M e t s ä h a l l i t u k s e n l e h t i j o u l u k u u 6 • 2 0 1 2

Metsähallitustehostaa sisävesien suojelua sivu 12

Geenireservimetsissäsuojellaan puiden perimää

sivu 6

Kuhmo– kaupunki sahan laidalla

sivut 8–9

Lapin raakapuukuljetuksettehostuvat

sivu 10

Villi Pohjola sulautuionnistuneestiLaatumaahan

sivu 13

6• 20122

Metsä.fi on Metsähallituksen sidosryhmälehti.www.metsafi-lehti.fi

Osoite: Metsähallitus, Pl 94, 01301 Vantaa Internet: www.metsa.fi Puhelin: 0205 64 100 Vastaava toimittaja: Juha Mäkinen, Toimittaja: Hanna Kaurala Toimitussihteeri: Leena Hulsi / Viestintätoimisto Jokiranta OyToimituskunta: Juha Mäkinen (pj), Outi Ala-Härkönen, Markku Eklund,Leena Hulsi, Timo Karhapää, Hanna Kaurala, Kari Koivumaa, Pauli Määttä, Anne Paakkarinen

Palstan reunalta

Tässä numerossa

Taitto: Tuuli Holopainen / Viestintätoimisto Jokiranta OyKannen kuva: Hannu HuttuOsoitteenmuutokset: Leena Pöllä p. 0205 64 4214, metsafilehti@metsa.fiAineisto toimitukseen: 1 / 28.1.2013. mennessä. Toimitus pidättää oikeudenlyhentää ja toimittaa Metsä.fi-lehteen lähetettyjä tekstejä.Painopaikka: Jaakkoo-Taara Oy Painosmäärä: 13 000 kpl, ISSN 1458-4700 (painettu) ISSN 1458-4719 (verkkoversio) Tämä lehti on painettu ympäristömerkitylle paperille.

8–9

Kuv

a Es

ko K

eski

-Oja

16

”

3

Hallinnoimil-lamme maa-alueilla on keskeinen rooli Suo-men biodiversiteetin säilyttämisessä sekä maamme biotalouden ja luonnonvara-alan menestymisessä.

Yllämme tänäkin vuonna koviin tuloksiin, vaikka toimialojemme markkinat ja yleinen taloudelli-nen tilanne eivät ole olleet suosiolliset. Liiketoi-minnan hyvien tulosten lisäksi olemme kyen-neet turvaamaan luontopalvelujen rahoituksen. Uusi Metsähallituslaki odotuttaa edelleen, mut-ta siitä huolimatta monia kehittämishankkeita on viety eteenpäin.

Uskallan ennustaa, että parin viime vuoden liikevoittoennätykset jatkuvat. Metsätalous te-kee totutusti hyvää tulosta. Valtion metsiä on myyty jonkin verran aiempaa enemmän, mutta ilman metsämaan myynnin lisäystäkin tulok-semme olisivat ennätystasoa. Liiketoimintojen määrätietoisen kehittämisen ansiosta kaikki tu-losalueet ja tytäryhtiöt tekevät nyt kelpo tulok-sen. Muutaman viime vuoden aikana aloitetut uudet liiketoiminnat ovat kokonaisuutena jo voi-makkaasti plussalla, kiitos erityisesti tuulivoima-alueiden hankekehityksen. Ensi vuoden näkymät liiketoiminnassa ovat vielä näin vuodenvaihteen kynnykselläkin hämärät, tulostason säilyttämi-nen on vaikeaa.

Myös luontopalvelujen tuloksellisuus ja vai-kuttavuus ovat nousu-uralla. Teemme laajasti töitä luonnon monimuotoisuuden eteen. Tarjo-amme kansalaisille kansallispuistoissa, retkeily- ja muilla alueilla virkistyspalveluja, joiden paikallis-

taloudelliset vaikutukset ovat tutkitusti merkittä-vät. Tieto jopa sadoissa miljoonissa euroissa las-kettavista heijastusvaikutuksista on helpottanut rahoituksen saamista myös luonnonsuojeluun.

Metsähallituksen hallitus hyväksyi loppuke-sästä Metsähallituksen strategian ajanmukaistuk-sen, ja uusia tavoitteita pannaan toimeen jo täyttä häkää. Tänä vuonna toteutettu laaja sidosryhmä-tutkimus valaa osaltaan uskoa tulevaisuuteemme ja aktiiviseen kehittämiseen. Edelliseen, kuuden vuoden takaiseen vastaavaan tutkimukseen ver-rattuna mielikuvat Metsähallituksesta ovat nyt selkeästi positiivisemmat, vaikka parannettavaa-kin löytyy.

Myös omistajamme valtion kasvaviin tulou-tustavoitteisiin vastaaminen edellyttää meiltä toiminnan jatkuvaa kehittämistä ja innovaatioita tulevinakin vuosina. Riskinotossa meidän on ol-tava maltillisia, mutta täysin riskittömiä keinoja tuottojen kasvattamiseen ei ole.

Kiitän Metsähallituksen omaa väkeä, asiakkai-tamme ja kumppaneitamme vuoden 2012 hyvis-tä tuloksista. Toivotan teille kaikille Rauhaisaa Joulun Aikaa sekä menestystä uudelle vuodelle!

tikkurilassa 3.12. 2012JYrki kangas

PääJohtaJa

10

Lujassa iskussa joulun viettoon

6 • 2012 3K

uvat

Mar

ia L

atok

arta

no

Etelä-Suomen metsien monimuo-toisuuden turvaamiseen tähtäävä METSO-ohjelma käynnistyi ke-

väällä 2008. Neljän vuoden aikana Metsä-hallituksen maita on siirretty talouskäytöstä suojeluun yli 10 000 hehtaaria. Lähivuosina suojelualueen määrä kasvaa entisestään, sillä hallitusohjelmassa on sovittu, että valtion ja julkisomisteisten metsien suojelua lisätään hallituskauden aikana 20 000 hehtaarilla.

– Luku pitää sisällään myös kuntien omistamat metsät, mutta näyttää siltä, että suurimman vastuun kantaa Metsähallitus, METSO-hallitus 2013 -projektin projek-tipäällikkö Jussi Päivinen sanoo.

Tavoite on, että ensi vuoden loppuun mennessä Metsähallituksella on tarjota mi-nisteriöille METSO-ohjelmaan soveltuvia kohteita noin 15 000 hehtaaria.

Laajoja kokonaisuuksiaSopivien kohteiden kartoitus alkaa Zonati-on-analyysillä. Kyseessä on tietokonesovel-lus, joka havaitsee luontoarvojen lisäksi alu-eiden välisen kytkeytyneisyyden. Analyysin avulla kohteet voidaan asettaa eräänlaiseen suojelulliseen arvojärjestykseen. Lopullinen valinta tapahtuu alueittain.

– Meillä on kentällä väki, joka tuntee nä-mä kohteet erittäin hyvin, Päivinen kiittää.

Lisäsuojeluun tarjottavien kohteiden tulee täyttää METSO:n luonnontieteelliset valintakriteerit. Tarkastelun alla ovat myös kohteen maantieteellinen sijainti sekä koko.

– Haluamme saada kokoon laajoja ko-konaisuuksia. Yksittäisiä korpinotkoja ei poimita, elleivät ne satu sijaitsemaan jo olemassa olevien suojelualueiden lähellä.

Rahoitus laahaa jäljessä

Lisäsuojeluun tarjottavien kohteiden laa-tuun Päivinen suhtautuu hitusen epäillen.

– Valtion metsät on kammattu tiheällä kammalla läpi jo niin moneen kertaan, ettei sieltä isoja helmiä enää löydy. Joku pieni eh-kä, mutta nekin ovat jo metsätalouskäytön ulkopuolella.

Monimuotoisuuden säilymisen kannalta arvokkaampia metsiä löytyisi Päivisen mu-kaan kuntien ja yksityisten mailta. Niiden saamista suojelun piiriin rajoittaa raha. Yk-

Maria Latokartano

METSO:n jäljilläErikoissuunnittelija Jussi Päivisen tulisi kollegoineen osoittaa lisäsuojeluun noin 15 000 hehtaaria valtion metsää. – Helmiä ei Metsähallituksen mailta enää juuri löydy, Päivinen arvelee. Yksityisten mailla suojelullisesti arvokkai-ta kohteita vielä olisi, mutta niiden hankintaa jarruttaa rahoituksen puute.

luonnonsuoJeluJärJestöt Julkaisivat syk-syllä oman esityksensä valtion mailla sijait-sevista, suojelunarvoisista luontokohteista. Esitykseen kuuluu eri puolilta Suomea 507 kohdetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on liki 150 000 hehtaaria. Suomen Luonnon-suojeluliiton metsäasiantuntija Sini Eräjää ei allekirjoita väitettä, jonka mukaan arvokkai-ta luontokohteita ei Metsähallituksen mailta enää löytyisi.

– Totta on, ettei koskematonta metsää juuri löydy, mutta se ei ole lähtökohta. Ei METSO ole pelkästään aarniometsien suojeluohjelma. Sen sijaan jopa METSO:n ykkösluokan kri-teerit täyttäviä kohteita löytyy useita.

Metsähallituksen mukaan luontojärjestö-jen esittämistä 150 000 hehtaarista on jo nyt suojeltu tai siirretty rajoitetun käytön piiriin 110 000 hehtaaria.

– Tiedämme, että talousmetsissä on huomioitu asioita, mutta pyynnöistämme huolimatta emme ole saaneet talousmet-sien alue-ekologisesta verkostosta ajan-tasaista tietoa sitten 1990-luvun, jolloin verkostot suunniteltiin. Kyseessä on yh-teinen omaisuutemme, joten on häpeäl-listä, ettei tieto ole julkista, Eräjää kritisoi.

Mitä tulee suojelun kustannuksiin, luonnonsuojelujärjestöt muistuttavat, että työssä vaaditaan pitkäjänteisyyttä. Suhdannevaihteluihin ei voi reagoida.

– Suojelu maksaa, mutta toisaalta monimuotoisuus hupenee koko ajan, ja sekin tulee pitkällä aikajänteellä kalliiksi. Loppujen lopuksi suojeluun nyt käytössä oleva, noin 40 miljoonaa euroa vuodessa, on koko valtion talouteen suhteutettuna pisara meressä.

sityismailla suojeluun tarvittaisiin riihikui-vaa mutta valtion maiden suojelu onnis-tuu tasesiirtoina. Päivinen pelkää tämän osittain hämärtävän suojelun hintaa.

– Tässä kohti peräänkuuluttaisin polii-tikkojen vastuuta. Jos päätetään suojella, niin suojellaan, mutta tietoisina siitä, mitä se maksaa.

Karkeasti laskettuna suojeltavan met-sähehtaarin jälleenhankinta-arvo on 3 500 euroa, joten 15 000 hehtaarin suojelemi-sen hintalappu on yli 50 miljoonaa. Se on lähes 20 miljoonaa enemmän kuin

mitä ympäristöministeriö on tälle vuodelle METSO-hankintoihin budjetoinut.

Euro- vai pinta-alatavoite?Rahoitusongelmien lisäksi suojelua vaivaa Päivisen mukaan aikaperspektiiviongelma. Jos halutaan lisätä suojeltujen vanhojen metsien osuutta, tulisiko metsänkäytön ul-kopuolelle siirtää nyt 60-vuotias, päätehak-kuuikää lähestyvä metsä vai ostaa samalla rahalla kaksinkertainen avohakkuuala? Mo-lemmat muuntuvat aikanaan luonnontilai-sen kaltaisiksi, toinen toki 60 vuotta toista aiemmin.

Idea ei ole tuore. Metsäbiologian profes-sori Viljo Kujala esitteli sen ensimmäistä kertaa Suomen Luonto -lehdessä 1940-lu-vulla. Silloin idea ei saanut ilmaa siipiensä alle. Kuinka käy nyt?

Luonnonsuojelujärjestöissä petyttiin nihkeään yhteistyöhön

> – Osa ympäristöjärjestöjen ehdottamista kohteista, kuten tämä puro, on jo suojeltu, projektipäällikkö Jussi Päivinen Metsähallituksesta huomauttaa.

> Ympäristöjärjestöjen suojeluehdotukseen kuuluu muun muassa Keski-Suomessa Äänekoskella sijaitseva Iisjärven–Ylä-Kivetyn alue,jonka pinta-ala on 1533 hehtaaria.

6 • 2012

makasiini4

Seuraa meitä

Facebookissa!

Kuva Shutterstock

Metsähallitus kerää kokemuksia sähköisestä huutokaupasta myös yrittäjien näkökulmasta.

metsähallitus kokeili viime keväänä ensim-mäistä kertaa sähköistä kilpailutusta ura-koitsijoiden hankinnassa. Kevään kilpai-lutuksessa olivat mukana puunkorjuu- ja autokuljetuspalvelut. Uudesta toimintata-vasta saadut kokemukset olivat pääsään-töisesti erittäin myönteisiä ja, sähköistä me-nettelytapaa on jatkettu myös syk-syn tarjouskilpai-luissa.

– Sähköiseen tar-jouskilpailuun siirty-minen onnistui todella hyvin. Asiasta tiedotet-tiin yrittäjille laajasti eri foorumeilla ja myös yrit-täjien keskinäinen tiedon-kulku toimi. Tavoitimme yrittäjät jopa paremmin kuin aiemmissa kilpailutuksissa, ja tarjouksia tuli sellaisiltakin alu-eilta, joista ei niitä ole ennen saatu. Järjestelmän tekninen toteutus toimi hyvin ja sen käyttö koettiin pääosin helpok-si. Toki pieniä puutteita oli, mutta niitä on korjattu ennen syksyn kilpailutuksia ja kor-jataan edelleen saadun palautteen mukaan.

Sähköisestä urakoiden hankinnasta hyviä kokemuksia

Sähköinen kilpailutus on ehdottomasti tullut jäädäkseen, kertoo metsätalouden resurssipäällikkö Erkki Herttuainen.

Sähköisen menettelyn etuja ovat pro-sessin jouhevoituminen ja virheellisyyksien väheneminen. Menettelyssä kaikki toimii

sähköisesti aina tar-jouspyyntöjen jul-

kaisemisesta tarjousten lähettämiseen ja hankin-

tapäätöksiin. Turhaa pape-rinpyörittelyä ei tarvita. Järjes-

telmä ei päästä läpi puutteellisia

tai virheellisiä tarjouksia, joten tarjousten tarpeettomat hylkäämiset vähenevät.

Tänä syksynä Metsähallituksessa on al-kanut myös sähköisen huutokaupan pilot-tihanke. Toimintatapa on Suomessa uusi ja Metsähallitus on tiettävästi metsäalalla sen ensimmäinen käyttäjä. Marraskuussa käytiin sähköistä huutokauppaa sorastuspalvelun hankkimiseksi Kainuun alueella. Yrittäjät lähtivät siihen mukaan hyvin. Joulukuussa menetelmää kokeillaan taimien ostamises-sa. Pilottihankkeella kerätään kokemuksia sähköisestä huutokaupasta sekä Metsähalli-tuksen että tarjoajien näkökulmasta ja tes-tataan sen käyttökelpoisuutta metsäpuolen hankinnoissa.

– Sähköistä huutokauppaa edeltää alus-tava tarjouskierros. Kaikki alustavan tarjo-uksen jättäneet ja ehdot täyttävät yrittäjät

kutsutaan mukaan sähköiseen huutokaup-paan. Sen perusteella tehdään hankinta-päätös. Vielä on liian aikaista arvioida pilotin tuloksia. Teknisesti sähköinen huutokauppa kuitenkin toimii ja sen käyttöä jatkossa arvioidaan myöhem-min, selvittää projektipäällikkö Eija Pitkänen.

inka musta

metsähallituksen etelä-suomen luontopalvelut on aloittanut hoitohakkuut ja -raivaukset Pun-kaharjun luonnonsuojelualueella. Kansallismaiseman säilyttäminen ja luonnonsuojelun tavoitteet toteutuvat yhtä aikaa, kun raivaus sekä avartaa maisemaa että turvaa harjujen arvokkaiden kasvilajien, kuten idänkeulankärjen ja kangas-vuokon, menestymisen.

Työt kohdistuvat tänä syksynä valtionhotellin ympäristöön noin viiden hehtaarin alalle.

– Hoitotoimilla haluam-me jatkaa harjualueen pitkää, 1800-luvulle saakka ulottuvaa maisemanhoidon perinnettä. Punaisena lankana on Punka-harjulle tunnusomaisen, valoisan harjumetsän säilyttäminen, kertoo erikoissuunnittelija Arto Vilén Metsähallituksesta.

martta Fredrikson

liminganlahden luontokeskus avattiin laa-jennettuna ja uudistettuna huhtikuun lo-pulla. Pyhä-Luoston alueen kävijöitä pal-veleva luonto- ja kulttuurikeskus Naava avautui kesäkuussa. Marraskuun puolivä-liin mennessä vierailuja on kertynyt Naa-vassa yli 50 000 ja Liminganlahdellakin yli 45 000. Erityisesti lapsiperheet ovat löytä-neet uudet luontokeskukset.

Liminganlahden luontokeskuksen kä-vijämäärä on yli kaksinkertainen edelli-siin vuosiin verrattuna. Lapsiperheitä ja koululaisryhmiä on tullut erityisesti Ou-lun seudulta ja he ovat viihtyneet uudessa Lintujen kahdeksan vuodenaikaa -näytte-lyssä. Toiminnallinen ja visuaalisesti upea lintunäyttely on saanut runsaasti kiitosta, sillä siellä voi ympäri vuoden kokea lintujen muuttoajan ihmeet Suomen hienoimman lintuveden äärellä.

Myös Naavassa on viihdytty hyvin. Naava on otettu heti avautumisen jälkeen alueen tapahtumakeskukseksi, josta esimer-kiksi musiikkitapahtumat Luosto Classic ja Ruska Swing ovat löytäneet hyvin paikkan-sa. Naavan näyttely kertoo Pyhä-Luoston kansallispuiston ikiaikaisesta luonnosta ja johdattaa kaikki retkelle kansallispuiston poluille.

Kuv

a Sa

ara

Tyny

s

Pensaskanerva on Utsjoella Suomen pohjoisimmassa kolkassa sijaitsevan Pulmankijärven alueen kasvierikoi-suus. Laajoina kasvustoina esiintyes-sään ne muodostavat oman pensaik-kotyypin. Pensaskanervavarvikot ovat yksi 69:stä Suomessa esiintyvästä EU:n luontodirektiivin luontotyy-pistä.

EU:n jäsenmaat raportoivat komissiolle kuuden vuoden välein luontodirektiivin toimeenpanosta sekä luontotyyppien ja lajien suojelu-tasosta. EU:n tavoitteena on pysäyt-tää monimuotoisuuden häviäminen alueellaan.

Lapin luontopalvelut tarkisti pen-saskanervikkoesiintymät osana rapor-tointiin valmistautumista. Maasto-tarkistus osoitti, että pensaskanervia on tutkituilla jokivarsilla edelleen runsaasti ja ne näyttivät voivan hyvin. Myös kasvuympäristöt olivat pysy-neet hyvin luonnontilassaan.

martta Fredrikson

Punkaharjullamaiseman- jaluonnonhoitotyöt alkuun

Pulmankijoenpensaskanervista tietoa Brysseliin

Uudet luonto-keskukset vetävätväkeä

Kaisan fanijoukossa juttu lentää

> Kaisan äiti Eira Mäkäräinen, Esa Klemetti, Arto Tolonen, ja Kaisan isä Urho Mäkäräinen kiertävät kisoissa kannustamassa Kaisaa.

amPumahiihtäJä kaisa Mäkäräinen avasi yh-deksän viikon maailmancup-kiertueensa marras–joulukuun vaihteessa Ruotsin Öster-sundissa.

Maailmanmestarin perässä kisapaikalle suuntasi myös faneja ja tukijoita, äiti ja isä Eira ja Urho Mäkäräinen, perhetutut Rai-ja ja Markku Mäkäräinen sekä sponsorei-den edustajina Citron Oy:n Esa Klemetti ja Metsähallituksen Arto Tolonen ja Hanna Kaurala.

Kaisan äiti Eira Mäkäräinen oli nyt en-simmäistä kertaa mukana ulkomailla. – Ul-komaisten kisojen kiertäminen on ollut miesten juttu, mutta nyt se muuttuu, Raija Mäkäräinen nauraa ja vakuuttaa, että hän ja

Eira aikovat lähteä kisoihin vastakin. Ainakin Holmenkollen ja Nove Mesto tuntuvat hou-kuttelevilta paikoilta.

Fanijoukolla on hyvä henki, juttu luistaa ja Esa Klemetti organisoi lauantain kisan alla sijoitusveikkausta. – Pitää arvata viisi kärkini-meä, nimestä ja sijoituksesta saa kummastakin yhden pisteen, Klemetti kertaa sääntöjä.

Jokaisen veikkaajan listalta löytyy Darja Domrachevan lisäksi Kaisa, mutta ammun-ta ei onnistunut Kaisalta Östersundissa. Ho-tellilla tavattu Kaisa kertoi, että ammuntati-lanteessa tekemistä on hankala korjata, jos se sillä hetkellä tuntuu hyvältä. – Tuulella pitäisi vain laukaista jo ennen kuin täplä on keskellä, Kaisa pohtii.

6 • 2012 5

Juuri Nyt

>Haltian näyttely esittelee Suomen luontoa huipputeknologian avulla.

> Reittien nimien lisäksi myös Karhunkierroksen reittiviitoitus uusitaan.

Kuv

a H

annu

Hut

tu

Vuoden Lasten ja nuorten luontolii-kuttajaksi on ehdolla 54 tahoa. Voit-taja selviää Suomen Urheilugaalassa 15.1.2013. Suora lähetys gaalasta nähdään YLE TV2-kanavalla.

Tiedekeskus Pilkkeen verkkokauppa on nyt avattu! Pilke-myymälän kaikki tuotteet liittyvät tavalla tai toisella suo-malaiseen metsään. Ostoksille pääsee osoitteessa https://kauppa.tiedekeskus-pilke.fi

Joulukuusi matkapuhelimella! Lupia joulukuusen hakemiseen valtion talousmetsistä voi ostaa nyt myös matkapuhelimella entisten Lapin ja Oulun läänien alueilla. Katso tarkemmat ohjeet www.metsa.fi/joulukuusilupa

metsähallituksen uusi eräsivusto Eräluvat.fi kokoaa eräasiat verk-koon yhdelle sivustolle. Tammi-kuussa julkaistavalle sivustolle tulevat muun muassa erä- ja uralupien verkkokauppa, tiedot riistan- ja kalavesien hoidosta sekä erävalvonnasta.

Myös kaikki metsästys- ja kalastuskohteet siirretään uu-delle sivustolle ja niitä pääsee hakemaan sijainnin tai vaikka pyydettävän lajin perusteella. Eräluvat.fi-sivustolle on tarkoitus lisätä kevään aikana myös netti-pelejä, videoita ja blogeja.

Tammikuusta alkaen met-sästys- ja kalastuslupia voi ostaa erälupien verkkokaupasta osoit-teesta www. eräluvat.fi, erälupien palvelunumerosta 020 692 424 sekä mobiililupanumeroista. Li-säksi lupia myydään muutamissa asiakaspalvelupisteissä.

Erälupien palvelunume-rosta voi jatkossa varata myös erämaa-alueiden kämppiä sekä luontopalveluiden varaustupia ja -kämppiä. Muut Metsähalli-tuksen mökit ovat varattavissa Lomarenkaalle siirtyneestä Villin Pohjolan palvelusta.

aku ahlholm

Eräluvat.fijulkaistaantammikuussa

Kuv

a Ti

mo

Koh

o

esPoossa kansallisPuiston ku-peessa sijaitseva Suomen luonto-keskus Haltia avaa ovensa touko-kuussa 2013. Ennakkotunnelmia Haltian näyttelyistä saatiin 6.11., kun näyttelysuunnitelmat julkis-tettiin.

Näyttelyt esittelevät Suomen luonnon helmet tuntureilta saaris-

toon. Huipputeknologian avulla kävijä kokee aidon luonnon kos-ketuksen monilla aisteilla: Suomen luontoa voi katsoa, kuunnella, haistella ja tunnustella. Taide-elä-myksen näyttelyyn tuottaa Osmo Rauhala, jonka teos Elämän peli muodostaa Haltian sydämen.

Näyttelyihin pääsee kurkista-

maan etukäteen videoissa, jotka löytyvät Haltian verkkosivuilta.

martta Fredrikson

oulangan kansallisPuiston ja Val-tavaara-Pyhävaaran luonnonsuo-jelualueen päiväreitit saavat uudet nimet. Luopumalla päiväreitti-sanasta reittien nimissä Metsähal-litus haluaa tehdä päiväretkeilystä entistä houkuttelevampaa. Uusi-en nimien kautta tuodaan esille alueen luontoa, historiaa ja reitin luonnetta. Myös päiväretkeilyä tukevia palveluja kehitetään ympä-rivuotisemmiksi sekä erilaisia kävi-järyhmiä enemmän innostaviksi.

laPin erämaa-alueiden kämppiä voi varata vuodelle 2013 puheli-mitse Tunturi-Lapin luontokes-kuksesta (p. 0205 64 7950), Sii-dasta (p. 0205 64 7740) ja Ivalon palvelupisteestä (p. 0205 64 7701).

Kämppiä voi vuokrata lauan-taista lauantaihin viikkovarauk-sina vapulle asti (poikkeuksena juhannus 20.6.–23.6.). Vapun jälkeen voi varata myös lyhyem-piä aikoja. Poikkeus on Porojär-ven kämppä, jossa ei ole viikko-varaussääntöä.

Varauskäytäntö koskee seu-raavia kämppiä: Kontinpaistama, Saunakoski, Silisjoki, Porojärvi (suljettu 31.1.13 saakka), Jogas-järvi, Juntinoja, Hirvasvuopio, Sotajoki, Kirakkajoki, Kettunie-mi, Kuosnijoki ja Kesänkijärvi.

Edellä mainittuihin kohteisiin ei voi tehdä varauksia vuodelle 2013 Villin Pohjolan palvelunu-merosta.

Oulangan ja Valtavaaran uudet nimet otetaan käyttöön vähitellen, sitä mukaa kun ne saadaan päivi-tettyä verkkopalveluihin ja maas-toon. Maastossa ja lähtöpisteiden kartoissa uudet nimet näkyvät aikaisintaan ensi kesänä. Nimi-uudistus liittyy myös vaellusreitti Karhunkierroksen reittiviitoituk-sen uusimistyöhön, joka toteu-tetaan seuraavan kahden vuoden aikana hanketyönä.

martta Fredrikson

suomi on saanut vuolaasti kiitosta Hammastunturin erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman teosta, jota esiteltiin kansainväli-sessä luonnonsuojelukongressis-sa Intiassa. Suunnitelma tehtiin yhteistyössä Saamelaiskäräjien kanssa, ja siinä on otettu alkupe-räiskansojen näkemykset huomi-oon heidän kotiseutualueellaan. Suomi on maailman ensimmäi-nen maa, jossa kansainvälisiä Akwé:Kon-ohjeita on sovellettu käytännössä.

liikenne- Ja viestintäministeriö esittää ajoneuvoyhdistelmien ko-konaispainon kasvattamista ja enimmäiskorkeuden nostamista. Metsähallitus suhtautuu esityk-seen myönteisesti, sillä puutava-ra-autojen koon kasvattaminen tehostaa puukuljetuksia ja vähen-tää samalla kuljetusten energian-kulutusta ja päästöjä.

Metsähallituksessa on jo use-amman vuoden ajan selvitetty ja otettu käyttöön puukuljetuksia tehostavia ja ympäristöä säästä-

Karhunkierroksen päiväreiteille uudet nimet

Haltian näyttelyt tähtäävät elämykseen

http://www.haltia.comvieraile-haltiassa/naeyttelyt/

viä puutavaran kuljetusratkaisuja. Myös nykyistä suurempien puu-tavara-autojen hyödyntämismah-dollisuuksia on tutkittu ja esitystä kokonaispainojen nostamisesta 60 tonnista 76 tonniin pidetään hy-vänä.

– Merkittävänä puuntoimitta-jana suhtaudumme hyvin myön-teisesti hankkeisiin, joilla vähen-netään liikenteen ympäristöpääs-töjä ja alennetaan kuljetuskus-tannuksia, toteaa hankintajohtaja Heikki Kääriäinen.

Hoito- ja käyttösuunnitelman teosta vastasi Metsähallituksen luontopalvelut. Suunnitelman tekoon osallistui työryhmä, jossa mukana olivat saamelaiskäräjien ja alueen paliskuntien edustajat.

martta Fredrikson

Lapin erämaa-alueidenkämppävaraukset2013

Tulevaisuudessa suurempiapuutavara-autoja

Metsähallituksen jaSaamelaiskäräjienyhteistyötä kiitettiin

Lue lisää Hammastunturin hoito- ja käyttösuunnitelmasta edellisestä Metsä.fi-lehdestä (5/2012). Juttu löytyy myös osoit-teesta www.metsafi-lehti.fi.

Kuv

a Ju

ho M

äätt

ä

YmPäristöministeriö Päätti mar-raskuun lopussa, mitkä sille tuo-duista 17 kansallispuistoehdotuk-sesta viedään jatkovalmisteluun. Kansallispuistoselvitystä lähdetään tekemään Teijosta Lounais-Suo-messa, Konnevedestä Keski-Suo-messa, Olvassuosta Pohjois-Poh-janmaan ja Kainuun alueella sekä Käsivarren suurtuntureista Lapis-sa. Selvitykset tekee Metsähalli-tuksen luontopalvelut ja työhön osallistetaan eri sidosryhmät ja pai-kalliset tahot. Selvitystyö kunkin kansallispuistoehdotuksen osalta kestänee vähintään vuoden. Pe-rustamisedellytyksiä tarkastellaan muun muassa alueiden luontoar-vojen, virkistys- ja matkailukäy-tön, taloudellisten vaikutusten ja eränkäynnin kannalta. Selvityksis-sä tarkastellaan myös mahdollisesti perustettavien kansallispuistojen rajauksia.

Neljä kansallis-puistoehdotusta jatkovalmisteluun

6 • 20126K

uva

Mik

ko A

hven

aine

n Heikki Hamunen

”

Kymmenen vuoden aikana kuusella on yleensä pari kolme hyvää käpyvuot-

ta. Edellinen satoisa käpyvuosi oli vuonna 2006. Tänä vuonna käyjä on kerätty taimitarhojen tarpeisiin päätehakkuualoilta ja siemenviljelmiltä ympäri maata. Kolin kansallispuiston geenireser-vimetsissä käpyjä poimitaan vain pystypuista.

– Ensin etsimme soveliaat kä-pykuuset kiikareilla. Sitten kuu-sesta katkaistaan pitkävartisella leikkurilla oksia ja poistetaan yli-vuotiset sekä esimerkiksi käpykää-riäisen vioittamat kävyt. Sellainen 30–50 käpyä yhtä kuusta kohti on hyvä saalis, kertoo metsätalous-teknikko Markku Tiainen Met-säntutkimuslaitoksen Joensuun toimipisteeltä.

Aivan joka kuuseen ei Kolilla kuitenkaan kurkoteta. Yli 120 hehtaarin geenireservimetsässä kä-pyjä päätyy kerääjän pussiin vain noin 50 kuusesta. Keräämisen jäl-keen kävyt pakataan verkkopussei-hin ja toimitetaan siemenerottelua varten Punkaharjun käpykarista-moon.

Muuttuviin olosuhteisiin varaudutaan etukäteen Suomen 41 geenireservimetsää turvaavat metsäpuiden geeniperi-mää. Geenireservimetsiä on perus-tettu vuodesta 1992 ympäri maata eri kasvuvyöhykkeille. Männyn 24 geenireservimetsää sijaitsevat laa-jalla alueella etelärannikolta Lap-piin ja Satakunnasta Ilomantsiin itärajalle. Kolin kansallispuistoon on 1990- ja 2000-luvuilla perus-

tettu sekä kuusen että koivun gee-nireservimetsät.

Geenireservimetsillä säilytetään eri puulajien ja niiden paikallisten esiintymien perinnöllistä kirjoa. Niiden avulla voidaan löytää uu-siin olosuhteisiin elinvoimaisia ja paremmin sopeutuvia puita, jos ympäristötekijät muuttuvat oleellisesti.

– Ilmaston muuttuminen, hyönteis- ja sienituhot, listaa Met-säntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Mari Rusanen uhkateki-jöitä, joihin perimän turvaamisella varaudutaan.

Metsähallituksen ja metsäyhtiöiden maillaMetsähallituksen hallinnoimien alueiden ohella geenireservimet-siä on metsäyhtiöiden mailla. Yksi geenireservimetsistä on yksityisen henkilön omistuksessa.

kuitenkin vain vähän merkitystä. Luonnonsuojelualueiden ul-

kopuolisista geenireservimetsistä voi puuta korjata normaalin ta-lousmetsän tavoin. Metsän uu-distamiseen saa sen sijaan käyttää vain samasta metsiköstä peräisin olevia siemeniä ja taimia. Tähän ovat sitoutuneet kaikki geenireser-vimetsien omistajat.

Geenireservimetsillä pinta-alavaatimusGeenireservimetsien tulisi olla laajoja, jotta metsikön sisäinen pölyttyminen on varmempaa. Pinta-alavaatimus pätee erityisesti tuulipölytteisille lajeille, kuuselle, männylle ja koivulle. Tavoitepin-ta-ala on sata hehtaaria. Kolilla koivun geenireservimetsän laajuus on 142 hehtaaria. Harvakseltaan kasvavien jalojen lehtipuiden geenireservialueiksi sopivat myös pienemmät, muutaman hehtaarin alueet.

Suojelualueiden hoitomääräyk-set voivat estää metsänhoidolliset toimenpiteet, joita tarvitaan gee-nireservimetsän puuston uudista-miseksi. Suojelusäännökset voivat myös rajoittaa siementen tai var-teoksien keruuta luonnonsuojelu-alueilla.

– Lapissa yksi geenireservimet-sä lakkautettiin, kun se liitettiin vanhojen metsien suojeluohjel-maan, Rusanen sanoo.

– Tavoite on, että geenireservi-metsät olisivat hakkuita rajoitta-vien suojelualueiden ulkopuolella. Jos geenireservimetsiä voi käsitellä tarpeiden mukaisesti, niitä on jois-sakin harvoissa tapauksissa myös luonnonsuojelualueilla. Koli on tällaisesta hyvä esimerkki, Rusa-nen sanoo.

Geenireservimetsissä suojellaan puiden perimääKuusen hyvä siemenvuosi sai käpyjenkerääjät liikkeelle. Metsäntutkimuslaitoksen partio keräsi käpyjä Kolin kansallispuiston geenireservimetsän kuusista.

kolin kansallisPuisto on suurimmaksi osaksi van-haa talousmetsää. Geenireservimetsässä puuston tulisi olla ikärakenteeltaan monipuolista. Kolin geenireservimetsässä geenien turvaaminen ja muu puiston hoitotyö vankistavat toisiaan.

– Kolin kansallispuistossa on istutuskuusikoita, joiden alkuperä ei ole tiedossa. Nämä ovat hyviä kaskikohteita. Kasken polton jälkeen metsä uudis-

Kolin kansallispuistossa kasket uudistavat metsiä

tuu luontaisesti paikallisella siemenellä. Kaskeami-sen avulla metsien ikärakenne muuttuu ja samalla pidämme yllä perinteisiä työtapoja, sanoo Metsä-hallituksen suunnittelija Tiina Hakkarainen Kolin kansallispuistosta.

– Kaskialueille kylvetään tunnelmaan sopivasti rukiin ja kaskinauriin maatiaiskantaa, joiden peri-mää pidetään myös elossa, Hakkarainen lisää.

Kansallis- ja luonnonpuistot, luonnonsuojelualueet ja muut metsäiset suojelualueet turvaavat eri metsätyyppejä sekä niiden la-jikirjoa. Metsäpuiden geneettisen monimuotoisuuden suojelukoh-teina luonnonsuojelualueilla on

> Kolin geenireservimetsässä käpyjä päätyy kerääjän pussiinvain noin 50 kuusesta.

Tavoite on, että geenireser-vimetsät olisivat hakkuita rajoit-tavien suojelualu-eiden ulkopuolella.

6 • 2012 7

Meri Marttinen

> Metsähallituksessa tarvitaan monenlaista osaamista.

Metsätieteiden maisteri, medianomi, filosofian maisteri ja mediatek-

niikan insinööri. Yhteensä kolme viestintäassistenttia ja suunnitteli-ja: Aura, Sanna ja Meri huoleh-tivat juoksevista viestintäasioista, Jaakko suunnittelee ja tuottaa opetuspelejä. Nuoret ovat tart-tuneet Metsähallituksessa niin perinteiseen, teknologiavälittei-seen kuin visuaaliseen viestintään osaavin ottein.

– Tällä hetkellä teen Oulangan taimenesta kertovaa, opetusluon-teista selainpeliä, jonka on määrä valistaa nuoria pelaajia taimenen elinkierrosta. Muita työtehtäviäni ovat muun muassa sisällöntuotanto Tuikki- ja Kieppi-lehtiin sekä Erä-luvat.fi-sivustolle, kertoo Jaakko.

Aura on päässyt myös hyödyn-tämään osaamistaan video- ja va-lokuvauksen puolella.

– Eräs työn kohokohdista tä-hän mennessä oli, kun näin kaksi viikkoa työn alla olleet videoni isolla valkokankaalla Kiasmassa, Haltian näyttelyn julkistamisti-laisuudessa.

Hienoja hetkiä on ehditty ko-kea lyhyessä ajassa enemmänkin.

– Sateisen syksyn eräänä aurin-koisena päivänä, kun ei toimisto kovasti houkutellut, saimme Merin kanssa luvan lähteä valo-kuvaamaan pääkaupunkiseudun

luontokohteita. Kohteista ei ollut paljon valokuvia viestinnän käy-tössä, joten olihan meidän “pakko” mennä, muistelee Aura.

Työ ja kiinnostuksen kohteet yhdistyvätTyö Metsähallituksen luontopal-veluissa on innostanut nuoria, sillä se on mahdollistanut omien opintojen ja kiinnostuksenkohtei-den yhdistämisen.

– On mukavaa, että työssä saa yhdistää sekä mediatekniikan kou-lutuksen että luonnonläheiset har-rastukset, metsästyksen ja kalastuk-sen, sanoo Jaakko. Sanna on samaa mieltä ja toteaa, että työ on tarjon-nut ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua Kainuun ympäristöön ja sen upeaan luontoon.

– Lisäksi monipuoliset viestin-nän työtehtävät ovat jo itsessään opettaneet paljon uutta media-alasta ja Metsähallituksesta organi-saationa. Työyhteisössä minut on otettu vastaan todella hyvin ja myös työkavereiltani olen saanut paljon oppia työhöni, lisää Sanna.

Myös Meri ja Aura kiittelevät mahdollisuutta työskennellä luon-non parissa.

– Parasta työssä on viestintä it-sessään, mutta aihealueena luonto tekee siitä vielä kiinnostavampaa. Tähän mennessä olen oppinut erit-täin paljon asioita sekä viestinnästä että Suomen luonnosta. Vaikka olen nuorenakin luonnossa viihty-

Nuorille töitä jaMetsähallitukselle innokasta työvoimaaMetsähallituksen luontopalvelut palkkasi 127 nuorta val-tion kahden miljoonan euron työllistämismäärärahan avulla. Tikkurilan toimistossa viestintäassistentit Aura Piha ja Meri Marttinen, Suomussalmella viestintäassistentti Sanna Nurila ja Oulussa suunnittelija Jaakko Muilu ovat heittäneet pöydälle tuoreet näkemyksensä ja tarttuneet innokkaasti työhön.

nyt, oli hienoa tajuta kiireisten opis-kelun täyteisten vuosien jälkeen, et-tä luonto on aina yhtä rauhoittava, ihana ja sillä on terveysvaikutuksia-kin. Luontoa suomalaiset eivät saisi unohtaa, jatkaa Meri.

– Tykkään olla luonnon iha-

nuuden viestinviejä, lähentävänä linkkinä metsän ja kansalaisten välissä – eli saan tässä työssä teh-dä juuri sitä, mistä pidän, Aura tiivistää.

Tulevaisuuden suunnitelmat liittyvät kaikilla samoihin tehtä-

viin, joita he ovat Metsähalli-tuksessa päässeet hoitamaan. Toisestakin asiasta nuoret ovat samaa mieltä: nuorisotyöllistä-misen avulla pääsee työelämään kiinni heti valmistumisen jäl-keen.

> Aura Piha (vas.) ja Meri Marttinen kokoavat uuden luontokeskus Haltian esitemateriaaleja sidosryhmille.

>– Vaikka suurin osa työstä tehdään toimistossa, työhön sisältyy myös

maastokeikkoja, Sanna Nurila ja Jaakko Muilu kertovat.

6 • 20128K

uvat

Jar

i Sal

onen

> Metsähallitus on luotettava puuntoimittaja Kuhmo Oy:n sahalle ja tärkeä työnantaja kuhmolaisille. Lyhyt talvipäivä hämärtyy jo, mutta motokuski Aki Immosen työ jatkuu vielä monta tuntia.

6 • 2012 9

Metsähallituksen konttorilla Tönö-länsalmen rannalla on arkisen rau-hallista. Väkeä on paljon maastos-sa, mutta toimistolla syntyy suun-nitelmia, rakentuu raportteja ja puutoimituksiakin pitää seurailla.

– Tässä on meneillään kun-nostusojitus ja sen rinnalla yhden riekkosuon ennallistaminen. Ensi talvena ovat hakkuut tulossa työn alle, paljastaa suunnittelija Mikko H. Heikkinen koneen ääreltä.

Naapurihuoneessa Jorma Ko-mulainen tutkii tilastoja ja Metsä-hallituksen hakkuumääriä.

– Kuhmon alueelta korjataan puuta vuosittain noin 370 000 kuutiota. Likimain kaikki saha-puu päätyy paikalliselle sahalle, pikkutukki kokonaan. Kuitupuu-ta matkaa Uimaharjun, Imatran, Kemin ja jonkin verran Oulun suuntaan.

”Sitä on sahattava, mitä on tarjolla”Metsähallituksen konttorin ohi hurahtaa tukkirekka, kohta toi-

Jari Salonen

Kuhmo,kaupunki sahan laidallaLäväytämme eteemme Kuhmon kartan. Paljon sinistä, mutta vielä enemmän vihreää, valtion maata siis. – Vihreää on pikkuisen yli puolet Kuhmon pinta-alasta, tietää korjuuesimies Jorma Komulainen. Metsäpitäjässä ollaan.

”

> – Sahamme nielee 30 000 puuta vuorokaudessa, Lauri Nakari sanoo.> Sahan valvomossa Risto Huotarilla on enemmän monitoreja kuin keskivertokodissa tv-kanavia.

nen. Suunta on kylän keskustaa kohti, ei kun perään. Kaupungin kupeelta löytyy Kuhmo Oy:n saha, kainuulaisen puun tärkein jalostuspaikka.

– Tänä vuonna sahan läpi me-nee 800 000 kuutiota puuta. Joka päivä laitos nielee reilut 30 000 puuta ja toisesta päästä tulee ulos 130 000 erilaista sahatavaraa, toi-mitusjohtaja Lauri Nakari ynnää.

Noista lukemista maallikkokin osaa arvella, että sahan pihamaal-la ja seinien sisällä käy melkoinen vipinä. Ja kyllä siellä kalikat näyt-tävät vauhdilla kulkevankin.

Jos sahan nurkalta pääsisi katselemaan horisonttiin, siellä näkyisi pelkkää metsää. Sahan nokkamiehen luulisi siis nukku-van yönsä rauhassa ainakin puun riittävyyden suhteen. Se on kui-tenkin oikea huoli.

– 1990-luvun suojeluratkai-suissa kolmasosa yritysten käytös-sä olevista tukeista pantiin nafta-liiniin. Se oli kammottava tilanne, sillä meillä oli juuri investoitu mit-tavasti uuteen sahauskapasiteet-tiin, Nakari muistaa.

Sahalla ei jääty seisoskelemaan kädet taskussa eikä odottamaan ulkopuolista apua, saati ruvettu sammuttelemaan valoja. Sen si-jaan tehtiin nopea laskutoimitus: Kainuun metsät kasvavat seitse-män miljoonaa kuutiota vuodessa, siitä neljä miljoonaa lähtee jalos-tukseen. Kasvu kiihtyy yhä, mutta

kasvussa oleva puu ei ole tukkia vaan pienempää, harvennusikäistä puuta.

– Sitä on sahattava, mitä on tarjolla. Niinpä lähdimme ra-kentamaan pienpuun sahaukseen sopivaa linjastoa. Nyt kolmasosa sahan puista on kuitupuun mi-toissa. Paradoksi vain on, että mitä pienempää puuta sahaa, sitä kal-liimmat koneet siihen tarvitaan.

– Vauhti on tärkeintä. Tämä kone edellyttää, että puuta menee sisään ja sahatavaraa tulee ulos ko-valla tahdilla. Sahurille suurin ilo on työn ilo, myhäilee Nakari.

Jotta vauhtia riittää, tarvitaan luotettavia yhteistyökumppaneita. Sahalle sellainen on Metsähallitus – ja toisinpäin. Sahuri arvostaa yli kaiken, että jatkuvan muutoksen keskellä on edes jotain pysyvää.

– Metsähallituksen puuntoi-mitus on luotettavaa, sillä on jat-kuvuutta ja kaiken lisäksi se on muotoutunut vuosien saatossa hy-vin joustavaksi ja mukautuvaksi. Toivon todella Metsähallitukselle työrauhaa.

Metsähallituksen toimistolla yhteistyötä sahan kanssa arvoste-taan myös.

– Onhan se varsin harvinai-nen tilanne, että yksi ostaja on paikallisestikin niin merkittävä. Mutta esimerkiksi pikkutukkilin-jan olemassaolo tietää huomatta-vasti suurempaa kantorahapottia, Komulainen sanoo.

Metsähallituksen arvo tiede-tään myös kaupungintalolla.

– Metsä on ollut täällä aina tärkeä ja yhä tärkeämmäksi se on nousemassa. Puutuoteteollisuus

on meidän rikkautemme. Ei näitä metsiä voi rullalle kääriä ja viedä Indonesiaan, myhäilee kaupun-ginjohtaja Eila Valtanen.

Euroopan laidalla pitää viihtyä metsässäLähdemme päivän päätteeksi puun alkulähteille. Vesisade on liukastanut pikkutiet vaaralliseen kuntoon, mutta viiden kilometrin päässä valtatiestä puiden välistä vilahtaa keltaista. Marraskuun lo-pun lyhyt päivä alkaa kääntyä jo hämärän puolelle ja motokuski Aki Immosen työvuoro on päät-tymässä. Kaamoksen hämärä ei miestä haittaa.

– Mielenkiintoista työtä, var-sinkin harvennus ja myös tämä väljennyshakkuu. Näillä seuduilla pitää viihtyä metsässä. Ei minun ikäisille kovin paljoa vaihtoehtoja ole tarjolla. Joko metsään tai kai-vokselle, Aki miettii.

Kone etenee metsässä, puu liik-kuu. Se tietää liikettä myös kau-pungin keskustassa.

– Mielestäni kaikkein tärkein-tä on se 70 miljoona euroa, jonka me tuomme tälle alueelle tuolta ulkopuolelta. Sille toivoisin jat-koa, Lauri Nakari sanoo.

– Kyllä moni piti meitä aivan hulluina. Kuhmolaiset ovat kui-tenkin niin fiksuja, etteivät sano-neet sitä ääneen, Nakari nauraa.

Vauhti on tärkeintäPikkutukkisaha ei ole mikä tahan-sa vekotin. Kanadalaista alkuperää oleva kone kuvaa, laskee ja opti-moi yksitellen joka ikisen puun ja sen, mitä siitä kannattaa saha-ta. Moderni tietotekniikka antaa tähän mahdollisuuden.

Ei näitä metsiä voi rullal-le kääriä ja viedä Indonesiaan.

6 • 201210

Lapin puutavarakuljetuk-set muuttuivat 90-luvun alussa, kun perinteisestä

jokiuitosta luovuttiin ja puunkul-jetus siirtyi vesiltä pääosin raiteille. Puutavaralogistiikasta vastaamaan perustettiin kuljetusorganisaatio Lapin pendeli, jossa VR:n lisäksi olivat edustettuina puunkuljetuk-sia hoitaneet Metsähallitus, Met-säliitto ja Stora Enso.

– Logistisesti elettiin suurten muutosten aikaa. Uiton takia Lapin metsäautotiet oli valta-osin rakennettu jokiin päin, uit-toväylien varsille ja ne kulkivat usein väärään suuntaan. Uiton loputtua kuljetuksissa tapahtui iso hyppäys rautateille ja kuljetus-määrät kiskoilla moninkertaistui-vat muutamassa vuodessa, kertoo Metsähallituksen hankintapäällik-kö Juha Pyhäjärvi.

Lapin pendelin yhteistoi-minnan alkuvuosina ainoa suu-rempi puutavaraterminaali oli Rovaniemellä, muualla Lapissa pienempiä lastauspaikkoja oli parikymmentä. Vuosien saatossa toiminta on keskitetty kolmeen suurimpaan terminaaliin, Rova-niemelle, Kemijärvelle ja Kolariin. Pyhäjärven mukaan terminaalien

keskittäminen on kustannuste-hokkain vaihtoehto hajallaan ole-vien pienempien lastauspaikkojen sijasta.

– Esimerkiksi Rovaniemellä aliurakoitsija hoitaa autojen kuor-man purkamisen ja junanvau-nujen lastaamisen, mikä säästää autonkuljettajan aikaa huomatta-vasti ja terminaalilta selviää kor-keintaan varttitunnin käynnillä. Rekkakuormasta putoaa lisäksi useampi tonni pois, kun nosto-laitetta ei tarvitse kuljettaa edes-takaisin terminaalille.

Olli Autonen

Kuv

at O

lli A

uton

en

Lapin raakapuukuljetukset tehostuvatSuurin osa lappilaisesta raakapuusta matkaa kiskoja pitkin Kemiin kahden tehtaan hyödynnettäväksi. Sel-keät yhteysvälit ja keskitetty varastointi takaavat poh-joisimman Suomen kilpailukyvyn puumarkkinoilla.

vaikutus myös tieliikenneturval-lisuuteen.

VR Transpointin myynti-päällikkö Eero Sirviön mukaan Lappi on puunkuljetuksissa eri-tyisasemassa juuri selkeiden yh-teysvälien ansiosta, sillä käytän-nössä kaikki Lapin kiskoja pitkin tehtävät puukuljetukset päätyvät Kemiin Stora Enson ja Metsä Groupin tehtaille.

– Lapissa pystymme kuljetta-maan koko ajan täysiä junia. Jär-jestely vaatii toimiakseen pendelin jäseniltä saumatonta yhteistyötä, joka onkin toiminut kiitettävästi. Etelässä vastaavaa yhteistyötä on hankalampi toteuttaa, sillä siellä puutavaraa vastaanottavia tehtai-ta ja lastauspaikkoja on kymme-nittäin. Keskitettyjen terminaa-lien osalta mallia voitaisiin tosin paremmin hyödyntää etelässäkin, Sirviö toteaa.

Radan sähköistys lisää tehokkuutta KemijärvelläPuunlähetysmäärät Itä-Lapista yli kolminkertaistuivat neljä vuotta sitten, kun Stora Enson selluteh-das lakkautettiin Kemijärvellä. Kuljetusvolyymien äkillisen kas-vun myötä Kemijärven hajallaan sijaitsevat vanhat terminaalitilat kävivät ahtaaksi ja uusien tilo-jen suunnittelu aloitettiin saman

– Suuret terminaalit toimivat samalla puskurivarastona keväi-sin. Maaliskuun lopussa varastot täytetään ääriään myöten, jotta puuntoimitusvarmuus säilyy ke-lirikkoaikanakin, Pyhäjärvi lisää.

Lapista puuta matkaa raiteilla vuositasolla noin 1,7 miljoonaa kuutiometriä, mikä on viisitoista prosenttia koko Suomen vuotui-sista raakapuunkuljetuksista rau-tateitse. Kumipyörille muutettuna lukema vastaisi 36 000 rekkakuor-maa, joten rautateitse tapahtuvilla puutavarakuljetuksilla on suora

tien. Kemijärven radan sähköis-tys ja uudet terminaalitilat ovat olleet Lapin pendelin tärkein teema viime vuosina.

– Hanke etenee hyvää vauhtia, onneksi Liikennevirasto asetti sen ykkösprioriteetikseen. Tehtaan lakkauttamisen jälkeen Kemijär-ven lähetysmäärät kasvoivat Ro-vaniemen kokoluokkaan, mutta nykyisillä terminaalitiloilla se ei pysty vastaamaan kuljetusmääri-en kysyntään, Sirviö toteaa.

Juha Pyhäjärven mukaan Ke-mijärven radan sähköistys on ai-heuttanut paljon pohdintaa uu-sien kuljetusjärjestelyiden osalta, sillä uusi kuljetusmalli on valta-kunnallisestikin ainutlaatuinen. Varastoalueella dieselvetureiden käytöstä siirrytään kokonaan sähkökäyttöisiin, mikä laittaa Ke-mijärven terminaalin toiminnan kokonaan uusiksi. Radan säh-köistämisen myötä kuljetus- ja kustannustehokkuus paranevat.

– Radan sähköistäminen on aiheuttanut viimeisen vuoden ajan melkoisia haasteita kaikki-en toimijoiden ajojärjestelijöille, mutta lopulta toimivat ratkaisut on löydetty. Uuden terminaalin rakentaminen alkaa ensi vuon-na ja sen on määrä valmistua vuonna 2014. Sitä ennen radan sähköistyksen pitäisi olla valmis.

” Terminaalien keskittämi-nen on kustannustehokkain vaihtoehto.

6 • 2012 11

Metsätalouden ydintehtävinä säi-lyvät valtion metsäomaisuuden monitavoitteinen ja kannattava

hoito ja käyttö sekä Metsähallituksen puun-toimitusten kokonaisvaltainen ohjaus.

– Muutoksen taustalla on toimintaym-päristössä tapahtuneet muutokset. Erityi-sesti valtiontalouden heikkeneminen on lisännyt paineita tuloutuksen nostamiseen ja toiminnan tehostamiseen entisestään. Lisäksi sekä metsureiden että toimihenki-

löiden eläköityminen on lähivuosina suurta, siihen täytyy valmistautua, kertoo johtaja Jussi Kumpula.

Metsätalous organisoidaan jatkossa kol-meen prosessiin ja kahteen toimintoon. Prosessien ja toimintojen vetäjät raportoi-vat metsätalouden johtaja Jussi Kumpulalle. Kaikki kolme prosessia jakaantuvat kolmeen yhtenäisillä rajoilla olevaan alueeseen, jotka jakaantuvat edelleen tiimeihin.

Asiakaslogistiikkaprosessi, jota johtaa asiakkuusjohtaja Heikki Kääriäinen, vas-taa puuntoimituksista ja niihin liittyvistä asiakassuhteista sekä puunmyynnistä.

Metsäomaisuuden hoitoprosessiin kuu-luvat korjuuvarannon ja metsänhoitotöiden suunnitteluun, maankäyttöön ja käyttö-muotojen yhteensovittamiseen liittyvät teh-tävät. Prosessin johtajana toimii metsä- ja suunnittelujohtaja Pertti Tuomi.

Metsänhoito ja tienrakennus -prosessi hoitaa metsänhoidon toteutukseen, tienra-kennukseen ja perusparannuksiin liittyvät tehtävät sekä yrittäjä- ja tavarahankinnan. Prosessia vetää metsänhoitojohtaja Heikki Savolainen.

Toimintoja on yhdistetty kahdeksi isom-maksi kokonaisuudeksi. Kehitys- ja ympä-ristöpäällikkö Antti Otsamon vastuulla

Sari Hiltunen

Metsähallituksen metsätalous siirtyy uuteen toimintamalliinMetsähallituksen met-sätalous organisoi toi-mintansa uudelleen. Metsätalouden kes-keisten tavoitteiden ja vastuualueiden pohjalta rakennettu uusi toimin-tamalli astuu voimaan vuoden 2013 alusta.

ovat metsätalouden ympäristö- ja laatuasi-at, kehittäminen sekä viestintä. Hallinto-päällikkö Jarmo Leskinen vastaa talous- ja henkilöstöasioista sekä metsätalouden tie-tojärjestelmistä.

tövähennyksiä, mutta tehtävä- ja toimen-kuvamuutokset vaikuttavat siihen, että osa asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa asioivis-ta yhteyshenkilöistä vaihtuu.

– Tavoitteena on, että myös uudessa toi-mintamallissa asiakastyytyväisyys ja sidos-ryhmien arviot toiminnastamme säilyvät hyvinä. Metsäsuunnittelussa toimintatapa muuttuu eniten. Alueellisuus säilyy vahvana ja prosessimaisella toimintatavalla varmis-tamme yhtenäisen toimintatavan ja kustan-nustehokkuuden, Kumpula painottaa.

Päävastuu asiakassuhteista on asiakaslo-gistiikkaprosessissa. Puuntoimitusten suju-vuudesta ja niihin liittyvistä asiakasyhteyk-sistä vastaavat alueelliset hankintapäälliköt. Lapissa hankintapäällikkönä toimii Juha Pyhäjärvi, Pohjanmaa-Kainuun alueella Vesa Härkönen ja Etelä-Suomessa Mark-ku Eklund. Puunmyynnistä vastaavat tutut nimet: Olli Puukko, Pasi Korteniemi ja Paavo Soikkeli.

Metsäomaisuuden hoitoprosessin alue-johtajilla on keskeinen merkitys metsätalou-den muiden sidosryhmäsuhteiden hoidossa alueillaan. Lapin aluejohtajana toimii Kir-si-Marja Korhonen, Pohjanmaa-Kainuun aluejohtajana Arto Tolonen ja Etelä-Suo-men aluejohtajana Markku Vainio.

metsäomaisuuden hoito

metsätalousalueet metsänhoitoalueet hankinta-alueet

metsänhoito ja tienrakennus

asiakaslogistiikka

Johtaja

Ympäristö, kehitys, laatu ja viestintä

talous, henkilöstö,ja tietojärjestelmät

resurssit/ ostot

myynti ja palveluiden kehittäminen

metsätiimit suunnittelutiimi metsänhoitotiimitja tienrakennusesimiehet

korjuutiimit logistiikkatiimit

Metsätalouden prosessimalli

– Uuden toimintamallin kehittämiseen on osallistunut laaja joukko metsätalouden henkilöstöä. Monikäyttömetsien suunnitte-lu ja toteutuksen ohjaus ovat metsätalouden kovinta ydintä. Kehittämällä itse aktiivisesti toimintaamme, pystymme entistä parem-min vastaamaan tulevaisuuden vaatimuk-siin, Kumpula sanoo.

Muutos ei aiheuta henkilöstövähennyksiäUusi organisoituminen ei aiheuta henkilös-

” Kehittämällä aktiivisesti toimin-taamme, pystymme paremmin vastaamaan tulevaisuudenvaatimuksiin.

6 • 201212

Kuv

tat J

ari I

lmon

en

Nyt käynnistettävän suo-jelutyön painopisteenä ovat pienvedet, kuten

lammet, purot ja lähteiköt. Sii-nä missä maaluonnon, järvien ja jokien lajisto ja luontotyypit sekä niiden tila tunnetaan kohtuullises-ti, ovat pienvedet jääneet vähälle huomiolle.

‒ Tällä hetkellä pienvesistä ei ole riittävästi tietoa. Emme tiedä tarkalleen, mitä pienvesissä elää, mikä pienvesien tila on ja miksi ne ovat sellaisia kuin ovat. Arvioita on kyllä tehty, mutta kaiken kaik-kiaan tiedot ovat hatarat. Lajistoa ja pienvesien monimuotoisuutta on vaikea lähteä turvaamaan, jos pohjatiedot puuttuvat, luontopal-veluille suojelutyötä koordinoi-maan palkattu erikoissuunnittelija Jari Ilmonen sanoo.

Inka Musta

Metsähallitus tehostaa sisävesien suojeluaUusi sisävesien suojelun toimenpide-ohjelma esittelee keinot, joilla Metsä-hallituksen sisävesien suojelua aletaan kehittää. Luontopalvelujen laatimaohjelma valmistui tänä syksynä.

Sisävesiä Metsähallituksella on suojeltu ennenkin, mutta uudella toimenpideohjelmalla tavoitellaan aiempaa järjestelmällisempää ja tehokkaampaa suojelua. Varsinai-nen pienvesien luontotyyppien inventointi on tarkoitus aloittaa ensi vuoden aikana. Sitä edeltää yhteistyöverkostojen luominen niin Metsähallituksen sisällä kuin sen ulkopuolella.

‒ Nyt kun uusi toimenpide-ohjelma on valmistunut, voidaan aloittaa kehittelemään yhteistyö-kuvioita eri toimijoiden kesken. Suojelutyöhön on tärkeää saada mukaan muutkin tahot kuin Metsähallitus, sillä suuri osa pienvesistä sijaitsee muualla kuin valtion mailla. Vesiensuojeluun oman haasteensa tuo myös se, että suojelun tulisi ulottua koko valuma-alueelle. Pienillä valuma-alueilla Metsähallituksella on tä-

hän hyvät mahdollisuudet omien maidensa sisällä.

Tavoitteena monimuotoisuuden turvaaminenKoska pienvesiä on yksistään val-tion mailla valtava määrä, ei niitä kaikkia ole mahdollista eikä tar-koituksenmukaistakaan inventoi-da maastotyönä. Siksi inventoin-nit aloitetaan kaukokartoitusme-netelmiä käyttäen.

Kun tietopohja on kunnossa, aloitetaan maastoinventoinnit. Olennaista on tunnistaa, millä alueilla ja millaisissa vesistöissä tiedonpuute on suurinta. Myös yhteenveto lajien ja luontotyyp-pien uhanalaisuuden arvioinneista on tarpeen pienvesien inventoin-nin, suojelun ja ennallistamisen priorisointia varten. Inventointia painotetaan uhanalaisimpiin pien-vesiluontotyyppeihin ja merkittä-vimmiksi tunnistettaviin lajiryh-

miin. Samanaikaisesti kehitetään myös pienvesien ennallistamis-menetelmiä sekä jokien ja järvien luontoinventointia.

‒ Vaikka pienvesien suojelua on tehostettava jo lainsäädännöllisten velvoitteiden vuoksi, on tällä työllä myös tutkimuksellista ja yleissivis-tävää merkitystä. Tärkein tavoit-teemme on lajien ja luontotyyppien parantunut suojelutaso ja pienvesis-sä ilmenevän monimuotoisuuden turvaaminen, Ilmonen summaa.

> Uudella toimenpideohjelmalla tavoitellaan aiempaa järjestellisempää ja tehokkaampaa suojelua.

> Pienvesien luontotyyppien inventointi on tarkoitus aloittaa ensi vuonna.

6 • 2012 13

Kuv

a Va

stav

alo

Metsätilojen myynnin taustalla ovat ohjaavien ministeriöiden tavoit-

teet, jotka täyttääkseen Metsähal-litus tavoittelee 14,5 miljoonan euron myyntiä metsäkiinteistö-kaupoista.

– Saavutamme myyntitavoit-teen vuoden loppuun mennessä, toteaa metsänhoitaja Ahti Paavo-nen Laatumaalta. Laatumaa on Metsähallituksen tulosyksikkö, joka vastaa nykyään kaikista Met-sähallituksen metsäkiinteistökau-poista.

Metsätiloja on myyty vajaat 5 500 hehtaaria, mikä on yli kak-sinkertainen määrä viime vuosien keskiarvoon verrattuna. Myös ensi vuosi tulee olemaan tavoitteiltaan samanlainen.

– Valtio tarvitsee rahaa edel-leen, joten eiköhän myyntiä jat-

Martta Fredrikson

Mirka Sillanpää

Metsätilojen myyntitavoitteet saavutetaanTänä vuonna Metsähallitus myy ensim-mäistä kertaa metsätiloja enemmän kuin ostaa. Valtion tulostavoitteiden ta-kia myyntiä on lisätty ja ostoinvestoinnit on rajoitettu vain metsäntutkimuksen ja puolustusvoimien tarpeisiin.

keta seuraavat vuodet ainakin, Paavonen arvioi.

Rajanaapurit ostoksillaMetsätiloja ja määräaloja on myy-ty marraskuun puoliväliin men-nessä neljäsataaviisikymmentä, joista pienpalstoja on runsaat kaksisataa. Ostajia on noin neli-sen sataa, sillä jotkut ovat ostaneet useamman tilan.

– Siellä on monenlaisia ostajia, koko kuva suomalaisista löytyy, kuvailee Paavonen metsätilojen ostajakuntaa. Ostajien motiivia ei ole tarkemmin selvitetty, mutta pienpalstojen osalta näkyvät sel-keästi suurimmat ostajaryhmät eli rajanaapurit tai puuhapalstaa kaipaavat.

Uutuutena nettihuutokauppaMetsämaatontteja myydään kol-mella eri tavalla. Osa kohteista myydään määrätyllä hinnalla ja

Metsähallitus teki päätöksen Vil-lin Pohjolan järjestelyistä ja sen henkilöstön sulauttamisesta

Laatumaahan noin vuosi sitten joulukuus-sa 2011. Jo vuoden vaihteessa ensimmäiset järjestelyt oli tehty.

– Kulunut vuosi on ollut siirtymäkausi. Villin Pohjolan toimintaa on pyöritetty suu-relta osin entisellä konseptilla, mutta koko ajan tulevaan valmistautuen. Tänä vuonna Villin Pohjolan tehtäviä on hoitanut niin kutsuttu kämppätiimi. Tavoitteena on, että Villin Pohjolan kiinteistöliiketoiminta jat-kuu Laatumaassa, Oikarinen kertoo.

Tuoreita ideoita ja uusia näkökulmiaKuluvan vuoden aikana Laatumaassa on viety läpi kehittämisprojekti, jonka seu-rauksena koko Laatumaan toimintatapa muuttuu ensi vuoden alusta lähtien. Tässä yhteydessä toteutetaan myös lopullinen Vil-

Villi Pohjola sulautui onnistuneesti LaatumaahanVillin Pohjolan väki on kuluvan vuoden aikana siirtynyt Laa-tumaahan. Lisäksi Laatumaan toimintatapa on päivitetty ja organisaatiota on uudistettu. – Sekä osaaminen että resurs-sit ovat selkeästi lisääntyneet ja Laatumaa on nyt entistäiskukykyisempi, Laatumaan johtaja Aimo Oikarinen sanoo.

lin Pohjolan ja Laatumaan organisaatioiden yhteen sulauttaminen.

– Uudistukset ovat edenneet hyvin ja suunnitellusti. Aluksi muutoksen nopea aikataulu tuntui haasteellista, mutta kun päämäärä oli selkeä, nopeus kääntyi eduk-semme. Henkilöstötutkimuksen tuloksista voimmekin lukea, että koko Laatumaan henkilöstö pitää muutosta hyvin myönteise-nä. Uusien ihmisten myötä olemme saaneet osaamisen ja resurssien lisäksi myös tuorei-ta ideoita ja uusia näkökulmia, Oikarinen sanoo.

– Kaikki ovat sitoutuneet perusteellisesti muutokseen, joka on koettu nimenomaan positiivisena mahdollisuutena, ei uhkana, Oikarinen lisää.

Toimintatapojen päivityksen myötä en-si vuonna Laatumaan tiimien lukumäärä vähenee, tiimien välistä synergiaa lisätään sekä tehtäväkokonaisuuksia ja vastuita jär-jestellään uudelleen. Osa toimenkuvista muuttuu, mutta muutokset eivät vaikuta Laatumaan henkilöstömäärään.

– Kehittämistyön päätavoitteena on, että

pystymme paremmin vastaamaan tuleviin toimintaympäristön muutoksiin. Jatkossa Laatumaa on entistä selkeämpi ja tehok-kaampi kokonaisuus sekä kiinteämpi osa Metsähallitusta, Oikarinen sanoo.

taja Jari Taskila kertoo, että pitkään jat-kunut epävarmuus tulevasta poistui, kun päätös Villi Pohjolan järjestelyistä vuosi sitten tehtiin.

– Tuntui hyvältä, että tulevaisuuteen pystyi taas katsomaan valoisin mielin ja uudella innolla. Olenkin kokenut muu-tosprosessin hyvin myönteisenä ja Villin Pohjolan sulautuminen Laatumaahan on sujunut hienosti, kuin oppikirjasta. Nyt elämme uuden keskellä ja haasteita kyllä riittää, mutta otan ne innostuneesti vas-taan.

Taskila antaa kiitettävät pisteet Villin Pohjolan ja Laatumaan yhteen sulautu-miselle.

– Laatumaan väki on nyt ottanut mei-dät hienosti vastaan. Sujuvaa siirtymistä on varmasti myös edistänyt se, että me olemme pystyneet luopumaan vanhasta. Olemme lähteneet avoimin mielin mu-kaan uuteen ja ottaneet mukaamme van-hasta vain sen, mistä on uusissa tehtävis-sämme hyötyä.

Avoimin mielin muutokseen

Villistä Pohjolasta vuodenvaihteessa Laatu-maan kämppätiimiin siirtynyt metsänhoi-

osa tarjouskilpailun kautta. Kol-mas tapa, nettihuutokauppa, on nyt ensi kertaa kokeilussa.

Idean nettihuutokaupan käyt-tämisestä metsätilojen myynnis-

sä keksi myyntineuvottelija Juha Huttunen. Huttusen mukaan kokemukset huutokaupasta ovat olleet hyviä ja menetelmää aiotaan käyttää jatkossakin.

– Nettihuutokauppa on koet-tu reiluksi ja avoimeksi kauppa-tavaksi myös ostajien puolelta, eikä kriittistä palautetta ole juuri tullut.

”

> Tänä vuonna metsätiloja on myyty yli kaksinkertainen määrä verrattuna viime vuosien keskiarvoon.

Kaikki ovatsitoutuneet perus-teellisesti muutok-seen, joka on koettu positiivisenamahdollisuutena.

6 • 201214

ERÄKOKKINA

Kuv

a Es

ko K

eski

-Oja

Inka Musta

Kuv

a To

ivo

Kim

inki

Laatumaan myyntipääl-likkö Kari Männistölle ruuanlaitto tuli tutuksi jo

nuorena. Lukion jälkeen jalka-pallossa loukattu polvi vei vuo-deksi sairaslomalle, ja sen aikana Kari sai tehtäväkseen hoitaa per-heen ruokahuollon. Vuosi opetti nuorelle miehelle ruuanlaiton salat, ja siitä pitäen Kari onkin ollut innokas kotikokki.

Kari kertoo olevansa herkut-telija, jolle ruuassa tärkeintä on hyvä maku. Itse hän tekee mie-luiten yksinkertaista ruokaa, jonka perustana ovat tuoreet, laadukkaat raaka-aineet. Suuri osa niistä hankitaan itse.

‒ Minulla on tyypilliset La-pin äijän harrastukset eli kalas-tus ja metsästys. Metsästysvuosi alkaa elokuussa sorsastuksella, jatkuu syyskuussa jäniksenpyyn-nillä ja lokakuussa hirvijahdilla. Kalassa käyn ympäri vuoden.

Kari MännistöTalvella pidämme juomuksia eli talviverkkoja ja käymme puoli-son kanssa harva se viikonloppu pilkillä. Kesällä uistattelen ja elo-kuisena perinteenä meillä on ka-vereiden yhteinen kalareissu Käsi-varteen. Lisäksi olemme puolison kanssa innokkaita marjastajia ja kasvatamme omassa pihassamme monenlaisia juureksia ja marjoja.

Tämänkertainen resepti liittyy elokuisiin kalastusreissuihin, jot-ka ovat olleet Karin kaveriporukan perinne jo kuuden vuoden ajan.

‒ Reissumme suuntautuvat Enontekiön erämaahan ja ohjel-massa on muutama päivä perho-kalastusta, kokkailua, saunomista ja elämästä nauttimista hyvässä seurassa. Kalareissuilla ruokapuoli perustuu itse pyydettyyn kalaan, jota syödään paistettuna, savus-tettuna tai keittona. Reissun en-simmäisenä päivänä syödään aina kuitenkin savustettua hirvipaistia, joka valmistetaan vanhalla hyväksi havaitulla ohjeella.

– Parin kolmen kilon paistista riittää kuuden hengen porukalle hyvin syömistä ja jos jotain jää yli, se menee seuraavana päivänä vaikka leivän päällä. Paistin val-mistamisessa on tärkeää muistaa kääriä se hyvin folioon, jottei sa-vun mausta tule liian hallitsevaa. Mikäli savustusmahdollisuutta ei ole, voi paistin tietysti valmistaa tavalliseen tapaan myös uunissa, Kari vinkkaa.

Suolaa jäinen paisti jo kotona ja pakkaa tiiviis-ti, perille päästyä paisti on sulanut ja suolautunut. Päällystä paisti pekonisiivuilla ja laita vuokaan juu-resten päälle. Peitä vuoka alumiinifoliolla ja tökkää folioon pari reikää. Savusta paistia pöntössä noin 1,5 tuntia ja anna sen vetäytyä kastikkeen teon ajan.Ruskista vehnäjauhot voissa pannulla ja lisää jouk-koon paistinlientä ja vettä samassa suhteessa. Lai-ta mukaan myös pilkottu sipuli ja paistin ympärillä ollut pekoni silputtuna. Keitä kastiketta kokoon ja mausta se lopuksi suolalla, pippurilla, katajanmar-joilla ja punaviinillä.Tarjoile paisti juuresten, keitettyjen puikulaperunoi-den sekä puolukkahillon tai pihlajanmarjahyytelön kera.

SAVUSTETTU HIRVENPAISTI

2–3 kg hirvenpaistia (porokin käy) merisuolaa paketti pekonia pari porkkanaa ja pari naurista viipaleina

Kastikkeeseen: paistinlientä nokare voita vettä vehnäjauhoja sipuli pieneksi pilkottuna punaviiniä suolaa, mustapippuria ja

murskattuja katajanmarjoja

Kolme vuotta kestävä hanke koskee noin tuhatta kilo-metriä metsäteitä. Niistä

neljäsosa, runkotiet ja ympärivuo-tiset aluetiet, tullaan kokeilussa pitämään kunnossa kokonaan alueurakoitsijan työnä. Pilotti-

Toivo Kiminki

Tiet kuntoon alueurakoinnillaUseilta aloilta tuttu alueurakointimalli on otettu kokeiluun myös Metsähalli-tuksen metsäteiden tienpidossa. Pilotti-hanke aloitettiin Puolangan metsätiimin alueen tiestöllä Puolangan ja Utajärven kuntien alueella.

Pertti Holappa (vas.), Ahti Juntunen ja Risto Kukkonen luottavat siihen, että uusi tienpidon malli näkyy kaikille tienkäyttäjille. Sisua kuljet-tava Kauko Holappa tulee osaltaan tekemään kunnostuksia.

hankkeessa otetaan käyttöön jat-kuvan kunnostuksen periaate eli urakoitsija poistaa vesakot, pitää ojat ja tien kulutuskerroksen so-vitussa kunnossa oma-aloitteisesti.

– Tarkoitus on, että tien vauri-on havaitseva, esimerkiksi puuta-vara-auton kuljettaja, ottaa jatkos-sa yhteyden suoraan urakoitsijaan ja antaa tälle tarkan paikkatiedon vaikka tekstiviestillä, kertoo Met-sähallituksen Pohjanmaan alueen tienrakennusesimies Risto Kuk-konen.

– Kun tieto vauriosta menee suoraan alueurakoitsijalle, korja-us hoituu nopeasti. Urakoitsijan ei tarvitse olla yhteydessä Metsä-hallitukseen päin, vaan hän laittaa tien kuntoon, vahvistaa Puolan-gan metsätiimin tiimiesimies Ahti Juntunen.

Juntunen luottaa mallin toi-mivuuteen, sillä alueurakoitsijana aloitti tiimin väelle vanhastaan tuttu yritys, Maansiirtoliike Ho-lappa. Yrityksen toimitusjohtaja Pertti Holappa odottelee uuden-

laista toimintatapaa mielenkiin-nolla.

– Ainakin kokemusta alalta on, naurahtaa vuodesta 1980 yritys-tään sompaillut Holappa.

Juntunen ja Kukkonen usko-vat, että uudella tavalla tehtävät työt tuovat helpotusta talon omal-le väelle. Samalla säästyy euroja ja tiet pysyvät hyvässä kunnossa koko ajan.

Miehet arvelevat, että jatkuval-la kunnostuksella vältytään myös hintavalta peruskorjaukselta.

– Kehnoon kuntoon päässeen tien perusteellinen kunnostus maksaa jopa 80 prosenttia uuden teosta, Kukkonen tietää.

Uuden toimintatavan ohella Puolangan hankkeessa testataan sähköistä tiedonsiirtoa, joka teh-dään maastologis-laitteella. Sen avulla tiellä tehdyt työt siirtyvät suoraan Metsähallituksen tietojär-jestelmään.

Pilottihankkeen alueurakkaan kuuluu myös metsätiimin teiden peruskunnostus ja mahdollinen uusien metsäteiden teko. Alueu-rakointimallissa urakoitsija vastaa töiden suorittamisen lisäksi kun-nostusten ja tienrakentamisen tek-nisestä suunnittelusta.

– Päätökset kohteista tehdään edelleen Metsähallituksessa, Kuk-konen ja Juntunen selvittävät. Metsätiimin alueella uusia met-säteitä ei enää juurikaan tarvita.

6 • 2012 15

TAPAHTUMIA

Lisätietoja tapahtumista osoitteessa www.luontoon.fi

NIMITYKSIÄ

PYSTYMETSÄSTÄ

Kuv

a Ju

hani

Mat

tila

Inka Musta

Kuv

a In

ka M

usta

Rakennusmestari Heikki Haa-taja Kajaanista on valittu projek-tipäälliköksi Karelia ENPI-ohjel-maan kuuluvaan Fennoscandian Green Belt -hankkeeseen. Suunnittelija Olli-Petteri Help on valittu Liminganlahden luon-tokeskuksen hoitajan sijaiseksi ajalle 1.2–31.12.2013. Anna Liukko on valittu tietohal-linnon järjestelmäarkkitehdiksi Tikkurilaan. Metsätalousinsinööri Aapo Manninen on valittu suunnitteli-jaksi Metsätalouden Jyväskylä-Hämeenlinna metsätiimiin Jyväskylään ajalle 31.10. 2012–28.4.2013. Hallintotieteiden maisteri Nii-na Pehkonen Tampereelta on valittu palvelupisteen hoitajan vuorotteluvapaan sijaiseksi Koil-liskairan puistoalueeseen. OTK Rita Ridanpää on nimitetty Lakiasioiden lakimieheksi (hen-kilöstöasiat) Tikkurilaan. FM Carina Wennström on valit-tu Etelä-Suomen luontopalvelu-jen asiakaspalvelun ja opastuk-sen koordinoinnin kehittämisen erikoissuunnittelijaksi Tikkuri-laan ajalle 1.1.2013–31.5.2013.

LUMIVEISTOSKURSSI KELLOKKAASSA 14.–16.12.Tarjoamme tilaisuuden toteuttaa itse-ään ja näyttää taitonsa tai kartoittaa niitä ohjauksen avulla. Lumenveisto-kurssin ohjaajana toimii TaM Korinna Korsström-Magga. Kurssille voi osal-listua, vaikka ei olisi aikaisempaa koke-musta veistämisestä. Opetusta on yh-teensä 18 tuntia.Omat eväät mukaan, tiloissa on keitto-mahdollisuus. Kurssin järjestäjää Ko-larin kansalaisopisto ja Luontokeskus Kellokas.

KEHRUUNÄyTöSLUONTOKESKUS UKOSSA 15.12.Mummon vanha rukki kohtaa moder-nin pystyrukin luontokeskus Ukossa lauantaina 15.12. klo 12–14. Entisaiko-jen arkisesta kotitarvetyöstä on tullut rentouttava harrastus, jossa vain mieli-kuvitus on rajana. Kehruun harrastajat kertovat villan valinnasta ja käsittelystä aina karstaamisesta valmiin neuletyön viimeistelyyn asti.

KyNTTILÄPOLKU KOLILLA 15.12.Koko perheen tunnelmallinen kynt-tiläpolku luontokeskus Ukon pihasta Pääministerin nuotiopaikalle 15.12. klo 15–17. Polun varrella voit osallistua jouluiseen visaan, jossa oikein vastan-neiden kesken arvotaan jälkioppaita ja Kolin kansallispuiston logotuotteita. Mehu- ja piparkakkutarjoilu. Vapaa pää-sy, tervetuloa!

KORTENIEMEN JOULURAUHA 19.12. Sähköttömän perinnetilan pihapiiris-sä on helppo antaa ajatusten leijailla vanhoihin aikoihin ja antaa itselle lu-pa levähtää joulukiireiden keskellä. Jo perinteeksi muodostuneessa tapahtu-massa kuullaan terveisiä Tammelan seurakunnasta ja lauletaan perinteisiä, rakkaita joululauluja, tuvassa on tarjolla nisukahvit. Tilaisuus alkaa klo 18. Vapaa pääsy. Tervetuloa!

TEIJON RETKEILyALUEENJOULUHARTAUS 22.12.Teijon retkeilyalueen perinteinen jou-

luhartaus järjestetään lauantaina 22.12. klo 18. Luvassa on tunnel-mallista joulunajan musiikkia Teijon luontokeskuksen pihalla.

MATKAMESSUT 18.–20.1.2013Pohjois-Euroopan suurin matkailu-alan tapahtuma Matka 2013 mahdut-taa koko maailman Helsingin Messu-keskukseen tammikuussa. Messuilla on mukana näytteilleasettajia yli 70 maasta, ja lisäksi esillä on koko Suo-mi päästä varpaisiin.

Kuka olet ja mistä tulet?– Iisko-Henrik Näkkäläjärvi, pa-remmin minut tunnetaan nimellä

Iikka. Olen syntyisin Inarin Lis-man kylästä, mutta nykyään asun Inarin kirkonkylällä. Työskentelen Metsähallituksella luontovalvoja-na ja ”siviiliammatiltani” olen po-

romies. Molemmissa ammateissa pääasiallinen työkenttäni on Lem-menjoen kansallispuisto. Sallivaa-ran paliskunta on lähes kokonaan kansallispuistoa, myös kotikyläni Lisma jää puiston sisälle.

Miten olet päätynytnykyiseen työhösi?– Tulin Metsähallitukselle töihin ensimmäisen kerran vuonna 2001 työllistämistuen turvin. Vuonna 2003 jatkoin oppisopimuskou-lutuksessa ja suoritin metsien monikäytön ammattitutkinnon. Vuodesta 2005 olen ollut vakitui-sesti luontovalvojana. Poromiehen ammatti kulkee meillä suvussa, myös isäni ja isoisäni olivat poro-miehiä. Olen ollut isäni mukana porohommissa pikkupojasta saak-ka. Porohommien jatkaminen oli luontevaa, sillä en ole koskaan haaveillut muuttavani pois poh-joisesta.

Mitä luontovalvojan tehtäviin kuuluu?– Tukikohtani on vanha metsän-vartijan talo Lemmenjoen Njur-gulahdessa, sieltä kuljen ympäri kansallispuistoa työtehtävieni mu-kaan. Suurin osa työajastani kuluu huolto- ja kunnostustöitä tehden. Retkeilykohteiden puu- ja jätehuol-toon kuluu paljon aikaa, sillä kan-sallispuiston alue on laaja. Lisäksi korjaan retkeilyrakenteita ja hoidan myös valvontatehtäviä maastossa. Teen töitä lähes aina yksin. Entä mitä poromies tekee?

– Poronhoitovuosi alkaa keväällä, kun uudet vasat syntyvät. Juhan-nukselta alkavat kesämerkitykset, joissa vasat merkataan omistajan-sa poromerkkiin. Vasanmerki-tykset saadaan yleensä hoidettua heinäkuun puoliväliin mennes-sä. Loppukesästä alkusyksyyn kuljetaan maastossa ja tehdään aitahommia. Syyserotukset al-kavat yleensä syyskuun lopul-la ja ne jatkuvat tammikuulle. Erotuksissa erotellaan muun muassa teuraaksi menevät porot muista. Kevättalvi kuluu tokkaa maastossa paimentaessa ja poroja petojen varalta silmällä pitäessä. Paliskuntamme alueella petova-hinkoja aiheuttavat erityisesti ahma, maakotka ja karhu. Myös ilvestuhot ovat yleistyneet. Poro-jen talviruokintaa ei Sallivaaran paliskunnassa tehdä.

Mikä on työssäsi mieluisin-ta ja mikä ikävintä?– Parasta sekä luontovalvojan että poromiehen työssä on va-paus ja itsenäisyys. Voin itse päättää miten teen työni, eikä kukaan hengitä niskaan. Kaik-ki maastossa tehtävät työt ovat mieluisia, nautin kun saan teh-dä töitä ulkona. Kurjalla säällä se on toisaalta työn huono puoli. Luontovalvojan työssä ikävintä on retkikohteiden käymälöiden huolto. Toivoisin, että luontoval-vojat saisivat käyttöönsä uuden kelkan nykyistä tiheämmin. Ko-vassa käytössä työkelkka ei kestä

Inarilainen Iisko-Henrik Näkkäläjärvi työskentelee Lemmenjoen kansallis-puistossa Metsähallituksen luontovalvo-jana ja tekee samalla myös poromiehen hommia. – Parasta molemmissa töissä on vapaus ja itsenäisyys.

paria vuotta kauempaa ja vanhan kelkan korjaukseen kuluu paljon aikaa. Nykyäänhän kelkkoja ei voi enää itse korjata, vaan ne pitää viedä huoltoon kauemmas.

Kuinka kahden työnyhdistäminen onnistuu?– Kahden työn tekeminen tun-tuu välillä raskaalta, mutta vielä olen jaksanut hyvin. Töiden yh-distämisessä auttaa työnantajan joustavuus. Työskentelen luon-tovalvojana helmikuun alusta lo-kakuun loppuun ja kiivaimpaan erotusaikaan on mahdollisuus keskittyä porohommiin. Vaikka en poromiehenä pedoista pidä-kään, luontovalvojana minun täy-tyy silti katsoa niiden perään. En kuitenkaan ole kokenut ammatti-eni välillä ristiriitaa: työ on työtä. Sekä poromiehen että luontoval-vojan intresseissä on kitkeä villiä kelkkailua maastossa, etenkin porojen vasotusaikaan. Luonto-valvojan työssä on hyötyä siitä, että poromiehenä olen tottunut liikkumaan luonnossa pienes-tä pitäen. En tarvitse maastossa karttaa tai kompassia.

Mitä teet vapaa-ajallasi?– Kahdelta työltä ei vapaa-aikaa jää kovin paljoa, mutta kun sitä on, vietän aikaa yhdessä perheen kanssa ja mieluiten olen kotona. Perheeseeni kuuluu vaimo, 8- ja 6-vuotiaat tyttäret ja 4-vuotias poika. Silloin tällöin käyn Juutu-anjoella taimenenpyynnissä.

6• 201216

Martta Fredrikson

Kuv

at E

ssi K

eski

nen

Vedenalaisessa valokuvaamisessa riittää haasteita. Metsähallituksen meribiologi Essi Keskinen kertoo,

että kuvaamista vaikeuttavat muun muassa huono näkyvyys ja valon puute. Esimerkiksi Oulun korkeudella pinnan alla on lähes-tulkoon aina pimeää, joten kameran lisäk-si täytyy useimmiten olla ulkoinen salama. Kameran ja salaman käyttö vaatii koko ajan kaksi kättä, joten kuvaajalla täytyy olla hyvä tasapaino. Ja jos pohja on helposti pölyävää sorttia, ei siihen voi koskea lainkaan.

– Pitää olla hyvä sukeltamaan, jotta voi kuvata. Kuvattaessa ei voi keskittyä sukel-tamistekniikkaan, sillä kaikki huomio on kuvaamisessa ja kameran käsittelyssä, Kes-kinen sanoo. – Kala säikkyy jo ilmakuplia, joten kuvausetäisyydelle päästäkseen täytyy

Valokuvauksella vedenalaiset salaisuudet julki

Metsähallituksessa on ympäri vuoden töissä kymmenkunta meribio-logia, joiden työhön kuuluu olennaisena osana myös valokuvaaminen pinnan alla. Kuvamateriaalia tuotetaan sekä luonnonsuojelutarkoi-tuksiin että vedenalaisen maailman tunnettuuden lisäämiseksi.

osata lähestyä hitaasti. Kala häipyy ensim-mäisestä salamasta.

– Eikä zoomia voi käyttää. Vedessä on niin paljon kaikenlaista hiukkasta, että zoomatuissa kuvissa kohde on kuin lu-mipyryn takana, Keskinen lisää.

Sääolot vaikuttavat myös ratkaisevasti kuvaamiseen. Sade ei juuri haittaa pinnan alla, mutta tuuli aiheuttaa hankaluuksia monella tapaa. Aallokolla ei voi mennä merelle sukeltamaan, ja toisaalta myrskyn jälkeen meri on päivän pari täynnä ”hö-töä”, jolloin kuvaamisesta ei tule mitään.

Keskisen mukaan veden kirkkaudessa on myös isoja paikkakohtaisia eroja Itä-merellä. – Vaasan ja Selkämeren alueella vesi on todella kirkasta, ja siellä pystyy osin kuvaamaan jopa ilman salamaa. Pe-rämerelle sen sijaan joet tuovat ruskeaa vettä, ja vesi on kauttaaltaan paljon sa-meampaa.

Kasvillisuuskartoituksia käsityönäMetsähallituksen tuottamia valokuvia käy-tetään laajasti eri tahojen raporteissa ja esi-tyksissä. Kuvia kysytään paljon esimerkiksi Suomen ympäristökeskukseen, ympäristö-ministeriöön ja HELCOM:iin.

– Alkusysäyksenä vesialueiden tutkimi-selle toimi kansallinen vedenalaisen meri-luonnon monimuotoisuuden inventointi-ohjelma VELMU, ja lisärahoitusta on saatu EU:n meristrategiapuitedirektiivin astuttua voimaan vuonna 2008. Esimerkiksi kasvilli-suuskartoituksia tehdään paljon, ja ne pitää suurelta osin tehdä käsityönä sukeltamalla, Keskinen selvittää.

Punaisenmeren ihmeitäMarraskuussa Keskinen pääsi testaamaan Metsähallituksen uutta kamerasettiä ja seu-raamaan kansainvälistä vedenalaisen valo-kuvauksen kilpailua Israelin Eilatiin, Punai-

senmeren rannalle. Juuri matkalta palattuaan Keskinen säteilee aitoa innostusta.

– Pääsimme sukeltamaan merensuo-jelualueella, jossa nyt ennallistetaan tuhottuja riuttoja. Testaamani kamerasetti tuntui hy-vältä, niin paljon hienoja vedenalaisia kuvia!

Valokuvauskilpailussa oli amatööreille ja ammattilaisille omat sarjansa ja lisäksi use-ampi eri kategoria kuvauskohteen mukaan. Aikaa kuvien ottamiseen oli kolme päivää, eikä kuvia saanut editoida lainkaan.

– Kilpailun kuvista 95 prosenttia oli aiheeltaan biologiaa kuten korallia, kaloja tai äyriäisiä, maisemalla tai hylyillä ei ollut niin suurta osaa. Suomessa taas esimerkiksi hylkyjä kuvataan paljon, koska vesi on kirk-kaimmillaan myöhään syksyllä ja talvella jään alla, meribiologina kilpailua tarkkaillut Keskinen kertoo.

Kansainvälisessä kilpailussa oli myös mallikuvaus-kategoria ja Keskinenkin pää-si ihmettelemään tätä paljon mainoksissa käytettyä kuvausmuotoa.

– Valokuvamallit olivat todella ammat-tilaisia. Hetken aikaa merenpohjassa ilma-pullosta hengitettyään he huitaisivat kädel-lä ilmakuplat pois, oikaisivat mekkonsa ja ryhtyivät poseeraamaan. Ihan kuin vettä ei olisikaan!

Kuv

a Vi

lja J

yrin

ki

> Essi Keskinen ja Jussi-Tapio Roininen Perämerellä. > Kuultopyyhältäjien parvi ja keltavuokkokaloja Punaisellamerellä.