PL 32, 37601 ValkeakoskiPuh. 0204 16 121, faksi 0204 16 120

www.upm-kymmene.com/metsawww.puukauppa.com

UPM-Kymmene Metsä

Metsiemme

kovakuoriaisia

PM-Kymmene on suomalainen, kansainväli-sesti toimiva metsäyhtiö, jonka juuret juonta-vat jo 1700-luvulle. UPM-Kymmene-konser-

nilla on Suomessa 31 puuta raaka-aineenaan käyttäväätehdasta, joiden vuotuinen puuntarve on yli 20 milj.m3. Valtaosa tästä puumäärästä saadaan kotimaanyksityismetsistä. Sitä varten UPM-Kymmene Metsä,joka on konsernin metsäosasto, tekee vuosittain lähes

40 000 puukauppaa.

UPM-Kymmene Metsä vastaa myös konsernin omienmetsien hoidosta. Niitä on noin 900 000 hehtaaria.Metsäosastolla on oma taimitarha Joroisissa.Metsäosaston palveluksessa on yli 800 toimihenkilöäsekä lähes 600 metsuria. Metsäkone- ja autoyrittäjiä jaheidän kuljettajiaan on noin 1 500.

UPM-Kymmene tarjoaa monipuolisia metsäpalvelujametsänomistajille, mm. metsäpalvelusopimuksenmuodossa. Sopimuksia on tehty runsaat 6 000.Metsäpalvelusopimus on pitkäaikaiseksi tarkoitettumetsänomistajan ja UPM-Kymmenen välinenyhteistyösopimus, mikä laajimmillaan voi käsittää

U

6/20

01

Kari Heliövaara

2

ovakuoriaiset muodostavat runsaalla 300 000 lajillaanmaailman suurimman hyönteislahkon: lähes kolmannestunnetuista eläinlajeista on kovakuoriaisia. Jotkut kova-

kuoriaiset ovat tuholaisia, mutta kaikilla ei mene hyvin. Suo-messa monet vanhoissa metsissä erityisesti laholla puulla elävätlajit ovat viime vuosikymmeninä suuresti taantuneet.

Kova kuori menestyksen takanaKovakuoriaiset ovat nimensä mukaisesti kovasiipisiä hyöntei-

siä. Niiden tieteellinen nimi Coleoptera merkitsee kuorisiipistä,joka viittaa koviksi muuttuneisiin peitinsiipiin. Näiden kovienpeitinsiipien rakenteen, muodon ja värityksen perusteella monetkovakuoriaiset voi tunnistaa lajilleen. Koko ryhmän menestyk-sen takana on juuri kova kuori, joka suojaa hyönteistä mitä mo-ninaisimmissa ympäristöissä. Kovakuoriaisia on maaperässä,maan pinnassa, kasveilla, lannassa, puissa, raadoissa, vedessä javeden pinnalla, varastoissa ja asunnoissa.

Peitinsiivet kätkevät alleen lentämiseen käytettävät takasiivet,ja useimmin myös takaruumiin. Yleensä kovakuoriaiset ovat hy-viä lentäjiä, mutta joukossa on myös paljon lentokyvyttömiä la-jeja. Jaokkeiset raajat ovat lajista riippuen erikoistuneet jokojuoksemiseen, kaivamiseen, saalistamiseen, uimiseen tai hyp-päämiseen. Kovakuoriaisiin kuuluu petoja, kasvinsyöjiä, lannan-syöjiä ja loisia, mutta ei ihmiselle vaarallisia lajeja. Kovakuo-riaisten aistinelimet ovat päässä, mutta värähdyksille herkkiä kar-voja on siellä täällä keski- ja takaruumiissa ja raajoissa. Aikui-silla kovakuoriaisilla on yleensä suurikokoiset verkkosilmät, joil-la ne ilmeisesti näkevät myös värejä, sekä ympäristön hajumaa-ilmaa kartoittavat tuntosarvet.

Kovakuoriaisilla on täydellinen muodonvaihdos muna-, touk-ka-, kotelo- ja aikuisvaiheineen. Munat naaras munii yleensä tou-kan tulevan ravintokohteen lähettyville. Toukat ovat ulkomuo-doltaan hyvin vaihtelevia eivätkä muistuta aikuista kovakuo-riaista vähääkään. Useimpien kovakuoriaisten toukka on jalatonja väriltään vaalea, mutta erityisesti petokuoristen toukat ovat pit-käraajaisia ja nopeita saalistajia.

Suomessa 3 700 kovakuoriaislajiaKiivaasta tutkimuksesta huolimatta maailman eliölajien mää-

rä tunnetaan edelleen melko heikosti. Tunnettuja lajeja on pari-sen miljoonaa, mutta arviot todellisesta lajimäärästä vaihtelevat5 ja 80 miljoonan välillä. Virallisen arvion mukaan Suomessaelää yhteensä noin 42 000 eläin- ja kasvilajia, joista hiukan ylipuolet eli noin 25 000 on selkärangattomia eläimiä. Näistä sel-kärangattomista eläimistä noin 80 % on hyönteisiä eli Suomessaelää nykytiedon mukaan hiukan alle 20 000 hyönteislajia. Nämähyönteiset jakautuvat 25 lahkoon. 3700 lajillaan kovakuoriaisten

K

lahko on Suomen kolmanneksi suurin heti pistiäisten ja kaksisii-pisten jälkeen.

Pitkien hyönteistieteellisten perinteiden takia Suomen hyön-teislajisto ja ennen kaikkea kovakuoriaislajisto tunnetaan suh-teellisen hyvin. Arvellaan, että Suomen metsissä elää kaikkiaannoin 2 500 kovakuoriaislajia, osa yleisinä, osa harvinaisina. Vii-meisimmän uhanalaisia lajeja selvittelevän tutkimuksen mukaanSuomessa arvellaan olevan parisen tuhatta uhanalaista eläin- jakasvilajia, joista noin puolet luokitellaan metsälajeiksi. Hävin-neitä, uhanalaisia ja silmälläpidettäviä kovakuoriaislajeja onkuutisen sataa, näistä metsissä eläviä kovakuoriaislajeja noinpuolet eli noin 300.

Uhanalaisuus ja yleisyys”Suomen lajien uhanalaisuus 2000” –raportissa Suomessa ta-

vattavat eläin- ja kasvilajit luokitellaan alla esitettyihin uhanala-isuusluokkiin

RE = Hävinneet (Regionally Extinct)Laji on hävinnyt, kun sen epäilyksettä viimeinen yksilö on kuol-lut tai siirtynyt tarkastelualueen ulkopuolelle. Lyhenteellä RE ko-rostetaan sitä, että laji on hävinnyt vain tarkasteltavalta alueelta,ei koko maailmasta.

CR = Äärimmäisen uhanalaiset (Critically Endangered)Lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luon-nosta.

EN = Erittäin uhanalaiset (Endangered) Laji ei täytä äärimmäisen uhanalaisten kriteerejä, mutta siihenkohdistuu erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa hävitä luon-nosta.

VU = Vaarantuneet (Vulnerable) Laji ei täytä äärimmäisen uhanalaisten tai erittäin uhanalaistenkriteerejä, mutta siihen kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aika-välillä hävitä luonnosta.

NT = Silmälläpidettävät (Near Threatened) Laji täyttää lähes vaarantuneiden kriteerit.

Uhanalaisuusluokkien lisäksi tämän kirjasen kovakuoriaisla-jeille on ilmoitettu ns. frekvenssipisteet, joilla kuvataan kunkinlajin yleisyyttä Suomessa. Pisteytyksen perusteena on lajienesiintyminen 10 km x 10 km:n yhtenäiskoordinaatistoruuduissa.Pisteytys on 12-luokkainen (1, 2, 4, 6, 10, 15, 20, 30, 40, 60, 80,100) siten, että yleisimmät lajit saavat 1 pisteen ja harvinaisim-mat 100 pistettä. Frekvenssipisteytys kuvastaa lajien yleisyyttä,mutta ei runsautta. Kunkin lajin perässä esiintyy kirjaimet ’fp’ jalukuarvo kuvaamaan tätä yleisyyttä Suomen metsissä.

3

Kirjanen ja julisteTämä kirjanen on laadittu UPM-Kymmene Metsän julkaise-

man, Suomen metsässä eläviä kovakuoriaisia esittelevän julis-teen taustatiedoksi ja oheislukemistoksi. Kirjasessa esitelläänkaikki julisteessa kuvatut 104 kovakuoriaislajia. Kunkin lajinkohdalla kerrotaan lyhyesti elintavoista, merkityksestä metsässä,harvinaisuudesta sekä mahdollisesta uhanalaisuudesta.

UPM-Kymmene julkaisi viime vuonna Suomen päiväperhosiaesittelevän julisteen. Siihen oli mahdollista sisällyttää lähes kaik-ki Suomessa tavatut päiväperhoset luonnollisessa koossaan. Met-siemme kovakuoriaisia esittelevän julisteen laadinta oli kuiten-kin haastavampi tehtävä, koska Suomesta tunnetaan noin 3 700kovakuoriaislajia, mutta katsottiin tarkoituksenmukaiseksi ra-joittaa julisteeseen otettavien lajien määrä noin sataan. Mukaankelpuutettiin vain metsissä eläviä lajeja (lukuun ottamatta tupa-jumia), tuholaisia ja uhanalaisia, pieniä ja suuria, kauniita ja ou-donnäköisiä, kirkkaita ja himmeitä, värikkäitä ja värittömiä ko-vakuoriaisia. Lisäksi lajit valikoitiin niin, että ne kattavat mah-dollisimman monipuolisesti eri kovakuoriaisheimoja.

Kovakuoriaisten esittäminen valokuvin, varsinkin luonnolli-sessa koossaan, on vaikeaa, miltei mahdotonta, sillä suurin osakuoriaisista on vain muutaman millin mittaisia. Pienimmät ovatkaksimillisiä, ja suurimmat 40-millisiä, eli kokoero on 20-ker-tainen. Siksi kuvia ei voi myöskään esittää esimerkiksi luonnol-lisen koon kerranteina. Kun vielä kovakuoriaiset ovat yleensätummia, pyöreähköjä ja kiiltäviä ja siksi vaikeasti valokuvatta-via, ja lisäksi kokoelmayksilöt ovat usein melko epätyydyttäväs-ti preparoituja (so. esille aseteltuja), päädyttiin piirroskuvituk-seen.

Kaikkia tässä esitettyjä lajeja ei metsässä kohtaa aivan helpos-ti, mutta toivottavasti mukana on joku tutumpikin kuoriainen. Sil-mät kannattaa aina pitää auki metsässä kulkiessa. Jos luulee löy-täneensä harvinaisuuden, kannattaa kuoriainen aina kuljettaa tailähettää jollekin asiantuntijalle varmistettavaksi, sillä kaikki löy-döt harvinaisista kovakuoriaisista ovat arvokkaita ja edesauttavatmetsiemme suojelua.

Kiitän saamastani avusta tutkijoita Ilpo Mannerkoski (Suomenympäristökeskus) ja Juha Siitonen (Metsäntutkimuslaitos).

Kesäkuussa 2001

Kari HeliövaaraMetsäeläintieteen professoriHelsingin yliopisto

Kiitämme Kari Heliövaaraa ja toivotamme kaikille tähän kir-jasen käyttäjille antoisia metsäeläinretkiä.

UPM-Kymmene Metsä

4

Aarnikätkä (Bothrideres contractus) onikimetsissä jumien ja kaarnakuoriaistenkäytävissä elävä pieni kovakuoriainen.Yleensä se elää kuolleiden mäntyjen kaar-nan alla tai puun sisällä kulkevissa käytä-vissä, mutta joskus se voi esiintyä myöskuusissa, koivuissa tai haapapuissa. Aarni-kätkä on äärimmäisen uhanalainen hyön-teinen, ja se tunnetaan Suomesta vain muu-tamalta paikalta.

Pituus 4 mm, fp 100, äärimmäisen uhanalainen CR

Erakkokuoriainen (Osmodermaeremita) on tammimetsien laji, jon-ka toukat elävät suurissa, ontoissatammissa ja lehmuksissa. Yhdessätammessa voi elää lukuisia erakko-kuoriaissukupolvia. Aikuiset kuo-riutuvat keskikesällä ja oleskelevatmieluusti puiden rungoilla. Erakko-kuoriaisesiintymän voi havaita tun-nusomaisen nahantuoksun perus-teella. Suomessa laji on hyvin harvi-nainen, vain Ruissalossa esiintyväerikoisuus. Luonnonsuojeluasetuk-sella rauhoitettu laji.

Pituus 27 mm, fp 100,äärimmäisen uhanalainen CR

Haapakatkiainen (Acanthoderes clavipes)on lyhyt ja leveä sarvijäärä. Sen toukat elä-vät kuolevissa pystyissä haapapuissa taikaatuneissa koivunrungoissa, usein yhdessämuiden hyönteislajien kanssa. Sen toukka-käytävät mutkittelevat aluksi kaarnan alla, ja lopulta toukka koteloituu kaiva-maansa onteloon lähelle puun pintaa.

Pituus 15 mm, fp 40

Haavankäärökärsäkäs (Byctiscus popu-li) elää haavalla. Naaraat kiertävät haavanlehtiä sikarimaisiksi käärylöiksi ja muni-vat käärylöiden sisään. Toukat kehittyvät kierrettyjen lehtien sisällä.Kirkasvärinen haavankäärökärsäkäs onyleinen nuorissa haapavesakoissa.

Pituus 5 mm, fp 6

5

Haavansahajumi (Xyletinus tremulico-la) on pieni ja näkymätön ja hyvin har-vinainen ja paikallinen laji. Toukat elä-vät yleensä aurinkoisilla paikoilla suuri-kokoisissa haavoissa paksun sileän kuo-ren sisällä nilaa syöden. Haavansahaju-mi luokitellaan Suomessa erittäin harvi-naiseksi.

Pituus 4 mm, fp 100, erittäin uhanalai-nen EN

Hapsijäärä (Necydalis major) ei hetituo mieleen kovakuoriaista vaan pis-tiäisen, jota se käyttäytymiseltäänkinmuistuttaa. Hapsijäärä elää toukkanamonien vioittuneiden lehtipuiden, eri-tyisesti haapojen ja koivujen rungois-sa kohdissa, mistä kuori puuttuu japuu on pinnaltaan kovaksi keloutunut.Lajia tavataan Etelä- ja Keski-Suo-messa.

Pituus 25 mm, fp 20

Harjukiitäjäinen (Carabus ar-vensis) on metsälaji, jonka peitin-siipien ja etuselän värit vaihtele-vat vihreän, sinisen ja pronssineri sävyissä. Useimpien muidenmaakiitäjäisten tapaan harjukiitä-jäinen on muita pikkueläimiä saa-listava petokuoriainen.

Pituus 19 mm, fp 40

Havupiilopää (Cryptocephalus quadri-pustulatus) on lehtikuoriaisiin kuuluvapieni, musta, keltapilkkuinen kovakuo-riainen, joka elää huomaamatonta elä-mää havupuiden neulastossa.

Pituus 4 mm, fp 10

6

Havupunakuoriainen (Pyropterus nigroru-ber) istuskelee usein metsänreunojen kasveil-la, erityisen mieluusti valkeilla sarjakukkaisil-la. Toisinaan sitä voi tavata lahoilta kannoilta,joiden sisällä toukat kaivelevat käytäviään.

Pituus 8 mm, fp 15

Havupuupiirtäjä (Hylecoetus flabelli-cornis) lentelee jo varhain keväällä. Sentoukat elävät tuoreissa kuusenkannois-sa, sekä rungon tyviosassa että juurienmaanpäällisessä osassa. Toukkakäytä-vät risteilevät kuoren alla syvälle puunpintaan painuneina ja muodostavatusein kauniin, helposti tunnettavan ku-vion. Havupuupiirtäjä on melko yleinenja hyödyllinen kantojen lahoamistaedistävä laji.

Pituus 12 mm, fp 20

Havutikaskuoriainen (Trypodendron linea-tum) lentää varhain keväällä, usein jo huhti-kuussa. Aikuinen tunkeutuu pystyyn kuollei-den tai tuulen kaatamien havupuiden tai hak-kuualalle jääneiden kantojen kuoren läpi sy-välle puuaineeseen. Pienet tunkeutumisreiätpeittyvät valkealla puupurulla. Puun sisällähavutikaskuoriaisen käytävät muodostavattunnusomaisen, sinistyvän tikapuukuvion.Kuoriainen on merkittävä puuaineen pilaaja,joka vaurioittaa puuta sekä käytävillään ettälevittämänsä sienen aiheuttamalla sinisty-mällä.

Pituus 3 mm, fp 1

Hohtojalokuoriainen (Buprestisoctoguttata) lentää loppukesän heltei-sinä päivinä. Sen toukat elelevät hei-kentyneiden mäntyjen juurissa. Mui-den jalokuoriaisten tapaan hohtojalo-kuoriainen on melko harvinainen,mutta joinakin vuosina näitä hohtavansinisiä kuoriaisia on näkynyt runsaas-tikin, mm. Hankoniemen kuivissamänniköissä.

Pituus 14 mm, fp 40, silmälläpidettävä NT

7

Hukkakartukas (Nudobius lentus) elääpetona havupuiden kuoren alla kaarna-kuoriaisten ja sarvijäärien syömäku-vioissa. Sekä toukat että aikuiset saalis-tavat ravinnokseen tuholaisina tunnettu-jen kaarnakuoriaisten toukkia ja kote-loita.

Pituus 7 mm, fp 4

Idänkukkajäärä (Leptura nigripes)on kuorettomissa, kovaksi keloutuneis-sa, lahoavissa koivuissa erityisesti kuloalueilla esiintyvä sarvijäärä. Idän-kukkajäärän toukat tunkeutuvat syvällepuuhun lahoihin keskiosiin asti. Keski-kesällä kuoriutuvat aikuiset hakeutuvatmieluusti mesiangervolle tai putkillesiitepölyä syömään. Idänkukkajäärä ontaantunut palaneiden metsien lahoa-vien koivikoiden vähentyessä, ja esiin-tyy enää harvoissa paikoissa Itä-Suo-messa.

Pituus 16 mm, fp 40, vaarantunut VU

Idänlehtikuoriainen (Agelastica alni)elää harmaa- ja tervalepän lehdillä, jos-kus muillakin lehtipuilla. Monien mui-den lehtikuoriaisten tavoin idänlehtikuo-riaisen toukat elävät puiden lehdillä suu-rina ryhminä ja pureskelevat lehtiin rei-kiä. Varsinkin Itä-Suomessa idänlehti-kuoriainen voi olla joinakin vuosinamelko runsas, mutta sen merkitys lehti-puiden vioittajana on silti vähäinen.

Pituus 7 mm, fp 10

Isohaavanlehtikuoriainen (Chryso-mela populi) on puolipallonmuotoi-nen, haavan- ja pajunlehdillä eläväkovakuoriainen. Sekä aikuiset ettätoukat nakertelevat puiden lehtiäverkkomaisiksi. Joinakin vuosinaisohaavanlehtikuoriainen voi paikal-lisesti olla tavattoman runsas.

Pituus 11 mm, fp 4

8

Isokääpiäinen (Cis boleti) on lahoavillalehtipuurunkojen ja kantojen vyökäävillä(Trametes) asustava pieni ja vaatimatto-man näköinen kovakuoriainen. Isokää-piäinen on hyvin yleinen ja levinnytLappiin saakka.

Pituus 3 mm, fp 1

Isomuurahaiskuoriainen (Tha-nasimus formicarius) muistuttaa ulkomuodoltaan ja käyttäytymisel-tään jonkin verran muurahaisia. Al-kukesän lämpiminä päivinä vikkelätmuurahaiskuoriaisaikuiset pyydys-televät puunrungoilla liikuskeleviakaarnakuoriaisia. Sen punertavattoukatkin elävät petoina kaarnakuo-riaisten käytävissä. Isomuurahais-kuoriainen on merkittävä tuholaisi-na esiintyviä kaarnakuoriaisia vä-hentävä petokovakuoriainen.

Pituus 9 mm, fp 4

Isopehkiäinen (Peltis grossa) on useim-miten suurissa kuusissa, joskus koivuis-sakin esiintyvä ikimetsien kovakuoriai-nen. Isopehkiäinen suosii metsäpalonvioittamia, pystyjä, kosteita ja lahojarunkoja, jotka ovat kantokäävän (Fomi-topsis pinicola) asuttamia. Keskikesälläkuoriutuvat aikuiset piileskelevät kuorenalla ja istuskelevat kantokääpien alapin-nalla. Isopehkiäinen on taantunut kulo-jen jälkeen lahoamaan jääneiden pysty-puiden vähentyessä.

Pituus 17 mm, fp 30, silmälläpidettävä NT

Isopirkko (Anatis ocellata) on ah-nas peto. Sekä toukat että aikuisetliikuskelevat erityisesti havupuidenneulastossa ja pyydystävät ravin-nokseen kirvoja ja kemppejä. Häi-rittäessä isopirkko erittää sukulais-tensa tavoin raajojensa nivelistäkeltaista, pahanmakuista nestettäomien vihollistensa kiusaksi.

Pituus 9 mm, fp 6

9

Isotoukohärkä (Meloe proscarabaeus) onniityillä, ahoilla ja hakkuualoilla esiintyväkasvissyöjä. Sen elämänkierto on hyvinmonimutkainen: pienet toukat kulkeutuvatkukilta erakkomehiläisiin takertuneina näi-den pesiin, joissa ne varttuvat matomaisina,mehiläisen munia ja toukkia syövinä pesä-loisina. Aiemmin yleinen isotoukohärkä onviime vuosikymmeninä taantunut kukka-niittyjen vähenemisen, ilmastollisten muu-tosten ja kenties liikenteen kasvun takia.

Pituus 22 mm, fp 60, äärimmäisen uhanalainen CR

Juhannusturilas (Amphimallonsolstitiale) parveilee heinäkuussasuurin joukoin varsinkin Keski-Eu-roopassa, mutta Suomessa laji onmelko vähälukuinen. Aikuisena senakertelee pensaiden ja puiden leh-tiä. Useita vuosia kestävän toukka-vaiheensa aikana juhannusturilasvahingoittaa monien kasvien juuria,mutta nykyään sen metsätaloudelli-nen merkitys on melko vähäinen.

Pituus 16 mm, fp 10

Jumiloisikka (Pelecotoma fennica) onsuurien, vanhojen haapojen asukki, jokavoi elää myös haapahirsistä tehdyissä la-doissa. Jumiloisikan toukka on haapaju-min toukkia ahdisteleva peto. Jumiloisikkaon Suomessa hyvin harvinainen hyöntei-nen, jota uhkaa haapajumin asuttamienhaapojen ja rakennelmien häviäminen.

Pituus 5 mm, fp 60, vaarantunut VU

Karvari (Prionus coriarius) onsuurimpia kovakuoriaisiamme, jo-ta tavataan harvinaisena vain lou-naisimmasta Suomesta. Meilläkarvarin toukat elävät etenkinvanhojen, jykevien mäntyjen juu-rissa, rungoissa ja kannoissa.

Pituus 30 mm, fp 40, silmälläpidettävä NT

10

Kaskikeiju (Phryganophilus ruficollis) onsuurissa, vanhoissa, erityisesti kulojen vioitta-missa lahoavissa koivuissa elävä ikimetsienkovakuoriainen. Keski-Europpassa sen tiede-tään elävän myös muissa lehtipuissa. Toukatelävät puun sisällä lahon ja kovan puun vai-hettumisalueella. Kaskikeiju on Suomessa hy-vin harvinainen hyönteinen, jolla tiedetäänolevan vain muutama esiintymispaikka.

Pituus 14 mm, fp 80, erittäin uhanalainen EN

Kaunojalka (Calopus serraticornis) lenteleealkukesällä ja sen voi tavata istuskelemastapuun rungoilla tai aidanseipäillä. Sen toukatelävät lahossa puussa, usein männystä teh-dyissä pylväissä tai aidanseipäissä. Tavalli-simmin toukkia tapaa kosteassa, maata vas-ten painuneessa lahoavassa puussa. Kauno-jalka on Suomessa melko yleinen kovakuo-riainen.

Pituus 19 mm, fp 20

Kenttäkiitäjäinen (Cicindela campestris)on aurinkoisten ja kuumien, hiekkapohjais-ten metsänreunojen eloisa petokuoriainen.Suurisilmäiset kuoriaiset näkevät hyvin, jasiksi ne saalistavat muita hyönteisiä juostentai lentäen. Kenttäkiitäjäinen onkin erin-omainen lentäjä ja nousee salamannopeastisiivilleen. Toukat kaivavat pystysuoria käy-täviä maahan ja vaanivat käytäviensä suullaliian lähelle eksyneitä muurahaisia ja muitapikkuhyönteisiä.

Pituus 12 mm, fp 10

Kesäturilas (Melolontha hippocastani) ke-rääntyy suurin joukoin lämpiminä myöhä-iskevään iltoina syömään lehtipuiden lat-vuslehvästöä. Sen toukat elävät maassa jasyövät viisivuotisen kehitysaikansa aikanamonenlaisten kasvien ja erityisesti mänty-jen juuria. Tämän Keski-Euroopassa erit-täin merkittävän tuholaisen metsätaloudel-linen merkitys on nykyään Suomessa pienija hyvin paikallinen, mutta takavuosina lajion meillä esiintynyt hyvinkin runsaana.Tuleeko turilaasta uusi tuholainen?

Pituus 24 mm, fp 10

11

Kiiltokiitäjäinen (Carabus nitens) onkauniin metallinvihreän- ja kuparin-hohtoinen maakiitäjäinen. Sukulais-tensa tapaan senkin toukat ovat muitahyönteisiä ja pieniä selkärangattomiasaalistavia petoja. Kiiltokiitäjäinenesiintyy harvalukuisena kuivilla kan-gasmailla, rantaniityillä ja soilla.

Pituus 15 mm, fp 30

Kiiltomato (Lampyris noctiluca) on ni-mestään huolimatta kovakuoriainen. Koi-raalla on sekä peitin- että lenninsiivet, jase muistuttaa ulkonäöltään eniten sylki-kuoriaisia. Naaras on sen sijaan siivetönja matomainen. Kesäiltoina naaras istuuruohonkorrella ja levittää takaruumiinsauloimmista jaokkeista kellanvihreää valoahoukutellakseen koiraita. Kiiltomadontoukat ovat kotiloita saalistavia petoja.

Pituus 17 mm, fp 10

Kimalaiskuoriainen (Trichius fascia-tus) muistuttaa musta-keltakuvioisinekarvaisine ruumiineen kimalaista. Ai-kuisia kuoriaisia näkee usein etsimässäsiitepölyä etenkin ruusujen, mesianger-von ja ohdakkeiden kukilla. Kimalais-kuoriaisen toukat elävät lahoissa puissaja kannoissa, erityisesti koivuissa.

Pituus 13 mm, fp 2

Kirjanpainaja (Ips typographus) lisään-tyy kaatuneissa kuusissa, heikentyneissäpystypuissa (usein avohakkuualojen reu-noilla) sekä puutavarassa ja -pinoissa. Kir-janpainaja parveilee suurin joukoin lämpi-minä toukokuun päivinä, ja uusi sukupolviaikuistuu heinäkuun lopulta alkaen. Kirjanpainaja on merkittävin kuusen tuho-lainen, joka runsaana esiintyessään voitappaa terveitäkin puita tai kokonaisiametsiä.

Pituus 5 mm, fp 2

12

Kirjopimikkä (Diaperis boleti) onhavu- ja lehtipuiden käävillä elävämustan ja oranssin kirjava pienehkökovakuoriainen. Kirjopimiköitä tapaajoskus suurin joukoin koivunpökkelö-käävän (Piptoporus betulinus) ja jos-kus rikkikäävän (Laetiphorus sulphu-reus) pehmeistä, yksivuotisista itiö-emistä.

Pituus 7 mm, fp 10

Kirjopisarainen (Scaphidium quadri-maculatum) piilottelee sienikasvustois-sa kantojen ja kaatuneiden puiden kuo-ren alla. Häirittäessä kirjopisaraisetjuoksevat vikkelästi.

Pituus 5 mm, fp 30

Korpikiitäjäinen (Carabusglabratus) on kaikenlaisissa metsissäja rämeillä elävä petokuoriainen, jokasaalistaa ravinnokseen mm. etanoitasekä perhosten toukkia ja koteloita.Korpikiitäjäiset viihtyvät erityisen hy-vin kosteikkojen ja pienten purojenläheisyydessä. Ne saalistavat myöspäivällä etenkin sateen jälkeen, jolloinniitä usein näkee metsäautoteillä.

Pituus 28 mm, fp 4

Korpikolva (Pytho kolwensis) onpitkään kuloilta säästyneiden korpienja ikimetsien kovakuoriainen. Touk-kana se elää järeiden, kaatuneidenkuusien kaarnan alla, muutamia vuo-sia aikaisemmin kuolleissa puissa,joista kaarnakuoriaiset ja muut tuo-retta nilaa syövät lajit ovat jo poistu-neet. Toukat syövät ravinnokseen jäl-jellä olevaa nilaa. Suomessa korpi-kolva on hyvin harvinainen ja erittäinuhanalainen laji, joka on säilynytvain muutamilla ikimetsäalueilla.

Pituus 14 mm, fp 60, erittäin uhanalainen EN

13

Korukeräpallokas (Agathidiumpulchellum) on sienirihmastoa ravinnokseenkäyttävä ikimetsien kovakuoriainen, jokaelää erityisesti vanhoissa, järeissä haavoissakuoren alla. Korukeräpallokas tunnetaanSuomesta vain muutamalta paikalta pitkäänhakkuilta säästyneillä ikimetsäalueilla.

Pituus 3 mm, fp 80, erittäin uhanalainen EN

Kulokauniainen (Melanophila acuminata)on sysimusta kuoriainen, joka hakeutuumetsäpaloalueelle savun hajun houkuttama-na. Vatsapuolellaan sijaitsevan infrapuna-aistimen avulla se kykenee myös aistimaanpaloalueelta säteilevän lämmön. Kulokau-niainen lisääntyy kulon vioittamissa kan-noissa ja pystyyn jääneissä rungoissa,yleensä kuusissa ja männyissä, mutta joskusmuissakin metsäpaloalueen puissa.

Pituus 10 mm, fp 30, silmälläpidettävä NT

Kulonyhäkäs (Corticaria planula) on laho-avilla lehtipuilla elävä vaikeasti tunnettavapieni kovakuoriainen, jonka elintavat tunne-taan myös huonosti. Kulonyhäkäs lisääntyyainakin palaneiden lehtipuiden kuoren alla,ja se käyttää mahdollisesti tällaisilla puillakasvavia vaillinaissieniä. Kulonyhäkäs onSuomessa hyvin harvinainen kovakuoriai-nen, josta tunnetaan vain pari löytöä.

Pituus 3 mm, fp 100, erittäin uhanalainen EN

Kuolemankello (Hadrobregmus pertinax) onsaanut nimensä säännöllisestä tikittävästä ää-nestään, joka syntyy kuoriaisen lyödessä sel-käpuoltaan seinähirressä olevan käytävänsäreunoihin. Kuolemankello elää yleensä havu-puusta valmistetuissa seinähirsissä, joskus leh-tipuussakin, ja metsässä pystyyn kuolleissapuissa. Sen jauhomaista purua sisältävät touk-kakäytävät risteilevät aluksi puun pinnassa,mutta painuvat lopulta syvälle mantopuuhun.Monivuotinen esiintymä pilaa seinähirret vä-hitellen. Kuolemankello esiintyy vain lahovi-kaisessa tai kosteassa puussa, ei täysin kuivis-sa seinähirsissä.

Pituus 5 mm, fp 2

14

Kymmenpistepirkko (Adalia decem-punctata) on metsissä elelevä leppäpirk-kolaji, joka suosii metsän kosteita pai-nanteita. Muiden leppäpirkkojen tapaanse saalistaa sekä aikuisena että toukkanapehmeärakenteisia hyönteisiä.

Pituus 4 mm, fp 20

Kyrmysepikkä (Eucnemis capucina) onvanhoissa lehtimetsissä elävä ikimetsäko-vakuoriainen, joka meillä elää lahoavissahaavoissa. Laji elää myös puistopuissa,esimerkiksi jalavassa ja lehmuksessa. Kes-ki-Euroopassa sitä on tavattu monissamuissakin lahoavissa lehtipuissa. Kyr-mysepikät lentävät hämärissä ja hakeutu-vat valoon. Laji on Suomessa erittäin har-vinainen.

Pituus 5 mm, fp 100, vaarantunut VU

Kääpäpimikkä (Neomida hae-morrhoidalis) on vanhoilla lehti-puilla elävä ikimetsien kovakuo-riainen. Sekä aikuiset että toukatelävät lähinnä koivulla kasvavientaulakääpien (Fomes fomentarius)itiöemissä, mutta lajia tavataanvain sellaisista metsistä, joissa kää-päisiä pökkelöitä on ollut pitkäänja runsaasti saatavilla. Kääpäpimik-kä luokitellaan erittäin uhanalai-seksi kovakuoriaiseksi.

Pituus 6 mm, fp 80, erittäin uhanalainen EN

Lahokapo (Boros schneideri) on laajojametsäalueita vaativa ikimetsien kovakuo-riainen. Lahokapon toukat elävät sinistäjäsienten rihmastoa syöden van-hoissa pystyyn kuolleissa männyissä. Aikuisia hyönteisiä tavataan hyvin har-voin. Suomessa tunnetaan vain kymmen-kunta lahokapon esiintymäaluetta.

Pituus 13 mm, fp 80, vaarantunut VU

15

Lattatylppö (Hololepta plana) onkiiltävänmusta kovakuoriainen, jokaelää suurissa pystyyn kuivuneissa haa-voissa ikimetsissä. Lattatylppö on ai-kuisena ja toukkana kuoren alla elä-määnsä viettävä peto. Suomessa lajitunnetaan maan eteläisimmistä osista,mutta pääosa havainnoista on 1800-luvulta. Nykyään lattatylppö luokitel-laan äärimmäisen uhanalaiseksi.

Pituus 9 mm, fp 100, äärimmäisen uhanalainen CR

Lehtipuukaarniainen (Rhizophagus bi-pustulatus) on pitkä ja kapea kovakuo-riainen, joka liikuskelee lehtipuilla elä-vien kaarnakuoriaisten käytävissä. Sekäaikuiset että toukat ovat kaarnakuoriai-sia saalistavia petoja, mutta ne syövätmahdollisesti myös kuoren alla kasva-vaa sienirihmastoa. Joskus lehtipuukaar-niaisia tapaa kannoista tippuvalta mah-lalta.

Pituus 3 mm, fp 6

Lehtokarvasieniäinen (Mycetopha-gus atomarius) on eteläisissä lehdois-sa lehtipuiden käävillä elävä harvinai-nen sienensyöjä

Pituus 4 mm, fp 80, erittäin uhanalainen EN

Lehtopirkko (Oenopia conglobata) onetenkin lehtimetsissä elävä leppäkerttu,jonka peitinsiipien mustien kuvioidenkoko, muoto ja lukumäärä vaihtelevat.Lehtopirkko saalistaa sekä toukkana että aikuisena kirvoja ja muita pehmeitäpikkuhyönteisiä.

Pituus 7 mm, fp 60, vaarantunut VU

16

Leppäkärsäkäs (Cryptorhynchuslapathi) elää toukkana nimensä mukai-sesti sekä terva- että harmaalepässä, mut-ta usein myös raidassakin. Kapeat touk-kakäytävät mutkittelevat aluksi nilassa,mutta painuvat pian väljinä ja puruntäyt-teisinä syvälle puun sisään ja kääntyvätlopulta ylöspäin. Leppäkärsäkäs elää sekäpienissä että suurissa puissa, ja runsaastaesiintymisestä voi olla seurauksena oksantai rungon katkeaminen.

Pituus 7 mm, fp 6

Lepänkäärökärsäkäs (Apoderuscoryli) on helposti tunnettava, pitkäkau-lainen kovakuoriainen. Se valmistaapähkinäpensaan tai lepän lehdestä tai-dokkaan käärön, jonka sisällä toukkavarttuu. Lepänkäärökärsäkäs on melkoyleinen lehtimetsien asukas.

Pituus 7 mm, fp 10

Lepänlehtikuoriainen (Linaeideaaenea) elää yleensä lepällä, joskus koi-vullakin. Naaraat munivat lehtien alapin-nalle. Suurina ryhminä elävät toukat na-kertelevat lehdet täyteen reikiä. Joinakinvuosina lepänlehtikuoriaiset esiintyvätpaikallisesti hyvin runsaina, ja toukkiensyönnin seurauksena lepikot voivat ruskettua.

Pituus 7 mm, fp 10

Liekohärkä (Ceruchus chrysome-linus) on varjoisissa kuusikoissaelävä ikimetsien kovakuoriainen,jonka aikuiset lentelevät alkukesäniltoina. Toukat elävät yleensä sy-vällä puuaineessa suurissa, paksu-kuorisissa kuusissa, liekopuissa taikannoissa pehmeän ja kovan puunraja-alueella. Liekohärkä lienee ol-lut 1800-luvulla melko tavallinenkovakuoriainen, mutta on viimevuosikymmeninä erittäin voimak-kaasti taantunut.

Pituus 14 mm, fp 80, vaarantunut VU

17

Liekokurekiitäjäinen (Platynus manner-heimii) on kiiltävän musta vanhojen, kos-teiden kuusimetsien maakiitäjäinen. Se pii-leskelee usein irronneen kuoren alla kuol-leissa kuusissa ja saalistaa maanpinnallarahkasammalikossa. Etelä-Suomessa lieko-kurekiitäjäinen on selvästi vanhoihin met-siin sitoutunut kovakuoriainen, joka lähinnä esiintyy pitkään hakkuilta säästy-neissä korpipainanteissa.

Pituus 11 mm, fp 30

Litteämäihiäinen (Glischrochilusquadripunctatus) on kuolevissa havu- jalehtipuissa lehtipuissa esiintyvä kova-kuoriainen. Litteämäihiäinen elää taval-lisesti petona kaarnakuoriaisten käytä-vissä, mutta joskus sitä tapaa irtonaisenkuoren alla tai kannoilla nesteitä nautti-massa. Laji on Suomessa melko tavalli-nen.

Pituus 5 mm, fp 2

Läikkäkarvasieniäinen (Mycetophagusquadripustulatus) on melko harvinainenpuiden käävillä elävä kovakuoriainen. Senpeitinsiipien keltaisten läikkien koko jamuoto vaihtelee, ja ne voivat lähes puut-tuakin.

Pituus 6 mm, fp 40

Marmorikuoriainen (Liocola mar-morata) elää vanhoissa, puistomai-sissa metsissä mutta myös vanhois-sa haavikoissa. Aikuiset kuoriaisetliikkuvat loppukesällä ja hakeutuvattammen rungoille nauttimaan mah-laa. Toukat elävät suurien, onttojenja lahojen tammien tai haapojenkosteassa puussa. EteläisimmässäSuomessa tunnetaan kymmenisenmarmorikuoriaisen esiintymispaik-kaa.

Pituus 22 mm, fp 80, vaarantunut VU

18

Metalliseppä (Selatosomus aeneus) lii-kuskelee alkukesällä kasvillisuudessa janakertelee kasvien pehmeitä osia. Sep-pien toukkia kutsutaan yleisesti juurima-doiksi, koska ne vioittavat kasvien juuria.Metallisepän toukat varttuvat useidenvuosien aikana metsämaassa juuria jamaavarsia nakertaen. Runsaana esiintyes-sään sepät voivat vaurioittaa havupuidentaimia.

Pituus 13 mm, fp 2

Metsäsittiäinen (Geotrupes stercoro-sus) syö ravinnokseen mätäneviä sieniätai lantaa. Toukat kehittyvät tavallisestilantapaakussa naaraan kaivamassamaanalaisessa käytävässä. Metsäsittiäi-set ovat kiiltävän värinsä ja pörisevänlentelynsä takia huomiota herättäviäkovakuoriaisia.

Pituus 16 mm, fp 4

Mustahälvekäs (Cyllodes ater) on van-hojen lehtimetsien pienehkö kovakuoriai-nen. Se elää useilla lehtipuulajeilla jokokäävissä tai sienten lahottamassa puuai-neessa. Erityisesti mustahälvekkäitä voitavata koivulla tai haavalla kasvavista vinokkaista (Pleurotus).

Pituus 5 mm, fp 100, vaarantunut VU

Mustaperäseppä (Ampedus balteatus)on metsissä elävä kovakuoriainen. Sentoukat kehittyvät tavallisesti lahoissamännyn tai kuusen kannoissa. Laho-puussa edetessään toukat käyttävät ra-vinnokseen sienirihmastojen kyllästämääpuuta mutta saalistavat myös eteen sattu-via muiden puuhyönteisten toukkia.Muiden seppien tapaan selälleen joutu-nut mustaperäseppä ponnahtaa napsahta-en hetkessä takaisin jaloilleen. Mustape-räseppä on Suomessa melko yleinen laji.

Pituus 9 mm, fp 4

19

Muurahaispääkkö (Clytraquadripunctata) on melko tavallinen, aikui-sena usein lehtipuiden lehdillä istuskelevakovakuoriainen. Sen toukat kehittyvät muu-rahaisten pesissä, missä toukat nauttivat ra-vinnokseen muurahaisen toukkia ja kaiken-laista pesäjätettä.

Pituus 9 mm, fp 6

Myskijäärä (Aromia moschata) onhohtavan vihreä tai kuparinhohtoinensuuri sarvijäärä, jolla on tunnusomai-nen myskimäinen tuoksu. Sen toukatelävät monilla pajulajeilla, etupäässäraidalla, usein melko kookkaissa puis-sa, jopa keskellä kaupunkeja. Myski-jäärä on Suomessa melko yleinen ko-vakuoriainen.

Pituus 22 mm, fp 30

Mäntyhuppukuoriainen (Stephanopachyssubstriatus) elää palaneiden havumetsienmännyissä ja kuusissa. Toukat elävät kuol-leiden tai kuolevien, kulon vioittamien pys-typuiden kuoren alla ja tunkeutuvat lopuksipuuaineeseen. Mäntyhuppukuoriainen onviime vuosikymmeninä taantunut huomatta-vasti metsäpalojen vähenemisen takia.

Pituus 5 mm, fp 60, silmälläpidettävä NT

Nummisylkikuoriainen (Cantharis li-vida) esiintyy usein suurin joukoin –erityisesti alkukesällä – puissa, pen-saissa tai ruohikossa. Varsinkin lämpi-mällä säällä aikuiset lähtevät herkästilentoon. Toukat ovat muita hyönteisiäsaalistavia petoja. Ne ovat liikkeelläusein jo varhain keväällä, ja joskus nii-tä näkee lumihangellakin.

Pituus 11 mm, fp 15

20

Närepirkko (Myrrha octodecimgutta-ta) on etenkin havupuilla elelevä lep-päkerttu. Sekin saalistaa muiden suku-laistensa tavoin toukkana ja aikuisenapieniä, pehmeitä hyönteisiä.

Pituus 5 mm, fp 4

Ontonpimikkä (Allecula morio) on yöl-lä liikuskeleva, valoon hakeutuva kova-kuoriainen. Sen toukat elävät ontoissa,kuolleissa tai kuolevissa lehtipuissa, lä-hinnä tammissa. Toukat elelevät peh-meissä puun osissa syöden sienirihmas-toa ja muiden hyönteisten jätteitä. Suo-messa ontonpimikkä on havaittu maas-tamme 1800-luvulla Turun seudulta ai-noastaan Ruissalosta, jossa laji mahdolli-sesti yhä esiintyy.

Pituus 7 mm, fp 100, hävinnyt RE

Orjalapevalekas (Batrisodesvenustus) on ulkonäöltään hiukanmuurahaisia muistuttava kovakuoriai-nen, joka elää Lasius-suvun muura-haisten pesissä. Ulkomaisten tietojenmukaan orjalapevalekkaita voi joskuslöytää lahosta puustakin. Lajin asemaja elintavat tunnetaan Suomessa puut-teellisesti, siksi sitä ei ole luokiteltuuhanalaiseksi.

Pituus 2 mm, fp 100

Pajujäärä (Oberea oculata) esiintyyaikuisena puiden oksilla ja lehdillä.Toukkana se elää erityisesti pajujenoksissa, joissa toukka kaivaa 30-sent-tisen käytävänsä oksan sisään. Esiin-tymän voi havaita kuoreen nakerre-tuista pienistä reijistä, joista toukkatyöntää ulosteitaan ja puuta ulos käy-tävästä. Pajujäärä on Suomessa harvi-nainen.

Pituus 18 mm, fp 40

21

22

Pajunruskokalvaja (Gonioctena vi-minalis) on väriltään hyvin vaihtelevayksivärinen tai pilkullinen lehtikuo-riainen, joka elää pajuilla ja etenkinraidalla. Toukat elävät tavallisesti leh-tien alapinnalla ja kalvavat lehtiä risai-siksi alta päin. Pajunruskokalvaja onyleinen hyönteinen.

Pituus 6 mm, fp 2

Papintappajan (Callidium violaceum)suomenkielisen nimen alkuperää ei tar-koin tunneta. Papintappaja on yleinenja huomiota herättävä puutavaran tuho-lainen, joka elää erityisesti rakennuk-sissa sahatussa ja huolimattomasti kuo-ritussa puussa. Toukat nakertavat kuo-ren alle syviä, leveitä ja teräväreunaisiakäytäviä, jotka vähitellen täyttyvät hie-nojakoisella purulla. Toukat painuvatsoikean reiän kautta syvemmälle puu-hun koteloitumaan. Yleisyydestäänhuolimatta papintappaja ei ole merkit-tävä puutavaran tuholainen.

Pituus 12 mm, fp 2

Pikkujaakko (Acanthocinus griseus)elää toukkana pystyyn kuolleiden kuu-sien ja mäntyjen latvaosissa, minkävuoksi lajin esiintymiä on vaikea löy-tää. Aikuiset piileskelevät päivisin jaovat liikkeellä yön hämärissä. Pikku-jaakko on Suomessa harvinainen,mutta sitä on tavattu sieltä täältä Suo-mesta etelärannikolta napapiirille.

Pituus 11 mm, fp 60

Pikkulymylaakanen (Phloeonomus pu-sillus) elää usein suurin joukoin havu-puissa monien kaarnakuoriaisten käytä-vissä. Sekä toukat että aikuiset syövätravinnokseen todennäköisesti kaarna-kuoriaisten syömäkuvioissa kasvavaasienirihmastoa.

Pituus 2 mm, fp 2

23

Pikkuturkkilo (Nicrophorus vespilloi-des) on metsissä elävä värikäs kovakuo-riainen, jonka tärkeänä tehtävänä onkuolleiden pikkulintujen tai nisäkkäidenraatojen etsintä ja hävittäminen. Naarasmunii maahan kaivamansa raadon lähei-syyteen. Emo ruokkii aluksi toukkia su-lamattomalla ravinnollaan, mutta toukatryhtyvät lopulta itse syömään raatoa.Pikkuturkkilo on Suomessa yleinen.

Pituus 14 mm, fp 4

Pirkkosieniäinen (Endomychuscoccineus) on leppäpirkkojen kaukainensukulainen, joka elää usein pienissä ryh-missä lehtipuiden sienettyneen kuoren allavanhoissa metsissä. Pirkkosieniäinen onsienensyöjä, ja maassamme melko yleinenkovakuoriainen.

Pituus 5 mm, fp 10

Punahelokuoriainen (Pyrochroa cocci-nea) on punainen ja sileä kovakuoriai-nen, jota tavataan aikuisena kukilta japuiden kaarnalta. Toukat ovat lehtipui-den kaarnan alla saalistelevia petoja. Punahelokuoriaista tavataan harvinaise-na Etelä- ja Keski-Suomessa.

Pituus 16 mm, fp 40

Punahärö (Cucujus cinnaberinus) on ikimetsissä elävä, huomiota herättävänpunainen kovakuoriainen. Toukat elävätuseimmiten suurten, vioittuneiden, pys-tyyn jääneiden haapojen kuoren alla taimaahan romahtaneiden puiden paksunkuoren alla kosteassa nilakerroksessa.Toukat syövät nilaa ja puussa eläviä muitahyönteisiä. Aikaisemmin punahäröä tavat-tiin monin paikoin Etelä-Suomessa, muttanykyään se on suuri harvinaisuus. Luon-nonsuojeluasetuksella rauhoitettu laji.

Pituus 13 mm, fp 80, äärimmäisen uhanalainen CR

24

Punatattiainen (Oxyporus rufus) on mo-nenlaisissa metsien sienissä viihtyvä, ly-hytsiipisten heimoon kuuluva kovakuo-riainen. Aikuiset liikuskelevat sieniin kai-vamissaan käytävissä ja luultavasti saalis-tavat muita hyönteisiä. Toukkana ja joskusaikuisenakin punatattiainen syö sientä.Suomessa laji on melko harvinainen.

Pituus 10 mm, fp 20

Pystynävertäjä (Tomicus piniperda) len-tää varhain keväällä lämpötilan noustua yli12 oC. Se elää männyissä paksun kuorenalla puutavarassa, hakkuutähteissä, kan-noissa, heikentyneissä pystypuissa sekätuulenkaadoissa. Hiukan mutkittelevapuun pystysuuntaan kulkeva emokäytäväpihkoittuu reunoiltaan, ja on havaittavissahiukan rapsuttamalla vanhoista kelopuista-kin. Heinäkuussa kuoriutuvat uudet aikui-set lentävät ravintosyöntiin mäntyjen lat-voihin, missä ne syövät tuoreita vuosikas-vaimia ontoiksi. Pystynävertäjä on kasvu-tappioita aiheuttava, erittäin merkittävämännyn tuhohyönteinen.

Pituus 4 mm, fp 1

Pähkinäkärsäkäs (Curculio nucum) onmeillä tavattavista kärsäkkäistä pitkäkär-säisin. Pitkällä kärsällään naaras kaivaapähkinän kukkapohjaan kolon, johon semunii. Toukka elää kehittyvän pähkinänsisällä hyvässä suojassa. Pähkinäkärsä-kästä tavataan siellä täällä lounaissuoma-laisissa pähkinälehdoissa.

Pituus 8 mm, fp 40

Raidanjalosoukko (Agrilus viridis) elääheikentyneissä lehtipuissa, yleensä pajuissatai koivussa. Hyvin kapeat toukkakäytävätmutkittelevat jyrkästi kuoren nilakerrokses-sa ja sekoittuvat lopulta toisiinsa.

Pituus 8 mm, fp 10

25

Raitajäärä (Xylotrechus pantherinus)elää nimensä mukaisesti raidalla. Toukatkehittyvät vaurioituneissa mutta yhä elä-vissä oksissa ja rungoissa aluksi kuorenalla, mutta myöhemmin puun sisällä.Raitajäärä on melko harvinainen ja ai-kuisena hyvin vaikeasti löydettävä.

Pituus 12 mm, fp 40

Runkohaapsanen (Saperdacarcharias) on yleinen etenkin nuo-rien, elävien haapojen asukas.Toukka elää syvällä puun sisäänkaivamassaan pystysuorassa käytä-vässä, jotka katkaistussa haapapuus-sa näkyvät purun täyttäminä reiki-nä. Loppukesällä kuoriutuvat aikui-set runkohaapsaset nakertelevathaapojen lehtiin reikiä.

Pituus 18 mm, fp 6

Räätäli (Monochamus urussovii)on ikimetsälaji, jonka toukat elävätäskettäin kaatuneiden kuusien kuo-ren alla. Puussa mutkittelevat suuri-kokoiset toukkakäytävät tunkeutu-vat syvälle puun sisäosiin saakka.Räätäli esiintyi aiemmin eteläranni-kolta Lappiin asti, mutta nykyäänlaji on hävinnyt laajoilta alueiltaEtelä-Suomesta.

Pituus 26 mm, fp 60, vaarantunut VU

Saarnisieniäinen (Biphyllus lunatus) eläälahoavilla, palaneilla lehtipuilla kasvavillasienillä, erityisesti koivunpikipallosienellä(Daldinia concentrica). Ruotsista saarnisie-niäisen luultiin jo kadonneen, mutta se löy-dettiin uudelleen Gotlannista alueelta, jossaoli harrastettu lehtipuiden polttoa. Suomes-ta lajia ei ole tavattu yli sataan vuoteen.

Pituus 4 mm, fp 100, hävinnyt RE

26

Saikurahaapsanen (Saperda scalaris) eläätoukkana monissa lehtipuissa kuten koivus-sa, tammessa, raidassa, lepässä, pihlajassaja omenapuussa. Sen melko leveät toukka-käytävät mutkittelevat nilassa, mutta vähänennen koteloitumistaan toukka kaivaa alas-päin suuntautuvan kotelo-ontelon, jonkasuun se tukkii puusäikeillä. Saikurahaapsa-nen on melko tavallinen keskikesällä aikui-sena tavattava laji.

Pituus 5 mm, fp 30

Sarvijaakko (Acanthocinus aedilis) eläämännyllä, joskus kuusella, paksun kuorenalla erityisesti kannoissa. Tuoreessa nilas-sa risteilevät toukkakäytävät ovat ruskeanpurun täyttämiä. Osa kuoriaisista aikuis-tuu jo elokuussa, osa talvehtii toukkana.Eniten aikuisia sarvijaakkoja näkee tou-kokuussa. Sarvijaakko ei ole tuhohyöntei-nen vaan päin vastoin hyödyllinen kova-kuoriainen kilpaillessaan elintilasta vahin-gollisen pystynävertäjän kanssa.

Pituus 16 mm, fp 2

Sarvikuonokas (Oryctes nasicornis)on huomiota herättävän suuri kova-kuoriainen. Koiraalla on päässäänsuuri sarvi, mutta naaraalla on sarventilalla pieni kyhmy. Toukat elävätmeillä vain ihmisen luomissa elinym-päristöissä, kuten vanhoissa sahanpu-rukasoissa, sahojen kuorikasoissa jakomposteissa. Sarvikuonokas on vä-hitellen 1900-luvun aikana levittäyty-nyt Etelä- ja Keski-Suomeen.

Pituus 32 mm, fp 15

Sysipimikkä (Upis ceramboides) on nuor-ten luonnontilaisten metsien kovakuoriai-nen, joka luonnonmetsissä on elänyt lähin-nä paloalueilla. Se elää taulakäävän (Fomesfomentarius) lahottamilla, palaneilla ja kaa-tuneilla koivuilla. Laji on viime vuosikym-meninä selvästi taantunut. Sysipimikkäesiintyy melko runsaana vielä siellä täälläItä- ja Pohjois-Suomessa, jossa sitä tapaahakkuualueille jätetyistä koivupökkelöistä.

Pituus 18 mm, fp 30

27

Tammikukkajäärä (Strangalia atte-nuata) on lehtimetsien laji, joka aikuise-na liikuskelee kukilla tammimetsien lä-heisyydessä. Toukat elävät useimmitentammella, mutta Keski-Euroopassamuillakin lehtipuilla. Suomessa tammi-kukkajääriä on tavattu vain parilta pai-kalta Ahvenanmaalta ja Turun seudulta.

Pituus 15 mm, fp 100, äärimmäisen uhanalainen CR

Tasalaakatylppö (Platysoma lineare) eläämännyssä monien kaarnakuoriaisten, muttaetenkin pystynävertäjän käytävissä, ja kuu-sessa etenkin kirjanpainajan käytävissä. Ta-salaakatylpöt ahdistavat sekä aikuisina ettätoukkina kaarnakuoriaisten toukkia. Siksiniitä on pidettävä hyödyllisinä tuhohyöntei-siä vähentävinä petokuoriaisina

Pituus 4 mm, fp 15

Tukkimiehentäi (Hylobius abietis) li-sääntyy havupuiden kannoissa. Sen tou-kat elävät juurten kuoren alla usein sy-vällä maan pinnan alla. Aikuiset kuo-riaiset syövät havupuiden tuoretta nilaaetenkin havupuuntaimien tyveltä, muttajoskus hakkuutähteistäkin. Aikuistennakerrusjäljet pienten taimien rungoissaaiheuttavat usein taimen kuoleman.Tukkimiehentäi on merkittävin taimitu-holaisemme.

Pituus 11 mm, fp 1

Tupajumi (Anobium punctatum) nakerteleemutkittelevia käytäviä puisiin esineisiin. Tu-pajumi on sopeutunut elämään sekä havu-että lehtipuista valmistetuissa huonekaluissaja muissa puusta valmistetuissa esineissä jarakenteissa. Sen haurastuttama puuesinemuuttuu muutamassa vuodessa käyttökelvot-tomaksi. Tupajumia ei koskaan tapaa met-sästä.

Pituus 4 mm, fp 10

28

Täpläkukkajäärä (Lepturamaculata) on Suomessa kaakkoinenja harvinainen sarvijäärä, joka eläätoukkana lahoavissa koivun tai mui-den lehtipuiden oksissa. Alkukesälläkuoriutuvat aikuiset hakeutuvat mie-lellään kukille. Lahojen lehtipuiden jalehtojen väheneminen uhkaa tätä en-nestäänkin harvinaista lajia.

Pituus 17 mm, fp 80, vaarantunut VU

Täplämustakeiju (Dircaea quadrigut-tata) on kuolleissa lehtipuissa, lähinnäkoivuissa elävä paloalueiden ja muidenhäiriöalueiden kovakuoriainen, joka suo-sii palaneita, kookkaita runkoja. Täplä-mustakeiju tunnetaan Suomesta parilta-kymmeneltä paikalta, ja se on suurestitaantunut vanhojen palaneiden ja lahoa-maan jätettyjen lehtipuiden vähentyessä.

Pituus 11 mm, fp 80, erittäin uhanalainen EN

Täplärunkokiitäjäinen (Dromius fe-nestratus) on havupuiden rungoilla jaoksistossa liikuskeleva petokovakuo-riainen. Varsinkin talvella täplärunko-kiitäjäisiä tapaa myös kuolleiden pui-den kuoren alta.

Pituus 5 mm, fp 10

Ukkokauniainen (Chalcophoramariana) on huomiota herättävä,tumman pronssinvärinen, uurteinenjalokuoriainen. Se on pitkäikäinenhyönteinen, jonka toukkavaihe voikestää kuusikin vuotta. Toukat elä-vät jykevien kuolleiden mäntyjenrungoissa ja juurissa. Ukkokauniai-sesta tunnetaan vanhoja löytöjä Suo-mesta muutamalta alueelta, muttanyttemmin laji lienee lopullisesti hävinnyt maamme eläimistöstä.

Pituus 30 mm, fp 100, hävinnyt RE

29

Uppokeiju (Ditylus laevis) on pitkäänpalamattomina säilyneiden ikimetsiensinisenkiiltävä kovakuoriainen. Sentoukat elävät kosteissa kuusenrungois-sa usein vesien äärellä. Laji tunnetaanSuomesta vain muutamalta paikaltamaamme itäosista. Uppokeijusta ei oleyhden 1970-luvun löydön lisäksi uusiahavaintoja, ja laji on saattanut koko-naan hävitä maastamme.

Pituus 16 mm, fp 80, erittäin uhanalainen EN

Valeseppä (Serropalpus barbatus)lentelee aikuisena keskikesällä illanpimeydessä. Sen toukat elävät jokopystyissä tai kaatuneissa kuusen run-goissa. Hienojakoisen purun täyttämättoukkakäytävät tunkeutuvat syvällepuun sisustaan asti. Valeseppä on Suo-messa suhteellisen harvinainen kova-kuoriainen.

Pituus 13 mm, fp 30

Veriseppä (Ampedus sanguineus) onkiiltävänpunainen, suurikokoinen sep-pä. Sen toukat elävät lahossa puussasyöden sienettynyttä puuta ja eteen sat-tuvia muita hyönteisiä. Veriseppä onSuomessa äärimmäisen uhanalainen jaesiintyy vain Hankoniemen männi-köissä.

Pituus 15 mm, fp 80, äärimmäisen uhanalainen CR

Viherjalokuoriainen (Buprestis rus-tica) on havupuilla elävä hyönteinen.Sen toukat kaivavat mutkittelevia, lit-teitä ja leveitä käytäviään männyn jakuusen kaarnan alla. Lopulta toukatkaivautuvat puun sisustaan koteloitu-maan. Paahteisen kuumina keskike-sän päivinä voi hyvällä onnella nähdänopeasti lentävän, korumaisen kau-niin viherjalokuoriaisen.

Pituus 16 mm, fp 20

30

Viherjäärä (Callidium aeneum) onkiiltävänvihreä, pronssiin vivahtavasarvijäärä, jonka aikuisia voi tavata ha-vumetsistä alkukesällä. Viherjääräntoukat elävät yleensä kuivuvien kuu-sien kuoren alla kaivautuakseen lopul-ta koteloitumaan syvemmälle puuhun.Laji on Suomessa melko harvinainen,mutta sitä tavataan lähes koko maassa.

Pituus 11 mm, fp 40

Viherlehtikärsäkäs (Phyllobius argenta-tus) nakertelee aikuisena etenkin koivu-jen lehtiin reikiä, jotka eivät juuri katkai-se lehtisuonia. Joskus aikuiset voivat na-kerrella silmujakin. Toukat elävät maassaja syövät kasvien juuria. Joinakin vuosi-na viherlehtikärsäkkäät voivat vioittaakoivuntaimikoita.

Pituus 5 mm, fp 6

Vihikuoriainen (Tillus elongatus) onpetokuoriainen, jonka koiras on koko-musta, mutta naaraalla on punainenetuselkä. Vihikuoriaiset liikuskelevatpuiden rungoilla, ja etenkin niiden tou-kat ovat ahnaita jumintoukkien saalis-tajia. Lajia tavataan melko harvinaise-na Etelä-Suomessa.

Pituus 8 mm, fp 40

Vähämustakeiju (Melandrya barbata)on illan hämärissä lentävä, kosteidenikimetsien kovakuoriainen. Sen toukatelävät yleensä kaatuneissa, hyvin jyke-vissä, lahoissa haavoissa, mutta joskusmuissakin lehtipuissa. Toukkakäytäviensanotaan usein alkavan vanhasta tikan-kolosta. Vähämustakeiju luokitellaanäärimmäisen uhanalaiseksi.

Pituus 12 mm, fp 100, äärimmäisen uhanalainen CR

31

Kovakuoriaisia käsittelevää kirjallisuutta

Chinery, M. 1978. Pohjois-Euroopan hyönteiset (suom. toim. A. Pekkarinen).Tammi, Helsinki. 353 s.Chinery, M. 1986. Euroopan hyönteisopas (suom. L. Huldén, L. Kaila ja H.Silfverberg). Otava, Helsinki. 320 s.Clayhills, T., Rinne, V. ja Koponen, S. 2000. Saaristomeren kansallispuistonniveljalkaiset: perinnebiotooppien ja hiekkasaarten kovakuoriaiset, luteet, kas-kaat ja hämähäkit. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A, n:o 113. 87 s.Heliövaara, K. 1998 (toim.). Suomen luonto, Selkärangattomat. WSOY, Por-voo. 294 s.Heliövaara, K. ja Mannerkoski, I. 1987. Metsähyönteiset, lajintuntemus. Hel-singin yliopisto, Maatalous- ja metsäeläintieteen laitos, Julkaisuja 12. 90 s.Heliövaara, K., Peltonen, M., Mannerkoski, I ja Siitonen, J. 1998. Suomenkaarnakuoriaiset (Coleoptera: Scolytidae). Helsingin yliopisto, Soveltavaneläintieteen laitos. Julkaisuja 25. 91 s.http://www.vyh.fi/luosuo/lumo/lasu/uhanal/elaimet/kovakuor.htmJohnson, J. 1999. (suom. J. Kaaro). Ihmeelliset ötökät: kurkistus hyönteistenkiehtovaan maailmaan. WSOY, Porvoo. 45 s.Kaaro, J. 1992. Hyönteisharrastajan opas. Tammi, Helsinki. 186 s.Kontuniemi, T. 1957. Suuri hyönteiskirja. Otava, Helsinki. 655 s.Krogerus, H. 1991 (toim.). Suomen eläimet, osa 4, Hyönteiset. Weilin +Göös, Helsinki. 344 s.Leinonen, M. 1997. Kesärannan ötököitä. Kirjayhtymä, Helsinki. 133 s.Mandahl-Barth, G. 1975. Metsiemme pikkueläimiä värikuvina (suom. A.Pekkarinen). WSOY, Porvoo. 179 s.Nuorteva, M. 1982. Metsätuholaiset. Kirjayhtymä, Helsinki. 91 s.Nuorteva, M. 1999. Metsähyönteisten maailmasta. Tremex Press Oy, Helsinki.112 s.Rassi, P. 1993 (toim.). Suomen kovakuoriaisten (Coleoptera) frekvenssipis-teet 1.1.1960 – 1.1.1990. WWF. Viestipaino Oy, Helsinki. 136 s.Rassi, P., Alanen, A., Kemppainen, E., Vickholm, M. ja Väisänen, R. 1986.Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö. II Suomenuhanalaiset eläimet. Komiteanmietintö 1985:43, Ympäristöministeriö, Helsin-ki. 466 s.Rinne, V., Clayhills, T. ja Koponen, S. 1998. Lounais-Suomen suojeltujen tam-milehtojen selkärangattomat eläimet. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkai-suja, Sarja A, n:o 90. 76 s.Ross, M. 1997. Ötökät (suom. M. Varjo). Karisto, Hämeenlinna. 30 s.Rutanen, I. 1994. Etelä-Suomen vanhojen metsien kovakuoriaiset. Vesi- jaympäristöhallinnon julkaisuja, Sarja A. 83 s.Rutanen, I. 1995.Etelä-Suomen vanhojen metsien kovakuoriaiset. Vesi- ja ym-päristöhallinnon julkaisuja, Sarja A. 76 s.Saalas, U. 1949. Suomen metsähyönteiset sekä muut metsälle vahingolliset jahyödylliset eläimet. WSOY, Porvoo. 719 s.Saalas, U. 1990 (toim.). Hyönteisiä värikuvina. WSOY, Porvoo. 125 s.Sandhall, Å. 1995. Ötökät (suom. J. Kaaro). Tammi, Helsinki. 287 s.Sandhall, Å ja Lindroth, C. H. 1976. Kovakuoriaiset (suom. J. Syrjämäki).WSOY, Porvoo. 94 s.Setford, S. 2001. Ötökät (suom. J. Järvinen). Kirjalito, Helsinki. 120 s.Ulvinen, A. 1957. Maamme pikkueläimiä. WSOY, Porvoo. 229 s.Vainio, A. ja Väänänen, V.-M. 1995. Maatalouseläintiede: lajintuntemus. Hel-singin yliopisto, Soveltavan eläintieteen laitos. Julkaisuja 21. 91 s.Zoo: Suuri eläinkirja 1980. (suom. toim. S. Lahti). Osa 6, Selkärangattomat.WSOY, Porvoo. 519 s.

PL 32, 37601 ValkeakoskiPuh. 0204 16 121, faksi 0204 16 120

www.upm-kymmene.com/metsawww.puukauppa.com

UPM-Kymmene Metsä

Metsiemme

kovakuoriaisia

PM-Kymmene on suomalainen, kansainväli-sesti toimiva metsäyhtiö, jonka juuret juonta-vat jo 1700-luvulle. UPM-Kymmene-konser-

nilla on Suomessa 31 puuta raaka-aineenaan käyttäväätehdasta, joiden vuotuinen puuntarve on yli 20 milj.m3. Valtaosa tästä puumäärästä saadaan kotimaanyksityismetsistä. Sitä varten UPM-Kymmene Metsä,joka on konsernin metsäosasto, tekee vuosittain lähes

40 000 puukauppaa.

UPM-Kymmene Metsä vastaa myös konsernin omienmetsien hoidosta. Niitä on noin 900 000 hehtaaria.Metsäosastolla on oma taimitarha Joroisissa.Metsäosaston palveluksessa on yli 800 toimihenkilöäsekä lähes 600 metsuria. Metsäkone- ja autoyrittäjiä jaheidän kuljettajiaan on noin 1 500.

UPM-Kymmene tarjoaa monipuolisia metsäpalvelujametsänomistajille, mm. metsäpalvelusopimuksenmuodossa. Sopimuksia on tehty runsaat 6 000.Metsäpalvelusopimus on pitkäaikaiseksi tarkoitettumetsänomistajan ja UPM-Kymmenen välinenyhteistyösopimus, mikä laajimmillaan voi käsittää

U

6/20

01

Kari Heliövaara