M e t s ä h a l l i t u k s e n l e h t i e l o k u u 4 • 2 0 1 2

Puuhuolto tehostuusivu 3

Koskiuintikoukuttaa Ruunaalla

sivut 8–9

Vapaaehtoistoiminnalla saadaan aikaan

paljon hyvää sivu 10

Erikoishakkuillametsuri on lyömätön

sivu 6

4 • 20122

Metsä.fi on Metsähallituksen sidosryhmälehti.www.metsafi-lehti.fi

Osoite: Metsähallitus, Pl 94, 01301 Vantaa Internet: www.metsa.fi Puhelin: 0205 64 100 Vastaava toimittaja: Juha Mäkinen, Toimittaja: Hanna Kaurala Toimitussihteeri: Leena Hulsi / Viestintätoimisto Jokiranta OyToimituskunta: Juha Mäkinen (pj), Outi Ala-Härkönen, Markku Eklund,Leena Hulsi, Timo Karhapää, Hanna Kaurala, Pauli Määttä, Anne Paakkarinen

Palstan reunalta

Tässä numerossa

Taitto: Tuuli Holopainen / Viestintätoimisto Jokiranta OyKannen kuva: Esko Keski-OjaOsoitteenmuutokset: Leena Pöllä p. 0205 64 4214, metsafilehti@metsa.fiAineisto toimitukseen: 5 /2012 1.10. mennessä. Toimitus pidättää oikeudenlyhentää ja toimittaa Metsä.fi-lehteen lähetettyjä tekstejä.Painopaikka: Jaakkoo-Taara Oy Painosmäärä: 13 000 kpl, ISSN 1458-4700 (painettu) ISSN 1458-4719 (verkkoversio) Tämä lehti on painettu ympäristömerkitylle paperille.

11 14

Kuv

a M

artt

a Fr

edri

kson

7

Kehittyvien maiden väestönlisäys ja länsimaiden ympäris-tötietoisuus kasvattavat puurakentamista ja sahatavaran kysyntää.

8–9

”

6

Muutokset ravistelevat koko eurooppa-laista elämänmenoa. Huomio kiinnittyy helposti vain välittömästi näköpiirissä ta-pahtuviin ilmiöihin ja pitkäaikaiset trendi-muutokset jäävät havaitsematta.

Mitä ovat metsäsektorin muutokset? Pintakuohut löytyvät päivittäisestä uutis-virrasta, jossa käsitellään tuotantolaitoksia, organisaatiomuutoksia tai monenkirjavia lakihankkeita. Jonkin ajan kuluttua nyt pinnalla olevat aiheet peittyvät kuitenkin uusiin kuohuihin. Syvät pohjavirtaukset jatkavat hitaasti matkaansa.

Metsäalalla pysyvimmät muutokset ta-pahtuvat lopputuotemarkkinoilla. Pehmo-papereiden kysyntä kehittyvissä maissa kas-vaa väkimäärän ja elintason noustessa. Glo-baalin työnjaon myötä tavaroita kuljetetaan yhä enemmän, mikä lisää kartonkien kulu-tusta. Kehittyvien maiden väestönlisäys ja länsimaiden ympäristöystävällisyys kasvat-tavat puurakentamista ja sahatavaran ky-syntää. Painopapereiden kulutuksen lasku vähentää lopulta kierrätyskuidun määrää, jonka osuus paperi- ja kartonkituotteiden kuidun käytöstä on ollut yli 50 prosenttia. Varsinkin Kiina, joka mustan aukon tavoin imee kierrätyspaperia ja muita raaka-aineita maailmalta, joutuu ostamaan markkinasel-lua yhä enemmän.

Pintakuohuja ja pohjavirtojaUusiutuvana raaka-aineena puun rooli

sekä tuotteiden valmistuksessa että energian tuotannossa vahvistuu. Markkinatalouteen kuuluvien lyhytaikaisten häiriöiden ei saa antaa sumentaa kokonaiskuvaa.

Puun toimitusketjun epäsuotuisa kus-tannustrendi on päätetty muuttaa metsä-sektorin yhteistuumin. Metsätehossa on julkaistu ”Puutavaralogistiikka 2020 – ke-hittämisvisio”, jonka tarkoituksena on, että puuraaka-aineen toimitusketjun kustannus-tehokkuus vuonna 2020 on 30 prosenttia parempi kuin nykyisin. Metsähallitus on ollut mukana valmistelemassa ohjelmaa, jonka taustalla on laajasti suomalainen metsäteollisuus. Tulokset näkyvät hitaasti, mutta varmasti.

Myönteisiä avauksia on jo saatu rauta-teiden terminaali- ja kuormauspaikkaver-koston osalta. Metsähallitus on ollut aloit-teellinen edistäessään puutavara-autojen suurempien kokonaispainojen käyttömah-dollisuuksia, ja lopulta asia näyttää etene-vän. Kumpikin esimerkki on osoitus siitä, että tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa ja että määrätietoisella yhteistyöllä saadaan aikaan tuloksia.

oulussa 10.8.2012Jussi kuMpula

JohtaJa, Metsätalous

4 • 2012 3K

uva

Mar

tta

Fred

riks

on

Metsäsektorin tulevaisuuden näkymät ovat myön-teiset. Uutta kohti mennään biojalostamot ja energiapuun käyttö etunenässä. Kuitenkin lo-

gistiikkakustannukset ovat kasvattaneet osuuttaan, ja ne muodostavat nykyisin jo lähes viidenneksen metsäteolli-suusyritysten liikevaihdosta Suomessa. Miten hillitä logis-tiikkakustannuksia siten, että toimiva puuhuolto on taattu tulevaisuudessakin?

Keväällä valmistuneeseen Puutavaralogistiikka 2020 -ohjelmaan on koottu suomalaisen metsäteollisuuden nä-kemykset siitä, millä puunhankinnan edellytyksillä Suo-messa on jatkossakin vahva metsäala. Viisitoistasivuiseen ohjelmaan on kirjoitettu kehittämisvisio ja T&K-ohjelma. Metsäteholta ohjelmaa koordinoinut Heikki Pajuoja tar-kentaa, että kyseessä ei ole projekti vaan enemminkin pitkän tähtäimen työohjelma suomalaiselle puunhankinnalle.

– Kahdeksan vuotta on lyhyt aika muutoksille. Siksi vi-siossa tähdätäänkin olemassa olevan eteenpäin viemiseen. Lisäksi kuvaa kehityskohteista on jäsennetty tarkemmaksi, jotta tiedetään, mihin T&K-resurssit kannattaa kohdentaa.

Ohjelmaa tehtiin intensiivisesti reilun puolen vuoden ajan, ja mukana olivat edustettuina kaikki suurimmat toimi-jat. Ohjelma on lisännyt avoimuutta alalle, ja sitä tarvitaan jatkossakin. Pajuoja korostaa yhteistyön merkitystä.

– Koko metsäsektori on sen kokoinen, että yksittäisten toimijoiden tekemiset jäävät vähälle huomiolle. Sen sijaan se tuottaa tulosta, kun ollaan yhdessä ja samanmielisesti

Kohti tehokkaampaa puuhuoltoaMikään muu ala ei vaadi toimiakseen yhtä laajaa ja koko maan kattavaa infrastruktuuria kuin metsäala. Puuta kasvaa koko maan pituudelta ja leveydeltä, jolloin raaka-aineen käyt-töön saaminen kustannustehokkaasti ei ole itsestäänselvyys.

ohjelmassa mukana. Poliittinenkin puoli ymmärtää jo, että olemme tosissamme, mikä näkyy esimerkiksi rahoitusten myöntämisissä.

Haasteena pitkät välimatkatMyös Metsähallitus on ollut mukana ohjelman teossa ja sitoutunut vahvasti päämäärien saavuttamiseen. Hankinta-johtaja Heikki Kääriäisen mukaan Metsähallituksen näkö-kulmasta kaukokuljetusten tehostaminen on todella tärkeää, koska metsät sijaitsevat syrjässä ja etäisyydet ovat pitkät.

toisaalta päästöt vähenevät ja liikenneturvallisuus paranee, kun autoja on vähemmän liikenteessä.

– Autojen kehitystä on hidastanut lainsäädäntö, mutta nyt liikenne- ja viestintäministeriö on lähtenyt viemään asi-aa aktiivisesti eteenpäin. Päätöksiä raskaiden tavarankulje-tusajoneuvojen uusista mitoista ja massoista odotetaan jo ensi vuoden aikana, Kääriäinen valaisee taustoja.

Toinen Metsähallituksen kannalta tärkeä kokonaisuus on rautatiekuljetusten kehittäminen.

– Vaunukiertoa ja VR:n omaa logistiikkaa tehostetaan muun muassa vähentämällä lastauspaikkoja ja toisaalta li-säämällä jäljelle jäävien terminaalien ja kuormauspaikkojen käyttöä. Lisäksi Metsähallituksella on tarkoitus siirtyä koko-juna- eli 24 vaunun kuljetuksiin kokonaan. Lapissa tavoite onkin jo toteutunut.

Yhteistyötä ja avoimuuttaMetsähallituksella on ollut mahdollisuus toteuttaa tutki-mus- ja kehitystyötä jo pitkään, mistä ovat hyötyneet myös alan muut toimijat. Pajuoja näkee Metsähallituksella olevan suunnannäyttäjänän rooli.

– Metsähallitus on vahva T&K-toimija, ja sen pitääkin olla – kuka sitten jos ei Metsähallitus? Parhaaseen loppu-tulokseen päästään, kun oman toiminnan tukena on myös avointa yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa.

Puutavaralogistiikan visiossa tavoitellaan kustannuste-hokkuuden parantamista 30 prosentilla nykyisestä vuoteen 2020 mennessä. Myös kestävän kehityksen vaatimukset on huomioitu visiossa. Pajuoja uskoo tavoitteen toteutumiseen.

– Suurin osa ohjelmassa mainituista asioista tulee to-teutumaan, virta siihen suuntaan on niin vahva. Ohjelman mukanaan tuoma avoimuus ja yhteistyö luovat pohjaa on-nistumiselle.

Täysin kivuttomia muutokset eivät ole. Pajuoja haluaa kiinnittää huomion kokonaisuuteen.

– Työnkuvat tulevat muuttumaan paljonkin muun mu-assa uuden teknologian käyttöönoton myötä. Muutos kui-tenkin tarkoittaa sitä, että metsäalalla on halu pärjätä täällä.

Martta Fredrikson

Maantiekuljetuksiin haetaan tehokkuutta suuremmilla yksiköillä. Esimerkiksi Ruotsissa on jo käytössä isompia puutavara-autoja, 90-tonnisia, joita Suomeenkin suunni-tellaan kokeiltaviksi. Isommat yksiköt tuovat säästöä monel-la tapaa: yksikkökustannukset pienenevät merkittävästi ja

Muutos kuitenkin tarkoittaa sitä, että metsäalalla on halu pärjätä Suomessa.”

”

> Puutavara-autojen kehitystä on hidastanut lainsäädäntö, mutta nyt liikenne- ja viestintäministeriö on lähtenyt viemään asiaa aktiivisesti eteenpäin, Heikki Pajuoja sanoo.

4 • 2012

makasiini4

< Ponsse Elk-kuormatraktorin hydraulisesti toimiva levennys suurentaa kuormatilaa puoli metriä molemmin puolin.

< Kairanokiperhonen tavattiin Sodankylän Pomokairan soidensuojelualueelta.

suoMussalMella siJaitsevalla Hossan retkeilyalueella tehdyn kävijätutkimuksen tulokset ovat valmistuneet. Kiitosta ke-räsivät erityisesti leirintäalueen palvelut, retkeilyalueen poltto-puuhuolto, pysäköintipaikat, tulentekopaikat ja laavut sekä maiseman vaihtelevuus. Eniten kehitettävää olisi jätehuollon toteuttamisessa ja ohjauksessa, erityistarpeiden huomioon ot-tamisessa sekä reittien opasteis-sa ja viitoituksissa.

Metsähallitus aloittaa uuden hoito- ja käyttösuunnitelman laatimisen alueelle tänä syksy-nä. Kerätyn kävijätutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunnitelmaa laadittaessa. Tie-toa kävijöiden harrastuksista ja toiveista alueen kehittämiseksi voidaan hyödyntää myös tule-vien vuosien toimintaa suun-niteltaessa.

– On tärkeää, että Hossassa säilytetään ne piirteet ja asiat, jotka vetävät alueelle kävijöitä. Tämä tarkoittaa maisemista ja palveluista huolehtimista. Hossa on myös pystynyt hou-kuttelemaan uusia kävijöitä, puistonjohtaja Kerttu Härkö-nen kertoo.

Hossassa viihdytään

MaastokulJetusten tuottavuutta voidaan paran-taa kuorman kokoa kasvattavilla menetelmillä. Tämä selvisi Metsähallituksen, Metsä Groupin, Metsä-Multia Oy:n ja Ponsse Oyj:n metsäener-gian maastokuljetusten tehokkuuden parantami-seen tähtäävässä projektissa.

Olli Muhonen teki projektissa pro gradu -työnsä, jossa oli tutkittavana kaksi keinoa: kuor-matilan koon kasvattaminen leventämällä kuor-matilaa hydraulisesti ja kuorman tiivistäminen hydraulisesti kallistettavilla pankoilla. Levennet-tävää kuormatilaa käytettäessä tehotuntituottavuus kasvoi enemmän kuin puristavaa kuormatilaa käy-tettäessä. Kuorman puristamisesta oli tutkimuksen

Tehokkuutta metsäenergian maastokuljetuksiin

mukaan hyötyä lähinnä kokopuun maastokulje-tuksessa, koska kantopalojen puristaminen ei on-nistunut ja hakkuutähteilläkin hyöty tuli lähinnä kuormatilan kehystilavuuden kasvusta.

Tutkimuksen perusteella normaalia kalliimpi kuormatila kannattaa hankkia, jos tuottavuus kas-vaa riittävästi. Tuottavuus saadaan kasvuun, kun kuormatila on hinnaltaan edullinen, toimintavar-ma ja nostaa kuorman kokoa merkittävästi. Le-vennettävä kuormatila vastaa tällä hetkellä edellä mainittuja tavoitteita puristavaa kuormatilaa pa-remmin.

Martta Fredrikson

Metsätalouden yrittä-jähankinta on käynnissä. Tutustu avoimiin tarjous-kilpailuihin www.metsa.fi/urakointi-sivulla ja jätä tarjouksesi 10.9. klo 16 mennessä!

Sinustako

sopimus-

yrittäjä?

Sodankylästä löytyi harvinainen päiväperhoslaji

MetsästäJille on alettu  laatia uutta riistapäiväkirjaa internetiin. Riis-tapäiväkirjaan voi merkitä met-sästyspäivänsä, saaliinsa ja muut erätapahtumat, esimerkiksi kaikki riistahavaintonsa. Yhtenä mallina päiväkirjalle toimii Metsähallituksen aiemmin julkaisema kalastajien päi-väkirja ja sosiaalinen media Tuikki.fi.

Metsästäjät voivat luoda päivä-kirjaan oman profiilin ja kutsua mukaan metsästyskavereita, jotka pääsevät näkemään toistensa pro-fiilit. Päiväkirjan käyttäjät pääsevät myös seuraamaan metsästys- ja riistatilastoja sekä muita tietoja jopa metsästysaluekohtaisesti.

Riistapäiväkirjan laativat yhdessä Metsähallitus, Suomen riistakeskus, Riista- ja kalatalouden tutkimuslai-tos, maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus ja Suomen Met-sästäjäliitto.

aku ahlholM

Metsästäjilleuusi riistapäiväkirja

Osallistu päiväkirjan teke-miseen 30.9. mennessä osoit-teessa www.metsa.fi ->Erä-asiat ja retkeily ->Metsästys

kolin kansallispuiston Pirunkirkkoa ympäröivillä kivillä ja kalliolla on melko tavallista kalliolajistoa. Yksi alueen tyypillisistä lajeista on laajenevia renkaita muodostava kaarrekeltakarve. Pehmeitä kasvustoja muodostaa po-ronjäkälien lisäksi usein myös louhik-kotorvijäkälä. Ylikaltevilla pinnoilla kasvaa kirkkaankeltainen varjorikki-jäkälä. Joukosta löytyy myös hieman harvinaisempia lajeja, kuten tuulenrok-kojäkälää, joka on paistekallioiden laji.

– Pirunkirkon ympäristöstä ta-vattiin myös turvejäkälää, joka on lahopuilla kasvava vanhan metsän indikaattorilaji. Kiinnostavin löytö oli alueellisesti uhanalainen tuntu-rinastajäkälä. Tunturinastajäkälä on pohjoinen laji, joka viihtyy tunturi-paljakoilla ja poropolkujen varsilla. Pohjois-Karjalasta tunturinastajäkälää on aikaisemmin löydetty Kolvananuu-rosta sekä Ilomantsista, kertoo jäkälä-lajistoa kartoittanut Metsähallituksen luontopalvelujen suojelubiologi Kim-mo Jääskeläinen.

Kolin Pirunkirkon jäkälät kartoitettiin

Kuva Shutterstock

kairanokiperhonen (Erebia disa) yllätti Metsähallituksen inventoijan heinäkuun alkupuolella Sodankylän Pomokairan soi-densuojelualueella. Havainto oli ensimmäi-nen sillä alueella. Kaikkiaan Lapin luonto-palvelujen päiväperhosten inventoinneissa löydettiin viisi entuudestaan tuntematonta kairanokiperhosen populaatiota.

Kairanokiperhonen on harvinainen, usein vain parillisina vuosina aikuistuva suomusiipi, jota tavataan rämeisillä soilla Metsä- ja Tunturi-Lapissa. Lajin oletetaan käyttävän ravintonaan jotain sara- tai heinä-kasvia, mutta tarkkaa tietoa sen ravinnosta ei ole. Sodankylän havainto tehtiin avoi-milla nevarämeillä, jotka sijaitsevat laajojen aapasoiden reunaosilla. Kairanokiperhosta tavattiin nyt useimmiten yhdessä suokirjo-siiven ja rahkahopeatäplän kanssa. Ne ovat molemmat valtakunnallisesti melko harvi-naisia ja osin taantuneitakin suoperhosia.

Savukoskella havaittiin purohopeatäp-lä. Kyseessä on valtakunnallisesti silmällä

pidettävä laji, jonka levinneisyys on melko hajanainen. Savukosken havaintopaikkakin oli pieni ja rajoittui kahteen rehevään pu-ronvarteen. Purohopeatäplän toukka käyt-tää ravintokasvinaan orvokkeja.

Kesän päiväperhosinventoinnit ovat osa

Metsähallituksen perustyötä lajistotiedon kartuttamiseksi suojelualueilta. Hyön-teisselvityksiä on vuonna 2012 kuitenkin kohdennettu niille suojelualueille, joille on muuta maankäyttöpainetta, käytännössä kaivoshankkeita.

Kuv

a Ju

kka

Salm

ela

Kuv

a O

lli M

uhon

en

4 • 2012 5

Juuri Nyt

Metsähallituksen Metsätalouden kuntavaikutuksia selvitettiin kun-nanjohtajille tehdyllä kyselyllä. Työ tilattiin Helsingin yliopiston Ruralia-instituutilta. Kysely lähe-tettiin 89 kuntaan, joissa valtion talousmetsiä on vähintään 3 000 hehtaaria.

Suurin osa kyselyyn vastanneis-ta kunnanjohtajista katsoi, että Metsähallituksen talousmetsien hoidolla ja käytöllä on myöntei-nen vaikutus kunnan taloudelli-seen hyvinvointiin. Talousmetsien hoito ja käyttö vaikuttavat posi-tiivisesti ennen kaikkea kunnan työllisyystilanteeseen ja yrittäjyy-teen ja monipuolistavat kunnan elinkeinorakennetta. Myönteisin-tä suhtautuminen on niissä kun-nissa, joissa valtion talousmetsien osuus on suuri.

Yli puolet vastanneista kun-nanjohtajista katsoi, että Met-sähallituksen talousmetsillä ja niissä tehtävillä toimenpiteillä on merkittävä vaikutus kun-nan työllisyystilanteeseen, ja yli 60 prosentin mielestä ne edistävät yrittäjyyttä. Met-sähallituksen talousmetsien hoidosta ja käytöstä seuraa-vat verotulot ovat myös mer-kittävä tulonlähde monelle kunnalle.

Metsähallituksen puukuljetuk-sia varten rakentamalla metsätie-verkostolla on monia positiivisia vaikutuksia. Metsätieverkosto pa-rantaa alueiden välistä saavutet-tavuutta ja edistää huomattavasti metsien virkistyskäyttöä. Samoin talousmetsissä sijaitsevilla ulkoi-lureiteillä on metsien virkistys-käyttöä lisäävä vaikutus. Yli 80

Talousmetsien hoito ja käyttö monipuolista-vat kunnan elinkeinora-kennetta.

Talousmetsillä positiivinen vaikutus kuntatalouteen

Useissa luontokeskuksissa järjeste-tään syksyn aikana maksuttomia sie-niretkiä. Seuraa tapahtumakalenteria luontoon.fi-sivustolla.

Tarkista kanalintujen metsästysrajoi-tukset esimerkiksi riista.fi-sivustolta.

11 kansallispuistoa täyttää tänä vuon-na 30 vuotta. Osallistu juhlaretkeilyille! Tiedot löytyvät luontoon.fi-sivustolta.

v

selkäMeren kansallispuiston ensim-mäinen vuosi tuli täyteen kesällä. Samalla Metsähallitus solmi kahdek-san satakuntalaisen matkailuyrityk-sen kanssa yhteistyösopimuksen.

– Solmitut sopimukset vahvista-vat yhteistä näkemystä siitä, miten lisätään kansallispuiston vetovoi-maisuutta ja parannetaan kestävän matkailun edellytyksiä. Kun yri-tykset tarjoavat palveluja puiston kävijöille, lisätään myös Selkämeren kansallispuiston vaikutusta paikallis-talouteen. Yhteistyön avulla kehi-tetään myös markkinointia ja uusia palveluja, sanoo puistonjohtaja Hanna Ylitalo Metsähallituksesta.

Selkämeren kansallispuiston matkailuyhteistyön edistäminen Sa-takunnassa on yksi Metsähallituksen hallinnoiman Selkämeren helmet Satakunnassa -hankkeen tehtävistä. Hanke tekee uutta kansallispuistoa tunnetuksi myös suuren yleisön kes-kuudessa osallistumalla tapahtumiin ja järjestämällä niitä itse. Hanke saa osarahoitusta Euroopan aluekehitys-rahastolta Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kautta.

Selkämerenkansallispuistoja matkailuyrittäjätyhteistyöhön

Jan Heinosta metsäneuvos

entinen erätalouspäällikkö, erä-neuvos Olavi Joensuu on jul-kaissut kirjan eräreissuiltaan ja Metsähallitus-vuosiltaan. Kirjan lukija pääsee näkemään ja kuu-lemaan erätulikeskusteluita, joita ei tavallisesti kuule, mutta joissa monista tärkeistä asioista on pää-tetty.

Jännitystäkään ei Joensuun

Olavi Joensuu julkaisi Olmmos-kirjan

Kirjaa voi tilata kustan-taja Mediapinnalta tai Olavi Joensuultaolavi.joensuu@gmail.com.

eräretkiltä puutu: kirja alkaa me-reltä, jossa nuori Joensuu joutuu elämänsä merihätään. Kirjassa ku-vataan myös Tauno V. Mäen vii-meistä jahtia tai sitä, kuinka Åke Lindmanin elokuva Lapin kullan kimallus sai alkunsa.

Kirjan nimi Olmmos on saa-mea ja tarkoittaa ihmistä. Nimi tulee joi’usta, jonka saamelaiset

lauloivat Joensuusta tämän ollessa töissä Ylä-Lapissa.

aku ahlholM

eivät ole ristiriidassa kunnan mat-kailun kehittämisen kanssa. Yli 70 prosentin mielestä Metsähallituk-sen talousmetsissä sijaitsevat ret-keilyreitit ja -rakenteet edistävät matkailuelinkeinoa, ja suurin osa ei pitänyt talousmetsien hakkuita uhkana luonnonmaisemalle.

Metsähallituksen metsistä ha-kattavan puun hakkuumääriä ei myöskään pidetty kuntien näkö-kulmasta liian suurina. Sen sijaan

talousmetsien hoidon positiivi-nen vaikutus luonnon moni-

muotoisuuden ylläpitoon ai-heutti enemmän hajontaa, 59 prosenttia oli samaa mieltä ja 29 prosenttia eri mieltä.

– Kyselyn avulla ha-lusimme selvittää kun-nanjohtajien näkemyksiä valtion metsätalouden vaikutuksista kuntiin sekä saada tietoa asioista, joihin

meidän on syytä kiinnittää jatkossa huomiota. Kehitet-

tävinä asioina nousivat muun muassa yhteistyön tiivistäminen

ja ennakkotiedottamisen lisäämi-nen, toteaa metsätalouden johtaja Jussi Kumpula.

sari hiltunen

tasavallan presidentti on myöntänyt Metsähallituksen edelliselle pääjoh-tajalle Jan Heinolle metsäneuvok-sen arvonimen hänen ansioistaan metsäsektorilla. Arvonimeä hakivat Suomen Metsäyhdistys, Metsähalli-tus ja muut metsäalan organisaatiot. Arvonimen kunniaksi järjestettiin neuvostilaisuus Helsingin Säätytalolla 14.8.

Jan Heino toimi Metsähallituk-sen pääjohtajana 2000–2006 ennen siirtymistään YK:n maatalousjärjestö FAO:n metsäjohtajaksi. Nykyisin Heino toimii maa- ja metsätalous-ministeriössä johtavana metsäasian-tuntijana. Heino johtaa kuudennesta metsäministerikonferenssista alka-nutta prosessia, joka pyrkii metsiä oikeudellisesti sitovaan sopimukseen. Hän toimii myös kansainvälisen metsäntutkimusjärjestön IUFRO:n rahoitusmahdollisuuksia identifi-oivana kehittämisasiantuntijana, kansainvälisen riistansuojeluneuvos-ton politiikka ja oikeus-divisioonan puheenjohtajana sekä YK:n met-säfoorumin asiantuntijaryhmässä rinnakkaispuheenjohtajana.

Kuva Shutterstock

prosenttia kunnanjohtajista nä-ki omassa kunnassa positiivisen yhteyden näiden välillä. Myös Metsähallituksen talousmetsien käyttö metsästyksessä on tärkeää

kuntalaisten virkistyskäytön nä-kökulmasta.

Selkeä enemmistö kunnanjoh-tajista katsoi, että Metsähallituk-sen talousmetsien hoito ja käyttö

Kuv

a Va

stav

alo

4 • 20126

Lisää valoa lehmuslehtoonPälkäneen Puutikkalantien varressa on vastassa Metsähallituksen suojelubiologi Kati Halme. Hal-me johdattaa meidät metsään, jonka aarteet eivät tielle näy. Satumaisen lehtometsän satavuotiaita lehmuksia kelpaa katsella. Tunnelma on suoras-taan juhlallinen.

Martta Fredrikson

Hevosvoimia ja high techiä

< Hevosmetsurin työt vaihtelevat. – Työmaana on ollut niin saaristoa, puistometsiä,hautausmaita, pientontteja kuin tavallista talousmetsääkin, Ekholm luettelee.

< Metsäajo vaunun kanssa on yksi vaativimmista työlajeista hevosille. Vaunua lastatessa voi vielä ottaa iisisti.

Kuv

at E

sko

Kes

ki-O

ja

< Lehmusvanhukset kurottelevat jopa kolmenkymmenen metrin korkeuksiin.

Kuv

a Åf

eltin

työh

evos

etLehmuslehtoja on Suomessa noin tu-

hat hehtaaria. Lehtoja on raivattu aikanaan paljon pelloiksi, mutta nyt

suurin uhka on kuusi. Pienet lehdot ovat usein kuusivaltaisten metsien ympäröimiä, jolloin kuusi levittäytyy helposti myös lehtoon. Lehtolajit eivät siedä kuusen var-jostusta ja kuusen aiheuttamaa maaperän happamoitumista.

Halmeen mukaan näin edustavia jalo-puulehtoja on hyvin vähän. – Tämän alueen luonnonsuojelullisesti arvokkain osa ovat järeät lehmukset. Ne pitävät yllä erityistä lajistoa. Alueelta löytyy myös muuta vaate-liasta lehtolajistoa ja esimerkiksi imikkää ja sinivuokkoa on erityisen runsaasti.

Yhteistyötä yksityisillä suojelualueillaTämä parin hehtaarin lehmuslehto on yk-sityinen suojelualue, jonka hoitotöiden to-teuttamisesta vastaa Metsähallitus.

– Koko alue on luontotyyppirajattua jalopuumetsikköä eli luonnonsuojelulain mukaisesti metsätalouskäyttö ei saa vaa-rantaa sen ominaispiirteitä. Maanomistaja kuitenkin halusi osan alueesta yksityiseksi suojelualueeksi, ja alueellinen ELY-keskus teki suojelupäätöksen, Halme kertaa leh-musmetsän suojelun vaiheita.

– Näin siis tämänkin alueen hoitosuun-nitelmaa on tehty yhdessä maanomistajan ja ELY-keskuksen kanssa.

Yksityisiä suojelualueita hoidetaan osa-na metsien monimuotoisuutta edistävää METSO-ohjelmaa. Lehmusmetsän hoito-toimenpiteet rahoitetaan paitsi METSO-varoin, osin myös järeistä kuusista saatavi-en tulojen avulla.

Lehtometsän haasteet Pälkäneen lehmuslehdon luonnonhoidos-sa on haasteensa: kaiken kokoista kuusta pitäisi saada pois mahdollisimman pienin jäljin, rikkomatta herkkää maapohjaa ja toisaalta vahingoittamatta lehmusten juu-ristoa ja runkoja. Avuksi otettiin hevos-metsuri.

– Hevosten etuja ovat ketteryys ja keve-ys. Ajouran leveydeksi riittää noin 2,5 met-riä, eikä jälkiä maastoon juuri jää. Kapea ajoura jättää puustolle reilusti enemmän kasvupinta-alaa, kertoo hevosmetsuri Peter Ekholm Åfeltin työhevosista.

Hevostyötä suositaan paitsi herkillä maaperillä ja erityistä varovaisuutta vaa-tivilla kohteilla, myös hankalakulkuisissa maastoissa. – Mäkiseen ja kiviseen maas-toon pääsee vain raskas kone tai sitten he-voset. Hevoset kulkevat hyvin siellä, mihin pienemmillä koneilla ei ole menemistä.

Ekholm toteuttaa suojelualueen urakan yksin. Puunkaatoon menee arviolta pari viikkoa ja hevosten kanssa kuormanajoon viikko. – Mahdottoman mielenkiintoisia töitä tämmöiset ovat. Saa käyttää luovuutta ja pähkäillä sopivia ratkaisuja työn edetessä.

siinä Missä Suomessa hevosmetsuriyrittäjiä on vain muutamia, Ruotsissa on noin 600–700 yrittäjää. Mielikuva hevosmetsurityön suurista kustannuksista on koneisiin luottavassa Suomessa tiukassa. Toisinaan hevostyö on kuitenkin kilpailukykyistä myös hintansa puolesta.

Hevosilla työskentely ei automaattisesti tarkoita miestyövoimalla kaadettuja puita. Esimerkiksi yhteistyö moton ja hevoskärryn kanssa on osoittautunut te-hokkaaksi tavaksi toimia.

– Jonkun verran on sellaisia keikkoja, että moto menee edellä ja minä hevos-ten kanssa perässä keräämässä rungot. Siinä pärjätään kustannustehokkuudessa hyvinkin, Ekholm kertoo.

Hevosmetsurityö ei ole jämähtänyt menneisiin aikoihin, vaan mukana kul-kee uusintaa tekniikkaa. Ekholmin käyttämää metsävaunua vetää kaksi vankkaa tonnin painoista työhevosta. Vaunussa on hydraulinen kuormain, joka nostaa vierestä jopa 700 kg.

– Sama kone, joka pyörittää hydrauliikkaa, toimii myös pienenä apuvetona hevosille. Tiukoissa paikoissa se on tarpeen, Ekholm tarkentaa. – Talvella, jos maa on jäässä, voidaan viedä jopa kuuden tonnin kuormia.

Åfeltin tilalla metsävaunut suunnitellaan nykyään itse ja teetetään lähiseudun yrittäjillä. Alkujaan Ruotsista haettu oppi ja vuosien kokemus ovat tuottaneet tulosta. Nyt vaunuja myydään ensimmäistä kertaa jo Ruotsiin, Ranskaan ja Englantiin.

4 • 2012 7

> Suolajoen sillan alkuperäinen yleisilme haluttiin kunnostuksessa säilyttää. Työn onnistumista tutkivat Janne-Pekka Heikkinen (vas.),Ilmari Tauriainen ja Alpo Heikkinen.

> Metsänhoitoesimies Pertti Lintula (vas) ja yrittäjä Tapio Manninen ovat tyytyväisiä taimikonhoidossa tehtyyn yhteistyöhön.

Kainuussa on muutaman viime vuoden aikana korjattu lukuisa joukko

metsäautoteiden siltoja. Korja-ukset ovat osa Metsähallituksen valtakunnallista hanketta, jon-ka tarkoitus on parantaa tiestön yleiskuntoa ja turvata puukulje-tukset. Hankkeessa tiestön kun-non parantamiseen käytetään val-takunnallisesti 30 miljoonaa euroa kymmenen vuoden aikana.

Kuhmossa Jonkerinsalon luon-nonsuojelualueen kupeessa kulke-van Suolakankaantien varrella ole-va Suolajoen silta uusittiin vuosi sitten, ja lopputarkastuksen aika oli heinäkuussa 2012.

Paikalla lopputarkastuksessa olivat tienrakennusesimies Ilma-ri Tauriainen Metsähallituksesta ja yrittäjät Alpo Heikkinen ja Janne-Pekka Heikkinen kuhmo-laisesta Maanrakennusliike Alpo Heikkinen Oy:stä.

Siltojen korjauson osa metsäautoteiden kunnossapitoaMetsähallituksen metsäautoteitä pitkin pääsee moneen tuttuun marjastus-, kalastus- tai metsästyspaikkaan. Suomen saloilla luikertelevat tiet on rakennettu puuta-varan ympärivuotista korjuuta ja kuljetusta varten. Ne helpottavat myös valtion maiden virkistyskäyttöä.

– Suolajoensilta on peräisin 1980-luvulta, ja vaikka se muuten oli varsin hyvässä kunnossa, olivat perustukset ruvenneet pehmene-mään, kertoo Tauriainen.

Nykyään myös siltojen kanta-vuusvaatimukset ovat suuremmat, koska puutavara-autojen paino on kasvanut. Niinpä Suolajoen sillan kantavuutta nostettiin 40 tonnis-ta 60 tonniin lisäämällä sillan alle liimapuupalkkeja. Lisätyt liima-puupalkit ovat uusiokäytössä. Ne ovat peräisin toisesta sillasta, jonka tilalle tehtiin betonielementtisilta.

Siltaurakat tarjouskilpailuillaLuonnonsuojelualueen läheisyy-dessä mietittiin tavallista tarkem-min maisemaan sopivuutta.

– Pyrimme säilyttämään sillan alkuperäisen yleisilmeen. Sillan kansi on kyllästetystä puutava-rasta ja kantavat rakenteet ovat liimapuupalkkeja. Alkujaan sillan rakenne on ollut hieman erikoi-

nen kivikoriratkaisu. Se haluttiin säilyttää ja sitä tuettiin betonoin-nilla, kertoo Tauriainen.

Maanrakennusliike Alpo Heik-kinen Oy ei ollut sillan korjaajana ensimmäistä kertaa asialla, vaan yritys on korjannut jo 13 Metsä-hallituksen siltaa Kainuussa vuo-den 2006 jälkeen. Siltaurakat ovat päätyneet yritykselle tarjouskilpai-lujen kautta.

– Pyrimme kokonaisurakoihin, joihin kuuluu vanhan sillan pur-kaminen ja hävittäminen, uuden sillan materiaalit ja rakentaminen. Yleensä siltaurakat pyritään kilpai-luttamaan kerran vuodessa, kertoo Tauriainen.

– Yhteistyö Metsähallituksen kanssa on luistanut hyvin ja kaik-ki on pelannut kuten on sovittu, sanoo Alpo Heikkinen.

Alpo Heikkinen on siirtymässä eläkkeelle ja vastuuta yrityksessä on ottamassa hänen 23-vuotias poikansa Janne-Pekka Heikkinen.

– On tärkeää, että on urakoit-

Anne Seppänen

Kuv

a H

annu

Hut

tu

sijoita, jotka hallitsevat erikoisem-mat työt. Urakan teettäjän kan-nalta on hyvä, että yrityksessä on jatkuvuutta ja uusi sukupolvi astuu remmiin, Ilmari Tauriainen sanoo.

Kainuussa Metsähallituksen teitä on noin 6000 kilometriä ja siltoja 140. Koko Suomessa Met-sähallituksen metsäautoteitä on yli 36 000 km ja siltoja yli tuhat.

Yrittäjä Tapio Manninen Tallyman Oy:stä raivaa taimikoita Joutsan Havumäessä. Kyseessä on noin 5,5

hehtaarin laajuinen erillispalsta, joka on jo kertaalleen perattu. Hyvin kasvavalle kuusikolle tarvitaan vielä toinen taimikon harvennus.

Mannisella on monen vuoden työkoke-mus Mikkelin kaupungin metsurina. Vii-meiset kuusi vuotta hän on työskennellyt itsenäisenä yrittäjänä Tallyman Oy:ssä.

– Tein jo metsurin työni ohessa lomilla ja lomarahavapailla töitä yritykseni nimiin. Yrityksen toimialana ovat taimikonhoito-työt sekä pylväiden taljaus. Vähitellen yri-tyksen kautta tuleva työmäärä kasvoi niin suureksi, että siirryin kokonaan yrittäjäksi, Manninen kertoo.

Töitä monenkokoisille yrityksilleMetsähallitus hankkii yrittäjäpalvelut tar-jouskilpailun perusteella. Tarjolla on sekä isoja työkokonaisuuksia että pienempiä eriä, jotka sopivat myös pienemmille metsäpal-veluyrittäjille.

– Ostamme yhä suuremman osan metsänhoitotöistä alan yrittäjiltä. Taimi-konhoitotöiden rinnalle on tullut myös

metsänviljelyä ja ennakkoraivuuta, kertoo metsänhoitoesimies Pertti Lintula Länsi-Suomen alueelta.

Mannisen yhden miehen yritys sai viime kilpailutuksessa kaksi taimikonhoidon han-kintaerää Metsähallitukselta, yhteensä noin 70 hehtaaria. Manninen tekee töitä myös muille toimeksiantajille.

– Yhteistyö Metsähallituksen kanssa on sujunut hyvin. Tarjouspyynnöt tulevat aina kaikkien nähtäviksi hyvissä ajoin, joten yrit-täjillä on aikaa perehtyä tarjolla oleviin työ-kohteisiin ennen tarjouksen antamista. Myös sopimukset ovat pitäneet, Manninen sanoo.

Myös Pertti Lintula on tyytyväinen yh-teistyöhön. Lintulan mukaan Manninen on esimerkillinen yrittäjä, joka tekee hyvää työjälkeä ja kehittää koko ajan toimintaan-sa. Parhaillaan Mannisella on testattavana reppuraivuri.

– Teen töitä tavallisella raivaussahalla ja reppuraivurilla vuorottaisina päivinä ja ver-taan aikamenekkiä sekä tuotosta. Ainakin tällä kohteella, jossa liikkuminen on navero-ojien takia hankalaa, reppuraivuri on osoit-tautunut hyväksi työvälineeksi, Manninen kertoo.

Pian raivuri pärähtää taas käyntiin, ja kohta Manninen on jo harpponut sahoi-neen ojan toiselle puolelle.

Taimikonhoitoa yrittäjävoimin

Kuv

a Sa

ri H

iltun

en Sari Hiltunen

Metsähallitus ostaa osan taimikonhoitotöistä met-säpalveluyrittäjiltä, jotka tuovat apua kiireiseen maastokauteen. Yhteistyökumppanit metsänhoito-töihin valitaan tarjouskilpailun perusteella.

4 • 20128

> Uinti koskessa on nautinnollinen kokemus. – Suosittelen tätä lämpimästi kaikille, sanoo Raija Pullinen.

Matti Ronkainen

Kuohuvia elämyksiä RuunaallaKoskenlasku villitsee Ruunaan-kävijät, ja moni yllättää itsensäkin hyppäämällä kuohuihin myös uimaan. Koskiuinti tarjoaa vauhtia, jännitystä, vähän haastetta ja aimo annoksen rentouttavaa elämystä.

Kuv

at M

atti

Ron

kain

en

> Ruunaalla on tarjottu yleisölle koskenlaskuelämyksiä 1970-luvun alkupuolelta alkaen. Retkeilyalueen perustaminen 1987 lopetti pyrkimykset valjastaa kosket sähköntuotantoon sekä lisäsi ja monipuolisti alueen matkailupalveluja.

> Lautalle nousussa on oma tekniikkansa. Salla Pihavaara kiskaisee isonkin körilään tottuneesti vedestä.

Kaksi Lieksan Matka-kaverien kumilauttaa on tuotu Neitikosken tuntumaan. Asiak-

kaat purkautuvat pikkubusseista. Kipparit Rauni Hietanen ja Sal-la Pihavaara tarkastavat varusteet, jakavat porukan lauttakuntiin ja ryhtyvät antamaan ohjeita. Jokai-nen aikuinen saa melan.

Lautat kannetaan veteen, ja vä-ki nousee kyytiin kipparin osoitta-malle paikalle.

Aluksi opetellaan melomaan samaan tahtiin.

– Tässä on kolme komentoa: vasen, oikea, veto. Kun huudan vasen, vasemmalla puolella istuvat melovat ja oikealla puolella istuvat huopaavat. Kun huudan oikea, oi-kealla puolella istuvat melovat ja vasemmalla puolella istuvat huo-paavat. Kun huudan veto, kaikki

melovat, Rauni selvittää vielä nor-maalilla äänenpainolla.

– Eikä tässä tarvita kielitaitoa, kaikki oppivat ymmärtämään nä-mä kolme sanaa, kippari keventää ja jatkaa, – on parempi ymmärtää, koska jos ei vedä vimmatusti tuol-la Neitikosken stopparissa, lautta nousee pystyyn ja vasta-aalto kaa-taa sen. Kannattaa siis tehdä niin kuin sanotaan.

Muutaman ensikertalaisen ne-nänpää muuttuu vaaleammaksi,

4 • 2012 9

ja jännitys vielä kasvaa, kun har-joittelutuokiossa kippari huutaa kurkku suorana komentonsa. Oi-kealla tai vasemmalla lautta pyörii paikallaan ja vedolla nousee mel-kein liitoon – sulkeiset sujuvat.

– Minä olen vain sotamies-Hietanen, mutta tuo Salla on oikea alikersantti, Rauni haus-kuttaa ärjyttyään kuin merijalka-väen kouluttaja amerikkalaisessa elokuvassa.

Kiljahduksia koskessaMutkan takaa näkyy Neitikoski. Porukka meloo, tunnelma tihe-nee. Rauni huutaa, että lautan pitää mennä virtaa nopeammin. Se lisää pontta jokaiseen vetoon.

– Vetoo!Lautta syöksähtää stoppariin ja

ikään kuin sukeltaa vaahtoavaan veteen. Kuuluu huutoa, kun ve-siseinämä ryöpsähtää kohti. Tun-tuu, että saa ämpärillisen vettä suoraan naamalle.

Stopparin päältä lautta mätkäh-tää seuraavaan kuohuun. Melat

ruunaan koskien lasku matkailubisneksenä alkoi 1973. Jo aiemmin kosket oli valjas-tettu viihdekäyttöön, sillä 1930-luvulla Ruunaalla järjestettiin Suomen ensimmäi-set tukkilaiskisat. 1960-luvulla ”Kutsetin herrat”, kuten Lieksassa sanotaan, veivät vieraitaan koskille pr-tarkoituksissa. He laskivat koskia, kylpivät savusaunassa ja nauttivat virvokkeita. Uittokäytössä kosket olivat toista sataa vuotta.

Pitkään koskia laskettiin pelkästään vah-voin perämoottorein varustetuilla isoilla puuveneillä. Yrittäjien välinen kilpailu toi käyttöön kumilautat, joista useimmissa on järvitaipaleita varten pieni perämoottori.

Siinä missä puuveneellä laskeva istuu pai-kallaan ja saa parhaimmillaan pienet vesipärs-keet naamalle, joutuu kumilautan kyydissä itse melomaan – ja kastuu varmasti.

Puuvene on pätevän kipparin ohjaamana turvallinen tapa tulla kosket alas. Kumilautta

tarjoaa enemmän jännitystä: siltä voi luiskahtaa veden varaan.

Joskus putoamisia sattuu, mutta niistä on selvitty säikähdyksellä. Kypärä ja pelastusliivi kuuluvat koskenlaskun varusteisiin, ja kippari tarkistaa aina ennen lähtöä, että ne ovat jokai-sella oikein ja riittävän tiukasti päällä.

Asiakkaan putoaminen virtaan on toisaalta edesauttanut tuotekehittelyä. Nykyisin koski-uinti on oma aktiviteettinsa, jonka suosio on nousussa.

Koskenlaskua Ruunaalla tarjoaa neljä yritys-tä. Sapluuna on kaikilla suurin piirtein sama: muutaman tunnin kestävän laskun yhteyteen – joko välille tai lopuksi – on järjestetty ruokai-lu. Muistoksi jaetaan kipparin allekirjoittama kunniakirja. Yritykset tarjoavat toki muitakin palveluja, esimerkiksi majoitusta.

Ruunaa vetää vuosittain noin 100 000 kävi-jää, ja koskenlaskuun osallistuu joka kesä noin 10 000 uskalikkoa.

Lieksanjoen koskireitti on 17,5 kilomet-riä. Koskia on kuusi ja pudotus yhteensä noin 16 metriä. Reitin ympärillä on 1987 perustet-tu noin 3 000 hehtaarin laajuinen Ruunaan retkeilyalue.

Retkeilyalueen perustaminen lopetti vään-nön koskien rakentamisesta. Alajuoksun kos-ket – Pankakoski ja Lieksankoski – oli valjas-tettu sähköntuotantoon 1960-luvun alussa, ja vuosikymmenen lopussa suunniteltiin myös Ruunaan rakentamista. Komitea ehdotti vuonna 1976 Ruunaalle kansallispuistoa, mutta ehdotuksesta käydyn keskustelun tulos oli kompromissi: alueelle perustettiin valtion retkeilyalue sekä noin 7 000 hehtaarin laajui-nen Ruunaan luonnonsuojelualue.

Lieksanjoen vedet tulevat Venäjän Karja-lan puolelta ja palaavat Vuoksea pitkin takai-sin naapurin puolelle Laatokkaan.

Matti ronkainen

Uittoväylästä matkailumagneetiksi

> – Ei pelottanut yhtään, tuumasi 7-vuotias hollantilainen Lucas van Breugel. Isä John pysyi silti pojan lähituntumassa.

kolisevat toisiinsa, joillakin rytmi on mennyt sekaisin. Mutta elossa ollaan ja kosken pauhun seasta kuuluu jo riemunkiljahduksia.

Muutama töyssy, ja virta rau-hoittuu. Vakavat ilmeet ovat vaih-tuneet iloisiksi, on koettu jotain mahtavaa.

Tästä muut kipparit yleensä jat-kavat matkaa suoraan, mutta Rauni haluaa, että Neitikosken saa kokea toisenkin kerran. Uiden, jos niin haluaa, ei kuitenkaan stoppariin. Eli ei kun uusiksi. Lautat melotaan rantaan, kannetaan kannaksen yli ja lasketaan takaisin veteen.

Jalat edellä virtaanToiselta lautalta veteen hyppää kolme, toiselta neljä.

Omilleen Rauni kertaa jo mais-sa antamansa ohjeet.

– Ensin pitää uida koskeen kuin Tarzan. Sitten pitää heittäytyä seläl-leen ja antaa virran viedä jalat edel-lä. Kuohuissa täytyy pitää nenästä kiinni. Kosken loputtua voi sitten vain kellua, rentoutua ja nauttia.

Kukin noudattaa ohjeita omalla tyylillään. Kelluntavaiheessa hih-kutaan huikeasta elämyksestä.

Uimarit poimitaan takaisin lautalle. Siihenkin on oma tek-niikkansa. Vedessä pitää työntää jalat suoriksi ja ottaa käsillä kiinni lautasta. Kippari tarttuu sitten pe-lastusliiviin ja kiskaisee uijan ylös, ja kun tämä samalla vetää itseään, onnistuu lautalle nousu helposti.

Lautat kytketään toisiinsa ja seuraavan kosken partaalle ajetaan moottorivoimalla.

Ei pelota, ei paleleUintihaluisten määrä kasvaa, kun vedessä olleet kertovat kokemas-taan.

Selvä enemmistö porukasta käy vähintään yhdessä koskessa uimassa.

– Minä kannustan kaikkia ko-keilemaan. Lapsia jopa patistan, Rauni sanoo.

Moni kaipaa rohkaisua mutta on sitten niin innokas pulikoimaan vedessä, että aikataulut paukkuvat

ja maissa odottava ruoka uhkaa jäähtyä.

Kesällä vesi on lämmintä, ei-kä uimareita palele. Keväällä ja syksymmällä lisämaksusta kos-kiuintiin saa lämpimänä pitävän pelastuspuvun.

Osanottajat ovat yksimielisiä siitä, että koskiuinti kruunaa päi-vän. Se on miellyttävä, huikea, unohtumaton kokemus.

– Olen laskenut kosket mones-ti, mutta tänään oli tosi hienoa ja hyvä porukka koossa, sanoi liek-salainen Jussi Varpiola.

– En pelännyt, eikä vesi ollut kylmää, kertoi hollantilainen Lu-cas van Breugel, 7 vuotta.

– Loistava ohjaus, oltiin var-moissa käsissä, kehui ylöjärveläi-nen Minna Sorsa kippareita.

Muutkin antoivat tunnustusta: Raunin tarinat ja jutustelu pitivät yllä leppoisaa tunnelmaa järvi-osuuksilla.

Sesonkien ehdoillaRauni Hietanen on Ruunaan

yrittäjien veteraaneja. Entinen SM-tason hiihtäjä ja yleisurhei-lija sekä koskimelonnan Suomen mestari (1988) aloitti työt koskil-la 1994. Vuonna 2004 hän myi osuutensa entisessä yrityksessään ja perusti Lieksan Matkakaverit.

Koskenlaskun lisäksi tarjolla on majoitusta ja erilaisia luon-toaktiviteetteja. Periaatteessa toi-mintaa tarjotaan myös talvikau-delle, mutta käytännössä toimin-ta rajoittuu keväästä myöhäis-syksyyn. Esimerkiksi yrittäjä itse työskenteli viime talven siivoojana Tahkolla ja lähtee ensi talveksi Le-ville Kammi-emännäksi.

Kesällä yritys työllistää 5–9 henkilöä, hieman tilanteesta riip-puen.

– Kesän vaihteleva sää ei ole meillä näkynyt. Koskilla kastuu joka tapauksessa, väkeä on riit-tänyt ihan hyvin. Tämä ei vaan elätä koko vuotta, yrittäjä toteaa.

Matkakaverit on tänä vuonna pyörittänyt myös Ruunaan Luon-totalon toimintaa.

> Helen van Breugel ja Ulf Bäckman laskevat jalat edellä ja nenästä kiinni pitäen aivan kuten on neuvottu.

4 • 201210

Labour of love -ideakilpailu 3.–30.9.2012. Osallistuminen ja ohjeet 3.9. lähtien osoitteesta www.luontoon.fi.

Heikki Hamunen

Kuv

at H

eikk

i Ham

unen

Vapaaehtoistoimintaa

Metsähallitus käynnistää avoimen ideointikilpailun vapaaehtois-toiminnan kehittämiseksi. Kilpailussa haetaan uusia, Suomen arvokkaimman luonnon hoitamiseen ja luontoelämysten löytä-miseen liittyviä vapaaehtoistoiminnan muotoja.

Metsähallitus osallistuu viiden kilpailussa menestyneen ehdo-tuksen toteutukseen. Vapaaehtoistyön koordinaattori Eveliina Nygren suosittelee ravistelemaan päänuppeja, jotta kunnon aivo-myrskyt pääsevät kehittymään.

– Kansalaistoiminta kanavoituu entistä enemmän netin kautta sekä erilaisissa lyhytaikaisissa vapaan toiminnan tempauksissa. Toi-minnan on sopeuduttava uusiin osallistamistapoihin perinteisen yhdistysyhteistyön ja talkootyön rinnalla.

– Toivomme kaikenlaisia ideoita siitä, mitä luonnon tai luon-nossa virkistymisen hyväksi voitaisiin vapaaehtoistoiminnalla to-teuttaa.

– Talkoot, leirit ja asiantuntijatyöt, esimerkiksi pesänlaskennat ja erilaiset inventoinnit, ovat vapaaehtoistyötä, jolla on jo pitkät perinteet. Esimerkiksi virkistyskäytön näkökulmasta haluaisimme kansalaisilta yhä enemmän ideoita ja osallistumista vaikkapa maas-topyöräilyreittien suunnitteluun. Tätä harrastajat ovat vapaaehtois-töinä joillain alueilla jo tehneetkin.

Omaksi iloksi, luonnon hyväksi

Labour of love -kilpailutuo uudet ideat kartalle

> Intoa piukassa. Somaliasta Lieksaan tänä vuonna muuttaneet lapset osallistuivat innokkaasti Kolin kylän heinätalkoisiin Metsähallituksen ja Lieksan maahanmuuttajatoimijoiden järjestämällä luontoretkellä.

> Kansallispuistokummi Fatbardhe Hetemaj ja Irakista Suomeen tullut Sherzad talkoissa.

Hetemaj aloitti touko-kuussa kansallispuisto-kummina yhdessä Sai-

mi Hoyerin, Mikko ”Peltsi” Pel-tolan, Patrik Borgin sekä Lauri Tähkän kanssa. Julkkiskummien avulla Metsähallitus haluaa in-nostaa ihmisiä virkistäytymään luonnossa sekä osallistumaan va-paaehtoistyöhön.

Kansallispuistokummiuden li-säksi Hetemaj on vuosien varrella tarttunut moniin vapaaehtoistöi-hin, lähinnä maahanmuuttajatee-maan tai liikuntaharrastuksiinsa liittyen. Kaksikymmentä vuotta sitten Kosovosta Suomeen pako-laisena muuttanut Hetemaj on puhunut paljon maahanmuutta-jien kasvamisesta suomalaisuuteen luonnon avulla.

– Haluan kiinnittää erityis-tä huomiota lasten ja nuorten luonto- ja ympäristökasvatukseen sekä maahanmuuttajien integroi-miseen. Haluan aktiivisesti ker-toa Suomen upeasta luonnosta ja mahdollisuuksista, joita se tarjoaa.

Ei pelkästään kuokalla ja kirveellä– Vapaaehtoistoiminnan ei tar-

– Suomihan on rakennettu talkoilla. Moni asia ei tulisi nyky-äänkään hoidettua ilman vapaaehtoistyötä, sanoo kansallis-puistokummi Fatbardhe Hetemaj. Kansallispuistokummius on yksi uusista vapaaehtoistoiminnan muodoista, joita Met-sähallituksen luontopalvelut parhaillaan rakentaa.

vitse aina tuottaa hehtaareja, puumotteja tai muita mitattavia työpanoksia. On jo arvo sinänsä, että ihmiset oppivat tuntemaan suomalaista luontoa ja kansallis-puistoa ja voivat osallistua toimin-taan – tätä kautta syntyy myös hy-vinvointia, sanoo Metsähallituk-sen tuore vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Eveliina Nygren.

– Tähän liittyvät myös uudet avaukset esimerkiksi maahanmuut-tajien suuntaan. Olemme kiinnos-tuneita yhteistyöstä myös sosiaali- ja terveysjärjestöjen kanssa.

Pienet teot, mittava merkitysVuosi 2011 oli Euroopan vapaaeh-toistyön teemavuosi. Teemavuo-den nimissä käynnistettiin hanke, joka linjaa vapaaehtoistyön kehit-tämistä Metsähallituksen luonto-palveluissa. Yksi johtopäätös on, että vapaaehtoistyön kehittämi-seen tarvitaan päätoiminen tekijä. Helmikuussa koordinaattorin työt aloittaneella Nygrenillä riittääkin työsarkaa.

– Vahvempi vapaaehtoistoi-minnan kehittäminen tulee nä-

kymään parhaillaan päivitettävässä luontopalvelujen toimintaohjel-massa. Kasvavalla vapaaehtois-toiminnalla haluamme paitsi parantaa suojelualueiden tilaa ja virkistys- ja eräharrastusmahdol-lisuuksia myös edistää kansalais-ten terveyttä, estää syrjäytymistä ja vahvistaa paikallisyhteisöjä.

– Metsähallituksen verkoston

kautta voi hyvän pienen ja paikal-lisen idean vaikutus kasvaa satoja ihmisiä koskevaksi toiminnaksi laajemmallakin alueella. Tästä esimerkkinä on Kolilla toteutettu ajatus kansalaisille tarjottavista lammaspaimenviikoista kansal-lispuistossa. Samaa menestyskon-septia kokeillaan nyt Kolin lisäksi muissakin kansallispuistoissa.

4 • 2012 11

Labour of love -kilpailutuo uudet ideat kartalle

> Tämä näky ilahduttaa kerta toisensa jälkeen, Tuomo Ollila iloitsee muuttohaukkapesueen äärellä.

Ties kuinka monta kilometriä mat-kaa on jo tehty. Metsätien päässä, todella syrjäisessä kolkassa, olem-

me vihdoin perillä. Auton ovi aukeaa ja samassa vastaan tunkee hyrisevä tuhatpäi-nen – luultavasti kymmentuhatpäinen – sääskilauma.

– Itikkatilanne on kyllä paha, pahin vuosikausiin. Sääskiä näissä hommissa on aina, lämpiminä päivinä paarmojakin sank-koina laumoina, Tuomo tietää.

Oikeastaan päivän keli on koko kesän kuva: kylmää, tuulista ja sateista.

– Alkukesän pesätarkastusten perus-teella muuttohaukalle ei tule aivan huip-puvuosi. Alkukesä oli niin kylmä ja satei-nen, että pesintöjä on epäonnistunut. Pari edellisvuotta olivat ihanteellisia ja pesinnät onnistuivat mainiosti.

”Aina tämä näky jaksaa sykähdyttää”Sadekuuro taukoaa hetkeksi ja otamme suunnan kohti haukkasuota. Rämeellä on silmänkantamattomiin hillan lehtiä mutta ei ensimmäistäkään marjaa. Kettukin vi-lahtaa puiden takana. Mitenköhän mahtaa olla haukkojen laita?

Kilometrin patikoinnin jälkeen eteen aukeaa komea rimpisuo: vähän puustoa, paljon avovettä, hetteisen näköistä suota. Saapas uppoaa suohon nopeasti vaikka mi-ten rivakasti yrittää ponnistaa rimpien yli.

Jostain kuuluu liron kimeä varoitus, toisaalla lurittelee sinirinta.

Ja juuri kun mietimme, mikä täällä mahtaa olla pesintätilanne, suolta kajahtaa haukan terävän käheä varoitusääni.

– Ollaan täällä kotona, Tuomo hihkai-see, kun haukan tumma silhuetti ilmestyy taivaalle.

– Molemmat emot paikalla, täsmentää Esko.

Haukat kaartavat sadan metrin päähän ja käkättävät äänekkäästi. Lintumiehemme pysähtyvät ihastelemaan näkyä naamat sä-teillen.

– Aina tämä näky vaan jaksaa sykähdyt-tää. Muuttohaukassa on jotain ylivertaisen jaloa, ilmankos sen aiempi nimi olikin ja-lohaukka, Tuomo pohtii.

– Joka kerta kun muuttohaukka hyppää suolta ilmaan ja alkaa räksyttää, sisikunnas-sa tuntuu hyvältä, Esko jatkaa.

Kanta vahvistuu, elinalue laajenee

Haukkaemojen lento on toiveita herättävää. Aina näin ei ole ollut. 1960–70-luvuilla ym-päristömyrkyt piinasivat muuttohaukkaa ja laji luokiteltiin erittäin uhanalaiseksi. Sen arveltiin olevan jopa sukupuuton partaal-la. Suomessa pesiväksi kannaksi arvioitiin alimmillaan 25–30 paria.

Hiljalleen kanta alkoi elpyä ja levinnei-syysalue laajentua. Nyt pesiväksi kannaksi arvioidaan 250 paria.

koille tulee ihan kiitettävästi, jatkaa Tuomo, joka työskentelee ylitarkastajana Metsähal-lituksen luontopalveluissa.

– Komeat maisemathan tänne vetävät. Metsähallitus korvaa matkat ja tapaturma-vakuutuksen. Minulle se riittää, on suoras-taan etuoikeutettua saada olla mukana ar-vokkaassa työssä, lintumies pohtii hetteikön laidalla.

Kolme untuvikkoa pesämättäälläKävelemme hyllyvää suota ja kovempia kannaksia kohti haukkojen edellisvuotista pesäpaikkaa. Käkätys soi tauotta ja yhtäkkiä mättäikössä, suopursukasvuston seassa nä-kyy jotain valkeaa. Haukat ovat asettuneet aivan edellisvuotisen pesämättään viereen. Vaatimattoman pesäkummun pohjalla on kolme herttaisen näköistä poikasta, valkoi-sia untuvikkoja kaikki.

– Sen verran pieniä nämä ovat, että em-

Jari Salonen

Kuv

a Ja

ri S

alon

en

Metsätie mutkittelee Kittilän takamailla. Heinä-kuinen lauantai on umpisateinen; taivas repesi jo hetkeä aiemmin asfalttitiellä ja kaatosade piiskaa auton ikkunaa. Sade ei kuitenkaan haittaa Tuomo Ollilaa ja Esko Pasasta, jotka pakkailevat tyynesti tavaroitaan. Edessä ei ole mikä tahansa linturetki, olemme lähdössä muuttohaukan pesälle.

Muuttohaukka tuli takaisin

Matka haukkasuolle on pitkä, kostea ja sääskien kansoittama

me rengasta poikia tällä kertaa. Parin viikon päästä poikaset ovat jo sen verran rotevam-pia, että renkaat pysyvät jalassa, Tuomo ja Esko puntaroivat.

Suomalaiset muuttohaukat saavat nilk-kaansa kaksi merkkiä, kullanvärisen maa-tunnusrenkaan ja isoilla numeroilla varus-tetun merkkirenkaan. Renkaat voi lukea kaukoputkella ja jopa valokuvista.

Taivaalta alkaa ripsiä taas hissukseen vet-tä. Otamme suunnan takaisin autolle, halki hyllyvän rimpisuon. Haukkojen käkätys jää taakse ja pääsemme perille likimain kuivin jaloin.

Sääskisuihketta on kulunut, paidan sel-kämys on litimärkä ja patikointi kivistelee jaloissa. Näille miehille tämä on arkea.

– Tämä oli haukkareissu kevyimmästä päästä. Kaukaisimmille pesille on parin-kymmenen kilometrin kävely, Tuomo loh-duttelee.

Sinne ensi kerralla.

– Mitään suurta uhkaa ei ole näköpiiris-sä ja tilanne on sama maailmanlaajuisesti. Meillä levinneisyysaluekin laajenee hil-jalleen, mutta vielä se painottuu vahvasti Pohjois-Suomeen, Tuomo kertoo.

Vapaaehtoiset korvaamattomiaMetsähallitus on koordinoinut vuodesta 1997 alkaen muuttohaukan seurantaa ja suojelua, kuten myös tunturihaukan ja maa- ja merikotkan kantojen seurantaa.

– Haukka työllistää muutaman metsä-hallituslaisen. Tärkein ja suoraan sanottuna aivan korvaamaton apu meille ovat kuiten-kin vapaaehtoiset lintuharrastajat, jotka jaksavat vuodesta toiseen rämpiä reviireillä. Haukkahommissa lintuharrastajia on mu-kana 25, kotkien perässä toinen mokoma.

– Vapaaehtoisia on tällä hetkellä juuri ja juuri riittävästi. Lähivuosina heitä tarvitaan todennäköisesti lisää.

Eivätkä suomalaiset askaroi yksinään, pohjoismainen yhteistyö on tiivistä: haukat ovat yhteisiä.

Esko on yksi vapaaehtoisista. Jo viisi ke-sää hän on tarkastanut muuttohaukkapaik-koja Enontekiöllä ja Kittilässä. Järvenpäässä asuvalle miehelle kilometrejä harrastuspai-

Muuttohaukassa on jotain ylivertaisen jaloa, aiemmmin nimi olikin jalohaukka.

”

4 • 201212

Lievänrikkeen kohdallavalvoja voi nytantaa huomautuk-sen ja ohjeistaa kalastajaa.”

Fakta

> Kalastajat kokemassa asianmukaisesti merkittyjä pintaverkkoja Suomenlahdella. Kalastuslain uudistuksen jälkeen seisovat ja kiinteät pyydykset ovat helpommin muiden vesilläliikkujien havaittavissa. Uudistus helpottaa myös kalastuksenvalvontaa.

Pentti Pieski

Kalastuslain uusien säädösten myötä kalastuksenvalvojana saa toimia vain henkilö, joka täyttää kelpoisuusvaatimukset ja on suorittanut kalastuksenvalvojan kokeen sekä saanut hyväksynnän ELY-keskuksesta.

K alastuksenvalvoja toi-mii tehtävässään virka-vastuulla ja noudattaa

kalastuslain ohella hallintolakia, kielilakia ja viranomaisten toi-minnan julkisuudesta annettua lakia.

Valvonta koskee muun muas-sa määräyksiä kalojen alamitoista, rauhoitusajoista ja -alueista sekä pyydyksiä koskevista kielloista tai pyydysten rakenteista. Kai-kenlainen kalastus, lukuun ot-tamatta ongintaa ja pilkkimistä, vaatii kalastuksenhoitomaksun suorittamista ja viehekalastuk-sessa myös viehekalastusmaksua. Verkkopyynnissä tarvitaan lisäksi vesialueen omistajan lupa.

Valvojakoulutuksen monet hyödytKesäkuun alussa Ivalossa järjes-tettiin koulutus- ja koetilaisuus kalastuksenvalvojille. Yksi mies-valtaisen koulutuksen naisosallis-tujista oli Metsähallituksen alue-päällikkö Elina Stolt. Hänen mu-kaansa koulutuksen tietopakettia voisi suositella valvojien lisäksi myös kaikille kalastusasioiden parissa työskenteleville.

– Meidän tiimimme laatii hoi-to- ja käyttösuunnitelmia muun

Kalastuslain muutos toi selkeyttä valvontaan

muassa erämaa- ja luonnonsuo-jelualueille. Suunnitelmissa kä-sitellään myös kalastusasioita. Työssäni on siis hyötyä, että olen nyt valtuutettu kalastuksenvalvo-ja suoritettuani hyväksytysti ka-lastuksenvalvojan kokeen, Elina Stolt kertoo.

Valvoja voi antaa huomautuksenIvalon kalastuksenvalvojakokeesta vastannut Kare Koivisto Lapin ELY-keskuksesta kertoi koke-muksiaan lakiuudistuksesta kou-lutustilaisuuden päätteeksi. Hän on vastuussa Tenon kalastuksen-valvonnasta ja totesi, että Tenon valvonnassa ollaan jo muutaman vuoden ajan sopeuduttu tuleviin lakimuutoksiin, joten 1.4.2012 voimaan tullut kalastuslain muutos ei juurikaan vaikuttanut Tenolla.

– Valvonnassa merkittävin muutos on, että lievän rikkeen kohdalla valvoja voi nyt käyttää harkintaa ja antaa huomautuksen ja ohjeistaa kalastajaa, Koivisto sanoo.

Kalastajan velvollisuudetKalastajan tulee pyydettäessä esit-tää kalastuksenvalvojalle kalastus-lupa, kuitti kalastuksenhoitomak-sun maksamisesta tai kuitti lääni-

uuden lain myötä jokaisessa verkossa ja katiskassa on aina oltava selvät merkit sekä pyytäjän nimi ja yhteystiedot. Vesiliikenne-alueella merkki on asetettava heijastimella varustettuun salkoon 1,2 metriä vedenpinnan yläpuolelle. Alle 1,5 metriä pinnasta oleva pintaverkko on merkittävä salossa kahdella lipulla sekä pitkissä verkoissa välikohoilla. Yli kymmenmetriset pyydyk-set merkitään molemmista päistä. Vesiliikennealue tarkoittaa väyliä, reittejä ja kaikkia purjehduskelpoisia vesialueita sekä sellaisia alueita, joissa vesiliikennettä voi olla.

Niillä vesillä, joilla vesiliikennettä ei voi harjoittaa (lammet, syrjäiset lahdet, karikot), merkiksi riittää yli 15 senttiä pinnan yläpuolelle ulottuva koho, jossa on nimi, yhteystiedot sekä ka-lastusoikeuden osoittava merkki.

Kuv

a Va

stav

alo

Pyydysten merkintä tarkemmaksi

kohtaisen viehekalastusmaksun mak-samisesta. Jos kalastusoikeus perustuu ikään, on kalastajan voitava todistaa ikänsä. Mikäli luvat eivät ole mukana, valvoja voi antaa näyttömääräyksen, jolloin kalastajan on seitsemän päivän kuluessa esitettävä poliisille todistus, että maksu on kalastushetkellä ollut maksettuna. Luvattomasta kalastuk-sesta poliisi määrää viidenkymmenen euron rikesakon.

Kalastajat eivät saa enää ottaa haltuunsa alamittaista tai muuten rauhoitettua kalaa, vaikka se olisi

vahingoittunut tai jopa kuollut. Aiemman lain aikana kalastajat saattoivat joskus pyytää luvatto-masti alamittaisia kaloja ja väit-tää valvojalle niiden olleen liian vahingoittuneita takaisin lasket-taviksi.

Kalastuksenvalvojan lisäk-si lupia voivat tarkistaa poliisi, ELY-keskus, tulli, rajavartiolaitos ja Metsähallituksen erävalvojat. Metsähallituksen ammattivalvojat vastaavat jatkossa myös yksityisve-sien valvonnasta.

Lippusalon korkeus vä-hintään 1,2 m vedenpinnas-ta mitattuna

20 cm

20 cm

Heijastin vähintään 2 cm

Uppoavat tai painote-tut köydet

Pyydys vähintään 1,5 m syvyydessä

Nimi ja yh-teystiedot sekä pyy-dysmerkki

Kuv

a Su

omen

vap

aa-a

jank

alas

tajie

n ke

skus

järj

estö

4 • 2012 13

Itäsuomalai-silla työmailla ei ole vesiensuojelun osalta hävettävää.

Kaivinkonemiehet vesiensuojeluopissa

> Timo Hiltunen kertoi Itä-Suomen työmaiden pärjänneen hyvin tarkas-tuksissa, mutta aina löytyy jotain parannettavaa.

> Kunnostusojituksia ja maanmuokkausta kaivinkoneella tekeviä urakoitsijoita sekä Metsähallituksen toimi-henkilöitä koulutettiin Rautavaaralla vesiensuojelun toimenpiteisiin ja mitoituksiin. Tärkeä osa koulutuspäivää oli työkohteisiin tutustuminen.

Matti Ronkainen

Kuv

at M

atti

Ron

kain

en

Kesäkuussa metsänhoitotöitä tekevät itäsuomalaiset kai-vinkonemiehet olivat vesiensuojeluopissa Rautavaaran Metsäkartanolla. Yrittäjät kokivat Metsähallituksen järjes-tämän koulutuksen kiinnostavaksi ja hyödylliseksi.

Metsähallitus kouluttaa säännöllisesti urakoit-sijoitaan ja heidän

työntekijöitään. Tämänkertaisen koulutuksen aiheeksi oli valikoi-tunut vesiensuojelu, koska Metsä-hallituksen paikkatietojärjestelmä tarjoaa siihen uusia työkaluja ja ohjeistustakin on uusittu. Käy-tännönläheisessä koulutuksessa käytiin läpi ohjeistuksen lisäksi myös työkohteiden tarkastuksista saatuja kokemuksia ja perehdyt-tiin uuteen ympäristöoppaaseen.

Kohteista oppia ja kehityseväitäVesiensuojelutoimenpiteet ovat tarpeen, jotta ravinteiden ja kiin-toaineksen huuhtoutuminen ve-siin voitaisiin estää ja jotta valu-mavedet kyettäisiin selkeyttämään tehokkaasti. Metsäkartanolla kävi selväksi, ettei itäsuomalaisilla työmailla ole hävettävää erilais-ten vesiensuojelutoimien osalta. Laatutoimen tarkastuksissa, joita tehdään satunnaisesti noin viidelle prosentille työmaista, Itä-Suomen työmaat ovat pärjänneet hyvin.

– Onhan se hyvä kuulla, että työ on välttänyt, totesi rautavaara-lainen urakoitsija Arto Hakkarai-nen. Samaan hengenvetoon hän tosin myönsi, että aina on myös jotakin parannettavaa ja siksi täl-

lainen koulutus on paikallaan.Maastossa väki tarpoi useam-

malla kohteella. Metsätalouden Itä-Suomen maankäyttö- ja ym-päristöpäällikkö Juha Laitinen ja ympäristöasiantuntija Arto Kammonen olivat yhdessä ympä-ristöasiantuntija Timo Hiltusen kanssa löytäneet kohteita, joista löytyi niin opiksi otettavaa kuin kehitettävää.

Laskeutusaltaat, lietekuopat, kaivu- ja perkauskatkot olivat kaikille tuttuja, mutta putkipato oli monille uusi tuttavuus. Run-saslumisen talven jälkeiset ke-vättulvat olivat jättäneet paikoin muistutuksia toimenpiteiden mi-toituksesta. Näytillä oli myös hy-vin toimiva pintavalutuskenttä ja jokunen työkohde, jossa riistanä-kökulma oli otettu huomioon.

– Kyllä tässä tuli paljon sem-moista, joka selvensi millä tavalla pitää mitäkin tehdä, myönsi vasta

hiljattain hakkuukoneen puikois-ta kaivinkoneelle siirtynyt Keijo Hakkarainen Juuasta.

Kriittiset kohteet löytyvät mallintamallaUusi ympäristöopas antaa entistä tarkempia ja yksityiskohtaisempia ohjeita vesiensuojeluun. Paikka-tietojärjestelmässä on puolestaan mallinnettu pintavesien kulkeutu-misreitit korkeuskäyriä käyttäen. Mallinnuksen avulla voidaan tun-nistaa maastossa vesiensuojelun kannalta kriittisiä kohteita. Sen avulla voi esimerkiksi arvioida mi-hin kohtaan metsäautotielle pitää rakentaa rumpu. Järjestelmää voi käyttää apuna myös hakkuiden, maanmuokkauksen, kunnostuso-

jituksen ja lannoituksen rajaami-sessa sekä vesiensuojelumenetel-mien suunnittelussa ja mitoituk-sessa, kertoi suunnittelija Arto

Nygren Varkauden metsätiimistä.Hänen mukaansa olisi hyvä

muistaa, että kaikilla maastossa tehtävillä toimilla pyritään luo-

maan uudelle puusukupolvelle kustannustehokkaasti mahdolli-simman hyvät olot kasvaa ja ke-hittyä.

4 • 201214

ERÄKOKKINA

Tänä kesänä tehdään ter-vehdyttämis- tai kasva-tuslannoituksia Ylä-Sa-

vossa Iisalmen, Varpaisjärven ja Rautavaaran piireillä lähes 300 hehtaarin alalla. Tuhkalannoitet-ta levitetään reilut 930 000 kiloa pääasiassa turvemaille, kertoo metsänhoitoesimies Aimo Korka-lainen Nurmeksen metsätiimistä.

Lannoituksen hoitaa urakoit-sija lentolannoituksena helikop-terilla. Työmaalla on mukana Metsähallituksen toimihenkilö, joka valvoo, että työssä otetaan huomioon ympäristöasiat.

Turvemaiden lannoituksessa huomio on korostetusti vesien-suojelussa. Vesistöihin jätetään noin 50 metrin suojavyöhyke ja ojien reunoille noin viiden met-rin lannoittamattomat kaistaleet. Helikopterilla vesialueet voidaan huomioida paremmin kuin aiem-

Tuhkaa turpeeseen helikopterillaMetsähallitus levittää valituille metsäalueille tuhkaa ja keinolannoitteita puuston kasvun ja terveydentilan parantamiseksi. Työ tehdään tarkkaan harkiten ja ympäristöstä huolehtien.

min käytetyillä pienlentokoneilla.Lannoituksessa voidaan käyttää

myös maakonetta eli metsätrakto-ria, johon on kytketty lannoitetta levittävä laite. Helikopterit ovat kuitenkin viime vuosina korvan-neet usein maakoneet.

Pitkäaikainen vaikutusItä-Suomen metsänhoitopääl-likkö Arto Kammosen mukaan tänä vuonna valtion maille kylve-tään vain tuhkaa, vaikka Metsä-hallituksella on käytössään myös keinolannoitteita. Tämän vuoden lannoitusalue on reilu 2000 heh-taaria. Silloin kun on käytetty myös keinolannoitusta, taso on ollut noin 4 000 hehtaarin luok-kaa vuodessa.

– Lannoitusta esittää yleen-sä alueen suunnittelija. Hän voi pohtia asiaa esimerkiksi tiimiesi-miehen kanssa. Budjetin raamit sitten lopulta sanelevat, mitä toteutetaan, Kammonen kertoo päätösprosessista.

Lannoitettavan metsän tulee olla tervettä ja täystiheää. Kohteet ovat havupuuvaltaisia. Mitään va-jaatuottoisia alueita ei lannoiteta, mutta terveyslannoituksia käyte-tään korjaamaan esimerkiksi boo-rin puutetta.

– Tuhkalannoitus on ojitet-tujen soiden menetelmä ja sillä saadaan pitkäaikainen vaikutus, Kammonen toteaa.

Pääasiassa puun ja turpeen se-kapoltosta saatu tuhkalannoite vä-hentää maaperän happamuutta ja lisää alkuainemääriä. Metsäntut-kimuslaitoksen mittauksissa tuh-kalannoituksen käyttö on osoitet-tu taloudellisesti kannattavaksi ja pitkävaikutteiseksi tavaksi lisätä puun kasvua ravinnepuutoksista kärsivillä turvemailla.

Tuhkalla on myös vähemmän haitallisia sivu- ja ympäristövai-kutuksia kuin kaliumia ja fosfo-ria sisältävillä keinolannoitteilla, vaikka tietyissä kohteissa niiden-kin käyttö on perusteltua.

Kuv

a Ar

to K

amm

onen

Matti Ronkainen

SIENIMUNAKAS KAHDELLE

kukkurapannullinen tuoreita tatteja tai kanttarellejavoita ja öljyä paistamiseensuolaa ja valkopippuriamaustamiseen1 dl maitoa½ dl jauhoa4 munaaiso sipuli

– Kokki en ole ollenkaan, Mai-ja Mikkola nauraa. Kohta kui-tenkin paljastuu, että erätaiturin käsissä valmistuu vaikka mitä.

Jyväskylän toimistolla luon-topalvelujen erikoissuunnitte-lijana työskentelevä Maija on kiertänyt paljon erävaellus- ja partiotaitokisoja ja loihtinut niiden ruokatehtävissä tavallisen loimulohen ohella muun muassa ryynimakkaraa luonnonsuoleen, siankielialadobia ja täytekakun trangialla. – Eräänä talvena partiotaitokisoissa oli teemana Amerikka. Kovassa räntäsatees-sa teimme hampurilaisaterian eli kerroshampurilaisen ja rans-kalaiset, Maija kertoo.

Viime vuosina Maija on viet-tänyt pienten lastensa vuoksi hiljaiseloa kisojen ja erävaellus-ten suhteen. Nyt on retkeilty lä-himaastossa ja Maija on päässyt tekemään eräbravuuriaan, heit-

Maija Mikkola

Hanna Kaurala

toräiskäleitä. Bravuurin salaisuus on taikinassa. – Taikinaan tulee maitoa, puolet siitä jauhoja, riit-tävästi kananmunia ja suolaa. Ja ehdottomasti ensin pitää sekoittaa maito ja jauhot ja vasta sitten lisä-tään kananmunat. Näin taikinasta ei tule kokkareista, Maija vinkkaa.

Lasten kanssa voi helposti kerä-tä myös sieniä. – Minulla on var-maan joku keräilijägeeni, Maija nauraa. – Jos marjoja tai sieniä on metsässä, niitä on vain pakko mennä keräämään, vaikka niitä ei enää tarvitsisikaan. Tänä vuonna olen ollut melkein sekaisin kanta-relleista, sienilenkki on kierrettävä kerran viikossa. Muutama vuosi sitten oli hullu herkkutattivuosi ja silloin tulin lenkiltäkin kädet täynnä tatteja.

– Olen aina tykännyt sienistä, etenkin voitateista. Kaikki eivät kuitenkaan pidä sienten suutun-tumasta, silloin sienet kannattaa silputa hyvin pieneksi esimerkiksi keittoon.

Sienten ja marjojen lisäksi Maijan pöydässä tarjotaan myös itse pyydettyä kalaa. – Asumme järven rannalla ja hommasin ka-tiskan, jolla on saatu jo matikka, pieniä ahvenia ja iso hauki, Maija kertoo. – Minulla on myös pieni peltopläntti, jolla kasvaa perunaa ja porkkanaa. Haluan, että lapset näkevät, mistä ruoka oikeasti tulee.

Kuv

a Es

ko K

eski

-Oja

Kuori, pilko ja kuullota ensin sipuli. Siirrä lautaselle odot-telemaan. Paista sienet kes-kilämmöllä. Sekoita sillä välin ensin maito ja jauho keskenään ja vatkaa lopuksi munat jouk-koon. Mausta munamaito suo-lalla ja valkopippurilla. Kun sienet ovat tulleet aavistuksen rapeiksi, lisää suolaa ja kuul-lotettu sipulisilppu. Paista vie-lä hetki. Kaada sitten pannuun

munamaitoseos, paista keski-lämmöllä molemmilta puolilta kauniin ruskeaksi.

Sienimunakas maistuu myös kylmänä, ja sopii siten hyvin tuke-vaksi retkievääksi.

Erityisen hyvin munakkaaseen sopivat punikki-, kangas-, voi- ja herkkutatit. Herkullinen maku syntyy myös niiden yhdistelmästä.

4 • 2012 15

TAPAHTUMIA

Lisätietoja tapahtumista osoitteessa www.luontoon.fi

NIMITYKSIÄ

PYSTYMETSÄSTÄ

Martta Fredrikson

Kuv

a M

artt

a Fr

edri

kson

Kuka olet ja mistä tulet? – Olen Hattulasta, mutta olen asunut eri puolilla eteläistä Suo-mea ja kotiutunut aina sinne mis-sä olenkin. Nyt asun Salon Raa-talassa vaimon ja kolmen tyttären kanssa.

Millainen on työhistoriasi?– Kouluttauduin alun perin met-sätalousinsinööriksi ja tein alan töitä, koska luonto on aina ollut sydäntäni lähellä. Muutaman vuo-den jälkeen halusin kuitenkin toi-senlaisiin töihin. Opiskelin sitten arkeologiksi, koska historia on kiinnostanut pienestä pitäen.

Noin viisi vuotta sitten minul-la oli juuri työrupeama päättynyt, kun huomasin Metsähallituksen ilmoituksen, jossa haettiin kult-tuuriperinnön inventoijia. Tartuin tilaisuuteen. Nykyisessä työssäni yhdistyvät molemmat kiinnos-tuksen kohteeni, historia ja metsä. Tykkään valtavasti tästä työstä.

Jouni Taivainen, 47, suunnittelee ja toteuttaa talousmet-sien kulttuuriperinnön inventointia Metsähallituksessa. Inventoinnin on määrä valmistua vuoteen 2015 mennessä. – Puolivälissä työtä ollaan. Yhteensä noin 1,2 miljoonaa hehtaaria on jo inventoitu. Minulle tämä on unelmatyö.

Miksi metsien muinaisjään-nöksiä inventoidaan? – Kulttuuriperinnön inventoinnin avulla saadaan tietoa alueen maan-käytöstä ja lisävalotusta paikalli-seen, alueelliseen ja valtion histo-riaan. Metsien kulttuuriperinnön inventointia ei ole Suomessa juuri aiemmin tehty, joten lähes kaikki tieto on uutta. Kulttuuriperintö-kohteet kertovat ihmisten tavois-ta ja siitä, miten ennen on eletty. Esimerkiksi kaskeaminen oli ikään kuin vakuutus: metsän keskelle tehdyllä pellolla ei ollut niin paha hallanvaara kuin suojattomam-malla paikalla.

Kun kulttuurikohteesta on paikkatiedot ja kuvaus tallennet-tu, voidaan kohde suojella, jotta jäännöksiä ei tuhota ja jotta niitä pystytään myöhemmin tutkimaan tarkemmin. Metsähallituksella ei ole ollut vaikeutta jättää kohteita rauhaan edes metsätalousmailla. Metsähallituksen maat ovat kaik-kien omaisuutta, ja tulevaisuudessa olisi tarkoitus saada kulttuurikoh-teet myös retkeilijöille tutummiksi.

Miten tärkeät kohteettunnistaa?– Ensinnäkin suunnittelemme maastokäynnit muun muas-sa muinaisjäännösrekisterin ja SutiGIS:in eli Metsähallituksen paikkatietojärjestelmän tietojen pohjalta. Näistä rekistereistä löy-tyy tietoa inventoitavista kohteis-ta. Lisäksi käytämme usein van-hoja karttoja sekä lukuisia muita aineistoja ja haastatteluja suunnit-telun apuna.

Mitä enemmän kohteita on ko-lunnut läpi, sitä paremmin silmä oppii niitä löytämään. Paikallis-historian tuntemus luonnollisesti auttaa. Esimerkiksi kaskipaikat tunnistaa helpommin, jos on tie-toa, missä kohti muinaiset pellot tai asumukset ovat sijainneet.

Mikä löytö on jäänyterityisesti mieleen?– Hauskin löytö oli viime kesänä pieneltä palstalta Paimiosta. Tie-sin, että muutaman kymmenen metrin kokoisella muinaisella ranta-alueella pitäisi olla jotain

löydettävää. Etenin rinnettä pitkin koko päivän ja kaivelin koekuop-pia, mutta mitään ei löytynyt. Myöhään iltapäivällä huomasin vastavaloon katsoessani mäyrän kaivannon. Tarkemmalla vilkai-sulla hiekan seasta löytyi saviasti-an palanen. Lopulta sieltä paljastui kokonainen kulttuurimaakerros. Veikkaukseni on, että kyseessä oli muinainen leiripaikka, jota ehkä kalastaja tai hylkeenpyytäjä on käyttänyt noin 5 000–6 000 vuot-ta sitten. Paikka oli niin hankalasti havaittavissa, että ilman mäyrän-

koloa sitä tuskin olisin löytänyt. Mitä teet vapaa-ajallasi? – Vapaa-aikani menee pitkälti kotitöitä ja remonttia tehden. Meillä on vanha maatalo, jonka hoitamisen lisäksi aikaa vievät puutarhanhoito ja hyötyviljely. Omalta palstalta saadaan juu-reksia ja vihanneksia, omenaa, vadelmia, yrttejä, maissiakin ja paljon muuta. Metsässä käydään ahkerasti marjastamassa ja sienes-tämässä. Melomaan yritän ehtiä kerran viikossa.

YTM, HSO-sihteeri Pia Halme on valittu hankintajärjestelmän pääkäyttäjäksi sekä hankinta- ja sovellusasiantuntijaksi. Jarmo Heiskanen on valittu suun-nittelijaksi Kajaanin metsätiimiin. Matti Hyhkö on valittu luontovalvo-jaksi Sipoonkorven kansallispuis-toon. Metsätalousinsinööri Ilkka Kor-honen on valittu metsätalouden suunnittelun tietojärjestelmän käyttöönottoprojektin projektipääl-liköksi 1.9.2012–31.3.2013. FM Kaisu Mankinen on valittu luontokeskuksen hoitajan sijaisek-si Syötteelle 6.8.2012–23.4.2014. FM Meri-Hilkka Mäkelä on va-littu Etelä-Suomen luontopal-velujen suunnittelijan tehtävään 1.6.2012–30.9.2013, toimipaikkana Jyväskylä. FT, eräasioiden ylitarkastaja Ahti Putaala on valittu eräpalvelujen lupamyynnin kehittämisen ja muutosprosessin hallinnan pro-jektipäällikön tehtävään 1.8.2012–30.6.2013. Tradenomi Pia Rantala on valittu henkilöstö- ja sovellusasiantunti-jaksi Tikkurilaan. MMM Mikko Rautiainen on valittu luontopalvelujen ylitarkastajan viransijaiseksi 1.8.2012–30.6.2013. Metsätalousteknikko Heikki Rim-piläinen on valittu Nurmeksen metsätiimin suunnittelijaksi.

Iktyonomi Kari Sarajärvi on valittu luontopalvelujen yli-tarkastajan viransijaiseksi 15.8.2012–31.5.2013. Yo-merkonomi Auli Söderholm on valittu Palvelukeskuksen taloussihteerin sijaiseksi 21.5.2012–15.4.2013, toimipaik-kana Tikkurila. FM Matti Tapaninen on va-littu luonnon virkistyskäytön aluepäällikön viransijaiseksi 21.5.2012–23.4.2014. Merkonomi Kaisa Thessler on valittu Palvelukeskuksen taloussihteerin määräaikai-seen tehtävään 21.5.2012–31.12.2013, toimipaikkana Rovaniemi. MMM Aarni Tolonen on valittu Palvelukeskuksen toimisto- ja toimitilapalvelujen tiimiesimie-heksi Rovaniemelle 1.8.2012–31.12.2013. TtT Marjo Tourula on valittu tutkimuskoordinaattoriksi Open-hankkeeseen Poh-janmaan luontopalveluihin 1.9.2012–30.6.2013. Tuomas Uola on valittu Nuuk-sion luontokeskus Haltian asiakasneuvojaksi. FM Veikko Virkkunen on valittu Pohjanmaan luontopalvelujen luonnon virkistyskäytön eri-koissuunnittelijaksi 15.6.2012–23.4.2014.

30.8.–1.9. FINNMETKO-MESSUTJÄMSÄSSÄSuomen merkittävin työnäytöksiin pe-rustuva konealan ammatti- ja myynti-näyttely. Metsähallitus on myös mukana messuilla, osaston teemana on sopi-musyrittäjyys ja urakoinnit. Osasto löy-tyy FinnMETKO-hallista paikalta 408.

1.9. KLO 20.30 LEPAKKORETKISAVONLINNASSALepakkoretkelle lähdetään lauantaina illan pimetessä. Noin 1,5 tunnin retki alkaa Savonlinnan maakuntamuseolta. Retkioppaalla on mukana detektori, jo-ka muuntaa lepakoiden äänet ihmiskor-vin kuultaviksi. Retki on maksuton. Op-paana toimii luontoyrittäjä Elina Enho.

7.–20.9. PALLAKSEN RETKIVIIKOTRetkeilyä, rauhaa ja rokkia!  Pallaksen retkiviikot yhdistävät alueen tapahtuma-kirjon Oloksen Rock & Culturesta Särki-järven Shamaanitapahtumaan. Luvassa on hulppeita maisemia ja makuja, tun-turiretkiä, tulistelua, laulua ja soittoa, tarinointia sekä elokuvia. Tiistaina 11.9. klo 12 ja 16 sekä perjantaina 14.9. klo 12 ja 16 esitetään Pallastunturin luonto-keskuksessa Ranskan kuningas Ludvig Filip I:n ja kirkkoherra Lars Levi Laesta-

diuksen kohtaloiden risteämisestä kerto-va Arktiset tulet -dokumenttielokuva.

14.–15.9. SAVOTTAPÄIVÄTSAVUKOSKELLAItä-Lapissa Savukoskella järjestetään 14.–15.9. viidennet Savottapäivät. Tämän vuo-den pääteemana on Samperin konesavot-ta, josta tulee kuluneeksi sata vuotta. Perjantaipäivää vietetään monipuolisen ohjelman parissa Kuusikko-ojan savot-takämpän, Hotelli Samperin Savotan ja Opastuskeskus Korvatunturin pihapiiris-sä. Lauantaina tehdään linja-autoretki ko-nesavotan maisemiin Tulppioon.

16.9. MELONTARETKIPATVINSUON KANSALLISPUISTOSSA30-vuotias Patvinsuon kansallispuisto juhlii melontaretken merkeissä Suomun-järven upeissa erämaisemissa. Opas-tetulle, maksuttomalle melontaretkelle lähdetään Suomun luontotuvalta. Päivän aikana tutustutaan retkimelontaan ja kauniin Suomunjärven luontoon. Sisältää evästauon tulentekopaikalla (ota omat eväät mukaan). Retken jälkeen maksuton saunomismahdollisuus Suomun ranta-saunassa ja nuotiokahvit. Mahdollisuus lainata avokanootti tai kajakki. Sopii myös aloittelijoille.

4 • 201216

> Riistakolmiolaskennoissa kartoitetaan kanalintujen lukumäärät eri puolilla Suomea.

> Riistakolmio on 12 kilometriä pitkä kolmion-muotoinen reitti.

Kuv

a H

annu

Hut

tu

Palosaaren riistakolmiossa ei pitänyt olla ojia. – Minkähän vuoksi me yli-tämme niitä jatkuvasti? metsästäjät

ihmettelevät.Taisto Hokajärvi ja Pertti Vanhala al-

kavat olla läpimärkiä ennen ensimmäistä suota. Sivuseikat unohtuvat, kun mättäät hehkuvat kypsiä ja vähän ylikypsiä hilloja.

– Täällä pitäisi olla metsoja. Nekin syövät hillaa, Hokajärvi sanoo ja maistaa itsekin.

Metsäkanat yllätettiin hillastaRiistakolmiolaskennat menivät uimiseksi. – Help-poa ei ole ollut nyt teerenpojillakaan, totesivat li-timärät kolmiolaskijat Pyhäjoella. Riistalaskennat ovat suururakka, johon osallistuu joka vuosi 5 000 metsästäjää.

kuMpparit hölskyvät ja litimärät sukat hiertävät. Jukka huikkaa iloisesti, että ei ole enää kuin kolme kilometriä jäljellä. Oja, toinen oja, kolmas oja, ojia silmän-kantamattomiin. Hop, hop ja molskis! Jalat alta ja suorin vartaloin ojan pohjalle. Eipähän ole enää yhtään vaatekappaletta kuivana.

Hilloja ja mustikoita. Hakkuuaukon yllä kaartelee hiirihaukka. Taimikon lai-dasta lentoon hyppää akkateeri. Onkohan sillä poikue matkassaan?

Metsiä olen kolunnut yli kaksikymmentä vuotta, mutta vasta nyt liityin riis-tanlaskijoiden uljaaseen joukkoon. Ruusunpunainen kuvitelma hommasta oli, että sehän on semmoista sunnuntaikävelyä auringon paisteessa.

Entäs todellisuus sitten? Sunnuntaikävely loppui siihen paikkaan, kun nokia-laisten varret hörppäsivät. Auringosta ei näkynyt vilaustakaan, vaan vettä tulla tursusi joka suunnasta. Ja itse laskeminen. Näkyihän niitä teeriä, mutta yritäpä tiheässä taimikossa ynnätä yhteen, oliko niitä nyt kaksi vai neljä.

Ensimmäisen riistakolmiolaskentani yllätyksellisyyden kruunasivat linjan var-relta löytyneet kantarellit, joista valmistui iltatuimaan herkullinen keitto. Sitä saunan jälkeen lautaselta lusikoidessa mielen valtasi hyvä fiilis. On se vaan hienoa olla suomalainen metsästäjä!

hannele kytö

Aku Ahlholm

Ensi kertaa kolmiota kiertämässäKoko maan lintukannat loivassa alamäessä

Laji ja vuosi lintua/km2 poikasten osuus (%) poikueiden kokoMetso 2012 4,6 (+–) 44 3,7Teeri2012 10,3 (+–) 46 3,8Pyy2012 8,2 (+–) 47 3,7Riekko2012 0,4 (– –) 57 4,6

Lähde: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, kun riistakolmioista 2012 oli laskettu noin puolet.(++) tarkoittaa lajin selvää runsastumista, + lievää runsastumista,(– –) selkeää harvinaistumista, – lievää harvinaistumista(+-) kanta on pysynyt lähes ennallaan.

Talvella metsästäjät laskevat vielä talvi-kolmiot ja joissain osissa maata peltokol-miot. Useiden henkilötyövuosien talkoopa-nostus antaa Riista- ja kalatalouden tutki-muslaitokselle pohjan laskea riistakantojen kehitystä.

Nyt kesäkolmiossa etsitään metsäkana-lintuja, jäniksiä ja lehtokurppia. Niiden on

löydyttävä 60 metriä leveältä laskentalinjal-ta. Myös karhuhavainnot kirjataan.

Poikueet pienentyneetTaisto Hokajärvi, Pertti Vanhala ja minä olemme lähteneet kiertämään kolmiota puolivälistä, kun taas toisen puolen laskevat Hannele Kytö, Erkki Turtinen ja Jukka Pietarila.

Saavumme jälleen hillasuolle. Taas nä-emme kypsiä marjoja, metson jätöksiä ja lopulta itse herkkusuun, joka hyppää siivil-leen hillamättäältä. Teeriä ei vielä näy.

– Jospa ne linnut olisivat täällä kuivem-massa. Tuolla suollahan ne tarvitsisivat rä-pylät, Pertti Vanhala sanoo.

Lopulta vetinen urakka valmistuu, ja las-kijat pääsevät ynnäämään tulokset: 14 kirja-usta. Kaksi metsohavaintoa, kolme pyyha-vaintoa ja loput teerihavaintoja. Enemmän kirjauksia kuin edellisenä vuonna, mutta poikueet olivat nyt pienempiä.

Kohta löytyy metson jätöksiä, eikä ai-kaakaan, kun sankari itse pakenee laskijoita suoraan hillamättäältä. Ensimmäinen mer-kintä taulukkoon.

Henkilötyövuosien urakkaRiistakolmiolaskennat ovat suomalaisten metsästäjien ainutlaatuinen talkoourak-ka. Suomessa on 1 600 kolmiota, joista lasketaan aina loppukesästä tuhatkunta. Kolmion sivu on neljä kilometriä pitkä, ja hankalassa maastossa 12 kilometriä pitkään kierrokseen menee kokonainen työpäivä.

Kuv

a Ak

u Ah

lhol

m