PÄIHDETYÖN TULOKSELLISUUS – näyttöjä vai käytännön … · puhelin (09) 622 0290, telefax (09) 175 276 Vuosikerta 20 euroa TOIMITUSNEUVOSTO professori Pertti Hemánus tutkimusprofessori

1tiimi 6 • 03

6 • 2003 Päihdealan erikoislehti

Miten syyttäjät suhtautuvat huumeiden-käyttäjiin?

PÄIHDETYÖN TULOKSELLISUUS– näyttöjä vai käytännön viisautta?

Buprenorfiini yleistynyt ongelmapäihteenä

A-klinikkasäätiön koulutustarjonta 2004

tiimi 6 • 03 2

S I S Ä L T Ö 6 • 2 0 0 3

Päihdealan erikoislehtiIlmestyy kuutena numeronaPerustettu 1965

JULKAIS IJAA-klinikkasäätiö

TO IMITUSpäätoimittaja Teuvo Peltoniemitoimitussihteeri Auli Saukkonenulkoasu Kaija Savola

T I L AU K S E TA-klinikkasäätiö,Fredrikinkatu 20 B 18, 00120 Helsinki,puhelin (09) 622 0290, telefax (09) 175 276www.a-klinikka.fiVuosikerta 20 euroa

TOIMITUSNEUVOSTOprofessori Pertti Hemánustutkimusprofessori Marja Holmilaviestintäpäällikkö Hanna Kohijohtaja Marja-Leena Nousiainenjohtaja Katriina Pajupuropäätoimittaja Teuvo Peltoniemijohtaja Matti Rohunenneuvotteleva virkamies Tapani Sarvantisosiaaliterapeutti Mailis Taskinenkehittämispäällikkö Leena Warsell (pj.)toiminnanjohtaja Harri Vertio

A - K L I N I K K A S Ä Ä T I Ötoimitusjohtaja Lasse Murtojohtava ylilääkäri Rauno Mäkelätalousjohtaja Kari Pätynenhenkilöstön kehittämispäällikkö Tuula Annalatiedotuspäällikkö Teuvo Peltoniemikehittämispäällikkö Ari Saarto

Hallitustutkimusprofessori Salme Ahlströmsosiaalijohtaja Marja-Liisa Grönvallvaratuomari Jyrki Kivistö (pj.)sosiaalitoimenjohtaja Maija Kyttäsosiaalijohtaja Sakari Laaritulosyksikön johtaja Leila Lahtierityispalvelujohtaja Jussi Merikalliososiaalityönpäällikkö Heikki Lättipääjohtaja Vappu Taipalesosiaaliterapeutti Lasse Lehmusoksa(työntekijöiden edustaja)

Tiimissa julkaistut kirjoitukset edustavatkirjoittajiensa, eivät välttämättä A-klinikka-säätiön kantaa.Tiimin kirjoitukset julkaistaan myös lehdeninternet-versiossa (www.a-klinikka.fi/tiimi)

PA INOPAIKKAPainotalo Auranen Oy, ForssaKannen kuva: Pekka HänninenISSN 0358-6936

3

4

7

11

13

14

15

19

20

22

26

27

30

A-klinikkasäätiö ja Tiimi toivottavat Hyvää Jouluaja Onnellista Vuotta 2004 yhteistyökumppaneilleen,

asiakkailleen ja Tiimin lukijoille.

Joulutervehdyksiin varaamamme rahat olemme lahjoittaneetHelsingin Vinkkiin käytettäväksi asiakaskahvilan joulutarjoiluihin.

Kansallinen alkoholiherätysTEUVO PELTONIE MI

Päihdetyön tuloksellisuus – tutkimusnäyttöjä vai käytännönviisautta?RAUNO MÄKELÄ

Huumehoidon tietojärjestelmä 2000–2002: Buprenorfiiniyleistynyt ongelmapäihteenäAIRI PARTANEN

Syyttäjän näkökulma huumeiden ongelmakäyttäjien hoitoonLEENA METSÄPELTO

Luettavaa

Ohjelmasta toiseen ja takaisinKATI RANTALA

Keskustelua: Tieteen objektiivisuus ja kriittisyys sekäopiaattiriippuvuuden hoitoMIKKO SALASPURO

Kiitos ja hyvästi, tai näkemiinPERTTI HEMÁNUS

Päihdepäivien 2003 antia

A-klinikkasäätiön koulutusohjelma 2004

Kun pahaa torjutaan pahallaHEIKKI BOTHAS

Keskustelua: Millä korvataan hinta-ase alkoholipolitiikassa?TEUVO PELTONIEMI

Uutisia

3tiimi 6 • 03

P Ä Ä K I R J O I T U STEUVO PELTONIEMI

[email protected]

KANSALLINEN ALKOHOLIHERÄTYS

-siirtymäajan jälkeen Suomi on herää-

mässä uuteen alkoholipoliittiseen to-

dellisuuteen. Alkoholin hintaa on pää-

tetty laskea keskimäärin kolmanneksella, jotta ehkäistäi-

siin Viron halvemman alkoholin valuminen Suomen

markkinoille ensi keväänä. Kahden huonon vaihtoehdon

edessä hallitus päätti, että hinnanalennusten tie olisi jär-

kevämpi vaihtoehto, pysyisiväthän ainakin viinarahat

silloin kotimaassa.

Ennen lopullista päätöstä yhä useampi poliitikko on

kuitenkin alkanut ääneen epäillä hinnanalennusten mie-

lekkyyttä – tosissaanko vai jälkiviisauden varmistami-

seksi – mutta varsinkin alennusten painottuminen väke-

viin juomiin on vaivannut monia.

Valtioneuvosto on antanut periaatepäätöksen alko-

holipolitiikan linjauksista ja on tarkentamassa alkoholi-

ohjelmaa vuosille 2004–2007. Sinänsä järkevä ohjelma

sisältää tuttuja asioita ja ehkä kokonaan uutta olisi ollut

vaikea keksiäkään. Ministeri Liisa Hyssälä on varmaan

oikeassa korostaessaan, että päätavoite on voimien

kokoaminen ja yhteen hiileen puhaltaminen. Sinänsä

alkoholiohjelman laajasti saama ymmärtämys kertoo,

että alkoholiasioiden suuri merkitys terveys- ja sosiaali-

politiikassa aletaan oikeasti tajuta.

Ohjelmassa on joukko painopisteitä, jotka päihde-

työn näkökulmasta osuvat hyvin yksiin sen kanssa, mitä

mm. A-klinikkasäätiö on viime vuosina tehnyt: nuorten

päihteidenkäytön vähentäminen, lasten ja perheiden

hyvinvoinnin edistäminen ja alkoholin riskikäytön vähen-

täminen. Mutta yleistavoite – kokonaiskulutuksen kään-

täminen laskuun – on kovin epärealistinen, kun saman-

aikaiset alkoholipoliittiset ratkaisut lisäävät kulutusta.

Ehkä pitäisikin pyrkiä ensin haittojen ja riskien vähentä-

miseen ja toivoa sen heijastuvan myös kulutuksen las-

kuun, niin kuin teoria olettaa. Haittojen vähentäminen

olisi varmasti myös yleisesti helpompi yhteisenä pää-

määränä, sillä kukapa alkoholinkäytös-

tään haittoja haluaisi.

Suurena pulmana alkoholiohjelmas-

sa on, että se luottaa liikaa siihen, että jo eri toimijoiden

ja toimenpiteiden nivouttaminen lisää synergiaa ja te-

hokkuutta. Resursseja kuitenkin tarvitaan lisää, sillä muu-

ten ohjelma jää toivomuspaperiksi. Rahaa ei ole tiedos-

sa päihdehuoltoon, vaikka ensi huhtikuun jälkeen aina-

kin akuuttihaittojen hoidon tarve varmasti lisääntyy. Itse

ohjelmaan on varattu miljoona euroa, mutta lienee suun-

nitelmia, että ministeriö käyttäisi rahan kokonaan itse.

Sellainen menettely olisi järjestöjen näkökulmasta erit-

täin väärä signaali. Ilman resurssitukea on vaikea vähen-

tää päihdehaittoja edes kumppanuusyhteistyön avulla.

Ministeri Hyssälä korostaa, että alkoholiohjelma kyt-

ketään yhteen kansallisten sosiaali- ja terveysohjelmien

kanssa. Tämä onkin aiheellista, sillä erilaiset psykososi-

aaliset ongelmat liittyvät toisiinsa. Laajempi näkökulma

vain valitettavasti tuo mukanaan keskinäisen kilpailun,

jossa alkoholiasiat eivät välttämättä ole vahvoilla. Siksi

alkoholirahojen korvamerkitseminen olisi tärkeää.

Suomen alkoholiohjelmaa laaditaan tilanteessa, jon-

ka alkuun sysääjä oli ensin Suomen ja nyt Viron liittymi-

nen Euroopan Unioniin. Ei olisi kovin epäloogista, jos

hallitus kääntyisi EU:n puoleen myös alkoholihaittojen

yhteisen torjunnan vahvistamiseksi. Eihän alkoholi ole

vain Suomen ongelma. On todennäköistä, että pitkällä

tähtäimellä EU:ssa alkoholin hinta ja alkoholipolitiikka

edelleen harmonisoituvat. Kun unioni tunnetusti on leh-

mänkauppojen jättiareena, hallitus voisi neuvotella Suo-

melle alkoholipolitiikan keinoja ja resursseja myöntyes-

sään kannattamaan muita asioita. Niinhän muutkin maat

hankkivat EU:sta ylimääräisiä resursseja kansallisten asi-

oidensa hoitoon. Kiltit jäsenet varmaankin pääsevät tai-

vaaseen, mutta tuhmat ja vaativat silti hyötyvät unionis-

ta eniten.

EU

tiimi 6 • 03 44

Suomalaisella päihdetyöllä on juurensa eri-tyisesti sosiaalityössä. 1950-luvulla myöslääketieteilijät olivat suunnittelemassa A-kli-

nikkamallia, joka kuitenkin vakiintui sosiaalityöpai-notteiseksi. Lääketieteellinen tietämys on vuosi-kymmenten myötä vaikuttanut etenkin katkaisu- javieroitushoitojen ja viimeisimmäksi useiden huu-mehoitojen sisältöön. Myös hoitotiede on ollut vai-kuttamassa sairaanhoitajien työn kautta.

Sosiaalitieteillä ja lääketieteellä on päihdetyös-sä osin erilaiset tutkimusperinteet. Sosiaalitieteili-jät suosivat kvalitatiivisia aineistoja, syvähaastat-teluja, osallistuvaa havainnointia sekä asiakkailtaja hoitotyöntekijöiltä kertyvää hiljaista tietoa. Päih-delääketiede suosii kvantitatiivista tietoa ja satun-naistettuja koeasetelmia, joissa tiettyä hoitomene-telmää verrataan lumehoitoon tai hoidotta jäämi-seen.

Molemmat perinteet ovat tarpeellisia, kun kehi-tetään hoitomuotoja, hoito-organisaatioita ja hoi-totaitoja kohti hoidon parempaa tuloksellisuutta.

TUTKIMUSNÄYTTÖÖN PERUSTUVAPSYKOSOSIAALINEN HOITO

Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin puitteissa työs-kentelee Käypä hoito päihdelääketieteessä -työryhmä.Sen työssä keskeisenä tausta-aineistona on ollut ruot-salainen kaksiosainen teos Behandling av alkohol- ochnarkotikaproblem, en evidensbaserad kunskapssam-manställning. Sen yli 850 sivulle on koottu tiedot kai-kista vuoteen 2000 mennessä eri puolilla maailmaatehdyistä riittävän laadukkaista satunnaistetuista hoi-totutkimuksista. Raportissa käsitellään yhteensä yli600 tutkimusta.

Itse olen perehtynyt erityisesti alkoholiongelmienhoitoon kohdistuneisiin tutkimuksiin, joita niitäkinruotsalaisteokseen oli koottu 139, pääosa Pohjois-Amerikassa tehtyjä. Tutkimusten menetelmät ovat ol-leet vaihtelevia, tutkimusaineistot vaihtelevia ja tulos-kriteerit ovat vaihdelleet. Seuranta-ajat ovat yleensäolleet lyhyitä. Näin ollen yleispätevien johtopäätöstentekeminen on ollut vaikeaa.

Kuitenkin tästä tutkimustuloskoosteesta – täyden-

Mihin päihdetyön pitäisi perustua?Monien tutkijoiden kannan mukaanvain tutkimuksissa tehonsa osoit-taneita hoitomuotoja pitäisi käyttää,muut menetelmät ovat epäeettisiäja resurssien tuhlausta. Mutta onkonäin?

Päihdetyön tuloksellisuus:TUTKIMUSNÄYTTÖJÄ VAIKÄYTÄNNÖN VIISAUTTA?

RAUNO MÄKELÄ[email protected]

KAIJA SAVOLA

5tiimi 6 • 03

nettynä muutamilla uusimmilla tutkimusraporteilla –olen löytänyt seuraavanlaisia käytännön päihdetyönkannalta ehkä merkityksellisiä johtopäätöksiä:

1. Hoito tuottaa paremman tuloksen kuin hoidottajääminen. Vertailua on voitu tehdä vain lievien alko-holiongelmien osalta, koska vaikeammissa tilanteissasatunnaistamista ”ei hoitoa” -ryhmään ei ole voitu eet-tisistä syistä tehdä. Hoito näyttää olevan tuloksellisem-paa kuin hoidotta jääminen tai hoitojonossa oleminen.

2. Lievissä ongelmissa – korkeintaan lievä riippu-vuusaste, mutta kuitenkin alkoholin suurkulutusta –mini-interventiot ovat yhtä tehokkaita kuin laajemmathoito-ohjelmat. Motivoiva haastattelu voi lisätä mui-den hoitomuotojen tehoa ja edistää hoitoon hakeutu-mista. Myös kirjallinen itseapumateriaali voi olla yhtätuloksellista kuin käynti hoitotyöntekijän luona.

3. Vaikeissa ongelmissa – riippuvuus ja usein samal-la muitakin ongelmia – monipuoliset ja pidemmät hoi-to-ohjelmat ovat tehokkaampia kuin mini-interventi-ot. Esim. palveluohjaus sopii asunnottomille. Varhai-nen hoitoon hakeutuminen ja hoidon pitkä kesto voi-vat olla tärkeämpiä tekijöitä kuin hoidon intensiteetti.

4. Spesifit hoitomenetelmät, joissa on selkeä struk-tuuri ja selkeästi määritellyt interventiot, ovat tehok-kaampia kuin ”tavanomainen hoito”. Spesifiin hoito-malliin sisältyy usein yksityiskohtainen hoitomanuaa-li. Näissä hoitomuodoissa painopiste on ajankohtai-sessa juomiskäyttäytymisessä, ei niinkään menneisyy-dessä tai juomisen mahdollisissa syissä. Tavanomai-sella hoidolla on useissa tutkimuksissa tarkoitettu ylei-sesti tukea antavia, strukturoimattomia keskustelujayhdistettynä konkreettisten sosiaalisten pulmien kä-sittelyyn.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia ja 12 askeleenhoitomalli ovat esimerkkejä spesifeistä menetelmistä.Sellainen on myös amerikkalainen yhteisövahvistus-ohjelma (CRA), johon sisältyy palkintoja toivotustakäyttäytymisestä sekä tukea läheisiltä ja työelämältä.Useimmissa tutkimuksissa kognitiivinen käyttäytymis-terapia ja CRA ovat olleet tehokkaampia kuin tavan-omainen hoito, mutta erot ryhmien välillä ovat hävin-neet 12 kuukauden seurannassa. Myös 12 askeleenohjelmasta on julkaistu tavanomaista hoitoa parem-pia tuloksia ainakin laitoshoidossa.

5. Eri spesifien hoitomuotojen välillä ei ole selkeitätuloksellisuuseroja. Esim. ei ole todettu selvää eroaavohoidon ja laitoshoidon välillä, koskien myös asun-nottomia. Dynaamiset ja vuorovaikutukselliset terapi-at ovat tuottaneet samanlaisia tai vähän huonompiatuloksia kuin käyttäytymisterapiat.

6. Pari- ja perheterapiat ovat tuloksellisia. Kaiken-laisten hoitojen tehokkuus näyttää lisääntyvän, kunmyös läheiset osallistuvat hoitoon. Jopa pelkästäänläheisten hoito voi vähentää juovan perheenjäsenenjuomisen määrää. Pariterapia voi olla myös hyödyllis-tä perheen lapsille tai voi vähentää perheväkivaltaa.

7. Psykiatriset potilaat, joilla on alkoholiongelmia(kaksoisdiagnoosi), tarvitsevat integroitua hoitoa.Monilla alkoholiongelmaisilla on primaarisia tai sekun-daarisia mielenterveyspulmia. Psykiatristen ja päihde-työn hoitomenetelmien integroiminen samanaikaises-ti yhteen hoitopaikkaan ja yhteen hoito-ohjelmaannäyttää olevan paras ratkaisu, eikä esim. ”ensin raitis-tuminen ja sen jälkeen varsinainen psykiatrinen hoito”.

Useimmat satunnaistetut psykososiaalisten mene-telmien hoitotutkimukset, jotka on tehty huumeiden-käyttäjille, on tehty samanaikaisesti annettavan kor-vaushoidon tai muun lääkehoidon ohella. Hoito-ohjel-maan liitetyt psykososiaaliset osuudet näyttävät lisää-vän jonkin verran lääkkeellisen hoidon tehoa, muttapelkästään psykososiaalisen osuuden vaikuttavuudes-ta on vaikeampi tehdä arviota huumeidenkäyttäjienkuin alkoholiongelmaisten kohdalla.

NÄYTTÖÖN PERUSTUVA LÄÄKKEELLINENHOITO

Ruotsalaisen raportin ja muiden satunnaistettujenhoitotutkimusten perusteella voidaan yleisluontoisestipäätellä, että ainakin seuraavat lääkkeelliset hoitomuo-dot ovat tehokkaita ja näin ollen suositeltavia:

– Bentsodiatsepiinit ovat hyviä alkoholiriippuvuu-den katkaisuhoitoon mutta eivät pitempään hoitoon.

– Akamprosaatilla – jota voidaan käyttää Suomessavain erityisluvalla – on vaikutusta täysraittiuden yllä-pitämiseen. Myös disulfiraami (Antabus) on tehokas,jos sen käyttö tapahtuu valvotusti.

– Opiaatinsalpaajat (naltreksoni ja nalmefeeni) ovattehokkaita alkoholin suurkulutuksen vähentämisessä,varsinkin yhdistettynä kognitiiviseen käyttäytymiste-rapiaan.

– Metadoni ja buprenorfiini ovat hyvin tehokkaitapitkäaikaisen korvaushoidon lääkkeitä opiaattiriippu-vaisille.

LÄÄKKEELLISEN HOIDON ONGELMIAHoitotutkimusten tulosten soveltaminen käytännönpäihdetyöhön ja hyväksynnän saaminen päätöksente-kijöiltä ja kansalaisiltakin on monessa mielessä ongel-mallista. Lääkehoitojen kohdalla nousee seuraavanlai-sia kysymyksiä:

Monet lääkärit määräävät neuroleptilääkkeitä alko-holikatkaisuun, koska niissä ei ole riippuvuusvaaraa.Niiden hyödyistä ei kuitenkaan ole tutkimusnäyttöä.Muutamat yksityislääkärit käyttävät ilokaasua vieroi-tusoireisiin tai alkoholihimoon, vaikka teho ei ole lu-melääkettä parempi.

Monet lääkärit määräävät bentsodiatsepiineja myösalkoholiriippuvuuden pitempiaikaiseen hoitoon erään-laisena korvaushoitona, kun potilaat selittävät, ettei-vät tarvitse alkoholia, jos he saisivat rauhoittavaa lää-kehoitoa. Tällä tavalla lääkärit kuitenkin edistävätmonipäihteisyyttä ja monipäihderiippuvuutta. Hoidon

tiimi 6 • 03 6

parantavasta vaikutuksesta ei ole tutkimusnäyttöä.Opiaatinsalpaajien käyttö alkoholisuurkuluttajille

herättää ristiriitaisia tunteita, etenkin kun suositellaan”kohdennettua käyttöä” eli käyttöä vain silloin, kunhenkilö aikoo käyttää alkoholia lähimmän tunnin taikahden aikana.

Osa terveydenhuollon ammattilaisista ymmärtäämetadoni- tai buprenorfiinikorvaushoidon merkityk-sen ja yrittää suostutella päätöksentekijät myöntä-mään resursseja näihin hoitoihin. Jotkut ovat silti epäi-leviä tai skeptisiä, koska etenkin buprenorfiinia myösväärinkäytetään suonensisäisesti. Ajatellaan, että kor-vaushoito ei ole todellista hoitoa vaan päinvastoinhelppo ja halpa tapa jatkaa addiktiivisten aineidenkäyttöä. Tällöin ei kuitenkaan arvosteta sitä, että lääk-keellisessä korvaushoidossa ihmiset pysyvät elossa,eivät saa enää lisää muihinkin ihmisiin leviäviä tarttu-via tauteja eivätkä enää kuljeta rikoksilla hankkimiaanrahoja ammattimaisten huumemyyjien taskuihin.

Kaikenlaatuisilla opiaattiriippuvaisten lyhytaikaisil-la vieroitushoidoilla näyttää olevan hyvin vähäinentehokkuus. Ne ehkä lievittävät vieroitusoireita muttaeivät paranna pitemmän aikavälin ennustetta.

Monet sosiaalityön ammattilaiset eivät pidä min-käänlaisista lääkehoidoista ja pelkäävät medikalisaa-tiota. Se nähdään vihollisena, joka antaisi liian paljonvaltaa lääketieteen ammattilaisille ja heidän hoitokä-sityksilleen.

PSYKOSOSIAALISTEN HOITOJEN ONGELMIAEdellä kuvatut alkoholiongelmien tutkimuksiin perus-tuvat hoitosuositukset herättävät ajatuksia. Hyväksym-me kyllä, että hoito on parempi vaihtoehto kuin hoita-matta jättäminen. Ensimmäinen hoitokerta järjestetäänmielihyvin, myös kallis laitoshoito ja ehkä myös toi-nenkin hoitokerta. Jos hoidon tarvetta on tämänkinjälkeen, asenne muuttuu. Asiakas voidaan nähdä mo-tivoitumattomana tai toivottomana tapauksena. Näinsiitä huolimatta, että riippuvuuden tiedetään olevanusein pitkäaikainen, toistuvia hoitosysäyksiä edellyt-tävä ilmiö. Jos hoidon tulos ei ole hyvä, asiakasta pi-detään syyllisenä mieluummin kuin hoitopaikkaa.

Jotkut hoitopaikat, kuten terveyskeskukset ja työ-terveyshuolto, ovat keskittyneet erityisesti mini-inter-ventioihin ja jotkut muut paikat, kuten A-klinikat, enem-män pitempiin hoitoihin. Moni A-klinikkatyöntekijäkokee epäonnistuneensa, jos asiakas ei halua pitkäähoitoa. Hyvä alkuarviointi tarvitaan, jotta jokainenasiakas löytäisi hänelle parhaiten sopivan hoitopaikanja hoito-ohjelman.

Monet sosiaaliterapeutit ja psykoterapeutit eivätpidä tarkkaan strukturoiduista ja manuaaleiksi paine-tuista hoito-ohjelmista. He sanovat pitävänsä enem-män omista ”asiakaskeskeisistä” työtavoistaan, siitätavanomaisesta hoidosta, joka kuitenkin voi olla suun-nittelematonta, ilman selkeitä fokuksia ja tavoitteita.

Jotkut hoitopaikat ovat kehuneet hoitotuloksiaantyyliin ”meidän menetelmä on paras, jopa yli 90 pro-senttia paranee”. Tämä voi pitää paikkansa korkein-taan hyvin pienissä ja valikoituneissa aineistoissa.Kuitenkin maallikot, päätöksentekijät ja päihdeongel-maisten omaiset uskovat viestin ainakin aluksi, kunuusi hoito-ohjelma käynnistyy. Jotkut ammattilaisetovat toisaalta turhankin vaatimattomia kuvatessaanomaa työtään eivätkä tee mitään seurantaa työnsävaikutuksista. Tämä koskee joskus myös A-klinikoidentyötä.

Monella päihdetyöntekijällä on koulutusta pari-,perhe- tai verkostoterapiassa, mutta siitä huolimattahe tekevät enimmäkseen yksilötyötä. Tätä he peruste-levat ajan puutteella tai velvollisuudella kerätä enem-män käyntisuoritteita. Kyse saattaa olla myös siitä, ettähe hyväksyvät mukisematta sen, että perheenjäseneteivät heti ensimmäisellä varovaisella pyynnöllä lähdeliikkeelle.

Monet psykiatrit pyytävät hoitamaan riippuvuusasi-at ensin pois päiväjärjestyksestä, ennen kuin halua-vat tarjota mielenterveyspalveluja. Toisaalta A-klini-koilla voidaan kaksoisdiagnoosiasiakas torjua, ja hä-net yritetään ohjata mieluiten psykiatristen hoitopal-velujen piiriin.

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ, IHMETTELYÄMonilla tutkijoilla on jyrkkiä mielipiteitä: vain tutkimuk-sissa tehokkaaksi todettuja hoitomuotoja voi suositel-la, muut ovat epäeettisiä ja resurssien tuhlaamista.Heillä ei useinkaan ole kokemusta käytännön päihde-palveluista, missä asiakkaisto on valikoitumatonta,usein moniongelmaista väkeä.

Toisaalta monet käytännön hoitotyöntekijät karsas-tavat tutkijoiden johtopäätöksiä ja pitävät hoitomene-telmistä, jotka he ovat joskus oppineet tai joista hei-dän asiakkaansa pitävät (esim. akupunktio), vaikkaniiden tehosta ei olisikaan tutkimusnäyttöä. Erityises-ti toisen ammattikunnan taholta tulevat muutosehdo-tukset herättävät vastustusta.

Olisiko niin, että haluttomuus tehdä hoitotutkimus-ten tulosten suosittelemia muutoksia on päihdepalve-luissa voimakkaampaa kuin muualla sosiaali- ja terve-ydenhuollon piirissä? Onko epäeettistä käyttää tutki-muksissa tehottomiksi osoittautuneita menetelmiä?Vai pitäisikö voimaperäisesti puhua myös sellaistenhoitomuotojen puolesta, joista meidän asiakkaammepitävät, vaikka tutkimusnäytöt ovat negatiivisia taitutkimuksia ei ole vielä ehditty tehdä? Näistä teemois-ta on puhuttu vuosikausia, viimeiset pari kolme vuot-ta vilkkaammin, ja debatti näyttää jatkuvan...

Kirjoittaja on A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri.Artikkeli perustuu hänen Transdrug-projektin semi-naarissa Slovakiassa keväällä 2003 pitämäänsäesitykseen.

7tiimi 6 • 03

S takesin koordinoimassa huumehoidon tietojär-jestelmässä, joka on tunnettu tähän asti huu-mehoitotiedonkeruuna, kerätään tietoja huu-

meiden käytön vuoksi päihdehoitoon hakeutuneistaasiakkaista.

Huumehoidon tietojärjestelmään osallistuvista yk-siköistä palautuvien tietojen määrä on kasvanut vuo-sina 2000–2002. Kolmen vuoden ajanjaksolla avomuo-toisista huumehoitoon erikoistuneista yksiköistä japäihdehuollon laitoshoitoyksiköistä tulleiden tietojenosuus on jonkin verran vähentynyt ja nuorisoasemiltaja päihdepsykiatrisista yksiköistä tulleiden tietojenosuus on kasvanut. Eniten tietoja on tullut A-klinikoil-ta (23 %), huumehoitoon erikoistuneista avohoitoyk-siköistä (25 %), nuorisoasemilta (12 %) sekä päihde-huollon laitosmuotoisista katkaisu- ja kuntoutusyksi-köistä (23 %). Aineistosta lähes kaksi kolmasosaa ontullut avohoitomuotoisista yksiköistä.

Aineisto on kaikkina vuosina painottunut Etelä-Suo-men lääniin, josta on kaikkina kolmena vuonna tullutnoin kaksi kolmasosaa aineistosta. Aineiston kokonai-suudessaan voidaan arvioida edustavan päihdehuol-lon huumeasiakkaita Suomessa osallistuvien yksiköi-den ja aineiston määrässä sekä erityyppisistä yksiköis-tä palautuneiden tietojen osuuksissa tapahtuneistamuutoksista huolimatta.

HUUMEASIAKKAIDEN SOSIAALINEN TAUSTAPäihdehuollon huumeasiakkaat ovat olleet samantyyp-pisiä kaikkina kolmena vuonna (tauluk-ko 1). Valtaosa asiakkaista on ollut mie-hiä. Huumeasiakkaiden ikäkeskiarvo onollut 26,3 vuotta. Pääosa asiakkaista onollut naimattomia, koulutustasoltaan heovat yleensä vain peruskoulun käynei-tä ja työttömyys on yleistä. Asunnotto-mien osuus on hieman vähentynyt vuo-sina 2001 ja 2002.

Selvimpänä erona oli ensimmäistäkertaa päihdehoitoon hakeutuneidenosuuden supistuminen vuoden 2000 kol-masosasta vuoden 2002 neljäsosaan(taulukko 1). Taustaltaan ensimmäistä

kertaa hoitoon hakeutuneet olivat kuitenkin saman-tyyppisiä kaikkina kolmena vuotena: he olivat pääosinmiehiä, iältään noin 23-vuotiaita, useimmiten työttö-miä tai opiskelijoita. Heillä asunnottomuus oli hiemanharvinaisempaa kuin koko päihdehuollon huumeasi-akkaiden ryhmällä.

BUPRENORFIINI YLEISTYNYT ENSISIJAISENAHOITOON TUOVANA PÄIHTEENÄ

Ensisijaiset hoitoon hakeutumiseen johtaneiden pää-päihderyhmien osuudet ovat säilyneet samalla tasol-la vuosina 2000–02 (kuvio 1). Yleisimmät ensisijaisetpäihdehoitoon hakeutumiseen johtaneet päihteet ovatolleet opiaatit ja stimulantit. Opiaattiryhmän sisällä onkuitenkin tapahtunut selvä muutos. Vuonna 2000 he-roiini oli selvästi buprenorfiinia yleisempi ensisijaise-na hoitoon hakeutumiseen johtaneena opiaattina javuonna 2002 tilanne oli kääntynyt päinvastaiseksi, jol-loin buprenorfiinin vuoksi hoitoon hakeutuneita oli 20prosenttia ja heroiinin vuoksi hoitoon hakeutuneita 6prosenttia.

Kolmen ensimmäiseksi mainitun ongelmapäihteenosalta pääpäihderyhmissä ei ole tapahtunut muutok-sia vuosina 2000–02. Kannabis (60 %) ja stimulantit (56%) ovat olleet yleisimmät 1.–3. ongelmapäihteenä mai-

Huumehoidon tietojärjestelmä 2000–2002:

BUPRENORFIINI YLEISTYNYT ONGELMAPÄIHTEENÄ

AIRI PARTANEN ❘ [email protected]

Huumehoitoon hakeudutaan tyypillisesti opiaattien tai stimulanttien käytön vuoksi. Opiaateistaheroiini oli vuonna 2000 selvästi buprenorfiinia yleisempi ensisijaisena hoitoon hakeutumiseenjohtaneena päihteenä. Vuonna 2002 tilanne oli kääntynyt päinvastaiseksi, kertovat Stakesinkoordinoiman huumehoidon tietojärjestelmän tulokset.

KUVIO 1. Päihdehuollon huumeasiakkaiden ensi-sijainen ongelmapäihde vuosina 2000–2002 (%).

0 5 10 15 20 25 30 35

Opiaatit

- he ro i i n i

- buprenor f i i n i

- muu opiaatt i

Stimulantit

Rauhoittavat lääkkeet

Kannabis

Alkoholi+huume

Ei mainittu päihdettä

2002

2001

2000

tiimi 6 • 03 8

nitut aineet vuosina 2000–02. Muita yleisesti 1.–3. on-gelmapäihteeksi nimettyjä aineita ovat olleet alkoholi(40 %), opiaatit (39 %) ja rauhoittavat lääkkeet (30 %).

Buprenorfiinin yleistyminen näkyy myös 1.–3. päih-teen osalta päihteiden sekakäytössä. Vuonna 2000 kaik-kiaan 14 prosenttia päihdehuollon huumeasiakkaista olimaininnut buprenorfiinin 1.–3. ongelmapäihteen joukos-sa. Vuonna 2001 vastaava luku oli 20 prosenttia ja vuon-na 2002 kaikkiaan 29 prosenttia. Heroiinin kohdalla vas-taavat luvut olivat 27 prosenttia (2000), 21 prosenttia(2001) ja 14 prosenttia (2002).

Päihdeprofiilit ovat pysyneet samantyyppisinä pää-päihteiden osalta vuosina 2000-02. Ensisijaisesti opiaat-tien vuoksi hoitoon hakeutuneilla on ollut stimulanttien,kannabiksen ja lääkkeiden käyttöä 2.–3. ongelmapäih-teenä. Ensisijaisesti stimulanttien tai kannabiksen vuok-si hoitoon hakeutuneet ovat käyttäneet näiden molem-pien lisäksi melko runsaasti alkoholia. Ensisijaisesti kan-nabiksen tai alkoholin vuoksi hoitoon hakeutuneilla onollut puolestaan näiden molempien lisäksi kannabiksenkäyttöä ja jonkun verran stimulanttien käyttöä.

Ensisijaisesti heroiinin vuoksi hoitoon hakeutuneet(lkm=332) käyttivät vuonna 2002 toissijaisina päihtei-nä (2.–3. päihde) erityisesti amfetamiinia (52 %), kan-nabista (43 %) ja buprenorfiinia (34 %). Ensisijaisestibuprenorfiinin vuoksi hoitoon hakeutuneilla (lkm=1141)2.–3. ongelmapäihteenä oli mainittu puolestaan useim-miten bentsodiatsepiinit (41 %), kannabis (41 %) tai am-fetamiini (39 %), mutta harvemmin heroiini (21 %).

Ensimmäistä kertaa päihdehoitoon hakeutuneilla kan-nabis on ollut yleisin hoitoon hakeutumiseen johtanutensisijainen päihde. Vaikka ensisijaisesti opiaattien vuok-si ensimmäistä kertaa päihdehoitoon hakeutuneidenosuus on vähentynyt, ensisijaisesti buprenorfiinin vuoksihoitoon hakeutuneiden osuus on kasvanut heroiininvuoksi hoitoon hakeutuneiden vähentyessä samanaikai-sesti. (kuvio 2)

BUPRENORFIININ TAI HEROIININ VUOKSIHOITOON HAKEUTUNEIDEN TAUSTA

Vuonna 2002 ensisijaisesti heroiinin vuoksi päihdehoi-toon hakeutuneet olivat vanhempia (keski-ikä 29,4 vuot-ta) kuin ensisijaisesti buprenorfiinin vuoksi päihdehoi-toon hakeutuneet (keski-ikä 25,4 vuotta). Vuonna 2000tilanne oli päinvastoin: heroiinin käytön vuoksi hoitoonhakeutuneet olivat nuorempia (25,3 vuotta) kuin bupre-norfiinin vuoksi hoitoon hakeutuneet (26,6 vuotta).Vuonna 2001 ryhmien välillä ei ollut selvää eroa.

Vuonna 2002 heroiinin vuoksi hoitoon hakeutuneetolivat aloittaneet heroiinin käytön keskimäärin 19,4-vuo-tiaana. Heroiinin käytön aloittamisikä oli samalla tasol-la myös vuoden 2001 ja 2000 aineistoissa. Buprenorfii-nin käytön aloittamisiässä oli nähtävissä pientä muutos-ta. Buprenorfiinin vuoksi hoitoon hakeutuneet vuonna2002 olivat ilmoittaneet aloittaneensa buprenorfiininkäytön keskimäärin 21,1-vuotiaana, vuonna 2001 21,3-vuotiaana ja vuonna 2000 21,9-vuotiaana.

Elinaikana tapahtuneet pistämisen osalta heroiinin tai

2000 2001 2002

Kaikki Ensi kertaa Kaikki Ensi kertaa Kaikki Ensi kertaa(lkm=4709) hoitoon (lkm=5189) hoitoon (lkm = 5793) hoitoon

Sosiaalinen tausta ja hakeutuneet hakeutuneet hakeutuneetpäihteiden käyttöhistoria (lkm=1362) (lkm=1142) (lkm=1322)

Miehiä (%) 74 71 73 73 71 70Ikäkeskiarvo (v) 26,5 23,1 26,3 23,6 26,2 22,5Ensimmäistä kertaahoitoon hakeutuneet (%) 31 28 23Naimattomia (%) 72 79 73 78 73 83Vain peruskoulu (%) 63 61 64 61 67 66Työttömiä (%) 60 45 59 47 58 42Asunnottomia (%) 16 9 12 6 12 7Alkoholin käytön aloitta-minen ikäkeskiarvo (v) 12,9 13,1 13,0 13,4 12,9 13,1Huumeiden käytön aloit-tamisen ikäkeskiarvo (v) 16,1 16,5 16,1 16,4 15,8 15,9Ei mainittu muitaongelmapäihteitä (%) 14 20 13 16 12 16Pistämällä joskushuumeita käyttäneet (%) 71 48 69 50 72 46Pistämällä viimeisenkuukauden aikanahuumeita käyttäneet (%) 46 33 45 31 42 30Pistämisen aloittamisenikäkeskiarvo (v) 19,5 20,0 19,4 19,6 19,2 19,6

TAULUKKO 1. Päihdehuollon kaikkien huumeasiakkaiden sekä ensimmäistä kertaa päihdehoitoonhakeutuneiden huumeasiakkaiden sosiaalinen tausta ja päihteidenkäytön tausta 2000–2002.

9tiimi 6 • 03

buprenorfiinin vuoksi hoitoon hakeutu-neet eivät eronneet toisistaan eri vuo-sina. Valtaosa (91–98 %) kumman tahan-sa aineen käyttäjistä oli joskus elämäs-sään käyttänyt huumeita pistämällä.Buprenorfiinin vuoksi hoitoon hakeutu-neilla oli kuitenkin heroiinin vuoksi hoi-toon hakeutuneita enemmän hoitoaedeltäneen kuukauden aikaista pistämis-tä kaikkina kolmena vuotena. Buprenor-fiinin vuoksi hoitoon hakeutuneista 82–85 prosentilla oli hiljattain pistämällä ta-pahtunutta käyttöä, kun taas heroiininvuoksi hoitoon hakeutuneilla hiljattainpistämällä käyttäneiden osuus vaihteli49:n ja 74 prosentin välillä.

BUPRENORFIININ ONGELMAKÄYTTÖÄJO 1980-LUVULLA

Buprenorfiini ei ole Suomessa uusi, vasta 2000-luvullahuumeidenkäyttäjien keskuuteen ilmaantunut päihde,vaan sen ongelmakäytöstä voidaan nähdä olleen viittei-tä jo aiemmin. HYKS:n huumevieroitusyksikön asiakkail-la 1987–1991 tehdyssä selvityksessä pääasiallisimminkäytettynä aineena oli amfetamiini 31 prosentilla asiak-kaista, alkoholi ja huumeiden sekakäyttö 19 prosentilla,buprenorfiini 11 prosentilla, kannabis 10 prosentilla jaheroiini 9 prosentilla.

Buprenorfiinin kokeilujen alkaminen jo 1980-luvullaon nähtävissä myös ensisijaisesti buprenorfiinin vuok-si päihdehoitoon hakeutuneiden huumeasiakkaidenpäihdetaustassa. Ensimmäiset buprenorfiinin kokeilutolivat osalla tapahtuneet jo 1980-luvun puolella, vaikkaselvä kokeilujen yleistyminen oli nähtävissä vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen. (kuvio 3)

Heroiinin vähentyminen ja buprenorfiinin yleistymi-nen 2000-luvulla on näkynyt Suomessa myös huumaus-ainerikostilastoissa. Heroiinin selvä vähentyminen alkoivuonna 2001 ja vuonna 2002 tarjonta tyrehtyi lähes ko-konaan johtuen Afganistanin heroiinituotannon vähene-misestä. Buprenorfiini on kuitenkin puolestaan näkynyttakavarikoiduissa huumausaineissa jo 1990-luvun lop-pupuolelta lähtien, mutta se on keskusrikospoliisin mu-kaan yleistynyt katukaupassa vuosituhannen vaihtees-ta lähtien heroiinin saatavuuden vähennyttyä.

POHDINTAAStakesin koordinoima huumehoidon tietojärjestelmä onvakiinnuttamassa asemaansa huumehaittoja koskevas-sa tiedonkeruussa. Tiedonkeruun pääperiaatteet – ke-rättävän tilastotiedon anonyymiys ja tiedonkeruuseenosallistumisen vapaaehtoisuus – ovat säilyneet ennal-laan järjestelmän käynnistämisestä lähtien. Tiedonke-ruujakso vakiintui kalenterivuodeksi vuonna 2000. Huu-mehoidon tietojärjestelmään osallistuvien yksiköidenmäärän ja sen kautta saatavien tietojen määrän kasva-

minen heijastanee sitä kohtaan tunnettavan kiinnostuk-sen kasvamisen lisäksi myös huumeidenkäytöstä johtu-van päihdehoidon kysynnän muutoksia.

Vuosien 2000–02 aineiston vertailu osoitti, että aineis-ton määrässä ja erityyppisistä yksiköistä tulevien tieto-jen osuuden muutoksista huolimatta päihdehuollon huu-measiakkaiden sosiaalisessa taustassa ei ollut suuria ero-ja eri vuosien välillä. Myös hoitoon hakeutumiseen johta-neissa pääpäihderyhmissä ei ollut suuria eroja: opiaatitja stimulantit olivat kaikkina vuosina yleisimmät päihde-hoitoon johtaneet pääpäihderyhmät.

Opiaattiryhmän sisällä oli kuitenkin tapahtunut selvämuutos: buprenorfiini oli vuonna 2002 selvästi heroiiniayleisempi päihdehoitoon hakeutumiseen johtanut opiaat-ti. Joka viides päihdehuollon huumeasiakas oli hakeutu-nut päihdehoitoon buprenorfiinin ongelmakäytön vuok-si. Vuonna 2000 tilanne oli vielä selvästi päinvastainen he-roiinin ja buprenorfiinin osalta.

Buprenorfiinin käyttö osana päihteiden ongelmakäyt-töä onkin noussut julkisen keskustelun aiheeksi Suomes-sa vuoden 2000 jälkeen. Buprenorfiinin nousemista julki-seen tietoisuuteen on ollut vauhdittamassa myös opiaat-tiriippuvaisten lääkehoidon kehittäminen, jota sosiaali- jaterveysministeriö on ollut vahvasti tukemassa opiaatti-riippuvaisten hoitoa koskevilla selvityksillä, antamallaopiaattiriippuvaisten lääkehoitoa koskevan asetuksen(289/2002) ja myöntämällä korvamerkittyä erillisrahoitus-ta vaikeasti huumeongelmaisten hoitopalvelujen kehittä-miseksi vuosina 2001 ja 2002.

Buprenorfiinin ongelmakäytöstä on kuitenkin ollut viit-teitä suomalaisilla huumeidenkäyttäjillä jo 1980-luvun lo-pussa ainakin pääkaupunkiseudulla. Laajemmin sen käy-töstä ei ole tietoa 1980-luvulta. Buprenorfiinin yleistymi-nen päihdekäytössä näyttää tapahtuneen 1990-luvun lop-pupuolella, jolloin opiaattien ongelmakäyttö muutenkinyleistyi. Päihdehoitoon hakeutumiseen johtaneena ongel-mapäihteenä se on alkanut tulla näkyvästi esille vastaparin viime vuoden aikana. Tähän lienee vaikuttanut he-roiinin saatavuuden heikkeneminen: osa aiemmin heroii-nia käyttäneistä on todennäköisesti siirtynyt käyttämäänbuprenorfiinia sen saatavuuden helpottuessa.

0 5 10 15 20 25 30 35

Opiaatit

- heroiini

- buprenfiini

- muu opiaatti

Stimulantit

Rauhoittavat lääkkeet

Kannabis

Alkoholi+huume

Muu päihde

Ei mainittu päihdettä

2002

2002

2000

KUVIO 2. Ensisijaiset hoitoon hakeutumiseen johtaneet päihteetensimmäistä kertaa hoitoon hakeutuneilla 2000–2002 (%).

tiimi 6 • 03 10

0

5

1 0

1 5

2 0

2 5

3 0

1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002

15-19 (lkm =1210) 20-24 v (lkm=1845) 25-29 v (lkm=1075) 30-34 v (lkm=657)

■ L Ä H T E E T:Keskusrikospoliisin tiedote 14.2.2003: Huumerikoksia kirjat-tiin edellisvuotta vähemmän, mutta huumeet edelleen vakavaongelma.

PASCAL KINTZ: Deaths involving buprenorphine: a com-pendium of French cases. Forensic Science International 1-2/2001.

PEKKA LAINE: Buprenorfiinin väärinkäyttöongelma Poh-jois-Suomessa. Päihdepäivät 2003. Luentotiivistelmät. Terve-yden edistämisen keskus.

KARI MERETNIEMI: Huumeenkäyttäjät Suomessa. Tutki-mus Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Huumevieroi-tusyksikössä vuosina 1987–1991 hoidetuista asiakkaista.Moniste.

YOLANDE OBADIA, VINCENT PERRIN, ISABELLE FERONI,DAVID VLAHOV, JEAN-PAUL MOATTI: Injecting misuse ofbuprenorphine among French drug users. Addiction2001;96:267–72.

Päihdehuollon huumeasiakkaat 2000. Stakes, tiedonantaja-palaute 9/2001.

Päihdehuollon huumeasiakkaat 2001. Stakes, tiedonantaja-palaute 9/2002.

Päihdehuollon huumeasiakkaat 2002. Stakes, tilastotiedote14/2002.

ARI VIRTANEN: Huumausainetilanne Suomessa 2002.Stakes, tilastoraportti 2/2003.

ERKKI VUORI: Alkoholi- ja huumekuolemat. Kirjassa Jar-mo Heinonen ym. (toim.): Alkoholi- ja huumetutkimuksenvuosikirja – Tommi 2003. Alkoholi- ja huumetutkijain seura2003.

Kirjoittaja työskentelee erikoissuunnittelijanaStakesissa.

Buprenorfiinin päihdekäyttö näyttää kuitenkin yleis-tyneen muita ikäryhmiä nopeammin vuonna 2002 päih-dehoitoon hakeutuneiden 20–24-vuotiaiden ryhmässä.Vuoden 2000–02 aineiston vertailu antaa viitteitä myössiitä, että buprenorfiinin käyttö on saatettu aloittaa ai-empaa nuorempana. Tämä voi heijastaa sitä, että bup-renorfiini on herättänyt erityisesti nuorempien huumei-denkäyttäjien kiinnostuksen ja siitä saattaa tulla joille-kin ensimmäinen päihteenä käytetty opiaatti.

Buprenorfiinin päihdekäytölle tyypillistä on sen käyt-tö osana eri päihteiden sekakäyttöä kuten muullekinsuomalaiselle huumeiden ongelmakäytölle. Tyypillisiäbuprenorfiinin kanssa käytettäviä muita päihteitä ovatbentsodiatsepiinit, kannabis ja alkoholi. Buprenorfiininpäihdekäytölle Suomessa on tyypillistä myös sen pis-täminen, mihin liittyy selvä yliannostusten riski. Tämänäkyy myös Suomessa, jossa on ollut nähtävissä bup-renorfiiniin liittyvien löydösten yleistyminen kouleman-tapauksissa, vaikka heroiiniin liittyvät yliannostuksetovat vähentyneet Suomessa selvästi heroiinin saatavuu-den vähentyessä. Vaikka buprenorfiini yksinään käytet-tynä ei olekaan samalla tavalla hengenvaarallinen ylian-nostusten osalta, suomalaiselle päihteidenkäytölle tyy-pillisen bentsodiatsepiinien ja alkoholin sekakäytönmyötä yliannostusriski on olemassa.

On tärkeää, että buprenorfiinin päihdekäytön laajuut-ta ja käyttötapoja sekä siihen liittyvää käyttökulttuuriaseurataan Suomessa tiiviisti. Vaikka buprenorfiinin käyt-tö lienee osittain korvannut heroiinin käyttöä opiaat-tien ongelmakäyttäjillä, ja osa käyttäjistä saattaa pala-ta heroiinin käyttöön sen saatavuuden parantuessa, onolemassa myös viitteitä siitä, että buprenorfiini saattaaolla osalla opiaattien nuorista ongelmakäyttäjistä en-simmäinen käytetty opiaatti. Tähän saattaa olla vaikut-tamassa buprenorfiinille joissain nuorissa käyttäjäpii-reissä muodostunut positiivinen maine. Käyttäjille tu-lee välittää myös tietoa buprenorfiinin päihdekäyttöönliittyvistä ongelmista ja riskeistä.

Opiaattien ongelmakäyttäjien hoidon kannalta on tär-keää myös se, että opiaattiriippuvaisten lääkkeellisenhoidon tarjontaa lisätään buprenorfiinin yleistyneestäpäihdekäytöstä huolimatta. Vieroitus-, korvaus- ja yllä-pitohoidossa niin buprenorfiinin kuin myös metadoninkäytöstä on saatu hyviä kokemuksia. Suomessa lääke-

hoitoa toteutetaan tarkasti valvotusti. Vuosittaisenseurantatiedon saaminen opiaattiriippuvaisten lääke-hoidossa olevista asiakkaista mahdollistaa tämän hoi-tomuodon arviointia ja kehittämistä. Huumehoidon tie-tojärjestelmään lisättiin vuoden 2003 alusta joitakinopiaattiriippuvaisten lääkehoidossa olevia asiakkaitakoskevia lisäkysymyksiä, joiden myötä ensi vuonnavoidaan tarkastella tarkemmin myös opiaattiriippu-vaisten lääkehoitoa saavia asiakkaita.

KUVIO 3. Buprenorfiinin käytönaloittaminen ikäryhmissä 15-19 v,20-24 v, 25-29 v ja 30-34 v ensisi-jaisesti buprenorfiinin vuoksi päih-dehoitoon hakeutuneilla vuonna2002.

11tiimi 6 • 03

Kun huumausainelakia vuonna 1972 säädettiin,eduskunnassa käydystä keskustelusta käviilmi, että huumausaineiden käytön rangaista-

vuudesta huolimatta huumausaineista riippuvaisetkäyttäjät oli tarkoitus jättää käytännössä syyttämät-tä tai rangaistukseen tuomitsematta, koska heidänkatsottiin kuuluvan hoitojärjestelmän piiriin.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, säädettäes-sä rikoslain (RL) 50 lukua ja sanotun luvun toimenpi-teistä luopumista tarkoittavaa 7 pykälää, ajatuksethoidon tärkeydestä kirjattiin lainvalmisteluasiakirjoi-hin. Huumausaineista riippuvaisen rikoksentekijänsaamista asianmukaiseen hoitoon pidettiin tärkeänäsekä hänen itsensä että yhteiskunnan kannalta. Täl-laisen henkilön hoitoon hakeutumista ja sitoutumis-ta pidettiin siinä määrin kannustettavana tapahtuma-na, ettei syytteen nostamiseen ja rankaisemiseenenää sen jälkeen yleensä nähty tarvetta.

Valtioneuvoston periaatepäätös suomalaisestahuumausainepolitiikasta vuodelta 1998 on huumehoi-don osalta yksiselitteinen. Sen mukaan huumausai-neiden käyttäjille järjestetään riittävä hoito ja helpo-tetaan heidän hakeutumistaan hoitoon. Tämä huu-mepolitiikkamme peruslinjaus on sopusoinnussamyös Euroopan unionin huumepolitiikan tavoitteidenkanssa.

SYYTTÄJÄ HUUMEPOLITIIKAN TOTEUTTAJANAENNEN KÄYTTÖRIKOSUUDISTUSTA…

Ennen 1.9.2001 tapahtunutta huumausaineen käyttö-rikosuudistusta syyttäjä kohtasi huumehoitoasiansyyteharkintavaiheessa eli siinä vaiheessa, kun po-liisi toimitti huumeiden käyttöä koskevan valmiin esi-tutkintapöytäkirjan syyttäjän ratkaistavaksi. Syyte-

harkintavaihetta siis edelsivät huumeiden käyttäjänkiinni jäänti poliisille ja kuulusteluvaihe.

Työnkulullisesti syyttäjä ei tavannut huumausai-neen käyttämisestä epäiltyä henkilöä missään vaihees-sa ennen syyteharkintaa tai sen aikana. Syyttäjän en-simmäinen henkilökohtainen kontakti asiakkaaseentapahtui useimmiten oikeudenkäynnin pääkäsittelys-sä, jos syytteen nostamiseen päädyttiin. Tosiasiassahuumeiden käyttäjän hoitoonohjaus jäi siten poliisintai sosiaali- ja terveysviranomaisten tehtäväksi, sikälikun huumeiden käyttäjä saatiin rikosprosessin jossa-kin vaiheessa kosketuksiin sosiaalityöntekijöidenkanssa.

Huumerikoksestaan kiinni jääneiden huumeiden-käyttäjien hoitoonohjaus ei käytännössä toiminut.Heini Kainulaisen vuonna 1999 tekemän tutkimuksenmukaan silloisen RL 50 luvun 7 pykälän tarkoittamahoitoon sitoutuminen oli äärimmäisen harvoin syyt-tämättä jättämisen perusteena.

Tutkimuksessa haastatellut syyttäjät suhtautuivattoimenpiteistä luopumiseen näissä tilanteissa sinän-sä myönteisesti. He kuitenkin totesivat, että tapauk-sia, joissa huumerikoksesta epäilty olisi hakeutunuthoidettavaksi, esiintyi käytännössä harvoin. Syinäharvoille tapauksille syyttäjät näkivät mm. sen, ettähoitoa hakeville ei aina ole tarjolla riittävästi hoito-paikkoja tai että hoitoonohjaus ei muutoin toiminutmoitteettomasti sosiaali- ja terveydenhoitopuolella.

SYYTTÄJÄN NÄKÖKULMAHUUMEIDEN ONGELMAKÄYTTÄJIEN HOITOON

LEENA METSÄ[email protected]

Suurin osa syyttäjistä on sisäistänyt, ettähuumeriippuvuus on sairaus. Rankaisemi-nen ei riitä huumeriippuvuuden katkaisemi-seen. Tehokas tapa vähentää huumeidenongelmakäyttöä on saada ongelmakäyttäjäthoidon piiriin. Silti on varsin harvinaista, ettähuumausaineen käyttörikoksesta kiinnijäänyt jätetään syyttämättä hoitoon hakeutu-misen perusteella.

PEKKA HÄNNINEN

tiimi 6 • 03 12

…JA UUDISTUKSEN JÄLKEENHuumausaineen käyttörikosuudistus tuli voimaan1.9.2001. Uudistus aiheutti muutoksen myös toimenpi-teistä luopumista koskevaan RL 50 luvun 7 pykälään.Kun aikaisemmin toimenpiteistä luopumisen edellytyk-senä oli huumeiden käyttäjän hoitoon sitoutuminen, nytsellaiseksi riittää hoitoon hakeutuminen. Hoitoon ha-keutumisen sisältöä ei ole laissa eikä lainvalmistelutöis-sä lähemmin kuvattu. Hoitoon hakeutumisen voidaankatsoa toteutuneen lain tarkoittamalla tavalla silloin,kun asiakas on hakeutunut hoitopaikkaan tai on muul-la tavoin varannut sieltä paikan tai vastaanottoajan.

Syyttäjän työnkulkuun käyttörikosuudistus ei sinän-sä aiheuttanut muutosta: ne tilanteet, joissa henkilöhaluaa hakeutua hoitoon, tulevat edelleen syyttäjäneteen varsinaisina syyteharkinta-asioina. Poliisiylijoh-to ja valtakunnansyyttäjä ovat sopineet, että näissä ti-lanteissa poliisi ei suoraan sakota. Näin turvataan se,että jokaisen hoitoon hakeutujan kohdalla syyttäjä to-siasiassa harkitsee toimenpiteistä luopumisen mahdol-lisuuden.

Edelleenkään syyttäjä ei käytännössä henkilökohtai-sesti kohtaa huumeiden käytöstä kiinni jäänyttä asia-kasta sen enempää esitutkinta- kuin syyteharkinta-ai-kana. Mahdolliset asiakkaan hoitoonohjaustoimet ta-pahtuvat käytännössä ennen sitä hetkeä, jolloin asiasaapuu syyttäjän harkittavaksi eli joko poliisin tai sosi-aali- ja terveysviranomaisten toimesta.

Käyttörikosuudistuksen lainvalmistelutöistä käy sel-västi ilmi lainsäätäjän tahto huumeiden käyttäjien hoi-don osalta. Uudistuksen yhtenä tarkoituksena on ”alen-taa kynnystä syyttämättä tai tuomitsematta jättämises-sä hoitoon hakeutumisen vuoksi ja korostaa hoitoon-ohjauksen merkitystä harkitessa seuraamuksen mää-räämättä jättämistä huumausaineen käyttötapauksis-sa”. Syyttäjien päätöksenteon osalta vielä nimenomai-sesti todetaan, että ”erityisen tärkeää on, että kannus-tetaan huumeriippuvaisten hoitoon hakeutumista”.

Hakeutuuko huumeriippuvainen hoitoon yksin-omaan sillä perusteella, että hän näin menettelemällätietää välttyvänsä sakotukselta ja saavansa päätöksensyyttämättä jättämisestä? Voisiko huumeriippuvaisenmotivointi hoitoon olla niin helppoa? Vai tarkoittaakolainsäätäjä tässä kohden sitä, että syyttäjän pitäisi vie-lä jollakin muulla tavalla kuin sakottamisesta luopumal-la olla aktiivinen ja aloitteellinen hoitoonohjauksessa?Jos tarkoittaa, syyttäjien tarkoituksenmukainen toimin-tamalli on tiivis yhteistyö poliisin ja sosiaali- ja terve-ysviranomaisten kanssa hoitoonohjausmenettelyjenluomisessa.

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄN YLEISOHJESYYTTÄJILLE

Syyttäjät suhtautuvat vakavasti lainsäätäjän tässä asi-assa esittämiin kantoihin. Huumeiden ongelmakäyttä-jät ovat erityisryhmä, jonka osalta kaikilta viranomai-

silta on käyttörikosuudistuksen lainvalmistelutöidenja eduskunnan ponnenkin mukaan edellytettävä pon-nisteluja hoitoonohjauksen ja hoidon järjestämiseksi.Syyttäjien osalta nämä tavoitteet on kirjattu valtakun-nansyyttäjän syyttäjille 11.9.2002 antamaan yleisohjee-seen seuraamuksen määräämisestä huumausaineenkäyttörikoksessa (VKS:2002:3).

Valtakunnansyyttäjän ohjeessa todetaan ensinnä-kin, että huumeriippuvaista ei pidä sakottaa, ennenkuin hoitoonohjaus on annettu ja hoitoon hakeutumi-sen halukkuus on selvitetty. Ohjeessa todetaan edel-leen, että huumeriippuvuudesta vapautuminen voi ollahyvin vaikeaa ja se voi vaatia useita erillisiä ja sisällöl-tään erilaisia hoitojaksoja ajan kuluessa. Tämän vuok-si hoitoon hakeutuminen voi olla syyttämättä jättämi-sen perusteena saman käyttäjän kohdalla useammin-kin kuin kerran.

Vaikka syyttäjä ei työnkulullisesti pääse henkilökoh-taiseen kontaktiin huumeiden ongelmakäyttäjän kans-sa ennen ratkaisunsa tekemistä ja vaikka syyttäjällä eikoulutuksensa vuoksi olisi edes valmiuksia mihinkäänkonkreettisiin hoitoonmotivointitilaisuuksiin, ohjees-sa edellytetään, että syyttäjän on osallistuttava sellai-seen viranomaisyhteistyöhön, jolla hoitoonohjausme-nettelytavoista eri viranomaisten kesken sovitaan.

Ohjeessa todetaan, että syyttäjän on paikkakunta-kohtaisesti yhteistyössä poliisin, päihdehuollon edus-tajien ja muun sosiaali- ja terveydenhuollon kanssasovittava menettelytavoista, joilla voidaan edistää ris-kiryhmiin kuuluvien varhaista hoitoon ja tukipalvelui-hin hakeutumista ja ehkäistä huumausaineen käyttö-rikokseen syyllistymisen uusiutumista. Tavoitteenatulee olla hoitoonohjaus- ja puuttumisjärjestelmä, jokatapahtuu kiinteänä viranomaisyhteistyönä. Ohjeessamuistutetaan syyttäjille lisäksi siitä, että päihdehuol-tolain mukaan kunnan on huolehdittava tarpeenmu-kaisen päihdehuollon järjestämisestä ja oltava yhteis-työssä muiden viranomaisten kanssa.

MIKÄ TAKAISI HOITOONOHJAUS-JÄRJESTELMÄN TOIMIVUUDEN?

Valtakunnansyyttäjänvirasto valvoo edellä käsitellynohjeen noudattamista ja on tehnyt syyttäjäyksiköihinkyselytutkimuksen esimerkiksi hoitoonohjausmenet-telyn osalta. Vastausten mukaan lähes jokaisessa syyt-täjäyksikössä on luotu edellä mainitut menettelytavat.Tästä huolimatta hoitoon hakeutumisen perusteellatehtyjä syyttämättäjättämispäätöksiä ei Oikeuspoliit-tisessa tutkimuslaitoksessa tekeillä olevan seuranta-tutkimuksen alustavien tietojen mukaan ole kuin rei-lut 150 kappaletta noin kahden vuoden ajalta.

Tämä vaikuttaa kovin pieneltä lukumäärältä ottaenhuomioon huumeiden ongelmakäyttäjien lukumäärän,joka arvioiden mukaan on 11 000–14 000 henkilöä jaottaen toisaalta huomioon sen, että poliisin tietoontulee vuositasolla keskimäärin yli 7 000 huumausai-

13tiimi 6 • 03

neen käyttörikosta. Luvut herättävät kysymyksen sii-tä, onko käyttörikoksista kiinni jääneiden huumeriip-puvaisten hoitoonohjaus tosiasiassa tehokasta? Vaieikö hoitopaikkoja ole riittävästi tarjolla? Vai eivätköhuumeidenkäyttäjät halua hoitoon?

Kun huumeiden pitkäaikainen käyttäjä jää poliisillekiinni käyttörikoksestaan, poliisi pyrkii selvittämäänhenkilöltä tämän halukkuuden hoitoon ja sen jälkeen– jos halua on – henkilö pitäisi saada hakeutumaan hoi-toon. Mutta jos henkilö ykskantaan ilmoittaa, ettei hänhalua tai tarvitse hoitoa, on aivan selvää, ettei poliisil-la ole koulutuksensa vuoksi edellytyksiä kovin pitkäl-le meneviin hoitoonmotivointipuheisiin puhumatta-kaan siitä, että poliisi voisi ryhtyä arvioimaan, olisikohenkilö tosiasiassa hoidon tarpeessa huumeriippuvuu-tensa vuoksi.

Myöskään syyttäjällä ei ole koulutuksellisia valmiuk-sia tällaisten motivointien tai arvioiden tekemiseen,eikä se työnkulullisesti ole edes mahdollista.

Tärkeää kuitenkin olisi se, että kun henkilön huu-meiden käyttö nyt on tullut viranomaisten tietoon, hä-net saataisiin tehokkaasti ohjattua hoidontarpeen ar-vioon ja sitä kautta hoidon piiriin. Hoitoonohjauksentehokkaan onnistumisen parempi tae voisi olla polii-siasemalla päivystystä tekevä sosiaalityöntekijä, jon-ka puheille käyttörikoksesta kiinni jäänyt huumeidenongelmakäyttäjä heti ohjattaisiin. Tämän jälkeen sosi-aalityöntekijä ryhtyisi sellaisiin toimenpiteisiin, jotkaedesauttaisivat henkilön hoitoon hakeutumista.

Suurin osa syyttäjistä on sisäistänyt sen, että huu-meriippuvuus on sairaus eikä rankaiseminen riitä riip-puvuuden katkaisemiseen taikka edistä kuiville pää-syä. Tehokas tapa vähentää huumeiden ongelmakäyt-töä on saada ongelmakäyttäjät hoidon piiriin. Näin ol-len syyttäjät ovat lähes poikkeuksetta valmiit pääty-mään syyttämättä jättämiseen rikoslain 50 luvun 7pykälän tarkoittamalla hoitoonhakeutumisperusteel-la heti, kun säännöksen soveltamisedellytykset ovatkäsillä.

Syyttäjät eivät pelkää sitä, että rangaistusjärjestel-män pelotevaikutus huumeiden ongelmakäyttäjienkohdalla menettäisi merkityksensä, vaikka sakot jäte-tään antamatta. Näin sen vuoksi, koska useimmillehuumeiden ongelmakäyttäjälle sakot ovat jo lähtökoh-taisesti merkityksetön seikka, eihän rahaa niiden mak-samiseen kuitenkaan ole. Huumeiden ongelmakäyttä-jä ostaa rahoillaan huumausaineita eikä maksa sakko-ja. Hänen elämänhallintansa ei myöskään ole sitä luok-kaa, että hän kykenisi jokapäiväisessä toiminnassaanottamaan huomioon sen, että maksamattomat sakotmuunnetaan aikanaan vankeudeksi. Huumeriippuvuusheikentää kykyä suunnitella elämää kovin pitkällä täh-täyksellä.

Syyttäjät ovat sisäistäneet myös ne lieveilmiöt, mitähoitamattomasta huumeriippuvuudesta seuraa. Esi-merkkeinä voidaan mainita lisääntynyt omaisuusrikol-

lisuus huumeiden käytön rahoittamiseksi ja vaikkapaSubutexin leviäminen katukauppaan. Syyttäjät pitävätyhtenä tehokkaana puuttumisena näihinkin ilmiöihinsitä, että pahoin huumeriippuvaiset hoidettaisiin vi-rallisessa valvotussa hoitojärjestelmässä.

Syyttäjillä on se käsitys, että huumeongelmaistenhoitopaikkoja tai ainakaan opioidiriippuvaisten lääk-keellisiä korvaushoitopaikkoja ei olisi riittävästi tar-jolla kaikilla paikkakunnilla. Julkisuudessa esitettyjentietojen valossa myös jonotusajat lääkkeellisiin hoito-paikkoihin ovat jopa kahden vuoden pituiset. Tiedotherättävät kysymyksen siitä, miten lääkkeellisten hoi-topaikkojen puute ja pitkät jonotusajat ovat selitettä-vissä tilanteessa, jossa kunnille on jaettu jopa korva-merkittyä rahaa esimerkiksi juuri korvaushoidon jär-jestämistä varten. Toivottavasti kyse ei ole asenteista.

Tämänhetkisessä huumetilanteessamme ainakaanennakkoluulot ja kielteiset asenteet esimerkiksi lääk-keellistä huumehoitoa kohtaan eivät saisi vaikuttaapäätöksentekoon siitä, minkä verran kunnissa talou-dellisesti panostetaan huumehoitoihin. Päätöksente-ossa tulisi muistaa sekin, että vaikeasti riippuvaisiahuumeiden käyttäjiä on Suomessa suhteellisen vähän,minkä vuoksi jokaisella onnistuneella huumehoidollaon suuri suhteellinen merkitys kysyntään huumemark-kinoillamme. On sanottu myös, että pidemmän päällehuumeriippuvaisten hoitaminen tulee yhteiskunnallehalvemmaksi kuin hoitamatta jättäminen.

Kirjoittaja on valtionsyyttäjä.

■ L U E T T A V A A L U E T T A V A A

JUKKA AHONEN: Raittiuden voima – RaittiudenYstävät ry 1853-2003. Raittiuden Ystävien 150-vuotishistoriateos. Otava 2003.

MARTTA KAUKONEN (toim.): Seksuaalinenväkivalta ja hyväksikäyttö. Selviytymiskertomuk-sia. Raiskauskriisikeskus Tukinaisen 10-vuotis-juhlakirja. PS-kustannus 2003.

MERJA MÄKISALO: Yhdessä onnistumme. Opastyöyhteisön kehittämiseen ja hyvinvointiin. Tammi2003.

KATJA RASK & SINA PASANEN: Perhekuntou-tuksesta valmiuksia päihteettömyyteen, vanhem-muuteen ja elämänhallintaan. Perheen yhdistettyhoito (PYY) -kuntoutusprosessin arviointi, Tutki-muksia 2, Diakonia-ammattikorkeakoulu 2003.

JAN-CHRISTER WAHLBECK: Kompassejaelämän ristiriitoihin. Runollisia visioita psykologi-sista teemoista. Ai-ai/Mielikirjat 2003.

tiimi 6 • 03 14

R A N T A L A

Tulevaisuuden tutkija Mika Mannermaa sanoihiljan tv:ssä, että sivilisaatio on kuin ässäarpa.Kun pinnalta raaputtaa, alta paljastuu useim-

miten pettymys. Käteen jää siis harvoin jättipottia,mutta joskus rahaa saattaa voittaa sen verran, ettäsillä voi toiveikkaasti ostaa uuden ässäarvan.

Meitä ohjataan ohjelmilla – vai ohjataanko? Uu-dessa hallituksen ohjelmassa mainitaan lukuisiaalaohjelmia. On tietysti yrittäjyys- ja työllisyysohjel-maa, mutta yhtä lailla on kansallista terveyshanket-ta, sosiaalialan kehittämisohjelmaa, alkoholiohjel-maa, huumausainepoliittista toimenpideohjelmaayms. Suuri osa ohjelmista on vasta kehitteillä.

Sana ohjelma kuulostaa hienolta. Maalaisjärjelläse tuntuu viittaavan siihen, että ohjelman kohteenaoleva asia on otettu haltuun. Sitä on pohdittu asian-tuntijoiden kesken, ja nyt tiedetään mitä tehdään.

Olen etsinyt voittoarpoja erilaisten sosiaali- jaterveyspuolen ohjelmien linjauksista ja toimenpide-ehdotuksista. Tämä on sivuseikka, mutta joku kui-tenkin miettii, miksen poliisiorganisaation edustaja-na tyydy ihmettelemään poliisialan papereita. No,mietin paraikaa keinoja ehkäistä rikollisuuteen rek-rytoitumista tai katkaista rikoskierre. Näissä asioissasosiaali- ja terveysalan toiminnoilla ja poikkihallin-nollisella yhteistyöllä on keskeinen rooli – tai ainakinvoisi olla.

OHJELMIEN LÄHTÖKOHDISSA näkyy nimittäinvarsin selkeästi kansalaisten lisääntyvä omavastuu.Saan siis lunastaa ässäarpavoittoni, kunhan tuenlisäksi samalla summalla ässäarpaohjelmaa. Toisinsanoen: sosiaalialan kehittämisohjelman mukaan”laajan julkisen hyvinvointivelvoitteen ylläpito edel-lyttää sekä palvelujen priorisointia että kansalaistenoman vastuun korostamista”. Alkoholiohjelma ”perus-tuu julkisen vallan, elinkeinoelämän ja kansalaisyh-teiskunnan vapaaehtoiselle kumppanuudelle”. Köy-hyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastainen kan-sallinen toimintasuunnitelma toteaa suhteessa vai-keimmassa tilanteessa oleviin, että ”kansalaistenoma toiminta ja osallistuminen palvelujen suunnitte-luun korostuvat tulevaisuudessa”.

Ohjelmissa kiperiä paikkoja kierretään viittaamal-

la toisiin ohjelmiin – lopulta sellaiseen, joka on vastasuunnitteilla. Köyhyyden jne. ohjelmassa todetaan,että sosiaalipalvelujen saatavuutta ja laatua paran-netaan Kansallisen sosiaalialan kehittämisprojektintavoitteiden mukaisesti. Mitä se tarkoittaa? Kyseinenhanke pyrkii ratkaisemaan lähiajan kiireellisimmätasiat ja varmistamaan sosiaalialan pitkän aikavälinkehittämisen, jota varten ”käynnistetään Hyvinvointi2015 -ohjelman valmistelu”. Voitin uuden ässäarvan!Joudun tosin odottamaan lupaa raaputtaa sitä.

Harva toimenpide-ehdotuskaan on sanansa väärt-ti; kyse on pikemminkin peruslinjausten sijoittami-sesta paikallistasolle. Esimerkiksi köyhyyden ja jne.ohjelmassa esitellään hyvinä käytäntöinä alueellisiayhteistoimintamalleja, mutta useassa konkretiaavasta haetaan tyyliin ”perusstrategiana syrjäytymi-sen ehkäisyssä on paikallisten voimien kokoaminenja yhteishankkeiden käynnistäminen”. Ilmainenässäarpa ilman voittoa.

OHJELMATEHTAILUN EPÄLOOGINEN logiikka onse, että mitä vähemmän uudella julkishallinnolla onvaltaa ohjailuun, sitä enemmän tehdään ohjelmia,jotka eivät ohjaa. Se tuskin on uutinen, mutta hämä-rilläkin ohjelmilla on valtaa, koska ne ohjaavat re-surssien jakoa. Ympäripyöreän ohjelmakielen omak-suneet yhteishankkeet saavat rahoituksen ja tuen.Vinkki: jokaisen ministeriötason työryhmätyömyy-rän olisi hyvä osallistua joskus paikallistason verkos-tokokouksiin. Näkisivät, miten perustyöstä poisolevaa arvokasta työaikaa kulutetaan palvelujärjes-telmän tehostamiseen ilman linjauksia. Vai pitäisikösanoa, että linjaus on ohjelmien mukainen linjaukset-tomuus. Kun kunnissa työ ei tuo tulosta, linjauksia jahyviä käytäntöjä haetaan nyt yhteisvoimin seutukun-nissa ja osaamiskeskuksissa...

En yhtään ihmettele, että uusi julkishallinto koros-taa myös innovatiivisuutta ja luovuutta. Mutta pe-rusasioihin palatakseni: ässäarvat saisivat olla hal-vempia, kunnes voitot vähän paranevat!

Kirjoittaja on sosiologi ja työskentelee erikois-tutkijana Poliisiammattikorkeakoulussa.

KATI [email protected]

1 4

OHJELMASTA TOISEEN JA TAKAISIN

15tiimi 6 • 03

MIKKO [email protected]

VESA KNUUTTILA, Pekka Saarnio, Kari Siekkinen, KariMatela, Tuula Hursti ja Sanna Väyrynen epäilevät opi-aattiriippuvuuden hoitoa koskevien tutkimusten tie-teellisen näytön vahvuutta (Tiimi 5/2003). Samassalehdessä Tuulikki Forssén ja Hannele Tainio puoles-taan kyseenalaistavat lääkkeelliset korvaushoidot nii-den korkean hinnan tähden.

Tiede on järjestelmällistä ja järkiperäistä uuden tie-don hankintaa. Tiede ei voi nojautua yksilölliseen vais-toon tai intuitioon, suostutteluun, propagandaan taijumalalliseen ilmoitukseen. Tiedon perustelun on ta-pahduttava tiedeyhteisön hyväksymien tutkimusme-netelmien avulla. Molempiin yllä esitettyihin epäilyi-hin on mahdollista löytää tieteellisesti perusteltu vas-taus.

Lääkkeellinen korvaushoito on opiaattiriippuvuu-den tehokkain ja kustannuksiltaan edullisin hoitomuo-to. Muiden hoitomuotojen vaikuttavuudesta ei ole ole-massa riittävää tieteellistä näyttöä, ja hoidotta jättä-minen tulee yhteiskunnalle kaikkein kalleimmaksi.Toivottavasti avoin ja tieteelliseen tiedonhankintaanperustuva vuoropuhelumme koituu mahdollisimmanpian syrjäytyneiden ja syrjäytettyjen huumeriippuvais-ten, heidän läheistensä ja koko suomalaisen yhteiskun-nan hyväksi.

Päihderiippuvuuksien hoidon päävastuu on Suo-messa kuulunut sosiaalitoimelle jo yli 30 vuoden ajan.Tämän vastuunsa on sosiaalitoimi suurimmaksi osak-si hyvin kantanut. Parantamisen varaa kuitenkin on.Suurimpana puutteena näen päihderiippuvuuden hoi-toa koskevien hyvätasoisten kansallisten tutkimustenvähäisyyden. Toinen puute on tieteiden välisestä pa-radigmasta ja peruskoulutuksesta johtuva negatiivinen

K E S K U S T E L U A

asennoituminen lääkehoitoja kohtaan. Esimerkiksimedikalisaatio-termiä käytetään ”leimakirveenä”, jon-ka kohteeksi olen itsekin useissa eri yhteyksissä jou-tunut. Päihdetyön moniammatillisuuden ja poikkitie-teellisyyden toivoisi toteutuvan useammin arkipäiväs-sä kuin juhlapuheissa.

Euroopan komission tuella on äskettäin valmistu-nut päättäjille tarkoitettu näyttöön perustuva tietopa-ketti, joka käsittelee lääkkeellisen korvaushoidon toi-mivuutta (effectiveness) opiaattiriippuvuuden hoidos-sa. Suosittelen tuohon kirjaseen tutustumista jokaisellepäihdealan toimijalle ja päättäjälle. Tiedon ja koulu-tuksen avulla koulukuntien väliset mielipide-erot voi-daan minimoida, ja uudelle pohjalle rakennetulla yh-teistyöllä suomalainen huumehoito voidaan saattaaeurooppalaiselle tasolle.

Vuonna 1999 Suomalainen Lääkäriseura Duodecimja Suomen Akatemia järjestivät konsensuskokouksen,jonka aihe oli huumeriippuvuuden hoito Suomessa.Konsensuskokous piti perusteltuna, että hoitokynnys-tä opiaattiriippuvaisten korvaushoidossa alennetaan.Tällöin huumeidenkäyttäjät saadaan nopeammin jasuuremmassa määrin hoidon piiriin, ja samalla huu-meidenkäytöstä aiheutuvat sosiaaliset ja terveydelli-set haitat vähenevät.

Konsensuskokouksesta huolimatta lähes 90 pro-senttia suomalaisista opiaattiriippuvaisista joutuuedelleenkin turvautumaan joko ”katulääkitykseen” tailähes toimimattomiksi osoitettuihin lääkkeettömiinhoitovaihtoehtoihin. Belgiassa korvaushoitoon pääsee24 tunnissa, Tanskassa huumeongelmaisen on lainmukaan päästävä kahdessa viikossa hoitoon ja siellänoin 7 000 opiaattiriippuvaista on korvaushoidossa.Norjassa korvaushoitoa saa 2 600 potilasta, Ruotsissanoin 1 500 ja Suomessa vain 580.

Kari Matela ym. syyttävät allekirjoittanutta väiste-lystä keskeisissä kysymyksissä. Erilaisten hoitomuo-tojen tehokkuus ja toimivuus ovat mielestäni keskei-siä kysymyksiä minkä tahansa sairauden hoidossa.Oheiseen taulukkoon olen koonnut keskeisimmät väit-tämäni, jotka perustuvat kattavaan kirjallisuushakuun

Tieteen objektiivisuus jakriittisyys sekäopiaattiriippuvuuden hoito

KA

IJA

SA

VO

LA

tiimi 6 • 03 16

sekä näin löydettyjen hoitotutkimusten huolelliseenlaadunarviointiin. Monet tutkijat ja huumehoitoja to-teuttavat ovat eri maissa ja erilaisissa kulttuureissatoisistaan riippumatta päätyneet suunnilleen saman-laisiin johtopäätöksiin. Toivomuksistani huolimattayksikään korvaushoitoja vastustava ja muita hoito-muotoja toteuttava taho ei ole suostunut esittämäänniitä tutkimuksia, jotka osoittaisivat esittämäni väit-teet vääriksi. Näitä kirjallisuusviitteitä en myöskäänlöytänyt yhdestäkään Tiimin edellisessä numerossajulkaistusta puheenvuorosta.

Vesa Knuuttila ym. ja Kari Matela ym. kyseenalais-tavat satunnaistettujen tutkimusten luotettavuudenpsykososiaalisten hoitomuotojen kohdalla. Tuon väit-teensä kanssa he jäävät tiedemaailmassa varsin yksin.Satunnaistetut tutkimukset eivät toki ole ainoa tapatutkia hoitomuotojen vaikuttavuutta ja toimivuutta,mutta niiden antama tieto on ehdottomasti luotetta-vinta. Toisaalta opiaattiriippuvuuden hoitotutkimuk-sissa tämä kysymys on irrelevantti, sillä psykososiaa-lisia hoitomuotoja on voitu vertailla vain korvaushoi-toa saavilla potilailla. Mikään psykososiaalinen tera-pia tai yksikään terapeutti ei ole onnistunut pitämäänyli 20:ta prosenttia opiaattiriippuvaisista mukana hoi-dossa ilman opiaattiagonistilla toteutettavaa korvaa-vaa lääkitystä. Tällöin mitään järkevää psykososiaa-listen hoitomuotojen vaikuttavuutta tai toimivuuttaselvittävää tutkimusta ei voida toteuttaa.

Samat kirjoittajat epäilevät ulkomailla saatujen kor-vaushoitotutkimusten tulosten sovellettavuutta suo-malaisten opiaattiriippuvaisten hoitamiseen. Järven-

pään sosiaalisairaalassa toteutettu Kadulta korvaushoi-toon -tutkimus osoittaa, että korvaushoito toimii myösSuomessa. Tuossa tutkimuksessa oli mukana 171 opi-aattiriippuvaista, joita lähes kaikkia oli aikaisemminyritetty hoitaa lukuisia kertoja A-klinikoilla ja erilaisis-sa hoitolaitoksissa, mutta hoidot olivat toistuvasti epä-onnistuneet. Lääkkeellinen korvaushoito on ollut tun-nettu jo yli 50 vuotta. Miksi tuota tai vastaavanlaistatutkimusta ei ole tehty Suomessa aikaisemmin?

Vesa Knuuttilan ym.:n kirjoituksessa esiintyy heit-toja, kuten ainekeskeinen hoitoajattelu ja ”laajaspekt-rinen yhdistelmähoitolääke”, joita en normaalisti viit-sisi kommentoida. Valitettavasti nuo heitot kuitenkinedustavat yleisistä harhakäsityksistä johtuvia asentei-ta, jotka syrjäyttävät jo ennestäänkin syrjäytyneet opi-aattiriippuvaiset tehokkaaksi osoitetun hoitomuodonulkopuolelle.

Huumeriippuvuuteen kohdistuva häpeä ja leima onerityisen vahva. Alkoholistikin pitää itseään huume-riippuvaista ”parempana” ihmisenä. Häpeä estää lähei-siä näkemästä huumeriippuvuutta riittävän ajoissa,huumeriippuvaista hakeutumasta hoitoon ja hoitohen-kilökuntaa toteuttamasta näyttöön perustuvaa hoitoa.Huumeriippuvaiset sotivat yhteiskuntamme asettamiaarvoja – työn etiikkaa, kilpailua ja autonomiaa – vas-taan. Heitä pidetään passiivisina, laiskoina ja mielihy-vää tavoittelevina ”surkimuksina” tai ”hörhöinä”. Näinnähtynä huumeriippuvuus on pikemminkin luonnevi-ka kuin sairaus, joka tarvitsee hoitoa.

Näyttää olevan, että sairauskäsitettä päihderiippu-vuuden kohdalla on edelleenkin Suomessa vaikea hy-


VÄITTÄMÄ Näytönaste

1. Lyhyet vieroitushoidot on osoitettu potilaan kokonaiskuntoutuksen kannalta lähes A tehottomiksi.

2. Korvaushoito parantaa erittäin merkitsevästi hoidossa pysymistä ja vähentää A laittomien opiaattien käyttöä, kuolleisuutta, tartuntariskejä ja omaisuusrikoksia.

3. Korvaushoito on huomattavasti tehokkaampi kuin psykososiaalisella hoidolla A rikastettu 3 viikkoa – 4 kuukautta kestävä vieroitushoito.

4. Korvaushoito on kustannus-hyöty-suhteeltaan huomattavasti halvempaa kuin A hoidotta jättäminen.

5. Tietyillä psykososiaalisilla terapiamuodoilla voidaan parantaa merkitsevästi A lääkekorvaushoidolla saatua hoitotulosta.

6. Seurantatutkimuksissa on todettu että yhteisöhoidosta putoaminen on erittäin C tavallista, > 40 % ensimmäisen kuukauden aikana. Yhteisöhoitojen toimivuutta ei ole tutkittu satunnaistetuissa tutkimuksissa.

Opiaattiriippuvuuden hoitoa koskevat tieteelliseen näyttöön perustuvat väittämät

Näytönaste A = Vahva tutkimusnäyttö eli useita menetelmällisesti tasokkaita tutkimuksia, joidentulokset ovat samansuuntaiset.Näytönaste C = Niukka tutkimusnäyttö eli ainakin yksi kelvollinen tutkimus.

17tiimi 6 • 03

väksyä. Tämä johtuu suurelta osin tiedon puutteesta.Jatkuva heroiinin tai muiden opiaattien runsas käyttöjohtaa tilanteeseen, jossa hermosolujen reseptoreidentoiminta on ehkä pysyvästi muuttunut. Tästä johtuentarve saada opiaatteja on yhtä vahvasti biologisestiohjelmoitu kuin tarve syödä tai hengittää. Lääketietees-tä löytyy muita samanlaisia esimerkkejä. Lisämunuais-ten toiminta saattaa pysyvästi loppua pitkäaikaisen kor-tisonilääkityksen seurauksena. Tässäkin tapauksessapotilas joutuu käyttämään korvaavaa lääkitystä kokoloppuikänsä. Opiaattiriippuvuutta voidaan verratamyös muihin kroonisiin sairauksiin kuten sokeritautiin,verenpainetautiin tai vaikeaan masennukseen. Kaikkinämä sairaudet vaativat päivittäistä hoitoa. Hoidon kes-keyttäminen voi johtaa vakaviin, jopa hengenvaaralli-siin seuraamuksiin.

Riippuvuus on myös vaikea sairaus. Sille on tyypil-listä pakonomainen tarve käyttää ainetta ja voimakasainehimo. Tämä johtaa uuden annoksen etsimiseen jahankkimiseen kaikin mahdollisin keinoin huolimatta ai-neen käyttöön liittyvistä negatiivisista terveydellisistäja sosiaalisista seuraamuksista. Laittomaan aineeseenkohdistuvassa riippuvuudessa korostuvat sosiaalisethaitat. Ihmisen biologia on yksilöllistä. Joidenkin koh-dalla nikotiiniriippuvuus on niin vaikea, että vakavistatupakoinnin aiheuttamista sairauksista huolimatta heeivät pysty koskaan tupakointiaan lopettamaan. Viimei-simpien tutkimusten mukaan erityinen vaikeus irrot-tautua nikotiiniriippuvuudesta saattaa johtua geenimu-taatiosta. Kuka on valmis heittämään ensimmäisen ki-ven?

Yleinen harhakäsitys on, että heroiini tai muut opi-aatit tuottavat riippuvaiselle jatkuvaa mielihyvää. To-tuus on, että heroiinin käyttö tuottaa mielihyvää vainennen opiaattiriippuvuuden kehittymistä. Jatkossa käy-tön aiheuttamat haitat ja aineen loppumisesta johtu-vat vieroitusoireet menevät mennen tullen aikaisempi-en mielihyväkokemusten edelle. Tuossa vaiheessa mie-lihyväkokemukset liittyvät korkeintaan voimakkaidenvieroitusoireiden vähentymiseen.

Toinen harhakäsitys on, että korvaushoidossa kor-vataan vain yksi huume toisella huumeella. Opiaatti-riippuvuuden korvaushoitoa halutaan verrata alkoho-lismin hoitamiseen alkoholilla. Oikeampaa olisi verra-ta opiaattikorvaushoitoa nikotiinikorvaushoitoon. Ni-kotiinilla ja opiaateilla on hermosoluissa spesifiset re-septorit, joita etanolilla ei ole. Tosiasiassa korvaushoi-dossa olevat ovat lähes normaalissa tietoisuuden tilas-sa, joka ei ole millään tavalla verrattavissa etanolin ai-heuttamaan humalatilaan. He elävät ja toimivat sekäsubjektiivisesti että objektiivisesti normaalisti ja ilmanvieroitusoireista aiheutuvaa sairaustilaa.

Kolmas väärinkäsitys on, että koska potilaat eivätlopeta lääkkeen käyttöä, mitään todellista parantumis-ta ei tapahdu. Kuten edellä todettiin, krooninen heroii-

nin käyttö muuttaa aivosolujen kemiaa. Suurella osallaopiaattiriippuvaisista aivosolujen toiminta ei ilmeises-ti enää koskaan palaa entiselleen. Tästä syystä useim-pien kohdalla korvaushoito ei voi loppua koskaan. Toi-saalta korvaushoidosta johtuen opiaatiriippuvainenpystyy viettämään tervettä ja laillista elämää. Kont-rasti aikaisempaan hallitsemattomaan elämään läheis-ten hylkäämänä ja yhteiskunnan syrjimänä on valta-va.

Tuulikki Forssén ja Hannele Tainio kysyvät, mistärahat korvaushoitoon. Todellisuudessa kyse ei ole ra-han vaan tahdon puutteesta. Heroiinin, crackin ja ko-kaiinin yhteiskunnalle aiheuttamien vuotuisten kus-tannuksien suuruuden on arvioitu olevan Isossa-Bri-tanniassa 30 miljardia euroa. Vaikeasti huumeriippu-vaiset aiheuttavat näistä kustannuksista 99 prosent-tia. Toisaalta laillisten huumeiden aiheuttamat pelkätsosiaaliset kustannukset ovat suurempia kuin laitto-mien huumeiden. Tupakointi aiheuttaa näistä kustan-nuksista 61 prosenttia, alkoholi 22 prosenttia ja lait-tomat huumeet vain 17 prosenttia. Tupakoinnin aihe-uttamat terveydenhuollon kustannukset ovat lisäksimoninkertaiset laittomien huumeiden aiheuttamiinkustannuksiin verrattuna.

Vuonna 1991 Yhdysvalloissa tehdyssä selvitykses-sä osoitettiin, että opiaattiriippuvaisen pitäminen hoi-don ulkopuolella tulee yhteiskunnalle kaikkein kal-leimmaksi. Vuotuisten kustannusten arvioitiin olevan40 000 euroa hoitamattomana kadulla tai vankilassa,10 000 euroa lääkkeettömässä yhteisöhoidossa ja 2250 euroa metadonikorvaushoidossa. Washingtoninyliopistossa tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, ettäkorvaushoito tuottaa 54–64 prosentin vähennyksenomaisuusrikoksissa, kaikissa pidätyksissä, huumepi-dätyksissä, käynneissä sairaalapäivystyksissä, sairaa-lakäynneissä, muiden terveydenhuollon palvelujenkäytössä ja psykiatrisessa sairaalahoidossa.

Isossa-Britanniassa tehdyssä korvaushoidon kus-tannustehokkuutta selvittävässä NTORS-tutkimukses-sa todettiin, että 1,5 euron satsaus korvaushoitoontuottaa 4,5 euron rikollisuuden vähentymisestä joh-tuvan säästön. Norjassa tehdyssä tutkimuksessa puo-lestaan osoitettiin, että potilaan siirtäminen kadultakorvaushoitoon tuottaa yhteiskunnalle jokaista poti-lasta kohden 45 000 euron suuruisen vuotuisen sääs-tön. Hoitaja/potilas-suhde korvaushoidossa on Tans-kassa 1/25–40. Suomessa katsotaan ilman tieteellistänäyttöä, että laadukkaassa hoidossa suhde voi ollakorkeintaan 1/5. Tanskassa on käynnistetty satunnais-tettu tutkimus, jossa selvitetään, saadaanko parempihoitotulos, jos hoitaja/potilas-suhde nostetaan 1/10:een. Voidaan kysyä, hoidetaanko meillä opiaatti-riippuvaisia liian tehokkaasti ja samalla myös liiankalliisti? Tässä on ilmeinen tutkimuskohde myös suo-malaiselle päihdehoidolle.

tiimi 6 • 03 18


Tämän kirjoituksen alussa mainitussa konsensuslau-sumassa todetaan myös, että riittävät sosiaali- ja terve-yspalvelut ovat perusoikeuksia ja että laki potilaan ase-masta ja oikeuksista korostaa potilaan itsemääräämis-oikeutta sekä oikeutta hyvään terveyden- ja sairaanhoi-toon. Hyvään sairaanhoitoon kuuluu niiden hoitomene-telmien ensisijainen käyttäminen, joiden toimivuudes-ta on olemassa vahvin tieteellinen näyttö. Opiaattiriip-puvuuden hoidon kohdalla tämä koskee nimenomaanlääkkeellistä korvaushoitoa. Samalla perusteella sellais-ten hoitomuotojen käyttämiseen, jotka on joko osoitet-tu toimimattomiksi tai joiden toimivuudesta ei ole ole-massa tieteellistä näyttöä, tulisi suhtautua varauksella.Opiaattiriippuvuuden kohdalla tällaisiin hoitomuotoi-hin kuuluvat lääkkeettömät vieroitushoidot ja yhteisö-hoidot. Toimimattomuudella tarkoitan tässä tapaukses-sa sitä, että todellisessa elämässä nämä hoitomuodoteivät toimi, koska 80–90 prosenttia potilaista keskeyt-tää kyseisen hoitomuodon (vieroitushoito) tai ei siihenhakeudu (yhteisöhoito). Sveitsissä ja ilmeisesti myös-kin Hollannissa näyttöön perustumattomia hoitomuo-toja poistetaan julkisen korvauksen piiristä. Tämä onainoa eettisesti kestävä tapa toteuttaa priorisointiamyöskin Suomessa.

Äskettäin pidetyssä opiaattiriippuvuuden hoitoa kä-sittelevässä Pohjoismaisessa kongressissa tanskalainenkollega ilmoitti häpeävänsä Suomen puolesta kuultuaanesitelmän Suomen opiattiriippuvaisten hoidon histori-asta ja nykytilanteesta. Olen hänen kanssaan samaamieltä. Vaikka tilanne on tuskastuttavan hitaasti korjaan-tumassa, on kansallinen häpeä, että edelleenkin valta-osa vaikeasti sairaista ja syrjäytyneistä nuorista ei voipyrkimyksistään huolimatta saada tehokkaimmaksi jakustannus-hyöty-suhteeltaan järkevimmäksi osoitettuahoitoa. Tässä suhteessa Suomi on edelleenkin kaukanaEuroopan muista sivistysvaltioista.

■ K I RJALLI SUUTTA:ARI BAAS & TUULA SEPPÄNEN-LEIMAN: Kadulta korvaus-hoitoon. A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 38.A-klinikkasäätiö 2002.

Behandling av alkohol och narkotikaproblem. SBU(Statens beredning för medicinsk utvärdering) 2001.(www.sbu.se)

Drugs in focus. Key role of substitution in drug treatment.EMCDDA briefing 1, 2002. (www.emcdda.org).

Evidence supporting treatment. The effectiveness ofinterventions fro illicit drug use. Australian NationalCouncil on Drugs 2001. (www.ancd.org.au)

LEILA HAAPARANTA & ILKKA NIINILUOTO: Johdatustieteelliseen ajatteluun. Helsingin yliopiston filosofianlaitoksen julkaisuja nro 3. 1995.

Investing in drug abuse treatment: A discussion paper forpolicy makers. United Nations 2003. (www.unodc.org/odccp/treatment_toolkit.html)

R. P. MATTICK, C. BREEN, J. KIMBER & M. DAVOLI:Methadone maintenance therapy versus no opioid replace-ment therapy for opioid dependence. Cochrane Database ofsystematic reviews 3, 2003.

R. P. MATTICK, J. KIMBER, C. BREEN & M. DAVOLI:Buprenorphine maintenance versus placebo or methadonemaintenance for opioid dependence. Cochrane Database ofsystematic reviews 3, 2003.

MIKKO SALASPURO: Opiaattiriippuvuuden näyttöönperustuva hoito ja lääkärin etiikka. Suomen Lääkärilehti51–52/2002.

ANNETTE VERSTER & ERNST BUNING: Information forpolicymakers on the effectiveness of substitution treatmentfor opiate dependence. EuroMethwork 2003.(www.euromethwork.org)

Kirjoittaja on päihdelääketieteen professori Helsin-gin yliopistossa.

PÄÄKAUPUNKISEUDULLA opi-oidiriippuvaisten lääkehoitojo-not eivät juurikaan liiku ja hoi-toon pääsyä joutuu odotta-maan kohtuuttoman pitkään.Hoidon tarpeen arviointiinpääsee suhteellisen ripeästi,mutta jatkohoitopaikkoja ei oleriittävästi. Olemassa olevissa-kaan hoitopaikoissa aloitus-paikkoja ei vapaudu tarpeeksinopeasti. Useilla potilailla kor-vaushoito kestää vuosia, eikäkaikkien kohdalla korvaavastalääkkeestä irtautuminen ole

mahdollista välttämättä koskaan.Sosiaali- ja terveysministeriön

teettämän kartoituksen mukaanpääkaupunkiseudulla oli kesällä2003 lääkehoitojonossa 41 potilas-ta, joista 36 oli helsinkiläisiä. Poti-laista 39 jonotti buprenorfiinihoi-toa ja 2 metadonihoitoa. Kauim-min jonossa ollut oli odottanuthoitoon pääsyä lähes kaksi vuotta.

Helsingissä, Espoossa ja Van-taalla oli korvaus- tai ylläpitohoi-dossa kesällä 2003 noin 320 poti-lasta. Koko maassa vastaava lukuoli noin 500.

Hoitojonoja on myös pääkaupun-kiseudun ulkopuolella. Esim. Tampe-reella hoitoon oli jonossa 15 henki-löä. Tampereella on myös huomat-tu, että hoitoon hakeudutaan aktiivi-semmin, kun korvaushoitopaikkojatulee lisää.

HEIDI VILLIKKA: Kartoitus opioidiriip-puvaisten lääkekorvaushoidon hoitojo-noista. STM:n monisteita 2003:16. Kar-toitus myös internetissä: www.stm.fi >Julkaisut > Julkaisut, selvitykset, mo-nisteet.

Korvaushoitojono ei liiku Helsingissä

19tiimi 6 • 03

H E M Á N U S

KIITOS JA HYVÄSTI, TAI NÄKEMIIN

PERTTI HEMÁNUS

1 9

Yhtenä syyspäivänä sain päähäni ajatuksen:taidanpa lopettaa Tiimin kolumnini.Hui hai, ei se noin mennyt. Totta kai idea oli

muhinut alitajunnassani pitkään, kunnes se pääsiponnahtamaan tietoisuuteeni. Tarkempaa tietoahaluavat saavat luvan kysellä lisää psykologeilta.

Mutta tosissani olen, totta kai. Auli Saukkonen onystävällisesti lähettänyt minulle nipun vanhoja ko-lumneja, joita olen lueskellut nostalgisissa tunnel-missa. Olen valinnut niistä kaksi, joiden sisällönallekirjoitan yhä. Kaksi muuta vaativat vähintäänpikku viilausta.

ALOITIN TIIMIN avustamisen vuonna 1985 eli tavat-toman kauan sitten. Tuon vuosikerran numerossa 5on tekstini otsikoituna sanoin Legitimoimisen taito.Ideana on kirjoittaa jostakin tuon vuoden pahanpäi-väisestä juoposta, jonka nimeä en muista, ja josmuistaisinkin, en sitä paljastaisi.

Miksi alkoholisti pitäisi muka tuoda suureen julki-suuteen? Se ei ainakaan edistä hänen toipumistaanvaan pikemmin vaikeuttaa sitä vielä entisestäänkin.

Juopoista kirjoitetaan nykyäänkin lähinnä vainsilloin, kun he tekevät suurehkon rikoksen. Toinenkategoria koskee julkkiksia, jotka joutuvat kiinnirattijuopumuksesta. Tuskin he kirjoittelusta pitävät,mutta eivät pysty sitä estämäänkään.

Pääasia on, että julkisuus ei asiassa auta mitään.Entä sitten tekstini Siirrä niitä toiseen taskuun

(Tiimi 4/1986)? Siinä käsittelin Anja Koski-Jänneksenkirjaa Kuinka paljon on liian paljon? Se on ymmär-tääkseni yhä harvinainen lajissaan, sillä se tarjoaaaivan konkreettisia neuvoja oman alkoholinkäytönkurissa pitämiseksi. Lainaan yhden kohdan:

”Jos sinulla ei ole korttia, pane toiseen taskuusipäivän annosten enimmäismäärää osoittava määrälantteja ja siirrä niitä aina sitä mukaa toiseen tas-kuun, kun aloitat uutta annosta. Näin voit huomaa-

mattomasti pitää lukua kulutuksestasi ja tiedätmyös, milloin on aika lopettaa.”

Eikö kuulosta hyvältä?

NASSE-SETÄ ON varmasti kuollut ja kuopattu. To-den sanoakseni hän sössötti ja puhui typeryyksiä,mutta onko niillä mitään tekemistä sen kanssa mitähän yritteli kesällä 1985? Kolumnissani Kun Nasse-setä edes yritti (Tiimi 6/85) epäilin, ettei hän pystynytestämään humalaisia hukkumasta. Nyt kysyn itseltä-ni, mistä muka sen varmasti tiesin.

Totta kai on mahdollista, että hän onnistui edesjoissakin tapauksissa.

Toinen asia taas on, että esimerkiksi kesän sääolotvaikuttavat tuntuvasti uinnin määrään. Ja vaikkapaeivät vaikuttaisikaan ja hukkuneiden määrä nousisi,laskisi tai pysyisi ennallaan, kuka osaa sanoa tark-kaan Nassen osuuden?

Mutta kun sitä ei voida tietää, ei ole syytä Nassenmahdollisuuksia täysin kiistääkään.

Jutussani Hyvää päivää kirvesvartta (Tiimi 5/1986)kerroin, miten tuon ajan mainio alkoholitutkija,nyttemmin vaiennut Klaus Weckroth sanoi: ”Vastasilloin kun kävelen viinakauppaan vastoin omaatahtoani, uskon ’viinageenien’ olemassaoloon.”

Lääketieteilijä, jo kuollut Reino Ylikahri vastasi,että monet alkoholiongelmaiset tekevät juuri senmitä Weckroth pitää mahdottomana. Viinageeniin enmuuten usko minäkään, mutta ihmisten elimistö onarvaamaton. Nyt sen myönnän.

Lopuksi: jos joskus tekee mieli vielä kirjoittaaTiimiin, tarjoan tekstiä mutta en kolumnina. Siispäehkä näkemiin!

Kirjoittaja on tiedotusopin emeritusprofessori sekävapaa journalisti ja kirjailija.

tiimi 6 • 03 20

P Ä I H D E P Ä I V Ä T 2 0 0 3

VIRALLISESSA suhtautumisessaopioidiriippuvaisten lääkkeelliseenkorvaus- ja ylläpitohoitoon on tapah-tunut Suomessa nopea, jyrkkä jaäkillinen muutos 1990-luvun jälkipuo-liskolla, summasi Stakesin erikoistut-kija Pekka Hakkarainen. Mikä muu-tosta selittää? Hakkarainen eritteliviisi selitystä.

Muutoksen taustalla on heroiinin-käytön merkittävä lisääntyminen1990-luvulla. Huumekuolemien huip-pu saavutettiin vuonna 2000. Viran-omaiset ja poliitikot arvioivat huume-politiikkaa uudelleen: huumeetonyhteiskunta todettiin epärealistiseksija ryhdyttiin vähentämään haittoja.

Toisena selittäjänä Hakkarainen toiesiin joidenkin lääkärien yksityisvas-taanotoillaan aloittamat korvaushoi-tokokeilut. Huumehoitoihin kohdistuijulkista huomiota, lääkärit vetosivatetiikkaansa, hoitojärjestelmän puut-teita nostettiin esiin.

Kolmanneksi korvaushoito onHakkaraisen huomioiden mukaansaanut merkittäviä puolestapuhujia.Hän mainitsi sosiaali- ja terveysmi-

nisteriön, huumeriippuvuudenhoitoa käsitelleen Duodeciminkonsensuskokouksen, päihdeasia-miehen sekä käyttäjien ja heidänomaistensa edustajat. Mediassaasia sai paljon tilaa. Myös kan-sainväliset esimerkit korvaushoi-don kasvavasta soveltamisestaedistivät kehitystä Suomessakin.

Viimeisenä korvaushoidonvoittokulkua selittävänä tekijänäPekka Hakkarainen viittasi ylei-sempiin yhteiskunnallisiin kehi-tystrendeihin. Asiakas- ja kulutta-janäkökulma korostuivat 1990-luvun lopulta alkaen. Oikeudestahoitoon tuli tärkeä argumentti.Myös hallintotapa Suomessamuuttui: tuli mahdolliseksi viedäasioita eteenpäin ilman pitkälli-sempää valmisteluprosessia.

– Kyseessä on tärkeä kehitys,sillä tämä hoitovaihtoehto puuttuiennen. Kuitenkin Suomeen onkehittynyt myös aito ja vakavabuprenorfiinipäihdeongelma,Hakkarainen muistutti.

OVATKO amfetamiinin käyttäjätjääneet huumehoidossa paitsi-oon? Tavallaan he ovat väliinputo-ajaryhmä, vastasi Kansanterveys-laitoksen ylilääkäri, dosentti Kim-mo Kuoppasalmi.

Valmiuksia ja menetelmiä hoi-taa amfetamiiniriippuvaisia on,korosti Kuoppasalmi. Ongelmatlöytyvät toisaalta: kontaktin saa-misesta ja hoidossa pysymisestä.

– Ongelmana on enemmänkinihmisten saaminen hoitoon niinettä myös tulisivat vastaanotolle.Vain harvat käyvät hoito-ohjelmanloppuun, hävikki on huomattavansuuri. Esimerkiksi Vinkki on loista-va paikka mahdollistamaan ensi-vaiheen kontaktin.

Kuoppasalmen mukaan amfeta-miinin käyttäjät tulevat hoitoontyypillisesti, kun jotain radikaaliaon sattunut, esimerkiksi kaverikuollut yliannostukseen. Hoitoonsaatetaan tulla myös tilanteessa,jossa amfetamiinin käyttöön yh-distyy mielenterveyden häiriö,esim. päihtymystilan jälkeinenmasennus tai useamman päivänkäytön tuloksena syntyneet psy-koosioireet, joihin liittyy useinmyös paranoidisuutta, sekavuuttaja väkivaltaista käyttäytymistä.

– Tällöin kontaktitilanne onvaikea henkilökunnalle. Hoitopai-koissa pitäisi miettiä etukäteen,miten nämä ihmiset kohdataan,Kuoppasalmi mietti.

Suomen noin 11 000–14 000:stans. kovien huumeiden käyttäjästävähintään kahden kolmasosanarvioidaan käyttävän päähuumee-naan amfetamiinia. Lähes kaikillakuvioissa on sekakäyttö: amfeta-miinin lisäksi saatetaan käyttääesimerkiksi kannabista, alkoholia,bentsodiatsepiineja ja/tai heroii-nia.

APTEEKKARI Markku KnuutilaLinnan Apteekista Turusta selvitti,minkälaisia kokemuksia on saatulähinnä keskushermostoon vaikut-tavia PKV-lääkkeitä koskevastasuostumussopimusmenettelystä.

Apteekkisopimukset on kehitettyehkäisemään lääkkeiden väärinkäyt-töä. Sopimuksella potilas suostuuomasta tahdostaan hakemaan lääk-keensä vain yhdestä apteekista jayhden lääkärin resepteillä. Solmi-tuista sopimuksista välitetään tie-toa muihin apteekkeihin.

Linnan Apteekissa lääkemääräysjaetaan osatoimituksiin, ja asiakassaa mukaansa noin viikon annoksenkerrallaan. Apteekissa on käytössäasiakaskohtainen seuranta.

Korvaushoidon voittokulku

Lokakuusta 2000 alkaen sopi-muksen on tehnyt Turussa noin450 henkilöä, joista Linnan Aptee-kin osuus on 120 henkilöä. Syys-kuussa 2003 Linnan Apteekissasopimuksia oli voimassa 82. Lin-nan Apteekin kokemusten mukaansuostumussopimusasiakkaat ovatkäyttäytyneet hyvin: vartija onjouduttu kutsumaan apteekkiinvain kahdesti ja kummallakinkerralla tilanne rauhoittui jo en-nen vartijan saapumista.

Ongelmiakin on: asiakkaidenrahavaikeudet ovat tavallisia jalääkkeiden hakupäivää pyritäänaikaistamaan. Koko systeemityöllistää Linnan Apteekissa kaksifarmaseuttia.

Apteekkisopimusasiakkaat käyttäytyvätkunnolla

Ovatko amfetamiininkäyttäjät paitsiossa?

KA

IJA

SA

VO

LA

21tiimi 6 • 03

Apua päihdehoidonlaadun arviointiinSTAKESIN työryhmä on valmistelemassalaadunarviointilomaketta päihdehoitopai-koille. Lomake on tarkoitus saada valmiiksitämän vuoden loppuun mennessä. Lomak-keesta on tekeillä omat versionsa kuntout-tavalle laitoshoidolle, lastensuojeluyksi-köille ja avohoidolle. Tavoitteena on luodavaltakunnan tasolla yhtenäinen välinehoidon laadun arviointiin.

Hanketta Päihdepäivillä esitellyt Stake-sin suunnittelija Anneli Pienimäki kertoi,että lomakkeesta on tulossa varsin katta-va: lomakkeessa kysellään esim. hoitoonhakeutumisesta, hoidon suunnittelusta jatoteutuksesta, jatko- ja seurantahoidonjärjestämisestä, hoitopaikan henkilöstöasi-oista, taloudesta ja toimitiloista.

Stakesissa lomakkeen toivotaan pääty-vän etenkin kuntien käyttöön, jolloin nevoisivat sen avulla arvioida niin omia kuinostopalveluitaan. Stakesissa toivotaanlomakkeesta olevan hyötyä myös palvelu-tarjousten kilpailuttamisessa. Tarkoitus onlaatia pisteytysmalleja, joiden perusteellakunnat voisivat ottaa palveluiden laadunhuomioon kilpailuttamisessa.

VAIKKA suonensisäisten huu-meiden käyttäjille suunnatutterveysneuvontapalvelut miel-letään jopa päihdehuoltojärjes-telmän sisällä marginaalisiksi,palvelujen työntekijöiden jaasiakkaiden mielestä ne ovathyvin keskeisiä, selvitti tutkijaRiikka Perälä.

Hän tutkii Alkoholitutkimus-säätiön apurahalla haittojenvähentämistä ja matalaa kyn-nystä suomalaisessa huume-hoidossa tutkimusmenetelmi-nään erään terveysneuvonta-pisteen työntekijöiden ja asiak-kaiden haastattelut ja käytän-nön toiminnan havainnointi.

Terveysneuvonta-asiakkais-ta moni toivoo voivansa lopet-taa huumeidenkäytön. Siltielämänmuutos koetaan vai-keaksi ja haastavaksi. Sopivaahoitomuotoa on vaikea löytääja hoitoja keskeytetään.

Terveysneuvontapisteissäkäy asiakkaita paljon muinkin

motiivein kuin saada puhtaitakäyttövälineitä käytettyjentilalle: käydään etsimässä apuaerilaisiin akuutteihin ongel-miin, käydään juttelemassasen hetken tilanteesta taitulevaisuudesta, käydäänhoidon aikana tai sen jälkeensaamassa tukea päihteettö-myydelle.

Riikka Perälä mietti, kuinkavastakkainasettelu päihteettö-myyden ja haittojen vähentä-misen välillä tuntuu turhalta.

– Päihteettömyyttä korosta-vat koetaan yleensä harkitse-viksi vastuunkantajiksi jahaittojen vähentämisen puo-lestapuhujat liberaalin huume-politiikan kannattajiksi. Kuiten-kin halu vähentää omastahuumeidenkäytöstä koituviahaittoja voi johtaa hoitoonhakeutumiseen, jolloin päih-teettömyydestä voi tulla tavoi-te.

NUORTEN satunnaisen alkoholin-käytön aloitusikää pitäisi saadanostettua edes 16 vuoteen, toivoiJyväskylän yliopiston psykologianprofessori Lea Pulkkinen. Hänenvetämässään Lapsesta aikuiseksi-seurantatutkimuksessa on huo-mattu, että alkoholinkäytön aloitta-minen alle 16-vuotiaana on ratkai-sevasti yhteydessä alkoholiongel-man syntyyn aikuisiässä.

Pulkkisen seuraamista suoma-laisnuorista noin puolet aloittialkoholin satunnaiskäytön 14-15-vuotiaana, mutta jo 10-vuotiaana-kin käytön aloittaneita löytyi.

Peruskouluikäisten lasten alko-holinkäyttöön pitäisi suhtautua

vakavasti, Pulkkinen tähdensi.Alkoholia ei pitäisi hyväksyä lapsenelämään. Tutkimukset kertovatmyös, että juuri vanhempien alko-holin suurkulutus periytyy lapsilleeniten. Vanhempien alkoholismitaas saattaa aiheuttaa täyskäännök-siä: lapsi ei itse halua aikuisenamaistaakaan alkoholia.

– Nyt pitäisi puuttua siihen, mikäkoti on ympäristönä. Tilanneraittiu-den kategoriaan lasketaan nykyääntyöpaikat, liikenne, raskaus sekälapset ja nuoret, mutta sinne pitäisiliittää myös koti. Miten koti voi ollavähemmän tärkeä kuin työpaikka?Lea Pulkkinen ihmetteli.

Peruskouluikäisten alkoholinkäyttöönsuhtauduttava vakavasti

Haittojen vähentäminen ei olepäihteettömyyden vastakohta

tiimi 6 • 03 22

A-KLINIKKASÄÄTIÖNPÄIHDETYÖN KOULUTUS

YleiskuvausA-klinikkasäätiön päihdetyön koulu-tus on uusi koulutuskokonaisuus. Senjuuret ovat päihdeterapiakoulutuk-sessa, jota on järjestetty yli 10 vuotta.Koulutus on kaksiosainen:OSA 1, TIEDOLLINEN JA EETTINENPERUSTA on peruspaketti ja suunnat-tu työssään päihteidenkäyttäjiä koh-taaville työntekijöille ja näihin ammat-teihin valmistuville opiskelijoille.OSA 2, ERITYISTAIDOT sisältää me-netelmätaidot ja edellyttää osan 1suorittamista tai muulla tavoin hankit-tuja vastaavia tietoja ja taitoja. Moni-muoto-opetusta on yhteensä 240tuntia.Päihdetyön koulutuksen osien 1 ja 2tilaisuudet järjestetään eri puolillamaata alueellisena koulutuksena. Tar-kemmat tiedot yksittäisen koulutuk-

sen sisällöstä voi kysyä tilaisuudenyhteyshenkilöltä.Päihdetyön koulutuksesta saa lisätie-toa koulutusta järjestävien A-klinikka-säätiön yksiköiden kouluttajilta.

1. TIEDOLLINEN JA EETTINENPERUSTA

1.1. Päihteet, historia ja lainsää-däntö12.-13.1.2004 Turku,järjestäjä Turun A-klinikkatoimi.26.-27.1.2004 Kouvola,järjestäjä Kouvolan A-klinikkatoimi.29.-30.1.2004 Tampere,järjestäjä Tampereen A-klinikkatoimi.18.-19.2.2004 Lahti,järjestäjä Lahden A-klinikkatoimi.4.-5.3.2004 Helsinki,järjestäjät Espoon A-klinikka ja Hieta-linna-yhteisö.8.-9.3.2004 Kotka,järjestäjä Kymen A-klinikkatoimi.TAVOITE: lisätä tietoa päihteistä, nii-den vaikutuksista elimistöön ja vie-roituksen hoitotavoista sekä tutustuapäihdetyön ja -käytön historiaan jalainsäädäntöön.

1.2. Kohtaamisia ja vuoropuhelua9.-10.2.2004 Turku,järjestäjä Turun A-klinikkatoimi.10.-11.3.2004 Tampere,järjestäjä Tampereen A-klinikkatoimi.17.-18.3.2004 Lahti,järjestäjä Lahden A-klinikkatoimi.12.-13.5.2004 Helsinki,järjestäjät Espoon A-klinikka ja Hieta-linna-yhteisö.17.-18.5.2004 Kotka,järjestäjä Kymen A-klinikkatoimi.TAVOITE: tarkastella vuorovaikutustaja tutustua sen teorioihin yksilö- jayhteisöllisellä tasolla.

1.3. Arvot ja etiikka2.-3.3.2004 Turku,järjestäjä Turun A-klinikkatoimi.21.-22.4.2004 Lahti,järjestäjä Lahden A-klinikkatoimi.8.-9.9.2004 Helsinki,järjestäjät Espoon A-klinikka ja Hieta-linna-yhteisö.

8.-9.9.2004 Tampere,järjestäjä Tampereen A-klinikkatoimi.4.-5.10.2004 Kotka,järjestäjä Kymen A-klinikkatoimi.TAVOITE: antaa perustietoa päihde-työn eettisistä periaatteista.

1.4. Päihdeongelmien prosessi-luonne5.-7.5.2004 Turku,järjestäjä Turun A-klinikkatoimi.12.-14.5.2004 Lahti,järjestäjä Lahden A-klinikkatoimi.2.-4.11.2004 Helsinki,järjestäjät Espoon A-klinikka ja Hieta-linna-yhteisö.9.-11.11.2004 Tampere,järjestäjä Tampereen A-klinikkatoimi.29.11.-1.12.2004 Kotka,järjestäjä Kymen A-klinikkatoimi.TAVOITE: tarkastella päihteidenkäyt-täjään liittyviä käsityksiä ja asenteitasekä lisätä ymmärrystä päihdeongel-mien prosessiluonteisuudesta.

1.5. Tutustumispäivä erityishoito-paikan käytännön työtapoihin12.3.2004 Salo,järjestäjä Salon A-klinikka.17.5.2004 Kouvola,järjestäjä Kouvolan A-klinikkatoimi.1.9.2004 Kotka,järjestäjä Kymen A-klinikkatoimi.Ajankohta ja tutustumiskohde sovit-tavissa erikseen, Tampere,järjestäjä Tampereen A-klinikkatoimi.

2. ERITYISTAIDOT

2.1. Muutos- ja kriisityö26.-28.1.2004 Kotka,järjestäjä Kymen A-klinikkatoimi.1.-3.9.2004 Turku,järjestäjä Turun A-klinikkatoimi.17.9., 24.9. ja 1.10.2004 Salo,järjestäjä Salon A-klinikka.TAVOITE: oppia ymmärtämään työn-tekijän rooli muutos- ja kriisityösken-telyssä.

2.2. Perhetyö26.-28.4.2004 Kotka,järjestäjä Kymen A-klinikkatoimi.4.-7.10.2004 Turku,

A-KLINIKKASÄÄTIÖN KOULUTUSOHJELMA 2004

A-KLINIKKASÄÄTIÖ tarjoaa päihde-alan ammatillista täydennyskoulu-tusta. Koulutustilaisuudet ja kurssiton tarkoitettu päihdealan erityispal-veluissa, sosiaali- ja terveyshuollonperuspalveluissa tai muunlaisessapäihdealan osaamista edellyttävässäammatillisessa työssä työskentele-ville. Osa kursseista sopii myösvapaaehtoista päihdetyötä tekeville.Koulutusta järjestävät A-klinikka-säätiön keskustoimisto ja toiminta-yksiköt. Ajankohtaista tietoa A-kli-nikkasäätiön koulutustoiminnastalöytyy osoitteesta www.a-klinikka.fi/koulutus.

IlmoittautuminenKoulutuksiin ilmoittaudutaan suo-raan järjestävään yksikköön.A-klinikkasäätiön keskustoimistonjärjestämään koulutukseen ilmoit-taudutaan koulutussihteerille,p. (09) 6220 2945, [email protected] tai www-ilmoittautu-mislomakkeella: www.a-klinikka.fi/koulutus/ilmoittautuminen.

23tiimi 6 • 03

järjestäjä Turun A-klinikkatoimi.5.11., 12.11., 19.11. ja 26.11.2004 Salo,järjestäjä Salon A-klinikka.TAVOITE: rohkaista perheidenkohtaamiseen ja työskentelemäänperheiden kanssa.

2.3. Ryhmä voimavarana13.-15.9.2004 Kotka,järjestäjä Kymen A-klinikkatoimi.10.-12.11.2004 Turku,järjestäjä Turun A-klinikkatoimi.TAVOITE: saada käsitys ryhmämuo-toisen vuorovaikutuksen rakenteistaja keinoista sekä antaa valmiuksiaryhmien ohjaamiseen.

2.4. Verkostotyö8.-10.11.2004 Kotka,järjestäjä Kymen A-klinikkatoimi.7.-9.12.2004 Turku,järjestäjä Turun A-klinikkatoimi.TAVOITE: verkostotyön taitojenlisääminen.

JATKOA VUODEN 2003 PÄIHDE-TERAPIAKOULUTUKSELLE

Perhe- ja kriisihoito9.-12.2.2004, KouvolaTAVOITE: valmiuksien lisääminenpäihdeperheiden hoidossa ja kriisi-tilanteissa.Järjestäjä: Kouvolan A-klinikkatoimi.

Päihdeongelman analyysi jakohtaaminen8.-11.11.2004, KouvolaTAVOITE: päihdeongelman kohtaa-misessa tarvittavien systeemistentaitojen kehittäminen.Järjestäjä: Kouvolan A-klinikkatoimi.

Päihdetyön etiikka ja yhteistyö-verkostot23.1.2004 ja 30.1.2004, SaloTAVOITE: tulla tietoiseksi auttajanrooliin kuuluvista valtuuksista, rajoi-tuksista, velvoitteista ja mahdolli-suuksista niin yksilö- kuin yhteistyö-tilanteissa.Järjestäjä: Salon A-klinikka.

Ryhmä- ja verkostotyö20.-23.9.2004, Kouvolan A-klinikkatoi-mi, kuntoutuskeskus, KouvolaTAVOITE: vuorovaikutusmallienomaksuminen ryhmien ja verkosto-jen ohjaamiseen.Järjestäjä: Kouvolan A-klinikkatoimi.

Työntekijä osana muutos-prosessia19.-22.4.2004, KouvolaTAVOITE: oppia ymmärtämään it-sensä hoitosysteemin aktiivisenaosallistujana ja kehittää muutospro-sessissa tarvittavia valmiuksia.Järjestäjä: Kouvolan A-klinikkatoimi.

HUUME- JA MONIPÄIHDE-KOULUTUS

Huumeriippuvuuden hoitovertaisryhmässä15.-18.3.2004, HelsinkiTAVOITE: valmentautua päihde- jahuumeriippuvaisten erilaisten hoi-dollisten ryhmien (toiminnalliset,opetukselliset, keskustelu-, kohtaa-mis- ja vuorovaikutusryhmät) ohjaa-miseen ratkaisu- ja voimavarakes-keisesti. Kontaktiopetusta 32 tuntiaja ennakkotehtävä.Järjestäjä: Hietalinna-yhteisö.

Huumetieto 24 tuntia1.-2.4.2004, 28.-29.10.2004, KotkaTAVOITE: tarjota 24 tunnin aikanatietoa huumeista, huumeiden vaiku-tuksista ja tärkeimmistä hoitomene-telmistä sekä myös aikaa puhua jakuunnella.Järjestäjä: Kymen A-klinikkatoimi.

Matalan kynnyksen huume-hoitopalvelut11.-12.5.2004, HelsinkiTAVOITE: kehittää matalan kynnyk-sen työskentelytapoja ja palveluja.Järjestäjä: A-klinikkasäätiön keskus-toimisto.

Ratkaisukeskeisyys huume-asiakkaiden kanssa23.-26.11.2004, HelsinkiTAVOITE: tutustua ratkaisu- ja voima-

varakeskeiseen ajattelutapaan japerusteorioihin sekä valmentautuahuumausaineiden ja muiden päihtei-den väärinkäyttäjien hoidolliseenkohtaamiseen ratkaisukeskeisestiKontaktiopetusta 32 tuntia ja ennak-kotehtävä.Järjestäjä: Hietalinna-yhteisö.

Sekakäytön ja mielenterveys-ongelmien verkostokoulutusJärjestetään syksyllä 2004. Koulutuk-seen osallistuu yht. 20 henkeä nel-jästä päihde- ja psykiatrisen laitos-hoidon yksiköstä .TAVOITE: lisätä asiatietoa ja eri työ-tapojen ja -menetelmien ymmärrys-tä sekä luoda yhteistä kieltä ja edel-lytyksiä tehokkaammalle asiakastahyödyttävälle yhteistyölle.Järjestäjät: Järvenpään sosiaalisai-raala, HUS Kellokosken sairaala, SO-DIAK työelämän kehittämispalvelut.Osallistujat näistä ja kahdesta muus-ta päihde- ja psykiatrisen hoidonyksiköstä.

MENETELMÄKOULUTUS

HoitokammaritIltapäiväseminaarit (klo 13-16) jokakuukauden kolmas tiistai (ei helmi-eikä kesä-elokuussa), Hietalinna-yhteisö.TAVOITE: tarjota tietoa ja kokemustaerilaisista menetelmistä, joilla helpo-tetaan vieroitusoireita ja tuetaanpäihde- ja huumeriippuvuudestairrottautumista.20.1. Akupainanta, 16.3. Aromatera-pia, 20.4. Akupunktio ja muut perin-teisen kiinalaisen lääketietieteenhoitomenetelmät, 20.5. NLP (Neuro-lingvistinen ohjelmointi), 21.9. Lymfa-terapia, 19.10. Vyöhyketerapia, 16.11.Rentouttava hieronta, 21.12. Rentout-tava kuvailmaisu.Järjestäjä: Hietalinna-yhteisö.

Ratkaisukeskeinen työotepäihdetyössä22.-23.1., 26.2., 25.3., 22.4., 18.5., 26.8.,23.9., 21.-22.10.2004, TurkuTAVOITE: oppia soveltamaan ratkai

tiimi 6 • 03 24

sukeskeisen työotteen perusperiaat-teita käytännön työssä päihteiden-käyttäjien kanssa.Järjestäjä: Turun A-klinikkatoimi.

Kognitiivinen psykoterapiapäihdehoidossa22.3.-1.12.2004TAVOITE: perehdyttää kognitiivisenpsykoterapian peruskäsitteisiin jamenetelmiin ja antaa valmiuksia nii-den soveltamiseen omassa työssä.Järjestäjät: Järvenpään sosiaalisai-raala ja SODIAK työelämän kehittä-mispalvelut.

Korva-akupunktiokoulutus20.4., 11.5. ja 17.8.2004, TampereTAVOITE: oppia viiden pisteen korva-akupunktiomenetelmä.Järjestäjä: Tampereen A-klinikkatoimi.

Korva-akupunktion käyttöpäihdetyössä11.2., 10.3. ja 28.4.2004, HelsinkiTAVOITE: oppia viiden pisteen korva-akupunktiomenetelmä ja ottaa sekäyttöön omalla työpaikallaan.Järjestäjä: Helsingin nuorisoasema.

Korva-akupunktion käyttöpäihdetyössä15.9., 13.10. ja 1.12. 2004, HelsinkiTAVOITE: oppia viiden pisteen korva-akupunktio menetelmä ja ottaa sekäyttöön omalla työpaikalla.Järjestäjä: Helsingin nuorisoasema.

Korvamagneetit vieroitushoidossa16.-17.2.2004, seuranta-/palautepäivä29.3.2004, KotkaTAVOITE: tutustua koko kehon heijas-teisiin korvissa ja oppia laittamaankorviin magneetteja vieroituspistei-siin.Järjestäjä: Kymen A-klinikkatoimi.

Kouluttajakoulutus – havain-nollistamiskeinoja päihdetyönkoulutukseen20.-22.1.2004, Päivölän kansanopistoTAVOITE: harjaannuttaa luovuuttaasia-asioiden havainnollistamiseen.Järjestäjät: A-klinikkasäätiö ja KymenA-klinikkatoimi.

Kouluttamisen taidot20.-22.10.2004, Hietalinna-yhteisönkoulutusyksikkö, HelsinkiTAVOITE: tutustua oppimisen raken-teisiin ja oppimistavoitteen mukaisenvaikuttamisen mallituksiin ja arvioimi-seen, sekä valmentautua opetusluen-non valmistamiseen ja esittämiseen,luennon menetelmiin ja havainnollis-tamiseen. Kontaktiopetusta 24 tuntiaja ennakkotehtävä.Järjestäjä: Hietalinna-yhteisö.

Kognitiivisen terapian kesäkurssi8.-9.6.2004, HelsinkiKouluttajana professori Mark WilliamsOxfordin yliopistosta.TAVOITE: depression hoito kognitiivi-sin menetelmin.Järjestäjät: A-klinikkasäätiö yhdessäHelsingin kesäyliopiston kanssa.

Motivointitaitojen koulutusI kurssi: 28.4., 12.5. ja 26.5.2004.II kurssi: 29.10., 19.11. ja 10.12.2004.TAVOITE: kehittää voimavarasuuntau-tuneesti ammatillisessa ihmissuhde-työssä tarvittavia motivointitaitojasovellusalueena päihdeongelmat.Järjestäjä: Tampereen A-klinikkatoimi.

Ratkaisukeskeisen NLP:n taidot28.-30.1.2004, HelsinkiTAVOITE: antaa tietoa ja valmiuksiakäyttää ratkaisu- ja voimavarakeskei-sesti neurolingvistisen ohjelmoinnin(NLP) keinoja omassa työssä. Kontak-tiopetusta 24 tuntia ja ennakko-opis-keluKohderyhmä: ratkaisukeskeisenNLP:n hoidollisesta käytöstä kiinnos-tuneet.Järjestäjä: Hietalinna-yhteisö.

Rentoutuskoulutus7.-8.12.2004, KotkaTAVOITE: oppia rentouttamaan kehojalkoja, niska-hartiaseutua ja päätäkäsittelemällä, pohjautuen moderniinvyöhyketerapiaan.Järjestäjä: Kymen A-klinikkatoimi.

Taideterapia 2004–2005I seminaari 21.-24.9.2004,II seminaari 16.-19.11.2004,seminaarit III ja IV järjestetään vuo-den 2005 keväällä, Päivölän kan-sanopistoTAVOITE: oppia ohjaamaan itsenäi-sesti taideterapiaryhmiä ja käyttä-mään taideterapiamenetelmiä yksi-löiden apuna.Järjestäjä: A-klinikkasäätiön keskus-toimisto.

Toimivan yhteisöhoidonrakenteet31.3.-2.4.2004, HelsinkiTAVOITE: tutustua terapeuttistenyhteisöjen perinteeseen ja valmen-tautua yhteisöllisyyden hoitavienrakenteiden menetelmälliseenkäyttöön erilaisissa yhteisö-, päivä-keskus- ja poliklinikkatyössä. Laa-juus 24 tuntia.Järjestäjä: Hietalinna-yhteisö.

Unet ihmissuhdetyössä –uniryhmän ohjaajakoulutus2004-200521.1.2004-15.5.2005, HelsinkiTAVOITE: antaa valmiudet ohjataeri ikäisten uni- ja itsetuntemusryh-miä sekä käyttää unia yksilötyössä.Järjestäjä: Helsingin nuorisoasema.

Yhteisöllisyys – sosiaalinenoppimisen menetelmä15.-17.9.2004, Helsinki.TAVOITE: valmentautua yhteisöllis-ten asiakastyön menetelmien sekävertaisryhmän ja verkostojen käyt-töön yhteisö-, päiväkeskus- ja poli-klinikkatyössä. Laajuus 24 tuntia.Järjestäjä: Hietalinna-yhteisö.

TyönohjaajakoulutusSyksyllä 2002 alkanut työnohjaaja-koulutus jatkuu vuonna 2004.Järjestäjä: A-klinikkasäätiön keskus-toimisto.Yhteyshenkilö: johtava kouluttajaRitva Saarelainen, (09) 6220 2940,[email protected].

A-KLINIKKASÄÄTIÖN KOULUTUSOHJELMA 2004

25tiimi 6 • 03

KEHITTÄMIS- JANEUVOTTELUPÄIVÄT

A-klinikkatoimen johtajapäivät29.-30.3.2004, Hotelli Linnea, Riihi-mäkiTAVOITE: A-klinikkatoimen kehittämi-nen.Järjestäjä: A-klinikkasäätiön keskus-toimisto.

Päihdehoitotyön verkostonneuvottelupäivät sairaanhoitajille13.-14.5.2004, laivaseminaari (Helsinki-Tallinna)TAVOITE: päihdehoitotyön ja verkos-ton toiminnan kehittäminen.Järjestäjä: A-klinikkasäätiön keskus-toimisto ja Suomen sairaanhoitajalii-ton Päihdehoitotyön verkosto.

Päihdehuollon kehittämis- jatutkimusseminaari27.-28.10.2004, A-klinikkasäätiön kes-kustoimisto, HelsinkiTAVOITE: kehittämis- ja tutkimustoi-minnan edistäminen päihdehuol-lossa.Järjestäjä: A-klinikkasäätiön keskus-toimisto.

Päihdetiedotusseminaari6.-8.5.2004, VarsovaTAVOITE: päihdetiedotuksen kehittä-minen päihdehuollossa ja tiedotus-välineissä.Järjestäjä: A-klinikkasäätiön keskus-toimisto.

Päihdetyön koulutus lääkäreille5.2., 4.3., 1.4., 6.5., 2.9., 7.10., 4.11.,2.12.2004 klo 14-16,Helsinki. Koulutuksella on videoyhte-ys Kuopioon, Ouluun, Tampereelle jaTurkuun.TAVOITE: lääkäreiden päihdetyönkehittäminen.Järjestäjä: A-klinikkasäätiön keskus-toimisto ja Päihdelääketieteen yhdis-tys ry.

A-klinikkatoimen toimistotyönpäivät12.-13.10.2004, paikka ilmoitetaanmyöhemminTAVOITE: toimistotyön ja asiakaspal-velun kehittäminen.Järjestäjä: A-klinikkasäätiön keskus-toimisto.

Päihteet ja hoitotyö -koulutus-päivät14.-15.10.2004, TampereTAVOITE: kehittää sairaanhoitajienpäihdetyötä sekä alueellista yhteis-työtä.Järjestäjä: A-klinikkasäätiön keskus-toimisto ja Suomen sairaanhoitajalii-ton Pohjois-Hämeen piiriyhdistys(Päihdehoitotyön verkosto).

Rolle-päivät17.-18.3.2004, HelsinkiTAVOITE: päihdetyöskentely elämääkokeneiden ihmisten parissa. Ohjel-ma perustuu Salon A-klinikan Rolle-projektista saatuihin kokemuksiin jaalueellisista koulutuksista saatuihinpalautteisiin.Järjestäjä: Salon A-klinikka.

Tuettu asuminen päihdetyössä-koulutuspäivät29.-30.9.2004, Salon A-klinikkatoimiTAVOITE: tavoitteena on tukiasumis-palvelujen kehittäminen päihde-huollossa ja muissa tuettua asumistajärjestävissä organisaatioissa. Koulu-tuksen pääteemat ovat erilaiset tue-tun asumisen mallit ja palveluidenkohdentaminen eri asiakasryhmille.Koulutuksen keskeisinä näkökulminaovat ikääntyneet päihdehuollon asi-akkaat ja heidän tukipalveluidenjärjestäminen, mielenterveyskuntou-tujien asumispalvelut, tuetun asumis-palvelujen mallit A-klinikkasäätiölläja Salon A-klinikan asumispolku.Järjestäjät: Espoon A-klinikka jaSalon A-klinikka.

TILAUSKOULUTUS

A-klinikkasäätiön keskustoimisto,alueyksiköt ja projektit järjestävätmyös tilauskoulutusta. Koulutus suun-nitellaan tilaajan tarpeiden pohjalta jakoulutusyksiköillä ja -osastoilla onmyös valmiita koulutuspakettejauseista päihdeteemoista. Tilauskoulu-tuksia kannattaa kysellä hyvissä ajoin.Seuraa nettisivujemme (www.a-klinikka.fi/koulutus) ilmoittelua tai otasuoraan yhteyttä toimipaikkoihimme.

ESIMERKKEJÄ TILAUS-KOULUTUKSISTA:

A-klinikkasäätiön keskus-toimisto:- huumeriippuvuuden hoidon täy-dennyskoulutus (Huuko-projekti)- päihdetyön projektien suunnit-telu- vammainen päihdeasiakkaana(Vapa-projekti)

Järvenpään sosiaalisairaala:- EuropASI -hoidontarpeen arvioin-tilomakkeen käyttöön liittyväkoulutus- opioidiriippuvaisten lääkkeelli-seen vieroitus-, korvaus- ja yllä-pitohoitoon liittyvä koulutus- psykososiaaliseen päihdehoitoonliittyvä koulutus- työyhteisökoulutus

Kymen A-klinikkatoimi:- koko päivä nuorten stoppareita- lukkiutuneet tunteet ja antitunne-tilat

Tampereen A-klinikkatoimi:- ajokorttiarvioinnit- hellitä hetkeksi -rentoutuskoulutus- polun varrella – päihdetyö osanasosiaali- ja terveydenhuollonperuspalveluja- päihteet ja seksuaaliterveys- työelämä ja päihteet

tiimi 6 • 03 26

MERKITTÄVÄN kansainvälisenuran luoneen kriminologin ja yh-teiskuntatieteilijän yhdessä KettilBruunin kanssa jo lähes parikym-mentä vuotta sitten kirjoittamakirja Hyvä vihollinen on yhä ajan-kohtainen. Klassikkoteoksen mu-kaan huumeet eivät kosketa val-taapitäviä, ne on mystifioitu riittä-vän epämääräisiksi ja samallaongelma on vaikeasti voitettava.Vaarallisinta huumeidenkäyttöäonkin niiden poliittinen käyttö.Christien mukaan poliitikot näke-vät kriminaalipolitiikan nykyisinjopa entistä houkuttelevampana,sillä heidän vaikutusmahdollisuu-tensa ovat talouden ylivallan myö-tä kaventuneet entisestään.

Peruspalveluministeri LiisaHyssälä totesi seminaarissa, ettäpäihdeongelmaiset tulee vankilansijaan ohjata kuntoutukseen jahoitoon. Christien mukaan yleinenkehityssuunta on kuitenkin toinen,sillä entistä useammat ei-toivotutilmiöt ovat liukumassa oikeudelli-sen kontrollin piiriin. Esimerkiksikouluväkivalta nähdään entistäuseammin rikosoikeudellisenakuin pedagogisena kysymyksenä.

Pohjolassa on perinteisesti oltuvarovaisia rikosoikeuden käyttämi-sessä. Suomessa alhaisten vankilu-kujen politiikkaan siirryttiin hie-man muita pohjoismaita myöhem-min.

VAARALLISET VALTIOTChristien mukaan huumeidenvastaisessa sodassa ”pahaa torju-taan pahalla”. Yhdysvaltojen hui-

mat vankiluvut on yksiräikeimmistä esimer-keistä, sillä vankiloidentäyttyminen selittyy pitkälti huu-metuomioiden määrän kasvulla.Yhdysvalloissa on 730 vankia100 000 asukasta kohti. Luku onsuurempi kuin Venäjällä ja ylikymmenkertainen Suomeen näh-den.

Nils Christie puhuukin vaaralli-sista valtioista. Termillä hän viittaavaltioihin, jotka ovat vaarallisiaomille kansalaisilleen. Christie onpuhunut samassa yhteydessämyös vaarallisten luokkien hallin-nasta: esimerkiksi Washingtonissaja Baltimoressa yli puolet 18–30-vuotiaista mustista miehistä onjoko vankilassa tai kärsii ehdon-alaista tuomiota. Huumeidenkäyt-täjä on aina toinen. On päätettyharjoittaa rikosoikeutta sosiaalipo-litiikan sijaan.

HAITTOJEN VÄHENTÄMINENHUUMEPOLITIIKAN KESKEISEKSIPERIAATTEEKSIYK:n kansainvälinen huumausaine-valvontalautakunta (INCB) on ollutvuosien varrella toistuvasti emeri-tusprofessorin kritiikin kohteena,sillä hänen mukaansa haittojenvähentäminen tulisi ottaa päihde-politiikan keskeiseksi periaatteek-si. Christie ei pidä minkään huu-meen käyttöä vaarattomana, muttahänen mukaansa on myös hyväk-syttävä se tosiasia, että jotkutihmiset kuitenkin käyttävät niitä.Käyttöön liittyvät haitat pitäisipystyä minimoimaan.

Christie uskoo, että aineiden laa-tuun, myyntiin ja jakeluun voitaisiinvaikuttaa parhaiten valtiollisen kont-rollin kautta. Piikkihuumeiden käyttä-jien tulisi saada puhtaat käyttöväli-neet ja hoitomahdollisuuksia olisisyytä lisätä. Korvaushoitoa tarvitaanmyös vankiloissa.

Christie uskoo alkoholin olevanjatkossakin huomattavasti huumeitasuurempi ongelma. Alkoholin kulu-tuksen kasvuun väistämättä liittyväongelmien lisääntyminen kuormittaamyös rikosoikeudellista järjestelmää.Christie näkeekin kasvavan alkoholi-ongelman hallitsemisen rikosoikeu-dellisin keinoin aivan mahdollisenauhkakuvana.

Näkökulmasta riippuen kriminolo-gin liberaalit, pragmaattiset tai radi-kaalit ajatukset keräävät myös vas-tustusta. Christie kertoikin, ettätaannoisessa seminaarissa eräs ylei-söstä kertoi olevansa tyytyväinensiitä, että Christie on jo niin vanha,ettei enää kauaa voi viedä sanomaan-sa eteenpäin. Tietämättään hän taisikertoa Nils Christielle suuren kohte-liaisuuden.

Kirjoittaja työskentelee projektisuun-nittelijana A-klinikkasäätiön keskus-toimistossa.

KUN PAHAA TORJUTAANPAHALLA

EmeritusprofessoriNils Christie vierailisyyskuussa puhumassaHuumeet ja kriminaali-politiikka -seminaarissa.

Salintäysi eduskunnan auditorio oli kuuntelemassaHuumeet ja kriminaalipolitiikka -seminaarissapuhuneen Oslon yliopiston emeritusprofessori NilsChristien sanomaa huumeiden vastaisen sodanjärjettömyydestä

TEKSTI JA KUVA: HEIKKI BOTHAS ❘ [email protected]

27tiimi 6 • 03

TEUVO [email protected]

Valtioneuvosto on antanutperiaatepäätöksen alkoholi-politiikan linjauksista. Me-neillään on myös alkoholioh-jelman tarkentaminen vuo-sille 2004–2007. Pakettiinliittyy olennaisena osanaalkoholin hinnan laskeminenViron halvan viinan torjumi-seksi.

HANKALA valintatilanne on ai-kaansaanut paljon keskustelua.Eduskunnan viinakeskustelussa-kin marraskuun lopussa oli varat-tu etukäteen 16 puheenvuoroa elipääsihteeri Seppo Tiitisen mu-kaan huomattavasti tavallistaenemmän. Mutta tietysti eduskun-ta päätti kuitenkin asian hallituk-sen esityksen mukaisesti.

Kun alkoholiohjelman yksiperusidea on mobilisoida olemas-sa olevat toimenpiteet ja toimijatparemmin yhteen suuntaan kulke-viksi ministeri Liisa Hyssälä onjärjestänyt tilaisuuksia eri intres-siryhmille. Toimittajille suunnattukeskustelutilaisuus pidettiin mar-raskuun lopussa.

Säätytalon tilaisuudessa enitenkeskustelua herättivät STM:ntaustapapereissa listaamat alko-holipolitiikan keinot ja niidenmahdollinen vaikuttavuus uudes-sa tilanteessa. Peruspulmanahanon, että kun hyväksi tiedettyhinta-ase joudutaan kääntämäänkohti omaa rintaa, kovin montaamuuta tehokasta alkoholipolitii-kan keinoa ei enää jää jäljelle.

Taustapapereissaan ministeriöpitää edelleen oleellisena jakelu-järjestelmään vaikuttamista, mut-

ta listaa mm. viestinnän ja valis-tuksen vaikutuskeinona teholtaanheikoksi, ellei suorastaan tehotto-maksi. On tietysti totta, etteikampanjoista ole kovin hyvinkokemuksia ainakaan takavuosil-ta, mutta viestintä on muuttumas-sa. Tiedotusvälineet ovat eriyty-neet ja sisällössä ihmisläheisyysvaltaa alaa. Tämä tuo viestimetlähemmäksi kansalaista.

Vielä tärkeämpi muutos koskeeuusia viestintämuotoja, ennenmuuta internetiä ja kännykkävies-tintää. Niissä joukkotiedotusonkin samalla henkilökohtaistaviestintää, mikä tiedetään tehok-kaaksi. A-klinikkasäätiön Päihde-linkillä on yli 20 000 käyttäjääkuukaudessa ja jollei se, ettäihmiset vapaaehtoisesti käyttävätverkkopalveluita, vaikuta heidänomaan käyttäytymiseensä, niinmikä sitten.

Tilaisuudessa ravintolaelinkei-non edustajat eivät pitäneet an-niskelupaikkojen aukioloaikojenlyhentämistä oikeaan osuvanatoimenpiteenä. Jokainen meistäkuitenkin tietänee, että humala-anniskelun valvonta on Suomessalastenlorua ja kansalaisten juoma-tavat muutenkin kovin humalaha-kuisia. Siideripullo kädessä kikat-tava tyttölauma raitiovaunussa onvarmaan jäänyt monen ulkomai-sen matkailijan mieleen Helsinginerityspiirteenä. Juopumusta pa-heksutaan vasta, kun naapurinjuominen häiritsee omaa elämääja hyvinvointia.

Pitäisikin pyrkiä oikeasti vaikut-tamaan alkoholin nauttimistilan-teisiin ja konkreettisesti siihenhetkeen, jolloin ryyppy otetaan.Tähän pitäisi pyrkiä lainsäädän-nön ja rajoitusten lisäksi sosiaali-sella kontrollilla ja vastuunotolla.

Suomalaisessa alkoholipolitii-

kassa ei ole juurikaan käytettyvastuun lisäämistä. ProfessoriLea Pulkkinen on korostanut jovuosia, kuinka olemme luopuneetvarsinkin nuorten juomisen sekäepävirallisesta että virallisestakontrollista. Nuorilla eikä van-hemmillakaan ole enää oikeinketään, joka seuraisi ja kantaisihuolta yksilön juomisesta. Van-hempien, ystävien ja muidenläheisten vastuu on se elementti,mikä pitäisi saada aktiivisestikäyttöön samalla tavalla kuintupakoinnissa on jo hiukan tapah-tunut.

Samaa vastuuta kuin omaisilleon saatava myös ammattilaistenkeskuuteen. Yhdysvalloissa baa-rinomistaja tai juhlien järjestäjäon henkilökohtaisesti vastuussasiitä, ettei ihmiselle anniskellaliikaa. Tämäntyyppinen vastuut-taminen saattaisi olla tehokas,joskaan ei varmasti kovin mielui-sa tapa vähentää alkoholin huma-lahaittoja. Myös poliisin nollatole-ranssilinjan tiedetään auttavan.Idean vastustajat puhuvat var-masti holhoamisesta ja syyllistä-misestä, mutta jos uudessa alko-holipoliittisessa tilanteessa halu-taan todellisia muutoksia, hurs-kastelu ei enää riitä.


Millä korvataan hinta-ase alkoholipolitiikassa?

Ministeri Liisa Hyssälä

TEUV

O PELTO

NIEM

I

tiimi 6 • 03 28

SININAUHALIITON toiminnanjohtaja Jorma Niemeläei nähnyt sosiaalisia tai kulttuurisia edellytyksiä sille,että laajat väestöryhmät löytäisivät toisensa alkoholi-kysymykseen keskittyvänä kansanliikkeenä.

Hän perusteli väitettään sillä, että yhtenäiskulttuu-rin aika on ohi. Nykyajan kulttuuria ja arvomaailmaaleimaa mosaiikkimaisuus. Alkoholikysymyskään ei oleesim. kieltolakiajan tapaan suuri kertomus, vaan se onpirstoutunut julkisuudessa pieniksi tarinoiksi vaikka-pa FAS-vauvoista, huumenuorista, päihdeperheistä jarattijuopoista. Seminaarissa mietittiin myös, mitenehdoton kielto sopii myöhäismodernin kansalaisliik-keen tavoitteeksi.

Kansalaisliikkeidenkin puolella on siirrytty piententarinoiden aikaan. Niemelä arveli, että päihdekysymyskyllä herättää monenlaisen ja kirjavan joukon erilaisialiikkeitä, jotka pyrkivät vaikuttamaan jollakin päihde-kentän osa-alueella.

Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan profes-sori Juho Saari huomautti, että Suomessa on suurimäärä ihmisiä, jotka ovat valmiit tekemään vapaaeh-toistyötä. Hän toi esiin esimerkkinä suomalaisenvapaaehtoisuuteen perustuvan verenluovutusjärjes-telmän.

Toisaalta suomalaisissa on myös tiettyä herkkyyttälähteä mukaan ajasta nouseviin spontaaneihin kan-sanliikkeisiin. Esimerkiksi laukaalaisen Anne Eskeli-sen luoma Koko kylä kasvattaa -liike, Venäjän Karja-laan kerätyt vauvakassit ja äiti Teresan tilkkupeitotovat liikauttaneet kansalaispiirejä laajalti.

Ilmassa olisi merkkejä ja pieniä ituja uusillekinkansanliikkeille. Kysymys kuuluu, miten niitä voitai-siin organisoida. Jorma Niemelä uskoi, että vastauslöytyy ihmisistä: onko asian ajajien joukossa ihmisiä,joilla on kyky organisoida, tiivistää ajatukset toiminta-malleiksi ja innostaa muita. Toisaalta myös 1800-luvunmatkasaarnaajien aika lienee jo ohi. – AS

Nouseekoalkoholikysymyksestäkansanliikettä?

Alkoholin kulutus ja sen tuottamat haitat kas-vavat Suomessa lähivuosina. Tästä vallitseesuuri yksimielisyys. Mutta miten on, synnyttää-kö alkoholikysymys enää 2000-luvulla kansan-liikettä? Asiaa pohdittiin kristillisten päihdejär-jestöjen yhteistoimintaliiton Sininauhaliitontoimittajaseminaarissa.

Holhous pois, viinavapaaksi ja vastuukansalaisille!PENTTI HÄ[email protected]

PÄIHDEPOLITIIKKA näyttää olevan taitolaji, jotaseuratessa jatkuvasti joutuu hämmästelemään,miksi kaiken aikaa yritämme epätoivoisesti ollatekevinämme sitä, mitä kukaan - ainakaan enemmis-tö - ei ihan oikeasti edes halua tehdä, puhumatta-kaan siinä onnistumisesta? Yritämme juoda juopu-matta, ehkäistä ehkäistymättä ja hoitaa hoitumatta.Ilmeisesti myös keskustella sanomatta yhtään mi-tään.

Syksyn päihdekeskustelussa on jälleen äänek-käästi vaadittu holhouksen lopettamista. Mitä jostodella tekisimme sen ja kohtelisimme aikuisiaihmisiä ihan oikeastikin aikuisina? Aineet vain va-paaksi kaikki alkoholista alkaen ja yleiseen myyn-tiin. Jokaiselle vastasyntyneestä lähtien käteenälykortti, jolla aineittain säädettyjen ikärajojenpuitteissa aineita saa ostaa ja johon kulutus myöskirjautuu muistiin. Kullekin aineelle määriteltäisiinmyös keskimääräiset kumulatiiviset hälytysrajatriippuvuuden syntymisen suhteen. Nehän aikahyvin jo tiedetään.

Rajan hälyttäessä käyttäjän olisi itse kustannetta-va itselleen esimerkiksi viikon havahduttava hoito-jakso, jonka aikana joutuisi itse tekemään diagnoo-sin tilastaan ja kuulemaan sen myös ammattilaisentekemänä. Jos kaikki on kunnossa ja kurssin jälkeenvielä ihan tietoinen päätös on jatkaakin käyttöä,niin siitä vain lataamaan korttiin lisää osto-oikeuttaarvioidun sietojakson verran ja jatkamaan nautiske-lua. Mikäli asiantuntijadiagnoosi taas näyttäisipunaista käytön suhteen, tulisi ohjaus pidempikes-toiseen hoitoon.

Kieltäytyminen veisi kortin kuivumaan lopullises-ti, paitsi jos käyttäjä allekirjoittaa - jälleen tietoinenpäätös - paperin, jolla vapauttaa yhteiskunnankaikesta vastuusta kaikkien sellaisten seuraamustenosalta, joissa päihdekäyttö saattaisi olla osallisena.Vapautus koskisi kaikkia yhteiskunnan lakisäätei-sesti tarjoamia palveluja sosiaali- ja terveydenhuol-losta aina työttömyysturvaan, sairaspäivärahaan jasairauseläkkeisiin saakka.

Tämä olisi vastuullista vapautta, jossa ihan oi-keasti luovuttaisiin aikuisten ihmisten holhoamises-ta. Kun jokainen kohtuukäyttäjä kerran ihan tosis-saan ilmoittaa pystyvänsä hallitsemaan suhteensa


29tiimi 6 • 03

KYMEN A-klinikkatoimi täytti 40 vuotta 27.11.2003. Juhlat pidettiinLeporannan palvelukodissa. Kymen A-klinikkatoimi on laajennutvuosi vuodelta ja se on nykyisin A-klinikkasää-tiön suurin paikal-linen palvelukokonaisuus.

A-klinikkatoimen johtajana on ollut vuodesta 1972 Matti Kos-kensalo.

KYMEN A-klinikkatoimi on yh-teistyössä Kaakkois-Suomensosiaalipsykiatrisen yhdistyk-sen kanssa avannut uudenvaltakunnallisen mielenterve-ys- ja päihdekuntoutujien hoi-toja asumisyhteisön, Kymen2D:n. Hoitoyksikkö sisältää12-paikkaisen hoitoyhteisönja 10-paikkaisen tuetun asu-mispalvelun. Henkilökuntaaon 15.

2D:ssä pyritään vastaamaansekä päihde- että mielenter-veysongelmia sairastavienhoitojärjestelmälle asetta-maan haasteeseen. Päihtei-den väärinkäyttäjillä on muutaväestöä enemmän myös psy-kiatrisia sairauksia.

Kymen A-klinikkatoimi 40 vuotta

Kuvassa johtaja MattiKoskensalon kanssakonsuli Teela Pakkas-virta Suomen Pietarinkonsulaatista.

Kymen 2D toimiiKotkassa Laajakoskensairaalan yhteydessäolevassa pienkerros-talossa ja rivitalossa.

Kymeen hoitopaikka kaksoisdiagnoosi-asiakkaille

päihteisiin, niin miksi yhteiskuntakin eivoisi ottaa sitä ihan tosissaan, dokumen-toida sen ja siten päästä loputtomastakädenväännöstä eri instansseista. Varmis-tettaisiin vain, että jokainen saa kunnonmahdollisuuden tehdä omat ratkaisunsaavoimin silmin ja tiedostaen sen vaikutuk-set elämälleen. Todellinen vapaus voielämässä syntyä vain ottamalla todellinenvastuu.

Järjestelmä ratkaisisi kerralla moniaikuisuusongelmia. EU:ta, enempää kuinViron viinaakaan ei tarvitsisi pelätä, kos-ka tuontia ei rajoitettaisi. Se rekisteröityi-si vain tullissa muistiin tuojansa kortille.Alaikäisille välittäminen loppuisi, kunvälitetty aine kirjautuisikin välittäjänkortille ja pienentämään hänen omianautintokiintiöitään. Järjestelmä tekisimahdolliseksi myös rahoituksen ihantodellisellekin päihdehoidolle ja ehkäisyl-le eikä vain kunnalliselle käsienpesulle.Toimenpiteet olisivat ihan automaattises-ti vielä oikein kohdistettuja ja ajoitettuja-kin, eikä aina kymmenen vuotta myöhäs-sä tai pelkkää yleisen tason liturgiaa.

Idea on vapaasti käytettävissä, jos jokupäihdepolitiikan tekijöistämme haluaakäyttää myös järkeään. On hyvin todennä-köistä, että tulevaisuudessa joudummejatkuvasti kasvavan ja kasvottomaksisuojellun kohtuukäyttäjäenemmistönpakottamana vapauttamaan aineen toi-sensa jälkeen. Siihen olisi ihan järkeväävarautua. Näinhän kävi alkoholinkinkohdalla.

Samaa virhettä meidän ei kuitenkaantarvitse tehdä kuin kieltolakia kumottaes-sa, että alamme yhteiskunnan tuella ra-kentaa salaus-, mahdollistamis- ja ylläpi-tojärjestelmiä käytön seurauksille. Emme-hän ehkäise rikollisuuttakaan kumoamallarikoslain vaan parantamalla seurantaa.Jokaisella kassalla seurataan nykyään jomuutenkin muovikortein ostokäyttäyty-mistämme ihan euron ja vessapaperinvärin tarkkuudella. Mitä kumman salaa-mista kohtuukäyttäjän päihdekäytössäsitten olisi? Miksi juuri sen pitäisi nauttiayhteiskunnan erityissuojelua?

Kirjoittaja on alkoholisti, ekonomi japäihdekouluttaja.

29

tiimi 6 • 03 30

U U T I S I A

VAIN NOIN 20 prosenttia kun-tien sosiaalisektorin johtajistaarvioi päihdepalvelujen tar-jonnan kasvavan seuraavanvuoden aikana. Loput arvele-vat palvelujen pysyvän ennal-laan, vähentyvän tai he eivätosanneet ottaa kantaa asiaan.Eniten lisäämisen varaa näh-dään olevan päihdeneuvon-nassa ja huumeidenkäyttäjillesuunnatussa hoidossa.

Kunnissa suhtauduttiinmyös varsin luottavaisestiomalla toiminta-alueella ole-vien päihdepalvelujen riittä-vyyteen. Riittävimpänä pidet-tiin katkaisuhoitopalveluita,jotka katsoi riittäviksi noin 80prosenttia kuntajohtajista, A-klinikkapalvelut katsoi riittä-viksi alueellaan noin 75 pro-senttia ja päihdeneuvontapal-velut noin 70 prosenttia kunta-johtajista.

Eniten korjaamisen varaanähtiin olevan huumeiden-käyttäjien hoitopalveluissa ja

HUUMEIDENKÄYTÖSSÄei ole tapahtunut suuriamuutoksia, todetaan Eu-roopan Unionin huume-seurantakeskuksenEMCDDA:n huumausai-nevuosiraporteissa vuo-delta 2003.

Kannabista käytettiinvuoden aikana enitenEspanjassa, Irlannissa,Iso-Britanniassa sekäRanskassa (17–20 %). Ma-talin taso (1–8 %) löytyyRuotsista, Portugalista,Suomesta ja Norjasta.Myös huumeiden pistos-käyttäjien HIV-tartuntojenmäärä on Suomessa eu-rooppalaisittain alhainen.

Uusia riskejä ovat ra-portin mukaan nuortenintensiivisempi kannabik-sen käyttö ja kannabik-

VUODESTA 1999 on ollutmahdollisuus sijoittaa vanki-laan tuomittu ulkopuoliseenpäihdehoito- tai kuntoutus-laitokseen. He ovat käytän-nössä olleet rikoksettomuu-teen ja päihteettömyyteenmotivoituneita vankeja, jotkaovat jo osallistuneet kuntou-tukseen vankilassa.

Rikosseuraamusvirasto onarvioinut toiminnan sisältöjä,asiakastyytyväisyyttä ja ta-voitteiden toteutumista. Ko-kemukset ovat hyviä. Vanki-en sijoitukset ulkopuolelleovat yleensä onnistuneethyvin ja yhteistyö vankiloi-den ja kuntoutuslaitostenkesken on ollut sujuvaa. Kai-kista sijoitetuista vangeista

sen THC-pitoisuuksien lisään-tyminen sekä kokaiinin käy-tön kasvu.

EU-maat vastaavat huume-haasteisiin yhä yhdenmukai-semmin. Keskeisiä toiminta-suuntauksia ovat ehkäisevätyö kouluissa, korvaushoidonja haittojen vähentämistoi-mien lisääminen, lakimuutok-set koskien huumehoitoa jahuumekontrollia ja vankila-rangaistukselle vaihtoehtois-ten, hoitoa painottavien ran-gaistuskäytäntöjen käyttöön-otto.

Vuosiraportti 2003: Huumeon-gelma Euroopan Unionissa jaNorjassa. EMCDDA 2003.Raportti suomeksi myös inter-netissä: http://annualreport.emcdda.eu.int/fi/home-fi.html.

huumeidenkäyttäjienterveysneuvonnassa.Huumeidenkäyttäjienhoitopalveluja piti riittä-vänä alle 20 prosenttia jaterveysneuvontapalvelu-ja runsaat 20 prosenttiakuntajohtajista.

Tiedot perustuvat Ter-veyden edistämisen kes-kuksen vuoden 2003Päihdebarometriin, jokatehtiin toukokuussa posti-kyselynä. Kyselyyn vasta-si 51 kuntien sosiaalijohta-jaa, 43 sosiaalilautakun-nan puheenjohtajaa ja 37muuta sosiaalialan vas-taavissa tehtävissä työs-kentelevää.

Päihdebarometri 2003.Ajankohtaiskatsaus kuntienja järjestöjen päihdetilan-teeseen. Terveyden edistä-misen keskuksen julkaisu-ja -sarja 8/2003.

hoidon aikana on retkah-tanut vain noin 7 prosent-tia. Luvattomia poistumi-sia laitoksesta ei tapahtu-nut seurantajakson aika-na. Joka toisen päihde-hoitolaitoksessa olleenhoito on jatkunut vapau-tumisen jälkeen kotikun-nan rahoituksella.

Vuonna 2002 ulkopuo-liseen laitokseen oli sijoi-tettuna 43 vankia, joistalähes puolet päihdehuol-to-laitoksissa. Rahoituk-sen epävarmuus haittaatoiminnan yleistymistä.

Raportti myös internetissä:www.rikosseuraamus.fi/22269.htm.

LOKAKUUN ALUSSA 2003voimaan tulleella järjestys-lailla edistetään järjestystä jaturvallisuutta yleisillä paikoil-la. Järjestyslaki kieltää päih-dyttävän aineen nauttimisenyleisellä paikalla taajamassaja julkisen liikenteen kulku-neuvossa. Alkoholin nautti-miskielto ei koske erityisenluvan tai ilmoituksen mukais-ta anniskelualuetta eikä yksi-

tyisessä käytössä olevankulkuneuvon sisätilaa.

Nauttimiskielto ei koskemyöskään alkoholijuomannauttimista puistossa tai vas-taavalla yleisellä paikalla.Alkoholin nauttiminen ja sii-hen liittyvä oleskelu eivätkuitenkaan saa kohtuutto-masti vaikeuttaa muiden oi-keutta käyttää paikkaa senvarsinaiseen tarkoitukseen.

EMCDDA:n vuosiraportti:

Kannabis ja kokaiini herättävät huolta

Järjestyslaki voimaan

Vankilan ulkopuolisesta kuntoutuk-sesta hyviä kokemuksia

Päihdepalvelujen ei nähdä kasvavan

KA

IJA SA

VO

LA

31tiimi 6 • 03

U U T I S I A

TYÖMINISTERIÖN asetta-ma Tietosuoja ja työntekijänvalvonta -työryhmä ehdot-taa muutoksia yksityisyy-den suojasta työelämässäannettuun lakiin. Lakiin lisät-täisiin mm. huumetestaustakoskevia säännöksiä.

Työryhmän ehdotuksenmukaan työnantaja voisipyytää työntekijältä taityönhakijalta huumausaine-testiä koskevaa todistusta,jos työnhakijan olisi tarkoi-tus toimia sellaisissa tehtä-vissä, jotka edellyttävättarkkuutta, luotettavuutta,

VUODESTA 1977 lähtien Kou-volan A-klinikalla sairaanhoi-tajana työskennellyt psykiat-rinen erikoissairaanhoitajaEila Leikkonen on nimettyvuoden päihdesairaanhoita-jaksi 2003. Tunnustuksellahaluttiin tänä vuonna nostaaesille pitkän uran tehnyt jalaajaa kokemusta omaavapäihdehoitotyön vahva pe-rusosaaja.

Eila Leikkonen on toiminuttoiminnan alusta lähtien päih-dehoitotyön yhdyshenkilönäSairaanhoitajaliiton Kymen-laakson piiriyhdistyksen alu-eella. Hän on koonnut ja yllä-pitänyt pitkäjännitteisestipaikallista päihdehoitotyönverkostoa, joka kokoontuutyöajallaan säännöllisesti

VALTIONEUVOSTON periaatepäätöksessä alkoholi-politiikan linjauksista korostetaan alkoholihaittojenehkäisyä ja vähentämistä. Tavoitteena ovat alkoholinlasten ja perheiden hyvinvoinnille aiheuttamien hait-tojen merkittävä vähentäminen, alkoholin riskikäytönja siitä koituvien haittojen merkittävä vähentäminen jaalkoholin kokonaiskulutuksen kääntäminen laskuun.

Periaatepäätöksen mukaisesti valmistellaan ja to-teutetaan vuosille 2004-07 alkoholiohjelma, jonka val-mistelua ja toimeenpanoa sosiaali- ja terveysministe-riö ohjaa. Valtion vuoden 2003 lisäbudjetissa on mil-joonan euron määräraha alkoholiohjelman toimeen-panoon.

Periaatepäätös myös internetissä: www.stm.fi > Julkaisut> Julkaisut, selvitykset, monisteet.

Mika Pyyköstä TEK:n toiminnanjohtajaTERVEYDEN EDISTÄMISEN keskuksen uutena toimin-nanjohtajana aloitti joulukuun alussa YTM Mika Pyykkö.Hän siirtyi tehtävään Sydänliiton kehittämispäällikönpaikalta. Pyykön edeltäjä, LKT Harri Vertio siirtyi Suo-men Syöpäyhdistyksen pääsihteeriksi.

Irti Huumeista ry:n uudeksi toiminnanjohtajaksi onnimitetty joulukuun alusta lukien terveydenhoitaja Riit-ta Toiviainen.

erilaisten päihdehoitotyö-hön liittyvien teemojen mer-keissä.

Vuoden päihdesairaanhoi-tajan valitsee Suomen Sai-raanhoitajaliiton Päihdehoi-totyön verkoston asiantunti-jatyöryhmä. Tunnustus myön-nettiin nyt neljättä kertaa.

Eila Leikkosesta vuoden päihde-sairaanhoitaja

Valtioneuvosto korostaaalkoholihaittojen vähentämistä

Työryhmä esittää uusiasäännöksiä huumetesteihin

itsenäistä harkintakykyätai hyvää reagointikykyä.Lisäksi edellytettäisiin, ettätyöntekijä toimii työtehtä-vissä, joiden suorittami-nen huumeiden vaikutuk-sen alaisena tai huumeistariippuvaisena joko vaa-rantaisi henkeä tai terveyt-tä tai voisi aiheuttaa suu-rempaa vahinkoa.

Työryhmän raportti myösinternetissä: www.mol.fi/julkaisut/tietosuojaraportti.pdf.

Tiimi 2–3 olikin 3–4TIIMIN NUMERON 3–4/2003 etukannessa on taitossasattuneen virheen vuoksi väärä ilmestymisnumero 2–3.Kyse on siis kuitenkin numerosta 3–4. Pahoittelemme.

KU

VA

: AN

TTI I

MM

ON

EN

Alkolta esite nuortenalkoholinkäytöstäAlkoholin terveysvaikutuk-sista kertovassa Alkon esi-tesarjassa on ilmestynytuusi nuorten alkoholin-käyttöä käsittelevä esite.Tutkittua tietoa nuortenalkoholinkäytöstä -vihko-sen tekstin ovat kirjoitta-neet tutkimusprofessoriSalme Ahlström ja erikois-tutkija Esa Österberg Sta-kesista.Vihkonen summaa tutki-mustietoa suomalaisnuor-ten ja myös aikuisväestönalkoholinkäytön kehittymisestä ja tilanteesta nyky-päivänä. Suomen tilannetta myös verrataan muu-hun Eurooppaan.Alkon esitesarjassa ovat aiemmin ilmestyneet esit-teet C2H5OH - asiaa alkoholista, Alkoholijuomienlisä- ja vierasaineet, Alkoholinkäytön vaikutuksetelimistöön ja terveyteen ja Alkoholi ja raskaus.Maksuttomia esitteitä on jaossa Alkon myymälöissäja niitä voi myös tilata Alkon asiakasneuvonnasta taiAlkon nettisivujen välityksellä: www.alko.fi/alkoho-lijaterveys.

tiimi 6 • 03 32

■ ANJALANKOSKENA-KLINIKKAMyllykoskentie 1346800 ANJALANKOSKIp. 05-363 5742 f. 05-363 5828

PäiväkeskusViialantie 1446800 ANJALANKOSKIp. 05-3255 133

■ ESPOON A-KLINIKKA JAKATKAISUHOITOLeppävaarankatu 1002600 ESPOOp. 09-512 3760 f. 09-512 2447

Espoon Vinkki(5 toimipaikkaa)Leppävaarankatu 1002600 ESPOOp. 040 864 9957

■ ESPOON NUORISOASEMATulkinkuja 3, 8. krs02600 ESPOOp. 09-525 9720 f. 09-525 97222

■ HELSINGIN NUORISOASEMAHietaniemenkatu 5, 2. krs00100 HELSINKIp. 09-405 6240 f. 09-499 138

■ TERVEYSNEUVONTAPISTEVINKKI (2 toimipaikkaa)Toinen linja 15, 00530 HELSINKIp. 09-7268 8080 f. 09- 7268 8081

■ HIETALINNA-YHTEISÖHietaniemenkatu 5, 5. krs00100 HELSINKIp. 09-447 766 f. 09-448 584Koulutus ja tiedotusp. 09-454 8717

■ JÄRVENPÄÄN SOSIAALI-SAIRAALA04480 HAARAJOKIp. 09-29 151 f. 09-291 5300

VieroitushoitopoliklinikkaSuvilahdenkatu 10 C, 3. krs00580 HELSINKIp. 09-774 5660 f. 09-774 56620

Helsingin K-klinikkaHämeentie 8 A, 3. krs00530 HELSINKIp. 09-7743 680 f. 09-77436820

Vantaan VinkkiKielotie 1101300 VANTAAp. 09-8364 7320 f. 09-8364 7321

■ KETTUTIEN A-POLIKLINIKKAKettutie 8 L, 00800 HELSINKIp. 09-3105 6650 f. 09-3105 6666

■ KOKEMÄEN PERHE- JAPÄIHDEKLINIKKASiltakatu 4, 32800 KOKEMÄKIp. 02-546 1344 f. 02-546 1460

■ KOUVOLAN A-KLINIKKATOIMIA-klinikkaOikokatu 2 B 745100 KOUVOLAp. 05-7432 200 f. 05-7432 229

KuntoutuskeskusKotiharjuntie 2045100 KOUVOLAp. 05-7433 400 f. 05-7433 440

HuumevieroitusyksikköKotiharjuntie 2045100 KOUVOLAp. 05-743 3450 f. 05-743 3452

PäiväkeskusOikokatu 2 B 1345100 KOUVOLAp. 05-7432 231 f. 05-7432 229

TukiasunnotOikokatu 2 B 745100 KOUVOLAp. 05-7432 200 f. 05-7432 229

■ KUUSANKOSKEN A-KLINIKKAKymenlaaksonkatu 645700 KUUSANKOSKIp. 05-374 4552 f. 05-374 4862

■ KYMEN A-KLINIKKATOIMIKarhulan toimintayksikkö:A-klinikka, katkaisuhoitoasema,kuntoutumiskoti, selviämisasemaja tukiasunnotTurvalantie 248700 KYMINLINNAp. 05-267 444 f. 05-267 956

Kymen 2DLaajakoskentie 51248750 KOTKAp. 05-267 450, 267 460

PäiväkeskusTurvalantie 148700 KYMINLINNAp. 05-267 444

Kotkansaaren toimintayksikkö:Perhekeskus/huumeklinikkaKirkkokatu 3 C48100 KOTKAp. 05-218 1622

Haminan A-klinikka jasovittelutoimistoReutsinkatu 749400 HAMINAp. 05-354 3550 f. 05-354 3551

Nuorten hoitoyhteisöStoppari-HaminaReutsinkatu 949400 HAMINAp. 05-344 5350 f. 05-354 3551

Nuorten hoitoyhteisöStoppari-KiviniemiPäkintie 3249220 SILTAKYLÄp. 05-343 1152

Nuorten hoitoyhteisöStoppari-MiehikkäläMuurolantie 185 A49700 MIEHIKKÄLÄp. 05-354 1180

Nuorten asumispalveluStoppari-ValkamaVanhanniementie 5448300 KOTKAp. 05-2264 110

Tulevaisuuden taloMuurolantie 185 A49700 MIEHIKKÄLÄp. 05-354 1183

Yhteisökoti MiehikkäläMuurolantie 185 A49700 MIEHIKKÄLÄp. 05-354 1190

Leporannan palvelutaloVanhanniementie 7648300 KOTKAp. 05-2281 311

Hovinsaaren päiväkeskusRuneberginkatu 748200 KOTKAp. 0400 643 449

Kotkan VinkkiKirkkokatu 3 C48100 KOTKAp. 05-2181 622

Toimintakeskus KoskenäyräsKaukolanraitti 4848410 KOTKAp. 05-226 4555

■ LAHDEN A-KLINIKKATOIMIA-klinikkaHämeenkatu 21 A15110 LAHTIp. 03-877 222 f. 03-877 2230

Pitkämäen kuntoutusyksikköPitkämäenkatu 415300 LAHTIp. 03-876 333 f. 03-876 3340

Tukiasunnotp. 03-877 222 ja 0400 494 056

■ MIKKELIN A-KLINIKKATOIMIA-klinikkaMaaherrankatu 36 B50100 MIKKELIp. 015-3393 000 f. 015-3393 025

Nuorten päihdepysäkki MixStoppiPorrassalmenkatu 19 A 1050100 MIKKELIP. 015-3390 570

■ SALON A-KLINIKKATOIMIA-klinikkaMariankatu 1924240 SALOp. 02-777 8111 f. 02-777 814

Toimintakeskus MäkitupaLoppistentie 12421530 PAIMIOp. 02-473 3444

Salon toimintakeskusKaivokatu 424100 SALOp. 02-7312 071

Toimintakeskus RysäKirkkorinne 524800 HALIKKOp. 02-737 1611

Toimintakeskus TammitupaKarlstadintie 425500 PERNIÖp. 02-7357 577

Louhela-yhteisöKaskistontie 22831490 TERTTILÄ

Terveysneuvontapiste UukkariHelsingintie 324100 SALOp. 02-7745 261

■ TAMPEREENA-KLINIKKATOIMISumeliuksenkatu 13 A 833100 TAMPEREp. 03-253 9600 f. 03-253 9639

KuntoutumiskeskusVipusenkatu 633530 TAMPEREp. 03-3138 0200 f. 03-3138 0250

NuorisoasemaSumeliuksenkatu 13 A 533100 TAMPEREp. 03-253 9650 f. 03-253 9633

K-klinikkaÅkerlundinkatu 6, 2.krs.33100 TAMPEREp. 03-2539 670

MatalaKauppakatu 9 D, 4. krs33200 TAMPEREp. 03-3124 7200 f. 03-3124 7250

Neuvonta- ja tukipiste NerviVuolteenkatu 1633100 TAMPEREp. 03-3124 7240 f. 03-2231 151

■ TURUN A-KLINIKKATOIMIA-klinikkaKauppiaskatu 120100 TURKUp. 02-210 4400 f. 02-210 4444

KatkaisuhoitoasemaVähäheikkiläntie 320700 TURKUp. 02-410 6400 f. 02-410 6444

NuorisoasemaKauppiaskatu 120100 TURKUp. 02-232 1641 f. 02-2321 651

Päiväkeskus JokitupaItäinen rantakatu 4220810 TURKUp. 02-234 2526

Nuorten hoitoyksikkö NUOHOVähäheikkiläntie 320700 TURKUp. 02-410 6417 f. 02-410 6444

■ VAMMALAN PÄIHDEKLINIKKALiekolankatu 1338200 VAMMALAp. 03-512 2580 f. 03-512 2581

Huittisten päiväkeskus-tukiasunnotLauttakylänkatu 1332700 HUITTINENp. 02-561 063

Vammalan toimintakeskus-yhteisökotiAsemakatu 938210 VAMMALAp. 03-512 2585

Nuorten päihdeasian keskus YdinPuistokatu 2438200 VAMMALAp/f. 03-5122 587

Y K S I K Ö T

Documents

PÄIHDETYÖN TULOKSELLISUUS – näyttöjä vai käytännön … · puhelin (09) 622 0290, telefax (09) 175 276 Vuosikerta 20 euroa TOIMITUSNEUVOSTO professori Pertti Hemánus tutkimusprofessori