Huippusuoritus

EIJA MÄKIRINTALA

HUIPPUSUORITUKSEENR E S O N A N S S I R AT K A I S E E

ISBN 978-952-14-1586-9

Annankatu 34–36 B00100 HelsinkiPuh. 020 442 4100

www.talentumshop.fi

Talentum 69.11

EIJA

MÄ

KIR

INTA

LA

RE

SO

NA

NS

SI

RA

TK

AIS

EE

Organisaatioissa trimmataan prosessit ja rakenteet kuntoon.

Johtajilta ja asiantuntijoilta edellytetään jatkuvaa huippusuo-

ritustasoa ja kehittymistä. Kovassa menossa kuitenkin helpos-

ti unohtuu, että ihmisen tärkein työväline on ihminen itse.

Ilman ihmistä ei organisaatioissa tapahdu mitään. Miksi siis

laiminlyödä työvälineistä tärkein? Itsensä johtamista tarvitaan

kaikkialla, missä ihmisiä on. Myös toisten ihmisten johtaminen

perustuu itsensä johtamiselle.

Jotta ammatillinen huippusuoritus olisi jatkuvaa, tarvitaan

luovaa otetta. EIJA MÄKIRINTALA on huippusuoritus-

valmentaja ja uuden aallon business coach. Tutkimustietoon

perustuvassa, uudentyyppisessä lähestymistavassaan hän yh-

distää suorituskyvyn, osaamisen kehittämisen ja hyvinvoinnin.

LuovA oTE huIppusuoRITuKsEEN – REsoNANssI RATKAIsEE räjäyttää tajunnan siitä,

miten, milloin ja missä yhteydessä voi tehokkaimmin käyttää

(itsensä) johtamisen työkaluja. Runsaat esimerkit ja harjoi-

tukset haastavat normatiivisen ajattelun. Kirja auttaa lukijaa

kehittämään sellaista perusasennetta, luovaa otetta, jonka

avulla hän löytää uusia näkökulmia ja pystyy tilan-

teessa kuin tilanteessa, niin yksin kuin yhdessä

muiden kanssa, yltämään huippusuoritukseen

– ja jopa ylittämään itsensä.

HEHKUILO haLurakkauspaLO tuLIKUUmEvImma hImOKiiHKoINtO hOhDEHUUmA

HEHKUILO haLurakkauspaLO tuLIKUUmEvImma hImOKiiHKoINtO hOhDEHUUmA 25luova ote huippusuoritukseen

lUKU 1

luova ote huippusuoritukseen

Mitä yhteistä on Jorma Ollilalla, Karita Mattilalla ja Kimi Räikkösellä? Ainakin se, että he ovat kaikki kiistattomasti kukin oman alansa kansainvälisiä huippuja. Osaajia, jotka ovat saaneet huipputason tuloksia aikaan.

Väitän, että he hallitsevat huippusuorituksen syntymi-seen tarvittavan keskeisen taidon: he osaavat virittää ke-honsa ja mielensä kulloisessakin tilanteessa optimaali-seen tilaan. Taito voi olla alun perin spontaanisti opittu ja omaksuttu, innostuksen sytyttämänä syntynyt. Mutta tuon hyvän tilan toistaminen ja löytyminen yhä uudelleen haas-tavissakin tilanteissa edellyttää ainakin osaksi tietoista vi-rittäytymisen taitoa.

Hyvän tilan ohella kaikki nämä henkilöt hallitsevat oman alansa substanssiosaamisen, taitotiedon ja sen soveltamisen huippuunsa hiotusti.

Oman alansa huippuosaajaksi yltäminen edellyttää kymmeniä tuhansia tunteja työtä – tutkimukset puhuvat kymmenen vuoden säännöstä. Motivaatiota ja sitkeyt tä tarvitaan sekä huippuosaamisen hankkimiseen että sen ylläpitämiseen. On koettava oma ala kiinnostavaksi ja oma tekeminen niin mielekkääksi, että kaiken vaaditta-van työn jaksaa tehdä. Intohimo omaa tekemistä kohtaan

32 33tavoitetila luova ote huippusuoritukseen

ajatella kuuluvaksi kaiken muun meidän elämässämme. Sinne kuuluvat esimerkiksi motivaatiomme ja hyvinvointimme, jotka molemmat kumpuavat arvopohjastamme. Jäävuoren eri osat, huippu ja sen alapuoleinen osa, ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.

Emme ole maailmassa yksin. Olemme osa suurempaa kokonaisuutta, johon kuuluvat myös toiset ihmiset. Toisia ihmisiä ja jatkuvaa vuorovaikutusta heidän kanssaan esittää kuviossa ison jäävuoren oikealla ja vasemmalla puolella sijaitsevat pienemmät jäävuoret.

Vain osa jäävuoresta on näkyvissä. Jäävuoren toimintaan liittyy paljon sellaista, joka on niin meille itsellemme kuin toisille ihmisille vain heikosti havaittavissa tai kokonaan näkymättömissä.

Jäävuoren huippu (suoritushetket) tarvitsee koko ekosysteemiä tuekseen – sekä huipun alapuoleista osaa että toisia jäävuoria. Jäävuoret luovat yhdessä alati liikkeessä olevan systeemin, jossa me elämme ja toimimme. Kun systeemin eri osien keskinäinen suhde toimii, tukee se mielekästä ja tuloksellista tekemistä winwinperiaatteen mukaisesti.

1.2 AmmAtillinen huippusuoritus jA oppimAAn oppiminen

Huippuosaajat tarkkailevat itseään ja ajatteluaan jatkuvasti, myös toiminnan aikana. He kykenevät astumaan itsensä ulkopuolelle ja havainnoimaan, mitä heidän omassa mielessään tapahtuu juuri nyt: kuinka hyvin se toimii annetussa tilanteessa ja miten hyvin se auttaa saavuttamaan heille tärkeitä tavoitteita ja päämääriä. Huippuosaajat tekevät tätä systemaattisemmin kuin keskivertoosaajat, se on muodostunut osaksi heidän arkirutiinejaan.

Ilmiön nimi on metakognitio. Se tarkoittaa oman ajattelun ja siihen perustuvan toiminnan ohjaamista ja sääte

lyä tilanteen tulkinnan pohjalta. Metakognitiiviset taidot ovat keskeisiä itsensä johtamisessa.

Metakognitiivisen taitavuuden kehittyessä opimme paremmin oivaltamaan käsillä olevan tilanteen tarjoamat mahdollisuudet. Tämä auttaa sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin. Esimerkiksi jos kesken neuvotteluja eteen tulee yllättävä ongelma tai vaikea kysymys, huippuosaaja osaa ottaa sisäisen aikalisän. Aikalisän aikana hän astuu itsensä ulkopuolelle analysoimaan tilannetta, omaa tulkintaansa tilanteesta ja omaan tulkintaansa vaikuttavia tekijöitä. Huippuosaaja asettaa itselleen kysymyksiä: Olenko täysin ymmärtänyt, mistä on kysymys; mitä yllättävän ongelman tai kysymyksen takana oikeasti on? Olenko vihainen tai pelokas – olenko tunteitteni vallassa liikaa? Vääristävätkö tunteeni ymmärrystäni tilanteesta? Annanko tilanteelle mahdollisuuden kertoa itsestään riittävästi? Mitä sellaista en ole vielä huomannut, jota minun tulisi huomata? Mitkä

Suo

ritu

ksen

laat

u

Yrittämisen määrä

optimAAlinenVireYstilA

ZX Y

Katastrofaalinenromahdus

suBstAnssi-osAAminen

suBs

tAnssiosAAmisen

soVeltAminen

met

AKoGnitiiVinen tAitAVuus

metAKoGnitiiVinen tAitA

Vuu

s

Am

mAt

illisen huippusuorituKseN

PERUSELEMENTIT

Oma �ilis

Suorituksen laatu

–10 10

10

–10

ammattilainenkykenee

amatöörilletapahtuu

TAVOITE-TILA

tänne kukaanei halua

TEHTÄVÄ

100 %PERSOONA TILANNE

BTAVOITETILA

ANYKYTILA

HAVAITTU ETÄISYYS

BTAVOITETILA

ANYKYTILA

ennakointiNYT

palaute

systeeminen ajattelu

win–win-avaruudessa

NYT-HETKI

Hyvässä sisäisessä tilassa kohti tavoitetilaa

ennakointi

palaute

RESONANSSI

Minä tiedostan Minä en tiedosta

Muu

t ti

edo

stav

atM

uut

eivä

t ti

edo

sta

Kaikillenäkyvä

Itsellenäkymätön

(sokea piste)

Muiltasalattu

Kaikilletuntematon

Hyvä �ilison älynkorkeinmuoto

B

A

provokaatio

provokaatio

provokaatio

MENNEISYYS

Ääretön määrämahdollisia ratkaisuja

Lähtökohta


Lopputulos

ennakointi

palauteNYT

Aik

a

BHYVÄ ELÄMÄ

Huippusuoritus & hyvinvointi

ALÄHTÖKOHTA

HYVÄ TILAluovan resonanssin avulla

Tuleva

Mennyt

TULEVAISUUSNYT

Näkyvä osa

Näkymätön osa

Huippusuoritus

MOTIVAATIO ARVOT

HY

VIN

VO

INTI

YKSIOIKEATAPA

JOKO-TAI Täydellinen

KONT-ROLLI

190

180

170

160

150

140

130

120

kokemukset

odotukset

Aika

MIELIKUVA

B B vaihtoehtoisetratkaisut32

alkuperäinentavoitetila

KuVA 2: Ammatillisen huippuosaamisen peruselementit


ajatella kuuluvaksi kaiken muun meidän elämässämme. Sinne kuuluvat esimerkiksi motivaatiomme ja hyvinvointimme, jotka molemmat kumpuavat arvopohjastamme. Jäävuoren eri osat, huippu ja sen alapuoleinen osa, ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.

Emme ole maailmassa yksin. Olemme osa suurempaa kokonaisuutta, johon kuuluvat myös toiset ihmiset. Toisia ihmisiä ja jatkuvaa vuorovaikutusta heidän kanssaan esittää kuviossa ison jäävuoren oikealla ja vasemmalla puolella sijaitsevat pienemmät jäävuoret.

Vain osa jäävuoresta on näkyvissä. Jäävuoren toimintaan liittyy paljon sellaista, joka on niin meille itsellemme kuin toisille ihmisille vain heikosti havaittavissa tai kokonaan näkymättömissä.

Jäävuoren huippu (suoritushetket) tarvitsee koko ekosysteemiä tuekseen – sekä huipun alapuoleista osaa että toisia jäävuoria. Jäävuoret luovat yhdessä alati liikkeessä olevan systeemin, jossa me elämme ja toimimme. Kun systeemin eri osien keskinäinen suhde toimii, tukee se mielekästä ja tuloksellista tekemistä winwinperiaatteen mukaisesti.

1.2 AmmAtillinen huippusuoritus jA oppimAAn oppiminen

Huippuosaajat tarkkailevat itseään ja ajatteluaan jatkuvasti, myös toiminnan aikana. He kykenevät astumaan itsensä ulkopuolelle ja havainnoimaan, mitä heidän omassa mielessään tapahtuu juuri nyt: kuinka hyvin se toimii annetussa tilanteessa ja miten hyvin se auttaa saavuttamaan heille tärkeitä tavoitteita ja päämääriä. Huippuosaajat tekevät tätä systemaattisemmin kuin keskivertoosaajat, se on muodostunut osaksi heidän arkirutiinejaan.

Ilmiön nimi on metakognitio. Se tarkoittaa oman ajattelun ja siihen perustuvan toiminnan ohjaamista ja sääte

lyä tilanteen tulkinnan pohjalta. Metakognitiiviset taidot ovat keskeisiä itsensä johtamisessa.

Metakognitiivisen taitavuuden kehittyessä opimme paremmin oivaltamaan käsillä olevan tilanteen tarjoamat mahdollisuudet. Tämä auttaa sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin. Esimerkiksi jos kesken neuvotteluja eteen tulee yllättävä ongelma tai vaikea kysymys, huippuosaaja osaa ottaa sisäisen aikalisän. Aikalisän aikana hän astuu itsensä ulkopuolelle analysoimaan tilannetta, omaa tulkintaansa tilanteesta ja omaan tulkintaansa vaikuttavia tekijöitä. Huippuosaaja asettaa itselleen kysymyksiä: Olenko täysin ymmärtänyt, mistä on kysymys; mitä yllättävän ongelman tai kysymyksen takana oikeasti on? Olenko vihainen tai pelokas – olenko tunteitteni vallassa liikaa? Vääristävätkö tunteeni ymmärrystäni tilanteesta? Annanko tilanteelle mahdollisuuden kertoa itsestään riittävästi? Mitä sellaista en ole vielä huomannut, jota minun tulisi huomata? Mitkä

Suo

ritu

ksen

laat

u



ZX Y



suBs

tAnssiosAAmisen

soVeltAminen

met

AKoGnitiiVinen tAitAVuus

metAKoGnitiiVinen tAitA

Vuu

s

Am

mAt

illisen huippusuorituKseN

PERUSELEMENTIT

Oma �ilis

Suorituksen laatu

–10 10

10

–10



TAVOITE-TILA


TEHTÄVÄ


BTAVOITETILA

ANYKYTILA

HAVAITTU ETÄISYYS

BTAVOITETILA

ANYKYTILA

ennakointiNYT

palaute



NYT-HETKI


ennakointi

palaute

RESONANSSI


Muu

t ti

edo

stav

atM

uut

eivä

t ti

edo

sta

Kaikillenäkyvä

Itsellenäkymätön

(sokea piste)

Muiltasalattu

Kaikilletuntematon


B

A

provokaatio

provokaatio

provokaatio

MENNEISYYS


Lähtökohta


Lopputulos

ennakointi

palauteNYT

Aik

a

BHYVÄ ELÄMÄ


ALÄHTÖKOHTA


Tuleva

Mennyt

TULEVAISUUSNYT

Näkyvä osa

Näkymätön osa

Huippusuoritus

MOTIVAATIO ARVOT

HY

VIN

VO

INTI

YKSIOIKEATAPA


KONT-ROLLI

190

180

170

160

150

140

130

120

kokemukset

odotukset

Aika

MIELIKUVA



KuVA 2: Ammatillisen huippuosaamisen peruselementit


Yhteenvetona tarjoan viisi tavoitteen käyttämistä ohjaavaa periaatetta.

• muistA, että tavoite on väline, ei päämäärä itsessään. Tarkkaile jatkuvasti tavoitteen toimivuutta suhteessa isompaan päämäärään. Varmista jatkuvasti, että hyvä fiilis ja hallinnan tunne pysyvät yllä.

• pilKo tavoitteen avulla iso kokonaisuus pienempiin osiin.

• liitä tavoite omassa vaikutuspiirissäsi oleviin asioihin.• muotoile tavoite niin konkreettiseksi, että tiedät, mil

loin sen saavutat.• muoKKAA tavoite myönteiseen muotoon (tavoitetila).

hArjoitus tavoitteen muotoileminen

Valitse nykyisestä tilanteestasi jokin sellainen asia, joka

häiritsee tai haittaa sinua.

• Katso kuvaa 6, Nykytilan ja tavoitetilan suhde: tulkinta

havaitusta etäisyydestä ratkaisee ja sijoita siihen oma

tilanteesi. Piirrä kuvio paperille.

• Kiteytä tilanne yhdeksi ongelma-lauseeksi. Mitä tämä

lause kertoo mahdollisista ratkaisuista?

• Muokkaa asiaan haluamasi tavoitetila siten, että se on

ilmaistu yhdessä lauseessa myönteisessä muodossa.

• Mihin suurempaan kokonaisuuteen tai päämäärään

tämä tutkimasi asia liittyy elämässäsi / työssäsi?

• Kuvittele, miten olet tavoitetilassasi ja miten tuo suu-

rempi kokonaisuus tai päämäärä siivittää tätä tilaa.

neljäs periAAte. Hyvä tavoite on myös konkreettinen. Tavoite kannattaakin määritellä niin konkreettisilla mittareilla, ettei jää epäselväksi, milloin se on saavutettu. Tämä on neljäs toimintaa ohjaava periaate.ViiDes periAAte. Tavoite kannattaa aina muokata myöntei-seen muotoon eli suunnata huomio suoraan toivottuun tavoite-tilaan. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, ettei ihmisen mieli ymmärrä ”ei”sanaa. Esimerkki: Jos asettaa tavoitteekseen ”vähemmän esiintymisjännitystä”, huomio pyörii edelleen jännittämisen ympärillä. Kuitenkaan jännittäminen ei ole esiintymisen pääasia, vaan esimerkiksi hyvän vuorovaikutuksen avulla viestin ymmärretyksi tuleminen. Tavoitetilaksi kannattaakin tässä tapauksessa asettaa ”hyvä vuorovaikutus ja viestin ymmärretyksi tuleminen”. Näin mieli on viritetty havainnoimaan tavoitetilan edistymistä annetussa paradigmassa.

Suo

ritu

ksen

laat

u



ZX Y



suBs

tAnssiosAAmisen

soVeltAminen

met

AKoGnITIIVINEN TAITAVUUS

METAKOGNITIIVINEN TAITA

VUU

S

AM

MAT

ILLISEN HUIPPUSUORITUKSEN

PERUSELEMENTIT

Oma �ilis

Suorituksen laatu

–10 10

10

–10



TAVOITE-TILA


TEHTÄVÄ


BTAVOITETILA

ANYKYTILA

HAVAITTU ETÄISYYS

BTAVOITETILA

ANYKYTILA

ennakointiNYT

palaute



NYT-HETKI


ennakointi

palaute

RESONANSSI


Muu

t ti

edo

stav

atM

uut

eivä

t ti

edo

sta

Kaikillenäkyvä

Itsellenäkymätön

(sokea piste)

Muiltasalattu

Kaikilletuntematon


B

A

provokaatio

provokaatio

provokaatio

MENNEISYYS


Lähtökohta


Lopputulos

ennakointi

palauteNYT

Aik

a

BHYVÄ ELÄMÄ


ALÄHTÖKOHTA


Tuleva

Mennyt

TULEVAISUUSNYT

Näkyvä osa

Näkymätön osa

Huippusuoritus

MOTIVAATIO ARVOT

HY

VIN

VO

INTI

YKSIOIKEATAPA


KONT-ROLLI

190

180

170

160

150

140

130

120

kokemukset

odotukset

Aika

MIELIKUVA



KuVA 6: Nykytilan ja tavoitetilan suhde: tulkinta havaitusta

etäisyydestä ratkaisee


Yhteenvetona tarjoan viisi tavoitteen käyttämistä ohjaavaa periaatetta.

• muistA, että tavoite on väline, ei päämäärä itsessään. Tarkkaile jatkuvasti tavoitteen toimivuutta suhteessa isompaan päämäärään. Varmista jatkuvasti, että hyvä fiilis ja hallinnan tunne pysyvät yllä.

• pilKo tavoitteen avulla iso kokonaisuus pienempiin osiin.

• liitä tavoite omassa vaikutuspiirissäsi oleviin asioihin.• muotoile tavoite niin konkreettiseksi, että tiedät, mil

loin sen saavutat.• muoKKAA tavoite myönteiseen muotoon (tavoitetila).

hArjoitus tavoitteen muotoileminen

Valitse nykyisestä tilanteestasi jokin sellainen asia, joka

häiritsee tai haittaa sinua.

• Katso kuvaa 6, Nykytilan ja tavoitetilan suhde: tulkinta

havaitusta etäisyydestä ratkaisee ja sijoita siihen oma

tilanteesi. Piirrä kuvio paperille.

• Kiteytä tilanne yhdeksi ongelma-lauseeksi. Mitä tämä

lause kertoo mahdollisista ratkaisuista?

• Muokkaa asiaan haluamasi tavoitetila siten, että se on

ilmaistu yhdessä lauseessa myönteisessä muodossa.

• Mihin suurempaan kokonaisuuteen tai päämäärään

tämä tutkimasi asia liittyy elämässäsi / työssäsi?

• Kuvittele, miten olet tavoitetilassasi ja miten tuo suu-

rempi kokonaisuus tai päämäärä siivittää tätä tilaa.

neljäs periAAte. Hyvä tavoite on myös konkreettinen. Tavoite kannattaakin määritellä niin konkreettisilla mittareilla, ettei jää epäselväksi, milloin se on saavutettu. Tämä on neljäs toimintaa ohjaava periaate.ViiDes periAAte. Tavoite kannattaa aina muokata myöntei-seen muotoon eli suunnata huomio suoraan toivottuun tavoite-tilaan. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, ettei ihmisen mieli ymmärrä ”ei”sanaa. Esimerkki: Jos asettaa tavoitteekseen ”vähemmän esiintymisjännitystä”, huomio pyörii edelleen jännittämisen ympärillä. Kuitenkaan jännittäminen ei ole esiintymisen pääasia, vaan esimerkiksi hyvän vuorovaikutuksen avulla viestin ymmärretyksi tuleminen. Tavoitetilaksi kannattaakin tässä tapauksessa asettaa ”hyvä vuorovaikutus ja viestin ymmärretyksi tuleminen”. Näin mieli on viritetty havainnoimaan tavoitetilan edistymistä annetussa paradigmassa.

Suo

ritu

ksen

laat

u



ZX Y



suBs

tAnssiosAAmisen

soVeltAminen

met

AKoGnITIIVINEN TAITAVUUS


VUU

S

AM

MAT

ILLISEN HUIPPUSUORITUKSEN

PERUSELEMENTIT

Oma �ilis

Suorituksen laatu

–10 10

10

–10



TAVOITE-TILA


TEHTÄVÄ


BTAVOITETILA

ANYKYTILA

HAVAITTU ETÄISYYS

BTAVOITETILA

ANYKYTILA

ennakointiNYT

palaute



NYT-HETKI


ennakointi

palaute

RESONANSSI


Muu

t ti

edo

stav

atM

uut

eivä

t ti

edo

sta

Kaikillenäkyvä

Itsellenäkymätön

(sokea piste)

Muiltasalattu

Kaikilletuntematon


B

A

provokaatio

provokaatio

provokaatio

MENNEISYYS


Lähtökohta


Lopputulos

ennakointi

palauteNYT

Aik

a

BHYVÄ ELÄMÄ


ALÄHTÖKOHTA


Tuleva

Mennyt

TULEVAISUUSNYT

Näkyvä osa

Näkymätön osa

Huippusuoritus

MOTIVAATIO ARVOT

HY

VIN

VO

INTI

YKSIOIKEATAPA


KONT-ROLLI

190

180

170

160

150

140

130

120

kokemukset

odotukset

Aika

MIELIKUVA



KuVA 6: Nykytilan ja tavoitetilan suhde: tulkinta havaitusta

etäisyydestä ratkaisee

88 89YMMÄRRYS SYSteeMinen ajattelu huippuSuoRitukSen tauStalla

Laajan kuvakulman etu piilee siinä, että sen avulla voimme tarkastella tilannetta kokonaisvaltaisesti. Tämä perspektiivi tuo suhteellisuudentajua, jos jostain syystä on jouduttu umpikujaan tai juututtu tunnelimaiseen ajatteluun.

Otetaan selventäväksi esimerkiksi vastoinkäymiset ihmisen elämässä. Yksilöä ei kärsimyksen hetkellä juuri auta se, että hänen kärsimystään verrataan jonkun toisen yksilön vielä suurempaan kärsimykseen. Jokaisen kärsimys on ainutkertainen, ja vertaaminen muihin voi tuntua vähättelevältä ja loukkaavalta. Mutta kun oivaltaa, että kärsimys on kuitenkin suhteellista tämän maailman ja ihmiskunnan historiassa, saattaa saada tervehdyttävää etäisyyttä omaan kokemukseensa.

Pohdi omaa suhteellisuudentajuasi eli suhteuttamisen taitoasi, kun luet seuraavaa intialaista tarinaa.

tArinA suhteellisuudentajua sinapinsiemenistä

Vanha intialainen tarina kertoo naisesta, joka menetti ainoan

lapsensa. Naisen valtasi niin suuri suru, ettei hän suostunut

uskomaan, että hänen poikansa oli kuollut. Hän kulki ympä-

riinsä kantaen pojan ruumista sylissään ja kysellen ihmisiltä

epätoivoisesti lääkettä, joka parantaisi pojan. Lopulta nainen

löysi tiensä kuuluisan Buddhan luo ja pyysi tätä parantamaan

poikansa. Tuntien suurta myötätuntoa naista kohtaan Budd-

ha sanoi: ”Kyllä, minä autan sinua. Mutta sitä ennen tarvitsen

kourallisen sinapinsiemeniä.” Nainen ilmoitti tekevänsä mitä

tahansa hankkiakseen tarvittavan määrän siemeniä. Buddha

lisäsi: ”Siementen tulee olla peräisin kodista, jossa kukaan ei

ole menettänyt lastaan, puolisoaan eikä vanhempaansa. Kaik-

kien siementen on oltava sellaisesta talosta, jossa kuolema ei

ole vieraillut.”

Nainen meni talosta taloon kysellen sinapinsiemeniä. Jo-

kaisesta talosta hän sai samanlaisen vastauksen: ”On meil-

lä sinapinsiemeniä antaa, mutta meitä on vähemmän elossa

kuin meitä on kuollut.” Jokainen oli menettänyt isän, äidin,

vaimon tai miehen, pojan tai tyttären. Nainen vieraili monis-

sa kodeissa ja sai kuulla erilaisista menetyksistä.

Kun nainen oli käynyt kylän kaikki talot, hänen silmänsä au-

kenivat. Hän ymmärsi, ettei kukaan säästy menetyksiltä ja su-

rulta ja että hän ei ollut yksin. Naisen suru muuttui pikku hil-

jaa myötätunnoksi kaikkia surevia ihmisiä kohtaan. Nyt hän

kykeni suremaan poikaansa ja hautaamaan tämän ruumiin.

Ketterä liikkuminen kokonaiskuvan ja yksityiskohtien välillä on oiva apu myös päätöksenteossa – varsinkin silloin, kun kyseessä moniulotteinen ongelma tai kysymys. Ole

hArjoitus Kokonaiskuva vai yksityiskohdat?

Tutki edellä kuvatun perusteella, hahmotatko pääsään-

töisesti maailmaa kokonaiskuvan vai yksityiskohtien kaut-

ta. Kummasta kuvauksesta tunnistat itsesi?

Apukysymys: Kun kerrot asioita toisille ihmisille, mil-

laista täsmennystä sinulta yleensä pyydetään?

A Esimerkkejä tai konkretiaa (kokonaisuudesta käsin

hahmottaja)

B Sitä, mihin suurempaan kokonaisuuteen kertomasi liit-

tyy tai miten esittämäsi asiat liittyvät yhteen (yksityis-

kohtaihminen)

Miten toimit vastakkaisella tavalla asioita hahmottavan

ihmisen kanssa, esimerkiksi uuden yhteisen projektin tii-

moilta hyvän yhteisymmärryksen takaamiseksi?


Laajan kuvakulman etu piilee siinä, että sen avulla voimme tarkastella tilannetta kokonaisvaltaisesti. Tämä perspektiivi tuo suhteellisuudentajua, jos jostain syystä on jouduttu umpikujaan tai juututtu tunnelimaiseen ajatteluun.

Otetaan selventäväksi esimerkiksi vastoinkäymiset ihmisen elämässä. Yksilöä ei kärsimyksen hetkellä juuri auta se, että hänen kärsimystään verrataan jonkun toisen yksilön vielä suurempaan kärsimykseen. Jokaisen kärsimys on ainutkertainen, ja vertaaminen muihin voi tuntua vähättelevältä ja loukkaavalta. Mutta kun oivaltaa, että kärsimys on kuitenkin suhteellista tämän maailman ja ihmiskunnan historiassa, saattaa saada tervehdyttävää etäisyyttä omaan kokemukseensa.

Pohdi omaa suhteellisuudentajuasi eli suhteuttamisen taitoasi, kun luet seuraavaa intialaista tarinaa.

tArinA suhteellisuudentajua sinapinsiemenistä

Vanha intialainen tarina kertoo naisesta, joka menetti ainoan

lapsensa. Naisen valtasi niin suuri suru, ettei hän suostunut

uskomaan, että hänen poikansa oli kuollut. Hän kulki ympä-

riinsä kantaen pojan ruumista sylissään ja kysellen ihmisiltä

epätoivoisesti lääkettä, joka parantaisi pojan. Lopulta nainen

löysi tiensä kuuluisan Buddhan luo ja pyysi tätä parantamaan

poikansa. Tuntien suurta myötätuntoa naista kohtaan Budd-

ha sanoi: ”Kyllä, minä autan sinua. Mutta sitä ennen tarvitsen

kourallisen sinapinsiemeniä.” Nainen ilmoitti tekevänsä mitä

tahansa hankkiakseen tarvittavan määrän siemeniä. Buddha

lisäsi: ”Siementen tulee olla peräisin kodista, jossa kukaan ei

ole menettänyt lastaan, puolisoaan eikä vanhempaansa. Kaik-

kien siementen on oltava sellaisesta talosta, jossa kuolema ei

ole vieraillut.”

Nainen meni talosta taloon kysellen sinapinsiemeniä. Jo-

kaisesta talosta hän sai samanlaisen vastauksen: ”On meil-

lä sinapinsiemeniä antaa, mutta meitä on vähemmän elossa

kuin meitä on kuollut.” Jokainen oli menettänyt isän, äidin,

vaimon tai miehen, pojan tai tyttären. Nainen vieraili monis-

sa kodeissa ja sai kuulla erilaisista menetyksistä.

Kun nainen oli käynyt kylän kaikki talot, hänen silmänsä au-

kenivat. Hän ymmärsi, ettei kukaan säästy menetyksiltä ja su-

rulta ja että hän ei ollut yksin. Naisen suru muuttui pikku hil-

jaa myötätunnoksi kaikkia surevia ihmisiä kohtaan. Nyt hän

kykeni suremaan poikaansa ja hautaamaan tämän ruumiin.

Ketterä liikkuminen kokonaiskuvan ja yksityiskohtien välillä on oiva apu myös päätöksenteossa – varsinkin silloin, kun kyseessä moniulotteinen ongelma tai kysymys. Ole

hArjoitus Kokonaiskuva vai yksityiskohdat?

Tutki edellä kuvatun perusteella, hahmotatko pääsään-

töisesti maailmaa kokonaiskuvan vai yksityiskohtien kaut-

ta. Kummasta kuvauksesta tunnistat itsesi?

Apukysymys: Kun kerrot asioita toisille ihmisille, mil-

laista täsmennystä sinulta yleensä pyydetään?

A Esimerkkejä tai konkretiaa (kokonaisuudesta käsin

hahmottaja)

B Sitä, mihin suurempaan kokonaisuuteen kertomasi liit-

tyy tai miten esittämäsi asiat liittyvät yhteen (yksityis-

kohtaihminen)

Miten toimit vastakkaisella tavalla asioita hahmottavan

ihmisen kanssa, esimerkiksi uuden yhteisen projektin tii-

moilta hyvän yhteisymmärryksen takaamiseksi?


Ymmärtääksemme tekoja ja niiden seurauksia tarvitsemme usein monimutkaisempia malleja. Systeemisyys tarkastelee maailmaa toisiinsa monitahoisesti ja monimutkaisesti kytkeytyvien asioiden ja ihmisten kautta. Näin ymmärrämme, että vaikka sekä jäätelön syöminen että paarmanpuremat lisääntyvät kesäisin, edellinen ei välttämättä aiheuta jälkimmäistä. Eikä myöskään päinvastoin. On toki olemassa tapahtumasarjoja, joissa syy–seuraussuhde on suhteellisen suoraviivainen. Esimerkiksi jos laitan paljaan käteni veteen, käteni kastuu. X:stä seuraa Y ilman ylimääräisiä tulkintoja tai mutkia.

Systeemisen ajattelun hyödyntäminen lähtee siitä, että tavoite tai toiminnan päämäärä on kirkkaana mielessä. Kaikki valinnat pyritään tekemään siten, että ne vievät

Suo

ritu

ksen

laat

u


OPTIMAALINENVIREYSTILA

ZX Y


SuBSTANSSI-OSAAMINEN

SuBS

TANSSIOSAAMISEN

SOVELTAMINEN

MET

AKOGNITIIVINEN TAITAVuuS


Vuu

S

AM

MAT

ILLISEN HuIPPuSuORITuKSEN

PERUSELEMENTIT

Oma �ilis

Suorituksen laatu

–10 10

10

–10



TAVOITE-TILA


TEHTÄVÄ


BTAVOITETILA

ANYKYTILA

HAVAITTU ETÄISYYS

BTAVOITETILA

ANYKYTILA

ennakointiNYT

palaute



NYT-HETKI


ennakointi

palaute

RESONANSSI


Muu

t ti

edo

stav

atM

uut

eivä

t ti

edo

sta

Kaikillenäkyvä

Itsellenäkymätön

(sokea piste)

Muiltasalattu

Kaikilletuntematon


B

A

provokaatio

provokaatio

provokaatio

MENNEISYYS


Lähtökohta


Lopputulos

ennakointi

palauteNYT

Aik

a

BHYVÄ ELÄMÄ


ALÄHTÖKOHTA


Tuleva

Mennyt

TULEVAISUUSNYT

Näkyvä osa

Näkymätön osa

Huippusuoritus

MOTIVAATIO ARVOT

HY

VIN

VO

INTI

YKSIOIKEATAPA


KONT-ROLLI

190

180

170

160

150

140

130

120

kokemukset

odotukset

Aika

MIELIKUVA



KuVA 7: Systeeminen ajattelu ja win–win-avaruus

kohti tätä tavoitetilaa (B, kuva 7). Valintojen tekemisessä auttaa se, että vastaanotamme kaiken aikaa runsaasti monipuolista informaatiota (palaute ja ennakointi) niin liittyen sisäiseen kuin ulkoiseen todellisuuteen. Informaatio voi esimerkiksi liittyä siihen, miten hyvin tähänastinen toimintamme on vienyt meitä kohti tavoitetilaamme (palaute). Pelkästään tämä informaation varassa emme kuitenkaan välttämättä tiedä, mitä seuraavaksi kannattaisi tehdä. Tähän tarvitsemme palautteen lisäksi arvioita siitä, mitä tulevaisuudessa tulee mahdollisesti tapahtumaan ja miten meidän tulisi sopeuttaa oma toimintamme siihen (ennakointi). Yhtälön onnistuminen edellyttää, että kykenemme hyödyntämään vastaanottamaamme informaatiota siten, se ohjaa meitä tekemään valintoja päämäärämme suuntaisesti käsillä olevassa nythetkessä. Ajallisesti voimme hahmottaa matkan nykyhetkestä (A) tavoitetilaan (B) koostuvaksi peräkkäisistä nythetkistä . Jotta saisimme systeemisen kokonaisuuden täysimääräisesti tukemaan päämäärämme saavuttamista on win–winperiaatteella toimiminen olennaista (win–winavaruus).

Kulku A:sta B:hen voi olla hyvinkin eilineaarista eli kaikkea muuta kuin suoraviivaista. Hämmästyttävää kyllä, jälkikäteen katsottuna matka B:stä A:han on lyhyt ja vaikuttaa usein täysin loogiselta, jopa itsestään selvältä. Matkanteko A:sta B:hen ja B:stä A:han ei ole symmetrinen, päinvastoin, suuressa määrin asymmetrinen.

Huumorista voi löytää vastaavaa systeemisen ajattelun matkantekologiikkaa: Kahdeksankymmentäviisivuotias mies kuolee ja joutuu helvettiin. Siellä vaellellessaan hän törmää samanikäiseen ystäväänsä, joka istuskelee upea nainen polvellaan. Mies tervehtii ystäväänsä: ”Oletko varma, että tämä on helvetti? – Sinulla tuntuu olevan hauskaa.” ”Tottahan toki tämä helvetti on. Katsos, minä olen hänen rangaistuksensa.”


Ymmärtääksemme tekoja ja niiden seurauksia tarvitsemme usein monimutkaisempia malleja. Systeemisyys tarkastelee maailmaa toisiinsa monitahoisesti ja monimutkaisesti kytkeytyvien asioiden ja ihmisten kautta. Näin ymmärrämme, että vaikka sekä jäätelön syöminen että paarmanpuremat lisääntyvät kesäisin, edellinen ei välttämättä aiheuta jälkimmäistä. Eikä myöskään päinvastoin. On toki olemassa tapahtumasarjoja, joissa syy–seuraussuhde on suhteellisen suoraviivainen. Esimerkiksi jos laitan paljaan käteni veteen, käteni kastuu. X:stä seuraa Y ilman ylimääräisiä tulkintoja tai mutkia.

Systeemisen ajattelun hyödyntäminen lähtee siitä, että tavoite tai toiminnan päämäärä on kirkkaana mielessä. Kaikki valinnat pyritään tekemään siten, että ne vievät

Suo

ritu

ksen

laat

u


OPTIMAALINENVIREYSTILA

ZX Y


SuBSTANSSI-OSAAMINEN

SuBS

TANSSIOSAAMISEN

SOVELTAMINEN

MET

AKOGNITIIVINEN TAITAVuuS


Vuu

S

AM

MAT

ILLISEN HuIPPuSuORITuKSEN

PERUSELEMENTIT

Oma �ilis

Suorituksen laatu

–10 10

10

–10



TAVOITE-TILA


TEHTÄVÄ


BTAVOITETILA

ANYKYTILA

HAVAITTU ETÄISYYS

BTAVOITETILA

ANYKYTILA

ennakointiNYT

palaute



NYT-HETKI


ennakointi

palaute

RESONANSSI


Muu

t ti

edo

stav

atM

uut

eivä

t ti

edo

sta

Kaikillenäkyvä

Itsellenäkymätön

(sokea piste)

Muiltasalattu

Kaikilletuntematon


B

A

provokaatio

provokaatio

provokaatio

MENNEISYYS


Lähtökohta


Lopputulos

ennakointi

palauteNYT

Aik

a

BHYVÄ ELÄMÄ


ALÄHTÖKOHTA


Tuleva

Mennyt

TULEVAISUUSNYT

Näkyvä osa

Näkymätön osa

Huippusuoritus

MOTIVAATIO ARVOT

HY

VIN

VO

INTI

YKSIOIKEATAPA


KONT-ROLLI

190

180

170

160

150

140

130

120

kokemukset

odotukset

Aika

MIELIKUVA



KuVA 7: Systeeminen ajattelu ja win–win-avaruus

kohti tätä tavoitetilaa (B, kuva 7). Valintojen tekemisessä auttaa se, että vastaanotamme kaiken aikaa runsaasti monipuolista informaatiota (palaute ja ennakointi) niin liittyen sisäiseen kuin ulkoiseen todellisuuteen. Informaatio voi esimerkiksi liittyä siihen, miten hyvin tähänastinen toimintamme on vienyt meitä kohti tavoitetilaamme (palaute). Pelkästään tämä informaation varassa emme kuitenkaan välttämättä tiedä, mitä seuraavaksi kannattaisi tehdä. Tähän tarvitsemme palautteen lisäksi arvioita siitä, mitä tulevaisuudessa tulee mahdollisesti tapahtumaan ja miten meidän tulisi sopeuttaa oma toimintamme siihen (ennakointi). Yhtälön onnistuminen edellyttää, että kykenemme hyödyntämään vastaanottamaamme informaatiota siten, se ohjaa meitä tekemään valintoja päämäärämme suuntaisesti käsillä olevassa nythetkessä. Ajallisesti voimme hahmottaa matkan nykyhetkestä (A) tavoitetilaan (B) koostuvaksi peräkkäisistä nythetkistä . Jotta saisimme systeemisen kokonaisuuden täysimääräisesti tukemaan päämäärämme saavuttamista on win–winperiaatteella toimiminen olennaista (win–winavaruus).

Kulku A:sta B:hen voi olla hyvinkin eilineaarista eli kaikkea muuta kuin suoraviivaista. Hämmästyttävää kyllä, jälkikäteen katsottuna matka B:stä A:han on lyhyt ja vaikuttaa usein täysin loogiselta, jopa itsestään selvältä. Matkanteko A:sta B:hen ja B:stä A:han ei ole symmetrinen, päinvastoin, suuressa määrin asymmetrinen.

Huumorista voi löytää vastaavaa systeemisen ajattelun matkantekologiikkaa: Kahdeksankymmentäviisivuotias mies kuolee ja joutuu helvettiin. Siellä vaellellessaan hän törmää samanikäiseen ystäväänsä, joka istuskelee upea nainen polvellaan. Mies tervehtii ystäväänsä: ”Oletko varma, että tämä on helvetti? – Sinulla tuntuu olevan hauskaa.” ”Tottahan toki tämä helvetti on. Katsos, minä olen hänen rangaistuksensa.”

112 113YMMÄRRYS resonanssi ratkaisee

tettyyn hetkeen, esimerkiksi da Vincin aaltoviiva) on löydet-tävissä erityisesti musiikissa.

Taiteilijoille ohikiitävän nyt-hetken oivaltaminen on kautta aikojen ollut olennaista. Ranskalainen, maailman maineeseen ja alansa esikuvaksi noussut dokumenttivalo-kuvaaja Henri Cartier-Bresson puhuu erityisestä hetkestä (fruitful- tai decisive-hetki), jolloin liikkuva maailma järjes-täytyy itsekseen siten, että kaikki on esteettistä ja merki-tyksellistä. Sekunnin murto-osan ajan vallitsee valoku-vauksellinen ideaali hetki (kairos), jolloin muodot ovat tasapainossa ja olennainen maailmassa paljastuu ja kitey-tyy juuri tässä ja nyt. Tämä on kuvan ottamisen hetki. Se hetki, jota valokuvaaja kaikilla aisteillaan kohdettaan tark-kaillen on odottanut tapahtuvaksi.

Valokuvaaja on täysin uppoutunut kohteeseensa, deci-sive moment näyttäytyy vain nyt-hetkitaidon omaavalle. Hän ei tyydy puolittaiseen tulokseen. Hän ei ota kuvaa sil-loin, kun esteettisesti kaikki on kunnossa. Hän pidättäytyy myös silloin, kun vain merkitykset näyttäytyvät. Taiteilija ei tyydy puolittaiseen tulokseen. Hän odottaa täydellistä nyt-hetkeä, jolloin sekä esteettisyys että merkityksellisyys ovat näkyvillä ja järjestäytyneet optimaalisesti. Tässä kiteytyy in-tohimokvaliteetti: kuvan ottaja ei tyydy joko–tai- tulokseen, vaan hän kärsivällisesti odottaa, että hänen sekä–että- tavoitteensa todentuu.

Cartier-Bresson vertaa valokuvan ottamista myös jousi-ammuntaan, jonka hän koki Zen-meditaatioon liittyvän keskittymisen ohella hyvin samankaltaiseksi kuin oman työnsä. Tällä tavoin keskittyessä ihminen unohtaa itsensä ja kaikki aistit valppaana keskittyy huomaamaan sen, mikä näyttäytyy. Resonanssikyky ratkaisee, oppiiko kuvan otta-ja huomaan ja hyödyntämään haluamallaan tavalla ainut-kertaiset hetket, jolloin sekä esteettisyys että merkityksel-lisyys ovat yhtäaikaisesti kohteessa läsnä.

Mitä tarkkaavaisempia ja avoimempia olemme ympä-ristömme ja itsemme suhteen, sitä joustavammin voimme toimia nykyhetkessä ja sitä paremmin voimme hyödyntää syntyviä tilanteita. Virittäytymällä hyvään sisäiseen tilaan nyt-hetkessä ja suuntaamalla siinä tarkkaavaisuuttamme, voimme ohjata sitä, mihin ympäristön puoliin reagoimme ja miten sen teemme. Tätä kutsutaan resonanssitaidoksi.

HARJOITUS Intohimokvaliteetti

Tutki, miten voisit omassa elämässäsi toteuttaa Carter-

Bressonin intohimokvaliteetti-toimintaperiaatetta, jossa

sekä merkitys että estetiikka todentuvat yhtäaikaisesti.

Kysy itseltäsi:

• Mikä on sellainen asia elämässäsi / työssäsi, jos-

ta osaat vastaavasti määritellä kaksi haasteellista

elementtiä, joiden todentuminen yhtäaikaisesti on

ideaalia?

• Mitkä ovat sellaisia hetkiä sinun elämässäsi / työssäsi,

jolloin mielestäsi olennainen kiteytyy?

• Osaatko mielestäsi hyödyntää riittävästi ainutkertaisia

hetkiä?

• Miten voisit vahvistaa tätä hyödyntämisen taitoasi?

Intohimo-kvaliteetti eI TyydyPUOLITTAISeeN LOPPUTULOKSeeN.

112 113YMMÄRRYS resonanssi ratkaisee

tettyyn hetkeen, esimerkiksi da Vincin aaltoviiva) on löydet-tävissä erityisesti musiikissa.

Taiteilijoille ohikiitävän nyt-hetken oivaltaminen on kautta aikojen ollut olennaista. Ranskalainen, maailman maineeseen ja alansa esikuvaksi noussut dokumenttivalo-kuvaaja Henri Cartier-Bresson puhuu erityisestä hetkestä (fruitful- tai decisive-hetki), jolloin liikkuva maailma järjes-täytyy itsekseen siten, että kaikki on esteettistä ja merki-tyksellistä. Sekunnin murto-osan ajan vallitsee valoku-vauksellinen ideaali hetki (kairos), jolloin muodot ovat tasapainossa ja olennainen maailmassa paljastuu ja kitey-tyy juuri tässä ja nyt. Tämä on kuvan ottamisen hetki. Se hetki, jota valokuvaaja kaikilla aisteillaan kohdettaan tark-kaillen on odottanut tapahtuvaksi.

Valokuvaaja on täysin uppoutunut kohteeseensa, deci-sive moment näyttäytyy vain nyt-hetkitaidon omaavalle. Hän ei tyydy puolittaiseen tulokseen. Hän ei ota kuvaa sil-loin, kun esteettisesti kaikki on kunnossa. Hän pidättäytyy myös silloin, kun vain merkitykset näyttäytyvät. Taiteilija ei tyydy puolittaiseen tulokseen. Hän odottaa täydellistä nyt-hetkeä, jolloin sekä esteettisyys että merkityksellisyys ovat näkyvillä ja järjestäytyneet optimaalisesti. Tässä kiteytyy in-tohimokvaliteetti: kuvan ottaja ei tyydy joko–tai- tulokseen, vaan hän kärsivällisesti odottaa, että hänen sekä–että- tavoitteensa todentuu.

Cartier-Bresson vertaa valokuvan ottamista myös jousi-ammuntaan, jonka hän koki Zen-meditaatioon liittyvän keskittymisen ohella hyvin samankaltaiseksi kuin oman työnsä. Tällä tavoin keskittyessä ihminen unohtaa itsensä ja kaikki aistit valppaana keskittyy huomaamaan sen, mikä näyttäytyy. Resonanssikyky ratkaisee, oppiiko kuvan otta-ja huomaan ja hyödyntämään haluamallaan tavalla ainut-kertaiset hetket, jolloin sekä esteettisyys että merkityksel-lisyys ovat yhtäaikaisesti kohteessa läsnä.

Mitä tarkkaavaisempia ja avoimempia olemme ympä-ristömme ja itsemme suhteen, sitä joustavammin voimme toimia nykyhetkessä ja sitä paremmin voimme hyödyntää syntyviä tilanteita. Virittäytymällä hyvään sisäiseen tilaan nyt-hetkessä ja suuntaamalla siinä tarkkaavaisuuttamme, voimme ohjata sitä, mihin ympäristön puoliin reagoimme ja miten sen teemme. Tätä kutsutaan resonanssitaidoksi.

HARJOITUS Intohimokvaliteetti

Tutki, miten voisit omassa elämässäsi toteuttaa Carter-

Bressonin intohimokvaliteetti-toimintaperiaatetta, jossa

sekä merkitys että estetiikka todentuvat yhtäaikaisesti.

Kysy itseltäsi:

• Mikä on sellainen asia elämässäsi / työssäsi, jos-

ta osaat vastaavasti määritellä kaksi haasteellista

elementtiä, joiden todentuminen yhtäaikaisesti on

ideaalia?

• Mitkä ovat sellaisia hetkiä sinun elämässäsi / työssäsi,

jolloin mielestäsi olennainen kiteytyy?

• Osaatko mielestäsi hyödyntää riittävästi ainutkertaisia

hetkiä?

• Miten voisit vahvistaa tätä hyödyntämisen taitoasi?

Intohimo-kvaliteetti eI TyydyPUOLITTAISeeN LOPPUTULOKSeeN.

Documents

Huippusuoritus