L a h d e n v a n h u s t e n a s u n t o s ä ä t i ö n a s u k a s l e h t i 2 / 2 0 1 6

Lastu 2/2016

LastuLahden vanhusten asuntosäätiön asukaslehti 2/2016

Päätoimittaja Sanna Mäkinen

tekstien muokkaus ja stiLisointi Eila Huhta

LeHDen toimituskuntaEila Huhta, Mari Kokko, Hanna-Sisko Onnela, Päivi Salo,Ulpu Ulmanen

uLkoasu ja taitto T:mi Hanna-Sisko Onnela, Lahti

kannen kuvaHanna-Sisko Onnela

Kuvassa Puntarin asukas Esko Kannel

PainoAldus, Lahti

ISSN 2342-5067 (painettu)ISSN 2342-5075 (verkkojulkaisu)

Seuraava lehti ilmestyy kesäkuussa 2017

Pääkirjoitus 3

Ajankohtaista 4

Toimisto tiedottaa 5

Ikääntynyt arjen teknologian keskellä 6

PalveluSantra - tietä kysyville 9

Säätiön väki: Hanna Kymäläinen 12

Yksi meistä: Sisukas Eira 14

Ihmisen elämää 16

Ristikko 19

3

Muutosten keskellä

pääkirjoitus

Tuulet vaihtavat suuntaa, vuodenajat elävät ja muuttuvat. Yhteiskunta ympärillämme vaihtaa asentoa. Säätiö pitää iäkkään asujansa ja asiakkaansa puolia muutoksen keskellä.

Uusi hyvinvointikuntayhtymä aloittaa toimintansa 1.1.2017. Sosiaali- ja terveyden-huollon palveluiden järjestäminen siirtyvät tuolloin Lahden kaupungilta Päijät-Hämeen yhteiseen hyvinvointikuntayhtymään. Muutos jatkuu vuonna 2019, kun maa-kunnalliseen malliin pohjautuva ja valtion rahoittama sote-uudistus polkaistaan käyn-tiin. Säätiön on perustanut yli 50 vuotta sitten Lahden kaupunki. Aivan ensimmäiset asukkaat valittiin kaupungin nimeämässä toimikunnassa. Tarkoitus oli, että säätiön tuottamalla asumisella ratkaistiin niiden iäkkäiden ihmisten asumisen ja elämisen haasteita, jotka eivät saaneet paikkaa vanhainkodista. Vaikka säätiö on itsenäi-

nen toimija, side kaupungin sosiaali- ja terveystoimen tekemiin linjauksiin on siis ollut mukana alusta asti.

Riippumatta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen vastuutahosta, ovat edel-leen erilaiset toimintamallit, joilla pyritään välttämään ikääntyneiden raskaamman hoidon lisääntyminen, tervetulleita. Sää-tiön näkökulmasta nämä haasteet voidaan kiteyttää siihen, miten vanhukset pystyvät asumaan toimintakykyisinä omassa kodis-saan pidempään, miten saadaan pidettyä riittävän hyväkuntoinen, kohtuuhintainen ja asukkaille houkutteleva asuntokanta ja mi-ten vastataan eriarvoistumisen haasteeseen sekä kasvavan vanhusväestön lisääntyviin palvelutarpeisiin kehittämällä asumisen ja palvelun ympäristöjä.

Ikääntyvien ihmisten tulee voida asua lähellä palveluita ja sosiaalisia kontakteja. Tämä tarkoittaa säätiön näkökulmasta

sitä, että uudisrakentamista ja vanhan pe-ruskorjaamista pohditaan aina palvelujen läheisyyden sekä niiden luomisen kautta. Ikäihmisten asuminen muotoutuu paitsi ikäihmiset huomioivan rakentamisen, myös heidän asumiseensa liittyvän palvelukoko-naisuuden kautta. Asuminen siis nähdään palveluna, ei pelkkinä seininä.

Säätiön toiminnassa on puhuttu mm. elämänkaariasumisesta, jossa ikääntyneen asuminen samassa yhteisössä mahdollistuu aina aktiivivaiheesta autettaviin vuosiin toimivassa palveluasumisen ympäristös-sä. Tulevana vuonna 2017 suunnitellaan ja toteutetaan myös erilaisia tavallisen senioriasumisen malleja, joissa kotona asu-miseen liittyy palveluasumisen elementtejä ja kotona tapahtuvaa hoitoa. Näin ollen säätiön uudisrakentamisessa ei rakenneta vain tehostettua palveluasumista, vaan myös kotona asumista, jossa on mietitty kotona tapahtuvan hoidon mahdollisuuk-sia – niin teknologian kuin kotiin tuotujen palveluiden avulla.

Vuoden 2017 alusta päättää toimintansa myös Raha-automaattiyhdistys (RAY). Se on 90-luvun alkuvuosista asti rahoittanut säätiön rakennushankkeita. Nyt pelitoi-minnat yhdistettiin yhteiseen yhtiöön (Veikkaus) ja annetut avustukset siirtyvät sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen uuteen yksikköön nimeltä Sosiaali- ja ter-veysjärjestöjen avustuskeskus (STEA). Aika näyttää, tuoko tämä muutosta tulles-saan alan järjestöille ja säätiöille.

Vuonna 2017 toteutetaan myös kilpai-lukykysopimusta (eli tehdään säätiölläkin pidempää päivää töissä), opetellaan uutta digitaalista viestintäkanavaa asu-kastablettien välityksellä ja sopeudutaan siihen maailman muutokseen mikä eteen tulee, omat asukkaat ja kaikki ikääntyneet mielessä pitäen.

Muutoksien vuotta odottaen, rauhallista joulunaikaa toivottaen,Sanna Mäkinentoiminnanjohtaja

4

ajankohtaista

Teksti: Sanna Mäkinen ja Markku Tyrväinenkuva: Hanna-Sisko Onnela

ANTTILANKADUN PERUSPARANNUKSEN ja uudis-rakennushankkeen rakennustyöt ovat alkaneet syyskuussa kahden rivitalon purku- sekä niiden tilalle tulevan uudisra-kennuksen maanrakennus- ja louhintatöillä.

Tontille jäävä kerrostalo puretaan sisältä kokonaan, jotta voidaan rakentaa kokonaisuutena esteettömät asunnot. Kaikki talotekniikan asennukset uusitaan ja vanhojen kylpyhuoneiden tilalle rakennetaan entistä suuremmat kylpyhuoneet.

Purettujen, 14 asuntoa sisältäneiden kahden rivitalon tilalle tulee kolmikerroksinen uudisrakennus, johon tulee 22 asuntoa. Kun peruskorjattavassa kiinteistössä on 25 asuntoa, on tontilla jatkossa yhteensä 47 asuntoa. Tulevat kaksi kerrostaloa yhdistetään katoksella. Yhtei-set kerhotilat ja pesutupa sijaitsevat peruskorjattavassa talossa. Molemmissa rakennuksissa on omat saunatilat. Rakennushanke valmistuu marraskuussa 2017.

Anttilankatu uudistuuTeksti: Sanna Mäkinen ja Markku Tyrväinen kuva: Markku Tyrväinen

KORKEAKATU 2 UUDISRAKENNUS-hanke saatiin rakentamisen osalta päätökseen 15.12.2016. Muutot uusiin koteihin alkoivat välittömästi jatkuen tammikuulle 2017. Ta-lossa on yhteensä 54 asuntoa, jotka ovat kooltaan 31 - 44 m2.

Kaikki Korkeakadun asunnot on varustettu vesisammutus- ja paloilmoitinjärjestelmällä sekä automaattisella liesivahdilla, joka tarvit-taessa katkaisee virran liedestä havaitessaan vaaratilanteen ja tämän jälkeen sammuttaa mahdollisesti liedellä alkaneen palon. Langa-ton internet-verkko kattaa koko rakennuksen. Asunnoissa on kameralliset ovipuhelimet sekä huoneistokohtaiset, asukastiedotuksessa

käytettävät tabletit.Lämmitysjärjestelmänä talossa on vesi-

kiertoinen lattialämmitys, joka mahdollistaa kesäkuumalla myös huoneistokohtaisen viilennyksen maalämpökaivojen avulla. Ka-tolla olevat aurinkopaneelit tuottavat sähköä kiinteistön käyttöön. Talon energialuokka on B, mikä on nykynormeissa hyvä saavutus ja tarkoittaa edullisia energiakustannuksia talossa nyt ja tulevaisuudessa.

Rakennus on täysin esteetön ja varustettu mm. liikkumisen apuvälineiden pesupaikalla.

Kylpyhuoneet ovat tilavat. Ne on va-rustettu tukikahvoilla ja seinäistuimella suihkutilassa. Tämä on huomioitu kaikissa

säätiön uudisrakennuksissa. Rakennus on sisätiloiltaan ja parvekkeiltaan savuton, kuten kaikki säätiön uudiskohteet.

Yhteinen kerhohuone on tarkoitettu asukkaiden kokoontumispaikaksi ja erilaisten kerhojen, merkkipäivien ja muistotilaisuuk-sien viettoon. Talon oleskelupihalle pääsee toisesta kerroksesta. Se sijaitsee autokannen päällä. Oleskeluterassilla on mm. grillikatos, keinu, penkkejä ja istutuksia.

Talon rakentamisen mahdollisti Raha-auto-maattiyhdistyksen (RAY) investointiavustus sekä Asumisen rahoitus ja kehittämiskeskuk-sen (ARA) korkotukilaina.

Korkeakatu 2 valmistui

5

SÄÄTIÖN HALLITUKSEEN ON VALITTU uudeksi puheenjohtajaksi Pertti Merenluoto 19.10.2016-14.1.2017 väliseksi ajaksi.

Säätiön hallituksen asukasedustajien vaali käytiin 31.10.2016-13.11.2016 välisenä aikana. Ehdokkaita vaaleissa oli yhdeksän. Äänet las-kettiin vaalitoimikunnan toimesta 15.11.2016. Vaaleissa annettiin yhteensä 318 ääntä, joista 8 jouduttiin hylkäämään. Hyväksyttyjä ääniä oli 310.

Vaaleissa valitut asukasedustajat kaudelle 15.1.2017-14.1.2018 ovat:Erkki Nieminen (varajäsen on Hannu Tolmunen)Maria Ampuja (varajäsen on Martti Puustinen)

Toimisto tiedottaaJoulutauko toimistolla

Lahden vanhusten asuntosäätiön toimisto on suljettu 23.12.2016 – 8.1.2017 väli-sen ajan. Kiinteistönhoitajat työskentelevät taloilla normaalisti. Mahdolliset asuntojen irtisanomiset voi ilmoittaa päivätyllä kir-jeellä säätiön toimistoon tai sähköpostitse asuntosihteerille osoitteella eila.huhta@lvas.fi

Joulutervehdyksenä asukkaillemme ilmoi-tamme, että jouluaaton yhteissaunavuorolla on lupa käyttää saunassa vihtaa, vaikka muulloin vihdan käyttö saunoissa ei ole sallittua. Makeita löylyjä!

Muistattehan joulun ajan touhuissa, että • kinkunpaistosta tulevan rasvan paikka

ei ole viemärissä tai wc-istuimessa, jotka se jäähtyessään tukkii, vaan jäähdytyksen jälkeen rasva tulee vie-dä biojäteastiaan. Jos ruoanlaitossa syttyy rasvapalo, se tukahdutetaan kattilankannella, sammutuspeitolla tai hätätilanteessa vaikkapa matolla.

• turvallisuussyistä kynttilöiden, tuikku-jen tai roihujen poltto ei ole sallittua huo-neistossa eikä parvekkeella tai patiolla.

• oikealla lajittelulla asukas voi olla mu-kana alentamassa talon jätehuollosta aiheutuvia kustannuksia ja edistämässä kestävää kehitystä. Ohjeena lajittelulle ovat jäteastioissa olevat merkinnät kullekin jätteelle.

Kiitämme kuluneesta vuodesta. Toivotamme asukkaille ja

yhteistyökumppaneille

Teksti: Päivi Salo Pertti Merenluodon kuva: Mari Barker asukasedustajien kuva: Hanna-Sisko Onnela

Rauhaisaa joulun aikaa ja Hyvää vuotta

2017!

Muutoksia Lahden vanhusten asuntosäätiön hallituksessa

KOSKA VETERAANIEN TÄNÄ VUONNA SAAMA KUNTOUTUSMÄÄRÄ jäi taloudellisten seikkojen vuoksi viime vuotista pienemmäksi, halusi säätiö lahjoittaa joululahjana kahdellekymmenelle veteraaniasiakkaalleen kahden kerran kuntoutuksen tulevan ”Suomi100” -juhlavuoden hengessä. Kuntoutuslahjakortin hyvän joulun toivotuksin toimittivat Fysioterapia Wanhan Herran fysioterapeutit.

Joululahja veteraaneille

Teksti: Sanna Mäkinen kuva: Hanna-Sisko Onnela

6

Teksti: Sanna Mäkinen kuva: Hanna-Sisko Onnela

Ikääntynyt arjen teknologian keskellä

Lahden vanhusten asuntosäätiö on ollut mukana Tekesin rahoittamassa Kumous-hankkeessa, jossa tutkitaan teknologiaa ihmisten arjessa. Paikallinen kumppani hankkeelle on Lappeenrannan teknillisen yliopiston Lahden yksikkö. Hankkeessa tavoitellaan uudenlaisten digitaalisten palveluiden syntymistä kokeilujen kautta. Erityisenä tavoitteena säätiöllä osana tätä hanketta on tukea ikääntyvien ihmisten asumista ja aktiivista, yhteisöllistä toimintaa teknologian avulla.

7

WIKIPEDIANI MUKAAN ”digitaalisuus on datan syöttämisessä, käsittelyssä, siirrossa, tallennuksessa ja esittämisessä käytettävä menetelmä, jossa data esitetään täsmälli-sinä arvoina, joita on rajallinen määrä.” Oli tämä määritelmä asiaa selventävä tai ei, niin ympäristö muuttuu kuitenkin kovaa vauhtia digitaaliseksi. Pankkipalvelut siirtyivät jo nettiin, lähes kaiken tavaran voi tilata verk-kopalveluiden kautta ja lottorivitkin täytetään yhä useammin itse koneella naputellen.

Digitaalisuus iäkkään aikuisen arjessa voi merkitä useita eri asioita; on turvallisuutta lisäävää teknologiaa, kuten paikantavat ja itsestään hälyttävät turvarannekkeet, toi-saalta on digitaalista talotekniikkaa sekä arjen palveluita teknologian kautta, esimerkkinä kotiovelle netistä tilattu ruokakassi. Toisaalta on myös digitaalisia kanavia pitkin tapahtuva yhteydenpito kaukanakin asuviin ystäviin, perheenjäseniin ja sukulaisiin, kuten SkypeII. Teknologian tuomia uusia kanssakäymisen muotoja, eli ns. sosiaalista mediaa kuten FacebookIII, käytetään yhä enemmän arjessa. Näyttää siltä, että kuten puhelin syrjäytti aikoinaan kirjeen, käy puhelimelle nyt sa-moin, kun sosiaalinen media ja sen erilaiset sovellukset tulevat tilalle.

Kaikki tämä uusi, verrattain nopeasti arjen toimintaympäristöön tullut teknologia voi aiheuttaa hämmennystä ja ahdistustakin. Kokemus siitä, ettei enää opi tai välttämättä edes halua oppia, on varsin yleinen, eikä pelkästään ikääntyneiden keskuudessa. Di-gitaaliset ympäristöt ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen. Ne tosin muuttavat muotoaan jatkuvasti, mutta yhtä kaikki, ovat jo ole-massa. Olisikin tärkeää päästä tutustumaan uuteen teknologiaan ilon kautta – eli nähdä tuotetut sisällöt huvina ja hyötynä, eikä ikävinä pakkoina. Jatkuu sivulla 8

Teksti ja kuva: Mari Kokko

JOULUKUUSSA VALMISTUVAAN Korkeakatu 2 taloon muuttamassa olevia asukkaita kokoontui marraskuussa Antti-lankatu 1 talon kerhohuoneelle. Muutto-päivistä keskustelun lomassa tutustuttiin upouusiin, Korkeakatu 2 taloon tuleviin asuntokohtaisiin tabletteihin.

Paikalla olleet asukkaat eivät olleet käyttäneet tablettia aiemmin. Vasta Kor-keakadulle muuttoon liittyen osa heistä oli päässyt pitelemään käsissään tällaista laitetta. Osalla asukkaista ei ollut minkään-laista kokemusta tietokoneista, toiset taas olivat käyttäneet pöytätietokonetta tai kannettavaa tietokonetta aiemmin.

Vapaa-ajanohjaajaopiskelija Nicolas Jaakola neuvoi asukkaille muun muassa miten tabletti käynnistetään ja sammu-tetaan, miten kosketusnäytöltä valitaan haluttu asia ja miten tabletin saa ladattua. Asukkaat kokivat nämä asiat helpoiksi op-

pia ja uskoivat internetin käyttötaitojensa kehittyvän nopeasti saadessaan huoneis-tokohtaisen tabletin käyttöönsä uudessa talossa.

Marja-Liisa on ajatellut opetella tabletin avulla lukemaan lehtiä netin kautta. Myös osto- ja myyntisivustot kiinnostavat häntä. Eino aikoo katsoa Yle Areenalta ohjelmia ja selata autosivuja. Alkavana talvena hän aikoo tutkia missä päin Lahtea on viimei-simmäksi auratut hiihtoladut.

Kaikki asukkaat odottavat tabletin omaan käyttöön saamista innostuneina. Vaikka käyttö osaa asukkaista hiukan jännittääkin, kaikki uskovat pärjäävänsä laitteen kanssa pienellä avustuksella. Ainakin Korkeakatu 2 taloon tulossa olevan tiedotuskanavan tiedotteita he uskovat oppivansa lukemaan helposti. Ja onneksi on naapureita, jotka ovat luvanneet auttaa toinen toistaan niissä asioissa, jotka jo itse osaavat.

SYKSYISENÄ ILTAPÄIVÄNÄ Wanhan Herran ravintolasali oli täynnä innostunutta väkeä. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaopiskeli-jat tutustuttivat asukkaitamme tablettitieto-koneiden käyttöön TV:stä tutun ”Haluatko miljonääriksi” -tietovisailun merkeissä. Asuk-kaat jakaantuivat pieniin ryhmiin, joista jo-kaiseen annettiin käyttöön tablettitietokone. Yleistietoa käsitteleviin kysymyksiin vastat-tiin valitsemalla tablettitietokoneen ruudulla näkyvistä neljästä värivaihtoehdosta oikea.

Opiskelijoita riitti kaikkiin pöytiin auttamaan tarvittaessa tablettitietokoneen käytössä.

Miljonäärikisan voittajaksi selviytyi Maria Ampuja, joka setelinipun sijasta sai palkin-noksi raikuvat aplodit muilta osallistujilta.

Tietovisailun lisäksi asukkaat pääsivät pyörittämään Onnenpyörää ja jännittämään pyöräytyksen tulosta. Onnistunut pyöräytys toi paljon pisteitä, joilla sai ostettua uusia kirjaimia seinälle muodostuvan lausearvoi-tuksen ratkaisemiseksi.

Huoneistokohtaiset tabletit harjoittelussa

Teksti ja kuva: Mari Kokko

8

Myös iäkkäiden digitaalisten palveluiden käyttäjien määrä on kasvanut kovaa vauh-tia. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ja Vanhustyön keskusliitto tekivät yhdessä KÄKÄTE-projektissa (käyttäjille kätevä tek-nologia 2010 - 2014) kyselytutkimusta, jossa havaittiin, että 79 %:a 75 - 89 -vuotiaista uskoi, että ikäihmiset oppivat käyttämään tietokoneita siinä missä nuoretkin, kunhan saavat oikeaa opastusta. Yli puolet kyselyyn vastanneista kuitenkin piti tietokoneiden kehityksessä mukana pysymistä vaikeana.IV

Tämä varmastikin pätee myös muuhun muuttuvaan teknologiaan.

Helppokäyttöisyys ja oikea opastus ovat avainasemassa teknologian käyttöönotossa. Käytön aloittaminen, opettelu, toimintojen ja vieläpä salasanojen muistaminen ovat kaikki vaiheita, jotka voivat olla esteenä teknologian käyttöönotolle. Säätiöllä onkin panostettu teknologian käytön opastuk-seen. Opastajina ovat toimineet pääosin nuoret opiskelijat.

Kumous-hankkeessa kokeillaan osana Korkeakadun uudisrakennushanketta toi-

mintamallia, jossa asukkaiden käyttöön on varattu tablettitietokoneet. Tabletin kautta asukas saa tietoonsa ne ilmoitukset, jotka laitetaan alakerran sisääntuloaulaan sijoitettavalle sähköiselle ilmoitustaululle. Sähköinen ilmoitustaulu on jo käytössä kahdessa säätiön palvelukeskuksessa, Wanhassa Herrassa ja Onnelanpolulla. Ilmoitustaululla kerrotaan talon tapahtu-mista ja muista tärkeistä taloa koskevista asioista, kuten huollosta. Korkeakadulla asuntokohtainen tiedotus tapahtuu help-pokäyttöisen sovelluksen avulla, joka on asunnossa olevalla tabletilla yhtenä kuvak-keena, jota painamalla ilmoitukset tulevat näkyviin.

Korkeakatu valmistuu joulukuussa ja asukkaat muuttavat sisään 15.12. alkaen. Ensimmäiset asukkaat pääsevät kokeile-maan tablettejaan siis jo joulun tienoilla. Kun tämän kokeilun tulokset tiedetään, voi-daan lähteä pohtimaan seuraavaa askelta. Ehkä jokaiseen säätiön asukkaalla käytössä olevaan älylaitteeseen ladattava säätiön oma talokohtainen tiedotuskanava voisi

olla sellainen? Paljon on myös kehitetty sovelluksia, jossa saunojen varaaminen tms. voidaan tehdä digitaalisia sovelluksia hyödyntäen. Aika näyttää, millä kaikilla tavoin maailman digitaalinen muutos tulee heijastumaan myös iäkkäiden asumiseen säätiöllä.

Internetissä toimiva vapaa tietosanakirja

Skypen käyttäjät voivat ilmaiseksi Skypen avulla keskustella keskenään ja soittaa toi-silleen video- tai äänipuheluita internetissä.

Voit käydä tykkäämässä säätiön Facebook-profiilista. Löydät sen hakusanalla Lahden vanhusten asuntosäätiö sr. Facebook on sosiaalisen median kanava, jossa voit pitää yhteyttä ihmisiin eli kertoa kuulumisistasi ja seurata ystäviesi tai valittujen yhteisöjen terveisiä.

Lähde: Ikäteknologian monimuotoinen maailma – KÄKÄTE-projektin loppu-raportti

ELÄKELÄISTEN VIIKOLLA 5.10.2016 oli Palvelutalo Puntarissa nettiopastuksen avoimet ovet asukkaille. Tietokoneen käyttöä opastamassa oli Eläkeläiset ry:n hankekoor-dinaattori Petra Åhlström. Opastukseen osallistui neljä talon asukasta, joista osa oli käyttänyt tietokonetta kauemmin ja osalla

tietokoneen käyttökokemusta ei ollut vielä kertynyt paljon. Yhdessä he tutustuivat mm. siihen kuinka internetistä löytää tietoa esimerkiksi Lahden teatteritarjonnasta sekä mistä voi katsoa tv-ohjelman, joka on jäänyt katsomatta. Google Mapsin karttapalvelun kautta he kävivät vierailemassa mm. Parii-

sissa. Lisäksi ryhmässä harjoiteltiin kuinka internetin hakupalvelu Googlesta saa tietoa puhumalla tietokoneelle kirjoittamisen sijaan. Osallistujat olivat innokaasti mukana ja jokai-nen oppi jonkin uuden taidon. Eläkeläisten viikon teema ”Tekee mieli oppia!”, toteutui hienosti tässä ryhmässä!

Nettiopastuksen avoimet ovetTeksti: Ulpu Ulmanen kuvat: Hanna-Sisko Onnela

Teksti ja kuva: Hanna-Sisko Onnela

Lahdessa Vapaudenkadulla sijaitseva PalveluSantra löytää vastaukset ikäihmisten kysymyksiin. PalveluSantran toiminta-ajatuksena on, että palvelut ja asiakkaat kohtaisivat oikea-aikaisesti ja asiakkaan tarpeen mukaan.

asiantuntija kertoo

PalveluSantra - tietä kysyville

Teksti ja kuvat: Hanna-Sisko Onnela

9

asiantuntija kertooPIRJO NIEMINEN ON OLLUT vuo-desta 2008 Päijät-Hämeen hyvinvointi-palvelujen kehitys ry:n toiminnanjohtaja. Koulutukseltaan hän on valtiotieteen maisteri ja yhteiskunnallisten aineiden opettaja. 

PalveluSantra on yhdistyksen ylläpitä-mä ikääntyvien palveluiden välityskeskus ja matalan kynnyksen neuvontapiste. Keskusta hoidetaan PalveluSantran ja Lahden kaupungin yhteistyösopimuksella. Heinolassa PalveluSantra toimii vastaa-valla tavalla. Yhteistyötä tehdään koko Päijät-Hämeen kuntien kanssa. Palve-luSantran verkostossa on 160 yksityistä kolmannen sektorin palveluntuottajaa.

”PalveluSantran toiminta-ajatuksena on, että palvelut ja asiakkaat kohtaisi-vat oikea-aikaisesti ja asiakkaan tarpeen mukaan. Tarkoituksena on, että ikäihmi-set saisivat asua omannäköistä elämää omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Toimivat palvelut edesauttavat tämän tavoitteen toteutumista”, Pirjo kertoo.

PalveluSantra näyttää tienPalvelusantralla on kuukausittain noin 800 asiakasta. Heistä suurin osa on ikäihmi-

siä ja heidän omaisiaan. Internet-sivut ja Palvelusantran oma palveluopas ovat hyvä lisä tietoa etsivälle. Ratkaisuja ei lähdetä hakemaan siitä näkökulmasta, mitä pal-veluita on ylipäänsä mahdollista saada, vaan pyritään kartoittamaan, mitä ihminen tarvitsee. Asiakastyytyväisyys on korkea.

“Meidän tehtävämme on avata polku. Käymme asiakkaan kanssa tilanteen läpi, ja mietimme kenen puoleen kääntyä. Voimme ohjata hoitajalle, sosiaalivirastoon tai Kelalle.  Eri tekijät asettavat raamit hankittaville palveluille. Näitä ovat mm. asiakkaan taloudellinen tilanne tai tottu-mukset. Asiakaslähtöisyys on ensisijaista. Ajattelemme niin, että olemme näiden palveluiden asiantuntijoita, mutta asiakas on oman elämänsä asiantuntija. Yhdessä keskustelemalla oikeat ratkaisut löytyvät aina”, Pirjo hymyilee.

“On yleistä, että ihminen ottaa yh-teyttä PalveluSantraan jonkin ratkaisua kaipaavan ongelman vuoksi. Mutta kun syvennymme asiaan ja alamme tutkia ih-misen palvelutarvetta, saatammekin olla isojen kokonaisuuksien äärellä. Voi käydä ilmi, että on monta muutakin asiaa jotka vaatisivat ratkaisuja. Voi olla, että ihminen kaipaa kuuntelijaa. Näenkin, että yksi tär-keimmistä palveluista joita PalveluSantra tuottaa, on kuuntelu. Meillä ei ole kenes-täkään taustatietoja tai potilasrekisteriä, kohtaamme ihmisen sellaisena kuin hän on”, Pirjo toteaa.

”En keksi sellaista asiaa mitä meiltä ei olisi kysytty sinä aikana kun olen ollut täällä. Elämäntilanne saattaa olla solmu-kohdassa. Esimerkkinä voi olla tilanne, jossa asiakas on jäänyt leskeksi ja puoliso on saattanut hoitaa aina tietyt tehtävät, kuten pankissa tai virastoissa asioimisen. Miehet kaipaavat usein apua kodinhoitoon. Saatamme käydä seikkaperäisesti yhdessä läpi, miten jokin ruoka valmistetaan, miten siivotaan tai maksetaan laskut. Asiat saat-tavat olla niin pieniä ja yksinkertaisia, ettei niistä välttämättä kehtaa puhua lähipiiril-le. Usein lopputuloksena on positiivinen oivallus, että hei, minähän osasin, minä selviänkin tästä!”, Pirjo Nieminen kertoo.

Omannäköinen vanhuusPirjo mainitsee uransa suurimmiksi oival-luksiksi veteraaneilta saadun opin; elämä kantaa, ja huumorilla pääsee pitkälle. Joskus työssä kohtaa todella vaikeita asi-oita ja asiakkaan kanssa saatetaan itkeä tirauttaakin. “Aina kuitenkin löydetään se kohta, mistä päästään kelaamaan ongel-mavyyhtiä selväksi. Ja lähtiessä saatetaan jo nauraa, että hyvinhän tämä kuitenkin meni. Positiivisuudella pääsemme pitkälle”, Pirjo kertoo.

”Ihmiset voisivat miettiä itse, mitä he haluavat. Millaisen vanhuuden he haluavat, miten he haluaisivat elää? Olisi hyvä löytää aktiivinen lähestymistapa omaan elämään. PalveluSantran kanssa voi miettiä miten

Asiakasehtoisuus on avainsa-na. Asiakasta ei juoksuteta, vaan työntekijät etsivät val-miit ratkaisut. Usein meille soittaa huonokuntoinen ih-minen, joka tarvitsee apua. Palvelut järjestyvät meidän kauttamme. Tarvittaessa kau-pungin asiakasohjaaja tekee

kotikäynnin, jonka pohjalta mietitään, miten asiakas sel-viää arjesta. Asiakasohjaaja tekee palvelupäätöksen. Tarvittaessa tehdään palve-lutalohakemus tai aloitetaan kotihoito.

Lahdessa on tiukat kritee-rit haettaessa apua julkiselta

puolelta. Jos kriteerit eivät täyty, mietitään, millaista muuta apua voisi saada. Asiakasta ei jätetä yksin asian kanssa. Asiakasohjaajalla on kotikäynnilläkin apunaan pal-veluntuottajarekisterimme; palvelut ja niiden hinnat ovat käden ulottuvilla. 

Mitä keskitetty palveluohjaus on PalveluSantran näkökulmasta?

10

11

tähän omaan tavoitteeseen voisi päästä: tai ainakin, miten voisi päästä lähelle tavoitet-ta. Kun ihmisellä on selvillä kokonaiskuva siitä, mitä hän haluaa, voidaan lähteä etsi-mään keinoja sen toteuttamiseksi. Tietysti elämässä täytyy tehdä valintoja, eikä kaik-kea voi saada. Mutta jos esimerkiksi ehdot-tomasti tahdot, että koti on siisti, eivätkä omat voimavarat siisteyden ylläpitämiseen riitä, voi suuri helpotus asiaan olla siivoojan palkkaaminen kerran kuussa. Se voi tosin tarkoittaa jostain muusta mukavuudesta luopumista. Monelle kuitenkin tulee iloi-sena yllätyksenä, miten edulliseksi palvelut tulevat, kun hinnoista vähennetään ensin alv ja tehdään vielä kotitalousvähennykset verotukseen”, Pirjo miettii.

”Kunpa ihmiset vain uskaltaisivat elää sellaista elämää kuin he itse haluavat. Jo-kaiselle on annettu tämä yksi elämä. Ikävät

Soitinko oikeaan paikkaan?”Kun soittaa PalveluSantraan, soittaa aina oikeaan paikkaan. Silloin mietimme yhdes-sä mikä on se oikea vastaus ja lähdemme etsimään ratkaisuja.”

Mitä on palveluasuminen ja palvelutalo? “On yleistä, ettei tiedetä mitä vaihtoehtoja mahdollisen asumismuodon selvittämiseen on. Puolet asumiseen liittyvien asioiden pohtijoista ovat ikäihmisten omaisia. Hoi-vataakka on lisääntynyt ja omaiset toivoi-sivat siihen apua. Monesti kuvitellaan, että palveluasuminen on ainoa vaihtoehto. Sitä vastoin ratkaisu saattaa löytyä esimerkiksi Lahden vanhusten asuntosäätiön tai Har-julan suunnalta. Usein kotiin vain tarvitaan lisäapua, koska arjesta selviytyminen on hankaloitunut”.

Tarvitsen kotiin apua, olisiko hoivapalvelut ratkaisu?Usein lääkkeenjakotilanne tai sairaudenhoi-dolliset toimet eivät suju ikäihmiseltä yksin. Silloin yksityinen palveluntuottajaverkosto voi tulla avuksi. 

Voinko jättää hakemukseni PalveluSantraan?Otamme vastaan erilaisia hakemuksia, esimerkiksi liittyen kuljetuspalveluihin tai liikkumisen tukeen. 

Millaisia etuuksia minun on mahdollista saada?Meiltä löytyy apua esimerkiksi Kelan avus-tusten kartoittamiseen.

Voisinko minä ryhtyä omaishoitajaksi?Ikäihmisen omaiselle annetaan ohjausta hakemusten täyttöön ja muihin käytännön asioihin liittyen.

Mistä saisin tukea kodinhoitoon ja vaikkapa ikkunanpesijän?Siivouspalveluita kysytään kauttamme paljon. Meiltä saa hinnastoja erilaisista pal-veluista. Olemme koonneet verkostoomme hyviä ja luotettavia palveluntuottajia.

Tarvitsisin palvelutarpeen kartoituksen. Miten toiitaan?Soittamalla PalveluSantraan voidaan sel-vittää, mitä palveluja tarvitaan. Jos apua tarvitaan runsaasti, ohjaamme palvelutar-peen kartoitukset kaupungille. Valtaosassa kartoituksia todetaan, että henkilö pärjää vielä itsekseen. Tällöin keskustelemme, mitä se käytännössä tarkoittaa, ja etsimme muita keinoja asiakkaan arjen helpotta-miseksi.

En tule taloudellisesti toimeen.Mitä teen?Toimeentuloon liittyviin kysymyksiin etsim-me myös ratkaisuja. Useimmiten ohjaamme asiakkaan sosiaalityön avun piiriin.

Tarvitsen terveydenhoitoa. Miten voitte auttaa?Terveydenhuoltoon liittyviä asioita meiltä kysytään paljon. Meillä ei ole terveysneu-vontaa, mutta ohjaamme kysyjän oikeaan paikkaan.

asiat täytyy ottaa vastaan - pakkohan se on - mutta ei niitä saa jäädä märehtimään. Ei meidän kuitenkaan tarvitse sulkea sil-miämme epäkohdilta. Yhdistyksemme toimii juuri siksi, että saisimme karsittua

Mitkä ovat kymmenen kysytyintä kysymystä, kun asiakas ottaa yhteyttä PalveluSantraan?

näitä epäkohtia. Haluamme parantaa pal-veluamme. Turha rypeminen siinä mikä on huonoa ei vie ketään eteenpäin. Tämän veteraanit ovat minulle opettaneet”, sanoo Pirjo Nieminen.

12

HANNA ON SYNTYISIN Hollolasta ja opiskeli fysioterapeutiksi Lappeenran-nan terveydenhuolto-oppilaitoksessa, josta valmistui vuonna 1993. Hän päivitti opistoasteen koulutuksen amk-tutkinnoksi Lahdessa vuonna 2008. Opiskelu ja ammat-titaidon kehittäminen on jatkunut tiiviisti läpi vuosien: fysioterapian, terveyskasva-

tuksen ja liikuntalääketieteen appro, sekä viimeisimpänä suoritettu Pilates-ohjaajan koulutus, ovat pitäneet Hannan sopivasti kiireisenä. ”Pilatesohjaajan pätevyys on osoittautunut hyväksi työkaluksi myös yksilöterapiaan”, Hanna kertoo.

Hanna on työskennellyt Lahden vanhusten asuntosäätiössä jo kaksikymmentä vuotta.

“Työn monipuolisuus on pitänyt minut täällä. On hyvä työyhteisö ja työkaverit. Työnantajana asuntosäätiö on hyvin työn-tekijöistään huolehtiva. Se on tänä päivänä tosi iso arvo”, Hanna kertoo.

Aktiivinen Hanna viihtyy vapaa-ajal-laankin liikunnan parissa. Konserteissa käyminen on myös rakas harrastus. Nyt

Yhteisymmärryksen löytyminen asiakkaan ja fysioterapeutin välisessä vuorovaikutuksessa on avainasemassa tavoiteltaessa onnistunutta terapiasuhdetta, sanoo fysioterapia Wanhan Herran fysioterapeutti Hanna Kymäläinen.

Teksti ja kuvat: Hanna-Sisko Onnela

säätiön väki

Elämänlaadunparantamisen asialla

13

jo aikuisten kummilasten, vammaisten sekä eläinten parissa tehtävä vapaaehtoistyö tuovat perspektiiviä elämään.

 Hyvinvointialan salapoliisiHanna työskentelee monenlaisten asia-kasryhmien kanssa.

“Meillä on asiakkaina paljon Kelan ja va-kuutusyhtiöiden vaikeavammaisia asiakkai-ta. Samat asiakkaat saattavat käydä meillä vuosia, mikä mahdollistaa terapiasuhteen tiiviyden. Asiakkaan tarpeet, mahdollisuu-det ja rajoitukset oppii tuntemaan hyvin. Tuki- ja liikuntaelinongelmista kärsivät saavat kuntoutusta meillä. Vedän myös allas- ja saliryhmiä. Veteraanikuntoutusta meillä on yksilöfysioterapian lisäksi ryh-mässä tapahtuvana päiväkuntoutuksena. Yksilöterapiaa toteutetaan tarvittaessa myös kotona”, Hanna listaa.

”Parasta työssäni on, jos onnistun auttamaan. Tavoittelen asiakkaan kanssa hyvää terapiasuhdetta ja yhteisymmärrystä fysioterapian tavoitteista. Kun ne on saa-vutettu, on helpompi löytää keinoja joilla motivoida asiakasta auttamaan itseään. Kullekin asiakkaalle pyritään löytämään juuri hänelle soveltuva ja mielekäs tapa harjoittaa omaa liikunta- ja toimintaky-kyään.  Fysioterapeutin työ on jatkuvaa tutkimista, ihmisen lukemista ja punaisen langan etsimistä.”

Veteraanien kanssa työskentelyn Hanna kokee erityisen arvokkaaksi.

“Olen kiitollinen siitä, että olen saanut kuulla tarinoita sodasta. Noista ajoista on opittavissa, että ihan pienistä asioista ei pidä valittaa. Mikä valtaisa muutos on tapahtu-nut teknologiassa. Ylipäänsä tämä yltäkyl-läisyys verrattuna siihen mitä ihmiset ovat silloin kokeneet, saa mietteliääksi. Kuinka he ovat kuitenkin rakentaneet elämänsä kukin omalla tavallaan - ja selvinneet.”

“Kun mietin ihmisten suhtautumista kun-toutukseen kaksikymmentä vuotta sitten, on ajatusmaailmassa menty ihan hirveästi eteenpäin. Ihmiset ovat hyvin valveutuneita ja ymmärtävät, että fyysinen harjoittelu ja liikunta ovat todella hyödyllisiä. Ennen kun-toutus miellettiin usein hierontana. Laiva on kääntynyt hitaasti siihen suuntaan, että

omaehtoinen aktiivinen liikunta on oikeasti hyvä juttu. Nykypäivänä on helpompi pe-rustella ikäihmiselle, miksi suosittelemme kuntosaliharjoittelua ja tasapainoharjoit-telua terveyden ylläpitämiseen. Sama pätee tietysti kaiken ikäisiin. Tietoisuus kehonhuollosta on parantunut.”

Kymäläinen allekirjoittaa huolen tämän päivän lasten ja nuorten riittämättömästä liikkumisesta sekä työikäisten alati lisään-tyvästä uupumuksesta. “Ilmiöt tulevat nä-kymään meidänkin alalla jossain vaiheessa, sillä myös tämän ajan työikäiset ihmiset ovat aika kovilla. Isot vaatimukset ja kiire kuluttavat. Henkinen stressi näkyy myös asiakkaiden kehossa erilaisina ongelmina. Tämä ilmiö näkyy selkeästi työikäisten asiakkaidemme voinnissa.”

Virkeyttä ja jaksamista ikäih-misen elämäänHoivapaikkoja riittää yhä harvemmille ja tavoite on, että ikäihmiset elävät yhä pi-dempään kotona. Kymäläinen näkee asiassa myös haasteen. ”Ikäihmisen pitäisi selvitä kotona mahdollisimman pitkään. Onko se aina yksilön lähtökohdista katsoen paras ratkaisu? Työssäni on tullut vastaan tilantei-ta jolloin on tullut mieleen, että ikäihmisen kotona asuminen ei ole enää mielekästä tai turvallista. Omaisten ja ystävien antama apu ja tuki on todella tärkeää julkisten tukitoimien lisäksi”, Hanna miettii. 

Millaisin keinoin kotona mahdollisimman pitkään asumista ja hyvää, tervettä elämää on mahdollista tukea?”Kaikenlainen aktiivisuus on tärkeää hen-kistä puolta unohtamatta: se, että tapaa ihmisiä ja lähtee kotoa pois, jos vaan kyke-nee. Sosiaalinen elämä, liikuntaharrastukset ja kulttuuririentoihin osallistuminen pitävät ihmisen virkeänä ja ylläpitävät toimintaky-

kyä. Vastaavasti jos huomaa, että liikunnan saralla on ongelmia, tulisi hakeutua ammat-tilaisen juttusille. Ratkaisu voi löytyä ihan helposti esimerkiksi sopivan liikkumisen apuvälineen hankkimisesta tai sopivasta tasapaino- ja voimaharjoittelusta, vaikka ikää olisi reilustikin.

Hanna muistuttaa myös ruokailun mer-kityksestä. Vanhusten ruokailu saattaa ajan myötä muuttua yksipuoliseksi ja niukaksi. Näläntunne saattaa vähentyä mm. lääk-keiden vuoksi, makuaisti voi heikentyä tai joskus yksin syöminen aiheuttaa ruokaha-luttomuutta. Olisi tärkeää huolehtia, että proteiinin lähteitä sisältyisi jokaiseen ate-riaan. Liha- ja maitotuotteet ovat lihasten hyvinvoinnin ylläpitäjiä ja rakennusaineita. Monipuolisen ravinnon kautta saadaan energiaa kulutettavaksi ja pidetään luusto kunnossa. Säännöllinen ruokailu, riittävän kokoiset ja monipuoliset ruoka-annokset, sekä riittävä proteiininsaanti, ovat Hannan muistilista jokaisen kotikeittiöön.

14

yksi meistä

Hirsimetsäntiellä asuntonsa oven avaa

nuorekas, hoikka ja hymyilevä nainen.

Kodin iloinen ja välitön tunnelma tervehtii

tulijaa. Haastattelija on saapunut Eira Luonela-

Ahosen kotiin. 

Teksti ja kuvat: Hanna-Sisko Onnela

”KÄVI HYVÄ TUURI SEN SUHTEEN, että sain tämän asunnon. Vuodenaikojen vaihtelua on kiva seurata asunnon ikku-noista. Talvella on ihana katsella puita lu-mipeitteessään”, juttelee Eira, kaataessaan kahvia kuppeihin.

”Ympyrä on sulkeutunut. Olen nimittäin syntynyt tuon metsikön takana olevassa talossa”, Eira kertoo, ja viittoo  parvek-keelta näkyvän metsikön suuntaan. ”Olen ajatellut viettää vanhuuteni tässä kodissa ellei unelmien prinssiä löydy. Ei tosin saisi koskaan sanoa ei koskaan”, Eira veistelee silmät nauraen.

”Olen ensimmäistä kertaa elämässä yk-

sin. Nautin siitä. Luotan siihen, että sitten kun se kolahtaa niin se kolahtaa. Täytyy tulla se tunne. En ole koskaan lähtenyt kumppania etsimään, he ovat vain kävelleet vastaan. Ei sitä tiedä millä oksalla se piru istuu”, Eira nauraa.

Huumorintajuisen naisen tie Lahden vanhusten asuntosäätiön taloon on ollut pitkä ja vaiheikas. Vuonna 1945 syntynyt Eira meni naimisiin hyvin nuorena va-rakkaan perheen pojan kanssa. “En ole koskaan ollut niin viisas ja aikuinen kuin 17-vuotiaana. Oli kauhea hätä mennä naimisiin ja perustaa perhe”, Eira kertoo. Miehen tiukka lestadiolaistausta vaikutti

osaltaan siihen, että perheen tyttäret syn-tyivät peräjälkeen vuosina -64, -65 ja -66. Nuorin lapsista, Pia, oli vammainen. Pian lyhyt elämä oli taisteluntäyteinen. Hän ei oppinut konttaamaan. Lastenlinnassa hoidettiin Pian vaikeaa kitalakihalkiota. Lääkärit arvelivat Pian kehityksen saavan vauhtia, kun hän pystyisi kitalakileikkauk-sesta toivuttuaan syömään kunnolla. 

“Siihen aikaan uskottiin, että mitä enemmän sairaalajaksojen aikana lapsi näkee vanhempiaan, sitä kovemmin hän ikävöi. Lapsen sai vain viedä ja hakea pois, häntä ei saanut käydä katsomassa. Pian itku kaikui sairaalan käytävillä kun lähdin

EiraSisukas

ina kaikki

kuitenkin kuin

ihmeen kaupalla

on kääntynyt

parhain päin.

15

kotiin. En unohda sitä koskaan”, Eira ker-too elämänsä synkästä ajanjaksosta. “Pia oli kaksivuotias, kun hän kuoli kotona keuhko-kuumeeseen. Silitin Pian poskea ja sanoin: Hei hei, pikkuinen Pia”. Myöhemmin olen ajatellut, että ehkä näin oli lapselle paras. Ruumiinavauksessa selvisi, että Pialla oli lievä aivovaurio, joka olisi mahdollisesti vaikeuttanut hänen elämäänsä valtavasti myöhemmässä vaiheessa.

Puun ja kuoren välissäEiran elämässä haasteet jatkuivat myös Pian kuoleman jälkeen. Väkivaltainen alkoholistimies hakkasi Eiran kasvot sään-nöllisesti, jotta tämä ei poistuisi kotoa. Eira kesti väkivaltaa vuosia. Viimein tyttären toteamus, “Jos ei tämä lopu niin minä muu-tan mummolaan”, sai Eiran havahtumaan. Tilanne oli ratkaistava.

”Eron sain heti. Pelotti lähteä tyhjän päälle, mutta tunsin että alan väsyä hen-kisesti.”

Eira ja tyttäret muuttivat Onnelan-tielle puulämmitteiseen taloon, jossa oli kantovesi. Siellä oltiin onnellisia, vaikka talo oli levoton eikä tytärten isä maksa-nut elatusmaksuja. Eira sai tarjoilijan töitä Oululaisen kahvilasta. Siellä hän tutustui silloiseen kaupunginjohtajaan, joka aut-toi perhettä saamaan kerrostaloasunnon rauhallisemmasta Liipolasta. Hanoista tuli lämmin vesi ja kylpyhuoneessa oli amme. Mieleen jäi muisto, kun 13-vuotias Sanna istui ammeessa ja huusi: “Äiti hei, mulla on sellanen tunne että oon taivaassa!”

“Kyllä tuo aika oli raskasta. Ei sitä niin ajatellut, sitä vain eli. Olen monesti aja-tellut, että näin oli tarkoitettu. Minulle ei jäänyt traumoja, enkä liiemmin ole ma-sennuskausista kärsinyt. Aina olen sisua jostain löytänyt ja ajatellut, että kyllä tästä

jotenkin selvitään”, Eira miettii vakavana.”Lapsuudessa en mitään muuta toivonut

kuin ettei tulisi avioeroa, ei tarvitsisi tehdä aborttia eikä saisi vammaista lasta. Nuo kaikki kuitenkin tapahtuivat. Silti elän ja hengitän. Aina kaikki kuitenkin kuin ihmeen kaupalla on kääntynyt parhain päin. Eivät ne kauheat tapahtumat välttämättä vah-vista, mutta kaikesta pääsee yli”.

Eiralle on jäänyt erityisesti mieleen lapsilta saatu elämänoppi: “Lapset sanoi-vat tienneensä, että kun juoksee niin sitä kaatuu. Mutta kun vaan piti juosta”. Sa-maa elämänfilosofiaa Eira on noudattanut itsekin.

“Vaikka olen aina positiivisin mielin ko-ettanut elämään suhtautua, viimeisimmän kumppanini, aviomieheni Hannun kuolema sai tuntemaan, että olen taas puun ja kuo-ren välissä. En nimittäin voinut jäädä asu-maan kotiimme Vesivehmaalle. En tiennyt mihin mennä. Ystäväni Sirkku oli tuolloin kullanarvoinen tuki, kun hän iltakahville tullessaan toi mukanaan asuntosäätiön hakulomakkeen. Siitä lähti liikkeelle proses-si, jonka johdosta tähän asuntoon pääsin. Muistan ikuisesti säätiön asuntosihteeri Eila Huhdan sanat: “Kyllä me sinulle koti löydetään, kaikki järjestyy”. Ja niin kävi. Tässä on turvallista asua kun tietää, ettei tarvitse enää lähteä. 

”Takaa kuin lyseosta ja edestä kuin museosta”Eira muistelee huvittuneena ensimmäis-tä vierailua Hirsimetsäntien asunnossa. Silloinen kiinteistönhoitaja Kalle sai heti kättelyssä näytteen Eiran räiskyvästä huumorista. “Kalle esitteli minulle huo-neita. Kylpyhuoneessa katselimme pöntön vieressä olevia tukia, kun totesin, että onpa hyvä että on nuo tuet, niin ei kaadu kän-

nissä. Kallen ilme oli kyllä n ä k e m i s e n arvoinen”, Eira nauraa. 

Eira kotiutui pian taloon, ja hänen toimeliaisuutensa ja ulospäinsuun-tautuneisuutensa pantiin heti merkille talon muiden asukkaiden keskuudessa. Pian Eira huomasikin olevansa asukastoimikunnan puheenjohtaja. Lähimmäispalvelun Ystä-väpirtti tuli myös tutuksi. Sen toiminnassa Eira on ollut aktiivisesti mukana.

Sosiaalisen Eiran päivät kuluvat ystävien ja perheen kanssa yhteyttä pitäen, kirppu-toreilla käyden, lukien, neuloen ja televi-siota katsoen. Yksinolokin Eiralle maistuu sopivina annoksina. Päivän liikuntahetki tulee kuin huomaamatta, kun hän suuntaa kävellen keskustaan.

“Minulla on sellainen periaate, että vielä kerkeän istua täällä kotonakin. Niin kauan kuin on vähänkin energiaa, voin lähteä. En jaksa aina muistaa, että olen jo niin vanha, mutta ei se minua pelota. Vielä tulee minul-lekin aika kun en jaksa lähteä, vaikka tekisi mieli. Ei ainakaan sitten kaduta että miksei tullut seitsemänkymppisenä lähdettyä”, Eira hymyilee. Omalla autollaan hän käy tapaamassa kauempana asuvia tyttäriään, lapsenlapsiaan ja lapsenlapsenlapsiaan. 

Eira odottaa ikäihmisille suunnattua reissua Hyrsylänmutkaan, Aira Samulinin kotipaikkaan.

“En minä siitä museosta niin välitä, vaan haluan nähdä Airan. Minihameen lupasin laittaa päälle. Näytetään nyt, että kyllä täällä Lahdessakin osataan minihamee-seen pukeutua!”, Eira nauraa. Tyylikäs ja ryhdikäs Eira arvioi omaa ulkonäköään toteamalla olevansa “takaa kuin lyseosta ja edestä kuin museosta”, ja heläyttää iloisen naurun päälle.

”Rukoilen joka ilta tytärteni puolesta, jotta he jaksaisivat arjen pyörityksessä. Minulla itselläni on kaikki hyvin elämässä. Voin sanoa, ettei minulle tule edes mieleen mitään toivetta minkä pitäisi toteutua pian. Eihän ne miehetkään tule rukoilemalla”, Eira virnistää ja nauraa päälle.

L

Näin joulun lähestyessä tulee mieleen lapsuu-teni ihanat joulut, jotka sain viettää suuressa maalaistalossa rakkaassa mummolassa. Eräs joulu on jäänyt erityisesti mieleen, kun me-nimme joulukirkkoon, joka alkoi silloin jo kello seitsemän aamulla. Sitä odotettiin hartaasti ja juhlamielellä.

Edellisenä päivänä enoni kunnosti hienon mustan kirkkoreen ja laittoi aisakellon paikoil-leen. Aitan orsilta haettiin nahkurit ja upea punaisin kukin ja pistoin koristeltu musta välly. Niitä käytettiin vain kirkkoon mentäessä.

Aikaisin aamulla talonväki hääräili aamuaska-reissaan ja noihin ääniin minä heräsin salaisesta piilopaikastani uuninpankolta, jossa nukuin sermien takana. Uni painoi väkisin silmiä kiinni,

vaikka toisaalta olin innoissani, kun pääsisin joulukirkkoon.

Mummo pukeutui mustiin vaatteisiin, jotka oli itse kutomastaan kankaasta tehnyt. Näitä vaatteita hän piti vain kirkossa. Me muut pu-keuduimme parhaimpiimme.

Eno odotteli meitä reessä tuvan edessä, kus-kinpaikalla istuen. Hevonen hirnahteli innoissaan ja oli valmiina lähtöön. Kiipesimme rekeen ja minä käperryin mummon ja tädin väliin vällyjen alle lämpimään. Aamu oli kylmä, tähdet ja kuu lois-tivat pimeällä taivaalla valaisten tiemme. Synkkä metsä reunusti kulkuamme ja se oli hieman pelottavaa. Matkaa kirkolle oli noin seitsemän kilometriä. Pian alkoi näkyä valonpilkahduksia tienvieren taloista ja mökeistä. Tiesin, että kohta

olisimme perillä. Valaistu, iso punatiilinen kirkko seisoi ylväänä korkealla mäellä. Näky oli henkeä salpaava ja taivaallisen kaunis. Hevoset vietiin kirkon kiviaidan viereen, jossa ne saivat loimen selkäänsä ja kaurapussin eteensä.

Kirkko täyttyi viimeistä sijaa myöten seura-kuntalaisista, jotka veisasivat täysin sydämin ”Enkeli taivaan”. Se oli kaunista ja tuntui kuin enkelit olisivat olleet mukana laulamassa. Kor-kealta saarnastuolista pappi puhui pitkään kan-salle, joten olin nukahdellutkin saarnan aikana, näin minulle kerrottiin.

Paluumatka olikin sitten hieman erilainen. Isännät ajoivat kilpaa hevosillaan. Nyt enoni seisoi reen takana jalaksilla ohjastaen. Voi sitä kavioiden kopsetta ja aisakellojen helinää he-vosten kirmatessa kohti kotia ja lämmintä tallia.

Olen kiitollinen, että olen saanut kokea nämä ihanat lapsuudenjoulut, jotka ovat piirtyneet ikuisiksi ajoiksi sydämeeni muistoksi ihanista jouluista mummolassa.kirjoittanut Ritva Alatalo

Musiikillista ilottelua Tuubakimalaisen tahtiin

ihmisen elämää

LAHDEN KAUPUNKI JA TAITEEN EDISTÄMISKESKUS ovat mahdollistaneet Tuubakimalaisen kiertueen Lahden kouluissa ja ikäihmisten asuttamissa palvelutaloissa. Tuubakimalainen on ammattimuusikoista koostuva ryhmä, jossa mukana ovat Miikka Kallio, Harri Lidsle ja Mikko Peltoniemi.

Tuubakimalaisen musiikkiryhmistä muusikot käyttävät myös nimeä sävellyspaja. Ryhmissä musisoitiin erilaisilla soittimilla ja laulettiin yhdessä. Nämä ovat sellaisia iloa tuottavia hetkiä, jotka tuovat vaihtelua arkeen.

Kiertueella on sävellyspajan lisäksi myös

konsertteja. Tällainen konsertti oli myös Onnelanpolulla aiemmin tänä syksynä, ja sen jatkoksi muutamana aamupäivänä sä-vellystyöpaja.

Muusikot tekivät myös sävellystyötä, kun Onnelanpolun asukas Sirkka Timofejeff antoi kirjoittamiaan tekstejä heille. Seuraa-vana aamuna saatiin kuulla uusien sävellysten ensiesitykset. Sävellyksiä syntyi kaksi, joista toinen oli herkkä rakkauslaulu ja toinen rä-väkkä räppi, jonka tahdissa asukkaat pääsivät mukaan räppäämään. Räppi on katsottavissa säätiön facebook -sivuilta.

Lapsuuteni joulumuisto

16

17

Tekstit: Mari Kokko, Hanna-Sisko Onnela ja Päivi Salokuvat: Hanna-Sisko Onnela

NYKYISTEN ASUKKAIDEN PORUK-KA vietti anttilankadulla viimeistä kertaa puurojuhlaa 21. marraskuuta. Joululau-luja laulettiin osittain haikeissa, mutta myös hyvin toiveikkaissa ja odottavissa tunnelmissa. Talossa vielä asuvien naa-puruus jatkuu uudessa Korkeakadun talossa, sillä loput asukkaat siirretään sinne vuoden loppuun mennessä.

VUODEN 2016 ALUSSA KÄYTTÖÖN otetussa Lepolankadun palvelukeskuk-sessa puolestaan vietettiin ensimmäistä puurojuhlaa. Osallistujia oli useasta Le-polankadun talosta. Uudet tilat tarjosivat hyvät puitteet lämminhenkiselle juhlalle.

Ensimmäiset ja viimeiset puurojuhlat

ihmisen elämää

18

ELOKUUN 10. PÄIVÄNÄ juhlittiin Laaksokatu 15 talolla uuden kerhohuoneen avajaisia lettujen paiston ja kahvittelun merkeissä. Myös naapuritalojen asukkaat pääsivät tutustumaan uuteen tilaan.

Kerhohuone, ja varsinkin sen takaseinän kaunis maisematapetti, sai paljon kehuja ja tilaa pidettiin toimivana. Erityisesti käynti kerhohuoneelta suoraan sisäpihalle koet-tiin tärkeäksi. Suoran uloskäynnin ansiosta avajaistarjoiluista pystyi nauttimaan niin pihapenkeillä kuin sisätiloissa. Letunpais-toon saatiin avuksi kolme turvapaikanha-kijaa Hennalan vastaanottokeskuksesta.

Uuden kerhohuoneen avajaisetTeksti: Mari Kokkokuvat: Hanna-Sisko Onnela

erhohuoneen avajaisissa oli juhlan tuntua.

Kaunis sää ja lettujen tuoksu sai huulet hymyyn. Säätiötä kiiteltiin ja pyydettiin järjestämään lisää

vastaavanlaisia tilaisuuksia.

K

19

Ristikko

Ristikon palautus 30.4.2017 mennessä asukasohjaajalle tai postitse asuntosäätiön toimistoon. Oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kolme kahvipakettia. Vain vastaamalla voit voittaa palkinnon!

Lastu 1/16 ristikon avainsanat olivat: pöntönteko toimii talkoilla, onnitteluruusu ja Maijan kukkaniitty.Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvottiin kolme kahvipakettia.Onni suosi Martti Sipposta Harjulankadulta, Marjatta Kaasista Lautamiehenkadulta ja Eino Poutasta Hirsimetsäntieltä.

LAHDEN VANHUSTEN

ASUNTOSÄÄTIÖtarjoaa vuokra-asuntoja 55 vuotta täyttäneille, pysyvää eläkettä saaville ikäihmisille. Asuntoja voi hakea jatkuvasti ilman erillistä hakuaikaa otta-malla yhteyttä toimistoom-me. Lisätietoa hakemisesta saat myös nettisivuiltamme www.lvas.fi

Lue lisää palveluistamme osoitteessa www.lvas.fi

Laaksokatu 17, Lahtipalveluaika ma-pe klo 8.30-12.00asuntosihteeri puh. 03 876 7316vaihde puh. 03 876 730

HYVÄÄ ASUMISTA JO YLI 50 VUOTTA

Hyvää Joulua Onnellista uutta vuotta&