1

2 KOMPLEKSI 1/16

Pääkirjoitus 3

Toimitus 4

Kuultua-palsta 5

PJ-palsta 6

Havaintoja psykologiasta Tanskassa 7

Hallitusesittely 8

Kompleksin Kuuluisat Kupit 14

Veriryhmien viemää 16

Psykologian asema lääkiksessä muotoutuu jo nyt 17

Turvattomat lupaukset 18

”Minä paiskon ovia tullessani myöhässä!” 18

Luottamukseni horjui 20 Psykologiaa punaisella planeetalla 22 Sarjakuva 24 Huippukova Lääkisristeily 26 Rakkauden aivokemiaa Siltavuorenpenkereellä 27 Puuhanurkka 28

Helsingin yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestölehti KOMPLEKSI ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Kompleksi-lehti on tuotettu HYY:n lehtituen avulla.

Sisällys-luettelo

KOMPLEKSI1/2016

Tulevaisuus

Päätoimittaja Tero Pulkkinen

Taitto ja ulkoasu

Tero Pulkkinen

Kansikuva Arvi Teikari

Kirjoittajat

Joonas Anttila Samu Hannukkala

Roope Heikkilä Emma Korhonen Riina Kujanpää

Aleksi Kukkonen Elmeri Laitinen

Minna Lehto Erica Michelsson

Volo Mykhalevych Varpu Palkki

Tero Pulkkinen Aleksi Rantala Salli Tuominen

Anu Ylijoki

Kuvitus ja valokuvat Roope Heikkilä Heidi Juntunen Riina Kujanpää

Erica Michelsson Varpu Palkki

Tero Pulkkinen Arvi Teikari

Jaakko Tähkä

Painettu PackageMedia Oy

Painosmäärä 150

Julkaisun ISSN-tunnus:

ISSN-L 2242-0584 ISSN 2242-0584 (painettu)

ISSN 2242-0592 (verkkojulkaisu)

3

Pääkirjoitus

Millaista on olla valmistunut? Teksti: Tero Pulkkinen Kuva: Heidi Juntunen

ÄYTTIPÄ OPISKELIJA yliopisto-opintoihinsa viisi tai kymme-nen vuotta, on tämä lopulta melko lyhyt aika keskivertoihmisen elämässä. Tyypillisesti valmistumisen jälkeen on edessä pitkä

loppuelämä omine haasteineen ja huveineen, joita opiskelijan on ehkä hieman vaikea kuvitellakaan. Ainakaan allekirjoittanut ei vaivatta näe itseään valmiina psykologina. Mitä sitten teen? Opiskelenko ahkerasti pitääkseni yllä ammattitaitoani vai luulenko oppineeni kaiken tarvittavan jo Stenbergiltä? Onko työtovereiden kanssa yhtä hauskaa ja hyvää yhtei-söä kuin mihin Kompleksissa olen tottunut? Entäpä vapaa-aika – menee-kö se ihka oikeisiin aikuisten juttuihin ja jäänkö kaipaamaan nuoruuteni vapausasteita? Juuri nyt tuntuu hankalalta tietää, millaista on elää ajassa, joka ei ole vielä tässä.

Koska tulevaisuus mietityttänee itseni lisäksi myös monia muita kompleksilaisia, on se tämän lehden teema. Lehden loppupuoliskolla onkin pohdittu muun muassa tulevaisuudenlupauk-sia, Kompleksin tulevaisuutta lääketieteellises-sä tiedekunnassa, luottamusta tulevaisuuteen ja avaruuspsykologiaa.

Toisaalta, kuten tavallista, lehti sisältää paljon kaikenmoista myös teeman vierestä. Tuoreena päätoimittajana onkin ilo huomata, että en ole näivettänyt muiden osallistumishaluja ja leh-delle on löytynyt tekijöitä myös toimituksen ulkopuolelta. Aika Kompleksissa on kuitenkin kovin hetkellistä, joten toivottavasti moni saa ajastaan täällä paljon irti!

3

Tero

K

4 KOMPLEKSI 1/16

ToimitusMissä näet itsesi 10 vuoden kuluttua?

Tero: Kummittelemassa edesmenneen kahvihuoneen

raunioilla.

Erica: Lojun 10 kissan alla katsoen Netflixiä ja miettien mitä vittua mä

teen elämälläni.

Claudia: Asun kissan kanssa Lontoossa tai Dublinissa ja tutkin

geenimutaatioita.

Aleksi: Olen kyynistynyt juuri ja juuri merkitseviä p-arvoja

kalasteleva tutkija.

Varpu: Tuhoutunutta maapalloa paossa bunkkerissa syömässä

heinäsirkkoja.

Riina: Olen vaihtanut nimeäni ja muuttanut Keravalle, missä

elän onnellista ja yksinkertaista elämää kukkakauppiaana.

Vilja: Pölyisessä yksiössä hautautu-massa kissoihin ja kirjoihin, joita en vieläkään ole saanut luettua.

Joonas: Nautin itsenäisestä tutkijaelä-mästä, mutta tuntiessani sosiaalisen kellon hengityksen niskassani alan

harkita antautumista perhe-elämälle.

Minna: Ostamassa mun ekaa äly-puhelinta ja arpomassa eri psykote-rapeutin koulutusohjelmien väliltä!

Ilkka: Erakoituneena alppimajassa oravia ja lunta syöden, katkeria mielipidekirjoituksia paikallis-

lehtiin lähetellen.

5

Kuultua"Mä en suostu opettelemaan uusia ohjelmia. Mä meen MatLabin kanssa hautaan!" *nyrkki pöytään*-Tarja Peromaa Ison harkan tapaamisessa

"Graduaiheen valinnassa ei ole yhtä paljon vapausasteita kuin kandissa." -Petri Paavilainen kandi- ja graduinfossa "Siis en mä sitä rahaa mihinkään huumeisiin laittais ku kaljaan vaan." -Piritorin klassikoita

"Mä oon kertomassa mun sankaritarinaa siitä miten mä puolustin Markus Rantalaa Feministiryh-mässä enkä edes saanut paljoa paskaa niskaan." - Aleksi Rantala "Stringit on siitä mukavat, että kun ne on jo persvaossa, ne ei voi mennä persvakoon." "Silloin kun kakkua ei ole tarpeeksi lautasella, se ei kumoa nollahypoteesia."

"Mä en oo koskaan nähny sellasta lantiota ku sillä. [...] Jaakko 'erotiikkalantio' Tähkä... tai jopa por-nolantio."

"Vilja haluaa kapinoida yhteiskuntaa vastaan menemällä koodauskursseille takariviin puhumaan."

"Yhden artikkelin menetelmät ja tulokset mä kirjoitin junamatkalla Turusta Helsinkiin." -Markus Jokela psykan tiedefestareilla.

"Mä purin raivoa kerran hesarin keskustelupalstalle, sitten Optula [oikeuspoliittinen tutkimuslaitos] otti yhteyttä." -Lipsanen, monarit

"Sitten tulee tällainen "ruotsi pois ja viinaa pöytään" -faktori, jolle mä en kyllä oikein keksi tulkintaa." -Lipsanen analysoi suomalaisten poliittisia kantoja monareissa.

"Kaikki meillä [psykologiassa] hajoaa että voidaan oikeestaan lähteä kotiin täältä. Mut yritetään nyt jotain kuitenkin." -Lipsanen, monarit

"Täällä ei ole pekonia, eikä tule!" -GOOMin aamupalabuffettiin pettynyt asiakas "Kaikilla meillä on omat perspektiivit, mutta kaikki me ollaan yhtä fucked up." -Kompleksilainen GOOMilla

Kuulitko jotain jakamisen arvoista? Lähetä se osoitteeseen kompleksilehti@gmail.com tai mainitse asiasta toimittajalle!@

6 KOMPLEKSI 1/16

PJ-palsta

IIME SYKSYNÄ suoritin luvattoman vähän opin-topisteitä ja vietin valveillaoloajastani enemmän Rexillä kuin kotona. Oli aamuyön hetkiä keskellä

humalaisten opiskelijoiden täyttämää sotkua, kun vastuu painoi ja itketti. Oli hetkiä, kun huomasin kavereiden työs-kentelevän alan hommissa sekä puhuvan gradusta ja oma ainejärjestöharrastukseni alkoi tuntua päämäärättömältä puuhastelulta. Aina on kuitenkin ollut selvää, etten valitsi-si toisin vaikka saisin mahdollisuuden, eikä tämä olisi vielä tässä.

Paljastaessani haaveeni puheenjohtajuudesta, minut haas-tettiin pohtimaan niin motiivejani kuin pestiin sopivuutta-nikin. Motivaationi lähteistä suurin on rakkauteni ainejär-jestötoimintaan ja Kompleksiin, yhteisöön, johon tunnen kuuluvani ja jonka eteen olen valmis tekemään töitä, jonka jäsenten tyytyväisyys saa minutkin hymyilemään. Haluan olla mukana ylläpitämässä Kompleksia, jossa kaikilla on vähintään yhtä hyvä olla omana itsenään kuin minullakin on ollut. Lisäksi pääsen tutustumaan huikeisiin tyyppeihin, verkostoitumaan, oppimaan yllättäviäkin asioita ja koke-maan juttuja, jotka epäilemättä tekevät opiskeluajastani iki-muistoisen.

Pysyäkseni motivoituneena haluan kehittää ja haastaa it-seäni, ottaa seuraavan askeleen. Olen kaukana täydellisestä puheenjohtajasta: motivoituneen, innokkaan ja tunnollisen järjestöaktiivin lisäksi olen tunneherkkä äkkipikainen per-fektionisti. Järjestöurani aikana olen kuitenkin oppinut voit-tamaan itseni ja kehittämään heikkouksiani. Mitä enemmän joudun onnistumisten eteen taistelemaan, sitä paremmalta ne myös tuntuvat. Haluan oppia niin virheistäni kuin itses-tänikin ja kasvaa pestini arvoiseksi. Uskon myös, että pu-heenjohtajuus on rooli, jonka vaatimuksiin motivoituneella ihmisellä on luontainenkin taipumus mukautua. Tärkeää etenkin itselleni on kuitenkin muistaa myös olla ottamatta asioita liian vakavasti, pitää hauskaa ja nauttia!

Yksi tärkeimmistä asioista, joita toivon oppivani, niin tu-levan vuoden aikana kuin elämässä yleensäkin, on itseeni uskominen ja muiden kritiikin sietäminen. Kuka uskoisi minuun, jos en itse uskoisi? Vain uskomalla itseeni, voin saavuttaa unelmiani. Siksi rohkeasti sanonkin, että tiedän pystyväni tähän ja haluavani tätä, kaikista niistä tulevista itkuista ja valvotuista öistä huolimatta. Tästä tulee upea vuosi, vuosi josta en selviäisi yksin, mutta jonka upea halli-tusporukka ja koko ihana Kompleksi mahdollistavat!

V

Emma Korhonen

7

A I H T O - O P I S K E L I J A -NA ehtii lomailun ja deka-denttien huvitusten lisäksi

nauttia mukavasta vaihtelusta myös opinnoissa. Erityisen kiehtovaa on tut-kailla, miltä oma ala näyttää toisessa maassa. Pohjoismaana Tanska muis-tuttaa toki Suomea monessa asiassa. Psykologia on täälläkin arvostettu opis-keluala, jonka ovet aukeavat vain har-valle. Psykologit ovat tärkeässä osas-sa terveydenhuollossa, ja töitä riittää (työttömyys 4,1 %). Ammattinimikkeet psykologi ja auktorisoitu psykologi ovat luonnollisesti lailla suojattuja. Suo-melle ja Tanskalle yhteistä ovat tietysti myös ammattieettiset periaatteet. (Kyl-lä nolottikin, kun aloin hehkuttaa tätä tanskalaiselle opiskelutoverille enkä sitten muistanutkaan kaikkia neljää.)

Psykologiaa voi opiskella Tanskan kah-deksasta yliopistosta neljässä, ja Köö-penhaminassa oppiaine on yhteiskunta-tieteellisessä tiedekunnassa. Täkäläistä kandidaattiohjelmaa tarkastellessa huo-maa ensiksi, kuinka laajasti psykologi-aan syvennytään. Teoriakursseja on kun-noitettavat 140 opintopistettä, ja niinpä perusalueiden lisäksi ehditään käsitellä sellaisetkin kokonaisuudet kuin työ- ja organisaatiopsykologia, kasvatuspsy-kologia, psykiatria, tieteenfilosofia sekä lainsäädäntö ja etiikka. Ainakin yhdessä asiassa me vedämme silti pitemmän kor-ren: tilastotiedettä on täällä vain 10 opin-topistettä. Toinen huomionarvoinen seikka on opiskelun erilainen jaksotus. Eri aihealueiden opinnot, kuten kogni-tiivisen psykologian 20 opintopistettä, suoritetaan yhden lukukauden mittaise-na jättikurssina.

Siinä missä kandidaatintutkinnossa näyttää olevan enemmän psykologiaa

kuin meillä, maisteriohjelma (120 op) jää täällä suppeammaksi. Syventäviä teo-riaopintoja saa täälläkin valita haluamal-taan psykologian alalta, ja menetelmä-opinnoiksi saa valita joko määrälliset tai laadulliset tutkimusmenetelmät. Koulu-tusohjelmien laajuuden ero näkyy kui-tenkin ammattikäytännössä, jota edustaa vain reilun 10 opintopisteen testauskurs-si. Harjoittelua taas on 20 opintopisteen edestä, ja sen voi suorittaa asiakastyön sijaan myös tutkimusharjoitteluna. Psy-kologian maisteriohjelma ei siis keskity yhtä paljon kliinisen psykologin työhön kuin meillä.

Maisteriohjelman rajallisuutta selit-täänee eräs mielenkiintoinen seikka: Tanskassa psykologian maisterit eivät vielä varsinaisesti ole terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Sitä varten voi val-mistumisen jälkeen anoa auktorisointia, kun takana on kaksi vuotta asiakastyö-tä (vähintään 500 tuntia psykologisten tutkimusten ja 500 tuntia interventioi-den suorittamista sekä 160 tuntia työn-ohjausta). Auktorisoidun psykologin nimikkeen hankkiminen on ilmeisen suositeltavaa, sillä ainoastaan näitä psy-kologeja valvoo erityinen potilasturvalli-suuden toimielin. Auktorisointi on myös edellytys sille, että sairausvakuutuksesta voidaan korvata itsenäisesti ammattiaan harjoittavan psykologin palveluita. Suu-rin osa maan psykologeista onkin auk-torisoituja, mutta silti ainakin periaat-teessa kliinisenä psykologina voi toimia muutoinkin.

Kuten Suomessakin, valmistuneet psy-kologit voivat vielä erikoistuakin. Kol-mivuotisia erikoiskoulutuksia on ai-nakin kaksitoista erilaista lapsityössä, aikuistyössä sekä työ- ja organisaatiop-sykologiassa. Yhteen tuttuun ammatti-

nimikkeeseen sen sijaan ei välttämättä erikoistumista vaadita. Jos Tanskassa ha-luaa psykoterapeutin pakeille, kannattaa palveluntarjoajan taustat tarkastaa – tätä nimikettä voi nimittäin käyttää yksisar-vishoitajakin!

Psykologin urapolku vaikuttaa ainakin Kööpenhaminan yliopistossa alkavan varsin monipuolisella tutustumisella tieteenalaan. Asiakastyöhön taas koulut-tautudutaan pääosin valmistautumisen jälkeen, mutta toisaalta kliinistä koke-musta kertyy tämän järjestelyn ansiosta varsin paljon ennen nimittämistä terve-ydenhuollon ammattihenkilöksi. Tanska ei muutenkaan vaikuta olevan lainkaan hassumpi työskentelymaa psykologille. Keskipalkka oli vuoden alussa mukavat 37 657 kruunua eli noin 5045 euroa. Jo-kin suhdeluku varmaan kertoisi, jääkö summa Tanskan mojovien elinkustan-nusten varjoon, ja kyllähän siitä taatus-ti verottajakin aimo siivun kahmaisee, mutta ihan kivalta se silti näyttää.

Lähteet:Kööpenhaminan yliopiston psykologian tutkintovaatimukset oppiaineen sivuilla (http://www.psy.ku.dk/uddannelser)Ammattiyhdistyksen (Dansk Psykolog Forening) sivut(http://www.dp.dk/)Psykologineuvoston (Psykolognævnet) sivut(http://psykolognaevnet.dk/)

Havaintoja psykologiasta TanskassaJoonas Anttila Ulkomaankirjeenvaihtaja

V

8 KOMPLEKSI 1/16

Teksti: Aleksi RantalaKuvat: Jaakko Tähkä Kuvanmuokkaukset: Varpu Palkki

Emma, puheenjohtaja

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi pu-heenjohtajana? Olla osaltani ylläpitämässä ja kehittämässä Kompleksia, josta jokainen jäsen hyötyy ja jonka jäsenenä jokaisen on hyvä olla. Jos Kompleksi olisi jokin elintarvike, mikä se olisi ja miksi? Pussillinen sipsiä: ei voi ottaa vaa vähän, vaan aloitettuaan on pakko saada lisää! Mikä on salainen paheesi? Raaka piparkakku-taikina, voisin syödä sitä koko paketin.

Heidi, varapuheenjohtaja

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi vara-puheenjohtajana? Häärätä Emman vasempa-na kätenä.Jos Kompleksi olisi jokin elintarvike, mikä se olisi ja miksi? Vegaaninen mutakakku.Mikä on salainen paheesi? Ruminointi.

Hallintojaosto

Aku, taloudenhoitaja

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi taloudenhoita-jana? Hoitaa hommat kunnialla, erityisesti niin ettei kompleksilaisten tarvitse odottaa tilit tyhjinä hienojen tapahtumien järkkäämisen jäljiltä eikä ulosottomiehen tarvitse marssia epätoivoisesti kahvihuoneelle etsimään jotain rahanarvoista. Tavoitteena siis rutiini!Jos Kompleksi olisi jokin elintarvike, mikä se olisi ja miksi? Mega Force. <3Mikä on salainen paheesi? Joskus pidän salassa päivän saantisuositukset (1 litra) ylittävät energiajuomat... joskus.

Jade, sihteeri

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi sihteerinä? Olla ehdottoman täsmällinen (tähänkin vastaan vain 3 päivää myöhässä).Jos Kompleksi olisi jokin elintarvike, mikä se olisi ja miksi? Pasta, koska eri lajikkeet voivat olla eri muotoisia mutta maku on aina herkkua!Mikä on salainen paheesi? Hedelmäpeli, olen varmasti voitolla.

Julia, tiedottaja

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi tiedottajana? Luoda Kompleksille tarkoituksenmukaisia tiedotuskäytäntöjä ja huolehtia asianmukaisesta, oikea-aikaisesta ja riittävästä tiedottamisesta.Jos Kompleksi olisi jokin elintarvike, mikä se olisi ja miksi? Passion-hedelmä! Kompleksi on täynnä omistautuneita ja intohimoisia ihmisiä, jotka haluavat ajaa opiskelijoiden etuja ja pitää huolta toisistaan.Mikä on salainen paheesi? Tietyt tosi-tv-sarjat. [Tiedottajan hommiin vois jatkossa kuulua esim. Kompleksin iholla –sarjan tuottaminen.]

Maaria, ATK-vastaava

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi ATK-vastaavana? Es-tää kompleksilaisia saamasta huipputarjouksia ”Nordealta”, nettikasinoilta sekä lehti- ja viagramyyjiltä.Jos Kompleksi olisi jokin elintarvike, mikä se olisi ja miksi? Tofuline-jäätelö, koska Kompleksin vegaanius ja hyvä maku.Mikä on salainen paheesi? Kognitiotiede, mutta sen te ti-esittekin jo. Ja oikeastaanhan se on hyve.

2016Hallitusesittely

Aku

Maaria

EmmaHeidi

Jade

Julia

9

Anu, opintovastaava

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi opintovas-taavana? Hoitaa opintovastaavan pestiä kunnialla; edustaa psykalaisia; toimia linkkinä opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä. Pysyä kartalla vuoden myllertäessä eteenpäin.Kehu jotain erityisen hyvin järjestettyä kurssia. Psykometriikan kurssilla survotuskaan löytyy helpotusta, kun seuraa luennoilla, käy harjoituksis-sa, tekee kotitehtävät ja lopputyön ennen tenttiä. Pisteet Lipsaselle (ja Talvitielle kotitehtävien ah-kerasta tarkistamisesta ja kommentoinnista)! 5/5, menisin uudestaan.Mikä on salainen paheesi? Tarinoihin uppoutumi-nen eli tv-sarjojen maratonkatselu.

Elena, yhdenvertaisuusvastaava

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi yhdenver-taisuusvastaavana? Edistää ilmapiiriä, jossa meillä kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet ja tervetullut olo osallistua Kompleksin toimintaan. Moninaisuus on meille voimavara!Mikä yhdenvertaisuusongelma ärsyttää erityisesti tällä hetkellä? Vieraskielisten opiskelijoiden huo-mioiminen tiedotuksessa ja toiminnassa.Mikä on salainen paheesi? Lehmätoffee.

Edunvalvontajaosto

Kansainvälisyysjaosto

Lisäksi edunvalvontajaostoon kuuluvat lääkis-muuton opiskelijaedustaja Jaakko sekä hallinnon opiskelijaedustajat Heidi, Ilkka, Salli ja Vilja.

Mikä on unelmavaihtokohteesi? Erika: Singapore.Vilja: Keski-Maa.Ilkka: Oxford tai Kerava.Minna: Vietnam tai Uusi-Seelanti.

Kerro jokin yllättävä asia, jossa olet hyvä. Erika: Turkin kieli.Vilja: Ruokien jaotteleminen suolaisiin ja makeisiin.Ilkka: Repäisemään juuri oikean kokoisen palan leivinpaperia.Minna: Japanilaisten ristikoiden ratkomisessa. (Suosittelen, paljon hauskempaa kuin sudokut tai normiristikot!)

Kuka olit entisessä elämässäsi?Erika: Sisarukset sanois tähän, että Muumimamma eli kaipa se siis on vastattava se Muumimamma.Vilja: Franz Kafka.Ilkka: Keskimääräistä rumempi muovikasvi mäkkärin pimeim-mässä nurkassa.Minna: Epäilen että mursu. Jäänteenä niiltä ajoilta rakkaus mereen ja terävät kulmahampaat.

Salli, edunvalvontavastaava

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi edunvalvontavastaavana? Pitää psykan koulutusohjelmaa ja meidän opintoja kasassa kaikista muutoksista huolimatta. Minkä konkreettisen asian muuttaisit ensimmäisenä psykologien edunval-vonnassa, jos voisit? Innostaisin koko Kompleksin mukaan edunvalvontaan, yliopistomaailmassa tapahtuu tällä hetkellä jänniä ja kiinnostavia juttuja. Mikä on salainen paheesi? Flamma ja Alma.

Emma, varsinainen edustaja

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi SPOL:in puheenjohta-jana? Yhteistyön kehittäminen NPV:n kanssa, hallitustoimin-nan läpinäkyvyyden lisääminen ja olla lujasti lempeä pj.Mikä on parasta SPOLissa? SPOL:ssa parasta on edelleen mahtavat ihmiset ja uusien kokemusten saaminen.Mikä on salainen paheesi? Avautuminen humalassa.

Sara, varaedustaja

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi SPOL:in taloudenhoita-jana? Pysyä plussan puolella.Mikä on parasta SPOLissa? Mahtava psykohenki! Lisäksi SPOL-viikonlopun jälkeen mieli pursuaa yleensä fressejä ajatuksia ja ideoita keskusteluista uusien ja vanhojen psyko-tuttavien kanssa.Mikä on salainen paheesi? En osaa koskaan lähteä bileistä ajoissa kotiin!

SPOL-edustajat

Heidi SalliAnuIlkka

Vilja

Elena

Jaakko

Ilkka

Vilja

Emma Sara

ErikaMinna

10 KOMPLEKSI 1/16

Mistä saavutuksesta haluat tulla muistetuksi?Elina: Ensimmäinen ihminen Marsissa.Marianne: Seuraavan puulaa-ki sarjan Master Chef -Suomi voittaja.Meri: Tieteen Nobel-palkinto, rauhakin kelpaa.Kristiina: Vuoden 2015 Beer Pong mestaruudesta.Anni: Jonkin sairauden paranta-misesta, mieluiten syövän.Emma: Parhaana naispresidentti-nä heti Halosen jälkeen.

Mikä on toteemieläimesi?Elina: Laiskiainen varmaan vaikka haluisin että se ois kissa…Marianne: Joutsen.Meri: Siili.Kristiina: Kani.Anni: Pesukarhu.Emma: Panda.

Tarjoilutiimi

Mistä saavutuksesta haluat tulla muistetuksi?Marja-Reetta: Kehitän kaljan joka pysyy kylmän ilman jää-kaappii.Emilia: Siitä ettei joku muista enää oikeaa nimeä kun kaikki emputtelee.Jenna: Teen lakialoitteen suo-lakurkkulisästä, minkä ansiosta suolakurkku on hampurilaisessa erikseen pyydettävä ja ekstraa maksava lisätäyte.Paula: Keksin miten saadaan kaikista ihmisistä hyviä ja rakastavaisia.Noora: Reissussa ollessa nu-kuin kaverin kans vieretysten rautatieasemalta lainatuissa pyörä- ja työtuolissa että jäis enemmän shoppailurahaa.Henri: Huomattavista tieteelli-sistä ansioista aiheesta riippu-matta.

Mikä on toteemieläimesi? Marja-Reetta: Kaljurotta.Emilia: Mangusti.Jenna: Paviaani, siis Leijonakuninkaan Rafiki.Paula: Kisu.Noora: Norppa.Henri: Kissat?

BiletiimiKerro joku hauska bilemuisto. Marja-Reetta: Kesä, ranta ja kylmä Crowmoor.Emilia: Goom16 kahdeksalta aamulla iskelmäbaarin privatereivit.Jenna: Ylppäribileissä seitsemänkymppinen isotätini jakoi elämänviisauksiaan ja perusteli absolutismiaan seuraavasti: hän haluaa muistaa onko saanut, keltä on saanut ja tuntuiko hyvältä.Paula: Poliisia pakoon juokseminen johti mitä jännimpiin sattumuksiin.Noora: Juhannus, Ruka, mökkibileet ja kaverit!Henri: Baarin jälkeen jatkoille Tallinnaan aamun ekal laival.

Mikä on bravuurisi keittiössä?Elina: Riisi ja kanakastike.Marianne: Joka-aamuinen greipin kuoriminen.Meri: Ei varmaan mikään oikeastaan, en oo kyllä varmaan koskaan polttanu mitään pahasti pohjaan.Kristiina: Mössö kaikesta mitä jääkaapista löytyy.Anni: Nuudelit.Emma: Sotkeminen.

Emilia

Jenna Marja- Reetta

Paula

Henri

Noora

MeriMarianne

Emma ElinaAnni

Kristiina

11

Mistä kulttuuriteoksesta pidät, mutta et kehtaa sitä usein myöntää? Minna: Tosi-tv-hääohjelmat.Anna: Titanicista.Vilja: Magic Mike.Vilma: Joka tiistainen kombo: Hottikset + Paratiisihotelli (harmi et ne loppu...)Veera: Salkkarit ja tiskaaminen kuuluvat yhteen.

Kerro jokin yllättävä asia, jossa olet hyvä. Minna: Teen superhyvää suklaakakkua.Anna: Uhkaavan katseen luomisessa.Vilja: Shakira-imitaatio.Vilma: Osaan ulkoa Anna Hanskin joululevyn sanat.Veera: Korvien heiluttelu ja sormien vääntely.

Kuka olit entisessä elämässäsi? Minna: Pariisilainen.Anna: Pocahontas (se oikea).Vilja: Myyrä.Vilma: Kultturelli ihminen tottakai.Veera: Lapsena väitin olleeni perhonen joten väitänpä nytkin.

Missä liikuntalajissa olet paras? Hanna: Luulisin että hiihto! Oon siinä aika hyvä.Laura: Jorauksessa, ensiesiintymiseni oli 4-vuotiaana K-marketin karkkihyllyllä.Johannes: Keskinkertaisen paras monessa!Julia: -Jenna: Futsalissa.Milka: Junnuna olin ihan kingi juoksemaan busseihin ja juniin viime tingassa.

Mikä on toteemieläimesi? Hanna: Liito-oravaLaura: KaljurottaJohannes: KettuJulia: -Jenna: Nalle Puhin Tikru.Milka: Vilukissa.

Mistä saavutuksesta haluat tulla muistetuksi? Hanna: Uuden kaikenkattavan ja aukottoman persoonalli-suusteorian kehittämisestä ja sen soveltamisesta globaalin onnellisuuden lisäämiseksi.Laura: Eniten kirjoitusvirheitä sisältävästä (ymmärrettävästä) viestistä.Johannes: Mies joka keskittyi elämässään olennaiseen.Julia: -Jenna: Kerran kävelin 15 km että pääsisin käymään grillillä niin uskon etten voi enää koskaa saavuttaa mitään suurempaa…Milka: Ilon, hymyn ja energian lisäämisestä ympärille.

LiikuntatiimiKulttuuritiimi

VuosijuhlavastaavaTutorvastaavaEmma, vujuvastaava

Mitkä ovat tulevan vuoden ta-voitteesi vuosijuhlavastaavana? Yhdessä tiimin kanssa järjestää juhlat, joita vielä kiikkustuolis-sa muistellaan ja johon urani Kompleksin toimijana huipen-tuu!

Claudia, tutorvastaava

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi tutorvastaava-na? Hyvä meno ja meininki! Paljon erilaisia tapahtu-mia, joista kaikki fuksit pääsee nauttimaan.Kerro jokin yllättävä asia jossa olet hyvä. Osaan jong-löörata. Lapset aina ihailee mun taitoja. Kuka olit entisessä elämässäsi? Aladdin.

Vilja VilmaVeera Anna

Minna

MilkaHanna

Laura

Johannes

Julia

Jenna

Emma

Claudia

12 KOMPLEKSI 1/16

PaikallisyhdistysedustajatMilla, Hepsy-edustaja

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi Hepsy-edustajana? Pitää kompleksilaiset ajan tasalla Hepsyä ja työelämää koskevista asioista sekä viestiä Hepsylle meitä opiskelijoi-ta liikuttavista tapahtumista.Mikä on parasta Hepsyssä? Avoin ilmapiiri ja superhyvät kokoustarjoilut.Mikä on salainen paheesi? 80-luvun hitit.

Maaria, Hepsyn varaedustaja

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi Hepsy -edustaja-na? Tavoitteeni on toimia linkkinä Hepsyn ja Kompleksin välillä, innostaa kompleksilaisia mukaan Hepsyn toimin-taan ja järjestää mielenkiintoisia työelämä iltoja.Mikä on parasta Hepsyssä? Hyvä porukka ja tekemisen meininki Hepsyssä, joka on myös Psylin suurin paikallis-yhdistys!Mikä on salainen paheesi? Salkkarit, kerran viikossa kämppisten kanssa.

Johanna, Upsy-edustaja

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi Upsy-edustajana? Lisätä kompleksilaisten tietämystä Upsystä ja sen toimin-nasta ja tuoda opiskelijanäkökulmaa Upsyn kokouksiin. Minulta saa tulla kysymään jos jokin esimerkiksi Upsyyn liittymisessä tai jäsenmaksussa askarruttaa!Mikä on parasta Upsyssä? Rennot kokoustavat ja se, että opiskelijaedustajiakin kuunnellaan oikeasti.Mikä on salainen paheesi? Kaikenlaisten terveystuottei-den ostaminen ja käyttämättä jättäminen (kaapissa on jo ainakin spirulinaa ja pakurikääpäteetä).

Aku, Upsyn varaedustaja

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi Upsy-edustajana? Pitää yllä opiskelijanäkökulman läsnäoloa jatkossakin paikallisyhdistyksissä ja tietenkin varaedustajana tukea Johannaa kaikessa varauksetta! Mikä on parasta Upsyssä? Upsy loistaa välittömyy-dellään! Toiminta on helposti lähestyttävää ja kovasti vaikuttaa siltä ettei yksilö katoa massaan Upsyssa vaan vaikuttaminen on kovinkin mahdollista. Plussaa vielä Dmitryn (pj) hymiöistä kaikissa maileissa!Mikä on salainen paheesi? Joskus pidän salassa päivän saantisuositukset (1 litra) ylittävät energiajuomat... joskus.

Jaakko, alumnivastaava

Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi alumnivastaavana? Helpottaa vanhempien opiskelijoiden valmistu-misen tuskaa tarjoamal-la tilaisuuksia nähdä, että kyllä jotkut ihmiset oikeasti valmistuvat.Jos Kompleksi olisi jokin elintarvike, mikä se olisi ja miksi? Kalja (ks. Kompleksin hallituksen kokous 5/2015, § 20).Mikä on salainen pa-heesi? Vähän rajamailla kehtaanko tätä julkisesti myöntää, mutta huhut ovat totta, minä juon toisinaan olutta.

Alumnivastaava

YritysyhteistyövastaavatMitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi yritysyhteistyövas-taavana? Kasperi: Käytännön tekeminen ja uudet ideat.Pekka: auttaa avartamaan psykologian opiskelijoiden näkemystä oman tietotaitonsa laajoista hyödyntämis-mahdollisuuksista.Samu: Kova juttu olis muodostaa symbioottisia suhteita yritysmaailmaan.

Jos perustaisit oman yrityksen, millainen se olisi? Kasperi: VälilihamaalausliikePekka: Mukautuva ja vuorovaikutteinen suhteessa työn-tekijöihinsä, asiakkaisiinsa sekä vallitsevaan maailman tilaan.Samu: Mun firmassa työ ei maistu työltä

Mikä on salainen paheesi? Kasperi: Terapiaistunnot koirani kanssa ja vahva deluusio siitä että hän oikeasti kuuntelee ja ymmärtää. Pekka: Aamun aloittaminen tanssimalla typerästi satun-naisen radiosta tulevan biisin tahtiin.Samu: Pyykinhuuhteluaineet. Ei sais käyttää mut tuoksuu niin hyvälle! Lakanat aina laventelilla!

KasperiPekka

Samu

Maaria JohannaAku

Milla

13

Kerro jokin yllättävä asia, jossa olet hyvä. Joonas: Pään lyöminen kaapinoviin.Claudia: Osaan jonglöörata. Lapset aina ihailee mun taitoja. Vilja: Ruokien jaotteleminen suolaisiin ja makeisiin.Riina: Epäolennaisten asioiden muistaminen.Erica: Yllättävän monessa kädentaitolajissa (maalaaminen, leipominen, muovailu, ompeleminen, puutyöt…)Ilkka: Repäisemään juuri oikean kokoisen palan leivinpaperia.Varpu: Myötätunto.Aleksi: Tetris.Minna: Teen usein asiat vaikeimman kautta. Mulle se “vaikein” on kuitenkin helpoin tapa. :D

Tero Pulkkinen, päätoimittajaKerro jokin yllättävä asia, jossa olet hyvä. Takaperin puhuminen. Kuka olit entisessä elämässäsi? Nuuskamuikkunen, joka nukkui talviunta.

Kuka olit entisessä elämässäsi? Joonas: Anagrammikone ei anna armoa: "Tjaa, oon Stalin."Claudia: Aladdin.Vilja: Franz Kafka.Riina: Joku mitäänsanomaton valtion virkamies.Erica: Kissa… Tykkään lämpimästä ja nukkumisesta, vihaan imureita.Ilkka: Keskimääräistä rumempi muovikasvi mäkkärin pimeimmässä nurkassa.Varpu: Trilobiitti.Aleksi: Arvostettu ja pidetty mutta liian hyväuskoinen kuningas, jonka vallankumoukselliset syöksivät vallasta.Minna: Menninkäisen ja keijun risteytys, näytän kuulemma edelleen molemmilta.

Lehden toimitus

EkskursiotiimiMikä on unelmien ekskupaikkasi? Milka: Tylypahka!Riikka: Alpakkaterapia.Hanna: The Helsinki Distilling Company -tyylillä Fazerin maisteluosuus.Lotta: Asiakkaan pään sisällä.Veera: Taikinaterapia.Annika: Paneelikeskustelu, jossa puhujina esim. Freud, Ben Furman, Lipsanen, Muzio ja Tony Dunderfelt.

Kerro jokin yllättävä asia, jossa olet hyvä. Milka: Kalastus.Riikka: Päivämäärien muistaminen.Hanna: Leipominen.Lotta: Laadukkaiden sähköpostien kirjoitteluVeera: Korvien heiluttelu ja sormien vääntely.Annika: Candy crush[in pelaaminen (jos en hyvä, niin ainakin lojaali, nimim. tasolla 936)].

Kuka olit entisessä elämässäsi? Milka: Joojoo.fi:n mukaan Marie Curie, löysin mm. kaksi uutta alkuainetta ja sain kaksi Nobelin palkintoa.Riikka: Se rouvashenkilö, joka poltti puolet Porvoosta unohtaessaan kalakeiton hellalle.Hanna: Slate.comin mukaan Vasco da Gama.Lotta: Ekonomi.Veera: Lapsena väitin olleeni perhonen joten väitänpä nytkin.Annika: Kaupunkilaishiiri.

AnnikaMilka

Veera

Lotta Riikka

Hanna

Aleksi

Claudia

EricaVarpu Joonas

RiinaVilja

Ilkka Minna Tero

14 KOMPLEKSI 1/16

Roopen anastettu kahvikuppi

Kahvihuoneen Arvokkain Muki. Kahvihuonettamme koristi vielä jonkin aikaa sitten äärimmäisen kaunis ja hekumallinen Taika muki, jonka omistaja oli Roope Heikkilä. Tämä muki valitettavas-ti VARASTETTIIN sieluttomalla ja törkeällä tavalla. Jos siis tiedät jotain kupin sijainnista, ota pikimmiten yhteyttä toimitukseen tai Roopeen! Seuraavaksi Roope kertoo tarinan siitä kuinka hän kohtasi sen oikean, kupeista kauneimman, ja kuinka hän traa-gisesti menetti sen jota rakasti eniten.

Kahvihuoneen nuhjuisen lämmin ja hämyisä tunnelma lienee suurimmalle osalle Kompleksilaisista varsin tuttua. Tunkkainen ilma, kyseenalaiset huonekalut ja vielä kyseenalaisempi seu-ra luovat tilaan lintukotomaisen tunnelman. Kahvihuoneella voi rauhassa päästellä aivopierujaan ja röhnöttää vähemmän imartelevissa asuissa tai tiloissa etäällä ulkomaailman pahuu-desta. Näin minä ainakin koin. Kaikki kuitenkin muuttui tammi-kuussa 2015.Fuksivuoden alussa kannoin kahvihuoneelle muka-hauskan tekstimukin. En enää tarkalleen muista, mitä siinä luki. Muki ajoi asiansa, mutta koin sen ilmentäneen enemmän sitä, mitä joskus olin, kuin nykyistä minääni. Täten en ollut erityisen mur-heellinen tai pettynyt, kun itse heitin mukin paskaksi lattialle. Nyt minulla oli hyvä tekosyy hankkia itselleni kunnollinen muki Kahvihuoneelle.Stockalla sattui olemaan noihin aikoihin Hullut Päivät. Fanaat-tisena hullari-fanina opiskelin katalogin tuonakin vuonna ulkoa ja törmäsin mukiin, jonka koin jollain tavalla synkronoivan ko-kemukseeni itsestäni. Kyseessä oli musta-valkoinen Iittalan Tai-ka-muki. Kävin nappaamassa itselleni mukin käyttäen viimei-seen asti hiottua kyynerpää-taktiikkaani ja kannoin sen ylpeänä Kahvihuoneelle. Nyt minulla oli itseni näköinen muki!Tuohon aikaan kävin Kahvihuoneella usein ja minä ja mukini tu-limme monelle tutuksi. Olimme kombo. Ehdimme seikkailla Sil-tavuorenpenkereellä pitkään, kunnes koitti se vertahyytävä päi-vä, kun en enää löytänytkään mukiani tutulta paikaltaan. Ensin otaksuin, että joku onneton on vain epähuomiossa lainannut sitä ja unohtanut väärään paikkaan. Tarkistin henkilökunnan kahvihuoneet mutta tuloksetta. Viikot kuluivat, eikä mukiani näkynyt. Se oli varastettu. Murheen murtamana laadin napakan katoamisilmoituksen, jonka vein Kahvihuoneelle:

Olin tuossa vaiheessa kuitenkin jo luopunut toivosta ja pelkoni kävi toteen. En enää koskaan nähnyt mukiani. Tämän tapauksen jälkeen Kahvihuone ei ole enää tuntunut samalta. Nykyään käyn siellä vain harvoin.

Amiksen anastettu kahvikuppi

Seuraavaksi esittelemme Kompleksin Seksikkäimmän Mukin! Tämän hurmaavan kupin onnellinen omistaja on Minna “Amis” Amaranta Leh-tonen. Valitettavasti tämä muki on VARASTETTU ja tällä het-kellä Amis on kovin surullinen :’< Jos siis tiedät jotain kupin sijainnista, ota pikimmiten yh-teyttä toimitukseen tai suoraan Amikseen! Seuraavaksi kupista hieman Amiksen omin sanoin:

Mukissa on Ryan Gosling, siis täydellinen mies. Goslingis-sa on sitä jotain mikä vetoaa kaikkiin ja inspiroi - se on kuin

koiranpentu tai kissavideot. Muki toimii erittäin hyvin gradun-tekovaiheessa, jossa tarvitaan ekstra motivaatiota ja kofeiinia. Goslingin vaikutusta on vaikea selittää, Ryan on jotenkin sa-maan aikaan sexy cool ja pahis miesnamu, mutta myös luotet-tava, huolehtivainen ja naisia kunnioittava, jopa feministinen. Lisätään tähän vielä hyvä ripaus itseironiaa, liuta erinomaisia elokuvarooleja vaihdellen indie-elokuvista romcomeihin ja tans-sijan vartalo niiin joo…hyvin inspiroiva! Mukin kuva on eloku-vasta ”Crazy Stupid Love”, siinä Gosling nähdään juuri ennen leffan parasta kohtausta, Dirty Dancing-kohtausta.

Mistä olet hankkinut kupin?Sain mukin läksiäislahjaksi työkavereiltani Englannissa, juuri en-nen kuin aloitin psykologian maisterinopinnot täällä Helsingissä. Valveutuneet kollegani tiesivät ensinnäkin, että olen Gosling–fani ja toisekseen tunsivat Goslingia koskevaa tuloksellisuustut-kimusta ja halusivat antaa minulle parhaat mahdollisuudet me-nestyä opinnoissani. Tuloksellisuustutkimuksella viittaan tässä esim. University of Saskatchewanin tutkimukseen, jossa kuvat Goslingista tuijottamassa mietteliäästi kameraan yhdistettynä feministisiin mietelauseisiin saivat ihmiset hyväksymään enem-män feministisiä mielipiteitä (Williamson, Sangster & Lawson, 2015). Goslingin suggestion voima toimi minulla vastaavasti motivoimalla minua gradun tekemiseen.

Onko kuppisi varastettu usein?Kuppia ei ole ikinä varastettu, mutta sitä ovat usein lainanneet muutkin opiskelijat, jotka ovat kärsineet motivaation ja Gos-lingin puutteesta. Minusta on ollut vain hyvä, jos Goslingista saavat apua muutkin. Tosin kuppi on aina aiemmin palautunut takaisin kahvihuoneelle.

Kompleksin Kuuluisat Kupit Teksti: Erica MichelssonKuvat: Erica Michelsson ja Tero Pulkkinen

15

Minkälainen olisi unelmiesi kahvikuppi?Unelmieni kahvikuppi olisi tietysti Goslingin omin käsin rakkau-della muotoilema savimuki täynnä hänen henkilökohtaisesti keittämäänsä ja tuoreista pavuista jauhamaansa kuumaa mai-tokahvia.

Miten Ryan Goslingin virkistäviä ja maailmaa parantavia omi-naisuuksia voitaisiin paremmin hyödyntää psykologiassa ja kahvihuoneella?Koska uskon, että Ryan Gosling vetoaa niin laajalti ihmisiin ja toimii jopa paremmin kuin hellyttävät kissanpentuvideot ja -kuvat, hänen kuvillaan varustettuja valistusjulisteita ja moti-vaattoreita voitaisiin käyttää paljon laajemmin erilaisissa psy-kologisissa sovelluksissa. Esim. terveyspsykologiassa Goslingin kuvilla varustettuja tiedotteita voitaisiin käyttää motivoimaan ihmisiä terveellisempiin elämäntapoihin, ennaltaehkäisevässä mielenterveystyössä Goslingin kuvat voisivat parantaa työ- ja opiskeluviihtyvyyttä ja hyvinvointia, sekä kriminaalipsykologian sovelluksena Gosling julisteet voisivat edistää sovinnollisuut-ta ja yhteisymmärrykseen päätymistä sovittelutilanteissa. Itse kahvihuoneella Goslingin kuvalla varustettu vetoomus toimisi mielestäni paremmin kuin kissajuliste likatiskivuoren ennalta-ehkäisyssä. Tekstiksi voisi sopia vaikka ’Hey Girl, I like the way you wash those dishes’. Sohvaviihtyisyyden parantamiseksi eh-dotan myös Gosling julistetta tekstillä ‘Hey Girl, let’s cuddle on the couch. I want to hear about your day.’

Kompleksin Samaistuttavin Kuppi

Kompleksi-lehden toimituksen mielestä tämän kupin sanoma oli erittäin samaistuttava ja tulevaisuutta ajatellen erittäin pu-hutteleva. Kuppi kuuluu Kompleksin yhteiskäytössä olevien mu-kien kirjoon ja sen voi normaalisti löytää muutaman kymmenen aterimen alta.

Kompleksin Yllättävin Kuppi

Aladdin kaipaa elämän eliksiiriä:

Tässä lapsuuden muistoja mieleen tuovassa mukissa on todel-lista taikalampun taikaa. Kun mukiin kaataa kuumaa elämän nestettä (kahvia), kupin henki herää eloon. Tämäkin muki löytyy Kompleksin yleisten kuppien joukosta, ainakin silloin kun se ei ole aktiivisesti kahvia kittaavan Viljan käytössä.

Kompleksin Rumin Kuppi

Ja lopuksi, “Kompleksin Rumin Kuppi” -palkinto menee tälle tuntemattomalle nenäkkäälle. Kuppi löytyi yksityis-ten kuppien joukosta, tukevan pölykerroksen alta. Omis-tajaa toimitus ei kuitenkaan tavoittanut. Kysymys kuu-luukin: kenelle tämä hurmaava parrakas kuppi kuuluu? Ja ennen kaikkea, mikä tarina tämän kupin taustalla on?

Lähteet:Williamson, L. E., Sangster, M. S. L., & Lawson, B. K. L. (2015). Hey girl…The effect of Ryan Gosling feminist memes on feminist identification and endorsement of feminist beliefs. Paper pre-sented at the Canadian Psychological Association (CPA) Confe-rence, Vancouver, British Columbia.

Aladdin on täynnä jumalaista, tummaa elämän eliksiiriä:

16 KOMPLEKSI 1/16

ERUSKOULUSTA TUTTUA ABO-veriryhmäjärjestel-mää ympäröi salaperäi-

nen astrologiaa muistuttava us-komusten vyyhti (1). Tiesitkö, että joissain Aasian maissa veriryhmäsi uskotaan paljastavan persoonalli-suuspiirteitäsi (1,2,3)? Erityisesti Japanissa uskomuksia sovelletaan käytäntöön mitä mielenkiintoisim-milla tavoilla alkaen jo päiväko-dista, jossa lapset saatetaan jakaa ryhmiin sen mukaan, mikä veriryh-mä kullakin on (2).

Veriryhmä voi määrätä, saako työnhakija havittelemansa työ-paikan ja pidetäänkö häntä so-pivana kumppanikandidaattina (1,2). Tämä perustuu veriryhmiin yhdistettyihin piirteisiin ja omi-naisuuksiin (Taulukko 1), joiden tutkiminen avartaa näkemystä eri veriryhmien edustajiin kohdistu-vista odotuksista ja uskomuksista. Esimerkiksi O-tyypin veriryhmän edustajien ajatellaan olevan vah-voja ja meneviä johtajia, kun taas A-tyypin veriryhmän edustajien

uskotaan olevan rauhallisia ja vä-littävän toisten tunteista (4).

Arvaatko kumppanisi, ystäväsi tai perheenjäsenesi veriryhmän nii-hin liitettyjen ominaisuuksien pe-rusteella? Jos arvaat, älä hihkaise riemusta vielä, sillä veriryhmien ja persoonallisuuden välistä yhteyttä (viidestä suuresta persoonallisuus-piirteestä puhumattakaan) ei ole todennettu (1,2,4). On kuitenkin viitteitä siitä, että A- ja B-veriryh-miin yhdistetyt piirteet voivat vai-

Veriryhmien viemääTeksti: Minna Lehto Kuva: Riina Kujanpää

A B AB ORauhallinen

HiljainenHerkkä

PerfektionistiAhdistunut

VakavaLuova

PidättyväinenKärsivällinen

VastuuntuntoinenItsepäinen

NirsoTunnollinen

JärjestelmällinenSuunnitelmallinen

AktiivinenAilahteleva

IndividualistinenLuova

PitkävihainenVahva

VastuutonIntohimoinen

ItsekäsYhteistyökyvytön

MukautuvaOmalaatuinen

VapaudenhaluinenHyväntuulinen

RationaalinenRauhallinenVastuuton

MukautuvaPäättämätön

HillittyKriittinen

HuonomuistinenSalaperäinenArvaamaton

Yrittää sopeutua jouk-koon

Tasapainoilee A:n ja B:n ominaisuuksien välillä

ItsevarmaPäättäväinen

KylmäMenevä

IntuitiivinenVahva

ItsekeskeinenArvaamaton

HuoletonPotentiaalinen työnar-

komaaniOptimistinen

UteliasAntelias

ItsepäinenTaulukko 1. Eri veriryhmiin liitettyjä ominaisuuksia ja piirteitä

P

17

Lähteet:

1) http://en.wikipedia.org/wiki/Blood_type_personality_theory2) http://www.huffingtonpost.com/2009/02/01/in-japan-your-blood-type-_n_162917.html3) http://psychologia.co/blood-ty-pe-personality/4) Sakamoto, A., & Yamazaki, K. (2004), Blood-typical personality stereotypes and self-fulfilling pro-phecy: A natural experiment with time-series data of 1978–1988., Progress in Asian Social Psycho-logy, Vol. 4, 239–262.

*) poimintoja lähteistä 1, 2, 3, 4

kuttaa japanilaisten itsearvioitui-hin persoonallisuuden piirteisiin ja toimia myös itseään toteuttavina ennusteina (3).

Ei liene yllättävää, että veriryhmiin perustuvaa “persoonallisuusteo-riaa” on kritisoitu pseudotieteel-liseksi ja syrjiväksi (1,2). Kritiikistä huolimatta teoria on ilmeisen suo-sittu, ja sen tieteellistä perustaa tutkitaan näinäkin päivinä.

ELSINGIN YLIOPISTO on suuressa murroksessa. Yliopiston säästötoimenpiteet ja strategiset linjaukset, jotka aikaisem-min olivat vain hienoja sanoja yliopiston virallisissa asiakir-

joissa, konkretisoituvat juuri nyt. Suuret muutokset vaikuttavat myös meidän jokaisen tulevaisuuteen jo tämän kevään aikana. Monien muiden oppiaineiden, kuten kognitiotieteen tilanteeseen verrattu-na psykologian koulutusohjelman olemassaolo ei ole samalla taval-la uhattuna. Tuleva tiedekuntauudistus vie kuitenkin myös meidän tulevaisuutemme suuntaa kauas siitä tutusta ja turvallisesta, joksi psykologian opiskelijoiden asema on 12 käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa vietetyn vuoden aikana muotoutunut. Keskustelussa lääkikseen siirtymisestä korostuvat erilaiset uhkakuvat ja toisaalta unelmat siitä, mitä psykologia lääkiksessä voisi parhaimmillaan olla. Tieteenalan yksipuolistumisen pohtimisen ja toisaalta uusien mo-niammatillisten klinikkakurssien suunnittelun väliin mahtuu kuiten-kin hyvin paljon muutakin mietittävää psykologian tulevasta asemas-ta lääkiksessä.

Psykologian asema lääkiksessä tulee riippumaan paljon siitä, miten me psykologit pystymme tuomaan omaa osaamista ja yhteistä kult-tuuriamme lääkikseen. Psykologian vahvuutena niin käyttiksessä kuin tulevaisuudessa lääkiksessä on hyvä yhteishenki ja läheiset suhteet henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä. Ensivaikutelmalta lääkiksen hierarkkinen ja konservatiivinen kulttuuri tiedekunnan sisällä eroaa paljon käyttiksen opiskelijoita kuuntelevasta ja osallistavasta tavasta toimia. Lääkiksessä meidän mielipiteitämme ei tulla kysymään, el-lemme itse vie asioitamme aktiivisesti ja määrätietoisesti eteenpäin. Lisäksi lääketieteellisen rakenteet ovat pysyneet samoina vuosikau-sia, ja niiden muuttaminen nykyisten kahden koulutusohjelman lisäk-si psykologialle ja logopedialle sopivaksi ei ole helppoa. Psykologia ei kuitenkaan ole muuttumassa yhdeksi ja samaksi lääketieteellisten koulutusohjelmien kanssa, joten kaikkien osapuolien on mukaudut-tava uuteen tilanteeseen yhteisessä tiedekunnassa.

Tulevien opiskelijoiden asemaan vaikuttaa se työ, mitä nykyiset opis-kelijaedustajat tekevät yhdessä henkilökunnan kanssa psykologian koulutuksen puolustamiseen juuri nyt. Hyvin suuri siitä on kuitenkin vielä edessä ja tulevien kompleksilaisten harteilla, sillä keskustelu asemasta ja sitä kautta resursseista jatkuu - vielä monta vuotta siirty-misen jälkeenkin.

Psykologian asema lääkiksessä muotoutuu jo nyt

H

Teksti: Salli Tuominen Kuva: Jaakko Tähkä

18 KOMPLEKSI 1/16

UDEN VUODEN jälkeen ja kevään lähestyessä on tapana ryhdistäytyä ja toivoa itselleen parempaa tulevaisuutta erilaisten lupausten kautta. Tammi-

kuun ensimmäisenä päivänä tehdään pienessä viinipierussa päätöksiä elää tulevana vuonna terveemmin ja viimeistään helmikuussa hyvä kansalainen asettaa itselleen positiiviseen muutokseen tähtääviä tavoitteita ja päämääriä. Näin teh-dään, vaikka tiedetään varsin hyvin, ettei itselle tehdyistä lu-pauksista kuitenkaan saada pidettyä kiinni. Vappuun mennessä hyvät päätökset ovat unohtuneet ja vanhat tavat ovat salaka-valasti hivuttautuneet osaksi arkea.Nopean googlehaun (aiheesta löytyy yllättävän paljon tutkimuksia) ja empii-risen kokemuksen perusteella pysyvän muutoksen onnistumistodennäköisyy-den voidaan arvioida olevan korkeintaan 10%. Miksi niin harva onnistuu?

Motivaation hurmosProaktiivinen ja reipas life coach* lähtee todennäköisesti etsimään syitä lupausten laadusta ja ennen kaikkea lupaajan motivaatiosta. Muutos ei onnistu, koska se on määrittelyltään liian epämääräinen tai kertahaukkauksena liian suuri. Pitää luoda konkreettiset, selkeät ja sopivan haas-tavat tavoitteet. Pitää suunnitella ja valmistautua riittävästi. Lupauksia ei saa olla liikaa. Pitää keskittyä yhteen tavoittee-seen kerrallaan. Itseä ei saa soimata epäonnistumisista ja vä-litavoitteiden toteutumisesta tulee nauttia, ettei motivaatio vaan hiivu. Ei saa olla kärsimätön. Ei saa luovuttaa. Pitää us-koa ja luottaa. Pitää olla motivoitunut! Omat tavoitteet kan-nattaa julkaista somessa, se motivoi. (Koska jos on niin surkea ihminen, ettei muuten saa itseään motivoituneeksi, niin pelko

kasvojen menettämisestä nyt viimeistään suoristaa saamatto-mammankin nyhverön ryhtiä.)En liiemmin arvosta life coacheja.Itse olen ainakin feilannut lupauksiani silloinkin, kun olen ol-lut niistä lähestulkoon sairaalloisen motivoitunut. Ei auttanut. Epäonnistuin silti. Tuntuu, etteivät nämä syyt ole laajuudel-taan riittäviä selittämään epäonnistumista.*käytän englanninkielistä termiä koska ’elämäntaidon val-

mentaja’ kuulostaa jopa minun korvaani liian pateettiselta

Viettelevä tuttuusToinen, kiinnostavampi selitys lupausten toteutumattomuuteen saattaa olla se, et-tei lupauksia lopulta halutakaan toteuttaa, koska se sotii psykologisia perustarpeita vastaan.Voitaneen väittää, että fundamantaalises-

ti ihminen tavoittelee maksimaalista hy-vinvointia ja onnellisuutta. Hyvinvoinnin ja

onnellisuuden osa-alueet saattavat kuitenkin ajoittain olla keskenään ristiriidassa. Eräs potentiaalinen ris-tiriita piilee ihmisyyden ytimessä piilevän turvallisuudentar-peen ja rakentavaan muutokseen pyrkimisen välillä. On helppoa juuttua oravanpyörään arkisten vastuiden ja vel-vollisuuksien kanssa ja näin ajaa itsensä epätyydyttävään elä-mäntilanteeseen. Aivan yhtä helppoa on valittaa siitä, kuinka ikävää omassa oravanpyörässä on, ja kuinka paljon mukavam-paa olisi, jos se ja se asia olisi toisin. Samaan aikaan urautunut, tylsä elämä tulee kuitenkin hyvin tutuksi. Itseään toistavaa arkea on helppo ennustaa ja se tuntuu turvalliselta. Tämän yleisesti melko huonosti tiedostetun turvallisuudentunteen horjuminen saattaa olla yllättävän ahdistavaa. Erityisesti stres-

Turvattomat lupaukset Teksti ja kuvitus: Roope Heikkilä

”Minä paiskon ovia tulles-sani myöhässä!” Varpu Palkki

Loppuun myyty dokumenttinäytös. Dokkari on jo alkanut. Tyyp-pi tulee sisään ja tietysti kaveri pitää paikkaa aivan keskellä. An-teeksi, anteeksi. Minä kiehu, jos olisit oikeasti pahoillasi, et olisi tullut myöhässä. No tuskin tuntematon ihminen halusi oikeasti olla asemassaan.Mutta paikalle päästyään tyyppi vielä vaihtoi kuulumiset kave-rinsa kanssa. Sama toistuu luennoilla päivittäin. Ei vain niillä sadan ihmisen massaluennoilla, joihin voi hiipiä myöhässä takaovesta sisään, vaan myös niillä kursseilla, joilla on vain kourallinen opiske-lijoita. Minua on pitkään jo mietityttänyt tämä ja haluaisinkin saada selvyyden, mitä minun mielestäni huonosti käyttäytyvien ihmisten päässä liikkuu. Konfrontaatio on liian pelottavaa ja oi-keastaan on vain hyvä, että harjoittelen tässä samaistumista, vähän niin kuin tyhjän tuolin tekniikkaa soveltaen haastattelen tätä päässäni luomaa pahaa mörköä, jonka kanssa tunnun aina olevan samoilla kursseilla.

Minusta on ihan ymmärrettävää, että joskus myöhästyy, kun nukkuu pommiin, myöhästyy sporasta, junat ei kulje tms., mutta miten on mahdollista olla aina myöhässä, myös keskellä päivää lyhyeltä tauolta?Se on taito, harjoiteltu jo vuosia peruskoulussa ja nyt yliopis-tossa, akateemisen vartin suojissa, hiottu huippuunsa. Minun ei ole fyysisesti mahdollista enää saapua ajoissa minnekään.Ja se on sinusta ihan ok?Tietysti, myöhästymisellä osoitan muille omaa tärkeyttäni. Kes-

U

18 KOMPLEKSI 1/16

19

saavien elämäntapah-tumien yhteydessä vanhoihin käytös- ja ajatusmalleihin on loh-dullista takertua. Riip-pumatta siitä, kuinka tuhoisia ne hyvinvoin-nille ovat.Destruktiivisiin tapoi-hin ja skeemoihin ta-kerrutaan kuin petol-liseen ystävään, joka

kuitenkin on ystävistä ainoa, joka on aina saata-

villa. Tuttuuden tuoma turva voi olla niin lohdullista, että sen syleilyyn tulee joskus heittäydyttyä, vaikka tietää sen puukot-tavan seuraavassa käänteessä selkään.Muutoksista koituva turvattomuus voi hankaloittaa yhtä hy-vin terveyskäyttäytymiseen, työuraan kuin ihmissuhteisiinkin liittyvien tavoitteiden toteuttamista. Ihmissuhteita ja rakkaus-elämää koskeva epävarmuus lienee kuitenkin näistä yleisintä ja tuttua lähes jokaiselle, sillä näissä tilanteissa turvattomuus voi helposti syntyä muistakin tekijöistä, kuin totutun elämän-tyylin muutoksesta. Olen kuitenkin havainnut, etteivät kaikki ole näissäkään tapauksissa lopulta kovin tietoisia sisäisestä ristiriidas-taan. Moni ikisinkku haluaa epätoivoi-sesti löytää elämänsä rakkauden, mutta on niin jumiutunut tuttuun itsenäisyy-teensä, että ryhtyy heti potentiaalisen kumppanin löydettyään sabotoimaan suhdettaan. Hän kokee itsenäisen elä-mänsä yksinäisenä mutta turvallisena.

Epävarmuus esteenäTutun turvallisista tavoista irrottautumisen lisäksi epävar-muutta tulee muutoksen edessä sietää muistakin syistä. Va-littu tavoite ei välttämättä ole oikea tai paras, eikä oikeakaan muutos varmuudella tuo toivottua parannusta. Epäonnistu-minen saattaa tuntua tuskallisemmalta kuin alkuun luultiin. Eteen saattaa tulla yllättävä käänne, joka yksinkertaisesti es-tää tavoitteessa etenemisen. Listaa voisi jatkaa.Jos kuitenkin haluamme pitää kiinni uuden vuoden lupauksis-tamme ja tavoitella parempaa elämää, on meidän helppojen välitavoitteiden ja muiden käytännöllisten motivaatiokikkojen harjoittamisen lisäksi hyväksyttävä muutokseen liittyvä epä-varmuus. Lupauksia tehdessä tulisi valmistautua siihen, että niiden toteuttaminen saattaa vaatia luopumista tutun elä-mäntilanteen luomasta hallinnan ja turvallisuudentunteesta.On varmasti ihmisiä, joille turvattomuus ei ole näin suuri on-gelma. He varmasti pääsevät tavoitteisiinsa helpommin ja hyötyvät life coachien vinkeistä. Tarkoitukseni ei ole yleistää. Moni kuitenkin epäonnistuu pyrkimyksissään kovasta moti-vaatiosta huolimatta ja saattaapa joku päätyä turvattomuu-desta kumpuavien, toistuvien pettymystensä alistamana tera-piaankin.Uskon kuitenkin, että tietoisuus omasta turvattomuudesta

saattaa yksinään auttaa ja syvempi itsetuntemus voi helpottaa tavoitteiden asettelussa. Voi

olla, että nyhverökin saa positiivista muu-tosta aikaan huomioimalla epävarmuu-tensa muutosta toteuttaessaan. Näin siihen ei välttämättä tarvitakaan sitä te-rapiaa.

keytänhän usein luennon saapumisellani. Näytän koko järjestel-mälle, kuinka vähän välitän siitä, ja olen hetken huomion kes-kipiste! Minä paiskon ovia tullessani myöhässä! Keltään ei jää kuulematta saapumiseni.Todellakin, opetus usein häiriintyy kun saavut paikalle kahvi-kupin kanssa tyylikkäästi 20 minuuttia myöhässä. Miksi sitä ovea pitää paiskoa? Miksei voi tulla edes hiljaa? Etkö osaa lait-taa ovea hiljaa kiinni? Se on ihan yksinkertaista, pidät vaan siitä kiinni ja kahvasta…Usein haluan vain herättää huomiota. Että hei, minäkin tulin, vau miten aikaansaava olen tänään, minä, luennolla, vau. Joskus taas olen niin salamannopea että nopeuteni takia ovi paiskaan-tuu kiinni. Silloin tosin olen ehtinyt jo sännätä istumaan eikä ku-kaan varmasti edes ehdi nähdä, että se olin minä. Luennot ovat itsessään turhia ja käyn niillä vain omaa fiilistäni parantamassa. Minulla ei ole mitään arvostusta tätä koulutusta kohtaan, eikä ihmisiä täällä.Aika raffia tekstiä. Näkyykö tämä muuten käytöksessäsi?Tärkeää on tietysti olla kuuntelematta sitten, kun paikalle vih-doin saavun. Luennoilla on hyvää aikaa esimerkiksi selata Face-bookkia tai jutella vierustoverin kanssa. Muita paikkoja kun tä-hän ei ole. Hyvä keino osoittaa kuinka vähän sinua kiinnostaa on kysyä jotain, mikä juuri selitettiin ja käyttää oikein ikävää äänen-sävyä ilmaisemaan, että sinulle olisi pitänyt kertoa. Oivallinen tapa osoittaa tunteensa paikalle tullutta luennoitsijaa kohtaan on myös nukkua. Tärkeää on myös tehdä lähtöä ennen kuin lu-ento on loppunut, näin kerrot että kiitos riittää.

Miksi ihmeessä tulet luennoille, meillähän on niin harvoin läs-näolopakkoa?Siitä tulee itselle hyvä mieli. Siis että tänne asti raahauduin ja lähes opiskelin. Hyvä minä!Mutta entä sitten kun siirryt työelämään? Eihän töistä voi olla myöhässä?Työelämä on tietysti ihan eri asia. Töistä en koskaan ole myö-hässä.

…

Ehkä asia ei ole aivan näin, vaikka tällaisesta herkästi häiriinty-västä niuhosta siltä tuntuu.Psykologi Roger Buehler kumppaneineen on tutkimuksissaan(1) havainnut, että ihmiset eivät vain oikein osaa arvioida asioiden hoitoon kuluvaa aikaa itsellään. Tämän ollaan päätelty olevan yksi syy myöhästelyn taustalla, eikä siis vaan kusipäisyys, mitä itse omassa päässäni veikkasin. Kumma kyllä, osa on tästä huo-limatta ajoissa.Joka tapauksessa edes vähän enemmän kunnioitusta luennoit-sijoille ja muille opiskelijoille nyt vielä kun jotain lähiopetusta on varaa järjestää.

1. Buehler, R., Griffin, D., & Ross, M. (1994). Exploring the” planning fallacy”: Why people underestimate their task completion times. Journal of personality and social psycho-logy, 67(3), 366.

19

20 KOMPLEKSI 1/16

IIME LAUANTAINA astuin raikkaaseen ilmaan, asetin kuulokkeet korville, laitoin äänikirjan käyntiin ja irvistin katkerasti.

Mukaansatempaavan ihmissuhdedynamiikan käsittelyn keskellä kirjailijan ääni herkistyikin. “Unelmoin maailmasta, jossa lapsillani - tai edes lapsenlapsillani - on täysvertaiset ihmisoikeudet”. Kuljemme kirjailijan kanssa samaan suuntaan tässä ihmisoikeustaistelussa: koen hänen arvonsa taistelemisen arvoisiksi ja pidän tätä aikaa niille monilta osin otollisena. Kuitenkin, siinä missä kirjailija maalaa sanoillaan unelmaansa, ensireaktioni siihen on kyyninen epäusko.

Ilman muuta mielelläni flirttailen kyynisyyden kanssa pilke silmänkulmassa, mutta en missään nimessä ajatellut päästää sitä syvälle sydämeeni. Olikos se nyt sittenkin sinne hiipinyt? Nostin kuulokkeet pois ja tosiaan, vastaavanlaiset latistavat tunnereaktiot olivat valmiina muistini saatavilla. Viime aikoina, kohdatessani arvojani edustavan elämää suuremman pyrkimyksen, suhtaudun siihen uteliaalla huvittuneella sympatialla – ja katkeruudella siitä, ettei se tulisi toteen. Monet psykologisen tutkimuksen sovelluksista ovat kuin suoraan lapsuuteni unista ja silti, kun kuulen niistä luennoilla, tuhahtelen.

Olemme kuin ihastuttavien unelmien äärellä, niin lähellä, niin lähellä; silti, kun mietin lastenlastemme maailmaa, uskoni tulevaisuuteen tyssää. Tulevaisuus, jossa haaveeni kävisivät toteen on tullut viime vuoden aikana uusilla tavoilla haastetuiksi. Luettuani Naomi Kleinin ymäristönsuojeluyrityksiä kritisoivan teoksen Tämä muuttaa kaiken, minun on ollut vaikeampi luottaa siihen, että maailma kehittyisi suuntaan, jossa voisin nähdä arvokkaan työni tulosten leiskuvan.

Futuristi Michio Kaku julistaa teknologista runsaudensarvea: fuusioenergiaa, yleistä avaruusmatkailua, tasku-fMRI:tä, nanolääketiedettä, jne. Hän on siis tulevaisuudentutkijaksi optimistinen. Siitä

huolimatta Physics of the Future -kirjansa viimeisessä luvussa hän toteaa, että todennäköisesti vuosisatamme puoleen väliin mennessä monet metropoleistamme ovat hautautuneet nousevaan valtamereen. Ympärillämme tapahtuu aivan järisyttävän siistejä projekteja, mutta ne saattavat olla kaiken upeuden lisäksi osasia resursseja loppuunkuluttavasta mekanismista, joka jyrää meidät jalkoihinsa – saattavat.

Ympäristönmuutoksen lisäksi on toki muitakin suuria haasteita unelmien tiellä – leikkausvyöry ajankohtaisena esimerkkinä – mutta ympäristönmuutoksissa on se erityislaatuisuus, että ne voivat mittakaavansa vuoksi viime kädessä tehdä kaikki tavoitteemme toteutumattomiksi. Pelkään, etteivät ihmisoikeudet kukoista suolavedessä. Media pursuaa pohdintaa siitä, selviääkö ihmiskunta tätä vuosisataa. Viihde vaikuttaisi reflektoivan tätä tematiikka kiihtyvällä tahdilla. Yhteiskunnassamme on vaikea varttua vailla uskomusta, että olemme liemessä ja välttyä päivittäiseltä syylisyydeltä maailman tilasta.

Huomattuani kyynisyyteni, minussa alkoi viriämään tahto luoda luottamusta. Esseeni keskeisin kysymys onkin, kuinka uudelleenrakentaa luottamusta tulevaisuuteen ja kultivoida resilienssia kyyniseltä katkeruudelta. Kun essee loppuu, prosessi jatkuu. Mitä luottamuksen luomisen strategioihin tulee, seuraavat kaksi eivät ole järin kiinnostavia: Sitä voisi pyrkiä kasvattamaan henkilökohtaista varautta ja kiivetä entisestäänkorkeammalle merta pakoon. Vaihtoehtoisesti voisi valinnoillaan rajata maailmansa kapeaan ja kepeään naiiviuteen.

Äänikirjaepisodin jälkeen pystytin Aleksandrian yötilaan toimiston ja syvennyin Stanovichin kiehtoviin ajatuksiin. Katkeruuteni väistyi siksi hetkeksi syrjään. Yllättävää kyllä bayesilaiseen ajatteluun perehtyminen antoi lohduttavaa perspektiiviä. Maapallon eliökunnan tulevaisuuden pohtiminen ei ole mitään

Luottamukseni horjuiTeksti: Volo MykhalevychKuvitus: Riina Kujanpää

Anekdotaalinen essee: pohdiskelua ja hypoteeseja falsifikaatiota vailla;

näin käynee, kun lukee futurismia, bayesilaisuuden alkeita ja eksistentialismia samaan aikaan.

88 min

V

21

rakettitiedettä: eksakti ennustaminen ei ole loogisesti ottaen mahdollista. Tämän sijaan jokainen toimii hyvin puutteellisen uskomusjärjestelmänsä varassa. Joidenkuiden uskomusjärjestelmät vastaavat maailmaa paremmin, mutta nekin ovat kimppuja subjektiivisia todennäköisyyksiä siitä, mitä tulemaan saattaa. Näkökulmamme tulevaisuuteen on rajallinen, joten on hyvä, että tulevaisuudenkuviemme välillä on laaja diversiteetti. Sattumalta joku meistä osoittautuukin varautuneensa pitkälti siihen maailmaan, joka osoittautuu todeksi.

Samana iltana luottamuksen teema nousi esiin uudessa rakentavammassa muodossa. Jäin miettimään tuttavaani, joka muun ohella harjoittaa kaupunkiviljelyä. Ymmärsin silloin hänen toimintansa nerokkuuden. Jos tulevaisuusoptimismi palkitaan, maailma tarjoaa hänelle mahdollisuuden ohjelmoida aurinkoenergialla toimivia robotteja kasvattamaan ennen maistamattomia kasveja kattoterassillaan. Jos taas pessimismi palkitaan, sähköverkon, vedenpuhdistuslaistoksen ja internetin romahdettua, tuttavani on harppauksia muita edellä ravintonsa takaamisessa.

Eräs surkeista henkilökohtaisista sattumuksista on se, että menettää paikkansa, jossa kokea kykenevyyttä ja elää arvojensa mukaisesta, niin sanotusti toteuttaa itseään. Tuttavani toiminta on esimerkki valmiudesta sopeutua laajaan joukkoon tulevaisuudenkuvia. Hänen itsenäisyytensä säilyisi, monien kaupunkilaisten joutuessa tiukemmin mukautumaan toisten sanelemiin rajattuihin ehtoihin. Kokemus toimintansa ja siten arvojensa lujuudesta hälventää kyynisyyttä.

Kaikkeen varautuminen on hulluutta. Viime kädessä ainoa mahdollinen tapa suhtautua tulevaisuuteen on sokea luottamus tuntemattomaan. Lievee varmaa, ettei todeksi käyvä tulevaisuus vastaa lukemattomilta merkityksellisiltä osin enää kenenkään kuvitelmia; tuskin ainakaan mitään,

mikä mahtuu mun pikkuruiseen kimppuun tietoa ja mielikuvitusta. Valistunut veikkaus siitä, millainen maailma ympärillemme rakentuu on hataralla pohjalla. Sitä voi oppia elämään kuin ydinlaskeuman alla ja täpärällä väistää zombiapokalypsin, mutta onko samalla varautunut klemmareita kaikesta takovaan tekoälyyn?

Todellisuudenkuvilleen voi aina päivittää todennäköisyyksiä, mutta samalla on sitouduttava elämään jossakin tietyssä maailmassa. Ennusteet on tehty, todennäköisyydet ovat esillä; kun tieto on uuvutettu, valinta perustuu jälleen unelmille. Millaisen maailman valitset sellaiseksi, jossa voisit kukoistaa ja rikastuttaa ympäristöäsi? Ääripäissä erästä akselia on kaksi kysymystä: Aiotko loistaa kirkkaasti sen lyhyen hetken, kun onni on myötä? Onko jokin sinulle niin arvokasta, että opettelet suojaamaan sitä kaikissa mahdollisissa maailmoissa?

Valintaansa tultuaan tietoisen sokeasti, siihen ei kai voi muuten suhtautua kuin nöyryydellä. Toiset ovat valinneet tulevaisuutensa toisin, ja todennäköisyydet erehtyä ovat yhtä lailla heitäkin vastaan. Joku heistä osuu valinnoissaan onnekkaasti minua lähemmäksi todeksi käyvää maailmaa. Luottamus vaatii hyväksyntää siitä, että kaikesta yrityksestä huolimatta se saattaa pettää juuri omien jalkojen alta. Olemme yhdessä opettelemassa huikeamman maailman rakentamista, mihin ikinä ajaudummekin, ja oppiminen vaatii valmiutta erehtyä.

Yksi valitsemistani taidoista, joita toivon kertyvän aikamatkalla tulevaisuuteen, on luottamus.

22 KOMPLEKSI 1/16

14. joulukuuta 1972 Apollo 17 -lennon astronautit Eugene Cernan ja Harrison Schmitt nousivat Kuun kiertoradalle, aloittaen matkan takaisin Maahan. Tänä päivänä, 43 vuotta myöhemmin, Cernan ja Schmitt ovat yhä viimeiset toisen taivaankap-paleen pinnalla kävelleet ihmiset. Miehitetyt kuulennot olivat taloudellisesti ja teknisesti ää-rimmäinen ponnistus, eikä niiden jatkamiseen nähty enää perusteita kylmän sodan avaruus-kilpailun laannuttua. Avaruustutkimuksesta on tullut luotaimien ja robottien valta-aluetta, jossa ihmisellä ei ole ollut kansainvälistä ava-ruusasemaa matalalla Maan kiertoradalla lu-kuunottamatta minkäänlaista roolia. Näyttää kuitenkin siltä, että Cernanin ja Schmittin jalanjäljet eivät jää viimeisiksi. Useat avaruusjärjestöt ovat tällä vuosikym-menellä kääntäneet katseensa takaisin Mar-siin, jolle suunnattu lento kuopattiin mah-dottomana haaveena 70-luvulla yhdessä Apollo-ohjelman kanssa. Nyt Yhdysvaltojen avaruusjärjestö NASA suunnittelee uutta yritystä ja on esittänyt julkisesti tavoitteek-seen miehitetyt lennot Marsiin 2030-lu-vulla. IT-miljardööri Elon Musk puoles-taan perusti vuosituhannen alussa nyt rakettiteknologiaa jo mullis-taneen SpaceX-yhtiön, jonka tavoitteena on pysyvä siir-tokunta Marsin pinnalla seuraavan kahden-kymmenen vuoden aikana. Myös Kii-nan kansallinen avaruusjärjestö on ilmoittanut suuntaavansatulevaisuudes-sa punaiselle planeetalle.

Miehitetty Mars-lento tuo mukanaan useita uusia haasteita. Koska Mars on useampaa kertaluok-

kaa kauempana kuin Kuu, edestakainen lento kestäälähes kolme vuotta. Etäisyys on niin suuri, että ra-dioviesteiltä kestää pisimmillään jopa 20 minuuttia kulkea Maan ja aluksen välillä. Miehistö aluksineen on siis vuosikausia eristyksissä satojen miljoonien kilometrien päässä Maasta seuranaan vain toi-sensa, reaaliaikaisen kommunikaation ulottu-mattomissa ja kaiken avun saavuttamattomissa. Psykososiaalisesti Mars-lentoa haastavam-paa työympäristöä on vaikea kuvitella. Hen-genvaara on jatkuvasti läsnä: selviytyminen on suurimmalta osin sattuman varassa, mutta pie-ninkin virhe voi olla kohtalokas. Astronauteilta vaaditut työmäärät ovat kuitenkin suuria, koska rajallisen miehistön täytyy tuottaa mahdollisim-man paljon vastinetta miljardeja maksaneelle lennolle ja koska aluksen ylläpito matkan ai-kana on välttämätöntä. Käytännössä miehistö tulee siis tekemään pitkiä työpäiviä ilman pie-nintäkään varaa huolimattomuuteen tai virhei-siin, koska ne tulevat maksamaan vähintään-kin miljoonia epäonnistuneena tutkimuksena

ja pahimmillaan koko miehistön hengen.Miehistön sosiaaliset suhteet

ovat koetuksella vuosia ahtaissa, ka-ruissa olosuhteissa työskennel-

lessä ja asuessa. Tiiviin ryhmän ihmissuhteisiin luonnolli-

sesti liittyvien ristiriitojen ja jännitteiden välttä-

minen on lähes mah-dotonta, mutta mie-

histön täytyisi siitä huolimatta säilyä koko lennon ajan toimintakykyisenä. Mahdollisuudet yk- sityisyyteen ja omaan rauhaan

Psykologiaa punaisella planeetallaTeksti: Elmeri Laitinen Kuvitus: Erica Michelsson

23

ovat myös rajallisia, minkä vuoksi stressin haitalli-suus kertautuu entisestään. Miehistön tulee myös kyetä tekemään vaativaa yhteistyötä ja itsenäisiä päätöksiä valtavilla panoksilla, koska aikaviiveen vuoksi neuvottelu jokaisesta päätöksestä lennonjoh-don kanssa on käytännössä mahdotonta. Myös etäisyys Maasta tulee olemaan psyyk-kisesti raskasta. Yhteydenpito perheeseen ja lähei-siin on sekin reaaliaikaisten yhteyksien puuttuessa vaikeaa. Eläminen vuosia suljetussa tilassa kierräte-tyllä hapella ja säilykeruualla koettelee astronauttien henkisiä resursseja. Avaruudessa ei ole myöskään vuorokaudenaikoja, mikä tuo haasteita uni-valveryt-min ylläpidolle jo muutenkin meluisassa, ahtaassa ympäristössä. On myös tutkimusnäyttöä siitä, että Maan näkeminen avaruudesta on ollut astronauteil-le henkisesti voimakas kokemus. Kiertoradalta näh-tynä näkymä on ollut yleensä voimauttava, mutta miten ihmisen psyyke kestää nähdä Maan häipyvän kaukaisuuteen, siniseksi tähdeksi muiden joukkoon?

Mars-lennon psykologiaa on tutkittu viime vuosikymmeninä paljon. Vaikka ongelma itsessään on uusi, voidaan tutkimuksessa hyödyntää aiempaa tietoa esimerkiksi historiallisista tutkimusmatkois-ta, jotka jakavat monia piirteitä Mars-matkan kans-sa. Myös Antarktiksen tutkimusasemat, jotka ovat puolet vuodesta kaikkien kulkuyhteyksien saavutta-mattomissa, ovat arvokkaita tiedonlähteitä, ja niitä onkin hyödynnetty mm. etälääketieteen ja eristynei-den olosuhteiden psykologisten seurausten tutki-muksessa.

Merkittävä tutkimussuuntaus ovat myös ns. Mars-analogiat, joissa joukko ihmisiä eristetään muusta maailmasta Mars-alusta tai siirtokuntaa si-muloivaan ympäristöön. Tällaisia eristyskokeita on tehty ympäri maailmaa useita, kenties tunnetuim-pana Venäjällä toteutettu Mars-500, jossa kansain-välinen miehistö vietti 520 päivää suljetussa koera-kennuksessa suorittaen kuvitteellisen Mars-lennon vaihe vaiheelta. NASA myös kouluttaa säännöllisesti

astronauttejaan merenalaisella Aquarius-asemalla, jolla eristyskokeeseen yhdistyy myös avaruuden kal-tainen haastava ympäristö.

Myös kansainvälisellä avaruusasemalla teh-dään jonkin verran psykologista tutkimusta. Tutki-musaika asemalla on kuitenkin niin kallista ja rajal-lista*, että suoranainen psykologian osuus aseman tutkimustoiminnasta on vähäistä. Aseman miehistön terveydentilaa seurataan kuitenkin useissa tarkas-tuksissa joka kuukausi, joten asema tuottaa kliinisen toiminnan kautta jatkuvasti uutta tietoa avaruudes-sa työskentelyn psykososiaalisista seurauksista. Avaruuspsykologinen tutkimus on kaikesta huolimatta vasta alkutekijöissään ja avoimia kysy-myksiä on lukemattomia. Jos — paino sanalla jos — NASA:n Mars-suunnitelmat toteutuvat, on alan tulevaisuus kuitenkin valoisa ja avaruuspsykologia tulee olemaan jännittävä uusi tutkimusalue. Jotkut tahot ovat kyseenalaistaneet suunnitelmien realis-tisuuden puuttuvan rahoituksen vuoksi, ja NASA:n budjetti onkin huolestuttavan riippuvainen USA:n ailahtelevasta sisäpolitiikasta. Tarvittava teknologia on kuitenkin suurimmalta osin jo olemassa ja suun-nitelmat näyttävät ainakin teoriassa mahdollisilta toteuttaa. On siis hyvinkin mahdollista, että psykolo-

geilla on keskeinen rooli ihmiskun-nan seuraavassa suuressa harp-

pauksessa tuntemattomaan. *Hauskana sivuhuomiona: hyvin karkealla laskutoi-mituksella henkilötyövuosi asemalla maksaa n. puoli miljardia euroa.

Luettavaa aiheesta: Psy-chology of Space Exp-

loration (NASA)

24 KOMPLEKSI 1/16

Arvi Teikari

25

26 KOMPLEKSI 1/16

Kun mä kuolen lääkisristeilyni saat.Siellä asusi on soma, hyttiseura huippukovaKun mä kuolen lääkisristeilyni saat.;,; Kun mä kuolen hyttiseurani sä saat. :,:On siellä Erica ja Anu, sekä seikkaileva SamuKun mä kuolen hyttiseurani sä saat. Tämä tarina kertoo seikkailusta, jonka neljä rohkeaa psykoa saivat yhdessä kokea. Nämä neljä nuorukaista eivät tienneet mihin olivat lähdössä. “Olihan meiltä siellä edustus viime vuonnakin!” Samu Hiiri kohtasi ensimmäisen haasteensa jo hyvissä ajoin ennen satamaan pääsyä. Hänelle oli uskottu vaativa tehtävä eväiden ostamisesta. Kaikkiruokainen toverimme tuskasteli kaupan hyllyjen välissä, millä voisi ruokkia ravinnostaan tiukempia seikkailijaystäviään. Terminaalissa Samu huokaisi helpotuksesta, sillä Gifflarit olivat kaikkien mieleen. Laivaan päästyämme Pahattaremme Erica sai lapset kiljumaan kauhusta. Erica oli ehdottomasti uskottavin pahatar laivalla, sillä kilpailijoina oli esimerkiksi eräs mies-Pahatar, joka kutsui itseään Angelina Jolieksi. Dalton-Aleksi pääsi kahleistaan nilkkapallon tragikoomisen rikkoutumisen seurauksena, minkä jälkeen hänen keltamustaraitainen asunsa tunnistettiin toistuvasti osuvasti oikein Maija Mehiläiseksi. Anu pääsi ihmemaahansa TaxFreen avattua ovensa. Seurueen ostoskoriin valikoitiin iso kaneliviski, lava olutta, tonkka punaviiniä, portviiniä sekä energiajuomaa. Tässä vaiheessa Samu Hiiren usko siihen yhteen oikeaan musertui, sillä laiva oli pullollaan Minni Hiiriä! Anu pääsi ihmemaahansa useamman kerran, sillä toisella ripsiliimanhakureissulla eräät eläinlääketieteen opiskelijat osoittivat kunnioitustaan kaatuilemalla seikkailijoidemme päälle

hallitsemattomasti. Lopulta Samu Hiiri johdatti rohkeat seikkailijat ensin eksyksiin ja sitten takaisin hyttiin etkoilemaan. Buffetissa laulettiin railakkaasti. Rohkeat seikkailijamme yhtyivät suureen kuorolauluun ja kokivat suurenmoista yhteyttä tulevien tiedekuntatoverien keskellä. Seikkailijamme suosivat ravinnokseen perinteisesti hyvin sukupuolijakautuneesti lastenpöydän sekä salaattipöydän antimia.

”Mitä tapahtui tässä vaiheessa? Ei mtn muistikuvia” t. Aleksi ja Erica Seikkailijamme kokivat kauhun hetkiä, kun Aleksi Mehiläinen ei herännyt lukuisista yrityksistä huolimatta. Retkikuntamme huokaisi kuitenkin helpotuksesta, kun toveri lopulta äännähteli elon merkiksi. Ennen pitkää seurueemme suuntasi Tukholman suureen kaupunkiin, jossa seurueemme harrasti ikkunashoppailua, eksentristä pikaruokailua sekä seisomakuolemaa. Seurueemme suuntasi paikalliseen supermarkettiin, josta he kahden tunnin

syvällisen ja hartaan pohdinnan jälkeen ostivat juhlahumussa kakun.

Laivaan palattuaan seikkailijamme aistivat väsymyksen lisäksi kutkuttavaa odotusta tulevasta. Muiden suorittaessa makuukuolemaa kävi Samu ihastuttamassa lääkärileikeissä, josta hän palasi pullo kuohuvaa kainalossaan.

Seurueemme virrottua huomasimme, että hyttiimme oli eksynyt teekkari, jolla oli paperipussi päässä. Hän suhtautui jännittyneisiin seikkailijoihin kunnioittavasti välittömästi kun kävi ilmi, että kun on dataa ei tarvitse huutaa. Kollegiomme kohtasi ontologisia kysymyksiä muodossa: “Mitä te olette?” Muita tiedemaailmaa ravisuttavia tapauksia oli esimerkiksi ahaa-elämys tilastotieteen ja jälkiruokien yhteydestä: kakkua tulee olla lautasella tarpeeksi kumotakseen nollahypoteesin. Illan edetessä seurueemme loi poikkitieteellisiä suhteita kanssamatkustajien kanssa. Sisäiset kehityspsykologimme järkkyivät, kun erään pikkulapsen suusta kuultiin macarenalaulun jälkeen kysymys: “Äiti, mikä on reva?” Iltaan kuului karaokea, etkoilua, discoilua ja suuria seikkailuja. Ilo oli ylimmillään. Pussipäinen teekkarimme pääsi jopa osoittamaan ritarillista urhoollisuuttaan pelastaessaan Ericaa discon ahdistavalta mieheltä lausuen: “Sä et haluu noita naisia, ne on psykologeja, ne lukee ajatuksia ja on myrkyllisiä!” Seikkailun edetessä päätepisteeseensä olivat toverimme lopen uupuneita, mutta myös tyytyväisiä kokemaansa. Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijat osoittautuivat sangen ihmisläheiseksi, mukavaksi ja ennen kaikkea tutustumisen arvoiseksi porukaksi!

”Mitä tapahtui tässä vaiheessa? Ei mtn muistikuvia t. Aleksi, Anu, Erica ja Samu.”

Huippukova Lääkisristeily – Myrkylliset Ajatustenlukijat Laivalla Kirjoittanut: Aleksi Kukkonen, Anu Ylijoki, Erica Michelsson ja Samu Hannukkala

27

OUKOKUINEN perjantai-iltapäivä oli tukalan kuu-ma, mutta silti Raakel, 19-vuotias psykologian en-simmäisen vuoden opiskelija, kulki innolla kohti yli-

opistoa. Hänellä olisi neurobiologian luento, jonka pitäisi Mat-ti-Petteri Eriksson, kuumaakin kuumempi neurobiologian pro-fessori. Raakel tunsi korvalehtiensä punehtuvan ja hermopäi-densä sykkivän hameen suojissa astellessaan kohti luentosalia. Olikohan Matti-Petterillä taas se tiukka paita, joka toi esille hänen lihaksikkaan vartalonsa… Raakel saattoi jo nähdä Mat-ti-Petterin haromassa tummia hiuksiaan hänen vastatessaan oppilaiden esittämiin kysymyksiin vakaalla, miehekkään ma-talalla äänellään. Samaan aikaan Matti-Petteri, tuo eronnut ja yksinäinen komistus, hermoili luennon pitämisestä, vaikka hän oli pitänyt sen lukemattomia kertoja. Häntä vaivasi mielikuva eräästä nuoresta fuksista: hänen ihoamyötäilevästä puseros-taan ja pitkistä neitseellisistä hiuksistaan, jotka saivat hänet tuntemaan jotain, mitä hän ei ollut tuntenut moneen vuoteen.

Raakel tuli hyvissä ajoin luentosaliin ja tervehti Matti-Petteriä pilke silmäkulmassaan. Luento su-jui odotetusti kuten aina ennenkin: kumpikin hoiti velvollisuutensa, opettajana ja oppilaana. Mat-ti-Petteri ei voinut kuitenkaan vastustaa aika ajoin katsomasta Raakelin intensiivisesti tuijottaviin tai-vaansinisiin silmiin, jotka vaikuttivat niin viattomil-ta, mutta silti niin syntisiltä. Luennon loputtua Raa-kel päätti vihdoin rohkaista itsensä. “Anteeksi herra professori”, hän naurahti vienosti muiden opiskeli-joiden poistuttua, “voisinko vielä kysyä muutamia juttuja tenttiä varten?” Matti-Petteri hämmentyi Raakelin kauniin ulkomuodon edessä. Hieman ta-kellen hän pakotti äänensä kuitenkin märätietoi-seksi: “Tottakai. Mennään työhuoneeseeni.”

He kulkivat kiusallisen vaitonaisina Siltavuorenpen-kereen käytävillä. Matti-Petteri yritti pysyä rauhal-lisena, vaikka tunsikin jännitystä etumuksessaan. Heidän vihdoin saavuttua työhuoneeseen Raakel ki-katti kiusaantuneena: “Herra professori, näyttäkää

nyt minulle kuinka ak-tiopotentiaali laukeaa.” Samalla hänen tiukan kauluspaitansa ylin nappi pongahti irti. Matti-Petteri nielaisi kuuluvasti, pyyhkäisi hi-keä otsaltaan ja tarttui tyhjään roskakoriin. “Se on tavallaan kuin katselisit tätä roskista”, hän alkoi selittää käheällä äänellä ja pyöritteli roskista lihakset jän-nittyneinä tietämättä kunnolla mitä teki. Raakel ei kyennyt kau-aa kuuntelemaan Matti-Petterin matalalla äänellä lausumia sa-noja. “Nyt herra professori, on aika laukaista minut”, hän sanoi määrätietoisesti avaten samal-la paitansa nappeja. Matti-Pet-

teri tunsi hypotalamuksensa aktivoituvan ja etumuksensa kiristyvän nopeammin kuin se oli kiristynyt moneen vuoteen. Hänen sosiaalinen inhibitionsa sammui ja hän tarttui vahvoilla käsillään Raakelin lantiosta las-kien hametta pitkin Raakelin uhkeaa uumaa. He suutelivat intohimoisesti ja Matti-Pette-rin kädet kävivät yhä vaativam-miksi.

Hetken suudeltuaan Raakel ir-rottauti Matti-Petteristä ja loi häneen merkitsevän katseen. Hän polvistui hivellen samal-

la Matti-Petterin vahvaa ja hennon karvan peittämää rintaa. Kädet löysivät Matti-Pet-terin miehuuden ytimen ja avasivat vyön soljen kiusottelevan hitaasti. Seuraavaksi Raakel todisti mouth-gesture-teorian todeksi: suureen objektiin tarttuessa myös suu avautuu samassa suhteessa. Pian Matti-Petteri alkoi pelätä kiihkon kliimaksia, joten hän määrätietoisesti rotatoi Raakelin ma-kamaan työpöydälleen pyyhkäisten samalla sillä lojuvat lopputyöt alas. Oli koitaalisen aktin aika. Raakel voihki ja äänteli kuin unikauhukohtauk-sessa tuntien silti dopaamiinin täyttävän aivonsa. Kiihkeä ja pitkä akti tuntui kestävän vain hetken, mutta se päättyi tajunnan räjäyttävään yhtäaikai-seen oksitosiiniryöppyyn. He vaipuivat hidastu-van huohotuksen saattelemana toistensa päälle.

Kiihkon haihtuessa Matti-Petteri tajusi, mitä oli ta-pahtunut ja nousi vaivaantuneesti ylös napittaen paitaansa hiestä märän rinnan päälle. Häntä kadut-ti, mutta hän ei voinut estää pientä Duchenne-hy-myä nousemasta kas-

voilleen haistaessaan Raakelin naisellisen tuoksun ihollaan. Hän oli sanomassa jotain katkaistak-seen hiljaisuuden, mutta huo-masi Raakeiln jo ehtineen ovelle täysin pukeutuneena. “Kiitos tu-kiopetuksesta, herra professo-ri”, Raakel sanoi iskien silmää ja poistui.

Rakkauden aivokemiaa Siltavuorenpenkereellä Teksti: Henrietta Horopteri ja Teodore TappisoluKuvitus: Henrietta Horopteri CW: Seksiä

Toim. huom.:Tarinassa esiintyvät hen-kilöt ovat täysin fiktiivisiä, eikä tarina perustu tosita-pahtumiin.

T

28 KOMPLEKSI 1/16

Siltavuorenpenkereen opettajanhuonetta on kohdannut yllättävä kollektiivinen rajatilakoke-mus, ja nyt kaikkien opettajien nimien kirjaimet ovat menneet aivan sekaisin! Alla on listattu 21 anagrammia laitoksen opettajien ja tutkijoiden nimistä, ja tehtävänäsi on selvittää, mikä anagrammi on muodostettu kenenkin nimestä. Anagrammi tarkoittaa siis toisesta sanasta muodostettua sanaa, jossa ovat täysin samat kirjaimet mutta vain eri järjestyksessä (esim. Aleksi → Lieska). Nimissä olevista väliviivoista sinun ei tarvitse tehtävää ratkoessasi välittää.

Puuhanurkka Kuvitus: Riina KujanpääTeksti: Aleksi Rantala

GATESIN JÄRKEVIN SILLIKANA

HALLITTU ETANAPUKKI

HIRMU ALASTI

KLOONIEN AIHEUTTAMANA

LIENEVÄTKÖ KARKIT RIITAN

MURRA KOVA KALSKE

NEROKKAAN HALU

PARTA-AROMEJA

PERSAUKINEN ANTONIA

PIPARIA VALINNEET

RACHELIN ISKUN HINTA

SUKKELA JORMA

TILHIRAJA

VIERAAT REMMIIN

VIINARAILO

LENIN PARJASI

ANDIEN LAAMA MR. JAN

APINAT PIISKAA

OKSENSIN KANAN