Konsernirakenne ja osakkeenomistajan oikeussuoja

Jukka O. Nikkilä

Konsernirakenne ja osakkeenomistajan oikeussuoja

Corporate structureand legal protection of shareholders

With an English summary

Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 35

Yliopistollinen väitöskirja, jokaLapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan suostumuksella

esitetään julkisesti tarkastettavaksiLapin yliopiston luentosalissa 2,perjantaina, 25.8.2006 kello 12.

Lapin yliopistoOikeustieteiden tiedekunta

Copyright: Jukka O. Nikkilä

Jakelu: Lapin yliopistokustannusPL 8123

FI-96101 Rovaniemi

puh. + 358 16 341 2924, fax + 358 16 341 [email protected] www.ulapland.fi /lup

PainettuISBN 952-484-035-9

ISSN 0788-7604

PDFISBN 978-952-484-224-2

ISSN 1796-6310www.ulapland.fi /unipub/actanet

V

ESIPUHE

Teokseni valmistuttua on aika kiittää työnohjaajiani professori Risto Nuoli-maata ja professori Ari Huhtamäkeä heiltä saamistani kommenteista sekä työnesitarkastajina toimineita professori Juha Tolosta ja professori Seppo Villaaheidän käsikirjoitukseeni antamastaan palautteesta.

Lapin yliopistoa ja Olga ja Kaarle Oskari Laitisen säätiötä kiitän työtänivarten saamistani apurahoista. Kiitän myös lähisukulaisiltani saamastani tuestaja kannustuksesta työn eri vaiheissa.

Helsingissä maaliskuun 5. päivänä 2006

Jukka O. Nikkilä

VII

SISÄLLYSLUETTELO

ESIPUHE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . V

SISÄLLYSLUETTELO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . VII

LÄHTEET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . XI

LYHENTEET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . XLI

ASIAHAKEMISTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . XLIII

1 JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

2 TUTKIMUSTEHTÄVÄ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52.1 Tutkimusaihe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52.2 Tutkimusaiheen rajaaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62.3 Tutkimuksen tavoitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82.4 Metodologiset lähtökohdat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10

2.4.1 Oikeusvertailun käyttö tutkimuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102.4.2 Oikeustaloustieteellinen näkökulma oikeudellisessa argumentaatiossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 202.4.3 Tutkimuksen rakenne . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23

2.5 Aineisto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

3 YHTIÖSUHTEIDEN TALOUDELLINEN JA OIKEUDELLINEN LUONNE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29

3.1 Yhtiösopimus. Osakeyhtiön perustamisasiakirjojen ja osakassopimuksen oikeudellinen luonne . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 293.2 Yhtiösopimuksen konstruoinnin jatäydentävien normien tarve . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 423.3 Sopimusvapaus normatiivisena mallina . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 453.4 Sopimusteoria ja todelliset sopimusjärjestelyt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 493.5 Johdon toiminnan valvonta, osakemarkkinat ja yhtiösopimuksenehdot johdon ja yhtiökokouksen toimivallan jaosta . . . . . . . . . . . . . . . . . . 583.6 Täydentävien aineellisoikeudellisten normien valintaja puuttuminen jälkikäteen sananmukaisiin sopimusehtoihin . . . . . . . . . . . 60

4 PERUSTEET OSAKKEENOMISTAJIEN PÄÄTÖSVALLALLEYRITYSRAKENTEEN MUUTOKSISSA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65

4.1 Osakkeenomistajien odotukset hallituksen ja yhtiökokouksen välisestä toimivallanjaosta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 654.2 Osakesijoittajalla olevan riskin muuttuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 694.3 Sijoituskohteen luonteen muuttaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72

4.3.1 Tarkoitus ja toimiala. Yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeen elementit. . . . . . . . . . . . . . . . 724.3.2 Yhtiön tarkoituksen ja toimialan vastaiset oikeustoimet . . . . 75

VIII

4.3.2.1 Yhtiöjärjestyksen asiallinen muuttaminen . . . . . . . . 754.3.2.2 Liiketoiminnassa käytetyn omaisuuden myynti . . . . 794.3.2.3 Liikkeen luovutus määräajaksi . . . . . . . . . . . . . . . . 864.3.2.4 Päätöksentekomenettely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 874.3.2.5 Yhtiön sitovuus sen puolesta tehtävään oikeustoimeen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94

4.3.3 Liiketoiminnan luovutus enemmistöosakkeenomistajalle . . 1034.4 Johdon toiminnan valvonta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117

4.4.1 Johdon ja osakkeenomistajien erilaiset intressit . . . . . . . . . . 1184.4.2 Epäsymmetrinen informaatio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1204.4.3 Sopimusvapaus ja oikeudelliset normit . . . . . . . . . . . . . . . . 1214.4.4 Johdon valvonnan keinot. Osakkeenomistajien osallistuminen päätöksentekoon . . . . . . . . . . 124

4.5 Yhtiökokouksen toimivaltaa koskevien säännöstenanaloginen tulkinta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145

4.5.1 Toiminnallisesti samanlaiset järjestelyt . . . . . . . . . . . . . . . . 1454.5.2 Analogisen tulkinnan tarve . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 147

5 KONSERNIMUODOSTUS JAKONSERNIRAKENTEEN MUUTTAMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 155

5.1 Yhtiökokouksen toimivalta konsernimuodostuksessaja konsernirakenteen muuttamisessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 155

5.1.1 Osakeomistukseen perustuvanmääräysvallan toteuttamistavat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1555.1.2 Osakkeenomistajan oikeussuojan tarvekonsernimuodostuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 159

5.1.2.1 Liiketoimintasiirto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1595.1.2.1.1 Apportti yhtiöittämisen keinona.Siirrettävän omaisuuden arvostus . . . . . . . . . . . . . . 1595.1.2.1.2 Osakkeenomistajan varallisuusoikeudetja päätösvallan siirtymä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1625.1.2.1.3 Osakkeenomistajan kantaman riskin muuttuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 164

5.1.2.2 Yritysosto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1705.1.3 Oikeusperuste yhtiökokouksen toimivallalle . . . . . . . . . . . . 1735.1.4 Konsernimuodostus Saksassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 182

5.1.4.1 Konsernimuodostus ja yhtiöjärjestys . . . . . . . . . . . 1825.1.4.2 Osakeyhtiön muuttaminen puhtaaksi hallintayhtiöksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1885.1.4.3 Osakeyhtiön muuttaminen pääosin hallintayhtiöksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 190

5.1.4.3.1 Oikeuskäytäntö Saksassa . . . . . . . . . . . . . 1905.1.4.3.2 Analogiapäätelmä. Yhtiökokouksen päätöksen muoto . . . . . . . . . . . . . . 201

5.1.5 Konsernimuodostus Suomessa ja muissa pohjoismaissa . . . 2065.1.5.1 Liiketoiminta toimialamääräyksen edellyttämälläelinkeinoalalla ja osakkuudet toisissa yhtiöissä . . . . . . . . . 2065.1.5.2 Liitännäinen toiminta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 208

IX

5.1.5.3 Osakeyhtiön muuttaminen täysin tai pääosin hallintayhtiöksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2105.1.5.4 Sijoitusluonteinen toiminta . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2275.1.5.5 Vaikutusvalta toisen yhtiön toimintaan . . . . . . . . . 228

5.1.6 Tytäryhtiön osakkeiden myynti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2325.1.6.1 Toimialamääräyksen edellyttämä liiketoimintaja osakkeiden myynti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2325.1.6.2 Yhden liiketoiminta-alan luovuttaminen . . . . . . . . 234

5.1.7 Hallituksen tiedonantovelvollisuus yhtiökokouksen päättäessä konsernimuodostuksesta ja konsernirakenteen muutoksesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 252

5.1.7.1 Hallituksen tiedonantovelvollisuus Saksassa . . . . . 2525.1.7.2 Yhtiökokous päätöksentekijänä Suomessa . . . . . . 263

5.1.8 Konsernimuodostustoimivalta ja konsernin johtamisen valvonta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 282

5.2 Emoyhtiön osakkeenomistajan oikeussuoja tytäryhtiön asioissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 284

5.2.1 Emoyhtiön osakkeenomistajan oikeussuojan tarve. Kriteerit emoyhtiön yhtiökokouksen toimivallalle. . . . . . . . . . . . . 284

5.2.1.1 Päätösvallan siirtymä emoyhtiön hallitukselle. Oikeushenkilörajan noudattamisen periaate. . . . . . . . . . . . 2845.2.1.2 Oikeuskäytäntö Saksassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2885.2.1.3 Toimivaltasäännösten systemaattinen tulkinta . . . . 2915.2.1.4 Kriteerit emoyhtiön yhtiökokouksen toimivallalle . 2945.2.1.5 Päätöksentekomenettely konsernissa . . . . . . . . . . . 302

5.2.2 Emoyhtiön tarkoituksen ja toimialan muutos . . . . . . . . . . . . 3035.2.3 Osakepääoman korotus tytäryhtiössä . . . . . . . . . . . . . . . . . . 310

5.2.3.1 Osakkeenomistajan omistus- ja äänivaltaosuuden ja osakkeen arvon säilymisen suoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . 311

5.2.3.1.1 Suunnatun annin oikeudelliset edellytykset ja hallituksen tiedonantovelvollisuus . . 3115.2.3.1.2 Merkintähinnan asettaminen suunnatussa osakeannissa ja osakkeen arvon säilymisen suoja . . 3295.2.3.1.3 Osapuolten näyttövelvollisuudet oikeudenkäynnissä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3365.2.3.1.4 Riski, joka suunnatussa annissa jää osakkeenomistajalle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 340

5.2.3.2 Oikeussuojakysymykset emoyhtiön osakkeenomistajan kannalta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3445.2.3.3 Emoyhtiön osakkeenomistajan omistusosuuden säilymisen suojan analoginen tulkinta . . . . . . . . . . . . . . . . 3495.2.3.4 Emoyhtiön osakkeenomistajan omistusosuuden säilymisen suojan suppea tulkinta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3595.2.3.5 Emoyhtiön osakkeenomistajien hallinnoimisoikeudet. Emoyhtiön yhtiökokouksen päätös . 3645.2.3.6 Emoyhtiön osakkeenomistajan oikeussuoja tytäryhtiön osakeannissa Suomessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 369

X

5.2.3.6.1 Emoyhtiön johdon harkintavalta tytäryhtiön osakeannissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3705.2.3.6.2 Osakkeenomistajan mahdollisuudet saada tietoja tytäryhtiön osakeannista . . . . . . . . . . . 3765.2.3.6.3 Emoyhtiön hallituksen jäsenen vahingonkorvausvelvollisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . 3875.2.3.6.4 Yhtiöjärjestysmääräykset . . . . . . . . . . . . . 396

5.2.4 Emoyhtiön osakkeenomistajan edun turvaaminen tytäryhtiön voitonjaossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 403

6 YHTEISYRITYKSEN PERUSTAMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4076.1 Fuusionkaltainen yritysjärjestely. Oikeudellisen sääntelyn tarve . . . . 4076.2 Fuusionkaltaisten yritysjärjestelyjen toteuttamismuodot . . . . . . . . . . 409

6.2.1 Osakevaihtoon perustuvat fuusionkaltaiset yritysjärjestelyt 4096.2.2 Liiketoimintasiirrolla toteutettavat fuusionkaltaiset yritysjärjestelyt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 411

6.3 Osafuusiot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 421

PÄÄTÖSTIIVISTELMÄ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 433

SUMMARY . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 439

XI

LÄHTEET

Kirjallisuus

Aarbakke, Magnus – Skåre, Jan – Knudsen, Gudmund – Ofstad, Tone – Aarbakke,Asle: Aksjeloven og allmennaksjeloven med kommentarer. Ajourførtopplag. Stamsund 2000. (Magnus Aarbakke ym.)

Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. Porvoo 1989. (Aarnio, Laintulkinnan teoria)

Aarnio, Aulis: Uusi varallisuusoikeus – vai vanha? LM 2002 515 ss. (Aarnio, LM2002)

Adolf, Johannes: Zur Reichweite des verbandsrechtlichen Abwehranspruchs desAktionärs gegen rechtswidriges Verwaltungshandeln. ZHR 2005 310ss. (Adolf, ZHR 2005)

af Schultén, Gerhard: Osakeyhtiölain kommentaari I. Jyväskylä 2003. (af Schultén,Kommentaari I)

af Schultén, Gerhard: Osakeyhtiölain kommentaari II. Jyväskylä 2004. (af Schultén,Kommentaari II)

Aha, Christof: Einzel- oder Gesamtrechtsnachfolge bei der Ausgliederung? AG 1997345 ss. (Aha, AG 1997)

Airaksinen, Manne – Jauhiainen Jyrki: Osakeyhtiölaki. Porvoo 1997. (Airaksinen –Jauhiainen)

Airaksinen, Manne – Jauhiainen, Jyrki: Osakeyhtiö. Teoksessa Yritysoikeus. Toim.Kirsti Rissanen. Juva 1999 209 ss. (Airaksinen-Jauhiainen, Osake-yhtiö)

Airaksinen, Manne – Jauhiainen, Jyrki: Suomen yhtiöoikeus. Vantaa 2000. (Airak-sinen-Jauhiainen, Suomen yhtiöoikeus)

Alanen, Aatos: Yleinen oikeustiede ja kansainvälinen yksityisoikeus. Toinen uusittupainos. Porvoo 1965. (Alanen)

Albach, Horst: Strategische Unternehmensplanung und Aufsichtsrat. ZGR 1997 32 ss.(Albach, ZGR 1997)

Altmeppen, Holger: Ausgliederung zwecks Organschaftsbildung gegen die Sper-rminorität? DB 1998 49 ss. (Altmeppen, DB 1998)

Andenæs, Mads Henry: Aksjeselskapsrett. 2.utgave. Oslo 1992. (Andenæs)

Andersen, Paul Krüger: Aktie- og anpartsselskabsret. 6. udgave. København 2000.(Andersen, Aktie- og anpartsselskabsret)

XII

Aoki, Masahiko: Information, Corporate Governance, and Institutional Diversity.Competitiveness in Japan, the USA, and the Transitional Economies.New York 2000. (Aoki)

Armour, John: Share Capital and Creditor Protection: Efficient Rules for a ModernCompany Law. MLR 2000 355 ss. (Armour, MLR 2000)

Arrow, Kenneth J.: Risk Perception in Psychology and Economics. Economic Inquiry1982 1 ss. (Arrow, EI 1982)

Astola, Tiina: Arvopaperimarkkinoiden oikeussäännöt. Helsinki 1990. (Astola)

Bainbridge, Stephen M.: Community and Statism: A Conservative ContractarianCritique of Progressive Corporate Law Scholarship. CornellLR 1996-97 856 ss. (Bainbridge, CornellLR 1996-97)

Baird, Bruce F.: Managerial Decisions Under Uncertainty. An Introduction to theAnalysis of Decision Making. New York 1989. (Baird)

Baumbach, Adolf – Hueck, Alfred: Aktiengesetz. 13. Aufl. München, Berlin 1968.(Baumbach – Hueck)

Bayer, Walter: Aktionärsklagen de lege lata und de lege ferenda. NJW 2000 2609 ss.(Bayer, NJW 2000)

Bayer, Walter: Materielle Schranken und Kontrollinstrumente beim Einsatz desgenehmigten Kapitals mit Bezugsrechtsausschluss. ZHR 2004 132 ss.(Bayer, ZHR 2004)

Bebchuk, Lucian Arye: Foreword. The Debate on Contractual Freedom in CorporateLaw. CLR 1989 1395 ss. (Bebchuk, CLR 1989)

Bebchuk, Lucian Arye: Limiting Contractual Freedom in Corporate Law: TheDesirable Constraints on Charter Amendments. HLR 1988-89 1820 ss.(Bebchuk, HLR 1988-89)

Becker, Andreas: Die rechtliche Stellung der Organe bei Unternehmenskauf undRestrukturierung. Teoksessa Die Aktiengesellschaft bei Unter-nehmenskauf und Restrukturierung. Toim. Gerhard Picot, AlexanderMentz ja Eberhard Seydel. München 2003 39 ss. (Becker)

Becker, Florian – Fett, Torsten: Börsengang im Konzern - Über ein ”Zuteilungs-privileg” zum Schutz der Aktionärsinteressen. AG 2001 549 ss.(Becker-Fett, AG 2001)

Bergendal, Ragnar: Aktiebolagets författning och dess yttre rättsförhållanden enligtsvensk rätt. Lund 1922. (Bergendal)

Bergström, Clas – Samuelsson, Per: Aktiebolagets grundproblem. Andra upplagan.Göteborg 2001. (Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem)

Bergström, Clas – Samuelsson, Per: Avtalsfrihet i aktiebolagsrätten – en introduktion.TfR 1995 325 ss. (Bergström – Samuelsson, TfR 1995)

XIII

Berle, Adolf A. – Means, Gardiner C.: The Modern Corporation and Private Property.2. revised edition. New York 1968. (Berle-Means)

Bernhardt, Wolfgang: Unternehmensführung und Hauptversammlung. DB 2000 1873ss. (Bernhardt, DB 2000)

Beusch, Karl: Die Aktiengesellschaft – eine Kommanditgesellschaft in der Gestalt einerjuristischen Person? Festschrift für Windfried Werner. Berlin,Heidelberg, New York 1984 1 ss. (Beusch, FS Werner)

Birke, Gunne: Bolagsordning i aktiebolag. Sjunde omarbetade upplagan. Stockholm1991. (Birke)

Blair, Margaret M.: Ownership and Control. Rethinking Corporate Governance for theTwenty-first Century. Washington D.C. 1995. (Blair)

Boehmer, Ekkehart: Germany. Teoksessa Corporate Governance and EconomicPerformance. Toim. Klaus Gugler. Oxford 2001 96 ss. (Boehmer)

Bogdan, Michael: Comparative Law. Stockholm 1994. (Bogdan, Comparative Law)

Bogdan, Michael: Jämförande juridik – vad, varför, hur? Teoksessa Jämförande juridik:vad, varför, hur? – Oikeusvertailu: mitä, miksi, miten? Toim. MarkkuSuksi. Åbo 1996 1 ss. (Bogdan)

Bottomley, Stephen: From Contractualism to Constitutionalism: A Framework forCorporate Governance. SydLRev 1997 277 ss. (Bottomley, SydLRev1997)

Bradley, Marianne: Corporate Control: Markets and Rules. MLR 1990 170 ss.(Bradley, MLR 1990)

Bratton, William: The New Economic Theory of the Firm. Critical Perspectives fromHistory. Teoksessa A Reader on the Law of the Business Enterprise:Selected Essays. Toim. Sally Wheeler. Oxford 1994 123 ss. (Bratton)

Brudney, Victor: Corporate Governance, Agency Costs, and the Rhetoric of Contract.CLR 1985 1403 ss. (Brudney, CLR 1985)

Busch, Torsten – Gross, Wolfgang: Vorerwerbsrechte der Aktionäre beim Verkauf vonTochtergesellschaften über die Börse? AG 2000 503 ss. (Busch-Gross,AG 2000)

Buxbaum, Richard M.: Extension of Parent Company Shareholders’ Rights toParticipate in the Governance of Subsidiaries. AJCL 1983 511 ss.(Buxbaum, AJCL 1983)

Buxbaum, Richard M. – Schneider, Uwe H.: Die Fortentwicklung der Aktionärsklageund der Konzernklage im amerikanischen Recht. ZGR 1982 199 ss.(Buxbaum – Schneider, ZGR 1982)

Bygglin, Gustav: Om styrelsens ansvar för spekulationsförluster. JFT 1993 100 ss.(Bygglin, JFT 1993)

XIV

Bygglin, Gustav – Lindholm, Tomas: Hur långt bör aktiebolagslagstiftningen anpassasefter småbolagens behov? JFT 1999 205 ss. (Bygglin-Lindholm, JFT1999)

Byrd, John – Parrino, Robert – Pritsch, Gunnar: Stockholder-Manager Conflicts andFirm Value. FAJ Vol. 54 No. 3 1998 14 ss. (Byrd-Parrino-Pritsch, FAJ1998)

Båvestam, Urban: Aktiebolagsstyrelsens möjligheter att delegera sina uppgifter medansvarsreducerande verkan. JT 2001-02 252 ss. (Båvestam, JT 2001-02)

Cary, W. L. – Eisenberg, M. A.: Cases and Materials on Corporations. 6th Edition.Westbury N.Y. 1988. (Cary – Eisenberg)

Cederberg, Lauri – Ylöstalo, Matti: Vähemmistön oikeuksien turvaamisestaosakeyhtiössä. 4. uud.p. Porvoo 1966. (Cederberg-Ylöstalo)

Cheffins, Brian R.: Using Theory to Study Law: A Company Law Perspective. CLJ1999 197 ss. (Cheffins, CLJ 1999)

Cheffins, Brian R: Company Law. Theory, Structure, and Operation. Oxford 2003.(Cheffins)

Clark, Robert: Contracts, Elites, and Traditions in the Making of Corporate Law. CLR1989 1703 ss. (Clark, CLR 1989)

Coffee, Jr. John C.: Institutional Investors as Corporate Monitors: Are TakeoversObsolete? Teoksessa: Farrar, John H. (Ed.): Takeovers, InstitutionalInvestors and the Modernization of Corporate Laws. Auckland 1993.12 ss. (Coffee)

Coffee, Jr., John C.: The Mandatory Enabling Balance in Corporate Law: An Essay onthe Judicial Role. CLR 1989 1618 ss. (Coffee, CLR 1989)

Coffee, Jr., John C. – Schwartz, Donald E.: The Survival of the Derivative Suit: AnEvaluation and a Proposal for Legislative Reform. CLR 1981 261 ss.(Coffee – Schwartz, CLR 1981)

Columbia Law Review 1970, Notes 1079 ss. (CLR 1970, Notes)

Corporate Governance Suomessa. KPMG. Helsinki 2003.

Davies, Paul L.: Gower and Davies’ Principles of Modern Company Law. SeventhEdition. London 2003. (Davies, Gower and Davies’ Principles)

Deakin, S. – Hughes, A.: Economic Efficiency and the Proceduralisation of CompanyLaw. University of Cambridge. Cambridge 1999. (Deakin-Hughes)

DeMott, Deborah A.: Trust and Tension within Corporations. CornellLR 1995-96 1308ss. (DeMott, CornellLR 1995-96)

XV

Denis, David J. – Denis, Diane K. – Sarin, Atulya: Agency Problems, Equity Owner-ship, and Corporate Diversification. JF 1997 135 ss. (Denis – Denis –Sarin, JF 1997)

Dietrich, Michael: Transaction Cost Economics and Beyond – towards a new econo-mics of the firm. London 1994. (Dietrich)

Dine, Janet: The Governance of Corporate Groups. Cambridge 2000. (Dine)

Dotevall, Rolf: Bolagsledningens skadeståndsansvar. Stockholm 1999. (Dotevall,Bolagsledningens skadeståndsansvar)

Dotevall, Rolf: Skadeståndsansvar för styrelseledamot och verkställande direktör. Enaktiebolagsrättslig studie i komparativ belysning. Malmö 1989.(Dotevall)

Dreher, Meinard: Treuepflichten zwischen Aktionären und Verhaltenspflichten bei derStimmrechtsbündelung. Gesellschaftsrechtliche und zivilrechtlicheGrundlagen. ZHR 1993 150 ss. (Dreher, ZHR 1993)

Drockila, Lauri: Osakepääoman korottamisesta erityisesti silmällä pitäen pääomanpysyvyyttä. Vammala 1965. (Drockila, Osakepääoman korottamisesta)

Drockila, Lauri: Vähemmistönsuojasta osingonjaosta päätettäessä. LM 1966 573 ss.(Drockila, LM 1966)

Drury, R. R.: The Relative Nature of a Shareholder’s Right to Enforce the CompanyContract. CLJ 1986 219 ss. (Drury, CLJ 1986)

Easterbrook, Frank H. – Fischel, Daniel R.: Corporate Control Transactions. YLJ 1981-82 698 ss. (Easterbrook – Fischel, YLJ 1981-82)

Easterbrook, Frank H. – Fischel, Daniel R.: The Corporate Contract. CLR 1989 1416ss. (Easterbrook – Fischel, CLR 1989)

Easterbrook, Frank H. – Fischel, Daniel R.: The Economic Structure of Corporate Law.Cambridge. Mass. 1991. (Easterbrook-Fischel)

Ebenroth, Carsten Thomas: Die kompetenzen des Vorstands einer Aktiengesellschaftbei der Durchführung und Abwehr unkoordinierten Übernahmen. DB1991 1105 ss. (Ebenroth, DB 1991)

Ebenroth, Carsten Thomas: Die Kompetenzen des Vorstands und der Aktionärsschutzin der Konzernobergesellschaft. AG 1988 1 ss. (Ebenroth, AG 1988)

Ebenroth, Carsten Thomas – Kräutter, Thomas: Der Einfluss der 2. Gesell-schaftsrechtlichen EG – Richtlinie auf die Lehre von der verdecktenSacheinlage bei der Aktiengesellschaft. DB 1990 2153 ss. (Ebenroth –Kräutter, DB 1990)

Eggertsson, Thráinn: Economic behavior and institutions. New York. 1990.(Eggertsson)

XVI

Eisenberg, Melvin Aron: The Bargain Principle and its Limits. HLR 1981-82 741 ss.(Eisenberg, HLR 1981-82)

Eisenberg, Melvin Aron: The Legal Roles of Shareholders and Management in ModernCorporate Decisionmaking. CalLR 1969 4 ss. (Eisenberg, CalLR 1969)

Eisenberg, Melvin Aron: The Structure of Corporation Law. CLR 1989 1461 ss.(Eisenberg, CLR 1989)

Eisenberg, Melvin Aron: The Structure of the Corporation. A Legal Analysis. Bostonand Toronto 1976. (Eisenberg)

Ekelöf, Per Olof – Boman, Robert: Rättegång. Första Häftet. Sjunde upplagan.Stockholm 1997. (Ekelöf-Boman)

Emmerich, Volker: Konzernbildungskontrolle. AG 1991 303 ss. (Emmerich, AG 1991)

Emmerich, Volker – Habersack, Mathias: Aktien- und GmbH-Konzernrecht.Kommentar. 3., überarbeitete Auflage. München 2003. (Emmerich-Habersack)

Emmerich, Volker – Sonnenschein, Jürgen – Habersack, Mathias: Konzernrecht. 7.,völlig neubearbeitete Auflage. München 2001. (Emmerich-Sonnen-schein-Habersack)

Engell, Oluf: Investorbeskyttelse ved emissioner, take-over bids og handel med aktier.Förhandlingarna vid Det 31 nordiska juristmötet i Helsingfors 19-21augusti 1987. Del I. Vammala 1987 195 ss. (Engell)

Erber, Axel H.: Aktionärsschutz beim börsengang. Konstanz 2003. (Erber)

Europagemenskap och rättsvetenskap. Utredning utförd av de juridiska fakulteterna påuppdrag av regeringen. Uppsala 1992. (Europagemenskap ochrättsvetenskap)

Fama, Eugene F.: Agency Problems and the Theory of the Firm. JPE 1980 288 ss.(Fama, JPE 1980)

Ferran, Eilís: Corporate Law, Codes and Social Norms – Finding the Right RegulatoryCombination and Institutional Structure. JCLS Vol. 1 2001 381 ss.(Ferran, JCLS 2001)

Fischel, Daniel R.: The Corporate Governance Movement. VandLR 1982 1259 ss.(Fischel, VandLR 1982)

Fleischer, Holger: Börseneinführung von Tochtergesellschaften. ZHR 2001 513 ss.(Fleischer, ZHR 2001)

Fleischer, Holger: Das neue Recht des Squeeze out. ZGR 2002 757 ss. (Fleischer, ZGR2002)

Flodhammar, Gunnar: Associationsrätt – en introduktion. Fjärde upplagan. Lund 1990.(Flodhammar, Associationsrätt).

XVII

Formation of Contracts: A Study of the Common Core of Legal Systems. Toim. RudolfB. Schlesinger. Dobbs Ferry: Oceana 1968.

Franks, J.R. – Mayer, Colin: Hostile Takeovers and the Correction of ManagerialFailure. JFE Vol. 40 1996 163 ss. (Franks-Mayer, JFE 1996)

Fuchs, Andreas: Der Schutz der Aktionäre beim Börsengang der Tochtergesellschaft.Teoksessa RWS-Forum 20. Gesellschaftsrecht 2001. Toim. HartwigHenze ja Michael Hoffmann-Becking. Köln 2001 259 ss. (Fuchs)

Fuhrmann, Lambertus: ”Gelatine” und die Holzmüller-Doktrin: Ende einer juristischenIrrfahrt? AG 2004 339 ss. (Fuhrmann, AG 2004)

Gessler, Ernst: Einberufung und ungeschriebene Hauptversammlungszuständigkeiten.Festschrift für Walter Stimpel. Berlin 1985 771 ss. (Gessler, FSStimpel)

Gillette, Clayton P.: Commercial Relationships and the Selection of Default Rules forRemote Risks. JLS 1990 535 ss. (Gillette, JLS 1990)

Goddard, Robert: ”Modernising Company Law”: The Government’s White Paper.MLR 2003 402 ss. (Goddard, MLR 2003)

Goddard, Robert: Taming the Unfair Prejudice Remedy: Sections 459-461 of theCompanies Act 1985 in the House of Lords. CLJ 1999 487 ss.(Goddard, CLJ 1999)

Gomard, Bernhard: Aktieselskaber og anpartsselskaber. 3. omarbejdede udgave.Randers 1996. (Gomard)

Gordon, Jeffrey N.: The Mandatory Structure of Corporate Law. CLR 1989 1549 ss.(Gordon, CLR 1989)

Goutier, Klaus – Knopf, Rüdiger – Tulloch, Anthony: Kommentar zum Umwandl-ungsrecht. Umwandlungsgesetz – Umwandlungssteuergesetz. 1. Auf-lage. Heidelberg 1996. (Goutier ym.)

Graziadei, Michele: The functionalist heritage. Teoksessa Comparative Legal Studies:Traditions and Transitions. Toim. Pierre Legrand ja Roderick Munday.Cambridge 2003 100 ss. (Graziadei)

Griggs, Lynden – Lowry, John P.: Minority Shareholder Remedies: A ComparativeView. JBL 1994 463 ss. (Griggs – Lowry, JBL 1994)

Gross, Wolfgang: Vorbereitung und Durchführung von Hauptversammlungs-beschlüssen zu Erwerb oder Veräusserung von Unternehmens-beteiligungen. AG 1996 111 ss. (Gross, AG 1996)

Gross, Wolfgang: Zuständigkeit der Hauptversammlung bei Erwerb und Veräusserungvon Unternehmensbeteiligungen. AG 1994 266 ss. (Gross, AG 1994)

Grossfeld, Bernhard: Anmerkung zu OLG Hamburg, Urteil v. 5.9.1980. JZ 1981 234ss. (Grossfeld, JZ 1981)

XVIII

Grunewald, Barbara: Einsichts- und Auskunftsrecht des GmbH-Gesellschafters nachneuem Recht. ZHR 1982 211 ss. (Grunewald, ZHR 1982)

Grönfors, Kurt: Ändamål och funktion. JT 1999-2000 523 ss. (Grönfors, JT 1999-2000)

Gugler, Klaus: Beneficial block-holders versus entrenchment and rent extraction?Teoksessa Corporate Governance and Economic Performance. Toim.Klaus Gugler. Oxford 2001 26 ss. (Gugler, Block-holders)

Gugler, Klaus: Conclusion and policy implications. Teoksessa Corporate Governanceand Economic Performance. Toim. Klaus Gugler. Oxford 2001 201 ss.(Gugler, Conclusions)

Gugler, Klaus: Direct monitoring and profitability: Are large shareholders beneficial?Teoksessa Corporate Governance and Economic Performance. Toim.Klaus Gugler. Oxford 2001 12 ss. (Gugler, Direct monitoring)

Gugler, Klaus: Managerial compensation. Teoksessa Corporate Governance andEconomic Performance. Toim. Klaus Gugler. Oxford 2001 42 ss.(Gugler, Managerial compensation)

Gugler, Klaus: Takeovers and the market for corporate control. Teoksessa CorporateGovernance and Economic Performance. Toim. Klaus Gugler. Oxford2001 32 ss. (Gugler, Takeovers)

Gugler, Klaus: The identity of owners. Teoksessa Corporate Governance and EconomicPerformance. Toim. Klaus Gugler. Oxford 2001 47 ss. (Gugler, Identityof owners)

Guldborg, Jens – Werlauff, Erik: Afværgeforanstaltninger over for en blokerendestoraktionær 2. del. R & R 5/1991 57 ss. (Guldborg – Werlauff, R & R5/1991)

Götz, Heinrich: Die Sicherung der Rechte der Aktionäre der Konzernobergesellschaftbei Konzernbildung und Konzernleitung. AG 1984 85ss. (Götz, AG1984)

Götze, Cornelius: ”Gelatine” statt ”Holzmüller” – Zur Reichweite ungeschriebenerMitwirkungsbefugnisse der Hauptversammlung. NZG 2004 585 ss.(Götze, NZG 2004)

Habersack, Mathias: ”Holzmüller” und die schönen Töchter – zur Frage einesVorerwerbsrechts der Aktionäre beim Verkauf von Tochtergesell-schaften. WM 2001 545 ss. (Habersack, WM 2001)

Hakulinen, Y. J.: Päätös osakeyhtiön purkamisesta. LM 1947 109 ss. (Hakulinen, LM1947)

Hamilton Robert W.: Corporations. Fourth Edition. St. Paul, Minn. 1997. (Hamilton)

Havansi, Erkki: Kirjallisuutta. Palsala, Arto: Asunto-osakkaan käsikirja. Kolmas, täysinuusittu painos. Juva 1980. LM 1980 938 ss. (Havansi, LM 1980)

XIX

Havansi, Erkki: Lunastuslausekkeista osakeyhtiöiden yhtiöjärjestyksissä. DL 1970 134ss. (Havansi, DL 1970)

Havansi, Erkki: Panttioikeus osakkeeseen. Ensimmäinen osa. Vammala 1979.

Heidkamp, Britta: Die Rechte der Aktionäre beim Börsengang von Tochter-gesellschaften. Aachen 2003. (Heidkamp)

Heinsius, Theodor: Organzuständigkeit bei Bildung, Erweiterung und Umorganisationdes Konzerns. ZGR 1984 383 ss. (Heinsius, ZGR 1984)

Helminen, Sakari: Johdannoksi osakassopimuksesta. Osakassopimuksesta. Turunyliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. A. JuhlajulkaisutN:o 6. Turku 1995 5 ss. (Helminen, Johdannoksi osakassopimuksesta)

Helminen, Sakari: Luovutusrajoituksia sisältävien osakassopimusten sitovuuskonkurssissa. Osakassopimuksesta. Turun yliopiston oikeustieteellisentiedekunnan julkaisuja. A. Juhlajulkaisut N:o 6. Turku 1995 99 ss.(Helminen)

Helminen, Sakari: Osakassopimuksen tehtävä. Osakassopimuksesta. Turun yliopistonoikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. A. Juhlajulkaisut N:o 6.Turku 1995 19 ss. (Helminen, Osakassopimuksen tehtävä)

Hemmo, Mika: Sopimusoikeus I. Jyväskylä 2003. (Hemmo, Sopimusoikeus I)

Hemmo, Mika: Sopimusoikeus II. Jyväskylä 2003. (Hemmo, Sopimusoikeus II)

Hemmo, Mika: Vahingonkorvausoikeuden oppikirja. Vantaa 2002. (Hemmo)

Henn, Gunter: Handbuch des Aktienrechts. 5. Auflage. Heidelberg 1994. (Henn)

Henze, Hartwig: Entscheidungen und Kompetenzen der Organe in der AG: Vorgabender höchstrichterlichen Rechtsprechung. BB 2001 53 ss. (Henze, BB2001)

Henze, Hartwig: Leitungsverantwortung des Vorstands - Überwachungspflicht desAufsichtsrats. BB 2000 209 ss. (Henze, BB 2000)

Henze, Hartwig: Schranken für den Bezugsrechtsausscluss – Rechtsprechung des BGHim Wandel? ZHR 2003 1 ss. (Henze, ZHR 2003)

Hirte, Herbert: Bezugsrechtsausschluss und Konzernbildung. Minderheitenschutz beiEingriffen in die Beteiligungsstruktur der Aktiengesellschaft. Köln1986. (Hirte)

Hirte, Herbert: Bezugsrechtsfragen bei Optionsanleihen. WM 1994 321 ss. (Hirte, WM1994)

Hirvonen, Ahti – Niskakangas, Heikki – Steiner, Maj-Lis: Corporate governance. Hyväomistajaohjaus ja hallitustyöskentely. Juva 2003. (Hirvonen-Niska-kangas-Steiner)

XX

Hoffmann-Becking, Michael: Grenzenlose Abwehrklagen für Aktionäre? Editorial.ZHR 2003 357 ss. (Hoffmann-Becking, ZHR 2003)

Hollington, Robin: Minority Shareholders’ Rights. Second Edition. London 1994.(Hollington)

Hommelhoff, Peter: Die Konzernleitungspflicht. Zentrale Aspekte eines Konzernver-fassungsrechts. Köln, Berlin, Bonn, München 1982. (Hommelhoff,Konzernleitungspflicht)

Hopt, Klaus J.: Harmonisierung im europäischen Gesellschaftsrecht. Status Quo,Probleme, Perspektiven. ZGR 1992 265 ss. (Hopt, ZGR 1992)

Horbach, Matthias: Verfahrensfragen bei Holzmüller-Beschlüssen der Haupt-versammlung. Mehrheitserfordernis und Unterrichtung der Aktionäre.BB 2001 893 ss. (Horbach, BB 2001)

Huhtamäki, Ari: Luotonantajavastuu, Lender Liability Suomessa – velvoiteoi-keudellinen tutkimus luotonantajan vastuusta luotonottajaa kohtaanerityisesti USA:n oikeuteen verrattuna. Jyväskylä 1993. (Huhtamäki)

Huolman, Mika – Walden, Pia – Pulkkinen, Matti – Ali-Yrkkö, Jyrki – Tainio Risto –Ylä-Anttila, Pekka: Omistajien etu – kaikkien etu? Suomalaiset joh-tamis- ja valvontajärjestelmät murroksessa. Elinkeinoelämän Tutki-muslaitos ETLA (B 171), LTT-Tutkimus Oy (B 162) ja Suomen itse-näisyyden juhlarahasto Sitra (Sitra 237). Helsinki 2000. (Huolman ym.,Omistajien etu – kaikkien etu?)

Hurri, Jan: Sijoittaja ihastuu strippariin. Talouselämä 8/1997 66 ss. (Hurri, Talouselämä8/1997)

Husa, Jaakko: Johdatus oikeusvertailuun. Oikeusvertailun perusteet erityisestijulkisoikeutta silmällä pitäen. Helsinki 1998. (Husa)

Huttunen, Allan: Osakassopimuksen rikkomisen vaikutus yhtiökokouksen päätöksenpätevyyteen. Teoksessa Osakassopimuksesta. Toim. Ari Saarnilehto.Turku 1995 111 ss. (Huttunen)

Huttunen, Allan: Osakeyhtiön yhtiökokouksesta. Vaasa 1984. (Huttunen, Yhtiökoko-uksesta)

Huttunen, Allan: Yhteisöoikeudellisesta syy-yhteydestä normia rikottaessa. TeoksessaYhteisöoikeudellisia kirjoituksia I. Toim. Ari Saarnilehto. Turun yli-opiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Yksityisoikeuden jul-kaisusarja A:102. Turku 2001 1 ss. (Huttunen, Yhteisöoikeudellisestasyy-yhteydestä normia rikottaessa)

Huttunen, Allan – Tuomisto, Jarmo: Osakeyhtiön toiminnan muuttamisesta. TeoksessaYhteisöoikeudellisia kirjoituksia I. Toim. Ari Saarnilehto. Turun yli-opiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Yksityisoikeudenjulkaisusarja A:102. Turku 2001 71 ss. (Huttunen-Tuomisto)

XXI

Hübner, Ulrich: Die Ausgliederung von Unternehmensteilen in aktien- undaufsichtsrechtlicher Sicht. Festschrift für Walter Stimpel. Berlin 1985791 ss. (Hübner, FS Stimpel)

Hüffer, Uwe: Aktiengesetz. Kommentar. München 1993. (Hüffer, Aktiengesetz)

Immenga, Ulrich: Mehrheitserfordernisse bei einer Abstimmung der Hauptver-sammlung über die Übertragung vinkulierter Namensaktien. BB 19922446 ss. (Immenga, BB 1992)

Immonen, Raimo: Fuusion verokohtelu. Jyväskylä 1992. (Immonen, Fuusion vero-kohtelu)

Immonen, Raimo: Liiketoiminnan yhtiöittäminen. Menettelytavat ja verokohtelu.Helsinki 1993. (Immonen, Liiketoiminnan yhtiöittäminen)

Immonen, Raimo: Velkojainsuoja yritysrakenteiden muutoksissa. Helsinki 1994.(Immonen, Velkojainsuoja yritysrakenteiden muutoksissa)

Immonen, Raimo: Yritysjärjestelysäännösten soveltamisongelmia. Verotus 4/ 1997 369ss. (Immonen, Verotus 4/1997)

Immonen, Raimo: Yritysjärjestelyt. Menettelyt ja verokohtelu. Jyväskylä 2000.(Immonen, Yritysjärjestelyt)

Immonen, Raimo: Yritysmuodot ja liiketoiminta. Jyväskylä 2002. (Immonen, Yri-tysmuodot ja liiketoiminta)

Jarrell, Gregg A. – Brickley, James A. – Netter, Jeffry M.: The Market for CorporateControl: The Empirical Evidence Since 1980. JEP 1988 49 ss. (Jarrell– Brickley – Netter, JEP 1988)

Jauhiainen, Jyrki – Lappi, Timo – Aho, Tuomas: Suomen osakeyhtiölainsäädäntö jaEY. Helsinki 1993. (Jauhiainen ym.)

Jensen, Michael C.: Takeovers: Their Causes and Consequences. JEP 1988 21 ss.(Jensen, JEP 1988)

Jensen, Michael C. – Meckling, William H.: Theory of the Firm: ManagerialBehaviour, Agency Costs and Ownership Structure. JFE 1976 305 ss.(Jensen – Meckling, JFE 1976)

Jensen, Michael – Murphy, Kevin J.: Performance Pay and Top-Management Incen-tives. JPE Vol. 98 1990 225 ss. (Jensen-Murphy, JPE 1990)

Johansson, Svante: Bolagsstämma. Stockholm 1990. (Johansson, Bolagsstämma)

Johansson, Svante – Pehrson, Lars: Styrelsejäv. JT 1992-93 417 ss. (Johansson –Pehrson, JT 1992-93)

Jolls, Christine – Sunstein, Cass R. – Thaler, Richard: A Behavioural Approach to Lawand Economics. Standford Law Review 1998 1471 ss. (Jolls-Sundstein-Thaler, Stanford Law Review 1998)

XXII

Joost, Detlev: ”Holzmüller 2000” vor dem Hintergrund des Umwandlungsgesetzes.ZHR 1999 164 ss. (Joost, ZHR 1999)

Kaisanlahti, Timo: Vähemmistöosakkaan oikeus lunastukseen määräysvallan siirryttyä.Oikeustiede-Jurisprudentia XXVIII: 1995 141 ss. (Kaisanlahti,Oikeustiede-Jurisprudentia 1995)

Kaisanlahti, Timo: Sidosryhmät ja riski pörssiyhtiössä. Helsinki 1999. (Kaisanlahti)

Kaisanlahti, Timo: Valtion omistajaohjaus – perusta ja välineet. Kauppa- ja teolli-suusministeriön tutkimuksia ja raportteja 4/2001. Helsinki 2001.(Kaisanlahti, Valtion omistajaohjaus)

Kaisanlahti, Timo – Sarkio, Leena: Corporate Governance ja valtionyhtiöt - Kehittä-mistarpeet. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja25/2000. Helsinki 2000. (Kaisanlahti – Sarkio)

Kallmeyer, Harald: Ausschluss von Minderheitsaktionären. AG 2000 59 ss.(Kallmeyer, AG 2000)

Kallunki, Juha-Pekka – Niemelä, Jaakko: Uusi yrityksen arvonmääritys. Jyväskylä2004. (Kallunki – Niemelä)

Kanniainen, Vesa: Yritysjohdon kannustinpalkkaus ja päämies-agentti -teoria. Teok-sessa Näkökulmia oikeustaloustieteeseen. Toim. Vesa Kanniainen jaKalle Määttä. Tampere 1996 97 ss. (Kanniainen)

Kanniainen, Vesa – Määttä, Kalle – Timonen, Pekka: Oikeustaloustiede. TeoksessaNäkökulmia oikeustaloustieteeseen. Toim. Vesa Kanniainen ja KalleMäättä. Tampere 1996 11 ss. (Kanniainen-Määttä-Timonen)

Kansmark, Jan – Roos, Carl Martin: Aktieägaravtal. En kortfattad handbok. Andraupplagan. Stockholm 1994. (Kansmark-Roos)

Kartio, Leena: Omistusoikeudesta osakeyhtiöoikeudessa. Juhlajulkaisu JuhaniKyläkallio 1930-14/3-1990. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiede-kunnan julkaisuja. A. Juhlajulkaisu N:o 3. Turku 1990 53 ss. (Kartio,Juhlajulkaisu)

Kedner, Gösta – Roos, Carl Martin: Aktiebolagslagen med kommentarer. Del I-II.Femte upplagan. Göteborg 1995. (Kedner-Roos, Aktiebolagslagen. DelI-II)

Keuk-Knobbe, Brigitte: Das Klagerecht des Gesellschafters einer Kapitalgesellschaftwegen gesetzes- und satzungswidriger Massnahmen der Geschäfts-führer, in: Beiträge zum Zivil- und Wirtschaftsrecht. Festschrift fürKurt Ballertedst. Berlin 1975 239 ss. (Keuk-Knobbe)

Kiikeri, Markku: Comparative legal reasoning and European law. Dordrecht 2001.(Kiikeri)

Kimpler, Frank: Probleme im Falle des Bezugsrechtsausschlusses beim genehmigtenKapital und bei Kapitalerhöhungen in Tochtergesellschaften. DB 1994767 ss. (Kimpler, DB 1994)

XXIII

Kindler, Peter: Die sachliche Rechtfertigung des aktienrechtlichen Bezugs-rechtsausschlusses im Lichte der Zweiten GesellschaftsrechtlichenRichtlinie der Europäischen Gemeinschaft. ZHR 1994 339 ss. (Kindler,ZHR 1994)

Kindler, Peter: Gemeinschaftsrechtliche Grenzen der Konzernhaftung in der Einmann– GmbH. ZHR 1993 1 ss. (Kindler, ZHR 1993)

Kindler, Peter: Karlsruhe und das europäische Gesellschaftsrecht – Kritisches zurNichtannahme der Verfassungsbeschwerde gegen das Video-Urteil.NJW 1993 3120 ss. (Kindler, NJW 1993)

Kivimäki, T. M. – Ylöstalo, Matti: Suomen siviilioikeuden oppikirja. Yleinen osa. Nel-jäs, lyhennetty painos. Juva 1981. (Kivimäki – Ylöstalo)

Klami, Hannu Tapani: Föreläsningar över juridikens metodlära. Andra upplagan.Uppsala 1989. (Klami, Föreläsningar)

Klami, Hannu Tapani: Integraatio ja oikeuskulttuuri. LM 1992 841 ss. (Klami, LM1992)

Klami, Hannu Tapani: Methodological Problems in European and Comparative Law.2nd edition. Helsinki 1997. (Klami, Methodological Problems)

Klein, Benjamin: Transaction Cost Determinants of ”Unfair” Contractual Arrange-ments. AER 1980 Papers and Proceedings 356 ss. (Klein, AER 1980)

Knobbe-Keuk, Brigitte: Niederlassungsfreiheit: Diskriminierungs- oder Beschränk-ungsverbot? Zur Dogmatik des Art. 52 EWG – Vertrag – am Beispieleiniger Gesellschaftsrechtlicher Beschränkungen. DB 1990 2573 ss.(Knobbe-Keuk, DB 1990)

Koopmans, T.: Comparative law and the courts. ICLQ 1996 545 ss. (Koopmans, ICLQ1996)

Kornhauser, Lewis A.: The Nexus of Contracts Approach to Corporations: A Commenton Easterbrook and Fischel. CLR 1989 1449 ss. (Kornhauser, CLR1989)

Korpiola, Timo: Muutokset yhtiökokouksen roolissa sekä johdon ja tilintarkastajanvastuu. Uudistuva osakeyhtiölaki. Seminaaripäivän 23.4.1997 luennot.SVH Coopers & Lybrand Oy. Helsinki 1997 137 ss. (Korpiola)

Kort, Michael: Bezugsrechtsfragen und ”Holzmüller”-Fragen einer Tochter -Kapitalerhöhung aus Sanierungsgründen. AG 2002 369 ss. (Kort, AG2002)

Kort, Michael: Das Informationsrecht des Gesellschafters der Konzernobergesellschaft.ZGR 1987 46 ss. (Kort, ZGR 1987)

Koski, Pauli: Konserni. Vammala 1977. (Koski, Konserni)

XXIV

Koski, Pauli: Yhtiöoikeudellisia asiantuntijalausuntoja ja välitystuomioita. Tampere1993. (Koski, Yhtiöoikeudellisia asiantuntijalausuntoja ja välitystuomioita)

Koski, Pauli: Yritys- ja yhtiöoikeus. Jyväskylä 1989. (Koski, Yritys- ja yhtiöoikeus)

Krieger, Gerd: Aktionärsklage zur Kontrolle des Vorstands- und Aufsichtsratshandelns.ZHR 1999 343 ss. (Krieger, ZHR 1999)

Krogerus, Hannu: Hallituksen jäsenen kelpoisuusehdot, valinta ja eroaminen.Tilintarkastus – Revision 4/1998 284 ss. (Krogerus, Tilintarkastus –Revision 4/1998)

Kropff, Bruno: Zur Konzernleitungspflicht. ZGR 1984 112 ss. (Kropff, ZGR 1984)

Kurkela, Matti S. – Ståhlberg, Kaarina: ”Due diligence” yrityskaupassa ja osak-keenomistajan oikeus saada tietoja julkisesta osakeyhtiöstä. DL 1997914 ss. (Kurkela – Ståhlberg, DL 1997)

Kyläkallio, Juhani: Osakassopimus osakeyhtiössä. DL 1991 137 ss. (Kyläkallio, DL1991)

Kyläkallio, Juhani: Samanaikaisesti kahden osakeyhtiön hallitukseen kuuluvanhenkilön esteellisyydestä. Juhlajulkaisu P. J. Muukkonen. Turku 198791 ss. (Kyläkallio, Juhlajulkaisu Muukkonen)

Kyläkallio, Juhani: Suunnattu anti. LM 1988 625 ss. (Kyläkallio, LM 1988)

Kyläkallio, Juhani – Iirola, Olli – Kyläkallio, Kalle: Osakeyhtiö. Helsinki 2002.(Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio)

Kötz, Hein: Alte und neue Aufgaben der Rechtsvergleichung. JZ 2002 257 ss. (Kötz,JZ 2002)

Laitasalo, Jukka: Hallituksen oikeudellinen vastuu. Tilintarkastus – Revision 4/1998274 ss. (Laitasalo, Tilintarkastus – Revision 4/1998)

Lamont, Owen: Cash Flow and Investment: Evidence from Internal Capital Markets.JF 1997 83 ss. (Lamont, JF 1997)

Larenz, Karl – Canaris, Claus-Wilhelm: Methodenlehre der Rechtswissenschaft. Dritte,neu bearbeitete Auflage. Berlin, Heidelberg 1995. (Larenz - Canaris)

Lehrberg, Bert: Praktisk juridisk metod. Fjärde upplagan. Göteborg 2001. (Lehrberg)

Leppiniemi, Jarmo: Aineettomat hyödykkeet tilinpäätöksissä. Verotus 4/1998 351 ss.(Leppiniemi, Verotus 4/1998)

Liebscher, Thomas: Konzernbildungskontrolle: rechtsformspezifische und rechts-formunabhängige Aspekte der Problematik eines konzernrechtlichenPräventivschutzes im Rahmen des Konzernierungsprozesses. Berlin1995. (Liebscher)

XXV

Liebscher, Thomas: Ungeschriebene Hauptversammlungszuständigkeiten im Lichtevon Holzmüller, Macrotron und Gelatine. ZGR 2005 1 ss. (Liebscher,ZGR 2005)

Lilius, Anna-Liisa: Alas vanha hallitusvalta. Talouselämä 7/1997 20 ss. (Lilius, Talous-elämä 7/1997)

Lindell, Göran: Yrityksen arvon määritys. Tilintarkastus – Revision 3/1997 203 ss.(Lindell, Tilintarkastus – Revision 3/1997)

Luotonen, Jouni: Hallintoneuvostot nitistyvät paineissa. Talouselämä 26/1995 5(Luotonen, Talouselämä 26/1995)

Lutter, Marcus: Aktionärs-Klagerechte. JZ 2000 837 ss. (Lutter, JZ 2000)

Lutter, Marcus: Das Vor-Erwerbsrecht/Bezugsrecht der Aktionäre beim Verkauf vonTochtergesellschaften über die Börse. AG 2000 342 ss. (Lutter, AG2000)

Lutter, Marcus: Die Rechte der Gesellschafter beim Abschluss fusionsähnlicherUnternehmensverbindungen. DB 1973 Beilage Nr. 21. (Lutter, DB1973)

Lutter, Marcus: Die Treupflicht des Aktionärs. Bemerkungen zur Linotype-Entscheidung des BGH. ZHR 1989 446 ss. (Lutter, ZHR 1989)

Lutter, Marcus: Fragerecht und Informationsanspruch des Aktionärs und GmbH –Gesellschafters im Konzern. AG 1985 117 ss. (Lutter, AG 1985)

Lutter, Marcus: Holdingprobleme. JZ 1981 216 ss. (Lutter, JZ 1981)

Lutter, Marcus: Materielle und förmliche Erfordernisse eines Bezugsrechtsausschlusses– Besprechung der Entscheidung BGHZ 71, 40 (Kali & Salz). ZGR1979 401 ss. (Lutter, ZGR 1979)

Lutter, Marcus: Noch einmal: Zum Vorerwerbsrecht der Aktionäre beim Verkauf vonTochtergesellschaften über die Börse. AG 2001 349 ss. (Lutter, AG2001)

Lutter, Marcus: Organzuständigkeiten im Konzern. Festschrift für Walter Stimpel.Berlin 1985 825 ss. (Lutter, FS Stimpel)

Lutter, Marcus: Teilfusionen im Gesellschaftsrecht. Festschrift für Hans Carl Barz.Berlin 1974 199 ss.. (Lutter, FS Barz)

Lutter, Marcus: Zur Binnenstruktur des Konzerns. Festschrift für Harry Westermann.Karlsruhe 1974 347 ss. (Lutter, FS Westermann)

Lutter, Marcus: Zur inhaltlichen Begründung von Mehrheitsentscheidungen -Besprechung der Entscheidung BGH WM 1980, 378-. ZGR 1981 171ss. (Lutter, ZGR 1981)

Lutter, Marcus: Zur Treuepflicht des Grossaktionärs. JZ 1976 225 ss. (Lutter, JZ 1976)

XXVI

Lutter, Marcus: Zur Wirkung von Zustimmungsvorbehalten nach § 111 Abs. 4 Satz 2AktG auf nahestehende Gesellschaften. Festschrift für Robert Fischer.Berlin, New York 1979 419 ss. (Lutter, FS Fischer)

Lutter, Marcus: Zur Vorbereitung und Durchführung von Grundlagenbeschlüssen in derAktiengesellschaft. Festschrift für Hans-Joachim Fleck. Berlin, NewYork 1988 169 ss. (Lutter, FS Fleck)

Lutter, Marcus – Drygala, Tim: Rechtsfragen beim Gang an die Börse. Festschrift fürPeter Raisch. Köln 1995 239 ss. (Lutter-Drygala)

Lutter, Marcus – Leinekugel, Rolf: Der Ermächtigungsbeschluss der Hauptver-sammlung zu grundlegenden Strukturmassnahmen – zulässigeKompetenzübertragung oder unzulässige Selbstentmachtung? ZIP 1998805 ss. (Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss.)

Lutter, Marcus – Leinekugel, Rolf: Kompetenzen von Hauptversammlung und Gesell-schafterversammlung beim Verkauf von Unternehmensteilen. ZIP 1998225 ss. (Lutter – Leinekugel, ZIP 1998)

Lüders, Jürgen – Wulff, Jakob: Rechte der Aktionäre der Muttergesellschaft beimBörsengang des Tochterunternehmens. BB 2001 1209 ss. (Lüders-Wulff, BB 2001)

Macey, J.R.: Corporate Law and Corporate Governance: A Contractual Perspective.JCL 1993 185 ss. (Macey, JCL 1993)

MacNeil, Iain: Shareholders’ Pre-emptive Rights. JBL 2002 78 ss. (MacNeil, JBL2002)

Mahkonen, Sami: Osakeyhtiön yleislauseke – tae vähemmistösuojasta? DL 1975 413ss. (Mahkonen, DL 1975)

Makkonen, Kaarle: Luentoja yleisestä oikeustieteestä. Helsinki 1998. (Makkonen)

Malin, Risto: Suunnattujen antien vyöry hirvittää jo Ehrnroothia. Talouselämä 26/199548 ss. (Malin, Talouselämä 26/1995)

Management pay. Unintended consequences. The Economist, Aug. 16, 1997 55 ss.

Manne, Henry G.: Mergers and the Market for Corporate Control. JPE 1965 110 ss.(Manne, JPE 1965)

March, James G.: Bounded Rationality, Ambiguity, and the Engineering of Choice.BJE 1978 587 ss. (March, BJE 1978)

Marsch-Barner, Reinhard: Treuepflichten zwischen Aktionären und Verhaltens-pflichten bei der Stimmrechtsbündelung. Prinzipienbildung undDifferenzierung in der Praxis. ZHR 1993 172 ss. (Marsch-Barner, ZHR1993)

Martens, Klaus-Peter: Der Ausschluss des Bezugsrechts: BGHZ 33, s. 175. ZumInteresse an wirtschaftlicher Selbständigkeit. Festschrift für RobertFischer. Berlin, New York 1979 437 ss. (Martens, FS Fischer)

XXVII

Martens, Klaus-Peter: Die Entscheidungsautonomie des Vorstands und die”Basisdemokratie” in der Aktiengesellschaft. ZHR 1983 377 ss.(Martens, ZHR 1983)

Marthinussen, Hans Fredrik – Aarbakke, Magnus: Aksjeloven med kommentarer. 2utgave ved Magnus Aarbakke og Asle Aarbakke. Otta 1996.(Marthinussen-Aarbakke)

Mattila, Heikki E.S.: Vertaileva oikeustiede. Teoksessa Oikeustiede Suomessa 1900-2000. Toim. Urpo Kangas. Juva 1998 190 ss. (Mattila, Vertailevaoikeustiede)

Mattila, Heikki S.: Om rättsjämförande grundforskning. JFT 1980 239 ss. (Mattila, JFT1980)

Mattila, Pauli K.: Yritysjärjestelyjä koskevat uudet verosäännökset. Verotus 1/1996 33ss. (Mattila, Verotus 1/1996)

Maunu, Antti: EY-direktiivit kansallisissa tuomioistuimissa. Tampere 1993. (Maunu)

McChesney, Fred S.: Economics, Law, and Science in the Corporate Field: A Critiqueof Eisenberg. CLR 1989 1530 ss. (McChesney, CLR 1989)

Mecke, Thomas: Konzernstruktur und Aktionärentscheid. Baden-Baden 1992. (Mecke)

Meilicke, Wienand: Selbstkontrahieren nach europäischem Gemeinschaftsrecht. RIW1996 713 ss. (Meilicke, RIW 1996)

Mertens, Hans-Joachim: Die Gestaltung von Verschmelzungs- und Verschmelzungs-prüfungsbericht. AG 1990 20 ss. (Mertens, AG 1990)

Mertens, Hans-Joachim: Unternehmensgegenstand und Mitgliedschaftsrecht.Anmerkung zu LG Main, Urteil v. 1.4.1977. AG 1978 309 ss.(Mertens, AG 1978)

Mertens, Hans-Joachim: § 51 a Abs. 1 GmbHG und die kapitalistisch strukturierteGmbH. Festschrift für Winfried Werner. Berlin, New York 1984 557ss. (Mertens, FS Werner)

Monks, Robert A.G.: Modern Company Law for a Competitive Economy: the strategicframework. CG 2000 16 ss. (Monks, CG 2000)

Monks, Robert A.G. – Minow, Nell: Corporate Governance. Third Edition. Cornwall2004. (Monks-Minow)

Mülbert, Peter O.: Aktiengesellschaft, Unternehmensgruppe und Kapitalmarkt. 2. Aufl.München 1996. Mülbert)

Mähönen, Jukka: Lojaalisuus ja yhteisöoikeus. Juhlajulkaisu Leena Kartio 1938-30/8-1998. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. A.Juhlajulkaisut N:o 7. Turku 1998 231 ss. (Mähönen, JuhlajulkaisuKartio)

XXVIII

Mähönen, Jukka: Lojaliteettivelvollisuus ja tiedonantovelvollisuus. TeoksessaVarallisuusoikeuden kantavat periaatteet. Toim. Ari Saarnilehto.Vantaa 2000 129 ss. (Mähönen, Lojaliteettivelvollisuus ja tiedonanto-velvollisuus)

Mähönen, Jukka: Taloustiede lain tulkinnassa. LM 2004 49 ss. (Mähönen, LM 2004)

Mähönen, Jukka – Määttä, Kalle: Nya tendenser inom rättsekonomin. JFT 2003 221 ss.(Mähönen-Määttä, JFT 2003)

Mähönen, Jukka – Määttä, Kalle: Uusia näkökulmia oikeustaloustieteeseen. TeoksessaOikeuden tuolla puolen. Toim. Kaijus Ervasti ja Nina Meincke.Helsinki 2002 181 ss. (Mähönen-Määttä)

Mäntysaari, Petri: Liikkeen luovutus ja osakeyhtiölaki. DL 1999 66 ss. (Mäntysaari,DL 1999)

Mäntysaari, Petri: Osakeyhtiö toimijana. Porvoo 2002. (Mäntysaari, Osakeyhtiö toi-mijana)

Mäntysaari, Petri: Osakeyhtiön laillisten edustajien tekemien oikeustoimien sitovuu-desta. DL 1998 959 ss. (Mäntysaari, DL 1998)

Mäntysaari, Petri: Osakeyhtiön sopimusoikeudellinen vastuu osakkeiden merkitsijäännähden. DL 1999 319 ss. (Mäntysaari, DL 1999 319 ss.)

Määttä, Kalle – Timonen, Pekka: Oikeustaloustiede. Teoksessa Oikeustiede Suomessa1900-2000. Toim. Urpo Kangas. Juva 1998 200 ss. (Määttä-Timonen,Oikeustaloustiede)

Määttä, Kalle: Epätäydellinen sopimus. Teoksessa Näkökulma oikeustaloustieteeseen2. Toim. Vesa Kanniainen ja Kalle Määttä. Helsinki 1998 53 ss.(Määttä, Epätäydellinen sopimus)

Määttä, Kalle: Oikeudellisen sääntelyn tutkimus – lastuja sääntelyteoriasta. Oikeus2002 132 ss. (Määttä, Oikeus 2002)

Narasimhan, Subha: Of Expectations, Incomplete Contracting, and the BargainPrinciple. CalLR 1986 1123 ss. (Narasimhan, CalLR 1986)

Neilimo, Kari: Yritysten johtamisjärjestelmät, yritysten hallinto ja johtamisen valvonta.Corporate governance -keskustelun kansainvälinen tausta. Tilintar-kastus – Revision 6/1998 413 ss. (Neilimo, Tilintarkastus – Revision6/1998)

Nergelius, Joakim: Något om komparativrättslig forskning på det offentligrättsliga,särskilt statsrättsliga området – ”vad, varför, hur”. TeoksessaJämförande juridik: vad, varför hur? – Oikeusvertailu: mitä, miksi,miten? Toim. Markku Suksi. Åbo 1996 17 ss. (Nergelius)

Nial, Håkan – Johansson, Svante: Svensk associationsrätt i huvuddrag. Sjunde,omarbetade upplagan. Stockholm 1998. (Nial – Johansson, Asso-ciationsrätt)

XXIX

Nial, Håkan: Till frågan om kompetensfördelningen mellan stämma och styrelse iaktiebolag. Festskrift till Knut Rodhe. Stochkolm 1976 329 ss. (Nial,Festskr.)

Norri, Matti: Osakeyhtiö, käytännön käsikirja. Viides, tarkistettu painos. Tampere1997. (Norri)

Nuolimaa, R. O.: Arvostelu teoksesta Johansson, Svante: Bolagsstämma. LM 1991 598ss. (Nuolimaa, LM 1991)

Nuolimaa, R. O.: Oikeustapausselostus. Ratkaisu KKO 1984 II 148. LM 1985 230 ss.(Nuolimaa, LM 1985)

Nuolimaa, R. O.: Osakeyhtiön hallituksen suunnattua antia koskevan päätöksenmoittimisesta. Juhlajulkaisu Juha Tolonen 15.4.2001. Turun yliopistonoikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Kokoomateosten sarja,Juhlajulkaisut A:9. Turku 2001 149 ss. (Nuolimaa, Juhlajulkaisu Tolo-nen)

Nuolimaa, Risto: Toimitusjohtajan tehtävät, toimivalta ja vastuu. Tilintarkastus –Revision 4/1999 227 ss. (Nuolimaa, Tilintarkastus – Revision 4/1999)

Nystén-Haarala, Soili: Sopimusoikeus ja sopimusten hallinta. LM 1999 199 ss (Nystén-Haarala, LM 1999)

Nystén-Haarala, Soili: The Long-term Contract. Contract Law and Contracting.Jyväskylä 1998. (Nystén-Haarala, The Long-term Contract)

Obermüller, Walter – Werner, Winfried - Winden, Kurt: Die Hauptversammlung derAktiengesellschaft. 4. Auflage, vollständig neu bearbeitet und erweitertvon Volker Butzke. Stuttgart 2001. (Obermüller ym.)

Ollikainen, Hannu: Erittäin valaiseva asetelma. Talouselämä 23/1999 32 ss. (Ollikai-nen, Talouselämä 23/1999)

Olsson, Curt: Aktieförvärvares rätt i förhållande till bolaget. Helsingfors 1949. (Olsson,Aktieförvärvares rätt)

Omotayo Bolodeoku, Ige: Economic Theories of the Corporation and CorporateGovernance: A Critique. JBL 2002 411 ss. (Omotayo Bolodeoku, JBL2002)

Payne, Jennifer: Shareholders’ Remedies Reassessed. MLR 2004 500 ss. (Payne, MLR2004)

Peczenik, Aleksander: Juridikens metodproblem. Rättskällelära och lagtolkning.Stockholm 1980. (Peczenik)

Peczenik, Aleksander: Juridikens teori och metod. Göteborg 1995. (Peczenik, Juri-dikens teori och metod)

Peczenik, Aleksander: Vad är rätt? Om demokrati, rättssäkerhet, etik och juridiskargumentation. Göteborg 1995. (Peczenik, Vad är rätt?)

XXX

Peczenik, Aleksander – Aarnio, Aulis – Bergholtz, Gunnar: Juridisk argumentation –en lärobok i allmän rättslära. Lund 1990. (Peczenik-Aarnio-Bergholz)

Pehrson, Lars: EG-samarbetet och den svenska rättskälleläran. JT 4/1991-92 626 ss.(Pehrson, JT 1991-92)

Peters, Anne – Schwenke, Heiner: Comparative law beyond post-modernism. ICLQ2000 800 ss. (Peters-Schwenke, ICLQ 2000)

Posner, Richard A.: Economic Analysis of Law. 4th edition. Boston 1992. (Posner)

Pound, John: The Rise of the Political Model of Corporate Governance and CorporateControl. NYULR 1993 1003 ss. (Pound, NYULR 1993)

Prentice, D. D.: Minority Shareholder oppression: Valuation of Shares. LQR 1986 179ss. (Prentice, LQR 1986)

Prentice, D. D.: The Theory of the Firm: Minority Shareholder Oppression: Sections459-461 of the Companies Act 1985. OJLS 1988 55 ss. (Prentice, OJLS1988)

Priester, Hans-Joachim: Die klassische Ausgliederung – ein Opfer des Umwand-lungsgesetzes 1994? ZHR 1999 187 ss. (Priester, ZHR 1999)

Pye, Annie: Corporate Boards, Investors and Their Relationships: accounts ofaccountability and corporate governing in action. CG 2001 186 ss.(Pye, CG 2001)

Raiser, Thomas: Recht der Kapitalgesellschaften. Ein Handbuch für Praxis undWissenschaft. 3., neubearbeitete Auflage. München 2001. (Raiser)

Raitio, Juha: Eurooppaoikeuden välitön vaikutus. Helsinki 1994. (Raitio)

Ranta-Lassila, Hannele: Konsernimäärittelyt verotuksessa sekä yhtiö- ja kirjanpito-lainsäädännössä. Verotus 4/1999 358 ss. (Ranta-Lassila, Verotus4/1999)

Rapakko, Timo: Osakeyhtiön johdon huolellisuusvelvoite kehittyneillä pääoma-markkinoilla. Helsinki 1990. (Rapakko)

Rehbinder, Eckard: Ausgründung und Erwerb von Tochtergesellschaften und Rechteder Aktionäre. Festschrift für Helmut Coing. Band II. München 1982423 ss. (Rehbinder, FS Coing)

Rehbinder, Eckard: Zum konzernrechtlichen Schutz der Aktionäre der Obergesellschaft– Besprechung der Entscheidung BGHZ 83, 122 ”Holzmüller”. ZGR1983 92 ss. (Rehbinder, ZGR 1983)

Reichert, Jochem: Ausstrahlungswirkungen der Ausgliederungsvoraussetzungen nachUmwG auf andere Strukturänderungen. ZHR 1999 Beiheft 68 25 ss.(Reichert, ZHR 1999)

Rellermeyer, Klaus: Bericht über die Diskussion. ZGR 1984 412 ss. (Rellermeyer,ZGR 1984)

XXXI

Riley, Christopher A.: Contracting Out of Company Law: Section 459 of the Compa-nies Act 1985 and the Role of the Courts. MLR 1992 782 ss. (Riley,MLR 1992)

Rinkineva, Marja-Leena: Osakkeenomistajan vaikutusmahdollisuudet osakeyhtiössä.Helsinki 1989. (Rinkineva)

Rissanen, Kirsti: Osakkeenomistajan merkintäetuoikeudesta. LM 1975 872 ss. (Rissa-nen, LM 1975)

Rissanen, Kirsti: Osuus osakeyhtiössä. Juhlajulkaisu Matti Ylöstalo. Helsinki 1987 317ss. (Rissanen, Osuus osakeyhtiössä)

Rock, Edward B.: The Logic and (Uncertain) Significance of Institutional ShareholderAction. GLJ 1991 445 ss. (Rock, GLJ 1991)

Rodewald, Jörg: Zur Ausgestaltung von Verschmelzungs- und Verschmelzung-sprüfungsbericht. Transparenzgebot versus Unternehmensschutz. BB1992 237 ss. (Rodewald, BB 1992)

Rodhe, Knut: Aktiebolagsrätt. Nittonde upplagan bearbetad av Rolf Skog. Stockholm2000. (Rodhe, Aktiebolagsrätt)

Roll, Richard: The Hubris Hypothesis of Corporate Takeovers. JB 1986 197 ss. (Roll,JB 1986)

Routamo, Eero – Ståhlberg, Pauli: Suomen vahingonkorvausoikeus. Neljäs uusittupainos. Jyväskylä 2000. (Routamo-Ståhlberg)

Runesson, Eric M.: Rekonstruktion av ofullständiga avtal. Särskilt om köplagensreglering av risken för ökade prestationskostnader. Stockholm 1996.(Runesson)

Ryu, Jin-Hee: Zuständigkeit der Organe der Aktiengesellschaft bei Massnahmen derUmstrukturierung und Finanzierung im Konzern. Frankfurt am Main1991. (Ryu)

Saarnilehto, Ari: Sitooko osakassopimus sopimusoikeudellisin perustein yhtiötä.Osakassopimuksesta. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnanjulkaisuja. A. Juhlajulkaisut N:o 6. Turku 1995 181 ss. (Saarnilehto)

Saarnio, Antti: Puhe ei tuota omistaja-arvoa. Talouselämä 41/1999 74 ss. (Saarnio,Talouselämä 41/1999)

Saarnio, Antti – Puttonen, Vesa – Eronen, Anne: Omistajalähtöinen johtaminen: yritys-johto markkinoiden ristitulessa. Helsinki 2000. (Saarnio-Puttonen-Ero-nen)

Sacco, Rodolfo: Legal Formants: A Dynamic Approach To Comparative Law. AJCL1991 1 ss. & 343 ss. (Sacco, AJCL 1991)

Salo, Irmeli: Sorrettuja ja solvaistuja. Talouselämä 12/1996 57 (Salo, Talouselämä12/1996)

XXXII

Salonen, Aki: Osakeyhtiön hallituksen jäsenen huolellisuusvelvollisuus. Vantaa 2000.(Salonen)

Sarvilinna, Teppo: Osakeyhtiön selvitystilaan asettaminen. Osakeyhtiöoikeudellinentutkimus. Jyväskylä 1989. (Sarvilinna)

Savela, Ari: Euroopan unionin vaikutuksista Suomen osakeyhtiöoikeuteen. DL 1996 37ss. (Savela, DL 1996)

Savela, Ari: Hostile takeovers and directors. Saarijärvi 1999. (Savela, Hostile takeoversand directors)

Savela, Ari: Oikeustoimilain 36 § ja osakeyhtiöoikeus. LM 2001 3 ss. (Savela, LM2001)

Savela, Ari: Vahingonkorvaus osakeyhtiössä. Helsinki 1999. (Savela, Vahingonkor-vaus)

Scheffler, Eberhard: Konzernleitung aus betriebswirtschaftlicher Sicht. DB 1985 2005ss. (Scheffler, DB 1985)

Scherer, F. M.: Corporate Takeovers: The Efficiency Arguments. JEP 1988 69 ss.(Scherer, JEP 1988)

Schlesinger, Rudolf B.: The Past and Future of Comparative Law. AJCL 1995 477 ss.(Schlesinger, AJCL 1995)

Schmidt, Karsten: Gesellschaftsrecht. 4., völlig neu bearbeitete und erweiterte Auflage.Köln 2002. (Schmidt, Gesellschaftsrecht)

Schneider, Uwe H.: Der Auskunftsanspruch des Aktionärs im Konzern. Ein Beitragzum Konzernverfassungsrecht. Festschrift für Marcus Lutter. Köln2000 1193 ss. (Schneider, FS Lutter)

Schneider, Uwe H.: Konzernleitung als Rechtsproblem. Überlegungen zu einemKonzernverfassungsrecht. BB 1981 249 ss. (Schneider, BB 1981)

Schockenhoff, Martin: Der rechtmässige Bezugsrechtsausschluss. AG 1994 45 ss.(Schockenhoff, AG 1994)

Scott, Robert E.: Error and Rationality in Individual Decisionmaking: An Essay on theRelationship between Cognitive Illusions and the Management ofChoices. SCalLR 1986 329 ss. (Scott, SCalLR 1986)

Sealy, L. S.: Cases and Materials in Company Law. Seventh edition. Bath 2001.(Sealy)

Semler, Johannes: Einschränkung der Verwaltungsbefugnisse in einer Aktien-gesellschaft. BB 1983 1566 ss. (Semler, BB 1983)

XXXIII

Seydel, Eberhard: Die Hauptversammlung einer börsennotierten Aktiengesellschaft beiUnternehmenskauf und Restrukturierung. Teoksessa Die Aktien-gesellschaft bei Unternehmenskauf und Restrukturierung. Toim.Gerhard Picot, Alexander Mentz ja Eberhard Seydel. München 2003 73ss. (Seydel)

Shleifer, Andrei – Vishny, Robert W.: Value Maximation and the Acquisition Process.JEP 1988 7 ss. (Shleifer – Vishny, JEP 1988)

Shleifer, Andrei – Vishny, Robert W.: A Survey of Corporate Governance. JF 1997 737ss. (Shleifer-Vishny, JF 1997)

Sillanpää, Matti J.: Arvopaperimarkkinoiden pelisäännöistä. LM 1995 215 ss.(Sillanpää, LM 1995)

Sillanpää, Matti J.: Julkisesta ostotarjouksesta – Arvopaperimarkkinaoikeudellinentutkimus. Helsinki 1994. (Sillanpää, Julkisesta ostotarjouksesta)

Sillanpää, Matti J.: Lunastusvelvollisuuden tiukentamisesta. LM 1993 161 ss.(Sillanpää, LM 1993)

Siltala, Raimo: Johdatus oikeusteoriaan. Helsinki 2001. (Siltala)

Siltala, Raimo: Oikeustieteen tieteenteoria. Vammala 2003. (Siltala, Oikeustieteen tie-teenteoria)

Simon, Herbert A.: Administrative Behavior. New York 1957. (Simon, AdministrativeBehavior)

Simon, Herbert A.: Models of Bounded Rationality: Bahavioral Economics andBusiness Organization. Cambridge, MA 1982. (Simon, Models ofBounded Rationality)

Sina, Peter: Grenzen des Konzern-Weisungsrechts nach § 308 AktG. AG 1991 1 ss.(Sina, AG 1991)

Spitze, Peter Alexander – Diekmann, Hans: Verbundene Unternehmen als Gegenstanddes Interesses von Aktionären. ZHR 1994 447 ss. (Spitze-Diekmann,ZHR 1994)

Stattin, Daniel: Company Law Reform och Aktiebolagskommittén – Bolagsrättsligareformer i Storbritannien och Sverige. SvJT 2002 116 ss. (Stattin, SvJT2002)

Steindorff, Ernst: Gesellschaftsrechtliche Richtlinien der EG und strengeres staatlichesRecht. EuZW 1990 251 ss. (Steindorff, EuZW 1990)

Steindorff, Ernst: Vorlagepflicht nach Art. 177 Abs. 3 EWGV und europäischesGesellschaftsrecht. ZHR 1992 1 ss. (Steindorff, ZHR 1992)

Strömholm, Stig: Användning av utländskt material i juridiska monografier. Någraanteckningar och förslag. SvJT 1971 251 ss. (Strömholm, SvJT 1971)

XXXIV

Strömholm, Stig: Comparative Legal Science – Risks and Possibilities. Teoksessa LawUnder Exogenous Influences. Toim. Markku Suksi. Turku 1994 5 ss.(Strömholm, Comparative Legal Science)

Stumpf, Christoph A.: Grundrechtsschutz im Aktienrecht. NJW 2003 9 ss. (Stumpf,NJW 2003)

Suksi, Markku: Epilog. Teoksessa Jämförande juridik: vad, varför, hur? – Oikeusver-tailu: mitä, miksi miten? Toim. Markku Suksi. Åbo 1996 97 ss. (Suksi,Epilog)

Sundgren, Stefan: Corporate Governance – en Litteraturöversikt. TeoksessaNäkökulmia oikeustaloustieteeseen 3. Toim. Vesa Kanniainen ja KalleMäättä. Helsinki 1999 237 ss. (Sundgren)

Sundström, G. O. Zacharias: Rooman sopimuksen 177 artikla ja suomalaisen tuomio-istuimen velvollisuus pyytää ennakkoratkaisu Euroopan tuomioistui-melta. LM 1995 774 ss. (Sundström, LM 1995)

Suunnatut osakeannit. Keskuskauppakamarin julkaisusarja 2/86. Helsinki 1986.

Sünner, Eckart: Aktionärsschutz und Aktienrecht. Anmerkungen zur Seehafen-betriebsentscheidung des BGH. AG 1983 169 ss. (Sünner, AG 1983)

Säcker, Franz-Jürgen: Unternehmensgegenstand und Unternehmensinteresse.Festschrift für Rudolf Lukes. München 1989 547 ss. (Säcker, FSLukes)

Särkilä, Juho: Business judgment rule: Oikeusvertaileva tutkimus hyvän liikkeen-johtotavan merkityksestä osakeyhtiön johdon vastuukysymyksissäSuomessa ja Yhdysvalloissa. Turku 2002. (Särkilä, Business judgmentrule)

Taivalkoski, Petri: Osakeyhtiölain mukaisesta vähemmistöosakkeiden lunastuksestapörssiyhtiössä. DL 1998 983 ss. (Taivalkoski, DL 1998)

Taxell, Lars Erik: Aktiebolagets organisation. Åbo 1988. (Taxell, Organisation)

Taxell, Lars Erik: Aktiebolagsstyrelsens kompetens att rättshandla. Åbo 1946. (Taxell,Kompetens)

Taxell, Lars Erik: Aktieägarens rättsskydd. Åbo 1961. (Taxell, Aktieägarens rätts-skydd)

Taxell, Lars Erik: Ansvar och ansvarsfördelning i aktiebolag. Acta AcademiaeAboensis Humaniora XXVII.2. Åbo 1963. (Taxell, Ansvar)

Taxell, Lars Erik: Bolagsledningens ansvar. Några riktlinjer. 4. uppl. Åbo 2001.(Taxell, Bolagsledningens ansvar)

Taxell, Lars Erik: Om aktierätt vid bolagsstämma. Åbo 1959. (Taxell, Om aktierätt vidbolagsstämma)

XXXV

Taxell, Lars Erik: Rätt och demokrati. Acta Academiae Aboensis, Ser. A. Humanistiskavetenskaper, socialvetenskaper och juridik, teologi. Vol. 52. Åbo 1976.(Taxell, Rätt och demokrati)

Telaranta, K. A.: Sopimusoikeus. Vammala 1990. (Telaranta)

Temme, Ulrich: Die Umwandlung von Aktiengesellschaften. Teoksessa Die Aktien-gesellschaft bei Unternehmenskauf und Restrukturierung. Toim.Gerhard Picot, Alexander Mentz ja Eberhard Seydel. München 2003431 ss. (Temme)

The growing importance of shareholder value in Europe. KPMG. Helsinki 1999.

Timm, Wolfram: Anmerkung zu OLG Hamm, Urteil v. 9.6.1980. BB 1980 1655 ss.(Timm, BB 1980)

Timm, Wolfram: Anmerkung zu OLG Köln, Urteil v. 24.11.1992 – 22 U 72/92. ZIP1993 114 ss. (Timm, ZIP 1993)

Timm, Wolfram: Die Aktiengesellschaft als Konzernspitze. München 1980. (Timm,Konzernspitze)

Timm, Wolfram: Grundfragen des ”qualifizierten” faktischen Konzerns im Aktienrecht.NJW 1987 977 ss. (Timm, NJW 1987)

Timm, Wolfram: Hauptversammlungskompetenzen und Aktionärsrechte in derKonzernspitze. AG 1980 172 ss. (Timm, AG 1980)

Timm, Wolfram: Minderheitenschutz und unternehmerische Entscheidungsfreiheit imMutterunternehmen. ZHR 1989 60 ss. (Timm, ZHR 1989)

Timm, Wolfram: Zur Bedeutung des ”Hoesch” – Urteils für die Fortentwicklung desKonzern- und Verschmelzungsrechts. JZ 1982 403 ss. (Timm, JZ 1982)

Timm, Wolfram: Zur Sachkontrolle von Mehrheitsentscheidungen im Kapitalgesell-schaftsrecht – dargestellt am Beispiel ”strukturverändernder Entschei-dungen” –. ZGR 1987 403 ss. (Timm, ZGR 1987)

Timonen, Pekka: Corporate Governance: Instituutiot ja lainsäädännön merkitys.Helsinki 2000. (Timonen, Corporate Governance)

Timonen, Pekka: Määräysvalta, hinta ja markkinavoima. Helsinki 1997. (Timonen,Määräysvalta)

Toiviainen, Heikki: Johtajan ja tilintarkastajan vahingonkorvausvastuusta osakeyh-tiössä. LM 1994 1021 ss. (Toiviainen, LM 1994)

Toiviainen, Heikki: Osakeyhtiön hallituksesta. Mänttä 1988. (Toiviainen, Osakeyhtiönhallituksesta)

Toiviainen, Heikki: Osakeyhtiön toimitusjohtajan asema. Oikeusdogmaattinen tutkimusvallasta ja sen sääntelystä. Helsinki 1992. (Toiviainen, Toimitusjoh-tajan asema)

XXXVI

Toiviainen, Heikki: Toimitusjohtajan informointivelvollisuus. Helsinki 1983.(Toiviainen, Toimitusjohtajan informointivelvollisuus)

Tolonen, Hannu: Oikeuslähdeoppi. Vantaa 2003. (Tolonen)

Trapp, Christoph – Schick, Werner: Die Rechtsstellung des Aktionärs der Obergesell-schaft beim Börsengang von Tochtergesellschaften. AG 2001 381 ss.(Trapp-Schick, AG 2001)

Tversky, Amos – Kahneman, Daniel: Judgement under Uncertainty: Heuristics andBiases. Science 1974 1124 ss. (Tversky – Kahneman, Science 1974)

Ulmer, Peter: Ungeschriebene Mitwirkungsbefugnisse der Hauptversammlung? AG1975 15 ss. (Ulmer, AG 1975)

Wackerbarth, Ulrich: Aktionärsrechte beim Börsengang einer Tochter – obey the law,if not the spirit. AG 2002 14 ss. (Wackerbarth, AG 2002)

Wahlers, Henning W.: Konzernbildungskontrolle durch die Hauptversammlung derObergesellschaft. Köln 1995. (Wahlers)

Wank, Rolf: Richterliche Rechtsfortbildung und Verfassungsrecht. ZGR 1988 314 ss.(Wank, ZGR 1988)

Weisshaupt, Frank: Holzmüller-Informationspflichten nach den Erläuterungen desBGH in Sachen ”Gelatine”. AG 2004 585 ss. (Weisshaupt, AG 2004)

Veranen, Jyrki – Junnila, Pasi: Lisäarvoa tuo vain joka neljäs yritys. Talouselämä20/1997 28 ss. (Veranen-Junnila, Talouselämä 20/1997)

Werlauff, Erik: Deling af aktie- og anpartsselskaber. UfR 1984 Afdeling B Afhand-linger 217 ss. (Werlauff, UfR 1984 B)

Werlauff, Erik: Generalforsamling og beslutning. En aktieretlig studie i general-forsamlingsbeslutningers indhold, tilblivelse og anfængtelse. Viborg1983. (Werlauff, Generalforsamling og beslutning)

Werlauff, Erik: Selskabsmasken – loyalitetspligt og generalklausul i selskabsretten.København 1991. (Werlauff, Selskabsmasken)

Werlauff, Erik: Selskabsret. 3. udgave. København 1997. (Werlauff, Selskabsret)

Werlauff, Erik: Ultra vires doktrinen og publicitetsdirektivet. TfR 1995 780 ss.(Werlauff, TfR 1995)

Werlauff, Erik – Nørgaard, Jørgen: Vedtægter og aktionæroverenskomster. 2 revide-rede udgave. Randers 1995. (Werlauff-Nørgaard)

Werner, Winfried: Bekanntmachung der Tagesordnung und bekanntmachungsfreieAnträge. Ein Beitrag zur Auslegung des § 124 AktG. Festschrift fürHans-Joachim Fleck. Berlin, New York 1988 401 ss. (Werner, FSFleck)

XXXVII

Werner, Winfried: Zuständigkeitsverlagerungen in der Aktiengesellschaft durchRichterrecht? Besprechung der Entscheidung BGHZ 83, S. 122 ff. ZHR1983 429 ss. (Werner, ZHR 1983)

Westermann, Harm Peter: Organzuständigkeit bei Bildung, Erweiterung undUmorganisation des Konzerns. ZGR 1984 352 ss. (Westermann, ZGR1984)

Wiedemann, Herbert: Die Bedeutung der ITT – Entscheidung. JZ 1976 392 ss.(Wiedemann, JZ 1976)

Wiedemann, Herbert: Die Unternehmensgruppe im Privatrecht. Tübingen 1988.(Wiedemann, Unternehmensgruppe)

Wiedemann, Herbert: Entwicklungen im Kapitalgesellschaftsrecht. DB 1993 141 ss.(Wiedemann, DB 1993)

Wiedemann, Herbert: Gesellschaftsrecht. Band I. Grundlagen. München 1980.(Wiedemann, Gesellschaftsrecht)

Wik, Christian: Gäller aktiebolagslagens regler om minoritetsskydd även prissättningav aktier vid nyemission? JFT 1989 418 ss. (Wik, JFT 1989)

Wilhelmsson, Thomas: Omistusoikeus ja siviilioikeus. Omistusoikeus. Tutkijaliitonjulkaisusarja 21. Helsinki 1983 133 ss. (Wilhelmsson, Omistusoikeusja siviilioikeus)

Villa, Seppo: Hallituksen jäsenen esteellisyys vastapuolina olevissa osakeyhtiöissä.Teoksessa Yhteisöoikeudellisia kirjoituksia I. Toim. Ari Saarnilehto.Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Yksityis-oikeuden julkaisusarja A:102. Turku 2001 89 ss. (Villa, Esteellisyys)

Villa, Seppo: Henkilöyhtiöt ja osakeyhtiö. 2. uudistettu painos. Jyväskylä 2002. (Villa,Henkilöyhtiöt ja osakeyhtiö)

Villa, Seppo: Julkisen osakeyhtiön tiedonantovelvollisuus. Juhlajulkaisu Leena Kartio1938-30/8-1998. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnanjulkaisuja. A. Juhlajulkaisut N:o 7. Turku 1998 383 ss. (Villa, Juhla-julkaisu Kartio)

Villa, Seppo: Osakeyhtiölain mukaiset rahoitusvälineet. Jyväskylä 2001. (Villa,Rahoitusvälineet)

Villa, Seppo: Toimivallan jakautuminen hallituksen ja yhtiökokouksen välillä sekäosakkaiden yhdenvertaisuus. Teoksessa Yhteisöoikeudellisia kirjoi-tuksia I. Toim. Ari Saarnilehto. Turun yliopiston oikeustieteellisentiedekunnan julkaisuja. Yksityisoikeuden julkaisusarja A:102. Turku2001 121 ss. (Villa)

Villiers, Charlotte: Disclosure Obligations in Company Law: Bringing CommunicationTheory into the Fold. JCLS Vol. 1 2001 181 ss. (Villiers, JCLS 2001)

XXXVIII

Virkkunen, Aino: EY-tuomioistuimen eräiden keskeisten ratkaisujen heijastus-vaikutuksista kansallisissa tuomioistuimissa – olisiko löydettävissäkeino ennakkoratkaisupyyntöjen tason varmistamiseksi? LM 1996 27ss. (Virkkunen, LM 1996)

Wolf, Martin: Diskussionsbericht zu den Referaten Joost und Priester. ZHR 1999 203ss. (Wolf, ZHR 1999)

Wollburg, Ralph – Gehling, Christian: Umgestaltung des Konzerns – Wer entscheidetüber die Veräusserung von Beteiligungen einer Aktiengesellschaft?Festschrift für Lieberknecht. Berlin 1997 133 ss (Wollburg – Gehling,FS Lieberknecht)

Vollmer, Lothar – Grupp, Alexander: Der Schutz der Aktionäre beim Börseneintrittund Börsenaustritt. ZGR 1995 459 ss. (Vollmer-Grupp, ZGR 1995)

Vollmer, Lothar: Die Verteilung der Finanzierungskompetenzen bei der Aktien-gesellschaft. Ein ungelöstes Problem der aktienrechtlichen Finanz-verfassung. AG 1991 94 ss. (Vollmer, AG 1991)

von Gerkan, Hartwin: Die Gesellschafterklage. Korreferat. ZGR 1988 441 ss. (v.Gerkan, ZGR 1988)

Würdinger, Hans: Aktienrecht und das Recht der verbundenen Unternehmen. 4.Auflage. Heidelberg, Karlsruhe 1981. (Würdinger)

Ylänkö, Olavi: Yhtiön rakennemuutokset ja määrävähemmistö. Vähemmistösuoja javelkojainsuoja osakeyhtiössä. 4.-5.2.1988, Rantasipi Aulanko,Hämeenlinna. Kauppakaari-yhtymä Oy. Lakimiesliiton Koulutus-keskus. (Ylänkö)

Zweigert, Konrad – Kötz, Hein: An Introduction to Comparative Law. Third RevisedEdition. Oxford 1998. (Zweigert-Kötz)

Zöllner, Wolfgang: Die sogenannten gesellschafterklagen im Kapitalgesellschaftsrecht.Referat. ZGR 1988 392 ss. (Zöllner, ZGR 1988)

Åhman, Ola: Behörighet och befogenhet i aktiebolagsrätten. Om aktiebolagetsställföreträdare och gränserna för deras representationsrätt. Göteborg1997. (Åhman)

Ämmälä, Tuula: Osakassopimuksen tulkinnasta. Osakassopimuksesta. Turun yliopistonoikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. A. Juhlajulkaisut N:o 6.Turku 1995 35 ss. (Ämmälä)

Lainvalmisteluasiakirjat ja viranomaisten ja muiden organisaatioidenjulkaisut

Hallituksen esitykset

Hallituksen esitys n:o 27 1977 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi osake-yhtiölainsäädännöksi. (HE 27/1977)

XXXIX

Hallituksen esitys n:o 157 1988 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle arvopaperi-markkinalaiksi sekä siihen liittyväksi lainsäädännöksi. (HE 157/1988)

Hallituksen esitys n:o 11 1992 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi osake-yhtiölain muuttamisesta. (HE 11/1992)

Hallituksen esitys n:o 318 1992 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi arvopaperi-markkinalain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamiseksi. (HE318/1992)

Hallituksen esitys n:o 89 1996 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi osake-yhtiölain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. (HE89/1996)

Hallituksen esitys n:o 173 1997 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle kirjanpitolaiksisekä laeiksi osakeyhtiölain 11 ja 12 luvun ja osuuskuntalain 79 c §:nmuuttamisesta. (HE 173/1997)

Hallituksen esitys n:o 69 2000 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi osake-yhtiölain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. (HE69/2000)

Komiteanmietinnöt

Suomalaiset:

Komiteanmietintö 1969: A 20. Ehdotus uudeksi osakeyhtiölaiksi. Osakeyhtiö-lakikomitean mietintö ja pohjoismaiset rinnakkaisehdotukset. Helsinki1969. (KM 1969: A 20)

Komiteanmietintö 1987:44. Arvopaperimarkkinalaki. Suunnatut annit. Arvopaperi-kauppakomitean I osamietintö. Helsinki 1987. (KM 1987:44)

Komiteanmietintö 1989:36. Sijoittajansuoja arvopaperimarkkinoilla. Arvopaperi-kauppakomitean II osamietintö. Helsinki 1989. (KM 1989:36)

Komiteanmietintö 1990:44. Suunnattu osakeanti. Osakeyhtiölakitoimikunta 1990:nosamietintö. Helsinki 1990. (KM 1990:44)

Komiteanmietintö 1992:32. Osakeyhtiölakitoimikunta 1990:n mietintö. Helsinki 1992.(KM 1992:32)

Ruotsalaiset:

Statens offentliga utredningar 1941:9. Justitiedepartementet: Lagberedningens förslagtill lag om aktiebolag m.m. II. Motiv. Stockholm 1941. (SOU 1941:9)

Statens offentliga utredningar 1971:15. Justitiedepartementet: Förslag till aktie-bolagslag m.m. Betänkande angivet av aktiebolagsutredningen. Stock-holm 1971. (SOU 1971:15)

XL

Statens offentliga utredningar 1988:38. Industridepartementet: Ägande och inflytandei svenskt näringsliv. Huvudbetänkande av ägarutredningen. Stockholm1988. (SOU 1988:38)

Statens offentliga utredningar 1995: 44. Justitiedepartementet: Aktiebolagets organi-sation. Delbetänkande av Aktiebolagskommittén. Stockholm 1995.(SOU 1995:44)

Statens offentliga utredningar 2001:1. Ny aktiebolagslag. Slutbetänkande av Aktie-bolagskommittén. Stockholm 1995. (SOU 2001:1)

Saksalaiset:

Bericht der Unternehmensrechtskommission. Köln 1980.

Englantilaiset:

Modern Company Law for a Competitive Economy: Final Report. Volume I. Depart-ment of Trade and Industry. London 2001. (Final Report, Volume I)

Muut

Arvopaperipörssin ohjesääntö. Voimassa 1.9.2002 lukien. Helsingin Pörssi. (Arvo-paperipörssin ohjesääntö 2002)

ICGN Statement on Corporate Governance Principles. Adopted at the annual meetingon July 9, 1999, Frankfurt, Germany. (ICGN Statement)

OECD Principles of Corporate Governance. OECD 1999. (OECD Principles)

Osakeyhtiölain uudistaminen. – Tavoitteena kilpailukykyisempi yhtiöoikeus.Oikeusministeriön muistio 7.7.2000. (OM 7.7.2000)

Suositus listayhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmistä. HEX Oyj, Keskus-kauppakamarin ja Teollisuuden ja työnantajain Keskusliitto. Joulukuu2003.

Valtionyhtiötyöryhmä 1995:n loppuraportti. Kauppa- ja teollisuusministeriöntyöryhmä- ja toimikuntaraportteja 14/1995. Kauppa- ja teollisuus-ministeriö. Teollisuusosasto. Helsinki 1995. (Valtionyhtiötyöryhmä1995:n loppuraportti)

XLI

LYHENTEET

ABL = AktiebolagslagAcP = Archiv für civilistische PraxisAER = The American Economic ReviewAG = Die AktiengesellschaftAJCL = The American Journal of Comparative LawAktG = Aktiengesetz vom 6.9.1965AL = AktieselskabslovenAML = Arvopaperimarkkinalaki 26.5.1989/495BB = Betriebs-BeraterBGB = Bürgerliches GesetzbuchBGH = BundesgerichtshofBGHZ = Entscheidungen des Bundesgerichtshofs in ZivilsachenBJE = The Bell Journal of EconomicsBVerfG = BundesverfassungsgerichtCalLR = California Law ReviewCG = Corporate GovernanceCLJ = Cambridge Law JournalCLR = Columbia Law ReviewCornellLR = Cornell Law ReviewDB = Der BetriebDL = Defensor LegisEI = Economic InquiryETLA = Elinkeinoelämän TutkimuslaitosEuZW = Europäische Zeitschrift für WirtschaftsrechtEVL = Laki elinkeinotulon verottamisesta 24.6.1968/360EY = Euroopan yhteisötFAJ = Financial Analysts JournalFS = FestschriftGG = GrundgesetzGLJ = The Georgetown Law JournalGmbH = Gesellschaft mit beschränkter HaftungHBR = Harvard Business ReviewHE = Hallituksen esitys EduskunnalleHLR = Harvard Law ReviewHS = Helsingin SanomatICLQ = International and Comparative Law QuarterlyJB = The Journal of BusinessJBL = The Journal of Business LawJCL = Journal of Corporation LawJCLS = Journal of Corporate Law StudiesJEP = The Journal of Economic PerspectivesJF = The Journal of FinanceJFE = Journal of Financial EconomicsJFT = Tidskrift utgiven av Juridiska Föreningen i FinlandJLS = The Journal of Legal StudiesJPE = Journal of Political EconomyJT = Juridisk tidskrift vid Stockholms universitetJZ = JuristenzeitungKgaA = Kommanditgesellschaft auf AktienKKO = Korkein oikeus; selostuksia ja tiedonantojaKM = KomiteanmietintöKPL = Kirjanpitolaki 30.12.1997/1336

XLII

KRL = Kaupparekisterilaki 2.2.1979/129LG = LandgerichtLM = LakimiesLQR = The Law Quarterly ReviewMLR = The Modern Law Reviewmom. = MomenttiNJA = Nytt juridiskt arkivNJW = Neue Juristische WochenschriftNYULR = New York University Law ReviewNZG = Neue Zeitschrift für GesellschaftsrechtOECD = Organisation for Economic Cooperation and DevelopmentOikTL = Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/

228OJLS = Oxford Journal of Legal StudiesOLG = OberlandesgerichtOM = OikeusministeriöOYL = Osakeyhtiölaki 29.9.1978/734PMO = PääomamarkkinaosastoRIW = Recht der Internationalen WirtschaftR & R = Revision & RegnskabsvæsenSCalLR = South California Law ReviewSOU = Statens offentliga utredningarSvJT = Svensk JuristtidningSydLRev = Sydney Law ReviewTfR = Tidsskrift for rettsvitenskapTVL = Tuloverolaki 30.12.1992/1535UmwG = Umwandlungsgesetz vom 28.10.1994VahL = Vahingonkorvauslaki 31.5.1974/412VandLR = Vanderbilt Law ReviewVOYL = Laki osakeyhtiöistä 2.5.1895/22VvMA = Valtiovarainministeriön asetusWM = Wertpapier-Mitteilungen, Zeitschrift für Wirtschafts- und

BankrechtYLJ = The Yale Law JournalZGR = Zeitschrift für Unternehmens- und GesellschaftsrechtZHR = Zeitschrift für das gesamte Handelsrecht und WirtschaftsrechtZIP = Zeitschrift für WirtschaftsrechtZPO = Zivilprozessordnung

XLIII

Asiahakemisto“acte clair” -doktriini 314agenttikustannukset, 117, 117 alav.

578), 122, 288analogiapäätelmä 20, 146, 147 ss., 202

ss., 217-221, 349apportti 158 ss.argumentum a fortiori -päätelmä 429-

430corporate governance 2 alav. 12), 2-3, 5corporate governance -suositukset 2-3,

72, 141-142enemmistöperiaate 42, 44enemmistövalta 57-58, 103-104epäsymmetrinen informaatio 120-121epätäydellinen sopimus 42 ss., 121epätäydellinen tieto 49-50esteellisyys 124 ss., 136etujen ja haittojen siirtymä 56-57, 60-62funktionaalinen oikeusvertailu 12 ss., 22funktionaalinen toimivalta 146-147fuusionkaltainen yritysjärjestely 407 ss.”Gelatine”-ratkaisu 174, 179-180, 195,

291 alav. 1430), 420-421Grundlagenbeschlüsse 175-176hallintoneuvosto 142 ss.hallituksen jäsenen vahingonkorvausvel-

vollisuus 130-131, 388 ss.hallituksen tiedonantovelvollisuus 121,

124, 252 ss., 275 ss., 327-329hallituksen kokoonpano 126, 134-135harvainyhtiö 42, 51 ss., 55, 61, 132”Hoesch-Hoogovens” -ratkaisu 415 ss.holding-yhtiö 210-211”Holzmüller”-ratkaisu 174, 178, 190 ss.,

197, 202-203, 231, 237, 288-290,310-311, 346-348, 353, 356

huolellisuusvelvollisuus 127 ss., 136hypoteettinen sopiminen 48-49, 122institutionaaliset sijoittajat 67-69, 137-

140intressien ristiriita 63-64, 117, 118 ss.,

134 ss.julkistamisdirektiivi 96 ss., 222”Kali & Salz” -ratkaisu 319 ss.konserni� määritelmä 155-156� muodot Saksassa 165-167konserni-intressi 358, 371-372konsernimuodostuslauseke 182 ss.lainanalogia 175liikeriski 70 alav. 362), 250 alav. 1234)

liiketoiminnan pysyväisluonteinen luovu-tus 240 ss.

liiketoimintasiirto 161, 236, 411liikkeen vuokraus 86-87, 305-306”Linotype”-ratkaisu 108, 110lojaliteettivelvollisuus 58, 105, 106 alav.

518), 123, 127 ss., 136, 374markkina-arvo 170, 329, 340-341merkintähinta 317, 327-328, 329 ss.,

336-337, 340-342, 366, 387-388monitoimialayhtiö 348 ss.määräysvaltamarkkinat 2 alav. 10), 131

ss., 136objektiivinen tulkintaperiaate 35-36,

215, 225oikeusanalogia 175 ss., 220oikeuslähdeoppi 15, 17-18, 25, 27-28oikeuslähteet 15osafuusio 421 ss.osakassopimus 32, 36 ss., 416, 418 ss.osakevaihto 409 ss.osakkeen arvon määrittäminen 46-47,

53 ss., 54 alav. 294), 57, 59-60, 151osakkeenomistajan kanneoikeus 192,

195 ss., 246, 388 ss.osakkeenomistajien oikeus saada tietoja

277-280, 376 ss.osakkeenomistajan aktiivisuus 137 ss.,

141osakkeenomistajien odotukset 63, 65 ss.,

147, 220osakkeenomistajien suora valvonta 136

ss.osakkeenomistajien suostumus 137 ss.osavoitonjakosopimus 431-432osavoitonsiirtosopimus 306osavoitonyhteisyysyhteisö 421pakottavat oikeusnormit 60, 121, 123-

124, 221, 226 perustamisasiakirjat 33 ss.pitkäaikainen sopimussuhde 42, 49-50,

52puhdas hallintayhtiö 188 ss., 210, 219päämies-agentti -teoria 117pääomadirektiivi 311-313, 315-316rajallinen rationaalisuus 52-53, 151ratkaisut� KKO 1974 II 9 82 ss., 84 alav. 418),

92-93, 239 alav. 1181), 243 alav.1206), 247 , 266 alav. 1319), 271alav. 1343)

� KKO 1984 II 148 281� KKO 1992: 190 87-88, 93

XLIV

� KKO 1996: 18 91 alav. 451), 310alav. 1518)

� KKO 1999: 42 57 alav. 307)� NJA 1967: 63 79 ss., 243 alav.

1206), 248� NJA 2000: 63 113-115� UfR 1966, s. 31 227-228� UfR 1970, s. 795 232, 413-414, 430� UfR 1985, s. 183 405reaaliset argumentit 18, 215, 225riski 2, 8-9, 9 alav. 28), 44, 50 ss., 55-

56, 69 ss., 130-131, 151, 164-165,167 ss., 177-178, 217-218, 225, 249-251, 340, 342, 344, 429

sopimusteoria 29 ss., 39 ss., 45 ss.sopimusvapaus 37, 45 ss., 48subjektiivinen tulkintaperiaate 215 alav.

1080)substanssiarvo 329, 334, 341-342sulautumisdirektiivi 260 ss.suunnattu osakeanti� oikeudelliset edellytykset 311 ss.� hallituksen tiedonantovelvollisuus

327 ss.� merkintähinnan asettaminen 327,

329 ss.� tytäryhtiössä 193, 344 ss., 370 ss.systemaattinen tulkinta 147, 153, 292 ss.

303systemaattiset virheet 50-52taloudellinen tehokkuus 9, 20-21, 141teleologinen laintulkinta 19-20, 143tertium comparationis 12toimialamääräys 72 ss., 224 ss., 244-

245, 249-250toimialan muuttaminen 77, 187, 188 ss.,

205 ss., 224, 227, 229, 249 ss., 429-430, 432

transaktiokustannukset 43 ss., 52, 121,123

tuottoarvo 262, 329, 334, 340-341, 344tytäryhtiön sulautuminen 421, 424-425tytäryhtiön voitonjako 403 ss.täydentävät normit 44-45, 57, 152valvontamekanismit 2, 6-7, 117-118voitonjakosopimus 431voitonsiirtosopimus 306-307voitonyhteisyyssopimus 306-307, 418,

422-424, 428voitonyhteisyysyhteisö 418, 422-424,

428-429vähemmistöosakkeenomistajan elimi-

nointi 103-104

yhteisyrityksen perustaminen 407 ss.,426

yhtiöiden erillisyysperiaate 286yhtiöjärjestyksen asiallinen muuttami-

nen 75 ss.yhtiöjärjestysmääräykset 264 ss., 396 ss.yhtiökokouksen suostumus 175, 272 ss.,

280-282, 398 ss.yhtiön etu 129, 170, 337 ss.yhtiön omistusarvo 7, 7 alav. 24), 170yhtiösopimus 30 ss., 39 ss., 41yrityksen arvon määrittäminen 262-263yritysosto 132-134, 136, 170 ss., 279-

281yrityssopimukset 306

1

1 Cederberg-Ylöstalo, Taxell, Aktieägarens rättsskydd, Drockila, LM 1966, Mahkonen, DL 1975ja Sillanpää, Julkisesta ostotarjouksesta.2 Immonen, Velkojainsuoja yritysrakenteiden muutoksissa s. 2. Yritysjärjestely-termi on peräisin vero-oikeudesta, jossa se esiintyy legaaliterminä ja rajoittuu siellä tarkoittamaan vain erityisiälainsäännöksillä säänneltyjä tilanteita, Immonen e.m.t. s. 2)3 Immonen, e.m.t. s. 1-2.4 Eisenberg käyttää tällaisista ratkaisuista termiä "structural decisions", Eisenberg, CalLR 1969 s. 12.5 Lutter, FS Stimpel s. 850. Gessler nimittää rakenneratkaisuiksi kaikkia sellaisia toimenpiteitä, jotkamuuttavat yhtiön taloudellista tai oikeudellista rakennetta, Gessler, FS Stimpel s. 785-786.

1 JOHDANTO

Suomessa osakkeenomistajien oikeussuojaa käsittelevä kirjallisuus on niukkaaja peräisin pääasiassa jo useamman vuoden päästä. Tämä kirjallisuus koostuulähinnä Cederbergin ja Ylöstalon vähemmistösuojaa käsittelevästä suppeahkostakirjasta Vähemmistön oikeuksien turvaamisesta osakeyhtiössä, vuodelta 1966,Taxellin teoksesta Aktieägarens rättsskydd vuodelta 1963, Drockilan ja Mah-kosen artikkeleista sekä Sillanpään teoksesta Julkisesta ostotarjouksesta.1

Viime vuosikymmeninä yritysten väliset yritysjärjestelyt ovat yleistyneet jasaaneet entistä moninaisempia muotoja. Yritysjärjestelyillä tarkoitetaan niitä kei-noja, joilla yrityksen rakennetta muutetaan.2 Yrityksen rakenteen muuttamisella,eli yritysrakenteen muutoksella, tarkoitetaan yrityksen omistusrakenteen taiyrityksen toiminnan rakenteen muuttamista. Omistusrakenteella tarkoitetaan sitä,millaisia omistajia, luonnollisia henkilöitä tai yhtiöitä, yrityksellä on ja mitenomistus heidän keskensä jakaantuu. Yrityksen toiminnan rakenteella tarkoitetaanyrityksen organisoitumisen muotoa, eli sitä, onko yritys rakentunut esimerkiksikonserniksi, yksittäiseksi, konserniin kuulumattomaksi, yhtiöksi, yhteisyrityksek-si vai samojen omistajien omistamaksi yhtiöryhmäksi.3 Yritysrakenteen muu-toksen käsite esiintyy eri termeillä amerikkalaisessa osakeyhtiöoikeudessa. Käy-tössä olevia termejä ovat "fundamental changes of corporate structure","reorganization transactions" ja "fundamental corporate transactions".4 Saksa-laisessa oikeuskirjallisuudessa käytetään termiä "Strukturentscheidungen".5

Osakeyhtiön rakenteen olennaiseen muuttamiseen luetaan erilajiset sulautumiset,osakeyhtiön olennaisten omaisuuserien luovutukset, osakeyhtiön jakaminen(liiketoimintasiirrot ja jakautuminen) ja omistusrakenteen muutokset, mukaanlukien osakepääoman korotukset.

Yritysrakenteen muutoksista on suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa käsiteltyliiketoimintasiirtoa, jakautumista, osakevaihtoa ja sulautumista ensi sijassa vero-

2

6 Immonen, Yritysjärjestelyt ja Immonen, Fuusion verokohtelu.7 Taxell, Aktieägarens rättsskydd ja Drockila, Osakepääoman korottamisesta.8 Sillanpää, Julkisesta ostotarjouksesta.9 Ks. Timonen, Corporate Governance s. 48-50 ja 77 ss. sekä Kaisanlahti-Sarkio s. 28.Yritysjohdon valvonnan ongelmaa käsitellään kappaleissa 3.4 ja 4.10 Osakemarkkinat johdon valvontamekanismina käsittävät ns. likvidit osakemarkkinat jamääräysvaltamarkkinat yhdessä. Niiden toimintaa käsitellään kappaleissa 3.4 ja 4. Eng-lanninkielisestä käsitteestä ”the market for corporate control”, ks. esim. Pound, NYULR 1993s. 1018, käytetään tässä ja jatkossa sen suomenkielisenä vastineena Sillanpään tavoin termiä”määräysvaltamarkkinat”, ks. Sillanpää, LM 1995 s. 219.11 Periaatteiden laadinnassa on voitu tunnistaa sellaisia yhteisiä elementtejä, jotka ovat pohjanahyvälle corporate governance -järjestemälle. OECD Principles s. 11-12.12 Termin ”corporate governance” voidaan yleisluonteisesti katsoa merkitsevän yhtiön johdontai johtamisen valvontaa, mutta sitä ei seuraavassa korvata suomenkielisellä vastineella, koskasellainen ei Suomessa ole vakiintunut. Vrt. Timonen, Corporate Governance s. 1-5. Termin”corporate governance” eri merkityksistä, ks. Kaisanlahti-Sarkio s. 14.13 OECD Principles, osa I.B. ja IV.

tuksen kannalta6 sekä omistusrakenteen muutoksia, osakepääoman korotusta7

ja julkista ostotarjousta.8

Taloustieteessä yrityksen johtamisen valvonnan tarpeen on nähty johtuvansiitä, että yritysjohdon ja osakkeenomistajien intressit voivat poiketa toisistaan.9

Tämän vuoksi osakkeenomistajat kantavat riskin siitä, että yritysjohto toimiitehottomasti, ts. että yhtiö ei ole niin kannattava kuin se voisi olla. Tämän riskinjohdosta tarvitaan valvontamekanismeja johdon tehokkaan toiminnan varmis-tamiseksi. Valvontamekanismien pääkategoriat ovat: osakemarkkinat10 ja erilaisethallinnolliset ja institutionaaliset järjestelyt. Jälkimmäistä voidaan kutsua hal-linnolliseksi johdon valvonnaksi. Siihen kuuluvat toimet yhtiön hallintoelinten,hallituksen, toimitusjohtajan ja hallintoneuvoston sekä tilintarkastajien toiminnantehostamiseksi, yritysjohdolle asetettavat kannustimet, kuten esimerkiksi tulos-palkkiot sekä osakkeenomistajien aktiivinen osallistuminen yhtiön toiminnansuunnitteluun ja yhtiön liiketoimintaa koskevaan päätöksentekoon. Hallinnolli-seen valvontaan kuuluu myös yhtiön johdon velvollisuus tiedottaa yhtiöntoiminnasta ja antaa pyynnöstä yhtiötä koskevia tietoja.

OECD on julkaissut suositusluonteiset periaatteet corporate governance’intoteuttamiseksi, OECD Principles of Corporate Governance, joiden katsotaanedustavan sellaista yhteistä perustaa, jota OECD:n jäsenmaat pitävät olennaisenahyvän corporate governance -käytännön kehittämiselle.11 12 Ne sisältävät mm.periaatteita, jotka koskevat osakkeenomistajan oikeutta osallistua päätöksente-koon yhtiössä sekä tietojen antamista yhtiötä koskevista olennaisista asioista.13

Periaatteiden laadinnassa corporate governance on nähty yhdeksi avaintekijäksitaloudellisen tehokkuuden parantamisessa. Periaatteet on tarkoitettu jäsenmaiden

3

14 OECD Principles s. 11.15 Kaisanlahti-Sarkio s. 14.16 Ks. Lutter, FS Westermann s. 347 ss. ja Ulmer, AG 1975 s. 15 ss. Artikkelissa Lutter, AG 2000,s. 343-344, Lutter viittaa mainittuun julkaisuunsa Lutter, FS Westermann. 9.4 Ulmer käytti näistäyhtiökokoukselle kannatetuista toimivalloista termiä ”ungeschriebene Mittwirkungsbefugnisse derHauptversammlung”, Ulmer, AG 1975 s. 15 ss., joka myöhemmin vakiintui Saksassa.17 Saksassa yhtiökokouksen “kirjoittamaton toimivalta”, ”ungeschriebene Hauptversammlungs-Kompetenzen” osakkeenomistajan kannalta merkittävissä asioissa on ollut voimassa olevaaoikeutta ns. ”Holzmüller”-ratkaisusta, BGHZ 83, s. 122, vuodesta 1982 alkaen ja on muodostunutsisällöltään sen pohjalta. Hoffmann-Becking, ZHR 2003 s. 357. Ks. myös Fleischer, ZHR 2001s. 523, Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 229 ss. ja Priester, ZHR 1999 s. 195 ss.18 Rehbinder, FS Coing s. 427 ja Gross, AG 1994 s. 727.

ja muiden maiden avuksi, kun ne arvioivat ja kehittävät corporate governance’inoikeudellista, institutionaalista ja säänneltyä puitteistoa omassa maassaan sekäohjeiksi ja ehdotuksiksi yhtiöille ja muille tahoille, jotka osallistuvat corporategovernance -käytäntöjen kehittämiseen.14

Yritysjohdon toiminnan hallinnollisen valvonnan järjestäminen osakkeen-omistajien intressissä perustuu osaltaan yhtiö- ja arvopaperimarkkinaoikeudelli-siin välineisiin.15 Oikeustieteellisessä corporate governance -tutkimuksessa eiole aikaisemmin juurikaan yhdistetty konsernimuodostuksen ja konserniraken-teen muutosten oikeudellista sääntelyä yrityksen johtamisen valvonnan näkö-kulmaan. Konsernirakenteen muutosten sääntelyä koskevassa oikeusvertailevassaosakeyhtiöoikeudellisessa tutkimuksessa on luonnollista ottaa vertailukohteeksiSaksan liittotasavallan osakeyhtiöoikeus, jossa konsernioikeudellisella sääntelylläon perinteitä.

Saksassa 1970-luvun puolivälissä osakeyhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessaalettiin puoltamaan doktriinia, jonka mukaan yhtiökokouksen ns. kirjoittamatto-miin toimivaltoihin on tunnustettava sellaiset osakkeenomistajan oikeusasemaanmerkittävästi vaikuttavat ratkaisut, joita ei ole erikseen osakeyhtiölain yksit-täisillä säännöksillä nimenomaisesti säädetty yhtiökokouksen toimivaltaan kuu-luviksi.16 Dotriinia sovelletaan nykyään edelleen, muodossa tai toisessa, oikeus-käytännössä ja oikeuskirjallisuudessa Saksassa.17 Yhtiökokouksen kirjoitta-mattoman päätösvallan katsotaan voivan tulla kysymykseen erityisesti muutet-taessa osakeyhtiö konsernin emoyhtiöksi, konsernirakenteen muutoksessa jakonsernin kannalta merkittävissä ratkaisuissa tytäryhtiöissä. Yhtiökokouksenpäätösvallasta konsernimuodostuksessa, konsernirakenteen muuttamisessa jakonserniyhtiöitä koskevissa ratkaisuissa käytetään saksalaisessa oikeuskirjalli-suudessa termejä "eine Konzernbildungskontrolle", "eine Konzernumbildungs-kontrolle" ja "eine Konzernleitungskontrolle".18 Suomessa merkittävin konserniakoskeva oikeustieteellinen teos on Koski, Pauli: Konserni, vuodelta 1977, mutta

4

19 Tätä menettelyä edustaa teos Dotevall, Rolf: Skadeståndsansvar för styrelseledamot ochverkställande direktör.

teoksessa ei käsitellä osakkeenomistajan oikeussuojaa konsernimuodostuksessaeikä emoyhtiön yhtiökokouksen päätösvaltaa konsernissa.

Ruotsalaisessa osakeyhtiöoikeudellisessa tutkimuksessa on käytetty hyväksiamerikkalaista osakeyhtiöoikeudellista teoriaa sekä ulkomaisia oikeustapauksia.19

5

20 OYL 8:14,1 § ja 9:16 §.21 Jotta käytössä oleva corporate governance -järjestelmä olisi tehokas, sen tulisi periaatteessaminimoida valvonnan aiheuttamat kustannukset, vrt. Timonen, Corporate Governance s. 83, jaosakkeenomistajien osallistumisesta päätöksentekoon yhtiössä saatavan hyödyn tulisi ylittää siitäjohtuvat kustannukset, vrt. OECD Principles, osa I. F. s. 18 ja IV. F. s. 30.22 Jälkimmäisiin yritysrakenteen muutoksiin kuuluvat sulautuminen, jakautuminen ja suunnattuosakeanti.

2 TUTKIMUSTEHTÄVÄ

2.1 Tutkimusaihe

Tutkimusaiheena on yhtiökokouksen päätösvalta konsernimuodostuksessa, ts.muutettaessa konserniin kuulumaton osakeyhtiö konsernin emoyhtiöksi, konser-nirakenteen muuttamisessa ja konsernin kannalta merkittävissä ratkaisuissatytäryhtiöissä sekä näihin yritysrakenteen muutoksiin liittyvät osakkeenomistajanoikeussuojakysymykset.

Osakeyhtiön perustamisessa laadittavien asiakirjojen, perustamiskirjan jayhtiöjärjestyksen, ja siihen myöhemmin tehtävien muutosten, sekä osakeyhtiölainsäännösten muodostamalla kokonaisuudella, josta voidaan käyttää nimitystä"yhtiösopimus", vaikka kysymyksessä ei olekaan velvoiteoikeudellinen sopimus,säännellään kolmea osakkeenomistajaa koskettavaa oikeussuhdetta, jotka ovat:yhtiön johdon (hallitus ja toimitusjohtaja) ja osakkeenomistajien suhde, enem-mistöosakkeenomistajien tai yhden hallitsevan osakkeenomistajan ja vähemmis-töosakkeenomistajien suhde sekä itse yhtiön ja osakkeenomistajien suhde.Ensinnä mainitussa suhteessa tässä tutkimuksessa kysymys on rajanvedostayhtiökokouksen ja hallituksen toimivallan välillä konsernimuodostuksessa jakonsernirakenteen muutoksessa ja niiden jälkeen. Osakeyhtiön toimielinten toi-mivalta ja vähemmistöosakkeenomistajien oikeussuoja kytkeytyvät sikälitoisiinsa, että Suomessa osakeyhtiölain yleislauseke20 rajoittaa näiden toimielin-ten toimivaltaa.

Corporate governance -näkökulman soveltamisessa konsernimuotoiseenliiketoimintaan pääpaino on siinä, mikä merkitys yrityksen johtamisen hallin-nollisessa valvonnassa on osakkeenomistajien osallistumisella yrityksen liike-toimintaa ja yrityksen toiminnan ja omistuksen rakennetta koskevaan päätök-sentekoon.21

Yhtiökokouksen päätösvallan osalta kysymyksenasetteluna on, onko liike-elämässä käytettävissä ja käytössä sellaisia Suomen osakeyhtiölaissa erikseensääntelemättömiä yritysjärjestelyjä, joilla on osakkeenomistajan osakkuuteenliittyvien taloudellisten intressien kannalta samankaltaisia taloudellisia vaikutuk-sia kuin laissa nimenomaan säännellyillä yritysrakenteen muutoksilla.22 Konser-

6

nirakenteen muutosten osalta tutkittavana on ensinnäkin, onko tietyissä tapauk-sissa olemassa perusteita soveltaa osakeyhtiölain yhtiön toimielinten toimivaltaakoskevien säännösten analogista tulkintaa yhtiökokouksen päätösvaltaan.Toiseksi kysymyksenä on, missä määrin yhtiösopimuksen ehtojen yksityinensääntely, ts. perustamiskirjaan ja yhtiöjärjestykseen otettavat määräykset, voikorvata oikeussäännöksiin perustuvan sääntelyn yhtiökokouksen päätösvallanjärjestämisessä ja missä määrin tämä päätösvalta on aiheellista jättää yksityisensääntelyn varaan. Suomen osakeyhtiölain puitteissa yhtiön toimielinten toimi-vallanjakoa voidaan periaatteessa tietyssä määrin järjestellä yhtiöjärjestysmää-räyksillä, mutta tässä kysymyksenasetteluna on myös, miten yksityinen sääntelytoimii käytännössä, todellisissa yhtiösopimuksen ehtojen järjestelytilanteissa.

Yhtiökokouksen toimivaltaa konsernirakenteen muutoksissa tarkastellaanosakkeenomistajan oikeussuojan kannalta ensi sijassa kolmesta näkökulmasta,jotka ovat osakeyhtiön tarkoituksen ja toimialan tulkinta, yritysjohdon toiminnanvalvonnan ongelma sekä vähemmistöosakkeenomistajan oikeussuoja.

Osakkeenomistajan oikeussuojaa konsernirakenteen muutoksessa koskevatmuut kysymykset koskevat osakkeenomistajan oikeussuojakeinoja. Ne ovatosakkeenomistajan oikeus, ja mahdollisuudet todellisuudessa, saada tietojayhtiökokouksessa tehtävän yritysrakenteen muutosta koskevan päätöksen perus-taksi sekä myös saada tietoja voidakseen oma-aloitteisesti saattaa tällaisen asianyhtiökokouksen käsiteltäväksi, sekä yksittäisen osakkeenomistajan oikeus nostaakanne tuomioistuimessa sen tutkimiseksi, onko hallitus ylittänyt toimivaltansa.

2.2 Tutkimusaiheen rajaaminen

Tutkimusaiheen ulkopuolelle rajataan sellaiset osakeyhtiön rakenteellisen muu-toksen muodot, joiden seurauksena yhtiön olemassaolo voi kokonaan lakata.Tutkimuksessa ei siten käsitellä sulautumista eikä sen vastakkaisilmiötä, jakau-tumista OYL 14a luvun mukaisesti. Näistä yritysrakenteen muutoksen muodoistaon olemassa jo ennestään runsaasti kirjallisuutta.

Tutkimusaiheeseen kuuluu osakkeenomistajan oikeussuoja konsernimuodos-tuksessa, ts. menettelyssä, jossa osakkeenomistajan yhtiö muuttuu mihinkäänkonserniin kuulumattomasta yhtiöstä konsernin emoyhtiöksi, ja osakkeenomista-jan oikeusasema tämän muutoksen jälkeen. Erityisesti tarkastellaan emoyhtiönosakkeenomistajan asemaa, koska sitä on kansainvälisestikin vähän tutkittu.

Corporate governance -näkökulman soveltamisessa tutkimusaiheeseen yhtiönjohtamisen valvontamekanismeista keskitytään osakkeenomistajien aktiiviseenosallistumiseen päätöksentekoon yhtiössä ja sen kannalta merkityksellisiin

7

23 Osakemarkkinoiden toiminnan, eri kannustimien, kuten voittopalkkioiden, sekä hallituksen jatilintarkastajien toiminnan tehostamiseksi tarkoitettujen toimien vaikutukset yhtiön johtamisentehokkuuteen kuuluvat taloustieteen ja yrityksen hallinnon alaan eikä niihin ole sitenoikeustieteellisessä tutkimuksessa tarvetta ottaa itsenäisesti kantaa. Hallituksen ja tilintarkastajientoiminnan tehostamiseksi perustettujen eri komiteoiden ja työryhmien raporteista, ks. af Schultén,Kommentaari I s. 454-456, Neilimo, Tilintarkastus-Revision 6/1998 s. 414-415 ja 417 sekäTimonen, Corporate Governance s. 10 ss. Tilintarkastuksen ja sisäisen tarkastuksen järjes-tämisestä osakeyhtiössä, ks Corporate Governance Suomessa s. 81 ss., 103 ss. ja 111-112 sekäSundgren s. 251 ss. Hallituksen toiminnan tehostamiseksi tarkoitettujen suositusten ei olekuitenkaan nähty ratkaisevan tyhjentävästi johdon valvonnan ongelmaa eikä toisaalta myöskäänpoistavan osakkeenomistajien suoran valvonnan tarvetta, ks. Timonen, Corporate Governances. 11 ja Pound, NYULR 1993 s. 1062-1064.24 Yhtiön omistusarvoa mitataan osinkojen ja osakkeen arvonnousun yhteismäärällä. Timonen,Corporate Governance s. 68. Englannin kielessä mainitusta tavoitteesta käytetään ilmaisua”shareholder value maximation”.25 Mainitun tavoitteen noudattaminen myötävaikuttaa yrityssektorin toiminnan tehokkuuteen jasen voidaan katsoa palvelevan siltä osin myös yhteiskunnan etua. Vrt. Timonen, CorporateGovernance s. 12. On toisaalta huomautettu, että corporate governance -keskustelussa osake-yhtiön muiden etutahojen intressien, englannin kielellä ”stakeholder interests”, huomioonottaminen on jäänyt vähäiseksi, ks. Timonen, Corporate Governance s. 11-12. Tässä työssämuiden etutahojen intressejä eikä eri intressien yhteensovittamisen ongelmaa kuitenkaankäsitellä. Perusteina ovat paitsi työn aihe, se että oikeustieteellisessä tutkimuksessa ei ole tarvettaosallistua yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun ja että yhden henkilön resurssien suoritettavaatutkimusta on rajattava.26 Vähemmistöosakkeenomistajan osakkeiden lunastaminen tällä perusteella voi tapahtua OYL 14:19 §:n nojalla ja arvopaperimarkkinalain 6: 6 §:ssä säännellyllä julkisella ostotarjouksella.

oikeudellisiin puitteisiin: osakkeenomistajien tiedonsaantiin yhtiön asioista jayhtiökokouksen päätösvaltaan. Johdon valvonnan muita mekanismeja rajoitutaankäsittelemään vain siltä osin, että voidaan päätellä, mikä merkitys osakkeenomis-tajien suoralla valvonnalla on johdon toiminnan tehokkuuteen, ts. voivatko muutjohdon valvonnan mekanismit korvata osakkeenomistajien suoran valvonnanvai tarvitaanko jälkimmäistä täydentämään edellisten mekanismien vaikutusta.23

Corporate governance -näkökulmassa lähtökohtana on, että osakkeenomista-jan intressin kannalta yhtiön johdon tulee pyrkiä yhtiön omistusarvon maksi-mointiin.24 Tämä lähtökohta perustuu siihen, että kysymyksessä on osakkeen-omistajan oikeussuojaa koskeva tutkimus ja että osakkeenomistajan oikeussuojaaon perinteisesti tarkasteltu osakkeenomistajan taloudellisten intressien kannalta.25

Tutkimusaiheen ulkopuolelle jää vähemmistöosakkeenomistajan oikeussuojayhtiön osakepääomassa osakekauppojen seurauksena tapahtuvien omistus- jaäänivaltasuhteiden muutoksissa. Tässä tutkimuksessa ei siten käsitellä vähem-mistöosakkeenomistajan oikeutta saada osakkeensa lunastetuiksi sillä perusteella,että hallitsevan osakkeenomistajan äänivaltaosuus kasvaa osakekaupan johdostayli jonkun tietyn, lunastuksen edellytykseksi asetetun, äänivaltaosuuskynnyk-sen.26 Tutkimuksessa ei myöskään käsitellä tytäryhtiön vähemmistöosakkeen-

8

27 Ks. mm. Koski, Konserni kapp. 4.3-4.5.

omistajan oikeusasemaa sinänsä, koska sitä on pohjoismaissakin jo runsaastiennestään tutkittu.27

Vaikka tutkimuksessa käsitellään osakkeenomistajan merkintäetuoikeudestapoikkeamisen aineellisoikeudellisia edellytyksiä osakepääoman korotuksessa,koska asia liittyy emoyhtiön osakkeenomistajan oikeussuojaan tytäryhtiössä tote-utettavassa osakepääoman korotuksessa, tutkimusaiheeseen ei sisälly osakkeen-omistajan oikeussuoja osakepääoman korotuksessa kokonaisuudessaan. Tämäoikeussuoja perustuu toisaalta myös arvopaperimarkkinaoikeudellisiin säännök-siin, jotka jäävät tämän tutkimuksen ulkopuolelle.

Problematiikka, joka liittyy yksittäisen osakkeenomistajan tai vähemmistö-osakkeenomistajien oikeuteen nostaa vahingonkorvauskanne yhtiön puolestayhtiön johtoa vastaan ei sinänsä kuulu tutkimuksen aihealueeseen, vaikka tämänkanteen nostamisen edellytyksiä Suomen oikeuden mukaan joudutaankin eräissäyhteyksissä sivuamaan. Niinikään tähän vahingonkorvauskanteeseen liittyentutkimusaiheen ulkopuolelle jää osakeyhtiön hallituksen jäsenten ja johtohenki-löiden vahingonkorvausvastuun sisältö ja ulottuvuus yhtiötä kohtaan yleisellätasolla, ja siihen liittyvät kysymykset.

Osakkeenomistajan oikeutta saada yhtiötä koskevia tietoja käsitellään vainsikäli kuin sillä on liittymiä tutkimusaiheeseen.

Tutkimuksessa kosketellaan myös yritysjärjestelyjen verokohtelua, koskaverokohtelu vaikuttaa siihen, mitä yritysjärjestelyitä yritykset todellisuudessatoteuttavat, mutta sitä ei kuitenkaan käsitellä yksityiskohtaisesti, koska kysy-myksessä on osakeyhtiöoikeudellinen tutkimus.

2.3 Tutkimuksen tavoitteet

Tutkimuksessa tuodaan esille erityisesti oikeustapausten avulla osakkeenomista-jan oikeussuojan kannalta ongelmallisia tilanteita konsernirakenteen muutoksissaja konsernijohdon toiminnan valvonnassa.

Oikeusvertailussa, jossa Suomen oikeutta verrataan ensi sijassa Saksanoikeuteen, vertailukohteena on, miten emoyhtiön hallituksen ja yhtiökokouksenvälinen toimivallanjako-ongelma konsernissa toteutettavissa toimissa on rat-kaistu. Vertailukriteerinä vertailumaissa havaittujen erojen kannalta on ensik-sikin, miten osakkeenomistajan kantaman riskin muutos otetaan huomioon edellä

9

28 Tässä ”riskillä” tarkoitetaan vastaavaa, mitä Runesson tarkoittaa riskilä. Runesson määritteleenegatiivisen riskin siten, että se sisältää sekä todennäköisyyden, jolla tietty vaikutuksiltaannegatiivinen tapahtuma sattuu että tapahtuman negatiivisten vaikutusten suuruuden. Tämäyleisluonteinen riskin käsite ei ole sidoksissa negatiivisten vaikutusten syyhyn. Runesson s. 20-21. Riski ja epävarmuus on käsitteinä erotettu toisistaan sillä perusteella, että riskin ollessakysymyksessä tapahtuman toteutumisen todennäköisyys tunnetaan, mutta epävarmuudenvallitessa tätä todennäköisyyttä ei tunneta. Määttä, Epätäydellinen sopimus s. 69. Jatkossa puhu-taan kuitenkin ”riskistä” silloinkin, kun jonkin tapahtuman tai olosuhteen aiheuttamien mah-dollisten negatiivisten vaikutusten todennäköisyyttä tai suuruutta ei tarkkaan tunneta ja ”riskinmuutoksesta” kun muutosta näissä suhteissa ei tarkkaan tunneta, mutta tunnetaan kuitenkinmuutoksen suunta. Riskiin voi sisältyä myös yhtäaikainen arvio tapahtuman mahdollisistavaihtoehtoisista positiivisista tai negatiivisista vaikutuksista.29 Näitä kriteerejä käsitellään jäljempänä kappaleissa 4.2 ja 4.4.30 Mikäli osakkeenomistajan oikeussuoja on jossakin maassa huomattavasti heikommalla tasolla kuinjossakin toisessa maassa, voidaan olettaa, että se omalta osaltaan vaikuttaa heikentävästi sijoittajienhalukkuuteen sijoittaa varojaan edellisen maan osakeyhtiöihin, varsinkin vähemmistöosuutta vastaan.Vrt. Shleifer-Vishny, JF 1997 s. 769-770 ja 774.31 Taloudellisen tehokkuuden mittarina on tässä ”shareholder value”’n maksimointi ja lähtökohta,että sillä toteutetaan parhaiten yksittäisen yrityksen tasolla yrityssektorin taloudellistatehokkuutta. Bergström ja Samuelsson käyttävät operationaalisena osakeyhtiölainsäädännöntaloudellisen tehokkuuden mittarina osakkeen arvon maksimointia. Bergström-Samuelsson,Aktiebolagets grundproblem s. 16.32 Suhteellisen taloudellisen tehokkuuden kriteeriä tarkastellaan yksityiskohtaisesti kappaleessa2.4.2.

mainitussa toimivallanjaossa.28 Toisena vertailukriteerinä havaittujen erojensuhteen on, miten mainittu toimivallanjako toimii konsernijohdon valvonnankeinona.29

Oikeusvertailussa verrataan myös emoyhtiön osakkeenomistajien oikeussuoja-keinoja siltä kannalta, miten tehokkaasti emoyhtiön osakkeenomistajat voivatoikeussuojakeinoillaan valvoa emoyhtiön hallituksen toimia ja omia taloudellisiaetujaan konsernissa.30

Vertaamalla mainittua toimivallanjakoa ja osakkeenomistajien oikeussuoja-keinoja pyritään arvioimaan sitä, miten ne toimivat vertailtavissa maissa kon-sernijohdon valvonnan keinoina ja myötävaikuttavat sitä kautta taloudelliseentehokkuuteen.31 Kysymyksessä on suhteellinen taloudellinen tehokkuus, johonvaikuttavat vaihtoehtoisten valvontakeinojen edut ja niiden käytön vaatimatkustannukset.32 Emoyhtiön hallituksen ja yhtiökokouksen välistä toimivallanja-koa ja osakkeenomistajien oikeussuojakeinoja konsernissa toteuttavissa toimissaSuomessa ja Saksassa verrataan myös OECD:n corporate governance -suosi-tuksiin, joiden tarkoituksena on edistää taloudellista tehokkuutta.

Työn Suomen oikeutta koskevassa, oikeusdogmaattisessa, osuudessa pyritäänosoittamaan Suomen osakeyhtiöoikeudellisten säännösten tulkintamahdollisuuk-

10

33 Suomen oikeuden tulkintamahdollisuuksien rajojen määrittämisen perustana on omalta osal-taan Suomen ja Saksan osakeyhtiöoikeuden yhtäläisyyksien ja erojen kartoitus. Tulkinta-suositukseksi muodostuu paras tulkintavaihtoehto tulkintamahdollisuuksien rajoissa Suomenlainsäädännön tavoitteiden kannalta.34 Argumentteja sopimusvapauden puolesta ja sitä vastaan osakeyhtiöoikeudessa sekä sopi-musperusteisen sääntelyn toimivuutta todellisuudessa yhtiösuhteiden sääntelyssä osakeyhtiössäkäsitellään kappaleessa 3. Yhtiöjärjestysmääräyksiin nojaava sääntely on esillä erityisesti kap-paleissa 5.1.7.2 ja 5.2.3.6.4.35 Bogdan s. 1-2.Sen mukaan, onko oikeusvertailussa pääpaino oikeusjärjestelmien samankaltaisuuksien vaikoeroavuuksien havaitsemisessa ja tarkastelussa joissakin kysymyksissä, puhutaan edellisessätapauksessa integroivasta oikeusvertailusta (”integrative comparison”) ja jälkimmäisessä tapauk-sessa eroihin painottuvasta oikeusvertailusta (”contrastive comparison”). Kumpaakin oikeus-vertailua on harjoitettu, mutta 1970-luvulta ja siitä eteenpäin suuntaus on ollut integroivaanvertailuun päin, varsinkin Euroopan unionin jäsenmaiden oikeusjärjestelmien keskeisessävertailussa. Schlesinger, AJCL 1995 s. 477, 479 ja 481.

sien rajat ja esitetään Suomen oikeutta koskevia tulkintasuosituksia suomalaises-sa oikeustieteessä hyväksyttyjen laintulkintamenetelmien puitteissa.33

Työssä tarkastellaan myös mahdollisuuksia järjestää osakeyhtiön johdonvalvonta sopimusperusteisesti, yhtiöjärjestykseen otettavilla määräyksillä. Tässäsuhteessa merkitystä on ensinnäkin sillä, missä määrin kirjoitetussa laissasäädetty hallituksen ja yhtiökokouksen välinen toimivallanjako on ehdoton, mis-sä määrin tulisi sallia sen modifiointi yhtiöjärjestykseen otettavilla määräyksillä,ja toiseksi, miten sopimusperusteinen yhtiösuhteen osapuolten suhteiden sääntelytosiasiamaailmassa todellisuudessa toimii.34

Työn tuloksina on arvio, miten tehokkaasti edellä mainittu toimivallanjakoja osakkeenomistajien oikeussuojakeinot vertailtavissa maissa toimivat osak-keenomistajien etujen ja konsernijohdon toiminnan valvonnan keinoina,näkökulma johdon valvonnan sopimusperusteisen sääntelyn toimivuuteen tosi-asiamaailmassa sekä Suomen oikeutta koskevia tulkintasuosituksia.

2.4 Metodologiset lähtökohdat

2.4.1 Oikeusvertailun käyttö tutkimuksessa

Oikeusvertailun lähtökohdat

Oikeusvertailussa lähdetään vertailun kohteena olevien oikeusjärjestelmiensamankaltaisuuksien ja erojen kartoittamisesta.35 Havaittuja samankaltaisuuksiaja eroja tulee käsitellä jossakin mielekkäässä tarkoituksessa (ts. jostakin näkö-kulmasta). Oikeusvertailun tehtävänä voi olla esimerkiksi tutkia vertailtavien

11

36 Bogdan s. 2.37 Bogdan, Comparative Law s. 8.38 Kötz, JZ 2002 s. 258. Oikeusvertailevat argumentit ovat Suomessa sallittuja oikeuslähteitälaintulkinnassa. Siltala s. 100.39 Mattila käyttää jälkimmäisestä termiä ”rättsjämförande bruksforskning”, Mattila, JFT 1980 s. 241.40 Mattila, JFT 1980 s. 239-240.41 Mattila, JFT 1980 s. 241.42 Mattila, JFT 1980 s. 242.

oikeusjärjestelmien yhteistä perustaa tai suorittaa jostakin näkökulmastavertaileva arvio eri kansainvälisistä sääntelyratkaisuista.36 Oikeusvertailulla voi-daan myös kartoittaa kahden eri, samaa tosiasiallista tilannetta sääntelemääntarkoitetun, oikeusnormin etuja ja haittoja, ja suorittaa arvio siitä, kumpi niistäon parempi edellyttäen, että oikeusnormeilla on sama tavoite, ts. että niillä pyri-tään vaikuttamaan samassa tosiasiatilanteessa samaan suuntaan.37 Oikeusvertaile-via argumentteja voidaan käyttää myös kansallisen lain tulkinnassa.38

Oikeusvertailua käsittelevä oikeustiede voidaan jakaa vertailevan oikeus-tieteen yleiseen teoriaan, oikeusvertailevaan perustutkimukseen ja käytän-nöllisiä tarpeita palvelevaan oikeusvertailevaan tutkimukseen.39 Yleisessäteoriassa käsitellään mm. niitä ehtoja, joilla ulkomaista normiaineistoavoidaan käyttää hyväksi. Viimeksi mainittu oikeusvertaileva tutkimusliittyy ulkomaisen normiaineiston käyttöön lainvalmistelussa ja lain-tulkinnassa. Suomen oikeutta koskevissa positiivisoikeudellisissa tutki-muksissa ulkomaista aineistoa on käytetty valaisemaan tutkittavaan ai-heeseen liittyvää problematiikkaa sekä suomalaisten normien tulkintatilan-teiden arvostelussa.40 Oikeusvertailevaa tutkimusta, joka nojaa vertailevanoikeustieteen yleiseen teoriaan, käyttää aineistona konkreettista oikeus-vertailevaa normiaineistoa ja pyrkii tietyissä valituissa ongelmissakäytäntöön sovellettaviin tuloksiin, voidaan kutsua oikeusvertailevaksiperustutkimukseksi.41 Tällä tutkimuksella voi olla kaksi tavoitetta. En-siksikin voidaan rajoittua tutkimaan ulkomaisen normiaineiston funktioitaja arvioida sen merkitystä ja hyväksyttävyyttä oman maan kannalta.Tällöin voidaan luoda käsitys siitä, missä määrin kysymyksessä olevanormiaineisto voitaisiin periaatteessa ottaa käyttöön omassa maassa.Toiseksi oikeusvertailevassa perustutkimuksessa voidaan mennä pelkkääulkomaisen normiaineiston funktioiden kartoitusta pitemmälle siten, ettälisäksi kartoitetaan myös ulkomaisen oikeudellisen normiston tosiasiallisiavaikutuksia ja sen tehokkuutta kysymyksessä olevan ongelman oikeu-dellisessa sääntelyssä. Tällöin tutkitaan, millä tavoin ulkomainen sääntelyon toteuttanut sille asetettuja tavoitteita ja toisaalta myös, onko sillä ollutjoitakin negatiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia.42

Voidaan erottaa toisistaan kaksi oikeusvertailevan tutkimuksen lajia, oikeus-vertaileva tutkimus, joka on suoraan oikeusvertailevasti suuntautunut ja sellainen

12

43 Nergelius s. 19-20 ja Strömholm, SvJT 1971 s. 251-252.44 Husa s. 80 ja Bogdan s. 6-7.Bogdan toteaa, että kahta eri objektia voidaan verrata esimerkiksi hinnan suhteen edellyttäen, ettäniille on asetettu hinta. Bogdan s. 6-7.45 Klami, Föreläsningar s. 117.46 Peters-Schwenke, ICLQ 2000 s. 808, Husa s. 81, Bogdan, Comparative Law s. 60 ja 80 jaZweigert-Kötz s. 10.47 Erilaiset säännökset, instituutiot ja käytännöt voivat eri oikeusjärjestyksissä suorittaa samaasääntelyfunktiota. Husa s. 70 ja Zweigert-Kötz s. 37 ja 39. Tällöin funktionaalisen vertailunmahdollistamiseksi on määriteltävä funktionaaliset vastinparit eri oikeusjärjestyksissä. Husa s.69.48 Ks. Graziadei s. 114 ss. Ja 125-125.49 Sacco, AJCL 1991 s. 21-22, 25 ja 27. Ks. Myös Graziadei s. 116. Käsitteeseen ”legal formant”kuuluvat lähinnä lakiteksti, oikeustieteilijöiden kannanotot ja tuomioistuinten päätökset. Sacco,AJCL 1991 s. 22, ks. Myös s. 34.50 Graziadei s. 116.51 Ks. Sacco, AJCL 1991 s. 21 ss. ja 26.

tutkimus, jossa ulkomaista aineistoa käytetään vain kansallisen oikeuden tutki-musta palvelevassa tarkoituksessa ("i 'tjänande' syfte"). Edellisessä ulkomainennormisto on tutkimusasetelman kannalta kotimaisen normiston kanssa tasaver-taisessa asemassa, jälkimmäisessä kansallinen oikeusjärjestelmä on etualalla.43

Jotta olisi mielekästä verrata eri maiden oikeussäännöksiä tai oikeusjärjestel-miä keskenään, niillä tulee olla tai niihin tulee liittyä jokin yhteinen ominaisuustai tekijä ("tertium comparationis"), joka muodostaa vertailun yhteisen nimittäjänja mahdollistaa siten vertailun.44 Tällainen yhteinen tekijä voi olla esimerkiksiongelma, joka on yhteinen kahdelle tai useammalla oikeusjärjestelmälle.45

Funktionaalisessa vertailuasetelmassa vertailun yhteisen nimittäjän muodostaase yhteinen tosiasiallinen yhteiskunnallinen konflikti- tai muu tilanne, jotavertailtavilla oikeusnormeilla on tarkoitettu säänneltävän.46 Tällöin vertailtavillaoikeusnormeilla on yhteinen funktio eli yhteinen sääntelytehtävä sääntelynkohteen suhteen.47

Funktionaaliseen oikeusvertailuun liittyy ns. dynaaminen katsantokanta(”dynamic approach”).48 Sitä edustava Sacco on kiinnittänyt huomiotasiihen, että tutkittaessa eri maiden oikeuksien samankaltaisuutta taieroavuutta jossakin kysymyksessä on otettava huomioon kaikki mah-dolliset oikeuslähteet, niihin nojaavat säännöt ja sääntöjä tukevatperustelut ja teoreettiset kehitelmät, joista hän käyttää termiä ”legalformants”.49 Oikeusvertailun yksi päätehtävä on siten valaista kaikkiakussakin oikeusjärjestelmässä vaikuttavia ”legal formant”eja.50 Eri maissaeri oikeuslähteillä on eri painoarvo.51 Myös implisiittiset kirjallisestiilmaisemattomat periaatteet, käytännöt ja menettelytavat on otettava

13

52 Sacco, AJCL 1991 s. 384 ss. ja Graziadei s. 116.53 Sacco, AJCL 1991 s. 27 ja 378 ss. ja Graziadei s. 126.54 Sacco, AJCL 1991 s. 24.Operationaalinen sääntö jossakin kysymyksessä kussakin oikeusvertailussa mukana olevassamaassa voidaan selvittää ns. tosiseikastomenetelmällä (”the factual approach”), jossa erioikeusjärjestelmien edustajille esitetään ratkaistavaksi sama tiettyä tosiseikastoa koskevaongelma. Sacco, AJCL 1991 s. 28-29 ja Graziadei s. 107 ss. Schlesinger otti oikeusvertailussatämän lähestymistavan käyttöön sen vuoksi, että sopimusoikeudessa eri oikeusjärjestelmillä olierilainen systematiikka ja käsitteistö. Graziadei s. 107. Ks. Formation of Contracts: A Study ofthe Common Core of Legal Systems. Toim. Rudolf B. Schlesinger. 1968.55 Sacco, AJCL 1991 s. 22, 30 ja 33. Voi myös olla, että useat eri tulkinnat samassa asiassa olvatmahdollisia saman oikeusjärjestelmän sisällä. Sacco, AJCL 1991 s. 22.56 Sacco, AJCL 1991 s. 23 ja 30 ja Graziadei s. 117.57 Peters-Schwenke, ICLQ 2000 s. 829 ja Husa s. 80-81. Ks. myös Klami, MethodologicalProblems s. 14-15.58 Peters-Schwenke, ICLQ 2000 s. 830 ja 832 ja Bogdan s. 8. Ks. myös Zweigert-Kötz s. 46-47.59 Peters-Schwenke, ICLQ 2000 s. 809 ja Mattila, JFT 1980 s. 242. Ks. myös Husa s. 234-235.60 Bogdan käyttää tästä menettelystä termiä ’comparative evaluation’. Bogdan, Comparative Laws. 78.61 Bogdan, Comparative Law s. 8.

huomioon.52 Operationaalinen sääntö jossakin kysymyksessä voi nojataeri maissa eri tyyppisiin oikeuslähteisiin.53 Esimerkiksi huolimattasamankaltaisesta lakitekstistä jossakin asiassa lain tulkinnassa on voituottaa asiassa eri maissa erilainen kanta.54 Myös samassa maassa eri ”legalformant”ien kesken voi vallita jossakin asiassa epäharmonia.55 Siten kaikkieri ”legal formant”it kussakin oikeusjärjestelmässä on otettava oikeusver-tailuun mukaan, jotta vertailusta tulisi riittävän tarkka.56

Oikeusvertailussa tarvitaan myös kriteeri, vertailun mittari, jonka avullavertailu toteutetaan.57 Oikeusvertailussa päädytään vertailevaan arvioon vertail-tavista kohteista tämän kriteerin avulla.58

Funktionaalisessa oikeusvertailussa pyritään yleensä saamaan vastaus siihen,miten tehokkaasti vertailtavat oikeusnormit tosiasiallisesti toteuttavat sääntely-tehtäväänsä.59

Jotta vertailuun mukaan otetut oikeussäännöksistä ilmenevät kaksi ongel-manratkaisutapaa voitaisiin asettaa keskenään paremmuusjärjestykseen, esimer-kiksi apuna kannanotoissa de lege ferenda60, edellytetään, että oikeussäännöksilläon sama tavoite, ts. niillä pyritään vaikuttamaan samaan tilanteeseen samaansuuntaan.61 Kansainväliseen lainsäädäntöyhteistyöhön perustuvien kansallistenoikeussäännösten tavoite on sama lainsäädäntöyhteistyöhön osallistuneissamaissa. Toisaalta eri maiden oikeussäännöksillä voi tosiasiallisesti olla samatavoite ilman erityistä lainsäädäntöyhteistyötäkin. Kun vertailtaviin oikeussään-nöksiin sisältyvillä ongelmanratkaisuilla on sama tavoite, niitä voidaan arvioida

14

62 Vrt. Bogdan, Comparative Law s. 79-80.63 Husa s. 82-83 ja Bogdan s. 8.Kirjoittajan mielestä kahta funktionaalisesti samankaltaista oikeusnormia voidaan mielekkäästiverrata taloudellisen tehokkuuden kannalta, jos ne molemmat tosiasiallisesti vaikuttavattaloudelliseen tehokkuuteen.64 Suksi, Epilog s. 99.65 Strömholm käyttää termiä ”miljöproblemet” ja kuvaa sitä seuraavasti: ”Det är… fråga om detutländska rättsystemet bottnar i en kulturell och sociologisk miljö som gör jämförelser och annatutnyttjande meningsfulla utan ’korrektioner’, ...”. Strömholm, SvJT 1971 s. 262. Ks. myös s. 260.Ks. myös Zweigert-Kötz s. 11 ja Mattila, JFT 1980 s. 241 ja 244.Esimerkiksi osakeyhtiön muodossa toimivien harvainyhtiöiden toiminta-ajatus ja toiminta-periaatteet ovat samat tai hyvin samankaltaiset läntisissä teollisuusmaissa. Useimmiten nämäharvainyhtiöt toimivat yksityisen osakeyhtiön muodossa. Konserni oikeudellisena ilmiönä (sentunnusmerkkien määrittely osakeyhtiölaeissa) on toisaalta hyvin samankaltainen pohjoismaissaja Saksan liittotasavallassa.66 Husa s. 94.Oikeusvertailussa samankaltaisuusolettamalla (praesumptio similitudinis) tarkoitetaan sitä, ettäolettamuksena on, että vertailtavat oikeusjärjestelmät tuottavat samoihin sääntelyongelmiinkäytännössä samoja tai hyvin samanlaisia tuloksia. Zweigert-Kötz s. 40. Vrt. Husa s. 94-95.Samankaltaisuusolettama voi toimia oikeusvertailussa lähtökohtahypoteesina. Husa s. 94-96.Oikeudellisten ja yhteiskunnallisten olosuhteiden samankaltaisuuden puuttuminen vertailtavissamaissa ei sinänsä ole este mielekkäälle oikeusvertailulle, mutta se voi vaikuttaa tutkimis-asetelmaan ja sen puitteissa tutkittaviin kysymyksiin. Ks. strukturaalisesta oikeusvertailusta Husas. 81. Lainsäädännön taustalla olevat intressit, tavoitteet tai periaatteet voivat olla sellaisenaanoikeusvertailun kohteena ja eri maiden oikeusjärjestelmien eroja voidaan selittää mm. vertailtaviamaita koskevilla kulttuurisilla tekijöillä. Husa s. 83 ja 85-86.Vertailtavien maiden oikeudellisten ja yhteiskunnallisten olosuhteiden verrannollisuuden merki-tyksestä oikeusvertailussa, ks. myös Peters-Schwenke, ICLQ 2000 s. 813 ss. ja 832 ss.

keskenään niiden tehokkuuden suhteen, ts. sen suhteen, missä määrin niillätoteutetaan samaa tavoitetta.62

Funktionaalinen oikeusvertailu sinänsä, ts. kahden samaa tosiasiallista tilan-netta sääntelemään tarkoitetun oikeusnormin vertailu, ei kuitenkaan edellytä sitä,että vertailtavilla oikeusnormeilla olisi tarkoitettu toteuttaa samaa tai samojatavoitteita.63

Huolimatta edellä sanotusta vertailevalle oikeustieteelle ei ole muodostunutyleisesti vakiintunutta teoreettista puitteistoa. Siten kunkin tutkimuksen osalta,jossa on oikeusvertailevaa panosta, on erikseen määriteltävä ne parametrit, joidenpuitteissa vertailu toteutetaan.64

Edellytykseksi oikeusvertailevan tutkimusotteen hyödyllisyydelle on yleensäasetettu, että ne ilmiöt, joiden yhteydessä ongelmatilanteen oikeudellista sään-telyä tutkitaan, ovat omassa maassa ja vieraassa maassa samankaltaiset.65 Oikeus-järjestyksen osaa ei voida luotettavasti arvioida irrotettuna yhteiskunnallisestakontekstistaan. Toisen maan oikeudessa omaksuttuja ratkaisuja voidaan helpoitensoveltaa silloin, kun lähdemaan ja oman maan oikeudelliset ja yhteiskunnallisetolosuhteet ovat mahdollisimman samankaltaisia.66

15

67 Vrt. Strömholm, Comparative Legal Science s. 14.68 Strömholm, SvJT 1971 s. 256-257.69 Aarnio, Laintulkinnan teoria s. 222-247. Siltala jakaa Suomen oikeuden tulkinnassa nouda-tettavat oikeuslähteet vahvasti (virkavastuun uhalla) velvoittaviin oikeuslähteisiin ja muihin eliohjeellista tulkintatukea antaviin oikeuslähteisiin. Ks. Siltala s. 98-99 ja 101-102. Ohjeellistatulkintatukea antavat oikeuslähteet eivät muodollisesti sido tuomioistuinta sen ratkaisu-harkinnassa. Mikäli tuomioistuin käyttää näitä muita lähteitä ratkaisunsa perusteena, se onvelvollinen perustelemaan, miksi se on niin menetellyt. Siltala s. 102 ja 99.70 Siltala s. 100 ja Aarnio, Laintulkinnan teoria s. 221. Oikeusvertailevat argumentit kuuluvatSuomessa ohjeellista tulkintatukea antaviin oikeuslähteisiin. Siltala s. 101-102.71 Husa s. 49.72 Kun oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa esiintyy ongelmallisia tilanteita, ulkomaistenoikeusjärjestysten omaksumista oikeudellisista ratkaisuista voidaan saada johtoa siihen, kuinkakansallisen oikeusjärjestelmän aukot paikataan tai, miten oikeussäännöksiä voidaan tulkita ns.kiperissä tapauksissa (hard cases). Husa s. 49.

Oikeusvertailevaan tutkimusotteeseen voidaan yhdistää myös tutkittavanilmiön oikeudellisen sääntelyn historiallisen kehityksen tarkastelu jossakintai joissakin oikeusjärjestelmissä.67 Oikeussäännösten funktioidentoteutumista tarkasteleva historiallisen kehityksen analyysi voi olla esilletulevien ongelmanasetteluiden kannalta hyödyllinen positiivisoikeudelli-selle tutkimukselle.68 Oikeussäännösten muuttamisen taustalla ovat useinesille tulleet ongelmat aikaisemman lainsäädännön soveltamisessa.Modernin ulkomaisen lainsäädännön laatimisen syyt voivat antaa näkö-kulman, josta voi olla hyötyä tutkittaessa vastaavan kansallisen oikeus-suojajärjestelmän funktioiden toteutumista.

Oikeusvertailu ja laintulkinta

Pohjoismaisen oikeuskäsityksen mukaan oikeuslähteitä ovat laki, maantapa,lainsäätäjän tarkoitus, tuomioistuinratkaisut, oikeusvertailevat argumentit,oikeushistorialliset argumentit, oikeustiede, teleologiset argumentit ja analogia-argumentit.69

Oikeusvertailevat argumentit kuuluvat Suomessa sallittuihin oikeusläh-teisiin.70

Oikeusvertailua voidaan käyttää hyväksi kansallisessa oikeusdogmatiikassakahdella tavalla. Ensinnäkin toisen maan oikeusjärjestelmässä omaksuttuaratkaisua voidaan käyttää esikuvana oman maan oikeutta tulkittaessa. Toiseksiulkomaista oikeutta voidaan hyödyntää kansallisen oikeusdogmatiikan systemati-soinnissa.71 Oikeusvertailulla voidaan tuottaa kansallista oikeutta koskevia tul-kintasuosituksia, jos vertailulla havaittu ratkaisuvaihtoehto on mahdollista asettaakotimaisen laintulkinta- ja oikeuslähdeopin puitteisiin.72

16

73 Aarnio, e.m.t. s. 235-236.74 Aarnio, e.m.t. s. 236.75 Aarnio, e.m.t. s. 236.76 Koopmans, ICLQ 1996 s. 550.77 Kötz, JZ 2002 s. 258. Oikeusvertailun hyödyntämisen tekevät mahdolliseksi tai ainakin sitähelpottavat käytettävissä olevat oikeusvertailevat julkaisut. Kötz, JZ 2002 s. 258-259.78 Kötz, JZ 2002 s. 258 ja Husa s. 49.79 Koopmans, ICLQ 1996 s. 249 ja Kiikeri s. 89.

Kun mailla on yhteistä lainsäädäntöä, voidaan ulkomaisten tuomioistuin-ratkaisujen lainopillisia tulkintoja käyttää sallittuina oikeuslähteinä.Erityisesti kansainvälisiin sopimuksiin perustuvan kansallisen lain tul-kinnassa ulkomaisella tulkintakäytännöllä voi olla huomattavasti mer-kitystä.73 Toisaalta on kuitenkin huomattava, että suomalainen tuo-mioistuin on velvollinen soveltamaan ensisijaisesti suomalaista lakia, eiSuomen ratifioimaa kansainvälistä sopimusta ja sen sisältämiä normejasellaisenaan. Toiseksi, mikäli eri maiden lainsäädäntö on samanlaista,vaikkakaan ei yhteistä, vieraan maan lain perusteluissa oleva kanta voieräissä tapauksissa ilmaista lainsäädäntöperiaatteen, jolla on merkitystäSuomen oikeuden ymmärtämiselle. Samoin tällaisen samankaltaisuudenvallitessa vieraan maan oikeuskäytännöstä voidaan lukea oikeusperiaate,joka soveltuu myös Suomessa tulkintaperusteeksi, jos vastasyitä ei ole.74

Kolmanneksi silloinkin, kun ulkomaanoikeudessa oleva lainsäädäntöperi-aate tai tulkintaratkaisu ei sellaisenaan ole siirrettävissä Suomeen, ulko-maisilla ratkaisuilla voi olla ns. vihjearvoa. Niistä voidaan päätellä min-kälaisia tulkintaongelmia kansallisen lain tulkinnassa saattaa ilmetä jamillaiset tulkinnat ovat mahdollisia.75

Tuomioistuinten ratkaisutoiminnassa oikeusvertailevista argumenteista voiolla apua sekä ratkaisun löytämisessä että ratkaisun perustelemisessa.76 Silloin-kin, kun tuomioistuimessa tulkittavana oleva normi ei ole säädetty oikeudenyhtenäistämistarkoituksessa eikä se muutoinkaan ole syntynyt merkittävällätavalla kansainvälisessä yhteydessä, tuomioistuimen näköpiirin laajentamisestaoikeusvertailulla voi olla olennaista apua siten, että esille tulevat eri ongelmanrat-kaisut voidaan tuoda koko laajuudessaan esille, etuineen ja haittapuolineen. Sitentuomioistuimen tekemän ratkaisun selkeyttä ja vakuuttavuutta voidaan parantaa.77

Oikeusvertailevista argumenteista on nähty olevan apua tuomioistuintenratkaisutoiminnassa erityisesti silloin, kun kansallisessa lainsäädännössä on ns.aukko.78 Tuomioistuimet ovat taipuvaisia hyödyntämään oikeusvertailevaa ai-neistoa etenkin tapauksissa, joissa on kysymys uusista yhteiskunnallisista ongel-mista.79 Näitä ongelmia sääntelevää kansallista lainsäädäntöä ei ole olemassatai olemassa oleva lainsäädäntö ei ole riittävästi pysynyt yhteiskunnallisen

17

80 Koopmans, ICLQ 1996 s. 549.Yhdistyneessä kuningaskunnassa House of Lords’ in oikeusosasto käytti tapauksissa McFarlanev. Tayside Health Board, 4 All E. R. 961, ja White and Another v. Jones and Other, 1 All E. R.691 ratkaisunsa perustana olevana aineistona muissa maissa omaksuttuja ratkaisuja, edellisessätapauksessa mm. Saksan ja Ranskan oikeuskäytännössä annettuja päätöksiä. Kötz, JZ 2002 s. 258ja Koopmans, ICLQ 1996 s. 555. Esimerkkinä oikeusvertailevan aineiston käytöstätuomioistuimen ratkaisutoiminnassa Suomessa on kansainvälistä työsuhdetta koskenut ratkaisuKKO 1993:120.81 Aarnio, Laintulkinnan teoria s. 234 ja 236 ja Husa s. 49. Siltalan käyttämän terminologianmukaan tällöin kysymyksessä on institutionaaliseen tuomarireferenssiin sitoutunut lainoppi. Ks.Siltala, Oikeustieteen tieteenteoria s. 332-333 ja 362-363.82 Ks. Peczenik s. 116-117 ja Tolonen s. 115-116.83 Peczenik s. 49.84 Klami, Föreläsningar s. 83.Lain esitöiden suhteen subjektiivinen teoria korostaa lain esitöiden merkitystä tulkinnassa.Objektiivinen teoria pitäytyy lain sanamuodossa ja systematiikassa. Suomalainen oikeuskulttuuriei sellaisenaan toteuta kumpaakaan näistä malleista. Tolonen s. 115-116.85 Siltala s. 99 ja Aarnio, Laintulkinnan teoria s. 225-228. Lain esityöt kuuluvat Suomessaheikosti velvoittaviin oikeuslähteisiin. Tolonen s. 24.86 Tolonen s. 24. Suomessa lain esitöiden oma painoarvo ja tulkintatilanne ratkaisevat tarkemminniiden merkityksen. Tolonen s. 116.

kehityksen perässä, koska yhteiskunnallinen päätöksentekokoneisto ei olehalunnut etsiä tai ei ole kyennyt löytämään ratkaisua näihin ongelmiin.80

Laintulkinta ja oikeuslähdeoppi

Tulkittaessa ulkomaisesta tuomioistuinratkaisusta ilmenevän soveltamisongelma-tilanteen, tapaustosiseikaston ratkaisua oman maan kansallisessa oikeudessajoudutaan tulkitsemaan kansallista oikeutta. Kansallisen oikeussäännöksen sovel-taminen ulkomaiseen tuomioistuinratkaisuun sisältyvään tapaustosiseikastoonvoidaan suorittaa vain asianomaisessa maassa vallitsevan oikeuslähdeoppia jahyväksyttyjä laintulkintamenetelmiä koskevan paradigman puitteissa.81

Anglosaksisissa maissa tuomioistuin on laintulkinnassa vähemmän sidottulainvalmisteluasiakirjoissa esitettyihin kannanottoihin kuin ns. mannermaisenoikeusjärjestelmän maissa.82 Myös Suomen ja Ruotsin välillä on eroa sen suh-teen, miten tärkeä asema lainvalmisteluaineistolla oikeuslähteenä on. Ruotsissalainvalmisteluaineisto kuuluu sellaisiin oikeuslähteisiin, jotka pitää lain sovel-tamisessa ottaa huomioon, jollei ole olemassa painavia syitä jättää sitä huo-mioimatta.83 Suomessa lainvalmisteluasiakirjoja ei pidetä erityisen tärkeinäoikeuslähteinä lainsäädännön soveltamisessa.84 Ns. lainsäätäjän tarkoitus ei oleSuomen järjestelmässä vahvasti velvoittava oikeuslähde.85 Lain esitöillä ei oleSuomessa sitovan oikeuslähteen painoa.86

18

87 Aarnio, Laintulkinnan teoria s. 241. Seurausharkintaan nojaavasta ja teleologisesta tulkinnasta,ks. Aarnio, Laintulkinnan teoria s. 239-241 ja Peczenik s. 150-176.88 Siltala, Oikeustieteen tieteenteoria s. 281 ja 331-333.89 Siltala, Oikeustieteen tieteenteoria s. 362.90 Peczenik, Vad är rätt? s. 226.Mähönen on puoltanut taloudellisen argumentaation käytössä laintulkinnassa ns. kokonais-valtaiseen harkintaan nojaavaa ”prakmatismia”, joka ei ole täysin sidoksissa vakiintuneeseennormatiiviseen oikeuslähdeoppiin. Mähönen, LM 2004 s. 55-56 ja 63-64. Tässä työssä kuitenkinkirjoittajan laintulkinnalliset kannanotot nojaavat perinteiseen pohjoismaiseen oikeuslähdeoppiin,koska kirjoittaja ei näe mitään syytä olla pitäytymättä vakiintuneessa normatiivisessaoikeuslähdeopissa. Oikeuslähdeopin sitovuudesta laintulkinnassa, vrt. myös Aarnio, LM 2002s. 532-533 ja Määttä, Oikeus 2002 s. 138.91 Siltala, Oikeustieteen tieteenteoria s. 362-363 ja 332-333.92 Siltala, Oikeustieteen tieteenteoria s. 331 ja 363.93 Tuomioistuinratkaisut ovat Suomessa vain ohjeellista tulkintatukea antavia oikeuslähteitä.Siltala s. 101-102 ja Aarnio, Laintulkinnan teoria s. 220-221. Ruotsissa aikaisemmattuomioistuinratkaisut tulee ottaa lain soveltamisessa huomioon, jollei ole olemassa painavia syitä

Kansallisen oikeuden soveltaminen esillä olevaan soveltamisongelmatilantee-seen voidaan aloittaa siten, että lakitekstin, lainvalmisteluaineiston, tuomioistuin-ratkaisujen ym. oikeuslähteiden avulla paikannetaan tulkintavaihtoehdot oikeus-yhteisössä kiteytyneiden tulkintaperiaatteiden avulla. Sen jälkeen, kun tulkinta-ratkaisu on tällä tavoin haarukoitu, voidaan tulkintavaihtoehto valita esimerkiksiseurausharkintaan nojaavan ns. reaalisen argumentoinnin avulla, jossa tulkinta-ratkaisuksi tai tulkintasuositukseksi jää ”parhaat seuraukset” tuottava tulkinta-vaihtoehto. Seurausharkinnalla vahvistettu tulkinta saa lainmukaisuutensa, ts.yhteensopivuutensa kansallisen oikeuden kanssa, siitä, että se sidotaan auktori-tatiiviseen oikeuslähteeseen, viime kädessä kansalliseen lakiin.87

Reaaliset argumentit eli oikeudellisen tulkinnan ennakoitavissa olevatyhteiskunnalliset vaikutukset ovat eräs oikeuden tulkinnassa Suomessa sallittutulkintaperuste.88 Tätä tulkintaperustetta soveltava oikeustaloustieteellinen lain-tulkintaoppi on korostanut oikeuden taloudellisten vaikutusten merkitystä voi-massa olevan oikeuden tulkinnassa.89 Institutionaaliseen tuomarireferenssiinsitoutuneessa lainopissa oikeudellisessa argumentaatiossa ei voida kuitenkaansivuuttaa institutionaalisen oikeusopin osoittamia muodollis-juridisia ratkaisu-perusteita.90 Institutionaaliseen tuomarireferenssiin sitoutuneessa lainopissatulkinnan taloudelliset vaikutukset täydentävät osaltaan tulkintaperusteita, jollointulkinnassa otetaan huomioon kielellinen ilmiasu taikka säädös- tai tapausanalo-gia.91 Tällöin reaaliset argumentit voi olla muodollis-juridisia tulkintaperusteitatäydentävä, argumentaation oikeellisuutta viime kädessä kontrolloiva tulkinta-peruste.92

Vaikka Suomen korkeimman oikeuden ratkaisut otetaan huomioon Suomessavoimassa olevana oikeutena,93 kansallisen normiston sallittuja tulkintavaihtoehto

19

jättää niitä huomioon ottamatta. Peczenik s. 49.94 Peczenik käyttää laintulkinnan perustana olevasta aineistosta nimitystä ”suppleringsbasis“.Peczenik s. 65-66.95 Ks. Peczenik s. 174-176.96 Ekelöf-Boman s. 73 ja Grönfors, JT 1999-2000 s. 523.97 Lehrberg s. 144-145.98 Lehrberg s. 144.99 Lehrberg s. 144-145 ja Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 14.100 Lehrberg s. 144, ks. myös Ekelöf-Boman s. 78.

ja pyritään tutkimuksessa kehittämään suoraan Suomen osakeyhtiölailleasetetuista tavoitteista ja osakkeenomistajan suojaintresseistä lähtien käyttäenhyväksi suomalaisessa oikeustieteessä hyväksyttyjä laintulkintamenetelmiä.

Voidaan sanoa, että tähänastinen oikeuskäytäntö Suomessa on tässä tutki-muksessa vain osa laintulkinnan perustana olevaa aineistoa,94 jonka avullatodetaan, voidaanko tiettyä kansallista oikeussäännöstä soveltaa esillä olevaantapaukseen, ja mikä tulkinta on mahdollinen, ts. tällöin kansallinen oikeuskäytän-tö on vain osa subsumption perustana olevaa aineistoa. Tutkimuksen kansallisenoikeuden tulkintaa koskeva menetelmä on siten lähinnä sellainen teleologinenlaintulkinta, jossa otetaan sitovat argumentit huomioon. Tämän laintulkinta-menetelmän mukaan silloin, kun lakitekstit, korkeimman oikeuden päätökset,lainvalmisteluaineisto ja lainsäädännössä ilmaistut arvostukset eivät anna mitäänyksiselitteistä vastausta esillä olevaan tulkintakysymykseen, lain tulkitsija saakäyttää ns. avoimia argumentteja, mm. teleologisia argumentteja, ottaessaankantaa lain tarkoitukseen.95

Ekelöfin puoltamassa teleologisessa laintulkintamenetelmässä ratkaisuperustetaan oikeuslähteisiin sisältyviin arvostuksiin ja normeille tar-koitettuun funktioon (ändamål).96 Oikeussäännöksen (laajempi) perim-mäinen päämäärä (ändamål) vahvistetaan tarkastelemalla, mitä vaikutuksiaoikeussäännöksen soveltamisella on selvissä tapauksissa. Oikeussäännök-sen funktio on saada aikaan näitä vaikutuksia.97 Oikeussäännöksenperimmäinen päämäärä (ändamål) on käsitteellisesti laajempi kuinoikeussäännöksen lainvalmisteluasiakirjoissa ilmaistu välitön tarkoituslain valmistelun ajankohtana (syfte).98 Teleologisessa laintulkinnassaratkaistavana oleva tapaus ratkaistaan siten, että ratkaisulla toteutetaansamaa funktiota kuin oikeussäännöksen soveltamisella sen sovelta-misalaan kuuluvissa selvissä tapauksissa.99

Koska teleologisessa laintulkinnassa perimmäinen päämäärä (ändamål)vahvistetaan suoraan lakitekstiin perustuen ilman sidonnaisuuttalainvalmisteluasiakirjoihin, menetelmä on eräs laji objektiivista lain-tulkintaa.100 Teleologinen laintulkinta voi tulla kysymykseen silloin, kun

20

101 Lehrberg s. 144.102 Peczenik s. 66 ja 190. Metatulkintasääntöihin kuuluu esimerkiksi sääntö, että erityissäännössyrjäyttää yleissäännöksen. Klami, Föreläsningar s. 74.103 Peczenik s. 190.104 Ks. Peczenik s. 88-89, vrt. Klami, Föreläsningar s. 74.105 Peczenik s. 86.106 Klami, Föreläsningar s. 74-75, ks. Peczenik s. 93-94. Tästä valintatilanteesta ks. myös Aarnio,Laintulkinnan teoria s. 246-247.107 Kötz, JZ 2002 s. 262.108 Siltala s. 131.

on tehtävä valinta e contrario ja analogiapäätelmän välillä tai kun har-kittavana on supistavan tulkinnan käyttäminen.101

Sitoviin argumentteihin sisältyvät metatulkintasäännöt, joita joudutaansoveltamaan silloin, kun eri laintulkintamenetelmät johtavat eri tulkintatu-lokseen.102 Merkittävä tilanne, jossa joudutaan käyttämään metatulkintasääntöä,on valinta e contrario ja analogiapäätelmän välillä.103 Mainittu valinta tulee rat-kaistavaksi tässä tutkimuksessa eri yhteyksissä. E contrario -päätelmä voidaantehdä oikeussäännöksen kirjaimellisesta tulkinnasta. Analogiapäätelmää käytet-täessä joudutaan noudattamaan varovaisuutta.104 Valittaessa tulkintatulokseksianalogiapäätelmä valintaprosessin tulee täyttää tietyt yleiset, hyväksyttäviksikatsotut kriteerit105 ja tehty valinta on argumentoitava.106

2.4.2 Oikeustaloustieteellinen näkökulma oikeudellisessa argumentaatiossa

Taloustieteessä käsitellään päätöksentekotilanteita, miten rajallisten resurssienpuitteissa valitaan eri menettelyvaihtoehdoista, niiden edut ja kustannuksethuomioon ottaen, se menettelyvaihtoehto, joka toteuttaa suurimman kokonais-hyödyn.107 Myös oikeusnormeilla on merkitystä menettelylle päätöksentekotilan-teissa, koska ne liittävät eri menettelyvaihtoehtoihin erilaisia kannustimia jasanktioita ja ohjaavat siten yksilön käyttäytymistä.

Oikeustaloustiede tai oikeuden taloudellinen analyysi (tai oikeuden talous-tieteellinen analyysi) voi olla tyypiltään kahdenlaista. Oikeudellisen sääntelynteoriassa on kysymys de lege ferenda -tutkimuksesta, jossa lähtökohtana on oi-keudellinen sääntely (tai sääntelyn purkaminen), joka toteuttaa parhaalla mah-dollisella tavalla taloudellista tehokkuutta.108 Taloustieteellisillä perusteilla voi-daan osoittaa, millainen oikeudellinen sääntely tulisi olla, jotta se ohjaisi yksilöitätai yrityksiä sellaiseen käyttäytymiseen, joka on taloudellisessa mielessä

21

109 Kötz, JZ 2002 s. 262.110 Kötz, JZ 2002 s. 262 ja Siltala s. 131. Taloudellisen tehokkuuden käsite ei sinänsä olekuitenkaan yksiselitteinen asia. Mähönen-Määttä s. 201-202.Arvioitaessa lainsäädännön vaikutuksia taloudellisen tehokkuuden kriteerinä käytetään yleensäallokatiivista tehokkuutta. Jos resursseja käytetään niihin tarkoituksiin, joissa niiden käyttö onkaikkein arvokkainta, resurssien käyttö on allokatiivisesti tehokasta. Sen mittaamiseksi, lisääköehdotettu muutos yhteiskunnan kokonaishyvinvointia, on käytetty kahta kriteeriä. Transaktio taipäätös on Pareto-tehokas, jos muutos parantaa jonkun osapuolen asemaa huonontamatta ke-nenkään toisen osapuolen asemaa. Siten se lisää yhteiskunnan kokonaishyvinvointia. OngelmanaPareto-kriteerin käytössä on kuitenkin, että lainsäädännön muutokset tuottavat yleensä ainajoitakin osapuolia, jotka niissä häviävät. Kaldor-Hicks -kriteerin mukaan lainsäädännön muutoson tehokas, jos siitä saatavat hyödyt kokonaisuudessaan ylittävät sen aiheuttamat kustannukset.Lainsäädännön muutosten taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa käytetään mittana yleensäKaldor-Hicks -tehokkuutta.Allokatiivisen tehokkuuden lisäksi taloudellisella tehokkuudella voidaan tarkoittaa tuotannollistatai dynaamista tehokkuuta. Mähönen-Määttä s. 201-202. Ks.myös Cheffins s. 5 ja Deakin-Hughes s. 7. Lisäksi voidaan erottaa ns. X-tehokkuus, ks. Deakin-Hughes s. 7.111 Ks. Siltala s. 131-132.Taloudellisesta tiedosta ja argumentoinnista lain tulkinnassa ja systematisoinnissa, ks. myösMähönen-Määttä, JFT 2003 s. 223.112 Vertailevassa oikeustaloustieteessä mittapuuna oikeusvertailussa on vertailtavienoikeussääntöjen ja -instituutioiden suhteellinen tehokkuus. Mähönen-Määttä s. 197 ja Mähönen-Määttä, JFT 2003 s. 235.Oikeusvertailua käsittelevässä kirjallisuudessa on todettu, että kahdesta oikeusnormista ei voidasanoa, kumpi niistä on parempi, jollei niillä ole sama tavoite. Bogdan s. 8. Kirjoittajan mielestäfunktionaalisesti samanlaisia oikeusnormeja (tai -normistoja) voidaan kuitenkin mielekkäästiverrata suhteellisen taloudellisen tehokkuuden kriteerillä ottamatta nimenomaisesti kantaaoikeusnormien tavoitteisiin, ns. lainsäätäjän tarkoitukseen. Toisaalta jonkin oikeudellisen rat-kaisun takana olevien intentioiden, intressien ja tavoitteiden selville saaminen on myös tutki-muksellisesti vaikeaa. Husa s. 84.

tehokasta.109 Tässä taloudellisella tehokkuudella tarkoitetaan kustannustehok-kuutta, transaktiokustannusten minimointia ja niukkojen resurssien optimaalistajakoa yhteiskunnassa.110 Toiseksi oikeuden taloudellinen analyysi voi tarkoittaa,oikeuden tulkintateoriaan ja tuomarin ratkaisuharkintaan sovellettuna, oikeus-sääntöjen tulkinnan ja toteutuneiden viranomaiskäytäntöjen arvioimista siltäkannalta, miten hyvin ne toteuttavat taloudellisen kustannustehokkuuden kri-teeriä.111

Yhtenä näkökulmana tässä tutkimuksessa verrattaessa emoyhtiön hallituksenja yhtiökokouksen välistä toimivallanjakoa konsernissa toteutettavissa toimissaSaksassa ja Suomessa on se kysymyksenasettelu, mitä etuja ja haittoja liittyynäissä maissa toteutettuun mainittuun toimivallanjakoon emoyhtiön johdonvalvonnan keinona taloudellisen tehokkuuden kannalta.112 Kunkin maan osake-yhtiölain nojalla määräytyvän yhtiökokouksen päätösvallan vaihtoehtoina johdontoiminnan valvontamekanismina ovat osakkeenomistajien sopimusperusteinenpäätösvalta ja johdon muut valvontakeinot. Mainitut vaihtoehtoiset valvontakei-

22

113 Näitä kustannuksia tarkastellaan jäljempänä kappaleissa 3 ja 4.4.114 Peters-Schwenke, ICLQ 2000 s. 809.115 Vrt. Kötz, JZ 2002 s. 263. Oikeussosiologiassa tutkitaan oikeussääntöjä siltä kannalta, mitenne vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen ja mikä on oikeudellisen sääntelyn ja yhteis-kuntatodellisuuden välinen yhteys Husa s. 43-44, ks. myös s. 52 ss. Oikeussosiologia kykeneesiten valaisemaan kysymyksiä, jotka liittyvät oikeussäännön tehokkuuteen tai toimivuuteen. Husas. 53.116 Peters-Schwenke, ICLQ 2000 s. 832-833 ja Strömholm, Comparative Legal Science.117 Taloustieteeseen on kuulunut ajatus ihmisestä ”rationaalisena” olentona, jonka mukaan mm.ihmiset pyrkivät maksimoimaan oman hyötynsä. Klassisesta rationaalisuusmääritelmästä, ks.Mähönen-Määttä s. 190. Olettamusta yksilön rationaalisuudesta on kehitetty edelleen siten, ettäkäsitykseen ihmisen rationaalisuudesta on liitetty kolme tyyppiä rajoitteita rationaalisuudelle:rajoittunut rationaalisuus, rajoittunut tahto ja rajoittunut oman edun tavoittelu. Jolls-Sundstein-Thaler, Stanford Law Review 1998 s. 1476 ja Mähönen-Määttä s. 190-191. Käyttäyty-mispainotteisessa oikeustaloustieteessä pyritään tutkimaan näitä rajoitteita ja niiden merkitystäoikeudelle. Mähönen-Määttä s. 191. Rajoittunut rationaalisuus osakkeenomistajien käyttäyty-misessä ja sen (bounded rationality) merkitys ovat esillä jäljempänä kappaleessa 3.4.118 Asiaa käsitellään kappaleissa 3.2-3.4.119 Kapp. 4.1 ja 3.4..

not aiheuttavat sopimuksenteosta johtuvia kustannuksia eli transaktiokustannuk-sia tai valvonta- eli agenttikustannuksia.113

Oikeusnormien tarkastelu taloudellisen tehokkuuden kannalta on erityinenlaji funktionaalista oikeusvertailua.114 Funktionaalinen oikeusvertailu ei tuletoimeen ilman riittävää tietoa siitä tosiasiamaailmasta, jota oikeusnormeilla ontarkoitus säännellä.115 Oikeusnormien vaikutusten arvioiminen edellyttää yhteis-kuntatieteiden, niiden teorioiden ja työkalujen, hyödyntämistä.116 Vertailtaessaosakeyhtiöoikeudellisia normeja taloudellisen tehokkuuden näkökulmastakysymykseen tulevat taloustieteen yritysjohdon ja osakkeenomistajien käyt-täytymistä koskevat teoriat.117

Tässä tutkimuksessa yhtenä näkökulmana on oikeudellisen argumentaation,tulkintasuositusten, mahdollisten de lege ferenda -näkökohtien esittämisen,kytkeminen osakemarkkinoiden toimintaan sekä yhtiösuhteen osapuolten käyt-täytymiseen.

Osakkeenomistajan osalta kysymys on ensinnäkin siitä, miten osakkeenomis-tajat todellisuudessa käyttäytyvät yhtiösuhteen syntymisajankohtana, mitäseikkoja he ottavat huomioon yhtiösuhteensa ehtojen, osakeyhtiön perustamiskir-jan ja yhtiöjärjestyksen määräysten, laadinnassa ja hankkimansa osakkeenhinnoittelussa, sekä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat osakkeenomistajan käyttäy-tymiseen tässä suhteessa.118 Toiseksi oikeudellisessa argumentoinnissa merkitystäon sillä, mitä intressejä ja odotuksia osakkeenomistajilla on yhtiökokouksentoimivallan ja enemmistöosakkeenomistajien tai yhden hallitsevan osakkeen-omistajan käyttäytymisen suhteen.119 Kolmanneksi mainitussa tarkoituksessa

23

120 Asiaa käsitellään kappaleessa 4.4.4.121 Ts. se taho, johon myöhempi tapahtumainkulku vaikutti haitallisesti, olisi, voidessaan ennustaatulevan tapahtuman, pyrkinyt saamaan itselleen paremman sopimuksen.

pyritään ottamaan huomioon, mitä mahdollisuuksia osakkeenomistajilla todel-lisuudessa on, olemassa olevien instituutioiden ja oikeussuojakeinojen puitteissa,valvoa etujaan yritysjohdon ja enemmistöosakkeenomistajien käyttäytymisensuhteen.

Taloustieteellisessä kirjallisuudessa lähdetään siitä, että osakeyhtiön johdonja osakkeenomistajien välillä on olemassa potentiaalinen intressiristiriita. Mää-räysvaltamarkkinoita koskevan hypoteesin mukaan mainittu intressiristiriitakuitenkin poistuu ja yrityksen johto toimii tehokkaasti, mikäli määräysvaltamark-kinat ovat taloustieteellisessä mielessä tehokkaat. Tällaisten olosuhteiden toteu-tuminen todellisuuden maailmassa ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys ja tälläseikalla on siksi merkitystä esitettäessä perusteita muille keinoille, joilla yhtiönjohtamisen tehokkuutta voidaan valvoa.120 Yhtiön johdon toiminnan hallinnolli-sen valvonnan osalta seuraavassa, kappaleessa 4.4.4, käsitellään erityisestiosakkeenomistajien aktiivista osallistumista yhtiön toimintaa koskevaan suun-nitteluun ja päätöksentekoon sekä siihen liittyviä institutionaalisia järjestelyjä.

2.4.3 Tutkimuksen rakenne

Kappaleessa 3 tarkastellaan aluksi osakeyhtiön perustamiskirjan ja yhtiöjärjestyk-sen yhdessä muodostamaa yhtiösäännöstöä sekä oikeudellisena että reaalimaail-man ilmiönä. Oikeustaloustieteellisiä argumentteja käyttävässä keskustelussatästä yhtiösäännöstöstä käytetään nimitystä "corporate contract", jolloin vastaavatermi suomen kielessä olisi "yhtiösopimus", jolloin sillä tarkoitetaan mainittuayhtiösäännöstöä taloudellisena ilmiönä. Osakeyhtiön perustamiskirjan ja yhtiö-järjestyksen oikeudellisesta luonteesta seuraa, miten tähän yhtiösäännöstöönkirjoitettuja määräyksiä on tulkittava.

Osakeyhtiön yhtiösäännöstöllä, "yhtiösopimuksella" taloudellisena ilmiönä,säännellään yhtiön ja osakkeenomistajien välistä sekä osakkeenomistajienkeskinäistä suhdetta. Yhtiösäännöstön luonteesta reaalimaailman ilmiönä seuraa,että yhtiösopimuksen ehdot jäävät epätäydellisiksi ex post tarkasteltuina, ts. josyhtiösopimuksen tekijät olisivat voineet sopimuksen tekohetkellä ennustaamyöhemmin toteutuneet tapahtumainkulut, he olisivat laatineet toisenlaiset sopi-musehdot.121 Tästä yhtiösopimuksen luonteesta reaalimaailman ilmiönä voidaanjohtaa perusteet puuttumiselle jälkikäteen yhtiösopimuksen ehtoihin niidennimenomaisessa muodossa, jolla tarkoitetaan, mitä ehtoja perustamiskirjaan ja

24

122 Osakeyhtiölaissa erikseen säännellyillä yritysjärjestelyillä tarkoitetaan tässä sellaisiayritysjärjestelyitä, kuten sulautumista ja jakautumista, joita koskevaa päätöksentekoa ja muutamenettelyä varten osakeyhtiölakiin on sisällytetty omat säännöksensä, sulautumista koskien OYL14 luku ja jakautumisen osalta OYL 14a luku. Osakeyhtiölaissa erikseen sääntelemättömilläyritysjärjestelyillä tarkoitetaan taasen niitä yritysjärjestelyjä, kuten yhtiön omaisuuden luovutustaja yrityskauppoja, jotka voivat sisältyä hallituksen yleiseen toimivaltaan hoitaa yhtiön hallintoa.Jälkimmäiset yritysjärjestelyt voivat toisaalta myös, yritysjärjestelyn vaikutuksista riippuen,edellyttää osakeyhtiölain säännösten tulkinnan nojalla yhtiökokouksen päätöstä.

yhtiöjärjestykseen on kirjoitettu ja miten niitä on kirjaimellisesti tulkittava.Puuttuminen jälkikäteen yhtiösopimuksen nimenomaisiin ehtoihin tapahtuu ns.täydentävien normien avulla. Näitä normeja ovat osakeyhtiölakiin otetuttäydentävät säännöt, oikeustieteessä muodostetut oikeusperiaatteet ja osake-yhtiölain säännösten tulkinnassa oikeuskäytännössä muodostetut normit.

Kappaleessa 4 käsitellään perusteita osakkeenomistajien päätösvallalle yritys-rakenteen muutoksissa. Kappale 4.1 koskee yleisiä kriteerejä yritysjohdon jaosakkeenomistajien päätösvallan jaolle yhtiötä koskevissa asioissa. Kappale 4.2käsittelee osakkeenomistajalla olevan riskin muuttumista perusteena osakkeen-omistajien päätösvallalle. Johdon toiminnan valvonnan ongelma yritysrakenteenmuutosten kannalta on esillä kappaleessa 4.4. Kappaleessa 4.4 tarkastellaan myösosakkeenomistajien aktiivista osallistumista yrityksen liiketoimintaa ja rakennettakoskevaan päätöksentekoon ja sitä, mikä merkitys tällä osallistumisella onosaltaan keinona yrityksen johtamisen tehokkuuden valvonnassa.

Kappaleessa 4.5 on esillä yhtiökokouksen ns. funktionaalinen toimivaltayritysrakenteen muutoksissa yleisellä tasolla ja sen suhde olemassa oleviinosakeyhtiölain säännöksiin. Yhtiökokouksen funktionaalinen toimivalta voidaanjohtaa osakeyhtiölain yhtiön toimielinten toimivaltaa koskevien säännöstensystematiikasta ja osakkeenomistajien odotuksista sen suhteen, minkälaisiinyhtiössä tehtäviin päätöksiin he voivat osallistua. Nämä osakkeenomistajienodotukset perustuvat heidän intresseihinsä ottaa osaa yhtiössä tehtäviin päätök-siin. Nämä osakkeenomistajien intressit voivat kuitenkin olla osaksi erilaisetriippuen siitä, onko osakkeenomistaja ns. institutionaalinen sijoittaja, jolla onhuomattava määrä yhtiön osakkeita hallussaan vaiko ns. piensijoittaja, jokauseissa tapauksissa on yksityishenkilö. Reaalimaailman kehityksestä johtuenosakeyhtiölain nimenomaisiin säännöksiin nojaava yhtiökokouksen eksplisiitti-nen toimivalta yritysrakenteen muutoksissa ei kuitenkaan aina kaikilta osinvastaa yhtiökokouksen funktionaalista toimivaltaa. Elinkeinoelämässä kehittyyajan myötä erilaisia uusia yritysjärjestelymuotoja, joita ei ole erikseen säänneltyosakeyhtiölain säännöksillä122, mutta joilla on kuitenkin samanlaisia vaikutuksiaosakkeenomistajan asemaan kuin laissa nimenomaan säännellyillä yritysjärjeste-lyilläkin.

25

123 Saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa käytetään termiä "eine faktische Gegenstandsänderung"124 Oikeusvertailevassa tutkimuksessa voidaan periaatteessa verrata hyvinkin erilaisia oikeus-järjestelmiä, mutta tietty samankaltaisuus oikeusjärjestelmien kesken helpottaa käytännössäoikeusvertailua. Ks. Sacco, AJCL 1991 s. 7 ja Schlesinger, AJCL 1995 s. 481.125 Klami, Methodological Problems s. 19 ja Strömholm, Comparative Legal Science s. 262.126 Husa s. 155 ja Strömholm, Comparative Legal Science s. 13-14.

Kappaleessa 4.3 ovat esillä sellaiset yhtiön liiketoimintaa välittömästäpalvelevan omaisuuden luovutukset ja hankinnat rahaa tai rahanarvoista korva-usta vastaan, joiden seurauksena yhtiön rakenne muuttuu. Tällöin yhtiön omai-suuden luovutus voi merkitä yhtiön toimialan asiallista muuttamista.123 Kappa-leessa 4.3 tulee esille myös ns. vähemmistöosakkeenomistajan eliminointi yrityk-sestä, mikä voidaan toteuttaa yhtiön liiketoiminnan kannalta olennaisten omai-suuserien siirtämisellä toiselle niitä vastaanottamaan perustetulle yhtiölle.

Liiketoiminnallisten kokonaisuuksien siirtoja toiselle yhtiölle siten, ettäsiirtävä yhtiö saa vastikkeeksi vastaanottavan yhtiön osakkeita, ts. tuloverotuk-sessa EVL 52 d §:ssä säänneltyjä liiketoimintasiirtoja, käsitellään yhtiökokouk-sen toimivallan ja osakkeenomistajan oikeussuojan kannalta erikseen kappaleissa5 ja 6.

Kappaleessa 5 käsitellään osakkeenomistajan oikeussuojan tarvetta jayhtiökokouksen toimivaltaa konsernimuodostuksessa ja konsernirakenteenmuuttamisessa (alakappale 5.1) sekä perusteita emoyhtiön yhtiökokouksenmukaan ottamiselle tytäryhtiön yhtiökokouksen toimivaltaan kuuluvissa asioissa(alakappale 5.2). Kappale 6 koskee yhteisyritysten perustamista.

Työn keskeiset johtopäätökset esitetään päätöstiivistelmässä.

2.5 Aineisto

Kun työtä Suomen oikeutta koskevalta osaltaan voidaan luonnehtia oikeusdog-maattiseksi, keskeisenä aineistona ovat Suomen oikeutta koskevat lähteet jaSuomessa laintulkinnassa hyväksytty oikeuslähdeoppi.

Oikeusvertailun kohteena on ensi sijassa Saksan oikeus. Tämä on perustelta-vissa ensiksikin Suomen ja Saksan osakeyhtiöoikeuden samankaltaisuudella.124

Oikeusvertailussa keskeinen merkitys on Civil law ja Common law -järjestelmienerolla.125 Skandinaavinen oikeus, mukaan lukien Suomen oikeus, kuuluu, samoinkuin Saksan oikeus, roomalais-germaaniseen oikeusperheeseen.126 Skandinaavi-nen oikeus on paljon enemmän sukua Continental law’lle kuin Common law -järjestelmälle ja skandinaavisella oikeudella on mannermaisen oikeuden kanssa

26

127 Strömholm, Comparative Legal Science s. 14-16.128 Strömholm toteaa, että mannermaisessa oikeudessa historiallisen kehityksen tuloksena syntynytyhteinen systemaattinen perinne on tietty tae sille, että oikeudellisen instituutin sijainti on erioikeusjärjestelmissä suunnilleen samassa kohdassa, Strömholm, SvJT 1971 s. 261.129 Esim. sekä Suomessa että Saksassa osakeyhtiön laissa säänneltyjä toimielimiä ovat hallitus,hallintoneuvosto ja yhtiökokous, joiden tehtävät ovat samankaltaisia, vastuuvapaus-instituutti javähemistösuojasäännökset ovat hyvin samanlaisia jne.130 Rissanen toteaa, että malli pohjoismaiden suunnattua antia koskeviin normeihin on otettuSaksan liittotasavallan osakeyhtiöoikeudesta. Rissanen, Osuus osakeyhtiössä s. 326 alav. 42).131 Määttä-Timonen, Oikeustaloustiede s. 202. Mattila toteaa, että suomalaisissa tätä työtävastaavissa teoksissa on perinteisesti tarkasteltu Saksan oikeutta ja Saksa on vuosisatoja ollutsuomalaisten lakimiesten kulttuurinen esikuva. Mattila, Vertaileva oikeustiede s. 192.132 Husa toteaa, että pohjoismaidenoikeuden tyypillisenä piirteenä on maiden oikeusjärjestystensuuri samankaltaisuus. Husa s. 156.133 Husa s. 155-157. Ks. myös Strömholm, Comparative Legal Science s. 13-15.

yhteiset historialliset juuret.127 Tämä merkitsee sitä, että Saksan yksityisoikeuson systematiikaltaan ja käsitteistöltään samankaltainen Suomen yksityisoikeuteenverrattuna, mikä helpottaa oikeusvertailua. Saksan liittotasavallan oikeuden huo-mioon ottamista puoltaa Saksan osakeyhtiölain ja pohjoismaisten osakeyhtiölaki-en samankaltainen systematiikka.128 Suomen ja Saksan osakeyhtiölaki(Aktiengesetz) ovat rakenteeltaan samankaltaisia.129 Lisäksi molemmissa maissaosakeyhtiöoikeuteen sisältyvät EY:n osakeyhtiöoikeudelliset direktiivit, minkävuoksi osakeyhtiön toimielinten toimivallanjako yritysrakenteen muutoksissaon molemmissa maissa perusrakenteeltaan samanlainen. Toiseksi vertailuaSaksan osakeyhtiöoikeuteen voidaan perustella sillä, että Saksan osakeyhtiöoi-keuden säännöt ovat olleet esikuvana pohjoismaisen osakeyhtiöoikeuden nor-meille.130 Kolmanneksi tutkimuksen aiheena oleva konsernin emoyhtiön osak-keenomistajan oikeussuoja on ollut esillä ja sitä koskevia oikeustapauksia onollut ratkaistavana Saksan oikeuskäytännössä ja aihetta on käsitelty saksalaisessaoikeuskirjallisuudessa. Neljänneksi suomalainen oikeustutkimus on perinteisestisaanut keskeiset vaikutteensa (pohjoismaiden lisäksi) juuri Saksasta.131 Osake-yhtiöoikeuden alalla Koski on konsernia koskevassa teoksessaan, Koski,Konserni, laajasti verrannut Suomen osakeyhtiöoikeutta Saksan osakeyhtiöoikeu-teen.

Ruotsin ja Tanskan oikeutta koskevia lähteitä käytetään hyväksi Suomenoikeuden tulkinnassa. Tämä on perusteltavissa ensiksikin sillä, että eri poh-joismaiden oikeusjärjestelmät ovat keskenään hyvin samankaltaisia.132 Suomen,Ruotsin ja Tanskan oikeus ovat kehittyneet historiallisesti samalta perustalta.Ne kuuluvat samaan skandinaavisen oikeuden oikeusperheeseen, joka on yksiroomalais-germaanisen oikeuden alaryhmä.133 Toiseksi pohjoismaissa on jovuosikymmeniä harjoitettu lainsäädäntöyhteistyötä oikeuden harmonisoimistar-

27

134 Husa s. 157 ja Suksi, Epilog s. 97-98.135 Husa s. 157.136 HE 27/1977 s. 1 ja 14, KM 1969: A 20 s. 52 ja Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 40.137 Ruotsin oikeutta koskevia lähteitä hyödynnetään mm. kappaleissa 4.3.2, 4.3.3, 5.1.4 ja 5.2.3,Tanskan oikeutta koskevia lähteitä mm. kappaleissa 4.4, 5.1.4, 5.1.5, 5.1.6, 5.2.3.1, 5.2.3.4, 5.2.4ja 6.2.138 Määttä-Timonen, Oikeustaloustiede s. 202.139 Esimerkkinä tästä mainittakoon teos Toiviainen, Toimitusjohtajan asema, johon sisältyytapauksia Ruotsin ja Tanskan oikeuskäytännöstä.140 Norjan oikeutta ei periaatteessa käsitellä ensiksikään siitä syystä, että tutkimusaiheeseensisältyvät kysymykset eivät ole juuri olleet esillä Norjassa, ja toiseksi siksi, että tutkimuksenaineistoa on yksittäisen tutkijan voimavarat huomioon ottaen rajattava. Vastaavista syistäIslannin oikeutta ei työssä käsitellä.141 Tällaisesta ulkomaista aineistoa käyttävästä tutkimuksesta ja tutkimuksesta, jossa pääpainoon yhden tietyn oikeusjärjestelmän tarkastelussa, ks. Nergelius s. 19-20 ja Strömholm, SvJT 1971s. 253.142 Ks. tarkemmin Husa s. 155-156.143 Näin on erityisesti, kun jonkin kysymyksen osalta asiasta ei ole lausuttu suomalaisissalähteissä mitään tai sitä on käsitelty suppeammin tai ylimalkaisemmin kuin vastaavassa ruot-salaisessa lähteessä.

koituksessa.134 Se on johtanut lainsäädännön yhtenäistymiseen.135 Suomessanykyisin voimassa oleva osakeyhtiölaki on alun perin pohjoismaisen yhteistyöntulos.136 Kolmanneksi ruotsalaisten ja tanskalaisten lähteiden hyödyntäminenSuomen oikeuden tulkinnassa on perusteltavissa sillä, että tutkimusaihettakoskevia kysymyksiä on ollut esillä Ruotsin ja erityisesti Tanskan oikeuskäytän-nössä ja oikeuskirjallisuudessa.137 Neljänneksi Suomessa oikeustutkimus onperinteisesti saanut keskeisiä vaikutteitaan pohjoismaista.138 Ruotsin ja Tanskanoikeutta koskevia lähteitä on aikaisemmin hyödynnetty Suomessa myös osake-yhtiöoikeudellisessa tutkimuksessa.139 140

Kun Ruotsin ja Tanskan oikeutta koskevan aineiston tehtävänä on olla avuksiSuomen oikeuden tulkinnassa, sillä on siten tutkimuksessa Suomen oikeuteennähden ns. alisteinen tai ”palveleva” rooli.141 Tästä syystä näitä maita koskevaaaineistoa käsitellään siinä määrin kuin se on tutkittavien ongelmien käsittelynkannalta tarpeen, vaikkakin aineiston valinnassa, erityisesti oikeustapaustenosalta, pyritään riittävään edustavuuteen kunkin maan oikeuden osalta.

Koska suomalainen ja ruotsalainen oikeuslähdeoppi ovat lähellä toisiaan142

Suomen oikeuden tulkinnassa käytetään laintulkintaopin osalta hyväksi myösruotsalaisia lähteitä.143 Lisäksi Saksan oikeuden osalta esillä ovat saksalaiset

28

144 Saksan oikeutta ei kuitenkaan pyritä tulkitsemaan itsenäisesti, vaan Saksan oikeuden osaltanojaudutaan saksalaisiin lähteisiin.145 Ks. Husa s. 156.146 Husa s. 157.147 Yhdysvaltalainen osakeyhtiöoikeus poikkeaa eurooppalaisesta osakeyhtiöoikeudesta, esi-merkiksi sen suhteen, onko osakkeenomistajalla merkintäetuoikeutta osakepääoman korotuksessaja millainen mahdollinen merkintäoikeus on. KM 1987: 44 s. 242. Lisäksi Yhdysvalloissajokaisella osavaltiolla on oma osakeyhtiölakinsa. Tämän vuoksi yhdysvaltalaista osakeyhtiö-oikeutta käsitellään vain siltä osin kuin sillä on huomattavaa merkitystä tutkimuksessa esilletulevien kysymyksenasetteluiden kannalta. 148 Suomalaisia oikeustapauksia ei laajasti selosteta yksityiskohtaisesti, koska niitä koskevatoikeustapausselostukset ovat helposti saatavilla muista lähteistä.

laintulkintaopilliset lähteet.144 Suomalaisella ja ruotsalaisella oikeuslähdeopillaon läheinen suhde germaaniseen oikeuslähdeoppiin.145

Englannin ja Yhdysvaltain oikeusjärjestelmät kuuluvat Common law -oikeusperheeseen146 ja poikkeavat siinä suhteessa pohjoismaisesta oikeudesta.147

Brittiläisiä ja yhdysvaltalaisia lähteitä käytetään pääasiassa corporate governance-näkökulman sekä osakeyhtiön johdon ja osakkeenomistajien käyttäytymisenja siihen vaikuttavien tekijöiden tarkastelussa

Käytettävissä olevien resurssien ja työn laajuudelle asetetun tavoitteen vuoksioikeusvertailua ei ole mahdollista toteuttaa aivan täydessä laajuudessa kuinkahden maan, Suomen ja Saksan liittotasavallan, oikeuden osalta. Vaikka työssäviitataan oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihinRuotsissa ja Tanskassa, näiden maiden oikeutta ei ole mahdollista käsitellä tässätyössä kaikessa laajuudessaan.148

29

149 Amerikkalaisessa ja englantilaisessa kirjallisuudessa käytetään termiä "a nexus of contractsapproach".150 Ks. Kaisanlahti s. 62.151 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1416 ss.152 Prentice, OJLS 1988 ja Riley, MLR 1992.153 Easterbrook-Fischel, CLR 1989154 Termiä "nexus of contracts" käyttivät taloustieteen yrityksen teoriassa ensinnä Jensen ja Meckling,Jensen-Meckling JFE 1976.

3 YHTIÖSUHTEIDEN TALOUDELLINEN JAOIKEUDELLINEN LUONNE

3.1 Yhtiösopimus. Osakeyhtiön perustamisasiakirjojen jaosakassopimuksen oikeudellinen luonne .

Yhtiösopimus taloudellisessa mielessä

Amerikkalaisessa ja osin englantilaisessa osakeyhtiöoikeudellisessa teorianmuo-dostuksessa on 1980-luvun loppupuolelta alkaen saanut kannatusta osakeyhtiöoi-keudellisen sääntelyn perustana ns. sopimusteoria149, jossa osakeyhtiö nähdääneri osapuolten välisten sopimusten verkostona ja tästä lähtökohdasta tehdäännormatiivisia johtopäätöksiä.150 Osakeyhtiöoikeudellisen sopimusteorian perusar-gumentit ovat alun perin esittäneet Easterbrook ja Fischel vuonna 1989.151 Eng-lannissa osakeyhtiöoikeudellista sääntelyä ovat tämän teorian pohjalta tarkas-telleet Prentice ja Riley.152 Osakeyhtiöoikeudelliselle sääntelylle normatiivinenjohtopäätös on, että eri osapuolten oikeudellisten suhteiden, kuten osakkeenomis-tajien keskinäisten suhteiden ja osakeyhtiön johdon ja osakkeenomistajienvälisen suhteen, perustana tulee olla näiden osapuolten tekemä sopimus yhtiötäperustettaessa. Poikkeuksen tästä lähtökohdasta muodostavat vain eräät tapauk-set, kuten ne, joissa on olemassa yhteiskunnallinen tarve kolmannen osapuolensuojaamiseksi. Puhtaimmin tätä ajattelutapaa edustavat amerikkalaisessa osake-yhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa Easterbrook ja Fischel.153 Osakeyhtiöoikeu-dellisen sopimusteorian perustana on ollut taloustieteen moderni yrityksen teoria,jossa yritys kuvataan yrityksessä toimivien eri osapuolten välisten sopimustenverkostona.154

Neoklassisessa yrityksen teoriassa yritys kuvataan juridiseksi fiktioksi,joka perustuu sarjaan sopimuksia, sopimusten verkostoon (nexus ofcontracts). Sopimukset solmitaan markkinoilla eri osapuolten kesken,

30

155 Easterbrook-Fischel s. 8-22, Cheffins s. 32 ja 41 ss. ja Bratton s. 123.156 Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 26.157 Villa, Rahoitusvälineet s. 33.158 Easterbrook-Fischel s. 15. Esimerkiksi osakkeenomistajien ja yritysjohdon intressit voivat ollakeskenään ristiriidassa. Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 28-29 ja Villa,Rahoitusvälineet s. 27 ja 43.159 Vaikka neoklassisessa taloustieteessä taloudessa toimivien tahojen (economic agents)oletetaan olevan täysin rationaalisia, siinä lähdetään kuitenkin siitä, että taloudessa toimivillaosapuolilla on käytettävissään vain tietty määrältään ja tyypiltään rajallinen informaatio ja ettänäiden osapuolten kyvyt kerätä ja käsitellä tietoa ovat rajalliset. Kaikkien taloudessa toimivienosapuolten oletetaan kuitenkin tekevän rationaalisia valintoja (kysynnässä ja tarjonnassa)maksimoidakseen omat tavoitteensa (hyöty tai voitto) vaihtaessaan heillä olevaa tietoaan hinta-mekanismin välityksellä. Aoki s. 6.160 Bratton s. 124-125.161 Bratton s. 124-126.162 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1417 ja Riley, MLR 1992 s. 783-784.163 Amerikkalaisessa ja englantilaisessa kirjallisuudessa käytetään termiä "the corporate contract".164 Kornhauser, CLR 1989 s. 1458-1459. Kornhauser tarkoittaa sopimuksella omistajien keskensopimusta sekä osakkeenomistajien että debentuurinhaltijoiden kesken. Kornhauser CLR 1989 s.1458.

joilla on intressisuhde yritykseen.155 Näitä intressitahoja ovat yrityksenomistajat, yritysjohto, luotonantajat, yrityksen työntekijät, hyödykkeidentoimittajat ym., joilla on jokin intressi suhteessa yritykseen.156 Näillämarkkinoilla toimivilla intressitahoilla on omat yksilölliset taloudellisetintressinsä157, jotka voivat olla ristiriidassa keskenään.158 Eri intressitaho-jen oletetaan olevan rationaalisia.159 Sopimusten oletetaan olevantasapainoisia. Sopimusosapuolten oletetaan tekevän parhaita mahdollisiavalintoja ja minimoivan vaihdannan aiheuttamat transaktiokustannukset.160

Institutionaalisessa mallissa yritys ei käsitetä ainoastaan sopimusten ver-kostoksi, vaan myös institutionaaliseksi rakenteeksi. Yritys on organisaa-tio, yksilöiden yhteenliittymä, jossa yksilöillä on yhteinen päämäärä.Organisaation sopimussuhteet poikkeavat niistä sopimussuhteista, joitayritys solmii markkinoilla. Organisaation sopimussuhteet nähdäänpitkäkestoisiksi sopimussuhteiksi, jotka antavat yksilöille mahdollisuudenvalvoa taloudellista vaihdantaa ja yrityksessä toimivien eri osapuoltenvuorovaikutusta.161

Osakeyhtiöoikeudellisen sopimusteorian perustaksi on nähty eri osapuoltenosakeyhtiöoikeudellisten suhteiden vapaaehtoinen luonne. Ne, jotka tulevatjossakin muodossa, osakkeenomistajina tai yhtiön johtohenkilöinä, osapuoliksiosakeyhtiöön, tekevät sen vapaaehtoisesti.162 Sopimusteoriassa osakeyhtiöoikeu-delliselle sääntelylle merkityksellinen ns. yhtiösopimus163 koostuu itse asiassakahdesta eri sopimuksesta: sopimuksesta omistajien kesken sekä sopimuksestayhtiön johdon ja osakkeenomistajien kesken.164

31

165 Ks. Bebchuk, CLR 1989 s. 1408-1409. Perusteista pakottaville normeille osakeyhtiöoikeudessaja näiden normien suojatarkoituksesta, ks. Bergström-Samuelsson, TfR 1995 s. 340-341, 342 ja 350.166 Villa kuvaa sopimisen taloudellisessa mielessä kahden tai useamman osapuolen vaihdantaaluovaksi järjestelyksi sekä oikeudellisesti sanktiottomaksi yksityisen organisoitumisen välineeksi.Villa, Rahoitusvälineet s. 33.167 Gordon, CLR 1989 s. 1549, ks. myös Timonen, Corporate Governance s. 34. Näiden kahdensopimus-käsitteen ero tulee esille amerikkalaisessa osakeyhtiöoikeudessa kehitetyn "'implied'contract” -käsitteen yhteydessä. Sillä tarkoitetaan järjestelyä, joka ei ole velvoiteoikeudellisessamielessä sopimus, mutta joka jonkin velvoiteoikeudellista sitovuutta ylempänä olevan oikeus-periaatteen nojalla on kuitenkin täytäntöönpantavissa, Gordon, CLR 1989 s. 1549. Tätä käsitettälähellä on käsite ”'implicit contract'". Eisenberg määrittää sen seuraavasti: "... 'implicit contracts'are relationships that are marked not by a real bargain, let alone a legally enforceablecommitment, but a tacit expectation, or at most a tacit understanding", Eisenberg, CLR 1989 s.1487, näiden järjestelyjen luonteesta ja niiden oikeudellisesta täytäntöönpanosta, ks. Eisenberg,CLR 1989 s. 1488.

Amerikkalaisessa osakeyhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa on esitettyeriäviä näkemyksiä sen suhteen, onko osakeyhtiö kuvattava taloudelliseksi yksi-köksi, joka muodostuu eri osapuolten välisistä sopimuksista ja voidaanko tätälähtökohtaa käyttää analyysipuitteistona osakeyhtiöoikeudellisen sääntelyn kehit-tämisessä. Tämän lähtökohdan tunnustamisella on merkitystä sille, missä määrinosakeyhtiöoikeudellinen sääntely tulisi olla vapaata, pelkästään eri osapuoltenvälisiin sopimuksiin perustuvaa, ja missä määrin sen tulisi perustua yhteiskunnantaholta säädettyihin pakottaviin normeihin. Toisaalta silloinkin, kun sopimuste-oreettinen lähtökohta tunnustetaan pohjaksi osakeyhtiöoikeudelliselle sääntelylle,pakottavan normin tarvetta voidaan perustella näiden normien omista lähtö-kohdista käsin.165

Amerikkalais-englantilaisessa sopimusteoriassa osakeyhtiössä mukana ole-vien osapuolten "yhtiösopimuksella" tarkoitetaan sopimusta taloudellisessa mie-lessä. Taloustieteessä sopimuksella tarkoitetaan kahden tai useamman osapuolenvälistä järjestelyä, johon liittyy vastavuoroisia odotuksia ja niitä vastaavaakäyttäytymistä.166 Tämä sopimus-käsite on siten sisällöltään laajempi kuinoikeudellinen sopimus-käsite, joka perustuu tiedostettuihin molempia osapuoliaoikeudellisesti sitoviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.167

Sopimusteorian sopivuutta osakeyhtiöoikeudellisen sääntelyn perustaksivoidaan tarkastella siltä kannalta, missä määrin eri osapuolet osakeyhtiössätosiasiallisesti sopivat tai voivat sopia yhtiösuhteisiin liittyvistä asioista ja missämäärin yhtiön perustamisen yhteydessä osapuolilla on toistensa käyttäytymiseentai yhtiön toimintaan liittyviä odotuksia. Julkisissa osakeyhtiöissä on yleensäpaljon osakkeenomistajia, joista useimmat eivät millään tavalla itse osallistuyhtiön johtoon tai sen toiminnan valvontaan. Näissä yhtiöissä, ainakaan yhtiönperustamisen jälkeen sen toiminnan aikana, sopimusneuvotteluja osakkeenomis-

32

168 Eisenberg, CLR 1989 s. 1471, vrt. myös Riley, MLR 1992 s. 794 ja englantilainen oikeustapausRe Blue Arrow plc (1987) BCLC s. 585.169 Eisenberg, CLR 1989 s. 1463.170 Riley, MLR 1992 s. 784.171 Ks. af Schultén, Kommentaari I s. 17. Osakassopimuksen sisältöä ja oikeudellista luonnettakäsitellään erikseen jäljempänä tässä kappaleessa.172 Riley ilmaisee asian näin: "Given the voluntary nature of corporate membership, contract doesseem to represent the most appropriate legal basis for the relationship between shareholders", Riley,MLR 1992 s. 784, ks. myös s. 785. Samaa näkemystä edustaa Englannissa Drury, ks. Drury, CLJ1986 s. 219.

tajien kesken tai osakkeenomistajien ja yhtiön johdon kesken ei voida juurikaankäydä. Yhtiön toimielinten toimivallanjakoa, voitonjakoa ja eri osapuoltenkäyttäytymistä koskevat säännöt eivät tällöin määräydy edellä mainittujen osa-puolten välisen sopimuksen pohjalta, vaan niiden perustana ovat laki ja yhtiö-järjestyksen määräykset.168 Sen sijaan yksityisissä osakeyhtiöissä, joissa osak-keenomistajat usein itse osallistuvat yhtiön johtoon ja sen toiminnan valvontaan,ainakin jotkut yhtiön elinten toimivallanjakoa ja voitonjakoa koskevat säännötsyntyvät sellaisen neuvotteluja sopimisprosessin tuloksena, johon osakkeen-omistajat osallistuvat.169 Varsinkin pienissä osakeyhtiöissä tosiasiallisia sopimus-neuvotteluja tiedetään tapahtuvan osakkeenomistajien kesken heidän keskinäisensuhteensa sekä heidän ja yhtiön välisen suhteen sisällöstä. Osakkeenomistajattekevät keskenään erilaisia sopimuksia eri muodoissa eri osapuolten oikeuksistaja velvollisuuksista ja yhtiön organisatorisesta rakenteesta.170 Eräs osakkeenomis-tajien keskinäisen sopimisen muoto on kirjallisen osakassopimuksen laatiminen.Osakassopimuksella on Suomessa velvoiteoikeudellinen sitovuus sen allekir-joittajien välillä.171 Siten osakkeenomistajien todellisuudessa tapahtuvasta käyt-täytymisestä löytyy pohjaa asettaa "sopimus" (reaalimaailman ilmiönä) ainakinosakkeenomistajien keskinäisen oikeudellisen suhteen perustaksi yksityisissäharvainyhtiöissä.172

Jos lähdetään siitä, että yksityisissä harvainyhtiöissä osakkeenomistajienkeskinäisen suhteen pohjana on yhtiösopimus, tämän suhteen kokonaisuudenkannalta tarkasteltuna, kysymyksessä on sopimus lähinnä edellä tarkoitetussataloustieteellisessä mielessä tai edellä tarkoitettu "’implied’ contract", riippuensiitä, mitä oikeusseuraamuksia tällaiseen sopimukseen kytketään. Osakkeenomis-tajien yhtiösopimus on usein laadittu muussa kuin eksplisiittisessä, kirjallisessamuodossa ja sen ehdot eivät käy aina selville, esimerkiksi siksi, että yhtiöjärjes-tystä on usein muutettu, minkä seurauksena yhtiöjärjestyksen määräykset muo-dostavat sekavan kokonaisuuden. Kirjallisten osakassopimusten lisäksi, tai niidentilalla, osakkeenomistajien välillä voi olla olemassa muodollisesti kirjaamaton

33

173 Riley, MLR 1992 s. 785-786.174 Riley, MLR 1992 s. 794.175 Bergström ja Samuelsson käyttävät näistä asiakirjoista termiä ”de konstituerande dokumenten”,Bergström-Samuelsson, TfR 1995 s. 352. Englannissa näitä asiakirjoja vastaavat memorandum jaarticles of association, Hollington s. 127. Saksassa perustamisasiakirjoja vastaavat Satzung ja ns.rajavastuuyhtiössä Gesellschaftsvertrag.176 Schmidt, Gesellschaftsrecht s. 76.177 BGHZ 47 s. 172, s. 179.

yhteisymmärrys jostakin asiasta, joka täydentää yhtiön perustamisasiakirjoja,perustamiskirjaa ja yhtiöjärjestystä, tai on mahdollisesti jopa ristiriidassa niidenkanssa.173 Pienissä yksityisissä osakeyhtiöissä osakkeenomistajilla voi ollaodotuksia yhtiön tulevan toiminnan suhteen, joiden perusta on osakkeenomistaji-en yhtiösopimuksessa edellä tarkoitetussa mielessä, heidän välisessään yhteis-ymmärryksessä, joka voi perustua nimenomaisiin mutta kylläkin epämuodolli-siin, perustamisasiakirjoihin tai kirjallisiin osakassopimuksiin sisältymättömiin,sopimuksiin osakkeenomistajien kesken. Tällaiset odotukset voivat koskea esi-merkiksi osakkeenomistajan oikeutta osallistua yhtiön johtoon, voitonjakoperi-aatteita tai käsitystä, että yhtiön toimintaperiaatteiden muuttamiseen jossakinsuhteessa vaaditaan osakkeenomistajien suostumus.174

Perustamiskirjan ja yhtiöjärjestyksen oikeudellinen luonne

Osakeyhtiön perustamisasiakirjoilla tarkoitetaan seuraavassa perustamiskirjaaja yhtiöjärjestystä yhdessä.175

Saksassa osakeyhtiön perustamisasiakirjojen oikeudellisesta luonteesta onesitetty vastakkaisia näkemyksiä. Merkittävää kehitykselle on ollut kahden erikysymyksenasettelun erottaminen toisistaan: mikä on perustamisasiakirjojen(Satzung tai Gesellschaftsvertrag) laadinnan oikeudellinen luonne ja mikä onniiden luonne yhteisönormistona (als Verfassung des Verbandes). Perusta-misasiakirjojen laadintaa pidetään nykyisin oikeustoimena, niiden itsessään kat-sotaan taasen muodostavan oikeustilan.176 Saksan korkein oikeus on ratkaisus-saan, BGHZ 47, s. 172 luonnehtinut asiaa seuraavasti: Perustamisasiakirjat(Satzung) ovat yhtiön perustajien tekemä sopimus. Sen jälkeen ne saavat kui-tenkin oman itsenäisen olemassaolonsa, tulevat yhteisön yhteisösäännöstöksi,joka ilmentää yhteisön tahtoa sen jäsenten tahdon yhdistelmänä. Yhtiön perus-tajien tahto ja intressit väistyvät ja niiden sijaan yhteisön tarkoitus (derVereinszweck) ja osakkaiden intressit (die Mitgliedsinteressen) saavat oikeuttaluovan voiman.177 Tämän kannan mukaan osakeyhtiön perustamisasiakirjat ovat

34

178 Schmidt, e.m.t. s. 76-77, ts. sopimuksia, joilla on organisatorinen luonne.179 Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 74; osakeyhtiön luonteesta Suomessa, ks. myös Kivimäki-Ylöstalo s. 163-164 ja 168.180 Toiviainen, e.m.t. s. 76.181 Osakeyhtiön perustamistahdonilmaisusta oikeustoimena, ks. myös Telaranta s. 44-45, Havansi,LM 1980 s. 939-940 ja Bergendal s. 61-68.182 Taxell käyttää termiä "bolagsavtal" siten, että hän katsoo yhtiöjärjestyksen olevan osayhtiösopimusta. Taxell toteaa: "Bolagsordningen är en del av det bolagsavtal genom vilket bolagetavstiftades. Väsentligare är likväl att bolagsordningen är en del av bolagets författning - de normersom reglerar aktiebolaget som en rättslig organisation (juridisk person)". Taxell, Aktieägarensrättsskydd, s. 29.183 Vrt. Bergendal s. 68.184 Bergendal s. 61-66.

yhteisön perustavia organisaatiosopimuksia ("verbandskonstituierende Organi-sationsverträge").178

Suomessa Toiviainen edustaa näkemystä, jonka mukaan osakeyhtiö on"oikeudellisesti itsenäinen organisaatiotyyppinen yhteistoimintajärjestelmä".179

Toiviaisen mukaan osakeyhtiön olemassaolo nojautuu määrämuotoiseen yksi-tyisoikeudelliseen oikeustoimeen. Suomessa, jossa osakeyhtiön voi perustaayksikin henkilö ja perustajien ei tarvitse samalla tulla yhtiön osakkeenomistajiksi,perustamisasiakirjana ilmenevä tahdonilmaisu on oikeustoimi sui generis.180 181

Osakeyhtiön perustamisasiakirjojen, perustamiskirjan ja yhtiöjärjestyksenmuodostama kokonaisuus muistuttaa varallisuusoikeudellista sopimusta eräissäsuhteissa.182 Osakkeenomistajaksi tuleminen, joko osakkeita merkitsemällä tainiitä ostamalla, tapahtuu vapaaehtoisuuden pohjalta. Toiseksi osakkeenomistajatvoivat, osakeyhtiölaista johtuvien rajoitusten ulkopuolella, säännellä keskinäisetsuhteensa ja suhteensa yhtiöön oman tahtonsa mukaisesti. Samankaltaisuusvarallisuusoikeudellisen sopimuksen kanssa tulee esiin etenkin osakeyhtiönperustamisvaiheessa.183 Yhtiösopimus, erityisesti yhtiöjärjestys, eroaa varalli-suusoikeudellisesta sopimuksesta kuitenkin seuraavissa suhteissa184:

- yhtiöjärjestys ei sääntele ainoastaan yhtiön perustajien keskinäistäoikeussuhdetta, vaan myös heidän ja yhtiön sekä yhtiön ja sen toimielintenvälistä suhdetta- osakkeenomistajien enemmistö voi (vähemmistöön jääneiden osak-keenomistajien tahdon vastaisesti) muuttaa yhtiöjärjestystä laissa taiyhtiöjärjestyksessä säädetyllä tavalla- yhtiöjärjestyksen eräillä määräyksillä, kuten toimialalausekkeilla jayhtiön toimielimiä koskevilla määräyksillä, on vaikutusta yhtiöntoimielinten oikeuteen tehdä oikeustoimia yhtiön puolesta, ja sitenmerkitystä myös suhteessa kolmansiin osapuoliin

35

185 Ks. Bergendal s. 61-62 ja 65-68.186 Taxell, Kompetens s. 267 ss. ja Olsson, Aktieförvares rätt s. 183. Tosin uudemmassa osake-yhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa Suomessa yhtiöjärjestystä on luonnehdittu osakeyhtiön toiminnanja hallinnon järjestämistä ja voiton jakamista koskevaksi, osakkeenomistajien väliseksi sopimukseksi.Airaksinen-Jauhiainen, Suomen yhtiöoikeus s. 191 ja Villa, Henkilöyhtiöt ja osakeyhtiö s. 184.Savelan näkemyksen mukaan yhtiöjärjestys on erityistyyppinen sopimus, johon sovelletaanmerkittävästi yleisestä sopimusoikeudesta poikkeavia sääntöjä. Savela, LM 2001 s. 6.187 Ks. Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 47 ss. ja 58, Drockila, Osakepääoman korottamisestas. 66 ja Bergendal s. 63-64.188 Havansi, DL 1970 s. 150 ja alav. 54).189 Yhtiöjärjestyksen tulkinnassa noudatetaan pääasiassa oikeustoimen tulkintaa koskeviaperiaatteita. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 177.190 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 177.191 Ks. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 177-178.

- eräisiin osakkeenomistajan ja yhtiön välistä oikeussuhdetta koskeviin,yhtiöjärjestykseen sisältyviin tahdonilmaisuihin ei voida soveltaavarallisuusoikeudellisia tahdonilmaisuja koskevia periaatteita, kutentahdonilmaisun pätemättömyyttä koskevia sääntöjä.185

Pohjoismaisessa osakeyhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa vallitsevana onnäkemys, että yhtiöjärjestys ei ole oikeudelliselta luonteeltaan varallisuusoikeu-dellinen sopimus eikä osa objektiivista oikeutta, vaan omaa tyyppiään olevajoukko normeja, jotka sääntelevät yhtiön toimintaa ja yhtiön oikeussuhteita.186

Yhtiöjärjestystä on luonnehdittu myös yksityisautonomiseksi normistoksi.187

Perustamisasiakirjojen määräysten tulkinta

Vaikka yhtiöjärjestyksen oikeudellisesta luonteesta sinänsä ei voida suoraanjohtaa valittavaa tulkintamenetelmää kulloinkin kysymyksessä olevan yhtiöjär-jestysmääräyksen tapauksessa188, tulkittavan yksityisautonomisen normin luon-teella on kuitenkin merkitystä tulkintamenetelmän valinnalle.189 Lähtökohtanayhtiöjärjestyksen tulkinnassa on yleensä, että yhtiöjärjestyksen määräyksiä ontulkittava objektiiviselta pohjalta. Yhtiöjärjestystä on yleensä tulkittava sensanamuodon mukaisesti niin kuin kysymyksessä oleva määräys on objektiivisestiajatellen sellaisenaan ymmärrettävä.190 Tulkintaa ei voida kuitenkaan ainaperustaa pelkästään yksittäisen yhtiöjärjestysmääräyksen sanamuotoon.191 Yhtiö-järjestysmääräyksen laatineiden tai yhtiöjärjestysmääräyksen hyväksymisestäpäättäneiden henkilöiden tarkoitusta ei yleensä oteta tulkinnassa huomioon, ja

36

192 Kyläkallio – Iirola – Kyläkallio s. 178-179, Werlauff-Nørgaard s. 34 ja Olsson, Aktieförvärvaresrätt s. 183. Subjektiivisesta tulkintaperiaatteesta, ks. Werlauff – Nørgaard s. 36-38.193 Yhtiön elimet eivät voi yhtiötä ja sen osakkeenomistajia, kuten ei muitakaan tahoja, sitovastipäättää, mikä on yhtiöjärjestyksen oikea tulkinta. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 179.Kyläkallion ym:n kannan mukaan, jos yhtiöjärjestystä on objektiivisesti ajatellen mahdollistatulkita kahdella tai useammalla tavalla, eikä yleisesti hyväksyttyjen tulkintaperiaatteiden, kutenesimerkiksi reaalisten argumenttien, avulla voida päätyä tiettyyn tulokseen, yhtiökokous voipäättää tietystä tulkinnasta, jota sen jälkeen on yhtiössä noudatettava. Tällaisessa tapauksessamyös yhtiössä vakiintuneesti noudatettu tulkintakäytäntö voi toimia tulkintaratkaisuna. Kylä-kallio-Iirola-Kyläkallio s. 179-180, vrt. s. 178.194 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 179, Havansi, DL 1970 s. 151, vrt. Bergendal s. 63.195 Olsson, Aktieförvärvares rätt s. 183, Havansi, DL 1970 s. 151, Ämmälä s. 68 ja 71 ja Bergendals. 60.196 Olsson, Aktieförvärvares rätt s. 183 ja Havansi, DL 1970, s. 151.197 Bergendal s. 60.198 Havansi, DL 1970 s. 151.199 Osakassopimukselle ei ole kirjoitetussa laissa säädetty erityistä, siltä edellytettävää muotoa.Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan osakassopimus voidaan tehdä kirjallisesti,suullisesti tai konkludenttisesti. Helminen, Johdannoksi osakassopimuksesta s. 10.

yhtiöjärjestysmääräys saa siten itsenäisen olemassaolon.192 Sama koskee yhtiönpiirissä vakiintuneesti noudatettua tulkintaa.193 Objektiivista tulkintaperiaatettavoidaan puoltaa ennen kaikkea sillä, että yhtiöjärjestys on julkinen asiakirja jaettä kolmansien osapuolten, kuten yhtiön velkojien, yhtiön kanssa oikeustoimiatekevien henkilöiden ja potentiaalisten osakkeenomistajien, tulee voida luottaasiihen.194 Objektiivisen tulkintaperiaatteen käytölle on myös muita syitä. Josyhtiöjärjestys on kovin vanha eivätkä yhtiöjärjestyksen laatijat ole enää osak-keenomistajia yhtiössä, yhtiöjärjestysmääräyksen laatijoiden tarkoitusta ei voidaenää selvittää.195 Yhtiöjärjestykset laaditaan usein jonkin valmiin mallin mukaanilman, että yhtiöjärjestyksen laatijoilla tuolloin olisi ollut selvää mielikuvaayhtiöjärjestysmääräysten tarkoitetusta merkityssisällöstä.196 Joissakin tapauksissasuurehko joukko henkilöitä on voinut olla laatimassa yhtiöjärjestystä ja se onsiten syntynyt heidän yhteen sovitettujen erilaisten näkemystensä lopputulok-sena.197 Kun yhtiöjärjestysmääräyksen tulkintatilanne syntyy, yhtiö, osakkeen-omistajat ja yhtiön toimintaympäristö ovat voineet muuttua ja vaihtua suuresti.198

Osakassopimuksen sisältö ja oikeudellinen luonne

Osakeyhtiötä perustettaessa perustamisasiakirjojen laatimisen yhteydessä voidaansamalla laatia osakassopimus.199 Osakassopimuksessa osakkeenomistajat sopivatkäyttäytymisestään yhtiön asioissa.

37

200 Kansmark-Roos s. 16.201 Norri s. 367 ja Helminen, Osakassopimuksen tehtävä s. 19. Osakeyhtiön kaupparekisteriintehtävän perusilmoituksen pakollisia liitteitä ovat perustamiskirja alkuperäisenä ja ehdotusyhtiöjärjestykseksi erillisenä liitteenä, jollei yhtiöjärjestys sisälly perustamiskirjaan. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 122-123.202 Osakassopimuksessa voidaan sopia sellaisistakin asioista, joita ei voida ottaa yhtiö-järjestykseen. Rinkineva s. 63. Osakassopimukseen ei voida kuitenkaan ottaa oikeudellisestisitovasti osakeyhtiölain pakottavien säännösten, esimerkiksi vähemmistön tai velkojien suojaksisäädettyjen säännösten, tai osakeyhtiöoikeudellisten periaatteiden vastaisia määräyksiä. Villa,Rahoitusvälineet s. 55. Esimerkiksi osakkeenomistajien yhdenvertaisuusperiaatteen vastainenosakassopimuksen määräys edellyttää, että kaikki osakkeenomistajat ovat antaneet siihensuostumuksensa. Ämmälä s. 39-40.203 Airaksinen-Jauhiainen, Suomen yhtiöoikeus s. 203.204 Norri s. 368.205 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 221.206 Kyläkallio, DL 1991 s. 146-147.207 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 222 ja Kyläkallio, DL 1991 s. 138.208 Vrt. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 178-179. Osapuolten yhteisestä tarkoituksesta sopimuksentulkintaperusteena, ks. Hemmo, Sopimusoikeus I s. 620 ss.

Yhtiöjärjestys laaditaan usein jonkin mallikaavan pohjalta ja yhtiöjärjestyshalutaan yleensä jättää sisällöltään mahdollisimman suppeaksi. Yksityiskohtaiset,yhtiön ja osakkeenomistajien tarpeisiin sopeutetut määräykset sisällytetäänyleensä osakassopimukseen.200 Osakassopimuksen etuna yhtiöjärjestykseen ver-rattuna on, että osakassopimuksen ehdot voidaan pitää salaisina.201 Etuna onmyös, että sopimusvapaus on osakassopimuksessa yhtiöjärjestykseen nähdenlaajempi.202

Osakassopimuksessa voidaan määritellä yhtiön toiminnalle suuntaviivoja.Siinä voidaan sopia tärkeistä yhtiön liiketoimintaa koskevista asioista,kuten merkittävistä investoinneista, huomattavan omaisuuden luovutuk-sesta ja henkilövalinnoista.203 Osakassopimuksessa voidaan sopia myösyhtiön osingonjakopolitiikasta.204

Pitempiaikaisissa osakassopimuksissa säännellään osakkeenomistajienyhteistoiminta yhtiön piirissä ja heidän oikeutensa ja velvollisuutensasuhteessa toisiinsa ja yhtiöön.205 Osakassopimuksen ehdot koskevat useinosakkeenomistajien asemaa yhtiön johdossa sekä heidän oikeuksiaan javelvollisuuksiaan yhtiötä kohtaan osakkeenomistajana taikka työsuhteessatai muussa työpanosta edellyttävässä suhteessa yhtiöön.206

Osakassopimus sitoo sen osapuolia velvoiteoikeudellisesti sopimuksena.207

Osakassopimusta tulkitaan siten kuin muitakin sopimuksia eli subjektiivisestisen laatijoiden tarkoitusten pohjalta.208

38

209 Sopimuksesta kolmannen osapuolen hyväksi, ks. Hemmo, Sopimusoikeus II s. 409 ss.,Saarnilehto s. 183 ja Kivimäki-Ylöstalo s. 258. Yleisseurannossa osakassopimuksen ehdot sitovatosakkeen saajaa, jollei ole kysymys sellaisesta asiasta, jonka osakkeen luovuttaja voi ainoastaanhenkilökohtaisesti tehdä, tai jollei muutoin ole sovittu. Norri s. 371 ja Kyläkallio, DL 1991 s.139. Erityisseurannossa osakkeen saaja tulee sidotuksi osakassopimukseen, jos hän on tiennyttai hänen olisi pitänyt tietää sen olemassaolosta ja sisällöstä. Kyläkallio, DL 1991 s. 138 jaKansmark-Roos s. 27-28 ja 30. Ulosmittaus- tai konkurssivelkojaa osakassopimus ei sido, vaikkavelkoja olisi ollut osakassopimuksesta tietoinen. Helminen s. 104-106 ja Kansmark-Roos s. 30.210 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio, s. 222-223, Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 71,Kyläkallio, DL 1991 s. 139, HE 27/1977 s. 29 ja KM 1969: A 20 s. 80. Ks. myös ratkaisu KKO1994:95. Näin on myös Ruotsin oikeuden osalta, ks. Kansmark-Roos s. 28 ja Johansson,Bolagsstämma s. 331. Osakassopimuksella ei voida korvata yhtiökokouksen tai yhtiön muidenelinten päätöksiä eikä yhtiöjärjestyksen määräyksiä. Osakassopimuksen vastainen menettelyyhtiökokouksessa tai yhtiön muussa elimessä ei sinänsä aiheuta asianomaisen päätöksen taimuunkaan yhtiön elimen päätöksen pätemättömyyttä. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 222-223.Poikkeuksellisesti osakassopimuksella voi olla yhtiöoikeudellista merkitystä. Näin on esi-merkiksi, jos osakassopimuksen vastainen menettely on myös yleislausekkeen (OYL 9:16 § ja8:14, 1 §) ja osakkeenomistajien yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen, Huttunen s. 174-176. Ks.myös Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 222.Mikäli osakassopimus ja yhtiöjärjestys ovat ristiriidassa keskenään, osakassopimuksen ehto onpätemätön suhteessa yhtiöön. Tämä johtuu siitä, että yhtiön sisäisten normien hierarkiassayhtiöjärjestys menee osakassopimuksen edelle. Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 66-68. Ks.myös Ämmälä s. 39. Sopimusvapaudesta ja osakassopimuksen luonteesta johtuen ei voida sulkeapois sitä lähtökohtaa, että yhtiöjärjestyksen kanssa ristiriidassa oleva osakassopimuksen ehto onosakkeenomistajien keskinäisissä suhteissa oikeudellisesti ensisijainen ja sitova. Tällaisenosakassopimuksen ehdon sitovuus osakkeenomistajien keskinäisissä suhteissa on ilmeisestikinkuitenkin ratkaistava aina tapauskohtaisesti.211 Osakassopimuksen sitovuutta yhtiöön nähden rajoittavat kuitenkin osakeyhtiölain jayhtiöjärjestyksen pakottavat säännökset, yhtiön voitontuottamistarkoitus ja vaatimus toimiayhtiön hyväksi. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 222 ja Airaksinen-Jauhiainen s. 108.212 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 222.213 Osakkeen siirtymistä uudelle omistajalle voidaan rajoittaa lunastus- ja suostumuslausekkeilla.Ne voidaan sisällyttää yhtiöjärjestyksen lisäksi osakassopimukseen. Ks. Norri s. 368 ja 375 sekäKasmark-Roos s. 64-65. Pelkästään osakassopimukseen perustuvan luovutusrajoituksensitovuudesta henkilöä kohtaan, jolle osakkeet luovutetaan, ks. Kyläkallio, DL 1991 s. 145.

Osakassopimuksilla on pääsääntöisesti oikeudellinen sitovuus vain sen osa-puolten keskinäisissä suhteissa.209 Osakassopimuksella ei ole Suomessa pää-sääntöisesti yhtiöoikeudellista vaikutusta. Osakassopimus ei sinänsä sido yhtiötäeikä osakassopimuksen osapuolina olevia osakkeenomistajia suhteessa yhti-öön.210 Suhteessa yhtiöön osakassopimuksen ehdoilla on oikeudellinen sitovuus,jos yhtiö on itse osapuolena osakassopimuksessa211 tai jos osakassopimuksenehto on sisällytetty yhtiöjärjestykseen.212

Keskeisimpiä osakassopimuksen ehtoja ovat yleensä määräykset, joillasäännellään yhtiön toimielinten kokoonpanoa, niissä käsiteltäviä asioitaja päätösvaltaa näissä elimissä, sekä määräykset, joiden avulla valvotaanyhtiön osakaspiiriä.213

39

214 Kyläkallio, DL 1991 s. 142 ja af Schultén, Kommentaari I s. 496 alav. 24). Jotta merkittävinäpidettyjen asioiden vieminen yhtiökokouksen päätettäväksi tulee yhtiöoikeudellisesti sitovaksi,vastaava määräys on sisällytettävä myös yhtiöjärjestykseen. Kyläkallio, DL 1991 s. 143.215 Osakassopimuksessa voidaan myös sopia yhtiön edustamisesta siten, että nimetylle henkilölleannetaan toiminimen kirjoittamisoikeus, prokura tai muutoin valtuutus edustaa yhtiötä. Asia ontällöin vahvistettava hallituksen päätöksellä. Kansmark-Roos s. 54.216 Norri s. 367, Kyläkallio, DL 1991 s. 144 ja Kansmark-Roos s. 37-43. Ks. myös Helminen,Osakassopimuksen tehtävä s. 29. Tällainen päätöksenteon sääntely yhtiön asioissaosakassopimuksen avulla tulee usein kysymykseen ns. harvainyhtiöissä ja tasaosuuksinomistetuissa osakeyhtiöissä. Ks. Kansmark-Roos s. 36.Osakkaiden sopimuksella toisinaan myös keskitetään päätösvaltaa yhtiön asioissa varsinkinsuurissa julkisissa osakeyhtiöissä. Osakkeenomistaja voi yksittäistapausta koskevana luopuakäyttämästä äänioikeuttaan tietyssä yhtiökokouksessa, sitoutua olemaan kokonaan äänestämättämäärätyssä yhtiökokouksessa tai jossakin siellä käsiteltävässä yksittäisessä asiassa. Osakkeen-omistaja voi myös sitoutua äänestämään yhtiökokouksessa tietyllä tavalla tai antaa yhtiö-kokoukseen valtakirjan edustajalleen. Helminen, Osakassopimuksen tehtävä s. 25 ja Johansson,Bolagsstämma s. 496. Äänestämisestä yhtiökokouksessa tietyllä tavalla ei voida ottaa määräyksiäyhtiöjärjestykseen. Kyläkallio, DL 1991 s. 144.217 Brittiläis-amerikkalaisen oikeuskulttuurin piirissä esiintyy useita erilaisia sopimus-verkkoteorialle vastakkaisia suuntauksia, joita kuvataan termeillä ”institutionism” ja ”progressivecommunitarianism”. Niille on yhteistä, että yhtiösuhteen kuvaamista ”sopimukseksi” ja ihmisenns. taloudellisesti rationaalista käyttäytymistä pidetään epärealistisena. Ks. Cheffins, CLJ 1999s. 210 ja Bainbridge, CornellLR 1996-97 s. 860 ja 873. “Progressive communitarianism” -suuntauksessa katsotaan, että yhtiösuhteet eivät ole niinkään markkinoiden muovaamia vaanluottamukseen ja keskinäiseen riippuvuuteen perustuvia suhteita. Suuntauksessa luotetaan siihen,että valtiovalta allokoi resursseja yritystoiminnan organisoinnissa oikeudenmukaisemmin jatehokkaammin kuin markkinat. Tällöin pakottavat oikeusnormit saavat enemmän painoa kuinsopimusverkkoteoriaa sovellettaessa. Ks. Bainbridge, CornellLR 1996-97 s. 860, 873 ja 902 jaDeMott, CornellLR 1995-96 s. 1313. Yritystä ja yhtiösuhteita koskevista eri teorioista, ks myösOmotayo Bolodeoku, JBL 2002 s. 411 ss. ja Dine s. 3 ss. Ks. myös Riley, MLR 1992 s. 782-783ja Bebchuk, CLR 1989 s. 1408.

Osakassopimukseen voidaan ottaa määräyksiä siitä, milloin jokin asia onratkaistava hallituksen sijasta yhtiökokouksessa tai yhtiökokouksessa, joshallituksessa ei synny asiasta yksimielisyyttä.214 215

Osakassopimuksella osakkeenomistajien päätösvaltaa yhtiössä voidaanhajauttaa vähemmistöosakkeenomistajien hyväksi siten, että osakkeen-omistajat voivat valita omat edustajansa yhtiön hallitukseen sekä halli-tuksen ja yhtiökokouksen päätöksentekoa koskevilla määräenemmistövaa-timuksilla.216

Yhtiösopimus taloudellisessa mielessä yhtiösuhteiden analyysipuitteistona

Englannissa ja Yhdysvalloissa osakeyhtiöoikeudellisessa teorianmuodostuksessaon esitetty vastakkaisia näkemyksiä sen suhteen, onko osakeyhtiöoikeudellistasääntelyä paikallaan selittää ja rakentaa "yhtiösopimus" konstruktion pohjalta.217

"Yhtiösopimuksella" tarkoitetaan seuraavassa osakkeenomistajien välistä

40

218 Cheffins s. 32, Bainbridge, CornellLR 1996-97 s. 863, Bebchuk, CLR 1989 s. 1409 ja Riley,MLR 1992 s. 785. Vrt. Myös Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 32 alav.19).219 Ks. Brudney, CLR 1985 s. 1497 ss. ja Eisenberg, CLR 1989 s. 1486-1487.220 Eisenberg, CLR 1989 s. 1487.221 Bainbridge, CornellLR 1996-95 s. 860.222 McChesney, CLR 1989 s. 1531 ja 1536-1538.

sopimusta edellä tarkoitetussa taloudellisessa mielessä yhtiön perustamisenyhteydessä asioista, jotka koskevat osakkeenomistajien keskinäistä sekä osak-keenomistajien ja yhtiön johdon välistä suhdetta. Se sisältää tämän mukaan,paitsi yhtiön perustamisasiakirjat ja osakassopimukset, myös sellaiset odotuksetyhtiön tulevan toiminnan suhteen, joista osakkeenomistajien kesken on vallinnutyhteisymmärrys yhtiön perustamisen aikaan sekä sen jälkeen, vaikkei tätäyhteisymmärrystä olisi nimenomaisesti kirjallisesti ilmaistukaan.

Riippumatta siitä, onko osakeyhtiön perustamisasiakirjojen ja osakassopimuk-sen katsottava muodostavan sopimuksen velvoiteoikeudellisessa mielessä,Suomessa sopimuksen oikeustoimilaissa tarkoitettuna kaksipuolisena oikeus-toimena, edellä tarkoitettua "yhtiösopimus"-konstruktiota voidaan kuitenkinkäyttää hyödyllisenä analyysipuitteistona käsiteltäessä osakeyhtiöoikeudellistasääntelyä koskevia kysymyksiä.218 Samalla kannalla on myös kirjoittaja.

Brudney ja Eisenberg ovat pitäneet sopimus-konstruktion käyttöä osake-yhtiöoikeudellisten kysymysten analysointipuitteistona virheellisenä jaharhaanjohtavana.219 Eisenberg pitää sopimusteoriaa (the nexus ofcontracts approach) virheellisenä siksi, että hänen mukaansa osakeyhtiöon voittoa tavoitteleva yritys, joka on organisoitu sääntöjen avulla javaikka osa näistä säännöistä perustuu sopimukseen jossakin muodossa,osa perustuu lakiin ja osa yhtiön toimielinten tai johdon yksipuolisiintoimiin.220

Yhdysvalloissa keskustelu sopimusteorian käyttökelpoisuudesta on liittynytkysymykseen siitä, missä määrin osakeyhtiöoikeudellinen sääntely tulisi rakentaayksityisen sopimisen ja missä määrin lainsäädäntöön nojaavien pakottaviennormien varaan.221 Kuten McChesney huomauttaa Eisenbergin edellä selostettuanäkemystä kritisoiden, ratkaisevaa sopimusteorian käyttökelpoisuudelle ana-lysointipuitteistona edellä mainitun kysymyksen tarkastelussa ei kuitenkaan olese, missä määrin osakeyhtiöoikeudellinen sääntely kunakin ajankohtana tosi-asiallisesti perustuu sopimiseen tai johonkin muuhun sääntöjen syntytapaan.222

41

223 Ks. Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 22 ja 38, Villa s. 129 jaEasterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1428 ja 1430. Näihin normeihin kuuluvat kirjoitetun lainsäännökset ja oikeuskäytännön luomat normit. Macey, JCL 1993 s. 185.224 Easterbrook-Fischel s. 15. Villa toteaa, että osakeyhtiölaki muodostaa tietynsisältöisenvakioratkaisun, ”vakiosopimuksen”, ilmaiseksi kaikille, jolloin osapuolet voivat keskittyäsopimaan erikseen muista asioista. Villa, Rahoitusvälineet s. 30.225 Ks. Bebchuk, CLR 1989 s. 1399, Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1442 ss. ja Bergström-Samuelsson, TfR 1995 s. 349.226 Näin on myös pörssissä uusmerkintänä toteutettavassa osakepääoman korotuksessa.Bergström-Samuelsson, Aktiebolatets grundproblem s. 35, vrt. s. 34.227 Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 35-36.

Sopimusteoriassa (the nexus of contracts approach) lainsäädännöllä luodutnormit katsotaan osaksi yhtiösopimusta223, sitä täydentäviksi ehdoiksi, jotkasääntelevät niitä asioita, joista sopijapuolten kesken ei ole erikseen nimenomai-sesti sovittu.224

Käytettäessä sopimusteoriaa analyysipuitteistona otettaessa kantaa pakot-tavien normien tarpeellisuuteen voidaan erottaa kaksi eri tilannetta: kysymyssopimusvapaudesta osakeyhtiön perustamisasiakirjojen (ja mahdollisen osakas-sopimuksen) laadinnassa ja toisaalta muutettaessa yhtiöjärjestystä yhtiöntoiminnan aikana.225

Yhtiötä perustettaessa yhtiön perustajat sitoutuvat vapaaehtoisesti yhtiö-sopimuksen ehtoihin ja ne voidaan ottaa osakkeen hinnoittelussahuomioon.226 Sopimusteorian käyttökelpoisuus on sen sijaan ongelmalli-sempi silloin, kun yhtiöjärjestystä myöhemmin muutetaan enemmistöpää-töksellä, koska tällöin esimerkiksi enemmistöosakkeenomistajien eitarvitse kompensoida vähemmistöosakkeenomistajille sellaista heillehaitallista, muodollisesti lain mukaan toteutettua yhtiöjärjestyksen muu-tosta, joka ei ole osakeyhtiölain yleislausekkeen vastainen. Yhtiöjärjestyk-sen muutos voi myös palvella yritysjohdon tarkoitusperiä ja olla risti-riidassa yrityksen arvon maksimoinnin tavoitteen kanssa. Yritysjohtoatai enemmistöosakkeenomistajia suosivien yhtiöjärjestyksen muutostenestämiseksi voidaan käyttää pakottavaa oikeudellista sääntelyä.227

Seuraavassa termillä "yhtiösopimus" tarkoitetaan yhtiön perustajina toimivienosakkeenomistajien yhtiön perustamisen yhteydessä tai sen jälkeen tekemääyhtiösopimusta edellä tarkoitetussa laajemmassa mielessä, reaalimaailman il-miötä, joka esiintyy erityisesti yksityisen osakeyhtiön muodossa toimivienharvainyhtiöiden toiminnassa.

42

228 Bygglin-Lindholm, JFT 1999 s. 212.229 Drury, CLJ 1986 s. 222 ja Riley e.m.l. s. 785.230 Riley e.m.l. s. 785.231 Riley e.m.l. s. 785-786, ks. myös Kornhauser, CLR 1989 s. 1451.232 Vrt. Kansmark-Roos s. 22.233 Riley e.m.l. s. 787.

3.2 Yhtiösopimuksen konstruoinnin jatäydentävien normien tarve

Yhtiösopimuksen syntymisprosessista johtuvista syistä yhtiön perustamisenaikana olemassa olevien odotusten ilmaiseminen nimenomaisesti kirjallisessamuodossa jää usein epätäydelliseksi.

Suomessa pienet yritykset toimivat nykyisin yhä enemmän osakeyhtiönmuodossa. Kaikista osakeyhtiöistä lukumääräisesti suurin osa on pieniä osa-keyhtiöitä.228

Yhtiösopimus osakkeenomistajien välisessä suhteessa yksityisessä harvain-yhtiössä muodostaa pitkäaikaisen sopimussuhteen, jossa osakkeenomistajien ontoimittava yhdessä pitkän ajan Englantilaisessa osakeyhtiöoikeudellisessa kirjal-lisuudessa tätä sopimusta luonnehditaan termillä "long-term relationalcontract".229 Yhtiösopimus osakkeenomistajien kesken on usein ei-eksplisiittises-sä muodossa ja sen ehdot voivat muodostaa sekavan kokonaisuuden. Rileyilmaisee asian näin: "... the inter-shareholder contract will often be relativelyinformal and quite confused".230 Lisäksi perustamisasiakirjoihin kirjattujenehtojen lisäksi osakkeenomistajien välillä voi olla kirjallinen osakassopimus taimihinkään kirjaamaton yhteisymmärrys joistakin asioita. Nämä lisäsopimuksetja yhteisymmärrykset voivat täydentää perustamisasiakirjojen ehtoja tai ollaristiriidassa niiden kanssa.231 Osakkeenomistajat ovat valmiita jättämään useattulevaisuudessa mahdollisesti esille tulevat asiat kirjaamatta yhtiön perustamis-vaiheessa ja ratkaistavaksi myöhemmin enemmistöperiaatteella silloin, kunheidän välillään vallitsee keskinäinen luottamus ja he odottavat, että enemmistö-periaatetta sovelletaan kaikkien osapuolten etujen mukaisesti.232 Tällaista yhteis-ymmärrystä ei kuitenkaan yleensä haluta ilmaista kirjallisesti nimenomaisessamuodossa, koska sellainen menettely viittaisi siihen, että toinen osapuoli ei itseasiassa luota toiseen ja tästä voisi olla seurauksena vahinkoa sopimusneuvottelu-vaiheessa vallitsevalle keskinäiselle yhteistyön ja luottamuksen ilmapiirille.233

Tässä yhteydessä todettakoon, että kirjoittajan kokemus Suomessa osakassopi-musta koskevista sopimusneuvotteluista on, että esimerkiksi sellaisen sopi-musehdon saaminen osakassopimukseen, että osapuolten yhteistyön kariuduttua

43

234 Vrt. myös Prentice, OJLS 1988. Kyläkallio ym. esittävät käsityksenään, että osakassopimuksessavähemmistöosakkaan asemaa voitaisiin vahvistaa takaamalla hänelle oikeus saada tietyin edellytyksinosakkeensa lunastetuiksi. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 221.235 Riley e.m.t. s. 785-786 ja 790, ks. myös Kornhauser, CLR 1989 s. 1451.Jos kahta tai useampaa sellaisenaan laillista yhtiöjärjestyksen määräystä ei voida samanaikaisestinoudattaa, on pyrittävä ratkaisemaan, minkä määräyksen tai määräyksien noudattaminen on lain jayhtiöjärjestyksen muiden määräysten kannalta olennaisempaa. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 178,yhtiöjärjestysmääräysten tulkinnasta laajemmin, ks. s. 177-178.236 Eggertsson s. 14. Vrt. Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1423, Riley e.m.l., s. 786-787.Oikeudellisesti sitovista sopimuksista, jotka koskevat yksittäisiä liiketoimia, aiheutuvia kustannuksiavoidaan nimittää oikeustoimikustannuksiksi. Timonen, Corporaten Governance s. 25.Oikeustoimikustannukset voidaan jakaa ennakollisiin ja jälkikäteisiin transaktiokustannuksiin, ks.Dietrich s. 21 ja Timonen, Corporate Governance s. 25-26.237 Ks. Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 26-27.Mitä täydellisemmäksi sopimus laaditaan, sitä suuremmiksi kustannukset sopimuksen laadinnastanousevat, ja mitä epätäydellisemmäksi sopimus jää, sitä suuremmiksi nousevat sopimuksestajohtuvat kustannukset sopimuksenteon jälkeen. Määttä, Epätäydellinen sopimus s. 6. Koko-naistransaktiokustannukset minimoituvat, kun rajatransaktiokustannukset sopimuksen solmimi-sesta ovat yhtä suuret kuin rajatransaktiokustannukset odotetuissa sopimuksen jälkeen syntyvissäsopimuksesta johtuvissa kustannuksissa. Määttä, Epätäydellinen sopimus s. 62. Siten, joskokonaistransaktiokustannukset halutaan minimoida, sopimusta ei kannata laatia täydelliseksi,koska tämä raja tulee vastaan ennen sopimuksen täydellisyyden saavuttamista.Edellä odotetuilla sopimuksen jälkeen syntyvillä kustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, joidensuhteen sopimusosapuolella oletetaan olevan käsitys siitä, millä todennäköisyydellä ne syntyvät.Jos sopimusosapuolella on käsitys siitä, minkä suuruiset sopimuksen jälkeen syntyvät kus-tannukset voivat olla ja mikä on niiden syntymisen todennäköisyys, mainitut odotetut kus-tannukset saadaan kertomalla niiden arvioitu summa sen toteutumisen todennäköisyydellä.Määttä, Epätäydellinen sopimus s. 62. Tässä on siis kysymys sopimuksen jälkeen syntyvienkustannusten odotusarvosta. Vrt. Määttä, Epätäydellinen sopimus s. 73.Sen sijaan sopimuksen jälkeen syntyvien kustannusten eri kustannustyyppien ja -erien reali-soiduttua, ts. kun tiedetään mitkä kustannukset ovat todella syntyneet ja mitkä eivät, erikustannuserien toteutumisen todennäköisyys on joko 100 % tai 0 %. Tällöin, jälkikäteen, myös

toinen osakkeenomistaja olisi jollakin ehdoin velvollinen lunastamaan toisenosakkeenomistajan osakkeet, on neuvottelutilanteen kanssa yhteensopimatontaja siten käytännössä mahdotonta.234 Johtuen edellä esitetyistä yhtiösuhteen pe-rustana olevista hajanaisista ainesosista "yhtiösopimuksen" sisällön määrittä-miseksi tarvitaan enemmän aktiivista oikeudellista konstruointia tuomioistuimentaholta kuin pelkästään velvoiteoikeudellisten sopimusten sisällön kohdalla.235

Toinen syy kirjalliseen muotoon laaditun yhtiösopimuksen jäämiseen epä-täydelliseksi johtuu transaktiokustannuksista. Transaktiokustannuksilla tarkoi-tetaan kaikkia kustannuksia, jotka aiheutuvat siitä, että laaditaan jokin järjestely,sopimus tai erityinen sopimusehto, joka koskee taloudellisen vaihdannankohdetta.236 Rationaalinen käyttäytyminen yhtiösopimuksen kirjallisten ehtojenlaadinnassa johtaa siihen, että osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista eikannata kaikkien tulevaisuudessa mahdollisesti syntyvien tilanteiden varaltaerikseen sopia.237 Ensinnäkin kaikkia tulevaisuudessa syntyviä tilanteita ei voida

44

todellisten sopimuksen jälkeen syntyvien kustannusten kokonaismäärä voi poiketa ennakkoonodotetusta sopimuksen jälkeen syntyvien kustannusten kokonaismäärästä (ts. näiden kustannustenodotusarvosta).238 Prentice, OJLS 1988 s. 57, Riley e.m.t. 786, McChesney , CLR 1989 s. 1536 ja Gillette, JLS 1990s. 542-543.239 McChesney, CLR 1989 s. 1536 ja Gillette, JLS 1990 s. 543.240 Prentice, OJLS 1988 s. 57, McChesney, CLR 1989 s. 1536, Klein, AER 1980 s. 356 ja Gillette JLS1990 s. 542.241 Teoriassa päätöksenteosta epävarmuuden vallitessa satunnaismuuttujan odotusarvomääritellään summaksi, joka syntyy, kun muuttujan kaikki yksittäiset arvot kerrottuina niidenvastaavilla toteutumistodennäköisyyksillä lasketaan yhteen. Baird s. 66-67. Jos osakeyhtiönperustamisasiakirjojen jostakin ehdosta yhtiön toiminnan aikana saatavan edun odotusarvo onpienempi kuin ehdon laatimisen ja siitä neuvottelemisen aiheuttamat kustannukset, ehtoa ei siltäkannalta kannata laatia.242 Ks. Timonen, Corporate Governance s. 78-79.243 Enemmistöperiaatteen hyväksymisellä voidaan säästää sopimusten laatimisen ja oikeudenkäyntienaiheuttamia kustannuksia. Toisaalta myös enemmistöperiaatteen käytön valvontaa varten tarvitaansääntöjä, ks. Riley e.m.l. s. 786-787.244 Riley e.m.t. s. 787, Prentice, OJLS 1988 s. 59, ja Gillette JLS ss. 541-542 ja 574, ks. myösTimonen, Corporate Governance s. 79.

ennakoida ja toiseksi, vaikka tämä olisikin mahdollista, varautuminen sopi-musehdoilla kaikkiin mahdollisiin tapahtumakulkuihin ja tilanteisiin tulevaisuu-dessa ylittäisi transaktiokustannusten vuoksi siitä saatavan hyödyn.238 Erityisesti,kun kysymys on sellaisesta mahdollisesta tapahtumasta tulevaisuudessa, jonkatoteutumisen todennäköisyys on alhainen, sopimusehdon neuvotteluja sopi-muskustannukset ylittävät usein asiaa varten laaditusta erityisestä sopimusehdos-ta odotettavissa olevan hyödyn.239 Täten on rationaalista jättää sopimuksessaerityisillä sopimusehdoilla varautumatta alhaisella todennäköisyydellä toteutuviinriskeihin.240 241

Yhtiösopimuksen syntyprosessin luonteesta ja transaktiokustannuksistajohtuen yhtiösopimuksessa ei siten voida, eikä ole taloudellisesti kannattavaanimenomaisesti kirjallisesti sopia yhtiössä toimivien eri osapuolten käyttäytymi-sestä, oikeuksista ja velvollisuuksista kaikissa mahdollisissa tilanteissa tule-vaisuudessa. Tästä syystä ratkaisu niihin asioihin yhtiön tulevassa toiminnassa,joiden osalta yhtiösopimus eksplisiittisessä kirjallisessa muodossaan on aukol-linen, on löydettävä muulla tavalla.242 Yksi tapa täyttää näitä aukkoja on pää-tösvallan antaminen näissä asioissa yhtiön toimielimille, joissa päätökset tehdäänsitten enemmistöperiaatteella.243 Toinen menettely, jolla nimenomaisesti ilmais-tun yhtiösopimuksen aukkoja voidaan täyttää, ja minimoida transaktiokustannuk-sia, on täydentävien normien liittäminen nimenomaisesti ilmaistuun yhtiösopi-mukseen.244 Englantilaisessa ja amerikkalaisessa osakeyhtiöoikeudellisessa

45

245 Goddard, MLR 2003 s. 406, Armour, MLR 2000 s. 361, Bainbridge, CornellLR 1996-97 s.860 ja Eisenberg, CLR 1989 s. 1461. Riley määrittelee käsitteen "default terms" siten, että ne ovatsääntöjä, joita sovelletaan silloin, kun osapuolten sopimus vaikenee asiasta, Riley e.m.t. s 787.246 Goddard, MLR 2003 s. 406. 247 Easterbrook ja Fischel käyttävät termiä "the joint wealth of the participants", Easterbrook-FischelCLR 1989 s. 1433. Easterbrook ja Fischel toteavat seuraavasti: "... what should be worked out andsupplied by corporate law is the rule, that, ..., will maximize the value of corporate endeavour as awhole." Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1446, Gordon, CLR 1989 s. 1551.248 af Schultén, Kommentaari II s. 311-312. 249 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1433 ja 1446. Gordon käyttää termiä "private wealthmaximation", Gordon, CLR 1989 s. 1551. Ks. myös Bertström-Samuelsson, TfR 1995 s. 349.250 Bergström-Samuelsson, TfR 1995 s. 326-327, 350 ja 352. Toisaalta joissakin olosuhteissa edellätarkoitettu yksityisen taloudellisen hyödyn maksimointi voi olla ristiriidassa osakkeenomistajientaloudellisen hyödyn maksimoinnin kanssa, ks. Gordon, CLR 1989 s. 1551 ja 1574.

kirjallisuudessa käytetään termiä "default rules". Niillä tarkoitetaan täydentäviäsääntöjä, jotka kattavat määrättyjä asioita ja jotka tulevat sovellettaviksi, jolleivatyhtiössä toimivat eri osapuolet ota käyttöön erityisiä ehtoja näiden asioidensuhteen.245

Yhtiösopimukseen sisältyvät täydentävät normit muodostuvat lainsäädännönsäännöksistä, standardisopimusehdoista ja yhtiösopimuksen tulkinnassa käytettä-vistä tulkintaperiaatteista. Täydentävien normien tehtävänä on yhtiösopimustenneuvottelun ja laadinnan aiheuttamien kustannusten minimointi.246

3.3 Sopimusvapaus normatiivisena mallina

Taloustieteen yrityksen teoriaan nojaava osakeyhtiöoikeudellinen sopimusteoriaalkuperäisessä muodossaan lähtee siitä taustaolettamuksesta, että osakeyhtiöoi-keudellisen sääntelyn ainoana tavoitteena on yksityisen taloudellisen hyödynmaksimointi. Tällä tarkoitetaan yhtiösopimuksen osapuolten yhteistä taloudellistakokonaishyötyä.247 Suomessa osakeyhtiön toiminnan tarkoituksena on oikeu-dellisessa mielessä voiton tuottaminen osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestys-määräyksellä ole yhtiölle annettu toisenlaista tarkoitusta.248 Sopimusteoriassa(the nexus of contracts approach) oletetaan, että sopimusvapauden vallitessarationaalisesti käyttäytyvät sopimusosapuolet yhtiössä pyrkivät rakentamaansuhteensa sillä tavalla, joka maksimoi heidän yhteisen taloudellisen kokonais-hyötynsä.249 Yksityisen kokonaishyödyn maksimoinnin väitetään johtavansamalla osaltaan yhteiskunnallisen tehokkuuden toteutumiseen. Sopimus onosapuolten välisenä järjestelynä lähempänä Pareto-optimia kuin pakottavatsäännöt.250

46

Osakeyhtiöoikeudellisen sääntelyn tavoitteista, ks. myös Kornhauser , CLR 1989 s. 1452.251 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1433.Syynä siihen, miksi sopimukset kuitenkin jäävät osittain epätäydellisiksi, ovat myöstiedonhankintakustannukset. Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1433.252 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1441-1442, Riley e.m.l. s. 784 ja 788, Eisenberg, CLR 1989 s.1463.253 Eisenberg, CLR 1989 s. 1463.254 Bergström-Samuelsson, TfR 1995 s. 350.255 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1429-1432 ja 1435, Riley e.m.t. s. 784, Bebchuk, CLR 1989 s.1410-1411. Tämä koskee ns. tehokkaita osakemarkkinoita, joilla käydään kauppaa julkisenkaupankäynnin kohteena olevilla osakkeilla. Ks. Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblems. 32-33. Vrt. toisaalta suuret ja keskisuuret perheyritykset, joiden osalta osakemarkkinoilla ei olevälitöntä merkitystä yrityksen arvon määrityksessä, Bergström-Samuelsson, Aktiebolagetsgrundproblem s. 28.256 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1430 ja 1435. Ks. myös Bergström-Samuelsson, Aktiebolagetsgrundproblem s. 32. Ks. myös Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 33.

Sopimusteorian perusteesi on, että yhtiösopimuksen osapuolten yhteinentaloudellinen hyöty maksimoituu silloin, kun valitaan sellainen heidän suhdettaansääntelevä ratkaisu, jonka nämä osapuolet itse olisivat valinneet voidessaanvapaasti valita, jos heillä olisi ollut täydellinen tieto tulevista tapahtumainkuluistaja jos sopimuksentekokustannukset olisivat olleet 0.251 Tämä väite perustuu siihenkäsitykseen, että yhtiösopimuksen osapuolet ensinnäkin tuntevat parhaiten omatintressinsä ja ovat toiseksi parempia kuin jotkut muut tahot tunnistamaan sensopimusjärjestelyn, jolla nämä intressit toteutuvat.252 Koska yksityisen yhteis-hyödyn oletetaan maksimoituvan sopimusvapauden vallitessa, sopimusten oikeu-dellisessa sääntelyssä ovat lähtökohtina sopimusvapaus ja pacta sunt servanda-periaate.253 Sopimusvapautta tulee voida rajoittaa ainoastaan sellaisten vaiku-tusten estämiseksi, joista kolmas osapuoli voi kärsiä vahinkoa.254

Puhtaan sopimusteorian kannattajat puolustavat mahdollisimman laajaasopimusvapautta sillä perusväitteellä, että osakemarkkinat hinnoittelevat tehok-kaasti yhtiöiden perustamisasiakirjojen ehdot osakkeiden hinnoissa. Tästä syystäei ole syytä puuttua julkiselta taholta yhtiösopimusten ehtoihin.255 Jotta osak-keiden hinnanmääräytyminen olisi tehokasta, sen perustana täytyy olla oikeatieto ja ymmärrys yhtiön perustamisasiakirjojen ehtojen merkityksestä ja vai-kutuksesta osakkeen arvoon. Todellisuudessa useimmilla osakkeisiin sijoittavillahenkilöillä ei ole eikä voikaan olla tällaista tietoa. Easterbrook ja Fischel myön-tävät tämän, mutta heidän mukaansa yksittäisillä sijoittajilla ei tarvitsekaan ollatätä tietoa ja ymmärtämystä, koska julkisilla osakemarkkinoilla kaupankäyntitapahtuu ammattisijoittajien toimesta.256 Mikäli jonkin osakkeen hinta ei oleoikea sen tulevaan arvoon nähden, osakkeiden hinnat asettuvat kuitenkin lopulta

47

257 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1431.258 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1431-1432. Ks. myös Bergström-Samuelsson, Aktiebolagetsgrundproblem s. 33.259 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1430-1432.260 Näistä kustannuksista käytetään englannin kielessä taloustieteestä peräisin olevaa nimitystä"agency costs", ks. Jensen-Meckling, JFE 1976 s. 308, McChesney, CLR 1989 s. 1535 jaEasterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1421-1424 ja 1428. Kaisanlahti ja Sarkio nimittävät yritysjohdonja osakkeenomistajien intressien välisestä eroavuudesta aiheutuvia tehokkuustappioita agentti-kustannuksiksi. Kaisanlahti-Sarkio s. 28. Timonen käyttää johdon valvonnan tarpeen osak-keenomistajille aiheuttamista kustannuksista nimitystä valvontakustannukset. Timonen, CorporateGovernance s. 41 ja 78-80.261 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1419-1421.

oikealle tasolle ammattisijoittajien keskinäisen osakkeilla tapahtuvan kaupan-käynnin tuloksena.257 Toisaalta Easterbrook ja Fischel myöntävät, että perus-tamisasiakirjojen ehdot eivät välttämättä aina heijastu julkisilla osakemarkkinoil-la tarkasti osakkeiden hintoihin, varsinkaan yhtiön hallinnon järjestelyä koske-vien ehtojen kohdalla. Heidän mukaansa osakemarkkinat ovat kuitenkin parem-pia arvioimaan yhtiösopimuksen ehtojen todennäköisiä vaikutuksia sijoittajienkannalta kuin jokin toinen yhteiskunnallinen instituutio. Siten osakeyhtiöoikeu-delliselle sääntelylle ei heidän mukaansa ole merkitystä, ovatko osakemarkkinattodellisuudessa täydellisesti tehokkaita.258

Sopimusteoriassa (the nexus of contracts approach) oletetaan, että myösyhtiösopimuksen yhtiön hallintorakennetta sääntelevät ehdot heijastuvat osak-keen hinnassa sikäli kuin niillä on todella vaikutusta osakkeen arvoon.259 Osa-keyhtiön hallinnon rakennetta koskevat yhtiösopimuksen ehdot liittyvät yhtiönomistajien tarpeeseen valvoa yhtiön johdon toimintaa ja ongelmaan siitä, mitentämä valvonta voitaisiin järjestää niin, että tämän valvontaongelman synnyttämätkustannukset saataisiin minimoitua.260 Easterbrook ja Fischel eivät kiellä sitä,että yhtiön johdon ja sen omistajien intressit voivat olla ristiriidassa keskenään.He lähtevät kuitenkin siitä, että markkinamekanismi hillitsee tehokkaastiosakeyhtiön johtoa ajamasta omia etujaan osakkeenomistajien ja yhtiön edunkustannuksella. Sijoittajien sijoituspäätöksiin vaikuttavat osakkeisiin kohdistuvattuotto-odotukset, ja kannattavimmat sijoituskohteet vetävät puoleensa investoijia.Siten pitkällä tähtäimellä sellaiset yritykset ja näiden johtohenkilöt menestyvätparhaiten, jotka ajavat parhaiten osakkeenomistajien etuja.261 Easterbrook jaFischel olettavat, että raja johdon omien etujen ajamiselle syntyy siitä, että johtovoidaan vaihtaa ja siitä, että se voi menettää asemansa tai vaikutusvaltansa

48

262 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1421, Riley e.m.l. s. 784. Hypoteesista yritysten määräysvaltaakoskevien markkinoiden tehokkuudesta ja siitä, milloin yritys kannattaa ostaa, ks. kapp. 4.4.4jäljempänä.263 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1433, Bebchuk, CLR 1989 s. 1410 ja Gordon, CLR 1989 s.1550-1551.264 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1445-1446, Fischel, VandLR 1982 s. 1259, Gordon, CLR 1989s. 1551; ks. myös Bebchuck, CLR 1989 s. 1396-1398 ja myös Bergström-Samuelsson, TfR 1995 s.350.Myös Suomessa yhtiösuhteiden sääntelyssä osakeyhtiössä on saanut kannatusta näkemys, että etusijaon annettava yhtiösuhteen osapuolten sopimusvapaudelle ja oikeudellisen sääntelyn tahdon-valtaisuudelle. Kaikkien asioiden osakeyhtiöoikeudellisen sääntelyn osalta tulisi arvioida mah-dollisuus käyttää tahdonvaltaista sääntelyä ja pakottavan sääntelyn käyttö tulisi erikseen perustella.Ks. OM 7.7.2000 s. 1-2 ja 25.265 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1445.266 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1433 ja Bebchuk, CLR 1989 s. 1410, ks. myös Bergström-Samuelsson, TfR 1995 s. 359.267 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1444-1445.

silloin, kun yhtiö kannattaa ostaa, koska sen johto on ajanut omia etujaan taitoiminut tehottomasti.262

Puhtaan sopimusteorian kannattajien puoltamasta laajasta sopimusvapaudestaosakeyhtiöoikeudellisten suhteiden sääntelystä seuraa kaksi normatiivista peri-aatetta. Ensinnäkin osakeyhtiöoikeudellisen sääntelyn sisältö tulisi ideaalisestiolla se tulos, johon yhtiösuhteen osapuolet olisivat tulleet, jos transaktiokustan-nuksia ei olisi.263 Toiseksi osakeyhtiöoikeuden sääntöjen tulisi eräitä poikkeuksialukuunottamatta olla dispositiivisia, ts. ne toimisivat vain täydentävinä sääntöinä,jotka osapuolet voisivat vapaasti korvata omilla sopimusjärjestelyillään.264 Nämänormatiiviset periaatteet koskevat sekä osakeyhtiölakien säännöksiä ettätuomioistuinten ratkaisuja.265

Sopimusteorian tarjoama tulkintasääntö tuomioistuimille niiden tulkitessayhtiösopimusta jossakin asiassa on ns. hypoteettinen sopiminen. Koska yhtiö-sopimukset jäävät tiedonhankinta- ja sopimuksentekokustannusten takia epä-täydellisiksi, tuomioistuimen tulee, silloin, kun yhtiösopimuksessa, sen nimen-omaisessa muodossa, ei ole asiaa säännelty, valita asian ratkaisemiseksi sesääntelyratkaisu, jonka osapuolet itse olisivat yhteisessä intressissään valinneetsopimuksentekohetkellä, jos he olisivat sopineet asioista eksplisiittisesti.266 Tätätulkintasääntöä tuomioistuimen tulisi käyttää myös soveltaessaan osakeyhtiöoi-keudellista lojaliteettiperiaatetta.267

Sopimusteorian hypoteettisen ex ante sopimisen tulkintasäännössä voidaannähdä olevan yhteys osakkeenomistajien ns. intressisuojaan, koska tulkintasään-

49

268 Englannissa Prentice on esittänyt, että Englannin osakeyhtiölain 459 §:ää voidaan ja tulee käyttäänormistona, jonka nojalla voidaan osakkeenomistajien intresseistä lähtien päättelemällä luodahypoteettiseen sopimiseen perustuvia ratkaisuja jutuissa, jotka koskevat vähemmistöosakkeen-omistajan oikeussuojaa yksityisissä harvainyhtiöissä. Prentice, OJLS 1988, s. 55, 61 ja 91 ja Rileye.m.l. s. 794. Englannin oikeuskäytännössä on Englannin osakeyhtiölain 459 §:ää sovellettaessaannettu vähemmistöosakkeenomistajalle suojaa tämän intresseistä lähtien, vaikkakaan edellätarkoitettua sopimusteoriaa ei ole nimenomaisesti tuotu ratkaisujen perusteluissa esille niidenteoreettisena pohjana. Riley e.m.l. s. 795.269 Ks. Riley e.m.l., Bebchuk, CLR 1989, Brudney, CLR 1985, Clark, CLR 1989, Coffee, CLR 1989,Eisenberg, CLR 1989 ja Gordon, CLR 1989.270 Easterbrook-Fischel ,CLR 1989 s. 1430-1432.

nön mukaan ratkaisijan tulee päätellä, mitkä osapuolten yhteiset intressit ovat,ja mikä olisi sen mukainen sääntelyratkaisu esillä olevassa asiassa.268

3.4 Sopimusteoria ja todelliset sopimusjärjestelyt

Epätäydellinen tieto ja kyky, systemaattiset virheetpäätöksenteossa ja rajallinen rationaalisuus

Taloustieteelliseen yhtiösopimuksen malliin nojaavaan osakeyhtiöoikeudelliseensopimusteoriaan kohdistettu kritiikki on koskenut tämän teorian olosuhdeoletta-musten toteutumista reaalimaailmassa ja tästä syystä myös tähän teoriaan perus-tuvia väittämiä. Lisäksi sopimusteoriaan nojaavan tulkintasäädännön sovelta-minen voi olla joidenkin eksplisiittisesti sopimattomien kysymysten osaltahankalaa silloinkin, kun teorian olosuhdeolettamuksia ei asetettaisi kyseenalaisik-si.269

Sopimusteoriassa oletetaan, että sopijapuolilla on täydellinen tieto tule-vaisuuden tapahtumista sekä täydellinen kyky ja ymmärrys arvioida niidenvaikutusta heidän etuihinsa ja haittoihinsa erilaisilla vaihtoehtoisilla sopimusjär-jestelyillä. Koska sopijapuolet tuntevat itse parhaiten omat intressinsä, sopimus-vapauden vallitessa he päätyvät sellaiseen sopimusratkaisuun, jolla heidänyhteinen kokonaishyötynsä maksimoituu. Easterbrook ja Fischel tunnustavat,että tällaista tietoa ja kykyä ei ole useimmilla sijoittajilla itsellään, mutta koskaosakekauppaa hoitavilla ammattilaisilla on tämä tieto, ja koska tieto leviääosakemarkkinoille myös sijoittajat saavat hyväkseen heidän tietonsa ja ymmär-ryksensä osakemarkkinoiden kautta.270 Yhtiösopimussuhteen pitkäaikaisestaluonteesta johtuen sopijapuolten tieto sopimuksentekohetkellä tulevaisuudentapahtumista ja niiden vaikutuksista jää todellisuudessa kuitenkin epätäydellisek-

50

271 Riley, e.m.l. s. 789.272 Riley e.m.l. s. 789, Gordon, CLR 1989 s. 1593, Kornhauser, CLR 1989 s. 1456, ks. myösTimonen, Corporate Governance s. 78.273 Kornhauser, CLR 1989 s. 1457.274 Riley e.m.l. s. 789, ks. myös Eisenberg, CLR 1989 s. 1464.275 Riley e.m.l. s, 789 ja Gillette, JLS 1990 s. 543. Vaihtoehtoisesti yhtiösopimuksen ehtojenlaatijoiden päätöksentekoa vinouttavien systemaattisten virheiden yhteydessä voitaneen puhuasellaisista kaukana tulevaisuudessa mahdollisesti toteutuvista tapahtumista, joilla on alhainenodotusarvo, vrt. Kornhauser, CLR 1989 s. 1456.

si.271 Jotkut tapahtumat tulevaisuudessa ovat sellaisia, joita osapuolet eivät voiyhtiösopimuksen tekohetkellä lainkaan kuvitella ja he eivät voi niihin myöskäänsiten sopimusjärjestelyillä varautua, koska ei voida olettaa, että sopijapuoletvoisivat sopimuksentekohetkellä mieltää kaikki mahdolliset tapahtumainkuluttulevaisuudessa.272 Kornhauser toteaa, että sopimusteoria ei toimi tilanteessa,jossa sopijapuolet olisivat kokonaan jättäneet sopimuksen solmimatta, jos heolisivat sopimuksentekohetkellä kuvitelleet myöhemmin toteutuneen epäedul-lisen tapahtumainkulun eikä tilanteessa, jossa sopijapuolet eivät voi käytännössäkuvitella heidän kannaltaan optimaalista, sopimuksentekohetkellä tehtäväänimenomaista sopimusjärjestelyä. Jälkimmäisessä tapauksessa, vaikka he olisivatsopimuksen solmimiseen päätyneet, he saattaisivat pitää etukäteen ei-kuvitel-tavissa olleen tapahtumainkulun osalta parempana heidän sopimussuhteensarakentamista jonkin kohtuusperiaatteen varaan kuin sellaisen pelkästään ajatellunex ante eksplisiittisen sopimusjärjestelyn varaan, johon he olisivat päätyneet,jos he olisivat sellaisen tapahtumainkulun kuvitelleet toteutuvaksi.273 Toiseksiosakkeenomistajat eivät todellisuudessa voi ennakoida heidän yhtiösopimuksensanimenomaisten ehtojen soveltamista ja niiden vaikutuksia kaikissa tulevaisuudes-sa tapahtuvissa ennalta-arvaamattomissa tilanteissa. Nimenomainen sopimusehtovoi siten saada tulevaisuudessa sellaisen sovellutusalan, jota osakkeenomistajaei osannut kuvitella.274

Silloinkin, kun yhtiön perustajat voisivat yhtiön perustamisasiakirjoja taimuita yhtiösopimuksen ehtoja laatiessaan ottaa huomioon kaikki mahdollisettapahtumainkulut tulevaisuudessa ja mieltää eri vaihtoehtoisten sopimusjärjeste-lyjen vaikutukset heidän asemaansa näiden mahdollisten tapahtumainkulkujenpuitteissa, he eivät kuitenkaan useinkaan päädy todellisuudessa optimaaliseensopimusjärjestelyyn ex ante, ts. heidän kannaltaan toivottavimpaan riskienjakoon, koska heidän päätöksentekoaan vinouttavat systemaattiset virheet sellais-ten haitallisten tapahtumien osalta, jotka toteutuvat alhaisella todennäköisyydelläkaukana tulevaisuudessa. Riley ja Gillette käyttävät tällaisista riskeistä termiä"remote risks".275

51

276 Arrow, EI 1982 s. 1 ja 5.277 Arrow, EI 1982 s. 5, ks. myös Scott, SCalLR 1986 s. 329 ss. ja Tversky-Kahneman, Science 1974s. 1124 ss.278 Riley e.m.l. s. 789.

On olemassa näyttöä siitä, että päätöksentekijät tekevät systemaattisia virheitäverratessaan jonkin järjestelyn etuja ja haittoja päätöksentekohetken olosuhteissajärjestelyn etuihin ja haittoihin tulevaisuudessa ja että päätöksentekijöillä ontaipumus aliarvioida epävarmuutta ja siihen liittyviä riskejä.276 Systemaattistavirhettä päätöksenteossa esiintyy siten, että päätöksentekohetken olosuhteidenoletetaan kuvaavan myös tulevaisuutta, päätöksentekijä tekee päätöksensä pää-töksentekohetkeen mennessä kertyneen kokemuksensa valossa ja siten, ettätulevaisuuden arviointi perustuu liian pieneen empiiriseen aineistoon, jotta senperusteella voisi tehdä luotettavia arvioita.277 Lisäksi osakkeenomistajilla, jotkaosallistuvat johonkin uuteen hankkeeseen, on taipumus olla optimistisia javäheksyä siihen mahdollisesti liittyviä haittoja heidän kannaltaan. Tullessaanomistajiksi yhtiöön osakkeenomistajien voidaan olettaa myös olevan enemmänkiinnostuneita tähän tapahtumaan välittömästi liittyvistä kysymyksistä kutenesimerkiksi heidän ostamiensa osakkeiden hinnasta ja siitä, keitä muut osak-keenomistajat sillä hetkellä ovat, kuin tulevaisuuteen liittyvistä riskeistä,esimerkiksi siitä, mitä tulevaisuudessa toteutettavat osakeannit tulevat vaikut-tamaan heidän asemaansa osakkeenomistajina. Siten kaukaisempaan tulevaisuu-teen liittyvien riskien aliarvioinnin vuoksi osakkeenomistajat eivät riittävästisuojaudu niitä vastaan yhtiösopimukseensa otettavilla ehdoilla.278 Lisäksi, vaikkayhtiösopimuksen osapuolet pyrkisivätkin arvioimaan sopimusjärjestelynsä etujaja haittoja pitkäaikaisessa yhtiösuhteessaan, tällaiseen arvioon liittyisi ainaepävarmuutta, koska sen tulisi ajallisesti ulottua pitemmälle kuin mihin havait-tavissa oleva tulevaisuus ulottuu.

Yksityisen osakeyhtiön muodossa toimivien harvainyhtiöiden toimintaperustuu yleensä osakkeenomistajien keskinäiseen henkilökohtaiseen suhteeseen,mistä johtuen näiden yhtiöiden perustamisessa voi osakkeenomistajien päätök-senteossa ilmetä omaa lajiaan olevaa systemaattista virhettä myöhempientapahtumainkulkujen valossa eli ex post tarkasteltuna. Harvainyhtiön perus-tamisen ajankohtana yhtiön perustajina olevien osakkeenomistajien intressit ovatyleensä yhteneväiset ja he tuntevat luottamusta toisiaan kohtaan. Ajan mittaanolosuhteet saattavat kuitenkin muuttua esimerkiksi siten, että osakkeenomistajienintressit erkanevat toisistaan, he eivät pysty toimimaan enää yhteisymmärrykses-sä keskenään tai niin, että yhtiön toiminnan muuttumisen johdosta aikaisemminyhtiön palveluksessa olleen osakkeenomistajan panos ei ole enää yhtiön kannalta

52

279 Eisenberg, CLR 1989 s. 1465-1466.280 Prentice, OJLS 1988 s. 57.281 Gillette, JLS 1990 s. 542.282 Gillette, JLS 1990 s. 542.283 Vrt. Gillette, JLS 1990 s. 542-543.284 Airaksinen-Jauhiainen s. 114 ja Birke s. 17.

yhtä hyödyllinen kuin aikaisemmin tai tämä henkilö haluaa itse siirtyätyöskentelemään muualle.279

Systemaattista virhettä yhtiösopimuksen ehtojen sopimisessa aiheuttavat myöstransaktiokustannukset siinä mielessä, että neuvoteltu ja sovittu sopimusjärjestelyei välttämättä toteuta optimaalista riskinjakoa osapuolten kesken. Vaikka osa-puolet tietäisivätkin kaikki tulevaisuuden tapahtumainkulut tai voisivat ottaaniistä selvää, transaktiokustannuksista johtuen kaikkien mahdollisten tulevai-suuden tapahtumien varalta ei kuitenkaan kannata sopimuksentekohetkellänimenomaisesti sopia.280 Mikäli sopimusehdon neuvotteluja sopimiskustannuk-set ylittävät odotetun hyödyn toivotusta riskinjaosta, sopimusehdon laatimiseenei kannata ryhtyä.281 Mitä enemmän sopimusneuvottelutilanteeseen liittyyvaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja tulevaisuudessa ja niitä vastaavia mahdollisiasopimusjärjestelyitä, sitä kalliimmaksi osapuolille tulee neuvotella standardisopi-musehdot syrjäyttävä sopimusjärjestely.282 Pitkäaikaisessa sopimussuhteessa,kuten yhtiösopimussuhteessa, vaihtoehtoisten haitallisten tulevaisuudentapahtu-mien ja sellaisten sopimusjärjestelyiden, joilla niihin periaatteessa voisi varautua,määrä on paljon suurempi kuin esimerkiksi kertaluonteisessa kaupassa. Tästäja transaktiokustannuksista johtuen edellä mainitussa sopimussuhteessa osapuoletitse asiassa tyytyvätkin heidän haluamansa riskinjaon kannalta epätäydelliseen,mutta transaktiokustannuksia säästävään, mahdollisesti standardisopimusehtojenkäyttöön perustuvaan, sopimusjärjestelyyn.283 Suomessa ja Ruotsissa yhtiöjärjes-tykset laaditaan yleensä valmiiden vakiomallien pohjalta eikä niihin yleensätehdä tavallisuudesta poikkeavia muutoksia tai lisäyksiä.284 Kun jossakin tilan-teessa on valittavana useita vaihtoehtoisia menettelytapoja ja kysymyksessä onvarautuminen tapahtumiin, joiden toteutumisen todennäköisyys on alhainen,ihmiset käytännössä tutkivat ja harkitsevat vain epätäydellisen joukon vaihto-ehtoja ja tyytyvät menettelyyn, joka on heistä tyydyttävä, vaikka se ei olisikaantäysin optimaalinen. Tällaista käyttäytymistä kutsutaan rajalliseksi rationaalisuu-

53

285 Ks. March, BJE 1978 s. 587 ss. ja Narasimhan, CalLR 1986 s. 1123 ss. ja Gillette, JLS 1990 s.543-544. Käsite on peräisin Simonin organisaatioita koskevasta tutkimuksesta, Simon, AdministrativeBehavior, vuodelta 1957, jossa hän tarkoittaa käsitteellä ”bounded rationality” käyttäytymistä, jokaon tarkoitettu rationaaliseksi, mutta on todellisuudessa vain rajallisesti sitä, koska taloudessa toimivienosapuolten kyky käyttäytyä rationaalisesti on rajallinen. Aoki s. 6-7 ja Nystén-Haarala, The Long-term Contract s. 222. Ks. myös Simon, Models of Bounded Rationality. Nystén-Haaralan käyttämäsuomenkielinen termi on ”rajallinen tai sidottu rationaliteetti”, Nystén-Haarala, LM 1999 s. 207 alav.21).286 Narasimhan, CalLR 1986 s. 1130. Vaihtoehtoisesti voitaneen olettaa, että osapuoletyhtiösopimuksen ehtoja laatiessaan ja käyttäytyessään rationaalisesti kiinnittävät huomiota ensi sijassasellaisiin mahdollisiin tapahtumiin tulevaisuudessa, joilla on suuri etujen taikka haittojen odotusarvo.287 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1421, 1429-1432 ja 1435 ja Riley e.m.l. s. 784.288 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1430-1432, ks. myös Bebchuk, CLR 1989 s. 1406-1407.Easterbrookin ja Fischelin mukaan ei ole välttämätöntä, että osakemarkkinat ovat todella täydellisentehokkaat, jos ne kuitenkin voivat ottaa paremmin huomioon yhtiösopimuksen ehtojen vaikutuksetkuin julkiset instituutiot, Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1432, ks. myös Bergström-Samuelsson,TfR 1995 s. 353.

deksi.285 Voidaan olettaa, että sopimuksentekovaiheessa osapuolet harkitsevatsiten vain sellaisia tapahtumia, joilla on korkea toteutumistodennäköisyys.286

Perustamiskirjan ja yhtiöjärjestyksen ehtojenhuomioon ottaminen osakkeen hinnanmuodostuksessa

Puhtaan sopimusteorian perusväittämän, joka perustuu hypoteesiin tehokkaistaosakemarkkinoista, mukaan osakemarkkinat hinnoittelevat tehokkaasti osakkeenomistukseen liittyvät varallisuusarvoiset edut ja haitat, mukaan lukien osake-yhtiön perustamiskirjan ja yhtiöjärjestyksen ehdot. Osakkeenomistaja maksaasiten siitä, mitä hän saa vastineeksi. Koska markkinat ottavat osakkeen hinnassahuomioon osakkeenomistajan kannalta huonot yhtiösopimuksen ehdot, ei sitenole syytä julkiselta taholta puuttua sellaisiin ehtoihin.287 Kun osake on julkisenkaupankäynnin kohteena, yksittäisen sijoittajan ei tarvitse osata arvioida yhtiönperustamiskirjan ja yhtiöjärjestyksen ehtojen vaikutusta osakkeen arvoon, koskaosakkeilla ammatikseen kauppaa käyvät henkilöt tekevät sen hänen puolestaanja tämä arvio heijastuu osakkeen hintaan markkinoiden kautta siten, että osak-keilla käydään kauppaa, kunnes niiden suhteelliset hinnat asetuvat oikealletasolle.288

Ns. sijoittajansuojahypoteesin mukaan todellisuudessa, informaatio-ongel-mista johtuen, sijoittajat eivät kykene arvioimaan joidenkin perustamisasiakirjo-jen ehtojen vaikutuksia osakkeen arvoon, ja toisaalta joidenkin ehtojen osalta,vaikka mainittua ongelmaa ei niiden suhteen olisikaan, niiden vaikutukset

54

289 Gordon, CLR 1989 s. 1556, Sijoittajansuojahypoteesin yksityiskohtaisesta analyysista, ks. Gordon,CLR 1989 s. 1556-1564.290 Bebchuk, CLR 1989 s. 1406.291 Gordon, CLR 1989 s. 1556 ja Bebchuk, CLR 1989 s. 1406.292 Bebchuk, CLR 1989 s. 1407, ks. myös Bebchuk, HLR 1988-89, s. 1820 ss.293 Airaksinen ja Jauhiainen toteavat, että erikoiset yhtiöjärjestyksen ehdot voivat aiheuttaaepävarmuutta osakkeen arvon määrittelyssä. Airaksinen-Jauhiainen s. 114. Ks. myös Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 33.294 Bebchuk, CLR 1989 s. 1407, ks. myös Clark, CLR 1989 s. 1718-1721 ja Gordon, CLR 1989 s.1569-1573 ns. innovaatiohypoteesista. Keskeisin tekijä, joka osakemarkkinoilla vaikuttaa osakkeen arvoon, on yhtiön toiminnan lähiajan,ts. muutaman seuraavan vuoden, tuotto-odotukset. Osakeyhtiön perustamisasiakirjojen ehtoja ei olemyöskään sisällytetty sijoittajilla yleensä käytössä oleviin osakkeen arvonmääritysmalleihin.Yleisimmin käytetyt mallit osakkeen arvon määrittämiseksi ovat osinkoperusteinen malli, kassa-virtaperusteinen malli ja lisäarvomalli, ks. Kallunki-Niemelä s. 103, 109 ja 119.

osakkeen arvoon jäävät ottamatta huomioon osakkeen hinnassa. Seurauksenaon, että joidenkin osakkeenomistajien kannalta haitallisten ehtojen vuoksi osak-keenomistaja maksaa osakkeestaan liikaa, verrattuna sellaiseen osakkeeseen,johon ei liity tällaisia ehtoja.289 Tämä hintavääristymä on nähty tulevan kysy-mykseen ensi sijassa silloin, kun yhtiö laskee osakkeen markkinoille, ja kunosake tulee siten ensi kerran kaupankäynnin kohteeksi. Jos yhtiön perustamiskir-jojen ehdot eivät tule tehokkaasti hinnoitelluiksi, ei myöskään yksityisenkokonaishyödyn maksimointi toteudu.290 Sijoittajansuojahypoteesia on pidettyperusteena osakkeenomistajaa suojaaville pakottaville osakeyhtiöoikeudellisillenormeille, kuten esimerkiksi tietyille tiedonanto- ja lojaliteettivelvoitteille.291

Vaikka markkinamekanismi pääosin poistaisikin osakeyhtiön perustamisasia-kirjojen ehtoihin liittyvän informaatio-ongelman yksittäisen sijoittajan kannalta,voidaan olettaa, että tietyn tyyppisten ehtojen osalta tämä ongelma jää olemaanja näillä ehdoilla säädeltyjen kysymysten osalta on kysyttävä, olisivatko lain-säädäntöön perustuvat tai oikeuskäytännön muovaavat oikeudelliset säännötparempia osakkeenomistajan ja yksityisen kokonaishyödyn maksimoinnin kan-nalta.292 Julkisten instituutioiden laatimat säännöt toimivat suhteellisen hyvinedellä mainitussa suhteessa, kun säänneltävä kysymys ja sen optimaalinen sään-telyvaihtoehto eivät ole toisistaan poikkeavia siitä riippuen, mistä yhtiöstäkulloinkin on kysymys. Toisaalta yksityisesti syntyvät osakeyhtiön perusta-misasiakirjojen ehdot ovat ongelmallisia silloin, kun ehdon laatijalla ja osakkeenostajalla tai tämän edustajalla ei ole yhteyttä toisiinsa ja kun ehdolla säänneltäväkysymys on monimutkainen ja monisäikeinen293 taikka uusi ja/tai sillä ei olehuomattavaa vaikutusta yrityksen arvoon.294

55

295 Toisaalta Bergström ja Samuelsson toteavat, että “effektiviteten hos aktiemarknadersprisbildningsfunktion inte skall överskattas,...”. Ks. Bergström-Samuelsson, Aktiebolagetsgrundproblem s. 33 alav. 22).296 Riley, e.m.l. s. 789 ja Prentice, OJLS 1988 s. 60-61.Bergströmin ja Samuelssonin mukaan, kun kysymyksessä on suuri tai keskisuuri perheyritys, tiedonkulku ja saanti on pörssiyhtiöihin verrattuna vähäisempää ja osakemarkkinoilla ei ole välitöntämerkitystä yrityksen arvon määrityksessä. Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 28.297 Riley, e.m.l. s. 789.298 Prentice, OJLS 1988 s. 60-61. Kun osakkeenomistajan oma työpanos yhtiössä ja sitä kautta hänelletulevat tulot vaikuttavat suuressa määrin yhtiön osakkeiden arvoon, osakkeiden luovuttaminen jollekinulkopuoliselle henkilölle voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta, ja myös osakkeen arvon määrittäminenmuodostuu ongelmalliseksi. Helminen, Osakassopimuksen tehtävä s. 23.299 Riley, e.m.l. s. 788. Tämä argumentti esitetään yleensä keskustelussa lojaliteettivelvoitteidentarpeellisuudesta, Gordon, CLR 1989 s. 1595; ko. näkökulmasta, ks. Easterbrook-Fischel, YLJ 1981-82 s. 703-715.300 Gordon, CLR 1989 s. 1595.

Puhtaan sopimusteorian mukaan yksittäisen sijoittajan ei tarvitse täysinymmärtää osakeyhtiön perustamisasiakirjojen ehtoihin sisältyviä riskejä hänenkannaltaan, koska markkinoilla on joillakin niistä tieto ja markkinamekanismi,ts. kaupankäynti osakkeilla, johtaa siihen, että osakkeenomistajien riskit heijas-tuvat osakkeiden hintoihin. Näin voidaan olettaa olevan, kun osakkeella käydäänrunsaasti kauppaa ja kaupankäynnin hoitavat osakekaupan ammattilaiset.295

Tällaisia osakemarkkinoita ei kuitenkaan ole pienten yksityisten osakeyhtiöiden,varsinkaan ns. harvainyhtiöiden, osakkeilla, jotka eivät ole julkisen kaupankäyn-nin kohteena.296 Näissä yhtiöissä kunkin yksittäisen sijoittajan on itse arvioitavayhtiösopimuksen ehtoihin sisältyvät riskit, koska osakemarkkinat eivät tee sitähänen puolestaan.297 Tämä pätee erityisesti sellaisiin osakeyhtiön muodossatoimiviin harvainyhtiöihin, joissa osakeomistukseen liittyy intressi, että osak-keenomistaja toimii itse yhtiössä. Tällaisen yhtiön osakkeille ei ole itse asiassamarkkinoita lainkaan siinä mielessä, että yhtiön osakkeet voisivat olla yleisenkaupankäynnin kohteena, koska tällaisen yhtiön osakkeen omistukseen liittyväintressi on luonteensa vuoksi ei-myytävissä ja aiheuttaa osakkeen epälikvidisyy-den.298

Vastineena markkinamekanismin epätäydellisyyden osakkeenomistajalleaiheuttamille haitoille yhtiösopimuksen ehtojen suhteen voidaan esittää senäkökohta, että vaikka osakkeenomistaja häviäisikin jonkin osakesijoituksensatapauksessa, hän voi toisissa tapauksissa taasen voittaa diversifioimallasijoituksiaan.299 Tällä näkökulmalla on kuitenkin merkitystä vain, jos osapuoletvoivat diversifioida sijoituksiaan kysymyksessä olevan riskin suhteen.300 Tämäriippuu riskin luonteesta ja siitä, onko osakkeenomistajilla käytettävissään

56

301 Gordon, CLR 1989 s. 1595.302 Easterbrook-Fischel, YLJ 1981-82 s. 698 ss. Osakkeenomistajien saamalla kokonaishyödyllätarkoitetaan eri osakkeenomistajien saamien hyötyjen summaa. Gordon, CLR 1989 s. 1594.303 Riley e.m.l. s. 788. Osakkeenomistajan todellisista diversifiointimahdollisuuksista tässä suhteessa,ks. edellä.

diversifioitumiseen tarvittavia resursseja. Osakkeenomistajien ja osakeyhtiönjohdon suhteessa voi olla olemassa osapuolten intressien välinen ristiriita jatällöin osakkeenomistajilla voi olla riski, että osakeyhtiön johto käyttää hyväk-seen asemaansa ajaakseen omia etujaan osakkeenomistajien edun kustannuksella.Jotta osakkeenomistajat voisivat suojautua tätä riskiä vastaan diversifioitumallaheidän pitäisi saada jostakin muualta samanlaisia etuja kuin, mitä johtajat saavatsiinä yhtiössä, jossa he ovat osakkeenomistajina, mikä yleensä ei ole heillemahdollista.301 Mitä taasen tulee vähemmistöosakkeenomistajaan yksityisessäharvainyhtiössä, joka saa toimeentulonsa työskentelemällä siinä, hän ei useinkaanvoi mitenkään suojautua diversifioitumalla enemmistöosakkeenomistajan vallan-käyttöä vastaan, koska tällaisissa yhtiöissä osakkeenomistaja voi olla sijoittanutlähes koko omaisuutensa yhtiöön eikä voi myöskään samalla toimia päätoimises-sa tehtävässä muussa yhtiössä.

Perusteet päättävän osapuolen lojaliteettivelvoitteelleosakkeenomistajaa kohtaan

Puhtaan sopimusteorian mukaan silloin, kun jonkin kysymyksen sääntelystä eiole osapuolten kesken ex ante nimenomaan sovittu, osapuolet olisivat, jos hekuitenkin olisivat asiasta erikseen sopineet, sopineet sellaisesta sääntelyratkaisus-ta, joka maksimoi yhtiön saaman voiton, ja samalla osakkeenomistajien saamankokonaishyödyn ex post.302 Vaikka eri osapuolien saama hyöty jakautuisiepätasaisesti heidän keskensä, sopimusteorian mukaan osakkeenomistajatkuitenkin siitä huolimatta maksimoivat myös oman hyötynsä sopimusvapaudenolosuhteissa, koska he voivat diversifioida osakesijoituksiinsa liittyvää riskiä303

Sopimusteoria on kuitenkin todellisuudessa ongelmallinen sopimuksentekohet-kellä ennalta-arvaamattomien tapahtumien sääntelyn suhteen, silloin kunnimenomainen sopimusjärjestely sellaisenaan sovellettuna johtaa myöhemminetujen ja haittojen siirtymään osapuolten kesken, sopimuksentekohetkellä ole-tettuun tilanteeseen verrattuna. Tässä on siis kysymys tapahtumista, joiden osaltaosapuolet eivät ole niiden luonteesta johtuen ex ante voineet sopia. Sopimusteo-riassa oletetaan, että vapaasti syntynyt sopimusjärjestely vastaa osapuolten tahtoa

57

304 Riley e.m.l. s. 788 ja Gordon, CLR 1989 s. 1595-1596.305 Gordon, CLR 1989 s. 1594.306 Gordon, CLR 1989 s. 1594 ja 1596 ja Kornhauser, CLR 1989 s. 1457.307 Kornhauser, CLR 1989 s. 1457. Toisaalta tuomioistuimen on yleensä käytännössä lähesmahdotonta soveltaa ennalta-arvaamattomien tapahtumien osalta puhtaan sopimusteorianhypoteettisen sopimisen tulkintasääntöä, mikä käytännössä, ilman kohtuus ex post -standardia, johtaisikuitenkin useimmiten pelkästään kirjaimellisesti sovitun sopimusjärjestelyn noudattamiseen.Hypoteettisen sopimisen tulkintasäännön noudattamista koskevista ongelmista, ks. myös Deakin-Hughes s. 17 ss.Suomessa yhtiöjärjestyksen määräystä, joka on muodostunut kohtuuttomaksi, voidaan sovitellaoikeustoimilain 36 §:n nojalla. Ks. KKO 1999:42, KKO 1990:171, Villa, Rahoitusvälineet s. 56 jaSavela, LM 2001 s. 5.

ja etua jo pelkästään siksi, että se maksimoi heidän saamansa kokonaishyödynkussakin yksittäisessä yhtiösopimuksessa. Voidaan kuitenkin asettaa kysymyk-senalaiseksi, vastaako sellainen sopimusjärjestely todellisuudessa osapuoltentahtoa sopimuksentekohetkellä ex ante, jossa ei oteta huomioon etujen jahaittojen siirtymää osapuolten kesken myöhemmin mahdollisesti tapahtuvienennalta-arvaamattomien tapahtumien johdosta.304 Voidaan olettaa, että jostodellisuudessa ennalta-arvaamaton, osakkeenomistajan asemaan haitallisestivaikuttava tapahtuma voitaisiin ennakoida, se vaikuttaisi osakkeen hintaan taijohtaisi siihen, että sopimusjärjestely laadittaisiin toisenlaiseksi.305 Siten voidaanväittää, että tällaisten todellisuudessa ennalta-arvaamattomien tapahtumien osaltaosapuolten tahtoa sopimuksentekohetkellä vastaa paremmin sellainen hypo-teettisesti sovittu sääntelyratkaisu, joka toteuttaa yleisluonteisesti kohtuullisuu-den ex post osapuolten välisessä suhteessa.306 Tällainen täydentävä normiyhtiösopimuksen sisällölle on myös osapuolille helpompi hinnoitella kuinsellainen puhtaasti kuvitteellinen, heidän sopimuksentekohetkellä haluamansasopimusjärjestely, jossa olisi otettu huomioon myös ennalta-arvaamattomattapahtumat, sillä olettamuksella, että ne olisi voitu ennalta arvata.307

Osakeyhtiön toiminnan ja yhtiösopimuksen syntymisprosessin luonteestajohtuen osa yhtiön toiminnan aikana esille tulevista päätöksentekoa vaativistakysymyksistä jää ennakkoon sääntelemättä ja siten myöhemmin osakkeenomista-jien enemmistön tai yhtiön johdon päätettäviksi. Syynä tähän on se, että osamyöhemmin esille tulevista tilanteistä ei ole ennakkoon arvattavissa ja toisaaltase seikka, että yhtiösopimuksen laatimiseen liittyvien transaktiokustannustenvuoksi kaikista mahdollisista kysymyksistä ei kannata ennakkoon yksityiskohtai-sesti sopia. Enemmistövaltaan liittyy kuitenkin vähemmistöosakkeenomistajankannalta, ja johdon päätösvallan suhteen osakkeenomistajien kannalta, riski, ettäenemmistöosakkeenomistaja, tai yhtiön johto, käyttää päätösvaltaansa oppor-

58

308 Prentice, OJLS 1988 s. 58-59. Erityisesti tämä riski ilmenee osakeyhtiön muodossa toimivissayksityisissä harvainyhtiöissä. Eisenberg, CLR 1989 s. 1465.309 Ks. Gordon, CLR 1989 s. 1593, Eisenberg, CLR 1989 s. 1465 ja Riley e.m.l. s. 787. Osapuolenlojaliteettivelvollisuudella toista osapuolta kohtaan tarkoitetaan asiasta päättävän osapuolenvelvollisuutta ottaa toisen osapuolen intressit huomioon päätöksenteossa.310 Gordon, CLR 1989 s. 1595-1596.311 Kornhauser, CLR 1989 s. 1460.

tunistisesti hyväkseen omia etujaan ajaakseen.308 Ratkaisuna tähän ongelmaanon nähty päättävän osapuolen päätösvaltaa rajoittava lojaliteettivelvollisuus toistaosapuolta kohtaan tilanteissa, jotka eivät ole olleet ennalta-arvattavissa tai joidenosalta ei ole ollut rationaalista etukäteen erikseen sopia.309 Osakeyhtiöoikeudelli-sen lojaliteettivelvollisuuden aineellisoikeudelliseksi sisällöksi voidaan asettaakohtuullisuus ex post, jota noudattaen ehkäistään yhtiössä myöhemmin tehtävänratkaisun aiheuttama etujen ja haittojen siirtymä toiselta yhtiösopimuksenosapuolelta toiselle, tai, mikäli tällaista ratkaisua ei voida yhtiön edun vuoksivälttää, jota noudattaen korvataan toiselle osapuolelle ratkaisusta aiheutuvahaitta. Tällainen lojaliteettivelvollisuus soveltuu tilanteisiin, joissa sillä osa-puolella, jolla ei ole ratkaisuvaltaa asiassa, on kannettavanaan sellainen riski,jonka suhteen hän ei voi kovin hyvin tai lainkaan diversifioitua.310 Koska tämälojaliteettivelvollisuus on tarkoitettu suojaamaan yhtiösopimuksen osapuoltasellaisia tulevaisuuden tapahtumankulkuja vastaan, joita osapuolet eivät voi ottaasopimuksentekohetkellä huomioon, lojaliteettivelvollisuuden sisältöä ei voidajättää sopimuksentekohetkellä etukäteen kussakin yksittäistapauksessa määritet-täväksi, vaan se tulee olla pakottava aineellis-oikeudellinen periaate, jota sovelle-taan jälkikäteen todella toteutuvien tai toteutuneiden tapahtumainkulkujenmukaan. Pakottava yhdenmukainen lojaliteettivelvollisuuden periaate säästäämyös yhtiösopimuksen laatijoille syntyviä transaktiokustannuksia.311

3.5 Johdon toiminnan valvonta, osakemarkkinatja yhtiösopimuksen ehdot johdon ja yhtiökokouksentoimivallan jaosta

Osakeyhtiön johdon ja yhtiökokouksen välisessä toimivallanjaossa huomioonotettavia tekijöitä ovat yhtiön johdon ja osakkeenomistajien intressien poik-keaminen toisistaan, mikä aiheuttaa johdon valvonnan ongelman, johdon toi-

59

312 Yritysjohdon ja osakkeenomistajien erilaisia intressejä ja päämies-agentti -teoriaa, joka koskeejohdon valvonnan ongelmaa, käsitellään jäljempänä kappaleessa 4.4. Ks. kappaleen 4.4 alkuosaja kappale 4.4.1.313 Gordon, CLR 1989 s. 1556, ks. tarkemmin Jensen-Meckling, JFE 1976 s. 305 ss.314 Ks. kapp. 3.3 edellä.315 Gordon CLR, 1989 s. 1556 ja Bebchuk, CLR 1989 s. 1406. Ns. sijoittajansuojahypoteesista jaosakemarkkinoiden epätäydellisestä toiminnasta yksityisten osakeyhtiöiden osakkeiden suhteen,joiden osakkeet eivät ole julkisen kaupankäynnin kohteena, ks. kapp. 3.4 edellä.316 Gordon, CLR 1989 s. 1556.

minnan valvonnan aiheuttamat kustannukset osakkeenomistajille312 ja yhtiönperustamisen jälkeen yhtiön toiminnan aikana myöhemmin tapahtuvatmuutokset, joista mahdollisesti seuraa päätösvallan siirtymä osakkeenomistajiltayhtiön johdolle tai osakkeenomistajien sisäpiirille.

Yrityksen talousteoriassa oletetaan, että yhtiön perustajat, jotka laskevatyhtiön osakkeet ensi kerran liikkeelle sijoittajien merkittäviksi, kantavat kaikkiyhtiön hallintorakenteista johtuvat, johdon toiminnan valvonnasta sekä yhtiönpääomarakenteesta syntyvät kustannukset. Olettamalla, että kaikilla osapuolillaon yhtäläinen tieto ja kyky arvioida yhtiön hallinnollisia sääntöjä omien etujensakannalta yhtiön perustajat pyrkivät välttämään sijoittajien kannalta ei-toivottaviasääntöjä ja he tulevat siten laatimaan sellaiset yhtiön perustamisasiakirjojenehdot, joilla perustajien ja osakkeenomistajien kokonaishyöty maksimoituu.313

Osakeyhtiöoikeudellisessa puhtaassa sopimusteoriassa oletetaan toisaalta, ettämikäli yhtiön perustamisasiakirjoihin sisältyy osakkeenomistajien kannaltahaitallisia ehtoja, niiden osakkeen arvoa alentavat vaikutukset heijastuvat osake-markkinoiden toiminnan kautta osakkeen hinnassa.314 On kuitenkin mahdollista,että osakkeenomistajat eivät kykene täysin kaikilta osin arvioimaan perusta-misasiakirjojen ehtoihin sisältyviä yhtiön hallintorakennetta koskevia sääntöjätai pidä arvion hankkimista niistä kannattavana, eivätkä niiden haitallisetvaikutukset siten näiltä osin heijastu osakkeiden hintoihin.315 Tällöin osakeyhtiönperustajat voivat sisällyttää perustamisasiakirjojen ehtoihin yhtiön hallintoakoskevia sääntöjä, jotka ovat osakkeenomistajien kannalta haitallisia ilman, ettänämä vaikutukset heijastuisivat osakkeen hinnassa. Seurauksena tällöin on, ettäosakkeenomistaja maksaa itse asiassa osakkeestaan liikaa.316 Kun perusta-misasiakirjojen joidenkin ehtojen odotetut vaikutukset osakkeenomistajanasemaan eivät täysin heijastu osakkeen hinnassa osakkeen liikkeellelaskunyhteydessä, on mahdollista, että osakeyhtiön perustamiskirjojen ehdot yhtiönperustamisvaiheessa eivät usein johdakaan osakeyhtiöoikeudellisessa sopimus-teoriassa väitettyyn, sopimusvapauden olosuhteissa tapahtuvaan, yksityisen

60

317 Bebchuk, CLR 1989 s. 1406.318 Vrt. Timonen, Corporate Governance s. 79 ja Armour, MLR 2000 s. 360.319 Gordon, CLR 1989 s. 1592 ja Eisenberg, CLR 1989 s. 1480. Vrt. Cheffins, CLJ 1999 s. 210.320 Tällaisista jälkikäteen konstruoitavista ehdoista käytetään englannin kielessä nimitystä "impliedterms", Riley, MLR 1992 s. 787.321 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1433 ja Bebchuk, CLR 1989 s. 1410.

kokonaishyödyn maksimoitumiseen.317 Koska osakeyhtiön perustamisasiakirjatjäävät epätäydellisiksi, niissä käsiteltyjen ja käsittelemättömien kysymystensuhteen, monet myöhemmin yhtiön toiminnan aikana esille tulevat ratkaisutjäävät ilman yhtiösopimusta täydentäviä osakeyhtiöoikeudellisia normejaosakeyhtiön johdon päätettäviksi.318 Rationaalinen peruste pakottaville normeilleon nähty tilanteissa, joissa jokin ratkaisu myöhemmin yhtiön toiminnan aikanavoi siirtää varallisuutta tai valtaa osakkeenomistajilta yhtiön johdolle, taiosakkeenomistajien sisäpiirille, sekä osakeyhtiön johdon asemaan liittyvissäristiriitatilanteissa johdon ja osakkeenomistajien intressien välillä.319

3.6 Täydentävien aineellisoikeudellisten normien valintaja puuttuminen jälkikäteen sananmukaisiin sopimusehtoihin

Yhtiösopimuksen luonteesta johtuen tuomioistuimen on riita-asiassa itse jälki-käteen osaksi konstruoitava yhtiön perustamisasiakirjoihin nimenomaisestikirjaamatta jääneet yhtiösopimuksen ehdot.320 Sopimusteorian tulkintasäännönmukaan silloin, kun jotakin kysymystä ei ole nimenomaisesti säänneltyyhtiösopimuksen ehdoilla, tuomioistuimen tulee noudattaa sellaista ratkaisua,johon yhtiösopimuksen osapuolet itse olisivat päätyneet, jos he olisivat ottaneetasiasta nimenomaisen ehdon yhtiösopimukseensa, olettamalla, että heillä olisiollut täydellinen tieto tulevaisuuden tapahtumista ja että transaktiokustannustenongelmaa ei olisi ollut.321 Tulkintatuloksen voidaan mielestäni katsoa vastaavanyhtiösopimuksen osapuolten tahtoa silloin, kun yhtiösopimuksen eksplisiittiseenilmaisuun, ts. perustamisasiakirjojen määräysten sanamuotoon perustuvalla tul-kinnalla saatu tulkintatulos (sääntelyratkaisu) ei aiheuta myöhemmin ainakaanhuomattavaa etujen ja haittojen siirtymää osapuolten välille yhtiösopimuksenlaatimisajankohtana vallinneeseen, taikka sinä ajankohtana odotettuun, tulevai-suudessa vallitsevaan tilanteeseen verrattuna. Oikeudellisesti merkityksellinentulkintatulos saadaan asianomaisessa oikeusjärjestelmässä sallittujen tulkinta-

61

322 Yhtiösopimuksen osapuolten todellisen tahdon ja tulkintatuloksen välillä voi todellisuudessa ollajossain määrin eroa riippuen siitä, käytetäänkö subjektiivia tai objektiivia tulkintamenetelmää taijotain modifikaatiota niistä.323 Hypoteettisen sopimisen säännön soveltaminen voi olla käytännössä ongelmallinen. Vrt.Rileyn toteamus kysymykseen siitä, kätkeekö hypoteettinen sopiminen sisäänsä itse asiassa vainoikeudellisen paradigman: "It depends upon the actual practice of term-implication and in that sense,will be context specific. In certain areas, implied terms may represent the parties intentions, in othersthey will not", Riley, MLR 1992 s. 788.324 Riley e.m.l. s. 789.325 Ks. edellä.326 Vrt. Gordon, CLR 1989 s. 1556, osakeyhtiön perustamisasiakirjojen määräysten suhteen.327 Ks. edellä.

menetelmien avulla.322 Kuitenkin silloin, kun perustamisasiakirjojen sanamuo-toon nojaava tulkinta antaa tulokseksi tulkintatuloksen, joka johtaa myöhemminhuomattavaan etujen ja haittojen siirtymään osapuolten kesken sopimuksenteko-hetkellä vallinneisiin olosuhteisiin ja osapuolten odotuksiin verrattuna, voidaankysyä, vastaako tulkintatulos tällöin todellisuudessa yhtiösopimuksen osapuoltentahtoa.323

Pienissä yksityisissä osakeyhtiöissä, erityisesti harvainyhtiöissä, osakkeen-omistajat ovat kykenemättömiä täysin suojautumaan ex ante sopimusjärjestelyil-lään sopimuksentekohetkellä melko epätodennäköisiä, mutta toteutuessaanheidän kannaltaan merkittäviä haitallisia tulevaisuudentapahtumia vastaan.324

Tämä johtuu yhtiösopimuksen pitkäaikaisesta luonteesta, tiedon epätäydellisyy-destä, osakkeenomistajien henkilökohtaiseen keskinäiseen luottamukseen nojaa-vasta suhteesta harvainyhtiössä, transaktiokustannuksista ja rationaalisestakäyttäytymisestä sopimuksentekovaiheessa. Eräät riskit ovat myös luonteeltaansellaisia, että vaikka kysymyksessä oleva riski ja sopiva sopimusjärjestely sitävastaan suojautumiseksi tiedostettaisiinkin, sopimuksentekohetkellä vallitsevastaosakkeenomistajien keskinäisen luottamuksen ilmapiiristä johtuen yhtiösopimuk-seen ei voida sopimusmenettelyn kautta saada osakkeenomistajaa suojaavaaehtoa.325 Sikäli kuin edellä mainituista tekijöistä johtuen edellä tarkoitetut riskiteivät ole tulleet otetuksi huomioon osakkeen hinnassa, osakkeenomistaja maksaaitse asiassa osakkeestaan liikaa.326 Pienissä yksityisissä osakeyhtiöissä, joidenosakkeet eivät ole julkisen kaupankäynnin kohteena, osakemarkkinat eivätmyöskään toimi yksittäisen sijoittajan puolesta tämän hyväksi siinä määrin kuinjulkisissa osakeyhtiöissä.327

Sopimusoikeuden perusperiaatteita on pacta sunt servanda -periaate. Sopi-muksentekohetkellä sovitun nimenomaisen sopimusjärjestelyn sitovuutta rajoittaakuitenkin kohtuusperiaate silloin, kun nimenomaisen sopimusjärjestelyn nou-

62

328 Eisenberg, CLR 1989 s. 1464 ja Eisenberg, HLR 1981-82 s. 769-773. Suomessa yhtiöjärjestyksenmääräystä, joka on muodostunut kohtuuttomaksi, voidaan sovitella OikTL 36 §:n nojalla. Ks. afShultén, Kommentaari I s. 59..329 Ks. edellä kappaleet 3.1 ja 3.2.330 Eisenberg, CLR 1989 s. 1466.331 Ks. Riley e.m.l. s. 797.

dattaminen merkitsisi sitä, että toinen sopijapuoli tulisi käyttäneeksi hyväkseentoisen osapuolen puutteellisia tietoja tai tämän puutteellista kykyä arvioidasopimuksen edullisuutta omalta osaltaan sopimuksentekohetkellä.328 Pientenyksityisten osakeyhtiöiden perustaminen nojaa tiettyihin osakkeenomistajillaoleviin odotuksiin tulevaisuuden tapahtumainkuluista, joita kaikkia ei kirjallisestiilmaista yhtiön perustamisen yhteydessä.329 Kun yhtiösopimuksen osapuolenkannalta haitallinen tapahtuma, joka on ristiriidassa tämän osapuolen sopimuk-sentekohetkellä olleiden odotusten kanssa, tapahtuu, nimenomaisen ex antesopimusjärjestelyn noudattaminen tässä tilanteessa voi johtaa etujen ja haittojenex post siirtymään toiselta yhtiösopimuksen osapuolelta toiselle. Tätä etujen jahaittojen siirtymää voidaan korjata sellaisilla osakeyhtiölain säännöksillä, jotkamahdollistavat oikeudellisen puuttumisen yhtiösopimuksen ehtoihin ex postkohtuullisuuden standardia noudattaen. Sikäli kuin yhtiösopimuksen osapuoltenkohtuullisia odotuksia sopimuksentekohetkellä halutaan suojata ja tälle halutaanantaa suojaa sitä vastaan, että toinen yhtiösopimuksen osapuoli voi myöhemminyhtiön toiminnan aikana käyttää opportunistisesti hyväkseen yhtiösopimuksenepätäydellisyyttä, osakeyhtiölakiin tulisi sisällyttää säännöksiä, joiden nojallatuomioistuimet voisivat tarvittaessa syrjäyttää yhtiösopimukseen sisältyviäosakeyhtiön toimielinten toimivallanjakoa ja osakkeenomistajien yhtiöstä saamantulon jakoa koskevia ehtoja.330

Yhtiösopimuksen pitkäaikaiseen luonteeseen ja yhtiösopimuksen synty-prosessiin liittyvistä tekijöistä johtuen Englannin vuoden 1985 osakeyh-tiölakiin sisältyy säännöksiä, joiden nojalla tuomioistuin voi suojataosakkeenomistajaa tämän yhtiöön liittyvien intressien kannalta vahingolli-silta toimenpiteiltä täydentämällä kirjaimellista yhtiösopimusta täydentä-villä normeilla tai oikeudellisesti puuttumalla yhtiösopimuksen ehtoihin(459 ja 461 §:t).331 Lain 461 §:n nojalla tuomioistuin voi jälkikäteenmuuttaa yhtiösopimuksen ehtoja siitä, millaisiksi ne oli alun perin sovittusekä muuttaa sitä asiantilaa ja sitä seuraavaa osakkeenomistajan asemaa,johon yhtiössä toteutettu toimenpide on johtanut. Keskeinen oikeussuoja-keino jälkimäisessä tapauksessa on tuomioistuimen mahdollisuus määrätäyhtiö tai toiset osakkeenomistajat lunastamaan toimenpiteestä kärsivän

63

332 Viimeaikaisesta oikeuskäytännöstä lain 461 §:n soveltamisessa, ks. Payne, MLR 2004 s. 501ss.333 Griggs-Lowry, JBL 1994 s. 467 ja 484 ja Hollington s. 33 ss. Oikeuskäytännöstä Englannissa,jossa osakkeenomistajan ”legitimate expectations” on ollut ratkaisun perustana, ks. Davies, Gowerand Davies’ Principles s. 517 ss. ja Goddard, CLJ 1999 s. 488.Amerikkalaisessa oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa osakkeenomistajan odotustenhuomioon ottaminen on toteutettu ns. "reasonable expectations" -lähestymistavan puitteissa, ks.Griggs-Lowry, JBL 1994 s. 484-485.334 Riley e.m.l. s. 769-797, Riley luonnehtii asiaa näin. "In reality the courts are developing aparadigm constitution for the class of company with which they are concerned", Riley e.m.l. s. 797.335 Tämä tulee kysymykseen, jos yhtiösuhteen jatkaminen tulee kysymykseen.336 Riley toteaa: "..., insofar as the judiciary is involved in a process of ex post construction of theshareholders’ bargain that constructive process is dominated by the choice of remedy sought by thepetitioner, or likely to be awarded by the court", Riley MLR 1992 s. 790.

osakkeenomistajan osakkeet.332 Edellä mainittuja oikeussäännöksiäsoveltaessaan tuomioistuimet Englannissa, ottaessaan huomioon osak-keenomistajan yhtiöön kohdistuvat intressit ja odotukset yhtiön perus-tamisvaiheessa, itse asiassa jälkikäteen konstruoivat yhtiösopimuksensisällön. Tämä tapahtuu siten, että tuomioistuimet sisällyttävät yhtiösopi-mukseen tietyt osakkeenomistajien yhtiöön kohdistuvista intresseistäjohdetut odotukset, jotka on johdettu kysymyksessä olevan yhtiötyypintoiminnan tyypillisestä luonteesta. Ns. "legitimate expectations" kirjai-mellista yhtiösopimusta täydentävinä ehtoina tulee kysymykseen avoimenyhtiön kaltaisesti toimivissa yksityisissä osakeyhtiöissä Englannissa.333

Sovellettaessa Englannin osakeyhtiölaissa olevia osakkeenomistajan oi-keussuojasäännöksiä yksityisen osakeyhtiön muodossa toimiviin harvain-yhtiöihin kysymys on siten ennemminkin lain soveltamisessa huomioonotettavien osakkeenomistajien odotusten konstruoinnista kunkin kul-loinkin kysymyksessä olevan osakeyhtiötyypin kohdalla kuin varsinaisestahypoteettisen ex ante sopimisen soveltamisesta kuhunkin yksittäiseenyhtiösopimukseen.334 Osakkeenomistajan yhtiösopimussuhteeseen sisäl-tyvät odotukset ja tuomioistuimen käytettävissä olevat oikeussuojakeinotovat Englannin oikeuskäytännössä siten yhteydessä keskenään, ettäoikeussuojakeinolla muutetaan yhtiösopimuksen ehdot vastaamaan osak-keenomistajien alkuperäisiä odotuksia335 tai korjataan sellaista tosiasiallis-ta asiantilaa, joka on ristiriidassa osakkeenomistajan odotusten kanssa.336

Tarkasteltaessa yhtiösopimuksen kirjaimellisten ehtojen täydentämisen tar-vetta osakeyhtiön toimielinten toimivaltasääntöjen kannalta voidaan kysyä,vastaavatko yhtiösopimuksen ehdoissa, ts. perustamisasiakirjojen määräyksissäja osakeyhtiölaissa, olevat kirjaimelliset toimivaltasäännöt osakkeenomistajienodotuksia, ja ovatko nämä toimivaltasäännöt systemaattiselta kannalta keskenäänyhdenmukaisia. Jos esimerkiksi pidetään perusteltuna, että merkittävät osake-yhtiön rakennetta muuttavat ratkaisut tulee sisällyttää yhtiökokouksen päätös-vallan piiriin muun muassa siksi, että niihin voi sisältyä yhtiön johdon asemaan

64

337 Ks. kappaleet 4, 5 ja 6 jäljempänä. Yhtiöjärjestyksessä olevien toimialalausekkeiden tulkintaakäsitellään kappaleissa 4.3.2 ja 5.1.

liittyvä eturistiriitatilanne yhtiön johdon ja osakkeenomistajien välillä, tällöinkaikki sellaiset yritysrakenteen muutokset tulisi sisällyttää yhtiökokouksen toi-mivaltaan, jotta sääntelyratkaisu olisi optimaalinen tältä kannalta. Osakeyhtiöntoimielinten kirjaimellisissa toimivaltasäännöissä mainitussa mielessä oleviaaukkoja voidaan täyttää osakeyhtiölain säännösten ja osakeyhtiön yhtiöjärjestyk-sen määräysten systemaattisella ja analogisella tulkinnalla.337

65

338 Seuraavassa on aluksi lähtökohtaolettamuksena, että kysymyksessä on yksityinen osakeyhtiö, jossaon suhteellisen harvoja osakkeenomistajia, jotka eivät kuitenkaan kaikki osallistu itse johtotehtäviinyhtiössä.339 Pye, CG 2001 s. 190.340 Pye, CG 2001 s. 190.

4 PERUSTEET OSAKKEENOMISTAJIEN PÄÄTÖSVALLALLE YRITYSRAKENTEENMUUTOKSISSA

4.1 Osakkeenomistajien odotukset hallituksenja yhtiökokouksen välisestä toimivallanjaosta

Osakkeenomistajien odotukset hallituksen ja yhtiökokouksen välisestä toimi-vallanjaosta riippuvat osakeyhtiössä kulloinkin tehtävään ratkaisuun liittyvistätekijöistä, joita käsitellään tässä kappaleessa.338 Eräät ratkaisut ovat luonteeltaansellaisia, että ne vaativat erityisiä yhtiön toimialaan ja yhtiön toimintaan liittyviäliikkeenjohdollisia taitoja, toiset ratkaisut vaativat paremminkin taitoa arvioidayritystä yhtenä kokonaisuutena, sijoituspäätöksen kohteena. Mitä enemmänratkaisu vaatii erityisiä liikkeenjohdollisia taitoja, sitä todennäköisempää on, ettäosakkeenomistajat odottavat yrityksen johdon tekevän ratkaisun, koska yrityksenjohdolla, toisin kuin osakkeenomistajilla, tyypillisesti on tällaisia taitoja. Toi-saalta, mitä enemmän ratkaisu vaatii taitoa tehdä sijoitusratkaisuja, sitä enemmänosakkeenomistajat odottavat itse päättävänsä tällaisesta ratkaisusta, koska heillätai heidän käyttämillään neuvonantajilla normaalisti on tällaista taitoa. Koskasijoittajilla voi olla mahdollisuus saada toisenlaista tietoa kuin mitä yritysjohdollaon, koko toimialan kattava asiantuntemus ja laajempi tulevaisuuteen suuntautuva,strategisia vaihtoehtoja koskeva näkökulma, johon yhtiöllä itsellään ei vält-tämättä ole mahdollisuutta, he voivat suorittaa runsaasti analyysejä, joiden perus-teella heillä on näkemys siitä, miten yhtiön tulisi toimia.339 Erityisesti he voivatkyetä yritysjohtoa paremmin arvioimaan strategisia vaihtoehtoja.340 Lisäksiosakkeenomistajien odotusten hallituksen ja yhtiökokouksen välisestä toimi-vallanjaosta voidaan olettaa riippuvan tehtävän ratkaisun taloudellisesta merki-tyksestä yhtiön olosuhteisiin nähden, siitä, miten usein kysymyksessä olevantyyppinen ratkaisu tulee yhtiössä tehtäväksi ja siitä, miten nopeasti ratkaisu ontehtävä. Mitä merkittävämpi ratkaisu on taloudellisesti sen suhteellisen suu-ruuden, siihen sisältyvän riskin, sen vaikutusten ajallisen keston ja sen mah-dollisen peruuttamisen vaatimien kustannusten suhteen, sitä todennäköisemminosakkeenomistajat odottaisivat itse päättävänsä asiasta. Useasti ja nopeasti

66

341 Eisenberg, CalLR 1969 s. 10-11.342 Eisenberg, CalLR 1969 s. 11-12.343 Yhtiökokouksen suostumuksesta hallituksen esittämään toimeen, joka ei kuulu suoraan lainsäännöksen nojalla yhtiökokouksen päätettäväksi, ks. Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 44 jaTaxell, Organisation s. 100-103. Vrt. Eisenberg, CalLR 1969 s. 12-13.344 Tässä tarkoitetaan ns. reaali-investointeja, eikä passiivista varojen sijoittamista esimerkiksikorkotuoton saamiseksi.345 Eisenberg, CalLR 1969 s. 12-13. Huomattakoon, että Eisenberg lukee tässä yhteydessä raken-teellisiin ratkaisuihin esimerkiksi sulautumisen ja yhtiön purkamisen, ks. Eisenberg, CalLR 1969 s.12-13. Hän käsittää siten rakenteelliset ratkaisut laajemmin kuin Lutter, ks. "Strukturentscheidung"-käsitteen määrittely, Lutter, FS Stimpel s. 850-851. Rakenteellisten ratkaisujen ja muiden osa-keyhtiössä tehtävien ratkaisujen ominaisuuksista ja keskinäisistä eroista, ks. myös Lutter, FS Stimpels. 837 ja Timm, AG 1980 s. 178-179.

tehtävät ratkaisut soveltuvat toisaalta paremmin yritysjohdon tehtäväkenttään,koska yrityksen johto voi helpommin toimia nopeasti ja koska yhtiökokouksenkutsuminen usein koolle ei olisi yhtiön eikä osakkeenomistajien oman toiminnankannalta tehokasta.341

Liikkeenjohdolliset ratkaisut, jotka kuuluvat yhtiön normaaliin liiketoimintaanvaativat yleensä erityisiä liikkeenjohdollisia taitoja. Niillä ei ole itsessään suurtataloudellista merkitystä, ne ovat vaikutukseltaan lyhytaikaisia ja vaativat yleensänopeaa päätöksentekoa. Tämän vuoksi ne soveltuvat yritysjohdon yksinäänpäätettäviksi. Sellaiset liikkeenjohdolliset ratkaisut, jotka eivät kuulu yhtiönnormaaliin liiketoimintaan, kuten esimerkiksi yhtiön tuotantolaitoksen kapasi-teetin huomattava laajentaminen, ovat yleensä yhtiön toiminnan kannalta mer-kittäviä ja vaikutuksiltaan suhteellisen pitkäaikaisia. Niitä ei myöskään toteutetakovin usein. Koska ne kuitenkin vaativat paremminkin erityisiä liikkeenjohdolli-sia kuin varojen sijoittamiseen liittyviä taitoja, ne soveltuvat yrityksen johdontehtäväkenttään.342 Yhtiön normaalin liiketoiminnan ulkopuolelle menevissäliikkeenjohdollisissa ratkaisuissa osakkeenomistajien myötävaikutus päätöksente-koon ei tarvitse kuitenkaan olla täysin pois suljettu. Tällaisten ratkaisujen luon-teen vuoksi on ajateltavissa, että hallitus hankkii valmistelemaansa toimenpitee-seen yhtiökokouksen suostumuksen tai että yhtiökokous voi antaa yrityksenjohdolle tällaisia ratkaisuja koskevia ohjeita.343

Rakenteelliset ratkaisut puolestaan vaativat normaalisti paremmin varojensijoittamiseen ja investointien344 tekemiseen liittyviä taitoja kuin erityisiä liik-keenjohdollisia taitoja. Niitä tehdään suhteellisen harvoin ja niillä on yhtiöntoiminnan kannalta suuri taloudellinen merkitys. Osakkeenomistajilla tai heidänkäyttämillään asiantuntijoilla on normaalisti taitoa tehdä sijoitusratkaisuja. Näistäsyistä on todennäköistä, että osakkeenomistajat yksityisissä osakeyhtiöissä voivatpitää rakenteellisia ratkaisuja yhtiökokouksen päätösvaltaan kuuluvina asioina.345

67

346 Siitä, miten hajautunutta omistus osakeyhtiöissä todellisuudessa on, ks. myös Timonen,Corporate Governance s. 90-91.347 Ks. Eisenberg, CalLR 1969 s. 33-46.348 Vrt. Pye, CG 2001 s. 190.

Sellaisissa julkisissa osakeyhtiöissä, joissa on paljon osakkeenomistajia jajoissa osakeomistus on hajallaan useiden pienomistajien hallinnassa, voidaanolettaa osakkeenomistajien olevan hyvin vähän kiinnostuneita itse osallistumaanyhtiön rakennetta koskeviin ratkaisuihin. Voidaan kuitenkin asettaa hypoteesi,että mitä suurempi osakkeenomistajan suhteellinen omistusosuus ja suhteellinenäänivalta osakeyhtiössä on, sitä suurempi osakkeenomistajan kiinnostus osal-listua yhtiötä koskeviin ratkaisuihin on. Päätöksentekosääntöjen laatimisen kan-nalta on siten merkityksellistä, miten keskittyneitä ja miten hajautuneita osak-keenomistukset julkisessa osakeyhtiössä todellisuudessa ovat. Omistusjakaumiakoskevien tietojen perusteella Eisenberg tekee Yhdysvaltojen osakemarkkinoidenosalta sen johtopäätöksen, että julkiset osakeyhtiöt, joissa on paljon osakkeen-omistajia ja joissa osakeomistus on hajautunut, ovat itse asiassa ei-tyypillisiä.Useimmissa julkisissa osakeyhtiöissä osakeomistus on keskittynyttä.346 Niissäon siten omistus- ja äänivaltaosuutensa suhteen suurehkoja osakkeenomistajia,jotka ovat kiinnostuneita osallistumaan yhtiönsä rakennetta koskeviin ratkai-suihin.347

Kun tarkastellaan suurehkoja osakemääriä omistavien osakkeenomistajienodotuksia osallistua osakeyhtiön rakenneratkaisuja koskevaan päätöksentekoon,institutionaalisten sijoittajien, joita ovat sijoitusrahastot, vakuutusyhtiöt, pank-kien sijoitus- ja omaisuudenhoito-osastot, merkitys korostuu, koska näillä onusein suuria osakeomistuksia hallussaan ja heillä voidaan olettaa olevan am-matillista asiantuntemusta osakemarkkinoista. Yhdysvalloissa on keskusteltusiitä, tulisiko institutionaalisten sijoittajien siten, myös muiden osakkeenomistaji-en puolesta, valvoa yhtiön liiketaloudellista johtoa ja yhtiön johdon toimintaa.Institutionaalisten sijoittajien mahdollisuudet ottaa kantaa osakeyhtiön raken-nemuutosratkaisuihin ovat paremmat kuin heidän mahdollisuutensa seurata yh-tiön juoksevaa liiketoimintaa. Osakeyhtiön rakenneratkaisut edellyttävät yleensäinvestointianalyysin suorittamista, jossa institutionaaliset sijoittajat ovat am-mattiasiantuntijoita, itse asiassa usein parempia asiantuntijoita kuin yrityksenjohto itse.348 Koska institutionaalisella sijoittajalla on asiakastaan kohtaanvelvollisuus tehdä asiakkaan edun kannalta perusteltuja sijoituspäätöksiä javelvollisuus valvoa tämän etua, institutionaalisella sijoittajalla on siten velvol-lisuus, silloin kun tämä ei ole halukas luopumaan osakesijoituksesta, ottaa osaa

68

349 Havainnot Yhdysvalloissa osoittavat, että institutionaaliset sijoittajat ovat kiinnostuneitaosakeyhtiöiden rakenneratkaisuista ja käyttävät äänivaltaansa niistä päätettäessä. Eisenberg, CalLR1969 s. 50-52. Institutionaalisten sijoittajien kiinnostuksesta ja halusta vaikuttaa yhtiössä tehtäviinstrategisiin, pääoman hankintaa koskeviin ym. ratkaisuihin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ks. Pye,CG 2001 s. 188-190. Institutionaalisten sijoittajien osallistumista osakeyhtiön toiminnan rakennettakoskevaan päätöksentekoon käsitellään tarkemmin kappaleessa 4.4.350 Eisenberg on esittänyt osakkeenomistajien päätösvaltaa koskevat normatiiviset mallit erikseenkoskien yksityisiä osakeyhtiöitä ja julkisia osakeyhtiöitä. Eisenberg, CalLR 1969, s. 7 ss. ja s.53 ss.351 Vrt. Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 79. Näistä kustannuksista, ks.Beusch, FS Werner s. 18-19.352 Vrt. OECD Principles, osa I. F., s. 18 ja osa IV. F., s. 30 ja Pound, NYULR 1993 s. 1041-1042.353 Pound, NYULR 1993 s. 1040 ja Timonen, Corporate Governance s. 61Vuonna 1994 Yhdysvalloissa jo noin kolmannes pörssiosakkeista oli sijoitusrahastojen hallussa.Helsingin Sanomat 30.1.1994.354 Rahastojen sijoituksista noin 90 % oli tuolloin tehty osakkeisiin ja noin 10 % korkoa tuottaviinarvopapereihin. Vuonna 1994 sijoitusrahastojen omistuksessa oli noin 4 % Helsingin pörssissänoteeratuista osakkeista laskettuna pörssin osakkeiden kokonaismarkkina-arvosta. Helsingin Sanomat30.1.1994.

äänestykseen päätettäessä osakeyhtiön rakenneratkaisusta ja velvollisuus käyttääasiantuntemustaan siinä.349

Silloin, kun osakeomistukset julkisissa osakeyhtiöissä ovat keskittyneitä, jakun institutionaalisilla sijoittajilla tällöin on merkittävä rooli osakkeenomistajienjoukossa, tulisi julkisten osakeyhtiöiden osakkeenomistajilla sekä osakkeen-omistajilla yksityisissä osakeyhtiöissä, joissa tyypillisesti osakkeenomistajia onvähän ja osakeomistus on keskittynyttä, olla mahdollisuus osallistua ainakinkeskeisiin osakeyhtiön rakennetta koskeviin ratkaisuihin, jotta osakkeenomistaji-en päätösvalta yhtiön asioissa vastaisi heidän odotuksiaan.350 Kaikkia osake-yhtiön toiminnan rakenteen muutoksia, kuten yrityskauppoja, ei ole säädettykirjoitetussa laissa yhtiökokouksen päätösvaltaan. Päätettäessä, mitä asioitaviedään ylimääräisen yhtiökokouksen ratkaistavaksi, on otettava huomioonyhtiökokouksen järjestämisen yhtiölle aiheuttamat kustannukset.351 Toisaaltapäätöksentekoon aktiivisesti osallistuvien osakkeenomistajien on verrattavayhtiön asioihin perehtymisen heille aiheuttamia kustannuksia siitä mahdollisestisaatavaan hyötyyn.352

Yhdysvalloissa institutionaalisten sijoittajien osakeomistusten osuudetyhtiöiden osakekannoista ovat 1990-luvun alkupuolelta alkaen ja edelleensen jälkeen olleet kasvussa.353 Suomessa sijoitusrahastojen omistustenyhteisarvo oli 1990-luvun alkupuolella voimakkaassa kasvussa.354 Kuninstitutionaalisten sijoittajien osakeomistusten osuudet suomalaisten osake-yhtiöiden osakekannoista kasvavat, voitaneen olettaa osakkeenomistajien

69

355 af Schultén, Kommentaari II s. 472.356 Åhman s. 703.357 Sillä on pyritty estämään liian pyöreästi ja yleisluonteisesti ilmaistujen toimialalausekkeidenottaminen yhtiöjärjestykseen. Wahlers s. 135.358 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 142, Rapakko s. 104 ja Wahlers s. 133. Saksassa osakeyhtiönjohdon toimivallan rajoittuminen yhtiön toimialaan nojaa § 82 Abs. 2 AktG säännökseen. Wahlerss. 134 ja Hübner, FS Stimpel s. 793 ss.359 Ks. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 143 ja Rapakko s. 104-105. Asiasta tarkemmin kappaleessa4.3.1.360 Åhman, s. 703, Wahlers s. 133 ja 147, Vollmer, AG 1991 s. 97 ja 99-100, Gessler, FS Stimpels. 782, Rehbinder, ZGR 1983 s. 96, Timm, AG 1980 s. 180 ja Hübner, FS Stimpel s. 793.361 Wahlers s. 134.

tulevan yhä kiinnostuneemmiksi myös julkisten osakeyhtiöiden rakenne-muutoksista ja halukkaammiksi osallistumaan niitä koskevaan päätöksente-koon.

4.2 Osakesijoittajalla olevan riskin muuttuminen

Osakkeenomistajan sijoitusta yhtiöön koskevan riskin muuttumista on pidettyasiallisena perusteena edellyttää yhtiökokouksen päätös osakeyhtiölaissa sää-detyille osakeyhtiön toimintaa muuttaville toimille, sulautumiselle toisen yhtiönkanssa355 ja yhtiön toimialan muuttamiselle.356

Suomessa osakeyhtiölain 2 luvun 3 §:n 3) -kohdassa on säädetty, että yhtiö-järjestyksessä on mainittava yhtiön toimiala. Saksassa § 23 Abs. 3 Nr. 2 AktGsäännös edellyttää, että yhtiön toimiala on ilmaistava tarkoin yhtiöjärjestykses-sä.357 Yhtiön toimiala rajaa yhtiön johdon toimivallan johtaa yhtiön toimintaa jatehdä yhtiön puolesta oikeustoimia.358 Yhtiön toimialan ulkopuolelle meneväoikeustoimi voi johtaa vahingonkorvausvastuuseen.359 Lakiin kirjatulla vaati-muksella, että yhtiön toimiala on mainittava osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä, ontarkoitus suojata osakeyhtiön olemassa olevien ja tulevien osakkeenomistajiensijoituspanosta yhtiön toiminnassa tulevaisuudessa ilmeneviltä uusilta riskeiltä.360

Toiseksi yhtiön toimialan kirjaamisella yhtiöjärjestykseen yhtiön toiminnanpainopiste pyritään tekemään tunnetuksi yhtiön velkojille ja muille kolmansilleosapuolille, joiden kanssa yhtiöllä on liiketoimia.361 Keskeinen elementti yhtiö-järjestyksen toimialalausekkeessa on yksi tai useampi elinkeinoala, tiettyjentuotteiden tai palveluiden tuottaminen (yhtiön "toimiala" taloustieteellisessäterminologiassa), jolla yhtiö toimii. Kullakin elinkeinoalalla on sille ominainen

70

362 Tässä tarkoitetaan yrityksen tuotteiden ja palveluiden kysynnän vaihtelusta aiheutuvaaliiketoiminnan riskiä. Kysynnän vaihtelu vaikuttaa yrityksen liikevaihtoon ja tulokseen. Liike-riskiä voidaan mitata yrityksen liikevoiton vaihtelevuudella. Liikeriski on luonteeltaan toimi-alasidonnaista. Esimerkiksi metsäteollisuudessa liikeriski on voimakkaiden suhdannevaihteluidenvuoksi ollut perinteisesti suuri, kotimaassa toimivan elintarviketeollisuuden liikeriski voidaantaasen olettaa vähäiseksi. Kallunki-Niemelä s. 159, toimialan liikeriskistä ks. myös s. 159-160.363 Rapakko s. 108. Toisaalta pelkkä odotus kannattavuuden parantumisesta voisi antaa yhtiönjohdolle lähes rajattoman vallan laajentaa tai supistaa yhtiön toimialaa.364 Rapakko s. 108.365 Rapakko s. 110-111.366 Ruotsissa Åhman toteaa, että Ruotsin osakeyhtiölain toimialamääräystä koskevalla sään-nöksellä on tämä tarkoitus. Åhman s. 703. Ottaen huomioon, että Suomen ja Ruotsin osake-yhtiölait ovat syntyneet yhteispohjoismaisen lainvalmistelun tuloksena kirjoittaja ei näe syytä,miksi Suomessa OYL 2 luvun 3 §:n 3)-kohdan säännöksellä olisi jokin muu tarkoitus.367 Toisaalta rajanvedossa hallituksen ja yhtiökokouksen toimivallan välillä yhtiön toimialansupistamisessa ja laventamisessa on oikeustieteessä ja oikeuskäytännössä käytetty muitakinkriteerejä, kuten muutoksen laajuutta ja pysyvyyttä toimialan supistamisessa. Näitä kriteereitäkäsitellään myöhemmin kappaleissa 4.3.2.1 ja 5.1.

liiketoiminnan harjoittamiseen kohdistuva riski, joka ilmenee eri aloilla yritystenerilaisena voittojen ja tappioiden heilahteluna.362

Yritysjohdon ensisijaisena tehtävänä on huolehtia siitä, että yhtiö toimiikannattavasti. Tästä syystä hallituksen ja yritysjohdon ei katsota tietyin edel-lytyksin ylittävän vielä toimivaltaansa, kun se supistaa tai laventaa yhtiön tosi-asiallista toimialaa yhtiöjärjestyksen kirjattuun toimialaan, toimialalausekkeensanamuotoon, verrattuna silloin, kun yhtiön toiminnan kannattavuus sitä vaatii.Yhtiökokouksen ottaminen mukaan päätöksentekoon tulee kysymykseen vastasitten, kun toimialan muutos on olennainen. Kun yritysjohto odottaa suunnittele-vansa yhtiön toimialan laventamisen tai supistamisen yleensä aina parantavanyhtiön kannattavuutta, ts. kysymyksessä olevan investoinnin tai disinvestoinnintuotto-odotus on positiivinen, toimialan muutoksen olennaisuuden kriteeriksi eivoitane asettaa pelkästään odotusta yhtiön kannattavuuden parantumisesta.363

Siten toimialan muutoksen olennaisuudelle on asetettava muita kriteerejä. Kes-keisenä seikkana tässä suhteessa voidaan pitää sitä, millä riskitasolla toimialanlaajentamista merkitsevä investointi tapahtuu.364 Rapakko katsoo, että toimialanlaventaminen tai muuttaminen on ilmeisestikin yhtiöoikeudellisesti sallittava,jos osakkeenomistajien kantama riski ei olennaisesti muutu.365 Kirjoittajanmielestä tämä kriteeri on perusteltu, kun Suomen OYL 2 luvun 3 §:n 3)-kohdansäännöksellä oletetaan olevan sama tarkoitus kuin § 23 Abs. 3 Nr. 2 AktG sään-nöksellä Saksassa: suojata osakkeenomistajan odotusta, että hänen sijoitukseensaliittyvä riski ei yritysjohdon toimenpiteiden johdosta muutu.366 367

71

368 Nial, Festskr. s. 341. Båvestam, joka viittaa Nialin edellä mainittuun artikkeliin, lausuu, ettäpoikkeuksellisissa yhtiötä koskevissa asioissa hallituksella voi olla velvollisuus viedä asiayhtiökokouksen ratkaistavaksi, ts. yhtiökokouksella voi tällöin olla lakiin kirjoittamatonyksinomainen toimivalta. Båvestam, JT 2001-02 s. 255, vrt. s. 254. Taxell kuvaa tällaisia toimiatermeillä "osedvanliga" ja "extraordinära". Taxell, Kompetens s. 249 vrt. s. 243. 369 Taxell, Kompetens s. 243 ja s. 248-249.370 Taxell, Kompetens s. 249.371 Hallituksen toimivallan rajausongelmasta yhtiön normaaliin liiketoimintaan kuulumattomissatoimissa Saksassa, ks. Westermann, ZGR 1984 s. 358.372 Nial, Festskr. s. 341, vrt. Båvestam, JT 2001-02 s. 254-255.373 Nial, Festskr. s. 341.

Osakkeenomistajan sijoitukseen kohdistuvan riskin muuttumisesta on poh-joismaissa haettu perusteita edellyttää johdon suunnittelemaan toimeen yhtiö-kokouksen suostumus myös sellaisissa toimissa, joita ei ole osakeyhtiölaissaerikseen niitä koskevilla säännöksillä säädetty yhtiökokouksen toimivaltaankuuluviksi. Yhtiökokouksen suostumuksen hankkiminen hallituksen yhtiön puo-lesta toteuttamaan oikeustoimeen on perusteltavissa silloin, kun kysymys onyhtiön normaaliin liiketoimintaan kuulumattomasta epätavallisesta tai poik-keuksellisesta yhtiön ja sen osakkeenomistajien kannalta merkittävästä toi-mesta.368 Arvioitaessa milloin on kysymys sellaisesta toimesta, on kiinnitettävähuomiota oikeustoimen taloudelliseen merkitykseen yhtiön kannalta sekä siihen,sisältyykö oikeustoimeen erityisiä tai huomattavia riskejä yhtiölle.369 Oikeustoi-meen liittyvää riskiä ei sinänsä voida pitää perusteena edellyttää oikeustoimeenyhtiökokouksen suostumus, koska osakeyhtiön toteuttamiin tavanomaisiinkinliiketoimiin sisältyy aina liiketoiminnallista riskiä. Kysymys on tapauksista,joissa on olemassa ei aivan kaukainen riski, että oikeustoimen vaikutuksilla tuleeolemaan sellainen paino ja merkitys yhtiölle, että ne merkitsevät olennaistapoikkeamista siitä, mikä on tavanomaista yhtiössä.370 371 Nial on kuitenkin silläkannalla, että hallituksen toimintavapauden turvaaminen yhtiön toiminnassaedellyttää, että ainoastaan todella poikkeukselliset toimet, joilla syvästi puututaanyhtiön toimintaolosuhteisiin, otetaan pois hallituksen päätösvallasta.372 Poik-keuksellinen toimi, joka yleensä edellyttäisi yhtiökokouksen suostumusta, olisiesimerkiksi yhtiön siirtyminen harjoittamaan sille kokonaan uutta, mahdollisestiriskipitoista toimintaa, siinäkin tapauksessa, että yhtiön toimiala olisi yhtiö-järjestyksessä muotoiltu niin väljästi, että se sanamuotonsa puolesta vielä kattaisisellaisen toiminnan.373 Rapakko katsoo, että osakeyhtiön johdon toimivallanrajausongelma tulee ratkaista osakkeenomistajien kantaman riskitason analy-

72

374 Rapakko s. 109.375 OECD Principles I. B.376 OECD Principles IV. A. 2., 5. ja 7. kohdat. Periaatteiden soveltamisohjeiden mukaanolennaisiin näköpiirissä oleviin riskeihin kuuluvat mm. kysymyksessä olevalle toimialalleluonteenomaiset riskit. OECD Principles s. 39.377 Konsernimuodostusta ja fuusionkaltaisia yritysjärjestelyjä käsitellään kappaleissa 5.1 ja 6.378 Tästä tarkoituksesta käytetään seuraavassa termiä "voitontuottamistarkoitus".379 OYL 2:3,1 §:n 3 kohta.380 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 880, Villa, Rahoitusvälineet s. 15-16 ja KM 1969: A 20 s. 162.”Voiton tuottaminen osakkeenomistajille” on OYL 12:1 §:n 2 momentissa käytetty ilmaisu.Kyläkallio ym. tulkitsevat osakeyhtiölakia siten, että osakeyhtiön normaali tarkoitus on taloudellisen

soinnilla, eli tällöin sillä perusteella, merkitseekö muutos yhtiön toiminnassaosakkeenomistajien investoinnin luonteen olennaista muutosta.374

OECD:n julkaisemissa corporate governance -periaatteissa lausutaan, ettäosakkeenomistajilla tulisi olla oikeus osallistua sellaisiin päätöksiin, jotka mer-kitsevät perusteellista muutosta yhtiössä (”decisions concerning fundamentalcorporate changes”), ja heidän tulisi saada riittävästi niitä koskevaa tietoa.375

Yhtiön antaman olennaisen tiedon tulisi olla ajankohtaista ja tarkkaa ja koskeamuun muassa yhtiön toiminnalle asetettuja tavoitteita, olennaisia ennaltatodettavia riskitekijöitä sekä yrityksen hallinnon rakenteita ja toimintamuotoja(”governance structures and policies”).376

Osakkeenomistajan kantaman riskin muuttumista on pidetty perusteenaedellyttää yhtiökokouksen suostumus myös osakeyhtiölain säännöksillä erikseensääntelemättömiin yritysrakenteen muutoksiin, joilla yhtiön toiminta organisoi-daan uudelleen.377

4.3 Sijoituskohteen luonteen muuttaminen

4.3.1 Tarkoitus ja toimiala.Yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeen elementit.

Osakeyhtiön toiminnan tarkoituksena on voiton tuottaminen osakkeenomistajille,ellei yhtiöjärjestyksessä ole toisin säädetty (OYL 12:1,2 §).378 Osakeyhtiölletarkoitettu toiminta ilmenee yhtiöjärjestyksessä olevasta toimialalausekkeesta.379

Tarkoitettu toiminta tapahtuu tietyllä tai tietyillä elinkeinoaloilla toimialalausek-keessa luetelluissa toimintamuodoissa, joilla tarkennetaan yhtiölle tarkoitettuatoimintaa.

Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön oikeudellinen tarkoitus on voiton tuotta-minen osakkeenomistajille, ellei yhtiöjärjestyksessä ole toisin määrätty.380 Voi

73

hyödyn tuottaminen osakkeenomistajille. Ks. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 880-881. 381 af Schultén, Kommentaari II s. 312, Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 143 ja 881, Villa,Rahoitusvälineet s. 16 ja 83 ja Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 81.382 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 881 ja Villa, Rahoitusvälineet s. 16 ja OYL 12:1,2 §.383 Saksassa osakeyhtiön toimialasta oikeudellisessa mielessä käytetään termiä ”Gegenstand”, ks.Lutter, FS Fleck s. 188, Heinsius, ZGR 1984 s. 406. Suppeammassa mielessä osakeyhtiöntoimialalla tarkoitetaan sitä, yhtä tai useampaa, elinkeinoalaa ja niitä liiketoimintoja tälläelinkeinoalalla, jolla yhtiö voi toimia. Ks. Taxell, Aktieägarens rättsskydd, s. 114-116 jaFlodhammar, Associationssrätt s. 34, Birke s. 20-21 sekä Lutter, FS Fleck s. 188. Laajemmassamielessä osakeyhtiön toimialaan kuuluvat tietyn elinkeinoalan ja tiettyjen liiketoimintojen lisäksimyös muun lajiset yhtiön luvallisen toiminnan määritykset. Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksestas. 247 ja Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 79 ja 306. Tällaisia yhtiön toimialalausekkeeseenkirjattuja yhtiön toiminnan määrityksiä voivat olla rajoitukset sille, miten yhtiön toiminta voidaanorganisoida, voiko yhtiö esimerkiksi omistaa osuuksia muissa yrityksissä ja siirtää omaisuuttaanapportin muodossa niille, sekä yhtiön toiminnan rajaukset ajallisesti tai jollekin maantieteellisellealueelle.384 af Schultén, Kommentaari I s. 62.385 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 142.386 Poikkeuksena tässä suhteessa on kaikkien osakkeenomistajien oikeus yksimielisinä päättääyhtiön toimialan ulkopuolelle menevistä oikeustoimista.387 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 140.

tontuottamistarkoitus rajoittaa hallituksen kelpoisuutta toimia yhtiön puolesta.Jos yhtiöllä on kokonaan tai osaksi muu tarkoitus kuin voitontuottamistarkoitus,on siitä otettava määräys yhtiöjärjestykseen.381 Tällaisen poikkeuksellisen yhtiöntarkoituksen tapauksessa yhtiöjärjestykseen on otettava yhtiön tarkoitustakoskevan määräyksen lisäksi määräys voiton käytöstä sekä yhtiön netto-omaisuuden käytöstä selvitysmenettelyssä.382

Toimiala eli yhtiön harjoittaman toiminnan kuvaus, on OYL 2:3,1 §:n 3kohdan pakottavan säännöksen perusteella mainittava toimialalausekkeessa.383

Suomen osakeyhtiölaissa ei ole säännöksiä siitä, kuinka täsmällisesti ja yksityis-kohtaisesti yhtiön toimiala tulee yhtiöjärjestyksessä ilmaista.384 Toimialaa eikuitenkaan saa ilmaista epämääräisesti tai niin laveasti, ettei yhtiöjärjestyksestätosiasiassa käykään ilmi, millä alalla tai aloilla yhtiö toimii.385 Yhtiöjärjestyksentoimialaa koskeva määräys rajoittaa yhtiön elinten toimivaltaa.386 Yhtiönhallintoelinten jäsenet ja tilintarkastajat ovat velvollisia tuntemaan yhtiön yhtiö-järjestyksen sisällön.387 Jos oikeustoimi, joka ei ole kaikkien osakkeenomistajienpäättämä tai hyväksymä, menee yhtiön toimialan ulkopuolelle ja aiheuttaa yh-tiölle tai muulle osapuolelle vahinkoa, yhtiön puolesta asiasta päättäneet taimuuten toimineet yhtiön jäsenet ovat velvolliset korvaamaan aiheuttamansa

74

388 Tällöin korvausvastuu on riippumaton siitä, sitooko yhtiön toimialan ulkopuolelle mennytoikeustoimi yhtiötä vaiko ei. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 143.Yhtiön johto voi omalla riskillään tappioiden välttämisen tarkoituksessa ryhtyä lain tai yhtiö-järjestyksen vastaisiin toimiin. Mikäli vahinkoa tällöin kuitenkin aiheutuu, yhtiön johto ontuottamuksellisesti siihen syyllinen. Yhtiön johdon tuottamuksesta huolimatta johdon korvaus-vastuu voi jäädä toteutumatta, jos on ilmeistä, että päätettyihin toimenpiteisiin on ryhdyttyuhkaavan tappion torjumiseksi tai pienentämiseksi ja siten yhtiön intressissä. Taxell,Bolagsledningens ansvar s. 30.389 Tässä tarkoitetusta elinkeinoalasta käytetään Saksassa osakeyhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessatermiä "die Branche", ks. Lutter, FS Fleck s. 188. Taloudellisessa kielenkäytössä yhtiöntoimialalausekkeeseen kirjatusta elinkeinoalasta sen sijaan käytetään usein myös nimitystä ”toimiala”,kun tarkastellaan millä toimialoilla taloudellisessa mielessä eri yhtiöt toimivat. Silloin puhutaanesimerkiksi ns. monitoimialayrityksistä.390 Lutter, FS Fleck s. 188 ja Taxell, Aktieägarens rättsskydd s. 114-116.391 Esimerkiksi suomalaisen paperiteollisuudessa toimivan yhtiön yhtiöjärjestyksessä olevatoimialalauseke voi olla seuraavan lainen: "Yhtiö harjoittaa massan, paperin, kartongin, pahvin,säkkien ja pussien, paperi- ja kartonkipakkausten, tapettien ja muiden erilaisten paperi- jakartonkituotteiden valmistusta ja myyntiä. Yhtiö suorittaa liiketoimintaansa liittyviä suunnittelu-ja konsultointitehtäviä. Edellä mainittuja toimintoja voidaan harjoittaa sekä kotimaassa ettäulkomailla. Yhtiö voi perustaa ja hankkia omistukseensa tytäryhtiöitä, osakkuusyhtiöitä jayhteisyrityksiä harjoittamaan edellä mainittuja toimintoja."

vahingon niiden periaatteiden mukaan, jonka yhtiöjärjestyksen vastainenmenettely aiheuttaa.388

Yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeessa ilmaistu yhtiölle tarkoitettu toimintatarkemmin määrättyine toimintamuotoineen voidaan jakaa eri elementteihin.Ensinnäkin yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeessa on aina mainittava se elin-keinoala tai ne elinkeinoalat, jolla tai joilla yhtiö toimii.389 Toiseksi toimialalau-sekkeessa on yleensä mainittu, miten yhtiön toiminta sen elinkeinoalalla tapah-tuu, harjoittaako yhtiö esimerkiksi alalla tavaroiden valmistusta tai käykö se niilläkauppaa vai toimiiko se alalla asiantuntija- ja neuvontatehtävissä.390 Toimi-alalausekkeessa yhtiön elinkeinoala voidaan jakaa myös vielä yksityiskohtaisem-piin erillisiin liiketoiminta-alueisiin. Kolmanneksi toimialalausekkeessa voidaanmäärätä, toimiiko yhtiö itse toimialalausekkeessa mainitulla elinkeinoalalla toi-mialalausekkeessa mainituissa toiminnoissa vai voiko se harjoittaa näitä toi-mintoja myös välillisesti omistamalla omistusosuuksia toisissa yrityksissä.Neljänneksi toimialalausekkeessa voidaan määrätä, että yhtiö toimii vain tietynajan tai tietyllä alueella, kotimaassa tai ulkomailla.391

Vaikka osakeyhtiön toimiala ei ole sama kuin osakeyhtiön tarkoitus, osake-yhtiön tarkoituksen ja toimialan välillä vallitsee läheinen yhteys. Yhtiön tarkoitusmäärittää omalta osaltaan, toimialalausekkeeseen kirjattujen ilmaisujen ohella,sen alan, jolla yhtiö ylipäänsä voi toimia. Toisaalta yhtiön toimintamuodoista

75

392 Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 79. Toiviainen ilmaisee jälkimmäisen riippuvuussuhteenseuraavasti: "..., jo yhtiön toimintamuodot antavat monasti ainakin melko selkeän kuvan myös sentarkoituksesta", Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 79.393 Saksan osakeyhtiöoikeutta koskevassa kirjallisuudessa käytetään käsitettä "Zweck", jonkamerkityssisältönä ovat yhtiön toiminnan tavoite "Ziel" ja yhtiön toimiala "Gegenstand" yhdessä,Lutter, FS Stimpel s. 838 alav. 61).394 Hakulinen, LM 1947 s. 111 ja 113 ja Rehbinder, FS Coing s. 430.395 Saksassa osakeyhtiön toiminnan muuttamisesta oikeudenvastaisesti ilman vaadittavaayhtiöjärjestyksen muutosta käytetään nimitystä "faktische Satzungsänderung", Hübner, FSStimpel s. 793. Emmerich ym. käyttävät oikeustoimesta, jonka seurauksena on yhtiön toimialantosiasiallinen muuttuminen, nimitystä ”eine faktische Änderung des Unternehmens-gegenstandes”. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 119. Suomessa Hakulinen on käyttänytvastaavasta menettelystä nimitystä yhtiön toiminnallisen tarkoituksen asiallinen muuttaminen.Hakulinen katsoi, että vuoden 1895 osakeyhtiölain voimassaoloaikana yhtiökokouksen päätös

voi tehdä päätelmiä yhtiön tarkoituksesta.392 Seuraavassa yhtiön tarkoitusta jatoimialaa voidaan käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Sillä tarkoitetaan yhtiönyhtiöjärjestykseen perustuvaa yhtiön tarkoitettua toimintaa tietyllä toiminta-alallatietyissä toimintamuodoissa.393 Yhtiön tarkoitus ja toimiala määräävät, milloinyhtiössä toteutettavasta toimesta on päätettävä yhtiökokouksessa yhtiöjärjestyk-sen muuttamista koskevassa järjestyksessä, milloin taasen yhtiön hallintoelimet,hallitus ja hallintoneuvosto, voivat siitä yksinään päättää.

4.3.2 Yhtiön tarkoituksen ja toimialan vastaiset oikeustoimet

4.3.2.1 Yhtiöjärjestyksen asiallinen muuttaminen

Yhtiöjärjestyksen muuttamisella tarkoitetaan suppeassa mielessä vain yhtiö-järjestyksen sanamuodon muuttamista. Yhtiöjärjestyksen muuttamisella voidaanlaajemmassa mielessä tarkoittaa kuitenkin myös sellaisia toimia, joilla osake-yhtiön tarkoitetun toiminnan, yhtiön tarkoituksen ja toimialan, toteutumistatosiasiallisesti, ts. yhtiön toiminnassa reaalimaailmassa, muutetaan. Tämän mu-kaan yhtiöjärjestyksen muuttamista merkitsee myös sellainen oikeustoimi taitosiasiallinen toimi, joka on funktionaalisesti eli tosiasialliselta vaikutukseltaansamanarvoinen yhtiöjärjestyksen sanamuodon muuttamisen kanssa (kun olete-taan, että yhtiöjärjestyksen sanamuodon muuttamisen jälkeen yhtiön todellinentoiminta vastaa yhtiöjärjestyksen sanamuotoa).394 Seuraavassa sellaisesta toimes-ta, jolla muutetaan yhtiön todellisen toiminnan alaa yhtiön tarkoituksen jatoimialan vastaisesti yhtiöjärjestyksen sanamuotoa muuttamatta, käytetään nimi-tystä "yhtiöjärjestyksen asiallinen muuttaminen" ja sen tuloksena syntyvästäasiantilasta nimitystä "yhtiöjärjestyksen asiallinen muutos".395 Oikeustoimi, joka

76

yhtiön purkamisesta oli rinnastettava päätökseen yhtiöjärjestyksen muuttamisesta. Yhtiön kokoomaisuuden muuttaminen rahaksi oli rinnastettava päätökseen yhtiön purkamisesta, ja päätöställaisesta omaisuuden luovuttamisesta oli tehtävä yhtiöjärjestyksen muuttamisjärjestyksessä.Siten, jos yhtiökokous päättää muuttaa yhtiön koko omaisuuden rahaksi, sellainen päätös ontehtävä siinä järjestyksessä kuin yhtiöjärjestyksen muuttamisesta on säädetty, koska tällainenpäätös sisältää yhtiön toiminnallisen tarkoituksen asiallisen muuttamisen. Hakulinen, LM 1947s. 113. Ks. myös s. 111-114. Vrt. myös toteamus, että liiketoiminnan myynti merkitseeyhtiöjärjestyksen mukaisen toimialamääräyksen täydellistä muutosta, teoksessa af Schultén,Kommentaari I, s. 561 alav. 77).396 Timm, AG 1980 s. 179; ks. myös Mertens, AG 1978 s. 310.397 Voitaneen olettaa, että tyypillinen ei-ammattimainen osakesijoittaja sijoittaa varojaan osakkeisiinpariksi vuodeksi ja sitä pitemmäksi ajaksi.398 Immonen toteaa, ottamatta kuitenkaan varsinaisesti kantaa kysymykseen yhtiöjärjestyksenasiallisesta muuttamisesta, että yhtiöjärjestystä pitäisi muuttaa silloin, "jos tosiasiallinen toiminta onpitkään selvästi ristiriidassa yhtiöjärjestykseen merkityn toimialan kanssa, koska yhtiöjärjestyksestätulisi käydä ilmi tosiasiallinen toimiala eikä vain lavea hypoteettinen toimiala", Immonen,Liiketoiminnan yhtiöittäminen s. 67.

on ristiriidassa yhtiön tarkoituksen tai toimialan kanssa, edellyttää, ettäyhtiöjärjestystä samalla muutetaan niin, että tämä ristiriita poistuu. Sellaisenoikeustoimen ei tarvitse olla ristiriidassa toimialalausekkeen sanamuodon kanssasellaisenaan, toisin kuin asianlaita on, kun oikeustoimi tapahtuu esimerkiksitoimialalausekkeessa mainitun elinkeinoalan ulkopuolella. Mikäli hallitus taitoimitusjohtaja panevat yksinään toimeen oikeustoimen, joka merkitsee yhtiö-järjestyksen asiallista muuttamista, he ylittävät oikeutensa toimia yhtiön puolesta.

Osakkeenomistajan oikeussuoja pääomansijoittajana edellyttää kirjoittajankäsityksen mukaan sitä, että yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeen sanamuodontulee vastata yhtiön tosiasiallista toimintaa ja tämän toiminnan muotoa396 siten,että yhtiön tosiasiallinen toiminta ja sen muoto eivät saa olla pysyväisluonteisestiristiriidassa yhtiön yhtiöjärjestyksestä ilmenevän yhtiön tarkoituksen ja toimialankanssa. Tätä kantaa voidaan perustella sillä, että osakkeenomistajan on voitavaluottaa siihen, että yritys, johon hänen varojaan on sijoitettu, pysyy toiminnanluonteeltaan samana yrityksenä, johon hän alunperin varojaan sijoitti(edellyttäen, että yhtiön tarkoitusta ja toimialaa ei yhtiöjärjestyksen muuttamisel-la sitten erikseen muuteta). Myös potentiaalisten osakesijoittajien, jotkaharkitsevat yhtiön osakkeiden ostamista, varsinkin ei-ammattimaisten sijoittajien,on voitava luottaa siihen, että yhtiön tuleva toiminta tulee vastamaan kauppare-kisteristä saatavasta yhtiön yhtiöjärjestyksessä olevasta toimialalausekkeestailmenevää yhtiön tarkoitusta ja toimialaa.397 Ei voitane siis lähteä esimerkiksisiitä, että osakeyhtiön hallitus voisi myydä yhtiön koko liikeomaisuuden jasijoittaa siitä saadut käteisvarat pysyvästi korkoa tuottamaan rahamarkkinoille,jonka jälkeen yhtiö ei enää toimisi itse asiassa tosiasiallisesti millään elinkei-noalalla, ilman, että yhtiöjärjestyksen toimialalauseketta tarvitsisi muuttaa.398

77

399 Yhtiön sallitun toiminnan eri määräyksistä, ks. kapp. 4.3.1 edellä.400 Taxell, Aktieägarens rättsskydd s. 117, ks. myös Koski, Konserni s. 82-83.401 Yhtiön liiketoimintaa välittömästi palvelevasta omaisuudesta käytetään myös nimitystä”liikeomaisuus”.402 Oikeustoimi voi olla yhtiön toimialamääräyksen vastainen myös, jos liiketoiminnan luovutustakoskevan sopimuksen ehdoilla rajoitetaan yhtiön mahdollisuutta harjoittaa toimialamääräyksensämukaista liiketoimintaa tai niillä velvoitetaan yhtiö toimimaan toimialamääräyksensä vastaisesti.Mäntysaari, DL 1999 s. 78.403 Dotevall s. 221.

Kysymyksessä yhtiöjärjestyksen asiallisesta muuttamisesta on siten osaltaanmyös kysymys siitä, toteutuuko se yhtiön tarkoitus ja toimiala, jonka osakkeen-omistajat odottavat toteutuvaksi, ts. yhtiöjärjestyksen toimialalauseke ei saisisiten olla sijoittajien odotusten kannalta harhaanjohtava.

Yhtiöjärjestyksen asiallinen muutos voi olla tuloksena oikeustoimista, joissayhtiö on osallisena ja jotka ovat ristiriidassa yhtiön voitontuottamistarkoituksen,yhtiön toimialan mukaisen liiketoiminnan tai toimialalausekkeessa määriteltyjenmuiden yhtiön toimintamuotojen tai toiminnan määritysten kanssa.399

Osakeyhtiön voitontuottamistarkoituksen kanssa ristiriidassa voivat ollaoikeustoimet, joissa yhtiö on osallisena ja joiden seurauksena kolmas henkilösaa kokonaan tai osaksi oikeuden yhtiön liiketoiminnan tuottamaan voittoon.Tällaisia oikeustoimia voivat olla yhtiön solmimat voitonjako- ja voitonsiir-tosopimukset kolmannen osapuolen kanssa.400 Voitonjako- ja voitonsiirtosopi-muksia käsitellään yksityiskohtaisesti myöhemmin kappaleessa 6.

Toimialan asiallinen muuttaminen toteutuu tilanteessa, jossa yhtiö luovuttaapysyväisluonteisesti koko liiketoimintaa välittömästi palvelevan omaisuutensa,ts. käyttö- ja vaihto-omaisuuden tai pelkästään käyttöomaisuuden.401 402 Yhtiönomaisuuden luovutusta, joka on ristiriidassa yhtiöjärjestyksen toimialamääräyk-sen kanssa, käsitellään oikeustapausten valossa seuraavassa kappaleessa 4.3.2.2.Oikeudellista kriteeriä osakeyhtiön todellisen toiminnan pysyväisluonteisellemuuttamiselle, joka edellyttää yhtiöjärjestyksen muuttamista, käsitellään yksi-tyiskohtaisesti kappaleessa 5.1.6.

Osakeyhtiön liikeomaisuuden myynti voi kuitenkin tietyin edellytyksintapahtua ilman asian käsittelemistä yhtiökokouksessa yhtiöjärjestyksen muut-tamista koskevassa järjestyksessä. Yhtiön johdon katsotaan voivan myydä taimuutoin lakkauttaa sellaisia yhtiön liiketoiminnan haaroja, jotka tuottavattappiota.403 Tappiollisen toiminnan jatkaminen voisi olla ristiriidassa osakeyhtiönvoitontuottamistarkoituksen kanssa. Toisaalta yhtiön koko omaisuuden myynti

78

404 Ks. NJA 2000 s. 412-413. Pohjoismaisesta oikeuskäytännöstä tässä suhteessa ja liikeomaisuudenmyynnille esitettyjen liiketaloudellisten perustelujen merkityksestä ks. UfR 1943 s. 448 ja NJA 1967s. 313.405 Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 306. Myös Immonen ja Taxell katsovat yhtiö-kokouksella olevan valta supistaa yhtiöjärjestystä muuttamatta yhtiön toimialaa, Immonen,Liiketoiminnan yhtiöittäminen s. 67 ja Taxell, Organisation s. 46.406 Mäntysaari toteaa sellaisen liikkeen luovutuksen suhteen, joka ei edellytä yhtiöjärjestyksentoimialamääräyksen muuttamista ja toteaa, että sellaisesta liikkeen luovutuksesta päättäminen kuuluuSuomessa hallituksen, eikä yhtiökokouksen tehtäviin. Mäntysaari, DL 1999 s. 79 ja 83-84.407 Asiaa käsitellään myöhemmin konsernimuodostuksen ja yhteisyritysten perustamisenyhteydessä kappaleissa 5.1 ja 6.

voinee vain poikkeuksellisesti olla yhdenmukainen yhtiön tarkoituksen jatoimialan kanssa.404

Suomalaisessa osakeyhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa on esiintynyt käsi-tys, että myös yhtiökokous voi päättää supistaa yhtiön todellisen toiminnan alaasellaisissa tapauksissa, joissa toiminnan supistaminen ei edellytä yhtiöjärjestyk-sen muuttamista. Osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeesta ilmenevätyhtiön tarkoitusta ja toimialaa koskevat määräykset ovat kompetenssinormeja.Toiviainen toteaa tämän pohjalta, että toimialalausekkeen määräykset sääntelevätehdottomina käyttäytymissääntöinä yhtiön tarkoituksen ja kaikki sen toteuttami-sessa sallitut toimintatavat eli yhtiön asioiden piirin sellaisena kuin se saa laa-jimmillaan olla. Hänen mukaansa edelleen: "Tästä syystä osakkeenomistajatvoivat yhtiöjärjestystä muuttamatta yhtiökokouksen päätöksellä supistaa yhtiöntoimialamääräyksestä johtuvan hallinnon alaa sillä tavalla, että osaa niistä toi-mintamuodoista, jotka yhtiön tarkoitus ja toimiala sallivat, ei harjoiteta, taiasettamalla niiden harjoittamiselle ehtoja."405 Tähän voidaan mielestäni kuitenkintehdä ensinnäkin se huomautus, että Suomen osakeyhtiölain (OYL 8:6, 1 §)mukaan yhtiön hallinto ja yhtiön toiminnan organisointi lyhyellä tähtäimelläkuuluvat hallituksen eikä yhtiökokouksen tehtäviin.406 Toiseksi, vaikka mainittutoimivalta periaatteessa yhtiökokouksella tunnustettaisiinkin olevan, tällä toi-mivallalla ei olisi kirjoittajan käsityksen mukaan paljon todellista merkitystäosakeyhtiöiden toiminnassa, koska osakkeenomistajilla ei yleensä ole sellaisiatietoja yhtiön toiminnan kannattavuudesta ja kulloisistakin olosuhteista mark-kinoilla sillä elinkeinoalalla, jolla yhtiö toimii, että he voisivat suunnitellalyhyellä aikavälillä yhtiön johtoa paremmin yhtiön toimintaa.

Saksassa myös osakeyhtiön toiminnan organisoinnin muuttaminen voi mer-kitä yhtiöjärjestyksen asiallista muuttamista, yhtiön tarkoituksen ja toimialanvastaista menettelyä.407

79

408 Jälkimmäisestä tapauksesta, ks. OLG Düsseldorf, Urt. 9.12.1993, WM 1994, s. 337 ss.Rajanvedosta sen ja § 179a AktG (ent. § 361 AktG) säännöksen soveltamisalaan kuuluvantapauksen välillä, ks. WM 1994, s. 337, s. 342-343.409 Ks. Koski, Konserni s. 83-84. Vrt. af Schultén, Kommentaari I s. 561 alav. 77). 410 KKO 1925 II 20, KKO 1925 II 178, KKO 1925 II 677, KKO 1929 I 33 ja KKO 1935 II 125.

4.3.2.2 Liiketoiminnassa käytetyn omaisuuden myynti

Kun osakeyhtiö myy koko liikeomaisuutensa, käyttö- ja vaihto-omaisuutensa,luovutuksen seurauksena yhtiöön jää yhtiön hallinnossa käytettävien tilojenohella ainoastaan likvidejä varoja.

Saksassa osakeyhtiölaki (Aktiengesetz vom 6. Sept. 1965) edellyttää osake-yhtiön koko omaisuuden luovutuksessa yhtiökokouksen päätöstä. § 179a AktGsäännöstä sovelletaan, mikäli kokonaisuuteen nähden ainoastaan epäolennaisiaomaisuuseriä jää jäljelle yhtiöön. Muutoin, yhtiön luovuttaessa lähes kokoliiketoiminnassa käytetyn omaisuutensa, yhtiöjärjestyksen toimialamääräystäon muutettava.408

Kun kysymys on yhtiön koko omaisuuden myynnistä, jonka seurauksenayhtiön koko toiminta lakkaa, asiasta päättäminen ei yleensä kuulu hallituksentoimivaltaan. Sellainen luovutustoimi voi olla ristiriidassa yhtiön tarkoituksenja toimialan kanssa, jos mitään varsinaista liiketoimintaa ei tämän jälkeen enääharjoiteta, vaan toiminta rajoittuu pelkästään yhtiön varojen hallintaan. Tällainenluovutustoimi voi johtaa siihen, että yhtiökokouksen täytyy tehdä päätös yhtiönpurkamisesta tai yhtiön tarkoituksen ja toimialan muuttamisesta.409

Suomessa korkeimman oikeuden vanhemmassa oikeuskäytännössä esiintyyoikeustapauksia, joissa osakeyhtiön omaisuuden luovutus on päätöksenteko-menettelyn kannalta rinnastettu yhtiön purkamiseen.410

Uudemmassa pohjoismaisessa oikeuskäytännössä yhtiökokouksen päätösluovuttaa yhtiön lähes koko käyttö- ja vaihto-omaisuus on katsottu yhtiön tarkoi-tuksen ja toimialan vastaiseksi menettelyksi.

Ruotsin korkein oikeus 6.6.1967 (NJA 1967: 63)

Tapauksessa osakeyhtiö, jonka toimialana oli viljanjauhatus ja siihenliittyvä liiketoiminta, päätti yhtiökokouksen päätöksellä myydä ne kaksikiinteistöään, joilla jauhatusta harjoitettiin, yhtiön kaiken kiinteän jairtaimen omaisuuden, kahta kuorma-autoa lukuunottamatta, sekä yhtiönjauhatusoikeuden, tavaramerkin ja goodwill-arvon. Yhtiön osakepääomamuodostui 210 osakkeesta, joiden kunkin nimellisarvo oli 1000 kruunua.Jutussa kantajana olleet osakkeenomistajat omistivat 78 ja 1 osaketta.

80

Yhtiön kaikki osakkeenomistajat olivat jo pitemmän aikaa olleet haluk-kaita lopettamaan osallistumisensa yhtiön harjoittamaan liiketoimintaa,koska sitä ei pidetty kannattavana. Parhaana vaihtoehtona pidettiin kokoosakekannan myymistä. Kun yhtiön ulkopuolelta ei löytynyt halukastaostajaa yhtiön osakekannalle, eräät osakkeenomistajat ryhtyivät etsimäänostajaa yhtiön liikeomaisuudelle. Ylimääräisessä yhtiökokouksessa 5.5.1965, jossa jutussa kantajana olleet osakkeenomistajat eivät olleet läsnä,yhtiökokous päätti yksimielisesti hyväksyä erään ostajan kanssa tehdynsopimuksen, jonka mukaan yhtiö myi ostajalle yllä mainitun liikeomaisuu-tensa 280 000 kruunun hinnasta. Luovutussopimukseen sisältyi ostajanedellyttämä kilpailukieltolauseke, jonka mukaan yhtiö sitoutui 20 ja puo-leksi vuodeksi olemaan ilman ostajan suostumusta harjoittamatta kau-pallista viljanjauhatusta tai muuta yhtiön siihen asti harjoittamaa toi-mintaa. Lisäksi yhtiökokouksessa läsnä olleet osakkeenomistajat sitou-tuivat kauppasopimukseen otetulla määräyksellä noudattamaan itseomassa toiminnassaan mainittua kilpailukieltoa. Yhtiön mukaan kantajanaolleet osakkeenomistajat oli kutsuttu ko. yhtiökokoukseen ja nämä olivattietoisia siitä, mitä asioita yhtiökokouksessa tultaisiin käsittelemään.Varsinaisessa yhtiökokouksessa 27.5.1966 keskusteltiin myös yhtiönpurkamisesta (likvidation av bolaget), mutta yhtiön purkamista eikuitenkaan kukaan kokouksessa läsnäolleista vaatinut.Kantajat vastustivat luovutussopimusta ensinnäkin siksi, että mm. vero-tussyistä olisi ollut edullisempaa, että kaikki osakkeenomistajat, yhtiönomaisuuden myymisen sijasta, olisivat myyneet osakkeensa. Kantajattarjoutuivat myös itse ostamaan muiden osakkeenomistajien osakkeet.Kantajat vastustivat myös luovutussopimukseen otettua kilpailukieltolau-seketta, koska heillä, toisin kuin muilla osakkeenomistajilla, oli am-mattitaitoa ja tuntemusta alalta ja siten ainoina osakkeenomistajinamahdollisuus toimia viljanjauhatusalalla. Kantajien mukana yhtiön talou-dellinen asema ei myöskään ollut niin huono kuin yhtiön muut osakkeen-omistajat väittivät. Lisäksi kantajien mielestä luovutussopimukseensisältyvä kauppahinta alitti luovutettavan omaisuuden todellisen arvon.Kantajat vaativat oikeudessa yhtiötä vastaan nostamassaan kanteessa ko.yhtiökokouspäätöksen purkamista sillä perusteella, että se oli osakeyh-tiölain ja yhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen vastainen.Alioikeus totesi päätöksessään ensinnäkin, että Ruotsin osakeyhtiölain76 §:ssä on kielletty yhtiökokousta päättämästä yhtiön varojen käytöstätai velvoitteisiin sitoutumisesta sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat ilmeisenvieraita yhtiön tarkoitukselle ja toimialalle. Alioikeuden mielestä yhtiönkiinteistöjen ja muun käyttöomaisuuden myyntiä ei voida sinänsä pitääyhtiöjärjestyksen vastaisena, kun yhtiö voi hankkia tai vuokrata toisenkiinteistön ja harjoittaa siellä viljanjauhatusta. Alioikeuden mielestä tämäkävi tapauksessa kuitenkin mahdottomaksi kauppasopimukseen otetunkilpailukieltolausekkeen vuoksi. Alioikeus piti yhtiökokouksen päätöstäyhtiön omaisuuden myymisestä siten, että yhtiö samalla sitoutui kil-pailukieltoon, osakeyhtiölain ja yhtiön yhtiöjärjestyksen vastaisena, kunyhtiöjärjestystä ei viimeistään samanaikaisesti muutettu. Viitaten yhtiönväitteeseen, että liiketoiminnan lopettaminen oli ollut liiketaloudellisestivälttämätöntä, alioikeus totesi, että vaikka omaisuuden myynti olisi ol-

81

lutkin tältä kannalta oikeutettua, ei se anna yhtiökokoukselle oikeuttatehdä yhtiöjärjestyksen vastaista päätöstä. Alioikeuden mielestä yhtiö-kokouksen päätös olisi kuitenkin mahdollisesti voitu jättää pätemättömäk-si julistamatta, mikäli kantajat olisivat ennen po. yhtiökokousta käyt-täytyneet sillä tavalla, että heidän voitaisiin katsoa hyväksyneen kaup-pasopimus siihen sisältyvine ehtoineen. Alioikeus ei kuitenkaan katsonut,että jutussa esiin tulleiden seikkojen nojalla kantajien sellainen käyttäyty-minen ennen po. yhtiökokousta olisi tullut toteen näytetyksi.Yhtiö valitti alioikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Yhtiö totesi vali-tuksessaan, että yhtiön viljanjauhatustoiminta oli osoittautunut kannatta-mattomaksi. Liiketoiminnan jatkaminen olisi edellyttänyt suurehkojauusinvestointeja. Yhtiön mukaan vallinneessa taloudellisessa tilanteessayhtiön hallitus oli ilman yhtiökokouksen kuulemistakin oikeutettu lak-kauttamaan yhtiön liiketoiminnan. Yhtiön käyttämättömäksi jäävä jau-hatusoikeus huomioon ottaen tällöin oli kuitenkin kannattavinta myydäyhtiön käyttöomaisuus. Lisäksi ketään ostajaa pelkästään yhtiön osakkeilleei ollut löytynyt ja kukaan ei myöskään ollut valmis ostamaan yhtiönkäyttöomaisuutta ilman sellaista kilpailukieltolauseketta, joka sisältyi po.kauppasopimukseen. Hovioikeus vahvisti kuitenkin alioikeuden päätöksenjutussa.Ruotsin korkein oikeus myönsi muutoksenhakuluvan yhtiölle ja tutkijutun. Korkein oikeus totesi 6.6.1967 antamassaan päätöksessä, että yhtiöoli ko. yhtiökokouspäätöksellä tarkoittanut lopettaa täydellisesti jalopullisesti yhtiön yhtiöjärjestyksessä mainitun toiminnan ja että yhtiö eiollut kiistänytkään, että päätöksellä oli tämä vaikutus. Tämän johdostakorkein oikeus katsoi, että päätös oli tehty yhtiöjärjestyksen ja Ruotsinosakeyhtiölain 76 §:n vastaisesti. Kun osakkeenomistajat eivät ollet olleetomaisuudenluovutuksesta yksimielisiä, omaisuudenluovutus oli edellyt-tänyt joko yhtiöjärjestyksen muuttamista tai päätöstä yhtiön asettamisestaselvitystilaan yhtiön purkamiseksi (beslut om likvidation). Tähän eivaikuttanut se, olivatko liiketaloudelliset syyt vaatineet yhtiön liiketoimin-nan lopettamista. Kantajien aiemmin osoittama kiinnostus yhtiön liike-omaisuuden myymiseen ei korkeimman oikeuden mielestä riittänytnäytöksi siihen, että he olisivat suostuneet omaisuuden myyntiin po. kaup-pasopimuksella.(Jutussa eriävällä kannalla ollut oikeusneuvos totesi, että oikeusopissaesiintyy kanta, jonka mukaan silloin, kun yhtiön koko liikeomaisuus myy-dään siinä tarkoituksessa, että yhtiön liiketoiminta lakkaa, tai tarkoitukses-sa suunnata se muuhun kuin yhtiöjärjestyksessä mainittuun toimintaan,yhtiökokous ei voi tehdä tällaista myyntipäätöstä ilman, että samanaikai-sesti päätetään yhtiön purkamisesta tai tarvittavasta yhtiöjärjestyksenmuutoksesta. Hänen mukaansa tälle kannalle ei kuitenkaan löydy nimen-omaista tukea laista ja muutoinkin voidaan painavia syitä esittää sitävastaan. Ottaen huomioon nykyaikaiselle elinkeinoelämälle tyypillisettoimialojen rakennemuutokset, joihin kuuluvat yritysten lakkauttamiset,toiminnan laajentamiset ja supistamiset, sulautumiset ja uusien yritystenperustamiset, hänen mielestään yhtiökokouksen tulisi voida yksinkertaisel-la ääntenenemmistöllä päättää, tulisiko taloudellisista syistä yhtiön liike-

82

toimintaa supistaa tai lakkauttaa taikka tulisiko yhtiön myydäliikeomaisuuttaan.)

KKO 1974 II 9

Sähkönjakelua harjoittavien yhtiöiden johtokuntien välillä oli tehtysopimus, jonka mukaan toinen yhtiöistä luovutti sähkönjakeluverkostonsakaikkine laitteineen toiselle yhtiölle. Luovutussopimus oli sen jälkeenhyväksytty luovuttavan yhtiön yhtiökokouksessa, jolloin päätöstä olikannattanut puolet annetuista äänistä.Kanteen nostanut osakkeenomistaja esitti, että koska luovutussopimussisälsi yhtiön toiminnalle välttämättömät sähkölinjat kalustoineen jalaitteineen ja se siten tarkoitti yhtiön toiminnan lopettamista, yhtiökokouk-sen päätös oli yhtiöjärjestyksen vastainen, koska luovutussopimuksentoteuttaminen merkitsi yhtiön yhtiöjärjestyksessä määritellyn toiminnanja tarkoituksen käymistä mahdottomaksi. Tämän perusteella kantaja vaatiVOYL 30 § 3 mom:n nojalla, että yhtiökokouksen päätös kumottaisiinja luovutussopimus julistettaisiin puretuksi ja luovuttajana esiintynyttäyhtiötä sitomattomaksi.Kihlakunnanoikeus kumosi VOYL 30 § 3 mom:n nojalla yhtiökokouksenpäätöksen, julisti luovutussopimuksen mitättömäksi ja hyväksyi kantajanmuut vaatimukset sillä perusteella, että sen mielestä päätös aiotusta omai-suuden luovutuksesta oli todellisuudessa tarkoittanut yhtiön toiminnanlopettamista ja yhtiön purkamista ja tällaista päätöstä olisi luovuttavanyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan pitänyt yhtiökokouksessa kannattaavähintään 2/3 kokouksessa edustetuista äänistä. Hovioikeus katsoi, etteikantajalla, sillä perusteella, että yhtiökokouksen päätös olisi yhtiöntoiminnan lopettamista ja purkamista tarkoittavana ollut yhtiöjärjestyksenvastainen, ollut VOYL 30 § 2 mom:n ja 31 §:n nojalla oikeutta ajaakannetta tuomioistuimessa, vaan ainoastaan oikeus vaatia uusi yhtiöko-kous koolle asiaa käsittelemään. Tällä perusteella hovioikeus poisti kihla-kunnanoikeuden asiasta antaman päätöksen ja jätti kanteen tutkimatta.Korkein oikeus katsoi, että ko. luovutussopimuksen toteuttaminen merkitsiluovuttavan yhtiön yhtiöjärjestyksen edellyttämän yhtiön pääasiallisentoiminnan ja tarkoituksen käymistä mahdottomaksi. Kun kanne perustuitähän, korkein oikeus oli sillä kannalla, että kantajalla oli ollut oikeusVOYL 30 § 3 mom:n nojalla ajaa tuomioistuimessa kannetta yhtiökokouk-sen päätöksen ja siihen perustuneen toimenpiteen kumoamiseksi. Vii-vytyksen välttämiseksi korkein oikeus otti jutun välittömästi tutkittavak-seen, ja koska luovutussopimus oli tehty vastoin luovuttavan yhtiönyhtiöjärjestyksessä ollutta määräystä yhtiön tarkoituksesta ja toimialasta,korkein oikeus kumosi yhtiökokouksen päätöksen ja selitti luovutussopi-muksen purkautuneeksi sekä velvoitti omaisuuden vastaanottajaksi tar-koitetun yhtiön palauttamaan sopimuksen perusteella saamansa omai-suuden.

83

411 Tapauksen mainitsevat af Shultén, Kommentaari I s. 561, Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 761,Mäntysaari, DL 1999 s. 69-70 ja Åhman s. 715.412 Åhman s. 705 ja 715.413 Åhman käyttää ilmaisua ”Om… en försäljning av bolagets egendom har sådan omfattning attbolagets verksamhet i praktiken måste upphöra,…”. Åhman s. 705.414 Taxell, Kompetens s. 315. af Schultén katsoo, että tässä yhteydessä on kiinnitettävä huomiotasiihen, voidaanko yhtiölle hankkia ”korvaavaa omaisuutta”. af Schultén, Kommentaari I s. 561.Oikeudellista kriteeriä osakeyhtiön todellisen toiminnan pysyväisluonteiselle muuttamiselle, jokaedellyttää yhtiöjärjestyksen muuttamista, käsitellään laajemmin myöhemmin kappaleessa 5.1.6.415 Tällaisia toimia Taxell katsoo kuitenkin hallituksen taloudellisen tarkoituksenmukaisuusharkinnanperusteella olevan oikeutettu panemaan toimeen poikkeustapauksissa. Taxell, Kompetens s. 315-316.Åhmanin mukaan hallitus on poikkeuksellisesti erityisissä olosuhteissa oikeutettu ryhtymään toimiin,jotka ovat ristiriidassa yhtiöjärjestyksen kanssa, ja oikeutettu tällöin jopa myymään yhtiön kaikenomaisuuden. Näin on, jos omaisuuden myynnillä voidaan estää yhtiötä välittömästi uhkaavia tappioitatai huomattavia vahinkoja, jotka muutoin suurella todennäköisyydellä syntyisivät yhtiölle. Åhman s.

Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 1935 II 125 ja 1974 II 9 osakeyhtiöluovutti käytännöllisesti katsoen koko liikeomaisuutensa, mistä oli seurauksena,että yhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen edellyttämä varsinainen liike-toiminta lakkasi. Oikeusasteet edellisessä tapauksessa ja alemmat oikeusasteetjälkimmäisessä oikeustapauksessa rinnastivat yhtiökokouksen päätöksen pää-tökseen yhtiön purkamisesta. Korkein oikeus sen sijaan perusti ratkaisussa KKO1974 II 9 päätöksensä pelkästään siihen, että koko liikeomaisuuden luovutus oliluovuttavan yhtiön yhtiöjärjestyksen vastainen.411 Koska luovutussopimusta oliyhtiökokouksessa puoltanut vain puolet annetuista äänistä, yhtiökokouksen pää-tös oli yhtiöjärjestyksen vastaisena pätemätön. Tästä voitaneen tehdä se joh-topäätös, että koko liikeomaisuuden luovutustapauksessa nykyisin ei ole tarpeenselittää kysymyksen olevan osakeyhtiön purkamisesta, kun yhtiön edellytyksettoimia yhtiöjärjestyksessä edellytetyllä toimialalla ovat tämän luovutustoimenjohdosta pysyvästi lakanneet, vaan kysymyksessä voi olla yhtiön toimialan asi-allinen muuttaminen, joka edellyttää yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeen muut-tamista siinä järjestyksessä kuin yhtiöjärjestyksen muuttamisesta on säädetty.

Yhtiön tosiasiallisen toiminnan supistaminen myymällä yhtiön omaisuuttaei sinänsä ole toimialamääräyksen vastaista.412 Toimialamääräystä on yhtiönomaisuuden luovutuksen johdosta kuitenkin muutettava, jos yhtiö ei käytännössävoi enää jatkaa yhtiöjärjestyksensä toimialamääräyksen mukaista toimintaa.413

Toimialamääräystä on muutettava silloin, kun yhtiön toiminta lakkaa, ilman, ettäyhtiö ryhtyy harjoittamaan lakkautetun toiminnan sijaan jotakin muuta sellaistatoimintaa, joka on yhdenmukainen yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen kans-sa.414 Taxellin mukaan yhtiön toiminnan lakkauttaminen joko lopullisesti taimäärätyksi ajanjaksoksi on ristiriidassa osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen toimi-alamääräyksen kanssa.415

84

711-713 ja 716. Hallituksen jäsenten vahingonkorvausvastuusta silloin, kun hallitus on toteuttanutyhtiöjärjestyksen vastaisia toimia tappioiden välttämiseksi tai vähentämiseksi, ks. Taxell,Bolagsledningens ansvar s. 30.416 Mäntysaari, DL 1999 s. 68-69.417 Mäntysaari, DL 1999 s. 68-69. Liiketoiminnan luovutuksen tarkoituksen merkityksestä, ks.myös Mäntysaari, DL 1999 s. 68 alav. 14) ja s. 69 alav. 16).418 Åhman tekee tämän johtopäätöksen suomalaisesta ratkaisusta KKO 1974 II 9, Åhman s. 715.Ks. myös Åhman s. 713 ss.Kysymystä yhtiökokouksen päätösvallasta silloin, kun ns. monitoimialayhtiö luovuttaapysyväisluonteisesti yhden liiketoiminta-aloistaan käsitellään jäljempänä kappaleessa 5.1.6.2.419 Eisenberg s. 257.420 Eisenberg s. 259.

Mäntysaaren mukaan liiketoiminnan luovutusta koskevan sopimuksenpitää palvella sellaista liiketoimintaa, jota yhtiö toimialamääräyksensämukaan saa harjoittaa, jotta sopimus ei olisi toimialamääräyksenvastainen. Sopimusta pitää voida tällöin perustella yhtiön edulla, ja tämänedun pitää liittyä edellytyksiin harjoittaa toimialamääräyksen mukaistaliiketoimintaa. 416 Jos taasen liiketoiminnan myymisen tarkoituksena ontoiminnan lopettaminen kokonaan eikä vain tilapäisesti, liiketoiminnanluovutus on toimialamääräyksen vastaista, koska sopimus ei tällöin palveleedes yhtiölle mahdollista liiketoimintaa.417

Se, että yhtiöjärjestyksen toimialamääräystä on muutettava ei välttämättäedellytä sitä, että yhtiö luovuttaa kaiken omaisuutensa.418

Osakeyhtiön luovuttaessa koko operatiivisen omaisuutensa vaikutus onosakkeenomistajien kannalta sama kuin, jos yhtiö luovuttaisi kaikenomaisuutensa. Yhtiö poistuu siltä liiketoiminta-alueelta, jolla se aiemmintoimi.419 Siten, kun osakeyhtiö luovuttaa käytännöllisesti katsoen kokoliikeomaisuutensa, päätöksenteossa tulisi edellyttää samaa osakkeenomis-tajien myötävaikutusta kuin koko omaisuudenkin luovutuksessa, vaikkatällöin ei yhtiön kaikkea omaisuutta luovutettaisikaan.420

Kun osakeyhtiön varsinaista liiketoimintaa palveleva liikeomaisuus myydäänkokonaan, seurauksena on yleensä yhtiön yhtiöjärjestyksen mukaisen liike-toiminnan tosiasiallinen loppuminen pysyväisluonteisesti. Tällöin kirjoittajankäsityksen mukaan liikeomaisuutta koskevan luovutussopimuksen pätevyydenedellytykseksi riittää, että se on ollut esillä yhtiön yhtiökokouksessa ja että tämänjohdosta yhtiökokous on päättänyt kokouksessaan, siinä järjestyksessä kuin missäyhtiöjärjestyksen yhtiön toimialaa koskevan määräyksen muuttaminen on suo-ritettava, yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeen sanamuodon muuttamisestavastaamaan yhtiön uutta toimintaa, ja että yhtiöjärjestyksen muutos on asian-mukaisesti rekisteröity. Koko liikeomaisuuden luovutuksen tulkitseminen osa-keyhtiön tosiasialliseksi purkamiseksi on ongelmallista, jos esimerkiksi yhtiöön

85

421 OYL 13:1a §:n 1 mom:n 1 lause koskee selvitystilapakkoa. af Schultén, Kommentaari II s.381, ks. myös s. 375. Selvitystilapakosta on säädetty OYL 13 luvun 2 ja 2a §:ssä. Ks. af Schultén,Kommentaari II s. 384 ss. ja 397-398.422 Vrt. af Schultén, Kommentaari II s. 381.423 af Schultén, Kommentaari II s. 374-375.

jää edelleen muuta aiemmin varsinaiseen liiketoimintaan kuulumatonta omai-suutta, josta on tullut yhtiölle esimerkiksi vuokratuloja. Sillä, katsotaanko luo-vutustoimen merkitsevän päätöstä yhtiön asettamisesta selvitystilaan, jota nor-maalisti seuraa yhtiön purkautuminen vaiko yhtiön tarkoituksen ja toimialanasiallista muuttumista, on sikälikin merkitystä, että päätöksentekomenettely pää-töksessä yhtiön selvitystilasta ja yhtiön tarkoituksen ja toimialan muuttamisestaon erilainen. Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön purkaminen on suoritettavaOYL 13 luvussa säädetyllä selvitysmenettelyllä. Osakeyhtiö on asetettavaselvitystilaan osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen määräyksen nojalla (OYL13:1a § 1 mom.).421 Osakeyhtiön purkaminen pelkästään yhtiön omaisuudenluovutuksen vuoksi edellyttänee, että yhtiöjärjestyksessä on selkeästi määritelty,milloin yhtiö on asetettava selvitystilaan yhtiön omaisuuden luovutuksenjohdosta.422 Yhtiökokous voi myös vapaaehtoisesti päättää yhtiön asettamisestaselvitystilaan (OYL 13:1 § ja 1a § 1 mom.).423

Ratkaisussa KKO 1974 II 9 korkein oikeus ei ratkaisun perusteluissa selittänytliikeomaisuuden luovuttanutta yhtiötä purkautuneeksi, vaan totesi luovutustoi-men tehdyksi vastoin yhtiöjärjestyksessä ollutta määräystä yhtiön tarkoituksestaja toimialasta. Kun osakeyhtiö myy koko liikeomaisuutensa sillä seurauksella,että yhtiöjärjestyksen yhtiön tarkoitusta ja toimialaa koskevaa määräystä vastaavatoiminta lakkaa kokonaan pysyväisluonteisesti, kirjoittajan käsityksen mukaanei voida vielä sillä perusteella katsoa, että yhtiökokous olisi samalla näin tehnytvapaaehtoisen päätöksen yhtiön asettamisesta selvitystilaan, vaikka yhtiöön jäisimyynnin seurauksena pelkästään likvidejä varoja ja vaikka yhtiön koko liike-omaisuuden myynnin luovutustoimesta päätettäessä yhtiökokouksessa olisi ollutsellainen määräenemmistö, mikä vaaditaan yhtiökokouksen vapaaehtoiseenpäätökseen yhtiön asettamisesta selvitystilaan (OYL 13:1a § 1 mom.). Kir-joittajan kannan mukaan yhtiökokouksen ei ole katsottava päättäessään tällaisestaliikeomaisuuden luovutuksesta samalla päättäneen OYL 13:1a §:n 1 mom:nmukaisesti yhtiön purkamisesta niin, että yhtiö olisi luovutuksen johdosta ase-tettava selvitystilaan. Ellei yhtiökokouksessa nimenomaan päätetä yhtiön aset-tamisesta selvitystilaan, yhtiökokouksen on tällöin päätettävä yhtiöjärjestyksentoimialamääräyksen muuttamisesta vastaamaan yhtiön uutta toimintaa, joksi jää

86

424 Näin meneteltiin yhtiön koko liiketoiminnan luovutuksen johdosta kappaleessa 4.3.3 selos-tettavassa oikeustapauksessa OLG Düsseldorf, Urt. 9.12.1993 – 6 U 2/93.425 Kirjoittajan lisäksi samalla kannalla menettelystä yhtiön purkamiseksi ja asettamiseksiselvitystilaan liiketoiminnan myynnin seurauksena näyttää olevan af Schultén, Kommentaari Is. 561 alav. 77). Ks. myös Immonen, Yritysjärjestelyt s. 141.426 Mäntysaari, DL 1999 s. 69 ja Taxell, Kompetens s. 316.

yhtiön omaisuuden hallinta.424 Kirjoittajan kannan mukaan yhtiökokouksen onaina tehtävä nimenomainen erillinen päätös yhtiön vapaaehtoisesta selvitystilaanasettamisesta,425 ja tällöin osakkeenomistajille on toimitettava kutsu yhtiökokouk-seen, jossa mainitaan, että yhtiökokouksessa käsiteltävä asia on päättäminenyhtiön vapaaehtoisesta asettamisesta selvitystilaan. Osakeyhtiölle ei synny sinän-sä liiketoiminnan myynnin seurauksena osakeyhtiölain nojalla velvollisuuttaasettaa yhtiö selvitystilaan.

Määrätynlajisen omaisuuden myynti

Kun yhtiöjärjestyksessä on määräys, että yhtiön toiminnan tarkoitus on käyttäätiettyä mainittua omaisuutta, kuten esimerkiksi määrättyä kiinteistöä tai alusta,liiketoiminnassa, on lähdettävä siitä, että yhtiön liiketoimintaa saadaan harjoittaaainoastaan tällä omaisuudella. Tästä poikkeava liiketoiminta olisi ristiriidassayhtiöjärjestyksen kanssa. Tällöin osakeyhtiön hallitus ei ole toimivaltainenmyymään tätä määrättyä, yhtiöjärjestyksessä mainittua omaisuutta, edes siinä-kään tapauksessa, että se hankkisi samalla tilalle muuta samanlaista omaisuuttayhtiölle. Tällaisen omaisuuden luovuttamisesta päättäminen kuuluu yhtiökokouk-sen yksinomaiseen toimivaltaan.426

4.3.2.3 Liikkeen luovutus määräajaksi

Saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että osakeyhtiön hallitus ei saayksinään päättää yhtiön puolesta sopimusjärjestelyistä, joilla on olennainen jakestävä vaikutus yhtiöön ja sen yhtiöjärjestyksestä ilmenevän toimialan mukai-seen toimintaan. Vaikka hallituksen johdolla yhtiön toiminta voikin lyhytaikai-sesti supistua, määräaikaiseksi tarkoitettu yhtiön toimialan supistaminen ei kuuluosakeyhtiön hallituksen toimivaltaan eikä siten hallituksen yksinään päätettäväk-si. Perusteena tälle nähdään se, että yhtiön liikeomaisuutta koskevissa määrä-aikaisissa sopimusjärjestelyissä yhtiön ulkopuoliset tahot pääsevät määräämäänyhtiön ja sen omaisuuden hallinnasta. Saksassa vallitseva kanta on, että osake-

87

427 Wahlers s. 149. Ks. myös Mertens, AG 1978 s. 310-311, Timm, AG 1980 s. 180 ja Gessler,FS Stimpel s. 783. Götz edustaa asiassa eri kantaa, Götz, AG 1984 s. 91. Osakeyhtiön liikkeenvuokrauksesta tai muutoin luovuttamisesta toiselle oikeushenkilölle on Saksassa säädetty § 292Abs. 1 Nr. 3 AktG säännöksessä.428 Koski, Konserni s. 83.429 Koski, Konserni s. 83.430 af Schultén, Kommentaari I s. 560. Kyläkallio ym. lausuvat, että yhtiön toimiala ei ”yleensä”rajoita kaikkien osakkeenomistajien oikeutta yksimielisinä päättää oikeustoimista, jotka menevätyhtiön toimialan ulkopuolelle. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 142. 431 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 572 ja HE 27/1977 s. 58-59.

yhtiön koko liikkeen vuokraus on yhtiön toimialamääräyksen vastainen toimi,jollei toimialamääräyksen sanamuoto sitä kata.427

Liikkeen vuokralleantosopimuksessa vuokralleottaja ryhtyy sopimuksennojalla omissa nimissään ja omaan lukuunsa harjoittamaan yhtiön liiketoimintaa.Sopimuksessa liikkeen antamisesta hoidettavaksi liikkeen hoidettavaksi saanutsopimuskumppani ryhtyy omaan lukuunsa harjoittamaan luovuttajayhtiön liike-toimintaa, joko omissa nimissään tai sopimuskumppaninsa valtuutuksen perus-teella tämän nimissä.428 Koski rinnastaa yllä mainitut liikkeen luovutussopimuk-set yhtiön liiketoiminnan lopettamiseen ja sen koko omaisuuden myymiseen,ja katsoo, että tällaiset järjestelyt edellyttävät Suomessa yhtiöjärjestyksentoimialamääräyksen vastaavaa muuttamista.429

4.3.2.4 Päätöksentekomenettely

Suomessa perinteisesti vallinneen kannan mukaan yhtiökokous voi hyväksyäyhtiöjärjestystä muuttamatta yhtiön edustajan tekemän, yhtiötä muutoin sito-mattoman, yhtiön tarkoituksen tai toimialan kanssa ristiriidassa olevan toimenkaikkien osakkeenomistajien suostumuksella.430 Yhtiökokouksen päätöksen voiyhtiön asioissa korvata kaikkien osakkeenomistajien yhtiökokouksen ulko-puolella tekemä yksimielinen päätös.431 Kannan puoltajat ovat vedonneet useisiinSuomen korkeimman oikeuden ratkaisuihin, joissa yhtiön kaikki osakkeenomis-tajat ovat hyväksyneet yhtiön tarkoituksen ja toimialan kanssa ristiriidassa olleentoimen. Viimeaikaisimpia näistä ratkaisuista ovat KKO 1970 II 82 ja 1986 II136, joissa on kysymys osakeyhtiön antamasta vakuudesta velkojalle toisenhenkilön velasta ja ratkaisu KKO 1992:190, jossa osakeyhtiön hallitus antoitakauksen pankille toisen henkilön velasta. Ratkaisussaan 1992:190 korkeinoikeus lausui päätöksensä perusteluissa, että "Yleisten osakeyhtiöoikeudellistenperiaatteiden mukaan, joista oikeuskäytännön ilmauksina ovat ratkaisut KKO

88

432 Tapauksessa raastuvanoikeus, joka ratkaisussaan päätyi samaan lopputulokseen kuin korkeinoikeus, kiinnitti päätöksensä perusteluissa huomiota myös kolmannen osapuolen, tapauksessatakauksen saaneen pankin, vilpittömään mieleen.433 Nial-Johansson, Associationsrätt s. 136 ja Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 248; vrt.Suomen osakeyhtiölain 9: 15 §.434 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 572; yhtiölle vahinkoa aiheuttavan oikeustoimen osalta, vrt.myös s, 143. Sellaisesta poikkeamisesta yhtiöjärjestyksestä, josta aiheutuu tai voi aiheutuavahinkoa yhtiölle, ks. kuitenkin Mäntysaari, DL 1999 s. 72 ja 74-76.435 HE 69/2000 s. 14.436 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 572.437 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 573.438 HE 69/2000 s. 14.439 Näin Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 306-309, Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 248-249, Toiviainen, Toimitusjohtajan informointivelvollisuus s. 36 ja Huttunen, Yhtiökokouksesta s. 404.Epäsuorasti voidaan myös päätellä Johanssonin olevan tällä kannalla, ks. Johansson, Bolagsstämma

1970 II 82 ja 1986 II 136 osakeyhtiö voi pätevästi tehdä myös toimialaansakuulumattomia sopimuksia, jos kaikki osakkeenomistajat suostuvat niihin".432

Perusteluksi tälle kannalle voidaan esittää se periaate, että yhteisössä kulloinkinjäseninä olevien henkilöiden suojaksi asetetut säännöt voidaan yleensä yksit-täistapauksissa syrjäyttää, jos ne osapuolet, joiden oikeudesta on kysymys, siihensuostuvat.433 Kyläkallio ym. toteavat, että osakkeenomistajat saavat yksimieliselläpäätöksellään yhtiötä sitovasti yleensä syrjäyttää sellaiset osakeyhtiölain sään-nökset ja yhtiöjärjestyksen määräykset, jotka on säädetty tai määrätty pelkästäänyhtiön ja/tai osakkeenomistajien suojaksi.434

Osakeyhtiölain 9:1a §:ssä (Laki osakeyhtiölain muuttamisesta 15.12.2000/ 1094), joka tuli voimaan 1.4.2001, on säädetty päätöksen muotovaati-muksia koskevasta menettelystä, jolla osakkeenomistajat voivat yhtiö-kokousta pitämättä yksimielisinä päättää yhtiökokoukselle kuuluvastaasiasta. Yksimielisyyden tulee tällöin koskea sekä kokouksen muotovaati-musten syrjäyttämistä että varsinaista päätöksentekoa.435 Yksimielistenosakkeenomistajien päätös voidaan toisaalta ilmaista myös yhtiökokouk-sen pöytäkirjan muodossa.436 Yksimielisten osakkeenomistajien päätöksenlaatiminen OYL 9:1a §:ssä säädetyllä tavalla tai yhtiökokouksenpöytäkirjan muodossa ei ole päätöksen pätevyyden edellytys. Tällaisenpäätöksen olemassaolo voidaan osoittaa myös muilla todistuskeinoilla.437

Yksimielisten osakkeenomistajien päätös voi ilmetä myös jostain muustaasiakirjasta. Päätös voi olla kirjoitettu esimerkiksi kaupparekisterinilmoituskaavakkeelle tai tilinpäätöksen yhteyteen.438

Toisen, vaihtoehtoisen kannan mukaan yhtiökokous ei voi yhtiöjärjestystämuuttamatta pätevästi hyväksyä yhtiön tarkoituksen ja/tai toimialan kanssaristiriidassa olevaa tointa edes siinäkään tapauksessa, että yhtiön kaikki osak-keenomistajat hyväksyisivät tällaisen toimen.439 Kannan perusteeksi on nähty

89

s. 30-33. 440 Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 248-249 ja Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 306.441 Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 248-249, Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 306 jaJohansson, Bolagsstämma s. 30-33. Mäntysaaren mukaan koko yhtiöjärjestyksellä suojataanosakkeenomistajia, yhtiötä ja kolmansia osapuolia. Mäntysaari, DL 1999 s. 72.442 Vrt. Mäntysaari, DL 1999 s. 71.443 Nial-Johansson, Associationsrätt s. 136 ja Johansson, Bolagsstämma s. 30. Vrt. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 572.444 Johansson, Bolagsstämma s. 30-31; vrt. Taxell, Om aktierätt vid bolagsstämma s. 9.445 Taxell, Organisation s. 34 ja Johansson, Bolagsstämma s. 31-32.446 Johansson ilmaisee asian näin: "När det gäller regler som har till syfte att skydda borgenärer ellerframtida aktieägare torde det vara omöjligt att personifiera skyddskretsen, varför ett samtycke till ettregelbrott knappast kommer i fråga", Johansson, Bolagsstämma s. 30-31.

vaatimus yhtiörekistereistä ilmenevien tietojen luotettavuudesta ja osakeyhtiönmuidenkin intressitahojen kuin yhtiössä tietystä toimesta päätettäessä osakkeen-omistajina olevien henkilöiden tarvitsema oikeussuoja.440 Näitä muita intressi-tahoja, joita kaupparekisteristä ilmenevällä yhtiön toimialamääräyksellä ontarkoitus suojata, ovat paitsi yhtiö itse, sen sisäiset etutahot sekä ulkoisistaetutahoista yhtiön velkojat ja potentiaaliset osakkeenomistajat.441 Siten oikeus-toimi, joka on yhtiön tarkoituksen tai toimialan vastainen, tulee päteväksi vasta,kun yhtiökokous on tehnyt päätöksen yhtiöjärjestyksen muuttamisesta ja yhtiö-järjestyksen muutos on tullut voimaan.442

Joidenkin intressenttien suojaksi asetetusta säännöstä voidaan poiketa, joskaikki ne intressentit, joita suojasäännös koskee, suostuvat siihen.443 Osakeyh-tiölain säännöksiin sovellettuna tämä merkitsee sitä, että jostakin osakeyhtiölainsäännöksestä voidaan pätevästi poiketa kaikkien osakkeenomistajien suostumuk-sella siinä tapauksessa, että säännöksen tarkoituksena on suojata ainoastaanyhtiössä päätöksentekohetkellä olevia osakkeenomistajia.444 Tyypillinen esi-merkki tällaisesta osakeyhtiölain säännöksestä on kokouskutsua yhtiökokoukseenkoskeva säännös (OYL 9:10,1 §). Yhtiökokouksen päätöksessä oleva virheel-lisyys korjaantuu, vaikka yhtiökokoukseen ei olisi lähetetty kutsua tai kunlähetetty kokouskutsu ei täytä sitä koskevia sääntöjä, jos kaikki osakkeenomista-jat hyväksyvät tämän puutteellisuuden.445 Kun taasen kysymys on säännöksestä,jonka tarkoituksena on suojata yhtiön velkojia ja potentiaalisia osakkeenomista-jia, kaikkien säännöksen suojapiiriin kuuluvien intressenttien antama suostumussäännöksestä poikkeamiseen ei ole käytännössä mahdollista, koska kaikkia näitäintressenttejä ei voida tunnistaa eikä tavoittaa.446

Kun kysymys on yhtiöjärjestysmääräyksestä poikkeamisesta, osa yhtiöjärjes-tysmääräyksistä on luonteeltaan sellaisia, että ne voidaan ohittaa kaikkien osak-

90

447 Tällaisia yhtiöjärjestysmääräyksiä ovat mm. määräykset kutsusta yhtiökokoukseen. Vrt. myösedellytys jonkin yhtiökokouksen itsensä tekemän päätöksen suhteen, että yhtiökokouksenpäätöksessä olevan virheen tulee koskea ainoastaan yksittäisten osakkeenomistajien oikeutta,jotta kaikkien osakkeenomistajien suostumus pätevöittäisi yhtiökokouksen lain taiyhtiöjärjestyksen vastaisen päätöksen. af Schultén, Kommentaari II s. 129.448 Selostetulla kannalla sen kysymyksen suhteen, voidaanko yhtiöjärjestysmääräyksistä poiketakaikkien osakkeenomistajien suostumuksella, on Mäntysaari, ks. Mäntysaari, DL 1999 s. 72, 74ja 76. Muissa tapauksissa, joissa yhtiömääräyksestä poikkeamisesta voi aiheutua vahinkoayhtiölle, Mäntysaari kytkee kysymyksen ratkaisun siihen, tunnustetaanko puhtaan (itsenäisen)yhtiöintressin olemassaolo Suomen oikeudessa. Puhtaan yhtiöintressin, ts. osakkeenomistajienja kolmansien osapuolten intressistä puhdistetun intressin olemassaolon tunnustaa SuomessaToiviainen, ks. Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 167-168 ja 171-173. Kielteisellä kannallapuhtaan yhtiöintressin olemassaoloon on Mäntysaari, mistä seuraa, että hänen mukaansa seseikka, että yhtiöjärjestysmääräyksestä poikkeamisesta voi aiheutua yhtiölle vahinkoa, eisellaisenaan ole este sille, että yhtiöjärjestysmääräys voidaan ohittaa kaikkien osakkeenomis-tajien suostumuksella. Mäntysaari, DL 1999 s. 74-75. Toisaalta oikeustoimi on yhtiöintressinvastainen silloin, kun se on lainvastainen. Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 303. Rat-kaisussa NJA I 1980 s. 311 panttaussitoumusta pidettiin pätemättömänä yhtiön vapaan pääomanmäärän ylittävältä osalta sillä perusteella, että se oli ristiriidassa osakeyhtiölain yhtiön varojenjakamista koskevien säännösten kanssa. Mikäli oikeustoimi on tehty vastoin osakeyhtiölainpakottavia säännöksiä, se ei voine tulla yhtiötä sitovaksi edes kaikkien osakkeenomistajiensuostumuksella. Vrt. Toiviainen, e.m.t. s. 309 alav. 311. Toisaalta korkeimman oikeuden enem-mistön kanta ratkaisussa 1986 II 136 oli, että vaikka yhtiö oli vastoin OYL 12:7 §:ää luovuttanutyhtiön kiinteistöön kiinnitetyn velkakirjan pankille vakuudeksi toimitusjohtajan sitoumuksestapankille, panttaus sitoi siitä huolimatta yhtiötä ja sen konkurssipesää, kun yhtiön kaikkiosakkeenomistajat olivat panttauksen hyväksyneet. Kysymyksestä ks. myös Toiviainen, Toi-mitusjohtajan asema s. 309 alav. 311) ja s. 311-312.

keenomistajien suostumuksella, joitakin yhtiöjärjestysmääräyksiä taasen ei voidaohittaa edes kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella. Ratkaisevaa tässäsuhteessa on, ketä kulloinkin kysymyksessä olevalla yhtiöjärjestysmääräykselläsuojataan ja kenelle yhtiöjärjestysmääräyksen rikkomisesta voi aiheutuavahinkoa. Yhtiöjärjestysmääräyksiä, jotka voidaan ohittaa kaikkien osakkeen-omistajien suostumuksella, ovat sellaiset yhtiöjärjestysmääräykset, joidenrikkomisesta ei voi aiheutua välillisestikään vahinkoa kolmannelle osapuolelletaikka yhtiölle.447 Yhtiöjärjestysmääräystä on sen sijaan muutettava, jos siitäpoikkeamisesta aiheutuu tai voi aiheutua vahinkoa ylipäänsä jollakin tavallakolmannelle osapuolelle taikka yhtiölle sillä tavalla, että osakkeenomistaja taikolmas osapuoli saisi yhtiöjärjestysmääräyksestä poikkeamisesta etua yhtiönkustannuksella osakeyhtiölain yleislausekkeessa (OYL 9:16 §) tarkoitetullatavalla.448

Osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen kaupparekisteriin kirjattavan toimialamääräyk-sen tarkoituksena on suojata osakkeenomistajien lisäksi yhtiön velkojia, poten-tiaalisia osakkeenomistajia ja muita kolmansia osapuolia. Toimialamääräyskuuluu siten niihin yhtiöjärjestyksen määräyksiin, joiden rikkomisesta voi

91

449 Mäntysaari, DL 1999 s. 72. Silloin, kun toimialamääräyksen rikkomisesta voi aiheutuavahinkoa kolmannelle osapuolelle, yhtiökokouksen yksimielisesti tekemä toimialamääräyksenvastainen päätös on pätemätön, eikä päätös pätevöidy kolmen kuukauden määräajassa.Mäntysaari, DL 1999 s. 73.450 Johansson, Bolagsstämma s. 33.451 Korkeimman oikeuden uudemmassa oikeuskäytännössä, ratkaisut KKO 1996:18 ja KKO1998:47, on viitteitä siihen suuntaan, että kysymyksessä, voidaanko toimialamääräystä ohittaakaikkien osakkeenomistajien suostumuksella, korkein oikeus olisi panemassa painoa silleseikalle, voiko toimialamääräyksen rikkomisesta aiheutua vahinkoa kolmannelle osapuolelle. Ks.myös Mäntysaari, DL 1999 s. 73-74.

aiheutua vahinkoa kolmannelle osapuolelle.449 Sen, joka lainaa yhtiölle varoja,tulee voida luottaa siihen, että näitä varoja ei käytetä johonkin muuhun, mah-dollisesti riskipitoisempaan, toimintaan kuin mitä toimialamääräyksestä il-menee.450 Lainanantajat hankkivat yleensä ennen lainanantopäätöstä luottotiedotlainaa hakeneesta yhtiöstä. Luottotiedot perustuvat yleensä yhtiön toimialaakoskevien tietojen osalta kaupparekisteristä saataviin tietoihin. Myös osakeyhtiönpotentiaalisten osakkeenomistajien, esimerkiksi ulkomaisten sijoittajien, onvoitava luottaa kaupparekisteristä saataviin tietoihin. Jos yhtiön toiminnantodellinen ala on muuttunut, potentiaalisten osakkeenomistajien on voitava saadamyös siitä luotettava tieto. Mikäli potentiaaliset osakkeenomistajat lukevatkaupparekisteritietojen lisäksi yhtiön vuosikertomuksia, he tutustuvat yleensävain yhtiön viimeisimpään vuosikertomukseen ja jos he eivät ole ammattimaisiaosakesijoittajia, heille ei välttämättä aina selviä pelkästään siitä, että yhtiöntoiminnan todellinen ala onkin vuosikertomuksen julkaisemisen jälkeen jomuuttunut.

Kun osakeyhtiön liiketoiminnassaan käyttämä varallisuus muuttuu siten, ettäyhtiön toiminta on sen jälkeen tosiasiallisesti pysyväisluonteisesti ristiriidassatoimialalausekkeen sanamuodon kanssa, kysymyksessä on yhtiön toimialanasiallinen muuttaminen, jollei toimialalausekkeen sanamuotoa muuteta. Tämäasiantila, pysyväisluonteinen ristiriita yhtiön todellisen toiminnan ja kaupparekis-teriin merkityn yhtiön toimialan välillä, on kolmansien osapuolten, yhtiönvelkojien ja potentiaalisten osakkeenomistajien kannalta harhaanjohtava ja voiaiheuttaa heille sen vuoksi vahinkoa.451 Tällöin ei mielestäni voida lähteä siitä,että yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen sanamuotoa ei tarvitsisi muuttaa jaettä oikeustoimen pätevyyden edellytykseksi riittää vain se, että kaikki yhtiössäoikeustoimesta päätettäessä osakkeenomistajina olevat henkilöt hyväksyvätoikeustoimen. Toimialan asiallinen muuttuminen merkitsee yhtiön toimintaedel-lytysten muuttumista pitkällä tähtäimellä. Jos taasen oikeustoimella, joka onristiriidassa yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeen kanssa ei ole kuitenkaanvaikutusta yhtiön toimintaedellytyksiin pitkällä tähtäimellä, voidaan paremmin

92

452 Vrt. tässä yhteydessä Mäntysaaren lausuma, jonka mukaan, jos toimialamääräyksenrikkomisesta ei yhtiön taloudellinen asema huomioon ottaen voi aiheutua vahinkoa kolmannelleosapuolelle eikä yhtiö ryhdy harjoittamaan jatkuvasti toimialamääräyksensä vastaista liike-toimintaa, ei ole syytä estää osakkeenomistajia poikkeamasta toimialamääräyksestä yksi-mielisellä päätöksellään. Mäntysaari, DL 1999 s. 73.453 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 572.454 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 572. Yhtiön sitovuudesta kaikkien osakkeenomistajienyhtiöjärjestyksen vastaiseen päätökseen, ks. KKO 1984 II 171.455 Ks. ratkaisu HHO 4.11.1987 S 1986/325, jossa osakkeenomistajien yksimielisesti tekemäyhtiöjärjestyksen vastainen päätös, jolla sovittiin rakennuksen korjausvelvollisuuden jakautu-misesta tulevaisuutta silmällä pitäen, ei sitonut yhtiön uutta osakkeenomistajaa.

hyväksyä ajatus, että oikeustoimi sitoo yhtiötä, jos kaikki osakkeenomistajat ovatsen hyväksyneet, koska tällöin, kun kysymyksessä on vain tilapäinen poikkeamayhtiön tarkoituksesta ja toimialasta, yhtiön kaupparekisteriin kirjattua toimiala-määräystä ei voida vielä sanoa harhaanjohtavaksi yhtiön tulevan toiminnansuhteen, eikä siitä ole siten siinä suhteessa vahinkoa kolmansille osapuolille,yhtiön velkojille ja potentiaalisille osakkeenomistajille.452 Tällainen tilapäinenpoikkeama yhtiön tarkoituksesta ja toimialasta on kysymyksessä esimerkiksisilloin, jos yhtiön edustaja antaa yhtiön puolesta takaussitoumuksen kolmannenhenkilön velasta, eikä sellaisen takaussitoumuksen antaminen palvele yhtiöntoimialan mukaista liiketoimintaa. Tilapäistä poikkeamista yhtiön tarkoituksestaja toimialasta voidaan kutsua tilapäiseksi toimialan ylitykseksi, erotuksenatoimialan asiallisesta muuttamisesta, eikä se sitoakseen oikeudellisesti yhtiötäedellytä välttämättä yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamista, joskaikki osakkeenomistajat ovat oikeustoimen hyväksyneet eikä toimialamääräyk-sen muuttamatta jättämisestä aiheudu kolmansille osapuolille, esimerkiksi yhtiönvelkojille, vahinkoa.

Kyläkallio ym. toteavat, että kaikkien osakkeenomistajien päätös hyväksyäpoikkeaminen yhtiöjärjestyksen määräyksistä ei merkitse yhtiöjärjestyksenmuuttamista, vaan yleensä vain senkertaista poikkeamista yhtiöjärjestyksenmääräyksistä.453 Tällainen päätös ei yleensä sido päätökseen osallistuneitaosakkeenomistajia eikä itse yhtiötä, vaan nämä voivat vaatia yhtiöjärjestyksennoudattamista, jos myöhemmin tulee uudelleen esille samanlainen asia.454

Osakkeenomistajien yhtiöjärjestyksen vastainen päätös ei sido myöskään yhtiönuutta osakkeenomistajaa, jollei yhtiöjärjestystä ole päätöstä vastaavasti muu-tettu.455

Puoltamani tulkintasuositus oikeasta päätöksentekomenettelystä yhtiössäyhtiön todellisen toiminnan pysyväisluonteisen muuttamisen tapauksessa ei oleristiriidassa Suomen korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön kanssa. Toiviainenjohtaa korkeimman oikeuden ratkaisusta 1974 II 9 oikeusohjeen, jonka mukaan

93

456 Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 308-309.457 Näin korkeimman oikeuden lausumien osalta ratkaisussa KKO 1974 II 9 kirjoittajan lisäksimyös af Schultén, Kommentaari I s. 561, vrt. s. 561 alav. 77).458 Ks. Toiviainen, e.m.t s. 309-310.

osakkeenomistajat eivät voi yksinäänkään tehdä yhtiötä sitovasti yhtiöjärjestystämuuttamatta yhtiökokouksessa sellaista päätöstä, joka on ristiriidassa yhtiöntarkoituksen tai toimialan kanssa.456 Tästä ratkaisusta ei mielestäni kuitenkaansinänsä voida johtaa sellaista oikeusohjetta. Itse asiassa korkein oikeus ontapauksessa vain todennut yhtiön menettelystä, että se on yhtiön tarkoituksenja toimialan vastaisena yhtiötä sitomaton, mutta korkein oikeus ei lausunutmitään siitä, miten päätös yhtiössä olisi pitänyt tehdä, jotta se olisi tullut yhtiötäsitovaksi.457 Myöskään ratkaisuissa KKO 1963 II 27 ja 1966 II 95, joihinToiviainen myös vetoaa kantansa tueksi,458 korkein oikeus ei vastaavasti lausunutoikean päätöksentekomenettelyn osalta mitään, vaan totesi ainoastaan, että tapa,jolla oikeustoimesta yhtiössä päätettiin oli yhtiötä sitomaton, koska oikeustoimioli yhtiön tarkoituksen ja toimialan vastainen. Siten korkeimman oikeudenratkaisukäytännöstä voidaan todeta ainoastaan, että se ei ole ristiriidassa sellaisenkannan kanssa, että oikeustoimesta, joka on ristiriidassa yhtiön tarkoituksen jatoimialan kanssa, ei voida joissakin tapauksissa yhtiötä sitovasti päättääyhtiöjärjestystä muuttamatta edes kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella.Toisaalta Toiviaisen kanta on ristiriidassa niiden korkeimman oikeuden ratkai-sujen kanssa, joissa korkein oikeus on lausunut, että yhtiön tarkoituksen jatoimialan vastainen oikeustoimi sitoi yhtiötä, vaikka oikeustoimen yhteydessäyhtiöjärjestystä ei ollut muutettu, kun yhtiön kaikki osakkeenomistajat olivatsen hyväksyneet. Tätä oikeuskäytäntöä ei voida sivuuttaa silloin, kun kysymyson Suomessa voimassa olevasta oikeudesta. Näissä ratkaisuissa on kuitenkinkysymys tilapäisestä toimialan ylityksestä edellä tarkoitetussa mielessä, ks. KKO1970 II 82 (vakuus), 1986 II 136 (panttaus) ja 1992: 190 (takaus), eikä yhtiöntodellisen toiminnan pysyväisluonteisesta muuttamisesta. Siten nämäkäänkorkeimman oikeuden ratkaisut eivät ole ristiriidassa puoltamani tulkintasuosi-tuksen kanssa.

Kun kysymyksessä on vain tilapäinen, ajallisesti suhteellisen nopeasti ohimenevä poikkeama yhtiön tarkoituksesta ja toimialasta, jolla ei ole vaikutustayhtiön toimintaedellytyksiin pitkällä tähtäimellä, on järkevää, että yhtiöjärjestyk-sen muuttamismenettelyyn ei tarvitse ryhtyä, koska muutoin tällaisessa tapauk-sessa yhtiöjärjestystä pitäisi muuttaa ennen oikeustointa ja taas jälleen sen jäl-keen, kun oikeustoimi on toteutettu, jotta yhtiöjärjestys vastaisi jälleen ennalleenpalautunutta asiaintilaa yhtiön toiminnassa. Kyläkallio ym. ovat sillä kannalla,

94

459 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 761.460 Vrt. Ruotsin osalta Åhmanin kanta, että yhtiöjärjestysmääräys voidaan syrjäyttää kaikkienosakkeenomistajien suostumuksella ainoastaan siltä osin kuin yhtiöjärjestysmääräyksensyrjäyttämisellä ei ole tulevaisuuteen ulottuvaa vaikutusta, Åhman s. 660.461 Käsitteestä ”yhtiön edustaja” Suomen osakeyhtiölaissa, ks. HE 89/1996 s. 109.

että yhtiökokous ei kuitenkaan voi päättää yhtiöjärjestystä muuttamatta yhtiöntarkoituksesta ja toimialasta poikkeavasta oikeustoimesta sellaisella ääntenenem-mistöllä, jolla yhtiöjärjestystä olisi voitu muuttaa, ts. OYL 9:14 §:n 1 mom:ssasäädetyllä määräenemmistöllä, vaan oikeustoimeen on tällöin aina hankittavakaikkien osakkeenomistajien suostumus.459 Periaate, että yhtiön tarkoituksen jatoimialan vastainen oikeustoimi, johon on ryhdytty yhtiöjärjestystä muuttamatta,sitoo yhtiötä ainoastaan, jos kaikki osakkeenomistajat ovat sen hyväksyneet, onkuitenkin hankala suurten julkisten osakeyhtiöiden kannalta, joissa on paljonosakkeenomistajia. Jos yhtiössä on esimerkiksi 10 000 rekisteröityä osakkeen-omistajaa, siitä, että yhtä näistä ei tavoiteta tai siitä, että yksi osakkeenomistajavastustaa oikeustointa, seuraa, että vaikutukseltaan tilapäisissäkin, ajallisestinopeasti ohi menevissä yhtiön toimialan ylitystapauksissa yhtiöjärjestyksenmuuttamismenettelyyn on aina ryhdyttävä, jos oikeustoimi halutaan toteuttaa,koska mainitun laista oikeustointa ei voida yhtiötä sitovasti yhtiöjärjestystä muut-tamatta hyväksyä sellaisella osakkeenomistajien ääntenenemmistöllä, jolla yhtiö-järjestystä olisi voitu muuttaa.

Jos osakeyhtiön hallitus haluaa toteuttaa yhtiön tarkoituksesta ja toimialastapoikkeavan oikeustoimen, hallitus voi valita, esittääkö se yhtiökokoukselle yhtiö-järjestystä muutettavaksi oikeustointa vastaavasti vai, hankkiko se oikeustoimeenkaikkien osakkeenomistajien suostumuksen. Tätä valintamahdollisuutta eikirjoittajan kannan mukaan esitetyillä perusteilla kuitenkaan pitäisi olla, vaanyhtiöjärjestyksen toimialamääräystä olisi muutettava silloin, kun oikeustoimellamuutetaan pysyväisluonteisesti yhtiön todellisen toiminnan alaa ja puututaanpysyväisluonteisesti yhtiön toimintaedellytyksiin pitkällä aikavälillä.460

4.3.2.5 Yhtiön sitovuus sen puolesta tehtävään oikeustoimeen

Vaikka yritysrakenteen muutosta merkitsevä oikeustoimi kuuluisi yhtiökokouk-sen toimivaltaan, yhtiön edustajan pelkästään yhtiön toiminimen kirjoittamisoi-keutensa nojalla,461 yhtiön puolesta tekemä tämän laatuinen oikeustoimi, ilman,että yhtiökokous olisi asian vaatimalla tavalla osallistunut oikeustoimesta päät-tämiseen, ei kaikissa tapauksissa ole kuitenkaan aina yhtiötä oikeudellisestisitomaton. Yhtiön edustajan (tai prokuristin ja valtuutetun) yhtiön puolesta

95

462 Yhtiön puolesta tehtävän oikeustoimen kaikkia mahdollisia pätemättömyysperusteita ei käsi-tellä yksityiskohtaisesti siltäkään osin kuin kysymys on yhtiön tarkoituksen ja toimialan vastai-sista oikeustoimista.463 Nuolimaa, Tilintarkastus-Revision 4/1999 s. 230.464 Ks. ratkaisu KKO 1982 II 191.465 Mäntysaari, DL 1998 s. 981.466 HE 89/1996 s. 109.

tekemän oikeustoimen sitomattomuus yhtiötä kohtaan voi johtua oikeustointakoskevasta osakeyhtiöoikeudellisesta taikka velvoiteoikeudellisesta pätemättö-myysperusteesta. Seuraavassa tarkastellaan niitä Suomessa noudatettavia sääntöjäja periaatteita, joiden perusteella yhtiön sitovuus kolmatta osapuolta kohtaanyhtiön edustajan yhtiön puolesta tekemään, yhtiön tarkoituksen ja toimialanvastaiseen, oikeustoimeen määräytyy siltä osin kuin niillä on merkitystä yritys-rakenteen muutoksissa.462

Kysymyksessä siitä, sitooko osakeyhtiön edustajan yhtiön puolesta tekemäoikeustoimi yhtiötä suhteessa kolmanteen osapuoleen (oikeustoimen toiseenosapuoleen) on Suomessa perinteisesti erotettu tapaukset, joissa yhtiön edustajaon ylittänyt kelpoisuutensa ja tapaukset, joissa tämä on ylittänyt toimivaltansatoimia yhtiön puolesta. Kelpoisuuden ja toimivallan ylittämisellä on perinteisestikatsottu olevan oikeusseuraamusten kannalta se ero, että yhtiön edustajan ylit-täessä toimivaltansa oikeustoimi sitoo yhtiötä, jos oikeustoimen toinen osapuolioli vilpittömässä mielessä, kun taas kelpoisuuden ylittämisen tapauksessaoikeustoimi ei sido yhtiötä riippumatta kolmannen osapuolen vilpittömästämielestä.463 Aikaisemmassa oikeuskäytännössä korkein oikeus, ratkaistessaanyhtiön sitovuuden yhtiön puolesta tehtyyn oikeustoimeen, kuitenkin kiinnittihuomiota oikeustoimen toisen osapuolen vilpittömään mieleen riippumatta siitä,olisiko oikeuskirjallisuudessa käytetyn terminologian mukaisesti ollut kysymyk-sessä yhtiön edustajan kelpoisuuden vaiko toimivallan ylitys.464 Nykyisen OYL8:15 §:n 1 mom:n sanamuodon (1 mom:n 1) ja 2) kohdat) mukaan oikeustoimi,jonka yhtiön edustaja on tehnyt yhtiön puolesta kelpoisuutensa ylittäen, ei sidoyhtiötä oikeustoimen toisen osapuolen vilpittömästä mielestä riippumatta.

Yhtiön edustajan kelpoisuuden rajoituksia ovat sellaiset oikeustoimet, jotkaon osakeyhtiölaissa kokonaan kielletty (OYL 8:14 §) tai jotka ovat sallittuja vaintietyillä niiden sisältöä koskevilla edellytyksillä (OYL 2:11,1 § 12:6 § ja 12:7§) sekä toiminimenkirjoittajan ulkoista edustusvaltaa koskeva OYL 8:12,3 §:äänperustuva, ns. kollektiivirajoitus465 sekä myös osakeyhtiölain säännökset yhtiöntoimielinten välisestä tehtävien jaosta.466 af Schultén on sillä kannalla, että myösosakeyhtiölaista ilmenevä osakeyhtiön tarkoitus määrittää yhtiön edustajan

96

467 af Schultén, Kommentaari I s. 555.468 HE 89/1996 s. 109.469 Nuolimaa, e.m.l. s. 229.470 Nuolimaa, e.m.l. s. 229.471 HE 89/1996 s. 109. Samalla kannalla on myös af Schultén, Kommentaari I s. 558.472 HE 89/1996 s. 38 ja 109.473 Julkistamisdirektiiviä sovelletaan sekä julkisiin että yksityisiin osakeyhtiöihin. Jauhiainen ym.s. 23.474 Mäntysaari e.m.l. s. 972.475 Mäntysaari e.m.l. s. 979.

kelpoisuuden edustaa yhtiötä.467 Yhtiön edustajan toimivaltaa rajoittavat lainsäännökset yhtiön edustajan esteellisyydestä (OYL 8:10 §), yhtiöjärjestyksenmääräykset ja yhtiön ylempien toimielinten päätökset ja ohjeet.468 Yhtiön edus-taja ylittää toimivaltansa muun muassa, jos tämä rikkoo yhtiöjärjestyksen mää-räystä päätöksen tekemisjärjestyksestä tai yhtiöjärjestyksen toimialamääräystä.469

Nuolimaa katsoo, että toimivallan ylittymisestä on kysymys myös, kun yhtiönedustaja rikkoo OYL 8:14,1 §:ssä olevaa yleislauseketta.470 Sama näkemysesitetään hallituksen esityksessä HE 89/1996.471

Yhtiön edustajan yhtiön puolesta tekemän oikeustoimen sitovuus yhtiötäkohtaan silloin, kun yhtiön edustaja ylittää kelpoisuutensa tai toimivaltansa,perustuu OYL 8:15 §:n säännökseen, joka tuli lailla 145/1997 voimaan 1.9.1997.Tämä säännös perustuu ensimmäisen yhtiöoikeusdirektiivin eli julkistamisdirek-tiivin (68/151/ETY) 9 artiklaan.472 473 Euroopan yhteisöjen jäsenmaiden tuo-miostuimilla on velvollisuus tulkita kansallista oikeutta mahdollisimman pitkältijulkistamisdirektiivin mukaisesti.

Yhtiön edustajan yhtiön puolesta tekemän oikeustoimen sitomattomuusyhtiötä kohtaan voi johtua eri syistä. Tässä suhteessa on erotettava yhtiönpuolesta tehtävää oikeustointa koskevat474:

- päätöksen sisältöä koskevat rajoitukset (Ne määräävät, minkälaisiaoikeustoimia yhtiön edustaja saa tehdä.)

- yhtiön sisäisen tahdonmuodostuksen muotoon liittyvät rajoitukset, elikysymys on siitä, onko oikeustoimesta päätetty yhtiön sisäisen päätöksen-tekojärjestyksen kannalta oikealla tavalla

- muut tahdonmuodostuksen puutteet. Tällaisia muita mahdollisia yhtiöntahdonmuodostuksen puutteita ovat esimerkiksi pakko ja petollinenviettely.475

97

476 Muita päätöksen sisältöä koskevia rajoituksia merkitsevät esimerkiksi kohtuuttomatsopimusehdot, hyvän tavan vastaiset oikeustoimet sekä OYL 12:7 §:stä ja 8:14 §:stä ilmenevätyhtiön puolesta tehtäviä oikeustoimia koskevat rajoitukset, Mäntysaari e.m.l. s. 979.477 ”Yhtiön tarkoituksella” on sama merkityssisältö kuin termillä ”yhtiön tarkoitus ja toimiala”edellä.478 Meilicke, RIW 1996 s. 717 ja Mäntysaari e.m.l. s. 972.479 Mäntysaari e.m.l. s. 972-973.480 Meilicke, RIW 1996 s. 717-718, Mäntysaari e.m.l. s. 974, 977-979 ja 980; vrt.julkistamisdirektiivin 9(2) artikla.

Yhtiön tarkoitus ja toimiala kuuluvat päätöksen sisältöä koskeviinrajoituksiin.476

Julkistamisdirektiivin 9(1) ja 9(2) artiklassa on säädetty, miten yhtiön tahdon-muodostuksen muodossa oleva puute vaikuttaa yhtiön edustajan yhtiön puolestatekemän oikeustoimen sitovuuteen yhtiötä kohtaan. Julkistamisdirektiivin 9(1)artikla koskee yhtiön tarkoituksen vastaisia oikeustoimia,477 9(2) artikla koskeeyhtiön toimielinten toimivallan rajoituksia, jotka perustuvat yhtiöjärjestykseentai yhtiön toimielinten päätöksiin. 9(1) artikla on sanamuodoltaan seuraava:

1 kappale: ”Yhtiön toimielimen toimet sitovat yhtiötä silloinkin, kun neeivät ole sopusoinnussa yhtiön tarkoituksen kanssa, jos ne eivät oletoimielimen laissa säädetyn tai lain salliman toimivallan ulkopuolella.”2 kappale: ”Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että toimielimen toimeteivät sido yhtiötä, jos ne eivät ole sopusoinnussa yhtiön tarkoituksenkanssa, jos yhtiö näyttää, että ulkopuolinen henkilö tiesi siitä tai eiolosuhteet huomioon ottaen voinut olla tietämättä siitä; yhtiöjärjestyksenjulkistaminen ei sellaisenaan ole riittävä näyttö tästä seikasta.”

Julkistamisdirektiiviä säädettäessä on lähdetty siitä periaatteesta, että ulko-puolisella, joka tekee yhtiön edustajan kanssa oikeustoimen, on oikeus luottaasiihen, että yhtiön toimielimen toimet sitovat yhtiötä ja että yhtiö on huolehtinutsisäisestä päätöksenteostaan muodollisesti oikein.478 Direktiivin 9(1) artiklamerkitsee erityissääntelyä, joka koskee yhtiön tarkoituksen ja toimialan vastaisiaoikeustoimia.479 Ulkopuolisen tietoisuudella yhtiön sisäisen tahdonmuodostuksenmuodon (sisäisen päätöksentekomenettelyn noudattamisen) puutteellisuudestaei ole merkitystä yhtiön sidonnaisuudelle oikeustoimeen ulkopuolista kohtaanmuussa kuin 9(1) artiklan 2 kappaleen soveltamisalaan kuuluvassa tapauksessa.480

Julkistamisdirektiivin 9(1) artiklassa ”yhtiön tarkoitus” voitaneenymmärtää käsitteellisesti samaksi, mitä osakeyhtiöoikeudellisessa kirjal-lisuudessa Suomessa yleisesti tarkoitetaan yhtiön tarkoituksella ja toimi-alalla. Mäntysaari puoltaa termin ”yhtiön tarkoitus” sellaista tulkintaa,

98

481 Mäntysaari e.m.l. s. 974 ja 979. Myös Jauhiainen ym. toteavat julkistamisdirektiivillä olevantämän tavoitteen. Jauhiainen ym. s. 22.482 Vaihtoehtoisesti ”yhtiön tarkoituksella” julkistamisdirektiivissä voitaisiin tarkoittaa vainyhtiön toimialaa, Mäntysaari e.m.l. s. 973-974.483 Tässä tarkoitettujen muiden henkilöiden suoja on jätetty kansallisen oikeuden varaan. Siitä,keitä henkilöitä luetaan tässä suhteessa ”ulkopuolisiksi”, ks. Mäntysaari e.m.l. s. 966-967.484 HE 89/1996 s. 109.485 HE 89/1996 s. 108 ja 109.

että sillä on tarkoitettava sekä yhtiön toimialaa että yhtiön päämääräätuottaa voittoa osakkeenomistajille. Perusteena tälle tulkinnalle on seseikka, että julkistamisdirektiivin tarkoituksena on suojata ulkopuolisiarajoittamalla yhtiön puolesta tehtyjen sitoumusten pätemättömyydenperusteet mahdollisimman vähiin.481 Julkistamisdirektiivissä ei oletoisaalta kuitenkaan nimenomaisesti määritelty, mitä ”yhtiön tarkoituksel-la” tarkoitetaan.482

Julkistamisdirektiivin 9(1) artiklassa yhtiötä edustavan henkilön kanssaoikeustoimen tekevistä henkilöistä suojataan vain ”ulkopuolisia”, mutta ei muitahenkilöitä.483

Suomessa OYL 8:15 §:n 1 mom:n 3) kohdassa ja 2 mom:ssa on säädettyyhtiön edustajan toimivallan ylityksen vaikutuksesta yhtiön sidonnaisuuteenyhtiön puolesta tehtävään oikeustoimeen. Hallituksen esityksen mukaan mainittulainkohta koskee yhtiön toimialaa ja muita yhtiön edustajan toimivallanrajoituksia, joita ovat säännökset yhtiön edustajan esteellisyydestä (OYL 8:10§), kielto ryhtyä osakeyhtiölain yleislausekkeen (OYL 8:14 §) vastaiseen toimeensekä yhtiöjärjestyksen määräykset ja ylempien toimielinten päätökset ja ohjeet.484

OYL 8:15 §:n 1 mom:n 3) kohdan mukaan yhtiön edustajan yhtiön puolestatekemä oikeustoimi ei sido yhtiötä, jos edustaja on ylittänyt toimivaltansa ja se,johon oikeustoimi kohdistui, tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää toimivallan yli-tyksestä. Osakeyhtiön toimiala merkitään kaupparekisteriin ja kuulutetaan kaup-parekisterilain säännösten mukaisesti. Kaupparekisterilain 26 §:n 1 mom:nmukaan kaupparekisteriin merkityn ja asianmukaisesti kuulutetun seikan katso-taan tulleen kaikkien tietoon sillä poikkeuksella, että ennen kuin kuuluttamisestaon kulunut 16 päivää, kuulutettuun seikkaan ei voida vedota sellaista henkilöäkohtaan, joka näyttää, ettei hän ole voinut tietää sitä. Yhtiön edustajan yhtiönpuolesta tekemä oikeustoimi ei sido yhtiötä, jos yhtiö osoittaa sen henkilön,johon oikeustoimi kohdistui, olleen vilpillisessä mielessä toimivallan ylityksensuhteen.485 OYL 8:15 §:n 2 mom:n mukaan riittävänä osoituksena siitä, että sehenkilö, johon oikeustoimi kohdistui, oli vilpillisessä mielessä toimivallanylityksen suhteen, ei voida pitää pelkästään sitä, että toimivaltaa koskevat rajoi-

99

486 HE 89/1996 s. 109.487 HE 89/1996 s. 109.488 HE 89/1996 s. 109.

tukset on rekisteröity ja kuulutettu. Hallituksen esityksessä lausutaan, että”Yhtiön tulee aina voida osoittaa kolmannen henkilön todella tienneen tällaisestarajoituksesta”,486 mikä viittaisi siihen, että hallituksen esityksen mukaankolmannella henkilöllä ei olisi toisaalta velvollisuutta ottaa selvää yhtiön toimi-alastakaan silloin, kun hän ei sitä tosiasiallisesti tiedä. Sen osoittaminen, mitäjoku henkilö todella tietää jostakin asiasta, on yhtiölle kuitenkin useimmitenmahdotonta, jollei tämä henkilö ole yhtiön jatkuvan päivittäisen seurannankohteena, jos tämä henkilö itse kiistää tienneensä asiasta. Jos mainittua halli-tuksen esityksessä olevaa lausumaa noudatetaan sananmukaisesti, yhtiö ei käy-tännössä yleensä koskaan voi vapautua sellaisista yhtiölle epäedullisista, muttaoikeustoimen toiselle osapuolelle edullisista oikeustoimista, jotka yhtiön edustajaon yhtiön puolesta tehnyt yhtiön toimialan ylittäen, koska oikeustoimen toisenosapuolen kannattaa kiistää vilpillinen mielensä toimialan ylityksen osalta jayhtiölle on useimmiten mahdotonta osoittaa tämän henkilön todella tienneentoimialan ylityksestä. Toimialan ylityksen osalta ristiriidassa keskenään näyttävätolevan toisaalta hallituksen esityksessä sivulla 109 olevat lausumat, joidenmukaan joissakin tapauksissa kolmannen henkilön olisi kuitenkin pitänyt tietäätoimialan ylityksestä ja toisaalta lausuma, että ”Ulkopuolisen selonottovelvolli-suus ulottuu osakeyhtiölain pakottaviin säännöksiin ja toiminimen kirjoittamisoi-keutta koskeviin säännöksiin ja määräyksiin”.487

OYL 8:15 § perustuu julkistamisdirektiivin 9 artiklaan.488 Julkistamisdirektii-vin 9(1) artiklan 2 kappaleen mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että yhtiönedustajan ”yhtiön tarkoituksen” kanssa ristiriidassa olevat toimet eivät sidoyhtiötä, jos yhtiö näyttää, että ulkopuolinen henkilö tiesi tästä ristiriidasta ”taiei olosuhteet huomioon ottaen voinut olla tietämättä siitä”. Jälkimmäisenulkopuolista henkilöä koskevan seikan osoittaminen on yhtiölle huomattavastihelpompaa kuin edellisen tosiasian osoittaminen, mikä käytännössä on useim-miten mahdotonta. Kun Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden tuomioistuimillaon velvollisuus tulkita eurooppaoikeuteen perustuvaa kansallista lainsäädäntöäensisijaisesti eurooppaoikeuden mukaisesti, yhtiön tarkoituksen ja toimialanvastaisten oikeustoimien osalta kirjoittajan mielestä on noudatettava ensi sijassajulkistamisdirektiivin 9(1) artiklan 2 kappaleesta ilmenevää normia, eikä pannapainoa edellä mainittuun hallituksen esityksessä olevaan lausumaan sen sanan-mukaisessa muodossa. Muunlaisissakaan yhtiön edustajan toimivallan ylityksentapauksissa tuomioistuimet eivät ole Suomessa laintulkinnassa käytettävissä

100

489 Oikeuslähteistä laintulkinnassa, ks. kapp. 2.4.1 edellä.490 Vrt. myös Nuolimaan toteamus, että kysymyksessä yhtiön sidonnaisuudesta sen puolestatehtyyn oikeustoimeen käytännössä ratkaistavaksi muodostuu se, millainen selonottovelvollisuusoikeustoimen toiselle osapuolelle asetetaan. Nuolimaa. Tilintarkastus-Revision 4/1999 s. 230.491 Kirjoittajan kantaan verrattuna vastaavaan kriteeriin yhtiön sitovuudessa sen puolesta tehtyynoikeustoimeen nojaavat Kyläkallio ym., joiden mukaan yhtiön toimialan ulkopuolelle mennytyhtiön puolesta tehty oikeustoimi sitoo yhtiötä, ”paitsi jos se, johon oikeustoimi kohdistui, tiesitai ei olosuhteet huomioon ottaen voinut olla tietämättä tästä”. Edelleen: Yhtiöllä ontodistustaakka siitä, että kolmas osapuoli tiesi yhtiön toimialasta tai ”että olosuhteet asiassa olivatsellaiset, ettei hän voinut olla siitä tietämätön.” Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 142.492 HE 89/1996 s. 109.

olevien oikeuslähteiden osalta tiukasti sidoksissa lainvalmisteluasiakirjoissaesitettyihin lausumiin.489 Tältä kannalta OYL 8:15 §:n 3) kohdassa ilmaistuyhtiön puolesta tehdyn oikeustoimen pätevyyden kannalta ratkaiseva kriteeri”tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää” (toimivallan ylityksestä) antaa tuomioistuimil-le tulkinnallista liikkumavaraa.490

Julkistamisdirektiivin 9(1) artiklan 2 kappaleessa käytetty ilmaisu ”eiolosuhteet huomioon ottaen voinut olla tietämättä” (toimivallan ylityksestä)merkitsee sitä, että oikeustoimi, joka on ristiriidassa yhtiön toimialan kanssa,ei sido yhtiötä, jos yhtiö näyttää, että olosuhteet olivat sellaiset, että oikeustoimentoisen osapuolen täytyi tuntea yhtiön toimiala ja käsittää, että oikeustoimi eisisältynyt siihen. OYL 8:15 §:n 1 mom:n 3) kohdan sanamuodon (”tai hänen olisipitänyt tietää”) nojalla kolmannella osapuolella on tietty selonottovelvollisuusyhtiön toimialan ylittämistä koskevien seikkojen osalta, huolimatta edellälainatusta hallituksen esityksessä olevasta lausumasta. Selonottovelvollisuusmerkitsisi sitä, että yhtiön toimialan vastainen oikeustoimi ei sido yhtiötä kol-matta osapuolta kohtaan, jos tämä tosiasiassa ei käsittänyt toimialan ylityksentapahtuneen, mutta yhtiö pystyy kuitenkin näyttämään, että olosuhteet, esi-merkiksi yhtiön ja tämän henkilön liikesuhteet, olivat sellaiset, että tämänhenkilön olisi niissä olosuhteissa pitänyt käsittää, että oikeustoimi ei kuulunutyhtiön toimialaan.491

Kolmannen osapuolen tietoisuudessa (ja hänen selonottovelvollisuudessaan)siitä, ylittikö yhtiön edustaja yhtiön toimialan perusteella määräytyvän toimi-valtansa, on erotettava kolmannen osapuolen tietoisuus siitä, mikä oli yhtiöntoimiala ja toisaalta hänen tietoisuutensa siitä, kuuluiko kysymyksessä ollutoikeustoimi tähän toimialaan. Hallituksen esityksessä lausutaan, että ”Kauppare-kisteriin merkitty toimialamääräys ei välttämättä vastaa yhtiön todellistatoimialaa.”492 Tämä lausuma sisältänee ajatuksen, että yhtiön todellinen toimialavoi olla jotain muuta kuin, mitä toimialamääräyksen sanamuodosta sellaisenaanvälittömästi ilmenee.

101

493 Havansi, DL 1970 s. 151, vrt. Bergendal s. 63.494 Werlauff-Nørgaard s. 34.495 Periaatteista yhtiöjärjestysmääräysten tulkinnassa, ks. kapp. 3.1 edellä.496 HE 89/1996 s. 109.497

HE 27/1977 s. 58.

Yhtiöjärjestyksessä oleva toimialalauseke kuuluu yhtiöjärjestyksen yhteisö-säännöstään kuuluvaan osaan. Sitä on siten tulkittava objektiivisen tulkinta-menetelmän mukaan. Objektiivista tulkintaperiaatetta voidaan puoltaa ennenkaikkea sillä, että yhtiöjärjestys on julkinen asiakirja ja että kolmansien osa-puolten, kuten yhtiön kanssa oikeustoimia tekevien henkilöiden, yhtiön velkojienja potentiaalisten osakkeenomistajien, tulee voida luottaa siihen.493 Yhtiöjärjes-tysmääräyksen objektiivisessa tulkinnassa yleiskriteeriksi on asetettu näkemys,että ratkaisevaa tulkintatuloksen johtamisessa on, miten ulkopuolinen henkilökohtuudella lukee yhtiöjärjestysmääräystä.494 Tämä yleiskriteeri soveltuu lähtö-kohdaksi yhtiöjärjestysmääräyksen tulkinnassa ainakin suhteessa yhtiöön nähdenulkopuoliseen osapuoleen.495

Hallituksen esityksessä laiksi osakeyhtiölain muuttamisesta todetaan, ettähuolimatta yhtiön toimialan merkitsemisestä kaupparekisteriin kolmannenhenkilön voi olla vaikea arvioida, onko aiottu oikeustoimi toimialan mukainen.496

Myös hallituksen alkuperäisessä esityksessä nykyiseksi osakeyhtiölaiksi (HE27/1977) todetaan, että ei voida vaatia, että kolmannen osapuolen ”aina tulisikyetä arvioimaan, onko tietty oikeustoimi (esimerkiksi takaussitoumus) sopu-soinnussa yhtiön toimialaa koskevan määräyksen kanssa vai ei.” Esimerkkinäsellaisesta tilanteesta hallituksen esityksessä mainitaan ns. toimialan liukuma.497

Osakeyhtiön omaisuuden luovutustoimissa, jotka merkitsevät yhtiön toimialanasiallista muuttamista, yhtiön sopimuskumppanin mahdollisuudet selvittää, onkopäätöksenteko yhtiössä tapahtunut oikeassa järjestyksessä, ovat huonommat kuinoikeustoimissa, jotka ovat selvästi yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen sana-muodon vastaisia. Mikäli esimerkiksi yhtiö ostaa sopimuskumppanilta liiketoi-mintayksikön, jolla harjoitettava toiminta ei mahdu yhtiön yhtiöjärjestyksessämainitun toimialan sanamuodon puitteisiin, on selvää, että kolmantena osapuo-lena olevan sopimuskumppanin oletetaan olevan tietoinen siitä, että oikeustoimion yhtiön yhtiöjärjestyksen vastainen, mikäli on niin, että yhtiön sopimuskump-pani tuntee yhtiön toimialamääräyksen tai hänen pitäisi olosuhteet huomioonottaen se tuntea. Sen sijaan yhtiön omaisuuden luovutustoimissa, jotka mer-kitsevät asiallisesti yhtiön toimialan muuttamista, sopimuskumppanin olisitunnettava kaupan kohteen ja yhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen

102

498 Tämä periaate ilmenee mm. ratkaisuista KKO 1970 II 82, 1986 II 136, 1992:87 ja 1992:190;ks. myös kapp. 4.3.2.4 edellä.

sanamuodon lisäksi sellaisia seikkoja kuin luovutettavan omaisuuden osuusyhtiön kaikesta liiketoimintaa välittömästi palvelevasta omaisuudesta, onkoluovutettavan omaisuuden tilalle tarkoitus hankkia muuta vastaavaa omaisuuttatai muuta omaisuutta, jolla yhtiön toimialamääräyksen mukaista liiketoimintaavoitaisiin edelleen harjoittaa, ja hallituksen pannessa toimeen liiketaloudellisentarkoituksenmukaisuusharkintansa nojalla hyväksyttäviä liiketoimia, mikä onollut luovutettavalla omaisuudella harjoitetun liiketoiminnan kannattavuusviimeisinä tilikausina, tai muina yhtiön käyttäminä laskentakausina. Luovutetta-van omaisuuden merkityksestä yhtiön liiketoiminnalle voi ulkopuolinenkin saadatietoa yhtiön viimeisestä vuosikertomuksesta. Osakeyhtiön vuosikertomus, jostailmenevät yhtiön liiketoimintayksiköt ja tulevaisuudensuunnitelmat, toimitetaannormaalisti tilikauden päättyessä tilinpäätösten mukana kaupparekisterivi-ranomaiselle. On kuitenkin mahdollista, että luovutustoimen yhtiöjärjestyksen-mukaisuuden arvostelemiseksi tarpeellisia tietoja ulkopuolinen henkilö ei voiaina saada tätä kautta. Onhan ajateltavissa esimerkiksi, että yhtiö ei ole lainkaantoimittanut vuosikertomustaan rekisteriviranomaiselle tai, että yhtiön omai-suusrakenne tai toimintasuunnitelmat ovat jo muuttuneet yhtiön viimeksi jul-kaistun vuosikertomuksen jälkeen.

Oikeustoimen toisen osapuolen selonottovelvollisuuden kannalta merkittäväon korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1996:18. Tapauksessa yhtiön toimi-tusjohtaja luovutti yhtiön kiinteistöön kiinnitetyt haltijavelkakirjat allekirjoitta-mallaan panttaussitoumuksella toiselle yhtiölle vakuudeksi sen tilisaatavilleeräältä kolmannelta yhtiöltä. Kysymyksessä oli siis vierasvelkapanttaus. Koskapanttaussitoumus ei liittynyt yhtiön omaan liiketoimintaan, se oli yhtiön toi-mialan vastainen oikeustoimi ja yhtiön toimitusjohtaja oli täten ylittänyt toimi-valtansa. Korkeimman oikeuden mukaan panttaussitoumus ei sitonut yhtiötä,koska pantinsaajan olisi pantin saadessaan tullut varmistautua siitä, että pant-taussitoumus palvelee sen antaneen yhtiön liiketoimintaa ja että sillä ei loukatatämän yhtiön osakkeenomistajia tai velkojia. Tämä ratkaisu on annettu ennenosakeyhtiölain nykyisen 8:15 §:n säännöksen voimaan tuloa 1.9.1997, muttakirjoittajan arvion mukaan se on edelleen merkityksellinen yhtiön puolestatehdyn oikeustoimen toisen osapuolen selonottovelvollisuuden kannalta ottaenhuomioon, mitä edellä on esitetty.

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on toisaalta otettu kanta, ettäyhtiön tarkoituksen tai toimialan vastainen oikeustoimi sitoo yhtiötä, jos sellainenoikeustoimi perustuu kaikkien osakkeenomistajien päätökseen tai kaikki osak-keenomistajat ovat sen hyväksyneet.498 Jos yhtiön puolesta tehty oikeustoimi

103

499 KKO 1986 II 136, KKO 1990:140 ja Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 142.500 af Schultén, Kommentaari I s. 560.501 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 140.502 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 140, ks. KRL 26 §.503 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 140.504 Yhdysvalloissa eri menettelyistä eliminoida vähemmistöomistus yrityksestä käytetäännimitystä ”freezeout techniques”, ks. Cary-Eisenberg s. 1168-1169 ja Buxbaum-Schneider, ZGR1982 s. 223.

perustuu kaikkien osakkeenomistajien päätökseen tai on saanut heidän hyväk-symisensä, oikeustoimi sitoo yhtiötä, vaikka oikeustoimen kohteena ollutosapuoli olisi ollutkin tietoinen siitä, että oikeustoimi ei sisälly yhtiön yhtiö-järjestyksessä määrätyn toimialan puitteisiin.499 Mikäli yhtiökokous ottaa jälki-käteen käsiteltäväkseen yhtiön edustajan yhtiön puolesta tekemän oikeustoimen,joka on yhtiön tarkoituksen tai toimialan vastainen ja yhtiötä sitomaton, oikeus-toimi tulee hyväksyä silloin yhtiökokouksessa yhtiön kaikkien osakkeenomistaji-en yksimielisellä päätöksellä, jotta se sitoisi yhtiötä.500

Kun kysymys on yhtiöjärjestyksen muusta kuin yhtiön toimialaa koskevastamääräyksestä, lähtökohtana on, että yhtiön sopimuskumppani ei ole yleensävelvollinen tuntemaan yhtiöjärjestyksen sisältöä.501 Sopimuskumppanin katsotaankuitenkin olevan tietoinen yhtiöjärjestyksen määräyksistä siltä osin kuin niidenasiasisältö ilmenee kaupparekisteriin merkityistä ja kuulutetuista seikoista.502

Yhtiön sopimuskumppanin on tapauskohtaisesti riittävän aiheen ilmaantuessapyritään selvittämään itselleen yhtiöjärjestyksen sisältö uhalla, ettei hän voiedukseen vedota tietämättömyyteensä yhtiöjärjestyksen sisällöstä silloin, kuntätä koskevalla tietoisuudella on oikeudellista merkitystä hänen ja yhtiönvälisessä suhteessa.503

4.3.3 Liiketoiminnan luovutus enemmistöosakkeenomistajalle

Saksassa oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on käsitelty enemmistö-osakkeenomistajan menettelyä, jossa hän siirtämällä yhtiön liiketoiminnassakäytetyn omaisuuden itselleen tai sellaiselle yhtiölle, jossa hänellä on mää-räysvalta, voi lakkauttaa vähemmistöosakkeenomistajan osallisuuden yhtiönliiketoiminnan muodostamaan yritykseen ja sen tuottamiin tuloihin.504 Vähem-mistöosakkeenomistajan eliminointi osallisuudesta yritykseen voidaan toteuttaa

104

505 Ratkaisut BGH, Urt. v. 28.1.1980, BGHZ 76, s. 352 ja BGH. Urt. v. 1.2.1988 (”die Linotype-Entscheidung”), BGHZ 103, s. 184.506 OLG Düsseldorf,Urt. 9.12.1993, WM 1994 s. 337 ss.507 Ts., onko toimen valvonta oltava sen sisältöön sellaisenaan kohdistuvaa valvontaa (”eineInhaltskontrolle”), WM 1994, s. 337, s. 344. Ks. myös Henze, BB 2001 s. 56. Mikäli näin olisi,mainitun lainen syy rakennemuutokseen olisi aineellisoikeudellinen edellytys omaisuudenluovutustoimen pätevyydelle. Vrt. Suomessa OYL 4:2 §:n 2 mom:ssa säädetty edellytyssuunnattua antia koskevan yhtiökokouksen päätöksen pätevyydelle. Vastaavasta kysymyksestä,ks. myös Immonen, Yritysjärjestelyt s. 182. Kriteereistä, jotka olisi asetettava tällaisenaineellisoikeudellisen edellytyksen toteutumiselle, ks. Timm, ZGR 1987 s. 410. 508 Wiedemann, ZGR 1980 s. 156-157, Lutter, ZGR 1981, s. 176, 179 ja 180, Timm, ZGR 1987s. 407, 410-412, 434-435 ja 441, Goutier ym. s. 167-168 BGHZ 103, s. 184, s. 189-191, WM1994, s. 337, ks. s. 344.509 BGHZ 76, s. 352, s. 356, WM 1994, s. 337, s. 344 ja 347.510 Vahingonkorvauksesta, ks. BGHZ 103, s. 184, s. 189 ja WM 1994, s. 337 s. 343 ja 347,vähemmistöosakkeiden lunastuksesta, ks. Lutter, ZGR 1981 s. 181 ja Kallmeyer, AG 2000 s. 61.

joko yhtiön purkamisella505 tai pelkillä yhtiön omaisuuden siirroilla enemmistö-osakkeenomistajalle.506 Edellisessä vaihtoehdossa enemmistöosakkeenomistajapurkaa yhtiön ja yhtiön omaisuus siirretään hänelle itselleen tai sellaiselle yh-tiölle, jossa hänellä on määräävä asema. Vähemmistöosakkeenomistaja saa osak-keitaan vastaavan jäännösosuutensa rahana. Toisessa vaihtoehdossa enemmistö-osakkeenomistaja perustaa uuden yhtiön, jossa hänellä on määräysvalta. Senjälkeen hän päättää myydä yhtiön kaiken liiketoiminnassa välittömästi käytetynomaisuuden tälle uudelle yhtiölle. Alkuperäisen osakeyhtiön koko liiketoimintasiirtyy sitten enemmistöosakkeenomistajan yksinomaiseen hallintaan. Alku-peräinen osakeyhtiö voidaan sen jälkeen purkaa tai jättää purkamatta.

Saksassa kirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä kysymyksenasetteluina ovatolleet, onko enemmistöosakkeenomistajan toteuttamaan yritysrakenteen muu-tokseen liitettävä vaatimus, että rakennemuutos on oltava perusteltavissa yhtiönedun kannalta hyväksyttävällä syyllä507 vai, toteutetaanko tällaisen rakennemuu-toksen oikeudellinen valvonta pelkästään enemmistövallan väärinkäytön (”einerechtsmissbräuchlicher Stimmrechtsausübung”) kiellon avulla,508 milloin omai-suuden luovutusta koskevat oikeustoimet tai niiden ehdot ovat sellaiset, ettäenemmistöosakkeenomistajan on katsottava väärinkäyttäneen asemaansa509 ja,millaisilla oikeussuojakeinoilla vähemmistöosakkeenomistajan oikeussuoja tulisijärjestää.510

Vähemmistöosakkuuden eliminointi yrityksestä yhtiön omaisuuden siirrollatoiselle yhtiölle, jossa enemmistöosakkeenomistajalla on määräysvalta, on ollutesillä Saksan oikeuskäytännössä.

Saksan korkeimman oikeuden (der Bundesgerichtshof) ratkaisussa BGH, Urt.v. 28.1.1980 – II ZR 124/78 (BGHZ 76, s. 352) oli kysymys yhtiön liiketoimin-

105

511 BGHZ 76, s. 352, s. 352-353.512 BGHZ 76 s. 352, s. 352.513 BGHZ 76, s. 352, s. 353 ja 355.

nan johdosta vastaavan enemmistöosakkeenomistajan lojaliteettivelvollisuudestavähemmistöosakkeenomistajia ja yhtiötä kohtaan, kun hän pani toimeen yhtiönliiketoimintaa palvelevien hyödykkeiden luovutuksia toiselle yhtiölle.

Vastaajana yhtiön purkamista koskenutta moitekannetta koskevassajutussa oli rajavastuuyhtiön (GmbH) muodossa toiminut harvainyhtiö,jossa oli kaksi osakkeenomistajaa, joista enemmistöosakkeenomistajaomisti 90 % yhtiön osakepääomasta ja vähemmistöosakkeenomistaja 10%. Vähemmistöosakkeenomistaja toimitti enemmistöosakkeenomistajalle5.12.1974 kirjelmän, jossa hän ilmoitti, että enemmistöosakkeenomistajaoli hänen mielestään laiminlyönyt velvollisuuksiaan liikkeen hoitajanasiksi törkeästi, että hänen täytyi hakea tämän erottamista asemastaanSaksan rajavastuuyhtiötä koskevassa laissa tarkoitetulla tärkeällä perus-teella. Enemmistöosakkeenomistaja ilmoitti tämän jälkeen vähemmistö-osakkeenomistajalle, että hän aikoo luopua tehtävästään liikkeen hoitajanaja purkaa yhtiön ja kutsui vähemmistöosakkeenomistajan ylimääräiseenyhtiökokoukseen, joka oli määrä pitää 16.1.1975. Tässä yhtiökokouksessapäätettiin purkaa yhtiö ja asettaa se selvitystilaan. Sitä ennen, 30.12.1974,enemmistöosakkeenomistaja oli perustanut yhdessä äitinsä kanssa uudenyhtiön ("Ha. GmbH"). Entisen yhtiön selvitysmenettely toteutettiinpääosin siten, että entisen yhtiön liiketoimintaa palvellut omaisuus myytiinuudelle yhtiölle.511

Enemmistöosakkeenomistaja oli jo ennen yhtiön purkamista ryhtynyttoimiin, joiden tarkoituksena oli siirtää yhtiön omaisuutta ja yhtiönharjoittamia liiketoimia uudelle yhtiölle.512 Hän vuokrasi tälle uudelleyhtiölle toimisto- ja liiketiloja, sanoi irti osaa entisen yhtiön liiketilojakoskevan vuokrasopimuksen, sanoi yhtiön johtavien työntekijöiden työ-sopimukset irti ja värväsi erikseen yhtiön työntekijöitä uuden yhtiönpalvelukseen.Korkein oikeus otti tutkittavaksi kysymyksen, olivatko enemmistöosak-keenomistajan ennen yhtiön purkamista suorittamat toimet sellaisia yhtiönpurkamiseen liittyviä erityisiä olosuhteita, jotka oli otettava kokonaisar-vostelussa huomioon sen ratkaisemiseksi oliko yhtiön purkamista pidet-tävä enemmistövallan väärinkäyttönä ("eine missbrauchliche Stimmrechts-ausübung").513

Tuomioistuin totesi, että yhtiökokouksen päätös purkaa yhtiö ei ollutoikeudellisesti pätevyytensä kannalta sidoksissa erityisiin asiallisiin edel-lytyksiin, ts. asiallisiin perusteluihin. Päätöksen pätevyyden osalta riitti,että päätöksen muodolliset edellytykset täyttyivät, ts. että päätös oli tehtylaissa tai yhtiöjärjestyksessä määrätyllä määräenemmistöllä. Tuomioistuinilmaisi asian näin: "Ein mit der nötigen Mehrheit gefasster Auflösungs-

106

514 BGHZ 76, s. 352, s. 353. Ks. myös Henze, BB 2001 s. 56.515 Asiallisesti vastaava säännös on Suomen osakeyhtiölain 9:16 §:ssä.516 BGHZ 76, s. 352, s. 354.517 BGHZ 76, s. 352, s. 354-355.518 BGHZ 76, s. 352, s. 355. Ks. myös Henze, BB 2001 s. 56. Perustana enemmistöosakkeenomistajanlojaliteettivelvollisuudelle vähemmistöosakkeenomistajaa kohtaan on hallitsevalla osakkeenomis-tajalla oleva valta päättää liikkeenhoidollisista ratkaisuista yhtiössä ja siten osakkeenomistajienyhtiöön sijoittaman pääoman käytöstä. Vastapainona tälle vallalle hallitsevalla osakkeenomistajallaon velvollisuus ottaa ratkaisuissaan vähemmistöosakkeenomistajan intressit huomioon. Lojali-teettivelvollisuuden sanktiona on vahingonkorvausvelvollisuus. Enemmistöosakkeenomistajan lojali-teettivelvollisuudesta vähemmistöosakkeenomistajaa kohtaan osakeyhtiössä, jossa on vain muutamaosakkeenomistaja, ks. ratkaisu BGH Urt. v. 5.6.1975 – II ZR 23/74 (”die ITT-Entscheidung”), BGHZ65, s. 15, Wiedemann JZ 1976 s. 392, s. 393, Lutter, JZ 1976 s. 225 ss., Lutter, ZHR 1989, s. 446, s.451, 453, 455 ja 458, Schmidt, Gesellschaftsrecht s. 587 ss., Dreher, ZHR 1993 s. 151 ss. ja Marsch-Barner, ZHR 1993 s. 172 ss. Ks. myös Lutter, AG 2000 s. 344 alav. 28).519 BGHZ 76, s. 352, s. 356.

beschluss bedarf keiner sachlichen Rechtfertigung; er trägt seineRechtfertigung in sich”.514 Mitä tuli sitten kysymykseen siitä, oliko enemmistöosakkeenomistajakäyttänyt enemmistövaltaansa väärin purkamalla yhtiö, tuomioistuintotesi, että se seikka, että osakkeenomistajilla oli erilaiset henkilökohtaisettaloudelliset intressit jatkaa yhtiön toimintaa tai purkaa yhtiö, ei sinänsämerkitse sitä, että enemmistöosakkeenomistaja saa yhtiön purkamisestalaissa kiellettyä epäoikeutettua etua toisen osakkeenomistajan tai yhtiönkustannuksella, mikä on yhtiökokouksen päätöksen moittimisperuste §243 Abs. 2 AktG säännöksen nojalla.515 Myöskään se asiantila, että yhtiönpurkamista ajanut enemmistöosakkeenomistaja voi vähemmistöosakkeen-omistajaa paremmin ostaa yhtiön selvitysmenettelyssä yhtiön liikeomai-suuden itselleen ja käyttää sitä omassa toiminnassaan, ei sinänsä vielämerkitse sitä, että enemmistöosakkeenomistaja olisi vastoin lojaliteettivel-vollisuuttaan toista osakkeenomistajaan kohtaan käyttänyt väärin enem-mistövaltaansa yhtiössä. Yhtiön selvitystilassa kaikilla osakkeenomistajillaon oikeus ostaa tämä omaisuus sen arvoa vastaavaan hintaan ja jatkaaliikettä itse.516 Mikäli vähemmistöosakkeenomistajalle ei anneta selvitys-menettelyssä tähän mahdollisuutta, hän voi silloin hakea korvausta hänelleaiheutuneesta vahingosta, mutta sillä ei ole enää vaikutusta itse yhtiönpurkamisessa yhtiökokouksessa tehdyn päätöksen pätevyyteen.517

Enemmistöosakkeenomistajan ennen yhtiön purkamista suorittamat toimetolivat olemassa olevan yhtiön tosiasiallisia purkutoimia, jotka olivatristiriidassa yhtiön edun kanssa. Näillä toimilla enemmistöosakkeenomis-taja laiminlöi lojaliteettivelvollisuutensa vähemmistöosakkeenomistajaaja huolellisuusvelvollisuutensa yhtiötä kohtaan sen liiketoimintaa hoi-tavana osakkeenomistajana.518 Niillä luotiin edeltä käsin perusta uudenyhtiön syntymiselle, joka tuli jatkamaan yhtiön harjoittamaa liikettä.Selvitysmenettelyssä osa lopusta yhtiön käyttö- ja vaihto-omaisuudestamyytiin tälle uudelle yhtiölle.519 Tällä tavalla enemmistöosakkeenomistajavoi siirtää koko liikkeen itselleen ilman, että hänen tarvitsi maksaa

107

520 BGHZ 76, s. 352, s. 356. Nämä tekijät vaikuttavat odotuksiin yrityksen tulevasta kannattavuudestaja siten sen arvoon.521 Yrityksen liikearvolla eli goodwill-arvolla tarkoitetaan yrityksen aineetonta tuotantotekijääeli sitä määrää, jolla yrityksen tai sen osan tuottoarvo ylittää substanssiarvon, eli varojen javelkojen erotuksen. Leppiniemi, Verotus 4/1998 s. 351.522 Ennen yhtiön purkamista enemmistöosakkeenomistajan vallassa olisi ollut myös siirtää yhtiöntoiminimi uudelle yhtiölle. BGHZ 76, s. 352, s. 356.523 BGHZ 76, s. 352, s. 357. Asiallisesti vastaava säännös on Suomessa OYL 9:16 §. Lisäksi tähänlopputulokseen myötävaikutti se seikka, että enemmistöosakkeenomistaja oli myös yrittänyt hankkiaitselleen etuja selvitysmenettelyn toimeenpanossa, BGHZ 76, s. 352, s. 357.524 BGHZ, 76, s. 352, s. 357.525 Henze, BB 2001 s. 56.526 Henze, BB 2001 s. 56.

korvausta siitä, mikä merkitys liikkeen arvolle oli käyttö- ja vaihto-omai-suuden mukana siirtyneillä immateriaalisilla hyödykkeillä kuten liikkeentoimintaan perehtyneellä henkilökunnalla, teknisellä tietotaidolla, ole-massaolevilla liikesuhteilla ja liikkeen maineella.520 Enemmistöosakkeen-omistajan menettelyn tekee hänen mainittujen lojaliteetti- ja huolellisuus-velvollisuuksiensa vastaiseksi se, että liike siirtyi hänelle ilman korvaustaolemassa olevan yhtiön toiminnasta tai liikearvosta.521 Asiaan ei vai-kuttanut se, myytiinkö yhtiön käyttö- ja vaihto-omaisuus useammassaerässä vaiko kokonaisuudessaan yhdellä kertaa ilman yhtiön toimi-nimeä.522

Koska enemmistöosakkeenomistaja saattoi yhtiön purkamista edeltävillätoimillaan taata liikkeen siirtymisen edullisesti hänelle itselleen ja kunnämä toimet kytkeytyivät yhtiökokouksessa tehtyyn päätökseen yhtiönpurkamisesta, enemmistöosakkeenomistajan äänivallan käyttöä tässäyhtiökokouksessa leimasi epäoikeutettujen etujen hankkiminen hänelleitselleen vähemmistöosakkeenomistajan ja yhtiön kustannuksella, mikäteki yhtiökokouksen päätöksestä § 243 Abs. 2 AktG säännöksen nojallamoitteenvaraisesti pätemättömän.523

Yhtiön purkamista koskevan päätöksen pätevyyden ja enemmistöosakkeen-omistajan mahdollisen äänivallan väärinkäytön arvostelemisen kannalta merki-tystä ei ollut sillä kumpi osakkeenomistajista oli saanut aikaan osapuolten välienja keskinäisen luottamussuhteen rikkoutumisen tai oli siihen enemmän syyl-linen.524 Itse asiassa enemmistöosakkeenomistajalla oli sinänsä oikeus purkaayhtiö. Kuten tuomioistuin totesi, osakeyhtiön purkamista ei tarvitse Saksassaperustella millään erityisellä syyllä.525 Hän saattoi siten purkaa yhtiön päästäk-seen eroon suhteestaan vähemmistöosakkeenomistajaan. Yhtiöllä ja sen enem-mistöosakkeenomistajalla on sinänsä oikeus sijoittaa yhtiöön sidottu pääomauuteen kohteeseen ja enemmistöosakkeenomistajalla on oikeus hankkia yhtiönomaisuus itselleen.526 Yhtiökokouksen päätöksen tekivät pätemättömäksi siihen

108

527 BGHZ 76, s. 352, s. 357. Ks. myös Henze, BB 2001 s. 56.528 Fleischer, ZGR 2002 s. 784. Ks. myös vastaavan laatuinen ratkaisu BGHZ 129, s. 136”Girmes”. Aineellisoikeudellinen, päätöksen sisältöön kohdistuva oikeudellinen valvonta koskee Saksassaosakkeenomistajien enemmistön yhtiökokouksessa tekemiä päätöksiä, joilla puututaan osak-keenomistajan osakkeen tuottamiin oikeuksiin. Näitä päätöksiä koskevasta BGH:n ratkai-sukäytännöstä, ks. WM 1994, s. 337, s. 343.529 Henze, BB 2001 s. 56.530 BGHZ 103, s. 184, s. 189 ja 191. WM 1994, s. 337, s. 343.531 BGHZ 103, s. 184, s. 193. Ks. myös Henze, BB 2001 s. 56.

kytkeytyneet yhtiön purkua edeltäneet toimet, joilla oli ennenaikaisen selvi-tysmenettelyn luonne ja joilla enemmistöosakkeenomistaja sai itselleen epäoi-keutettua etua.527 Tapauksessa tuomioistuin totesi, että liikkeen luovuttaminentakaisin yhtiölle tuskin tuli kuitenkaan enää kysymykseen, koska ei voitu olettaa,että osapuolet olisivat päässeet asiasta sopimukseen ja koska liikkeen takaisinluovutus olisi voinut johtaa uusien liikearvojen tuhoutumiseen.

Ratkaisussa BGH, Urt. v. 1.2.1988 – II ZR 75/87 (”die Linotype-Entschei-dung”) (BGHZ 103, s. 184) Saksan korkein oikeus (der Bundesgerichtshof)vahvisti periaatteen, että yhtiökokouksen päätökseen purkaa yhtiö ei kohdistetayleistä, päätöksen sisältöä koskevaa oikeudellista valvontaa.528 Yhtiökokouksenpäätös purkaa yhtiö on sinänsä sallittu ja laillinen. Osakkeenomistajilla on oikeuslaissa ja yhtiöjärjestyksessä säädettyä menettelyä noudattaen lakkauttaa yhtiöntoiminnan tarkoitus ja samalla yhtiön toiminnan aikana vähemmistöosakkeen-omistajille kuuluneet oikeudet.529 Milloin ja millä edellytyksillä tämän oikeudenkäyttö on enemmistövallan väärinkäyttöä, on ratkaistava kussakin yksittäista-pauksessa erikseen. Laki ei suojaa osakkeenomistajia yhtiön purkamiseenmahdollisesti liittyviltä taloudellisilta vahingoilta sellaisenaan.530 Sen suhteen,onko osakkeenomistajilla yhdenvertaiset mahdollisuudet hankkia yhtiön omai-suutta itselleen yhtiön purkamisen yhteydessä, tuomioistuin teki eron siinä, mitkäovat osakkeenomistajan oikeudelliset ja tosiasialliset mahdollisuudet hankkiayhtiön omaisuutta. Enemmistöosakkeenomistaja on voinut rikkoa lojaliteettivel-vollisuuttaan vähemmistöosakkeenomistajaa ja yhtiötä kohtaan, jos hän ontoimillaan ennen yhtiön purkamista vienyt vähemmistöosakkeenomistajaltaoikeudelliset mahdollisuudet hankkia yhtiön omaisuutta itselleen.531

Tapauksessa OLG Stuttgart, Urt. v. 21.12.1993 – 10 U 48/93 (”MotoMeter”)(oikeusvoimainen) (ZIP 1995, s. 1515) päätettiin samassa yhtiökokouksessaenemmistöosakkeenomistajan äänin sekä yhtiön purkamisesta että yhtiön kokoomaisuuden myyntiä enemmistöosakkeenomistajan 100 %:sti omistamalle

109

532 Menettelystä käytetään nimitystä ”die übertragende Auflösung”, Kallmeyer, AG 2000 s. 59.533 ZIP 1995, s. 1515, s. 1515-1516.534 ZIP 1995, s. 1515, s. 1519-1521. Ks. myös Henze, BB 2001 s. 56.535 Kallmeyer, AG 2000 s. 59.

tytäryhtiölle tarkoittaneen sopimuksen hyväksymistä.532 Ennen yhtiökokoustaenemmistöosakkeenomistaja oli perustanut tytäryhtiön tätä tarkoitusta varten.533

Tuomioistuimen mukaan enemmistöosakkeenomistaja ei ollut kuitenkaanmenetellyt lojaliteettivelvollisuutensa vastaisesti vähemmistöosakkeenomistajaakohtaan eikä ollut saanut itselleen § 243 Abs. 2 AktG:n säännöksen vastaisestiepäoikeutettua etua yhtiön eikä vähemmistöosakkeenomistajan kustannuksella,koska vähemmistöosakkeenomistajalla oli ollut mahdollisuus edellä mainitussayhtiökokouksessa tehdä oma tarjouksensa yhtiön omaisuuden ostamisesta jaenemmistöosakkeenomistajan maksama kauppahinta vastasi omaisuuden käypääarvoa.534

Yhtiön purkaminen on toisaalta monimutkainen ja aikaa vievä prosessi, jokavoi johtaa yhtiöön liittyvien liiketoiminnallisten arvojen häviämiseen, eikä sevälttämättä sovellu enemmistöosakkeenomistajan liiketoiminnalliseen strategi-aan.535 Mikäli osakeyhtiö luovuttaa koko liikeomaisuutensa yhdelle osakkeen-omistajista tai sellaiselle yhtiölle, jossa yhdellä osakkeenomistajista on mää-räysvalta siten, että asiallisesti on kysymys yhtiön toimialan muuttamisestailman, että yhtiössä samalla tehdään päätöstä yhtiön purkamisesta ja asettamisestaselvitystilaan, voidaan asettaa kysymys, onko tällaisen yhtiökokouksessa tehdynpäätöksen pätevyydelle asetettava muita oikeudellisia edellytyksiä kuin, ettäyhtiökokouksessa on päätetty yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttami-sesta siinä järjestyksessä kuin yhtiöjärjestyksen muuttamisesta osakeyhtiölaissaon säädetty. Enemmistöosakkeenomistaja, jolla on yhtiöjärjestyksen muuttami-seen vaadittava äänivalta yhtiökokouksessa, voi tällä tavalla siirtää yhtiönliiketoiminnan perustamalleen uudelle yhtiölle, tämän uuden yhtiön osakkeitatai rahassa maksettavaa korvausta vastaan, päästäkseen eroon yhtiön vähemmis-töosakkeenomistajasta, jonka kanssa hänen välinsä ovat rikkoutuneet.

Yhtiön liiketoiminnan luovutus enemmistöosakkeenomistajalle oli kysy-myksessä saksalaisessa oikeustapauksessa OLG Düsseldorf, Urt. v. 9.12.1993– 6 U 2/93 (WM 1994, s. 337).

Tapaus koski vähemmistöosakkeenomistajan nostamaa moitekannettavastaajan, S. Bank AG:n, yhtiökokouksessa 29.4.1991 enemmistöosak-keenomistajan, BV-Bank AG:n, äänin tehdyn kahden päätöksen kumoa-miseksi. Yhtiökokouksessa päätettiin antaa yhtiön hallituksen ja hallinto-neuvoston esityksestä suostumus yhtiön pankkiliiketoiminnan, siihen

110

536 Tapausselostus, WM 1994 s. 337, s. 337-338.537 WM 1994 s. 337, s. 338 ja 340-341.538 WM 1994 s. 337, s. 339 ja 340. Lisäksi tuomioistuin katsoi, että jutussa oli piirteitä ns.kanneoikeuden väärinkäytöstä, jolla kantaja pyrki saamaan itselleen taloudellista etua, ks. WM1994 s. 337, s. 340-342.539 Tapauksessa yhtiö saattoi toimialan muuttamisen jälkeen edelleen toteuttaa toimintansatarkoitusta, voiton tuottamista osakkeenomistajilleen, vaikkakin toisella tavalla kuin aikai-semmin. WM 1994, s. 337, s. 343 ja 345-346.540 WM 1994, s. 337, s. 344-345, vrt. s. 343.541 WM 1994, s. 337, s. 346-347. § 243 Abs. 2 Satz 1 AktG vastaa sanamuodoltaan SuomessaOYL 9:16 §:ssä olevaa yleislauseketta.542 Tuomioistuin katsoi, että tapauksessa enemmistöosakkeenomistaja ei ollut myöskään rikkonutlojaliteettivelvollisuuttaan vähemmistöosakkeenomistajaa kohtaan. WM 1994, s. 337, s. 345-346.

sisältyvine vastaavaa ja vastattavaa -erineen, luovuttamiseen enemmistö-osakkeenomistajalle, BV-Bank AG:lle ja muuttaa yhtiön yhtiöjärjestyksentoimialamääräystä siten, että yhtiön toimialaksi jäi yhtiön omaisuudenhallinta.536 Päätösten kumoamisen lisäksi kantaja vaati, että hänelle onannettava tarjous hänen osakkeidensa lunastamisesta ja, että vastaajanemoyhtiön on taattava hänelle vuosittainen minimiosinkotulo.537

Tuomioistuin hylkäsi moitekanteen ja kantajan vaatimukset, koska mai-nittuja vaatimuksia ei voitu tuomioistuimen mukaan lain nojalla esittää.538

Tuomioistuin totesi, että osakeyhtiön toimialan muuttaminen ei edellytäerityisiä asiallisia syitä539 kuten ei yhtiön purkaminenkaan, ja viittasikorkeimman oikeuden aikaisempaan ratkaisuun BGHZ 103, s. 184 (”dieLinotype-Entscheidung”). Toimialan muuttaminen on ainoastaan enem-mistövallan väärinkäytön valvonnan alainen.540 Yhtiön liiketoiminnanluovutus enemmistöosakkeenomistajalle ei ollut kuitenkaan tapauksessatuomioistuimen mielestä enemmistövallan väärinkäyttöä. Tuomioistuinviittasi siihen, että yhtiön pankkitoiminnan kannattavuus oli ollut pitkänaikaa heikkoa ja, että toisaalta myös vähemmistöosakkeenomistajalla oliollut mahdollisuus hankkia yhtiön pankkiliiketoiminta itselleen. Vaikkakinenemmistöosakkeenomistaja sai pankkiliiketoiminnan hankinnasta itsel-leen etua, se ei tapahtunut § 243 Abs. 2 AktG säännöksessä edellytettäväl-lä tavalla yhtiön eikä toisen osakkeenomistajan kustannuksella.541 542

Tuomioistuimen mukaan osakeyhtiön kaiken liiketoiminnan luovuttaminenyhtiön enemmistöosakkeenomistajalle ei ole sellaisenaan enemmistövallanväärinkäyttöä. Vaikka, kuten tuomioistuin totesi, kysymyksessä ollut yhtiönrakennemuutos ja siitä seuraava kehitys eivät vastanneet vähemmistöosakkeen-omistajan toiveita ja intressejä ja saattoivat vaikuttaa vähemmistöosakkeenomis-tajan osakkeen arvoon, enemmistöosakkeenomistajan menettely ei ollut enem-mistövallan väärinkäyttöä pelkästään sillä perusteella, että enemmistöosakkeen-omistaja oli yhtiökokouksessa äänestäessään puoltanut yhtiökokouksen päätöstämuuttaa yhtiön toimialamääräystä ja päätöstä suostua yhtiön liiketoiminnan

111

543 WM 1994, s. 337, s. 340 ja 346-347.544 WM 1994, s. 337, s. 346.545 Säännökset § 327a-327f AktG. Yhtiökokouksen mainittu toimivalta perustuu § 327a AktGsäännökseen. § 327b AktG koskee lunastuskorvauksen määrän määrittämistä.546 Art. 14 GG. Stumpf, NJW 2003 s. 10-11.547 BVerfG, AG 2001 s. 42 ja ZIP 2000 s. 1670 ss., Stumpf, NJW 2003 s. 12, Fleischer, ZGR2002 s. 763-764 ja oikeustapausselostus OLG Hamburg, Urt. v. 8.8.2003-11 U 45/03, nrkr, AG2003 s. 698.548 Omistamisen vapauden perustuslaillinen suoja voisi tulla arvioitavaksi, kun ei ainoastaanosakkeenomistajan taloudelliset intressit, vaan oikeus osakkeeseen sinänsä olisi erityisilläperusteilla suojan tarpeessa. Näin voisi olla, kun on kysymys perheyrityksestä tai yhtiöstä, jossaon pieni, yhtiöön henkilökohtaisesti sitoutunut osakaspiiri. Ed. m. oikeustapaselostus, AG 2003s. 698.

luovuttamiseen enemmistöosakkeenomistajalle, ja ollut jo ennen näitä päätöksiäryhtynyt toimiin osan yhtiön pankkitoiminnasta siirtämiseksi tytäryhtiölleen.543

Yhtiökokouksen päätöstä voidaan moittia § 243 Abs. 2 AktG:n säännöksennojalla sillä perusteella, että osakkeenomistaja on yhtiökokouksessa äänestäes-sään pyrkinyt hankkimaan itselleen tai kolmannelle henkilölle etuja yhtiön taitoisen osakkeenomistajan kustannuksella, ja, että yhtiökokouksen päätös onomiaan edistämään tätä tavoitetta. Tuomioistuimen mukaan enemmistöosakkeen-omistajan äänivallan väärinkäyttö yhtiökokouksessa (”zur Erlangung einesunberechtigten Sondervorteils”) olisi oletettava olleen kysymyksessä, jos enem-mistöosakkeenomistajan pyrkimyksenä ei olisi ollut yrityksen vakauttaminen,vaan pelkästään yrityksen kannattavien osien yhdistäminen tämän omaan liike-toimintaa muiden osakkeenomistajien vahingoksi.544

Saksassa on tullut voimaan lainsäädäntö, jonka nojalla osakeyhtiön yhtiö-kokous voi osakkeenomistajan, jolle kuuluu 95 % yhtiön osakkeista,vaatimuksesta päättää, että yhtiön muiden osakkeenomistajien osakkeetluovutetaan mainitulle enemmistöosakkeenomistajalle kohtuullista lunas-tuskorvausta vastaan.545 Tässä yhteydessä Saksassa on tullut esille kysy-mys osakeomistuksen saamasta perustuslaillisesta suojasta. Osakeomistuskuuluu Saksan perustuslaissa taatun omistamisen vapauden (”dieEigentumsfreiheit”) suojan piiriin.546 Saksan perustuslakituomioistuimen(Bundesverfassungsgericht) oikeuskäytännössään ottaman kannan mukaanvähemmistöosakkuuden poistaminen yhtiöstä vastoin vähemmistöosak-keenomistajan tahtoa ei yleensä kuitenkaan loukkaa tätä suojaa silloin,kun vähemmistöosakkeenomistajan taloudelliset intressit (”Vermögensinte-ressen”) tulevat riittävästi suojatuiksi.547 548 Perustuslakituomioistuimenlausuma periaate tulee sovellettavaksi silloinkin, kun vähemmistöosakkuu-den poistaminen yhtiöstä toteutetaan siten, että yhtiön liiketoiminnassakäytetty omaisuus siirretään enemmistöosakkeenomistajalle tai yhtiölle,

112

549 BVerfG, AG 2001 s. 42 ss., ed.m. oikeustapausselostus, AG 2003 s. 698 ja Fleischer, ZGR2002 s. 764.§§ 327a ff AktG säännösten mukainen lunastusmenettely ei vaikuta sellaisen enem-mistöosakkeenomistajan, jolle kuuluu alle 95 % yhtiön osakkeista, mahdollisuuteen käyttäävälillisiä keinoja vähemmistöosakkuuden poistamiseksi yhtiöstä. Fleischer, ZGR 2002 s. 788-789, ks. myös s. 759. Kuhunkin keinoon poistaa vähemmistöosakkuus yhtiöstä sovelletaan omiasääntöjään. Fleischer, ZGR 2002 s. 789. Menettelystä ”die übertragende Auflösung”, ks.oikeustapaus ”MotoMeter”, ZIP 1995, s. 1515 edellä.550 Vrt. af Schultén, Kommentaari II s. 125.551 af Schultén, Kommentaari II s. 343, osakkeenomistajille annettavista vastikkeettomista eduistayhtiön kustannuksella, ks. s. 345.552 Immonen, Yritysjärjestelyt s. 46, vrt. af Schultén, Kommentaari II s. 343 ja af Schultén,Kommentaari I, s. 550. Hinnoittelun arvioinnissa lähtökohtana on, että riippumattoman kol-mannen henkilön omaisuudesta maksamaa vastiketta pidetään käyvän hinnan mukaisena.Immonen, Yritysjärjestelyt s. 46 ja Werlauff, Selskabsmasken s. 426. Alihinnoittelusta ks. myösratkaisu KKO 1995:186. Tapauksessa OLG Düsseldorf, WM 1994, s. 337, tuomioistuin ottikantaa siihen, miten luovutettavaksi päätetyn pankkiliiketoiminnan käypä arvo oli laskettava. Selaskettiin pankkiliiketoiminnan aikaisempiin tuottoihin perustuvasta tuottoarvosta, johon tehtiinkorjaus arvioimalla liiketoiminnan myynnin vaikutus yhtiön aikaisempien asiakassuhteidenkatoamiseen, WM 1994, s. 337, s. 344.553 OYL 15:1 § 1. virke ja 15:3 §. Laittoman varojenjaon seuraamuksista, ks. OYL 12:5 § jaSchultén, Kommentaari II s. 343 ja 347-349.

jossa tällä on määräysvalta, ja yhtiö, josta omaisuus siirrettiin, sen jälkeenpuretaan (”die übertragende Auflösung”).549

Myös Suomessa on lähdettävä siitä, että oikeudellinen valvonta, joka koskeeyhtiökokouksen päätöstä luovuttaa yhtiön lähes koko omaisuus enemmistöosak-keenomistajalle, samalla kun yhtiöjärjestyksen toimialamääräystä muutetaan,perustuu ainoastaan enemmistövallan väärinkäytön valvontaan. Ei voitane katsoa,että yhtiön lähes koko omaisuudenkaan luovutus enemmistöosakkeenomistajalleei olisi sinänsä sallittua550, mutta oikeustoimi ei saa olla osakeyhtiölainyleislausekkeen (OYL 9:16 tai 8:14, 1 §) vastainen eikä merkitä yhtiön varojenlaitonta jakoa osakkeenomistajalle vastoin OYL 12:5 §:n säännöstä.551

Yhtiön omaisuuden luovutus enemmistöosakkeenomistajalle tai sellaiselleyhtiölle, jossa hänellä on määräysvalta, merkitsee laitonta varojenjakoa osak-keenomistajalle tai epäoikeutetun edun antamista yleislausekkeen vastaisestiyhtiön kustannuksella, jos sovittu kauppahinta ei vastaa luovutetun omaisuudenns. käypää arvoa.552 Tällöin yhtiön omaisuuden luovutuksesta päättäneet tai sentoimeenpanoon osallistuneet henkilöt voivat joutua korvaamaan yhtiölle aiheu-tuneen vahingon.553

Ongelmallisempi on kysymys, voiko vähemmistöosakkeenomistaja saadayhtiön hallituksen jäseniltä tai enemmistöosakkeenomistajalta itselleen vahin-gonkorvausta sillä perusteella, että hänen osakkeensa arvo on laskenut sen joh-

113

554 Tanskan osalta, vrt. Werlauff, Selskabsmasken s. 427 Werlauff asettaa kriteeriksioikeustoimen aineellisoikeudelliseksi hyväksyttävyydelle yhtiön liikeotiminnan luovutuksessakontrolliryhmälle sen, onko yhtiöllä edelleen tarvetta tähän liiketoimintaan. Tällöin merkitystäei ole sillä, tapahtuuko liiketoiminnan luovutus objektiivisesti oikealla hinnalla. Werlauffperustelee tätä sillä, että osakeoikeudella on, tavallisen perustan ohella, myös hallinnollinenperusta (”en forvaltningsmaessig begrundelse”), siten, että osakkeenomistajien keskinäistäsuhteellista omistusoikeutta ja hallinnollista toimivaltaa yhtiön liiketoiminnan suhteen ei saaperusteettomasti loukata. Werlauff, Selskabsmasken s. 426 ja 431. Toisaalta Suomen osalta, ks.kuitenkin omistusoikeudesta osakeyhtiössä Suomen oikeuden mukaan, kapp. 5.2.3.4 jäljempänä.Liiketaloudellisten syiden merkityksestä po. oikeustoimen aineellisoikeudelliselle hyväk-syttävyydelle Tanskassa, ks. Werlauff, Selskabsmasken s. 429-439, kontrolliryhmän määri-telmästä, ks. s. 64.555 Osakkeenomistajan suojaksi asetettuja säännöksiä ei voida soveltaa pelkästään sillä perus-teella, että jollakin yhtiössä toteutettavalla toimenpiteellä on osakkeen arvoa alentava vaikutus.Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 61-62, vrt. s. 55-56 ja Rissanen, LM 1975 s. 884.556 OYL 15:1 § ja 15:3 §, vrt. OYL 8:14 § ja 9:16 §.557 af Schultén, Kommentaari II s. 112-123.Tanskassa lähtökohtaolettamus on, että yhtiön liiketoiminnan luovutus kontrolliryhmälle onaineellisoikeudellisesti epäoikeutettu (”materielt uberettiget”) vähemmistöosakkeenomistajankannalta. Kontrolliryhmän tehtävänä on osoittaa, että oikeustoimi oli aineellisoikeudellisestioikeutettu. Werlauff, Selskabsmasken s. 426 ja 428-429.Vahingonkorvausvelvollisuudesta osakeyhtiöoikeudellisissa suhteissa, ks. tarkemmin kapp.5.2.3.6.3 jäljempänä.

dosta, että enemmistöosakkeenomistaja on siirtänyt yhtiön liiketoiminnanitselleen, jos yhtiölle itselleen ei ole siitä aiheutunut vahinkoa.554 Suomessaosakkeenomistaja ei ole oikeutettu vaatimaan yhtiön johdolta vahingonkorvaustaitselleen eikä yhtiölle pelkästään sillä perusteella, että hänen osakkeensa arvoon johdon toimenpiteiden vuoksi laskenut.555 Osakkeenomistajan hallituksenjäseneltä tai enemmistöosakkeenomistajalta saama vahingonkorvaus edellyttäisitässä tapauksessa sitä, että näiden katsottaisiin aiheuttaneen vahinkoa vähem-mistöosakkeenomistajalle hankkimalla yleislausekkeessa tarkoitetulla tavallajollekin henkilölle epäoikeutettua etua osakkeenomistajan kustannuksella.556

Yhtiökokouksen osalta yleislauseke koskee periaatteessa kaikkia päätöksenteko-tilanteita. af Schultén katsoo, että vähemmistöosakkeenomistajan on hyväksyttä-vä, että yhtiökokouksen päätös voi olla hänelle jossain määrin haitallinen, muttajos hänelle aiheutuva haitta muodostuu ”kohtuuttoman suureksi”, enemmistö-osakkeenomistajan voidaan katsoa saaneen epäoikeutettua etua.557

Ruotsalaisessa oikeustapauksessa HD 6.9.2000 (nr T 1674-99) (NJA 2000:63,s. 404) vähemmistöosakkeenomistaja nosti vahingonkorvauskanteen hallituksenjäseniä vastaan, koska hallitus oli päättänyt siirtää kaiken yhtiössä harjoitetuntoiminnan enemmistöosakkeenomistajan kokonaan omistamalle yhtiölle. Korkeinoikeus otti kantaa vahingonkorvausvelvollisuuden perusteisiin, vahingon synty-miseen ja vahingonkorvauksen määrän laskemiseen.

114

558 NJA 2000:63, s. 404, s. 404-405.559 NJA 2000:63, s. 404, s. 406-407.560 NJA 2000:63, s. 404, s. 407-408 ja 411-412.561 NJA 2000:63, s. 404, s. 408 ja 414.

Tapauksessa lentoliikennetoimintaa varten perustettujen yhtiöiden, Swe-dewings AB:n (SWAB), jonka enemmistöosakkeenomistajana oli EinarLindström AB (ELAB), ja yhtiön ELAB 100 %:sti omistaman tytäryhtiönScanwings AB:n (ScanAB), välillä tehtiin 19.2.1988 yhteistyösopimus,jossa sovittiin mm. lentoliikennetoimintojen jakamisesta yhtiöiden välilläja, että yhtiö Scan B toimittaa teknisiä ja lentotoiminnan järjestämistäkoskevia palveluja SWAB:lle. SWAB:issa oli omistajana ELAB:in lisäksiyksi vähemmistöosakkeenomistaja, joka toimi yhtiön toimitusjohtajana.Vähemmistöosakkeenomistajan irtisanomisen jälkeen SWAB:in hallituspäätti tammikuussa 1989, että kaikki SWAB:issa harjoitettu toimintasiirretään ScanAB:hen, minkä jälkeen SWAB:illa ei olisi enää mitäänomaa toimintaa.558

Kantaja vaati hallituksen jäseniltä vahingonkorvausta sillä perusteella,että hallituksen päätös oli ristiriidassa yhtiön tarkoituksen ja toimialankanssa ja, että päätös siirtää yhtiön toiminta ja yhtiön nimeen liittyvägoodwill-arvo ELAB:in tytäryhtiölle tuotti enemmistöosakkeenomistajalleepäoikeutettua etua yhtiön ja kantajan kustannuksella, kun otetaanhuomioon, että SWAB:in lopetettua toimintansa vähemmistöosakkeen-omistajan osakkeet olivat tulleet arvottomiksi. Lisäksi kantaja vaativahingonkorvausta yhdeltä SWAB:in hallituksen jäseneltä myös silläperusteella, että tämä oli ELAB:in omistajana ollut jäävi päättämäänasiasta.559 Vastaajat kiistivät kantajan vaatimukset ja niiden perusteet jaesittivät, että, kun lentotoiminnan toimiluvat olivat ScanAB:lla, oli ollutliiketaloudellisesti ja hallinnollisesti tarkoituksenmukaista keskittäälentotoiminta siihen yhtiöön, ja että myös ilmailuviranomaiset olivatkehottaneet yhtenäistämään yhtiöiden toimintaa. Edelleen he huomautti-vat, että molemmat yhtiöt olivat edelleen olemassa (oikeudenkäynninalkaessa). SWAB:in hyvä tulos tilikautena 1987-88 oli johtunut osaksiemoyhtiö ELAB:in antamista subventioista, mutta seuraavina tilikausinayhtiön tulos oli ollut tappiollinen. Lentolinja, jota myöhemmin ScanABja muut yhtiöt harjoittivat, osoittautui kannattamattomaksi.560

Korkein oikeus totesi jutun tosiseikastosta mm., että SWAB:in varat, joitaei ollut myyty, siirrettiin 1.9.1989 mennessä pääosin Scan AB:lle, jokaotti myös vastuulleen SWAB:in velat.561 Korkeimman oikeuden mukaanSWAB:in hallituksen päätös merkitsi sitä, että yhtiö menetti mahdollisuu-den jatkaa toimintaansa ja päätös oli siksi ristiriidassa yhtiön yhtiöjärjes-tyksen toimialamääräyksen kanssa. Hallituksen päätös oli myös omiaantuottamaan epäoikeutettua etua enemmistöosakkeenomistajalle vähemmis-töosakkeenomistajan vahingoksi. Vaikka yhtiössä tehtävästä päätöksestäei yleensä voikaan syntyä vahinkoa ennen kuin päätös pannaan täytäntöön,joissakin tilanteissa päätös voi aiheuttaa vahinkoa jo ennen sen täytäntöön-panoa. Hallituksen päätös ja sen julkistaminen merkitsivät sitä, että

115

562 NJA 2000:63, s. 415.563 Kaksi korkeimman oikeuden jäsenistä kirjauttivat eriävän kannan tuomioistuimen päätöksenperusteluihin. He viittasivat siihen, mitä kanteessa oli esitetty ja totesivat, että syntynyt vahinkojohtui siitä, että yhtiö ei voinut jatkaa voittoa tuottanutta toimintaansa tai siitä, että yhtiöntoiminta oli luovutettu toiselle yhtiölle alihintaan. Yhtiön toiminnan ja varojen ja velkojen siirtooli tapahtunut kirjanpitoarvoilla. Siten vastaanottava yhtiö ei ollut suorittanut korvausta taseeseenkirjaamattomista hyödykkeistä, joilla oli markkina-arvo. Taseessa näkymättömät varallisuusarvotmuodostuivat oikeuksista lentoreitteihin sekä postilaitoksen ja eräiden kuntien kanssa tehdyistäsopimuksista lentoliikenteestä tuleville vuosille. NJA 2000:63, s. 404, s. 415-416.564 Saksassa OYL 14:19-21 §:issä säädettyä osakkeiden lunastusmenettelyä vastaa lähinnä §§327a ff AktG säännösten mukainen lunastusmenettely.565 af Schultén, Kommentari II s. 563-564. Osakkeiden lunastushinnan määrittämistä OYL 14:19§:ssä säädetyssä menettelyssä ei tässä tarkemmin käsitellä. Sen osalta, ks. Taivalkoski, DL 1998s. 983 ss., Timonen, Määräysvalta, s. 258 ss. ja alaviite 42) sekä Kaisanlahti, Oikeustiede –Jurisprudentia 1995 s. 141 ss. Vähemmistöosakkeenomistajan osakkeiden lunastushinnanmäärittämistä koskevista kysymyksistä, ks. myös Kallmeyer, AG 2000 s. 60.Arvopaperimarkkinalain 6:6 §:ssä säädettyä lunastusvelvollisuutta, joka koskeeenemmistöosakkeenomistajaa yhtiössä, jonka osake on julkisen kaupankäynnin kohteena, ei tässäkäsitellä, koska mainitun säännöksen soveltamistilanteessa vähemmistöosakkeenomistajanintressi saada osakkeensa lunastetuksi ei synny suoraan seurauksena yhtiön toiminnallisenrakenteen muutoksesta.

vähemmistöosakkeenomistajan osakkeet eivät olleet myytävissä eikä niilläollut mitään markkina-arvoa. SWAB:in hallituksen jäsenet tuomittiinkorvaamaan solidaarisesti kantajalle aiheutunut vahinko laillisine kor-koineen. Kantajalle aiheutunut vahinko tuli periaatteessa laskea yhtiönvarallisuusaseman ja tuottokyvyn perusteella hallituksen tekemänpäätöksen ajankohtana. Koska tuolle ajankohdalle yhtiölle ei voitumäärittää luotettavaa tuottoarvoa, korvaus oli laskettava substanssiarvonperusteella, johon oli otettava mukaan myös taseeseen kirjaamattomathyödykkeet, joista merkittävimmät olivat oikeudet lentoreitteihin.562 563

Mikäli enemmistöosakkeenomistajalla on yli 90 % yhtiön kaikista osakkeistaja osakkeiden yhteenlasketusta äänimäärästä, jokaisella vähemmistöosakkeen-omistajalla on Suomessa oikeus OYL 14:19 §:n nojalla vaatia tällaiselta enem-mistöosakkeenomistajalta osakkeidensa lunastamista niiden käyvästä hinnasta.Samalla edellytyksellä tällaisella enemmistöosakkeenomistajalla on oikeuskäyvästä hinnasta lunastaa muiden osakkeenomistajien osakkeet.564 Lunastus-menettelyssä osakkeiden lunastushinnan määräämisessä lähtökohdaksi ei saaottaa sitä, että kysymyksessä olevat osakkeet ovat vähemmistöosakkeita. Lunas-tushinta tulee määrätä ensi sijassa lunastusvaatimuksen esittämisaikana vallin-neiden seikkojen perusteella. Lunastushinnan määrittämisperusteena voi ollaosakkeen substanssiarvo, tuottoarvo taikka markkinahinta.565

Silloin, kun yhtiössä ei ole sellaista enemmistöosakkeenomistajaa, jolla onOYL 14:19 §:ssä säädetty osuus yhtiön kaikista osakkeista ja osakkeiden yh-teenlasketusta äänimäärästä, vähemmistöosakkeenomistaja voi vaatia tuomio-

116

566 Säännöksen 3 momentin nojalla yhtiö voidaan velvoittaa lunastamiseen vain, jos yhtiön omaapääomaa koskeva edellytys täyttyy. Lunastamiseen määräämistä harkittaessa on otettavahuomioon yhtiön palveluksessa olevien henkilöiden ja velkojien edut. Ks. af Schultén,Kommentaari II s. 402-403. OYL 13:3 §:n soveltamisen muista edellytyksistä, ks. myös afSchultén, Kommentaari II s. 399-402, ja lunastushinnan määräämisestä s. 403.567 OYL 13:3 § 1 mom. Oikeuskäytännössä OYL 13:3 §:n soveltaminen vähemmistö-osakkeenomistajan hyväksi on ollut esillä muunlaisissa kuin yhtiön liiketoiminnan luovutustaenemmistöosakkeenomistajalle tai tämän hallitsemalle yhtiölle koskeneissa tilanteissa, ks.Sarvilinna s. 127 ss. Vähemmistöosakkeenomistajan osakkeiden lunastamisesta ks. myösSillanpää, LM 1993 s. 161 ss., jossa asiaa ei kuitenkaan käsitellä yhtiön liiketoiminnanluovutuksen yhteydessä. 568 Immonen, Yritysjärjestelyt s. 168, 177 ja 182. Osakeyhtiö voi hankkia omia osakkeitaan OYL7:3,1 §:n nojalla vain voitonjakokelpoisilla varoilla, OYL 7:1,2 §:ssä tarkoitettuja tapauksialukuunottamatta. Osakeyhtiöoikeudellisesta menettelystä luovutettaessa liiketoimintaa osak-keenomistajalle mainituilla tavoilla, ks. Immonen, Yritysjärjestelyt s. 170 ss., 177-178 ja 180 ss.569 Immonen, Liiketoiminnan yhtiöittäminen s. 63-65.570 Immonen, Yritysjärjestelyt s. 173, 177 ja 180. Kun osakkeenomistajalle annetaan suoritusosakkeistaan osakepääoman alentamisessa tai kun yhtiö hankkii omia osakkeitaan muulla tavoinkuin osakelajeittain omistusten suhteessa ja samasta hinnasta, päätökseen vaaditaan kaikkien”niiden osakkeenomistajien suostumus, joiden osakkeita muutos koskee”. OYL 6:2,4 § ja 7:4,3§. Ks. HE 89/1996 s. 92 ja 103.571 Immonen, Yritysjärjestelyt s. 174, ks. Koskinen ym. s. 189 ja KM 1992:32 s. 249.

istuimessa OYL 13:3 §:n nojalla, säännöksessä mainituilla edellytyksillä, yhtiötälunastamaan hänen osakkeensa hinnasta, joka on yhtiön tilaan ja muihinseikkoihin nähden ”kohtuullinen”.566 Mahdollisuuksia soveltaa OYL 13:3 §:ääyritysrakenteen muutoksissa vähemmistöosakkeenomistajan hyväksi rajoittaase, että enemmistöosakkeenomistajan on katsottava tahallisesti väärinkäyttäneenvaikutusvaltaansa yhtiössä ja että yhtiö voidaan määrätä lunastamaan vähem-mistöosakkeenomistajan osakkeet ainoastaan erittäin painavista syistä.567

Liiketoiminnallinen kokonaisuus voidaan luovuttaa yhtiöstä yhdelle osak-keenomistajista myös tälle osakkeistaan annettavana suorituksena osakepääomanalentamisessa (OYL 6:1 §), lunastettaessa osakkeita yhtiöjärjestysmääräyksennojalla enintään yhtiön vähimmäispääomaan saakka (OYL 6:9 §) sekä yhtiönhankkiessa omia osakkeitaan (OYL 7:3 §).568 Järjestelyyn liittyy tällöin yleensäsiirrettävään liikeomaisuuteen kohdistuvien velkojen siirtäminen velkojiensuostumuksella, ts. erityisseuraannolla, osakkeenomistajalle tai hänen perus-tamalleen yhtiölle.569 Päätöksentekoelimenä mainituissa menettelyissä on yhtiö-kokous. Kutakin tilannetta on kuitenkin arvioitava päätösmenettelyn kannaltaerikseen.570 Samanlajisten osakkeiden omistajilla tulee osakepääoman alenta-misessa olla yhdenvertaiset mahdollisuudet saada osakkeitaan vastaava osuusyhtiön nettovarallisuudesta. Lisäksi osakepääoman alentamisella tulisi vaikuttaasamalla tavoin kaikkien osakkeenomistajien oikeuksiin.571 Käytettäessä osake-

117

572 Immonen, Yritysjärjestelyt s. 174-175.573 Immonen, Yritysjärjestelyt s. 169-170 ja 177-178.574 Berle-Means s. 113 ja Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets gundproblem s. 80.575 Berle-Means s. 116 ja Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 80 ss.576 Jensen-Meckling, JFE 1976 s. 305 ja Omotayo Bolodeoku, JBL 2002 s. 427. Ks. myösBergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 20.577 Yritysjohdon ja osakkeenomistajien intressin mahdollisesta eroavuudesta johtuvasta päämies-agentti -ongelmasta ks. myös Bergström-Samuelsson, TfR 1995 s. 329 ja 347, Kaisanlahti-Sarkios. 28 ss., Fama, JPE 1980 s. 288-306 ja Pound, NYULR 1993 s. 1010-1011.578 Timonen, Corporate Governance s. 50 ja 77-78. Corporate governance -järjestelmän tehtävänäon ehkäistä päätösvallan ja omistuksen eriytymisestä osakkeenomistajille aiheutuvia vahinkojaja minimoida johdon valvonnasta osakkeenomistajille aiheutuvat kustannukset eli agentti-kustannukset. Tämä on kriteeri valvontajärjestelmän tehokkuudelle. Timonen, CorporateGovernance s. 83.

pääoman alentamista keinona liiketoiminnan osan irrottamiseksi osakkeenomista-jalle osakkeenomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimus korostuu irrotettavanomaisuuden laadussa ja luonteessa samoin kuin sen hinnoittelussa. Immonenkatsoo, että osakepääoman alentamista ei saa toteuttaa esimerkiksi siten, ettäenemmistöosakkeenomistajille irrotetaan heille suoritettavalla osakkeiden lunas-tuksella vähemmistöosakkeenomistajien vahingoksi yhtiön liiketoiminnankannattava osa, jolloin jäljelle jää toiminnan tuottamaton osa, minkä jälkeenyhtiö voi joutua taloudellisiin vaikeuksiin.572 Osakepääoman alentaminen onkuitenkin monimutkainen menettely aikaansaada liiketoiminnan luovutus. Käy-tännössä osakepääomaa alennetaan tai osakkeita lunastetaan liiketoiminnansiirtämiseksi osakkeenomistajalle hyvin harvoin.573

4.4 Johdon toiminnan valvonta

Tarve valvoa johdon toimintaa johtuu ns. päämies-agentti -ongelmasta. Tällöinoletetaan, että omistus ja valta ovat eriytyneet toisistaan yhtiöissä, joiden osak-keet ovat julkisen kaupankäynnin kohteena.574 Tämä asiantila aiheuttaa sen, ettäyritysjohdon ja osakkeenomistajien intressit voivat poiketa toisistaan.575

Sopimusteorian mukaan intressien eroavuudesta aiheutuu osakkeenomistajillevälttämättä ns. agenttikustannuksia, koska johtotehtäviä suorittavat eri henkilötkuin ne, jotka kantavat niitä koskevat riskit.576

Intressiristiriidan mahdollisuus aiheuttaa osakkeenomistajille tarpeen valvoajohdon toimintaa.577 Johdon valvonnan järjestämiseksi tarvitaan valvontame-kanismeja.578 Niiden kaksi pääkategoriaa ovat eri markkinoiden toiminta silloin,kun ne myötävaikuttavat siihen, että yritysjohto toimii osakkeenomistajien edun

118

579 Johdon valvontamekanismien päätyypeistä, ks. kapp. 1 edellä ja myös Timonen, CorporateGovernance, s. 83-85. Ks myös Bottomley, SydLRev 1997 s. 282-283.Markkinat, jotka voivat myötävaikuttaa siihen, että yritysjohto toimii tehokkaasti, ovatosakemarkkinat, määräysvaltamarkkinat (the market for corporate control) ja johdon työ-markkinat. Omotayo Bolodeoku ja Bottomley, SydLRev 1997 s. 282-283. Johdon työmark-kinoista, ks. Byrd-Parrino-Pritsch, FAJ 1998 s. 22.580 Tekijöistä, jotka aiheuttavat intressiristiriitoja yritysjohdon ja osakkeenomistajien välille, ks.Timonen, Corporate Governance s. 41-42. Mainitut intressiristiriidat ovat ainoastaan mahdollisia,eikä niitä välttämättä synny kaikissa yhtiöissä.581 Tällaisesta menettelystä käytetään Yhdysvalloissa termiä "unfair self-dealing", Eisenberg, CLR1989 s. 1471.582 Tästä ongelmasta käytetään Yhdysvalloissa termiä "shirking". Eisenberg, CLR 1989 s. 1471.583 Bottomley, SydLRev 1997 s. 282-283 ja Eisenberg, CLR 1989 s. 1472-1473 ja 1480. Tästäongelmasta käytetään jatkossa nimitystä johdon asemaan liittyvät intressiristiriidat.584 Johdon ja osakkeenomistajien intressiristiriitojen eri tyypeistä, ks. myös Byrd-Parrino-Pritsch,FAJ 1998 s. 15 ss.

mukaisesti, sekä johdon toiminnan oikeudellinen ja hallinnollinen valvonta erijärjestelyjen avulla.579

4.4.1 Johdon ja osakkeenomistajien erilaiset intressit

Osakeyhtiön ylimmän toimivan johdon ja osakkeenomistajien intressit voivatolla eri tavoin ristiriidassa keskenään tai eri suuntaisia.580 On ajateltavissa, ettäosakeyhtiön ylimmän johdon ja osakkeenomistajien intressien ristiriidan ongelmaesiintyy kolmella eri tavalla. Ensiksikin johto voi käyttää yhtiön taloudellisiaresursseja hyväkseen hankkiakseen itselleen taloudellisia etuja yhtiönkustannuksella.581 Toiseksi yhtiön johto voi toimia tehottomammin kuin, mitäyhtiön etu edellyttäisi, esimerkiksi yhtiön toiminnan sopeuttamisessa muuttu-neisiin olosuhteisiin.582 Kolmannen, käytännössä edellisiä itse asiassa merkityk-sellisemmän ongelmaryhmän muodostavat sellaiset ylimmän johdon jaosakkeenomistajien intressien ristiriitatilanteet, jotka koskettavat ylimmän johdonomaa asemaa. Osakeyhtiön ylimmällä johdolla voi olla intressi säilyttää omaasemansa ja vahvistaa sitä yhtiön toiminnassa esiin tulevissa eri tilanteissa, jopaosakkeenomistajien edun kustannuksella.583 584

Osakeyhtiön johdon asemaan liittyvillä intressiristiriidoilla on merkitystäjulkisissa osakeyhtiöissä, joissa omistuksen ja päätösvallan eriytymisestä johtuenyhtiön toimivalla johdolla on itsenäinen asema ja runsaasti liikkeenjohdollista

119

585 Eisenberg, CLR 1989, s. 1471-1472; yhtiön johdon itsenäisestä asemasta silloin, kun omistus onhajautunut, ks. Rapakko s. 43-44.586 Ks. Eisenberg , CalLR 1969 s. 27-30, Eisenberg, CLR 1989 s. 1472, ks. myös Lilius, Talouselämä7/1997 s. 22 ja Shleifer-Vishny, JF 1997 s. 746-747.587 Vrt. Shleifer-Vishny, JEP 1988 s. 7-9.588 Byrd-Parrino-Pritsch, FAJ 1998 s. 16, Eisenberg, CLR 1989 s. 1472, ja Rapakko s. 42 ja 45.

päätösvaltaa suhteessa yhtiön omistajiin, jotka usein näissä yhtiöissä ovatmukana yhtiön toiminnassa ainoastaan pääomansijoittajan ominaisuudessa.585

Osakeyhtiön johdon ja osakkeenomistajien intressit voivat olla keskenäänristiriidassa etenkin osakeyhtiön tehdessä rakennettaan koskevia päätöksiä, toisinkuin silloin, kun kysymyksessä ovat liikkeenjohdolliset ratkaisut. Tämä tavoit-teiden ristiriita ilmenee siten, että kun osakkeenomistajien lähtökohta omassaedunvalvonnassaan on, että yhtiön johdon tulee pyrkiä yhtiön omistusarvonmaksimointiin, tämä lähtökohta ei ole yrityksen johdolle sen ainoa eikä ainaensisijainenkaan tavoite. Osakeyhtiön johdon tavoitteina voi olla myös heidänoman henkilökohtaisen valtansa ja vaikutusvaltansa lisääminen. Tämä voi johtaaesimerkiksi siihen, että yrityksen johto kannattaa yrityksen toiminnan laajen-tamista sen itsensä takia tai siihen, että se vastustaa yrityksen toiminnan supis-tamista siitä syystä, että se johtaisi yrityksen johdon oman aseman ja vaikutusval-lan heikkenemiseen. Niin ikään yrityksen johto voi tavoitella fuusiota taiyhteisyrityksen perustamista toisen yrityksen kanssa ja yhtiön liikeomaisuudenluovutusta apporttipanoksena yhteisyritykselle, jos järjestelyyn liittyy yrityksenjohdolle annettavia etuuksia esimerkiksi työpaikan tai hallituksen jäsenyydenmuodossa. Toisin sanoen osakeyhtiön johdolla on usein huomattava oma etunsavalvottavanaan, kun osakeyhtiö tekee omaa rakennettaan koskevia ratkaisuja.586

Osakkeenomistajien intressi osakeyhtiön toiminnan suhteen voidaan ilmaistamyös siten, että yhtiössä tulee tehdä sellaisia liikkeenhoidollisia ratkaisuja, joillaosakkeen arvo pitkällä tähtäimellä maksimoituu.587 Erään johdon asemaan liitty-vän intressiristiriidan osakkeenomistajien etuun nähden voi muodostaa myösjohdon riskejä välttelevä käyttäytyminen osakkeenomistajien riskinottokykyynja -halukkuuteen verrattuna. Tämä johtuu siitä, että julkisen osakeyhtiön johdollaon omaan asemaansa ja työhönsä sidottuna oma henkinen pääomansa. Tähäntyöpanokseensa liittyvää riskiä yritysjohto ei voi siinä määrin diversifioida kuinosakkeenomistajat osakesijoituksiinsa liittyvää riskiä valitsemalla pääomapanok-silleen eri sijoituskohteita.588 Seurauksena tästä voi olla yritysjohdon kaikkienyhtiön sidosryhmien kannalta epätoivottava riskejä välttävä käyttäytyminen, kunotetaan huomioon myös, että osakeyhtiön taloudellisen aseman huonontuminenheikentää yritysjohdon asemaa herkemmin kuin mitä osakkeenomistajien asema

120

589 Byrd-Parrino-Pritsch, FAJ 1998 s. 17 ja Rapakko s. 42, ks. myös Lilius, Talouselämä 7/1997 s.22.590 Byrd-Parrino-Pritsch, FAJ 1998 s. 17 ja Eisenberg, CLR 1989 s. 1472.591 Ks. Sundgren s. 241, Byrd-Parrino-Pritsch, FAJ 1998 s. 16 ja Lilius, Talouselämä 7/1997 s. 22.592 Eisenberg, CLR 1989 s. 1473.593 Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 23 ja Villa, Esteellisyys s. 91.594 Villa, Rahoitusvälineet s. 26-27 ja Villa, Esteellisyys s. 91.

vastaavasti välittömästi tästä syystä heikkenee.589 On myös mahdollista, ettäyritysjohto diversifioi, yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen puitteissa, johta-mansa yrityksen toimintoja vähentääkseen omaan työpanokseensa liittyvää riskiä,vaikka yhtiön toimintojen diversifiointi ei olisikaan osakkeenomistajien intres-sissä.590

Eräs intressiristiriita osakeyhtiön johdon ja osakkeenomistajien välillä voiilmetä halukkuudessa tehdä investointeja, jotka ovat pitkällä tähtäimellä kan-nattavia. Yritysjohto voi olla enemmän kiinnostunut lyhyellä tähtäimellä hyvintuottavista liikkeenhoidollisista ratkaisuista, jotka näkyvät heti yhtiön tuloksessaja yhtiön osakkeen pörssikurssissa kuin vasta myöhemmin tulevaisuudessatuottavista projekteista.591 Mikäli osakeyhtiön hallitus koostuu pääosin yhtiöntoimivasta johdosta tai on käytännössä sen vaikutusvallan alainen eikä omistajienvalvonta ole tehokasta, on mahdollista, että hallitus käyttää itsenäistä päätös-valtaansa ensi sijassa omien intressiensä edistämiseksi, esimerkiksi panostamallayrityksen kasvuun tai välttämällä riskipitoisia investointeja, mikä ei kuitenkaanpitkällä tähtäimellä maksimoi yhtiön kannattavuutta. Moraaliset esteet johdontällaiselle menettelylle ovat yleensä heikommat kuin moraaliset esteet perin-teiselle epäoikeutettujen etujen hankkimiselle itselle yhtiön kustannuksella taisuoranaiselle tehottomalle toiminnalle, koska intressiristiriitatilanteen syntymisenjohdon ja yhtiön välille kahdella viimeksi mainitulla tavalla estää usein johtoonkuuluvien henkilöiden yhteiskunta- ja työmoraali.592

4.4.2 Epäsymmetrinen informaatio

Epäsymmetrisellä informaatiolla yrityksen intressitahojen kesken tarkoitetaansitä, että yrityksen johdolla on lähtökohtaisesti paremmat tiedot yrityksestä jasen toiminnasta kuin muilla intressitahoilla.593 Yritysjohdolla on tältä osinhallussaan yksityistä informaatiota, jonka jakamista muille intressitahoille sevoi kontrolloida.594 Yritysjohto voi pyrkiä salaamaan tällaista tietoa tai pyrkiähyötymään siitä muiden intressitahojen kustannuksella. Tästä aiheutuu muille

121

595 Villa, Rahoitusvälineet s. 26-27.596 Villa, Esteellisyys s. 91 ja Kaisanlahti s. 60.Tieto yrityksen toiminnan sisällöstä jää yritysjohdolle. Vrt. Villa, Esteellisyys s. 91. Päämiehenvoi olla vaikea erottaa ulkoisten tekijöiden, kuten markkinoilla tapahtuneiden muutosten jayleisen taloudellisen kehityksen, vaikutusta agentin toiminnan vaikutuksesta yrityksen toiminnanlopputulokseen. Ks. Kanniainen-Määttä-Timonen s. 38-39.597 Villa, Rahoitusvälineet s. 27 ja Kanniainen s. 100.598 Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 23.Epäsymmetrisen informaation aiheuttamasta ongelmasta ennen sopimuksen tekemistä käytetäännimitystä ”adverse selection”. Tämä ongelma koskee yhtiön lainanantajia ja osapuolia, jotkasijoittavat varoja yhtiöön. Yhtiön rahoittajat voivat vaatia riskipreemiota sijoitukselleen, josinformaatioepäsymmetria on merkittävä, mikä nostaa yhtiön ulkoisen rahoituksen kustannuksia.Osakeannissa tämä merkitsee sitä, että ulkopuoliset sijoittajat vaativat alennusta osakkeenmerkintähintaan. Ks. Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 23-24. Termillä”moral hazard” tarkoitetaan sitä, että yhtiön omistajat eivät voi valvoa yksityiskohtaisesti johdontoimintaa. Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 25.599 Ks. Goddard, MLR 2003 s. 407 ja Corporate Governance Suomessa s. 98 ss., vrt. Villa,Esteellisyys s. 91.600 Syistä, miksi yhtiösopimus jää epätäydelliseksi, ks. kapp. 3.2, 3.4 ja 3.5 edellä.Jos transaktiokustannukset ovat korkeat, asian sääntely sopimalla ei käytännössä tulekysymykseen, Bainbridge, CornellLR 1996-97 s. 865. Julkisissa osakeyhtiöissä transaktio-kustannukset ovat korkeat. Bainbridge, CornellLR 1996-97 s. 865.601 Armour, MLR 2000 s. 360.

intressitahoille informaatio- ja valvontaongelma.595 Agenttisuhteelle on ominaistaepäsymmetrinen informaatio.596 Ilman riittävää valvontaa yritysjohto voi toimiaopportunistisesti ja pyrkiä maksimoimaan oman etunsa osakkeenomistajien edunkustannuksella.597

Epäsymmetria yhtiön ja sen intressenttitahon kesken yhtiötä ja sen toimintaakoskevasta tiedosta vallitsee sekä ennen sopimuksen tekemistä että sopimuksenvoimassaoloaikana.598

Informaatio-ongelmaa voidaan osaltaan vähentää pakottavilla säännöksilläjohdon tiedonantovelvollisuudesta.599

4.4.3 Sopimusvapaus ja oikeudelliset normit

Kun yhtiösopimus jää transaktiokustannuksista ja muista syistä epätäydel-liseksi600 ja yhtiösuhteen aikana vallitsee informaation epäsymmetria, toinenyhtiösuhteen osapuolista voi käyttää tilannetta hyväkseen toimimalla tavalla,joka hyödyttää häntä itseään toisen yhtiösuhteen osapuolen kustannuksella.601

122

602 Cheffins, CLJ 1999 s. 210.603 Bainbridge, CornellLR 1996-97 s. 865. Cheffins toteaa: ”The bargaining relationships whichexist in companies do not necessarily yield optimal outcomes.”, Cheffins, CLJ 1999 s. 210. MyösBergström ja Samuelsson toteavat, että sopimusvapaus ei välttämättä aina takaa tehokkaimpiaratkaisuja. Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 43.604 Bainbridge, CornellLR 1996-97 s. 865.605 Bottomley, SydLRev 1997 s. 282-283.606 Bainbridge, CornellLR 1996-97 s. 865.Kun oikeudellinen normi asetetaan sääntelemään osapuolten suhdetta, säännön toteuttamisenetuja ja kustannuksia on verrattava keskenään. Armour, MLR 2000 s. 356, ks. myös s. 358.Johdon toiminnan valvonnassa pakottavat säännökset ovat perusteltuja silloin, kun hyöty siitä,että johdon opportunistinen käyttäytyminen voidaan estää, painaa vertailussa enemän kuinpakottavien säännösten aiheuttamat menetykset tehokkuudessa. Bergström-Samuelsson,Aktiebolagets grundproblem s. 36.Osakkeenomistajien näkökulmasta yhtiön johdon ja osakkeenomistajien suhdetta sääntelevänsopimuksen tulisi omalta osaltaan minimoida agenttikustannukset. Bottomley, SydL Rev 1997s. 282-283; vrt. Bergström-Samuelsson, Aktiebolagets grundproblem s. 32. Oikeudellisilla säännöillä voidaan rajoittaa vapaan sopimisen markkinoilla aiheuttamiavinoutumia ja lisätä siten allokatiivista tehokkuutta. Armour, MLR 2000 s. 357. Esimerkiksipääomamarkkinoiden epätäydellisyydestä johtuvat varallisuuden siirtymät velkojiltaosakkeenomistajille voivat estää velkojia rahoittamasta kaikkein kannattavimpia, uuttavarallisuutta luovia projekteja. Armour, MLR 2000 s. 357.Perusteista säännellä oikeussäännöksillä eri osapuolten suhteita osakeyhtiössä, ks. myös Cheffinss. 126 ss. ja Ferran, JCLS 2001 s. 387 ss. ja 400 ss.607 Armour, MLR 2000 s. 361 ja Bainbridge, CornellLR 1996-97 s. 860, 865-866 ja 868-869.Sopimusteoriasta ja hypoteettisen sopimisen säännöstä, ks. kappaleet 3.3 ja 3.4 edellä.608 DeMott, CornellLR 1995-96 s. 1312.

Johtovallan delegointi yritysjohdolle aiheuttaa vaaran, että sijoittajat kärsivätagenttikustannuksia yrityksen johdossa olevien henkilöiden menettelyn vuoksi.602

Transaktiokustannuksista ja sopimuksen tekoon liittyvistä syistä johtuenpelkästään vapaaseen sopimiseen perustuva yhtiösuhteen osapuolten toiminnanyksityinen sääntely ei ole osapuolten eikä yrityksen toiminnan kannattavuudenkannalta välttämättä tehokasta.603 Tällöin yhtiösuhteen osapuolet voivat joutuatoimimaan heidän suhdettaan sääntelevän ei-tehokkaan säännön puitteissa.604

Osakeyhtiölainsäädännöllä voidaan täyttää yhtiösopimuksen ehtoihin jääviäaukkoja.605 ja luoda tehokas sääntö yhtiössä osallisena olevien osapuolten suh-teeseen.606

Sopimusteoria tarjoaa ns. hypoteettisen sopimisen säännön yhtiösopimuksenehtoihin jäävien aukkojen täyttämiseksi ja tämän teorian mukaan yhtiösopimustatäydentävien oikeudellisten normien tulisi yleensä olla dispositiivisia.607 Sopi-musteoria ei kuitenkaan sinänsä sulje pois pakottavia oikeudellisia normejatoivottavien yhtiösopimuksen ehtojen joukosta.608

123

609 Goddard, MLR 2003 s. 406.Jos oikeussäännös vastaa hypoteettisen sopimisen tuottamaa sääntöä, osapuolet saavat samansäännön käyttöönsä halvemmalla kuin yksityisesti sopimalla.610 Goddard, MLR 2003 s. 407. Ks. myös Bottomley, SydLRev 1997 s. 282-283.611 Final Report, Volume I Chapter 1 1.11, s. 5-6.612 Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa osakeyhtiölailla edistetään ja helpotetaan taloudellisentoiminnan järjestymistä yksityisellä sääntelyllä, antamalla osapuolten käyttöön oikeudellinenkonstruktio ja joukko sääntöjä. Kolmannessa tapauksessa perusteena oikeussäännöksille on ns.”market failure”, jolla tässä tarkoitetaan sitä, että osapuoli ei kykene sopimusjärjestelyilläsuojaamaan etujaan. Neljättä perustetta kuvaa esimerkiksi yhtiön johdon lakisääteinen tiedon-antovelvollisuus yleisölle. Goddard, MLR 2003 s. 406-407, ks. myös s. 423.613 Bottomley, SydLRev 1997 s. 282-283.

Osakeyhtiölakiin sisältyvillä yhtiösopimusta täydentävillä säännöillä alen-netaan transaktiokustannuksia.609 Osakkeenomistajien suojelemiseksi siltä, ettäjohto ajaa omia etujaan, tarvitaan taasen pakottavia säännöksiä.610

Englannissa osakeyhtiölain uudistamiseen liittyvässä kauppa- ja teolli-suusministeriön vuonna 2001 tuottamassa mietinnössä Modern CompanyLaw For a Competitive Economy: Final Report. Volume I. esitetäänseuraavat neljä eri perustetta säännellä oikeussäännösten avulla yhtiöneri osapuolten välisiä suhteita:611 612

1. Oikeussäännös tarvitaan sellaisen tuloksen saavuttamiseksi, jota muutenei voitaisi saada toteutettua.

2. Kun toivottava sääntelytulos on ennustettavissa, oikeussäännöksellävoidaan vähentää transaktiokustannuksia.

3. Kun osapuoli ei kykene itse suojelemaan etujaan, pakottavat osapuoltasuojaavat säännöt voivat olla perusteltuja.

4. Yleinen etu edellyttää menettelyä, joka saadaan toteutettua oikeussään-nöksen avulla.

Lojaliteettivelvollisuuden asettamisella yritysjohdolle yhtiötä kohtaan voidaantäyttää yhtiösopimukseen jääviä aukoja.613

Johdon asemaan liittyvillä intressiristiriidoilla on merkitystä erityisesti rat-kaisuissa, joilla muutetaan yhtiön rakennetta. Osakeyhtiön rakennetta muuttavatratkaisut on nähty tarpeellisiksi säännellä pakottavilla normeilla siten, että niihinvaaditaan osakkeenomistajien suostumus, jotta yhtiön johto ei voisi niidenyhteydessä toteuttaa opportunistisesti omia intressejään ja myös siksi, että

124

614 Eisenberg, CLR 1989 s. 1480-1481 ja Gordon, CLR 1989 s. 1592-1593. Toisena selitys-perustana pakottaville yhtenäisille päätöksentekosäännöille osakeyhtiön rakennetta koskevissaratkaisuissa on ns. ”public good rationale”, ks. Gordon, CLR 1989 s. 1592.615 Goddard, MLR 2003 s. 407, 409 ja 423.616 Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 166-167.

yritysrakenteen muutoksilla on huomattava merkitys yhtiön toiminnan kan-nalta.614

Pakottavat säännökset, jotka asettavat johdolle tiedonantovelvollisuuksia,mahdollistavat sen, että osakkeenomistajat voivat saattaa johdon vastuuseentoiminnastaan. Pakottavat tiedonantosäännökset edistävät myös yhtiötä koskevaninformaation tuloa markkinoiden tietoon. Niitä tarvitaan, kun taloudellinentoiminta järjestyy yksityisten osapuolten välisillä toimilla.615

Seuraavassa käsitellään erikseen eri oikeudellisia ja taloudellisia keinoja jamekanismeja, joilla pyritään vaikuttamaan, tai jotka myötävaikuttavat, siihen,että yritysjohto toimii tehokkaasti.

4.4.4 Johdon valvonnan keinot. Osakkeenomistajien osallistuminen päätöksentekoon.

Johtohenkilön esteellisyys. Lojaliteetti- ja huolellisuusvelvollisuudet.

Esteellisyys

Osakeyhtiön hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan esteellisyydestä on säädettySuomen osakeyhtiölain 8 luvun 10 §:ssä. Säännöksen mukaan hallituksen jäsenja toimitusjohtaja on ensinnäkin esteellinen osallistumaan hänen ja yhtiön välistäsopimusta koskevan asian käsittelyyn. Toiseksi hän ei saa ottaa osaa yhtiön jakolmannen henkilön välistä sopimusta koskevan asian käsittelyyn, "mikälihänellä on siitä odotettavana olennaista etua, joka saattaa olla ristiriidassa yhtiönedun kanssa" (OYL 8:10 § 2. virke). Jälkimmäisessä tapauksessa esteellisyyson olemassa ainoastaan seuraavien kahden edellytyksen toteutuessa616:

- hallituksen jäsenellä tai toimitusjohtajalla tulee olla asiassa odotettavissaolennaista taloudellista tai muun tyyppistä etua

- mainitun laisen edun tulee olla sellainen, että se tyypillisesti on ristiriidassayhtiön edun kanssa.

Hallituksen esityksessä nykyiseksi osakeyhtiölaiksi todetaan, että odotettava-na olevalla olennaisella edulla tarkoitetaan "huomattavaa henkilökohtaista

125

617 HE 27/1977 s. 54.618 HE 27/1977 s. 54.619 Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 167 ja Taxell, Organisation s. 68.620 Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 163, vrt. Taxell, Organisation s. 68.621 Johansson-Pehrson, JT 1992-93 s. 425 ja 429.622 Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 168, ks. af Schultén, Kommentaari I s. 532. Hallituksenvelvollisuus siirtää asia mainitulla perusteella yhtiökokouksen ratkaistavaksi on todettu Tanskanoikeuskäytännössä, ratkaisut UfR A 1921, s. 283 ja UfR A 1966, s. 739.623 Toiviainen, e.m.t. s. 169.

etua".617 Vaadittavan ristiriidan osalta ei edellytetä selvitystä tosiasialliseneturistiriidan olemassaolosta, vaan riittää, että ristiriita todetaan mahdolliseksi.618

Eturistiriitaa koskeva edellytys toteutuu, kun kysymyksessä olevassa tilanteessaintressivastakohtaisuus tyypillisesti on olemassa.619 Ruotsin osakeyhtiölakiinsisältyvät vastaavat hallituksen jäsentä ja toimitusjohtajaa koskevat esteellisyys-säännöt tilanteissa, joissa yhtiö on toisena sopimusosapuolena (8 kap. 10 § ABL).Johansson ja Pehrson toteavat edellä mainittua Suomen osakeyhtiölain 8 luvun10 § 2. virkkeen sääntöä vastaavan säännön osalta, että edellytys sen soveltami-selle on, että hallituksen jäsenellä tai toimitusjohtajalla on tärkeä intressi, jokaon yhtenevä sopimuksessa yhtiön vastapuolena olevan henkilön intressin kanssa.Heidän mukaansa lainsäätäjän tarkoituksena on, että hallituksen jäsentä jatoimitusjohtajaa koskevaa esteellisyyssääntöä sovelletaan ainoastaan sellaisissatilanteissa, joissa tyypillisesti katsoen voidaan odottaa, että mainittu henkilö tuleetoimimaan tavalla, joka on ristiriidassa yhtiön intressin kanssa. Esteellisyyssään-nöksiä on periaatteessa tulkittava suppeasti.620 Tyypillinen esteellisyystapauson se, että hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja olisi solmimassa yhtiön puolestasopimusta, jonka toisena osapuolena olisi hänen perheenjäsenensä.621

Mikäli kaikki osakeyhtiön hallituksen kokouksessa läsnä olevat halli-tuksen jäsenet ovat esteellisiä, tai niin suuri osa hallituksen jäsenistä taivarajäsenistä on esteellisiä, että kokous ei ole päätösvaltainen, asiaa eivoida hallituksessa käsitellä. Mikäli kokouksen päätösvaltaisuuden edel-lyttämä määrä esteettömiä hallituksen jäseniä tai varajäseniä on myö-hemmin saatavissa kokoon, asia on käsiteltävä myöhemmässä hallituksenkokouksessa. Muutoin hallituksen tulee omasta aloitteestaan alistaa asiajoko hallintoneuvoston, edellytyksellä, että asia kuuluu nimenomaisestisen tehtäväpiiriin, tai yhtiökokouksen ratkaistavaksi.622 Kahdessa tapauk-sessa hallitus voi käsitellä asian, vaikka hallituksen päätösvaltaisuudenedellyttämää määrää esteettömiä jäseniä ei olisi saatavissa kokoon. Ensin-näkin hallitus voi käsitellä asian, kun kysymyksessä oleva asia kuuluunlain ehdottoman säännöstön nojalla hallituksen yksinomaiseen toimival-taan.623 Toiseksi, muunlaisen asian ollessa kysymyksessä, hallitus voi

126

624 Toiviainen, e.m.t. s. 169.625 af Schultén, Kommentaari I s. 525-526. Johansson-Pehrson, JT 1992-93 s. 429 ja Koski - afSchultén I s. 516-517.626 af Schultén, Kommentaari I s. 526, vrt. s. 525 ja Johansson-Pehrson, JT 1992-93 s. 429, Koski -af Schultén I s. 517-518, vrt. s. 516.627 Osakkeenomistajien ajamasta vahingonkorvauskanteesta hallituksen jäsentä koskevienesteellisyyssäännösten rikkomisen perusteella, ks. tarkemmin Johansson-Pehrson, JT 1992-93 s. 431-432.628 Lilius, Talouselämä 7/1997 s. 22.629 af Schultén, Kommentaari I s. 528. Ajateltavissa olevista eri vaihtoehtoisista menettelytavoistatällaisessa tilanteessa ja niihin liittyvistä ongelmista, ks. Johansson-Pehrson, JT 1992-93 s. 427.

käsitellä asian, jos asian alistaminen ylemmän elimen ratkaistavaksi eipoistaisi esteellisyyttä.624

Mikäli esteellinen hallituksen jäsen on osakeyhtiölain esteellisyyssäännös-ten vastaisesti ottanut osaa asiasta päättämiseen hallituksen kokouksessaja hallitus ei ole ollut sen vuoksi päätösvaltainen päättämään asiasta,päätös on osakeyhtiölain säännösten vastaisena sinänsä pätemätön, eikämoitteenvaraisesti pätemätön.625 Hallituksen jäsentä koskevan esteellisyys-säännöksen rikkomisesta huolimatta hallituksen yhtiön puolesta kol-mannen henkilön kanssa tekemä sopimus sitoo kuitenkin yhtiötä, joskolmas henkilö oli hallituksen jäsenen esteellisyyden suhteen vilpittömäs-sä mielessä.626 Kun hallituksen jäseniä koskevia esteellisyyssäännöksiäon rikottu, osakkeenomistajien oikeussuojakeinona tulee kysymykseenlähinnä yhtiön tai osakkeenomistajien vähemmistön nostama vahingon-korvauskanne yhtiön puolesta, koska osakkeenomistaja voi OYL 15:1 §:n2. virkkeen (ja Ruotsin osakeyhtiölain vastaavan säännöksen) nojallavaatia suoraan itselleen korvausta epäsuorasta vahingosta vain silläperusteella, että sellaista osakeyhtiölain säännöstä on rikottu, jonka välit-tömänä tarkoituksena on suojata jotain muuta tahoa kuin yhtiötä.627

Suomessa osakeyhtiöiden hallitusten jäsenten valinnassa on piirteitä, joidenon nähty heikentävän hallituksen jäsenten riippumattomuutta. Suomessa asia-kassuhde tai liikesuhde on ollut peruste nimittää toisen yhtiön palveluksessaoleva henkilö oman yhtiön hallitukseen. Myös Suomessa yleisten yhtiöidenristiinomistusten on katsottu olevan haitaksi hallitusten jäsenten riippumattomuu-delle yhtiöiden keskinäisissä liiketoimissa.628 Suomen, ja Ruotsin, osakeyhtiölais-sa ei ole säännöksiä siitä, miten kysymys hallituksen jäsenen mahdollisestaesteellisyydestä epäselvissä tapauksissa ratkaistaan. Onhan mahdollista, ettähallituksen jäsenet ovat jonkin hallituksen jäsenen esteellisyydestä keskenäänerimielisiä.629

Edellä mainittu Suomen osakeyhtiölain 8 luvun 10 §:n 2. virkkeen säännöskoskee periaatteessa kaikenlaisia sopimuksia, jotka osakeyhtiön hallitus tekeeyhtiön puolesta kolmannen osapuolen kanssa. Näitä sopimuksia voivat olla

127

630 Ks.kapp. 4.4.1 edellä.

esimerkiksi sopimukset yhtiön liikeomaisuuden myynnistä tai sellaisen omai-suuden ostamisesta tai jonkin toisen yhtiön osakkeita koskevat osto- ja myynti-sopimukset. On tunnettua, että saman toimialan eri yritykset voivat harjoittaaliiketoiminnassaan keskenään erilaisia, yhtiöiden tuotantoa ja toimintaa koskeviastrategioita. Yrityksen omaksumaan strategiaan voi kuulua esimerkiksi olemassaolevan tuotannon lisääminen tai supistaminen, muutokset tuotantokapasiteetissatai yhtiön tuotantotoiminnan diversifioiminen, mikä voi tapahtua myös yhtiönyhtiöjärjestyksessä ilmaistun toimialan sisällä, varsinkin, jos yhtiön toimiala onyhtiöjärjestyksen toimialalausekkeessa laveasti muotoiltu. Periaatteessa ei voidasulkea pois sitä mahdollisuutta, että esimerkiksi yhtiön koon kasvattamiseen taisen tuotantotoiminnan diversifioimiseen liittyy myös yhtiön ylimmän johdonomia intressejä.630 Lienee kuitenkin selvää, että johdon omaan asemaan liittyvätintressit eivät ole sellaisia laissa tarkoitettuja huomattavia henkilökohtaisia etuja,joiden johdosta intressien vastakkaisuus hallituksen jäsenen ja yhtiön välillätyypillisesti on olemassa, kun otetaan huomioon vielä sekin, että esteellisyyssään-nöksiä on tulkittava suppeasti. Ensiksikin intressien vastakkaisuutta ei ole tyypil-lisesti olemassa siksi, että joissakin tapauksissa johdon oman asemansa säilyt-tämiseen ja vahvistamiseen liittyvä intressi ja yhtiön intressi toimia mahdollisim-man kannattavasti voivat olla samansuuntaiset ja toiseksi siksi, että eri vaihto-ehtoisten yritysstrategioiden kannattavuutta pitkällä tähtäimellä yhtiölle ei voidavarmuudella etukäteen tietää. Toisaalta, vaikka, vastoin kirjoittajan edustamaaOYL 8 luvun 10 §:n 2. virkkeen säännöksen tulkintaa, johdon omaan asemaansaliittyvät henkilökohtaiset intressit muodostaisivatkin jossakin tapauksessa perus-teen hallituksen jäsenen esteellisyydelle, ulkopuolisen henkilön olisi käytännössälähes mahdotonta osoittaa tällaisten, toisen henkilön ajatusmaailmaan kuuluvien,intressien olemassaoloa ja niiden vaikutusta hallituksen päätöksiin. Näistä syistäSuomen osakeyhtiölain 8 luvun 10 §:n 2. virkkeen esteellisyyssäännöksen sovel-taminen hallituksen tekemiin yritysstrategisiin päätöksiin, mukaan lukienyrityksen rakenteen muuttamiseksi katsottavat ratkaisut, ei käytännössä tulejohdon omaan asemaan liittyviin intresseihin vetoamisen perusteella kysymyk-seen.

Lojaliteetti- ja huolellisuusvelvollisuudet

Hallituksen jäsentä koskevia esteellisyyssääntöjä täydentävät hallituksen jäsenenlojaliteetti- ja huolellisuusvelvoitteet yhtiötä kohtaan silloin, kun laissa säädetyt

128

631 Kedner-Roos, Aktiebolagslagen. Del I s. 253-254 ja Johansson-Pehrson, JT 1992-93 s. 428.632 Kedner-Roos, e.m.t. s. 253 ja Johansson-Pehrson, JT 1992-93 s. 428. Osakeyhtiön hallituksen tuleeSuomessa tehtäviään suorittaessaan ottaa huomioon yhtiön etu. Hallituksen edellytetään hyvänliiketavan mukaisesti ja kaikin tavoin edistävän yhtiön parasta. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 610.633 Johansson-Pehrson, JT 1992-93 s. 422. Todettakoon, että tällainen määritelmä ei ole sisällöltääntietenkään sama kuin, jos hallituksen velvollisuudeksi asetettaisiin maksimoida yhtiön kannattavuuspitkällä tähtäimellä.Mähönen käyttää termiä yhtiöikeudellinen lojaalisuusvelvollisuus, jonka hän määrittelee hallituksenjäsenten ja toimitusjohtajan velvollisuudeksi edistää yhtiön kaikkien osakkeenomistajien yhteistä etua,joka ilmenee velvollisuutena maksimoida yhtiön osakkeen arvo. Mähönen, Lojaliteettivelvollisuusja tiedonantovelvollisuus s. 138.634 Johansson-Pehrson, JT 1992-93 s. 428. Käsityksestä, että osakeyhtiön hallituksen jäsenet olisivatasiamiehen asemassa suhteessa yhtiöön, ks. Suomen oikeuden osalta Rapakko s. 97-99 ja 101-102.635 Ruotsin oikeuden osalta samoin Johansson-Pehrson, JT 1992-93 s. 428.636 OYL 8:14, 1 § ja 15:1 §; Johansson-Pehrson, JT 1992-93 s. 423.637 Saksan osakeyhtiöoikeudessa erotetaan sen sijaan osakkeenomistajien intressistä erillinenitsenäinen yhtiöintressi, joka voi olla ristiriidassa osakkeenomistajien intressin kanssa. Schmidt,Gesellschaftsrecht s. 805 ss., Johansson-Pehrson, JT 1992-93 s. 426. Ks. myös Mäntysaari, DL 1999s. 75 ja alav. 52). Periaatteessa on ajateltavissa esimerkiksi, että osakkeenomistajilla on erilainenaikapreferenssi kuin yhtiön johdolla sen yhtiön tuottaman voiton suhteen, jonka osakkeenomistajatsaavat itselleen osinkoina tai osakkeen myynnin yhteydessä.

esteellisyyden kriteerit eivät täyty.631 Lojaliteetti- ja huolellisuusvelvoitteitavoidaan luonnehtia yleisluontoisesti velvollisuudeksi edistää ja valvoa yhtiönetua.632 Johansson ja Pehrson kuvaavat hallituksen jäsenen lojaliteettivelvoitettavelvollisuudeksi asettaa yhtiön etu etusijalle, ainakin siinä määrin, että hän eiaiheuta vahinkoa yhtiölle.633 Johansson ja Pehrson johtavat hallituksen jäsenenlojaliteettivelvoitteen yhtiötä kohtaan hänen asiamiesasemastaan suhteessayhtiöön. Heidän mukaansa kaikki osakeyhtiön hallituksen jäsenet ovat asiamie-hen asemassa suhteessa yhtiöön.634 Toisaalta mainittu lojaliteettivelvoite voidaanjohtaa myös hallituksen jäseniä velvoittavasta OYL 8 luvun 14 §:n 1 momentinsäännöksestä, jonka mukaan hallituksessa ei saa tehdä sellaista päätöstä, jokaon omiaan tuottamaan jollekin henkilölle epäoikeutettua etua yhtiön kustannuk-sella.635 Hallituksen jäsenen yhtiöön kohdistuvan lojaliteettivelvoitteen sanktionaon velvollisuus korvata yhtiölle aiheutunut vahinko.636

Yhtiön intressi on Ruotsin osakeyhtiöoikeudessa samaistettu osakkeenomista-jien yhteiseen intressiin.637 Tässä, edellä esitetyn mukaisesti, lähtökohtana on,että osakkeenomistajien yhteisenä intressinä on saada osakkeelleen mahdollisim-man suuri arvonnousu pitkällä tähtäimellä, yksittäisen osakkeenomistajan osaltasiksi ajaksi kun hän osakkeen omistaa. Mikä on yhtiön etu (ja esitetyn sa-maistuksen mukaisesti myös osakkeenomistajien yhteinen etu) kussakin esilletulevassa konkreettisessa päätöksentekotilanteessa, ei kuitenkaan ole mielestänikysymys, johon voitaisiin aina antaa yksiselitteinen vastaus. Yrityksen johdolla

129

638 Veranen ja Junnila toteavat, että 1990-luvulle asti omistus on suomalaisissa yrityksissä ollutuseimmiten ”strategista”, yrityksillä on ollut tärkeämmäksi katsottuja tavoitteita kuin tuotonsaaminen. Veranen-Junnila, Talouselämä 20/1997 s. 30. Osakeyhtiöiden ylimmän johdon runsaastavapaudesta yhtiön liiketoiminnan toteuttamisessa, ks. Shleifer-Vishny, JEP 1988 s. 7-9.639 Johansson-Pehrson, JT 1992-93 s. 429 ja 432.

voi olla yhtiön pitemmän tähtäimen suunnittelussa valittavanaan eri strategioitaja näiden strategiavaihtoehtojen menestyksellisyyttä ei voida etukäteen varmuu-della tietää. Eri toimintavaihtoehdot voivat myös sisältää erilaisia riskiasteita.Toimintavaihtoehto, jonka maksimaalinen mahdollinen taikka todennäköisintuotto ennusteen mukaan on kaikkein korkein voi toisaalta olla riskipitoisempikuin jokin toinen toimintavaihtoehto, jolla vastaavat tuottoennusteet ovatalhaisemmat. Todellisuudessa käytännössä osakeyhtiön liiketoiminnan suunnitte-lussa yhtiön johto, tai yhtiön hallitus, jos asia tuodaan sille päätettäväksi, itsemäärittelee, mikä on "yhtiön etu" kussakin päätöksentekotilanteessa, ts. johtoasettaa konkreettisen liiketaloudellisen tavoitteen yhtiön toiminnalle. Tällöintavoite voi olla esimerkiksi yhtiön tuotteiden markkinaosuuden kasvattaminen,tuotevalikoiman monipuolistaminen tai kannattavuuden maksimointi pitkällätähtäimellä, joiden ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään, vaikkakin ne voivatjoissakin tapauksissa myös olla keskenään ristiriidassa.638

Osakeyhtiön ylimmällä johdolla voi olla henkilökohtainen intressi säilyttääoma asemansa ja vahvistaa sitä, mikä voi näkyä esimerkiksi haluna kasvattaayrityksen kokoa tai pyrkimyksenä välttää riskejä yrityksen toiminnassa. Peri-aatteessa on ajateltavissa, että yritysstrategiaan sisältyviin johdon päätöksiinliittyy mainitun kaltaisia johdon omaa asemaa koskevia intressejä. Tällaisiapäätöksiä voivat olla esimerkiksi päätös yhtiön tuotantokapasiteetin kasvattami-sesta uusien tuotantolaitosten rakentamisella tai niiden ostolla taikka yhtiöntoiminnan diversifioimisesta yritysostoilla. Ulkopuoliselle on kuitenkin yleensälähes mahdotonta näyttää toteen yritysstrategiaan kuuluvassa päätöksessämahdollisesti mukana olevia johdon omaan asemaan liittyviä henkilökohtaisiavaikuttimia, jotka olisivat ristiriidassa yhtiön edun kanssa. Verrattuna esteel-lisyyssäännösten rikkomiseen osakkeenomistajalle on vahingonkorvausvaatimuk-sensa perusteeksi helpompi osoittaa esteellisyyssäännösten rikkominen kuinhallituksen lojaliteetti- tai huolellisuusvelvoitteen rikkominen, koska esteellisyys-säännökset rakentuvat objektiivisesti havaittaviin kriteereihin, kun taas jälkim-mäisten velvoitteiden rikkomisen tapauksessa olisi osoitettava, mitä taustallaolevia intressejä hallitus on päätöksellään pyrkinyt edistämään.639 Silloin, kunosakeyhtiölaissa olevat hallituksen jäsenen esteellisyyden kriteerit eivät toteuduja hallituksen ja osakkeenomistajan intressit ovat tapauksessa kuitenkin kes-kenään ristiriidassa, hallituksen jäsenten lojaliteettivelvoite yhtiötä kohtaan voi

130

640 Vrt. Johansson-Pehrson, JT 1992-93 s. 433.641 Korpiola s. 149.642 Korpiola s. 149.643 Johansson-Pehrson, JT 1992-93 s. 432.644 Rapakko s. 165 ja Korpiola s. 149.

tarjota osakkeenomistajalle vain heikkoa suojaa, koska lojaliteettivelvoitteenrikkomista on edellä mainituista syistä usein vaikea osoittaa.640 Hallituksen jäsen-ten lojaliteettivelvoitteen rikkomisen sijasta osoitettavissa voinee useimmitenolla vain yhtiön toiminnan heikko kannattavuus viimeksi kuluneina tilikausina.

Hallituksen jäsenten esteellisyyssääntöjen ja lojaliteettivelvoitteen lisäksiyhtiön ja osakkeenomistajien suojaksi hallituksen jäsenille on asetettu heidäntoimintaansa koskeva huolellisuusvelvoite yhtiötä kohtaan. Huolellisuusvelvoiteeli kielto toimia huolimattomasti koskee menettelyitä tai laiminlyöntejä, joistaseuraa tietty osoitettavissa oleva vahinko yhtiölle. Edellytys hallituksen jäsenenvahingonkorvausvelvollisuudelle yhtiötä kohtaan on paitsi, että vahinkoa onsyntynyt, että hallituksen jäsenen käyttäytyminen tässä ominaisuudessa on ollutmoitittavaa ja että tämän käyttäytymisen ja vahingon syntymisen välillä onvaadittava syy-yhteys, mukaan lukien vahingon syntymisen ennalta-arvattavuus.Moitittavalla käyttäytymisellä tarkoitetaan, että asianomainen on menetellyttahallisesti tai huolimattomasti.641 Hallituksen jäsenen menettelyn moitittavuusarvostellaan periaatteessa objektiivisesti. Häneltä odotetaan sellaista huolellisuut-ta, jota voidaan objektiivisesti tarkastellen odottaa vastaavan laatuisen tai laa-juisen yhtiön johtoon kuuluvalta henkilöltä.642 Huolellisuusvelvoitteen noudat-taminen arvostellaan jälkikäteen, yleensä silloin, kun yhtiökokous ottaa kantaatilinpäätöksen vahvistamiseen ja vastuuvapauden myöntämiseen hallituksenjäsenille ja toimitusjohtajalle. Huolellisuusvelvoitteen rikkomisen tapahduttuaosakkeenomistajien oikeussuojakeinona on vahingonkorvauskanteen nostaminenyhtiön puolesta sen kärsimän vahingon johdosta. Hallituksen jäsenen vahin-gonkorvausvelvollisuuden osoittaminen huolellisuusvelvoitteen rikkomisenperusteella on kuitenkin osakkeenomistajille vaikeampaa kuin sen osoittaminenesteellisyyssäännösten rikkomisen nojalla johtuen niistä seikoista, jotka onkorvausvelvollisuuden perusteeksi toteen näytettävä.643

Arvioitaessa hallituksen jäsenen vahingonkorvausvelvollisuutta tämän huo-lellisuusvelvoitteen rikkomisen perusteella on otettava huomioon, että yritys-toiminnan luonteeseen kuuluu taloudellisten riskien ottaminen päätöksen-teossa.644 Tästä johtuen yritysjohdon tekemät päätökset, jotka jälkikäteen tode-taan virheellisiksi ja aiheuttavat yhtiölle vahinkoa, on tietyssä laajuudessa

131

645 Korpiola s. 149.646 Asia voidaan ilmaista myös niin, että korvausvastuu ei ole tulosvastuuta. Korpiola s. 149.647 Hallituksen jäsenen huolellisuusvelvollisuuden arvostelussa noudatettavista erityisistä kriteereistäja tyypillisistä tapauksista, joissa hallituksen jäsenen vahingonkorvausvelvollisuus huolel-lisuusvelvollisuuden rikkomisen perusteella on toteutunut, ks. Rapakko s. 162-178 ja Dotevall s. 261ss. ja kapp. 5.2.3.6.3.648 Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1419 ja 1421, ks. myös Riley, MLR 1992 s. 784.649 Byrd-Parrino-Pritsch, FAJ 1998 s. 22, Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1419 ja 1421, Riley,MLR 1992 s. 784 ja Eisenberg, CLR 1989 s. 1497. Lainsäädännön ja osakeyhtiöidenyhtiöjärjestysten muutokset, jotka vaikeuttavat yritysvaltausten toteuttamista, johtavat yleensäosakekurssien laskuun, koska yritysvaltausten vaikeuttaminen lisää riskiä, että yritysjohto käyttäävaltaansa väärin ja tämä riski laskee osasijoitusten tuotto-odotuksia. Ks. Timonen, CorporateGovernance s. 122-123. Näistä osakekurssien muutoksista voi kirjoittajan mielestä kuitenkintodeta vain sen, että yritysvaltausten vaikeuttamistoimet vaikuttavat vain osakemarkkinoidenodotuksiin yritysjohdon käyttäytymisestä tulevaisuudessa. Yritysvaltauksia helpottavatlainsäädäntötoimet yksinään eivät välttämättä saa johtoa toimimaan tehokkaasti eivätkä lisäämuuta kuin teoreettista, abstraktia uhkaa, että määräysvalta yhtiössä voi vaihtua, jos johto toimiitehottomasti. Vrt. Bergström-Samuelsson, TfR 1995 s. 353.

hyväksyttävä normaaliin liike-elämään kuuluvina.645 Voidaan myös sanoa niin,että yritysjohdon tulosvastuu on erotettava vahingonkorvausvastuusta.646 Yritys-strategiset ratkaisut, joilla muutetaan osakeyhtiön rakennetta, eivät yleensä olesellaisia menettelyitä ja päätöksentekotilanteita, joiden yhteydessä hallituksenjäsenten vahingonkorvausvelvollisuus huolellisuusvelvoitteen rikkomisen perus-teella toteutuu.647 Jälkikäteen huonoiksi osoittautuvat yritysstrategiavalinnatjohtavat yleensä, yhtiön heikon kannattavuuden vuoksi, johdon vaihtamiseen,mutta ei johdon vahingonkorvausvelvollisuuteen yhtiötä kohtaan. Tämä johtuuliiketoiminnan luonteesta, menettelyn moitittavuudelle asetettavista kriteereistäja niiden toteutumisen osoittamiseen liittyvistä näyttövaikeuksista mainitunkaltaisissa liikkeenhoidollisissa ratkaisuissa.

Määräysvaltamarkkinat

Ratkaisuksi siihen ongelmaan, että kun osakkeenomistajien ja itsenäisen yritys-johdon intressit ovat keskenään ristiriidassa, johto mahdollisesti ajaa melkovapaan harkintavaltansa turvin omia etujaan tai toimii yhtiön kannalta muutointehottomasti, on esitetty väite, että tehokkailla osakemarkkinoilla jo yritysval-tauksen uhka estää johdon tällaisen käyttäytymisen.648 Hypoteesissa yritystenmääräysvaltaa koskevien markkinoiden tehokkuudesta oletetaan, että yritys-valtauksen uhka on riittävä seikka saamaan yhtiön johdon toimimaan tehokkaastiyhtiön ja osakkeenomistajien edun mukaisesti.649 Todellisilla osakemarkkinoilla

132

650 Manne, JPE 1965 s. 110 ja 113, Byrd-Parrino-Pritsch, FAJ 1998 s. 22, Jarrell Brickley-Netter,JEP 1988 s. 49 ja 63. Roll, JB 1986 s. 197-198 ja Jensen, JEP 1988 s. 28. Ks. myös Timonen,Corporate Governance s. 87-88.651 Ks. Jensen, JEP 1988 s. 21 ja 28.652 Eisenberg, CLR 1989 s. 1497, ks. Shleifer-Vishny, JEP 1988 s. 7-9 ja Scherer, JEP 1988 s.69 ja 76.653 Vrt. Bergström-Samuelsson, TfR 1995 s. 353.Johdon osakehankinnoille asettamista esteistä, ks. Omotayo Bolodeoku, JBL 2002 s. 431.Tekijöistä, jotka vaikuttavat määräysvaltamarkkinoiden tehokkuuteen johdon valvonnan keinona,ks. myös Shleifer-Vishny, JF 1997 s. 756-757.654 Riley, e.m.l. s. 789.655 Ks. Rapakko s. 44-45, vrt. Bergström-Samuelsson, TfR 1995 s. 353. Tehokkaidenpääomamarkkinoiden hypoteesista ja todellisista pääomamarkkinoista, ks. Villiers, JCLS 2001s. 189-191. Syistä, miksi osakemarkkinat voivat hinnoitella väärin yhtiöiden osakkeita, ks.Villiers, JCLS 2001 s. 190.Suomen olosuhteiden osalta ks. Rapakko s. 41-42. Hän toteaa yleisluonnehdintana Suomenpääomamarkkinoista, että "pääomamarkkinamme ovat kuitenkin vielä suhteellisenkehittymättömät...", Rapakko s. 47.

yritysvaltauksia toisaalta tapahtuu ja osasyy niihin löytyy johdon asemaanliittyvistä intressiristiriidoista johdon ja osakkeenomistajien kesken. Yrityksenostamista harkitsevan yhtiön johdon kannattaa tarjota määräysvallan tuottavistaosakkeista hinta, joka ylittää osakkeiden markkina-arvon, jos se katsoo voivansatehostaa ostettavan yrityksen toimintaa ja parantaa sen kannattavuutta.650

Ei ole kiistatonta, että yritysvaltauksen uhka todellisuudessa estäisi kaikissatapauksissa osakeyhtiön johtoa ajamasta omia etujaan osakkeenomistajien edunkustannuksella tai toimimasta muutoin tehottomasti. On ilmeistä, että jotkutyritysvaltaustapaukset johtuvat ostettavan yhtiön johdon tehottomuudesta.651 Onmyös todennäköistä, että yritysvaltauksen uhka saa jotkut yrityksen johtohenkilöttoimimaan tehokkaammin kuin he muutoin toimisivat.652

Toisaalta kaikkien yhtiöiden, etenkin yksityisten osakeyhtiöiden osakkeeteivät ole vaihdannan kohteena tehokkailla määräysvaltamarkkinoilla.653 Näinollen tällaisissa yhtiöissä johdon toiminnan valvontaa ei tapahdu osakemark-kinoiden kautta.

On ilmeistä, että pienissä osakeyhtiöissä, muun muassa yksityisen osake-yhtiön muodossa toimivissa ns. harvainyhtiöissä, määräysvaltamarkkinat eivätriittävästi suojaa osakkeenomistajia siltä, että yhtiön johto voi toteuttaa omiaintressejään osakkeenomistajien kustannuksella.654

On myös otettava huomioon, että osakemarkkinat voivat olla siten epätäy-delliset, että yhtiöiden osakkeiden hinnat eivät heijasta täydellisesti yhtiöidenmenestystä, ja samalla niiden johdon tehokkuutta. 655

133

656 Vrt. Gugler, Takeovers s. 35.657 Gugler, Takeovers s. 36 ja 40. Toisissa tutkimuksissa on todettu, että yritysvaltaukseenosallistuneiden yritysten kannattavuus ei ole pitkällä tähtäimellä parantunut. Timonen, CorporateGovernance s. 121.Myöskään yhtiöiden sulautumiset eivät yleensä merkittävästi paranna tuotannollista tehokkuutta.Useimmiten on todettu jopa että yhtiöiden sulautumisella on siihen negatiivinen vaikutus. Ks.Gugler, Takeovers s. 32-36.658 Pound, NYULR 1993 s. 1018 alav. 56).659 Ks. Gugler, Takeovers s. 40, Timonen, Corporate Governance s. 121 ja Pound, NYULR 1993s. 1022 ja 1024.660 Shleifer-Vishny, JF 1997 s. 756.661 Pound, NYULR 1993 s. 1020-1022 ja 1027. Joissakin tapauksissa yritysjohto voi reagoidamerkkeihin osakkeenomistajien tyytymättömyydestä yhtiön johtoon niin, että se keskittyyvahvistamaan oman asemansa suojaamista yhtiön toiminnan kehittämisen sijasta. Pound,NYULR 1993 s. 1021.662 Tällaisista pörssiyhtiöitä koskeneista tapauksista 1980- ja 1990-luvuilla Yhdysvalloissa, joistavoidaan käyttää nimitystä ”failures of the takeover model”, ks. Pound, NYULR 1993 s. 1024 jaalav. 76).

Keskeinen määräysvaltamarkkinoita koskeva kysymys on, lisääkö yritysostoostettavan yrityksen kannattavuutta vai johtaako se vain varallisuuden siirtymääneri osapuolilta toisille.656 Viimeaikaiset empiiriset havainnot osoittavat, ettävaikka ostettujen yritysten kannattavuus on ollut usein heikko, yritysostot eivätole lisänneet merkittävästi ostettujen yritysten kannattavuutta.657 Useissa tapauk-sissa yritysoston tarkoitusperä liittyy vain ostavan yhtiön oman liiketoiminnanjärjestämiseen.658 Usein eniten määräysvallan vaihtumisesta ovat hyötyneet neosakkeenomistajat, joiden osakkeet on ostettu.659

Yritysvaltauksen heikkoutena johdon valvonnassa on, että määräysvallan jajohdon vaihtaminen on äärimmäinen keino yrittää parantaa yrityksen kannat-tavuutta. Yritysoston toteuttaminen aiheuttaa merkittäviä transaktiokustannuk-sia.660 On myös mahdollista, että yhtiön uusien enemmistöosakkeenomistajienasettama uusi johto puolestaan epäonnistuu yrityksen johtamisessa, mikä voijohtaa uuteen yritysvaltaukseen.661

On myös tapauksia, joissa yhtiön kannattavuus on ollut heikko vuosikymme-nestä toiseen, jolloin myös yhtiön osakkeen kurssi on ollut jyrkässä laskussailman, että oletettava määräysvallan vaihtumisen uhka olisi johtanut määräysval-lan ja johdon vaihtumiseen yhtiössä tai saanut yhtiötä tekemään sellaisiamuutoksia toiminnassaan, jotka olisivat ratkaisseet sen kannattavuusongelmat.662

Yleisesti on todettava, että yritysostot on epätäydellinen mekanismi ratkai-semaan päämies-agenttisuhteesta johtuvaa johdon valvonnan ongelmaa suurissa

134

663 Gugler, Takeovers s. 39 ja Gugler, Conclusions s. 202.664 Franks-Mayer, JFE 1996 s. 180.665 Sundgren s. 252.666 Gugler, Conclusions s. 202.667 Boehmer s. 108. Saksassa useimmissa suurissa yrityksissä on melko keskittynytomistusrakenne. Ks. Boehmer s. 105. Saksassa sellaisissa yhtiöissä, joissa ei ole hajautunutomistus, suuret osakkeenomistajat tai pankit on saatava tukemaan ostotarjousta, jotta semenestyisi. Boehmer s. 108.668 Management pay. Unintended consequences,.The Economist Aug. 16, 1997 s. 55.

julkisissa osakeyhtiöissä.663 Määräysvaltamarkkinat eivät toimi hyvin mekanis-mina, joka korjaisi huonosti kannattavien yhtiöiden kannattavuutta.664

Suomessa, kuten monissa maissa, ns. vihamieliset yritysostot ovat epä-tavallisia.665 Vaikka Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa määräys-valtamarkkinat ovat hyvin aktiiviset, ne ovat melkein olemattomat manner-Euroopassa.666 Saksassa ns. vihamielisiä yritysvaltauksia on vaikea toteuttaa jane ovat siellä harvinaisia.667

Hallituksen kokoonpano ja johdon kannustimet

Suosituimmat suurehkoissa amerikkalaisissa yhtiöissä käytetyt keinot, joillapyritään siihen, että johdon pitkän tähtäimen intressit ovat samat kuin osak-keenomistajilla, ovat: sellaisten henkilöiden nimittäminen yhtiön hallitukseen,jotka eivät ole muutoin yhtiön palveluksessa (ns. ulkopuoliset hallituksenjäsenet), johtajien palkan sitominen erilaisiin heidän suoritustaan mittaaviintunnuslukuihin ja osakeoptioiden antaminen johtajille. Yhdysvalloissa tehdyissäyrityksiä koskevissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että kuhunkin näistäkeinoista liittyy heikkouksia eikä niiden käyttöönotto ole täysin johtanut niihinvaikutuksiin kuin on toivottu.

On havaittu, että usein yhtiön johto pyrkii ja pääsee vaikuttamaan ulko-puolisten hallituksen jäsenten asenteisiin ja että hallitukset, joihin kuuluuulkopuolisia jäseniä, harjoittavat sellaisia strategioita, jotka suosivat ennemmin-kin yhtiön johtoa kuin osakkeenomistajia, esimerkiksi diversifioimalla yhtiöntoimintaa.668

Johdon asemaan liittyvien intressiristiriitojen ongelma korostuu, jos osake-yhtiön koko hallitus tai hallituksen enemmistö koostuu yhtiön toimivastajohdosta tai jos se on käytännössä toimivan johdon vaikutusvallan alainen.Suomessa on yleisenä käytäntönä, että osakeyhtiön ylin toimiva johto, toimi-tusjohtajaa myöten, kuuluu yhtiön hallitukseen. Eräs tyyppi hallituksia Suomessa

135

669 Ks. Lilius, Talouselämä 7/1997 s. 21.670 Ks. Lilius, Talouselämä 7/1997 s. 22-23.671 Omotayo Bolodeoku, JBL 2002 s. 434. Toisaalta osakeyhtiön hallitus ei voi täysin korvata johdon valvonnassa osakkeenomistajiensuoraa valvontaa, koska hallituksen jäsenet toimivat useimmiten itse agentteina suhteessaosakkeenomistajiin. Gugler, Conclusions s. 203, ks. myös Gugler, Managerial compensation s.45.672 Pound, NYULR 1993 s. 1065. Kannustimilla voi olla jopa päinvastaisia vaikutuksia kuin ontarkoitettu. Kun yhtiön johdon tulot ja varallisuus kasvavat riittävän suuriksi, johdon kiinnostustavoitella yhtiön kannattavuuden maksimointia voi heikentyä huolimatta heidän omien tulojensamahdollisesta menetyksestä. Sama negatiivinen vaikutus johdon käyttäytymiseen koskee johdonomistamia oman yhtiön osakkeita, kun niiden määrä ja arvo nousevat riittävän suuriksi. PoundNYULR 1993 s. 1065-1066. 673 Gugler, Managerial Compensation s. 43. Suhdanteet ja muut satunnaistekijät voivat johdontoiminnan lisäksi vikuttaa yhtiön kirjanpidolliseen voittoon tai yhtiön osakkeen pörssikurssiin.Johdon kannustimet ovat tehokkaampia, jos johdon palkka on sidottu yhtiön suhteelliseentulokseen, ts. yhtiön tulokseen suhteessa saman alan muihin yrityksiin tai yhtiön kilpailijoihin.Tällaiset kannustimet eivät kuitenkaan ole yleisiä. Gugler, Managerial Compensation s. 43 ja 45-46.

ovat sellaiset ns. sekahallitukset, joissa yhtiön toimivan johdon lisäksi on mukanapari ulkopuolista jäsentä.669 Suomessa yhtiön toimivaan johtoon kuulumattomienhallituksen jäsenten vaikutusmahdollisuudet hallituksen toimintaan ovat yleensävähäiset. Ongelmaksi Suomessa on koettu, että ulkopuolisilla hallituksen jäse-nillä ei useinkaan ole yhtiön toimivaan johtoon verrattuna riittävää ammatillistapätevyyttä tai kokemusta toimialalta tai yhtiön toiminnasta.670 Yleisesti ottaenempiiriset havainnot eivät ole kuitenkaan ratkaisevasti osoittaneet, miten hal-lituksen kokoonpano vaikuttaa yhtiön kannattavuuteen.671

Johdon kannustimia koskevana ongelmana on ensinnäkin, miten saada neoikein asetettua ja toteutettua.672 Periaatteena johtajien palkkojen sitomisessayhtiön menestykseen tulisi olla, että palkka on sidottu sellaiseen tunnuslukuun,joka kuvaa sitä tulosta, johon johto on yhtiön toiminnan johtamisella vaikut-tanut.673

Amerikkalaisissa suuryrityksissä johtajien palkat on sidottu erilaisiin suori-tusta mittaaviin tunnuslukuihin. Ne vaihtelevat myynnin volyymista korkoonomalle taikka sijoitetulle pääomalle ja 'earnings per share' -mittariin. Keskeinenhavainto on kuitenkin, että seurauksena johtajien palkan sitomisesta tällaisiintunnuslukuihin on, että johtajat keskittyvät sellaisiin toimenpiteisiin yhtiöntoiminnassa, jotka kasvattavat heidän omaa palkkaansa ja he kiinnittävät tällöinvähemmän huomiota tai he eivät kiinnitä lainkaan huomiota sellaisiin toimiin,jotka lisäisivät yhtiön kokonaismenestystä. Lisäksi silloin, kun johdolle makset-tava korvaus on sidottu yhtiön tilinpäätöksestä ilmeneviin lukuihin, johto voitilinpäätössääntöjen puitteissa manipuloida heidän palkkaansa vaikuttavaa

136

674 Jensen-Murphy, JPE 1990 s. 248-249. Ks. myös Sundgren s. 251.675 The Economist, e.m.l. s. 55-56.676 The Economist, e.m.l. s. 56. Optiojärjestelyihin liittyvistä ongelmista osakkeenomistajien edunkannalta, ks. myös Timonen, Corporate Governance s. 125-126.677 Yhdistyneessä kuningaskunnassa johtajien saama korvaus on lähemmin sidoksissa yrityksenkokoon kuin sen kannattavuuteen. Gugler, Conclusions s. 202. Johdon kannustimien asettamiseenliittyvistä ongelmista, ks. myös Gugler, Managerial Compensation s. 42 ss. ja Gugler,Conclusions s. 202-203.678 Ks. esitys edellä tämän kappaleen alussa.679 Koska osaan yritysrakenteen muutoksista, kuten sulautumiseen ja jakautumiseen, vaaditaanyhtiökokouksen suostumus jo osakeyhtiölain nimenomaisten säännösten nojalla, kysymys perusteistaedellyttää ratkaisuun yhtiökokouksen suostumus tulee pohdittavaksi osakeyhtiölain säännöksilläerikseen sääntelemättömien yritysrakenteen muutosten yhteydessä. Hallituksen velvollisuus alistaatällaista yritysrakenteen muutosta koskeva ratkaisu yhtiökokouksen päätettäväksi voi perustuayhtiöjärjestyksen määräykseen tai osakeyhtiölain säännösten analogiseen tulkintaan. Näitä oikeu-dellisia mahdollisuuksia säännellä päätöksentekoa tällaisissa yritysrakenteen muutoksissa käsitellään

tulosta.674 Sen sijaan, että suoriteperusteinen palkanlaskenta toisi johdon jaosakkeenomistajien intressit lähemmäksi toisiaan, se edistääkin johdon oppor-tunistista ja kapea-alaista käyttäytymistä.675 Johtuen edellä mainittujen keinojenheikkouksista Yhdysvalloissa suosituimmaksi keinoksi saattaa johdon ja osak-keenomistajien intressit yhteneväisiksi on tullut osakeoptioiden antaminen yhtiönjohdolle, koska tällä tavalla johtajien kokonaispalkka saadaan kytkettyä osakkeenarvoon. Osakeoptioiden käytön heikkoutena on kuitenkin se, että ne saavatjohdon toimimaan "yliaktiivisesti" sellaisten toimenpiteiden suhteen, jotkavaikuttavat yhtiön osakkeen pörssikurssiin, koska johdolla ei ole mitään mene-tettävää osakkeen kurssin laskiessa, mutta sen sijaan paljon voitettavaa sennoustessa. Niiden vaikutukseksi on havaittu myös kiihdyttää yritysostoja ja liike-toiminnallisten kokonaisuuksien myyntejä.676 677

Osakkeenomistajien suora valvonta

Koska hallituksen jäsentä koskevat esteellisyyssäännökset ja hänen lojaliteetti-ja huolellisuusvelvollisuutensa yhtiötä kohtaan antavat osakkeenomistajalle vainheikkoa suojaa päätöksissä, joissa johdon ja osakkeenomistajien intressit ovatpotentiaalisesti keskenään ristiriidassa,678 ja kun määräysvaltamarkkinat ovatepätäydelliset johdon toiminnan tehokkuuden valvontamekanismina ja kunmuihinkin keinoihin, joilla pyritään ohjaamaan johdon intressien suuntautumista,liittyy ongelmia ja heikkouksia, on aiheellista lisäksi tarkastella, mihin päätök-siin, ennen kaikkea yritysrakenteen muutoksiin tulisi po. potentiaalisenintressiristiriidan kannalta vaatia osakkeenomistajien suostumus.679

137

myöhemmin erikseen.680 Ks. Eisenberg, CLR 1989 s. 1480-1481, vrt. s. 1462.Yhtiön liiketoimintaa koskevista ratkaisuista, joissa johdon ja osakkeenomistajien intressit voivatpoiketa toisistaan, ks. kapp. 4.4.1 edellä.681 Pound, NYULR 1993 s. 1004-1005 ja 1047.682 Pound käyttää tästä johdon toiminnan valvonnan mallista nimitystä ”the political model ofcorporate governance”, Pound, NYULR 1993 s. 1007, 1038, 1046, 1055 ja 1060.

Jos osakeyhtiön toimielinten toimivallanjakoa tarkastellaan yhtiön edunkannalta, mikä määritellään siten, että yhtiön tulee toimia mahdollisimman kan-nattavasti, ei ole kaukana ajatus, että kaikki sellaiset yhtiön kannalta merkittävätliikkeenhoidolliset ratkaisut, joissa johdon ja osakkeenomistajien intressitperiaatteessa voivat olla ristiriidassa keskenään, tulisi alistaa yhtiökokouksenpäätettäväksi, riippumatta siitä, onko konkreettista intressiristiriitaa yksittäista-pauksessa osoitettavissa toteen tai siitä, velvoittaako mikään voimassa olevanosakeyhtiölain säännös tällaiseen alistamiseen. Tällaisia ratkaisuja ovat useattoimenpiteet, joilla muutetaan yhtiön rakennetta.680 Voitaneen myös sanoa, ettäkun kysymyksessä on yhtiön kannalta merkittävä ratkaisu, eli samalla merkittäväyhtiön etu kysymyksessä, ratkaisuun tulisi periaatteessa hankkia osakkeenomista-jien suostumus, kun oletetaan, että yhtiön ja osakkeenomistajien etu on lähtö-kohtaisesti sama eli se, että yhtiö toimii pitkällä tähtäimellä tarkasteltunamahdollisimman kannattavasti.

Yhdysvalloissa 1980-luvun lopussa lähes ainoa keino saada aikaan muutoshuonosti kannattavien yritysten toimintapolitiikassa oli yritysvaltaus, jonkaseurauksena yhtiön johto vaihtui. Institutionaalisten sijoittajien osakeomistustenkasvettua nämä sijoittajat alkoivat 1990-luvun alkupuolelta alkaen ottaa aktii-visen roolin yhtiön toiminnassa.681 Tällöin erityisesti huonosti kannattavissayrityksissä aktiiviset osakkeenomistajat pyrkivät muuttamaan yhtiön toimintapo-litiikkaa hankkimalla omalle toimintasuunnitelmalleen kannatusta toisilta osak-keenomistajilta ennemminkin muilla keinoin kuin hankkimalla määräysvallanyhtiössä.682

Aikaisemmin monissa osakeyhtiöissä perussyynä osakkeenomistajien passii-visuuteen yhtiön toiminnan suhteen on ollut hyvin hajautunut omistus, jolloinyhtiöllä on ollut paljon omistajia ja osakeomistukset ovat olleet arvoltaan pieniä.Tällöin yhtiön omistajina on ollut monia sellaisia sijoittajia, jotka eivät ole tun-teneet hyvin osakemarkkinoita ja yhtiön toiminnan alaa. Mainittu asiantila onluonut esteitä sille, että osakkeenomistajat haluaisivat itse perehtyä syvemminyhtiön toimintaan ja ottaa osaa yhtiön liiketoimintaa koskevaan päätöksentekoon.Ensinnäkin hajautuneessa omistuksessa osakkeenomistajaa, jolla on hallussaansuhteellisen pieni osakeomistus, kohtaa ns. vapaamatkustajaongelma (”free-rider”

138

683 Monks, CG 2000 s. 18 ja 22 ja Eisenberg, CLR 1989 s. 1474-1475 ja 1478-1479.684 Vrt. Bergström-Samuelsson, TfR 1995 s. 353.685 Pound, NYULR, 1993 S. 1041-1042.686 Pound, NYULR 1993 s. 1033-1034 ja 1043.687 Pound, NYULR 1993 s. 1032-1033, ks. myös Gugler, Block-holders s. 26 ss., Timonen,Corporate Governance s. 80-81 ja Rock, GLJ 1991 s. 445 ss.688 Tällaisista tapauksista, ks. Pound, NYULR 1993 s. 1032-1033. Osakkeenomistajan oman edunajaminen yhtiön asioissa voi esiintyä myös ns. ”relationship investing” -tapauksissa, joissaosakkeenomistajalla, jolla on suurehko omistusosuus yhtiössä, on pitkäaikainen sopimussuhde

problem). Mikäli hän perehtyy yhtiön toimintaan ja ottaa osaa yhtiön toiminnansuunnitteluun ja päätöksentekoon yhtiön asioissa ja suorittaa siitä aiheutuvatkustannukset ja kantaa niistä aiheutuvan riskin, muut osakkeenomistajat saavathänen aktiivisuudestaan ilmaista hyötyä ilman, että hänen mahdollisesti saamansataloudellinen hyöty voisi muodostua absoluuttiselta määrältään merkittäväksi.683

Siksi, jos yhtiön kannattavuus on huono, osakkeenomistaja tällaisessa yhtiössämieluummin myy osakkeensa. Institutionaalisilla osakkeenomistajilla, joidenosakeomistukset ovat absoluuttiselta määrältään riittävän suuria, tilanne onkuitenkin toinen. Suuremmat osakeomistukset ovat epälikvidempiä kuinpienemmät.684 Niitä on vaikea yhdellä kertaa myydä markkinahintaan, ainakaanilman merkittävää hinnanalennusta. Toisaalta osakkeenomistajan, jonkaosakeomistus on absoluuttiselta määrältään riittävän suuri, kannattaa paremminolla aktiivinen yhtiön toiminnan suhteen, koska hänen aktiivisuutensa vuoksimahdollisesti saamansa tulonlisäys kattaa yhtiön toimintaan osallistumisenaiheuttamat kustannukset.685 Hajautuneen omistuksen oloissa toisen ongelmanmuodostavat yhtiön toimintasuunnitelmaa koskeva tiedotuskampanja, joka onsuunnattava toisille osakkeenomistajille, ja sen vaatimat kustannukset. Tie-dottaminen monimutkaisista kysymyksistä useille ei-asiantunteville sijoittajillevoi olla hankalaa ja tällöin intensiivisen kampanjan vaatimat kustannukset voivatnousta aktiiviselle osakkeenomistajalle suuriksi. Jos yhtiössä on kuitenkinsuhteellisen vähän osakkeenomistajia, joista pääosa on institutionaalisia sijoit-tajia, joilla on hallussaan merkittävää äänivaltaa yhtiössä, tiedottaminen onhelpompaa sijoittajien paremman asiantuntemuksen vuoksi ja tiedotuskampanjankustannukset jäävät pienemmiksi sen vuoksi ja myös siksi, että kampanja voidaansuunnata pienemmälle kohdejoukolle.686 Kolmannen ongelman, joka liittyyosakkeenomistajan aktiivisuuteen, on nähty muodostuvan vaarasta, että merkit-tävää määräysvaltaa hallussaan pitävä osakkeenomistaja keskittyy lähinnäajamaan omaa etuaan muiden osakkeenomistajien kustannuksella.687 Tämä uhkaon Yhdysvalloissa toteutunut etupäässä eräissä sellaisissa tapauksissa, joissaaktiivinen sijoittaja on hankkinut itselleen määräysvallan yhtiössä.688 Vaikutus

139

yhtiöön ja yhteistyösuhde yhtiön johdon kanssa. Järjestelyyn liittyy usein ristiinomistuksia yhtiönja sen sopimuskumppaneiden kesken. Nämä omistus- ja yhteistyörakenteet esiintyvät yleisemminSaksassa ja Japanissa, joissa osakeomistukset ovat usein epälikvidejä ja julkiset osakemarkkinatsuhteellisen kehittymättömiä. Vaikka järjestely tuo vakautta yhtiön toiminnan suunnitteluunpitemmällä aikavälillä, ongelmana on, että yhtiön johto ja merkittävä osakkeenomistaja,esimerkiksi pankki, jonka ajankohtaisena tai potentiaalisena asiakkaana yhtiö on, eivät oleriippumattomia toisistaan. Siksi on mahdollista, että asetelma on yhtiön ja sen muiden osak-keenomistajien kannalta haitallinen. Ks. Pound, NYULR 1993 s. 1067-1070, Eisenberg, CLR1989 s. 1476. Vrt. Timonen, Corporate Governance s. 62.689 Pound, NYULR 1993 s. 1043.690 Yhdysvalloissa tämän tyyppinen osakkeenomistajien toiminta, ”noncontrol-orientedactivities”, on yleistynyt 1990-luvun alkupuolella, Pound, NYULR 1993 s. 1035.691 Pound, NYULR 1993 s. 1006-1007 ja 1050. Ks. myös Timonen, Corporate Governance s. 61-62.692 Pound, NYULR 1993 s. 1040..693 Pound, NYULR 1993 s. 1040 ja 1043. Institutionaalisten sijoittajien aktiivisuudestaosakeyhtiön johtamisen valvonnan keinona, erityisesti näiden yhteistyön merkityksestä, ks. myösBlair s. 145-201 ja Coffee s. 13 ss.694 Pound, NYULR 1993 s. 1030-1031.695 Gugler, Direct monitoring s. 12.

valtaisessa asemassa olevan osakkeenomistajan mahdollisuutta käyttää ase-maansa väärin hillitsee kuitenkin institutionaalisten omistusten lisääntyminen,koska institutionaaliset sijoittajat voivat asiantuntemuksensa vuoksi piensijoitta-jia paremmin tunnistaa eri toimintavaihtoehtoihin liittyvät vaarat ja varautuaniihin.689 Osakkeenomistajan aseman väärinkäytön vaara vähenee silloin, josaktiivinen osakkeenomistaja ei tavoittele itselleen määräysvaltaa yhtiössä.690

Osakkeenomistajat ovat Yhdysvalloissa 1990-luvun alkupuolelta alkaen yhäsuuremmassa määrin alkaneet osallistua osakeyhtiöiden strategiaa ja toiminnanrakennetta koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon.691 Syynä tähän onensinnäkin institutionaalisten sijoittajien osakeomistusten kasvu.692 Keskittynytomistusrakenne, jossa institutionaalisilla sijoittajilla on hallussaan suurimmatomistusosuudet, lisää asiantuntemuksen tasoa sekä tietoisuutta yhtiön asioistaosakkeenomistajien keskuudessa.693 Toiseksi Yhdysvalloissa yritysvaltauksetovat tulleet entistä kalliimmiksi ja vaikeammiksi toteuttaa, mikä on tehnytvaikuttamisesta yrityksen toimintaan osakkeenomistajille suhteellisesti entistähalvemman ja tehokkaamman keinon valvoa yhtiön johtamista.694

Keskittynyt omistus vähentää potentiaalisesti päämies-agentti -suhteesta osak-keenomistajille aiheutuvia haittoja. Mitä suurempi omistuksen ja äänivallankeskittymä on, sitä enemmän osakkeenomistajilla on motivaatiota ja kykyävalvoa johdon toimintaa.695 Yleisesti ottaen empiiriset havainnot osoittavat siihensuuntaan, että osakkeenomistajien suoralla valvonnalla on positiivinen vaikutus

140

696 Gugler, Direct monitoring s. 23 ja Gugler, Conclusions s. 201. Monks toteaa, ettäosakkeenomistajien johdon toiminnan tehokas valvonta lisää yrityksen arvoa. Monks. CG 2000s. 18.Toisaalta etupäässä mannereurooppalaiset havainnot osoittavat, että kun omistuskeskittymäsaavuttaa tietyn tason, suuret osakkeenomistajat alkavat hankkia itselleen yhtiöstä etuja muidenosakkeenomistajien kustannuksella. Gugler, Conclusions s. 201. Tämä vaatii riittävänvähemmistösuojan antamista muille osakkeenomistajille lainsäädännön avulla. Ks. Gugler,Block-holders s. 30-31.697 Pound, NYULR 1993 s. 1038 ja 1050. Tällaiset ehdotukset pohjautuvat institutionaalistensijoittajien ulkopuolisilla asiantuntijoilla teettämiin tutkimuksiin. Pound, NYULR 1993 s. 1043.698 Pound, NYULR 1993 s. 1012 ja 1056-1057. Osakkeenomistajat eivät tällöin yleensä pyrisuoraan siihen, että yhtiön johto vaihdetaan, vaikkakin mahdollisuus sen toteuttamiseen toimiipainostuskeinona vaikuttamisessa yhtiön johtoon. Kun aktiiviset osakkeenomistajat eivät samallatavoittele itselleen määräysvaltaa yhtiössä, yhtiön johto on taipuvaisempi suhtautumaanmyötämielisesti aktiivisiin osakkeenomistajiin ja toimimaan vuorovaikutuksessa näiden kanssa.Pound, NYULR 1993 s. 1046 ja 1050, sekä s. 1031, 1035 ja 1057-1058.699 Ks. Pound, NYULR 1993 s. 1050-1051 ja 1035.700 Ensinnäkin näiden instituutioiden johto on itse agentin asemassa ja tarvitsee siten itsevalvontaa. Institutionaalisten sijoittajien osakeomistukset voivat olla siksi hajautuneita ja pieniä,että näiden instituutioiden johto ei perehdy aktiivisesti sijoitustensa kohteena olevien yhtiöidentoimintaan. Ks. Gugler, Identity of Owners s. 55-57 ja Gugler, Conclusions s. 203. Ks. myösGoddard, MLR 2003 s. 413-414. Ks myös Final Report, Volume I s. 58 ss.

yhtiön kannattavuuteen. Empiiriset havainnot tukevat olettamusta, että suuriaosakemääriä omistavat osakkeenomistajat valvovat aktiivisesti yhtiön toimintaaja se on hyväksi yhtiöille.696

Institutionaalisten sijoittajien aktiivisuus yhtiöiden kannattavuuden paran-tamiseksi sisältää erilaisia, muodollisia ja epämuodollisia, prosesseja,joilla he pyrkivät vaikuttamaan yhtiön johtoon. Aktiiviset osakkeenomista-jat voivat kehittää yhtiön strategiaa ja toiminnan rakennetta koskeviavaihtoehtoisia ehdotuksia, joiden kannatuksen he voivat viedä äänestyk-seen osakkeenomistajien kokouksessa.697 He voivat myös esittää yhtiönjohdolle neuvotteluja heidän kanssaan yhtiön toiminnassa tarvittavistamuutoksista.698 Osakkeenomistajien aloitteet ovat johtaneet yhtiön toimin-nallisen rakenteen muutoksiin. On tapauksia, joissa institutionaalistensijoittajien aloitteiden toteuttamisen jälkeen yhtiön kannattavuus onparantunut ja yhtiön osakkeiden omistusarvo on kasvanut.699

Institutionaalisilla sijoittajilla voi olla merkittävä asema johdon toiminnanvalvonnassa, mutta institutionaalisten sijoittajien toimintaan tässä tehtävässäliittyy myös ongelma.700

141

701 SOU 2001:1 s. 243 ss., SOU 1995:44 s. 11 ja Final Report, Volume I Chapter 3 3.2 ja 3.4, s.39-40, 3.30-3.31, s. 48-49, s. 54 ss. ja Chapter 7 s. 153 ss. Ks myös Stattin, SvJT 2002 s. 120 ja129-131.702 SOU 1995:44 s. 154.703 SOU 1995:44 s. 154.Yhtiökokouksen järjestämistä helpottavista toimista, ks. SOU 2001:1 s. 245 ss.704 OECD Principles, Preamble s. 11.705 Ks. OECD Principles s. 17.

Osakkeenomistajien aktiivisuuden lisääminen

Viime aikoina lainvalmistelutyössä Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassaon lähdetty siltä perustalta, että osakeyhtiö tarvitsee aktiivisia osakkeenomistajiaja että osakkeenomistajien osallistumista yhtiökokouksiin ja informaationantamista heille päätöksenteon perustaksi tulee helpottaa ja parantaa.701

Komiteanmietinnössä Aktiebolagets organisation SOU 1995:44 todetaan, ettäyritysten omistajilla on merkittävä tehtävä markkinataloudessa sijoitusten koh-dentajina. Omistajien tulee myös valvoa sijoituksiaan olemalla tietoisia siitä,kuinka heidän yrityksensä kehittyy ja yrittämällä vaikuttaa niiden toimintaan.Yritysten omistajat, jotka ottavat vastuun yrityksensä kehittymisestä, voivat tällätavoin myötävaikuttaa siihen, että resursseja yrityksissä ja elinkeinoelämässäkokonaisuudessaan käytetään mahdollisimman tehokkaasti.702

Osakeyhtiölaki tulisi olla sellainen, että se edistää omistajien aktiivisuuttayhtiön toiminnan valvonnassa. Tämä edellyttää sitä, että osakeyhtiölaissa ylinpäätösvalta annetaan osakkeenomistajille.703

Corporate governance -suositukset

OECD:n vuonna 1999 julkaisemien corporate governance -periaatteiden tavoit-teena on edistää taloudellista tehokkuutta.704

OECD:n suositusten mukaan osakkeenomistajilla tulee olla oikeus osallistuakeskeisiä muutoksia yhtiössä koskeviin päätöksiin ja saada niistä riittävästi tietoa.OECD:n suositusten I osan B. kohdassa lausutaan: ”Shareholders have the rightto participate in, and to be sufficiently informed on, decisions concerningfundamental corporate changes…”705

Jotta yhtiön toiminnasta päättämiseen aktiivisesti osallistuvat osakkeenomista-jat voisivat ottaa kantaa hallituksen esittämiin merkittäviin yritysrakenteenmuutoksiin, heidän tulee saada tietoa hallituksen suunnitelmista riittävän ajoissa,

142

706 The International Corporate Governance Network.707 Monks-Minow s. 300.708 ICGN Statement, OECD Principles as amplified kohta I, Monks-Minow s. 302.709 HEX Oyj, Keskuskauppakamari ja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ovat julkaisseetjoulukuussa 2003 corporate governance -suositukset nimeltä Suositus listayhtiöiden hallinnointi-ja ohjausjärjestelmistä, mutta ne eivät koske osakkeenomistajien päätösvaltaa.710 Suomessa hallintoneuvostolle ei saada antaa muita kuin osakeyhtiölaissa mainittuja tehtäviä. HE27/1977 s. 55, vrt. HE 89/1996 s. 108. Tätä on hallituksen esityksessä pidetty välttämättömänä, jottayhtiön toimielinten työn- ja vastuunjaon rajat eivät sekoittuisi. HE 27/1977 s. 55. Ks. myösKyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 679. Hallintoneuvoston tulee valvoa hallituksen ja toimitusjohtajanhoitamaa yhtiön hallintoa. OYL 8:11a § 1 mom. Hallintoneuvosto voi aina antaa hallitukselle ohjeitaasioissa, jotka ovat laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä. OYL 8:11a § 1 mom. Nämä ohjeetvoivat olla pysyviä taikka koskea yksittäisiä tilanteita. HE 27/1977 s. 56, HE 89/1996 s. 108 jaKyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 682. Yksittäisistä liike- tai muista toimista hallintoneuvosto saa antaaohjeita hallitukselle ainoastaan, jos kysymyksessä oleva toimi on sellaisenaan laajakantoinen taiperiaatteellisesti tärkeä. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 682. Hallitus ja toimitusjohtaja tai muu yhtiönedustaja on velvollinen kiinnittämään huomionsa vain sellaisiin hallintoneuvoston ohjeisiin, jotkakoskevat laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä seikkoja. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 682. Hallintoneuvostolle voidaan antaa myös yhtiöjärjestysmääräyksellä mahdollisuus osallistuamerkittävien yhtiön toimintaa koskevien päätösten tekoon. HE 27/1977 s. 55. Yhtiöjärjestyksessävoidaan määrätä, että hallintoneuvosto päättää asioista, jotka koskevat "toiminnan huomattavaasupistamista tai laajentamista taikka yhtiön organisaation olennaista muuttamista". OYL 8:11a § 1mom. Näissä asioissa hallituksen esittämään ratkaisuun edellytetään yhtiöjärjestysmääräyksen nojallahallintoneuvoston suostumus. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi uuden tytäryhtiön perustaminentai hankkiminen, merkittävän yhteistoimintasopimuksen tekeminen toisen yrityksen kanssa,tytäryhtiöfuusio, huomattava investointi, jonkin tuotantolaitoksen sulkeminen tai työvoiman

jotta he voisivat arvioida niitä ja verrata niitä mahdollisiin muihin ratkaisuvaih-toehtoihin päätöksentekotilanteessa.

ICGN:n706 lausunnossa corporate governance -periaatteiksi vuodelta 1999ICGN suosittelee, että yhtiöt noudattavat OECD:n periaatteita riippumatta siitä,vaatiiko jonkin maan kansallinen lainsäädäntö sitä.707

ICGN:n lausunnossa todetaan myös seuraavasti: ”Major strategic modifica-tions to the core business(es) of a corporation should not be made without priorshareholder approval of the proposed modification. Equally, major corporatechanges which in substance or effect materially dilute the equity or erode theeconomic interests or share ownership rights of existing shareholders should notbe made without prior shareholder approval of the proposed change.”708 709

Hallintoneuvostojen merkitys

Osakeyhtiölain 8:11 §:n 1 mom:n mukaan osakeyhtiöön, jonka osakepääomaon vähintään 80.000 euroa, voidaan yhtiöjärjestyksen määräyksillä perustaayhtiön toiminnan valvonnan tarkoituksessa hallintoneuvosto.710 Suomessa

143

olennainen supistaminen. Suostumusmenettely merkitsee sitä, että hallintoneuvosto voi ainoastaanjoko hyväksyä tai hylätä hallituksen asiassa tekemän nimenomaisen päätöksen. Itsenäistäaloitteenteko- ja ratkaisuvaltaa hallintoneuvostolle ei ole mahdollista antaa. HE 27/1977 s. 55-56 Hallitus ja toimitusjohtaja ovat velvollisia antamaan hallintoneuvostolle tietoja. Hallintoneuvostolleon annettava ilman pyyntöäkin ne tiedot, joita se tarvitsee tehtäviensä suorittamiseen. Ks. HE 27/1977s. 55.711 Valtionyhtiötyöryhmä 1995:n loppuraportti s. 27. Albach toteaa, että epäilykset eivät aina oleperusteettomia sen suhteen, onko hallintoneuvostoilla kykyä arvioida hallituksen laatimaastrategiasuunnitelmaa ja siihen liittyviä liiketoimintamallisia riskejä. Albach, ZGR 1997 s. 36-37.712 Ks. Valtionyhtiötyöryhmä 1995:n loppuraportti s. 24. Hallintoneuvoston tehtävien laajuudesta erivaltionyhtiöissä Suomessa, ks. Kaisanlahti, Valtion omistajaohjaus s. 35 ss.713 Valtionyhtiötyöryhmä 1995:n loppuraportti s. 27.

hallintoneuvostot on nykyisin kuitenkin lakkautettu melkein kaikissa osake-yhtiöissä lukuun ottamatta yhtiöitä, joissa valtiolla on merkittävä omistusosuus.

Suomessa hallintoneuvostojen toimintaan on todettu liittyvän muunmuassa seuraavia epäkohtia711:

- hallintoneuvostojen kokoonpanossa korostuvat pikemminkin muut kuinliikkeenjohdolliseen ammattitaitoon liittyvät perusteet;

- hallintoneuvosto joutuu toimimaan pitkälti yrityksen toimivalta johdoltasaamansa tiedon varassa, jolloin sen kyky kyseenalaistaa johdon,esimerkiksi omistajan intressin kanssa ristiriitaisia, ehdotuksia onpuutteellinen;

- hallintoneuvostoissa on tyypillisesti päätöksentekomenettelyn kannaltaliian monta jäsentä;

- asian käsittely hallintoneuvostossa tuo ylimääräisen päätöksentekotasonja saattaa siten hidastaa päätöksentekoa;

- hallintoneuvoston jäsenten sitoutuminen yhtiöön ei ole verrattavissahallitusvastuussa olevien henkilöiden sitoutumiseen;

- kansainvälisille sijoittajille hallintoneuvosto on tuntematon ja epä-varmuutta herättävä elin.

Suomessa hallintoneuvostolle voi muodostua osakeyhtiölain ja yhtiöjärjes-tysmääräysten perusteella laajuudeltaan vähimmäis- tai enimmäistoimival-ta taikka niiden väliin sijoittuva toimivalta.712 Kun hallitus kutsuu hal-lintoneuvoston koolle ja valmistelee sinne käsiteltäväksi vietävät asiat,hallitus voi kuitenkin tosiasiallisesti itse päättää, mitä asioita se kulloinkinhaluaa viedä hallintoneuvoston päätettäväksi ja missä laajuudessa nämäasiat tulevat hallintoneuvostossa käsiteltäväksi. On myös huomautettu,että hallintoneuvostot eivät tee aina päätöksiä itsenäisesti yhtiön etuasilmällä pitäen. Se, että hallintoneuvostojen päätöksenteko ei ole ulko-naisista vaikutteista riippumatonta, johtuu toisaalta siitä, että hallintoneu-vosto joutuu toimimaan paljolti yhtiön johdolta saamansa tiedon varassa713

ja toisaalta siitä, että valtionyhtiöissä hallintoneuvoston päätöksentekoon

144

714 Luotonen, Talouselämä 26/1995 s. 5.715 Valtionyhtiötyöryhmä 1995:n loppuraportti s. 25, ks. myös Lilius, Talouselämä 7/1997 s. 23 jaKaisanlahti, Valtion omistajaohjaus s. 29-31.716 Valtionyhtiötyöryhmä 1995:n loppuraportti s. 28.717 Valtionyhtiötyöryhmä 1995:n loppuraportti s. 24; ks. myös Lilius, Talouselämä 7/1997 s. 23.Hallintoneuvostoja on nykyisin lähes pelkästään valtionyhtiöissä, osuuskunnissa ja pankeissa.Huolman ym., Omistajien etu – kaikkien etu? s. 63.

on katsottu vaikuttavan tiedotusvälineissä ja julkisuudessa esitetytkannanotot.714

Silloin, kun hallintoneuvostolle on annettu yhtiöjärjestysmääräykselläpäätösvaltaa merkittävissä yhtiön toimintaa koskevissa ratkaisuissa,ongelmaksi on koettu myös tosiasiallinen vastuunkannon hämärtyminenhallintoneuvoston ja hallituksen välillä. Hallintoneuvosto voi aina päättääasiassa toisin kuin hallitus on esittänyt. Tästä asetelmasta saattaa seuratavastuusuhteiden hämärtyminen toimielinten välillä: hallintoneuvostoratkaisee merkittävän, mahdollisen yrityksen toiminnan kannattavuuteenja riskinkantoon vaikuttavan asian lopullisesti, vaikka mieltääkin halli-tuksen viime kädessä vastaavan yrityksen menestyksestä.

Yhtiöissä, joissa valtiolla on omistukseen perustuva määräysvalta, hallin-toneuvostot on katsottu tarpeellisiksi yhtiöiden toimintaan liittyvän huomattavanyhteiskunnallisen erityisintressin vuoksi.715 Tosin näissäkin yhtiöissä vastuusuh-teiden selkeyttämisen kannalta Valtionyhtiötyöryhmä 1995:n mielestä on perus-teltua kehittää hallintoneuvostoista valvontaelimiä, joilla ei ole yrityksen opera-tiiviseen johtamiseen liittyvää päätösvaltaa vaan yksinomaan valvontatehtävä.716

Sen sijaan lähes kaikissa yksityisesti omistetuissa osakeyhtiöissä Suomessa hal-lintoneuvostot on lakkautettu.717

Jos lähdetään siitä, että osakeyhtiön omistajien tulee voida valvoa yritys-johdon riskinottoa ja saada tietoa yhtiön strategiaa koskevista suunnitelmista,yhtiön johdon valvonta jää Suomessa useimmissa yksityisesti omistetuissaosakeyhtiöissä yhtiökokoukselle.

Valvontakeinojen käyttö

Kuhunkin edellä tarkastelluista johdon toiminnan valvontakeinoista ja -mekanis-mista liittyy joitakin heikkouksia ja ongelmia. Viime aikoina osakkeenomistajiensuora valvonta on saanut valvontakeinojen joukossa osakseen lisää painoa.

Turvautuminen vain johonkin tai joihinkin keinoihin päämies-agentti -suh-teesta johtuvan valvontaongelman ratkaisemiseksi ei ole optimaalista. Kunkinvalvontakeinon tai -mekanismin käytöstä seuraa hyötyjä ja aiheutuu joitakin

145

718 Gugler, Conclusions s. 204-205. Ks. myös Gugler, Direct monitoring s. 23-24.719 Gugler, Conclusions s. 205.720 Lutter, FS Stimpel s. 836. Vrt. Werlauffin kysymyksenasettelu poikkeuksellisten toimien osalta,Werlauff, Selskabsret s. 504-505.Osakeyhtiölaissa hallituksen ja yhtiökokouksen välinen toimivallanjako on periaatteessa ehdoton. Ks.Taxell, Organisation s. 99. Tämä lähtökohta ei kuitenkaan ratkaise kysymystä siitä, onko asiaymmärrettävä niin, että tämän toimivallanjaon yleiset osakeyhtiölain säännöksistä johdettavatperiaatteet ovat ehdottomia, vaiko niin, että osakeyhtiölain säännöksiin sellaisenaan, niiden kirjai-melliseen, sananmukaiseen tulkintaan nojaava toimivallanjako on ehdoton, jolloin yhtiökokouksentoimivalta rajoittuisi ainoastaan osakeyhtiölain säännöksissä nimenomaisesti lueteltuihin tapauksiin.

kustannuksia, jotka riippuvat siitä, miten hajautunutta tai keskittynyttä omistusyhtiössä on ja siitä, millaiset ovat kilpailu- ym. olosuhteet kysymyksessä olevallatoimialalla.718 Siten oikea yhdistelmä eri valvontakeinoja, mukaan lukien osak-keenomistajien suora valvonta, tuottaa parhaan tuloksen johdon toiminnanvalvonnassa.719

4.5 Yhtiökokouksen toimivaltaa koskevien säännöstenanaloginen tulkinta

4.5.1 Toiminnallisesti samanlaiset järjestelyt

Kun hallituksen ja yhtiökokouksen toimivallanjaossa pidetään lähtökohtanapelkästään Suomen voimassaolevan osakeyhtiölain säännösten sananmukaistasisältöä, jakautuu näiden toimielinten toimivalta siten, että yhtiökokouksellekuuluvat ainoastaan laissa erikseen luetellut ratkaisut ja hallitukselle, lukuun-ottamatta niitä asioita, jotka voidaan OYL 8:11 §:n 4 mom:n säännöksen jayhtiöjärjestysmääräyksen nojalla siirtää hallintoneuvoston päätettäväksi, OYL8:6 §:n säännöksen nojalla kaikki muut osakeyhtiössä tehtävät ratkaisut. Jälkim-mäisten ratkaisujen katsotaan tämän muodollisen systematiikan mukaan kuulu-van osakeyhtiön "hallintoon". Tätä toimivallanjakoa voidaan nimittää Suomenosakeyhtiölain "lähtökohtaiseksi kirjoitetuksi toimivallanjaoksi".

Hallituksen ja yhtiökokouksen toimivallanjaossa perustulkintaongelman muo-dostaa kysymys siitä, onko osakeyhtiölaissa oleva yhtiökokouksen tehtävienluettelo ehdoton vai, voidaanko myös osakeyhtiölain tulkinnan avulla johtaaratkaisutilanteita, jotka osakeyhtiölain toimivallanjaon perusrakenteen nojallakuuluvat yhtiökokouksen toimivaltaan.720 Tämä tulkintaongelma tulee esillesellaisissa ratkaisuissa, joiden vaikutukset yhtiöön ja osakkeenomistajan asemaanovat samankaltaiset kuin sellaisissa ratkaisuissa, jotka jo kirjoitetun lain nojallakuuluvat yhtiökokouksen toimivaltaan, joita ovat esimerkiksi sulautuminen.

146

721 Vrt. Lutter, FS Stimpel s. 852.722 Lutter, FS Barz s. 199 ss. ja Lutter, FS Fleck s. 182 ss. Ks. myös Fleischer, ZHR 2001 s. 523 jaPriester, ZHR 1999 s. 195.723 Muodollisia perusteita yhtiökokouksen päätösvallalle ovat osakeyhtiölakiin kirjoitetutyhtiökokouksen päätösvaltaa koskevat säännökset.724 Emoyhtiön yhtiökokouksen materiaalista ratkaisutoimivaltaa konsernissa on Saksassapuoltanut Lutter, ks. Lutter, FS Stimpel s. 841 ja 843 ja kapp. 5.2 jäljempänä. Yhtiökokouksenmateriaalinen ratkaisutoimivalta voidaan toteuttaa kirjoitetussa laissa olevien säännöstenanalogisella tulkinnalla ja, periaatteessa, tietyin edellytyksin myös nimenomaisesti yhtiöjär-jestysmääräyksillä. Yhtiökokouksen toimivaltaa, joka nojaa yhtiöjärjestysmääräykseen, käsi-tellään jäljempänä, kappaleissa 5.1.7.2 ja 5.2.3.6.4.

Tällaisia vaikutuksiltaan samankaltaisia ratkaisuja ovat fuusionkaltaiset yritystenyhteistoimintajärjestelyt, yrityksen rakenteelliset muutokset ja konsernissatehtävät konsernin toiminnan kannalta merkittävät ratkaisut.721

Saksassa Lutter on aloittanut keskustelun tarpeesta soveltaa osakeyhtiölakiinkirjoitettujen yhtiökokouksen päätösvaltaa koskevien säännösten analogistatulkintaa sellaisiin yritysrakenteen muutoksiin, joita koskevaa päätösvaltaa eiole erikseen säännelty niitä nimenomaan koskevilla osakeyhtiölain säännök-sillä.722 Tällaisia yritysrakenteen muutoksia ovat muun muassa yhtiön muut-taminen konsernin emoyhtiöksi ja yhteisyritysten perustaminen. Yhtiökokouksentoimivallan johtaminen analogiapäätelmällä koskee sellaisia ratkaisuja, joillaon osakkeenomistajan taloudellisten intressien kannalta samanlaisia taloudellisiatai oikeudellisia vaikutuksia kuin sellaisilla ratkaisuilla, joista päättäminen onosakeyhtiölain nimenomaisella, sitä koskevalla säännöksellä säädetty yhtiö-kokouksen toimivaltaan. Edellä tarkoitetuissa samankaltaisissa vaikutuksissaosakkeenomistajan asemaan on kysymys ennen kaikkea yritysrakenteen muutok-sen vaikutuksesta osakkeenomistajan kantamaan, hänen sijoitukseensa kohdistu-vaan riskiin, sekä osakkeenomistajan oikeusaseman muuttumisesta. Näitä vaiku-tuksia osakkeenomistajan asemaan voidaan kutsua siksi asiallisiksi perusteiksiyhtiökokouksen päätösvallalle.723 Osakeyhtiön toimielinten toimivallanjaonpohjana olevat aineellisoikeudelliset perusteet yritysrakenteen muutoksissa ovatluettavissa Saksan, samoin kuin Suomenkin, osakeyhtiölakien säännöstenratiosta. Jos yhtiökokouksen ratkaisutoimivalta ulotetaan kirjoitetussa laissa ni-menomaan erikseen säänneltyjen yritysrakenteen muutosten ohella niihin yritys-rakenteen muutoksiin, joilla on osakkeenomistajan kannalta samanlaisia vaiku-tuksia, voidaan puhua yhtiökokouksen materiaalisesta ratkaisutoimivallasta.724

Yhtiökokouksen funktionaalisella toimivallalla tarkoitetaan sitä, mitkäratkaisut osakeyhtiölain systemaattisen tulkinnan tai osakeyhtiölain yksittäistensäännösten analogisen tulkinnan tuloksena kuuluvat yhtiökokouksen toimival-

147

725 Lutter, FS Barz s. 211 ja Lutter, FS Stimpel s. 841.726 Saksassa tästä yhtiökokouksen toimivallasta käytetään nimitystä ”ungeschriebeneHauptversammlungs-Kompetenzen”. Hoffmann-Becking, ZHR 2003 s. 357.Näkökohtiaosakeyhtiön yhtiökokouksen "kirjoittamattoman toimivallan" puolesta osakeyhtiön rakennettamuuttavien ratkaisujen yhteydessä ovat tuoneet esille Saksassa ns. Lutterin koulukunnan edustajat,ks. Schmidt, Gesellschaftsrecht s. 870-873 ja s. 870-871 alav. 303).727 Makkonen s. 124-125.728 Peczenik ym. toteavat asiallisesta yhdenmukaisuudesta lain soveltamisessa, että ”uniformi-teten ökar rättens inre sammanhang”. Peczenik-Aarnio-Bergholtz s. 197.729 Tarpeesta perustella analogiapäätelmän valinta vastakohtaispäätelmän sijasta yksittäisessälainsoveltamistapauksessa, ks. Peczenik s. 92-94, Alanen toteaa, että lainkäyttäjän ratkaisu ei voikoskaan olla riippuvainen hänen henkilökohtaisesta, täysin subjektiivisesta mielipiteestään, vaanobjektiivisesta tulkintatekijöiden arvioinnista. Siten jokin tai joitakin täysin objektiivisia argumenttejalaintulkinnassa aina esiintyy. Alanen s. 166, ks. myös s. 155.

taan.725 Tämä yhtiökokouksen toimivalta vastaa myös osakkeenomistajien yleisiäodotuksia yhtiökokouksen päätösvallasta. Kun yhtiökokouksen asiallinen toimi-valta jossakin osakeyhtiössä tehtävässä ratkaisussa nojaa pelkästään osakeyh-tiölain systemaattiseen tai sen yksittäisten säännösten analogiseen tulkintaan,voidaan puhua myös yhtiökokouksen "kirjoittamattomasta toimivallasta".726

4.5.2 Analogisen tulkinnan tarve

Yritysjärjestelyt, joilla olennaisesti muutetaan yrityksen rakennetta eivät kuuluyhtiön tavanomaiseen liiketoimintaan eikä siten ole itsestään selvää, ettätällaisten yritysjärjestelyjen osalta hallituksen ja yhtiökokouksen välisessätoimivallanjaossa tulisi noudattaa pelkästään tavanomaisen liiketoiminnan hoita-mista koskevia sääntöjä.

Suomessa lain soveltaja ei ole ilman muuta oikeutettu eikä velvoitettu sovel-tamaan laintulkinnassa e contrario -päättelyä taikka analogiamenetelmää. Neeivät ole luonteeltaan lain soveltajaa ehdottomasti sitovia ratkaisuargumentteja,vaan vain mahdollisia, sallittuja laintulkintamenetelmiä.727 Analogiaratkaisuapuoltaa asiallinen yhdenmukaisuus lain soveltamisessa, mikä on tärkeä oikeu-denmukaisuuden toteuttamisen ja rationaalisuuden kannalta, vastakohtaispäätel-mää puolestaan ratkaisujen ennustettavuus, ts. oikeusvarmuusnäkökohta.728

Vaikka analogiapäätelmän käyttö on perusteltava kussakin yksittäisessälainsoveltamistapauksessa, analogiapäätelmän valinnalle vastakohtaispää-telmän sijasta on esitetty myös eräitä yleisiä suuntaviivoja, jotka ohjaavatlain soveltajan harkintaa.729 Kun on kysymys melko vanhan lain sovelta-

148

730 Makkonen s. 125. Oikeusvarmuuden vaatimuksella on huomattava merkitys niin ikään rikos-oikeudessa, ja siten on tärkeää, että analogiapäätelmää in malam partem käytetään rikos-lainsäädännön soveltamisessa erittäin suurella varovaisuudella, Alanen s. 161-163, ks. myösMakkonen s. 125 ja Peczenik s. 89-90. Analogiapäätelmää on käytettävä varoen myöspoikkeusluontoisiin säännöksiin nähden varsinkin silloin, jos kysymys on jostakin haitallisestaseuraamuksesta. Tällainen seuraamus on esimerkiksi verorasituksen lisääntyminen, jota ei saaanalogian käytöllä aiheuttaa. Makkonen s. 125.731 Lehrberg s. 84 ja Taxell, Rätt och demokrati s. 293.732 Peczenik-Aarnio-Bergholz s. 191-192, Peczenik s. 76 ja 107 ja Taxell, Rätt och demokrati s. 293;eri tyyppisistä aukoista lainsäädännössä, ks. Peczenik s. 76-78.733 Peczenik-Aarnio-Bergholz s. 197 ja Peczenik, Juridikens teori och metod s. 55.734 Alanen s. 163.735 Peczenik-Aarnio-Bergholz s. 195.

misesta, analogian käyttöä pidetään oikeutetumpana ja perustellumpanakuin silloin, kun kysymys on suhteellisen uudesta ja ajan tasalla olevastalainsäädännöstä. Jälkimäisessä tapauksessa lainsäätäjän katsotaan pyrki-neen normeerattavan asiakokonaisuuden perusteelliseen kartoittamiseen.Toisaalta, kun oikeusvarmuuden kannalta on tärkeää, että säännöstä so-velletaan suppeasti, ei analogian käyttö tule kysymykseen. Näin on asiaprosessioikeudellisten säännösten osalta.730

Analogiapäätelmän käytöllä on erilainen merkitys eri oikeuden aloilla.Yksityisoikeudessa, jossa on suuria lainsäädännöllisiä aukkoja, analogialla onsuhteellisen suuri merkitys.731 Analogian, lainanalogian ja oikeusanalogian teh-tävänä on juuri ns. aukkojen täyttäminen lainsäädännössä.732 Analogiaratkaisuon sallittu erityisesti dispositiivisissa siviilioikeudellisissa tapauksissa, mikäliselvät syyt eivät ole sitä vastaan.733 Voidaan sanoa, että analogian käyttö tarkoi-tuksenmukaisesti sovellettuna ei vaaranna oikeusvarmuutta, vaan on tehokaskeino laintulkinnassa.734 Tämä johtuu siitä, että analogian käytöllä edistetäänlainsäätäjän tarkoituksen (ration) ja oikeuden sisäisen yhtenäisyyden toteutumis-ta, ja siitä, että oikeusaukon täyttäminen tällä tavalla on tehokkaampaa ja vä-hemmän kustannuksia vaativaa kuin erityisin lainsäädännöllisin toimin to-teutettuna.

Analogiapäätelmän käytön edellytykseksi asetetaan olennaisuusvaatimusoikeussäännöksessä säännellyn tapauksen ja sen tapauksen samankaltaisuudenvälille, johon analogiaa harkitaan käytettäväksi. Oikeussäännöstä voidaansoveltaa analogisesti ainoastaan olennaisesti samankaltaisiin tapauksiin.735

Analogiaratkaisussa vaadittavalle tapausten samankaltaisuudelle ei ole kuiten-kaan esitettävissä täsmällisiä sääntöjä. Analogiaratkaisu tapahtuu ratkaistavassatapauksessa esiintyvien vastakkaisten intressien punninnalla. Esillä olevan

149

736 Makkonen s. 124.737 Lehrberg s. 144-145. Teleologisesta laintulkinnasta, ks. kapp. 2.4.1 edellä.738 Vrt. Henze, BB 2001 s. 60 ja Gessler, FS Stimpel s. 780.739 Gessler, FS Stimpel s. 780, samoin Mertens, AG 1978 s. 312.740 Hakulinen, LM 1947 s. 111-113 ja 117.

tilanteen kokonaisarvostus määrää analogiapäätelmän käytön.736 Huomattakoon,että Ekelöfin puoltama teleologinen tulkinta tulee kysymykseen silloin, kun ontehtävä ratkaisu e contrario ja analogiapäätelmän välillä. Menetelmää käy-tettäessä valitaan se ratkaisu, joka johtaa samaan kokonaistulokseen kuin lainsoveltaminen selvissä tapauksissa, ts. lain perimmäisen päämäärän (ändamål)toteutumiseen.737

Yhtiökokouksen toimivallan ulottamista analogisesti laissa erikseen sään-telemättömiin yritysjärjestelyihin voidaan perustella sillä, että osakeyhtiölainsää-däntö ei ole pysynyt niiden eri oikeudellisten ja taloudellisten yritysmuotojenperässä, joita liike-elämässä on otettu käyttöön. Ei voida myöskään pitäämielekkäänä sitä, että lainsäädännöllä pyrittäisiinkään sääntelemään yksityiskoh-taisesti kaikkia mahdollisia yritysjärjestelyjä, eikä lainsäädäntö todennäköisestiaina voisikaan pysyä kaikkien uusien yritysjärjestelymuotojen perässä.738 Sitenuusien yritysjärjestelymuotojen oikeudellisen sääntelyn hahmottaminen voimassaolevan oikeuden pohjalta jää ennen kaikkea oikeuskäytännön ja oikeustieteentehtäväksi.739

Analogiapäätelmälle nähtiin olevan käyttöä yhtiökokouksen toimivallanjohtamiseksi Suomessa vuoden 1895 osakeyhtiölain voimassaoloaikana.Hakulinen oli sillä kannalla, että vaikka lakitekstissä ei ollut nimenomaistasäännöstä menettelystä päätettäessä yhtiö purkamisesta, yhtiökokouksenpäätös yhtiön purkamisesta oli tehtävä samassa järjestyksessä kuin, mitäyhtiöjärjestyksen muuttamisesta oli säädetty, koska päätös yhtiönpurkamisesta sisälsi asiallisesti yhtiön tarkoituksen ja toimialanmuuttamisen.740 Hakulinen perusteli kantaansa vaadittavasta menettelystäpäätettäessä yhtiön purkamisesta lisäksi argumentum a fortiori -argumentoinnilla: Kun osakkeenomistajan kannalta vähämerkityksisiinyhtiöjärjestyksen muutoksiin, kuten esimerkiksi yhtiön toiminimenmuuttamiseen, vaaditaan yhtiökokouksen päätös laissa säädetyllämääräenemmistöllä, vielä suurempi syy on vaatia noudatettavaksi samaapäätöksentekomenettelyä, kun yhtiökokouksessa päätetään yhtiön pur-kamisesta, joka on päätöksenä merkitykseltään itse asiassa vieläkin

150

741 Hakulinen, LM 1947 s. 113 ja 115. Argumentum a fortiori -argumentoinnista analogiapäätelmänyhteydessä, ks. Peczenik s. 96-98.742 Lutter, FS Barz s 210-211, Mertens, AG 1978, s. 312, ks. myös Ulmer, AG 1975 s. 16.743 Lutter, FS Barz s. 211, Mertens, AG 1978 s. 312. Vrt. Bergströmin ja Samuelssonin toteamus:”Regelsystemet bör inte analyseras isolerat från… beteendemässiga effekter.” Bergström-Samuelsson,Aktiebolagets grundproblem s. 31.744 Näistä tekijöistä, ks. kapp. 3.4 edellä.

suurempaa luokkaa kuin pelkästään päätös yhtiön tarkoituksen muuttami-sesta.741

Yhtiökokouksen toimivallan tulkitsemista analogisesti osakeyhtiölainsäännösten nojalla ulottumaan kirjaintulkinnan tuloksena olevan toimivallanylitse yritysrakenteen muutosta koskevissa ratkaisuissa voidaan puolustaaerilaisten yritysjärjestelyvaihtoehtojen moninaisuudella. Kun osakeyhtiön hallitusvoi panna toimeen sellaisia osakeyhtiölaissa erikseen sääntelemättömiä yritys-järjestelyjä, joilla päästään samaan taloudelliseen tulokseen kuin laissa nimen-omaan säännellyillä yritysjärjestelyillä, voidaan väittää, että osakeyhtiössähallituksen ja yhtiökokouksen toimivallanjako tulisi määräytyä itse asiassafunktionaalisten, eikä yksinomaan muodollisten kriteerien avulla.742 Tällaisialaissa erikseen sääntelemättömiä yritysjärjestelyjä ovat esimerkiksi erilaisetfuusionkaltaiset yritysjärjestelyt yhtiöiden välillä. E contrario -päätelmän teke-minen niiden osakeyhtiölain säännösten nojalla, joissa yritysjärjestelyistä päät-täminen on erikseen säännelty yhtiökokouksen toimivaltaan kuuluvaksi, antaisihallitukselle mahdollisuuden valita, tietyn liiketaloudellisen tarkoituksen tote-uttamiseksi, sellaisen yritysjärjestelymuodon, jota ei tarvitsisi viedä yhtiökokouk-sen päätettäväksi, mutta jolla kuitenkin päästäisiin samaan taloudelliseenlopputulokseen kuin osakeyhtiölaissa nimenomaisesti säännellyllä, yhtiökokouk-sen päätösvaltaan kuuluvalla yritysjärjestelymuodolla. Tällöin hallitus saisi itseasiassa itse päättää toimivallanjaosta sen ja yhtiökokouksen välillä. Tämä johtaisisellaiseen tosiasialliseen toimivallanjakoon, vallan keskittymiseen hallitukselleyhtiökokouksen kustannuksella, joka ei ole ollut lainsäätäjän tarkoitus.743

Yhtiökokouksen ”kirjoittamatonta toimivaltaa” voidaan tarkastella myöstransaktiokustannusten ja muiden yhtiösopimuksen syntymisprosessissa vai-kuttavien tekijöiden kannalta.744 Mainituista tekijöistä johtuen lakitekstissäyhtiökokouksen toimivaltaan luettujen päätösten kanssa analogiset päätökset,ts. päätökset, joilla on osakkeenomistajan kannalta samankaltaisia taloudellisiavaikutuksia kuin edellisillä päätöksillä, eivät tule yleensä osakeyhtiön perus-tamiskirjan ja yhtiöjärjestyksen määräyksillä säännellyiksi.

151

745 Osakemarkkinoiden epätäydellisyydestä osakeyhtiön perustamisasiakirjojen ehtojenhinnoittelussa, ks. kapp. 3.4 edellä.746 Näitä sijoittajan päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä on käsitelty edellä kappaleessa 3.4.747 ”Kohtuullisuus ex post” -standardista täydentävänä normina yhtiösopimuksen osapuoltenvälisen suhteen sääntelyssä, ks. kapp. 3.4 edellä. Ratkaisuista yhtiön toiminnan aikana, joillavaltaa siirtyy osakkeenomistajilta yhtiön johdolle, ks. kapp. 3.1 ja 3.5 edellä.

Yhtiökokouksen toimivallan ulottamista analogisesti kirjaintulkinnan tuot-tamaa tulosta ulommaksi voidaan kirjoittajan mielestä perustella myös olet-tamuksella, että sijoittajat eivät ota osakkeiden hinnoittelussa huomioon moni-mutkaisia yhtiösopimuksen ehtoja, mukaan lukien ne ehdot, jotka koskevathallituksen ja yhtiökokouksen välistä toimivallanjakoa745, eivätkä tiedosta osak-keen hinnanasetannan yhteydessä sellaisia mahdollisia yksittäisiä tapahtumain-kulkuja tulevaisuudessa, jotka toteutuessaan yhdessä yhtiösopimuksen ehtojenkirjaimellisen tulkinnan kanssa mahdollisesti johtavat osakkeen arvon alene-miseen. Mainittu käyttäytyminen johtuu sijoittajalla olevasta epätäydellisestätiedosta, tiedon hankkimisen ja sopimusten laatimisen aiheuttamista kustannuk-sista sekä sijoittajan käyttäytymisestä sijoituspäätöksen tekoajankohtana ns.rajallisen rationaalisuuden mukaisesti.746 Voidaan siis sanoa, että riski tällaisenosakkeenomistajan kannalta haitallisen tapahtumainkulun ja sen seuraustentoteutumisesta sijoittajan olisi pitänyt ottaa huomioon osakkeen hintaa alentavanatekijänä ex post tiedon valossa tarkasteltuna, mutta koska tapahtumainkulku onollut odottamaton, tai ainakin epätodennäköinen sijoituspäätöksen tekohetkellä,mainittua riskiä ei ole otettu sopimuksen teossa eikä osakkeen hinnanasetannassahuomioon.

Jos jokin osakkeenomistajan kannalta haitallinen tapahtumainkulku, esi-merkiksi tosiasiallinen vallan painopisteen siirtyminen yhtiökokoukselta halli-tukselle, jota seuraisi hallituksen toiminnan valvontamahdollisuuksien heik-keneminen ja hallituksen toiminnan tehottomuuden lisääntyminen, mitä ei olevoitu ottaa vielä sijoituksen tekohetkellä huomioon, tosiasiassa toteutuisi, tästätapahtumainkulusta seuraava osakkeen arvon alentuminen voitaisiin korjatayhtiökokouksen toimivaltasäännösten analogisella tulkinnalla, jolla yhtiökokouk-sen toimivalta palautettaisiin vastaamaan laissa tarkoitettua hallituksen jayhtiökokouksen välisen toimivallanjaon perusrakennetta ja osakkeenomistajanalkuperäisiä odotuksia yhtiökokouksen toimivallan suhteen, jotka ovat olleetosakkeen hinnanasetannan perustana. Tämä sisältää itse asiassa ajatuksen yhtiö-sopimuksen ehtojen "kohtuullistamisesta ex post" hallituksen ja yhtiökokouksentoimivallanjaon suhteen747, ts. kun ex ante odottamaton tapahtumainkulku myö-hemmin toteutuu, kirjaimellisia yhtiösopimuksen ehtoja "korjataan" ”jälkikäteen”vastaamaan osakkeenomistajan sijoituspäätöksen perustana olleita odotuksia

152

748 Vrt. Easterbrook-Fischel, CLR 1989 s. 1428. Täydentävistä normeista, joista englanninkielessä käytetään termiä ”default rules”, ja jotka kattavat sellaisia asioita, joistayhtiösopimuksessa ei erikseen sovita, ks. kapp. 3.2 edellä.749 Timonen, Corporate Governance s. 79.750 Ks. kappale 4.4.4 edellä.751 Kustannustehokkuuden kannalta kokonaisuudessaan on toisaalta otettava huomioonyhtiökokousten järjestämisen aiheuttamat kustannukset.752 Vrt. Mertens, AG 1978 s. 312, ks. myös Peczenik s. 93-94 ja Alanen s. 164.

hallituksen ja yhtiökokouksen välisestä toimivallanjaosta. Tällöin yhtiökokouk-sen ”kirjoittamaton toimivalta” toimii yhtiösuhdetta sääntelevään sääntelyrat-kaisuun, nimenomaisten sopimusehtojen ja oikeudellisten normien muodosta-maan kokonaisuuteen, alunperin sisältyvänä täydentävänä normistona.748

Voidaan sanoa, että yhtiökokouksen ”kirjoittamaton toimivalta” vastaaosakkeenomistajien yleisiä odotuksia yhtiökokouksen toimivallasta. Sillä voidaankattaa laissa erikseen yhtiökokouksen päätösvaltaan sisällytettyjen tapaustenkanssa analogiset tapaukset, jotka eivät tule osakeyhtiön perustamiskirjan jayhtiöjärjestyksen määräyksillä säännellyiksi.

Yhtiökokouksen ”kirjoittamatonta toimivaltaa” voidaan tarkastella myöspuhtaasti yhtiön johdon toiminnan valvonnan järjestämisen näkökulmasta. Yri-tyksen hallinnointi- ja valvontajärjestelmän kannalta keskeisiä ovat sellaisetpäätöstilanteet, joita ei ole otettu huomioon yhtiöjärjestyksessä tai muussasopimuksessa.749 Osakkeenomistajien osallistumisella yrityksen liiketoimintaaja rakennetta koskevaan päätöksentekoon on kuitenkin merkitystä keinonajohdon toiminnan tehokkuuden valvonnassa, muiden valvontamekanismienvaikutusten epätäydellisyydestä johtuen. Osakkeenomistajat voivat vaikuttaaja osallistua tähän päätöksentekoon sekä epämuodollisissa että muodollisissapuitteissa.750 Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu yhtiökokouksen yrityksenrakenteen muutoksia koskeva ”kirjoittamaton toimivalta”, jonka puitteissa johdonon toimittava vuorovaikutuksessa osakkeenomistajien kanssa. Toimiessaanvakioehtojen tapaan yhtiösopimusta täydentävänä säännöstönä ja koskiessaankeskeisiä yrityksen rakenteen muutoksia, se on transaktiokustannusten kannaltakustannustehokas keino valvoa johdon toiminnan tehokkuutta.751

Yhtiökokouksen toimivallan ulottaminen sen toimivallan ylitse, joka ontuloksena osakeyhtiölain säännösten kirjaimellisesta tulkinnasta, on kuitenkinperustettava aina positiiviseen oikeuteen.752 Yhtiökokouksella ei ole mitäänyleistä toimivaltaa ottaa erityisen merkittäviä asioita itsensä päätettäväksi, sillä

153

753 Lutter toteaa asian näin: "Bei der Aktiengesellschaft hat die Hauptversammlung der Aktionärekeine allgemeinen sondern nur besonders normierte Zuständigkeiten. Sie ist nicht mehr allgemeinzuständig zur Mitwirkung an 'bedeutenden Entscheidungen', ist nicht mehr das Zentralorgan derGesellschaft sondern eines von drei Gesellschaftsorganen, die nicht hierarchisch einander zugeordnetsind. Daher ist die Hauptversammlung auch nicht etwa berechtigt, Gegenstände von besondererBedeutung zur eigenen Entscheidung an sich zu ziehen". Lutter, FS Barz s. 209. Saksassa tämänäkemys nojaa erityisesti § 119 Abs. 2 AktG säännökseen, jonka sanamuodon mukaan yhtiökokousvoi päättää yhtiön liiketoimintaa koskevista kysymyksistä vain, jos hallitus sitä pyytää niin tekemään.Asiallisesti samalla kannalla yhtiökokouksen toimivallan suhteen on Schmidt, ks. Schmidt,Gesellschaftsrecht s. 837-838.Taxell ilmaisee asian Suomen osakeyhtiölain osalta näin: "Enligt ABL kan bolagsstämman ... intetillskansa sig en generell behörighet". Taxell, Organisation s. 99.754 Makkonen s. 131-132 ja 123 ss.; Peczenik s. 75 ja 78-85. Peczenik ym. jakavat suppeantulkinnan vielä kahteen tyyppiin, joista he käyttävät nimityksiä ”en restriktiv tolkning” ja ”enreducerande tolkning”. Peczenik-Aarnio-Bergholz s. 188-189. Lehrberg käyttää näistä kahdestasuppean tulkinnan lajista nimityksiä ”en restriktiv tillämpning” ja ”ett reduktionsslut”. Lehrbergs. 83 ja 85. Lehrberg erottaa erillisenä lajina analogista tulkintaa tulkinnan, josta hän käyttäänimitystä ”institutanalogi”. Lehrberg s. 84.755 Lutter, FS Stimpel 1985 s. 836 vrt. s. 840-842 ja 845.756 Lakitekstissä olevat "aukot" voidaan jaotella "aukkoihin" praeter legem, ns. teknisiin aukkoihin,"aukkoihin" intra legem ja contra legem ja ns. lainsäädäntöaukkoihin. Peczenik s. 99, 107-108, vrt.s. 76-78. Aukkotyypeistä ks. myös Makkonen s. 122-123.

on ainoastaan erikseen normeerattu toimivalta.753 Mainittua näkemystä yhtiö-kokouksen toimivallasta voidaan perustella mielestäni oikeusvarmuudenvaatimuksella.

Suomessa ja Ruotsissa sallittuja laintulkintamenetelmiä, joilla tulkintatulosvoidaan ulottaa kirjaintulkinnan tuottamaa tulosta ulommaksi ovat laaja tulkinta,suppea tulkinta, lainanalogia ja oikeusanalogia.754 Jos yhtiökokouksen toimi-valtaa koskeva tulkintatulos johdetaan analogisesti osakeyhtiölaissa olevienyhtiökokouksen toimivaltaa koskevien pakottavien säännösten avulla, kysymyson periaatteessa yksittäistapaukseen sovellettavasta niin ikään pakottavasta,vaikkakin tulkinnalla johdetusta normista. Tämä tarkoittaa sitä, että silloin, kunyhtiökokouksen toimivalta päättää tietyn tyyppisestä, lakitekstissä nimenomaises-ti sääntelemättömästä yritysrakenteen muutoksesta johdetaan analogisesti edellätarkoitetulla tavalla, kysymys on hallituksen alistamisvelvollisuudesta, velvolli-suudesta alistaa asia itse asiassa osakeyhtiölain säännösten perusteella yhtiö-kokouksen ratkaistavaksi.

Systeemirationaaliselta katsantokannalta yhtiökokouksen ”kirjoittamattomassatoimivallassa” kysymys on osakeyhtiölain kirjoitetuissa toimivaltasäännöksissäolevasta "aukosta", joka voidaan lain systemaattisella tulkinnalla yksittäisessäratkaisutilanteessa täyttää.755 Systemaattisen tulkinnan tehtävä on kirjoitetussalaissa olevien "aukkojen" täyttäminen ja menetelmänä tällöin on etupäässä ana-logiapäätelmä.756

154

155

757 Saksalaisessa kirjallisuudessa käytetään termiä "Konzernbildungskontrolle". Wahlers s. 39 jaMartens, ZHR 1983 s. 425. Emmerich ym. ovat korvanneet termin ”Konzernbildungskontrolle”termillä ”Gruppenbildungskontrolle”, jolla on sama edellä mainittu merkityssisältö. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 100-101.758 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 100. Tästä oikeudellisen suojan lajista käytetäänsaksalaisessa oikeuskirjallisuudessa termiä "Konzerneingangsschutz", Wahlers s. 39 ja Timm, NJW1987 s. 978 ss..759 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 100-1001 ja Wahlers s. 39.

5 KONSERNIMUODOSTUS JAKONSERNIRAKENTEEN MUUTTAMINEN

5.1 Yhtiökokouksen toimivalta konsernimuodostuksessaja konsernirakenteen muuttamisessa

5.1.1 Osakeomistukseen perustuvanmääräysvallan toteuttamistavat

Osakeyhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa käsitteellä konsernimuodostusvalvon-ta tarkoitetaan mihinkään konserniin kuulumattoman yhtiön osakkeenomistajienoikeudellista suojaa yhtiön hallituksen suorittamia sellaisia toimia vastaan, joidenjohdosta yhtiö tulee osalliseksi konsernisuhteeseen757. Konsernimuodostusval-vonta voidaan toteuttaa kahdella tasolla. Ensiksikin osakkeenomistajille voidaanantaa oikeudellista suojaa sen varalta, että yhtiö, jossa he ovat osakkaina, joutuutoiminnassaan jostakin toisesta yhtiöstä riippuvaiseksi758. Toiseksi osakkeenomis-tajille voidaan antaa suojaa sitä vastaan, että yhtiöstä, jossa he ovat osakkaina,tulee konsernin emoyhtiö759. Tässä kappaleessa 5.1 on kysymys jälkimmäisestä,osakeyhtiön osakkeenomistajille annettavasta suojan lajista. Emoyhtiön tasollayhtiökokouksen toimivaltana konsernimuodostuksessa toteutettavan suojanlaajuus on riippuvuussuhteessa osakkeenomistajien oikeussuojan tarpeeseen.

Suomessa konserni on määritelty OYL 1:3 §:n säännöksessä. Emoyhtiötytäryhtiöineen muodostaa konsernin. Osakeyhtiö on emoyhtiö, kun sillä onmääräysvalta toisessa kotimaisessa tai ulkomaisessa yhteisössä. Jälkimmäinenyhteisö on tällöin tytäryhteisö. (OYL 1:3 § 1 mom.) Määräysvalta toisessayhteisössä on määritelty OYL 1:3 §:n 2 mom:ssa. Määräysvalta voi perustua jokoääntenenemmistöön toisessa yhteisössä tai oikeuteen nimittää enemmistöjäsenistä toisen yhteisön hallitukseen tai siihen verrattavaan toimielimeen taikkasellaiseen toimielimeen, jolla on tämä nimitysoikeus. Ääntenenemmistön taimainitun nimitysoikeuden tulee perustua omistukseen, jäsenyyteen, yhtiöjärjes-tykseen, yhtiösopimukseen tai niihin verrattaviin sääntöihin taikka muuhun

156

760 Osakeyhtiölain mukaisesta konsernista ks. tarkemmin, af Schultén, Kommentaari I s. 28 ss.761 Lisäksi arvopaperimarkkinalain 1:5 §:ssä määritellään osakkeenomistajan, osakkaan tai jä-senen määräysvallassa oleva yhteisö. Arvopaperimarkkinalaissa määräysvaltasuhde on määriteltysamalla tavoin kuin osakeyhtiölaissa ja kirjanpitolaissa. Ranta-Lassila, Verotus 4/1999 s. 363.762 Suomen osakeyhtiölaissa oleva konsernimääritelmä perustuu EY:n konsernitilinpäätös-direktiiviin (83/348/ETY). Ranta-Lassila, Verotus 4/1999 s. 362-363. Konsernitilinpäätös-direktiivin konsernimääritelmä on omaksuttu myös Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa, missäosakeyhtiö- ja kirjanpitolainsäädännön konsernikäsitteet vastaavat toisiaan ja perustuvatkonsernitilinpäätösdirektiiviin. Ks. Ranta-Lassila, Verotus 4/1999 s. 363 alav. 11).Tanskassa Werlauffin määritelmässä orgaanis-funktionaalisessa konsernikriteerissä ratkaisevaaon, kuka oikeudellisesti tai tosiasiallisesti voi nimittää tai erottaa enemmistön toisen yrityksenhallituksen tai sitä vastaavan elimen jäsenistä. Werlauff, Selskabsmasken s. 224-225.Saksassa konserni muodostuu kahdesta tai useammasta yrityksestä, jotka ovat yhtenäisen johdonalaisina. Näitä yrityksiä sanotaan konserniyrityksiksi. Konserni ja konserniyritykset on määritelty§ 18 AktG säännöksessä konserni voi olla § 18 Abs. 1 AktG säännöksessä määritelty ns.alistuskonserni, jossa yksi tai useampi alistettu (abhängig) yritys on hallitsevan yrityksen yh-tenäisen johdon alaisena. Alistetut yritykset (abhängige Unternehmen) ja hallitseva yritys (einherrschendes Unternehmen) on määritelty § 17 AktG säännöksessä. Konserni voi olla myös § 18Abs 2 AktG säännöksessä määritelty ns. rinnakkaiskonserni, jossa oikeudellisesti itsenäisetyritykset ovat yhtenäisen johdon alaisina ilman, että jokin yritys olisi suhteessa toiseen yritykseenalistettu yritys. Konsernin olemassaolon edellytys on, että yritysten yhtenäinen johto on tosi-asiallisesti, eikä vain teoreettisena mahdollisuutena, olemassa. Koski, Konserni s. 32.763 Osakeyhtiölain ja kirjanpitolain konsernimääritelmien eroista, ks. Ranta-Lassila, Verotus4/1999 s. 362 ja af Schultén, Kommentaari I s. 27-28 ja 36. Tilintarkastuslaissa (295/1994) eierikseen määritellä konsernisuhdetta.764 Saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa menettelystä käytetään termiä "Ausgliederung", kunliiketoiminnallisen kokonaisuuden siirto tapahtuu sitä varten perustetulle tytäryhtiölle, menettelystäkäytetään toisinaan termiä "Ausgründung"; Suomessa liiketoiminnallisen kokonaisuuden mainitunkaltaisen siirron tuloverokohtelu on säädetty elinkeinotuloverolain liiketoimintasiirtoa koskevassa 52d§:ssä. Kun mainitun kaltainen apporttisijoitus useimmiten täyttää Suomessa verolaissa liiketoi-

sopimukseen (OYL 1:3 § 2 mom.).760 Konserni on määritelty myös kirjanpito-lain1:5-6 §:issä. Kirjanpitolain konsernimääritelmä perustuu siihen, että yrityk-sellä on määräysvalta toisessa yrityksessä. Kirjanpitolain 1:5 §:ään sisältyymääräysvallan määritelmä, joka on samankaltainen kuin osakeyhtiölaissa.761

Emoyritystä ja sen tytäryrityksiä kutsutaan kirjanpitolaissa konserniyrityksiksi(KPL 1:6 § 1 mom.).762 Osakeyhtiölain ja kirjanpitolain konsernimääritelmätvastaavat toisiaan, kuitenkin sillä erolla, että OYL:n mukaisen konsernin emo-yritys voi olla vain osakeyhtiö ja että säätiö ei voi kuulua osakeyhtiön konser-niin.763

Ennestään mihinkään konserniin kuulumattomasta osakeyhtiöstä voi tullaosakeomistuksen tuottaman ääntenenemmistön perusteella Suomen osakeyh-tiölain mukaisen konsernin emoyhtiö seuravilla tavoilla:

- yhtiö siirtää liiketoiminnallisen kokonaisuuden apporttina toiselle tätävarten perustettavalle tai jo ennestään olemassa olevalle yhtiölle senosakkeita vastaan764

157

mintasiirrolle asetetut kriteerit, käytetään myös tässä, yhtiökokouksen toimivaltaa koskevassakappaleessa 5.1, liiketoiminnallisen kokonaisuuden siirrosta tytäryhtiön osakkeita vastaan nimitystä"liiketoimintasiirto".765 Suomessa osakevaihdon tuloverokohtelusta on säädetty EVL 51 f §:ssä.766 Tästä menettelystä, ks. Sillanpää, Julkisesta ostotarjouksesta.767 Wahlers s. 93 ja 225. Näin on, riippumatta siitä, onko kysymyksessä liiketoimintasiirto taiyritysosto, ainakin, kun on kysymys siitä suhteellisesta osuudesta yhtiön koko omaisuudesta, joka onemoyhtiön osakkeenomistajien valvonnan alla ja kun osakeyhtiön toimielinten väliseen toimi-vallanjakoon sovelletaan osakeyhtiölain säännösten, Suomessa mukaan lukien OYL 8:6 §, kirjai-mellista tulkintaa.768 Hirte s. 162 ss., Martens, ZHR 1983 s. 420 ss., Heinsius, ZGR 1984 s. 393 ja 402 ja Wahlers s. 94-96.

- yhtiö perustaa rahavaroillaan tytäryhtiön

- yritysostolla, ts. yhtiö hankkii sellaisen määrän toisen jo toiminnassaolevan yhtiön osakkeita, että se saa tässä yhtiössä osakeomistuksensanojalla ääntenenemmistön.

Ääntenenemmistön tuottavan osakemäärän hankkiminen toisesta yhtiöstä voitapahtua osakkeiden ostolla rahavaroilla tai muilla likvideillä varoilla (yritys-ostolla suppeammassa mielessä) tai osakevaihdolla siten, että yhtiö antaa suun-natulla osakeannilla yhtiön omia osakkeita vastikkeeksi niistä toisen yhtiönosakkeista, jotka tuottavat sille ääntenenemmistön.765 Julkisissa osakeyhtiöissäon noudatettava arvopaperimarkkinalaissa säänneltyä, ostettavan yhtiön osak-keenomistajien suojaksi tarkoitettua, julkista ostotarjousta koskevaa menet-telyä.766

Kaikilla edellä mainituilla osakehankintaan perustuvilla konsernimuodostusta-voilla on nähty olevan yhteinen, samankaltainen vaikutus emoyhtiön osakkeen-omistajan asemaan siinä mielessä, että näiden toimien johdosta emoyhtiönosakkeenomistajien valvonnan alaisena oleva yhtiön omaisuus supistuu ja sitäsiirtyy emoyhtiön johdon yksinomaisen päätösvallan alaiseksi.767 Siten emo-yhtiön osakkeenomistajan oikeussuojan tarpeen arvioimiseksi konsernimuodos-tuksessa ei ole katsottu tarpeelliseksi tehdä eroa sen suhteen, onko kysymyksessäliiketoimintasiirto, tytäryhtiön perustaminen rahavaroilla vaiko yritysosto.768

Toisaalta, tästä näkemyksestä poiketen, emoyhtiön osakkeenomistajilla onkatsottu olevan erilainen oikeussuojan tarve konsernimuodostuksessa riippuensiitä, onko kysymyksessä liiketoimintasiirto vaiko yritysosto, koska edellisessätapauksessa siirrettävän liiketoiminnallisen kokonaisuuden suhteen tapahtuutoimivallan siirtymä yhtiökokoukselta hallitukselle, kun taas yritysostossayrityksen liiketoimintaa välittömästi palveleva omaisuus kasvaa, esimerkiksi

158

769 Becker s. 64, Timm, Konzernspitze s. 142, Timm, ZIP 1993 s. 117 ja Ebenroth, DB 1991 s. 1109.Liiketoimintasiirron johdosta tapahtuvaa toimivallan siirtymää emoyhtiön yhtiökokoukseltaemoyhtiön hallitukselle käsitellään yksityiskohtaisesti jäljempänä, kappaleessa 5.1.2.1. Saksan korkeinoikeus pidättäytyi jäljempänä selostettavassa, liiketoimintasiirtoa koskeneessa ns. ”Holzmüller”-ratkaisussa, 25.2.1982 antamassaan päätöksessä ottamasta kantaa emoyhtiön osakkeenomistajanoikeussuojan tarpeeseen siinä tapauksessa, että konsernisuhde syntyy muulla kuin jutussakysymyksessä olleella tavalla, BGHZ 83, s. 122, s. 138.770 Yhtiökokouksella on mahdollisuus puuttua likvidien varojen käyttöön vasta jäljestä päin,päättäessään vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja toimitusjohtajalle.771 Emoyhtiön yhtiökokouksen toimivaltaa tytäryhtiön asioissa käsitellään kappaleessa 5.2.

teollisuusyrityksen kohdalla siten, että se saa rahavaroillaan käyttöönsä uuttatuotantokoneistoa.769

Kirjoittajan näkemyksen mukaan yritysostossa ei tapahdu emoyhtiön osak-keenomistajan varallisuusoikeuksiin ja hallinnoimisoikeuksiin vaikuttavaa, hänenoikeudellisen asemansa heikentymiseen johtavaa, päätösvallan siirtymää siinämielessä kuin liiketoimintasiirrossa tapahtuu. Tätä kantaa voidaan mielestäniperustella sillä, että yritysostoon käytetyt yhtiön varat, ainakin, jos yritysostorahoitetaan pääosin yhtiön omilla likvideillä varoilla, ovat jo ennestään, ennenyritysostoa, yhtiön hallituksen ja liiketoiminnallisen johdon päätösvallan alaisina,eikä yritysostossa tapahdu päätösvallan siirtymää esimerkiksi osakeanneistapäätettäessä, mikä koskisi yhtiöllä jo ennestään olevaa liiketoimintaa.770 Tältäkannalta emoyhtiön osakkeenomistajalla ei siten ole yhtä suurta oikeussuojantarvetta yritysostossa kuin liiketoimintasiirrossa. Eri asia sitten on, että yhtiö-kokouksen päätösvaltaa yritysostoista päätettäessä voidaan perustella muilla,osakkeenomistajan asemaan pääomansijoittajana liittyvillä näkökohdilla.

Verrattaessa liiketoimintasiirron ja yritysoston vaikutusta emoyhtiön osak-keenomistajan oikeudelliseen asemaan on toisaalta kuitenkin huomattava, ettänäiden toimien toteuttamisen jälkeen emoyhtiön yhtiökokouksen toimivaltatytäryhtiössä olevan liiketoiminnallisen kokonaisuuden ja sitä koskevien rat-kaisujen suhteen on yhtäläinen. Lähtökohtaisesti, Suomen osakeyhtiölain yhtiöntoimielinten toimivallanjakoa koskevien säännösten kirjaimellisen tulkinnannojalla, päätösvalta emoyhtiössä tytäryhtiötä koskevissa asioissa kuuluu yksin-omaan emoyhtiön hallitukselle, koska sen toimivaltaan kuuluu yhtiön osake-oikeuksien käyttö tytäryhtiön yhtiökokouksessa. Siten, sikäli kuin emoyhtiönyhtiökokouksen toimivallan ulottamista tytäryhtiötä koskeviin ratkaisuihinvoidaan asiallisesti ja laintulkinnallisesti perustella, konsernin kannalta talou-dellisesti merkittäviä tytäryhtiöitä on käsiteltävä yhtäläisesti riippumatta siitä,millä tavalla emoyhtiön osakeomistukseen perustuva määräysvalta tytäryhtiössäon alunperin syntynyt.771 Mitä tulee yrityksen rakenteen muuttamiseen yksit-täisestä, mihinkään konserniin kuulumattomasta yhtiöstä, pääosin konsernin

159

772 OYL 2:4 § 3 mom. 2. ja 3. virke. Jollei tilinpäätösasiakirjoja ole, perustamisasiakirjassa onannettava selvitys liikkeen tuloksesta ja taloudellisesta asemasta kahdelta viimeksi päättyneeltätilikaudelta. OYL 2:4 § 3 mom. 4. virke.773 Vrt. Immonen, Liiketoiminnan yhtiöittäminen s. 83.

emoyhtiöksi, voitaneen kuitenkin olettaa, että tällainen huomattava yrityksenrakenteen muutos tapahtuu useimmin ja nopeammin liiketoimintasiirroilla kuinyritysostoilla, koska liiketoimintasiirrossa yhtiöllä ei ole vastaavaa rahoitustarvet-ta kuin yritysostossa. Toisaalta periaatteessa ei ole kuitenkaan täysin pois suljettusellainenkaan mahdollisuus, että perustettava osakeyhtiö harjoittaa alunperinoperatiivista liiketoimintaa ainoastaan yhtiön johdon ostamassa tytäryhtiössäja yhtiö laajentaa liiketoimintaansa myöhemminkin ainoastaan yritysostoilla.Seuraavassa käsitellään yksityiskohtaisemmin emoyhtiön osakkeenomistajanoikeussuojan tarvetta ja perusteita yhtiökokouksen toimivallalle konsernimuodos-tuksessa.

5.1.2 Osakkeenomistajan oikeussuojan tarvekonsernimuodostuksessa

5.1.2.1 Liiketoimintasiirto

5.1.2.1.1 Apportti yhtiöittämisen keinona.Siirrettävän omaisuuden arvostus.

Osakeyhtiölain mukaan apporttia voidaan käyttää osakemerkinnän maksuksi uu-den osakeyhtiön perustamisen yhteydessä (OYL 2:4,1 § 1) kohta) tai osakeyhtiönosakepääoman korotuksen maksuksi (OYL 4:6 §). Apporttia voidaan käyttääyhtiöittämisen keinona niin, että perustettavan osakeyhtiön osakkeiden maksuksisiirretään perustajayhtiöstä erillinen liiketoiminnallinen kokonaisuus siihenkuuluvine varoineen ja velkoineen. Velkavastuun siirtoon perustettavalle yhtiölletarvitaan velkojien suostumus. Silloin, kun apportti koostuu kokonaisesta liik-keestä, OYL 2:4 §:n 3 mom:n mukaan perustettavan osakeyhtiön perustamiskir-jaan on liitettävä liikkeen tilinpäätösasiakirjat kahdelta viimeksi päättyneeltätilikaudelta ja viimeisen tilinpäätöksen jälkeen laaditut osavuosikatsaukset, jalisäksi perustamiskirjassa on annettava selvitys liikkeen tuloksesta ja taloudelli-sesta asemasta viimeisen tilinpäätöksen tai osavuosikatsauksen laatimisen jäl-keiseltä ajalta.772 Soveltuvin osin voidaan edellyttää, että liiketoiminnan osansiirrossa siitä annetaan vastaava selvitys.773

160

774 Tästä käytetään nimitystä nettoapportti. af Schultén, Kommentaari I s. 77.775 Netto-omaisuuden arvon määrittämisestä, ks. af Schultén, Kommentaari I s. 75-77 ja KM 1992:32s. 400.776 Ks. af Schultén, Kommentaari I s. 75.777 af Schultén, Kommentaari I s. 110-111.778 Immonen e.m.t. s. 80. Osakeyhtiön toimielinten päätösvaltaa apporttiperustamisessa ja -emissiossa käsitellään yksityiskohtaisesti jäljempänä.779 Immonen, e.m.t. s. 138; ks. EVL 52 d §:n liiketoimintasiirtoa koskeva säännös.780 Immonen e.m.t. s. 85-86.

Apporttiperustamisessa yhtiöittämisen keinona uuden yhtiön osakkeiden mer-kintähinta määräytyy siirrettävän omaisuuden nettoarvon mukaan, mikä muo-dostuu siirrettävän omaisuuden arvon ja siirrettävien velkojien erotuksesta.774

Apporttina luovutettava liikeomaisuus voidaan arvostaa enintään käypään ar-voon.775 Perustajana toimivan osakeyhtiön osakkeenomistajat ja velkojat kärsivätvahinkoa, jos siirrettävä omaisuus arvostetaan liian alhaiseksi niin, että vastik-keeksi saatavien osakkeiden määrä jää liian pieneksi. Toisaalta uuden osake-yhtiön ja sen osakkeenomistajien ja velkojien etu vaatii, ettei siirrettävää omai-suutta arvosteta liian suureksi. Osakeyhtiölaki edellyttää, että apporttina luo-vutettava liikeomaisuus voidaan arvostaa enintään käypään arvoon. Uuden yhtiönosakkeiden merkintähinta ei saa olla suurempi kuin tämä käypä arvo.776 Uudenyhtiön osakkeiden merkintähinnan rajana on myös ns. alikurssikielto, jonkamukaan osakkeista maksettava määrä ei saa olla osakkeiden nimellisarvoa taikirjanpidollista vasta-arvoa pienempi (OYL 2:11,1 §).777

Päätöksen apporttiluovutuksesta tekee useimmiten osakeyhtiön hallitus.778

Kun verolainsäädännössä säädetään luovuttavan ja vastaanottavan yhteisönverokohtelusta apporttiluovutuksessa, edellytetään, että apporttiperustamisessaja -emissiossa on noudatettu osakeyhtiölain mukaisia menettely- ja muotovaati-muksia.779

Apporttina liikeomaisuutta luovuttavan yhtiön velkojia suojaa ensisijaisestise vaatimus, että velkavastuuta ei voida siirtää omaisuutta vastaanottavalleyhtiölle ilman velkojien suostumusta ja toissijaisesti se, että siirrettävä omaisuustulee hinnoitella pääsääntöisesti käyvällä arvolla.780 Mikäli omaisuutta luovu-ttavan yhtiön velkojat eivät suostu velkavastuun siirtoon, näiden velkojien edutvoivat kuitenkin vaarantua, koska luovuttavan yhtiön hallitus voi myydä apport-tiomaisuuden vastikkeeksi saadut osakkeet normaalina hallituksen päättämänäliiketoimena. Tilanne on velkojien kannalta myös ongelmallinen, jos liikeomai-

161

781 Immonen, e.m.t. s. 82.782 EVL 52 d §:n soveltamisen edellytyksenä olevan liiketoiminnan osan määrittelemisestä, ks.Immonen, Verotus 4/1997 s. 374-375.783 EVL 52 d § 2 mom.; Immonen, Yritysjärjestelyt s. 212.784 Immonen, Verotus 4/1997 s. 375.785 Immonen, Yritysjärjestelyt s. 215.

suutta luovuttaneelle yhtiölle on jäänyt tuottamaton osa liiketoimintaa ja semuodostuu myöhemmin kannattamattomaksi.781

Liiketoiminnallisen kokonaisuuden siirto apporttina toiseen yhtiöön sen osak-keita vastaan toteutettaneen useimmiten EVL 52 d §:ssä säänneltynä liiketoimin-tasiirtona, koska silloin siirtävän yhtiön tuloverotuksessa sovelletaan jatkuvuudenperiaatetta. Liiketoimintasiirrossa osakeyhtiö luovuttaa joko kaikki tai yhteentai useampaan liiketoimintansa osaan kohdistuvat varat, siirtyviin varoihin koh-distuvat velat ja siirtyvään toimintaan kohdistuvat varaukset siirtyvää toimintaajatkavalle toiselle osakeyhtiölle saaden vastikkeeksi vastaanottavan yhtiön liik-keeseen laskemia uusia osakkeita (EVL 52 d § 1 mom.). Jotta EVL 52 d §:nsäännöstä voidaan soveltaa, edellytyksenä on, että siirrettävä liiketoiminnan osaon sellainen liiketoiminnan organisatorisesti riittävän erillinen kokonaisuus, jokatulee itsenäisesti taloudellisesti toimeen. Tämä vaadittava itsenäinen elinkelpoi-suus tulee arvioitavaksi siirtävän (eikä vastaanottavan) yhtiön päässä.782

Liiketoimintasiirrossa noudatettava jatkuvuuden periaate verotuksessamerkitsee sitä, että liiketoimintasiirto ei aiheuta välittömiä veroseuraamuk-sia siirtävälle yhtiölle. Luovutetun omaisuuden veronalaiseksi luovu-tushinnaksi luetaan siirtävän yhtiön verotuksessa omaisuuden verotuksessapoistamatta oleva hankintamenon osa. Edellytyksenä tällöin on, että siirtoon tapahtunut jatkuvuusperiaatetta noudattaen kirjanpitoarvosta.783

Kysymyksessä on verotuksellisesti erityisseuraanto. Verotuksellinenjatkuvuus kattaa siirretyt varat, niihin kohdistuvat velat ja siirrettyyntoimintaan kohdistuvat varaukset. Siirrettävien varojen hankintamenotsiirtyvät vastaanottavaan yhtiöön kirjanpidon arvoin.784 Velkojen siirtoonvaaditaan velkojien suostumus, mikä tulisi hankkia etukäteen. Siir-rettävään omaisuuteen kohdistuvat panttioikeudet pysyvät yleensäomistajanvaihdoksesta huolimatta voimassa.Siirtävän yhtiön vastikkeeksi saamien osakkeiden verotuksessa vähen-nyskelpoinen hankintameno on siirrettyjen varojen verotuksessa vähen-tämättä oleva määrä vähennettynä siirtyneiden velkojen ja varaustenmäärällä (EVL 52 d § 4 mom.). Arvonnousu tuloutuu vasta silloin, kunsiirtävä yhtiö luovuttaa vastikkeeksi saamansa osakkeet. Vastaanottavassayhtiössä siirretyn omaisuuden piilevä arvonnousu tuloutuu, kun yhtiömyöhemmin luovuttaa saamansa omaisuuden.785

162

786 Yhtiöittämiskehityksestä Yhdysvalloissa ks. Eisenberg s. 277-282.787 af Schultén, Kommentaari I s. 14, ks. myös s. 211-212 ja 505.788 Eisenberg s. 282-283, ks. myös Timm, AG 1980 s. 172.Emoyhtiön kokonaan omistamassa tytäryhtiössä emoyhtiön johto valmistelee ja tekee tosiasiallisestitytäryhtiön yhtiökokouksen päätökset jo etukäteen. Hirvonen-Niskakangas-Steiner s. 317. Tällöinemoyhtiön päätös tytäryhtiötä koskevassa asiassa ilmenee emoyhtiön hallituksen pöytäkirjasta.Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 573.789 Emoyhtiön hallitus valitsee tytäryhtiön hallituksen jäsenet. Ks. Hirvonen-Niskakangas-Steiners. 317.790 Kaikki konsernia koskevat merkittävät taloudelliset päätökset, kuten strategiset päätökset,tehdään ainakin periaatteellisella tasolla emoyhtiön hallituksessa. Hirvonen-Niskakangas-Steiners. 322 ja 325.

5.1.2.1.2 Osakkeenomistajan varallisuusoikeudetja päätösvallan siirtymä

Pyrkimys yhtiön liiketoiminnan tehokkuuden lisäämiseen on yleensä syynäosakeyhtiön eri liiketoiminta-alueiden yhtiöittämiseen oikeudellisesti itsenäisiksitytäryhtiöiksi.786 Usein yhtiöittäminen toteutetaan siten, että osakeyhtiö siirtääjonkin liiketoimintayksikkönsä perustamalleen kokonaan omistamalleen tytär-osakeyhtiölle. Suomessa nykyisin voimassa olevan osakeyhtiölain mukaan lain-mukaisesti voidaan menetellä siten, että yksi ainoa oikeudellinen henkilö perus-taa osakeyhtiön ja merkitsee sen kaikki osakkeet. Tällaisesta osakeyhtiöstäkäytetään nimitystä yhdenmiehenyhtiö.787 Ylin päättävä elin tytärosakeyhtiössäon sen yhtiökokous, jossa päätösvaltaa käyttävät osakkeenomistajat. Konsernissakokonaan omistetun tyräyhtiön ainoa osakkeenomistaja on emo-osakeyhtiö, jotatytäryhtiön yhtiökokouksessa edustaa se taho, jolle osakeyhtiön edustaminenyleensäkin kuuluu eli tässä tapauksessa emoyhtiön hallitus. Siten konsernissaemoyhtiön hallitus käytännössä käyttää 100 %:sti omistetussa tytärosakeyhtiössäosakkeenomistajalle kuuluvaa puhevaltaa, ja voi myös päättää tytärosakeyhtiönhallinnosta.788 Tytärosakeyhtiön hallitus voi koostua eri henkilöistä kuin emo-yhtiön hallitus789, mutta käytännössä kokonaan omistetun tytärosakeyhtiön halli-tuksen päätösvalta on alistettu emoyhtiön hallitukselle.790 Estettä ei myöskäänole sille, että emoyhtiön hallitus nimittäisi itse itsensä emoyhtiön kokonaan omis-taman tytärosakeyhtiön hallitukseksi.

Kun tytäryhtiön omistuksessa on vain pienehkö osa konsernin liiketoimintaavälittömästi palvelevasta omaisuudesta (ns. liikeomaisuudesta), ei emoyhtiönhallituksen päätösvalta tytäryhtiön asioissa juuri aiheuta tyytymättömyyttä emo-yhtiön osakkeenomistajissa. Tilanne on toinen, jos tytäryhtiön omistuksessa onhuomattava osa konsernin liikeomaisuudesta ja tytäryhtiöllä on merkittävä liike-taloudellinen rooli konsernissa. Tällöin päätösvallan siirtymä emoyhtiön yhtiö-

163

791 Eisenberg s. 283.792 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 101. Yhtiön liiketoiminnallisesti olennaisten osien siir-täminen tytäryhtiöön muuttaa valtatasapainoa yhtiössä hallituksen eduksi. Fleischer, ZHR 2001s. 523, Wahlers s. 66 ss. ja Mecke s. 104 ss. Näin Suomessakin olettaen, että yhtiökokouksen jahallituksen toimivaltaan sovelletaan Suomen osakeyhtiölain säännösten kirjaimellista tulkintaa jaoletetaan, että yhtiössä ei ole hallintoneuvostoa.793 Emmerich-Sonnenshein-Habersack s. 125.

kokoukselta emoyhtiön hallitukselle tytäryhtiölle siirrettyä liikeomaisuutta kos-kevissa asioissa voi aiheuttaa emoyhtiön osakkeenomistajissa tyytymättömyyttä,koska he eivät voi suoraan osallistua tätä liikeomaisuutta koskevaan päätöksente-koon. Eisenberg toteaa: "If the subsidiary plays a significant economic role inthe corporate complex, the parent's shareholders might have a substantial interestin certain types of action which the subsidiary might undertake;...".791 Näin onerityisesti silloin, jos osakeyhtiön käytännöllisesti katsoen koko liikeomaisuuson siirretty tytäryhtiölle ja emoyhtiö jää pelkästään hallintayhtiöksi.

Emoyhtiön vähemmistöosakkeenomistajille tilanne voi olla hankala halli-tuksen toteuttaman liikeomaisuuden tytärosakeyhtiölle siirtämisen jälkeen, koskaemoyhtiön enemmistöosakkeenomistajat voivat, esimerkiksi 51 %:n äänivallalla,valita emoyhtiön hallituksen, joka käyttää tosiasiallista päätösvaltaa tytäryhtiönliikeomaisuutta koskevissa asioissa.

Liiketoimintasiirron johdosta emoyhtiön osakkeenomistajien valvonnassaoleva yhtiön omaisuus supistuu ja sitä koskevat ratkaisut siirtyvät emoyhtiönhallituksen päätösvaltaan.792 Tämän seurauksena emoyhtiön osakkeenomistajienomien varallisuusoikeuksien ja hallinnoimisoikeuksien tosiasiallinen käyttöalakaventuu.793 Emoyhtiön hallitus, tai jokin sen valtuuttama henkilö, käyttää emo-yhtiölle osakkeenomistajana kuuluvia oikeuksia tytäryhtiön yhtiökokouksessa.Jos emoyhtiö omistaa tytäryhtiön kokonaan, emoyhtiön hallitus voi yksin päättäämuun muassa, että tytäryhtiölle siirretyn liiketoiminnallisen kokonaisuudentuottamaa voittoa joltakin tilikaudelta ei jaeta osakkeenomistajille tai, että kuntällaisen liiketoiminnallisen kokonaisuuden toiminnan rahoittamiseksi tarvitaanuutta omaa pääomaa, sitä ei hankita emoyhtiön omilta osakkeenomistajilta, vaanjärjestämällä kolmansille osapuolille suunnattu osakeanti tytäryhtiössä. Lisäksiemoyhtiön hallitus voi yksinään päättää myös muista tytäryhtiössä toteutettavista,konsernin kannalta taloudellisesti merkittävistä ratkaisuista, kuten tytäryhtiötäkoskevista yritysrakenteen muutoksista, tytäryhtiön liikeomaisuuden myynnistätai tytäryhtiön sulauttamisesta toiseen yhtiöön, taikka tytäryhtiön jonkin toisenyhtiön kanssa solmimista voitonjakosopimuksista. Kun liiketoimintasiirto mer-kitsee emoyhtiön osakkeenomistajan oikeudellisen aseman tosiasiallista muut-tumista siirretyn liiketoiminnallisen kokonaisuuden suhteen, sitä voidaan pitää

164

794 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 101 ja 125, Priester, ZHR 1999 s. 194 ss. ja Wahlerss. 66 ss.Vrt. kysymys etujen ja haittojen siirtymisestä yhtiösuhteen osapuolten välillä yhtiön toiminnanaikana edellä, kappaleessa 3.5.795 Myös Tanskassa Werlauff on kiinnittänyt huomiota siihen, että yhtiön liiketoiminnan siirto100 %:sti omistetulle tytäryhtiölle siirtää liiketoiminnan yhtä porrasta kauemmaksi osak-keenomistajien vaikutuspiiristä sillä seurauksella, että ratkaisut lisäpääoman hankkimisestaliiketoimintaa varten ja muut liiketoimintaa koskevat ratkaisut muuttuvat periaatteessa yhtiönhallituksen asioiksi. Tämä liiketoimintasiirrossa osakkeenomistajilta hallitukselle tapahtuvapäätösvallan siirtymä on peruste edellyttää liiketoimintasiirtoon yhtiökokouksen suostumus.Werlauff, Selskabsret s. 509 alav. 23). Tästä päätösvallan siirtymisestä osakkeenomistajiltaemoyhtiön hallitukselle, ks. myös Guldborg-Werlauff, R&R 5/1991 s. 58.796 Liiketoimintasiirto johtaa konsernijohdon johtovallan kaventumiseen konsernissa. Fleischer,ZHR 2001 s. 523, Wahlers s. 66 ss., 113 ja 226 ja Mecke s. 104 ss.Tytäryhtiön intressin huomioon ottamisesta, ks. myös Hirvonen-Niskakangas-Steiner s. 319-320.797 Wahlers s. 98 ja 107.798 Wahlers s. 111. Faktisesta konsernista, ks. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 59 ja 388-389.799 Wahlers s. 148.

asiallisena perusteena vaatia yhtiökokouksen suostumus liiketoimintasiirrontoteuttamiseen794, riippumatta kulloinkin voimassa olevista osakeyhtiölain sään-nöksistä.795

5.1.2.1.3 Osakkeenomistajan kantaman riskin muuttuminen

Yhtiökokouksen suostumuksen vaatimista liiketoimintasiirtoon voidaan perus-tella myös sillä, että emoyhtiön hallitus ei voi tytäryhtiön oman yhtiöintressinhuomioon ottamisen tarpeen vuoksi toteuttaa johtovaltaansa tytäryhtiöön siir-retyn liiketoiminnan johtamisessa enää samalla tavalla kuin jos tämä liiketoimin-ta vielä kuuluisi emoyhtiöön.796 Emoyhtiön johdolla ei ole tytäryhtiössä välitöntäliiketoiminnallista johtovaltaa, vaan ainoastaan välillinen johtovalta.797 Yksit-täisessä mihinkään konserniin kuulumattomassa yhtiössä yhtiön hallitus voiharkintavaltansa nojalla johtaa yhtiön liiketoimintaa hyvin yksityiskohtaisestikin.Konsernissa emoyhtiön hallitus ei voi johtaa tytäryhtiössä harjoitettavaa liike-toimintaa yhtä intensiivisesti. Saksassa näin on etenkin ns. faktisessa konsernissa,jossa konsernisuhde perustuu useimmiten siihen, että emoyhtiö omistaamääräämisvallan tytäryhtiössä tuottavan määrän tytäryhtiön osakkeita.798 Tällöinemoyhtiön hallitus voi ainoastaan rajoitetusti hallita ja ohjata tytäryhtiönliiketoimintaan liittyviä riskejä ja tämä puolestaan vaikuttaa välillisesti emo-yhtiön osakkeenomistajan sijoitukseen kohdistuvaan riskiin.799 Konsernimuodos-

165

800 Raiser s. 844, Wahlers s. 226, Rehbinder, FS Coing s. 433, Rehbinder, ZGR 1983 s. 96 jaKropff, ZGR 1984 s. 130, ks. myös Westermann, ZGR 1984 s. 358.801 Sopimuskonserni voidaan perustaa § 291 Abs. 1 S. 1 AktG säännöksessä tarkoitetullamääräämisvaltasopimuksella tai yhtiöiden sulautumista lähellä olevalla Eingliederung-menettelyllä § 319 ja 320 AktG säännösten mukaisesti. Muut konsernit Saksassa ovat faktisiakonserneja. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 59. Määräämisvaltasopimuksen solmiminenedellyttää § 293 Abs. 2 S. 1 AktG säännöksen nojalla tulevan tytäryhtiön yhtiökokouksensuostumuksen lisäksi tulevan emoyhtiön yhtiökokouksen suostumusta, kun tuleva emoyhtiö onosakeyhtiö. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 218.802 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 361-362. Ohjeidenanto-oikeus ulottuu tytäryhtiön”johtamiseen” (die ”Leitung”) sen hallituksen kautta. Se käsittää tytäryhtiön liiketoiminnanjohtamisen koko laajuudessaan ja tytäryhtiön edustamisen. Ohjeiden antaminen tytäryhtiölle onemoyhtiön harkinnassa. Emoyhtiöllä ei yleensä ole tytäryhtiötä kohtaan velvollisuutta antaa tälleohjeita. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 363-364. Myös tytäryhtiön kannalta haitallisetohjeet ovat sallittuja, mikäli määräämisvaltasopimuksessa ei ole toisin määrätty, jos ne palvelevatemoyhtiötä tai koko konserniin liittyvää tarkoitusta, § 308 Abs. 1 S. 2 AktG, Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 161 ja 365-366, Wahlers s. 98, ks. myös Sina, AG 1991 s. 7.Sopimuskonsernissa tytäryhtiön hallituksella on periaatteessa velvollisuus noudattaa emoyhtiönantamia laillisia ohjeita, vaikka ne olisivat tytäryhtiön kannalta haitallisia. § 308 Abs. 2 S. 1 AktG jaEmmerich-Sonnenschein-Habersack s. 367.803 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 367 ja Hommelhoff, Konzernleitungspflicht s. 150. Ohjeennoudattamisesta tytäryhtiölle aiheutuvat haitat eivät saa olla suhteettoman suuria konsernin saamaanetuun verrattuna ex ante tarkasteltuna. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 366-367804 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 370-372 ja Sina, AG 1991 s. 7 ss.Ohjeidenannosta tytäryhtiön hallitukselle ovat vastuussa paitsi emoyhtiö itse, määräämisvalta-sopimuksen osapuolena, emoyhtiön lailliset edustajat huolellisuusvelvollisuutensa mukaisesti.Mikäli emoyhtiön lailliset edustajat rikkovat huolellisuusvelvollisuutensa tässä suhteessa, he ovatvahingonkorvausvelvollisia tytäryhtiötä kohtaan § 309 Abs. 1 ja 2 AktG ja § 93 AktG säännöstennojalla. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 373, 375, 380-381 ja 383.

tuksen on katsottu siten lisäävän emoyhtiön osakkeenomistajan kantamaa, hänenosakesijoitukseensa kohdistuvaa riskiä.800

Saksassa ns. sopimuskonsernissa yhtiöiden välillä solmittu määräämisval-tasopimus ("Beherrschungsvertrag") perustaa määräämisvaltasuhteenemoyhtiön ja tytäryhtiön välille.801 § 308 Abs. 1 S. 1 AktG säännöksenmukaan sopimuskonsernissa emoyhtiö on oikeutettu antamaan tytäryhtiönhallitukselle ohjeita tytäryhtiön johtamisessa.802 Tällaisten ohjeidenantamisella on kuitenkin oikeudelliset rajansa. Hallitsevan kannan mukaantytäryhtiö ei ole velvollinen noudattamaan sellaisia emoyhtiön antamiaohjeita, joiden toteuttaminen olisi omiaan vahingoittamaan kohtuuttomastitytäryhtiötä.803 Emoyhtiö saa määräämisvaltasopimuksen nojalla antaatytäryhtiölle sen kannalta haitallisia ohjeita vain siinä määrin, ettätytäryhtiö pysyy määräämisvaltasopimuksen voimassaoloaikana elin-kelpoisena ja jää sellaiseksi sen päättymisen jälkeenkin.804 Saksassasopimuskonsernissa konsernijohdon mahdollisuudet hallita tytäryhtiötäovat siten vähäisemmät kuin mihinkään konserniin kuulumattoman osa-keyhtiön johdon mahdollisuudet hallita jotakin yhtiön omista liiketoimin-

166

805 Wahlers s. 100.806 Hommelhoff, Konzernleitungspflicht s. 300 ss.807 Wahlers s. 105, Henn, § 9 Rdnr. s. 275 ss., Mecke s. 33-34 ss. ja Kropff, ZGR 1984 115 ss.Mikäli yksinkertaisessa faktisessa konsernissa emoyhtiö käyttää vaikutusvaltaansa tytäryhtiötäkohtaan niin, että se toteuttaa sellaisia oikeustoimia tai muita toimia, jotka ovat tytäryhtiölle haitallisia,emoyhtiö on velvollinen hyvittämään tytäryhtiölle siitä aiheutuvan haitan § 311 AktG säännöksennojalla. Mikäli mainittua hyvitystä ei suoriteta, emoyhtiö sekä mahdollisesti toimesta vastaavaemoyhtiön laillinen edustaja ja tytäryhtiön hallintoelimet ovat velvollisia korvaamaan tytäryhtiölleaiheutuneen vahingon. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 388-389, 394 ja 401.Vaikka faktisessa konsernissa emoyhtiö saa asettaa tytäryhtiön emoyhtiön yhtenäisen johdonalaiseksi, tytäryhtiön johdosta vastaa sen oma hallitus. Tytäryhtiön hallitus on, § 311 AktGsäännöksen puitteissa, oikeutettu, mutta ei velvollinen, noudattamaan emoyhtiön esitystä tietyksioikeustoimeksi tai muuksi toimenpiteeksi. Toisaalta yksinkertaisessa faktisessa konsernissaemoyhtiöllä ei ole tytäryhtiötä kohtaan velvollisuutta konsernin johtamiseen (einKonzernleitugspflicht). Emoyhtiön johdolla sen sijaan on itse emoyhtiötä kohtaan velvollisuuskonsernin johtamiseen, mutta suhteessa tytäryhtiöön velvollisuutta laajaan ja intensiiviseen konserninjohtamiseen ei voi olla olemassa. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 394-395.808 Ks. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 395. Toisin on silloin, kun tytäryhtiö on ns.rajavastuuyhtiö, GmbH, jolloin konsernijohto voi tytäryhtiön yhtiökokouksessa emoyhtiön äänivallannojalla antaa tytäryhtiön johdolle yksityiskohtaisiakin ohjeita. Wahlers s. 52-53.809 Emmerich, AG 1991 s. 303 ja 306 ja Wahlers s. 104-105.Kvalifioidussa faktisessa konsernissa, jota ei ole laissa erikseen säännelty, emoyhtiö ylittää § 311 ffAktG säännösten puitteissa sallitun johtovaltansa tytäryhtiötä kohtaan. Menettely on periaatteessaoikeudenvastainen. Kysymyksessä on tilanne, jossa emoyhtiön toimet ovat vahingollisia tytäryhtiölle,mutta yksittäinen hyvitysmenettely (”der Einzelausgleich”) ei ole mahdollinen, koska yksittäisiävahingollisia toimia ei voida eritellä tai tällaiset toimet ovat sellaisia, että niiden oikeusseuraamuksiaei voida kvantifioida. Tällöin emoyhtiö on § 317 Abs. 1 S. 1 AktG säännöksen nojallavahingonkorvausvelvollinen tytäryhtiötä kohtaan ja §§ 302 ff AktG säännösten tytäryhtiön tappionkattamista ym. koskevat sopimuskonsernin oikeusseuraamukset tulevat vastaavasti sovellettaviksi.Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 388, 394 ja 438-439.

tayksiköistä.805 Tästä konsernijohdon rajoitetusta johtomahdollisuudestajohtuen emoyhtiön johto voi vain rajoitetussa määrin ohjata niitätytäryhtiön liiketoiminnassa ilmeneviä riskejä, jotka vaikuttavat konserninyläpäässä.806 Saksassa ns. faktisessa konsernissa, jossa emoyhtiön määräämisvalta tytär-yhtiöön nähden perustuu yleensä siihen, että emoyhtiö omistaa tytäryhtiönosakkeita (silloin, kun tytäryhtiö on osakeyhtiö, Aktiengesellschaft),oikeudellisesti sallittu johtamistapa on ainoastaan desentralisoitu kon-sernijohto, joka rajoittuu ainoastaan tytäryhtiöiden liiketoimintapolitiikastaja niiden liiketoiminnan kannalta keskeisistä kysymyksistä päättä-miseen.807 Konsernijohto ei voi tällöin antaa tytäryhtiön johdolle yksi-tyiskohtaisia ohjeita tytäryhtiön liiketoiminnan hoitamisessa.808 Sanottukoskee ns. yksinkertaista faktista konsernia. Mikäli konsernijohto antaatytäryhtiölle sellaisia ohjeita, että niitä ja niiden mahdollisia vahingollisiavaikutuksia tytäryhtiölle ei voida eritellä ja kvantifioida, kysymyksessäon ns. kvalifioitu faktinen konserni, jolloin emoyhtiölle voi syntyäsamanlaisia vastuuseuraamuksia tytäryhtiötä kohtaan kuin sopimuskonser-nissa.809 Normaalitapauksessa Saksassa yksinkertaisessa faktisessa kon-

167

810 Wahlers s. 103 ja 105.811 Wahlers s. 105-106. Näiden intressien huomioon ottamisesta Suomessa, ks. Hirvonen-Niskakangas-Steiner s. 319-320 ja Koski, Konserni s. 241-243 ja 262-264.812 Koski, Konserni s. 230.813 Tytäryhtiön velkojat ovat myös voineet tytäryhtiön kanssa solmimissaan lainanantosopimuksissavarata itselleen oikeuden päättää suostumuksen antamisesta tytäryhtiön liiketoiminnan kannaltakeskeisiin ratkaisuihin.814 Enemmistöosakkeenomistajan lojaliteettivelvollisuudesta Saksassa, ks. edellä kappaleessa4.3.3 mainitut lähteet.815 Tytäryhtiön yhtiökokouksen päätös ei saa tuottaa kenellekään epäoikeutettua etua tytäryhtiönkustannuksella. Ristiriitatilanteessa konserni-intressi on toissijainen lailla suojatun tytäryhtiönkannalta. Ks. Hirvonen-Niskakangas-Steiner s. 319-320 ja myös s. 326, tytäryhtiönvähemmistöosakkeenomistajien intressin huomioon ottamisesta tytäryhtiön yhtiökokouksenpäätöksenteossa, ks. s. 320 ss. Yleislausekkeen soveltamisesta konsernissa näiltä osin, ks. myösKoski, Konserni s. 241-243.

sernissa, joka voidaan perustaa esimerkiksi liiketoimintasiirrolla, kon-sernijohdon johtovalta tytäryhtiöön nähden on siten oikeudellisestimerkittävästi vielä rajoitetumpi kuin sopimuskonsernissa ja konsernijoh-dolla on tässä tapauksessa vielä vähemmän mahdollisuuksia ohjata tytär-yhtiön liiketoimintaan liittyviä riskejä.810

Konsernijohdon johtovalta tytäryhtiöön nähden rajoittuu edelleen silloin, kuntytäryhtiössä on vähemmistöosakkeenomistajia sen vuoksi, että konsernijohdonon tällöin otettava toiminnassaan myös tytäryhtiön sekä sen vähemmistöosak-keenomistajien intressit huomioon.811 Silloin kun emoyhtiö omistaa tytäryhtiönkokonaan, katsotaan Suomessa emoyhtiön ja tytäryhtiön intressien olevan yhte-neväiset.812 Tällöinkin emoyhtiön johtovaltaa tytäryhtiöön nähden rajoittaa kui-tenkin tytäryhtiön johdon oikeudellinen itsenäisyys ja tarve ottaa tytäryhtiönvelkojien intressit huomioon.813 Kun tytäryhtiö on ns. rajavastuuyhtiö (GmbH),näiden intressien huomioon ottaminen toteutuu Saksassa enemmistöosakkeen-omistajan lojaliteettivelvollisuudella tytäryhtiön vähemmistöosakkeenomistajiaja tytäryhtiötä kohtaan. Saksan oikeuskäytännössä on nyttemmin tunnustettu,että enemmistöosakkeenomistajalla on lojaliteettivelvollisuus vähemmistöosak-keenomistajaa kohtaan myös osakeyhtiössä (Aktiengesellschaft).814 Suomessatytäryhtiön ja sen vähemmistöosakkeenomistajien intressien huomioon otta-miseen sovelletaan Suomen osakeyhtiölain yleislauseketta, OYL 8:14,1 ja 9:16§:iä.815

Saksan osakeyhtiölain yrityssopimuksia koskevat säännökset (§§ 291 jne.AktG) ja tytäryhtiön ja sen vähemmistöosakkeenomistajien suojaksi tarkoitetutsäännökset (§ 308, §§ 311 jne. AktG) koskevat kumpikin tilanteita, joissa osa-keyhtiön johtamisen oikeudelliset edellytykset ja osakkeenomistajien kantama

168

816 Lutter, FS Barz s. 212, Martens, FS Fischer s. 446 ja Timm, Konzernspitze s. 50 ss. Wahlerskatsoo, että tästä seuraa osakeyhtiön johdon velvollisuus periaatteessa, lähtökohtaisesti, ylläpitääyhtiön itsenäisyyttä ja oman johtovaltansa rajoittamattomuutta, Wahlers s. 111.817 Wahlers s. 111.818 Wahlers s. 111-112.819 Wahlers s. 103.820 § 293 Abs. 2 S. 1 AktG ja Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 218.821 Vrt. Wahlers s. 178-179, 181 ja 184-185.

riski muuttuvat. Näiden säännösten perustana on ajatus, että osakeyhtiö on läh-tökohtaisesti tarkoitettu itsenäisesti asettamaan omat tavoitteensa toiminnalleenja toteuttamaan niitä sekä myös tarkoitettu itsenäisesti tavoittelemaan voittoaja päättämään sen jaosta.816 Saksan osakeyhtiölain määräämisvalta- ja voito-nsiirtosopimuksia koskevan säännöksen § 293 Abs. 2 AktG, jossa määräämisval-tasopimuksen solmimisen edellytykseksi asetetaan yhtiökokouksen suostumusmääräenemmistöllä, taustana on ajatus, että perustettavaksi aiotun sopimuskon-sernin emoyhtiön osakkeenomistajilla on intressi, että he eivät joudu ilman omaasuostumustaan kantamaan liiketoiminnallista riskiä sellaisessa toisessa yhtiössä,jonka liiketoimintaan heillä ei ole välitöntä vaikutusvaltaa.817 Edellä mainitustaosakeyhtiön toiminnan itsenäisyyden periaatteesta ja mainitusta § 293 Abs. 2AktG säännöksen taustana olevasta ajatuksesta Wahlers tekee sen johtopäätök-sen, että osakeyhtiön johto ei ole ilman muuta oikeutettu omin päin muuttamaanosakeyhtiömuodossa toimivan yrityksen organisaatiorakennetta siten, että silläon mainitunlainen vaikutus osakkeenomistajien kantamaan riskiin eikä muutta-maan mihinkään konserniin kuulumatonta yhtiötä konsernin emoyhtiöksi.818

Saksassa sopimuskonsernissa emoyhtiön johtovalta tytäryhtiössä harjoitettavaanliiketoimintaan nähden on rajoitetumpi kuin yhtiön johtovalta samaa liiketoimin-taa kohtaan silloin, kun sitä harjoitetaan mihinkään konserniin kuulumattomassaosakeyhtiössä. Osakeomistukseen perustuvassa konsernissa, ns. faktisessa kon-sernissa, vastaava johtovalta on vielä tätäkin rajoitetumpi.819 Saksan osakeyh-tiölain osalta voidaan siten tehdä johtopäätös, että kun § 293 Abs. 2 AktGsäännöksen nojalla osakeyhtiön muuttamiseen sopimuskonsernin emoyhtiöksivaaditaan yhtiökokouksen suostumus820, vielä suuremmalla syyllä, osakkeen-omistajien intressien kannalta, on edellytettävä yhtiökokouksen suostumustasilloin, kun osakeyhtiö muutetaan osakeomistukseen perustuvan konsernin emo-yhtiöksi.821

169

822 Koski, Konserni s. 114-117, vrt. s. 128-129. Näin on myös Saksassa Saksan osakeyhtiölainasettamissa puitteissa, Wahlers s. 110. Konsernin johtaminen on sitä keskittyneempää mitä enemmänyritystoiminnallisia toimintoja on asetettu koko konsernin emoyhtiön hoidettavaksi. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 60.823 Ks. af Schultén, Kommentaari I s. 31-32.824 Kysymystä yhtiökokouksen hallitukselle antamien ohjeiden oikeudellisesta merkityksestäSuomessa käsitellään jäljempänä.825 Scheffler, DB 1985 s. 2009 ss. Keskitetystä konsernin johtamisesta ja konserneista, joissatytäryhtiöiden hallitusten voidaan sanoa olevan ”itsenäisiä”, ks. myös Hirvonen-Niskakangas-Steiners. 322.826 Immonen, Liiketoiminnan yhtiöittäminen s. 35-36 ja Martens, ZHR 1983 s. 416.Yhtiöittämisen liiketaloudellisista syistä tarkemmin, ks. Immonen. e.m.l. s. 32-39.827 Vrt. myös OECD Principles osat I. B. s. 17 ja IV. A. 5. s. 21.

Suomessa emoyhtiön hallituksen harkintavallan varassa on, johdetaankokonsernia ja tytäryhtiöitä keskitetysti vaiko desentralisoidusti.822 Vaikka mää-räämisvaltasopimukset ovat Suomessa kiellettyjä823, konsernijohto voi peri-aatteessa johtaa tytäryhtiöiden liiketoimintaa melko yksityiskohtaisestikin tosi-asiallisen vaikutusvaltansa avulla ja käyttämällä emoyhtiön osakeoikeuksiatytäryhtiön yhtiökokouksessa ja käyttämällä yhtiökokouksen oikeutta antaayhtiön hallitukselle ohjeita sen toiminnassa.824 Kuitenkin suurissa, erityisestimonikansallisissa konserneissa päädytään liiketaloudellisista ja käytännön syistäyleensä sellaiseen konsernirakenteeseen, jossa tytäryhtiöillä on laaja itsenäisyysomassa toiminnassaan, jolloin konsernin johto rajoittuu konsernitason strategiastaja politiikasta sekä rahoitus- ja henkilöstöasioista päättämiseen.825 Myös silloin,kun osakeyhtiön liiketoimintayksiköitä ryhdytään yhtiöittämään liiketoimintasiir-roilla, tarkoituksena on juuri päätöksenteon desentralisointi liiketoimintayksiköi-hin ja niiden muodostaminen oikeudellisesti itsenäisiksi yksiköiksi.826

Suomessa yhtiökokouksen toimivaltaa päättää siitä, tuleeko osakeyhtiöstäosakeomistukseen perustuvan konsernin emoyhtiö, ei voida johtaa siten kuinSaksassa, osakeyhtiölain sopimuskonsernin perustamista koskevan säännöksen,§ 293 Abs. 2 AktG, ratioon nojaavan lainanalogian avulla, koska vastaavaasäännöstä ei ole Suomen osakeyhtiölaissa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä seik-kaa, että osakeyhtiön johdon oikeudellisen johtovallan rajoittumista ja siitäseuraavaa osakkeenomistajan kantaman riskin kasvamista sen johdosta, ettäosakeyhtiöstä tehdään konsernin emoyhtiö, on pidettävä osakkeenomistajienintressien näkökulmasta myös Suomessa yhtenä asiallisena perusteena vaatiayhtiökokouksen suostumus osakeyhtiön muuttamiseen konsernin emoyhtiöksi,827

täysin riippumatta siitä, onko tätä suostumusta edellytettävä myös de lege lata.

170

828 Yhtiön omistusarvosta, ks. kapp. 2.2 edellä.829 Ns. päämies-agentti -ongelmasta, ks. kappale 4.4 edellä.830 ks. kapp. 4.4 edellä.831 Yrityksen strategian pohjana ovat yhtiön toiminnan perusperiaatteet, jotka sisältävät yhtiönliiketoiminnalliset tavoitteet yhtiön toimialalla ja käsityksen siitä, miten yhtiön eri sidosryhmienintressejä tulee yhtiön toiminnassa toteuttaa. Yhtiön toiminnan perusperiaatteiden pohjaltayhtiölle asetetaan strategiset liiketoiminnalliset tehtävät. Nämä voivat esimerkiksi teolli-suusyrityksessä sisältää suhteellisen yleisluonteisen, vaikkakin rajatun, kuvauksen yhtiöntuotannon luonteesta. Yhtiön strategiasuunnitelma rakentuu niiden pohjalle. Se sisältää analyysinyhtiön strategisesta lähtötilanteesta, yhtiön strategiset tavoitteet ja selostuksen siitä, miten jamillä keinoin strategiset tavoitteet tulisi saavuttaa. Strategiasuunnitelma käsittää yhtiöntulevaisuudelle tärkeät liiketoiminta-alat ja panostuksen tuotekehittelyyn näillä aloilla.Strategiseen suunnitteluun kuuluu myös riskinhallinta. Eri strategiavaihtoehtoihin liittyvät riskitidentifioidaan ja arvioidaan ja riskinhallinnassa käytetään avuksi seurantajärjestelmiä. Albach,ZGR 1997 s. 37-38.

5.1.2.2 Yritysosto

Yritysostot koskettavat osakkeenomistajien taloudellisia intressejä vaikuttaessaanpitemmällä tähtäimellä konsernin kannattavuuteen ja emoyhtiön osakkeenarvoon. On myös olemassa yritysjohdon toiminnan valvontaan liittyviä syitä,miksi osakkeenomistajilla voi olla näissä yritysrakenteen muutoksissa oikeus-suojan tarve. Tätä oikeussuojan tarvetta yritysostojen taloudellisten vaikutustenkannalta käsitellään aluksi tässä kappaleessa. Oikeudellista perustaa yhtiöko-kouksen päätösvallalle yritysostoissa käsitellään myöhemmin.

Osakkeenomistajien kannalta yhtiön tulisi pyrkiä toiminnassaan yhtiönmarkkina-arvon maksimointiin, jolloin yhtiön tulisi tuottaa toiminnallaan osak-keenomistajille lisäarvoa. Tavoitteena on tällöin yhtiön omistusarvon mak-simointi.828 Yritysjohdon ja osakkeenomistajien intressit voivat olla ristiriidassakeskenään ja erilaiset kannustinjärjestelyt, joilla pyritään sitomaan yritysjohtoyhtiön kannattavuuden maksimointiin, ovat usein tavoitellun vaikutuksensasuhteen puutteellisia.829 Osakeyhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan tulee yleisenhuolellisuusvelvollisuutensa nojalla toimia liiketoiminnallisessa päätöksenteos-saan "yhtiön edun" mukaisesti. Sen, mikä on kulloinkin esillä olevassa liike-toiminnallisessa päätöksentekotilanteessa "yhtiön etu", määrittelee kuitenkintodellisuudessa yritysjohto itse, ja johdon yleiseen huolellisuusvelvollisuuteenperustuva oikeudellinen vastuu ei kata normaalia liiketoiminnallista päätöksente-koa edellä tarkoitetulla tavalla puhtaasti liiketaloudellisesta näkökulmasta tarkas-teltuna.830

Yrityksen strategia on yrityksen yleisluonteinen toimintasuunnitelma pitem-mäksi ajanjaksoksi, yleensä useaksi vuodeksi.831 Joidenkin yhtiöiden strategiaankuuluu yhtiön kasvu yritysostojen avulla. Yritysosto voi toteutua, koska osta-

171

832 Ks. kapp. 4.4.4 edellä. Eri liiketoiminnallisista tarkoitusperistä yritysostoihin, ks. esim. Kurkela-Ståhlberg, DL 1997 s. 914.833 Periaatteessa yritysosto, jota seuraa ostettavan yrityksen johdon toiminnan tehostuminen, voilisätä yhtiön arvoa. Yritysostolla voidaan saavuttaa myös toiminnallisia tehokkuusetuja, kutentoiminnan laajuuden tuomia kustannusetuja (economies of scale or scope), transaktio-kustannusten säästöjä ja ns. synergiaetuja käyttämällä jotakin hyödykettä useassa eri tarkoi-tuksessa. Gugler, Takeovers s. 35 ja 41.834 Viimeaikaisissa nk. ex post -tutkimuksissa, joissa on tutkittu yritysoston vaikutusta ostettavanja ostavan yhtiön muodostaman yrityskokonaisuuden kannattavuuteen, on todettu, että yritysostoparantaa vain vähäisessä määrin, jos ollenkaan, ostavan yhtiön kannattavuutta. Gugler, Takeoverss. 33-34 ja 40. Yritysoston jälkeen ostavan yhtiön markkina-arvo on osoittanut pientä positiivistataikka negatiivista muutosta. Gugler, Takeovers s. 39-40.835 Gugler, Takeovers s. 35-37, Byrd-Parrino-Pritsch, FAJ 1998 s. 17, Lamont, JF 1997 s. 83 ss.,Denis-Denis-Sarin, JF 1997 s. 135 ss. ja Hurri, Talouselämä 8/1997 s. 66 ss.Yhdysvalloissa on todettu, että osakkeenomistajien tuotot diversifioituneissa yhtiöissä ovat huo-nommat kuin ei-diversifioituneissa yhtiöissä samalla alalla ja että osakkeenomistajien tuotot laskevatdiversifioitumisen lisääntymisen myötä. Byrd-Parrino-Pritsch, FAJ 1998 s. 17. Tutkimuksista, jotkaosoittavat, että diversifikaatiolla on haitallinen vaikutus yhtiön markkina-arvoon, ks. Shleifer-Vishny,JF 1997 s. 746.Diversifikaation vaikutus toimintaansa laajentavan yhtiön kannattavuuteen voi riippua siitä, mitenkaukana uusi toiminta luonteeltaan on yhtiön aikaisemmasta toiminnasta. Ks. Gugler, Takeovers s.35-37.836 KPMG:n tutkimuksessa "The growing importance of shareholder value in Europe", 1999,haastateltiin 435 johtajaa johtavista eurooppalaisista yrityksistä. Tulosten mukaan kahdellakolmasosalla yrityksistä oli lähtökohtana toiminnassaan omistaja-arvon maksimointi, mutta suurinosa yrityksistä ei ollut pystynyt konkreettisesti kytkemään lisäarvon tuottamista johtamisprosesseihin.Saarnio, Talouselämä 41/1999 s. 74.837 Saarnio-Puttonen-Eronen s. 35 ja Saarnio, Talouselämä 41/1999 s. 74.

jaosapuoli laskee yrityksellä olevan sille yrityksen markkina-arvoa suurempiarvo.832 Yritysosto voi lisätä siinä mukana olevien yritysten toiminnan tehok-kuutta.833 Viimeaikaiset empiiriset havainnot osoittavat kuitenkin, että useinyritysosto ei merkittävästi lisää ostavan yrityksen kannattavuutta.834

Yritysoston avulla emoyhtiö voi siirtyä sille uudelle liiketoiminta-alueelle.Monialayrityksiä koskeneet tutkimukset ovat toisaalta osoittaneet, että pitkällätähtäimellä monialayritykset ovat keskimäärin heikommin kannattavia kuintoimintaansa ydinliiketoimintaansa keskittävät yritykset.835

Vaikka monet eurooppalaiset yritykset ilmoittavat julkisesti pyrkivänsämaksimoimaan yrityksensä omistaja-arvon, useimmat näistä yrityksistäeivät ole kuitenkaan pystyneet kytkemään omistaja-arvon tuottamistajohtamisprosesseihin.836 Omistaja-arvo luodaan yrityksessä operatiivisellatasolla. Yritysjohdon kyvykkyys mitataan kaksilla markkinoilla: yrityksentuote- ja palvelumarkkinoilla ja pääomamarkkinoilla.837 Voidakseenmaksimoida yrityksensä markkinalisäarvon tuottamisen yritysjohtotarvitsee työkalun, jolla se voi mitata operatiivisen toiminnan tehokkuutta.

172

838 Englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetään käsitettä Economic Value Added. Tilikauden EVA-luku lasketaan vähentämällä tuotoista operatiiviset kulut ja verot sekä vieraan ja oman pääomankustannus. Ks. tarkemmin Ollikainen, Talouselämä 23/1999 s. 34-35 ja Kaisanlahti, Valtion omis-tajaohjaus s. 20-21.839 Saarnio, Talouselämä 41/1999 s. 74.840 Saarnio, Talouselämä 41/1999 s. 74.841 Saarnio, Talouselämä 41/1999 s. 74.842 Saarnio, Talouselämä 41/1999 s. 74.843 Saarnio, Talouselämä 41/1999 s. 75.844 Operatiiviseen päätöksentekoon kuuluvat esimerkiksi yksittäisiä tuotteita koskevathinnoittelupäätökset. Saarnio, Talouselämä 41/1999 s. 75.845 Ks. kapp. 4.1 edellä.846 Ks. kapp. 4.4.1 edellä, Timonen, Corporate Governance s. 79, Shleifer-Vishny, JF 1997 s.746-747 ja myös Bradley, MLR 1990 s. 175-177 ja Bergström-Samuelsson, TfR 1995 s. 347.Yritysjohdon ja osakkeenomistajien intressien mahdollinen poikkeaminen toisistaan muodostaa

Tällaisena työkaluna voidaan käyttää taloudellista lisäarvoa.838 Taloudel-lista lisäarvoa voidaan käyttää yrityksen tuote- ja asiakaskannattavuudenarvioinnissa.839 Taloudellisen lisäarvon ja markkinalisäarvon välillä onkeskinäinen yhteys.840 Ilmeisestikin sijoittajat arvioivat yrityksenkasvukykyä, paitsi markkinoiden kasvukyvyn, yrityksen nykyisen jalähivuosiksi oletettavan tuottokyvyn perusteella.841

Voidakseen toimia omistaja-arvoa tuottavasti yrityksen on tiedettävä, onkoyrityksen strategia rakennettu vastaamaan osakkeenomistajien pitkänaikavälin tuotto- ja kasvuodotuksia ja mitkä liiketoiminnot tuottavatlisäarvoa omistajille ja missä taasen arvoa hukataan.842 Koska taloudelli-nen lisäarvo luodaan operatiivisella tasolla yksittäisissä liiketoimissa,omistajalähtöinen operatiivinen päätöksenteko tarvitsee tuekseen johdonohjausjärjestelmän, jossa kytkeytyvät strateginen suunnittelu, resurssienallokointi, operatiivinen tavoiteasetanta ja henkilöstön kannustusjärjestel-mät.843 Osakkeenomistajien itsensä kytkeminen omistajalähtöiseenpäätöksentekoon voi tulla kuitenkin kysymykseen yrityksen strategiastaja mahdollisesti merkittävistä yritysostoista päätettäessä, ei operatiivisenpäätöksenteon tasolla.844

Yritysostolla yhtiö tai emoyhtiö voi siirtyä sille uudelle liiketoiminta-alueelle,vaikkakin tämä uusi liiketoiminta jo sisältyisikin yhtiön yhtiöjärjestyksessäolevan toimialamääräyksen sanamuodon puitteisiin. Koska kysymyksessä oninvestointiluonteinen päätös, jolla on yhtiön kannalta kauaskantoisia vaikutuksia,ja joka muuttaa osakkeenomistajien sijoitukseen kohdistuvaa riskiä, se sopisisen puolesta osakkeenomistajien päätösvaltaan.845 Toisaalta yritysostoissa myösyritysjohdon ja osakkeenomistajien intressit voivat olla ristiriidassa keskenään.Yrityksen koon kasvattaminen yritysostoilla ei ole välttämättä yhdenmukainenyrityksen kannattavuuden optimoinnin kanssa.846 Päämies-agentti -suhteesta

173

yrityksen omistusarvon kasvattamiselle uhkatekijän. Mikäli mainitulla intressiristiriidalla onvaikutusta yritysjohdon päätöksentekoon, yrityksen omistusarvon kasvu jää pienemmäksi kuinmikä se voisi muutoin olla. 847 Ks. Schleifer-Vishny, JF 1997 s. 747.848 Hurri, Talouselämä 8/1997 s. 66-67.

johtuva johdon valvonnan ongelma voi olla pahimmillaan yhtiöissä, joilla ei olehyviä investointikohteita, mutta on runsaasti käteisvaroja.847

Yritysosto on pitempiaikainen, useampia kuukausia vievä prosessi, johonsisältyy ostajan taholta useita toimenpiteitä ja neuvotteluja myyjän ja ostettavanyrityksen johdon kanssa. Kun ostaja on antanut alustavan tarjouksen määräysval-lan tuottavien osakkeiden ostohinnasta, ostajan on teetettävä vielä due diligenceym. selvityksiä ostettavasta yhtiöstä ennen kuin ostokohteen lopullinen arvoostajalle voidaan määrittää. Neuvottelujen ollessa vielä käynnissä ostotarjouksentehneen yhtiön kannalta on tärkeää, että meneillään olevat yritysostoneuvottelutpysyvät salassa, jotta ei pääse syntymään tarjouskilpailutilannetta, jonka johdostaostokohteena oleva yritys mahdollisesti menetetään yhtiön kanssa kilpailevalleyritykselle. Tämän vuoksi on paikallaan, että yksittäisistä konkreettisista yritys-ostoista, niiden valmistelusta ja toteuttamisesta, vastaa osakeyhtiön hallitus jaylin johto.

Yhtiön strategian päälinjat taasen sopivat yhtiökokouksen hyväksyttäväksi.Ei olekaan harvinaista, että strategisesti merkittävimmät linjaukset yhtiöntoiminnassa päätyvät suomalaisissa osakeyhtiöissä yhtiökokouksen päätet-täväksi.848

Yhtiökokouksen yhtiöjärjestysmääräykseen perustuvaa päätösvaltaa yritys-ostossa sekä hallituksen tiedonantovelvollisuutta ja osakkeenomistajien oikeuttasaada johdolta tietoja yhtiökokouksen päättäessä yritysostosta käsitellään kap-paleessa 5.1.7.

5.1.3 Oikeusperuste yhtiökokouksen toimivallalle

Edellä oli esillä osakkeenomistajan oikeussuojan tarve sinänsä silloin, kun yhtiönjohto suunnittelee yhtiön muuttamista konsernin emoyhtiöksi. Seuraavassa onkysymys siitä, mihin erityiseen oikeudelliseen perustaan, Saksassa ja samoinmyös Suomessa, yhtiökokouksen päätösvalta konsernimuodostuksessa voinojautua.

Emoyhtiön yhtiökokouksen päätösvalta konsernimuodostuksessa ja konserninrakenteen muuttamisessa voi tulla kysymykseen liiketoiminnan luovutuksessatoiselle yhtiölle sen osakkeita vastaan, muussa tytäryhtiön perustamisessa, yritys-

174

849 Tästä emoyhtiön yhtiökokouksen päätösvallasta käytetään saksalaisessa oikeuskirjallisuudessatermejä ”Konzernbildungskontrolle” ja ”Konzernumbildungskontrolle”. Wahlers s. 39 ja Gross,AG 1994 s. 271-273.850 BGHZ 83, s. 122, s. 131. Becker s. 62-63 ja Henze, BB 2001 s. 60.851 Oikeustapausselostus AG 2004 s. 384 ss.852 AG 2004 s. 388-389, Fuhrmann, AG 2004 s. 340 ja Götze, NZG 2004 s. 586.”Gelatine“-ratkaisu on selostettu jäljempänä, kappaleessa 6.2.2.853 Fuhrmann, AG 2004 s. 340, Hoffmann-Becking, ZHR 2003 s. 357 ja Becker s. 62.”Gelatine“-ratkaisussa korkein oikeus vahvisti, että ”Holzmuller“-ratkaisuun perustunutsiihenastinen oikeuskäytäntö jää periaatteessa voimaan, mutta yhtiökokouksen kirjoittamatontoimivalta rajoittuu suppeasti rajattuihin poikkeustapauksiin. Fuhrmann, AG 2004 s. 340. Ks.myös OLG Stuttgart, Urt. v. 13.7.2005 – 20 U 1/05, nrkr., oikeustapausselostus AG 2005 s. 694ss.854 Becker s. 63, Busch-Gross, AG 2000 s. 506-507 ja Bayer, NJW 2000 s. 2610-2611 ja alav.22).Holzmüller/Gelatine-periaatteiden soveltamisesta tytäryhtiön osakkeiden myyntiin ei Saksassakuitenkaan vallitse yksimielisyyttä. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 126. Ks. Myös Götze,NZG 2004 s. 588. Asiasta tarkemmin, ks. Kapp. 5.1.6.2.855 Götze, NZG 2004 s. 586 ja oikeustapausselostus ”Gelatine“, AG 2004 s. 386.Myös ”Gelatine”-ratkaisu jätti osaksi avoimeksi kysymyksen siitä, mitkä toimet osakeyhtiössäkuuluvat yhtiökokouksen ”kirjoittamattomaan toimivaltaan”. Götze, NZG 2004 s. 587-589 ja

ostossa ja tytäryhtiön osakkeiden myynnissä.849 Tämä yhtiökokouksen pää-tösvalta voi perustua joko siihen, että kysymyksessä on sellainen yritysrakenteenmuutos, joka edellyttää yhtiöjärjestyksen muuttamista, tai siihen, että yritys-rakenteen muutos kuuluu Saksassa kannatusta saaneen, yhtiökokouksen ”kirjoit-tamatonta toimivaltaa” puoltavan doktriinin mukaan yhtiökokouksen päätös-valtaan.

Saksassa korkein oikeus (der Bundesgerichtshof) lausui ns. ”Holzmüller”-ratkaisussa, BGH, Urt. v. 25.2.1982 – II ZR 174/80 (BGHZ 83, s. 122), ettäyhtiökokous on otettava mukaan päätöksentekoon silloin, kun hallituksen aiko-malla toimella puututaan syvästi osakkeen tuottamiin oikeuksiin ja osakkeen-omistajien taloudellisiin intresseihin.850 ”Gelatine”-ratkaisussa, BGH, Urt. v.26.4.2004 – II ZR 155/02 (BGHZ 159, s. 30)851 Saksan korkein oikeus vahvistitämän yhtiökokouksen toimivaltaa koskevan periaatteen.852 ”Gelatine” ja”Holzmüller”-ratkaisut ovat Saksassa perustana yhtiökokouksen ns. ”kirjoittamat-tomalle toimivallalle”, joka on voimassa olevaa oikeutta.853

Saksassa yhtiökokouksen ”kirjoittamattoman toimivallan” ulottuvuus on ollutoikeuskirjallisuudessa keskustelun kohteena. Yksimielisiä ollaan siitä, että yhtiö-kokouksen ”kirjoittamattomaan toimivaltaan” kuuluvat ns. olennaiset raken-nemuutokset (Strukturveränderungen).854 Sen suhteen, milloin yhtiökokouksen”kirjoittamattomaan toimivaltaan” kuuluvasta tapauksesta kulloinkin on kysy-mys, on kuitenkin tultu eri tulokseen.855

175

Fuhrmann, AG 2004 s. 341.”Gelatine”-ratkaisussa ei käsitelty toimia, joissa ei ole kysymys yritysrakenteen muutoksestaaiheutuvasta päätösvallan siirtymästä yhtiökokoukselta hallitukselle (”ein Mediatisierung-seffekt”), emoyhtiön yhtiökokouksen toimivallan ulottuvuutta tytäryhtiössä tehtävissä ratkai-suissa eikä hallituksen tiedonantovelvollisuutta. Götze, NZG 2004 s. 589.856 Liebscher, ZGR 2005 s.7. Emmerich-Habersack s. 487, Emmerich-Sonnenschein-Habersacks. 125, Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1210 ja Priester, ZHR 1999 s. 195.857 Horbach, BB 2001 s. 893-894.858 Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1210, Busch-Gross, AG 2000 s. 506, Priester, ZHR 1999 s. 195,Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 230, Gross, AG 1994 s. 271, Lutter, FS Fleck s. 182 ja Lutter, FSStimpel s. 850 ss. Ks. Myös Götze, NZG 2004 s. 586-587.859 Busch-Gross, AG 2000 s. 506.860 Schmidt, Gesellschaftsrecht s. 848 ss. ja Lutter, FS Fleck s. 173-174 ja 182.861 Wahlers s. 189, ks. myös Wank, ZGR 1988 s. 369. Saksalaisessa oikeuskirjallisuudessaoikeusanalogiasta käytetään yleisemmin termiä ”Gesamtanalogie“, mutta myös termiä”Rechtsanalogie“ on käytetty. Larenz-Canaris s. 204.

Saksassa oikeuskirjallisuudessa hallitsevana suuntauksena on ollut, että yhtiö-kokouksen toimivalta päättää konsernimuodostusta tai konsernirakenteenmuuttamista tarkoittavasta toimesta on perustettava oikeus- tai lainanalogiapää-telmään yhtiökokouksen toimivaltaa koskevista säännöksistä.856 Oikeudellisistaperusteista yhtiökokouksen mainitulle toimivallalle oikeuskirjallisuudessa hal-litsevin on oikeusanalogia.857

Oikeusanalogiapäätelmällä on johdettu osakkeenomistajien yleinen valvonta-valta konsernimuodostuksessa ja konsernirakenteen muutoksessa, jossa lähdetäänsiitä, että yhtiökokouksen suostumus tarvitaan kaikkiin ns. perustavaa laatuaoleviin ratkaisuihin yhtiössä.858 Tällöin yhtiökokouksen suostumus vaaditaanmerkittävään konsernirakenteen muutokseen silloinkin, kun yhtiön yhtiöjärjes-tyksessä jo on valtuutus konsernimuodostukseen.859 Perustavaa laatua olevatpäätökset (”Grundlagenbeschlüsse”) jaetaan päätöksiin yhtiöjärjestyksen muut-tamisesta ja ratkaisuihin, jotka vaativat lain säännösten mukaan yhtiökokouksensuostumuksen (”Zustimmungsbeschlüsse”).860

Perustavaa laatua olevia päätöksiä (”Grundlagenbeschlüsse”) koskeviin yhtiö-kokouksen toimivaltasäännöksiin nojaavaa oikeusanalogiaa voidaan käyttääoikeusaukon kattamiseen praeter legem, koska tällöin nojaudutaan positiivisoi-keudellisiin säännöksiin.861 Yhtiökokouksen toimivalta laissa erikseensääntelemättömissä yritysrakenteen muutoksissa voidaan näin johtaa analogisestilaissa olevien yhtiökokouksen toimivaltasäännösten nojalla. Lutter tarkoittaanäillä yritysrakenteen muutoksilla toimia, jotka ovat taloudellisilta vaikutuksil-taan hyvin lähellä laissa sen nimenomaisilla säännöksillä säänneltyjä yritysjärjes-

176

862 Lutter, FS Stimpel s. 850.863 Lutter, FS Fleck s. 181-182 ja Rehbinder, ZGR 1983 s. 98.864 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 229-230 ja Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., s. 806; vrt.Busch-Gross, AG 2000 s. 506.865 Lutter, FS Fleck s. 182.866 Rehbinder, ZGR 1983 s. 98.867 Oikeusanalogian käyttöä yhtiökokouksen toimivallan johtamiseksi yritysrakenteen muutok-sissa puoltavat myös Liebscher, Wiedemann ja Timm, ks. Liebscher, ZGR 2005 s. 22 ja 33,Wiedemann, Unternehmensgruppe s. 53 ss. ja Timm, ZHR 1989 s. 68 ss. ja Timm, Konzernspitzes. 66 ss.Saksan osakeyhtiölain tiettyjä yksittäisiä säännöksiä perustana yhtiökokouksen yleiselle toimi-vallalle yritysrakenteen muutoksissa on myös painotettu, § 121 Abs. 1 AktG säännöstä, ks.Gessler, FS Stimpel s. 776 ss., § 361 AktG, nykyistä § 179a AktG säännöstä, ks. Wank, ZGR1988 s. 371, § 186 Abs. 3 AktG säännöstä, Hirte s. 162 ss., ks myös Gross, AG 1994 s. 271 jaWollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 149-150 ja Lutter, FS Westermann s. 347 sekä § 179 Abs.1 AktG säännöstä, ks. Mecke s. 178 ss.

telyjä, kuten sulautumista ja suunnattua osakeantia, täyttämättä kuitenkaannäiden yritysjärjestelyiden tosiseikastoja.862

Lutter ja Rehbinder ovat pitäneet perusteena oikeusanalogialle Saksan osake-yhtiölain säännöksiä päätöksentekomenettelystä yhtiöjärjestyksen muuttamisessa(§ 179 AktG), vastaanottofuusiossa (§ 340c Abs. 2 AktG), yhtiön lähes kokoomaisuuden luovutuksessa (ent. § 361, nykyinen § 179a AktG), eri yrityssopi-musten solmimisessa (§:t 291-293 AktG), Eingliederung-yritysjärjestelyssä (§319 Abs. 2 AktG) ja osakeannissa, jossa poiketaan osakkeenomistajan merkin-täetuoikeudesta (§ 186 Abs. 3 AktG).863 Sulautumista koskevat säännökset ovatnykyisin yritysjärjestelylaissa (das Umwandlungsgesetz) ja nykyisin oikeusanalo-giaan nojaavassa doktriinissa analogiapäätelmän perustana kysymykseen tulevatlisäksi muutkin mainitussa laissa säännellyt yritysjärjestelyt, kuten jakautu-minen.864

Ajatuksen yhtiökokouksen toimivallan perustamisesta yritysrakenteen muu-toksissa laissa oleviin yhtiökokouksen toimivaltasäännöksiin nojaavaan oikeus-analogiaan esitti Saksassa ensinnä Rehbinder.865 Hän asetti kysymyksen, voi-daanko osakeyhtiölaissa olevista yhtiökokouksen toimivaltasäännöksistä päätelläyleinen oikeusperiaate, että ratkaisut, joilla on välitön vaikutus osakkeenomista-jan osakkuuden rakenteeseen ja arvoon, näistä mainittuna erityisesti yhtiönedelleen muuttaminen konsernin emoyhtiöksi ja konsernirakenteen edelleenkehittäminen, kuuluvat yhtiökokouksen ”kirjoittamattomaan toimivaltaan”.866

867

Gessler on johtanut Saksan osakeyhtiölaissa nimenomaisesti säännellystäyhtiökokouksen toimivallasta yleisen oikeusperiaatteen, että yhtiökokouksentoimivaltaan kuuluvat kaikki sellaiset päätökset yhtiössä, joilla muutetaan yhtiön

177

868 Gessler, FS Stimpel s. 785-786.869 Gessler, FS Stimpel s. 786.Kun yhtiökokouksen toimivalta johdetaan oikeusanalogialla useampien laissa olevien oikeus-säännösten nojalla sellaisiin ratkaisuihin, joita koskevia erityisiä säännöksiä laissa ei ole, tämävoi tapahtua vain asettamalla asiallisia kriteerejä yhtiökokouksen toimivallalle. Gessler ilmaiseeasian näin: ”Die ungeschriebenen Hauptversammlungszuständigkeiten müssen materiellbestimmt werden.”. Gessler, FS Stimpel s. 781.870 Gessler, FS Stimpel s. 786. Tilanteista, joissa yhtiökokouksen ”kirjoittamaton toimivalta” voitulla kysymykseen, ks. Gessler, FS Stimpel s. 786-787.871 Jälkimmäisissä konsernirakenteen muutoksissa emoyhtiön yhtiökokouksen suostumus tuleekysymykseen, kun kolmansia osapuolia otetaan omistajiksi tytäryhtiöön suunnatulla osakeannillataikka tytäryhtiön osakkeiden myynnillä. Lutter, FS Westermann s. 364 ss., Hirte s. 182 ss. jaTimm, Konzernspitze s. 135 ss. Lutter ja Hirte soveltavat suunnattuja anteja koskevaa § 186 Abs.3 AktG säännöstä analogisesti omistusrakenteen muutoksiin tytäryhtiössä. Lutter, AG 2000 s.343 ja Hirte s. 182 ss. Tytäryhtiön omistusrakenteen muutosten osalta, ks. myös Gross, AG 1994s. 271 alav. 64) ja Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 149-150.Omistusrakenteen muuttamista tytäryhtiössä emoyhtiön ja sen osakkeenomistajien kannaltakäsitellään tarkemmin jäljempänä, kappaleessa 5.2.3.872 Wahlers s. 179

taloudellista tai oikeudellista rakennetta.868 Perusteena sille, miksi kaikki pää-tökset yritysrakenteen muuttamisesta kuuluvat periaatteessa yhtiökokouksentoimivaltaan, on se seikka, että samalla, kun ne muuttavat yrityksen rakennettaedellä mainitulla tavalla, ne koskettavat myös osakkeenomistajan oikeudellistaja taloudellista asemaa.869 Tämä on syy, materiaalinen peruste, sille, miksiyritysrakenteen muuttamiseen vaaditaan yhtiökokouksen suostumus. Yhtiöko-kouksen kirjoittamattoman toimivallan vahvistaminen eri yritysrakenteen muu-tosten yhteydessä jää kuitenkin lähinnä oikeuskäytännön varaan, jossa onotettava huomioon ratkaisuun vaikuttavina tekijöinä osakkeenomistajien oikeus-suojan tarve yksittäistapauksessa ja toisaalta oikeusvarmuuden intressi.870

Emoyhtiön yhtiökokouksen ”kirjoittamaton toimivalta” merkittävissä konser-nirakenteen muutoksissa koskee sekä konsernin toiminnallisen rakenteen muu-toksia että omistusrakenteen muutoksia konsernissa.871

Wahlers johtaa § 293 Abs. 2 AktG säännöksen perustalta oikeusperiaatteen,että kun osakeyhtiön luopuminen toimintansa itsenäisestä johtamisesta johtaaemoyhtiön oikeudellisen organisaatiorakenteen muuttumiseen sillä tavalla, ettäosakkeenomistajien kantama riski muuttuu, asiasta tulee päättää yhtiökokoukses-sa mainitussa säännöksessä säädetyllä määräenemmistöllä.872 Perustavaa laatuaolevia ratkaisuja koskevien säännösten nojalla voidaan johtaa yleinenoikeusperiaate, että oikeustoimiin, jotka osakeyhtiön organisaatiorakennettamuuttamalla vaikuttavat osakkeenomistajien kantamaan riskiin tai heidän

178

873 Wahlers s. 184. Wahlers on käyttänyt analogiaperusteena § 179 Abs. 1, 293 Abs. 2, 319 Abs.2, 340c Abs. 1, 361 ja 186 Abs. 3 AktG säännöksiä. Yritysjärjestelylain (das Umwand-lungsgesetz) voimaantulolla 1.1.1995 sulautumista koskeneet säännökset Saksan osakeyhtiölaissa(das Aktiengesetz), mukaan lukien vastaanottofuusiota koskenut § 340c Abs. 1 AktG, korvattiinyritysjärjestelylain sulautumista koskevilla säännöksillä. § 361 AktG säännöksen tilalla onnykyisin sisällöltään vastaava § 179a AktG säännös.874 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss. s. 806.875 Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1210.876 Priester, ZHR 1999 s. 195.877 Ks. Joost, ZHR 1999 s. 174.878 Hoffmann-Becking, ZHR 2003 s. 357 ja Emmerich-Habersack s. 485 ss.879 Henze, BB 2001 s. 61 ja Henze, BB 2000 s. 212.880 Gross, AG 1996 s. 112-113 ja Gross, AG 1994 s. 272 ss.881 Vrt. Gross, AG 1994 s. 269.882 Grossin kannan mukaan yleisluonteisesti muotoiltu konsernimuodostuslauseke on yleensäriittävä oikeutukseksi konsernimuodostustoimille. Gross, AG 1994 s. 276.

osakkuutensa arvoon ja rakenteeseen, on ennakolta hankittava osakkeenomistaji-en suostumus.873

Perustavaa laatua olevia ratkaisuja koskeviin yhtiökokouksen toimivaltasään-nöksiin nojaavaa oikeusanalogiaa ovat pitäneet oikeusperusteena yhtiökokouksentoimivallalle konsernimuodostuksessa ja konsernirakenteen muutoksessa, paitsimm. Lutter ja Leinekugel874, myös Lüders, Wulff875 ja Priester.876

Vaikka saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa tunnustetaankin, että yhtiö-kokouksen toimivalta yritysrakenteen muutoksissa tulisi määräytyä funk-tionaalisten eikä muodollisten kriteerien perusteella, lain olemassa oleviinsäännöksiin nojaavaan analogiaan perustuva yhtiökokouksen ”kirjoittama-ton toimivalta” ei ole saanut osakseen jakamatonta kannatusta.877 Henzeon kiinnittänyt huomiotta siihen, että ”Holzmüller”-ratkaisu (BGHZ 83,s. 122)878 ei poistanut hallituksen johtovastuusta jokaista perustavaa laatuaolevaa tointa, vaan ainoastaan sellaiset toimet, joilla puututaan pysyvästiosakkeen tuottamiin oikeuksiin.879 Täysin vastakkaista kantaa yhtiöko-kouksen yritysrakenteen muutoksia koskevaan oikeusanalogiaannojaavaan laajaan kirjoittamattomaan päätösvaltaan nähden on edustanutGross, joka on perustanut yhtiökokouksen toimivallan ainoastaan siihen,mitä ”Holzmüller”-ratkaisusta sellaisenaan on luettavissa.880 Grossinmukaan, silloin, kun ei ole kysymys yhtiöjärjestyksen muutostaedellyttävästä oikeustoimesta,881 ja kun yhtiöjärjestykseen jo sisältyyvaltuutus konsernimuodostukseen,882 yhtiökokouksen suostumus yritys-

179

883 Gross, AG 1994 s. 273. Myös Wollburg ja Gehling asettavat osakkeenomistajan oikeusasemanmuuttumisen edellytykseksi yhtiökokouksen päätösvallalle laissa erikseen sääntelemättömissäyritysrakenteen muutoksissa. Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 159, vrt. s. 148-149.884 Liebscher, ZGR 2005 s. 7, Emmerich-Habersack s. 490, Busch-Gross, AG 2000 s. 506-507ja Lutter, FS Stimpel s. 840.885 Näistä, ks. Becker s. 65, Busch-Gross, AG 2000 s. 507, Priester, ZHR 1999 s. 196 alav. 43),Reichert, ZHR 1999 s. 44 alav. 65) ja Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 157-159.886 Lutter ja Gessler ovat aikaisemmin puoltaneet näkemystä, että yhtiökokouksen toimivallanulkopuolelle jäisivät vain kokoluokkansa ja merkityksensä puolesta vähempimerkitykselliset, ns.bagatellitapaukset. Sellainen rakennemuutos olisi kysymyksessä silloin, kun oikeustoimen arvotai sen organisaatioyksikön, jota oikeustoimi koskee, taseen loppusumma alittaisi, tapauksestariippuen, 10-25 % koko konsernin taseen loppusummasta. Lutter, FS Stimpel s. 850-851 jaGessler, FS Stimpel s. 787.887 Lüders-Wulff, BB 2001 s. 2120 ja Wahlers s. 221-222 ja 229. Vrt. Lutter, FS Stimpel s. 850-851.888 Oikeustapausselostus ”Gelatine”, päätöstiivistelmä 1. kohta, AG 2004 s. 384.889 Oikeustapausselostus ”Gelatine”, AG 2004 s. 388. Fuhrmann, AG 2004 s. 340 ja Götze, NZG2004 s. 587.Tuomioistuimen mukaan yrityksen (toiminnallisen) rakenteen muutoksen tulee koskeayhtiökokouksen ydintoimivaltaa päättää yhtiön toiminnan perusteista, jolloin kysymys ontoimista, jotka vaikutuksiltaan vastaavat lähes sellaisia toimia, jotka voidaan toteuttaa ainoastaanyhtiöjärjestyksen muutoksella. Oikeustapausselostus ”Gelatine”, päätöstiivistelmä 1. kohta, AG2004 s. 384 ja 388. Ks. myös Götze, NZG 2004 s. 586-587.

rakenteen muutokseen voi tulla kysymykseen ainoastaan, jos samalla onkysymys osakkeenomistajan oikeusaseman olennaisesta muuttamisesta.883

Jotta yritysjärjestelyllä olisi yrityksen kokonaiskuvaa ja luonnetta muuttavavaikutus, sen tulee olla yleensä tiettyä kokoluokkaa suhteutettuna yrityksenomaisuuteen ja muihin olosuhteisiin. Konsernin toiminnallisen rakenteen muu-toksen, liiketoiminnan luovutuksen toiselle yhtiölle sen osakkeita vastaan, toisenyhtiön osakkeiden myynnin tai oston, tulee koskea olennaista osaa yhtiönomaisuudesta ja sen toiminnasta, ts. olla ns. olennainen rakennemuutos, jottasiitä päättäminen voitaisiin lukea emoyhtiön yhtiökokouksen päätösvaltaan.884

Olennaiselle konsernirakenteen muutokselle on saksalaisessa oikeuskirjallisuu-dessa esitetty useita suuruusluokkansa ja sen laskemistapansa puolesta erilaisiakvantitatiivisia kriteerejä.885 886 Yhtiökokouksen suostumusta edellyttävän rajantoteamisessa yksittäin raja-arvon alittavat, mutta asiallisesti ja ajallisesti kiinteästitoisiinsa liittyvät toimet on otettava yhdessä kokonaisuudessaan huomioon.887

Kun ”Gelatine”-ratkaisun (BGHZ 159, s. 30) nojalla yhtiökokouksen ”kir-joittamaton toimivalta” rajoittuu vain suppeasti rajattuihin poikkeustapauksiin,888

emoyhtiön yhtiökokouksen päätösvaltaan kuuluvan yrityksen toiminnallisenrakenteen muutoksen tulee kvantitatiivisesti käsittää pääsääntöisesti yli 50 %emoyhtiön omaisuudesta.889

180

890 Tästä kysymyksestä, ks. Becker s. 64-65, Lutter, AG 2000 s. 343 ja Lutter-Leinekugel, ZIP1998 s. 230891 Kussakin yksittäistapauksessa on otettava huomioon myös kysymysessä olevan liiketoiminnanosan merkitys yhtiölle. Fuhrmann, AG 2004 s. 341.Tuomioistuimen mukaan yrityksen toiminnallisen rakenteen muutoksen tulee taloudelliseltamerkitykseltään vastata suunnilleen ”Holzmüller”-ratkaisussa (BGHZ 83, s. 122) kysymyksessäollutta liiketoimintasiirtoa, jotta se kuuluisi yhtiökokouksen toimivaltaan. Oikeustapausselostus”Gelatine”, päätöstiivistelmä 2. kohta, AG 2004 s. 384.892 Priester, ZHR 1999 s. 196. Ks. Myös Becker s. 64 ja 96, Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1210 jaLutter, AG 2000 s. 343.893 Oikeustapausselostus ”Gelatine”, AG 2004 s. 384 ja Fuhrmann, AG 2004 s. 341.Yhtiökokouksen päätöksen kohdetta tarkemmin ja hallituksen tiedonantovelvollisuuttaosakkeenomistajia kohtaan tässä yhteydessä käsitellään jäljempänä, kappaleessa 5.1.7.894 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 127. Yhtiökokouksen valtuutuspäätöksestä ks. kapp.5.1.7.1 jäljempänä.895 Oikeustapausselostus ”Gelatine”, AG 2004 s. 386 ja Fuhrmann, AG 2004 s. 340.

Arvioitaessa yritysrakenteen muutoksen olennaisuutta osakkeenomistajienkannalta ei voida kuitenkaan sitoutua pelkästään järjestelyn kohteena olevanomaisuuden suhteelliseen osuuteen konsernin koko omaisuudesta, vaikka se onyksi asian arvostelussa huomioon otettava tekijä.890 Asia on näin myös”Gelatine”-ratkaisun nojalla.891 Siten ratkaisevaa sille, onko yritysjärjestelyvietävä emoyhtiössä yhtiökokouksen päätettäväksi, on yritysjärjestelynsuuruusluokan ohella, mitattuna sen osuutena konsernin koko liikevaihdosta,voitosta tai omaisuuden arvosta, se, mikä on muutoksen liiketaloudellinenmerkitys yhtiön kannalta, onko yritysjärjestelyllä tärkeä ja painava merkitysyhtiön ydinliiketoiminnalle, kokonaiskuvalle ja pitkän tähtäimen yritysstrategial-le.892

Sikäli kuin yhtiökokouksen päätös tarvitaan toimeen, jolla konsernimuo-dostus tai konsernirakenteen muutos toteutetaan, edellytetään Saksassanykyisin ”Gelatine”-ratkaisun nojalla, että yhtiökokous antaa toimeensuostumuksensa ääntenenemmistöllä, joka muodostaa vähintään ¾ yhtiö-kokouksessa edustettuna olevasta (ja äänioikeutetusta) osakepääomasta(Grundkapital).893 Saksassa on myös mahdollista, että yhtiökokous val-tuuttaa etukäteen hallituksen toteuttamaan määrätyn toimen.894

Kun Saksassa jokin toimi kuuluu yhtiökokouksen ”kirjoittamattomaantoimivaltaan” sillä seikalla, että hallitus laiminlyö hankkia oikeustoimeen,yhtiön sisällä noudatettavan alistamisvelvollisuutensa vastaisesti, yhtiö-kokouksen suostumuksen, ei kuitenkaan ole Saksassa vaikutusta oikeus-toimen pätevyyteen oikeustoimen toista osapuolta kohtaan, toisin kuinsilloin, kun kysymys on oikeustoimesta, johon vaaditaan yhtiökokouksensuostumus jo suoraan kirjoitetussa laissa olevan nimenomaisen säännök-sen nojalla.895 Tämä perustuu siihen, että Saksassa § 82 Abs. 1 AktGsäännöksen nojalla hallituksen (ulkoista) edustusvaltaa voidaan rajoittaa

181

896 BGHZ 83, s. 122, s. 131-132, Emmerich-Habersack s. 497, Reichert, ZHR 1999 s. 59, Gross,AG 1996 s. 114-115 ja Wahlers s. 197.897 Yhtiön sitovuudesta sen puolesta tehtävään oikeustoimeen Suomessa ks. kapp. 4.3.2.5 edellä.898 Immonen, Yritysmuodot ja liiketoiminta s. 829-830 ja Huttunen-Tuomisto s. 86.899 Huttunen-Tuomisto s. 80-81. Savela on vastaavalla kannalla. Savela, Hostile takeovers anddirectors s. 242 ja 290-291.Mikäli jokin velvollisuus ei olisi luettavissa suoraan sitä nimenomaisesti sääntelevästäoikeussäännöksestä, kirjoittajan mielestä positiiviseen oikeuteen sisältyvän velvollisuuden onkuitenkin nojauduttava jollakin tavalla johonkin tai joihinkin kirjoitetun lain säännöksiin.Huttunen ja Tuomisto ovat perustelleet kantaansa korkeimman oikeuden ratkaisulla KKO 1960II 139 ja eräillä muilla vanhemmilla korkeimman oikeuden ratkaisuilla sekä sillä, ettäyhtiökokous on ”OYL:n ja lain esitöiden mukaan yhtiön ylin päättävä elin”. Huttunen-Tuomistos. 78-79 ja 80 ja HE 27/1977 s. 8. Kirjoittajan mielestä voidaan kuitenkin kysyä, voidaanko enäänojautua näin vanhoihin korkeimman oikeuden ratkaisuihin ja oikeusperusteena siihenajattelutapaan, että yhtiökokous on osakeyhtiön ”ylin päättävä elin”. Vrt. Mäntysaari, DL 1999s. 83.900 Päinvastaisella kannalla kuin edellä mainitut ovat Taxell ja Mäntysaari, joiden mukaanosakeyhtiön hallituksella ei ole suoraan osakeyhtiölain perusteella velvollisuutta alistaa yhtiönkannalta ”erityisen tärkeitä asioita” yhtiökokouksen hyväksyttäväksi. Taxell, Organisation s. 102ja Mäntysaari, DL 1999 s. 80, vrt. s. 78. Yhtiökokouksen asemasta ks. Taxell, Organisation s. 99.Taxell on pitänyt mahdollisena, että hallitus hankkii asiaan yhtiökokouksen suostumuksen siksi,että yhtiöjärjestysmääräys sitä edellyttää, taikka omasta aloitteestaan. Ks. Taxell, Organisations. 100 ss. ja 102 ss. Mäntysaaren mukaan liiketoiminnan luovutuksesta päättäminen kuuluuhallitukselle, jollei asia kuulu hallintoneuvostolle tai yhtiöjärjestyksestä muuta seuraa.Mäntysaari, DL 1999 s. 79-80 ja 83-84.901 Båvestam, JT 2001-02 s. 255, vrt. s. 254.

vain lain säännöksillä, ja tällä katsotaan tarkoitettavan kirjoitettuun lakiinsellaisenaan sisältyviä säännöksiä.896 897

Suomessa on todettu, että konsernimuodostus ja konsernirakenteen muut-taminen voivat edellyttää yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamista.898

Huttunen ja Tuomisto puoltavat lisäksi Suomen osakeyhtiölain tulkintaa, jonkamukaan osakeyhtiön hallitus on yhtiön omaisuuden luovutuksessa tai muussaasiassa, tapauksen yksityiskohdista riippuen, ilman nimenomaisen säännöksentukeakin velvollinen alistamaan asian yhtiökokouksen päätettäväksi, mikälikysymyksessä on ”yhtiön kannalta erityisen merkittävää asiaa koskeva rat-kaisu”.899 Suomessa oikeuskirjallisuudessa ei kuitenkaan vallitse yksimielisyyttäsiitä, onko osakeyhtiön hallituksella velvollisuus alistaa ns. yhtiön kannaltaerityisen tärkeät asiat yhtiökokouksen hyväksyttäväksi.900

Ruotsissa Båvestam toteaa, että osakeyhtiön hallituksella voi olla nimenomai-seen lainsäännökseen perustumaton velvollisuus alistaa poikkeuksellinen asiayhtiökokouksen päätettäväksi.901 Ruotsissa Dotevallin mukaan hallituksella onvelvollisuus hankkia yhtiökokouksen suostumus toimiin, jotka ovat luonteeltaan

182

902 Tämä kuuluu hallituksen jäsenten huolellisuusvelvollisuuden piiriin. Dotevall,Bolagsledningens skadeståndsansvar s. 81. Dotevall lausuu: ”Det finns alltså en oskrivenexklusiv bolagsstämmokompetens som delvis direkt framgår av aktiebolagslagen och som klartföljer av lagens systematik.”. Dotevall, Bolagsledningens skadeståndsansvar s. 80.903 Dotevall, Bolagsledningens skadeståndsansvar s. 80. Hallituksen po. alistamisvelvollisuudestaks. myös s. 79-81.Hallituksen alistamisvelvollisuudesta Ruotsissa ks. myös Huttunen-Tuomisto s. 80 alav. 22) jasiinä mainitut lähteet.904 Werlauff, Selskabsret s. 504-505.

poikkeuksellisia (”åtgärder av extraordinär beskaffenhet”).902 Mainittu asioidenalistamisvelvollisuus koskee vain toimia, joilla on suuri merkitys yhtiölle.903

Tanskassa Werlauff pitää oikeudellisina perusteina hallituksen velvollisuudel-le alistaa poikkeukselliset, yhtiön kannalta merkittävät ratkaisut yhtiökokoukses-sa päätettäväksi yleisiä oikeusperiaatteita ja analogiapäätelmää AL § 54säännöksestä, jonka mukaan osakeyhtiön hallitukselle ja johdolle kuuluu (vain)yhtiön johtaminen. Tämän mukaan yhtiökokouksessa päätettäväksi kuuluvat sel-laiset yritysrakenteen muutokset, mukaan lukien konsernin rakenteen muutokset,joilla on hyvin merkittävä vaikutus yhtiön taloudellisiin ja toiminnallisiin olos-uhteisiin ja jotka päätöksen täytäntöönpanon jälkeen ovat peruuttamattomia.904

Kappaleissa 5.1.4 ja 5.1.5 aiheena on konsernimuodostus lähinnä vaadittavanyhtiöjärjestysmääräyksen kannalta, erikseen Saksassa sekä Suomessa ja muissapohjoismaissa. Kappaleessa 5.1.6 käsitellään tytäryhtiön osakkeiden myyntiä.Yhtiökokouksen suostumus yksittäiseen toimeen yhtiöjärjestysmääräyksennojalla on esillä kappaleessa 5.1.7.

5.1.4 Konsernimuodostus Saksassa

Saksassa oikeuskirjallisuudessa on käsitelty kysymystä siitä, edellyttääkötytäryhtiöiden ja osakkuusyhtiöiden perustaminen tai hankinta aina kaikissatapauksissa yhtiöjärjestykseen sisältyvää, näihin toimiin nimenomaan oikeuttavaavaltuutusta. Saksassa mainitunlaisen yhtiöjärjestysmääräyksen välttämättömyy-destä on esitetty erilaisia käsityksiä.

5.1.4.1 Konsernimuodostus ja yhtiöjärjestys

Konsernimuodostus ilman valtuutusta yhtiöjärjestyksessä

Aikaisempi suuntaus kysymyksessä konsernimuodostuslausekkeenvälttämättömyydestä yhtiöjärjestyksessä on ollut Saksassa sillä kannalla,että tytär- ja osakkuusyhtiöiden perustaminen ja hankinta kuuluu ilman

183

905 Würdinger, s. 273 ja Säcker, FS Lukes, s. 548.906 Mertens, AG 1978, s. 311 ss. ja Lutter, FS Barz s. 211.907 Lutter, FS Barz s. 211 ss. Kantaa, että hallituksella on toimivalta konsernimuodostuksessa jo lainnojalla, on katsottava edustavan myös Hommelhoff, ks. Hommelhoff, Konzernleitungspflicht s. 267ss. ja 270 ss. Ks. myös Hübner, FS Stimpel s. 794.908 Ks. Werner, ZHR 1983 s. 450 ss.909 Götz, AG 1984 s. 90.910 Götz, AG 1984 s. 90 ja 92; vrt. myös Rehbinder, FS Coing s. 435-436. Varsinkaan silloin, kunkonsernia johdetaan keskitetysti ja konsernin ja tytäryhtiöiden intressit ovat synergiaetujen vuoksiyhteneväiset, ja konsernijohto voi siten päättää koko konsernia koskevista asioista itsenäisesti kokokonsernin edun kannalta, konsernin johtaminen ei juurikaan poikkea yksittäisen, mihinkäänkonserniinkuulumattoman osakeyhtiön liiketoiminnan johtamisesta, ks. Götz, AG 1984 s. 90. Götzinlisäperusteluista kannalleen, ks. Götz, AG 1984 s. 91.

sitä koskevaa yhtiöjärjestyslausekettakin osakeyhtiön hallituksen toimi-valtaan, mahdollisesti kuitenkin yhtiön hallintoneuvoston suostumuksella,niin kauan kuin tytär- tai osakkuusyhtiön liiketoiminta sisältyy emoyhtiöntoimialalausekkeessa mainittuun elinkeinoalaan.905 Samalla edellytykselläMertens ja Lutter katsoivat, että yhtiön jonkin liiketoiminnallisenkokonaisuuden siirto perustettavalle emoyhtiön 100 %:sti omistamalletytäryhtiölle kuuluu hallituksen toimivaltaan.906 Osakeyhtiön liiketoimin-nan organisointi kuuluu hallituksen toimivaltaan ja liiketoimintasiirtoemoyhtiön kokonaan omistamalle tytäryhtiölle merkitsee yrityksenliiketoiminnan uudelleenorganisointia vain muodollisessa, oikeudellisessamerkityksessä, mutta ei taloudelliselta kannalta.907 Vaikka konsernimuo-dostukseen valtuuttavaa määräystä yhtiöjärjestyksessä ei tämän mukaanpidetäkään oikeudellisena edellytyksenä hallituksen toimivallalle perustaatai hankkia tytär- ja osakkuusyhtiöitä, yhtiöjärjestysmääräyksellä voidaankuitenkin täsmentää ja rajoittaa hallituksen toimivaltaa tässä suhteessa.908

Götz on ollut myös sillä kannalla, että konsernimuodostus, ts. tytäryhtiönperustaminen tai hankinta, ei edellytä siihen oikeuttavaa valtuutustayhtiöjärjestyksessä. Götz tulkitsi § 23 Abs. 3 Nr. 2 AktG säännöstä, jossaedellytetään, että osakeyhtiön toimiala tulee määritellä yhtiöjärjestyksessä,siten, että mainitussa säännöksessä tulee luetella yhtiön tuottamat tuotteetja tavarat sekä niihin liittyvät liiketaloudelliset toiminnot, mutta ei sitäyrityksen liiketaloudellista ja oikeudellista organisaatiota, jolla emoyhtiönjohto pyrkii toteuttamaan emoyhtiön tarkoitusta ja toimialaa niin kauankuin konsernin olemassaolon edellyttämä johtovalta säilyy emoyhtiönhallituksella.909 Vasta sitten, kun osakeyhtiön vaikutusvalta sellaisessatoisessa yhtiössä, jossa se on omistajana, alittaa tämän rajan, ts. kun yhtiöon mukana perustamassa osakkuusyhtiötä tai hankkii vähemmistöosuudentai enintään 50 % äänivallasta tuottavan osuuden toisesta yhtiöstä,yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeeseen on sisällytettävä lisämääräys, jokavaltuuttaa yhtiön hallituksen sellaisiin toimiin.910

184

911 Timm, Konzernspitze s. 25. Tätä ennen Saksan oikeuskäytännössä sisällöltään laajat jayleisluonteiset yhtiöjärjestyksiin otetut toimialakuvaukset olivat sallittuja. Wahlers s. 150.912 Wahlers s. 150 ja 152-153. Mainitun säännöksen suppeaa tulkintaa pidetään tältä pohjalta oikeana.Timm, Konzernspitze s. 131 ja Timm, AG 1980 s. 180. Lainmuutoksen tarkoitus saavutetaanparhaiten sillä tavalla, että toimialamääräyksessä kuvattua elinkeinotoimintaa tulkitaan suppeasti javastaavasti toimialan muutosta ja siihen liittyen yhtiökokouksen toimivaltaa tulkitaan laveasti. Timm,Konzernspitze s. 25.913 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 118-119, Wahlers s. 150, Gross, AG 1994 s. 269 ja276, Hirte s. 159, Kropff, ZGR 1984 s. 130 ss. Lutter, FS Stimpel s. 846 ss., Lutter, FS Fleck s. 188,Rehbinder, FS Coing s. 433 ss., Ryu s. 53 ss., Sonntag s. 214 ss, Westermann, ZGR 1984 s. 360 ss.ja Martens, ZHR 1983 s. 389 ss. Ks. myös BGHZ 127, s. 176, s. 180, NJW 1995 s. 192 ss. Timmedellyttää tytäryhtiötä koskevaa valtuutusta yhtiöjärjestyksessä tietyissä tapauksissa, Timm, AG 1980s. 177 ss. ja Timm, Konzernspitze s. 130 ss., 135 ss. ja 140 ss.914 Wahlers s. 146. Kropff pitää juuri tästä syystä tarpeellisena sitä, että liiketoimintasiirronedellytyksenä on yhtiöjärjestykseen sisältyvä nimenomainen valtuutus siihen, Kropff, ZGR 1984s. 130.

Yhtiöjärjestykseen sisältyvä valtuutus konsernimuodostukseen

Saksassa vuoden 1965 osakeyhtiölain säätämisen yhteydessä yhtiökokouksentoimivaltaa haluttiin vahvistaa, aikaisemmin voimassa olleeseen vuoden 1937osakeyhtiölakiin verrattuna, säätämällä § 23 Abs. 3 Nr. 2 AktG säännöksessä,että yhtiön toimiala on kuvattava yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeessatarkasti.911 Toimialalausekkeen tarkoituksesta suojata osakkeenomistajaa uusiltariskeiltä ja Saksassa toteutetusta lainmuutoksesta seuraa, että § 23 Abs. 3 Nr.2 AktG säännöstä on tulkittava suppeasti.912

Saksassa uudemmassa osakeyhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa, kutenoikeuskäytännössäkin, vallitsevana on käsitys, että § 23 Abs. 3 Nr. 2 AktG sään-nöstä on tulkittava siten, että jos yhtiö aikoo harjoittaa toimialansa (Gegenstand)mukaista toimintaa myös muiden yritysten välityksellä, yhtiöjärjestyksentoimialamääräykseen on sisällytettävä nimenomainen valtuutus siihen.913 Tätäperustellaan sillä, että konsernin rakentaminen muuttaa emoyhtiön hallituksentehtäviä, yhtiökokouksen ja hallintoneuvoston mahdollisuuksia valvoa yrityksentoimintaa ja osakkeenomistajien mahdollisuuksia vaikuttaa yrityksen tuottamanvoiton käyttöön. Liiketoiminnan välillinen johtaminen tytäryhtiöiden kautta siten,että emoyhtiö toimii täysin tai ainakin osittain hallintayhtiönä tytäryhtiöihinnähden, on kvalitatiivisesti muuta, ts. luonteeltaan erilaista johtamista kuinliiketoiminnan välitön johtaminen.914

Keskeisenä perusteena sille kannalle, että konsernimuodostus voi tapahtuavain yhtiöjärjestyksessä olevan nimenomaisen valtuutuksen nojalla, on ajatus,että yhtiön elinkeinoalan mukaisen toiminnan harjoittaminen tytäryhtiöidenvälityksellä merkitsee muutosta yhtiön yhtiöjärjestykseen perustuvassa

185

915 Emoyhtiön johdon johtovallan rajoittumisesta, ks. kapp. 5.1.2.1 edellä.916 Wahlers s. 148, Rehbinder, FS Coing s. 433, Timm, Konzernspitze s. 89 ss. ja Kropff, ZGR1984 s. 130, kritiikistä tähän lähtökohtaan perustuvaa kantaa kohtaan, ks. Götz, AG 1984 s. 90-91, vrt. toisaalta kuitenkin Wahlers s. 149.917 Wahlers s. 133 ja 147, Rehbinder, ZGR 1983 s. 96, Timm, AG 1980 s. 180 ja Hübner, FS Stimpels. 793. Suomen osakeyhtiölain vastaavalla säännöksellä on periaatteessa sama tarkoitus, vrt. Rapakkos. 109 ja kapp. 4.2 edellä.918 Mecke s. 150 ja Kropff, ZGR 1984 s. 130.919 Kropff, ZGR 1984 s. 130.920 Wahlers s. 150, vrt. s. 148 ja 460.921 Gross, AG 1994 s. 269.

toimintaohjelmassa. Lähtökohtaisesti osakeyhtiö on tarkoitettu itsenäisestiasettamaan omat tavoitteensa toiminnalleen ja toteuttamaan niitä sekä tarkoitettuitsenäisesti tavoittelemaan voittoa ja päättämään sen jaosta. Koska emoyhtiönjohto ei voi oikeudellisesti täysin itsenäisesti johtaa emoyhtiön elinkeinoalanmukaista toimintaa tytäryhtiössä,915 eikä, samoin kuin hallintoneuvostokaan,täysin valvoa sitä, tämän toiminnan siirtäminen tytäryhtiöihin merkitsee muutostayhtiön yhtiöjärjestyksen edellyttämässä toimintaohjelmassa, mikä vaatii erityisenvaltuutuksen yhtiöjärjestyksessä.916

Vaatimus yhtiöjärjestykseen otettavasta valtuutuksesta konsernimuodostuk-seen voidaan johtaa Saksassa § 23 Abs. 3 Nr. 2 AktG säännöksen ratiosta. Sillälakiin kirjatulla vaatimuksella, että yhtiön toimiala on mainittava osakeyhtiönyhtiöjärjestyksessä, on tarkoitus suojata osakeyhtiön olemassa olevien ja tulevienosakkeenomistajien sijoituspanosta yhtiöön yhtiön toiminnassa tulevaisuudessailmeneviltä uusilta riskeiltä.917 Tällä on tarkoitettu sitoa muutokset osakeyhtiöntoimintaohjelmassa osakkeenomistajien antamaan suostumukseen.918

Konsernimuodostus muuttaa emoyhtiön osakkeenomistajan oikeudellista jatosiasiallista asemaa siinä yrityksessä, johon hän on varojaan sijoittanut ja antaaemoyhtiön johdolle vain rajoitetun johtovallan tytäryhtiöissä harjoitettavienliiketoimintojen suhteen.919 Kun emoyhtiön johto voi ohjata vain rajoitetustitytäryhtiöiden liiketoiminnassa toteutuvia riskejä, sillä on välillinen vaikutusemoyhtiön osakkeenomistajien kantamaan riskiin ja heidän oikeuksiinsa.Osakkeenomistajien kantaman riskin muuttumisen perusteella § 23 Abs. 3 Nr.2 AktG säännöstä on siten tulkittava niin, että Saksassa konsernimuodostuksenoikeudellisena edellytyksenä on sen salliva nimenomainen valtuutus yhtiönyhtiöjärjestyksessä.920 On lähdettävä siitä, että § 23 Abs. 3 Nr. 2 ja § 179 Abs.2 S. 2 AktG säännösten suojatarkoitus johtaa konkretisointitarpeeseen myös senorganisatorisen rakenteen suhteen, jolla toimialamääräyksessä kuvattua elin-keinotoimintaa tulee harjoittaa.921 Siten Saksassa hallitsevana kantana on, että

186

922 Emmerich-Habersack s. 484, Gross, AG 1994 s. 269 ja 276, Kropff, ZGR 1984 s. 130, Lutter,FS Stimpel, s. 847, Timm, Konzernspitze, s. 89 ss. ja Wahlers s. 150. Osakeomistusta voidaanpitää yhtiön varsinaiseen toimintaan nähden liitännäisenä, jos se kestää lyhyehkön ajan ja onarvoltaan vähäinen ja sillä on yhtiön toiminnan kannalta vähän merkitystä, ks. Gross, AG 1994s. 268.923 Gross, AG 1994 s. 268 ja 276, vrt. Mecke s. 144 ss., Hirte s. 158, Lutter, FS Fischer, s. 435ja Lutter, FS Stimpel s. 846 ss.924 Timm, Konzernspitze s. 98.

toimialamääräyksessä kuvatun elinkeinotoiminnan harjoittaminen tytär- taiosakkuusyhtiössä edellyttää siihen oikeuttavaa (yleisluonteista) valtuutustayhtiöjärjestyksessä, ellei ole kysymys pelkästään ns. liitännäisistä osakeomistuk-sista toisissa yhtiöissä.922

Yhtiöjärjestykseen sisältyvä yleisluonteisesti muotoiltu valtuutus toistenyhtiöiden osakkeiden hankintaan kattaa liiketoiminnan siinä yhtiössä, jonkaosakkeita on tarkoitus hankkia, jos mainitun yhtiön toimiala sisältyy ydinalaltaanosakkeet hankkivan yhtiön toimialaan.923

Liiketoiminnallisen vaikutusvallan luonne

Saksassa vallitsee kuitenkin erilaisia kantoja sen suhteen, millaista liikkeenjoh-dollista vaikutusvaltaa edellytetään osakkeet hankkivan yhtiön johdolta senyhtiön, jonka osakkeita hankitaan, liiketoimintaan, jotta yhtiön yhtiöjärjestykseensisältyvä yleisluonteinen valtuutus toisten yhtiöiden osakkeiden hankintaankattaisi osakkeiden hankinnan sellaisesta yhtiöstä, jonka toimiala sisältyy yhtiöntoimialaan. Enemmistöomistus toisessa yhtiössä tai osakeomistukseen taimuuhun järjestelyyn perustuva määräysvalta toisessa yhtiössä antavat yhtiössäosakkeita omistavalle yhtiölle mahdollisuuden järjestää yhtiön liiketoimintayhtenäisen johdon alaiseksi emoyhtiön liiketoiminnan kanssa. Käsitys, ettäyleisluonteinen valtuutus yhtiöjärjestyksessä osakkeiden hankintaan kattaaosakkeiden hankinnan ainoastaan sellaisissa hankkivan yhtiön liiketoimintaaharjoittavissa yhtiöissä, jotka ovat osakehankinnan jälkeen emoyhtiön harjoi-ttaman yhtenäisen liiketoiminnallisen johdon piirissä, perustuu Saksassa käsi-tykseen, että emoyhtiön hallituksella on velvollisuus johtaa konsernia ja senmukaisesti § 76 AktG säännöksen nojalla velvollisuus sijoittaa osakehankintoihinkäytettävät yhtiön varat mainitulla tavalla.924 Täten hallituksella olisi po.yleisluonteisen yhtiöjärjestysmääräyksen nojalla toimivalta hankkia osakkeitayhtiön elinkeinoalan sisällä ainoastaan sellaisista yhtiöistä, joissa yhtiöllä olisiosakehankinnan jälkeen omistuksessaan osake-enemmistö tai hallussaan mää-

187

925 Tätä kantaa edustaa myös Götz, ks. Götz, AG 1984 s. 92, vrt. s. 90.926 Götz, AG 1984 s. 90 ja Lutter, FS Stimpel, s. 847. Tästä kysymyksestä, ks. myös Gross, AG1994 s. 269-270.927 Gross, AG 1994 s. 268, 270 ja 276.928 Ks. Gross, AG 1994 s. 270. Toisaalta Gross ei kuitenkaan tarkemmin selitä, mitä häntarkoittaa po. suhteessa osakehankinnan sallittavuuden edellytykseksi kuitenkin asetettavallaliiketoiminnallisella vaikutusvallalla, ”unternehmerische Einflussnahme”, toisen yhtiöntoimintaan. Ks. Gross, AG 1994 s. 268.929 Gross, AG 1994 s. 276 ja 268.930 Henze, BB 2000 s. 211, Gross, AG 1994 s. 268, 269 ja 276, Mecke s. 146 ss., Timm,Konzernspitze s. 96 ss. ja Götz, AG 1984 s. 90. Sellainen erityisvaltuutus on otettavayhtiöjärjestykseen myös silloin, jos yhtiö myy kaikki osakkeensa, joihin liittyy liiketoiminnallista

räysvalta.925 Yleisluonteisesti muotoiltua yhtiöjärjestysvaltuutusta osakehankin-toihin on tulkittava suppeasti, ja siten mainitun lainen lauseke edellyttää, ettäse yhtiö, jonka osakkeita hankitaan, tulee olemaan osakkeita hankkivan yhtiönliiketoiminnallisessa johdossa. Näin ollen sellainen yhtiöjärjestysmääräys ei vieläoikeuta hankkimaan omistusosuuksia yhteisyrityksissä.926

Toisaalta ajatus, että osakeomistuksen suuruus, ts., että hankitaanko toisestayhtiöstä enemmistö- vai vähemmistöomistus, olisi ratkaiseva sille, miten po.yleisluonteinen yhtiöjärjestysmääräys rajoittaa hallituksen toimivaltaa, on haluttutorjua edellyttäen, että osakkeita hankkivalle yhtiölle jää ylipäänsä liiketoimin-nallista vaikutusvaltaa siinä yhtiössä, jonka osakkeita hankitaan. Grossin mukaansilloin, kun yhtiöllä on liiketoiminnallista vaikutusvaltaa siinä yhtiössä, jonkaosakkeita se omistaa, yleisluonteisesti muotoiltu valtuutus yhtiöjärjestyksessäosakehankintoihin kattaa tällaiset osakehankinnat riippumatta omistusosuudensuuruudesta.927 Pääasiallisena perusteena tälle kannalle on, että emoyhtiönhallitus ei ole Saksassa kaikissa tapauksissa velvollinen toteuttamaan konserni-yhtiöiden intensiivistä johtamista ja, että toisten yhtiöiden osakkeiden hankinnansallimisen sitominen yhtiöiden yhtenäiseen johtoon ei ole sen vuoksipaikallaan.928

Sijoitustoiminta ja liitännäinen toiminta

Yleisluonteisesti muotoiltu konsernimuodostuslauseke ei oikeuta puhtaastisijoitusmielessä tehtäviin toisten yhtiöiden osakkeiden ostoon, kun kysymys eiole vain vähäisestä, edellä tarkoitetussa mielessä yhtiön varsinaiseen toimintaannähden liitännäisestä sijoitustoiminnasta.929 Tällöin puhtaasti sijoitustarkoitukses-sa tehtävät osakeostot edellyttävät erityistä, ne erikseen sallivaa, valtuutustayhtiöjärjestyksessä.930

188

vaikutusvaltaa yhtiön elinkeinoalalla ja yhtiön omistukseen jää tällöin ainoastaan sijoitusmielessähankittuja osakkeita, eikä näitä sijoituksia voida pitää liitännäisluonteisina. Gross, AG 1994 s.268.931 Gross, AG 1994 s. 268.932 Yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen tehtävänä on määrittää yhtiön toiminnan painopiste.Liitännäiset sijoitukset eivät kosketa yhtiön toiminnan painopistealuetta. Gross, AG 1994 s. 268.933 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 119 ja Gross, AG 1994 s. 266-267 ja 276. Saksassaosakeyhtiön hallituksen edustusvalta määräytyy § 82 Abs. 1 AktG säännöksen perusteella.Hallituksen edustusvallasta Saksassa tarkemmin, ks. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 119ja kappaleen 5.1.3 loppuosa.934 Emmerich-Habersack s. 484, Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 118-119, Gross, AG 1994s. 269, Rehbinder, FS Coing s. 433, Timm Konzernpitze s. 131 ss. ja Timm, AG 1980 s. 180.935 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 118-119.936 Emmerich-Habersack s. 184, Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 119, Wahlers s. 156-157,Gross, AG 1994 s. 269, Lutter, FS Stimpel s. 847, Heinsius, ZGR 1984 s. 406, Rehbinder, FSCoing s. 434 ja Timm, AG 1980 s. 180.

Liitännäisestä sijoitustoiminnasta, johon ei edellytetä mainittua erityisvaltuu-tusta sijoitustoimintaan, on kysymys silloin, kun osakkeita hankitaan lyhyehköksiaikaa vähäisessä määrin, ne eivät tuota määräysvaltaa hankinnan kohteenaolevassa yhtiössä ja osakehankinnalla on suhteellisen vähäinen merkitysyhtiölle.931 Liitännäisiä osakehankintoja ovat lyhytaikaiset ja lähes merkityksettö-mät sekä osto- ja toimitussuhteiden turvaamiseksi hankitut osakkuudet toisissayhtiöissä.932

Jos hallitus ryhtyy liiketoimintasiirtoon tai osakeostoon ilman kussakintapauksessa edellytettävää valtuutusta yhtiöjärjestyksessä, hallitus toimiiSaksassa yhtiössä sisäisessä suhteessa luvattomasti, ts. ylittää toimivaltansa,mutta oikeustoimi on pääsääntöisesti kuitenkin ulkoisessa suhteessa, ts. suhteessaoikeustoimen toiseen osapuoleen pätevä.933

5.1.4.2 Osakeyhtiön muuttaminen puhtaaksi hallintayhtiöksi

Saksassa osakeyhtiön muuttaminen puhtaaksi hallintayhtiöksi edellyttää sitä,että yhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräykseen on kirjattu yhtiön toimialaksitoimia puhtaana hallintayhtiönä.934 Näin on riippumatta siitä, muutetaanko yhtiöpuhtaaksi hallintayhtiöksi toisen yhtiön osakkeiden ostolla, liiketoimintasiirrollatai tytäryhtiön perustamisella.935 Tällöin valtuutukseksi hallitukselle toteuttaatämä yritysrakenteen muutos ei riitä yhtiöjärjestyksessä oleva yleisluonteinenkonsernimuodostuslauseke, jonka mukaan yhtiö voi omistaa osuuksia toisissayhtiöissä ja perustaa tytäryhtiöitä.936

189

937 § 179a Abs. 1 AktG, vrt. § 179 Abs. 2 AktG. 938 Hübner, FS Stimpel s. 792, BGHZ 83, s. 122, s. 128-129.939 Hübner, FS Stimpel s. 792-793.940 Rehbinder, FS Coing s. 429. Omaisuutta luovuttavalta yhtiöltä edellytetään siten tässä tapauksessaedelleen itsenäistä liiketoiminnallista toimintakykyä, Hübner, FS Stimpel s. 793, BGHZ 83, s. 122,s. 128-129.941 Hübner, FS Stimpel s. 793; Rehbinder katsoo, että säännöksen tarkoituksena on suojata yhtiötävain siltä, että se ei muuta kokonaan olemassaolonsa perustaa, Rehbinder, FS Coing s. 429.942 Rehbinder, FS Coing s. 429, Hübner, FS Stimpel s. 792, vrt. BGHZ 83, s. 122, s. 128-129. Erityyppisistä ns. holding-yhtiöistä, ks. kapp. 5.1.5.3 jäljempänä.943 Rehbinder, FS Coing s. 433 ja 434, samoin Timm, AG 1980 s. 180.

Liiketoimintasiirroilla toteutettava osakeyhtiön muuttaminen puhtaaksihallintayhtiöksi edellyttää yhtiökokouksen suostumusta jo § 179a (ent.§ 361) AktG säännöksen perusteella. Säännöksen mukaan sopimus, jollayhtiö sitoutuu velvoiteoikeudellisesti luovuttamaan koko omaisuutensa,on hyväksyttävä yhtiökokouksessa vähintään 3/4 enemmistöllä yhtiöko-kouksessa edustettuna olevasta osakepääomasta (Grundkapital)937. Ilmanmainittua suostumusta tällainen sopimus on velvoiteoikeudellisestipätemätön. Säännös merkitsee osakeyhtiön hallituksen oikeustoimikelpoi-suuden rajoitusta kolmansiin osapuoliin nähden.938 Yhtiön koko omai-suuden luovutus on kysymyksessä, jos luovutustoimen jälkeen yhtiöönjää niin vähän omaisuutta, että sillä ei voida harjoittaa itsenäistä lii-ketoimintaa. Mikäli se osuus yhtiön omaisuudesta, joka edelleen jääyhtiöön, muodostaa arvoltaan huomattavan osan yhtiön koko omai-suudesta ja sillä voidaan harjoittaa yhtiön toimialan mukaista toimintaa,säännöstä ei voida soveltaa.939 Jos yhtiöön edelleen jäävä omaisuus voitoimia perustana itsenäisen ja aktiivisen liiketoiminnan jatkamiselle,vaikkakin entistä vähäisemmässä määrässä ja mahdollisesti aikaisemmastapoikkeavassa muodossa, säännös ei voi tulla sovellettavaksi.940 Säännök-sen lainsäädännöllisenä tarkoituksena (säännöksen rationa) on toisaaltasuojata osakkeenomistajia siltä, että yhtiö ei menetä täysin perustaaharjoittaa toimialansa mukaista toimintaansa ja toisaalta suojata yhtiönrakenteen säilymistä.941 § 179a (ent. § 361) AktG säännöksen on katsottutulevan analogisesti sovellettavaksi osakeyhtiön muuttamiseen käytännöl-lisesti katsoen puhtaaksi hallintayhtiöksi, kun säännöksen soveltamisedel-lytys täyttyy emoyhtiöön jäävän omaisuuden suhteen.942

Kun osakeyhtiö on tarkoitettu asettamaan itsenäisesti toimintansa tavoitteetja tavoittelemaan itsenäisesti voittoa, pelkästään hallintayhtiön toimintojensuorittaminen ei täytä tätä kriteeriä sellaisessa yhtiössä, jonka toimialana yhtiö-järjestyksen toimialalausekkeen mukaan on tiettyjen tavaroiden tai palveluidentuottaminen. Pelkästään hallintayhtiön toimintojen suorittaminen ja konserninjohtaminen ei ole tässä suhteessa samanarvoista verrattuna tavaroiden ja pal-veluiden (operatiiviseen) tuottamiseen markkinoille.943 Mainitusta yritysraken-

190

944 Rehbinder, FS Coing s. 434.945 Gross, AG 1994 s. 269, Timm, AG 1980 s. 180, Timm, Konzernspitze s. 132 ja Heinsius, ZGR1984 s. 406.946 Timm, AG 1980 s. 180.Puhtaana hallintayhtiönä toimivan osakeyhtiön toimialamääräykseksi voidaan kirjoittaa myösesimerkiksi, että yhtiön toimiala on osakkuuksien hallussapito ja hallinnointi sellaisissa toisissayrityksissä, jotka valmistavat tiettyjä tuotteita tai käyvät niillä kauppaa sekä mahdollisesti näidenyritysten yhtenäinen johtaminen. Gross, AG 1994 s. 269.947 Timm, AG 1980 s. 180. Wahlers katsoo, että mainintaa konserniyhtiöiden johtamisesta jatoisten yhtiöiden osakkeiden tuottamien oikeuksien käyttämisestä ei emoyhtiön yhtiöjärjestyksentoimialalausekkeessa välttämättä tarvita, jos emoyhtiön yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeessatodetaan, että yhtiö voi harjoittaa elinkeinotoimintaansa kokonaan välillisesti hallintayhtiönä.Wahlers s. 157.948 Verotusnäkökohdista, ks. Mattila, Verotus 1/1996 s. 37-38 ja Immonen, Liiketoiminnanyhtiöittäminen s. 155.949 Hoffmann-Becking, ZHR 2003 s. 357 ja Stumpf, NJW 2003 s. 11.

teen muutoksesta on lisäksi seurauksena kysymyksessä olevalle yritykselleominaisen kokonaisluonteen muuttuminen.944

Edellä sanottu merkitsee sitä, että osakeyhtiön hallintayhtiöluonne on ilmais-tava selvästi toimialalausekkeen sanamuodossa.945 Hallintayhtiönä toimivanosakeyhtiön toimialaksi on kirjoitettava esimerkiksi "palvelusuoritukset (tietynelinkeinoalan) yrityksille, mukaan lukien liiketoiminnan johtamiseen kuuluvatja muut toisten yritysten toimintaan kuuluvat toiminnot".946 Jos osakeyhtiölläei ole lainkaan operatiivista toimintaa markkinoilla, yhtiöjärjestyksen toimi-alalausekkeeseen on kirjattava yhtiön tarkoitukseksi esimerkiksi "konserninjohtaminen" tai "omaisuudenhallinta".947

Suomessa verotuksessa EVL 52d §:n säännöstä voidaan soveltaa, kun yhtiönkoko liiketoiminta siirretään perustettuun uuteen yhtiöön tai jo olemassa olevaanyhtiöön. Verotuksen kannalta yhtiön muuttaminen täysin puhtaaksi hallintayh-tiöksi ei kuitenkaan ole edullista eikä siten yleensä liene haluttu järjestely, koskatällöin siirtävä yhtiö voi muuttua TVL-yhtiöksi, jonka jälkeen esimerkiksikonserniavustussäännöstöä ei voida enää soveltaa.948

5.1.4.3 Osakeyhtiön muuttaminen pääosin hallintayhtiöksi

5.1.4.3.1 Oikeuskäytäntö Saksassa

Saksassa maan korkein oikeus (der Bundesgerichtshof) on ottanut kantaayhtiökokouksen ”kirjoittamattoman toimivallan” puolesta ns. ”Holzmüller”-ratkaisussa, BGH, Urteil v. 25.2.1982 – II ZR 174/80 (BGHZ 83, s. 122),949 jossa

191

950 Becker s. 62 ss., Fleischer, ZHR 2001 s. 522-523, Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1210, Henze, BB2001 s. 60 ja Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 101, 124 ja 126. Tapauksessa siirrettyliiketoiminnallinen kokonisuus käsitti n. 80 % sen yhtiön yritysarvosta, josta se siirrettiin.Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1210.951 BGHZ 83, s. 122, s. 123-124. Oikeustapausselostus, JZ 1982 s. 602.952 BGHZ 83, s. 122, s. 124-125. Oikeustapausselostus, JZ 1982 s. 605.953

BGHZ 83, s. 122, s. 124-125. Oikeustapausselostus, JZ 1982 s. 605-606 ja 607.954

Oikeustapausselostus, JZ 1982 s. 602.

osakeyhtiön hallitus siirsi yhtiöjärjestyksessä olleen yleisluonteisen konserni-muodostusvaltuutuksen nojalla liiketoimintasiirrolla koko yhtiön kannaltataloudellisesti merkittävimmän liiketoiminnallisen kokonaisuuden sitä vastaan-ottamaan perustetulle tytäryhtiölle.950

Yhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön toimiala oli puu- ja muidentavaroiden pakkaus- ja varastointitoiminta, samoin kuin puukaupanvälitys, harjoittaminen ja rahoitus. Yhtiöjärjestykseen tehtiin yhtiökokouk-sessa muutos, joka kuului seuraavasti:"Osakeyhtiö on edelleen oikeutettu perustamaan ja hankkimaan toisiayrityksiä, samoin kuin ryhtymään osakkaaksi toisiin yrityksiin. Se voiluovuttaa liiketoimintalinjansa (ihren Betrieb) kokonaan tai osittainsellaiselle yhtiölle."Osakeyhtiön hallituksen jäsen selitti tämän muutoksen luoneen edellytyk-set yhtiön satamatoiminnan luovuttamiseen omaisuuserineen perustettaval-le kommandiittiyhtiölle osakeyhtiölle siinä tulevaa omistusosuuttavastaan. Emo-osakeyhtiö perusti ensin 100 %:sti omistamansa tytäryhtiön,jonka toimiala oli satamatoiminto (die H. Hafenbetriebs - BeteiligungsGmbH). Tämän jälkeen tämä tytäryhtiö, emoyhtiö ja kolme muutaperustajaa perustivat kommandiittiyhtiön (die H.KGaA), jossa mainittutytäryhtiö oli ainoa vastuullinen yhtiömies. Satamatoiminto siihen kuu-luvine rakennuksineen ja laitteineen siirrettiin emoyhtiöltä kommandiit-tiyhtiölle ilman, että emoyhtiön yhtiökokous olisi tehnyt asiasta erillistäpäätöstä.951

Kantajana jutussa ollut vähemmistöosakkeenomistaja (joka omisti alle10 % emoyhtiön osakepääomasta) vaati, että liiketoimintayksikön siirtojulistetaan pätemättömäksi, ja että- ko. liiketoimintayksikkö tuomitaan siirrettäväksi takaisin emoyhtiölle,952

ja että- kaikki sellaiset toimet, joista tytäryhtiössä on päätettävä määräenemmis-töllä on alistettava emoyhtiön yhtiökokouksen hyväksyttäväksi.953

Kantajan mukaan liiketoimintayksikön siirto ilman emoyhtiön yhtiöko-kouksen suostumusta oli osakeyhtiöoikeudellisesti pätemätön, koska seloukkasi Saksan osakeyhtiölain 361 §:ää, jossa säädettiin yhtiökokoukseltavaadittavasta suostumuksesta yhtiön omaisuuden luovutuksessa, jamerkitsi luvatonta yhtiön toimialan muutosta.954

192

955 BGHZ 83, s. 122, s. 129. Oikeustapausselostus, JZ 1982 s. 603.956 Oikeustapausselostus, JZ 1982 s. 604.957 Oikeustapausselostus, JZ 1982 s. 604.958 BGHZ 83, s. 122, s. 126. Oikeustapausselostus, JZ 1982 s. 603.959 BGHZ 83, s. 122, s. 122. Päätöstiivistelmä a)-kohta. Oikeustapausselostus, JZ 1982 s. 602.Saksan korkein oikeus ei ottanut tämän tapauksen yhteydessä kantaa siihen kysymykseen,edellyttikö liiketoiminnallisen kokonaisuuden siirto yllä mainitun laisen yleisluonteisenkonsernimuodostuslausekkeen olemassaoloa yhtiö yhtiöjärjestyksessä. BGHZ 83, s. 122, s. 130,Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 119 alav. 3).960 Oikeustapausselostus, JZ 1982 s. 607.

Mitä tulee kantajan väitteeseen, että liiketoimintayksikön luovutus kom-mandiittiyhtiölle olisi ollut Saksan osakeyhtiölain tai emoyhtiön yhtiö-järjestyksen vastaisena pätemätön, tuomioistuin ei voinut yhtyä tähänväitteeseen. Saksan osakeyhtiölain 361 §:ään ei tapauksessa voitu vedota,koska, jotta luovutukseen olisi mainitun säännöksen nojalla vaadittuemoyhtiön yhtiökokouksen päätös, olisi kysymyksessä pitänyt ollakäytännöllisesti katsoen yhtiön koko omaisuuden luovutus. Emoyhtiöönjäljelle jääneen omaisuuden muodostaessa toimintakykyisen yrityksensäännöstä ei voitu siten soveltaa.955 Luovutustoimi ei myöskään ollutmuodollisesti emoyhtiön yhtiöjärjestyksen vastainen, koska yhtiöjärjestyk-sen mukaan mainitunlaisia tytäryhtiöitä voitiin perustaa ja kommandiit-tiyhtiön toiminta pysyi emoyhtiön toimialan piirissä.956 Aineellisoikeudel-lisesti itse luovutustoimi oli siten puhtaasti muodolliselta kannaltaosakeyhtiöoikeudellisesti pätevä. Periaatteelliselta kannalta voidaankuitenkin puoltaa näkemystä, että satamatoiminnon siirto olisi pitänytalistaa emoyhtiön yhtiökokouksen päätettäväksi, koska liiketoimintayksi-kön siirto meni tavanomaisen liikkeenhoidon piirin ulkopuolelle. Lisäksiasialla voi olla merkitystä hallituksen huolellisuusvelvollisuuden arvos-telussa.957

Erityisten kantajan kanneoikeutta koskevien osakeyhtiöoikeudellistensäännösten puuttumisesta huolimatta tuomioistuin ei nähnyt prosessuaalis-ta estettä kantajan kanteen tutkimiselle Saksan siviiliprosessilain (ZPO)256 §:n nojalla, koska kantajalla katsottiin olevan oikeudellinen intressiasiassa eikä kanteen tutkimatta jättämiselle ollut myöskään erityisiäosakeyhtiöoikeudellisia perusteita.958

Tuomioistuin lausui, että mikäli osakeyhtiössä suoritettavalla toimellapuututaan voimakkaasti osakkeenomistajien oikeuksiin ja intresseihin,kuten esimerkiksi tapauksessa kysymyksessä olevan laatuisella liike-toimintayksikön siirrolla tytäryhtiölle, yhtiön hallitus voi olla poikkeuksel-lisesti velvollinen hankkimaan asiaan (emoyhtiön) yhtiökokouksenpäätöksen Saksan (vuoden 1965) osakeyhtiölain 119 §:n 2 momentinnojalla.959

Kantajan toisen vaatimuksen kaikkien tytäryhtiön yhtiökokouksessamääräenemmistöpäätöstä vaativien toimien alistamisesta emoyhtiönyhtiökokoukselle tuomioistuin katsoi menevän liian pitkälle.960 Olennaistaemoyhtiön yhtiökokoukselle annettavan päätösvallan suhteen kuitenkin

193

961 Ks. BGHZ 83, s. 122, s. 142-144 ja oikeustapausselostus, JZ 1982 s. 606-607.962 BGHZ 83, s. 122, s. 122-123 päätöstiivistelmä e)-kohta. Fleischer, ZHR 2001 s. 522-523.Tässä toimista, joihin tarvitaan emoyhtiön yhtiökokouksen suostumus, tuomioistuin käyttinimitystä ”Kapitalerhöhungen in der Tochtergesellschaft”, mikä ilmaisuna kattaa sekä osake-pääoman että omistusosuuksiin jakautuvan oman pääoman korotukset tytäryhtiöissä.“Holzmüller”-ratkaisulla, joka välittömästi koskee osakeyhtiöoikeutta (das Aktienrecht), onmerkitystä myös henkilö- ja GmbH-yhtiöille. Liebscher, ZGR 2005 s.2.963 Obermüller ym. s. 427. Säännöksen sanamuodon mukaan yhtiökokous voi päättää yhtiönliiketoimintaa koskevista kysymyksistä vain silloin, kun hallitus esittää asian yhtiökokouksenpäätettäväksi.964 BGHZ 83, s. 122, s. 122.

on, vaikuttaako tytäryhtiössä suoritettava toimi emoyhtiön osakkeenomis-tajien oikeudelliseen ja taloudelliseen asemaan (emoyhtiön alkuperäiseenliikeomaisuuteen kohdistuvien osakeoikeuksien toteutumiseen). Voidaansiten perustella kannanottoa, että emoyhtiön osakkeenomistajien tulisivoida osallistua mm. päätöksiin, jotka koskevat tytäryhtiöön sijoitettavanpääomapanoksen lisäämistä ja kolmansien osapuolien osallistumistatytäryhtiön toimintaan.961

Tuomioistuin lausui päätöksessään myös, että mikäli osakeyhtiön hallituson siirtänyt yhtiön liiketoimintaomaisuuden arvokkaimman osan tätävarten perustamalleen 100 %:sti omistamalleen tytäryhtiölle, emoyhtiöon osakkeenomistajiaan kohtaan velvollinen silloin, kun se toimeenpaneeosakepääoman korotuksen tytäryhtiössä, hankkimaan tälle toimelleemoyhtiön yhtiökokouksen suostumuksen noudattaen päätöksenteossasamaa määräenemmistövaatimusta, joka vaadittaisiin, jos vastaava toimitoteutettaisiin itse emoyhtiössä. Tuomioistuin lausui samalla, että se eiota kantaa siihen, vaaditaanko mainitulla tavalla emoyhtiön osakkeen-omistajien suostumus osakepääoman korotukseen näin perustetussa, 100%:sti omistetussa tytäryhtiössä silloinkin, kun emoyhtiön yhtiökokous onetukäteen tai jälkikäteen hyväksynyt liiketoimintasiirron sellaisellaääntenenemmistöllä, joka vaaditaan yhtiöjärjestyksen muuttamiseen.962

Tuomioistuin perusti kantansa, että kysymyksessä olleeseen liiketoimintayksi-kön luovutukseen vaadittiin emoyhtiön yhtiökokouksen suostumus, § 119 Abs.2 AktG säännöksen laajaan tulkintaan.963 Tuomioistuimen mukaan silloin, kunyhtiössä toteutettavaksi aiotulla toimella puututaan merkittävästi osakkeenomis-tajien oikeuksiin ja intresseihin, kuten tapauksessa kysymyksessä olleella liike-toimintasiirrolla, osakeyhtiön hallitus voi poikkeuksellisesti olla, ei ainoastaanoikeutettu, vaan myös velvollinen § 119 Abs. 2 AktG säännöksen nojalla vie-mään asian yhtiökokouksen päätettäväksi.964 Tuomioistuin lausui jutussa, ettäosakeyhtiössä tulee esille sellaisia perustavaa laatua olevia ratkaisuja, joilla,vaikka ne kuuluvatkin hallituksen edustuskelpoisuuden nojalla sen toimivaltaanhoitaa yhtiön liiketoimintaa ja voivat olla muodollisesti yhtiöjärjestyksen sana-muodon kattamia, kuitenkin puututaan niin syvästi osakkeenomistajien osake-

194

965 BGHZ 83, s. 122, s. 131. 966 Fleischer, ZHR 2001 s. 522, Henze, BB 2001 s. 60 ja Obermüller ym. s. 427.967 BGHZ 83, s. 122, s. 136. Emmerich-Habersack s. 486.968 Oikeustapausselostus, JZ 1982 s. 606, Becker s. 63, Fleischer, ZHR 2001 s. 522-523 jaEmerich-Sonnenschein-Habersack s. 125. Ks. myös Buxbaum, AJCL 1983 s. 517.

oikeuksiin ja heidän omistusosuutensa arvon säilymisen ja kasvamisen int-ressiinsä ("deren im Anteilseigentum verkörpertes Vermögensinteresse"), ettähallitus syyllistyy huolellisuusvelvollisuutensa laiminlyöntiin, jos se ei käytä§ 119 Abs. 2 AktG säännöksen antamaa mahdollisuutta ottaa yhtiökokousmukaan päätöksentekoon.965

Tapauksessa luovutettu satamatoiminto oli emoyhtiön arvokkain liiketoimin-tayksikkö.966 Tällaisen olennaisen liiketoimintaomaisuuden luovuttaminen yhti-ölle, jonka emoyhtiö tosiasiassa kokonaan omisti, merkitsi emoyhtiön kannaltayritysrakenteen muutosta, joka heikensi sen osakkeenomistajien oikeudellistaasemaa. Nämä osakkeenomistajat menettivät yhtiökokouksen toimivaltaanmuutoin kuuluvan mahdollisuuden välittömästi vaikuttaa satamatoimintoonsijoitettaviin pääomapanoksiin, niiden menettämisen riskiin ja tästä toiminnastasaatavien tuottojen käyttöön.967 Kaikkia osakeyhtiöoikeudellisia toimivaltuuksiaemoyhtiön omistamassa yhtiössä käytti emoyhtiön hallitus, jonka toiminnalleei ole yleistä hallituksen vastuuta lukuun ottamatta käytännöllisesti katsoenmitään rajoituksia, esimerkiksi tämän yhtiön voiton käytössä. Merkittävääpäätösvaltaa siirtyi siten luovutettujen omaisuuserien mukana emoyhtiöltä ja senosakkeenomistajilta emoyhtiön hallitukselle.968

Satamatoiminnan luovuttaminen sitä varten perustetulle kommandiittiyhtiöllevaikutti emoyhtiön osakkeenomistajien oikeudelliseen asemaan niin, että

- kommandiittiyhtiöön kuuluvan satamatoiminnan omistuspohjaa voitiinmuuttaa lisäämällä yhtiön pääomaa ottamatta huomioon emoyhtiön osak-keenomistajia, joilla olisi ollut etuoikeus uusien osakkeiden merkintäänemoyhtiön osakepääoman korotuksessa, mikäli siirretty liiketoimintalinjaolisi edelleen kuulunut emoyhtiöön- luovutustoimi riisti emoyhtiön osakkeenomistajilta mahdollisuudenosallistua siirrettyjen omaisuuserien käytöstä tehtäviin päätöksiin, jotkanyt tekivät emoyhtiön hallituksen edustajat kommandiittiyhtiössä.

Toteutettuun uudelleenorganisointiin sisältyi vaara, että emoyhtiön hallitus,varsinkin sopimuksilla kolmansien osapuolten kanssa, tai uusien yhtiökumppa-neiden mukaan ottamisella kommandiittiyhtiöön, ehkä pääomanlisäyksenmuodossa, teki emoyhtiön osakkeenomistajien osakeoikeudet merkitykseltääntäysin tyhjiksi. Oli myös mahdollista, että tähän liittyi konkreettisia varallisuus-

195

969 Oikeustapausselostus, JZ 1982 s. 606, ks. myös s. 607. Ks. myös Emmerich-Habersack s. 486.970 Oikeustapausselostus, AG 2004 s. 384 ss., ks. myös kapp. 5.1.3 edellä.971 Liebscher, ZGR 2005 s. 1-2 ja 11-12 ja Götze, NZG 2004 s. 586 ja 589. Lisäksi Saksankorkein oikeus (der Bundesgerichtshof) on 25.11.2002 ”Macrotron”-ratkaisussa (BGHZ 153, s.47) lausunut, että yhtiön osakkeen ns. Delisting vaatii yhtiökokouksen suostumuksen.972 Emmerich-Habersack s. 485, Becker s. 64-66, Henze, BB 2001 s. 60 ja Bernhardt, DB 2000s. 1874.Viimeisimmistä useista ratkaisuista, joissa osakeyhtiön hallituksella on todettu voivan ollavelvollisuus hankkia asiaan yhtiökokouksen päätös ”Holzmüller”-ratkaisun perusteella, ks. OLGStuttgart, AG 2005 s. 693, OLG Karlsruhe, DB 2002 s. 1094, OLG München, ZIP 2002 s. 1353,LG Kassel, AG 2002 s. 414, OLG Celle, ZIP 2001 s. 613, LG Frankfurt/M., DB 2001 s. 751, LGHannover, DB 2000 s. 1607, LG Heidelberg, AG 1999 s. 135, LG Düsseldorf, AG 1999 s. 94,OLG Frankfurt/M. WM 1999 s. 1881 ja LG Frankfurt/M., ZIP 1997 s. 1698.973 Keuk-Knobbe s. 239 ss. ja Timm, AG 1980 s. 172 ss.974 Schmidt, Gesellschaftsrecht s. 648-650 ja Keuk-Knobbe s. 253. Tästä kanteesta, jolla onjompikumpi mainituista tarkoituksista, käytetään Saksassa myös nimitystä ”die Abwehrklage”.Jos toimen peruuttaminen ei ole enää mahdollista, ratkaistavaksi jää, voidaanko ja tullaankoyhtiön puolesta vaatimaan hallituksen jäseniltä vahingonkorvausta. Keuk-Knobbe s. 253.

menetyksiä emoyhtiön osakkeenomistajille, esim tytäryhtiön uusien osakkeidenliian alhaisen emissiokurssin muodossa.969

Saksan korkeimman oikeuden ”Gelatine”-ratkaisu 26.4.2004 (BGHZ 159,s. 30)970 sekä ”Holzmüller”-ratkaisu 25.2.1982 (BGHZ 83, s. 122) ovat nykyisinperustana Saksan oikeuteen sisältyvälle yhtiökokouksen ”kirjoittamattomalletoimivallalle” tuomioistuimen tarkoittamissa tapauksissa.971 ”Holzmüller”-ratkaisun jälkeen muut tuomioistuimet Saksassa ovat päätöksissään noudattaneetkorkeimman oikeuden jutun yhteydessä lausumia periaatteita.972

Osakkeenomistajan oikeussuojakeinot hallituksen lain taiyhtiöjärjestyksen vastaisissa toimissa

Saksassa oikeuskirjallisuudessa on puollettu kantaa, että yksittäiselle osakkeen-omistajalle tulee poikkeuksellisesti myöntää oikeus nostaa kanne yhtiötä vastaansellaisen toimen toteuttamisen ehkäisemiseksi, jonka hallitus on päättänytsuorittaa tai on jo suorittanut siten, että hallituksen yhtiöjärjestyksen mukaanmääräytyvä toimivalta ylittyy.973 Tällainen kanne tarkoittaa hallituksen jototeuttaman toimen peruuttamista tai vielä toteuttamattoman toimen osalta kieltoasen toimeen panemiseksi (”die Beseitigungs- und Unterlassungsklage”).974 Kunkirjoitetussa laissa ei ole mitään nimenomaista säännöstä, johon tällainen yksit-täiselle osakkeenomistajalle myönnettävä, hallituksen toimia koskeva, kan-neoikeus nojautuisi, on katsottu, että osakkeenomistajan oikeussuojassa on tältä

196

975 Grossfeld, JZ 1981 s. 235 ja Keuk-Knobbe s. 246 ja 252.976 Keuk-Knobbe s. 245-246. Suomessa säännös yhtiökokouksen päätöksen täytäntöönpanonkieltämisestä kantajan vaatimuksesta ennen päätöstä koskevan moitekanteen ratkaisemista onOYL 16:3 §:n 1 mom:ssa.977 Keuk-Knobbe s. 246.978 Keuk-Knobbe s. 246.979 Adolf, ZHR 2005 s. 310 ss.,. Lutter, JZ 2000 s. 841, Keuk-Knobbe s. 252-253, Zöllner, ZGR1988 s. 420 ss., v. Gerkan, ZGR 1988 s. 450 ss. ja Schmidt, Gesellschaftsrecht s. 649-650.980 Grossfield, JZ 1981 s. 236.981 Emmerich-Habersack s. 497, Obermüller ym. s. 512-513 ja Schmidt, Gesellschaftsrecht s. 648.982 Keuk-Knobbe s. 252 ja Schmidt, Gesellschaftsrecht s. 648-649.

osin aukko, joka tulee oikeussuojan tehokkuuden takaamiseksi täyttää laintulkinnalla.975

Saksassa yksittäisellä osakkeenomistajalla on oikeus tuomioistuimessavaatia yhtiötä vastaan nostamallaan kanteella tuomioistuimen pätemättö-mäksi julistaman yhtiökokouksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä.Tämä kanneoikeus on osakkeenomistajalla, koska tuomioistuin voi osak-keenomistajan vaatimuksesta määrätä jo ennen yhtiökokouksen päätöstäkoskevan moitekanteen ratkaisemista, että yhtiökokouksen päätöstä ei saapanna täytäntöön.976 Osakkeenomistajalla on myös oikeus yhtiötä vastaannostamallaan kanteella vaatia tuomioistuimen pätemättömäksi julistamanyhtiökokouksen päätöksen täytäntöönpanon peruuttamista.977 Koskaosakkeenomistajalla on oikeus mainittujen kanteiden nostamiseen yhtiö-kokouksen lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisen päätöksen täytäntöönpanoavastaan, osakkeenomistajalla tulee olla vastaava kanneoikeus myös halli-tuksen lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisen päätöksen täytäntöönpanoavastaan, jotta osakkeenomistajan oikeussuoja olisi tehokas.978

Ei ole toisaalta kuitenkaan katsottu voitavan mennä niin pitkälle, ettäosakkeenomistajalle myönnettäisiin yleinen yksilöllinen kanneoikeus jokaistahallituksen oikeudenvastaista (lain tai yhtiöjärjestyksen vastaista) menettelyävastaan.979 Syynä tähän on se, että sellainen kanneoikeus voisi vaikeuttaa yhtiöntoimintaa ja johtaa ns. kanneoikeuden väärinkäyttöön.980 Yksilöllisen kanne-oikeuden myöntäminen osakkeenomistajalle edellyttää sen vuoksi aina erityisiäperusteita.

Yksittäisellä osakkeenomistajalla oleva oikeus nostaa kanne hallituksentoimen kumoamiseksi tai kieltämiseksi tulee kysymykseen tapauksissa, joissaasia olisi pitänyt käsitellä yhtiökokouksessa, mutta hallitus on päättänyt asiastayksin toimivaltansa ylittäen.981 Tämä kanneoikeus koskee erityisesti yhtiöjärjes-tyksen asiallista muuttamista (”eine faktische Satzungsänderung”).982 Oikeu-

197

983 BGHZ 83, s. 122, s. 133-135, Emmerich-Habersack s. 497, Bayer, NJW 2000 s. 2610, Lutter,JZ 2000 s. 841, Keuk-Knobbe s. 251, Grossfeld, JZ 1981, Hommelhoff, Konzernleitungspflichts.474 ss., Zöllner, ZGR 1988 s. 425 ss. ja Schmidt, e.m.t. s. 649-650.984 BGHZ 83, s. 122, s. 133-135, Hoffmann-Becking, ZHR 2003 s. 358 ja Emmerich-Habersacks. 497.985 Krieger, ZHR 1999 s. 354, vrt. BGHZ 83, s. 122, s. 134-135, Hoffmann-Becking,ZHR 2003s. 358 ja Emmerich-Habersack s. 497.986 BGHZ 83, s. 122, s. 135-136, Schmidt, Gesellschaftsrecht s. 649. 987 Krieger huomauttaa, että kysymyksessä mainitun kanneoikeuden myöntämisestä tulisikuitenkin ottaa huomioon asiaan liittyvä oikeudenkäynti-intressi, jonka suuruus tulee määrittääkantajan intressin perusteella. Oikeudenkäynti-intressi ei tällöin voi olla suuri sellaisilla osak-keenomistajilla, jotka omistavat vain vähäisen osan yhtiön osakepääomasta. Kriegerin mukaanoikeudenkäynti-intressin toteamisessa esikuvaksi sopisivat ne Saksan osakeyhtiölain,Aktiengesetz, säännökset, § 122 Abs. 1, Abs. 2 AktG, joissa tietyn suuruiselle osakkeen-omistajien vähemmistölle on säädetty oikeus kutsua ylimääräinen yhtiökokous koolle sekä esittääasioita yhtiökokouksessa päätettäväksi. Kanneoikeus hallituksen päättämän tai toteuttamantoimen kieltämiseksi tai kumoamiseksi tulisi siten myöntää vain § 122 Abs. 2 AktG säännöksessämainitulle osakkeenomistajien vähemmistölle. Krieger, ZHR 1999 s. 355-356 ja 358.

dellisena perusteena osakkeenomistajan mainitun kanneoikeuden tunnustamiselleon ajatus, että yhtiön tulee kunnioittaa osakkeenomistajan osakeoikeuksia,mukaan lukien hallinnoimisoikeudet, tässä tapauksessa äänioikeutta yhtiöko-kouksessa, ja että osakkeenomistajan tätä tarkoittava vaatimus on oikeutettu. Kunmainittua vaatimusta ei noudateta, kysymyksessä on osakkeenomistajan osake-oikeuden loukkaus. Sen torjumiseksi ja oikeussuojan tehokkuuden varmistami-seksi osakkeenomistajalle on myönnettävä mainittu kanneoikeus.983 ”Holz-müller”-ratkaisussa (BGHZ 83, s. 122) Saksassa yhtiöoikeudellisissa asioissakorkein tuomioistuin (Der Bundesgerichtshof) tunnusti osakkeenomistajallaolevan periaatteessa mainittu kanneoikeus viitaten vastaaviin perusteisiin, mitäoikeuskirjallisuudessa oli esitetty.984 ”Holzmüller”-ratkaisun jälkeen yksittäiselläosakkeenomistajalla on mainittu kanneoikeus yhtiötä vastaan yhtiöjärjestyksenasiallisen muuttamisen ohella asioissa, jotka kuuluvat ”Holzmüller”-ratkaisunmukaan yhtiökokouksen ”kirjoittamattomaan toimivaltaan”.985 Kumoamis- taikieltokanne sen johdosta, että hallitus on ylittänyt toimivaltansa, on nostettavayhtiötä vastaan ilman tarpeetonta viivytystä ottaen huomioon, että yhtiökokouk-sen päätöksen moittimisellekin on asetettu määräaika.986 987

Yksittäisen osakkeenomistajan kanneoikeus hallituksen toteuttaman taiaikoman toimen kumoamiseksi tai kieltämiseksi tulee Saksassa kysymykseenmyös silloin, kun osakkeenomistajan merkintäetuoikeutta taikka osakeyhtiöoi-keudessa noudatettavaa yhdenvertaisuusperiaatetta on loukattu. Tällöin kysymys

198

988 Krieger, ZHR 1999 s. 357 ja Hirte s. 207. Saksassa Lutter kannattaa myös kanneoikeuden, dieAnfechtungsbefugnis, myöntämistä emoyhtiön yksittäiselle osakkeenomistajalle tytäryhtiössätoimeenpantavan suunnatun osakeannin johdosta. Perusteena tälle on näkemys, että emoyhtiönosakkeenomistaja on itse osakkaana välillisesti myös tytäryhtiössä. Lutter, JZ 1981 s. 220.989 af Schultén, Kommentaari I s. 526, Koski, Yritys- ja yhtiöoikeus s. 158, Toiviainen,Osakeyhtiön hallituksesta s. 205-206 ja Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 608.990 Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 206.991 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 608, Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 206 ja Koski,Yritys- ja yhtiöoikeus s. 158.992 af Schultén, Kommentaari I s. 526, Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 608, Koski, Yritys- jayhtiöoikeus s. 158, ks. myös Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 206-207.993 af Schultén, Kommentaari I s. 526 ja Koski, Yritys- ja yhtiöoikeus s. 158.994 Yhtiön sitovuudesta sen puolesta tehtävään oikeustoimeen, ks. kapp. 4.3.2.5 edellä.995 Taxell ilmaisee asian näin: ”…, är beslutet utan rättsverkan”, Taxell, Organisation s. 138.Toisaalta hallituksen pätemätönkin päätös, joka kohdistuu kolmanteen henkilöön, sitoo kuitenkinyleensä yhtiötä mikäli tämä kolmas henkilö on ollut vilpittömässä mielessä, af Schultén,Kommentaari I s. 526.996 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 609 ja af Schultén, Kommentaari I s. 526, Koski, Yritys- jayhtiöoikeus, s. 158 ja Krogerus, Tilintarkastus – Revision 4/1998 s. 288. Toiviainen toteaa, ettäylipäänsä millään taholla ei ole Suomessa vastaavaa oikeutta kuin yhtiökokouksen päätöksentapauksessa nostaa tuomioistuimessa hallituksen virheellisen päätöksen kumoamiseen taimuuttamiseen tähtäävää tai hallituksen päätöksen virheellisyyden vahvistamista koskevaakannetta. Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 205. Ks. ratkaisut IHO 4.11.1982 V 1978/49,HHO 14.6.1989 S 87/595 ja HHO 25.11.1992 S 91/1223. Viimeksi mainittu Helsingin

on kuitenkin osakkeenomistajalle kuuluvan yksilöllisen oikeuden loukkauksestaeikä yhtiökokouksen toimivallan syrjäyttämisestä päätöksenteossa.988

Suomessa osakeyhtiön hallituksen päätös, jossa on muoto- tai asiavirhe, ts.päätös, joka ei ole syntynyt asianmukaisessa järjestyksessä tai on muutoin laintai yhtiöjärjestyksen vastainen, on sinänsä pätemätön989. Pätemätön hallituksenpäätös on oikeudellisesti sitomaton sekä sisäisesti yhtiössä että suhteessaulkopuolisiin.990 Virheellinen hallituksen päätös ei tule periaatteessa ajan kulu-misen perusteella päteväksi991. Kukaan yhtiötä edustamaan oikeutettu henkilöei saa noudattaa pätemätöntä hallituksen päätöstä, ts. tällaisella henkilöllä ei olevelvollisuutta eikä oikeutta panna toimeen sellaista päätöstä.992 Se, johon hal-lituksen virheellisen päätöksen tarkoittama oikeustoimi kohdistuu, voi ainavedota päätöksen pätemättömyyteen.993 994

Jos osakeyhtiön hallitus on tehnyt päätöksen asiassa, joka kuuluu yhtiöko-koukselle, ts. hallitus on tällöin ylittänyt toimivaltansa, hallituksen päätös onpätemätön.995 Osakkeenomistajalla, hallituksen jäsenellä ja muulla yhtiön piiriinkuuluvalla henkilöllä ei ole kuitenkaan Suomessa nimenomaisen säännöksenpuuttuessa yleistä oikeutta vaatia viranomaisilta hallituksen virheellisen pää-töksen julistamista tai selittämistä pätemättömäksi tai vaatia sen muuttamista.996

199

hovioikeuden ratkaisu koski hallituksen yhtiökokouksen valtuutuksen nojalla tekemää päätöstäosakepääoman korotuksesta.Ratkaisussaan 22.8.2002 S 00/639 Vaasan hovioikeus vahvisti, että osakkeenomistajalla olioikeus nostra kanne yhtiötä vastaan hallituksen suunnattua antia koskevan päätöksen julis-tamiseksi pätemättömäksi, ja kielsi rekisteriviranomaista toistaiseksi rekisteröimästä hallituksenpäättämällä suunnatulla annilla toimeenpantua osakepääoman korotusta. Tapauksesta, ks.Nuolimaa, Juhlajulkaisu Tolonen s. 159-161.997 Ratkaisussa KouHO 28.2.1990 S 88/571 osakkeenomistajalla oli oikeus vaatia hallituksensellaisen päätöksen kumoamista, jolla hallitus kieltäytyi antamasta suostumusta osakkeen-omistajan osakashallinnassa olevan huoneen muuttamiseksi saunan löylyhuoneeksi.Ratkaisussa HHO 14.2.1990 S 88/972 lunastusvaatimuksen esittäneellä osakkeenomistajalla olioikeus vaatia hallituksen sellaisen päätöksen julistamista mitättömäksi, jolla hallitus oli päättänytarvonnasta, joka koski lunastusvaatimuksen esittäneiden osakkeenomistajien keskinäistä etu-oikeutta lunastuksessa osakkeiden omistuksen vaihtumisen johdosta.998 Ratkaisussa KKO 1994:39 lunastusvaatimuksen esittäneen osakkeenomistajan kanteestatuomioistuin totesi yhtiön hallituksen määräämän lunastushinnan yhtiöjärjestyksen vastaiseksija vahvisti lunastushinnan yhtiöjärjestyksen mukaiseksi.999 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 608.1000 af Schultén, Kommentaari I s. 526 ja Koski, Yritys- ja yhtiöoikeus s. 158.1001 Taxell, Organisation s. 135.1002 Taxell, Organisation s. 135. Sitä vastoin J. Kyläkallio, O. Iirola ja K. Kyläkallio ovat silläkannalla, että ”ei osakkaalla… tai muulla yhtiön piiriin kuuluvalla henkilöllä ole yleistä oikeuttaviranomaisten luona vaatia hallituksen virheellisen päätöksen selittämistä pätemättömäksi”.Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 609.1003 Taxell, Organisation s. 138; OYL 9:10 § 3. virke.

Osakkeenomistaja, jonka oikeutta hallituksen päätöksen täytäntöönpano välit-tömästi loukkaa, voi kuitenkin yleensä moittia omalta osaltaan hallituksenpäätöstä997 tai kanteella vaatia omalta osaltaan laillisen asiantilan palauttamista998

tai mahdollisesti vaatia vahvistuskanteella todettavaksi tapahtuneen vaikutukset-tomuus häneen nähden, ja täytäntöönpanematonta hallituksen päätöstä vastaanpuolustautua pelkällä väitteelläkin.999

Jos hallituksen päätöksestä on tehtävä ilmoitus rekisteröintiä varten,rekisteriviranomaisen tulee tutkia toimivaltansa rajoissa sen asianmukaisuus jarekisteriviranomainen on oikeutettu ja velvollinen epäämään virheellisenpäätöksen rekisteröinnin.1000 Viranomaisen on voitava reagoida silloin, kunasiaan liittyy yleinen intressi ja ehdottomia, osakeyhtiön organisaatiota koskevianormeja on rikottu.1001 Viranomaisen ei kuitenkaan tule ilman erityistä syytäpuuttua ex officio asiaan, vaan ainoastaan jonkun yhtiön interssipiiriin kuuluvanhenkilön ilmoituksen tai hakemuksen johdosta.1002

Jos hallitus on tehnyt päätöksen asiassa, jonka ratkaiseminen kuuluu yhtiö-kokoukselle, koolla oleva yhtiökokous voi päättää ottaa asian käsiteltäväkseenseuraavassa yhtiökokouksessa, jonka kokoonkutsumisesta se tekee päätöksen.1003

200

1004 Kysymyksestä, voiko yhtiökokous tehdä päätöksen asiassa ilman, että yhtiökokoukselleesitetään hallituksen esitys asian ratkaisuksi, ks. kapp. 5.1.7.1005 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 609.1006 Taxell, Kompetens s. 384.1007 Näistä oikeussuojakeinosta ks. edellä sanottua.Ratkaisussa HHO 11.9.1991 S 90/1222 osakkeenomistajilla katsottiin olleen oikeus nostaa kannehallituksen päätökseen perustuneen kiinteistökaupan julistamiseksi yhtiöön nähdenpätemättömäksi.Ratkaisussa HHO 5.12.1996 S 94/1754 osakkeenomistaja sai ajaa yhtiön puolesta kannettasellaista tahoa vastaan, jonka hän katsoi saaneen yhtiön varoja osakeyhtiölain vastaisesti, vaikkakanteessa varojen laittoman jakamisen katsottiin perustuneen yhtiön hallituksen päätökseen, jokakoski erään toisen yhtiön osakkeiden osakemerkintää.

Kirjoittajan käsityksen mukaan muutoin osakkeenomistajat, jotka muodostavatOYL 9:6 §:n 2 mom:ssa tarkoitetun määräosan osakkeenomistajista, voivatkirjallisesti vaatia ylimääräisen yhtiökokouksen koolle kutsumista asiaakäsittelemään, ja tämä ylimääräinen yhtiökokous voi päättää ottaa kysymyksessäolevan asian asiallisesti ratkaistavakseen ja tehdä asiassa päätöksen joko jo koollaolevassa ylimääräisessä yhtiökokouksessa tai seuraavassa yhtiökokouksessa,jonka kokoonkutsumisesta se päättää, hankittuaan ennen päätöstään asiassahallituksen esityksen yhtiössä tehtävän päätöksen asiallisesta sisällöstä.1004

Osakkeenomistajalla, hallituksen jäsenellä ja muulla yhtiön piiriin kuuluvallahenkilöllä ei ole Suomessa yleistä oikeutta vaatia viranomaisilta hallituksenvirheelliseen päätökseen perustuvan oikeustoimen julistamista yhtiöön nähdenpätemättömäksi.1005 Jos hallituksen päätöksen, joka on lain tai yhtiöjärjestyksenvastainen, toimeenpanemiseksi yhtiötä edustamaan oikeutettu henkilö on tehnytyhtiön puolesta oikeustoimen, yhtiö – hallitusta ylempi yhtiön elin – voi nostaamoitekanteen oikeustoimen julistamiseksi pätemättömäksi ja yhtiötä sitomatto-maksi.1006 Tämän mukaan ainakin yhtiökokouksella olisi tällaisessa tapauksessaoikeus nostaa mainittu kanne oikeustoimen johdosta ja OYL 9:6 §:n 2 mom:ssasäädetty määräosa osakkeenomistajista voisi vaatia ylimääräisen yhtiökokouksenkoolle kutsumista kanteen nostamista varten. Johdonmukaista olisi, että yksit-täisellä osakkeenomistajalla, jonka oikeutta yhtiötä edustamaan oikeutetunhenkilön yhtiön puolesta tekemä oikeustoimi välittömästi loukkaa, olisi käy-tettävissään ainakin vastaavat oikeussuojakeinot kuin itse hallituksen päätöstävastaan, jolla on sellainen vaikutus häneen nähden.1007

Mitä tulee hallituksen tekemään päätökseen tai yhtiön puolesta solmimaanoikeustoimeen, joka on yhtiöjärjestyksen, mukaan lukien yhtiöjärjestyksentoimialamääräys, vastainen, on otettava huomioon myös OYL 15:1 §:n 2. virk-keen säännös, jonka mukaan hallituksen jäsen on velvollinen korvaamaanvahingon, jonka hän on osakeyhtiölakia tai yhtiöjärjestystä rikkomalla aihe-

201

1008 HE 27/1977 s. 110.1009 Hallituksen esityksen perustelujen mukaan OYL 15:1 §:n nojalla korvattavana ”vahinkonaei pidetä pelkästään sellaista tappiota, jota tietylle henkilölle, esimerkiksi velkojalle, aiheutetaanrikkomalla hänen suojakseen tarkoitettuja säännöksiä, …, vaan myös sitä tappiota, joka hänellevoi koitua välillisesti…” HE 27/1977 s. 110. Ks. myös KKO 2000:89, ratkaisuselostus s. 471.1010 Hirvonen-Niskakangas-Steiner s. 166. Osakkeenomistajan vahingonkorvauskanteesta omaanlukuunsa tässä tapauksessa, ks. myös Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 62. Ks. myös ratkaisuKKO 2000:89, jossa korkein oikeus myönsi, että osakkeenomistajalla oli oikeus ajaavahingonkorvauskannetta omaan lukuunsa. 1011 KKO 2000:89, ratkaisuselostus s. 471.1012 ”Holzmüller”-ratkaisu BGHZ 83, s. 122, s. 131 ss. ja myöhempi oikeuskäytäntö, Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 124 alav. 31) sekä ”Gelatine”-ratkaisu (BGHZ 159, s. 30), ks. kapp.5.1.3 edellä. Ks. myös edellinen kappale.1013 Ks. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 124 alav. 32).

uttanut osakkeenomistajalle. Lainkohdan mukaan mainitulla perusteella halli-tuksen jäsenelle syntyy henkilökohtainen korvausvastuu osakkeenomistajaakohtaan.1008 Tämä tarkoittaa sitä, että tällä perusteella osakkeenomistaja onoikeutettu saamaan hallituksen jäseneltä vahingonkorvausta suoraan itselleen.Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan OYL 15:1 §:n 2. virkkeessätarkoitettu hallituksen jäsenen henkilökohtainen vahingonkorvausvastuu osak-keenomistajaa tai muuta henkilöä kohtaan ei edellytä sitä, että mainittu kor-vaukseen oikeutettu henkilö olisi kärsinyt välitöntä vahinkoa hallituksen jäsenenmenettelyn vuoksi.1009 Hirvonen, Niskakangas ja Steiner lausuvat, että jos hallitustekee yhtiön voimassa olevan yhtiöjärjestyksen vastaisen päätöksen, ”voi kukatahansa osakkeenomistaja nostaa kanteen hallituksen jäsentä vastaan”.1010

Korkein oikeus on 25.9.2000 ratkaisussaan KKO 2000:89 (tuomionperusteluissa)1011 tulkinnut OVL 15:1§:ää siten, että yhtiön ollessa ensisijaisenavahingonkärsijänä osakkeenomistaja voi vaatia itselleen korvausta hallituksenjäseneltä (tai toimitusjohtajalta) tämän lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisestatoiminnasta vain silloin, kun hänellä on vaatimuksen esittämiseen erityinenoikeussuojan tarve.

5.1.4.3.2 Analogiapäätelmä. Yhtiökokouksen päätöksen muoto.

Saksassa oikeuskäytännössä1012 ja oikeuskirjallisuudessa1013 nykyisin hallitsevankannan mukaan emoyhtiön osakkeenomistajat on otettava mukaan päätök-sentekoon, laissa nimeonomaisesti säädettyjen tapausten lisäksi, silloinkin, kunyhtiöjärjestyksessä on konsernimuodostukseen valtuuttava lauseke, kun kysymyson toimista (Massnahmen), kuten konsernimuodostuksesta, joilla puututaan

202

1014 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 124 ja Fleischer, ZHR 2001 s. 523.1015 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 125, Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1210 ja Priester, ZHR1999 s. 195. Oikeusanalogiapäätelmästä ks. kapp. 5.1.3 edellä.1016 Das Umwandlungsgezetz (UmwG) vom 28.10.1994 tuli voimaan 1.1.1995.1017 Tähän osaan yritysjärjestelylakia sisältyy myös Suomen osakeyhtiölain 14a luvussasäänneltyä jakautumista vastaava jakautuminen.1018 Sulautumista koskevan § 13 Abs. 1 UmwG säännöksen mukaan sulautumissopimuksesta onpäätettävä yhtiökokouksessa. § 125 UmwG säännöksen mukaan jakamista koskevastasopimuksesta ja siten liiketoimintasiirtoa, Ausgliederung, koskevasta sopimuksesta, on myöspäätettävä § 13 Abs. 1 UmwG säänöksen mukaisesti eli yhtiökokouksessa. Goutier ym. s. 504.1019 Goutier ym. s. 57.1020 Reichert, ZHR 1999 s. 27, ks. myös Priester, ZHR 1999 s. 187-188 ja Joost, ZHR 1999 s.181.Klassinen liiketoimintasiirto (”die Ausgliederung im Wege der Einzelrechtsnachfolge”) voidaan

syvästi osakkeen tuottamiin oikeuksiin ja osakkeenomistajien taloudellisiinintresseihin.1014

Analogiapäätelmä yhtiökokouksen toimivallan perustana

Saksassa hallitsevana kantana on ollut, että yhtiökokouksen yleinen toimivaltapäättää sellaisesta toimesta, jolla yhtiö muutetaan pääosin konsernin emoyhtiöksi,on perustettava oikeus- tai lainanalogiapäätelmään yhtiökokouksen toimivaltaakoskevista säännöksistä.1015

Saksassa yritysjärjestelyjä koskeva laki (das Umwandlungsgesetz)1016 koskeesulautumista, jakautumista ja liiketoimintasiirtoa osittaisella yleisseuraannolla(”die Ausgliederung im Wege der partiellen Gesamtrechtsnachfolge”). Osake-yhtiön varallisuuden osan luovuttamisesta toiselle osakeyhtiölle tämän osakkeitavastaan (Ausgliederung) on säädetty lain osakeyhtiön jakamista (Spaltung)koskevassa osassa, joka sisältää myös täydellisen jakautumisen (Aufspaltung)ja osittaisen jakautumisen (Abspaltung), § 123-173 UmwG.1017 Lain säännöstenmukaan liiketoimintasiirrosta on päätettävä yhtiökokouksessa.1018 ”Holzmüller”-oikeustapauksen (BGHZ 83, s. 122) periaatteiden nojalla sellaiset liiketoimin-tasiirrot, joiden kohteena oleva yhtiön varallisuuden osa ei ole merkittävä, eivätkuitenkaan vaadi yhtiökokouksen päätöstä.1019

Yritysjärjestelylain (das Umwandlungsgesetz) säätämisen yhteydessäliiketoimintasiirto perinteisellä menettelyllä toteutettuna (”die Ausgliederungim Wege der Einzelrechtsnachfolge”) jätettiin lain soveltamisalan ulkopuolelletätä liiketoimintasiirtoa koskeneen, jo ennestään voimassa olleen, sääntelynvaraan.1020 On olemassa syitä, miksi yhtiöt valitsevat yritysjärjestelylain voimaan

203

toteuttaa apporttisijoituksena perustettavaan yhtiöön tai apporttiemissiona. Siinä oikeudet javelkavastuut siirtyvät uudelle oikeudenhaltijalle yksittäin, kukin erikseen, niitä koskeviensääntöjen mukaisesti. Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1210 ja Priester, ZHR 1999 s. 187. Velka-vastuiden siirtoon apportin vastaanottavalle yhtiölle tarvitaan velkojien suostumus. Ks.Emmerich-Habersack s. 498 ja Aha, AG 1997 s. 356.1021 Näistä syistä ks. Priester, ZHR 1999 s. 188-189.1022 § 23 Abs. 3 Nr. 2 ja § 179 Abs. 1 AktG.1023 Temme s. 478 ja Priester, ZHR 1999 s. 193-197 ja 198-200.1024 Priester, ZHR 1999 s. 195.1025 Bernhardt, DB 2000 s. 1874.1026 Ks. Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1210 alav. 14), Bernhardt, DB 2000 s. 1874-1875 ja Priester,ZHR 1999 s. 190. Lüders ja Wulff ovat sillä kannalla, että yritysjärjestelylain säännöksiä ei voidalainkaan soveltaa klassiseen liiketoimintasiirtoon. Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1210-1211.Kielteinen kanta tässä suhteessa johtaa siihen, että klassiseen liiketoimintasiirtoon voidaansoveltaa vain ”Holzmüller”-ratkaisusta (BGHZ 83, s. 122) ilmeneviä periaatteita. Ks. Bernahrdt,DB 2000 s. 1874 alav. 13).1027 Ks. Emmerich- Habersack s. 496 ja Priester, ZHR 1999 s. 189-190, 197 ja 200.

tulon jälkeen edelleen mieluummin perinteisen menettelyn liiketoimintasiirrontoteuttamisessa (ns. klassisen liiketoimintasiirron) kuin yritysjärjestelylaissasäännellyn liiketoimintasiirron.1021

Klassiseen liiketoimintasiirtoon sovelletaan päätöksentekomenettelyn osaltaSaksan osakeyhtiölain säännöksiä, jotka koskevat yhtiön toimialan muut-tamista,1022 § 179a AktG (ent. § 361 AktG) säännöstä (yhtiön koko omaisuudenluovutus) ja ”Holzmüller”-oikeustapauksesta ilmeneviä periaatteita.1023 Priesterinmukaan klassiseen liiketoimintasiirtoon tulee soveltaa ”Holzmüller”-ratkaisunpohjalta syntynyttä doktriinia oikeusanalogian soveltamisesta laissa erikseensääntelemättömiin yritysrakenteen muutoksiin.1024

Saksassa oikeuskirjallisuudessa on syntynyt keskustelua siitä, voidaankoklassiseen liiketoimintasiirtoon kuitenkin soveltaa analogisesti joitakinyritysjärjestelylain säännöksiin sisältyviä periaatteita.1025 Toisen kannanmukaan yritysjärjestelylakia ei voida lainkaan soveltaa tähän liiketoimin-tasiirtoon, toisen kannan mukaan taasen perinteisellä tavalla toteutettavaanliiketoimintasiirtoon tulee soveltaa eräitä yritysjärjestelylain säännöksistäilmeneviä aineellisoikeudellisia periaatteita.1026 Nämä aineellisoikeudelli-set periaatteet koskevat lähinnä sitä, että osakkeenomistajien tulee saadariittävästi tietoa liiketoimintasiirtoa koskevan päätöksen perustaksi jahallituksen vastaavaa tiedonantovelvollisuutta osakkeenomistajia koh-taan.1027

Konkreettisista konsernimuodostustoimista yhtiökokouksen päätösvaltaanon luettava, yhtiön kannalta epäolennaisia tapauksia lukuun ottamatta, yritys-

204

1028 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 126. Kriteereistä ”olennaiselle” yritysrakenteenmuutokselle Saksassa ks. kapp. 5.1.3 edellä.1029 ”Entsprechendes gilt für den Beteiligungserwerb und die Bargründung einerTochtergesellschaft…”. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 126. Samalla kannallaHolzmüller-periaatteiden soveltamisessa yritysostoon ja po. tytäryhtiön perustamiseen ovatEmmerich-Habersack s. 488, Wahlers, s. 94 ss., Gessler, FS Stimpel s. 786 ss. ja LG Stuttgart,AG 1992 s. 236, s. 237 ss. Emmerich ja Habersack ovat sitä mieltä, että yritysostolla ja po.tytäryhtiön perustamisella on sama vaikutus emoyhtiön osakkeenomistajan asemaan (”derMediatisierungseffekt”, ts. päätösvallan siirtymä) kuin liiketoimintasiirrollakin. Emmerich-Habersack s. 488, vrt. s. 486-487. Näkökohdista siinä kysymyksessä, onko osakkeenomistajillaerilainen oikeussuojan tarve riippuen siitä, millä tavalla konsernimuodostus toteutetaan, ks. kapp.5.1.1 edellä.”Holzmüller”-ratkaisussa (BGHZ 83, s. 122) Saksan korkein oikeus nimenomaisesti ei ottanutkantaa siihen, ulottuuko yhtiökokouksen päätösvalta yritysostoon tai tytäryhtiön perustamiseenmuulla tavalla kuin liiketoimintasiirrolla. BGHZ 83, s. 122, s. 138; Henze, BB 2001 s. 61 jaBusch-Gross, AG 2000 s. 505. Ks. kuitenkin tuomioistuimen ”Gelatine”-ratkaisu (BGHZ 159,s. 30), kapp. 5.1.3 edellä.1030 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 127 ja s. 127 alav. 52). Ks. myös Saksan korkeimmanoikeuden ”Gelatine”-ratkaisu, oikeustapausselostus AG 2004 s. 388 ja Fuhrmann, AG 2004 s.341.1031 Näin Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 127. Ks. myös Emmerich-Habersack s. 495.Wahlers on sillä kannalla, että tämä yhtiökokouksen suostumus vastaavalla määräenemmistölläon annettava ennakkoon ennen toimen toteuttamista. Wahlers s. 179 ja 184.1032 Yhtiökokouksen päätöksen kohdetta tarkemmin ja hallituksen tiedonantovelvollisuuttaosakkeenomistajia kohtaan konsernimuodostuksessa käsitellään jäljempänä kappaleessa 5.1.7.

järjestelylaissa säädetyn liiketoimintasiirron lisäksi, myös klassinen liiketoimin-tasiirto, koska näillä menettelytavoilla ei ole keskenään osakkeenomistajienoikeussuojan tarpeen kannalta eroa. Siten jälkimmäiseen liiketoimintasiirtoonon sovellettava analogisesti yritysjärjestelylain säännöksiä, § 125 S. 1 ja 65UmwG.1028 Emmerich, Sonnenschein ja Habersack ovat sillä kannalla, että näitäsäännöksiä on vastaavasti analogisesti sovellettava muihinkin konsernimuodos-tustoimiin, toisten yhtiöiden osakkeiden ostoon ja tytäryhtiön perustamiseen,jota ei toteuteta apporttipanoksella.1029

Kun yhtiökokouksen päätös tarvitaan konsernimuodostuksessa, Saksassanykyisin hallitsevan kannan mukaan edellytetään, § 123 Abs. 3, 125 S. 1 ja 65UmwG säännöksiä vastaavasti soveltaen, että yhtiökokous antaa kulloinkinkysymyksessä olevaan toimeen suostumuksensa ääntenenemmistöllä, jokamuodostaa vähintään 3/4 yhtiökokouksessa edustettuna olevasta (ja äänioi-keutetusta) osakepääomasta (Grundkapital).1030 Tämä suostumus konkreettiseenkonsernimuodostustoimeen voidaan antaa joko ennakkoon taikka jälkikäteensitten, kun toimi on jo toteutettu.1031 1032

Kun analogiaa käytetään yhtiökokouksen toimivallan johtamiseksi päätökseenosakeyhtiön muuttamisesta pääosin konsernin hallintayhtiöksi, on vielä

205

1033 Lutter, FS Fleck s. 174, vrt. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 119 ja Lutter, AG 2000s. 343.1034 Ks. Lutter, FS Stimpel s. 847, Heinsius, ZGR 1984 s. 406, Rehbinder, FS Coing s. 434 jaTimm, AG 1980 s. 180 ss.1035 Wahlers s. 150 ja 152-153.1036 Lutter, FS Stimpel s. 847 ja Rehbinder, FS coing s. 434, vrt. Heinsius, ZGR 1984 s.406, ks.myös Gross, AG 1994 s. 269.1037 Rehbinder, FS Coing s. 432-433 ja 434-435 ja Timm, Konzernspitze s. 89 ss. ja 117 ss.

ratkaistava kysymys siitä, merkitseekö tällainen toimi itse asiassa myösyhtiöjärjestyksen asiallista muuttamista1033 vai onko se luonteeltaan vain sellainenmuunlainen toimi, johon on edellytettävä yhtiökokouksen suostumus.

Yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttaminen

Vaikka Saksassa hallitsevana kantana on, että konsernimuodostuksenedellytyksenä on yhtiöjärjestykseen otettu määräys, jonka mukaan yhtiö voiperustaa toisia yrityksiä ja hankkia omistusosuuksia niistä, tällaisen yleisluontei-sen valtuutuksen ei kuitenkaan ole katsottu kaikkien taholta oikeuttavan vielämuuttamaan yhtiötä pääosin hallintayhtiöksi.1034 Saksassa yhtiöjärjestyksentoimialamääräystä on tulkittava suppeasti.1035 Osakeyhtiön muuttaminen pääosinkonsernin hallintayhtiöksi merkitsee yrityksen taloudellisen ja oikeudellisenorganisaation muutosta, joka muuttaa merkittävästi osakkeenomistajien oikeu-dellista asemaa ja vaikuttaa heidän taloudellisiin intresseihinsä. Tulkittaessayleisluonteista konsernimuodostuslauseketta suppeasti tullaan siihen tulokseen,että sellainen yhtiöjärjestysmääräys oikeuttaa yhtiön hallitusta vain ylipäänsäperustamaan tytär- ja osakkuusyhtiöitä tai hankkimaan omistusosuuksia niistä.1036

Osassa saksalaista oikeuskirjallisuutta on oltu sillä kannalla, että osakeyhtiönmuuttaminen pääosin hallintayhtiöksi merkitsee yhtiöjärjestyksen, yhtiöntarkoituksen ja toimialan asiallista muuttamista, jollei yhtiöjärjestyksessä olenimenomaista valtuutusta tähän yritysrakenteen muutokseen. Rehbinder ja Timmedustavat näkemystä, että kun Saksassa osakeyhtiö on lähtökohtaisesti tarkoitettutoimimaan ja tavoittelemaan voittoa itsenäisesti, yhtiön toiminnan painopisteensiirtäminen hallintayhtiön toimintoihin on ristiriidassa tämän periaatteen kanssaja muuttaa yhtiön toiminnan kokonaisluonteen toisenlaiseksi, tavaroita valmis-tavasta tai palveluita tuottavasta yhtiöstä hallintayhtiön toimintoja suorittavaksiyhtiöksi.1037 Hallintayhtiön luonne tulee tämän vuoksi lausua selvästi ilmi yhtiönyhtiöjärjestyksessä ja tällöin yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksessä yhtiöntoimialaksi tulee määritellä osakkuuksien omistus toisissa yhtiöissä, eikä

206

1038 Timm, AG 1980 s. 180-181.1039 Timm toteaa: ”Entsprechendes gilt, wenn… der Schwerpunkt des Unternehmensausgegliedert wird.”. Timm, AG 1980 s. 181.1040 Rehbinder, FS Coing s. 434-435.1041 Villa, Rahoitusvälineet s. 16. Samoin Tanskan osalta Werlauff, Selskabsmasken s. 232.

esimerkiksi pelkästään tiettyjen tuotteiden tuotanto tai myynti, koska yhtiö eitällöin itse vain valmista tai myy tavaroita, vaan toimittaa tiettyjä liikkeenjohdol-lisia ja hallinnollisia palvelusuorituksia. Osakeyhtiön muuttaminen pääosinhallintayhtiöksi edellyttää siten sitä, että yhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamää-räys on muutettava vastaamaan uutta yhtiön toiminnan luonnetta.1038 Vaatimuk-sen yhtiöjärjestyksen muuttamisesta Timm ulottaa siihen tilanteeseen, ettäosakeyhtiö siirtää toimintansa liiketaloudellisen painopisteen kokonaan omista-milleen tytäryhtiöille. Tilannetta on tällöin käsiteltävä yhtiön toimialan muutta-misena.1039 Yhtiön toiminnan painopiste (”der Schwerpunkt der Unternehmenstä-tigkeit”) on tällöin muuttunut linjatoiminnoista hallinnollisiin tehtäviin. Pidet-täessä osakeyhtiön muuttamista pääosin hallintayhtiöksi yhtiön toimialanasiallisena muuttamisena (”eine faktische Gegenstandsänderung”) osakeyhtiönyhtiöjärjestystä on muutettava, jollei se sisällä nimenomaista valtuutusta tähänyritysrakenteen muutokseen.1040

5.1.5 Konsernimuodostus Suomessa ja muissa pohjoismaissa

5.1.5.1 Liiketoiminta toimialamääräyksen edellyttämälläelinkeinoalalla ja osakkuudet toisissa yhtiöissä

Suomessa osakeyhtiö voi harjoittaa yhtiöjärjestyksensä toimialamääräyksessäkuvattua elinkeinotoimintaa toisten yhtiöiden kautta ja voi siten perustaa toisiayrityksiä tai hankkia omistusosuuksia toisista yrityksistä harjoittaakseentoimialamääräyksessään kuvattua elinkeinotoimintaa niissä. Siten emoyhtiönon katsottava toimivan emoyhtiön toimialalausekkeessa mainitulla elinkeinoalal-la, esimerkiksi paperiteollisuudessa, silloinkin, kun liiketoimintaa tällä elin-keinoalalla harjoittaa emoyhtiön sijasta toinen yhtiö, jonka osakkeita emoyhtiöomistaa.1041 Tätä voidaan kirjoittajan mielestä perustella sillä, että tällöin emo-yhtiön toiminnan kohde, liiketoiminta tietyllä elinkeinoalalla, ja siihen liittyväliiketoiminnallinen riski elinkeinoalan suhteen pysyvät samana. Toisten yhtiöiden

207

1042 Taxell, Kompetens s. 322-326. Apportista, ks. Immonen, Yritysjärjestelyt s. 192 ss.1043 Vrt. Villa, Rahoitusvälineet s. 16.1044 Mäntysaari, DL 1999 s. 84 ja 92. Liiketoimintasiirtojen osalta, Immonen, Yritysjärjestelyts. 193. Samoin Tanskassa Andersen, Aktie- og anpartsselskabsret s. 330 ja Werlauff,Selskabsmasken s. 423.1045 Taxell, Kompetens s. 326, vrt. OYL 8:6 §. Toisaalta, ks. Taxellin näkemys tällaistenyhtiöjärjestysmääräysten tulkinnasta, Taxell, Kompetens s. 327.1046 Vrt. Taxell, Kompetens s. 327.1047 Åhman s. 703-705. Tosiasiallisesta toimialan laajentamisesta yhtiön liiketoiminnan kasvunmyötä. Villa, Rahoitusvälineet s. 16. Ns. toimialan liukumasta ks. myös kapp. 4.2, sekähallituksen toimivallasta lakkauttaa taloudellisista syistä yhtiön liiketoimintaa kapp. 4.3.2 edellä.

perustaminen ja omistusosuuksien hankkiminen niistä voi tapahtua apporttisijoi-tuksen muodossa.1042

Suomessa liiketoiminnan harjoittaminen tytär- tai osakkuusyhtiöissä yhtiöntoimialamääräyksessä mainitulla elinkeinoalalla ei edellytä sen sallivaanimenomaista valtuutusta yhtiön yhtiöjärjestyksessä.1043

Suomessa osakehankinnoista toisissa yhtiöissä ja liiketoimintasiirroistapäättäminen kuuluu lähtökohtaisesti, OYL 8:6 §:n nojalla, hallituksen toimi-valtaan, sekä yhtiöjärjestyksestä riippuen mahdollisesti lisäksi hallintoneuvostontoimivaltaan, edellyttäen, että tytär- tai osakkuusyhtiön liiketoiminta kuuluuyhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksessä mainitun elinkeinoalan piiriin.1044

Mikäli osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä on yleisluonteinen lauseke, jossatodetaan, että yhtiö voi (ylipäänsä) perustaa toisia yrityksiä ja hankkia omis-tusosuuksia toisista yrityksistä, sellainen yhtiöjärjestysmääräys ei anna halli-tukselle periaatteessa laajempaa toimivaltaa perustaa tytäryhtiöitä ja hankkiavähemmistöosuuksia toisista yrityksistä kuin, mikä hallituksella tässä suhteessajo osakeyhtiölain nojalla on.1045 Toimialamääräyksellä voidaan toisaalta kuitenkinerikseen täsmentää ja rajoittaa yhtiön toimialaa, ja siten samalla hallituksentoimivaltaa toisten yhtiöiden perustamisen ja toisten yhtiöiden osakkeidenhankinnan suhteen.1046

Osakeyhtiön johdon on katsottu olevan toimivaltainen poikkeamaan tietyssämäärin siitä liiketoiminnasta, joka yhtiöllä yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksensanamuodon mukaan tulisi olla. Taloudellinen kehitys voi aiheuttaa sen, ettäyhtiön johdon on voitava laajentaa taikka supistaa yhtiön liiketoimintaa.1047 Myöstekninen kehitys voi oikeuttaa yhtiön johdon harjoittamaan uutta liiketoimintaa,jota toimialamääräyksen sanamuoto ei kata. Esimerkki tästä on teknisenkehityksen tuottaman uuden tuotannontekijän käyttöönotto yhtiön liiketoiminnas-

208

1048 Åhman s. 705-706.1049 Esimerkki tästä on tanskalainen ratkaisu UfR 1966, s. 31, ks. Åhman s. 706. Tapausta onkommentoinut Werlauff, ks. Werlauff, TfR 1995 s. 798-800.1050 Åhman s. 706.1051 Ks. Åhman s. 711 ss.1052 Taxell, Kompetens s. 318 ja 320-321. Ks. myös Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 142.1053 Ks. Åhman s. 706 ja Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 142.

sa.1048 Uuden tuontannontekijän käyttöönotto ei kuitenkaan saa johtaa siihen,että yhtiön toiminta sellaisenaan muuttuu toisenlaiseksi toiminnaksi.1049

Myöskään sellaiset muuttuneet olosuhteet, jotka aiheuttavat sen, että yhtiöei voi enää harjoittaa kannattavasti yhtiöjärjestyksensä toimialamääräyksessämainittua toimintaa, eivät oikeuta yhtiön johtoa aloittamaan kokonaan jotakinuutta toimintaa ilman yhtiöjärjestyksen muuttamista.1050 Tanskalaisessa oikeus-tapauksessa UfR 1936 s. 594 oli kysymys lauttaliikennettä harjoittaneen yhtiöntoiminnan muuttamisesta. Yhtiö oli harjoittanut lauttaliikennettä erään salmenylitse. Kun tämän salmen ylitse rakennettu silta avattiin liikenteelle, perustaayhtiön toiminnalle ei ollut enää olemassa. Yhtiökokouksessa sen vuoksi tehtypäätös perustaa yhtiölle tytäryhtiö, jonka toimialana oli soran tuominen katsottiinpätemättömäksi.

Taloudellisen ja teknisen kehityksen edellyttämän, yhtiön kannalta tar-koituksenmukaisen toiminnan laventamisen ja supistamisen lisäksi osakeyhtiönjohdolle on sallittua erityisissä olosuhteissa ryhtyä toimiin, joita yhtiöjärjestyksentoimialamääräyksessä ilmaistu toiminta ei kata.1051

5.1.5.2 Liitännäinen toiminta

Jotta yhtiön varsinaiseen liiketoimintaan nähden liitännäinen toiminta kuuluisiyhtiön toimialamääräyksessä tarkoitetun elinkeinoalan piiriin, toiminnoilla tuleeolla tietty keskinäinen tuotantotekninen tai muu toiminnallinen yhteys.1052 Yhtiöntoimialan piiriin kuuluvasta liitännäisestä toiminnasta on kysymys, jos esi-merkiksi teollisuusyritys käyttää varsinaisessa tuotantotoiminnassaan jääväntuotannollisen jätteen raaka-aineeksi muiden tuotteiden valmistukseen.

Liitännäistä toimintaa on myös yhtiön varsinaista liiketoimintaa tukevatoiminta. Varsinaista liiketoimintaa tukeva toiminta voi olla suoranaista tukevaatoimintaa, kuten kiinteistöjen tai kuljetusvälineiden hankkiminen, taikkaepäsuoraa tukevaa toimintaa, kuten asuntojen hankkiminen henkilökunnalle.1053

Tukevaa toimintaa on myös esimerkiksi kauppaliikkeen perustaminen yhtiön

209

1054 Taxell, Kompetens s. 318-319.1055 Åhman s. 709. Velkojen takauksista, ks. Åhman s. 708-709.1056 SOU 1941:9 s. 298. Vrt. Villa, Rahoitusvälineet s. 16.1057 Ks. Taxell, Kompetens s. 318 ja 320.1058 Åhman s. 708.1059 Taxell, Kompetens s. 325.1060 Sama edellytys liitännäisen toiminnan lukemiseksi yhtiön toimialan piiriin koskee kokonaisenliikkeen taikka tehdaslaitoksen ostoa ilman osakkeiden hankintaa. Åhman s. 707-708.Ruotsalaisessa oikeustapauksessa NJA 1922 s. 403 yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön toimialanaoli sahalaitostoiminta. Varsinainen yhtiökokous valtuutti hallituksen perustamaan yhtiölle

tuotteiden myyntiä varten, oman voimalaitoksen perustaminen teollisuuslaitoksensähkönkäyttöä varten, kaivostoiminta, jolla teollisuusyritys hankkii raaka-aineitatuotantoaan varten sekä yhtiön tuotteiden kuljetus, jollei sen toteuttaminen vaadisuuria kustannuksia.1054 Normaalisti yhtiön tuotteiden myyntiä tukevat markki-nointitoimet luetaan yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksessä kuvatun liike-toiminnan piiriin, samoin velkojen takaukset ja muut toimet yhtiön henkilökun-nan hyväksi voidaan tietyissä tapauksissa lukea siihen yhtiön toimintaa tukevinatoimina.1055

Jotta yhtiön varsinaiseen liiketoimintaan kuulumaton, mutta sitä kuitenkintukeva toiminta voidaan lukea yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksessä tarkoi-tetun liiketoiminnan piiriin, sellaisen toiminnan olennainen tarkoitus tulee ollatukea yhtiön varsinaista liiketoimintaa.1056 Lisäksi sen arvioinnissa, kuuluukoliitännäinen toiminta vielä yhtiön toimialan piiriin, on otettava huomioontoiminnan laajuus ja toiminnan toteuttamisen vaatimat kustannukset, sekä mitenyhtiöjärjestyksen toimialamääräys on muotoiltu, onko toimiala määritelty laveastivai, onko yhtiön toiminta tarkasti yksilöity.1057

Edellä tarkoitetusta liitännäisestä toiminnasta voi olla kysymys myös silloin,kun yhtiö hankkii omistukseensa toisen yhtiön osakkeita. Yhtiöstä voi tullaenemmistö- taikka vähemmistöosakkeenomistaja toisessa yhtiössä osallistumallauuden yhtiön perustamiseen taikka osakeostoilla.1058 Jotta mainittu liitännäinentoiminta olisi kysymyksessä, edellytetään, että yhtiö voi käyttää toisen yhtiöntoimintaan saamaansa vaikutusvaltaa hyödyttääkseen varsinaista liiketoimintaan-sa jollakin tavalla, esimerkiksi edistää raaka-aineiden hankintaa edullisesti taiyhtiön tuotteiden myyntiä.1059

Mikäli yhtiöstä tulee enemmistöosakkeenomistaja sellaisessa toisessayhtiössä, taikka yhtiö käytännössä johtaa toimintoja sellaisessa uudessa perus-tetussa yhtiössä, jonka toiminta ei kuulu yhtiön varsinaiseen liiketoimintaan,edellytetään, että toisen yhtiön toiminta on yhtiön omaan toimintaan nähdentoiminnallisesti alistettua ja siten vähemmän merkittävää toimintaa.1060 Myöskään

210

sulfaattiselluloosatehtaan, jonka yhteyteen olisi mahdollisesti kuulunut myös paperin valmistus.Vähemmistöosakkeenomistajien nostettua moitekanteen yhtiökokouksen päätöksestä, korkeinoikeus kumosi päätöksen sillä perusteella, että laitoksen perustaminen oli laitoksen toiminnanlaadun tai laajuuden vuoksi ristiriidassa yhtiön toimialan kanssa.1061 Åhman s. 715.1062 Ks. Koski, Konserni s. 101.1063 Koski, Konserni s. 23 ja 101.1064 Koski, Konserni s. 102, ks. myös s. 23.1065 Koski, Konserni s. 102, vrt. s. 102-103 ja s. 101 alav. 18).1066 Vrt. Koski, Konserni s. 102-103.1067 Ns. omistusyhteisöllä tarkoitetaan osakeyhtiötä, jonka toiminta rajoittuu arvopapereiden jakiinteistöjen omistamiseen. Koski, Konserni s. 47.

mainitun laista liitännäistä toimintaa harjoittavan tytäryhtiön osakkeiden myyntiei yleensä vaadi yhtiön yhtiöjärjestyksen muuttamista.1061

5.1.5.3 Osakeyhtiön muuttaminen täysin tai pääosin hallintayhtiöksi

Holding-yhtiöllä tarkoitetaan yleisesti yhtiötä, joka omistaa toisten yhtiöidenosakkeita harjoittamatta itse tuotannollista toimintaa. Holding-yhtiö voi kuitenkinvalvoa toisten yhtiöiden, erityisesti tytäryhtiöidensä toimintaa ja osallistua niidenhallintoon ja kehittämiseen.1062 Holding-yhtiö laajassa merkityksessä on yhtiö,joka ylipäänsä omistaa toisen yhtiön osakkeita.1063 Suppeammassa merkityksessäholding-yhtiöllä tarkoitetaan yhtiötä, jolla on ainakin osittain osakeomistuksenkautta määräysvalta toisessa yhtiössä.1064 Puhdas holding-yhtiö on yhtiö, jollaei ole lainkaan omaa tuotannollista toimintaa ja joka omistaa vain toistenyhteisöjen osakkeita ja osuuksia.1065

Tarkoituksensa ja toimintansa puolesta holding-yhtiöt voidaan jakaaseuraaviin yhtiöihin:1066

- Yhtiö, jonka tarkoituksena on omistuksen avulla hallita ja valvoa toistenyhtiöiden toimintaa.- Yhtiö, jonka tarkoituksena ei ole määräysvallan hankkiminen toisissayhtiöissä, vaan varojen sijoittaminen toisten yhtiöiden arvopapereihin (ns.sijoitusyhtiö).1067

- Yhtiö, joka kuuluu itse konserniin ja jonka tarkoituksena on hoitaakonsernin muiden yhtiöiden rahoituksen järjestelyjä.

Konsernin emoyhtiönä holding-yhtiöllä voi olla konsernin hallinnasta jajohtamisesta vastaamisen ohella muitakin tehtäviä, kuten konserniin kuuluvien

211

1068 Ks. Koski, Konserni s. 52-32 ja 104.1069 Osakeomistuksia, joihin ei liity määräysvaltaa toisessa yhtiössä tai aktiivista osallistumistatoisten yhtiöiden toimintaan, käsitellään kappaleissa 5.1.5.4, 5.1.5.5 ja 6.1070 Hallituksen esityksessä, HE 89/1996, s. 109, todetaan, että vaikka yhtiöjärjestyksentoimialamääräys on rekisteröity, kolmannen osapuolen voi olla vaikea arvioida, kuuluuko aiottuoikeustoimi yhtiön toimialaan. Yhtiön puolesta tehdyn oikeustoimen sitovuudesta kolmattaosapuolta kohtaan silloin, kun yhtiön edustaja on ylittänyt oikeutensa toimia yhtiön puolesta, ks.kapp. 4.3.2.5 edellä.

yhtiöiden rahoituksen järjestelyistä, ostotoiminnasta ja hallintopalveluistavastaaminen.1068

Tässä kappaleessa termillä ”hallintayhtiö” tarkoitetaan osakeyhtiötä, joka onholding-yhtiö edellä tarkoitetussa suppeammassa merkityksessä ja joka osallistuuaktiivisesti konsernin toimintaan johtamalla toisten yhtiöiden toimintaa taituottamalla yhteisiä palveluja toisten yhtiöiden toimintaa varten.1069

Suomessa osakeyhtiöiden yhtiöjärjestyksissä esiintyy tavallisesti kahtatyyppiä toimialamääräyksiä, lausekkeita joissa lausutaan yleisluonteisesti, ettäyhtiö voi perustaa toisia yrityksiä ja hankkia omistusosuuksia toisissa yrityksissäsekä sellaisia lausekkeita, jotka sisältävät ainoastaan yhtiön harjoittaman tuo-tannollisen toiminnan kuvauksen sekä maininnan yhdestä tai useammasta elin-keinoalasta, jolla yhtiö toimii. Seuraavassa käsitellään kysymystä siitä, milloin,toimialalausekkeen nojalla, yhtiön muuttaminen kokonaan tai pääosin hallin-tayhtiöksi olisi Suomessa luettava hallituksen (ja, riippuen yhtiön koosta ja senyhtiöjärjestyksestä, lisäksi hallintoneuvoston) taikka yhtiökokouksen päätösval-taan. Kysymys on siitä, mikä on toimialalausekkeen nojalla tulkittava yhtiöntoimialaksi ja minkä yhtiön toimielimen päätösvaltaan siltä pohjalta päättäminenyhtiön muuttamisesta kokonaan tai pääosin hallintayhtiöksi yhtiön sisäisessäpäätöksentekojärjestyksessä kuuluu. Eri asia sitten on, mihin kolmas osapuolion oikeutettu luottamaan oikeustoimissaan yhtiön kanssa sen suhteen, mikä onyhtiön toimiala.1070

Yhtiön sisäisen päätöksentekojärjestyksen kannalta osakeyhtiön toimielintenpäätösvalta yhtiön muuttamisessa täysin tai pääosin hallintayhtiöksi voidaantulkita osakeyhtiölain säännösten kirjaimellisen tulkinnan mukaisesti taikka,vaihtoehtoisesti, johtamalla yhtiökokouksen toimivalta keskeisissä yritysraken-teen muutoksissa osakeyhtiölain säännösten systemaattisella ja analogisellatulkinnalla. Seuraavassa käsitellään ensin osakeyhtiölain säännösten kirjaimellis-ta tulkintaa ja sen jälkeen perusteita jälkimmäiselle tulkintavaihtoehdolle.

212

1071 Taxell, Kompetens s. 326, vrt. OYL 8:6 §. Tällaisten yhtiöjärjestysmääräysten tulkinnasta,ks. Taxell, Kompetens s. 327.

Osakeyhtiölain säännösten kirjaimellinen tulkinta

Osakeyhtiölaissa on lueteltu ne yritysrakenteen muutokset, mm. sulautuminenja jakautuminen, ja muut päätöstilanteet, jotka kuuluvat yhtiökokouksenpäätösvaltaan. OYL 8:6 §:n 1 mom:n nojalla hallitukselle kuuluu, toimitusjohta-jan ohella, huolehtia yhtiön hallinnosta ja ”toiminnan asianmukaisesta jär-jestämisestä”. Osakeyhtiölain yhtiön elinten toimivaltaa koskevien säännöstenkirjaimellisen tulkinnan mukaan yhtiökokoukselle kuuluvat ainoastaan laissanimenomaisesti luetellut asiat muiden yhtiön asioiden kuuluessa yhtiön "hal-lintoon" luettavina asioina yhtiön hallinnosta vastaavien toimielinten päätösval-taan.

Tytäryhtiöiden perustaminen liiketoimintasiirrolla kuuluu Suomessa sinänsäOYL 8:6 §:n 1 mom:n nojalla hallituksen toimivaltaan. Yhtiöjärjestyksessä olevayleisluonteinen lauseke, jossa todetaan, että yhtiö voi ylipäänsä perustaa toisiayrityksiä ja hankkia omistusosuuksia toisista yrityksistä, ei anna hallitukselleperiaatteessa laajempaa yleistä toimivaltaa perustaa tytäryhtiöitä ja hankkiavähemmistöosuuksia toisista yrityksistä kuin mikä hallituksella tässä suhteessajo osakeyhtiölain nojalla on.1071

Ottaen huomioon hallituksen osakeyhtiölain säännösten kirjaimelliseentulkintaan nojaava toimivalta perustaa toisia yrityksiä ja hankkia osakkeitatoisista yrityksistä yhtiön "hallintoon", OYL 8:6 §:n 1 mom:n 1. virkkeen nojalla,kuuluvana asiana toimialamääräystä, johon sisältyy edellä tarkoitettu, näitätoimia koskeva, yleisluonteinen lauseke, ei voida tulkita muulla tavoin kuin niin,että yhtiön, jonka elinkeinoalana on esimerkiksi puutavaratuotteiden valmistami-nen, toimiala on sekä valmistaa näitä tuotteita itse yhtiön omassa tuotantolaitok-sessa että harjoittaa tätä elinkeinotoimintaa välillisesti toisten yhtiöiden kautta,vaikkapa puhtaana hallintayhtiönä. Yhtiön toimialan suhteen tullaan samaantulokseen silloin, kun yhtiön toimialamääräykseen sisältyy ainoastaan yhtiönelinkeinoalan kuvaus. Tällöin, osakeyhtiön säännösten kirjaimellisen tulkinnanmukaan, yhtiön toimialaan kuuluisi harjoittaa yhtiön elinkeinoalaa ylipäänsätoisten yhtiöiden kautta, siis myös kokonaan tai pääosin hallintayhtiön muodossa,ja yhtiön muuttaminen tällaiseksi yhtiöksi kuuluisi hallituksen (ja yhtiön koostaja yhtiöjärjestyksestä riippuen mahdollisesti lisäksi hallintoneuvoston) päätös-valtaan.

213

1072 OYL 8:6 §:n 1 mom:n 1. virke kuuluu: "Hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta ja toiminnanasianmukaisesta järjestämisestä." Lisäksi OYL 8:11a §:n mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä,että hallintoneuvosto päättää mm. asoista, jotka koskevat "yhtiön organisaation olennaistamuuttamista". 1073 SOU 1971:15 s. 219-220.1074 SOU 1971:15, s. 220 ja yksityiskohtaiset perustelut ABL 54 §:n kohdalla, s. 208-209.1075 Ks. kapp. 5.1.3 edellä. Kysymyksessä on yhtiökokouksen päätösvallan suhteen oikeusaukonkattaminen praeter legem, jossa nojaudutaan positiivisoikeudellisiin säännöksiin. Wahlers s. 189.1076 § 179 Abs. 1, § 23 Abs. 3 Nr. 2, § 340c Abs. 1, ent. § 361, nyk. § 179a, § 186 Abs. 3 sekä § 293Abs. 2 AktG. Sittemmin sulautumista koskevat säännökset on Saksassa siirretty 1.1.1995 voimaantulleeseen yritysjärjestelylakiin.

Hallituksen toimivaltaa perustaa tai hankkia tytäryhtiöitä voidaan Suomessaperustella sillä, että hallitukselle kuuluu huolehtia yhtiön hallinnosta ja yhtiöntoiminnan järjestämisestä.1072

Toisaalta Ruotsissa lainvalmisteluasiakirjoissa on lausuttu, että yhtiön orga-nisaatiosta päättäminen kuuluu yhtiökokoukselle, vaikkakin hallitukselle onlaissa annettu toimivalta tietyissä, yhtiön toimielimiä koskevissa toimissa.1073

Sen sijaan yhtiön hallinnosta huolehtiminen kuuluu ABL 54 §:n 1 mom:n 1.virkkeen nojalla hallitukselle.1074 Säännös on sanamuotonsa puolesta sisällöltäänsamanlainen kuin Suomen OYL 8:6 §:n 1 mom:n 1. virke.

Valtuutus yhtiöjärjestyksessä

Saksassa yhtiökokouksen ns. kirjoittamatonta toimivaltaa yritysrakenteen muu-toksissa puoltavassa doktriinissa yhtiökokouksen toimivaltaa koskevistasäännöksistä on johdettu oikeusanalogian avulla yleinen oikeusperiaate, ettäsellaisiin oikeustoimiin, jotka muuttamalla emoyhtiön toiminnan organisatoristarakennetta vaikuttavat osakkeenomistajien kantamaan riskiin tai heidän osak-kuutensa arvoon ja rakenteeseen, on hankittava osakkeenomistajien suostumus.Tämän mukaisesti kaikkien merkittävien yritysrakenteen muutosten katsotaankuuluvan yhtiökokouksen päätösvaltaan.1075 Saksassa yhtiökokouksen päätös-valtaa koskevat säännökset, joista mainittu yleinen oikeusperiaate on oikeus-analogian avulla johdettu, koskevat yhtiöjärjestyksen muuttamista, yhtiöjärjes-tyksen toimialamääräystä, sulautumista, yhtiön koko omaisuuden luovutusta,suunnattua osakeantia ja yrityssopimuksia.1076 Näissä ratkaisuissa yhtiökokouk-sen päätösvalta on järjestetty Suomen osakeyhtiölain säännöksissä vastaavalla

214

1077 OYL 9:14 § 1 mom., 2:3 § 1 mom. 3) kohta, 14:8 § ja 14:10 § 1 mom. sekä 4:2 § 2 mom. Suomenosakeyhtiölaissa ei ole § 179a AktG säännöstä eikä § 293 Abs. 2 AktG säännöstä vastaaviasäännöksiä. Suomen korkein oikeus on kuitenkin ratkaisukäytännössään ottanut kannan, että yhtiönkoko liiketoiminnan myyminen pysyväisluonteisesti merkitsee yhtiön tarkoituksen ja toimialanmuuttamista. Ks. kapp. 4.3.2 edellä. Yrityssopimusten solmiminen katsotaan Suomessa edellyttävänne kattavien yhtiön tarkoitusta koskevien määräysten ottamista yhtiöjärjestykseen ja kaikkienosakkeenomistajien suostumusta. Ks. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 143, 881 ja 165, Koski, Konsernis. 82-83 ja kapp. 5.2.2 ja 6.3 myöhemmin.1078 Vrt. Immosen toteamus päätöksestä liiketoimintaa sisältävän apportin sijoittamisesta toiseenyhtiöön: "Yhtiön toimintaedellytyksiin ja varallisuusasemaan saatetaan kuitenkin vaikuttaa niinolennaisesti, ettei hallituksen toimivalta enää riitä, vaan päätös tulee tehdä yhtiökokouksessa.Asia on ratkaistava tapauksittain ottamalla huomioon kunkin yhtiön olosuhteet toimia jatkossatarkoituksensa ja toimialansa mukaisesti." Immonen, Yritysjärjestelyt s. 193.1079 Makkonen toteaa, että arkikieli ja siinä käytetyt termit eivät yleensä ole yksiselitteisiä.Makkonen s. 115.

tavalla kuin Saksassa.1077 Jos osakeyhtiö muutetaan liiketoimintasiirroilla ko-konaan tai pääosin konsernin hallintayhtiöksi, voidaan asettaa kysymys, voi-daanko Suomenkin oikeutta tulkita siten, että kysymyksessä on yhtiöjärjestyksenasiallinen muuttaminen, taikka tarkemmin, yhtiön toimialan asiallinen muut-taminen, jos yhtiön yhtiöjärjestykseen ei sisälly nimenomaista valtuutusta näinmittavaan yritysrakenteen muutokseen?1078

Jos tarkastellaan esimerkiksi sellaista yhtiöjärjestyksen toimialamääräystä,jonka mukaan yhtiön toimiala on "puutavaroiden valmistaminen", tämänilmaisun merkityssisältö arkikielessä, ts. sen, että joku valmistaa jotakin, yleensäon, että yhtiö konkreettisesti itse valmistaa puutavaratuotteita omissa tuotanto-laitoksissaan. Jos yhtiö toimii puhtaana hallintayhtiönä ja vain omistaa osakkeitatoisessa yhtiössä, joka valmistaa puutavaratuotteita, ja suorittaa itse pelkästäänhallintayhtiön toimintoja, kysymyksessä ei ole "puutavaratuotteiden valmistami-nen" tässä arkikielen merkityksessä (kielellisesti suppeassa mielessä). Jos yhtiövalmistaa puutavaratuotteita pääosin itse omissa tuotantolaitoksissaan eli pääosin"valmistaa puutavaratuotteita" arkikielen merkityksessä, voidaan sanoa, ettäyhtiön perusluonne ("valmistaa puutavaratuotteita" arkikielen merkityksessä)ei vielä muutu, vaikka yhtiö lisäksi omistaisi joidenkin toisten yhtiöidenosakkeita. Toisaalta kielellisesti ilmaisulla "puutavaratuotteiden valmistaminen"voidaan laajemmassa mielessä tarkoittaa sekä puutavaratuotteiden valmistamistayhtiön omissa tuotantolaitoksissa että myös pelkästään muissa yhtiöissätapahtuvan puutavaratuotteiden valmistuksen johtamista ja valvontaa(konsernijohdon toimintoja).1079

215

1080 Subjektiivinen tulkintamenetelmä voinee tulla, yhtiön sisäisessä päätöksentekojärjestyksessä,poikkeuksellisesti kysymykseen yksityisen osakeyhtiön muodossa toimivassa harvainyhtiössä,jos yhtiöön ei ole vielä tullut sen perustamisen jälkeen uusia osakkeenomistajia tai voidaanedellyttää, että toimialamääräyksen subjektiivisesti mielletty merkityssisältö tulee olla hallituksenjäsenten tiedossa. Subjektiivisesta tulkintaperiaatteesta yhtiöjärjestysmääräysten tulkinnassa, ks.Werlauff-Nørgaard s. 36-38.1081 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 177-178. Kirjaintulkinnan käyttömahdollisuuksien rajoista,ks. myös Peczenik s. 73.1082 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 178, Olsson, Aktieförvares rätt s. 184 ja Havansi, DL 1970 s.151-152.1083 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 178. Bergendal katsoo, että yhtiöjärjestyksessä olevan aukontäyttäminen tulee suorittaa asiaan liittyvien intressien järkevällä punninnalla. Bergendal s. 60-61.1084 SOU 1971:15 s. 219-220.1085 SOU 1971:15 s. 220.

Yhtiöjärjestysmääräyksiä on yleensä tulkittava objektiivisen tulkintamenetel-män mukaan1080 ja tällöin lähtökohtana on kysymyksessä olevan lausekkeensananmukainen tulkinta. Tällöin on ensi sijassa pyrittävä selvittämään lausek-keessa käytettyjen ilmaisujen merkityssisältö tavanomaisessa kielenkäytössä.Yhtiöjärjestysmääräyksen tulkintaa ei voida kuitenkaan aina suorittaa pelkästäänmääräyksen sanamuodon perusteella. Tämä voi johtua siitä, että määräys voidaanobjektiivisesti ajatellen ymmärtää useammalla kuin yhdellä tavalla.1081 Mikälisananmukainen tulkinta niin sanotusti "ei johda tulokseen" tai "ei ole mah-dollista", ts. yhtiöjärjestysmääräys sisältää ns. aukon tai sananmukainen tulkintaei ole joltakin kannalta hyväksyttävä, esillä on varsinainen tulkintaongelma.Silloin yhtiöjärjestysmääräyksen tulkinnassa on käytettävä ns. reaalisiaargumentteja.1082 Tulkinta on tällöin pyrittävä reaalisin argumentein sovittamaanjärkevästi yhteen yhtiöjärjestyksen muiden määräysten, osakeyhtiölainsäännösten ja osakeyhtiöoikeudellisten periaatteiden kanssa.1083

Ruotsissa lainvalmisteluasiakirjoissa on lausuttu, että yhtiön organisaatiosta(”bolagets organisation”) päättäminen kuuluu yhtiökokoukselle, vaikka tietyissäyhtiön toimielimiä koskevissa toimissa, kuten toimitusjohtajan ja toiminimenkir-joittajien nimittämisessä, toimivalta onkin annettu laissa hallitukselle.1084 Sensijaan yhtiön hallinto (”förvaltningen”) ei kuulu yhtiökokoukselle vaan halli-tukselle. Hallintoon kuuluu yhtiön liiketoiminnan hoitaminen, henkilökunnanpalkkaaminen ja työllistäminen, kirjanpito, yhtiön varojen hoitaminen sekäsopimusten ja muiden oikeustoimien tekeminen ulkopuolisten henkilöidenkanssa.1085 Yhtiökokouksen toimivalta päättää yhtiön organisaatiosta on rinnas-

216

1086 Ks. SOU 1971:15 s. 219-220. Tämän perusteella Werlauff päättelee, että myös Tanskanoikeudessa, yhtiön organisaatiota koskevat perustavaa laatua olevat päätökset kuuluvatyhtiökokouksen toimivaltaan. Werlauff, Generalforsamling og beslutning s. 97.1087 Ruotsin oikeuden osalta Werlauff, viitaten Nialin kannanottoihin hallituksen ja yhtiö-kokouksen välisestä toimivallanjaosta, ks. Nial, Festskr. s. 388 ss., pitää selvänä, että Ruotsissahallituksella on velvollisuus alistaa yhtiön olosuhteiden kannalta poikkeukselliset toimet yh-tiökokouksen ratkaistavaksi. Werlauff, Selskabsmasken s. 306 alav. 842). Hallituksen mainittuaalistamisvelvollisuutta on puoltanut Ruotsissa myös Dotevall, Dotevall s. 172 ja 178-179.Ruotsissa Åhman on suhtautunut Nialia, Dotevallia ja Johanssonia varauksellisemmin käsi-tykseen, että päätökset ”poikkeuksellisista” tai ”erityisen tärkeistä” asioista yhtiössä kuuluvatyhtiökokouksen toimivaltaan. Åhman s. 532 ja 534 ss.1088 Johansson, Bolagsstämma s. 161. Suomessa Nuolimaa toteaa, osakeyhtiölain 9 luvunsäännösten tulkintaan liittyen, että ”puhtaasti sanamuotoon perustuvasta tulkinnasta on us-kallettava tarpeen vaatiessa irrottautua”. Nuolimaa, LM 1991 s. 599. Vrt. Taxell, Kompetens s.252-253.1089 Hän toteaa: ”Det torde inte vara någon tvekan om att endast frågor som innebär ett djuptingrepp i aktieägarnas rättigheter kan hänföras till denna grupp. Johansson, Bolagsstämma s. 161.1090 Johansson, Bolagsstämma s. 161. Kysymyksestä, voiko yhtiökokouksella olla kirjoitta-matonta toimivaltaa Ruotsin osakeyhtiöoikeudessa, ks. myös Johansson, Bolagsstämma s. 153-156, 159-160 ja 162 ja Åhman s. 519 ss.Vaikka Norjassa yhtiökokous on yhtiön ylin toimielin, Norjassa viimeaikaisessa keskeisessäosakeyhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa ei ole tuotu esille käsitystä, että yhtiön kannalta”epätavalliset” tai ”hyvin merkitykselliset” asiat kuuluisivat yhtiökokouksen toimivaltaan. Vrt.Marthinussen-Aarbakke s. 227 ja 289-290 ja Magnus Aarbakke ym. s. 256 ss., vrt. s. 261 ja 887.

tettu muun muassa yhtiökokouksen valtaan päättää yhtiön asettamisesta selvitys-tilaan ja yhtiön päättää sulautumisesta.1086

Ruotsissa Johansson on asettunut kannattamaan yhtiökokouksen kirjoittama-tonta toimivaltaa Ruotsin osakeyhtiölain tulkinnassa tietyillä, tähän toimivaltaankuuluvia asioita koskevilla kriteereillä. Hän toteaa, että ”Det synes för svenskrätts del finnas vägande skäl som talar för förekomsten av en oskrivenbolagsstämmokompetens. Såväl en tolkning av lagtexten som aktiebolagslagensstrukturella uppbyggnad talar i denna riktning.1087 ja edelleen ”Generellt sett kansägas, att stamman bör ges beslutanderätt i ärenden som till sina faktiskaverkningar är likartade de som följer av frågor som enligt lagen ligger understämmans exklusiva kompetens.”1088 Johansson rajaa yhtiökokouksen kirjoitta-mattoman toimivallan sellaisiin asioihin, joissa puututaan syvästi osakkeen-omistajien oikeuksiin.1089 Erityisesti liiketoimintasiirroista hän lausuu: ”Det äräven tänkbart att en överlåtelse av en betydande verksamhetsgren till ettdotterbolag måste godkännas av stämman.”1090

Tanskassa Werlauff tulkitsee maan osakeyhtiölakia siten, että yhtiön organi-saatiota koskevat perustavaa laatua olevat ratkaisut (”de grundlaeggendebeslutninger vedrørende selskabets organisation”) kuuluvat yhtiökokouksenpäätösvaltaan. Hallituksen tulee normaalisti hankkia yhtiökokouksen suostumus

217

1091 Werlauff, Generalforsamling og beslutning s. 97.1092 Werlauff, Generalforsamling og beslutning s. 97.1093 Werlauff, Selskabsret s. 505 ja Werlauff, Generalforsamling och beslutning s. 97.1094 Werlauff, Generalforsamling og beslutning s. 97, Werlauff, UfR 1984 B s. 218 ja Werlauff,Selskabsret s. 504-505. Ks. myös Werlauff, Selskabsmasken s. 305. Lisäksi Werlauff viittaaosakeyhtiön organisaatiota koskevan päätöksenteon osalta siihen, mitä Ruotsin vuoden 1975osakeyhtiölakia koskevassa lainvalmisteluasiakirjassa, SOU 1971:15, s. 219, on lausuttu, ks.Werlauff, Generalforsamling og beslutning s. 97.Toisaalta Tanskassa Gomard suhtautuu varauksellisesti periaatteeseen asettaa hallituksellevelvollisuus alistaa täysin poikkeuksellisiakaan, laissa erikseen sääntelemättömiä toimiayhtiökokouksen päätettäväksi. Hänen mukaansa rajanveto hallituksen ja yhtiökokouksenkirjoittamattoman toimivallan välillä jää epäselväksi ja hankalaksi toteuttaa, eikä sovi nopeaapäätöksentekoa tai liikesalaisuuksien säilyttämistä vaativiin tilanteisiin. Gomard, s. 233.

poikkeuksellisiin toimiin (”ekstraordinaere handlinger”), jotka eivät kuulutavanomaiseen liikkeenhoitoon. Laissa ja mahdollisesti yhtiöjärjestyksessämainittujen tapausten lisäksi hallitus voi tilanteesta riippuen olla velvollinenhankkimaan toimeen yhtiökokouksen hyväksynnän.1091 Ratkaisuja, jotka muut-tavat yhtiön luonteen aivan toisenlaiseksi, hallitus ei saa tehdä omin päinsiinäkään tapauksessa, että päätös voitaisiin muodollisesti toteuttaa yhtiöjärjes-tystä muuttamatta.1092 Näitä ratkaisuja, jotka täytyy alistaa yhtiökokouksenpäätettäväksi, voidaan yleistäen luonnehtia poikkeuksellisiksi ratkaisuiksi, joillaon hyvin merkittävä vaikutus yhtiön taloudellisiin ja liikkeenhoidollisiin oloihinja, jotka ovat päätöksen täytäntöönpanon jälkeen peruuttamattomia.1093 Werlauffpitää oikeudellisina perusteina hallituksen velvollisuudelle alistaa poikkeukselli-set, yhtiön kannalta merkittävät ratkaisut yhtiökokouksen päätettäväksi yleisiäoikeusperiaatteita ja analogiapäätelmää AL § 54 säännöksestä, jonka mukaanosakeyhtiön hallitukselle ja johdolle kuuluu yhtiön johtaminen (””ledelsen” afselskabet”).1094

Suomen osakeyhtiölaissa yhtiökokouksen päätösvaltaan asetetut ratkaisut,yhtiön toimialan muuttaminen, sulautuminen ja suunnattu osakeanti sekä Suomenosakeyhtiölaissa erikseen sääntelemättömät, mutta kuitenkin yhtiökokouksenpäätösvaltaan kuuluviksi luetut voitonsiirto- ja voitonjakosopimukset, muuttavatkaikki osakkeenomistajan kantamaa, osakesijoitukseen liittyvää riskiä. Yhtiönelinkeinoalan muuttaminen vaikuttaa mainittuun riskiin, koska eri elinkeinoaloil-la on erilainen liiketoiminnallinen riski. Fuusion jälkeen osakkeenomistajanosakesijoitus voi kohdistua uudelle elinkeinoalalle, mutta vaikka sulautumisellasyntynyt uusi yhtiö toimisi samalla elinkeinoalalla kuin sulautunut yhtiö,sulautuneen yhtiön osakkeenomistajan kantama riski voi tosiasiallisesti muuttua,koska uusi yhtiö voi toimia, saman elinkeinoalan puitteissa, jollakin toisellaliiketoimintahaaralla kuin sulautunut yhtiö. Suunnattu osakeanti merkitsee taasen

218

1095 Ks. kapp. 5.2.3.1.1096 Lisäksi osakkeenomistajan omistamien osakkeiden arvo voi laskea sen vuoksi, että näidenosakkeiden tuottama suhteellinen äänivaltaosuus yhtiökokouksessa kaventuu. Ks. kapp. 5.2.3.1.1097 Ks. myös kapp. 5.1.2.1.2 edellä.1098 Ks. kapp. 5.1.2.1.3 edellä.1099 Makkonen s. 123. Peczenik käyttää oikeusaukosta termiä ”lucka praeter legem”. Peczeniks. 76-77.

yhtiön entiselle osakkeenomistajalle riskiä hänen osakkeensa arvon säilymisenkannalta.1095 Voitonjakosopimuksessa osakkeenomistajan osakkeesta saatavatuotto sidotaan toisen yhtiön harjoittaman liiketoiminnan tuottamaan voittoonja tappioon ja voitonjakosopimuksen solmiminen muuttaa siten osakkeen arvoonkohdistuvaa riskiä. Sulautumisessa ja suunnatussa osakeannissa osakkeenomista-jan osakkuuden luonne muuttuu sikäli, että niiden jälkeen osakkeenomistajansuhteellinen äänivaltaosuus yhtiökokouksessa on pienempi kuin ennen jaosakkeenomistaja menettää siten tosiasiallista päätösvaltaansa yhtiön asioissa.1096

Kun osakeyhtiö muutetaan liiketoimintasiirroilla täysin tai pääosin konserninemoyhtiöksi, osakkeenomistajien välitön päätösvalta yhtiökokouksen toimi-valtaan kuuluvissa asioissa konsernissa muuttuu kokonaan tai pääosin välilliseksivaikutusvallaksi emoyhtiön hallituksen toimintaan.1097 Toisaalta emoyhtiönhallituksellakaan ei ole välitöntä päätösvaltaa tytäryhtiöissä toteutettavissaliiketoiminnallisissa ratkaisuissa, vaan se kuuluu kunkin tytäryhtiön hallitukselleja johdolle. Kun emoyhtiön hallituksella on ainoastaan välillinen johtovaltatytäryhtiöissä toteutettavissa liiketoiminnallisissa ratkaisuissa, se voi vainrajoitetusti valvoa ja hallita konsernin liiketoimintaan liittyviä riskejä. Tämänjohdosta osakkeenomistajan osakesijoitukseen kohdistuva riski kasvaa konserni-muodostuksessa.1098

Koska muutettaessa osakeyhtiö liiketoimintasiirroilla kokonaan tai pääosinhallintayhtiöksi emoyhtiön osakkeenomistajan osakesijoituksen luonne muuttuusiten, että osakkeenomistaja menettää välitöntä päätösvaltaansa konsernissaosakeyhtiölain mukaan yhtiökokoukselle kuuluvissa ratkaisuissa ja hänenosakesijoitukseensa kohdistuva riski kasvaa, osakkeenomistajalla on tässä yritys-rakenteen muutoksessa Suomessakin oikeussuojan tarve. Lähtien tästä oikeus-suojan tarpeesta ja siitä, että osakeyhtiön toimielinten päätösvaltaa tässä yritys-rakenteen muutoksessa ei ole Suomen osakeyhtiölaissa nimenomaisesti, tätäyritysrakenteen muutosta koskevalla erityissäännöksellä, säännelty, voidaankatsoa, että kysymyksessä on tässä mielessä oikeusaukko.1099 Tämän tyyppisenoikeusaukon kattaminen tapahtuu joko lainanalogian tai oikeusanalogian

219

1100 Peczenik s. 77-78; oikeusanalogian osalta ks. s. 83.1101 Peczenik s. 86 ss. Toisaalta analogiaratkaisu on sallittu dispositiivisissa siviilioikeudellisissatapauksissa, mikäli selvät syyt eivät puhu sitä vastaan. Peczenik-Aarnio-Bergholtz s. 196-197 jaPeczenik, Juridikens teori och metod s. 55.1102 Vrt. Johansson, Bolagsstämma s. 161.Lisäksi mainitun periaatteen soveltaminen esillä olevaan yritysrakenteen muutokseen vastaaOECD:n corporate governance -suosituksiin sisältyvää periaatetta, että osakkeenomistajilla tuleeolla oikeus osallistua perusteellisia muutoksia yhtiössä koskeviin päätöksiin (”decisionsconcerning fundamental corporate changes”) ja saada riittävästi niitä koskevaa ja niihin liittyväätietoa. Ks. OECD Principles I. B.1103 Esimerkkejä tällaisista toimialalausekkeista ks. kapp. 5.1.4.2 edellä..

avulla.1100 Jotta tulkinnassa voitaisiin käyttää analogiapäätelmää, yleisemminkäytettävän lain kirjaimellisen tulkinnan sijasta, edellytetään kuitenkin, ettäanalogiapäätelmän käytölle on vankkoja perusteita.1101 Tällaisia perusteitakysymyksessä olevassa yritysrakenteen muutoksessa ovat kirjoittajan kannanmukaan se, että tällä yritysjärjestelyllä puututaan merkittävästi osakkeenomista-jan varallisuusoikeuksiin ja hallinnoimisoikeuksiin liittyviin intresseihin jalisätään osakkeenomistajan osakesijoitukseen kohdistuvaa riskiä, sekä se seikka,että yritysjärjestelyn johdosta yhtiön kokonaisluonne muuttuu. Näillä perusteillakirjoittaja on sillä kannalla, että Suomessakin, edellä mainittujen, Suomenosakeyhtiölain yhtiökokouksen toimivaltaa koskevien säännösten nojallavoitaisiin tehdä analogiapäätelmä, että osakkeenomistajan osakesijoituksenluonteeseen olennaisesti vaikuttava ja yhtiön luonteen aivan toisenlaiseksimuuttava yritysrakenteen muutos edellyttää yhtiökokouksen suostumusta.Tällainen yritysrakenteen muutos on yhtiön muuttaminen liiketoimintasiirroillapuhtaasti tai pääosin konsernin hallintayhtiöksi.1102 Koska tällainen rakennemuu-tos muuttaa yhtiön luonteen aivan toisenlaiseksi ja potentiaalisten sijoittajienja yhtiön velkojien tulee saada oikea kuva yhtiön toiminnasta, kirjoittajansuositus on, että edellä tarkoitetun laisen, hallintayhtiöksi muutettavan yhtiönyhtiöjärjestyksen toimialalausekkeeseen kirjataan nimenomaisesti, että yhtiöntarkoituksena on harjoittaa hallintayhtiön toimintoja.1103 Tämän mukaan, mikäliosakeyhtiön hallitus muuttaisi omin päin, ilman mainittua menettelyä, yhtiönpuhtaasti tai pääosin hallintayhtiönä toimivaksi yhtiöksi, kysymyksessä olisiyhtiön toimialan asialliseen muuttamiseen verrattava tilanne. Tällöin sellaisiatoimialalausekkeita, joissa on ilmaistu ainoastaan yhtiön elinkeinoala siihenliittyvine liiketoimintoineen, on tulkittava tämän yritysrakenteen muutoksenkannalta suppeasti. Samoin on edellä tarkoitettujen yleisluonteisten konsernimuo-dostuslausekkeiden osalta.

Jotta yhtiökokouksen päätettäväksi tuotava ratkaisu olisi esillä olevanyritysrakenteen muutoksen osalta osakkeenomistajien vaikutusmahdollisuuksien

220

1104 Vrt. Werlauff, UfR 1984 B s. 218.1105 Tämä tulisi kirjoittajan käsityksen mukaan olla yhtiökokouksen päätöksen kohteena kaikissayritysrakenteen muutoksissa, jotka ilman yhtiökokouksen päätöstä asiassa merkitsisivätyhtiöjärjestyksen asiallista muuttamista, paitsi sitten siinä tapauksessa, että yhtiökokous erikseennimenomaisesti valtuuttaa hallituksen omin päin päättämään oikeustoimen tai oikeustoimet, joillarakennemuutos toteutetaan. Yhtiökokouksen päätöksen kohteesta konsernirakenteen muutoksissatarkemmin, ja tässä tarkoitetusta yhtiökokouksen antamasta erillisestä valtuutuksestahallitukselle, ks. kapp. 5.1.7.1106 Werlauff, Selskabsret s. 508.1107 Näistä yleisistä edellytyksistä, ks. kapp. 4.5.2 edellä.1108 Ks. Peczenik s. 93-94.1109 Ks. kapp. 4.1 edellä.

kannalta mielekäs, yhtiökokouksen olisi kirjoittajan kannan mukaan voitavapäättää, paitsi tarvittavasta yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen sanamuodonmuuttamisesta, myös siitä oikeustoimesta tai niistä oikeustoimista, joillatosiasiallinen yhtiön rakenteen muuttaminen toteutetaan.1104

Oikeusanalogian nojalla tullaan siihen tulokseen, että kun yhtiön yhtiöjärjes-tyksen toimialamääräystä on muutettava, kun yhtiö muutetaan kokonaan taipääosin hallintayhtiöksi, tai kun yhtiöjärjestyksessä on jo ennestään valtuutuställaiseen yritysrakenteen muutokseen, hallituksen tulee hankkia yhtiökokouksenhyväksyntä niihin oikeustoimiin, joilla tällainen yritysrakenteen muutostoteutetaan.1105

Tanskassa Werlauff, joka merkittävässä konsernimuodostuksessa nojaayhtiökokouksen päätösvaltaan yhtiön kannalta poikkeuksellisissa toimissa,on Tanskan oikeuden osalta sillä kannalla, että mikäli yhtiö siirtää hyvinsuuria osia toiminnastaan tytäryhtiölle, liiketoiminnan luovutuksen täytyyedellyttää yhtiökokouksen suostumusta, vaikka liiketoiminnan siirtomuodollisesti voitaisiinkin toteuttaa emoyhtiön yhtiöjärjestystä muut-tamatta, koska yhtiö harjoittaisi edelleen yhtiöjärjestyksensä toimialamää-räyksessä mainittua toimintaa, tosin nyt tytäryhtiönsä kautta.1106

Pohjoismaissa katsotaan, että vaikka analogiapäätelmä olisi ("teknisesti")mahdollinen siten, että analogiapäätelmälle asetettavat yleiset edellytyksettäyttyisivät,1107 tuomarin tulee valitessaan analogiapäätelmä kirjaintulkinnansijasta vielä lisäksi perustella asiallisesti, miksi hän on päätynyt analogiapäätel-mään.1108 Osakkeenomistajilla voidaan olettaa olevan yleisluonteinen odotus,että suhteellisen harvoin toteutuvat osakkeenomistajan osakesijoitukseen jayhtiön toimintaan merkittävästi vaikuttavat, yhtiötä koskevat ratkaisut kuuluvatyhtiökokouksen päätösvaltaan.1109 Nyt esillä olevassa yritysrakenteen muutok-sessa osakkeenomistajalla on osakkeenomistajan taloudellisten intressien näkö-

221

1110 Tällöin yhtiöjärjestykseen olisi kirjoitettu esimerkiksi, että yhtiön muuttaminen kokonaanhallintayhtiöksi vaatii yhtiökokouksen suostumuksen yksinkertaisella enemmistöllä kokouksessaedustetuista osakkeista.1111 Ks. kapp. 3.4 edellä.1112 Ks. kapp. 4.5.2 edellä. Vrt. Nuolimaan toteamus, että osakeyhtiölaki muodostaa systeemin, mikäon otettava huomioon normien tulkinnassa. Nuolimaa, LM 1991 s. 599.1113 Ks. kapp. 4.5.2.1114 Hallituksen esityksessä, HE 89/1996, lausutaan, että esitetyn OYL 8:15 §:n 1 mom:n 1kohdassa osakeyhtiölaissa säädetyllä kelpoisuuden rajoituksella tarkoitetaan mm. "lainsäännöksiäeri toimielinten välisestä tehtävien jaosta". HE 89/1996 s. 109.

kulmasta oikeussuojan tarve. Suomen lainsäädäntö on nimenomaisessa sään-telyssään tämän yritysjärjestelyn kohdalla aukollinen. Voitaisiin toisaalta esittää,että sopimusvapauden vallitessa yhtiösopimuksen osapuolet voivat parhaitenedistää omia etujaan ja maksimoida yksityisen kokonaishyötynsä, ja että, mikäliosakkeenomistajat katsoisivat, että heidän tulee saada päättää edellä tarkoitetunkaltaisesta olennaisesta yritysrakenteen muutoksesta, he voisivat tällöin yhtiö-järjestykseen otettavalla määräyksellä varata siihen mahdollisuuden.1110 Todelli-suudessa yhtiösopimus, osakeyhtiön perustamiskirja ja yhtiöjärjestys sekämahdollisesti lisäksi osakassopimus, jää kuitenkin usein epätäydelliseksi (ex posttarkasteltuna) ja tähän on useita syitä. Syynä voi olla myös itse asiassa ratio-naalinen käyttäytyminen ex ante eli yhtiösopimuksen ehtojen laatimisajankohta-na.1111 Lain systemaattisella tulkinnalla ja analogiapäätelmän käytöllä toteutetaanitse asiassa lainsäätäjän lainsäädännöllistä tarkoitusta.1112 Olennaisten yri-tysrakenteen muutosten lukeminen yhtiökokouksen päätösvaltaan voimassaolevan lain tulkinnalla vastaa osakkeenomistajien yleistä odotusta yhtiökokouk-sen toimivallasta ja on sääntelyvaihtoehtona transaktiokustannusten vuoksihuomattavasti halvempi kuin kussakin yksittäisessä yhtiösopimuksessa erikseentoteutettava, asiallisesti samansisältöinen sääntely. Lisäksi yhtiösopimuksenehtojen mainitunlainen täydentävä tulkinta osakkeenomistajan intressien kannaltakeskeisissä ratkaisuissa merkitsee eräänlaista "kohtuus ex post" -standardiayhtiökokouksen toimivallan osalta.1113

Jos osakeyhtiölain yhtiökokouksen toimivaltaa koskevista pakottavista oi-keussäännöksistä johdetaan oikeusanalogian avulla laintulkinnassa noudatettavaoikeudellinen normi, on johdonmukaista, että tämä normikin on pakottavaaoikeutta. Se muodostaa sen vuoksi osakeyhtiön edustajan lakiin perustuvankelpoisuuden rajoituksen tämän yhtiön puolesta tekemissä oikeustoimissa, jotkamerkitsevät edellä tarkoitetussa mielessä osakesijoituksen luonteeseen olen-naisesti vaikuttavaa yritysrakenteen muutosta.1114

222

1115 Julkistamisdirektiivin 9(1) artiklan 2 kappale voi tulla sovellettavaksi vain sillä edellytyksellä, ettäyhtiön edustaja on toiminut edellä mainitun kelpoisuutensa sisällä.1116 Mäntysaari, DL 1998 s. 980-981.1117 HE 89/1996 s. 109.1118 Voitonsiirto- ja voitonjakosopimuksista, ks. kapp. 6.3 myöhemmin.1119 Sen sijaan toimen luonteen puolesta sellaisenaan ehdottomasti jollekin osakeyhtiön toimielimellekuuluva toimi ei ole esimerkiksi yhtiön omaisuuden panttaaminen, joka voi kuulua joko yhtiönedustajan taikka yhtiökokouksen päätösvaltaan, tai osakkeenomistajien päätösvaltaan, jos he ovatyksimieliset, riippuen siitä, mikä panttauksen suhde on yhtiön harjoittamaan toimintaan eli yhtiöntoimialaan. Panttaussopimus oli kysymyksessä tapauksessa KKO 1996:18.1120 Huomattakoon, että tapauksessa KKO 1974 II 9, jossa oli kysymys merkittävästäyritysrakenteen muutoksesta, yhtiön koko liiketoimintaa välittömästi palvelevan omaisuudenmyynnistä, korkein oikeus ei kiinnittänyt huomiota sitä tarkoittaneen sopimuksen pätevyydenratkaisemisessa sopimuksen toisen osapuolen mahdolliseen vilpittömään mieleen.

Osakeyhtiölain 8:15 § perustuu julkistamisdirektiivin 9(1) artiklaan, jossaon säädetty "yhtiön tarkoituksen" kanssa ristiriidassa olevien oikeustoi-mien sitovuudesta yhtiötä kohtaan. Artiklan 1 kappaleen mukaanmainitunlaiset oikeustoimet sitovat yhtiötä edellyttäen, että "ne eivät oletoimielimen laissa säädetyn tai lain salliman kelpoisuuden ulkopuolella".Vastakohtaispäätelmä tästä on, että mainitunlaiset oikeustoimet, jotkaeivät sisälly toimielimen "laissa säädettyyn tai lain sallimaan" kelpoisuu-teen, eivät sido yhtiötä oikeustoimen toiseen osapuoleen nähden tämänvilpittömästä mielestä riippumatta.1115 Julkistamisdirektiivin 9(1) artiklansoveltamisalan ulkopuolelle jäävät OYL 8:15 §:n 1 mom:n 1) kohdassatarkoitetut kelpoisuuden rajoitukset.1116 Hallituksen esityksen mukaantässä lainkohdassa tarkoitettuina kelpoisuuden rajoituksina pidetään lainsäännöksiä yhtiön eri toimielinten välisestä tehtävien jaosta1117 Mikäliyhtiön elimen tehtäviä koskeva normi johdetaan näistä säännöksistä, onjohdonmukaista, että myös se muodostaa yhtiön edustajan kelpoisuudenrajoituksen. Tämä koskee kirjoittajan puoltamaa osakeyhtiölain sään-nöksiin nojaavaa suositusta, että osakkeenomistajan osakesijoituksenluonteeseen, hänen varallisuusoikeuksiinsa liittyviin taloudellisiin int-resseihinsä, olennaisesti vaikuttavasta yritysrakenteen muutoksestapäättäminen, edellä esitetyllä tavalla, kuuluu yleisesti yhtiökokouksen,eikä osakeyhtiön jonkin hallintoelimen, tehtäviin ja muodostaa sitenyhtiön edustajan kelpoisuuden rajoituksen yhtiön puolesta tehtävissäoikeustoimissa. Tällainen olennainen yritysrakenteen muutos on toimenluonteen puolesta aina yhtiökokouksen päätösvaltaan luettava toimi,samoin kuin on myös esimerkiksi yhtiön sulautumista tarkoittava sopimustaikka voitonsiirto- tai voitonjakosopimus, jolla puututaan osakkeenomis-tajan oikeuteen yhtiön tuottamaan voittoon, ja joka sen vuoksi edellyttääyhtiökokouksen suostumusta.1118 1119 Osakeyhtiölain 8:15 §:n 1 mom:n1) kohdan sanamuodon mukaan oikeustoimi, jonka yhtiön edustaja ontehnyt yhtiön puolesta kelpoisuutensa ylittäen, ei sido yhtiötä oikeustoi-men toisen osapuolen vilpittömästä mielestä riippumatta.1120

223

1121 Huomattakoon, että kirjoittaja on ottanut Suomen oikeuden osalta kantaa ainoastaan siihenkysymykseen, miten yhtiökokouksen toimivaltaa tulisi Suomen oikeudessa tulkita esillä olevanyritysrakenteen muutoksen yhteydessä, eikä Suomen, Ruotsin ja Tanskan oikeuskirjallisuudessaesillä olleeseen laajempaan kysymykseen yhtiökokouksen kirjoittamattomasta päätösvallasta”poikkeuksellisissa” tai ”erityisen tärkeissä” asioissa sinänsä ja yleisemmin, käsittäen myösmuunlaiset toimet, kuten esimerkiksi yhtiön toiminnan kannalta määrältään suuretlainasopimukset.

Mitä edellä on sanottu yhtiökokouksen ottamisesta mukaan päätöksentekoonennen yritysrakenteen muuttamista koskee vain liiketoimintasiirroilla toteu-tettavaa yhtiön muuttamista kokonaan tai pääosin hallintayhtiöksi. Yritysostojentapauksessa päätöksentekoon on yleensä siksi vähän aikaa, että hallituksen onvoitava tehdä omin päin tarjous toisen yhtiön osakkeiden ostamisesta ja saatavahankkia yhtiökokouksen suostumus sitten jälkikäteen esittämällä yhtiökokouksel-le yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeen muuttamista ja oikeustoimen hyväk-symistä.

Yhtiön muuttamisella "pääosin" hallintayhtiöksi tarkoitetaan sitä, ettäyritysjärjestelyjen jälkeen osakkeenomistajien kannalta taloudellisesti merkittävinosa yhtiön operatiivisesta liiketoiminnasta tapahtuu tytäryhtiössä. Mikä tämämerkittävin osa operatiivisesta liiketoiminnasta kussakin yhtiössä on, on rat-kaistava kuitenkin in casu. Tässä suhteessa tarkka yksityiskohtainen ja yleis-pätevä sääntely ennakkoon ei ole mahdollinen, vaan mikä on osakkeenomistajienkannalta merkittävin osa yhtiön operatiivisesta liiketoiminnasta, on ratkaistavakussakin yhtiössä kulloinkin esille tulevassa ja toteutuvassa liiketoiminnallisessatilanteessa aina erikseen. Tämä osa operatiivisesta liiketoiminnasta voi kattaaemoyhtiön taseen vastaavaa-puolen erien kirjanpitoarvojen mukaan arvokkaim-man osan yhtiön operatiivisessa liiketoiminnassa välittömästi tarvittavastavarallisuudesta, yhtiön käyttö- ja vaihto-omaisuudesta, taikka suurimman osanyhtiön kokonaisliikevaihdosta, mutta sen ei välttämättä tarvitse niitä kattaa. Sevoi muodostua myös siitä liiketoiminnallisesta kokonaisuudesta, joka osak-keenomistajien laskelmien mukaan on tulevaisuudessa kannattavin osa yhtiönliiketoimintaa, ts. olla se osa liiketoiminta, jolla on suurin laskennallinen tuot-toarvo, tai se voi yhtiön yritysstrategian näkökulmasta kattaa strategisestimerkittävimmän osan yhtiön liiketoimintaa.

Oikeusanalogiaan nojaava tulkinta, että yhtiön muuttaminen kokonaan taipääosin hallintayhtiöksi edellyttää yhtiöjärjestyksessä olevaa siihen nimenomai-sesti oikeuttavaa valtuutusta, ja sitä, että hallitus hankkii yhtiökokouksen suos-tumuksen niihin oikeustoimiin, joilla tällainen yritysrakenteen muutos toteu-tetaan, on ainoastaan kirjoittajan puoltama suositus yhtiökokouksen toimivallastamainitussa yritysrakenteen muutoksessa.1121 Kysymyksessä ei ole näin ollen väitens. voimassa olevan oikeuden sisällöstä esillä olevassa asiassa Suomessa. Jotta

224

1122 Vrt. toisaalta Werlauffin ja Nørgaardin toteamus, että objektiiviseen tulkintamenetelmään voivaikuttaa usein doktriinin ja soveltamiskäytännön kautta vakiintunut tulkintatapa. Werlauff-Nørgaard s. 34-35 ja Olsson, Aktieförvärvares rätt s. 184 ss.1123 Lainkohdan ratioon perustuvasta tulkinnasta, ks. Peczenik s. 80. Taxell oli ennen Suomennykyisen osakeyhtiölain voimaantuloa sillä kannalla, että hallitus ei saa sijoittaa yhtiön omaisuuttatoisiin yrityksiin, jos tämä johtaisi yhtiön oman toiminnan olennaiseen rajoittumiseen (”en väsentligbegränsning av den egna verksamheten”). On lähdettävä siitä, että yhtiö on perustettu, jotta se itseharjoittaisi sitä toimintaa, johon yhtiöön sijoitettu pääoma antaa mahdollisuuden, eikä toisen yrityksentoiminnan edistämistä varten, vaikkakin tämä toinen yritys harjoittaisi samaa, yhtiön yhtiöjärjestyksentoimialalausekkeessa mainittua toimintaa. Taxell, Kompetens s. 325-326. Vrt. Immosen huomautussen suhteen, tulisiko osakeyhtiössä hallituksen vaiko yhtiökokouksen päättää liiketoimintaa sisältävänapportin sijoittamisesta toiseen yhtiöön: ”Asia on ratkaistava tapauksittain ottamalla huomioon kunkinyhtiön olosuhteet toimia jatkossa tarkoituksensa ja yhtiöjärjestyksen rajaaman toimialansamukaisesti.” Immonen, Yritysjärjestelyt s. 193. Koski on todennut sen tapauksen osalta, että toimialamääräyksen mukaan yhtiön toimialana on vaintietyn liiketoiminnan harjoittaminen ilman mainintaa liiketoiminnan harjoittamisesta toisten yhtiöidenkautta, että tällöin yhtiön muuttaminen puhtaaksi hallintayhtiöksi koko toiminnan yhtiöittämiselläedellyttää ainakin yhtiökokouksen päätöstä yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamisesta.Koski, Yhtiöoikeudellisia asiantuntijalausuntoja ja välitystuomioita s. 104.Vrt. Werlauffin toteamus Tanskan oikeuden osalta, että jos osakeyhtiön ainoa liike luovutetaan yhtiön100 %:sti omistamalle tytäryhtiölle, päätös liikkeen luovutuksesta voi kuulua yhtiökokoukselle jo senvuoksi, että yhtiön on useimmiten tällöin muutettava yhtiöjärjestyksensä toimialamääräystä. Ks.Werlauff, Selskabsmasken s. 423, alav. 1171), vrt. s. 423. Vrt. myös Guldborg-Werlauff, R&R 5/1991s. 61, missä he toteavat, erittelemättä kuitenkaan tarkemmin holding-yhtiön toiminnan laatua, ettäosakeyhtiön kaiken liiketoiminnan siirtäminen yhteen yhtiön perustamaan ja kokonaan omistamaantytäryhtiöön edellyttää yhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamista, ja tällöinyhtiökokouksella tulee olla myös mahdollisuus ottaa kantaa niihin ehtoihin, joilla liiketoiminnan siirtototeutetaan. He lukevat yhtiön kaiken liiketoiminnan siirtämiseen yhteen yhtiön kokonaanomistamaan tytäryhtiöön, jolloin mainittua yhtiökokouksen päätöksentekoa edellytetään, myöstapauksen, jossa ”et selskab blot viderefører sine aktiviteter gennem et nyt datterselskab”. Guldborg-Werlauff, R&R 5/1991 s. 62, vrt. s. 61. Vrt. myös Tanskan korkeimman oikeuden ratkaisu, UfR 1970,s. 795, jäljempänä.

tämä suositus voitaisiin katsoa olevan ns. voimassa olevaa oikeutta Suomessa,edellytettäneen, että Suomen korkein oikeus olisi oikeuskäytännössään asettunutsitä puoltamaan taikka, että se olisi saavuttanut jotakuinkin vakiintuneen asemanosakeyhtiöoikeudellisessa doktriinissa Suomessa.1122

Tulkinta, että osakeyhtiön muuttaminen puhtaasti tai pääosin hallintayhtiöksiedellyttää siihen oikeuttavaa nimenomaista valtuutusta yhtiöjärjestyksessä,voitaisiin toisaalta, vaihtoehtoisesti, perustaa jo suoraan pelkästään OYL 2:3 §:n1 mom:n 3) kohdan ja 9:14 §:n 1 mom:n tulkintaan, ts. ensinnä mainitunlainkohdan ratioon. Tällöin tämän yritysrakenteen muutoksen toteuttaminenilman mainittua nimenomaista valtuutusta yhtiöjärjestyksessä merkitsisi (pel-kästään) yhtiön toimialan asiallista muuttamista.1123 Kun lähdetään siitä, ettäOYL 2:3 §:n 1 mom:n 3) kohdan säännöksen tarkoituksena on suojata osak-keenomistajaa hänen osakesijoitukseensa kohdistuvilta tulevaisuudessa ilme-

225

1124 Ks. tarkemmin kapp. 4.2 edellä.1125 Ks. Rapakko s. 110-111 ja kapp. 4.2 edellä.

neviltä uusilta riskeiltä1124, merkittävää muutosta tässä riskissä voidaan pitää(yhtenä) asiallisena argumenttina todeta yhtiön toimialan muutoksen tapahtumi-nen. Kun osakeyhtiö siirtyy suorittamaan pelkästään tai pääosin hallintayhtiöntoimintoja, yhtiön kokonaisluonne muuttuu ja osakkeenomistajan osakesijoituk-seen kohdistuva riski kasvaa. Rapakko on sillä kannalla, että osakeyhtiön johdonilman yhtiökokouksen suostumusta toteuttama yhtiön toimialan laventaminentai muuttaminen on sallittava sillä edellytyksellä, että osakkeenomistajan kan-tama riski ei olennaisesti muutu.1125 Tämä kriteeri on ilmeisestikin ymmärrettäväsiten, että tämän riskin suuruuden tai luonteen tulee pysyä suunnilleen samanakuin ennen, jotta yhtiön toimialan muuttumista ei vielä tapahtuisi. Vastaavakriteeri, ts. riskin pysyminen samana, ei kuitenkaan täyty enää nyt kysymyksessäolevassa, merkittävässä yritysrakenteen muutoksessa.

Yhtiöjärjestysmääräyksen tulkinnassa on periaatteessa noudatettava objek-tiivista tulkintamenetelmää, jolloin lähtökohtana on lausekkeen sananmukainentulkinta. Kun sananmukainen tulkinta ei tuo ratkaisua esillä olevaan tulkintaon-gelmaan, kuten asianlaita tässä tapauksessa on, tulkinta on suoritettava ns.reaalisten argumenttien avulla. Kun OYL 2:3 §:n 1 mom:n 3) kohdan sään-nöksellä katsotaan olevan edellä mainittu ratio ja kun yhtiön muuttaminen täysintai pääosin hallintayhtiöksi lisää olennaisesti osakkeenomistajan kantamaa riskiä,eikä jomman kumman tyyppisen, edellä tarkoitetun, yleisesti käytössä olevantoimialalausekkeen tulkintaa voida suorittaa puhtaasti kielellisesti, saadaansuoraan OYL 2:3 §:n 1 mom:n 3) kohdan ratioon perustuvan tulkinnan tulokseksiedellä tarkoitettu tulkintasääntö, että mainittu yritysrakenteen muutos edellyttäänimenomaista valtuutusta yhtiöjärjestyksessä. Tässä sovellettaisiin toisin sanoenperiaatetta, että yhtiökokouksen tulee päättää yhtiön toimialan muuttamisesta,jos toimialan muutos on olennainen, jolloin kriteerinä tässä suhteessa onosakkeenomistajan kantaman riskin olennainen muuttuminen.

Esitetyssä vaihtoehtoisessa menettelyssä lukea osakeyhtiön muuttaminenpuhtaasti tai pääosin hallintayhtiöksi yhtiökokouksen päätösvaltaan, joka nojaaOYL 2:3 §:n 1 mom:n 3) kohdan tulkintaan, on kysymys pelkästään, yhtiösopi-muksen osapuolten vapaaseen tahdonmuodostukseen kuuluvan, toimialalausek-keen merkityssisällön tulkinnasta. Saatua tulkintasääntöä ei voida pitää tällöinyhtiön edustajan kelpoisuuden rajoituksena hänen tehdessään oikeustoimiayhtiön puolesta, koska tässä tulkintavaihtoehdossa tulkintatulos ei perustuyleisesti osakeyhtiölain yhtiökokouksen päätösvaltaa koskeviin (yhtiön edustajankelpoisuutta rajoittaviin) pakottaviin säännöksiin, vaan ainoastaan tahdonvaltai-

226

1126 Vaikka OYL 2:3 §:n 1 mom:n 3) kohdan säännös on sinänsä pakottavaa oikeutta, siinä on säädettyvain, että osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä tulee olla ylipäänsä jokin yhtiön toimialan ilmaisevamääräys.1127 Ks. kapp. 4.1 ja 4.5 edellä.1128 Vrt. kapp. 4.2 edellä. Pohjoismaissa Nial katsoo, että osakeyhtiön hallituksen päätösvallasta tulisiottaa pois ainoastaan todella poikkeukselliset toimet, joilla puututaan syvästi yhtiön toi-mintaolosuhteisiin. Nial, Festskr. s. 341. Båvestam viittaa Nialin kannanottoihin tässä Nialinartikkelissa, Båvestam, JT 2001-02 s. 254.Immosen mukaan taasen vähemmänkin merkitykselliset liiketoimintasiirrot voivat, tapauksestariippuen, edellyttää yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamista. Ks. Immonen, Yritysmuodotja liiketoiminta s. 829-830. Kirjoittajan mielestä kuitenkin näin voisi olla vain esimerkiksi sellaisessatapauksessa, jollaista käytännöllisesti katsoen todellsuudessa ei koskaan esiinny, että toi-mialamääräyksessä olisi selvästi todettu, että yhtiö ei voi lainkaan harjoittaa liiketoimintaansa toistenyhtiöiden kautta.

sen ilmaisun merkityssisällön tulkintaan.1126 Tällöin oikeustoimi, jolla yhtiönedustaja muuttaa yhtiön kokonaan tai pääosin hallintayhtiöksi ilman, että yhtiönyhtiöjärjestyksessä on siihen nimenomaisesti oikeuttava valtuutus, merkitseeyhtiön toimialan asiallista muuttamista, ja yhtiön sidonnaisuus sen puolestatehtyyn oikeustoimeen suhteessa oikeustoimen toiseen osapuoleen määräytyyOYL 8:15 §:n 1 mom:n 3) kohdan ja 2 mom:n perusteella. Kun oikeustoimenpätevyys riippuu tällöin oikeustoimen toisen osapuolen vilpittömästä mielestä,nyt esillä oleva tulkintavaihtoehto tarjoaa osakkeenomistajille kuitenkin tosi-asiassa vain melko heikkoa oikeussuojaa puheena olevassa yritysrakenteen muu-toksessa. Tämä on yksi syy, miksi kirjoittaja puoltaa jo edellä esitettyä osake-yhtiölain yhtiökokouksen toimivaltaa koskeviin pakottaviin säännöksiin nojaavaayleistä oikeusperiaatetta, että perusteellisesti yhtiön rakenteen muuttava oikeus-toimi kuuluu aina yhtiökokouksen päätösvaltaan ja että sellaisen oikeustoimentoteuttamisen edellytys on, että yhtiöjärjestyksessä on siihen nimenomaisestioikeuttava valtuutus.

Kun osakeyhtiön muuttamiseen täysin tai pääosin hallintayhtiöksi edellytetäänyhtiökokouksen suostumusta edellä esitetyssä muodossa, perusteena on, ettäosakkeenomistajan kannalta todella erittäin merkittävät yritysrakenteen muu-tokset kuuluvat osakeyhtiölain säännösten nojalla yhtiökokouksen päätösvaltaan.Sen sijaan, ottaen huomioon osakkeenomistajien intressit ottaa osaa yhtiönasioista päättämiseen ja ylimääräisten yhtiökokousten järjestämisen aiheuttamatkustannukset1127, kirjoittaja ei näe, että olisi yleistä tarvetta viedä yhtiökokouksenpäätettäväksi sellaisia vähemmän merkityksellisiä liiketoimintasiirtoja, jotkaeivät kuitenkaan muuta yhtiön kokonaisluonnetta toisenlaiseksi.1128 Toisaaltalähtien siitä, että sopimusvapauden vallitessa yhtiösuhteen osapuolet voivatmaksimoida yhteisen yksityisen kokonaishyötynsä ja että olosuhteet voivat olla

227

1129 Ks. kapp. 3.3 ja 4.1 edellä.1130 Taxell, Kompetens s. 325. Yhtiön ylimääräisten varojen sijoittamisesta ks. myös Toiviainen,Toimitusjohtajan asema s. 304-305, Dotevall s. 217-218 ja Åhman s. 709-711.1131 Vrt. Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 304.

osakkeenomistajien etujen valvonnan tarpeen kannalta erilaisia eri yhtiöissä1129,osakeyhtiön toimielinten päätösvalta yhtiön kokonaisluonteen muuttavissa sekämuissa oikeustoimissa soveltuu kussakin yhtiössä säänneltäväksi yhtiöntoimialan kuvauksella, tarpeen vaatimalla tarkkuudella, taikka muutoinyhtiöjärjestysmääräyksillä, eikä lainsäätäjän toimesta säänneltäväksi, yksittäisetyritysjärjestelyt kattavana.

5.1.5.4 Sijoitusluonteinen toiminta

Suomessa toisen yhtiön osakkeiden hankinta puhtaasti yhtiön varojen sijoit-tamisen tarkoituksessa on hallitukselle sallittu, kun kysymys on sellaisistavaroista, joita ei voida käyttää yhtiön varsinaisessa liiketoiminnassa. Tällaisessatilanteessa on paikallaan, että varoille pyritään saamaan mahdollisimman korkeatuotto, eikä tällaisia varoja tarvitse sijoittaa samalla alalle, jolla yhtiö harjoittaavarsinaista liiketoimintaansa eikä sen yhtiön, johon varat sijoitetaan, toiminnallatarvitse olla sellaistakaan yhteyttä yhtiön varsinaiseen liiketoimintaan kuin edellätarkoitetuilta liitännäisiltä toiminnoilta edellytetään.1130 Kirjoittajan käsityksenmukaan muunlainen yhtiön varojen sijoittaminen puhtaasti sijoitustarkoituksessaarvopapereihin, ts. vapaasti eri sijoituskohteisiin mahdollisimman korkean tuotonsaavuttamiseksi, edellyttää Suomessakin yhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamää-räyksen muuttamista, jollei yhtiön toimialaksi ole määritelty sijoittaminenarvopapereihin.1131

Tanskalaisessa oikeustapauksessa UfR 1966, s. 31 (”DampskibsselskabetHeimdal” -tapaus) oli kysymys siitä, milloin lainananto toiselle eri elinkeinoalal-la toimivalle yhtiölle ylitti tavanomaisen yhtiön likvidien varojen sijoittamisenja merkitsi siten sitä, että menettely oli ristiriidassa yhtiön toimialan kanssa jayhtiön hallitus ylitti toimivaltansa.

Yhtiön, Dampskibsselskabet Heimdal, toimialana oli harjoittaa rahtiliiken-nettä. Yhtiön osakepääoma oli 2 milj. Tanskan kruunua ja yhtiönvarallisuus 11 milj. kruunua, joista noin puolet oli sijoitettu arvopaperei-hin. Vuosina 1960-62 yhtiön hallitus teki neljä eri päätöstä sijoittaa yhtiönlikvidejä varoja lainanantoon charter-lentotoimintaa harjoittavalle yhtiölle,Flying Enterprise A/S. Ensinnä vuonna 1960 sijoitettiin 500.000 kruunuamarkkinoilla merkittäviksi tarjottuihin obligaatioihin ja vuonna 1961 vielä

228

1132 Werlauff, TfR 1995 s. 799. Åhman toteaa, että tapaus osoittaa, että yhtiö voi saada lai-nanannon avulla määräävän vaikutusvallan toisen yhtiön toimintaan. Åhman s. 710.1133 Werlauff, TfR 1995 s. 799.

500.000 kruunua samaan sijoituskohteeseen. Sen jälkeen, kun lentoyhtiöoli joutunut taloudellisiin vaikeuksiin, yhtiön hallitus päätti lisätälainanantoa lentoyhtiölle. Vuodenvaihteessa 1961-62 sijoitettiin 700.000kruunua ja helmikuussa 1962 yhteensä 1,3 milj. kruunua, minkä jälkeenyhtiön varojen sijoitus lentoyhtiön toimintaan nousi n. 3,5 milj. kruunuunvastaten n. 2/3 yhtiön alunperin arvopapereihin sijoitetun varallisuudenarvosta.Yhtiön yhtiökokouksessa maaliskuussa 1962 oli vahvistettu yhtiöntilinpäätös ja myönnetty vastuuvapaus hallituksen jäsenille. Sen jälkeen,kun lentoyhtiö oli mennyt konkurssiin, vähemmistöosakkeenomistaja nostikanteen yhtiökokouksen päätöksen kumoamiseksi. Kantajan mukaan kaksiviimeistä varojen sijoitusta lentoyhtiöön merkitsivät sitä, että yhtiöharjoitti tosiasiallisesti charter-lentotoimintaa, mikä loukkasi yhtiönyhtiöjärjestyksen toimialamääräystä. Yhtiön arvopapereihin sijoitettuvarallisuus oli muuttunut passiivisesta sijoituksesta varallisuudeksi, jokapalveli aktiivista liiketoiminnan harjoittamista yhtiölle vieraalla elin-keinoalalla.1132 Hallitus totesi vastineessaan, että kaksi ensimmäistälainanantoa olivat hallituksen toimivaltaan kuuluvaa yhtiön varojensijoittamista. Jälkimmäiset sijoitukset oli tehty edellisten sijoitustenpelastamiseksi. Lisäksi hallituksen mukaan yhtiöjärjestyksen toimialamää-räyksen ilmaisu ”at drive fragtfart” kattoi lentoliikenteen.Tuomioistuimen mukaan lentoliikenne ei kuulunut Heimdal-yhtiöntoimialaan, minkä oli katsottava olevan harjoittaa rahtiliikennettä vesillä.Kahta ensimmäistä sijoitusta obligaatioihin yhtiön likvidien varojensijoittamisessa ei pidetty yhtiöjärjestyksen vastaisina toimina. Sen sijaanneljännen sijoituksen katsottiin olevan yhtiöjärjestyksen toimialamääräyk-sen vastainen toimi, koska se sitoi Heimdal-yhtiön ottamaan tosiasiallisestilentoyhtiön toiminnan hoitaakseen pitkähköksi määräämättömäksi ajaksija koska sijoitus oli suuri Heimdal-yhtiön nettovarallisuuteen nähden.1133

Tällöin merkitystä ei ollut sillä, mihin hallitus oli lisäsijoituksillaanlentoyhtiöön pyrkinyt. Yhtiökokouksen päätös vastuuvapauden myön-tämisestä hallituksen jäsenille kumottiin.

5.1.5.5 Vaikutusvalta toisen yhtiön toimintaan

Sillä, minkälaista vaikutusvaltaa yhtiöllä on toisen yhtiön toimintaan, on mer-kitystä sen arvostelemiseksi, harjoittaako yhtiö toimialamääräyksessä tarkoitettuatoimintaa toimialamääräyksessä mainitulla elinkeinoalalla, joka voi olla esi-merkiksi puunjalostusteollisuus.

Sijoitustoiminnalle on luonteenomaista, että yhtiö, jonka toimialana onsijoittaa varojaan toisten yhtiöiden osakkeisiin, ei itse osallistu lainkaan näiden

229

1134 Kysymyksessä on tällöin holdingyhtiö, joka toimii ns. sijoitusyhtiönä taikka omistus-yhteisönä, ks. Koski, Konserni s. 103 ja 47.1135 Tällöin yhtiö on itse asiassa ns. omistusyhteisö, vrt. Koski, Konserni s. 47. Vrt. myösoikeustapaus OLG Düsseldorf, WM 1994 s. 337 ss., jossa päätettäessä yhtiön liiketoiminnassakäytetyn omaisuuden myynnistä päätettiin muuttaa yhtiöjärjestykseen yhtiön toimialaksi yhtiönomaisuuden hallinta, WM 1994 s. 338. Ks. myös af Schultén, Kommentaari I s. 561 alav. 77).Tanskassa Guldborg ja Werlauff ovat sillä kannalla, että osakeyhtiön kaiken liiketoiminnansiirtäminen yhteen yhtiön perustamaan ja kokonaan omistamaan tytäryhtiöön edellyttää yhtiönyhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamista, kun holdingyhtiön ainoa tarkoitus ontytäryhtiön osakkeiden omistaminen. Guldborg-Werlauff , R&R 5/1991 s. 61, vrt. s. 58.1136 Ks. kappaleet 5.1.5.2 ja 5.1.5.4 edellä.1137 Kysymyksestä tämän liiketoiminnallisen vaikutusvallan kriteerin asettamisesta Saksassa, ks.kapp. 5.1.4.1 edellä.

yhtiöiden liiketoiminnalliseen johtamiseen, ts. johtamiseen, joka kuuluu yhtiönhallitukselle tai yhtiön toimivalle johdolle. Yleensä tällöin yhtiön omistuksessaon ainakin pääosin sellaisia omistusosuuksia toisissa yhtiöissä, jotka tuottavatvähemmistöosakkeenomistajan aseman näissä yhtiöissä.1134 Kirjoittajan käsi-tyksen mukaan silloin, kun yhtiön johto sijoittaa yhtiön varat pelkästään taipääosin sijoitustarkoituksessa toisten yhtiöiden osakkeisiin tai johonkin muuhunomaisuuteen, eikä varojen sijoittaminen ole vain tilapäistä, yhtiöjärjestyksentoimialamääräykseen tulisi kirjoittaa nimenomaisesti yhtiön tarkoitukseksimainitun omaisuuden omistaminen sijoitustarkoituksessa tai jossakin muussatarkoituksessa, vaikka yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen mukaan yhtiöntoimialana olisi esimerkiksi ”puunjalostusteollisuus” ja osa yhtiölle vähemmistö-osakkeenomistajan aseman tuottavista osakeomistuksista olisi tämän elinkei-noalan yrityksissä.1135

Toisaalta silloin, kun yhtiö hankkii omistukseensa osakkeita sellaisesta yhti-östä, joka toimii muulla kuin yhtiön toimialamääräyksessä mainitulla elin-keinoalalla, yhtiön tosiasiallisella vaikutusvallalla toisen yhtiön toimintaan voiolla merkitystä sen arvioinnissa, onko sijoitus toisen yhtiön toimintaan luettavavielä yhtiön toimialamääräyksessä tarkoitetun toiminnan piiriin.1136

Voidaan asettaa kysymys, minkälaista vaikutusvaltaa toisen yhtiön toimintaanyhtiöltä on edellytettävä, jotta yhtiön on katsottava harjoittavan liiketoimintaatietyllä elinkeinoalalla toisen yhtiön kautta. Jos yhtiöjärjestyksessä yhtiön toi-mialaksi on määritelty liiketoiminta tietyllä elinkeinoalalla, liiketoiminnanharjoittamisen kriteeri, tietty vaikutusvalta toisen yhtiön toimintaan, tulee täyttyä,jotta yhtiö harjoittaisi toisen yhtiön kautta varsinaista liiketoimintaansa omallatoimialallaan.1137 Jos taasen yhtiöllä on liiketoiminnallista vaikutusvaltaa toisessayhtiössä, joka toimii elinkeinoalalla, jota ei ole mainittu yhtiön toimialamääräyk-sessä, toiminta toisen yhtiön kautta voi olla ristiriidassa yhtiön toimialan kanssa.

230

1138 Åhman näyttää rinnastavan jo pelkän konsernisuhteen olemassaolon yhtiöiden välillätosiasialliseen määräävään vaikuttamiseen toisen yhtiön toimintaan. Ks. Åhman s. 708 ja 710.Kirjoittajan mielestä tähän voidaan kuitenkin tehdä se huomautus, että joissakin tapauksissayhtiöllä voi olla osakeomistuksen nojalla laskennallinen määräysvalta toisessa yhtiössä, muttayhtiö ei kuitenkaan käytä sitä toisen yhtiön johtamiseen vaikuttamiseen. Näin voi olla asia, josesimerkiksi sijoitusyhtiö, jolla on useita eri sijoituksia, omistaa ääntenenemmistön tuottavanmäärän osakkeita jossakin toisessa, suhteellisen pienessä yhtiössä.1139 Omistusyhteysyrityksen olemassaolon kriteereinä ovat omistuksen luoma pysyvä yhteys jasen tarkoitus edistää kirjanpitovelvollisen tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksentoimintaa (toiminnallinen yhteys). Osakkuusyritys on sellainen omistusyhteysyritys, jossakirjanpitovelvollisella on huomattava vaikutusvalta liiketoiminnan ja rahoituksen johtamisessa,mutta joka ei kuulu kirjanpitovelvollisen konserniin. Ks. HE 173/1997 s. 9-10.1140 Tätä kriteeriä hallituksen toimivallan rajaamiseen yhtiön omaisuuden luovutuksissa onkäyttänyt Werlauff Tanskassa, Werlauff, Selskabsmasken s. 422-425. Mainitun laisillaoikeustoimilla yhtiön omaisuutta siirretään Werlauffin käyttämän ilmaisun mukaisesti, ”uden forselskabets egen rådighedssfaere, Werlauff, Selskabsmasken s. 425.1141 Werlauff, Selskabsmasken s. 422-423. Liiketoiminnan siirto on vietävä yhtiökokouksenratkaistavaksi, jos yhtiöjärjestyksen toimialamääräystä on muutettava. Werlauff, Selskabsmaskens. 423, ks. myös s. 423 alav. 1171).1142 Werlauff, Selskabsmasken s. 423-424.

Ääripäitä sen suhteen, toteutuuko kriteeri liiketoiminnallisesta vaikutusvallas-ta toisen yhtiön toimintaan, edustavat määräysvaltaan toisessa yhtiössä nojaavatoisen yhtiön liiketoiminnallinen johtaminen1138 ja vähemmistön äänistä yhtiö-kokouksessa tuottava osakeomistus, johon ei liity mitään sopimukseen taimuuhunkaan järjestelyyn perustuvaa oikeutta tai tosiasiallista mahdollisuuttavaikuttaa yhtiön johdon valintaan tai muuhun yhtiön toiminnan johtamiseen.Silloin, kun kysymys ei ole yhtiön tytäryhtiöstä, yhtiöllä on vaikutusvaltaa toisenyhtiön liiketoimintaan erityisesti silloin, kun toinen yhtiö on yhtiöön nähdenSuomen kirjanpitolain 8 §:ssä tarkoitettu osakkuusyritys, sekä myös silloin, kunkysymys on kirjanpitolain 7 §:ssä tarkoitetusta omistusyhteysyrityksestä, jossayhtiö on osallisena.1139

Tanskassa osakeyhtiön hallituksen toimivaltaan kuulumattomiksi on katsottuoikeustoimet, joilla yhtiön liiketoimintaa siirretään yhtiön oman hallinnan piirinulkopuolelle.1140 Mikäli liiketoiminnan siirto tapahtuu niin, että omaisuus jääedelleen yhtiön oman hallinnan piiriin (”inden for selskabets egen rådighedssfa-ere”) esimerkiksi, kun omaisuus siirretään yhtiön tytäryhtiölle, liiketoiminnansiirto toiselle yhtiölle kuuluu pääsääntöisesti hallituksen toimivaltaan.1141 Siirrettyomaisuus ei ole aikaisempaan tilanteeseen rinnastettavassa määrin enää yhtiönoman hallinnan piirissä, mikäli siirretty liike on erillisen tytäryhtiön yksinomista-jan tai yhteisomistajien määräämisvallassa (”er optaget med- eller eneejer af etudskilt datterselskab”), tai liike eristetään yhtiön lukuun sillä tavalla, että se jäätodellisuudessa yhtiölle koskemattomaksi pääomaksi.1142 Näistä kahdesta

231

1143 ”Holzmüller”-tapauksessa yhtiön satamatoiminta siirrettiin kommandiittiyhtiölle, jossa yhtiön100 %:sti omistama tytäryhtiö oli ainoa vastuullinen osakas. Ks. kapp. 5.1.4.3.1 edellä.Tanskassa tapauksessa toteutettu liiketoiminnan siirto voidaan ilmeisesti lukea yhtiökokouksenpäätösvaltaan myös jo sillä perusteella, että yhtiön toimintaolosuhteiden kannalta poik-keukselliset toimet kuuluvat yhtiökokouksen päätösvaltaan. Sellainen toimi on kysymyksessämyös silloin, kun hyvin suuri osa yhtiön liiketoiminnasta siirretään yhtiön tytäryhtiölle. Ks.Werlauff, Selskabsret s. 508.1144 Werlauff käyttää tällaisesta henkilöiden ryhmästä nimitystä ”kontrolgruppe”. Terminmerkityssisällön määrittelystä, ks. Werlauff, Selskabsmasken s. 64.1145 Werlauff, Selskabsmasken s. 425.1146 Vrt. Taxell, Kompetens s. 323 ja 325-326. Ks. kapp. 5.1.5.1 edellä.

kategoriasta, Werlauff lukee edelliseen ”Holzmüller”-tapauksen (BGHZ 83, s.122), jälkimmäiseen brittiläisen ”Savoy”-tapauksen. Molemmissa oikeustapauk-sissa toiselle yhtiölle siirrettyä yhtiön omaisuutta hallittiin luovutuksen jälkeenvälillisesti, toisen yhteisön kautta.1143 Savoy-tapauksessa yhtiön hallitus oliluovuttanut yhtiön kiinteätä omaisuutta järjestelyä varten perustetulle, rahastonhallitsemalle yhtiölle, koska tarkoituksena oli siirtää omaisuus ja siihen liittyvätmahdolliset suhdannevoitot yhtiön oman hallinnan piirin ulkopuolelle. Yhtiössätosiasiallista määräämisvaltaa käyttäneen ryhmän1144 tarkoituksena oli varmistaa,että kysymyksessä ollut omaisuus ei olisi muodostanut erityistä spekulaationkohdetta niille henkilöryhmille, joiden arveltiin olevan saamassa itselleen mää-räävä vaikutusvalta yhtiössä. Järjestelyä pidettiin aineellisoikeudellisesti epäoi-keutettuna (”som materielt uberettiget”) menettelynä.1145

Myös silloin, kun osakeyhtiö luovuttaa liiketoiminnallisen kokonaisuudentoiselle yhtiölle, saaden vastikkeeksi vain vähemmistöosakkeenomistajan asemantuottavan määrän vastaanottavan yhtiön osakkeita, yhtiön liiketoiminnallinenvaikutusvalta siirretyn liiketoiminnan suhteen jää vähäisemmäksi kuin silloin,kun tätä liiketoimintaa harjoitetaan yhtiön välittömässä tytäryhtiössä. Saman-lainen vaikutus yhtiön vaikutusvaltaan sen tytäryhtiön harjoittamaan liiketoimin-taan on sillä, että tytäryhtiön osakkeita myydään siinä määrin, että osakkeidentuottama määräysvalta menetetään.

Suomessa osakeyhtiö voi kuitenkin toimia yhtiöjärjestyksensä toimialalausek-keessa mainitulla elinkeinoalalla, jos yhtiö omistaa ylipäänsä osakkeita sellai-sessa toisessa yhtiössä, joka harjoittaa liiketoimintaa tällä elinkeinoalalla.1146 Kunkysymyksessä on vähemmistöomistus, kirjoittajan kannan mukaan olisi kuitenkinlisäksi edellytettävä, jotta tavaroiden valmistusta tai palveluiden tuottamistaharjoittavan yhtiön voitaisiin katsoa toimivan kysymyksessä olevan osakeomis-tuksen avulla toimialallaan, että yhtiöllä on jotakin vaikutusvaltaa osakkuusyh-tiönsä liiketoimintaan, esimerkiksi siten, että sillä on edustaja yhtiön hallitukses-sa, tai sen edustajat osallistuvat yhtiön toiminnan suunnitteluun. Mikäli tällaista

232

1147 Tapausta käsitellään tarkemmin kappaleessa 6.2.2.1148 Lutter, FS Stimpel s. 846-847, Hommelhoff, Konzernleitungspflicht s. 267 ss.; Suomessa Vill,Rahoitusvälineet s. 16 ja Taxell, Kompetens s. 323 ja 325-326, vrt. s. 327. Saksassa vallitseva kantaon, että emoyhtiön toimialalausekkeessa mainitun liiketoiminnan harjoittaminen emoyhtiön itsensäsijasta tytär- tai osakkuusyhtiöissä edellyttää kuitenkin, että emoyhtiön yhtiöjärjestykseen sisältyysiihen oikeuttava valtuutus. Gross, AG 1994 s. 269 ja 276, Saksan osalta, ks. kapp. 5.1.4.1 edellä.Suomessa taasen emoyhtiön toimialan mukaisen liiketoiminnan harjoittaminen tytär- taiosakkuusyhtiössä ei edellytä tällaista valtuutusta emoyhtiön yhtiöjärjestyksessä, Taxell, Kompetenss. 326. Suomen ja muiden pohjoismaiden osalta, ks. kapp. 5.1.5.1 edellä.1149 § 179 AktG säännöksen analogisesta tulkinnasta, millä rajataan emoyhtiön hallituksen sisäistätoimivaltaa konsernissa, ks. Mecke s. 193 ja 195-196.

vaikutusvaltaa ei olisi lainkaan, osakeomistusta olisi pidettävä sijoitusluonteise-na.

Edellä sanottu merkitsee sitä, että Suomessa osakeyhtiön hallituksella ontoimivalta, ainakin pääsääntöisesti, myydä yhtiön tytäryhtiön osakkeita sellai-siakin määriä, että yhtiö menettää osakeomistuksen tuottaman määräysvaltansatässä yhtiössä sekä luovuttaa yhtiön liiketoimintaa vähemmistöomistusta vastaantoisessa yhtiössä edellyttäen, että jäljelle jäävä vähemmistöomistus toisessayhtiössä ei muutu puhtaasti sijoitusluonteiseksi. Tämä pääsääntö ei välttämättäkuitenkaan ole poikkeukseton, kun kysymyksessä on merkittävän yhteisyrityksenperustaminen. Tanskalaisessa oikeustapauksessa H.D. 19.10.1970 (i sag I 244/1969) (UfR 1970, s. 795) Tanskan korkein oikeus oli sillä kannalla, että yhtiönomaisuuden luovutus apportiksi yhtiölle, jonka päätoimialana oli samaelinkeinoala, vähemmistöomistusta vastaan siinä yhtiössä ei kuulunut yhtiönhallituksen toimivaltaan ja edellytti yhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksenmuuttamista.1147 Yhteisyritysten perustamista ja ns. osafuusioita käsitelläänerikseen kappaleessa 6.

5.1.6 Tytäryhtiön osakkeiden myynti

5.1.6.1 Toimialamääräyksen edellyttämä liiketoimintaja osakkeiden myynti

Emoyhtiön katsotaan toimivan emoyhtiön toimialalausekkeessa mainitulla elin-keinoalalla silloinkin, kun liiketoimintaa tällä elinkeinoalalla harjoittaa emo-yhtiön sijasta yhtiö, jonka osakkeita emoyhtiö omistaa.1148

Saksassa on puollettu Saksan osakeyhtiölain yhtiöjärjestyksen muuttamistakoskevan säännöksen, § 179 AktG säännöksen, analogista soveltamista emo-yhtiön yhtiökokouksen päätösvaltaan konsernissa.1149 Osakeyhtiön omistamien

233

1150 Emmerich-Habersack s. 489, ks. Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 136 ss. ja Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 226 ss.1151 Saksassa osakeyhtiön (Aktiengesellschaft) yhtiökokouksen ottaminen mukaan päätök-sentekoon päätettäessä yhtiön omistamien toisen yhtiön osakkeiden myynnistä voi johtua siitä,että luovutustoimi edellyttää yhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamista, taikkasiitä, että kysymyksessä on yhtiön lähes kaiken liiketoiminnassaan käyttämän omaisuudenluovutus, jolloin § 179a AktG (ent. § 361 AktG) säännös tulee sovellettavaksi, taikka siitä, ettäon sovellettava ”Holzmüller”-ratkaisun (BGHZ 83, s. 122) nojalla yhtiökokouksen päätösvaltaakoskevia periaatteita. Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 226 ss. ja 229 ss. ja Wollburg-Gehling, FSLieberknecht s. 136, § 179a AktG säännöksen soveltamisalasta ks. s. 145-146.1152 Suomessa Mäntysaari toteaa, että liikkeen luovutusta koskevia periaatteita pitää soveltaariippumatta siitä, onko kaupan kohteena yhtiön liiketoiminta tai osa siitä tai jokin tietyntyyppinen omaisuus, esimerkiksi tytäryhtiön osakekanta, Mäntysaari, DL 1999 s. 92. RuotsissaJohansson lausuu kantanaan Ruotsin oikeuden suhteen seuraavasti: ”Generellt sett kan sägas attstämman bör ges beslutanderätt i ärenden som till sina faktiska verkningar är likartade de somföljer av frågor som enligt lagen ligger under stämmans exklusiva kompetens.” Johansson,Bolagsstämma s. 161. Åhmanin mukaan hallituksen toimivaltaa on rajoitettava yhtiöjär-jestysmääräyksen analogisella soveltamisella, jos hallituksen toimet merkitsisivät yhtiöjär-jestyksen kiertämistä. Åhman s. 657.1153 Kysymystä siitä, millä kriteereillä liiketoiminnan luovutusta tulisi pitää ”pysyväis-luonteisena”, käsitellään seuraavassa kappaleessa 5.1.6.2.1154 Ks. kapp. 4.3.2 edellä.

toisen yhtiön osakkeiden tai omistusosuuksien myynti voi edellyttää myyjänäolevan osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamista.1150 1151

Myös Suomessa ja muissa pohjoismaissa on kirjoittajan käsityksen mukaansovellettava osakeyhtiölain yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamistakoskevaa säännöstä, Suomessa OYL 9:14 §:n 1 momenttia, siten, että yhtiön jaosakkeenomistajien kannalta vaikutukseltaan samankaltaiset ratkaisut tulevatsaman päätöksentekomenettelyn piiriin.1152

Kun mihinkään konserniin kuulumaton osakeyhtiö luovuttaa myynnilläpysyväisluonteisesti kaiken yhtiön operatiivisessa liiketoiminnassa käytetynomaisuuden, kysymyksessä on luovutustoimi, joka edellyttää yhtiön yhtiöjärjes-tyksessä olevan toimialamääräyksen muuttamista.1153 Mikäli hallitus toteuttaatällaisen toimen esittämättä yhtiökokoukselle yhtiöjärjestyksen toimialalausek-keen muuttamista, kysymyksessä on ns. toimialan asiallinen muuttaminen.1154

Jos emoyhtiö harjoittaa konsernin koko operatiivista liiketoimintaa tytäryhtiöissäja emoyhtiön hallitus myy näiden tytäryhtiöiden osakkeet, eikä vastaavia osak-keita ole yhtiölle uudelleen ostettavissa, eikä hallitus esitä emoyhtiön yhtiö-kokoukselle samalla emoyhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muut-tamista, kysymyksessä voi niin ikään olla yhtiön toimialan asiallinen muuttami-nen. Suomessa oikeuskäytännössä on otettu kanta, jonka mukaan silloin, kunyhtiön puolesta tehty oikeustoimi on ristiriidassa yhtiön yhtiöjärjestyksen kanssa,yhtiöjärjestystä ei kuitenkaan tarvitse muuttaa, jos kaikki osakkeenomistajat

234

1155 Ks. kapp. 4.3.2.4 edellä.1156 Ks. kapp. 4.3.2.4 edellä.1157 Vrt. Mäntysaari, DL 1999 s. 92. Osakeyhtiön liiketoiminnan luovutuksesta enemmistö-osakkeenomistajalle ks. kapp. 4.3.3 edellä.1158 OYL 2:3 § 1 mom. 3) kohta.

suostuvat oikeustoimeen.1155 Kirjoittajan tulkintasuositus kuitenkin on, ettäsilloin, kun oikeustoimi muuttaa pysyväisluonteisesti yhtiön edellytyksiä har-joittaa yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksessä tarkoitettua liiketoimintaa, eikäsiis kysymyksessä ole sellainen oikeustoimi, joka ei vaikuta lainkaan yhtiönvarsinaisen liiketoiminnan kulkuun ja jonka vaikutus on vain tilapäinen jalyhytaikainen, yhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräystä on muutettava.1156

Kun emoyhtiö harjoittaa koko operatiivista liiketoimintaansa tytäryhtiöissäja luovuttaa näiden tytäryhtiöiden osakkeet emoyhtiön enemmistöosakkeenomis-tajalle tai sellaiselle yhtiölle, jonka emoyhtiön enemmistöosakkeenomistajaomistaa kokonaan tai jossa tällä on määräysvalta, voi osakkeiden luovutustoimenjohdosta tulla esille kysymys siitä, mihin saakka emoyhtiön vähemmistöosak-keenomistajan oikeussuoja ulottuu. Kysymystä vähemmistöosakkeenomistajanoikeussuojasta ei voida tällöin luovutettaessa tytäryhtiöiden osakkeet enem-mistöosakkeenomistajalle ratkaista eri tavoin kuin silloin kun, tytäryhtiöidenosakkeiden sijasta, luovutuksen kohteena on osakeyhtiön itsensä omistama, senvälittömässä hallinnassa oleva, yhtiön liiketoiminnassa, esimerkiksi tehdastuotan-nossa, käytetty omaisuus.1157

Seuraavassa kappaleessa käsitellään kysymystä, onko emoyhtiön hallituksenhankittava joissakin tapauksissa emoyhtiön yhtiökokouksen suostumus tytär-yhtiön kaikkien osakkeiden myyntiin silloinkin, kun kysymyksessä oleva tytär-yhtiö harjoittaa liiketoimintaa vain yhdellä emoyhtiön yhtiöjärjestyksen toimi-alalausekkeessa mainituista elinkeinoaloista taikka muutoin vain jollakin osa-alueella tässä toimialalausekkeessa mainitussa elinkeinotoiminnassa. Ennenkaikkea kysymys on tällöin siitä, mikä olisi oikeusperuste edellyttää tällaisentytäryhtiön osakkeiden myyntiin emoyhtiön yhtiökokouksen suostumus, jos sevaadittaisiin.

5.1.6.2 Yhden liiketoiminta-alan luovuttaminen

Oikeudellisessa mielessä osakeyhtiöllä on vain yksi toimiala.1158 Toimiala voiolla liiketoiminnan harjoittaminen yhdellä tai useammalla elinkeinoalalla jayhtiöjärjestyksen toimialalausekkeessa voi olla mainittu joitakin yksittäisiä

235

1159 af Schultén, Kommentaari I s. 61.1160 Ks. Mertens, AG 1978 s. 310, vrt. Mäntysaari, DL 1999 s. 67-68.1161 Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 306; ks. myös kapp. 4.3.2.1 edellä.1162 Ks. kapp. 4.3.2.1 edellä.

liiketoimintoja tai tarkempia liiketoiminta-alueita, joita elinkeinoalalla voidaanharjoittaa.1159 Toimialalausekkeen tulkinnan tuloksesta riippuu, onko lausekkees-sa mainitut liiketoiminnot tai muut siinä mainitut yhtiön toimintamuodotymmärrettävä vain yhtiön toimintaa esimerkinomaisesti kuvaaviksi vai onkoniillä sellainen yhtiön toimintaa rajoittava merkitys, että yhtiön tarkoitus onharjoittaa vain näitä toimialalausekkeessa mainittuja toimintoja. Joissakintapauksissa näyttöä osakkeenomistajien tarkoituksesta voitaneen saada myösyhtiön perustamisasiakirjoista. Osakemerkintä osakeyhtiön perustamisessaapporttiomaisuudella voinee joissakin tapauksissa muiden seikkojen ohellaosoittaa, että liiketoimintaa oli tarkoitettu harjoitettavaksi juuri sillä omaisuudel-la. Osakeyhtiön ei tarvitse toimia kaikilla toimialalausekkeessa mainituillaelinkeinoaloilla tai liiketoiminta-alueilla yhtä aikaa.1160 Yhtiökokouksella onmyös valta yhtiöjärjestystä muuttamatta supistaa yhtiöjärjestyksessä sallittuayhtiön toiminnan alaa rajoittamalla sen joihinkin toimintamuotoihin.1161

Taloudellisessa mielessä voidaan toisaalta kuitenkin sanoa, että yhtiö toimiiyhtä useammalla "toimialalla", jos se toimii useammalla kuin yhdelläelinkeinoalalla. Osakeyhtiö on taloudellisessa mielessä ns. monitoimialayritys,kun esimerkiksi sen yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeessa on mainittu kaksitai useampia Suomessa teollisuustilaston toimialaluokituksessa samaan nume-roluokkaan, esim. 3-numeroisiin toimialoihin, kuuluvia toimialoja.

Kun osakeyhtiö myy pois jonkun liiketoimintayksiköistään, esim. tulos-yksikön, liiketoiminta-alueen ja sen organisaation, perusteena voi olla yksiköntappiollisuus, yhtiön rahoitustarve tai liiketoimintayksikön sopivuus paremminostavan yhtiön liiketoiminnan tai tuotannon kokonaisuuteen. Myynti voidaantoteuttaa myös osana alan yritysten keskinäistä toimialarationalisointia.

Osakeyhtiön hallituksen toimivaltaan kuuluu valta muuttaa tietyssä määrinyhtiön tosiasiallista toiminnan alaa, päättää yhtiön harjoittaman toiminnanmuodoista ja valta lopettaa joitakin yhtiön toimintamuotoja. Yhtiökokouksellaon niin ikään edellä mainittu valta supistaa yhtiön tosiasiallista toiminnan alaa.Toimialan asiallisella muuttamisella tarkoitettiin edellä sitä, että yhtiöntoimialalausekkeessa tarkoitettu toiminta lakkaa pysyväisluonteisesti yhtiön kokoliikeomaisuuden luovutuksen johdosta.1162 Voidaan kysyä, voiko yhtiön jonkinosatoiminnon luovutustoimi merkitä toimialan osittaista asiallista muuttamista,jonka johdosta yhtiöjärjestystä olisi muutettava luovutustoimen yhteydessä? Jotta

236

1163 Sitä, mitä liiketoiminnan "pysyväisluonteisella" luovuttamisella tarkoitetaan, käsitellään myö-hemmin.1164 Lutter käyttää näistä yksiköistä termejä "Unternehmen", "verselbständigte Unternehmensteile"ja "thematisch abgrenzbare Unternehmensbereiche", Lutter, FS Barz s. 204. Tähän Lutterin artikkeliinviittaavat Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 124 alav. 32) ja Raiser s. 228 alav. 12).1165 Immonen, Verotus 4/1997 s. 375.

kysymys olisi mielekäs, on selvää, että oikeustoimen tulisi täyttää toimialanasiallisen muuttamisen yleinen kriteeri: liikeomaisuuden luovutuksen johdostakysymyksessä oleva toiminta lakkaa pysyväisluonteisesti.1163 Toiseksi, jos ajatustoimialan osittaisesta asiallisesta muuttamisesta hyväksytään, on ratkaistava,minkälaisen osatoiminnon pysyväisluonteinen luovutus merkitsee itse asiassatoimialan muuttamista ja minkälainen luovutustoimi puolestaan vain yhtiönkulloisenkin tosiasiallisen toiminnan supistamista toimialan sisällä. Tämänrajanvedon ongelmallisuuden vuoksi oikeusvarmuuden intressin voitaisiin katsoavaativan toimialan osittaisen asiallisen muuttamisen mahdollisuuden hylkäämis-tä, mutta toisaalta sitä voidaan puolustaa osakkeenomistajien oikeussuojantarpeella ja yhtiökokouksen toimivaltaa koskevien osakeyhtiölain säännöstenratiolla.

Osakeyhtiöllä voi olla taloudellisessa mielessä useampia yrityksiä, organi-satorisesti itsenäisiä osastoja ja erillisiä liiketoiminta-alueita.1164 Kysy-myksessä voidaan sanoa olevan erillinen yritys lähinnä silloin, kunosatoimintaa harjoitetaan omalla, yhtiön muusta toiminnasta poikkeavallaelinkeinoalalla tai liiketoimintahaaralla. Mainittuja osatoimintoja harjoi-tetaan organisatorisesti usein erillisen liiketoimintayksikön muodossataikka tytäryhtiössä. Liiketoimintayksiköllä tarkoitetaan tässä yhtiönorganisatorisesti itsenäistä yksikköä, joka harjoittaa tiettyä liiketoimintaa,esim. teollisuusyrityksessä mukaan lukien kaikki ns. linjatoiminnot kutenhankinta-, tuotanto- ja markkinointitoiminnot, ja joka yrityksen sisäisessälaskennassa muodostaa erillisen tulosyksikön. Osakeyhtiössä harjoitettavaosatoiminto voi muodostaa myös sellaisen liiketoiminnan osan, liike-toiminnallisen kokonaisuuden, jonka tulee olla luovutustoimen kohteena,jotta EVL 52 d §:n liiketoimintasiirtoa koskevaa verotussäännöstä voidaansoveltaa liikeomaisuuden luovutuksen. Säännöksessä edellytetyksi liike-toiminnan osaksi hyväksytään verotuksessa sellainen organisatorisestiriittävän erillinen liiketoiminnallinen kokonaisuus, joka tulee taloudelli-sesti itsenäisesti toimeen.1165 EVL 52 d §:ssä edellytetty liiketoiminnalli-nen kokonaisuus vastaa saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa tarkoitettuaosakeyhtiön sisällä toimivaa erillistä yritystä.

Oikeudellisesti yhtiökokouksen suostumus voitaisiin edellyttää sellaisentytäryhtiön osakkeiden myyntiin, joka toimii vain osalla emoyhtiön yhtiöjärjes-tyksen toimialamääräyksessä mainittua liiketoimintaa, joko sillä perusteella, että

237

1166 Jälkimmäisestä vaihtoehdosta ks. Wolf , ZHR 1999 s. 205.1167 Jälkimmäisestä, ks. kapp. 5.1.3 ja 5.1.5.3 edellä.1168 Saksassa on ollut esillä myös kysymys siitä, rajoittaako osakkeenomistajien omistusoikeudensuoja osakeyhtiön toimielinten päätösvaltaa tytäryhtiön osakkeiden myynnissä. Hallitsevankannan mukaan emoyhtiön osakkeenomistajilla ei ole de lege lata ns. etuosto-oikeutta tytäryhtiönosakkeiden myynnissä. Emmerich-Habersack s. 489. Kysymyksestä mainitusta etuosto-oikeudesta Saksassa, ks. kapp. 5.2.3.2 jäljempänä.1169 ”Das Modell einer konzernspezifischen Binnenordnung”. BGHZ 83, s. 122, s. 138, ks. myösSünner, AG 1983 s. 171. Lähtökohtana tapauksessa yhtiökokouksen päätösvallan suhteenkonsernirakenteen muutoksessa tuomioistuimella oli, että oikeustoimella puututaan osak-keenomistajan osakkeen tuottamiin oikeuksiin ja hänen osakkeeseensa liittyviin taloudellisiinintresseihinsä. BGHZ 83, s. 122, s. 131. Gross, AG 1994 s. 272.1170 ”Holzmüller”-ratkaisussa oikeustoimen erityispiirteet, sen merkittävyys taloudellisessa suhteessa,oikeuttivat tällaiseen poikkeamaan. Gross, AG 1994 s. 272.1171 Ks.kapp. 5.1.3 edellä.1172 Becker s. 64, Raiser s. 227-228 ja Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 230. Ks. Myös Busch-Gross, AG 2000 s. 506 alav. 28).

kysymyksessä olisi yhtiön toimialan muutos, vaikka vain osa yhtiön toimialastamuuttuisi, tai sillä perusteella, että osakkeiden myynti olisi oikeustoimi, jokaolisi osakeyhtiölakiin kirjoitettujen yritysrakenteen muutosta koskevien sään-nösten analogisen tulkinnan nojalla luettava yhtiökokouksen ns. "kirjoittamatto-maan toimivaltaan".1166 Edellisessä vaihtoehdossa oikeusperuste yhtiökokouksentoimivallalle asiassa olisi osakeyhtiölain toimialamääräystä koskevan säännöksen(Suomessa OYL 2:3 §:n 1 momentin 3) kohdan) tarkoitus, ratio legis, jälkim-mäisessä edellä mainittuihin säännöksiin perustuva oikeusanalogia.1167 1168

”Holzmüller”-ratkaisussa Saksan korkein oikeus ei ottanut nimenomaisestikantaa doktriiniin yhtiökokouksen "kirjoittamattomasta toimivallasta" senlaajimmassa muodossa.1169 Tuomioistuimen voidaan todeta lausuneenratkaisussa vain, että poikkeaminen osakeyhtiölain kirjoitettujensäännösten mukaisesta yhtiön elinten toimivallanjaosta yhtiökokouksenhyväksi tulee kysymykseen vain poikkeuksellisesti, tapauksissa, joissapainavasti puututaan osakkeenomistajan osakeoikeuteen ja siihen liittyviintaloudellisiin intresseihin.1170 Oikeusanalogiaan nojaavassa yhtiökokouk-sen toimivallan tulkinnassa yhtiökokouksen ratkaisuvaltaan kuuluvat ns.olennaiset yritysrakenteen muutokset.1171

Nykyisin Saksassa tytäryhtiön osakkeiden myynnin katsotaan kuuluvanemoyhtiön yhtiökokouksen ”kirjoittamattomaan toimivaltaan” sikäli kuinkysymyksessä on tytäryhtiön merkityksen ja koon puolesta olennainen kon-sernirakenteen muutos.1172 Oikeusanalogiaan nojautuen Lutter ja Leinekugellukevat yhtiökokouksen päätösvaltaan perustavaa laatua olevina ratkaisuina("Grundentscheidungen") kaikki sellaiset ratkaisut, joilla puututaan yhtiön

238

1173 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 230. Myös Wollburg ja Gehling pitävät mahdollisena, ettäyksittäisen liiketoimintayksikön myynti on luettava ”Holzmüller”-ratkaisun perusteellayhtiökokouksen päätösvaltaan silloin, kun sillä muutetaan merkittävästi yhtiön rakennetta.Wollburg-Gehling , FS Lieberknecht s. 158-159.1174 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 126.1175 Päätösvallan siirtymästä, ks. kapp. 5.1.2.1.2 edellä.1176 Emmerich-Habersack s. 489. Toisaalta, myytäessä tytäryhtiö vain osaksi merkittävänäänivaltaosuuden luovutus kolmannelle osapuolelle voi edellyttää emoyhtiön yhtiökokouksenpäätöstä. Liebscher, ZGR 2005 s. 24.1177 Gross, AG 1994 s. 273.1178 Ks. Gross, AG 1994 s. 275-276.1179 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 226-227.1180 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 227.

liiketoiminnan ydinalueeseen riippumatta siitä, edellyttääkö yksittäisen liike-toiminta-alueen pysyväisluonteinen luovutus yhtiöjärjestyksen toimialamääräyk-sen muuttamista.1173 Yhtiökokouksen ”kirjoittamattoman toimivallan” sovel-tamisesta tytäryhtiön osakkeiden myyntiin ei Saksassa kuitenkaan vallitseyksimielisyyttä.1174

Emmerich ja Habersack katsovat, että tytäryhtiön osakkeiden myynnilläon päinvastainen vaikutus emoyhtiön osakkeenomistajan asemaan kuinkonsernimuodostuksessa, joka aiheuttaa edellä tarkoitetun päätösvallansiirtymän (”der Mediatisierungseffekt”.)1175 Tytäryhtiön osakkeidenmyynnissä emoyhtiön johdon osakeomistuksen kautta hallitsema omaisuusvaihtuu myyntihinnan muodossa emoyhtiön välittömäksi omaisuudeksi.Siten tytäryhtiön osakkeiden myynnin tulee kuulua emoyhtiön yhtiöko-kouksen päätösvaltaan vain silloin, kun osakkeiden myynti edellyttääemoyhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamista.1176

Gross pitää oikeusperusteena yhtiökokouksen ”kirjoittamattomalle toimi-vallalle” konsernirakenteen muutoksissa Saksan korkeimman oikeuden kannanmukaisesti olennaista puuttumista osakkeenomistajan osakkeen tuottamiin oi-keuksiin.1177 Siitä ei hänen mukaansa ole kuitenkaan kysymys yhtiön omistamientytäryhtiön osakkeiden myynnissä.1178

Euroopan unioniin kuuluvissa maissa toimialamääräys on toisen osakeyhtiöoi-keudellisen direktiivin (77/91/ETY) 2 artiklan nojalla pakottava osa osakeyhtiönyhtiöjärjestystä.1179 Käsitteenä osakeyhtiön toimialalla tarkoitetaan yleisluontei-sesti muotoiltuna yhtiölle tarkoitetun liiketoiminnan sisältöä, mutta toimialankäsitettä ei ole Saksan osakeyhtiölaissa (AktG) määritelty.1180 Sellaista mää-ritelmää ei ole Suomen osakeyhtiölaissakaan. Sen suhteen, mikä on yhtiöjärjes-

239

1181 Baumbach-Hueck, § 179 Rdnr. 9. Ks. myös Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 227. Tällaistaajattelutapaa edustavat Suomessa Toiviainen ja Mäntysaari, Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s.306, Mäntysaari, DL 1999 s. 67-68. Kritiikistä tällaista abstraktista ajattelutapaa kohtaan, ks. Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 228. Mainittu lähtökohta on kirjoittajan kannan mukaan myös periaatteessaristiriidassa Suomen korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 1974 II 9 kanssa.1182 Mertens, AG 1978 s 310-311.1183 Mertens, AG 1978 s. 311. 1184 Emmerich-Habersack s. 484 ja Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 227.1185 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 228.1186Emmerich-Habersack s. 484, Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 138 ja Lutter-Leinekugel,ZIP 1998 s. 228. Tällä kannalla olevasta muusta saksalaisesta oikeuskirjallisuudesta, ks. Emmerich-Habersack s. 484 alav. 131) ja Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 227, alav. 9) ja s. 228 alav. 18).

tyksessä olevan toimialamääräyksen tehtävä, on oikeuskirjallisuudessa saanutkannatusta kaksi eri toisiinsa nähden vastakkaista teoriaa.

Toimialamääräyksen ja todellisen toiminnan vastaavuus

Vanhemmassa saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa toimialamääräyksen tehtävänäpidettiin määrittää se toiminnan ala, joka oli yhtiölle sallittu. Toimialamääräyk-sen mukaan määräytyi siten se (abstraktisesti kuvattu) toiminta, jota yhtiö saiharjoittaa.1181 Tämän käsityksen mukaan saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa onvallinnut näkemys, että toimialan asiallinen muuttaminen ei ole kysymyksessä,ensiksikin, jos osakeyhtiö luopuu yhdestä yhtiön toimialalausekkeessa mainitustaelinkeinoalasta ("Unternehmensbereich"), edellyttäen, että yhtiö ei ole senjohdosta estynyt aloittamaan ilman muuta vastaavaa liiketoimintaa uudelleen.1182

Toiseksi, jos osakeyhtiö luopuu pysyväisluonteisesti vain yhdestä toimialamää-räyksessä mainitusta liiketoimintahaarastaan ("Geschäftszweig") sitäkään eitulkita yhtiön toimialan muuttamiseksi.1183

Saksassa nykyisin hallitsevan kannan mukaan toimialamääräyksen tehtävänäon sitä vastoin määrittää yhtiölle tarkoitetun toiminnan ala sekä positiivisestiettä negatiivisesti, ts. mitä yhtiön tulee tehdä ja mitä yhtiö ei saa tehdä.1184 Tätävoidaan perustella sillä, että yhtiöjärjestykseen kirjatun yhtiön toiminnan jayhtiön todellisen toiminnan kesken tulee olla tietty kongruenssi.1185 Sitenosakeyhtiön hallitus ei ole ainoastaan oikeutettu, vaan myös velvollinentoteuttamaan yhtiöjärjestykseen kirjatut yhtiön toiminnan puitteet.1186 Vastaavallakannalla on Suomessa jo ennestään Taxell, joka toteaa, että lähtökohtana hal-lituksen toimivallalle luovuttaa yhtiön omaisuutta on, että osakeyhtiö onperustettu, ei ainoastaan, jotta sillä olisi mahdollista harjoittaa tiettyä toimintaa,

240

1187 Taxell lausuu: "…men om avyttrande skulle leda till en inskränkning av bolagsverksamheteneller ett inställande därav i dess helhet eller inom en viss affärsgren, giver en bedömning lätt vidhanden att ett sådant förfarande är oförsvarligt". Taxell, Kompetens s. 313.1188 Gross, AG 1994 s. 269, ks. myös alav. 40). Mainitusta toimialamääräyksen asettamasta alarajastayhtiön toiminnalle, kun kysymyksessä on liiketoiminnan luovutus tytär- tai osakkuusyhtiölle, ks.Reichert, ZHR 1999 s. 39 ja alav. 44).1189 Obermüller ym. s. 428, Gross, AG 1994 s. 269 ja Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 136.Vrt. Emmerich-Habersack s. 489 ja Henze, BB 2001 s. 60. Liiketoiminta-alan, "einGeschäftszweig", pysyväisluonteisesta luovuttamisesta käytetään Saksassa termiä "ein"Unterschreitung" des Unternehmensgegenstandes", Gross, AG 1994 s. 269. Ks. myös Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 227-228. Kysymystä siitä, miten jonkin liiketoiminnan"pysyväisluonteinen" luovuttaminen on ymmärrettävä, käsitellään seuraavassa myöhemmin.1190 Hüffer, Aktiengesetz, § 23 Rdnr. 24.1191 Timm, Konzernspitze s. 102 ja Gross, AG 1994 s. 268. Vrt. Suomen ja muiden pohjoismaidenoikeuden osalta kysymystä ns. olennaisesta toimialan muuttamisesta ja toisaalta hallituksellesallitusta toimialan laventamisesta ja supistamisesta, kapp. 4.2 edellä.1192 Gross, AG 1994 s. 269, Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 227 ja Reichert, ZHR 1999 s. 41, ks. myösalav. 54).

vaan myös, jotta tätä toimintaa todellakin harjoitettaisiin. Siten, jos liikeomaisuu-den myyminen johtaisi liiketoiminnan supistumiseen tai sen loppumiseenkokonaan koko yhtiössä tai tietyllä liiketoiminta-alueella, ei asia tulisi kuuluahallituksen päätösvaltaan.1187

Kun hyväksytään se ajatus, että toimialamääräykseen kirjatun toimialankuvauksen ja yhtiön todellisen toimialan välillä tulee olla tietty vastaavuus,toimialamääräys asettaa osakeyhtiön toiminnalle sekä ylä- että alarajan.1188 Mikäliyhtiön hallitus luopuu pysyväisluonteisesti jostakin liiketoiminta-alasta, jokaon osa yhtiön toimialamääräykseen kirjattua yhtiön toimialan kuvausta,kysymyksessä on ns. toimialan alittaminen.1189

Toimialamääräyksen tulee määrittää yhtiön toiminnan painopiste.1190 Sitentäydellinen identiteetti toimialamääräyksen ja yhtiön todellisen toiminnan keskenei ole välttämätön, vaan riittää, että toimialamääräyksen ydinalueet tulevatkatetuiksi yhtiön todellisella toiminnalla.1191

Liiketoiminnan pysyväisluonteinen luovutus

Liiketoiminnan pysyväisluonteinen luovutus ei ole kysymyksessä ensinnäkin,jos yhtiö lakkaa harjoittamasta kysymyksessä olevaa liiketoimintaa vain lyhyeksiaikaa ja tilapäisesti jossakin yksittäisessä liiketoiminnossa, ts. ohimenevästi.1192

Toiminnan pysyväisluonteista lopettamista ei ole esimerkiksi tietyn tuotannonkeskeyttäminen yhtiön tehdaslaitoksessa kustannusten säästämiseksi lama-

241

1193 Eri tilanteista, joissa on kysymys liiketoiminnan lakkauttamisesta tilapäisesti, ks. Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 228.1194 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 227.1195 Baumbach-Hueck, § 179 Rdnr. 9, Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 138 ja Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 227.1196 Mertens, AG 1978 s. 311 ja Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 139.1197 Mertens, AG 1978 s. 311.1198 Mertens, AG 1978 s. 311 ja Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 139.1199 Mertens, AG 1978 s. 311. Eri kieltolausekkeista ja niiden merkityksestä, ks. myös Mäntysaari,DL 1999 s. 69 ss.1200 Vrt. Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 227-228.1201 Lisäksi ongelma voisi syntyä siitä, mihin ajanjaksoon tulevaisuudessa arvio mahdollisuudesta taimahdottomuudesta palauttaa liiketoiminta tulisi kohdistaa.

ajaksi.1193 Toiseksi, edellytykseksi hallituksen toimivallalle lakkauttaa jokinyksittäinen liiketoiminto on asetettu se vaatimus, että sama yksittäinen liike-toiminto on oltava palautettavissa ennalleen.1194 Sen suhteen, miten kriteeri "onpalautettavissa", on ymmärrettävä, vallitsee erilaisia käsityksiä.

Vanhemmassa saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa katsottiin, että kriteerinäsille, onko lakkautettu liiketoiminta palautettavissa oli se seikka, onko liike-toiminnan palauttaminen mahdollinen.1195 Oliko palauttaminen mahdollinen,arvosteltiin ankaran objektiivisella mittapuulla.1196 Mertens ilmaisi asian siten,että ratkaisevaa oli, oliko yhtiö liiketoiminnan lakkauttamisen vuoksi estynytaloittamasta samaa liiketoimintaa ilman muuta uudestaan.1197 Sopimukset kol-mannen osapuolen kanssa, jolla yhtiö rajoittaa toimintaansa, erityisesti kilpai-lukieltosopimukset, voivat edellyttää yhtiöjärjestyksen muutosta ja siten näidensopimusten hyväksyttämistä yhtiökokouksessa.1198 Kuitenkaan kaikki sopimuksetkolmannen osapuolen kanssa, esimerkiksi toimialarationalisointisopimukset,eivät ole sellaisia sopimuksia.1199 Mikäli toisaalta sen ratkaisemiseksi, onkolakkautettu liiketoiminta "palautettavissa" ja edellyttääkö luovutustoimi yhtiö-järjestyksen muuttamista, sovelletaan puhtaasti objektiivista mittapuuta ja senmukaan palauttaminen todetaan mahdolliseksi, kysymyksessä on tällöin vainpelkästään puhtaasti abstraktinen palauttamismahdollisuus.1200 Sovellettaessatätä kriteeriä osakeyhtiön hallituksen ei tarvitsisi kuitenkaan tosiasiallisestipalauttaa lakkauttamaansa liiketoimintaa pitkään aikaan taikka ollenkaan, vaikkapalautus olisikin mahdollinen, ja hallitus voisi yksinään, ottamatta yhtiökokoustamukaan päätöksentekoon, tosiasiallisesti muuttaa yhtiön toimialan tai keskeisenosan siitä. Yhtiökokous olisi tällöin otettava mukaan päättämään liiketoiminnanluovutuksesta vain hyvin harvoissa tapauksissa, koska liiketoiminnan palaut-taminen on puhtaasti objektiivisesti katsoen harvoin täysin mahdotonta.1201

242

1202 Mäntysaari, DL 1999 s. 69.1203 Ks. ja vrt. Mäntysaari, e.m.l. s. 68.1204 Jos lähdettäisiin tiukasti siitä lähtökohdasta, että osakeyhtiön ei tarvitse harjoittaayhtiöjärjestyksensä toimialamääräyksessä mainittua toimintaa, toimialamääräystä ei tarvitsisimuuttaa siinäkään tapauksessa, että sellainen toiminta tulisi yhtiölle objektiivisestimahdottomaksi.

Objektiivista mahdottomuutta palauttaa liiketoiminta näyttää pitävän kriteerinähallituksen tekemän luovutustoimen sallittavuudelle Mäntysaari. Hänen mu-kaansa tosin edellytykseksi yhtiöjärjestyksen muuttamisen tarpeelle ei vielä riitäpelkästään se, että juuri luovutustoimen kohteena olevaa yksittäistä liiketoimintaaon mahdoton palauttaa. Toimialamääräystä on muutettava yhtiökokouksen pää-töksellä hänen mukaansa vasta, jos luovutustoimen johdosta yhtiölle onmahdotonta harjoittaa enää yhtäkään yhtiön toimialamääräyksessä mainituistaliiketoiminnoista.1202 Tämä näyttää kuitenkin olevan ristiriidassa hänen omankäsityksensä kanssa, jonka mukaan osakeyhtiön, eikä siis hallituksen yhtiönedustajana, tarvitse koskaan harjoittaa mitään yhtiön toimialamääräyksessämainituista liiketoiminnoista.1203 Miksi toimialamääräystä sitten pitäisi muuttaasen vuoksi, että yhtiö ei voi yhtiön omaisuuden luovutuksen jälkeen enää har-joittaa mitään sille tarkoitettua toimintaa, jos yhtiön ei tarvitse sellaista toimintaaylipäänsäkään harjoittaa? Mäntysaaren mukaan yhtiön toiminta pysyy kuitenkinvielä toimialamääräyksen sisäpuolella, kun yhtiö tosin teoriassa voi harjoittaajotakin toimialamääräyksessään mainituista liiketoiminnoista, koska se ei olesille mahdotonta, mutta toisaalta yhtiön ei kuitenkaan tosiasiallisesti tarvitsesellaista toimintaa koskaan harjoittaa, on se sille sitten mahdollista tai ei.Tällainen lähtökohta on kirjoittajan mielestä kuitenkin yhtiön osakkeenomistaji-en, potentiaalisten osakkeenomistajien ja velkojien kannalta harhaanjohtava,elleivät he ole tietoisia siitä, että yhtiön johdolla ei ole tarkoitustakaan koskaanharjoittaa mitään yhtiölle kaupparekisteriin merkittyä liiketoimintaa.1204

Saksassa sen tosiasian arvosteleminen, onko liiketoiminta palautettavissa,on kehittynyt siihen suuntaan, että on todettava, onko liiketoiminnan uudelleenaloittaminen yhtiössä tosiasiallisesti poissuljettu. Luovutetun liiketoiminnanuudelleen aloittaminen on kirjoittajan mielestä käytännöllisesti katsoenpoissuljettu, jos esimerkiksi liiketoimintaa on harjoitettu tietyssä tehdaslaitokses-sa ja tämä tehdaslaitos myydään samaan konserniin kuulumattomalle toiselleyritykselle ja vastaavaa laitosta ei ole helposti yhtiön käyttöön ostettavissa eikäsellaista voida lyhyessä ajassa rakentaa. Nykyisin sen toteamiseksi, onkoliiketoiminta palautettavissa, on Saksassa vallalla (puhtaan objektiivisen mah-dottomuuden ohella) subjektiivis-objektiivinen kriteeri: On kysyttävä, onkoliiketoiminnan palauttaminen huomioon ottaen hallituksen ulkopuoliselle

243

1205 Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 140, Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 228 ja Reichert, ZHR1999 s. 41. Vastaavaa subjektiivis-objektiivista mittapuuta puoltavista kannanotoista, ks. oikeustapausOLG Hamburg, JZ 1981, s. 231 ss. ja Gross, AG 1994 s. 269 ja Hommelhoff, Konzernleitungspflichts. 65 ss., ks. myös Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 138-140 ja Gross, AG 1994 s. 269, alav.41).1206 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 227-228.On huomattava, että Suomessa korkein oikeus ratkaisussa KKO 1974 II 9 kiinnitti huomiotasiihen, oliko yhtiöllä tarkoitus ryhtyä enää harjoittamaan yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksessäkuvattua toimintaa. Ruotsissa ratkaisussa NJA 1967:63 huomioon otettavana tosiasiana oli, ettäyhtiökokouksen päätöksen tarkoituksena oli lopettaa täydellisesti ja lopullisesti yhtiönyhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen mukainen toiminta. Ks. kapp. 4.3.2.2 edellä ja myösMäntysaari, DL 1999 s. 69 alav. 16), s. 68 ja s. 68 alav. 14).Ruotsissa Åhman toteaa, että ”Om… en försäljning av bolagets egendom har sådan omfattningatt bolagets verksamhet i praktiken måste upphöra, kan den innebära ett åsidosättande avverksamhetsföremålsklausulen.”. Åhman s. 705.1207 Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 140. Timm toteaa, että § 23 Abs. 3 Nr. 2 AktG säännöksentarkoituksena on estää, että osakeyhtiön hallitus voisi omin päin päättää yhtiön toiminnantaloudellisista perusteista. Timm, Konzernspitze s. 21 ss.

havaittavissa olevat suunnitelmat asiantuntevan liiketaloudellisen arvostelun("die Verkehrsanschauung") perusteella tosiasiallisesti poissuljettu.1205 Lak-kautetun liiketoiminnan palauttaminen on hallituksen ulkopuoliselle havaittavissaolevien suunnitelmien valossa poissuljettu esimerkiksi silloin, kun lakkautettuliiketoiminta ei sisälly yhtiön strategiaan eli pitkän tähtäimen toimintasuunnitel-maan.1206

Osakkeenomistajien ja velkojien suoja

Ajattelutapa, että toimialamääräys ilmaisee ainoastaan osakeyhtiölle sallitun,abstraktisen toimialan, jota yhtiön ei tarvitse toiminnassaan noudattaa, eikirjoittajan mielestä vastaa toimialamääräystä koskevien säännösten tarkoitusta.Osakeyhtiön toimialan merkitsemisellä kaupparekisteriin ja sen kuuluttamisellayhtiön potentiaalisille osakkeenomistajille ja velkojille tiedotetaan, mikä onyhtiön toimiala. Tähän toimialamerkintään on myös yhtiössä kulloinkin osak-keenomistajina olevien henkilöiden voitava luottaa. Sijoittajien ja yhtiönvelkojien suoja edellyttää siten, että yhtiön kaupparekisteriin merkitty toimialaja yhtiön todellinen toimiala eivät voi poiketa pysyvästi merkittävästi toisistaanja että yhtiön liiketoiminnan pysyväisluonteinen luovutus edellä tarkoitetussamielessä edellyttää yhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamistaasiaankuuluvalla tavalla.1207 Myös Immonen on Suomessa vastaavalla kannallapuheena olevan vastaavuuden suhteen todeten, että" ...yhtiöjärjestystä pitäisimuuttaa kuitenkin silloin, jos tosiasiallinen toiminta on pitkään selvästi risti-

244

1208 Immonen, Liiketoiminnan yhtiöittäminen s. 67. Ks. myös Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 142 jaTaxell, Kompetens s. 313. Tähän voidaan tosin huomauttaa, että Suomessa sallitaan ns.pöytälaatikkoyhtiöt, joilla ei ole tosiasiassa mitään yhtiöjärjestyksensä toimialamääräyksessätarkoitettua toimintaa, vrt. Immonen, Liiketoiminnan yhtiöittäminen s. 62-63. Kun yhtiö sitten alkaaharjoittaa toimialalausekkeessaan kuvattua toimintaa, osakkeenomistajan kantaman riskin kannaltakysymyksessä ei kuitenkaan ole odottamaton muutos alkutilanteeseen verrattuna, koska osak-keenomistaja on voinut varautua toiminnan aloittamiseen ja on odottanut sen kuuluneen johdonsuunnitelmiin. Toisaalta, silloin taas kun yhtiöllä ei vielä ole mitään toimintaa, osakkeenomistaja eimyöskään kanna mitään liiketoiminnallista riskiä. Sen sijaan osakkeenomistajan kannalta odottamatonmuutos on yhtiön jo pitkään harjoittaman, toimialamääräyksen mukaisen toiminnan muuttuminenpysyväisluonteisesti joksikin muunlaiseksi toiminnaksi.1209 Vrt. Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 140. Sen sijaan Mäntysaari, vaikka hän toteaakinyhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen tarkoituksena olevan osakkeenomistajien ja velkojiensuojaaminen, on sillä kannalla, että kaupparekisteriin merkityn toimialan ja yhtiön todellisentoimialan pysyväisluoteisestakaan poikkeamisesta toisistaan edellä tarkoitetussa mielessä eitarvitse välittää, koska toimialamääräys ilmaisee ainoastaan yhtiölle sallitun abstraktisentoiminnan alan eikä toimialamääräyksen siten tarvitse antaa oikeaa kuvaa yhtiön todellisestatoiminnasta. Mäntysaari, DL 1999 s. 67-68 vrt. s. 72.1210 Saksassa § 23 Abs. 3 Nr. 2 AktG, Suomessa OYL 2:3 § 3) kohta.1211 Mertens, AG 1978 s. 311.

riidassa yhtiöjärjestykseen merkityn toimialan kanssa, koska yhtiöjärjestyksestätulisi käydä ilmi tosiasiallinen toimiala, eikä vain lavea hypoteettinen toi-miala."1208 Toisaalta puheena oleva vastaavuus voidaan saada aikaan myös niin,että yhtiöjärjestystä muutetaan vasta sen jälkeen, kun hallitus on luovuttanutpysyväisluonteisesti yhtiön liiketoiminnan tai merkittävän osan siitä, mutta tämämerkitsisi itse asiassa sitä, että yhtiöjärjestyksen muuttamisesta päättäisitosiasiallisesti hallitus eikä se elin, jolle asiasta päättäminen on tarkoitettu eliyhtiökokous, jonka päätös tällöin jäisi vain enää muodollisuudeksi.1209

Toimialamääräys

Sen ratkaiseminen, edellyttääkö toimialan alittaminen, ts. toimialan tosiasiallinensupistaminen pysyväisluonteisesti, yhtiöjärjestyksen muuttamista, on perustuttavaosakeyhtiölain toimialamääräystä koskevan säännöksen1210 ratioon ja toisaaltasiihen, miten kulloinkin kysymyksessä olevaa toimialamääräystä on tulkittava.Toimialamääräyksestä voidaan yleensä havaita, mikä on tarkoitettu yhtiöntoiminnan ydinalueeksi, mitkä toiminnot taasen on lueteltu vain esimerkinomaisi-na toimintoina yhtiön toiminnassa.1211 Yhtiön toimiala on voitu kuvatatoimialamääräyksessä tarkasti taikka laveasti, vain yleisluonteisesti. Jälkimmäi-sessä tapauksessa toimialamääräys käsittää yleensä yhtiön elinkeinoalankuvauksen ja esimerkinomaisen luettelon mahdollisista yksittäisistä liiketoimin-

245

1212 Esimerkki edellisen lajisesta toimialamääräyksestä ks. Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 136ja Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 229, jälkimmäisen lajisesta toimialamääräyksestä, ks. Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 227.1213 Reichert, ZHR 1999 s. 40, Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 141, Lutter-Leinekugel, ZIP1998 s. 227, Wahlers s. 134 ss. ja Mertens, AG 1978 s. 311. Timm on sillä kannalla, että hallitus voiluopua pysyväisluonteisesti sellaisesta yksittäisestä yhtiölle sallitusta liiketoiminnosta, jolla on yhtiönliiketoimintojen joukossa vain alemmanasteinen merkitys. Timm, Konzernspitze s. 124. Laveastimuotoilluista toimialalausekkeista ja hallituksen oikeudesta myydä yhtiön liiketoiminnassa käytettyäomaisuutta, ks. myös Taxell, Kompetens s. 313.1214 Wollburg-Gehling , FS Lieberknecht s. 141 ja Reichert, ZHR 1999 s. 41.1215 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 227.1216 Emmerich-Habersack s. 489, Henze, BB 2001 s. 60, Gross, AG 1994 s. 269 ja 276 ja Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 138.1217 Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 155-156, ks. myös Hommelhoff, e.m.t. s. 447 ja Meckes. 284. Se, että tällaisen itsenäisen osa-alueen luovuttaminen pysyväisluonteisesti edellyttääyhtiöjärjestyksen muuttamista, ei riipu Wollburgin ja Gehlingin mukaan siitä, miten olennainenmerkitys kysymyksessä olevalla liiketoiminnalla on yhtiölle, koska julkisuuden tarvitsema suoja eiriipu siitä. Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 140.

noista tällä elinkeinoalalla.1212 Mikäli yhtiön toimiala on kuvattu laveasti jatoimialamääräys sisältää vain esimerkkejä yhtiölle tarkoitetuista yksittäisistäliiketoiminnoista, yhtiön hallituksella ei ole velvollisuutta harjoittaa kaikkiatoimialamääräyksen mukaan yhtiölle sallittuja liiketoimintoja ja tällöin yhtiönhallitus voi luopua pysyväisluonteisesti jostakin tai joistakin tällaisistaliiketoiminnoista ilman, että toimialamääräystä pitäisi sen johdosta muuttaa.1213

Mikäli taasen yhtiön toimiala on kuvattu toimialamääräyksessä tarkasti, toimi-alamääräys tai tarkasti kuvattu osa sitä muodostaa yhtiölle kiinteän toimintaohjel-man.1214 Silloin, kun yhtiölle tarkoitettu toiminta on kuvattu toimialamääräykses-sä tarkasti, toimialan alittaminen voi edellyttää yhtiöjärjestyksen toimialamää-räyksen muuttamista.1215

Liiketoiminnan osan luovuttaminen

Saksassa vallalla on käsitys, että yhdenkin liiketoiminta-alan pysyväisluonteinenluovuttaminen voi edellyttää yhtiöjärjestyksen muuttamista, jos kysymyksessäoleva liiketoiminta-ala on osa yhtiön toimialaa.1216 Yhtiöjärjestyksessä yhtiöllemäärättyyn toimintaohjelmaan puuttumisesta on kysymys, jos sellainen liike-toiminta-ala luovutetaan pysyväisluonteisesti, joka on yhtiöjärjestyksen mukaanitsenäinen osa-alue yhtiön liiketoimintaa.1217 Kaikkien tytäryhtiön osakkeidenmyyminen edellyttää emoyhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muutta-mista silloin, kun tytäryhtiön liiketoiminta on osa emoyhtiön toimialaa ja tätä

246

1218 Gross, AG 1994 s. 269.1219 Tällöin ei ole merkitystä sillä, miten merkittävä tai "olennainen" mainittuun ydinalueeseenkuuluva liiketoiminta-ala on yhtiön koko toiminta huomioon ottaen. Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s.228.1220 Reichert, ZHR 1999 s. 40. Myös Obermüller, Werner ja Winden katsovat, että onkiinnitettävä huomiota siihen, muutetaanko kysymyksessä olevan liiketoiminnan pysyvälläluovuttamisella merkittävästi yhtiön kokonaisluonnetta ja yhtiön tuottomahdollisuuksia.Obermüller ym. s. 4281221 Yhtiökokouksen päätöksen ajankohdasta, ks. Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 228 ja Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 140 ss.. Kysymystä tästä ajankohdasta käsitellään tarkemmin jäljempänä,kappaleessa 5.2.2.1222 Lutter-Leinekungel, ZIP 1998 s. 229. Vrt. Emmerich-Habersack s. 497. Osakkeenomistajallakäytettävissä olevista kanteista yritysrakenteen muutoksissa Saksassa, ks. kapp. 5.1.4.3.1 edellä.

liiketoimintaa harjoitetaan konsernissa ainoastaan siinä tytäryhtiössä.1218 Tällai-sen tulkinnan omaksuminen sellaisenaan merkitsisi kirjoittajan mielestä melkolaajaa yhtiökokouksen päätösvaltaa osakemyynneissä suurissa konserneissa,joissa voi olla useita kymmeniä tytäryhtiöitä ja joidenkin tytäryhtiöiden liike-vaihto saattaa olla vain vähäinen osa konsernin koko liikevaihdosta. Toisaalta,jos, edellytyksenä toimialamääräyksen muuttamisen välttämättömyydelle po.osakemyynneissä, lähdetään siitä lähtökohdasta, että tytäryhtiön harjoittamaliiketoiminta tulee olla erikseen mainittu toimialamääräyksessä, yhtiöjärjestyksenmuutosta edellyttävien tytäryhtiön osakkeiden myyntien lukumäärä jääkäytännössä kuitenkin huomattavasti pienemmäksi.

Lutter ja Leinekugel ovat sillä kannalla, että jos pysyvästi luovutettavaksitarkoitettu liiketoiminta-alue kuuluu toimialamääräyksessä kuvatun yhtiöntoimialan ydinalueeseen, kysymyksessä on toimialan alittaminen, joka edellyttääyhtiöjärjestyksen muuttamista. He ilmaisevat asian näin:" ... hängt dieNotwendigkeit der Einbeziehung der Hauptversammlung... davon ab, ob diefragliche Sparte zum statutarischen Kernbereich des Gegenstandes derGesellschaft gehört."1219 Reichert sitoo yhtiöjärjestyksen muuttamisen vält-tämättömyyden toimialan alittamisessa siihen, muutetaanko toimialamääräyksenydinalueeseen kuuluvan liiketoiminta-alan luovuttamisella jyrkästi ja pysy-väisluonteisesti yhtiön toiminnan leimaa.1220

Osakeyhtiölain toimialamääräystä koskevan säännöksen tarkoitus edellyttää,että yhtiökokous päättää yhtiöjärjestyksen muuttamisesta jo ennen sitäajankohtaa, jolloin yhtiöjärjestyksen muuttamista vaativa liiketoiminnan luo-vutusta koskeva sopimus allekirjoitetaan ja tulee sopimusehtojensa mukaanvoimaan.1221

Oikeussuojakeinona toimialan asiallisessa muuttamisessa osakkeenomistajallaon Saksassa kieltokanne ("die Unterlassungsklage").1222

247

1223 Taxell, Kompetens s. 313.1224 Mäntysaari, DL 1999 s. 69.

Missä sitten Suomessa on alaraja hallitukselle sallitulle yhtiön liiketoiminnanluovutukselle, mitkä toimet taasen kuuluvat hallituksen liiketoiminnalliseenharkintavaltaan? Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1974 II 9 ilmenee, ettämainittu alaraja on olemassa ja että ratkaisussa esillä olleessa tapauksessa sealitettiin, mutta tästä ratkaisusta ei voi yksinään tehdä vielä sitä johtopäätöstä,että mainittua alarajaa ei voitaisi joissakin tapauksissa alittaa, vaikka yhtiönkaikkea operatiivisessa liiketoiminnassa käytettävää omaisuutta ei yhdellä kertaaluovutettaisikaan.

Vaikka yhtiöjärjestyksessä mainitun osatoiminnon mukainen liiketoimintalakkaisi yhtiön omaisuuden luovutuksen johdosta, voi yhtiön hallitus olla Suo-men perinteisen osakeyhtiöoikeudellisen kannan mukaan toimivaltainen päät-tämään siitä yksinäänkin poikkeustapauksessa. Taxell katso, että arvioitaessahallituksen toimivaltaa luovuttaa yhtiön omaisuutta, ratkaisevana ovat liike-taloudelliset tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat. Jos yhtiö on taloudellisessaahdingossa taikka sen harjoittama liiketoiminta on epäsuotuisassa suhdannevai-heessa, hallitus on toimivaltainen myymään sellaista liikeomaisuutta, jota eivoida käyttää riittävän tehokkaasti, vaikka tämän seurauksena yhtiön harjoittamaliiketoiminta supistuisi.1223 On selvää, että hallitus voi näin menetellä, joskysymys on yhtiön toimialan väliaikaisesta supistumisesta tai vain joistakinyksittäisistä vähemmän merkityksellisistä liiketoimintahaaroista.

Mäntysaari katsoo, että ratkaisevaa sille, onko sopimus liiketoiminnanluovutuksesta toimialamääräyksen mukainen, on se seikka "palveleeko sopimustoimialamääräyksen mukaista liiketoimintaa vai ei". Sopimusta pitää voidaperustella yhtiön edulla, ja tämän edun pitää liittyä edellytyksiin harjoittaatoimialamääräyksen mukaista liiketoimintaa.1224 Kirjoittajan kannan mukaan"yhtiön etu" ei kuitenkaan sovellu kriteeriksi sen ratkaisemiseksi, milloin yksit-täisen, toimialamääräyksessä mainitun, ei-esimerkinomaisen liiketoiminnanpysyväisluonteinen luovuttaminen edellyttää yhtiöjärjestyksen muuttamista. Tätävoidaan perustella ensiksikin sillä, että osakkeenomistajat ja hallitus voivat ollakeskenään erimielisiä siitä, onko kysymyksessä olevan yksittäisen liiketoiminnanjatkaminen yhtiölle pitkällä tähtäimellä kannattavaa ja siten "yhtiön edun"mukaista. Toiseksi kysymyksen siitä, onko hallitus ylittänyt toimivaltansa, voijoutua ratkaisemaan viime kädessä tuomioistuin, ja voidaan olla sillä kannalla,että tuomioistuinten tehtävänä ei tule olla ottaa kantaa liiketaloudellisiin tar-

248

1225 Tätä kantaa tuomioistuinten tehtäviin edustaa Kyläkallio, ks. suunnatun annin yhteydessäKyläkallio, LM 1988 s. 629.1226 Ks. Taxell, Kompetens s. 313. Tässä liiketoimintahaara vastannee käsitteellisesti lähinnä sitä, mitäedellä tarkoitettiin yksittäisellä liiketoiminnolla tai liiketoiminta-alueella elinkeinoalan sisällä, ks.kapp. 4.3.1 edellä.

koituksenmukaisuuskysymyksiin sillä tavalla, että sillä on oikeudellista mer-kitystä.1225

Toisaalta voidaan olla sillä kannalla, että jos sopimus liiketoiminnan luo-vutuksesta merkitsee yhtiön toimialan muuttumista asiallisesti, kokonaan tai osit-tain, lopullisen päätöksen luovutustoimeen ryhtymisestä yhtiötä sitovasti voitehdä aina ainoastaan yhtiökokous muuttamalla vastaavasti yhtiöjärjestystä jaettä tällöin myös sen asian arvosteleminen, onko luovutustoimi paikallaantappion välttämiseksi, erityisesti yhtiön toiminnan pitkän tähtäimen kannattavuu-den kannalta, kuuluu viime kädessä yhtiökokoukselle eikä hallitukselle. Vrt. tässäyhteydessä edellä, kappaleessa 4.3.2.2, selostettu ruotsalainen oikeustapaus NJA1967:63, jossa Ruotsin korkein oikeus totesi yhtiökokouksessa yhtiöjärjestystämuuttamatta päätetyn yhtiön omaisuuden luovutustoimen yhtiöjärjestyksenvastaisena pätemättömäksi. Tapauksessa yhtiö esitti vastineessaan kantajinaolleille osakkeenomistajille luovutustoimen perusteeksi muun muassa, että luo-vutustoimi oli ollut liiketaloudellisesti välttämätön, koska viljanjauhatustoimintaoli osoittautunut kannattamattomaksi, mutta kantajat kiistivät tällöin väitteenoikeellisuuden. Lisäksi Ruotsin korkein oikeus lausui tuomionsa perusteluissa,että siihen, että luovutustoimi oli yhtiöjärjestyksen vastaisena pätemätön, eivaikuttanut se, olivatko liiketaloudelliset syyt mahdollisesti vaatineet yhtiönmainitun liiketoiminnan lopettamista.

Ns. monitoimialayhtiöt

Taxell toteaa, yhtiön yksittäistä liiketoimintaa koskien, Suomen osalta, että josyhtiön omaisuuden myyminen johtaa liiketoiminnan loppumiseen kokonaantietyltä liiketoimintahaaralta ("inom en viss affärsgren") luovutustoimestapäättäminen ei yleensä kuulu hallituksen toimivaltaan.1226 Ylänkö katsoo, ettäyhtiön jonkin yksittäisenkin liiketoiminnan lopettaminen voi edellyttääyhtiöjärjestyksen muuttamista todeten, että "jos yhtiö toimii yhtiöjärjestyksensämukaan useammalla toimialalla, edellyttänee jonkin toimialan täydellinenlopettaminen niinikään yhtiöjärjestyksen muuttamista. Toiminnan lopettaminen

249

1227 Ylänkö s. 3.1228 Koski, Yhtiöoikeudellisia asiantuntijalausuntoja ja välitystuomioita s. 101. Koski on pitänytselvänä esimerkiksi sitä, että jos lopetettava tai myytävä toimiala edustaa yli tai lähes puoltayhtiön koko toiminnasta esim. liikevaihdolla tai -omaisuudella mitattuna, päätöksenteko asiassakuuluu yhtiökokoukselle ja edellyttää yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen asianmukaistamuuttamista. Koski, Yhtiöoikeudellisia asiantuntijalausuntoja ja välitystuomioita s. 102.Tytäryhtiöiden koko osakekannan tai tytäryhtiössä määräysvallan tuottavien osakkeiden myynninosalta Koski on ollut sillä kannalla, että jos tytäryhtiön harjoittama liiketoiminta kattaa ainakinnoin yhden kolmasosan koko konsernin liikevaihdosta, osakkeiden myynnistä päättäminenkuuluu yhtiökokouksen toimivaltaan, vaikka ko. tytäryhtiön harjoittamaa liiketoimintaa jäisiosakkeiden myynnin jälkeen edelleenkin yhtiöön ja yhtiön toimialamääräystä ei siten tarvitsisimuuttaa. Koski, Yhtiöoikeudellisia asiantuntijalausuntoja ja välitystuomioita s. 151-152.1229 Werlauff, Selskabsret s. 508, vrt. Werlauff, Generalforsamling og beslutning s. 98.1230 ”…, eventuelt ud fra en analogi til pligten om at respektere formålsbestemmelsen.”, Werlauff,Selskabsret s. 508.1231 Werlauff, Selskabsret s. 508.

voi tapahtua joko niin, että harjoitettu liiketoiminta lopetetaan kokonaan tai niin,että se luovutetaan kolmannelle”.1227

Kosken mukaan monitoimialayhtiössä yhtiöjärjestyksen toimialamääräystäon muutettava, jos yhtiöjärjestyksessä määrätty tosiasiallinen ja yhtiön ”kokotoiminnan laajuuden kannalta oleellinen toiminta-alue” lakkautetaan sellaisenaantai myymällä kokonaisuudessaan pois yhtiöstä.1228

Tanskassa Werlauff on sillä kannalla, että yhtiön kokoon nähden liiketa-loudellisesti melko laajojen liiketoimintahaarojen (”filialer”) myynti tai lak-kauttaminen voi olosuhteista riippuen kuulua yhtiökokouksen päätettäväksi.1229

Yhtiön liiketoiminnan (virksomheden) tai sen olennaisen osan (ilmeisestikinmukaan lukien yhtiöön kuuluva yksittäinen erillinen yritys) myynti tai lak-kauttaminen kuuluu yhtiökokouksen päätettäväksi, mahdollisesti lähtien vel-vollisuudesta noudattaa yhtiöjärjestyksen toimialamääräystä analogisesti so-vellettuna.1230 Myös päättäminen yhtiön käyttöomaisuuden hyvin olennaistenosien myynnistä kuuluu yhtiökokoukselle.1231

Kirjoittajan mielestä Suomessa oikeusperusteena sille, että osakeyhtiöntoimialan osa-alueen pysyväisluonteinen myynti edellyttää määrätyissä tapa-uksissa yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen vastaavaa muuttamista, onpidettävä OYL 2:3 §:n 1 momentin 3) kohdan säännöksen ilmeistä tarkoitusta:suojata osakkeenomistajaa siltä, että hänen yhtiössä olevaan sijoitukseensakohdistuva riski ei olennaisesti muutu häntä asiassa kuulematta, ja sitä, että

250

1232 Voitaisiin katsoa myös, että po. liiketoiminnan myynnissä voisi olla kysymyksessäolennainen yritysrakenteen muutos ja oikeusperusteena yhtiökokouksen toimivallalle asiassa olisitällöin Suomen osakeyhtiölaissa olevista yritysrakenteen muutosta koskevista säännöksistätehtävä oikeusanalogiapäätelmä yhtiökokouksen toimivallasta.Myös hyvin merkittävässä yritysostossa oikeusanalogiaa voitaneen käyttää oikeusperusteenayhtiökokouksen toimivallalle silloin, kun yhtiöjärjestyksen toimialamääräys jo kattaa ostettavanyhtiön harjoittaman liiketoiminnan. Vrt. oikeusanalogian soveltaminen konkreettiseen toimeenedellä kappaleessa 5.1.5.3.1233 Ruotsissa Åhman toteaa, että Ruotsin osakeyhtiölain yhtiöjärjestyksen toimialamääräystäkoskevalla säännöksellä on tämä tarkoitus, Åhman s. 703. Huomattakoon, että Suomen ja Ruotsinosakeyhtiölait ovat syntyneet yhteispohjoismaisen lainvalmistelun tuloksena. Toimialan olennaisestamuuttamisesta, ks. kapp. 4.2 edellä.1234 Tässä tarkoitetaan toimialan liikeriskiä, siitä ks. kapp. 4.2 edellä.1235 Vrt. Werlauffin toteamus, että päättäminen olennaisten osien lakkauttamisesta tai myynnistäyhtiön toiminnasta voi kuulua yhtiökokouksen toimivaltaan, mahdollisesti lähtienvelvollisuudesta noudattaa yhtiöjärjestyksen toimialamääräystä analogisesti sovellettuna.Osakeyhtiön toimintaan voi kuulua useita yrityksiä (”flere virksomheder”), ts.liiketoiminnallisesti erillisiä toiminnallisia kokonaisuuksia. Werlauff, Selskabsret s. 508 ja 232.

potentiaalisen osakesijoittajan ja yhtiön velkojien tulee voida luottaa siihen, ettäyhtiön toimialan kuvaus vastaa yhtiön todellista toimintaa.1232

Perusteena sille, miksi yhtiön toimialan muuttaminen on osakeyhtiölainsäännöksillä asetettu yhtiökokouksen eikä hallituksen (tai hallintoneuvoston)toimivaltaan, on pidetty sitä, että yhtiön toimialan muuttaminen muuttaa sitäriskiä, joka tulee osakkeenomistajien kannettavaksi yhtiön liiketoiminnanmuodossa.1233 Eri toimialoilla taloudellisessa kielenkäytössä, ts. tässä yhteydessäeri elinkeinoaloilla, on erilainen liiketoiminnan riski.1234 Jos yhtiö luopuupysyväisluonteisesti esimerkiksi kaikkein riskipitoisimmista tai toisaalta vähitenriskipitoisista osatoiminnoistaan, osakkeenomistajien kantama kokonaisriskiheidän sijoituksensa osalta muuttuu.

Kirjoittajan mielestä hallituksen velvollisuus esittää yhtiökokoukselle yhtiö-järjestyksen toimialamääräyksen muuttamista ennen tytäryhtiössä määräysvallantuottavien osakkeiden myyntiä tulisi Suomessa kysymykseen lähinnä ns.monitoimialayhtiöissä, jotka toimivat usealla, luonteensa puolesta keskenäänerilaisella, alalla.1235 Jos esimerkiksi yhtiö harjoittaa liiketoimintaa kahdessatytäryhtiössä, jotka toimivat tilastokeskuksen käyttämän toimialaluokituksenmukaan kokonaan eri päätoimialoilla, taikka toinen tytäryhtiöistä toimii esi-merkiksi metsäteollisuudessa ja toinen metalliteollisuudessa, ja yhtiön hallitusaikoo myydä kaikki yhtiön omistamat toisen tytäryhtiön osakkeet, hallituksenolisi sitä ennen esitettävä yhtiökokoukselle yhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamää-räyksen muuttamista. Yhtiöjärjestykseen kirjatut, liiketoiminnalliselta kannaltatäysin eri luonteiset osatoimialat eivät voi olla ainoastaan esimerkkejä yhtiöntoiminnasta eivätkä voi korvata toisiaan ilman, että yhtiön toiminnan luonne

251

1236 Kirjoittajan edellä esitetyn, OYL 2:3 §:n 1 momentin 3) kohtaa ja OYL 9:14 §:n 1 momentinsäännöstä koskevan tulkintasuosituksen mukaan yhtiöjärjestyksen toimialamääräystä onmuutettava silloin, kun ns. monitoimialayhtiö luopuu pysyväisluonteisesti yhdestä yhtiöntoimialamääräyksessä mainitusta, luonteeltaan yhtiön muista liiketoiminnoista täysinpoikkeavasta liiketoiminnasta.Yhtiökokouksen ottaminen mukaan päättämään mainitun laisen yksittäisen liiketoiminnanluovutuksesta ja sitä koskevasta sopimuksesta ehtoineen on tällöin lisäksi yhteneväinen myösOECD:n julkaisemien corporate governance -periaatteiden kanssa. Ks. OECD Principles I. B.Osakkeenomistajan sijoitukseen kohdistuvan riskin muuttumisesta perusteena yhtiökokouksenottamiselle päätöksentekoon yhtiön liiketoimintaa koskevissa toimissa, ks. kapp. 4.2 edellä.1237 Yhtiökokouksella on periaatteessa oikeus supistaa tietyssä määrin yhtiön toiminnan alaayhtiöjärjestystä muuttamatta, ks. Toiviainen, Toimitusjohtajan asema s. 306 ja kapp. 4.3.2.1edellä. Tällä periaatteellisella mahdollisuudella ei ole kuitenkaan tytäryhtiön osakkeidenmyynnissä käytännössä juuri merkitystä, koska ajatus tytäryhtiön osakkeiden myynnistä syntyyyleensä yhtiön liiketoiminnan suunnittelussa ja tätä suunnittelua harjoittaa ja valvooosakeyhtiössä yhtiön hallitus ja toimiva johto eikä yhtiökokous. Ellei osakeyhtiön hallituksellaitsellään ole velvollisuutta alistaa merkittävän tytäryhtiön osakkeiden myynti ja sitä koskevamyyntisopimus ehtoineen yhtiökokouksen hyväksyttäväksi, asia ei tule välttämättä lainkaan,ennen kuin jälkikäteen, osakkeenomistajien tietoon.1238 Yhtiökokouksen päätöksen perustasta tässä suhteessa, ks. kapp. 5.1.7.

olennaisesti muuttuisi. Tällaisessa tapauksessa yhtiön tarkoituksena on toimi-alamääräyksensä mukaan toimia molemmilla siinä mainituilla osatoimialoilla.Voitaisiin jopa väittää, että jos niitä pidettäisiin ainoastaan esimerkkeinä yhtiöntoiminnasta, yhtiölle olisi periaatteessa sallittua toimia kaikilla mahdollisillatoimialoilla.

Kun monitoimialayhtiö luopuu yhdestä, keskenään täysin eri luonteisista, elin-keinoaloistaan (taloudellisessa kielenkäytössä "toimialoistaan") osakkeenomista-jan sijoitukseen kohdistuva kokonaisriski muuttuu. Sen vuoksi ja kun keskeisestäelinkeinoalasta luopuminen on samalla yhtiön toiminnan kannalta aina mer-kittävä ratkaisu, osakkeenomistajien kannalta on paikallaan, vaikka hallitusperusteleekin elinkeinoalasta luopumista kannattavuussyistä, että tytäryhtiönosakkeiden myynnistä ja sitä koskevan sopimuksen ehdoista päättää yh-tiökokous.1236 1237

Kun hallitus vie tytäryhtiön osakkeiden myynnin yhtiökokouksen päätet-täväksi, alistamisvelvollisuutensa johdosta taikka omasta aloitteestaan, yhtiö-kokouskutsuun sisällytettävään asiaan ja yhtiökokouksen päätöksen perustaksiesitettävään aineistoon (sopimus, ratkaisun perustelut) sekä osakkeenomistajanoikeuteen saada lisätietoja yhtiökokouksessa tulevat osakkeenomistajan oikeus-suojan tarpeen kannalta sovellettaviksi vastaavat näkökohdat kuin yritys-ostoissa.1238

252

1239 Gross, AG 1996 s. 111-112.1240 Konsernirakenteen muuttaminen, tytäryhtiöiden perustaminen tai hankkiminen tai niistäluopuminen, voidaan toteuttaa liiketoimintasiirrolla ja toisen yhtiön osakkeiden ostolla taimyynnillä. Esille tulevat yhtiökokouksen päätöksen asiallista ja muodollista perustaa koskevatnäkökohdat ovat kuitenkin sovellettavissa myös yleisesti yrityksen toiminnallisen rakenteenmuuttamiseen. Lutter käyttää siitä ilmaisua ”eine Änderung des unternehmerischen Konzeptes”,jolla hän tarkoittaa yhtiön jakamista, ns. osafuusioita ja konsernirakenteen muuttamista. Lutter,FS Fleck s. 175.1241 Liiketoiminnallisen kokonaisuuden sijoittamisesta apportiksi perustettavaan yhtiöön tai senkäyttämisestä apporttina osakepääoman korotuksessa menettelyllä, josta käytetään nimitystä ”imWege der Einzelrechtsnachfolge” Priester käyttää nimitystä ”klassische Ausgliederung”, Priester,ZHR 1999 s. 187-188.

5.1.7 Hallituksen tiedonantovelvollisuus yhtiökokouksen päättäessäkonsernimuodostuksesta ja konsernirakenteen muutoksesta

Saksassa oikeudenkäynnissä esiin tulleet oikeudelliset perusteet moitekanteennostamiseksi yhtiökokouksen päätöksestä yritysrakenteen muuttamisesta ovatsyntyneet pääasiassa, siitä, että hallitus on päätöksen valmistelussa, kokouskutsunesittämisessä ja sen yhteydessä, rikkonut tiedonantovelvollisuuttaan koskeviasäännöksiä, tai siitä, että osakkeenomistajien oikeutta saada tietoja yhtiökokouk-sessa ei ole toteutettu.1239 Seuraavassa käsitellään hallituksen velvollisuutta antaatietoja osakkeenomistajille konsernirakenteen muuttamista koskevan yhtiöko-kouksen päätöksen perustaksi, kutsussa yhtiökokoukseen ja sen yhteydessä sekäyhtiökokouksessa.1240

5.1.7.1 Hallituksen tiedonantovelvollisuus Saksassa

Saksassa osakeyhtiölaissa ei ole säännelty erikseen yhtiökokouksen päätöstä,joka koskee yritysostoa tai yritysmyynti , ts. yhtiön omistamien toisen yhtiönosakkeiden ostoa tai myyntiä, taikka ns. ”klassista” liiketoimintasiirtoa, ts. yhtiöntaseen Vastaavaa-puoleen kuuluvan omaisuuden sijoittamista apportiksi toiseenyhtiöön sen osakkeita vastaan menettelyllä, johon ei sovelleta yritysjärjestelylain,das Umwandlungsgesetz (vom 28.10.1994) liiketoimintasiirtoa koskeviasäännöksiä.1241 Tällöin hallituksen tiedonantovelvollisuuteen osakkeenomistajilleyhtiökokouksen päättäessä mainituilla tavoilla konsernirakenteen muuttamisestaon sovellettava yleisiä yhtiökokouksen päätöksen valmistelua ja hallituksentiedonantovelvollisuutta yhtiökokouksessa koskevia osakeyhtiölain säännöksiäsekä mahdollisesti lisäksi analogisesti laissa erikseen säänneltyjä yritysrakenteenmuutoksia koskevia erityisiä hallituksen tiedonantovelvollisuuksia koskevia

253

1242 Saksassa yritysjärjestelylaki, das Umwandlungsgesetz, sisältää säännöksiä sulautumisesta,jakautumisesta ja mainitussa laissa säädetyllä menettelyllä toteutettavasta liiketoimintasiirrosta.Suomessa sulautumista ja jakautumista koskevat säännökset ovat OYL 14 ja 14a luvuissa.1243 Emmerich-Habersack s. 495. Ks. myös Becker s. 66.1244 Becker s. 66, Emmerich-Habersack s. 495 ja Seydel s. 96. Ks. myös Reichert, ZHR 1999 s.59-60 ja Gross, AG 1996 s. 115-116. Toisaalta silloin, kun konkreettinen sopimus on joolemassa, yhtiökokouksen on voitava päättää myös tästä konkreettisesta sopimuksesta. Seydels. 96-97.1245 Gross, AG 1996 s. 117. Samoin Lutter, FS Fleck s. 175-176 ja 180.1246 Gross, AG 1996 s. 117.1247 Becker s. 66, Emmerich-Habersack s. 495 ja Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss. s. 815 ss.1248 Esimerkkejä sellaisista valtuutuksista, ks. Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., s. 815-816.

säännöksiä.1242 Saksassa ei vallitse kuitenkaan kaikilta osin täyttä yksimielisyyttähallituksen tiedonantovelvollisuuden laajuudesta yhtiökokouksen ”kirjoittamatto-maan toimivaltaan” kuuluvissa asioissa.1243

Yhtiökokouksen päätöksen kohde

Saksassa yhtiökokous antaa ”kirjoittamattomaan toimivaltaansa” kuuluvissaasioissa suostumuksensa määrättyyn sopimukseen taikka pelkästään hallituksensuunnittelemaan yhtiön rakenteelliseen muutokseen. Edellisessä tapauksessakysymyksessä on konkreettinen sopimus tai sopimusluonnos, jälkimmäisessätapauksessa yhtiökokous valtuuttaa etukäteen hallituksen toteuttamaan määrätyntoimen.1244

Yhtiökokouksen päätöksen varsinainen kohde laissa erikseen sääntelemät-tömissä yritysrakenteen muutoksissa on Saksassa yrityksen suunniteltuuusi toiminnallinen rakenne (”das unternehmerische Konzept”) eivätkäne oikeustoimet sinänsä, joiden avulla se aiotaan toteuttaa.1245 Tästäseuraa, että yhtiökokoukselle on annettava tietoja ei ainoastaan siitäsopimuksesta, jolla yritysjärjestely aiotaan toteuttaa, vaan myös sopi-muksen taustalla olevasta suunnitellusta yrityksen toiminnallisesta ra-kenteesta, sen sisällöstä, perusteluista sen toteuttamiseksi ja sen vai-kutuksista.1246

Kun yhtiökokous antaa suostumuksensa pelkästään hallituksen tavoittele-maan yrityksen uuteen toiminnalliseen rakenteeseen (”das unternehmerischeKonzept”), yhtiökokouksen päätöksen kohde on riittävästi konkretisoitava.1247

Mikäli tätä konkretisoimisvaatimusta ei noudateta, kysymyksessä on luvatonyleisvaltuutus.1248 Toimi, johon hallitus hakee valtuutusta yhtiökokoukselta, tulee

254

1249 Emmerich-Habersack s. 495.1250 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., s. 815.1251 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., s. 815.1252 Emmerich-Habersack s. 495 ja Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., s. 817.1253 Gross, AG 1996 s. 113.

olla ainakin käsitteellisesti selvästi rajattu siten, että kysymyksessä on esi-merkiksi osakkuuden hankinta.1249 Yrityksen suunnitellun toiminnallisen ra-kenteen (”das unternehmerische Konzept”) tulee olla riittävän kehittynyt, jottase käy yhtiökokouksen päätöksen perustaksi, olla ainakin jo suunnitteluvaihees-sa.1250 Hallitus ei kuitenkaan saa yhtiökokoukselta saamansa valtuutuksen nojallavapaasti harkintansa mukaan muuttaa yhtiön toiminnan perustuksia.1251 Valtuutushallituksen suunnittelemia yrityksen rakenteellisia muutoksia varten voi ollavoimassa seuraavaan varsinaiseen yhtiökokoukseen saakka.1252

Yleiset säännökset kokouskutsusta

Saksassa § 124 Abs. 1 Satz 1 AktG säännöksen mukaan kokouskutsussa onmainittava yhtiökokouksessa käsiteltävien asioiden esityslista. Tällöin kukinkokouksessa käsiteltävä asia on jo kokouskutsussa siten konkretisoitava, ettäosakkeenomistajat tunnistavat, mistä asiasta kokouksessa tullaan keskustelemaanja päätös tekemään.1253 § 124 Abs. 2 Satz 2 AktG säännöksen mukaan, silloin,kun yhtiökokous päättää yhtiöjärjestyksen muuttamisesta taikka sopimuksesta,joka on pätevä vain sillä edellytyksellä, että yhtiökokous antaa siihen suos-tumuksensa, kokouskutsussa on esitettävä ehdotettavan yhtiöjärjestyksenmuutoksen sanamuoto taikka sopimuksen olennainen sisältö. Saksassa § 124Abs. 3 Satz 1 AktG säännöksen mukaan hallituksen on antaessaan kokouksenesityslista tiedoksi esitettävä päätösehdotuksensa jokaiseen esityslistassa olevaanasiaan, josta yhtiökokouksen tulee tehdä päätös.

Tiedonantosäännösten analoginen soveltaminen Saksassa

Hallituksen velvollisuuteen antaa oma-aloitteisesti tietoja yhtiökokoukselle, jokapäättää konsernirakenteen muutoksesta, joka toteutetaan oikeustoimella, jotakoskevaa päätösvaltaa ei ole Saksassa laissa erikseen säännelty (toisen yhtiönosakkeiden osto ja myynti ja ns. ”klassinen” liiketoimintasiirto, ”klassischeAusgliederung”, johon ei sovelleta § 179a AktG säännöstä eikä yritysjärjestelyla-

255

1254 Vrt. Reichert, ZHR 1999 s. 59.1255 Gross, AG 1996 s. 113. Ks. myös Emmerich-Habersack s. 495-496. Reichert toteaakantanaan, että sikäli kuin hallituksella on lain tulkinnan nojalla velvollisuus alistaa laissaerikseen sääntelemätön yritysjärjestely yhtiökokouksen päätettäväksi, osakkeenomistajientiedontarpeessa ei ole periaatteessa eroa laissa säädettyihin yritysjärjestelyihin verrattuna.Reichert, ZHR 1999 s. 59.1256 Gross, AG 1996 s. 112.1257 Oikeusanalogiasta, ks. kapp. 5.1.3 edellä.1258 Ks. Gross, AG 1996 s. 112-113 ja 116; § 124 Abs. 2 Satz 2 AktG säännöstä koskien,Reichert, ZHR 1999 s. 59.

kia), voidaan Saksassa suoraan soveltaa vain § 124 Abs. 1 ja Abs. 3 Satz 1 AktGsäännöksiä.1254 Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin oltu sillä kannalla, että halli-tuksen tiedonantovelvollisuutta koskevia säännöksiä, jotka koskevat oikeustoi-mia, joita koskeva päätösvalta on laissa nimenomaisesti erikseen säädettyyhtiökokoukselle ja jotka ovat päteviä ainoastaan, kun yhtiökokous antaa niihinsuostumuksensa, ts. sulautumista ja jakamista koskevia säännöksiä yritysjärjeste-lylaissa, yrityssopimuksia koskevia säännöksiä osakeyhtiölaissa ja § 124 Abs.2 Satz 2 AktG säännöstä, voidaan kuitenkin soveltaa soveltuvin osin vastaavastimyös konsernirakenteen muutoksiin sikäli kuin mainittujen säännöstenanalogisen soveltamisen edellytykset (ts. osakkeenomistajien vastaava tiedontarve, oikeustointen samankaltaiset vaikutukset) täyttyvät.1255 Hallituksentiedonantovelvollisuuden sisältö ja ulottuvuus ovat toisaalta riippuvaisia siitä,mitä pidetään oikeusperusteena hallituksen velvollisuudelle alistaa konsernira-kenteen muutos yhtiökokouksen päätettäväksi.1256 Oikeusperusteena tälle alis-tamisvelvollisuudelle voidaan Saksassa pitää laissa erikseen säänneltyjä yritys-rakenteen muutoksia koskevien säännösten analogista soveltamista1257 taikka,vaihtoehtoisesti, hallituksen velvollisuutta alistaa osakkeenomistajien oikeus-asemaan merkittävästi vaikuttava toimi § 119 Abs. 2 AktG säännöksen nojalla,Saksan korkeimman oikeuden ”Holzmüller”-ratkaisussa ottaman kannan mukai-sesti, yhtiökokouksen päätettäväksi.1258

Lutter ja Leinekugel, jotka pitävät oikeusanalogiaa oikeusperusteena hal-lituksen velvollisuudelle alistaa laissa erikseen sääntelemätön yritysjärjestelyyhtiökokouksen päätettäväksi, ovat sillä kannalla, että hallituksen velvollisuustiedottaa tällaisissa yritysjärjestelyissä yhtiökokousta ennakkoon perusteistayritysjärjestelylle ja sen taustalla olevasta suunnitellusta yhtiön toiminnallisestarakenteesta (”das ihr zugrunde liegende unternehmerische Konzept”) onjohdettavissa sulautumista, jakautumista ja suunnattua antia koskeviin EY-direktiiveihin, sulautumisdirektiivi, 78/855/ETY, jakautumisdirektiivi, 82/891/

256

1259 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., s. 814.1260 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., s. 814.1261 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., s. 814 ja Lutter, FS Fleck s. 177.1262 Vrt. Gross, AG 1996 s. 113-114 ja 116. Sulautumista koskevien erityisten tiedon-antosäännösten soveltamisesta oikeusanalogian nojalla hallituksen tiedonantovelvollisuuteenmuissa yritysjärjestelyissä, ks. Lutter, FS Fleck s. 175 ss. ja myös Lutter, FS Stimpel s. 846 jaMecke s. 204. 1263 Gross, AG 1996 s. 113.1264 Gross, AG 1996 s. 116.1265 Ks. Gross, AG 1996 s. 115.

ETY ja pääomadirektiivi, 77/91/ETY, sisältyvistä säännöksistä.1259 Näissädirektiiveissä määritelty yhtiökokoukselle annettavan tiedon taso vaikuttaayleisiin yhtiöoikeudellisiin tiedonantonormeihin siten, että kukin yritysrakenteenmuutosta koskeva toimi edellyttää nykyisin perusteellista yhtiökokoukselleannettavaa ennakkoinformaatiota.1260 Mainittuja direktiivejä vastaavat Saksanlain säännökset muodostavat siten osaltaan tulkintaperustan Saksan osakeyhtiöoi-keuden sisällölle ja systematiikalle, ja tästä on tehtävä se johtopäätös, ettäosakkeenomistajille, jotka päättävät olennaisista yhtiön liiketoiminnallistamuotoa tai heidän henkilökohtaisia intressejään koskevista toimista, on annettavaniistä tietoja jo ennen yhtiökokousta, ei vain tällaisten toimien sisällöstä, vaanmyös niistä perusteista, joita hallitus katsoo niiden toteuttamiseen olevanolemassa.1261 Oikeusanalogiaa käytettäessä laissa erikseen säänneltyjä yritys-järjestelyjä koskevat säännökset, Saksassa ennen kaikkea yritysjärjestelylainsulautumista koskevat säännökset, tulevat periaatteessa suoraan sovellettaviksisellaisinaan hallituksen tiedonantovelvollisuuteen yhtiökokoukselle laissa erik-seen sääntelemättömissä yritysjärjestelyissä, kuten yritysostoissa ja yritysmyyn-neissä.1262

Gross, joka taasen pitää oikeusperusteena hallituksen alistamisvelvollisuu-delle vain § 119 Abs. 2 AktG säännöstä (”Holzmüller”-ratkaisunmukaisesti), kytkee erityisten tiedonantosäännösten, kuten sulautumistakoskevien tiedonantosäännösten, soveltamisen laissa erikseen sääntelemät-tömiin yritysjärjestelyihin osakkeenomistajalla olevaan tiedon tarpeeseen,ts. tämän mukaan laissa olevia erityisiä tiedonantosäännöksiä voidaansoveltaa esimerkiksi yritysostoa koskevaan yhtiökokouksen päätökseenvain, jos ja siinä määrin kuin osakkeenomistajilla on päätöksensäperustaksi vastaava tiedon tarve.1263 Siten erityisiä tiedonantosäännöksiäei voida tällöin suoraan soveltaa esimerkiksi yritysostoon, vaan senyhteydessä on arvioitava, mitä tiedon tasoa yhtiökokouksen sitä koskevapäätös edellyttää.1264 Tältä pohjalta erityisten tiedonantosäännöstenvastaava soveltaminen voi siten kuitenkin tulla kysymykseen.1265

257

1266 Gross, AG 1996 s. 116.1267 Suomessa vastaavat säännökset ovat sulautumisessa kokouskutsua koskeva OYL 14:9 § 1mom., jonka mukaan mm. kokouskutsuun on otettava sulautumissuunnitelman pääasiallinensisältö, ja OYL 14:9 § 2 mom., jossa säädetään, miten sulautumissuunnitelma liitteineen onpidettävä nähtävillä yhtiön pääkonttorissa ja pyynnöstä toimitettava osakkeenomistajille.1268 Weisshaupt, AG 2004 s. 588, Emmerich-Habersack s. 495-496, Seydel s. 97, Emmerich-Habersack-Sonnenschein s. 127 ja Reichert, ZHR 1999 s. 59.1269 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., s. 814, vrt. Lutter, FS Fleck s. 176, vrt. s. 175,vastaavasti Seydel s. 97 ja BGHZ 146, s. 288 (”Altana/Milupa”) s. 294 ss., vrt. Emmerich-Habersack s. 496. Se tieto, joka osakkeenomistajille on tällöin kokouskutsun yhteydessäannettava, riippuu kuitenkin siitä, minkälainen toimi on kysymyksessä. Ks. Emmerich-Habersacks. 196, vrt. Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., s. 815.Lisäksi valtuutuspäätöksen yhteydessä tiedoksiantoon yhtiökokoukselle sovelletaan vastaavasti§ 293 f AktG ja § 63 UmwG säännöksiä. Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., s. 817.1270 Gross, AG 1996 s. 114. Ks myös hallituksen valtuuttamista liiketoimintasiirron koskenutoikeustapaus LG Stuttgart, AG 1992, s. 236 ss. Yhtiökokouksen päätöksen kohteena olevanyrityksen toiminnallisen rakenteen riittävästä konkretisoinnista, ks. Reichert, ZHR 1999 s. 59-60.

Ennakkoinformaatio Saksassa

Kun sulautumista ja muita laissa erikseen säänneltyjä yritysrakenteen muutoksiakoskevat, osakkeenomistajille kokouskutsun yhteydessä toimitettavaa ennakkoin-formaatiota koskevat säännökset tulevat analogisesti sovellettaviksi laissaerikseen sääntelemättömissä yritysrakenteen muutoksissa, § 124 Abs. 2 Satz 2AktG säännös ja sulautumista koskevat säännökset yhtiökokoukselle annettavastaennakkoinformaatiosta tulevat periaatteessa suoraan sovellettaviksi viimeksimainittuihin yritysjärjestelyihin.1266 Sulautumisessa annettavaa ennakkoinformaa-tiota koskeva erityissäännös on § 63 UmwG.1267 Tällöin olennainen sisältösopimuksesta (tai sopimusluonnoksesta) on esitettävä kokouskutsussa olevanyhtiökokouksen asialistan yhteydessä ja sopimus (tai sopimusluonnos) onkokonaisuudessaan ja yksityiskohtaisesti asetettava ennakkoon nähtäville yhtiöntiloihin ja toimitettava pyynnöstä osakkeenomistajalle.1268 Kun hallitus hakeeyhtiökokoukselta valtuutusta määrättyyn tulevaisuudessa toteutettavaan toimeentai suunniteltuun yrityksen toiminnalliseen rakenteeseen, kokouskutsun yhtey-dessä on § 124 Abs. 2 Satz 2 AktG säännöstä analogisesti soveltaen annettavatiedoksi sen toimen, johon valtuutusta haetaan, olennainen sisältö konkreettisestimääriteltynä.1269 Tällöin osakkeenomistajien on voitava havaita, minkä laatuisiasuunnitellut toimet ovat ja mikä on niiden laajuus.1270

Kun oikeusperusteena hallituksen velvollisuudelle alistaa yritysjärjestelyyhtiökokouksen hyväksyttäväksi pidetään § 119 Abs. 2 AktG säännöstä, kysy-mykseen tulee laissa erikseen säänneltyjä yritysjärjestelyjä varten säädettyjen,

258

1271 § 63 Abs. 1 ja Abs. 3 UmwG säännösten mukaan mm. sulautumissopimus on asetettavanähtäville yhtiön tiloihin samana ajankohtana kuin kutsu sulautumisesta päättäväänyhtiökokoukseen annetaan ja siitä on pyynnöstä toimitettava kopio osakkeenomistajalle. § 124Abs. 2 Satz 2 AktG säännös koskee sopimuksia, jotka ovat päteviä ainoastaan, kun yhtiökokousantaa niihin suostumuksensa.1272 Gross, AG 1996 s. 115 vrt. s. 117.1273 Kun Saksassa hallituksen ulkoista edustusvaltaa rajoittavat § 82 Abs. 1 AktG säännöksenmukaan ainoastaan lain säännökset, ja hallituksen (yhtiön sisäinen) velvollisuus alistaayritysjärjestely § 119 Abs. 2 AktG säännöksen nojalla yhtiökokouksen hyväksyttäväksi ei tähänedustusvaltaan vaikuta, BGHZ 83, s. 122, s. 132, § 124 Abs. 2 Satz 2 AktG säännöksen suoransoveltamisen edellytykseksi asetettu tosiseikasto ei toteudu. Ks. Gross, AG 1996 s. 114-115.1274 Gross, AG 1996 s. 115. ”Holzmüller”-ratkaisussa oikeus asetti § 119 Abs. 2 AktG säännöksensoveltamisen hallituksen alistamisvelvollisuuteen riippuvaiseksi siitä, miten oikeustoimellapuututaan osakkeenomistajan osakeoikeuksiin.1275 Gross, AG 1996 s. 115. Ks. myös oikeustapaus OLG München, AG 1995, s. 232 ss., jossaoli kysymys yhtiön ainoan maininnanarvoisen omaisuuden luovutuksesta perustettavalle yhtiöntytäryhtiölle.1276 Gross, AG 1996 s. 117.1277 OLG München, AG 1995 s. 233 ja Gross, AG 1996 s. 115.

osakkeenomistajille annettavaa ennakkoinformaatiota koskevien säännöstensoveltaminen analogisesti vain osakkeenomistajan tiedon tarvetta vastaavasti.

Grossin mukaan säännöksiä, jotka koskevat hallituksen tiedonantovelvolli-suutta osakkeenomistajille laissa erikseen säännellyissä yritysjärjestelyis-sä, mm. § 124 Abs. 2 Satz 2 AktG ja § 63 UmwG säännöksiä1271, ei voidasuoraan soveltaa yritysjärjestelyihin, jotka hallitus on velvollinen alis-tamaan yhtiökokouksen hyväksyttäväksi pelkästään § 119 Abs. 2 AktGsäännöksen nojalla.1272 Kysymykseen voi tulla siten ainoastaan mainittujensäännösten vastaava soveltaminen analogian perusteella sikäli kuinosakkeenomistajalla on vastaava oikeussuojan tarve.1273 Laissa erikseensäännellyissä yritysjärjestelyissä, kuten sulautumisessa, osakkeenomista-jalla on erityinen oikeussuojan tarve, koska niissä puututaan osakkeen-omistajan osakeoikeuksiin. Näitä yritysjärjestelyjä koskevien säännöstenvastaava soveltaminen muihin yritysjärjestelyihin on silloin oikeutettu,kun niillä puututaan vastaavalla tavalla osakkeenomistajan osakeoi-keuksiin.1274 Kun hallituksella on velvollisuus viedä yritysjärjestelyyhtiökokouksen hyväksyttäväksi § 119 Abs. 2 AktG säännöksen nojalla,§ 124 Abs. 2 Satz 2 AktG säännös tulee sovellettavaksi, ja siten yrityksensuunnitellun toiminnallisen rakenteen tai sen toteuttamiseksi tarkoitetunsopimuksen tai sopimusluonnoksen olennainen sisältö on liitettäväkokouskutsuun.1275 Sen sijaan sopimusta kokonaisuudessaan ei oleliitettävä kokouskutsuun, toisin kuin asia on sulautumisessa, § 63 Abs.1 UmwG säännöksen nojalla.1276 Olennaisena osana sopimuksesta,sopimusluonnoksesta tai yrityksen suunnitellusta toiminnallisestarakenteesta on pidettävä sitä osaa niistä, josta asiaa ymmärtävänosakkeenomistajan päätös on riippuvainen.1277 Sitä vastoin § 124 Abs. 2

259

1278 Gross, AG 1996 s. 115.1279 Gross, AG 1996 s. 115.1280 § 63 UmwG koskee sulautumisen yhteydessä annettavaa ennakkoinformaatiota kokonai-suudessaan.1281 Emmerich-Habersack s. 496 ja Lutter, FS Fleck s. 176-177.1282 Gross, AG 1996 s. 116 ja 118 ja Mecke s. 204. Lutterin mukaan merkittävissä osafuusioissa on lisäksi samalla tavalla asetettava yhtiön tiloihinnähtäville yhtiöiden tilinpäätökset ja vuosikertomukset kolmelta viimeiseltä vuodelta ja vastaavatilintarkastajan lausunto kuin sulautumisessa edellytetään. Lutter, FS Fleck, s. 178-179, vrt.Gross, AG 1996 s. 116, osafuusioista, ks. kapp. 6.3 jäljempänä. Toisella kannalla näidenasiakirjojen esittämisen osalta Gross, kun on kysymys yritysostosta ja myynnistä, Gross, AG1996 s. 117-119. Näiden asiakirjojen osalta, ks. myös Emmerich-Habersack s. 496.

Satz 2 AktG säännöksen soveltaminen, lähdettäessä mainitusta edellytyk-sestä hallituksen alistamisvelvollisuudelle, ei voi tulla kysymykseensellaisissa yritysjärjestelyissä, joilla ei puututa lainkaan osakkeenomistajanosakeoikeuksiin.1278 Eri asia sitten on, että osakkeenomistajan tiedontarpeen kannalta on tarkoituksenmukaista esimerkiksi yritysostoissa ja-myynneissä liittää jo kokouskutsuun olennaisia tietoja siitä sopimuksestatai sopimusluonnoksesta, joka esitetään yhtiökokoukselle hyväksyttäväksi,kuten tietoja kaupan kohteesta, kauppahinta taikka ne perusteet, joillahinta on määritelty.1279

Sopimuksen olennaista sisältöä koskevan Saksan osakeyhtiölain säännöksen,§ 124 Abs. 2 Satz 2 AktG, lisäksi myös muuta osakkeenomistajille laissa sääde-tyissä yritysjärjestelyissä annettavaa ennakkoinformaatiota koskevien säännöstenon katsottu tulevan sovellettaviksi vastaavasti konsernirakenteen muutoksissa.Kysymykseen tulevat tällöin ennen kaikkea sulautumista koskevat Saksanyritysjärjestelylain säännökset, § 63 UmwG säännöksen1280 lisäksi, § 8 UmwG,joka koskee hallituksen antamaa kirjallista kertomusta sulautumisen, sulautumis-sopimuksen ja osakkeiden vaihtosuhteen taloudellisista ja oikeudellisistaperusteluista. Yritysjärjestelyä koskevan sopimuksen, ts. sopimuksen liiketoi-mintasiirrosta, osakkeiden ostosta tai myynnistä, ohella kertomus perusteluistayritysjärjestelylle ja yrityksen uudelle toiminnalliselle rakenteelle on kokouskut-sun yhteydessä asetettava kokonaisuudessaan yhtiön tiloihin nähtäville, jatoimitettava pyynnöstä osakkeenomistajalle,1281 ja kokouskutsuun on sisällytettä-vä sopimuksen ja mainitun kirjallisen kertomuksen pääasiallinen sisältö.1282

Kun hallitus hakee yhtiökokoukselta valtuutusta suunnittelemaansa toimeen,jolla yrityksen rakennetta muutetaan, Lutter, Leinekugel ja Gross katsovat, ettähallituksen tulee myös tällöin esittää kirjallisessa kertomuksessa perustelut tälle

260

1283 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., s. 814 ja Gross, AG 1996 s. 118. Sen sijaan Emmerichja Habersack eivät pidä tällaista kertomusta valtuutuspäätöksen yhteydessä välttämättömänä.Emmerich-Habersack s. 496.1284 Gross, AG 1996 s. 118.1285 Gross, AG 1996 s. 116 ja 118.1286 Gross, AG 1996 s. 116.1287 Goutier ym. s. 126.

toimelle ja sen pohjana olevalle yrityksen uudelle toiminnalliselle rakenteelle.1283

Tällöin mainittu kertomus on vastaavalla tavalla kuin sopimuksesta päätettäessäsisällytettävä kokouskutsuun ja asetettava yhtiön tiloihin nähtäville ja toimi-tettava pyynnöstä osakkeenomistajalle.1284

Mainitussa ennakkoinformaationa esitettävässä kirjallisessa kertomuksessahallituksen tulee yritysmyynnissä ja yritysostossa esittää syy sille, miksiosakkuus myydään tai hankintaan, kaupan merkittävyys ja sen vaikutus yhtiöntoimintaan ja rakenteeseen (mistä liiketoiminnasta on kysymys, vaikutus yhtiönliiketoimintaan, kannattavuuteen ja taseeseen) sekä osakkuuden arvon jakauppahinnan määrittämisessä käytetyt arvostuskriteerit.1285 Tarkoitus on, ettäosakkeenomistaja voi kertomuksessa annettujen tietojen perusteella suorittaa,kuten sulautumisen yhteydessä § 8 UmwG säännöksen nojalla annettavankertomuksen perusteella, ns. uskottavuusvalvonnan (”eine Plausibilitätskontrol-le”) ennen kaikkea käytettyjen, eri omaisuuseriä koskevien arvostusmenetelmienja saatujen arvostustulosten suhteen.1286

Sulautumisdirektiivin 9 artikla

EY:n kolmannen yhtiöoikeudellisen direktiivin (78/855/ETY) eli sulautumisdi-rektiivin (annettu 9.10.1978) 9 artiklan mukaan:

Jokaisen sulautumiseen osallistuvan yhtiön hallinto- tai johtoelimen onlaadittava yksityiskohtainen kirjallinen kertomus, jossa selvitetäänsulautumissuunnitelman sekä erityisesti osakkeiden vaihtosuhteen oikeu-delliset ja taloudelliset perustelut.Kertomuksessa on myös selostettava mahdolliset ilmenneet erityiset arvos-tusongelmat.

Saksassa § 8 Abs. 1 Satz 1 UmwG säännös vastaa tätä sulautumisdirektiivinartiklaa.1287 Tämän yritysjärjestelylain lainkohdan mukaan jokaisen sulautumi-seen osallistuvan yhtiön johtoelimen on laadittava yksityiskohtainen kirjallinenkertomus (ein Verschmelzungsbericht), jossa on selostettava ja perusteltava

261

1288 HE 89/1996 s. 143-144. Jälkimmäinen sulautumisdirektiivin kohta koskee osakkeenomistajanoikeutta tutustua ennen yhtiökokousta yhtiön kotipaikassa yhtiöiden hallinto- tai johtoelintenlaatimiin kertomuksiin.1289 BGHZ 107, s. 296, s. 303.1290 Goutier ym. s. 130 ja 132.1291 OYL 14:6 § 1 mom.1292 Goutier ym. s. 126-127 ja 133.

oikeudelliset ja taloudelliset syyt sulautumiselle, sulautumissopimukselle tai senluonnokselle yksityiskohtaisesti sekä erityisesti osakkeiden vaihtosuhteelle taivastaanottavan yhtiön osakkuutta koskeville seikoille ja myös vastikkeeksitarjottavan rahakorvauksen (eine Barabfindung) suuruudelle. Mainitun lain-kohdan mukaan kertomuksessa on lisäksi kerrottava erityiset ongelmat sulau-tumiseen osallistuvan yrityksen arvon määrityksessä ja vaikutukset sulautumi-seen osallistuvan yrityksen osakkuudenomistajan osakkuudelle. Suomen osake-yhtiölain 14 luvun 4 §:n 2 mom:n 9) kohdan mukaan sulautumissuunnitelmassaon oltava ”selvitys sulautumisen syystä sekä perusteista, joiden mukaan vastikemääritetään, ja niihin liittyvistä olennaisista arvostusongelmista”. Tämä lainkohtaosakeyhtiölaissa perustuu julkisten osakeyhtiöiden osalta sulautumisdirektiivin9 artiklaan ja 11 artiklan 1) kohdan d)-alakohtaan.1288

§ 8 Abs. 1 Satz 1 UmwG säännöstä, joka vastaa sulautumisdirektiivin 9artiklaa, on tulkittu sulautumisen taloudellisten perustelujen osalta siten, ettähallituksen kirjallisessa kertomuksessa on lausuttava ratkaisevat sulautumistapuoltavat taloudelliset näkökannat, kuten yhdistymisen edut ja synergiavaikutuk-set. Myös sulautumiseen liittyvät merkittävät haitat on mainittava. Tällöin riittää,että kertomuksessa mainitaan ne ratkaisevat näkökohdat, joiden perusteellaosakkeenomistajat voivat todeta, ovatko hallituksen esittämät näkökohdatperusteltuja.1289 Kysymys on uskottavuusvalvonnasta. Sen sijaan osakkeenomis-tajaa ei tarvitse asettaa sellaiseen asemaan, että hän voisi itse todeta, ovatkoperustelut olleet asiallisesti oikeaan osuneita. Vaihtoehtoiset järjestelyt tavoi-tellun tuloksen aikaan saamiseksi on myös osoitettava ja mahdollisesti perus-teltava, miksi samaan taloudelliseen tulokseen ei voida päästä muulla järjes-telyllä.1290 Suomessa sulautumista koskevassa tilintarkastajan lausunnossa onarvioitava, annetaanko sulautumissuunnitelmassa oikeat ja riittävät tiedotseikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan sulautumisen syynarviointiin.1291

Sulautumissopimuksen tai sen luonnoksen ehdot on selostettava yksityiskoh-dittain oikeudelliselta ja taloudelliselta kannalta.1292

262

1293 HE 89/1996 s. 143 ja 145. Suomessa tilintarkastajan lausunto osakkeiden vaihtosuhteesta onannettava sulautuvalle ja vastaanottavalla yhtiölle erikseen, erityisesti kummankin yhtiönnäkökulmasta, ks. OYL 14:6 § 1 mom. ja HE 89/1996 s. 145.1294 Gross, AG 1996 s. 116 ja Goutier ym. s. 133-134.1295 Gross, AG 1996 s. 116. Kysymyksessä on siten uskottavuus- ja paikkansapitävyysvalvontaosakkeiden vaihtosuhteen oikeellisuuden suhteen, ”eine Plausibilitäts- und Stichhaltigkeits-kontrolle”, ei oikeellisuuskontrolli asialliselta kannalta, ”eine Richtigkeitskontrolle”, Goutierym., s. 130 ja Mertens, AG 1990, s. 22-23. Samoin sulautumisen taloudellisten syiden osalta,Goutier ym. s. 132.1296 Saksan korkeimman oikeuden ratkaisu ”Kochs-Adler”, BGHZ 107, s. 296, s. 302. Tästäoikeuskäytännöstä, jossa tulkittiin § 340a Satz 1 AktG säännöstä, ks. myös Goutier ym. s. 130.Mainittua Saksan osakeyhtiölain säännöstä koskevasta Saksan korkeimman oikeuden oi-keuskäytännöstä voidaan todeta, minkälainen selonteko arvonmäärityksestä ei riitä, ei kuitenkaansitä, millä tasolla, ts. miten yksityiskohtaisesti se on esitettävä. Goutier ym. s. 130-131.1297 LG Mannheim, AG 1988 s. 248, s. 249; OLG Karlsruhe, ZIP 1989 s. 988, s. 990. Goutier ym.s. 133. 1298 LG Frankenthal, ZIP 1990 s. 232, s. 234, Rodewald, BB 1992 s. 239-240.1299 Goutier ym. s. 133-134.

Osakkeiden vaihtosuhteen määrittämisen perustana on sulautumiseenosallistuvien yritysten arvojen määritys.1293

Sulautumista koskevassa kertomuksessa hallituksen edellytetään selostavansulautumiseen osallistuvien yritysten arvojen määritystä siinä laajuudessa, ettäosakkeenomistajat voivat toteuttaa uskottavuusvalvonnan, ts. hallituksen tuleeesittää arvostustulokset, käytetyt arvostusmenetelmät ja keskeiset laskennallisetluvut jaoteltuina tarpeen mukaan eri omaisuuslajien ja tulolähteiden mukaan.1294

Osakkeenomistajia ei tarvitse asettaa sellaiseen asemaan, että he voisivathallituksen kertomuksen perusteella itse suorittaa yrityksen arvon määrityksentai todeta yritysten arvojen tai yksittäisten omaisuuserien arvostuksen oi-keellisuuden jälkikäteen.1295

Saksassa on oikeuskäytännössä otettu kanta, että ei riitä, että hallituksensulautumista koskevassa kertomuksessa esitetään yritysten arvot aino-astaan agregoidusti tai että käytetyt arvostusmenetelmät kuvataan vainabstraktisella tasolla.1296 Osavaltioiden oikeusasteissa on otettu kanta, ettäyrityksen arvon määrityksessä käytetty arvostusmenetelmä, sen mah-dollisten muunnosten tarkkuudella, on ilmoitettava ja lisäksi perusteltavasilloin, kun ei ole käytetty tuottoarvomenetelmää (”die Ertragswertmetho-de”).1297 Ennustettu tuloskehitys on ilmoitettava ennustettujen vuositulos-ten tarkkuudella ja lisäksi tulee selostaa, mihin odotuksiin ennusteetpohjautuvat.1298 Mikäli tuottoarvon määrityksessä käytetään apunayrityksen aikaisempaa kannattavuutta, riittää aikaisemman tuloskehityksenilmoittaminen myös vuositulosten tarkkuudella.1299 Yrityksen liiketoimin-taa välittömästi palveleva omaisuus on erotettava muusta omaisuudesta

263

1300 Gross, AG 1996 s. 116. Osavaltioiden tuomioistuinten oikeuskäytännöstä tältä osin, ks. WM1989 s. 1134 ss., s. 1137 ss. ja Goutier ym. s. 134.1301 Mertens, AG 1990 s. 28.1302 Oikeuskäytännöstä Saksassa tässä suhteessa, ks. Goutier ym. s. 134.1303 Goutier ym. s. 141; yhtiökokouksen päätöksen pätemättömyyden edellytyksistä mainitunpuutteellisuuden suhteen, ks. myös s. 141-142.1304 Goutier s. 141; tästä asiasta ks. myös AG 1995 s. 227.1305 Taxell, Organisation s. 99.1306 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 148, 154, 571 ja 761, vrt. Toiviainen, Osakeyhtiönhallituksesta s. 218 alav. 12), Taxell, Organisation s. 99, af Schultén, Kommentaari II s. 5, vrt.af Schultén, Kommentaari I s. 499 alav. 27).Yhtiöjärjestyksen määräyksillä voidaan ensiksikin poiketa osakeyhtiölain mukaisesta sääntelystä

ja näiden omaisuuslajien erilainen arvostustapa on selostettava.1300 Kokoyrityksen vuositulosta tarkempien kannattavuustulosten, ts. tilikauttalyhempiä ajanjaksoja, yksittäisiä organisaatioyksiköitä tai liiketoiminta-haaroja koskevien tulosten, ilmoittaminen tulee kysymykseen, jos niilläon yhdessä kokonaisuutena erityistä merkitystä yrityksen tuottopotentiaa-lin laskemisessa.1301 Yrityksen arvon määrittämisessä mahdollisestiilmenneet erityiset arvostusongelmat on selostettava.1302

Saksassa sulautumista koskevan kertomuksen puutteellisuus tekee osake-yhtiön yhtiökokouksen päätöksen sulautumisesta moitteenvaraisesti pätemättö-mäksi eikä päätöksen pätemättömyys korjaudu sillä, että yhtiökokouksessaannetaan osakkeenomistajille hallituksen kertomusta täydentäviä tietoja.1303 Kunsulautumista koskevan ennakkoinformaation sääntely perustuu EY:n sulautumis-direktiiviin, Euroopan tuomioistuin voi tutkia kysymyksen, ovatko kansallisentuomioistuimen käyttämät mittapuut sulautumista koskevan kertomuksen (vrt.Suomessa sulautumissuunnitelma ja OYL 14:6 § 1 mom.) vaadittavalle sisällölleyhteensoveltuvat eurooppaoikeuden kanssa.1304

5.1.7.2 Yhtiökokous päätöksentekijänä Suomessa

Asian tulo yhtiökokouksen päätettäväksi

Suomen osakeyhtiölaissa lähtökohtana on, että yhtiökokouksen ja hallituksenvälinen toimivallanjako on periaatteessa ehdoton.1305 Tiettyä toimivallanjaonsiirtymää yhtiökokouksen päätösvallan hyväksi voi kuitenkin tapahtua ns.harkinnanvaraisissa hallintoasioissa, eli hallintoasioissa, jotka eivät osakeyh-tiölain pakottavien säännösten mukaan kuulu yksinomaan hallituksen tehtä-viin.1306 Hallintoneuvostolle kuuluvat tehtävät on tarkoin säännelty laissa.1307

264

asiassa. Yleensä osakeyhtiölaista ilmenee, mistä sen säännöksistä saadaan poiketa ja millätavalla. Ks. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 148 ss. Toiseksi yhtiöjärjestykseen voidaan ottaatäydentäviä määräyksiä suhteessa osakeyhtiölain säännöksiin. Niillä säännellään asioitatarkemmin kuin mitä osakeyhtiölaissa on tehty, taikka asioita, joita ei ole osakeyhtiölaissalainkaan säännelty. Ne ovat yleensä sallittuja, jos ne eivät ole sisällöltään pakottavan säännöksentai viranomaisen päätöksen vastaisia. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 148 ja 154.1307 OYL 8:11 §.1308 OYL 8:6 §.1309 af Schultén, Kommentaari II s. 4.1310 HE 27/1977 s. 109.1311 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 571. Hallituksen esityksessä osakeyhtiölaiksi vuodelta 1977lausutaan, että ”Yhtiöjärjestykseen otettavilla määräyksillä on myös mahdollista poiketasellaisista järjestelyistä, jotka lain mukaan eivät ole pakottavia. Yhtiöjärjestykseen voidaanlisäksi ottaa muunlaisia määräyksiä edellyttäen, etteivät nämä määräykset ole lain vastaisia.” HE27/1997 s. 21. Ruotsin osalta ks. SOU 1971:15 s. 133. Sopimusvapaudesta Suomenosakeyhtiöoikeudessa, ks. myös Huttunen, Yhtiökokouksesta s. 20 ja Savela, Vahingonkorvauss. 255-256.1312 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 574. Yhtiökokous voi päättää myös erityisistä ohjesäänöistä,joilla tarkemmin säännellään yhtiön organisaatiota ja sen toimintaa sekä mahdollisesti muitayhtiön asioita. Ks. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 575.Osakeyhtiöissä, joissa on vain muutama osakas, yhtiökokouksen ja hallituksen välisestätoimivallanjaosta poiketaan useimmiten osakassopimuksella. Airaksinen-Jauhiainen, Osakeyhtiös. 250. Osakassopimuksen oikeudellisesta luonteesta, ks. kapp. 3.1 edellä.1313 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 761 ja Taxell, Organisation s. 99-100, vrt. af Schultén,Kommentaari II s. 5.

Samoin lakiin sisältyvät säännökset hallituksen ja toimitusjohtajan välisestätyönjaosta.1308 Vastaavalla tarkkuudella Suomen osakeyhtiölaissa ei ole ku-itenkaan säännelty yhtiökokouksen toimivaltaa suhteessa hallituksen ja hal-lintoneuvoston toimivaltaan.1309 Hallituksen esityksessä osakeyhtiölaiksi lausu-taan, että kysymys siitä, missä hallituksen tehtäväpiirin raja kulkee, ”ratkaistaanlain ja yhtiöjärjestyksen määräysten sekä yhtiökokouksen päätösten perus-teella”.1310

Yhtiökokouksen ja hallintoneuvoston tehtäväpiiriä voidaan tietyissä rajoissalaajentaa ja supistaa yhtiöjärjestysmääräyksillä.1311 Kyläkallio ym. toteavat, ettäosakeyhtiölain säännösten täydennykseksi yhtiöjärjestykseen voidaan ja jopatulee ottaa yksityiskohtaisempia määräyksiä yhtiön organisaatiosta ja sen eriosien tehtävistä.1312 Yhtiöjärjestysmääräyksellä voidaan hallitukselta siirtääyhtiökokouksen ratkaistavaksi vain ns. harkinnanvaraisia hallintoasioita eliasioita, jotka Suomen osakeyhtiölain mukaan eivät kuulu yhtiön minkään elimenehdottomaan toimivaltaan ja jotka hallituksen OYL 8:6,1 §:n säännökseennojaavan toimivallan nojalla kuuluvat lähtökohtaisesti hallituksen tehtäviin.1313

Yleisenä kriteerinä rajalle, joka on asetettava yhtiökokouksen oikeudelle puuttua

265

1314 Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 222-223, af Schultén, Kommentaari II s. 5 ja Taxell,Organisation s. 102.1315 Taxell, Organisation s. 100 ja Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 224. Yhtiökokouksentoimivallasta, joka nojaa yhtiöjärjestysmääräykseen, ks. myös Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 148ss., 154 ss. ja 760, Toiviainen, Toimitusjohtajan informointivelvollisuus s. 39, Werlauff,Selskabsmasken s. 305 ja s. 305 alav. 839) sekä Andenaes s. 273, vrt. s. 21, vrt. Mäntysaari, DL1998 s. 970 alav. 70).Päätöksenteko osakeyhtiössä kiinteistön myynnistä, kiinnityttämisestä sekä vakuuksienantamisesta voi yhtiöjärjestysmääräyksen nojalla kuulua yhtiökokoukselle. af Schultén,Kommentaari I s. 499 alav. 27).Yhtiöjärjestyksessä voidaan myös määrätä, että sellaiset toimet, joihin osakeyhtiölain mukaanvoidaan yhtiöjärjestyksen määräyksin vaatia hallintoneuvoston päätös, edellyttävätyhtiökokouksen päätöstä. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 760.1316 Taxell, Ansvar s. 251.1317 Taxell, Ansvar s. 251.1318 Ks. Mäntysaari, DL 1998 s. 967 alav. 47) ja s. 970 alav. 70) sekä kapp. 4.3.2.5 edellä.

hallituksen toimivaltaan muutoin kuuluvaan asiaan, pidetään sitä, että hallituksenasema itsenäisenä elimenä yhtiön organisaatiossa sen toimivaltaan kuuluvissatehtävissä ei saa yhtiökokouksen ratkaisuvallan käytön johdosta vaarantua.1314

Suomessa osakeyhtiön hallitus voi viedä oikeustoimen, jolla yritysrakenteenmuutos toteutetaan, yhtiökokouksen päätettäväksi omasta aloitteestaan taikkasen johdosta, että hallituksella on yhtiöjärjestysmääräyksen nojalla velvollisuushankkia oikeustoimeen yhtiökokouksen suostumus. Tällainen yhtiöjärjestysmää-räys voi koskea ainoastaan asiaa, jolla on suurehko merkitys yhtiölle ja sentoiminnalle, tai joka on luonteeltaan poikkeuksellinen tai jolla on erityistämerkitystä yhtiötä koskeville, tulevaisuuteen kohdistuville ratkaisuille.1315 Mikälihallitus on omin päin toteuttanut toimen, johon yhtiöjärjestyksen mukaanvaaditaan yhtiökokouksen suostumus, hallitus on menetellyt oikeudenvastaisestija hallituksen jäsenet vastaavat yhtiölle toimen johdosta aiheutuneesta va-hingosta.1316 Joissakin kiireellisissä tilanteissa yhtiön etu voi kuitenkin vaatia,että hallitus ryhtyy omin päin toimeen yhtiön puolesta ennen kuin se hankkiitoimelle yhtiökokouksen hyväksynnän.1317 Sellainen tilanne voi syntyä erityisestihallituksen suunnitellessa ja valmistellessa yritysostoa, jolloin yhtiön etu voivaatia kaupan toteutumisen pikaista varmistamista. Mikäli yrityskauppaanvaaditaan yhtiöjärjestysmääräyksen nojalla yhtiökokouksen suostumus ja yhtiönedustajat allekirjoittavat yrityskauppaa koskevan sopimuksen eikä hallitus hankisille yhtiökokouksen hyväksyntää, sopimus voi silti yhtiöoikeudellisesti sitoayhtiötä oikeustoimen toisen osapuolen vilpittömän mielen johdosta.1318 Joskuitenkin yrityskauppaa koskevaan sopimukseen sisältyy sopimuksen voi-maantuloa koskeva, yhtiökokouksen suostumukseen sidottu lykkäävä tai purkavaehto, mikä näissä sopimuksissa on hyvinkin mahdollinen, sopimus on ilman

266

1319 Ratkaisussa KKO 1974 II 9 kysymyksessä olleeseen luovutussopimukseen sisältyisopimuksen voimaantuloa koskenut, yhtiökokouksen suostumukseen sidottu lykkäävä ehto, muttasopimus oli tässä tapauksessa yhtiökokouksen suostumuksesta huolimatta pätemätön sen vuoksi,että se oli ristiriidassa yhtiön tarkoituksen ja toimialan kanssa.1320 Taxell, Organisation s. 102. Hallituksen oikeudesta alistaa asia yhtiökokouksenratkaistavaksi, ks. myös af Schultén, Kommentaari I s. 450 ja 496 ja af Schultén, KommentaariII s. 5, vrt. Mäntysaari, DL 1998 s. 968 alav. 53).1321 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 761, af Schultén, Kommentaari II s. 4 ja Toiviainen,Osakeyhtiön hallituksesta s. 223.1322 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 761. Vrt. osaltaan OYL 9:6,2 §, 9:7 § ja 9:10 § 3. virke. Näissäsäännöksissä ei ole kuitenkaan säädetty, mitä asioita niissä säädetyillä tavoilla voidaan viedäyhtiökokouksen päätettäväksi. Hovioikeuksien ratkaisuista, jotka koskivat yhtiökokouksentoimivaltaa yhtiön hallintoon kuuluvassa asiassa, RHO 4.6.1986 S 85/4 ja THO 14.10.1988; 1987S 22 Häm III, ks. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 571, vrt. s. 761.1323 Kyläkallio ym. lausuvat: ”Yhtiökokous on yhtiön ylin eli ns. päättävä elin.”. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 571. Vastaavasti yhtiökokouksen asemasta myös Taxell, Bolagsledningensansvar s. 42.

yhtiökokouksen suostumusta sopimusoikeudellisesti pätemätön ja sen vuoksiyhtiötä oikeudellisesti sitomaton.1319

Silloinkin, kun hallitus vie asian omasta aloitteestaan, ilman mainitunlaistayhtiöjärjestysmääräystä, yhtiökokouksen ratkaistavaksi, asialla tulee ollasuurehko merkitys yhtiölle.1320 Liiketoimintasiirtoa tai yrityskauppaa koskevaoikeustoimi voi, tapauksesta riippuen, edellyttää myös yhtiön yhtiöjärjestyksentoimialamääräyksen muuttamista yhtiökokouksen päätöksellä.

Suomessa osakeyhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa ei ole muodostunutyhtenäistä kantaa sen suhteen, voiko yhtiökokous itse pelkästään omastaaloitteestaan ottaa ratkaistavakseen hallituksen toimivaltaan muutoinkuuluvan ns. harkinnanvaraisen hallintoasian. On esiintynyt näkemys, ettäyhtiökokous voi omasta aloitteestaan ottaa yksittäistapauksissa ratkaista-vakseen hallitukselle muutoin kuuluvan harkinnanvaraisen hallintoasianedellyttäen, että edellä esitetty yleiskriteeri yhtiökokouksen ratkaisuvallanulottuvuudelle täyttyy.1321 Kyläkallion ym:n mukaan hallituksen taihallintoneuvoston tehtäväpiiriin kuuluvat harkinnanvaraiset hallintoasiatvoivat tulla yhtiökokouksen ratkaistaviksi yhtiökokouksen itsensä,osakkeenomistajien vähemmistön, yksittäisen osakkeenomistajan taitilintarkastajan aloitteesta.1322 Kyläkallio ym. ja Toiviainen näyttävätnojaavan kantansa yhtiökokouksen asemaan yhtiön ylimpänä toimi-elimenä.1323 Toiviaisen mukaan yhtiökokouksen asemasta osakeyhtiönylimpänä elimenä seuraa yhtiökokouksen oikeus käsitellä tietyssä laa-juudessa asioita, jotka muutoin kuuluisivat hallituksen toimivaltaan jahallituksen vastaava velvollisuus noudattaa yhtiökokouksen tahtoa. Hänen

267

1324 Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 218 ja Toiviainen, Toimitusjohtajan infor-mointivelvollisuus s. 37. Tästä näkemyksestä, joka perustuu käsitykseen yhtiökokouksesta yhtiönylimpänä toimielimenä, ks. myös Mäntysaari, DL 1999 s. 80, alav. 89) ja siinä mainitut lähteet.1325 Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 223.1326 Ks. Mäntysaari, DL 1999 s. 83-85.Suomessa on perinteisesti katsottu, että yhtiökokouksella on tietyin edellytyksin oikeus antaahallitukselle ohjeita ja määräyksiä yhtiön asioissa. Taxellin mukaan yhtiökokous voi antaahallitukselle ohjeita yhtiön hallintoon kuuluvissa asioissa ja hallitus on lähtökohtaisesivelvollinen noudattamaan niitä. Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 44 ja Taxell, Organisations. 101. Yhtiökokouksen ohjeet hallitukselle voivat koskea tiettyä konkreettista asiaa tai ollayleisluonteisempia. Ne voidaan antaa lausuntona jonkin asian käsittelyn yhteydessä. Tällaisetohjeet eivät kuitenkaan saa sitoa hallitusta yksityiskohtia myöten. Taxell, Organisation s. 101-102. Kyläkallion ym:n mukaan yhtiökokous voi tietyissä asioissa antaa päätökselläänpysyväisluonteisia käskyjä tai ohjeita yhtiön alemmille elimille ilman, että niiden tarvitsisi,ollakseen sitovia, ilmetä yhtiöjärjestyksestä. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 154. Yhtiökokouksenmääräyksistä ja ohjeista ks. myös af Schultén, Kommenaari II s. 4 ja Toiviainen, Osakeyhtiönhallituksesta s. 222.Yhtiön edustajan, mukaan lukien hallitus, toimivaltaa rajoittavat ylempien toimielinten päätöksetja ohjeet. HE 89/1996 s. 109 ja af Schultén, Kommentaari I s. 555.Sen sijaan Mäntysaari, käsitellessään liiketoiminnan luovutusta, on sillä kannalla, ettähallituksella ei ole osakeyhtiölakiin perustuvaa velvollisuutta noudattaa yhtiökokouksenliiketoiminnan luovutuksesta antamia ohjeita. Mäntysaari, DL 1999 s. 83-85. Mäntysaarenmukaan yhtiökokouksen hallitukselle antama ohje on yhtiökokouksen päätöksenä mitätön, koskaosakeyhtiölaissa yhtiökokoukselle ei ole säädetty yleistä oikeutta antaa hallitukselle ohjeita.Mäntysaari, Osakeyhtiö toimijana s. 144.1327 Taxell, Organisation s. 100 ss. ja 102 ss.1328 Taxell, Organisation s. 99 ja 101.Taxelllin mukaan yhtiökokous voi omasta aloitteestaan antaa hallitukselle tehtäväksi valmistellasellaista asiaa, josta päättäminen osakeyhtiölain mukaan kuuluu yhtiökokoukselle. Ks. Taxell,

mukaansa yhtiön hierarkiassa alempi elin on kuuliaisuusvelvollinensuhteessa ylempään elimeen.1324

Sellaisissa asioissa, joissa ratkaisuvalta ei kuulu ehdottomasti jollekintietylle yhtiön toimielimelle, ylempi toimielin voi yksittäistapauksittainottaa omasta aloitteestaan ratkaistavakseen alemman toimielimenkäsiteltäväksi muutoin kuuluvan asian, ja tällöin ylemmän elimen asiassatekemä päätös säännönmukaisesti sitoo asianomaista alempaa toimielintäja vastuu päätöksestä siirtyy ratkaisun tehneelle toimielimelle.1325 ToisaaltaMäntysaari on kritisoinut sellaista näkemystä, että yhtiökokous olisiosakeyhtiön ”ylin toimielin”, ja sellaisen käsityksen pohjalta tehtäviäyhtiökokouksen toimivaltaa koskevia johtopäätöksiä, mukaan lukien myöskäsitystä yhtiökokouksen toimivallasta antaa hallitukselle ohjeita jamääräyksiä.1326

Taxell käsittelee ns. harkinnanvaraisen hallintoasian viemistä yhtiökokouksenpäätettäväksi kahdella perusteella: yhtiöjärjestysmääräyksen nojalla taikkahallituksen omasta aloitteesta.1327 Taxell toteaa, että yhtiökokous ei voi halli-tuksen itsenäisestä asemasta johtuen ottaa hallitukselta tehtäviä itselleen pel-kästään sillä perusteella, että yhtiökokous on osakeyhtiön ylin toimielin.1328

268

Organisation s. 102.1329 Taxell, Organisation s. 99-100.1330 Asioista, joista yhtiökokous saa päättää, vaikkei niitä ole mainittu kokouskutsussa, onsäädetty OYL 9:10 §:n 2. ja 3. virkkeessä.1331 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 698.1332 Kutsuajasta, ks. OYL 9:9 § 1 mom., kirjallisesta kutsusta, joka erityistapauksissa onlähetettävä jokaiselle osakkeenomistajalle, jonka osoite on yhtiön tiedossa, ks. OYL 9:9 § 2mom. ja asiakirjojen nähtävillä pitämisestä silloin, kun yhtiökokouksessa käsitellääntilinpäätöstä, ks. OYL 9:9 § 4 mom. Tässä käsitellään vain osakeyhtiölain yleisiä säännöksiäkutsusta yhtiökokoukseen, ei säännöksiä kokouskutsusta erityistapauksissa.1333 Huttunen, Yhtiökokouksesta, s. 71.

Mikäli yhtiökokoukselle on annettu yhtiöjärjestysmääräyksellä asiassaratkaisuvalta, on lähdettävä siitä, että yhtiökokouksen on kuitenkin toimittavaasiassa yhteistyössä hallituksen kanssa. Kun otetaan huomioon, että Suomenosakeyhtiölaissa hallitukselle on useissa tapauksissa asetettu velvollisuusvalmistella niitä päätöksiä, jotka yhtiökokouksen tulee osakeyhtiölain säännöstennojalla tehdä, osakeyhtiölain systematiikan kanssa yhteneväinen on menettely,että hallitus valmistelee asian silloinkin, kun yhtiökokouksen ratkaisuvaltaasiassa perustuu pelkästään yhtiöjärjestysmääräykseen. Siten hallituksentehtävänä on valmistella yhtiökokoukseen vietävä asia ja esittää yhtiökokoukselleehdotus asian ratkaisemiseksi. Yhtiökokouksen tehtävänä on sitten päättää suos-tumuksen antamisesta tai epäämisestä hallituksen esittämälle toimelle.1329

Osakeyhtiölain säännökset kokouskutsusta

Osakeyhtiölain 9:9 §:n 3 mom:n mukaan kutsussa yhtiökokoukseen on mai-nittava kokouksessa käsiteltävät asiat, ja, kun asia koskee yhtiöjärjestyksenmuuttamista, muutoksen pääasiallinen sisältö on mainittava kutsussa. Kutsu ontoimitettava yhtiöjärjestyksen mukaisesti (OYL 9:9 § 2 mom.).1330 Hallituksenpäätösehdotuksen sisältöä ei Suomessa tarvitse kokouskutsussa mainita eritys-tapauksia lukuunottamatta.1331 1332

Kokouksessa käsiteltävä asia tulee mainita kokouskutsussa, jotta osakkeen-omistaja voi ensinnäkin asian merkityksen vuoksi harkita osanottoaankokoukseen ja toiseksi voi valmistautua asian käsittelyyn.1333 Käsiteltävät asiaton kokouskutsussa ilmoitettava niin selvästi, että osakkeenomistajat käsittävät,

269

1334 KM 1969: A 20 s. 121 ja HE 27/1977 s. 63.1335 Huttunen, e.m.t. s. 77 ja af Schultén, Kommentaari II s. 70.1336 Ks. korkeimman oikeuden ratkaisun perustelut tapauksessa KKO 1984 II 148, Nuolimaa, LM1985 s. 232 ja 240. Kysymyksestä, milloin osakkeenomistajan on katsottava luopuneenoikeudestaan moittia yhtiökokouksen päätöstä, ks. Nuolimaa, LM 1985 s. 240-241.1337 HE 27/1977 s. 63 ja KM 1969: A 20 s. 122.1338 Nuolimaa, LM 1985 s. 237. Ks. myös Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 702-703.1339 Tässä yhteydessä ei tarkemmin käsitellä yleisellä tasolla kysymystä siitä, milloin yhtiö-kokouksen päätös on kokouskutsun puutteellisuuden vuoksi mitätön tai vain moitteenvaraisestipätemätön. Oikeustapauksessa KKO 1984 II 148 kantajina olleiden osakkeenomistajien katsottiinantaneen OYL 9:10 §:ssä tarkoitetun suostumuksen päätöksen tekoon, koska he olivatosallistuneet yhtiökokoukseen eivätkä olleet vastustaneet asian käsittelyä siellä ja olivat antaneetäänensä päätettäessä asiasta siellä. Nuolimaa, LM 1985 s. 240. Kysymyksestä, keitähenkilötahoja OYL 9:10 §:n soveltamisessa on tarkoitettava ”osakkeenomistajilla, joitalaiminlyönti koskee”, ks. Nuolimaa, LM 1985 s. 237-239.

mistä on kysymys.1334 Mitä tärkeämmästä asiasta on kysymys, sitä tarkemminse tulee mainita kokouskutsussa.1335

OYL 9:10 §:n 1. virkkeessä on kieltosäännös, jonka mukaan asiasta, jossaei ole noudatettu osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen kokouskutsua tai asiakirjannähtäväksi asettamista koskevia säännöksiä, ei saa tehdä päätöstä ilman niidenosakkeenomistajien suostumusta, joita laiminlyönti koskee. Mikäli päätöskuitenkin on tehty ilman, että mainittu suostumus on saatu, päätös on tehotonosakkeenomistajaa kohtaan, joka on päätöstä vastustanut tai voi muutoin näyttää,että hän ei ole päätöksessä ollut osallisena.1336 Kokouskutsun puutteellisuudenvuoksi muotovirheen sisältävä yhtiökokouksen päätös on pätemätön.1337 Tällöinpäätös on mitätön tai moitteenvaraisesti pätemätön.1338 Mitätön päätös onkysymyksessä, jos kokoukseen ei ole toimitettu lainkaan kutsua tai kokouskutsuakoskevia säännöksiä tai määräyksiä on ”olennaisesti” rikottu (OYL 9:17 § 3mom:n 3) kohta).1339

Yritysrakenteen muuttaminen, esimerkiksi teollisuusyrityksen kaikkientuotantolaitosten pysyväisluonteinen luovuttaminen tai yritysosto, voi edellyttääyhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamista. Mikäli hallitus aikoototeuttaa mainitun laisen yrityksen toiminnallisen rakenteen muutoksen, sen tuleeennen rakennemuutoksen toteuttamista kutsua yhtiökokous koolle päättämäänyhtiön yhtiöjärjestyksen muuttamisesta. OYL 9:9 § 3 mom:n sanamuodonmukaan ”Milloin asia koskee yhtiöjärjestyksen muuttamista, on muutoksenpääasiallinen sisältö mainittava kutsussa.” Tämän säännöksen yhteydessä”yhtiöjärjestyksen muuttamisella” on perinteisesti katsottu tarkoitettavan vainyhtiöjärjestyksen sanamuodon muuttamista. Silloin, kun yhtiökokouksenpäätettävänä on ollut vain yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen sanamuodon

270

1340 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 698 ja Huttunen, Yhtiökokouksesta, s. 71.1341 Huttunen, e.m.t. s. 75-76.1342 Mikäli tähän kysymykseen vastattaisiin myöntävästi, yhtiökokous voisi myös tarvittaessalykätä asiasta päättämisen seuraavaan yhtiökokoukseen, ks. OYL 9:10 §.

muuttaminen, hallitus voi, sen jälkeen, kun toimialamääräyksen sanamuodonmuutos on asianmukaisesti rekisteröity ja kuulutettu, omin päin toteuttaa yhtiöntodellisen toiminnallisen rakenteen muuttamisen, muun muassa ryhtymälläsolmimaan siinä tarkoituksessa sopimuksia kolmansien osapuolten kanssa.Yhtiön toiminnan kannalta merkittävissä yritysrakenteen muutoksissa osak-keenomistajan kannalta yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen sanamuodonmuuttamista merkittävämpi toimi on kuitenkin se konkreettinen toimi, esi-merkiksi tehdaslaitosten osto tai myynti pysyväisluonteisesti, jolla hänenyrityksensä toiminnan todellista luonnetta muutetaan. Siten, kun hallitus kutsuuOYL 9:9 §:n 3 mom:n mukaisesti yhtiökokouksen koolle, jotta hallitus voisitoteuttaa konkreettisen konsernin rakennetta muuttavan ja samalla yhtiöjärjestyk-sen muuttamista edellyttävän toimen, voidaan kysyä, mikä tällöin itse asiassaon tai voi olla kokouskutsussa tarkoitettavana ”asiana, joka koskee” yhtiöjärjes-tyksen muuttamista. Suomessa on katsottu, että kokouskutsun perusteellayhtiökokouksessa voidaan yleensä päättää kutsussa mainitun pääasian lisäksimyös asioista, jotka seuraavat pääasiaratkaisusta tai liittyvät siihen kiinteästi taimuuten luontevasti.1340 Huttunen toteaa yhtiöjärjestyksen muuttamista koskevankutsun osalta, että ”Muutoksen pääasiallinen sisältö saattaa samaistua asiaan”ja että ”kutsussa olevalla päätösehdotuksella ei – erityistapauksia lukuunottamatta – ole sitä vaikutusta, että yhtiökokouksen päätösvaltaa asiassa rajat-taisiin. Jos esim. aiotaan perustaa hallintoneuvosto, ei asiana ole yhtiöjärjestyk-sen muuttaminen vaan se, että tarkoitus on ottaa käyttöön mainittu toimielin”.1341

Jos kokouskutsussa asiana on yhtiöjärjestyksen ”toimialamääräyksen muuttami-nen”, voiko yhtiökokous Suomessa tämän kokouskutsun perusteella ottaakokouksen asiaksi myös päättämisen siitä, sen tiedossa olevasta, hallituksensuunnittelemasta konkreettisesta toimesta, jolla vastaava yhtiön todellisentoiminnan muuttaminen aiotaan toteuttaa, edellyttäen, että yhtiökokouksella onpäätöksentekoa varten riittävät tiedot?1342 Kirjoittaja on kuitenkin taipuvainenasettumaan sille kannalle, että edellä tarkoitetun laisen kokouskutsun saadessaanyhtiökokous ei voi Suomessa päättää muusta kuin yhtiöjärjestyksen sanamuodonmuuttamisesta, ts. yhtiökokous voi tällöin antaa vain hallitukselle valtuutuksenyhtiön todellisen toiminnan muuttamiseksi toimialamääräyksen uutta sanamuotoavastaavasti. Tosiasiallisesti yhtiökokous voi kuitenkin menetellä siten, että seasettaa ehdoksi toimialamääräyksen sanamuodon muutoksen hyväksymiselle

271

1343 Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1974 II 9 sopimus, jolla yhtiö luovutti kokosähkönjakeluverkostonsa kaikkine laitteineen toiselle yhtiölle, vietiin luovuttavana osapuolenaolleen yhtiön yhtiökokouksen hyväksyttäväksi sen vuoksi, että luovutussopimuksessa oli ehto,jonka mukaan sopimuksen voimaantulon edellytyksenä oli sen hyväksyminen mainitussayhtiökokouksessa.1344 Toisaalta kaukana ei ole ajatus, että, huomioon ottaen yritysrakenteen muutoksia koskevanpäätösvallan oikeudellisen sääntelyn samankaltaisuus osakeyhtiöissä Suomessa ja Saksassa, ks.kapp. 5.1.5.3 edellä, myös Suomessa tulisi tunnustaa oikeusanalogian nojalla yhtiökokouksen”kirjoittamaton päätösvalta” ainakin kaikkein keskeisimmissä konkreettisissa toimissa, ts.hallituksen valmistelemissa oikeustoimissa, joilla yrityksen toiminnan todellista rakennettamuutetaan, ts. ainakin ääritapauksissa, kuten yhtiön kaiken tuotantotoiminnassa käytetynomaisuuden pysyväisluonteisessa luovuttamisessa, yhtiön muuttamisessa täysin ja pelkästäänhallintayhtiöksi ja täydellisessä taloudellisessa sulautumisessa, viimeksi mainitunyritysjärjestelyn osalta ks. kapp. 6.2 jäljempänä. 1345 Vrt. KM 1969: A 20 s. 121 ja Huttunen, e.m.t. s. 71-72.1346 Huttunen, e.m.t. s. 72. Huttunen nojaa ilmeisestikin e contrario -päätelmään OYL 9:9 §:n 3mom:n 2. virkkeen säännöksestä, jonka mukaan asian ”pääasiallinen sisältö” on mainittavakokouskutsussa ainoastaan silloin, kun asiana on yhtiöjärjestyksen, ts. sen sanamuodonmuuttaminen. Ks. Huttunen, e.m.t. s. 72 alav. 3).1347 af Schultén, Kommentaari II s. 63 ja Huttunen, e.m.t. s. 77.

sen, että hallitus esittää yhtiökokouksen hyväksyttäväksi myös sen konkreettisentoimen, esimerkiksi yhtiön puolesta tehtävän sopimuksen, jolla yrityksentoiminnan todellista rakennetta muutetaan.1343 1344

Mikäli hallitus aikoo esittää yhtiökokouksen hyväksyttäväksi yhtiöjärjestyk-sen sanamuodon muutoksen lisäksi myös sen oikeustoimen, jolla yrityksentoiminnan todellista rakennetta vastaavasti muutetaan, on mainitun oikeustoimenhyväksyminen mainittava asiana kokouskutsussa niin selvästi ja sillä tavalla, ettäosakkeenomistajat käsittävät, miten merkittävästä ja mitä suuruusluokkaaolevasta asiasta on kysymys.1345 Sopimusten osalta olisi mainittava ainakin,minkä laatuisesta sopimuksesta on kysymys, esimerkiksi, että kysymyksessä on”liikeomaisuuden luovutussopimus”. Huttunen katsoo, että kokouskutsussa eitarvitse tuoda esille sopimuksen sisältöä eikä edes pääkohtia siitä.1346 Toisaalta,mitä merkittävämmästä asiasta osakkeenomistajan kannalta on kysymys, sitätarkemmin asia tulee mainita kokouskutsussa.1347 Yläraja tässä tarkkuudessamuodostunee kuitenkin sopimuksen ”pääasiallisesta sisällöstä”, jota (Huttusenkannan mukaan) ei tarvitse kokouskutsussa esittää. Voitaneen kuitenkin lähteäsiitä, että hyvin merkittävissä sopimuksissa kokouskutsuun tulisi ottaa sellaisettiedot sopimuksesta, jotka vastaavat lähes ”pääasiallista sisältöä” sopimuksesta,jotta osakkeenomistajilla olisi riittävä käsitys yhtiökokouksessa käsiteltävästäasiasta. Konsernirakenteen muutosten tapauksessa kirjoittajan käsityksen mukaantämä ”lähes pääasiallinen sisältö sopimuksesta” merkitsisi sitä, että liiketoimin-tasiirroissa ja yritysmyynneissä ja -ostoissa sopimuksesta olisi kokouskutsussa

272

1348 Tapauksista, joissa asia voidaan kuitenkin käsitellä yhtiökokouksessa, vaikka asiaa ei olelainkaan tai asianmukaisesti mainittu kokouskutsussa, ks. OYL 9:10 § 2. ja 3. virke ja Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 702-703.1349 Vrt. Taxell, Organisation s. 100 ja 102-103, Mäntysaari, DL 1999 s. 84 ja HE 27/1977 s. 109.Kriteereistä toimille, jotka voivat yhtiöjärjestyksen nojalla vaatia yhtiökokouksen suostumuksen,ks. Taxell, e.m.t. s. 100-101, ja edellä esitettyä.1350 HE 27/1977 s. 57 ja Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 44, vrt. Taxell, Organisation s. 101.1351 Tässä on kysymys liiketaloudellisesta riskistä, eikä sellaisista mahdollisista vahingoista, joistayhtiölle voitaisiin vaatia korvausta.1352 Ks. OYL 9:13 §.

mainittava ainakin, mitä yhtiön liiketoiminnan alaa se koskee ja mitäsuuruusluokkaa liikevaihdoltaan tämä liiketoiminta on suhteessa yhtiön (taikonsernin) koko liiketoimintaan.1348

Yhtiökokouksen suostumus oikeustoimeen

Suomessa hallitus voi esittää yhtiökokouksen hyväksyttäväksi oikeustoimen,jolla konsernin rakennetta muutetaan joko omasta aloitteestaan tai siksi, ettäyhtiöjärjestysmääräys velvoittaa hallituksen siihen.1349 Tällöin hallitus on pää-sääntöisesti velvollinen noudattamaan yhtiökokouksen päätöstä.1350 Kun sopi-mukseen liiketoimintasiirrosta, yritysostosta tai yritysmyynnistä hankitaan yhtiö-kokouksen suostumus, osakkeenomistajat voivat valvoa heidän osakesijoituk-seensa kohdistuvaa riskiä sen vuoksi, että heillä on mahdollisuus kieltää yritys-rakenteen muutoksen toimeenpano.1351 Suostumusmenettelystä on osakkeen-omistajien kannalta se etu, että hallitus joutuu esittämään heille perustelut, miksirakennemuutos on yhtiön edun mukainen. Osakkeenomistajille merkitystä ontoimen vaikutuksella taloudellisen lisäarvon muodostumiseen. Kun hankkiiyritysrakenteen muutokseen yhtiökokouksen suostumuksen, hallitus voipuolestaan taasen siltä osin turvata itselleen osakkeenomistajien luottamuksen.

Yhtiökokous antaa yleensä suostumuksensa yksinkertaisella ääntenenemmis-töllä toimeen, jota koskevan päätöksenteon osalta laissa ei ole asetettu mää-räenemmistövaatimusta.1352

Voidaan kuitenkin asettaa kysymys, millä ääntenenemmistöllä toimi onhyväksyttävä yhtiökokouksessa, jotta hallituksen jäsenet vapautuvat ko.toimen osalta vahingonkorvausvastuusta yhtiötä kohtaan? Suomenosakeyhtiölaissa ei ole nimenomaisesti säädetty, että yhtiökokous voisietukäteen vapauttaa hallituksen jäsenen vahingonkorvausvastuusta yhtiötäkohtaan jonkin toimen osalta, mutta hallituksen esityksen mukaan

273

1353 Mäntysaari, DL 1999 s. 89 ja HE 27/1977 s. 57.1354 Vrt. Mäntysaari, DL 1999 s. 89-90.1355 Hallituksen esityksessä todetaan, että ”Vähemmistöosakkeenomistajien kanneoikeudenedellytyksenä on, että korvausasiaa on … käsitelty yhtiökokouksessa ja että myönnettyävastuuvapautta … on vastustanut vähemmistö, jolla on vähintään kymmenesosa kaikistaosakkeista tai yksi kolmasosa kokouksessa edustetuista osakkeista.”. HE 27/1977 s. 113-114.Asiallisesti samoin vähemmistökanteen edellytysten osalta, af Schultén, Kommentaari II s. 675-676. Hallituksen esityksessä todetaan myös, että vaatimus, että yhtiökokouksessa olisi päätöstävastustavia osakkeenomistajia niin paljon, että heillä olisi 1/10 kaikista osakkeista, jää suurissayhtiöissä usein vain teoreettiseksi mahdollisuudeksi. HE 27/1977 s. 114. Vrt. Mäntysaari, DL1999 s. 90, joka kuitenkin tulkitsee yhtiökokouksen po. suostumuspäätökselle, joka vapauttaahallituksen jäsenen vahingonkorvausvastuusta, asetettavaa enemmistövaatimusta toisin.

yhtiökokouksella kuitenkin on siihen oikeus.1353 Kun, hallituksen esitystävastaavasti, katsotaan, että yhtiökokous voi etukäteen vapauttaa halli-tuksen jäsenen vahingonkorvausvastuusta yhtiötä kohtaan, voidaan ollasitä mieltä, että mainitun laiseen yhtiökokouksen päätökseen ei voidasoveltaa lievempiä vaatimuksia kuin vastuuvapauspäätökseenkään.1354

Jotta yhtiökokouksen päätös hyväksyä sopimus, jolla konsernin rakennettamuutetaan, vapauttaisi hallituksen jäsenen vahingonkorvausvelvollisuu-desta yhtiötä kohtaan, edellytyksenä on, että yhtiökokouksen päätös ontehty sellaisella ääntenenemmistöllä, että yhtiökokouksessa päätöstävastustaneita osakkeenomistajia ei ole ollut sellaista määrää, ettävähemmistökanteen nostamisen edellytys päätöstä yhtiökokouksessavastustaneiden osakkeenomistajien määrän osalta OYL 15:6 §:n 1 mom:n1) kohdan mukaan täyttyisi. Jos vähemmistökanteen nostamisen ehdot-tomaksi edellytykseksi asetetaan se, että yhtiökokouksessa, jossasuostumus hallituksen esittämään toimeen on annettu, yhtiökokouksenpäätöstä vastaan on täytynyt äänestää vähintään OYL 15:6 §:n 1 mom:n1) kohdassa mainittu osakkeenomistajien määrä, esimerkiksi sellaisessapörssiyhtiössä, jossa mainittu suostumus on annettu yhtiökokouksessa,ja jossa mainittuun yhtiökokoukseen ei ole osallistunut sellaista määrääosakkeenomistajia, että he olisivat edustaneet vähintään 1/10 kaikistaosakkeista (ts. yhtiökokouksessa on ollut edustettuna esim. 8 % yhtiönkaikista osakkeista), vähemmistökannetta ei voida nostaa, jos suostumuson annettu siten, että sen puolesta ovat äänestäneet osakkeenomistajat,joilla on ollut yli 2/3 kokouksessa edustetuista osakkeista. Pörssiyhtiölle-hän on tyypillistä, että osakkeenomistajista usein vain pieni vähemmistöottaa osaa yhtiökokouksiin.1355

Sen ääntenenemmistön osalta, jota yhtiökokouksen päätökseltä on edelly-tettävä, jotta hallitus vapautuisi vahingonkorvausvastuusta yhtiötä kohtaanyhtiökokouksen päättämästä toimesta, voidaan kirjoittajan mielestä esittäätoisenlainenkin näkemys, varsinkin siinä tapauksessa, että yhtiökokouksenpäätösvalta asiassa perustuu yhtiöjärjestysmääräykseen.Mikäli osakeyhtiölaissa ei ole säädetty, että yhtiökokouksen päätös ontehtävä määräenemmistöllä, OYL 9:13, 1 §:n mukaan yhtiökokouksenpäätökseksi tulee (jollei ole kysymyksessä vaali) se mielipide, jota onkannattanut enemmän kuin puolet annetuista äänistä. Jos yhtiöjärjestyksenmukaan johonkin yhtiön puolesta tehtävään toimeen vaaditaan ”yhtiöko-

274

1356 Tällöin hallituksen jäsenet voitaisiin tuomita vahingonkorvausvelvollisiksi yhtiölle siitä, mitäyhtiökokous on päättänyt, vaikka hallitus ei olisi menetellyt tuottamuksellisesti yhtiökokouksenpäätöksen valmistelussa eikä sen toteutuksessakaan.1357 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 571 ja 574.1358 Taxell toteaa yhtiökokouksen yhtiöjärjestysmääräyksen nojalla antamasta suostumuksestayhtiön hallintoon kuuluvaan toimeen: ”Ett samtycke befriar i princip styrelsen från ansvar förskadliga följder av de dispositioner som vidtas på basen av samtycket – så långt bolagsstämmansbeslut sträcker sig…” ja lisäksi: ”Detsamma kan anses gälla när styrelsen hänskjutit ett ärendetill bolagsstämman…” ja ”Bolagsstämmans ställningstagande binder i regel styrelsens handlande,varför styrelsen inte, utan särskilda skäl – t. ex. culpa i beredning eller verkställighet – äransvarig för skada som uppkommer.” Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 44.Hallituksen jäsenten vapautuminen vahingonkorvausvastuusta koskee mielestäni konkreettistatointa, esimerkiksi yhtiön puolesta tehtävää sopimusta ja sen ehtoja. Jos taasen yhtiökokousvaltuuttaa ennakkoon hallituksen toteuttamaan jonkin vain abstraktisesti määritellyn toimen,oikeudellinen vastuu myöhemmin toteutettavasta konkreettisesta toimesta jää hallitukselle. Vrt.Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 45.

kouksen päätös” ja hallitus vie toimen yhtiökokouksen ratkaistavaksi jatointa kannattaa yhtiökokouksessa yksinkertainen enemmistö, OYL 9:13,1 §:n sanamuodon mukaan ”yhtiökokouksen päätökseksi tulee” tämääänestystulos. Jos hallituksen vapautumiseksi toimen osalta vahingonkor-vausvastuusta edellytettäisiin, että yhtiökokous hyväksyy toimen niinsuurella ääntenenemmistöllä, että OYL 15:6,1 §:ssä tarkoitettua vähem-mistökannetta ei voitaisi nostaa, jos kysymyksessä olisi normaali yhtiö-kokouksen päätös vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle, voisisyntyä tilanne, että yksi yhtiön toimielin, yhtiökokous, olisi OYL 9:13,1 §:n mukaan päättänyt toimesta, mutta toinen toimielin, hallitus, olisikuitenkin siitä vastuussa.1356

Kun yhtiökokous suoraan osakeyhtiölain jonkin säännöksen, esimerkiksisulautumisessa OYL 14:8 §:n, nojalla päättää jostakin asiasta, siitä ei olevastuussa jokin toinen yhtiön toimielin, siltä osin kuin yhtiökokous asiastaon päättänyt. Kyläkallion ym:n mukaan yhtiöjärjestykseen voidaan ottaatäydentäviä määräyksiä yhtiön organisaatiosta ja sen osien tehtävistä jayhtiöjärjestysmääräyksillä voidaan yhtiökokouksen tehtäväpiiriä laa-jentaa.1357 Sikäli kuin tämä on ymmärrettävä siten, että kysymys on vainyhtiökokouksen tehtäväpiirin laajentamisesta, mutta yhtiökokouksenasema yhtiön toimielimenä ei muutu, yhtiökokouksen oikeudellinenvastuu toimessa, johon se on antanut suostumuksensa yhtiöjärjestysmää-räyksen nojalla, ei voi olla pienempi kuin sellaisessa toimessa, jossayhtiökokouksen päätösvalta perustuu suoraan osakeyhtiölain säännökseen,kuten esimerkiksi sulautumisessa. Tämän mukaan hallitus ei olisi enääyhtiökokouksen päätöksen jälkeen, samoin kuin sulautumisessa, vahin-gonkorvausvastuussa asiasta siltä osin kuin yhtiökokous on siitä päät-tänyt.1358 Normaalisti, silloin kun yhtiökokouksen päätökselle ei ole laissatai yhtiöjärjestyksessä asetettu erityistä määräenemmistövaatimusta,

275

1359 Taxell toteaa tästä enemmistöperiaatteesta: ”Utan den kan ett organ av bolagsstämmanskaraktär inte fungera.” ja toisaalta : ”Man kan förutsätta att majoritetsprincipen tillgodoseraktieägarnas gemensamma fördel.”. Taxell, Organisation s. 40-41.1360 HE 27/1977 s. 57 ja Mäntysaari, DL 1999 s. 89-90. Ks. myös Taxell, Bolagsledningensansvar s. 42-46. Poikkeustapauksista, joissa hallituksen jäsen ei, edellä mainittujen edellytystentoteutumisesta huolimatta, yhtiökokouksen annettua suostumuksensa toimeen, vapauduvahingonkorvausvastuusta yhtiötä kohtaan, ks. Mäntysaari, DL 1999 s. 90. 1361 Toiviainen, Osakeyhtiön hallituksesta s. 224. Ks. myös Taxell, Bolagsledningens ansvar s.44-45. Toimitusjohtajan vastuun osalta silloin, kun toimitusjohtaja vie asian yhtiön ylemmäntoimielimen ratkaistavaksi, Toiviainen toteaa, että tällöin asian ratkaisevalla toimielimellä tuleeratkaisun tehdessään olla käytössään ”olennaisesti oikeat ja täsmälliset tiedot toimenpiteestä jasen vaikutuksista”. Toiviainen, Toimitusjohtajan informointivelvollisuus, s. 40.

yhtiökokous päättää asiasta OYL 9:13 §:n mukaan yksinkertaisellaääntenenemmistöllä.1359

Suomessa sopimusvapaus koskee, tietyissä puitteissa, myös osakeyhtiöntoimielinten toimivallanjaon sääntelyä. Kirjoittajan mielestä yhtiökokouk-sen päätökseltä vaadittavan ääntenenemmistön sitominen vastuuvapaudenmyöntämisen edellytyksiin, edellytyksenä vahingonkorvausvastuun siir-tymiselle hallituksen jäseniltä asiasta päättävälle yhtiökokoukselle, ei olemyöskään sopimusvapauteen perustuvan, osakeyhtiön toimielinten toimi-vallanjakoa koskevan sääntelyn toimivuuden näkökulmasta puollettavissa.

Edellytys, riittävää ääntenenemmistöä koskevan vaatimuksen lisäksi, sille,että yhtiökokouksen suostumus toimeen vapauttaa hallituksen jäsenen vahin-gonkorvausvastuusta toimen suhteen yhtiötä kohtaan, on, että hallitus on antanutyhtiölle ”olennaisesti oikeat ja täydelliset tiedot” toimesta.1360 Vaatimus”olennaisesti oikeiden ja täydellisten tietojen” antamisesta yhtiökokouksellejohtuu OYL 15:5 §:n 2 mom:n säännöksestä, jonka mukaan yhtiökokouksenpäätös vastuuvapauden myöntämisestä jonkin toimen osalta ei estä yhtiötänostamasta myöhemmin vahingonkorvauskannetta yhtiön lukuun, jos yhtiö-kokoukselle ei ole annettu toimesta mainittuja tietoja. Vrt. toisaalta sulautumis-suunnitelmalta edellytettävät ”oikeat ja riittävät tiedot” OYL 14:6 §:n 1 mom:ssamainituista seikoista. Voitaneen kai lähteä siitä, että hallitukselle ei voidaperiaatteessa asettaa muissa yritysrakenteen muutoksissa laajempaa tiedonanto-velvollisuutta osakkeenomistajia kohtaan kuin sulautumisessakaan.

Minkälaisia tietoja sitten tarkemmin yhtiökokoukselle on annettava, jottayhtiökokouksen käytössä oleva tietoja koskeva edellytys sille, että yhtiökokouk-sen päätös toimen hyväksymisestä vapauttaa hallituksen vahingonkorvausvas-tuusta yhtiötä kohtaan toteutuisi? Toiviainen ilmaisee asian siten, että yhtiönylemmältä toimielimeltä hankittu hyväksyminen toimelle siirtää vastuun asioissasille, mikäli sillä on asian käsitellessään ollut ”kysymyksen arvostelemiseksiriittävät ja oikeat tiedot”.1361 Asia voidaan ilmaista myös siten, että yhtiökokouk-

276

1362 Vrt. Gross, AG 1996 s. 117.1363 Tanskassa Werlauffin mukaan, kun EY:n jakautumisdirektiiviä (82/891/ETY) sovelletaan taikysymyksessä on sellainen yhtiön jakaminen, joka edellyttää yhtiöjärjestyksen muuttamista taijosta yhtiöjärjestysmääräyksen nojalla tai muutoin on päätettävä yhtiökokouksessa, jakautumis-tai jakamissuunnitelma (”delingsplanen”) kokonaisuudessaan on esitettävä yhtiökokoukselle.Werlauff, UfR 1984 B s. 218. Werlauff lukee tässä yhtiön jakamisen (”deling”) käsitteeseenkaikki menettelyt, joissa yhdestä yhtiöstä muodostetaan useampia yhtiötä, mukaan lukien yhtiönliiketoimintojen siirtämisen tytäryhtiöihin. Werlauff, UfR 1984 B s. 217. Suomessa OYL 14a:2§:n mukaan jakautumissuunnitelmaan sovelletaan, muun muassa, soveltuvin osin, mitä OYL 14:4§:ssä on säädetty sulautumissuunnitelman sisällöstä. Guldborgin ja Werlauffin mukaanosakeyhtiön kaiken liiketoiminnan siirtäminen yhteen yhtiön kokonaan omistamaan tytäryhtiöönedellyttää yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamista. Tällöin yhtiökokoukselle onesitettävä yksityiskohtaisesti ehdot liiketoiminnan siirrolle. Guldborg-Werlauff, R&R 5/1991 s.61.

sella tulee päätöstä tehdessään olla käytettävissään sellaiset tiedot, joita objek-tiivisesti ajatteleva keskiverto-osakkeenomistaja pitää olennaisina elementteinäomassa päätöksenteossaan.1362 Toisaalta, OYL 15:5 §:n 2 mom:n säännöshuomioon ottaen, voidaan sanoa, että yhtiökokouksella tulee olla myös ”riittävättiedot” siltä kannalta, että se voi arvioida toimen mahdollisesti yhtiölle vahinkoaaiheuttavat vaikutukset. Seuraavassa edellä mainituista tiedoista käytetäänilmaisua yhtiökokouksen ”päätöksenteolle riittävät tiedot”.

Konsernin todellisen rakenteen muutoksissa vaatimus yhtiökokouksenpäätöksenteolle riittävistä tiedoista edellä tarkoitetussa mielessä ei kirjoittajanmielestä toteudu, ellei hallitus esitä yhtiökokoukselle ainakin olennaista sisältöäsiitä yhtiön tekemästä sopimuksesta, jolla rakennemuutos aiotaan toteuttaa,perusteluja rakennemuutokselle ja selvitystä sen taloudellisista vaikutuksistayhtiön kannalta sekä siitä mihin määriin hankittava tai luovutettava omaisuuson olennaisilta osiltaan arvostettu ja mitä arvostusmenetelmiä arvostuksessa onkäytetty. Tämä perustuu siihen, että yhtiökokouksen päättäessä konserniraken-teen muutoksesta yhtiökokouksella on mainituilta osin vastaava tiedon tarve kuinsilloin, kun yhtiökokous päättää laissa säännellyistä yritysrakenteen muutoksista,kuten esimerkiksi sulautumisesta. Siten, vaikka hallituksen tiedonantovelvolli-suutta sulautumisessa koskevia säännöksiä ei Suomessa voitaisikaan soveltaaanalogisesti yhtiökokouksen päätöksentekoon konsernirakenteen muutoksessa,niitä voidaan kuitenkin kirjoittajan mielestä pitää, osakkeenomistajan vastaavastatiedon tarpeesta johtuen, eräänlaisena ”esikuvana” niille tiedoille, joita yhtiö-kokous tarvitsee päättäessään konkreettisesta konsernirakenteen muutta-misesta.1363

277

1364 Saksassa sulautumista koskevien säännösten soveltaminen analogisesti hallituksenvelvollisuuteen oma-aloitteisesti antaa tietoja yhtiökokoukselle konsernirakenteen muutoksissaon perusteltavissa sillä, että Saksassa on tunnustettu yhtiökokouksen ”kirjoittamaton päätösvalta”keskeisissä yritysrakenteen muutoksissa.1365 Ks. edellä.1366 Saksassa osakkeenomistajan kyselyoikeus rajoittuu hänelle yhtiökokouksessa käsiteltävänasian arvioimiseksi tarpeellisiin tietoihin, ja tarpeelliset tiedot koskevat vain tällaisia yhtiön asiaakoskevia seikkoja. Gross, AG 1996 s. 117.1367 Niitä ovat ennen kaikkea hankittavasta tai luovutettavasta omaisuudesta saatava vastike jasen määrittämistapa. Gross, AG 1996 s. 118. Yritysjärjestelyn olennaisista taloudellisistaelementeistä yleisellä tasolla, ks. edellä ne tiedot, joita yhtiökokous tarvitsee, kun se päättääkonsernirakenteen muuttamisesta. Yhtiökokouksella on näiden tietojen osalta vastaava tiedontarve kuin silloin, kun se päättää sulautumisesta.1368 Näistä tiedoista ks. esitys § 8 Abs. 1 Satz 1 UmwG säännöksen ja sulautumisdirektiivin 9artiklan soveltamisesta edellä.

Miten sitten yhtiökokous voi Suomessa saada ”päätöksenteolle riittävättiedot” konsernirakenteen muutoksissa?1364 Suomessa hallituksella on OYL 9:9§:n 3 mom:n nojalla tietyn laajuinen velvollisuus omasta aloitteestaan tiedottaayhtiökokousta asiasta, jota hallitus esittää kutsussa yhtiökokoukseen senpäätettäväksi.1365 Hallituksen velvollisuus tiedottaa sellaisesta asiasta omastaaloitteestaan silloin, kun asiaa jo käsitellään yhtiökokouksessa, ei voi ollamainittua tiedonantovelvollisuutta suppeampi, mutta ei ilmeisesti sitä laa-jempikaan. Hallituksella on Suomessa velvollisuus antaa tietoja yhtiökokouksel-le, joka päättää konsernirakenteen muutoksesta, mainitun OYL 9:9 § 3 mom:ssatarkoitetun tiedonantovelvollisuuden lisäksi, vain OYL 9:12 §:n nojalla, jonkamukaan hallituksen tulee osakkeenomistajan pyynnöstä antaa yhtiökokouksessatarkempia tietoja sellaisista seikoista, jotka saattavat vaikuttaa kokouksessakäsiteltävän asian arviointiin, mikäli hallituksen mielestä tietojen antaminen eituota yhtiölle olennaista haittaa.

Seikkoja, jotka saattavat vaikuttaa yhtiökokouksessa käsiteltävän asianarviointiin, ovat (ainakin) sellaiset seikat, joita objektiivisesti ajatteleva keski-verto-osakkeenomistaja pitää olennaisina elementteinä omassa päätöksenteos-saan.1366 Konsernirakenteen muutoksesta päätettäessä olennaisina elementteinäosakkeenomistajan päätöksenteolle ovat yritysjärjestelyn olennaiset taloudellisetelementit.1367 Tämä on myös Suomessa pääasiallinen yleisluonteinen kriteeriosakkeenomistajan kyselyoikeuden laajuudelle yhtiökokouksessa silloin, kunyhtiökokous päättää oikeustoimesta, jolla konsernin rakennetta muutetaan.Osakkeenomistajan kyselyoikeus rajoittuu tietoihin, jotka ovat edellytyksenäuskottavuus- ja paikkansapitävyyskontrollin toteuttamiselle yritysjärjestelynperustelujen ja omaisuuserien arvostuksen suhteen.1368 Saksassa osakkeenomista-jan kyselyoikeus yhtiökokouksessa yhtiökokouksen päättäessä konsernirakenteen

278

1369 Gross, AG 1996 s. 118.1370

af Schultén, Kommentaari II s. 669.1371 Ks. näiden osalta edellä esitettyä.1372 Näin yritysostojen ja -myyntien osalta Gross, AG 1996 s. 117. Arvio on siten tehtäväkussakin yritysjärjestelytyypissä ja yksittäistapauksessa erikseen.

muuttamisesta ulottuu yli niiden vastaavien tietojen, joita hallitus on velvollinensulautumista koskevassa kertomuksessa (Verschmelzungsbericht) yritysjärjeste-lystä esittämään, mutta rajoittuu kuitenkin edellä tarkoitetun uskottavuus- japaikkansapitävyyskontrollin edellyttämiin tietoihin.1369 Johtuen osakkeenomista-jan vastaavasta tiedon tarpeesta verrattuna yhtiökokouksen päätökseen sulau-tumisesta osakkeenomistajan kyselyoikeus ei voine konsernirakenteen muut-tamisen yhteydessä tässä suhteessa ulottua Suomessakaan sulautumisdirektiivin9 artiklan eurooppaoikeuden mukaista soveltamista laajemmalle.

Edellä tarkoitetun kyselyoikeuden piiriin kuuluvat tiedot on periaatteessaerotettava niistä tiedoista, jotka OYL 15:5 §:n 2 mom:n nojalla ovat edellytykse-nä hallituksen jäsenten vastuuvapauspäätöksen pätevyydelle ja joiden perusteellamyönnetyn vastuuvapauden ulottuvuus määräytyy. Tiedottaminen yhtiökokouk-selle toimenpiteestä, sen taustasta ja vaikutuksista lienee, OYL 15:5 §:n 2 mom:nsäännös huomioon ottaen, myös hallituksen jäsenten omassa intressissä, jos hehaluavat saada mahdollisimman laajan vastuuvapauden yhtiökokouksella hyväk-syttämänsä toimen suhteen. Päätös vastuuvapauden myöntämisestä, samoin kuinpäätös olla nostamatta korvauskannetta, suojelee hallituksen jäseniä vain niidenseikkojen osalta, jotka ovat tulleet yhtiökokouksen tietoon ennen päätöksentekemistä.1370

Suomessa osakkeenomistajalla on oikeus OYL 9:12 §:ssä mainituilla edel-lytyksillä saada tietoja yhtiökokouksessa ”seikoista, jotka saattavat vaikuttaakokouksessa käsiteltävän asian arviointiin”. Tällaisia seikkoja ovat ennen kaikkeayritysjärjestelyä koskevat seikat, joilla on objektiivisesti katsoen ratkaisevamerkitys osakkeenomistajan asiassa tekemälle päätökselle. Yritysjärjestelyn, jollakonsernirakenteen muutos toteutetaan, osakkeenomistajan ratkaisun kannaltaolennaiset taloudelliset elementit koskevat sopimuksen olennaista sisältöä,vastikkeen määräytymistä, taloudellisia perusteluja yritysjärjestelylle ja yritys-järjestelyn vaikutuksia yhtiön rakenteeseen ja toimintaan sekä keskeisiä tekijöitäomaisuuserien arvostuksessa.1371 Osakkeenomistajan ratkaisulle olennaisetkonsernirakenteen muutosta koskevat taloudelliset elementit on kuitenkinarvioitava aina kussakin yksittäistapauksessa erikseen.1372

279

1373 Tilintarkastajien sulautuvalle yhtiölle antamasta, vastikkeen määräytymistä koskevastalausunnosta, ks. HE 89/1996 s. 145-146.1374 Gross, AG 1996 s. 117.1375 Vrt. Gross, AG 1996 s. 116 ja 118.1376 Yritysostossa vaadittavista tasetiedoista ostettavasta yrityksestä, ks. oikeustapaus LGMünchen, AG 1993 s. 287 ss. Vrt. myös Arvopaperipörssin ohjesäännön 2002 5.454 kohdanmukaan yrityskaupassa kaupan kohteesta annettavat tiedot.1377

Gross, AG 1996 s. 117-118. Due diligence -tarkastusta ei tässä lähemmin käsitellä. Senosalta, ks. Werlauff, Selskabsret s. 241 ss.1378 Vrt. AML 7:2 §:n 2 mom., jonka mukaan julkisen kaupankäynnin kohteena olevanarvopaperin liikkeeseenlaskija voi hyväksyttävästä syystä lykätä arvopaperin arvoon vaikuttavantiedon julkistamista, jos tiedon julkistamatta jättäminen ei vaaranna sijoittajien asemaa jaliikkeeseenlaskija pystyy varmistamaan tiedon säilymisen luottamuksellisena.

Vastikkeen määräytymisen kannalta tilanne on liiketoimintasiirrossa omai-suutta luovuttavan yhtiön näkökulmasta samankaltainen kuin absorb-tiofuusiossa sulautuvan yhtiön näkökulmasta.1373 Periaatteista, jotkakoskevat liiketoimintasiirrossa apporttina käytettävän omaisuuden ar-vostusta, ks. kapp. 5.1.2.1.1 edellä.Yritysostoissa ja yritysmyynneissä osakkeenomistajalla voi olla tarvesaada tietoja myös toisesta sopimusosapuolesta, kaupan kohteesta jayksittäisistä sopimusehdoista.1374 Yritysostoissa ja -myynneissä osak-keenomistajat voivat haluta tietää myös, mitä yhtiön liiketoiminnan haaraakauppa koskee ja mikä on sen vaikutus yhtiön rakenteeseen, taseeseen,liikevaihtoon ja kannattavuuteen.1375

Yritysostossa olennaisia seikkoja ovat tiedot kaupan kohteesta, ostettavanyrityksen taseesta, yrityksen asemasta markkinoilla ja yrityksen tule-vaisuudennäkymistä.1376 Lisäksi osakkeenomistajat ovat oikeutettujasaamaan tietoja kauppasopimukseen mahdollisesti sisältyvästä kilpailu-kieltolausekkeesta ja siitä, missä määrin ostettavasta yrityksestä on tehtydue diligence -selvitys.1377 Silloin, kun oston kohteena ei ole yhtiön koko osakekanta, kaupasta päät-täville henkilöille on merkityksellistä, miten yhteisyrityksen hallinto onjärjestetty, mikä on yhtiön yhtiöjärjestyksen ja mahdollisen osakassopi-muksen sisältö.

Yritysostoihin voi liittyä seikkoja, joita koskevat tiedot voivat olla, erityisestivielä ennen kuin sopimusneuvottelut ovat päättyneet, vahingollisia yhtiölle jajoita koskevat tiedot hallitus on oikeutettu ja velvollinen pitämään luottamuksel-lisina, hallituksen ja yritysjohdon sisäisinä tietoina. Silloin, kun sopimusneuvot-telut yritysostosta ovat kesken ja on olemassa tarjouskilpailutilanne, tai kunyritysjohdon tiedossa on muutoin, että sen kanssa kilpaileva yritys saattaa myösolla kiinnostunut neuvottelujen kohteena olevan yrityksen ostamisesta, neu-vottelut yritysostosta on pidettävä salassa.1378 Toisaalta pörssiyhtiön ollessa

280

1379 Toisinaan yritysostoneuvottelujen ollessa meneillään ja yhtiön pörssikurssiin kohdistuessavoimakasta nousupainetta, yhtiön osakkeen noteeraus pörssissä on keskeytetty ja yhtiön johtoon julkistanut tekemänsä ostotarjouksen toisen yhtiön osakkeista hintatietoineen pörssitie-dotteena.

kysymyksessä yhtiön osakkeen kurssin voimakas nousukehitys voi saada yhtiönjohdon päättelemään, että markkinoilla liikkuu spekulaatioita sen valmistelemas-ta yrityskaupasta, ja neuvottelujen kohteena olevan yrityksen omistusjärjestelyis-tä. Yrityskauppa, esimerkiksi määräysvallan tuottavan osuuden hankkiminentoisen yhtiön osakkeista, ja siihen liittyvät yhtiöiden liiketoimintojen uudelleen-järjestelyt, voivat yritysjärjestelyyn liittyvien synergiavaikutusten vuoksi nostaakummankin yhtiön osakkeen arvoa. Tällöin se seikka, että julkisilla osakemark-kinoilla kaikkien yhtiön osakkeiden ostoa harkitsevien tulisi olla osakkeenarvoon vaikuttavien tietojen saamisen suhteen samassa asemassa, puoltaa yritys-ostoneuvottelujen, mukaan lukien myös ostotarjous hintatietoineen, julkis-tamista.1379 Voitaneen sanoa, että pörssiyhtiön ostotarjous toisessa yhtiössämääräysvallan tuottavista osakkeista voi olla paikallaan julkistaa pörssitiedottee-na ainakin silloin, kun todellista kilpailutilannetta toisen yrityksen osakkeidenostamisesta ei ole käsillä.

OYL 9:12 §:n mukaan yhtiön johto voi kieltäytyä antamasta yhtiökokoukses-sa käsiteltävästä asiasta osakkeenomistajalle tämän pyytämiä tietoja, mikälijohdon mielestä tietojen antaminen tuottaisi yhtiölle olennaista haittaa. Mikälihallitus on vienyt yritysostoa koskevan sopimuksen tai sopimusluonnoksenyhtiökokoukseen, jotta se päättäisi sen hyväksymisestä, ei kuitenkaan voitaneedellyttää, että yhtiökokous voisi päättää yritysoston hyväksymisestä, elleiyhtiökokouksella olisi jotakuinkin tarkkaa käsitystä ainakin siitä, mitä hinta-luokkaa yhtiön antama ostotarjous on.

Arvopaperipörssin ohjesäännön 2002 5.45 kohdan mukaan pörssiyhtiönjatkuvan tiedonantovelvollisuuden piiriin kuuluvat yhtiön kannaltamerkittävää yrityskauppaa, yritysostoa tai yritysmyyntiä, koskevat tiedot.Ohjesäännön 5.451 kohdan mukaan, jos pörssiyhtiö tai sen konserniinkuuluva yhtiö on hankkinut yrityksen tai osan siitä taikka luopunutyrityksestä tai sen osasta ja yrityskauppa on pörssiyhtiön kannaltakohdassa säädetyillä kriteereillä merkittävä, pörssiyhtiön on julkistettavatieto asiasta. 5.454 kohdassa on säädetty tiedoista, jotka yrityskauppaakoskevasta tiedotteesta tulee käydä ilmi. Kohdan mukaan tiedotteesta tuleeilmetä mm. kaupan kohteesta suoritettu vastike ja sen määräytymisperus-teet sekä muut kaupan keskeiset ehdot, ja lisäksi kaupan kohteesta onannettava kuvaus, josta käy ilmi kohteen keskeinen liiketoiminta,tuloskehitys ja taloudellinen asema.Ohjesäännön 5.451 kohdan mukaan siis, tulkittaessa kohtaa sanamukaises-ti, pörssiyhtiölle syntyy velvollisuus julkistaa tieto yrityskaupasta vasta

281

1380 Taxell, Organisation s. 100, ks. myös edellä esitettyä.1381 Nuolimaa, LM 1985 s. 237.1382 Huttunen, Yhtiökokouksesta s. 75-76. Kysymyksestä Saksassa, missä määrin hallituksenehdotus rajoittaa asiaa, jota voidaan yhtiökokouksessa kokouskutsun perusteella käsitellä ja jostasen nojalla voidaan päättää, ks. Werner, FS Fleck, s. 401 ss.1383 Taxell, Bolagslednungens ansvar s. 45. Ks. myös s. 42.1384 Vrt. Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 44..

silloin, kun yhtiö on saanut omistusoikeuden toisen yhtiön osakkeisiin,tai yritysmyynnissä, kun ostava yhtiö on saanut omistusoikeuden niihin.Olosuhteista voi kuitenkin johtua, että tieto suunnitellusta yrityskaupastaon syytä julkistaa jo tätä ajankohtaa aikaisemmin.

Mikäli Suomessa hallitus vie liiketoimintasiirtoa tai yrityskauppaa koskevanoikeustoimen yhtiökokouksen päätettäväksi omasta aloitteestaan tai siksi, ettäyhtiöjärjestysmääräys hallituksen siihen velvoittaa, yhtiökokous voi periaatteessapäättää vain, antaako se vai epääkö se suostumuksen oikeustoimeen.1380 ToisaaltaNuolimaa toteaa, yhtiöjärjestyksen muuttamista koskeneen oikeustapauksen,KKO 1984 II 148, yhteydessä, että ”Kun yhtiökokous on päättävä elin, se ei olesidottu hallituksen ehdotukseen siten, että kokous voisi vain hyväksyä tai hylätäesityksen.”1381 Myös Huttunen toteaa, että kokouskutsussa olevalla päätösehdo-tuksella, mukaan lukien ehdotetun yhtiöjärjestyksen muutoksen pääasiallinensisältö, ei – erityistapauksia lukuunottamatta – ole sitä vaikutusta, että yhtiö-kokouksen päätösvaltaa asiassa rajattaisiin, vaan yhtiökokouksen päätösvallanrajaa sen sijaan viime kädessä kokouksessa käsiteltävä asia.1382

Yhtiökokouksen ennakkoon antama yleisluonteinen suostumus, ts. suostumus,johon ei ole liitetty ehtoja, oikeustoimeen, jonka hallitus on edellä mainituissatapauksissa vienyt yhtiökokouksen päätettäväksi, ja jonka todetaan myöhemminaiheuttaneen yhtiölle vahinkoa, ei vaikuta hallituksen jäsenten vastuuseen siinämielessä, että heidän tulee toimia niiden normien mukaan, jotka yleensäkinheiden toimintaansa koskevat. Siten yhtiökokouksen ennakkoon antama suos-tumus oikeustoimeen ei vapauta hallituksen jäseniä toimimasta yhtiön asioissayleisen huolellisuusvelvollisuutensa mukaisesti.1383 Jos kuitenkin yhtiökokouson hyväksynyt tietyn toiminnan ja tietyt toimenpiteet, se vaikuttaa hallituksenjäsenten vapautumiseen vastuusta. Tällöin hallituksen jäsenet voivat vedotayhtiökokouksen suostumukseen vastuustavapautumisperusteena siinä määrinkuin yhtiökokouksen voidaan katsoa hyväksyneen ne toimen vahinkoa ai-heuttaneet seuraamukset, jotka yhtiökokouksessa esitetyn selvityksen perusteellayhtiölle voitiin laskea toimesta aiheutuvan.1384 Yrityskaupan osalta tällainen

282

1385 Sen sijaan yhtiökokous ei voi jälkikäteen vapauttaa hallituksen jäseniä vahingon-korvausvastuusta yhtiölle vahinkoa aiheuttavan toimen osalta muutoin kuin varsinaisessayhtiökokouksessa päättäessään vastuuvapauden myöntämisestä tilikaudelle hallituksen jäsenilleja toimitusjohtajalle. Taxell, Kompetens s. 250.1386 Taxell, Kompetens s. 248.1387 Yhtiön edustajan yhtiön puolesta kolmannen osapuolen kanssa tekemät hankinta- taimyyntisopimukset voivat periaatteessa olla yleislausekkeen vastaisia ja hallituksen jäsenet, jotkaosallistuvat sellaisten sopimusten täytäntöönpanoon OYL 8:14, 2 §:n vastaisesti voivat joutuavahingonkorvausvelvollisiksi yhtiötä kohtaan. af Schultén, Kommentaari I s. 550-551 ja afSchultén, Kommentaari II s. 343. Hallituksen jäsenten vastuusta siinä tapauksessa, että hepanevat toimeen muun laisen kuin yleislausekkeen vastaisen yhtiökokouksen päättämän yhtiönedun vastaisen toimen, ks. af Schultén, Kommentaari I s. 553, Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 619ja HE 27/1977 s. 57.

toimenpide voisi olla esimerkiksi tietyn suuruisia rahoituskustannuksia aihe-uttava rahoitusjärjestely kaupan toteuttamiseksi.1385

Mikäli yhtiökokous on asettanut suostumukselleen toimeen erityisiä ehtojatai antanut siihen liittyen erityisiä määräyksiä, joita tulee noudattaa toimentoteuttamisessa, hallituksen jäsenet voivat vedota yhtiökokouksen päätökseenvastuustavapautumisperusteena samalla tavoin kuin silloin, kun hallitus toteuttaamuun yhtiökokouksen päätöksen tai seuraa yhtiökokouksen antamia ohjeita.1386

Yrityskaupan yhteydessä voinee tulla tilanne, että yhtiökokous haluaa sitoasuostumuksensa yrityskauppaan esimerkiksi johonkin tiettyyn kauppahintaan.Tällöin hallituksen jäsenet vapautuvat, edellä mainituilla edellytyksillä, yleensävahingonkorvausvastuusta yhtiötä kohtaan kauppahinnan suhteen, ellei kysymysole osakeyhtiölain yleislausekkeessa (OYL 9:16 §) kielletystä yhtiökokouksenpäätöksestä.1387 Jos – silloin, kun yhtiökokouksen päätösvalta asiassa perustuuvain yhtiöjärjestysmääräykseen tai asian viemiseen hallituksen omasta aloitteestayhtiökokouksen päätettäväksi, – lähdetään siitä, että yhtiökokous voi vain jokohyväksyä tai hylätä hallituksen ehdotuksen sellaisenaan, käytännössä voidaankuitenkin menetellä siten, että yhtiökokous ilmoittaa hallitukselle, että se tuleehyväksymään vain tietyn laisen hallituksen ehdotuksen, jolloin hallituksen onvastuuvapauden saadakseen muutettava aikaisempaa ehdotustaan yhtiökokouksentahtoa vastaavaksi.

5.1.8 Konsernimuodostustoimivaltaja konsernin johtamisen valvonta

Kun osakkeenomistajalla on oikeussuojan tarve liiketoimintasiirroilla toteu-tettavassa konsernimuodostuksessa sen vuoksi, että näiden yritysjärjestelyjenseurauksena päätösvaltaa siirretyn liiketoiminnan suhteen siirtyy yhtiökokouksel-

283

1388 Saksassa tästä suojasta käytetään nimitystä ”Gruppenbildungskontrolle” tai "Konzern-bildungskontrolle", Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 100-102 ja Rehbinder, FS Coing s. 427,ks. tarkemmin Wahlers s. 39 ja kapp. 5.1.1 edellä.1389 Emoyhtiön hallituksen toimivallan rajoittamisesta tytäryhtöitä koskevissa ratkaisuissa käytetäänSaksassa nimitystä ”Gruppenleitungskontrolle” tai "Konzernleitungskontrolle". Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 102-103 ja 127-128, Wahlers s. 114 ja Rehbinder, FS Coing s. 427-428.1390 Rehbinder, FS Coing s. 427-428, Lutter, FS Stimpel s. 848 ja Westermann, ZGR 1984 s. 380-381.1391 Wahlers s. 114 ja Martens, ZHR 1983 s. 422-423.

ta hallitukselle ja osakkeenomistajan varallisuusoikeudet ja hallinnoimisoikeudetsen vuoksi menettävät merkitystään osakkeenomistajalle, ja kun emoyhtiönjohdon johtovallan rajoittumisen vuoksi osakkeenomistajan kantama riski kasvaa,on tullut esille kysymys, miten osakkeenomistajan oikeussuoja näissä yritys-järjestelyissä olisi järjestettävä. Yritysostojen tapauksessa taasen yhtiöntoiminnan toimialan puitteissa toteutettavan laajentamisen suhteen yhtiön johdonja osakkeenomistajien intressit voivat olla ristiriidassa keskenään.

Osakkeenomistajan asemaa voidaan periaatteessa suojata joko niin, ettäyhtiökokoukselle annetaan päätösvalta, kun yhtiö perustaa tytäryhtiöitä taihankkii määräysvallan tuottavia omistusosuuksia toisista yrityksistä,1388 tai niin,että konsernimuodostus jätetään kokonaan hallituksen toimivaltaan, muttaemoyhtiön hallituksen toimivaltaa tytäryhtiöitä koskevissa ratkaisuissa rajoi-tetaan niin, että hallituksen on hankittava määrätyissä tapauksissa aikomaansatoimeen emoyhtiön yhtiökokouksen suostumus, tai niin, että hallitukselleasetetaan velvollisuuksia ottaa emoyhtiön osakkeenomistajien intressit huomioontytäryhtiöitä koskevissa ratkaisuissa.1389 Etenkin emoyhtiön yhtiökokouksenpäätösvallalla emoyhtiön osakkeenomistajan kannalta merkittävissä ratkaisuissaainakin suurimmissa 100 %:sti omistetuissa tytäryhtiöissä konsernin muodosta-misesta johtuva päätösvallan siirtymä yhtiökokoukselta hallitukselle voitaisiinosakkeenomistajille osaksi korvata.

Osakkeenomistajan oikeussuojan järjestämiseksi konsernimuodostuksessayhtiökokouksen päätösvalta tytäryhtiöiden perustamisessa ja hankinnassa onasetettu yleensä etusijalle siihen nähden, että emoyhtiön hallituksen yksinomaistatoimivaltaa tytäryhtiöiden asioissa laajasti rajoitettaisiin emoyhtiön osakkeen-omistajien intressissä, ja siten ajatus emoyhtiön yhtiökokouksen yleisestä jalaajalle ulottuvasta toimivallasta päättää tytäryhtiöissä yhtiökokoukselle kuu-luvista asioista on hylätty.1390 Syynä emoyhtiön yhtiökokouksen sellaisen yleisentoimivallan hylkäämiseen on ensinnäkin se seikka, että mainittu toimivalta olisikäytännössä hankalasti toteutettavissa, koska monissa konserneissa tytäryhtiöillävoi olla useita kymmeniä tytäryhtiöitä ja näillä edelleen useita tytäryhtiöitä jatytäryhtiöiden tytäryhtiöitä1391, ja toiseksi, emoyhtiön osakkeenomistajan

284

1392 Martens, ZHR 1983 s. 423-424.1393 Näitä kriteereitä käsitellään kappaleissa 5.2.1.2-5.2.1.4.1394 Eisenberg s. 283.

oikeussuojan tarpeen puuttuminen useimmissa tytäryhtiössä tehtävissä rat-kaisuissa.1392 Emoyhtiön yhtiökokouksen toimivalta tytäryhtiöitä koskevissaratkaisuissa on katsottu kuitenkin voivan tulla tietyillä kriteereillä kysy-mykseen.1393

5.2 Emoyhtiön osakkeenomistajan oikeussuojatytäryhtiön asioissa

5.2.1 Emoyhtiön osakkeenomistajan oikeussuojan tarve.Kriteerit emoyhtiön yhtiökokouksen toimivallalle.

5.2.1.1 Päätösvallan siirtymä emoyhtiön hallitukselle.Oikeushenkilörajan noudattamisen periaate.

Silloin, kun huomattava osuus konsernin välittömästi liiketoimintaa palvelevastaomaisuudesta on tytäryhtiön omistuksessa ja tällä tytäryhtiöllä on merkittäväliiketaloudellinen rooli konsernissa, emoyhtiön osakkeenomistajilla voi ollamerkittäviä etuja valvottavanaan sellaisissa tytäryhtiön rakennetta ja hallintoakoskevissa toimissa, joihin tytäryhtiö ryhtyy. Näillä osakkeenomistajilla voi ollaetuja valvottavanaan erityisesti sellaisissa tytärosakeyhtiössä toimeenpantavissaomaisuuden luovutus- ja hallintotoimissa, jotka luonteensa puolesta normaalistikuuluvat yhtiökokouksessa päätettäviin asioihin. Tällaisia asioita ovat tytäryhtiönlähes koko omaisuuden myynti, tytäryhtiön fuusio toiseen, samaan konserniinkuulumattomaan yhtiöön, tytäryhtiön hallituksen valinta, tytärosakeyhtiön yhtiö-järjestyksen muuttaminen ja tytäryhtiön selvitystilaan asettaminen ja purka-minen.1394

Kysymystä päätöksenteosta tytäryhtiössä voidaan lähestyä myös niidenemoyhtiön osakkeenomistajien taloudellisten intressien kannalta, jotka ovatosakkeenomistajan varallisuusoikeuksien perustana. Emoyhtiön osakkeenomista-jien taloudellisten intressien toteutumiseen vaikuttavat siten, tytäryhtiössä toi-meenpantavien omaisuuden luovutus- ja hallintotoimien lisäksi, heidän mahdol-lisuutensa osallistua oman pääoman lisäämiseen tytäryhtiöön ja tytäryhtiönvoitonjakoon. Emoyhtiön osakkeenomistajilla on etuja valvottavanaan erityisesti

285

1395 HE 27/1977 s. 52-53; OYL 8:6 § 1 ja 2 mom.1396 Vrt. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 610 ja 618.1397 OYL 8:12 § 1 mom.; HE 27/1977 s. 56.1398 Prokuristilla on sama kelpoisuus käyttää yhtiölle kuuluvaa osakeoikeutta kuin muulla toiminimenkirjoittajalla. Taxell, Om aktierätt vid bolagsstämma s. 48. Vrt. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 667-668.1399 Vrt. OYL 8:12, 2 § ja Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 610-611 ja 660-661.1400 HE 89/1996 s. 109.

silloin, kun konsernissa merkittävässä taloudellisessa asemassa olevan tytär-yhtiön omistusrakennetta muutetaan.

Edellä mainitut ratkaisut, osakepääoman korotus ja voitonjako, kuuluvattytäryhtiön yhtiökokouksen toimivaltaan. Osakeyhtiössä hallituksella on yleinentoimivalta hoitaa yhtiön hallintoon kuuluvia asioita (OYL 8:6,1 §). Yhtiönhallintoon kuuluvat yhtiön toiminnan johto, yhtiön organisaatiosta huolehtimi-nen, yhtiön edustaminen sekä kirjanpidon ja varainhoidon järjestäminen javalvonta.1395 Kun osakeyhtiöllä on tytäryhtiö tai vähemmistöomistus jossakintoisessa yhtiössä, osakeyhtiön hallintoon kuuluu osakkeenomistajalle kuuluvienvarallisuusoikeuksien ja hallinnoimisoikeuksien käyttö tytäryhtiön tai osak-kuusyhtiön yhtiökokouksessa yhtiön omistamien osakkeiden nojalla.1396 Osake-yhtiön hallituksella on yleinen kelpoisuus edustaa yhtiötä ilman eri toimeksiantoaja kirjoittaa yhtiön toiminimi.1397 Kun osakeyhtiö on osakkeenomistajana toisessaosakeyhtiössä, osakkeenomistajalle kuuluvia oikeuksia tässä yhtiössä käyttääse tai ne henkilöt, joilla on oikeus kirjoittaa yhtiön toiminimi.1398

Yleensä osakeyhtiötä edustaa toisen yhtiön yhtiökokouksessa vain yksiedustettavan osakeyhtiön toiminimen kirjoittajista. Tämä voi olla esimerkiksiedustettavan yhtiön yksi hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja.1399 Toiminimenkirjoittajan toimivaltaa edustaa yhtiötä voivat rajoittaa ylempien toimielintenpäätökset ja ohjeet.1400 Yleinen kelpoisuus ja toimivalta edustaa osakeyhtiötätoisen yhtiön yhtiökokouksessa ja käyttää yhtiölle kuuluvia osakeoikeuksiakuuluu yhtiön hallitukselle ja hallitus voi tämän mukaisesti antaa tytäryhtiönsäyhtiökokouksessa olevalle yhtiön edustajalle määräyksiä ja ohjeita ennenyhtiökokousta taikka päättää omassa kokouksessaan yhtiön kannasta johonkintytäryhtiön yhtiökokouksessa käsiteltäväksi tulevaan asiaan.

Osakeyhtiöoikeudessa, ja konsernioikeudessa, sovellettava oikeushenkilörajannoudattamisen periaate merkitsee sitä, että osakkeenomistajat saavat osallistuapäätöksentekoon ainoastaan oman yhtiönsä puitteissa, ts. silloin kun asia koskee

286

1401 Kort, AG 2002 s. 371 ja Wackerbarth, AG 2002 s. 17. Saksalaisessa oikeuskirjallisuudessaperiaatteesta käytetään termiä "das Trennungsprinzip", Martens, ZHR 1983 s. 424.1402 Kort, AG 2002 s. 371, Fuchs s. 273 ja Rehbinder, FS Coing s. 427.1403 Oikeushenkilörajan noudattamisen periaatteesta konsernissa, ks. myös Martens, ZHR 1983 s. 411ja 416 sekä Wiedemann, Gesellschaftsrecht s. 198.1404 Suomen osakeyhtiölaissa näitä konsernia koskevia erityssäännöksiä ovat säännöksetkonsernitilinpäätöksestä, emoyhtiön osakkeenomistajan hyväksi tulevan minimiosingonlaskemisesta ja emoyhtiön osakkeenomistajan oikeudesta saada tietoja konserniyhtiöistä.1405 af Schultén, Kommentaari I s. 31 ja 452.1406 Yhtiöiden erillisyysperiaate merkitsee Suomessa sitä, että Saksan liittotasavallassa sallittumääräämisvaltasopimus (Beherrschungsvertrag), jossa sopimuskumppani oikeutetaan antamaanosakeyhtiölle oikeudellisesti sitovia ohjeita ja määräyksiä, on Suomessa kielletty. Ks. afSchultén, Kommentaari I s. 31-32..af Schultén toteaa, että yhtiöiden erillisyysperiaate ei ole esteenä sille, että osakkeenomistajatvoivat antaa yhtiön johdolle toimintaohjeita yhtiökokouksessa sekä muulloinkin, jos he ovatasiasta yksimielisiä. af Schultén, Kommentaari I s. 452. Ei liene myöskään estettä sille, ettäpäätöksentekoon toisen osakeyhtiön yhtiökokouksessa osallistuvan osakeyhtiön hallituksenjäsenen tai muun yhtiön edustajan toimivaltaa käyttää itsenäisesti oman harkinnan mukaanyhtiölle kuuluvaa äänivaltaa toisen yhtiön yhtiökokouksessa rajoitetaan hänen oman yhtiönsäyhtiöjärjestykseen otettavalla määräyksellä. Kirjoittajan käsityksen mukaan yhtiöidenerillisyysperiaate koskee osakeyhtiön toimielinten päätösvaltaa sellaisenaan, eikä tällöin olekysymys toimielimen jonkun jäsenen edustajalleen antamista toimivallan rajoituksista.Osakeyhtiön yhtiökokoukseen osakkeenomistajina osallistumaan oikeutetut sekä luonnollisethenkilöt että oikeushenkilöt ovat oikeutettuja rajoittamaan edustajiensa toimivaltaa.

heidän omaa yhtiötään.1401 Oikeudellisia rajoja eri organisaatioyksiköiden välilläkonsernin sisällä tulee mahdollisimman paljon kunnioittaa.1402 Tämän periaatteenmukaan kunkin oikeushenkilön asioista voivat päättää ainoastaan tämänoikeushenkilön omat toimielimet.1403 Lakisääteiset poikkeukset oikeushenkilöra-jan noudattamisen periaatteesta konsernissa muodostavat ainoastaan osakeyh-tiölaissa olevat konsernioikeudelliset erityissäännökset.1404

Suomessa yhtiöiden erillisyysperiaatteella tarkoitetaan kunkin yksittäisenosakeyhtiön toimielinten itsenäisyyttä ja Suomen osakeyhtiölaki rakentuu silleperiaatteelle.1405 Siten Suomessa osakeyhtiö ja siinä päätösvaltaa käyttävättoimielimet eivät saa vastaanottaa eivätkä ole velvollisia noudattamaan jonkintoisen yhtiön (tai muun ulkopuolisen henkilön) yhtiölle antamia, sen toimintaakoskevia ohjeita ja määräyksiä.1406

Kun osakeyhtiöllä on tytäryhtiönsä yhtiökokouksessa vähintään sen suuruinenäänivalta, että se voi yksinään muuttaa tytäryhtiön yhtiöjärjestystä, tosiasiallinenvalta päättää tytäryhtiön asioista on pohjimmiltaan yksinomaan emoyhtiönhallituksella ja tytäryhtiön yhtiökokoukseen osallistuvalla emoyhtiön toiminimenkirjoittajalla tai muulla emoyhtiön edustajalla, joka toimii emoyhtiön hallituksen

287

1407 Poikkeuksen edellä mainitun suuruisesta äänivallasta muodostavat sellaiset päätökset, joihinvaaditaan kaikkien osakkeenomistajien suostumus. Tytäryhtiön hallituksella ja mahdollisellahallintoneuvostolla on toisaalta toimivaltaa tytäryhtiön asioissa, mutta emoyhtiön hallituksella ontosiasiallinen valta nimittää ja erottaa näiden toimielimien jäsenet.1408 Hirvonen-Niskakangas-Steiner s. 317.1409 Koski, Konserni s. 119-120; emoyhtiön johdon päätösvallasta konsernissa, ks. myösHirvonen-Niskakangas-Steiner s. 317, 322 ja 325 ja Koski, Konserni s. 130 ja 133.Osakeyhtiölain asettamista vaatimuksista menettelylle tytäryhtiön johdon asettamisessa, ks. afSchultén, kommentaari I s. 31-32 ja s. 528-529, Koski, Konserni s. 121-123, Toiviainen,Osakeyhtiön hallituksesta s. 98, Taxell, Organisation s. 55 ja Kyläkallio, JuhlajulkaisuMuukkonen s. 91-95.1410 Guldborg-Werlauff, R&R 5/1991 s. 58. Ks. myös kapp. 5.1.2.1.2 edellä.

antamien ohjeiden mukaisesti.1407 Jos emoyhtiö omistaa tytäryhtiön kaikkiosakkeet, tytäryhtiön yhtiökokouksen pitäminen ja siellä tapahtuva päätöksentekoovat vain osakeyhtiölain säännösten vaatimia muodollisia toimenpiteitä. Asial-lisesti tytäryhtiön yhtiökokoukseen tulevat asiat päätetään jo ennakolta emo-yhtiössä, emoyhtiön hallituksen toimesta.1408 Emoyhtiön hallituksen päätösvaltasisältää tällöin kaikki ne asiat, jotka kuuluvat tytäryhtiön yhtiökokouksentoimivaltaan. Emoyhtiö hallitsee kokonaan omistamansa tytäryhtiön kaikkiatoimintoja käyttämällä päätösvaltaansa tytäryhtiön yhtiökokouksissa välittömästiyhtiökokouspäätöksillä sekä välillisesti yhtiökokouksessa asetettavien tytäryhtiönmuiden toimielinten kautta.1409

Kun mihinkään konserniin kuulumaton osakeyhtiö yhtiöittää liiketoimintojaansiirtämällä niitä perustamilleen 100 %:sti omistamilleen tytäryhtiöille, semerkitsee konsernin muodostamassa taloudellisessa kokonaisuudessa tosi-asiallista päätösvallan siirtymää yhtiön yhtiökokoukselta yhtiön hallitukselle.1410

Tytäryhtiöitä koskevat päätökset, vaikka ne kuuluisivatkin tytäryhtiön yhtiö-kokouksen toimivaltaan, ovat emoyhtiön kannalta yleensä yhtiön liiketoiminnanjohtamiseen luettavia toimia, joista päättäminen kuuluu emoyhtiön johdolle.Ääritapaus on tilanne, että osakeyhtiö siirtää kaiken liiketoimintansa ja sitäpalvelevan omaisuutensa, esimerkiksi teollisuusyritys kaikki tuotantolaitoksensa,apporttina yhdelle tätä tarkoitusta varten perustamalleen 100 %:sti omistamalleentytäryhtiölle, jolloin emoyhtiöksi muuttuneen alkuperäisen yhtiön varallisuudeksijää ainoastaan tytäryhtiön osakkeet ja huoneisto, jossa konsernin pääkonttori,mahdollisesti ainoastaan emoyhtiön toimitusjohtaja henkilökuntineen, toimii.

Päätösvallan siirtymää konsernimuodostuksessa voidaan tarkastella, paitsiosakkeenomistajan oikeudellisen aseman muuttumisen, myös corporategovernance -ajattelun lähtökohdista. Päämies-agentti -ongelma johtuu päätös-vallan siirtymisestä omistuksen hajautumisen seurauksena yhtiön omistajilta sen

288

1411 Ks. kapp. 3 ja 4 edellä.1412 Bergström-Samuelsson, TfR 1995 s. 355.1413 Ts. tämä on kriteeri valvontajärjestelmän tehokkuudelle, Timonen, Corporate Governances. 83.1414 Mecke s. 225-226.1415 Mecke s. 243 ja Rellermeyer, ZGR 1984 s. 413-414.1416 Hoffmann-Becking, ZHR 2003 s. 357.1417 Tapauksen tosiseikastosta, ks. kapp. 5.1.4.3.1 edellä.1418 Lausumansa periaatteen yhteydessä tuomioistuin esitti varauksen, että tuomioistuin ei ota kantaasiihen, tuleeko emoyhtiön osakkeenomistajien mainittu oikeus kysymykseen silloinkin, josyhtiökokous on etukäteen tai jälkikäteen hyväksynyt liiketoimintayksikön siirron silläääntenenemmistöllä, mikä vaaditaan yhtiöjärjestyksen muuttamiseen tai riippuuko mainittu

johdolle ja näiden osapuolten intressien poikkeamisesta toisistaan.1411 Osak-keenomistajille aiheutuu tällöin kustannuksia siitä, että he joutuvat kantamaanriskin, että johdon valvonnan puutteellisuuden vuoksi heille aiheutuu vahin-koa.1412 Corporate governance -järjestelmän periaatteellisena tehtävänä onehkäistä päätösvallan ja omistuksen eriytymisestä osakkeenomistajille aiheutuviavahinkoja ja minimoida johdon valvonnasta omistajille aiheutuvat kustannukseteli agenttikustannukset.1413 Konsernissa johdon valvonnan ongelma on vielämerkittävämpi kuin yksittäisessä, konserniin kuulumattomassa yhtiössä, koskakonsernimuodostuksen seurauksena päätösvaltaa siirtyy emoyhtiön osak-keenomistajilta emoyhtiön johdolle.

Saksan liittotasavallan osakeyhtiöoikeudessa lähtökohtana osakeyhtiöntoimielinten toimivallanjaossa on valtatasapaino kolmen toimielimen, halli-tuksen, hallintoneuvoston ja yhtiökokouksen välillä.1414 Merkittävien liiketoimin-tayksiköiden yhtiöittäminen siirtämällä ne emoyhtiön 100 %:sti omistamilletytäryhtiöille on katsottu merkitsevän tämän valtatasapainon syrjäyttämistäemoyhtiön (entisen mihinkään konserniin kuulumattoman yhtiön) hallituksenvallan kasvun hyväksi.1415

5.2.1.2 Oikeuskäytäntö Saksassa

”Holzmüller”-ratkaisussa (BGHZ 83, s. 122)1416 Saksan korkein oikeus lausuipäätöksessään oikeusperiaatteen, että tapauksessa käsillä olevassa asiantilassa1417

emoyhtiön osakkeenomistajilla on oikeus emoyhtiön yhtiökokouksessa tehtä-vässä päätöksenteossa ottaa osaa sellaiseen tytäryhtiössä tehtävään perustavaalaatua olevaan ratkaisuun, joka on merkittävä heidän oikeusasemansa kannalta,samalla tavalla kuin jos kysymys olisi emoyhtiön omasta asiasta.1418 Tässä

289

osakkeenomistajien oikeus, kunkin tapauksen olosuhteista riippuen, vielä muista lisäedellytyksistä,koska käsillä olleessa tapauksessa vastaajayhtiön yhtiökokous ei ollut tehnyt sellaista päätöstä. BGHZ83, s. 122, s. 139-140.1419 Lutter, FS Stimpel s. 844.1420 BGHZ 83, s. 122, s. 137-138.1421 Ks. BGHZ 83, s. 122, s. 138 ja Raiser s. 855.1422 Lutter, FS Stimpel s. 844.

ratkaisussa Saksan korkein oikeus käytti osakeyhtiölain yhtiön toimielintentoimivaltasäännösten systemaattista tulkintaa kuitenkin siten modifioituna, ettävaikka puhtaasti systemaattisen tulkinnan tuloksena ratkaisu kuuluisi asianluonteen puolesta yhtiökokouksen toimivaltaan, toimenpiteeltä edellytetäänsamalla lisäksi sitä, että sillä puututaan osakkeenomistajan osakkuuteen, eli ettäosakkeenomistajan oikeusasemaa muutetaan siten, että siitä on hänelle haittaa,ennen kuin toimenpide luetaan yhtiökokouksen ratkaisuvaltaan.1419 Tuomioistuinviittasi osassa saksalaista oikeuskirjallisuutta esitettyyn näkemykseen, jonkamukaan emoyhtiön yhtiökokoukselle tulee myöntää "kirjoittamaton toimivalta",silloin, kun tytäryhtiössä toteutettava yritysrakenteen muutos vaikuttaa samallaemoyhtiön osakkeenomistajien oikeusasemaan.1420 Tämän katsantokannanmukaan emoyhtiön osakkeenomistajat voivat vaatia saavansa osallistua omanyhtiönsä sisällä päätöksentekoon sellaisissa tärkeissä perustavaa laatua olevissaratkaisuissa tytäryhtiössä ("an wichtigen Grundentscheidungen in der Tochter-gesellschaft"), jotka voivat vaikuttaa pysyväisluonteiseti heidän omaan oikeus-asemaansa, samassa muodossa ja samaa ääntenenemmistövaatimusta noudattaenkuin, mitä on määrätty vastavien emoyhtiötä koskevien ratkaisujen osalta, ennenkuin nämä ratkaisut voidaan toteuttaa tytäryhtiössä.1421 Tämä merkitsee sitä, ettäperuste osakeyhtiölain lähtökohtaisen kirjoitetun toimivallanjaon sovittamiseksioikeuskäytännössä vastaamaan osakeyhtiölain materiaalisen toimivallanjaonperiaatteita konsernissa ei ole vielä liiketoimintojen yhteyttämisessä tapahtuvatoimivallan siirtymä yhtiökokoukselta hallitukselle yksinään. Emoyhtiönyhtiökokouksen ratkaisuvaltaan kuuluvat vain sellaiset toimenpiteet, joihin liittyymainittu toimivallan siirtymä ja joilla samalla lisäksi myös puututaan osak-keenomistajan osakkuuteen edellä mainitulla tavalla.1422

Tuomioistuin totesi kuitenkin, että esillä ollut tapaus ei vaatinut tuomioistuin-ta pohtimaan laajemmin, missä määrin oppi osakeyhtiön toimielinten toimivallanns. systemaattisesta tulkinnasta (”dieses Model einer ”konzernspezifischenBinnenordnung””) oli perusteltavissa voimassa olevalla oikeudella tai missämäärin se oli sopusoinnussa talouselämässä vallitsevan todellisuuden kanssa tai

290

1423 BGHZ 83, s. 122 s. 138; Busch-Gross, AG 2000 s. 506.1424 BGHZ 83, s. 122, s. 140.1425 Werner, ZHR 1983 s. 435.1426 BGHZ 83, s. 122, s. 136 ja 140.1427 BGHZ 83, s. 122, s. 140. Tytäryhtiön omaa pääomaa koskevista toimista tuomioistuin käyttinimitystä “Kapitalerhöhungen”, mikä ilmaisuna kattaa myös omistusosuuksiin jakautuvan omanpääoman korotukset.1428 BGHZ 83, s. 122, s. 140-141.1429 Henze, BB 2001 s. 61.Itse asiassa korkein oikeus ei tässä ratkaisussa itse ottanut kantaa emoyhtiön yhtiökokouksen”kirjoittamattomaan toimivaltaan” tytäryhtiössä toteutettavissa toimissa esillä olleen tapauksentapaustosiseikaston ulkopuolella, vaan jätti kysymyksen siitä omalta osaltaan avoimeksi. BGHZ 83,s. 122, s. 139-140. Siten korkein oikeus ei ratkaisussa itse ottanut kantaa emoyhtiön yhtiökokouksentoimivaltaan tytäryhtiössä suoritettavissa toimissa myöskään siinä tapauksessa, että tytäryhtiö onsyntynyt jollakin muulla tavalla eikä myöskään toimiin sellaisessa tytäryhtiössä, jossa onvähemmistöomistus. Henze, BB 2001 s. 61 ja Busch-Gross, AG 2000 s. 505.

oli toteuttamiskelpoinen käytännössä.1423 Tapaus ei myöskään vaatinut tuo-mioistuinta ottamaan kantaa yksityiskohtaisesti siihen, mitkä tytäryhtiössätehtävät ratkaisut oli yhtiötä sisäisessä suhteessa velvoittavasti sidottava emo-yhtiön yhtiökokouksen suostumukseen.1424

Edellä sanotusta huolimatta Saksan korkeimman oikeuden on katsottulukeneen melko laajan joukon tytäryhtiössä tehtäviä ratkaisuja sellaisten perus-tavaa laatua olevien ratkaisujen ("grundlegenden Entscheidungen") piiriin, joihinvaaditaan myös emoyhtiön yhtiökokouksen päätös.1425 Tuomioistuin totesitoisaalta, että ei voida mennä niin pitkälle, että kaikki sellaiset ratkaisut, joihinvaaditaan määräenemmistö tytäryhtiön yhtiökokouksessa, tulisi lukea emoyhtiönyhtiökokouksen toimivallan piiriin.1426 Sen sijaan emoyhtiön yhtiökokouksensuostumusta edellyttäviä määräenemmistöpäätöksiä voisivat olla tytäryhtiönsolmimat yrityssopimukset, osakepääoman korotus tytäryhtiössä, tytäryhtiönkoko omaisuuden luovutus § 361 AktG, nyk. § 179a AktG säännöksen mukai-sesti ja tytäryhtiön purkaminen (§ 262 Abs. 1 Nr. 2, § 289 Abs. 4 AktG).1427

Tytäryhtiössä yhtiöjärjestyksen muutosta edellyttäviä toimia, joilla on vainepäolennainen vaikutus tai ei lainkaan vaikutusta emoyhtiön ja sen osakkeen-omistajien oikeudellisiin ja taloudellisiin oloihin, ovat taasen esimerkiksipäätökset yhtiön kotipaikasta, toiminimen muuttamisesta ja mahdollisesti myöspäätös sitoa yhtiötä edustamaan kelpoisia olevien toimielinten ratkaisuthallintoneuvoston suostumukseen joissakin asioissa.1428

Tuomioistuimen päätös jättää kuitenkin avoimeksi sen, mistä edellytyksistäosakkeenomistajan oikeussuojan toteuttaminen kulloinkin tarkemmin riippuu.1429

291

1430 Emmerich-Habersack s. 493.Saksan korkeimman oikeuden päätöksessä BGH, Urt. v. 26.4.2004 – II ZR 155/02 ”Gelatine”oli kysymys konsernirakenteen muutoksesta. ”Gelatine”-päätöksessä ei käsitelty emoyhtiönyhtiökokouksen toimivallan ulottuvuutta tytäryhtiöissä tehtävissä ratkaisuissa. Götze, NZG 2004s. 589.1431 Saksalaisessa osakeyhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa näistä ratkaisuista käytetään nimitystä”grundlegende Entscheidungen” tai "Grundentscheidungen", ks. esim. Busch-Gross, AG 2000 s. 506,Lutter, FS Stimpel s. 832, 836 ja 840 sekä Bericht der Unternehmensrechtskommission, Köln 1980.Tämän mukaisesti tällaisista ratkaisuista käytetään jatkossa nimitystä "yrityksen perusratkaisut".

Saksassa oikeuskirjallisuudessa ei ole täyttä yksimielisyyttä siitä, mitkäyksittäiset tytäryhtiössä toteutettavat toimet ovat sellaisia, että ne vaativat, edellämainituilla edellytyksillä, emoyhtiön yhtiökokouksen suostumuksen.1430 Kat-santokannasta riippuen saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa on puollettu laa-jempaa ja suppeampaa emoyhtiön yhtiökokouksen toimivaltaa tytäryhtiössätoteutettavissa toimissa.

5.2.1.3 Toimivaltasäännösten systemaattinen tulkinta

Yksittäisessä, mihinkään konserniin kuulumattomassa osakeyhtiössä yhtiönmuodostaman yrityksen toiminnan perusteiden kannalta merkittävissä ratkai-suissa päätösvalta kuuluu osakeyhtiölain nojalla yhtiökokoukselle. Tällaisiaratkaisuja ovat sulautuminen, jakautuminen, yhtiön asettaminen selvitystilaanja yhtiön purkaminen, yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttaminen, osa-kepääoman muuttaminen ja sellaisten voitonsiirto- ja voitonjakosopimustensolmiminen, jotka vaativat yhtiöjärjestyksen muuttamista.1431 Sen sijaan yrityksenperusratkaisuja eivät ole esimerkiksi yhtiön tilinpäätöksen vahvistaminen,päättäminen vastuuvapauden myöntämisestä yhtiön hallituksen jäsenille eikätilikauden voitonjaosta päättäminen, vaikka nämä tehtävät kuuluvatkin yhtiö-kokouksen toimivaltaan.

Konsernin muodostamassa yrityksessä konsernin johtoelimenä toimii emo-yhtiön hallitus. Emoyhtiön hallitus tekee tytäryhtiöissä toteutettavat kokokonsernin muodostaman yrityksen perusratkaisut, kun emoyhtiöllä on riittävämääräämisvalta tytäryhtiön yhtiökokouksessa, koska osakeyhtiölain lähtökohtai-sen kirjoitetun toimivallanjaon mukaan osakeyhtiön varojen hoitaminen ja yhtiönedustaminen, mukaan lukien päätöksenteko tytäryhtiön yhtiökokouksessa,kuuluvat yhtiön hallitukselle. Tämä kirjoitetun lain mukainen lähtökohta mer-kitsee toimivallan siirtymää yrityksen perusratkaisuissa yhtiökokoukselta hal-litukselle silloin, kun yksittäisenä osakeyhtiönä toimiva yritys muutetaan

292

1432 Ks. Lutter, FS Stimpel s. 832, vrt. s. 837-840 ja 844.1433 Emmerich-Habersack s. 485.1434 Lutter, FS Stimpel s. 832-833.1435 Lutter käyttää näistä ratkaisuista nimitystä "Grundsatzgfragen", Lutter, FS Stimpel s. 841.1436 Lutter, FS Stimpel s. 8431437 Lutter, FS Stimpel s. 836 vrt. s. 840-842 ja 845. Eräs systemaattisen tulkinnan tehtävä onkirjoitetussa laissa olevien "aukkojen" täyttäminen ja tällöin menetelmänä on etupäässäanalogiapäätelmä. Peczenik s. 107.1438 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., s. 805-806.1439 Lutter, FS Stimpel s. 850 ja 852 ja Gessler, FS Stimpel s. 786.

konsernin emoyhtiöksi liiketoimintoja yhtiöittämällä.1432 Kun emoyhtiön hallitustoimii konsernin johtoelimenä, voidaan asettaa kysymys, pitäisikö yritykselläsilloinkin, kun se toimii konsernimuodossa, olla erityinen "perustoimielin", jokapäättää koko yrityksen toiminnan kannalta merkittävistä ratkaisuista?1433 Vaikkakonserni ei olekaan oikeushenkilö, vaan ainoastaan taloudellinen organisaatio-muoto, systeemirationaalinen katsantokanta johtaa siihen, että myös konsernillatulee olla tällainen peruselin ja että konsernissa, jonka emoyhtiö toimiiosakeyhtiön muodossa, tämä peruselin voi olla vain emoyhtiön yhtiökokous.1434

Mikäli tämä lähtökohta hyväksytään, seuraavaksi on ratkaistava, minkä laajuinenemoyhtiön yhtiökokouksen toimivallan tulee olla konsernin perustoimielimenä.Jos osakeyhtiölain materiaalisen toimivallanjaon periaatteet toteutetaan kon-sernitasolla, emoyhtiön yhtiökokouksen on ratkaistava konsernin toiminnankannalta periaatteelliset kysymykset.1435 Tällöin näissä kysymyksissä mate-riaalinen ratkaisutoimivalta on emoyhtiön yhtiökokouksella eikä emoyhtiönhallituksella1436, vaikkakin emoyhtiön edustaminen tytäryhtiön yhtiökokouksessakuuluu emoyhtiön hallituksen tehtäviin. Systeemirationaaliselta katsantokannaltakysymys on osakeyhtiölain kirjoitetuissa toimivaltasäännöksissä olevasta"aukosta", joka voidaan täyttää yksittäisessä ratkaisutilanteessa lain systemaatti-sella tulkinnalla.1437

Systeemirationaalisen katsantokannan toteuttaminen merkitsee sitä, ettäyhtiökokouksen toimivaltaan kuuluvat kaikki yrityksen rakennetta olennaisestimuuttavat toimenpiteet, toimii yritys sitten yksittäisen osakeyhtiön taikka kon-sernin muodossa.1438 Peruste olennaisten rakennemuutosten lukemiselle yhtiö-kokouksen toimivaltaan on kulloinkin kysymyksessä olevien yritysjärjestelyjenoikeudellisten ja taloudellisten vaikutusten samankaltaisuus yrityksen ja osak-keenomistajan kannalta.1439 Systemaattisen tulkinnan tarvetta voidaan perustellamyös sillä, että oikeudellisten ja taloudellisten organisaatio- ja yhteistyömuotojenkehitys on elinkeinoelämässä mennyt edelle siitä asiantilasta, joka vallitsi

293

1440 Vrt. Henze, BB 2001 s. 60.1441 Gessler, FS Stimpel s. 780-781.1442 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., s. 805-806.1443 Lutter, AG 2000 s. 343 ja Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., s. 806.1444 Lutter, FS Westerman s. 357-359 ja s. 367-368. Gessler lukee emoyhtiön kirjoittamattomaantoimivaltaan, sitä koskevan edellä tarkoitetun yleisen kriteerin puitteissa, myös voiton pidättämisenvapaiden varausten muodostamiseksi tytäryhtiön taseeseen, Gessler, FS Stimpel s. 786-787.1445 Esimerkiksi suunnattu osakeanti ja yhtiöjärjestyksen muuttaminen sellaisinaan, Lutter, FS Stimpels. 840, 846 ja 848-849, vrt. s. 845.1446 Ks. Lutter, FS Stimpel s. 850-851, Lutter, FS Westermann s. 366, Gessler, FS Stimpel s. 787 jaRehbinder, FS Coing s. 423 ss.

osakeyhtiölain säätämisen aikaan.1440 Toisaalta, vaikka lainsäädännöllä pyrit-täisiinkin yksityiskohtaisesti sääntelemään uusia organisaatio- ja yhteistyömuoto-ja, lainsäädännön voisi olla silti vaikea pysyä kehityksen perässä. Täten tällaistenorganisaatio- ja yhteistyömuotojen oikeudellinen hahmottaminen jää oikeuskäy-tännön ja oikeustieteen tehtäväksi.1441

Systeeminäkökohdan analoginen soveltaminen konsernimuodossa toimivaanyritykseen merkitsee sitä, että emoyhtiön yhtiökokouksen toimivalta ulottuusellaisiin tytäryhtiöissä ja osakkuusyhtiöissä tehtäviin rakenteellisiin muutoksiinja yrityspoliittisiin perusratkaisuihin, jotka ovat merkittäviä koko konserninmuodostaman liiketoiminnallisen kokonaisuuden ja emoyhtiön osakkeenomista-jan oikeusaseman kannalta.1442 Rakenteellisia muutoksia ovat tytär- jaosakkuusyhtiön ja samalla koko konsernin toiminnallisen rakenteen tai omis-tusrakenteen muutokset.1443 Yrityspoliittisiin perusratkaisuihin kuuluvat esi-merkiksi tytäryhtiön voitonjakoa ja tytäryhtiön liikkeen vuokrausta koskevatsopimukset.1444 Siten emoyhtiön yhtiökokouksen ratkaisutoimivaltaan eivät kuuluvälttämättä kaikki sellaiset tytäryhtiössä tehtävät ratkaisut, jotka yksittäisessä,mihinkään konserniin kuulumattomassa osakeyhtiössä aina kuuluvat yhtiöko-kouksen päätettäviksi.1445 Emoyhtiön yhtiökokouksen mainitun asiallisen toi-mivallan ulkopuolelle jäävät ns. bagatellitapaukset eli emoyhtiön yhtiökokouksenasialliseen toimivaltaan muutoin luonteensa puolesta kuuluvat ratkaisut silloin,kun oikeustoimen arvo tai sen organisaatioyksikön, jota oikeustoimi koskee,taseen loppusumma alittaa, tapauksesta riippuen, 10-25 % koko konsernin taseenloppusummasta.1446 Emoyhtiön yhtiökokouksella olisi konsernissa siten yleinen,kaikkiin konsernin kannalta merkittäviin rakennemuutoksiin ja lähes kaikkiinemoyhtiön osakkeenomistajan varallisuusoikeuksiin ja niihin liittyvien talou-

294

1447 Saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa tällaisen emoyhtiön yhtiökokouksen toimivallan sisältävästätoimivallanjaosta konsernissa käytetään nimitystä "eine konzernspezifische Binnenordnung". Henze.BB 2001 s. 61. Systeemirationaalista katsantokantaa osakeyhtiön toimielinten toimivallanjaossapuoltaa, jo edellä mainittujen lisäksi, Hommelhoff, ks. Hommelhoff, Konzernleitungspflicht s. 464ss. 1448 Kriittisiä asenteita edustavat Beusch, FS Werner, Heinsius, ZGR 1984, Semler, BB 1983, Werner,ZHR 1983, Martens, ZHR 1983, Ebenroth, AG 1988 ja osin Götz, AG 1984. Yhtiökokouksenosakeyhtiölain systemaattiseen tulkintaan nojaavan ”kirjoittamattoman toimivallan” tunnustamistaovat puoltaneet paitsi Lutter, Rehbinder, FS Coing ja Timm, AG 1980.1449 Vrt. Lutter, FS Stimpel s. 846.1450 Tältä osin ks. kapp. 4.3.2.5 ja 5.1.3 edellä.1451 Vrt. Lutter, FS Stimpel s. 840-841.

dellisten intressien toteuttamiseen olennaisesti vaikuttaviin toimenpiteisiinulottuva toimivalta.1447

Ns. Lutterin koulukunnan oppia yhtiökokouksen kirjoittamattomasta toimi-vallasta on Saksassa vastustettu lähinnä siksi, että se on melko yleisluonteistentoimivaltakriteeriensä vuoksi ristiriidassa oikeusvarmuuden intressin kanssa jakäytännössä yhtiöiden toiminnassa hankalasti toteutettavissa.1448 Yhtiökokouksenkirjoittamattoman toimivallan ulottuvuuden vaikutus oikeusvarmuuteen liittyykuitenkin lähinnä hallituksen ulkoiseen oikeustoimikelpoisuuteen tehdä oikeus-toimia yhtiön puolesta kolmannen osapuolen kanssa, eikä siten osakeyhtiöntoimielinten sisäiseen toimivallanjakoon1449, jolloin taasen oikeustoimensitovuuteen yhtiötä kohtaan liittyy kysymys kolmannen osapuolen vilpittömästämielestä ja sille annettavasta merkityksestä.1450 Silloin, kun yhtiökokouksentoimivaltaa ei voida nojata suoraan johonkin kirjoitettuun lain säännökseen,joudutaan punnitsemaan keskenään tarvetta soveltaa lakia muuttuviin olo-suhteisiin tavalla, joka toteuttaa lain systematiikan ja toisaalta soveltamisrat-kaisun vaikutusta oikeusvarmuuteen.1451 Toisaalta oikeusvarmuutta voidaan osinparantaa ottamalla yhtiöjärjestykseen määräyksiä osakeyhtiön toimielintentoimivallasta sikäli kuin se on sovellettavana olevan osakeyhtiölain puitteissamahdollista.

5.2.1.4 Kriteerit emoyhtiön yhtiökokouksen toimivallalle

Systeemirationaalisen katsantokannan mukaisen emoyhtiön yhtiökokouksentoimivallan on kuitenkin katsottu ulottuvan liian laajalle ja olevan ristiriidassakonsernioikeuden perusperiaatteiden kanssa. Tämä Lutterin puoltama oppiemoyhtiön yhtiökokouksen laajasta päätösvallasta konsernissa ei ole päässyt

295

1452 Emmerich ym. toteavat: ”Dieser spezifisch organisations- oder konzernverfassungsrechtlicheAnsatz hat sich indes nicht durchgesetzt.” Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 124-125. Ei olemyöskään odotettavissa, että Saksan korkein oikeus puolestaan kehittelisi oikeuskäytännössäänvastaavaa emoyhtiön laajaa toimivaltaa konsernissa (”eine konzernspezifische Binnenordnung”).Henze, BB 2001 s. 61.1453 Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 125.1454 Martens, ZHR 1983 s. 411 ja 416.1455 Martens, ZHR 1983 s. 416.

vallalle eikä ole tullut laajemmin hyväksytyksi Saksassa.1452 Nykyisin hallitsevankannan mukaan osakkeenomistajien päätösvallan suhteen tulee ennemminkinkiinnittää huomiota siihen, vaarannetaanko aiotulla toimella osakkeen tuottamiaoikeuksia ja osakkeenomistajien intressejä.1453

Koska emoyhtiön osakkeenomistajalla kuitenkin voi olla oikeussuojan tarvekonserniyhtiössä toteutettavan toimen suhteen, tilalle on esitetty vaihtoehtoisiaasiallisia kriteerejä ratkaisuvallan myöntämiseksi tällaisessa toimessa emoyhtiönyhtiökokoukselle. Näin emoyhtiön yhtiökokouksen systeemirationaalisen kat-santokannan mukaista toimivaltaa suppeamman toimivallan avulla emoyhtiönosakkeenomistajalle voidaan kuitenkin antaa oikeussuojaa hänen kannaltaanmerkittävissä, konserniyhtiöissä toteutettavissa, ratkaisuissa. Tämän katsantokan-nan mukaan emoyhtiön yhtiökokouksen konsernidimensionaalinen toimivaltatulee kuitenkin vain poikkeustapauksessa kysymykseen ja vaatii tällöin ainaerityisen oikeudellisen perustelunsa.

Koska voimassa olevassa kirjoitetussa laissa oikeushenkilörajan noudattami-sen periaate on pääsääntö ja konsernidimensionaaliset sääntelyt ovat vain yksit-täisiä poikkeustapauksia, emoyhtiön yhtiökokouksen yleisluonteinen konser-nidimensionaalinen toimivalta ("eine konzernspezifische Binnenordnung") ontämän mukaan ristiriidassa Saksan osakeyhtiölain systematiikan kanssa.1454 Sitenemoyhtiön yhtiökokouksen kirjoitettuun lakiin perustuvan toimivallan täy-dentäminen yleisluonteisella "kirjoittamattomalla toimivallalla" olisi ristiriidassakonsernioikeuden olennaisten periaatteiden kanssa. Konsernioikeuden, ja kon-serniorganisaation, tarkoituksena on antaa liike-elämän käyttöön organisaatio-muoto, joka tekee mahdolliseksi erillisten yritysten taloudellisen integroimisenkeskenään pitämällä ne kuitenkin oikeudellisesti erillisinä yksikköinä. Sitenharjoitetun toiminnan mahdolliset oikeudelliset seuraamukset voidaan desent-ralisoida tulosyksiköittäin ja johdon oikeudellinen vastuu kohdistuu kuhunkinliiketoiminnalliseen kokonaisuuteen erikseen.1455 Emoyhtiön yhtiökokouksenlaaja toimivalta konserniyritysten asioissa johtaisi siihen, että konsernistataloudellisesti yhtenäisenä yksikkönä tulisi myös oikeudellisesti yhtenäinenyksikkö, joka olisi vain muodollisesti jakautunut eri osayksiköihin. Siten, jos

296

1456 Martens, ZHR 1983 s. 416-417.1457 Ks. Koski, Konserni s. 120, 122 ja 125-126 ja kapp. 5.1.2.1 ja 5.2.1.1 edellä.1458 Schneider, BB 1981 s. 258.1459 Martens, ZHR 1983 s. 423.

konserniyritysten oikeudellinen erillisyys halutaan säilyttää, emoyhtiön yhtiö-kokouksen konsernidimensionaalinen toimivalta voi tulla kysymykseen aino-astaan harvoissa poikkeustapauksissa.1456 Mielestäni tähän voidaan kuitenkintehdä se huomautus, että todellisuudessa emoyhtiöllä eli käytännössä emoyhtiönjohdolla on usein kuitenkin tosiasiallinen valta päättää tytäryhtiössä tehtävistäratkaisuista varsinkin niistä asioista, jotka kuuluvat tytäryhtiön yhtiökokouksentoimivaltaan.1457 Tytäryhtiön johdon tosiasiallinen itsenäisyys tytäryhtiötä kos-kevissa päätöksissä riippuu siitä, onko kysymyksessä ns. keskitetty vaikodesentralisoitu konserni. Edellisessä tapauksessa strateginen suunnittelu japäätöksenteko konsernissa on keskitetty emoyhtiöön, jälkimmäisessä vaihto-ehdossa tytäryhtiön johto voi itsenäisesti laatia strategisia suunnitelmiaan jatoteuttaa niitä.1458 Silloin, kun emoyhtiö keskitetyssä konsernissa tosiasiallisestikäyttää päätösvaltaa tytäryhtiötä koskevissa, koko konsernin ja emoyhtiönkannalta merkittävissä ratkaisuissa, voidaan tässä tilanteessa kuitenkin asettaakysymys, minkä toimielimen emoyhtiössä tulisi tätä emoyhtiön päätösvaltaakäyttää. Asiaan ei mielestäni vaikuta se seikka, että tytäryhtiöllä, jossa on vähem-mistöomistus, on oma yhtiön intressi, koska emoyhtiön päätöksenteossa, tekeepäpäätöksen sitten emoyhtiön johto taikka emoyhtiön yhtiökokous, tämä intressitulee ottaa huomioon, ellei sitten katsota, että emoyhtiön johto voisi emoyhtiönyhtiökokousta paremmin ottaa huomioon tytäryhtiön, samoin kuin sen vähem-mistöosakkeenomistajien ja velkojien intressit.

Konsernirakenteen käyttöönottoa voidaan perustella tarpeella keskittäätaloudellista päätöksentekoa liikkeenjohdon käsiin, jotta konsernin toiminnanohjaus voidaan helposti toteuttaa ja varmistaa.1459 On myös hyvin mahdollista,että jos emoyhtiön osakkeenomistajille annettaisiin päätösvaltaa tytäryhtiöidenasioissa, heillä ei olisi riittävää asiantuntemusta itse päätöksentekotilanteesta jasiihen vaikuttavista konsernia koskevista asiayhteyksistä eikä siten kykyäasiallisesti arvostella tällaisia ratkaisuja. Vain liikkeenjohto on riittävän pätevätekemään nämä ratkaisut ja ottamaan niistä vastuun. Lisäksi emoyhtiön yhtiö-kokouksen ottaminen päätöksentekoon tytäryhtiötä koskevissa, osakeyhtiölainmukaan yhtiökokouksen toimivaltaan kuuluvissa asioissa voisi lisätä huomatta-vasti niiden asioiden lukumäärää, joihin emoyhtiön yhtiökokouksen tulisi ottaakantaa, esimerkiksi kun markkamäärältään yhteensä saman suuruinen osake-

297

1460 Martens, ZHR 1983 s. 423.1461 Martens, ZHR 1983 s. 423. Vrt. myös Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 125.1462 Martens, ZHR 1983 s. 424.1463 Ks. kapp. 4.1 edellä.1464 Ks. kapp. 4.4 edellä.1465 Yhtiökokouksen koolle kutsumisen aiheuttamista kustannuksista julkisissa osakeyhtiöissä, joidenosakkeilla käydään kauppaa pörssissä, ks. Beusch, FS Werner s. 18-19.

pääoman korotus pannaan toimeen emoyhtiön sijasta useassa tytäryhtiössä.1460

Ratkaiseva seikka sille, mikä emoyhtiön yhtiökokouksen toimivallan tytär-yhtiöiden asioissa tulee olla, on, mikä on emoyhtiön osakkeenomistajien todel-linen oikeussuojan tarve.1461 Kun sijoittaja hankkii hallintayhtiön osakkeita,hänen on tällöin täytynyt olla tietoinen siitä, että hallintayhtiön hallitus johtaakonsernin toimintaa ja että olennaiset ratkaisut konsernissa tehdään operatiivistaliiketoimintaa harjoittavien tytäryhtiöiden toimielimissä.1462

Osakkeenomistajien yhtiön toimielinten päätösvaltaa koskevat odotuksetmääräävät ratkaisevasti heidän oikeussuojan tarpeensa. Julkisten osakeyhtiöiden,erityisesti pörssiyhtiöiden, osakkeenomistajat ovat yleensä sijoittaneet varojaanyhtiöön pelkästään sijoitustarkoituksessa eivätkä he useinkaan ole kiinnostuneitaottamaan itse osaa päätöksentekoon oman yhtiönsä eikä myöskään sen tytär-yhtiöiden asioissa. Tällaiset pörssiyhtiöt toimivat usein konsernin hallintayhtiönä,jolla voi olla jopa satoja liiketoimintaa harjoittavia tytär- ja osakkuusyhtiöitä janäillä puolestaan omia tytär- ja osakkuusyhtiöitä. Yksityisissä osakeyhtiöissä,joissa on suhteellisen vähän osakkeenomistajia ja joissa yksittäisen osakeomis-tuksen suuruus voi olla merkittävä, esimerkiksi sellainen, joka tuottaa yli 1/3koko osakepääoman tuottamasta äänivallasta, osakkeenomistajien intressit ottaaitse osaa päätöksentekoon yhtiön aisoissa voivat kuitenkin olla toisenlaiset.1463

Tällainen osakeyhtiö voi olla esimerkiksi usean yhtiön perustama yhteisyritys.Tällöin vähemmistöosakkeenomistajan asema ei tule täysin turvatuksi sillä, ettätämä voi periaatteessa valita edustajansa yhtiön hallitukseen, koska enemmistö-osakkeenomistajat voivat yksinkertaisella ääntenenemmistöllä yhtiökokouksessavalita pelkästään omia edustajiaan hallitukseen, ja vaikka vähemmistöosakkeen-omistajalla olisikin edustajansa hallituksessa, hallitus voi valita sellaisen johdonyhtiölle, joka noudattaa hallituksen enemmistön tahtoa tai hallitus itse voi ollaomassa päätöksenteossaan yhtiön toimivan johdon vaikutusvallan alainen.1464

Yhtenä yhtiökokouksen toimivallan laajuuteen vaikuttavana tekijänä voidaanpitää myös yhtiökokouksen, ja koko osakeyhtiön, toiminnan kustannustehokkuut-ta. Ylimääräistä yhtiökokousta ei ole järkevää kutsua montaa kertaa vuodessakokoon.1465 Kun osakeyhtiölaissa kuitenkin on säädetty yhtiökokouksen

298

1466 Lisäksi, jos emoyhtiön yhtiökokoukselle myönnetään toimivalta tytäryhtiön asioissa, omanongelma-alueensa muodostavat kansainväliset konsernit, joissa emoyhtiö ja tytäryhtiö ovat eri maanlainsäädännön alaisia. Tätä tilannetta ei tässä yhteydessä erikseen käsitellä. Suomen osakeyhtiölainemoyhtiötä koskevien säännösten soveltamisesta silloin, kun emoyhtiönä on osakeyhtiöönrinnastettava ulkomainen yhtiö ja tytäryhteisönä suomalainen osakeyhtiö, ks. OYL 1:3 § 5 mom. jaaf Schultén, Kommentaari I s. 34-35. Saksan lainsäädännön soveltamisesta kansainvälisten konsernienyhteydessä, ks. Ebenroth, AG 1988 s. 6.1467 Emmerich ym. lausuvat: ”… sind… die Aktionäre an wesentlichen Massnahmen derGruppenleitung zu beteiligen.”. Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 127-128. Ks. myösHenze, BB 2001 s. 61 ja Mecke s. 253 ss.1468 Emmerich-Habersack s. 492.1469 Emmerich-Habersack s. 493. Kriteereistä ”olennaiselle” rakennemuutokselle kysymyksessäolevan yhtiön kannalta, ks. kapp. 5.1.3 edellä.

ratkaistavaksi tietyt yhtiötä koskevat asiat, sanottu kustannustehokkuuden vaa-timus sinänsä ei mielestäni kuitenkaan ratkaise kysymystä siitä, onko yhtiö-kokouksen toimivaltaan luettava myös joitakin sellaisia ratkaisuja, joissa osak-keenomistajilla on vähintään yhtä suuri oikeussuojan tarve kuin kirjoitetussalaissa nimenomaisesti yhtiökokouksen toimivaltaan luetuissa asioissa.1466

Kriteerit emoyhtiön osakkeenomistajien päätösvallalle

Nykyisin Saksassa vallitse käsitys, että emoyhtiön osakkeenomistajien tuleevoida osallistua päätöksentekoon, kun päätetään tytäryhtiöitä koskevista, kon-sernin puitteissa ”olennaisista” toimista.1467 Edellytys emoyhtiön yhtiökokouksenpäätösvallalle tytäryhtiötä koskevassa asiassa on, että kysymyksessä olevallatytäryhtiöllä on yritysryhmälle ”olennainen” merkitys.1468 Emoyhtiön yhtiö-kokouksen päätösvalta tulee kysymykseen tällaisessa tytäryhtiössä toteutettavissarakennemuutoksissa, jotka ovat olennaisia tytäryhtiön itsensä näkökulmastatarkasteltuna.1469

Emoyhtiön yhtiökokouksen toimivaltaan tytäryhtiön asioissa kriittisestisuhtautuvienkin piirissä ollaan valmiita hyväksymään emoyhtiön yhtiökokouksenkonsernidimensionaalinen toimivalta eräin edellytyksin. Martens asettaa emo-yhtiön osakkeenomistajan hallinnoimisoikeuksien poikkeuksellisesti kysymyk-seen tulevalle konsernidimensionaaliselle laajentamiselle seuraavat vaadittavatedellytykset: emoyhtiön osakkeenomistajalla on kiistaton oikeussuojan tarvemyös tytäryhtiötä koskevassa asiassa, tämä oikeussuojan tarve vastaaosakeyhtiöoikeudessa yleisesti tunnustettua oikeusperiaatetta, joka on myössoveltamisalaltaan laajennettavissa ja tätä oikeussuojan tarvetta ei voida muulla

299

1470 Martens, ZHR 1983 s. 416.1471 Vrt. Raiser s. 230.1472 Martens, ZHR 1983 s. 424. Samoin Henze, BB 2001 s. 61. Ks. myös Raiser s. 230.1473 Ks. kapp. 5.1.6.2 edellä.1474 Ks. ja vrt. Martens, ZHR 1983 s. 424-425.1475 Martens ei sen sijaan lue emoyhtiön yhtiökokouksen toimivallan piiriin omaisuudensiirtojakonsernin sisällä, koska periaatteessa vain konsernin liikkeenhoidollinen johto on toimivaltainenpäättämään konsernin organisaatiosta. Martens, ZHR 1983 s. 425. Martens ei lue emoyhtiönyhtiökokouksen toimivallan piiriin myöskään yrityssopimuksia jonkin tytäryhtiön ja tulevankonserniyhtiön välillä eikä osakepääoman korotusta tytäryhtiössä, Martens, ZHR 1983 s. 424.Vaikka hän tunnustaa, että emoyhtiön osakkeenomistajalla voi olla oikeussuojan tarve tytäryhtiönosakepääoman korotuksessa, hän on sillä kannalla, että emoyhtiön osakkeenomistajan tarvitsemaoikeussuoja tässä suhteessa on toteutettava muulla tavoin kuin emoyhtiön yhtiökokouksentytäryhtiön osakepääoman korotukseen ulottuvalla suoralla ratkaisuvallalla, ks. kapp. 5.2.3myöhemmin.

tavalla ottaa oikeudellisessa sääntelyssä huomioon.1470 Martens on sillä kannalla,että jos tytäryhtiön oikeudellista rakennetta muutetaan siten, että sillä onperustavaa laatua oleva vaikutus emoyhtiön osakkeenomistajan emoyhtiööntekemään osakesijoitukseen, niin silloin voi olla oikeutettua ottaa emoyhtiönosakkeenomistajat mukaan tytäryhtiön sellaista rakennemuutosta koskevaanpäätöksentekoon. Tämä edellytys emoyhtiön yhtiökokouksen toimivallalletoteutuu silloin, jos tytäryhtiössä toteutettavan rakennemuutoksen johdostakonsernin kokonaisluonne muuttuu1471. Taloudelliselta kannalta hallintayhtiönosakkeiden omistaminen merkitsee osakesijoitusta koko konserniin. Emoyhtiönyhtiökokouksen toimivalta on oikeutettua kytkeä tähän taloudelliseen näkö-kulmaan, koska tällaisella kytkennällä on yhteys osakkeenomistajan odotuksiinomasta päätösvallastaan omaan osakesijoitukseensa vaikuttavissa asioissa. Sitenemoyhtiön yhtiökokouksella tulee olla päätösvalta tytäryhtiön rakenteellisessamuutoksessa silloin, kun tällä rakennemuutoksella on samalla perustavaa laatuaoleva merkitys taloudellisessa ja oikeudellisessa suhteessa koko konserninkannalta.1472 Tämä kriteeri emoyhtiön yhtiökokouksen toimivallalle näyttäisisisältävän ainakin emoyhtiön toimialan asiallisen muuttamisen, ja sisältäessäänkoko konsernin kannalta taloudellisessa suhteessa merkittävät rakennemuutoksetvoi sisältää myös edellä esillä olleen osakeyhtiön toimialan osittaisen muut-tamisen1473, mikä voidaan konsernissa toteuttaa siten, että yhdellä konserninkannalta merkittävällä elinkeinoalalla toiminut tytäryhtiö puretaan tai senosakkeet myydään.1474 Koko konsernin kannalta merkittävä rakennemuutosvoinee olla myös tällaisen tytäryhtiön osakkeiden osto yhtiön toimialan puitteissatai tällaisen tytäryhtiön sulauttaminen toiseen yhtiöön, joka ei kuulu samaankonserniin.1475

300

1476 Götz, AG 1984 s. 88.1477 Mecke s. 242. Tällainen tytäryhtiössä tehtävä ratkaisu on esimerkiksi sellaisessa konsernissa,jossa koko liiketoiminta tapahtuu yhdessä emoyhtiön 100-%:sti omistamassa tytäryhtiössä, tämäntytäryhtiön koko omaisuuden myynti pysyväisluonteisesti. Mecke, s. 242-243. Analogiapäätelmätunnustetaan myös Suomessa sallituksi laintulkintamenetelmäksi yksityisoikeudessa, ks. kapp.4.5 edellä. Tytäryhtiössä suoritettavia toimia, jotka edellyttävät emoyhtiön tarkoituksen taitoimialan muuttamista, käsitellään kappaleessa 5.2.2. Yhteisyrityksen perustamista sekätytäryhtiön sulautumista ja muita ns. osafuusioita käsitellään kappaleessa 6.1478 BGHZ 83, s. 122, s. 140 ss., Mecke s. 244 ja Gross, AG 1994 s. 272.1479 Mecke s. 244 Asiallisesti vastaavasti Henze, BB 2001 s. 61. Mecke käyttää näistä toimistanimitystä ”Finanz- und Strukturmassnahmen”, Mecke s. 244.1480 Mecke s. 244, vrt. s. 252.

Emoyhtiön osakkeenomistajalla katsotaan olevan oikeussuojan tarve myössilloin, kun konserniyhtiössä tehdään sellaisia ratkaisuja, jotka, jos ne tehtäisiinemoyhtiön tasolla samalla tavalla ja vaikutukseltaan samanlaisina, vaatisivatemoyhtiön yhtiökokouksen myötävaikutuksen päätöksenteossa.1476 Emoyhtiönyhtiökokouksen konsernidimensionaalinen päätösvalta on tällöin tytäryhtiössätehtävässä ratkaisussa perusteltu yhtiökokouksen toimivaltaa koskevien sään-nösten analogisella soveltamisella niin, että emoyhtiön hallituksen liikkeenhoi-dollinen toimivalta rajoittuu siten, että tytäryhtiötä koskeva ratkaisu on alistettavaemoyhtiön yhtiökokouksen päätettäväksi.1477

Toisaalta Saksan korkein oikeus (der Bundesgerichtshof) on aineellisoikeu-dellisesti rajoittanut emoyhtiön yhtiökokouksen konsernidimensionaalista pää-tösvaltaa siten, että se voi tulla kysymykseen tilanteissa, joissa olennaisestipuututaan emoyhtiön osakkeenomistajan osakkeiden tuottamiin oikeuksiin.1478

Emoyhtiön yhtiökokouksen konsernidimensionaalisen päätösvallan asiallisenrajaamisen ongelma voidaan ratkaista siten, että emoyhtiön yhtiökokouksenpäätösvaltaan luetaan konsernin ja emoyhtiön osakkeenomistajien näkökulmastaerittäin merkittävät, tytär- ja osakkuusyhtiöissä toteutettavat, osakepääomaa jatoiminnan rakennetta koskevat toimet.1479 Perusteena tälle rajaukselle on tarvekorjata osakeyhtiön toimielinten päätösvallan tasapainon vinoutumista emo-yhtiössä niiden toimien osalta, jotka luonteensa puolesta kuuluvat osakkeenomis-tajien päätösvaltaan.1480

Suomen oikeuden suhteen ei ole tarvetta ottaa kantaa erityisesti siihen, olisikosysteemirationaalisen katsantokannan mukainen emoyhtiön yhtiökokouksentoimivalta konsernissa hyväksyttävissä jossakin muodossa Suomen osakeyh-tiölain puitteissa. Emoyhtiön osakkeenomistajan oikeussuojan tarve on erilainentytäryhtiötä koskevissa eri päätöstilanteissa, eikä mainittu systeemirationaalinennäkemys emoyhtiön toimivallasta ole ollut keskustelun kohteena Suomessa. Siltikysymys emoyhtiön yhtiökokouksen ”kirjoittamattoman toimivallan” tarpeel-

301

1481 Werner, ZHR 1983 s. 450-452 ja Heinsius, ZGR 1984 s. 405-409 ja 411. Yhtiöjär-jestysmääräyksistä, ks. myös Bernhardt, DB 2000 s. 1874.1482 Ks. Rellermeyer, ZGR 1984 s. 414-415. Yhtiöjärjestysmääräyksillä tapahtuva sääntely sopiikansainvälisluonteisiin konserneihin, jolloin eri maalaisia yhtiöitä koskevat säännöt saadaanyhtenäisiksi. Rellermeyer, ZGR 1984 s. 413.1483 Syistä tähän asiantilaan, ks. kapp 3.4 edellä.1484 Tästä periaatteellisesta lähtökohdasta, ks. Henze, BB 2001 s. 61 ja Rellermeyer, ZGR 1984 s. 415.Vrt. myös Emmerich-Habersack s. 493.

lisuudesta, ainakin jossakin muodossa, kaipaa vastausta myös Suomen osaltakeskeisissä toiminnan ja omistuksen rakenteellisissa muutoksissa konsernissa.

Vaikka emoyhtiön osakkeenomistajan oikeussuojan tarve tunnustetaan jois-sakin tytäryhtiötä koskevissa ratkaisuissa, emoyhtiön osakkeenomistajan asemaon nähty voitavan turvata emoyhtiön yhtiöjärjestyksen puitteissa tapahtuvallasääntelyllä.1481 Toisaalta voidaan väittää, että tytäryhtiöiden asioita koskevanpäätöksentekomenettelyn yksityiskohtainen sääntely emoyhtiön yhtiöjärjestyksenemoyhtiön toimialaa koskevilla määräyksillä ei ole käytännössä toteutettavissaeikä emoyhtiön yhtiöjärjestyksen sanotuilla määräyksillä voida antaa emoyhtiönosakkeenomistajalle tehokasta suojaa.1482 Osakeyhtiön perustamisasiakirjojen,perustamiskirjan ja yhtiöjärjestyksen, (taloudellisessa mielessä "yhtiösopimuk-sen") luonteesta pitkäksi ajaksi voimassa olevaksi tarkoitettuna yksityisautonomi-sena normistona johtuu toisaalta, että yhtiöjärjestyksen määräykset jäävät useinepätäydellisiksi yhtiösuhteen osapuolten kannalta ex post tarkasteltuna.1483

Konsernioikeuden systematiikan noudattaminen edellyttänee, että emoyhtiönyhtiökokouksen "kirjoittamaton toimivalta” tytäryhtiötä koskevissa asioissa voikuitenkin tulla kysymykseen vain melko harvoissa ,poikkeuksellisissa tapauk-sissa. Tällöin on oltava kysymys emoyhtiön osakkeenomistajan taloudellistenintressien kannalta merkittävistä ratkaisuista tytäryhtiöissä. Analogiapäätelmänsoveltamisen edellytykset voivat täyttyä silloin, kun tytäryhtiössä toteutettavallatai tytäryhtiötä koskevalla ratkaisulla on samankaltainen tai yhtä merkittävävaikutus emoyhtiön osakkeenomistajan kannalta kuin sillä olisi, jos vastaavatoimi toteutettaisiin emoyhtiössä. Milloin emoyhtiön yhtiökokouksen "kirjoit-tamaton toimivalta” tytäryhtiötä koskevassa toimessa on perusteltu, voitaneenratkaista kuitenkin vain kussakin eri tyyppisessä päätöstilanteessa erikseen.1484

Seuraavassa keskitytään tarkastelemaan emoyhtiön osakkeenomistajan talou-dellisten intressien kannalta keskeisiä tytäryhtiötä koskevia päätöstilanteita,tytäryhtiön omaisuutta koskevia oikeustoimia (kapp. 5.2.2), tytäryhtiön osake-pääoman korotusta (kapp. 5.2.3), tytäryhtiön voiton käyttöä (kapp. 5.2.4) jatytäryhtiön sulauttamista toiseen yhtiöön (kapp. 6.3), emoyhtiön osakkeenomista-jan oikeussuojan kannalta.

302

1485 Rehbinder, FS Coing s. 427 ja Lutter, FS Westermann s. 361.1486 Emmerich-Habersack s. 487 ja Lutter, FS Stimpel s. 842, vrt. Rehbinder, FS Coing s. 427.1487 Raiser s. 855, Lutter, FS Westermann s. 367, Schneider, BB 1981 s. 249 ss., Timm, AG 1980 s.182 ss. ja Timm, Konzernspitze s. 135 ss. ja 165 ss.; BGHZ 83, s. 122, s. 138.Emoyhtiön yhtiökokouksen päätöksen muodolle asetettavasta vaatimuksesta Saksassa silloin, kunemoyhtiön yhtiökokous päättää tytäryhtiön asiasta, ks. kapp. 5.2.1.2 edellä.1488 Lutter, FS Stimpel s. 842.1489 Yhtiöjärjestysmääräyksistä, joilla hallituksen toimivaltaa voidaan rajoittaa edellyttämällähallituksen toteuttamaan toimeen yhtiökokouksen suostumus, ks. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallios. 761 ja Taxell, Organisation s. 99-100. Suomessa oikeuskirjallisuudessa on perinteisesti oltusillä kannalla, että yhtiökokous voi myös antaa hallitukselle ohjeita ja määräyksiä yhtiönhallintoon kuuluvassa asiassa, ks. kapp. 5.1.7.2 edellä.

5.2.1.5 Päätöksentekomenettely konsernissa

Konserni on oikeudellisesti itsenäisten yhtiöiden muodostama taloudellinenkokonaisuus. Siten oikeushenkilörajoja konsernissa tulee kunnioittaa ja kunkinkonserniin kuuluvan yhtiön asioista tulee päättää sen omissa toimielimissä.1485

Koska konserni on oikeudellisesti itsenäisten yhtiöiden muodostamataloudellinen kokonaisuus, emoyhtiön yhtiökokouksen suora, tytäryhtiön yhtiö-kokouksen toimivallan korvaava toimivalta tytäryhtiötä koskevissa asioissa eivoi tulla kysymykseen, vaan emoyhtiön yhtiökokouksen toimivalta tytäryhtiönasioissa on mahdollinen toteuttaa ainoastaan emoyhtiön yhtiökokouksellekuuluvana lisätoimivaltana tytäryhtiön omien toimielinten toimivallan ohella.1486

Emoyhtiön hallituksen tulee Saksassa alistaa edellä tarkoitetut ratkaisut ennenniiden täytäntöönpanoa konserniyhtiössä emoyhtiön yhtiökokouksen päätettäväk-si.1487 Tällä menettelyllä ei poisteta normaalia lakisääteistä päätöksentekomenet-telyä tytär- tai osakkuusyhtiössä, mutta mainittu alistamisvelvollisuus rajoittaaemoyhtiön hallituksen toimivaltaa konserniyhtiön asioissa ja emoyhtiön hallituson sidottu emoyhtiön yhtiökokouksen päätökseen käyttäessään osakkeenomista-jalle kuuluvia oikeuksia tytär- tai osakkuusyhtiössä.1488

Suomessa emoyhtiön yhtiökokouksen kannanotto johonkin tytäryhtiössäsuoritettavaan toimeen, joka ei edellytä emoyhtiön yhtiöjärjestyksen muuttamista,voinee tulla kysymykseen emoyhtiön äänivaltaa tytäryhtiön yhtiökokouksessakäyttävän emoyhtiön edustajan toimivallan rajauksena, joka toteutettaisiinemoyhtiön yhtiöjärjestykseen otettavalla määräyksellä, jonka mukaan tiettyihinyhtiön hallintoon kuuluviin toimiin vaaditaan yhtiökokouksen suostumus.1489

303

1490 Becker s. 63 ja Obermüller ym. s. 427. Tytär- ja osakkuusyhtiöissä tehtävien ratkaisujenosalta Emmerich-Habersack s. 493 ja Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 128. Lutter jaLeinekugel toteavat: "Debatte über die ungeschriebenen Mitwirkungsrechte der Hauptversammlungist bis heute nicht ausgefochten." Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 225. Samoin Wollburg ja Gehlinglausuvat tämän toimivallan suhteen: "Im Schriftum hat sich ein abschliessendes Meinungsbild bishernicht entwickelt." Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 149.1491 Henze, BB 2001 s. 61, vrt. s. 60 ja Götz, AG 1984 s. 89. Yhtiön omaisuuden luovutusta jayhtiön koko liikkeen vuokrausta koskevien sopimusten ja määräämisvaltasopimuksen osalta asia onGötzin mielestä näin edellyttäen, että emoyhtiö on keskittänyt olennaisesti koko liiketoimintansakysymyksessä olevaan tytäryhtiöön. Götz, AG 1984 s. 89.1492 Götz , AG 1984 s. 94, vrt. s. 92.

5.2.2 Emoyhtiön tarkoituksen ja toimialan muutos

Oikeusperuste sille, että tytäryhtiön yhtiökokouksessa tehtävään päätökseenedellytetään emoyhtiön yhtiökokouksen päätös emoyhtiön yhtiöjärjestyksenmuuttamisesta tai muutoin emoyhtiön yhtiökokouksen suostumus voi Saksassaolla se, että tytäryhtiön yhtiökokouksessa päätettävä toimi on ristiriidassaemoyhtiön tarkoituksen ja toimialan kanssa tai se, että toimi kuuluu ns.Holzmüller-periaatteiden nojalla konsernissa emoyhtiön yhtiökokouksen pää-tösvaltaan.

Saksassa oikeuskirjallisuudessa ei ole löytynyt yksimielisyyttä siitä, mitenpitkälle emoyhtiön yhtiöjärjestyksen muutosta edellyttävien päätösten yli meneväja niitä vielä laajempi emoyhtiön yhtiökokouksen "kirjoittamaton toimivalta"konsernia koskevissa keskeisissä ratkaisuissa ulottuu.1490 Suomessa korkeinoikeus ei ole ottanut kantaa emoyhtiön yhtiökokouksen "kirjoittamattomaantoimivaltaan” edellä tarkoitetussa mielessä.

Tässä kappaleessa käsitellään ainoastaan kysymystä siitä, missä tapauksissaja minä ajankohtana emoyhtiön yhtiökokouksessa on tehtävä päätös emoyhtiönyhtiöjärjestyksessä olevan, emoyhtiön tarkoitusta ja toimialaa koskevan mää-räyksen muuttamisesta tytäryhtiön yhtiökokouksessa tehtävän päätöksen joh-dosta.

Saksan ja Suomen osakeyhtiölaeissa ei ole säännöksiä, jotka koskisivaterikseen erityisesti emoyhtiön tarkoitusta ja toimialaa. Saksassa on todettu, ettäosakeyhtiölain säännökset eivät sellaisenaan suojaa riittävästi emoyhtiön osak-keenomistajia silloin, kun tytäryhtiö solmii kolmannen osapuolen kanssa sopi-muksia, joista on säädetty § 291, § 292 Abs. 1 Nr. 1-3 ja § 179a (ent. § 361)AktG säännöksissä ja, että sikäli kirjoitetussa laissa on aukkoja.1491 Kirjoitetussalaissa olevat, yhtiökokouksen päätösvaltaa koskevat aukot voidaan täyttää sys-temaattisella tulkinnalla.1492

Saksassa Mecken kannan mukaan emoyhtiön hallituksen sisäistä toimivaltaatytäryhtiöissä tehtävissä ratkaisuissa on rajoitettava osakeyhtiölain yhtiöjärjestyk-sen muuttamista koskevan säännöksen, § 179 AktG säännöksen, analogisella

304

1493 Mecke s. 193 ja 195-196.1494 Åhman lausuu: ”Åtgärder vilka framstår som rena kringgåenden av bolagsordningen bordeväl stundom genom en analog tillämpning av en bolagsordningsbestämmelse vara förbjudna förstyrelsen.” Åhman s. 657.1495 Ks. KKO 1974 II 9. Jos osakeyhtiön hallitus toteuttaa oikeustoimen, joka on ristiriidassayhtiöjärjestykseen kirjatun yhtiön tarkoituksen ja toimialan kanssa, kysymyksessä on ns.yhtiöjärjestyksen asiallinen muuttaminen, yhtiön koko operatiivisen liiketoiminnan pysyväisluonteisenluovutuksen tapauksessa yhtiön toimialan asiallinen muuttaminen.1496 Siitä, mitä tarkoitetaan sillä, että yhtiö luopuu "pysyväisluonteisesti" harjoittamasta jotakinliiketoimintaa, ks. kapp. 5.1.6.2 edellä.1497 Kysymyksestä, onko sellaisen, yhtiön tarkoituksen ja toimialan kanssa ristiriidassa olevanoikeustoimen, jolla pysyvästi muutetaan yhtiön toiminnan edellytyksiä, johdosta aina muutettavayhtiön yhtiöjärjestystä vai, onko senlaatuisenkin oikeustoimen osalta riittävää, että hallitus

soveltamisella emoyhtiön yhtiökokouksen päätösvaltaan konsernissa.1493 Ruot-sissa Åhmanin kanta on, että osakeyhtiön hallituksen toimivaltaa on rajoitettavayhtiöjärjestysmääräyksen analogisella soveltamisella sellaisissa tilanteissa, joissahallituksen toimet merkitsisivät muutoin yhtiöjärjestyksen kiertämistä.1494

Kun osakeyhtiö myy kaiken operatiivisessa liiketoiminnassaan käyttämänsäomaisuutensa ja yhtiö luopuu tällä toimella pysyväisluonteisesti harjoittamastayhtiöjärjestyksensä toimialamääräyksen edellyttämää liiketoimintaa, osakeyhtiönhallitus ylittää toimivaltansa, jollei se tämän oikeustoimen johdosta esitä yhtiö-kokoukselle, että yhtiökokous päättää yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksenvastaavasta muuttamisesta.1495 Osakeyhtiö voi harjoittaa toimialansa mukaistaelinkeinotoimintaa myös toisten yhtiöiden kautta. Jos osakeyhtiö harjoittaa kokooperatiivista liiketoimintaansa yhdessä 100 %:sti omistamassaan tytäryhtiössäja yhtiö luopuu pysyväisluonteisesti kaikista tämän yhtiön osakkeista myymälläne, tämä toimi on taloudellisten vaikutustensa kannalta samankaltainen kuinoikeustoimi, jolla mihinkään konserniin kuulumaton osakeyhtiö myy pysy-väisluonteisesti kaiken operatiivisessa liiketoiminnassaan käyttämänsä omai-suutensa. Tässä suhteessa näiden kahden tapauksen kanssa samankaltainen ontapaus, että emoyhtiö harjoittaa koko operatiivista liiketoimintaansa yhdessä 100%:sti omistamassaan tytäryhtiössä ja tämä tytäryhtiö luopuu pysyväisluonteisestikaikesta tytäryhtiön operatiivisessa liiketoiminnassaan käyttämästään omai-suudesta.1496 Nämä tapaukset ovat samanlaisten taloudellisten vaikutustensavuoksi osakkeenomistajien oikeussuojan tarpeen kannalta funktionaalisestisamankaltaisia. Siten, jos edellä mainittu tytäryhtiö luopuu pysyväisluonteisestikaikesta mainitusta omaisuudestaan, tai tytäryhtiön yhtiöjärjestyksen toimi-alamääräyksen sanamuotoa muutetaan ilman tällaista omaisuuden luovutusta,nämä toimet tytäryhtiössä edellyttävät emoyhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamää-räyksen muuttamista vastaamaan muuttunutta tilannetta tytäryhtiössä. Vastaavavaikutus tarpeeseen muuttaa emoyhtiön yhtiöjärjestyksen toimialalauseketta onedellä tarkoitetun tytäryhtiön purkamisella.1497

305

hankkii oikeustoimeen kaikkien osakkeenomistajien suostumuksen, ks. kapp. 4.3.2.4 edellä.1498 Emmerich-Habersack s. 493, vrt. s. 492, Henze, BB 2001 s. 61, Mecke s. 263, Götz, AG 1984s. 92, Werner, ZHR 1983 s. 448 ss. ja 452 ja BGHZ 83, s. 122, s. 140. Oikeuskäytännöstä, ks. OLGCelle NZG 2001 s. 409 ja LG Frankfurt, AG 1998 s. 45.1499 Emmerich-Habersack s. 493-494, vrt. s. 492, Henze, BB 2001 s. 61 ja BGHZ 83, s. 122, s.140.1500 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., s. 806, Mecke s. 277 ja Götz, AG 1984 s. 92. Vrt.Emmerich-Habersack s. 494, Henze, BB 2001 s. 61, Raiser, s. 230, BGHZ 83, s. 122, s. 140 ja § 292Abs. 1 Nr. 3 AktG. Emoyhtiön päätösvallan edellytykseksi Götz katsoo, että käytännöllisesti katsoenemoyhtiön koko yritystoiminnan tulee tapahtua tällöin kysymyksessä olevassa konserniyhtiössä. Götz,AG 1984 s. 88. Ks. myös Werner, ZHR 1983 s. 448 ss. ja 452.1501 Ks. kapp. 5.1.6.2 edellä.1502 Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 147. Götz rinnastaa tytäryhtiön purkamisen ja tytäryhtiönkaikkien osakkeiden myynnin vaikutustensa kannalta keskenään. Götz, AG 1984 s. 88-89.

Saksassa sopimuksesta konserniyhtiön ("die Konzernuntergesellschaft") kokoomaisuuden luovutuksesta § 179a (ent. § 361) AktG säännöksen nojalla on,konserniyhtiön oman asiassa toimivaltaisen elimen lisäksi, päätettävä emoyhtiönyhtiökokouksessa noudattaen vastaavaa päätöksentekomenettelyä, jota konser-niyhtiössä on noudatettava edellyttäen, että emoyhtiön yritystoiminta tapahtuuolennaisilta osin juuri tässä konserniyhtiössä.1498 Vastaavassa tapauksessa emo-yhtiön yhtiökokouksessa on edellä tarkoitetulla tavalla päätettävä tytäryhtiönpurkamisesta.1499 Mainitulla edellytyksellä myös konserniyhtiön koko liikkeenvuokrausta koskeva sopimus, josta on säädetty § 292 Abs. 1 Nr. 3 AktG sään-nöksessä, on alistettava emoyhtiön yhtiökokouksen hyväksyttäväksi noudattaenmainitun sopimuksen hyväksymistä koskevaa päätöksentekomenettelyä.1500

Toisaalta tytäryhtiön kaikkien osakkeiden myynnin voidaan katsoa edel-lyttävän emoyhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamista eräinedellytyksin myös silloin, kun konserniin kuuluu useita tytäryhtiöitä ja kysy-myksessä oleva tytäryhtiö harjoittaa liiketoimintaa vain yhdellä emoyhtiöntoimialamääräyksessä mainituista liiketoiminta-aloista.1501 Emoyhtiön ja senosakkeenomistajien asemaan tytäryhtiön kaikkien osakkeiden myynnillä on samavaikutus kuin kysymyksessä olevan tytäryhtiön koko omaisuuden pysyväisluon-teisella luovuttamisella tai yhtiön purkamisella. Wollburg ja Gehling toteavat,että näiden tytäryhtiötä koskevien toimien suhteen ei voida tehdä eroa tarpeessahankkia ratkaisuun emoyhtiön yhtiökokouksen suostumus.1502 Siten kirjoittajanmielestä voidaan puoltaa myös kantaa, että konsernin jonkin tytäryhtiön kokoliiketoiminnassa käytetyn omaisuuden pysyväisluonteinen luovutus voi edellyttääemoyhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamista, vaikka kaikkeakonsernin eri tytäryhtiöissä olevaa omaisuutta ei tällöin myytäisikään, jos tätenmyytävä liiketoiminta-ala on yksi emoyhtiön toimialan ydinliiketoimintoihinkuuluvista liiketoiminta-aloista. Tällöin emoyhtiön yhtiöjärjestyksen toimiala-

306

1503 Liikkeen vuokrausta koskevista sopimuksista, ks. kapp. 4.3.2.3 edellä, sekä Gessler, FSStimpel s. 783-784, Mecke s. 276 ss., Wahlers s. 149 ja Götz, AG 1984 s. 88-92, erit. s. 91.1504 Emmerich-Habersack s. 492-494, Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 128, Henze, BB2001 s. 61, Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss., 806, Götz, AG 1984 s. 92 ja Lutter, FSWestermann s. 367. Emoyhtiön yhtiökokouksen päätösvallasta konserniyhtiön solmimissayrityssopimuksissa, ks. myös BGHZ 83, s. 122, s. 140, Raiser s. 230, Lutter , FS Stimpel s. 849 jaMecke s. 276 ja 278.1505 Saksan osakeyhtiölain säännöksen § 293 Abs. 1 AktG 4. virkkeen sanamuodon mukaanpäätökseen yrityssopimuksen solmimisesta ei sovelleta lain ja yhtiöjärjestyksen määräyksiä, jotkakoskevat yhtiöjärjestyksen muuttamista. Vrt. Lutter, FS Westermann s. 351, jossa Lutter erottaaperiaatteessa toisistaan yhtiöjärjestyksen muutoksen ja ns. yrityspoliittiset perusratkaisut, joihinkuuluvat muiden muassa yrityssopimukset.1506 Ks. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 143, 881 ja 165 sekä Koski, Konserni s. 82-83.

määräystä olisi muutettava samoilla edellytyksillä kuin vaikutukseltaan vas-taavan, tytäryhtiön kaikkien osakkeiden myynnin tapauksessa.

Suomessa tytäryhtiön koko liikkeen vuokrauksen voidaan katsoa vaativanemoyhtiön yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamista, edellyttäen,liikkeen luonnetta ja suuruusluokkaa koskevan edellytyksen lisäksi, että kysy-myksessä oleva vuokrasopimus on niin pitkäaikainen ja siten vaikutuksiltaanniin pysyväisluonteinen, että tämän oikeustoimen on katsottava muuttavantosiasiallisesti emoyhtiön toimialaa.1503

Kun Saksassa konserniyhtiö, tytär- tai osakkuusyhtiö, solmii kolmannenosapuolen kanssa voitonyhteisyyssopimuksen, voitonsiirtosopimuksen tai osa-voitonsiirtosopimuksen, joista on säädetty § 292 Abs. 1 Nr. 1, § 291 Abs. 1 ja§ 292 Abs. 1 Nr. 2 AktG säännöksissä, sopimuksesta on päätettävä konserni-yhtiön asianomaisen elimen, osakeyhtiössä yhtiökokouksen, lisäksi emoyhtiönyhtiökokouksessa yrityssopimuksia koskevalla, § 293 Abs. 1 AktG säännöksessäsäädetyllä, määräenemmistöllä.1504 1505 Suomessa § 292 Abs. 1 Nr. 1 ja Nr. 2AktG säännöksissä tarkoitettuja, yhtiön jotakin liikettä koskevaa, voitonyhtei-syyssopimusta ja voitonsiirtosopimusta vastaavien sopimusten solmiminen joolemassa olevassa, mihinkään konserniin kuulumattomassa osakeyhtiössäedellyttää, että yhtiön yhtiöjärjestykseen otetaan OYL 12:1,2 §:n mukaisestinämä sopimukset kattavat määräykset voiton (ja yhtiölle selvitysmenettelyssäjäävän netto-osuuden) käytöstä, ja että näiden määräysten ottamiseen yhtiö-järjestykseen hankitaan OYL 9:15,1 §:n 1) kohdan nojalla kaikkien osakkeen-omistajien suostumus.1506 Koska konsernin jotakin tiettyä yksittäistä liikettäkoskevan voitonyhteisyys- tai voitonsiirtosopimuksen solmimisella on emoyhtiönosakkeenomistajan kannalta samankaltainen taloudellinen vaikutus harjoittipaemoyhtiö tätä liikettä itse tai jossakin 100 %:sti omistamassaan tytäryhtiössä,kirjoittajan mielestä voidaan puoltaa kantaa, että näiden sopimusten solmiminentällaisessa tytäryhtiössä edellyttää vastaavaa emoyhtiön yhtiöjärjestykseenotettavaa valtuutusta ja emoyhtiön osakkeenomistajilta hankittavaa suostumusta

307

1507 Ks. ja vrt. kapp. 4.3.2.2 ja 5.1.6.2 edellä.1508 Vrt. kapp. 5.2.1.4 edellä, jossa käsiteltiin yleiskriteerejä emoyhtiön yhtiökokouksentoimivallalle tytäryhtiöitä koskevissa asioissa. 1509 Götz, AG 1984 s. 92. Ks. myös Lutter, FS Stimpel s. 843 ja BGHZ 83, s. 122, s. 132 ja 134.1510 Toisaalta Saksassa sisäisen toimivallan rajoitus ei kuitenkaan vaikuta hallituksen ulkoiseenedustusvaltaan § 82 Abs. 1 AktG säännöksen nojalla, joka on rajoittamaton. BGHZ 83, s. 122, s. 132ja Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1211, ks. myös kapp. 5.1.3 edellä.

kuin silloin, kun näiden sopimusten kohteena oleva yksittäinen liike kuuluuoikeudellisesti emoyhtiöön.

Kun tytäryhtiö luopuu pysyväisluonteisesti koko liiketoiminnassaan käyt-tämästään omaisuudesta, sitä koskeva oikeustoimi voi edellyttää emoyhtiönyhtiöjärjestyksessä olevan toimialamääräyksen muuttamista, jos tytäryhtiönliiketoiminta kuuluu emoyhtiön toimialan ydinliiketoimintoihin. Perusteena emo-yhtiön toimialamääräyksen muuttamiselle on tällöin mainitun toimialamääräyk-sen merkityssisältö.1507 Kirjoittajan kannan mukaan tytäryhtiön kolmannenosapuolen kanssa solmimat voitonyhteisyys- ja voitonsiirtosopimukset voivatedellyttää, että emoyhtiön yhtiöjärjestykseen otetaan ne kattavat määräyksetemoyhtiön kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella, samoin sillä edelly-tyksellä, että kysymyksessä olevan tytäryhtiön harjoittama liiketoiminta kuuluuemoyhtiön toimialan ydinliiketoimintoihin. Tätä rajausta emoyhtiön yhtiöko-kouksen ja emoyhtiön osakkeenomistajien päätösvallassa voidaan kirjoittajanmielestä perustella sillä, että yhtiökokouksen päätettäväksi tulisi viedä ainoastaansellaisia konsernin toiminnallista rakennetta muuttavia ratkaisuja, joilla voi ollamerkitystä osakkeenomistajan päätökselle sijoittaa tai olla sijoittamatta varojaanyhtiöön ja että, jos asia viedään yhtiökokouksen päätettäväksi, osakkeenomistaji-en päätöksentekointressi asiassa tulisi olla merkittävämpi kuin ylimääräisenyhtiökokouksen järjestämisen aiheuttamat kustannukset yhtiölle.1508

Yhteisyrityksen perustamista tytäryhtiön avulla sekä tytäryhtiön sulautumistaja muita ns. osafuusioita käsitellään myöhemmin, kappaleessa 6.

Emoyhtiön hallituksen velvollisuus hankkia tytäryhtiön yhtiökokouksessapäätettävään, kolmannen osapuolen kanssa solmittavaan, oikeustoimeen emo-yhtiön yhtiökokouksen suostumus koskee emoyhtiön toimielinten sisäistätoimivallanjakoa1509 ja merkitsee rajoitusta emoyhtiön hallituksen ja muunemoyhtiön edustajan toimivaltaan.1510 Jotta emoyhtiön hallitus voisi varmistuasiitä, että se ei ylitä sisäistä toimivaltaansa, emoyhtiön hallituksen on alistettavatytäryhtiön yhtiökokouksessa päätettävä ratkaisu, joka asiallisesti merkitseeemoyhtiön tarkoituksen ja toimialan muuttumista, emoyhtiön yhtiökokouksenpäätettäväksi. Emoyhtiön edustajalla on velvollisuus silloin, kun tytäryhtiötäkoskeva oikeustoimi on alistettava (tytäryhtiön yhtiökokouksen lisäksi) emo-yhtiön yhtiökokouksen päätettäväksi, äänestää asiassa tytäryhtiön yhtiökokouk-sessa emoyhtiön äänivallan nojalla emoyhtiön yhtiökokouksen päätöstä vas-

308

1511 Götz, AG 1984 s. 92 ja Lutter, FS Westermann s. 367. Ks. myös Lutter, FS Stimpel s. 843 alav.75).1512 Lutter ja Leinekugel ovat vastaavalla kannalla sen ajankohdan suhteen, milloin emoyhtiönyhtiökokouksen päätös emoyhtiön yhtiöjärjestyksen muuttamisesta on hankittava, silloin, kunkysymys on emoyhtiön omistamien tytäryhtiön osakkeiden myynnistä. Lutter-Leinekugel, ZIP1998 s. 228. Sen sijaan, kysymyksen ollessa niin ikään tytäryhtiön osakkeiden myynnistä,Wolburg ja Gehling ovat mainitun ajankohdan suhteen eri kannalla ja katsovat, että hallituksellaon tämän ajankohdan valinnassa harkintavaltaa. Ks. Wollburg-Gehling, FS Lieberknecht s. 140-145, erit. s. 144.1513 Lutter ja Leinekugel lausuvat tämän suhteeen: "Anderenfalls könnte der Vorstand vollendeteTatsachen schaffen und de facto doch über den Kopf der Hauptversammlung hinwegentscheiden." Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 s. 228.

taavasti.1511 Kun tätä periaatetta sovelletaan emoyhtiön tarkoituksen ja toimialanmuuttamiseen, se merkitsee kirjoittajan mielestä asiallisesti sitä, että emoyhtiönhallituksen on hankittava emoyhtiön yhtiökokouksen päätös emoyhtiön yhtiö-järjestyksen muuttamisesta jo ennen sitä ajankohtaa, jolloin emoyhtiön edustajaäänestää oikeustoimen hyväksymisestä tytäryhtiön yhtiökokouksessa.1512 Kantaa,että emoyhtiön yhtiöjärjestyksen muuttamisesta on päätettävä emoyhtiönyhtiökokouksessa jo ennen kuin emoyhtiön edustaja äänestää tytäryhtiönyhtiökokouksessa oikeustoimesta, joka muuttaa asiallisesti emoyhtiön tarkoitustaja toimialaa, voidaan perustella sillä, että muussa tapauksessa emoyhtiön osak-keenomistajat voisivat joutua emoyhtiön hallituksen omavaltaisen menettelynjohdosta niin sanotusti jo tapahtuneiden tosiasioiden eteen.1513

Toisaalta tytäryhtiön edustajan ulkoisen edustusvaltansa puitteissa tytäryhtiönpuolesta kolmannen osapuolen kanssa solmima oikeustoimi voi sitoa tytäryhtiötä,vaikka tytäryhtiön edustaja olisikin ylittänyt toimivaltansa siksi, että tytäryhtiönyhtiökokouksessa tehtävä päätös, jota edellytetään oikeustoimen sallittavuudelleja siten tytäryhtiön edustajan toimivallalle asiassa, olisi ollut virheellinen. Mikälioikeustoimi, joka välillisesti muuttaa emoyhtiön tarkoitusta tai toimialaa, sitookuitenkin tytäryhtiötä ja on siis pätevä tytäryhtiössä, emoyhtiön osakkeenomista-jille ei jää oikeustoimen jo toteuduttua enää muita vaihtoehtoja kuin tyytyäemoyhtiön hallituksen toteuttamaan emoyhtiön tarkoituksen tai toimialantosiasialliseen muuttamiseen, tai, jos he eivät halua siihen tyytyä, myydä osak-keensa, taikka sitten evätä vastuuvapaus emoyhtiön hallituksen jäseniltä ja nostaamahdollisesti heitä vastaan vahingonkorvauskanne emoyhtiön puolesta senjohdosta, että he ovat ylittäneet toimivaltansa.

Kirjoittajan kannan mukaan emoyhtiön hallituksella tulisi olla velvollisuushankkia ennakkoon emoyhtiön yhtiökokouksen päätös emoyhtiön yhtiöjärjestyk-sen muuttamisesta edellä tarkoitettujen, tytäryhtiön solmimien tytäryhtiönyhtiöjärjestyksen muuttamista edellyttävien oikeustoimien johdosta, kun ne ovatristiriidassa emoyhtiön oman tarkoituksen tai toimialan kanssa, ainakin silloin,kun emoyhtiöllä on tytäryhtiön yhtiökokouksessa, kun kaikki osakkeenomistajat

309

1514 Vrt. af Schultén, Kommentarari II s. 129 ja s. 136-137.1515 af Schultén, Kommentaari II s. 137.1516 OYL 9:17,3 § 2) kohta.1517 HE 27/1977 s. 70. af Schultén, Kommentaari II s. 137.

ovat kokouksessa edustettuina, sellainen äänivalta, että emoyhtiö voi yksinäänmuuttaa tytäryhtiön yhtiöjärjestystä ja tytäryhtiössä harjoitettava liiketoimintakuuluu johonkin emoyhtiön ydinliiketoiminnoista. Rajausta emoyhtiön ääni-vallan suhteen voidaan mielestäni perustella sillä, että jos emoyhtiöllä on mai-nittua äänivaltaa pienempi äänivalta tytäryhtiön yhtiökokouksessa, emoyhtiönhallitus, vaikka se olisikin saanut ennakkoon emoyhtiön yhtiökokoukselta val-tuutuksen siihen, miten emoyhtiön edustajan tulee emoyhtiön osakkeiden nojallaäänestää, ei voisi koskaan olla etukäteen täysin varma äänestyksen lopputulok-sesta tytäryhtiön yhtiökokouksessa.

Suomessa määräenemmistösäännösten rikkominen sinänsä johtaa yleensäyhtiökokouksen, tässä yhteydessä tytäryhtiön yhtiökokouksen, päätöksen moit-teenvaraisuuteen.1514 Muut muotovirheet kuin kokouskutsua koskevat muo-tovirheet yhtiökokouksen päätöksenteossa merkitsevät yleensä yhtiökokouksenpäätöksen moitteenvaraisuutta, jollei muotovirhe ole niin karkea ja olennainen,että päätöstä ei voida pitää pätevänä, vaikka sitä ei määräajassa moitittaisikaan.Tällainen olennainen muotovirhe on kysymyksessä, jos henkilöiden, joilla ei olesiihen oikeutta, on yhtiökokouksessa sallittu osallistua äänestykseen ja äänilläänratkaisevasti vaikuttaa yhtiökokouksen päätöksen sisältöön.1515 Mitätön yhtiö-kokouksen päätös on niin ikään, jos päätökseen vaaditaan kaikkien osakkeen-omistajien suostumus eikä sitä ole annettu1516 tai se on annettu, mutta senantamiseen sisältyy edellä tarkoitettu olennainen muotovirhe. Tuomioistuimenratkaisu, jolla yhtiökokouksen päätös on julistettu pätemättömäksi OYL 9:17§:n nojalla, ei toisaalta kuitenkaan sido kolmatta osapuolta, kuten yhtiönsopimuskumppania.1517

Seuraavassa tarkastellaan vielä kysymystä siitä, millä edellytyksillä tytär-yhtiön kolmannen osapuolen kanssa solmima oikeustoimi, joka on edellätarkoitetulla tavalla virheellinen, tulee kuitenkin tytäryhtiötä oikeudellisestisitovaksi.

Jos katsotaan, että emoyhtiön hallitus on ainakin edellä mainituissa tapauk-sissa velvollinen hankkimaan ennakkoon emoyhtiön yhtiökokouksen antamanvaltuutuksen emoyhtiön edustajalle äänestää tytäryhtiön yhtiökokouksessatytäryhtiön yhtiöjärjestyksen muutoksesta, jos äänestyksen seurauksena on välil-lisesti emoyhtiön tarkoituksen tai toimialan tosiasiallinen muuttuminen, muttaemoyhtiön edustaja äänestää ilman mainittua valtuutusta tytäryhtiön yhtiöjärjes-tyksen muutoksesta, jolla on mainittu vaikutus emoyhtiöön, emoyhtiön sidon-naisuus oikeustoimeen, tässä tapauksessa äänestykseen, riippuu OYL 8:15 §:n

310

1518 Vrt. edellä kappaleessa 4.3.2.5 selostettu ratkaisu KKO 1996:18.1519 Fuhrmann, AG 2004 s. 340 ja Hoffmann-Becking, ZHR 2003 s. 357.

nojalla siitä, tiesikö se, johon äänestys kohdistui, ts. tytäryhtiö, eli fyysisesti senedustajat, tai olisiko heidän pitänyt tietää, että äänestyksessä oli mainittupuutteellisuus. Kun edellä tarkoitetun laisen, varsinkin emoyhtiön 100 %:stiomistaman, tytäryhtiön hallituksella ja toimitusjohtajalla kirjoittajan mielestätäytyy olla selonottovelvollisuus siitä, mikä on emoyhtiön tarkoitus ja toi-miala,1518 tässä tarkoitettu äänestys tytäryhtiön yhtiökokouksessa, jossa emo-yhtiön edustaja on ylittänyt toimivaltansa, ei useimmissa tapauksissa voisi ollaoikeudellisesti emoyhtiötä sitova. Tällöin myös se tytäryhtiön edustaja, jokatekee kolmannen osapuolen kanssa tytäryhtiön puolesta oikeustoimen, jokaedellyttää tytäryhtiön yhtiöjärjestyksen muuttamista, ylittää toimivaltansa toimiatytäryhtiön puolesta, koska tytäryhtiön yhtiökokouksen päätös tytäryhtiön omanyhtiöjärjestyksen muutoksesta ei ole ollut edellä mainitusta syystä pätevä.Tytäryhtiön sidonnaisuus oikeustoimeen riippuu kuitenkin siitä, minkälainenselonottovelvollisuus oikeustoimen toisella osapuolella on sen suhteen, toimikotytäryhtiön edustaja oikeustoimen solmiessaan toimivaltansa sisällä. Jos oikeus-toimen toiselle osapuolelle esitetään selvitys tytäryhtiön edustajana esiintyvänhenkilön oikeudesta edustaa tytäryhtiötä sekä asiakirja, joka sisältää ko. oikeus-tointa vastaavan tytäryhtiön yhtiökokouksen päätöksen tytäryhtiön yhtiöjärjes-tyksen muuttamisesta, tällä osapuolella tulee kirjoittajan käsityksen mukaan ollaoikeus luottaa tytäryhtiön edustajan oikeuteen toimia tytäryhtiön puolesta eikätällä oikeustoimen toisella osapuolella voi olla velvollisuutta ottaa selkoa tytär-yhtiön emoyhtiön tarkoituksesta ja toimialasta eikä tytäryhtiön yhtiökokouksessaäänestäneiden tytäryhtiön osakkeenomistajien edustajien mahdollisista toimi-vallan rajoituksista. Siten oikeustoimi, jossa on edellä tarkoitettu puutteellisuus,yleensä, aivan poikkeuksellisia olosuhteita lukuunottamatta, sitoo tytäryhtiötäoikeustoimen toista osapuolta kohtaan. Tällöin emoyhtiön osakkeenomistajienoikeussuojakeinoiksi jäävät vastuuvapauden epääminen emoyhtiön hallituksenjäseniltä ja toimitusjohtajalta ja vahingonkorvauskanteen nostaminen heitävastaan emoyhtiön lukuun.

5.2.3 Osakepääoman korotus tytäryhtiössä

”Holzmüller”-ratkaisussa (BGHZ 83, s. 122)1519 Saksan korkein oikeus ottitytäryhtiöissä tehtävistä ratkaisuista kantaa erityisesti emoyhtiön osakkeenomis-

311

1520 BGHZ 83, s. 122, s. 142 ss.; oikeustapausselostus ”Gelatine”, AG 2004 s. 386, Wackerbarth,AG 2002 s. 21 ja Kort, AG 2002 s. 371.1521 Jauhiainen ym. s. 8-9.

tajan oikeussuojan tarpeeseen tytäryhtiön osakepääoman korotuksessa1520 (ks.kapp. 5.2.3.2 myöhemmin).

Kysymys emoyhtiön osakkeenomistajan oikeussuojasta tulee esille erityisestitytäryhtiössä toimeen pantavassa suunnatussa osakeannissa, koska sillä on taivoi olla konsernitasolla samoja vaikutuksia osakkeenomistajan asemaan hänentaloudellisten intressiensä kannalta kuin mihinkään konserniin kuulumattomassaosakeyhtiössäkin, ts. se muuttaa osakkeenomistajan suhteellista omistusosuuttasiinä taloudellisessa kokonaisuudessa, johon hän on varojaan sijoittanut, ja voivaikuttaa hänen osakkeensa arvoon.

Seuraavassa tarkastellaan suunnatun annin oikeudellisia edellytyksiä ja osak-keenomistajan suhteellisen omistus- ja äänivaltaisuuden ja osakkeen arvonsäilymisen suojaa yleisellä tasolla ennen kannanottoa (de lege lata tai de legeferenda) emoyhtiön yhtiökokouksen toimivaltaan tytäryhtiön osakepääomankorotuksessa taikka oikeudellisiin mahdollisuuksiin sen sääntelyyn.

5.2.3.1 Osakkeenomistajan omistus- ja äänivaltaosuudenja osakkeen arvon säilymisen suoja

5.2.3.1.1 Suunnatun annin oikeudelliset edellytyksetja hallituksen tiedonantovelvollisuus

Suunnatun osakeannin oikeudellisen sääntelyn perustana Suomessa, Saksassa,Englannissa ja muissa EU-maissa on EY:n pääomadirektiivi, jonka pohjaltakansallinen lainsäädäntö on saatettu voimaan kussakin jäsenmaassa. Jottadirektiivin tarkoitus toteutuisi, sen pohjalta voimaan saatettuja kansallisiaoikeussäännöksiä tulisi periaatteessa tulkita yhtenäisesti. Siten suunnattujaosakeanteja koskevalla oikeuskäytännöllä Saksassa ja Englannissa voi ollamerkitystä Suomen osakeyhtiölain suunnattuja osakeanteja koskevien säännöstentulkinnassa. Toisaalta on otettava huomioon, että Euroopan yhteisöjen direk-tiiveillä ei ole pyritty luomaan täysin yhtenäistä osakeyhtiötä säänteleväälainsäädäntöä EU-maiden välille, mistä johtuen direktiiveissä on jätetty liik-kumavaraa kansalliselle lainsäädännölle.1521

Pääomadirektiivi sisältää osakepääoman korotuksen osalta vähimmäisvaati-mukset osakkeenomistajan merkintäetuoikeudesta, ehdotuksesta päätökseksi japäätöksestä osakepääoman korotuksesta sekä valtuutuksesta osakepääoman

312

1522 Jauhiainen ym. s. 29-31.1523 Mahdollisuuksista poiketa osakkeenomistajan merkintäetuoikeudesta ja säätää kansallisessalainsäädännössä poikkeuksia koskien omien osakkeiden hankintaan vaadittavaa valtuutusta, ks.Jauhiainen ym. s. 34 ja 170-172.1524 Kindler, ZHR 1994 s. 361, ks. myös Wiedemann, DB 1993 s. 142.1525 Savela, DL 1996 s. 42.1526 Sundström, LM 1995 s. 785.1527 Savela e.m.l. s. 39, ks. myös Raitio s. 57-62 ja Maunu s. 99-153.

korotukseen.1522 Direktiivin säännökset koskevat ainoastaan julkisia osakeyhtiöitäja ovat pääosin pakottavia.1523

Osakkeenomistajan merkintäetuoikeudesta uusmerkinnässä on säädettypääomadirektiivin 29 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan osakkeenomista-jilla on etuoikeus uusien osakkeiden merkintään suhteessa siihen osuuteen,jota heidän osakkeensa edustavat osakepääomasta. Tämä säännös ei katasovellusalaltaan apporttiemissiota.1524 Suunnatun annin oikeudellisistaedellytyksistä uusmerkinnässä on säädetty 29 artiklan 4 kohdassa. Sään-nöksen mukaan merkintäetuoikeutta saa rajoittaa tai se saadaan poistaayhtiökokouksen päätöksellä. Tällöin osakeyhtiön hallinto- tai johtoelimenon annettava yhtiökokoukselle kirjallinen selvitys, josta käyvät ilmimerkintäetuoikeuden rajoittamisen tai poistamisen syyt ja jossa perus-tellaan osakkeiden ehdotettu merkintähinta. Yhtiökokouksen päätös ontehtävä tällöin noudattaen 40 artiklan säännöksiä päätösvaltaisuudesta javaadittavasta enemmistöstä. Apporttiemissiota koskevia säännöksiä sisäl-tyy 27 artiklaan.

Jotta esillä olevassa lainsoveltamistilanteessa Euroopan yhteisöjen direktiiviinsisältyvät säännökset tulisivat sovellettaviksi, kysymyksessä olevassa oikeu-dellisessa ongelmassa tulee olla eurooppaoikeudellinen liityntä.1525 Kun euro-normilla voi olla lainsoveltamistilanteessa merkitystä asian ratkaisulle, tapauk-seen soveltuvaa kansallista lainsäädäntöä joudutaan tulkitsemaan asianomaiseneuronormin valossa. Senkään kysymyksen ratkaiseminen, tuleeko euronormitapaukseen sovellettavaksi, ei kuulu kansallisen tuomioistuimen harkintavaltaan,vaan on ratkaistava tapaukseen soveltuvista eurooppaoikeudellisista lähtökohdis-ta käsin ja kuuluu viime kädessä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle.1526

Eurooppaoikeuden oikeudellinen vaikutus Euroopan unionin jäsenmaissailmenee direktiivien suorana sovellettavuutena jäsenmaissa ja direktiivientulkintavaikutuksena. Suoralla sovellettavuudella eli välittömällä vaiku-tuksella tarkoitetaan mahdollisuutta soveltaa direktiivin säännöksiäriippumatta kansallisesta lainsäädännöstä.1527 Edellytys direktiivin välit-tömälle vaikutukselle on, että direktiivin säännös on ehdoton ja riittäväntäsmällinen. EY:n tuomioistuin on katsonut pääomadirektiivin 29 artiklan

313

1528 Savela e.m.l. s. 39.1529 Savela e.m.l. s. 39.1530 Ks. Maunu s. 154-180, Raitio s. 100-106 ja Kindler, ZHR 1993 s. 20 ss.1531 Savela e.m.l. s. 40.1532 Mikäli kansallinen säädös on yksiselitteinen, tulkintavaikutus ei ole mahdollinen, Savela e.m.l.s. 40.1533 Savela e.m.l. s. 40.1534 Sundström e.m.l. s. 777 ja 785. Kysymyksestä, mitä tuomioistuinta on kulloinkin pidettäväviimeisenä oikeusasteena säännöksessä tarkoitetussa mielessä, ks. Sundström e.m.l. s. 780-783.1535 Kysymyksestä koska euronormin tulkinta on katsottava välttämättömäksi, ks. Sundström e.m.l.s. 784-785 ja 787.1536 Sundström e.m.l. s. 777-778.

1 kohdan olevan mainitun lainen säännös, jolla voi olla suora sovelletta-vuus.1528 Direktiivin suora sovellettavuus tulee kysymykseen ainoastaansuhteessa julkisyhteisöihin.1529 Eurooppaoikeuden tulkintavaikutus mer-kitsee sitä, että jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä on tulkittavamahdollisimman pitkälti eurooppaoikeuden mukaisesti.1530 Säädöksientulkinnan tulee lisäksi olla samanlaista kaikissa jäsenvaltioissa.1531 Edel-lytys tulkintavaikutukselle on tilanne, että kansallisen säädöksen tekstion tulkinnanvarainen niin, että sille voidaan antaa useita merkitys-sisältöjä.1532 Eurooppalaisen normin tulkintavaikutus voi saada aikaanoikeusvaikutuksia myös suoraan kansalaisten väliseen suhteeseen.1533

Sellaisessa tapauksessa, että viimeisen oikeusasteen käsiteltäväksi jäsen-maassa tulee juttu, jonka ratkaisemiseksi euronormin soveltaminen tapaukseenvoi olla merkityksellinen ja euronormin sovellettavuus tapaukseen tai euronorminmerkityssisältö tapauksessa on tulkinnanvarainen, kysymyksessä olevan vii-meisen oikeusasteen tuomioistuimella on Rooman sopimuksen 177 artiklan 3kohdan nojalla velvollisuus pyytää EY-tuomioistuimelta ennakkoratkaisu euro-normin tulkinnasta tapauksessa.1534 Vastaavassa tapauksessa muulla kansallisellatuomioistuimella on oikeus pyytää EY-tuomioistuimelta vastaava ennakkoratkai-su.1535 EY-tuomioistuin antaa kansallisia tuomioistuimia sitovan ennakkorat-kaisun ainoastaan euronormin tulkinnasta kulloinkin esillä olevassa tapauksessa,ja jutun aineellisoikeudellinen ratkaiseminen jää sille tuomioistuimelle, joka onennakkoratkaisun pyytänyt.1536

Jutun viimeisen oikeusasteen ei tarvitse pyytää ennakkoratkaisua EY-tuomioistuimelta euronormin tulkinnasta, vaikka euronormin merkitys-sisältö olisi epäselvä, ensinnäkään silloin, jos täysin objektiivisin perusteinvoidaan päätellä, että kysymyksessä oleva tulkintakysymys ei voi vai-

314

1537 Sundström e.m.l. s. 786.1538 Tämän doktriinin katsotaan saaneen alkunsa EY-tuomioistuimen ns. CILFIT-jutussa, CILFIT v.Ministry of Health Case 283/81, 1982 ECR s. 3415 ss. esittämistä kannanotoista.1539 Ks. Sundström e.m.l. s. 791-792.1540 Sundström e.m.l. s. 787-788, Kindler, ZHR 1994 s. 341 ja Steindorff, ZHR 1992 s. 6 ss.1541 Kindler, ZHR 1994 s. 369 ja Kindler, NJW 1993 s. 3120 ss.1542 "Acte clair" -doktriinista ja sen soveltamiskäytännöstä Euroopan tuomioistuimen ja kansallistentuomioistuinten oikeuskäytännöissä, ks. Sundström e.m.l. s. 787 ss. ja alav. 37) ja Virkkunen, LM1996 s. 38 ss.1543 Pehrson, JT 1991-92 s. 630 ja Savela, DL 1996 s. 43.1544 Savela e.m.l. s. 42.1545 Savela e.m.l. s. 43 ja Europagemenskap och rättsvetenskap s. 91.

kuttaa konkreettisen jutun ratkaisuun.1537 Toiseksi kansallinen viimeinenoikeusaste voi jättää siirtämättä EY-tuomioistuimelle kysymykseneuronormin tulkinnasta "Acte clair" -doktriinin mukaisella perusteella.1538

"Acte clair" -doktriinin mukaan viimeinen oikeusaste jutussa voi jättääeuronormin tulkinnan siirtämättä EY-tuomiosistuimelle, jos asia on joaiemmin ratkaistu taikka jos se on itsestään selvä.1539 Tällöin edellytetäänlisäksi, että sekä jokainen kansallinen tuomioistuin jokaisessa jäsenvaltios-sa että Euroopan tuomioistuin tekisi samanlaisen ratkaisun jommallakummalla näistä perusteista.1540 Tässä suhteessa kansalliselta tuomioistui-melta ei voitane edellyttää täydellistä selonottovelvollisuutta mainittujentuomioistuinten kannasta asiassa, vaan riittää, että näiden tuomioistuintenpoikkeava kanta asiassa jäisi järkevän epäilyn ulkopuolelle.1541 1542

Ratkaistessaan tapausta, jossa on eurooppaoikeudellinen liityntä, kansallisentuomioistuimen tulee tulkita tapausta koskevaa euronormia eurooppaoikeudelli-sista lähtökohdista käsin eurooppaoikeudellista oikeuslähdeoppia soveltaen.1543

Yhtiöoikeuden alalla Euroopan tuomioistuimen ratkaisukäytäntö on kuitenkinvähäistä.1544 Tällöin eurooppaoikeuden sisällön selvittämisessä yhtiöoikeudenalalla joudutaan perehtymään oikeusvertailun avulla EU:n muiden jäsenmaidenkorkeimpien oikeuksien oikeuskäytäntöön.1545 Myös "Acte clair" -opin sovel-taminen edellyttää, että toisten jäsenmaiden korkeimpien oikeuksien oikeuskäy-täntö asiassa on tuomioistuimelle tunnettu. Jotta kansallinen tuomioistuin voisijättää ennakkoratkaisun hankkimatta tämän doktriinin mukaisesti Euroopantuomioistuimelta, Euroopan tuomioistuimen tai muiden jäsenmaiden kansallistentuomioistuinten poikkeava kanta euronormin tulkinnasta tulisi jäädä järkevänepäilyn ulkopuolelle. Käytännössä on mielekästä menetellä siten, että viimeisenoikeusasteen tuomioistuin asiassa, jos asiasta ei ole Euroopan tuomioistuimenennakkoratkaisua, perehtyy kysymyksessä olevan oikeudellisen ongelman rat-kaisuun sellaisessa jäsenmaassa, jossa jo ennestään on asiaa koskevaa oikeus-

315

1546 Kindler, ZHR 1994 s. 341.1547 Jauhiainen ym. s. 30.1548 BGHZ 110, s. 47, s. 72 ss.; Ebenroth-Kräutter, DB 1990 s. 2155 ss., Hopt, ZGR 1992 s. 284,Wiedemann, DB 1993 s. 142, ks. Kindler, ZHR 1994 s. 351-352.1549 Steindorff, EuZW 1990 s. 252 ss. ja Knobbe-Keuk, DB 1990 s. 2583, ks. myös Kindler, ZHR1994 s. 352-353.1550 Vrt. Jauhiainen ym., jotka toteavat, että "Yhtiöoikeudellisen sääntelyn tarkoituksena onpikemminkin lähentää eri jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä osakkaiden suojan ja velkojiensuojan osalta", ks. Jauhiainen ym. s. 8-9. Lisäksi kirjoittajan mielestä on todennäköistä, että yrityksenpäätökseen sijoittua johonkin Euroopan yhteisöjen jäsenmaista vaikuttavat ratkaisevasti sellaisetliiketaloudelliselta kannalta merkittävät olosuhteet kuten yritys- ja henkilöverotus harkinnan kohteenaolevassa maassa, työvoiman saatavuus ja palkkataso, raaka-aineiden saatavuus, lopputuote-markkinoiden läheisyys tuotantolaitosten sijaintiin nähden jne., eikä niinkään osakkeenomistajien taivelkojien suojan taso jossakin yksittäiskysymyksessä.1551 Ks. Kindler, ZHR 1994 s. 352-354.

käytäntöä ja jossa asiaa on oikeustieteessä käsitelty.1546 Suunnattujen antien osaltatällaista lähdemateriaalia on löydettävissä Saksan liittotasavallan oikeuskäytän-nöstä ja siellä kehittyneistä oikeustieteellisistä kannanotoista.

Pääomadirektiivin osakepääoman korotusta koskevat säännökset merkitsevätvähimmäisvaatimuksia kansalliselle lainsäädännölle.1547 Saksassa oikeuskäytän-nössä ja kirjallisuudessa vallitsevan kannan mukaan direktiivin säännöksetsisältävät yleensä ainoastaan miniminormit kansalliselle sääntelylle niiden asi-oiden kohdalla, jotka direktiivissä on tarkoitettu säänneltäviksi, jolloin kan-sallisen lainsäädännön normit voivat ulottua direktiivin vaatimuksia pitemmälleosakkeenomistajien ja kolmansien osapuolten suojassa.1548 Käsitykseen, ettäkansallisessa lainsäädännössä voidaan toteuttaa pääomadirektiivin minivaatimuk-set ylittävää lainsäädäntöä, on kuitenkin suhtauduttu kriittisesti sillä perusteella,että sellainen menettely tekee tyhjäksi pyrkimyksen harmonisoida direktiivinavulla jäsenmaiden lainsäädäntöä ja pyrkimystä helpottaa liikkeen perustamistaeri jäsenmaihin.1549 Mielestäni tähän voidaan tehdä kuitenkin se huomautus, ettädirektiiveillä ei yleensä ole pyritty saamaan aikaan täysin yhtenäistä lainsäädän-töä direktiiveissä säännellyissä asioissa kaikkiin jäsenmaihin.1550 Saksassa ontoisaalta myönnetty, että pääomadirektiivin säätämiseen liittyvä lainsäädäntöjenharmonisointipyrkimys tulee ottaa direktiivin normien tulkinnassa huomioonja että kansallisessa lainsäädännössä ei voida säätää osakkeenomistajien tai vel-kojien suojaksi mitä tahansa direktiivin minimivaatimukset ylittävää lainsäädän-töä.1551

Saksan oikeuskäytännössä vallitsee erilaisia käsityksiä siitä, sisältääkö pää-omadirektiivi ainoastaan päätöksentekomenettelyn muotoa koskevia säännöksiäsuunnatusta annista yhtiökokouksessa päätettäessä vai koskeeko direktiivi myös

316

1552 Näkemystä, että direktiivillä säännellään ainoastaan muodollista päätöksentekomenettelyä,edustaa OLG München nk. "Siemens"-ratkaisussa 24.3.1993, DB 1993 s. 925, ks. myös Kimpler, DB1994 s. 770 ja Hirte, WM 1994 s. 324.1553 Kindler, ZHR 1994 s. 340, vrt. s. 344 alav. 26).1554 Kindler on sitä mieltä, että muita, pitemmälle meneviä aineellisoikeudellisia edellytyksiäsuunnatulle annille uusmerkinnässä ei ole pääteltävissä pääomadirektiivistä, Kindler, ZHR 1994 s.360 ja 369.1555 Kindler, ZHR 1994 s. 361-362. Pääomadirektiivin 42 artiklassa säädetty samassa asemassaolevien osakkeenomistajien yhdenvertaisen kohtelun sääntö ei voi asian luonteesta johtuen tullaapporttiemissiossa kysymykseen. Kindler, ZHR 1994 s. 361.1556 Kindler, ZHR 1994 s. 362. Saksassa mainittu kielto on ilmaistu § 243 Abs. 2 AktG säännöksessä,Suomessa osakeyhtiölain yleislausekkeissa, OYL 9:16 §:ssä ja OYL 8:14 §:n 1 mom:ssa.1557 KM 1992:32 s. 95, ks. myös s. 90-95.

suunnatun annin aineellisoikeudellisia edellytyksiä.1552 Kindler on sillä kannalla,että pääomadirektiivin tulkintaa koskevasta aineistosta on pääteltävissä kriteeritsuunnatun annin aineellisoikeudellisille edellytyksille.1553

Sikäli kuin kriteerit suunnatun annin aineellisoikeudellisille edellytyksilleuusmerkinnässä ovat pääteltävissä pääomadirektiivin 29 artiklan 4kohdasta, ne ovat: yhtiöllä on intressi toteuttaa suunnattu anti ja mah-dollinen osakkeenomistajien epätasa-arvoinen kohtelu on asiallisestipuolustettavissa.1554 Koska pääomadirektiivin 29 artiklan 1 kohdan mu-kaan merkintäetuoikeus koskee ainoastaan uusmerkintää, saman artiklan4 kohta ei koske apporttiemissiota. Apporttiemissiossa (pääomadirektiivinpuitteissa) näyttöä yhtiön intressin olemassaolosta suunnatulle annille eivaadita, vaan sellainen intressi oletetaan jo olevan kun apporttiemissioonon ryhdytty.1555 Aineellisoikeudelliseksi edellytykseksi apporttiemissiollejää tällöin jäsenmaan kansallisessa osakeyhtiölaissa säädetty päätösvallanväärinkäytön kielto.1556 Apporttiemissiosta on säädetty pääomadirektiivin27 artiklassa. Artiklan 2-4 kohdat koskevat viranomaisen määräämän taihyväksymän yhden tai useamman riippumattoman asiantuntijan antamaalausuntoa apporttina saadun omaisuuden arvosta, käytetyistä arvostus-menetelmistä ja apporttiomaisuuden arvon suhteesta vastaavaan osake-pääoman korotukseen ja mahdolliseen ylikurssiin.

Suomen osakeyhtiölain säännökset täyttävät pääomadirektiivin 29 artiklanvaatimukset.1557

Osakeyhtiölain 4:2,1 §:ssä ilmaistu sääntö, että osakkeenomistajalla on oikeusmerkitä yhtiön osakepääoman korotuksessa uusia osakkeita samassa suhteessakuin hän ennestään omistaa yhtiön osakkeita (osakkeenomistajan merkintäetuoi-

317

1558 OYL 4:2,1 §. Säännöstä sovelletaan vastaavasti, kun yhtiö antaa optio-oikeuksia ja ottaavaihtovelkakirjalainan. Kuitenkin sellaisen etuosakkeen osalta, joka ei tuota oikeutta jako-osaanyhtiön varoja jaettaessa, merkintäetuoikeus voidaan poistaa yhtiöjärjestysmääräyksellä, OYL 3:1c § 3 mom., af Schultén, Kommentaari I s.152 ja 269.1559 Rissanen, Osuus osakeyhtiössä s. 327.1560 Würdinger s. 179-180 ja Rissanen, Osuus osakeyhtiössä s. 327.1561 Ks. KM 1987:44 s. 380-381 ja HE 11/1992 s. 16.1562 KM 1990:44, s. 20 ja 35, HE 11/1992 s. 14.1563 Rahastoannista ks. OYL 4:13 § 1 mom. ja OYL 3:1c § 3 mom. sekä af Schultén,Kommentaari I s. 269 ja 356 ja Airaksinen-Jauhiainen s. 401. Sekaemissiosta ks. OYL 4:12 §:n2 mom. ja HE 89/1996 s. 81.

keus) ilmentää tarkoitusta suojata entisten osakkeenomistajien suhteellisenomistus- ja äänivaltaosuuden säilymistä yhtiössä osakepääoman korotuksessa.1558

Osakeannissa uusien osakkeiden merkintähinta pyritään yleensä asettamaanmahdollisimman korkeaksi, jotta yhtiön saama emissiovoitto muodostuisi mah-dollisimman suureksi, mutta toisaalta kuitenkin siksi alhaiseksi, että uudetosakkeet tulisivat merkityiksi.1559 Osakeannissa, jossa yhtiön osakkeenomistajillaon merkintäoikeus, uusien osakkeiden merkintähinta asetetaan yleensä jonkinverran entisten osakkeiden käypää arvoa, joka julkisessa osakeyhtiössä onyleensä yhtiön osakkeen pörssikurssi, alhaisemmaksi. Menettelyllä ei ole vai-kutusta osakkeenomistajien varallisuusasemaan. Mikäli he eivät halua itse mer-kitä uusia osakkeita, he voivat realisoida osan osakkeilleen kertyneestäarvonnoususta myymällä merkintäoikeutensa.1560

Suunnattu osakeanti merkitsee poikkeamista osakkeenomistajan merkintäetu-oikeudesta ja siten puuttumista osakkeenomistajan suhteellisen omistus- jaäänivaltaosuuden suojaan yhtiössä. Erityistä merkitystä tähän suojaan puut-tumisella on osakkeenomistajalle silloin, kun suunnatun osakeannin seurauksenaosakkeenomistajan äänivalta tai omistusosuus yhtiössä laskee jonkin, osake-yhtiölaissa säädetyn, vähemmistön suojaksi tarkoitetun oikeuden käyttämisenedellytykseksi asetetun äänivalta- tai omistusosuuden alapuolelle.1561

Suomessa osakkeenomistajan merkintäetuoikeudesta poikkeamisen aineel-lisoikeudelliset edellytykset uusmerkinässä ja sekaemissiossa annettaessa optio-oikeuksia ja otettaessa vaihtovelkakirjalaina ovat, että poikkeamiseen on "yhtiönkannalta painava taloudellinen syy" (OYL 4:2,2 §) ja että tällä poikkeamisellaei loukata osakeyhtiölain yhdenvertaisuusperiaatetta (OYL 3:1 §), osakeyhtiölainyleislausekkeita (OYL 9:16 ja 8:14,1 §:t) eikä osakeyhtiölain osakeyhtiönvarojen jakokieltoa koskevia säännöksiä.1562 Merkintäetuoikeudesta poikkeami-sen muodollisena edellytyksenä on, että päätöstä ovat yhtiökokouksessa kan-nattaneet osakkeenomistajat, joilla on vähintään 2/3 annetuista äänistä jakokouksessa edustetuista osakkeista (OYL 4:2,2 §).1563

318

1564 HE 11/1992 s. 13.1565 Rissanen, Osuus osakeyhtiössä s. 326, KM 1987:44 s. 377 ja af Schultén, Kommentaari I s. 277,laissa hyväksyttävän syyn osalta, ks. toisaalta myös s. 275.1566 HE 11/1992 s. 13.1567 HE 27/1977 s. 36.1568 Suunnatusta osakeannista yrityskaupan rahoitusmuotona, ks. tarkemmin HE 11/1992 s. 13 jaRissanen, Osuus osakeyhtiössä s. 329. Verotuksessa yrityskauppaan, jossa kauppahinta maksetaanostavan yhtiön osakepääoman korotuksella voidaan soveltaa EVL 52 f §:ää säännöksensoveltamisedellytysten täyttyessä.1569 HE 11/1992 s. 13.

Yhtiöllä on OYL 4:2,2 §:ssä tarkoitettu "yhtiön kannalta painava taloudellinensyy" osakkeenomistajan merkintäetuoikeudesta poikkeamiseen silloin, kunyhtiöllä on yhtiön taloudellisen aseman tai toimintaedellytysten parantamiseksihyväksyttävä syy tällaiseen menettelyyn.1564 Oikeuskirjallisuudessa on käytettyilmaisua, että osakkeenomistajan merkintäetuoikeudesta voidaan poiketa silläedellytyksellä, että "yhtiön etu" sitä vaatii.1565

Hallituksen esityksessä laiksi osakeyhtiölain muuttamisesta n:o 11/1992 (HE11/1992) esimerkkinä yhtiön kannalta hyväksyttävästä syystä osakkeenomistajanmerkintäetuoikeudesta poikkeamiseen osakeannissa mainitaan se tilanne, ettäosakkeenomistajilta ei uusmerkinnällä saataisi todennäköisesti riittävästi uuttariskipääomaa yhtiölle muun muassa yritysostoja ja suuria investointeja varten.Hyväksyttävä syy ulkomaille suunnattuun osakeantiin voi olla, että yhtiö haluaakäyttää hyväksi kansainvälisiä pääomamarkkinoita edullisen riskipääomansaantiin tai tehdä itseään tunnetuksi ja parantaa tuotteidensa menekkiä jossakinmaassa, jossa sillä on toimintaa.1566 Yhtiön kannalta hyväksyttävä syy suun-nattuun antiin voi olla myös se seikka, että yhtiölle tärkeän patentin, kiinteistöntaikka liikkeen omistaja suostuu niiden luovutukseen yhtiölle vain, jos hän saavastikkeeksi yhtiön osakkeita.1567 Tarkoitettu hyväksyttävä syy suunnattuunosakeantiin voi olla myös se tilanne, että yrityskaupassa ostettavan yrityksenkauppahinnan maksaminen yhtiön omilla uusilla osakkeilla voi olla yhtiölleedullisempaa kuin sen maksaminen lainavaroilla.1568 Apporttiemissioon voi ollayhtiön kannalta painava taloudellinen syy myös siksi, että apportiksi hankittaval-la patentilla, kiinteistöllä tai muulla omaisuudella on yhtiölle sellaisenaan tärkeämerkitys. Yrityskauppaan verrattava, suunnatun annin toimeen panemiseksiyhtiön kannalta hyväksyttävä syy voi olla yhteistyön aloittaminen toisenyrityksen kanssa tai sellaisen yhteistyön edistäminen.1569 Yhtiön kannalta painavataloudellinen syy suunnattuun antiin voi ilmetä silloin, kun yhtiön toimintaajoudutaan saneeraamaan. Tällöin yhtiön asettaminen selvitystilaan tai konkurssivoidaan välttää suuntaamalla anti esimerkiksi jollekin yhtiön pääomistajista tai

319

1570 HE 11/1992 s. 13-14.1571 Annin suuntaamista yhtiön lähipiirille ei tässä tarkemmin käsitellä. Yhtiön lähipiirille suunnatuistaanneista, ks. HE 11/1992 s. 17-19, HE 89/1996 s. 49-50 ja 75, KM 1990:44 s. 43-47 ja KM 1987:44s. 222-223.1572 Esimerkeistä yhtiön kannalta hyväksyttävistä syistä suunnattuun antiin, ks. myös KM 1990:44 s.32-36, KM 1987:44 s. 219-220, 224 ja 373-375 ja HE 27/1977 s. 36.1573 KM 1987:44 s. 224. Samoin Rissanen, Osuus osakeyhtiössä s. 326. Saksan oikeuden osalta,Lutter, ZGR 1979 s. 403-405. Ks. myös Würdinger s. 180.1574 Suunnatulla annilla saatavista liiketoiminnallisista eduista, joiden rahamääräistä arvoa onvaikea arvioida, ks. KM 1990:44 s. 36 ja HE 11/1992 s. 14.1575 BGHZ 71, s. 40, s. 46. Bayer, ZHR 2004 s. 142-143 ja Henze, ZHR 2003 s. 1-2.

lainanantajista. Hyväksyttävä syy annin suuntaamiselle yhtiön henkilöstölle taihenkilöstörahastolle on pyrkimys parantaa henkilöstön pysyvyyttä yhtiössä,työmotivaatiota ja yhteenkuuluvuutta yhtiöön.1570 Suuntaamalla anteja yhtiönjohdolle ja muulle henkilöstölle on haluttu edistää näiden henkilöiden sitou-tumista yhtiöön. Mikäli anti suunnataan OYL 1:4 §:ssä määriteltyyn yhtiönlähipiiriin kuuluvalle henkilölle, hallituksen päätösehdotuksessa yhtiökokouksel-le suunnatuksi anniksi on ilmoitettava, muiden suunnatun annin yhteydessäilmoitettavien tietojen lisäksi, OYL 4:4 §:n 1 mom:n 3. virkkeessä luetelluttiedot.1571 1572

Jotta kysymyksessä olisi OYL 4:2 §:n 2 mom:ssa tarkoitettu "yhtiön kannaltapainava taloudellinen syy" suunnattuun antiin, edellytetään, että yhtiö saa suun-natulla annilla jonkin yhtiön liiketoimintaan liittyvän edun taikka uudentuotantoresurssin. Lisäksi samalla edellytetään, että suunnatulla annille yhtiöllesaatava liiketoiminnallinen etu on sellainen, että sitä ei saataisi antia suuntaamat-ta.1573 Edellä esitetyt esimerkit yhtiön kannalta hyväksyttävästä syystä suun-nattuun antiin osoittavat toisaalta, että tällainen syy voi olla yhtiön liiketoimin-nassa esille tulevassa tilanteessa jokin yhtiölle suunnatulla annilla saatava etu,jonka vaikutusta yhtiön kannattavuuteen tai yhtiön osakkeen arvon nousuun eiainakaan kaikissa tapauksissa voida kvantitatiivisesti varmuudella osoittaa.1574

Saksassa suunnatun annin aineellisoikeudellisten edellytysten sisältö onmuotoutunut oikeuskäytännössä. Saksan korkein oikeus vahvisti nykyisin sovel-lettavat aineellisoikeudelliset kriteerit osakkeenomistajan merkintäetuoikeudestapoikkeamisen sallittavuudelle ns. "Kali & Salz" -ratkaisussa vuodelta 1978BGHZ 71, s. 40.1575 Suunnatun annin aineellisoikeudelliset kriteerit toteutuvatsilloin, kun toisaalta suunnattu anti on yhtiön edun kannalta tarpeellinen(erforderlich) ja toisaalta samalla myös osakkeenomistajien intressien kanssavastakkain punnittuna sopiva (angemessen) keino toteuttaa tavoiteltu liike-

320

1576 BGHZ 71, s. 40, s. 46; Schockenhoff, AG 1994 s. 48, vrt. Lutter, ZGR 1979 s. 405 ja 407.1577 BGHZ 83, s. 319, s. 325 ss.; Henze, ZHR 2003 s. 1-4 ja Schockenhoff, AG 1994 s. 45.Saksassa hallituksella oleva valtuutus toteuttaa osakepääoman korotus tiettyyn nimellismäärään astivoi perustua suoraan olemassa olevaan yhtiöjärjestysmääräykseen taikka yhtiökokouksen erilliseenpäätökseen, jolla yhtiöjärjestystä muutetaan (genehmigtes Kapital; § 202-206 AktG). Raiser s. 339.Hallitukselle antamassaan valtuutuksessa osakepääoman korotukseen yhtiökokous voi sulkeaosakkeenomistajien merkintäoikeuden pois taikka valtuuttaa hallituksen päättämään oman harkintansamukaan, hallintoneuvoston suostumuksella, suunnatusta osakeannista. Raiser s. 340. ”Holzmann”-ratkaisussa, BGHZ 83, s. 319, Saksan korkein oikeus ulotti ”Kali & Salz” -ratkaisussaanvahvistamansa suunnatun annin aineellisoikeudelliset edellytykset sekä yhtiökokouksen päätökseenvaltuuttaa hallitus suunnattuun antiin tai päättämään siitä että hallituksen myöhempään ratkaisuunkäyttää saamaansa valtuutusta. Henze, ZHR 2003 s. 3-4.1578 Henze, ZHR 2003 s. 3 ja Raiser s. 341. Ratkaisun vuoksi osakeyhtiön johto voi entistäjoustavammin reagoida markkinoilla avautuviin tilaisuuksiin toteuttaa suunnattuja anteja. Raisers. 340-341. Ratkaisulla helpotettiin varsinkin apporttiemissioiden täytäntöönpanoa. Obermüllerym. s. 398-399. ”Siemens/Nold” -ratkaisun sovellettavuus oikeudelliselta kannalta on ollutkuitenkin Saksassa keskustelun kohteena. Bayer, ZHR 2004 s. 133 ja 148-149, Henze, ZHR 2003s. 3 ja Obermüller ym. s. 399.1579 Henze, ZHR 2003 s. 2. Lutter katsoo, että painopiste suunnatun annin aineellisoikeudellistenedellytysten toteutumisen oikeudellisessa arvostelussa on tässä yhtiön ja osakkeenomistajien intressientasapainottamisessa, Lutter, ZGR 1979 s. 404.

toiminnallinen tavoite.1576 Ns. "Holzmann"-ratkaisussa vuodelta 1982 Saksankorkein oikeus ulotti "Kali & Salz" -ratkaisussa vahvistamansa suunnatun anninaineellisoikeudelliset edellytykset siihen tilanteeseen, että osakeyhtiön halli-tuksella on valtuutus itse päättää suunnatun annin toimeenpanosta.1577 Ratkai-sussa ”Siemens/Nold”, BGHZ 136, s. 133, korkein oikeus kuitenkin myöhemminlöyhensi suunnatun annin aineellisoikeudellisia edellytyksiä silloin, kun halli-tuksella on valtuutus suunnattuun antiin, siten, että suunnattua antia voidaanasiallisesti perustella yhtiön edulla yleisluonteisesti abstraktisti muotoiltuna.1578

"Kali & Salz" -ratkaisussa tuomioistuin asetti kaksiportaisen testin osak-keenomistajan merkintäetuoikeudesta poikkeamisen sallittavuudelle.Ensiksikin merkintäetuoikeudesta poikkeaminen tulee olla tarpeellinenyhtiön etua edistävän liiketoiminnallisen tavoitteen saavuttamiseksi("erforderlich"-kriteeri) ja toiseksi tämän tavoitteen toteuttamisesta yh-tiölle syntyvä hyöty ja siitä osakkeenomistajille, joiden merkintäetuoikeussyrjäytetään, aiheutuva haitta täytyy olla tasapuolisessa suhteessa toisiinsa("verhältnismässig"-kriteeri).1579

Tarpeellisuus-vaatimus tarkoittaa sitä, että osakeyhtiöllä tulee ollaerityinen intressi suunnatun osakeannin toteuttamiseen. Osakkeenomistaji-en merkintäetuoikeudesta poikkeamisella toteutetun osakepääomankorotuksen tulee olla tarpeellinen yhtiöllä olevan liiketoimimallisentavoitteen saavuttamiseksi. Siten se liiketoiminnallinen tavoite, johonsuunnatulla osakeannilla pyritään ei olisi saavutettavissa normaalillaosakepääoman korotuksella. Tällöin suunnattu osakeanti tulee ollaensinnäkin kulloinkin kysymyksessä olevan liiketoimimallisen tavoitteen

321

1580 Lutter, ZGR 1979 s. 403-404.1581 Lutter, ZGR 1979 s. 404.1582 Lutter, ZGR 1979 s. 405.

saavuttamiseksi sovelias keino, ts. sellainen menettely, jolla tämä tavoitevoidaan saavuttaa. Toiseksi suunnatun osakeannin tulee lisäksi olla yhtiönkannalta, esimerkiksi kustannusvaikutuksiltaan, paras keino useistavaihtoehtoisista keinoista tämän tavoitteen saavuttamiseksi, ts. jottasuunnattu osakeanti olisi tarpeellinen, yhtään parempaa tai yhtä hyvääkeinoa liiketoiminnallisen tavoitteen saavuttamiseksi ei saa ollaolemassa.1580

Mikäli suunnattu osakeanti on yhtiön kannalta paras keino yhtiöllä olevanliiketoiminnallisen tavoitteen saavuttamiseksi, sen tulee Saksan kor-keimman oikeuden kannan mukaan täyttä lisäksi vielä toinen kriteeriollakseen oikeudellisesti sallittu: tavoitteen ja sen toteuttamiseksi käy-tettävän keinon tulee olla tasapuolisessa suhteessa toisiinsa ("die Ver-hältnismässigkeit von Mittel und Zweck"). Tämän edellytyksen täyt-tyminen todetaan suorittamalla punninta yhtiöllä asetetun liiketoiminnalli-sen tavoitteen saavuttamiseksi olevan intressin ja osakkeenomistajien tainäiden vähemmistön edun välillä. Yhtiön intressi toteuttaa suunnattuosakeanti tulee arvostella suhteessa olemassa oleviin vaihtoehtoisiinjärjestelyihin saman liiketoiminnallisen tavoitteen saavuttamiseksi janäiden aiheuttamiin haittoihin yhtiölle. Osakkeenomistajien edun osaltaon tutkittava, miten suurta haittaa heille aiheutuu heidän merkintäetuoi-keutensa syrjäyttämisestä suunnitellussa osakeannissa ja voitaisiinko näitähaittoja jollakin tavalla lieventää. Päättääkseen, onko suunnattu osakeantiosakkeenomistajien merkintäetuoikeus syrjäyttäen sallittava vaiko ei,tuomioistuimen tulee lopuksi punnita, oikeuttaako edellä mainittujenintressien keskinäinen vertailu (osapuolille aiheutuvien ajateltavissaolevien haittojen vertailu) asetetun liiketoiminnallisen tavoitteentoteuttamiseen juuri suunnatulla osakeannilla, muiden vaihtoehtoistenjärjestelyjen sijasta.1581

"Kali & Salz" -jutussa tuomioistuin lähti siitä, että suunnatun annin oikeu-dellisten edellytysten toteutumisen arvostelu konkreettisessa tapauksessa eitarkoita sitä, että tuomioistuin ottaisi kantaa siihen, onko suunnattu anti tuo-mioistuimen oman arvostelun mukaan yhtiön edun kannalta objektiivisestitarkastellen tarpeellinen ja osakkeenomistajien etujen huomioon ottamisenkannalta sopiva menettely. Sen arviointi jää asetettujen oikeudellisten kriteerienpuitteissa yhtiön liikkeenjohdollisen harkintavallan piiriin.1582 Vaikka tämälähtökohta antaa yhtiölle huomattavan harkintavallan suunnattujen antientoteuttamisessa, sitä on pidettävä oikeana, koska tuomioistuimet eivät sovelluottamaan kantaa siihen, milloin suunnattua antia on pidettävä yhtiön edun kan-nalta tarpeellisena, mikä on luonteeltaan liiketaloudellinen tarkoituksenmukai-

322

1583 Schockenhoff, AG 1994 s. 50, näin myös Kyläkallio, LM 1988 s. 629-630.1584 Kyläkallio, LM 1988 s. 630.1585 Vrt. Schockenhoff, AG 1994 s. 50.1586 Lutter, ZGR 1979 s. 405.1587 Lutter, ZGR 1979 s. 407.1588 Schockenhoff, AG 1994 s. 49.1589 Kyläkallio, LM 1988 s. 631.1590 HE 27/1977 s. 36.

suuskysymys.1583 Lisäksi on otettava huomioon, että suunnatun annin talou-dellista kannattavuutta yhtiölle ei useinkaan voida etukäteen varmuudellaennakoida eikä objektiivisesti todistaa.1584 Päätös suunnatusta annista sisältääliiketoiminnallista riskiä, mikä johtuu siitä, että arvio annin kannattavuudestayhtiölle perustuu ennusteisiin tulevasta kehityksestä niillä markkinoilla, joillayhtiö toimii ja niissä muissa tekijöissä, jotka vaikuttavat annin kannatta-vuuteen.1585 Arvio suunnatun annin tarpeellisuudesta on yhtiön itsensä tehtäväjärkevän liiketaloudellisen harkinnan pohjalta.1586

"Kali & Salz" -ratkaisussa tuomioistuin ulotti suunnatun annin tarpeellisuuden(yhtiön kannalta) ja sopivuuden (yhtiön ja osakkeenomistajan intressientasapainottamisen suhteen) oikeudellisen arvostelun vain sen tosiasian totea-miseen, onko yhtiö itse huolellisen punninnan jälkeen tullut siihen tulokseen,että suunnattu anti on asiallisesti oikeutettu. Tämän mukaan tuomioistuin ei tutkisuunnatusta annista tehdyn päätöksen objektiivista oikeellisuutta, vaan suunnatunannin aineellisoikeudellisten edellytysten toteutumisen tutkinta ulottuu vainsiihen kysymykseen, onko yhtiön tekemä päätös puolustettavissa.1587 Saksassaei siten edellytetä, että suunnatun annin asiallisten kriteerien tulisi objektiivisestitoteutua. Yhtiön intressin osalta riittää, että päätöksentekoajankohtana asiassasuoritetun huolellisen harkinnan jälkeen vaikuttaa uskottavalta, että yhtiöllä onpainava intressi suunnatun annin toteuttamiseen.1588

Suomessa Kyläkallio totesi ennen nykyisin voimassa olevien suunnatun anninasiallisten kriteerien säätämistä osakeyhtiölakiin, että jos edellytettäisiin, ettäyhtiöllä tulee olla "pätevä syy" suunnattuun antiin, se pakottaisi yhtiön järkevästiperustelemaan miksi osakeanti toteutetaan suunnattuna ilman, että samallakuitenkaan jouduttaisiin ottamaan kantaa siihen, onko anti esillä olevassatilanteessa ja suunnitellulla tavalla toteutettuna taloudellisesti puolustettavissa.1589

Toisaalta jo hallituksen esityksessä osakeyhtiölaiksi (HE 27/1977) todettiin, ettäosakeyhtiön hallituksen yhtiökokoukselle antaman esityksen suunnatuksi anniksitulee olla "riittävän tarkasti perusteltu".1590

323

1591 Lutter, ZGR 1979 s. 407-408.1592 Lutter, ZGR 1979 s. 407.1593 HE 11/1992 s. 14 ja KM 1990:44 s. 35-36. Suunnattujen antien käytöstä yhtiön mää-räysvaltasuhteiden järjestelyissä, mm. yritysvaltauksen estämistarkoituksessa, ja siihen kohdistuneestaarvostelusta Suomessa, ks. KM 1990:44 s. 20 ja KM 1987:44 s. 375.

Yhtiön tekemän ratkaisun puolustettavuuden vaatimus merkitsee sitä, ettäkun suunnattua osakeantia vaativan järjestelyn taloudellinen tulos yhtiön liik-keenhoidollisen tavoitteen suhteen jää yhtiöllä olevan päätösvallan piirissäkontrolloimattomaksi oikeudellisesti, päätöksentekomenettely yhtiössä osake-annista päätettäessä tulee kuitenkin olla siten järjestetty ja oikeudellisestikontrolloitu, että se tekee yhtiön kannalta asiallisesti oikean ratkaisun mah-dolliseksi. Yhtiökokous tulee siten asettaa sellaiseen asemaan, että se voi pää-töksenteossaan ottaa huomioon kaikki merkintäetuoikeuden poissulkemisenasiallisille edellytyksille merkitykselliset seikat. Perusteellinen tiedoksiantoyhtiökokoukselle näistä seikoista muodostuu siten merkintäetuoikeuden pois-sulkemisen oikeudelliseksi edellytykseksi.1591 Tämä jättää asiasta päättävälleyhtiökokoukselle liiketaloudellista, oikeudellisen valvonnan ulkopuolelle jäävääharkintavaltaa, sillä edellytyksellä, että varmistetaan, että yhtiökokous voi tehdäasiassa huolellisen, kaikki ratkaisuun asiallisesti vaikuttavat näkökohdat huo-mioon ottavan, ratkaisun.1592 Jotta kysymyksessä on tässä yhteydessä tarkoitettuhuolellinen ja harkittu ratkaisu, edellytetään, että päätös on huolellisestivalmisteltu ja että kaikki päätökselle asiallisesti merkitykselliset seikat onsaatettu yhtiökokouksen tietoon ja että hallitus täyttää lainmukaisen tiedonanto-velvollisuutensa yhtiökokousta kohtaan.

Suunnattujen antien yhteydessä voi tulla esille kysymys siitä, onko osa-keannin suuntaamisen perimmäisenä tarkoituksena ollut vähemmistöomis-tuksen eliminoiminen tai vähemmistöosakkeenomistajien oikeusasemanheikentäminen, vaikka osakkeenomistajien merkintäetuoikeudesta poik-keamista perusteltaisiinkin yhtiön edulla. Osakeannin suuntaaminenhanmuuttaa yleensä osakkeenomistajien äänivaltasuhteita yhtiökokouksessaja voi ratkaisevasti vaikuttaa niiden vähemmistösuojakeinojen käyttömah-dollisuuteen, joiden käytön edellytyksenä on tietyn suuruinen määrävä-hemmistö. Suunnattua antia ei voida pitää yhtiön edun mukaisena esi-merkiksi, jos annin ilmeisenä tarkoituksena on säilyttää todellinen mää-räysvalta yhtiössä tietyllä osakkeenomistajataholla silloin, kun äänival-tasuhteet yhtiössä ovat olennaisesti muuttuneet yhtiön osakkeilla tehtyjenkauppojen seurauksena. Annin suuntaaminen toiselle saman toimialanyritykselle voi tuottaa epäoikeutettua etua tietylle osakkeenomistajatahol-le, jos tällä on määräysvalta tässä yrityksessä.1593 Ruotsissa Rodhe edustaakäsitystä, että osakeyhtiölain yleislausekkeen soveltaminen suunnattuunosakeantiin voi tulla kysymykseen, jos osakkeenomistajien vähemmistö

324

1594 Rodhe, Aktiebolagsrätt s. 56-58. Samaa kantaa edustaa Suomessa Wik, ks. Wik, JFT 1989 s. 429.1595 Lindell, Tilintarkastus – Revision 3/1997 s. 204. Per osake laskettavaan yrityksen tai sen osanarvoon vaikuttavista tekijöistä ks. Lindell, Tilintarkastus – Revision 3/1997 s. 204. Vähem-mistöaseman vaikutuksesta osakkeen arvoon ks. myös Prentice, LQR 1986 s. 179 ss.

kärsii vahinkoa suunnatusta osakeannista seuraavasta valtasuhteidenhuomattavasta siirtymästä yhtiössä.1594 On mahdollista, että suunnatunosakeannin seurauksena vähemmistöosakkeenomistajaksi jäävän osak-keenomistajan osakkeen arvo laskee pelkästään siksi, että hänen suh-teellinen omistus- ja äänivaltaosuutensa yhtiössä pienenee (,vaikka uusienosakkeiden merkintähintana olisi osakkeen käypä arvo ja yhtiön entisetosakkeenomistajat eivät kärsisi siten merkintähinnan suuruuden vuoksivahinkoa). Yhtiön arvo per osake vaihtelee useimmiten omistusosuudenmukaan ja enemmistöosuus on yleensä arvokkaampi kuin vähemmistö-osuus yhtiössä.1595

Suomessa Euran käräjäoikeudessa on annettu päätös (2.9.1986 S. 63), jonkamukaan erään osakeyhtiön yhtiökokouksessa tehty suunnattua osakeantia kos-kenut päätös oli OYL 9:16 §:n vastainen sen johdosta, että se yhtiö, jolleosakeanti suunnattiin sai annin seurauksena liian suuren osan äänivallasta yhtiönyhtiökokouksessa eikä vastaajayhtiö ollut esittänyt riittäviä perusteita sille, miksiyhtiön etu olisi vaatinut annin suuntaamista aiotulla tavalla tälle taholle.

Yhtiön ylimääräisessä yhtiökokouksessa 2.12.1985 päätettiin äänestysrat-kaisuna 2/3 enemmistöllä annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuistaosakkeista1. korottaa hallituksen ehdotuksen mukaisesti osakepääomaa 500.000markalla yhtiön raaka-aineiden saannin varmistamiseksi ja toiminnanturvaamiseksi muiltakin osin sekä yhtiön omistuspohjan vakaannuttami-seksi tarjoamalla Lännen Säätiön merkittäväksi 50.000 kpl 10 markanarvoisia K-sarjan osakkeita 50 markan hintaan osakkeelta.muuttaa yhtiöjärjestyksen 3 § kuulumaan seuraavasti:2. "... Osakkeet jakautuvat A-sarjan ja K-sarjan osakkeisiin siten, että A-sarjan ja K-sarjan osakkeiden välinen suhde on 82:1. A-sarjan osakkeettuottavat yhtiökokouksessa äänestettäessä yhden (1) äänen ja K-sarjanosakkeet kaksikymmentä (20) ääntä. K-sarjan osakkeille jaettava osinkoon puolet A-sarjan osakkeille jaettavasta osingosta.Osakepääomaa korotettaessa korotuspäätös on tehtävä ja merkintäehdotlaadittava niin, että K-sarjaan kuuluvilla osakkeilla säilyy nykyinen suh-teellinen osuus koko osakepääoman tuottamasta äänimäärästä, mikäliniiden puolesta käytetään täysimääräisesti oikeutta uusien osakkeidenmerkitsemiseen. Muutoin etuoikeus uusiin osakkeisiin määräytyyaikaisempien osakkeiden omistusoikeuden suhteen mukaan."

Tuomioistuin perusteli päätöstään seuraavasti:

325

1596 Ratkaisu on selostettu teoksessa Suunnatut osakeannit, Keskuskauppakamarin julkaisusarja 2/86s. 6-8.1597 MacNeil, JBL 2002 s. 91 ss., Sealy s. 302, 304-305 ja 308-309 ja Hollington s. 82-83.1598 Ks. Sealy s. s. 303-304.

”Osakeyhtiölain 9 luvun 16 §:n mukaan ei yhtiökokouksessa saa milläänperusteella tehdä päätöstä, joka on omiaan tuottamaan jollekulleepäoikeutettua etua kyseisen yhtiön tai sen osakkeenomistajan kustannuk-sella. Tämä kielto on varaukseton. Päätös puolestaan 'on omiaan' tuot-tamaan epäoikeutettua etua, jos on olemassa abstraktinen eli ajateltavissaoleva yleisluonteinen mahdollisuus kyseisenlaisen edun hankkimiseenpäätöksellä luodun tilanteen pohjalta. Kanteessa nyt tarkoitetun suunnatunosakeannin käsittävän osakepääomakorotuspäätöksen kautta LännenSäätiö saisi miljoona vastaajan yhtiökokouksessa käytettävää ääntä elivajaat 20 % vastaajan osakepääoman kokonaismäärästä. Näin suuriäänimäärä antaisi Lännen Säätiölle täysin ajateltavissa olevan yleisluontei-sen mahdollisuuden päästä ratkaisevasti määräävään asemaan vastapäätöksenteossa, kun otetaan huomioon yhtiökokouksissa tavanomainenosakkaiden yleinen osallistumisaste ja myös liittoutumismahdollisuudetpäätöksentekotilanteissa. Tähän liittyen on vielä, vastaajan yhtiökokoustenpäätösvaltaa muiden osakkeenomistajien kannalta ajateltaessa, otettavahuomioon, että vastaajan hallinto puolestaan määrää Lännen Säätiönhallituksen seitsemästä jäsenestä kolme ja näistä kolmesta vieläpuheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Nyt puheena olevan edustuksenkautta vastaajan oma hallinto olisi oleellisesti mukana määräämässäkyseisellä osakeannilla Lännen Säätiölle annetun äänivallan käyttämisestävastaajan yhtiökokouksissa.""Vastaaja ei ole esittänyt tai selvittänyt seikkoja, joiden nojalla kyseisenLännen Säätiölle suunnatun osakeannin voitaisiin katsoa sellaisin tavointai määrin- varmistavan vastaajan raaka-aineiden saantia tai- turvaavan vastaajan toimintaa muiltakin osin taikka- vakaannuttavan vastaajan omistuspohjaa,että kyseisen annin kautta tapahtunutta normaalista merkintäetuoikeudestapoikkeamista voitaisiin pitää muuna kuin sellaisena, joka on omansatuottamaan Lännen Säätiölle – sen hallinnon määräytymisestä riippumatta– epäoikeutettua etua etenkin vastaajan muiden osakkeenomistajienkustannuksella."1596

Englannin oikeuskäytännössä osakkeenomistajien mahdollisuus käyttääoikeussuojakeinoja hallituksen toimeenpanemaa suunnattua antia vastaan onarvosteltu ns. "proper purpose" -testin avulla.1597 Oikeustapauksia, joissa testiäkäytettiin suunnattuun osakeantiin, joka liittyi aiottuun yritysvaltaukseen, ovatHogg v Cramphorn Ltd [1967] Ch 254, [1966] 3 All ER 420 (ChanceryDivision)1598 ja Howard Smith Ltd v Ampol Petroleum Ltd, [1974] AC 821,

326

1599 Ks. Sealy s. 306-308.1600 Ks. Sealy s. 129 ja 302.1601 Osakeanteja koskevasta oikeuskäytännöstä Englannissa, ks. myös Hollington s. 82-83.1602 Yritysvaltausten torjuntamahdollisuuksista, ks. KM 1990:44 s. 31.1603 Suunnattu osakeanti tietylle osakkeenomistajalle toteutetaan usein apporttiemissiona. Engells. 201.Vaikka suunnattu anti, joka on yhtiön edun mukainen, tyypillisesti onkin edullinen myös yhtiönkaikkien osakkeenomistajien kannalta, tällaista yhteyttä ei kuitenkaan tarvitse välttämättä kaikissatapauksissa olla olemassa. Jos yhtiö saa suunnatusta annista jonkin liiketoiminnallisen edun, muttayhtiön osakkeenomistajat kärsivät sen vuoksi vahinkoa, tai, jos yhtiö ja jokin osakkeenomistajienryhmä saa suunnatusta annista etua, mutta yhtiön muut osakkeenomistajat eivät hyödy siitä lainkaantai kärsivät siitä vahinkoa, on ratkaistava, voiko suunnatun annin aineellisoikeudelliseksiedellytykseksi riittää pelkästään yksinomaan se tosiasia, että anti on yhtiön edun mukainen.Suunnattu anti, josta yhtiön vähemmistöosakkeenomistaja ei hyötynyt, vaan kärsi ennemminkinvahinkoa, oli kysymyksessä ”Kali & Salz” -ratkaisussa, Schockenhoff, AG 1994 s. 51, vrt. s. 49. 1604 Ks. HE 27/1977 s. 36 ja af Schultén, Kommentaari I s. 274.1605 Villa, Esteellisyys s. 93.1606 Ks. Wik, JFT 1989 s. 429. Vrt. myös af Schultén, Kommentaari II s. 120.Kaikkien osakkeenomistajien suostumuksen vaatiminen kaikissa tapauksissa joillekin osakkeen-omistajille suunnattuun antiin voi vaikeuttaa osakeyhtiöiden riskipääoman hankintaa. Engell s. 201-202. Lisäksi kaikkien osakkeenomistajien suostumuksen hankkiminen voi olla käytännössä hankalaasuurissa julkisissa osakeyhtiöissä, joissa voi olla kymmeniä tuhansia osakkeenomistajia.1607 Schockenhoff, AG 1994 s. 51.

[1974] 1 All ER 1126 (Privy Council).1599 Tapauksessa Punt v Symons & CoLtd, [1903] 2 Ch 506 (Chancery Division) suunnattua osakeantia käytettiinyhtiöjärjestyksen muutoksen tekemiseksi mahdolliseksi.1600 1601 1602

Erään suunnatun annin aineellisoikeudellisten edellytysten toteutumisentulkintaongelman muodostaa kysymys siitä, miten yhtiön etu jayhdenvertaisuusperiaatteen noudattaminen osakkeenomistajien keskentulisi ottaa huomioon silloin, kun anti suunnataan jollekin osakkeenomis-tajista tai jollekin osakkeenomistajaryhmälle.1603 Suomessa osakeannin suuntaaminen vain joillekin osakkeenomistajistaei sinänsä ole kiellettyä.1604 Suomen osakeyhtiöoikeudessa on lähdettysiitä, että yhtiön etu on asetettava osakkeenomistajien suojaamisenedelle.1605 Toisaalta, Suomessa on perinteisesti oltu sillä kannalla, ettäsuunnattu anti jollekin tai joillekin osakkeenomistajista voi tulla vainpoikkeuksellisesti kysymykseen ja edellyttää silloin aina kaikkienosakkeenomistajien suostumusta.1606

Saksassa yhtiön edun toteutumisen vaatimus tarvitsee suunnatussa annissatäydennyksekseen yhtiön saaman edun jakautumista osakkeenomistajillekoskevan kriteerin.1607 Ns. eroavuusperiaatteen ("Unterschiedsprinzip")mukaan osakkeenomistajien kohtelu siten, että heidän yhtäläisestäkohtelustaan osakeomistustensa suhteen poiketaan, on asiallisesti oi-keutettu, jos kaikki osakkeenomistajat, mukaan lukien ne, jotka tällaisesta

327

1608 Schockenhoff pitää tätä periaatetta osakeyhtiöoikeudellisen yhdenvertaisuusperiaatteen nimen-omaisena ainesosana, Schockenhoff, AG 1994 s. 52.1609 Vrt. Rissanen, LM 1975 s. 885-886.1610 Uusien osakkeiden merkintähinnan asettamisen vaikutusta osakkeen arvoon käsitellään tarkemminkappaleessa 5.2.3.1.2.1611 HE 89/1992 s. 15.1612 Hallituksen tiedonantovelvollisuudesta osakeannissa yleisellä tasolla on osakeyhtiölain lisäksisäädetty arvopaperimarkkinalaissa (AML 2 luku) ja valtiovarainministeriön sen nojalla antamissaasetuksissa VvMA 452/2005 ja VvMA 538/2005.

menettelystä hyötyvät vähiten, ovat sen seurauksena paremmassa ase-massa kuin silloin, jos noudatettaisiin osakkeenomistajien yhtäläistäkohtelua osakeomistusten suhteessa.1608

Yhtiön entisten osakkeenomistajien osakkeen arvon säilymistä kolmannelleosapuolelle suunnatussa osakeannissa ei loukata merkintähinnan asettamisella,jos kolmas osapuoli saa merkitä yhtiön uusia osakkeita osakkeen käyvällä ar-volla. Tällöin mahdollinen haitta suunnatusta osakeannista yhtiön entisilleosakkeenomistajille rajoittuu heidän suhteellisen omistus- ja äänivaltaosuutensalaskuun yhtiössä. Periaatteessa on mahdollista, että suunnatun annin seurauksenaentinen osakkeenomistaja jää yhtiössä vähemmistöosakkeenomistajaksi ja hänenosakkeensa arvo laskee sen vuoksi suhteessa enemmistöosakkeiden arvoon.1609

Mikäli kolmas osapuoli taikka osa osakkeenomistajista saavat merkitä uusiaosakkeita hinnalla, joka alittaa yhtiön osakkeen käyvän arvon, on mahdollista,että merkintähinnasta johtuen entisen osakkeenomistajan omistaman osakkeenarvo laskee.1610 Yhtiö itse voi kärsiä haittaa osakkeen käyvän arvon alittavastamerkintähinnasta, jos merkintähinta on alempi kuin se hinta, jolla kolmasosapuoli olisi kaikki uudet osakkeet merkinnyt.

Hallituksen tiedonantovelvollisuus suunnatussa annissa

Voidakseen ottaa perustellusti kantaa suunnattua antia koskevaan päätösehdotuk-seen osakkeenomistajalla tulee olla riittävät tiedot toisaalta sen arvioimiseksi,onko anti edullinen yhtiön kannalta ja toisaalta, miten anti vaikuttaa hänenasemaansa.1611

Osakeyhtiölain 4:4 §:n 1 mom:ssa on säädetty hallituksen tiedonantovelvolli-suudesta yhtiökokoukselle silloin, kun hallitus tekee esityksen suunnatuksianniksi yhtiökokoukselle.1612 Hallituksen tiedonantovelvollisuuden tarkoitus on,että osakkeenomistaja kykenisi hallituksen päätösehdotuksen avulla päättele-

328

1613 HE 11/1992 s. 17.1614 Tämä vaatimus koskee kaikkia päätösehdotuksia uusmerkinnäksi.1615 Yhtiön lähipiiriin kuuluvat luonnolliset henkilöt, yhteisöt ja säätiöt on määritelty OYL 1:4§:ssä. Suunnatuista anneista yhtiön lähipiiriin kuuluville, ks. HE 89/1996 s. 74-75 ja HE 11/1992s. 17-19.1616 OYL 4:4a § 2 mom. Tilintarkastajan lausunnosta tarkemmin, ks. kapp. 5.2.3.1.4.1617 HE 11/1992 s. 15.1618 HE 11/1992 s. 17.1619 HE 89/1996 s. 75. Merkintähinta voidaan asettaa esimerkiksi yhtiön osakkeen pörssikurssinperusteella tai sen perusteena voi olla tarjousantimenettelyllä institutionaalisilta sijoittajiltasaatujen tarjousten osoittama hinta.1620 HE 89/1996 s. 75.1621 HE 11/1992 s. 16, vrt. s. 15, ks. myös KM 1989:36 s. 125.

mään, miten anti vaikuttaa hänen asemaansa.1613 Säännöksen 1. virkkeen mukaanpäätösehdotuksessa on oltava, 4:5 §:n 1 mom:n mukaan mainittavien tietojenlisäksi, merkintähinnan määritysperusteet.1614 Ehdotettaessa poikettavaksi mer-kintäetuoikeudesta on esitettävä selvitys sen syistä. Jos merkintäetuoikeudestapoikkeamista esitetään yhtiön lähipiiriin kuuluvan hyväksi, ehdotuksessa onlisäksi annettava säännöksen 3. virkkeessä mainitut tiedot.1615 Hallituksen pää-tösehdotukseen suunnatuksi anniksi on liitettävä tilintarkastajan lausunto mer-kintähinnan määritysperusteista ja syistä merkintäetuoikeudesta poikkeami-seen.1616

Selostaessaan päätösehdotuksessa syytä merkintäetuoikeudesta poikkeami-seen hallituksen tulee perustella, millä tavalla syy on yhtiön ja sen taloudenkannalta painava.1617 Hallituksen tulee esittää päätösehdotuksessa käsityksensäsiitä, mitä etuja yhtiö saa annin suuntaamisesta aiotulla tavalla verrattuna osak-keenomistajien etuoikeutta noudattaen toteutettavaan antiin.1618

Hallituksen tulee päätösehdotuksessa selvittää, millä tavalla ehdotettavaanmerkintähintaan on päädytty.1619 Koska osakkeenomistajien kannalta uusienosakkeiden hinnoittelussa on yleensä olennaista merkintähinnan suhde osak-keiden käypään arvoon, hallituksen tulee yleensä ilmoittaa tämä suhde.1620

Yhtiökokouksessa osakepääoman korotuksesta päättävillä osakkeenomis-tajilla tulee olla, yhtiön jatkuvaa tiedonantovelvollisuutta koskeviensäännösten nojalla, jatkuvasti käytettävissään yhtiön ja sen osakkeenkäyvän arvon arvioimiseksi olennaiset tiedot ja heillä on oikeus saadahallitukselta lisätietoja tarvittaessa.1621 Jos yhtiön osake on julkisenkaupankäynnin kohteena, hallituksen tulee antaa tiedot osakkeen kurs-sikehityksestä suunnattua antia edeltävältä riittävän pitkältä ajalta, koska

329

1622 Ks. Rissanen, Osuus osakeyhtiössä s. 329.1623 HE 11/1992 s. 16.Osakkeen substanssiarvo ilmaisee yhtiön nettovarallisuuden osaketta kohden. Substanssiarvoonvaikuttavat yhtiön todelliset nettovarat jatkuvan toiminnan periaattein arvioiden ja pitämälläyhtiötä taloudellisena kokonaisuutena. Todellisia nettovaroja arvioitaessa varat pyritäänarvostamaan käypään arvoon ja velkoihin pyritään sisällyttämään myös myöhemmin mak-settavaksi käyvät vastuut kuten toimitusten takuut ja piilevät verovelat. HE 11/1992 s. 16.Osakkeen tuottoarvo ilmaisee yrityksestä tulevaisuudessa saatavien nettotulojen nykyarvoa.Tuottoarvoon vaikuttavat odotettavissa olevat nettotulot, niiden ajallinen jakautuminen jadiskonttauksessa käytetty laskentakorkokanta. HE 11/1992 s. 16.1624 KM 1987:44 s. 378.1625 KM 1987:44 s. 378-379. Hallitukselle on asetettu tästä syystä velvollisuus esittää yhtiökokoukselleselvitys osakkeen käyvästä arvosta, KM 1987:44 s. 379.1626 KM 1987:44 s. 379.

osakkeen kurssikehitykseen voivat vaikuttaa monet tekijät.1622 Mikälihallituksen tiedossa on seikkoja, jotka todennäköisesti vaikuttavatmarkkina-arvon käyttökelpoisuuteen merkintähinnan ja osakkeen käyvänarvon vertailuperusteena, hallituksen tulee esittää päätösehdotuksessaosakkeen kurssikehityksen lisäksi arvionsa osakkeen substanssi- jatuottoarvoista ja niiden arviointiperusteet.1623

5.2.3.1.2 Merkintähinnan asettaminen suunnatussa osakeannissaja osakkeen arvon säilymisen suoja

Suomen nykyisen osakeyhtiölain osakeantia koskevien säännösten pohjanaolleessa lainvalmistelutyössä on lähdetty siitä, että hallituksen tulee antaayhtiökokoukselle riittävät tiedot, jotta osakkeenomistajat voivat arvioida sekätoisaalta osakeannin edullisuutta yhtiön kannalta että toisaalta sen vaikutustaheidän omaan asemaansa.1624

Arvioidessaan osakeannin edullisuutta yhtiön kannalta yhtiökokouksen on,Arvopaperikauppakomitean I osamietinnön mukaan, kiinnitettävä huomiota,paitsi hallituksen perusteluihin osakeannin toimeenpanemiseksi hallituksenesittämällä tavalla, myös osakkeen merkintähinnan ja osakkeen käyvän hinnansuhteeseen.1625 Komiteanmietinnössä todetaan myös, että suunnatussa annissamerkintähinnan asettaminen käypää hintaa alhaisemmaksi on yleensä osa-keyhtiölain yleislausekkeiden (OYL 8:14,1 ja 9:16 §:t) ja osakeyhtiön varojenkäyttöä koskevien säännösten (OYL 12:1 ja 12:6 §:t) vastaista.1626 Kunkomiteanmietinnössä puhutaan "merkintähinnan ja käyvän arvon suhteesta" jatodetaan, että merkintähinta ei "yleensä" saa alittaa osakkeen käypää arvoa,sisältää tämä mielestäni ajatuksen, että osakkeen merkintähinta voi kuitenkin

330

1627 Voitaneen ajatella esimerkiksi, että yhtiössä toimeenpannulla osakeannilla voidaan rahoittaayhtiön toiminnan saneeraaminen ja siten estää yhtiön asettaminen selvitystilaan.1628 Immonen, Liiketoiminnan yhtiöittäminen s. 84, vrt. s. 81, arvostusperusteista, ks. myös HE27/1977 s. 23 ja af Shultén, Kommentaari I s. 75-77.1629 Immonen, e.m.t. s. 84. Vrt. af Schultén, Kommentaari I s. 75.1630 "Merkintähinnalla" tarkoitetaan tässä apporttiemissiossa yhtiön omaan pääomaan merkittävääkokonaissummaa, joka saadaan kertomalla kunkin annettavan uuden osakkeen osalle tulevamerkintäarvo uusien osakkeiden lukumäärällä.1631 Immonen, e.m.t. s. 81.1632 Tässä on kysymys vain siitä, että apporttiomaisuuden arvostuksessa tulee noudattaapidättyvyyttä, alikurssikieltoa ei saa rikkoa ja että apporttiomaisuuden "todellinen" käypä arvoja apporttiomaisuuden osalle tuleva kokonaisvastike ovat näissä puitteissa tasapainossakeskenään. Liikkumavaraa saman kokonaisvastikkeen sisällä jää kuitenkin apporttiemissiossaannettavien uusien osakkeiden lukumäärän ja kullekin osakkeelle tulevan merkintäarvon suhteen.Jos kunkin uuden osakkeen merkintäarvo on yhtä suuri kuin yhtiön entisen osakkeen käypä hinta,yhtiön entiset osakkeenomistajat eivät kärsi apporttiemission johdosta vahinkoa. Jos kuitenkinkokonaisvastike muodostetaan niin, että apporttisijoittaja saa merkitä niin suuren määrän yhtiönuusia osakkeita, että kunkin uuden osakkeen osalle tuleva merkintäarvo alittaa yhtiön entisenosakkeen käyvän hinnan, yhtiön entiset osakkeenomistajat voivat kärsiä apporttiemission vuoksivahinkoa.

periaatteessa alittaa osakkeen käyvän arvon. Yhtiön etua arvioitaessa ratkaisevaaon vain yhtiön saaman lisäpääoman käytöstä yhtiölle koituva etu.1627

Apporttiemissiossa osakkeenomistajien ja velkojien etu vaatii, ettäapportiksi luovutettavaa omaisuutta ei arvosteta liian suureksi. Sitenosakeyhtiölaki edellyttää, että apporttina luovutettava omaisuus voidaanarvostaa maksimissaan sen käypään arvoon.1628 Apporttiomaisuudellemerkittävä arvo tulee mainita osakepääoman korotuspäätöksessä (OYL4:6 §). Täten apporttiemissiossa annettavien uusien osakkeiden mer-kintähinta ei saa olla suurempi kuin apporttiomaisuuden käypä arvo (ts.apporttiomaisuuden käypä arvo � uusien osakkeiden merkintähinta).1629

1630 Apporttiemissiossa merkintähinta voi olla osakkeiden nimellisarvonsuuruinen tai sisältää ylikurssin, jolloin ylikurssi siirretään vara-rahastoon.1631 Osakeyhtiölain ns. alikurssikielto (OYL 2:11,1 §) merkitseesitä, että vastikkeeksi apporttiosuudesta ei voida antaa niin suurta määrääyhtiön uusia osakkeita, että niiden nimellisarvo tai kirjanpidollinen vasta-arvo ylittää apporttiomaisuuden käyvän arvon.1632

Yhtiökokouksen arvioidessa kolmannelle osapuolelle suunnatun anninvaikutusta osakkeenomistajien asemaan yhtiökokous kiinnittää huomiota paitsisuunnatun annin vaikutukseen entisten osakkeenomistajien suhteelliseen omistus-

331

1633 KM 1987:44 s. 380-381. Osakkeen "arvolla" tarkoitetaan tässä yhteydessä osakkeen ns. käypääarvoa, KM 1987:44 s. 381, vrt. s. 379-380; käyvän arvon eri laskemistavoista ks. KM 1987:44 s. 379-380.1634 KM 1987:44 s. 381.1635 Vastaava esimerkki, ks. Rodhe, Aktiebolagsrätt s. 53-54.1636 Ks. Rodhe, Aktiebolagsrätt s. 54-55. Esimerkki uuden osakkeen merkintähinnan asettamisestaentisen osakkeen arvon alapuolelle ja menettelyn vaikutuksesta entisen osakkeen arvoon, ks.myös Wik, JFT 1989 s. 424.

ja äänivaltaosuuteen, myös ennen kaikkea annin vaikutukseen osakkeenarvoon.1633

Suunnatun annin vaikutus yhtiön osakkeen arvoon jakautuu kahteen erivaiheeseen, itse merkintähinnan vaikutukseen ja siihen, miten yhtiön toiminta-mahdollisuudet ja kannattavuus suunnatun annin vuoksi paranevat.1634 Mikälikolmannelle osapuolelle suunnatussa osakeannissa merkintähinta asetetaanyhtiön olemassa olevan osakkeen käyvän arvon alapuolelle, tällaisella hin-noittelulla on välitön osakkeen arvoa laskeva vaikutus (laskennallinen vaikutusyhtiön osakkeen arvoon ennen osakeantia).

Asiaa havainnollistaa seuraava esimerkki. Oletetaan, että osakeyhtiön osa-kepääoma on 100.000 € jakautuen 1000 osakkeeseen, joiden kunkinnimellisarvo on 100 €. Yhtiön netto-omaisuuden arvo on 150.000 €johtuen siitä, että yhtiöön on kerääntynyt voittovaroja tai siitä, että yhtiöntaseen Vastaavaa-puolen erien käypä arvo on noussut yhtiön perustamisenjälkeen. Täten kunkin yhtiön osakkeen arvo (substanssiarvo) on 150 €.Oletetaan, että yhtiö korottaa osakepääomansa kaksinkertaiseksi elinimellisarvoltaan 200.000 euroon ja että kunkin uuden osakkeen mer-kintähinta on osakkeen nimellisarvon eli 100 euron suuruinen. Kun uusienosakkeiden maksu lisää yhtiön nettovarallisuuden 250.000 euroon, yhtiönkunkin osakkeen arvo (substanssiarvo) on osakeannin jälkeen 125 €.Seuraus uusien osakkeiden merkintähinnan (100 € per osake) asettamises-ta yhtiön entisen osakkeen substanssiarvon (150 €) alapuolelle on, ettäentisten osakkeiden arvo on laskenut 25 € per osake, kun taas uusienosakkeiden arvo on osakeannin jälkeen 125 €, vaikka niistä on maksettuvain 100 € per osake.1635 Mikäli esitetyssä esimerkissä pelkästään entisetosakkeenomistajat olisivat merkinneet uudet osakkeet merkintähintaan100 € osake, he eivät olisi kokonaisuutena voittaneet eivätkä hävinneetosakeannissa. Tilanne olisi ollut sama, jos he vaihtoehtoisesti olisivatmyyneet uusiin osakkeisiin kohdistuvat merkintäoikeutensa hintaan 25€ per osake.1636

Tällaisen hinnoittelun seurauksena entisen osakkeen uuden osakkeen mer-kintähinnan laskennallisella vaikutuksella korjattu markkinahinta on alempi kuinosakkeen markkinahinta ennen osakeantia. Toisaalta odotukset yhtiön toi-

332

1637 Vrt. Rissanen, LM 1975 s. 885-886 ja 889.1638 Merkintähinnan ehdottomalle alarajalle suunnatussa osakeannissa, OYL 2:11,1 §:n alikurssikieltoalukuun ottamatta, ei ole löydettävissä tukea nykyisen osakeyhtiölain pohjana olevista lainval-misteluasiakirjoistakaan.

mintamahdollisuuksien ja kannattavuuden paranemisesta suunnatun annin joh-dosta vaikuttavat yhtiön osakkeen tuottoarvoon, ja yhtiön osakkeen markkina-arvoon, joka heijastaa osakkeen tuotto-odotuksia. Siten käypää hintaa alemmallamerkintähinnalla toteutetussa suunnatussa osakeannissa osakkeen parantuneettuotto-odotukset voivat periaatteessa kompensoida ja ylittääkin itse merkintähin-nan välittömän laskennallisesti yhtiön osakkeen arvoa alentavan vaikutuksen,esimerkiksi sen vuoksi, että kolmannen osapuolen osakesijoitusten mukana yhtiösaa käyttöönsä uusia tuotantoresursseja, jotka parantavat tuotto-odotuksia.Osakkeen kulloinkin valitulla tavalla laskettu tuottoarvo ja osakkeen (todellinen)markkinahinta voi siten tällöin olla yhtiökokouksessa suunnatusta osakeannistatehdyn päätöksen jälkeen korkeampi kuin ennen tätä ajankohtaa.

Hallituksen tulee, antaessaan päätösehdotuksen yhtiökokoukselle suunnatunannin toimeenpanemiseksi, esittää arvionsa yhtiön toimintamahdollisuuksienja kannattavuuden paranemisesta siinä yhteydessä, kun hallitus tekee selkoaniistä syistä, joiden vuoksi se esittää suunnatun annin toimeenpanoa. Sen sijaanhallitukselta ei voitane edellyttää sellaisen selvityksen esittämistä suunnatunannin vaikutuksesta osakkeen tuotto- ja markkina-arvoihin, jonka paikkansapitä-vyydestä se olisi jälkikäteen oikeudellisesti vastuussa. Suunnatun annin vai-kutuksen laskeminen osakkeen tuottoarvoon ja annin vaikutuksen arvioiminenosakkeen markkinahinnan tulevaan kehitykseen jää osakkeenomistajan itsensävastuulle. Onkin selvää, että hallitukselle voi olla lähes mahdotonta tietää, mihinesimerkiksi pörssiosakkeen kurssi tulee asettumaan osakeannin toimeenpanonjälkeen.

Suomalaisessa osakeyhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa on esitetty eräitäkriteerejä, joiden nojalla osakkeenomistajan osakkeen arvon säilymisen suojantoteutumista suunnatussa annissa tulisi arvioida. Voidaan kysyä, voidaankoasettaa jokin ehdoton raja, kuinka paljon kolmannelle osapuolelle suunnatussaosakeannissa merkintähinta saa alittaa osakkeen käyvän arvon tai, kuinka suuriosuus uusista osakkeista voidaan tarjota kolmannelle osapuolelle merkittäväksimerkintähinnalla, joka alittaa osakkeen käyvän arvon.1637

Mielestäni Suomen nykyisen osakeyhtiölain osakeanteja koskevien sään-nösten tulkinnassa ei voida periaatteessa asettaa mitään ehdotonta alarajaa sille,miten alas osakkeen käyvän arvon ja sen nimellisarvon tai kirjanpidollisen vasta-arvon välillä uuden osakkeen merkintähinta kolmannelle osapuolelle suunnatussaosakeannissa voidaan asettaa, jotta osakeanti vielä olisi lainmukainen.1638

333

1639 af Schultén, Kommentaari I s. 277.1640 af Schultén toteaa, että oikeuskäytännön varaan jää sen ratkaiseminen milloin uusmerkintäitse asiassa merkitsee osittaista rahastoantia, af Schultén, Kommentaari I s. 277. Eräässäyrityselämän taholta esitetyssä puheenvuorossa on todettu, että ei ole hyväksi, jos merkintähintakolmannelle osapuolelle suunnatussa annissa alittaa vanhojen osakkeiden substanssiarvon ennenosakeantia. Malin, Talouselämä 26/1995 s. 50.1641 Rissanen, LM 1975 s. 885-886.

Tällainen ehdoton alaraja olisi mielestäni myös ristiriidassa yritysten toimintansarahoituksen suhteen tarvitsemiensa riittävän joustavien toimintamahdollisuuksienkanssa. Osakkeenomistajan osakkeen arvon suojaamiseksi suunnatussa annissa,jossa merkintähinta alittaa osakkeella ennen osakeantia olleen käyvän arvononkin löydettävä muita kriteerejä.

Yleiseksi kriteeriksi merkintähinnan asettamiselle suunnatussa maksullisessaosakeannissa on esitetty, että merkintähintaa ei saa asettaa niin paljon osakkeenkäyvän arvon alapuolelle, että osakeantipäätös itse asiassa merkitsisi "osittaistarahastoantia, jossa vanhoille osakkeille kuuluvia varallisuusarvoja siirrettäisiinmerkittävässä määrin uusille osakkeille."1639 Voidaan kysyä, mitä tällä tarkemmintarkoitetaan. Vetoamalla siihen, että osakkeenomistajilla on Suomen nykyisessäosakeyhtiölaissa ehdoton merkintäetuoikeus rahastoannissa, af Schultén toteaa,että jos suunnatussa maksullisessa osakeannissa kolmannen osapuolen annetaanmerkitä uusia osakkeita "huomattavasti" alle vanhojen osakkeiden käyvän arvon,seurauksena voi olla mainitun ehdottoman merkintäetuoikeussäännön rik-kominen, mutta taasen toisaalta yhtiön etu voi vaatia merkintähinnan asettamistasuunnatussa maksullisessa osakeannissa osakkeen käyvän arvon alapuolelle,jolloin suunnattua maksullista osakeantia ei voida moittia osakkeenomistajienyhdenvertaisuusperiaatteeseen tai osakeyhtiölain yleislausekkeeseen vetoa-malla.1640

Rissanen on entisten osakkeiden arvon suojaamisen edellytykseksi suun-natussa osakeannissa esittänyt, vuoden 1895 osakeyhtiölain osaltaseuraavan kriteerin: "Jos ulkopuolisten merkittäväksi annissa annettavaosuus on niin suuri ja/tai merkintähinta niin alhainen, että entistenosakkeiden arvo tämän johdosta laskee, on osakkeenomistajalla mah-dollisuus vedota OYL 27 §:n 2 momenttiin."1641 Hän ei kuitenkaan tässäyhteydessä tarkemmin erittele, mitä osakkeen arvoa hän osakkeen"arvolla" ja siten osakkeen "arvon alenemisella" tarkoittaa. Asia lieneeymmärrettävä niin, että hänen mukaansa (vuoden 1895 osakeyhtiölainnojalla) osakkeen arvo laskettuna sillä mitalla, joka "oikeimmin" kuvastaayhtiön osakkeen käypää arvoa, ei saa osakeannin jälkeen olla alempi kuinennen osakeantia. Entisten osakkeenomistajien varallisuusaseman muu-tosta osakeannin jälkeen kuvastaa parhaiten osakkeen tuottoarvo tai senmarkkina-arvo osakeannin jälkeen, jos entisen osakkeenomistajan varal-

334

1642 Sen sijaan entisen osakkeen substanssiarvo voi kyllä laskea, jos kolmas osapuoli saa merkitä uusiaosakkeita alle yhtiön osakkeen substanssiarvon ennen osakeantia ja maksu uusista osakkeista kirjataanyhtiön taseen aktiivapuolelle tällä arvolla.1643 Wik, JFT 1989 s. 430 ja Taxell, Aktieägarens rättsskydd s. 46 ja 74; ks. myös Saksan oikeudenosalta kapp. 5.2.3.1.1 edellä.1644 Ks. tästä esimerkki edellä.1645 Tällaisista liiketoiminnallisista eduista ks. kapp. 5.2.3.1.1 edellä.

lisuusasemalla tarkoitetaan yhtiön osakkeen arvoa laskettuna niin, ettäosakkeeseen liittyvät tuotto-odotukset on otettu osakkeen arvoon mu-kaan.1642 Osakkeen markkina-arvo, esimerkiksi pörssiosakkeen kurssi, hetiosakeannin jälkeen ei mahdollisesti kuitenkaan aina anna oikeaa kuvaaosakkeen käyvästä arvosta, koska osakkeen markkina-arvoon vaikuttaase seikka, missä määrin osakkeen tuotto-odotuksiin vaikuttavat tekijät ovattulleet markkinoiden tietoon ja sisällytetyksi osakkeen arvoon.

Oikeuskirjallisuudessa esiintyy myös käsitys, että suunnatussa annissa niinsanottu "yhtiön intressi" ja osakkeenomistajan intressi tulee tasapainottaa.1643

Kun kolmannelle osapuolelle suunnatussa osakeannissa merkintähinta asetetaanosakkeen substanssiarvon alapuolelle, entisen osakkeen substanssiarvo laskeeja yhtiön entiset osakkeenomistajat kärsivät laskennallisesti sen johdosta tap-piota.1644 Mikäli kuitenkin osakkeen tuottoarvo ja pörssiarvo (ainakin pitemmällätähtäimellä, esimerkiksi kuluvalla tilikaudella) tässä tapauksessa suunnatustaannista huolimatta tai sen vuoksi joko pysyvät samana tai kasvavat, yhtiön jaosakkeenomistajan intressin tasapainottamisen vaatimus toteutuu. Ongelmalli-sempi mainitun tasapainottamisen kannalta on kuitenkin tilanne, jossakolmannelle suunnatussa annissa merkintähinta asetetaan osakkeen substanssiar-von alapuolelle ja yhtiön suunnatusta annista saama liiketoiminnallinen etu onsellainen, että sen vaikutusta yhtiön kannattavuuteen ja osakkeen tuotto- japörssiarvoihin ei voida tarkasti eikä varmuudella osoittaa eikä ennustaa.1645

Voidaan mielestäni kysyä, miten tässä tilanteessa on ymmärrettävä Rissasenesittämä sääntö, että "osakkeen arvo" ei saa suunnatun annin johdosta laskea.Tällöin osakkeen substanssiarvo laskennallisesti laskee. Suunnatun anninvaikutusta yhtiön kannattavuuteen ja osakkeen tuotto- ja pörssiarvoon ei voidauseinkaan lainkaan etukäteen kvantitatiivisesti osoittaa. Mainittu tasapainottami-sen vaatimus voitaisiin toisaalta ymmärtää niin, että kolmannelle suunnattavassaannissa merkintähinta voidaan asettaa yhtiön entisen osakkeen substanssiarvonalapuolelle, jos toiselta puolen yhtiö saa suunnattavasta annista ylipäänsä,

335

1646 Vrt. Wik: "En allmän regel för de till utomstående riktade nyemissionerna kan då vara, attden bristande överensstämmelsen med bolagsinteresset är avgörande för om åtgärden ärotillbörlig, dock så, att bolagets ekonomiska förmån kan balansera en låg prissättning." Wik, JFT1989 s. 430, vrt. myös Taxell, Aktieägarens rättsskydd s. 46 ja 74 ss.1647 Erityistapauksen muodostaa suunnattavassa annissa apportiksi sijoitettavan omaisuudenhinnoittelu, ks. edellä.1648 Näin myös Kyläkallio, LM 1988, s. 629.1649 af Schultén, Kommentaari I s. 277 ja vrt. Wik, JFT 1989 s. 432.1650 Suunnattua antia koskevan "yhtiön intressin" toteamisesta ja siihen liittyvistä näyttökysymyksistäSaksassa, ks. kapp. 5.2.3.1.3 jäljempänä.1651 KM 1987:44 s. 378.

vaikkakaan ei välttämättä kvantitatiivisesti osoitettavissa olevan, liiketoiminnalli-sen edun.1646

Voidaan toisaalta asettaa kysymys, onko kolmannelle suunnattavassa annissa,josta yhtiö saa jonkin osoitettavissa olevan liiketoiminnallisen edun, mitä yhtiöei antia suuntaamatta saisi, olemassa jokin, yhtiön entisen osakkeen nimellisar-von ja osakkeella ennen osakeantia olevan käyvän arvon välissä oleva, ehdotonalaraja, jonka alapuolelle merkintähintaa, osakkeenomistajien intressit huomioonottaen, ei saa asettaa?1647 Yhtiön edun ja osakkeenomistajien edun ei tarvitse ollakaikissa yhtiön toimintaa koskevissa päätöksentekotilanteissa yhteneväiset.1648

Jos yhtiö saa kolmannelle suunnatusta annista jonkin liiketoiminnallisen edun,joka edellyttää sellaista uusien osakkeiden hinnoittelua, että yhtiön entisetosakkeenomistajat siitä kärsivät, voidaan kysyä, voiko osakkeenomistajien laissaedellytetty määräenemmistö tehdä laillisesti päätöksen sellaisesta suunnatustaannista? Suomessa on perinteisesti lähdetty vähemmistöosakkeenomistajienoikeussuojassa siitä periaatteesta, että vähemmistön suojaamista ei saa asettaayhtiön edun edelle.1649 Tämän lähtökohdan mukaan tällaisessa tapauksessayhtiökokouksen päätöstä yhtiökokouksessa vastustaneen osakkeenomistajanmoitekannetta yhtiökokouksen päätöksen kumoamiseksi ei tulisi hyväksyä.Myöskään Suomessa nykyisin voimassa olevaa osakeyhtiölakia koskevistalainvalmisteluasiakirjoista ei ole saatavissa tukea käsitykselle, että olisi jokinosakkeen nimellisarvon tai kirjanpidollisen vasta-arvon yläpuolella olevaehdoton alaraja, jonka alapuolelle uusien osakkeiden merkintähintaa ei saisiasettaa sellaisessa kolmannelle osapuolelle suunnattavassa annissa, josta yhtiösaa jonkin osoitettavassa olevan edellä tarkoitetun liiketoiminnallisen edun.1650

Lainvalmisteluasiakirjoissa todetaan vain, että yhtiökokoukselle on annettavariittävät tiedot, jotta osakkeenomistajat voivat arvioida suunnattavan anninvaikutusta yhtiön kannalta sekä sen vaikutusta heidän omaan asemaansa1651, ts.yhtiökokouksen osallistuvat osakkeenomistajat on asetettava sellaiseen asemaan,

336

1652 Wik toteaa sellaisen tapauksen osalta, jossa uusien osakkeiden merkintähinta asetetaan osakkeensubstanssiarvon alapuolelle, vähemmistöosakkeenomistajilla ei ole varaa merkitä uusia osakkeita jamerkintäoikeuksilla ei ole markkinoita, ks. Wik, JFT 1989 esimerkki s. 425, seuraavasti "... så längebolaget erhåller en motiverad ekonomisk fördel genom nyemissionen får inte en enskild aktieägaresekonomiska förhållande hindra beslutet, fastän aktiens realvärde därigenom något sjunker." Wik, JFT1989 s. 432.1653 Lutter, ZGR 1979 s. 412. Tähän Lutterin suunnattua antia koskevaan artikkeliin viittaa Bayer,ZHR 2004 s. 143.1654 Lutter, ZGR 1979 s. 412-413.1655 Lutter, ZGR 1979 s. 413.1656 Lutter, ZGR 1979 s. 412.

että heillä on mahdollisuus tehdä sellainen suunnattavaa antia koskeva ratkaisu,joka edistää heidän etuaan.1652

5.2.3.1.3 Osapuolten näyttövelvollisuudet oikeudenkäynnissä

Osakkeenomistaja voi nostaa moitekanteen yhtiökokouksen suunnatusta annistatekemän päätöksen julistamiseksi pätemättömäksi sillä perusteella, että päätöson asiallisesti virheellinen, ts. että suunnatun annin aineellisoikeudellisiaedellytyksiä ei ole olemassa, tai sillä perusteella, että päätöksentekomenettelyssäon virhe, yleensä lähinnä sen vuoksi, että hallitus ei ole täyttänyt velvollisuuttaanantaa yhtiökokoukselle riittäviä tietoja sen päätöksentekoa varten.

Oikeudenkäynnissä kantajan on osoitettava kanteensa peruste oikeaksi, elisuunnatun annin tapauksessa, että suunnatun annin oikeudellisten edellytystentoteutumisessa on puute.1653 Saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa vallitsee yleinennäkemys, että yhtiöllä itsellään on kuitenkin velvollisuus osoittaa asiallisetperusteet suunnatulle annille. Tätä perustellaan toisaalta sillä, että yhtiölläitsellään on hallussaan näiden perusteiden osoittamiseksi tarvittava tieto jatoisaalta sillä, että suunnatun annin aineellisoikeudelliset edellytykset ym-märretään oikeudelliselta luonteeltaan suunnatulle annille tarpeellisiksi posi-tiivisiksi sallittavuusedellytyksiksi eikä vain luonteeltaan negatiivisiksi rajoit-teiksi, joilla suunnattuihin anteihin yksittäistapauksissa voitaisiin puuttua.1654

Siviiliprosessioikeudessa noudatetaan yleistä periaatetta, että kunkin osapuolenon osoitettava itselleen edullisen normin soveltamisedellytysten olevan olemassa.Tästä seuraa, että näyttövelvollisuus niiden tosiasioiden osalta, jotka ovatsuunnatun annin aineellisoikeudellisten edellytysten perustana, on yhtiöllä.1655

Kantajana olevan osakkeenomistajan asiana on sitten osoittaa suunnatun anninperusteet vääriksi.1656 Suomessa Wik katsoo, että jos vähemmistöosakkeenomis-taja kiistää, että suunnattuun antiin on olemassa hyväksyttävä syy ja esittää

337

1657 Wik, JFT 1989 s. 429.1658 Lutter, ZGR 1979 s. 414. Vastaavaa näkemystä edustaa Schockenhoff, vrt. Schockenhoff, AG1994 s. 49.1659 Lutter, ZGR 1979 s. 414.1660 Lutter, ZGR 1979 s. 412-413 ja 414.1661 Kyläkallio perustelee kantaansa toisaalta sillä, että kysymys siitä, onko anti yhtiön edunmukainen, on liiketaloudellinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, joka ei sovellu tuomioistuimenratkaistavaksi, ja toisaalta sillä, että päinvastainen kanta asiassa avaisi mahdollisuudetmoitekanteiden väärinkäytölle. Kyläkallio, LM 1988 s. 629-630.

todennäköisiä perusteita väitteensä tueksi ja sen suhteen, että merkintähintauusmerkinnässä on kohtuuton, todistustaakka sen suhteen, että suunnattuun antiinon hyväksyttävä syy ja että merkintähinta yhtiön saamien muiden etujen kanssavastaa osakkeen käypää hintaa ennen osakeantia, siirtyy melko helpostiyhtiölle.1657

Yhtiön, samoin kuin kantajana olevan osakkeenomistajankin, näyttövel-vollisuus suunnatun annin perusteiden suhteen koskee ainoastaan puhtaitatosiasioita, objektiivisesti osoitettavissa olevia olosuhteita, joihin käsityssuunnatun annin aineellisoikeudellisista edellytyksistä (Saksassa annintarpeellisuus, "Erforderlichkeit" ja sopivuus, "Angemessenheit" osak-keenomistajan kannalta) perustetaan.1658 Mikäli väitteitä niistä tosiasioista,jotka ovat perustana yhtiön omalle käsitykselle, että suunnatun anninaineellisoikeudelliset edellytykset ovat olemassa, ei voida osoittaavääriksi, yhtiön kanta asiassa jää voimaan ja yhtiön liiketaloudellistaharkintavaltaa asiassa kunnioitetaan.1659 Toisaalta osassa saksalaistaoikeuskirjallisuutta on oltu asiassa päinvastaisella kannalla. Tämän kannanmukaan todistustaakka suunnatun annin aineellisoikeudellisten edelly-tysten olemassaolon osoittamisesta on yhtiöllä, ja tällöin yhtiön näyt-tövelvollisuuden toteuttamiseksi ei riittäisi pelkästään se, että yhtiöosoittaa ne tosiasiat oikeiksi, joihin se arvionsa asiassa perustaa.1660

Suomessa Kyläkallio on käsitellyt kysymystä, voidaanko yhtiöltä vaatia,että sen on todistettava, että suunnattu anti on "yhtiön edun mukainen"ja on tullut siihen tulokseen, että vielä pelkästään sellainen tilanne, ettäei ole objektiivisesti osoitettavissa, että anti on yhtiön edun mukainen, eiyksinään riitä siihen, että yhtiökokouksen päätös suunnatusta annista olisijulistettava pätemättömäksi.1661

Jotta kysymykseen yhtiön näyttövelvollisuuden laajuudesta voidaan ottaakantaa Suomen oikeudessa de lege lata, mielestäni on tarkasteltava tarkemmin,mitä sillä, että suunnattu anti "on yhtiön edun mukainen", moitekanneoikeuden-käynnin aikana arvosteltuna voidaan tarkoittaa. Ensiksikin on huomattava, ettäsuunnatun annin taloudelliset vaikutukset yhtiölle ovat usein luonteeltaansellaisia, että niitä ei voida kvantitatiivisesti lainkaan todeta tai ne voidaan todeta

338

1662 Saksassa Schockenhoff toteaa: "Die Voraussetzungen der Formel vom Gesellschaftsinteressemüssen nicht objektiv vorliegen. Es reicht aus wenn im Zeitpunkt der Beschlussfassung aufgrundsorgfältiger Erwägungen ein überwiegendes Interesse der Gesellschaft am Bezugsrechts-ausschluss plausibel erscheint". Schockenhoff, AG 1994 s. 49. Vrt. myös Henze, ZHR 2003 s.3. Lutter ilmaisee asian näin: "Es findet also keine Kontrolle der objektiven Richtigkeit derEntscheidung statt, sondern die Überprüfung der materiellen Voraussetzungen erstreckt sich nurauf die Vertretbarkeit des unternehmerischen Urteils". Lutter, ZGR 1979 s. 407.1663 Kyläkallio, LM 1988 s. 631, vrt. s. 629-630.1664 Kyläkallio, LM 1988 s. 629-639.

koko laajuudessaan vasta ex post, vuosia moitekanneoikeudenkäynnin jälkeen.Tämä koskee esimerkiksi henkilöstöantia henkilöstön työmotivaation kohot-tamiseksi tai yhtiölle apporttiemissiolla hankittavaa patenttia. Toiseksi "yhtiönedun mukaisuudella" voitaisiin tarkoittaa sitä kysymystä, onko yhtiön arviosuunnatun annin taloudellisista vaikutuksista oikea ex ante tarkasteltuna, ts. sentiedon valossa, joka yhtiöllä tosiasiallisesti on ja on yhtiön käytettävissäsuunnatusta annista tehdyn päätöksen tekemisajankohtana. Mitä tulee tällaiseenarvioon kvantitatiivisessa suhteessa, useinkaan ei voida ennakkoon varmuudellatodeta, mitä nämä vaikutukset tarkasti ottaen suuruudeltaan tulevina tuloina taikustannussäästöinä yhtiölle tulevat olemaan. Sen sijaan ex ante voidaan todeta,että ne tosiasiat, joihin yhtiö arvionsa perustaa, ovat olemassa ja että yhtiön arviosuunnatun annin taloudellisista vaikutuksista voi olla oikea ja että suunnattu antion asetetun liiketoiminnallisen tavoitteen saavuttamiseksi yhtiön kannalta parasratkaisu edellyttäen, että yhtiön arvion perusteeksi esitettyjä tosiseikkoja eiosoiteta vääriksi.1662

Suomessa Kyläkallio on kuitenkin, ennen osakeyhtiölain nykyisin voimassaolevan 4:2,2 §:n säätämistä, esittänyt sellaisen kannan, että vaikka yhtiötä vaa-dittaisikin järkevästi perustelemaan osakepääoman korotuksen toimeenpanosuunnattuna, tuomioistuimen asiana ei kuitenkaan olisi ottaa kantaa siihen, onkoanti kysymyksessä olevassa tilanteessa ja suunnitellulla tavalla toteutettuna"taloudellisesti puolusteltavissa".1663 Tätä hän perustelee sillä, että tuomioistuimeteivät ole soveliaita elimiä ottamaan kantaa liiketaloudellisiin tarkoituksenmukai-suuskysymyksiin siten, että tuomioistuin joutuu ennakoimaan annin suuntaami-sen taloudellisuuden samalla tavoin kuin liikkeenjohto.1664 Tähän on mielestänikuitenkin tehtävä se huomautus, että myös muissa asioissa, joissa tuomioistui-mella ei omasta puolestaan ole riittävää asiantuntemusta, tuomioistuimella onmahdollisuus käyttää asiantuntijoita apuna. Näin on esimerkiksi oikeusjutussa,jossa tuomion perusteeksi tarvitaan käsitys jostakin lääketieteellisestä tosiasiastatai arvio jostakin lääketieteellisesti merkityksellisestä tapahtumainkulusta.

Suomessa nykyisin voimassa olevan osakeyhtiölain 4:2,2 §:ssä suunnatunannin aineellisoikeudelliseksi edellytykseksi on asetettu, että osakeannin toi-

339

1665 HE 27/1977 s. 36.1666 KM 1987:44 s. 377. Hallituksen velvollisuudesta esittää perusteluja suunnatuksi anniksiantaessaan sitä koskevan päätösehdotuksen yhtiökokoukselle, ks. kapp. 5.2.3.1.1 edellä.1667 Vrt. tässä yhteydessä Kyläkallion lausuma, että voidaan esittää, että "jos yhtiön etua ei asetetaannin suuntaamista koskevan päätöksen pätevyyden edellytykseksi, niin silloin avataan portit yhtiönjohdon ja osake-enemmistön väärinkäytöksille...", Kyläkallio, LM 1988 s. 630.1668 Lutter, ZGR 1979 s. 414-415.

meenpanoon suunnattuna on "yhtiön kannalta painava taloudellinen syy". Josäännöksen sanamuodosta voidaan mielestäni päätellä, että säännöksessä onasetettu yhtiölle velvollisuus perustella, miksi yhtiön etu vaatii annin toimeenpa-noa suunnattuna ja että tällaiseksi syyksi ei voi kelvata mikä tahansa yhtiönesittämä syy. Jo ennen nykyisin voimassa olevan OYL 4:2,2 §:n säätämistähallituksen esityksessä osakeyhtiölaiksi n:o 27/1977 (HE 27/1977) lausuttiin,että osakkeenomistajien merkintäetuoikeudesta poikkeamista tarkoittavan osa-keyhtiön hallituksen esityksen "tulee olla riittävän tarkasti perusteltu”.1665

Arvopaperikauppakomitean I osamietinnössä (KM 1987:44) todettiin, että(tuolloin) "lakiin ehdotettu lisäys antaa kuitenkin osakkeenomistajalle oikeudenvaatia hallitusta perustelemaan annin edullisuus yhtiön kannalta. Ei siis riitä, ettähallituksen mukaan anti ei ole yhtiön edun vastainen".1666 Mielestäni ei voidalähteä siitä, että osakkeenomistajalla ei olisi oikeutta vaatia yhtiön edustajiltavastaavaa näyttöä myös silloin, kun hän nostaa moitekanteen yhtiökokouksensuunnatun annin toteuttamista puoltaneen päätöksen kumoamiseksi. Kysymyk-sessä on suunnatun annin laissa nimenomaisesti, positiivisesti, ilmaistu oikeu-dellinen sallittavuusedellytys. Toteutuuko tämä sallittavuusedellytys jossakinyksittäistapauksessa on siten oikeuskysymys, johon tuomioistuimen on otettavakantaa eikä pelkästään liiketaloudellinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, jostatuomioistuimen ei tulisi lausua mitään.1667 Tämä koskee erityisesti niitä yhtiöntosiasioiksi esittämiä, periaatteessa objektiivisesti osoitettavissa olevia seikkoja,joihin yhtiö arvionsa suunnatun annin taloudellisista vaikutuksista perustaa.

Kun yhtiön näyttövelvollisuudeksi asetetaan pelkästään niiden seikkojentodeksi osoittaminen, joihin yhtiö perustaa käsityksensä suunnatun annin tar-peellisuudesta ja hyväksyttävyydestä osakkeenomistajan kannalta, yhtiöllejätetään merkittävän laaja liiketaloudellinen harkintavalta suunnattujen antientoteuttamisessa. Kun tällaisten seikkojen vääriksi osoittamiseksi tarpeellinen tietoon yleensä yhtiön itsensä hallussa, seurauksena on, että sanotulla näyttövelvolli-suuden jakautumisella voidaan yleensä torjua lähinnä vain melko karkeitaosakkeenomistajan merkintäetuoikeuden loukkauksia.1668 Periaatteessa osak-keenomistaja voisi, saadakseen yhtiökokouksen päätöksen kumotuksi, oikeu-denkäynnissä osoittaa myös, että suunnatulla annilla ei ole kvantitatiivisesti

340

1669 Osakkeen käyvän arvon määrittämisen suhteen Arvopaperikauppakomitean II osamietinnössätodetaan, tosin lunastustilanteiden yhteydessä, että yhtiön julkistama informaatio ei yleensävälttämättä riitä luotettavan tuotto- tai substanssiarvon laskemisen pohjaksi, ja että käytännössätuomioistuimet taikka välimiehet joutuvat tekemään arviointinsa osakkeen käyvästä arvostalähinnä asianosaisten esittämien tietojen ja laskelmien pohjalta, ja että asianosaisistaosakkeenomistaja on säännönmukaisesti heikommassa asemassa yhtiöön nähden, koska hänelläei ole kaikkia osakkeen arvoon vaikuttavia tietoja, joita yhtiöllä on. KM 1989:36 s. 123.1670 Ks. Lutter, ZGR 1979 s. 412-413 ja 414. Vrt. Kyläkallio, LM 1988 s. 630.1671 Hallituksen tiedonantovelvollisuudesta suunnatussa annissa, ks. kapp. 5.2.3.1.1 edellä.1672 Lutter, ZGR 1979 s. 415.

sellaisia taloudellisia vaikutuksia yhtiölle kuin yhtiö on arvioinut, mutta sellaisennäytön esittäminen lienee osakkeenomistajille useimmiten vaikeaa.1669

Kun yhtiön velvollisuudeksi asetetaan niiden perusteiden osoittaminen,joihin yhtiö perustaa käsityksensä suunnatun annin sallittavuudesta jaosakkeenomistajan velvollisuudeksi jää tämän jälkeen osoittaa suunnatunannin aineellisoikeudellisten edellytysten puuttuminen, sellaisissatilanteissa, joissa ei voida sulkea pois mahdollista puutetta suunnatunannin aineellisoikeudellisissa edellytyksissä, mutta ei toisaalta voidaosoittaa tätä puutetta todeksikaan, yhtiökokouksen päätös suunnatustaannista tulee pitää voimassa. Tätä periaatetta puoltaa oikeusvarmuudenintressi ja osakkeenomistajien enemmistön, oikeuselämän ja julkisuudentarvitsema luottamus yhtiökokousten päätösten pysyvyyteen.1670

Mikäli moitekanne yhtiökokouksen suunnatusta annista tekemän päätöksenjulistamiseksi pätemättömäksi nostetaan sillä perusteella, että päätöksenteossaon tapahtunut menettelyvirhe, koska hallitus on laiminlyönyt tiedonantovelvolli-suutensa yhtiökokousta kohtaan1671, hallituksella on todistustaakka osoittaaosakkeenomistajan väittämät puutteet tiedoksiannossa asiallisessa tai muo-dollisessa suhteessa vääriksi.1672

5.2.3.1.4 Riski, joka suunnatussa annissa jää osakkeenomistajalle

Suunnattu anti, jossa merkintähinta asetetaan osakkeen käyvän arvon alapuolelle,merkitsee tapauksesta riippuen suurempaa tai pienempää riskiä osakkeenomista-jalle, että hän kärsii suunnatun annin vuoksi vahinkoa. Suunnatun annin vaikutusosakkeenomistajan varallisuusasemaan riippuu yhtiön saaman edun ja uudenosakkeen hinnan aiheuttaman haitan yhteisvaikutuksesta. Mikäli suunnatullaannilla yhtiölle hankittavaksi aiottu etu ei toteudu tai sen vaikutus osakkeenkäyvän arvon, osakkeenomistajan kannalta ennen kaikkea osakkeen tuottoarvontai markkina-arvon, nousuun on pienempi kuin merkintähinnan vaikutus

341

1673 Engell s. 200.1674 Komiteanmietinnössä KM 1987:44 todetaan suunnatun annin osalta, että "Toimin-tamahdollisuuksien ja kannattavuuden parantumisesta ei voida antaa sitovia selvityksiä suunnattuaosakeantia koskevan päätöksen tekemistä varten." ja että "Toisaalta hallituksen on mahdotonta antaaosakkeenomistajille sitovaa selvitystä merkintähinnan vaikutuksesta osakkeen markkina- taituottoarvoon, jotka ovat riippuvaisia muun muassa yhtiön kannattavuudesta tulevaisuudessa", KM1987:44 s. 381.1675 KM 1990:44 s. 36 ja HE 11/1992 s. 14.1676 Ks. Rissanen, Osuus osakeyhtiössä s. 328 ja HE 11/1992 s. 16.1677 Vrt. HE 11/1992 s. 14 ja KM 1990:44 s. 37.

osakkeen arvoon, osakkeenomistaja kärsii vahinkoa. Lisäksi osakkeenomistajalleon haittaa siitä, että hänen suhteellinen omistus- ja äänivaltaosuutensa yhtiössäpienenee eikä hän voi sijoittaa yhtiöön itse lisää pääomaa ja päästä osalliseksiyhtiöön sijoitetun lisäpääoman osalle tulevasta tuotosta. Lisäksi on vielähuomattava, että emissiokustannukset voivat nousta huomattaviksi osakepää-oman korotuksen nominaaliseen määrään nähden.1673 Tästä syystä osakkeenomis-tajille tulisi esittää niistä arvio hallituksen päätösehdotuksessa osakeanniksi taiheidän tulisi voida ottaa niihin kantaa yhtiökokouksen päätöksessä osakeannista.

Osakkeenomistajan osaksi suunnatussa annissa tuleva edellä mainittu riskijohtuu siitä, että hallituksen arvioon suunnatun annin vaikutuksesta yhtiöntoimintamahdollisuuksien ja kannattavuuden paranemiseen sekä osakkeenmarkkina- ja tuottoarvoon liittyy aina ainakin jossain määrin epävarmuutta.1674

Jotkut edut, joita yhtiölle suunnatulla annilla pyritään saavuttamaan, ovat luon-teeltaan sellaisia, että niiden toteutumiseen liittyy aina epävarmuutta. Tällaisiatavoiteltavia etuja ovat esimerkiksi hankittavan tietotaidon tai yhtiön henkilöstönkasvavan työmotivaation vaikutus yhtiön kannattavuuden paranemiseen taikkayhtiön markkinaosuuden kasvu.1675 Osakkeen "todellisen" markkina-arvon mää-rittämiseen liittyy tunnetusti hankaluuksia muun muassa siksi, että julkistenosakeyhtiöiden osakkeiden markkina-arvot vaihtelevat jatkuvasti.1676 Myöskäänns. tarjousannilla ei saada suoraan selville osakkeen markkina-arvoa, koska nesijoittajatahot, joilta merkintätarjouksia pyydetään, arvioivat annin edullisuuttamuun muassa sillä perusteella, miten paljon merkintähinta alittaa osakkeenkäyvän arvon.1677 Osakkeen tuottoarvoon liittyvä epävarmuus johtuu siitä, ettätuottoarvo perustuu arvioon tulevaisuudessa toteutuvista tulo- ja menovirroistaja niiden ajallisesta jakautumisesta. Osakkeen tuottoarvo riippuu lisäksi valit-tavasta laskentakorosta.

Mikäli suunnatun annin epäillään olevan osakeyhtiölain yleislausekkeenja varojenjakokiellon vastainen, päätöksen lainmukaisuutta arvioitaessapyritään yleensä selvittämään muun muassa osakkeen merkintähinnan ja

342

1678 HE 11/1992 s. 14 ja KM 1990:44 s. 36.1679 HE 11/1992 s. 14 ja KM 1990:44 s. 36.1680 HE 11/1992, s. 14 ja KM 1990:44 s. 36-37.1681 HE 11/1992 s. 14 ja KM 1990:44 s. 36.1682 Osakkeen markkina-, tuotto- ja substanssiarvon laskemiseksi käytettävissä olevista tiedoista,ks. KM 1989:36 s. 121-123.1683 Ylikurssin osuus merkityistä uusista osakkeista kuuluu yhtiön sidottuun omaan pääomaan. Ks.OYL 12 luvun 3a § 1 mom 2) kohta ja 2 mom.1684 Vrt. Lutter, ZGR 1979, ks. myös HE 27/1977 s. 36, jossa todetaan, että hallituksenmerkintäetuoikeudesta "poikkeamista tarkoittavan ehdotuksen tulee olla riittävän tarkasti perusteltu",ja Rissanen, Osuus osakeyhtiössä s. 326.

substanssiarvon suhde.1678 Substanssiarvon määritykseenkin liittyy sikäliepävarmuutta, että joidenkin yhtiöillä olevien oikeuksien ja velvollisuuksi-en kuten immateriaalioikeuksien ja vuositakuusitoumuksien raha-arvoaon usein vaikea määritellä tarkasti ja yksiselitteisesti.1679 Lisäksi käytäntöosakkeen substanssiarvon määrityksessä on epäyhtenäinen, vaikkamarkkinapaikkojen itsesääntelyssä ja tilinpäätössuosituksissa onkintarkennettu olennaisesti substanssiarvon määrittelyperusteita ainakinpörssi- ja sopimusmarkkinayhtiöiden osalta.1680 Lainvalmisteluasiakirjois-sa on todettu, että jos yhtiön substanssiarvoa tai yhtiölle suunnatullaannilla saataviksi tarkoitettujen etujen raha-arvoa ei voida määritelläriittävän tarkasti ja yksiselitteisesti, osakkeenomistajan oikeussuojakeino-jen tehokkuus rajoittunee käytännössä tapauksiin, joissa merkintähintaon selvästi alle osakkeen markkina- ja substanssiarvon.1681 1682

Yhtiön ja osakkeenomistajien edun kannalta yhtiön tulisi saada merkintäetuoi-keudesta poiketen toteutetusta annista mahdollisimman suuri emissiovoitto.1683

Merkintähinta tulisi siten asettaa mahdollisimman korkeaksi hinnaksi, jollamerkittäviksi tarjotut uudet osakkeet vielä tulevat merkityiksi. Suunnatussaannissa osakkeenomistajilla on riski, että merkintähinta on asetettu mainittuahintaa alhaisemmaksi ja että kolmas osapuoli saa siten suunnatusta annistaitselleen tarpeetonta etua. Tällainen tilanne voinee olla kysymyksessä, jos esi-merkiksi kolmansille osapuolille merkittäviksi tarjotut osakkeet tulevat runsaastiylimerkityiksi.

Osakeyhtiön hallituksen jäsenet ovat vastuussa suunnatusta annista yhtiölleja osakkeenomistajille syntyneestä vahingosta sen lojaliteetti- ja huolellisuusvel-vollisuutensa puitteissa, joka heillä yleensäkin on yhtiötä kohtaan. He vastaavatlähinnä siitä, että suunnattu anti on huolellisesti valmisteltu ja he ovat huo-lellisesti arvioineet sen vaikutukset yhtiön taloudellisen aseman tai toimintaedel-lytysten paranemiseen ja he ovat täyttäneet lainmukaisen tiedonantovelvollisuu-tensa osakkeenomistajia kohtaan.1684 He eivät vastaa yleensä siitä, että heidänmainitun huolellisuusvelvollisuutensa puitteissa laatimansa arviot suunnatun

343

1685 Vrt. KM 1987:44 s. 381.1686 Myöskään pankkitarkastusviraston tehtävänä ei ole ottaa kantaa osakkeiden arvonmääritykseeneikä osakeantien kannattavuuteen, vaan ainoastaan valvoa, että osakeannissa noudatetaanarvopaperimarkkinalakia ja sen nojalla annettuja säädöksiä osakkeita sijoittajille merkittäviksitarjottaessa.Tanskassa arvopaperimarkkinoita valvovat viranomaiset eivät yleensä ota kantaa osakkeidenarvonmääritykseen. Vrt. Engell s. 204 ja 204.1687 HE 11/1992 s. 17. Hallituksen tiedonantovelvollisuudesta suunnatussa annissa, ks. kapp.5.2.3.1.2 edellä.1688 HE 11/1992 s. 17.1689 HE 11/1992 s. 17.

annin vaikutuksesta yhtiön toimintamahdollisuuksien ja kannattavuuden paran-tumiseen ja osakkeen markkina- ja tuottoarvoon ovat olleet jälkikäteen tar-kasteltuna lopputulokseltaan oikeita.1685 1686

Hallituksen päätösehdotukseen yhtiökokoukselle suunnatuksi anniksi onliitettävä tilintarkastajan lausunto merkintähinnan määritysperusteista ja syistämerkintäetuoikeudesta poikkeamiseen (OYL 4:4a § 2 mom.). Tämä tarkoittaasitä, että tilintarkastajan tulee lausua hallituksen tiedonantovelvollisuutensamukaisesti päätösehdotuksessa esittämistä selvityksistä.1687

Tilintarkastajan tulee lausua hallituksen selvityksissään antamien tietojentotuudenmukaisuudesta. Tilintarkastajan lausuntovelvollisuus rajoittuu halli-tuksen päätösehdotuksessa ilmoittamiin tilintarkastajan objektiivisesti toden-nettavissa oleviin seikkoihin.1688

Tilintarkastajalta ei voida edellyttää lausuntoa hallituksen näkemyksistä,jotka koskevat yhtiön odotettavissa olevaa tulosta tai toimialan kehitysnä-kymiä taikka annin suuntaamisen tarkoituksenmukaisuutta.1689 Tämäkoskee esimerkiksi hallituksen esittämää tulosennustetta seuraavaksitilikaudeksi tai yhtiössä laadittua tulosbudjettia jonkin yhtiön liiketoimin-non osalta (lukuun ottamatta niitä koskevia objektiivisesti todennettavissaolevia seikkoja). Annin suuntaamisen tarkoituksenmukaisuudesta onkysymys esimerkiksi silloin, kun hallitus perustelee apporttiemissiota sillä,että yhtiö saa sen avulla jonkin liiketoiminnallisen edun tai yhtiölletarpeellisen tuotantoresurssin käyttöönsä. Täten on ilmeistä, että joshallitus esittää päätösehdotuksessaan laskelman suunnatun annin kan-nattavuudesta yhtiölle tai arvion yhtiön osakkeen markkina-arvon kehi-tyksestä suunnatulle annille varatun merkintäajan päättymisen jälkeen,tilintarkastajalta ei voida edellyttää hänen hallituksen päätösehdotukseenliitetyssä lausunnossaan kannanottoa sellaisen arvion eikä yleensäsellaisen laskelman oikeellisuuteen sen markkamääräisesti ilmaistussamuodossa. Jos toisaalta hallitus on perustellut päätösehdotuksessaanesittämiään edellä tarkoitettuja näkemyksiään todennettavissa olevilla

344

1690 HE 11/1992 s. 17.1691 Hallituksen esityksessä laiksi osakeyhtiölain muuttamisesta n:o 11/1992 todetaan, että "Lopul-listen johtopäätösten tekeminen hallituksen päätösehdotuksessa annettujen tietojen pohjalta jääkuitenkin osakkeenomistajalle itselleen.", HE 11/1992 s. 17.1692 Saksassa suunnattua antia koskevassa johtavassa oikeustapauksessa "Kali & Salz", BGHZ 71, s.40, s. 50 Saksan korkein oikeus vahvisti periaatteen, että suunnatun annin aineellisoikeudellisiaedellytyksiä on arvosteltava sen mukana, onko suunnatusta annista yhtiössä päättänyt elinpäätöksentekoajankohtana olemassa olleen tiedon kannalta ja huolellisen harkinnan jälkeen voinutpitää suunnattua antia yhtiön etua edistävänä toimenpiteenä. Mainitusta periaatteesta, ks. Lutter, ZGR1979 s. 405 ja Schockenhoff, AG 1994 s. 49; vrt. s. 50.1693 Myös hallituksen esityksessä laiksi osakeyhtiölain muuttamisesta n:o 11/1992 esitetään eräsnäkemys osakkeenomistajan oikeussuojakeinojen käytettävyydestä käytännössä suunnatun anninyhteydessä, ks. HE 11/1992 s. 14.

seikoilla, tilintarkastajan lausuntovelvollisuus koskee silloin myös näitähallituksen perusteluissa esitettyjä seikkoja.1690

Kun yhtiön hallitus vastaa suunnatun annin vaikutuksia koskevista arvioistahuolellisuusvelvollisuutensa puitteissa hallituksella päätösehdotuksen esit-tämisajankohtana käytettävissä olevien tietojen valossa ja kun tilintarkastajanlausuntovelvollisuus rajoittuu vain objektiivisesti todennettavissa oleviin seik-koihin, riski sen suhteen, että hallituksen suunnatun annin vaikutuksia koskevatarviot osuvat oikeaan ja että merkintähinta suunnatussa annissa on yhtiön jaosakkeenomistajien kannalta sopiva (ex post tarkasteltuna), jää osakkeenomista-jille. Hallituksen ja tilintarkastajan tehtävänä on vain antaa osakkeenomistajilleriittävät tiedot, jotta he voivat itse arvioida suunnatun annin vaikutusta yhtiönkannalta ja sen vaikutusta yhtiön osakkeen arvoon. Sijoittajana osakkeenomista-jaa kiinnostanee ensi sijassa osakkeen markkina- ja tuottoarvo.1691 Vähemmistö-osakkeenomistajan kanne yhtiökokouksen suunnatusta annista tekemän pää-töksen kumoamiseksi sen vuoksi, että yhtiö tai osakkeenomistaja on kärsinytpäätöksestä vahinkoa, voi siten perustua käytännössä lähinnä vain siihen, ettäpäätöksenteko on ollut puutteellista eli siihen, että hallitus on suunnatun anninvalmistelussa laiminlyönyt huolellisuus- ja tiedonantovelvollisuutensa ja, ettävaadittava osakkeenomistajien enemmistö on siitä huolimatta hallituksen pää-tösehdotuksen yhtiökokouksessa hyväksynyt.1692 1693

5.2.3.2 Oikeussuojakysymykset emoyhtiön osakkeenomistajan kannalta

Emoyhtiön osakkeenomistajan oikeusasema tytäryhtiön osakeannissa ja tytär-yhtiön olemassa olevien osakkeiden myynnissä on ollut Saksassa viime vuosinakeskustelun kohteena useiden suurehkojen yritysten vietyä tytäryhtiöidensä

345

1694 Wackerbarth, AG 2002 s. 15 ja Trapp-Schick, AG 2001 s. 383.Saksassa yksittäisessä mihinkään konserniin kuulumattomassa osakeyhtiössä päätös yhtiönosakkeiden viemisestä pörssiin kuuluu Holzmüller-periaatteiden nojalla yhtiökokouksentoimivaltaan. Ks. Erber s. 39 ja 47, Wackerbarth, AG 2002 s. 15, Trapp-Schick, AG 2001 s. 382-282, Lutter-Drygala s. 240 ss. ja Vollmer-Grupp, ZGR 1995 s. 461 ss.1695 Tytäryhtiön osakkeiden viennissä pörssiin merkintähinnan asettamista tytäryhtiön uusilleosakkeille tai myyntihinnan määrittämistä tytäryhtiön vanhoille osakkeille vaikeuttaa se, ettätytäryhtiön osakkeilla ei ole ennen niiden pörssissä listausta markkina-arvoa. Heidkamp s. 142, Lutter,AG 2001 s. 351 ja Lutter, AG 2000 s. 343. Saksassa eräissä tapauksissa tytäryhtiön osakkeenpörssiarvo on hyvin lyhyessä ajassa osakkeen pörssiin viennin jälkeen jopa kaksinkertaistunutosakkeen alkuperäiseen merkintähintaan verrattuna. Ks. Lutter, AG 2000 s. 343 ja Heidkamp s. 148.

osakkeet pörssiin. Näiden osakkeiden pörssiinviennin yhteydessä tytäryhtiössäon toimeenpantu suunnattu osakeanti, tytäryhtiön olemassa olevia osakkeita onasetettu pörssissä yleisölle myytäviksi taikka pörssiinviennin yhteydessä onkäytetty molempaa menettelyä osakkeiden merkittäväksi tarjoamisessa.1694

Kysymyksenä on ollut, voidaanko tai tulisiko, ja millä edellytyksillä ja missämuodossa, emoyhtiön osakkeenomistajan omistusosuuden ja osakkeen arvonsäilymisen suoja ulottaa konsernidimensionaalisesti tytäryhtiössä suoritettavaanosakepääoman korotukseen.1695

Omistusosuuden säilymisen suojassa on aineellisoikeudelliselta kannaltakysymys siitä, onko emoyhtiön osakkeenomistaja aineellisoikeudellisesti oikeu-tettu vaatimaan, että hänen suhteellinen (laskennallinen) omistusosuutensatytäryhtiössä, jossa osakeanti toteutetaan tai jonka osakkeet myydään, säilyyennallaan, tytäryhtiön osakeannissa joko niin, että emoyhtiö käyttää merkintäoi-keutensa tytäryhtiön osakepääoman korotuksessa, tai jos tämä ei ole mahdollista,niin, että emoyhtiön hallitus tarjoaa emoyhtiön merkintäoikeuksia tytäryhtiönosakepääoman korotuksessa emoyhtiön osakkeenomistajille.

Omistusosuuden säilymisen suojan aineellisoikeudellisesta ulottamisestatytäryhtiössä suoritettavaan osakepääoman korotukseen tai tytäryhtiön olemassaolevien osakkeiden myyntiin on periaatteessa erotettava kysymys pelkästäänemoyhtiön osakkeenomistajan hallinnoimisoikeuksien, emoyhtiön yhtiökokouk-sen päätösvallan ja emoyhtiön osakkeenomistajien tiedonsaantioikeuksien,ulottamisesta näihin tytäryhtiössä tehtäviin ratkaisuihin. Jos asiaa tarkastellaanpelkästään osakkeenomistajan hallinnoimisoikeuksien kannalta, kysymys onennen kaikkea siitä, pitääkö tai voidaanko tytäryhtiön osakepääoman koro-tuksesta tai tytäryhtiön osakkeiden myynnistä päättää emoyhtiön yhtiökokouk-sessa, tytäryhtiössä tehtävän asiaa koskevan päätöksen lisäksi, ja jos voidaan,missä muodossa, normaalina yhtiökokousasiana tai vain yhtiökokouksen suos-tumuksen antamista koskevana asiana.

346

1696 Lutter, AG 2001 s. 351 ja Lutter, AG 2000 s. 344.1697 Heidkamp s. 151-153, 155, 157 ja 162 sekä Emmerich-Habersack s. 489. Etuosto-oikeudentorjuvat Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1213-1214, Habersack, WM 2001 s. 546 ss., Trapp-Schick,AG 2001 s. 384 ja 390, Fleischer, ZHR 2001 s. 544-545 ja Busch-Gross, AG 2000 s. 505.1698 Lutter, AG 2001 s. 350. Tästä kysymyksestä, ks. kapp. 5.1.6.2 edellä.1699 BGHZ 83, s. 122, s. 142.1700 BGHZ 83, s. 122, s. 143.

Saksassa Lutter on puoltanut emoyhtiön osakkeenomistajan etuosto-oikeutta (”ein Vorerwerbsrecht”) emoyhtiön omistamien tytäryhtiönolemassa olevien osakkeiden myynnissä. Hän on johtanut tällaisenetuosto-oikeuden suoraan osakkeenomistajan osakkuuden oikeudellisestaluonteesta sekä myös yhtiöllä ja sen toimielimillä olevasta lojaliteettivel-vollisuudesta osakkeenomistajaa kohtaan.1696 Saksassa Lutterin päätelmienperusteet on kuitenkin laajalti torjuttu ja hallitsevan kannan mukaanemoyhtiön osakkeenomistajalla ei ole tällaista etuosto-oikeutta.1697

Eri asia sitten on, että Saksassa emoyhtiön hallituksella voi ollavelvollisuus viedä Holzmüller-periaatteiden nojalla tytäryhtiön osakkeidenmyynti ns. olennaisena yritysrakenteen muutoksena emoyhtiön yhtiö-kokouksen päätettäväksi.1698

”Holzmüller”-ratkaisussa (BGHZ 83, s. 122) Saksan korkein oikeus viittasiemoyhtiön osakkeenomistajan oikeussuojan tarpeeseen tytäryhtiön osakepää-oman korotuksessa ja lausui, että tapauksessa kysymyksessä olleella liiketoimin-nan siirrolla syntyneessä tytäryhtiössä osakepääoman korotuksesta on päätettäväemoyhtiön yhtiökokouksessa. Tuomioistuimen mukaan osakepääoman koro-tukset sellaisissa tytäryhtiöissä, joihin on siirretty olennaisia liiketoiminnallisiaosia yhtiöstä, aiheuttavat erityisiä vaaroja emoyhtiön osakkeenomistajille, koskane voivat välillisesti loukata emoyhtiön osakkeenomistajan oikeusasemaa,vesittää heidän osakkeensa arvoa ja vähentää heille kuuluvien merkintäoikeuksi-en merkitystä.1699

Osakkeenomistajan suhteellisen omistusosuuden säilymisen suojaan tytär-yhtiön osakepääoman korotuksessa liittyy lisäksi osakkeenomistajan taloudelli-nen intressi voida sijoittaa määrällisesti eli absoluuttisesti lisää pääomaa siihenyritykseen (tai taloudelliseen kokonaisuuteen), jossa hän on osakkeenomistajana.Saksan korkein oikeus viittasi "Holzmüller"-ratkaisussa (BGHZ 83, s. 122) myöstähän osakkeenomistajalla olevaan taloudelliseen intressiin, jonka toteutumiseenliiketoiminnallisen kokonaisuuden siirto tytäryhtiölle voi haitallisesti vai-kuttaa.1700

Tuomioistuin perusteli emoyhtiön yhtiökokouksen toimivaltaa kolmellatavalla. Ensinnäkin emoyhtiön osakkeenomistajilla on taloudellinen

347

1701 Korkein oikeus lausui, että kun olennaisia liiketoiminnallisia osia on siirretty yhtiöstä yhtiönkokonaan omistamalle tytäryhtiölle, emoyhtiön osakkeenomistajan intressi voida sijoittaa itse lisääpääomaa yritykseen ei ole periaatteessa pois suljettu, vaikka emoyhtiö voikin käyttää itse kokonaanmerkintäoikeutensa,. Tuomioistuin ilmaisi asian näin: "... auch in diesem Fall entgeht den Aktionäreninfolge der ohne sie durchgeführten Ausgliederung die Chance, ihre Beteiligung quantitativ undwertmässig dadurch zu verbessern, dass sie selbst weiteres Kapital in "ihrem" Unternehmen anlegen".BGHZ 83, s. 122, s. 143.1702 BGHZ 83, s. 122, s. 143.1703 BGHZ 83, s. 122, s. 143.1704 BGHZ 83, s. 122, s. 143.1705 BGHZ 83, s. 122, s. 143-144.1706 BGHZ 83, s. 122, s. 143-144; Werner, ZHR 1983 s. 436.1707 BGHZ 83, s. 122, s. 143.

intressi voida itse sijoittaa lisää pääomaa siihen taloudelliseen kokonaisuu-teen, johon he ovat alunperin varojaan sijoittaneet.1701 Toiseksi tuomiois-tuin viittasi siihen, että emoyhtiön varojen käyttö tytäryhtiön uusienosakkeiden maksuun merkitsee emoyhtiön osakkeenomistajien emoyhti-öön alunperin sijoittamien varojen siirtämistä toisen oikeushenkilönhaltuun.1702 Kolmanneksi tuomioistuimen mukaan ei ole olemassa mitäänehdottomia takeita siitä, että emoyhtiön hallitus pysyisi aikomuksessaankäyttää emoyhtiön kaikki merkintäoikeudet ja etteikö se voisi vielä luopuaniiden käytöstä kokonaan tai osittain kolmansien osapuolten hyväksi.1703

Jokainen osakepääoman korotus myös lisää kvantitatiivisesti mahdol-lisuutta ottaa myöhemmillä osakkeiden myynneillä uusia osapuolia osak-keenomistajiksi tytäryhtiöön.1704

Korkeimman oikeuden mukaan, ennen kuin tapauksessa kysymyksessäolleessa 100 %:sti omistetussa tytäryhtiössä toteutetaan osakepääoman korotus,siitä on päätettävä emoyhtiön yhtiökokouksessa noudattaen samoja sääntöjä jasamaa ääntenenemmistövaatimusta, joita olisi osakeyhtiölain osakepääomankorotusta koskevien säännösten nojalla noudatettava, mikäli vastaava osake-pääoman korotus toteutettaisiin itse emoyhtiössä.1705 Jos emoyhtiön yhtiökokouspäättää tällöin sulkea emoyhtiön merkintäoikeuden pois tytäryhtiön osakepää-oman korotuksessa, emoyhtiön yhtiökokous on sidottu suunnatun osakeanninaineellisoikeudellisiin edellytyksiin, sellaisina kuin korkein oikeus on aikai-semmassa ratkaisussaan BGHZ 71, s. 40, s. 44 ss. ne määritellyt1706, ja emoyhtiönyhtiökokous voi tällöin emoyhtiön oman merkintäoikeuden käyttämisen sijaanpäättää merkintäoikeuden luovuttamisesta emoyhtiön omille osakkeenomistajillenoudattaen vastaavasti mitä § 186 Abs. 1, 2 ja 5 AktG säännöksissä onsäädetty.1707

348

1708 Fleischer, ZHR 2001 s. 522-523. “Holzmüller”-tapauksessa yhtiön hallitus oli yhtiö-kokouksen sijasta päättänyt ko. liiketoimintasiirrosta. Tuomioistuin lausui varauksen, ettätuomioistuin ei ota kantaa siihen, onko emoyhtiön hallituksella velvollisuus hankkia emoyhtiönyhtiökokouksen päätös osakeantiin tytäryhtiössä silloinkin, kun emoyhtiön yhtiökokous on etukäteentai jälkikäteen hyväksynyt tapauksessa kysymyksessä olleen laisen liiketoiminnallisen kokonaisuudensiirron tytäryhtiölle sellaisella ääntenenemmistöllä, mikä vaaditaan emoyhtiön yhtiöjärjestyksenmuuttamiseen (”… der Ausgliederung vorher oder nachträglich mit satzungsändernder Mehrheitzugestimmt hat, …”). Päätöstiivistelmä e)-kohta, BGHZ 83, s. 122, s. 122-123. Ks. myösoikeustapausselostus edellä, kappaleessa 5.1.4.3.1.1709 BGHZ 83, s. 122, s. 138. Henze, BB 2001 s. 61 ja Busch-Gross, AG 2000 s. 505.1710 Heidkamp s. 94.

”Holzmüller”-ratkaisussa tuomioistuin jätti kuitenkin avoimeksikysymyksen, oliko tuomioistuimen lausuma emoyhtiön yhtiökokouksenpäätösvallasta tytäryhtiön osakepääoman korotuksessa sovellettavissatoisenlaisella liiketoimintasiirrolla kuin, mikä tapauksessa oli kysymykses-sä, syntyneeseen tytäryhtiöön, ja, toisaalta, tapauksessa kysymyksessäolleella liiketoimintasiirrolla syntyneeseen tytäryhtiöön silloin, kunliiketoimintasiirrosta ei oltu päätetty tapauksessa kysymyksessä olleellatavalla.1708 Niinikään ”Holzmüller”-ratkaisussa tuomioistuin jätti ottamattakantaa siihen, voiko tytäryhtiön osakepääoman korotus kuulua emoyhtiönyhtiökokouksen päätösvaltaan, jos tytäryhtiö on tullut tytäryhtiöksi muullatavalla kuin liiketoimintasiirrolla tai, jos tytäryhtiössä on vähemmistö-omistus.1709

Saksassa oikeuskirjallisuudessa vallitsee erimielisyys siitä, onko emoyhtiönosakkeenomistajilla (aineellisoikeudellisesti) etuoikeus osakkeiden merkintääntytäryhtiön osakeannissa, samoin kuin siitä, milloin päätös tytäryhtiön osake-annista kuuluu emoyhtiön yhtiökokouksen toimivaltaan.1710 Yksimielisyyttä eiole myöskään siltä osin, millaisen tytäryhtiön osakepääoman korotus voi kuuluaemoyhtiön yhtiökokouksen päätösvaltaan.

Emoyhtiön osakkeenomistajan osakepääoman korotusta koskevan aineel-lisoikeudellisen suojan ulottuvuutta konsernissa käsitellään seuraavissa kap-paleissa 5.2.3.3 ja 5.2.3.4. Perusteita emoyhtiön yhtiökokouksen toimivallanulottamiseksi päätökseen tytäryhtiön osakepääoman korotuksesta käsitelläänkappaleessa 5.2.3.5. Kappale 5.2.3.6 koskee kysymystä siitä, millainen pää-töksentekoa tytäryhtiön osakepääoman korotuksessa koskeva sääntelyratkaisuon Suomen osakeyhtiöoikeuden puitteissa perusteltavissa ja mahdollinen sekätähän kysymykseen vaikuttavia tekijöitä.

349

1711 Lutter, FS Westerman s. 365. Lutter, Erber ja Wackerbarth viittaavat tähän Lutterin artikkeliin,Lutter, AG 2000 s. 343, Erber s. 84 ja Wackerbarth, AG 2002 s. 19.1712 Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1212.1713 Lutter, AG 2000 s. 344 ja Lüders-Wulff, BB, 2001 s. 1212. Lutter lausuu: ”Der Eingriff indie Mitgliedschaft der Aktionäre liegt auf der Hand.” Lutter, AG 2000 s. 344.1714 Lutter, AG 2000 s. 343 ja Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1212-1213.

5.2.3.3 Emoyhtiön osakkeenomistajan omistusosuudensäilymisen suojan analoginen tulkinta

Analogiaperusta omistusrakenteen loukkaamattomuuden periaatteenkonsernidimensionaaliselle ulottuvuudelle

Kun osakeyhtiön operatiivinen liiketoiminta on siirretty yhtiön kokonaan omis-tamiin tytäryhtiöihin, esimerkiksi teollisuusyrityksessä koko tehdastuotanto,näihin liiketoimintoihin tarvittava uusi oma pääoma voidaan hankkia siten, ettätällaisessa tytäryhtiössä pannaan toimeen maksullinen osakepääoman korotus.Ääritapauksessa emoyhtiö harjoittaa koko liiketoimintaansa yhdessä tytäryhtiös-sään. Tällöin uusien osakkeenomistajien ottamisella tällaiseen tytäryhtiöön onperiaatteessa sama vaikutus emoyhtiön osakkeenomistajan osakeomistukseenliittyviin intresseihin kuin uusien osakkeenomistajien ottamisella itse emo-yhtiöön.1711 Myös Lüders ja Wulff toteavat, että kysymyksessä on emoyhtiönosakkeenomistajan kannalta taloudellisesti verrannollinen tilanne riippumattasiitä, toteutetaanko suunnattu osakeanti emoyhtiössä vai luopuuko emoyhtiökokonaan tai osittain merkintäoikeutensa käytöstä tytäryhtiön osakeannissa.Emoyhtiön osakkeenomistajan oikeussuojan tarve on molemmissa tapauksissasamankaltainen.1712

Lutter, Lüders ja Wulff ovat sillä kannalla, että osakkeen tuottamistaoikeuksista ja edellä tarkoitetusta osakkeenomistajan samankaltaisesta oikeus-suojan tarpeesta johtuu, että suunnattu osakeanti tytäryhtiössä ilman emoyhtiönosakkeenomistajien suostumusta merkitsisi osakkeenomistajan oikeudellisenaseman loukkausta.1713 Kun emoyhtiön osakkeenomistajan oikeuksista tytär-yhtiön osakepääoman korotuksessa ei ole Saksan osakeyhtiölaissa erikseensäädetty, kysymyksessä on oikeusaukko (”eine Regelungslücke”), joka tuleetäyttää suunnattua osakeantia koskevan § 186 Abs. 3 AktG säännöksen ana-logisella tulkinnalla1714.Tämä merkitsee sitä, että kun emoyhtiön osakkeenomista-jalla on vastaava oikeussuojan tarve kuin emoyhtiössä toimeen pantavassa

350

1715 Lutter, samoin kuin Lüders ja Wulff, katsovat, että emoyhtiön osakkeenomistajilla onoikeussuojan tarve ja merkintäoikeus, kun emoyhtiö itse ei käytä merkintäoikeuttaan konserninkannalta olennaisessa tytäryhtiössä. Lutter, AG 2001 s. 350 ja Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1212ja 1214. Lutter lausuu omana kantanaan: ”Ich möchte… von einem echten Bezugsrecht sprechen,also von einem Recht der Aktionäre der Obergesellschaft…”, Lutter, AG 2001 s. 350. Luttertoteaa, että ”Holzmüller”-ratkaisussa (BGHZ 83, s. 122) Saksan korkein oikeus on johtanutosakkeenomistajan oikeudellisesta asemasta emoyhtiön osakkeenomistajan merkintäoikeudentytäryhtiön osakeannissa. Lutter, AG 2000 s. 344. Ks. myös Lutter, AG 2001 s. 350.1716 Wackerbarth, AG 2002 s. 16.1717 Wackerbarth, AG 2002 s. 17. Wackerbarthin mukaan hallituksen velvollisuus antaaemoyhtiön osakkeenomistajien päättää tytäryhtiön omistusrakenteen muuttamisesta koskee vain100 %:sti omistettua tytäryhtiötä, ei sellaista tytäryhtiötä, jossa on jo ennestäänvähemmistöomistus. Wackerbarth, AG 2002 s. 17 ja 24, vrt. s. 19. Wackerbarthin mukaanemoyhtiön yhtiökokouksen päätösvalta kokonaan omistetun tytäryhtiön omistusrakenteenmuuttamisessa tulee kysymykseen myös sellaisen tytäryhtiön olemassaolevien osakkeidenmyynnissä ulkopuolisille eikä ole sidottu siihen, onko kysymyksessä ns. merkitykseltäänolennainen tytäryhtiö, vaan koskee kaikkia kokonaan omistettuja tytäryhtiötä. Wackerbarth, AG2002 s. 24, 19 ja 23.1718 Timm, AG 1980 s. 183.1719 Timm, AG 1980 s. 183.

osakeannissa, emoyhtiön osakkeenomistajalle kuuluu merkintäoikeus tytäryhtiönosakeannissa.1715

Wackerbarthin mukaan emoyhtiö ja sen kokonaan omistama tytäryhtiömuodostavat yhden yhtenäisen yrityksen. Kun tällaiseen tytäryhtiöön otetaanensimmäistä kertaa uusia omistajia, yrityksen omistusrakenne muuttuu. Tytär-yhtiössä, jossa on ulkopuolisia omistajia, toisin kuin kokonaan omistetussatytäryhtiössä, emoyhtiön johdon johtovalta on kaventunut ja emoyhtiön onotettava näiden ulkopuolisten omistajien intressit huomioon.1716 Siitä, ettäemoyhtiö ja sen kokonaan omistama tytäryhtiö muodostavat yhtenäisen yrityksenja § 186 AktG säännöksestä seuraa, että osakeyhtiön hallitus ei saa yksinäänpäättää välillisestikään siitä, ketkä ovat sen johtaman yrityksen omistajia.1717

Myös Timm on sillä kannalla, että emoyhtiön osakkeenomistajan osakeoi-keuksien välilliset loukkaukset ovat ajateltavissa, ja että omistusrakenteenloukkaamattomuuden periaatetta sovellettaessa on kiinnitettävä huomiota myöskonsernirakenteen avulla tapahtuvaan omistusrakenteen syrjäytymiseen.1718

Mikäli hallitus toimenpiteellään välittömästi taikka välillisesti muuttaa konserninomistusrakennetta, hallituksen tulee menetellä kuten merkintäetuoikeudestapoikettaessa ja soveltaa menettelyyn § 186 Abs. 3 AktG säännöstä.1719 SamoinRehbinderin mukaan omistusrakenteen loukkaamattomuuden periaate kattaamyös emoyhtiön osakkeenomistajan oikeusaseman välilliset loukkaukset

351

1720 Rehbinder, FS Coing s. 435-436.1721 Martens, ZHR 1983 s. 412-413.1722 Martens, ZHR 1983 s. 413.

tytäryhtiössä toimeenpantavalla suunnatulla osakeannilla tai tytäryhtiönosakkeiden myynnillä.1720

Martens toteaa, että osakepääoman korotus tytäryhtiössä voi välillisestivähentää emoyhtiön osakkeenomistajan osakkeen arvoa ja sitä vaikutusvaltaa,joka hänellä on hänen osakkeidensa antaman äänivaltaosuuden perusteella.1721

Siten, jos tytäryhtiössä toimeen pantava suunnattu anti vaikuttaa vastaavallatavalla emoyhtiön osakkeenomistajien asemaan kuin suunnattu anti emoyhtiössä,silloin on olemassa tarve laajentaa osakepääoman korotusta koskevan § 186AktG säännöksen soveltamisalaa konsernidimensionaalisesti ja emoyhtiönosakkeenomistajille on myös tällaisissa välillisissä merkintäoikeuden käyttö-tilanteissa annettava samanarvoista suojaa kuin osakepääoman korotuksessaomassa yhtiössään.1722

Seuraavassa käsitellään eri vaihtoehtoisia tapoja emoyhtiön osakkeenomista-jan omistusosuuden säilymisen suojan toteuttamiseksi konsernissa.

Omistusosuuden säilymisen suojankonsernidimensionaalisen ulottuvuuden toteuttaminen

Emoyhtiön osakkeenomistajien omistusosuuden säilymisen aineellisoikeudellisensuojan konsernidimensionaalisella ulottuvuudella tarkoitetaan sitä, että mikäliyhtiön etu, tytäryhtiön itsensä tai kokonaan omistetussa tytäryhtiössä emoyhtiönetu, ei vaadi emoyhtiön merkintäetuoikeuden pois sulkemista tai merkintäoikeu-den antamista tietylle kolmannelle osapuolelle (joka ei ole emoyhtiön osak-keenomistaja) tytäryhtiön osakeannissa, emoyhtiön on merkittävä ja maksettavaitse tämä osakepääoman korotus taikka, jos tämä ei ole mahdollista, tarjottavaemoyhtiön merkintäoikeuksia emoyhtiön omille osakkeenomistajille.

Mikäli emoyhtiö merkitsee ja maksaa itse kaikki emoyhtiön kokonaanomistaman tytäryhtiön uudet osakkeet, kysymyksessä on konsernin kannaltapelkästään konsernin sisäinen rahoitustoimenpide. Toisaalta, kun emoyhtiökäyttää kaikki merkintäoikeutensa sellaisessa tytäryhtiössä, jota emoyhtiö eikokonaan omista, emoyhtiön osakkeenomistaja säilyttää edelleen suhteellisenvälillisen omistusosuutensa tytäryhtiössä. Usein kuitenkaan, kun tytäryhtiössätoteutetaan maksullinen osakeanti, emoyhtiön hallitus ei voi näin menetellä,koska mainittu osakeanti pannaan toimeen juuri siksi, että tytäryhtiöön, ja

352

1723 Lutter, AG 2001 s. 350-351 ja 353. Ks. myös Heidkamp s. 143 ja Lüders-Wulff, BB 2001 s.1212 alav. 30).1724 Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1212, vrt. s. 1214. Million kysymyksessä on olennainenpuuttuminen osakkeenomistajan oikeusasemaan, on ratkaistava tapauksittain, mutta sellainentilanne on kysymyksessä yleensä silloin, kun emoyhtiön omistusosuus tytäryhtiössä laskeesuunnatun annin johdosta alle 75 %:in ja tytäryhtiön uusien osakkeiden arvolla on olennainenmerkitys koko yrityksen arvolle (“zum Wert des Gesamtunternehmens”), 10 % tai sitä enemmän.Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1212.

samalla koko konserniin, saadaan lisää omaa pääomaa ja, koska tällöinosakepääoman korotus tytäryhtiössä asetetaan sen suuruiseksi, että pelkästäänemoyhtiön omat varat eivät riittäisikään emoyhtiön merkintäoikeuksien nojallasaatavien uusien osakkeiden maksuun. Tällöin, jos ei ole olemassa perusteltuasyytä tytäryhtiön uusia osakkeita koskevien merkintäoikeuksien antamiseenkolmannelle osapuolelle (joka ei ole emoyhtiön osakkeenomistaja), ja jos emo-yhtiön osakkeenomistajan suhteellisen omistusosuuden säilymiselle annetaansuojaa, emoyhtiön hallituksella ei ole vapaata harkintavaltaa päättää keillekolmansille osapuolille merkintäoikeuksia annetaan. Tällöin vapaan harkintaval-lan sijaan emoyhtiön osakkeenomistajille on tarjottava mahdollisuus merkitätytäryhtiön uusia osakkeita. Tilanne voi olla myös sellainen, että kun yhtiön etuvaatii merkintäoikeuksien antamista ylipäänsä kolmansille osapuolille tytäryhtiönosakepääoman korotuksessa, mutta ei erityisesti vain tietyille kolmansilleosapuolille, emoyhtiön osakkeenomistajille on tarjottava sama merkintämahdolli-suus kuin muillekin kolmansille osapuolille.

Lutterin mukaan silloin, kun emoyhtiö ei itse käytä merkintäoikeuttaan,emoyhtiön osakkeenomistajan etuoikeus merkitä tytäryhtiön uusia osakkeitatytäryhtiön osakepääoman korotuksessa tulee kysymykseen (tietyin varauksin)kaikissa tytäryhtiöissä.1723 Sen sijaan Lüders ja Wulff katsovat, että emoyhtiönosakkeenomistajan konsernidimensionaalisen merkintäoikeuden edellytyksenäon, että kolmansien osapuolten ottamisella omistajiksi tytäryhtiöön puututaanolennaisesti emoyhtiön osakkeenomistajan osakkeen tuottamiin oikeuksiin janiihin liittyviin taloudellisiin intresseihin.1724

Emoyhtiön osakkeenomistajan suhteellisen välillisen omistusosuuden säily-misen suoja tytäryhtiön osakeannissa voidaan toteuttaa siten, että emoyhtiönyhtiökokoukselle annetaan toimivalta päättää, miten osakeanti toteutetaantytäryhtiössä ennen kuin asia tulee käsiteltäväksi tytäryhtiön yhtiökokouksessa.Tällöin emoyhtiön yhtiökokous päättää, käyttääkö emoyhtiö merkintäoikeuksiaanvai suljetaanko emoyhtiön merkintäoikeus pois ja annetaanko tällöin, taiemoyhtiön merkintäoikeuden ohella, merkintäoikeus kolmannelle osapuolelle,näihin mukaan lukien emoyhtiön osakkeenomistajat. Tällöin emoyhtiön yhtiö-kokouksen päätös velvoittaa emoyhtiön johtoa myöhemmin tapahtuvassa pää-

353

1725 Tuomioistuin viittasi siihen, että kun emoyhtiön yhtiökokous päättää tytäryhtiön osakeannista,emoyhtiön yhtiökokous voi asettaa ehdoksi suostumukselleen osakeantiin, että sikäli kuin emoyhtiöitse ei käytä merkintäoikeuttaan, emoyhtiön osakkeenomistajille annetaan sen sijaan oikeus merkitätytäryhtiön uusia osakkeita. BGHZ 83, s. 122, s. 143. Vrt. Erber s. 82 ja 85.1726 Lutter, AG 2001 s. 350. Ks. Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1212.Emoyhtiön hallitus päättää osakeannista ei-olennaisessa tytäryhtiössä. Lutter, AG 2001 s. 350.Lutterin mukaan, kun tytäryhtiön osakkeita tarjotaan pörssissä ensimmäistä kertaa yleisestimerkittäviksi, emoyhtiön hallituksella on velvollisuus antaa emoyhtiön osakkeenomistajilleetuoikeus (”ein Vorrecht”) tytäryhtiön uusien osakkeiden merkintään. Tämä etuoikeus ei sensijaan tule kysymykseen enää myöhemmissä tytäryhtiön osakeanneissa, kun tytäryhtiönosakkeella on jo pörssissä noteerattu arvo. Toisaalta hallitus voi myös yksinään päättää ei-olennaisen tytäryhtiön luovuttamisesta jollekin toiselle yritykselle. Lutter, AG 2001 s. 351.1727 Wackerbarth, AG 2002 s. 17 ja 24.1728 Rehbinder, FS Coing s. 439, Timm, AG 1980 s. 184 ja Timm, Konzernspitze s. 140 ss., jaWestermann, ZGR 1984 s. 376. Rehbinder katsoo, että kolmansien osapuolten ottaminenosakkeenomistajiksi konsernin kannalta merkittäviin tytäryhtiöihin on mahdollista ilman emoyhtiönosakkeenomistajien tapauskohtaista suostumusta, jos emoyhtiön yhtiöjärjestyksentoimialalausekkeessa on siihen nimenomaisesti oikeuttava valtuutus. Rehbinder, FS Coing s. 435-436.1729 Martens, ZHR 1983 s. 411 ja 413, ks. myös Rehbinder, FS Coing s. 427.

töksenteossa tytäryhtiön yhtiökokouksessa. Saksan korkein oikeus asettui"Holzmüller"-ratkaisussa (BGHZ 83, s. 122) emoyhtiön yhtiökokouksenpäätösvallan kannalle silloin, kun on kysymys osakepääoman korotuksestasellaisessa yhtiön 100 %:sti omistamassa tytäryhtiössä, jolle yhtiö on siirtänytyhtiön liiketoiminnan kannalta arvokkaimman liiketoiminnallisen kokonaisuu-den.1725 Lutter sekä Lüders ja Wulff kannattavat emoyhtiön yhtiökokouksenpäätösvaltaa konsernin kannalta olennaisen tytäryhtiön osakepääomankorotuksessa.1726 Wackerbarthin mukaan emoyhtiön yhtiökokouksen päätösvaltatulee kysymykseen aina silloin, kun tytäryhtiöön otetaan ensimmäisen kerranomistajiksi kolmansia osapuolia.1727 Emoyhtiön yhtiökokouksen mainittuatoimivaltaa, joka nojaa § 186 AktG säännöksen vastaavaan soveltamiseentytäryhtiön osakeannissa, puoltavat myös Rehbinder, Timm ja Westermann,sikäli kuin kysymys on omistusosuuden luovuttamisesta kolmannelle osapuolellekonsernin kannalta olennaisessa konserniyhtiössä.1728

Vaikka emoyhtiön osakkeenomistajan oikeussuojan tarve tunnustetaan,suoran toimivallan antamista emoyhtiön yhtiökokoukselle tytäryhtiön osake-pääoman korotuksessa on toisaalta kuitenkin arvosteltu ja vastustettu silläperusteella, että tällaisella toimivallalla ylitetään oikeushenkilörajat konsernissa,jossa kunkin konserniyhtiön omien toimielinten toimivaltaa tulisi mahdollisim-man paljon kunnioittaa.1729 Emoyhtiön yhtiökokouksen mainittuun toimivaltaankriittisesti suhtautuvan kannan mukaan tällaisen toimivallan sijaan emoyhtiönosakkeenomistajille tulisi antaa heidän välillisen omistusosuutensa ja osakkeensaarvon säilymiselle aineellisoikeudellisesti samanarvoista oikeussuojaa sillä

354

1730 Martens, ZHR 1983 s. 413 ja Heinsius, ZGR 1984 s. 403-404.1731 Kimpler, DB 1994 s. 772, Martens, ZHR 1983 s. 413 ja Heinsius, ZGR 1984 s. 404.1732 Becker-Fett, AG 2001 s. 555 ss. ja Martens, ZHR 1983 s. 413. Lutterin mukaan hallituksella on toimivalta päättää tytäryhtiön osakeannista silloin, kunkysymyksessä ei ole ns. olennainen yritysrakenteen muutos, ja tällöin emoyhtiön osakkeen-omistajilla voi olla mainittu etuoikeus merkitä tytäryhtiön uusia osakkeita. Ks. Lutter, AG 2001s. 350 ss.1733 Becker-Fett, AG 2001 s. 556 ja Martens, ZHR 1983 s. 413.1734 Martens, ZHR 1983 s. 413.1735 Lutter, AG 2001 s. 352.

tavalla, että emoyhtiön hallitukselle asetetaan velvollisuus ottaa emoyhtiönosakkeenomistajien intressit huomioon tytäryhtiön osakepääoman korotuksessanoudattamalla vastaavia periaatteita, joita olisi noudatettava emoyhtiössätoteuttavassa osakeannissa.1730 Tämä merkitsee sitä, että siltä osin kuin yhtiönetu ei vaadi osakeannin suuntaamista kokonaan kolmannelle osapuolelle taimerkintäoikeuden antamista kolmannelle osapuolelle emoyhtiön merkintäoikeu-den ohella, emoyhtiön hallitus on velvollinen tarjoamaan tytäryhtiön uusiaosakkeita emoyhtiön osakkeenomistajien merkittäviksi, kun emoyhtiö itse eikäytä merkintäoikeuttaan.1731

Becker ja Fett sekä Martens ovat sillä kannalla, että vaikka päättäminentytäryhtiön osakeannista kuuluu emoyhtiön hallituksen toimivaltaan, emoyhtiönosakkeenomistajilla on periaatteessa etuoikeus merkitä tytäryhtiön uusia osak-keita samassa suhteessa kuin he omistavat emoyhtiön osakkeita (”ein Zuteilungs-privileg”).1732 Emoyhtiön hallituksen velvollisuutta tarjota tytäryhtiön osakkeitaemoyhtiön osakkeenomistajien merkittäväksi perustellaan yhtiön lojaliteettivel-vollisuudella osakkeenomistajia kohtaan ja sillä, että hallituksella on velvollisuusolla puuttumatta osakkuuden osakkeenomistajille antamaan asemaan yhtiössä.1733

Martensin mukaan emoyhtiön osakkeenomistajan suoja toteutettaisiinemoyhtiön hallitukselle asetettavilla toimintaedellytyksillä. Siten emo-yhtiön hallitus olisi tämän mukaisesti periaatteessa velvollinen tarjoamaanemoyhtiön merkintäoikeuksia tytäryhtiön osakeannissa emoyhtiön osak-keenomistajille, ja toisaalta taas painavan yhtiön edun sitä vaatiessakuitenkin oikeutettu luovuttamaan niitä jollakin muulla tavalla. Martensinmukaan emoyhtiön hallitukselle jää harkintavalta menetellä tytäryhtiönuusien osakkeiden suhteen emoyhtiön tai tytäryhtiön intressin mukai-sesti.1734

Kun emoyhtiön hallitus päättää tytäryhtiön osakeannista, se päättää uusienosakkeiden merkintähinnasta ja muista merkinnän ehdoista.1735 Vasta sen jälkeenhallitus (tai uudet osakkeet vastaanottanut emissiokonsortio) jakaa uudet

355

1736 Becker-Fett, AG 2001, s. 555 ss. Vrt. Heidkamp s. 106.1737 Martens, ZHR 1983 s. 413 ja Heinsius, ZGR 1984 s. 404. Jos emoyhtiön hallitus menetteleevelvollisuuksiensa vastaisesti pannessaan toimeen osakeannin tytäryhtiössä, myös emoyhtiö itse voikärsiä vahinkoa, jolloin osakkeenomistaja voi vaatia vahingonkorvausta hallituksen jäseniltä yhtiönpuolesta. Mikäli vahinkoa on syntynyt vain osakkeenomistajalle itselleen, osakkeenomistaja voinostaa korvauskanteen yhtiötä vastaan ja yhtiöllä on korvauksen suhteen takautumisoikeus emoyhtiönjohtoon kuuluvia henkilöitä kohtaan. Lutter, AG 2000 s. 345 ja Lutter, FS Westermann s. 366.1738 Fuchs s. 277 ss.1739 Fuchs s. 278.1740 Fuchs, s. 278. Fuchs perustelee tätä toimintamallia yhtiön lojaliteettivelvollisuudellaosakkeenomistajiaan kohtaan ja sillä, että osakkeenomistajille kuuluu etuoikeus ennen kolmansiaosapuolia (“ein Investitionsprivileg”) sijoittaa varoja omaan yritykseensä. Fuchs s. 277 ja 278ss. Jälkimmäisen näkökannan osalta, vrt. myös BGHZ 83, s. 122, s. 143.

osakkeet niille, jotka ovat niiden merkintään oikeutettuja ja ovat niitä mer-kinneet.1736

Mikäli emoyhtiön hallitus ei noudattaisi mainittuja tytäryhtiön uusien osak-keiden merkintäoikeuksien jakamista koskevia periaatteita, emoyhtiön hallituk-sen jäsenet olisivat vahingonkorvausvelvollisia vahinkoa kärsineitä emoyhtiönosakkeenomistajia kohtaan.1737

Myös Fuchs kannattaa emoyhtiön hallituksen harkintavallan rajoittamistatytäryhtiön osakeannissa, muta siten, että osakeyhtiön hallituksella olisivain poikkeuksellisesti, yksittäistapauksessa velvollisuus jakaa tytäryhtiönuusia osakkeita emoyhtiön osakkeenomistajille.1738 Emoyhtiön hallituksenvelvollisuus jakaa tytäryhtiön uusia osakkeita emoyhtiön osakkeenomista-jille tulisi kysymykseen silloin, kun emoyhtiön osakkeenomistajienosakemerkinnöillä ei vaarannettaisi emission tarkoitusta.1739 Tällöin, kunkäytettävissä olisi riittävästi uusia osakkeita toivotut sijoittajat huomioonottaen, emoyhtiön hallituksen tulisi kohdistaa sopiva osuus tytäryhtiönuusista osakkeista emoyhtiön osakkeenomistajien merkittäväksi.1740

Kirjoittajan mielestä heikkoutena ratkaisumallissa, jossa päätösvalta tytär-yhtiön osakeannissa on emoyhtiön hallituksella jollain edellä mainitulla ra-joituksella, on, varsinkin ajateltaessa ääritapausta, jossa konsernin koko liike-toiminta tapahtuu yhdessä emoyhtiön kokonaan omistamassa tytäryhtiössä, ettäemoyhtiön hallitus saa päättää, mikä on yhtiön kannalta painava taloudellinensyy osakeannin suuntaamiseen kolmannelle osapuolelle sekä siitä, mikä tällöinon yhtiön edun kannalta oikea merkintähinta, jolla kolmas osapuoli saa uusiaosakkeita merkitä, sen sijaan, että emoyhtiön osakkeenomistajat, jotka todel-lisuudessa kantavat taloudellisen riskin tästä päätöksestä, voisivat itse suorittaaarvion näiltä osin. Mielestäni myös osakkeenomistajan henkilökohtaisen vahin-gonkorvausoikeuden toteuttaminen voi törmätä näyttövaikeuksiin. Hänen tulisi

356

1741 Vrt. Mähönen, Juhlajulkaisu Kartio s. 237 ja 239-241.1742 Kimpler, DB 1994 s. 772. Tuomioistuimen mukaan tällöin, sen sijaan, että emoyhtiönosakkeenomistajat voisivat itse sijoittaa lisää pääomaa koko yritykseen, heidän emoyhtiöönsijoittamiaan varoja siirtyy toisen oikeushenkilön haltuun sillä seurauksella, että pääomapanostenpainopiste ja niihin kohdistuva riski sekä emoyhtiön johdon vaikutusvalta siirtyvät entistä enemmäntytäryhtiöön. Tuomioistuin ilmaisi asian näin: "Statt dessen werden der ObergesellschaftBetriebsmittel, die sie dort investiert haben, entzogen und einem anderen Rechtsträger mit der Folgezugeführt, dass sich Schwergewicht und Risikon des Kapitaleinsatzes und die entsprechendenMachtbefugnisse der Verwaltung noch stärker auf die Tochtergesellschaft verlagern." BGHZ 83, s.122, s. 143.1743 Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1211 ja Kimpler, DB 1994 s. 772.

voida osoittaa, miten suuren taloudellisen edun hän on menettänyt, kun hän eiole saanut merkitä tytäryhtiön uusia osakkeita. Tällöin olisi myös ratkaistava,miltä ajalta menetetty taloudellinen etu, ts. osakkeen tuotto, olisi laskettava.Osakkeenomistajalle voi olla myös vaikea oikeudenkäyntimenettelyssä osoittaa,mikä on ja mikä ei ole sellainen yhtiön kannalta merkittävä liiketaloudellinensyy, joka on oikeudellisesti pätevä peruste osakeannin suuntaamiseen kol-mannelle osapuolelle, koska perimmältään tässä on kysymys liiketaloudellisestatarkoituksenmukaisuusharkinnasta. Lisäksi Suomen oikeuden osalta voidaantehdä se huomautus, että Suomen osakeyhtiöoikeudessa ei ole vakiintunutsellainen käsitys, että osakeyhtiön hallituksella olisi erityinen lojaliteettivelvolli-suus yhtiön osakkeenomistajia kohtaan.1741 Hallituksella on sen sijaan lojaliteetti-ja huolellisuusvelvollisuus itse yhtiötä kohtaan. Pelkästään emoyhtiön itsensäkannalta voi kuitenkin olla samantekevää kuka kolmas osapuoli, emoyhtiönosakkeenomistajat taikka jokin muu kolmas osapuoli, tytäryhtiön uudet mak-sulliset osakkeet merkitsee, jos emoyhtiö itse ei käytä merkintäoikeuksiaan.

Emoyhtiön merkintäoikeuksien käyttäminen. Jälleenrahoitusmalli.

Saksan korkein oikeus katsoi ”Holzmüller”-ratkaisussa (BGHZ 83, s. 122)emoyhtiön osakkeenomistajilla olevan oikeussuojan tarve siinäkin tapauksessa,että emoyhtiön johto aikoo itse käyttää kaikki emoyhtiön merkintäoikeudetosakeannissa, joka toteutetaan tytäryhtiössä, johon on siirretty olennaisialiiketoiminnallisia osia emoyhtiöstä.1742

Siten Saksan korkeimman oikeuden mukaan emoyhtiön hallituksen tuleealistaa päätös osakepääoman korotuksesta tapauksessa kysymyksessä olleenkaltaisessa tytäryhtiössä emoyhtiön yhtiökokouksen tehtäväksi riippumatta siitä,aikooko emoyhtiön hallitus käyttää kaikki emoyhtiölle kuuluvat merkintäoikeu-det.1743

357

1744 Heidkamp s. 107-109 ja Kimpler, DB 1994 s. 772.1745 Wackerbarth, AG 2002 s. 21 ja 24, Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1211, Lutter, FS Westermanns. 359, Timm, AG 1980 s. 184 ja Timm, Konzernspitze s. 174 ss., Heinsius, ZGR 1984 s. 401,Westermann, ZGR 1984 s. 375, Sünner, AG 1983 s. 172, Semler, BB 1983 s. 1572, Rehbinder, ZGR1983 s. 102 ja Martens, ZHR 1983 s. 415.1746 Heidkamp s. 109. Tällä kannalla ovat Wackerbarth, AG 2002 s. 21, Heinsius, ZGR 1984 s.401, Semler, BB 1983 s. 1572, Werner, ZHR 1983 s. 450 ss., Timm, Konzernspitze s. 175 ja AG1980 s. 184 ja Lutter, FS Westermann s. 359.1747 Martens , ZHR 1983 s. 415.1748 Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1211 ja Timm, AG 1980 s. 184. Tässä suhteessa pelkästäänmuodollisesta osakepääoman korotuksesta tytäryhtiössä on kysymys myös, kun tytäryhtiössätoteutetaan maksuton osakeanti yhtiössä jo olevilla oman pääoman varoilla. Lüders-Wulff, BB2001 s. 1211. Mikäli emoyhtiön hallitus haluaa sitten toteuttaa tytäryhtiössä muun kuin mainitunlaisen pelkästään muodollisluonteisen osakepääoman korotuksen, sen on hankittava osakeantiinemoyhtiön yhtiökokouksen suostumus. Timm, AG 1980 s. 184.

Saksan korkeimman oikeuden kantaa on saksalaisessa oikeuskirjallisuudessalaajalti arvosteltu ja vastustettu sen tilanteen osalta, että emoyhtiö todella mer-kitsee ja maksaa itse kaikki emoyhtiölle kuuluvat tytäryhtiön uudet osakkeet.1744

Koska tällöin on kysymys pelkästään konsernin sisäisestä rahoitustoimesta, jokakuuluu emoyhtiön johdolle kuuluvan liikkeenhoidon piiriin, emoyhtiön yhtiö-kokouksen ottamista mukaan päätöksentekoon ei tarvita.1745 Saksassa oi-keuskirjallisuudessa hallitsevana olevan kannan mukaan osakepääoman korotustytäryhtiössä ei kuulu emoyhtiön yhtiökokouksen päätösvaltaan silloin, kunemoyhtiö käyttää merkintäoikeutensa.1746 Martens arvostelee tuomioistuimenperustelua emoyhtiön yhtiökokouksen päätösvallalle tässä tapauksessa myös silläperusteella, että mainittu tilanne ei kuulu § 186 AktG säännöksessä osakkeen-omistajalle tarkoitetun suojan alaan.1747 Kun emoyhtiö käyttää itse kaikkimerkintäoikeutensa emoyhtiön kokonaan tai osittain omistamassa tytäryhtiössä,emoyhtiön osakkeenomistajan suhteellinen välillinen omistusosuus tytäryhtiössäsäilyy ennallaan. Tällöin osakepääoman korotuksella tytäryhtiössä ei loukataosakkeenomistajan omistusosuuden säilymisen periaatetta. Tämän mukaanemoyhtiön hallitus menettelee velvollisuuksiensa mukaisesti, jos se toteuttaatytäryhtiössä omin päin sellaisia tytäryhtiön pääomaan vaikuttavia toimia, jotkaovat luonteeltaan vain muodollisia, kuten pääoman siirto emoyhtiöstä tytär-yhtiöön, jolla maksetaan kaikki osakeyhtiölle kuuluvat tytäryhtiön uudetosakkeet.1748

Kun emoyhtiö käyttää kaikki merkintäoikeutensa ja maksaa niitä vastaavanosan tytäryhtiön osakepääoman korotuksesta emoyhtiön omilla varoilla, emo-yhtiön osakkeenomistajien (laskennallinen) omistusosuus tytäryhtiössä ei muutu,ja kysymyksessä on tällöin vain varallisuuserien vaihtuminen emoyhtiön taseen

358

1749 Maksullinen osakeanti tytäryhtiössä vaikuttaa kuitenkin välillisesti emoyhtiön osakkeenomistajanasemaan sen vuoksi, että emoyhtiön välittömässä valvonnassa olevaa varallisuutta siirtyy tytäryhtiönelinten päätösvaltaan, ks. kapp. 5.2.3.5 jäljempänä.1750 Voitaneen olettaa, että kun emoyhtiön taikka tytäryhtiön intressi edellyttää osakeanninsuuntaamista tytäryhtiössä tietylle kolmannelle osapuolelle, suunnattu osakeanti ei yleensä ole sitäkokoluokkaa tai muutoin siten järjestetty, että emoyhtiö sen vuoksi menettäisi tytäryhtiönyhtiökokouksessa määräysvallan tuottavan äänivaltansa.1751 Heinsius, ZGR 1984 s. 404 ja Martens, ZHR 1983 s. 414.1752 Vrt. Kort, AG 2002 s. 370-371 ja Timm, AG 1980 s. 184.1753 Martens, ZHR 1983 s. 414.

aktiivat -puolella.1749 Emoyhtiön taikka tytäryhtiön intressi voi edellyttää, ettäosakeanti tytäryhtiössä tulee suunnata jollekin tietylle kolmannelle osapuolelle.Tällainen tapaus on kysymyksessä usein, kun kolmas osapuoli sijoittaa yhtiöönapporttina esimerkiksi jonkin immateriaalisen oikeuden taikka liiketoiminnallisenkokonaisuuden yhtiön uusia osakkeita vastaan.1750 Mikäli tytäryhtiön osakepää-oman korotuksessa osakkeet maksetaan rahasuorituksilla ja emoyhtiö ei voimaksaa merkintäoikeuksiensa tuottamia uusia osakkeita omilla varoillaan eikämyöskään ole olemassa mitään erityistä liiketaloudellista perustetta suunnatatytäryhtiön osakeanti jollekin määrätylle kolmannelle osapuolelle, ja emoyhtiönosakkeenomistajille halutaan antaa konsernidimensionaalista suojaa heidän(laskennallisen) omistusosuutensa säilymiseksi tytäryhtiössä, emoyhtiön johtoei saa pelkästään osakeannin ulkoisen rahoituksen tarpeen vuoksi suunnataosakeantia tytäryhtiössä kenelle kolmannelle osapuolelle tahansa, esimerkiksins. avoimena antina, jossa kaikki halukkaat voivat merkitä yhtiön uusia osak-keita, vaan emoyhtiön johto on tällöin velvollinen emoyhtiön osakkeenomistajienomistusosuuden suojan toteuttamiseksi ottamaan osakeannissa emoyhtiön osak-keenomistajien intressit huomioon.

Saksassa konserni-intressin on katsottu yleensä edellyttävän, että emoyhtiökäyttää tytäryhtiön maksullisessa osakepääoman korotuksessa merkintäoikeuksi-aan ainakin siinä määrin, että emoyhtiön johtovalta tytäryhtiössä säilyy.1751 Jottaemoyhtiön johdon johtovalta tytäryhtiössä säilyisi eikä tytäryhtiöön tulisikonsernijohdon kannalta epätoivottuja vähemmistöomistuksia, emoyhtiön tulisimerkitä tytäryhtiön uusia osakkeita ainakin siinä määrin, että emoyhtiönmääräysvalta osakeyhtiölain tarkoittamassa mielessä säilyy tytäryhtiössä.1752

Martens katsoo, että emoyhtiön hallituksella on tältä osin velvollisuus käyttääemoyhtiön merkintäoikeuksia.1753 Toisaalta kun emoyhtiö merkitsee itse kaikkisille merkintäoikeutensa nojalla kuuluvat tytäryhtiön uudet osakkeet maksullises-sa osakeannissa, Martensin mukaan emoyhtiön hallituksen asiana on päättää,

359

1754 Martens, ZHR 1983 s. 415.1755 Timm, AG 1980 s. 183, Semler, BB 1983 s. 1572 ja Heinsius, ZGR 1984 s. 404.1756 Semler, BB 1983 s. 1572.1757 Heidkamp s. 144, vrt. s. 141. Tämän toteavat Saksassa oikeuskirjallisuudessa hallitsevanaolevaksi kannaksi myös Kort, AG 2002 s. 370, alav. 11) sekä myös Lüders ja Wulff, AG 2001s. 1213 alav 11). Mainitulla kannalla emoyhtiön osakkeenomistajien merkintäetuoikeudensuhteen ovat Heidkamp s. 149, Erber s. 85, Kort, AG 2002 s. 370-371, Trapp ja Schick, AG 2001s. 384, Fuchs s. 273, Fleischer, ZHR 2001 s. 543, Busch ja Gross, AG 2000 s. 508, Mülbert s.418, Götz, AG 1984 s. 87 ss. Heinsius, ZGR 1984, s.401 ss. ja Semler, BB 1983 s. 1572.Kort toteaa, että emoyhtiön osakkeenomistajilla ei ole tytäryhtiön osakeannissa suoraamerkintäetuoikeutta eikä toissijaistakaan merkintäetuoikeutta, joka tulisi kysymykseen, kunemoyhtiö ei käytä merkintäoikeuksiaan. Kort, AG 2002 s. 371.Tämän kannan mukaan osakeanti tytäryhtiössä ei ole samanlainen tilanne verrattuna osakeantiinemoyhtiössä eikä se siten ole jälkimmäiseen rinnastettavissa eikä Saksan osakeyhtiölaissa oletytäryhtiön osakeannin suhteen oikeusaukkoa, joten edellytyksiä edellä tarkoitetulle § 186 AktGsäännöksen analogiselle tulkinnalle ei ole olemassa. Heidkamp s. 146-147 ja 149, Erber, s. 83-84,Kort, AG 2002 s. 372, Trapp-Schick, AG 2001 s. 384 ja 390 ja Busch-Gross, AG 2000 s. 508.

miten se näiden osakkeiden maksun rahoittaa, omalla pääomalla vaiko velallaeli vieraalla pääomalla.1754

Kun emoyhtiöllä on merkitsemiensä tytäryhtiön uusien osakkeiden mak-samisen suhteen ulkoisen rahoituksen tarve, toisin sanoen kun emoyhtiöllä it-sellään ei ole varoja osakkeiden maksamiseen, ns. jälleenrahoitusmallin("Refinanzierungsmodell") mukaan emoyhtiön hallituksen tulee panna toimeenemoyhtiössä sen suuruinen osakeanti, jolla tämä rahoitustarve katetaan.1755

Osakeannin toteuttaminen emoyhtiössä tämän rahoitustarpeen kattamiseksi onsikäli taloudelliselta kannalta oikea menettely, että osakkuus tytär- tai osak-kuusyhtiöissä on yleensä sellaisenaan vähemmän arvokas kuin nimellisarvoltaansaman suuruinen osakkuus emoyhtiössä.1756 Jotta emoyhtiön osakkeenomistajien(laskennallinen) omistusosuus tytäryhtiössä pysyisi samana, emoyhtiön johdontulisi joko emoyhtiön puolesta käyttää kaikki emoyhtiön merkintäoikeudet, jarahoittaa uusien osakkeiden maksu emoyhtiön varoin tai emoyhtiössä toteu-tettavalla normaalilla osakeannilla, tai tarjota niitä emoyhtiön merkintäoikeuksia,joita emoyhtiö ei tarvitse johtovaltansa säilyttämiseksi, suoraan emoyhtiönosakkeenomistajien käytettäviksi.

5.2.3.4 Emoyhtiön osakkeenomistajan omistusosuudensäilymisen suojan suppea tulkinta

Saksassa hallitsevan kannan mukaan § 186 AktG säännöstä ei voida tulkitaanalogisesti siten, että emoyhtiön osakkeenomistajilla olisi merkintäetuoikeus(”ein Bezugsrecht”) tytäryhtiön osakepääoman korotuksessa.1757 1758 Saksan

360

Emoyhtiön osakkeenomistajien etuoikeutta osakkeiden merkintään tytäryhtiön osakeannissa (jaetuosto-oikeutta tytäryhtiön entisten osakkeiden myynnissä) ei voida myöskään perustaaosakkuuden luonteeseen eikä yhtiön ja sen hallituksen lojaliteettivelvollisuuteen osakkeen-omistajia kohtaan. Erber s. 87-88 ja 130-131, vrt. s. 85-86, Kort, AG 2002 s. 372, Trapp-Schick,AG 2001 s. 390 ja Busch-Gross, AG 2000 s. 508.1758 Tämän kannan edustajien mukaan ”Holzmüller”-ratkaisussa (BGHZ 83, s. 122) korkeinoikeus tarkoitti emoyhtiön osakkeenomistajien oikeussuojakeinoksi tytäryhtiön osakeannissa sitä,että he voisivat tietyissä tapauksissa itse päättää tytäryhtiön osakepääoman korotuksesta eikä sitä,että heillä olisi (aineellisoikeudellisesti) merkintäetuoikeus siinä. Ks. Heidkamp s. 147, Erber s.85, Kort, AG 2002 s. 371-372, Trapp-Schick, AG 2001 s. 385-386 ja Busch-Gross, AG 2000 s.506, vrt. BGHZ 83, s. 122, s. 143.1759 Heidkamp s. 162, vrt. Erber s. 130-131 ja Kort, AG 2002 s. 371. Samoin myös LG Kassel,Urt. v. 21.3.2002-1104233/01, nrkr., AG 2002 s. 415-416.1760 Erber s. 84, Fleischer, ZHR 2001 s. 543 ja Heidkamp s. 144.1761 Trapp-Schick, AG 2001 s. 384 ja Heidkamp s. 145.1762 Fuchs s. 273 ja Götz, AG 1984 s. 87.1763 Trapp-Schick, AG 2001 s. 384 ja Götz, AG 1984 s. 88.1764 Trapp-Schick, AG 2001 s. 384 ja Götz, AG 1984 s. 87-88.

osakeyhtiölain nojalla emoyhtiön osakkeenomistajilla ei ole etuoikeutta tytär-yhtiön uusien osakkeiden merkintään eikä emoyhtiön hallituksella olevelvollisuutta antaa heille etusija uusien osakkeiden merkintään (”ein Zuteilungs-privileg”) tytäryhtiön osakeannissa.1759

Emoyhtiön osakkeenomistajan (laskennallisen) omistusoikeuden säilymisenkonsernidimensionaalisen suojan kokonaan torjuvan kannan perustana on käsitys,että § 186 AktG säännöksessä tarkoitettu osakkeenomistajan omaisuuden suoja("Vermögensschutz") ei ulotu olemassa olevien omistussuhteiden säilymiseentytär- ja osakkuusyhtiöiden osakepääomassa.1760 Tämän kannan mukaanosakkeenomistajan omaisuuden suoja ("Vermögensschutz"), joka on § 186 AktGsäännöksen tarkoituksena, tarkoittaa osakkeenomistajan omistusosuuden säilyt-tämistä ennallaan emoyhtiön varallisuudesta, johon sisältyvät myös emoyhtiönkulloisetkin omistusosuudet tytäryhtiöstä.1761 Tätä säännöstä ei voida tulkitaosakkeenomistajan omaisuuden säilymisen suojan ("Vermögensschutz") kannaltasiten, että tytär- ja osakkuusyhtiöiden tasolla emoyhtiön osakkeenomistajilletaattaisiin samanlaisia – välillisiä – omistusosuuksia näiden yhtiöiden varal-lisuudesta, kuin mitä heillä on emoyhtiön varallisuuden suhteen.1762

Emoyhtiön omistus- ja äänivaltaosuuden muutoksilla tytäryhtiön osakepää-omassa ei ole myöskään vaikutusta siihen äänivaltaan, jonka emoyhtiön osakkeettuottavat emoyhtiön osakkeenomistajalle.1763 Siten tällä perusteella suunnatullaosakeannilla tytäryhtiössä ei loukata myöskään § 186 AktG säännöksessäsuojatuksi tarkoitettua osakkeenomistajan äänivaltaosuuden säilymistä.1764

361

1765 Trapp-Schick, AG 2001 s. 384 ja Götz, AG 1984 s. 88. Samaa kantaa edustaa Werner, ZHR1983 s. 452.1766 Emoyhtiön osakkeenomistajien konsernidimensionaalista merkintäetuoikeutta vastaan onhuomautettu myös, että sellainen merkintäetuoikeus voisi heikentää emoyhtiön äänivaltaatytäryhtiön yhtiökokouksessa. Trapp-Schick, AG 2001 s. 384, vrt. Kort, AG 2002 s. 371.1767 Kartio, Juhlajulkaisu s. 53-54.1768 Kartio, e.m.l. s. 56. Perinteisen omistusoikeuden tapauksessa omistajan oikeusaseman totea-miseksi on yleensä riittävää todeta, että tietty henkilö omistaa esineen. Muiden oikeuksien osaltavastaava kuvaus ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan kysymyksessä olevan oikeuden tarkempaayksilöintiä. Kartio, e.m.l. s. 56 alav. 11).1769 Rissanen, Osuus osakeyhtiössä s. 317.1770 Kartio, e.m.l., s. 57.

Tästä lähtökohdasta tullaan siihen tulokseen, että kolmannen osapuolenottaminen osakkeenomistajaksi tytäryhtiöön ei koske § 186 AktG säännöksessätarkoitettua osakkeenomistajan osakeoikeuksien suojaa, ja kun tytäryhtiössäkolmannelle osapuolelle suunnattavassa osakeannissa ei voida siten välillisesti-kään loukata mainitussa säännöksessä suojattavaksi tarkoitettuja osakeoikeuksia,emoyhtiön osakkeenomistajien merkintäetuoikeuden ulottaminen konsernidimen-sionaalisesti - edes merkittävimmissä tytäryhtiöissä toimeen pantaviinosakeanteihin - ei voi tulla kysymykseen.1765 1766

Suomessa emoyhtiön osakkeenomistajan osakeoikeuksien suojan ulottaminenosakeanteihin tytär- ja osakkuusyhtiöissä ei ole ollut keskustelun kohteena.Osakkeen oikeudellisesta luonteesta on kuitenkin esitetty käsityksiä kirjallisuu-dessa.

Kun puhutaan omistusoikeudesta osakeyhtiön osakkeeseen, on kysymyserilaisesta omistusoikeudesta kuin omistusoikeudessa esineoikeudellisessamerkityksessä. Omistusoikeudessa osakkeeseen omistusoikeuden kohteena eiole konkreettinen fyysinen objekti, vaan osakkuus eli osakeoikeus yhtiöön.1767

Tällöin on kysymys "oikeuksien omistamisesta". Kun omistusoikeuden kohteenaon esineen sijasta oikeus, omistusoikeuden kohdetta ja sisältöä ei voida erottaatoisistaan. "Omistusoikeuden" sisältö määräytyy sen mukaan, minkä sisältöinenoikeus kulloinkin "omistetaan".1768 Osakkeenomistuksen sisältö määräytyy yhtiönosakkaan oikeusasemaa koskevien osakeyhtiöoikeudellisten normien mukaan.

Osakeyhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa osake määritellään osuudeksiyhtiössä1769 ja sitä, jolla on osakkuus yhtiössä sanotaan osakkeenomista-jaksi. Tältä pohjalta tulee lähelle ajatus, että osakkeenomistus onjonkinlaista yhteisomistusoikeutta osakeyhtiöön.1770 Havansi on kuvannutosakkeenomistajan asemaa kvoottijakoiseksi yhteisomistukselliseksioikeussuhteeksi, osakeperusteisesti jaolliseksi yhteisomistukseksi osake-

362

1771 Havansi, Erkki: Panttioikeus osakkeeseen. Ensimmäinen osa, Vammala 1979, s. 47 ss. Rissanenon määritellyt osakeyhtiön varallisuusmassaksi, jonka osuuksien sijoittajat eli osakkaat omistavatosuuksiensa suhteessa. Rissanen, Osuus osakeyhtiössä s. 318.1772 Vaikka osakkuus käsitettäisiin yhteisomistukseksi osakeyhtiön nimissä olevaan varallisuuteen,kysymys ei kuitenkaan ole sellaisesta määräosaisesta yhteisomistusoikeudesta kuin millaisenayhteisomistussuhde Suomen oikeudessa säännönmukaisesti ilmenee. Havansi, e.m.l. s. 47 ja Kartio,e.m.l. s. 57.1773 Kartio, e.m.l. s. 58.1774 Havansi, e.m.l. s. 47 ja Kartio, e.m.l. s. 53-55.1775 Osakkeiden kohdalla kysymys on omistusoikeudesta laajassa merkityksessä eli "oikeuksienomistamisesta", ks. Kartio, e.m.l. s. 54 ja 56.1776 Kartio, e.m.l. s. 58.1777 Kartio, e.m.l. s. 59.

yhtiön nimissä olevaan varallisuuteen.1771 1772 Omistusoikeuden käsit-teeseen sen perinteisessä merkityksessä sisältyy ajatus, että sillä, jokaomistaa, on valta oikeudellisesti ja tosiasiallisesti määrätä omistuksenkohteesta.1773 Ajatuksesta osakkaiden yhteisomistuksesta osakeyhtiönnimissä olevaan varallisuuteen seuraisi, että osakkailla olisi lähtökohtai-sesti omistajalle kuuluva valta määrätä osakeyhtiön nimissä olevastavarallisuudesta ja tähän varallisuuteen sisältyvien oikeuksien käytöstä,ts. perimmäinen oikeudellinen määräämisvalta osakeyhtiön varallisuuteen,vaikkakin pääasiassa osakeyhtiön hallitus yhtiön elimiä koskevien toi-mivaltasääntöjen nojalla yleensä käyttäisikin tätä määräämisvaltaa.Osakeyhtiön varallisuuteen voi kuulua kiinteitä ja irtaimia esineitä sekäerilaisia oikeuksia, mukaan lukien osakeoikeus jossakin toisessa yhtiössä.Tällöin osakkailla olisi osakeyhtiön varallisuuteen kohdistuvanyhteisomistuksensa perusteella periaatteessa omistajanvalta määrätä yhtiönvarallisuuteen kuuluvien toisten yhtiöiden osakkeiden tuottamienvarallisuusoikeuksien osakeoikeuksien ja hallinnoimisoikeuksien käytöstä.Toisaalta osakeyhtiöllä itsellään on välitön oikeus osakeyhtiön nimissäolevaan varallisuuteen. Osakeyhtiöllä on omistusoikeus esineoikeudelli-sessa merkityksessä yhtiön varallisuuteen kuuluviin esineisiin1774 jaomistusoikeus yhtiön varallisuuteen kuuluviin osakkeisiin.1775

Arkipäivän kielenkäytössä puhutaan usein, että osakkeenomistajatomistavat osakeyhtiön. Tämän kielenkäytön pohjana on se ajatus, ettäosakkaat tosiasiallisesti omistavat osakeyhtiön.1776 Katsottaessa osake-yhtiön tosiasiallisen omistusoikeuden kuuluvan osakepääoman sijoittajalleeli osakkaille, voidaan myös helposti ajatella niin, että osakkaattosiasiallisesti omistavat myös ne esineet, jotka oikeudellisesti kuuluvatosakeyhtiölle itselleen.1777 Wilhelmsson edustaa näkemystä, jonka mukaanosakeyhtiön varallisuuspiiriin kuuluvien esineiden tosiasiallinen omistajaon osakas, jonka oikeus esineeseen on kuitenkin vain välillistä oikeutta,joka välittyy hänelle osakkeiden omistuksen kautta. Osakeyhtiön varal-lisuuteen kuuluvien esineiden tosiasiallisen omistajan eli osakkaan valta

363

1778 Wilhelmsson, Omistusoikeus ja siviilioikeus s. 145-147. Tässä on kuitenkin ennen kaikkeakysymys osakkeenomistajien tosiasiallisesta vallasta osakeyhtiötä koskevissa asioissa suhteessayhtiön johtoon.1779 Ks. Kartio, e.m.l. alav. 22), s. 59-60.1780 Wilhelmsson, e.m.l. s. 146. Vrt. myös Kartion toteamus: "Kukaan ei voi omistaa osakeyhtiötätämän käsitteen oikeudellisessa merkityksessä - ei yksin sen paremmin kuin yhteisomistajanakaan",Kartio e.m.l. s. 58).1781 Rapakko s. 17-18. Suurissa julkisissa osakeyhtiöissä osakkeenomistajan oikeus yhtiön netto-omaisuuteen on luonteeltaan vielä abstraktimpi varallisuusoikeus kuin pienissä osakeyhtiöissä,koska edellä mainituissa yhtiöissä yhtiön nettovarallisuuden arvo riippuu pieniin yhtiöihinverrattuna vielä enemmän tuotto-odotuksesta kuin substanssista. Rapakko s. 18-19.1782 Poikkeus tästä lähtökohdasta on tavallaan kuitenkin osakeyhtiölain minimiosinkosäännös, koskasen nojalla emoyhtiön osakkeenomistajalla on oikeus päästä osalliseksi tytäryhtiön osakkeillesuoritettavasta osingosta. Ks. OYL 12:4 § 3 mom.

määrätä näiden esineiden käytöstä riippuu siitä, missä määrin valta jaomistus ovat kussakin yhtiössä erkaantuneet toisistaan.1778

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty myös käsitys, että osakeyhtiö omistaaosakkaiden sijoittaman pääoman ja sillä hankitun varallisuuden, muttaosakkaat omistavat ainoastaan yhtiön osakkeita, eivätkä siten välillisesti-kään mitään muuta yhtiössä. Omistusoikeuden funktio katsotaan olevanosakeyhtiöoikeudessa toisenlainen kuin esineoikeudessa.1779 Osakeyhtiö-muodon käytön mahdollisuuden merkittävänä tehtävänä yritystoiminnassanähdään olevan se, että sen avulla yksityisen pääoman käyttö voidaanirrottaa yhtiön kulloisistakin osakkaista.1780 Lisäksi, muissa kuinpienehköissä perhe- ja harvainyhtiöissä, yhtiön intressi ei välttämättä oleyhteneväinen yksittäisen osakkeenomistajan intressin kanssa. MyösRapakko edustaa käsitystä, että yhteisomistussuhteista peräisin olevaosakeyhtiön voiton ja omaisuuden murto-osainen tarkastelu ei olepaikallaan. Osakkeenomistajalla olevaa oikeutta yhtiön varallisuuteen eivoida verrata omistusoikeuteen yhtiön varallisuuteen. Osakkeenomistajallaon vain osakkeen tuottama oikeus yhtiön varallisuuteen eli oikeus yhtiönnetto-omaisuudesta, varojen ja velkojen erotuksesta, laskettavaan jako-osuuteen OYL 13:12 §:n 1 ja 2 mom:n nojalla. Tämä oikeus on lisäksitoissijainen siten, että sen käyttö edellyttää ensin yhtiön muille sidosryh-mille antamien sitoumusten tyydyttämistä.1781

Kun lähtökohdaksi otetaan käsitys, että osakeyhtiön osakkaat omistavatyhtiössä vain sen osakkeita eivätkä välillisestikään yhteisomistajina yhtiönvarallisuuteen kuuluvia objekteja, osakkeenomistajilla ei ole omistajalle kuuluvaaoikeudellista valtaa käyttää yhtiön varallisuuteen kuuluvien toisten yhtiöidenosakkeiden tuottamia varallisuusoikeuksia.1782 Täten kirjoittaja kallistuu sillekannalle, että Suomen oikeudessa de lege lata emoyhtiön osakkeenomistajansuhteellisen omistusosuuden säilymisen suojaa ei voida ulottaa konsernidimen-sionaalisesti tytäryhtiön osakepääoman korotukseen OYL 4:2 §:n 1 ja 2momentin säännöksiin nojaavan analogian avulla siten, että emoyhtiön osak-

364

1783 Peczenik s. 86 ss.1784 Werlauff, Selskabsmasken s. 424-425. Emoyhtiön osakkeenomistajien intressi osallistuaosakepääoman korotukseen tulee kuitenkin ottaa huomioon liiketoiminnan siirtoa koskevanoikeustoimen pätevyyden arvostelussa silloin, kun on olemassa selviä aihetodisteita, jotkaosoittavat, että siirtämällä olennaisimmat osat yhtiön liiketoiminnasta tytäryhtiöön pyritäänyhtiön osakkeenomistajien merkintäoikeuden kiertämiseen. Werlauff, Selskabsmasken s. 424 jas. 424 alav. 1174).

keenomistajalla olisi lähtökohtaisesti oikeus säilyttää osuuttaan emoyhtiönosakepääomasta vastaava laskennallinen osuus tytäryhtiön osakepääomasta siten,että hänelle tulisi tarjota mahdollisuus käyttää itse emoyhtiön merkintäoikeuksiatai, jos emoyhtiö itse käyttäisi kaikki merkintäoikeutensa, mutta niiden nojallasaatavien uusien osakkeiden maksuun olisi olemassa ulkoisen rahoituksen tarve,siten, että emoyhtiöllä olisi uusien osakkeiden maksun rahoittamiseksi vel-vollisuus panna toimeen suuruudeltaan emoyhtiön merkintäoikeuksien määräävastaava maksullinen osakepääoman korotus emoyhtiössä, jossa emoyhtiönosakkeenomistajat voisivat sitten käyttää heille kuuluvaa merkintäoikeutta.Tähän voidaan vielä huomauttaa, että pohjoismaissa katsotaan, että, huolimattasamankaltaisten vaikutusten ja muiden analogiapäätelmän muodollisten edel-lytysten toteutumisesta kulloinkin esillä olevassa tilanteessa, analogiaratkaisunkäyttö edellyttää vankkoja perusteita.1783

Tanskassa Werlauff näkee oikeaksi rinnastaa tytäryhtiön osakkeidenmyynti ja osakepääoman korotus tytäryhtiössä tytäryhtiöön eriytetynliiketoiminnan osittaiseen myyntiin. Hänen mielestään emoyhtiön osak-keenomistajien merkintäoikeus tytäryhtiön osakepääoman korotuksessamerkitsisi tosiasiallisesti sitä, että näillä olisi etuosto-oikeus, sisäisellävaihto-oikeudella (”med indbyrdes substitutionsret”) yhtiön liiketoimin-taan, mikä ei vastaa Tanskan voimassa olevaa oikeutta eikä ole tarkoituk-senmukaistakaan.1784

5.2.3.5 Emoyhtiön osakkeenomistajien hallinnoimisoikeudet.Emoyhtiön yhtiökokouksen päätös.

Vaikka osakkeenomistajan omistusosuuden säilymisen suojaa ei voidakaanosakeyhtiölain säännösten (Suomen OYL 4:2 §:n 1 ja 2 mom:n) nojalla ulottaaanalogisesti koskemaan konsernissa myös tytäryhtiöiden omistusrakennetta, niin,että emoyhtiön osakkeenomistajilla olisi aineellisoikeudellisesti etuoikeusmerkitä tytäryhtiön uusia osakkeita silloin, kun emoyhtiön merkintäoikeussuljetaan pois tai emoyhtiö tosiasiallisesti ei käytä merkintäoikeuttaan, onkuitenkin olemassa perusteita lukea tietyissä tapauksissa päätös emoyhtiön

365

1785 Heidkamp s. 110-111 ja 113. Mainitulla kannalla emoyhtiön yhtiökokouksen toimivallansuhteen ovat mm. Liebscher, ZGR 2005 s. 24, Emmerich-Habersack s. 193, vrt. s. 492-493,Heidkamp s. 111-112, Fuchs s. 266, Fleischer, ZHR 2001 s. 524, Lutter, AG 2001 s. 350, Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1212, Wahlers s. 87 ss. ja Liebscher s. 48 ss. Ks. myös Götze, NZG 2004 s.588 ja Raiser s. 230. Wackerbarth rajaa emoyhtiön yhtiökokouksen toimivallan siihen tilanteeseen, että tytäryhtiöönotetaan ensimmäistä kertaa omistajiksi kolmansia osapuolia. Ks. Wackerbarth, AG 2002 s. 17ja 24. Kort on sillä kannalla, että suunnattu osakeanti tytäryhtiössä voi mahdollisesti erityisissäpoikkeuksellisissa tapauksissa edellyttää emoyhtiön yhtiökokouksen päätöstä. Ks. Kort, AG 2002s. 369 ja 373-374.Tytäryhtiön osakkeiden viennistä pörssiin sinänsä emoyhtiön hallitus voi Saksassa yksinääntehdä päätöksen. Emmerich-Habersack s. 493. Kysymyksestä, tarvitaanko tytäryhtiön osakeantiinvielä erillinen emoyhtiön yhtiökokouksen päätös, jos emoyhtiön yhtiökokous on päättänytliiketoimintayksikön yhtiöittämisestä ja sen viennistä pörssiin. Ks. Lüders-Wulff, BB 2001 s.1212, vrt. s. 1211.1786 Tanskassa Werlauff pitää mahdollisena ja toivottavana, että yhtiökokous osallistuupäätöksentekoon, joka koskee merkittävässä tytäryhtiössä toimeen pantavaa osakeantia, johonemoyhtiö tai sen omat osakkeenomistajat eivät osakemerkitsijöinä osallistu. Werlauff,Selskabsret s. 510.1787 Heidkamp s. 112. Tämä johtuu siitä, että emoyhtiön osakkeenomistajan oikeussuojan tarveon samanlainen riippumatta siitä, miten yhtiö, jossa osakeantia toteutetaan, on tullut emoyhtiöntytäryhtiöksi. Heidkamp s. 112 ja 114 ja Emmerich-Habersack s. 488. Toisaalta mainitun laiseenosakepääoman korotukseen tytäryhtiössä on hankittava emoyhtiön yhtiökokouksen suostumussilloinkin, kun tytäryhtiö on perustettu liiketoimintasiirrolla ja kun emoyhtiön yhtiökokous onjo hyväksynyt liiketoimintasiirron sellaisella ääntenenemmistöllä, joka vaaditaan yhtiö-järjestyksen muuttamiseen. Heidkamp s. 109-110 ja 112 ja LG Frankfurt/M., Urt. v. 29.7.1997– 3/5 0 162/95, ”Altana/Milupa”, ZIP 1997 s. 1700. Vrt. korkeimman oikeuden varaukset”Holzmüller”-ratkaisussa, BGHZ 83, s. 122, s. 138 ja 140, ks. kapp. 5.2.3.2 edellä.1788 Heidkamp s. 112. Vrt. BGHZ 83, s. 122, s. 138. Heidkampin mukaan vähemmistöomistuksenvaikutus siihen, onko ko. toimeen vaadittava emoyhtiön yhtiökokouksen suostumus, onratkaistava tapauksittain. Ks. Heidkamp s. 114.

merkintäoikeuden sulkemisesta pois tai käyttämättä jättämisestä ja osakeanninsuuntaamisesta kolmansille osapuolille emoyhtiön yhtiökokouksen toimivaltaan.

Saksassa hallitsevan kannan mukaan päätös emoyhtiön merkintäoikeudensulkemisesta pois tai emoyhtiön merkintäoikeuden käyttämättä jättämisestätytäryhtiön osakepääoman korotuksessa kuuluu emoyhtiön yhtiökokouksentoimivaltaan silloin, kun kysymys on konsernin kannalta merkittävästä tytär-yhtiöstä ja kun samalla tytäryhtiön osakepääoman korotus itsessään ei olelaajuudeltaan ja merkitykseltään vähäistä luokkaa.1785 1786 Se, että tällaiseenosakepääoman korotukseen tytäryhtiössä vaaditaan emoyhtiön yhtiökokouksensuostumus, hallitsevan kannan mukaan ei riipu siitä, millä tavalla ko. yhtiö ontullut emoyhtiön tytäryhtiöksi1787, eikä vaatimus mainitusta suostumuksesta olepoissuljettu myöskään silloin, kun tytäryhtiössä on vähemmistöomistus.1788

Merkitystä emoyhtiön yhtiökokouksen päätösvallalle voi olla myös sillä,

366

1789 Liebscher, ZGR 2005 s. 24 ja Heidkamp s. 113.Lüders, Wulff, Timm ja Hommelhoff pitävät kriteerinä emoyhtiön yhtiökokouksen kytkemiseksipäätöksentekoon tytäryhtiön omistusrakenteen muuttamisessa emoyhtiön yksinomaisenpäätösvallan menetystä tytäryhtiön yhtiökokouksessa. Lüders, Wulff ja Timm pitävät rat-kaisevana rajana emoyhtiön jäljelle jäävälle äänivallalle 75 %:a tytäryhtiön osakkeidentuottamasta äänivallasta, Hommelhoffilla tämä raja on emoyhtiön määräysvallan säilyminentytäryhtiössä. Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1212, Timm, ZIP 1993 s. 117, Timm, Konzernspitze s.142 ja Hommelhoff, Konzernleitungspflicht s. 447.1790 Tämä johtopäätös seuraa siitä, mitä Saksan korkein oikeus lausui 25.2.1982 ”Holzmüller”-ratkaisussa, Kort, AG 2002 s. 375 ja Busch-Gross, AG 2000 s. 506; BGHZ 83, s. 122, s. 143-144.”Gelatine”-ratkaisussa 26.4.2004 (BGHZ 159, s. 30) korkein oikeus totesi, että ”Holzmüller”-ratkaisuun nojaava siihenastinen oikeuskäytäntö on syytä pitää periaatteessa edelleen voimassa.Fuhrmann, AG 2004 s. 340, ”Holzmüller”-päätökseltä vaadittavasta ääntenenemmistöstä, s. 341.Erityisen asiallisen perustelun vaatimus merkitsee sitä, että emoyhtiön yhtiökokouksessasuunnattu osakeanti tytäryhtiössä on voitava perustella emoyhtiön intressillä asiassa. Kort, AG2002 s. 375 ja Semler, BB 1983 s. 1573. Tytäryhtiön intressin olemassaolo suunnatun osakeanninedellytyksenä tulee kysymykseen yksinomaan päätöksenteossa tytäryhtiössä. Kort, AG 2002 s.375.1791 Ks. kapp. 5.2.3.1.2 edellä. Tämä vaikutus korostuu erityisesti, jos emoyhtiö harjoittaa koko ope-ratiivista liiketoimintaansa yhdessä tytäryhtiössä.1792 Martens, ZHR 1983 s. 412.

menettääkö emoyhtiö suunnatun annin johdosta jonkin lakisääteisen määräenem-mistön tytäryhtiön yhtiökokouksessa.1789

Saksassa emoyhtiön yhtiökokouksen päätökseen, että emoyhtiön merkintäoi-keus suljetaan pois tai emoyhtiö ei käytä merkintäoikeuttaan ja sen sijaan mer-kintäoikeuksia annetaan kolmansille osapuolille tytäryhtiön osakepääomankorotuksessa, sovelletaan vastaavia päätöksentekoedellytyksiä kuin vastaavaanpäätökseen, joka koskee osakeantia emoyhtiössä. Tämä merkitsee sitä, ettämainittu emoyhtiön yhtiökokouksen päätös tytäryhtiön osakeannista vaatiierityisen asiallisen perustelun (”eine besondere sachliche Rechtfertigung”) japäätös on tehtävä noudattaen samaa ääntenenemmistövaatimusta, jota onsovellettava vastaavassa emoyhtiön osakeantia koskevassa päätöksessä.1790

Emoyhtiön yhtiökokouksen toimivaltaa konsernin kannalta merkittävässätytäryhtiön suunnatussa osakeannissa voidaan perustella ensinnäkin sillä, ettäjos kolmas osapuoli saa merkitä tytäryhtiön uusia osakkeita yhtiön osakkeidenkäypää hintaa alempaan hintaan, emoyhtiön omistamien tytäryhtiön osakkeiden(ja samalla emoyhtiön omien osakkeiden) arvo voi laskea.1791 Vaara uusienosakkeiden merkinnästä poissuljettujen osakkeiden arvon laskusta johtuu"oikean" merkintähinnan määrittämiseen liittyvistä vaikeuksista.1792 Vaikka tämävaikutus emoyhtiön omistamien tytäryhtiön osakkeiden arvoon myönnetäänmahdolliseksi, emoyhtiön osakkeenomistajalla on kiistetty olevan tässä tilan-teessa erityinen oikeussuojan tarve sillä perusteella, että osakeyhtiön hallitus onvastaavien omaisuuden arvostusongelmien edessä esimerkiksi silloin, kun

367

1793 Götz, AG 1984 s. 87.1794 Götz, AG 1984 s. 87.1795 Martens, ZHR 1983 s. 413 alav. 92).1796 Tästä nettovaikutuksesta, ks. kapp. 5.2.3.1.2 edellä.1797 Lüders-Wulff, BB 2001 s. 1212 ja Martens, ZHR 1983 s. 413.

emoyhtiö myy jonkin yhtiöön kuuluvan liikkeen tai omistusosuuden tytär- taiosakkuusyhtiössä.1793 Näissä tilanteissa osakkeenomistajalla ei ole käytettävis-sään erityisiä oikeussuojakeinoja ja hänen oikeussuojansa toteutuu siten, ettähallituksen tulee toimia huolellisuusvelvollisuutensa mukaisesti yhtiön asioissaja on sen laiminlyönnin johdosta vahingonkorvausvelvollinen yhtiötä kohtaan.1794

On kuitenkin kiistetty, että uusien osakkeiden hinnoittelua kolmannelle suun-nattavassa osakeannissa voisi verrata myyntihinnan asettamiseen minkä tahansayhtiölle kuuluvan omaisuuden myynnissä.1795 Ongelmalliseksi merkintähinnanasettaminen uusille osakkeille suunnatussa annissa voidaan kokea silloin, kunvastikkeeksi yhtiön osakkeille saadaan jokin liiketoiminnallinen kokonaisuustai yhtiön liiketoimintaa palveleva hyödyke. Kirjoittajan näkemys on, että päätösoikean merkintähinnan asettamisesta kolmannelle osapuolelle suunnattavassaapporttiemissiossa on monisäikeisempi ja siten vaikeampi kuin päätös oikeastamyyntihinnasta yhtiön jollekin liikkeelle, johtuen merkintähinnan ja apport-tiomaisuuden tuottamien tulojen nettovaikutuksesta yhtiön entisten osakkeidenarvoon1796 ja mainittujen tulevien tuottojen arviointiin liittyvästi epävarmuudesta,vaikka kummankin päätöksen perusteeksi käytetäänkin yrityksen arvonmäärityksen menetelmiä. Siten tytäryhtiön suunnatussa osakeannissa emoyhtiönosakkeen arvon säilymisen intressiin liittyy erilainen riski kuin muissa emoyhtiönjohdon päätösvaltaan kuuluvissa liiketoiminnallisissa ratkaisuissa.

Vaikka emoyhtiön omistus- ja äänivaltaosuuden muutoksella tytäryhtiössäei olekaan välitöntä vaikutusta emoyhtiön osakkeiden tuottamiin hallinnoimisoi-keuksiin, emoyhtiön osakkeenomistajalla voi olla oikeussuojan tarve myös siltävaralta, että emoyhtiön äänivalta kaventuu tytäryhtiön yhtiökokouksessa, koskasellainen muutos heikentää välillisesti emoyhtiön osakkeenomistajien vaiku-tusvaltaa tytäryhtiössä tehtävissä ratkaisuissa.1797 Jos tytäryhtiössä toteutettavaantoimeen, esimerkiksi tytäryhtiön toimialan muuttamiseen, vaikka tytäryhtiöntoimiala pysyisikin emoyhtiön toimialan sisällä, tai tytäryhtiön sulauttamiseentoiseen yhtiöön, vaadittaisiin tytäryhtiön yhtiökokouksen päätös tietyllä mää-räenemmistöllä, suunnatun osakeannin jälkeen emoyhtiön johto voisi ollamenettänyt valtansa yksin päättää tällaisista ratkaisuista tytäryhtiössä. Lisäksion otettava huomioon, että kun tytäryhtiöön otetaan osakkeenomistajiksikolmansia osapuolia, emoyhtiön johdon on otettava tytäryhtiön toiminnan

368

1798 Rehbinder, FS Coing s. 435. Ks. myös kapp. 5.1.2.1.3 edellä.Vrt. Tanskan osalta Werlauffin kanta, että uusien omistajien ottaminen olennaisilla omistusosuuksillamerkittävään tytäryhtiöön tulee kuulua olennaisena tytäryhtiötä koskevana toimena emoyhtiönyhtiökokouksen päätösvaltaan. Werlauff, Selskabsret s. 510.1799 Entisen emoyhtiön hallitus voi vaatia minimiosinkoa jaettavaksi entiselle emoyhtiölleosakkuusyhtiöksi muuttuneessa entisessä tytäryhtiössä, mutta voi jättää sellaisen osinkovaatimuksenesittämättäkin. Suomessa yhtiön hallituksella on velvollisuus valvoa yhtiön etua eikä yleistävelvollisuutta ottaa yhtiön osakkeenomistajien intressit huomioon. Vrt. Mähönen, JuhlajulkaisuKartio, s. 237 ja 239-241. Osakkuusyhtiöön pidätetyt voittovarat voidaan päättää käyttää pelkästäänosakkuusyhtiön kehittämiseen.

johtamisessa myös näiden kolmansien osapuolten intressit ja tytäryhtiön intressihuomioon, minkä seurauksena emoyhtiön johdon johtovalta tytäryhtiöntoiminnan suhteen kaventuu.1798

Samat emoyhtiön johtovallan kaventumiseen tytäryhtiön toiminnassa liittyvätvaikutukset emoyhtiön osakkeenomistajan kannalta ovat olemassa, kun emo-yhtiön johto myy tytäryhtiön osakkeita, mutta taasen emoyhtiön osakkeen arvonsäilymisen kannalta suunnattu osakeanti tytäryhtiössä on kirjoittajan mielestämonisäikeisempi toimenpide kuin pelkästään tytäryhtiön osakkeiden myynti.Myytäessä tytäryhtiön osakkeita niistä saatava vastike rahana tai jonakinhyödykkeenä lasketaan yleensä myytävien osakkeiden käyvän hinnan, esi-merkiksi osakkeen kaupantekohetken pörssikurssin, perusteella, ja emoyhtiönjohdolle (ja osakkeenomistajille) yleensä riittää, että rahavastike tai muunvastikkeen käypä arvo (kun vastike on jokin hyödyke, yleensä sen substanssiar-vo) vastaa myytävien osakkeiden käypää arvoa.

Maksullisen annin suuntaamisella tytäryhtiössä kolmansille osapuolille onmerkitystä myös emoyhtiön osingonjakokelpoisen voiton laskemisessa. Kon-sernin emoyhtiön osakkeenomistajan esittäessä OYL 12:4,2 §:n mukaisenminimiosinkovaatimuksen osakkeenomistajalle jaettavan osingon määrä las-ketaan konsernitaseen voitosta (OYL 12:4,3 §). Mikäli tytäryhtiössä toimeenpan-naan suunnattu osakeanti, jonka seurauksena esimerkiksi 2/3 tytäryhtiön kokoosakepääomasta ja äänivallasta tulee kolmansien osapuolten käsiin, konsernisuh-de Suomen osakeyhtiölain mukaan purkautuu. Tällöin entisen emoyhtiönosakkeenomistaja voi vaatia osinkoa jaettavaksi enää ainoastaan oman yhtiönsävoitosta.1799

Jos emoyhtiön merkintäetuoikeutta ei suljeta pois ja emoyhtiö käyttääkaikki merkintäoikeutensa maksullisessa osakeannissa tytäryhtiössä,emoyhtiön osakkeenomistajalla voidaan tällöinkin katsoa olevan oi-keussuojan tarve sillä perusteella, että emoyhtiön omistukseen tulevientytäryhtiön uusien osakkeiden maksulla emoyhtiön varallisuutta siirtyy

369

1800 BGHZ 83, s. 122, s. 143.1801 Rehbinder, ZGR 1983 s. 102.1802 Wahlers s. 91, ks. myös kapp. 5.1.2.1.3 edellä.1803 Ts. yhtiön operatiivista liiketoimintaa harjoitetaan liiketoimintasiirron jälkeen pelkästään taipääosin tytäryhtiöissä, ks. kapp. 5.1.5.3 edellä.1804 Vrt. BGHZ 83, s. 122, s. 143.

hyödyttämään toisen oikeushenkilön (tytäryhtiön) liiketoimintaa.1800

Emoyhtiön johdolla ei ole mahdollisuuksia samassa määrin johtaa javalvoa liiketoimintaa silloin, kun sitä harjoitetaan tytäryhtiössä verrattunasiihen, että samaa liiketoimintaa harjoitettaisiin emoyhtiössä.1801 Tässäsuhteessa emoyhtiön varojen siirtoa tytäryhtiöön voidaan verrata lii-ketoimintasiirtoon.1802 Kun kuitenkin kirjoittajan näkemyksen mukaanemoyhtiön yhtiökokouksen ottaminen mukaan liiketoimintasiirrosta päät-tämiseen on perusteltua vasta, jos yritysrakenteen muutos on sitä luokkaa,että yhtiön kokonaisluonne muuttuu1803, ja kun voidaan olettaa, että silloin,kun emoyhtiö ei tarvitse ulkoista rahoitusta tytäryhtiön uusien osakkeidenmaksuun, osakepääoman korotus tytäryhtiössä on määrältään kuitenkinsuhteellisen pieni emoyhtiön taseen loppusummaan nähden, emoyhtiönyhtiökokouksen ottaminen mukaan päätöksentekoon ei tule kirjoittajanmielestä emoyhtiön varallisuuden siirtymisen perusteella kysymykseentällaisessa tytäryhtiön osakeannissa.

Tarkasteltaessa emoyhtiön osakkeenomistajan kannalta emoyhtiön yhtiö-kokouksen toimivaltaa tytäryhtiön suunnatussa osakeannissa, on vielä todettava,että emoyhtiön osakkeenomistajalla voi tosiasiallisesti olla taloudellinenintressi1804, vaikkakaan ei Suomen osakeyhtiölain nojalla mitään etuoikeutta,sijoittaa itse lisää pääomaa konserniin tytäryhtiön osakeannin yhteydessä.

Emoyhtiön osakkeenomistajan oikeutta saada emoyhtiön johdolta tietojatytäryhtiön osakeannista käsitellään kappaleessa 5.2.3.6.2.

5.2.3.6 Emoyhtiön osakkeenomistajan oikeussuojatytäryhtiön osakeannissa Suomessa

Seuraavassa käsitellään niitä keinoja, joilla emoyhtiön osakkeenomistaja voiSuomen osakeyhtiölain säännösten puitteissa valvoa etuaan tytäryhtiönosakeannissa ja niitä seikkoja, jotka vaikuttavat emoyhtiön osakkeenomistajanoikeussuojan tehokkuuteen.

370

1805 Hirvonen-Niskakangas-Steiner s. 319 ja Koski, Konserni s. 241-242. Lisäksi, silloin, kuntytäryhtiössä on vähemmistöosakkeenomistajia, tytäryhtiön yhtiökokouksen päätös tai tytäryhtiönjohdon päätös taikka toimenpide ei saa aiheuttaa epäoikeutettua etua tytäryhtiön vähemmistö-osakkeenomistajille. Hirvonen-Niskakangas-Steiner s. 320.1806 Kun emoyhtiö omistaa tytäryhtiön kokonaan, emoyhtiön ja tytäryhtiön intressien katsotaanolevan yhteneväiset. Koski, Konserni s. 230.

5.2.3.6.1 Emoyhtiön johdon harkintavalta tytäryhtiön osakeannissa

Kun emoyhtiö omistaa tytäryhtiön kokonaan tai sellaisen osuuden tytäryhtiönosakepääoman tuottamasta äänivallasta, joka on edellytyksenä yhtiökokouksenpäätökselle poiketa osakeannissa osakkeenomistajan merkintäetuoikeudesta,päättäminen suunnatusta osakeannista tytäryhtiössä ja sen ehdoista on emoyhtiönjohdon yksinomaisessa harkintavallassa. Tätä harkintavaltaa rajoittaa kuitenkinjohdon velvollisuus ottaa huomioon emoyhtiön intressi sekä myös tytäryhtiönintressi erityisesti silloin, kun tytäryhtiössä on vähemmistöomistus, sekä osake-yhtiölain yleislauseke.

Suomessa tytäryhtiön intressillä on etusija emoyhtiön etuun nähden siinämielessä, että emoyhtiön edun mukaisella päätöksellä ei saa aiheuttaa yleis-lausekkeen vastaisesti tytäryhtiölle epäoikeutettua haittaa, ts. emoyhtiölle yhtenäosakkeenomistajista ei saa antaa epäoikeutettua etua yhtiön kustannuksella.1805

Tytäryhtiön etu voi vaatia osakeannin suuntaamista jollekin tietylle kolmannelleosapuolelle. Tällöin tytäryhtiön johdon tarkoituksena on hankkia yhtiölleosakeannin avulla jokin määrätty liiketoiminnallinen etu, ja kysymyksessä onsilloin usein apporttiemissio. Samasta syystä tietylle kolmannelle osapuolellesuunnattu apporttiemissio tytäryhtiössä voi olla myös emoyhtiön intressinmukainen.1806

Jos tilanne kuitenkin on sellainen, että tytäryhtiön etu ei vaadi (eikäemoyhtiönkään etu vaadi emoyhtiön kokonaan omistamassa tytäryhtiössä)osakeannin suuntaamista tytäryhtiössä juuri jollekin tietylle kolmannelleosapuolelle, mutta tytäryhtiön osakepääomaa halutaan ylipäänsä vain korottaamaksullisella osakeannilla, voidaan kysyä, onko emoyhtiön johto Suomessavelvollinen, ja jos on, missä määrin velvollinen, käyttämään emoyhtiön mer-kintäoikeuksia, taikka (jollakin edellytyksillä) velvollinen tarjoamaan tällaisentytäryhtiössä toteutettavan maksullisen osakeannin yhteydessä emoyhtiön omilleosakkeenomistajille mahdollisuus sijoittaa lisää pääomaa konserniin, suoraankysymyksessä olevaan tytäryhtiöön taikka emoyhtiöön? Kun suunniteltumaksullinen osakepääoman korotus on määrältään riittävän suuri, uuden osake-pääoman maksun rahoittamiseen tarvitaan ulkopuolisten pääomansijoittajienpanosta, koska emoyhtiön omat käytettävissä olevat varat eivät useinkaan riitä

371

1807 Ks. kapp. 5.2.3.3 edellä ja myös Kort, AG 2002 s. 371,1808 Koski, Konserni s. 231. Konserni-intressiä toteutettaessa päätöksenteko tapahtuu konserni-kokonaisuuden edun näkökulmasta. Ks. Hirvonen-Niskakangas-Steiner s. 319.1809 Vrt. Hirvonen-Niskakangas-Steiner s. 318-319.1810 Koski, Konserni s. 230-231 ja 233. Vrt. Hirvonen-Niskakangas-Steiner s. 319.

kaikkien niiden tytäryhtiön uusien osakkeiden maksuun, johon emoyhtiö olisimerkintäetuoikeutensa nojalla oikeutettu. Mahdollinen on myös sellainenääritapaus, että emoyhtiöllä ei ole lainkaan omia varoja merkintäoikeutensa käyt-tämiseen uusmerkinnässä tytäryhtiössään. Kun tytäryhtiön maksullinen osa-kepääoman korotus joudutaan toteuttamaan ulkoisella rahoituksella, voidaankysyä, voiko emoyhtiön johto Suomessa tällä perusteella suunnata uusmerkinnäntytäryhtiössä vapaasti kenelle (luottokelpoiselle) kolmannelle osapuolelle ta-hansa, vai onko emoyhtiön johto (ainakin jossakin määrin ja joillakin edel-lytyksillä) velvollinen käyttämään emoyhtiön merkintäoikeudet ja hankkimaansitten emoyhtiölle tulevien tytäryhtiön uusien osakkeiden maksuun tarvittavaaulkoista rahoitusta? Lisäksi voidaan kysyä, onko emoyhtiön johto Suomessa tässätapauksessa, Suomen osakeyhtiölain nojalla, velvollinen ottamaan huomioonoman yhtiönsä osakkeenomistajien taloudellinen intressi voida sijoittaa lisääpääomaa omaan yritykseensä, ts. konserniin, eli joko emoyhtiöön tai suoraankysymyksessä olevaan tytäryhtiöön?

Saksassa on katsottu konserni-intressin edellyttävän, että emoyhtiön johtoon velvollinen käyttämään emoyhtiön merkintäoikeuksia uusmerkinnässätytäryhtiössä emoyhtiön määräysvallan ja johtovallan säilyttämiseksi tytär-yhtiössä.1807 Konserni-intressillä tarkoitetaan käsitteenä konserniyhtiöidenmuodostaman taloudellisen kokonaisuuden intressiä, joka ei välttämättä samaistuemoyhtiön eikä tytäryhtiöiden yksittäisiin intresseihin.1808 Kun konserni-intressinilmentäjänä ja toteuttajana tosiasiallisesti on konsernijohto (emoyhtiön johto),konserni-intressin sisällöksi voidaan katsoa konsernijohdon tosiasiallinen valtamäärätä koko konsernin eli kaikkien konserniyhtiöiden toimintapolitiikasta jatoiminnoista yritysryhmän muodostaman kokonaisuuden ja sen edun kannalta.1809

Suomessa yhtiöoikeudellinen lainsäädäntö ei tunne konserni-intressiä elikonsernin kokonaisetua tarkoittava käsitettä ja konserni-intressin huomioonottaminen on nähty lainsäädännöllistä sääntelyä vaativaksi asiaksi ainoastaanSaksan liittotasavallassa.1810 Kun konserni-intressiä ei ole tunnustettu Suomessalainsäädäntöä vaativaksi asiaksi ja kun osakeyhtiön johdon tulee toimia ennenkaikkea oman yhtiönsä edun mukaisesti, emoyhtiön johdon tulee Suomessamenetellä tytäryhtiön osakeannissa emoyhtiön intressin mukaisesti, vaikkaemoyhtiön menettely tällöin poikkeaisikin konserni-intressistä eli konsernin

372

1811 Usein emoyhtiön intressi voidaan olettaa olevan yhtenevä konserni-intressin kanssa. Hirvonen ym.toteavat, että tytäryhtiön näkökulmasta konserni-intressi ilmenee tyypillisesti emoyhtiön intressinä,eli nämä kaksi intressiä ovat yhtenevät. Hirvonen-Niskakangas-Steiner s. 319. Periaatteellisella tasollakonserni-intressi on kuitenkin erotettava emoyhtiön intressistä. Ks. Koski, Konserni s. 231.1812 Ks. Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 58-42 ja Rapakko s. 181.

kokonaisedusta.1811 Siten, kun emoyhtiöllä on Suomessa tytäryhtiön maksullisenosakeannin toteuttamiseksi ulkoisen rahoituksen tarve, emoyhtiön johdolla onemoyhtiön omaa intressiä (jonka sisällöstä yksittäistapauksessa päättää käy-tännössä emoyhtiön johto itse) toteuttaen valta päättää, tarjoaako emoyhtiömerkintäoikeutensa jonkin kolmannen osapuolen käytettäväksi, tai, kun kysy-myksessä on emoyhtiön kokonaan omistama tytäryhtiö, suuntaako emoyhtiönjohto maksullisen osakeannin tytäryhtiössä suoraan jollekin kolmannelle osa-puolelle.

Mikä sitten on emoyhtiön omien osakkeenomistajien oikeudellinen asematytäryhtiön maksullisessa osakeannissa Suomessa siinä tapauksessa, että emo-yhtiön johto ei itse käytä emoyhtiön merkintäoikeuksia? Seuraavassa tar-kastellaan erityisesti kolmannelle osapuolelle suunnattavaa maksullista osake-antia emoyhtiön 100 %:sti omistamassa tytäryhtiössä. Emoyhtiön hallitusta sitooOYL 8:14,1 §:n säännös, jonka mukaan hallitus ei saa ryhtyä sellaiseen toi-menpiteeseen, joka "on omansa tuottamaan osakkeenomistajalle tai muullehenkilölle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksel-la". Milloin sitten "muulle henkilölle" tuotetaan "epäoikeutettua etua" "osak-keenomistajan kustannuksella" pantaessa toimeen maksullinen osakeantiemoyhtiön 100 %:sti omistamassa tytäryhtiössä? Onko emoyhtiön osakkeenomis-tajille tarjottava konsernin ulkopuolisiin tahoihin nähden tasapuoliset mah-dollisuudet merkitä uusia osakkeita tytäryhtiössä?

Suomalaisessa osakeyhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa esimerkkeinä osake-yhtiölain yleislausekkeen soveltamisesta kolmas osapuoli – osakkeenomistaja– suhteessa (samoin kuin esimerkkeinä tapauksista, joissa hallitukselle syntyyvahingonkorvausvelvollisuus osakkeenomistajaa kohtaan) mainitaan sellaisiahallituksen toimenpiteitä tai laiminlyöntejä, joilla on nimenomaan loukattujotakin osakkeenomistajan erityistä oikeutta.1812 Tämän perusteella (OYL 8:14,1§:n säännöksen suppean tulkinnan mukaan) yleislausekkeessa tarkoitetussamielessä "muulle henkilölle" ei voida tuottaa "epäoikeutettua etua" "osakkeen-omistajan kustannuksella", ellei jotakin osakkeenomistajan erityistä oikeutta oleloukattu siten, että tällä nimenomaisella yksilöidyllä oikeudenloukkauksella ontuotettu kolmannelle osapuolelle etua. Emoyhtiön kokonaan omistaman tytär-yhtiön maksullisessa osakeannissa emoyhtiön omilla osakkeenomistajilla eikuitenkaan Suomessa ole toissijaistakaan etuoikeutta osakemerkintään, eikämerkintämahdollisuuden antaminen kolmannelle osapuolelle osakeannissa

373

1813 Vrt. kapp. 5.2.3.4 edellä. Itse asiassa osakeannin suuntaaminen tytäryhtiössä emoyhtiönomille osakkeenomistajille edellyttää OYL 4:2 §:n 2 mom:n nojalla sitä, että emoyhtiönmerkintäetuoikeudesta poikkeamiseen on ”yhtiön kannalta painava taloudellinen syy”, samoinkuin osakeannin suuntaaminen tytäryhtiössä muillekin tytäryhtiöön nähden kolmansilleosapuolille.1814 Esimerkiksi informaatioteknologian alalla; vrt. esim. Nokia Group -osakkeiden kurssikehitysSuomessa.

tytäryhtiössä voi siten käsittää mainittujen osakkeenomistajien minkään erityisenoikeuden loukkausta.

Osakeyhtiölain 8:14,1 §:n säännöksen periaatteessa ajateltavissa olevanlaajemman tulkinnan mukaan kielto hallitukselle olla ryhtymättä toimenpitee-seen, joka "on omiaan tuottamaan" "muulle henkilölle" "epäoikeutettua etua""osakkeenomistajan kustannuksella" sisältäisi emoyhtiön osakkeenomistajientasavertaisen kohtelun vaatimuksen muihin kolmansiin osapuoliin nähdentytäryhtiön osakeannissa. Vaikka emoyhtiön osakkeenomistajilla ei ole Suomessamitään toissijaista etuoikeutta osakkeiden merkintään emoyhtiön kokonaanomistaman tytäryhtiön maksullisessa osakeannissa, heille tulisi tämän mukaankuitenkin tarjota samat mahdollisuudet osakemerkintään kuin muillekin kol-mansille osapuolille silloin, kun emoyhtiön omat varat eivät riitä tytäryhtiönuusien osakkeiden maksuun, eikä emoyhtiön johto halua rahoittaa uusien osak-keiden maksua lainalla. Mikäli emoyhtiö tytäryhtiön ainoana osakkeenomistajanaei itse käytä etuoikeuttaan osakkeiden merkintään, osakeanti tulisi tämän mukaantoteuttaa ns. avoimena osakeantina, johon kaikki halukkaat voisivat osallistua.Suomen perinteisessä osakeyhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa yleislausekkee-seen ei ole kuitenkaan katsottu sisältyvän erityistä osakkeenomistajien jakolmansien osapuolten tasavertaisen kohtelun vaatimusta ylipäänsä. Toisaaltavaikka lähdettäisiin siitä, että emoyhtiön osakkeenomistajia tulisi kohdella tasa-vertaisesti muiden kolmansien osapuolten kanssa, heillä ei kirjoittajan käsityksenmukaan voi olla parempaa oikeutta emoyhtiön 100 %:sti omistaman tytäryhtiönmaksullisessa osakeannissa kuin millään muillakaan tytäryhtiöön nähdenkolmansilla osapuolilla.1813 Mikäli osakkeenomistaja, emoyhtiö yksin tällaisessatytäryhtiössä, ei halua käyttää oikeuttaan osakemerkintään, emoyhtiön halli-tuksella on tytäryhtiön yhtiökokouksessa valta suunnata osakeanti harkintansamukaan kenelle (luottokelpoiselle) kolmannelle osapuolelle tahansa jättäenharkintansa mukaan toisia kolmansia osapuolia osakeannin ulkopuolelle.Tytäryhtiössä kolmansia osapuolia ovat myös emoyhtiön osakkeenomistajat.Heidän kannaltaan suunnattu osakeanti tytäryhtiössä on erityisen epäedullinen,jos annin suuntaaminen konserniin nähden kokonaan ulkopuolisille tahoille eikuitenkaan lisää tytäryhtiön kannattavuutta, ja toisaalta tytäryhtiö toimiikonsernin kannattavimmalla liiketoiminta-alueella.1814

374

1815 Kysymyksessä on ns. "fiduciary obligation of directors to their shareholders", ks. esim. Eisenbergs. 299. Ks. myös Mähönen, Juhlajulkaisu Kartio s. 237.1816 Vrt. Mähönen, Juhlajulkaisu Kartio s. 237 ja 239-241. Eri asia sitten on, että hallituksenjäsenten on pidättäydyttävä menettelystä, joka on yleislausekkeen (OYL 8:14,1 §) vastainen.Saksassa hallitsevan kannan mukaan osakeyhtiön hallituksella ei ole lojaliteettivelvollisuuttaosakkeenomistajia kohtaan. Heidkamp s. 156-157 ja Habersack, WM 2001 s. 548 ss. Tälläkannalla ovat mm. Heidkamp s. 157, Erber s. 88, Kort, AG 2002 s. 372 ja Trapp-Schick, AG2001 s. 390. Yhtiöllä itsellään sen sijaan on tietyissä tilanteissa lojaliteettivelvollisuusosakkeenomistajia kohtaan. Heidkamp s. 154. Tästä yhtiön lojaliteettivelvollisuudesta eikuitenkaan katsota voitavan johtaa emoyhtiön osakkeenomistajien etuoikeutta merkitätytäryhtiön uusia osakkeita. Tällä kannalla ovat mm. Heidkamp s. 154-155, Erber s. 87 ja Kort,AG 2002 s. 372. Eri kannalla po. lojaliteettivelvollisuuksien ja niiden merkityksen suhteen onkuitenkin Lutter, AG 2001 s. 351 ja AG 2000 s. 344. Ks. myös kapp. 5.2.3.3 edellä.Vaikka Englannin osakeyhtiöoikeudessa yhtiön etu samaistetaankin osakkeenomistajien etuun,pääsääntönä on, että hallituksen jäsenillä yhtiön puolesta toimivina tahoina olevat velvollisuudet(fiduciary duties) eivät kohdistu suoraan yksittäisiin osakkeenomistajiin, vaan yhtiöön itseensä.Goddard, MLR 2003 s. 414 alav. 68). Ks. myös Sealy s. 262 ss.1817 Emoyhtiön hallituksen harkintavaltaa rajoittavat OYL 8:14,1 §:n säännös tytäryhtiön intressinpuitteissa ja mahdollisesti emoyhtiön yhtiöjärjestyksen määräykset.Mikäli suunnattu osakeanti pannaan toimeen tytäryhtiössä, jossa yhtiön koko liiketoiminta tai pääosasiitä tapahtuu ja tytäryhtiön uudet omistajat sijoittavat siihen liiketoimintaa apporttipanoksena jaosakeannin jälkeen tytäryhtiön entinen emoyhtiö jää siihen vähemmistöosakkeenomistajaksi, entisenemoyhtiön toiminnan luonne on muuttunut, mikä voi edellyttää yhtiön yhtiöjärjestyksentoimialamääräyksen muuttamista. Vrt. yhteisyrityksen perustamista koskeva Tanskan korkeimmanoikeuden päätös H.D. 19. oktober 1970, UfR 1970, s. 795, kappaleessa 6.2.2.

Amerikkalaisessa osakeyhtiöoikeudessa on keskusteltu siitä, millainen onosakeyhtiön hallituksen velvollisuus ottaa toimissaan huomioon osakkeenomista-jien edut.1815 Perinteisessä suomalaisessa osakeyhtiöoikeudessa lähdetään kui-tenkin siitä, että osakeyhtiön hallituksella on erityinen huolellisuusvelvollisuusvalvoa vain yhtiön etua. Emoyhtiön itsensä edun kannalta voi olla yhdentekevää,kenelle luottokelpoiselle kolmannelle osapuolelle maksullinen osakeanti tytär-yhtiössä suunnataan silloin, kun tytäryhtiön uusien osakkeiden maksuun onulkoisen rahoituksen tarve. Mitään hallituksen erityistä velvollisuutta valvoaosakkeenomistajien etua ei Suomessa tunneta.1816 Hallituksen jäsenten vahin-gonkorvausvelvollisuus osakkeenomistajaa kohtaan syntyy ainoastaan silläperusteella, että tämän oikeuksia on loukattu.

Esitetyn perusteella kirjoittaja tulee siihen tulokseen, että Suomessa emo-yhtiön johto voi suunnata emoyhtiön 100 %:sti omistaman tytäryhtiön mak-sullisen osakeannin lähtökohtaisesti harkintansa mukaan kenelle luottokelpoisellekolmannelle osapuolelle tahansa emoyhtiön oman intressin puitteissa.1817 Emo-yhtiön osakkeenomistajalla on tytäryhtiön suunnatussa maksullisessa osa-keannissa kuitenkin oikeussuojan tarve emoyhtiön omistamien tytäryhtiönosakkeiden ja, jos on kysymys konsernin kannalta merkittävästä tytäryhtiöstä,samalla hänen itsensä omistamien emoyhtiön osakkeiden arvon säilymisen

375

1818 Werlauff, Selskabsmasken s. 424.Emoyhtiön osakkeenomistajan merkintäoikeuden laittomalla ”kiertämisellä” voidaan kirjoittajanmielestä tarkoittaa sitä, että emoyhtiön osakkeenomistaja ei voi sijoittaa uutta pääomaa omanyhtiönsä, ts. emoyhtiön, osakeannissa kysymyksessä olevaa liiketoimintaa varten, koska ko.liiketoiminta on laittomasti siirretty pois emoyhtiöstä. Emoyhtiön osakkeenomistajienmerkintäoikeutta voi kirjoittajan mielestä ”kiertää”, eli jättää heille kuuluva merkintä-mahdollisuus tarjoamatta, vain sellaisessa osakeannissa, jossa heillä on lähtökohtaisestimerkintäoikeus eli emoyhtiön omassa osakeannissa. Tytäryhtiön osakeannissa emoyhtiönosakkeenomistajilla ei ole Suomessa tytäryhtiön toimielinten harkintavallasta riippumatontamerkintäoikeutta.1819 Kontrolliryhmän määritelmästä, ks. Werlauff, Selskabsmasken s. 64.1820 Werlauff, Selskabsmasken s. 425. Suomessa osakeyhtiössä yhtiön lähipiiriin kuuluvathenkilöt on määritelty OYL 1:4 §:ssä.1821 Werlauff, Selskabsmasken s. 425, vrt. s. 424. Tällöin kirjoittajan käsityksen mukaan yhtiössätoimeenpannun menettelyn oikeudellisessa arvostelussa tulevat sovellettavaksi vastaavat kriteeritkuin yhtiön liiketoiminnan luovutuksessa kontrolliryhmälle yleensäkin. Liiketoiminnanluovutuksesta enemmistöosakkeenomistajalle, ks. kapp 4.3.3 edellä.

suhteen. Lisäksi emoyhtiön osakkeenomistajalla voi kieltämättä olla tytäryhtiönosakeannin yhteydessä vielä taloudellinen intressi, vaikkakaan ei aineellisoikeu-dellisesti mitään etuoikeutta, voida itse sijoittaa lisää pääomaa suoraan tytär-yhtiöön, taikka, vaihtoehtoisesti, emoyhtiöön silloin, kun emoyhtiön johdollaon ulkoisen rahoituksen tarve tytäryhtiön uusien osakkeiden maksuun.

Poikkeuksellisesti suunnattu osakeanti tytäryhtiössä voi olla emoyhtiönosakkeenomistajien edun syrjäyttämisen vuoksi osa oikeudenvastaista me-nettelyä, jos suunnattu osakeanti tytäryhtiössä on yhteydessä yhtiönliiketoiminnan laittomaan siirtämiseen enemmistöosakkeenomistajille.Tanskassa Werlauff on sillä kannalla, että yhtiön liiketoiminnan siir-täminen tytäryhtiölle ja sitä seuraava osakepääoman korotus tässätytäryhtiössä on emoyhtiön osakkeenomistajien kannalta oikeudellisestimoitittava menettely, jos on olemassa selviä aihetodisteita, jotka osoit-tavat, että kysymyksessä on yritys kiertää osakkeenomistajien merkintäoi-keus osakepääoman korotuksessa siirtämällä olennaisimmat osat yhtiöntoiminnasta tytäryhtiölle, jossa osakeanti voidaan toteuttaa ilmanemoyhtiön osakkeenomistajille tarjottavaa mahdollisuutta osakkeiden mer-kintään.1818 Kysymyksessä voi olla oikeudenvastainen menettely erityisestisilloin, kun yhtiön liiketoiminnan tytäryhtiölle siirtämisen jälkeenosakepääoman korotus tytäryhtiössä suunnataan emoyhtiön kontrolliryh-mälle1819 tai sen lähipiiriin kuuluville henkilöille.1820 Mikäli osakeantitytäryhtiössä suunnataan tällaisille henkilöille, kysymyksessä voi ollayhtiön liiketoiminnan luovutukseen kontrolliryhmälle verrattava tilanneja sitä on oikeudellisesti arvioitava sen mukaisesti.1821 Emoyhtiönosakkeenomistajan oikeussuojakeinoina edellä tarkoitetussa tilanteessaovat vaatia, että oikeustoimi, jolla liiketoiminta on siirretty tytäryhtiölle,

376

1822 Werlauff, Selskabsmasken s. 424 alav. 1174).1823 Kirjanpitolain mukaan tilinpäätökseen on sisällytettävä toimintakertomus, jossa annetaantiedot kirjanpitovelvollisen toiminnan kehittymistä koskevista tärkeistä seikoista, KPL 3:1 § 4)kohta.1824 Vrt. Koskin toteamus: "Säännöksen lähempi sisältö jää riippumaan yhtiön johdon ja viimekädessä tilintarkastajien in casu harkinnasta ja näin kehittyvästä tilinpäätöskäytännöstä,”, Koski,Konserni s. 202.

julistetaan pätemättömäksi, tai, mikäli tämä ei enää ole mahdollista, vaatiavahingonkorvausta menettelyyn osallisilta henkilöiltä.1822

5.2.3.6.2 Osakkeenomistajan mahdollisuudetsaada tietoja tytäryhtiön osakeannista

Osakeyhtiön toimintakertomuksessa on annettava tietoja yhtiön tilan ja toiminnantuloksen arvostelemista varten tärkeistä seikoista sekä yhtiön kannalta olen-naisista tapahtumista (OYL 11:9 § 1 mom.)1823. Jos yhtiö on tilikauden aikanakorottanut osakepääomaansa merkintäetuoikeudesta poiketen, toimintakertomuk-sessa on selostettava, miten ja millä ehdoin osakeanti toteutettiin sekä mitenmerkintäetuoikeudesta poikkeaminen vaikutti omistuksen ja äänivallan jakau-tumiseen yhtiössä (OYL 11:9 § 3 mom.). Emoyhtiön toimintakertomuksessa onannettava konsernista OYL 11:9 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 9a §:ssä tarkoitetutselvitykset (OYL 11:11 § 1 mom.). Täten osakeanti tytäryhtiössä ei sellaisenaanole asia, josta on mainittava emoyhtiön toimintakertomuksessa, vaan emoyhtiönjohdon velvollisuus selostaa emoyhtiön toimintakertomuksessa tytäryhtiössätoteutettua osakeantia ja sen ehtoja jää riippumaan siitä, onko osakeantikysymyksessä olevassa tytäryhtiössä OYL 11:9 §:n 1 momentissa tarkoitetussamielessä yhtiön (emoyhtiön) kannalta olennainen tapahtuma. Toimintakertomustalaadittaessa sen ratkaiseminen, mikä kulloinkin on yhtiön kannalta olennainentapahtuma, jää riippumaan yhtiön johdon harkinnasta.1824

Osakeyhtiön johdolla on velvollisuus antaa yhtiökokouksessa osakkeenomis-tajan pyynnöstä tarkempia tietoja sellaisista seikoista, jotka saattavat vaikuttaayhtiön tilinpäätöksen ja taloudellisen aseman tai muun yhtiökokouksessakäsiteltävän asian arviointiin, emoyhtiössä mukaan lukien tytäryhteisöä koskevatedellä tarkoitetut tiedot edellyttäen, että hallitus katsoo, että mainittuja tietojavoidaan osakkeenomistajalle antaa yhtiölle olennaista haittaa tuottamatta (OYL9:12 § 1 mom.). Jos hallitus katsoo, että pyydetyn tiedon antaminen osakkeen-omistajalle aiheuttaa olennaista haittaa yhtiölle, hallituksen on annettava pyydettytieto yhtiön tilintarkastajille ja näiden on sen jälkeen määräajassa toimitettavahallitukselle ja kysymyksen esittäneelle osakkeenomistajalle kirjallinen lausunto

377

1825Menettelystä tarkemmin, ks. OYL 9:12 § 3 mom. Menettelystä silloin, kun osakkeenomistajankysymykseen voidaan vastata vain sellaisten tietojen perusteella, jotka eivät ole kokouksessakäytettävissä, ks. OYL 9:12 § 2 mom.1826 Lisäksi Suomessa ainakin joissakin pörssiyhtiöissä yhtiökokouskäytäntö ja yhtiön johdonasenne yhtiön varsinaisessa yhtiökokouksessa on usein sellainen, että varsinkaan piensijoittajanon käytännössä vaikea saada kysymyksiä yhtiökokouksessa esittämällä tietoa yli sen, mitä yhtiönjohto katsoo parhaaksi antaa, vaikka osakkeenomistajan esittämät kysymykset olisivatperusteltuja ja nojaisivat tutkittuun tausta-aineistoon. Ks. Salo, Talouselämä 12/1996 s. 57.1827 OYL 9:12 § 4 mom.; HE 89/1996 s. 116.1828 HE 89/1996 s. 37 ja 116.1829 HE 89/1996 s. 116.

tiedon vaikutuksesta tilintarkastuskertomukseen tai muuhun tilintarkastajienyhtiökokoukselle antamaan lausuntoon.1825 Säännösten merkitys emoyhtiönosakkeenomistajan mahdollisuudelle saada tarkempia tietoja tytäryhtiönosakeannista ja tätä osakeantia koskevien asioiden tulo yhtiökokouksessakäsiteltäviksi jäävät aina kuitenkin riippumaan siitä, ovatko emoyhtiön osak-keenomistajat emoyhtiön toimintakertomuksesta (tai poikkeuksellisesti jotakinmuuta tietä) ylipäänsä voineet saada tietää, että tytäryhtiössä on pantu toimeenosakeanti tilikauden aikana.1826

Seuraavassa tarkastellaan osakkeenomistajan oikeutta saada yhtiötä koskeviatietoja jo tilikauden aikana ennen varsinaista yhtiökokousta, jossa tilinpäätösvahvistetaan. Osakeyhtiössä, jossa on enintään 10 osakkeenomistajaa, osak-keenomistajalla on oikeus tutustua yhtiön kirjanpitoon ja muihin yhtiön toi-mintaan liittyviin asiakirjoihin siltä osin kuin näistä asiakirjoista saatavillatiedoilla saattaa olla vaikutusta yhtiön tilinpäätöksen tai taloudellisen asemantai muun yhtiökokouksessa käsiteltävän asian arviointiin.1827 Tämä yleensäyksityisen osakeyhtiön muodossa toimivaa ns. harvainyhtiötä koskeva säännöslaajentaa osakkeenomistajan kyselyoikeuden ajallisesti yhtiökokouksen ulko-puolelle, vaikkakin kyselyoikeuden sisältö rajoittuu annettavan tiedon mer-kitykseen yhtiökokouksessa käsiteltävän asian arviointiin edellä mainitullatavalla.1828 Osakkeenomistajan tutustumisoikeus mainittuihin asiakirjoihin koskeemyös sitä aineistoa, josta saatavalla tiedolla on merkitystä arvioitaessa yhtiönsuhdetta samaan konserniin kuuluvaan toiseen yhteisöön. Emoyhtiössä tutus-tumisoikeus koskee säännöksessä mainituissa rajoissa aineistoa, josta saa tietoakonsernitilinpäätöksestä ja tytäryhteisöistä. Tämä osakkeenomistajan tutus-tumisoikeus ei kuitenkaan koske tytäryhtiön tai muun konserniyhteisön kir-janpitoa tai asiakirjoja. Muutoin tiedonsaantioikeus on yhtä laaja OYL 9:12 §:n4 momentin mukaan kuin 1 ja 3 momentin mukaan.1829 Tämän tutustumisoikeu-den tilikauden aikana hallitus voi kuitenkin evätä osakkeenomistajalta siltä osin

378

1830 OYL 9:12 § 4 mom. Hallituksen velvollisuuteen antaa tällöin tietoja yhtiön tilintarkastajillesovelletaan 3 momentissa säädettyä menettelyä sillä erolla, että määräaika tiedon antamiselle jatilintarkastajien lausunnolle lasketaan kuitenkin oikeuden pyytämisestä. Osakkeenomistajansalassapitovelvollisuudesta ja menettelystä tutustumisoikeuden käyttämisessä, ks. 9:12 § 4 mom.ja HE 89/1996 s. 116-117.1831 § 131 Abs. 1 AktG säännöksen sanamuoto.1832 Grunewald, ZHR 1982 s. 215.1833 Grunewald, ZHR 1982 s. 214 ja Kort, ZGR 1987 s. 50 ja 67. Käsitteen "Angelegenheiten derGesellschaft" hieman toisistaan poikkeavasta sisällöstä rajavastuuyhtiöitä ja osakeyhtiöitä koskevassaoikeudessa, ks. Kort, ZGR 1987 s. 50.

kuin se katsoo, että mainittuihin asiakirjoihin tutustumisesta aiheutuisi olennaistahaittaa yhtiölle.1830

Saksassa osakkeenomistajan oikeudesta saada tietoja yhtiötä koskevistaasioista on säädetty § 131 AktG säännöksessä ja rajavastuuyhtiöiden osalta§ 51a ja § 51b GmbHG säännöksissä.Osakeyhtiössä, johon sovelletaan osakeyhtiölakia (das Aktiengesetz),jokaisella osakkeenomistajalla on oikeus saada yhtiökokouksessa tietojahallitukselta (das Auskunftsrecht) edellyttäen, että kysytty tieto koskeeyhtiön asioita ja että tieto on tarpeellinen yhtiökokouksen esityslistassaolevan asian asiaankuuluvaksi arvioimiseksi ja käsittelemiseksi (§ 131Abs. 1 AktG). Osakkeenomistajan kyselyoikeus ulottuu myös yhtiönoikeudellisiin ja taloudellisiin suhteisiin samaan yritysryhmään kuuluvaanyritykseen (zu einem verbundenen Unternehmen)1831. Hallitus saakieltäytyä antamasta osakkeenomistajan pyytämää tietoa sikäli kuin tiedonantaminen on liiketoiminnan kannalta järkevästi arvosteltuna ("nachvernüftiger kaufmännischer Beurteilung") omiaan aiheuttamaan yhtiölletai samaan yritysryhmään kuuluvalle yritykselle vahinkoa, joka ei olevähäinen (§ 131 Abs. 3 Satz 1 AktG). Muista perusteista, joilla hallitussaa kieltäytyä antamasta osakkeenomistajan pyytämää tietoa, on säädetty§ 131 Abs. 3 Satz Nr. 2-6 AktG kohdissa. Tapauksesta, että osakkeen-omistaja on saanut osakkeenomistajan ominaisuudessaan laissa tarkoitetuntiedon yhtiökokouksen ulkopuolella on säädetty § 131 Abs. 4 AktGsäännöksessä.Rajavastuuyhtiössä osakkeenomistajan oikeus saada tietoja (das Aus-kunftsrecht) yhtiön johdolta (der Geschäftsführer) ja oikeus saada tutustuayhtiötä koskeviin asiakirjoihin ja yhtiön kirjanpitoon (das Einsichtsrecht)eivät ole sidoksissa siihen, liittyykö osakkeenomistajan haluama tietoyhtiökokouksen esityslistassa olevaan asiaan.1832 Osakkeenomistajanhaluaman tiedon ja osakkeenomistajan nähtäväksi asetettavista asiakirjois-ta ilmenevien tietojen on kuitenkin koskettava "yhtiön asioita".1833 Yhtiönjohto saa, osakkeenomistajien päätöksellä, kieltäytyä antamasta osak-keenomistajalle tämän pyytämää tietoa ja antamasta tämän tutustua yhtiötäkoskeviin asiakirjoihin, jos on pelättävissä, että osakkeenomistaja käyttääsaamaansa tietoa yhtiön kannalta vieraisiin tarkoituksiin niin, että se

379

1834 Lutter, AG 1985 s. 120 ja Kort, ZGR 1987 s. 47 ja 74.1835 Kort, ZGR 1987 s. 47-48, vrt. s. 58, ja 74. Konsernin liiketoiminnallisen johtamisenulottuvuuden merkityksestä tässä suhteessa, ks. Kort, ZGR 1987 s. 56-69.1836 Kort, ZGR 1987 s. 51, 53 ja 74-75.1837 Spitze-Diekmann, ZHR 1994 s. 456, Kort, ZGR 1987 s. 53, Lutter, AG 1985 s. 120 ss. jaSchneider, BB 1981 s. 252.1838 Spitze-Diekmann, ZHR 1994 s. 454 ss. ja Kort, ZGR 1987 s. 53.1839 Kort, ZGR 1987 s. 54, Lutter, AG 1985 s. 118 ss. ja Mertens, FS Werner s. 568 ss.1840 Schneider, FS Lutter s. 1195-1196, Spitze-Diekmann, ZHR 1994 s. 455-456 ja 471 ja Lutter,AG 1985 s. 121, ks. myös Kort, ZGR 1987 s. 56.1841 Kort, ZGR 1987 s. 48, vrt. Lutter, AG 1985 s. 121.1842 Ks. Kort, ZGR 1987 s. 55, 58 ja 74.

aiheuttaa yhtiölle tai samaan yritysryhmään kuuluvalle yrityksellevahinkoa, joka ei ole vähäinen (§ 51a Abs. 2 GmbHG).Emoyhtiön osakkeenomistajan tiedonsaantioikeuteen tytäryhtiötä kos-kevissa asioissa vaikuttavat, paitsi emoyhtiön yhtiömuoto, tytäryhtiönyhtiömuoto1834 ja konsernin muoto (sopimuskonserni, ns. yksinkertainenalistussuhde, faktinen konserni tai kvalifioitu faktinen konserni).1835

Osakeyhtiössä (die Aktiengesellschaft) emoyhtiön osakkeenomistajan tie-donsaantioikeuden (das Auskunftsrecht) ei ole katsottu rajoittuvankonsernidimensionaalisessa suhteessa pelkästään emoyhtiön oikeudellisiinja taloudellisiin suhteisiin tytär- ja osakkuusyhtiöihin (verbundeneUnternehmen).1836 Kaikkia tytär- ja osakkuusyhtiöiden asioita ei toisaaltakuitenkaan voida lukea emoyhtiön osakkeenomistajan tiedonsaantioikeu-den piiriin.1837

Lähtökohtaisesti emoyhtiön osakkeenomistajan tiedonsaantioikeudensisältönä on kaikki, mikä voi koskea emoyhtiön osakkeenomistajanintressejä, vaikkakin tämä tiedonsaantioikeus rajoittuu kuitenkin siihen,mitkä ovat "yhtiön asioita" emoyhtiön kannalta.1838 Emoyhtiön osakkeen-omistajan tiedonsaantioikeuteen kohdistuu ennen kaikkea rajoitusfunktionaalisessa suhteessa ("der Funktionsbezug"): Ainoastaan sellaisetkonsernidimensionaalisesti merkitykselliset tytär- ja osakkuusyhtiöitäkoskevat asiantilat, jotka voivat vaikuttaa emoyhtiön osakkeenomistajienasemaan, voivat olla emoyhtiön osakkeenomistajan tiedonsaantioikeudenkohteena.1839 Emoyhtiön asioihin § 131 Abs. 1 AktG säännöksessätarkoitetussa mielessä luetaan funktionaaliselta kannalta konsernin lii-ketoiminnan johtamiseen ("die Konzerngeschäftsführung") kuuluvat asiat:Mikä kuuluu konsernin liiketoiminnan johtamiseen, on aina "emoyhtiönasioita".1840 Konsernin liiketoiminnan johtamisen ulottuvuus kulloinkinkysymyksessä olevassa konsernissa määrittää siten emoyhtiön osakkeen-omistajan tiedonsaantioikeuden ulottuvuuden konsernissa.1841 Tätä emo-yhtiön osakkeenomistajan tiedonsaantioikeuden rajoitusta sovelletaanmyös rajavastuuyhtiöissä (GmbH-yhtiöt).1842 Saksassa sopimuskonsernissakonsernin johtaminen ulottuu laajalti hallinnan alaiseksi asetetun yhtiönasioihin, koska määräämisvaltasopimuksen nojalla hallitsevalla yhtiöllä

380

1843 Kort, ZGR 1987 s. 56.1844 Kort, ZGR 1987 s. 58.1845 Kort, ZGR 1987 s. 57 ja Lutter, FS Fischer s. 423 ss. Kortin mukaan faktisessa konsernissaemoyhtiön osakeoikeuden käyttö tytäryhtiössä kuuluu konsernin liiketoiminnan johtamiseen,mutta ei tapahdu konserni-intressin toteuttamisen tarkoituksessa. Kort, ZGR 1987 s. 57.1846 Ks. Mertens, FS Werner s. 568 ss.1847 Kort edustaa kantaa, jonka mukaan faktisessa konsernissa emoyhtiöllä on ainoastaan normaaliosakkeenomistajan asema, eikä emoyhtiöllä siksi ole laajempaa tiedonsaantioikeutta tytäryhtiönasioiden suhteen kuin muillakaan osakkeenomistajilla. Kort, ZGR 1987 s. 58-59.1848 Kort, ZGR 1987 s. 61. Ks. myös Spitze-Diekmann, ZHR 1994 s. 471.1849 Lutter, AG 1985 s. 121. Vrt. Spitze-Diekmann, ZHR 1994 s. 459.1850 Kort, ZGR 1987 s. 67-68.

on laaja ohjausoikeus hallittavaa yhtiötä koskevien asioiden suhteen, jakonsernin johtamisen tulee tällöin suuntautua konserni-intressin tote-uttamisen mukaisesti.1843 Sen sijaan ns. faktisessa konsernissa emoyhtiölläei ole laajaa konsernijohtovaltaa tytäryhtiöiden suhteen konserni-intressintoteuttamisen tarkoituksessa.1844 Konsernin liiketoiminnan johtamiseen("die Konzerngeschäftsführung”) sisältyy sekä sopimuskonsernissa ettäfaktisessa konsernissa konsernijohdon velvollisuus käyttää emoyhtiölletytäryhtiön osakkeenomistajana kuuluvia osakkeen tuottamia oikeuksiatytäryhtiössä (”die Beteiligungsverwaltung").1845

Emoyhtiön osakkeenomistajien oikeus saada tietoja tytäryhtiöiden asioistaon perustana osakkeenomistajien mahdollisuudelle valvoa konserninliiketoiminnallista johtamista.1846 Emoyhtiön osakkeenomistajien tiedon-saantioikeus tytäryhtiöiden asioista on faktisessa konsernissa sidoksissasiihen, mitä tietoja emoyhtiö voi osakkeenomistajan asemassaan itse vaatiatytäryhtiöltään, edellyttäen, että tieto koskee emoyhtiön asioita.1847

Funktionaalisen rajoituksen lisäksi "emoyhtiön asioiden" rajaaminen kon-sernidimensionaalisessa suhteessa tapahtuu tytäryhtiön asiaan sovelletta-van merkittävyyskynnyksen (”die Erheblichkeitsschwelle") avulla. Emo-yhtiön asioihin konsernidimensionaalisessa suhteessa luetaan emoyhtiönosakkeenomistajan tiedonsaantioikeuden yhteydessä ainoastaan sellaisettytäryhtiötä koskevat "olennaiset ratkaisut", jotka ovat "objektiivisestitärkeitä" emoyhtiön kannalta.1848 Tällä tiedonsaantioikeuden rajoituksellaon suurempi merkitys silloin, kun emoyhtiö on rajavastuuyhtiö (GmbH)kuin silloin, kun emoyhtiö on osakeyhtiö (AktG). Jälkimmäisessätapauksessa tytäryhtiön asiaa koskevalla merkittävyyskynnyksellä onitsessään vain vähäinen emoyhtiön asioita rajaava vaikutus, kun vaatimuspyydetyn tiedon tarpeellisuudesta yhtiökokouksen esityslistassa olevanasian arvostelemiseksi jo osaltaan rajoittaa osakkeenomistajan tiedonsaan-tioikeutta.1849

Rajavastuuyhtiössä (GmbH) osakkeenomistalla on yleinen oikeus tutustuayhtiötä koskeviin asiakirjoihin ja yhtiön kirjanpitoon (Saksassa dasEinsichtsrecht) sekä oman yhtiönsä osalta että tietyin edellytyksin kon-sernidimensionaalisessa suhteessa (yhtiön ollessa emoyhtiö).1850 Osake-

381

1851 Kort, ZGR 1987 s. 68. Ks. oikeustapaus ”Hoesch-Hoogovens” jäljempänä kappaleessa 6.2.2.1852 Grunewald, ZHR 1982 s. 234.1853 Kort, ZGR 1987 s. 67, vrt. Grunewald, ZHR 1982 s. 234.1854 Ks. Kort, ZGR 1987 s. 67-68.1855 Kort, ZGR 1987 s. 68.1856 Kort, ZGR 1987 s. 67.

yhtiössä (AktG) osakkeenomistajalla on tällainen oikeus vain lain eri-tyissäännösten nojalla tärkeissä perustavaa laatua olevissa ratkaisuissa,kuten silloin, kun yhtiökokous päättää yhtiön koko omaisuuden luo-vutuksesta (§ 179a AktG) ja yrityssopimuksista (§ 293 Abs. 3 AktG).Osakkeenomistajalla on tällöin oikeus tutustua solmittaviin sopimuksiin,ja tämän tutustumismahdollisuuden antaminen osakkeenomistajille onyhtiökokouksen sopimuksen hyväksymistä koskevan päätöksen päte-vyyden edellytys.1851 Osakkeenomistajalla on Saksassa nykyisin tämänlaatuinen oikeus tutustua yhtiötä koskeviin asiakirjoihin myös yritysjärjes-telylaissa (das Umwandlungsgesetz) säännellyissä yritysjärjestelyissä.Rajavastuuyhtiössä (GmbH) osakkeenomistajan oikeus tutustua yhtiötäkoskeviin asiakirjoihin ja yhtiön kirjanpitoon ei ole sidottu siihen,liittyykö osakkeenomistajan haluama tieto yhtiökokouksen esityslistallaolevaan asiaan. Rajavastuuyhtiössä osakkeenomistajan oikeus tutustuaasiakirjoihin on niiden asioiden lajin suhteen, joista tietoa voi saada, yhtälaaja tytäryhtiötä koskevien asiakirjojen kuin pelkästään emoyhtiötäkoskevien asiakirjojen osalta.1852 Edellytyksenä rajavastuuyhtiön (GmbH)muodossa toimivan emoyhtiön osakkeenomistajan oikeudelle tutustuatytäryhtiötä koskeviin asiakirjoihin on kuitenkin, että nämä asiakirjatkoskevat "yhtiön asioita" emoyhtiön kannalta.1853 Tämä merkitsee sitä,että rajavastuuyhtiössä emoyhtiön osakkeenomistajan oikeuteen tutustuayhtiön asiakirjoihin sovelletaan konsernidimensionaalisessa suhteessasamoja rajoituksia kuin kyselyoikeudenkin (das Auskunftsrecht) suhteen.Annettavan tiedon tulee koskea konsernin liiketoiminnallista johtamistaja olla sen kannalta merkityksellinen (funktionaalinen rajoitus) sekä täyt-tää tytäryhtiön asiaan sovellettavan merkittävyyskynnyksen (”dieErheblichkeitsschwelle"). Emoyhtiön osakkeenomistajan oikeus tutustuatytäryhtiötä koskeviin asiakirjoihin riippuu toisaalta siitä, mitä asiakirjojatulee emoyhtiön saataville, mikä puolestaan on yhteydessä siihen, minkätyyppisestä konsernista on kysymys.1854 Emoyhtiön osakkeenomistajanoikeus tutustua yhtiön asiakirjoihin koskee rajavastuuyhtiössä kuitenkinkaikkia tärkeitä ns. perusratkaisuja (”Grundlagenbeschlüsse”) konserni-muodostuksessa ja konsernin johtamisessa.1855 Emoyhtiön osakkeenomis-tajan oikeudella tutustua tytäryhtiön asiakirjoihin ja kirjanpitoon on laajaulottuvuus silloin, kun tytäryhtiö on emoyhtiön 100 %:ssa omistuk-sessa.1856

Rajavastuuyhtiössä osakkeenomistajan oikeus saada toista yhtiötäkoskevia tietoja voi kohdistua myös osakkuusyhtiöihin, joissa yhtiöllä on

382

1857 Grunewald, ZHR 1982 s. 236.1858 Grunewald, ZHR 1982 s. 236 vrt., s. 234.1859 Kort, ZGR 1987 s. 69 ja 75.1860 Ks. Kort, ZGR 1987 s. 74-75.1861 Vrt. Kurkela-Ståhlberg, DL 1997 s. 915-916.1862 Kurkela-Ståhlberg, DL 1997 s. 918.1863 Ks. HE 157/1988 s. 28-29 ja HE 318/1992 s. 23-24.1864 Helsingin Pörssin vuoden 2002 ohjesäännön kohta 5.3 sisältää esimerkkiluettelon jatkuvantiedonantovelvollisuuden piiriin kuuluvista seikoista.1865 Kurkela-Ståhlberg, DL 1997 s. 916 ja 918, Villa, Juhlajulkaisu Kartio s. 394 ja Astola s. 93.

vähemmistöomistus.1857 Erityisesti puhtaasti hallintayhtiönä toimivassarajavastuuyhtiössä osakkeenomistajalla on oikeus saada tietoja osak-kuusyhtiöiden kannattavuuteen vaikuttavista asioista.1858

Velvollinen antamaan emoyhtiön osakkeenomistajalle tytäryhtiötä kos-kevia tietoja on ainoastaan emoyhtiö.1859 Emoyhtiöllä on vain rajoitetustivelvollisuus hankkia tällaisia tietoja ja emoyhtiöllä, kun emo- ja tytäryhtiöovat molemmat rajavastuuyhtiöitä, on vain poikkeuksellisesti velvollisuushankkia oman osakkeenomistajansa nähtäväksi sellaisia tytäryhtiönasiakirjoja, joita sillä ei jo ennestään ole hallussaan.1860

Julkisen osakeyhtiön tulee Suomessa AML 2:6 §:n 2 mom:n mukaan antaatilinpäätöksessään oikeat ja riittävät tiedot osakkeen arvoon olennaisestivaikuttavista seikoista.1861 Julkinen osakeyhtiö on myös AML 2:7 §:n nojallajatkuvasti tiedonantovelvollinen sellaisista päätöksistään ja muista yhtiötä ja sentoimintaa koskevista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaanyhtiön osakkeen (tai muun yhtiön liikkeeseen laskeman arvopaperin) arvoon.Tällaiset tiedot tulee ilman aiheetonta viivytystä julkistaa ja antaa tiedoksilainkohdassa säädetyllä tavalla. Osakkeen arvoon vaikuttavat ensisijaisesti seikatja tapahtumat, jotka johtavat yhtiön nettovarallisuuden muutoksiin tai vaikuttavatyhtiön tulojen ja menojen kertymään. Sijoitusmarkkinoilla osakkeen arvomääräytyy yleisten odotusten lisäksi myös spekulatiivisten seikkojen perus-teella.1862 Hallituksen esityksissä on yksilöity ainoastaan rajoitetusti jatkuvantiedonantovelvollisuuden kohteena olevia seikkoja.1863 Asia on jätetty pääasiassaitsesääntelyn varaan.1864 AML 2:7 §:ssä säädetty tietojen julkistamisvelvollisuuskoskee tietoja, joilla on objektiivisesti lainkohdassa tarkoitettu vaikutus arvo-paperimarkkinoilla toimivan ammattitaitoisen anonyymin sijoittajan silmissä.1865

Julkistamisvelvollisuus perustuu siis tässä mielessä objektiiviseen harkintaan,mutta, mikä on tällaisen sijoittajan kannalta lainkohdassa tarkoitetussa mielessämerkityksellistä objektiivista tietoa, ratkaistaan käytännössä yhtiön johdossa.Siten tiedon julkistaminen tai julkistamatta jättäminen riippuu yhtiön johdon

383

1866 Kurkela-Ståhlberg, DL 1997 s. 916.1867 Kurkela-Ståhlberg, DL 1997 s. 916.1868 HE 157/1988 s. 29.1869 Arvopaperipörssin ohjesääntö 2002.1870 Kurkela-Ståhlberg, DL 1997 s. 916. Tällaiset tiedot saatetaan toisaalta katsoa sisäpiiritiedoiksi,ks. HE 318/1992 s. 34.1871 Mainituilla tiedoilla he tarkoittavat esimerkiksi yhtiön kilpailijoita ja markkinaolosuhteitakoskevia asioita. Kurkela-Ståhlberg, DL 1997 s. 916.1872 Pörssiyhtiön velvollisuutta julkistaa tytäryhteisöä koskevia tietoja käsitellään jäljempänä.

subjektiivisesta näkemyksestä siitä, mikä on objektiivisesti, eli ko. hypoteettisensijoittajan kannalta olennaisesti yhtiön osakkeen arvoon arvopaperimarkkinoillavaikuttavaa tietoa.1866 Lainkohdassa mainitun olennaisuus-kriteerin arvioimispe-rusteita ei ole laissa, lainvalmisteluasiakirjoissa eikä itsesääntelyohjeissa mää-ritelty.1867

Jatkuva tiedonantovelvollisuus ei koske valmisteilla olevia päätöksiä.1868

Helsingin Pörssin vuodelta 2002 olevan ohjesäännön1869 4.123 kohdan mukaanvalmisteilla olevia sellaisia päätöksiä taikka vielä toteutumattomia julkistayhtiötä tai sen toimintaa koskevia seikkoja, jotka ovat omiaan olennaisestivaikuttamaan pörssiarvopaperin arvoon, ei saa julkistaa, ja niitä on pidettäväsisäpiiritietona. Nämä päätökset ja seikat on julkistettava vasta sitten, kun netoteutetaan taikka toteutuvat, 4.21 kohdan mukaisesti, toimittamalla tietosamanaikaisesti pörssille ja keskeisille tiedotusvälineille. AML 2:7 §:ssä säädettyjatkuva tiedonantovelvollisuus koskee ensisijaisesti yhtiötä ja sen toimintaakoskevia asioita. Säännöksen sanamuodosta ei käy ilmi, onko tiedotettava myössellaisista tiedoista, jotka eivät suoranaisesti kohdistu yhtiöön tai sen toimintaan,mutta voivat kuitenkin vaikuttaa markkinoiden silmissä spekulatiivisesti yhtiönarvoon.1870 Kurkela ja Ståhlberg katsovat, että julkisen osakeyhtiön tiedonanto-velvollisuuden merkittävä laajentaminen lain tulkinnalla muihin kuin yhtiötätai sen toimintaa koskeviin asioihin ei liene suotavaa. Markkinoiden reaktiot ovatusein irrationaalisia eikä yritysjohdon tarvinne eikä se myöskään voine niitäarvailla.1871 Siten julkisen osakeyhtiön muodossa toimivan emoyhtiön johdollaei ole velvollisuutta julkistaa eikä tiedottaa oman yhtiönsä osakkeenomistajilletytäryhtiössä valmisteltavana olevaa osakeantia ainakaan ennen sitä ajankohtaa,jolloin tytäryhtiön hallituksen esitys osakeanniksi tytäryhtiössä annetaantytäryhtiön yhtiökokouksen käsiteltäväksi ja päätettäväksi.1872

Pörssiyhtiön on Arvopaperipörssin ohjesäännön 2002 5.36 kohdanmukaan julkistettava yhtiön hallituksen yhtiökokoukselle tekemä esitysosakepääoman muuttamiseksi ja hallituksen esitys valtuutuksen myön-

384

1873 Tytäryritystä on 5.132 kohdan mukaan aina pidettävä tässä suhteessa merkittävänä, kunviimeksi vahvistetun tilinpäätöksen perusteella sen liikevaihto tai taseen loppusumma ylittää 20% pörssiyhtiön konsernin vastaavasta erästä.1874 af Schultén, Kommentaari II s. 4, Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 154, Taxell, Bolags-ledningens ansvar s. 44 ja Taxell, Organisation s. 101-102 ja Toiviainen, Osakeyhtiön halli-tuksesta s. 222. Asiasta tarkemmin, ks. kapp. 5.1.7.2 edellä.1875 Lisäksi emoyhtiön osakkeenomistajalla on OYL 9:7 §:n nojalla oikeus saada haluamansa asiaemoyhtiön yhtiökokouksen käsiteltäväksi.

tämiseksi hallitukselle osakepääoman muuttamiseksi (5.361 kohta) sekätarvittaessa tilintarkastajan lausunto hallituksen esityksiin sisältyvistäselvityksistä (5.362 kohta). Yhtiökokouksen päätös osakepääomanmuuttamisesta ja hallituksen päätös valtuutuksen käyttämisestä osake-pääoman muuttamiseen on julkistettava (5.363 kohta).Pörssiyhtiöllä on Arvopaperipörssin ohjesäännön 2002 5.13 kohdanmukaan tietyin edellytyksin velvollisuus huolehtia siitä, että sentytäryrityksen tai osakkuusyrityksen tekemä päätös, näitä yrityksiä kos-keva seikka tai näiden yritysten toiminnastaan antama tieto julkistetaanpörssitiedotteena. Pörssiyhtiöllä on velvollisuus huolehtia siitä, että sel-lainen pörssiyhtiön tytäryrityksen tai osakkuusyrityksen tekemä päätöstai muu yritystä koskeva seikka, joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaanpörssiyhtiön pörssiarvopaperien arvoon, julkistetaan pörssitiedotteena(5.131 kohta). Mikäli pörssiyhtiön merkittävä tytäryritys on päättänytantaa toiminnastaan tiedon, joka kuuluisi pörssiyhtiön tiedonantovelvolli-suuden piiriin, tulee tieto julkistaa pörssitiedotteena (5.132 kohta).1873

Suomessa oikeuskirjallisuudessa on oltu sillä kannalla, että yhtiökokous voitietyin edellytyksin antaa hallitukselle ohjeita ja määräyksiä hallituksen toimi-valtaan kuuluvissa asioissa.1874 Emoyhtiön osakkeenomistajat, joilla on vähintäänyksi kymmenesosa tai yhtiöjärjestyksessä määrätty pienempi osa kaikistaemoyhtiön osakkeista, voivat OYL 9:6 §:n 2 mom:n nojalla halutessaan kir-jallisesti vaatia emoyhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen kutsumista koolle il-moittamansa asian käsittelyä varten.1875 Periaatteessa mainittu määrävähemmistöemoyhtiön osakkeenomistajista voisi saada pörssitiedotteesta tiedon pörssiyhtiö-nä toimivan tytäryhtiön hallituksen esityksestä osakepääoman korottamiseksitässä tytäryhtiössä ja ryhtyä sen jälkeen toimiin emoyhtiön ylimääräisenyhtiökokouksen kutsumiseksi koolle, jotta se voisi antaa emoyhtiön edustajilleohjeita sen suhteen, miten näiden tulisi menetellä siinä tytäryhtiön yhtiökokouk-sessa, jossa esitystä tytäryhtiön osakepääoman korottamiseksi käsitellään. Kunpörssiyhtiölle asetetun tiedonantovelvollisuuden tarkoituksena on, että jul-kistettava tieto annetaan samanaikaisesti kaikille osapuolille, mainittu pörs-sitiedote tulisi ilmeisestikin antaa sinä ajankohtana, kun kutsu tytäryhtiönyhtiökokouksen koolle kutsumiseksi, johon mainittu hallituksen esitys sisältyy,toimitetaan tytäryhtiön osakkeenomistajille. Mikäli yhtiökokouksen kokoonkut-

385

1876 Taxell, Organisation s. 102.1877 Jos hallitus kieltäytyy noudattamasta yhtiökokouksen antamia ohjeita siksi, että ne eivät senmielestä vastaa yhtiön etua, hallitus tosin vastaa sitten periaatteessa siitä mahdollisestavahingosta, jonka ohjeiden noudattamatta jättäminen yhtiölle aiheuttaa. Toiviainen, Osakeyhtiönhallituksesta s. 222 ja Taxell, Organisation s. 101. 1878 Arvopaperipörssin ohjesääntö 2002 5.131 kohta. Ks. lisäksi edellä todettua pörssiyhtiönvelvollisuudesta huolehtia pörssitiedotteen antamisesta merkittävän tytäryrityksen toimintaakoskevasta asiasta ohjesäännön 5.132 kohdassa mainitussa tilanteessa.1879 Kurkela-Ståhlberg, DL 1997 s. 916. Vrt. Kurkelan ja Ståhlbergin toteamus sen kysymyksenyhteydessä, onko yhtiön johto velvollinen julkistamaan AML 2:7 §:n nojalla yhtiöstä due diligence-tarkastuksessa kerättyjä tietoja: "Due diligence -tarkastuksella potentiaalinen ostaja pyrkiisubjektiivisesta perspektiivistä olennaisten synergisten tai muiden vastaavien tietojen keräämiseen.Näillä mahdollisilla tiedoilla on edelleen hänen subjektiivisista premisseistään vaikutus yhtiön arvoon.

sumisaika kokouskutsun lähettämisestä on emoyhtiössä samanpituinen taipitempi kuin tytäryhtiössä, emoyhtiön ylimääräinen yhtiökokous voitaisiinkäytännössä pitää kuitenkin vasta ainakin muutamia päiviä tytäryhtiön yhtiö-kokouksen jälkeen. Tällöin olisi mahdollista, että päätös suunnatusta osakeannis-ta tytäryhtiössä olisi jo tehty tytäryhtiön yhtiökokouksessa ennen kuin emoyhtiönyhtiökokous voisi asian johdosta kokoontua. Kun yhtiökokouksen oikeutta antaaohjeita ja määräyksiä hallitukselle tarkastellaan emoyhtiön osakkeenomistajanoikeussuojakeinona tytäryhtiön suunnatussa osakeannissa, on vielä lisäksiotettava huomioon, että yhtiökokouksen ei katsota Suomessa voivan puuttuaohjausoikeudellaan yksityiskohtaisesti hallituksen vastuulle kuuluvaan yhtiönhallintoon1876, ja myös että hallituksella on toimivalta ja velvollisuus tutkia, onkoyhtiökokouksen antamien ohjeiden noudattaminen hallituksen mielestäsopusoinnussa yhtiön edun kanssa.1877

Kun tytäryhtiö on yksityinen osakeyhtiö ja emoyhtiö on pörssiyhtiö,pörssiyhtiön on huolehdittava siitä, että tytäryhtiön tekemä päätös tai muutytäryhtiötä koskeva seikka julkistetaan pörssitiedotteena edellyttäen, että mai-nittu tytäryhtiön tekemä päätös tai muu tytäryhtiötä koskeva seikka on omiaanolennaisesti vaikuttamaan emoyhtiön pörssiarvopaperien arvoon.1878 Tytäryhtiönhallituksen esitys suunnatuksi osakeanniksi perustuu hallituksen subjektiiviseenarvioon suunnatun annin vaikutuksesta yhtiön kannattavuuteen, yhtiön tulojenja menojen kertymään tulevaisuudessa. Toteutuessaan nämä tulot ja menotvaikuttavat tytäryhtiön osakkeen substanssiarvoon. Tytäryhtiössä toteutettavallasuunnatulla osakeannilla ei tarvitse kuitenkaan välttämättä olla vaikutusta,ainakaan edellä tarkoitettua olennaista vaikutusta, emoyhtiön osakkeen pörs-siarvoon. AML 2:7 §:ssä säädetty pörssiyhtiön julkistamisvelvollisuus koskeetietoja, jotka ovat objektiivisesti omiaan olennaisesti vaikuttamaan pörssiyhtiönosakkeen pörssiarvoon arvopaperimarkkinoilla toimivan ammattitaitoisensijoittajan silmissä.1879 Jos emoyhtiön johdolle asetettaisiin velvollisuus julkistaa

386

Näillä tiedoilla ei kuitenkaan arvopaperimarkkinoiden silmissä ehkä ole mitään objektiivisestiarvioitua arvopaperin arvoon vaikuttavaa merkitystä." Kurkela-Ståhlberg, DL 1997 s. 920.1880 Tämän vuoksi voitaisiin jopa väittää, että kriteerillä "on omiaan olennaisesti vaikuttamaanpörssiyhtiön pörssiarvopaperien arvoon" ei voida tarkoittaa etukäteisarviota osakemarkkinoidenreaktiosta tietoon tytäryhtiössä toteutettavasta suunnatusta osakeannista emoyhtiön pörssikurssinmuuttumisen muodossa. Kurkela ja Ståhlberg puolestaan toteavat: "Markkinoiden reaktiot ovat useinirrationaalisia, eikä yritysjohdon tarvinne eikä se voine niitä arvailla." Kurkela-Ståhlberg , DL 1997s. 916.1881 Ks. edellä.1882 OYL 9:12,4 §.

tytäryhtiön suunnattua osakeantia koskeva tieto sillä perusteella, miten markkinatsen julkituloon reagoisivat, se merkitsisi sitä, että emoyhtiön johdon tulisi voidaennakoida markkinoiden reaktio tämän tiedon julkistamiseen. Ongelmana tässäon, että markkinoiden reaktiota ei voida tietää varmaksi etukäteen ennen kuintieto on julkistettu ja toisaalta se, että pörssiosakkeen kurssiin vaikuttavat ainamonet muutkin tekijät.1880 Lisäksi on otettava huomioon, että suunnatunosakeannin todellisia kannattavuusvaikutuksia yhtiön ja sen osakkeen arvoonei voida heti välittömästi todeta, koska ne toteutuvat usein vasta pitemmällätähtäimellä usean vuoden kuluttua. Voitaisiin kuitenkin esittää, että emoyhtiönjohdolla tulisi olla velvollisuus antaa pörssitiedote konsernin kannalta mer-kittävässä yksityisen osakeyhtiön muodossa toimivassa tytäryhtiössä toteutetta-vasta suunnatusta osakeannista, koska sellaisella osakeannilla voi olla vaikutustaemoyhtiön osakkeen arvoon, ja toisaalta koska, jos tässä tytäryhtiössä har-joitettava liiketoiminta toteutuisi tytäryhtiön sijasta emoyhtiöön kuuluvassaliiketoimintayksikössä, emoyhtiö olisi velvollinen antamaan pörssitiedotteentämän liiketoiminnan rahoittamiseen tarkoitetusta suunnatusta osakeannista.Tällöin pörssitiedotetta ei voitaisi kuitenkaan antaa ennen sitä ajankohtaa, kuntytäryhtiön hallituksen esitys osakeanniksi annetaan tytäryhtiön yhtiökokouksenkäsiteltäväksi ja päätettäväksi, ja tämä seikka aiheuttaa emoyhtiön osakkeenomis-tajien tosiasiallisille mahdollisuuksille valvoa suunnattuja osakeanteja tytär-yhtiöissä ennen niiden täytäntöönpanoa samoja ongelmia kuin siinä tapauksessa,että tytäryhtiö on pörssiyhtiö ja tämän tytäryhtiön johto julkistaa itse tiedonsuunnatusta osakeannista tytäryhtiössä.1881

Kun emoyhtiö ja tytäryhtiö molemmat ovat yksityisiä osakeyhtiöitä, sellaisenemoyhtiön, jossa on enintään 10 osakkeenomistajaa, osakkeenomistajilla onoikeus tutustua yhtiön kirjanpitoon ja muihin yhtiön toimintaan liittyviinasiakirjoihin jo tilikauden aikana.1882 Tämä osakkeenomistajan tutustumisoikeuson kuitenkin saatavien tietojen osalta rajoittunut. Osakkeenomistajan oikeustutustua tällaisen harvainyhtiön kirjanpitoon ja muihin yhtiön toimintaan liit-tyviin asiakirjoihin koskee myös aineistoa, josta saatavalla tiedolla on merkitystä

387

1883 HE 89/1996 s. 116.1884 HE 89/1996 s. 116.1885 Osakkeenomistaja voi tietyin edellytyksin hakea läänihallitukselta tarkastajan määräämistä(OYL 10:14,1 §). Lääninhallituksen on suostuttava hakemukseen tarkastajan määräämiseksi, jostarkastuksen toimittamiseen katsotaan olevan ”painavia syitä” (OYL 10:14,2 §). Näiden syidenolemassaolosta, ks. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 829-830. Vahingonkorvauskanteen yhtiönlukuun hallituksen jäseniä vastaan voivat nostaa yhtiökokous sekä OYL 15:6 §:n 2 momentissasäädetty osakkeenomistajien määrävähemmistö.

arvioitaessa yhtiön suhdetta samaan konserniin kuuluvaan toiseen yhteisöön.Emoyhtiössä tutustumisoikeus koskee säännöksen soveltamisen edellytykseksiasetetuissa rajoissa aineistoa, josta saa tietoja konsernitilinpäätöksestä jatytäryhteisöistä.1883 Tämä tutustumisoikeus ei kuitenkaan koske tytäryhtiönkirjanpitoa tai asiakirjoja.1884 Siten mainitun laisen harvainyhtiön osakkeen-omistajalla ei ole oikeutta saada nähtäväkseen yhtiön tytäryhtiön hallituksentekemää esitystä tytäryhtiön osakepääoman korottamiseksi. Tietoja tytäryhtiönosakeannista emoyhtiön osakkeenomistaja voisi saada ainoastaan emoyhtiönomista asiakirjoista sikäli kuin niitä näihin asiakirjoihin olisi sisällytetty.Tällöinkin emoyhtiön osakkeenomistajan tiedonsaanti olisi rajoittunutta jatapahtuisi vasta jälkikäteen, kun päätös osakeannista olisi jo tehty ja osakeannintoimeenpano olisi todennäköisesti jo alkanut.

Koska emoyhtiön osakkeenomistajilla on tosiasiassa vain heikot mahdollisuu-det saada emoyhtiön tilikauden aikana tietoja tytäryhtiöissä toteutettavista osa-keanneista siinä määrin ja niin aikaisessa vaiheessa, että he voisivat jo emoyhtiöntilikauden aikana tehokkaasti valvoa yhtiönsä etua näissä osakeanneissa,emoyhtiön osakkeenomistajien oikeussuojakeinoiksi jää tässä asiassa pääasiassaosakkeenomistajan kyselyoikeuden käyttäminen OYL 9:12 §:n nojalla ja yhtiönhallintoa koskevan erityisen tarkastuksen toimittamisen vaatiminen OYL 10:14§:n nojalla emoyhtiön varsinaisessa yhtiökokouksessa, tai siinä emoyhtiönyhtiökokouksessa, jossa asia kokouskutsun mukaisesti on käsiteltävä, edellyttäen,että joku osakkeenomistajista on emoyhtiön vuosikertomuksesta tai jotain muutakautta saanut tiedon tytäryhtiön osakeannista, sekä, sen jälkeen, vahingonkor-vauskanteen nostaminen emoyhtiön lukuun emoyhtiön hallituksen jäseniävastaan.1885

5.2.3.6.3 Emoyhtiön hallituksen jäsenen vahingonkorvausvelvollisuus

Jos tytäryhtiössä toteutettavassa kolmannelle osapuolelle suunnattavassa osa-keannissa uusien osakkeiden merkintähinta asetetaan merkittävästi tytäryhtiön

388

1886 Myös Kort ja Lutter toteavat, että emoyhtiön omistaman tytäryhtiön osakkeen arvo voialentua tytäryhtiössä toteutettavassa suunnatussa osakeannissa tai silloin, kun emoyhtiö ei käytämerkintäoikeuttaan tytäryhtiönsä osakeannissa Kort, AG 2002 s. 372 ja Lutter, AG 2000 s. 343.1887 Martens, ZHR 1983 s. 413, vrt. s. 412 ja Götz, AG 1984 s. 87. Osakkeenomistajien nostamastavahingonkorvauskanteesta mainituilla perusteilla, ks. myös Lutter, AG 2000 s. 345, Lutter, FSWestermann s. 366 ja kapp. 5.2.3.3 edellä..1888 Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 6 ja 15-16, Salonen s. 38, Korpiola s. 148 ja Toiviainen,LM 1994 s. 1028. Periaatteessa sekä aineelliset että aineettomat vahingot voivat tulla korvattaviksiOYL 15:1 §:n nojalla. Toiviainen, LM 1994 s. 1028. Osakeyhtiöoikeudellinen vahinko on yleensätaloudellinen tappio, puhdas varallisuusvahinko tai taloudellista menetystä aiheuttava fyysinenvahinko. Salonen s. 40 ja Toiviainen, LM 1994 s. 1038. Varallisuusvahingot ovat joko henkilö- taiesinevahingosta seuraavia vahinkoja tai ensivahingosta riippumattomia vahinkoja eli puhtaitavarallisuusvahinkoja. Hemmo s. 118. Henkilö- tai esinevahinko voi olla osakeyhtiöoikeudellisennormin perusteella korvattava, jos siihen liittyy välittömästi taloudellisia menetyksiä. Salonen s. 41;henkilö- ja esinevahingoista, ks. myös Salonen s. 38-39.1889 Rapakko s. 182.

osakkeen käyvän hinnan alapuolelle eivätkä suunnatulla annilla saavutettaviksitarkoitetut kannattavuusvaikutukset toteudu, emoyhtiön omistaman tytäryhtiönosakkeen arvo voi alentua.1886 Saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa on esitettynäkemys, että sen sijaan, että emoyhtiön yhtiökokoukselle annettaisiin mah-dollisuus ottaa osaa päätökseen tytäryhtiön osakeannista, emoyhtiön osak-keenomistajien oikeussuojakeinoksi riittäisi oikeus nostaa vahingonkorvauskanneemoyhtiön tai heidän itsensä kärsimän vahingon (silloin, kun yhtiö itse ei olisikärsinyt vahinkoa) johdosta emoyhtiön hallituksen jäseniä tai emoyhtiötävastaan.1887 Suomessa osakeyhtiön hallituksen jäsenen vahingonkorvausvelvolli-suus yhtiötä kohtaan ulottuu OYL 15:1 §:n 1. virkkeen nojalla yhtiön toi-minnassa syntyvien henkilö- ja esinevahinkojen ohella myös tässä toiminnassasyntyvään varallisuusvahinkoon,1888 jollainen on yhtiön omistaman toisen yhtiönosakkeen arvon aleneminen.1889 Seuraavassa tarkastellaan emoyhtiön hallituksenjäsenen vahingonkorvausvastuuta suunnatussa osakeannissa sellaisessa konserninkannalta merkittävässä tytäryhtiössä, jossa emoyhtiö omistaa yksinään OYL4:2,2 §:ssä mainitun äänivaltaenemmistön. Tällöin oletetaan, että kysymyksessäoleva suunnattu osakeanti tytäryhtiössä on sellainen emoyhtiön toiminnanlaajuuden ja laadun huomioon ottaen epätavallinen tai laajakantainen toimi, jokakuuluu hallituksen eikä toimitusjohtajan toimivaltaan, ja että vaikka esimerkiksitoimitusjohtaja edustaisi emoyhtiötä tytäryhtiön yhtiökokouksessa suunnatustaosakeannista päätettäessä, toimitusjohtaja noudattaisi tällöin edustustoimessaanpelkästään emoyhtiön hallituksen tai osakeannista konsernissa vastaavanhallituksen jäsenen ohjeita taikka alistaisi äänestysmenettelynsä tytäryhtiönyhtiökokouksessa näiden hyväksyttäväksi.

389

1890 Riittävistä tiedoista hallituksen jäsenen päätöksenteon perustaksi, vrt. Savela, Vahingonkorvauss. 72-73 ja ratkaisu KKO 1997:110.1891 Ks. kapp. 5.2.3.1.3 edellä. Näiden olosuhteiden toteutuessa emoyhtiön edustaja tytäryhtiönyhtiökokouksessa ja tätä valvova emoyhtiön hallitus tai yksittäinen hallituksen jäsen on täyttänythuolellisuusvelvollisuutensa asiassa.1892 Drockila, Osakepääoman korottamisesta s. 120, ks. myös s. 122.Uudet osakkeet tuottavat merkitsijälle osakkeenomistajan oikeudet osakepääoman korotuksenrekisteröinnistä alkaen, jollei uusmerkintää koskevassa päätöksessä määrätä myöhemmästäajankohdasta, viimeistään kuitenkin vuoden kuluttua rekisteröinnistä. OYL 4:10 § 2 mom.1893 Drockila e.m.l. s. 121-22.Osakkeiden merkinnän päätyttyä hallituksen tulee tarkastaa ja hyväksyä merkinnät ja tarvittaessajakaa uudet osakkeet merkitsijöiden kesken. af Schultén, Kommentaari I s. 315. Mäntysaaren mukaanosakkeiden merkitsijän ja yhtiön välille syntyy sopimussuhde viimeistään silloin, kun yhtiö hyväksyymerkinnän. Mäntysaari, DL 1999 319 ss., s. 324. Osakkeiden jaon jälkeen uudet osakkeet onomistajatietoineen välittömästi merkittävä osake- ja osakasluetteloihin. af Schultén, Kommentaari Is. 316.

Suunnatusta osakeannista tytäryhtiön yhtiökokouksessa tehdystä päätöksestäemoyhtiön hallituksen jäsenet eivät ole vahingonkorvausvastuussa edellyttäen,että

- tytäryhtiön hallitus on täyttänyt OYL 4:4,1 §:ssä säädetyn tiedonanto-velvollisuutensa yhtiökokoukselle tai, että emoyhtiön edustaja tytäryhtiönyhtiökokouksessa on muutoin hankkinut itselleen mainitussa lainkohdassatarkoitetut tiedot päätöksentekonsa perustaksi1890 ja, että- ei ole objektiivisesti osoitettavissa, että ne perusteet (väitteet tietyistätosiasioista), joihin tytäryhtiön hallituksen arvio suunnatun anninkannattavuusvaikutuksesta perustuu, ovat vääriä ja, että- yhtiökokous on huolellisen harkinnan jälkeen päätöksentekohetkelläkäytettävissä olleen tiedon valossa pitänyt suunnattua antia yhtiön edunmukaisena.1891

Mikäli emoyhtiön hallitus tietää tai sen pitäisi tietää, että tytäryhtiön yhtiö-kokoukselle ei ole asianmukaisesti annettu OYL 4:4,1 §:ssä tarkoitettuja riittäviätietoja päätöksenteon perustaksi tai, että on objektiivisesti osoitettavissa, ettätytäryhtiön hallituksen väitteet niistä tosiasioista, joihin se on perustanut arvionsasuunnatun annin kannattavuusvaikutuksista, ovat vääriä, emoyhtiön hallituksentulee huolehtia siitä, että uudelleen kokoon kutsuttu tytäryhtiön yhtiökokouskumoaa edellisen yhtiökokouksen päätöksen suunnatusta annista. Yhtiökokouk-sella ei ole kuitenkaan kelpoisuutta kumota aikaisemman yhtiökokouksentekemää päätöstä osakeannista enää sen jälkeen, kun osakepääoman korotus onmerkitty kaupparekisteriin.1892 Lisäksi, vaikka mainittua kaupparekisterimerkin-tää ei olisi vielä tehtykään, yhtiökokous ei voi enää peruuttaa päätöstä osake-pääoman korottamisesta, jos uusien osakkeiden merkitsijä on saavuttanutosakkeenomistajan tosiasiallisen aseman yhtiössä.1893

390

1894 Huttunen, Yhtiökokouksesta s. 384-385.1895 Vrt. OYL 8:15 § 1 mom. 3) kohta.1896 HE 27/1977 s. 69.1897 HE 27/1977 s. 69.

Mikäli yhtiökokouksen päätös suunnatusta annista on virheellinen siksi, ettäse on OYL 9:16 §:ssä olevan yleislausekkeen vastainen, taikka siksi, että se eiole laissa vaaditulla tavalla yhtiön edun mukainen, päätös on moitteenvaraisestipätemätön.1894 Kun emoyhtiön edustaja on tytäryhtiön yhtiökokouksessaäänestänyt toimivaltansa puitteissa1895 suunnatun annin puolesta, voidaan kysyä,onko emoyhtiöllä enää tämän jälkeen oikeutta nostaa omissa nimissään moite-kannetta tytäryhtiön yhtiökokouksen päätöksen kumoamiseksi. Hallituksenesityksessä osakeyhtiölaiksi n:o 27/1977 (HE 27/1977) todetaan, lakiesityksen9:17 §:n 1 momentin kohdalla, että "Nimenomaista säännöstä siitä, ettei vir-heellisen päätöksen hyväksyneellä olisi moiteoikeutta, ei sisälly lakiin. Tällaistasääntöä voidaan kuitenkin useimmissa tapauksissa soveltaa".1896 Esimerkkeinätapauksista, joissa osakkeenomistaja on yhtiökokouksen päätöksen hyväksymi-sellä katsottava luopuneen moiteoikeudestaan, hallituksen esityksessä mainitaanyhtiökokouksen päätöstä koskevien muotomääräysten syrjäyttäminen, mutta siinälausutaan myös, että "On toisaalta mahdollista, että osakkeenomistaja on ereh-dyksestä tai ymmärtämättömyydestä äänestänyt virheellisen päätöksen puolestapätemättömyysperustetta tuntematta. Tällaisessa tapauksessa hänen ei voidakatsoa luopuneen moiteoikeudestaan".1897 Toisaalta emoyhtiön hallitus voineekäytännössä suostutella tytäryhtiön toimitusjohtajan tai jonkun tytäryhtiönhallituksen jäsenistä nostamaan moitekanteen tytäryhtiön yhtiökokouksen pää-töksen kumoamiseksi.

Mikäli tytäryhtiön yhtiökokouksella ei ole ollut riittäviä tietoja suunnattuaantia koskeneen päätöksen pohjaksi tai on objektiivisesti osoitettavissa, että neperusteet, joihin yhtiökokouksen käytettävissä ollut arvio suunnatun anninkannattavuusvaikutuksista on perustunut, ovat olleet vääriä, eikä emoyhtiönhallitus ole ryhtynyt toimiin yhtiökokouksen päätöksen peruuttamiseksi taikumoamiseksi moitekanteen nostamisen avulla ja tästä on aiheutunut emoyhtiöllevahinkoa siten, että emoyhtiön omistamien tytäryhtiöiden osakkeiden arvo onsuunnatun annin vuoksi laskenut, emoyhtiön yhtiökokous (tai OYL 15:6 §:ssätarkoitettu osakkeenomistajien vähemmistö) voi periaatteessa nostaa vahingon-korvauskanteen emoyhtiön lukuun asiasta vastuussa olevia emoyhtiön hallituksenjäseniä vastaan sillä perusteella, että he ovat rikkoneet yleistä huolellisuusvelvol-

391

1898 Emoyhtiön osakkeenomistajan mahdollisuuksista saada tietoja tytäryhtiön asioista, ks. kapp.5.2.3.6.2 edellä.1899 Hallituksella on OYL 4:4 §:n mukainen tiedonantovelvollisuus.1900 Vrt. Rapakko s. 181-182. Suomessa osakkeenomistaja ei ole oikeutettu vaatimaan yhtiönjohdolta vahingonkorvausta itselleen pelkästään sillä perusteella, että hänen osakkeensa arvo onjohdon toimenpiteiden vuoksi laskenut. Ks. Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 61-62 ja myöss. 55-56. Hemmon mukaan puhtaan varallisuusvahingon korvaaminen sopimussuhteen ulkopuolellaedellyttää joko tämän vahinkolajin korvauskelpoisuuden vahvistavaa erityissäännöstä tai VahL 5:1§:n korvausperusteiden olemassaoloa. Hemmo s. 118-119.Tytäryhtiön hallituksen jäsenen vahingonkorvausvelvollisuus tytäryhtiön osakkeenomistajaakohtaan määräytyy OYL 15:1 §:n 2. virkkeen perusteella. Lainkohdan sanamuodon mukaankorvattava on osakkeenomistajalle ylipäänsä syntyvä vahinko.1901 Routamo-Ståhlberg s. 148. Myös Laitasalo on sillä kannalla, että osakeyhtiölaki erityis-säännöksenä syrjäyttää VahL 5:1 §:ssä olevan yleissäännöksen, jonka mukaan taloudellinen vahinkotulee korvattavaksi vain erityisen painavasta syystä. Laitasalo, Tilintarkastus-Revision 4/1998 s. 275.Ratkaisussa KKO 1992:66 hallituksen jäsen velvoitettiin korvaamaan osakkeenomistajalle ai-heuttamansa vahinko ilman vahinkolajeihin kohdistuvaa rajoitusta. Tapauksessa korkein oikeus olisillä kannalla, että myös yhtiö oli vastuussa osakkeenomistajalle syntyneestä vahingosta.Hallituksen jäsenen vahingonkorvausvastuusta osakkeenomistajaa kohtaan, ks. myös Taxell,Bolagsledningens ansvar s. 51 ss., erit. s. 62.1902 Tässä tytäryhtiön suunnatussa annissa emoyhtiölle syntyneen vahingon tapauksessa emoyhtiönosakkeenomistajan kannalta tarkastellaan kuitenkin ensisijaisesti sitä tilannetta, että kukaan ei ryhdyajamaan tytäryhtiön hallituksen jäseniä vastaan vahingonkorvauskannetta emoyhtiön puolesta.

lisuuttaan toimia yhtiön edun mukaisesti edellyttäen, että joku osakkeenomistajis-ta ylipäänsä on saanut tiedon tytäryhtiössä toteutetusta suunnatusta annista.1898

Lähtökohtaisesti riittävien tietojen antaminen tytäryhtiön yhtiökokouksensuunnattua antia koskevan päätöksen perustaksi on tytäryhtiön hallituksentehtävä.1899 Tämän velvollisuuden laiminlyönnin vuoksi osakkeenomistaja, tässätapauksessa emoyhtiö, voi suunnatussa annissa kärsiä vahinkoa siksi, että osak-keenomistajan osakkeen arvo laskee. Tarkasteltaessa emoyhtiön mahdollisuuttasaada vahingonkorvausta tytäryhtiön hallituksen jäseniltä tai toimitusjohtajaltaon kiinnitettävä huomiota VahL 5:1 §:n säännökseen, jonka mukaan sopimussuh-teen ulkopuolella puhdas varallisuusvahinko korvataan ainoastaan, jos siihenon erityisen painavia syitä tai se on aiheutettu rangaistavalla teolla tai julkistavaltaa käytettäessä.1900 Routamo ja Ståhlberg ovat kuitenkin sillä kannalla, ettäVahL 5:1 §:ssä oleva varallisuusvahingon korvattavuutta koskeva rajoitus ei tulesovellettavaksi yhteisöoikeudessa, koska yhteisöoikeudellinen vahingonkorvaus-vastuu syntyy yhteisöoikeudellisen normin rikkomisesta ja vahingonkorvauslainsäännökset täydentävät yhteisöoikeudellisia säännöksiä ainoastaan, jos niin onerikseen säädetty.1901 1902

Toisaalta osakeanneista konsernissa vastaavan emoyhtiön hallituksen jäsenentehtävänä on yleisen huolellisuusvelvollisuutensa nojalla valvoa, että tytäryhtiönsuunnattua antia koskevan päätöksen perustana ovat riittävät tiedot ennen kuin

392

1903 Hallituksen jäsenen valvontavelvollisuuteen vaikuttaa tehtävien jako hallituksen sisällä. Vrt.luotonantopäätöstä koskenut oikeustapaus KKO 1997:110, jossa pankin johtokunnan kokouksissaluottoasiat esitellyt tai niistä päättämään osallistunut johtokunnan jäsen oli ollut velvollinenhuolehtimaan siitä, että luotonhakijoista ja tarjotuista vakuuksista oli ollut käytettävissä oikeatja riittävät tiedot. Yksittäisen hallituksen jäsenen valvontavelvollisuudesta ja siihen vaikuttavistaseikoista yleisesti, ks. Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 38-39 ja Salonen s. 206 ss.1904 Ks. Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 39 ss., vrt. KKO 2001:85.1905 Emoyhtiön hallituksen jäsenen vahingonkorvausvastuu emoyhtiön osakkeenomistajia kohtaanmääräytyy OYL 15:1 § 2. virkkeen perusteella. Tätä emoyhtiön hallituksen jäsenen mahdollistavahingonkorvausvastuuta oman yhtiönsä osakkeenomistajia kohtaan ei tässä erikseen käsitellä.VahL 5:1 §:n soveltamisesta sopimussuhteen ulkopuolella puhtaaseen varallisuusvahinkoon ks.,mitä edellä on sanottu.1906 Osakeyhtiön hallituksen jäsenen vahingonkorvausvastuu määräytyy ensi sijassa osake-yhtiölain säännöstön nojalla. Vahingonkorvauslakia (412/74) ei sovelleta niihin yhtiö-oikeudellisiin vastuutilanteisiin, joita osakeyhtiölaki sääntelee. OYL 15:4 §:ssä olevan nimen-omaisen säännöksen perusteella vahingonkorvauslakia kuitenkin sovelletaan vahingonkor-vauksen sovitteluun ja korvausvastuun jakaantumiseen usean korvausvelvollisen kesken. Lisäksi,kun vahingonkorvauslaissa on ilmaistu yleisiä vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita, vahin-gonkorvauslailla voi epäsuorasti olla vaikutusta osakeyhtiöoikeudellisten vastuukysymystenratkaisemisessa, ennen kaikkea tilanteissa, joita ei ole osakeyhtiölaissa säännelty. Taxell,Bolagsledningens ansvar s. 9-10.Salosen kanta (ottaen huomioon VahL 1:1 §:n 2. virkkeen säännös) on, että hallituksen jäsenenkorvausvastuun perusteen osalta on sovellettava ensisijaisesti OYL 15:1 §:n säännöstä, mikä tältäosin sulkee pois vahingonkorvauslain soveltamisen. Salonen s. 25. Toiviaisen mukaan va-hingonkorvauslakia ja vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita on sovellettava täydentävästiOYL 15:1 §:n soveltamisen yhteydessä. Ks. Toiviainen, LM 1994 s. 1022-1023. Silloin, kunhallituksen jäsenen toiminta ei ole yhteydessä yhtiön normaaliin toimintaan, vahingon-korvausvastuu määräytyy vain vahingonkorvauslain tai yleisten vahingonkorvausoikeudellistenperiaatteiden mukaan, ks. Salonen s. 25-26.1907 Korpiola s. 148. Ks. myös Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 625-627 ja Huttunen, Yhteisö-oikeudellisesta syy-yhteydestä normia rikottaessa s. 50 ss. ja 66-67.

emoyhtiön edustaja äänestää tytäryhtiön yhtiökokouksessa suunnatun annintoimeenpanon puolesta.1903 Huolimatta tehtävien jakamisesta hallituksen jäsentenkesken kullakin hallituksen jäsenellä on valvontavelvollisuus myös niiden teh-tävien osalta, jotka on jaettu toiselle hallituksen jäsenelle.1904

Osakeyhtiön hallituksen jäsenen vahingonkorvausvastuu yhtiötä kohtaanmääräytyy OYL 15:1 §:n 1. virkkeen perusteella.1905 Toissijaisesti tähän vas-tuuseen sovelletaan vahingonkorvauslakia ja yleisiä vahingonkorvausoikeudelli-sia periaatteita.1906 Mainitun vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää,että kaikki seuraavat edellytykset toteutuvat: kysymyksessä on lain mukaankorvattava vahinko, vahinko on aiheutunut hallituksen jäsenen moitittavankäyttäytymisen johdosta, vahingon ja mainitun moitittavan käyttäytymisen välilläon laissa edellytetty syy-yhteys ja että hallituksen jäsen on aiheuttanut vahingontässä toimessaan.1907 Korvausvastuun edellytys on, että syntynyt vahinko on ollutvahingonkorvausoikeudellisessa mielessä ennalta-arvattava. Siten korvausvas-

393

1908 Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 7, Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 626 ja Savela,Vahingonkorvaus s. 64-65. Jossain tapauksissa ei tarvitse varautua ennalta-arvattaviinkaan riskeihin,jos ne ovat hyvin harvinaisia, ks. ratkaisu KKO 1990:42.1909 Hallituksen jäseneltä edellytetään ns. objektiivista huolellisuutta. Ks. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 626. Hallituksen jäsenen huolellisuusvelvollisuudesta, ks. myös Huttunen, Yhteisö-oikeudellisesta syy-yhteydestä normia rikottaessa s. 48 ss.1910 Korpiola s. 149. Tässä yhteydessä ei käsitellä osakeyhtiön hallituksen jäsenen vahingon-korvausvastuun perusteita yhtiötä, osakkeenomistajaa tai muita tahoja kohtaan yleisellä tasolla.Näistä perusteista yleisellä tasolla, ks. esim. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 625 ss. ja 641 ss.,Savela, Vahingonkorvaus s. 8-107 ja 178-223 ja Korpiola s. 148-152.1911 Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 15-16 ja Savela, Vahingonkorvaus s. 68. Taloudellisistariskeistä, ks. myös Salonen s. 41-42, Bygglin, JFT 1993 s. 110-112 ja Gomard s. 417.1912 Salonen s. 67-68, Hamilton s. 425-432, Korpiola s. 147, Dotevall s. 149-156 ja Rapakko s. 56ja 58.1913 Nämä periaatteet ovat kehittyneet Delawaren osavaltion oikeuskäytännössä, ks. Savela,Vahingonkorvaus s. 67. Perusteista ”business judgment rule”in omaksumiselle tuomioistuintenratkaisutoiminnassa Yhdysvalloissa, ks. Salonen s. 67 ja 84. Salonen katsoo, että po. periaatettakuvaavia määritelmiä voidaan käyttää Suomen osakeyhtiölakia tulkittaessa. Siten hallituksen jäsenenon tehtäviään hoitaessaan hankittava riittävästi tietoa ja huolellisesti perehdyttävä siihen ja senvaikutuksiin sekä tarvittaessa käytettävä asiantuntijoita aiottujen toimien vaikutusten arviointiin.Salonen s. 97. ”Business judgment rule”ista ks. myös Särkilä, Business judgment rule.

tuun kannalta liiketoiminnassa ei tarvitse varautua ennalta-arvaamattomiinriskeihin.1908 Moitittavalla käyttäytymisellä tarkoitetaan tahallista tai tuottamuk-sellista (huolimatonta) menettelyä.1909 Moitittavuuden arviointiin vaikuttavatkysymyksessä olevan hallituksen jäsenen tehtävät ja hänen valvontavastuunsalaajuus, vahinkoa aiheuttaneen toimen tai päätöksen merkittävyys yhtiönkannalta ja hallituksen jäsenen menettelyssä hänen käytettävissään olleidentaustatietojen luotettavuus.1910

Korvattavan vahingon määrittelyssä on otettava huomioon, että yritystoimin-taan kuuluu taloudellisten riskien ottaminen ja että osa yritysjohdon tekemistäliiketoiminnallisista ratkaisuista eivät ole jälkikäteen tarkasteltuina oikeita janiistä saattaa siten aiheutua vahinkoa yhtiölle. Suomessa lähtökohtana osake-yhtiön hallituksen jäsenen vahingonkorvausvastuussa on periaate, että yritysjohtoei joudu vahingonkorvausvastuuseen liiketoiminnallisista virhearvioinneista.1911

Yhdysvalloissa osakeyhtiön johdon vahingonkorvausvastuun perustanaon ns. "business judgment rule", jonka mukaan yritysjohto ei jouduvahingonkorvausvastuuseen, jos vilpittömässä mielessä tehty, muttajälkikäteen tarkasteltuna epäonnistunut liikkeenjohdollinen päätös onperustunut riittävään taloudelliseen harkintaan.1912 Mainittuun periaattee-seen kuuluu, että johdon tulee ennen päätöstä hankkia kaikki sen kannaltaolennaiset tiedot, jotka ovat heidän kohtuullisesti hankittavissa ja ettätehdyllä päätöksellä tulee olla joku järkevä liiketaloudellinen syy.1913

394

1914 Rapakko s. 58 ja Savela, Vahingonkorvaus s. 67. 1915 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 626 ja Savela, Vahingonkorvaus s. 68-69. Laitasalo toteaa, ettäbusiness judgment -sääntöä on sovellettu osakeyhtiön hallituksen jäsenten vahingonkorvaus-vastuuseen osakeyhtiössä Suomessa ja, että säännön mukaan osakeyhtiön hallituksen jäsenelle eisynny korvausvastuuta myöhemmin tappiolliseksi osoittautuneista toimista, jos ne on päätetty jatoteutettu hyvän liiketavan mukaisesti ilman oman edun tavoittelua, riittävän valmistelun perusteellaja siinä uskossa, että toimi on yhtiön edun mukainen. Laitasalo, Tilintarkastus – Revision 4/1998 s.277.1916 Huhtamäki s. 332.1917 Myös tapauksessa KKO 1997:110 pankin hallituksen jäsen oli vahingonkorvausvastuussapankille sille luotonannossa syntyneiden luottotappioiden vuoksi. Savela esittää omananäkemyksenään, että yritysjohdon liiallisesta riskinottamisesta olisi syytä puhua vasta siinätapauksessa, että otetut riskit vaarantavat yhtiön olemassaolon ja siten yhtiön velkojien jaosakkeenomistajien intressit. Savela, Vahingonkorvaus s. 71. Rajanvedosta liikentoimntaankuuluvan normaalin riskinoton ja liiallisen, hylättävän riskinoton välillä, ks. myös Hirvonen-Niskakangas-Steiner s. 158-164.

Näyttövelvollisuus siitä, että johto on rikkonut huolellisuusvelvollisuuten-sa, on kantajalla.1914

Suomessa yritysjohto voi joutua vahingonkorvausvastuuseen liiketoiminnalli-sesta päätöksestä jo silloin, kun siihen liittyy yritysjohdon lievä tuottamus.1915

Huhtamäki ilmaisee yritysjohdon vahingonkorvausvastuun liiketoiminnallisestaratkaisusta (pankinjohtajaa koskien) seuraavasti: "Pankinjohtajaa ei voidapääsääntöisesti saattaa oikeudelliseen vastuuseen liiallisesta riskinottamisesta,jos päätökset on valmisteltu huolellisesti ja ne voidaan perustella yritystaloudelli-sin argumentein. Riskipäätösten heikkous voidaan yleensä mitata vain tulos-vastuun käsittein."1916 Toisaalta kuitenkin osoituksena siitä, että liiallisenapidettävä riskinotto voi aiheuttaa yritysjohdolle vahingonkorvausvastuun onkorkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1997:111, jossa korkein oikeus asetti eräänpankin johtajat vahingonkorvausvastuuseen heidän tekemästään liiketoiminnalli-sesta arviosta luotonantopäätöksen yhteydessä.1917

Jotta emoyhtiön yhtiökokouksen tai OYL 15:6 §:ssä tarkoitetun osakkeen-omistajien vähemmistön nostama vahingonkorvauskanne emoyhtiön lukuunemoyhtiön hallituksen jäsentä vastaan tytäryhtiössä toteutetun suunnatunosakeannin vuoksi menestyisi, oikeudenkäynnissä olisi osoitettava, että suunnattuosakeanti kuului kysymyksessä olevan hallituksen jäsenen valvontavelvollisuu-den piiriin, ja että hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että tytäryhtiönyhtiökokouksen päätöksen perustana ei ollut riittäviä tietoja suunnatunosakeannin taloudellisista vaikutuksista, ne perusteet, ts. käsitykset tosiasioista,joihin tytäryhtiön hallituksen arvio suunnatun annin kannattavuusvaikutuksistaperustui, olivat virheellisiä tai, että kolmannelle osapuolelle tarjottu merkintähin-ta oli selvästi alle tytäryhtiön osakkeen substanssi- tai markkina-arvon, ja että

395

1918 Merkintähinnan osalta, vrt. HE 11/1992 s. 14 ja KM 1990:44 s. 36 ja Martens, ZHR 1983 s. 412.Todistustaakan jaosta, ks. kapp. 5.2.3.1.3 edellä.1919 Ks. Lutter, ZGR 1979 s. 414-415. Päämies-agentti -teorian mukaan yhtiön johdon jaosakkeenomistajien välillä on informaatiokuilu siksi, että johdolla on yrityksen tilasta olennaisestiparempi tieto kuin omistajilla. Hirvonen-Niskakangas-Steiner s. 32. Epäsymmetrisestä informaatiostamainittujen osapuolten välillä, ks. kapp. 4.4.2 edellä.1920 Vrt. Rissanen, Osuus osakeyhtiössä s. 328.1921 Ts. kysymyksessä on emoyhtiön hallituksen jäsenen törkeä tuottamus.

tämä merkintähinta oli ilmeisessä epäsuhteessa osakeannista tytäryhtiön (ja senosakkeenomistajien) hyväksi tuleviin oletettuihin positiivisiin kannattavuusvai-kutuksiin.1918 Emoyhtiön osakkeenomistajien kannalta tällaisen vahingonkorvaus-kanteen ajaminen menestyksellisesti on kuitenkin ongelmallista ensinnäkin siksi,että mahdollisen vahingonkorvausvastuun kannalta merkityksellinen tieto onvain tytäryhtiön itsensä hallussa. Erityisesti tieto, joka tarvittaisiin hallituksensuunnatun annin kannattavuusvaikutuksia koskevan arvion perusteiden osoit-tamiseksi vääriksi, on yleensä yhtiön itsensä hallussa.1919 Toiseksi sen osoit-taminen, että emoyhtiön kärsimä vahinko, ts. emoyhtiön omistaman osakkeenarvon lasku, on realisoitunut, voi olla ongelmallista siksi, että tytäryhtiön osak-keen kurssi voi vaihdella ja siihen voivat vaikuttaa useat, mm. osakemarkkinoi-hin liittyvät tekijät1920, ja toisaalta myös siksi, että suunnatun annin kannattavuus-vaikutukset voivat toteutua vasta pitemmän ajan, useiden vuosien kuluessa.Lisäksi oikeudenkäynnissä olisi voitava osoittaa, mihin seikkoihin tytäryhtiönsuunnatussa osakeannissa oikeudenkäynnissä vastaajana olevan emoyhtiönhallituksen jäsenen valvontavelvollisuus ulottui ottaen huomioon hänenasiantuntemuksensa ja tosiasialliset mahdollisuutensa saada tietoja. Käytännössäemoyhtiön osakkeenomistajien vahingonkorvauskanteen menestyminen emo-yhtiön hallituksen jäsentä kohtaan voinee tulla kysymykseen vain, jos emoyhtiönkärsimä vahinko on ilmeinen ja jos tytäryhtiön hallitus on laiminlyönyt OYL4:4 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuutensa tai suunnatun annin kannattavuus-vaikutuksia koskevan arvion perusteet ovat olleet ilmeisen vääriä ja emoyhtiönhallituksen jäsen on laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.1921

Toisaalta, silloin, kun tytäryhtiön hallitus on täyttänyt tiedonantovelvollisuu-tensa ja emoyhtiön edustaja tytäryhtiön yhtiökokouksessa on menetellyt huo-lellisesti, riski siitä, että tytäryhtiön osakkeen arvo laskee, jää emoyhtiölle (japerimmiltään sen osakkeenomistajille), koska tällöin emoyhtiön edustaja jaemoyhtiön hallituksen jäsen eivät ole vahingonkorvausvastuussa siitä, ovatkotytäryhtiön hallituksen arvio suunnatun annin kannattavuusvaikutuksista (kvan-titatiivisessa suhteessa) ja asetettu merkintähinta olleet jälkikäteen tarkasteltuna(osakkeenomistajan kannalta) oikeat. Siitä eivät vastaa tytäryhtiön tilintarkasta-

396

1922 Ks. kapp. 5.2.3.1.4 edellä.1923 HE 11/1992 s. 17.1924 Näin on, kun Suomen osakeyhtiölain yhtiön toimielinten toimivaltaa koskevia säännöksiä, kutenOYL 8:6 §:ää, tulkitaan kirjaimellisesti.

jatkaan.1922 Mihinkään konserniin kuulumattomassa osakeyhtiössä lopullisenarvion suunnatun annin kannattavuusvaikutuksista yhtiön kannalta ja anninvaikutuksesta osakkeen arvoon tekevät yhtiön osakkeenomistajat1923, jotka myöskantavat tämän arvion toteutumiseen liittyvän riskin. Konsernissa tämänriskipäätöksen tytäryhtiön suunnatun osakeannin yhteydessä tekee kuitenkinemoyhtiön ja sen osakkeenomistajien puolesta joku emoyhtiön hallituksenjäsenistä, emoyhtiön toimitusjohtaja tai joku muu emoyhtiön hallituksen ni-mittämä emoyhtiön edustaja, joka ei itse kanna mainittua suunnattuun antiinliittyvää riskiä. Täten kirjoittajan näkemyksen mukaan emoyhtiön osakkeenomis-tajien mahdollisuus nostaa tytäryhtiön suunnatun osakeannin johdosta vahingon-korvauskanne emoyhtiön puolesta emoyhtiön hallituksen jäsentä vastaan, tämänvalvontavelvollisuuden rikkomisen perusteella, ei yksinään anna emoyhtiönosakkeenomistajille tehokasta oikeussuojaa, varsinkaan ääritapauksessa, jossaemoyhtiön koko operatiivinen liiketoiminta on liiketoimintasiirroilla siirrettyyhteen tai kahteen emoyhtiön kokonaan omistamaan tytäryhtiöön.

5.2.3.6.4 Yhtiöjärjestysmääräykset

Suunnattu osakeanti tytäryhtiössä voi vaikuttaa emoyhtiön osakkeen, ts. emo-yhtiön osakkeenomistajan omistaman osakkeen, arvoon samoin kuin suunnattuosakeanti itse emoyhtiössä. Edellinen osakeanti voi vaikuttaa aina emoyhtiönosakkeen substanssiarvoon emoyhtiön omistamien tytäryhtiön osakkeiden arvonmuutoksen kautta, ja jos on kysymys konsernin kannalta merkittävästätytäryhtiöstä, se voi vaikuttaa myös emoyhtiön osakkeen käypään arvoon.Liiketoimintasiirroilla päätösvaltaa konsernissa toteutettavissa suunnatuissaosakeanneissa siirtyy tosiasiallisesti emoyhtiön yhtiökokoukselta emoyhtiönhallitukselle, eikä tähän päätösvallan siirtoon suunnatussa osakeannissa yhtiö-kokoukselta hallitukselle vaadita yhtiökokouksen suostumusta1924, toisin kuinsiinä tapauksessa, että päätösvalta suunnatussa osakeannissa siirretään yhtiö-kokoukselta hallitukselle yksittäisessä, mihinkään konserniin kuulumattomassayhtiössä. Jälkimmäisessä tilanteessa yhtiökokouksen hallitukselle antamaan,suunnattua osakeantia koskevaan valtuutuspäätökseen sovelletaan OYL 4:2a §:n1 ja 2 momentin säännöksiä. Emoyhtiön yhtiökokouksen ottaminen mukaan

397

1925 Tästä yleensä asiallisena perusteena yhtiökokouksen päätösvallalle, ks. kapp. 4.2 edellä.Edellä sanottu koskee erityisesti emoyhtiön 100 %:sti omistamaa, konsernin kannalta erittäinmerkittävää tytäryhtiötä.1926 Bernhardt, DB 2000 s. 1874. Ks. myös Heidkamp s. 111.1927 Werner, ZHR 1983 s. 441 ja 450 ja Heinsius, ZGR 1984 s. 407.1928 Heinsius toteaa: "Kraft ihrer Satzungsautonomie hat es die Hauptversammlung weitgehend in derHand, im Rahmen der Feststellung des Unternehmensgegenstandes Fragen der Bildung, Erweiterungund Umorganisation des Konzerns nach ihrem Willen zu gestalten". Heinsius, ZGR 1984 s. 407.1929 Werner, ZHR 1983 s. 450-451 ja Heinsius, ZGR 1984 s. 407. Ks. myös Wackerbarth, AG 2002s. 24.Osakeyhtiöiden yhtiöjärjestyksissä on voitu Suomessa määrätä, että yhtiö ei saa ryhtyä tietynlajisiin oikeustoimiin tai että tietyt oikeustoimet ovat sallittuja ainoastaan määrätyillä niidensisältöä koskevilla ehdoilla. Tällaisten hallituksen toimivaltaa rajoittavien yhtiöjärjestysmää-räysten on tullut koskea yhtiön toiminnan kannalta poikkeuksellisia toimia ja niitä on pitänyttulkita pääsääntöisesti suppeasti. Taxell, Kompetens s. 277-278 ja 282.

päätöksentekoon päätettäessä suunnatusta osakeannista tytäryhtiössä olisi kir-joittajan mielestä periaatteessa aiheellista sillä perusteella, että suunnatustaosakeannista päättäminen kuuluu lähtökohtaisesti yhtiökokouksen toimivaltaan,päätöksellä suunnatusta osakeannista tytäryhtiössä on samanlaisia taloudellisiavaikutuksia emoyhtiön osakkeenomistajan kannalta kuin vastaavalla päätöksellä,joka koskee pelkästään emoyhtiötä ja myös sillä perusteella, että kysymyksessäon päätös, joka vaikuttaa emoyhtiön osakkeenomistajan kantamaan, hänensijoitukseensa kohdistuvaan riskiin.1925

Saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että emoyhtiön yhtiökokouk-sen luonteeltaan epätäsmällisen ns. "kirjoittamattoman toimivallan” soveltamisensijasta emoyhtiön osakkeenomistajat voisivat valvoa suunnattuja osakeantejatytäryhtiöissä emoyhtiön yhtiöjärjestykseen otettavilla määräyksillä.1926 Emo-yhtiön toimialalausekkeessa voitaisiin rajata yhtiön toimintaa siten, että yhtiöntarkoituksena ja toimialana on hankkia osakkeiden ostolla tai perustaa liike-toimintasiirroilla vain yhtiöitä, joissa emoyhtiöllä on hallussaan 100 % tai jokinmäärätty osuus, tietty määräenemmistö tai yksinkertainen enemmistö yhtiönosakkeiden tuottamasta äänivallasta.1927 Tällaiset yhtiöjärjestysmääräykset kuu-luvat osakeyhtiöllä olevan yksityisautonomian piiriin.1928 Tällä tavalla emoyhtiönyhtiökokous voisi halutessaan estää emoyhtiön hallitusta toteuttamasta suun-nattuja osakeanteja ja emoyhtiön osakkeiden myyntejä kolmansille osapuolillemerkittävissä tytäryhtiöissä.1929 Osakeyhtiön hallituksen toimivaltaa rajoittaayhtiön toimiala. Toimialan ylityksestä voi siitä vastuussa oleville hallituksenjäsenille seurata vahingonkorvausvelvollisuus, vaikka yhtiön puolesta tehtyoikeustoimi sitoisikin yhtiötä kolmatta osapuolta kohtaan.

Mikäli lähdettäisiin siitä, että Suomessa suunnattu osakeanti merkittävässätytäryhtiössä voitaisiin emoyhtiön yhtiöjärjestyksen toimialalausekkeessa sulkea

398

1930 Werner, ZHR 1983 s. 451. Samalla kannalla on Heinsius, ZGR 1984 s. 407-408. Tällöinkysymyksessä on yhtiön toimialan rajaaminen, "eine Eingrenzung des Unternehmens-gegenstandes", eikä siten luvaton puuttuminen osakeyhtiön toimielinten toimivallanjakoon.Heinsius, ZGR 1984 s. 408, vrt. Werner, ZHR 1983 s. 451.1931 Ks. kapp. 5.1.7.2 edellä.1932 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 148 ss., 154 ss. ja 760 ja Taxell, Organisation s. 100. Ks. myöskapp. 5.1.7.2 edellä.1933 Taxell, Organisation s. 100.1934 Taxell, Organisation s. 100.1935 Taxell, Kompetens s. 281.

yhtiön toimialan ulkopuolelle, mainittu menettely emoyhtiön osakkeenomistajientaloudellisten intressien suojaamiseksi ei kirjoittajan mielestä olisi kuitenkaanyhtiön toiminnan kannalta kovin joustava tapa valvoa suunnattuja osakeantejatytäryhtiöissä ottaen huomioon, että suunnatun osakeannin edullisuus yhtiölleja sen osakkeenomistajille riippuu kulloinkin sen ehdoista.

Kun tietty toimi voidaan osakeyhtiön yksityisautonomiaan perustuen koko-naan kieltää yhtiöjärjestysmääräyksellä, voidaan päätellä, että myös samaa asiaakoskeva vaikutukseltaan lievempi menettely täytyy olla yhtiökokoukselle(Saksassa § 23 Abs. 5 Satz 2 AktG säännöksen nojalla) sallittu: vastaavan toimenasettaminen yhtiöjärjestysmääräyksellä riippuvaiseksi yhtiökokouksen suos-tumuksesta.1930

Suomessa osakeyhtiön hallituksen ja yhtiökokouksen laissa säädettyä toi-mivallanjakoa voidaan yhtiöjärjestysmääräyksillä tietyillä edellytyksillä, vaik-kakaan ei kuitenkaan suuressa määrin, muuttaa. Osakeyhtiön organisaatiotakoskevat säännökset ovat siinä mielessä ehdottomia, että yhtiön toimielintenlaissa säädetty toimivallanjako tulee pääosiltaan säilyttää.1931

Yhtiöjärjestyksessä voidaan kuitenkin määrätä, että tiettyihin toimiin hal-lituksen on hankittava yhtiökokouksen suostumus.1932 Tällainen yhtiöjärjestys-määräys voi koskea ainoastaan sellaisia toimia, joilla on suurehko merkitysyhtiölle ja sen toiminnalle, jotka ovat luonteeltaan poikkeuksellisia tai joilla onerityistä merkitystä yhtiön tulevan toiminnan järjestämiselle.1933 Tällaistentoimien valmistelu kuuluu kuitenkin hallitukselle ja yhtiökokous voi ainoastaanantaa suostumuksensa hallituksen ehdotukseen asiassa taikka evätä sen.1934 Asianvalmistelu voi edellyttää joidenkin sopimusten solmimista ja muita toimenpiteitä,jotka aiheuttavat kustannuksia yhtiölle. Hallitus ei kuitenkaan yleensä olevastuussa näistä kustannuksista, vaikka yhtiökokous ei sitten antaisikaan suos-tumustaan hallituksen suunnittelemaan toimeen.1935

Mikäli emoyhtiön osakkeenomistajien hallinnoimisoikeuksien ulottaminenkonsernidimensionaalisesti koskemaan tytär- tai osakkuusyrityksiä koskevia

399

1936 Martens, ZHR 1983 s. 421. Tanskassa Werlauff näyttää pitävän mahdollisena ja jopa toivottavana,että konsernissa emoyhtiön yhtiökokous ottaa osaa päätöksentekoon, joka koskee olennaisia toimiamerkittävässä tytäryhtiössä, näihin mukaan lukien tytäryhtiön osakepääoman korotus, johon emoyhtiöitse tai sen omat osakkeenomistajat eivät osakemerkitsijöinä osallistu. Werlauff, Selskabsret s. 510.1937 Martens, ZHR 1983 s. 421-422.1938 Rehbinder, FS Coing s. 427.1939 Martens, ZHR 1983 s. 424.1940 Tällöin kysymyksessä on oltava ns. ääritapaus "die ultima ratio", Lutter, FS Westermann s. 361ja Martens, ZHR 1983 s. 424. Tytäryhtiön suunnatun osakeannin osalta, ks. Martens, ZHR 1983 s.411 ja 416. Vrt. tässä yhteydessä Saksan korkeimman oikeuden näkemys emoyhtiön osakkeen-omistajien hallinnoimisoikeuksien konsernidimensionaalisen ulottuvuuden tarpeesta, mikä meneemainitussa ulottuvuudessa tässä esitettyä, ääritapaukseen rajoittuvaa poikkeusperiaatetta vieläpitemmälle. Ks. BGHZ 83, s. 122, s. 140. Suomessa oikeushenkilörajan noudattamisesta osakkeentuottamien oikeuksien ulottuvuudessa on poikettu erityisillä, lakiin kirjoitetuilla, säännöksillä kahdessatapauksessa, osakkeenomistajan minimiosingon laskemisessa ja osakkeenomistajan oikeudessa saadatietoja yhtiön johdolta yhtiökokouksessa. Ks. OYL 12:4 § 1 ja 2 mom. sekä 9:12 § mom.1941 Martens, ZHR 1983 s. 411 ja Wiedemann, Gesellschaftsrecht s. 217 ss.1942 BGHZ 83, s. 122, s. 139.

ratkaisuja nähtäisiin tarpeelliseksi, olisi kehitettävä arvostelukriteerit, joidenavulla voitaisiin määrittää, mitä konserniyhtiöitä osakkeenomistajien hallin-noimisoikeuksien konsernidimensionaalinen ulottuvuus voisi koskea.1936 Täl-laisina arvostelukriteereinä voisivat tulla kysymykseen: konserniyhtiön suh-teellinen koko konsernissa yhtiön omaisuudella mitattuna, yhtiön merkityskonsernille yhtiön liiketaloudellisen funktion kannalta, yhtiön asema konserni-hierarkiassa, esimerkiksi, onko yhtiö tytäryhtiö vaiko tytäryhtiön tytäryhtiö, jaemoyhtiön prosentuaalinen omistusosuus konserniyhtiössä.1937 Toisaalta onmuistettava, että lähtökohtana konsernin toiminnassa on, että oikeushenkilörajojatulee noudattaa.1938 Siten, periaatteessa osakkeenomistajilla voisi olla toimivaltaavain heidän omaa yhtiötään koskevien ratkaisujen suhteen.1939 Saksassa ontoisaalta katsottu, että emoyhtiön osakkeenomistajien hallinnoimisoikeuksienulottaminen konserniyhtiöitä koskeviin ratkaisuihin voi kuitenkin tulla harvoissapoikkeustapauksissa kysymykseen.1940 Tällöin osakeyhtiön toimielimen jokainenoikeushenkilörajan ylittävä päätöstoimivalta vaatii erityisen oikeutuksen, jokaon johdettava joko jonkin yksittäisen oikeussäännöksen ratiosta taikka osake-yhtiöoikeuden kokonaisjärjestelmästä.1941 Martens johtaa Saksan korkeimmanoikeuden "Holzmüller"-ratkaisun nojalla1942 seuraavat reunaehdot ("Maximalvo-raussetzungen"), joiden täyttyessä konserniyhtiö tulee emoyhtiön yhtiökokouksenkonsernidimensionaalisen toimivallan piiriin: kysymyksessä on emoyhtiönvälitön tytäryhtiö (eikä tytäryhtiön tytäryhtiö tai konsernihierarkiassa vieläalempana oleva yhtiö), tämä tytäryhtiö on emoyhtiön 100 %:ssa omistuksessa

400

1943 Martens, ZHR 1983 s. 422.1944 Sopimusvapaudesta Suomen osakeyhtiöoikeudessa, ks. Huttunen, Yhtiökokouksesta s. 20,Savela, Vahingonkorvaus s. 255-256 sekä kapp. 5.1.7.2 edellä. Päätöksentekomenettelyn osaltaks. edellä kappaleessa 5.1.7.2 esitettyä.1945 Emoyhtiön yhtiökokouksen emoyhtiön yhtiöjärjestyksessä olevaan määräykseen perustuvapäätösvalta asiassa sanotussa muodossa ei olisi kirjoittajan käsityksen mukaan ristiriidassaSuomen osakeyhtiöoikeudessa noudatettavan yhtiöiden erillisyysperiaatteen kanssa, jollatarkoitetaan osakeyhtiön toimielimen itsensä itsenäistä päätösvaltaa sille kuuluvissa asioissa.Yhtiöiden erillisyysperiaatteesta Suomessa, ks. af Schultén, Kommentaari I s. 31 ja 452 sekäkapp. 5.2.1.1 edellä. Yhtiöiden erillisyysperiaate ei koske osakeyhtiön toimielimen kokoukseenosallistumaan oikeutetun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön edustajalleen antamiatoimivallan rajoituksia. Osakeyhtiön omistaman toisen yhtiön osakkeen tuottamien oikeuksienkäyttö, ja siten yhtiön edustaminen toisen yhtiön yhtiökokouksessa, kuuluu lähtökohtaisesti OYL8:6,1 §:n nojalla yhtiön hallitukselle yhtiön hallintoon kuuluvana asiana. Suomessa hallituksentoimivaltaa ns. harkinnanvaraisissa hallintoasioissa voidaan rajoittaa yhtiöjärjestysmääräyksellä,jonka mukaan tällaisessa asiassa hallituksen on hankittava yhtiön puolesta tehtävään ratkaisuunoman yhtiönsä yhtiökokouksen suostumus. Ks. kapp. 5.1.7.2 edellä.

ja se on substanssiltaan ja tuotoiltaan suuruusluokaltaan selvästi suurempi kuinpelkkä emoyhtiö yksinään.1943

Suomen oikeuden osalta kirjoittaja puoltaa tulkintaa, jonka mukaan emo-yhtiön yhtiökokouksen konsernidimensionaalinen päätösvalta tytäryhtiöidenasioissa voisi tulla kysymykseen vain yhtiöjärjestysmääräyksen nojalla1944 jatällöinkin ainoastaan poikkeustapauksissa, joissa emoyhtiön osakkeenomistajillaon erityinen oikeussuojan tarve. Emoyhtiön osakkeenomistajalla on oikeussuojantarve tytäryhtiössä toteutettavassa suunnatussa osakeannissa, koska se voivaikuttaa emoyhtiön osakkeen arvoon. Mikäli kysymys on konsernin kannaltataloudellisesti merkittävästä tytäryhtiöstä, siinä toteutettava suunnattu osakeantivoi vaikuttaa emoyhtiön osakkeen käypään arvoon. Emoyhtiön osakkeenomista-jan oikeussuojan tarve korostuu, jos kysymyksessä olevan tytäryhtiön varallisuustai tuotot käsittävät suurimman osan koko konsernin varallisuudesta tai tuotoista.Siten kirjoittaja puoltaa Suomen oikeudessa tulkintaa, että emoyhtiön yhtiö-kokouksen, emoyhtiön hallituksen toimivaltaa rajoittava, päätösvalta tytäryhtiönsuunnatussa osakeannissa emoyhtiön yhtiöjärjestysmääräyksen nojalla tulisisallia, silloin kun emoyhtiö toimii kokonaan tai pääosin konsernin hallintayhtiö-nä, tytäryhtiö on emoyhtiön 100 %:ssa omistuksessa tai emoyhtiöllä on muutoin100 % tytäryhtiön osakkeiden tuottamasta äänivallasta ja kysymys on konserninkannalta niin merkittävästä tytäryhtiöstä, että on ilmeistä, että siinä toteutettavasuunnattu osakeanti vaikuttaa emoyhtiön osakkeen käypään arvoon. Tällöinemoyhtiön yhtiökokous voisi joko hyväksyä tai hylätä emoyhtiön hallituksenesityksen asiassa.1945 Tällöin osakeyhtiön organisaatiota koskeviin ehdottomiinsäännöksiin perustuva vaatimus, että osakeyhtiön toimielinten laissa säädettytoimivallanjako tulee pääosiltaan säilyttää, kirjoittajan mielestä vielä toteutuisi,

401

1946 Rehbinder, FS Coing s. 428, ks. myös Martens, ZHR 1983 s. 414 alav. 96).1947 HE 89/1996 s. 109. Yhtiön sitovuudesta sen puolesta tehtävään oikeustoimeen silloin, kunoikeustoimeen tarvitaan yhtiön sisäisessä päätöksenteossa yhtiökokouksen päätös, ks. tarkemminkapp. 4.3.2.5 edellä.

kun emoyhtiön yhtiökokouksen toimivallan konsernidimensionaalinen ulottuvuusemoyhtiön hallituksen toimivallan rajoittamisen muodossa voisi tulla kysy-mykseen vain tällaisessa poikkeustapauksessa. Emoyhtiön yhtiökokouksen toi-mivallan ulottuvuuden rajoittamista emoyhtiön kokonaan omistamaan tytär-yhtiöön voidaan perustella sillä, että tytäryhtiössä, jossa on vähemmistöomistus,on otettava tämän yhtiön asioissa myös tytäryhtiön oma intressi ja tytäryhtiönvähemmistöosakkeenomistajien intressi huomioon, ja että emoyhtiön hallituson, vastatessaan yleisesti konsernin johtamisesta, tietojensa ja kokemuksensavuoksi pätevämpi kuin emoyhtiön yhtiökokous ottamaan nämä intressit huo-mioon.1946

Emoyhtiön hallituksen toiminnan valvonta konsernissa tulisi toteuttaa yhtiö-järjestysmääräysten avulla siksi, että emoyhtiön yhtiökokouksen käytettävissäolevat muut tavat valvoa hallituksen toimintaa, ts. yhtiökokouksen mahdollisuusantaa hallitukselle ohjeita tai ottaa asia muutoin itsensä päätettäväksi, eivät olisitehokkaita siksi, että emoyhtiön osakkeenomistajat eivät voisi tosiasiassa ainasaada etukäteen tietoa emoyhtiön hallituksen suunnittelemista hankkeista kon-sernin piirissä. Jotta edellä tarkoitettu emoyhtiön yhtiökokouksen suostumustaedellyttävä yhtiöjärjestysmääräys ei aiheuttaisi käytännön tilanteissa soveltamis-vaikeuksia, siinä olisi määriteltävä, mitä kokoluokkaa kokonaisvarallisuudeltaantai liikevaihdoltaan, olevaa, emoyhtiön kokonaan omistavaa tai vallitsemaa,tytäryhtiötä emoyhtiön yhtiökokoukselta hankittava suostumus suunnattuunosakeantiin koskisi, ja yhtiölle olisi annettava tässä suhteessa harkintavaltaa.Toisaalta emoyhtiön hallitukselle ei tulisi antaa mahdollisuutta kiertää edellätarkoitettua yhtiöjärjestysmääräystä ottamalla muodon vuoksi tytäryhtiöön mu-kaan yksi ulkopuolinen osakkeenomistaja vähäisellä omistusosuudella.

Mikäli emoyhtiön hallitus ei yhtiöjärjestysmääräyksestä huolimatta pyytäisiemoyhtiön yhtiökokoukselta ennakkoon suostumusta sille, miten emoyhtiönhallitus aikoo valtuuttaa emoyhtiön edustajan äänestämään tytäryhtiön yhtiö-kokouksessa, emoyhtiö voisi kuitenkin olla sidottu suunnattuun osakeantiin tytär-yhtiössä kolmatta osapuolta kohtaan. OYL 8:15 §:n 1 mom:n 3) kohdan mukaanyhtiön edustajan yhtiön puolesta tekemä oikeustoimi ei sido yhtiötä, jos edustajaon ylittänyt toimivaltansa ja se, johon oikeustoimi kohdistuu, tiesi tai hänen olisipitänyt tietää toimivallan ylityksestä. Hallituksen esityksessä tässä lainkohdassayhtiön edustajan toimivallan rajoituksina mainitaan muiden muassa yhtiöjärjes-tyksen määräykset.1947

402

1948 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 626 ja Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 29.1949 Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 28-29 ja Rapakko s. 177.1950 Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 29.1951 Rapakko s. 177. Ks. myös Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 29.1952 Sama koskee yhtiön muita sisäisiä normeja sikäli kun johtohenkilö on ollut tai hänen onpitänyt olla tietoinen niiden olemassaolosta ja sisällöstä. Taxell, Bolagsledningens ansvar s. 29.1953 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 626 ja Rapakko s. 177.

Kun yhtiön edustajan yhtiön puolesta vastoin yhtiöjärjestysmääräystä ilmanyhtiökokouksen suostumusta tekemä oikeustoimi sitoo yhtiötä kolmatta osa-puolta kohtaan, yhtiön edustajalla, ja mahdollisesti hallituksen jäsenellä, voikuitenkin olla velvollisuus korvata yhtiölle aiheutunut vahinko. OYL 15:1 §:n1. virkkeen sanamuodon mukaan hallituksen jäsen on velvollinen korvaamaanvahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttanutyhtiölle. Kun yhtiön johtohenkilö on rikkonut lakia tai yhtiöjärjestysmääräystä,hänellä on ankarampi vahingonkorvausvastuu yhtiötä kohtaan kuin muulloin,ts. pelkän yleisen huolellisuusvelvollisuuden rikkomisen tapauksessa. Kun yhtiönjohtohenkilö on toiminut vastoin lakia, yhtiöjärjestyksen määräystä tai yhtiönelimen, kuten yhtiökokouksen, päätöstä, johtohenkilön oletetaan toimineentuottamuksellisesti sekä häntä sitovien normien tai yhtiön elimen päätöksennoudattamatta jättämisen että vahingon aiheuttamisen suhteen.1948 Johtohenkilölläon erityinen selonottovelvollisuus lakien ja yhtiöjärjestyksen sisällön suhteen.1949

Yhtiöjärjestyksellä on tässä suhteessa sama merkitys kuin lailla.1950 Kun tuot-tamusolettama koskee vahingonkorvausoikeudenkäynnissä vastaajaa, tämä onvastuusta vapautuakseen näytettävä menetelleensä asiaankuuluvalla huo-lellisuudella. Silloin, kun yhtiö toimii useissa valtioissa, konsernin johtohenkilöl-tä ei voida aina edellyttää kaikkien lainsäännösten tuntemista niissä valtioissa,joissa konserni toimii, eikä johtohenkilön voida katsoa aina rikkoneen huo-lellisuusvelvollisuuttaan sellaisissa tapauksissa, joissa laintulkinta ei ole selvä.1951

Sen sijaan johtohenkilön on tunnettava oman yhtiönsä yhtiöjärjestyksen sisältö.Hänellä on velvollisuus ottaa siitä selkoa ja noudattaa sitä.1952 Vahingonkorvaus-velvollisuuden syntymiseksi edellytetään myös lain tai yhtiöjärjestyksen vas-taisessa menettelyssä tuottamusta lisäksi vahingon aiheuttamisen osalta, ts. sitä,että johtohenkilön olisi pitänyt kyetä ennakoimaan ja ennakoida, että menettelys-tä saattaa seurata vahingon syntyminen yhtiölle.1953 Kun johtohenkilö rikkoolakia tai yhtiöjärjestystä, joiden tuntemisen suhteen hänellä on tavallista an-karampi selonottovelvollisuus, täytyy hänellä olla tavallista ankarampi huo-lellisuusvelvollisuus myös sen suhteen, syntyykö hänen tästä menettelystään

403

1954 Rapakko, s. 178.1955 Ks. Emmerich-Habersack s. 492 alav. 193), Raiser s. 844 ja 856-857, Wahlers s. 75-82,Lutter, FS Westermann s. 352-353 ja 361-364, Götz, AG 1984 s. 86-87 ja 93-94, Westermann,ZGR 1984 s. 373 ja Lutter, FS Fleck s. 183-187. 1956 Hirvonen-Niskakangas-Steiner s. 318-319, 322 ja 325.1957 Vrt. Hirvonen-Niskakangas-Steiner s. 66. Osakkeenomistajat eivät halua, että yritysjohtokäyttää yhtiön käyttöön tulevaa lisäpääomaa omistajille vieraisiin tarkoituksiin. He toivovat, ettäylilikvidit yhtiöt jakavat kassavaransa osakkeenomistajille, jotka voivat silloin etsiä uusillasijoituksilla itselleen sopivan riski-tuotto -suhteen sijoituksilleen. Hirvonen-Niskakangas-Steiners. 66.1958 OYL 12:4,1 §; Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 890. Yhtiöjärjestyksessä saadaan määrätäminimiosingosta, ns. vähemmistöosingosta, siten, että se muodostuu osakeyhtiölaissa säädettyämäärää suuremmaksi. Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 899, ks. myös s. 153.

vahinkoa.1954 Osakeyhtiön johtohenkilön rikkoessa lakia tai yhtiöjärjestystä,hänellä on siksi todistustaakka myös sen suhteen, että hänellä ei ole tuottamustavahingon aiheuttamisenkaan suhteen.

5.2.4 Emoyhtiön osakkeenomistajan edun turvaaminentytäryhtiön voitonjaossa

Saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa on käsitelty ongelmaa, joka syntyy emo-yhtiön osakkeenomistajille siitä, että emoyhtiön hallitus voi edustusvaltansanojalla pidättää konsernin liiketoimien tuottamaa voittoa rahastoimalla, taikkamuutoin, tytäryhtiön taseisiin.1955

Keskitetysti johdetussa konsernissa konsernin emoyhtiön hallitus päättääkonsernin toimintapolitiikasta koko konsernin näkökulmasta.1956 Yritysjohdollaja osakkeenomistajilla, tässä tapauksessa konsernin johdolla ja emoyhtiönosakkeenomistajilla, voi kuitenkin olla erilaiset intressit osingonjaon suhteenkonsernin puitteissa.1957

Päätettäessä konsernin liiketoiminnan tuottaman voiton jaosta liiketoiminnanluovutus tytäryhtiölle ei Suomessa aiheuta tosiasiallista päätösvallan siirtymääemoyhtiön yhtiökokoukselta emoyhtiön hallitukselle yhtä täydellisessä määrinkuin päätettäessä osakeannista konsernissa, koska Suomessa jo yksittäisessäkin,mihinkään konserniin kuulumattomassa osakeyhtiössä yhtiökokous on voiton-jakopäätöksessään OYL 12:4,1 §:n mukaisesti sidottu hallituksen ehdottamaantai hyväksymään jaettavan voiton enimmäismäärään. Yhtiökokous saavoitonjakopäätöksessään ylittää tämän määrän vain sikäli kuin se on OYL 12:4,2§:n (minimiosinkosäännös) tai yhtiöjärjestyksen mukaan siihen velvollinen jayhtiöjärjestyksen noudattaminen ei ole ristiriidassa osakeyhtiölain voitonjakoasääntelevien normien kanssa.1958 Emoyhtiön osakkeenomistajan minimiosingon

404

1959 HE 27/1977 s. 91 ja af Schultén, Kommentaari II s. 341. Konsernitilinpäätöstä koskevatsäännökset sisältyvät kirjanpitolain 6 lukuun.1960 Osakeyhtiön maksimaalinen jakokelpoinen voitto määräytyy OYL 12 luvun 1-3a §:ienperusteella. Emoyhtiön jakokelpoisen voiton enimmäismäärää rajoittaa 12 luvun 2 §:n 3 mom:nsäännös.1961 KPL 6:2,1 §:n mukaan konsernitilinpäätös laaditaan konserniyritysten tuloslaskelmien jataseiden sekä niiden liitetietojen yhdistelmänä.1962 Vrt. af Schultén, Kommentaari II 54. Tilinpäätösten vahvistamisjärjestyksestä konsernissa, ks.myös Koski, Konserni s. 170 ss.1963 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 888.

laskemisessa noudatetaan OYL 12:4,3 §:n säännöstä. Emoyhtiössä vähim-mäisosinko määräytyy toisaalta emoyhtiön oman taseen ja toisaalta konsernita-seen osoittaman voiton pohjalta sen mukaan kumpi tase näyttää pienintävoittoa.1959

Periaatteessa emoyhtiön yhtiökokous voisi päättää jaettavaksi emoyhtiönkoko jakokelpoisen voiton1960, jos se saisi hallituksen suostutelluksi siihen, ettäkoko jakokelpoinen voitto jaetaan osakkeenomistajille. Kun emoyhtiö on puhdashallintayhtiö, joka omistaa kokonaan konsernin operatiivista liiketoimintaaharjoittavat tytäryhtiöt, konsernin tuottama voitto syntyy yleensä lähes yksin-omaan näissä tytäryhtiöissä. Jos tytäryhtiöiden tilinpäätökset vahvistetaan ennenemoyhtiön tilinpäätöstä, emoyhtiön hallituksen asettama emoyhtiön edustajavoisi tytäryhtiöiden yhtiökokouksissa, joissa tytäryhtiöiden tilinpäätökset vah-vistetaan ja tytäryhtiöiden voitonjaosta päätetään, päättää, että kaikki tytär-yhtiöiden tuottamat voitot jätetään jakamatta emoyhtiölle ja pidätetään niidentaseisiin. Osakeyhtiölakiin ei sisälly säännöstä siitä, missä järjestyksessä emo-yhtiön tilinpäätös, tytäryhtiöiden tilinpäätökset ja konsernitilinpäätös tuleevahvistaa. Koska konsernitilinpäätös laaditaan konserniyhtiöiden tilinpäätöstenyhdistelmänä1961, on johdonmukaista, että tytäryhtiöiden tilinpäätökset vah-vistetaan ensin, sen jälkeen emoyhtiön oma tilinpäätös ja viimeksi konsernitilin-päätös.1962 Tällöin seurauksena voisi olla, että emoyhtiön oma tilinpäätös eiosoittaisi lainkaan voittoa ja emoyhtiön osakkeenomistaja voisi osinko-oikeu-tensa suhteen vedota vain OYL 12:4 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiin (emoyhtiönosakkeenomistajan minimiosinko). Tytäryhtiöiden taseiden osoittama vapaa omapääoma ei vaikuta lisäävästi emoyhtiön oikeuteen jakaa osinkoa. Emoyhtiö saajakaa osinkoa enintään sen määrän, mihin se kuluneelta tilikaudelta vahvistetunoman taseensa ja yhtiöjärjestyksensä mukaan on oikeutettu.1963 Emoyhtiönmaksimaalinen jakokelpoinen voitto määräytyy siis emoyhtiön oman taseenperusteella. Siten, jos kuitenkin tytäryhtiöiden tilinpäätökset vahvistetaan ennenkuin emoyhtiön hallitus esittää emoyhtiön varsinaiselle yhtiökokoukselle emo-

405

yhtiön tilinpäätöksen vahvistamista ja emoyhtiön hallitus pidättää kaikkikonsernin operatiivisesta liiketoiminnasta syntyvät voitot tytäryhtiöiden taseisiin,ja emoyhtiön oma toiminta ei tuota voittoa, emoyhtiön yhtiökokouksella ei oletosiasiallisiakaan mahdollisuuksia suostutella emoyhtiön hallitusta siihen, ettäemoyhtiö jakaisi emoyhtiön osakkeenomistajille heihin sovellettavaa mini-miosinkoa suurempaa osinkoa, toisin kuin asia voi olla yksittäisessä, mihinkäänkonserniin kuulumattomassa osakeyhtiössä, jossa yhtiökokous voi periaatteessa,OYL 12:4,1 §:stä ilmenevin rajoituksin, päättää yrityksen koko operatiivisenliiketoiminnan tuottaman voiton jakamisesta osakkeenomistajille.

Mikäli yhtiö muuttaa osingonjakopolitiikkansa siten, että se ryhtyy jakamaanosakkeenomistajille jatkuvasti vain minimiosinkosäännöksen mukaista osinkoa,voi seurauksena olla yhtiön osakkeen markkina-arvon lasku, koska osakkeenarvonmuodostus osakemarkkinoilla riippuu osakkeeseen kohdistuvista, tulevientilikausien tuotto-odotuksista. Näin on varsinkin silloin, kun muut saman alanyritykset eivät harjoita yhtä pidättyväistä osingonjakopolitiikkaa. Kysymys siitä,loukkasiko yhtiön osingonjakopolitiikka osakeyhtiölain yleislauseketta, oliratkaistavana tanskalaisessa oikeustapauksessa, UfR 1985, s. 183.

Yhtiön eräällä enemmistöosakkeenomistajalla oli yhtiöjärjestyksenmukaan oikeus tiettyihin voittovaroihin tilinpäätöksestä ennen osingonja-koa osakkeenomistajille. Yhtiö harjoitti peräkkäisinä vuosina erittäinpidättyvää osingonjakopolitiikkaa. Tämän johdosta eräät vähemmistöosak-keenomistajat nostivat kanteen vuosina 1981 ja 1982 yhtiökokouksissatehtyjen osingonjakopäätösten kumoamiseksi väittäen niiden olleenosakeyhtiölain yleislausekkeen vastaisia. Huolimatta siitä, että yhtiönosinkopolitiikka vaikutti alentavasti yhtiön osakkeen pörssikurssiin,Tanskan korkein oikeus hylkäsi kanteen viitaten siihen, että yhtiönosinkopolitiikkaa voitiin perustella yhtiön pääomatarpeella, ja siihen, ettäkantajilla on ollut silloin, kun he hankkivat osakkeensa, tieto yhtiönharjoittamasta osinkopolitiikasta ja tämän politiikan vaikutuksesta yhtiönosakkeen pörssiarvoon.

Osakkeenomistajan osinko-oikeuden turvaamista konsernin sisällä suori-tettavissa järjestelyissä ei tässä laajemmin käsitellä.

406

407

1964 Konsernin rakenteen muuttamisesta käytetään Saksassa termiä ”Konzernumbildung”, ks.Gross, AG 1994 s. 272, tai ”Gruppenumbildung”, Emmerich-Habersack s. 492.1965 Emmerich-Habersack s. 492.1966 Lutter, DB 1973 s. 2. Fuusionkaltaisten yritysjärjestelyiden osalta Raiser viittaa tähänlähteeseen.Raiser s. 228 alav. 12). Myös Fuhrmann sekä Lutter ja Leinekugel viittaavat tähänartikkeliin. Fuhrmann, AG 2004 s. 340 ja Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss. s. 806.1967 Lutter, DB 1973 s. 2-3.Taloudellisessa mielessä yhtiöiden sulautumisella tarkoitetaan sitä, että yhtiöt yhdistyvätjakaakseen keskenään resurssinsa saavuttaakseen yhteiset tavoitteensa. Gugler, Takeovers s. 32-33. Fuusioiden kannattavuusvaikutuksista ks. kapp. 4.4.4 edellä.1968 Lutter, DB 1973 s. 4.

6 YHTEISYRITYKSEN PERUSTAMINEN

6.1 Fuusionkaltainen yritysjärjestely.Oikeudellisen sääntelyn tarve.

Konsernin rakenne voi muuttua sen seurauksena, että emoyhtiö osallistuu tytär-yhtiönsä osakkeilla fuusionkaltaisen yritysjärjestelyn toteuttamiseen.1964 Konser-nin rakenteen muuttaminen voi Saksassa edellyttää koko konsernin emoyhtiönyhtiökokouksen suostumusta.1965

Fuusionkaltaisella yritysjärjestelyllä päästään osakeyhtiölaissa sallittujakeinoja käyttäen taloudelliselta kannalta samaan tulokseen kuin laissa säädetylläsulautumismenettelyllä, kahden yrityksen yhdistämiseen yhdeksi yritykseksi.Tällöin kahden yrityksen taloudelliset resurssit yhdistetään siten, että yhdistetytyritykset toimivat kuten yksi yritys, ts. ne ovat siten johdettuja ja niiden rahoituson järjestetty sillä tavalla kuin yhdessä yrityksessä.1966 Kun lähdetään siitä, ettäyritykselle on luonteenomaista mahdollisuus kehittää toimintaansa vartenyhtenäinen taloussuunnitelma ja toteuttaa sitä pitemmän ajanjakson kuluessa,näiden edellytysten toteutuessa kysymyksessä on yksi yhtenäinen yritys.1967

Fuusionkaltaisen yritysjärjestelyn tunnusmerkkejä ovat ensinnäkin, ettäjärjestelyssä mukana olevien yritysten taloudellinen potentiaali on asetettupysyväisluonteisesti yhtenäisen liikkeenhoidollisen johdon alaiseksi, samoinkuin, jos yritykset olisivat oikeudellisesti sulautuneet yhdeksi yritykseksi, jatoiseksi, että järjestelyssä mukana olevat yritykset omistavat pitempiaikaisestitoisiaan tai osuuksia perustamassaan yhteisessä yhtiössä.1968 Fuusionkaltainenyritysjärjestely voidaan toteuttaa puhtaasti osakkuustasolla, omistusosuudenhankinnalla toisesta yrityksestä, tai liiketoimintasiirron ja omistusosuudenhankinnan yhdistelmänä taikka puhtaasti johtotasolla, asettamalla sopimusjärjes-telyllä kaksi yritystä yhteisen johdon alaiseksi.

408

1969 Tämä asiantila oli syynä jäljempänä selostettavan saksalaisen Hoesch AG:n ja hollantilaisenHoogovens NV:n väliseen fuusionkaltaiseen yritysjärjestelyyn.1970 Ks. Immonen, Verotus 4/1997 s. 369-370 ja Immonen, Yritysjärjestelyt s. 247.1971 Eurooppayhtiötä (eurooppayhtiölaki 13.8.2004/742) ei tässä teoksessa käsitellä.1972 Lutter, DB 1973 s. 2.

Yksi keskeinen syy fuusionkaltaisiin yritysjärjestelyihin ryhtymiseen ontilanne, että kansainvälinen, kahdessa eri valtiossa rekisteröidyn osakeyhtiön,oikeudellinen fuusio ei ole mahdollinen.1969 Euroopan unionin piirissä on pyrittyjäsenvaltioiden kansallisten verolainsäädäntöjen yhtenäistämiseen, jotta kansain-välinen oikeudellinen fuusio eri jäsenmaissa rekisteröityjen osakeyhtiöidenkesken on mahdollinen.1970 1971 Kansainvälistä fuusionkaltaista yritysjärjestelyä,jolla toteutetaan kahden osakeyhtiön sulautuminen taloudellisessa mielessätoisiinsa, tarvitaan yritysjärjestelyn kansainvälisen luonteen vuoksi esimerkiksisilloin, kun yritysjärjestelyyn osallistuvista osakeyhtiöistä toinen on rekisteröitySuomessa ja toinen maassa, jossa Euroopan unionin yhtiö- ja verolainsäädäntöäei sovelleta. Toisaalta Suomessa ja muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossarekisteröidyn osakeyhtiön välinen fuusionkaltainen yritysjärjestely voidaantoteuttaa muusta syystä.

Muita edellistä painavampia syitä fuusionkaltaisiin yritysjärjestelyihin ovatseuraavat seikat ja näkökohdat1972:

- oikeudellisessa fuusiossa oikeudet ainakin toisen yhtiön ja sen tuotteidentunnusmerkkeihin katoavat- oikeudellisessa fuusiossa ainakin toisen yhtiön vakiintunut organisaa-tiorakenne katoaa- fuusionkaltaiset yritysjärjestelyt voidaan tarvittaessa melko helpostipurkaa- kun kumpikin yritysjärjestelyyn osallistuvista yhtiöistä jatkaa oikeu-dellisesti olemassaoloaan, yhtiöiden yrityskulttuureissa olevia eroja, esi-merkiksi eroja henkilökunnan palkkauksessa ja muissa henkilöstöeduissa,ei tarvitse poistaa eikä yhtiöiden harjoittamia vakiintuneita käytäntöjäyhdenmukaistaa, ainakaan lyhyellä aikavälillä; samasta syystä yhtiöidenjohtoa ei tarvitse sijoittaa uudelleen, toisin kuin silloin, kun kysymys onsulautuvan yhtiön johdosta oikeudellisessa fuusiossa.

Peruskysymys fuusionkaltaisissa yritysjärjestelyissä osakkeenomistajan oi-keussuojan kannalta on, onko näiden järjestelyjen fuusionkaltaisuudesta, ts.fuusion kriteerien täyttymisestä taloudellisessa mielessä, huolimatta osakkeen-omistajan hallinnoimisoikeuksissa, yhtiökokouksen päätösvallassa ja osakkeen-omistajan tiedonsaantioikeudessa, eroa näiden järjestelyjen ja osakeyhtiölaissaeksplisiittisesti säänneltyjen sulautumismuotojen välillä, tai pitäisikö sitä olla.

409

1973 Lutter, DB 1973 s. 3.1974 Henze, BB 2001 s. 60.1975 Pelkästään yhtiön johtamisen järjestelyyn perustuva fuusionkaltainen yritysjärjestely onkysymyksessä, kun toisen yhtiön johto voi antaa oikeudellisesti sitovia ohjeita toisen yhtiönhallintoelimille. Lutter, DB 1973 s. 5. Yhtiöt voidaan asettaa Saksassa yhteisen johdon alaisiksisopimuksella, jonka nojalla toisen yhtiön toiminta alistetaan toisen yhtiön johdon alaiseksi(määräämisvaltasopimus, sopimus liikkeen vuokralleannosta) taikka kahden yhtiön välisellävelvoiteoikeudellisella sopimuksella yhtiöiden yhteisestä johdosta. Ks. Lutter, DB 1973 s. 5 ja12-14. Viimeksi mainittu sopimus kuuluu Saksassa osakeyhtiön (Aktiengesellschaft) hallituksenja hallintoneuvoston toimivaltaan. Mikäli järjestelyyn kuitenkin liittyy, kuten usein tapahtuu,yhtiöiden liiketoiminnan siirtoa kolmannelle, perustettavalle yhtiölle, jossa sopimuksenosapuolilla on tasaomistus, syntyy tosiasiallinen voitonyhteisyysyhteisö (Gewinngemeinschaft),minkä vuoksi § 292 Abs. 1 Nr. 1 AktG ja § 293 Abs. 1 AktG säännösten analogisella sovel-tamisella voidaan puoltaa yhtiökokouksen päätösvaltaa järjestelyssä. Lutter, DB 1973 s. 13-14.

Asiaan voidaan ottaa kantaa osakeyhtiölain tulkinnassa de lege lata taikka delege ferenda.1973 Kysymykseen ei voitane vastata yleispätevästi, johtuen erilaistenfuusionkaltaisten yritysjärjestelyjen moninaisuudesta ja niiden fuusionkaltaisuu-den eri asteista. Yhtiökokouksen toimivaltaa yritysjärjestelystä päätettäessä eivoitane puoltaa siinä määrin järjestelyissä, jotka johtavat pelkästään kahdenyrityksen toimintojen integrointiin, kuin sellaisissa järjestelyissä, joissa suoraanpuututaan osakkeenomistajan varallisuusoikeuksiin liittyviin taloudellisiin int-resseihin. Tilanne, jossa kirjoittajan mielestä voidaan puoltaa osakeyhtiölainsulautumissäännösten analogista soveltamista, ainakin päätöksentekosääntöjenosalta, on sellainen yritysjärjestely, jossa kahden yrityksen toimintojen integ-roinnin ohella samalla syntyy sopimukseen perustuva tai tosiasiallinen voiton-yhteisyyspooli näiden yritysten välille, samoin kuten oikeudellisessa fuusiossakintapahtuu.

Saksassa fuusionkaltainen yritysjärjestely kuuluu yhtiökokouksen päätös-valtaan, kun sellainen yritysjärjestely supistaa pysyväisluonteisesti yhtiölle luon-teenomaisen toimialan ydinaluetta.1974

Seuraavassa käsitellään erikseen osakevaihtoon ja liiketoimintasiirtoon perus-tuvia fuusionkaltaisia yritysjärjestelyitä.1975

6.2 Fuusionkaltaisten yritysjärjestelyjen toteuttamismuodot

6.2.1 Osakevaihtoon perustuvat fuusionkaltaiset yritysjärjestelyt

Vastaanottofuusion kaltainen osakevaihto

Vastaanottofuusion kaltaisessa osakevaihdossa yhtiön enemmistöosakkeenomis-taja taikka kaikki osakkeenomistajat sijoittavat osakkeensa omassa yhtiössään

410

1976 Ks. Lutter, DB 1973 s. 5 tapaus aa) ja s. 6.1977 Immonen, Yritysjärjestelyt s. 219. Guldborg ja Werlauff käyttävät holding-yhtiönperustamisesta osakevaihdolla liiketoimintaa harjoittavan yhtiön yläpuolelle nimitystä ”Baltica-modellen”. Guldborg-Werlauff, R & R 5/1991 s. 59, 61 ja 57.1978 Ks. Immonen, Verotus 4/1997 s. 377 ja Immonen, Yritysjärjestelyt s. 222.1979 EVL 52 f § 2 mom.; Immonen, yritysjärjestelyt s. 222.1980 Immonen, Verotus 4/1997 s. 377.1981 Lutter, DB 1973 s. 6.1982 Osakevaihto, josta enemmistöosakkeenomistaja päättää omissa nimissään osakkeenomistajanominaisuudessa, on toisaalta Yhdysvalloissa nostanut esille kysymyksen alkuperäisen yhtiönvähemmistöosakkeenomistajalle annettavasta oikeussuojasta. Oikeustapauksessa Jones v. H.F.Ahmanson & Co., 1969, (1 Cal. 3d 93, 460 P.2d 464, 81 Cal. Rptr. 592 (1969)) pankkitoimintaa

apporttipanoksena toiseen, nämä osakkeet vastaanottavaan yhtiöön saadenvastikkeeksi vastaanottavan yhtiön osakkeita. Järjestelyn fuusionkaltaisuusilmenee siinä, että osakkeet apporttina vastaanottavasta yhtiöstä tulee osake-saannon vuoksi alkuperäisen yhtiön emoyhtiö.1976

Osakkeet apporttipanoksena vastaanottavassa yhtiössä osakevaihto toteutetaansuunnattuna osakeantina, apporttiemissiona. Tällöin osakkeet vastaanottava yhtiömaksaa vastaanottamansa toisen yhtiön olemassa olevat osakkeet suuntaamallayhtiössä osakeanti osakkeet sille luovuttaville henkilöille.1977

Vastaanottofuusion kaltainen osakevaihto toteutettaneen osakeyhtiön toimestausein EVL 52 f §:ssä säädettynä osakevaihtona, koska tällöin osakkeet yhtiöönapportiksi luovuttavan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tuloverotuksessatoteutuu verotuksellinen jatkuvuus.1978 Jotta EVL 52 f §:n osakevaihtoa koskevaasäännöstä voidaan soveltaa, osakeyhtiön tulee hankkia sellainen osuus toisenosakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin50 % toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä.

EVL 52 f §:n mukaista osakevaihtoa ei pidetä verotuksessa luovutuksena,paitsi siltä osin kuin vastikkeena saadaan rahaa, vaan verotus lykkääntyyodottamaan ajankohtaa, jolloin apportiksi sijoitettujen osakkeiden tilallevaihdossa saadut osakkeet luovutetaan edelleen.1979 Vaihdossa vastaanotet-tujen osakkeiden hankintamenona apporttisijoittajan tuloverotuksessa onluovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta oleva hankintamenonosa (EVL 52 f § 2 mom.).Osakkeet apportiksi saavan yhtiön verotuksessa hankittujen osakkeidenhankintamenona on pidettävä osakevaihdossa käytettyä luovutushintaaedellyttäen, että se ei ylitä hankittujen osakkeiden käypää arvoa.1980

Yhtiössä, jonka ennestään olemassa olevat osakkeet sijoitetaan, tämäyritysjärjestely voidaan toteuttaa enemmistöosakkeenomistajan päätök-sellä, koska osakkeenomistaja voi lähtökohtaisesti päättää vapaasti omai-suutensa sijoittamisesta.1981 1982 Silloin, kun osakevaihdossa osakkeet

411

harjoittaneen yksityisen osakeyhtiön (S) enemmistöosakkeenomistajat perustivat holding-osakeyhtiön (U), jonka osakkeita vastaan he luovuttivat pankkiyhtiön S osakkeensa ap-porttipanoksena holding-yhtiön omaisuudeksi. Holding-yhtiö oli julkinen osakeyhtiö. Pank-kiyhtiön S vähemmistöosakkeenomistajat, joilla oli 15 % yhtiön osakkeista ja niiden tuottamastaäänivallasta, nostivat kanteen enemmistöosakkeenomistajia vastaan sillä perusteella, että nämäolivat rikkoneet lojaliteettivelvollisuutensa (fiduciary duty) vähemmistöosakkeenomistajiakohtaan, koska he olivat osakkeiden vaihdon seurauksena voineet yksipuolisesti hyödyntääpankkiyhtiöiden osakkeiden arvonnousua julkisilla osakemarkkinoilla myymällä perustamansaholding-yhtiön osakkeita. Sen sijaan enemmistöosakkeenomistajien menettelyn seurauksenayhtiön S osakkeiden arvo laski ja tämän yhtiön osakkeet olivat käytännössä myytävissä vainholding-yhtiölle U. Tapauksesta, ks. CLR 1970, Notes s. 1079 ss. Osakkeenomistajien vähem-mistösuojaa osakevaihdossa ei tässä kuitenkaan laajemmin käsitellä.1983 Ks. Lutter, DB 1973 s. 5 tapaus cc).1984 Vrt. Lutter, DB 1973 s. 6.

apportiksi sijoittava osakkeenomistaja on osakeyhtiö, kysymys yhtiöko-kouksen päätösvallasta asiassa voi tulla esille.

Kombinaatiofuusion kaltainen osakevaihto

Kombinaatiofuusion kaltaisessa osakevaihdossa esimerkiksi kahden yhtiönkaikki osakkeenomistajat sijoittavat osakkeensa yhtiöissä apporttipanoksina uu-teen, perustettavaan yhtiöön saaden vastikkeiksi tämän uuden yhtiön osakkeita.Tällöin uudesta perustettavasta yhtiöstä tulee alkuperäisten yhtiöiden hallinta-yhtiö, joka omistaa ne 100 %:sti.1983

Osakkeet vastaanottava yhtiö perustetaan apporttiperustamisella tai osakkeetvastaanottavassa yhtiössä toteutetaan apporttiemissio. Tytäryhtiöiksi muuttuvissaalkuperäisissä yhtiöissä tämä fuusionkaltainen yritysjärjestely voidaan toteuttaamyös pelkästään näiden yhtiöiden enemmistöosakkeenomistajien päätöksilläsijoittaa osakkeensa apportteina uuteen yhtiöön.1984

6.2.2 Liiketoimintasiirrolla toteutettavatfuusionkaltaiset yritysjärjestelyt

Fuusionkaltainen yritysjärjestely voidaan toteuttaa siten, että osakeyhtiö luo-vuttaa käytännöllisesti katsoen koko omaisuutensa tai koko liiketoimintaa välit-tömästi palvelevan omaisuutensa toiselle yhtiölle tämän osakkeita vastaan.

Vastaanottofuusion kaltainen menettely on kysymyksessä, kun yhtiö luovuttaakoko liikeomaisuutensa jo olemassa olevalle toimivalle yhtiölle tämän osakkeitavastaan. Vastaanottavan yhtiön kannalta kysymyksessä on apporttiemissionatoteutettava suunnattu osakeanti. Tällaiseen yritysjärjestelyyn ryhdytään yleensä

412

1985 Tällainen yritysjärjestely oli kysymyksessä saksalaisessa ”Hoesch-Hoogovens” -oikeus-tapauksessa, jota selostetaan jäljempänä.1986 Päätösvallan siirtymästä liiketoimintasiirron johdosta, ks. kapp. 5.1.2.1 edellä.1987 Vrt. oikeustapausselostus ”Gelatine”, AG 2004 s. 387 ja Emmerich-Habersack s. 487 ja 492.

siksi, että vastaanottavan yhtiön katsotaan voivan luovuttavaa yhtiötä paremminhyödyntää liiketaloudellisesti luovutettavaa liikeomaisuutta ja muita sille siirtyviäresursseja.

Kombinaatiofuusion kaltainen yritysjärjestely on kysymyksessä, kun kaksiyhtiötä siirtää koko liikeomaisuutensa perustamalleen yhteisyritykselle tämänosakkeita vastaan. Tämän luonteinen yritysjärjestely voidaan toteuttaa myössilloin, kun yritysjärjestelyyn ryhtyvät yhtiöt ovat hallintayhtiöitä, jolloinkonsernin operatiivinen liiketoiminta tapahtuu hallintayhtiöiden 100 %:sti (tailähes 100%:sti) omistamissa tytäryhtiöissä, tai kun tällaisten tytäryhtiöidenperustamiseen ryhdytään yritysjärjestelyn ensi vaiheessa. Tällöin yritysjärjestelynosapuolet voivat perustaa yhteisyrityksen sijoittamalla kokonaan omistamiensatytäryhtiöiden osakkeet apporttipanoksena siihen sen osakkeita vastaan. Järjes-telyn tuloksena osapuolista tulee välihallintayhtiönä toimivan yhtiön (ns. kes-kusyhtiön) yhteisomistajia (tavallisesti 50 % - 50 % omistus- ja äänivaltaosuuk-silla). Järjestelyyn liittyy joukko sopimuksia osapuolten välillä, joissa sovitaanmm. perustetun liiketoimintakokonaisuuden liiketoiminnan yhtenäistämisestä,yhteistä johtoa koskevista asioista, äänivallan käytöstä yhteisyrityksen yhtiö-kokouksessa ym. liiketoimintakokonaisuuden johtamiseen ja hallintoon liittyvistäseikoista.1985

Emoyhtiön omistamien tytäryhtiön osakkeiden sijoittaminen toiseen yhtiöönvahvistaa päätösvallan siirtymää tytäryhtiön harjoittaman liiketoiminnan suh-teen.1986 Tätä voidaan pitää perusteena edellyttää emoyhtiön osakkeenomistajiensuostumus tytäryhtiön osakkeiden sijoittamiseen toiseen yhtiöön, kun kysy-myksessä on merkitykseltään ”olennainen” rakennemuutos, vaikka he olisivatjo alunperin antaneet suostumuksensa liiketoimintasiirtoon tai tytäryhtiön osak-keiden hankintaan.1987

Osakkeenomistajan oikeussuojaa, yhtiökokouksen toimivaltaa ja osakkeen-omistajan oikeutta saada tietoja yhtiökokouksessa tehtävän päätöksen perustaksi,tarkastellaan seuraavassa liiketoimintasiirroilla toteutettavassa kombinaatiofuusi-on kaltaisessa yritysjärjestelyssä sulautuvan, ts. liiketoimintasiirtoon ryhtyvän,yhtiön osakkeenomistajien kannalta. Ensinnä on esillä yhteisyrityksen perus-taminen liiketoimintasiirroilla ja sen jälkeen välihallintayhtiön perustaminentytäryhtiöiden avulla.

413

1988 UfR 1970, s. 795, s. 796-797.1989 UfR 1970, s. 795 , s. 796.1990 UfR 1970, s. 795, s. 795-796.

Liiketoiminnan luovutus yhteisyrityksellesiihen saatavaa omistusosuutta vastaan

Tanskan korkeimman oikeuden ratkaisussa, UfR 1970, s. 795, valmisvaatealallatoiminut osakeyhtiö luovutti neljän muun samalla alalla toimineen, yhteisyrityk-sen perustamiseen osallistuneen yhtiön tavoin kaiken liiketoimintansa ja kokotuotantolaitteistonsa perustettavalle kommandiittiyhtiölle, jonka päätoimialanaoli valmisvaatteiden valmistus ja kauppa, saaden vastikkeeksi omistusosuudensiinä. Korkein oikeus oli sillä kannalla, että osakeyhtiön johtajan yhtiön puolestaallekirjoittama sopimus kommandiittiyhtiön perustamisesta ja sopimus yhtiönomaisuuden luovuttamisesta kommandiittiyhtiölle siinä vastikkeeksi saatavaavähemmistöomistusta vastaan eivät sitoneet osakeyhtiötä, koska johtaja oli sopi-mukset allekirjoittaessaan ylittänyt osakeyhtiön toimialan rajaaman toimi-valtansa.

Ratkaisussa H.D. 19. oktober 1970 i sag I 244/1969 (UfR 1970, s. 795)joukko valmisvaatealan yrityksiä perusti keskenään yhteisyrityksen,kommandiittiyhtiön nimeltä ”Scandinavian Clothing Industries”. Tarkoi-tuksena oli hankkeeseen osallistuneiden yhtiöiden toiminnan rationalisoin-ti ja niiden osto-, valmistus- ja myyntitoiminnan keskittäminen. Komman-diittiyhtiö perustettiin 5.12.1966, jolloin päivänä allekirjoitettiin yhtiönperustamissopimus. Kommandiittiyhtiön toimialana oli valmisvaatteidenvalmistus ja kauppa sekä investointi- ja rahoitustoiminta, kiinteistötoimin-ta ja kuljetustoiminta.1988 Vastuullisen yhtiömiehen tuli suorittaa sijoi-tuspanoksensa perustettavaan yhtiöön rahassa ja 5 muun, äänettömäksiyhtiömieheksi jäävän perustajan, näiden joukossa osakeyhtiön HaderslevKonfektionsfabrik A/S, luovuttamalla tuotantolaitteistonsa perustettavalleyhtiölle. Mainitun osakeyhtiön osuus kommandiittiyhtiöön sijoitettavastapääomasta oli 22,7 %. Perustamissopimuksen mukaan kommandiittiyhtiönpäättävässä elimessä kullakin äänettömällä yhtiömiehellä oli yksi edustaja,jolla oli yksi ääni. Erillisessä lisäsopimuksessa oli sovittu hankkeeseenosallistuneiden vaatetusalan yritysten tuotantolaitteistojen luovutuksestakommandiittiyhtiölle.1989 Haderslev Konfektionsfabrik A/S:n puolestamolemmat sopimukset allekirjoitti yhtiön johtaja Kullberg ilman yhtiönhallituksen tietoa asiasta.1990

Kommandiittiyhtiö ilmoitettiin kaupparekisteriin 31.3.1967. Muutamankuukauden toiminnan jälkeen yhtiö asetettiin selvitystilaan 17.11.1967ja 25.11.1967 yhtiön omaisuuden konkurssikäsittely alkoi. Kun HaderslevKonfektionsfabrik A/S myös oli asetettu selvitystilaan 20.2.1968, yhtiönsijoituspanosta kommandiittiyhtiöön ei ollut suoritettu ja kun yhtiönpesänhoitajat kieltäytyivät suorittamasta sitä kommandiittiyhtiön pesän-

414

1991 UfR 1970, s. 795, s. 797.1992 UfR 1970, s. 795, s. 797-798, vrt. s. 802.1993 UfR 1970, s. 795, s. 798.1994 UfR 1970, s. 795, s. 797.1995 UfR 1970, s. 795, s. 802.1996 Edellisen oikeusasteen tuomareiden enemmistö totesi, että kommandiittiyhtiön rekisteröintiäkoskeneeseen ilmoitukseen ei liittynyt toiminimeä koskevan lain 7 §:n nojalla sellaistavaikutusta, että b.f. kolmas osapuoli, tässä kommandiittiyhtiön konkurssipesä, olisi voinut saada

hoitajien vaatimuksesta huolimatta, jutun kantaja Scandinavian ClothingIndustries vaati oikeudessa sijoituspanosta vastaavan summan suorittamis-ta korkoineen sille.1991

Kantajan mukaan yhtiön johtajan kaupparekisteriin merkittynä yhtiöntoiminimenkirjoittajana yhtiön puolesta tekemät oikeustoimet sitoivatyhtiötä. Mikäli yhtiön hallitus oli sitä mieltä, että ko. johtaja ei olisi yksinsaanut ryhtyä oikeustoimiin yhtiön puolesta, sen olisi tullut reagoidailmoitukseen kommandiittiyhtiön rekisteröintihakemuksesta. Johtajanedellä mainituissa sopimuksissa olleiden allekirjoitusten, yhtiön hallituk-sen passiivisuuden ja sen seikan vuoksi, että b.f. ulkopuolisen tahon, tässätapauksessa kommandiittiyhtiön konkurssipesän, tuli toiminimeä koskevanlain 7 §:n mukaan voida luottaa kuulutukseen kommandiittiyhtiönrekisteröinnistä, kantajan mukaan johtajan sopimuksissa olleet allekirjoi-tukset sitoivat yhtiötä.1992 Kantajan mielestä kysymyksessä ei ollut yhtiöntoimialan olennainen muuttaminen.1993 Vastaajan mukaan taasen senjohtajan allekirjoitukset yhtiön puolesta kommandiittiyhtiön perustami-seen liittyneissä sopimuksissa eivät sitoneet yhtiötä, koska kysymyksessäoli niin epätavallinen toimi, että yhtiökokouksen olisi tullut se hyväksyä,jotta se olisi sitonut yhtiötä. Yhtiön tuotantolaitteiston ja yhtiöön liittyvängoodwillin luovuttaminen kommandiittiyhtiölle merkitsi tosiasiallisestisamaa kuin yhtiön toimialan olennainen muuttaminen (”en væsentligændring of aktieselskabets formål”) ja vaati sen vuoksi yhtiökokouksensuostumuksen. Hallituksen passiivisuudella kommandiittiyhtiön rekis-teröintihakemuksen kuuluttamisen suhteen ei ollut vastaajan mielestäasiassa merkitystä.1994

Vestre Landsret hylkäsi kanteen ja velvoitti kantajan korvaamaan vas-taajan oikeudenkäyntikulut. Korkein oikeus viittasi tuomareiden enem-mistön perusteluihin edellisessä oikeusasteessa ja vahvisti siellä tehdynpäätöksen velvoittaen kantajan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntiku-lut. Korkein oikeus katsoi, että osakeyhtiön johtajan yhtiön puolestatekemä luovutustoimi, käsittäessään sekä yhtiön tuotantolaitteiston ettäyhtiön toiminnan johtamisen luovutuksen kommandiittiyhtiölle, oli niinlaaja toimi, että se meni ko. johtajan osakeyhtiön toimialan rajaamantoiminimenkirjoitusoikeuden ulkopuolelle (”uden for den… tillkommtnde,af aktieselskabets formål begrænsede signatur.”) eikä siksi sitonutosakeyhtiötä.1995 Yhtiön hallituksen passiivisuudella kommandiittiyhtiönrekisteröintihakemuksen kuuluttamisen suhteen ja toiminimeä koskevanlain 7 §:n säännöksellä ei ollut asiassa merkitystä.1996

415

osakeyhtiötä kohtaan saamisoikeuden, jota kommandiittiyhtiöllä itsellään ei ole ollut. UfR 1970,s. 795, s. 802.1997 Tapaukseen viittaavat osaltaan Seydel, s. 97 ja Lutter ja Leinekugel, Lutter-Leinekugel, ZIP1998 805 ss., s. 814.1998 BGHZ 82, s. 188, s. 189.1999

Lutter, DB 1973 s. 2.

Välihallintayhtiön perustaminen

Kun osakeyhtiö luovuttaa koko omaisuutensa toiselle jo ennestään toimivalleyhtiölle tai perustettavalle yhteisyritykselle sen osakkeita vastaan Saksassa tuleesovellettavaksi Saksan osakeyhtiölain 179a § (ent. 361 §). Säännöksen mukaansopimus, jolla yhtiö tulee velvolliseksi luovuttamaan omaisuutensa toiselle yh-tiölle sen osakkeita vastaan vaatii yhtiökokouksen suostumuksen päätöksellä,jota tulee kannattaa vähintään 3/4 yhtiökokouksessa edustettuna olevasta osake-pääomasta (Grundkapital).

”Hoesch-Hoogovens” –ratkaisu (BGHZ 82, s. 188)1997

Saksan korkeimman oikeuden 16.11.1981 antamassa päätöksessä (BGHII ZR 150/80) oli kysymys omaisuuden siirroilla toteutetusta fuusionkal-taisesta yritysjärjestelystä, jonka lopputuloksena osapuolet tulivat yhteis-omistajiksi perustamaansa välihallintayhtiöön, ns. keskusyhtiöön, joennestään olemassa olevien ja perustettujen yhtiöiden muodostamassakokonaisuudessa. Saksalainen Hoesch AG ja hollantilainen HoogovensNV yhtyivät tähän järjestelyyn, koska valtioiden rajat ylittävä oikeudelli-nen sulautuminen ei ollut teknisesti mahdollinen.Yritysjärjestelyyn sisältyneet omaisuuden siirrot toisen yhtiön osakkeitavastaan toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensiksi Hoesch AG ja HoogovensNV siirsivät kumpikin koko liikeomaisuutensa 100%:sti omistamilleentytäryhtiöille jääden itse hallintayhtiöksi (lukuunottamatta HoogovensNV:n 14,5 %:n omistusta Hoesch AG:ssa ja eräitä muita varallisuuseriä).Sen jälkeen Hoesch AG ja Hoogovens NV perustivat välihallintayhtiön(keskusyhtiön) Estel NV:n Hollantiin johtamaan operatiivisten tytäryhtiöi-den liiketoimintaa siirtämällä omistamansa tytäryhtiöiden osakkeet ap-porttina sen varallisuudeksi ja merkitsemällä itse kumpikin 50 % kes-kusyhtiön osakkeista. Lisäksi suunniteltuun yritysjärjestelyyn kuului sää-tiön perustaminen, jolle oli tarkoitus tulla neljä keskusyhtiön etuoikeutet-tua osaketta, jotka tuottivat äänioikeuden sen yhtiökokouksessa sekäsopiminen periaatteista, joilla neljä muuta yhtiötä olisivat edustettuinakeskusyhtiön hallinnossa.1998 Järjestelyn tuloksena keskusyhtiöstä voitiinjohtaa ja ohjata operatiivisten yhtiöiden (keskusyhtiön omistamien ty-täryhtiöiden) liiketoimintaa yhtä hyvin kuin, jos Hoesch AG ja HoogovensNV olisivat sulautuneet muodollisesti keskenään yhdeksi yhtiöksi.1999

416

2000 BGHZ 82, s. 188, s. 189-190.2001 BGHZ 82, s. 188, s. 190-191.2002 BGHZ 82, s. 188, s. 198.

Yritysjärjestely oli tarkoitettu toteuttaa oikeudellisesti Hoesch AG:npuolelta kolmella sopimuksella, jotka olivat2000

1. Liikeomaisuuden luovutussopimus ("Übertragungsvertrag")Hoesch AG sitoutui tytäryhtiönsä kanssa tekemässään sopimuksessasiirtämään tälle apporttina koko liikeomaisuutensa tytäryhtiön osakepää-oman korotusta vastaan.2. Sopimus Hoesch AG:n ja Hoogovens NV:n kesken siitä, että nesiirsivät omistamansa tytäryhtiöiden osakkeet apporttina perustettavankeskusyhtiön varallisuudeksi sen osakkeita vastaan ("Einbringungsvert-rag").3. Osakassopimus Hoesch AG:n ja Hoogovens NV:n kesken (nk."Grundvertrag"), jossa sovittiin mm. voiton käytöstä, äänivallan käytöstäyhdessä ja liiketoiminnan johtamisen periaatteista keskusyhtiössä.Hoesch AG:n varsinaisessa yhtiökokouksessa 17.5.1972 liikeomaisuudenluovutussopimus ja edellä 2. kohdassa mainittu sopimus ("Einbringungs-vertrag") hyväksyttiin hallituksen esityksen mukaisesti yli 3/4 enemmistöl-lä kokouksessa edustettuina olleista äänistä. Kokouskutsu yhtiökokouk-seen oli otsikoitu niin, että otsikko koski suostumuksen antamistasopimusten päättämiseen ja kokouskutsuun oli liitetty kahden edellämainitun sopimuksen tekstit, mutta ei laajahkon osakassopimuksen("Grundvertrag") tekstiä. Sen sijaan osakassopimus jaettiin yhtiökokouk-sessa siellä läsnä olleille osakkeenomistajille ja heidän edustajilleen.Yhtiökokouksessa edustettuna ollut Hoesch AG:n osakkeenomistaja nostikanteen tuomioistuimessa yhtiökokouksen päätöksen julistamiseksipätemättömäksi ko. sopimusten hyväksymisen osalta, kantajan esityksenmukaan päätöksen moitteenvaraisen pätemättömyyden tai mitättömyydenperusteella.2001 Kahden alemman oikeusasteen hylättyä kanteen, se tuliSaksan korkeimman oikeuden ratkaistavaksi.Korkein oikeus käsitteli tapauksen Saksan osakeyhtiölain 361 §:ntulkinnan kannalta. Tuomioistuimen mielestä alempien oikeuksien olisipitänyt tutkia, muodostiko osakassopimus ("Grundvertrag") sellaisen osansopimusten muodostamasta oikeudellisesta kokonaisuudesta, johonyhtiökokouksen suostumuksen tuli 361 §:n nojalla ulottua, ja minkävuoksi osakassopimus olisi pitänyt olla 361 § 2 mom:n mukaisesti ennenyhtiökokousta yhtiön tiloissa osakkeenomistajien nähtävänä ja saatavana.Tämän vuoksi korkein oikeus kumosi alempien oikeusasteiden päätöksetja palautti jutun alioikeuteen asian tutkimista varten.Sille, mihin sopimuksiin yhtiökokouksen suostumus tuli ulottua, oli rat-kaisevaa, muodostiko osakassopimus sellaisen tärkeän ainesosan sopi-musjärjestelyssä, jonka tuntemus saattoi vaikuttaa yhtiökokouksen tah-donmuodostukseen yhtiön omaisuuden luovutuksen suhteen.2002 Korkeinoikeus totesi, että, jotta yhtiökokouksella olisi merkittävää vaikutustasopimusjärjestelystä päätettäessä, sen päätöksenteon tulee ulottua kaikkiinsopimusehtoihin, joiden täydellinen tuntemus on välttämätöntä sopimusten

417

2003 BGHZ 82, s. 188, s. 196.2004 BGHZ 82, s. 188, s. 199-200.2005 BGHZ 82, s. 188, s. 197.2006 BGHZ 82, s. 188, s. 199-200.2007 Timm, BB 1980 s. 1658.2008 Timm, BB 1980 s. 1658 ja Timm, JZ 1982 s. 405.

oikeudellisten ulottuvuuden havaitsemiseksi ja sopimisjärjestelyn etujenja haittojen punnitsemiseksi. Yhtiökokouksen päätöksenteon tulee ulottuakaikkiin yhtiön omaisuuden luovutukseen liittyviin sopimuksiin, jotkakoskevat osapuolten suhdetta ja jotka eivät ole oikeudellisesti sitoviailman toisiaan ja jotka sen vuoksi muodostavat yhtenäisen sopimusko-konaisuuden (§ 139 BGB:ssa tarkoitetussa mielessä).2003 Yhtiökokouksensuostumus tuli siten 361 §:n 1 ja 2 mom:n säännösten mukaan kohdistuakaikkeen mikä oli omaisuuden luovutusvelvollisuuden sopimusperustei-nen ainesosa, jota ilman luovutusvelvollisuus ei ollut pätevä, riippumattasiitä, oliko kysymys sopimuksesta, joka välittömästi velvoitti omaisuudenluovutukseen vaiko siihen liittyvästä sopimuksesta, joka muulla tavoinkoski osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia.2004 Hallitus ei voi tuodayhtiökokouksen päätettäväksi ainoastaan osaa sopimusten muodostamastakokonaisuudesta edellä tarkoitetussa mielessä, eikä yhtiökokous itse,enemmistöpäätöksellä, voi pätevästi luopua siitä sen päätöksentekoavarten esitettävästä aineistosta, joka on yhtiökokouksessa 361 §:n mukaantehtävän päätöksen perustana eikä rajoittaa päätöksentekoon vain osaasopimuskokonaisuudesta. Mitä edellä on sanottu sopimusten muodosta-man kokonaisuuden huomioon ottamisesta koskee vastaavasti yhtiöko-koukselle 361 §:n 2 mom:n mukaan annettavaa ennakkoinformaatiota.2005

Vaikka osakassopimus oli nähtävänä Hoesch AG:n yhtiökokouksessa, seei edellä tarkoitetulla sopimusten välistä yhteyttä koskevalla edellytykselläkorvannut 361 §:n 2 mom:n edellyttämää sopimuksen julkista nähtäväksipanoa yhtiön liiketiloissa ennen yhtiökokousta. Korkein oikeus totesijutussa, että sille oikeudenkäynnissä esitetty aineisto viittasi siihen, ettämainitut kolme sopimusta muodostivat oikeudellisesti yhtenäisen koko-naisuuden, ja tällä edellytykselle Hoesch AG:n yhtiökokouksen päätösoli moitteenvaraisesti pätemätön, mutta se ei ottanut asiaan lopullistakantaa, koska osakassopimusta kokonaisuudessaan ei ollut esitetty sillejutun aineistossa.2006

Taloudelliselta kannalta katsottuna sopimuskokonaisuus merkitsi yritysjärjes-telyä, jonka tavoitteena oli kansalliset rajat ylittävän fuusion, omaisuudensiirtojakäsittävän kombinaatiofuusion, aikaansaaminen.2007 Järjestelyn tavoitteena oliperustettavan yrityskokonaisuuden mahdollisimman yhtenäinen taloudellinenkehitys, joten voidaan sanoa, että tarkoituksena oli taloudelliselta kannalta yhdenuuden yrityksen perustaminen, samoin kuin jos yhtiöt olisivat oikeudellisestisulautuneet keskenään.2008

418

2009 Timm, JZ 1982 s. 405.2010 Timm, JZ 1982 s. 405.2011 Timm, BB 1980 s. 1657.2012 Timm, BB 1980 s. 1658. Lainkohdassa tarkoitetusta voitonyhteisyysyhteisöstä, ks. Raiser s. 938-939.2013 Timm, JZ 1982 s. 405.

Sopimuskokonaisuuden (yritysjärjestelyn) oikeudellisen luonteen kannaltamerkittävin on Hoesch AG:n ja Hoogovens NV:n solmima osakassopimus("Grundvertrag"). Sitä on oikeudellisesti tarkasteltava paitsi Saksan OYL 361§:n (nyk. 179a §:n) kannalta, osana sopijapuolten sopimusta siirtää tytäryhtiöi-densä osakkeet apporttina perustettavalle keskusyhtiölle ("Einbringungsvertrag"),myös konsernioikeudellisesta näkökulmasta voitonjako- ja voitonsiirtosopimus-ten solmimista koskevan päätöksenteon sääntelyn eli § 292 ja 293 AktGsäännösten kannalta.2009 Kun kuitenkin tapauksessa kantajan kanne kohdistuiyhtiökokouksen päätökseen hyväksyä tytäryhtiöiden osakkeiden siirtämistäkoskeva sopimus ("Einbringungsvertrag") ja kanne yhtiökokouksen päätöksenjulistamiseksi pätemättömäksi voitiin ratkaista jo tällä pohjalla Saksan OYL 361§:n nojalla, ei kanteen ratkaisu kysymyksessä olleessa konkreettisessa tapa-uksessa riippunut osakassopimuksen oikeudellisesta luonteesta jälkimmäisessäsuhteessa.2010

Osakassopimus olisi kuitenkin periaatteessa pitänyt esittää yhtiökokouksellehyväksyttäväksi, paitsi osana omaisuudenluovutussopimusta 361 §:n nojalla,sen lisäksi myös 292 ja 293 §:ien nojalla, koska sopimuksen tavoitteena oli sekärinnakkaiskonserniin että 292 §:ssä tarkoitetun voitonyhteisyysyhteisön perus-taminen.2011

Osakassopimus vastasi tosiasiallisten vaikutustensa kannalta aitoa voiton-yhteisyyssopimusta (sopimusta, jonka tuloksena syntyy voitonyhteisyysyhteisö,"Gewinngemeinschaft") Saksan osakeyhtiölain 292,1 §:n 1) kohdassatarkoitetussa merkityksessä.2012 Osakassopimuksen johdosta muodostettavanliiketoimintakokonaisuuden tuottaman voiton jako oli ennalta määrätty ja osa-puolet olivat luopuneet tavoittelemasta tuottoa erikseen yhteisöön luovuttamal-leen liikeomaisuudelle. Timm ilmaisee asian näin: "Durch den entsprechendenZusammenarbeitsvertrag (=Grundvertrag) wird die künftige Ertragssituation beibeiden Partnern vorprogrammiert: Die Chance einer vom Verbund abweichendenErtragsentwicklung wird aufgegeben; zumindest faktisch werden die Erträge"gepoolt". Im Grundvertrag, ..., erfolgt eine Lenkung von Aufwendungen undErträgen; ...".2013 Puhtaassa voitonyhteisyyspoolissa paremmin kannattavanliiketoiminnan tuotto tulee käytetyksi heikommin kannattavan liiketoiminnan

419

2014 Vastaaja jutussa oli myös toisaalta tunnustanut, että osakassopimuksella oli konsortio- taivoitonyhteisyyssopimuksen luonne, koska siinä sovittiin osakkeenomistajien oikeuksienyhtenäisestä käytöstä ja liiketoiminnan johtamisen periaatteista keskusyhtiössä. BGHZ 82, s. 188,s. 198-199.2015 Seydel s. 97.2016 Timm, JZ 1982 s. 405. Ks. myös Seydel s. 97.2017 Timm, JZ 1982 s. 405. Vrt. Seydel s. 97.2018 Lutter, DB 1973 s. 10. Vrt. Seydel s. 97.

aiheuttamiin kustannuksiin, esimerkiksi sen vaatimiin investointeihin, tai sentuottaman tappion kattamiseen. Esillä olevassa tapauksessa ulkopuolinen saattoisaada kuvan osakassopimuksen sisällöstä vain pääpiirteissään, koska saatavissaolevat tiedot osakassopimuksesta perustuivat siihen, mitä kantaja ja vastaajaolivat jutussa esittäneet ja mitä lehdistössä oli osakassopimuksesta kerrottu.Voitaneen kuitenkin lähteä siitä, että kysymyksessä oli voitonyhteisyyssopimuk-seen rinnastettava järjestely. Kantajan mukaan osakassopimus, joka oli osa yri-tysjärjestelyä, sisälsi muun muassa sopimisen voiton yhdistämisestä ja sen käy-töstä ("Gewinnpoolung und -ausschüttung"), oman ja vieraan pääoman käytöstä,yhteisestä äänivallan käytöstä, hallituksen jäsenten nimittämisestä ja liiketoimin-nan johtamisen periaatteista keskusyhtiössä.2014

Jotta § 292 AktG säännöksen lainsäädännöllinen funktio ei jäisi toteutumatta,esillä olevan kaltaiseen yritysjärjestelyyn tuli soveltaa sitä. Yritysjärjestelynoikeudellisessa arvostelussa tuli ottaa huomioon kaikkien oikeustoimien muo-dostama kokonaisuus.2015 Siten ei ollut paikallaan oikeudelliselta kannalta poimiaesille vain yhtä yritysjärjestelyn toteuttamiseen käytettyä keinoa. Tältä kannaltaliiketoimintasiirto Hoesch AG:n tytäryhtiölle § 361 AktG säännöksen mukaisesti("Übertragungsvertrag") oli koko sopimusjärjestelyn tarkoituksen kannaltaparemminkin osakassopimukseen liittynyt tarkoitettu osa yritysjärjestelyä (eikäosakassopimus vain liiketoimintasiirtoon liittynyt lisäsopimus), koska ilmanosakassopimusta liiketoimintasiirtoakaan ei olisi toteutettu.2016

Osakassopimus oli pätemätön sekä osana sopimusta, jolla Hoesch AG:ntytäryhtiön osakkeet siirrettiin keskusyhtiön varallisuudeksi ("Einbringungsvert-rag"), Saksan osakeyhtiölain 361 §:n perusteella, että lain 293 ja 294 §:nperusteella, koska kysymyksessä oli asiallisesti lain 292 §:ssä tarkoitettu voi-tonyhteisyyssopimus ja kun yhtiökokous ei ollut antanut siihen suostumustanäissä säännöksissä edellytetyllä tavalla.2017 Kun mainittua suostumusta ei olehankittu tai se on epätäydellinen, sopimus on Saksassa toistaiseksi osapuoliaoikeudellisesti sitomaton, kunnes uusi yhtiökokous sopimuksen laissa edel-lytetyllä tavalla hyväksyy.2018 Tapauksessa osakassopimusta ei ollut esitettymuodollisesti oikein yhtiökokoukselle, eivätkä osakkeenomistajat olleet saaneet

420

2019 Lutter, DB 1973 s. 10.2020 BGHZ 82, s. 188, s. 200.2021 Timm, JZ 1982 s. 405.2022 Seydel s. 97.2023 Oikeustapausselostus ”Gelatine”, AG 2004 s. 385.

siitä ennakolta tietoa laissa edellytetyllä tavalla. Kun yhtiökokous antaa (§ 361AktG, nyk. § 179a AktG säännöksessä edellytetyn) suostumuksen sopimusko-konaisuuteen, kun se on saanut oikean tiedon siitä, vaikkakin väärässä muodossa,yhtiökokouksen päätös on moitteenvaraisesti pätemätön. Jos taasen yhtiökokouk-sen suostumus on annettu vain siihen osaan sopimuskokonaisuudesta, jokayhtiökokoukselle on esitetty, vaikka sopimusjärjestelyn luonteen johdosta kaikkisopimukset olisi pitänyt yhtiökokoukselle esittää, yhtiökokouksen päätös onmitätön.2019 Tapauksessa Saksan korkein oikeus, tutkimatta kuitenkaan kannettaasiallisesti, lausui arvionaan, että mikäli sopimukset muodostivat edellä tar-koitetulla tavalla oikeudellisen kokonaisuuden, ja kun yhtiökokous ei ollut saanutsopimuksista täydellistä tietoa § 361 AktG säännöksessä säädetyllä tavalla,eivätkä ne siten siltä osin voineet olla yhtiökokouksen päätöksen perusteena,tämä muodosti moitekanteen perusteen.2020 Timm arvioi, että ”Hoesch-Hoo-govens” -ratkaisun kaltaisissa tilanteissa voinevat tulla osakkeenomistajan oi-keussuojakeinoina kysymykseen lisäksi vahvistuskanne, kanne sopimusten julis-tamiseksi mitättömäksi sekä kanne sopimusten täytäntöönpanon kieltämiseksi.2021

Saksan korkeimman oikeuden ”Hoesch-Hoogovens” -ratkaisussa ilmaisemaperiaate, että yhtiökokouksen on voitava antaa suostumuksensa kaikkiin niihinsopimuksiin, jotka ovat yhteydessä siihen oikeustoimeen, josta yhtiökokouksentulee päättää, ja jotka määrittävät tästä oikeustoimesta päättävien osapuoltenoikeussuhteen ja ovat voimassa vain yhdessä yhtenä kokonaisuutena, koskee§ 179a AktG säännöksessä tarkoitetun oikeustoimen lisäksi myös niitä oikeus-toimia, joista yhtiökokouksen on voitava päättää ns. Holzmüller-periaatteidennojalla.2022

Myös Saksan korkeimman oikeuden ratkaisussa BGH, Urt. v. 26.4.2004– II ZR 155/02 ”Gelatine” (BGHZ 159, s. 30) oli kysymys välihallintayh-tiön perustamisesta siten, että tytäryhtiöiden osakkeet sijoitettiin apporttinatoiseen yhtiöön. Tässä tapauksessa tällä tavalla ei kuitenkaan perustettuyhteisyritystä, vaan välihallintayhtiöksi tuli yhtiö, joka oli ennestään yksiemoyhtiön tytäryhtiöistä.2023 Vaikka tämä osakkuuksien uudelleenjärjeste-ly siirsi päätösvaltaa edelleen kauemmaksi emoyhtiöstä, konsernirakenteenmuutos ei ollut taloudelliselta merkitykseltään sitä luokkaa, ettäHolzmüller-periaatteiden nojalla emoyhtiön yhtiökokouksen olisi tullut

421

2024 Oikeustapausselostus ”Gelatine”, AG 2004 s. 384-385.2025 Lutter, FS Barz s. 204. Yhtiöllä voi olla erillisiä yrityksiä, itsenäisiä liiketoimintayksiköitäja asiallisesti eli toimintansa puolesta rajattuja liiketoiminta-alueita. Lutter, FS Barz s. 204-205.Osafuusioiden osalta tähän Lutterin artikkeliin viittaavat Wackerbarth, AG 2002 s. 19, Raiser,s. 228 ja Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 124. 2026 Henze, BB 2001 s. 60.2027 Tällainen osafuusio voidaan toteuttaa myös niin, että liiketoimintasiirtojen lisäksi tytär-yhtiöiden osakkeita siirretään yhteisen yhtiön varallisuudeksi, esimerkki tällaisesta osafuusiosta,ks. Lutter, FS Barz s. 201-202.

päättää siitä vähintään ¾-osan ääntenenemmistöllä yhtiökokouksessaedustettuna olevasta osakepääomasta.2024

6.3 Osafuusiot

Osafuusio on kysymyksessä, kun eri yhtiöiden, yleensä kahden yhtiön, erillisiäyrityksiä tai liiketoiminta-alueita yhdistetään taloudellisessa mielessä yhdeksiyhtenäiseksi yritykseksi.2025

Osafuusiot ja niiden kaltaiset yritysjärjestelyt kuuluvat Saksassa yhtiökokouk-sen päätösvaltaan, kun ne supistavat pysyväisluonteisesti yhtiölle luonteenomai-sen toimialan ydinaluetta.2026

Taloudellisessa mielessä yhden yhtenäisen yrityksen perustaminen, osake-yhtiön toimialan piiriin mahtuvalle, jollekin osa-alueelle voidaan toteuttaa oi-keudelliselta muodoltaan eri tavoin. Osafuusio voidaan toteuttaa

- perustamalla yhteinen yhtiö liiketoimintasiirroilla- sulauttamalla oikeudellisella fuusiolla tytäryhtiöt yhdeksi yhtiöksi- siten, että emoyhtiöt vaihtavat keskenään omistusosuuksia tytäryhtiöissätai niin, että- yhtiöt tekevät sopimuksen, että niiden määrätyt liiketoiminta-alueetmuodostavat osavoitonyhteisyysyhteisön (Betriebsgewinngemeinschaft)ja että ne alistetaan yhteisen liiketoiminnallisen johdon alaiseksi.

Osafuusio on kysymyksessä liiketoimintasiirrolla liiketoimintaa siirtävänyhtiön kannalta silloin, kun siirtävä yhtiö tulee 50 %:n omistus- ja äänivaltaosuu-della yhteisen yhtiön omistajaksi toisen liiketoimintaa siirtävän yhtiön kanssataikka vähemmistöosakkeenomistajaksi johonkin jo toimivaan yhtiöön.2027

Ennen tytäryhtiöiden oikeudellisella fuusiolla toteutettavaa yhtiöidentoimintojen yhdistämistä 100 %:sti omistetut tytäryhtiöt voidaan perustaa liike-toimintasiirroilla.

422

2028 Jälkimmäinen esimerkki vastaa ”Hoesch-Hoogovens” -ratkaisussa kysymyksessä ollutta yritys-järjestelyä sovellettuna vain yhteen yhtiöille kuuluvaan liiketoiminta-alueeseen.2029 Lutter, FS Barz s. 206.2030 Vrt. Lutter, FS Barz s. 212 ja 216-217. af Schultén lausuu oikeudellisen fuusion osalta:"Fuusio sisältää riskejä ainakin fuusio-osapuolten kolmelle sidosryhmälle: osakkeenomistajille,velkojille sekä työntekijöille". af Schultén, Kommentaari II s. 472.

Osafuusio voidaan toteuttaa myös omistusosuuksien vaihdolla 100 %:stiomistetuissa tytäryhtiössä joko siten, että emoyhtiöt vaihtavat omistusosuuksianiin, että vaihdon jälkeen molemmat yhtiöt omistavat 50 % kummastakin enti-sestä tytäryhtiöstä taikka siten, että emoyhtiöt perustavat yhteisen välihallintayh-tiön, jonka ne omistavat 50 %:n tasaosuuksin, ja joka puolestaan omistaa 100%:sti emoyhtiöiden entiset tytäryhtiöt, joissa operatiivista liiketoimintaaharjoitetaan.2028 Liiketoiminta-alueen tasaomistus johtaa yhteistoimintaan yhti-öiden välillä ja yhtenäisen johdon asettamiseen yhdistetyille toiminnoille.2029

Osafuusiot ovat samankaltaisia fuusioon ja voitonyhteisyysyhteisön perus-tamiseen nähden. Liiketoimintasiirroilla ja tytäryhtiöiden sulauttamisella muo-dostettavat yhteiset yhtiöt ovat tosiasiallisia voitonyhteisyysyhteisöjä, muissaosafuusion muodoissa voitonyhteisyysyhteisö voidaan perustaa osakassopimuk-sella tai erillisellä voitonyhteisyyssopimuksella, joka koskee osaa yhtiöidentoiminnoista. Erona oikeudelliseen fuusioon ja yhtiön koko toiminnan kattavaanvoitonyhteisyyssopimukseen on vain, että yritysjärjestely kattaa vain yhtiönyhden yrityksen tai liiketoiminta-alueen, ts. vain yhtiön yhden liikkeen.

Oikeudellisessa kombinaatiofuusiossa fuusioon osallistuvan yhtiön osakkeen-omistajan tosiasiallisesti kantama riski lisääntyy tai muuttuu toisenlaiseksi, jostoinen fuusioon osallistuvista yhtiöistä harjoittaa sellaista liiketoimintaa, jotatoinen fuusioon osallistuvista yhtiöistä ei ole aikaisemmin harjoittanut, vaikkasellainen toiminta muodollisesti sisältyisikin sen toimialaan. Osafuusiossa tilanneon samanlainen, jos perustettavaan yhteisyritykseen tulee toisen liiketoimintaaluovuttavan yhtiön näkökulmasta uutta liiketoimintaa. Sopimukseen perustuvatai tosiasiallinen voitonyhteisyysyhteisö merkitsee myös sitä, että yhtiö voi joutuasille alun perin kuuluvan liiketoiminnan tuottamalla voitolla kattamaan toiselleyhtiölle alun perin kuuluneen liiketoiminnan tuottamia tappioita. Kolmanneksiosafuusio vaikuttaa liiketoimintaa siirtävään yhtiöön siten, että sen johtovaltasiirretyn, sille ennen yksinomaan kuuluneen liiketoiminnan suhteen kaventuutai se menettää johtovaltansa sen suhteen kokonaan, kun se joutuu jakamaanjohtovallan toisen yhtiön kanssa yhteisyrityksessä tai tulee vähemmistöosakkaak-si siirrettyä liiketoimintaa harjoittavaan yhtiöön. Kaikki nämä vaikutuksetlisäävät liiketoimintaa perustettavaan yhteisyritykseen siirtävän yhtiön osak-keenomistajan kantamaa riskiä.2030

423

2031 Lutter, FS Barz s. 212 ja myös Götz, AG 1984 s. 91-92. Näin on esimerkiksi, jos kaksiemoyhtiötä sulauttaa kumpikin yhden kokonaan omistamansa tytäryhtiön uuteen tytäryhtiöidensulauttamisella keskenään perustettavaan yhtiöön ja omistavat siitä tytäryhtiöiden sulautumisenjälkeen kumpikin 50 %, tai jos tällaisia emo- ja tytäryhtiöitä on kolme ja emoyhtiöt omistavattytäryhtiöiden sulautumisen jälkeen uudesta yhtiöstä kukin 33 1/3 %.2032 Lutter, FS Barz s. 212. Lutter viittaa tytäryhtiön sulauttamista koskevan emoyhtiön yhtiö-kokouksen päätösvallan osalta edellä mainittuun artikkeliinsa. Lutter, AG 2001 s. 350.2033 Säännös koskee yrityssopimuksia, Unternehmensverträge; § 292 Abs. 1 AktG säännöksenmukaan liikettä koskeva voitonyhteisyyssopimus kuuluu näihin yrityssopimuksiin.2034 Lutter, FS Barz s. 211-212, vrt. myös Götz, AG 1984 s. 91.Lutter viitta emoyhtiön yhtiökokouksen tytäryhtiön sulauttamista koskevassa päätösvallassa tähänartikkeliinsa Lutter, FS Barz. Lutter, AG 2001 s. 350.

Saksassa Lutter on tarkastellut osakeyhtiön toimielinten toimivaltaa osa-fuusioista päätettäessä ottaen esimerkiksi tytäryhtiön sulauttamisen toiseenyhtiöön siten, että entiselle emoyhtiölle ei jää määräysvaltaa sulautumisen tulok-sena syntyvässä uudessa yhtiössä. Tällöin emoyhtiö menettää johtovaltansa siir-retyn liiketoiminnan suhteen ja tämän liiketoiminnan johtoon tulevat osallis-tumaan myös kolmannet osapuolet, ja toisaalta syntyvään uuteen yhtiöön syntyytosiasiallinen voitonyhteisyysyhteisö siirrettyjen liiketoimintojen tuottamienvoittojen ja tappioiden suhteen.2031 Jos tytäryhtiöitä ei olisi sulautettu uudeksiyhtiöksi, sama taloudellinen tulos, tosiasiallinen yhteisyritys liiketoimintojenvälillä, olisi saatu aikaan, jos emoyhtiöt olisivat solmineet keskenään tytäryhtiöitäkoskevan varsinaisen voitonyhteisyyssopimuksen ja lisäksi sopimuksen niidenyhtenäisestä johtamisesta.2032 Saksassa osakeyhtiölailla (Aktiengesetz vom 6.September 1965) säännellyn osakeyhtiön jotakin yksittäistä liikettä koskevanvoitonyhteisyyssopimuksen solmimiseen toisen yhtiön kanssa vaaditaan yhtiö-kokouksen suostumus § 293 Abs. 1 AktG säännöksessä säädetyssä järjestyksessä,eli samassa järjestyksessä kuin päätettäessä yhtiöjärjestyksen muuttamisesta.2033

Koska osafuusio merkitsee taloudelliselta tulokseltaan samaa kuin liikettäkoskeva varsinainen voitonyhteisyyssopimus, eli liikettä koskevan voitonyhtei-syysyhteisön syntymistä, ja mikäli päätöksentekomenettelyn kannalta ratkaisevaaei tulisi olla missä oikeudellisessa muodossa liikettä koskeva voitonyhteisyysyh-teisö perustetaan, osafuusiosta olisi päätettävä samassa järjestyksessä kuin liikettäkoskevasta varsinaisesta voitonyhteisyyssopimuksesta, eli § 293 Abs. 1 AktGsäännöksessä säädetyssä järjestyksessä. Tällöin päätöksentekomenettelyyn lii-kettä koskevan voitonyhteisyysyhteisön perustamisessa sovellettaisiin Saksanosakeyhtiölain systematiikkaan nojaavia funktionaalis-rationaalisia, eikä lainyksittäisiin säännöksiin perustuvia muodollisia kriteerejä.2034 Toiseksi on otettavahuomioon, että osakeyhtiö on tarkoitettu toimimaan siten, että se asettaa itse-näisesti toimintansa tavoitteet ja tavoittelee itsenäisesti toiminnallaan voittoa ja

424

2035 Lutter, FS Barz s. 213, ks. myös s. 214.2036 Lutter FS Barz s. 213.2037 Lutter, FS Barz s. 213. Laintulkintamenetelmä on tässä siten säännöksen ratioon perustuvalainanalogia.2038 Lutter, FS Barz s. 214, yhtiökokouksen päätöksestä ja sen merkityksestä, ks. tarkemmin s. 210alav. 26) ja s. 213.2039 Vrt. Lutter, FS Barz s. 214 ja 217.2040 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss. s. 806.2041 Lutter, FS Barz s. 214-215.2042 Lutter, AG 2001 s. 350, Emmerich-Sonnenschein-Habersack s. 128, Lutter-Leinekugel 1998805 ss. s. 806, Goutier ym. s. 170, Mecke s. 261-262, Lutter FS Stimpel s. 851, Lutter, FS Barzs. 212 ss., Timm, Konzernspitze s. 160 ss., Gessler, FS Stimpel s. 786 ss., Westermann, ZGR1984 s. 374, Götz, AG 1984 s. 91 ss. ja Hommelhoff, Konzernleitungspflicht s. 451. Kriteereistäkokoluokaltaan ”olennaisille” konsernirakenteen muutoksille, ks. kapp. 5.1.3 edellä.

päättää itse sen käytöstä. Mikäli tässä suhteessa jollekin kolmannelle osapuolelleannetaan vaikutusvaltaa ja oikeuksia, siihen edellytetään yhtiökokouksen suos-tumus.2035 Siten § 293 Abs. 1 AktG säännöksen sisältö on johdettavissa joyleisistä osakeyhtiöoikeudellisista periaatteista Saksassa.2036 Osafuusioiden funk-tionaalinen samankaltaisuus varsinaisiin voitonyhteisyyssopimuksiin verrattunataloudellisten vaikutustensa suhteen (liikettä koskeva voitonyhteisyysyhteisö)ja § 293 Abs. 1 AktG säännöksen lainsäädännöllinen perusta (säännöksen ratio,ratio legis) johtavat yhdessä siihen tulokseen, että osafuusiosta on päätettävätässä säännöksessä säädetyssä järjestyksessä.2037 Muissa osafuusion muodoissa(ks. edellä) tulos päätöksentekomenettelyn suhteen ei voi olla toinen, koskakaikki osafuusiot ovat taloudellisilta vaikutuksiltaan samankaltaisia.2038 Nämätaloudelliset vaikutukset, ennen kaikkea se seikka, että liiketoimintaa siirtävänyhtiön johto menettää yksinomaisen johtovaltansa siirretyn liiketoiminnan suh-teen, merkitsevät sitä, että mainitun yhtiön osakkeenomistajien kantama riskikasvaa.2039 Lutter lukee kaikki osakeyhtiön (Aktiengesellschaft) toteuttamatosafuusiot edellä mainitun päätöksentekomenettelyn piiriin lukuun ottamattaosafuusioita, joilla on emoyhtiön liiketoiminnan kannalta vain vähäinen mer-kitys.2040 Sellainen osafuusio on kysymyksessä, jos liiketoiminta, jota osafuusiokoskee, käsittää liikevaihdoltaan alle 10 % emoyhtiön liikevaihdosta, kuitenkinsillä varauksella, että useat ajallisesti ja liiketoiminnallisen luonteensa suhteenläheiset osafuusiot tulisi käsittää tässä suhteessa yhdeksi yhtenäiseksi yritys-järjestelyksi.2041

Saksassa konsernin näkökulmasta taloudelliselta kannalta kokoluokaltaanolennaisen tytäryhtiön oikeudellinen sulautuminen toisen yhtiön kanssa kuuluulähtökohtaisesti emoyhtiön yhtiökokouksen ”kirjoittamattomaan toimival-taan”.2042 Emoyhtiön yhtiökokouksen päätösvalta asiassa jää kuitenkin pois

425

2043 Mecke s. 262-263 ja Goutier ym. s. 171.2044 Mecke s. 263 ja Goutier ym. s. 171.2045 Lutter-Leinekugel, ZIP 1998 805 ss. s. 806.2046 Mecke s. 262, Goutier ym. s. 170 ja Lutter, FS Stimpel s. 851.2047 Tuomioistuimen tapausselostus, ZIP 1993 s. 111.2048 Tapausselostus, ZIP 1993 s. 113.2049 Tapausselostus, ZIP 1993 s. 114.2050 Timm, tapauksen kommentaari, ZIP 1993 s. 117.

silloin, kun emoyhtiön vaikutusvalta sulautettavan liiketoiminnan suhteen yh-tiössä, johon tytäryhtiön liiketoiminta siirtyy (die übernehmende bzw. neugebildene Gesellschaft), ei oikeudellisesti merkittävällä tavalla muutu verrattunaaikaisempaan tilanteeseen.2043 Tämä merkitsee sitä, että samaan konserniinkuuluvien tytäryhtiöiden sulauttaminen keskenään ei yleensä edellytä kokokonsernin emoyhtiön yhtiökokouksen suostumusta.2044 Siten esimerkiksi kahdenemoyhtiön 100 %:sti omistaman tytäryhtiön sulauttaminen keskenään ei edellytäemoyhtiön yhtiökokouksen suostumusta.2045 Emoyhtiön näkökulmasta tällöinkysymys on pelkästään konsernin omaisuuden uudelleenjärjestelystä, joka kuuluuemoyhtiön hallituksella olevaan liikkeenhoidolliseen toimivaltaan.2046

Ratkaisussa OLG Köln, Urt. v. 24.11.1992 – 22 U 72/92 (”Wintert-hur/Nordstern”) yhtiö oli siirtänyt ulkomaantoimintansa, jota se oliaikaisemmin harjoittanut omissa haaraliikkeissään, perustamilleen tytär-yhtiöille. Eräs yhtiön 100%:sti omistama tytäryhtiö oli vastaanottofuusios-sa vastaanottavana yhtiönä, kun samaan konserniin (die Unternehmens-gruppe) kuulumaton yhtiö sulautettiin siihen. Vastaanottofuusiossasulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saivat 25,53 % tytäryhtiön osake-kannasta, emoyhtiölle jäädessä 74,47 % siitä.2047 Tuomioistuin hylkäsijutussa kantajan esityksen, että kysymyksessä olleen tytäryhtiön sulau-tumisesta olisi pitänyt päättää sen emoyhtiön yhtiökokouksessa. Tuomio-istuin totesi, että kokoluokaltaan olennaisen tytäryhtiön sulautuminen voiedellyttää koko konsernin emoyhtiön yhtiökokouksen suostumusta.2048

Kysymyksessä olleen tytäryhtiön liikevaihto oli kuitenkin vain 8,25 %konsernin koko liikevaihdosta, joten tapauksessa sulautumiseen ei tarvittuemoyhtiön yhtiökokouksen suostumusta.2049

Mikäli kuitenkin tapauksessa kysymyksessä ollut tytäryhtiö olisi olluttaloudelliselta merkitykseltään olennainen konsernin koko liiketoimintaannähden, sulautuminen olisi edellyttänyt emoyhtiön yhtiökokouksen suos-tumusta, koska sulautumisessa emoyhtiön omistus- ja äänivaltaosuusyhtiössä laski alle 75 %:iin yhtiön osakepääomasta eli alle sen määrä-enemmistön, jota päätös yhtiökokouksessa yhtiöjärjestyksen muuttamises-ta Saksassa edellytti.2050

426

2051 Rehbinder, FS Coing s. 435-436 ja 438-439.2052 Rehbinder, FS Coing s. 436.2053 Götz, AG 1984 s. 90 ja 92.2054 Götz, AG 1984 s. 92.2055 Ks. esimerkki tällaisesta yhtiöjärjestyslausekkeesta, kapp. 4.3.1 edellä.2056 Götz, AG 1984 s. 92.

Rehbinder puolestaan näkee yhteisyrityksen perustamisen välillisesti tapah-tuvaksi poikkeamiseksi emoyhtiön omistusrakenteen (die Beteiligungsstrukturin der Obergesellschaft) loukkaamattomuuden periaatteesta. Tämän omistusra-kenteen välillinen loukkaaminen tapahtuu silloin, kun kolmansia osapuolia tuleemukaan tytäryhtiön osakkaiksi (tytäryhtiön perustamisessa, emoyhtiön osak-keiden myynnillä tai tytäryhtiössä toteuttavalla suunnatulla osakeannilla). Tällöinmyös emoyhtiön toimintavapaus rajoittuu tytäryhtiössä harjoitettavan liike-toiminnan suhteen, koska emoyhtiö joutuu ottamaan huomioon toiminnassaantytäryhtiön intressin ja tytäryhtiön vähemmistöosakkeenomistajien intressin.2051

Vielä suuremmassa määrin emoyhtiön toimintavapaus kaventuu silloin, kunemoyhtiö menettää valtansa johtaa yksin aikaisemmin emoyhtiössä tai sen tytär-yhtiössä harjoitettua liiketoimintaa. Siten yhteisyritysten perustaminen edellyttää,että yhtiöjärjestykseen sisältyy erityinen siihen oikeuttava valtuutus.2052

Götz edustaa näkemystä, että yhtiön toimialan mukaisen liiketoiminnanharjoittaminen tytäryhtiössä ei edellytä siihen oikeuttavaa erityistä valtuutustayhtiöjärjestyksessä, koska tällöin valta johtaa itsenäisesti näitä liiketoimintojasäilyy edelleen emoyhtiöllä. Mikäli kuitenkin liiketoimintojen johtamisessamennään tämän rajan, emoyhtiön itsenäisen johtovallan, alapuolelle, siirtämälläyhtiön liiketoimintaa toiseen yhtiöön sen vähemmistöosakkuutta vastaan taimyymällä riittävä määrä tytäryhtiössä määräysvallan tuottavia osakkeita kol-mannelle osapuolelle tai ostamalla vähemmistöosuuksia toisista yhtiöstä, yhtiönliiketoiminnan harjoittaminen tässä muodossa edellyttää, että yhtiöjärjestyksessäon siihen nimenomainen valtuutus yhtiön toimialan lisäkuvauksen muodossa.2053

Yleisluonteinen lauseke yhtiöjärjestyksessä, jonka mukaan yhtiö voi ylipäänsäperustaa toisia yrityksiä ja hankkia osakkuuksia toisista yrityksistä, täyttää tämänvaatimuksen.2054 Sellaisia lausekkeita on useiden suomalaisten osakeyhtiöidenyhtiöjärjestyksissä.2055 Tällainen yleisluonteisesti muotoiltu yhtiöjärjestyslausekeei kuitenkaan anna yhtiön hallitukselle toimivaltaa harjoittaa yhtiön tosiasiallisiaja perinteisiä liiketoimintoja pääasiassa sellaisissa konserniyhtiöissä, joissaemoyhtiön johdolla ei ole itsenäistä johtovaltaa.2056 Mikäli yhtiön johto aikoototeuttaa sellaisen osafuusion, josta seuraa näin tuntuva konsernin rakenteenmuuttuminen, osafuusion toteuttaminen edellyttää, että yhtiöjärjestyksessä on

427

2057 Mikäli yhtiön johto toteuttaa sellaisen osafuusion ilman mainitunlaista erityistä valtuutustayhtiöjärjestyksessä, kysymyksessä on yhtiöjärjestyksen asiallinen muuttaminen. Götz, AG 1984s. 92. Sellaisten osafuusioiden toteuttamiseen, joilla ei ole mainittua vaikutusta konserninrakenteeseen, riittäisi edellä tarkoitettu yleisluonteisesti muotoiltu yhtiöjärjestyslauseke.2058 Oikeustapausselostus, AG 1995 s. 232.2059 AG 1995 s. 232-232.2060 AG 1995 s. 232.2061 AG 1995 s. 232-233.2062 AG 1995 s. 232-233.

nimenomainen valtuutus mainittujen liiketoimintojen harjoittamiseen pääasiassasellaisissa yhtiöissä, joissa emoyhtiöllä ei ole itsenäistä johtovaltaa.2057

Ratkaisussa OLG München, Urt. v. 10.11.1994 – 24 U 1036/93 (”EKA-TIT Riedinger Verwaltungs-AG”) (oikeusvoimainen päätös) kiinteistö-ja rakennusalalla toimineen osakeyhtiön yhtiökokuksessa 7.5.1993päätettiin yhtiön kiinteän omaisuuden luovuttamisesta projektia vartenperustetulle samalla alalla toimineelle yhtiölle (die ProjektgemeinschaftRiedinger Augsburg GbR) (Gesellschaft des bürgerlichen Rechts), jossayhtiö oli osakkaana 90:llä ja kaksi muuta osakasta 5 osakkeella. Yhtiönyhtiöjärjestyksessä oli määräys, jonka mukaan yhtiö voi toimialansamukaista liiketoimintaa harjoittaakseen perustaa toisia yrityksiä ja hankkiaomistusosuuksia niistä.2058

Tuomioistuimen mukaan § 361 AktG (nyk. § 179a AktG) säännöksensoveltaminen tapaukseen ei tullut kysymykseen, koska yhtiön kokoomaisuutta ei luovutettu tytäryhtiölle.2059 Yhtiö siirsi kuitenkin tytäryhtiöl-leen koko kiinteän omaisuutensa, joka muodosti yhtiön ainoan arvoltaanmaininnanarvoisen omaisuuden.2060 Projektiyhtiön perustamissopimuksenmukaan yhtiön johtamisessa noudatettiin tälle yhtiömuodolle laissa sää-dettyjä sääntöjä, yhteistä liikkeenjohtoa ja yhtäläisen äänivallan periaatetta(das Einstimmigkeitsprinzip) yhtiön osakkaiden kesken. Siten ei ollutselvää, miten jutussa vastaajana ollut yhtiö olisi voinut toteuttaa mää-räämisvaltaansa projektiyhtiössä. Lisäksi, vaikka yhtiösopimuksen mu-kaan vastaajalla jutussa oli 90 ääntä yhtiökokouksessa, projektiyhtiönyhtiöjärjestyksen 7 §:n mukaan yhtiön liiketoiminnan johtaminen ja yhtiönedustaminen oli annettu yksinomaisesti projektiyhtiössä vähemmistöosak-kaana olleelle Monacchia GmbH –yhtiölle. Tuomioistuin totesi, viitaten”Holzmüller”-ratkaisuun (BGHZ 83, s. 122), että edellä mainitut seikathuomioon ottaen vastaajana jutussa olleen yhtiön hallitus menetteli oikein,kun se vei yhtiön kiinteän omaisuuden siirron projektiyhtiölle yhtiönsäyhtiökokouksen ratkaistavaksi.2061

Tuomioistuin totesi kuitenkin yhtiökokouksen päätöksen kiinteän omai-suuden siirrosta projektiyhtiölle moitteenvaraisesti pätemättömäksi jajulisti päätöksen pätemättömäksi sillä perusteella, että se ei ollut syntynytoikeassa järjestyksessä, koska kokouskutsussa yhtiökokoukseen pää-tettävää asiaa ei oltu annettu tiedoksi oikealla tavalla.2062 Kokouskutsunyhteydessä kiinteän omaisuuden luovutusta koskeneen sopimuksen olen-

428

2063 AG 1995 s. 233.2064 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 143, 881 ja 165 ja Koski, Konserni s. 82-83; ks. myös kapp.5.2.2 edellä.

nainen sisältö olisi tullut antaa tiedoksi § 124 Abs. 2 S. 2 AktGsäännöksen nojalla.2063

Osakeyhtiöoikeudellinen sääntely Suomessa

Miten sitten osakeyhtiön toimielinten toimivaltaa osafuusioista päätettäessä olisimahdollista tulkita Suomen osakeyhtiölain nojalla, ts. Suomessa de lege lata?Huolimatta osafuusion samankaltaisuudesta oikeudelliseen fuusioon nähden,analogiapäätelmän edellytykset oikeudelliseen fuusioon nähden mielestänipuuttuvat siksi, että osafuusiossa liiketoimintaa luovuttava yhtiö ei lakkaa ole-masta oikeushenkilönä ja siksi, että osafuusio ei koske yhtiön koko operatiivistaliiketoimintaa.

Osafuusion taloudelliset vaikutukset ovat ne, että syntyy tosiasiallinenvoitonyhteisyysyhteisö, esimerkiksi kahden kokonaan omistetun tytäryhtiönkeskinäisessä oikeudellisessa fuusiossa tai liiketoimintasiirroilla toteutettavassayhteisen yhtiön perustamisessa, ja että liiketoimintaa yhteisyritykseen luo-vuttavan yhtiön johto menettää aikaisemmin itsenäisen johtovaltansa luovutetunliiketoiminnan suhteen. Suomessa varsinaisten voitonyhteisyyssopimusten sol-miminen edellyttää, että yhtiön yhtiöjärjestykseen otetaan asianmukaiset voitonkäyttöä koskevat määräykset ja että yhtiöjärjestyksen muutokseen hankitaanlisäksi kaikkien osakkeenomistajien suostumus.2064 Vaadittavan menettelynkannalta ei ole merkitystä sillä, onko kysymyksessä sopimus yhtiön kokoliiketoimintaa koskevasta voitonyhteisyysyhteisöstä (Gewinngemeinschaft) vaikovain osan yhtiön liiketoiminnasta tai yhtiön jonkin yksittäisen liikkeen kattavastavoitonyhteisyysyhteisöstä (Teilgewinngemeinschaft, Betriebsgewinngemein-schaft), ja, jälkimmäisessä tapauksessa, miten suuren osan yhtiön koko liike-toiminnasta voitonyhteisyyssopimus kattaa. Osakkeenomistajalle jaettavaksitulevan voiton kannalta osafuusiolla on samankaltainen ja samanarvoinen vai-kutus kuin yhtiön jotakin yksittäistä liikettä koskevalla varsinaisella voitonyhtei-syyssopimuksella. Osakkeenomistajille jaettavaksi tulevan voiton kannalta eiole merkitystä sillä, tapahtuuko eri liiketoimintojen tuottamien voittojen taitappioiden yhdistäminen jo aikaisemmassa vaiheessa yhteisessä yhtiössä vaikovasta myöhemmin erikseen yhtiöiden omien tuloslaskelmien vahvistamisenjälkeen. Johtuen sekä liikettä koskevan tosiasiallisen voitonyhteisyysyhteisönsyntymisestä että siitä, että liikkeen luovuttavan yhtiön johto menettää tämänliikkeen suhteen itsenäisen johtovaltansa, osakkeenomistajien kantama liike-toiminnallinen riski kasvaa. Voitonyhteisyyden osalta osakkeenomistajan kan-

429

2065 Kapp. 5.1.2.1.3 edellä.2066 Ks. kannanotot Saksan osalta, kapp. 5.1.4.2 ja 5.1.4.3.2 sekä Suomen ja muidenpohjoismaiden osalta kapp. 5.1.5.3 ja 5.1.5.5 edellä.2067 Kapp. 5.1.5.3 edellä. Yhtiön muuttamisella "pääosin" konsernin emoyhtiöksi tarkoitettiin sitä, ettäyritysjärjestelyjen jälkeen osakkeenomistajien kannalta taloudellisesti merkittävin osa yhtiönoperatiivisesta liiketoiminnasta tapahtuu tytäryhtiöissä. Mikä tämä merkittävin osa operatiivisestaliiketoiminnasta kussakin yhtiössä on, on ratkaistava in casu.

taman riskin muutos riippuu myös siitä, millainen on toisen yhtiön luovuttamanliikkeen liiketoiminnallinen riski suhteessa hänen oman yhtiönsä luovuttamanliikkeen liiketoiminnalliseen riskiin.

Edellä, kappaleessa 5.1.2.1, emoyhtiön osakkeenomistajalla todettiin olevanoikeussuojan tarve liiketoimintasiirrolla tapahtuvassa konsernimuodostuksessatoisaalta siksi, että tällöin päätösvaltaa siirretyn liiketoiminnan suhteen siirtyyemoyhtiön yhtiökokoukselta emoyhtiön hallitukselle, toisaalta siksi, että emo-yhtiön hallituksen päätösvalta siirretyn liiketoiminnan suhteen jää välilliseksija on siten rajoitetumpi kuin silloin, jos tätä liiketoimintaa harjoitettaisiinedelleen emoyhtiössä. Jos tytäryhtiössä on vähemmistöomistus, emoyhtiön joh-don johtovalta rajoittuu edelleen, koska tällöin emoyhtiön johdon on päätöksen-teossaan otettava huomioon myös tytäryhtiön ja sen vähemmistöosakkeenomista-jien intressit. Emoyhtiön johdon siirrettyä liiketoimintaa koskevan johtovallanrajoittumisen seurauksena emoyhtiön osakkeenomistajien kantama riski lisään-tyy. Tätä liiketoimintasiirron vaikutusta emoyhtiön osakkeenomistajan asemaanpidettiin asiallisena perusteena edellyttää liiketoimintasiirtoon emoyhtiön yhtiö-kokouksen suostumus.2065 Osafuusiossa emoyhtiön osakkeenomistajan kantamanriskin lisääntymien emoyhtiön johdon johtovallan rajoittumisen vuoksi on vielätuntuvampi, kun osafuusiossa yhtiön liiketoimintaa siirretään toiseen yhtiöön,jossa emoyhtiöin johdolla ei ole enää omaa itsenäistä johtovaltaa.

Osakeyhtiölain yhtiön toimielinten toimivaltaa koskeviin säännöksiin no-jaavalla oikeusanalogialla voidaan johtaa tulos, että osakeyhtiön muuttaminenkokonaan tai pääosin konsernin emoyhtiöksi merkitsee yhtiön yhtiöjärjestyksenasiallista muuttamista, jollei yhtiöjärjestykseen oteta nimenomaista valtuutustatällaisen yritysrakenteen muutoksen toimeenpanoon. Tällöin vaadittavaksi val-tuutukseksi ei riittäisi pelkästään yhtiökäytännössä tavanomainen yleisestimuotoiltu lauseke, jonka mukaan yhtiö voi ylipäänsä perustaa toisia yrityksiäja hankkia omistusosuuksia toisista yrityksistä.2066

Liiketoimintasiirroilla tapahtuvassa konsernimuodostuksessa kirjoittajantulkintasuositus oli, että osakeyhtiön kokonaisluonteen muuttaminen muuttamallayhtiö operatiivisen liiketoimintansa suhteen kokonaan tai pääosin konserninemoyhtiöksi merkitsee yhtiön toimialan asiallista muuttamista, jollei yhtiönyhtiöjärjestykseen oteta nimenomaista valtuutusta tällaiseen yritysrakenteenmuutokseen.2067 Koska osafuusio merkitsee vielä suurempaa emoyhtiön johdon

430

2068 Argumentum a fortiori -päätelmästä, joka on vahvistettu analogiapäätelmä, ks. Peczenik,Juridikens teori och metod s. 56 ja Peczenik s. 96-97.2069 Huttunen ja Tuomisto toteavat, että jos yhtiön on toimialamääräyksensä mukaan harjoitettavatietyn tyyppistä toimintaa joko itse tai tytäryhtiöidensä välityksellä ja yhtiö luovuttaa liike-omaisuutensa sellaisille yhtiöille, jotka eivät ole tytär- vaan vaikkapa osakkuusyhtiösuhteessaasianomaiseen yhtiöön, yhtiö ryhtyy harjoittamaan uuden tyyppistä, yhtiöjärjestyksestä poik-keavaa toimintaa. Huttunen-Tuomisto s. 87-88. On selvää, että jos yhtiön toimiala on näinnimenomaisesti rajattu, yhtiö ei voi osallistua yhteisyrityksiin. Sellaista toimialamääräystä ei olekuitenkaan yleensä koskaan suomalaisten osakeyhtiöiden yhtiöjärjestyksissä, vaan niidenyhtiöjärjestysten toimialamääräyksissä lukee yleensä joko pelkästään niin, että yhtiö harjoittaatiettyä tuotanto- tai muuta toimintaa tai niin, että yhtiö voi tällaisen toiminnan lisäksi (ylipäänsä)perustaa yhtiöitä ja hankkia omistusosuuksia niissä. Ks. kapp. 5.1.5.3 edellä. Osaltaan tästäsyystä kirjoittaja suosittelee tällaisten toimialamääräysten suppeaa tulkintaa silloin, kun yhtiömuutetaan täysin tai pääosin hallintayhtiöksi taikka sellaiseksi yhtiöksi, jonka operatiivinenliiketoiminta on kokonaan tai pääosin yhteisyrityksessä, jossa yhtiö omistaa vähemmistö-osakkuuden,2070 Ks. kapp. 6.2.2 edellä.2071 Kirjoittajan näkemyksen mukaan vaikutukseltaan vastaava tilanne olisi ollut kysymyksessä,jos osakeyhtiö olisi harjoittanut liiketoimintaansa pelkästään yhdessä tai kahdessa tytäryhtiössäänja olisi luovuttanut siinä tai niissä määräysvallan tuottavat osakkeet perustettavalle yhteis-yritykselle siinä vastikkeeksi saatavaa vähemmistöomistusta vastaan.

johtovallan rajoittumista ja siitä johtuvaa emoyhtiön osakkeenomistajan kan-taman riskin lisääntymistä siirrettävän liiketoiminnan suhteen kuin liiketoimin-tasiirto tytäryhtiöön, argumentum a fortiori -päätelmällä tullaan siihen tulokseen,että osakeyhtiön koko operatiivisen liiketoiminnan tai pääosan siitä siirtäminenosafuusioilla sellaisiin yhtiöihin, joissa emoyhtiöllä ei ole enää lainkaan itsenäistäjohtovaltaa, edellyttää vielä suuremmalla syyllä sitä, että yhtiöjärjestykseen ote-taan nimenomainen valtuutus aiottuun yritysrakenteen muutokseen. Ilmanmainittua nimenomaista valtuutusta kysymyksessä olisi yhtiön toimialan asial-linen muuttaminen.2068 Konsernissa emoyhtiön yhtiökokous voi itse valitaemoyhtiön hallituksen, jonka johtovalta tytäryhtiössä harjoitettavan liiketoimin-nan suhteen tosin on rajoittunut. Kun liiketoimintaa siirretään vähemmistöomis-tusta vastaan toiseen yhtiöön, kolmannet osapuolet valitsevat liiketoiminnanvastaanottavan yhtiön hallituksen eikä entisen emoyhtiön osakkeenomistajillaole tämän yhtiön johtoon samassa määrin välillistäkään vaikutusvaltaa omanyhtiönsä hallituksen kautta kuin konsernin jonkin tytäryhtiön johtoon.2069

Tanskan korkeimman oikeuden ratkaisussa UfR 1970, s. 7952070, jossaosakeyhtiön johtaja allekirjoitti sopimukset yhtiön koko tuotantolaitteistonluovutuksesta perustettavalle yhteisyritykselle siinä vastikkeeksi saatavaa vähem-mistöomistusta vastaan, korkeimman oikeuden kannan mukaan luovutustoimimeni yhtiön yhtiöjärjestykseen kirjatun toimialan ulkopuolelle. Tuomioistuinperusteli päätöstään, paitsi yhtiön omaisuuden luovutuksen laajuudella, sillä, ettäluovutustoimi merkitsi yhtiön toimintaan kohdistuvan johtovallan luovuttamistayhtiön ulkopuolelle.2071

431

2072 Vrt. tässä yhteydessä Tanskan osalta Werlauffin kanta, että uusien omistajien ottaminenolennaisilla omistusosuuksilla merkittävään tytäryhtiöön tulee kuulua olennaisena tytäryhtiötäkoskevana toimena emoyhtiön yhtiökokouksen päätösvaltaan. Werlauff, Selskabsret s. 510. Kunuusien omistajien tulo tytäryhtiöön tapahtuu siten, että he sijoittavat siihen apporttina jonkinliiketoiminnallisen kokonaisuuden, kysymyksessä on osafuusio. Vrt. myös päätösvaltaan voiton-yhteisyyssopimuksissa, Werlauff, Selskabsret s. 508.2073 Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio s. 165. Koski tekee tämän päätelmän OYL 9:15 §:n nojalla, Koski,Konserni s. 83.2074 Ks. kapp. 4.5 edellä.2075 Konsernirakenteesta, jossa yhtiö harjoittaa koko liiketoimintaansa yhdessä kokonaanomistamassaan tytäryhtiössä, ks. Guldborg-Werlauff, R & R 5/1991 s. 61 ss.

Kun osafuusio merkitsee yhteisyrityksenä toimivan tosiasiallisen voitonyhtei-syysyhteisön syntymistä, vaatimus nimenomaisesta valtuutuksesta yhtiöjärjestyk-sessä mainittuun yritysrakenteen muutokseen voitaisiin mielestäni periaatteessajohtaa myös osakeyhtiön voitontuottamistarkoituksesta. Suomen osakeyhtiölainmukaan osakeyhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa jaettavaksi sen omilleosakkeenomistajille. Mainittuun yritysrakenteen muutokseen ryhtyminen ilmanmainittua valtuutusta yhtiöjärjestyksessä merkitsisi yhtiöjärjestyksen asiallistamuuttamista, osakeyhtiön voitontuottamistarkoituksen vastaista toimenpidettä,sillä perusteella, että yhtiön operatiivisen liiketoiminnan piiriin edelleen jäävänomaisuuden tuottamasta voitosta pääsisivät yhteisyrityksessä osallisiksi myösmuut henkilöt kuin yhtiön omat osakkeenomistajat.2072

Toisaalta osakeyhtiön solmimien varsinaisten voitonjakosopimusten katsotaanedellyttävän Suomessa kaikkien osakkeenomistajien suostumusta.2073 Osafuu-sioihin voitaisiin soveltaa analogisesti yhtiön solmimiin varsinaisiin osavoitonja-kosopimuksiin nähden periaatetta, että vaikutukseltaan vastaaviin toimiinvaaditaan kaikkien osakkeenomistajien suostumus, mutta kaikkien emoyhtiönosakkeenomistajien suostumuksen vaatimus hankaloittaisi ja jäykistäisi mie-lestäni tarpeettomasti konsernin toimintaa.

Toisaalta on myös huomattava, että analogiapäätelmä tunnustetaan Suomessasallituksi laintulkintamenetelmäksi yksityisoikeudessa.2074 Jos otetaan tarkas-teltavaksi konsernirakenteen kannalta ääritapaus, jossa emoyhtiö harjoittaaolennaisesti ottaen koko liiketoimintaansa yhdessä taikka kahdessa 100 %:stiomistamassaan tytäryhtiössä2075 ja emoyhtiön hallitus aikoo sulauttaa tällaisentytäryhtiön toiseen yhtiöön tai luovuttaa sen osakkeet toisen yhtiön kanssaperustamansa yhteisyrityksen omaisuudeksi tässä yhteisössä vähemmistöosak-keenomistajien aseman tuottavia osakkeita vastaan, hallitus voi lain kirjaimelli-sen tulkinnan nojalla näin menetellä, vaikka tällaisella toimella on taloudelliseltakannalta samanlainen vaikutus kuin jotakin yhtiön liiketoiminnan osaa koskevanosavoitonjakosopimuksen solmimisella toisen yhtiön kanssa yksittäisessä,

432

2076 Jos yhtiö harjoittaa koko liiketoimintaansa yhdessä 100 %:sti omistamassaan tytäryhtiössä, tämäntytäryhtiön sulauttamisella toiseen yhtiöön on taloudelliselta kannalta samanlainen vaikutus kuin itseemoyhtiön sulauttamisella toiseen yhtiöön.2077 Ks. kappaleet 5.1.3, 5.2.1.3 ja 5.2.1.4 edellä.2078 Suomessa oikeuskirjallisuudessa ei vallitse yksimielisyyttä yhtiökokouksen ”kirjoitta-mattomasta toimivallasta” suoraan osakeyhtiölain nojalla ns. yhtiön kannalta erityisen tärkeissäasioissa, ks. kapp. 5.1.3 edellä.2079 Pohjoismaissa ruotsalaisessa ja tanskalaisessa osakeyhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa onkannatettu osakeyhtiölain yhtiökokouksen päätösvaltaa koskevien säännösten soveltamistaanalogisesti siten, että poikkeukselliset, yhtiön organisaatioon ja samalla osakkeenomistajanasemaan merkittävästi vaikuttavat ratkaisut kuuluvat yhtiökokouksen toimivaltaan. Johansson,Bolagsstämma s. 161, Werlauff, Generalforsamling og beslutning s. 97 ja Werlauff, Selskabsrets. 504-505 ja 508. Ks. laajemmin, kapp. 5.1.5.3 edellä. Tytäryhtiötä koskevien toimien osalta,ks. Werlauff, Selskabsret s. 510.

mihinkään konserniin kuulumattomassa, yhtiössä.2076 Suomessa osakeyhtiölainosakeyhtiön voitontuottamistarkoitusta ja yhtiöjärjestykseen otettavaa yhtiöntoimialaa koskevaa mainintaa koskevien säännösten, OYL 12:1 § 2 mom. ja 2:3§ 3) kohta, nojalla voitaisiin mielestäni tehdä päätelmä, että edellä mainituttällaisia tytäryhtiöitä koskevat toimet, joiden seurauksena yhtiö siirtyisi har-joittamaan operatiivista liiketoimintaansa kokonaan tai pääosin yhteisyritykses-sä, edellyttäisivät niihin oikeuttavaa nimenomaista valtuutusta yhtiöjärjestykses-sä. Tämä on mielestäni yhtiön toiminnan kannalta joustavampi tulos kuin vaati-mus emoyhtiön kaikkien osakkeenomistajien suostumuksesta näihin oikeustoi-miin.

Saksassa osafuusiot kuuluvat yhtiökokouksen ”kirjoittamattomaan toimi-valtaan”, vaikka ne eivät edellyttäisikään yhtiön yhtiöjärjestyksen muuttamista,silloin, kun ne ovat kokoluokaltaan ns. ”olennaisia” yksittäisen osakeyhtiön taikonsernin toiminnallisen rakenteen muutoksia.2077 Suomen oikeuden suhteenkirjoittajalla ei ole tarvetta ottaa itse kantaa siihen, olisiko emoyhtiön yhtiö-kokouksen ”kirjoittamaton toimivalta” konsernissa hyväksyttävissä jossakinmuodossa myös Suomen osakeyhtiölain puitteissa.2078 Emoyhtiön osakkeen-omistajan oikeussuojan tarve on erilainen tytäryhtiötä koskevissa eri päätöstilan-teissa.2079

Kun on kysymys osafuusioista, jotka eivät suuruutensa tai lukumääränsävuoksi ole sitä luokkaa, että ne muuttaisivat yrityksen kokonaisluonteen pää-asiassa yhteisyrityksen osakkaaksi, mutta koskevat kuitenkin yrityksen ydin-liiketoimintoja, kirjoittajan mielestä osafuusioiden taloudellisten vaikutustenvuoksi pitäisi kuitenkin Suomessa sallia, että osakeyhtiön yhtiöjärjestykseenvoitaisiin ottaa määräys, jonka mukaan hallituksen tulisi hankkia yhtiökokouksensuostumus tällaisten osafuusioiden toimeenpanoon.

433

PÄÄTÖSTIIVISTELMÄ

Konsernimuodostus merkitsee konsernin muodostamassa taloudellisessa koko-naisuudessa päätösvallan siirtymää emoyhtiön osakkeenomistajilta sen hallituk-selle osakkeenomistajien kannalta keskeisissä asioissa, osakepääoman korotuk-sessa ja voitonjaossa sekä yrityksen toiminnan rakenteen muutoksissa. Kysymyson päätöksistä, jotka yksittäisessä, konserniin kuulumattomassa osakeyhtiössäkuuluvat yhtiökokouksen toimivaltaan. Osakkeenomistajan varallisuusoikeuksienkäyttö tytäryhtiöissä koskettaa emoyhtiön osakkeeseen liittyviä taloudellisiaintressejä. Liiketoimintojen siirtäminen tytäryhtiöihin lisää osakkeen omistami-seen liittyvää riskiä, koska emoyhtiön osakkeenomistajat voivat vain välillisestivalvoa tytäryhtiöön siirretyn liiketoiminnan johtamista. Osakkeenomistajankantaman riskin muuttuminen on yritysrakenteen muutoksille tyypillinen piirre.Siirtämällä osakeyhtiön kaiken liiketoiminnan tai suurimman osan siitätytäryhtiöihin, joissa emoyhtiöllä on riittävä osuus tytäryhtiön osakkeidentuottamasta äänivallasta, emoyhtiön hallitus voi yksinään päättää suunnatuistaosakeanneista ja yrityksen toiminnan rakenteen muutoksista konsernissa, koskaosakeyhtiön omistaman toisen yhtiön osakkeen tuottamien oikeuksien käyttökuuluu Suomen osakeyhtiölain 8:6,1 §:n nojalla osakeyhtiön hallituksen toimi-valtaan sisältyvään yhtiön hallintoon.

Osakeyhtiön johdon ja osakkeenomistajien intressit voivat olla ristiriidassakeskenään. Näin on erityisesti yhtiöissä, joissa omistus on hajautunutta ja joissavallan ja omistuksen on todettu eriytyneen toisistaan. Sikäli kuin osakeyhtiönjohdon ja osakkeenomistajien välillä on johdon omaan asemaan liittyviä intres-siristiriitoja, osakeyhtiön hallituksen jäseniä koskevat esteellisyyssäännökset jaheidän lojaliteetti- ja huolellisuusvelvollisuutensa yhtiötä kohtaan eivät toimitehokkaasti johdon toiminnan valvonnan keinoina, koska niiden sovellusalat,siten kuin mainittuja esteellisyyssäännöksiä ja velvollisuuksia Suomessa onsovellettu, eivät kata näitä intressiristiriitatilanteita. Osakemarkkinoiden on perin-teisesti katsottu huolehtivan toiminnallaan siitä, että yritysjohto pyrkii toteut-tamaan osakkeenomistajien etua. Osakemarkkinoiden toiminta yritysjohdon toi-minnan valvonnan (corporate governance) mekanismina ei ole kuitenkaan täydel-listä ja kaikissa olosuhteissa tehokasta. Muina yritysjohdon toiminnan valvonnankeinoina on käytetty toimia yhtiön hallintoelinten ja tilintarkastajien toiminnantehostamiseksi, yritysjohdolle asetettuja kannustimia sekä osakkeenomistajienosallistumista yhtiön toimintaa koskevaan päätöksentekoon. Osakkeenomistajienosallistuminen yhtiön liiketoimintaa koskeviin päätöksiin voi tulla kysymykseenerityisesti yhtiöissä, joiden osakkeenomistajina on institutionaalisia sijoittajia,joilla on asiantuntemusta yhtiön liiketoiminnasta ja toimialasta.

OECD:n vuonna 1999 julkaisemien yhtiön johdon toiminnan valvontaa(corporate governance) koskevien periaatteiden mukaan osakkeenomistajilla

434

tulisi olla oikeus osallistua päätöksiin, jotka merkitsevät perusteellista muutostayhtiössä (”decisions concerning fundamental corporate changes”), ja saada niitäkoskevaa tietoa. Yhtiön antaman tiedon tulisi koskea muun muassa olennaisiaennalta todettavia riskitekijöitä sekä yrityksen hallinnon rakenteita ja toiminta-muotoja. Osakkeenomistajien voidaan olettaa odottavan, että yhtiökokouksentoimivaltaan sisältyvät taloudellisesti ja yhtiön toiminnan kannalta merkittävätja osakkeenomistajan sijoituksen luonteeseen vaikuttavat ratkaisut. Tällaisiaratkaisuja ovat yhtiössä toteutettavat merkittävät yritysrakenteen muutokset.Liike-elämässä toteutetaan kuitenkin sellaisia yritysrakenteeseen vaikuttaviayritysjärjestelyjä, joita ei ole osakeyhtiölaissa erikseen niitä koskevilla erityis-säännöksillä säädetty yhtiökokouksen päätösvaltaan kuuluviksi, mutta joilla voiosakkeenomistajan kannalta olla taloudellisessa suhteessa samoja vaikutuksiakuin osakeyhtiölaissa erikseen säännellyillä yritysrakenteen muutoksilla. Tämämerkitsee sitä, että yhtiökokouksen osakeyhtiölakiin kirjoitettuun toimivaltaanjää osakkeenomistajien odotusten näkökulmasta katsottuna aukkoja, jotkamuodostuvat edellä tarkoitetuista analogisista päätöstilanteista.

Osakeyhtiöoikeudellisen sopimusteorian (the nexus of contracts approach)mukaan mahdollisimman laaja sopimusvapaus yhtiösuhteiden järjestelyssä tulisisallia, koska sopimusvapauden vallitessa yhtiösuhteen osapuolet maksimoivatoman yhteisen hyötynsä. Sopimusteorian toinen väittämä on, että osakeyhtiöoi-keuden normien tulisi olla pääasiassa dispositiivisia, ts. niiden tulisi toimiaainoastaan täydentävinä sääntöinä, jotka yhtiösuhteen osapuolet voisivat vapaastikorvata omilla sopimusjärjestelyillään. Pakottavien normien tarvetta on yleensänähty olevan velkojainsuojan ja vähemmistösuojan järjestelyssä. Vastaavaa tar-vetta pakottavalle sääntelylle ei ole olemassa osakeyhtiön toimielinten toimi-valtasäännösten osalta, vaikka useat niistä ovatkin pakottavia ja ylläpitävät sitenosaltaan osakeyhtiölain yhtiön elinten toimivallanjaon perusrakennetta. Osake-yhtiön johdon ja osakkeenomistajien välisen suhteen järjestelyssä sopimusva-pautta voidaan puoltaa myös sillä perusteella, että osakkeenomistajien intressiosallistua yhtiön asioita koskevaan päätöksentekoon voi olla erilainen julkisissaja yksityisissä osakeyhtiöissä ja riippuen siitä, miten keskittynyttä osakeomistusyhtiössä on. Hallintoneuvoston tehtävänä on katsottu olevan valvoa osakeyhtiönhallituksen ja muun johdon toimintaa. Suomessa suuntauksena on kuitenkinhallintoneuvostojen lakkauttaminen lähes kaikista osakeyhtiöistä lukuunottamattayhtiöitä, joissa valtiolla on enemmistöomistus. Toisaalta Suomessa on oikeus-kirjallisuudessa yhtiökokouksen ja hallituksen välisen toimivallanjaon pakot-tavasta luonteesta huolimatta nähty mahdolliseksi siirtää yhtiöjärjestysmääräyk-sillä tietyin edellytyksin päätösvaltaa hallitukselta yhtiökokoukselle yhtiön hal-lintoon kuuluvissa asioissa. Corporate governance -näkökulmasta sopimusperus-teista hallituksen ja yhtiökokouksen välisen päätösvallan järjestelyä voidaanpuoltaa osakeyhtiölaissa erikseen sääntelemättömissä yritysrakenteen muutok-

435

sissa, joissa on olemassa potentiaalinen intressiristiriita yritysjohdon ja osakkeen-omistajien välillä.

Periaatteessa osakeyhtiön perustamisasiakirjoihin, perustamiskirjaan jayhtiöjärjestykseen, eli ”yhtiösopimukseen” osakkeenomistajan oikeussuojan jayhtiökokouksen toimivallan kannalta jääviä aukkoja edellä tarkoitetussa mielessävoitaisiin täyttää yhtiöjärjestykseen otettavilla määräyksillä. Sellaisten yhtiö-järjestysmääräysten laatimiseen ei kuitenkaan yleensä ryhdytä, vaan yhtiönperustajat jättävät tavallisesti yhtiösuhteiden sääntelyn, perustamiskirjaan otet-tavien välttämättömien määräysten lisäksi, jonkin osakeyhtiön yhtiöjärjestyksenstandardimallin ja osakeyhtiölain säännösten varaan. Yhtiösuhteiden sääntelyynvaikuttaa yhtiösopimuksen luonne pitkäaikaisena sopimuksena. Syitä yhtiö-sopimuksen ehtojen jäämiseen osakkeenomistajan oikeussuojan kannalta epätäy-dellisiksi voivat olla transaktiokustannukset, yhtiösuhteen osapuolilla olevatiedon puute tulevaisuuden tapahtumainkuluista ja epätäydellinen kyky ennustaaniitä sekä ns. systemaattiset virheet päätöksenteossa sellaisten riskien suhteen,jotka voivat toteutua vasta kaukana tulevaisuudessa. Ensiksikin on mahdollista,että yhtiön perustamisasiakirjojen laatijat eivät ole yhtiön perustamisen yhtey-dessä lainkaan mieltäneet jotakin myöhemmin yhtiön toiminnan aikana toteu-tunutta osakkeenomistajien kannalta haitallista tapahtumaa tai että he ovatpitäneet tuona ajankohtana sellaisen tapahtuman toteutumista joskus tulevaisuu-dessa joskin mahdollisena mutta epävarmana. Toiseksi, vaikka mahdollisestitoteutuvan haitan määrä ja sen todennäköisyys voitaisiinkin etukäteen tarkastiarvioida, sopimusehdon laatimiseen ei ryhdytä, jos transaktiokustannukset, ts.sopimusehdon laatimiseen liittyvät kustannukset, ylittävät sopimusehdon laati-matta jättämisestä aiheutuvan haitan odotusarvon.

Jos yhtiösuhteen osapuolten suhteiden kirjoitettuun lakiin nimenomaisestisisältyvän sääntelyn täydentäminen jätetään yksityisen, yhtiösuhteen osapuoltenitsensä toteuttaman, sääntelyn varaan, tähän sääntelyyn voi edellä esitetyistätekijöistä johtuen jäädä osakkeenomistajan oikeussuojan kannalta aukkoja. Sak-sassa, Ruotsissa ja Tanskassa oikeuskirjallisuudessa on puollettu sellaistenasioiden, joita koskevilla päätöksillä on samanlaisia vaikutuksia osakkeenomista-jan kannalta kuin kirjoitetussa laissa nimenomaan yhtiökokouksen päätösvaltaanluetuissa asioissa, lukemista analogiapäätelmän nojalla yhtiökokouksen päätös-valtaan. Myös Suomessa analogiapäätelmä tunnustetaan sallituksi laintulkinta-menetelmäksi. Yhtiökokouksen päätösvallalle yritysrakenteen muutoksissa, jokanojaa analogiapäätelmään osakeyhtiölain yhtiökokouksen toimivaltaa koskevistasäännöksistä, on yksityisen sääntelyn epätäydellisyyden lisäksi muitakin perus-teita. Erilaisilla yritysjärjestelyillä, kuten fuusionkaltaisilla yritysjärjestelyillä,osakeyhtiön hallitus voi päästä samaan taloudelliseen tulokseen, kuten liike-toimintojen yhdistämiseen ja asettamiseen yhteisen johdon alaiseksi, kuin laissanimenomaan säännellyillä yritysjärjestelyilläkin tarvitsematta kuitenkaan viedä

436

asiaa yhtiökokouksen päätettäväksi, jos osakeyhtiölakia tulkitaan kirjaimellisesti.Osakeyhtiölaki ei voi pysyä kaikkien liike-elämässä kehittyvien yritystenyhteistyömuotojen ja moninaisten eri yritysjärjestelyjen perässä. Osakeyhtiölaissanimenomaan säännellyillä yritysjärjestelyillä ja niiden kanssa toiminnallisestisamanlaisilla yritysjärjestelyillä on kuitenkin osakkeenomistajan kannalta saman-laisia taloudellisia vaikutuksia.

Analogisella tulkinnalla toteutetaan lainsäätäjän oikeussäännöksille antamaatarkoitusta ja lain systematiikkaa sillä tavalla, että ominaisuuksiltaan samanlaisetratkaisut tulevat samojen elinten ratkaistaviksi. Toiseksi tällöin myös toteutetaanei-ammattimaisen osakesijoittajan odotuksia yhtiökokouksen päätösvallasta. Kunosakeyhtiölakiin kirjoitettu yhtiökokouksen toimivalta, sitä koskevien säännöstenkirjaimellisen tulkinnan mukaisena, vastaa näitä odotuksia, yhtiökokouksentoimivalta analogisissa ratkaisutilanteissa yhtiökokouksen kirjoitettuun toimi-valtaan nähden vastaa myös osakkeenomistajan odotuksia, koska näillä kummal-lakin joukolla ratkaisuja on osakkeenomistajan kannalta samanlaisia vaikutuksia.Siten yhtiökokouksen toimivalta, joka kattaa yhtiökokouksen kirjoitetuntoimivallan sisältämien asioiden ohella myös niiden suhteen analogiset päätös-tilanteet itse asiassa vastaakin paremmin osakkeenomistajien odotuksia yhtiöko-kouksen toimivallasta kuin pelkästään osakeyhtiölain kirjoitettuihin säännöksiinnimenomaan sisältyvä yhtiökokouksen toimivalta. Osakkeenomistajien edellätarkoitetussa mielessä odotetun päätösvallan kiertäminen voi tulla kysymykseenerityisesti konsernissa, jossa emoyhtiön hallitus voi siirtää liiketoimintojaemoyhtiön kokonaan omistamiin tytäryhtiöihin ja sen jälkeen solmia kolmansienosapuolten kanssa niitä koskevia yritysjärjestelyjä muodollisesti emoyhtiönhallintoon kuuluvina asioina.

Saksassa osakeyhtiön toimielinten toimivallanjako konsernirakenteen muu-toksissa ja muissa konsernin piirissä suoritettavissa toimissa on enemmäntasapainossa Suomeen verrattuna, jos Suomen osakeyhtiölain säännöksiä tul-kitaan kirjaimellisesti. Mainittu toimivallanjako toimii siten Saksassa tehokkaam-min kuin Suomessa osakeyhtiön johdon toiminnan valvonnan keinona eikä olevalvontamekanismina kovin kallis vaihtoehtoisiin valvontakeinoihin, kutenjohdolle asetettaviin kannustimiin, verrattuna.

Tutkimuksessa päädyttiin siihen tulokseen, että yhtiökokouksen päätösvaltaantulee lukea keskeiset yritysrakenteen muutokset ja niitä koskevat oikeustoimet,osakeyhtiön muuttaminen täysin tai pääosin hallintayhtiöksi, joka ainoastaanomistaa toisten yhtiöiden osakkeita tai harjoittaa vain konsernin johtamiseen jahallintoon liittyviä toimintoja, sekä yhtiön liiketoiminnan siirtäminen kokonaantai pääosin toiseen yhtiöön siinä vähemmistöosakkeenomistajan aseman tuottaviaosakkeita tai omistusosuuksia vastaan, koska nämä toimet merkitsevät yhtiöntoiminnan luonteen muuttumista toisenlaiseksi, ja että ne edellyttävät, ettäyhtiökokous yhtiöjärjestyksen muuttamista koskevassa järjestyksessä hyväksyy

437

ne ja tekee päätöksen, jonka mukaan yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksessäon selkeästi ilmaistava yhtiön toiminnan uusi tarkoitus. Vastaavaa päätöksenteko-menettelyä voidaan edellyttää myös keskeisissä konsernirakenteen muutoksissa.Tutkimuksessa suositeltiin yhtiöjärjestyksen toimialamääräyksen muuttamistaja konsernirakenteen muutosta tarkoittavan oikeustoimen hyväksyttämistäyhtiökokouksessa myös siinä tapauksessa, että yhtiön toimialaan sisältyvät eriliiketoiminta-alat on tarkasti ja kattavasti lueteltu toimialamääräyksessä ja yhtiöluopuu pysyväisluonteisesti kokonaan yhdestä merkittävästä toimialamääräykses-sä mainitusta liiketoiminta-alasta, joka luonteensa puolesta poikkeaa täysinyhtiön muusta toiminnasta, myymällä omistamansa osakkeet siinä tytäryhtiössä,jossa tätä liiketoimintaa harjoitetaan. Tarvetta muuttaa emoyhtiön yhtiöjärjestystävoidaan puoltaa myös silloin, kun tytäryhtiössä toteutettavalla toimella on saman-lainen vaikutus emoyhtiön kannalta kuin emoyhtiössä itsessään toteutettavalla,vaikutukseltaan vastaavalla, yhtiöjärjestyksen muutosta edellyttävällä toimella.Tällaisia toimia ovat esimerkiksi voitonyhteisyys- ja voitonjakosopimukset, jotkasolmivat keskenään emoyhtiön 100 %:sti omistama tytäryhtiö, jossa osaakonsernin liiketoiminnasta harjoitetaan, ja jokin kolmas osapuoli.

Keskeiset konsernirakenteen muutokset voidaan lukea emoyhtiön yhtiöko-kouksen päätösvaltaan myös osakeyhtiölain yhtiökokouksen toimivaltaa koske-vista säännöksistä tehtävän oikeusanalogiapäätelmän nojalla. Mainittua oikeus-analogiaa on pidetty saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa oikeusperusteena lukeatällaiset toimet yhtiökokouksen päätösvaltaan. Suomessa yhtiökokouksen päätös-vallan oikeudellinen sääntely on samanlainen asioissa, joita koskevasta yhtiö-kokouksen päätösvallan oikeudellisesta sääntelystä oikeusanalogiapäätelmäSaksassa on tehty. Tutkimuksessa päädyttiin puoltamaan analogiapäätelmänkäyttöä erityisesti hallituksen antamien tietojen suhteen silloin, kun yhtiökokouspäättää konsernirakenteen muutoksesta, siten, että tällöin voitaisiin soveltaaanalogisesti soveltuvin osin niitä säännöksiä, jotka koskevat yhtiökokouksenpäätöksen perustaksi sulautumisessa annettavia tietoja (sulautumisdirektiivin9 art.; OYL 14:4,2 §, vrt. OYL 14:6,1 §).

Suunnattu osakeanti tytäryhtiössä muuttaa omistusrakennetta konsernissa.Saksan osakeyhtiölain tulkinnassa omaksutun hallitsevan kannan mukaanemoyhtiön yhtiökokouksen toimivaltaan kuuluu päättää konsernin kannaltamerkittävässä tytäryhtiössä toteutettavasta suunnatusta osakeannista silloin, kuntämä osakeanti itsessään myös on merkittävä. Tämä emoyhtiön yhtiökokouksenpäätösvalta ei riipu siitä, miten kysymyksessä oleva yhtiö on tullut emoyhtiöntytäryhtiöksi taikka siitä, onko yhtiö emoyhtiön kokonaan omistama. Pohjois-maissa ei kuitenkaan ole hallitsevassa asemassa sellainen käsitys, että pohjois-maisia osakeyhtiölakeja voitaisiin tulkita niin, että emoyhtiön osakkeenomistajil-la olisi pelkästään osakeyhtiölain säännösten nojalla oikeus päättää emoyhtiönyhtiökokouksessa suunnatusta osakeannista merkittävässä tytäryhtiössä. Suunnat-

438

tuun osakeantiin sisältyy riski, että sen avulla tavoitellut vaikutukset yhtiönkannattavuuteen eivät toteudu. Yksittäisessä, konserniin kuulumattomassa osake-yhtiössä päätöksen suunnatusta osakeannista tekee se osapuoli, joka pääomansi-joittajana kantaa tämän riskin, eli osakkeenomistajat. Päätöksen suunnatustaosakeannista tytäryhtiössä tekee normaalisti kuitenkin emoyhtiön hallitus eikäse osapuoli, jolla on pääomansijoittajana kannettavanaan riski tytäryhtiön suun-natun osakeannin vaikutuksesta tytäryhtiön kannattavuuteen, ja sen kauttaemoyhtiön osakkeen arvoon.

Tutkimuksessa todettiin, että Suomessa emoyhtiön osakkeenomistajien onsekä julkisissa että yksityisissä osakeyhtiöissä vaikea saada emoyhtiön tilikaudenaikana pelkästään julkisista lähteistä tai osakkeenomistajan asemansa perusteellatietoa tytäryhtiön hallituksen esityksestä suunnatuksi osakeanniksi tytäryhtiössäsiksi ajoissa, että emoyhtiön yhtiökokous voisi mahdollisesti kokoontua sitäkäsittelemään ja ottamaan siihen kantaa (OYL 9:6,2 §:n, 9:7 §:n ja 9:12,1 §:nsäännöksiä soveltaen) ennen sitä ajankohtaa, kun päätös suunnatusta osakeannistatytäryhtiön yhtiökokouksessa on jo tehty. Emoyhtiön osakkeenomistajille ontoisaalta hankalaa saada jälkikäteen kanneteitse vahingonkorvausta emoyhtiölleemoyhtiön hallituksen jäseniltä tytäryhtiössä toimeenpannun suunnatun osake-annin johdosta, jollei tytäryhtiön hallitus ole selvästi laiminlyönyt tiedonantovel-vollisuuttaan asiassa ja jollei emoyhtiön hallituksen jäsenen valvontavelvollisuu-den laiminlyönti ole ollut ilmeinen, koska emoyhtiön osakkeenomistajille onvaikeampi kuin yritysjohdolle saada tietoja, jotka tarvitaan suunnattua osakeantiakoskeneen päätöksen perustaksi esitettyjen seikkojen paikkansapitävyydenarvioimiseksi. Koska tytäryhtiön suunnatuilla osakeanneilla on edellä mainittujavaikutuksia emoyhtiön osakkeenomistajan asemaan pääomansijoittajana, näidenyritysjärjestelyjen sääntelyn sallimista emoyhtiön yhtiöjärjestysmääräysten puit-teissa voidaan puoltaa.

Sopimusvapautta eri osapuolten suhteiden sääntelyssä osakeyhtiössä voidaanpuoltaa myös sillä perusteella, että eri yhtiöissä on erilainen omistuksen jakaumaja eri osakkeenomistajilla on erilainen intressi osallistua päätöksentekoon yhti-össä. Piensijoittajat, jotka voivat helposti myydä osakkeensa osakemarkkinoilla,eivät ole yleensä yhtä kiinnostuneita osallistumaan yhtiökokoukseen kuininstitutionaaliset sijoittajat, joilla tilanne tässä suhteessa on toisenlainen ja jotkavoivat paremmin kantaa päätöksentekoon yhtiössä osallistumisesta aiheutuvatkustannukset.

Merkittävien yritysrakenteen muutosten asettaminen osakkeenomistajienpäätettäväksi yhtiöjärjestysmääräysten nojalla on eräs keino valvoa yhtiön johdontoimintaa. Toisaalta lakiin ja sen tulkintaan perustuva sääntely yhtiösopimukseenstandardiehtojen tapaan sisältyvinä täydentävinä normeina on transaktiokustan-nukset huomioon ottaen kustannustehokas tapa säännellä päätöksentekoa osake-yhtiössä.

439

Jukka O. Nikkilä

Corporate structure and legal protection of shareholders

SUMMARY

In the economic entity of a parent company with its subsidiaries transfer ofbusiness units from the parent company into the subsidiaries entails a shift inthe centre of gravity in decision power from the shareholders of the parentcompany to the board of directors of the parent company in matters of substantialimportance to the shareholders, such as raising share capital and distribution ofprofit as well as changes in the operational structure of an enterprise. This shiftin decision power concerns decisions which in a single independent limitedcompany belong to the jurisdiction of the general meeting of the shareholders.Exercise of the rights of the shareholder in subsidiaries affects the economicbenefits associated with ownership of parent company shares. Transfer ofbusiness units into subsidiaries increases the risk which is related to ownershipof shares, because shareholders in a parent company can only indirectly superviseconduct of the business which is transferred into a subsidiary. Change of the riskwhich is beared by the shareholder is a typical phenomenon in changes of thestructure of an enterprise. By transferring all or most of the business activitiesof the company into subsidiaries where the parent company holds a sufficientproportion of the voting power given by shares of the subsidiary the board ofdirectors of the parent company can within the group alone decide upon issueof new shares with deviation from shareholders’ pre-emptive right ofsubscription and upon changes of the operational structure of an enterprise,because, according to section 8:6 subsection 1 of the Finnish Companies Act,in a limited company exercise of the rights generated by shares of anothercompany is included in management of operations of the company, whichbelongs to the jurisdiction of the board of directors.

Interests of the management of a limited company and interests of theshareholders of such a company may conflict with each other. This phenomenonmay occur especially in companies where ownership is dispersed and wherepower and ownership are separated form one another. In so far as there areconflicts of interest between the management and the shareholders of a limitedcompany concerning the management’s own position the legal provisions ofincapacity for members of a board of directors as well as their duty of loyaltyand duty of care towards the company do not function effectively as means ofsupervising the management’s behaviour, because their scopes of application,so as the said provisions and duties are applied in Finland, do not cover these

440

situations of conflict of interests. Traditionally, share markets are thought tooperate in such a way that they, by their operation, induce the management topursue interests of shareholders. However, operation of share markets as amechanism in supervision of management’s behaviour (i.e. in corporategovernance) is not perfect and effective in every circumstance. Other means ofcorporate governance, which are used, are actions taken to make work ofadministrative bodies and auditors of the limited company more effective,various incentives for management and participation of shareholders in decision-making concerning operations of the company. Shareholders’ participation indecisions upon the business of the company may come up especially incompanies where there are as shareholders institutional investors who possessexpertise on the business and the industry of the company.

According to the principles of corporate governance published by the OECDin 1999 shareholders should have the right to participate in and to be sufficientlyinformed on decisions concerning fundamental corporate changes. The companyshould disclose material information, among other things, on material foreseeablerisk factors and governance structures and policies. It can be assumed thatshareholders expect that in the jurisdiction of the general meeting there areincluded decisions which are significant in economic respect as well as from theviewpoint of the operation of the company, and which also affect the characterof the shareholder’s investment in the company. Decisions which concernsubstantial changes in the operational structure of an enterprise are suchdecisions. In business world, however, there are carried out such corporatereconstructions which change the operational structure of an enterprise, butwhich nevertheless are not regulated by any specific provisions in the companiesact in order to be included in the jurisdiction of the general meeting. Suchcorporate reconstructions can however from a shareholder’s standpoint have ineconomic respect the same implications that the changes in the operationalstructure of an enterprise specifically regulated in the companies act have. Thismeans that, from the viewpoint of shareholders’ expectations, in the jurisdictionof the general meeting, in its explicitly expressed written form in the companiesact, there are gaps which are made up of the afore-said analogous decisionsituations.

Within theory of company law, according to the nexus of contracts approachthe widest possible freedom of contracting in arranging corporate relationshipsshould be allowed, because under contractual freedom the parties in a corporaterelationship will maximize their own joint wealth. A second proposition of thecontractual approach is that the rules in company law should mainly be voluntaryof character, i.e. they should function only as complementary rules which theparties in a corporate relationship could freely replace by their own contractualarrangements. A need for mandatory rules is generally thought to exist in

441

arranging protection for creditors and minority shareholders. A correspondingneed for mandatory regulation does not exist with respect to rules concerningjurisdiction of the organs of the limited company, although many of these rulesare mandatory and so uphold for their part the basic structure of division ofpowers between the organs of the limited company in company law. In arrangingthe relationship between the management and the shareholders in the limitedcompany freedom of contracting can also be supported on the ground thatshareholders’ interest in taking part in decision-making in the affairs of thecompany may be different in public and private companies depending on howconcentrated the ownership of shares is in the company concerned. The functionof the supervisory board is considered to be to supervise the activities of theboard of directors and of other management of the limited company. In Finland,however, the trend is to abolish the supervisory boards in almost all of the limitedcompanies, apart from companies where the state has a majority holding. On theother hand, in Finland, notwithstanding the in principle mandatory nature ofdivision of powers between the general meeting of the shareholders and the boardof directors, in juridical literature it is deemed possible, on certain preconditions,to transfer by provisions in the articles of association decision power from theboard of directors to the general meeting in matters which formally belong toadministration of the company. From the perspective of corporate governancecontract-based arrangement of decision power between the board of directorsand the general meeting can be supported in changes of the operational structureof an enterprise which are not specifically regulated in the companies act, wherethere is a potential conflict of interests between the management and theshareholders.

In principle gaps in the afore-meant sense which remain in the jurisdictionof the general meeting as it is according to the law and the constitutionaldocuments of the limited company, the memorandum and the articles ofassociation, i.e. the “corporate contract”, could be filled with specific provisionswhich would be written in the articles of association. In general, however, suchprovisions are not drafted to be included in the articles of association. Instead,company promoters usually leave regulation of corporate relationships, withinclusion of the necessary provisions in the memorandum, to be built on the basisof some standard model for articles of association and the provisions of thecompanies act. Private regulation of corporate relationships is affected by thefact that the corporate contract has the character of a long-term contract. Causesfor the fact that the terms of the corporate contract remain imperfect from thestandpoint of shareholders’ protection may be transaction costs, the case that theparties in a corporate relationships lack knowledge of future contingencies orhave an inadequate ability to anticipate them and also so-called systematic errorsin decision-making with respect to such risks which may not materialize until

442

far away in the future. Firstly, it is possible that in conjunction with the foundingof the company the company promoters did not at all perceive some eventdetrimental from the shareholders’ standpoint which occurred later on duringthe operation of the company, or that at the time of the founding of the companythey considered occurrence of such an event sometimes in the future even thoughpossible nevertheless uncertain. Secondly, even if the amount of the possiblymaterializing detriment and its probability could be estimated accurately inadvance, a contract term to specifically deal with the event will not be drawnup if the transaction costs, i.e. the costs of negotiating and drawing up thecontract term, exceed the expected value of the detriment caused by not to drawup such a contract term.

If supplementation of that regulation of corporate relationships which isexplicitly included in the written law is left to private regulation, executed bythe parties themselves in a corporate relationship, due to the afore-said factorsgaps may, however, remain in such added supplementary regulation from thestandpoint of shareholders’ legal protection. In juridical literature in Germany,Sweden and Denmark the view has been supported that corporate matters shouldbe included in the decision power of the general meeting by means of an analogyconclusion when decisions which concern such matters have a similar impactfrom a shareholder’s standpoint as those decisions which are in the written lawexplicitly included in the decision power of the general meeting. In Finland, inthe theory of law, an analogy conclusion is likewise in principle acknowledgeda permitted method of interpretation of law. For the decision power of the generalmeeting in changes of the operational structure of an enterprise, which is basedon an analogy conclusion from the provisions of the companies act, there arealso other grounds in addition to the imperfection of private regulation. Byvarious reconstructions and arrangements, like those by their impact similar tomergers, a board of directors of the limited company can attain the sameeconomic outcome, such as combination of businesses and setting them undera joint management, as by the reconstructions explicitly regulated in the law,without necessity, however, to submit such affairs to a general meeting of theshareholders for its decision if one interprets the companies act literally. Acompanies act (when its provisions are interpreted literally) cannot follow upand stay abreast with all of the various corporate reconstructions and forms ofco-operation between enterprises which develop in business life. Nevertheless,the corporate reconstructions explicitly regulated in the companies act and incomparison with them functionally similar other reconstructions andarrangements have similar economic implications from a shareholder’s pointof view.

By interpretation in which analogy conclusion is employed the purpose oflegal provisions given them by the lawmaker and the systematics of the law are

443

realized in the way that by their character similar matters are resolved by thesame organs. Secondly, thus also expectations of the decision power of thegeneral meeting, that a non-professional investor who invests in stocks has, aremet. As the jurisdiction of the general meeting explicitly written in the companiesact corresponds to these expectations, decision power of the general meeting inanalogous situations also corresponds to the expectations of a shareholder,because both these groups of decisions have similar effects from a shareholder’sstandpoint. Therefore, a jurisdiction of the general meeting which, in additionto matters included in the law text written jurisdiction of this organ, also coversanalogous decision situations in fact corresponds better to a shareholder’sexpectations of the jurisdiction of the general meeting than that jurisdiction ofthis organ which is explicitly expressed in the provisions of the companies act.Circumvention of shareholders’ in the afore-meant sense expected decisionpower may come up in particular in a group of companies where the board ofdirectors of the parent company can transfer business units into subsidiarieswholly owned by the parent company and thereafter agree with outside partieson corporate reconstructions and other arrangements concerning thesesubsidiaries as matters formally belonging to the administration of the parentscompany.

In Germany the division of powers between the organs of the limitedcompany in reconstructions and other arrangements within a group of companiesis more in balance in comparison to Finland, when one interprets the provisionsof the Finnish Companies Act literally. Thus, the said division of powers worksin Germany more effectively than in Finland as a way to supervise actions ofthe management, and as a mechanism of the said supervision is not veryexpensive compared to alternative means of supervision, such as incentives setfor the management.

In this study the conclusion was reached that in the jurisdiction of the generalmeeting of the shareholders one should include substantial changes in theoperational structure of the enterprise and the legal transactions by which theyare executed, transforming a limited company entirely or for the most part intoa holding company which only owns shares of other companies or only carrieson management and administrative activities in the group of companies, as wellas transferring the business of the company entirely or for the most part intoanother company when the payment for the transfer comprises a minority holdingin the other company, because these actions bring about change of the overalloperational character of the company, and that they therefore require that ageneral meeting of the shareholders, in the procedure required for changing thearticles of association, accepts them and takes a decision according to which theobject of the company to operate in the said new manner shall be clearlyexpressed in the objects clause of the articles of association. Corresponding

444

decision-making procedure can also be required in substantial changes of theoperational structure of a group of companies. In the study it was alsorecommended to alter the objects clause of the articles of association and toacquire an approval of the transaction from a general meeting in the case wherethe various businesses belonging to the industry in which the company operatesare accurately and completely listed in the objects clause and the companypermanently totally gives up a significant, in the objects clause listed, businesswhich by its character entirely deviates from the other activities of the company,by selling the shares it owns in the subsidiary where this business is carried on.A need for alteration of the articles of association of the parent company can alsobe supported when a transaction carried out in a subsidiary has a similar impactfrom the viewpoint of the parent company as a by its impact correspondingtransaction, requiring alteration of the articles of association, carried out in theparent company itself. These kinds of transactions are for example profit poolingand profit sharing agreements which are concluded between a by the parentcompany wholly owned subsidiary, in which a part of the business of the group(and the parent company) is carried on, and some outside party.

Substantial structural changes within a group of companies can be includedin decision power of the general meeting of the parent company also on the basisof an analogy conclusion drawn from the explicit provisions of the companiesact which concern jurisdiction of the general meeting. In German juridicalliterature the said analogy is regarded as the judicial ground for including thesechanges and the actions to carry out them in the jurisdiction of the generalmeeting of the parent company. In those affairs which the legal jurisdiction ofthe general meeting from which the analogy conclusion in Germany is drawnconcerns the legal jurisdiction of the general meeting is similar in Finlandcompared to Germany. In this study one came to the result that use of an analogyconclusion is to be supported especially in respect of the information to be givenby the board of directors when the general meeting decides upon a structuralchange within the group of companies, in the way that those legal provisionswhich concern information to be given as the basis for the decision by the generalmeeting on a merger could analogously be applied for their appropriate partsin case of such a structural change.

An issue of new shares of a subsidiary when the pre-emptive right ofsubscription of the parent company is excluded or the parent company does notexercise its pre-emptive right of subscription (i.e. an issue of new shares of asubsidiary to selected persons or companies) alters the ownership structure inthe group of companies. According to the prevailing position in the interpretationof the German Companies Act the jurisdiction of the general meeting of theparent company comprises the power to decide upon an issue of new shares toselected persons or companies in such a subsidiary which is significant for the

445

group of companies provided that such an issue of new shares to selectedinvestors also in itself is significant. This decision power of the general meetingof the parent company is not dependent on how the company concerned becamea subsidiary of the parent company or on whether this company is wholly ownedby the parent company or not. In the Nordic countries, however, such a way ofthinking is not prevailing that the Nordic companies acts are to be interpretedso that the parent company shareholders have merely on the basis of theprovisions of the companies act a right to decide at the general meeting of theparent company upon an issue of new shares of a significant subsidiary toselected persons or companies. New shares of a company can be offered toselected investors at a price which is, per share, set below the current price ofthe existing shares of the company. There is, however, the risk involved in anissue of new shares of a subsidiary to selected investors that the impact on theprofitability of the company, which is striven by it, will not be realized. In asingle limited company which does not belong to any group of companies thedecision on such a new shares issue is taken by the party which as an investorof capital bears this risk, i.e. the shareholders. The decision on an issue of newshares of a subsidiary to selected investors is normally, however, taken by theboard of directors, not by the shareholders, of the parent company, i.e. not bythat party which as an investor of capital bears the risk concerning the impactof this new shares issue on the profitability of the subsidiary and, thereby, onthe value of the share of the parent company.

In the study it was discovered that in Finland for shareholders of the parentcompany, in both public and private companies, it is difficult to obtain, duringthe accounting period of the parent company, only from public sources or onlyon the basis of a person’s status as shareholder knowledge of the proposal bythe board of directors of a subsidiary for an issue of new shares of the subsidiaryto selected investors early enough that a general meeting of the shareholders ofthe parent company possibly could assemble in order to consider it and to takea position on it (on the basis of section 9:6 subsection 2, section 9:7 and section9:12 subsection 1 of the Finnish Companies Act) already prior to the point oftime when the decision on the issue of new shares to selected investors alreadyhas been taken at the general meeting of the subsidiary, such as accepted by themanagement of the parent company. On the other hand it is troublesome for theshareholders of the parent company to obtain afterwards by a derivative actiondamages awarded to the parent company from the members of the board ofdirectors of the parent company on account of an issue of new shares of asubsidiary to selected investors, unless the board of directors of the subsidiaryhas clearly neglected its duty to give the required information on the matter andunless the negligence of the duty of supervision of a member of the parentcompany board of directors is apparent, because it is harder for the shareholders

446

of the parent company than for the management to obtain data which is neededfor assessment of correctness of the circumstances that were presented as thebasis for the decision on the issue of new shares of the subsidiary to selectedinvestors. Because an issue of new shares of a subsidiary to selected persons orcompanies has the afore-said impact on the position of the parent companyshareholder as an investor, allowing regulation of this corporate reconstructionwithin the articles of association of the parent company can be supported.

Freedom in contractual regulation of the relationships of the various partiesin the limited company can also be supported on the ground that in each companythere is a different nature and division of size of ownership and that differentshareholders may have a different interest in participating in decision-makingin the company. Small investors who can easily sell their shares at the stockmarket are in general not as interested in participating in the general meetingas institutional investors to whom the situation in the afore-meant respect isdifferent and who can better bear the costs of participating in decision-makingin the company.

Submitting significant structural changes of the enterprise to the decisiontaken by the shareholders on the basis of provisions taken in the articles ofassociation is one way to supervise actions of the management. On the other handregulation by judicial norms based on the written law and its interpretation,included in the corporate contract as complementary provisions like contractualstandard terms, is, considering transaction costs, a cost-effective way to regulatedecision-making in the limited company.

Documents

Konsernirakenne ja osakkeenomistajan oikeussuoja