Ikääntyneiden asumisratkaisut - eristämistä vai keskittämistä?

Ikääntyneiden asumisratkaisut - eristämistä vai keskittämistä?

Tutkija Katariina Välikangas, Innokylä, Kuntaliitto

Ikääntyvien asumisen seminaari

Keuruu 29.9.2010

Miltä maailma tulee näyttämään – kaikkiallako eristetään ja keskitetään?

Uusi kunta 2017 – ohjelmalla varmistetaan, – että Paras -hankkeen päättyessä vuoden 2012 lopussa on valmiina

rakenne- ja toimintamallit seuraaville valtuustokausille.– Hanke tuottaa myös tarvittavaa tietoa 2010-luvulla käynnistyvän kuntalain

uudistamistyöhön esimerkiksi kysymykseen siitä, pärjätäänkö 2010-luvulla yhdellä kuntamallilla.

– Itsehallinnollisesti tarkastellen ytimessä on erityisesti kuntien itsehallinnon ja palvelutuotannon mahdollistava rahoitusjärjestelmä.

– Kunta-valtiosuhteeseen pureutuva edunvalvonnallinen kokonaisuus– Itsehallintoa kunnissa itsessään vahvistava kehittämishanke,

esiintuo kuntalaisten vastuuta omasta elämästään ja yhdyskunnastaan.

– Samalla vahvistetaan visiolähtöistä uudistustyötä jo Paras- hankkeen toteutusvaiheessa sekä vahvistetaan kuntalähtöistä muutosjohtajuutta.

(Ari Kolehmainen, UK2017 projektipäällikkö)

29092010Katariina Välikangas 2

Kunta Suomessa – historiallinen näkökulma

1. Kuntademokratian ihanteiden aika - kunnat kansalaisyhteiskuntana

(1865 kunnallisasetuksesta 1920 -luvulle)

2. Hyvinvointikunnan aika – kunnat valtionhallinnon jatkeena

hyvinvoinnin rakentajina (alku 1930 –luvulla, tiivis kausi 1960 –luvun

alusta 1980 –luvun loppupuolelle)

3. Murroksen aika– verkostokunta (1990 –luvun vaihteesta →)

(Ari Kolehmainen)

20092010 3Katariina Välikangas

Murros: Kuntapalveluiden uudistaminen kohti 2020 –lukua, muutosvaateita mm.

– Palveluiden kysyntä kasvaa ja resurssiniukkuus jatkuu

– Yhteiskunnan ja yksilön vastuusuhde joutuu määriteltäväksi uudestaan

– Palveluita priorisoitava - jostakin myös luovuttava

– Uudet tuotantotavat ja tuottavuuden kohottaminen ovat väistämättömiä

– Asiakasvalinta saa suuremman merkityksen

– Uusi teknologia muuttaa palveluita

– Markkinoiden rooli kasvaa

(Ari Kolehmainen)

Kohti 2020 –lukua: Suomen kuntahallinnon kehittämisen lähtökohdaksi vahva kuntalaisten itsehallinto – mikä on itsehallinnon sisältö tulevaisuudessa?

• Kunnan tehtävät – Yleinen toimiala – kunnan elinvoiman kehittäminen – Kuntalaisten hyvinvoinnin turvaaminen

• Vahva oma talous– Verotusoikeus ja yleinen valtionosuus taloudellisen itsenäisyyden perustana – julkisen vallan

yhteisvastuu perusoikeuksien toteuttamisesta (rahoitusperiaate)– Kunnan rooli avoimen sektorin kehittämisedellytysten luonnissa

• Demokratia– Vahva edustuksellinen demokratia ja hyvät suorat vaikutusmahdollisuudet. Demokratian

täytyy näkyä myös kunnan johtamisjärjestelmässä• Kuntien itsenäisyys suhteessa valtioon

– Erillisyys valtionhallinnosta – tehtävät ja hallinnon perusteet lailla– Valtion ohjauksen ja valvonnan rajat– Tasausjärjestelmä tarpeellinen

• Kuntarakenne ja palvelurakenne– Selkeät, vahvat rakenteet

• Kuntien erilaisuuden vaikutus? (Ari Kolehmainen)5

Onko se vain asenteista kiinni? 1/2

Paikallistason strategiset valinnat • Kuntafuusiot, yhteistoiminta-alueet ja –organisaatiot• Seutu- ja kuntatasolla palveluita mietittäessä yhteistyön tiivistäminen erityisesti asumisen,

liikenteen ja maankäytön osalta• Ohjauksen välineet • Asiakaslähtöisyys yli toimija- ja kuntarajojen

Hallinnan (Governance) perusväittämä: • Ongelmien monimutkaistumisen ja ketjuuntumisen myötä kunnat ovat tulleet entistä

riippuvaisemmiksi muista toimijoista kuten yrityksistä, yhteisöistä, muista kunnista ja valtionhallinnon organisaatioista kohti koordinaatiota; luo tilaa palvelurakenteen kehittämiselle (Haveri, Majoinen & Jäntti (toim.) 2009)

Yhteiskunnallinen konteksti: • Individualismi ja yhteisöllisyyden murentuminen versus kansalaisyhteiskunta? • Palveluiden suunnittelussa tulee huomioida yksilöllisyyden ja omaehtoisen yhteisöllisyyden

yhteiskunta (Välikangas 2009)

Muutoksen toteuttaminen edellyttää asiantuntevaa poliittista ja ammatillista johtamista sekä kokonaisvaltaisen, strategisen näkemyksen vahvistamista (Haveri, Majoinen & Jäntti (toim.) 2009)

Katariina Välikangas

Kaija Majoinen 5.12.2007

Onko se vain asenteista kiinni? 2/2

Kehittämisen neljä trendiä:

1. Asuinympäristön kehittämisen painottaminen

2. Toimintamallien ja toimijayhteisöjen laajentaminen (dialogisuus)

3. Asenneilmapiiri ja yhteisöllisyys

4. Aloittellisuutta tukeva kulttuuri

Kokonaisvaltaisessa ikääntyneiden asumisen kehittämisessä kysymys on

asenteesta ja erilaisten voimavarojen yhdistämisestä. Samoin kysymys on

kehittämis-orientaatiosta ja aloitteellisuudesta sekä rohkeudesta kokeilla erilaisia

ratkaisuja.


Asumisen kehityssuunnat Suomessa

• Laadun merkitys

• Yksilölliset valinnat, asiakkaiden toiveiden huomioiminen

• Ihmisten oma vastuu ikääntymisestään ja valinnoistaan

• Asumisen mahdollisuuksien ja asuinratkaisujen monipuolistaminen

• Olemassa olevien ja käyttöön sopivien asumisratkaisujen kehittäminen ja

olemassa olevan rakennuskannan läpikäynti: kustannustehokas, kaikille

soveltuva ja vaihtoehtoja sisältävä asuntokanta

• Rahoituksellisten ratkaisujen kehittäminen: tuettava uusia kokeiluja

yhteistyöllä ja taloudellisin kannustimin

Muutama ”tyypillinen” ajatus ikääntyneiden palveluiden kehittämisestä • Taloudellisuus tarkoittaa palvelujen keskittämistä ja ikääntyneiden muutattamista palvelujen

ääreen• Tehokkuus on ”löysien” poistamista• Ikääntyneet ovat homogeeninen massa, jolle tarjotaan tietyt palvelut ja osoitetut

asumisympäristöt• Palvelutarjotin määrittää tarjottavat palvelut, joita sitten ”asiakaslähtöisesti” tarjotaan

ikääntyville• Laatu on annettavan palvelun hyvyydestä kertova indikaattori

Kuitenkin päätöksienteon taustalla on tietoa• Haasteet pystytään osoittamaan• Osallisuuden, omaehtoisuuden ja itsenäisen selviytymisen tukeminen siirtää kalliiden

hoitoratkaisujen tarvetta • Tehokkuus on oikein kohdennettuja ratkaisuja• Ikääntyminen on osa normaalia elämänkaarta ja ihmisillä on kaikissa elämänvaiheissa

toiveita ja tarpeita yksilölliseen, hyvään elämään• Toimintakykyrajoitteet ja dementoivat sairaudet ovat yksilöllisiä ominaisuuksia;

asiakaslähtöisyys tarkoittaa monien eri palvelujen räätälöintiä asiakkaan tarpeista lähtien• Laatu koostuu kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista

Miltä todellisuus siis näyttää?

Suomalainen toimintakäytäntö mm. … • …ei kohdista palveluita tarkoituksenmukaisesti • …ei vastaa palveluiden tuottamisen osalta hyvinvoinnin tarpeisiin• …ei ole luonut yhtenäistä vanhustenhuoltojärjestelmää • …ei mahdollista ikääntyneiden ajallisesti pidemmän kotona asumisen tavoitteen toteutumista• …ei mahdollista riittäviä kotien peruskorjauksia ohjelmatasolla• …ei tarjoa juurikaan välimuotoisen, ennen laitoshoitoa tapahtuvan asumisen monipuolisia ratkaisuja • …ei toteuta laitoshoidon purkamisen myötä eteen tulevaa uudisrakentamisen tarvetta

Mutta se mm. …• …pitäytyy turvallisissa ratkaisuissa ja määrittää hyvän elämän ulkoapäin• …odottaa loputtomiin laskelmia vaikuttavuuksista• …pelkää vastuuta ja vaikeita päätöksiä• …kaihtaa suurten muutosten tekemistä• …ulkoistaa kehittämistyön toimijoille, joilla ei ole tarvittavaa substanssiosaamista• …tarkastelee ikääntyneitä yhtenäisenä joukkona vailla ”loppusijoituspaikkaa”• …eristää ikääntyneet muusta yhteiskunnasta • …keskittyy laitoshoidon purussa määrällisiin tarpeisiin ohittaen muut tavoitteet


Tahtotilaa kehittämiseen on!

• Ministeriötasolla panostettu terveyden edistämiseen sekä asumisen ja tulevaisuutta rakentavien ohjelmien kehittämiseen. (mm. lainsäädännölliset uudistukset, Kaste)

• Suomalaiset rahoitusmekanismit suuntaavat kehittämisrahaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen

• Ennalta ehkäisy ja terveyden edistäminen yhdistettynä hyvinvointiin on todettu taloudellisesti kannattavaksi (Voutilainen, STM)

• Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen on todettu edellyttävän erityisesti asumisen ja siihen liittyvien palveluiden suunnittelua

• Kunnissa rakenteiden ja sisältöjen kehittäminen on käynnissä (esim. Paras -hanke ja verkostomallit)

• Erilaisia ohjausjärjestelmiä ja järjestämisen tapoja on toteutettu ja poikkitoimialaista yhteistyötä tiivistetty (esim. tiltu, elämänkaari-malli, palveluseteli…)

• Palveluiden asiakaslähtöinen räätälöinti ja kotona asuminen ovat olleet tavoitteena jo pitkään; tarkoituksena ylläpitää ja luoda hyvinvointia.

• Tutkimustietoon perustuva käytännön kehittämistyö on nostanut esiin elämänlaadun, osallisuuden ja voimavaralähtöisyyden merkitystä

Kehitetäänkö näillä toimilla palveluympäristöä tukevia rakenteita vai ihmisen hyvinvointia edistävän elämänympäristön toteuttamista pitkäjänteisesti?


Haasteena siirtyä palveluiden tuottamisympäristön tarkastelusta ihmisen elämänympäristön tarkasteluun

• Näkökulman kehittämistyössä siirtyminen palvelulähtöisyydestä asiakaslähtöisyyteen ja ihmisen elämänympäristön tarkasteluun

• Tällöin kehittämistyössä tulee korostumaan entisestään asuinympäristö, asuminen, osallisuus ja tarvittavien palveluiden olemassaolo

• Keskittyminen hyvinvointiin ja asumisympäristöihin lisää hoivapalveluiden tarvelähtöisyyttä

• Tehtävä päätös: ohjataanko muutosta suunnitellusti vai crisis-driven?

Asumisen sisältö• Palveluympäristö tarjoaa palvelun tuottajan idearikkauden mukaan asuintilan,

hoiva- ja hoitopalveluja sekä harrastemahdollisuuksia (ihmisen identiteetti?)• Asumisen näkökulma: erilaisia asumisen sisällöllisiä ratkaisuja, joihin on

mahdollista saada palveluja. (esim. turvallisuus, yhteisöllisyys, laatu, asumisen sijainti, mieleinen ryhmä, elämäntapa, etnisyys) (ihmisen identiteetti?)



Elämänympäristö käsittää asumisen ja siihen liittyvän palvelun• Tavoitteena kaikille soveltuva asuinympäristö – ikääntyvä on yhteisön jäsen!• Asumisen mahdollisuuksia ja asuinratkaisuja tulee monipuolistaa • Ikääntyneiden on mahd. toteuttaa yksilöllisiä valintoja ja toiveita asuintavoissa ja -paikoissa • Palveluiden sisältöjen ja tuottamistapojen kehittämistä tulee tarkastella asuin- ja

elämänympäristön kauttaToimijayhteistyö ja eri toimijoiden roolit• Kunta koordinoi toteutukset• Dialogisuuden korostaminen suunnitteluyhteistyössä• Vanhusneuvostojen edustuksellisuus- miten mukaan päätöksentekoon?Tutkimus ja laatu• Ongelmana ei ole tiedon puute, vaan sen siirtymättömyys käytäntöön• Ymmärrys laadusta kapea-alaista – laatu määritellään liiaksi tuotteiden kautta, enemmän

elämän/asuinympäristöajattelua mukaan• Yhteistyöhankkeissa mukanaolo jatkossakin tärkeää • Substanssiosaajien oltava mukana kehittämistyössä

Ikääntyneen elämänympäristö kehittämistyön kohteena

Rahoituksellisten ratkaisujen kehittäminen• Kuntien on koordinoitava ja tuettava uusia kokeiluja yhteistyöllä ja

taloudellisin kannustimin• Kehittämistä on resursoitava ajallisesti

Mikä on kehittämistyön asema päätöksenteossa?Teemmekö tulevaisuuden näkökulmasta keskeiset työt vasemmalla kädellä sutaisten, ilman kunnollista mandaattia tai ajallista resursointia?Vaikuttavatko moninaisten kehitysprojektien lopputulemat päätöksentekoon?


Asumisesta:• Asuntokannan peruskorjaustarpeet huomioiden kotien muutostöiden lisärahoittaminen tulisi olla

haluttava rahoituskohde • Asuinympäristöjä tulee kehittää palvelualuemallin (Tanska) ja naapurustomallin (Hollanti)

suuntaan, jolloin ikääntyneille soveltuvia asuntoja on muun asutuksen joukossa• Osa nykyisistä vähän vanhemmista palvelukeskuksista on mahdollista kunnostaa vastaamaan

ikääntyneiden asumisen tarpeita. Lisäksi niitä tulee laajentaa• Uusia palvelukeskuksia voidaan jatkokehittää vastaamaan myös lähialueiden ikääntyneiden

tarpeisiin • Laitoshoidon nykyisistä tiloista merkittävä osa on käyttöön soveltumattomia, näille pitää etsiä

muita käyttötarkoituksia

Palveluista:• Palveluja kohdennetaan käyttäjien tarpeiden mukaan • Palveluita tarjotaan sinne, missä ikääntyneet asuvat• Saatavuuden ja saavutettavuuden helpottaminen niin, että alueellinen osallisuus ja

yhteisöllisyys on huomioitu - Integroidut lähipalvelukokonaisuudet (Ikähorisontti -uudet palvelukonseptit 2009 THL; Välikangas 2009)


Aging-in-Place asuinympäristön kehittämisessä

• Sisältää asumisen ja asuinympäristön

• Ei erota asuinmuotoa; koti on siellä, missä se sijaitsee

Tärkeää on ikääntyvän omaa toimijuutta, elämänhallintaa ja selviytymistä tukevan

elinympäristön säilyminen ja hoivan tarvelähtöisyys

Mahdollisuus asua tutussa elinympäristössä, jossa helppo osallistua lähiyhteisön

toimintoihin

Mahdollisuus jatkaa asumista turvallisesti, itsenäisesti ja mukavasti toimintakyvyn

muutoksista huolimatta

Prosessi, joka yhdistää suunnitelmallisesti sosiaali- ja terveyspolitiikan,

yhteiskuntasuunnittelun, asuntopolitiikan, arkkitehtuurin, muotoilun sekä

teknologiakehityksen.


Aging-in-Place

1. Erillisiä asuntoja tai asumisratkaisuja pyritään muokkaamaan Aging-in-Place -ajattelun mukaisesti.

• Asuntojen muutostyöt ja avustava teknologia• Asumisratkaisut, joita kuvaa väliaikaisuus• Asumiseen liittyvä palvelusuunnittelu ja sosiaalisuuden/yhteisöllisyyden ylläpito

2. Muuttaminen Aging-in-Place -ympäristöön.• Asumisratkaisut, joissa ikääntyminen turvallista ja hoivatarpeiden muutoksiin voidaan

vastata tarvittaessa• Markkinaorientoituneet ikääntyneiden yhteisöt ja kylät• Tukijärjestelmä organisoitu asumisen ympärille

3. Aging-in-Place -ajattelu läpäisee yhteiskuntasuunnittelun• Tavallinen asuinympäristö on suunniteltu niin, että ikääntyneen ei tarvitse muuttaa

pitkäaikaisesta kodistaan ja asuinympäristöstään• Tukijärjestelmä luonnollinen osa päivittäistä arkea


Hollannin Naapurustomalli

Hoiva-asuinalue• Asumista muutostöin kunnostetuissa asunnoissa, tukiasunnoissa

elämänkaariasunnoissa tai ikääntyneiden asuintaloissa• Paikalliset hoitokodit, pienimuotoista asumista tarjoavat asumisyksiköt ja

ryhmäkodit• Monen eri palveluntuottajan/toimijan palvelut ja aktiviteetit tarjolla + Infopisteet

ja läheisen palvelukeskuksen palvelut• Hoivaverkosto• Vapaaehtoistoimijat

Palveluvyöhyke (Woonzorg zones)• 60 naapurustossa• Palvelukeskuksen ympärille luotu palveluvyöhyke, jossa asuntojen ja

ympäristön soveltuvuus on normaaleja standardeja sopivampi ikääntyneille• Tukiasuntoja, asumista palvelukeskuksesta tarjottavalla hoivamahdollisuudella

tai palvelutaloasumista


Trynwalden – tunnetuin naapurustomalli

• 7 kylää, 10 000 asukasta• Asumisen ja hoivan laboratorio, jossa tarvelähtöisesti kehitetty asumis-, hyvinvointi-, hoiva- ja

palvelujärjestelmää

Infran kehittäminen ja kylissä tehty peruskorjaus yhdistetty palveluiden kanssa ikääntyneille sovelt. kokonaisuuksiksi

• Naapurustomallia toteuttaa hoivaverkosto: kunta koonnut toimijat yhteen (Kunnan kotipalvelu, ent. vanhustenkoti, ikääntyneiden yhdistykset, palvelutuottajat, asuntotuotannosta vastaavat, alueelliset viranhaltijat sekä Ikääntyneiden asumisen keskus, Ikääntyneiden inhimillisen asumisen yhteisö)

• Suunnitelmallinen yhteisöllisyys: ikääntyneelle osoitetaan oma tukihenkilö (vapaaehtoistyö), jonka kanssa tarpeita mietitään

• Palvelut tuottaa erilaisista palvelujen tuottajista koottu tiimi, joka toimii itseorganisoituen• Palveluvyöhykkeellä palvelutarjonta, vanhainkoti asuinhuoneistoksi• Tarjonta ja kysyntä saatu kohtaamaan• Ikääntyneillä selkeä rooli oman hoivansa suunnittelusta (vastuu)• Hoivapalvelujen käytön määrä on vähentynyt muiden hyvinvointiin liittyvän palvelutarjonnan

kasvaessa• Taloudellisesti ei säästöjä, mutta ei myöskään lisäkustannuksia• Suurin ongelma erilaisten toimijoiden rahoituksen soveltuminen yhteistyöhön hoivaverkossa.


Yksityiset ja muut projektit

• Yhteisöllistä aloitteellisuutta

• Age Proof Homes

• Senioritalot

• Mantelzorg ja omaisasunto pihaan

Asumisen tarjoajia muistisairaille

• Elämäntyyliasumista Hogewayssa

• Herbergier –dementia-asuminen

• Instituutiosta kyläyhteisöksi

Avoord Zorg


• Kun kehittämistä tukevat rakenteet ovat saamassa muotoaan, osallistuvien käyttäjien kanssa luotujen palvelukonseptien kehittäminen ohjaa prosessikehittelyä ja visa versa (Paul Lillrank 2007)

• Mitä asiakaslähtöisyydellä tarkoitetaan? Onko se loppukäyttäjä, palvelun ostaja, verkostokumppani? organisaation sisäinen asiakas? Entä vain osallistuva käyttäjä, jolloin asiakkuus pureutuu kaikkiin asiakkuuksiin? (Von Hippel 1986)

• Nopea uudistus on helpoin toteuttaa luomalla kokonaan uudenlainen kokeilu, jonka uutuusarvo lisää organisatorista kiinnostusta uudistusta kohtaan. Tämä rohkeus tulisi löytyä myös rakenteita ja prosesseja kehittäessä (Henry Chesbrough 2007)

• Lainsäädännön raja-aitojen ”heiluttelu” muokkaa käytäntöjä (esim. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä (569/2009) ja asiakasmaksulain 12 § muutos (570/2009))

Palveluiden uudistamisen organisatorinen dilemma: Jaettu ymmärrys halutuista lopputulemista – mikä on todellinen lisäarvo varsinaiselle työlle?

• Kokonaisvaltainen näkemys on haaste päätöksenteolle, mistä todennettua tietoa ja järkevä suunta? (esim. Kunta 2017)

Palvelujen uudistaminen laajempi dilemma: Keskeinen kysymys – kuka kantaa vastuun? Jos kunnissa ei tehdä päätöksiä, ne tehdään jossain muualla ja tämä kaventaa kunnallista itsehallintoa.

Katariina Välikangas

Kiitos!

Esitys perustui pääosin julkaisuun:

Katariina Välikangas 2009:

Yhteisöllisyyttä, laatua ja vaihtoehtoja; ikääntyneiden välimuotoisen asumisen

ratkaisuja Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Hollannissa. Ympäristöministeriö

13/2009.

24

Documents

Ikääntyneiden asumisratkaisut - eristämistä vai keskittämistä?