KAJAHDUS 03/09 �

kajahdus 03/09

� KAJAHDUS 03/09

PäätoimittajaAKI TETRI

KirjoittajatANNA HURMERANTASIMO S. HÄMÄLÄINENANTTI JAUHIAINENHANNU-PEKKA KOMONENTIMO KOPOMAAVILLE KOPRASUVI LINNANVIRTAPETRA MALINPEKKA PENNANENJ.P. ROOS JUKKA RUUSKANENTUOMAS SALONENJONAS SJÖBLOMAKI TETRITUOMAS TUURE

ValokuvatANNA HURMERANTATIMO KOPOMAAPEKKO PISTOKOSKI

TaittoANNA NÁDASIAKI TETRI

PainoPICASET OY, HELSINKI �009Painos �00 kpl

JulkaisijaSTIGMA RY,HELSINGIN YLIOPISTONSOSIAALIPOLITIIKAN JA SOSIAALITYÖNOPISKELIJAT

Stigma ry,Snellmaninkatu �0000�4 HELSINGIN YLIOPISTOaki.tetri@helsinki.fi

blogs.helsinki.fi/kajahdus-lehti

Kajahdus lisää hyvinvointia!

Tämä lehti on painettu uusiopaperille.

SISÄLLYS3 PÄÄKIRJOITUS

4 NELJÄ KOHTAAMISTA

5 LEPPOISTAMISEN PARTISAANIT

8 JUOKSE HENKESI EDESTÄ

�� USKO HYVINVOINTIIN

�5 NÄR MÖJLIGHETER BLIR PRESTATIONSTVÅNG

�6 SADVENTURES

�8 PENNANEN

�� YLIOPISTOPOLITIIKKAA - JÄSENMAKSUJA VAI JUUSTOHÖYLÄÄ

�� KARJAHDUS

�4 KEN KAIPAA PERUSTULOA?

KAJAHDUS 03/09 3

PÄÄKIRJOITUS

AKI TETRI

Olisi mielenkiintoista tietää, kuin-ka monta kertaa sosiaalityön tai -politiikan opiskelija törmää hyvin-vointivaltio-sanaan opintojensa ai-kana. Jokainen menetelmäkurssilla istunut tietää, kuinka vaikeaa pel-kän hyvinvoinnin käsitteen mää-ritteleminen on. Hyvinvointia on poliitikkojen puheissa, yliopiston oppikirjoissa ja gradujen survey-kyselyissä, mutta kukaan ei tunnu tietävän, mitä käsitteellä tarkoite-taan.

Kajahdus tarttuu vuoden kolman-nessa numerossa härkää sarvista ja pyrkii tarjoamaan hyvinvointia monesta eri näkökulmasta. Käsit-telemme työhyvinvointia, leppois-tamista ja liikuntaa, unohtamatta tietenkään opiskelijoiden itse mää-rittelemää hyvinvointia, eli lähesty-viä edarivaaleja.

Lähestyvät edarivaalit ei ole ainoa politiikkaa sivuava artikkeli leh-dessämme. Hyvinvointivaltion tu-levaisuuden luonnostelmissa on lähes poikkeuksetta noussut kysy-mys perustulosta. Pureudumme perustuloon useamman kirjoittajan voimin sekä useiden asiantuntevien kommentoijien avustamana.

Kajahdus on saanut uusia kaiku-ja myös uusien kirjoittajien ja yh-teistyön ansiosta. Olemme saaneet lehteemme mausteita niin uusilta fukseilta, Soc&Kom:in opiskelijalta, kasvatustieteilijöiden Peducaleh-den toimitukselta kuin SAK:n eko-nomistiltakin.

Kajahdus tarjoaa hyvinvointia, toi-vottavasti tämän lehden myötä en-tistäkin monipuolisemmin ja run-saammin.

4 KAJAHDUS 03/09

1.

menee ihan hyvinei mitään uuttatuomiota odotellessakaveri sanoi, että olen varasja vartija käski lähteä menemäänjos aika pikaisesti päätöksen saisi,kun ei ole kaapissa kuin pelkät blandikset.

Neljä kohtaamista

2.

hyvä sosiaalitarkastaja tahtoisin lapsillekirjoituspöydänja kirjahyllynpolkupyörät ja isovanhemmatjotka tulisivat käymään.

3.

astmalääkkeet on loppuja masennuslääkkeetreseptit on uusittavanaeikä tiliotetta löydyrahat menivätvein koiran lääkäriin.

4.

minä katsoin sen perään koko elämännyt se on kuollutsanokaa, kenelle minä tuon sen lompakonminä en sitä ota.

PETRA MALIN

KAJAHDUS 03/09 5

TIMO KOPOMAA

LEPPOISTAMISEN PARTISAANIT

Leppoistamisessa suositaan tempon vaihdosta aiempaa hitaammaksi ja rauhallisemmaksi, pysähdytään tai valitaan hiljaisempi käytäntö. Esi-merkiksi vilvoittelu kesäisen mök-kisaunan terassilla on eräänlainen leppoistamisen ideaalitila. Leppois-taminen voi näin viitata harjoitettui-hin käytäntöihin tai toteutettuihin ratkaisuihin. Se voi myös olla asenne: ihminen osaa ottaa asiat leppoisasti. Kolmanneksi leppoisuus voidaan nähdä kriteerinä, jonka pohjalta on mahdollista arvioida ympäröivää yhteiskuntaa. Lisäksi leppoistami-nen linkittyy myös yhteiskunnalli-siin liikkeisiin, kuten Slow Food tai Guerilla Gardening, sissiviljely. Sissi-viljelylle on tyypillistä jonkun toisen omistaman tilan tilapäinen haltuun-otto. Puhe kevytaktivismista on tässä yhteydessä varsin osuvaa. Aktiivis-ten kansalaisryhmien toimintaa kau-

pungeissa leimaa usein satunnaisuus, lyhytaikaisuus ja projektikohtaisuus.

Leppoisuus saattaa olla joillekin, ku-ten vaikkapa ikäihmisille, ”parasta mahdollista vauhtia”. Omarytminen puuhastelu esimerkiksi puutarhassa on oiva esimerkki leppoisuuden vaa-limisesta. Leppoisuudella on vahva yhteys paikan henkiseen ilmapiiriin. Yksilöiden tai ryhmien mahdollisuu-det leppoisuuteen saattavat tuottaa uusia yhteiskunnallisia jakolinjoja. Elvyttävä ajankäyttö näyttäisi ole-van kaikkine valintoineen osa ylem-pien yhteiskuntaryhmien ja luovan luokan eliitin toteuttamaa elämän-tyyliä. Esimerkiksi niin sanottu al fresco -elämäntyyli, mikä merkitsee ”ulkoilmassa”, näyttäytyy aineellis-ta yltäkylläisyyttä vieroksuvana uu-tena luksuksena, meillä tyypillisesti kesämökki- ja huvilaelämässä. Sama

6 KAJAHDUS 03/09

leppoistamisen tavoite ja elämäntapa kukoistaa ja nousee myös asvaltti- ja ruohonjuuritasolta, ei yksin eliitin parista.

Helsingin Maunulassa muutamat iäkkäät naispuoliset asukkaat ovat omatoimisesti hoitaneet kerrostaloa ympäröivää pihaa kivi- ja kukkapuu-tarhanaan. Sissiviljelyn luonteisesti työstetty maa-ala on laajentunut vie-reiseen (kaupungin) metsän reunaan. Tämä on puutarhanhoitoa, jonka soisi yleistyvän ja löytävän paikkan-sa kaikenlaisen tiiviin kaupunkiasu-misen yhteydessä. Vai olisiko tästä sittenkään yleisemmäksi urbaanin ympäristön ja yhteisön kehittämisen malliksi?

Ympäristöalan tutkijan esiin tuoma-na kritiikkinä voin listata seuraavia huomioita: sissiviljely on muoti, jota markkinoidaan voimaannuttavana markkeeraustoimintana; globaalisti yhdenmukaistava nurmikko- ja cot-tage-garden-forever -toteutus saattaa kauhistuttaa viheralan ammattilaista; taustalla keski-eurooppalaisen kau-punkiasujan tilanvaltaustarve sekä tarjonnaltaan puutteelliset viheralu-eet; sissiviljely ilmentää lyhytjännit-teistä, vieraantunutta luontosuhdetta, kylvöterrorismia kaupunkiluonnos-sa; viljely keskittyy biodiversiteetil-tään arvokkaisiin kaupunkitiloihin; viljelyhalu tulisi suunnata omalle pihalle, viljelypalstoille tai mökkei-lyn yhteyteen, ei myrkkymaille tai

KAJAHDUS 03/09 �

muutoin epäekologiseen toimintaan; tarvitaan sissi-kitkijöitä, on torjuttava ”pahiskasvit”. Vastakkain näyttäi-sivät tutusti asettuvan ammattilais-, viranomaisnäkemys sekä spontaani kansalaistoiminta. Kaunistaminen ja elävöitys ovat pitkälti makukysy-myksiä ja arvovalintoja. Vahva pe-rustelu sissiviljelyn puolesta lienee, että pienimuotoisella kaupunkivilje-lyllä on globaalisti merkitystä ruuan tuotannossa, ehkä tulevaisuudessa enemmän kuin osaamme kuvitella. Ainakin kaupunkien kriisivarautu-miseen kytkeytyy omavaraisuuden tavoite.

Etenkin nuoremman polven kau-punkiasujat ovat olleet mukana kau-punkitilan valtauksissa, joissa on

puolustettu jalan liikkuvan ja itseään toteuttavan kaupunkilaisen oikeutta miellyttävään asuin- ja elinympäris-töön. Yhteiskunnalliset muutokset ja kaupunkikehitys ovat koetelleet viih-tymistä ja arkijaksamista. Huomio kiinnittyy kaupunkiasujan elämän ulkoiseen ja sisäiseen hallintaan. El-vyttävät, leppoistavat käytännöt ja ihmisen itsensä näköiset ympäristöt tarjoavat pohjaa sopeutumiselle ur-baaniin ja sovittumiselle kaupunki-maisen elämäntavan vaateisiin.

TIMO KOPOMAA

Laitoksemme professori Timo Kopo-maa on julkaissut lähitulevaisuutta luotaavan pamfletin ”Leppoistamisen tekniikat” (2008).

8 KAJAHDUS 03/09

JUOKSE HENKESI EDESTÄ

KAJAHDUS 03/09 9KAJAHDUS 0�/08 9

Miika Nousiainen on kirjoittanut nyt kaksi romaania pakkomiel-teestä. Ensimmäinen parin vuoden takainen Vadelmavenepakolainen käsitteli kouvolalaisen kansallisuus-transun kaipuuta kolmen kruunun maahan, ja tämä toinen, Maaninka-vaara, valottaa poikansa menettä-neen isän fiksaatiota suomalaiseen kestävyysjuoksuun. Romaanien kerronnallinen ero on se, että en-simmäisessä päähenkilö oli erakoi-tunut yksineläjä, ja toisessa tarina kietoutuu perhedraaman ympärille kuin juoksuhaudantiellä aikanaan.

Maaninkavaara-kirjassa lahjakkaan juoksijapojan mystinen katoami-nen johtaa siihen, että perheen tytär alkaa harrastaa kestävyysjuoksua hieman vastentahtoisesti valmenta-ja-isänsä terapiaksi. Martti-isän elä-mänfilosofiaa kuvaa hyvin hänen käyttämä lauseensa: juoksu on mui-den harrastus, meidän elämäntapa. Siinä Heidi-tytär sitten käy koulua painoliiveissä, palvoo juoksulegen-dojen kuvia seinällään ja juoksee säässä kuin säässä miellyttääkseen masentunutta isäänsä äidin tehdes-sä hiljaa kaikille ruokaa.

Martin valmennusmetodit juokse-misessa kommentoivat nyky-yh-teiskuntaa laajemminkin. Martin mielestä menestyjä juoksee silloin-kin, kun se ei ole hauskaa, ihminen on kauneimmillaan oksentaessaan

ja juoksijat ovat yhteiskunnan suu-rimpia ajattelijoita. Maaninkavaara ei ole niin hersyvä kuin Vadelma-venepakolainen, mutta se on kos-kettavampi. �5-vuotias Heidi yrit-tää tosissaan pitää perhettä kasassa kriisin keskellä ainoana toivonaan kuvataidelukion aloittaminen seu-raavana vuonna Helsingissä. Ur-heilu korvaa puhumisen.

Mikä naurattaa?

Nousiaisen tekstin imu perustuu kielen paisuttelevaan ironiaan syn-kän aiheen äärellä. Pakkomielle on juuri sopiva aihe mustalle huumo-rille. Mukaan tulee myös se efekti, että kirjan epätoivoinen päähenki-lö voisi oikeasti jopa ajatella noin. Verrattuna Hotakaisen lakoniseen tyyliin Nousiaisen ilmaisu on mu-kavan runsasta. Lukija riemastuu, kun ymmärtää, mitä kirjoittaja tar-koittaa sanoessaan jotain ronskisti yli. Samalla lukija kokee salaa ole-vansa älykäs. Ironia on kaunokirjal-lisuuden huumorin laji. Oikeastaan muunlainen huumori, kuten puuja-lat, pissakakat ja tilannekomiikka, eivät edes toimi romaaneissa - pait-si ironisesti. Verta, hikeä ja mitä sitten

Juha Itkonen muotoili coolin ai-kakauslehden jutussaan, että ny-kyaikana ”juoksemme kalliissa

�0 KAJAHDUS 03/09

tamineissa kuolemaa karkuun, kar-kotamme ahdistusta kintereiltä”. Se on hienosti sanottu. Oletko sinäkin miettinyt, että voisihan sitä alkaa treenata ensi vuoden Tukholman maratonille? Ehkä tehdä se jollain kivalla porukalla ja tsempata toinen toisiaan? Olisi se sitten siistiä kers-kua kavereille ja kokeilla oikeasti omia rajojaan - nauttia äärimmäisen rasituksen tuomista flow-tiloista! Maraton näyttäisi varmasti hyvältä myös CV:ssä todistaessaan, että olet pitkäjänteinen ja hyväkuntoinen ih-minen.

Sitten kun monien rakko-jen, rasitusvammojen ja ha-jalla olevan mielen jälkeen ylität maaliviivan ajassa 4.38.0�, sinut valtaakin mieletön tyhjyys. Paluu-matkan Itsensä voitto -juh-la Silja Linen tanssibaarissa ei tuokaan sitä tyydytystä, mitä olit hakemassa. Kai-ken kruunaa parin viikon jälkeen lääkäriltäsi saama tieto, että polvesi on nyt lopullisesti rikki. Katumus iskee.

No joo, en ole itsekään tä-män hypetyksen ulkopuo-lella. Juoksinhan sentään viime keväänä Helsinki City Runin, eli puolet mara-tonista, vielä kohtuulliseen aikaankin. Se kyllä loi it-

selleni hyvinvointia, eikä prosessin aikana ollut tarvetta kuin yhdelle rakkolaastarille. Hyvässä fyysises-sä kunnossa todella jaksaa arjessa paremmin ja nukkuu yönsä hyvin. Mutta uskon, että �� km on riittävä matka. Toisaalta ei kenellekään voi sanoa, miten aikansa pitää käyttää. Keskisalo, Vasala ja kumppanit ko-kevat varmaan elävänsä oikein tyy-dyttävää ja täysipainoista elämää elättäessään itsensä kestävyysjuok-sulla, toivottavasti ainakin.

JONAS SJÖBLOM

KAJAHDUS 03/09 ��

Yli kolme neljästä suomalaisesta uskoo yhä jumalaan, mutta noin viidesosa ei joko usko tai epäilee jumalan olemassaoloa. Luterilai-sella kirkolla on Suomessa pitkät ja vahvat perinteet. Kirkon ja us-kon asema ei ole dramaattisesti heikentynyt, mutta selkeä trendi on ollut nähtävissä jo pitkään: us-kovien määrä pienenee jatkuvasti, ja uskovista vain runsas neljännes uskoo, kuten kirkko opettaa. Kirk-koon kuulumisesta on myös tullut materialistinen väline, jonka avulla taataan ”perinteiset” kaste-, hää- ja hautajaistilaisuudet. Viimeistään paljon mediahuomiota saanut eroa-kirkosta.fi -sivusto pakottikin luteri-laisen kirkon Suomessa viemään jä-senyyttään yhä maallistuneempaan ja kaupallisesti katsottuna houkut-televampaan suuntaan, kuin mark-kinoitavaksi kanta-asiakkuudeksi S-, Plussa- ja bonuskorttien rinnal-le. Nykypäivän yhteiskunnassa yhä useampi etsiikin vastauksia elämän kysymyksiin kirkollisten piirien ul-kopuolelta, ja rakentaa identiteet-tiään muiden asioiden kuin uskon kautta. Mitä tämä tarkoittaa, ja mitä

merkityksiä ja seurauksia sillä voi olla yhteiskunnalle?

Uskon vaikutusta tutkinut John Gartner on tutkimuksissaan ha-vainnut, että uskolla on myöntei-nen vaikutus moniin hyvinvointia kuvaaviin tekijöihin, muun muassa fyysiseen terveyteen, itsemurhi-en määrään, päihteiden käyttöön, kuolleisuuteen sekä yleisesti tyy-tyväisyyteen ja onnellisuuteen. Tu-lokset ovat puolestaan olleet kieltei-siä esimerkiksi autoritaarisuuden, epävarmuuden siedon ja itsensä toteuttamisen saralla. Tutkimuksen perusteella voi vetää helposti joh-topäätöksen, että korkea uskovien määrä voisi olla yhteiskunnan kan-nalta monella tapaa hyvä, nykypäi-vän näkökulmia painottaen jopa ta-loudellisesti tehokas ja hyvinvointia edistävä asia.

Hieman yleistettynä arvokonserva-tiivinen Suomi on kuitenkin muut-tumassa. Ei ole vaikea havaita asiaa selkeästi elämänpoliittisena kysy-myksenä: perinteiset arvot ja tavat eivät enää määritä ihmisten elämää

USKO HYVINVOINTIIN

�� KAJAHDUS 03/09

läheskään niin paljon kuin ennen. Jälkitraditionaalisessa yhteiskun-nassa ihmisellä ei ole enää yhtä sel-keää identiteettiä tai elämänkulkua, vaan niitä voi olla monia, ja ne voi-vat vaihdella.

Jotkut arvokonservatiivit uskovai-set näkevät nykyisen, kulutuskes-keisen ja pinnallisen yhteiskunnan johtuvan juuri uskonnon merkityk-sen vähenemisestä. Moni puoles-taan näkee, että olemme – vihdoin-kin – siirtymässä liberaalimpaan ilmapiiriin, jossa ihmiset joutuvat ottamaan enemmän vastuuta itses-tään.

Totuus lienee jotain tältä väliltä. Vuosikymmenten mittaista ajan-jaksoa tarkasteltaessa kirkon ja

uskonnon holhoava, nykypäivä-nä varmasti ahdistavalta tuntuva muottiin pakottaminen alkaa olla mennyttä aikaa. Toisaalta monet tämän päivän yhteiskunnallisista epäkohdista sekä markkina- ja ku-lutusyhteiskunnan kyseenalaisem-mista ilmiöistä kuten pinnallisuus, oman edun kohtuuton tavoittelu ja hektinen, suorituskeskeinen elä-mäntapa ovat kirkon oppien vas-taisia asioita. Kärjistäen voisikin sa-noa, että itse tuote on hyvä, mutta oheissälä ja markkinointi eivät. Vai onko näin?

Vika ei välttämättä ole kirkossa it-sessään vaan yksinkertaisesti siinä, että nykyään yhä useampi ei vain yksinkertaisesti näe syytä uskoa jumalaan, jonka olemassaoloa ei

KAJAHDUS 03/09 �3

voida tieteellisesti todistaa. Vaikka uskonto tarjoaakin ihmiselle muun muassa elämänohjeita, vastauksia perimmäisiin kysymyksiin, turvaa ongelmatilanteissa ja ennen kaik-kea yhteisöllisyyttä, voi agnostikko tai ateisti rakentaa identiteettiään, elämänkulkuaan ja näkemyksi-ään muiden asioiden kautta. Myös kirkon tarjoamille yhteisöllisille ja muille normaalia arkielämää tuke-ville toiminnoille on ominaista nii-den saatavuus myös muualta yh-teiskunnasta, ilman uskonnollista taustavirettä.

Raamatun antamista elämänohjeista monet ovat varmasti sellaisia, jotka agnostikko tai ateistikin allekirjoit-taa. Merkitystä on kuitenkin myös koulussa annettavalla opetuksella sekä ihmisen omilla elämänkoke-muksilla. Viime aikoina julkisuu-dessa on väläytelty nykyisen us-konnon opetuksen lopettamista tai korvaamista joko yleisellä uskonto-tiedolla tai elämänkatsomustiedon tapaisella aineella, kuten Ruotsissa on tehty. Ainakin ennakkoluulojen vähentämiseksi muita uskontokun-tia ja kansalaisuuksia kohtaan tästä olisi varmasti hyötyä. Muutos myös vähentäisi ainakin omilta peruskou-luajoilta muistuvaa vastakkainaset-telua häviäjiin, joille kirkon pitämät aamunavaukset olivat pakollisia ja voittajiin, jotka saivat virsien vei-suun ajan katsoa piirrettyjä.

Toisaalta uskontojen kenttä alkaa olla jo nyt niin pirstaloitunut, että muutoksella on helppo sotkea pien-ten lasten päät, varsinkin jos kotoa tuleva kasvatus on ristiriidassa koulussa opetetun kanssa. Monet oletetut käyttäytymismallit, normit sekä eettiset ja moraaliset valinnat ihmisten välisessä kanssakäymises-sä pohjaavat myös uskonnollisiin tarinoihin ja elämänohjeisiin. Oh-jeisiin, jotka toki ainakin kristin-uskon tapauksessa löytyvät myös vanhemmista uskonnoista tai taru-stosta, mutta jotka siitä huolimatta on opittava jostain pärjätäkseen elä-mässä.

Agnostismi tai ateismi voivat va-pauttaa ihmistä ja siten saada elä-män tuntumaan yhä merkityksel-lisemmältä, mutta ne voivat myös vaikeuttaa ihmisen identiteetin ja maailmankuvan luontia sekä han-kaloittaa elämän merkityksen löy-tämistä. Ulkopuolisuuden ja eri-laisuuden tunteet kun saavuttavat ihmisen varmasti epävarmuuden hetkellä riippumatta siitä, minkä-laisia valintoja on oman uskonsa suhteen tehnyt. Varsinkin Suomen kaltaisessa maassa, jossa uskoa pi-detään vahvasti yksityisasiana.

Vaikka uskonto voi taas osaltaan auttaa ihmistä merkittävästi, voi se myös kahlita. Liian voimakas asioi-den sitominen jumalan olemassa-

�4 KAJAHDUS 03/09

oloon, armoon ja hyvyyteen saattaa romahduttaa uskovaisen maailman täysin vaikean tai pysäyttävän elä-mänmuutoksen osuessa kohdalle. Uskon vaihtuessa epäuskoon ja ”miksi juuri minä” -kysymyksiin ei kirkko välttämättä enää tunnukaan sopivalta taholta, jonka suunnalta hakea apua. Myös kyvyttömyys so-veltaa Raamatun ja kirkon oppeja nykypäivän yhteiskuntaan voi ajaa ihmisen täysin eristyneeksi muusta maailmasta, omien tapojensa ja us-komustensa orjaksi.

Jumalaan uskovien määrä tullee Suomessa jatkamaan laskuaan, mutta sen seurauksia on vielä vai-kea arvioida. On ainakin toistaisek-si melko vaikea kuitenkaan nähdä

selkeitä syitä vaikkapa sille, että esimerkiksi ihmisten pahoinvointi, masennus ja muut ongelmat lisään-tyisivät tästä syystä. On toki syytä kantaa huolta niistä, jotka jäävät yhä vaativamman yhteiskunnan marginaaliin, sillä heidän määrän-sä voi hyvinkin jatkaa kasvuaan. Nämä ihmiset voivat kuitenkin olla niin uskovaisia kuin agnostikkoja tai ateisteja. Sen sijaan kirkon toi-mintakyvyn heikentyessä resurssi-en pienenemisen myötä tulisi kiin-nittää entistä enemmän huomiota ei-uskonnollisten tahojen pahoin-vointia torjuvien tai ennalta ehkäi-sevien palvelujen saatavuuteen.

HANNU-PEKKA KOMONENJUKKA RUUSKANEN

KAJAHDUS 03/09 �5

Tack vare globalisering, utvecklad teknologi och förbättrade flygförbin-delser har dagens ungdomar mera möjligheter än sina föräldrar någonsin haft. Man kan resa världen runt, tillbringa ett sabbatsår som aupair i Eu-ropa eller som volontär i Afrika, studera nästan vad som helst eller ha alla slags häftiga hobbyer. I den postmodernistiska världen får man alltid en chans till och kan alltid börja om. Man kan skapa sin egen livspolitik och bli vad som helst man önskar. Åtminstone i teorin.

Men myntet har också sin baksida. Man kan aldrig vara säker på att det som man har valt är vad man egentligen vill eftersom det alltid kommer nya alternativ och möjligheter. Det är fruktansvärt svårt att engagera sig i en examen, i en arbetsplats eller i ett förhållande, när man vet att det alltid kan vänta någonting bättre bakom hörnet.

Ett annat problem med ändlösa möjligheter är att man kan drabbas av en känsla av otillräcklighet. Det finns fortvarande bara 24 timmar i dygnet, och man hinner helt enkelt inte med allt som man anser är värt att göra. När man ändå försöker göra det blir livet lätt ett rena rama presteran-de. Man hinner inte njuta av sina framgångar utan har alltid ett nytt mål att sträva efter. Till och med sällskapande, semestrar och fritid fylls med prestationer när man måste ha så många häftiga erfarenheter som möjligt - och så fort som möjligt. Det känns som om man inte är vid liv om man inte hela tiden gör någonting avsevärd.

Det är alltså inget under att var femte studerande behöver professionell hjälp med depression eller ångest (Aamulehti 11.9.2009). Jag känner flera unga vuxna som har blivit tvungna att hoppa ur ekorrhjulet och vänja sig av med prestationstvånget med hjälp av terapi och till och med psy-kisk medicinering, allt detta när de är under �5 år gamla. Utmattning eller ”burn out” är inte längre bara ett problem hos medelsålders arbetsnar-komaner utan det kan drabba sådana människor som anses vara i bästa fysiska och psykiska skick, åtminstone enligt deras ålder.

SUVI LINNANVIRTA

När möjligheter blir prestationstvång

�6 KAJAHDUS 03/09

sadventures - avartavan matkailun ja paskojen reissujen puolesta

Nykyään tuntuu siltä, että kaikki varaavat matkansa netistä, etsien kaikkein halvim-mat lennot ja edukkaimmat hotellit. Ja tuntuma on oikea, niinhän melkein kaik-ki tekevätkin. Siispä läppäri auki ja reis-suun. Halpalentoyhtiöitä riittää ja osaava trävelleri on omaksunut taitoja ja asen-netta ihmiskunnan elinmahdollisuuksia kunnianhimoisesti kaventaneelta ammat-tikunnalta, pörssimeklareilta. Äkkilähdöt, tarjoukset ja aikaisen varaajan edut muo-dostavat verkon jossa pitää osata luovia taiten. Jos hiirikäsi on nopea, ja osuu paikalle oikeaan aikaan, voi lennot saada hintaan josta yli 90% maksetaan ns. luon-nossa, kaukaisten maiden öljysodissa ja sademetsien intiaaniheimojen sukupuu-toilla. Proceed to checkout siis, ja lähtö-päivää odottamaan!

Jokaikinen päivä maailmassa lennetään yli 60000 kaupallista lentoa. Eräänä päi-vänä netin lentolippukaupassa pikavoi-

ton lunastanut opiskelijaträvelleri nousee yhdelle niistä. Taakse jää loskainen arki matkarahoja keräävänä työnantajan pik-ku huorana, edessä kaukoidän mojitot, relaaminen aurinkoisella hiekkarannal-la ja aamuun asti jatkuvat teknobileet samassa paikassa, irtiottaminen ja/tai totaalinen dokaaminen. Lennoilla kan-nattaa muistaa pari seikkaa: vieressä is-tuvaan kanssamatkustajaan on yleensä siistiä tutustua, eikä ainoastaan hehkut-taa kavereille käytävän yli tulevien viik-kojen ohjelmaa. Kaukoidän lentoyhtiöillä on hyvät leffatarjonnat ja niistä kannattaa ottaa pitkillä lennoilla ilo irti. Liharuokaa tällaisella luontoa muutenkin raiskaaval-la megalennolla syövät vain äärimmäiset kusipäät, ota siis kasvisvaihtoehto platal-le, niin pesukarhut kiittää.

Kun touchdown orienttiin on tehty, on aika etsiä ruokaa, majoitus, seuraa ja tekemis-tä. Paikallista ruokaa ei kannata pelätä,

Yhä useammalle herää periodien väliviikoilla, kesäisin tai vaikka joululo-malla himo nähdä jotain muuta ja lähteä kaukomaille matkustelemaan. Kajahduksen kanssa yhteistyön aloittanut Peducalehti kertoo nyt kaikille trävellereille hyvän reissun aabeeseen.

PEDUCALEHTI MATKUSTAA

KAJAHDUS 03/09 ��

vaan trävelleri sukeltaa rohkeasti paikal-listen katukojujen kulinaristisiin anteihin. Lisäksi paikallinen ruoka on halvempaa, ja rahaa jää enemmän lasten tekemiin piraattivaatteisiin ja aktiviteetteihin, jotka pitävät tylsät hetket loitolla. Majoituksen-kin suhteen vapaan maailman vapaalla kansalaisella riittää valinnanvaraa. Lom-pakon ja sietokyvyn mukaan on tarjolla melkein mitä tahansa. Viileintä ja katu- uskottavinta on löytää paikallinen, joka antaa katon pään päälle - tietysti ilmai-seksi. Torakoiden kansoittamat hostellit ovat myös must, niistä riittää romanttista kauhisteltavaa facebook-päivityksiin. Jos haluaa pysyä sopivan etäällä paikallises-ta kulttuurista, on valintasi paikallinen hotelli Vantaa, ilmastoituine huoneineen ja järjestettyine iltaohjelmineen. Carpe diem, ja elämä on ihanaa.

Loppuun on hyvä summata vielä keskei-set reissuvinkit jotta työpaikan pomo saa hyvin relannutta, tuottoisaa työvoimaa parin viikon onnistuneen tauon jälkeen. Eihän sitä arkea loputtomiin jaksa, välil-

lä pitää saada pitää taukoa! Rokotukset kannattaa ottaa ajoissa, ja viisumit ja muut paikalliset kuviot selvittää internetin ja tuttujen trävellereiden kanssa vietetty-jen illanviettojen avulla. Rokotukset löytää kansanterveyslaitoksen sivuilta (www.ktl.fi), viisumit kohdemaan suurlähetystöjen sivuilta. Kiireellisen rajanylityksen tulles-sa eteen laita googleen kohdemaa+”visa on arrival”. Kyllä valkoinen mies keinot keksii.

Näillä ohjeilla pääsee alkuun, ja voi an-taa turvallisesti matkakärpäsen purais-ta. Aukot voi täyttää itse sitä mukaa kun kokemuksia kertyy, ja yhä uudet vieraat siirtokunnat tulevat tutuiksi. Nyt siis klik-vitun-klik sinne nettiin, ja seuraavaa mat-kakokemusta suunnittelemaan. Muista, että pieneltä tutkimusmatkailijalta ei maa-ilma koskaan lopu kesken.

ANTTI JAUHIAINENTUOMAS SALONENJuttu on julkaistu Peducalehden nume-rossa 01/09

�8 KAJAHDUS 03/09

pennanen

Taloudellisesti heikkoina aikoina hyvän johtamisen ja inhimillisen yrityskulttuurin merkitys koros-tuu, kun taas jatkuvat muutokset ja heikko organisaatiohenki ajavat helposti sekä työntekijät että esi-miehet jatkuvaan ristiriitaan työn ja henkilökohtaisen elämän vaatimus-ten edessä. Suomalaista työelämää on tutkittu pitkään ja muun muas-sa viimeisimmästä Option (9/09) kyselystä kantautui huolestutta-via viestejä työelämän laadusta ja suunnasta. Option kysely kartoitti työelämässä jaksamista ja johtami-sen laatua. Kyselyn perusteella alle 40-vuotiaista työntekijöistä 43% tahtoisi jäädä eläkkeelle ennen 60-vuotispäiviään mutta vain noin �0-prosenttia tästä joukosta uskoo sen olevan realistista.

Karua luettavaa on myös Taloudel-lisen tiedotustoimiston julkaisema selvitys, jonka mukaan nuorista, ��-�5-vuotiaista, jopa puolet kokee työelämän pelottavana paikkana ja lisäksi heitä huolettaa oma jak-saminen koventuvassa kilpailussa. Lisäksi nuorille myönnettyjen työ-kyvyttömyyseläkkeiden määrä on

ollut kasvussa pääasiassa masen-nuksen vuoksi. Samaan aikaan ma-sennus sinänsä ei ole yhteiskunnas-sa kasvanut, vaan jossain määrin voi todeta masennuksesta tulleen erään kunniallisen tavan poistua työelämästä voimavarojen ehtyes-sä. Erityisen heikkoa tämä kehitys on yksilön hyvinvoinnin sekä myös kansantalouden kantokyvyn kan-nalta, koska bruttokansantuotteen supistuessa kansantaloudellinen pelivara kaventuu samaan aikaan kun taloudelliset tarpeet kasvavat. Tämä yhtälö muodostaa tilanteen, joka on pitkään jatkuessaan kestä-mätön niin yksilöiden kuin valtion budjetinkin kannalta. Jotain on siis tehtävä ja mielellään pian.

Työhyvinvoinnin kannalta oleel-linen funktio työpaikoilla on me-nestynyt johtaminen, mielekkäät kommunikaatiokäytännöt sekä merkitykselliseksi koettu työ. Epä-selvä ja ongelmia pakeneva johtami-nen sekä hajanainen kommunikaa-tiokulttuuri aiheuttaa työntekijöille turhautumista sekä epätietoisuutta työtehtävien että henkilösuhteiden hoitamiseen. Myös rajaamattomat

TYÖSTÄ HYVINVOINTIA - TYÖHÖN HYVINVOINTIA

KAJAHDUS 03/09 �9

vastuualueet luovat selkeytymät-tömiä tilanteita, joista jokainen ko-ettaa selvitä parhaansa mukaan, usein vaihtelevalla menestyksellä. Pitkään jatkuessaan epäselvyyden kierre voi johtaa siihen, että työnte-kijä alkaa kyseenalaistamaan työn-sä mielekkyyden ja pohtia, kuinka työelämästä pääsisi kunniakkaasti pois.

Yksilön kannalta työelämästä pois-pääsy voi olla suurikin helpotus jos työhön on linkittynyt paljon negatiivisia tunteita ja kokemuk-sia mutta voimakasta joukkopakoa työelämästä kansantaloutemme ja hyvinvointijärjestelmämme ei kes-tä. Työelämästä on siis saatava mie-lekkäämpi paikka jo siksi, että tule-vaisuudessa työurien piteneminen lienee yksi eläkkeiden maksamisen perusedellytys, ainakin nykyisel-

lä talouspolitiikalla ja eläkkeiden tasolla. Option aikaisempi työyh-teisöjen tilaa kartoittanut tutkimus (��/08) tuo esille ongelmallisen ja osittain jopa kriisiytyneen johtamis- ja ihmissuhdekulttuurin suomaises-sa työelämässä. Vastaajat nimesivät ongelmiksi muun muassa huonon johtamisen, jonka mainitsi 53% vas-taajista sekä henkilösuhteet, jotka aiheuttivat ongelmia 43% kyselyn vastaajista. Myös selkeytymättömät vastuualueet loivat osaltaan ongel-mia työyhteisön sisälle. Tämän mai-nitsi hieman yli 40% vastaajista.

Työyhteisövalmentaja ja terapeut-ti Simo Kuurne toteaakin Option (��/08) artikkelissa seuraavaa: “Uudet neuropsykologiset tutki-mustulokset osoittavat, että ym-märrys, oppiminen, yhteys ja myö-tätunto perustuvat emotionaaliseen

�0 KAJAHDUS 03/09

tarkkaavaisuuteen, joka puolestaan edellyttää turvallisuutta, avoimuut-ta, aikaa ja tilaa tunnistaa asioita. Tällainen tarkkaavaisuus vahvistaa keskushermoston synaptista rik-kautta ja antaa ihmiselle sitä kautta käyttöön elämän suuret perusener-giat ja tärkeät ilot. Jos ne jäävät ali-edustetuiksi, seuraukset ilmenevät muun muassa huonona johtajuu-tena tai pahoinvointina, joka hei-jastuu yhteiskunnassa esimerkiksi nuorten ja perheiden kriisinä.”

Ihmiset voivat kuitenkin henkisten valmiuksienkin puuttuessa pitää pakkomenestyksen illuusiota pys-tyssä yllättävän kauan mutta lopul-ta illuusio menestyksestä ja pärjää-misestä romahtaa. Seurauksena on uupumista sekä selittämätöntä pa-hoinvointia, joka mahdollisesti joh-taa pitkään jatkuessaan poistumi-seen työelämästä ennen aikojaan. Työyhteisöjen johtaminen vaatii ihmiseltä suuria voimavaroja ja jo työn tuottavuuden ja tehokkuuden kannalta on vahingollista, jos johta-jaksi pääsee ihminen, jolla ei näitä edellytyksiä ole.

Tietenkään työyhteisöjen ilmapii-rin ja johtamisen muuttaminen ei käy hetkessä mutta olisi kuitenkin tarpeen tarkastella nykyisiä johta-miskäytäntöjä kriittisesti, ne kun näyttävät aiheuttavan verraten pal-jon yksilö- ja yhteisötason ongel-

mia, jotka lisäksi tulevat kalliiksi veronmaksajille ja työpaikoille. On tärkeää tukea ihmistä kokonaisval-taisena inhimillisenä olentoja, eikä pelkästään tuloksentekokoneena, koska silloin ihmisyys unohtuu lii-an helposti ja ihminen voi kokea omat vaikutusmahdollisuutensa mitättömiksi. Tärkeää työyhteisöis-sä on kannustaa ja kuunnella myös esimiestä, joka joutuu olemaan jat-kuvasti suurennuslasin alla. Tämä tosin tämä edellyttää oikeudenmu-kaisia ja rehellisiä johtamiskäytäntö-jä, joista suomalaisessa työelämässä on selvästikin pula. Mahdollisesti jossain tapauksissa johtajaksi pää-see liian helposti se, joka pitää häi-käilemättä itseään pinnalla sekä uskaltaa käyttää härskisti kyynär-päitään avuksi. Tällaisessa pelissä hiljaisemmat ja analyyttisemmat ajattelijat jää-vät huomaa-matta jalkoi-hin, vaikka kenties työ-yhteisön tu-l o s k u n n o n ja henkisen hyvinvoinnin kannalta voisi olla parem-pi kuunnella juuri heitä.

PEKKA PENNANEN

KAJAHDUS 03/09 ��

Omassa ylioppilaskunnassamme joudutaan tulevana vuonna pitkälti valtion budjettiriihtä muistuttavien säästötalkoiden pariin. Kaikki edus-tajistoryhmät myöntävät yhteen ää-neen, että HYY:ssä on suuret sääs-töpaineet. Ensi kauden edustajisto joutuu siis nostamaan jäsenmaksua, leikkaamaan palveluja, tai valitse-maan näistä yhdistelmän.

Säästöjen kohdistumisesta on kes-kusteltu jo vuonna �00� laaditussa keskipitkän aikavälin taloussuunni-telmassa. Säästö- tai leikkauskysy-mykset tulevat kuitenkin jakamaan uutta edustajistoa, kun juustohöylä alkaa heilua.

Yliopistopolitiikkaa - jäsenmaksuja vai juustohöylää?

Osa vaikuttajista haluaa hakea säästöjä mm. vuokraamalla ulkopuolisille sellaisia tiloja, joiden käyttö maksaa ylioppilaskunnalle merkittävästi. Jä-senmaksun korotus eurolla tai kahdella per vuosi ei myöskään kohtuut-tomasti iske kehenkään ja antaisi HYY:lle jatkossa liikkumavaraa. Luon-nollisesti pieni korotus jäsenmaksuun tai tilajärjestelyt eivät olisi mukavia asioita - kovin harva haluaa löytää tilojamme Vantaalta - mutta vaihtoehto voi olla kurjempi: leikkauskohteena voivat olla Unicafe, YTHS tai omien järjestöjemme tuet. Jos emme tätä voi hyväksyä, on syytä priorisoida.

Olisiko siis loogista pyrkiä hakemaan mm. jäsenmaksun nostolla, edustus-kuluja karsimalla sekä satunnaisilla tilajärjestelyillä lisärahaa, jota sitten käytettäisiin HYY:n palvelutason turvaamiseen? Mistä Stigman jäsenet olisivat valmiita luopumaan, ja mitä tulisi varjella?

TUOMAS TUURE Kirjoittaja on ehdolla HYY:n edustajistovaalissa (419).

Kommentoi täyspitkää juttua netissä: blogs.helsinki.fi/kajahdus-lehti/keskustelu/

�� KAJAHDUS 03/09

1. 10 Kolmannen kerroksen iltaYhteiskuntapolitiikan laitoksen mystisen kolmannen kerroksen väki esittäytyi työelämä- ja alum-nivastaavien järjestämässä tilaisuu-dessa.

10.9 Kannun fuksisuunnistus

Suhteiden luomista myös muihin valtsikan fukseihin. Rastia pidettiin tuttuun tapaan Statuksen kanssa.

9.9 Kolmoskierros Raitiovaunun kolinaa ja kaljaa.

3.9 ja 8.9 Sosiaalityön – ja Sosiaali-politiikan laitosesittelytPerinteinen tapahtuma järjestettiin ensi kerran pääaineittain.

4.9 FuksiaisetStigman fuksiaisissa jalkauduttiin Kruunuhaan kaduille. Rasteilla nähtiin mm. opiskelijaelämää pika-kelauksella, sokkoilua, akrobatiaa, laulua ja kuumia tunteita. Perintei-nen Wariksenpesän appro keräsi huimat osanottajajoukot. Jatkoja jo-rattiin myöhään yöhön asti.

KARJAHDUS

20.-22.9 Stigman fuksiristeily40 innokasta stigmalaista val-tasi toistamiseen tänä vuonna Itämeren laineet. Ensimmäinen ilta alkoi yhteisellä ohjelmal-la konferenssitilassa. Selväksi tuli ainakin se, että janoinen stigmalainen on tositilanteessa valmis ohittamaan esteet, vaik-kapa ryömien. Raikkaan Tuk-holmassa vietetyn shoppailu-, ruokailu-, laahustelu- tai hau-tausmaahan tutustumispäivän jälkeen fuksit järjestivät van-hemmille opiskelijoille rauhan-päivän kunniaksi rauhaisaa oh-jelmaa.

KAJAHDUS 03/09 �3

2.9 Peli- iltaKaisaniemenpuistossa ratkaistiin Stigman mölkky, petanque ja kro-ketti -mestaruudet. Voittajat jäivät kuitenkin jostain syystä epäselvik-si.

27.8 FuksipiknikkiVuoden jännittävin tapahtuma su-jui jännittyneen leppoisasti.

25.7 KesäsitsitStigma ry tu-tustui ensi kertaa uuteen L e p p ä s u o n k a t t o s a u n a Sivistykseen. Reilu pari-k y m m e n t ä o s a l l i s t u j a a nautti alku-maljan ja pu-heenjohtajan

tervehdyksen jälkeen kesäisestä buffetpöydästä ja maittavista juo-mista. Perinteisten pöydän alla ja päällä laulettujen laulujen jälkeen ilta jatkui kiihkeänä Singstar-mit-telönä. Saunan löyly lämmitti ja heinäkuinen yö vilvoitti. ”Taasko Stigmalla on bileet…?”

ANNA HURMERANTA

�4 KAJAHDUS 03/09

Täällä sitä ollaan, hyvinvointival-tion raunioilla. Hyvinvointivalti-on kultainen ja ihanainen raken-nuskausi on takanapäin, ja nyt on käynnissä hyvinvointivaltion alas-ajo. Leipäjonot pitenevät ja eriar-voisuus kasvaa. Kun akateemiset sosiaalipolitiikan tutkijat valittele-vat hyvinvointivaltion alasajoa ja tutkivat muuttunutta työelämää, nousee nopeasti esiin ajatus perus-tulosta. Perustulosta riittää ainakin keskusteltavaa: yhden mielestä pe-rustulo antaa paljon viemättä mi-tään. Toisen mielestä sitten perus-tulo rapauttaa kansantaloutemme, kansalaisten moraalin ja hyvinvoin-tiyhteiskunnaan jääänteetkin siinä sivussa. Ristiriitaisia lupauksia.

Neutraali perustulo

Perustulo tai kansalaispalkka on laajasti keskusteltu sosiaaliturvan malli, jossa syyperusteinen sosi-aaliturva on kokonaan tai osittain korvattu vastikkeettomalla kansa-laispalkalla. Useimmissa perustu-lomalleissa kyseessä on universaali etuus, jota ei peritä pois millekään tulotasolle siirtyessä. On kuitenkin olemassa myös lukuisia progressii-visia perustulon kaltaisia malleja,

joissa alimmat sosiaaliturvan tasot korvattaisiin yhdellä kaikille mak-settavalla tukimuodolla.

Perustulon kaltaisia vaikutelmia voi pyrkiä luomaan myös negatiivisen tuloveron mallilla. Negatiivisessa tuloverossa luodaan verottoman tulon rajapyykki esimerkiksi �000 euroon ja kaikkien tämän tulotason alle jäävien kansalaisten tuloihin li-sätään kyseinen väliosa ikäänkuin käänteisenä verona.

Autuaaksitekevä perustulo

Perustulokysymyksessä on kyse – poliittisten erovaisuuksien lisäksi – tulkinnasta ja näkemyksestä työs-tä ja toimeentulon lähteestä. Per-ustulon puolustajien mielestä työn luonne on usein niin radikaalisti uusiutunut, että myös sosiaalitur-vajärjestelmä kaipaa perustavan-laatuista muutosta.

Kannattajien mukaan perustu-lon suurimpia ansioita ovat ennen kaikkea sosiaaliturvajärjestelmän kannustinloukkujen poistaminen, universaali turva kaikille kansalai-sille, työn merkityksen vähenemi-nen sekä mahdollisuus harjoittaa

KEN KAIPAA PERUSTULOA?

KAJAHDUS 03/09 �5

individualistisempia ratkaisuja oman työuransa tai elämänsä suh-teen. Perustulo myös haastaa selke-ästi täystyöllisyyden eetoksen. Idea täystyöllisyyden unelmasta, jossa jokainen elättää itsensä omalla työl-lään, on jäämässä perustulon kan-nattajien mukaan postmodernissa maailmassa pysyvästi historiaan. Jokaiselle myönnettävä tuki myös poistaisi sosiaalityön stigmatisoivaa vaikutusta, sillä tuen saisi ilman kerjäämistä sosiaalitoimistosta.

Monet myös näkevät, että ansi-osidonnaisen sosiaaliturvan ja pe-rusturva välinen juopa onkin ol-lut kriittinen tekijä suomalaisen köyhyyden lisääntymisessä viime vuosikymmeninä, koska hyvä an-siosidonnainen turva on syönyt po-liittista kannatusta perusturvan ke-hittämiseltä. Perustulon kannattajat peräänkuuluttavatkin perustulon

vastustajilta esitystä sosiaaliturvan mallista, jossa turvataan kunnolli-nen sosiaaliturva myös marginaa-liryhmille – ilman kannustinlouk-kuja.

Poliittinen perustulo

Perustulon saama tuki on tullut vuosikymmenten saatossa sekä laitaoikealta että laitavasemmalta. Lähtökohtaisesti oikeistopuoluei-den päänavaukset, kuten Kokoo-muksen kannanotot ja Liberaali-puolueen vuonna �003 julkaisema malli, ovat lähteneet liikkeelle hy-vin pienistä rahasummista, jotka myös poistaisivat useimmat har-kinnanvaraiset etuudet. Polittisen kentän vasemmalla laidalla SKP ajaa 800 euron kansalaispalkkaa, ja Vasemmistoliittokin valmistelee omaa perustuloesitystään vuoden �0�0 puoluekokousta varten.

�6 KAJAHDUS 03/09

Keskustapuolue on puolestaan edeltäjänsä Maalaisliiton tavoin ol-lut aina kiinnostunut perusturvan tasosta. Maanviljelijät emäntineen eivät ole perinteisesti päässeet naut-timaan anisosidonnaisista etuuksis-ta, joten perusturvan parantaminen on jo historiallisesti lähellä keskus-talaisia.

Suomessa perustulo nousi poliit-tisella agendalla keskiöön kun Vihreät lähtivät vuoden �00� eduskuntavaaleihin selkeästi perus-

tulomyönteisellä agendalla. Vihreät esittelivät oman, kustannusneut-raalin ja verouudistuksia sisältä-vän perustulomallinsa, jossa jokain Suomessa asuva Suomen kansa-lainen olisi oikeutuettu 440 euron perustuloon. Vihreiden mallissa on keskeistä useiden harkinnanvarais-ten etuuksien säilyminen.

Kritiikki iskee

Kuten myös perustulon puolesta-puhujia, myös sen kriitikoita löytyy

PASSIVOIVA PERUSTULO EI KANNUSTA IHMISIÄ TÖIHIN

Otan perustulon ongelmista esille tässä yhteydessä kaksi teemaa. Perustulon vai-kutukset olisivat yhteiskunnassa epäsymmetrisiä. On tärkeää huomata, että pe-rustulo todella voi samaan aikaan sekä “passivoida” että “kannustaa”. Kuukau-sittainen raha-automaatti passivoisi helposti esimerkiksi syrjäytymiskierteessä olevia nuoria. Toisekseen “työn eetosta” ei pitäisi mielestäni käsitellä arvona tai asiana sinänsä, vaan välineenä hyvinvointiin ja palveluihin. Sanotaan se suoraan: hyvinvointiyhteiskunnan onkin voimakkaasti ohjattava ihmisiä töihin.

Tämä lähtökohta ei ole menneisyyttä, vaan ikärakenteen muutoksen kautta ni-menomaan tulevaisuutta. Asian voi halutessaan muotoilla jopa niin julmasti, että valinnanvapautta työn ja vapaa-ajan kesken ei pidä lisätä, vaan sitä pitäisi nykyi-sestään vähentää. Hyvinvointiyhteiskunta ei mene umpeen ilman huomattavan korkeaa työllisyysastetta, ja perustulo ohjaisi tässä mielessä kehitystä väärään suuntaan. Väite siitä, että perustulo nimenomaan lisäisi työntekoa kannustavuu-den parantumisen kautta, ei toimi. Vastikkeettomana perustulo passivoisi erityi-sesti hankalimmassa asemassa olevia työllistettäviä. Toisaalta kannustavuutta on edelleen mahdollista lisätä merkittävästi syyperusteisen järjestelmän sisällä, esimerkiksi pienten ansiotulojen verotusta edelleen laskemalla. Olisi myös hyvä kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten ansiosidonnainen sosiaaliturva kan-nustaa työntekoon: tekemällä työtä kertyy aina hieman parempaa turvaa, eikä tämä ole keneltäkään pois.

VILLE KOPRA Kirjoittaja työskentelee SAK:ssa ekonomistina. Kommentissa esitetyt mielipiteet ovat kuitenkin henkilökohtaisia.

KAJAHDUS 03/09 ��

poliittisen kentän molemmilta lai-doilta. Vihreiden perustulomallia on kritisoitu ylimääräisen byrokra-tian säilyttämisestä sosiaaliturva-järjestelmässä, vaikka perustuloa puolustettiin nimenomaan sosiaa-liturvaa yksinkertaistavana ratkai-suna. Kriitikot väittävät perustulon johtavan myös tarpeettomaan ra-han kierrättämiseen, kun useimmat ihmiset eivät tukea tarvitsisi. Per-ustulon vastustajat uskovat myös syrjäytymisen pahenevan, jos koh-dennettua sosiaaliturvaa pyritään korvaamaan universaalilla ja vas-tikkeettomalla etuudella. Näin yh-teiskunta ikäänkuin pesisisi käten-sä sosiaalisista ongelmista. Myös sosiaaliturvaan vaadittavien vero-jen maksumoraalin uskotaan vähe-nevän, jos tuki kohdentuu kaikille vailla perusteita.

Vahvin vastustus perustulolle löytyy nykyisin etenkin sosialide-mokraateista ja ammattiyhdistys-liikeestä, jossa ansiosidonnaisen sosiaaliturvan sekä vahvan kolmi-kannan merkitys on ollut olennai-nen. Perustulon vastustamisen ar-gumentteina käytetään järjestelmän oletettua raskasta hintalappua, yleissitovuuden kaatumista sekä ay-liikkeen aseman heikkenemistä. Muun muassa Kalevi Sorsa – Säätiö sekä Pentti Arajärvi ovat voimak-kaasti kritisoineet perustuloa. Pe-rustulo nähdään uusoikeistolaisena mallina, jossa työ alistetaan kilpai-lulle, sosiaaliturvaa jaetaan vasti-keetta ja työ irroitetaan sosiaalitur-van tasosta.

Kriitikot uskovat myös työmoraa-lin kärsivän, mikäli jokainen �8-

�8 KAJAHDUS 03/09

vuotias alkaa saada perustuloa täy-si-ikäistyttyään. Tämän pelätään helpottavan syrjäytymistä ja työ-elämään hakeutumisen välttämistä. Näin perustulo johtaisi sopimusyh-teiskunnan rappioon sekä tilantee-seen, jossa yritys voisi kilpailuttaa helpommin työläisiä valtion tu-kiessa palkkaamista perustulolla. Suomalainen ammattiyhdistysliike on ollut myös huolissaan perus-tulon mahdollisista vaikutuksista, kuten paikallisen sopimisen lisään-tymisestä, pätkätöiden yleisestä hyväksynnästä ja kolmikannan tu-levaisuudesta. Tässä kysymyksessä perustulomallit ja niiden esittämät ratkaisuvaihtoehdot tosin vaihtele-vat keskenään.

Kannattajia ja vastustajia erottaa usein myös suhtautuminen sosiaa-

liturvan luonteeseen. Perustulon myötä täydentävä perustulo mah-dollistaisi osatyön ja perusturvan yhdistäminen, kun taasen kriitikot näkevät sosiaaliturvan ja työn tois-tensa vaihtoehtoina. Perinteinen täystyöllisyyden ajatusmalli lähtee-kin liikkeelle siitä, että pääasiassa työkykyisten ihmisten tulisi elättää itsensä työllä, eikä perustuloa tarvi-ta, jos yhteiskunnan syyperustainen järjestelmä on kunnossa.

Huono ennuste

Loppujen lopuksi perustulokysy-mys taitaa olla poliittisuudessan vahvasti ideologinen. Nyt en tar-koita vain ja ainoastaan poliittisia ideologioita päivänpolitiikan tasol-la, vaan ideologioita, jotka suun-taavat yleistä sosiaalipoliittista ja

KAJAHDUS 03/09 �9

yhteiskunnallista kehitystä. Esi-merkiksi työ hyvinvoinnin lähteenä tuntuu seisovan hallitusohjelmissa vuodesta toiseen riippumatta siitä, kuka ohjelmaa raapustaa.

Suuri osa perustulon ihanuudesta ja kamaluudesta kiteytyykin työn aseman kysymyksen lisäksi ky-symykseen perustulon universa-lismista. Perustulon haasteet ovat pitkälti universalismin kohtaamia haasteita, ja sen kohtaama kritiikki universalismin kritiikkiä.

Kehityssuunta universaalin sosiaa-lipolitiikan suhteen näyttää kuiten-kin olevan selvä. �990-luvun jälkeen suomalainen sosiaaliturva eriytyi ansisidonnaiseen ja tarveharkintai-seen sosiaaliturvaan ja universalis-

mi sai vetäytyä taka-alalle. On myös hyvä muistaa, että Euroopan yhden-tymisen syventyessä suomalainen universalismi, kuten myös kyky it-senäiseen sosiaalipolitiikkaan, ovat kovilla. Eurooppalaisten sosiaali-turvajärjestelmien yhdistäminen perustuu pitkälti työperäisyyteen, eikä pohjoismainen universalismi tunnu sopivan Euroopan unionin pirtaan. Näillä hyvinvointivaltion raunioilla on kansalaisen ansaittava työllä sosiaaliturvansa.

TUOMAS TUURE MUOKANNUT AKI TETRI

Alkuperäinen teksti ja täyspitkä kom-mentti netissä: blogs.helsinki.fi/kajahdus-lehti/

30 KAJAHDUS 03/09

Sellaisiin ei takuulla pohjoismai-sen hyvinvointivaltion puitteissa mennä. Ainoat järkevät perustulo-mallit ovat niitä, joissa perustuloa saa määrätyillä kriteereillä, jopa mahdollisesti jonkinlaisella vastik-keellisuudella (osallistuminen kan-salaistoimintaan), perustuloa pitää hakea (niin kuin kaikkia muitakin etuuksia), ja joissa perustulo ei kor-vaa monia tärkeitä etuuksia.

Perustulo on sikäli omituinen refor-mi, että sitä ajavat todellakin hyvin monen eri ajatussuunnan edusta-jat – ja silti se on vankasti vähem-mistössä. Erityisesti oikeistolaiset perustuloversiot, jotka ovat lähellä negatiivista tuloveroa, ja joissa kaa-vaillaan kaikkien kohdennettujen erityistukien samanaikaista poista-mista, ovat käytännön sosiaalipoli-tiikan kannalta puhdasta utopiaa.

Vastikkeellinen perustulo korvaamaan vähimmäisetuuksia?

KAJAHDUS 03/09 3�

Perustulon pitää tietenkin olla myös verollista, joten parempitu-loiset eivät välttämättä ottaisi sitä edes vastaan. Tällöin perustulo an-taisi käytännössä lähinnä enemmän valinnanvaraa niille ihmisille, jotka eivät halua, tai voi sitoutua koko-päivätoimiseen palkkatyömalliin. Perustulo on myös hyvä välivaihe pienituloisille pätkätyöläisille: he voivat siis olla paremmin turvassa perustulon avulla. Ansiosidonnai-sia etuuksia perustulo ei korvaa, mutta sen sijaan nykyiset perustur-van muodot korvautuisivat perus-tulolla, mikä olisi valtava helpotus. Ei tarvitse hakea toimeentulotukea, ei työmarkkinatukea, ei peruselä-kettä, vaan kaikki olisi samansuu-ruista perustuloa, jonka saaminen ei edellyttäisi mitään ansioita kos-kevia selvityksiä ja pienimpienkin tulolähteiden kertomista. Sen ver-ran olen lautakuntien jäsenenä jou-tunut perehtymään toimeentulotu-kiselvitykseen, että tiedän kuinka nöyryyttävää ja alentavaa se on ja kuinka vähäisistä virheistä voi me-nettää koko kuukauden toimeentu-lotuen.

Sosiaalidemokraattinen moraali-haitta-argumentti on juuri sellai-nen, jonka suhteen on mahdoton sanoa mitään etukäteen. Joko näin käy – siis nuoriso laiskistuu eikä halua tehdä työtä - tai sitten ei käy. Väite pitää testata, sillä ei suinkaan voi torpata koko esitystä. Kielteiset perustelut - joissa perustulo kiis-

tetään sen takia, että se on lähtö-kohtaisesti ideologisesti mahdoton - ovat pelkkiä näkemyksiä, mutta argumentit, joissa esitetään empii-rinen väite, eivät ole. Henkilön tai poliittisen suuntauksen, joka esittää tällaisia väitteitä, pitäisi olla valmis muuttamaan näkemystään, jos väit-teet osoitetaan vääriksi.

Suomen oloissa perustulo, joka vas-taisi nykyistä toimeentulotukea, työmarkkinatukea ja kansaneläket-tä, mutta ei tietenkään kata esimer-kiksi asumistukea tai lapsilisiä (tai muita perhe-etuuksia), merkitsisi selvää yksinkertaistusta eikä olisi kovinkaan antelias. Se tuskin mer-kitsisi valtavaa menojen lisäystä nykyiseen verrattuna. Perustulolla voisi olla kiintoisia perhepoliittisia seuraamuksia, koska se olisi riip-pumaton perheenjäsenten välisistä suhteista. Yksi tapa rajata perustu-lon soveltamisalaa on aloittaa sen maksaminen ensin vain varttu-neemmalle väelle. Tällöin se koskisi lähinnä pitkäaikaistyöttömiä ja ko-konaan työmarkkinoiden ulkopuo-lelle joutuneita (ja olisi siis lähinnä eräänlainen osaeläke). Mikäli järjes-telmä näyttäisi toimivan, sitä voisi laajentaa vähitellen nuorempiin ikäluokkiin, mutta itse en maksaisi perustuloa heti koulunsa lopetta-neille nuorille miehille, vaan säilyt-täisin opintotuen nykyisellään.

J.P. ROOS

3� KAJAHDUS 03/09