Päiväkoti Ruusun varhaiskasvatussuunnitelma · Moraalisen ihmisen tärkeimpiä tunnusmerkkejä on, että hän tekee pahaa huonolla omalla tunnolla. Ruusussa säännöt ja sopimukset

1

Päiväkoti Ruusun

varhaiskasvatussuunnitelma

2

Sisältö1. Saatesanat

2. Varhaiskasvatuksen perusta Ruusussa2.1. Arvot ja niiden toteutuminen Ruusun arjessa

2.1.1.Henkilökunta

2.1.2.Vanhemmat

2.1.3.Lapset

2.2. Reggio Emilia- kasvatusfilosofia varhaiskasvatuksemme kannattelijana ja

suuntaajana

2.3. Toiminta-ajatus: Ruusun punainen lanka

2.4. Ihmiskäsitys

2.5. Lapsikäsitys

2.6. Tieto- ja oppimiskäsitys

3. Varhaiskasvatustoiminta Ruusussa3.1. Varhaiskasvatustoiminnan periaatteet

3.1.1. Lapsen toiminnallinen orientaatio

3.1.2. Lapsilähtöisyys

3.1.3. Kokemuksellisuus ja elämysten ainutkertaisuus

3.1.4. Vuorovaikutteisuus

3.1.5. Projektityöskentely

3.1.6. Dokumentointi

3.1.7. Lapsen portfolio

3.2. Leikin korvaamaton merkitys varhaiskasvatuksessa

3.3. Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa

3.4. Arviointi3.4.1. Varhaiskasvatustoiminnan puitteiden arviointi

3.4.2. Lapsen oma arviointi

3.4.3. Esiopetuksen osallistumistodistus

3.5. Ruusun laadun osatekijät

4. Varhaiskasvatusympäristö

5. Kasvatuskumppanuus5.1. Vanhemmat kasvatuskumppaneina

5.2. Lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa

5.3. Monikulttuurinen varhaiskasvatus, maahanmuuttajataustaiset lapset

3

5.4. Esiopetuksen oppilashuolto

5.5. Koulun kanssa tehtävä yhteistyö

6. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen sisällöt6.1. Esiopetuksen pedagogiset periaatteet

6.2. Sisällölliset orientaatiot6.2.1. Matemaattinen orientaatio

6.2.2. Luonnontieteellinen orientaatio

6.2.3. Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio

6.2.4. Esteettinen orientaatio

6.2.5. Eettinen orientaatio ja uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio

Lähteet

4

1. Saatesanat

Pohtien, punniten, sitoen, laajentaen, typistäen ja arvioiden olemme koonneet

ja pusertaneet ajatuksiamme ja teesejämme lapsesta, päiväkodista ja var-

haiskasvatuksesta. Joistakin ajatuksista on tehnyt mieli sanoa: ”Kestävätkö ne

kritiikin kynnyksen?” Välillä sanat ja tyyli sanoa ovat vaihdelleet ja asiat hake-

neet muotoaan, mutta aina on ollut jokin itu, jonka vuoksi olemme olleet niitä

hyväksymässä. On palattu taaksepäin, katsottu menneen päivän kiertoa ja yri-

tetty ymmärtää päiväkotimme kasvuprosessia: puettu sanoiksi merkityksellisiä

hetkiä.

Yhteinen arvopohjan luo perustan toiminnan toteutumiselle ja sen arvioinnille.

Arvojen pohtiminen alkoi päiväkodin perustamisesta 2001. Varsinaisen sysä-

yksen syvemmällä pohdinnalle antoi varhaiskasvatussuunnitelmatyö syksyllä

2004. Meillä arvojen työstämisen sallittiin olla pitkä prosessi ja keskusteluun

käytettiin runsaasti aikaa. Myös vanhemmat osallistuivat arvokeskusteluun

vanhempainilloissa ja loivat yhteistyössä arvot heidän näkövinkkelistään. Ar-

vopohjan syventyessä ja laajentuessa kaikkien tietoisuudessa pystytään pa-

remmin arvioimaan toimintaa arvoihin peilaten.

Ihmisen kuten päiväkodinkin pitäisi vanhaa sanontaa käyttäen löytää itsensä.

Olemme peilanneet Ruusun arkitodellisuutta suhteessa vasu-perusteisiin.

Olemme avanneet kasvatuskäytäntöjämme, pedagogiikkaamme ja arkitodelli-

suuttamme ja katsoneet niitä Vasun näkökulmista. Se on ollut paljolti yhdessä

yksiin asettumista, löytämistä ja muotoutumista tässä ihmisyhteydessä.

On etsitty päiväkodin sisältä löytyvää laajenevaa, ulospäin ulottuvaa tietoisuut-

ta – päiväkotimme punaista lankaa. Oman erityisyytensä ja potentiaalisen

voimansa huomaaminen edellyttää tiettyä kiireettömyyttä, jatkuvaa prosessin

tutkimista ja kykyä yllättyä siitä, mitä ei osannut odottaa. Salassa tapahtuvien

kypsymisprosessien kautta uusi oman viisautensa voimalla työntyy vähitellen

esiin.

5

2. Varhaiskasvatustoiminta Ruusussa2.1. Arvot ja niiden toteutuminen Ruusun arjessa

2.1.1. Henkilökunta

Turvallisuus ja luottamusMikä on sinun lempipaikkasi?

Saimi: Mun oma koti.

Miksi se on sinulle tärkeä?

Saimi: Koska joskus siel on viileää kun mul on kuuma ja joskus siel on kuuma kun mul on kylmä. Koska se on tosi

ihana ku siel voi nukkua. Siel on lämmintä: siel on kotoisaa.

Kerro lempipaikkasi keskeiset ominaisuudet?

Saimi: No että siel on niinku tosi kivaa koska siellä hoidetaan ja sitten ku mä oon yksin Kaarlon tai Sakarin kaa niin

niitten on käsketty hoitaa mua. Sillon ku mä oon Kaarlon ja Sakarin kaa kolmisteen ja isä ja äiti on pitkään poissa, niin

meille tulee se yks Eeva.

Onko kodissasi tietty asia tai paikka, joka on sinulle kaikkein rakkain ja tärkein?

Saimi: No tietysti mun ihan ikioma huone. Siel on mun omia leluja ihan kammottavan paljon. Mun oma sänky ja oma

leikkauspöytä jota voi kutsua myös ruokapöydäksi, koska mä oon joskus syönny siellä. Tietenkin siel on mun pöydäs-

sä peili.

Luottamuksen rakentaminen vanhempiin ja lapseen on edellytys sille, että

lapsen perusturvallisuuden tunne säilyy myös hoitopaikassa. Se, miten perhe

otetaan vastaan päiväkodissa, luo pohjan luottamuksellisille vuorovaikutus-

suhteille. Hyvä perusturvallisuus luo lapselle mahdollisuuden katsoa tulevai-

suuteen luottavaisena ja se on perusedellytys myös uuden oppimiselle. Luot-

tamuksen synnyttyä vanhemmat voivat hoito- ja kasvatuskeskusteluissa tuoda

omat toiveet, pelot, odotukset ja tavoitteet avoimesti esille.

Pääasiallisin kasvatusvastuu on vanhemmilla, mutta mielestämme lapsen

kannalta on vain hyvä, jos tiimejä on monta: huoltajat, päivähoitoyhteisö, har-

rastusyhteisö. Vanhempien ja kasvattajien välinen kommunikaatio muodostaa

tärkeän viitekehyksen, jossa lapsi oppii kuinka asioita hoidetaan yhdessä. Lä-

hiverkoston kiinteä yhteistoiminta voi kannustaa lasta palautteen avulla entistä

vaativampiin tavoitteisiin.

Yhteistyö perheiden kanssa alkaa sitä, kun he ensimmäisen kerran ottavat yh-

teyttä päiväkotiin. Uuden perheen vastaanottamiseen varataan aikaa ja heille

esitellään fyysiset tilat, arjenkäytännöt ja oman ryhmän henkilökunta. Tutus-

tumisvaiheessa lapsen hoitopäivät pyritään pitämään lyhyinä. Se vahvistaa

6

lapsen turvallisuuden tunnetta siitä, että vanhempi tulee aina hakemaan. Uni-

kaveri, tutit, rätit ja omat tavarat auttavat lasta tottumaan uuteen ympäristöön:

pala kotia on mukana. Säännöllinen päivärytmi ja tutut aikuiset luovat turvaa.

Kun vanhemmat luovuttavat lapsensa rauhallisin mielin, huomaa lapsi, että isä

ja äiti pitävät hoitajaa luotettavana aikuisena. Itse asiassa joka päivä aikuisen

olemus on viesti lapselle puolin ja toisin.

Turvallisuutta luo fyysisten tilojen ja oppimisympäristön muokkaaminen siten,

että se sallii lapsen toimia omaa ikätasoa vastaavalla tavalla. Myös omaan

ryhmään kuulumisen tunne on tärkeää: olen kiulukka, rätvänä tai villiruusu. Si-

sätilojen lasi-ikkunat ja ovet helpottavat lasten leikkien ja toimien valvomista.

Lapselle sallitaan leikkirauha ja lelut ovat ehjiä ja tarkoituksenmukaisia. Ulko-

na turvallisuutta lisää helposti valvottava aidattu piha. Lisäksi jokainen ryhmä

on toimintakauden alussa sopinut lasten kanssa yhteisistä pelisäännöistä, joi-

ta kaikki ovat sitoutuneet noudattamaan. Johdonmukainen toiminta kunnioittaa

lasta. Myös vanhemmat ovat tietoisia sovituista rajoista. Turvallisuuden kan-

nalta on olennaista, että kasvatushenkilökuntaa on riittävästi paikalla lapsilu-

kumäärään nähden. Toiminnalle luo turvallisuutta myös riittävä tiedonkulku

henkilökunnan ja ryhmien kesken. Ruusun palo- ja pelastussuunnitelma ja sen

säännöllinen tarkastaminen väliajoin on myös turvallisuutta lisäävä tekijä.

Ruusussa luottamus lapseen näkyy parhaiten siinä, että lasta ei aliarvioida ja

hänen ajatuksensa ja mielenkiinnonkohteensa otetaan huomioon arjen toimin-

taa suunnitellessa ja toteutettaessa. Ilmapiirimme on sillä tavalla turvallinen,

että lapsi tietää, että kasvattaja tietää millainen hän on: Mitä hän osaa ja mitä

hän vielä harjoittelee? Lapsen sallitaan etsiä vastauksia itse ja kokeilla, mutta

hänen ei koskaan tarvitse tuntea jäävänsä yksin. Tällä tavalla päiväkotimme

tarjoaa tilan, jossa lapsi voi olla yhtä aikaa haavoittuvainen ja vahva.

Toiminnassamme otetaan huomioon koko ajan lasten yksilölliset valmiudet.

Tehtävä ei ole helppo, sillä kasvattajan tulee miettiä tarkkaan lapselle tehtäviä

sen mukaan, miten lapsella on taitoa ja uskallusta. Joka päivä lapselle osoite-

taan, että lapsi on kokenut jotain henkilökohtaisesti tärkeää ja merkityksellistä.

Näistä kokemuksista ja yhteisistä hetkistä jää hänelle tunnepohja elämän var-

7

relle. Lapseen luottamuksesta kumpuaa uskallus antaa itsestään monin kei-

noin.

Rehellisyys

Rehellisyyden perustana on totuudessa pysyminen suhteessa itseensä ja

kanssaihmisiin: rehellisyys itselleen on rehellisyyden siemen. Rehellisyyteen

kuuluvat termit moraali, omatunto ja välittäminen. Moraali on myötäelämisen

kykyä ja sen perusta on välittämisessä. Välittäminen on mahdollista vain siel-

lä, missä on eläytymiskykyä. Jos en tavoita mitään toisen kokemuksesta, en

voi myöskään ymmärtää enkä puolustaa häntä. Omatunto on kirjaimellisesti

sitä, mitä sana tarkoittaa: oman itsensä tuntemista. Minussa on kohta, joka

havainnoi ja tutkii sitä, millainen olen ja mitä teen. Sillä on ajatuksia minusta

itsestäni ja se ottaa kantaa edesottamuksiini. Moraalisen ihmisen tärkeimpiä

tunnusmerkkejä on, että hän tekee pahaa huonolla omalla tunnolla.

Ruusussa säännöt ja sopimukset luodaan yhdessä lasten kanssa ja lapset

sanoittavat ne omalle kielelleen.”Jos vaihtaa leikkiä, siivoo hyvin eikä rupee piilotteleen.”

”Tytöt ja pojat voi leikkii yhessä, ei silleen että tytöt laumoina ja pojat laumoina.”

”Että jos leikki nätisti, niin sitten ei tapahdu mitään kamalaa.”

”Leikkii tosi hyvin toisen kanssa ettei niinku hermostu.”

Ristiriitatilanteissa lapsella on mahdollisuus kertoa asiasta oma näkemyksen-

sä. Tällöin syy- ja seuraussuhteet tulevat ilmi lapselle itselleen keskustelun

kautta. Pysäytämme lapsen hellän päättäväisesti kohtaamaan vaikeita tilantei-

ta ja ohjaamme lapset kohtaamaan toisensa juuri siinä hetkessä ja eläyty-

mään jokaisen osapuolen kokemukseen:Pekka huomaatko, että Paavo on pahoittanut mielensä?

Paavo, kertoisitko saman asian nyt Pekalle, jonka juuri kerroit minulle.

Tie omantunnon kehittymiseen ja välittämiseen tapahtuu aikuisen turvallisella

läsnäololla ja ohjaavilla kysymyksillä. Oman toiminnan vaikutuksen ymmärtä-

minen ja vastuullisuuteen kasvaminen kehittyy yhteisten sääntöjen ja sopi-

musten noudattamisen kautta. Totuudellisuuden tiedostamisesta seuraa kes-

kinäinen luottamus.”Se, mikä on minua vastapäätä, on tavalla tai toisella kiinnostukseni ja huolenpitoni kohde. Eikä tällä moraalisella ho-

risontilla ole mitään äärirajaa, koska kaikki, mikä joko on tai tulee olemaan, on minua vastapäätä.”

8

Yksilöllisyys

Yksilöllisyyteen sisältyy aina jotakin ainutkertaista ja ainutlaatuista, leimallises-

ti persoonallista. Jokaisella on oikeus tulla nähdyksi, oikeus olla valo – huo-

mattu ja rakastettu. Lapsen yksilölliseksi perusoikeudeksi päivähoitokasvatuk-

sessa määritetään se, että hän saa ainutlaatuisista ominaisuuksistaan ja tar-

peistaan käsin yksilöllisen kasvatuksen, joka palvelee hänen kehitystään ja

mahdollisuuksiaan läpi elämän.

Kasvatusajattelumme pohjana on yksilöllisyyden kunnioittaminen ja yksilöiden

välisen tasa-arvon ihanne: jokainen lapsi hyväksytään sellaisena kuin hän on.

Lasta ei pyritä sovittamaan mihinkään ennalta määrättyyn standardimuottiin.

On tärkeää vaalia lapsessa olevaa yksilöllisyyttä, joka vasta on ehkä puhkea-

massa esiin ja antaa vasta aavistaa itsestään. Lapsen ainutkertaiset tarpeet ja

kiinnostuksen kohteet ovat kasvattajalle aina yhtä tärkeitä ja samanarvoisia.

Jokaisella on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi, hyväksytyksi omana itsenään.

Martti Lindqvist kuvaa osuvasti kirjassaan Pieni kirja ihmisestä yksilöllisyyden

ydintä. ”Minussa itsessäni on ulkopuoli ja sisäpuoli. Olen sisintä olemustani

myöten ruumiillinen, konkreettista elämää toisten kanssa elävä olento. Kään-

töpuoli ulkoiselle olemukselleni on sisäisyyteni – todellisuus, joka on minulle

läsnä, mutta johon muut eivät saa suoraa havaintoyhteyttä, vaikka he voivat-

kin välillisesti päätellä sen monin eri tavoin. Minun mieleni on se puoli yksilöl-

listä minuuttani, jossa miellän itseni ainutlaatuiseksi kokevaksi persoonaksi,

jolla on omat tunteensa, mielikuvansa, tahtonsa ja muistonsa.”

Lapsen yksilöllisyyden kehittyminen on prosessi, joka kulkee kullakin yksilöllä

omaa persoonallista vauhtiaan. Varhaiskasvatuksen ja kodin tehtävänä on tu-

kea lasta löytämään oman elämänsä tie itsenäisenä yksilönä turvallisesti ja

hallitusti. Lapsi voi kasvaa tasapainoiseksi ympäristössä, jossa kunnioitetaan

erilaisuutta ja persoonallisuutta. Päiväkodin tulee voida toiminnallaan ja asen-

noitumisellaan viestiä kaikissa tilanteissa, että jokainen lapsi on tärkeä yksilö

omine omituisuuksineen ja piirteineen.

9

Karri 6v: Noo....Mä oon hyvä piirtään, esimerkiks tyranosauruksia. Sitte mulla on tommonen takki. Kenelläkään muulla

ei oo tollasta samanlaista.

Anni 6v: Minä olen ujo, ihan oikeesti mä oon. Mä oon ystävällinen toisille ja annan anteeksi ja muuta. Mä pidän ja

mulla on usein pinkkiä, kun mä oon tyttö.

Saimi 6v: No siit mut tunnistaa, että tutustuu tietenkin. Näöstään ja kuulostaan. Mä kuulostan ihan semmoselta joskus

kovalta ja joskus hyvinkin hiljaselta. Tiedät kyllä! Joskus möreeltä, joskus käheeltä ja joskus kimeeltä. Ja mun kasvot

näkyy aika vaaleilta ja söpöiltä, mut likasilta ja puhtailta joskus. Ja joskus mä ruskenen, niinku nyt mä olen ruskettunu.

Thomas 6v: Ja sit mut tunnistaa siitä, että mä olen ihan Thomasin-olonen. Ihan rauhallinen ja syön aina jotain makee-

ta...

Arjessa lapsen yksilöllisyyden huomioonottaminen vaatii kasvattajalta jokaisen

lapsen kohtaamista. Tunnesuhteen luominen ei ole suorittamista ja tekemistä

vaan se on kasvattajan aktiivista mielen sisäistä työskentelyä. Siinä virittäydy-

tään lapsen kokemukselliseen tilaan, tunteisiin, kokemuksiin, ajatuksiin ja pyri-

tään löytämän kohtaamiseen sopiva tunnetila. Tämä edellyttää kasvattajan

psyykkistä läsnäoloa, tilaa, jossa ”ihminen on avoin omille ja toisten tunteille ja

ajatuksille.” Yhteydessä olemisesta kirpoaa molemminpuolinen hyvän olon ja

yhteisyyden kokemus sekä välittäminen ja vastuu toisesta.

Yksilöllisyyden toteutuminen kasvatuksessa vaatii lapsen tuntemista monella

tasolla. Lapsen tuntemisessa korostuu perheen asiantuntijuus. Kasvattajalle

lapsen tunteminen on jatkuvaa lapsen toiminnan ja käyttäytymisen havain-

noimista ja sitä kautta välittyvien viestien huomaamista. Se edellyttää tietoa

lapsen yksilöllisestä kehityksestä. On tärkeää tuntea lasten eri kehitysvaiheet

ja eri ikäkausille ominaiset toiminnan piirteet, kiinnostuksen kohteet, kyvyt ja

taidot. Jokainen saa edetä omassa tahdissaan oman kehitysrytminsä mukaan.

Vanhempien kanssa käytävissä kasvatuskeskusteluissa jaetaan yhteinen tieto

lapsesta ja asetetaan tältä pohjalta yksilölliset tavoitteet.

Varhaisvuodet kokonaisuudessaan ovat lapsen kehityksessä aikaa, jolloin

lapsi harjoittelee erilaisia taitoja suunnaten huomionsa monin tavoin itseensä:

kasvamiseensa ja kehittymiseensä omana ainutkertaisena yksilönä. Ympäröi-

vä maailma näyttäytyy jokaiselle ihmiselle pienestä pitäen erilaisena. Jokainen

kokee sen ainutkertaisesti ja omalla tavallaan. Tämä muokkaa persoonalli-

suutta. Persoonallisuuden muutos ja kehitys tapahtuu aina jatkuvana yksilön

10

ja ympäristön välisenä monimutkaisena vuorovaikutusprosessina. Käytännös-

sä on tärkeää ymmärtää ja havaita lasten erilaiset yksilölliset todellisuuskäsi-

tykset, jotta edesauttaisimme kunkin omaa myönteistä persoonallisuuden ke-

hittymistä.

Lapsi tulee yksilönä kohdatuksi pienryhmässä. Ruusussa lapsen yksilöllinen

ajattelu ja merkityksenanto asioille nousevat esille projekteissamme. Vaikka

lapset ovat samanaikaisesti ryhmänä tutkimansa asian äärellä, he antavat sille

erilaisia merkityksiä omasta todellisuuskäsityksestään käsin. Tämä on välttä-

mätöntä projektin etenemisessä, jossa jokaisen yksilöllistä panosta suoras-

taan vaaditaan.

Näyttelykäynnillä opas heitti kysymyksen lapsillemme kuvasta, jossa mies oli

kurkottamassa lattialla lojuvaa esinettä.”Se ottaa roskaa.”

”Ei vaan nallea!”

”Ei kun kissaa!”

”Koiraapas!”

”Se on lelu.”

”Ei vaan kuollu.”

”Tai sitten se nukkuu.”

Kasvattajalta tämä edellyttää lapsen kunnioittamista ja hienovaraista ohjaa-

mista, jotta lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja luottavaiseksi. Pienryhmätoi-

minnan kautta lapselle tulee kokemus omien mielipiteitten tärkeydestä; aikui-

sen merkityksenannot ovat näistä tilanteista kaukana. Pienryhmätoiminnan

dokumentoinnin kautta mahdollistuu lapsen yksilöllisen kasvun seuranta sekä

lapselle itselleen että kasvattajille. Nämä dokumentit liitetään jokaisen lapsen

yksilölliseen portfolioon.Eräs poika esitteli portfoliotaan päiväkodissa vierailevalle naiselle, ja tämä totesi vieressä seisseelle pojalle: ”Sinulla

on siis tällainen samanlainen”. Johon poika totesi siihen kärkkäästi: ”Ei, ihan erilainen!”

Meillä lapsen yksilöllinen päivähoitokasvatus voi onnistua vain hyvän yhteisöl-

lisyyden turvin. Koko yhteisömme, sen kaikki jäsenet, ovat toiminnallinen ko-

konaisuus. Me olemme toisistamme riippuvaisia jäseniä. Hyvän kasvattajayh-

teisön olemassaolo sekä lapsen ja aikuisen vuorovaikutussuhde mahdollista-

vat hyvän yksilöllisen kasvatuksen. Siinä on mukana sekä lapsen kokemus it-

sestään omine erityispiirteineen että aikuisen kokemus lapsesta, joka välittyy

asenteina eri tilanteissa. Yksilöllisen kasvatuksen toteutumisen tunnusmerkke-

11

jä ovat muun muassa yhteisyyden tunne, sitoutuminen yhteisesti määriteltyyn

perustehtävään, yhteisiin toimintalinjoihin, tavoitteisiin ja johdonmukaisiin käy-

täntöihin.

Yhteisöllisyys

Lindqvist kuvailee nerokkaasti suhdettaan toisiin ihmisiin: ”En elä yksin, vaan

minun maailmaani kuuluu toisia ihmisiä - tuttuja ja tuntemattomia, läheisiä ja

kaukaisia. Voin oppia heiltä uusia asioita ja saada apua, kun sitä tarvitsen.

Yhdessä toisten kanssa voin onnistua tehtävissä, joihin omat voimani eivät

yksin riitä. Kun muut tarvitsevat apuani, haluan kykyjeni ja voimieni mukaan si-

tä antaa.”

Anni 6 v : Hyvä ystävä on semmoinen, että se antaa anteeksi. Hyvä ystävä aina odottaa. Hyvä ystävä aina auttaa

toista. Ja vielä yks juttu. Hyvä ystävä tekee toisen puolesta asioita.

Ryhmä on ihmisen perustilanne. Ryhmään sopeutuminen on elämänikäinen

tehtävä, joka ei koskaan tule päätökseen. Ryhmä opettaa elämisen ja yhdes-

sä olemisen taitoa: lapsi ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, jonka lähellä voi

olla. Sen yksi tärkeä tehtävä on auttaa näkemään, että olemme kaikki erilaisia,

jottemme kuvittelisi, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia, itsemme kaltaisia tai

kanssamme samaa mieltä olevia. Toisten kanssa ollessa yksilö joutuu havait-

semaan, ettei tämä maailma ole luotu vain häntä varten. Toinen ihminen on

peili, josta voi katsoa itseään toisen silmin. Tutustumalla toiseen voi myös

ymmärtää, mitä mahdollisuuksia ja rajoja ihmisenä oleminen pitää sisällään.

Ryhmässä on itsessään toimintamahdollisuuksia. Ryhmä opettaa lapsia

kommunikoimaan keskenään ja tekee heistä toimivia, osallistuvia, ajattelevia

ja puhuvia olentoja. Ruusussa halutaan luoda aktiivisesti eräänlaista lasten

keskustelun ja kiistelyn kulttuuria, kanavaa, jonka avulla voi kirkastaa omia

ajatuksiaan ja puntaroida tovereiden esittämiä näkemyksiä. Kun keskustelun

ja kiistelyn pohjalta löydetään yhteisymmärrys, lasten keskinäinen vastuu yh-

dessä päätetyistä asioista tulee hyvin todelliseksi. Lapsi kokee olevansa tasa-

vertainen toisten kanssa: hän voi vaikuttaa ja häneen vaikutetaan.

12

Päiväkotimme on elävä sosiaalinen yhteisö iloineen, ongelmatilanteineen, ris-

tiriitoineen ja sosiaalisine törmäyksineen, joita sen jäsenten on opittava koh-

taaman sekä yksin että yhdessä. Lapsi on sosiaalinen toimija; ryhmä opettaa

lapselle demokratiaa ja tasa-arvoisuutta. Yhteisön tehtävä on tehdä elämän

eri tilanteiden kohtaaminen hallituksi ja turvalliseksi. On oltava tilaa tunteille,

mielipiteille, sovittelulle ja toisen ihmisen kohtaamiselle. Meillä yhteiselämän

taitojen harjoituskenttiä ovat yhteisleikit, keskustelut, kokoukset, yhteistyö ja

keskinäinen yhteisvastuu. Lasta ohjataan vastuulliseen toimintaan ja yhteisesti

hyväksyttyjen sääntöjen noudattamiseen ja toisten ihmisten arvostamiseen.

Ruusun kasvatusyhteisössä lapsille välitetään yhteisten tilanteiden tärkeys ja

se, että lasten omalla osallistumisella ja mielipiteillä on merkitystä. Osallistu-

minen on kokemus, jolla annetaan eväitä lapsen itsenäiseen kasvutapahtu-

maan; hän oppii kantamaan vastuuta niin itsestään kuin muistakin. On huomi-

oitava lasten ikätason ja hahmottamistavan tavoittaminen. Eli asioiden käsitte-

lyssä täytyy olla todellisina myös ne asiat ja merkitykset, jotka lapselle näyt-

täytyvät tärkeinä. Välitön, avoin ja myönteinen palaute auttaa lasta havain-

noimaan ja arvioimaan omaa ja muiden kasvua sekä yhteisöllisyyden kehitty-

mistä. Opastamme lapsia tasavertaiseen vuorovaikutukseen ja otamme heidät

tasavertaisesti suunnittelemaan, päättämään ja ratkaisemaan omaehtoisesti

kanssamme yhteisön asioita.

Koska vertaisryhmän hyväksyntä on lapselle ensiarvoisen tärkeää, ohjaa se

eri tavoin lapsen käyttäytymistä kuin aikuisilta tullut vaatimus. Vertaisryhmäs-

sä lapsi kasvaa tietoisuuteen omista rajoistaan ja oikeuksistaan: mihin asti

voin olla yksilö ja tehdä omia päätöksiä, mistä alkaa vastuuntuntoni yhteisistä

rajoista ja oikeuksista? Yhteiset säännöt määrittävät ne oikeudet ja rajat joita

kukaan ei saa rikkoa. Leikki- ja työrauha, fyysinen ja henkinen turvallisuus, yh-

teisen ja yksityisen omaisuuden kunnioittaminen ovat rajoja joiden yli ei ke-

nenkään vapaus voi ulottua.

13

Yhteisten sääntöjen muodostamisella ja arvioinnilla on myönteinen vaikutus

lasten moraalikehitykseen. Käytännössä päivähoitoyhteisömme säännöt ja

normit rakentuvat lasten ja aikuisten yhteisissä kokoontumisissa, joissa sovi-

taan pelisäännöistä. Ne ovat toimintoja ohjaavien arvojemme käytännön il-

mentymä ja ohjenuora. Sitoutuminen vertaisryhmän keskinäisen tuen ja aut-

tamisen turvin yhdessä sovittuihin normeihin takaa parhaan mahdollisen hy-

vinvoinnin ja viihtymisen kaikille. Yhdessä määriteltyjä, sovittuja ja hyväksytty-

jä sääntöjä kontrolloidaan, valvotaan, kerrataan ja muutetaan jatkuvasti yh-

dessä kasvattajayhteisön ja vertaisryhmän yhteistyönä.

Lasten yhteisössä keskeistä on erityisesti tunnetilojen vastavuoroinen jakami-

nen ja siihen liittyvä tunteiden ja käyttäytymisen yhteen sovittaminen. Vasta-

vuoroinen sisäisten kokemusten ja tunnetilojen jakaminen ohjaa vähitellen ko-

ko yhteisöä ja sen jäseniä parempaan yhteistoimintaan ja terveeseen ja aitoon

kasvuun. Opitaan yhdessä psyykkistä läsnäoloa ja yhteydessä olemista toi-

seen ihmiseen. Parhaimmillaan se synnyttää tunteen yhdessäolon katkeamat-

tomasta prosessista.

Yhteisöllisyys on voima myös oppimisen kannalta: yksilön ja ryhmän oppimis-

ta edistää ja tehostaa asioiden työstäminen parin kanssa tai pienryhmässä,

toinen toiselta oppien, toistaan auttaen ja tukien. Yhteistyökykyinen lapsi osaa

antaa apua ja osaa sitä tarvittaessa myös pyytää. Olennaista on aktiivisuuteen

ja oma-aloitteisuuteen tukeminen. Vertaisryhmän tuki auttaa monin tavoin se-

kä ryhmän että yksilöllisten tavoitteiden saavuttamisessa

Yhteisöllisyys toimii kasvattajayhteisössämme toiminnan yhdensuuntaamisen

ja yhtenäistämisen välineenä. Kasvatuspäämäärien saavuttamisen kannalta

on tärkeää, että koko henkilökunta toimii samansuuntaisesti. Tämä edellyttää

meiltä riittävästi yhteisiä pohdintahetkiä kasvatuskäytäntöjen suunnitteluun, to-

teuttamiseen, toteutusten analyysiin ja arviointiin sekä johtopäätösten tekoon.

Ratkaisevaa vaikutusten osalta on, että yhteisöllinen toiminta on yhteisön jä-

14

senten tasavertaista, ei samankaltaista, huomioon ottamista niiden edellytys-

ten puitteissa, jotka itse kullakin on.

Kasvattajayhteisömme tavoitteena on sekä oman työn että koko työyhteisön

jatkuva kehittäminen. Näemme yhteisömme tietämistämme ja taitamistamme

edistävänä ja innoittavana elementtinä, jossa jokaisen oma työ liitetään osaksi

yhteisön työtä. Ymmärrämme, että yhteisömme kehittyminen ja oppiminen

edellyttää avoimuutta erityisesti asiakkaille, perheille. Käytämme heidän ha-

vaintoja, kokemuksia ja tarpeita toimintarakenteidemme ja - tapojemme uusiu-

tumisen lähteinä. Yhteisömme pyrkii kriittisesti yhdessä arvioimaan ja tarvitta-

essa muutamaan omia perusoletuksiaan, rakenteitaan ja toimintatapojaan yh-

teisön jokaisen jäsenen oppimisen edistämiseksi sekä koko organisaation ke-

hittämiseksi.

Luovuus

Luovuus on kaikkien ulottuvilla, eli jokainen voi toteuttaa itseään luovasti alu-

eilla, jotka häntä kiinnostavat. Parhaimmillaan luovuus ilmenee rohkeana ja ai-

tona itsensä toteuttamisena. Toisaalta on lukuisia esimerkkejä siitä, miten luo-

vasti ratkaistaan ongelmia alueilla, jotka eivät kiinnosta ratkaisijoita vähää-

kään: pakko on paras muusa, vapaus vaatii innostusta.

Luovuus liittyy oppimiseen, lähinnä oivaltavaan oppimiseen. Luovuuden kehi-

tyksen alku on jo lapsen varhaisissa oppimistapahtumissa, esineiden käsitte-

lyssä, lapsen kasvonilmeissä ja yrityksissä tulkita muiden ilmeitä ja yrityksissä

erottaa oma olemus ympäristöstä. Lapsi on syntymästään saakka aktiivinen ja

tutkiva, kiinnostunut asioista ja tapahtumista ympärillään. Lapsen käyttäyty-

mistä leimaa tutkivuus ja kokeilevuus.

Torrance määrittelee luovuuden hyvin moniulotteiseksi teoreettiseksi käsit-

teeksi. Luovuus on uusien näkökulmien etsimistä, pyrkimystä ymmärtää pa-

remmin, uusien mahdollisuuksien näkemistä ja yhä enemmän omasta elämäs-

tä oivaltamista. Luovuus on ajattelutoimintaa, jonka aikana ratkaistaan ongel-

mia ja vastataan kysymyksiin keksimällä uutta. Luovuus on prosessi, jonka ku-

luessa havaitaan aukkoja, täydennetään niitä ja ilmaistaan se muille. Asioita

15

käsitellään erilaisia vaihtoehtoja ja ratkaisuja keksimällä, kokeilemalla ja tes-

taamalla.

Maslow ja muut humanistipsykologit korostavat yksilön oikeutta itsensä toteut-

tamiseen. He painottavat jokaisen ihmisen mahdollisuutta toteuttaa itseään

luovasti. Koska luovuuden löytäminen riippuu olennaisesti jo varhaislapsuu-

den kokemuksista, on kasvatuksella ratkaiseva osuus yksilöllisen luovuuden

kehittämisessä ja luovuuden tukahduttamisessa.

Maslow alleviivaa rohkeutta, vapautta, spontaanisuutta ja itsensä hyväksymis-

tä luovuuden edellytyksinä. Luovuus on elämälle kuin auringonpaiste, se

lämmittää ja valaisee. Luovuudessa on jokseenkin samat piirteet kuin ihmi-

syydessä. Kun ihminen toteuttaa luovasti itseään, olennaista on se, että ihmi-

nen vapautuu tekemään havaintoja lapsenomaisen ennakkoluulottomasti, it-

sekritiikin ja itsestään selvät ”totuudet” unohtaen.

Rogers korostaa ihmisen halua ilmaista itseään, kehittyä ja kypsyä monitahoi-

seksi persoonallisuudeksi. Ihmisellä on oikeus luoda vain toteuttaakseen itse-

ään, tehdä sitä mistä saa sisäistä iloa ja tyydytystä. Pääasia on luomisen ilo ja

onnellisuuden tunne. Kun ihmiseen luotetaan jo lapsena, on todennäköistä, et-

tä hänen luovuutensa kehittyy osana persoonallista kasvua.

Jorma Heikkilän mukaan luovan ihmisen ei tarvitse rajoittua vain nykyhetkeen,

vaan hän pystyy liikkumaan joustavasti myös menneisyydessä ja tulevaisuu-

dessa, jolloin hän voi rakentaa monia mahdollisia rinnakkaistodellisuuksia.

Omaan persoonallisuuteen yhdistyvää informaationhankintaprosessia voidaan

kutsua intuitioksi vastakohtana nykyhetkeen sidoksissa oleville aistihavainnoil-

le

Ruusussa lapsen luovuutta tukee projektityöskentely, jossa tarkastellaan elä-

män ilmiöitä monipuolisesti. Projekti on monitasoinen jatkuva prosessi, johon

liittyy kyky leikkiä ideoilla, muodoilla, väreillä, käsitteiden välisillä suhteilla, tai-

to muotoilla yllättäviä hypoteeseja, nähdä ongelmia ja kääntää asiat päälael-

leen. Projektityöskentelyt ruokkii luovuutta kasvattamalla lapsen kykyä sietää

ristiriitoja ja epävarmuutta ja sitä, ettei hän aina tiedä, mikä on totuus.

16

Olennaista luovuuteen kasvatuksessa ei ole se mitä aikuinen suuntaa lap-

seen, vaan se mitä lapsi tuo kasvatustilanteisiin. Meillä projektityöskentely an-

taa lapselle välineitä, keinoja ja rohkeutta mennä tietämisen rajojen ulkopuo-

lelle ja ylittää itsensä ja tyydyttää kaipuuta toisiin tietämisen alueisiin. On tär-

keää ymmärtää toista nimenomaan hänen näkökulmastaan eikä olla koko

ajan tyrkyttämässä omaa totuutta muka parempana.

Me uskomme lapseen ja otamme hänen ajatuksensa vakavasti. Osoitamme

sen hänelle arvostamalla niitä merkityksiä, joita hän antaa kohtaamilleen asi-

oille. Arvostelusta vapaassa ilmapiirissä lapsi alkaa aktiivisesti rakentaa ja il-

maista mielipiteitään. Uskomme, että jokainen lapsi on kukkuroillaan tapahtu-

mia, elämyksiä, ajatuksia ja tunteita: yhtä solisevaa tulvaa. Koko ajan jollakin

salaperäisellä tavalla hänen mieleensä pulpahtaa ajatuksia, joista hänellä ei

aiemmin ole ollut aavistustakaan. Kun oma minuus saa tulla vapaasti esiin, on

luovuudelle suotuisat edellytykset. Sallitaan, että asiat saa esittää vaikeasti ja

monimutkaisesti. Lapsi saa toistaa ajatuksensa ja muistikuvansa juuri sellai-

sena kuin se on hänen päähänsä ilmaantunut. Näin lapsen ei tarvitse kieltää

omien kokemustensa arvoa ja hän alkaa arvioida aidosti sisäisiä tuntojaan.Venla: Aivoja, niitä aivosoluja (laskee montako). Yli kymmenen. Ja niillä on tuolla taloja, niitä missä ne asuu. Ja tässä

se kierii ja kierii ja menee solmuun, eikä sitten siksi muista sitä. Ja tapahtuu unohtaminen. Se on aivotekniikkaa.

Ellen: No tää muistamisen reitti kiemurtelee ja kiemurtelee aivoissa ja sitten se pääsee perille.

Venla: Se on aivoreklustiikkaa!! Aivoreklustiikkaa!

Venla: Ja nämä ovat aivokouluja ja tässä on aivosolujen tiet ja autot.

Ellen: Ja tässä voi olla aivosolujen kauppa.

Venla: Ja ne ostaa sieltä muistia ja unohtamista ja jopa saa uusia aivosoluja.

Ellen: Ja sitä mönjää ja vanukasta. Ja tässä aivosolut kulkevat tietänsä.

Koska lapsi on keskeisellä paikalla kasvatusajattelussamme, joudumme kas-

vattajina jatkuvasti kyselemään itseltämme, mikä on olennaista ja todellista

lapsen elämän kannalta. Miten voimme osaltamme olla antamassa hänelle

eväitä oman elämän merkityksellisyyden oivaltamisessa? Miten saada mielen

koneistomme syvempään, uuta synnyttävään liikkeeseen, inspiroitumiseen?Elämän merkityksen oivaltaminen on suurin tarpeemme ja vaikein saavutuksemme. Vaikein tehtävä lapsen kasvatta-

misessa on auttaa häntä elämän merkityksen löytämisessä. – Bruno Bettelheim

Lapsen potentiaalisen voiman herättää mielestämme lapsen spontaniteetin ja

leikin arvostaminen. Painotamme toiminnassamme elämyksellisyyttä, koke-

17

muksellisuutta, omaa ajattelua, tekemisen kautta oppimista sekä vuorovaikut-

teisuutta. Luovuus on avointa suhtautumista itseensä ja koko maailmaan. Mitä

enemmän yksilö pääsee käsiksi sisäisiin kokemuksiinsa, sitä todennäköisem-

min hän pystyy kehittämään persoonallista, itseä rakentavaa ja syvästi tyydyt-

tävää luovuuttaan.

On kuitenkin muistettava, että inspiroitumisen eväät ovat usein yksinkertaisia,

arkisia, kuten Mertzi Bergman toteaa kirjassaan Inspiroidu arjessa. Inspiroitu-

minen on luovien prosessien liikkeelle saattava voima. Se antaa siivet ja tai-

vaan, jonne niiden avulla voi lentää. Etymologisessa sanakirjassa inspiraatio

määritellään innoitukseksi ja sisään hengitykseksi. Innoitus syntyy meille tär-

keissä paikoissa. Me hengitämme sisään tunnelman ravitsevaa ilmaa ja ko-

emme, kuinka jokin suuri, tuntematon, havahtuu meissä. Arjessa inspiroitumi-

nen on matka ja muutosprosessi. Se on oikeiden kysymysten löytämistä sekä

unelmien toteuttamista. Inspiroitumisen liike - kuten muutoskin – alkaa omalta

tontilta, minästä ja laajenee yhteisöön.

Ben Furman on oivaltanut, että ihminen tarvitsee toista ihmistä voidakseen ol-

la luova. Luovien hullujen ja yksinäisten nerojen aikakausi on hänen mieles-

tään päättynyt. Tilalle on tullut luova joukko, jonka jäsenet kannustavat toisi-

aan uuden oivaltamiseen. Meillä lapsi opastetaan ryhmätyöskentelyyn polven-

korkuisesta pitäen. Jos lapset onnistuvat toteuttamaan menestyksekkäästi

vaikka itse suunnittelemansa projektin, leikin, esityksen yms., he ymmärtävät

ryhmän merkityksen. Lopputulosta ei olisi ilman jokaisen työpanosta. Näin

lapsi oppii iloitsemaan toisen onnistumisesta paljon suuremmalla sydämellä

kun hänet otetaan osaksi menestystarinaa. Omasta onnistumisesta saa olla

ylpeä, mutta toista kiitetään tuesta ja avusta.

Fiksuista ihmisistä ei muodostu välttämättä luovaa poppoota. Siihen tarvitaan

suotuisa ympäristö. Koska ympäristömme koostuu ihmisistä, on meillä nimen-

omaan yhdessä työskentely luovuuden avainsana. Myös aikuisyhteisössä luo-

van ilmapiirin aikaansaamisessa on tärkeää, että jokaisella on hyvä ja arvos-

tettu olo ja että jokaisen energiat tulevat hedelmällisesti käyttöön. Meillä Ruu-

sussa onkin OYY eli oivallukseen yllyttävä ympäristö. Täällä koko henkilökun-

18

ta on yhdessä lasten kanssa pikemminkin kyselemässä ja ihmettelemässä ja

tarjoamassa valinnanmahdollisuuksia kuin antamassa valmiita vastauksia. Yri-

tämme johdattaa lapsia lähteille ja teille, jotka ovat rikkaita ja ilmentävät elä-

män moninaisuutta.

2.1.2. Vanhempien arvot vanhempien keskustelemina ja kirjaamina

Kunnioittaminen

Kunnioittaminen vaatii sekä aikuisilta että lapsilta molemminpuolista kuunte-

lemista. Siihen lukeutuu myös luonnon ja yksityisyyden kunnioittaminen. Kun-

nioittamiseen kuuluu esikuvana oleminen: niin aikuiset lapsille kuin myös lap-

set ja aikuiset keskenään toisilleen.

Tunne-elämän tukeminen/ turvallisuus

Kaikilla on oikeus näyttää tunteitansa ja siihen liittyy myötäeläminen koko tun-

neskaalassa. Tämä ilman pelkoa, että negatiiviset tunteet aiheuttavat hyljek-

sintää. Havaitessaan ongelmia, joko pieniä tai suuria (esim. lapsen syrjäyty-

minen ryhmästä tai vaikeus löytää kavereita) otetaan asia selkeästi esille ja

hyödynnetään koti-päiväkoti-yhteistyö. Tunne-elämän tukeminen ja turvalli-

suuden luominen vaatii lapsen käytöksen ja tunteiden hienosäätelyä.

Suvaitsevaisuus

Suvaitsevaisuus on erilaisuuden hyväksymistä, oman itsensä ja muiden. Su-

vaitsevaisuus on erilaisuuden arvostamista. Jokainen on hyvä jossakin. Muis-

ta kehua, kun huomaat positiivista erilaisuutta. Muista leikkiä ja kannustaa

leikkimään kaikkien kanssa, myös kaikkein erilaisimpien kanssa. Erilaista ei

saa kiusata vaan arvostaa.

Rakkaus

Rakkaus on itsekkyyden vastakohta. Rakkaus liittyy kaikkeen. Rakkaus on te-

koja eikä puheita ja julistuksia. Rakkaus on ilmapiiri. Keskustellaan toistemme

tunteista ja opitaan huomaamaan ja huomioimaan muiden tunteet. Säännöt

ovat rakkautta. Yhteisiä sääntöjä noudatetaan, koska rakastetaan toisia. Ra-

kastetaan lapsiamme puhumalla heistä yhdessä.

19

Rehellisyys ja rajojen asettaminen

Luottamus lapsen ja aikuisen välillä on perusta rehellisyydelle. Hyvä

ilmapiiri luo avoimuutta, jonka seurauksena asioista voi puhua. Lapsen

kanssa keskustelu on tärkeää, silloin lapsi voi kertoa ajatuksiaan vapaasti,

ilman "kuulustelua." Aikuisen kannustava suhtautuminen lisää rohkeutta pu-

hua vaikeistakin asioista tai ylipäänsä ilmaista tunteitaan, ajatuksiaan, pukea

sanoiksi tapahtumia. Näin lapsen itsevarmuus lujittuu; tuntuu hyvältä, kun

lapsi kuulee aikuisen kehuvan ja iloitsevan lapsen rohkeudesta (esim. olla

menemättä mukaan johonkin "luvattomaan" riehumiseen yms.) ja

rehellisyydestä. Lapsi saa olla aito, itsetunto kehittyy vahvaksi, kun ei

tarvitse pelätä sosiaalista kanssakäymistä aikuisen kanssa: aikuinen

kuuntelee, antaa aikaa, ymmärtää myös eri mieltä olevaa lasta. Aikuisen on

hyvä sanoa lapselle, kun huomaa lapsen onnistuvan oman ikäistensä ryh-

mässä, esim. kun huomioi toisen lapsen, on empatiaa tms.

Johdonmukaisuus luo turvallisuutta. Rajojen asettamisesta tulee lapsenkin

kannalta mielekästä, kun asiat voidaan perustella konkreettisesti: pipo on

syytä laittaa päähän nyt, koska muuten korvaraukat tulevat kipeäksi. yms.

Ryhmässä rajojen asettaminen kaikille luo tasa-arvon tunnetta ja lapsi

tajuaa asian, kun sen selittää kunnioituksen näkökulmasta: joku on nähnyt

vaivaa tämän asian eteen, on kohteliasta keskittyä nyt kuuntelemaan.

Lapselle voi sanoa, että ajattele jos sinä olisit nyt esiintymisvuorossa, ja

kaikki hälisisivät, miltä se tuntuisi.

2.1.3. Lapset

Rakkaus

Anni:Että rakastuis johonkin poikaan ja antais sille suukon ja se mies antais kukkii tai sormuk-sen. Sitte voi pusuttelun tunnustaa rakkaudella.Jasu: Että niinku sanoittais jotain hauskaa.Anton: Et tykkää toisesta.Jesse: Tarkoittaa että rakastuu. Jos jotkut on ihastunnu tai rakastunnu, voi antaa lahjan toisel-le.Marianna: Se on semmonen et se rakastaa toista.Anna: Rakkaus tarkottaa sitä, että ku mä oon kattonnu Nipsu videon ja siinä Nipsu sai rak-kauden itseensä ja se oli rakstunnu sellaseen yhteen tyttöön. Se oli ollu ujo ja se ei ollu uskal-tannu sanoo sitä ja se sano sen lopultakin kovalla äänellä ja se tyttö säikähti ja se sano sinäolet inhottava ja säikytit minut. Nipsulle tuli itku kurkkuun ja se oli rakastannu sitä niin paljon etse oli menettänyt sydämensä.Oton ja Eemilin yhteismääritelmä: Että tykkää toisesta, siis pitää, tavallaan.

20

Riki ja Miro kaivautuvat kainosti toistensa kainaloihin kuultuaan sanan ”rakkaus”. Jonkin ajankuluttua Riki toteaa ”Mä en ihan uskalla kertoo”. Sanon, että Annikin uskalsi. Riki siihen ”Vaintytöt uskaltaa, me ei uskalleta”. Taas kuluu tovi ja Riki jatkaa ”voin sanoa, jos kukaan ei nau-ra”. Vakuutan, etten minä eikä Mirokaan varmasti naura. Riki uskaltautuu hieman hihitellensanomaan aatoksensa ääneen ” Että jos tyttö ja poika oikeen tykkää toisistaan... Miro tähänväliin ”sä naurat itte... niin sitte ne vois rakastua ja tykätä toisistaan liian paljon. Isona ne ha-lais toisiaan”. Lopuksi Riki vielää toteaa ”mä olisin sen voinnu heti kertoo, jos olisin uskaltan-nu”. Tiedustelen vielä, että mistä rohkeus löytyi. ”En mä tiiä ehkä taikavoimasta”, sanoo roh-kea Riki.

Ellen: Enkeli tuli ihmisten maailmaan ja tapasi ihanan lapsen ja rakastui siihen. Sitten se sanoi” Minä rakastan sinua. Rakastaisitko sinä minua, kun olet niin täydellisen näköinen?” Sitten setyttö sanoi ”Minäkin voisin mielelläni rakastaa sinua. Sinäkin olet niin täydellisen näköinen”.”Tuletko asumaan minun kanssani kotiin?” kysyi tyttö ja enkeli suostui ja he elivät onnellisinaloppuun saakka.

Rehellisyys

Venla: Ei valehtele eikä piilottele rahoja.Anni: Ei saa paljastaa jos joku pitää salaisuuden.Jade: Jos sanoo, et mä annan sulle huomenna piirustuksen ja se ei annakaan sitä.Jasu: Sitä että on kiva toiselle ja antaa toisen tulla leikkiin.Henrik: No sellasta tota niinku että, jos toinen sanoo jotain niin tekee.Jesse: Jos joku vaikka niinku sanois tyhmää tai se menis aina pieleen, niin joku sanois, et säet oo rehellinen.Henrik: Tota ei niinku kiusaa.Julia: Ei turhantakia kiusaa toista.Saimi: Se tarkottaa sitä, että jos on vaikka ruokajonossa kaupassa, niin sitte ei oo tälleen ”voiärsyttävää”. Pitää kävellä ihan rauhallisesti, ku tulee oma vuoro, sanoo ”tässä minun rahat”.Eemil: Että rehellisyys on sitä, jos olis ottannu jotain karkkii, et ei olis niinku kertonnu vaan pii-lottelee sitä. Se on sata prosenttisesti rehellinen, jos kertoo.Otto: Silleen et jos on vaikka vihanen ja jos aikuinen sanoo rehellisesti, se tarkoittaa et voistulla vaikka rauha maahan.Miro: Et on rehellinen, et ei valehtele.Riki: Sellanen et tota ei kiusaa toista.

21

Kunnioittaminen

Anni: Että kehuu toista, ku toinen on tehny jotain hienoo tai upeaa.Venla: Että ei sano toi on tosi ruma ja en tykkää susta ollenkaan.Jasu: Että kunnioittaa kaveria, ettei sano sille, että ruma. Jos joku sanoo, että ruma ja toinensanoo, että nätti, se on kunnioittamista.Jesse: Että jos jotkut olis tehny sellasen rakennelman ja jotkut kävis tuhoo sen. Ne jotka ontehny sanoo et korjaa se samanlaiseks. Se on kunnioittamista.Henrik: Että niinku sanoo kaikkii ja kehuu, että kunnioittaa toista, ettei riko.Marianna: Et se tottelee.Anna: Kunnioittaa toisen hienoa pukua, tukan koristetta, hienoa piirrosta.Saimi: Se tarkottaa et sulla on hirmu hieno pipo, mä haluaisin myöskin tollasen.Otto: Että jos on vaikka synttärit ja loukkaa, voi pyytää anteeks, jos on ollu itte vähän kiusaa-massa.Miro: Et on ihmisille kiltti ja kunnioittaa.Riki: Äiskät ja iskät ajattelee vähän silleen, et jos me tehtäis jotain hyvää, te kunnioittaisittemeitä ja sanoisitte ”me ollaan ihan kilttejä”.Pietu: Ainakin sitä ettei toista töni koko ajan.Karri: Joku tulee juhlaan.

Suvaitsevaisuus

Venla: et on kiltti kavereille ja antaa kavereille joskus puheenvuoron eikä puhu päälle.Anni: Että pitää antaa toiselle lahja, jos tulee paha mieli, sit pitää pyytää anteeks.Henrik: Että silleen niinku suvaitsee kaikkee, suvaitsee tota kaikkia.Otto: Että mitä te ootte oppinnu.

Saimi: No se suvanto se vaikka tarkottaa ehkä sitä jos on luonnossa kävelemässä ja etsii jo-tain, minkä on pudottannu viime viikolla ja sitte sanoo ”vitsi ku mä löysin tän suvaitsevaisuu-den”.Riki: Ku se kuulostaa niin hiljaselta se suvaitsevaisuus, niin on aina hiljaa sellasissa tilanteissaku pitää olla.

22

Rajojen asettaminen

Venla: Että ei lähe yksin kotoa, että muistaa missä on kodin raja ettei mee vieraalle pihalle.Anni: Että pitää laittaa korkeammalle aita, jos toisella on pitkät jalat et se hyppää korkeelle.Katotaan, miten pitkälle se hyppää.Jasu: Että niinku jos jollakin ois kiva leikki lepparissa ja laittais tyynyt riviin, niin olis niinku raja.Henrik: Jos jollain on hyvä leikki ja tekee rajat, toiset ei saa tulla sinne sisäpuolelle.Anna: Että ei saa mennä rajan yli. Vaikka jos on aita ja vaikka menee siitä yli ja häiritsee, toi-sen kotirauha menee pieleen.Saimi: Että jos leikkii ja panee jonkun pahojen ja hyvien puolen.Eemil: Että ei mennä rajojen ulkopuolelle jos ope päästää puistoon leikkimään ja kertoo miskaikki rajat on.Otto: Se on ihan sama ku joku rikkois sääntöjä.Miro: Et ois niinku kiltti.Riki: Tota et ku joku leikkii ihan niinku lähekkäin ja olis eri leikeissä ja ne koko ajan innostuisja meluis yhdessä ja sitte olis niinku et ei myöskään satu, pitäis tehdä raja ennen ku jotain sat-tuu niinku tyynyistä: niiten yli ei saa mennä.

Turvallisuus

Venla: Ettei vaikka jos on allerginen jollekin, niin ei syö sitä.Anni: Että ei saa mennä autotielle silmät kiinni ylsin.Venla: Ettei saa mennä muutenkaan autotielle. Ei saa liukuu liukumäestä jonkun päälle.Anni: Ei saa sytyttää kynttilää yksin.Venla: Ei saa sytyttää takkaa yksin, mitään ei sas sytyttää yksin.Jasu: Ettei sattuis.Jade: Ettei oo ilkee.

23

Anton: Ei kiusaa.Henrik: No silleen et ei niinku tee toiselle haavoja ja niinku lyö.Jesse: Että jos jollakin on joku kiva juttu ja toinen menee tekemään siihen jotain. Joku toinenei saa mennä rikkomaan sitä.Marianna: Että suojaa.Saimi: No se tarkottaa sitä että vaikka jos on lentokone ja toinen lentokone tai helikopteri va-hingossa törmää niin suojaks on turvavyöt.Anna: Mä ajattelen että jos vaikka äiti tai isä haluis et lapset tottelis sitä niin silloin lapset, josne ei haluis totella ja tapahtuis jotain kamalaa, ei nyt kamalaa mut ikävää, ja lapsi ymmärtääet pitää totella aikuista.Otto: No että jos kiipee puuhun, sieltä voi pudota.Eemil: Ei saa mennä yksin autotielle. Ihan retkeä varten sanon.Miro: Et ei riko mitään.Riki: Mä luulisin et se olis vähän sellasta et lapsille ei tulis riitaa eikä sattuis, ei tulis mitäänhaavoja.

2.2. Reggio Emilia- kasvatusfilosofia varhaiskasvatuksemme kannattelijana ja suun-

taajana

Reggio Emilian kasvatusfilosofiaa ohjaa asennoitumistapa muuttuvasta peda-

gogiikasta muuttuvassa yhteiskunnassa ja arkipäivän muuttuvissa olosuhteis-

sa. Pedagogiikassa korostuu lapsi aktiivisena toimijana ja kiinnostus lapsen

oppimiseen. Kasvattaja kannattelee ja suuntaa lapsen toimintoja. Oppimises-

sa on tärkeää, että lapsi voi itse konstruoida oppimansa sosiaalisesti ja vuoro-

vaikutuksellisesti projekteissa. Projektityössä etsitään uutta ja merkityksellistä

tietoa eri näkökulmista ja tietolähteistä pala palalta.

Lapsi on avoin sille uudelle, mikä hänen edessään avautuu ja takertuu siihen

lyhyeen hetkeen, joka on havaitsemisen ja nimeämisen välissä. Kuvataiteella

ja muulla taiteellisella toiminnalla on olennainen rooli toiminnassa, koska lap-

sessa on kokemuksia, joilla ei ole vielä nimeä. Kuvallinen kieli rakentaa siltoja

erilaisten kokemusten ja ilmaisukielten välille. Kognitiiviset ja ilmaisuun liittyvät

prosessit nähdään läheisessä ja keskustelevassa yhteydessä toisiinsa. Kuval-

liset työt tekevät lapsen ajatuksia näkyviksi ja auttavat ymmärtämään todelli-

suuden ilmiöitä. Lapset voivat ikänsä edellyttämällä tavalla kohdata tutkimalla,

leikkimällä ja itseään ilmaisemalla ympäröivän maailman. Reggio Emiliassa

niin taidekäsitykselle kuin oppimiskäsitykselle on ominaista jatkuva dialogi ai-

kuisten ja lasten ympäristöjen kesken.

24

2.3. Toiminta-ajatus Ruusuun punainen lanka

Ruusussa varhaiskasvatus perustuu yhdessäoloon ja elämään lapsen arjessa

turvallisessa ilmapiirissä – siihen, että ollaan lapsen puolella. Aristoteleen mu-

kaan lapsen hyve on olla lapsi - toteuttaa sitä olemusta, joka on juuri lapselle

ominainen. Kasvatustoimillamme vaalimme lapsen herkkyyttä, lapsen omia ja

aitoja tunteita, mielikuvitusta sekä uskoa ihmeisiin ja hyviin asioihin maailmas-

sa. Rohkaisemme lapsen itsetuntoa kehittymään ja autamme lasta kasva-

maan ihmisenä – kulkemaan kohti päämääriään ja unelmiaan. Uskomme

kanssakasvamisen voimaan, keräämme ja jaamme kokemuksia yhdessä. Oh-

jaamme lapsia omaan ajatteluun, ihmettelyyn ja oman itsensä löytämiseen ja

toteuttamiseen. Lapsen tulee sallia etsiä vastauksia itse tietäen aikuisen ole-

van hänen tukenaan. Lapsen kasvuprosessi kietoutuu lapsen perheen, lä-

hiympäristön ja ympäröivän yhteisön jatkuvaan vuorovaikutteisuuteen.

Projektityöskentely muodostaa Ruusussa toteutettavaa varhaiskasvatusta ja

esiopetusta eheyttävän ja kehittävän tekijän. Siinä valitun teeman eripituiset ja

-sisältöiset projektit muodostavat ehyen asiakokonaisuuden: kokonaisvaltai-

sen lapsen kokemusmaailmasta liikkeelle lähtevän kasvun ja oppimisen pro-

sessin. Ruusun varhaiskasvatus toteutuu ja kehittyy reggiolaisen kasvatusfilo-

sofian pohjalta omanlaiseksemme varhaiskasvatustoiminnaksi.

2.4. Ihmiskäsitys

Ihminen kasvaa hitaasti omaksi itseksi, omaan kokoon elämänkokemustensa

saattelemana. Hän näkee oman merkityksensä maailmankaikkeudessa, sen

pienuuden ja suuruuden. Jokainen meistä on osa ihmiskuntaa, ei enempää

eikä vähempää. Ihminen on aina osa ympäristöään, joka koostuu eri ulottu-

vuuksista. Lähiympäristön lisäksi siihen kuuluu yksilön elämän maantieteelli-

set puitteet, historiallinen aikakausi, johon hänen elämänsä sijoittuu ja ilmapii-

ri, joka on aikaan ja paikkaan kuuluvan kulttuurin määrittelemä. On olemassa

yksilön elämä ja elämän prosessi. Missään kohdassa niitä ei voi täysin erottaa

toistaan, koska kaikki elämä on konkreettista ja yksilöllisesti toteutuvaa.

25

Jokainen ihminen luo Kari Uusikylän mukaan omaa persoonaansa sillä mitä

tekee, mihin ajatuksensa suuntaa, mitä elämässä valitsee. Ihminen rakentaa

omaa eheää itseään sitä mukaan kun ymmärtää olevansa arvokas sellaisena

kuin on, ja samalla hän viisastuu koko ajan. Viisauden oivallus on Uusikylän

mukaan kiinni perusluottamuksesta. Ihmisen pitää saada mahdollisuus kokeil-

la erilaisia asioita, jotta löytäisi oman reittinsä. Reitti voi olla välillä hukassa,

mutta uhkarohkeakin luottaminen elämään voi johtaa taas oikealle tielle.

Martti Lindqvist toteaa, että ihminen on itsetajuinen olento, hän kokee ja tietää

kokevansa. Ihmisen kyky arvioida itseään kriittisesti ja tarkastella omaa toi-

mintaansa on hänen ajattelunsa tärkeimpiä ilmenemismuotoja. Itsekritiikki on

parhaimmillaan selkeyttä ja realismia suhteessa omiin kykyihin, rajoihin ja te-

koihin. Terve itsekritiikki on oppimisen tärkein perusta.

Lindqvist kiteyttää ihmisen perusolemuksen osuvasti. ” Minulla on ruumis, jota

käytän ja jonka toimivuudesta olemassaoloni riippuu. Ruumiillisuuteeni liittyy

monenlaisia fyysisiä kokemuksia: miellyttäviä, hämmentäviä, kiihottavia, pelot-

tavia ja raskaita. Minulla on ajatuksia itsestäni, ympäristöstäni ja elämästä yli-

päänsä. Osaan selvittää ilmiöitä ja selviän useimmista arkipäivän tilanteista.

Koen vaihtelevia tunteita ja sisimmässäni syntyy erilaisia mielikuvia. Tavoitte-

len elämässäni joitakin päämääriä ja pyrin toimimaan, niin että saavuttaisin ta-

voittelemani. Iloitsen, suren, kärsin, rakastan, vihaan ja pelkään.”

Vaikka ihmisen kuuluu terveesti rakastaa itseään, kuuluu hänen myös kantaa

huolta toisista. Vain tämä pitää ihmisen koossa ja tekee elämän mielekkääksi

ja onnelliseksi. Ihminen ymmärtää, ettei hän ole mitään ilman tosia ihmisiä.

Hän ymmärtää rakkauden ja ystävyyden merkityksen. Hän tuntee vastuulli-

suutta samalla kun toteuttaa itseään. Hän ymmärtää, että kaikki ihmiset ovat

samanarvoisia, yhtä aikaa äärettömän mitättömiä ja pieniä ja äärettömän ar-

vokkaita.

Jos ihminen oivaltaa elämän ja kuoleman yhteyden, hän voi luopua paljosta ja

samalla saada jotakin korvaamatonta; löytää eheyden, yhteisyyden ja rauhan;

hänen ei tarvitse päteä ja voittaa muita. Itsenäinen ihminen on oman arvonsa

26

tunteva, riittävän itsetunnon omaava yksilö. Ihminen on alusta loppuun asti

olento, joka ei ole valmis. Ihmisenä minun ei tarvitse onnistua kaikessa ja osa-

ta kaikkea. Pitää vain osata etsiä ja tärkeintä on, ettei lopeta etsimistä.

2.5. Lapsikäsitys

Lapsen täytyy saada olla oman elämänsä päätekijä. Hänellä on päämääriä ja

hän pyrkii saavuttamaan tavoittelemansa. Tämä saa hänet koettelemaan voi-

miansa. Tämä jo aivan pienessä lapsessa elävä into on ihmiselle luonteen-

omaista. Se kumpuaa lapsen omasta spontaanista tahdosta ja persoonalli-

suudesta. Lapsen suhde ympäristöön ei ole kylmä, päinvastoin: siinä on heh-

kuvaa rakkautta. Maria Montessorin mukaan lapsen kehitykseen kuuluva teh-

tävä on oman persoonallisuuden rakentaminen. Montessorin syvä kunnioitus

lasta kohtaan auttoi häntä näkemään lapsen pyrkimyksen ohjata itse tekemis-

tään ja käyttäytymistään niissä tilanteissa, missä ympäristö tämän sallii. Lapsi

on myös heti syntymästään alkaen kykenevä kommunikoimaan ulkomaailman

kanssa.

Ihmisen kasvu jatkuu koko elämän. Mikään ei ole valmista, eikä lopullista, jos

ihminen ei niin itse ajattele. Jokaisella lapsella on oma kehitysaikataulunsa,

jossa voi tulla takapakkeja, mutta niihin ei tulisi jäädä kiinni. Kehityksellä on

omat lakinsa ja vaiheensa, joita kaikki seuraavat omalla ainutkertaisella taval-

laan. Ei pidä pakottaa ketään etenemään nopeammin kuin hän tuntee kyke-

nevänsä. Tahtia ei voi määrätä, mutta aikuisen tehtävä on tukea ja auttaa las-

ta matkalla uuteen tietoon sekä itsensä löytämiseen. Lapsi täytyy saada käyt-

tämään kaikkia taitojaan ja huomaamaan oma erityisyytensä.

Lapsille ovat tunnusomaista heidän voimavaransa ja kirous joutua jäämään

vaille huomiota. Lapsi tarvitsee aikuista. Lapsen kasvu ja kehitys tapahtuu so-

siaalisissa vuorovaikutussuhteissa häntä hoitaviin henkilöihin. Lapsen kehitys

ei ole mahdollista ilman hoivaa ja vuorovaikutusta. Hän hakee tukea ja hyväk-

symistä läheisiltä aikuisilta, ensinnäkin tarpeeseensa tuntea itsensä ymmärre-

tyksi ja toisaalta aktiiviseen toimintahaluunsa ympäristönsä tutkimisessa. Nä-

mä ovat fyysisten tarpeiden ohella niitä alueita, joilla pieni ihminen ei pärjää

yksin ja joihin hänen on saatava opastusta vanhemmilta sukupolvilta. Lapsi

27

tarvitsee myös tukea toimintansa ylläpitämisessä ja palautetta saavutuksis-

taan. Lapselle on tärkeää, että hänen kehittymisensä tuottaa kasvattajille iloa.

Hän tarvitsee ihailevan yleisön uutta taitoa opetellessa, ja vasta vähitellen tä-

mä ihaileva, arvostava yleisö siirtyy itsen osaksi.

Lapsi on aina perheensä jäsen. Aikuinen rohkaisee lasta itsenäisesti kehittä-

mään taitojaan ja syventämään tietojaan – lapsi puolestaan tuo perheen elä-

mään uutta tarmoa ja luo aikuisesta vanhemman, joka kykenee huolehtimaan

yhteisestä ihmisyyden kehittymisestä. Varhaisin muoto sosiaalistumista tapah-

tuu lapsen omassa perheessä. Aluksi mielikuva siitä, mitä lapsi tarvitsee, syn-

tyy häntä hoitavassa perheessä. Perheeseen kulminoituu pohjimmiltaan ihmi-

sen kyky pitää itsestään hyvää huolta, mikä edellyttää että ensin on pidetty

huolta. Perheeltä lapsi saa ehdotonta rakkautta ja lojaalisuutta, arvostusta ja

välittämistä.

Perhe on lapsen ensimmäinen myönteinen tunneside, joka on tarkoitettu kes-

tämään. Perheessä kiintymys ja hoiva ovat läsnä tietyn tarvittavan ajan, mutta

siinä on tilaa myös ajallaan itsenäistyä. Normit ja arvot, toiveet ja odotukset

sekä käsitykset oikeasta ja väärästä siirtyvät perheen sisällä. Lapsi jäsentää

itseään ja kokemuksiaan perheen vuorovaikutussuhteissa ja hän alkaa tunnis-

taa niin omaa yksilöllisyyttään kuin ”minäänsä muiden kanssa”. Tapa, jolla

perhe ja lapsi ovat vuorovaikutuksessa, on myös merkityksellinen toverisuh-

teiden kannalta. Suhde vanhempiin on siis syvemmässä mielessä toverisuh-

teiden perusta.

Lapsi tarvitsee toverisuhteita ja ystäviä. Toveriryhmässä lapselle muodostuu

tunne siitä, että hän kuuluu ryhmään ja kokee kumppanuutta. Lapset hakeutu-

vat toistensa seuraan, koska yhteinen tekeminen antaa mahdollisuuden moni-

puoliseen ja haastavaan toimintaan ja mieluisten kokemusten jakamiseen.

Lapsi oppii ymmärtämään toisten tarpeita ja sosiaalisia sääntöjä. Vuorovaiku-

tuksessa ikätovereiden kanssa lapset luovat yhteisiä merkityksiä, omaa lasten

kulttuuria. Lapsella on tarve vastavuoroisuuteen ja samalla tasolla olemiseen,

mutta myös sitoutumiseen ja molemminpuoliseen kiintymykseen. Lapsen suh-

teet toisiin lapsiin eivät siis ole merkityksellisiä ainoastaan vuorovaikutus- ja

28

yhteistyötaitojen harjoittelun kannalta, vaan ne ovat ennen kaikkea olennainen

osa lapsuuden sosiaalista maailmaa ja arkipäivää.

Leikkiminen on lapsen luontaista toimintaa ja keskeinen oppimisen keino. Se

on lapsen ilmaisemaa ja työstämää kuvitteellista tuotetta, jossa hän täydentää

myös kertomusta omasta minästään. Sanotaan jopa että leikki on suorempi

yhteys lapsen maailmaan kuin puhe. Lapsi pystyy leikissä asettamaan tietoi-

sesti joitakin tavoitteita kuvitellussa tilanteessa. Lapset harjoittavat sekä ruu-

mistaan että mieltään leikkiessään. Mielihyvä, jota me kaikki saamme siitä ko-

kemuksesta, että ruumiimme ja mielemme toimivat hyvin, muodostaa kaikkien

hyvänolon tunteiden perustan. Pienet lapset kokevat usein niin ylitsevuotavaa

iloa että ilmaisevat sen äänekkäästi itse tietämättä iloitsevansa nimenomaan

siitä, mihin kaikkeen heidän ruumiinsa pystyy. Leikin tärkein anti on sen tar-

joama välitön nautinto, joka laajenee nauttimiseksi elämästä yleensä.

Lapsen rikas mielikuvituselämä voi versoa vain enemmän tai vähemmän lei-

kinomaisesta ja keskeytymättömästä tuntikausien keskittymisestä omaan si-

säiseen elämään. Lapsi tarvitsee aikaa yksinkertaisesti vain olla oma itsensä;

aikaa tutkia vapaasti omia yllykkeitään ja uneksia maailmaa, joka olisi hänen

oma luomuksensa. Leikkiminen rakentaa paremmin kuin mikään muu siltaa

piilotajuisen maailman ja ulkoisen todellisuuden välille. Leikin välityksellä fan-

tasia muuntuu kun leikin toiminta tuo todellisuuden rajoitukset näkyviin. Leikki

on prosessi, jonka välityksellä lapsi tutustuu molempiin todellisuuksiin ja myös

oppii millä tavalla tyydyttää ne omaksi ja toisten eduksi.

Loris Malaguzzi puhui lapsen rikkaudesta, viehättymisestä ja intohimosta, lap-

sen sadasta kielestä, jotka ovat alituisessa vuorovaikutuksessa keskenään.

Hän puhui myös lapsen uteliaisuudesta, kyvystä ihmetellä. Lapsi haluaa rat-

kaista erilaisia ilmiöitä ja selvitä uusista arkipäivän tilanteista. Lapsilla on us-

komaton kyky antaa uusien ajatusten rikastuttaa vanhoja teorioita, lapset an-

tavat yllättää itsensä. He pystyvät selviytymään tilapäisestä kaaoksesta, kun

heidän todellisuutensa kaatuu päälaelleen. Lapset keksivät uusia oletuksia, he

tutkivat ja löytävät uusia haasteita. He ovat joustavampia, uteliaampia ja voi-

makkaampia kuin mitä koskaan osaamme kuvitella.

29

Myös me Ruusussa uskomme vahvasti lapsen sisäiseen voimaan ja kasvami-

sen tahtoon. Näemme lapsen olevan kyltymättömän utelias, eivätkä hänen

kysymyksensä ole koskaan typeriä tai turhanpäiväisiä. Aikuinen suhtautuu nii-

hin vakavasti ja kunnioittaen. Lapsen yksilöllisyyttä kunnioittamalla, hänen aja-

tuksiaan kuuntelemalla ja kuulemalla tuemme lasta tekemään itsenäisiä pää-

töksiä ja valintoja. Lapset tarvitsevat aikuisia, jotka tahtovat antaa heille haas-

teita ja auttavat heitä ylittämään aikaisempia rajoja. Lapset tarvitsevat luovia

aikuisia, jotka auttavat rakentamaan maailmaa ja samalla arvoja. Haluamme,

että lapsuus täällä Ruusussa olisi yhteinen seikkailu, jossa mielellään heittäy-

dytään haastaviin tehtäviin. Tiedon saavuttaminen voi olla rasittavaa, mutta

vaikeuksien voittaminen tuottaa iloa – uskaltaminen onnistuu yhdessä.

2.6. Ruusun tietoja oppimiskäsitys

Tieto on todellisuuden tulkintaa. Lapsen tieto perustuu merkityksenannon

kautta syntyneisiin tulkintoihin. Tieto on yksilöllistä, koska jokainen kokee to-

dellisuuden omalla tavallaan. Tieto rakentuu sipulimaisesti, kerroksittain, ai-

emmin opitun ympärille. Koska lapset, aikuiset ja ympäristö vaikuttavat toi-

siinsa, rakentuu tieto myös lapsen vuorovaikutussuhteissa.

Oppiminen on tiedon ja taidon rakentumisprosessi, jossa lapsella itsellään on

aktiivinen rooli. Oppimisprosessissa lapsi on vastuullinen ja sitoutunut. Aktiivi-

suuteen vaikuttavia tekijöitä ovat motivaatio, haastavuus ja omat tavoitteet.

Oppiminen alkaa näin lapsen omakohtaisten kokemusten kautta liittyen lapsel-

le merkityksellisiin arkielämän asioihin ja todellisiin ongelmatilanteisiin. Lapsi

harjoittelee ja oppii monenlaisia taitoja päivittäisissä luontevissa kontakteissa

eri-ikäisten lasten yhteisössämme: hän saa olla pieni ja oppia isommilta, olla

iso ja malli nuoremmille. Kohdatessaan uusia asioita, läpsi käyttää kaikkia ais-

tejaan oppimisen apuna.

Lapsi kykenee ohjaamaan omaa toimintaansa jo varhain, jos ympäristö tukee

hänen luontaista ja omaehtoista kiinnostusta ja tutkimista sekä suo rauhan

keskittymiseen ja kokeiluun. Omat valinnat ja valinnanmahdollisuudet ohjaavat

30

lapsen oppimista. Kasvattajan huomio kiinnittyy lapsen toimintaan ja sen laa-

dun tutkimiseen eri näkökulmista. Aikuisen tulee olla kiinnostunut ja tukea sitä,

mitä ja miten lapsi oppii ja kerää tiedon. Huomio keskittyy lapseen kykyyn in-

nostua ja ihmetellä erilaisia asioita, kykyyn keskittyä ja oppia kysymään ja et-

simään vastauksia sekä kykyyn oppia kuulemaan, näkemään ja muistamaan.

Tärkeää on myös huomioida lapsen taidot hahmottaa ja ajatella omaa ajatte-

luaan ja oppimistaan.

Jesse 5 v: Mua kiinnostaa sellaset nappulat, sakkinappulat.

Henrik 6 v:Mä haluan, että mä tiedän, missä on pankkikortti, että mä saan pankista rahaa.

Jade 6 v:Vähän niinku tähti piirtää. Se on aika vaikeeta. No, kun nää pitäis laittaa tämmöseks, mut ne menee mulla

vähän suoriks.

Saimi 6 v: Joskus voi tiiätkö unohtaa, mitä on muistanut.

Oppimisprosessi sisältää myös pettymystä, epävarmuutta, tietyntasoista ah-

distusta sekä vaikeuksia. Nämä ovat oppimisen tärkeitä taustavoimia. Aikui-

nen ohjaa lapsen havaintoja kysymyksin ja pohdinnoin ja auttaa häntä suun-

taamaan energiaa oikeaan kohteeseen, jotta oppiminen olisi tavoitesuuntaista.

Tämä jäsentää ja keskittää lapsen toimintaa tuoden siihen oivaltamisen ja ilon

ulottuvuuden yrityksen, erehdyksen ja onnistumisen maustamina.

Projektityöskentelystä on muodostunut Ruusussa toteutettavaa varhaiskasva-

tusta ja esiopetusta eheyttävä ja kehittävä tekijä. Siinä valitun teeman eripitui-

set ja -sisältöiset projektit muodostavat ehyen asiakokonaisuuden: kokonais-

valtaisen lapsen kokemusmaailmasta liikkeelle lähtevän oppimisen prosessin.

Lasten ajatteluprosessit sysätään liikkeelle mm. ongelmia asettamalla ja las-

ten oletuksia vertaamalla ja testaamalla. Projektien nostattamiin kysymyksiin

haetaan vastauksia yhdessä leikkien, liikkuen, kuvaa tehden, tutkien, pohtien

ja keskustellen. Etsitään uutta ja merkityksellistä tietoa eri näkökulmista ja tie-

tolähteistä pala palalta. Koska projektityö toteutuu pienryhmissä, on lapsella

mahdollisuus löytää oppiminen itse vuorovaikutuksessa toisten lasten ja ai-

kuisten kanssa.

Projektioppimiseen kuuluu olennaisesti lapsen omakohtainen oppimisen poh-

timinen. Koska projektityö etenee vaihe vaiheelta, avautuu lapselle mahdolli-

31

suus omakohtaisen oppimisen ymmärtämiseen. Lapsen käsityskyky kokee

jatkuvasti pieniä vallankumouksia aiheuttaen hänelle tarpeen rakentaa käsi-

tystään uudelleen. Hän voi kokea ristiriidan omien ja muiden käsitysten tai

omien aikaisempien käsitysten välillä. Projektin eri vaiheissa kokoonnutaan

yhteisiin jakamisen ja viestittämisen hetkiin pohtimaan ja keskustelemaan eri

näkökulmia ja vertailemaan niitä. Kertoessaan kokemastaan ja havainnoistaan

tai esitellessään dokumenttejaan lapset ilmaisevat mitä ovat oppineet, miten

he ovat oppineet. Heillä on myös mahdollisuus saada tietoa muiden lasten ta-

vasta nähdä asioita. Tulkintoja voi olla useita eikä vain yhtä oikeaa vastausta.

Ohjaavat kysymykset ja toisilta saatu palaute mahdollistavat oppimista edistä-

vien avainkokemuksien esille nousemisen.

Tietämyksellä on yhteisöllinen luonne. Vuorovaikutteisessa oppimisessa lap-

sien erilainen tietämys, osaaminen ja taustatiedot ovat käytössä. Pienryhmis-

sä lapset rakentavat uutta tietoa hyödyntäen toistensa tietoja ja taitoja; lapsi

saa antaa omakohtaisia merkityksiä asioille ja vastaanottaa toisten lasten nä-

kökantoja ja suhteuttaa niitä omiin tietorakenteisiinsa. Näin päästään ryhmän

kokonaistietämyksen monipuoliseen käyttöönottoon. Ryhmä on samalla ker-

taa sekä oppimisen ohjaajan että arvioijan roolissa, koska lapset ja aikuiset

yhdessä osallistuvat palautteen antamiseen, prosessin ohjaamiseen ja tuke-

miseen. Oppimisessa riemastuttavaa on myös, kun saa katsella vierestä, mitä

asioita toinen oppii ja päättää tehdä. Siinä on osaltaan hyvän oppimisilmapii-

rin onni: että osaa ja voi seurata, kuinka toinen muuttuu ja kehittyy.

Ruusun oppimiskäsityksen toteutuessa lapsi kokee, että hänellä on ajattele-

misen oikeus ja vapaus. Lapsi saa tuntea myös, että se mitä hän sanoo, tekee

ja ajattelee, on muiden lasten ja aikuisen odotuksissa arvokasta.

32

3. Varhaiskasvatustoiminta Ruusussa

3.1. Varhaiskasvatustoiminnan periaatteet

3.1.1. Lasten toiminnallinen orientaatio

Toimintamme keskeinen ajatus on rohkaista lasta tekemään ja kokeilemaan

itse - tehdä lapsi aktiiviseksi. Meillä toiminta ja koko arki perustuu nimen-

omaan leikkimiseen, liikkumiseen, tutkimiseen, taiteelliseen kokemiseen ja il-

maisemiseen. Silloin kun lapsi toimii ja näkee oman tekemisensä välittömät tu-

lokset, hän kasvaa, kehittyy ja oppii. Se, että lapsi joutuu uurastamaan ja pon-

nistelemaan, tekemään töitä itsekseen tai yhdessä oikein toden teolla, tuo to-

dellista tyydytystä. Se meidän kasvattajien tulee huomioida ja sitä meidän tu-

lee arvostaa.Mitä ainetta varjo on?Henrik: Aurinkoa ja maata.Riki: Ilmaa.Venla: Savua.Pietu: Pikkusen pimeetä.Onko varjosi kiinnittynyt johonkin vai leijuuko se ilmassa?Henrik: Se on kiinnittynyt maahan.Riki: Tietenkin se on kiinnittynyt maahan. Ihmisen varjo ei voi mitenkään karata. Varjon alku tulee ihmisestä.Venla: Ei ole kiinni.Henrik: Se makaa maassa.Riki: Miks me seisotaan, vaikka varjo makaa maassa? Jos ihminen menee makaamaan, varjo seisoo.Kokeilkaa! (Kaikki pötköttävät maassa vieretysten.)Venla: Se meni viereen.Riki: Sillon se istuu.Henrik: Silloin se makaa.Venla: Mun varjo liikkuu, sillon ku mä kävelen.

Varhaiskasvatuksen toteuttamisessa vuorottelevat ja keskustelevat lapsille

ominaiset toiminnantavat ja aikuislähtöiset sisällölliset orientaatiot. Toiminnan

suunnittelu ja havainnointi tapahtuu muun muassa sisällöllisistä orientaatioista

ja niiden tavoitteista käsin. Lapset orientoituvat sisältöihin ja raportoivat toimin-

taansa ja olemistaan heille ominaisin kielin, kuten kuvien, draaman, liikkeen,

musiikin ja puhutun kielen avulla. Meillä lapsi saa toteuttaa näitä moninaisia

kieliään kaikkialla arjessa. Myös projektityöskentelymme tuo esiin lapsen

omaa toimintaa ja tapaa olla oma itsensä.

Lapsen taiteellista kokemista arvostetaan ja päivittäin järjestetään tilanteita,

joissa lapsella on mahdollisuus esitellä taiteellisia tuotoksiaan ja tuoda niitä

esiin lapselle luonteenomaisella tavalla. Haluamme tukea lapsen omaehtoista

toimintaa, oli sitten kyseessä liikkuminen, musisointi tai muu taiteellinen ko-

33

keminen. Kaiken päivää eri tilanteissa lapsi haastaa itsensä ja toisensa mo-

nella eri ulottuvuudella. Kasvattajina me päivittäin tuemme lasta hänen haas-

teissaan huomaamalla ja ymmärtämällä lapsen intensiivisyyden ja tekemisen

synnyttämän lumouksen.

Lapsi tarvitsee ja kaipaa leikkiä. Se vaikuttaa lapsen kokonaisvaltaiseen kehi-

tykseen ja oppimiseen, ja siksi sen arvo tulee tiedostaa. Lapsen tapa ottaa

haltuun maailmaa on nimenomaan tekeminen ja leikkiminen. Ne ovat lapselle

luontainen yhdessä toimimisen muoto. Leikkiessään lapset oppivat toisiltaan

uusia asioita ja harjoittelevat ihmisten välistä toimintaa. Leikkiessään lapsi

harjoittelee eri taitoja, ratkaisee ongelmia tai käsittelee jotain sisällään olevaa

asiaa tai tunnetta. Aikuisen tulee tietoisesti valita leikkivälineitä, jotka tukevat

lasten erilaisia valmiuksia. Jossakin leikissä lapsi harjoittelee motorisia taitoja,

toisessa puolestaan korostuu mielikuvituksen harjoittaminen. Lapsi kuitenkin

itse organisoi omaehtoisesti leikkinsä ja valitsee miten ja kenen kanssa hän

leikkinsä luo. Se, miten aikuinen sallii lapsen leikkien levittäytymisen aikuisen

rakentamassa ympäristössä, on olennaista. Aikuisen tapa hallita tilaa kul-

minoituu usein järjestelmällisyyteen. Leikki jos mikä, uhmaa juuri tätä. Leikille

luonteenomaista on kekseliäisyys ja luova työskentely.

3.1.2. Lapsilähtöisyys

Lapsilähtöinen varhaiskasvatus on lasten mielenkiinnon kohteisiin ja intressei-

hin pohjaavaa teoreettisen ja havaittavan maailman välistä vuorovaikutusta ja

yhteistoimintaa - jatkuvaa edestakaista liikettä lasten ja aikuisten maailman

välillä. Lapsilähtöisen varhaiskasvatuksen keskeisenä näkökulmana on ottaa

lapsi aikaisempaa paremmin huomioon oman minuutensa ja tietämyksensä

aktiivisena luojana. Jokainen lapsi luo oman tiensä kehittyä toisten lasten ja

aikuisten kanssa. Lapsuudella on omat ikäkauteen kuuluvat merkityksensä,

joille tulee antaa niille kuuluva asema.

Lapsilähtöisyyden keskeisenä elementtinä on lasten omaehtoinen ja suunnit-

televa toiminta, joka säätelee niin tavoitteita, sisältöjä kuin itse toteutustakin.

Lapsen todellisen kasvamisen ja oppimisen ehto on oma tutkiminen ja kokeilu.

34

Lapsi oppii kokemalla, asettamalla kysymyksiä ja etsimällä niihin vastauksia.

Lapsen aloitteesta tapahtuva toiminta lisää myös oppimismotivaatiota. Tietoa

ei kaadeta lapsiin, vaan kunkin lapsen tulee luoda oma suhteensa opittaviin

asioihin.

Lapsilähtöisyyteen liittyy selkeä ajatus lasten ja aikuisten maailmojen tasa-

arvoisuudesta. Lasten luoma kulttuuri ei ole alisteista aikuisten luomille käy-

tännöille. Lasten kulttuuri on arvo sinänsä ja se muovaa lasten kehitystä. Lap-

sen toiminta ja toiminnan tavoitteet liittävät hänet ympäristöönsä. Lapsi on ai-

to, toimiva subjekti vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ympäristö tuot-

taa kulttuurin arvot ja kulttuurisen käyttäytymisen muodot. Niitä sisäistäessään

lapsi omaksuu ne aktiivisesti henkilökohtaiseksi ominaisuudekseen ja samalla

tuo vuorovaikutukseen oman erityisyytensä. Lasten ja ympäristön välinen vuo-

rovaikutussuhde tuottaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä pedagogiseen toimin-

taan.

3.1.3. Kokemuksellisuus ja elämysten ainutkertaisuus

Ruusun kasvatustoiminnassa uskotaan kokemuksellisuuden voimaan. Siinä

on olennaista jokaisen lapsen elinpiirin ja kokemusmaailman arvostaminen.

Jokaisen kokemukset ovat yhtä arvokkaita ja merkityksellisiä. Elämykset he-

rättävät lapsessa ajatuksia ja tunteita sekä aiheuttavat hänessä monenlaisia

reaktioita. Ne synnyttävät näkemyksiä, joista sitten jokainen ammentaa ja

päättää, mitä niistä sisällyttää persoonaansa. Siihen ei tule liiaksi puuttua. Ai-

kuisen tulee olla kiinnostunut ja tukea sitä, miten lapsi kerää elämyksiä ainut-

kertaisella tavallaan ja oppii niistä. On muistettava, että kokemukset ja elä-

mykset ovat puhtaasti henkilökohtaisia. Ihmisestä itsestään riippuu millaisena

havaintokohde hänelle näyttäytyy, miltä se tuntuu ja miten voimakkaasti hän

sen kokee. Pyrimme siihen, että lapsen kokemukset tulevat hänelle itselleen

rikkaammiksi - kirkastamaan omaa sisäistä kuvaa.

Etenkin pienet lapset tarvitsevat omakohtaisia kokemuksia tiedon käsitteellis-

tämisen perustaksi. Mitä enemmän havaintokokemuksia kertyy, sitä paremmin

hän pystyy luokittelemaan ja arvioimaan näkemäänsä. Kokemuksista pitää

35

saada kertoa muille, niitä pitää saada jakaa keskenään. Pienimpien kohdalla

aikuisen tulee huomata ja tehdä näkyväksi lapsen kokemukset, koska hänellä

ei vielä ole sanoja. Kaikilla on tarve tuoda esiin ainutkertaiset elämykset.

Aarne 2v: Kaatopaikalla on rottia. Rotat on ihan kuin sammakkoja.Jesse 2v: Mennään sinne.Joel 2v: Hei, ei ne lapset voi mennä sinne kaatopaikalle, roskat vaan.Missä kaatopaikka on?Lotta 2v: Tossa ihan meidän lähellä.

Puurula tuo ilmi kolmenlaisia kokemuksia, joita kasvatus yleensä synnyttää.

Puhutaan peruskokemuksista, arjessa tapahtuvista tilanteista, joita lapsi saa

aistiessaan tilanteita rauhassa ja kokonaisvaltaisesti. Esteettinen kokemus on

taas tuottavien, vastaanottavien ja keskustelevien toimintojen kokonaisuus,

joka on yhteydessä lapsen luonteeseen, sen subjektiiviseen puoleen. Flow-

kokemus perustuu puolestaan itse aikaan saatuun mielihyvää sisältävään ko-

kemukseen, jossa tavoitellaan nautintoa. (Puurula 2001, 170-174.) Ruusussa

arki- ja kasvatustoiminta puhuvat ikään kuin näiden kokemusten suulla. Ne

antavat mahdollisuuden nähdä ja kohdata todellisuutta eri tavoin.

Tavoitteita suunnitellessamme meidän tulee varautua ja olla avoimia näke-

mään yllätyksellisiä muutoksia lasten havainnoissa ja kiinnostuksenkohteissa.

Ne poikkeavat usein aikuisen ennalta suunnittelemista ja aavistamista. Aikui-

sen lähtökohdista lähtevä liian rajattu tehtävän anto vie lapselta mielenkiinnon

ja antaa varsin suppean ja pinnallisen kokemuksen. Tärkeää on arvostaa lap-

sen tapaa tehdä elämyksellisiä tutkimuksia omalla tavallaan. Ajatteluprosessin

alkuunpanijana lapsen omakohtainen elämys on aikuisen ennalta suunnitte-

lemaa tavoitetta arvokkaampi ja tehokkaampi.

3.1.4. Vuorovaikutteisuus

Päiväkotimme toimintakulttuurin kannalta olennaista on lasten ja aikuisten

maailmojen yhteensovittaminen, toisiinsa kietoutuminen, tiivis yhteistoiminta ja

aito kohtaaminen. Lapset myös opettavat toisiaan. Vertaissuhteet ovat aina

läsnä päiväkodin arjessa ja kasvatuskäytännöissä. Jos lasten keskinäiset suh-

teet saadaan toimimaan, niistä muodostuu kasvatuksen ja oppimisen merkit-

tävä voima. Se todentuu lasten kykynä työskennellä yhdessä yhteisten pää-

36

määrien hyväksi. Yhdessä toimiessaan lapset luovat sellaista uutta osaamista,

josta tulee myös kunkin lapsen omaa osaamista.

3.1.5. Projektityöskentely

Projektityöskentely perustuu lapsen omaan ajatteluun, tutkimiseen, aikaisem-

piin kokemuksiin ja niiden hyväksikäyttöön. Projektilla tähdätään henkilökoh-

taiseen vaikuttavuuteen lapsen maailmassa. Projektityöskentelyn perusaja-

tuksena on perehtyminen perusteellisesti johonkin rajattuun asiaan tai kysy-

mykseen, mistä alkaa kehittyä pidempiaikainen teema. Projekti on käymistila,

joka synnyttää energiaa, tärähtää, vyöryy, hengittää ja säkenöi. Sen keskiössä

on lapsi, joka uskaltaa olla oma itsensä, ajatella itse ja haastaa totuudet.

Joona 4v.: Millä tää ratikka oikeen kulkee?Eero 4v.: Valmaan pensalla.Otto 4v: Ei kyllä mun mielestä.Joona: No miten tää sit pääsee eteenpäin.Otto: Varmaan joku työntää tuolta takaa.Ja kaikki pojat kääntävät uteliaina katseensa ratikan peräosaan kaulojaan kurottaen.Astuessamme ulos Aleksanterinkadulle pojat sitten havaitsivat sähköjohtimet ratikan katon yläpuolella.Joona: Se syökin sähköä.

Projektin tarkoitus on saattaa ajatteluun liikettä. Tieto on tärkeää, mutta vielä

tärkeämpää on avautua sisäisesti uusiin suuntiin ja tarkastella asioita erilaisis-

ta näkövinkkeleistä. Lapsella on luontaisesti useita tarkastelukulmia samanai-

kaisesti. Niinpä lapsi kohtaa projektin keskiössä olevan asian peilaten sitä re-

aalimaailmaan, teorioiden ja tieteen maailmaan, arkikäsityksiin ja mielikuvi-

tusmaailmaan. Projektityöskentelyn aikana lasten ja asioiden välille syntyy yh-

teyksiä ja niiden väliset suhteet käyvät näkyviksi. Ruusussa projekteilla luo-

daan kuvaa maailmasta, joka on kokonainen, eräänlainen verkosto. Projektit

syntyvät ja toteutuvat toreilla ja turuilla. Projekti jatkuu lapsen mielessä, koto-

na, toveripiirissä tai muissa ympäristöissä, joiden merkitystä lapsen kasvussa

ja kehityksessä pidetään keskeisenä.

Projektityöskentelyn tavoitteena on, että jo pienet lapset pystyisivät perehty-

mään ja ymmärtämään ympäristöään paremmin. Projekti syntyy vain siinä ta-

pauksessa, että se on lasten kannalta merkityksellinen ja kiinnostava. Projekti-

työskentelyn pohjan luo lasten kanssa käydyt keskustelut. Ne suuntaavat ja

kehittävät lasten ajatuksia, auttavat heitä reflektoimaan ja tulemaan tietoiseksi

omasta oppimisestaan. Lapsi saa tuntea, että se mitä hän sanoo, tekee, ajat-

37

telee ja päättelee, on aikuisen odotuksissa vakavasti otettavaa ja muistiin

merkitsemisen arvoista. Aikuinen on todella kiinnostunut lapsen ratkaisuista,

eikä hänen edes odoteta tarjoavan tälle omiaan. Lapsen perspektiivi tarkoittaa

sitä, että ei ole olemassa oikeita tai vääriä vastauksia tai ajatuksia, vaan kaikki

ajatukset ovat loogisia ja itsestään selviä lasten omista kokemuksista käsin.

Projektityöskentely innostaa myös kasvattajia etsimään luovaa ja tutkivaa

asennetta itsestään. Mielikuvat, emootiot, esteettisyys, monitieteisyys ja elä-

mänkerroksellisuus ovat aikuisen käsitemaailman pohjana. Projekteissa on

läsnä aikuisen käsitemaailma, mutta projekti kasvaa lasten käsitemaailman

mukaan. On arkitietoa, ruumiintietoa, aistien tietoa, kokemuksellisuutta ja in-

tuitiivista tietoa. Pyrkimykset olennaisen hahmottamiseen, parantavaan kuvit-

teluun, analyyttisyyteen, kriittisyyteen, leikillisyyteen, ironiaan, vakavuuteen tai

tunnevoimaisuuteen inspiroivat uusiin ajatuksiin, joista voi ammentaa projek-

teissa. Kaupungin voi kokea tuhannella tavalla – ammennusaltaamme vuodelta 2006- 2007.

38

Ohessa kaavio Kaupunkiprojektimme vaiheistuksesta 2006-2007. MH

Kaupunkilaiset Rakennukset Tapahtumien virtaa Asemakaava

Ensimmäisten

hypoteesien

keruuKesätehtävä:

- Kävitkö kaupungissa? Jos, niin millaisessa?- Kaupunkirunoihin eläytyminen: Kuvan tuot-

taminen

Muutamissa perheissä oli paneudut-tu kesäkirjeen tehtävään koko per-heen voimin. Näissä dokumenteissalasten näkövinkkelit, ajatus- ja ko-kemusmaailmat tulivat monipuoli-sesti ja elävästi esille. Ne kiinnosti-vat kovasti myös muita lapsia.

Lasten haastattelut: Jatka lausettaKaupunki on…

Ääniärsyke: Kaupunkiäänien maalaaminenabstrakteiksi kuviksi pareittain

Kätketyn näkeminen: Lehtikuvan kiehto-van yksityiskohdan sanallinen ja kuvallinenkertomus Draama: Pedagoginen leikki

salissa Maalaishiirien vierailukaupunkiin

Visuaalinen ärsyke: Lasten hypoteesien pohjalta koottukaupunkikollaasiseinä ryhmähuoneeseen

Hypoteesit heitetään lapsille ta-kaisin: Niihin etsitään vastauksia

kollaasiseinältä pareittain

Yksityis-kohdankuvaami-nen kolmi-ulotteisesti:Kaupukide-taljit

39

3.1.6. Dokumentointi

Sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan ihmisen omaa aktiivisuutta

tulee kehittää omien kokemusten tiedostamisessa ja ymmärtämisessä. Tiedon

aktiivinen konstruoiminen ja jatkuva dokumentointi on niin lasten kuin aikuis-

tenkin merkittävä oppimisen ja kehittymisen keino. Dokumentoinnin kautta

lapsen oma näkökulma kasvuunsa tulee selkeästi esille. Se myös mahdollis-

taa aikuisen jatkuvan kasvun tietoisemmaksi, kohtaavammaksi ja kuulevam-

maksi suhteessa lapseen ja omaan työhönsä.

Meillä Ruusussa dokumentoinnilla tarkoitetaan päiväkodin tapahtumien toden-

tamista, tiedon keruuta ja tiedon jakamista. Päiväkodissamme tieto tallentuu

kuvalliseen ja kirjalliseen muotoon. Dokumentoinnin kautta välittyy kuva sekä

päiväkotimme toiminnasta ja kehittymisestä että lapsien oppimisprosesseista.

Dokumentoinnin menetelminä käytämme keskustelua, havainnointia, haastat-

telua ja valokuvausta. Tärkeän dokumenttiaineistomme muodostavat myös

lasten omat tuotokset, kuten piirustukset ja muut muistiinpanot.

Projektityössämme dokumentointi liittyy kaikkiin projektin vaiheisiin: aineiston

keräämiseen, tiedostamiseen ja syventämiseen. Projektimme rakentuvat ja

etenevät dokumentoinnin varassa. Kirjaamme ja valokuvaamme lasten aja-

tusmaailmaa, toimintaa ja prosesseja. Aineiston kerääminen on lasten elä-

mänpiirin valjastamista koko ajan kehkeytymässä olevan projektin tarpeita

palvelemaan. Tiedostaminen on dokumentoinnin kannalta keskeinen, sillä sii-

nä kristallisoituu selkeästi lasten näkemykset ja se miten lapset kyseisen ai-

hepiirin kohtaavat. Ilman tiedostamisvaihetta projekti ei voi syntyä. Projektin

kolmannessa vaiheessa kirjataan ylös projektin eri vivahteita. Tarkoituksena

on projektin syventäminen monipuolisen oppimisen suunnassa. Tämä edellyt-

tää kerätyn tiedon analysointia aika ajoin yhdessä.

3.1.7. Lapsen portfolio

Portfolio on lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen kertomus. Portfolio mah-

dollistaa jatkuvan pohdinnan, ja siksi se on merkittävä väline ennen kaikkea

40

lapselle, mutta myös aikuiselle. Sen avulla lapsen itsetuntemus ja myönteinen

minäkäsitys lisääntyy omaa kasvuaan tarkastelemalla.

Myös me Ruusussa kokoamme lapselle oman portfolion, jonka tehtävänä on

kertoa tarinaa lapsesta. Portfoliota voi verrata arvopaperisalkkuun, johon lapsi

on sijoittanut itseään ja työtään. Se voidaan nähdä eräänlaisena läpileikkauk-

sena lapsen kehityksestä, näytteenä millainen yksilö on. Portfolion kautta välit-

tyy tietoa portfolion omistajasta ja tekijästä, mutta myös siitä kontekstista, jos-

sa kansiota on koottu.

Lapsen portfoliota voi parhaiten kuvat sanoin henkilökohtainen ja tärkeä. Port-

folioon kerätään lasten kesäkokemukset, valokuvat ja tärkeät esineet. Siellä

voi olla myös kuvia lapsen ja perheen elämästä, lapsen tekemiä piirustuksia ja

kokemuksia retkistä ja juhlista. Lisäksi sieltä löytyy lapsen selostuksia ja mieli-

piteitä, omiin satuihin ja juttuihin vangittua lapsen mielikuvitusmaailmaa, spon-

taaneja ajatuksia sekä tietoa yleensäkin siitä, mitä lapsi tekee päiväkodissa:

mistä nauttii ja pitää. Tämän lisäksi portfolioon kerätään kaikki projektin do-

kumentoinnit.

Portfolio on myös hyvä informaation välittäjä lasten vanhempien ja päiväkodin

henkilökunnan välillä, sillä se kertoo päiväkodin arjesta ja lapsen toiminnasta

osana siinä. Näin vanhemmille välittyy kuva sekä päiväkodin toiminnasta että

oman lapsen kehittymisestä.

3.2. Leikin korvaamaton merkitys varhaiskasvatuksessa

Leikki on intensiivisessä suhteessa olemassaoloon ja se on prosessinomaista.

Leikkiin liittyy vahvasti sosiaalinen toiminta, liikunnan tarpeen tyydyttyminen,

opittujen sääntöjen noudattaminen, tunteiden läsnä oleminen sekä esteettiset

ja luovat elementit. Leikki on luonteeltaan myös terapeuttista. (Laukka 1998,

19-23.)

A: Tää yksisarvinen osas tehdä mitä vain. Tää oisFloria, jooko?Ja toi Jasun poni osais lentää. Nimi on Auringonsäde.E: Ainakin tän nimi on Sirina, se osas lentää ja auttaa, jos niillä ois joku hätä tai vikana, ja jos ne ei löydä kotiin.A: Ja nää on löytäny toisensa sellasessa aavikkopaikassa ja ne päätti ystävystyä.

41

J: Joo, kun se oli niiden kaikkien eduksi.E: Ja ne tottu toisiinsa ja alko elää ja asua yhdessä.E: Ja Sirina näki siellä lumihiutaleen oudosti lentevän taivaalta. Ja se laskeutui sen ympärille.Yksisarvinen ja poni tulkaa katsomaan, täällä sataa lunta.J: Oo...A: Minua ei nyt kiinnosta, olen nähnyt ennenkin. Sitä paitsi se oli silloin vaaleanpunaista ihanaa lunta.E: Ei, kyllä tämä on ihan tavallista valkeaa!J: Minua kiinnostaa kyllä.E: Eikun, nyt tämä muutti pois kotoa.A: Ei, Ellen! Jooko että nää ei koskaan riitele, eihän!!!E: Ei, ei, ei, mut tää muuttaa nyt ensi yöksi vaan ulos ja tulee sitten ensi yönä kotiin. Tää kaipaa vähän olla yksin jaseikkailla.Ja Sirina tapaa Patrickin, joka on kivi, joka elää. Ja hän tutustuu siihen.A: Apua Sirina, tulipalo!E: Jooko, että se poni on siellä lieskan keskellä.J: Joo.E: Sinä pelastit hänen henkensä oletpa ystävä.A: Katsokaa, olenpa minä vahva.E: Oi, jaksat nostaa sen kiinalaisen kiven. Tää tyttö oli löytäny sen Kiinasta.

Leikkiminen vastaa lapsen sisäistä olotilaa. Leikissä lapsi nauttii mielettö-

myyksistä, arvojen kyseenalaistamisesta, järjettömyyksistä, oikuista ja yllätyk-

sistä. Hän liittää yhteen erilaisia mielikuvia ja kokemuksia: rakentaa ulkoista ja

sisäistä todellisuutta. Leikille tulee antaa runsaasti aikaa, rauhaa ja tilaa. Tar-

vittaessa leikillä on oltava mahdollisuus jatkua useiden päivien ajan.

Leikki on silta lapsen ja hänen ympäristönsä välillä. Leikkiä arvostavassa päi-

väkodissamme lapsen on helppo löytää tie toisen lapsen luo. Ryhmän muo-

toutuessa kasvattajan merkitys ystävyyssuhteiden ja leikkien viriämisessä on

tärkeä. Aikuinen ohjaa lapsen toisen lapsen ja leikin luo. Ruusussa myös pe-

dagogisella, ohjatulla projektiin liittyvällä leikillä on oma tärkeä paikkansa. Sii-

nä lapset saavat pienissä ryhmissä, aikuisen ohjatessa ja dokumentoidessa,

leikkiä annetun aiheen puitteissa. He kehittelevät annetun alkuasetelman puit-

teissa omaa leikkiä ja kertovat sen päättyessä siitä muille lapsille.

Leikkiympäristön ilmapiirin tulee olla monikerroksinen, yhtä hyvin harrasta

keskittymistä edellyttävä kuin myös vilkkaan toiminnallinen, tekemään ja ko-

keilemaan kannustava. Leikkitarvikkeet ovat lasten ulottuvilla ja niiden tulee

olla laadukkaita ja ikätason mukaisia. Lasten leikeissä ilmenee heidän senhet-

kiset mielenkiinnon kohteet, toiveet, tunteet, ja taidot. Leikki muuttuu lapsen

kasvaessa yksinleikistä rinnakkaisleikkiin ja lopulta sääntöleikkeihin.Venla (6 v): Mä tarkkailin Paulaa ja se oli ihan hiljaa ja sit se piti kädessä jotain tuolia, pientä puutuolia ja sit sen pai-

dassa oli joku leppäkerttu. Ja seuraavaks se piti kädessä sellasta puupölkkyä ja välillä se pani sen leikkituolin sella-

seen laatikkoon, missä oli muitakin tavaroita.

Eemil (6 v): Mä tutkin Tuomasta, mitä Tuomas tekee. Mä näin et se leikki Action manillä ja se puki sitä Actionmaniä.

Se vähän jutteli ja se leikki Kasperin ja Harrietin kanssa. Se pysy koko ajan paikallaan.

Venla (6 v):Niil oli hauskaa ja ne puhu paljon keskenään: ei ollu hiljaa niinku Paula. Rätvänät on aika puheliaita.

42

Anni (6 v): Villiruusut on iloisempia siin leikissä ku rätvänät. Rätvänät keskittyy paremmin, ne tajuu, miten sen leikin

pitää mennä.

Ruusussa vaalitaan leikissä kumpuavaa lasten luovaa ja esteettistä toimintaa.

Esteettisessä leikissä on kehittäviä ja pedagogisia ominaisuuksia. Esteettisyys

kohentaa toiminnan elämyksellisyyttä ja intensiteettiä ja johtaa pitkäkestoi-

sempaan toimintaan. Siksi leikkiympäristöömme kuuluu ajatuksia ja mielikuvi-

tusta haastavia erilaisia vaihtuvia materiaaleja, tilpehöörejä, joita lapset käyt-

tävät leikkien elävöittämiseen. Tarjonta on runsasta mutta hienovaraista. Las-

ten leikkiessä tapahtuu luonnostaan materiaalien valintaa, niiden ennakkoluu-

lotonta yhdistelemistä, luovaa sommittelua ja kauneuden kokemista, lumou-

tumista. Näissä tilpehööreissä lapsi kohtaa materiaalien rikkaan kirjon, oppii

lajittelun ja luokittelun ja kasvaa vastuuseen omasta ympäristöstä palauttaes-

saan tilpehöörit paikoilleen leikin päätyttyä.

Oman taidesuhteen kehittämiseen tarvitaan henkilökohtaisia löytämisen ja va-

linnan mahdollisuuksia. Lasten vapaassa roolileikissä lapsi toteuttaa illuusioi-

taan ja asioita, joita toivoo, kaipaa ja uneksii. Lapsi nauttii, kun saa luoda ja

rakentaa mieleisensä esteettisen sopukan ja muuttaa itsensä ja todellisuuden

joksikin uudeksi, muuksi.”Kauneus on. Se pelastakoon meidät. Se on kauneudelle oivallinen homma. Ja olkoon kauneuden sisar leikki siinä

työssä mukana. Ilman toista ei toistakaan ole. Näin olen sen ajatellut.” (Siekkinen 1993)

3.3. Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa

Lapsen kokonaisvaltainen kehitys on sen vuorovaikutuksen varassa, jonka

lapsi kokee suhteessa häntä hoitaviin aikuisiin. Jo vastasyntyneellä on kyky

olla yhteydessä ympäristöönsä: ottaa vastaan tietoa ja reagoida siihen. Vuo-

rovaikutus on kaksisuuntaista: antamista ja saamista. Pieni lapsi ottaa kontak-

tia hymyilemällä ja ääntelemällä ja kielen kehityttyä myös keskustelemalla.

Kielellä on tärkeä sija ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa sekä myönteisen

minäkuvan kehittymisessä ja hyväksymisessä ja se muokkaa lapsen persoo-

nallisuutta. Verbaalisuudella on suuri merkitys ihmisen tietoisuudelle. Kielen

oppiminen on aina persoonallista ja luovaa. Kielen merkitys ajattelutoimin-

noissa korostuu lapsen kasvaessa. Kieli kehittyy mietiskelyn, kyselemisen ja

43

kertomisen tasolle. Kielen hallinnan valmiudet ovat pohja myös kaikille oppi-

misvalmiuksille: loogiselle ajattelulle, ongelmanratkaisulle.

Lapsen ajattelu, kieli ja vuorovaikutustaidot kehittyvät lapsen sosiaalisissa

suhteissa: kotona ja päiväkodissa. Kasvattaja reagoi lapsen yksilölliseen ta-

paan ilmaista itseään ja rohkaisee lapsen halua vuorovaikutukseen. Päivittäi-

sissä toimintarutiineissa lapsi oppii eri tilanteisiin liittyvää kieltä. Leikkiessä yk-

sin tai toisten lasten kanssa lapsi liittää kieltä toimintaansa, he oppivat ilmai-

semaan itseään, kuuntelemaan toista ja puhumaan vuorotellen.

Vertaisryhmässä lapsi opettelee toimimaan tasavertaisesti: odottamaan vuo-

roa, jakamaan asioita ja pitämään puoliaan. Toisten lasten kanssa toimiessa

opetellaan yhteistyön alkeita, tunteiden ilmaisua ja säätelyä; lapsi oppii pa-

remmin ottamaan huomioon toisen ihmisen omine toiveineen. Muiden lasten

antama palaute vahvistaa jo opittuja vuorovaikutustaitoja tai muokkaa niitä

uudenlaisiksi. On tärkeää, että lapsi kertoo sanoin, mitä on kokenut, koska sil-

loin asia on tullut lapsen tietoisuuteen.

Sadut, tarinat, riimittelyt, runot ja draama harjaannuttavat lapsen kielellisen tie-

toisuuden aluetta ja tutustuttavat lasta kielen rikkauksiin. Kuunteleminen ja

kuuntelemaan oppiminen kirjallisuuden avulla on tärkeää kielellisten havainto-

jen tekemisessä. Samalla lapsi oppii keskittymistä ja eläytymistä. Draamalli-

sen kertomisen eri muodot esim. nukke-, pöytä- ja varjoteatteri ja lasten rooli-

pukeutuminen rikastuttavat mielikuvituksen kautta lapsen ilmaisua: antavat

sanoja ja tapoja erilaisten kokemusten käsittelemiseen ja kertomiseen. Lap-

sen omat tarinat ja luova ilmaisu kasvattavat luottamusta omiin kykyihin ja jat-

kuvaan itsensä ilmaisemiseen.

Esiopetuksessa lapsen kielellinen tietoisuus syvenee. Huomiota kiinnitetään

sanarytmiin, alku- ja loppuäänteisiin, sanan pituuteen, isoihin ja pieniin kirjai-

miin ja erilaisiin kirjoitustyyleihin ja puhutun kielen muuttumiseen kirjalliseen

muotoon sekä erilaisiin käsitteisiin ja asiakokonaisuuksiin. Tutkimme myös

tarkemmin lukuja kirjoitussuuntaa, kirjainten oikeinkirjoitusta ja -lausumista,

sanojen- ja lauseiden rakennetta ja samalla kirjaimella alkavia sanoja. Lapsilla

44

on myös mahdollisuus kehittää omaa kielellistä tietoisuutta oma-aloitteisesti

oppimisympäristön tarjoamien haasteiden avulla.

Kannustamme jo lukemaan oppineita kirjoittamisen sekä lukemisen taidon

käyttämiseen jokapäiväisissä leikeissä. Myös toisten lasten opastaminen on

palkitsevaa kaikille erityistaitoja osaaville. Aikakäsitteisiin tutustutaan mm. ka-

lenterin kautta. Edellä mainittuja toimintoja toteutamme pikemminkin kehitys-

tason kuin iän mukaan.

Päiväkodissamme toteutettava projektityöote ruokkii lapset keskusteluun ja

johtopäätösten tekoon. Jotta lapsi alkaisi keskustella ja tehdä johtopäätöksiä,

täytyy hänen olla sitoutunut projektiaiheeseen ja olla kiinnostunut siitä. Sisäl-

lön täytyy siis olla merkityksellinen lapselle. Annamme lasten kysymysten tulla

ja kuuntelemme lasten omia kysymyksiä ja ratkaisuja sallien lasten keskuste-

lun ja oppimisen toisiltaan. Lapsilla on eri tapoja kokea sama aihe. Kokonai-

suus koostuu yksilöllisistä kokemuksista ja erilaisista ajattelutavoista. Se miten

lapset ajattelevat ja käyttävät sanoja havainnollistaa lasten käsityksiä asiasta.

Toisten ajattelusta ja ilmaisusta voi oppia. Dokumentointi antaa lapselle mah-

dollisuuden kerrata ja palata siihen, mitä hän sanonut ja oppinut. Näin uudet

ajatukset ja ideat voivat pulpahtaa esiin. Lapset näkevät, kuinka heidän aja-

tuksensa ja tapansa ilmaista asioita ovat kehittyneet ja muuttuneet työskente-

lyn aikana.

3.4. Arviointi3.4.1. Varhaiskasvatustoiminnan puitteiden arviointi

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toteutumista arvioidaan jatkuvasti sekä

lapsen kasvun ja oppimisen että päiväkodin toiminnan osalta. Arvot, toiminta-

periaatteet, työtavat ja oppimisympäristö luovat toiminnalle puitteet.

Yhteinen arvopohja luo perustan toiminnan toteutumiselle ja se arvioinnille.

Sen luominen alkoi päiväkodin perustamisesta 2001. Varsinaisen sysäyksen

syvemmällä pohdinnalle antoi varhaiskasvatussuunnitelmatyö syksyllä 2004,

jolloin käynnistyi kiivas arvokeskustelu. Meillä arvojen työstämisen sallittiin olla

pitkä prosessi ja keskusteluun käytettiin runsaasti aikaa. Myös vanhemmat

45

osallistuivat arvokeskusteluun vanhempainilloissa ja loivat yhteistyössä arvot

heidän näkövinkkelistään. Arvopohjan syventyessä ja laajentuessa kaikkien

tietoisuudessa pystytään paremmin arvioimaan toimintaa arvoihin peilaten.

Toimintaympäristömme on ollut arvioinnin ja kehittämisen kohteena päiväko-

din perustamisesta lähtien. Sen rakentamisessa on mietitty tarkoituksenmu-

kaisuutta, monipuolisuutta, esteettisyyttä, elämyksellisyyttä ja yllätyksellisyyt-

tä. Toimintaympäristön arvioinnin taustalla on reggiolainen ajatus ympäristöstä

yhtenä lapsen kasvattajana. Vahva dialogi lapsen ja ympäristön välillä synnyt-

tää elävän vuorovaikutuksen siten, että ympäristön puhuttelu tukee lapsen

oppimista ja kehitystä. Aktiivisen oppimisen koulutuksen alkaminen alueel-

lamme syksyllä 2005 on kirvoittanut meidätkin entistä aktiivisempaan toimin-

taympäristön kehittämisprosessiin ja arviointiin. Koulutus on lähentänyt vuoro-

vaikutuksellista yhteistyötä alueen muiden päiväkotien kanssa ja antanut tu-

kea ja rakentavaa kritiikkiä toimintaympäristöjemme kehittämisen tiellä.

Päiväkotimme toimintaperiaatteiden ja lapsen kasvu- ja oppimisprosessien ar-

viointi on aina läsnä. Päiväkodissamme vallitsevan dokumentointikulttuurin

avulla nousee itsestään esiin lapsen kasvun ja oppimisen kaari. Varhaiskasva-

tustoimintaa arvioidaan pedagogisella dokumentoinnilla: havainnoimalla, kat-

selemalla, kuuntelemalla, keskustelemalla, valokuvaamalla ja kirjaamalla.

Dokumentointi paljastaa niin yksittäisen lapsen kuin lapsiryhmän kehityksen ja

mahdollistaa varhaiskasvatustoiminnan arvioinnin.

Jotta arviointi mahdollistuu, on toiminnalle asetettava tavoitteet. Tavoitteiden

suunnassa edetään jatkuvan arvioinnin ja arviointitulosten tarkastelulla, tulkin-

nalla ja soveltamisella käytäntöön. Havainnointi, dokumentointi ja arviointi kul-

kevat käsi kädessä ja synnyttävät yhdessä dynaamisen prosessin, oli sitten

kyseessä yksittäinen lapsi, lapsiryhmä, projektityö tai koko varhaiskasvatus-

toiminta. Esimerkki projektityön tavoitteista vuodelta 2005-2006.

Kokonaisprojektitavoite:Rohkeus asioiden omakohtaiseen kohtaamiseen, työstöön ja haltuunottoon pelkäämättä ni-meämisen vaikeutta ja lopullista mahdottomuutta.

Miksi tavoitellaan?Haluamme korostaa toiminnassamme lapsen merkityksenantokykyä (symboleja, havaintoja,keksintöjä ym.) ja lapsen ajattelurakenteiden (arkikäsitykset, reaalimaailma, teorioiden ja tie-

46

don taso, mielikuvitusmaailma) hyödyntämistä kokonaisvaltaisessa asioiden haltuunotossaesiopetuksessa

Kokonaistavoitteesta johdetut osatavoitteet:- Väkevöittää lapsen tapaa nähdä, kuulla, jäsentää ja arvioida ympäristöään ja siivittää sitä ylinäkyvissä olevien rajojen.- Kirkkaan havainnon ja mielikuvituksen liito; rikastutta lasta itseään ja ympäristön kohtaamis-ta oman ajattelun ja havaintojen kautta- Pysähtyneen silmänräpäyksen vangitseminen; ammentaa arkisista asioista jotain pysyvää- Maailman kohtaaminen iloisella ja riemastuttavalla tavallaMitä on tehtävä tavoitteen saavuttamiseksi?- Lapsen lähielämänpiirin valjastaminen projektin tarpeita palvelemaan- Vahvan elämyksellisyyden ja uusien ja yllättävien näkövinkkelien tavoittelu tutkittavien asi-oiden kohtaamisessa- Luottamus lapsen kykyyn nähdä asioiden monet eri merkitystasot- Ilmiöiden tarkastelu jonkin kautta, läpi, peilikuvana, vinosti, kohdennetusti(Thomas 5v: "No kun on ihan paikallaan ja katsoo jotain. Kun kulkee vaan sen ohi ja vaan nä-kee sen.")

Arviointikriteerit:Minimitaso- lapsi oppii havainnoimaan eri näkökulmista asioita ja ilmiöitä ympärillään, mutta tieto ei jä-senny vaan jää ulkokohtaiseksi eikä rikastuta lastaMaksimitaso- Lapsi tulee tietoiseksi useista samanaikaisista asioiden ja ilmiöiden tarkastelukulmista sekähenkilökohtaisella että yhteisöllisellä tasolla.- Lapsi alkaa nähdä tavallisissa arjen asioissa niiden erityisyyden, henkilökohtaisen vaikutta-vuuden, ällistyttävyyden ja niiden ravitsevan ilon – kätketyn

Arviointitapa:Arvioidaan lapsen tapaa kohdata ja arvioida asioita avoimesti sekä halua ja kykyä asioidenkohtaamisessa ja jakamisessa arjessa: tapahtuuko väkevöitymistä, siivittyykö asiat yli näky-vissä olevan, löytyykö kätkettyä, liitääkö mielikuvitus, tapahtuuko kirkkaita havaintoja ja liittyy-kö tajuamiseen oivalluksien ravitseva ilo.

Mikä nousee pinnalle?Todetaan millä tavalla lasten suhde tutkittavaan asiaan kehittyy: miten se tulee ilmi lapsenpuheessa, teoissa, tavassa olla ja tavassa viestiä se toisille? Syntyykö omia reittejä, uusia ha-vaintoja, löytyykö ihmeitä ja pysähtymisenpaikkoja, herääkö henkilökohtaisia kysymyksiä, jot-ka vaativat vastauksia? Millä tavalla reitit, havainnot, ihmeet ja kysymykset yltävät ilmaisun jaajattelun tasolle?Mitä arvioinnin tuloksilla tehdään?Syvennetään yhdessä ymmärtämystä, avaudutaan sisäisesti uusiin suuntiin, etsiydytäänedemmäksi.

UUSI KOKEMUSUUSI HAVAINTO

UUSI TIETO

LUOKITTELUVERTAILU

JÄRJESTÄMINEN

UUDETKÄSITTEETUUDET ILMIÖTUUDET

47

Koko päiväkodin toiminnan ja toimivuuden arviointi tapahtuu säännöllisesti

yhdessä viikkokokouksissa, ryhmäpalavereissa, kehittämisilloissa ja kehittä-

mispäivissä. Niissä hiotaan yhteisiä päämääriä, tavoitteita ja visioita. Se on

yhdessä tulevaisuuden näköalojen maaperän luomista. Arviointikeinoina toi-

mivat myös henkilökohtaiset kehityskeskustelut esimiehen kanssa sekä työil-

mapiirimittaukset. Oleellista on myös päivittäinen oman työskentelyn arviointi

suhteessa omaan kehittymiseen, mikä on ammattiosaamisen kasvamisen

edellytys. Vanhemmat osallistuvat lapsensa kasvun ja päiväkodin toiminnan

arviointiin kasvatuskeskusteluissa, vanhempainilloissa, asiakastyytyväisyys

kyselyissä ja päivittäisissä tapaamisissa. Lapsilta palaute saadaan suoraan

arjessa tai vanhempien viestittämisen kautta.

3.4.2. Lapsen oma arviointi

Lapset tekevät arjessaan jatkuvaa omaa arviointiaan, joka perustuu pitkälti

vertailuun; omaa tekemistään arvioidaan suhteessa toisten tekemisiin ja ikäis-

tensä suorituksiin. Lasten tekemisiä ja oppimisenpaikkoja pysähdytään kat-

somaan ja jakamaan yhdessä. Lapselle annetaan mahdollisuus arvioida myös

prosesseja, joista ei jää fyysistä jälkeä, kuten ajattelua, liikuntaa, leikkejä.

Ohjaavat ja kyseenalaistavat kysymykset pysähdyttävät lapsen miettimään ja

pohtimaan omaa toimintaansa. Lapsi perustelee myös arvioimaansa. ”Miksi?”

-kysymys auttaa lasta selkiyttämään omaan oppimiseen liittyviä mekanismeja:

” Mitä osaan, miten opin ja mitä en vielä osaa? ” Vertaispalaute ja vertaisryh-

män esittämät kysymykset niin arjentilanteissa kuin projektin eri vaiheissa

edistävät ja kehittävät lapsen omia arviointitapoja.

Lapsi palaa tekemisiinsä myöhemmin muun muassa portfolion rakentamisen,

työstämisen ja katselemisen avulla. Näin lapsella on mahdollisuus tarkastella

ja arvioida itseään ja osaamistaan pidemmällä aikavälillä. Omien taitojen ke-

hittymisen ymmärtäminen vie lasta eteenpäin kohti uusia haasteita.Sonja R. 6v.: Mä huomaan tässä mun kuvassa muutosta. Täs ei ole käsiä muita kun hihat ja tässä jo on. Täs olin vä-hän isompi, kun piirsin tän (katsoo syksyllä myöhemmin peilistä katsomalla piirrettyä oma kuvaa).Mistä niin päättelit?S: Koska tässä mä olin ollu vähän pitempään Kiulukoissa.No mutta miltä tuntui sitten silloin alkuun?S: Tuntu varmaan vähän tylsältä, koska haluun olla iso enkä pieni.

48

Riki 6v: Sillon kun olin vähän pienempi mul tapana tehdä tälleen viivoilla. Ja mä en tehny sillon kauloja. Ja täs oli tar-kotuksena tehdä ihmisen ulkomuoto. Enkä mä sillon ollu tottunu tekemään hiuksia vielä.Riki jatkaa vielä pohtimista syksystä...R: Jotenki tuntu aika oudolta ja vähäsen sellaselta jännittävältä mut kivalta, kun tuli noita kavereita Rätvänöistä, joi-den kans olin vaan leikkiny ulkona.

3.4.3. Esiopetuksen osallistumistodistus

Esiopetusvuoden päätteeksi lapsi työstää omakohtaiseen pohdintaan, arvioin-

tiin ja oman elämän muisteluun sekä toisilta lapsilta saatuun palautteeseen

perustuvan osallistumistodistuksen moni-ilmaisullisin keinoin. Tässä proses-

sissa lapset yhdessä mittaavat aikaa: muinoin, nyt, vielä joskus, ensi vuositu-

hannella tai seuraavalla. Yritämme selventää aikaa määrittelevien sanojen

avulla itseämme, elämäämme ja kasvuamme.Ellen 6v.: Ehkä äiti ja isä on tehny musta tälläsen. Kun ne on antanu ruokaa ja pitäny sylissä. Ja ne on sit sillä ruoalla

antanu energiaa, ettei mun tartteis olla pieni aina. Sit muhun on vaikuttanu varmaan sekin että me ollaan käyty mo-

nissa paikoissa ja se on kasvattanu mua. Se aurinkokin. Ja Felixkin on pitäny sylissä ja suojellu ja kertonu ettei saa

kerätä maasta roskia. Ja sitten Ruusun opet on opettanu mua täällä eskarissa hyvin.

Miro 6v.: Koska niil on erilainen äiti ja isä. Isältä mä oon ehkä saannu sen rakentamisen, se tykkää rakennella, ehkääidiltä tarkkuuden.

3.5. Ruusun laadun osatekijät

Meillä Ruusussa laadukas toiminta näkyy perheiden ja lasten asiakastyytyväi-

syydessä, toimintaympäristössä, henkilökunnan sitoutuneisuudessa omaan

työhön ja ammattiosaamisen kehittämiseen sekä Ruusun tavassa soveltaa

reggiolaista kasvatusfilosofiaa. Laatua heijastelee myös se, että alusta asti on

lähdetty tietoisesti luomaan yhteistä kasvatuskulttuuria, yhteistä näkemystä ja

kokonaiskuvaa ruusulaisuudesta.

Yhtenä kriteerinä laadun arvioimisessa on henkilökunnan keskinäinen luotta-

mus ja arvostus työyhteisön osaamiseen. Ruusussa jokainen on tavallaan

oman työnsä johtaja: tuntee vastuunsa, toimii johdonmukaisesti ja ennakoi tu-

levaa. Pyrkimys demokraattisuuteen, vuorovaikutuksellisuuteen ja avoimeen

ilmapiiriin ruokkivat hyvää keskustelukulttuuria ja omamielisyyden esiin tule-

mista Ruusussa.

49

Meillä Ruusussa jatkuva arviointi ja ammatillisen osaamisen tiedostaminen ja

kehittäminen luovat puitteet varhaiskasvatustoimintamme laadukkuudelle. Aja-

tus oppivasta organisaatiosta on kaiken takana. Haluamme oppia ja kehittyä

kyseenalaistamalla, oppejamme päivittämällä ja tietoisesti ammattitaitoamme

jakamalla. Tiedostamme, ettei hienojen ideoiden ilmaan heittely ja haaveilu rii-

tä, vaan kehittyminen ja eteenpäin meneminen vaatii enemmän. Jokainen ih-

minen on luova ja pursuaa ideoita, mutta kuitenkin vain toimeliaimmat ja sin-

nikkäimmät lähtevät niitä toteuttamaan määrätietoisesti. Laatua lisää hien ja

ahertamisen lisäksi myös työtovereilta, yhteistyökumppaneilta ja tukijoilta saa-

tu palaute.

Ruusun varhaiskasvatustyön timantti on tapamme tehdä työtämme projektei-

hin vahvasti sitoutuen ja suuntautuen. Luomme myös koko ajan omaa per-

soonaamme sillä mitä teemme ja mihin ajatuksemme suuntaamme. Projekti

itsessään on voimakas moottori, joka laittaa työntekijät liikkeelle ja syventää

tapaamme kohdata asiat henkilökohtaisella tavalla uusista ulottuvuuksista.

Ne antavat hetkittäin meidän tuntea itsemme yhtä aikaa sekä suureksi että

pieneksi. Projektityömme lasten kanssa herkistää koko henkilökunnan näke-

mään elämän rikkautta ja toteuttamaan omaa itseään ja tekemään lap-

senomaisen ennakkoluulottomasti havaintoja ja tulkintoja itsekritiikin ja itses-

tään selvät totuudet unohtaen.

Varhaiskasvatuksen laadukkuus näkyy siinä, miten projektien aihepiirit jättävät

tarttumapintoja lapseen niin tunteen kuin älyn tasolla. Lapset oppivat kyseen-

alaistamaan, pohtimaan, paneutumaan ja rakentamaan tietoa yksin ja yhdes-

sä muiden kanssa. Projektiluonteinen työskentelyote avaa lapsen älyllisesti ja

emotionaalisesti kokemaan ja ajattelemaan rohkeammin kuin oikeastaan us-

kaltaisikaan. Projekti elää kaikessa: lapsen leikeissä ja muissa toimissa päivä-

kodissa ja kotipiirissä.

50

4. Ruusun varhaiskasvatusympäristö

Ruusun varhaiskasvatus todentuu niissä puitteissa, jonka sen ihmiset, tilat, lä-

hiympäristö, käytettävissä olevat erilaiset materiaalit ja välineet ja päivän ai-

kana eri tilanteisiin liittyvät sosiaaliset ja psyykkiset verkostot tarjoavat. Jokai-

sen yhteisön arki saa voimansa ja suuntansa sen arvopohjasta käsin. Sieltä

nousevat myös toimintaympäristössämme koko ajan läsnä olevat tietomme ja

käsityksemme lapsesta, ihmisestä, oppimisesta ja toimintaperiaatteistamme.

Itse asiassa kaikki valintamme tulevat näkyviksi ja todeksi eletyiksi kaikissa

päiväkotimme tilanteissa: joka päivä, joka hetki.

Lapsen suhde ympäristöön ei ole kylmä, vaan pikemminkin siinä on hehkuvaa

rakkautta, oli sitten kyseessä tilat, tavarat tai ihmiset ympärillä. Sen vuoksi ei

ole samantekevää millaisessa toimintaympäristössä lasten varhaiskasvatus

tapahtuu. Lapsikäsityksemme mukaan lapsi pyrkii jo varhain ohjaamaan itse

tekemistään ja käyttäytymistään niissä puitteissa, joissa ympäristö sen hänelle

sallii. Sen vuoksi olemme yhdessä pohtineet ja paneutuneet perusteellisesti

toimintaympäristön muokkaamisen kaikkiin osatekijöihin Ruusun perustami-

sesta (2.1.2001) lähtien.

Koska lapsen tapa ottaa maailmaa haltuunsa on leikkiminen ja tekeminen yk-

sin ja yhdessä toisten lasten sekä aikuisten kanssa, on varhaiskasvatusympä-

ristön tuettava lapsen luontaista ja omaehtoista kiinnostusta ja tutkimista ym-

päristöään kohtaan ja suotava rauha keskittymiseen ja kokeiluun. Ruusun jat-

kuvasti kehkeytyvän toimintaympäristön peruselementit muodostuvat monen

eri osatekijän summasta. Mielestämme pystymme näin toteuttamaan mahdol-

lisimman lapsilähtöistä varhaiskasvatustoimintaa. Toimintaympäristömme suu-

rin viipale koostuu reggiolaisuuden elementeistä, mutta myös montessorilai-

suudella ja aktiivisen oppimisen periaatteilla on siinä tärkeät lohkonsa.

Alueellamme keväällä 2006 käynnistynyt Aktiivisen oppimisen koulutusohjel-

ma sysäsi entistä voimakkaammin koko henkilökuntamme pohtimaan ja to-

teuttamaan parempaa leikki- ja toimintaympäristöä. Koko toimintaympäris-

tömme joutui suurennuslasin alle: kehittämishankkeittemme keskiöön. Tarkas-

telimme sekä leikkivälineittemme ja tarvikkeittemme tarkoituksenmukaisuutta

51

että niiden sijoittelua eri tiloihin uusin silmin. Vuorovaikutteisuus - yhdessä op-

piminen ja jakaminen - alueen muiden päiväkotien kanssa loi lisävolyymiä yk-

sikkömme kehittämistyöhön.

Reggiolaisen kasvatusfilosofian mukaan lapsella on kolme kasvattajaa: aikui-

set, toiset lapset ja ympäristö. Ympäristön – kaupungin, kulttuurin ja koko

maailman katsotaan olevan jatkuvassa kommunikaatiossa sen asukkaiden

kanssa. Niin Reggio Emiliassa kuin meillä Ruusussa lapset on jaettu ryhmiin

ikänsä mukaa. Ympäristön on vastattava eri ikäryhmien vaatimuksia. Pedago-

gisten tavoitteiden huomioiminen on tärkeää tilojen suunnittelussa. Reggio-

laisuudessa lähdetään liikkeelle päiväkodin arkkitehtuurista: rakennuksen

kaikki tilat palvelevat koko yhteisöä. Toiminnan avoimuus ja läpinäkyvyys sekä

konkreettisesti että vertauskuvallisesti on kaiken perusta. Myös meidän fyysi-

set tilat runsaine läpinäkyvine ovineen ja väli-ikkunoineen on valjastettu palve-

lemaan sekä lasten uteliaisuutta, kykyä ja halua tutkia maailmaa, että peda-

gogisia näkemyksiämme. Ympäristömme joustaa ja sallii leikkien ja toiminnan

levittäytymisen tarpeen mukaan. Italialaisen esikuvamme tavoin läpinäkyvyys

tarkoittaa meillä myös sitä, että toimintaa tehdään jatkuvasti näkyväksi doku-

mentein ja lasten tuotoksin.

Reggiolaisuuteen kuuluu myös ympäristö, jossa on runsaasti virikkeitä antavia

ja ajatuksia ja mielikuvitusta haastavia elementtejä. Tärkeää on tavoittaa lap-

sen tapa tehdä elämyksellisiä tutkimuksia omalla tavallaan. Siksi huomioimme

toimintaympäristömme rakentamisessa myös asioiden tarkoituksenmukaisuut-

ta, esteettisyyttä, elämyksellisyyttä ja yllätyksellisyyttä. Toimintaympäristön

jatkuva muokkaaminen ja uudistaminen on tärkeää. Hyllyillämme onkin koko

ajan lasten saatavilla muun muassa runsaasti erilaisia vaihtuvia materiaaleja,

tilpehöörejä, houkuttelemassa lapsia elämysten lähteille. Usein yllätymme las-

ten tavasta ottaa eri materiaaleja luovasti haltuunsa. Tähän liittyy myös peri-

aate lasten käytössä olevan välineistön laadukkuudesta: oikeista työvälineistä

ja materiaaleista. Reggiolaisissa päiväkodeissa on oma ateljee joka ryhmän

käytössä. Meillä on yksi ”monitoimitila”, jonka olemme valjastaneet ateljeek-

semme. Painotamme lasten kuvataiteellista toimintaa ja kohtaamista varhais-

kasvatustoimintamme tavoitteiden saavuttamisessa.

52

Koska leikkiminen on lasten ensisijaisin ja lapsilähtöisin toiminnan tapa, var-

haiskasvatusympäristön tulee kaikin tavoin tukea tätä näkökulmaa. Maria

Montessorin opit ympäristön järjestyksestä ja lapsen mittakaavasta ovat va-

kuuttaneet meidät; lapsi tarvitsee ympäristön, jossa leikkivälineet ja muut tar-

vikkeet on sijoitettu avonaisille ja matalille hyllyille. Kaikella on paikkansa: ta-

varat ja lelut löytää helposti hyllyyn reunaan sijoitetun kuvan ja/ tai tekstin

avulla. Myös tavaroitten palauttaminen käy vaivattomasti. Maria Montessorin

sanoin ”Järjestys luo vapautta valintaan”. Montessoripäiväkodeissa käytetään

reviiriliinoja tehtävien rajaamisessa. Meillä puolestaan pöytäleikit ja paritehtä-

vät rajataan reviiriliinoin. Käytämme myös pieniä kynnysmattoja lattialeikkien

alustoina. Olemme myös sopineet yhdessä lasten kanssa, että pääsääntöi-

sesti kullakin leikillä on oma tila ja paikka, missä leikki tapahtuu. Yhteisiin

sääntöihin sitoutuminen tarjoaa jokaiselle lapselle tilaa, aikaa ja mahdollisuuk-

sia pitkäkestoiseen leikkiin. Lapsen vastuullisuus ja pystyvyys pitää huolta

fyysisestä ympäristöstä kasvaa hänen sisäiseksi voimavarakseen.Ote vanhempien arvokeskustelusta:

Rakkaus on ilmapiiri. Säännöt ovat rakkautta. Yhteisiä sääntöjä noudatetaan, koska rakastetaan toista.Johdonmukaisuus luo turvallisuutta. Ryhmässä rajojen asettaminen luo turvallisuuden tunnetta.

Henrik 6 v: Jos jollakin on hyvä leikki ja tekee rajat, toiset ei saa tulla sinne sisäpuolelle.

Aktiivisen oppimisen periaatteet tulevat ilmi toimintaympäristömme rakenta-

miskäytännöissä. Ruusussa painotamme ympäristöä, jossa lapsi voi toimia,

vaikuttaa ja tehdä valintoja. Ympäristön tulisi tarjota myös mahdollisimman

paljon erilaisia kokemuksia. Meillä Ruusussa lapsen vaikuttamisen ja valinto-

jen kanava on leikin- ja toiminnanohjaustaulu. Leikkivälineet ja muut toiminnat

on jäsennelty toiminnallisesti aihepiireittäin ja ne valitaan leikinohjaustaululta.

Kaikista leikkivälineistä ja toiminnoista on olemassa kuvakortti, johon lapsi

kiinnittää nimikorttinsa valintansa suoritettuaan.

Lapsi on kuitenkin se, joka luo itse leikin yksin tai yhdessä toisten kanssa ti-

lanteen mukaan. Lasten kanssa on pohdittu ja päätetty leikkijöiden lukumää-

rästä tietyissä leikeissä. Kuvakorttiin liitetyillä numeroilla ilmaistaan optimaa-

lista osallistujamäärää, jotta leikki onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Lapset saavat esittää toivomuksia sekä leikkien, osallistujamäärän ja leikki-

paikkojen suhteen. Kun lapset luovat uutta leikkikulttuuria ja synnyttävät uusia,

kiehtovia leikkejä, tehdään niistä uusi kuvakortti ja tallennetaan se leikkikortis-

53

toon. Olennaista kaikessa on se riemu, että uusia juttuja tulee koko ajan. Lei-

kinohjaustaulun käyttö vaatii sekä henkilökunnalta että lapsilta johdonmukais-

ta toimintaa. Taulun kuvakorttien vaihto ja vaihtuvuus pitää hoitaa ajallaan, jot-

ta taulun tarkoituksenmukainen käyttö toteutuu. Ruusussa koemme, että mitä

paremmin suunnittelee, sitä enemmän vapaudelle tulee tilaa ja sitä paremmin

voi antaa sattumalle mahdollisuuden.

Leikkiresepti:- Tarvitset nimikortin, jolla valitset leikkimisen tai tekemisen

- Hae reviiriliina ja levitä se haluamaasi paikkaan

- Hae leikkivälineet hyllystä ja valitse haluamasi tilpehöörit keräilykoriin

- Luo itsellesi ja ystävällesi ainutkertainen leikkihetki, jonka maustat mielikuvituksellasi ja

teelusikallisella leikin lumoa

- Kun leikki loppuu, siivoa leikkien tavarat paikoilleen omalla vapaalla tyylilläsi

- Tallenna leikkireseptisi! Niitä keräilemällä saat koottua vaikka koko kirjasen!

Perustelemme leikinohjaustaulun tarpeellisuutta ja toimivuutta seuraavin näkökohdin:

Leikinohjaustaulun merkitys lapselle

• Lapsi tietää, mitä kulloinkin on mahdollista tehdä• Lapsi saa valita leikkivälineensä useista vaihtoehdoista• Lapsi kokee, että hän voi vaikuttaa toimintansa suunnitteluun ja toteutukseen• Taulu ohjaa lasta itsenäisiin päätöksiin kehittäen omaa ajattelua ja suunnittelutaitoja• Lapsi harjaantuu pettymyksiin, koska mieleistä leikkiä saattaa joutua odottamaan• Sääntöjen selkeys vähentää tarvetta kokeilla rajoja• Leikki- ja työskentelyrauha toteutuu• Edistää ja tukee lasta kaverisuhteiden luomisessa• Vapauttaa mielikuvituksen laukkaamaan ja jalostamaan, varioimaan ja kehittämään leikkejä• Taulun käyttäminen kasvattaa vastuuseen• Johdonmukainen toiminta vaikuttaa lasten turvallisuuteen ja ilmapiiriin myönteisesti

Leikinohjaustaulun merkitys henkilökunnalle

• Aikuisten ja lasten äänenkäyttö, yleinen hälinä ja järjestyksen ylläpitäminen vähenevät• Kuvakortit kertovat reaaliajassa, missä lapset ovat ja mitä tekemässä• Taulu välittää henkilökunnalle tietoa lasten kiinnostuksenkohteista, kuten lempileikeistä ja ka-

verisuhteista• Taulu suo luontevan tavan kasvattajille ohjata lapsia uusiin kontakteihin ja uudenlaisten haas-

teiden pariin• Antaa aikaa kasvattajille havainnointiin ja pedagogiseen työhön• Taulu toimii myös suunnittelun ja ohjauksen välineenä, esimerkiksi tiettyjen taitojen harjaan-

nuttamisen kanavana

Tieto- ja oppimiskäsityksemme mukaan strukturoitu ympäristö tukee sekä lap-

sen omaehtoista että lasten välistä yhteistoimintaa. Kaikki lapset tarvitsevat

toverisuhteita ja ystäviä. Kaverisuhteet ja ryhmäytyminen eivät tapahdu kuin

54

itsestään. Suvaitsevaisuuteen kasvaminen on meille ja lasten vanhemmille ar-

vokasta.

Ote vanhempien arvokeskustelusta:Muista kehua kun huomaat positiivista erilaisuutta. Muista leikkiä ja kannustaa leikkimään kaikkienkanssa, myös kaikkein erilaisempien kanssa. Erilaista ei saa kiusata, vaan arvostaa.

Riki: Ku se kuulostaa niin hiljaiselta se suvaitsevaisuus, niin on aina hiljaa sellaisissa tilanteissa kupitää olla.Venla: Et on kiltti kavereille ja antaa kaverille joskus puheenvuoron, eikä puhu päälle.

Vertaisryhmä ohjaa lapsen käyttäytymistä eri tavoin kuin aikuisilta tulevat vaa-

timukset. Näin lasten toimintaympäristön sosiaalinen ja psyykkinen kasvualus-

ta muodostuu merkittäviltä osin lapsen vertaisryhmästä. Siksi lapset osallistu-

vat meillä Ruusussa yhteisten sääntöjen ja sopimusten luomiseen. Sitoutumi-

nen vertaisryhmän keskinäisen tuen ja avun turvin yhdessä sovittuihin nor-

meihin takaa parhaan mahdollisen viihtymisen ja hyvinvoinnin. Toimintaympä-

ristön psyykkisen ja sosiaalisen ilmapiirin tehtävänä on tehdä elämän eri tilan-

teiden kohtaaminen hallituksi ja turvalliseksi. On oltava tilaa tunteille, mielipi-

teille, sovittelulle ja toisen ihmisen kohtaamiselle. Jos lasten keskinäiset sosi-

aaliset ja psyykkiset suhteet saadaan toimimaan, niistä muodostuu kasvatuk-

sen ja oppimisen merkittävä voimavara. Asioiden käsittelyssä täytyy olla kui-

tenkin todellisina ne asiat ja merkitykset, jotka lapsille näyttäytyvät tärkeinä.

Se vaatii meiltä kasvattajilta erityisesti lapsen ikätason ja hahmottamistavan

tavoittamista.

Projektityöskentelymme luo omat vaatimuksensa toimintaympäristön suhteen.

Projektityöskentelyn tarkoituksena on, että jo päiväkotimme pienimmätkin lap-

set pystyisivät perehtymään ja ymmärtämään ympäristöään ja itseään pa-

remmin. Tavoitteenamme on näyttää lapsille dynaaminen maailma paikalleen

pysähtyneen sijasta. Näin kulloinenkin teema näkyy voimakkaasti myös toi-

mintaympäristössämme. Ympäristöön tuodaan teemaan liittyvää materiaalia:

kuvia, esineitä, kirjallisuutta jne. Myös lasten vanhemmat kantavat kortensa

kekoon: kerran jos toisenkin olemme ilostuneet vanhempien tuomisista tai eh-

dotuksista projektityön eteenpäin saattamisessa. Koko lasten kasvuympäristö

toimii siis projektien synnyttäjänä. Projektien ajatellaan jatkuvan lapsen mie-

lessä, kotona, toveripiirissä tai muissa ympäristöissä. Näin toimintaympäris-

tömme laajenee tavoittelemaan muuttuvaa ja yhä globaalimpaa ympäristö-

55

ämme. Eri aspektit rikastuttavat: maailmaa voi katsoa monesta eri näkökul-

masta.

Projektityöhön liittyy kiinteästi dokumentointi, joka näkyy kaikissa vaiheissaan

sekä fyysisessä, sosiaalisessa ja psyykkisessä ympäristössämme. Itse doku-

mentointitilanne lasten tai aikuisten toimesta joko piirtämällä, kirjaamalla tai

valokuvaamalla luo lapsille tunteen heidän arvostamisestaan. Oppimiskäsityk-

semme mukaan ihmisen omaa aktiivisuutta tulee kehittää omien kokemusten

tiedostamisessa ja ymmärtämisessä. Dokumentointi vahvistaa yksilöllisyyttä ja

henkilökohtaisuutta, mutta tarjoaa mahdollisuuksia ja virikkeitä kontakteihin ja

yhteisöllisyyteen. Esille asetetut dokumentit puhuvat vahvaa kieltä toimin-

taympäristössämme. Niiden avulla myös vanhemmat pääsevät osallisiksi las-

ten kasvutapahtumaan, oppimiseen ja kiinnostuksen kohteisiin. Vanhempien

kiinnostuksen kautta myös lapsi saa arvokasta palautetta itsestään ja tavas-

taan elää ja kokea omaa todellisuuttaan yhteisönsä ainutkertaisena jäsenenä.

Se vaikuttaa erittäin myönteisellä tavalla sekä toimintaympäristömme psyykki-

seen ilmapiiriin että sosiaalisiin suhteisiin koko päivähoitoyhteisössämme.

Myös koko ajan esillä ja saatavilla olevat lasten portfoliot kertovat omaa ta-

rinaansa ympäristössämme. Portfoliosta välittyy tieto sen omistajasta, mutta

myös siitä kontekstista, jossa kansiota on koottu. Koska portfolioihin tallenne-

taan myös lasten kesäajan kokemuksia ja tapahtumia, on lasten päivähoitoyh-

teisöä laajempi elämänpiiri rikastuttamassa meidän kaikkien elämää jatkuvas-

ti. Toimintaympäristömme laajenee näin kesämökeille, mummoloihin ja aina

ulkomaille asti. Kun lasten kokemukset, tiedot ja taidot tulevat näkyviksi toi-

mintaympäristössämme, innostavat ne lasta ilmaisemaan itseään ja hankki-

maan lisää tietoa kaveripiirin kokemusten siivittämänä.

Omaksi itseksi kasvaminen tapahtuu ihmisten välisten vuorovaikutussuhteiden

moniulotteisessa verkostossa. Päivähoitoympäristössä lapsi saa eri rooleis-

saan käsityksen omasta arvostaan. Toiset huomioon ottavien käyttäytymis-

muotojen ja toimintatapojen vahvistuminen ja lasten itsenäisyyden asteittainen

lisääntyminen ovat tärkeitä varhaiskasvatuksen päämääriä. Hyvä varhaiskas-

vatusympäristö rakentaa lapselle ajan mittaan realistisen ja itsensä hyväksy-

56

vän minäkuvan. Lapsi tunnistaa itsensä yksilönä ja kykenee yhteistoimintaan

muiden kanssa. Se on oman identiteetin rakentamista, omaksi itseksi kasva-

mista ryhmässä. Siksi on tärkeää elää arkea avoimella mielellä: mahdollisuuk-

sien havaitseminen edellyttää jokaiselta kasvattajalta muutosherkkyyttä ja ak-

tiivista otetta - joka päivä ja joka hetki.

5. Kasvatuskumppanuus5.1. Vanhemmat kasvatuskumppaneina

samassa veneessä…

Vanhemmilla on lapsensa ensisijainen kasvatusoikeus – ja vastuu sekä oman

lapsensa paras tuntemus. Myös päivähoidon ammattikasvattajilla on asiantun-

temusta lapsesta ja kokemusta hänen toimimisesta ryhmässä. Lapsella on oi-

keus siihen, että hänen perheensä ja päivähoidon henkilöstö ovat hyvässä,

avoimessa suhteessa ja luottavat toisiinsa. On kysymys kasvatuskumppanuu-

desta, jolla tarkoitetaan syvää vuorovaikutusta lapsen perheen ja varhaiskas-

vatuksen henkilöstön välillä. Siinä perheen sisäinen asiantuntemus ja henki-

löstön ammatillinen tieto ja osaaminen yhdistyvät ja siirtyvät lapsen resurs-

seiksi hänen kohdatessa uusia haasteita elämässään.

Vanhempien ja kasvattajien yhteistyöhön tarvitaan tasavertaisuutta, avoimuut-

ta, aikaa ja se perustuu molemminpuoliseen tuntemiseen, kunnioittamiseen ja

luottamiseen. Kumppanuus syntyy jokaisen perheen kohdalla omanlaiseksi ja

se edellyttää perheiden omiin lähtökohtiin ja tavoitteisiin paneutumista. Am-

mattikasvattajalla on vastuu kasvatuskumppanuuden rakentumisesta, mutta

kumppanuusperustainen yhteistyö on vastavuoroista ja sen osapuolet täyden-

tävät tosiaan. Yhteistyöhön perustuva kasvatusmalli mahdollistuu, kun mo-

lemmat osapuolet, lapsen perhe ja päiväkodin henkilökunta, huomioivat toi-

sensa tärkeinä ihmisinä lapsen elämässä ja kasvussa. Ruusun kasvatus-

kumppaneina perheiden lisäksi toimivat muun muassa kiertäväerityislasten-

tarhanopettaja (kelto), lähikoulu, neuvola, Munkkiniemen seurakunta, Länsi-

Helsingin musiikkiopisto, lastensuojelun sosiaalityöntekijät jne.

Haluamme tarjota Ruusussa palvelua, joka vastaa perheiden tärkeinä pitämiä

arvoja ja tarpeita. Yhteinen vastuu lapsesta ja kotikasvatuksen tukeminen to-

57

teutuu, kun yhteisistä arjen käytännöistä ja arvoista sovitaan molemmille osa-

puolille soveltuvalla tavalla. Yhteisen arvopohjan luomiseen paneudumme

vanhempainilloissa, joissa tuomme näkyväksi toimintaamme ja kerromme toi-

mintatavoistamme ja reggiolaisen kasvatusfilosofian soveltamisesta Ruusus-

sa. Näin vanhemmilla on tilaisuus toimia aktiivisina vaikuttajina, välttämättö-

minä yhteistyökumppaneinamme - vanhempien mielipiteitä ja toiveita pidetään

arvossa. Kasvatuskumppanuuden yhtenä tavoitteena on myös edistää van-

hempien keskinäisiä yhteistyönmuotoja ja - tapoja. Kun on juhlan aika, ko-

koonnutaan yhteen, oli sitten kyseessä joulu, äitienpäiväterassi tai leikkimökin

pystytys. Pidämme tärkeänä perheiden tutustumista toisiinsa, sillä muiden

vanhempien tarjoama sosiaalinen tukiverkosto on tärkeä.

Jokaiselle lapselle laaditaan päiväkodissa lapsen varhaiskasvatussuunnitel-

ma, jota seurataan ja arvioidaan säännöllisesti. Hoito- ja kasvatuskeskuste-

luissa yhdessä vanhempien kanssa asetetut tavoitteet ja päämäärät toimivat

lapsen yksilöllisen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukena. Perheiden asian-

tuntemus on ensiarvoisen tärkeää lapsen vahvuuksien löytämisessä ja hyö-

dyntämisessä päiväkotiympäristössä. Kasvatuskumppanuuden avulla voimme

myös tunnistaa herkästi ja mahdollisimman varhain lapsen jollakin kasvun,

kehityksen tai oppimisen alueella mahdollinen tuen tarve ja luoda yhdessä

toimintatapoja lapsen tukemiseksi. Esikoululaisille laaditaan yhdessä van-

hempien kanssa lapsen esiopetussuunnitelma (LEOPS), joka toimii yhteistyö-

linkkinä lapsen tulevaan kouluun.

Ruusun perheille Kesäkassi siihen liittyvine tehtävineen on tärkeä osallistumi-

sen ja vaikuttamisen kanava lapsen hoitopaikkaan. Sillä haluamme viestiä, et-

tä kesäajan kokemusten välittyminen päiväkotiin on tärkeää. Ruusussa se on

ensimmäinen linkki perheiden kanssa tehtävälle yhteistyölle ja näin alkavalle

kasvatuskumppanuudelle. Kun lähetämme lapsen kesälomalle Kesäkassin

kanssa, viestimme arvostavamme lasta, hänen tapaansa kokea, nähdä ja

tehdä asioita. Päiväkodin ulkopuoliset tapahtumat antavat arvokasta tietoa

lapsen elämästä kotioloissa, jotka ovat usein hedelmällisiä lähtökohtia projek-

tityöskentelyymme.

58

Koska vanhempia kiinnostaa lapsen näkökulma ja lapsen ajatusten esiin tu-

leminen päiväkodissa, teemme toimintaa näkyväksi. Jo fyysinen ympäristöm-

me läpinäkyvine tilanjakajineen luo kumppanuuteen avoimuutta. Erityinen muu

toiminnan näkyväksi tekeminen, kuten käynnissä olevat projektit, päiväraportit

ja päivittäisten toimien ja leikkien innovatiiviset, monipuoliset ja moniulotteiset

tuotokset lisäävät mahdollisuuksia seurata toimintaa ja vaikuttaa siihen. Ruu-

sussa kasvatustoiminnan ”läpinäkyvyys” edistää kasvatuskumppanuutta.

Lasten portfoliot toimivat sekä yhdyssiteenä kotiin että tärkeänä vanhempien

ja päiväkodin yhteistyön välineenä. Vanhemmat saavat portfolioista tietoa lap-

sestaan ja hänen päiväkotiajastaan ja he voivat osallistua sen katseluun lap-

sen kanssa. Aito kiinnostus lapsen kasvusta ja kehityksestä kiteytyy jokaisen

henkilökohtaisessa, omannäköisessä portfoliossa. Kasvatuskumppanuuden

kannalta portfolio on myös syvä kunnianosoitus lapselle ja hänen perheelleen.

Portfolioon on talletettuna koko lapsen päiväkotiaika: kasvukivut, riemunhet-

ket, yhdessä ja yksin koetut muistot. Myös keskusteluissa ja kommunikoinnis-

sa perheen kanssa portfolio voi toimia yhteistyötä helpottavana ja selventävä-

nä välineenä.

Kasvatuskumppanuuden kannalta pohdimme tehtäväämme jatkuvasti per-

heen palvelemisessa. Ruusussa kasvatuskumppanuudessa eletään elämää

väkevästi ja välittäen toisesta: olemme perheille niin kasvattajina asiantuntija-

ryhmä kuin kanssaihmisiä, jotka ovat heidän käytettävissään. Päivittäisen yh-

teistyön tärkeimpiä muotoja on kuulumisten vaihto. Kun on kysymyksessä

vanhempien kalleimmat aarteet, koskaan ei ole niin pientä asiaa, jota ei voisi

puolin tai toisin kysyä. Haluamme myötäelää perheiden arjen iloissa ja suruis-

sa. Kasvatuskumppanuuttamme kuvaakin hyvin sana arkilähimmäisyys. Kuun-

teleminen, hiljainen katsominen tai kädenojennus riittää kertomaan, että halu-

aa olla mukana ja auttaa. Hymyn, pysähtymisen, ystävällisen lauseen ehtii toki

aina antamaan. Jokainen meistä on joskus pikkusanojen kipeässä tarpeessa.

Ihminen ei tule koskaan valmiiksi, ei ole ikärajaa, joka kieltäisi kasvutapahtu-

man meissä. Me voimme muuttaa itseämme toisten välittämisellä ja tuella ja

sitä kautta hitusen maailmaakin. Kysymmekin sinulta kanssakulkijamme, kas-

vatuskumppanimme: ”Ootko mun kaa?” Se on lasten käyttämä viisas kysy-

59

mys, jota he tapaavat aina toistella. Yhdessä pääsemme perille. Yhdessä

synnytämme hyvää lapsen parhaaksi.

5.2. Lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa

Lapsen kehitys ei ole mahdollista ilman tukea ja vuorovaikutusta. Hän hakee

tukea ja hyväksymistä läheisiltä aikuisilta. Ruusussa meidän perustehtävänä

on tukea lapsen kehitystä ja kasvua yhteistyössä lapsen vanhempien kanssa.

Kaikki lapset tarvitsevat tukea ja kirjaamme kasvatuskeskusteluissa tukemisen

suunnitelmat varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tuen muodosta ja määrästä

keskustellaan kasvatushenkilöstön kesken lapsikeskusteluissa. Tukitoimet

merkitsevät arjessa tehostettua paneutumista lapsen erityispiirteisiin ja toimin-

taympäristön järjestelyihin, eivätkä ne edellytä erityispedagogista osaamista.

Varhaisella tukemisella lapsi saadaan käyttämään kaikkia taitojaan ja huo-

maan myös itse omat kehittymisenpaikkansa ja ainutkertaiset erityispiirteensä.

Joskus lapsen tukemiseen tarvitaan erityispedagogista osaamista ja mo-

niammatillista yhteistyötä. Yhteistyökumppaneinamme toimivat kiertäväerityis-

lastentarhanopettaja ja tarvittaessa puheterapeutti, fysioterapeutti, toimintate-

rapeutti, neuvolapsykologi ja muut lapsen kuntoutuksessa mukanaolevat ta-

hot. Lapsen erityisen tuen tarve arvioidaan yksilöllisesti ja järjestetään tarvitta-

vat tukitoimet. Ruusussa uskomme lapsen sisäiseen voimaan ja kasvamisen

tahtoon. Tietojen ja taitojen saavuttaminen voi olla rasittavaa, mutta vaikeuk-

sien voittaminen tuottaa iloa ja uskaltaminen onnistuu yhdessä. Vanhemmat

osallistuvat muiden yhteistyötahojen kanssa lapsen kuntoutussuunnitelman

laaditaan, toteutukseen ja arviointiin.

Esiopetuksessa erityistä tukea ja kasvatusta tarvitsevalle laaditaan suunnitel-

ma, jossa lapsen vahvuudet, tuen tarpeet ja kehittämisenkohteet ja oppi-

misympäristöön liittyvät tarpeet kartoitetaan. Samalla mietitään pedagogiseen

tukeen ja määrään liittyvät toimintatavat yhdessä vanhempien ja kuntouttavien

tahojen kanssa. Toimimme inkluusioperiaatteella: ryhmä ja henkilökunta mu-

kautuvat erityistä tukea tarvitsevan lapsen tarpeisiin.

60

Alueseula on alueellamme taho, joka kokoaa moniammatilliset osaajat yhteen

pohtimaan alueen huolenaiheita ja kehittämään niihin ratkaisuja ja puuttu-

misenkeinoja. Lisäksi jokaisella päiväkodilla on oma nimetty sosiaalityönteki-

jänsä, jonka puoleen voi ongelmatilanteissa kääntyä ja pyytää konsultaatio-

apua. Päiväkodissamme on myös lastensuojelun asioita koordinoiva ja päivit-

tävä vastuuhenkilö.

5.3. Monikulttuurinen varhaiskasvatus, maahanmuuttajataustaiset lapset

Helsinki on monikulttuurinen kaupunki ja sillä on oma vaikutuksen varhaiskas-

vatuksen arkeen. Alueellemme toimii S2 -lastentarhanopettaja, joka koordinoi

monikulttuurisen varhaiskasvatustoiminnan kehittämistä ja jakaa tietoa päivä-

koteihin. Ruusussa on valmiudet ottaa vastaan monikulttuurisia ja maahan-

muuttajataustaisia perheitä. Päiväkodissamme toimii S2 -vastaava, joka osal-

listuu alueen koulutuksiin ja jakaa tiedon päiväkodissa.

Toimintamme keskeinen ajatus on rohkaista lasta tekemään ja kokeilemaan –

tehdä lapsi aktiiviseksi. Leikki ja strukturoitu leikkiympäristömme vaikuttavat

lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen ja siksi sen arvo tulee tiedostaa. Ym-

päristömme tukee lapsen omaehtoista ja lasten välistä yhteistoimintaa. Toi-

mintojen asettelu aihepiireittäin helpottaa lapsen ympäristön hahmottamista ja

ohjaa omien valintojen tekemiseen. Leikkiä arvostavassa ympäristössämme

lapsen on helppo löytää tie toisen lapsen luo. Leikkien ja tekemisten merkit-

seminen kuvin tuo lapselle kokemuksen pystyvyydentunteesta ja ymmärryk-

sen siitä, että ympäristö on juuri häntä varten.

Halumme tarjota Ruusussa palvelua joka vastaa perheiden tärkeinä pitämiä

arvoja ja tarpeita. Monikulttuuristen ja maahanmuuttajataustaisten perheiden

kanssa keskinäinen kunnioitus ja luottamus nousevat tärkeään rooliin. Kontak-

tin ja yhteisen luottamuksen syntymisessä kuunteleminen, pysähtyminen tai

kädenojennus riittää kertomaan että haluaa olla mukana ja auttaa. Kumppa-

nuuden muodostumiseen varataan aikaa ja se syntyy jokaisen perheen koh-

dalla omanlaiseksi ja edellyttää perheen omiin lähtökohtiin ja tavoitteisiin pa-

neutumista.

61

5.4. Esiopetuksen oppilashuolto

Esiopetuksen oppilashuollon tavoitteena on taata lapsen fyysisestä, psyykki-

sestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtiminen. Sen toteuttaminen kuuluu

kaikille kasvatusyhteisössä työskenteleville ja se tapahtuu yhteistyössä kotien

kanssa.

Uusien esikoululaisten osalta käydään kiertävänerityislastentarhanopettajan

kanssa keskustelu syksyisin. Silloin kartoitamme lapsia koskevat yksilölliset

tarpeet. Syksyisin laadimme päiväkodissa lasten kanssa yhdessä säännöt ja

sopimukset ja näin ohjaamme lapsia sujuvaan vuorovaikutukselliseen ja tur-

valliseen yhteistoimintaan. Ennakoivalla ja johdonmukaisella toiminnallamme

edistämme esikoululaisten vastuuseen ja rehellisyyteen kasvamista. Oppi-

misympäristöjärjestelymme ja toimintatapamme itsestään kasvattavat lasta

omille jaloilleen ja ne luovat pohjan yhä omatoimisemmalle selviämiselle kou-

lussa.

5.5. Koulun kanssa tehtävä yhteistyö

Lapsi tarvitsee monenlaisia toverisuhteita ja kokemuksia ryhmään kuulumises-

ta ja kumppanuudesta. Vuorovaikutuksessa kouluvierailuilla oppilaiden kanssa

lapset luovat yhteisiä merkityksiä ja pohtivat koulukulttuuria. Ruusu tekee yh-

teistyötä Munkkiniemen ala-asteen kanssa. Syksyisin suunnitellaan erilaisia

yhteistoiminnan muotoja päiväkodin ja koulun opettajien kesken, sovitaan ta-

pahtumista ja kouluun tutustumisen ajankohdista ja sisällöistä. Pyrkimys on et-

tä lapset käyvät tutustumassa koulun tiloihin ja toimintaan: opetukseen, ruo-

kailuun ja välituntiin.

Yhteistoimintasuunnitelmalla pyritään jatkuvuuteen lapsen siirtyessä esiope-

tuksesta kouluun yhdessä sovittujen tavoitteiden suuntaisesti. Esikoululaisille

laaditaan yhdessä vanhempien kanssa lapsen esiopetussuunnitelma

(LEOPS), joka toimii yhteistyölinkkinä lapsen tulevaan kouluun vanhempien

suostumuksella. Lisäksi keväisin käydään rehtorin, koulun erityisopettajan ja

lasten tulevien opettajien kanssa siirtopalaveri koulun aloittavista lapsista.

62

Koulun ja päiväkodin toimintasuunnitelma

laadittu 12.5.2004

Suunnitelma koskee Munkkiniemen ala-asteen, Montessori-esikoulun sekäpäiväkotien Ruusu ja Kaartintorppa yhteistyötä. Munkkiniemen ala-asteenLehtisaaren sivukoulun ja päiväkoti Pastellin yhteistyöstä on erillinen suunni-telma.Toiminta-alueena on Munkkiniemen kaupunginosa läntisessä Helsingissä.

Jatkuvuus esiopetuksesta perusopetukseen:

Munkkiniemen ala-asteen oppilaaksiotto noudattaa Helsingin kaupungin ope-tussuunnitelman perusteiden ohjetta.

Päiväkotien ja koulun välinen tiedonsiirtopalaveri pidetään vuosittain erikseensovittuna ajankohtana.

Lapsen esiopetuksen suunnitelma (LEOPS) laaditaan jokaiselle esiopetuksenpiiriin kuuluvalle lapselle yhdessä vanhempien ja lapsen kanssa. Apuna käyte-tään Helsingin kaupungin asiakkaille tarkoitettua lomaketta (nro 73330).LEOPS siirtyy kouluun vanhempien suostumuksella lasta opettavan opettajankäyttöön, joka palauttaa suunnitelman huoltajille.

Ennen LEOPSin siirtymistä kouluun esiopetuksesta vastaava opettaja tarkis-taa, että lomakkeessa on huoltajan allekirjoittama lupa suunnitelman siirtämi-sestä. Esiopetuksesta vastaava lastentarhanopettaja toimittaa lasten esiope-tuksen suunnitelmat koulun rehtorille touku-kesäkuussa.

Esiopetuksesta vastaava lastentarhanopettaja tai päiväkodin johtaja tekee kir-jallisen koonnin lähetetyistä lomakkeista. Koonti säilytetään päiväkodissa.

Yhteistyön tarkennetut alueellisen tavoitteet:

Säännöllisen ja sujuvan yhteistyön tavoitteena on helpottaa aikuisten kasva-tus- ja opetustyötä, ja sitä kautta auttaa lasta sopeutumaan kouluun siirtymi-sessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kaikkien osapuolten sitoutumistayhteistyöhön. Vakiintuneita yhteistyön sisältöjä ja toimintamuotoja ovat:• Syyskuussa yhteistyöpalaveri esi- ja alkuopettajille (viikolla 37). Kokoon-

kutsujana toimii ala-asteen AO-vastuuopettaja. Palaverissa sovitaan vuo-den toiminnasta ja vastuuhenkilöistä.

• Lokakuussa esikoululaiset tutustuvat kouluun toisluokkalaisten vieraana.• Helmikuussa ilmoittautuminen kouluun.• Maaliskuussa esikoululaiset perehtyvät koulutyöhön ekaluokkalaisten

kanssa.• Toukokuussa vanhemmat ja tulevat ekaluokkalaiset tutustuvat kouluun.• Edellä olevien tapahtumien lisäksi syyskuun palaverissa voidaan sopia

muista yhteisistä tapahtumista.

63

• Lisäksi järjestetään alueellinen ENSIO-tapaaminen kaksi kertaa vuodessaja jo aiemmin mainittu tiedonsiirtopalaveri.

Yhteistoimintasuunnitelman päivitysosa (esim.2005-2006)- 011105 klo 9.00 Yhteistapaaminen esi- ja alkuopetuksen luokkien kesken

Munkkiniemen ala-asteen juhlasalissa (laululeikkejä sekä 2.luokat järjestävätkouluun tutustumiseksi suunnistuksen)

- 241105 klo 9.00 Pikkujoulut Ruusussa- 010206 klo 9.15 Esikoululaisten ja ekaluokkalaisten talviurheilutapahtuma

Koneen puistossa- 260406 klo 9.00 Kouluun tutustuminen: 2 oppituntia luokissa ja ruokailu

(1.luokka ja esikoululaiset)

6. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen sisällöt6.1. Esiopetuksen pedagogiset periaatteet

Eri tiedonalojen tavoitteet ja sisältöalueet ohjaavat esiopetuksemme opetus-

suunnitelmaa, jonka pohjana on Helsingin esiopetuksen opetussuunnitelma,

2005. Toiminnassamme käsitellään samanaikaisesti eri sisältöalueita yhdessä

sovittujen menetelmien ja työtapojen avulla.

Oppimisympäristöllä on suuri merkitys. Turvallinen ilmapiiri mahdollistaa op-

pimisen. Lapset, aikuiset ja ympäristö vaikuttavat toisiinsa. Tieto rakentuu

vuorovaikutussuhteissa: leikissä, tutkimuksissa ja tekemisissä. Lasten valmiu-

det ja aito kiinnostus antavat pohjan oppimiselle. Aikuisen kannustus, kiinnos-

tus ja kiitos vievät sitä eteenpäin. Toiminnassamme korostuu lapsen aktiivinen

osallistuminen ja vuorovaikutus ryhmässä.

Oppiminen alkaa lapsen omakohtaisten kokemusten kautta. Asioiden merki-

tyksellisyys omassa kontekstissaan eli asiayhteydessään vaikuttaa. Lapsen

kokonaisuutta tukevat opetusmenetelmämme pohjautuvat arkitodellisuuteen ja

lapsen aikaisempiin kokemuksiin ja tietoihin. Aikuisen tehtävä on auttaa lasta

tulemaan tietoiseksi omasta oppimisestaan.

Lapsi oppii tutkimalla. Hän kyseenalaistaa asioita, koska näin hän pääsee

konkreettisen jäljen jättävään toimintaan. Tämä herättää kiinnostuksen uuteen

asiaan. Lapsi tekee havaintoja ja oletuksia, jotka tukevat tai muuttavat lapsen

64

ajattelua. Kokonaisvaltainen havainnointi aistien, tunteiden ja liikkumisen väli-

tyksellä on olennainen osa tutkimisessa. Tutkiminen on tavoitesuuntaista. Asi-

oiden toistaminen ja jatkuva työstäminen vahvistavat lapsen näkemystä. Toi-

minnan keskeisin ajatus on tuottaa lapselle iloa ja rohkaista häntä ajattele-

maan itse.

Kun kuusivuotias tiedostaa oppimistapansa, hän tulee uteliaaksi, kokeilunha-

luiseksi ja innostuneeksi. Hän haluaa kasvaa isoksi ja lähteä kouluun. Hän us-

koo omiin kykyihinsä.

6.2. Sisällölliset orientaatiot

Lapsen varhaiskasvatuksen keskeiset sisällöt rakentuvat seuraavien orientaa-

tioiden muodostavan kokonaisuuden varaan. Ne eivät ole oppiaineita vaan

sellaisten välineiden ja valmiuksien hankintaa, joiden on tarkoitus synnyttää

ajattelun liikettä laaja-alaisesti. Koska lapsella on useita tarkastelukulmia sa-

manaikaisesti, hän kohtaa keskiössä olevan asian peilaten sitä samanaikai-

sesti reaalimaailmaan, teorioiden ja tieteen maailmaan, arkikäsityksiin ja mie-

likuvituksen maailmaan. Asioiden välille syntyy yhteyksiä ja niiden väliset suh-

teet käyvät näkyviksi. Ruusussa juuri projektityöllä luodaan kuvaa kokonaises-

ta maailmasta, eräänlaisesta verkostosta. Projektityöskentelystä on muodos-

tunut Ruusussa toteutettavaa varhaiskasvatusta ja esiopetusta eheyttävä ja

kehittävä tekijä. Siinä valitun teeman eripituiset ja -sisältöiset projektit muo-

dostavat ehyen asiakokonaisuuden: kokonaisvaltaisen lapsen kokemusmaa-

ilmasta liikkeelle lähtevän oppimisen prosessin.

Myöskään esiopetuksessa ei ole oppiaineita, vaan esiopetuksessa käsitellään

esiopetuksen keskeisiä sisältöalueita. Keskeiset sisältöalueet sijoittuvat var-

haiskasvatuksen sisällöllisten orientaatioiden yhteyteen ja luovat jatkumon

varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen sisältöjen välille.

6.2.1. Matemaattinen orientaatio

65

Vertaileminen, päätteleminen ja laskeminen ovat läsnä lapsen arkipäivässä.

Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea ja ruokkia lasten kiinnostusta ja

myönteistä suhtautumista matemaattisia käsitteitä ja lukuja kohtaan. Lapselle

luontaisia oppimisenpaikkoja ovat lorut, laulut, leikit ja perushoitotilanteet.

Leikkiessään ja tutkiessaan lapsi törmää kysymyksiin ”miksi ja mistä johtuu? ”

Näistä kysymyksistä syntyneet lapsen oivallukset antavat hänelle myönteisiä

kokemuksia itsestään ongelman ratkaisijana ja ne kehittävät lapsen itsetuntoa.

Matemaattisten perusajatusten ja käsitteiden ymmärtäminen sekä omaksumi-

nen on kokonaisvaltaista oppimista. Oppiminen tapahtuu kaikkien aistikanavi-

en kautta; auditiivisesti eli kuulon avulla, visuaalisesti eli näön avulla, taktilli-

sesti eli käden toiminnan kautta, kinesteettisesti eli koko kehon toiminnan

avulla.

Esiopetuksen tavoitteet ja sisällöt

Päiväkodin esiopetusryhmässä lapset saavat tutustua tarkemmin erilaisten

käsitteiden maailmaan. Perustana on lapsen omakohtaisten kokemusten käyt-

täminen esimerkkinä sekä oivalluttaminen erilaisten kysymysten kautta: Mikä

on? Mitä huomasit? Mitä tehdään? Oletko varma? Miksi?

Aikuisen tehtävänä on herättää lapsen kiinnostus matematiikkaan tarjoamalla

mm. ikäkaudelle sopivia toimintavälineitä, kuten lauta- ja palapelejä. Lapselle

tulee myös tarjota tilanteita, jossa hän voi harjoittaa avaruudellista hahmotta-

mista kuten liikuntaleikkejä. Esiopetuksessa lapsen matemaattista ajattelua

kehittävät sisällöt:

Ø luokittelu ominaisuuksien mukaan esim. väri, koko, muoto jne.

Ø vertailu kuten painava-kevyt, pitkä-lyhyt jne.

Ø sijainti, suunta, mittaaminen esim. liikuntaleikeissä

Ø sarjoittaminen esim. helmien pujottelu

Ø numero ja lukumäärät esim. montako vuotta tai lasta jne.

Ø geometriset perusmuodot ja kappaleet

Ø aikakäsitteet, kalenteri ja kellonajat

6.2.2. Luonnontieteellinen orientaatio

66

Päiväkotimme sijainti Munkkiniemessä, Munkin puiston laidalla, suo erinomai-

set puitteet elollisen luonnon ilmiöiden ja ympäristön havainnointiin, tutkimi-

seen ja kokeiluun. Takapihaltamme avautuva laaja niitty, joka jatkuu metsään

ja meren rannalle, tarjoaa turvallisia ja mielenkiintoisia retkipaikkoja. Etupihal-

ta taas ei tarvitse kauas kulkea, kun saapuu kaupunkiympäristöön Puistotielle.

Lapsen täytyy itse nähdä, kuulla ja tuntea. Lapsi näkee ja kokee luonnon ja

ympäröivän maailman yksityiskohtien rikkaana kirjona. Hänen ajattelunsa on

konkreettista ja se kehittyy omien kokemusten kautta omia kokeellisia mene-

telmiä käyttäen. Luonnontieteelliseen orientaatioon liittyvät kokemukset ja

elämykset tukevat lapsen maailmankuvan rakentumista sekä auttavat häntä

ymmärtämään ihmisen ja elinympäristön olemusta ja vuorovaikutusta. Viihty-

mällä ja liikkumalla luonnossa säässä kuin säässä lapsi oppii ymmärtämään

ihmiseen, luontoon ja muuhun ympäristöön liittyviä keskeisiä käsitteitä. Lisäksi

Ruusussa toimii metsämyttyskoulu (2 – 4 -vuotiaat) ja metsämörrikoulu (4 – 6-

vuotiaat).


Esiopetuksen tavoitteena on tarjota innostavaa toimintaa, jossa lapsella on

mahdollisuus yhdessä toisten kanssa oppiaØ tuntemaan yleisimpiä kasveja, eläimiä ja luonnonilmiöitä

Ø arvostamaan elinympäristöään, itseään ja toisia ihmisiä sekä kulttuureita

Ø huolehtimaan luonnosta ottamalla vastuuta lähiympäristöstään

Ø omaksumaan myönteisen asenteen terveellisiin elämäntapoihin ja säännölliseen ulkoiluun

elämäntapana

Ø hallitsemaan omaa kehoaan ja saavuttamaan hyvät perusliikuntataidot

67

6.2.3. Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio

Ruusussa tähdätään henkilökohtaiseen vaikuttavuuteen lapsen maailmasuh-

teessa ja ihmisyhteyteen kasvamisessa. Tavoittelemme lapsen ainutkertaista

tapaa nähdä, kuulla ja kuvitella ympärillä olevia historiallisia ja yhteiskunnalli-

sia kerrostumia. Historia on läsnä jatkuvana tapahtumien virtana ja eri todelli-

suuksien kerrostumina koko ajan ihmisessä ja hänen elämässään. Yhteiskun-

nan kasvot muuttuvat jatkuvasti: tänään tällaiset ja huomenna jo toisenlaiset.

Lapset voivat avata näkökulmia menneisiin tapahtumiin ja yhteiskunnan ra-

kenteisiin suuntautumalla aktiivisesti itseensä ja ympäristöönsä ja kokemalla

ne subjektiivisesti.

Ruusun lapset on sidottu tähän historialliseen aikakauteen ja he ovat osa ih-

miskuntaa. Jokaisella lapsella on oma historiansa, jonka hän tuo mukanaan

päiväkotiyhteisöön. Hänellä on nimi, perhe ja tärkeät elämänhetkensä. Per-

heeseen ja lapselle tärkeisiin ihmisiin perehdytään kotona tehdyn perhesivun

kautta. Kesäkassi ja kesätehtävä tekevät näkyväksi lapsen elämäntarinaa

perheen ja suvun keskellä eri tapahtumapaikoilla.

Yhtä lailla kuin lapsi on perheensä jäsen, hän on myös eri ryhmien jäsen: Villi-

ruusu, Rätvänä tai Kiulukka. Toisaalta hän on myös munkkiniemeläinen, hel-

sinkiläinen ja niin edelleen. Kun lapsi tulee Villiruusuihin, pienten ryhmään,

hänestä kasvaa lopulta esikoululainen, joka siirtyy päiväkotihistoriansa kanssa

SISÄLLÖTYMPÄRISTÖ- JALUONNONTIETO

- elollinen ja elotonluonto

- ihminen, eläimet jakasvit

- luonnonilmiöt- luonnonsuojelu- vuodenajat- ihmisen muokkaama

ympäristö- ympäristöstä huoleh-

timinen- materia ja fysiikan

lait- maailmankaikkeus,

avaruus ja aika

TERVEYS- minä itse –

ihmisenä, omakeho, aistit ja elin-toiminnot

- ravinto- hygienia- fyysinen ja psyyk-

kinen hyvinvointi

FYYSINEN JA MOTORINENKEHITYS

- minäkuva, bodyimage, oman kehontuntemus

- sisä- ja ulkoliikunta- retkeily ja patikointi- välineurheilu ja jouk-

kue- ja sääntöpelit- hyötyliikunta- liikunnan ilo- rentoutuminen

68

koulumaailmaan. Juurtuminen kotiseutuun ja lähiympäristöön alkaa varhais-

lapsuudessa ja lapsi jättää oman jälkensä ja merkkinsä joka hetki arjessaan

siihen historialliseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, missä hän elää.

Saimi (6v) :Rauhallisuus yleensäkin eskarissa. Vaikka Villiruusut ja Rätvänät olis kuinka villejä, niin eskarissa niidenpitää malttaa sitten mielensä. Ja sitten vaan se, että on hauskaa, että viihtyy ja ettei pahoita toisen mieltä. Ja hei, tääon paras, minkä mä tiedän jo. Leikkii toisen kanssa niin kiltisti kuin osaa.

Portfoliotyöskentelymme toimii lapselle itselleen kasvun, kehityksen ja oppimi-

sen kertomuksena kertoen lapsen historiasta. Lapsen syntymäpäivien vietolla

päiväkodissa on samankaltainen rooli lapsen ajankulun käsittämiselle kuin

portfoliolla. Myös päiväkodin syntymäpäivät ja muut yhteiset juhlaperinteet

luovat näkökulmia historialliseen aikaperspektiiviin.


Esiopetuksessa tavoitteena on, että lapsi kielen ja vuorovaikutuksen kautta

kiinnittyy perheeseen ja yhteiskuntaan. Lapsi kerää arkielämän taitoja ja val-

miuksia toimia yhteisössä aktiivisena jäsenenä. Lapsi oppii näkemään itsensä

osana suurempaa kokonaisuutta ja kasvattaa kykyään arvioida itseään, omaa

toimintaansa, omaa paikkaansa vertaisryhmässä. Kieli ja vuorovaikutus ovat

hänen ajattelunsa tärkeimpiä ilmenemismuotoja ja avulla niiden hän ilmentää

niitä ympäristössään ja viestii niitä muille.

Sisällöt

Ø oman minä tarina

Ø ihminen historiallisena olentona

Ø ihmisen elämänkaari

Ø lähiympäristön historia ja nykypäivä

Ø eri yhteiskunnat ja kulttuurit

(syntymähetki)

Anni: Että mä kattelin ympärilleni ku mä synnyin ja mä ihmettelin, mitä? Siel vaaleenpunaises paikas ei ollu mitään kuvaaleenpunasta. Sitte mä vasta aloin ymmärtää tavaroita: mikä tavara on? Mä aloin toiseks ymmärtää, mikä sänky onja lelut.

(kasvu vauvasta omanlaiseksesi)

Anni: Että ku mä olin yksvuotias, niin äiti sano et mä olin ku auringonsäde ja niin iso ku oli aurinko, oli mun ilokin. Jasitte ku mä eka kerran olin kärryissä ja mä katoin aurinkoon ja mä olin heti iloinen ja se suurentu mun mielessä.

(tarhalaisen ja koululaisen taitekohdassa)

Anni: Ihana kun on saannu olla kavereiten kanssa ja aikuiset auttaa, ku on käynny jotain (juuri ennen pienryhmää lai-toin Annin polveen laastarin) ja sit saa joskus valita leikkii.

69

(ihmisen elämänkaaresta)

Venla: Vanhus osaa kävellä kepillä.Jasu: Vanhukset käyttää usein silmälaseja.Jasu: Niin, ne pienentyy ku ne tulee vanhaks.Venla: Mummot osaa parhaiten tehdä mustikkapiirakkaa.Venla: Ja vanhuksella on lapsen lapsia.Jasu: Ja lapsia.Otto:Ja mun ukki on ollu töissä junassa kuljettajana. Ja hei tää mummo on ryppynen!Eemil: Ja sillä on violetit silmät, joku on maalannu ne.Otto: Ja tää mummo on ainakin hyvä naamioitumaan Ehkä ne menee johonkin juhliin.Eemil: Ja ehkä ne yrittää peittää, että ne on vanhoja. Se ei haluu näyttää sitä.Anni: Sit kun vanhus on nähny tarpeeks elämää se kuolee ja sit se laitetaan tommoseen arkkuun ja sit se viedäänkirkkoon ja sit ne kirkon ihmiset ja muut hautaa sen.Eemil: Ja mä tiedän, että se vanhus tuodaan autolla kirkkoon. Ja arkussa ne vaan pötköttää, ne ei tee mitään enää jane jää vaan sinne.Eemil: Tai sit ne voi ehkä muuttuu luurangoks.

6.2.4. Esteettinen orientaatio

Ruusussa lapsen luovuutta tukee projektityöskentely, jossa tarkastellaan elä-

män ilmiöitä monipuolisesti. Esteettinen orientaatio on monitasoinen jatkuva

prosessi, johon liittyy kyky leikkiä ideoilla, muodoilla, väreillä, käsitteiden väli-

sillä suhteilla sekä taito muotoilla yllättäviä hypoteeseja, nähdä ongelmia ja

kääntää asiat päälaelleen. Lapsen luovuutta ruokitaan kyvyllä sietää ristiriitoja

ja epävarmuutta ja sitä, ettei aina tiedä, mikä on totuus.

Oleellista esteettisessä orientaatiossa ei ole se mitä aikuinen suuntaa lap-

seen, vaan se mitä lapsi tuo kasvatustilanteisiin. Meillä projektityöskentely an-

taa lapselle välineitä, keinoja ja rohkeutta mennä tietämisen rajojen ulkopuo-

lelle, ylittää itsensä ja tyydyttää kaipuuta toisiin tietämisen alueisiin. Esteetti-

sen orientaation alueilla lapsi kehittää avointa suhtautumista itseensä ja koko

maailmaan. Mitä enemmän yksilö pääsee käsiksi sisäisiin kokemuksiinsa;

kauneuteen, harmoniaan, rytmiin, tyyliin, iloon ja niiden vastakohtiin, sitä to-

dennäköisemmin hän pystyy kehittämään persoonallista, itseä rakentavaa ja

syvästi tyydyttävää luovuuttaan. On tärkeää paitsi kokea myös ajatella roh-

keammin kuin oikeastaan uskaltaisi.

Ruusussa esteettisen orientaation alueilla nostattamiin aiheisiin haetaan vas-

tauksia poikkitaiteellisesti yhdessä leikkien, liikkuen, kuvaa tehden, musisoi-

den, tutkien, pohtien ja keskustellen. Etsitään uutta ja merkityksellistä tietoa

eri näkökulmista ja tietolähteistä pala palalta. Omakohtaiset aistimukset, tun-

70

temukset ja kokemukset ja kyky samastua tarjoaa lapselle mahdollisuuden

löytää oppiminen itse vuorovaikutuksessa toisten lasten ja aikuisten kanssa.

”Ehkä ei pidä huutaa tai julistaa mitään. On puhuttava hiljaisella äänellä tai pienillä kirjaimilla. On katsottava himmeäs-

tä peilistä, koska kirkas kuvastin on vain enkeleitä varten. On puhuttava sen vähäisen toivon verran, mitä ehkä vielä

on – ja sen suuren epätoivon verran, mitä varmasti on.” ( Paloheimo, 1993 )


Taidekasvatuksen tavoitteena on antaa lapselle valmiuksia oman kulttuurin ja

kulttuurien monimuotoisuuden kohtaamiseen, taiteesta nauttimiseen, itsensä

ilmaisuun sekä kokemusten ja elämysten vastaanottamiseen, viestittämiseen

ja niiden jakamiseen. Taiteellisella ilmaisulla ja kokemisella tavoitellaan mieli-

kuvituksen laukkaamista johonkin tuntemattomaan, kaukaiseen, itselle salat-

tuun maailmaan. Taiteellisen ilmaisun alueilla tavoitteena on synnyttää sellais-

ta mielihyvää, jota puhuminen ei välttämättä tuota. Pitkäkestoiset projektit aut-

tavat lasta tulemaan tietoiseksi myös omasta oppimisesta ja taitojen kehitty-

misestä. Taiteellisen toiminnan alueilla lapsi etsii tietoa itsestään: itsetuntemus

paranee ja persoonallisuus syvenee.

SISÄLLÖTKUVATAIDE

- visuaalinen hahmot-taminen ja havaitse-minen, tarkkojen ha-vaintojen tekeminen

- kuvan katsominen:analysointi ja tulkinta

- etsivä, kokeileva, tut-kiva ja varioiva kuvantekeminen: piirtämi-nen, maalaaminen,muotoaminen

- sommittelu ja luovayhdistäminen

- tekniikkojen, materiaa-lien ja välineiden kylvyt

- väri, valo, tila, liike jamuoto, materia

- lapsen omaehtoinenkuvataiteellinen toimin-ta

MUSIIKKI

- laulaminen, soitta-minen, kuuntelemi-nen

- erilaiset ääniympä-ristöt ja musiikin erityylilajit, musiikkipe-rinteet

- musiikin peruskäsit-teistö

- musiikin tulkinta jasisäinen kuuleminen

- musiikkiliikunta jalaululeikit

- lapsen omaehtoinenmusiikillinen toimintaja esitykset sekäkonsertit

KÄDEN TAIDOT

- erilaiset materiaalit,tekniikat ja työstä-mistavat

- kolmiulotteisuus- tekstiilien työstämi-

nen- luonnonmateriaalien

ja erilaisten kierrä-tysmateriaalien käyt-täminen

- perinnekasvatus jakäsityön arvostami-nen

71

8.2.5. Eettinen orientaatio ja uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio

Eettisen orientaation alueilla luodaan perustaa totuudessa pysymiselle suh-

teessa itseensä ja kanssaihmisiin: rehellisyys itselleen on rehellisyyden sie-

men. Myötäelämisen kyvyssä on siemen moraalille, omatunnolle ja välittämi-

selle. Jos en tavoita mitään toisen kokemuksesta, en voi myöskään ymmärtää

enkä puolustaa häntä. Omatunto on kirjaimellisesti sitä, mitä sana tarkoittaa:

oman itsensä tuntemista. Minussa on kohta, joka havainnoi ja tutkii sitä, mil-

lainen olen ja mitä teen. Sillä on ajatuksia minusta itsestäni ja se ottaa kantaa

edesottamuksiini. Eettisen orientaation alueilla liikuttaessa tarvitaan sekä ai-

kuisilta että lapsilta molemminpuolista kuuntelemista. Keskinäiseen kunnioit-

tamiseen kuuluu esikuvana oleminen: niin aikuiset lapsille kuin myös lapset ja

aikuiset keskenään toisilleen.

Uskonnollis-katsomuksellisessa orientaatiossa pohditaan yhdessä uskonnolli-

sia, hengellisiä ja henkisiä asioita ja ilmiöitä. Lapselle tarjotaan mahdollisuus

hiljaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. Orientaation puit-

teissa on mahdollisuuksia tavoittaa jotain itseä suurempaa, voidaan tulla vil-

kaisseeksi jotakin sellaista mikä on muulla tavoin ilmaisematonta. Uskonnollis-

katsomuksellisia asioita pohtiessaan lapsi oppi ymmärtämään oman uskonnon

ja katsomuksen perinteitä ja tapoja sekä tutustuu lähellä olevien uskontojen ja

katsomusten tapoihin.

Lapsen kasvatuskeskustelussa sovitaan vanhempien kanssa uskonnollis-

katsomuksellisen orientaation lapsikohtaisesta sisällöstä.


Eettisen kasvatuksen ohella esiopetuksen muita osioita ovat uskontokasvatus

sekä kulttuurinen katsomuskasvatus. Eettinen kasvatus toteutuu osaltaan

myös näissä muissa osioissa. Eettisen kasvatuksen tavoitteena on oppia luot-

tamaan itseensä ja arvioimaan omaa toimintaansa suhteessa tosiin ja ympä-

röivään maailmaan.

72

SISÄLLÖTEETTINEN KASVATUS

- hyvät tavat- oikea ja väärä- tasaarvoisuus ja

oikeudenmukai-suus

- anteeksiantami-nen ja ristiriitojenrakentava ratkai-seminen

- vastuu itsestä, toi-sista ja ympäris-töstä

- erilaisuuden nä-keminen rikkaute-na

USKONTOKASVATUS

- tärkeimmät kristil-liset juhlat ja ta-pahtumat: joulunja pääsisäisen sa-noma

- oma lähiseura-kunnan lasten ju-malanpalveluksetja pyhäkoulu

- hiljentyminen jaoma sisäinen poh-dinta

KULTTUURINENKATSOMUSKASVATUS

- suomalainenkulttuuriperintöja kulttuuriin liit-tyvät juhlat

- lapsen maail-mankatsomuk-sellinen pohdin-ta

73

Lähteet

Bardy, M. (toim.) 1998. Taide tiedon lähteenä. Jyväskylä: Atena.

Haapamäki, J. et al. 2000. Yhteisö kasvattaa: päivähoito oppimis- ja kasvatusyhteisönä.

Helsinki: Tammi.

Karppinen, S., Puurula A. & Ruokonen, I. 2001. Taiteen ja leikin lumous: 4-8-vuotiaiden

taitoja taidekasvatus. Helsinki: Finn lectura.

Kinos, J. 2002. Kohti lapsilähtöisen varhaiskasvatuksen teoriaa. Teoksessa Kasvatus

2/2002. 119-132.

Lehtinen, T. (toim.) 1993. Totuus, kaipaus, kauneus. Helsinki: Kirjapaja.

Lindqvist, M. 1997. Pieni kirja ihmisestä. Helsinki: Kirjapaja.

Lindqvist, M. 2003. Pieni kirja rakkaudesta. Helsinki: Kirjapaja.

Uusikylä, K. & Piirto, J. 1999. Luovuus: taito löytää, rohkeus toteuttaa. Jyväskylä: Atena.

Wallin, K. 2000. Reggio Emilia ja lapsen sata kieltä. Helsinki: LK-kirjat.

Muu lähdemateriaali

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Stakes 2005).

Helsingin varhaiskasvatussuunnitelman luonnos 2007.

Innokit – materiaali.

Päiväkoti Ruusun esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma 2003.

Sadan kielen pedagogiikka, vieraita Reggio Emiliasta –koulutus, 12.-13.11.2002 Järven-

päässä.

Vea Vecci: oppimisen ja mielikuvituksen kielet. Lapset, taide ja taiteilijat -koulutus,

26.10.2004 Taideteollinen korkeakoulu.

Documents

Päiväkoti Ruusun varhaiskasvatussuunnitelma · Moraalisen ihmisen tärkeimpiä tunnusmerkkejä on, että hän tekee pahaa huonolla omalla tunnolla. Ruusussa säännöt ja sopimukset