Embed Size (px)
Citation preview
Päihdetyön erikoislehti 2 n 2014
Selvyyttä SykkyröihinmettäterapiaSSa
toipumiSen kuvia ja tarinoita
kuntoutujat arvoStavat vertaiStukea
2 Tiimi 2 n 2014
TiimiPäihdetyön erikoislehti, www.a-klinikka.fi/tiimi
50. vuosikerta Ilmestyy viisi kertaa vuodessa, ISSN 0358-6936
JulkaIsIJa A-klinikkasäätiö,Maistraatinportti 2, 00240 Helsinki,www.a-klinikka.fi, p. (09) 6220 290, fax (09) 175 276
PäätoImIttaJa Aino Majava,[email protected] toImItussIhteerI Auli Saukkonen, [email protected] ulkoasu Katriina Iho
toImItusneuvosto Marja Holmila (pj.), Kristiina Koskiluoma, Satu Lipponen, Aino Majava, Mikko Salasuo, Ilpo Salonen, Kaija Seppä, Kaarlo Simojoki, Teemu Tiensuu, Jouni Tourunen
tIlaukset & osoItteenmuutoksetA-klinikkasäätiön keskustoimisto,toimistonhoitaja p. (09) 6220 290,[email protected] tIlaushInta 25 euroa/vuosi
IlmoItukset Auli Saukkonen, [email protected]
PaInoPaIkka Esa Print
kannen kuva Goiakkanas-hankkeen työntekijä Ellen Anne Labba verkkoja selvittelemässä. (Kuva: Anne-Maria Näkkäläjärvi)
2 n 2014Päihdetyön erikoislehti
22
6
PääkIrJoItus: oman elämänsä raivaajat Aino Majava 3
lyhyestI 4
mettäterapia: luonnonläheistä Anne-Maria Näkkäläjärvi päihdetyötä saamelaisalueella Ellen Anne Labba Lydia Heikkilä 6
kysely: asunto kuuluu myös päihteidenkäyttäjille 12
kataInen: suomi ilman tupakkaa Anu Katainen 13
hyviä tuloksia oulunkylän ensikodin kuntoutuksesta 14
”ne on niitä huonoja vanhempia” 15
työ Ja tekIJä: kaarlo simojoki Auli Saukkonen 16
tIeteen kentIltä 20
sarvantI: Psykiatria taipui sodassa Tapani Sarvanti 21
toipumisen tiellä 22
Fattaluuta: sosiaaliviraston aulassa Annika Kokkonen 25
tutkIttua: toiminta ja vertaistuki Teemu Kaskelatärkeitä kuntoutuksessa Misha Henriksson Jouni Tourunen Tuuli Pitkänen 26
Päihdekuntoutujat jäävät katveeseen aikuissosiaalityössä 28
kIrJat: enemmän pohdittavaa Markus Sjöholm 29kuin valmiita vastauksia huumeongelmasta maltillisesti Kirsi Utoslahti 30
henkIreIkä: Juokseminen lataa akkuja Joni Söderman 31
2 n 2014 Tiimi 3
pääkirjoituSAINO MAJAVA • [email protected]
kuten liikakiloja, myös turhaa kamaa kertyy kuin varkain.
oman elämänsä raivaajat
Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi
� Shoppailusta on tullut kaikenikäisille tapa hakea elämyksiä ja vaihtelua. Monia jatkuva tavaran haaliminen ahdistaa, muttei sitä silti pysty lopettamaan. Rahaa saattaa kulua yli va-rojen ja komerot pursuavat.
Elämme yltäkylläisyyden maailmassa, jossa toisten ihmisten arkisen kamppailun seuraa-misesta on tullut viihdettä. Televisiossa velkaneuvojat neuvovat talousvaikeuksissa olevia ja lihavat punnertavat personal trainerien piiskaamina. Yksi on hamstrannut ruokaa, toinen liikaa lemmikkejä. Sotkuisia kämppiä tyhjennetään ja siivotaan talkoilla. Herkut kaivetaan esiin piiloista ja heitetään pois. Mainostauoilla yleisöä kannustetaan ostamaan lisää ruokaa ja tavaraa. Moni rentoutuu iltaisin nettikaupoissa kiertelemällä. Samalla voi kulua useampi lasillinen viiniä.
AmmATTiJÄRJESTÄJÄKSi opiskeleva Eveliina Lindell väittää Go Lightly -blogissaan, että tavarasta on tullut uusi läski. Kuten liikakiloja, myös turhaa ka-maa kertyy kuin varkain, sitä häpeillään ja piilotellaan. Ylimääräisestä eroon pääseminen lisäisi hyvinvointia, se tiedetään. Mutta käytän-nössä muutos tuntuu vaikealta toteuttaa.
Myös informaatioähky – tukkoinen sähköposti ja pöydät valtaa-vat paperikasat – kuormittavat yhä useampia. Tietoa voi haalia loput-tomiin, eikä valmista tule. Ilmiöön liittyen on syntynyt uusia käsitteitä, kuten älypuhelinaddiktio tai some-riippuvuus. Vastaliikkeenä esiin on noussut mindfullness, jossa pyritään elämään hetkessä ja keskittymään yhteen asiaan ker-rallaan.
HYViNVOiNTi ON usean tekijän summa. Kun asiat eivät suju, se voi näkyä monella eri tavalla. Tavarariippuvuuden taustalla voi olla surua tai mielenterveyden ongelmia. Painolasti voi olla kaikkien nähtävillä tai kahlittuna kaappeihin ja kansioihin.
Lindellin edustama ammattijärjestäjien (professional organizers) ammattikunta puhuu raivaamisesta. Se tarkoittaa sekä tarpeettoman heittämistä pois että tarpeellisen järjestä-mistä uudelleen järkevästi. Tätä periaatetta olisi hyvä soveltaa muillakin elämänalueilla kuin kodin siivouksessa.
Pitäisikö meidän siis puhua laajemmin elämänhallinnasta erilaisten oireiden hoitamisen ja riippuvuuksien luokittelun sijaan? Mitkä asiat edistävät hyvinvointiasi? Ja mikä on kuor-maa, josta olisi parempi hankkiutua eroon?
4 Tiimi 2 n 2014
Janne Paanasesta YAD:n toiminnanjohtaja
n Janne Paananen on aloitta-nut 1.3. Youth Against Drugs ry:n (YAD) toiminnanjohtaja-na. Paanasella on pitkä YAD-historia, viimeksi hän on toimi-nut projektityöntekijänä nuor-ten verkko-ohjattua vapaaeh-toistoimintaa koordinoivassa Street Team -hankkeessa.
Yhdistyksen aiempi toimin-nanjohtaja rosita Juurinen siirtyy uusien haasteiden pariin.
Kelan kuntoutusta sai jo lähes 100 000 suomalaistan Kelan kuntoutus on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Kelan jär-jestämää kuntoutusta sai viime vuonna lähes 100 000 henkeä. Määrä kasvoi 8,5 prosentilla vuoteen 2012 verrattuna.
Yleisin syy hakeutua Kelan kuntoutukseen ovat mielenterveyden on-gelmat. Ne syrjäyttivät tuki- ja liikuntaelinten sairaudet kuntoutuksen yleisimpänä sairauspääryhmänä 1990-luvun lopulla. Mielenterveyskun-toutujien määrä lähes kaksinkertaistui vuosina 2005–2013.
Kelan yleisin kuntoutustoimenpide on aikuisten psykoterapia, johon osallistui viime vuonna 15 400 henkeä.
Lyhyt ja pitkä terapia vaativat terapeutilta eri ominaisuuksian Lyhyet ja pitkät psykoterapiat edellyttävät erilaisia ominaisuuksia terapeutil-ta, osoittaa Helsingin yliopistossa tarkastettu väitöstutkimus.
Psykologian maisteri Erkki Heinonen selvitti väitöksessään psykoterapeut-tien ammatillisten ja henkilökohtaisten ominaisuuksien vaikutusta potilaiden kanssa muodostuviin yhteistyösuhteisiin ja terapian tuloksellisuuteen.
Tutkimustulosten mukaan psykoterapeutin aktiivinen ja tilanteeseen tart-tuva vuorovaikutustyyli oli hyödyllinen erityisesti lyhyissä, noin puoli vuotta kestäneissä terapioissa. Harkitseva, varovainen ja hienotunteinen vuorovaiku-tustyyli osoittautui hyödyllisemmäksi pitkässä, noin kolme vuotta kestävässä terapiassa.
Erkki Heinonen: Therapists’ professional and personal characteristics as predictors of working alliance and outcome in psychotherapy. Tutkimus 123, THL 2014. Myös internetissä.
Kettil Bruun -palkinto Terttu Utriaisellen Neljästoista Kettil Bruun -pal-kinto on myönnetty Terttu Utri-aiselle, joka toimii Lapin yliopis-ton rikosoikeuden professorina. Utriainen tunnetaan tieteen yh-teiskunnallisen roolin korostaja-na.
Palkinto myönnetään joka toinen vuosi henkilölle tai ryh-mälle, joka on tuonut uusia
merkittäviä tiedollisia virikkeitä yhteiskun-nalliseen keskuste-luun.
Arto
Liiti
Scanstockphoto
2 n 2014 Tiimi 5
Käsikirja kenttätyöstän Eurooppalaisessa PrOWfile-projektissa on julkaistu käsikir-ja, jossa esitellään etsivää työtä tekevien ammatillista profiilia ja työn sisältöä. Suomesta projek-tissa on ollut mukana Helsingin Vinkki. Käsikirja on ladattavissa nettisivulta www.vinkki.info > Kenttätyö.
Professional Profile of the Outreach Worker in Harm Reduction. PrOWfile Project 2013.
Pakka-mallista uusia materiaalejan Pakka-toimintamallia esitellään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen jul-kaisemassa käsikirjassa ja verkkomateriaalissa. Niissä kuvataan toiminta-malli käytännössä ja tarjotaan ideoita toiminnan käynnistämiseen ja koor-dinointiin.
Pakka on tutkitusti tehokas, yhteisöllinen keino alkoholihaittojen paikal-liseen ehkäisyyn. Toimintamallin kehittäminen alkoi kymmenen vuotta sit-ten ja sitä on onnistuneesti sovellettu eri puolilla Suomea.
Kun perinteinen ehkäisevä päihdetyö on keskittynyt kysynnän ehkäi-syyn, Pakka-mallissa puututaan alkoholin, tupakan ja rahapelien saatavuu-teen.
Raija Fors ym.: Paikallinen alkoholi-, tupakka- ja rahapelihaittojen ehkäisy – Käsikirja yhdessä toteutettavaan Pakka-toimintamalliin. THL 2013. Myös internetissä.VerkkoPakka THL:n Neuvoa-antavat -verkkopalvelussa: www.thl.fi/neuvoa-antavat
lyhyeStiAu
li Sa
ukko
nen
Peliklinikka jatkaa monitoimija-hankkeena
n Tiimin numerossa 1/2014 kerrottiin Peliklinikan siirtyneen osaksi HUS-kuntayhtymää tä-män vuoden alusta lukien. Pe-liklinikka ei kuitenkaan ole siir-tynyt HUSiin, vaan sinne ovat siirtyneet ainoastaan Peliklinik-kaa hallinnoiva Pääkaupunki-seudun sosiaa lialan osaamis-keskus Socca ja Soccaan työ-suhteessa olevat Peliklinikan työntekijät.
Peliklinikka säilyy edelleen viisivuotisena (2010–2014) monitoimijahankkeena. Peli-klinikan hankekumppaneita ovat Soccan lisäksi Helsingin ja Vantaan kaupungit, A-klinik-kasäätiö, Sininauhaliitto, Sosi-aalipedagogiikan säätiö ja Ter-veyden ja hyvinvoinnin laitos.
Viidennes korvaushoitopotilaista terveyskeskuksissan Valtaenemmistö eli 66 prosenttia korvaushoidossa olevista oli kuntouttavassa korvaushoidossa ja haki korvaushoitolääkkeensä hoitoyksiköstä. Apteekkisopi-muksella lääkkeensä haki 7 prosenttia. Haittoja vähentävässä korvaushoidossa oli 24 prosenttia potilaista.
Tiedot käyvät ilmi sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksestä, joissa tutkittiin opioidiriippuvuuden lääkkeellisen vieroi-tus- ja korvaushoidon tilannetta 30.11.2011.
Potilaista kaksi kolmasosaa oli hoidossa päihdehuollon erityispalveluissa ja viidesosa terveyskeskuksissa. Korvaushoitolääkkeenä käytettiin yleisimmin bup-renorfiinin ja naloksonin yhdistelmävalmistetta (58 %) ja toiseksi yleisimmin metadonia (38 %). Potilaista 4 prosenttia sai pelkkää buprenorfiinivalmistetta.
Opioidiriippuvuuden lääkehoidossa oli marraskuun 2011 lopussa 2 439 potilasta.
6 Tiimi 2 n 2014
Saamelaisen päihdetyön historia Suomessa on hyvin nuori. Saamenkielisiä päihdetyön me-netelmiä, jotka ottavat huomioon saamelais-kulttuurin erityispiirteet, on alettu kehittää
vasta viime vuosina. Saamenkielistä palvelutarjontaa on edelleen vähän. Saamelaisalueen kunnissa on muutamia saamenkielisiä terveydenhoitajia, mutta terapiapalveluja ei saa saamen kielellä. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa virassa toimiva saamenkielinen kehittäjä-sosiaalityönte-kijä Suomessa aloitti työnsä Enontekiön kunnassa vuon-na 2005.
Saamelaisella päihdetyöllä on monia haasteita. Tar-vitaan hoitomenetelmiä, joissa työntekijä ja asiakas toi-
Mettäterapia:
luonnonläheistä päihdetyötä saamelaisalueella
ANNE-MARIA NÄKKÄLÄJÄRVI, ELLEN ANNE LABBA & LYDIA HEIKKILÄ[email protected], [email protected], [email protected]
Mettäterapia on saamelaiseen kulttuuriin
ja elämänmuotoon sovitettu päihdetyön
menetelmä. Siinä käytetään apuna luontoa.
Anne
-Mar
ia N
äkkä
läjä
rvi
2 n 2014 Tiimi 7
> > >
Mettäterapia:
luonnonläheistä päihdetyötä saamelaisalueella
8 Tiimi 2 n 2014
mivat yhteiseltä kieli- ja kulttuuritaustalta sekä saman-kaltaisen arvo- ja ajatusmaailman pohjalta. Kynnys läh-teä päihdehoitoon on korkea, jos hoitopaikka sijaitsee kaukana. Palveluja tulisi tarjota omassa ympäristössä ja omalla kielellä, jolloin korjaava työ myös vaikuttaa pa-remmin asiakkaan arkeen.
Tarvitaan lisää saamenkielisiä ja saamelaiskulttuurin tuntevia ammattitaitoisia työntekijöitä sekä saamenkie-listä päihdeviestintämateriaalia. Myös tutkimustietoa tarvitaan kehittämisen tueksi.
Leirejä luonnon helmassaMettäterapia on SámiSoster ry:n Saamelaiset voimava-rat päihdetyöhön – Sámi vugiinfábmuid gárrenávvnasbar-gui -hankkeen (RAY), Enontekiön kunnan ja PaKaste-hankkeen (Kaste) yhteistyönä kehittämää ja toteuttamaa saamelaiskulttuurisensitiivistä sosiaalisesti kuntouttavaa pienryhmätoimintaa asiakkaille, joilla on alkoholiongel-mia. Avopalvelumuotoista menetelmää on rakennettu soveltamalla erilaisissa kuntoutusmuodoissa käytössä olevia harjoitteita sopiviksi paikallisiin olosuhteisiin ja kohderyhmän elämäntilanteisiin.
Mettäterapia-toiminnan taustalla on SámiSoster ry:n ja Sininauhaliiton Goaikkanas/Tippa – humalajuo-misen vähentäminen -hanke (2007–2009). Siinä hahmo-tettiin saamelaisalueen päihdetyön toimintamalli, käyn-nistettiin kulttuurisensitiivisten päihdetyömenetelmien kehittäminen ja tuotettiin pohjoissaamenkielistä päih-demateriaalia.
puolivuosittain. Tavoitteena on kehittää myös vertais-tukea.
Vahvuuksien etsimistä ja löytämistäMettäterapian teoriapohjan muodostavat kognitiivinen käyttäytymisterapia ja voimavarakeskeisyys. Tavoitteena on auttaa asiakkaita löytämään heille tärkeitä ja terveellä pohjalla olevia elämänsisältöjä ja -valintoja, asettamaan
saamen kielellä ei saa terapiapalveluja.
Itsetunte- muksen ja itseymmär- ryksen lisääminen.
Vaihtoehtois-ten toiminta-tapojen löytä-minen muu-toksessa kohti päihteetöntä elämää.
Oman päih-teidenkäytön tunnistaminen ja tietoisuus päihteiden-käyttöä lau-kaisevista teki-joistä.
Päihteistä irtaantumis-ta edistävien ja estävien tekijäiden ha-vaitseminen ja tunnistami-nen.
mettäterapian toiminta-ajatus
Mettäterapia-toiminta koostuu neljästä vuoden mittaisen jakson aikana toteutettavasta leiristä. Leireil-lä ollaan intensiivisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa viisikin vuorokautta peräkkäin. Niiden välillä pidetään tiiviisti yhteyttä puhelinringin ja suljetun facebook-ryhmän välityksellä. Tarvittaessa tehdään kotikäyntejä tai järjestetään yksilötapaamisia. Vuoden hoitojakson jälkeen toiminta jatkuu jälkihoitoryhmän tapaamisina An
ne-M
aria
Näk
kälä
järv
i
2 n 2014 Tiimi 9
> > >
tulevaisuuden tavoitteita sekä tukea muutosprosessissa kohti päihteetöntä elämää.
Leirijaksojen aikana pyritään ryhmä- ja yksilötyön keinoin ja harjoitteiden avulla lisäämään asiakkaan it-seymmärrystä omassa elämässä tärkeistä asioista. Pyrki-myksenä on auttaa asiakkaita tunnistamaan ja löytämään henkilökohtaisia vahvuuksiaan. Tavoitteena on saada käyntiin korjaavia prosesseja. Asiakkaan kanssa suunni-tellaan sellaista tulevaisuudenkuvaa, johon hän voi sitou-tua ja tuetaan häntä toteuttamaan suunnitelmaa.
Asiakkaita autetaan tiedostamaan oman päihteiden-käytön erityispiirteitä. Käsiteltäviä teemoja ovat muun muassa päihteiden hyödyt ja haitat, vaikutukset ystä-vyyssuhteisiin, työhön, perheeseen ja terveyteen sekä juomisen vähentäminen. Alkoholin käytöstä tai muis-takaan henkilökohtaisista asioista ei suoranaisesti kysytä keneltäkään, vaan kukin voi valita, mistä asioista puhuu. Kokemusten mukaan ihmiset ovat kuitenkin suhteelli-sen avoimia puhumaan alkoholiongelmistaan.
On tärkeää, että myös ryhmänvetäjät osallistuvat keskusteluihin mahdollisimman tasavertaisesti kerto-en jotain itsestään. Ryhmänvetäjät voivat myös näyttää esimerkkiä: he voivat puhua omasta suhteestaan alko-holiin ja tunteistaan sekä nostaa esiin vaikeiksi koettu-ja asioita. Ryhmänohjaajan taidot ovat tärkeät vietäessä joskus innokastakin keskustelua eteenpäin ja pyrittäessä antamaan kaikille jäsenille tasapuoliset mahdollisuudet osallistua.
Keskusteluja ryhmässä ja kahden keskenRyhmäkeskustelujen aikana havaitut ja tunnistetut elä-män tärkeät asiat ja voimavarat kantavat koko leirivuo-den ajan. Niihin voidaan palata uudestaan eri asiayh-teyksissä ja niitä voidaan työstää lempeästi eteenpäin. Tämä voimistaa myös ryhmäytymisen tunnetta. Ryh-mästä puhutaankin usein leikkisässä sävyssä eräänlaisena ”perheenä”, jossa jokaisella jäsenellä on oma paikkansa,
10 Tiimi 2 n 2014
n Saamelaiskulttuuri on säilyttänyt monia ominaispiirteitään voimak-kaana jatkuneesta modernisaatiosta huolimatta. Perinteiset elinkeinot, poronhoito, kalastus, metsästys ja marjastus, ovat säilyneet elävänä osa-na ihmisten arkea. Moni saa edelleen elantonsa niistä. Saamelainen luonto-suhde on voimakas. Elinkeinotoimin-ta liittää ihmiset osaksi perinteisten sukualueitten käyttöä ja jatkumoa. Saamelaiskulttuurin ominaispiirteisiin kuuluvat myös erityinen vaatetuskult-tuuri, käsityötaito, ruokakulttuuri, joiut, laulut ym.
Saamen kieli yhteisenä kielenä tuo turvallisuutta. Omista asioista kes-kustelu äidinkielellä on luontevaa ja
lisää luottamusta. On hyvä muistaa, että kaikki saamelaiset eivät puhu saamen kieltä. Kulttuurinmurrok-sessa moni on joutunut luopumaan äidinkielestään. Puutteellinen suomen kielen taito vaikeuttaa asiointia, kuten esimerkiksi lomakkeiden täyttöä tai päätösten ymmärtämistä. Asiakas-työssä asiat tulisi osata selittää asiak-kaalle ymmärrettävällä tavalla. Outo-jen käsitteiden ja ammattisanaston käyttöä kannattaa välttää.
Tärkeä kulttuurinen erityispiirre on myös saamelainen aikakäsitys. Saamelainen elämänkulku rakentui aiemmin vuodenaikojen vaihtelun ja vuotuisen luonnonkierron mukaan. Tämä heijastuu elämään edelleen.
Tarkat kellonajat ja aikataulut eivät ole kuuluneet saamelaiseen elämän-tapaan. Asiakkaalla voi olla vaikeuksia tehdä ajanvarausta tai noudattaa sovittuja kellonaikoja. Työntekijöiden tiukat aikataulut voivat jopa loukata.
Suvulla on tärkeä merkitys saa-melaiskulttuurissa, ja asiakastyö-tä tekevien tulisi olla tietoisia tästä. Ihminen määritellään suvun kautta. Eri sukuihin liitetyt ominaisuudet ja arvot siirtyvät sukupolvelta toiselle ja näitä ketjuja on vaikea katkaista. Myös työntekijän suku ja sosiaaliset yhteydet vaikuttavat hänen asemaan-sa työntekijänä ja sitä kautta työn tuloksiin.
saamelaiskulttuuri elää
Elle
n A
nne
Labb
a
2 n 2014 Tiimi 11
anne-maria näkkäläjärvi työskentelee saamenkielisenä kehittäjä-sosiaalityöntekijänä Enontekiön kunnassa, ellen anne labba SámiSoster ry:n toiminnanohjaajana Goaikkanas-hankkeessa ja lydia heikkilä projektitutkijana SámiSoster ry:ssä.
omat voimavaransa ja omat ominaisuutensa. Lempeä huumori on tärkeä väline käsiteltäessä vaikeitakin hen-kilökohtaisia asioita.
Ryhmäkeskustelujen lisäksi käydään kahdenkeski-nen yksilökeskustelu jokaisen asiakkaan kanssa. Yksilö-keskusteluissa on mahdollista käsitellä sellaisia henki-lökohtaisia asioita, joita asiakas ei halua jakaa ryhmän muiden jäsenten kanssa. Luottamuksellisuus on tärkeää. Yksilökeskustelussa sovitaan, että työntekijä voi kertoa esille nousseista asioista työparilleen. Lisäksi sovitaan, mitä asioita voidaan jakaa muiden ryhmäläisten kesken.
Keskustelun keskeiset asiat jäsennetään puuta ku-vaavan mallin mukaisesti. Siinä käsitellään muun mu-
Toiminnallisuutta, hyötyliikuntaa ja myös muun lii-kunnan määrää on lisätty asiakkailta saadun palautteen mukaisesti. Pitkään alkoholiongelmista kärsineiden fyy-sinen kunto rapistuu usein voimakkaasti, ja jo sen ko-hentamiseen tähtäävät ponnistelut ovat tärkeä osa toi-pumisprosessia.
Elämän laatu kohentunutMettäterapian punaisena lankana on ihmisyyden kunni-oitus ja palauttaminen asialistalle. Menetelmän toimin-taidea voidaan kiteyttää kolmeen päätekijään: luonto, yhteisöllisyys ja luova toiminta. Ne ovat kietoutuneet toinen toisiinsa. Luonto itsessään on parantava ympä-ristö. Luonnon ja luonnossa liikkumisen on koettu voi-maannuttavan, virkistävän ja henkistävän ihmistä. Oles-kelu luonnossa myös nostaa mielialaa ja antaa elämyksiä.
Luonnon ympäristö luo tasavertaisemmat lähtö-kohdat toiminnalle ja vuorovaikutukselle toimistoym-päristöön verrattuna. Äidinkieli ja kulttuuristen pu-hetapojen tuntemus sekä luonnon helmassa oleminen helpottavat merkittävällä tavalla keskustelua ryhmässä. Monet sellaisetkin asiakkaat, jotka ovat kokeneet aiem-missa laitoskuntoutuksissa käydyt ryhmäkeskustelut ah-distaviksi ja vaikeiksi, ovat avautuneet puhumaan turval-lisessa ympäristössä.
Asiakkaat ovat antaneet menetelmästä hyvää palau-tetta ja tulokset ovat olleet lupaavia. Jotkut ovat hyöty-neet jo ensimmäisestä leirijaksosta ja voineet olla juo-matta useita vuosia leirivuoden jälkeen. Toisten kohdal-la selvät jaksot ovat pidentyneet. Enemmistöllä elämän laatu on parantunut. Osa on voinut palata työelämään kuntouttavaan työtoiminnan kautta. Muutokset näkyvät myös vähentyneinä sosiaalitoimen asiakkuuksina.
Useimmat mettäterapian asiakkaista ovat syntyneet ja kasvaneet vahvaan luontoyhteyteen. Luonto on osa persoonaa ja identiteettiä ja turvallisuuden lähde. Luon-toyhteyden palauttaminen, luonnossa liikkuminen ja toimiminen nostavat luontevasti ihmisen itsetuntoa. Luonto on myös hyvä virikkeiden antaja.
Punaisena lankana on palauttaa ihmisyys asialistalle.
toiminnallisuus helpottaa itseilmaisua.
assa kotitausta (lapsuus, suku- ym. asiat), juuret (uskon-to, arvot ym.), työ ja koulutus, nykyinen elämäntilanne (perhe, ystävät, kaverit ym.), viranomaiset ja muu autta-misverkosto, harrastukset, talous ja tavoitteet elämässä. Puun muoto räätälöidään asiakkaan oman kerronnan mukaiseksi, ja hän voi itse vaikuttaa mitä asioita siihen tulee mukaan.
Ruokakulttuuria ja saunan lämmitystäToiminta luonnossa on menetelmän keskeinen osa. Esi-merkiksi kalastaminen, puiden teko ja saunan lämmitys ovat perinteisiä miesten vahvuusalueita, joissa he voivat saada onnistumisen kokemuksia ja joiden yhteydessä heille on luontevaa antaa kannustusta sekä positiivista palautetta. Leireillä kalastetaan ja saalis valmistetaan ruuaksi. Myös poronlihaa savustetaan. Savuliha on ar-vostettua perinneruokaa, ja sen valmistaminen ja syömi-nen on tärkeä vetovoimatekijä leireille lähtijöille.
Toiminnallisuus helpottaa merkittävällä tavalla itse-ilmaisua. Verkkojen soutamisen ja selvittämisen, saunan lämmityksen, laavustelun ja kahvittelun yhteydessä on luontevaa käydä keskustelua muuten vaikeastikin lähes-tyttävistä aiheista. Toiminta sallii myös hiljaisuuden il-man, että kenellekään tulee epämukava olo.
12 Tiimi 2 n 2014
sininauhaliitto selvitti Taloustutkimus Oy:n tekemällä kyselyllä vuoden vaih-teessa helsinkiläisten mielipiteitä tukiasumisesta ja päihdekuntoutuksesta.
Kysely tehtiin puhelinhaastatteluna, ja siihen vastasi tuhat 18–79-vuotiasta helsinkiläistä. Kysely tehtiin Sininauhasäätiön Ruusulankadun asumispalvelu-yksikön ympärillä marraskuussa 2013 velloneen kohun jälkimainingeissa.
Kyselyyn vastanneista helsinkiläisistä valtaenemmistö (83 %) katsoo, että oikeus asuntoon tulee turvata myös niille päihdeongelmaisille, jotka eivät ky-kene päihteettömyyteen. Samalla kuitenkin enemmistö (77 %) on myös sitä mieltä, että päihdeongelmaisille tarkoitetuissa asumispalveluissa asiakkailta tulee edellyttää päihteettömyyttä.
”Tässä on tiettyä ristiriitaisuutta”, myönsi tuloksia esitellyt Taloustutkimus Oy:n tutkimusjohtaja tuomo turja. Hän arveli, että kyse on siitä, että ihmiset kuitenkin haluavat nostaa esiin päihteettömyyden periaatetta.
Noin puolella kyselyyn vastanneista ei ollut mitään sitä vastaan, että päih-deongelmaisille tarkoitettu asumispalveluyksikkö sijoitettaisiin omaan lähiym-
päristöön. Toinen puoli vastanneista vastusti ajatusta. Noin kolmannes oli sitä mieltä, että päihdeongelmaisten asunnot pitäisi sijoittaa taajaan asuttujen alueiden ulkopuolelle. Tätä mieltä olevissa korostui 30–40-vuotiaiden ikäryhmä.
Nuoret uskovat tahdonvoimaanVastaajat jakoi kahtia myös näkemys siitä, pääseekö päihderiippuvuudesta irti, jos vain itse niin haluaa. Puo-let vastaajista uskoi tahdonvoimaan, toinen puoli suh-tautui epäilevästi. Tahdonvoimaan luottivat varsinkin alle 35-vuotiaat.
”Ilmeisesti nuorilla on enemmän uskoa siihen, että elämässä pärjää omilla voimilla”, Tuomo Turja kommentoi tulosta.
Vastaajista noin kolmasosa oli sitä mieltä, että yhteiskunnan verovaroja ei pidä käyttää niiden ihmisten auttamiseen, jotka tuhoavat omaa elämäänsä päihteitä käyttämällä. Näin ajattelivat muita tyypillisemmin yli 50-vuotiaat ja vähemmän koulutetut.
”Kyselyn tulos ei ole huono eikä mahdoton. Jos ajattelee syksyllä Ruusu-lankadun ympärillä käytyä keskustelua, tulos olisi voinut olla huomattavasti kriittisempikin. Positiivista on, että ajatellaan, että ihmisiä pitää auttaa ja että tukipalveluja tarvitaan”, luonnehti kyselyn tuloksia Sininauhaliiton ja Sininau-hasäätiön johtaja aarne kiviniemi.
kySely:
Asunto kuuluu myös päihteidenkäyttäjille
Yhteiskunnan pitää auttaa
päihdeongelmiin jou-
tuneita ihmisiä. Asunto
kuuluu myös heille, mutta
asunnon yhteyteen pitää
saada tukea. Näin ajatte-
lee helsinkiläisten suuri
enemmistö Sininauhaliiton
teettämässä kyselyssä.
Päihdeongelmaisten tuettu asuminen saa helsinkiläisten
enemmistön tuen. Kuva vasta avatun Ruusulankadun
asumispalveluyksikön avointen ovien tapahtumasta
joulukuussa 2012.
Auli S
aukk
onen
2 n 2014 Tiimi 13
Mikael Jungner ehdotti blogissaan tupakoinnin vähittäismyynnin kiel-tämistä Suomessa. Nykyinen tupakkalaki tähtää tupakoinnin myyn-nin loppumiseen, mutta Jungnerin mielestä tavoitetta voisi vauhdit-taa kieltämällä myynti jo lähivuosina. Ehdotus on raikas. Se toisi sääs-töjä yhteiskunnalle ja terveyttä kansalaisille, ja kuten Jungner huo-mauttaa, valtaosa tupakoitsijoista haluaisi lopettaa tupakoinnin.
Kuvitellaan siis, että hallitus tarttuu ehdotukseen pikaisella aika-taululla ja eduskunta hyväksyy lakimuutoksen. Tupakan myyntikielto astuu voimaan 1.1.2015. Kuvitellaan myös, että muut Pohjoismaat ja Viro innostuvat Suomen ratkaisusta ja myynti päättyy myös naapurimaissa.
VUODEN ViimEiSiNÄ päivinä kaupoissa ja kioskeilla käy kuhina. Tupakkaa hamstrataan urakalla. Moni tupakoitsija on päättänyt lopettaa, mutta yhtä moni aikoo jatkaa. Myyntikielto herättää uhmaa. Sosiaalinen media täyttyy tupakointia puolustavista kannanotoista. Jotkut tupakoimattomat ryhtyvät myötätuntotupakoitsijoiksi: kyse ei ole vain tupakoinnista vaan yk-silön itsemääräämisoikeudesta!
Venäjän-matkailu lisääntyy räjähdysmäisesti. Tupakkamatkoilla eivät käy ainoastaan tro-kaajat, vaan niistä tulee koko kansan huvi. Aiheeseen tarttuu myös Aki Kaurismäki, jonka elokuvassa tehtaasta irtisanottu miesporukka lähtee Pietariin tupakanhakumatkalle. Elokuva kertoo pienen ihmisen kamppailusta kasvottoman valtiokoneiston ja globaalin talouden puris-tuksessa. Ville Haapasalo palkitaan Jussilla roolistaan kovia kokeneena mutta hyväsydämisenä venäläisenä tupakkatrokaajana.
Kriitikot pitävät elokuvaa ohjaajamestarin välityönä, mutta sen teemat ovat enteellisiä: suomalaiset ovat kyllästyneet askeettiseen terveysintoiluun. 5:2-paastoajille ja juoksutuloksi-aan excel-taulukkoon kirjaaville naureskellaan. Alexander Stubb vaihtaa triathlonin yin-joogaan. Jutta Gustafsberg markkinoi uutta Nauti ja Laihdu -painonpudotusohjelmaa, jossa kaikki on sallittua. Tupakka symboloi taas nautinnollista ja yhteisöllistä elämäntapaa. Keskiluokka tarjoaa juhlissaan kuohuviinin lisäksi myös Thaimaasta tuotuja savukkeita.
VUONNA 2020 keskustellaan korvaushoitotuotteiden myyn-nin lopettamisesta. Korvaushoitotuotteiden vapaan saatavuuden pelätään vaikeuttavan nikotiiniriippuvaisten toipumista. Tupakan katukauppahinnat ovat kor-keat. Nikotinistit joutuvat rahoittamaan tupakointiaan rikollisin keinoin.
TV2:n Silminnäkijä raportoi tupakoitsijan kovasta arjesta. Ohjelman lopussa nikotinisti Pete odottaa satamassa Pietarin-laivaa ja tuttua tupakkavälittäjää. Taustalla iloinen naisseurue as-tuu laivasta tupakkakassien kanssa: kevään lakkiaisissa tarjottavat savukkeet on nyt hankittu.
katainen
ANU KATAINEN • [email protected]
suomi ilman tupakkaa
• Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi
kuvitellaan, että tupakan myyntikielto astuu voimaan 1.1.2015.
14 Tiimi 2 n 2014
Hyviä tuloksia Oulunkylän ensikodin kuntoutuksesta
Tutkimusta varten haluttiin tavoittaa Oulunkylän ensi-kodissa yli kolme kuukautta kuntoutuksessa vuosina 2000–2010 olleet. Oulunkylän ensikoti on Helsingis-
sä toimiva viisipaikkainen päihdeongelmaisille vauvaperheille suunnattu kuntoutusyksikkö.
Oulunkylän ensikodissa on ollut kuntoutuksessa vuosina 2000–2010 kaikkiaan 126 vanhempaa. Heistä osa keskeyt-ti kuntoutuksen jo sen alkuvaiheessa. Yli kolme kuukautta ensikodissa olleita vuosina 2000–2010 oli kaikkiaan 88. Syk-syllä 2012 saatiin selvitettyä 41 vanhemman elämäntilanne. Heistä 4 oli kuollut ja 37 haastateltiin puhelimitse. Vanhem-mat olivat haastatteluhetkellä 21–45-vuotiaita. Heistä äitejä oli 34 ja isiä 3.
Selvityksen mukaan vanhempien elämäntilanne haastat-teluhetkellä, 2–12 vuotta kuntoutuksen päättymisen jälkeen, oli varsin hyvä. Tavoitetuista vanhemmista suurin osa eli 25 vanhempaa asui yhdessä kaikkien lastensa kanssa. Vanhem-
Päihteitä käyttävien äitien kuntoutuksesta
ensikodissa on saatu hyviä kokemuksia.
Tutkimuksessa tavoitetuista kuntoutuksen
käyneistä vanhemmista valtaosa asui
yhdessä kaikkien lastensa kanssa.
mista 13 oli äitiyslomalla tai hoitovapaalla, 12 kävi työssä, 7 oli työttömänä, 3 opiskeli ja 2 oli eläkkeellä.
Kaikki tavoitetut vanhemmat kertoivat päihteidenkäyt-tönsä olevan hallinnassa. Heistä 13 ei käyttänyt mitään päih-dettä ja 18 kertoi käyttävänsä päihteitä – lähinnä alkoholia – vain muutaman kerran vuodessa.
Lähes kaikki vanhemmat kertoivat olleensa päihdekun-toutuksessa myös Oulunkylän ensikodin jälkeen. Vanhem-mista 25 oli ollut ensikodin avokuntoutusjaksolla, 12 jossain muussa avokuntoutuksessa ja 12 laitoskuntoutuksessa. Van-hemmista 7 oli korvaushoidossa haastatteluhetkellä.
Oulunkylän ensikotiin hoitoon tullessa vanhempien päih-dekäyttöhistoria oli varsin kirjava: heillä oli ollut ongelmakäyt-töä muutamasta vuodesta yli kymmeneen vuoteen. Haasta-telluista 37 vanhemmasta 35:llä oli ollut sekakäyttöä ja kah-della ongelmia alkoholinkäytön kanssa.
Tutkimuksessa kysyttiin vanhemmilta myös siitä, mitkä tekijät olivat vaikuttaneet myönteisesti heidän elämäntilan-teeseensa sellaisena kuin se oli haastatteluhetkellä. Vastauk-sissa tärkeimmäksi tekijäksi nousi esiin lapsi, jota seurasivat kuntoutus, oma motivaatio ja läheiset. Vaikeuttavista tekijöis-tä mainittiin useimmin parisuhde tai entinen parisuhde.
Vanhempien (n=37) arvio elämäntilannettaan haastatteluhetkellä tukevista tekijöistä
0
5
10
15
20
25
30
35
Muut maininnat
Tärkein
HarrastusUusiasunto
Omamotivaatio
KuntoutusTyöKoulutusKaveritLäheisetLapsiParisuhde
miia pikulinsky & Satu tammivuori: ”Ei enää päihdeäiti?” Päihderiippuvuudesta toipuminen. Ensi- ja turvakotien liitto, Työpapereita 1/2014.
2 n 2014 Tiimi 15
”Ne on niitä huonoja vanhem-pia, jotka ei huolehdi lap-
sistaan. Ei jaksa, viitsi, osaa tai muuten kykene. Niitä, jotka ei välitä lapsistaan. Juoppoja, narkomaaneja ja mitä lie kri-minaaleja.”
Näin aloittaa mareena heinonen kirjoituksensa tuoreessa kirjassa, jossa huostaanotettujen lasten vanhemmat kertovat ajatuksistaan ja kokemuksis-taan. Tällainen oli hänenkin käsityksen-sä huostaanotettujen lasten vanhem-mista, ennen kuin hän meni vertais-ryhmään hakemaan tukea tilanteessa, jossa hänen oma lapsensa oli otettu huostaan.
Kirja on tarkoitettu tuomaan mo-niäänisyyttä monesti kovin jyrkkien en-nakkokäsitysten leimaamaan keskuste-luun lastensuojelusta ja huostaanotois-
ta. Keskustelussa sijaisvanhempia usein ihannoidaan, syntymävanhempia syyl-listetään ja sosiaalityöntekijöitä demo-nisoidaan. Maailma ei kuitenkaan ole mustavalkoinen eivätkä asiat yksinker-taisia.
”Kirjoittamisen myötä tulin muo-dostaneeksi omaa tarinaa. Minäkuvan kannalta on hyvä, että pystyy olemaan sinut itsensä kanssa”, sanoo Mareena Heinonen.
Vertaisryhmässä huostaanottoihin liittyvää tabua ja tarvetta saada myös syntymävanhempien ääntä kuuluviin mietittiin monelta kantilta. Kaikki oli-vat sitä mieltä, että sitä parempi, mitä enemmän sijoitettujen lasten vanhem-pia näkyisi julkisuudessa. Kirjassa on sil-ti vain kaksi omalla nimellään kirjoitta-vaa. Mareena Heinoselle julkisuuteen
tuleminen ei ollut ongelma, sillä hän on aina puhunut avoimesti huostaan-otosta.
Mareena Heinonen arvelee, että kirjoittaminen ja tekstien työstäminen vertaistukiryhmissä antoi paljon muka-na olleille. Joillekin kirjoittamisesta on tullut väline pohtia ja jäsennellä vaikeita asioita ja tunteita.
Kirjan on julkaissut Voikukkia-ver-kostohanke, jossa on kehitetty vertais-ryhmätoimintaa huostaanotettujen las-ten vanhemmille.
”Ne on niitä huonoja vanhempia”
Auli
Sauk
kone
n
Monet kirjan teksteistä syntyivät
kirjallisuusterapeutti Kristina Svenssonin
(vas.) ohjaamissa kirjoittajapajoissa.
Mareena Heinonen oli yksi kirjoittajista.
kristina svensson (toim.): ”Kun joka makaroniin pitää mahtua pöytätavat.” Hetkiä ja tarinoita huostaanotettujen lasten vanhempien elämästä. Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliitto ja Sininauhaliitto 2014.
16 Tiimi 2 n 2014
Teksti & kuvat:AULI [email protected]
Syrjäytettyjen puolella
Kaarlo Simojoki on tehnyt päihdelääkärin työtä toistakymmentä vuotta. Hän kuvaa päihdetyötä antoisaksi ja mielekkääksi. Si-mojoelta sopii siis kysyä, miksi lääkäreitä on
yleensä vaikea saada töihin päihdehoitoyksikköihin.”Ei ymmärretä, että päihdelääketiede on ihan oikea
lääketieteen ala. Se kuvitellaan lähinnä sosiaalityöksi. Toinen syy on hoitopessimismi. Ajatellaan, että päihde-potilaita on toivotonta hoitaa. Ei ymmärretä, että suu-rinta osaa heistä voidaan auttaa.”
A-klinikkasäätiön ylilääkäri Kaarlo Simojoki
on huolissaan päihdehoidon piilopriorisoin-
nista ja potilaista, jotka useinkaan eivät saa
apua nykyisistä hoito- ja kuntoutusputkista.
Hankaluutta tuottaa myös hallinto. Lääkärillä on kynnys tulla töihin organisaatioon, jossa esimies on kai-killa tasoilla joku muu kuin lääkäri. Tämän Simojoki sanoo säännöllisesti nousevan esiin rekrytointihaastat-teluissa.
Kuitenkin hän näkee, että päihdepuolella on imua lääkärien keskuudessa. On huomattu, että päihteitä ei pääse pakoon. Ihmisten päihdekäyttö näkyy lääketieteen joka erikoisalalla. Nuoria lääkäreitä olisi tulossa töihin, jos rakenteet saataisiin houkutteleviksi, hän sanoo.
2 n 2014 Tiimi 17
työ ja tekijä
> > >
Miksi hän itse kokee päihdetyön mielekkääksi? Syi-tä on monia. Hän toimi pitkään Espoon A-klinikan lää-kärinä ja kehuu sen henkilöstöä osaavaksi, joustavaksi ja innostuvaksi. He ovat lähteneet mukaan työn kehittä-misestä ja asioiden tutkimisesta kiinnostuneen lääkärin kulloisiinkin projekteihin.
”Ala on tosi mielenkiintoinen ja moniulotteinen. Olen solahtanut luontevasti lääketieteen ja sosiaalityön rajapintaan. Päihdetyö on ihmisen kokonaisvaltais-ta hoitamista. Lääke ei paljon auta, jos ihmisen muuta
elämää ei oteta huomioon. Päihdetyössä tehdään mo- niammatillista yhteistyötä, mutta terveyskeskuksessa usein teet töitä ja joudut vääntämään yksin.”
Stigma näkyy päätöksenteossaKaarlo Simojoki lähtee siitä, että hänen yhtenä tehtävä-nään A-klinikkasäätiön Uudenmaan alueen ylilääkärinä
18 Tiimi 2 n 2014
”kulisseissa tapahtuu paljon, ja varsinkin päihdepotilaiden kohdalla on
piilopriorisointia.”
ja tällä hetkellä myös A-klinikkasäätiön johtavan ylilää-kärin työtä tekevänä on tuoda esiin riippuvuuksista kär-sivien ihmisten asiaa. Häntä suututtavat päihdehoidon ja -kuntoutuksen alibudjetointi ja hoidon epääminen.
Somaattisessa sairaanhoidossa potilas saa tarvitse-maansa hoitoa, mutta päihdehoidossa tilanne on toinen. Vaikka hoidon tarve olisi todettu asianmukaisesti, hoi-to saatetaan evätä vetoamalla esimerkiksi määrärahojen loppumiseen tai siihen, että ihminen on saanut hoitoa jo kolme vuotta sitten.
Myös alibudjetointia tehdään. Säästöpaineiden pu-ristuksessa kunnassa ajatellaan, että jospa ensi vuonna ei olisikaan niin paljon vieroitushoidon tarvetta, bud-jetoidaan siihen vähän vähemmän. Palveluntuottajaa painostetaan tuottamaan vähemmän. Sitten hoitoyksi-köissä aletaan priorisoida. Yksittäinen työntekijä joutuu valikoimaan potilaita: sinä pääset hoitoon mutta sinä et. Se on epäoikeudenmukaista niin potilaan kuin yksittäi-sen työntekijän kannalta.
”Kulisseissa tapahtuu paljon, ja varsinkin päihdepo-tilaiden kohdalla on piilopriorisointia. Jos laajan yhteis-kunnallisen keskustelun jälkeen päätetään, että esimer-kiksi alkoholistien hoidot lopetetaan, suostun siihen, vaikka pidän päätöstä tyhmänä. Nyt valintoja tehdään piilossa kunta- ja yksikkötasolla. Se on väärin”, sanoo Simojoki.
Päihdepotilaille lyödään edelleen herkästi leima ot-saan. Mutta ihmiset eivät halua tulla leimatuksi. Simo-joki kertoo potilaista, jotka eivät halua Kela-korvausta naltreksonista, koska se toisi merkinnän Kelan rekiste-riin.
Ihmiset myöskään halua huonoa kohtelua, jota stig-maa kantavat saavat. Simojoki kertoo päihdepotilaista, jotka ovat kieltäytyneet menemästä hoitoon, vaikka kä-dessä olisi kirurgista hoitoa vaativa paise. Narkomaanin leimaa kantava potilas on kuollut, kun ei ole saanut hoi-toa infektioonsa.
Palvelut venykööt potilaiden mukaanHoitojärjestelmän pitäisi tarjota tukea joustavasti ihmis-ten tarpeiden mukaan, Simojoki sanoo. Nyt hoitojärjes-telmä koostuu enemmänkin putkista ja malleista, jois-sa asiakkaiden ja potilaiden oletetaan kulkevan jonkin määrätyn sapluunan mukaisesti.
”Eiväthän ne ole tästä todellisuudesta. Potilaat hir-veän harvoin sopivat puhtaasti johonkin putkeen. Sitten he lilluvat putkien välissä.”
Simojoki peräänkuuluttaa päihdehoitoon tavoitteel-lisuutta. Siinä työntekijä, koko tiimi ja hoidettava muo-dostavat yhteisymmärryksen siitä, mitä hoidossa lähde-tään tavoittelemaan, ja hoidon etenemistä myös seura-taan. Jonkun kohdalla tavoite voi olla hengissä oleminen ensikin viikolla, jonkun toisen kohdalla raittius.
Julkisuudessa esitellään usein päihdehoidon menes-tystarinoita, joissa ihminen on noussut katuojasta kun-non kansalaiseksi. Kuitenkin suurimmalle osalle toipu-minen tarkoittaa pitkäkestoista kamppailua riippuvuu-den kanssa, Simojoki muistuttaa.
”On esimerkiksi ihminen, joka asuu asuntolassa, elää sosiaalituilla, juo kolme olutta päivässä eikä ole teh-nyt mitään yhteiskunnan kannalta hyödyllistä kolmeen vuoteen. Suurimmalle osalle hän on luuseri. Mutta kuva muuttuu, kun kerron, että vielä vuosi sitten sama ih-minen joi toista pulloa kirkasta viinaa päivässä, makasi toistuvasti teholla, teki rikoksia ja vietti aikaa vankilois-sa. Nämä tarinat jäävät piiloon.”
”Itselle tuottaa suurta tyydytystä nähdä muutoksia lähtötilanteeseen nähden”, Kaarlo Simojoki sanoo.
Papillista sukuaNiukkojen resurssien ja työn paljouden ja raskauden seuraus saattaa olla työntekijöiden kyynistyminen ja jak-samattomuus. Hoitopaikoissa on Kaarlo Simojoen mie-lestä tärkeä käydä jatkuvasti eettis-hoidollista keskuste-
2 n 2014 Tiimi 19
Kaarlo SimojokityössäTammikuun 2015 loppuun asti A-klinikkasäätiön johtavan ylilääkärin vuorotteluvapaan sijainen. Vakinaisesti A-klinikkasäätiön Uudenmaan palvelu-alueen ylilääkäri.
koulutusLääketieteen tohtori. Väitöskirja korvaushoidon kehittämisestä tarkastettiin keväällä 2013.
kotoisinOlen syntynyt Saksassa, jossa asuin kouluikään saakka. Perhe muutti ta-kaisin Suomeen, ja siitä lähtien olen asunut pääkaupunkiseudulla.
työssäni palkitseePotilastyö ja työskentely tiimien kanssa. Nyt kun olen ollut pois potilastyöstä, varmasti palkitsee se, että pääsee vai-kuttamaan hoitokäytäntöihin ja kehit-tämään niitä.
rakkain työkaluOma psyyke. Sitä tarvitsee, kun yksit-täisen potilaan kohdalla yrittää pohtia, mikä on se asia, jolla saan muutoksen aikaan tässä ihmisessä.
paras saamani palauteKerran eräs raitistunut potilas sanoi, että kyllä mä vihasin teitä hoidossa ollessani. Rajasitte ja panitte koville. Mutta se oli parasta mitä mulle on tapahtunut, koska ilman sitä en olisi nyt tässä.
vapaallaUrheilen, ulkoilen, tapaan ystäviä ja sukulaisia.
mottoCarpe diem. Tartu hetkeen.
työ ja tekijä
lua, jossa läpivalaistaan hoitolinjauksia, tehtyjä päätöksiä ja niiden perusteluja.
Simojoki sanoo omaavansa vahvan sosiaalisen omantunnon, joka saattaa olla perua suku- ja perhetaus-tasta. Simojoet ovat nimekäs pappissuku, jossa pappe-ja on ollut katkeamatta yli kymmenessä sukupolvessa. Myös Kaarlo Simojoen isä ja veli ovat pappeja.
”Sukutausta tulee esiin aika ajoin, ja on ihmisiä, jotka haluavat vastaanotolleni nimen perusteella. Olen kylläkin koettanut rajata uskonnollisen keskustelun hoi-totyön ulkopuolelle”, hän hymähtää.
Nimi saattaa herättää myös toisenlaisia ajatuksia. Kaarlo Simojoki kertoo olleensa aikoinaan lääkärinä päivystämässä Haminassa. Eräs vanhempi nainen oli soittanut, selittänyt tarvettaan tulla päivystykseen ja ky-synyt, kuka on päivystämässä. Kun hoitaja oli kertonut päivystäjän nimen, nainen oli parahtanut: ”Mitä se pap-pi siellä tekee?!”
20 2 n 2014 Tiimi
tieteen kentiltäTieteen kentiltä -palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta. Tutkimuksia referoivat A-klinikkasäätiön kehittämisyksikön tutkimusryhmän työntekijät. Lisää tutkimuslyhennelmiä: www.a-klinikka.fi/tietopuu/tutkittua.
Päihdeongelmaisista toipuu suuri osa
Naltreksoni-implantista hyviä kokemuksia
KUiNKA suuri osa ihmisistä, joilla on joskus ol-lut päihdeongelma tai jotka ovat hakeutuneet hoitoon päihdekäyttönsä vuoksi, toipuu? Yh-dysvaltalaisessa tutkimuksessa asiaa selvitet-tiin käymällä läpi 415 alan tutkimusta. Toipu-misella tarkoitettiin päihdekäytön loppumista tai sitä, että käyttö ei ollut enää ongelmallista.
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen kes-keisin tulos oli, että noin puolet (49,9 %) ih-misistä, joilla oli joskus ollut päihdeongelma, oli seurantahetkellä toipuneita. Heistä 60 pro-senttia ei ollut täysin päihteettömiä vaan he käyttivät päihteitä vähemmän ja harvemmin kuin ennen.
Päihdehoidossa olleista 47 prosenttia oli toipunut ja noin 30 prosenttia oli täysraittiita.
Alaikäisinä päihdehoidossa olleiden toipumis-prosentti oli pienempi kuin aikuisten, 42 pro-senttia.
Katsaukseen oli valittu löyhillä kriteereillä kaikki teemaa käsitelleet tutkimukset. Tutki-musten kirjo on laaja. Kulttuuri, tutkimusme-netelmät, seuranta-aika, ongelmia aiheuttavat päihteet ja toipumisen kriteerit vaihtelivat tut-kimuksissa ja siksi kirjallisuuskatsauksen tulok-siin kannattaa suhtautua varauksellisesti. Kat-sauksen tekijät ovat kuitenkin arvioineet päih-deongelman tutkimuksissa sellaiseksi, että se olisi täyttänyt päihdehäiriön diagnostiset kri-teerit.
iHON alle asennettava naltreksoni-implant-ti vähensi monipäihderiippuvaisilla heroiinin käyttöä ja sitoutti heidät paremmin hoitoon. Sen sijaan implantilla ei ollut vaikutusta amfe-tamiinin käyttöön.
Tutkimus tehtiin Pietarissa, ja siihen va-littiin sata amfetamiini- ja opioidiriippuvaista henkilöä. Ryhmästä puolet sai naltreksonia sisältävän implantin ja puolet samanlaisen lu-meimplantin. Tutkimushenkilöjen päihteiden-käyttöä seurattiin kymmenen viikon ajan virt-saseuloilla. Lisäksi potilaat arvioivat omaa opi-oidien ja amfetamiinin himoaan VAS-mittarilla ja lääkäri arvioi potilaan vointia CGI-mittarilla.
Naltreksonia saaneesta ryhmästä hoidos-sa pysyi kymmenen viikon jaksolla huomatta-
vasti suurempi osa (52 %) kuin lumelääkettä saaneesta ryhmästä (28 %). Tutkimusjakson viimeisellä viikolla puolet naltreksonia saaneis-ta potilaista oli käyttämättä opioideja, kun lu-melääkettä saaneista heitä oli vain viidesosa. Amfetamiinin käytössä ei ollut ryhmien välillä tilastollista eroa, mutta se ei kuitenkaan lisään-tynyt tutkimusjakson aikana.
Lääkärit arvioivat naltreksonia saaneiden potilaiden voinnin kohentuneen enemmän kuin lumelääkettä saaneiden. Naltreksonia saaneet potilaat arvioivat opioidi- ja amfeta-miinihimonsa vähäisemmäksi kuin lumelää-kettä saanut ryhmä.
William l. White: Recovery/remission from substance use disorders: an analysis of reported outcomes in 415 scientific reports, 1868-2011. Philadelphia Department of Behavioral Health and Intellectual disAbility Services 2012.
Jari tiihonen et al.: Naltrexone implant for the treatment of polydrug dependence: a randomized controlled trial. American Journal of Psychiatry 5/2012.
2 n 2014 Tiimi 21
SarvantiTAPANI SARVANTI • [email protected]
• Valtiotieteiden tohtori Tapani Sarvanti on sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos emeritus. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi
Psyykkiset murtumiset irrotettiin rintaman olosuhteista.
Psykiatria taipui sodassa Vastikään avioitunut 24-vuotias lääk.kand. Urpo Viinikka toimi Karjalan kannaksella joukkosidontapaikan lääkärinä Neuvostoliiton murskaavan suurhyökkäyksen alkaessa 9.7.1944. Kaksi päivää myöhemmin hänet löydettiin hermonsa menettäneenä harhailemasta lähimetsästä ja toimi-tettiin sotasairaalan psykiatriselle osastolle.
Diagnoosiksi todettiin sielusyntyinen reaktio ja sekavuustila. Viinik-ka ei muistanut mitään viimeisistä rintamakokemuksistaan, mutta hän alkoi auttaa halukkaasti osaston lääkäritehtävissä heti kun siihen kykeni. Elokuussa sairaalaan saapui Päämajan käsky, jonka mukaan Viinikka oli toimitettava sotaoikeuteen. Siellä hänet tuomittiin kuolemaan sotapelku-ruudesta. Tuomio pantiin toimeen heti, vain yhdeksän päivää ennen aselepoa.
ViLLE KiVimÄKi toteaa kirjassaan Murtuneet mielet, että toisen maailmansodan suo-malaissotilaiden psyykkisiä murtumisia käsiteltiin psykiatrisina, ei psykologisina. Ongelmien katsottiin liittyvän degeneroituneeseen perimään tai mielen sairauteen. Häiriöt irrotettiin rin-taman olosuhteista. Käytössä olivat myös kurinpidolliset ja sotilasoikeudelliset keinot.
Sodan oloissa suomalainen sotapsykiatria sijoittui demokraattisten ja totalitaaristen val-tioiden väliin. Yhdysvalloissa suhtautuminen psyykkisiin häiriöi-hin oli ymmärtäväisintä. Saksassa ja Neuvostoliitossa psykiatria militarisoitui koko yhteiskunnan tavoin, ja sen toimintaa ohjasi ideologisesti ymmärretty kansakunnan etu. Psykiatrit olivat tai-puvaisia käyttämään tuhoavia menetelmiä ja halventavimpia määrittelyjä.
mYÖS SUOmESSA psykiatria halusi ymmärtää tarvetta puolustaa maata äärioloissa. Kaikki lääkintäupseeritkaan eivät halunneet ottaa psyykkisiä häiriöitä todesta vaan pitivät niistä kärsineitä yksinkertaisesti pel-kureina ja teeskentelijöinä. Eturintaman soturit osoittivat kuitenkin usein ”tärähtäneitä” koh-taan varsin suurta ymmärrystä.
Järkyttävin hoito annettiin sairaaloissa joskus myös rankaisutarkoituksessa suoneen ruis-kutettavalla Cardiazolilla, joka aiheutti potilaalle äärimmäisen tuskallisia kouristuksia. Insulii-nipistokset olivat astetta lievempi mutta kalliimpi hoito. Sähköshokki oli sivuvaikutuksiltaan vielä vähemmän epäinhimillinen. Hoidoilla saattoi olla ainakin lyhytaikaisesti parantavia vai-kutuksia.
Presidentti Martti Ahtisaari esitti 1995 turhaan asennemuutosta psyykkisten sotavammo-jen korvauskysymyksiin. Lääkärien ohjaaman vakuutushallinnon lisäksi Sotainvalidien Veljeslii-tonkin piirissä oli edelleen toimijoita, jotka suhtautuivat karsaasti siihen, että psyykkiset sota-vammat asetettaisiin samalle viivalle muiden sotavammojen kanssa. Opetus lienee se, että jos ei ole voimavaroja, ongelmatkin diagnosoidaan olosuhteisiin sopiviksi.
22 Tiimi 2 n 2014
Kuvat: ARTO TIMONEN
n Toipumisen tiellä -näyttely havainnoi valokuvin ja haastatteluihin perustuvin tarinoin päihdesairaiden raitistumista ja toipumiskulttuuria, joka määrittää toi-pumiseen liittyviä käyttäytymissääntöjä ja arvopohjaa.
Näyttelyn valokuvista ja tarinoista vastaavat Arto Timonen ja Sini Manninen. Arto Timonen on Turun taideakatemiasta valmistunut valokuvaaja. Hänet pal-kittiin vuonna 2011 Sosiaalitieto-lehden vuoden va-lopilkku -palkinnolla pitkäaikaisesta ja ansioituneesta asunnottomuuden dokumentoinnista. Sini Manninen on työskennellyt pitkään sairaanhoitajana terveyden- ja sosiaalihuollossa. Tällä hetkellä hän opiskelee terveys-tieteitä Turun yliopistossa.
Valokuvat on kuvattu Helsingin Atleettiklubilla Kaapelitehtaalla. Siellä on viiden vuoden ajan kokoon-tunut kaikille avoin kuntoiluryhmä, johon on ohjautu-
Toipumisen tiellänut paljon päihdetoipujia. Toipujia ryhmään on kannus-tanut ryhmän ohjaaja, päihdetyötä Helsingin kaupun-gilla tekevä Mikko Lähteenpää.
Toipumisen tiellä -näyttelyyn voi tutustua loppuvuoden 2014 aikana näissä paikoissa:
22.4.–11.5. Nuorisotalo Happi, Helsinki 14.5.–13.6. Kettutien erityispoliklinikka, Helsinki 1.7.–3.8. Päivilän tila ja kirjasto, Liperi 18.–31.8. Kirjasto 10, Helsinki 1.–30.9. Kallion virastotalon aula, Helsinki 1.–31.10. Kalliolan setlementtitalon aula, Helsinki 3.–28.11. Vuosaaren sosiaalitoimisto, Helsinki 1.–31.12. Vihreä Keidas, Helsinki
2 n 2014 Tiimi 23
> > >
” Toipumisen alkuvaiheessa ih-miset on sekasin. Ne sinkoo ja häseltää ihan pitkin taivaita
ja putoaa välillä maanpinnan alapuo-lelle. Aineista johtunut kemiallinen puudutus häipyy vähitellen. Menee puoli vuotta. Aistit alkaa toimia. Tu-lee tunteita ja herää muistoja, jotka tuo häpeää ja syyllisyyttä. Alkaa taju-ta, millasta on kohdata raakana tää maailma. Ja se on hirveetä. Siihen ei pysty mitenkään itse vaikuttamaan. Samalla katsoessa itseään peilistä voi vaan todeta, että edellinen ajanjakso meni ihan susille. Kokonaisuutena se on hirvee paskapaniikki. Sillon kuulu-minen jengiin, missä voi tuntea, et noi on samoja juntteja kun minäkin, mut niil on vähän parempi olla ja se liittyy jotenkin tähän tekemiseen, niin siihen voi tukeutua. Voi luottaa siihen, että on mieli miten sekaisin tahansa, mutta raahaa itsensä tähän pöhköluolaan määräpäivinä ja määräaikaan, jotain hyvää tapahtuu aina.”
” Käyttäjän tie on käyty loppuun, ei siellä ole enää mitään mulle. Oon saanu otteen vertaistu-
keen ja se oli eka juttu, joka kolahti kovaa. Siinä porukassa saa sellasta, sekä käytännön, että henkistä ja hen-gellistä opetusta, mikä auttaa jaksa-maan elämässä. Hissukseen oon ope-tellu luottamaan ihmisiin ja puhumaan omista asioistani. Mä pystyn tekee duunia. Mä pystyn saamaan nautin-too mun työstäni. Mulla on asunto ja ruokaa kaapissa. Mua ei varsinaisesti pelota nykyisin mikään. Elämällä on tarkoitus. Välillä se tarkotus on, että välittää sanomaa niille toisille, jotka on samassa tilassa, missä itte on ollu. Tai sitte se saattaa olla, et on ystäväl-linen ystävälle tai yksinkertasesti elää messissä.”
24 Tiimi 2 n 2014
n Emme tiedä mitään niistä ihmisistä, joita ohitamme päivittäin. Ihmisten ul-koinen olemus ei kerro meille niistä ta-rinoista tai kokemuksista, joita kukin kantaa mukanaan. Emme kykene en-nustamaan, mihin haasteisiin kukin jou-tuu huomenna vastaamaan. Kuka vain voi olla mitä vain. Juuri tästä syystä in-himillisen arvostuksen ulottuvuuden tu-lisi koskettaa kaikkia, jo tuntemiamme ja vielä tuntemattomina pysyviä. Tämä pohdinta kuljetti osaltaan eteenpäin Toipumisen tiellä -näyttelyä.
Näyttelyllä halutaan toivon ja ver-taisten voiman lisäksi korostaa asiakas-lähtöisyyttä ja ihmisarvoa. Tiedetään, että hyvinvointipalveluissa sosiaali- ja terveysalalla työskentelevistä ihmisis-tä monet väsyvät päihdesairauksista kärsiviin asiakkaisiin. Heihin saatetaan kohdistaa toistuvasti kontrolloivia ja ra-joittavia toimintatapoja osallistavien ja
voimavaraistavien tapojen sijaan. Toi-voisimme näyttelyn kirkastavan autta-misen eettisiä lähtökohtia, lähimmäistä rakastavaa ja arvostukseen perustuvaa toimintatapaa.
Toivoisimme näyttelyn muistutta-van, että jokaisesta päivästä löytyy tu-hansia hetkiä ja mahdollisuuksia käyn-nistää muutos. Toipujien tarinoista löy-tää yllättävän paljon yhtymäkohtia ke-nen hyvänsä elämään – myös itse kun-kin omaan.
Asiakkaat voivat olla haastavia ja kroonisestikin sairaita, mutta myös heis-sä tapahtuu jatkuvaa hidasta muutosta ja kasvua johonkin suuntaan. Päihde-asiakkaiden parissa työskentelevien am-mattilaisten kannattaa olla läsnä ja kuu-lolla ja tarjota aitoa dialogia aina, kun asiakkaat osoittavat sille halukkuutta.
Kun koostimme näyttelyä, vaiku-tuimme muutosprosessista, johon toi-
pujat ovat uskaltautuneet heittäytyä. Elämän kulku on johtanut heidät sairas-tumaan pakkomielteiseen addiktioon. Kuitenkin jokainen heistä on epäonnis-tumisten ja pettymysten jälkeen pääs-tänyt irti, luovuttanut, luottanut lähim-mäisiin.
Olemme päässeet havainnoimaan sitä tarmoa, motivaatiota ja tsemppaa-mista, jolla toipujat ovat heittäytyneet ja sitoutuneet harjoitteluun salilla. Olem-me myös päässeet osallisiksi siitä vaikut-tavasta sosioemotionaalisesta tuesta, jota vertaiset jakavat toisilleen edistäen pysymistä raittiissa elämäntavassa.
Sini Manninen & Arto Timonen
kuka vain voi olla mitä vain
kommentoi osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi
2 n 2014 Tiimi 25
Mitä fattaluuta tekee? Vastatakseni kysymykseen kerron eräästä asiakaskohtaamisesta viras-ton aulapäivystyksessä. Fattaluudat päivystävät sovitusti aulassa ja tarjoavat apuaan esimerkiksi hakemusten täytössä.
Parhaiten minulle on jäänyt mieleen asiakas yhdestä sosiaaliviraston aulapäivystyksestä. Asiakas oli jäänyt työttömäksi, ja hänen elämässään oli menossa muutenkin haastavampi vai-he. Hän tarvitsi ensimmäistä kertaa sosiaalietuuksia turvatakseen asumisensa ja toimeentu-lonsa.
Asiakas tuli ensi kertaa sosiaaliviraston asiakkaaksi. Hän olisi varannut vahtimestarilta ajan sosiaalityöntekijälle, mutta koska aikaa ei ole mahdollista varata vahtimestareilta, häntä neu-vottiin soittamaan seuraavana päivänä ajanvarausnumeroon. Seuraavaksi hän pyysi apua toi-meentulotukihakemuksen täyttöön, mutta koska vahtimestareilla ei ole virallista osaamista hakemuksien täytössä, he eivät saaneet auttaa. Vahtimestarit neuvoivat asiakasta tulemaan seuraavana päivänä, kun toimeentulotuen neuvonta olisi ollut auki. Asiakas alkoi selvästi hä-tääntyä, kun välitöntä apua kriisitilanteessa ei ollutkaan saatavilla. Helpotus oli silminnähtävä, kun tarjosin hänelle apuani.
Kahvikupin äärellä oli helppo lähteä purkamaan tilannetta. Kun asiakkaan ei tarvinnut puntaroida tilannetta yksinään, se ei enää tuntunutkaan niin mahdottomalta. Saimme yhdessä täytettyä toimeentulotukihakemuksen ja tarkistettua, löytyvätkö tarvittavat liitteet hakemusta varten.
Huomasimme, että asiakas olisi oikeutettu asumistukeen Kelalta. Koska hakemuksien täyttö oli hänelle vierasta, laitoimme asumistukihakemuksen yhdessä eteenpäin. Lopuksi lista-simme vielä toimeentulotukihakemuksesta puuttuvat liitteet. Tarkistimme soittoajan ja puhe-linnumeron, josta hän saisi seuraavana päivänä varattua ajan sosiaalitoimistoon.
Alkutilanteeseen verrattuna olimme saaneet asioita eteenpäin. Asiakas oli niin helpottunut saamastaan avusta, että koko hänen fyysinen olemuksensa oli muuttunut tapaamisemme aikana.
Tämän asiakkaan myötä sain itselleni lopullisen herätyk-sen siihen, että tämä on sitä, mitä minä haluan tehdä. Halu-an auttaa muita, sillä joskus pienikin apu voi olla suuri, kun se on tarjolla oikeaan aikaan. Asiakas sai heti tarvitsemansa avun ja minä sain hyvän mielen. Sosiaalityöntekijän työ hel-pottui, koska hakemus oli oikein täytetty, tarvittavat liitteet hankittu ja asumistuki laitettu vireille.
Jos minulta kysytään, kaikki voittivat!
sosiaaliviraston aulassa
FattaluutaANNIKA KOKKONEN • [email protected] Fattaluuta-palstalla kerrotaan projektin kokemuksista:
mikä palveluissa käyttäjien näkökulmasta toimii ja missä on parantamisen varaa?
Annika Kokkonen on koulutettu fattaluuta.
Stop Huumeille ry:n Fattaluuta-hankkeessa koulutetaan vapaaehtoisia tukihenkilöitä – fattaluutia – ihmisille, jotka tarvitsevat apua palveluissa.
26 Tiimi 2 n 2014
Toiminta ja vertaistuki tärkeitä kuntoutuksessa
TEEMU KASKELA, MISHA HENRIKSSON, JOUNI TOURUNEN & TUULI PITKÄ[email protected]
Vertaistuki ja aktivoitumiseen
liittyvät asiat olivat asiakkai-
den mielestä eniten hyödyksi
laitoskuntoutuksessa.
Haastattelimme vuonna 2012 Jär-venpään sosiaalisairaalassa 80
kuntoutuksessa ollutta päihderiippu-vaista osana eurooppalaista Paradise-hanketta. Hankkeessa kehitettiin yh-teistä menetelmää toimintakyvyn kar-toittamiseksi aivotoiminnan häiriöiden
sä, riippuvuutta aiheuttaneeseen päih-teeseen ja heidän toimintakykyynsä.
Takana useita hoitojaksojaHieman yli kolmasosa 80 haastatellusta oli naisia. Vastaajat olivat 19–72-vuoti-aita, keski-ikä oli 40 vuotta. Kolmasosa haastatelluista oli avo- tai avioliitossa. Koulutustaso oli keskimäärin suhteel-lisen heikko: kolmasosa haastatelluista oli käynyt enintään peruskoulun. Työs-sä kävi vajaa viidennes haastatelluista ja neljännes haastatelluista oli eläkkeellä.
Valintakriteerinä haastatteluihin oli diagnosoitu päihderiippuvuus. Alkoho-liriippuvuuden vuoksi kuntoutuksessa
0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 %
Ensimmäisenämainittu asia
Kaikki asiat
Perhe
Päihteettömyys
Lääketieteellinen hoito
Keskusteluthenkilökunnan kanssa
Vertaistuki
Aktivoituminen
hoidossa. Työn tuloksena valikoitui 24 kysymystä, joiden pohjalta muodostet-tiin toimintakyvyn kartoittamiseksi suo-malainen kyselylomake nimeltään Para-dise24Fin.
Kysyimme osana Paradise-haastat-teluja: ”Millaiset asiat tällä hoitojaksolla ovat vieneet hoitoasi ja kuntoutumista-si eteenpäin?”
Haastateltuja pyydettiin nimeä-mään vähintään kolme kuntoutusta edistävää asiaa. Tarkastelimme kaikkia mainittuja asioita ja vielä erikseen niitä asioita, jotka haastatellut olivat sano-neet ensimmäiseksi. Tutkimuksessa ver-rattiin ihmisten mainitsemien asioiden yhteyttä heidän sukupuoleensa, ikään-
Päihdekuntoutuslaitoksen asiakkaiden näkemys omaa kuntoutumistaan edistävistä asioista, kaikki (n=231) ja ensimmäisenä mainitut asiat (n=86)
2 n 2014 Tiimi 27
tutkittuaTutkittua-palstalla kerrotaan
päihdealan ajankohtaisista tutkimusaiheista.
teemu kaskela työskentelee tutkijana, jouni tourunen tutkimuspäällikkönä ja tuuli pitkänen vanhempana tutkijana A-klinikkasäätiön tutkimusryhmässä. misha henriks-son oli korkeakouluharjoittelussa tutkimusryhmässä syksyllä 2013.
oli 34 haastateltua. Muilla oli todettu alkoholiriippuvuuden sijaan tai sen li-säksi jokin muu päihderiippuvuus. Al-koholin jälkeen yleisin pääpäihde oli opioidit. Lisäksi haastateltujen joukossa oli amfetamiinista ja bentsodiatsepii-neista riippuvaisia henkilöitä. Suurim-malla osalla päihdeongelma oli kestä-nyt kauan: vain neljä ilmoitti ongelman alkamisesta kuluneen alle kolme vuot-ta.
Haastatelluilla oli takanaan useita laitoskuntoutusjaksoja päihdeongel-man vuoksi, neljälle viidestä laitosjakso oli vähintään kolmas. Puolet haastatel-luista oli ollut kaiken kaikkiaan laitos-kuntoutuksessa yli 74 päivää. Haasta-telluista 16 oli opioidiriippuvaisten kor-vaushoidossa.
Kuntoutus koostuu monista asioistaKysymykseen hoitoa ja kuntoutumista eteenpäin vievistä asioista vastasi 75 haastateltua. Haastateltujen mainitse-mat kuntoutusta edistävät asiat luoki-teltiin kuuteen luokkaan. Haastatellut nimesivät yhteensä 202 asiaa, joista 29 sisälsi useita merkityksiä ja ne pää-dyttiin siksi luokittelemaan kahteen eri luokkaan.
Haastateltujen mielestä erityisesti aktivoitumiseen ja vertaistukeen liitty-vät asiat edistivät kuntoutumista (ku-vio). Vertaistukeen kuuluivat asiat oh-jatusta ryhmätoiminnasta vertaisten va-paamuotoisesti luomaan ”hyvään hen-keen osastolla”.
”Meitä on semmoinen pieni po-rukka, että me ollaan saatu se luotta-mus rakennettua. Että me voidaan pu-huu silleen avoimesti keskenään, että se on se vertaistuki tosissaan. Ja sit että ei toinen tuomitse heti. Niin kuin nää
NA-ryhmätkin, että siellä ei tuomita ke-tään. Siellä ei kiinnosta, että paljon on käyttänyt ja mitä on käyttänyt ja muu-ta.” Nainen, alle 30 vuotta.
Toiseksi yleisin luokka oli aktivoitu-minen. Se sisälsi hyvin erilaisia asioita, jotka kohensivat haastatellun tilannetta henkilökohtaisella tai sosiaalisella tasol-la. Esimerkkinä voisi mainita motivaati-on löytymisen, harrastusten aloittami-sen, rentoutumisen, päivärytmin ja tu-kiasioiden hoitamisen:
”No ihan ensimmäisenä se, että mä oon pystynyt täältä käsin hoitamaan sellaisia asioita, jotka on painanut mun mieltä: käytännön asioiden hoitami-nen... Varmaan se, että mä olin jollain tavalla jo erakoitunut sinne mun asun-tooni. Niin sellainen sosiaalisuuden li-sääntyminen.” Mies, 31–45 vuotta.
Lisäksi mainittiin asioita, jotka liit-tyivät keskusteluihin henkilökunnan kanssa, lääketieteelliseen hoitoon, päihteettömyyteen ja perheeseen. Henkilökuntaan liittyviä asioita olivat muun muassa omahoitajakeskustelut ja ohjattu pariterapia, mutta luokkaan sisältyi myös yleisempiä mainintoja henkilökunnan tuesta. Lääketieteelli-seen hoitoon sisältyi erityisesti lääkkei-siin ja diagnooseihin liittyviä asioita. Asiat, joissa viitattiin laitokseen päih-teettömyyden mahdollistajana, luoki-teltiin päihteettömyys-luokan alle. Per-heen alle luokiteltiin lapsiin ja lähisu-kuun liittyvät asiat.
Yli 45-vuotiaat haastatellut koros-tivat enemmän aktivoitumiseen liitty-viä asioita kuin alle 30-vuotiaat. Hen-kilökunnan kanssa käytäviin keskuste-luihin liittyviä asioita oli useampia kuin lääketieteelliseen hoitoon liittyviä asi-oita. Alkoholiriippuvaiset mainitsivat muita harvemmin hoidon lääketieteel-lisen puolen. Korvaushoitopotilailla lää-kehoito esiintyi ensimmäisenä asiana useammin kuin henkilökunnan kanssa käydyt keskustelut.
Toimintaan tukeminen tärkeääHaastateltavat kertoivat pitävänsä hoi-tojaksolla tärkeänä toimintaa, jonka avulla he olivat esimerkiksi saaneet päi-värytminsä kuntoon, elämäänsä muuta sisältöä päihteiden sijaan ja sosiaalisia asioitaan hoidettua.
Aktivoitumiseen liittyvät asiat ja vertaistuki olivat yleisimmät kuntoutu-mista edistävät asiat riippumatta henki-lön toimintakyvystä. Tämä kertoo siitä, että toimintakyvyltään erilaiset henki-löt vaikuttavat kaipaavan suhteellisen samankaltaista tukea kuntoutusjaksol-taan.
Tulokset vastasivat mirja koukka-rin vuonna 2005 Järvenpään sosiaali-sairaalassa tekemiä haastatteluja, joissa asiakkaat pitivät vertaistukea, keskuste-luryhmiä ja sosiaalisen tilanteen selkiy-tymistä merkittävimpinä kuntoutumis-ta edistävinä tekijöinä.
hoitojaksolla pidettiin tärkeänä toimintaa, jonka avulla esimerkiksi päivärytmiä saatiin kuntoon.
28 Tiimi 2 n 2014
n Aikuissosiaalityön palvelujen ulkopuolelle jäävät herkimmin päihde- ja mielenterveyskuntou-tujat, ikääntyneet ja nuoret, ker-tovat Kuntaliiton tekemän kyse-lyn tulokset. Syynä pidetään sosi-aalityön resurssipulaa.
Kyselyssä selvitettiin kunti-en aikuissosiaalityön ja toimeen-tulotukityön nykytilaa. Saadut vastaukset kattavat 251 kuntaa manner-Suomen 304 kunnasta ja 96 prosenttia Suomen väes-töstä. Kyselyn vastaajina olivat toimeentulotuki- ja aikuissosiaa-lityön johtavat viranhaltijat.
”Kyselyn tulosten perusteel-
la näyttää siltä, että aikuissosiaa-lityön palveluista on pulaa. Kun-nissa, joissa palvelujen riittävyys arvioitiin kohtalaiseksi tai heikok-si, asuu lähes kaksi kolmasosaa väestöstä”, toteaa selvityksen tehnyt erityisasiantuntija ellen vogt Kuntaliitosta.
Resursseja kaivattiin lisää yleisimmin sosiaalityön peruspal-veluun, mielenterveys- ja päih-depalveluihin, työllistymistä tu-keviin palveluihin sekä kuntout-tavaan työtoimintaan. Näiden kaikkien saatavuudessa nähtiin puutteita.
Nuoret erottuivat vastauk-
sissa selkeästi omaksi ryhmäk-seen. Nuorille toivottiin juuri heil-le sopivia ja räätälöityjä palveluja, muun muassa asumisohjausta, arjen tukea ja tukihenkilöitä.
Aikuissosiaalityön vaikutta-vuutta arvioitiin kyselyssä varsin myönteisesti, joskin arviot vaih-telivat kuntakoon mukaan. Hei-koimpana vaikuttavuutta pidet-tiin yli 50 000 asukkaan kunnis-sa. Vaikuttavuuden heikkouden takana nähtiin riittämättömät re-surssit ja se, että uusia työtapoja ja vaikuttavuuden mittaamisen menetelmiä joko ei ole tai niitä ei ole pystytty ottamaan käyttöön.
Päihdekuntoutujat jäävät katveeseen aikuissosiaalityössä
Klaus Mäkelä - Tekstit, teot ja elämä
Professori Klaus MäKelän (1939–2013) muistoa kunnioittamaan julkaistaan muistokirja, jonka toimittavat auli Hakulinen, risto Jaakkola, Kerstin stenius ja Matti Virtanen.
Kirja ilmestyy kesäkuun alussa. sen voi tilata ennakkoon jo nyt. Tarkemmat tilaustiedot nettiosoitteessa
www.nordicwelfare.org/klausmakela
2 n 2014 Tiimi 29
kirjat
enemmän pohdittavaa kuin valmiita vastauksia
markus Sjöholm työskenteli kirjoitushetkellä koordinaattorina Päihdelinkissä (rahoittaja RAY) ja tällä hetkellä asiakastyön koordinaattorina Peluurissa (rahoittajina suomalaiset rahapeliyhteisöt).
Onko riippuvuus hassu tapa vai vaikea koh-talo? Uhka yksilön tahdolle vai vapaata toi-mintaa? Yksilön vai yhteiskunnan ongelma? Sairaus vai kulttuurinen ilmiö?
Kirjassa Addiktioyhteiskunta lukijan pääl-le vyörytetään vino pino kysymyksiä ja tulkin-toja, mutta vastauksia ei tipautella kuin ap-teekin hyllyltä – olkoonkin, että tämän päivän riippuvuuskäsityksissä korostuu yhä useam-min lääketieteen näkökulma. Yhteiskunnalli-set ja kulttuuriset selitykset ja tulkinnat jäävät kirjoittajien mukaan vähemmälle. Kirja halu-aa paikata tätä vajetta.
Kirjan pääviestit käyvät selviksi: riippu-vuudet eivät ole joko–tai-kysymyksiä eivätkä ne synny tai niistä toivuta tyhjiössä. Ihmiskä-sityksemme ja kulttuuripiiri, jossa elämme, vaikuttavat siihen, millaisia mielikuvia ja käsi-tyksiä meillä on riippuvuuksista, riippuvaisista ja riippuvuuksien aiheuttajista. Kirjoituksissa osoitetaan, että käsityksiämme ohjaavat mie-lipidejohtajat ja moraalinvartijat eli esimerkik-si media, lait, perinteet, viihde ja aikamme te-hokkuushenki.
Artikkelit ovat pääosin kiinnostavia ja avartaviakin avauksia, mutta liukkaasta ai-heesta ja kaunopuheisista teksteistä on välillä harmittavan vaikea saada kunnon otetta. Är-syketulvaisessa addiktioyhteiskunnassa elä-vän lukijan ymmärryksen tavoittamista hel-pottaisivat tiivistelmät, yhteenvedot ja kuviot. Jos teoksen on tarkoitus toimia sillanrakenta-jana ”kovempien tieteiden” suuntaan ja si-vistää myös maallikoita, selkeämpi ja suora-viivaisempi ote varmasti auttaisi.
Monenlaiset ajankohtaiset addiktioai-heet pyörivät lukiessa mielessä: kannabispo-
MARKUS SJÖHOLM • [email protected]
litiikka eri maissa, Viron vii-naralli ja sen rajoittamispyr-kimykset, addiktioiden tuot-tamat haitat sekä myös hyö-dyt… On paljon kysymyksiä, mutta vähemmän valmiita vastauksia.
Kirjan toimittajat kirjoit-tavat päätöskappaleessa, että ”addiktiotutkimukseen liittyy eturistiriitoja, joiden tunnis-taminen on tarpeen tiedon luotettavuuden varmistami-seksi”. Väistämättä nousee mieleen, miten myös tämän kirjan kirjoittajia ja toimittajia sitovat tavalla tai toisella taustaorganisaati-oidensa intressit. Kirjan kannessa mainitaan, että Pelitoiminnan tutkimussäätiö on tukenut kirjan julkaisemista. Suomalaisten rahapeli-monopolien perustaman säätiön tehtävänä on nettisivujensa mukaan ”tukea ja edistää ennakkoluulotonta tutkimusta rahapelaa-misesta yhteiskunnallisena ilmiönä”. Jokai-nen voi pohtia, miksi kriittiseen ajatteluun kannustava Addiktioyhteiskunta jättää asian mainitsematta.
Kirjaa ei ole välttämätöntä lukea kannes-ta kanteen, sillä tekstit toimivat hyvin myös omina kokonaisuuksinaan. Addiktioyhteis-kunta tarjoaa tiukkaa pohdiskeltavaa – ja var-masti hieman hölmistyneen olon – moneksi päiväksi kaikille niille, jotka haluavat yrittää ymmärtää monitahoista riippuvuusilmiötä. Se sopii luettavaksi oikein hyvin heille, jotka pitä-vät itseään riippuvaisina tai riippumattomina, asiantuntijoina tai maallikkoasiantuntijoina.
tuukka tammi & pauliina raento (toim.): Addiktio-yhteiskunta. Gaudeamus 2013.
30 2 n 2014 Tiimi
kirjat
kirsi utoslahti työskentelee yhteyskoordinaattorina A-klinikkasäätiön keskustoimistossa.
Jaakko Hämeen-Anttilan teos kertoo huu-meiden käytöstä arabialais-islamilaisessa kulttuurissa ja länsimaissa. Aikajänne yltää 1300-luvulta 2010-luvulle. Läpi kirjan kulkee ajatus, että kulttuurisidonnaiset odotukset värittävät sitä, millaisiksi huumeiden vaiku-tukset koetaan.
Trippi ihmemaahan perustuu kaunokir-jallisiin teksteihin ja historiallisiin ja yhteis-kunnallisiin lähteisiin. Aineisto vie todellisten ajattelutapojen jäljille, vaikka esimerkiksi kau-nokirjallisuudessa usein estetisoidaan huu-meidenkäyttöä. Kirjoittaja kokoaa aineksista tasapainoisen lukupaketin. Teos nostaa hyvin esiin huumeidenkäytön erilaisia olosuhteita ja sen monia vaikuttimia. Havainnot järjestyvät välillä aikakauden, välillä käytetyn huumaus-aineen mukaisesti.
Lukija voi tehdä läpi kirjan huomioita ih-misen sosioekonomisen aseman vaikutukses-ta siihen, mitä päihdettä hän käyttää. Hasik-sen käyttäjä herätti 1000-luvun arabimaa-ilmassa pikemminkin huvittuneisuutta kuin paheksuntaa: todennäköisesti hänellä ei ol-lut varaa viiniin. Tehdastyöläiselle oopiumi oli olutta edullisempi tapa rentoutua.
Kun eurooppalaiset saivat kosketuksen idässä satunnaisesti mutta yleisesti käytet-tyihin huumausaineisiin, he pitivät sepitetty-jä huumetarinoita tosina. Päällimmäiseksi jäi pelko vierasta kohtaan. Pelon kohde muut-tui myöhemmin valveutuneiden ajattelijoiden romantisoinnin kohteeksi.
Thomas de Quincey oli ensimmäinen huumeriippuvuutta kaunokirjallisessa muo-dossa käsitellyt kirjailija (Englantilaisen oo-piuminkäyttäjän tunnustuksia, 1822). Yhdes-sä Trippi ihmemaahan -kirjan henkilöistä ker-tovista monista katkelmista seurataan hänen
oopiumiriippuvuutensa ke-hittymistä. Kirjailijoiden odo-tettiin luovan lukijoilleen uu-sia elämyksiä, jolloin katseet suunnattiin usein eksootti-seen itään. Kun riippuvuus syveni, vaikutteiden tavoittelu väistyi päivittäisen kärsimyk-sen ja painajaisten tieltä. De Quincey taisteli loppuelämän-sä oopiumin käytön vieroitus-oireita vastaan. 1800-luvulla käyttöä selitetään kivuilla ja vaivoilla, vaikka kyseessä olisi nautinnon tavoittelu. Vielä ei puhuta ongelmasta ja käytön voi lukea osak-si yhteiskuntaa.
Teoksen loppuosassa huumehuoli tihe-nee. Historiallinen käänne syntyy laboratori-ossa. Aineiden voimakkuus ja haitat monin-kertaistuvat. Huumeisiin liitetty rappio saa uuden merkityksen vaihtoehtoisena tapana elää. Rappio toimii myös kieltopolitiikan taus-ta-ajatuksena, kirjoittaja huomaa. Luvussa Huumeet ja nykyaika Hämeen-Anttila pohtii laillisen ja laittoman muotoutumista. Hän ei pidä mahdollisena paluuta takaisin tilantee-seen, jossa huumeidenkäyttöä säännellään vain sosiaalisin normein. Miten tähän on tul-tu? Kirjan antina on ennen muuta nykytilan-teen taustoittaminen.
Jaakko Hämeen-Anttila vetosi vastikään A-klinikkasäätiön seminaarissa sen puolesta, ettei huumeidenkäytön vanhempaa histori-aa eikä siitä jo varhain koituneita ongelmia unohdettaisi. Hän soisi yhteiskunnallisen, his-toriallisen ja lääketieteellisen tarkastelun huu-mausaineista yhdistyvän. Hämeen-Anttila rai-vaa tietä tarkastelemalla käytön pitkää ajallis-ta kehittymistä maltillisesti.
huumeongelmasta maltillisesti
KIRSI UTOSLAHTI • [email protected]
Jaakko Hämeen-Anttila: Trippi ihmemaahan. Huumeiden kulttuuri-historia. Otava 2013.
2 n 2014 Tiimi 31
henkireikäJONI SÖDERMAN • [email protected]
Henkireikä-palstalla päihdetyön piirissä työskentelevät ihmiset kertovat voiman lähteistään.
Juokseminen lataa akkuja
joni Söderman työskentelee kehittäjänä Music Against Drugs ry:ssä. Seuraavaksi kirjoittajaksi hän haastaa kehittämispedagogi Elsi Vuohelaisen Preventiimistä.
Istumista toimistolla kahdeksas-ta neljään pimeänä talvipäivänä. Kaupan kautta kotiin. Ruuanlait-toa itselle tai koko perheelle. Hiu-kan televisiota tai muuta ajanvie-tettä ja vähitellen iltatoimiin ja nukkumaan.
Moni sisäsiistiksi luokitelta-vaa toimistotyötä tekevä ihminen varmaan tunnistaa itsensä tästä. Päivänvaloa ja raitista ilmaa saa maksimissaan sen ajan, jonka vie siirtyminen kodista työpaikalle ja sieltä takaisin kotiin.
Rutiinit tuovat turvaa ar-keen, mutta pidemmän päälle arkinen aherrus saattaa alkaa maistua puulta. Eipä ihme, että Pohjolan pimeydessä masennus ja uupumuksen tunteet varjostavat useiden työssäkäyvien arkea.
Itselläni on kaksi lailliseksi luokiteltua ”dopingkeinoa”, joilla vahvistan hyvinvoin-tiani. Ensimmäinen näistä on matkustelu. Koska arki rajaa matkustusharrastustani, on pitänyt kehittää myös jokapäiväiseen arkeen sopiva tapa ladata akkuja.
Tällaisen keinon minulle tarjoaa kestävyysjuoksu. Liikunta tunnetusti kasvattaa fyysistä kuntoa ja vahvistaa mielenvireyttä. Aloitan aamut vuodenajasta riippumatta juoksemalla 20–30 kilometrin lenkin ennen töihin lähtöä. Äkkiseltään moinen saat-taa kuulostaa hullulta, mutta ainakin itselleni juoksu antaa boostia päivään.
Lenkillä työkiireet ja muut huolet unohtuvat mukavasti. Vaikka juostessa ei aktii-visesti miettisi työasioita, liikunta kuitenkin saa liikettä paitsi jäseniin, myös pääkop-paan. Olen huomannut, että usein parhaat työhön liittyvät oivallukset syntyvät jos-sain muualla kuin työpöydän ääressä istuessa. Ideoita putkahtelee päähäni monesti juuri juoksulenkillä.
Päivän pidentyessä ja kevätauringon alkaessa lämmittää lenkkeilystä saa entistä enemmän irti. Ei ole enää niin helppo keksiä tekosyytä välttää ulkoilua. Koska ke-vät mielletään usein hyväksi ajankohdaksi aloittaa uusi harrastus, kannustan kaikkia etsimään itselle mielekkään tavan liikkua ja edistää sitä kautta omaa hyvinvointia.
Jos itsensä motivointi tuntuu vaikealta, kannattaa astella paikalliseen urheilu-kauppaan, jotka mainosten perusteella tuntuvat pullistelevan uusia hienoja urhei-lutarvikkeita. Sieltä poimitaan mukaan mukavan näköiset ja sopivalla hintalapulla varustetut kamppeet. Varusteita ei kehtaa jättää kaappiin pölyttymään, vaan niitä on suorastaan pakko lähteä ulkoiluttamaan kevätaurinkoon.
Joni
Söd
erm
anin
kot
ialb
umi
Helsingin
Diakoniaopisto
2.6.2014
XV Huumetyöläisten neuvottelupäivät Kansainväliset huippuvierailut huumetyöläisten päivillä
jatkuvat. Tapahtumassa kouluttajina toimii kaksi alansa
johtavaa asiantuntijaa ja kysyttyä luennoitsijaa USA:sta,
Naya Arbiter ja Rod Mullen. Tilaisuus tulkataan suomeksi.
• naya arbiter on kehittänyt palveluita päihde-, rikollisuus-
ja väkivaltaongelmista kärsiville, pitkään jatkuneesta
rikos- ja väkivaltakierteestä kärsiville ja vankilassa oleville
huumeongelmaisille.
• rod mullen johtaa Amity Foundationia, joka kuntouttaa
päihdeongelmista, syrjäytymisestä, kodittomuudesta, köyhyydestä
ja rikollisuudesta kärsiviä ihmisiä ja perheitä. Hän myös
työskentelee vankiloissa toimivien hoitoyhteisöjen parissa.
Tapahtuman järjestävät Suomen terapeuttisten
yhteisöjen ystävät STERY ry, A-klinikkasäätiö, VAK ry,
Helsingin Diakonissalaitos, Helsingin Diakoniaopisto ja
Kalliolan setlementti.
Ohjelma ja ilmoittautumistiedot A-klinikkasäätiön nettisivuilla:
www.a-klinikka.fi > Koulutus- ja asiantuntijapalvelut
