Newsletter 3 / 2010

Newsletter

MaailMaNvaihto rY:N jäseNlehti 3/10

raila Costa ricassa, lue juttusarja alkaen sivu 16

SiSällySluettelo

2 Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

SiSällyS

Pääkirjoitus 4-7

Uusia kasvoja Maailmanvaihdon toimistossa 8

Tulovalmennusleirillä tanssittiin tan-goa ja taivutettiin sijapäätteitä

9-11

Kuulumisia Ugandasta 12-15

Juttusarja: Raila Costa Ricassa 16-22

Oi maamme Suomi synnyinmaa - kuvareportaasi Nepalista

23-26

Pieniä askelia kaupungissa nimeltä Canoas 27-28

Infoilta kiinnosti 29

Kutsu vuosikokoukseen 30

Yleisiä asioita: Kirjoita Newslette-riin ja liity sähköpostilistalle

31

Tapahtumakalenteri 32-34

Contributors 35

ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTA

ICYE on voittoa tavoittelematon, nuor-ten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtois-työn mahdollisuuksia paikallisissa yh-teisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lä-hettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuo-sittain.

VASTAVUOROISUUSPERIAATE

Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuo-roinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämi-sen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuuri-en välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ot-tavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoi-siamme. Isäntäperheiksi ovat tervetul-leita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopi-vat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

SiSällySluettelo

3Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

Brasilia 27-28

Costa Rica 16-22 Uganda 12-15

Nepal 23-26

Suomi 9-11

pääkirjoituS


Kulttuurishokkeja omalla maaperällä

O len nyt kuukauden ajan tehnyt Maailmanvaihdon järjestösih-

teerin töitä Oikokadun toimistolla, Kruunuhaan kauniiden talojen kes-kellä. Sanoimme edeltäjälleni Reeta Kaikumolle haikeat jäähyväiset elokuun lopulla, kun hän suuntasi kohti uusia seikkailuja. Onneksi Reeta ehti ennen lähtöään hieman opastaa minua kä-velemään järjestösihteerin saappaissa. Opeteltavaa onkin ollut paljon ja välillä on tullut mieleen, että uuden työn aloit-tamista voi melkein verrata uuteen kult-tuuriin muuttamiseen. Kummassakin tilanteessa on alussa paljon uutta ja

ihmeellistä ja välillä voi melkein eksyä uusien merkitysten maailmassa.

Aloitin työni elokuussa täynnä intoa. Olin jo pitkään haaveillut työstä, jolla voisin nähdä laajemmankin tarkoituk-sen kuin vain oman leivän ansaitsemi-sen. Työ, jonka tavoitteena on rauhan ja kulttuurien välisen ymmärryksen lisääminen, kuulostaa hienolta ja yle-vältä. Arjen tasolla se tarkoittaa siltojen rakentamista ja tasapainoilua erilaisten ihmisten, yhteisöjen, odotusten ja kult-tuurien välillä. Rauhankyyhky olkapääl-läni vastailen siis sähköposteihin, orga-nisoin uusia yhteistyökuvioita, lasken vapaaehtoisten taskurahoja ja metsästän uusia isäntäperheitä. Kulttuurivaihto ei kuitenkaan ole ainoastaan kivaa, vaan siihen saattaa liittyä myös ikäviä väärin-käsityksiä ja ajatusmaailmojen törmä-yksiä. Järjestösihteeri on toisinaan myös diplomaatti ja valtakunnansovittelija.

Yllätyin siitä, että työn aloittaminen-kin voi aiheuttaa lievän kulttuurishokin. Järjestökulttuuri, työpaikan toiminta-kulttuuri, ICYE- ja EVS-käytännöt… Kaikki nuo saivat pääni pyörälle ensim-mäisinä työviikkoina. Silmissäni vilisi IE:t, AA:t, IO:t, VET:it ja IP:t ja aivan kuin uutta kieltä tapaillessa, sain keskit-tyä kunnolla, että ymmärsin mistä mil-loinkin on kysymys.

pääkirjoituS


Suomeen tulevat ulkomaalaiset va-paaehtoiset saattavat kokea kulttuuri-shokkeja isäntäperheissä, työpaikoilla, vapaa-aikana. Kulttuurin käsite on mo-nitasoinen ja omassa kotimaassaankin voi joskus olla vaikea ymmärtää esimer-kiksi johonkin alakulttuuriin kuuluvan henkilön ajatuksia tai toiselta puolen Suomea olevalla voi olla erilaiset käsi-tykset vaikkapa. Parhaimmillaan kult-tuurisista väärinymmärryksistä syntyy oppimiskokemuksia puolin ja toisin. Kulttuurishokki on oppimisprosessin alku ja sen voi kääntää voitokseen.

Yksi parhaista puolista järjestösih-teerin työssä on varmasti erilaisten ih-misten tapaaminen. Kohtaamisissa on mahdollista oppia paljon maailmasta ja myös itsestään. Tiesittekö muuten, että Moldovassa puhutaan pääasias-sa romanian ja venäjän kieliä? Tänä syksynä Suomessa asuu ja työsken-telee yhteensä 28 Maailmanvaihdon kautta tullutta vapaaehtoista. EVS-

vapaaehtoisia on perinteisten Euroopan maiden lisäksi nyt myös Indonesiasta, Moldovasta, Armeniasta ja Turkista. ICYE-vapaaehtoisia on tänä vuonna mm. Ugandasta, Keniasta, Japanista Taiwanista, Boliviasta, Kolumbiasta, Hondurasista ja Meksikosta.

Suomeen saapuvien vapaaehtoisten tulovalmennusleiri järjestettiin elokuun lopulla Jämsän Jumijärvellä. Pääsin siis vauhdikkaasti mukaan toimintaan ja hakemuspapereissa vilisseet nimet saivat kasvot. Oli antoisaa tavata ympäri maa-ilmaa tulleet nuoret vapaaehtoiset, jotka suorastaan puhkuivat intoa ja energiaa. Tuolla energialla jaksaa pitkälle syksyyn.

Toivotan kaikille mielenkiintoista ja antoisaa syksyä, olitte sitten kotomaassa tai kaukana maailmalla!

Mari TakaloMaailmanvaihdon järjestösihteeri 9.8.2010 lähtien

pääkirjoituS


Culture shocks on a safe ground

S ince August 2010 I have been working as the program coordina-

tor of Maailmanvaihto in our office in Helsinki; surrounded by beautiful, his-torical buildings of Kruunuhaka. We said our bye-byes to my predecessor Reeta Kaikumo in the end of August, when she headed for new adventures in Joensuu. Luckily Reeta had time to work as my guide and helped me to ad-just to my new role. There have been many new things for me to learn and sometimes I have thought that begin-ning a new job is almost like a step to a new culture. In both situations, there are a lot of new and miraculous to expe-rience. Sometimes you might even get lost in the world full of new meanings.

I began my work in August full of motivation. For a long time I had dreamt of an occupation, in which I could also see some greater meaning, not only earning livelihood. Work with aims to build peace and understanding amongst different cultures sounds beau-tiful and noble. In the everyday life it means building bridges, balancing be-tween different cultures, communities, people and expectations. So there is a dove of peace sitting on my shoulder when I answer to e-mails at the office, when I organize new cooperation pro-jects, when I count volunteers pocket

money and when I search for new host families. Although culture exchange is not always only fun, but sometimes there is also misunderstandings and collisions of different minds related. Sometimes program coordinator is also diplomat and conciliator general.

I was surprised by the fact, that even starting a new job can cause a light cul-ture shock. Organization culture, cul-ture of your workplace, ICYE and EVS-customs… All of these got my head to spin during my first few weeks. There were different shortcuts of words flash-ing in my eyes, as if learning a whole new language. I really had to focus so that I was able to understand what was going on.

The foreign volunteers coming to Finland may experience culture shocks in host families, in work placements and on their free time. The concept of culture has many meanings and even in your home country it is sometimes hard to understand some matters related to subcultures. For example in Finland a person from the other side of country can have different opinions for example of family life. On their best, cultural misunderstandings can create learning experiences from one side to another. Culture shock is the beginning of a

pääkirjoituS


learning process and it can be turned to a profit.

One of the best sides of program coordinators work is definitely meet-ing different people. From diverse en-counters you are able to learn about the world and also of yourself. Did you know by the way, that in Moldova they speak mainly Romanian and Russian languages? This autumn we have all to-gether 28 volunteers living and work-ing in Finland, who came here trough Maailmanvaihto. In addition to the traditional European countries, we have EVS volunteers also from Indonesia, Moldova, Armenia and Turkey. ICYE volunteers are coming for example from Uganda, Kenya, Japan, Taiwan, Bolivia, Columbia, Honduras and Mexico.

The On-arrival training for the vol-unteers coming to Finland was held in Jumijärvi, Jämsä in the end of August. So right from the start I got drawn into the action and the names from the ap-plication forms got a real face for me. It was rewarding to meet all the young volunteers all around the world, who were so eager and energetic to start their adventure. With that energy we can all manage the coming autumn.

I wish you all interesting and pro-ductive autumn, in your home coun-tries or far away in the world!

Mari TakaloProgram coordinator of Maailmanvaihto from 9.8.2010


UUSIA KASVOJA MAAILMANVAIHDON TOIMISTOSSA

Nimeni on Tiina Heikka ja olen Maailmanvaihdossa työharjoitte-lijana syksyn 2010. Työtehtäviini kuuluu muun muassa avustaminen Maailmanvaihdon tiedotuksessa ja markkinoinnissa sekä marraskuun valintapäiväjärjestelyissä. Vastailen myös suomalaisten ja ulkomaalaisten vapaaehtoiseksi haluavien nuorten säh-köpostikyselyihin.

Mari Takalo on 31-vuotias maailmanparantaja, joka on tehnyt elämässään luultavasti enemmän vapaaehtoistyötä kuin palkkatyötä. Mari iloitsee uudesta työstään Maailmanvaihdon järjestösihtee-rinä. Vapaa-ajallaan Mari rentoutuu lukemisen ja puutarhanhoidon parissa sekä lastensa Tuiskun ja Sisun kanssa puuhaten.

Olen Salla Hyppönen ja aloitin harjoittelijana Maailmanvaihdon toi-mistolla 13.9. Teen harjoittelun ohessa opintoihini liittyvää kehittämishanket-ta, joka keskittyy Maailmanvaihdon leiritoimintaan ja sen kehittämiseen. Lisäksi avustan järjestösihteeriä muun muassa ulkomaalaisten vapaaehtois-ten asioissa.

SuomeSta


Maailmanvaihdon tulovalmennusleiri järjestettiin tänä vuonna 16-28.8 väli-senä aikana Jumijärven leirikeskukses-sa Jämsässä. Leirille kokoontui jälleen ympäri maailmaa Suomeen tulleita vapaaehtoisia opiskelemaan suomea, valmistautumaan tulevaan vapaaehtois-työvuoteensa ja ennen kaikkea tutustu-maan toisiinsa.

Maailman maanosat olivat tänäkin vuonna leirillä monipuolisesti edus-tettuina. Vapaaehtoisia oli saapunut tänä vuonna esimerkiksi Hondurasista, Taiwanista, Ranskasta ja Ugandasta.

leiripäivät täysiä mutta hauskoja

Tulovalmennusleirin päätarkoitus opet-taa vapaaehtoisille suomea, ja suomen sijapäätteitä harjoiteltiinkin useaan ot-teeseen kymmenen päivän aikana suo-men opettajien johdolla.

Vapaaehtoiset tutustutettiin myös suomalaiseen saunakulttuuriin jokail-taisten saunavuorojen avulla. Leirin ai-kana moni vapaaehtoinen hehkuttikin suorastaan addiktoituneensa saunaan.

Leiripäivät täyttyivät myös yleisestä hauskanpidosta, johon kuului erilaisia

pelejä, musiikin kuuntelua ja yleistä keskustelua. Eri puolilta maailmaa tul-leilta mutta samassa tilanteessa olevilla vapaaehtoisilla riitti paljon keskustelua keskenään. Vapaaehtoisille ei ainoastaan esitelty suomalaista kulttuuria, vaan he saivat myös kertoa oman maansa kult-tuurista jokailtaisissa maaesittelyissä.

Toisena iltana järjestettiin myös ”World Vision Song Contest”, johon vapaaehtoiset saivat tuoda oman maan-sa musiikkia ja sen jälkeen arvioida muiden maiden musiikkia euroviisujen tapaan. Kilpailu oli menestys, ja illan ai-kana tanssittiin muun muassa uganda-laisten ja turkkilaisten rytmien tahdissa.

Kuva, Sanna Raita-Aho: Japanilaiset tytöt Yukie Kojo ja Ayumi Matsuda poseeraavat leiripaikan pihamaalla.

Tulovalmennusleirillä tanssittiin tangoa ja

taivutettiin sijapäätteitä

SuomeSta


Hiki virtasi lavatanssikurssilla

Vapaaehtoisia tutustutettiin suomalai-seen kulttuuriin myös opettamalla heille

suomalaisia lavatansseja lavatanssiopet-tajan vieraillessa leirillä. Tanssitunnilla virtasi hiki ja askeleissa riitti opeteltavaa, mutta monilla tuntui olleen hauskaa.

Leirin viimeinen ilta huipentui gaa-laillalliseen, jossa vapaaehtoiset saivat herkutella kasvisbuffetin antimilla.

Huolimatta ajoittaisista sähkökat-koista ja muusta draamasta leiri sujui hyvin ja yhteishenki pysyi korkealla jatkuvasti. Kiitoksia siis leiritiimille, keittiötiimille ja kaikille leiriläisille mahtavasta leiristä. Toivottavasti tava-taan vielä vuoden aikana!

Teksti: Sanna Raita-Aho, leiriohjaaja

Kolme koulutusta yhdellä kertaaUlkomaalaisten vapaaehtoisten tukiver-kosto kouluttautui 4. syyskuuta

Maailmanvaihdon toimistolla pi-dettiin yhteinen koulutustilaisuus tänä vuonna ulkomaalaisten vapaaehtoisten parissa toimiville isäntäperheille, va-paaehtoistyöpaikoille ja tukihenkilöille. Kolmoiskoulutukseen osallistui 12 tu-kihenkilöä sekä seitsemän isäntäperhei-den ja vapaaehtoistyöpaikkojen edusta-jaa.

Tänä vuonna tukihenkilöitä on 27. Mukana on myös yksi tukiperhe. Pidempiaikaisia isäntäperheitä on kym-menen, eli suurin osa Suomeen tulevista

vapaaehtoisista asuu työpaikan yhtey-dessä. Tukihenkilöitä, isäntäperheitä ja työpaikkoja on ympäri (erityisesti ete-läistä) Suomea, kuten vapaaehtoisiakin.

Koulutuksessa käsiteltiin isäntäper-heiden, vapaaehtoistyöpaikkojen sekä tukihenkilöiden odotuksia, pelkoja ja mahdollisia haasteita vuoden aikana. Tukihenkilöt myös muun muassa ide-oivat, mitä vapaaehtoisten kanssa voisi tehdä. Moni pohti, että parhaat ideat syntyvät vasta, kun vapaaehtoinen on mukana ideoimassa.

Kokeneetkin pääsivät koulutuksessa myös ääneen. Kati Tolvanen oli tullut

Kuva, Yukie Kojo: Ryhmäkuva uusista Suomeen saapuneista vapaaehtoisista

SuomeSta


pistäytymään Ruskeasuon koululta, Marjatta Kekkonen kertoi viime vuo-den kokemuksistaan isäntäperheenä toimimisesta ja Karita Blom jakoi aja-tuksiaan tukihenkilönä olemisesta.

Kouluttajina toimivat järjestösih-teeri Mari Takalo, harjoittelija Linnéa Biström ja tukihenkilövastaava Suvi Lindgren.

Teksti: Suvi Lindgren

Marjatta Kekkonen (kuvassa oikeassa reunassa) jakoi kokemuksiaan isäntäperheenä olemisesta.

kuulumiSia ugandaSta


JUURI PALANNEENA UGANDASTA

10. Heinäkuuta 2010

Valmistaudun jalkapallon maailman-mestaruuskisojen huipentumaan koti-studiossani. Shakiran noustessa lavalle on Tv-pussini tyhjentynyt jo puolilleen ja mietin, miten tästä lukuisia kuukausia himoitsemastani herkusta on jo muuta-massa päivässä tullut täysin arkipäivää. Hetken kuluttua unohdan kuitenkin karkkini, kun lavalle nousee joukko af-rikkalaisia artisteja. Heistä karismaatti-sin saa minut hihkumaan: siellähän se on, Ugandan oma poika Chameleon! Sydämeni valtaa ylpeys oman kylän po-jasta (olenhan sentään todistanut kysei-sen herran lähikauppareissua) ja haluan heti soittaa jollekin jakaakseni iloni.

Samassa televisio simahtaa. Tuijotan mustaa ruutua äimistyneenä - tätä oli-sin kyllä osannut odottaa jatkuvien sähkökatkosten Kampalassa, mutta en Suomessa! Tartun hätäisesti luurin ja soitan ystävälleni. Vuoden kohutuim-man ja odotetuimman matsin ohime-no ei tule kuuloonkaan: “Olen kohta siellä!” huudahdan ja nappaan samalla Kampalasta laittomasti hankkimani cd:n mukaani.

Autossa ilahdutan kanssamatkusta-jia avoimista ikkunoista pauhaavilla Afrikan rytmeillä ja olemattomilla lau-lutaidoillani. Vaikka keskikesän aurin-

ko paistaakin edelleen, näyttävät tyhjät kadut melko vaisuilta päiväntasaajan värikkyyteen ja ajoittaiseen kaaokseen verrattuna. Punaisten valojen saadessa minut seisahtumaan huomaan sivusil-mällä, kuinka viereisen auton matkus-tajatkin hytkyvät musiikkini tahdissa. Kääntyessäni autoon päin näen, että se on täynnä hymähteleviä Somalian kan-salaisia. Minuakin alkaa pian hymyi-lyttää koko koominen tilanne, vaikka rehellisesti sanottuna en vielä muutama vuosi sitten ollut innoissani, että suit-sukkeet muuttuisivat yhdeksi kotiseu-tuni ominaistuoksuksi.

Ehdin kuin ehdinkin määränpäähäni ennen kuin pilliin on puhallettu ava-

Tiina Juvonen ja 10-vuotiaat koululaiset joka torstaisen

jalkapallopelinäärellä.



uksen merkiksi. Mietin, kuinka ottelun tuijottaminen kotisohvalta eroaa vie-lä muutama viikko sitten kokemaani Ugandan jalkapallohuumaan. Ainakin tv-ruutu on nyt kunnolla nähtävissä, mutta kieltämättä kaipaan jalkapal-lon kulttiasemaa ja peliin liittyvää ylireagointia. Ugandalaisen kotipolkuni varrella sijait-sevassa lauta-baarissa olisi varmasti nyt naisten (ja mi-nun) hermoja koettelevat juhlat käynnissä, samalla kun Töölöntorilla avoimesta ikkunasta kantautuu yksinäinen vuvuzelan-soi-tanta.

Vain muutama viikko sitten vapaaeh-toistyöpaikallani kymmenvuotiaiden oppilaideni tunteet kuumenivat ruo-hokentällä joka torstaiseen tapaan, kun Manchester kohtasi punaisissa paidois-saan pelätyn Arsenalin. Lahjonta, hui-jaaminen, vastustajan ja joskus oman-kin joukkueen pelaajien solvaaminen, rumat sanat, ilkeät katseet ja reilun pelin vastaiset tönimiset kuuluivat joka viikkoiseen otteluumme. Vaikka sain välillä vääntää reilun pelin sääntöjä rau-talangasta, ei kellään Sunrise-koulun oppilaista silti ollut epäselvyyttä viikon kohokohdasta.

Kotimatkallani annan cd-soittimen olla hiljaa ja muistelen kuluneita, elämä-ni parhaimpia torstaipäiviä ja mietin, kuinka saisin yksinkertaisilla asioilla oman arkeni täällä Suomessa näyttä-mään yhtä värikkäältä ja tuntumaan

yhtä arvokkaalta.

Seuraavana aa-muna herään hyttysverkko- ja torakkava-paasta sängys-täni puheli-men ääneen. Tokkurainen

oloni häipyy hetkessä, kun

kuulen uutisen: Kampalassa on räjähtänyt kaksi pom-mia edellisyönä. Menen sanattomaksi. Päivä kuluu sumussa läheisille soitelles-sa ja uutisia lukiessa. 74 kuollutta.

Kaikki läheiseni ja tuttuni ovat sel-vinneet somalialaisen kapinallisryhmä al-Shabaabin iskuista fyysisesti vahin-goittumattomina. Iskun tarkoitukse-na on ajaa ugandalaiset paikallishalli-tusta tukevat rauhanturvajoukot pois Somaliasta. Kapinallisjohtajan kaameat sanat jäävät kaikumaan päähäni: “Mikä saa vihollisemme surulliseksi, tekee meistä iloisia” ja mietin samalla, kuinka murskaava viime yön uutisen on täy-tynyt olla myös eilisiltana nähneilleni somaleille, joiden kotiinpaluuhaaveet saavat kapinallisten otteen vahvistuessa varmasti taas takapakkia.

Q”Maailmalta kantautuvat,

ennen niin kaukaisilta tun-tuneet ulkomaanuutiset ovat tulleet askeleen lähemmäksi”

Q



Maailmalta kantautuvat, ennen niin kau-kaisilta tuntuneet ulkomaanuutiset ovat tulleet askeleen lähemmäksi ja loikka-uksen koskettavimmiksi. Kampalan kiihkeä rummutus, kannatushuudot, äkillinen räjähdys, hiljaisuus ja huudot ovat nyt harvinaisen totta minulle. En edes uskalla ajatella, minkälaista arki on al-Shabaabin jatkuvan uhan alla Mogadishussa, Somalian pääkaupun-gissa.

Harvinaisen totta ovat kuitenkin myös kylmät väreet, jotka nousevat ihoni pintaan muistellessani kulunutta vuot-tani banaanipuiden ja pölyisten katujen

varsilla. Tunnen oloni etuoikeutetuk-si, mieleni nöyräksi ja vatsani täydeksi muistellessani, kuinka kotikyläni bo-daboda-miehet, banaaneja ja avokado-ja kauppaavat tädit, naapurin lapset ja paikallinen perheeni toivottivat minut joka ilta tervetulleeksi kotiin. Toivon, että meitä, - vieraiden humpparytmien tahdissa hetkuvia - jotka näemme pa-kolaisvitsien ja maahanmuuttokritiikin kohteet entistä selkeämmin ja ymmär-rämme ulkomaanuutisten taustat ja ke-hitysavun kiertokulun ainakin hitusen entistä paremmin, olisi jatkossa entistä enemmän.

Tiina Juvonen

Kirjoittaja on valtiotieteiden ylioppilas, joka teki tähänasti-sen elämänsä suurimman, pe-lottavimman ja parhaimman päätöksen lähtiessään vuodeksi vapaaehtoistöihin Itä-Afrikan Ugandaan. Lisää vuoden ai-kana nähdystä ja koetusta voi lukea blogista: www.getjealous.com/tiinajuvonen.



”Leirillä pääsi hyvin ja pikkuhiljaa sisälle ugandalaiseen tapaan olla ja elää, kaikki tanssii ja laulaa koko ajan. Se paikka missä oltiin, on yleinen ranta, joten siellä soi ugandalainen musiikki aamusta iltaan. Ugandalainen musiik-ki on sekoitus dancehallia ja afrikkalaista rappia, perusregeitä ja disko-musiikkia kuunnellaan myös paljon. Ja ne muuvit! Mulla on nyt vuosi aikaa afrikkalaistua. Näytin paikallisille miten Suomessa jorataan black woman’s muuvsseja, eihän ne voinut kuin tykätä.”

”Mun host-äiti käski sanoa sulhaskandidaateille, että äiti haluaa sata lehmää ja auton. ”If you take her, who’ll gonna take me to the hospital? I need a car. My daughter is not cheap!” On ihmeellistä, miten nopeasti toisiin ihmisiin voi kiintyä. Kun ne on ottanut minut vastaan niin kuin perheenjäsenen, niin mitäs siinä voi antaa paitsi kaiken.”

”Suurin haaste on tällä hetkellä reikään pissiminen ja kieliongelma. Paikalli-set puhuu englantia hyvin ja epäselvästi. Ehkä siihen tottuu. Jaksan ihme-tellä sitä, että mun perheellä on sähköt ja tv, mutta ei oikeata vessaa.”

”Oon ollut täällä nyt kuukauden, ja oon ihan hirvittävän ylpeä itestäni. En oo ollut koskaan näin pitkään pois Suomesta, en varmaan ees pois Kouvolasta.”

Lue lisää Niina Vihavaisen kokemuksista va-paaehtoistyöstä Ugandassa hänen blogistaan

Leijonaa mä metsästän:

http://nintsi.blogspot.com

Leijonaa mä metsästän

raila CoSta riCaSSa


Vuoristoja, piikkilanka-aitoja ja Värikkäitä rakennuksia

Costa RiCassa pidän erityisen paljon sen värikkyydestä. Suomessa talot ovat usein hyvin hillityn värisiä ja asuinalueiden ra-kennukset samantyylisiä. Täällä talot ovat kirkkaanvärisiä. Lähes jokainen rakennus on myös ympäröity massiivisilla metalli-aidoilla ja porteilla, sekä piikkilangalla.

Tuloerot ovat hyvin vaihtelevia, minkä ehkä selvimmin huomaa juuri asuintalois-ta. Aivan lähekkäin saattaa olla hyvinkin ränsistyneitä ja pieniä erilaisista materiaa-leista tehtyjä rakennuksia sekä uusia, tyy-likkäitä taloja.

Olen myös kiinnittänyt huomiota sii-hen, että Costa Rican kaduilla näkee huo-mattavan paljon kylttejä erilaisista klini-koista ja yksityisvastaanotoista. Kaikkea löytyy, on hammasklinikoita, ortopedian klinikoita ja luonnonlääketieteen klinikoi-ta.

Costa Rica on täynnä ääniä. Suomessa olen tottunut siihen, että lounasta ja päivällistä syödessä radio suljetaan tai ainakin laitetaan hiljaisemmalle. Isäntäperheessäni ruokailun ajaksi radion volyymit käännetään täysille ja kuunnel-laan uusimpia hittilauluja.

Huoneeni ikkunan alla taas on bus-sipysäkki, sekä vilkas katu, joten pitkin päivää ja yötä kuuluu ohi paahtavien au-tojen äänet, stereoissa raikuva musiikki, äkkijarrutusten äänet sekä torvien toito-

tus. Joskus tuntuu, että hiljaista hetkeä on vaikea löytää.

Liikennekulttuuri on todella-kin mainitsemisen arvoinen asia. Jalankulkijana saa kulkea silmät selässä. Autot paahtavat ohi sellaista vauhtia, että välillä tulee ihmetelleeksi, kuinka ne py-syvät tielläkään.

Isäntäperheeni äidin ajotaidot herättä-vät myös kunnioitusta. Suuren kyläjuh-lan aikaan hän ajeli täpötäysiä, kapeita ja hyvin mutkaisia teitä hurjalla vauhdilla - osumatta kehenkään.

Yksi suuri ero Suomen ja Costa Rican välillä on myös yleinen päivärytmi. Koulu

Montezuma.

raila CoSta riCaSSa


alkaa usein seitsemältä aamulla, joka tar-koittaa monille lapsille ja nuorille herää-mistä 4-5 aikoihin aamulla, että he ehtivät koulubusseihinsa. Vastaavasti iltaisin elä-mä jatkuu huomattavasti myöhemmälle kuin Suomessa.

Costa Ricassa sanotaan olevan kol-me uskontoa - katolilaisuus, jalkapallo ja televisio. Saippuasarjoja tulee usealta kanavalta pitkin päivää ja niitä katsotaan

paljon. Television katselu onkin kaiken-ikäisten costaricalaisten mielipuuhaa.

San Jose sekä Escazú, jossa asun, sijait-sevat niin kutsutussa Keskusvuoristossa. Usein television katselun sijasta ihailenkin mahtavia, usein pilvien verhoamia vuoria, jotka ympäröivät aluetta. Haaveenani on kiivetä jonkin vuoren huipulle jonain kau-niina päivänä.

oikeaa työtä lomailun sijasta

työskentelen vapaaehtoistyöntekijänä katolisessa keskuksessa, jonka toimin-taperiaatteena on tarjota asuinpaikka tytöille, joilla on ongelmia kotonaan. Ongelmien taustalla ovat usein köyhyys, varkaudet, huumeet sekä pahoinpitelyt ja hyväksikäyttö.

Costa Ricassa on hieman Suomen so-siaalihuoltoa vastaava järjestelmä, PANI, joka lähettää syrjäytymisvaarassa olevia lapsia keskuksiin asumaan ja opiskele-maan. Keskukset eivät kuitenkaan aina ole valtion omistamia, vaikka valtio nii-

den toiminnan enimmäkseen rahoittaakin. Esimerkiksi oma projektini on nunnien pyörittämä.

Kun aloitin keskuksessa, tyttöjen luottamuksen saaminen vei aikansa. Ensimmäiset kaksi viikkoa sain päivit-täin osakseni espanjankielisiä solvauk-sia ja tönimistä keskuksen nuorimmalta, 5-vuotiaalta, tytöltä. Eräänä aamuna hän kuitenkin hyppäsi syliini ja kysyi voisi-ko tulla kanssani kirjastoon piirtämään. Samankaltaisia hetkiä on ollut muitakin, ja aina ne saavat yhtä iloiseksi.

läksyjen lukua espanjaksi

Jokainen päivä töissä on erilainen. Aikaisin aamulla useimmat tytöt menevät kouluun, joten aamupäivät vietän monesti keskuksen kirjastossa niiden lasten kans-sa, jotka eivät ole koulussa. Työtehtäviini kuuluu pienimpien lasten kanssa kouluun käveleminen, askartelua, leikkimistä, kä-sikorujen tekemistä, lukemaan opettelua espanjaksi ja läksyjen teossa avustamista.

Läksyissä auttaminen espanjaksi oli varsinkin aluksi haastavaa. Nykyisin osaan jo paremmin selittää asiat, joita tytöt eivät ymmärrä ja auttaa heitä vas-tauksissa. Työ on myös tuottanut tulosta, koska monien tyttöjen numerot ovat ko-honneet. On todella palkitsevaa, kun joku tytöistä juoksee kirjastoon englannin ko-

raila CoSta riCaSSa


keensa kanssa ja näyttää kuinka hyvin se on mennyt.

Aloitin myös oman pienen projektin, jossa tavoitteenani on parantaa tyttöjen maantieteen tuntemusta. Monet tytöistä eivät osaa näyttää kartalta missä on Costa Rica, tai kertoa millä mantereella he asu-vat. Päätin tehdä ison maailmankartan, josta yritän tehdä riittävän yksinkertaisen ja kiinnostavan.

Vaikka työ ei ole fyysisesti raskasta, se on henkisesti välillä hyvinkin uuvutta-vaa. Nunnat eivät juuri lasten kanssa ole, joten päävastuu tyttöjen kanssa päivisin olemisesta on minulla ja kahdella muulla vapaaehtoistyöntekijällä. Kun täydellis-tä yhteistä kieltä tyttöjen kanssa ei ole, on sääntöjen ja rajojen tekeminen välillä hankalaa. Iltaisin ei heti jaksaisi seurustel-la isäntäperheen kanssa, kun itse tarvitsisi hetken aikaa olla omissa oloissa ja rau-hoittua työpäivän jälkeen.

Töihin on kuitenkin mukava mennä, koska pidän kovasti työstäni ja se on hy-

vin palkitsevaa. Muiden vapaaehtoisten kanssa tulemme todella hyvin toimeen ja olemme tehneet monia pieniä projekteja, kuten muistipelin ja korutyöpajan tyttöjen iloksi.

Minä + maailmankarttani

Läksyjä ja piirtelyä.

raila CoSta riCaSSa


totta se on - kieltä oppii puhumalla

ennen Costa Ricaan lähtöäni suurin jänni-tyksen aiheeni oli, kuinka selviän espan-jallani. Osasin jonkun verran espanjankie-len alkeita, kiitos Alkio-opiston kurssin, sekä sanoa ”Estoy perdida” - olen eksynyt.

Etukäteen tiesin, että minulla oli-si espanjan intensiivikurssi ja sen, että isäntäperheeni puhuu myös englantia. Isäntäperheen englannintaito on tosin kääntynyt nyt hieman itseään vastaan, kun edelleenkin puhumme useimmiten englantia. Pyynnöistäni huolimatta perhe vastaa minulle englanniksi, 16-vuotiasta sisarta lukuun ottamatta. Isäntäperheeni tytöt opiskelevat kansainvälisessä koulus-sa ja perheen äidillä taas on useiden kou-

lutustensa ansiosta melko hyvä englannin kielentaito. Olen siis täydellinen harjoitte-lukumppani heille, vaikka tilanteen täytyi-si olla päinvastoin.

Intensiivikurssini oli nimensä mu-kaisesti intensiivinen. Kävin viikon ajan yksityistunneilla opettajan kanssa, joka puhui vain ja ainoastaan espanjaa. Opetus lähti aivan alkeista - mikä on nimesi, mis-tä olet, sekä käytännön asioista - menee-kö tämä bussi Eszacú centroon? Kurssilla huomasin jo edistymistä varsinkin kuul-lunymmärtämisessä. Puhuminenkin alkoi pikku hiljaa sujua yksittäisin sanoin ja pe-ruslausein.

pelkkää espanjaa töissä

taitoni joutuivat testiin heti ensimmäisel-lä työviikollani, kun olin viikon ajan ai-nut vapaaehtoistyöntekijä. Alusta asti oli siis tultava toimeen pelkällä espanjalla ja pystyttävä opastamaan läksyissä sekä se-littämään sääntöjä itselle lähes vieraalla kielellä.

Olen useamman kerran kävellyt kou-luun 5-vuotiaan tytön kanssa, joka pu-ristaa kättäni ja itkee äitiä. Niinä hetkinä tuntuu pahalta, että kaikki mitä pystyn sanomaan on ”Todo bien Dulce” - kaikki hyvin Dulce. Tai kun samaisen tytön kans-sa kävelee kouluun niinä päivinä, jolloin hän on pahalla päällä ja kiukkuaa koko matkan, eikä itsellä tunnu sanavarasto riittävän kaikkiin miksi en voi tehdä tätä -kysymyksiin.

Mielenkiintoinen kokemus oli myös se, kun opetin ensimmäisillä viikoillani 13-vuotiasta tyttöä lukemaan -espanjaksi. Tilanne oli huvittava. Minä, espanjanal-keet jotenkuten hallitseva, opetan luke-maan sekä erottamaan kirjoituksen ja ään-tämisen eroja espanjaksi.Minä ja keskuksen nuorimmainen.

raila CoSta riCaSSa


Lasten kanssa työskennellessä joutuu sanoja kuuntelemaan todella tarkasti, kos-ka monet heistä puhuvat nopeasti ja lap-senomaisesti. Toisaalta he ovat myös iha-nan kärsivällisiä, kun en ymmärrä ja se-littävät uudelleen. Muistan päivän, jolloin

kaksi tyttöä kysyi kellonaikaa. Yleensä joudun miettimään numeroita pitkään, mutta sillä kertaa vastasin saman tien. Tyttöjen välitön ja iloisen yllättynyt vas-taus kuului ¡Que rápido!” -kuinka nopeaa!

pieni pala maailmaa - Día international

aCi Costa RiCa eli costaricalainen vas-taanottava organisaationi järjestää vuosit-tain kansainvälisen päivän, joka on avoin ja ilmainen yleisölle. Päivän tarkoitukse-na on tarjota costaricalaisille mahdolli-suus tutustua muihin maihin ja kulttuu-reihin sekä jakaa tietoa vapaaehtoistyös-

tä. Kaikki ACI:n vapaaehtoistyöntekijät osallistuvat tapahtumaan rakentamalla haluamansa esittelyn kotimaastaan. Tänä vuonna edustettuna oli 15 maata. Luin kansainvälisestä päivästä jo ennen Costa Ricaan tuloani, joten osasin kerätä mukaa-ni erilaisia Suomi -esitteitä ja valokuvia.

muumipeikko maailmalla

kansainvälinen päivä on yksi suurimmis-ta ACI Costa Rican järjestämistä tapahtu-mista ja sen valmisteluun käytettiin aikaa yksi kokonainen viikko. Minun lisäkseni Costa Ricassa on vain yksi suomalainen

vapaaehtoistyöntekijä, joten työtä riitti. Piirsimme, leikkasimme, liimasimme, maalasimme ja rakensimme kattavan esit-telyn Suomesta. Teimme ison Suomen kartan ja järvimaiseman sekä lukuisia ju-

Viimeinen päivä töissä.

raila CoSta riCaSSa


listeita eri aihealueista - vapaa-aika, ruoka, kulttuuri, design, luonto, sauna ja suomen-kieli. Osastomme vetonaula oli kuitenkin tekemämme jättikokoinen Muumipeikko, joka hauskuutti kaikkia muita vapaaeh-toistyöntekijöitä ja houkutteli paikallisia tutustumaan Suomen osastoon.

Työntuloksia katsellessa ei voinut kuin ihailla kaikkien ryhmien kekse-liäisyyttä. Näyttelystä löytyi muun mu-assa ICE -juna Saksasta, Eiffel-torni Ranskasta, purkautuva tulivuorimaise-ma Islannista, Buckingham Palace ja Big Ben Iso-Britanniasta vartioineen ja kuningattarineen, Peppi Pitkätossu ja viikinki Ruotsista, smurffeja Belgiasta, neljän eri vuoden ajan teemassa tehdyt puut Tanskasta sekä amerikkalaisista elo-kuvista tuttu suukko - ja limonadikoju Yhdysvalloista.

kanelipullaa ja suomen kieltä

Jokainen maa tarjosi myös jotain omalle maalleen tyypillistä syötävää. Päätimme leipoa pullaa, joka osoittautuikin suhteel-lisen haastavaksi tehtäväksi. Leipominen paikallisista aineista vaati pientä sovel-tamista, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvin maukas kanelipulla, joka olikin oikea suurhitti. Lisäksi tarjosimme tum-maa leipää voin ja tuorekurkun kanssa. Maistiaisina oli myös turkinpippureita, joista yllättävän monet tykkäsivät!

Paikalliset kävijät olivat hyvin kiin-nostuneita suomalaisista perinteistä ja tavoista, joita selitimme luonnollisesti espanjaksi. Esittelypäivän suurin yllätys oli kuitenkin se, kun costaricalainen nuori

mies alkoi puhua minulle lähes virheetön-tä suomea. Hän oli asunut ja opiskellut Suomessa kaksi vuotta, ja oli hyvin iloi-nen voidessaan puhua kanssani suomea.

Día International noteerattiin koko Costa Ricassa, sillä kansallinen tv-kanava tuli tekemään tapahtumasta ison jutun TV-uutisiin. Suomen osasto oli jutussa mu-kana kaksi kertaa ja uutisten juttukooste päättyi kuviin Suomesta. Nyt vain sitten odottelemaan tulevaa turistiryntäystä!

Minä ja saksalainen Hannah, joka oli samassa projektissa töissä.

raila CoSta riCaSSa


montezuma

Costa riCa

•

san jose

nepal


Oi maamme Suomi synnyinmaa… …hoilattiin nepalilaisen pa-

kettiauton lavalla elokuun loppupuolella. Kyse oli tieten-kin siitä, että vapaaehtoiska-verimme halusivat kuulla eri maiden kansallislauluja. Mi-käpäs sitä oli vedellessä moni-äänisesti. Meitä on Nepalissa kolme vapaaehtoista; Tapani, Markus ja Annukka.

Mitä oli tapahtunut ennen tuota hetkeä? Kymmenen kuukauden vapaaehtoistyö aloitettiin kahden viikon kie-li- ja kulttuurikoulutuksella. Muutamia tähtihetkiä mat-kanvarrelta.

Näin meitä viedään! Takamukset olivat kovilla kieliluokan lattialla istumisesta, mutta välillä pääsim-me retkeilemään ympäri maakun-taa. Eturivissä Tapani, Annukka ja kieliope Keshav.

Kuvat ja teksti: Annukka Helander

nepal


Tapani pääsi aamulypsylle!

Apinat innostuivat hyppynäytökseen.

Dudh chiyaa? Kaalo chiyaa? Maitoteetä? Mustaa teetä? Ben ja Markus nauttimassa yhteisestä teehetkestä.

Tapani ja Markus Heathrown lentokentäl-lä. Vaikka matkatava-roiden katoamisesta oli jo olemassa pieni epäi-lys, emme voineet uskoa, että tavarat saavuttai-sivat Kathmandun 11 vuorokautta myöhem-min kuin me.

nepal


Tavoitteena nepalin kielen alkeet. Opiskelua aloiteltiin jo Suomessa, ja jatkettiin lentokoneessa.

Rafting! Niin hauskaa, että naurat-ti ääneen! Ja tuli nieltyä hiekkaista vettä. Kumive-neessä Tapani, Annukka ja Sarah.

Kerran elämässään on hyvä nähdä Bollywood-elo-kuvan kuvaukset.

nepal


Viidakkoretki nähty ja koettu, Annukka kahlaa takaisin ruuheen.

Tapani ja rukousmylly.

••Kathmandu

Chitwan

Annukka työskentelee lastenkodissa Kathmandussa

Tapanin ja Markuksen vapaaehtoistyöpaikat sijaitsevat Chitwanissa

NEPAL

BraSilia


Pieniä askelia kauPungissa nimeltä Canoas

Kylmyys ei ole se ensimmäinen asia mikä tulee mieleen, kun ihmi-siltä kysytään ajatuksia Brasiliasta. Täällä sitä kui-tenkin ollaan ja hytistään. Ensimmäiset yöt sain nuk-kua makuu-pussissa parin peiton alla ja vieläkin ulos mentäessä on parempi olla takki ja hanskat mukana. Onneksi ainoa asia, joka täällä on jättänyt kylmäksi onkin ollut vain sää.

Saavuin Brasiliaan pari viikkoa sitten ja jo ensimmäinen viikonlop-puni São Paulossa osoitti minulle brasilialaisten vieraanvaraisuuden. Sen jälkeen hyvät kokemukset ih-misistä täällä ovat vain jatkuneet. Isäntäperheeni on aivan mahtava ja he tekevät kaikkensa, jotta tuntisin oloni kotoisaksi. Olen myös ehtinyt tutustua ihmisiin omien intressieni parista (poliittiset ambitiot, kasvis-syönti, jne.) ja pakko myöntää, että vielä en ole tavannut ihmistä, joka

ei olisi ollut ystävällinen, mukava ja ennen kaikkea kärsivällinen minun puutteellisten portugalintaitojeni

kanssa. Myös muut vapaaehtoiset, joi-

hin sain tutus-tua alkuleiril-lä, ovat olleet todella ihania. Heistä olen saanut mukavia tovereita, joi-den kanssa on helppoa lähteä

seikkailemaan ja tehdä asioita uudes-

sa kaupungissa. Toisenlainen todellisuus, jota

lähdin vapaaehtoistyölläni etsimään, on käynyt varsin selväksi Porto Alegressa, São Paulossa ja projek-tissa, jossa suoritan vapaaehtoistyö-täni. Porto Alegre on iso kaupunki ja yksi varakkaimmista suhteessa ihmismäärään, joka kuulostaa varsin hyvältä, mutta köyhyys silti täälläkin kukoistaa. Kodittomia näkyy välillä isoinakin keskittyminä pääkaduilla nukkumassa vilttien ja pahvilaatik-kojen kanssa.

Q

”Isäntäperheeni on ai-

van mahtava ja he teke-

vät kaikkensa, jotta tun-

tisin oloni kotoisaksi.”

Q

BraSilia


São Paulo taas on 12 miljoonan ihmisen kaupunki ja Brasilian ta-loudellinen keskus, mutta kuitenkin kodittomat nukkuvat rauhallisina kaupungin kaduilla eivätkä paikal-liset hätkähdä moisesta. Projektini taas sijaitsee kaupungissa nimeltä Canoas keskellä villaa (slummia), joka ei itse asiassa näyttänyt ihan pahimmalta painajaiseltani, mutta ei myöskään muistuta Suomen ”slum-miparatiiseja”.

Projektissani käy lähinnä köy-hiä lapsia, jotka pystyvät olemaan sosiaalisessa ympäristössä, jossa he saavat päättää osallistuvatko esim. matematiikan opetukseen tai johon-kin liikunnalliseen toimintaan jne. Lapset ovat erittäin suloisia ja täy-

sin ymmällään käsitteestä Suomi ja suomalainen. Kaikesta huolimatta he ovat omineet minut koko pienillä sydämillään Outshi-tädikseen (ellei jopa äidikseen) ja pitävät sitä erit-täin tärkeänä, kun saavun paikalle ja olen heidän kanssaan. Nyt kunhan portugalintaitoni paranevat, pääsen tekemään jotain mielenkiintoista, kuten antamaan englannin opetusta tai auttamaan läksyjen kanssa.

Kaiken kaikkiaan ensimmäiset viikkoni ovat olleet täynnä uskomat-tomia kokemuksia. Sydämeni on iloinen valitsemastani tiestä ja sielu-ni on malttamaton uusien seikkailu-jen edessä...

Teksti: Outi Klang

uutiSia


Infoilta kiinnosti

Maailmanvaihto järjesti yhdessä Kepan ETVO ohjelman, KVT:n ja Allianssin Nuorisovaihdon kanssa infotilaisuuuden vapaaehtoistyöohjelmista elokuun lo-pussa Helsingissä. Infoon osallistui hie-man yli 100 henkeä. Maailmanvaihdosta Milla Hyvärinen toimi illan juontajana ja TuoMas alaTalo kertoi vapaaehtois-työkokemuksistaan Meksikon Pueblassa.

Teksti: Anni Koskela

Milla Hyvärinen juontamassa infoiltaa.


Asiat: • Toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2011• Hallituksen ja puheenjohtajan vaali. • Tilintarkastajien valinta • Jäsenmaksut vuodelle 2010

Aika: Sunnuntaina 7.11. klo 15:00

Paikka: Maailmanvaihdon toimisto, Oikokatu 3, Helsinki

TERVETULOA !

Anni Koskela

pääsihteeri

Olet lämpimimmin tervetullut MaailManvaihdon syyskokoukseen päättämään toiminnan kehittämi-sestä. Syyskokouksessa valitaan myös uudet hallituksen jäsenet. Mikäli olet kiinnostunut vaikutta-maan Maailmanvaihdon asioihin ja saamaan arvokasta kokemusta kan-salaisjärjestötoiminnasta, kannattaa asettua ehdolle hallituksen jäseneksi.

Miellämme annamme lisätietoja hal-lituksen jäsenen tehtävistä ja vastuis-ta.

KUTSU VUOSIKOKOUKSEEN

muuta


KIRJOITA NEWSLETTERIIN

Lukijoiden kaikki kirjoitukset aina ly-hyistä laajoihin juttuihin ovat lämpi-mästi tervetulleita. Newsletter ottaa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomuk-set! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaaeh-toistyöstä saat myös hyvän mielen. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä lehden toimituskuntaan osoitteeseen [email protected]. Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

WRITE FOR NEWSLETTER

Readers’ writings wanted. Short or ex-tensive, all writings are more than wel-come. We would also happily receive your drawings, photos, poems, anec-dotes and other creations! For a pri-ce you would get to admire your own contribution in a paper printed and pub-lished. Volunteerwork also gives you a pleasant mind. If interested, contact the Newletter staff at [email protected]. Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part in around the world.

LIITY POSTITUSLISTALLE

Liittymällä Maailmanvaihto ry:n pos-tituslistalle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista; tulevista leireis-tä, mahdollisuuksista osallistua kansain-välisiin seminaareihin, erilaisista tapah-tumista, jne.

Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen;[email protected] listalle voi myös liittyä Maailmanvaihdon kotisivuilla ”Toimin-taa Suomessa” osiosta löytyvän linkin kautta.

JOIN OUR E-MAIL LIST

By subscribing to Maailmanvaihto’s mailing list you will receive information on current events, such as forthcoming camps, international seminars, trai-nings, parties, etc. etc.

You can either join by..1) sending an blank message to: [email protected]) or through the link that can be found on our web page in the section of ”Toi-mintaa Suomessa”.

tapahtumakalenteri


MOdUULIKOULUTUS 6 – 7.11

Moduulikoulutuksen tarkoituksena on antaa tietotai-toa Maailmanvaihdon toiminnasta kiinnostuneille tai jo mukana oleville.Jo nyt kannattaa varata kalenterista viikonloppu 6. – 7.11. Maailmanvaihdon moduulikoulutukseen osallistumiseen.

Viikonlopun aiheina ovat:

6.11. Vapaaehtoistyöohjelmiin hakeneiden valintatyö 1 moduuli: Valintatyön haasteita 2 moduuli: Maailmanvaihdon valintakäytännöt6.11. Pienryhmäohjaajakoulutus 3. moduuli: Fasilitaattorin rooli 4. moduuli: Maailmanvaihdon leirikäytännöt7. 11 Moduulit vahvistetaan myöhemmin.

Seuraa kotisivujamme www.maailmanvaihto.fi tai icye-listaa

Uudet ja “vanhat” aktiivit lämpimästi tervetuloa!

tapahtumakalenteri


TAPAHTUMAKALENTERI

7.10 Tampereen infopäivä13.10 Helsingin infopäivä16 – 17.10 Palanneiden tapaaminen,

ICYE - ohjelmaan osallistuneilleLärkans, Espoo (Nuuksio)

6 – 7.11 Moduulikoulutus7.11 Maailmanvaihdon vuosikokous,

Oikokatu 3,klo 15

12.11 Newsletter deadline20.11 Valintapäivä vapaaehtoistyöhön hakeneille1 – 2.12 Studia Messut,

Helsingin Messukeskus Maailmanvaihto esittelee toimintaansa

tapahtumakalenteri


Seuraava julkaisu 4/2010 on teemanumero.

Teema:

VAPAAEHTOISTYÖSTÄ UUSI SUUNTA ELÄMÄÄN

Maailmanvaihdon kautta lähtenyt vapaaehtoinen: Kirjoita tarinasi!

Oletko ollut Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistöissä vuosi sitten tai 40 vuotta sitten? Antoiko kokemus jonkin uuden käänteen elämällesi? Esim. innosti opiskelemaan uutta alaa

mahdollisti työpaikanjätti sinuun ikuisen matkakärpäsen…Vai tapahtuiko jotain aivan muuta?

Kirjoita meille miten vapaaehtoistyökokemus muutti elämääsi!

Muistilista kirjoittajalle:Teksti on vapaamuotoinen, mutta muutaman asian olisi hyvä tulla jutussa esille.Missä ja milloin teit vapaaehtoistyötä? Mikä sai lähtemään maailmalle?Miten vapaaehtoistyökokemus muutti elämääsi? Missä olet / mitä teet tällä hetkel-lä?Seuraavan lehteen tulevien juttujen viimeinen lähetyspäivä on 12.11.Voit kysyä lisää tai lähettää valmiin jutun osoitteeseen:

[email protected]

Terveisin syksyn muutosten tuulien tahdittamana

Karita BlomNewsletterin päätoimittaja

Contributors


Newsletteriin 3/2010 kirjoittaneet tai muuten sen tekoon osallistuneet:

Anni KoskelaAnnukka HelanderMari TakaloNiina VihavainenOuti KlangRaila TurunenSalla HyppönenSanna Raita-AhoSuvi LindgrenTiina HeikkaTiina JuvonenYukie Kojo

julkaisija: Maailmanvaihto ry

toimittaja: Karita Blom

taitto: Noora Ohvo

Painopaikka: Itä-Helsingin Monistus

seuraava aineistopäivä 12.11.2010

ilmestymisaikataulu: 4 kertaa vuodessa

tilaushinta: Vuositilaus sisältyy Maailmanvaihto ry:n jäsenmaksuun

Yhteystiedot: Maailmanvaihto ry. - iCYe Finlandoikokatu 3, 00170 helsinki.tel. +358-9-774 11 01fax. +358-9-731 04 146maailmanvaihto@maailmanvaihto.fiwww.maailmanvaihto.fiwww.icye.org

Documents

Newsletter 3 / 2010