Embed Size (px)
DESCRIPTION
Diabetesliiton netti-Inspis numero 2/2010
Citation preview
2|2010 DIABETESLIITON NUORTENLEHTI
PIIKKEJÄ, PISTÄMISTÄ JA PUMPPUJA KILKKEELLÄ
KYLLÄ KIITOS KASVIKSILLE
DIABEETIKKO AMMATISSA: MAATALOUSLOMITTAJA
2
Acc
u-C
hek
, Acc
u-C
hek
Nan
o ja
Liv
e lif
e th
e w
ay y
ou w
ant o
vat R
oche
n ta
vara
mer
kkej
ä. K
aikk
i oik
eude
t pid
ätet
ään.
Roche Diagnostics Oy Asiakaspalvelupuh:PL 160 0800 9206602180 Espoo [email protected] www.accu-chek.fi
Ateriaparienmerkitseminen on
todella helppoa:
Kun mittaustulos on näytöllä, painat vain
nuolinäppäintä.
Tulos tallentuu merkin kera.
Voit tarkastella ateriaparejakätevästi Accu-Chek Smart Pix -
purkulaitteen avulla.
Luonnollisessa koossaan.
Pieni kooltaan. Suuri sielultaan.
INSPIS –
Diabetesliiton nuortenlehti
www.diabetes.fi /inspis
Toimituksen osoite
Diabetesliitto
Kirjoniementie 15
33680 Tampere
p. 03 2860 111
Fax 03 2860 422
Toimitus
Ideointi:
Diabetesliiton nuoriso toimikunta
Toimitussihteeri:
Johanna Häme-Sahinoja
Ulkoasusuunnittelu ja taitto
Markkinointitoimisto Deeper Oy
Ilmoitukset
Myyntisihteeri Tarja Pentti
Ilmestymisajat
Huhti- ja marraskuu, huhtikuun lehti
ilmestyy painettuna ja digilehtenä,
marraskuun lehti digilehtenä.
Inspis on maksuton nuorten
diabeteslehti, ja sen saavat
automaattisesti kaikki 12–25-vuotiaat
Diabetesliiton jäsenet. Myös muut
voivat halutessaan tilata lehden. Ota
yhteys Diabetesliittoon, jos haluat
tilata lehden tai sen jäsenjakelussa
on ongelmia. Lehden toimitus ottaa
mielellään vastaan palautetta, ideoita
ja ehdotuksia. Soita, kirjoita, meilaa tai
täytä palautelomake netissä osoitteessa:
www.diabetes.fi /inspis
Lisätietoa Diabetesliiton
nuorisotoiminnasta
Järjestösuunnittelija Mari Noppa
p. 03 2860 426
Järjestösuunnittelija Laura
Tuominen-Lozic
p. 03 2860215
SIS
ÄL
LY
SL
UE
TT
EL
O
Kyllä kiitos kasviksille
Piikkejä, pistämistä ja pumppuja Kilkkeellä
NDY ei ole salaseura
Sarjakuva
Lopettaja tarvitsee kavereiden tukea
Tunneleita, tykkejä ja tutustumista Suomenlinnassa
Terveisiä Suomenlinnasta!
Kysymys ja vastaus
Ammatti eläinten parissa
Kurssilta kavereita ja uusia taitoja
Mikä diabeteksessa pelottaa?
Kolumni: Ei kuulu meille
Diabeteskeskuksen kurssit nuorille 2011
Neljä vuodenaikaa eivät ole maailmanlaajuisesti katsoen itsestäänselvyys, joten sään
vaihteluista ja sen tarjoamista mahdollisuuksista kannattaa ottaa kaikki irti. Diabetek-
sen suhteen vuodenaikojen ja koulurytmin vaihtelu on kuitenkin riskibisnestä maail-
mankolkasta riippumatta.
Kesä. Lakisääteinen akkujenlatailuaika, vuosineljännes joka tuottaa diabeetikoille
päänvaivaa aikatauluista tai mistään muustakaan piittaamattoman luonteensa vuoksi.
Myöhäinen herääminen siirtää päivärytmiä helposti useilla tunneilla, eikä nukkumaan
mennessä voi olla varma näkyykö taivaalla kuu vai aurinko.
Syksy. Hyökkää joka vuosi suurin piirtein samoihin aikoihin kun koulu. Syksyl-
lä diabeteksen hoito normaalistuu kuin itsestään; koulun alettua lounas on takuu-
varmasti tunnettuun kellonaikaan ja välipalakin osuu kohdalleen. Herätyskello häiri-
köi usein ennen kahdeksaa ja näin ollen myös nukkumaanmeno- ja iltapistosajasta
on edes vähän helpompaa pitää kiinni. Näihin aikoihin voimme jo vetää villasukat jal-
kaan ja kaakaota nassuun. Syksyisin kannattaa tähyillä ilmoituksia Diabetesliiton
murkkuviikonlopusta.
Talvi, joka (toivottavasti) sisältää taas kinoksittain lunta. Voit kokeilla jotakin uutta
talvilajia joka vuosi, sillä niitä kehitellään Antarktiksella huimaa vauhtia olympialaisten
hämmentävään lajirepertuaariin. Lisäksi talveen kuuluvat söpöt pipot ja kaulaliinat,
sekä tietysti hirmuinen määrä lomaa. Ai niin, ja joulu. Kuluu pääasiallisesti pakettien
ja ruokien seassa. Verensokereiden joululoma koittaa vasta loppiaisen jälkeen kun vii-
meisetkin piparit ja suklaat on tuhottu.
Hiihtoloma. Päivärytmin ja sokerit saa taas mukavasti sekaisin juurikaan yrittämät-
tä. Ajanjakson pääasiallinen tarkoitus ilmenee jo sen nimestä, vaikka omia ala-aste-
vuosia muistellessa osuvampi nimitys olisi ollut lumisotaloma.
Kevät. Aika nauttia pilkottavasta vihreydestä ja auringosta. Mahdollisesti lisäänty-
vällä pyöräilyllä on ehkä sanottavaa sokeritasapainoon, yleensä myönteisesti. Pian on
jo mahdotonta yrittää keskittyä mihinkään opiskeluun liittyvään. Toivottavasti opetta-
jat ovat tämän ymmärtäneet sinunkin koulussasi ja lähettävät teidät luokkahuoneen
sijasta luokkaretkelle puroon kahlaamaan.
Pirteää syksyä ja talvea kaikille, seuraavaa lomaa odotellessa!
Minni Mankki
Verensokerit
vuodenaikojen
vuoristoradassa
PÄ
ÄK
IRJ
OIT
US
48
1214161820212224262829
3
Noona Leppisen
mielestä kasvisruokavalio
sopii diabeetikolle
erinomaisesti.
Ruuanlaitto tosin vaatii
hieman vaivannäköä ja
mielikuvitusta.
Kyllä kiitos kasviksille
Teksti: Mari Vehmanen
Kuvat: Tiiu Kaitalo
4
Noona Leppisen, 25, lounas tuoksuu
ja näyttää houkuttelevalta. Helsinkiläinen
kasvisravintola Zucchini onkin yksi Noo-
nan suosikkiruokapaikoista.
− Viiden viime vuoden aikana ulko-
na syöminen on helpottunut tosi paljon.
Useimmissa tavallisissakin ravintoloissa
alkaa olla hyviä vegevaihtoehtoja, Noo-
na mainitsee.
Helsinkiläinen teatteri-ilmaisun ohjaa-
ja ryhtyi kasvissyöjäksi kahdeksan vuot-
ta sitten. Saksan-reissulla makkarat ja
leikkeet alkoivat tökkiä pahasti, eikä pih-
vi maittanut kotiin palattuakaan.
− Huomasin, että liha vaan ei enää
ole minun juttuni. Eettiset syyt eivät mi-
nulla siis olleet aluksi ratkaisevia. Mutta
myöhemmin niistäkin on tullut tärkeitä.
Noona on niin kutsuttu pescovege-
taristi, eli maitotuotteet ja kala kuulu-
vat hänen ruokavalioonsa. Tiukempaan
kasvissyöntiin siirtymistä hän ei aina-
kaan toistaiseksi ole harkinnut.
− Tiedän kyllä, että vegaaninakin voi
syödä hyvin. Mutta se vaatisi aikamois-
ta paneutumista asiaan. Lisäksi tykkään
juustoista, Noona nauraa.
Hyvä hoitotasapaino
Pari vuotta kasvissyöjäksi siirtymisen
jälkeen Noona sairastui tyypin 1 diabe-
tekseen. Vegetarismista on hänen mu-
kaansa ollut pelkkää hyötyä sairauden
hoidossa.
− Ruokavalioni oli valmiiksi suun-
nilleen sellainen, jollaista diabeetikol-
le nykyään suositellaan. Minun ei siis
tarvinnut sairastumisen takia opetella
käyttämään vihanneksia, niin kuin olen
nähnyt joidenkin joutuvan tekemään.
− Sairastuttuani olin alkuun tosi fa-
naattinen syömisteni suhteen, mutta ny-
kyään maltan herkutellakin.
Noonan hoitotasapaino on ollut aina
erinomainen, mistä hän kiittää ainakin
osittain kasvisruokavaliotaan. Toisaalta
alhaisten verensokerien kääntöpuolena
on alttius saada hypoja.
− Vielä kuuden vuoden jälkeenkään
en itse kunnolla tunnista hypon tuloa.
Avomies on kyllä oppinut tuntemaan
merkit: minusta kuulemma tulee tosi
itsepäinen.
Diabeteslääkärit tai -hoitajat eivät
ole koskaan kyseenalaistaneet Noonan
ruokavaliota. Myös läheiset ovat suhtau-
tuneet hyvin.
− Meillä on kaveriporukka, jonka kes-
ken kokkailemme usein yhdessä. Vaikka
olen joukon ainoa kasvissyöjä, teemme
aina ruokaa, joka sopii myös minulle.
Tarpeeksi mausteita
Jos kasvisruokavalio kiinnostaa, Noona
suosittelee siirtymistä siihen asteittain.
− Ensin voi vaikka pitää yhden lihat-
toman päivän viikossa ja sitten vähitellen
lisätä kasvispäivien määrää. Ja ellei ha-
lua luopua kokonaan lihasta, ainakin mi-
nun mielestäni olisi hyvä suosia luomua.
Noona itse kiinnittää ruuanlaitos-
sa huomiota sekä ravitsevuuteen että
makuun.
− Hyvää kasvisruokaa ei synny vain
jättämällä liha pois. Itse käytän paljon
esimerkiksi soijarouhetta ja tofua: ne
ovat helppoja ja monipuolisia raaka-ai-
neita. Myös mausteita kannattaa kokeilla
ja käyttää ennakkoluulottomasti.
Noonan bravuureita ovat muun
muassa ratatouille ja italialaistyyppinen,
kermainen risotto.
− Ja tuorehernekeitto on aivan ihana,
opiskelijakukkarolle sopiva ruoka.
Lihaa Noona ei ole kaivannut kah-
deksan vuoden aikana kertaakaan, ja
sen makukin on jo häipynyt muistista.
Kaikesta huolimatta Noona ei tyrkytä
omaa ruokavaliotaan muille.
− Jokainen tekee omatuntonsa mu-
kaan.
Tietoa kasvissyönnistäwww.vegaaniliitto.fi
www.animalia.fi
www.kasvikset.fi
Noona on pannut ilahtuneena merkille,
että katukuvaan ilmestyy koko ajan lisää
kasvisravintoloita.
”Hyvää kasvisruokaa ei synny vain jättämällä liha pois.”
5
Monenlaisia kasvissyöjiä
Kasvissyöjät jakautuvat useisiin eri
ryhmiin:
– Laktovegetaristi syö kasvisten lisäksi
maitotuotteita.
– Lakto-ovo-vegetaristi käyttää kasvis-
ten lisäksi maitotuotteita ja munia. Lak-
tovegetarismi ja lakto-ovo-vegetarismi
ovat yleisimmät kasvissyönnin muodot.
– Pescovegetaristin ruokavalioon kuuluu
maidon ja munien ohessa myös kala.
– Vegetaristin ruokavalio koostuu pelkis-
tä kasvikunnan tuotteista.
– Vegaani syö ainoastaan kasvikunnan
tuotteita. Hän myös välttää eläimistä
saatuja materiaaleja kuten nahkaa ja
villaa.
– Fennovegaani suosii lähialueella tuo-
tettua kasvisruokaa.
– Elävän ravinnon syöjä käyttää kas-
visruokaa, joka on valmistettu
kuumentamatta.
– Fruitariaani syö vain sellaisia kasviksia,
joiden tuottaminen ei ole vaatinut kas-
vin tappamista: esimerkiksi hedelmiä,
marjoja ja viljoja. Sen sijaan vaikkapa
juurekset ja peruna eivät kuulu fruita-
riaanin ruokavalioon.
Miksi kasvissyöjäksi?
Yleisiä syitä ryhtyä kasvissyöjäksi:
– Eläinten oikeudet: Usein kasvissyö-
jän mielestä eläinten kasvattaminen ja
teurastaminen ihmisen ravinnoksi on
ylipäänsä väärin. Moni vastustaa var-
sinkin nykyaikaista tehotuotantoa, jos-
sa eläimen lyhyt elinikä kuluu virikkeet-
tömissä ja ahtaissa oloissa.
– Ympäristö: Eläinten kasvattaminen
kuluttaa huomattavasti enemmän
luonnonvaroja kuin kasvisravinnon vil-
jely: yhden lihakilon tuottaminen vaatii
kymmenen kiloa rehua. Lisäksi karjan-
kasvatus on merkittävä metaanipääs-
töjen lähde.
– Terveys: Moni tuntee yksinkertaisesti
voivansa hyvin kasvisruokavaliota
noudattaessaan. Huolellisesti koos-
tettu kasvisruokavalio sisältää paljon
kuitua ja vähän kovia rasvoja. Tällai-
sen ruokavalion on todettu vähentä-
vän riskiä sairastua esimerkiksi eräi-
siin syöpätyyppeihin sekä sydän- ja
verisuonitauteihin.
– Taloudelliset syyt: Jotkut vähentävät
lihansyöntiään myös siksi, että kasvis-
painotteinen ruoka tulee halvemmaksi.
– Uskonto: Moniin uskontoihin kuuluu
lihansyönnistä pidättäytyminen joko
aina tai tiettyinä paastoaikoina.
– Omat mieltymykset: Moni aloittaa
kasvissyönnin, koska liha ei yksinker-
taisesti maistu. Usein rinnalle tulevat
myöhemmin myös muut syyt.
Fakta 1: Fakta 2:
Lähteet: Vegaaniliitto ry ja Animalia ry
Noonan hernekeitto
Keitä pussillista pakasteherneitä kas-
visliemessä hetki. Soseuta sauvavat-
kaimella. Lisää maun mukaan kermaa
(mielellään kasvirasvapohjaista) tai tuore-
juustoa sekä mausteita: suolaa, pippuria
ja yrttejä.
6
Järki päässä
vegeksi
Kasvissyöjäksi siirtyminen
vaatii hieman paneutumista.
Vaivannäkö kannattaa, sillä
täysipainoinen kasvisruoka on
paitsi hyvää myös terveellistä.
Kiinnostaako kasvissyönti? Siinä tapauk-
sessa kuulut koko ajan kasvavaan
joukkoon.
− Kasvissyönnin suosio ei enää ole
mikään ohimenevä muoti-ilmiö vaan
todellinen ruokatrendi. Varsinkin ekolo-
giset syyt tuntuvat painavan yhä useam-
man vaakakupissa, ravitsemusterapeutti
Liisa Heinonen Diabetesliitosta sanoo.
Hänen mukaansa diabetes ei ole
mitään erityinen este kasvissyöjäksi
siirtymiselle.
− Itse haluaisin rohkaista aihees-
ta kiinnostuneita nuoria diabeetikoita:
monipuolinen ja huolellisesti koostet-
tu kasvisruokavalio on oikein hyvä tapa
syödä.
Liisa Heinosen mukaan kasvissyön-
ti voi itse asiassa auttaa diabeetikkoa
huolehtimaan itsestään ja hallitsemaan
verensokerin heilahteluita.
− Diabetesta sairastavalle on iso etu,
jos tykkää kasviksista. Järkevä kasvis-
ruokavalio sisältää paljon hyviä ravintoai-
neita: kuituja, vitamiineja ja fl avonoideja.
− Sydän- ja verisuonitautien ris-
kin pieneneminen ei nuoresta ihmises-
tä välttämättä tunnu kovin merkittävältä
jutulta, mutta sellainenkin hyöty kasvis-
ruualla on, Liisa Heinonen mainitsee.
Myös painon pitäminen kurissa voi
helpottua, koska kasvisruoka ei yleensä
sisällä liikaa energiaa.
Kysele ja tutki
Liisa Heinonen muistuttaa, ettei pelkkä
lihan pois jättäminen silti muuta kenen-
kään syömistottumuksia terveellisiksi.
− Karkki-salaatti-dieetti on huono ja
yksipuolinen versio kasvissyönnistä. Sel-
laista jotkut silti noudattavat.
Liisa Heinonen kehottaakin kas-
vissyöntiä harkitsevaa hankkimaan
mahdollisimman paljon tietoa. Netissä
on paljon asiallisia kasvissyöntisivustoja,
ja reseptejä löytyy kasviskeittokirjoista.
− Kasvissyönnin aloittaminen on
myös hyvä syy pyytää omalta diabe-
teshoitajalta aikaa ravitsemusterapeutil-
le, Liisa Heinonen vinkkaa.
Ystävissä saattaa olla jo aiemmin
kasvissyöjäksi ryhtyneitä. Heiltä kannat-
taa kysellä vinkkejä ja kokemuksia.
− Eikä omia perheenjäseniä saa
unohtaa. On tosi tärkeää saada heiltä
tukea.
Liisa Heinosen mukaan vanhemmat
voivat joskus epäillä, ettei kasvissyönti
sovi perheen nuorelle diabeetikolle. He
voivat myös pelätä, että tiedossa on
kallis ja vaivalloinen kahden eri ruuan
kokkaaminen joka päivä.
− Kaikesta tästä kannattaa keskus-
tella avoimesti. Ehkä perheen kasvissyö-
jä voisi ottaa osan ruuanlaittovastuusta?
Haastava veganismi
Laktovegetaristin ei Liisa Heinosen mu-
kaan ole erityisen vaikea koostaa aterioi-
ta, jotka sisältävät riittävästi kaikkia ihmi-
sen tarvitsemia ravintoaineita. Sen sijaan
vegaanilla haastetta alkaa olla.
Hänen täytyy ensinnäkin huolehtia
proteiinin saannistaan. Pavut, soijatuot-
teet, pähkinät ja siemenet ovatkin olen-
nainen osa ruokavaliota.
− Riittävän energiansaannin ja hyvien
rasvahappojen turvaamiseksi rypsiöljy
on ihan ehdoton vegaanille. Monipuoli-
set viljatuotteet antavat rautaa, Liisa Hei-
nonen sanoo.
Hänen mukaansa myös B12- ja D-
vitamiineja sisältävät ravintolisät voi-
vat tul la tarpeeseen. Mehut, joihin
on lisätty kalsiumia, ovat vegaanille
käyttökelpoisia.
Niin ikään sinkin ja seleenin saannis-
ta pitäisi huolehtia. Jodia sisältävä suola
kuuluu vegaanin maustekaappiin.
− Veganismi siis vaatii aikamoista pe-
rehtymistä, opettelua ja kiinnostusta
asiaan. Mutta kyl lä täysipainoinen
vegaaniruokavalio on sinänsä ihan mah-
dollinen, Liisa Heinonen summaa.
7
Teksti ja kuvat Meri Öhman
Piikkejä, pistämistä ja
pumppuja Kilkkeellä
8
Leirillä oli monipuolisesti erilaista oh-
jelmaa melonnasta ja vesipeleistä
korikiipeilyyn ja metallin takomisesta
vedessä kelluvaan pelastuslauttaan
tutustumiseen. Rohkeimmat pääsivät
hyppäämään kahdeksasta metristä alas
suurelle pelastuspatjalle tai juoksemaan
veden päällä valtavien ilmatäytteisten
pallojen sisällä.
Kilkkeellä kokoontui yli 10 000 par-
tiolaista, joista kaukaisimmat tulivat
Joka puolelta kuuluu pauketta,
kilkutusta ja loisketta. Aurinko
paahtaa siniseltä taivaalta,
ja hiekkapölypilvi leijuu
raitilla, jolla astelee satoja
huivikaulaisia nuoria. Tällainen
näkymä oli heinäkuun lopulla
Hämeenlinnan Evolla, Suomen
partiolaisten kuudennella
suurleirillä Kilkkeellä.
Partiossa voi tehdä lähes mitä tahansa:
lähteä melontavaellukselle, tehdä nuo-
tiolla suklaabanaaneja ja popcorneja,
mutapainia, seinäkiipeillä, valmistaa itse
jalkineet, puuhevosen tai tuolin, purjehtia
Itämerellä, tehdä zumbaamisen Suomen
ennätyksen tai ylittää vesistön omatekoi-
sella lautalla. Partiossa nuorille annetaan
vastuuta ja opitaan itse tekemällä.
Suomessa on yli 70 000 partiolaista.
Partiolaiset toimivat lippukunnissa, joita
on satoja ympäri Suomea. Partioon voi-
vat liittyä kaikki yli 7-vuotiaat, ja jokaiselle
ikäryhmälle järjestetään omanlaistaan
ohjelmaa. Partiossa retkeillään paljon
luonnossa, pidetään hauskaa hyvien
ystävien kanssa ja toteutetaan omia hul-
vattomiakin ideoita.
Tänä kesänä pidetty Kilke oli Suomen
partiolaisten kuudes suurleiri, jossa koh-
tasi yli 10 000 huivikaulaa. Ensi kesä-
nä Ruotsin Kristianstadissa järjestetään
suuri kansainvälinen leiri, jamboree, jolle
on tulossa yli 35 000 partiolaista ympäri
maailmaa.
Meri Öhman
Partio on harrastus,
joka tarjoaa
seikkailuja, haasteita
ja kokemuksia nuorille.
Kilkkeellä oli mukana liki 100 diabeetikkoa,
kertoi leirin lääkintäpäällikkö Ritva Nurmilo.
Jatkuu seuraavalla sivulla
9
Senegalista, Nepalista ja Australiasta.
Leiriläisten joukossa oli noin tuhat pitkä-
aikaissairasta, joista 98 oli diabeetikoita.
Lääkintä oli kartoittanut heidän tausto-
jaan jo ennen Kilkettä.
– Jokaiselle alaikäiselle diabeetikolle ,
astmaatikolle ja epileptikolle soitettiin
etukäteen. Kyselimme hoidosta ja käy-
tettävistä lääkkeistä. Näin osasimme
paremmin varautua mahdollisiin riskiti-
lanteisiin, kertoo leirin lääkintäpäällikkö
Ritva Nurmilo.
– Oululaisella Riitu Kerolalla, 17, on
takana elämää diabeteksen kanssa yh-
deksän vuotta. Lokakuussa 2001 hänel-
le alkoi tulla perinteisiä oireita, janon tun-
netta sekä laihtumista.
– Äitini osasi epäil lä diabetesta,
mutta lääkäri kuittasi sillä, että pikkulap-
sille saattaa kehittyä kaikenlaisia tapoja.
Lopulta sairaus todettiin verikokeista, ja
jouduin suoraan teho-osastolle.
Riitulla on ollut viisi vuotta insuliini-
pumppu. Se ei ole tuonut merkittävää
parannusta hoitotasapainoon, mutta
hän on itse tykännyt laitteesta. Partiossa
liikutaan paljon ulkona erilaisissa olois-
sa, mikä asettaa haasteensa diabetek-
sen hoidolle.
– Leirin vaelluksella verensokerit me-
nivät matalalle, ja jouduin säätämään
annostuksia aika lailla. Diabeteksessa
pitää osata soveltaa paljon, mutta tämä
ei onneksi ole este millekään. Oma
asenne ratkaisee.
Pikkusisko ja isä osallistuivat vuonna
2006 Oulun seudun partiolaisten piirilei-
rille, ja hehkuttivat sitä valtavasti. Silloin
Riitu päätti liittyä partioon ja osallis-
tua ehdottomasti seuraavalle suurleirille,
Kilkkeelle.
Täällä päällimmäisenä mielessä on
ollut korkeatasoinen ohjelma. Koko leirin
yhteisissä ohjelmissa ihmiset ovat istu-
neet toistensa syleissä, jotta kaikki mah-
tuisivat samaan paikkaan. Silloin yhteen-
kuuluvuuden tunne on ollut mahtava.
10
11
TÄYSI-IKÄISTEN NUORTEN OMA
DIABETESYHDISTYS
NDY ei ole salaseura
Täysi-ikäinen diabeetikkonuori,
etsitkö ikäistäsi vertaistukea?
Kaipaatko mukavaa
yhdessäoloa ja rentoja kavereita
ilman verensokerimittausten
kellotusta? Oletpa sitten
sairastanut hetken tai kaksi,
tässä vastaus odotuksiisi:
Nuorten Diabetesyhdistys ry!
Syksyllä 2007 pienen piirin ideasta
alkusykäyksensä saanut NDY kasvaa ja
komistuu kuukausi kuukauden perään.
Vuoden 2011 alussa kolme vuotta täyt-
tävän yhdistyksen joukoissa seisoo nyt
jo lähes 70 jäsentä. Kevään 2010 aikana
toteutettu jäsentyytyväisyyskysely
antaa myös ymmärtää jäsenten ole-
van yhdistykseensä varsin tyytyväisiä.
Tapahtumatarjonnassa on lähes jokai-
selle jotakin, eikä kukaan ole poistunut
NDY:n leireiltä tylsistyneenä tai ilman uu-
sia FB-kavereita.
19.1.2008 perustettu Nuorten Diabe-
tesyhdistys ry (NDY) luotiin järjestämään
ohjelmaa nuorille diabeetikoille. Yhdistys
tarjoaa jäsenilleen tapahtumia, yhdessä-
oloa ja vertaistukea ympäri Suomea.
Teksti: Nelli Bäckman Kuvat: Ilkka Koski
Yhdistyksen jäsenet ovat 18–30-vuo-
tiaita ja kaikkiin tapahtumiin on aina 18
vuoden ikäraja. Kaikilla NDY:n jäse-
nillä on myös Diabetesliiton jäsenedut
käytössään.
NDY:n perusajatuksena on luoda
toimintaa nuorilta nuoril le. Tapahtu-
mat pyritään aina rakentamaan nuoria
jä r jestä j iä i tseäänk in k i innostav i-
en aiheiden ympärille. Leireillä pide-
tyt luennot ovat leppoisia ja vertaistu-
ki samanikäisiltä on vertaansa vailla.
Muiden tar inoita kuunnellessa yksi
saattaa saada hoitomotivaatiospurtin
ja toinen ymmärtää ottaa välillä vähän
rennomminkin.
Tapahtumien takana häärää 8-päi-
nen hallitus, joka tarvittaessa hakee
aktiiveja myös jäsenistöstä. Jäsenien
ideoita ja ehdotuksia kuunnellaan jatku-
vasti ja ruusuja ja risuja otetaan vastaan
rakentavasti.
Kaksi- ja puolivuotisen uransa aikana
NDY on järjestänyt tapahtumia pitkin ja
poikin Suomenmaata. On käyty muun
muassa Uudellamaalla, Pirkanmaalla,
Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Suomes-
sa. Jokavuotinen kevätristeily vie osallis-
tujat myös ulkomaiden laineille.
Vaikka ympäriinsä on reissattu, on
Suomessa vielä paljon valloitettavaa
ja ehkä ensi syksynä olemmekin juuri
sinun paikkakunnallasi leireilemässä!
NDY:n tämänvuotinen mökkiviikonloppu
vietettiin ruskaisissa maisemissa Tah-
kolla Nilsiässä. Maassa oli lunta ja ilma
viileä, mutta tunnelma oli sitäkin läm-
pimämpi. Mukana olleet saivat nauttia
hyvästä ruuasta, hauskasta ohjelmas-
ta ja uusista tuttavuuksista. NDY halu-
aa kiittää kaikkia osallistujia kivasta vii-
konlopusta ja otetaan sitten ensi vuonna
uusiksi!
Mökkiviikonlopuissa on aikaa jutteluun ja moneen muuhun.
Joko
kiinnostuit?
NDY:n jäseneksi on helppo
liittyä! Liittymislomakkeen
saat täytettyä nopeasti ne-
tissä ja ohjeet siihen löytyvät
osoitteesta www.ndy.fi /liity .
Älä siis enää epäröi, meil-
tä löydät kaiken kaipaamasi
omanikäisessäsi seurassa!
12
13
Miksi tyytyisit yhteen, kun voit saada kaksi.
www.abbottdiabetescare.fi
Ketoainemittari yöpöydän laatikossa ei auta silloin kun
sairastut matkalla tai unohdat pistää insuliinia koulussa.
Precision Xceed on verensokerimittari, jolla voit tarpeen
tullen mitata myös veren ketoaineet. Kun Precision
Xceed kulkee aina mukanasi, voit elää normaalielämää
ilman huolta hengenvaarallisesta ketoasidoosista.
Armeijaan vain hyvällä hoitotasapainolla
Puolustusvoimien terveystarkastusohjeen mukaan diabetes
on pääsääntöisesti este varusmiespalvelukselle.
Diabeetikko voi päästä varusmieheksi tietyin edellytyksin:
• Kutsuntavaiheessa diabeteksen kesto on ollut vähintään kaksi vuotta ja enintään kymmenen vuotta
• Diabeteksen hoitotasapaino on hyvä
• Lähimenneisyydessä ei ole vakavaa verensokerin laskun aiheuttamaa toimintakyvyttömyyttä
Hakeutuminen varusmiespalvelukseen tapahtuu lähettämällä hakemus liitteineen Pääesikunnan logistiikkaosastolle
(PELOGOS, Lääkintähuoltosektori, PL 919, 00131 HELSINKI) helmikuun loppuun mennessä.
Kaikki kriteerit täyttävät diabeetikot kutsutaan Kanta-Hämeen Aluetoimiston järjestämään tarkastukseen, joka pidetään ker-
ran vuodessa touko-kesäkuussa. Varusmiespalvelukseen hyväksyttävät diabeetikot määrätään palvelukseen Viestirykment-
tiin Riihimäelle.
Lisätietoja ja lomakkeita saat omasta puolustusvoimien aluetoimistostasi.
14
Bayer, Bayerin risti, CONTOUR, GLUCOFACTS ja simplewins ovat Bayerin reksiteröityjä tuotemerkkejä.
NÄYTE
GR
ØS
ET™
03
.10
.A.F
I
+ Saat tietoa, joka auttaa alentamaan HbA1c -tasoasi
+ Kytke&käytä tekniikalla pääset heti katsomaan kehityskulkuja ja trendejä
+ Bayerin GLUCOFACTS™ DELUXE -ohjelman avulla saat arvokkaita oivalluksia
+ Voit lähettää tiedot diabetes-hoitajallesi ja -lääkärillesi
Hanki mittarisi jo tänään osoitteessa www.bayercontourusb.fi
Esittelemme: Bayerin CONTOUR® USB. Ensimmäinen kytke&käytä -tekniikalla varustettu diabeteksen
seurantaohjelma verensokerimittarille.
Kytkeydy täysin uudenlaiseen diabeteksenseurantakokemukseen. Kamppailussa diabeteksenkanssa yksinkertaiset ratkaisut voittavat - simple wins.
Maailman Diabetespäivän kunniaksi CONTOUR® USB -verensokerimittari hintaan 40€ (norm. 80€) sisältäen
postituskulut. Tarjous on voimassa 30.11.2010 asti. Osta omasi:klikkaamalla linkkiä www.bayercontourusb.fi pääset verkkokauppaan.
15
Röökilakon piti alkaa tänään, mutta kaik-
ki muut lähtivät tupakkapaikalle. Näyt-
tääpä niillä olevan hauskaa. Kai sitä yh-
den vielä voi vetää…
Suomalaisten koulujen pihoilla luke-
mattomat nuoret käyvät joka päivä
kamppailua itsensä kanssa.
− Haluja päästä eroon polttamisesta
kyllä on. Tutkimuksissa joka toinen tu-
pakoiva 12−17-vuotias on kertonut aiko-
vansa lopettaa pian, ja 15−24-vuo tiaista
polttavista 90 prosenttia on jo ainakin
kerran yrittänyt luopua tupakasta, ker-
too asiantuntija-tutkija Hanna Ollilla
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.
Hänen mukaansa moni myös kaa-
vailee kessuttelevansa huoletta muuta-
man vuoden ja lopettavansa aikuiseksi
tultuaan.
Tupakasta luopuminen on kuitenkin
helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka
nuorella ei vielä olisikaan vahvaa fyysis-
tä nikotiiniriippuvuutta, tupakka saattaa
muuten olla olennainen osa päivien
kulkua.
− Sosiaaliset syyt ovat nuorelle usein
kaikkein tärkeimpiä. On totuttu tappa-
maan tylsyyttä ja juhlistamaan hyviä het-
kiä sytyttämällä porukalla tupakat. Jos
suuri osa kavereista polttaa, vaatii ai-
kamoista tahdonvoimaa olla itse ilman,
Hanna Ollila sanoo.
Huomaamatta tavaksi
Lopettaminen on joka tapauksessa sitä
helpompaa, mitä aiemmassa vaiheessa
Vanhemmat eivät usein edes tiedä
totuutta nuorten tupakoinnista. Heiltä
ei kuitenkaan voi saada tukea lopetta-
miselle, ellei asiasta puhuta avoimesti.
Oma lukunsa ovat tietenkin äidit ja isät,
jotka sauhuttelevat itsekin.
− Tällaisessa perheessä yhteinen
lopettamisyritys jonkin kivan palkinnon
kera voisi olla hyvä idea, Hanna Ollila
vinkkaa.
Jos oma riippuvuus yhtään mietityt-
tää tai uskoa onnistumiseen ei löydy,
kannattaa käydä oman terveydenhoi-
tajan tai lääkärin pakeilla tai apteekissa
juttelemassa mahdollisesta nikotiinipur-
kan tai muun lääkevalmisteen tarpeesta.
Lisäksi netissä on sivustoja, joilla tu-
pakkalakkolaiset tsemppaavat toisiaan
ja jakavat kokemuksia.
Lue lisää:
www.fressis.fi
www.stumppi.fi
Lopettaja tarvitsee kavereiden tukeaYstävät voivat olla paras apu
tai pahin este tupakasta eroon
pyristelevälle.
sen tekee. Viikonloppujen bilesauhuttelu
muuttuu lähes huomaamatta päivittäi-
seksi tavaksi.
− Riippuvuuden kehittyminen on hy-
vin yksilöllistä. Addiktiosta alkaa olla
kyse, kun polttaa paitsi seurassa myös
yksin ja kun tupakka on keino halli-
ta stressiä ja ahdistusta, Hanna Ollila
mainitsee.
Nuoren elimistöön nikotiinilla on eri-
tyisen voimakas vaikutus. Uudet tut-
kimukset ovat osoittaneet, että osal-
la nuorista jo yksi tai kaksi tupakkaa
päivässä kuukauden ajan riittää vah-
van riippuvuuden syntymiseen. Nuus-
kan koukuttava vaikutus voi olla vieläkin
voimakkaampi.
Myös osa haitoista ilmaantuu nopea-
sti, vaikka kaikkein pahimmat vaarat
lymyilevät usein vasta vuosikymmenien
tupakointiuran päässä.
− Häkä syrjäyttää hapen verenkier-
rossa, joten kunto ja kestävyys huono-
nevat. Tämän kyllä jokainen tupakoiva
huomaa liikuntatunnilla tai vaikka bus-
sipysäkille juostessaan, Hanna Ollila
toteaa.
Läheiset mukaan
Mitä keinoja nuoren sitten kannattaa
käyttää, jotta lopettaminen ei jäisi pel-
käksi hyväksi yritykseksi?
− Eniten hyötyä on henkisestä tuesta.
Auttaa, että joku tietää missä mennään
ja muistaa kysellä kuulumisia, Hanna Ol-
lila sanoo.
Onkin järkevää yrittää värvätä kaverit
avuksi. Heidät voi vaikka haastaa mukaan
lopettamiseen. Vähintään kannattaa pyy-
tää, etteivät ystävät enää tarjoaisi tupak-
kaa tai houkuttelisi muuten polttamaan.
Teksti: Mari Vehmanen
Kuvitus: Karoliina Pertamo
16
VINKKEJÄ LOPETTAJALLE
• Mieti etukäteen, mitä teet tilanteissa,
joissa ennen olet poltellut.
• Heitä tupakat ja sytkärit pois houkuttelemasta.
• Mieti välietappeja, joissa palkitset itsesi
onnistumisesta. Säästyneillä röökirahoilla ostat
vaikka leffaliput itsellesi ja kaverille.
• Jos repsahdat, älä lyö hanskoja tiskiin.
Jatka yrittämistä.
Tupakointi jäi tavaksi vielä senkin jälkeen,
kun kouluaikojen kaveriporukka hajaan-
tui maailmalle ja Piia siirtyi työelämään.
− En koskaan polttanut mitään ihan
valtavia määriä, vaan sellaista viittä,
kuutta savuketta päivässä. Mutta kyllä-
hän sitä näin jälkikäteen ajatellen oli ni-
kotiinista riippuvainen.
Lopetus kertaheitolla
Viimein tupakointi alkoi kyllästyttää.
− Meillä oli töissä tapana käydä yhden
toisen tytön kanssa kahdestaan rööki-
tauoilla. Sitten kaveri lopetti. Hän oli ras-
kaana, vaikken sitä heti tajunnutkaan,
Piia muistelee.
− Kerran yksinäni ulkona sauhuil-
la värjötellessä sitten tajusin, että eihän
tässä ole enää mitään hauskaa ja ettei
tämä edes maistu hyvältä.
Polttelu loppui kuin seinään: 28-vuo-
tias Piia ei ole moneen vuoteen ottanut
henkostakaan.
− Eikä ole tehnyt mielikään. Tai jos-
kus kyllä pinnan oikein kiristyessä sitä
muistaa, miten hermosauhut muka rau-
hoittivat hetkellisesti.
Kaiken kaikkiaan Piia sanoo olevan-
sa todella tyytyväinen, että pääsi tupa-
kasta eroon.
− Nyt kaikki se rahanmenokin tun-
tuu ihan turhalta. Usein pennittömänä
opiskelijana säästelin viimeisiä kolikoita
röökiaskiin.
Omasta terveydestä huolehtiminen-
kin on alkanut kiinnostaa aivan eri tavalla
kuin kouluaikoina.
− Myrkkyhän tupakka on, ja vielä pa-
himmasta päästä. Nykyään ajattelen,
että jokainen meistä on ainutkertainen ja
arvokas − riippumatta siitä, millaisia sai-
rauksia on. Itsestä kannattaa siis pitää
huolta.
”En kaipaa röökiä tippaakaan”Lapsesta asti diabetesta sairastaneen
Piian tupakanpoltto sai alkunsa kuten
niin monella muullakin: ystävien mukana.
− Yläasteelle siirtymisen jälkeen se
alkoi. Kavereiden kanssa ruvettiin käy-
mään aina välitunneilla röökillä. Ja vii-
konloppuisin tietysti polteltiin, kun oltiin
iltaa viettämässä.
Piian mukaan hänen ainoa syyn-
sä polttaa oli nimenomaan porukkaan
kuuluminen.
− Yhtään en ainakaan miettinyt sitä,
ovatko diabetes ja tupakka kovin järkevä
yhtälö.
Vanhemmat eivät koskaan tienneet
tyttärensä tupakoinnista. Myöskään dia-
betespoliklinikalla ei Piian muistikuvien
mukaan ikinä otettu asiaa esille.
− En silti tiedä, olisiko aikuisten pu-
heilla ollut mitään vaikutusta. Kapinoin
siihen aikaan muutenkin koko diabetes-
ta vastaan.
17
Rakas leiripäiväkirjani!Perjantai 14.toukokuuta
Odotimme ryhmän kokoontumista Hel-
singin kauppatorilla perjantain alkuillasta
keisarinna Aleksandran muistokiven
suojaavan olemuksen alla. Ympärillä
paljon lokkeja taistelemassa viimeisistä
herkuista, joita torikauppiailta oli jäänyt.
Vähitellen me: sekalainen valiojoukko
nuoria diabeetikkoja ympäri Suomea,
joista osa oli tullut leiriohjaajakoulu-
tukseen, olimme kokoontuneet yhteen
ja saatoimme lähteä valloittamaan
Suomenlinnaa!
Laut tamatka l la Suomenl innaan
aloimme jo tutustua toisiin leiriläisiin.
Teksti: Heikki Hesso
Kuvat: Nuorisotoimikunta
TUNNELEITA, TYKKEJÄ JA TUTUSTUMISTA SUOMENLINNASSA
Perille päästyämme pääsimme majoit-
tautumaan Suomen nuorissäätiön hos-
telliin. Illalla teimme sitä, mikä on per-
jantai-i l loissa parasta: tutustuimme
toisiimme, leikimme ja pelasimme, ilman
kiirettä, leiriläiset, ohjaajat ja hoitajat.
Lauantai 15. toukokuuta
Lauantaipäivälle oli varattu ruhtinaalli-
sesti ohjelmaa. Aamiaisen jälkeen pää-
simme oppaan johdolla Viaporin tykit ja
tunnelit -tutkimusretkelle. Oppaamme
kertoi meille Suomenlinnasta, linnoitus-
ten rakentamisesta ja henkilöistä, jotka
Suomenlinnassa olivat vaikuttaneet, ku-
ten muun muassa Augustin Ehrensvär-
distä. Tämä herra oli Suomenlinnan lin-
noitusten suunnittelija joka myöhemmin
ylennettiin Ruotsin valtakunnan sota-
marsalkaksi. Lisäksi tutuistumme Suo-
melinnan ympäristöön ja luonnollisesti
tykkeihin, joilla Suomenlinnaa oli tarkoi-
tus puolustaa. Kävimme myös herra
Ehrensvärdin hautamonumentilla Suo-
menlinnan isolla linnanpihalla. Urhea
joukkomme seikkaili myös Suomenlin-
nan luolastoissa. Eipä olisi tehnyt mieli
eksyä sinne ilman kunnollista taskulamp-
pua. Kierros päättyi Kuninkaanportille.
Maittavan lounaan jälkeen siirryim-
me paikallisen Suomen Punaisen Ristin
valmistamille ensiapurasteille. Tarkoituk-
sena oli verestää ensiaputaitoja ja antaa
leiriläisille varmuutta aidossa tilanteessa
toimimiseen. Rasteilla selviteltiin muun
muassa palovammojen, nyrjähdysten
18
sekä tajuttoman henkilön ensiapua.
Ainakin minulle kertaus oli hyödyllinen ja
toimiva. Vastapalveluksena SPR sai tie-
toa ja ohjeita diabeteksesta sen parhail-
ta asiantuntijoilta, eli leiriläisiltä itseltään.
Lauantain ohjelmassa oli myös pieni
diabetesaiheinen visailu, sekä ohjaaja-
koulutuksessa olleiden leiriläisten järjes-
tämää iltaohjelmaa.
Sunnuntai 16. toukokuuta
Sunnuntain aamupäivä koostui siivoami-
sen ja pakkaamisen jälkeen taas ohjaaja-
koulutettavien järjestämästä ohjelmasta,
erilaisten ryhmätehtävien siivittämänä.
Toimintaa oli paljon erilaista, ja ainakin
omassa ryhmässäni nauru raikasi ja oli
hauskaa. Ohjaajakoulutuksessa olleille
viikonloppu oli varmasti varsin tiivis, mut-
ta koulutettavat selvisivät loistavasti ja
toivottavasti heitä nähdään Diabeteslii-
ton leireillä!
Leirin päätöksen ja lounaan jälkeen
menimme odottamaan lauttaa Suomen-
linnasta Helsinkiin. Sunnuntaipäivä oli
kaunis ja lämmin, ja lauttaa odotellessa
oli mukava vaihtaa ajatuksia leiristä, dia-
beteksestä tai vain nauttia auringosta ja
tuulesta. Lopulta lautta saapui ja vei tur-
vallisesti valiojoukon maihin. Kauppa-
torilla vielä hyvästelimme viimeisen ker-
ran, ennen kuin jokainen leiriläinen lähti
omaan suuntaansa rautatieasemalle,
l inja -autoille tai Helsingin uumeniin.
Kaikkia yhdisti mukava, iloinen ja ver-
taistukea antanut leiri.
19
Sara Pirnes,
nuorten leiri
Ikäsi?
Täytin 4. lokakuuta 15 vuotta.
Kuinka kauan sinulla
on ollut diabetes?
Elokuussa tuli kaksi vuotta täyteen.
Oletko ollut aiemmin mukana
Diabetesliiton tai jonkin diabetes-
yhdistyksen nuortentoiminnassa?
En ole vielä muissa ollut, sillä olen sairas-
tunut niin vähän aikaa sitten, mutta olen
kyllä menossa diabeteskurssille, kun on
mahdollisuus siihen.
Mitä pidit Suomenlinnan
nuortenleiristä?
Pidin todella paljon. Oli tosi kivaa, kun
sai jutella oman ikäistensä diabeetikoi-
den kanssa ja kaikki olivat ikään kuin
samassa veneessä. Suomenlinna oli
mahtava paikka leirille, koska en ollut
itse siellä käynyt ja siellä oli niin erilaista.
Pidin kovasti ensiapupisteistä, joita SPR
järjesti ja siitä, kun kiersimme tunneleis-
sa tutkimassa Suomenlinnaa.
Suositteletko liiton nuorten
tapahtumia muillekin?
Ehdottomasti suosittelen! Tapahtumis-
ta saa paljon vertaistukea ja niissä viih-
tyy varmasti.
Terveisiä Suomenlinnasta!
Riia Pulakka,
leiriohjaajakoulutus
Ikäsi?
21
Kuinka kauan sinulla
on ollut diabetes?
3½ vuotta
Oliko leiriohjaajakoulutus
hyödyllinen?
Paljon oli tuttua tietoa, mutta tarkennuk-
sia sai asioihin ja muiden diabeetikoiden
tapaaminen on aina hyödyllistä.
Oletko ollut leiriohjaajana
tai suunnitteletko meneväsi?
Olin kesällä lastenleirillä sekä isovan-
hempien ja lastenlasten leirillä ohjaajana.
Olen toiminut ohjaajana myös lasten
voimisteluleireillä.
Mitä Diabetesliiton nuorten
toiminta antaa/on antanut sinulle?
Ystäviä, vertaistukea, tietoa.
Mikko Nyrjä,
leiriohjaajakoulutus
Ikäsi?
Ikää on mittarissa 26
Kuinka kauan sinulla
on ollut diabetes?
Vuonna 1995 sairastuin. Limsa vaihtui
veteen ja sitä meni ämpärikaupalla. Van-
hemmat hiukan ihmetteli ja kun suvussa
on ollut diabetesta niin kokeisiinhan sitä
täytyi lähteä. Ja sieltä tiputukseen.
Oliko leiriohjaajakoulutus
hyödyllinen?
Kyllä se oli ihan piristävä kokemus. Tar-
koituksenani olikin jos saisin uusia nä-
kökulmia ja vinkkejä diabeteslasten ja
nuorten hoitoon. Ja tulihan niitä.
Oletko ollut leiriohjaajana
tai suunnitteletko meneväsi?
En ole ollut leirinohjaajana diabeetikoi-
den leireillä. Iltapäiväkerhon ohjaajana
olen toiminut usean vuoden ajan, joten
kesäajat olen pyrkinyt lataamaan akkuja.
Voisihan sitä joku kesä lähteä jollekkin
leirille avustamaan, saapi nähdä.
Toukokuussa Diabetesliiton nuorten leirin yhteydessä pidettiin myös 18 vuotta täyttäneille nuorille
leiriohjaajakoulutus. Inspis kyseli kuulumisia kolmelta Suomenlinnan-kävijältä. Sara Pirnes voitti
osallistumisen nuortenleirille viime vuoden syksy-Inspiksen arvonnassa.
20
Eivätkö light-juomat ole pahaksi
diabeetikolle koska ne heikentävät
muistia, ja ei muista pistää?
Niko Rainio
Light-juomat eivät heikennä muistia.
Siitä huolimatta ei ole suositeltavaa, että
light-juomia juodaan jatkuvasti pitkin
päivää. Light-juomissa on happoja ja
jos light-juomaa on suussa lähes koko
ajan, hapot voivat pehmentää hampaan
kiillettä. Light-juomat eivät siis heikennä
muistia, mutta voivat heikentää hampai-
den terveyttä.
Eija Ruuskanen
Ravitsemusterapeutti
Suomen Diabetesliitto ry
Tällä palstalla nuori kysyy ja asiantuntija vastaa.
Kysymys ja vastaus
Kuva: Janne Viinanen
KERRO MUISTIVINKKISI PISTÄMISEEN
Tämän lehden lopussa on linkki
palautelomakkeeseen. Kerro lomakkeella
myös vinkkejä miten muistaa paremmin
pistämiset. Osallistut samalla arvontaan!
21
15-vuotias Niko Rainio epäilee
kevytlimujen heikentävän muistia.
Teksti: Mari Vehmanen
Kuvat: Jukka-Pekka Moilanen
Ammatti eläinten parissa
22
Riikka Rimpeläisen ammatissa ei kah-
ta samanlaista työpäivää ole.
− Koskaan aamulla ei tiedä, mitä on
luvassa, maatalouslomittajana työsken-
televä Riikka kertoo.
Vaihtelu pitää virkeänä, mutta sa-
masta syystä työn ja diabeteksen hoi-
don yhteensovittaminen ei ole ollut ihan
yksinkertaista.
− Kun muutama vuosi sitten aloitin
näissä hommissa, käytin vielä monipis-
toshoitoa. Siihen aikaan sokerit menivät
töissä usein aikamoista haitaria.
Riikka käy lomittamassa monilla eri-
laisilla lypsykarjatiloilla. Navetoiden va-
rustelutaso vaihtelee kovasti: osa on
huippumoderneja, mutta toisissa töitä
paiskitaan edelleen perinteisesti talikko
kädessä.
− Kun kohdalle ennen osui oikein
rankka päivä, yritin kyllä vähentää in-
suliinin määrää ja syödä ylimääräis-
tä välipalaa. Silti välillä töissä sai täristä,
kun sokerit pääsivät turhan alas, Riikka
muistelee.
Noin vuosi sitten hän vaihtoi insuliini-
pumppuun, ja verensokerin säätely työ-
päivien aikana helpottui kovasti.
− Paljon opettelua pumppu silti vaatii,
ja parhaiden insuliinimäärien hakeminen
jatkuu edelleen, Riikka kertoo.
Hommiin aamuvarhain
Maanviljelijäperheessä varttunut Riik-
ka kertoo tottuneensa navettatöihin jo
lapsuudenkodissaan.
− Minulla oli siis hyvä kuva siitä, mil-
laista tässä ammatissa on.
Maatalouslomittajan työ on Riikka Rimpeläisen mielestä itsenäistä
ja vaihtelevaa mutta ajoittain raskasta. Diabeteksen hoitoa
täytyykin säätää työpäivien mukaan.
Pienenä Ri ikka haavei l i p i tuus-
hyppääjän urasta. Kun heti luk ion
jä lkeen pa ikkaa ammat t ikorkeas-
ta ei auennut, kypsyi päätös mennä
maatalouskouluun.
Riikka teki jo opiskeluaikana kesät
alan töitä, ja valmistumisen jälkeen vaki-
tuinen paikka löytyi melko helposti.
Lomittajan ammatin paras puoli on
Riikan mielestä se, että saa työskennellä
eläinten kanssa.
Toisaalta iltaisin on hankala ehtiä esi-
merkiksi harrastuksiin. Talvisin kyllä
lumilautailen.
Sairaus ei salaisuus
Riikan diabeteksesta tiedetään niil-
lä tiloilla, joilla hän käy lomittamassa
säännöllisesti.
− Olen kertonut sairaudesta, kun asia
on luontevasti noussut esiin. Onhan se
mukavampaa ja turvallisempaa. Ei tar-
vitse selitellä erikseen, jos joskus vaikka
joutuisin pyytämään talosta ylimääräistä
välipalaa. Tosin niin ei ole ainakaan tois-
taiseksi käynyt.
Riikan hoito- ja työkuvioita mutkis-
taa vielä toinenkin pitkäaikaissairaus,
psoriasis. Se puhkesi yläasteiässä.
− Silloin kyllä tympäisi pahasti. Tun-
tui, että yksi elinikäinen sairaus olisi kyl-
lä riittänyt.
Psoriasis vaikuttaa diabetekseen esi-
merkiksi siten, ettei insuliinipumpun ka-
nyylille tahdo löytyä paikkaa ihon ollessa
kovin huonossa kunnossa.
− Ja toisaalta psoriasis äityy pahem-
maksi aina, kun diabetes on heikossa
tasapainossa.
Riikka onkin jo ehtinyt miettiä, mah-
taako antoisa mutta fyysisesti vaativa
maatalouslomittajan työ olla sittenkään
hänen loppuiän ammattinsa.
− Kaupan ala tai hoitotyö ovat joskus
käyneet mielessä.
”Työpäivän jälkeen
ei enää tarvitse lähteä
erikseen liikkumaan.
Olen kyllä viime aikoina
aloitellut uudelleen
lapsuuteni harrastusta
ratsastusta.”
AMMATISSA
• Riikka Rimpeläinen, 25 vuotta
• Työskentelee maatalouslomittajana
• Asuu Siikajoella Pohjois-Pohjanmaalla
• Sairastui diabetekseen 7-vuotiaana
− Ja kyllähän tässä myös monen-
laisia ihmisiä tapaa, kun tiloilla kiertää.
Isännät ja emännät ovat varsinaisia per-
soonallisuuksia − sekä hyvässä että
pahassa.
Lomittajan ei sovi olla aamu-uninen,
sillä työpäivän ensimmäinen puolikas on
aamulla suunnilleen kuudesta kymme-
neen. Päivällä on muutama tunti vapaa-
ta, ja illalla on vielä toinen navettarupea-
ma noin kello 16−19.
Riikan mukaan kaksiosaisessa työ-
päivässä on sekä hyviä että huonoja
puolia.
− On kätevää, kun päivällä ehtii käy-
dä kaupassa ja hoidella muitakin asioita.
23
Nuorten kurssilta saa kavereita,
vakuuttavat Katri Ahola, Linda
Lindstöm, Eetu Marttinen, Jesse
Kanninen, Veera Joensuu ja edessä
Ville Leppänen.
VilleLinda
Katri
Eetu Jesse
Veera
24
Ville ja Jesse tuntevat toisensa ennes-
tään. He ovat aiemmin olleet perhe-
kurssilla Diabeteskeskuksessa samaan
aikaan. Muut eivät tunteneet toisia kurs-
silaisia ennestään, mutta viikon aikana
kavereita on saatu.
– Kyllä jännitti kauheasti tänne tul-
lessa, Eetu Marttinen myöntää, ja sa-
maa sanovat melkein kaikki muutkin
porukassa.
Verensokerit alakantissa
Kurssilla liikutaan ja tehdään paljon, jo-
ten verensokerit laskevat helposti alem-
mas kuin kotioloissa.
– Eilen illallakin oli aika matalalla, 1,2
mutta menin sitten syömään mehua ja
leipää, Katri kertoo esimerkin.
Veeralla, Villellä ja Eetulla on insu-
li inipumppu käytössään, muut ovat
monipistoshoidossa.
– Olen saanut tietoa pumpusta, meil-
lä oli useamman tytön ryhmä, jossa
opettelimme mm. kanyylin laittamista.
Minä olen kyllä jo osannut sen aiemmin-
kin, ja on ollut kiva auttaa toisia, kun on
jo kokemusta pumpusta, Veera kertoo.
Veeral la pumppu on ol lut kaksi
vuotta.
Eetun pumppu on kulkenut mukana
puoli vuotta. Kurssilla hän opetteli ka-
nyylin laittamista.
– Melkein itse sen sainkin laitettua,
hän iloitsee.
Linda huikkaa pumppukeskusteluun
kysymyksen:
– Sattuuko se piikin laittaminen?
Onko se pitkä?
– Se ei tunnu missään, vakuuttaa
Ville.
– Se on kuin letkun pätkä ihon alla,
hän jatkaa, ja muut pumppuilijat ovat sa-
maa mieltä.
Parasta: kaverit ja Särkänniemi
Mikä kurssilla on ollut hauskinta?
– Kaikki! väittää Ville.
– Olen saanut uusia kavereita, ja op-
pinut uutta, Linda summaa.
Uudet kaverit ovatkin kaikille tärkei-
tä, niitä tänne tultiin hakemaan, ja niitä
on saatu!
– Särkänniemessä käynti oli parasta,
sen takiahan tänne tultiin, väittävät Eetu
ja Jesse.
Veeran mielestä kiintoisinta on ollut
havaita, että diabeteskin on eri ihmisillä
niin erilainen.
– Minulla esimerkiksi verensokeri on
tosi hyvä kun se on neljä, jollakin toisel-
la kuusikin on jo vähän matala, hän ha-
vainnollistaa.
Teksti ja kuva: Johanna Häme-Sahinoja
Kurssilta kavereita ja uusia taitoja
12–13-vuotiaiden kurssilla Diabeteskeskuksessa harjoiteltiin kesän alussa muun muassa itsenäistä
diabeteksen hoitoa. Inspis kyseli kuulumisia kuudelta kurssilaiselta: Linda Lindströmiltä, Katri Aholalta,
Ville Leppäseltä, Jesse Kanniselta, Eetu Marttiselta ja Veera Joensuulta.
Veera
Sairastuin kuusivuotiaana, ja siitä asti
olen pistänyt itse. En ole antanut toisten
pistääkään, kun se ei tunnu kivalta.
Linda
Sairastuin 8–9-vuotiaana. Rupesin heti
itsekin pistämään, äiti ja isä pistivät kyllä
alussa välillä.
Katri
Sairastuin 11-vuotiaana kolme vuotta sit-
ten. Aloin pistää itse heti.
Kaksi
kysymystä
haastateltaville
1. Minkä ikäisenä sairastuit?
2. Kuinka kauan olet itse
hoitanut pistokset?
Ville
3,5-vuotiaasta asti tämä on ollut. Aluksi
tietysti äiti ja isä pisti, mutta aloin pistää
itse, kun en muuten olisi päässyt vaarin
kanssa mökille, niin piti opetella pistä-
mään itse. En muista minkä ikäisenä…
Jesse
Olin vähän yli neljä kun sairastuin. Aloin
pistää itse, kun oli pakko, en muista
koska.
Eetu
Sairastuin kahdeksanvuotiaana. Ensin
äiti ja isä pistivät, sitten pistin itse, mutta
unohtelin paljon, ja nyt on pumppu.
25
Pelkoja pohtivat 14–15-vuotiaat Liisa
Jauho, Niko Rainio, Samira Veijalai-
nen ja Myy Willman.
– No silloin pelottaa, kun en muista,
olenko pistänyt vai en. Varsinkin, jos pel-
kään pistäneeni kaksi kertaa. Silloin en
uskalla mennä nukkumaan, vaan valvon,
mittailen ja pelaan, Niko kuvailee.
Niko kertoo, ettei kuitenkaan ole kos-
kaan pistänyt perusinsuliinia kahdesti.
Joskus pistäminen on sen sijaan jäänyt
väliin.
Nikolla diabetes on ollut nelivuotiaas-
ta asti, muut ovat sairastuessaan olleet
yli kymmenvuotiaita.
Myyllä on ollut diabetes kaksi vuotta:
– Mä pelkään joskus pistää. Tulee
vaan semmoinen tunne, etten uskalla.
Sitten syön vähemmän, ettei tarvi pis-
tää. Joskus pitkitän pistämistä pitkään-
kin. Eniten pelkään reiteen pistämistä-
mistä, se sattuu.
Hypokokemuksia ripareilta
Liian alhaisen verensokerin pelko on ty-
töille tuttua, Niko ei ole koskaan mennyt
hypon takia tajuttomaksi.
Liisalla ja Samiralla ovat tuoreessa
muistissa kesän rippileireillä sattuneet
hypot.
– Olin lähtenyt keittiölle hakemaan
syötävää, kun matkalla sumeni silmis-
sä ja rysähdin maahan, tuli pakokauhu
ja itkin, tajusin että tarvitsen syötävää.
Onneksi ryhmässä alettiin kaivata, ja
minulle tuotiin juotavaa ja rauhoiteltiin,
Samira kuvailee.
Liisa puolestaan heräsi rippileirin
ensimmäisenä aamuna sellaisessa kun-
nossa, että huonekaveri huomasi heti
ettei kaikki ollut kunnossa ja haki apua.
– Pelkään olla yksin kotona, jos
vaikka menee sokerit alhaalle, Samira
jatkaa.
Muut sairaudet pelottavat
– Pelkään, että tulee lisäsairauksia, kun
on niin huono tasapaino. Pelkään että
näkö menee, Samira toteaa.
– Mä pelkään että tulee verisuoni-
sairauksia, ja joskus pelkään näön
menetystä, mulla kun on lasit jo ennes-
tään, Myy kertoo.
– Eniten pelkään keliakiaa, että jos se
tulee, Liisa ilmoittaa. Muut ovat samaa
Nuorten kurssilla
Diabeteskeskuksessa on
perjantaisena aamupäivänä
yhteishenki korkeimmillaan.
Läppä lentää, mutta myös
vakavammista asioista syntyy
keskustelua, kun vähän
patistelee. Mikä diabeteksessa
pelottaa, nykyhetkessä tai
tulevaisuutta ajatellessa?
Mikä diabeteksessa pelottaa?
Niko Rainio, Liisa Jauho, Samira Veijalainen ja Myy Willman ja olivat elokuussa nuorten kurssilla Diabeteskuksessa.
mieltä, keliakia on pelottava sairaus
ruokavaliorajoitustensa takia.
Samira, Myy ja Liisa ovat miettineet
tulevaisuutta varsin pitkälle:
– En halua diabetesta lapsil leni,
Samira sanoo.
– Niin, se olis hirveetä jos lapselle
tulis, kun olisin sen itse aiheuttanut, Liisa
jatkaa.
Pahinta silti olisi…
– Sit olis kauheeta jos kidnapattais eikä
olis lääkkeitä mukana, mitä siinä sitten
tekisi, Samira miettii.
Muutkin ovat joskus pohtineet vas-
taavaa: tilannetta, jossa ei olisikaan pää-
syä insuliiniin.
Haastateltavillani on vielä yksi tulevai-
suuteen liittyvä pelko, jonka Samira pu-
kee sanoiksi ensimmäisenä:
– Pelkään, että ykköstyyppiin löytyy
syy, joka on ihan joku pikkujuttu, ja jossa
olisi voinut tehdä toisinkin.
Muidenkin mielestä se olisi ihan
kamalaa:
– Joo, löytyis vaikka syy, että diabe-
tes tulee, jos syö paljon ketsuppia!
Teksti: Johanna Häme-Sahinoja
Kuva: Janne Viinanen
26
080000 12222 566666 maa---pe 99-16
Novo Nordiskin asiakaspalvelu NovoInfo on osa Novo Nordiskin kokonaisvaltaista diabeteksen hoitoa. Haluamme tarjota kuluttajille mahdollisuuden olla meihin yhteydessä maksuttoman
neuvontalinjamme kautta ja saamaan asiantuntevaa neuvontaa käytössään olevasta Novo Nordiskin valmisteesta.
Kysytyimmät aiheet käsittelevät mm. insuliinien säilyttämistä, insuliineja ja matkustamista, annosteluvälineiden toimintaa – neulan ja annosteluvälineen yhteensopivuutta.
Haluamme toiminnallamme tukea diabeetikoiden arkipäivää ja olla mukana muuttamassa diabeteksen hoitoa.
27
Diabetesliitto on ottanut vahvasti kantaa
siihen, että diabeetikkolapsille saataisiin
turvallinen koulupäivä. Erityisesti ala-
luokkien nuorimmat oppilaat tarvitsisivat
aikuisen apua diabeteksen hoidossa.
Opettajat ja koulujen muu henkilökunta
ovat suhtautuneet asiaan nihkeästi, ”ei
kuulu meille”.
Lauseella on helppo ulkoistaa dia-
beetikkolapsen hoito jollekin muulle.
Toivoisin, että itse sairaudenkin voi-
si pyyhkiä pois päiväjärjestyksestä yhtä
helposti. Mutta me diabeetikot emme
voi sanoa ei kuulu mulle, hoitakoon
joku muu. Olemme aina itse vastuussa
omasta hoidostamme.
Diabeteksen hoidossa on riittäväs-
ti monimutkaisia kiemuroita aikuisellekin.
Siksi on erittäin tärkeää, että pienem-
mät koululaiset voivat tukeutua isompien
apuun. Sormi voi mennä suuhun insulii-
nin annostelussa, hiilihydraattien laske-
misessa tai verensokerimittarin tuloksen
tulkinnassa. Koulussa neuvoa ei voi ky-
syä omilta vanhemmilta, vaan siellä on
oltava joku aikuinen, joka osaa tarvitta-
essa auttaa.
Diabeetikko vaatii tietynlaista erityis-
huomiota luokassa. Sairaudesta ei saisi
kuitenkaan tulla li ian leimaavaa, sil-
lä se herättää helposti kateutta muissa
KOLUMNI
MERI ÖHMAN
Meri Öhman on 16-vuotias diabeetikko
Tampereelta.
Ei kuulu meille
lapsissa. Taitava opettaja pukee asian
niin, ettei diabeetikosta tule muiden sil-
missä lellikkiä.
Toisaalta diabetes voi olla lapselle
vaikea asia, jota halutaan peitellä. Jos
pienemmät jäävät koulupäivinä hoidon
kanssa täysin yksin, se ruokkii sairau-
den salailua entisestään. Diabeteksesta
voi tulla turhan iso mörkö. Tämä johtaa
pahimmillaan koulukiusaamiseen, mitä
ei kenenkään tulisi kokea.
Vaikka diabeteksen hoidossa on pal-
jon muistettavaa, ei se kuitenkaan ole
mitään salatiedettä. Aikuinen ihminen
pystyy ymmärtämään sairauden perus-
asiat varsin helposti. Asianmukainen ja
riittävä tiedonkulku kodin ja koulun välil-
lä on kaiken avain. Kun koulussa opet-
tajilla, kouluavustajilla ja keittiöllä on tar-
peeksi tietoa ja selkeät ohjeet lapsen
diabeteksesta, kaiken pitäisi sujua mal-
likkaasti. Mitä tahansa voi tietysti aina
sattua, mutta diabeteksen hoidosta ei
tarvitse tehdä suurempaa asiaan, kuin
se todellisuudessa on.
Lapsuuden positiivisilla kokemuksil-
la on vaikutusta tulevaisuuteen. Jos ko-
tona ja koulussa kannustetaan diabetek-
sen hoitoon, niin todennäköisesti itsensä
hoitamista jaksaa jatkaa myös vanhem-
pana.
28
Nuorten kursseilla edetään omahoidossa
kurssilaisten valmiuksien mukaan.
12–13-vuotiaiden hoito on usein vielä vahvasti vanhempien kä-
sissä. Kurssilta voi saada paljon intoa ja uskallusta ottaa enem-
män vastuuta omasta hoidosta. Tosi tärkeää on yhdessäolo ja
tekeminen toisten nuorten kanssa.
14–15-vuotiaiden kursseilla omaa hoitotaitoa kehitetään erilaisis-
sa tilanteissa – yön yli kestävä eräretki on yksi tapa kokeilla miten
hoito sujuu normiarjen ulkopuolella.
16–20-vuotiaiden kurssilta saa vertaistukea ja vahvistusta vai-
heeseen, jossa omahoito siirtyy vähitellen kokonaan omalle
vastuulle.
16–20-vuotiaiden kurssi on jo 28.02.–05.03. joten huo-
maathan varhaisen hakuajan! Lähetä hakemus 31.12.2010
mennessä Diabeteskeskukseen.
Ensi kesänä kuusipäiväisiä nuorten kursseja järjestetään kolme.
Lisäksi yksi kurssi on lokakuussa syysloma-aikaan.
06.06.–11.06. (12–13-vuotiaat)
01.08.–06.08. (14–15-vuotiaat)
08.08.–13.08. (14–15-vuotiaat)
17.10.–22.10. (12–15-vuotiaat)
Hakemukset
Kesän kursseille 15.3.2011 mennessä
Syksyn kurssille 15.8.2011 mennessä
Hakemukset Diabeteskeskukseen tai omaan hoitopaikkaan,
jos niin on sovittu.
Hae nuorten kurssille kesäksi 2011Hakuaika lähestyy, ota kurssi puheeksi hoitopaikassasi!
Hakemukset 15.3.2011 mennessä.
Lisätietoja kurssisihteeri Tiina Paroselta p. 03 2860 316, [email protected]
www.diabetes.fi
Diabeteskeskus, Kirjoniementie 15 33680 Tampere
NUORTEN KURSSIT 2011
www.diabetes.fi/kurssit
Diabeteskeskuksen
kurssit nuorille 2011
Kysy kursseille hakemisesta hoitopaikassasi tai Dia-
beteskeskuksesta kurssisihteeri Tiina Paroselta p.
03 2860 316, [email protected]
Lisätietoa myös www.diabetes.fi .
Vastaa ja voita leffalippuja! Kerro mielipiteesi tästä netti-Inspiksestä
ja voit voittaa itsellesi ja kaverillesi
leffaliput Finnkinon teattereihin!
Inspis 1/2011 ilmestyy jälleen paperilla huhtikuussa.
Arvomme vastanneiden kesken kaksi kahden lipun pakettia.
Klikkaa palautelomakkeeseen tästä.
29
30
93 % tyypin 1 potilaista on sitä mieltä, että OneTouch® UltraEasy® auttaa mittaamaan silloin kuin on tarpeen, missä tahansa oletkin.*
Verensokerin seurantajärjestelmä
Onko hoitomuotosi insuliini? Kokeile mittaria ILMAISEKSI, soita 0800 122 322 tai käy sivuillamme www.lifescan.fi* Tutkimus suoritettiin itsenäisen tutkimustoimiston toimesta LifeScanin toimeksiantona maaliskuussa 2009. Tutkimus koostui 591 OneTouch® UltraEasy® -käyttäjän
satunnaisotoksesta. 18-45 vuotiaita tyypin 1 potilaita, jotka olivat rekisteröityneenä LifeScanin UK:n tietokantaan (200 potilasta), Ranskaan (190 potilasta) ja Espanjaan (201 potilasta). Rekisteröltyä tietoa.
LifeScan, LifeScan Logo, OneTouch® ja OneTouch® UltraEasy® ovat LifeScan Inc.:n tavaramerkkejä. © LifeScan Suomi 2010. AW 095-935A-FI
