MAAKUNTAOHJELMA ALUEKEHITYKSEN VÄLINEENÄ

YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET MAAKUNTAOHJELMAKAUDESTA 2011 -2014 LÄNSI-SUOMEN MAAKUNNISSA JA VARSINAIS-SUOMESSA

Kaisa Lähteenmäki-Smith

Henri Lahtinen

Kimmo Viljamaa

ARVIOINNIN KOHDE, AINEISTO JA TOTEUTUS

• Kohde: maakuntaohjelmien toteutus ja vaikuttavuus

• Tarkasteltavat maakunnat: Etelä-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Pirkanmaa, Pohjanmaa, Satakunta sekä Varsinais-Suomi

• Aineistoja: Ohjelmien oman seurannan lisäksi kysely, joka lähetettiin 862 henkilölle. Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa kysely toteutettiin sekä suomeksi että ruotsiksi. Vastauksia saatiin 212 kappaletta, vastausprosentti 24,6

• Lisäksi toteutettiin 4 avaintoimijahaastattelua/maakunta sekä työpajavaiheessa jokaisessa maakunnassa järjestettiin temaattinen ryhmätyöskentely. Loppuseminaarissa käsitellään johtopäätöksiä ja suosituksia myös kansallisten toimijoiden kanssa.

ARVIOINNIN LOPPUTULEMA

Uutta syötettä ja tietoa aluekehityslain uudistamiselle ja maakunnallisten aluekehityslinjausten tekemiseen

Arvio toimivuudesta, tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta

Edellisen arvioinnin suositusten toteutumisen arvio

Maakunnittainen ja kokonaisarvio maakuntatyön toimivuudesta

TYÖPAJOJEN AJANKOHDAT JA TEEMAT

22.11. 2012 TampereOhjelmatyön uudet

menetelmät, kehitysalustat

4.12.2012 Turku Maakuntastrategian uudistustyö11.12.

5.12.2012 SeinäjokiSeuranta ja arviointi

11.12.2012 Pori Kumppanuudet,

osallistavuus

12.12.2012 Vaasa Maaseutu-kaupunki-

vuoro-vaikutus

17.12.2012Jyväskylä Ennakointi

YHTEISET JOHTOPÄÄTÖKSET

1. Maakunnan toimijoiden yhteinen kehittämisnäkemys ja yhteistyö ja näiden vahvistuminen

2. Toimijoiden sitoutuneisuus

3. Tavoiteasetannan toteutuminen

4. Kumppanuudet ja osallistavuus

5. Ohjelmatyön uudet menetelmät, uudistusvoimaisuus ja osaaminen

6. Aluerakenne ja MAL-ratkaisut

7. Maaseutu- kaupunki –vuorovaikutus

8. Ennakointi

YHTEISET JOHTOPÄÄTÖKSET 1/3

• Maakuntaohjelma on nykyisellään liian laaja ja kaikenkattava kokonaisuus. Ohjelman yhteen kokoava luonne on hyödyllinen, mutta ohjaavuudeltaan heikko.

• Maakuntien toimijoiden yhteinen kehittämisnäkemys on tarkastelukaudella vahvistunut. Näin on erityisesti elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaan liittyen ja erityisesti Pohjanmaan maakunnassa. Maakuntaohjelman rooli alueiden kehittämisen kokonaisuudessa näyttäytyy erityisen tärkeänä Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla.

• Yhteisen kehittämisnäkemyksen muodostumisessa toivotaan vahvempaa roolia yrityksiltä ja kansalaisjärjestöiltä. Keski-Suomen toimet yritysten osallistamisessa ja Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan aktiivisuus kansalaisten osallistamisessa näyttäytyvät myönteisinä. Pirkanmaalla kolmatta sektoria ja Pohjanmaalla luottamushenkilöjä on samoin osallistettu myönteisesti.

YHTEISET JOHTOPÄÄTÖKSET 2/3

• Ohjelmalla edistetään erityisesti elinkeino- ja innovaatiopolitiikan tavoitteita. Osaaminen, tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoiminta sekä liikenne ovat teemoja, joihin maakuntaohjelma voi tuoda sekä sisällöllistä särmää että edunvalvonnallista pontta. Sen sijaan kunnalliseen palvelutuotantoon, hyvinvointi- ja terveyssektoreihin maakuntaohjelma eivät pysty vaikuttamaan, vaikka teemat ovatkin ehdottoman tärkeitä maakunnan kokonaishyvinvoinnin kannalta.

• Läpäisevien teemojen edistäminen ja keskuskaupungin versus koko maakunnan huomioiminen ohjelmatyössä ovat jännitteisiä kysymyksiä, joihin tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Myös toimintatapojen ja menetelmien kehittelyssä ja testaamisessa tulisi toimia aktiivisemmin.

• Uudistamisen ja ylläpitämisen jännite kulkee läpi ohjelmatyön. Toisaalta halutaan rakentaa olemassa oleville vahvuuksille, mutta toisaalta tarvitaan radikaalia uudelleen ajattelua, sekä sisällöllisesti että menetelmällisesti. Uudistaminen ohjelmallisen kehittämisen keinoin on vaikeaa erityisesti ohjelman poliittisuuden vuoksi.

YHTEISET JOHTOPÄÄTÖKSET 3/3

• Maakuntaohjelmatyöllä on tarkastelujaksolla parhaimmillaan onnistuttu hidastamaan rakennemuutosten äkillisyyttä ja jyrkkyyttä, mutta samalla ohjelmatyöllä ei ole riittävästi onnistuttu nopeiden korjausliikkeiden tekemisessä ja mahdollistamisessa. Tähän liittyen raportissa ehdotetaan ennakointityön, seurannan ja arvioinnin sekä joustavamman ja tulevaisuusorientoituneemman maakuntasuunnittelun mallia.

• Toimijoiden sitoutuneisuus on yksi maakuntaohjelman haasteita, joka edellyttää tietoisuutta, luottamusta ja tiiviimpää vuorovaikutusta. Mikäli halutaan tehdä rohkeita uusia valintoja, tämä voi edellyttää sen hyväksymistä, että aluksi ei saada laajaa hyväksyntää ja sitoutumista valinnoille. Toisaalta mikäli alueen toimijoiden välillä vallitsee luottamus ja vuoropuhelu toimijoiden välillä on jatkuvaa ja tiivistä, voi olla helpompi saada sitoutuminen vaikeisiinkin valintoihin.

ÄLYKKÄÄN JA ENNAKOIVAN MAAKUNTASUUNNITTELUN PIIRTEET

1. Jatkuvuus

2. Itsekorjaavuus

3. Alttius vaihtoehtoisille tulevaisuuksille

4. Vuoro-vaikutteisuus ja

avoimuus

5. Mahdollistavuus

6. Aktiivisuus ja toteuttavuus

ÄLYKKÄÄN JA ENNAKOIVAN MAAKUNTASUUNNITTELUN PIIRTEET

1. Luotaa keskeytyksettä käynnissä ja syntymässä olevia (erityisesti globaaleja) kehityskulkuja ja tulkitsee niitä alueen potentiaalisten menestysedellytysten kannalta, ohjelmasykleistä ja vaalikausista riippumatta.

2. Korjausliikkeet ja pienet asteittaiset muutokset ovat sekä mahdollisia että toivottavia.

3. Tunnistaa eri kehityskulkuja ja niiden seurauksia yksilöiden, organisaatioiden, yhteisöjen ja liiketoiminta-alueiden kannalta, eikä lukitu etukäteen määrättyihin näkökulmiin tai yhden tavoitemaailman, kehityskuvan tai -ideaalin edistämiseen.

4. Hyödyntää eri tahojen näkemyksiä tulevaisuuden mahdollisuuksista muun muassa yhteiskehittelyn ajatusten ja käytännön menetelmien pohjalta.

5. Suunnittelun käytännöillä ja menetelmillä etsitään reittejä myönteisinä näyttäytyviin tulevaisuuksiin, tunnistetaan potentiaaleja ja toimijoille yhteisen tekemisen kohteita; hahmottelee toimenpiteitä ja kokeiluja, joilla voi menestyä erilaisissakin tulevaisuuden maailmoissa.

6. Tekee tulevaisuutta ja kytkeytyy päätöksentekoprosesseihin, aktivoi eri ohjelmatyössä mukana olevia tahoja toimimaan konkreettisesti haluttujen kehityskulkujen vahvistamiseksi ja ei-toivottujen torjumiseksi.

SUOSITUKSET MAAKUNTIEN LIITOILLE

1. Rohkeampaa ja aktiivisempaa otetta tarvitaan (välineenä esim. ”sounding board” –toimintamalli).

2. Elinkeinoelämä on saatava kehitystyöhön mukaan, sekä maakunnan sisältä että ulkopuolelta.

3. Rahoittajayhteistyö konkretisoituu rahoituspäätöksissä ja ohjauskäytännöissä, joita maakunnan liiton on osaltaan selkeytettävä.

4. Maakunnan liiton tulee turvata maakunnallisen ohjelmaprosessin avoimuus ja osallistavuus.

5. Kansallisesti maakunnan liitto on avainasemassa luottamuksen rakentamisessa ja vuorovaikutuksen vahvistamisessa.

6. Maakunnan liitoilla on aluekehittämistä koordinoivana tahona myös luonteva vastuurooli seurantajärjestelmän kehittämisen koordinaatiossa.

7. Ohjelman valmisteluun ja resurssointiin liittyvä neuvotteluprosessi on koettu riittämättömäksi ja tästä syystä sen käyttö tulisi harkita erityisen tarkasti.

8. Ennakointityön koordinoinnissa maakunnilla tulee olla jatkossakin vahva rooli ja vertaisoppiminen on tässä tarpeen.

SUOSITUKSET OHJELMAKUMPPANUUDELLE

• ”Sounding board” –idean konkretisoinnissa ja käytännön toiminnalliseksi tekemisessä tarvitaan laaja kumppanuus ja tiivis vuorovaikutus. Arvioinnin valossa kaikkien osapuolten aktiivista panosta tarvitaan ja erityisesti menetelmälliset uudet käytännöt ja ideat ovat tervetulleita. Kenties eniten odotuksia kohdistuu maakuntien liiton tärkeimpään alueelliseen kumppaniin eli ELY:yn. Myös seudullisten kehitysyhtiöiden, oppilaitosten ja alueellisten ja alueelta alkunsa saaneiden yritysten roolia vuoropuhelussa ja avoimessa ideanvaihdossa tulee vahvistaa. Dialogikin edellyttää aktiivista fasilitointia ja mahdollistajaa ja maakunnasta riippuu, kuka on oikea taho tästä roolista vastaamaan. Saattaa olla prosessin kannalta hyödyllistä mikäli löydetään vakiintuneen kumppanuuden ulkopuolinen taho tätä vastuuta kantamaan (mm. alueen yrityksiä ja yritysjohtajia tai yliopistojen aktiivisia toimijoita voisi hyödyntää tässä roolissa).

SUOSITUKSET TEM:LLE

1. TEM:n johdolla toteutettava lainsäädännöllinen uudistaminen on syytä tehdä mahdollisimman avoimesti ja eri tahoja kuunnellen.

2. Ministeriöiden keskinäinen yhteistyö vaatii parantamista ja ministeriöiden tulisi päästä parempaan ja tiiviimpään vuoropuheluun maakuntien kanssa.  

3. TEM:n on vahvistettava rooliaan vuorovaikutusohjauksessa, sekä maakuntien että muiden ministeriöiden suuntaan.  

4. TEM:n on hyödyllistä vapauttaa resursseja ja osaamista antamalla alueellisille toimijoille lisää vastuuta kehityksestään.

5. TEM:n on vahvistettava näyttöpohjaa eri organisaatioiden rooleista ja lisäarvosta aluekehittämisessä.  

6. Mikäli maakunnallinen suunnittelu- ja ohjelmatyö nähdään säilyttämisen arvoisena, sen on myös kyettävä ohjaamaan kansallista tasoa luontevasti maakunnallisesti päätettäväksi soveltuvien kysymysten osalta.  

7. Sektoriministeriöiden aluekehitysosaamista on hyödynnettävä paremmin kansallisessa kehitystyössä.

Lisätietoja antavat:Kaisa Lähteenmäki-Smith, 050 552 1396kaisa@r-m.comHenri Lahtinen, 040 7796 975, Henri.lahtinen@r-m.com