa johtotehtävissä TYKSin toimialueella – tai ainakin omaa tänne läheiset siteet. Tässä joukossa syntyi muutama vuosi sitten aja-tus pitää yhteiset, isot syntymäpäiväjuhlat.

Naistenklinikan ylilääkäri Juha Mäki-nen osoittaa idean isäksi Aki Lindénin, sai-raanhoitopiirimme aiemman johtajan, joka siirtyi HUSin toimitusjohtajaksi vuonna 2010.

Juha Mäkiselle lankesi juhlien koordi-naattorin tehtävä aika luontevasti, onhan hänellä kokemusta erilaisten tilaisuuksien järjestelyistä ja pr-tehtävistä, mm. lääke-tieteellisen tiedekunnan puitteissa. Yksin hänen ei kuitenkaan tarvinnut toimia.

– Järjestelyt hoidimme talkoilla, meil-lä oli aika iso verkosto, josta löytyi monen alan osaajia. Mika Scheinin oli hyvä ideoija käytännön asioissa. Suomisen Erkin vaimo Marja on graafikko ja hän laati kutsukort-timme, pöytäkortit ja ohjelmat. Timo Ali-Melkkilän vaimo Raili teki meistä hienon kuvaesityksen. Hallintokeskuksen Leena

Koskelin-Nurminen oli korvaamaton apu juhlien järjestelyissä. Tuula Stolpe hoiti kir-jeenvaihdon. Reijo Grönfors toimi viiniasi-antuntijanamme. Rasmus Kentalan saimme seremoniamestariksi ja hyvin hän sen hom-man hoitikin, Mäkinen luettelee.

– Listasimme mahdollisia kutsuttavia 1952 syntyneitä tuttuja kollegoitamme sii-nä mielessä, että he ovat joko sairaanhoito-piirin tai yliopiston palveluksessa ja opis-kelleet Turussa. No, Hanna Mäkäräinen on opiskellut Oulussa, että siinä tehtiin poik-keus, mutta näin saimme joukkoon yhden naisenkin.

– Kaikkiaan saimme noin parikymmen-tä lääkäriä, jotka olisivat ”mahtuneet” juh-laporukkaan, mutta aika monella oli jokin este, niin meitä jäi jäljelle tusina.

Juhlien lähtökohtana oli neljä eitä: ei puheita, ei lahjoja, ei väkeviä, ei sponso-reita. Puheidenpitokiellosta tingittiin sen verran, että sairaanhoitopiirin johtaja O-P Lehtonen sai pitää onnittelupuheen ja Aki Lindén vastauspuheen. Muutama terveh-dyskin juhlakaluille sallittiin laulujen, ru-nojen ja musiikin välityksellä – esittäjinä dekaani Tapani Rönnemaa ja professori Pentti Huovinen, näyttelijä Tapio Kouki se-

kä harmonikkamestari Markku Liitola. Ohjelmaa riitti koko illaksi; VeePee

Lehto hauskuutti yleisöä kupletillaan, Timo ja Arja Valtakoski esittivät historiallisen kuvaelman ja välillä tietysti syötiinkin ja juotiin kakkukahvit. Kuten hyvät juhlat yleensä, niin nämäkin päättyivät tanssin merkeissä, tanssimusiikista huolehti Janne Engblomin E-band.

– Hienot muistot tästä jäi ja iloinen mieli. Kokoamme juhlista vielä kuvallisen muistokirjan, josta otamme painokset jo-kaiselle juhlasankarille, Mäkinen kertoo.

Olympiavuonna syntyneet turkulaislääkärit viettivät 60-vuotisjuhlaansa laajan ys-täväjoukkonsa kanssa Turun VPK:n juhlasalissa kesäkuun alussa. Iloisissa tunnelmissa (vasemmalta) kirurgian eri-koislääkäri Heikki Sarparanta, tulosryhmäjohtaja Timo Ali-Melkkilä, ortopedian profes-sori Hannu Aro, gynekologian professori Juha Mäkinen, muutosjohtaja Hanna Mäkä-räinen, toimitusjohtaja Aki Lindén, immunologian profes-sori Olli Lassila, kansanter-veystieteen professori Jussi Vahtera, lastentautien ylilää-käri Jussi Mertsola, toimitus-johtaja Reijo Grönfors, far-makologian professori Mika Scheinin ja plastiikkakirurgian ylilääkäri Erkki Suominen.

Turun VPK tarjosi juh-lalle arvokkaat puitteet ja noin 300 vierasta mahtui hyvin saliin si-joitettuihin pöytiin.