17

K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 9 . v s k . – 1 / 2 0 0 3 ARTIKKELEITA

Lähtö- ja tulomuuttoonvaikuttavat tekijät Suomessa

Petri BöckermanVanhempi tutkija

Palkansaajien tutkimuslaitos

Kari HämäläinenJohtava ekonomisti

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus

1. Johdanto

Muuttoliikkeen merkitys aluetalouksia tasa-painottavana tekijänä korostuu kaikkialla teol-lisuusmaissa väestön ikääntyessä. Työvoimanpienentyessä aluetalouksien kilpailu osaavastatyövoimasta kiihtyy. Tulevaisuuden mahdolli-sen kehityksen lisäksi nykyinen korkealla py-syttelevä työttömyys ja suuret alueelliset työt-tömyyserot painottavat muuttoliikkeen rooliatyömarkkinoiden kohtaannon edistäjänä. Ny-kyisen ja tulevan kehityksen arviointi on kui-tenkin hankalaa, mikäli ei tiedetä väestönmuuttoliikkeen taustatekijöitä ja näiden vaiku-tusten keskinäisiä kokoluokkia.

Artikkelissa tutkitaan seutukuntien lähtö- jatulomuuttoon vaikuttavia tekijöitä alue-erojenkasvun aikakaudella vuosina 1988–1997.1 Ai-emmissa tutkimuksissa on havaittu lähtö- ja tu-lomuuton olevan vahvasti korreloituneita

(esim. Tervo, 2001). Lähtömuutto on siis suur-ta sellaisilta alueilta, joille suuntautuu myöspaljon tulomuuttoa. Tällöin voisi luontevastiajatella, että nettomuuttoa määrittävillä tausta-tekijöillä (kuten väestön ikärakenteella ja asun-tomarkkinoiden ominaisuuksilla) on saman-suuntainen vaikutus tulo- ja lähtömuuttoon.Artikkelissa esiteltävät tulokset eivät kuiten-kaan ole sopusoinnussa tämän näkemyksenkanssa. Taustamuuttujilla havaitaan saman-suuntaisia nettomuuttovaikutuksia huolimattahyvinkin erilaisista lähtö- ja tulomuuttovaiku-tuksista.

Keskustelussa on usein tuotu esille näkö-kohta, jonka mukaan asuntomarkkinoiden toi-minta ja erityisesti omistusasumisen yleisyysmuodostavat merkittävän esteen vilkastuvallemuuttoliikkeelle. Erityisen ongelmalliseksi onkoettu omistusasujien muita väestöryhmiä al-haisempi muuttoalttius. Väitteen paikkansapi-tävyyttä on syytä tarkastella bruttomuuttovir-tojen avulla, kun muut muuttopäätöstä määrit-tävät tekijät on vakioitu. Tällöin saadaan pel-kän nettomuuton tarjoamaa selitystä yksityis-

1 Hämäläinen ja Böckerman (2002) sisältää yksityiskohtai-semman kuvauksen tuloksista. Tervo (2002) tarjoaa tuoreenkoosteen tutkimuksista, joissa tarkastellaan muuttoliikettäSuomessa. Nivalainen (2002) tarkastelee muuttovirtoja maa-seudulle.

18

A R T I K K E L E I T A KAK 1 / 2003

kohtaisempi näkemys asuntomarkkinoiden jamuuttoliikkeen keskinäisistä riippuvuuksista.Asuntomarkkinoiden lisäksi artikkelissa tarkas-tellaan alueiden sisäisen rakennemuutoksen jamuuttoliikkeen välisiä yhteyksiä. Muuttoliikesaattaa nimittäin suuntautua myös korkeantyöttömyyden alueille, mikäli rakennemuutok-sen johdosta niiden työmarkkinoilla syntyyedes jonkin alan työpaikkoja.

2. Teoreettisia lähtökohtia

Muuttoliike perustuu viime kädessä yksilöidenvalintoihin. Muuton täytyy hyödyttää muutta-jaa jollakin tavoin. Muuttopäätös toteutuu si-ten ainoastaan tilanteessa, jossa muutosta seu-raavat hyödyt ylittävät sen kustannukset. To-dennäköisyys muuttaa alueelle i, P(Mi)t, voi-daan ilmaista alueellisia työmarkkinoita f(x),kuntataloutta g(y), asuntomarkkinoita h(z)sekä muita tekijöitä (ml. toimialarakenne) l(w)kuvaavien muuttujien funktiona:

(1) P(Mi)t = f(Tulot, U, DBKT, EJR, CF)t–n

+ g(Velat, Verotulot, Valtio-os)t–n

+ h(Hinta, Omistus %)t–n

+ l(Ikä, Koulutus, Rikoll, Maa,Elektr, Palvelu, Julkinen) t–n.

Lähtö- ja tulomuuttoa selittävissä malleissakäytetyt muuttujat on kuvattu taulukossa 1.Muuttoliikettä tarkastellaan uusklassisessa vii-tekehyksessä tavallisesti alueellisia työmarkki-noita sopeuttavana tekijänä, mikä on riippu-vaista siitä, miten muuttoliike reagoi alueentulotasoon (Tulot), ja toisaalta työttömyysas-teeseen (U) (esim. Mueller, 1982).2 Alueelliset

työmarkkinat tasapainottuvat, mikäli muutto-virta suuntautuu korkean työttömyyden alueil-ta matalan työttömyyden alueille. Talouskas-vulla (DBKT) on samankaltainen rooli muut-tovirtojen määräytymisessä. Ripeytyvä talous-kasvu kasvattaa alueen muuttovoittoa, koskavahvasti kasvavilla alueilla avautuu enemmäntyötilaisuuksia.

Tarkempi kokonaiskuva alueellisista työ-markkinoista saadaan sisäisen rakennemuutok-sen avulla, jota kuvataan tässä työssä työpaik-ka- ja työntekijävirroilla (EJR ja CF) (Davis jaHaltiwanger, 1999). Fields (1976) on korosta-nut sitä, ettei pelkkä työttömyysaste riitä ku-vastamaan alueellisten työmarkkinoiden tarjo-amia työtilaisuuksia muuttoliikkeen näkökul-masta. Muuttoliike voi olla vuolasta myös kor-kean työttömyyden alueille, jos näiden alueidentyömarkkinat ovat riittävän dynaamisia. Erityi-sesti tämä koskee kehittyviä toimialoja, sillätyövoiman vaihtuvuuden on havaittu olevanerityisen runsasta elinkaarensa alussa olevissayrityksissä (Lazear, 1998). Nämä yritykset ovatusein samoja, jotka houkuttelevat paljon muut-tajia muilta alueilta.

Oswaldin (1997) mukaan omistusasuminen(Omistus %) on yksi tärkeimmistä muuttolii-kettä ja työmarkkinoiden alueellista sopeutu-mista vaimentavista tekijöistä. Mahdollisia vai-kutuskanavia on useampia. Omistusasuminensaattaa lisätä muutosta aiheutuvia kustannuk-sia, jolloin omistusasunnon haltijoiden muut-toalttius on alhaisempi kuin muiden väestöryh-mien. Suomessa omistusasumisen on havaittualentavan yksilötason muuton todennäköisyyt-tä sekä koko väestön tasolla (Tervo, 1997) ettätyöttömien joukossa (Hämäläinen, 2002). Työt-tömien joukossa vaikutus kuitenkin osoittau-tui tilastollisesti merkityksettömäksi 1990-lu-vun puolivälin tienoilla.

2 Pekkala ja Tervo (2002) päätyvät siihen, ettei muutollaole vaikutusta yksilöiden työllistymiseen.

19

P e t r i B ö c k e r m a n j a K a r i H ä m ä l ä i n e n

Taulukko 1. Käytetyt muuttujat.

Muuttujat Määritelmä Keskiarvo Keskihajonta

MuuttoliikeTulomuutto 15–59-vuotiaiden tulomuutto vuonna t jaettuna 15–59- 4.33 1.28

vuotiaiden lukumäärällä vuonna t–1 alueella i, %Lähtömuutto 15–59-vuotiaiden lähtömuutto vuonna t jaettuna 15–59- 4.89 1.02

vuotiaiden lukumäärällä vuonna t–1 alueella i, %Nettomuutto Tulomuutto – lähtömuutto alueella i, % –0.56 0.76

TyömarkkinatTulot Veronalainen tulo alueella i / tulonsaajien lukumäärä 71.09 10.76

alueella i, 1000 FIMU Työttömyysaste alueella i 15.83 7.73DBKT BKT:n muutos alueella i, % 1.08 6.48EJR Työpaikkojen ylimääräinen vaihtuvuusaste = (työpaikkojen 25.16 7.88

syntymisaste + työpaikkojen häviämisaste) – | työpaikkojensyntymisaste – työpaikkojen häviämisaste | alueella i

CF Kirnuamisaste = (työntekijöiden rekrytoimisaste + työn- 20.61 5.84tekijöiden irtisanoutumisaste) – (työpaikkojen syntymisaste+ työpaikkojen häviämisaste) alueella i

KuntatalousVelat Kuntien pitkäaikaiset velat alueella i / väestön määrä 4.99 1.55

alueella i, 10 000 FIMVerotulot Kuntien verotulot alueella i / väestön määrä alueella i, 0.08 0.01

10 000 FIMValtio-os. Valtionavut alueelle i / väestön määrä alueella i, 10 000 FIM 0.08 0.02

AsuntomarkkinatHinta Asuntojen keskimääräinen hintataso alueella i, 10 000 FIM 4.53 0.78Omistus % Omistusasuntojen osuus asuntokannasta alueella i, % 67.51 4.39

LisämuuttujatIkä Yli 55-vuotiaiden lukumäärä alueella i / väestön määrä 26.66 3.77

alueella iKoulutus Ainoastaan peruskoulutuksen saaneiden lukumäärä 51.86 5.26

alueella i / yli 15-vuotiaiden lukumäärä alueella iRikoll. Vakavien rikosten määrä alueella i / 1000 asukasta alueella i 4.39 1.97Maa Maatalouden arvonlisäys alueella i / BKT alueella i, % 15.18 9.29Elektr Elektroniikkateollisuuden arvonlisäys alueella i / BKT 3.11 3.65

alueella i, %Palvelu Yksityisten palvelualojen arvonlisäys alueella i / BKT 32.31 7.32

alueella i, %Julkinen Julkisen sektorin arvonlisäys alueella i / BKT alueella i, % 20.24 5.54

20

A R T I K K E L E I T A KAK 1 / 2003

Myös asuntohintojen (Hinta) voimakas heilah-telu saattaa vähentää muuttoliikettä ja sitäkautta heikentää työmarkkinoiden sopeutumis-ta. Merkittävä osa kotitalouksien varallisuudes-ta koostuu omistusasunnon markkina-arvosta.Muuttopäätös ja sitä seuraava omistusasunnonmyynti tilanteessa, jossa hintataso on romah-tanut aiheuttaa pääomatappiota kotitaloudel-le. Tällöin asuntojen hintojen laskiessa omis-tusasujien muuttoalttiuden havaitaan olevanvuokralla asuvia pienempää. Aihetta on tutkit-tu myös empiirisin menetelmin. Henley (1998)on tutkinut potentiaalisten pääomatappioidenja muuttoalttiuden välistä yhteyttä Britanniaakoskevalla laajalla mikroaineistolla. Empiiris-ten tulosten perusteella omistusasujien pyrki-mys välttää pääomatappioita asuntohintojenromahdettua vähensi muuttoalttiutta 1990-lu-vun alussa Britanniassa ja vaikeutti työmarkki-noiden sopeutumista alhaisempaan työttömyy-teen.

Kuntatalous vaikuttaa muuttoliikkeeseenperiaatteessa useiden kanavien kautta. Kirjal-lisuudessa on esitetty erilaisia näkemyksiä vai-kutusten suuruudesta. Esimerkiksi Shaw(1986) havaitsi aluetukien vaimentavan muut-toliikettä Kanadassa. Suomen kaltaisessa järjes-telmässä, jossa työmarkkinainstituutiot ovatsamoja kaikilla alueilla, tulonsiirtojen rooli onpoikkeuksellisen keskeisessä asemassa. Näidenvaikutusta tutkitaan kolmella kuntatalouttakuvaavalla muuttujalla, jotka ovat kuntien pit-käaikaisten velkojen määrä (Velat), verotulot(Verotulot) ja valtionavut (Valtio-os). Valtion-apujen mahdollinen vaikutus on erityisen mie-lenkiintoinen, sillä niiden määrä alentui tuntu-vasti 1990-luvulla. Osaltaan valtionapujen alen-tumista kompensoitiin yhteisöveron käyttöön-otolla, jonka vaikutusta punnitaan verotulojenavulla.

Muita muuttoliikettä selittäviä tekijöitä ovatalueen väestön ikärakenne (Ikä) ja heikostikoulutettujen osuus väestöstä (Koulutus). Lu-kemattomissa aiemmissa tutkimuksissa on ha-vaittu nuorten ja korkeasti koulutettujen muut-tavan kaikkein herkemmin (esim. Ghatak, Le-vine ja Price, 1996). Lisäksi muuttoliikettä se-litetään tuotantorakenteella, koska talouskas-vu keskittyi 1990-luvulla tietyille toimialoille.Erityisesti elektroniikkateollisuuden (Elektr)rooli kasvoi nopeasti 1990-luvun alun ankaranlaman jälkeen.

3. Aineisto

Muuttoliikettä määrittävien tekijöiden arvioin-nissa hyödynnetään seutukunta-aineistoa vuo-silta 1988–1997, joka sisältää tietoja lähtö- jatulomuutosta sekä seutukuntia kuvaavista taus-tamuuttujista. Suomi jakaantuu kaikkiaan 85seutukuntaan, jotka vastaavat melko hyvintyössäkäyntialueita. Aluejako on täten varsinluonteva työmarkkinoiden ja muuttoliikkeenkeskinäisten riippuvuuksien tutkimiseen erityi-sesti, koska aiemmista tutkimuksista poiketenmuuttovirtoja kuvaavat muuttujat on muodos-tettu työikäiselle, 15–59-vuotiaalle väestölle.Alueellisten työmarkkinoiden rakennemuutos-ta kuvaavat muuttujat on puolestaan laskettutoimipaikka-aineistosta, joka kattaa pääpiirteis-sään talouden yksityisen sektorin (Böckermanja Maliranta, 2001). Vuosittaiset työpaikka- jatyöntekijävirrat on tutkimusta varten aggregoi-tu seutukuntatasolle. Seutukuntia kuvaavatmuut taustamuuttujat ovat peräisin Tilastokes-kuksen tietokannoista.

Kuvio 1 esittää muuttovirtojen alueellisenrakenteen. Ensimmäinen silmiinpistävä havain-to on väestön keskittyminen. Keskimääräinennettomuutto on tarkasteluajanjaksolla ollut

21

P e t r i B ö c k e r m a n j a K a r i H ä m ä l ä i n e n

Kuv

io 1

. Seu

tuku

ntie

n vä

linen

net

tom

uutt

o (v

asen

), t

ulom

uutt

o (k

eski

) ja

läht

ömuu

tto

(oik

ea)

vuos

ina

1988

–199

7 (k

eski

arvo

).

22

A R T I K K E L E I T A KAK 1 / 2003

voimakkaasti positiivinen ainoastaan kuudes-sa seutukunnassa (järjestyksessä Helsinki,Tampere, Oulu, Jyväskylä, Turku ja Ahvenan-maa).3 Tilanne on vaikein Itä- ja Pohjois-Suo-messa, missä joillakin alueilla muuttoliike onvähentänyt väestöä yli prosentin keskimääräi-sellä vuosivauhdilla. Kuvioista ilmenee myöstulo- ja lähtömuuton välinen positiivinen riip-puvuus, jonka aineistosta lasketuksi korrelaa-tiokertoimeksi saadaan niinkin suuri luku kuin0.88. Erityisen suurta tulo- ja lähtömuutto oneteläisessä Suomessa ja yliopistoseutukunnissa.Kuvioiden perusteella väestön vähentyminenItä- ja Pohjois-Suomessa ei johdu niinkään eri-tyisen suuresta lähtömuutosta, vaan muita aluei-ta alhaisemmasta tulomuutosta. Havaintojenperusteella muuttoliike on hyvin erilaista erialueilla. Tätä kehitystä määrääviä tekijöitä tar-kastellaan jatkossa tarkemmin.

4. Malli ja tulokset

Treyzin ym. (1993) mukaisesti selittävien teki-jöiden annetaan vaikuttaa muuttoliikkeeseenuseiden periodien ajalta. Tätä kautta otetaanhuomioon muuttopäätöstä tekevien yksilöidentarvitsema aika ensinnäkin informaation hank-kimiseen ja toiseksi hankitun informaationpohjalta tapahtuvaan toimintaan eli itse muut-topäätökseen. Kun vielä sallitaan muuttovirto-jen mahdollinen tilariippuvuus, estimoitavaksiyhtälöksi muodostuu:

(2) Yit =ΣαpYi, t–k +ΣβpXi, t–k +ηi + δt + εit,

missä Y kuvastaa valittua muuttovirtaa ja X si-sältää selittävät muuttujat. Aluevaikutus, ηi,huomioi ajassa muuttumattomat, aluekohtaisetmuuttoliikkeeseen vaikuttavat havaitsematto-mat tekijät. Tarkasteluajanjakson voimakkai-den suhdannevaihteluiden vuoksi malli sisältäämyös alueittain vaihtelemattomat aikavaiku-tukset, δt. Tuntemattomat α ja β -parametriton estimoitu Arellanon ja Bondin (1991) kehit-telemällä GMM-menetelmällä, jossa viivera-kenne on kaksi. Tulosten herkkyyttä erilaistenoletusten suhteen on arvioitu estimoimalla yh-tälö (2) myös tavallisella kiinteän vaikutuksenmallilla sekä sallimalla työmarkkinoiden jaasuntomarkkinoiden mahdollinen riippuvuusmuuttoliikkeestä.

Estimointitulokset on raportoitu taulukos-sa 2. Ensimmäinen sarake (KVD) vastaa dynaa-mista kiinteän vaikutuksen mallia. Seuraavas-sa sarakkeessa (GMM1) esitetään GMM-esti-moinnin tulokset, jossa viivästetty selitettävämuuttuja korreloi virhetermin kanssa. Kolman-nessa sarakkeessa (GMM2) puolestaan rapor-toidaan GMM-estimoinnin tulokset, kun työt-tömyysasteen, työmarkkinoiden dynamiikan jaasuntojen hinnan on sallittu osaltaan riippuvanmuuttoliikkeestä. Taulukko 2 raportoi muut-tujassa tapahtuvan yhden keskihajonnan suu-ruisen muutoksen pitkän aikavälin vaikutuksenmuuttovirtaan, kun muut muuttoliikkeeseenvaikuttavat tekijät pidetään vakioina.4 Tällätavoin kyetään yhdistämään estimoitujen para-metrien sisältämä tieto muuttujissa esiintyviintodellisiin alue-eroihin.

P

k = l

P

k = l

3 Suurimman tulomuuton seutukuntia ovat Rovaniemi, Jy-väskylä, Lohja, Helsinki, Joensuu ja Porvoo. Suurimpia läh-tömuuttoseutukuntia ovat puolestaan Rovaniemi, Lohja,Pieksämäki, Jyväskylä, Porvoo ja Joensuu.

4 Mallin Yit = α1Yit–1 + α2Yit–2 + β1Xit–1 + β2Xit–2 + . . . pit-kän aikavälin vaikutus on laskettu seuraavalla tavalla: (β1

× Xkht–1 + β2 × Xkh

t–2)/(1–α1–α2), missä yläindeksi kh kuvaamuuttujan keskihajontaa.

23

P e t r i B ö c k e r m a n j a K a r i H ä m ä l ä i n e n

Taulukko 2. Keskihajonnan suuruisen lisäyksen vaikutus muuttovirtoihin, %-yksikköä.

Nettomuutto Tulomuutto Lähtömuutto

KVD GMM1 GMM2 KVD GMM1 GMM2 KVD GMM1 GMM2

TyömarkkinatEJR+ 0.01 0.02 0.20*** 0.01 0.02 0.04 0.01 –0.10 –0.09CF+ 0.13*** 0.07** 0.31*** 0.07 0.05 0.12* –0.07* –0.07* –0.39***

U+ –0.58** –0.31 –0.99** 0.14 –0.10 –0.58 0.88*** 0.48 2.11***

Tulot 0.63*** 0.35** 0.71*** 0.53** 0.52*** 0.41* –0.25 –0.29 –0.78**

DBKT 0.07** 0.08*** 0.13* 0.15** 0.10*** 0.10*** 0.08** 0.00 –0.06

AsuntomarkkinatHinta+ –0.08*** –0.07*** –0.08 –0.04** –0.10*** –0.13** 0.06 0.06 0.04Omistus % –0.31*** –0.25*** –0.24** –0.27** –0.14** –0.28*** –0.03 –0.17 –0.17

KuntatalousVelat 0.10** 0.03 0.08 –0.03 –0.04 –0.03 –0.17** –0.21* –0.31Verotulot 0.01 0.11 –0.20 0.17 0.18 0.09 0.14 0.04 0.41*

Valtio-os. 0.18** –0.01* –0.15** 0.21** –0.01* –0.04* –0.05 –0.08 0.32

Muut kontrollimuuttujatIkä 0.64 0.85* 0.99 0.57 0.27 0.62 –0.03 –0.47 –0.65Koulutus 1.19** 0.82 1.35*** –0.18 1.19 1.09 –2.00*** –1.95*** –2.27***

Rikoll. –0.10 –0.06* –0.13 –0.06 0.00 –0.02 0.04 0.01 0.14Maa –0.15 –0.13* –0.11 0.11 0.02 0.10 0.32** 0.33*** 0.27*

Elektr 0.10** 0.12 0.16 0.19*** 0.15** 0.16 0.10 0.02 0.05Palvelu –0.12 –0.09 –0.18 –0.25 –0.16 –0.14 –0.14* –0.11 0.08Julkinen 0.24 0.25 0.22 0.40 0.29** 0.26 0.11 –0.05 0.06

*** (**,*) = estimoitu parametri on tilastollisesti merkitsevä 1 (5,10) prosentin merkitsevyystasolla. + = muut-tuja on instrumentoitu sarakkeessa GMM2. Tällöin on sallittu myös ajanhetken t havainnon vaikuttavanmuuttoliikkeeseen.

Työmarkkinatekijöitä koskevat tulokset osoit-tavat muuttoliikkeen tasapainottavan alueelli-sia työmarkkinoita. Tulomuutto kohdentuukorkean tulotason ja nopean talouskasvunalueille. Lähtömuutto puolestaan tapahtuu kor-kean työttömyyden alueilta. Tulosten perus-teella yhden keskihajonnan ero alueiden työt-tömyysasteissa (8 prosenttiyksikköä) kasvattaaalueen lähtömuuttoa 1–2 prosenttiyksikköä,kun muut tekijät on vakioitu. Dynaamiset työ-markkinat auttavat hillitsemään lähtömuuttoaheikon työllisyyskehityksen alueilta, mutta nii-

den vaikutus ei kuitenkaan riitä kumoamaantyöttömyyden työntövaikutusta. Yhden keski-hajonnan muutos työntekijöiden ja työpaikko-jen vaihtuvuuden suhteella mitatussa alueentyömahdollisuuksissa (CF) alentaa lähtömuut-toa ainoastaan 0.1–0.4 prosenttiyksiköllä.

Asuntomarkkinat muodostavat yhden es-teen muuttoliikkeelle. Erityisen mielenkiintois-ta on havaita, että suomalaiset asuntomarkki-nat hillitsevät muuttoliikettä ensisijassa tulo-muuton kautta. Sekä korkea hintataso ettäomistusasumisen yleisyys alentavat alueelle

24

A R T I K K E L E I T A KAK 1 / 2003

kohdentuvaa tulomuuttoa. Lähtömuuttoonasuntomarkkinat eivät juurikaan vaikuta.Asuntomarkkinoita koskevat tulokset ovat yh-teneväisiä Oswaldin (1997) havaintojen kans-sa, joiden mukaan omistusasumisen yleisyys onyhteydessä korkeaan alueelliseen työttömyy-teen. Selitys tälle havainnolle on kuitenkinpäinvastainen. Taulukon 2 tulosten perusteel-la pääasiallinen syy heikompaan sopeutumi-seen on vuokra-asuntojen puute mahdollisillatulomuuttoalueilla – ei niinkään omistusasun-nossa asuvien työttömien erityisen alhainenmuuttoalttius.

Asuntomarkkinoiden muuttoliikettä hillit-sevä vaikutus ei kuitenkaan riitä kumoamaantyömarkkinoilta syntyviä lähtömuuttopainei-ta. Suurimmillaankin keskihajontoihin perus-tuvat tulomuuttovaikutukset ovat asuntojenhintojen kohdalla –0.13 ja omistusasumisenkohdalla –0.28. Nämä luvut jäävät kauas työt-tömyyden lähtömuuttovaikutuksista erityises-ti, koska korkeat asuntojen hinnat ja omistus-asumisen yleisyys eivät välttämättä kohdennusamoille alueille. Kun vielä otetaan huomioonalueen tulotason vaikutus tulomuuttoon, työ-markkinoita ja asuntomarkkinoita koskevat tu-lokset ovat varsin hyvin sopusoinnussa havai-tun keskittymiskehityksen kanssa.

Asuntomarkkinoita voimakkaampi muutto-liikettä hillitsevä tekijä on lähtömuuttoalueidenväestön alhainen koulutustaso. Havainto ei olesinänsä yllättävä, koska koulutettujen muutto-alttiuden on havaittu olevan muita suurempaalähes kaikissa aiemmissa tutkimuksissa. Yllät-tävämpää on kuitenkin koulutusmuuttujan pit-kän aikavälin estimaatin saama arvo, sillä alhai-sen koulutuksen vaikutus on samaa suuruus-luokkaa kuin korkean työttömyyden. Tämäkuvastaa muuttoliikkeen valikoivaa luonnetta,jonka seurauksena lähtömuuttoalueiden tule-

van kehityksen mahdollisuudet heikkenevät.Paremmin koulutetut jättävät korkean työttö-myyden alueet alhaisen koulutuksen ihmistenjäädessä paikalleen.

Ennakkokäsityksistä poiketen kuntatalout-ta koskevat muuttujat eivät juurikaan vaikutaseutukuntien välisiin muuttovirtoihin. Kertoi-met eivät ole kovinkaan merkitseviä ja lisäksine vaihtelevat eri mallien välillä, joten yksi-selitteisiä johtopäätöksiä kertoimista ei kanna-ta tehdä. Tulosten perusteella työssäkäynti-alueiden väliset muuttovirrat määräytyvät en-sisijaisesti työmarkkinoiden, asuntomarkkinoi-den ja demografisten tekijöiden kautta. Kun-tatason tekijät voivat olla huomattavasti mer-kittävämpiä työssäkäyntialueiden sisällä tapah-tuvan sijoittumispäätöksen kannalta.

5. Lopputoteamuksia

Työikäisen väestön muuttoliike riippuu tu-losten valossa erityisen voimakkaasti alueidentyömarkkinoilla vallitsevista eroista. Korkeaalueellinen työttömyys kasvattaa merkittävästityöikäisen väestön poismuuttoa. Alueellisiltatyömarkkinoilta, joissa työpaikkojen ja työnte-kijöiden vaihtuvuus on suurta, lähtömuutto onkuitenkin vähäisempää. Tämä työmarkkinoi-den dynaamisuus ei kuitenkaan riitä kumoa-maan korkean työttömyyden aiheuttamaamuuttopainetta. Tulomuutto on puolestaan vil-kasta alueilla, joita luonnehtivat korkea tulo-taso ja nopea talouskasvu. Näiden havaintojenperusteella muuttoliike auttaa tasapainotta-maan alueellisia työmarkkinoita.

Asuntomarkkinoilla ja demografisilla teki-jöillä on muuttoliikettä vaimentava vaikutus.Tulomuutto on vähäisempää korkean hintata-son alueille, kun muut muuttovirtoihin vaikut-tavat tekijät on otettu huomioon. Vuokra-asun-

25

P e t r i B ö c k e r m a n j a K a r i H ä m ä l ä i n e n

tojen vähäisyydellä on samankaltainen vaiku-tus tulomuuttoon. Lähtömuuttoa puolestaanhillitsee pääasiassa väestön alhainen koulutus-taso, sillä asuntomarkkinoiden kehityksellä eihavaittu merkittävää lähtömuuttovaikutusta.

Tutkimuksen perusteella työssäkäyntialuei-den työttömyyserojen kaventaminen työmark-kinoiden kohtaantoa parantamalla voi tapah-tua kahta kautta. Ensimmäinen ja kiistämättävaikeampi tapa on edistää työmarkkinoidentoimintaa korkean työttömyyden alueilla, mikäpienentäisi muuttoliikettä vähentämällä lähtö-muuttoa. Toinen tapa on puolestaan voimistaamuuttoliikkeen tasapainottavaa vaikutusta.Yksi mahdollisuus tähän on mahdollisten tu-lomuuttoalueiden vuokra-asuntomarkkinoidenkehittäminen. "

Kirjallisuus

Arellano, M. ja S. Bond (1991): ”Some tests of spec-ification for panel data: Monte carlo evidenceand an application to employment equations”,Review of Economic Studies, Vol. 58, nro 2, s.277–279.

Böckerman, P. ja M. Maliranta (2001): ”Regionaldisparities in gross job and worker flows in Fin-land”, Finnish Economic Papers, Vol. 14, nro 2,s. 84–103.

Davis, S. J. ja J. Haltiwanger (1999): ”Gross jobflows.” Teoksessa Ashenfelter, O. and D. Card(toim.): Handbook of Labour Economics, Volume3B. North-Holland.

Fields, G. S. (1976): ”Labor force migration, unem-ployment and job turnover”, Review of Econom-ics and Statistics, Vol. 58, nro 4, s. 407–415.

Ghatak, S. Levine, S. ja S. W. Price (1996), ”Mi-gration theories and evidence: an assessment”,Journal of Economic Surveys, Vol. 10, nro 3, 159–198.

Henley, A. (1998): ”Residental mobility, housing

equity and the labour market”, The EconomicJournal, Vol. 108, nro 4, s. 414–427.

Hämäläinen, K. (2002): ”Unemployment, selectiveemployment measures and inter-regional mobil-ity of labour”, Papers in Regional Science, vol. 81,nro 4, s. 423–441.

Hämäläinen, K. ja P. Böckerman (2002): ”Regionallabour market dynamics, housing and migra-tion”, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus,Keskustelualoitteita, 284.

Lazear, E. P. (1998): ”Hiring risky workers”, Teok-sessa Internal Labour Markets, I. Ohashi and T.Tachibanaki (toim.): Incentives and Employment,Macmillan Press.

Mueller, C. F. (1982): The Economics of Labor Mi-gration: A Behavioral Analysis, Academic Press.

Nivalainen, S. (2002): ”Maallemuuttajat – millaisiahe ovat?”. Pellervon taloudellinen tutkimuslai-tos, Työpapereita, 59.

Oswald, A. J. (1997): ”A conjecture on the expla-nation for high unemployment in the industrial-ized nations”, University of Warwick, DiscussionPapers 485.

Pekkala, S. ja H. Tervo (2002): ”Unemployment andmigration: Does moving help?”, ScandinavianJournal of Economics, Vol. 104, nro 4, 621–639.

Shaw, R. P. (1986): ”Fiscal versus traditional mar-ket variables in Canadian migration”, Journal ofPolitical Economy, vol. 94, nro 4, s. 648–666.

Tervo, H. (1997): ”Long-distance migration and la-bour market adjustment: Empirical evidencefrom Finland, 1970–90”, Jyväskylän yliopisto,Taloustieteen laitos, Working Papers 168.

Tervo, H. (2001): ”Does the compositional effectexplain the association between rates of in-mi-gration and out-migration?”, Jyväskylän yliopis-to, Taloustieteen laitos, Working Papers 239.

Tervo, H. (2002): ”Muuttoliike ei ratkaise työttö-myysongelmaa”, Talous & Yhteiskunta, vol. 30,nro 4, s. 26–30.

Treyz, G. I., Rickman, D. S., Hunt G. L. ja Green-wood, M. J. (1993): ”The Dynamics of U.S. In-ternal Migration”, Review of Economics and Sta-tistics, Vol. 75, nro 2, 209–214.