Muovimatot VOC:t, mikrobit ja toksisuus · normal moisture content. There was no toxicity in the indoor air of the study building. In this study, the reason for the symptoms of the

0

Opinnäytetyö,

Rakennusterveysasiantuntija

RTA 2017 – 2018

Helsinki 2018

ULLA LIGNELL

Muovimatot – VOC:t, mikrobit ja toksisuus

1

2

Tiivistelmä

Rakennusterveysasiantuntijan koulutusohjelma 45 op. Opinnäytetyön jättöpäivämäärä

Tekijä(t)

Ulla Lignell

Ryhmä

RTA 2017 - 2018

Opinnäytetyön nimi

Muovimatot – VOC:t, mikrobit ja toksisuus

Sivu- ja

liitesivumäärä

41

Tässä tutkimuksessa kirjallisuuskatsauksessa käsitellään, mitä alan kirjallisuuden perusteella

tiedetään VOC-yhdisteistä sisäilmassa ja niiden emissioista materiaaleista suhteessa lattian

muovimattopäällysteisiin. Lisäksi käsitellään mikrobeja, erityisesti bakteereja sisäilmassa ja

materiaaleissa sekä bakteerien tunnistusmenetelmiä materiaalinäytteistä.

Kenttätutkimuskohteessa kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen mukaan ei ole juurikaan

löytynyt poikkeavaa, mutta kohteessa koetaan oireilua. Kiinnostus bakteerien selvittämiseen

kohteessa heräsi, koska eräässä tutkimuksessa muovimattoliimasta oli löytynyt tunnistamatonta

bakteerikasvua. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, mitä tuo kasvusto olisi ja voisiko sillä olla

merkitystä sisäilma-altisteena. Tutkimus tehtiin myös vertailukohteessa. Lisäksi

tutkimuskohteessa tutkittiin muovimattopäällysteisten lattiarakenteiden kosteutta, VOC-

yhdisteiden pitoisuuksia FLEC- ja bulk-menetelmillä eri rakenneosissa. Tutkimuskohteessa

tehtiin myös sisäilman toksisuusmittaukset.

Mikrobivaurioita lattiapäällysteiden alla ei todettu eikä bakteerikasvustoa siten pystytty

identifioimaan. Muovimaton pintaemissiot FLEC-menetelmällä olivat pienet, bulk-menetelmällä

materiaaliemissiot olivat koholla erityisesti tilassa, jossa todettiin poikkeavaa kosteutta, mutta

myös tilassa, jossa poikkeavaa kosteutta ei todettu. Toksisuutta ei sisäilmassa todettu.

Tutkimuksessa ei pystytty löytämään teknistä syytä oireilulle. Kuitenkin muovimattojen poiston

ja lattiamateriaalin vaihdon jälkeen tilojen käyttäjät kokevat sisäilmaolosuhteiden kohteessa

parantuneen.

Avainsanat

muovimatto, mikrobi, bakteeri, VOC, toksisuus

Luottamuksellisuus

julkinen

3

Abstract

Experts of Healthy Buildings - Training Program 45 cr. Thesis submission date

Author(s)

Ulla Lignell

Class

RTA 2017 - 2018

Title

Plastic floorings – VOC compounds, microbes and toxicity

Number of pages and

annexes

41

In literature, VOC compounds in indoor air and their emissions from building materials, especially

from plastic floorings, were investigated. Furthermore, microbes, particularly bacteria in indoor

air and in building materials as well as the identification methods of bacteria were included.

In study building, there was almost nothing abnormal according to the thorough studies dealing

with indoor air and structures, but still the occupants have symptoms which they connect with

indoor air problems. The interest in research the bacterial populations in the study building

awakened because of a report, in which nondescript bacterial culture was found from the glue of

plastic flooring. In this study, the aim was to find out, what kind of bacterial flora could be in

plastic floorings and could those bacteria have importance as an exposing agent in indoor air. In

reference building, studies were conducted, too. Also, the moisture content of the floor

constructions was analyzed, as well as the VOC concentrations in the indoor air and in the FLEC

and bulk samples in constituents of the floor construction. Further, the toxicity of the indoor air

was analyzed.

There was no microbial damage under the floor coverings, nor the bacterial identification thus

could be done. The surface emissions of the floor coverings analyzed with FLEC method were

low. On the contrary, the material emissions analyzed with bulk method were high especially in

the room where the moisture content on the floor structure was elevated but also in the room with

normal moisture content. There was no toxicity in the indoor air of the study building.

In this study, the reason for the symptoms of the occupants was not found. However, after the

removal of the plastic floor coverings and exchanging to floor coverings fixed without glue, the

indoor air quality has improved according the occupants.

Keywords

plastic flooring, microbe, bacteria, VOC, toxicity

Confidentiality

public

4

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto ............................................................................................................................. 5

2. Kirjallisuuskatsaus ............................................................................................................. 7

2.1. VOC-yhdisteet ............................................................................................................. 7

2.1.1. Sisäilmassa ........................................................................................................... 7

2.1.2. FLEC-näytteet ...................................................................................................... 7

2.1.3. Bulk-näytteet ........................................................................................................ 8

2.1.4. Muovimatot ja VOC ............................................................................................. 9

2.2. Mikrobit ....................................................................................................................... 9

2.2.1. Sisäilmassa ........................................................................................................... 9

2.2.2. Materiaaleissa ..................................................................................................... 10

2.2.3. Bakteeritunnistus ................................................................................................ 11

2.3. Toksisuus ................................................................................................................... 12

3. Kenttätutkimuksen aineisto ja menetelmät ...................................................................... 14

3.1. Tutkimuskohde .......................................................................................................... 14

3.2. Vertailukohde ............................................................................................................ 16

3.3. Tutkimusmenetelmät ................................................................................................. 18

4. Tulokset ja tulosten tulkinta ............................................................................................. 19

4.1. Kosteuskartoitukset ................................................................................................... 19

4.2. Ennen lattiarakenteen avaamista tehdyt tutkimukset ................................................. 22

4.3. Lattiarakenteen avaamisen jälkeen tehdyt tutkimukset ............................................. 24

4.4. Tulokset vertailukohteessa ........................................................................................ 28

5. Johtopäätökset .................................................................................................................. 29

6. Kiitokset ........................................................................................................................... 32

7. Lähdeluettelo .................................................................................................................... 33

5

1. JOHDANTO

Yleisesti käytössä olevin menetelmin perusteellisesti tutkituissa ja tutkimustuloksiin perustuen

korjatuissa rakennuksissa tilojen käyttäjät saattavat sisäilmanlaadun parantamiseen tähtäävistä

toimenpiteistä huolimatta kokea oireilua. Yleinen tosiasia on, että kausaalista syy-yhteyttä

oirekokemusten ja niiden aiheuttajien välillä ei ole pystytty tieteellisesti osoittamaan.

Nykytietämykseen perustuvan käypä hoito -suosituksen mukaan rakennuksen kosteusvauriot

ovat yksi hengitystieoireiden ja astman riskitekijä. Mikrobikasvun on arvioitu olevan tärkeä

taustatekijä, kuitenkin näyttö terveysvaikutuksiin on ristiriitainen. Oireiluun voivat vaikuttaa

myös muut tekijät kuten esimerkiksi puutteellinen ilmanvaihto, korkea sisälämpötila, kuiva

sisäilma ja mineraalikuidut.

Erityisesti alkalisissa olosuhteissa betonirakenteissa liiallisen kosteuden vaikutuksesta

muovimatoissa ja niiden liimoissa voi käynnistyä hajoamisreaktioita. Reaktion ns.

indikaattoriaineina voidaan pitää mm. 2-etyyli-1-heksanolia (2-EH) ja uudemmilla

muovimatoilla C9- ja C10-alkoholeja. Asumisterveysasetus (sosiaali- ja terveysministeriö, 2015)

antaa toimenpiderajan haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) ja 2-EH:n pitoisuudelle

sisäilmassa.

VOC-yhdisteitä voidaan tutkia sisäilman lisäksi myös materiaaliemissioina FLEC-

menetelmällä (Field and Laboratory Emission Cell) ja materiaalinäytteistä

näytepalamenetelmällä (bulk). Kun tavoitteena on selvittää muovimatosta sisäilmaan

haihtuvien yhdisteiden pitoisuuksia, suositellaan käytettävän ensisijaisesti FLEC-menetelmää

ehjän päällysteen päältä. Kun VOC-pitoisuuksia tutkitaan näytepalamenetelmällä,

lattiarakenteen VOC-vaurion merkityksen arviointi on suuntaa-antava, koska näyte koostuu

muovimaton lisäksi sen alapuolisista rakennekerroksista.

Kun rakenteissa on kosteutta sekä lämpö- ja ravinneolosuhteet ovat riittävät, mikrobikasvun

esiintyminen rakenteissa on mahdollista. Käytännössä ainoa mikrobikasvua rajoittava tekijä on

kosteus. Rakennusmateriaaleja on jaoteltu eri homehtumisherkkyysluokkiin (VTT).

Kivipohjaisista materiaaleista betoni luokitellaan luokkaan kohtalaisen kestävä tai kestävä

6

riippuen sitä, onko kyseessä vanha karbonatisoitunut betoni vai alkalinen uusi betoni. Jos

kosteusrasitus on jatkunut pitkään, kivipohjaisissa materiaaleissa voi kasvaa sädesieniä, muita

bakteereja ja homeita. Sisätiloissa altistuminen muovimaton alla mahdollisesti olevalle

mikrobikasvustolle tarkoittaa sitä, että mikrobikasvustosta joko emittoituu yhdisteitä

sisäilmaan suoraan muovimaton läpi haihtumalla tai muovimaton epätiiveyskohtien kuten

saumojen ja liitosten kautta haihtumalla tai hiukkasmaisina yhdisteinä. Mikrobikasvustojen

tuottamat aineenvaihduntatuotteet voivat olla nykykäsityksen mukaan sekä haihtuvia MVOC-

yhdisteitä, jotka ovat pääsääntöisesti samoja yhdisteitä kuin mm. kostuneista

rakennusmateriaaleista emittoituvat yhdisteet, että ei-haihtuvia bioaerosoleina pieniin

hiukkasiin kiinnittyneitä mikrobitoksiineja. Käytännössä muovimaton alla olevien mikrobien

tulisi olla itiöiviä eli tuottaa hiukkasia, jotta sisätiloissa voisi altistua muovimaton alta peräisin

oleville toksiineille.

On kannanottoja, joiden mukaan mikrobitoksiinit sisäilmassa voisivat olla yksi oireiden

aiheuttaja. Tällä hetkellä ei ole tiedossa, kuinka suuret toksiinipitoisuudet ovat tavanomaisesta

poikkeavia ja aiheutuuko niistä terveyshaittaa.

Eräissä tutkimuksissa muovimattojen alta liimasta on analysoitu erikseen tunnistamatonta

bakteerikasvua, muuta kuin sädesieniä, suoramikroskopointimenetelmällä. Kyseinen

menetelmä ei ole asumisterveysasetuksen (545/2015) ja sitä täydentävän soveltamisohjeen

(Valvira 2016) mukainen. Myöskään yleisesti käytössä olevissa ns. viranomaishyväksytyissä

rakennusmateriaalien mikrobianalyyseissä bakteereja ei edellytetä erikseen tunnistettaviksi,

ainoastaan sädesienet eritellään muista bakteereista.

Tässä tutkimuksessa kirjallisuuskatsauksessa käsitellään, mitä alan kirjallisuuden perusteella

tiedetään VOC-yhdisteistä sisäilmassa ja niiden emissioista materiaaleista suhteessa lattian

muovimattopäällysteisiin. Lisäksi käsitellään mikrobeja, erityisesti bakteereja sisäilmassa ja

materiaaleissa sekä bakteerien tunnistusmenetelmiä materiaalinäytteistä. Kenttätutkimuksen

tarkoituksena on tutkia muovimattopäällysteisten lattiarakenteiden kosteutta,

mikrobipitoisuuksia, erityisesti bakteereja, ja VOC-yhdisteiden pitoisuuksia eri menetelmillä

eri rakenneosissa kohteessa, jossa kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen mukaan ei ole

juurikaan löytynyt poikkeavaa. Kohteessa koetaan kuitenkin oireilua. Vertailukohteena on

samaa ikäluokkaa oleva rakennus, jossa ei ole koettu oireita. Tutkimustulosten perusteella

arvioidaan, onko perusteltua vaihtaa lattiamateriaali ja missä laajuudessa. Tutkimuskohteessa

tehdään myös sisäilman toksisuusmittaukset.

7

2. KIRJALLISUUSKATSAUS

2.1. VOC-yhdisteet

2.1.1. Sisäilmassa

Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, VOC-yhdisteitä (volatile organic compounds), esiintyy

yleisesti sisäympäristöissä. Tyypillisiä lähteitä VOC-yhdisteille ovat mm.

rakennusmateriaalien primääriemissiot (vaurioitumattomista materiaaleista haihtuvat emissiot)

ja sekundääriemissiot (käytön tai vauriotilanteen aikana haihtuvat emissiot), rakennuksessa

tapahtuva toiminta mm. siivouskemikaalit, kalusteet, tilojen käyttäjät ja käyttäjien hajusteet.

Myös mikrobien aineenvaihdunta tuottaa ns. MVOC-yhdisteitä (microbial volatile organic

compounds), joiden mittaamista ei kuitenkaan nykytietämyksen mukaan käytetä

mikrobiongelmien selvitystyössä, koska niiden pitoisuudet ovat pieniä ja samoja yhdisteitä

emittoituu myös vauriottomista materiaaleista. (Ympäristöopas 26, 2016)

Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeen (Sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto Valvira

2016) mukaan VOC-yhdisteiden tolueenivasteella lasketun kokonaispitoisuuden (TVOC)

toimenpideraja sisäilmassa on 400 µg/m3 ja vastaavasti yksittäisille yhdisteille 50 µg/m3, paitsi

kolmelle yhdisteelle (2,2,4-trimetyyli-1,3-pentaanidioli di-isobutyraatti eli TXIB; 2-etyyli-1-

heksanoli eli 2-EH ja naftaleeni) toimenpideraja on 10 µg/m3 sekä styreenille 40 µg/m3.

Ilmanäytteistä VOC-yhdisteet kerätään Valviran soveltamisohjeen (2016) mukaan aktiivisesti

pumpulla Tenax-TA-adsorbenttiin standardin ISO 16000-6:2011 mukaisesti n-heksaanin ja n-

heksadekaanin väliseltä alueelta nämä mukaan lukien laajan vertailuaineiston vuoksi

(Ympäristöopas 26, 2016).

2.1.2. FLEC-näytteet

Rakenteiden pintaemissioiden mittaamiseen käytetään FLEC-laitteistoa (Field and Laboratory

Emission Cell) joko standardin SFS-EN ISO 16000-10:en tai ohjeen NT BUILD 484

mukaisesti. Näytteenoton jälkeen viiltomittauksella mitataan päällysteen alapuolinen kosteus ja

avauksesta arvioidaan päällysteen alapinnan ja liiman kunto aistinvaraisesti. Lattianpäällysteen

poistamisen jälkeen aikaisintaan kolmen vuorokauden kuluttua voidaan FLEC-mittaus tehdä

myös paljaasta betonipinnasta rakenteeseen adsorboituneiden VOC-yhdisteiden

määrittämiseksi. (Ympäristöopas 26,2016)

Asuinrakennuksissa 12 kk vanhassa PVC-päällystetyssä lattiarakenteessa normaalitilanteessa

on alle 150 µg/m2h ja poikkeavassa tilanteessa yli 200 µg/m2h (Järnström 2007). Vastaavasti

8

2-EH-pitoisuudet ovat tavanomaisesti alle 30 µg/m2h yhdisteen omalla vasteella mitattuna.

Tiiviin muovimaton poiston jälkeen kolmen vuorokauden kuluttua paljaalta betonipinnalta

mitattu tavanomainen TVOC-pitoisuus on 500-1000 µg/m2h ja vastaava 2-EH-pitoisuus alle 50

µg/m2h yhdisteen omalla vasteella laskettuna. (Keinänen 2013)

FLEC-mittausta ehjän materiaalin päältä paikan päällä pidetään nykytiedon valossa

ensisijaisena menetelmänä todellisten pintaemissioiden määrittämiseen huonetilaan päin

(Ympäristöopas 26, 2016).

2.1.3. Bulk-näytteet

Kohteesta irrotetun materiaalinäytteen, joka yleensä sisältää lattiapäällysteen lisäksi mm. liimaa

ja tasoitetta, VOC-emissiopotentiaalia mitataan ns. bulk-materiaalinäytteellä. Tulokset ovat

kvalitatiivisia eikä tulkintaan sovellu FLEC-menetelmän vertailuaineistot. Näytteen hienonnus,

punnitus ja emission määritys tehdään laboratoriossa standardin SFS-EN ISO 16000-9

emissiokammiomenetelmän mukaisesti. (Ympäristöopas 26, 2016)

Menetelmää käyttää erityisesti Työterveyslaitos, joka on asettanut osalle materiaaleista

viitearvoja asiakas- ja seurantanäytteiden bulk-emissiotulosten perusteella (Työterveyslaitos

2018):

PVC, pehmittimenä DEHP µg/m2g

TVOC 200

2-EH 70

PVC, pehmittimenä DINCH, DINP tai DIDP

TVOC 500

2-EH 50

C9-alkoholit 320

Tasoitteet ja betoni

TVOC 50

2-EH 40

Linoleum

TVOC 650

propaanihappo 100

9

Bulk-analyysiä voidaan käyttää sisäilman ja FLEC-näytteiden tulosten varmistamiseen ja

kartoitusmielessä, jos vaurio- ja vertailualueilla on selkeät erot emissioissa. Bulk-analyysi ei

ole toistettava, koska lattiapäällysteessä on kiinni muita rakennusaineita, mutta voi antaa

viitteitä materiaalin kemiallisesta vaurioitumisesta. Korjaustarpeen määrittämiseen

materiaalinäyte ei pelkästään ole riittävä. (Ympäristöopas 26, 2016)

2.1.4. Muovimatot ja VOC

Muovimattopäällysteisiin betonilattioihin on kohdistunut aktiivista tutkimustyötä jo kolmen

vuosikymmenen ajan, koska on epäilty niiden heikentävän sisäilman laatua. Tutkimukset ovat

osoittaneet 2 EH:n ja TXIB:n olevan ns. indikaattoriyhdisteitä muovimattojen ja niiden liimojen

hajoamisprosesseista alkalisissa olosuhteissa kosteuden vaikutuksesta. Tulosten perusteella on

julkaistu ohjeita betonin kosteusmittauksiin. Toimenpiteistä huolimatta ongelmia esiintyy yhä.

Eräitä syitä voivat olla liian lyhyiksi mitoitetut kuivumisajat, uusien materiaalien ja

rakenneratkaisujen tuotekehitys (esim. sementtilaadut ja betonin lisäaineet, muovimattojen

pehmittimet ja pintakäsittely) ilman tutkimustietoa ja käyttökokemuksia sekä suuret

rakennepaksuudet. Esimerkkikohteissa on havaittu, että mittauksin todennetut kuivumisajat

olivat jopa neljä kertaa laskennallisia kuivumisaika-arvioita pidempiä. (Miettunen ja Wirtanen

2018)

Materiaalien yhteistoiminnasta on käynnissä Tampereen teknillisen yliopiston tutkimushanke,

jonka on tarkoitus valmistua syksyllä 2018. Rakennuslehdessä (2018) olleen artikkelin mukaan

ensimmäiset tulokset osoittavat, että muovimattoa ei saa liimata suoraan betonin päälle ja että

matala-alkalisen tasoitteen käyttö betonin ja muovimaton välissä voi olla hyvä ratkaisu.

Edelleen artikkelin mukaan mittauksissa on todettu vähintään viiden millimetrin matala-

alkalisen tasoitteen riittävän ongelmien välttämiseen. Myös kierrätysmateriaalien käyttö

muovimattojen valmistuksessa on eräs mahdollisesti vaikuttava tekijä.

2.2. Mikrobit

2.2.1. Sisäilmassa

Sisäympäristöjen mikrobit ovat pääsääntöisesti peräisin ulkoilmasta (Shelton et al. 2002, Su et

al. 2001). Ulkoilman lisäksi sisäilmaan tulee mikrobeja mm. ihmisten ja eläinten mukana

ulkoilmasta kulkeutuen ja ihmisistä itsestään (Lehtonen et al. 1993). Sisätilojen mikrobistoon

vaikuttavat myös mm. ilmasto-olosuhteet, vuoden- ja vuorokauden aika, rakennuksen huolto,

puhtaus, lämpötila, suhteellinen kosteus, sisustusmateriaalit ja ilmanvaihtojärjestelmän tyyppi

(Bartlett et al. 2004a, Bartlett et al. 2004b, de Ana et al. 2006, Dharmage et al. 1999, Dharmage

10

et al. 2002, Lee & Jo 2006, Levetin 1995, Lin & Li 1996, Medrela-Kuder 2003, Parat et al.

1997, Ren et al. 1999, Reponen et al. 1992, Reynolds et al. 1990, Smedje & Norbäck 2001, Wu

et al. 2005, Wålinder et al. 1997).

Kosteusvaurioituneista materiaaleista voi vapautua mikrobeja sisäilmaan (Pasanen et al. 1991).

Sieni-itiökoostumus voi olla erilainen kosteusvaurioituneissa rakennuksissa, sekä kodeissa että

kouluissa, kuin vertailurakennuksissa, erityisesti lajikirjo on usein vauriorakennuksissa

suurempi (Garrett et al. 1998, Hyvärinen 2002, Meklin 2002, Nilsson et al. 2004, Pasanen 1992,

Strachan et al. 1990, Vesper et al. 2006). Sitä vastoin kosteusvaurioiden vaikutus joko

kokonaismikrobipitoisuuksiin tai elinkykyisten mikrobien pitoisuuksiin on epäselvä, osassa

tutkimuksia pitoisuudet ovat kosteusvaurioituneissa rakennuksissa suurempia (Hunter et al.

1988, O'Connor et al. 2004, Reponen et al. 1994, Waegemaekers et al. 1989, Vesper et al. 2006),

osassa eroja ei ole havaittu (Meklin et al. 2004, Müller et al. 2002, Nevalainen et al. 1991,

Nilsson et al. 2004).

Sisäilman bakteerisuvuista yleisimpiä ovat suomalaisissa kotiympäristöissä olleet Micrococcus

(30 %), Staphylococcus (10 %), Bacillus (2 %) ja Moraxella (2 %) (Nevalainen 1989). Suvut

ovat pääosin samoja kuin kansainvälisessä kirjallisuudessa kouluissa ja päiväkodeissa todetut

yleisimmät bakteerit (Micrococcus spp., Bacillus spp., pigmentoituneet gram-negativiset

sauvat, koryneformit ja Staphylococcus spp.) review-artikkelin mukaan (Daisey et al. 2003).

Sisätilojen bakteerien on todettu olevan pääsääntöisesti ihmisperäisiä (Hospodsky et al. 2012,

Täubel et al. 2009).

2.2.2. Materiaaleissa

Mikrobien kasvuun rakennusmateriaaleissa vaikuttaa materiaalin vesiaktiivisuus, joka kuvaa

sitä osuutta materiaalin vesisisällöstä, joka on mikrobien käytettävissä. Alhaisin

vesiaktiivisuusarvo, jossa mikrobit kasvavat, on 0,65 (Górny 2004). Suurin osa

sisäympäristöjen mikrobeista tarvitsee vesiaktiivisuuden 0,8. Lämpötila ja ravinteiden

saatavuus vaikuttavat mikrobien kykyyn kasvaa määritellyissä vesiaktiivisuusrajoissa. Jos

kasvulämpötila ei ole mikrobien optimialueella ja ravinteiden saatavuus on rajallinen, kasvuun

tarvittava vesiaktiivisuusarvo nousee (Grant et al. 1989).

Kostuneissa materiaaleissa on todettu kohtuullisen rajattu määrä sienisukuja, yleisimpiä ovat

olleet Penicillium-, Aspergillus-, Acremonium-, Phoma-, Cladosporium-, Chaetomium- ja

Stachybotrys-suvut (Andersson et al. 1997, Ellringer et al. 2000, Gravesen et al. 1999,

Hyvärinen 2002). Myös qPCR-tekniikkaa (kvantitatiivinen polymeraasiketjureaktio) on

11

käytetty (Pietarinen et al. 2008). Osaa mikrobeista pidetään kosteusvaurioihin viittaavina

mikrobeina, ns. kosteusvaurioindikaattoreina. Suomessa käytetään yleisesti

Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeessa (Valvira 2016) lueteltuja indikaattoreita, myös

suurina pitoisuuksina esiintyvät tavanomaiset mikrobit voivat indikoida kosteusvauriota.

Rakennusmateriaaleissa kasvavia bakteereja on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin sieniä.

Materiaaleissa on todettu aktinomykeettejä, mykobakteereja ja gram-negatiivisia bakteereja

(Andersson et al. 1997, Hyvärinen 2002, Pietarinen et al. 2008, Torvinen et al. 2006).

2.2.3. Bakteeritunnistus

Osa bakteereista pystyy tuottamaan itiöitä. Tällaisia ovat mm. firmikuutteihin kuuluvat

fakultatiivisesti aerobiset basillit, joihin kuuluu mm. Bacillus-suvun bakteerit, sekä anaerobiset

Clostridia-bakteerit (Vos et al. 2011). Myös sädesienet (eli aktinomykeetit, aktinobakteerit) ja

niihin kuuluvat streptomykeetit kuuluvat itiöintikykyisiin bakteereihin (Stackebrandt et al.

1997).

Perinteisesti bakteeritunnistus, kuten muukin mikrobitunnistus, on perustunut

kasvatusalustoilta tehtävään tunnistukseen. Elintarvikeanalytiikassa Bacillus-tunnistukseen on

käytetty primäärikasvualustoina Mossel- tai veriagaria ja inkubointia 30 °C 24 – 48 h standardin

SFS-EN ISO 7932:2004 mukaisesti ja Bacillus cereus -ryhmän tunnistukseen on käytetty

Bacillus cereus -selektiiviagaria SFS-EN ISO 7932:2004, NMKL 67:2010. Myös uudempia

molekyylibiologisia menetelmiä, kuten PCR-tekniikkaa (polymeraasiketjureaktio) ja MLST

(multilokus-sekvenssityypitys) on hyödynnetty (Ehling-Schulz et al. 2005; Oh et al. 2012).

Molekyylibiologisten menetelmien etuna yleisesti on, että niillä saadaan selville elinkykyisten

mikrobien lisäksi myös elinkykynsä menettäneet, ns. kuolleet mikrobit, jotka kuitenkin

nykykäsityksen mukaan voivat myös aiheuttaa haittavaikutuksia (Hirvonen et al. 1997, Levetin

1995). Toisaalta on tiedettävä etukäteen, mitä mikrobia näytteestä etsitään, koska

tunnistusmielessä käytettävät alukkeet ovat joko laji- tai ryhmäspesifisiä. Universaaleilla

alukkeilla saadaan esille esimerkiksi näytteen koko bakteeristo, mutta tunnistus jää silloin

tekemättä.

Clostridia-bakteereille esim. laboratoriotarvikkeiden tuottaja Sigma-Aldrich luettelee

sivuillaan 22 erilaista käytettävää kasvualustaa, joista neljä mainitaan selektiivisiksi (Sigma-

Aldrich 2018). Elintarvikeanalytiikassa Clostridium perfringens-määritykseen on käytetty

standardin SFS-EN ISO 7937:2004 mukaisesti SC-agaria inkuboiden anaerobisesti 37 °C 20 ±

2 h, pesäkkeiden laskenta ja varmistus tapahtuvat biokemiallisesti. PCR-tekniikkaa

12

hyödynnetään esim. humaaninäytteiden Clostridium difficile -selvityksissä ulostenäytteistä

(Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2018).

Sisäympäristöistä eristetyille streptomykeeteille yleisesti käytössä oleva bakteerialusta,

tryptoni-hiivauute-glukoosialusta (THG), on osoittautunut käyttökelpoiseksi (Lignell 2008),

myös PCR-tekniikkaa on käytetty menestyksekkäästi (Rintala 2003).

Suomessa rakennusterveystutkimuksissa noudatetaan Ympäristöoppaan 26 (2016),

asumisterveysasetuksen (545/2015) ja sitä täydentävän soveltamisohjeen (Sosiaali- ja

terveysalan valvontavirasto Valvira 2016b) suosituksia käytettävistä menetelmistä, valmisteilla

on soveltamisohjetta yksityiskohtaisempi laboratorio-ohje. Rakennusmateriaalin

mikrobikasvun arvioimiseen käytetään laimennossarja- tai suoraviljelymenetelmää tai muuta

menetelmää, jonka luotettavuus on osoitettu tai tulosten yhtenevyys

laimennossarjamenetelmään on varmennettu. Valviran soveltamisohjeessa (2016b) todetaan

lisäksi seuraavasti: ”Suoramikroskopointi ei sovellu bakteerikasvustojen havainnointiin.”

2.3. Toksisuus

Mikrobitoksiinit voidaan jakaa niiden tuottajaorganismien mukaan mykotoksiineihin ja

bakteeritoksiineihin. Osa homesienistä pystyy tuottamaan myrkyllisiä

aineenvaihduntatuotteita, mykotoksiineja. Mykotoksiineja on tutkittu niiden ruokamyrkytysten

aiheuttamiskyvyn takia pilaantuneissa elintarvikkeissa ja eläinten homehtuneissa rehuissa

runsaasti (Evira 2018), mutta niiden esiintymisestä rakennusmateriaaleissa tutkittua tietoa on

vähemmän (Tuomi et a. 2000; Nielsen ja Frisvad 2011).

Bakteereissakin on toksiinintuottajia. Sisätiloista eristetty sädesieniin kuuluva Streptomyces

griseus voi tuottaa valinomysiini-toksiinia (Andersson et al. 1998) ja kosteusvaurioituneista

materiaaleista eristetyt Streptomyces-lajit ylipäänsä voivat tuottaa useita toksiineja (Täubel et

al. 2011). Osa Bacillus cereus -kannoista on toksiinintuottajia ja pystyvät aiheuttamaan

kahdenlaisia ruokamyrkytystyyppejä, ripulityyppiä ja oksennustyyppiä (Evira 2016). Myös

Clostridium botulinum-bakteerin tuottama botuliini aiheuttaa kahta muotoa olevia

ruokamyrkytyksiä, klassista botulismia ja imeväisbotulismia (Evira 2018)

Valtakunnallisessa Toxtest-tutkimushankkeessa (Loppuraportti Toksikologisen menetelmän

kehittämissuunnitelma TOXTEST 2010-2012 2013) pyrittiin kehittämään sisäilman

pölynäytteille soveltuvaa toksisuuden arviointimenetelmää olettaen, että ns. vauriokohteiden

13

pölyissä olisi enemmän toksisuutta kuin ns. vertailukohteiden pölyissä. Tutkimuksessa ei

pystytty tilastollisesti erottelemaan vauriokohteita vertailukohteista. Näin ollen pölyn

myrkyllisyyden mittaus ei käytetyillä menetelmillä sovellu kosteusvauriokohteiden

korjaustarpeiden priorisointiin eikä terveyshaitan arviointiin.

Sisäilman kokonaistoksisuuden mittaamiseen Sisäilmatutkimuspalvelut Elisa Aattela Oy on

patentoinut mittausmenetelmän, jossa sisäilmassa olevaa huurrevettä kerätään E-keräimen

kylmälle pinnalle kuivajäällä (www.sisailmatutkimuspalvelut.fi).

FICAM-laboratorio (Tampereen yliopisto, Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta) kuvaa

toksisuustestausta näin:

”Mittausmenetelmä ja näytteenottojärjestely perustuvat sisäilmasta kerättävään veteen E-

keräimellä, jonka sisälle sijoitetaan hiilihappojäätä (-79°C). Sisäilmassa olevat vesimolekyylit

härmistyvät kylmään pintaan huurteeksi. Hiilihappojää poistetaan ja huurtuminen loppuu.

Huurre sulaa vedeksi ja valuu teräslaatikon alla olevalle tarjottimelle. Vesi siirretään

näytepulloon ja toimitetaan laboratorioon analysoitavaksi. Näytteet annostellaan 1:10

laimennoksina 96-kuoppalevyillä kasvatetuille ihmisen makrofagi-soluille (ATCC, #TIB-202).

Jokaisesta näytteestä testataan 6 rinnakkaista. Kontrollina/verrokkina käytetään steriiliä

tislattua vettä. Altistusaika on 24 h. Toksisuuden mittaamisessa käytetään WST-1*-testiä. Testi

perustuu siihen, että elävien, metabolisesti aktiivisten solujen mitokondrioiden

dehydrogenaasientsyymit pelkistävät WST-1:n värilliseksi lopputuotteeksi, jonka absorbanssi

voidaan mitata aallonpituudella 450nm. Tällöin mitattu absorbanssi on suoraan verrannollinen

solujen metaboliseen aktiivisuuteen, mikä puolestaan on verrannollinen elävien solujen

määrään.

*2-(4-iodophenyl)-3-(4-nitrophenyl)-5-(2,4-disulfophenyl)-2H-tetrazolium, monosodium salt

Ilmanäytteille altistettujen solujen elävyyttä verrataan kontrollisolujen (solut, joita ei ole

käsitelty ilmanäytteillä) elävyyteen. Tulokset testataan tilastollisesti (t-testi ja Mann-Whitney

Rank Sum -testi) jotta nähdään milloin erot solujen elävyydessä ovat tilastollisesti merkittäviä.

Ilmanäyte tulkitaan toksiseksi, mikäli P-arvo on tilastoanalyysissä <0.5.

Toksisuus jaetaan luokkiin seuraavasti:

* solujen elävyys on 1-10% alempi verrattuna kontrollisoluihin, ts. ilmanäyte tappaa soluista

korkeintaan 10%

14

** solujen elävyys on 11-20% alempi verrattuna kontrollisoluihin, ts. ilmanäyte tappaa soluista

11-20%

*** solujen elävyys on 21-30% alempi verrattuna kontrollisoluihin, ts. ilmanäyte tappaa

soluista 21-30%

**** solujen elävyys on 31-40% alempi verrattuna kontrollisoluihin, ts. ilmanäyte tappaa

soluista 31-40%

jne.”

Menetelmä ei erottele, mistä syystä toksisuus johtuu.

3. KENTTÄTUTKIMUKSEN AINEISTO JA MENETELMÄT

3.1. Tutkimuskohde

Tutkimuskohteena on vuonna 2006 rakennettu tiilivuorattu yksikerroksinen päiväkotirakennus,

joka liittyy kaksikerroksiseen koulurakennukseen. Rakennuksessa on koneellinen tulo- ja

poistoilmanvaihto. Tutkimukset tehtiin päiväkodin kahdessa tilassa, pienryhmätilassa sekä

leikki- ja lepohuoneessa.

Tutkimuskohteessa on aiemmin tehty laajat sisäilmasto- ja kosteustekniset kuntotutkimukset

vuosina 2015 ja 2017. Vuoden 2015 tutkimustulosten perusteella päiväkodin tiloihin ei

kohdistunut korjaustarvetta. Vuoden 2017 tutkimuksissa päiväkodin tiloissa lattiapinnoitteen

alla ei todettu poikkeavaa kosteutta, osassa tiloja todettiin lattiapinnoitteen alapuolella

poikkeavaa, liimamaista hajua, mikä viittaa lattiapinnoitteen alapuolisen liiman kemialliseen

hajoamiseen kosteuden vaikutuksesta. Raportissa todetaan, että vaikka tutkimushetkellä tiloissa

ei todettu poikkeavaa kosteutta, suhteellinen kosteus on aiemmin rakenteen elinkaaren aikana

voinut olla yli 85 %, mikä on johtanut liiman hajoamisreaktioon. Edelleen raportin perusteella

osassa tiloja todettiin merkkiainekokeissa ilmavuotoja alapohjatilasta sisätiloihin. Toisaalta

pitkäaikaisissa paine-eroselvityksissä ryömintätila todettiin keskimäärin yli 4 Pa alipaineiseksi

sisätiloihin nähden, jolloin epäpuhtauksien siirtyminen sisätiloihin rakenteiden

epätiiveyskohtien kautta on epätodennäköistä. Ilmanvaihdon säädöt, tuloilmakanavien puhtaus

(P1-luokka) sekä tilojen ilmamäärät todettiin selvityksessä olevan kunnossa, ainoastaan

toisessa tämän tutkimuksen kohteena olevassa tilassa (leikki- ja lepohuone) todettiin tulo- ja

15

poistoilmamäärien olevan epätasapainossa, mitattu tuloilmavirta oli 74 % poistoilmavirrasta.

Ulkoseinärakenteet olivat tutkimuksen perusteella kuivia, osassa tiloja todettiin ulkoseinän ja

lattian liittymissä sekä ulkoseinän ja ikkunarakenteen liittymissä ilmavuotokohtia

merkkiainekokeissa. Sisäilman laatu oli tutkituissa tiloissa mikrobien, VOC-yhdisteiden,

mineraalivillakuitujen, hiilidioksidipitoisuuksien, sisäilman suhteellisen kosteuden ja

lämpötilan osalta normaali.

Raportin toimenpide-ehdotuksissa suositeltiin seurattavan lattiapinnoitteiden alapuolista

kosteutta säännöllisesti ja harkittavan korjaustoimenpiteitä, mikäli lattiapinnoitteen alapuolinen

kosteus nousee, pintarakenteissa havaitaan vaurioitumista, sisäilman materiaaliemissiot

nousevat tai sisäilmassa havaitaan poikkeavaa hajua. Tiloissa, joissa todettiin ilmavuotoja,

suositeltiin tiivistystoimenpiteitä. Lisäksi leikki- ja lepohuoneessa suositeltiin lisäämään

tuloilmavirtaa siten, että tulo- ja poistoilmavirrat ovat tasapainossa.

Tutkimuskohteen tutkituissa tiloissa on kuvan 1 mukainen tuulettuva alapohjarakenne

(pintamateriaali, 60 mm pintabetoni, ontelolaatta, 160 mm solupolystyreenilevy, >800 mm

tuuletettu alustatila, sepeli, suodatinkangas, perusmaa)

Kuva 1. Tutkimuskohteen alapohjarakenne

16

3.2. Vertailukohde

Vertailukohteena on vuonna 2008 valmistunut koulukiinteistö, jossa on koneellinen tulo- ja

poistoilmanvaihto. Kiinteistöstä ei ole tehty sisäilmaongelmailmoituksia, kohteessa ei

myöskään ole tehty sisäilmasto- ja kosteusteknisiä kuntotutkimuksia. Vertailukohteessa

tutkimuksia tehtiin neljässä tilassa, joista kaksi oli ensimmäisessä kerroksessa (1062 ja 1065)

ja kaksi toisessa kerroksessa (2039 ja 2073). Jokaisessa tilassa lattiarakenne oli erilainen, kuvat

2 - 5.

Kuva 2. Vertailukohteen alapohjarakenne tilassa 1062.

Tilan 1062 alapohjarakenne on hyvin samankaltainen kuin tutkimuskohteessa.

17

Kuva 3. Vertailukohteen alapohjarakenne tilassa 1065, VSS:n alapohja.

Kuva 4. Vertailukohteen välipohjarakenne tilassa 2039.

18

Kuva 5. Vertailukohteen välipohjarakenne tilassa 2073, VSS:n katto.

3.3. Tutkimusmenetelmät

Tutkimus perustuu Vantaan kaupungin tilaamiin tutkimuksiin, joita on käytetty

lähdeaineistoina (Sweco Asiantuntijapalvelut Oy, 2017a ja 2017b; Vakatuuli Oy 2017;

Novorite Oy 2017 a, 2017b ja 2017c; MetropoliLab Oy 2017a ja 2017b). Tätä tutkimusta varten

jokaiseen tutkimuskohteen tutkittavaan tilaan tehtiin lattiarakenteen pintakosteuskartoitus

kahdella menetelmällä (Gann hydrotest LG 1 ja Doser BD2) sekä tarkentavat porareikä- ja

viiltomittaukset Gann hydrotest LG 1 -havaintojen perusteella (Vaisala HPM41 ja HMP42)

rakenteen kosteustilanteen kartoittamiseksi. Ennen lattiarakenteen avaamista tehtiin VOC-

tutkimus sisäilmasta (VOC-pumppu SKC Model 222-3, Tenax-putket, analysointi

kaasukromatografisesti ISO 16000-6 menetelmän mukaan), FLEC-tutkimus lattian

pintamateriaalista (analysointi kaasukromatografisesti termodesorptiota ja massaselektiivistä

detektoria käyttäen), sisäilman mikrobitutkimus (Andersen 6-vaihekeräin, 2 % mallasuuteagar

homesienille, tryptoni-hiivauute-glukoosiagar bakteereille; Thomas VTE 10 mikrobipumppu,

mikrobitunnistus valomikroskooppisesti) (vertailunäyte ulkoilmasta) sekä sisäilman

toksiinimittaus E-keräimellä (vertailunäyte ulkoilmasta). Näytteenottoaika E-keräimellä oli 60

minuuttia.

19

Lattiarakenteen avaamisen jälkeen tehtiin VOC-yhdisteiden bulk-tutkimus muovimatosta ja

eriteltynä myös tasoitteesta ja betonin pinnasta (näytteiden punnitus kammioon, jonka kautta

johdettiin puhdasta ilmaa Tenax-putkeen, analysointi kaasukromatografisesti), materiaalien

mikrobitutkimukset suoramikroskopoimalla (100-1000 x suurennos) ja

suoraviljelymenetelmällä (2 % mallasuutestreptomysiiniagar, inkubointi 7 vrk 25 °C); sekä

laimennossarjamenetelmällä mukaan lukien bakteeritunnistukset erikseen muovimaton

liimasta, tasoitteesta ja betonista laimennossarjamenetelmällä. Näytteiden esikäsittely

suoritettiin Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeen (Valvira 2016b) mukaan. Bacillus –

tyyppiset bakteerit viljeltiin Plate count agarilla (LabM, LAB010) ja Bacillus cereus – bakteerit

selektiivisellä agarilla (Bacillus cereus selective agar, Oxoid CM0617, SR0099E, SR0047C).

Kasvualustat eivät sisältäneet antibioottia. Bakteerimääritys suoritettiin sekä aerobi- että

anaerobiviljelynä, inkubointiaika oli 14 vrk.

Molekyylibiologisia menetelmiä (lähinnä PCR-analytiikka) ei tässä tutkimuksessa käytetty.

Asiasta keskusteltiin MetropoliLab Oy:n mikrobiologin kanssa ja pohdittiin erityisesti ko.

analytiikan käyttöä rakennusmateriaalien bakteerimäärityksissä. PCR-analytiikkaa ei

rakennusmateriaalien muiden bakteerien kuin streptomykeettien analysointia varten ollut

tutkimusajankohtana rutiininomaisesti saatavilla ainakaan Suomessa.

Alun perin tarkoituksen oli tehdä myös FLEC-tutkimus tasoitteen pinnasta sekä tasoitteen

poistamisen jälkeen betonin pinnasta, mutta aikataulusyistä näitä tutkimuksia ei ehditty

toteuttaa ennen uuden lattiamateriaalin asentamista tutkittuihin tiloihin.

Vertailukohteessa tehtiin pintakosteuskartoitus (Doser BD2) ja mikrobitutkimukset

suoramikroskopoiden ja suoraviljelymenetelmällä.

4. TULOKSET JA TULOSTEN TULKINTA

4.1. Kosteuskartoitukset

Tutkimuskohteen pienryhmätilan (1001) ulkoseinän lähellä havaittiin kohonneita

kosteuslukemia Gann hydrotest LG 1 -pintakosteudenilmaisimella, viiltomittausmenetelmällä

kosteus todettiin olevan koholla pinnoitteen alla (RH 86 %, lt 19,8 °C). Kyseisessä kohdassa

lattiapinnoitteen alla todettiin pistävää liimamaista hajua. Leikki- ja lepohuoneessa (1002) ei

todettu poikkeavaa kosteutta, viiltomittauksissa suhteellinen kosteuspitoisuus oli 73 % (lt

21,0°C) eikä lattiapinnoitteen alla todettu poikkeavaa hajua. Aiempaan tutkimukseen verrattuna

20

lattiapinnoitteen alapuolinen kosteus oli laskenut ko. kohdassa tilassa 1002 puolen vuoden

aikana (aiemmin RH 78 %, lt 21,4 °C). Porareikämittauksissa eri rakennesyvyyksissä

kosteuspitoisuuksien todettiin olevan tavanomaisella tasolla, taulukko 1.

Taulukko 1. Tutkimuskohteen rakennekosteudet porareikämenetelmällä

Tila Mittauspisteen sijainti Reiän

syvyys, mm

Suhteellinen

kosteus, %

Lämpötila,

°C

1001 128 cm ikkunaseinästä, 8 cm

toisesta ulkoseinästä

30

(pintavalu)

76 19,6



65

(pintavalu)

82 19,3



135

(onteloiden

välissä)

87 19,2

1002 73 cm oviseinästä, 29 cm

toisesta väliseinästä

40

(pintavalu)

76 20,0



70

(pintavalu)

82 20,2



ontelo 68 20,7

Pintakosteusilmaisimella Doser BD 2 havaittiin poikkeavaa kosteutta laajemmalla alueella kuin

Gann hydrotest LG 1 -mittarilla, kuvat 6 ja 7.

21

Kuva 6. Gann hydrotest LG 1 pintakosteuskartoituksessa alueet, joissa pintakosteusosoittimen

lukuarvot yli 90 (tummempi sininen), vaaleamman sinisellä alueella lukuarvot välillä 70-90.

Kuva 7. Doser BD 2 pintakosteuskartoituksessa kosteiksi todetut alueet.

Doser BD2 -menetelmällä todetut kosteuslukuarvot vaihtelivat välillä 5.5 – 9.0 (p %, asteikko

B2).

Pintakosteuskartoitusten tulkinnassa on huomioitava, että kartoitus on aina laitteesta

riippumatta parhaimmillaankin suuntaa-antava ja kosteustilanteen varmistamiseksi tarvitaan

aina tarkempia rakennekosteusmittausmenetelmiä. Lisäksi pintakosteuskartoitukseen, kuten

kaikkeen mittaamiseen ylipäänsä, liittyy olennaisesti mittausepävarmuus. Lukemavirhettä

voivat aiheuttaa betonin sähköisiin ominaisuuksiin vaikuttavat tekijät kuten betonin

ominaisuudet ja raudoitteet, muut häiriötekijät kuten mittaajan otekohta laitteesta suhteessa

mittapään läheisyyteen ja mittapään asento mittaushetkellä (Häkkinen 2018).

22

4.2. Ennen lattiarakenteen avaamista tehdyt tutkimukset

Sisäilman VOC-tutkimuksissa tutkimuskohteen TVOC-pitoisuudet olivat pienryhmätilassa 7

µg/m3 ja leikki- ja lepohuoneessa 26 µg/m3. Näytteiden TVOC-pitoisuudet olivat pieniä,

asumisterveysasetuksen 2015 toimenpideraja on 400 µg/m3. Yksittäisten yhdisteiden

pitoisuudet olivat myös pieniä, taulukko 2.

Taulukko 2. Sisäilman VOC-pitoisuudet tutkimuskohteessa, pitoisuudet tolueenivasteella

ilmoitettuina.

Yhdisteryhmä Yhdiste Pitoisuus, µg/m3

Pienryhmätila

1001

Leikki- ja

lepohuone

1002

alkaanit suoraketjuisia ja haaroittuneita

hiilivetyjä

1,6 4,5

alkoholit 2-etyyli-1-heksanoli 1,4 3,0

butanoli - 0,5

fenoli - 0,9

aromaattiset yhdisteet bentseeni - 1,2

tolueeni 1,1 1,1

karbonyylit heksanaali 0,6 -

bentsaldehydi 0,5 0,9

oktanaali - 0,8

nonanaali - 3,1

dekanaali - 0,8

tunnistettuja yhdisteitä yhteensä 5,2 16,8

TVOC 7 26

Tutkimuskohteen molempien tilojen (1001 ja 1002) pintamateriaalipäästöt FLEC-menetelmällä

todennettuina olivat pieniä (26 ja 8 µg/m2h) ja alittivat M1-luokitellun materiaalin

emissionopeuden 200 µg/m2h (Rakennustieto, Sisäilmastoluokitus 2008). FLEC-näytteen 2-

etyyli-1-heksanolipitoisuus oli normaalilla tasolla, 19 ja 5 µg/m2h, tavanomainen päästö on

23

VTT:n sisäilma- ja mittaustietopankin mukaan 5-30 µg/m2h. FLEC-tulokset on esitetty

taulukossa 3.

Taulukko 3. FLEC-tulokset tutkimuskohteessa

Yhdisteryhmä Yhdiste Pitoisuus, µg/m2h

Pienryhmätila

1001

Leikki- ja

lepohuone

1002

alkoholit 2-etyyli-1-heksanoli 18,54 5,3

butanoli 4,21 0,4

aromaattiset yhdisteet bentseeni 0,33 0,55

karbonyylit nonanaali 0,56 0,53

dekanaali - 0,43

muita karbonyylejä 0,85 -

orgaaniset hapot muita orgaanisia happoja 1,46 0,35

tunnistettuja yhdisteitä yhteensä 25,95 7,56

TVOC 25,95 7,56

Sisäilman mikrobipitoisuudet tutkituissa tiloissa olivat pieniä (taulukko 4), alle ulkoilman

vertailunäytteen pitoisuuksien. Lajistokoostumus oli ulkoilmanäytteen kaltaista.

Bakteeripitoisuudet olivat pieniä.

24

Taulukko 4. Ilmanäytteiden mikrobipitoisuudet tutkimuskohteessa

Tila Sienisuku Sieni-itiö-

pitoisuus,

cfu/m3

Bakteeri-

pitoisuus,

cfu/m3

Sädesieni-

pitoisuus,

cfu/m3

pienryhmätila

1001

Yhteensä 18 110 4

Penicillium sp. 50 %

Cladosporium sp. 25 %

steriilit 25 %

leikki- ja

lepohuone

1002

Yhteensä alle 4 100 4

ulkoilma Yhteensä 550 110 7

Cladosporium sp. 51 %

Aureobasidium sp. 1 %

Eurotium sp. 1 %

steriilit 44 %

hiivat 3 %

Tutkimuskohteen molemmista tiloista otetut huurrevesinäytteet eivät olleet toksisia ihmisen

makrofagisoluille THP-1. Vertailunäytteenä toiminut ulkoilmanäyte ei ollut myöskään

toksinen.

4.3. Lattiarakenteen avaamisen jälkeen tehdyt tutkimukset

Tutkimuskohteessa molempien tutkittujen tilojen muovimatosta, muovimaton liimasta,

tasoitteesta sekä betonin pinnasta tutkittiin rakennusmateriaalien VOC-yhdisteitä bulk-

mittausmenetelmän avulla. Taulukossa 5 on esitettynä tulokset ja Työterveyslaitoksen

viitearvot.

25

Taulukko 5. Tutkimuskohteen lattiarakennemateriaalien VOC-yhdisteet, bulk-menetelmällä

analysoituina; M = Muovimatto, L = Muovimaton liima, T = Tasoite, B = Betonin pinta

Yhdisteryhmä Yhdiste Pitoisuus, µg/m3g

Pienryhmätila 1001 Leikki- ja lepohuone

1002

M L T B M L T B

alkoholit 2-etyyli-1-heksanoli 610* 590* 61* 39* 200* 350 24 33

1-butanoli 360* 79 87* 220* 80* 41 36 180*

etanoli 1** - - 1** - 2** - 4**

C9-C10-alkoholit - - - - 8*** - - -

alifaattiset

hiilivedyt

dodekaani - 1 - - - 3 2 -

tetradekaani - - - - - 2 - -

fenolit BHT**** 2*** - - - 1*** - - -

alkoholi- ja

fenolieetterit

Dietyleeniglykoli-

monobutyylieetteri

(2-(2-

butoksietoksi)etanoli)

10 9 - - - - - -

2-butoksietanoli 5 5 - - 2 1 - -

glykolieetterit

ja niiden

asetaatit

13 14 - - 2 1 - -

aldehydit n-butanaali 1** - - 1** - 2** 1** 1**

nonanaali 2 - - - 2 - - -

ketonit asetoni 2** - - - - 1** - -

2,6-di-tert-

butyylibentsokinoni

2*** - - - - - - -

terpeenit nopoli 3*** 3*** - - - - - -

α-pineeni 3 - - - - - - -

tunnistettuja

yhdisteitä yhteensä

999 687 148 261 293 402 63 218

TVOC 630 530 80 130 210 280 40 110

*yhdisteen pitoisuus on huomattavasti kalibrointialueen ulkopuolella, joten tulokseen saattaa

sisältyä tavallista suurempi epävarmuus

26

**TVOC-alueen ulkopuolella. Pitoisuus on suuntaa-antava, yhdiste läpäisee keräimen helposti

***määritetty tolueeniekvivalenttina

**** 2,6-di-tert-butyyli-4-metyylifenoli

Pienryhmätilan materiaalien VOC-pitoisuudet olivat suuremmat kuin leikki- ja lepohuoneessa.

Tämä tukee tiloissa tehtyjen kosteusmittausten ja aistinvaraisten arvioiden tuloksia kyseisistä

tiloista. Pienryhmätilassa sekä matto-, tasoite- että betoninäytteiden kokonaisemissiot ja matto-

ja tasoitenäytteiden 2-EH-emissiot ylittivät Työterveyslaitoksen viitearvot. Leikki- ja

lepohuoneessa betonin kokonaisemissio ja maton 2-EH-emissio olivat viitearvoja suuremmat.

Tutkimuskohteen molempien tutkimustilojen muovimaton alapuolisesta liimasta ja tasoitteesta

tutkittiin rakennusmateriaalien mikrobipitoisuuksia suoramikroskopoimalla ja

suoraviljelymenetelmällä sekä laimennossarjamenetelmällä. Lisäksi Bacillus-tyyppisten

bakteerien tunnistusta varten materiaalinäytteet viljeltiin erilaisille bakteerikasvatusalustoille

ilman antibioottia kahdessa eri lämpötilassa. Tulokset on esitetty taulukossa 6.

27

Taulukko 6. Materiaalinäytteiden mikrobipitoisuudet tutkimuskohteessa

Tila Näytteenottokohta Menetelmä Hiivat

ja

homeet

Bakteerit Sädesienet Bacillus-

tyyppiset,

6 kasvu-

alustaa *

Pien-

ryhmä-

tila 1001

vasen ulkonurkka,

muovimaton alta

suoraviljely -

suoramikroskopointi - +++

muovimaton liima suoramikroskopointi - +++

muovimaton liima,

näyte 1

laimennossarja alle 100

cfu/g

alle 100

cfu/g

alle 100

cfu/g

muovimaton liima,

näyte 2


cfu/g

alle 100

cfu/g

alle 100

cfu/g

alle 100

cfu/g

tasoite, näyte 1 laimennossarja alle 100

cfu/g

alle 100

cfu/g

alle 100

cfu/g


cfu/g

alle 100

cfu/g

alle 100

cfu/g

alle 100

cfu/g

betoni muovimaton

alta

suoramikroskopointi - -

Leikki-

ja lepo-

huone

1002

muovimaton alta suoraviljely -


muovimaton liima,

näyte 1


cfu/g

600 cfu/g alle 100

cfu/g

muovimaton liima,

näyte 2


cfu/g

3300 cfu/g alle 100

cfu/g

alle 100

cfu/g


cfu/g

alle 100

cfu/g

alle 100

cfu/g


cfu/g

alle 100

cfu/g

alle 100

cfu/g

alle 100

cfu/g

*

Aerobiset ja anaerobiset Bacillus –tyyppiset bakteerit, antibiootiton Plate Count agar (LabM,

LAB010); viljely 25 °C ja 50 °C, 14 vrk

Aerobiset ja anaerobiset Bacillus cereus –ryhmän bakteerit, Bacillus cereus selective agar

(antibiootiton), (Oxoid CM0617, SR0099E, SR0047C); viljely 25 °C ja 50 °C, 14 vrk

28

Kaikissa näytteissä sieni-itiö-, sädesieni- ja bakteeripitoisuudet olivat alle määritysrajan lukuun

ottamatta leikki- ja lepohuoneen muovimaton alapuolista liimakerrosta, jossa THG-alustalla

todettiin vähäisiä määriä bakteereita. Bacillus-kasvualustoilla kasvatuslämpötiloissa 25 °C ja

50 °C bakteereita kasvoi alle määritysrajan sekä aerobisessa että anaerobisessa viljelyssä.

4.4. Tulokset vertailukohteessa

Vertailukohteessa tehtiin pintakosteuskartoitus käyttäen Doser BD2-mittaria.

Kosteusmittauksessa kohonneita lukemia todettiin tilan 1062 lattiasta käytävän puoleisen

seinän reunasta (kuva 8). Tilan 1062 lattiarakenne oli hyvin saman tyyppinen kuin

tutkimuskohteessa. Tässä tutkimuksessa poikkeavaa kosteutta ei todettu muissa tutkituissa

tiloissa (3 kpl), ei myöskään yleensä ongelmallisiksi koetuissa VSS-rakenteissa (VSS-tilan

alapohja, VSS-kattorakenne).

Kuva 8. Vertailukohteen pintakosteuskartoituksen tulos tilassa 1062.

Taulukossa 7 on vertailukohteen suoraviljely- ja suoramikroskopointitulokset.

29

Taulukko 7. Materiaalinäytteiden mikrobipitoisuudet vertailukohteessa

Tila Näytteenottokohta Menetelmä Hiivat ja

homeet

Bakteerit

1062 lattialiima läheltä

ulkoseinän reunaa,

muovimaton alta

suoraviljely -


lattialiima, kostea

alue, muovimaton

alta

suoraviljely -


1065 lattialiima,

sisänurkka,

muovimaton alta

suoraviljely -


lattialiima, läheltä

ulkoseinän reunaa,

muovimaton alta

suoraviljely +

Phoma


2039 lattialiima,

sisänurkka,

muovimaton alta

suoraviljely -


2073 lattialiima,

sisänurkka,

muovimaton alta

suoraviljely +

steriili

homesieni


Suoramikroskopoiden bakteerikasvua todettiin sekä kuivilla että kosteilla alueilla.

5. JOHTOPÄÄTÖKSET

Tutkimuksessa rakennusmateriaalien mikrobiologisissa viljelyanalyyseissä ei löytynyt tukea

suoramikroskopoinnissa todetulle havainnolle muovimattoliiman bakteerikasvusta.

Havainnoinnin tehneen yrityksen mukaan kyseessä on muu kuin sädesienikasvusto.

Bakteerikasvua todettiin sekä kohteessa, jossa on koettu sisäilmaongelmia, että

30

vertailukohteessa, jossa ongelmia ei ole todettu. Samoin suoramikroskopoiden todettua

bakteerikasvua esiintyy riippumatta siitä, onko muovimaton alusta kuiva vai kostea. Herääkin

epäily siitä, onko kyseessä olosuhteista täysin riippumaton tekijä, jonka olemassaoloa ei tässä

tutkimuksessa voitu todentaa muutoin kuin asumisterveysasetuksesta poikkeavalla

menetelmällä eli suoramikroskopoinnilla. Mattoliimaa, sen alla olevaa tasoitetta ja betonia

tutkittiin perinteisten viljelymenetelmien lisäksi Bacillus-tyyppisten bakteerien havainnointiin

kehitetyillä kasvualustoilla. Bakteerikasvustoa ei todettu. Saattaa olla, että maton alla kasvaisi

anaerobisia Clostridium-bakteereita, niitä ei tässä tutkimuksessa selvitetty, koska tutkimuksen

alkaessa pääepäily oli Bacillus-tyyppisissä bakteereissa. Viljelymenetelmiä tarkempia tuloksia

voisi saada PCR-tekniikalla, jos menetelmä rakennusmateriaaleille kehitettäisiin. Toisaalta

tulisi myös tietää, mitä bakteeria erityisesti haetaan, koska kyseinen tekniikka on yleensä

lajispesifinen.

Ylipäänsä jotta sisätiloissa olisi mahdollista altistua maton alta peräisin oleville bakteereille,

kasvustosta tulisi emittoitua yhdisteitä haihtumalla joko muovimaton läpi tai

epätiiveyskohdista, tai hiukkasmaisina yhdisteinä, kuten itiöinä tai niihin kiinnittyneinä

toksiineina epätiiveyskohdista. Sisäilman mikrobipitoisuudet olivat pieniä. Tutkimuksessa

selvitettiin myös sisäilman toksisuutta. Sisäilmasta kerätyt näytteet eivät olleet toksisia. Tämän

tutkimuksen perusteella muovimattojen alla mahdollisesti olevan bakteerikasvuston

todentaminen muilla menetelmillä ei onnistunut eikä myöskään pystytty osoittamaan viitteitä

mahdollisen bakteerikasvun tai sisäympäristössä olevien muiden tekijöiden aiheuttamasta

toksisuudesta ja sitä kautta tilojen käyttäjien mahdollisesta altistumisesta.

Tutkimuskohteessa tehtiin myös VOC-analyysejä sisäilmasta, FLEC-menetelmällä

muovimaton pinnasta ja bulk-menetelmällä muovimatosta, mattoliimasta, tasoitteesta ja

betonista. Sisäilmasta ja FLEC-menetelmällä muovimaton pinnasta otetuissa näytteissä ei

todettu poikkeavaa. Tilassa, jossa todettiin poikkeavaa kosteutta ja aistinvaraisesti poikkeavaa

hajua maton alla, bulk-menetelmällä kokonaisemissiot niin matossa, tasoitteessa kuin

betonissakin ja 2-EH-emissiot matossa ja tasoitteessa olivat viitearvoja suuremmat. Toisaalta

myös tilassa, jossa poikkeavaa kosteutta ei todettu, betonin kokonaisemissio ja maton 2-EH-

emissio olivat koholla. Löydöksen merkittävyys altistumisen kannalta jää toistaiseksi

epäselväksi. Mikä merkitys on tiiviin, vesihöyryä huonosti läpäisevän muovimaton alla olevalla

VOC-yhdisteiden pitoisuudella, kun samaan aikaan pintamateriaalipäästöt FLEC-menetelmällä

analysoituina ovat pienet? On kannanottoja, että yhdisteet, jotka mahdollisesti pääsevät

haihtumaan muovimaton läpi, ovat joitain muita kuin mitä FLEC-menetelmällä pystytään

31

analysoimaan. Tämä on tietysti mahdollista. Toisaalta on hyvä muistaa, että samaa

kromatografista analysointitekniikkaa käytetään niin bulk- kuin FLEC-näytteidenkin

analysoinnissa, joten periaatteessa samat yhdisteet näkyisivät kyllä molemmilla menetelmillä,

jos niitä vain kulloinkin analysoitavana olevassa näytteessä esiintyisi.

Betonirakenteiden elinkaaren aikaisen kosteuspitoisuuden arvioiminen mittaamalla on

haasteellista. Ohjeistuksiin koskien uusia lattiarakenteita ja niiden päällystysajankohtien

arviointia on viime vuosina panostettu paljon. Olemassa olevien rakenteiden osalta tilanne on

haastavampi. Kokemusperäisesti arvioituna useissa kohteissa kosteuspitoisuudet ovat

vaihdelleet eri vuosina mitattuina, jopa niin, että aluksi on voinut olla kuivempaa ja

uusintamittauksissa kosteampaa, vaikka kyseessä on ollut joko tuulettuva alapohja- tai

välipohjarakenne ilman ulkoista kosteuslähdettä kuten vesivuotoja ja mittausmenetelmä sekä

mittaaja ovat olleet samat. Seuraavan tyyppiset johtopäätökset raporteissa ovat valitettavan

yleisiä, tässä suorina lainauksina: ”Vaikka tutkimushetkellä mitatut pitoisuudet alittivat

päällystämisohjeen kosteuspitoisuuden, on suhteellinen kosteus voinut aiemmin olla

lattiapinnoitteiden alapuolella yli 85 %, minkä johdosta liima on alkanut hajoamaan.”

”Lattiapinnoitteiden alapintojen kosteutta, sisäilman laatua haihtuvien orgaanisten yhdisteiden

osalta ja tilojen käyttöön liittyvää palautetta seurataan säännöllisesti. Korjaustoimenpiteitä

harkitaan, mikäli lattiapinnoitteen alapuolinen kosteus nousee, pintarakenteissa havaitaan

vaurioitumista, sisäilman materiaaliemissiot kohoavat tai sisäilmassa havaitaan poikkeavaa

hajua.” Tämä tuo haasteita myös kiinteistöjen ylläpitoon, kiinteistöjä tulisi siis tutkia lähes

jatkuvasti. Suositeltavampaa olisi käyttää jatkuvatoimisia rakennekosteusmittauksia

rakenteisiin asennettavilla kosteusantureilla. Jatkuvatoimisten mittausten luotettavuuden

kehittämiseen tulisi panostaa, jotta menetelmät olisivat vertailukelpoisia perinteisten

kosteusmittausmenetelmien kanssa.

Koska tutkimuskohteessa on esiintynyt oireilua, jolle sisäilmasto- ja kosteusteknisissä

kuntotutkimuksissa ei ole kuitenkaan löytynyt mahdollista selittävää tekijää, kohteessa

poistettiin tämä tutkimuksen jälkeen muovimatot, liimat ja tasoitteet. Kohteeseen asennettiin

uudeksi lattiapäällysteeksi vinyylilankut, joiden asennukseen ei käytetä liimaa. Muutama

kuukausi lattiamateriaalin vaihdon jälkeen kohteen henkilökunnalta kysyttiin webropol-

kyselynä, kokevatko he sisäilmaolosuhteissa muutosta. Koko henkilökunta vastasi kyselyyn,

kaikki kokivat olosuhteiden parantuneen.

32

Toisaalta toisessa kohteessa, jossa myöskin poistettiin muovimatot ja asennettiin vinyylilankut,

henkilökunta koki vaihdoksen jälkeen olosuhteiden huonontuneen ja tiloissa poikkeavaa hajua.

Kyseisessä kohteessa tehdyissä tutkimuksissa materiaaliemissiot olivat huomattavasti

pienempiä kuin tässä tutkimuksessa esitetyssä kohteessa.

Tarvitaan edelleen lisätutkimuksia niin altisteista kuin altistumisolosuhteista, jotta voitaisiin

selvittää, mikä/mitkä tekijät ovat käyttäjien kokemien oire/olosuhdemuutosten aiheuttajia ja

jotta näihin tekijöihin voitaisiin vaikuttaa mm. korjaustoimenpiteillä.

6. KIITOKSET

Haluan kiittää Vantaan kaupunkia rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen mahdollistamisesta,

erityisesti tilakeskuksen avainhenkilöitä. Erityiskiitokset kuuluvat ohjaajalleni

tilakeskusjohtaja Pekka Walleniukselle, jonka asiantuntemusta sisäilma-asioissa arvostan

suuresti ja jolta olen saanut hyviä kommentteja työhöni liittyen. Kiitokset kuuluvat tietysti myös

toiselle ohjaajalleni Seija Kalsolle, MetropoliLab Oy:n nyttemmin eläköityneelle

toimitusjohtajalle. Seijan mikrobiologian alan rautaisesta ammattitaidosta olen saanut nauttia

kauan, jo aiemmin konsulttiaikoinani. Kiitän koko työyhteisöäni tilakeskuksessa positiivisesta

suhtautumisesta työhöni ja myös kohteiden väkeä jaksamisesta selvitysten ja korjausten

viidakoissa.

Vantaalla 9.5.2018

Ulla Lignell

33

7. LÄHDELUETTELO

Andersson M A, Mikkola R, Kroppenstedt R M et al. 1998. The Mitochondrial Toxin Produced

by Streptomyces griseus Strains Isolated from an Indoor Environment Is Valinomycin. Applied

and Environmental Microbiology, 64(12),4767-4773.

Andersson M A, Nikulin M, Köljalg U et al. 1997. Bacteria, molds, and toxins in water-

damaged building materials. Applied and Environmental Microbiology, 63(2), 387-393.

Bartlett K H., Kennedy S M, Brauer M et al. 2004a. Evaluation and a predictive model of

airborne fungal concentrations in school classrooms. Annals of Occupational Hygiene, 48(6),

547-554.

Bartlett K H, Kennedy S M, Brauer M et al. 2004b. Evaluation and determinants of airborne

bacterial concentrations in school classrooms. Journal of Occupational and Environmental

Hygiene, 1, 639-647.

Daisey J M, Angell W J & Apte M G. 2003. Indoor air quality, ventilation and health symptoms

in schools: an analysis of existing information. Indoor Air, 13, 53-64.

de Ana S G, Torres-Rodríguez J M, Ramírez E A et al. 2006. Seasonal distribution of

Alternaria, Aspergillus, Cladosporium and Penicillium species isolated in homes of fungal

allergic patients. Journal of Investigational Allergology & Clinical Immunology, 16(6), 357-

363.

Dharmage S, Bailey M, Raven J et al. 1999. Prevalence and residential determinants of fungi

within homes in Melbourne, Australia. Clinical and Experimental Allergy, 29, 1481-1489.

Dharmage S, Bailey M, Raven J et al. 2002. Mouldy houses influence symptoms of asthma

among atopic individuals. Clinical and Experimental Allergy, 32, 714-720.

Ehling-Schulz M, Svensson B, Guinebretiere M-H et al. 2005. Emetic toxin formation of

Bacillus cereus is restricted to a single evolutionary lineage of closely related strains.

Microbiology, 151, 183–197

E-keräin. http://sisailmatutkimuspalvelut.fi/. Viitattu 14.4.2018.

http://sisailmatutkimuspalvelut.fi/

34

Ellringer P J, Boone K & Hendrickson S. 2000. Building materials used in construction can

affect indoor fungal levels greatly. American Industrial Hygiene Association Journal, 61, 895-

899.

Evira. 2018. Ruokamyrkytykset. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. [viitattu 14.3.2018].

Saatavissa: https://www.evira.fi/elintarvikkeet/tietoa-

elintarvikkeista/elintarvikevaarat/ruokamyrkytykset/

Evira 2016. Eviran ohje 10501/2. Elintarvikkeiden mikrobiologiset vaatimukset. Ohje

toimijoille. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira.

Garrett M H, Rayment P R, Hooper M A et al. 1998. Indoor airborne fungal spores, house

dampness and associations with environmental factors and respiratory health in children.

Clinical and Experimental Allergy, 28, 459-467.

Górny R L. 2004. Filamentous microorganisms and their fragments in indoor air - a review.

Annals of Agricultural and Environmental Medicine, 11, 185-197.

Grant C, Hunter C A, Flannigan B & Bravery A F. 1989. The moisture requirements of moulds

isolated from domestic dwellings. International Biodeterioration, 25, 259-284.

Gravesen S, Nielsen P A, Iversen R & Nielsen K F. 1999. Microfungal contamination of damp

buildings - examples of risk constructions and risk materials. Environmental Health

Perspectives, 107(Suppl. 3), 505-508.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. 2018. Tutkimusohjekirja 6141 Clostridium difficile,

toksiinigeeni, nukleiinihappo (kval), ulosteesta. HUSLAB-liikelaitos.

Hirvonen M-R, Ruotsalainen M, Savolainen K & Nevalainen A. 1997. Effect of viability of

actinomycete spores on their ability to stimulate production of nitric oxide and reactive oxygen

species in RAW264.7 macrophages. Toxicology, 124(2), 105-114.

Hospodsky D, Qian J, Nazaroff W W. 2012. Human Occupancy as a Source of Indoor Airborne

Bacteria. PLOS ONE 7(4): e34867.

Hunter C A, Grant C, Flannigan B & Bravery A F. 1988. Mould in buildings: the air spora of

domestic dwellings. International Biodeterioration, 24, 81-101.

35

Hyvärinen A. 2002. Väitöskirjassa: Characterizing moisture damaged buildings -

environmental and biological monitoring. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja A8, Kuopion

yliopistopaino, Kuopio, 121 sivua.

Häkkinen J. 2018. Betonirakenteiden kosteuden mittaus. Opinnäytetyö Tampereen

ammattikorkeakoulu, rakennusalan työnjohdon koulutus. 64 sivua.

ISO 16000-6:2011 Indoor air -- Part 6: Determination of volatile organic compounds in indoor

and test chamber air by active sampling on Tenax TA sorbent, thermal desorption and gas

chromatography using MS or MS-FID

Jänström H. 2007. Reference values for building material emissions and indoor air quality in

residential buildings, VTT Publications 672.

Keinänen H. 2013. Hyvät tutkimustavat betonirakenteisten lattioiden muovipäällysteiden

korjaustarpeen arviointiin. Opinnäytetyö. Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate, Itä-Suomen

yliopisto, Kuopio.

Lee J H & Jo W K. 2006. Characteristics of indoor and outdoor bioaerosols at Korean highrise

apartment buildings. Environmental Research, 101(1), 11-17.

Lehtonen M, Reponen T. & Nevalainen A. 1993. Everyday activities and variation of fungal

spore concentrations in indoor air. International Biodeterioration & Biodegradation, 31, 25-39.

Levetin E. 1995. Fungi. Kirjassa: Bioaerosols, ed. H. A. Burge, CRC Press, inc. Boca Raton,

Florida, pp. 87-120.

Lignell U. 2008. Väitöskirjassa: Mikrobikarakterisointi sisäympäristöissä.

Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, A3/2008, Yliopistopaino Helsinki.116 sivua

Lin W-H & Li C-S. 1996. Size characteristics of fungus allergens in the subtropical climate.

Aerosol Science and Technology, 25(2), 93-100.

Loppuraportti 2013. Toksikologisen menetelmän kehittämissuunnitelma TOXTEST 2010-

2012.

Medrela-Kuder E. 2003. Seasonal variations in the occurrence of culturable airborne fungi in

outdoor and indoor air in Cracow. International Biodeterioration & Biodegradation, 52(4), 203-

205.

36

Meklin T. 2002. Väitöskirjassa: Microbial exposure and health in schools - effects of moisture

damage and renovation. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja A13, Kuopion yliopistopaino,

Kuopio. 83 sivua.

Meklin T, Haugland R A, Reponen T et al. 2004. Quantitative PCR analysis of house dust can

reveal abnormal mold conditions. Journal of Environmental Monitoring, 6, 615-620.

MetropoliLab Oy. 2017a. Testausseloste 2017-13890.

MetropoliLab Oy. 2017b. Testausseloste 2017-15282.

Miettunen K ja Wirtanen L. 2018. Muovimatolla päällystetyt betonilattiat – ratkaisuja

haasteisiin? Sisäilmastoseminaari 2018, SIY Raportti 36, toim. Säteri J ja Ahola M,

Sisäilmayhdistys ry, SIY Sisäilmatieto Oy, 171-176.

Müller A, Lehmann I, Seiffart A et al. 2002. Increased incidence of allergic sensitisation and

respiratory diseases due to mould exposure: Results of the Leipzig Allergy Risk children Study

(LARS). International Journal of Hygiene and Environmental Health, 204(5-6), 363-365.

Nevalainen A. 1989. Väitöskirjassa: Bacterial aerosols in indoor air. Department of

Environmental Hygiene and Toxicology, Vol. PhD, Kansanterveyslaitos, 85 sivua.

Nevalainen A, Pasanen A L, Niininen M et al. 1991. The indoor air quality in Finnish homes

with mold problems. Environment International, 17(4), 299-302.

Nielsen K ja Frisvad J. 2011. Mycotoxins on building materials. DOI: 10.3920/978-90-8686-

722-6_9. Kirjassa: Fundamentals of mold growth in indoor environments and strategies for

healthy living. s. 245-275

Nilsson A, Kihlström E, Lagesson V et al. 2004. Microorganisms and volatile organic

compounds in airborne dust from damp residences. Indoor Air, 14(2), 74-82.

NMKL Nordisk Commitee of Food Analysis. Presumptive Bacillus cereus. Determination in

foods. No.67:2010.

Novorite Oy. 2017a. Lausunto 18.4.2017 Vantaa.

Novorite Oy. 2017b. Lausunto 7.6.2017 Vantaa.

Novorite Oy. 2017c. Lausunto 27.6.2017 Vantaa.

37

NT Build 484. 1998. BUILDING MATERIALS: EMISSION OF VOLATILE COMPOUNDS

– On-site measurements with Field and Laboratory Emission Cell (FLEC). Nordtest.

O'Connor G T, Walter M, Mitchell H et al. 2004. Airborne fungi in the homes of children with

asthma in low-income urban communities: The Inner-City Asthma Study. Journal of Allergy

and Clinical Immunology, 114(3), 599-606.

Oh M-H, Ham J-S ja Cox J M. 2012. Diversity and toxigenicity among members of the Bacillus

cereus group. International Journal of Food Microbiology, 152 (1–2), 1-8.

Parat S, Perdrix A, Fricker-Hidalgo H et al. 1997. Multivariate analysis comparing microbial

air content of an air-conditioned building and a naturally ventilated building over one year.

Atmospheric Environment, 31(3), 441-449.

Pasanen A-L, Pasanen P, Jantunen M J & Kalliokoski P. 1991. Significance of air humidity and

air velocity for fungal spore release into the air. Atmospheric Environment, 25A(2), 459-462.

Pasanen, A-L. 1992. Airborne mesophilic fungal spores in various residential environments.

Atmospheric Environment, 26A(16), 2861-2868.

Pietarinen V-M, Rintala H, Hyvärinen A et al. 2008. Quantitative PCR analysis of fungi and

bacteria in building materials and comparison to culture-based analysis. Journal of

Environmental. Monitoring,10, 655-663.

Rakennuslehti 13.4.2018. Välitilinpäätös: Älä liimaa muovimattoa suoraan betonin päälle. nro

13 (52. vsk), s. 8

Rakennustieto. RT 07-10946. Sisäilmaluokitus 2008. Sisäympäristön tavoitearvot,

suunnitteluohjeet ja tuotevaatimukset.

Ren P, Jankun T M & Leaderer B P. 1999. Comparisons of seasonal fungal prevalence in indoor

and outdoor air and in house dusts of dwellings in one Northeast American county. Journal of

Exposure Analysis and Environmental Epidemiology, 9(6), 560-568.

Reponen T, Hyvärinen A, Ruuskanen J et al. 1994. Comparison of concentrations and size

distributions of fungal spores in buildings with and without mold problems. Journal of Aerosol

Science, 25(8), 1595-1603.

38

Reponen T, Nevalainen A, Jantunen M et al. 1992. Normal range criteria for indoor air bacteria

and fungal spores in a subarctic climate. Indoor Air, 2, 26-31.

Reynolds S J, Streifel A J & McJilton C E. 1990. Elevated airborne concentrations of fungi in

residential and office environments. American Industrial Hygiene Association Journal, 51(11),

601-604.

Rintala H. 2003. Väitöskirjassa: Streptomycetes in Indoor Environments - PCR Based

Detection and Diversity. Publications of the National Public Health Institute A2/2003. Kuopio

University Printing Office, Kuopio, Finland, 69 sivua.

SFS-EN ISO 16000-9:en. Indoor Air. Part 9: Determination of the emission of volatile organic

compounds from building products and furnishing. Emission test chamber method (ISO 16000-

9:2006).

SFS-EN ISO 16000-10:en. Indoor air. Part 10: Determination of the emission of volatile organic

compounds from building products and furnishing. Emission test cell method (ISO 16000-

10:2006)

SFS-EN ISO 7932:en. 2004. Microbiology of food and animal feeding stuffs. Horizontal

method for the enumeration of presumptive Bacillus cereus. Colony-count technique at 30 °C.

SFS-EN ISO 7937:2004. Microbiology of food an animal feeding stuffs. Horizontal method for

enumeration of Clostridium perfringens . Colony-count technique.

Shelton BG, Kirkland KH, Flanders WD & Morris GK. 2002. Profiles of airborne fungi in

buildings and outdoor environments in the United States. Applied and Environmental

Microbiology, 68(4), 1743-1753.

Sigma-Aldrich 2018. Clostridia Diagnostic. Jvo Siegrist, AnalytiX Volume 7 Article 2.

Smedje G & Norbäck D. 2001. Irritants and allergens at school in relation to furnishings and

cleaning. Indoor Air, 11(2), 127-33.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä

olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista. 545/2015.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. 2016. Asumisterveysasetuksen

soveltamisohje, Osa III

39

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. 2016b. Asumisterveysasetuksen

soveltamisohje, Osa IV Mikrobiologiset olot.

Stackebrandt E, Rainey FA & Ward-Rainey NL. 1997. Proposal for a new hierarchic

classification system, Actinobacteria classis nov. International Journal of Systematic

Bacteriology, 47(2), 479-491.

Strachan D P, Flannigan B, McCabe E M & McGarry F. 1990. Quantification of airborne

moulds in the homes of children with and without wheeze. Thorax, 45, 382-387.

Su HJ, Wu PC, Chen HL, Lee FC & Lin LL. 2001. Exposure assessment of indoor allergens,

endotoxin, and airborne fungi for homes in Southern Taiwan. Environmental Research,

85(Section A), 135-144.

Sweco Asiantuntijapalvelut Oy. 2017a. Raportti 22500325.326

Sweco Asiantuntijapalvelut Oy. 2017b. Raportti 22500325.360

Torvinen E, Meklin T, Torkko P et al. 2006. Mycobacteria and fungi in moisture-damaged

building materials. Applied and Environmental Microbiology, 72(10), 6822-6824.

Tuomi T, Reijula K, Johnsson T et al. 2000. Mycotoxins in Crude Building Materials from

Water-Damaged Buildings. Applied and Environmental Microbiology 66 (5), s. 1899–1904.

Työterveyslaitos. 2018. Kooste toimistotyöympäristöjen epäpuhtaus- ja olosuhdetasoista

(rakennuksissa, joissa on koneellinen ilmanvaihto), joiden ylittyminen voi viitata sisäilmasto-

ongelmiin. [viitattu 14.4.2018]. Saatavissa: https://www.ttl.fi/wp-

content/uploads/2016/09/sisaympariston-viitearvoja.pdf/

Täubel M, Rintala H, Pitkäranta M et al. 2009. The occupant as a source of house dust bacteria.

Immunology 124 (4), 834-840.

Täubel M, Sulyok M, Vishwanath V et al. 2011. Co‐occurrence of toxic bacterial and fungal

secondary metabolites in moisture‐damaged indoor environments. Indoor Air 21 (5)

doi:10.1111/j.1600-0668.2011.00721.x

Vakatuuli Oy. 2017. Projekti 04-0617.

Vesper S. J., McKinstry C, Yang C et al. 2006. Specific molds associated with asthma in water-

damaged homes. Journal of Occupational and Environmental Medicine, 48(8), 852-858.

40

Vos P, Garrity G, Jones D et.al. 2011. Bergey's Manual of Systematic Bacteriology: Volume 3:

The Firmicutes. Second Edition. Springer Science & Business Media, 1450 s.

Waegemaekers M, van Wageningen N, Brunekreef B & Boleij J S M. 1989. Respiratory

symptoms in damp homes, a pilot study. Allergy, 44, 192-198.

Wu P C, Li Y Y, Chiang C M et al. 2005. Changing microbial concentrations are associated

with ventilation performance in Taiwan's airconditioned office buildings. Indoor Air, 15(1), 19-

26.

Wålinder R, Norbäck D, Wieslander G et al. 1997. Nasal mucosal swelling in relation to low

air exchange rate in schools. Indoor Air, 7, 198-205.

Ympäristöopas 26. 2016. Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus, toim. Miia

Pitkäranta. Ympäristöministeriö, Helsinki, 238 s.

Documents

Muovimatot VOC:t, mikrobit ja toksisuus · normal moisture content. There was no toxicity in the indoor air of the study building. In this study, the reason for the symptoms of the