PARASTA SUOMELLETEKin koulutuspoliittinen ohjelma

YKSILÖN VASTUU OMASTA

KEHITTYMISESTÄÄN

YLIOPISTOJEN RESURSSIEN

PARANTAMINEN

HUIPPULAADUKAS

OPISKELU JA TUTKIMUS

TYÖELÄMÄN JA YLIOPISTON YHTEISTYÖN

TIIVISTÄMINEN

OPPIMISEN ILO JA HALU

32

MAAILMAN PARHAAT TEKNIIKAN AKATEEMISET RAKENTAVAT SUOMEEN KESTÄVÄÄ HYVINVOINTIASuomi on menestynyt panostamalla osaamiseen, uusien teknologioiden kehittämiseen ja niihin perustuvaan vientiin. Globalisoituvassa maailmassa kaikki muutkin valtiot yrittävät nostaa osaamistasoaan ja kilpailla osaamisellaan. Jotta menestymme myös tulevaisuudessa, meidän on nostettava osaamistasoamme, lisättävä yhteistyötä ja panostettava osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Kun maailmanlaajuisesti arvostetut tekniikan akateemiset ovat tyytyväisiä työuriinsa, työelämään ja yhteiskuntaan, he tuottavat yhteiskunnan tarvitsemaa osaamista, tutkimusta ja innovaatioita. Seuraavilla toimenpiteillä varmistamme osaajiemme ja kilpailukykymme säilymisen.

JOKAINEN OTTAA VASTUUTA OMASTA KEHITTYMISESTÄÄNOsaaminen on paras työttömyysturva, ja omaa osaamista on kehitettävä läpi koko työuran. Pohja itsensä kehittämiselle ja oppimishalulle syntyy jo nuoruudessa. Tavoitteena on, että tekniikan akateemisilla on mahdollisuus kehittää jatkuvasti osaamistaan työtehtävissään. Työnantajien on otettava taloudellista vastuuta työvoimansa osaamisen kehittämisestä. Lisäksi odotamme, että tekniikan akateemiset käyttävät suomalaisesta työvoimasta eniten omaa aikaa ja rahaa osaamisen kehittämiseen. Tulevaisuudessa jokainen tekniikan ammattilainen suorittaa säännöllisesti erikois-tumiskoulutuksen tai sitä vastaavan laajan opintokokonaisuuden. Myös henkilökohtaiset koulutustilit ovat jokaisen käytössä. Tilien rahoitus jakautuu yksilön, työnantajan ja yhteiskunnan välillä.

TYÖELÄMÄN JA YLIOPISTOJEN YHTEISTYÖTÄ TIIVISTETÄÄN Opiskelun ja työn yhdistäminen tulee nähdä mahdollisuutena. Tekniikan alalla työelämä alkaa ennen valmistumista, ja työssä käynnillä on merkittävä vaikutus osaamiseen, opiskelumotivaatioon sekä valmistumisen jälkeiseen työllisty-miseen. Tavoitteena on, että työelämässä opittua asiaa ei tarvitse opiskella uudelleen yliopistossa, vaan se hyväksytään osaksi opintoja. Tohtorikoulutus tulee toteuttaa kiinteässä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa, mikä tuottaa korkeaa osaamista ja menestystuotteita.

TEKNIIKAN ALAN OPISKELUN JA TUTKIMUKSEN ON OLTAVA HUIPPULAADUKASTATulevaisuuden yliopistoissa on käytössä monipuolisesti innostavia opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä. Ne tukevat yhteisöllistä oppimista ja kansainvälisyyttä, edistävät syväoppimista ja kannustavat omaehtoiseen opiskeluun. Tekniikan opinnot kehittävät jokaisen opiskelijan itsetuntemusta ja vastuuta elinympäristöstämme. Jatkossa jokaisella tekniikan yliopistoissa päätoimisesti opetustehtäviä hoitavalla on osaamista yliopistopedagogiikassa. Tutkijoita motivoivat uramallit ja nykyaikainen tutkimusympäristö edistävät sitä, että tekniikan alalla tehdään jatkossakin kansainvälisesti korkealaatuista tutkimusta.

TiivistelmäTEKNIIKAN YLIOPISTOJEN RESURSSIT NOSTETAAN EU:N KÄRKISIJOILLE Kansainvälisesti korkeatasoisissa ulkomaisissa yliopistoissa resursseista selvästi yli puolet, joissakin jopa 80 prosenttia, tulee suoraan valtiolta. Myös Suomessa tekniikan yliopistojen julkista rahoitusta on lisättävä. Jotta tekniikan yliopisto-jen resurssit ovat tulevaisuudessa EU-maiden parhaiden tekniikan yliopistojen tasolla, yliopistojen rahoituspohjaa on lisäksi laajennettava. Keinoja siihen ovat maksullisten koulutuspalveluiden kehittäminen, yritysyhteistyö ja kansainvä-linen tutkimusrahoitus.

OPPIMISEN ILO JA HALU SYNTYY KOULUISSA Jokaisella koulutusasteella oppijoilla on oltava oikeus parhaaseen mahdolliseen opetukseen. Perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa on vahvistettava matemaattis-luonnontieteellisten aineiden osaamista. Opetuksen tulee olla innostavaa ja yhteydessä arkeen. Suomen kouluihin ja tietoverkkoihin on kehitettävä maailman edistyksellisimmät oppimisympäristöt. Tieto- ja viestintäteknologian ymmärrys on avaintaito, jota tarvitaan myös työkaluna muiden oppiaineiden opetuksessa.

4 5

SisällysMaailman parhaat tekniikan akateemiset rakentavat Suomeen kestävää hyvinvointia 2Jokainen ottaa vastuuta omasta kehittymisestään 2Työelämän ja yliopistojen yhteistyötä tiivistetään 2Tekniikan alan opiskelun ja tutkimuksen on oltava huippulaadukasta 2Tekniikan yliopistojen resurssit nostetaan EU:n kärkisijoille 3Oppimisen ilo ja halu syntyy kouluissa 3

Suomalaiset ovat tekniikan ja ammatillisen osaamisen kärkikansa 7

Koulutusjärjestelmä on enemmän kuin osiensa summa 8Maailman osaavin kansa 2020 8Oppimisympäristöt 8Opettajilla suuri vastuu 9Osaamistarpeet ennakoitava 9

Parannetaan maailman parasta peruskoulua 10Kaikki mukaan ja lahjakkuudet huomioon 10Murretaan oppiaineiden rajat 10Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opetus 11Oppilaanohjaus 11

Aika ennen korkeakoulua – osaamisen syventämistä ja tulevaisuuden valintoja 12Lukio valmistaa korkeakouluopintoihin 12Kaikille nuorille toisen asteen tutkinto 13Oppilaanohjaus lukioissa 13

Maailmanennätyksiä ja Suomen ennätyksiä – laaja korkeakoulujärjestelmä tarjoaa vaihtoehtoja 14Yhdessä erilaiset – suomalainen korkeakoulujärjestelmä 14Korkeakoulutuksen rahoitus 14Korkeakoulutuksen maksullisuus 16Koulutusvienti tulevaisuuden alaksi 16Monenlaisia tutkintoja 17Opiskelun edellytykset 17

Tekniikan yliopistot 19Sidosryhmäyhteistyö tekniikan yliopistokoulutuksen kehittämisessä 19Tekniikan alan yliopistojen profiloituminen ja rakenteellinen kehittäminen 19Hakeutuminen tekniikan alalle 20Tekniikan yliopistotutkinnot 20Opetuksen kehittäminen 21Verkkoympäristöstä lisäarvoa opetukseen 22Yliopistot ja yritykset – yhteistyöstä kumppanuuteen 22Laadunarviointi tekniikan yliopistoissa 23Kansainväliset tekniikan yliopistot 23

Tekniikan tutkimus ja tohtorikoulutus 25Tohtorikoulutus 25Tenure track ja opetus 26Tutkimuksen infrastruktuuri 27

Osaamisen kehittäminen ja täydennyskoulutus 28Osaaminen on yksilön paras vakuutus 28Työnantajille vastuuta ja koulutusvaltuutettu tueksi 28Koulutusta tarjoavien on tehtävä laajaa yhteistyötä 29Tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunta vaatii osaamisen jatkuvaa kehittämistä 29Sidosryhmäyhteistyö tekniikan akateemisten täydennyskoulutuksen kehittämisessä 29Koulutustilit käyttöön 29

Erikoistumiskoulutukset toteutettava 30

7

SUOMALAISET OVAT TEKNIIKAN JA AMMATILLISEN OSAAMISEN KÄRKIKANSATämä ohjelma on jatkoa TEKin strategialle ja sen visiolle vuoteen 2020:Maailmanlaajuisesti arvostetut tekniikan akateemiset ovat tyytyväisiä työuriinsa, työelämään ja kestävän hyvinvoinnin yhteiskuntaan.

Koulutuspolitiikalla vastataan erityisesti siihen, että:suomalaiset ovat tekniikan ja ammatillisen osaamisen kärkikansa.

Tavoitetila on, että:tekniikan ala on vetovoimainen nuorten keskuudessa. Maailmanlaajuisesti arvostettu suomalainen tekniikan korkea-koulutus tuottaa yhteiskunnan tarvitsemaa osaamista, tutkimusta ja innovaatioita ihmisten ja ympäristön hyväksi. Tekniikan akateemiset ovat elinikäisiä osaajia.

Tavoitetilan toteuttamiseksi:TEK vaikuttaa korkeaa teknologista osaamista tuottavan koulutusjärjestelmän kehittämiseen esiopetuksesta täy-dennyskoulutukseen. TEKillä on ainutlaatuista asiantuntemusta ja parhaat verkostot tekniikan korkeakoulutuksen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen edistäen tekniikan akateemisten työmarkkina-arvoa, työhyvinvointia ja kestävää hyvinvointiyhteiskuntaa. TEK on tunnustettu toimija ja kiinnostava kumppani koulutusjärjestelmän ja työvoiman osaamisen kehittämisessä erityisesti korkean teknologisen osaamisen näkökulmasta.

TAVOITTEIKSI STRATEGIASSA ON ASETETTU:

C1

C2

C3

C4

Tekniikan yliopistojen resurssit ovat EU-maiden parhaiden tekniikan yliopistojen tasolla.

Tekniikan alan opinnot aloittavien osaaminen vastaa vaatimuksia.

Tekniikan yliopistoista vastavalmistuneet työllistyvät hyvin vaativuudeltaan koulutusta vastaaviin tehtäviin.

Työvoiman osaamisen kehittämiseen vaikuttavat järjestelmät ja asenteet kehittyvät edistäen tekniikan akateemisten osaamista.

Johdanto

8 9

KOULUTUSJÄRJESTELMÄ ON ENEMMÄN KUIN OSIENSA SUMMASuomalaista koulutusjärjestelmää pidetään yhtenä maailman parhaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö parannettavaa olisi.

Koulutusjärjestelmää ei voida arvioida vain yhtä sen tasoa katsomalla. Järjestelmä on kokonaisuus, jossa yhdelle asteelle tehdyt muutokset kertautuvat muilla asteilla. Myös ympärillä tapahtuvat muutokset vaikuttavat siihen, miten koulutusjärjestelmä toimii ja minkälaisia tuloksia sen avulla saadaan.

Koulutus ei ole vain keino tuottaa osaavaa työvoi-maa ja talouskasvua. Tavoitteena on yhteiskunnan kehittäminen paremmaksi ja kansalaisten sivistäminen. Koulutus antaa välineitä kehittää itseään ja osallistua koko yhteiskunnan kehittämiseen.

Globalisoituvassa maailmassa kaikki valtiot yrittä-vät nostaa osaamistasoaan ja haluavat kilpailla osaami-sella. Suomalaisen koulutusjärjestelmän lähtökohtana tulee olla, että korkealaatuinen koulutus luo pohjan yhteiskunnan inhimilliselle ja kestävälle kasvulle. Tämä mahdollistaa hyvinvointimme kehittämisen.

MAAILMAN OSAAVIN KANSA 2020Suomalainen innovaatioympäristö halutaan nostaa maailman parhaaksi ja Suomen kansa maailman osaavimmaksi vuoteen 2020 mennessä. Tämä asettaa haasteita perusopetuksen, korkeakoulutuksen ja aikuis-koulutuksen kehittämiselle. On tärkeää jakaa osaamista ja yhteisön oppimiskykyä nykyistä enemmän, jotta yksilöt voivat entistä paremmin hyödyntää ja kehittää osaamistaan.

Koulutuksen tavoitteiden saavuttamiseksi lasten ja nuorten oppimisen ilo ja oppimishalun herättäminen on tärkeää.

Suomessa on vuonna 2020 maailman paras oppimisympäristö esiopetuksesta täydennyskoulutukseen. Kansalaiset sitoutuvat oman osaamisensa kehittämiseen.

Korkea teknologinen osaaminen ja sen poikkitieteellinen hyödyntäminen on luonut

Suomesta sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen kärkimaan. Esimerkiksi energiaratkaisut, jätehuolto, liikenneinfrastruktuuri ja terveysteknologian ratkaisut vaikuttavat oman hyvinvointimme laatuun ja tarjoavat samalla ratkaisuja globaaleihin kysymyksiin.

OECD:n1 mukaan Suomi käyttää koulutukseen vuo-sittain 9 910 Yhdysvaltain dollaria opiskelijaa kohden kaikilla koulutusasteilla. Tällä investoinnilla olemme OECD-maiden keskiarvon yläpuolella, mutta jäämme selkeästi jälkeen muista Pohjoismaista (pl. Islanti), jotka käyttävät kaikki yli 11 000 dollaria ja Norja jopa 14 716 dollaria.

Suomi investoi koulutukseen vähintään yhtä paljon kuin muut Pohjoismaat.

OPPIMISYMPÄRISTÖTOppimisympäristöt muuttuvat niin verkko-opetuksen kuin pelillisten opetusohjelmistojen kehittämistyön myötä.

Jo nyt on mahdollista opiskella verkossa maailman huippuyliopistojen kursseja erilaisten MOOC-ratkai-sujen (Massive Open Online Course) kautta. Näitä MOOCeja tarjoavat monet yliopistoverkostot, joissa on mukana maailman johtavia tutkimusyliopistoja. Kurs-sien sisältö on usein sama kuin kyseisten yliopistojen muu opetus. Teknologian kehittyessä myös MOOCien

1 Education at a Glance 2012 (OECD indicators)

sosiaaliset ominaisuudet paranevat, mikä tuo haasteita perinteiselle lähiopetukselle.

Verkko-opetus ja sen integroiminen perinteiseen opetukseen sekä tietoverkon kasvavat sosiaaliset ver-kostot t voivat muuttaa perinteistä yliopistokäsitystä. On mietittävä uudelleen, mikä on se yliopistoyhteisö, joka jakaa osaamistaan yhdessä ja luo sosiaalisen verkoston kampuksella.

Suomalaiset yliopistot ovat mukana merkittävimmissä kansainvälisissä MOOC-verkostoissa. Näin yliopistot pystyvät tarjoamaan rajatuilla aihealueilla maailman parasta tutkimukseen pohjautuvaa opetusta. Verkostojen avulla yliopistot saavat myös käyttöönsä maailman parasta opetusta.

Yliopistoyhteisön rooli vahvistuu ja opetuksen yhteys tutkimukseen tiivistyy, kun yliopistot kehittävät perinteistä opetustaan. Tiedeyhteisö avautuu entistä enemmän myös perusopiskelijoille, jolloin koko yliopistoyhteisö luo uutta osaamista.

OPETTAJILLA SUURI VASTUUPätevien ja kunnianhimoisten opettajien rooli on merkittävä kaikilla koulutusasteilla. Oppijoilla on oltava oikeus parhaaseen mahdolliseen opetukseen joka asteella. Osaamisen lisäksi oleellisia ovat ne asenteet, joita opettaja välittää. Opettajakoulutuksessa hankitut työkalut antavat opettajille keinoja tuottaa oppimisen iloa, jota tarvitaan hyvien oppimistulosten saavuttami-seen.

Opettajien kouluttaminen vähintään maisteritasolle on suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuus. Tämä mahdollistaa opettajien laajan autonomian opetustyössä.

Opettajakoulutusta on kehitetty siten, että tieto- ja viestintäteknologian tulo opetussuunnitelmiin otetaan huomioon.

Tekniikan korkeakoulut tarjoavat opettajille täydennyskoulutusta tieto- ja viestintäteknologian osaamisen kehittämiseksi.

Yliopisto-opetuksen pedagogiikkaa ja opetuksen johtamista kehitettäessä otetaan huomioon muilta koulutusasteilta saadut hyvät kokemukset.

OSAAMISTARPEET ENNAKOITAVAPerinteisesti ennakointi jaetaan määrälliseen ja laadul-liseen. Näistä määrälliseen ennakointiin kiinnitetään enemmän huomiota, vaikka laadullinen ennakointi vaikuttaa enemmän lopputulokseen.

Kun koulutuksen järjestäjien ja alan muiden toimijoiden yhteistyö laadullisessa ennakoinnissa on luontevaa ja jokapäiväistä, koulutusta voidaan muokataan vastaamaan paremmin tulevaisuuden osaamistarpeita.

Korkeakouluilla on päävastuu omien koulutusalojensa ennakoinnista. Tarvittavan tiedon keräämisessä ja tulkinnassa on apuna laaja verkosto työelämän toimijoita.

10 11

PARANNETAAN MAAILMAN PARASTA PERUSKOULUASuomalainen peruskoulu on PISA-tutkimusten valossa todettu yhdeksi maailman parhaista Tämä ei kuiten-kaan tarkoita, etteikö kehitettävää olisi. Viimeisimmät tutkimustulokset2 osoittavat esimerkiksi, että peruskou-lun päättävien matematiikan taidot ovat heikentyneet kaikilla osa-alueilla.

Peruskoulu on suomalaisten osaamisen kivijalka. Peruskoulumme ja sitä edeltävän esiopetuksen puutteet kertautuvat seuraavilla koulutusasteilla. Emme voi jäädä juhlimaan vanhoja menestyksiä, vaan on peruskoulua on uudistettava rohkeasti vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.

TEKin näkökulmasta olennaista perusopetuksen ja lukiokoulutuksen kehittämisessä on huolehtia siitä, että tekniikan yliopisto-opinnot aloittavilla on opinnoissa tarvittavat tiedot ja taidot.

TEK toimii laajassa sidosryhmäyhteistyössä matemaattis-luonnontieteellisten aineiden osaamisen vahvistamiseksi.

KAIKKI MUKAAN JA LAHJAKKUUDET HUOMIOONSuomalaisen peruskoulun erityisenä vahvuutena on pidetty sitä, että heikoimmin pärjäävät ovat menestyneet paremmin kuin missään muussa maassa. Uusimpien PISA-tulosten3 mukaan tämä etumatka on kuitenkin pienentynyt. Tukemalla kaikkien – niin heikoimpien, parhaimpien kuin muidenkin osaamisen kehittymistä – voimme varmistaa sen, että jatkossakin suomalainen peruskoulu on maailman paras.

Tasa-arvon tavoitteesta pidetään kiinni. Jokaisella peruskoulun päättävällä on valmiudet jatkaa opintojaan. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kaikilla nuorilla on tieto- ja viestintätekniikan perustaidot.

2 Hyödyllinen pakkolasku – Matematiikan oppimistulokset peruskoulun päättövaiheessa 2012 (www.oph.fi/julkaisut/2013/hyodyllinen_pakkolasku)

3 PISA 2009 (www.oecd.org/pisa/pisaproducts/48852548.pdf)

Opetusta kehitetään yksilöllisemmäksi. Kaikille lapsille asetetaan omia henkilökohtaisia osaamistavoitteita yhdessä huoltajien kanssa. Tavoitteissa otetaan huomioon, että taidot kehittyvät eri tahtia ja lahjakkuuksia löytyy eri aloilta. Alusta lähtien kiinnitetään erityistä huomiota lasten opiskeluteknisten valmiuksien vahvistamiseen. Niistä hyötyvät niin edistyneet kuin tukea tarvitsevat oppilaat.

Tukiopetukseen ja muuhun eriytettyyn opetukseen varataan riittävästi resursseja, jotta jokainen lapsi saavuttaa tavoitellut valmiudet sekä nopeasti edistyneille voidaan tarjota riittävästi haasteita.

Opettajille tarjotaan pedagogista koulutusta ja työkaluja sekä riittävät resurssit, jotta he pystyvät eriyttämään opetusta kaikenlaisille oppijoille. Muutosten toteuttamiseksi ja toiminnan vakiinnuttamiseksi vahvistetaan opettajien osaamisen jakamista.

MURRETAAN OPPIAINEIDEN RAJATKeskustelussa peruskoulun uudistamisesta oppiaineiden tuntimäärät saavat usein suhteettoman suuren huomion; Kiistellään siitä, mikä oppiaine on kaikkein tärkein. Peruskoulun todelliseen kehittämiseen voimme päästä vain murtamalla ennakkoluulottomasti oppiaineiden rajoja .

Työelämässä ongelmia ei ratkaista vain yhden oppiaineen tiedoilla. Tämän pitää näkyä myös perus-koulussa. Se auttaa tulevaisuuden osaajiamme ymmär-tämään, että monipuolista osaamista tarvitaan.

Aineenopettajat toimivat monipuolisesti yhteistyössä keskenään.

Oppiaineiden rajat ylittävä opetus ei ole ylimääräinen lisä, vaan sitä sovelletaan kaikkien oppiaineiden ydinalueilla.

Kaikissa oppiaineissa käytetään hyödyksi tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuudet. Tätä

varten jokaisessa koulussa on opettajia, joilla on tieto- ja viestintäteknologian erityisosaamista.

MATEMAATTIS-LUONNONTIETEELLISTEN AINEIDEN OPETUSMatemaattis-luonnontieteelliset aineet ovat osa yleissivistystä. Suomessa matematiikan osaaminen on heikentynyt hälyttävästi. On merkkejä, että oppilaiden motivaatio matemaattisiin aineisiin ei ole aina paras mahdollinen4. Kiinnostusta voitaisiin lisätä tekemällä oppilaille konkreettisemmin näkyväksi, miten mate-maattis-luonnontieteelliset taidot näkyvät arjessamme.

Tieto- ja viestintäteknologian hallitseminen on yksi nyky-yhteiskunnan perustaidoista. Tätä ei ole Suomessa vielä täysin sisäistetty. Esimerkiksi Virossa on päätetty, että jatkossa jokaiselle lapselle opetetaan muun muassa ohjelmointia.

Matemaattis-luonnontieteellisiä aineita opetetaan ilmiöpohjaisesti ja kokeellisesti, niin että matematiikka ja luonnontieteen ilmiöt sidotaan jokapäiväiseen elämään. Tätä tuetaan opettajien täydennyskoulutuksella.

Tieto- ja viestintäteknologian osaaminen on avaintaito, joka vahvistaa oppilaan ymmärrystä sekä kykyä käyttää ja soveltaa tietoteknisiä sovelluksia. Samalla se toimii työkaluna muiden oppiaineiden opetuksessa. Ohjelmoinnin perustaidot sisällytetään osaamistavoitteisiin.

Ongelmanratkaisukykyä kehitetään hyödyntäen tietotekniikan mahdollisuuksia. Ongelmien paloittelua pienempiin ja helpommin ratkaistaviin osiin voidaan harjoitella esimerkiksi opettamalla ohjelmointia.

Koulun ja lähiympäristön yritysten yhteistyöllä arjen todellisuus tuodaan mukaan opetukseen, jolloin opittavan asian merkitys on helpompi oivaltaa ja mieltää opittavat ilmiöt osaksi isompaa kokonaisuutta. Tämä lisää lasten motivaatiota ymmärtää ja oppia lisää.

OPPILAANOHJAUSOppilaanohjaus perusopetuksessa toteutetaan yleensä kolmen viimeisen vuoden aikana (7.-9. luokilla) ja tätä opetusta antaa opinto-ohjaaja, joka on oppilaanohjauk-seen erikoistunut opettaja. Aiheita oppilaanohjauksessa

4 Hyödyllinen pakkolasku – Matematiikan oppimistulokset peruskoulun päättövaiheessa 2012

ovat opiskelutaidot, työelämä ja jatkokoulutus. Tärkeää on, että opinto-ohjaaja tuntee monipuolisesti työelämää ja eri ammattialoja.

Kaikki opinto-ohjaajat ovat perillä tekniikan ammateista ja matemaattis-luonnontieteellisten aineiden tärkeydestä jatko-opintojen kannalta.

12 13

AIKA ENNEN KORKEAKOULUA – OSAAMISEN SYVENTÄMISTÄ JA TULEVAISUUDEN VALINTOJASuomalaisessa koulutusjärjestelmässä yhdeksänvuotista peruskoulua seuraa toisen asteen koulutus, joka täysi-mittaisena on kolmivuotinen. Peruskoulun päättävistä noin 91-945 prosenttia aloittaa toisella asteella tutkin-toon johtavan koulutuksen.

Toisen asteen koulutus jakautuu ammatilliseen ja yleissivistävään koulutukseen eli lukioon. Opiskelija voi halutessaan sisällyttää tutkintoonsa opintoja molemmista koulutusmuodoista. Ne myös antavat samanlaisen kelpoisuuden korkeakouluopintoihin.

Toisen asteen yhteistyötä tehdään siten, että se lähtee molempien koulutusmuotojen yhteisistä tarpeista.

Nuori voi suorittaa joustavasti henkilökohtaisen opintosuunnitelmansa mukaisia opintoja sekä ammatilliselta että yleissivistävältä linjalta.

LUKIO VALMISTAA KORKEAKOULUOPINTOIHINLukiokoulutuksen oleellinen tehtävä on luoda vankka yleissivistys ja valmiudet korkeakouluopintoihin. Mate-matiikan ja luonnontieteellisten ilmiöiden tuntemus on oleellinen osa yleissivistystä.

Vuonna 2013 pitkän matematiikan suoritti yliop-pilaskirjoituksissa 11859 oppilasta6. Samaan aikaan tavoitteellinen aloituspaikkatarve nuorten ikäluokasta luonnontieteellisellä sekä tekniikan ja liikenteen alalla korkeakouluissa oli 134307. Matematiikan osaajia ei

5 Ehdotus valtioneuvoston strategiaksi koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi (OKM: 2012:28) (www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/ Julkaisut/2012/liitteet/tr28.pdf?lang=fi)

6 Ylioppilastutkintolautakunta

7 Tasapainoiseen työllisyyskehitykseen 2025 – ehdotus koulutustarjonnan tavoitteiksi vuodelle 2016 (OKM: 2011:16)

siten riitä edes näiden kahden pitkää matematiikkaa edellyttävän alan tarpeisiin.

Monesti pitkää matematiikkaa ei valita, koska sitä pidetään liian vaikeana tai epäillään, ettei siinä pärjätä. Näin nuori voi sulkea itseltään pois kiinnostavia jatko-opintopaikkoja. Onkin tärkeää, että kaikki luki-olaiset voisivat ennakkoluulottomasti osallistua pitkän matematiikan opetukseen heti opintojen alussa.

Lukion alussa on kaikille yhteinen matemaattis-luonnontieteellisten aineiden johdantokurssi. Kurssilla kehitetään ongelmanratkaisutaitoja. Tämän lisäksi tavoitteena on lisätä näiden aineiden suosiota kertomalla niiden yhteydestä työelämään ja eri ammatteihin.

Kaikkien opiskelijoiden matematiikan soveltamisen osaamista mitataan ylioppilaskirjoituksissa.

Ylioppilaskirjoitukset voi suorittaa siten, että ne mittaavat soveltuvuutta tekniikan alalle.

KAIKILLE NUORILLE TOISEN ASTEEN TUTKINTONyky-yhteiskunnassa ei pärjää pelkällä peruskoulutut-kinnolla, joten jokaisen nuoren on suoritettava vähintään toisen asteen tutkinto. On kuitenkin paljon nuoria, joilla ei ole edellytyksiä opiskella nykymuotoisessa lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa. Tämän vuoksi on kehitetty erilaisia malleja, joiden avulla kaikki voivat opiskella itselleen ammatin.

Toisen asteen tutkinnon suorittamiseen tulisi olla kaikkien oikeus. Pieni mutta merkitsevä osa nuorista ei pysty tekemään tarpeeksi vastuullisia ratkaisuja. 3-7 prosenttia nuorista ei siirry toisen asteen koulutuk-seen8. Tilastojen mukaan 25-29 vuotiaista 16,5 pro-senttia jää perusasteen tutkinnon varaan ja heistä vain muutama prosentti suorittaa myöhemmin vähintään toisen asteen tutkinnon. Perusasteen varaan jäävien miesten keskimääräinen työura on kuusi vuotta ja naisten kymmenen vuotta lyhyempi kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneiden9.

Jokainen nuori suorittaa toisen asteen tutkinnon.

Tarjolla on laaja joukko työvaltaisia koulutusmuotoja, joista nuori voi räätälöidä oman koulutuskokonaisuutensa.

OPPILAANOHJAUS LUKIOISSATekniikan korkeakoulutuksen kannalta on tärkeää, että mahdollisimman moni kykenevä opiskelee lukiossa laajasti ja motivoituneena matemaattis-luonnontieteelli-siä aineita. Lukiota aloittavilla voi olla vääriä käsityksiä siitä, mille kaikille aloille esimerkiksi pitkän matematii-kan osaamista tarvitaan, kun sinne hakeudutaan. Tämä saattaa johtaa vääriin opintovalintoihin.

Aloituksen jälkeen oppilaanohjauksessa tärkeää on antaa oikea kuva siitä, mitä eri korkeakoulualojen opetus on ja mihin ammatteihin niistä valmistutaan. Monesti ratkaisevan sysäyksen hieman tavallisuudesta poikkeavalle alalle voi antaa opinto-ohjaaja tai joku muu opettaja. Myös lukioiden työelämäyhteyttä on vahvistettava, jotta lukiolaiset pääsevät tutustumaan niihin työtehtäviin, joissa he saattavat toimia tulevai-suudessa.

Lukion alussa kaikille opiskelijoille selvitetään, miten erilaiset oppiainevalinnat vaikuttavat

8 Ehdotus valtioneuvoston strategiasta koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi

9 Tilastokeskus

pääsymahdollisuuksiin eri korkeakouluihin ja sitä myötä ammatteihin.

TEK kumppaneineen työskentelee yhdessä lukioiden opinto-ohjaajien kanssa, jotta oppilaat näkevät tekniikan alan mahdollisuudet ja mielenkiintoiset työtehtävät.

Lukiokoulutukseen sisällytetään työelämäjaksoja, joilla tutustutaan ammatteihin, joihin korkeakouluista valmistutaan.

14 15

MAAILMANENNÄTYKSIÄ JA SUOMEN ENNÄTYKSIÄ – LAAJA KORKEAKOULUJÄRJESTELMÄ TARJOAA VAIHTOEHTOJASuomen korkeakoulujärjestelmä kattaa ylintä opetusta ja tutkimusta tekevät yliopistot sekä ammatillisesti suuntautunutta korkeakoulutusta tarjoavat ammattikor-keakoulut. Yliopistoja on maassamme 15 ja ammattikor-keakouluja 2610.

YHDESSÄ ERILAISET – SUOMALAINEN KORKEAKOULUJÄRJESTELMÄSuomalainen korkeakoulujärjestelmä pohjautuu duaa-limalliin, jossa yliopistot tekevät tutkimusta ja tarjoavat alansa ylintä koulutusta ja ammattikorkeakoulut tarjoavat korkeakoulutusta sekä siihen liittyvää työelä-mää kehittävää TKI-toimintaa.

Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen myötä yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat paikoitellen lisänneet yhteistyötä. Sitä on tehty esimerkiksi sijoittumalla yhteiselle kampukselle ja tarjoamalla tukipalveluja yhdessä.

Korkeakoulujärjestelmää kehitetään kokonaisuutena ottaen huomioon kummankin sektorin erityispiirteet.

Lainsäädäntö mahdollistaa korkeakoulukonsortioiden toteuttamisen, jossa yliopisto ja ammattikorkeakoulu toimivat saman hallinnon alla ilman päällekkäistä byrokratiaa.

KORKEAKOULUTUKSEN RAHOITUS Suomessa käytetään korkeakoulutukseen ja niissä tehtävään tutkimukseen vuosittain 16 569 USD

10 OKM:n hallinnonalalla on 24 ammattikorkeakoulua ja 14 yliopistoa. Tämän lisäksi sisäasianministeriön, puolustusministeriön ja Ahvenanmaan maakunnan hallinnonalalla on kullakin yksi korkeakoulua.

opiskelijaa kohden11, millä jäämme selkeästi jälkeen pohjoismaisista kumppaneistamme sekä esimerkiksi Hollannista ja Sveitsistä. Jos haluamme nostaa rahoituk-sen EU:n kärkimaan Ruotsin tasolle, meidän on lisättävä rahoitusta noin 20 prosenttia ja Sveitsin tapauksessa jopa 30 prosenttia.

Suomi käyttää korkeakoulutukseen julkista rahaa 2,2 prosenttia bruttokansantuotteesta.. EU-maista tätä enemmän käyttää vain Tanska, jossa osuus on 2,4 prosenttia BKT:sta.

Tekniikan yliopistokoulutusta antavien yksiköiden rahoitus vaihtelee merkittävästi eri maissa. Tutki-muksen mukaan vuosina 2006-2011 Tanskan DTU:n rahoitus oli 87 500 USD / FTE12 opiskelijaa kohden ja Ruotsin KTH:n rahoitus 28 500 USD. Paras suomalai-nen yliopisto oli Åbo Akademi, jonka rahoitus oli 55 000 ja heikoin Vaasan yliopiston tekniikan koulutus, jonka rahoitus oli 17 900. Suurimmista yksiköistä Aalto-yliopiston vastaava summa oli 35 400 ja TTY:n 20 200.13

Myös henkilöstöresursseissa suomalaiset tekniikan yliopistot ovat EU-tasoa jäljessä Abo Akademia lukuun ottamatta, jossa on 2,3 FTE opiskelijaa / akateeminen henkilöstö. Muilta osin kärjessä Euroopassa ovat DTU 3,3:n ja ETH 3,4:n suhteilla, ja näitä seuraa Aalto-yli-opisto 4,0 suhteella.

Tekniikan yliopistojen rahoitus opiskelijaa kohden on EU-maiden parhaiden tekniikan yliopistojen tasolla.

11 OECD: Education at a Glance 2012

12 FTE = Laskennalliset kokopäivä opiskelijat (Full Time Equivalent)

13 Kansainvälinen vertailututkimus tekniikan yliopistokoulutuksesta (Timo Ala-Vähälä)

Tekniikan yliopistojen henkilöstöresurssit opiskelijaa kohden ovat EU-maiden parhaiden tekniikan ylipistojen tasolla.

Suomi sijoittaa julkista rahaa korkeakoulutukseen eniten EU-maista.

Julkisen rahoituksen jakamisessa on uskallettava priorisoida. Aalto-yliopistoa perustettaessa näin uskallettiin tehdä ja sille suunnattiin huomattava lisärahoitus. Tämä hanke oli aivan oikea, ja näitä rohkeita ratkaisuja on jatkettava. Maailmanluokan tutkimusyliopiston rakentaminen on hidasta ja se vaatii huomattavat julkiset investoinnit.

Aalto-yliopiston lisärahoitusta on jatkettu vuoteen 2020, jonka jälkeen se siirtyy asteittain kaikkien yliopistojen kesken kilpailtavaksi rahaksi.

Korkeakoulujamme rahoitetaan niin laadullisten kuin määrällisten mittareiden perusteella. Laadullisilla mittareilla arvioidaan opiskeluprosessin tehokkuutta ja tutkimuksen laatua. Lähiaikoina on tarkoitus ottaa käyttöön myös opiskelijapalautteeseen pohjautuva mittari. Näillä laadullisilla mittareilla jaetaan 24 prosenttia koko perusrahoituksesta. Rahoitusjärjes-telmää on uudistettu OKM:n ja yliopistojen yhteisellä valmistelulla.

Rahoituksesta jaetaan nykyistä merkittävämpi osa laadun ja vaikuttavuuden perusteella.

Laadullisia mittareita nykyisten lisäksi ovat työelämän palaute, täydennyskoulutuksen laajuus ja laatu, valmistuneiden laadullinen

työllistyminen sekä tutkimuksen tulosten hyödyntäminen. Myös osa-aikaopiskelu otetaan huomioon.

Työmarkkinajärjestöt ovat kiinteästi mukana kehittämässä yliopistojen rahoitusjärjestelmää.

Julkisen budjettirahoituksen lisäksi yliopistot saavat muista julkisista ja yksityisistä lähteistä kilpailtua rahoitusta erityisesti tutkimukseen. Kil-pailtu rahoitus täydentää julkista rahoitusta, sillä perustutkimuksen ja perustutkintokoulutuksen pitää toimia vakaalla ja ennakoivalla rahoituksella. Kansainvälisissä tutkimuksissa14 on havaittu, että tieteellisesti menestyvissä yliopistoissa budjettira-hoituksen osuus on vähintään 60 %.

Osaamistarpeet kasvavat jatkuvasti, mikä aiheuttaa paineita korkeakoulutuksen rahoitukselle. Samalla Suomen ikärakenteen muutos aiheuttaa sen, ettei julkista koulutusrahoitusta ole helppo kasvattaa.

Tutkimuksen tasoa on nostettava ja korkea-koulujen kumppaniverkostoa vahvistettava, jotta suomalaiset yliopistot saisivat nykyistä huomatta-vasti enemmän kilpailtua kansainvälistä tutkimus-rahoitusta.

14 The Royal Swedish Academy of Sciences: Fostering breakthrough research: a comparative study (www.kva.se/Documents/Vetenskap_samhallet/Forskningspolitik/2012/akademirapport_breakthrough_research_121209.pdf)

16 17

Muun kuin julkisen rahoituksen kasvaessa myös julkinen rahoitus on kasvanut siten,

että se on vähintään noin 60 prosenttia kokonaisrahoituksesta.

Korkeakoulut voivat tarjota myös maksullista tutkintoon johtavaa täydennyskoulutusta.

Korkeakoulut ovat verkostoituneet parhaiden ulkomaalaisten korkeakoulujen kanssa ja tekevät näiden kanssa laajoja kansainvälisesti rahoitettuja tutkimushankkeita.

Yksityishenkilöt saavat verovähennyksen korkeakouluille tekemistään lahjoituksista.

KORKEAKOULUTUKSEN MAKSULLISUUSSuomessa korkeakoulututkintoon johtava koulutus on lain mukaan maksutonta, minkä lisäksi on säädetty joidenkin erikoistumisopintojen maksuttomuudesta. Muusta korkeakouluissa annetusta opetuksesta voidaan sen sijaan periä maksuja, mutta tätäkin saatetaan säädellä koulutustyypin mukaan.

Maksuttoman koulutuksen tavoitteena on ollut tarjota kaikille mahdollisuus kehittää itseään varalli-suudesta riippumatta. On koettu, että yhteiskunnan kannattaa kustantaa koulutus ja hyöty voidaan periä myöhemmin progressiivisella verotuksella.

Korkeakoulut voivat siis nykyisin tarjota maksullisia koulutuspalveluita. Tätä rajoittaa merkittäväksi se, ettei tällainen koulutus saa olla tutkintoon johtavaa. Poikkeuksen tähän tekee tilauskoulutuksena tarjottava koulutus EU/ETA-alueen ulkopuolisille kansalaisille sekä samalle joukolle suunnattu maksullisuuskokeilu.

Korkeakoulut voivat tarjota myös korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta maksullisena esimerkiksi täydennys- tai tilauskoulutuksessa ilman kansallisuusrajoitteita.

KOULUTUSVIENTI TULEVAISUUDEN ALAKSISuomella on vahva koulutusjärjestelmä, jonka vienti-mahdollisuudet on havaittu vasta aivan viime vuosina. Korkeakoulujen vientimahdollisuuksia selvitti OKM:n työryhmä, joka julkaisi toimenpideohjelmansa vuonna 2013.

Suomalaiset korkeakoulut tekevät laajaa yhteistyötä kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla tarjoamalla laadukasta koulutusta

Suomessa, etäkampuksilla ja kohdemaissa tilauskoulutuksena niin ryhmille kuin yksilöille. Vuonna 2020 koulutusviennistä on tullut kannattavaa ja myös siihen tehdyt investoinnit ovat osoittautuneet kannattaviksi.

Eri korkeakoulut ovat löytäneet itselleen toimivat mallit osallistua tai olla osallistumatta koulutusvientiin. Lainsäädäntöä on muutettu

siten, ettei se rajoita minkään korkeakoulun toimintamahdollisuuksia.

Merkittävän liiketoiminta-alan muodostavat korkeakoulujen ja yritysten yhteisvoimin toteuttamat oppimisympäristöt, pelihankkeet ja muut innovaatiot. Pienenä maana Suomen vahvuus on, että eri toimijat verkostoituvat nykyistä vahvemmin.

Suomalaiset yritykset ovat menestyneitä kansainvälisiä toimijoita globaaleilla koulutusmarkkinoilla. Niiden tuotteet on kehitetty hyödyntäen Suomen osaamista pedagogisten ratkaisujen kehittämisessä.

MONENLAISIA TUTKINTOJADuaalimallin molemmissa osissa tarjotaan maisterita-solle asti koulutusta siten, että yliopistoissa perustut-kintona on toisen syklin tutkinto, kun taas ammattikor-keakouluissa perustutkintona on ensimmäisen syklin tutkinto. Tutkintojen sisällöt eroavat toisistaan siten, että ammattikorkeakoulututkinnot valmistavat pääsään-töisesti suoremmin ammattiin.

Tekniikan alalla on teoriapainotteinen kolmivuotinen ensimmäisen syklin tutkinto (tekniikan kandidaatti), joka toimii pääosin välitutkintona diplomi-insinöörin tutkintoon. Tämän lisäksi on työelämään painottuva ensimmäisen syklin tutkinto, jossa tavoitteena ei ole jatkaa opintoja, vaan valmistutaan ammattikorkeakouluinsinööriksi. Tämän tutkinnon suorittaminen kestää neljä vuotta.

Insinöörit voivat jatkaa opintojaan diplomi-insinööriksi maisteriohjelmissa. AMK-tutkintoon on mahdollista sisällyttää osio, jonka suorittaneilta ei maisteriohjelmissa vaadita täydentäviä opintoja.

Diplomi-insinöörin tutkinto on kaksivuotinen tekniikan maisterin tutkinto, joka valmistaa vaativiin asiantuntijatehtäviin. Tutkinnon perusteella hakeudutaan pääosin

työmarkkinoille, mutta se mahdollistaa myös hakeutumisen akateemisiin jatko-opintoihin.

Tekniikan alalla on myös ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ne tarjoavat toisen syklin tutkinnon niille insinöörintutkinnon suorittaneille, joilla ei ole tarvetta teoreettisemmalle diplomi-insinööritutkinnolle.

OPISKELUN EDELLYTYKSETOpiskelu korkeakouluissa vaatii muutakin kuin hyvää opetusta ja aloituspaikan vastaanottamisen. Opiskeli-joiden tukemiseksi on kehitetty muun muassa kattava opintotukijärjestelmä toimeentulon tukemiseksi, raken-nettu kattava opiskelija-asuntoverkosto ja luotu erilaisia opinto- ja uraohjausjärjestelmiä korkeakouluihin.

Opintotuen tarkoitus on taata, että varallisuudesta huolimatta on mahdollista opiskella täysipäiväisesti. Opintotuki jakaantuu kolmeen osaan: opintorahaan, opintotuen asumislisään ja opintolainaan. Näiden lisäksi opiskelija voi jonkin verran työskennellä toimeentulonsa kattamiseksi menettämättä opintotu-keaan. Opintotuen ehtona on myös opintojen etenemi-nen ja sitä saa vain rajoitetun ajan.

Opintotuki mahdollistaa tutkinnon suorittamisen siten, että opiskelija voi keskittyä vain opintoihin. Opintolainan takaisinmaksuun on tehty elementtejä, jotka huomioivat valmistumisen jälkeisen työllistymisen ja ansiotason.

Opintojen ja työnteon yhdistäminen on joustavaa myös opintotuen kannalta . Työtulojen kasvaessa riittävästi opintoraha ja opintotuen asumislisä leikkautuvat portaattomasti siten, että työnteko kannattaa aina. Opintotuen tulorajat nousevat ansiotason nousun myötä.

Moni opiskelija työskentelee opintojensa ohessa, erityisesti maisterivaiheessa. Tämän seurauksena esimerkiksi tekniikan alan opiskelijoilla on valmistues-saan kaksi vuotta alan työkokemusta15. Tämä aiheuttaa ongelmia opintotuen määrittelyssä, tilastoinnissa ja yliopistojen rahoitusjärjestelmässä, kun oletetaan, että kaikki opiskelevat täysipäiväisesti.

Opiskelijalla on mahdollisuus hakeutua osa-aikaopiskelijaksi. Osa-aikaopiskelu suunnitellaan erityisesti maisterivaiheeseen sopivaksi. Tällöin opiskelijan tuet ja opintojen etenemisen seuranta sopeutetaan siihen, ettei hän opiskele täysipäiväisesti. Tämä vaikuttaa

15 TEK: Vastavalmistuneiden kysely (2013)

myös korkeakoulujen rahoitusjärjestelmiin.

Osa-aikaopiskelu mahdollistaa myös osatyökykyisten opiskelijoiden mahdollisuuden suorittaa tutkinto ja vahvistaa heidän työkykyään. Samalla se estää työkyvyttömyyttä ja pidentää työuria.

Opintojen aikainen ohjaus on usein pirstaleista, eikä kellään yliopistoyhteisössä ole siitä selkeätä koko-naisvastuuta. Tukea on tarjolla paljonkin, mutta sitä ei osata hakea tai hyödyntää. Tavoitteena tulisi olla erityisesti ohjauspalvelujen omistajuuden ja opintojen ohjauksen kokonaisuuden selventäminen. Opiskelijalle ideaalisinta olisi yhden luukun periaate.

Opintojen ohjaus sekä ura- ja rekrytointipalvelut ovat merkittävä osa korkeakoulujen tarjoamia tukipal-veluita opiskelijoille. Nämä palvelut tulisi integroida luonnolliseksi osaksi opiskelua.

Myös tutorointiin pitäisi panostaa, sillä se auttaa opiskelijaa kiinnittymään yliopistoyhteisöön eri-tyisesti opintojen alkuvaiheessa. Tämän on todettu parantavan opintomenestystä16. Tutorointi tulisi nähdä osana opettajan normaalia työtä ja se tulisi organisoida ja resursoida siten.

Opiskelijat kokevat vastavalmistuneiden kyselyn mukaan opiskelukaverit tärkeimmäksi opintojen aikaiseksi ohjauskanavaksi heti professoreiden jälkeen. Opiskelijatutoreiden ryhmäyttävä vaikutus on mer-kittävää opintoihin kiinnittymisessä. Opiskelijatutorit ovat tärkeitä myös kansainvälisten opiskelijoiden integroimisessa Suomeen.

Opintojen ohjauksen tavoite on opiskeluvalmiuksien kehittämisen lisäksi ottaa huomioon se, miten opiskelija työllistyy tutkinnon suorittamisen jälkeen ja kuinka hän haluaa kehittää uraansa.

Opintojen aikaiset ohjaus- ja tukipalvelut, sisältäen uraohjauksen, on organisoitu siten, että ne ovat kootusti opiskelijoiden saatavilla.

Jokaisella opiskelijalla on opiskelijatutor. Opiskelijatutoreiden koulutus ja toiminta resursoidaan riittävästi.

Jokaisella opiskelijalla on tutoropettaja. Opettajatutorointi nähdään osana opettajan työtä ja organisoidaan ja resursoidaan

16 Honkanen, S. , 2011. Tekniikan ylioppilaiden valmistumiseen johtavien opintopolkujen mallintaminen – perusteena lukiossa ja opiskelun alku- vaiheessa saavutettu opintomenestys. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Prosessi- ja ympäristötekniikan osasto

18 19

siten. Tutoropettaja toimii ryhmänsä kanssa näiden koko näiden opiskelujajan, mutta pääpaino tutoroinnissa on ensimmäisellä opiskeluvuodella.

Jokaisella opiskelijalla on opiskelun tukena mentori työelämästä. Mentori neuvoo opiskelun suunnittelussa ja opiskelijan kasvussa oman alansa ammattilaiseksi. Mentorointijakso on vähintään yhden lukuvuoden mittainen ja keskittyy maisterivaiheeseen. Mentorointijärjestelmä on rakennettu ja sitä tuetaan työelämän ja korkeakoulujen yhteistyöllä.

Yliopistoyhteisössä edistetään myönteisen ja kannustavan opiskeluympäristön ja –kulttuurin syntymistä. Yliopistoissa tuetaan opiskelijoiden ja henkilökunnan avointa ja välitöntä vuorovaikutusta. Opiskelijat ovat olennainen osa yliopistoyhteisöä.

TEKNIIKAN YLIOPISTOTTekniikan yliopistokoulutusta tarjoaa Suomessa seitsemän yliopistoa. Niissä kaikissa voi suorittaa tek-niikan kandidaatin, diplomi-insinöörin sekä tekniikan lisensiaatin ja tohtorin tutkinnon. Yliopistot toimivat läheisessä yhteistyöstä ja esimerkiksi uudet opiskelijat valitaan yhteisvalintajärjestelmällä.

SIDOSRYHMÄYHTEISTYÖ TEKNIIKAN YLIOPISTOKOULUTUKSEN KEHITTÄMISESSÄTEK edistää tiivistä sidosryhmäyhteistyötä tekniikan korkeakoulutuksen keskeisten sidosryhmien kanssa. Yhteistyöllä on pitkät perinteet ja 2000-luvulla se on entisestään tiivistynyt. Vuosina 2007-09 toteutetun tekniikan alan kansallisen yhteistyöryhmän tuloksena syntyi alan kansallinen strategia ja toimenpideohjelmat korkeakoulujen profiloitumiseen, opetuksen kehittämi-seen sekä kestävän kehityksen haasteisiin vastaamiseen.

TEK edistää toiminnallaan tekniikan yhteistyöryh-mässä määritellyn toiminta-ajatuksen toteutumista:

Kansainvälisesti arvostettu suomalainen tekniikan korkeakoulutus tuottaa kehittyvän ja kilpailukykyisen yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tarvitsemaa osaamista, tutkimusta ja innovaatioita ihmisten ja ympäristön hyväksi.

TEK toimii yhdessä tekniikan korkeakoulutuksen keskeisten sidosryhmien kanssa, mikä mahdollistaa järjestelmätason kehittämisen ja mahdollisimman vaikuttavat toimet alan koulutuksen ja tutkimuksen laadun jatkuvaan kehittymiseen. Toiminnan pääpaino on tekniikan yliopistokoulutuksen kehittämisessä, mutta alan korkeakoulutuksen kokonaisvaltaisessa kehittämisessä ovat mukana myös ammattikorkeakoulutuksen toimijat. Koko koulutusjärjestelmän kehittämisessä ovat mukana myös muiden koulutusalojen keskeiset toimijat.

TEK kokoaa alan koulutuksen keskeisiä sidosryh-miä tekniikan yliopistokoulutuksen kehittämiseen liittyvään tapahtumaan pääsääntöisesti joka toinen

vuosi. Vuonna 2012 kaksipäiväinen työpaja järjestettiin yhteistyössä Teknologiateollisuus ry:n kanssa teemana tekniikan yliopistojen strategiatyö.

TEK kokoaa tekniikan yliopistokoulutuksen keskeiset tahot säännöllisesti sidosryhmätapahtumaan.

Vuodesta 2011 alkaen tekniikan yliopistoilla on ollut käytössään TEKin ylläpitämä yhteinen palautejär-jestelmä vastavalmistuneille diplomi-insinööreille ja arkkitehdeille. Palautetta hyödynnetään alan koulutuk-sen kehittämisessä.

Vastavalmistuneiden kysely on keskeinen työkalu tekniikan yliopisto-opetuksen kehittämissä. Yhteistyössä ovat mukana kaikki tekniikan yliopistokoulutusta tarjoavat yksiköt.

Kyselyn tulosten hyödyntämistä edistävät vuosittain järjestettävä yliopistojen yhteinen tulostyöpaja sekä yliopistoittain järjestettävät työpajat.

TEK on mukana tuottamassa palautetietoa työelämän alkuvaiheessa olevilta tekniikan akateemisilta.

TEKNIIKAN ALAN YLIOPISTOJEN PROFILOITUMINEN JA RAKENTEELLINEN KEHITTÄMINENTekniikan alalla on käynnissä rakenteellisen kehittämi-sen prosessi. Tavoitteena on koordinoida kansallisesti opetuksen- ja tutkimuksen suuntaamista siten, ettei päällekkäistä työtä tehdä. Tekniikan alan on näytettävä mallia siitä, miten kansallisesti voidaan sopia resurssien tehokkaasta käytöstä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki yliopistot saavat lisää vahvuusalueilleen, kun samalla luopuvat jostain.

Tekniikan yliopistokoulutusta tehdään sellaisissa yksiköissä, että ne vetävät opiskelijoita puoleensa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

20 21

Rakenteellista kehittämistä on tehty tekniikan alalla yhdessä sovittujen kriteerien pohjalta. Kriteerejä ovat muun muassa työllistyminen, yliopiston merkitys kansallisesti, tutkinto-ohjelmien aloituspaikkamäärät, tutkinto-ohjelmien vetovoima, koulutuksen kustannustehokkuus ja laatu, tutkimuksen laatu sekä yliopiston verkostoituminen kansallisesti ja kansainvälisesti.

Kaikissa yksiköissä opiskelijalla on mahdollisuus opiskella laaja-alaisesti ja suorittaa sellainen tutkinto, jolla on hyvät työllistymismahdollisuudet.

Tekniikan koulutusta tarjoavat yksiköt toimivat läheisessä yhteistyössä, kehittävät koulutusta yhdessä ja jakavat resursseja. Kansallisella yhteistyöllä varmistetaan myös se, että täydennyskoulutusmahdollisuudet ovat hyvät myös niillä alueilla, joilla ei ole diplomi-insinööri koulutusta.

Tekniikan yliopistoissa tutkimusta tekevät ryhmät ovat oman alansa kansainvälistä kärkeä ja ovat riittävän isoja osallistuakseen kansainvälisiin tutkimusprojekteihin.

HAKEUTUMINEN TEKNIIKAN ALALLETekniikan alalla on käytössä yhteisvalintajärjestelmä, jossa ovat mukana kaikki tekniikan yliopistokoulutuksen yksiköt. Suurin osa pääsykokeista pohjautuu matematii-kan, fysiikan tai kemian lukio-opintojen oppimääriin. Tämän lisäksi merkittävä osa opiskelijoista otetaan suoraan ylioppilaskokeen tulosten perusteella.

Tekniikan alalla on käytössä yhteisvalintajärjestelmä, jonka avulla 70 prosenttia uusista opiskelijoista otetaan opiskelemaan ylioppilaskokeen tulosten pohjalta. Paperivalinnassa ovat käytössä minimiosaamisvaatimukset.

Pääsykokeista on luovuttu ja niiden tilalle on kehitetty verkkokursseja, joita itsenäisesti suorittaen on mahdollista todistaa osaamisensa ja saada opiskeluoikeus. Verkkokurssit mittaavat alalla laajasti tarvittavaa osaamispohjaa.

Tekniikan alan kandidaatinopintoihin valituilla on oikeus suorittaa diplomi-insinöörintutkinto ilman erillistä valintaa.

Tulevaisuudessa on todennäköistä, että päävalinnat varataan niille, joille ei ole korkeakoulupaikkaa tai

-tutkintoa. Tästä syystä kasvaa tarve kehittää pääsy-kokeille vaihtoehtoisia valintatapoja alan ja yliopiston vaihtajille . Samalla myös Bolognan prosessin mukai-nen tavoite on lisätä opiskelijoiden liikkuvuutta kandidaattivaiheen jälkeen.

Tekniikan alalle on luotu yhtenäiset perusteet ja kriteerit sille, miten kandidaatintutkinnon suorittamisen jälkeen voi hakea toiselle tekniikan alalle tai toiseen yliopistoon.

Yliopistot ovat kehittäneet joustavia tapoja opiskeluoikeuden siirtoon yliopiston sisällä ja välillä siten, että opiskelija pystyy joustavasti siirtymään saman alan sisällä tai lähialalle.

Valinnat suoritetaan joustavasti ilman ennalta määrättyjä hakuaikoja siten, että opiskelun voi aloittaa myös kesken lukuvuoden.

TEKNIIKAN YLIOPISTOTUTKINNOTTekniikan kandidaatintutkinto tuli käyttöön vuoden 2005 tutkintorakenneuudistuksessa. Tutkinto itsessään hakee vielä muotoaan ja kuten muutkin yliopistolliset kandidaatintutkinnot sen työelämärelevanssi on jäänyt kunnolla määrittelemättä. Tätä on arvosteltu myös kansainvälisissä arvioinneissa17.

Tekniikan kandidaatintutkinto on laaja-alainen tekniikan tutkinto, joka antaa valmiudet maisterintutkinnon suorittamiseen.

Kandidaatintutkinnossa on myös työelämässä tarvittavia perustaitoja.

Kaikki tekniikan opinnot aloittavat ja alalle työllistyvät suorittavat vähintään tekniikan kandidaatin tutkinnon. Yliopistoissa tekniikan alan läpäisyaste on vähintään 80 prosenttia.

Suurin osa opiskelijoista opiskelee diplomi-insinöörintutkinnon suoraan tekniikan kandidaatintutkinnon jälkeen.

Opiskelijalla on mahdollisuus kandidaatintutkinnon suorittamisen jälkeen siirtyä työelämään ja hänellä on viisi vuotta oikeus palata suorittamaan diplomi-insinöörin tutkintoa.

17 Ulrich Teichler: Evaluation of the Bologna Process Implementation in Finland, Part II The Implementation of the Bologna Reforms in Finland from an International Perspective. KKA 6:2012

Kaikilla tekniikan kandidaatin tutkinnon suorittaneilla on myös viiden vuoden poissaolon jälkeen mahdollisuus hakeutua erillishaulla uudestaan suorittamaan diplomi-insinöörin tutkintoa.

Diplomi-insinöörintutkinto on arvostettu tutkinto työelämässä. Tutkinnossa on monenlaisia profiileja ja 80 % valmistuneista työllistyy yksityisen tai julkisen sektorin asiantuntija- tai esimiestehtäviin.

Erityisesti opintojen loppuvaiheessa moni opiskelija opiskelee käytännössä työn ohessa. Tämä mahdollistaa hyvien työelämäyhteyksien luonnin ja nopeuttaa pää-syä koulutusta vastaaviin työtehtäviin valmistumisen jälkeen.

Diplomi-insinöörintutkinto antaa monipuoliset valmiudet teknillis-tieteellisiin asiantuntijatehtäviin.

Opintojen aikainen työnteko integroidaan osaksi tutkintoa. Työelämässä hankittu osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan osaksi tutkintoa siten, että merkittävä osa opinnoista voidaan korvata työelämässä opitulla, kun osaamistavoitteet on saavutettu.

Diplomi-insinööritutkinnon voi suorittaa mielekkäästi työn ohessa. Opintojen rakenne on suunniteltu yhdessä yliopiston ja opiskelijan kanssa. Opiskelijat sitoutuvat opiskelemaan suunnitelman mukaan ja yliopisto sitoutuu järjestämään opinnot siten, että niiden suorittaminen työelämän ohella on mielekästä.

Akateemisesta urasta kiinnostuneille on mahdollisuus jo maisterivaiheessa suunnata opintojaan siten, että ne suuntaavat tohtoriopintoihin heti valmistumisen jälkeen.

Diplomi-insinöörin tutkintoon kuuluu 30 opin-topisteen akateeminen lopputyö eli diplomityö. 76 prosenttia diplomitöistä tehdään yliopiston ulkopuo-lella työsuhteessa tai muin järjestelyin18. Diplomityö on merkittävä osa oman työuran suunnan määrittelyssä ja professioon kasvussa.

Diplomi-insinöörintutkinto ja erityisesti diplomityö antavat perusvalmiudet akateemisen tutkimuksen tekoon.

Diplomityö edistää vastavalmistuneen työllistymistä sekä elinkeinoelämän ja yliopiston

18 Tekniikan koulutusta kehittämässä – raportti tekniikan alan vasta- valmistuneiden palautteesta ja työseminaarin keskusteluista (toim. Pirre Hyötynen), 2013

vuorovaikutusta. Diplomityöstä maksetaan palkkaa.

Tekniikan kehittyessä ja siirtyessä yhä moninaisem-mille aloille on tullut tarve uudenlaiselle osaamiselle, jossa tarvitaan tekniikan osaamisen rinnalla syvällistä jonkun muun alan osaamista. Tällaisen tutkinnon suorittamisessa voi laajuuden suhteen tulla ongelmia, jos pidetään kiinni niistä syvällisistä matemaattis-luon-nontieteellisistä perusvaatimuksista, joita diplomi-in-sinööriltä odotetaan.

Tekniikan alalla on monitieteellisiä teknis-tieteellisiä maisteriohjelmia, joihin voi hakeutua myös muun alan kuin tekniikan kandidaatin tutkinnolla.

OPETUKSEN KEHITTÄMINENTekniikan yliopisto-opetusta kehitetään hyvin vaihte-levasti eri yliopistoissa ja niiden sisällä. Tehostamisvaa-timusten kasvaessa opetuksen kehittäminen on nostettu yhdeksi keinoksi tehostaa opintoprosesseja . Opetuksen kehittämisen motiivin pitää kuitenkin lähteä yliopiston perustehtävästä ja sen laadun parantamisesta, ei vain halusta tehostaa opintoprosesseja.

Opetuksen kehittämisessä huomiota tulee kiinnittää erityisesti opetusmenetelmiin, oppimisympäristöihin ja työkokemuksen kautta hankitun osaamisen hyödyn-tämiseen osana tutkintoa.

Yliopistoissa on käytössä monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä, jotka tukevat yhteisöllistä oppimista, edistävät syväoppimista pintaoppimisen sijaan sekä kannustavat omaehtoiseen opiskeluun.

Oppimista mitataan perinteisten tenttien lisäksi myös muilla arviointimenetelmillä. Esimerkkeinä suulliset ja ryhmätentit, ryhmätyöt ja portfoliot.

22 23

Tuetaan opiskelijan itsetuntemusta oppijana ja hänen reflektointitaitojaan . Tekniikan korkeakoulutuksen osaamistavoitteisiin sisältyy valmiudet eettisten näkökohtien arviointiin.

Opiskelijan työelämäjaksoille määritellään osaamistavoitteet, niiden toteutumista seurataan ja työkokemuksen kautta saatua osaamista hyödynnetään osana tutkintoa.

TEK osallistuu aktiivisesti tekniikan korkeakoulutuksen kehittämiseen tiiviissä yhteistyössä opetuksen kehittäjien, opiskelijoiden ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa.

Toisin kuin ammattikorkeakouluissa yliopistossa opetustehtävissä toimivilta ei vaadita minkäänlaista pedagogista osaamista tai koulutusta. Monessa yliopis-tossa on kuitenkin jo tarjolla yliopistopedagogiikan kokonaisuuksia. Professorien työtehtäviin opetusta ja tutkimusta kuuluu vaihtelevasti, sillä monesti heidän aikansa kuluu pitkälti hallintoon ja tutkimusrahoituk-sen hankintaan.

Jokaisella tekniikan yliopistoissa päätoimisesti opetustehtäviä hoitavalla on vähintään 30 opintopisteen yliopistopedagogiikan opinnot. Mikäli näitä opintoja ei ole suoritettu tehtävään valittaessa yliopisto tarjoaa mahdollisuuden tämän vaatimuksen täyttämiseen.

Professoreiden apuna on osaavaa henkilöstöä, joka mahdollistaa ajan käytön pääsääntöisesti opetus- ja tutkimustehtäviin.

Suomen teollisen rakenteen murroksen myötä yhä suurempi osa diplomi-insinööreistä työskentelee pk-yrityksissä tai perustaa oman yrityksen. Tällöin tarvitaan uudenlaista osaamista, jota saadaan kehittä-mällä yrittäjyysvalmiuksia.

Yleisesti yrittäjyysvalmiuksia tukeva opetus on integroitu osaksi muuta opetusta. Sen lisäksi tarjolla on erillisiä yrittäjyyteen keskittyviä kursseja.

Yrittäjämäinen tapa toimia nähdään laajasti muunakin kuin oman yrityksen perustamisena. Opiskelijoilla on opintojensa puitteissa mahdollisuus harjoitella yrittäjämäistä toimintaa eri yhteyksissä. Yrittäjyyttä laajasti esittelevä peruskurssi on tarjolla kaikille opiskelijoille.

Yrittäjyysvalmiuksien tukemisessa tehdään laajasti yhteistyötä eri toimijoiden, kuten yritysten, tutkimuslaitosten, opiskelijayhteisöjen

ja muiden yrittäjyyden edistämisestä kiinnostuneiden tahojen kanssa.

Yrittäjyys uravaihtoehtona on nykyistä houkuttelevampi vastavalmistuneille.

VERKKOYMPÄRISTÖSTÄ LISÄARVOA OPETUKSEENTieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen yliopis-to-opetuksessa on vielä lapsenkengissä. Uudet opiskelijat ovat tottuneet toimimaan verkkoympäristöissä, joten verkko-opiskelu on heille luonnollista.

Verkko-opetusta kehitetään aktiivisesti ja opetussisältöjä on tarjolla kansainvälisesti. Luomalla kiinnostavia verkko-opetusjaksoja yliopistot nostavat omaa tunnettuuttaan.

Hyödyntämällä muiden tuottamia verkkoaineistoja voi yliopisto hakea alan parasta osaamista sieltä, missä sitä on, eikä välttämättä alkaa tuottaa sitä itse.

YLIOPISTOT JA YRITYKSET – YHTEISTYÖSTÄ KUMPPANUUTEEN Yliopistot ja yritykset tekevät hyvin monipuolista yhteistyötä. Suuri osa tekniikan alalla tehtävistä opinnäytetöistä tehdään yritysten toimeksiannosta. Tutkimusyhteistyö on myös hyvin laajaa ja yritykset ovat merkittäviä tekniikan alan tutkimusten rahoittajia.

Suomi on perinteisesti ollut suurten yhtiöiden maa ja niillä on myös parhaat resurssit t&k-toimintaan. Pienet yritykset eivät ole parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntäneet yliopistoissa tehtävää tutkimusta. Tilanne on muuttumassa, erilaisia matalan kynnyksen rajapintoja on kehitetty ja yritystoiminta tekniikan yliopistoissa lisääntyy. Yliopistojen ja yritysten välisen yhteistyön tulisi olla nykyistä systemaattisempaa ja tavoitteellisempaa. Sidosryhmäyhteistyössä tulisi panostaa jatkuvaan uusien alojen, rajapintojen ja yhteis-työmuotojen etsimiseen. Alumnien kautta yliopistot saavat tietoa siitä, miten työelämä kehittyy, joten hei-dät tulisi ottaa nykyistä enemmän mukaan koulutuksen ja yliopiston toiminnan kehittämiseen.

Yliopistoilla on suunnitelmallinen strategia ja valittu määrä strategisia kumppaneita, joiden avulla parannetaan tutkimuksen ja koulutuksen vaikuttavuutta. Yliopistojen ja yritysten välinen yhteistyö on systemaattista ja tavoitteellista.

Alumnitoiminta on aktiivista ja alumnit ovat nykyistä tiiviimmin mukana koulutuksen ja

yliopiston toiminnan kehittämisessä, jotta koulutus vastaa nykyistä paremmin työelämän tarpeisiin.

LAADUNARVIOINTI TEKNIIKAN YLIOPISTOISSABolognan prosessin myötä korkeakoulutuksen laatujär-jestelmien merkitys on kasvanut merkittävästi. Kansalli-sesti käytännöksi on valittu laatujärjestelmien auditointi, joka poikkeaa kansainvälisesti yleisesti käytössä olevasta akkreditoinnista.

Laadunarvioinnin ensisijainen tavoite on edistää jatkuvaa laadun parantamista. Tämä vaatii sitä, että laatujärjestelmä tunnistaa laadun sen hetkisen tason ja kehittymisen aikaisemmasta. Sen on tuotettava luotettavaa tietoa korkeakoulujen vahvuuksista ja heikkouksista läpinäkyviin kriteereihin perustuen sekä edistettävä korkeakoulujen kansainvälistymistä.

EUR-ACE on eurooppalainen akkreditointileima, jota hallinnoivan ENAEE–järjestön jäsen TEK on. EUR-ACE on kansainvälisesti tunnettu järjestelmä myös Euroopan ulkopuolella. Sen toimii koko teknii-kan alan kattavana akkreditointijärjestelmänä, joka kohdistuu erityisesti oppimistuloksiin.

Kaikkien korkeakoulujen laatujärjestelmät auditoidaan viiden vuoden välein.

Tekniikan yliopistoissa on käytössä koulutusohjelmakohtaisia akkreditointeja. Suomalainen laadunarviointiorganisaatio toteuttaa EUR-ACE akkreditointeja tekniikan alalla.

Korkeakoulujen tutkimuksen laatua arvioidaan säännöllisesti kansainvälisillä vertaisarvioinneilla.

KANSAINVÄLISET TEKNIIKAN YLIOPISTOTSuomalaiset korkeakoulut ovat edelleen sangen kansalli-sia. Kansainvälisiä opiskelijoita korkeakouluopiskelijoista oli 3,1 prosenttia vuonna 2008, kun vastaava luku Ruotsissa oli 5,6 prosenttia ja EU19-maiden keskiarvo oli 5,9 prosenttia19. Vuonna 2012 tekniikan alalla perustut-kinto-opiskelijoista ulkomaalaisia oli noin 11 %20. Sen sijaan maisteriopiskelijoista ulkomaalaisia oli noin 35 prosenttia.

19 OECD Education at Glance 2011, Table C2.1

20 Vipunen

OKM asetti korkeakoulujen kansainvälistymästra-tegiassa tavoitteita niin opiskelija- kuin henkilöstöliik-kuvuudelleen. Vuoden 2011 tulosten mukaan21 nämä tavoitteet saavutetaan lähinnä henkilöstön liikkuvuu-den osalta. Tutkimus- ja innovaationeuvoston inno-vaatiojärjestelmälinjauksissa on havaittu, että Suomi on kansainvälistymiseen ja kansainväliseen toimintaan liittyvissä indikaattoreissa merkittävimmin jäljessä EU-maiden keskiarvosta22.

Euroopan komissio23 on nostanut eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen kansainvälistämisen keskei-seksi kilpailutekijäksi, kun lahjakkuuksista kilpaillaan globaaleilla markkinoilla. Kansainväliset korkeakoulut auttavat korkeakoulutettuja valmistautumaan globaa-liin maailmaan ja toimintaympäristöön. Tekniikan alan ammattilaisille globaalit toimintaympäristöt ovat jo arkipäivää, joten myös korkeakoulujen tulee heijastaa tätä maailmaa.

Tekniikan alalla kansainvälisiä yliopisto-opiskelijoita lisätään erityisesti maisteri- ja tohtoriopinnoissa. Opetusjärjestelyt on toteutettu siten, että suomalaisten ja ulkomaalaisten opiskelijoiden yhteistyö toteutuu.

Tavoite on, että jokainen perustutkintoa suorittava opiskelija suorittaa vähintään kolmen kuukauden mittaisen opiskelu- tai harjoittelujakson ulkomailla. Jakso on rakennettu luontevaksi osaksi tutkintoa. Elämäntilanteeseen liittyvin poikkeuksin ulkomaanjakso voidaan korvata laajalla kotikansainvälistymiskokemuksella.

Tohtoritutkinnon suorittamiseen kuuluu jakso ulkomaisessa korkeakoulussa tai muussa tutkimusta harjoittavassa organisaatiossa, silloin kun tutkinto suoritetaan yliopistojen tohtorikouluissa.

Korkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstö tekee kansainvälistä yhteistyötä ja työskentelee säännöllisesti eri maiden korkeakouluissa ja tutkimusorganisaatioissa.

21 Lehikoisen esitys www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tapahtu-makalenteri/2012/03/Kansainvxlisyys_toimintatapana_liitteet/Anita_Lehikoi-nen_07032012.pdf

22 Tutkimus- ja innovaationeuvosto 2010. Tutkimus-ja innovaatio- poliittinen linjaus 2011–2015

23 Euroopan komission tiedonanto, Eurooppalainen korkea-asteen koulutus maailmassa COM(2013) 499

24 25

Korkeakoulujen rekrytointi kattaa kansallisten kanavien lisäksi myös tehtävään keskeisesti liittyvät kansainväliset verkostot.

Kansainvälisten opiskelijoiden tutkinto-ohjelmiin kuuluvat kattavat kotimaisten kielten opinnot, joiden pohjalta työllistyminen valmistumisen jälkeen helpottuu.

Kansainvälisistä tutkinto-opiskelijoista vähintään 75 prosenttia työllistyy Suomeen.

Kansainvälisten opiskelijoiden integroitumista suomalaiseen yliopistoon ja muuhun yhteiskuntaan tuetaan. Kieliopintojen oheen lisätään kulttuurierojen ja erilaisten toimintatapojen ymmärrystä Yliopistot ja ylioppilaskunnat tukevat kansainvälisten ja suomalaisten opiskelijoiden kohtaamista ja yhteistyötä.

TEKNIIKAN TUTKIMUS JA TOHTORIKOULUTUSSuomen akatemian bibliometrisen selvityksen24 mukaan tekniikan julkaisujen määrä on lisääntynyt 2000-luvulla, mutta kääntynyt laskuun aivan viime vuosina. Samaan aikaan Top 10-indeksi25 on heikentynyt. Yhtenä päätelmänä voidaan pitää, että samaan aikaan kun maailmalla tieteen taso on noussut, ei Suomessa ole pystytty pysymään samassa tahdissa.

Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian selvi-tyksessä26 Suomen tieteen ongelmakohdiksi nähtiin seuraavat:

• Yliopistojen perusvoimavarat ovat heikot ja ne ovat kasvavasti riippuvaisia ulkopuolisesta rahoituksesta.

• Lisääntynyt tuloksellisuuden vaatimus on mahdollisesti heikentänyt tutkijoiden riskinot-tohalua.

• Akateemiset urajärjestelmät ovat hierarkkisia ja osa uudistuksista on vahvistanut ”huippu-tutkijoiden” asemaa ja vähentänyt dynaami-suutta.

• Tiedepolitiikan kehitystä on johdettu teolli-suuden ja julkisen sektorin tavoitteista käsin, jolloin tutkijoiden ja heidän edustajiensa näkemykset ovat jääneet taka-alalle.

TOHTORIKOULUTUSTohtorikoulutus on murroksessa suomalaisissa yliopis-toissa. 90-luvulla pystytetyt Suomen akatemian erillis-rahoitetut yliopistojen yhteiset tutkijakoulut ajetaan alas nykymuodoissaan ja päävastuu tohtorikouluista siirtyy yliopistoille. Tohtorikoulujen lisäksi tutkintoja suorite-taan myös muun työnantajan palveluksessa, esimerkiksi teollisuudessa. Tohtorikoulutuksen kehittämisen pahin

24 Suomen Akatemia: Tieteen tila 2012: Bibliometriikka tieteenaloittain www.aka.fi/Tiedostot/Tieteentila2012/Bibliometriikka_tieteenaloittain.pdf

25 top 10 -indeksi mittaa sitä, kuinka paljon enemmän tai vähemmän kuin maailmassa keskimäärin tieteenalan julkaisuista kuuluu niin sanot-tuihin huippujulkaisuihin eli maailman eniten viittauksia saaneeseen noin kymmeneen prosenttiin kaikista alan julkaisuista tiettynä ajanjaksona

26 The Royal Swedish Academy of Sciences: Fostering breakthrough research: a comparative study

pullonkaula on rahoituksen pirstaleisuus ja lyhytjäntei-syys. Rahoitus tulisi taata neljäksi vuodeksi esimerkiksi siten, että kahden vuoden kohdalla olisi välitarkistus väitöstyön etenemisestä.

Tekniikan yliopistoissa on tohtorikoulut, joissa tutkintoa suorittavilla on ohjattu suunnitelma siitä, miten tutkinto suoritetaan. Tutkijakoulutettavat ovat yliopistojen henkilöstöä ja oman tutkimustoimensa ohessa heillä on opetusvelvollisuutta. Tutkijakoulutettavien pedagogisen osaamisen kehittämistä kannustetaan ja tuetaan.

Tekniikan tohtorikoulut ovat verkostoituneet keskenään ja edellyttävät tohtoriopiskelijoiden verkostoituvan kansallisesti ja kansainvälisesti.

Tohtorikoulutuksen kehittämisen tueksi on tarjolla tutkimustietoa vastavalmistuneiden näkemyksistä koulutuksen kehittämistarpeista. Tietoa hyödynnetään aktiivisesti koulutuksen kehittämisessä.

Tohtorikoulutuksen palkkataso on kilpailukykyinen diplomi-insinöörien palkan kanssa. Tämä huomioidaan myös yliopistojen rahoituksessa.

Yrityksissä suoritetaan merkittävä määrä tohtorintutkintoja ja tutkimusprojektien avulla viimeisin tieto siirtyy yliopistoista luontevasti osaksi yritysten toimintaa. Korkean teknologian tutkimus synnyttää ja vahvistaa yritystoimintaa.

Tohtorikoulutuksen läpäisyastetta kohotetaan merkittävästi.

Tekniikan alalla tutkimuksen lähestymistapa on usein ”tuotekehitystyyppinen”, ei niinkään hypoteesista lähtevä teoreettinen tutkimusasetelma. Toimiakseen tutkijana tohtorikoulutettavan on kuitenkin ymmärrettävä tieteenfilosofian ja –metodologian peruskysymykset.

26 27

Tekniikan alan tohtorintutkintoihin sisältyy riittävästi tieteenfilosofian ja –metodologian opintoja.

Tohtoriopintoihin kuuluu laadukas ohjaus. Ohjaussuunnitelmassa sovitaan muun muassa välitavoitteista, tapaamisista ja vastuista. Tohtoriopinnot perustuvat tavoitteelliselle opintosuunnitelmalle. Ohjauksen toteutumista ja opintojen etenemistä seurataan.

Tutkimusryhmien koon tulisi olla sellainen, että siinä toimivat jatko-opiskelijat ja post doc-tutkijat saavat riittävää ohjausta vastuuprofessoreilta. Ideaalitilanne olisi se, että yhden professorin vastuulla olisi 2 post doc-tutkijaa ja 4 tohtorikoulutettavaa.

Myös ylemmän AMK-tutkinnon suorittaneilla pitäisi olla väylä yliopiston tarjoamiin tohtoriopintoihin. Muuten on vaara, että syntyy tarve päällekkäiseen tohtorikoulutusjärjestelmään. YAMK-tutkinnon suorittaneille tulee määritellä selkeät hyväksymiskriteerit sekä tarvittavat täydentävät opinnot.

Erikoistumiskoulutuksena on tarjolla t&k-toiminnan kokonaisuus, joka antaa valmiudet toimia tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä.

Tekniikan alalla merkittävä osa tohtoritutkinnoissa suoritetaan muuten kuin työsuhteessa yliopistoon tai johonkin julkiseen tutkimuslaitokseen. Meneillään oleva suuntaus, jossa tohtorintutkinto suoritetaan täysipäiväisesti yliopistolla työskennellen, on näissä tapauksissa ongelmallinen. Yliopiston ulkopuolelta käsin tehtävä jatko-opiskelu tulee kuitenkin nähdä myös arvokkaana. Parhaimmillaan se tuo tutkimuk-seen selkeää lisäarvoa, erilaisia käytännön mahdolli-suuksia ja kontakteja, edistää osaamisen siirtoa sekä kehittää siirrettäviä taitoja.

Tohtoriopintoja voi suorittaa sekä päätoimisesti (yliopistolla) että sivutoimisesti muun työn ohessa. Työn ohessa tehtävät tohtoriopinnot mahdollistetaan tarjoamalla virtuaaliopetusta, -luentoja ja -tapaamisia. Työn ohessa tohtorintutkintoa suorittavien verkostoitumista vertaisten ja tutkijayhteisöjen kanssa tuetaan.

Tekniikan tohtoritutkinnon lisäksi on edelleen olemassa tekniikan lisensiaatin tutkinto. Vuonna 2011 lisensiaatin tutkinnon suoritti 43 henkeä ja

tohtorintutkinnon 311 henkeä27. Lisensiaatintutkin-nolla on heikko kansainvälinen tunnettuus eikä sillä ole merkitystä yliopistojen rahoituksessa. Suomen koulutusjärjestelmää koskevassa kuvauksessa lisensi-aatintutkinto rinnastetaan tohtorintutkintojen kanssa samalle tasolle UNESCOn kansainvälisessä koulutus-luokituksessa (ISCED 1997)28.

Lisensiaatintutkinto on lakkautettu tutkintojärjestelmästä.

Nykyiset lisensiaattitutkinnot rinnastetaan kelpoisuusvaatimuksissa ja kansainvälisissä yhteyksissä kolmannen syklin tutkintoihin.

TENURE TRACK JA OPETUSTutkijapolku niin yliopistojen työsuhteen kuin muunkin puolesta on selkeä tohtorintutkintoon asti. Sen sijaan post-doc –vaihe on Suomessa vasta kehittymässä, kun yliopistot rakentavat omia urajärjestelmiään. Tohtorin-tutkinnon suorittaminen on vasta askel kansainvälisesti huippulaatuisen tutkimuksen tekemisessä.

Yliopistojen urajärjestelmissä on tohtorintutkinnon jälkeen luonteva post doc-vaihe, jonka puitteissa voi syventää osaamista ja rakentaa omaa tutkijaidentiteettiä.

Tohtorikouluissa tutkinnon suorittaneista suurin osa jatkaa työuraansa yliopistojen ulkopuolella. Vähemmistö tohtoreista jatkaa uraansa suoraan samassa yliopistossa, jossa on suorittanut tutkintonsa.

Akateemiselle uralle suuntautuneet eivät lähtökohtaisesti toteuta koko työuraansa samassa yliopistossa, josta valmistuivat. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että tämän vuoksi parhaita tutkijoita sysätään ulkomaille tai yliopiston ulkopuolelle.

Urajärjestelmiä rakennetaan kaikissa yliopistois-samme. Näiden tenure track -mallien avulla on tarkoi-tus tehdä näkyväksi, miten ura yliopistoissa etenee ja mitä uralla eteneminen vaatii.

27 Vipunen

28 Tilastokeskus: www.stat.fi/meta/luokitukset/_linkki/iscedaste.html

Kaikissa tekniikan yliopistoissa on urajärjestelmä, jonka perusteella kaikille osapuolille on selvää, millä ehdoin työura etenee ja työsuhde jatkuu. Etukäteen on myös mietitty ne mallit ja vaiheet, joissa urajärjestelmistä siirrytään yliopiston ulkopuolisiin tehtäviin

Yliopistojen urajärjestelmissä huomioidaan opetussaavutukset ja opetuksella meritoituminen on todellisuutta.

TUTKIMUKSEN INFRASTRUKTUURITekniikan alan tutkimuksissa merkittävää on tutki-muksen infrastruktuuri. Tähän infrastruktuuriin ei ole investoitu riittävästi, mikä heikentää tutkimusten tasoa.

Tekniikan alalla on käynnissä tutkimusinfrastruktuurin modernisointihanke. Rahoitusta tähän hankkeeseen tulee niin valtiolta, yliopistoilta kuin yrityselämältä.

Yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimuslaitokset jakavat avoimesti alakohtaista tietoa suunnitelmistaan tutkimusinfrastruktuurin kehittämiseen.

Tutkimusinfrastruktuurien kehittämisessä on tehty painopistevalintoja huomioiden erityisesti Suomen kilpailukyvyn ja uusien työpaikkojen luomisen kannalta keskeiset tutkimusalueet.

Suomella on laajassa toimijoiden yhteiskäytössä kansainvälisesti kilpailukykyiset tutkimusinfrastruktuurit, mikä mahdollistaa tehokkaasti opetuksen, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän uusiutumisen sekä uusien osaamisintensiivisten työpaikkojen luomisen.

28 29

OSAAMISEN KEHITTÄMINEN JA TÄYDENNYSKOULUTUSTyöelämä muuttuu jatkuvasti ja nopeasti. Osaamisen kehittäminen ja päivittäminen on välttämätöntä Suo-men kilpailukyvyn ja osaamisintensiivisten työpaikkojen säilymiseksi. Samaan aikaan aikuiskoulutuksen rahoi-tuksen niukkenevat resurssit edellyttävät rakenteellisia uudistuksia aikuiskoulutuksen rahoitukseen. Vähintään puolet tekniikan akateemisten työtehtävistä muuttuu noin kolmen vuoden aikana29. Paineet oman osaamisen kehittämiselle ovat siis kovat, ja noin 85 prosenttia kertoo kehittävänsä osaamistaan vapaa-ajallaan30.

Osaamisen kehittäminen ei tarkoita vain kurssien tai opintojaksojen suorittamista. Tärkeintä on työn ohessa oppiminen ja työssä kehittyminen. Työpaikoilla osaaminen lisääntyy, kun eri alojen ammattilaiset jaka-vat osaamistaan ja luovat uutta. Tukemalla yhteisöllistä oppimista luomme työyhteisöjä, joiden jäsenet voivat ja jaksavat paremmin ja tuottavat enemmän lisäarvoa. Osaamisen kehittämisessä ei ole häviäjiä.

Jokaisella tekniikan ammattilaisella on vastuu ammattitaitonsa ylläpidosta. Yksilön oma vastuu ei kuitenkaan riitä, vaan osaamisen kehittäminen on oltava jokaisen työyhteisön missio. Tarvitsemme myös parempaa koulutustarjontaa, selkeämpiä koulutusmah-dollisuuksia ja paremmin toimivat tukijärjestelmät.

OSAAMINEN ON YKSILÖN PARAS VAKUUTUSOman osaamisen kehittäminen on välttämätöntä. Paras turva oman työllisyyden, työhyvinvoinnin ja ura-mahdollisuuksien parantamiseksi on osaaminen ja sen jatkuva kehittäminen ja uudistaminen.

Jokaisella tekniikan akateemisella on oma osaamisen kehittämissuunnitelma, jossa kuvataan sekä tarvittava muodollinen koulutus että ne epämuodolliset tavat, joilla osaaminen kehittyy.

29 Osaamisen kehittämisen tutkimus 2009. Osaamisen tunnistaminen perusta ammatilliselle kehittymiselle 2010

30 Osaamisen kehittämisen tutkimus 2011

Suomalaisesta työvoimasta tekniikan akateemiset käyttävät eniten omaa aikaa ja rahaa osaamisensa kehittämiseen.

Tekniikan akateemiset jakavat aktiivisesti osaamistaan työyhteisössä.

TYÖNANTAJILLE VASTUUTA JA KOULUTUSVALTUUTETTU TUEKSIYksilön itsensä lisäksi merkittävä vastuu osaamisen kehittämisessä on työnantajalla. Suomen menestys ja kilpailukyky pohjautuvat osaaviin yrityksiin sekä ammattitaitoiseen ja tehokkaaseen julkiseen sektoriin. Tämä voidaan saavuttaa vain osaavalla henkilöstöllä. Työnantajien on luotava henkilöstölle mahdollisuudet kehittää taitojaan.

Jokainen työnantaja tekee yksilötasolle ulottuvan koulutussuunnitelman.

Kaikki esimiehet osaavat johtaa osaamisen kehittämistä.

Tekniikan akateemisille keskeisillä aloilla on työ- ja virkaehtosopimukset. Niissä on sovittu keinoista, jotka tukevat ammatillisen osaamisen kehittämistä.

Osaamisen kehittäminen työn ohessa ja vapaa-ajalla on otettu huomioon ja sen tunnistavat sekä työntekijä- että työnantajanpuoli.

Tuloksellisuusmittareihin on otettu niin yksilö- kuin laajemmallakin tasolla mukaan mittareita, jotka mittaavat yksilöiden oppimista ja osaamisen jakamista.

Työpaikoilla on työntekijöiden valitsema koulutusvaltuutettu. Hän on työpaikan osaamisen kehittämisen luottamusmies. Hän kertoo työnantajalle henkilöstön näkökulman ja tarpeet ja osaa samalla tukea ja ohjata työntekijöitä heidän yksilöllisissä koulutustarpeissaan.

KOULUTUSTA TARJOAVIEN ON TEHTÄVÄ LAAJAA YHTEISTYÖTÄTäydennys- ja aikuiskoulutuksessa on hyvin laaja joukko erilaisia toimijoita. Osa heistä on julkisia, osa yksityisiä. Heidän pitäisi löytää se tarve, johon koulutustarjontaa olisi suunnattava.

Koulutuksen tarjoajat toimivat laajassa yhteistyössä työnantajien, työntekijöiden ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa.

Täydennyskoulutus on osa yliopistojen perustoimintaa. Perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksen raja-aidat ovat hämärtyneet.

Perusopinnot valmistavat tulevia ammattilaisia siihen, että heillä on valmiudet ja tahto jatkuvaan ammatillisen osaamisen kehittämiseen.

TULEVAISUUDEN HYVINVOINTIYHTEISKUNTA VAATII OSAAMISEN JATKUVAA KEHITTÄMISTÄSuomalaisten koulutustaso on noussut vauhdilla. 35–39-vuotiaista lähes joka toinen on suorittanut korkeakoulututkinnon31. Työmarkkinoiden rakenteet muuttuvat ja osaamista on jatkuvasti päivitettävä

Yliopistojen rahoitusmallissa täydennyskoulutuksella on 5 prosentin painoarvo.

Aikuiskoulutuksen rahoitus- ja tukimuotoja on kehitetty niin, että osaamisen kehittäminen on mahdollista kaikille.

31 Tilastokeskus

TE-toimistojen ohjaus- ja neuvontapalvelut pystyvät kertomaan tekniikan akateemisille työelämän tarpeista ja täydennyskoulutustarjonnasta.

SIDOSRYHMÄYHTEISTYÖ TEKNIIKAN AKATEEMISTEN TÄYDENNYSKOULUTUKSEN KEHITTÄMISESSÄTekniikan yliopistojen täydennyskouluttajat, Tek-nologiateollisuus ry ja TEK toteuttivat yhteistyössä oppimista ja aiemmin opittua hyödyntävien erikoistu-miskoulutusten kehittämisprojektin vuosina 2011–12.

Tekniikan akateemisten täydennyskoulutuksen kehittämisellä on toimivat rakenteet ja käytännöt. Mukana toiminnassa ovat TEK, työnantajat ja koulutuksen tarjoajat.

KOULUTUSTILIT KÄYTTÖÖNErityinen haaste osaamisen kehittämisessä on oikean koulutustarjonnan saatavuus. Julkiset rahoitusmallit eivät tue koulutuksen kysyntälähtöisyyttä. OKM:n selvityshenkilöt esittivät32 ratkaisuksi henkilökohtaisia koulutustilejä, joilla yksilö voi kustantaa omaa koulutus-taan ja siten luoda kysyntää tarvittavalle koulutukselle.

Henkilökohtaiset koulutustilit ovat jokaisen täysi-ikäisen suomalaisen käytössä.

Valtio tukee tilin kartuttamista verosubventioilla ja tarpeen mukaan kohdennetuilla erityispanostuksilla.

Koulutustilien rahoitukseen osallistuvat työntekijät, työnantajat ja yhteiskunta.

Käytössä on koulutusvakuutusmaksu, joka kerryttää koulutustilin saldoa.

Koulutustilin varoja voi käyttää sekä julkisen että yksityisen koulutuksentarjoajan tuottamaan koulutukseen. Julkisten toimijoiden koulutusten laatu on varmistettu heidän omilla laatujärjestelmillään. Viranomainen varmistaa yksityisten toimijoiden palvelun laadun jonka perusteella heille myönnetään lupa järjestää koulutustileillä kustannettavaa koulutusta.

32 Lehtinen & Mielityinen: Selvitys henkilökohtaisista koulutustileistä, Ehdotukset ja vaikuttavuuden arviointi. Loppuraportti. OKM 27:2012

30

ERIKOISTUMISKOULUTUKSET TOTEUTETTAVA Kesäkuussa 2013 korkeakoulujen erikoistumiskoulutuk-sia pohtinut työryhmä jätti raporttinsa korkeakoulujen erikoistumisopintojen luomiseksi. Erikoistumiskou-lutukset ovat vähintään 30 opintopisteen laajuisia korkeakoulujen tarjoamia osaamiskokonaisuuksia, joita voi suorittaa korkeakoulututkinnon jälkeen. Ne voivat joko syventää jonkin alan osaamista tai tuoda laajempia valmiuksia työelämään. Tekniikan alalla yliopistot ja työmarkkinajärjestöt ovat suunnitelleen yhdessä Professional Diploma (PD) -koulutusta, joka olisi erikoistumiskoulutusta.

Tekniikan alalla on otettu käyttöön erikoistumiskoulutukset 30-60 opintopisteen laajuisina. Yliopistojen erikoistumiskoulutukset on suunnattu maisterintutkinnon suorittaneille, mutta myös kandidaatin tutkinnolla on mahdollisuus osallistua koulutuksiin, mikäli osaamispohja riittää.

Jokainen tekniikan ammattilainen suorittaa erikoistumiskoulutuksen tai sitä vastaavan laajan kokonaisuuden säännöllisesti.

Erikoistumiskoulutukset suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä työnantajien kanssa. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT) on oleellinen osa erikoistumiskoulutusta. Opintosuoritukset on integroitu mahdollisimman hyvin työelämään.

Työttömille ja lomautetuille on rakennettu malleja, joiden perusteella he voivat osallistua erikoistumiskoulutuksiin. Tavoite on työllistyä koulutuksen jälkeen.

Erikoistumiskoulutusten rahoittamiseen osallistuvat julkinen valta, yksilö ja työnantaja. Merkittävä osa yksilön rahoitusvastuuta ovat henkilökohtaiset koulutustilit.

Julkaisija: Tekniikan akateemiset TEKTaitto: Helena HagbergKuvitus: Ilja Karsikas / Napa IllustrationsPaino: Esa Print Oy, LahtiISBN: 978-952-5633-92-4

Suomi on menestynyt panostamalla osaamiseen, uusien teknologioiden kehittämiseen ja niihin perustuvaan vientiin. Suomalaista koulutusjärjestelmää pidetään yhtenä maailman parhaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö parannettavaa olisi. Globalisoituvassa maailmassa kaikki muutkin valtiot yrittävät nostaa osaamistasoaan ja kilpailla osaamisellaan. Jotta menestymme myös tulevaisuudessa, meidän on nostettava osaamistasoa, lisättävä yhteistyötä ja panostettava osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Kun maailmanlaajuisesti arvostetut tekniikan akateemiset ovat tyytyväisiä työuriinsa, työelämään ja yhteiskuntaan, he tuottavat yhteiskunnan tarvitsemaa osaamista, tutkimusta ja innovaatioita.

Koulutus on keino tuottaa osaavaa työvoimaa ja talouskasvua. Lisäksi yhtä tärkeänä tavoitteena on kansalaisten sivistäminen. Koulutus antaa välineitä kehittää itseään ja osallistua koko yhteiskunnan kehittämiseen. TEKin koulutuspoliittisen ohjelman toimenpiteillä varmistamme suomalaisen hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn säilymisen.

TEKin koulutuspoliittinen ohjelmaPARASTA SUOMELLE