Sisällys

Sisällys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1Historiaa ja nykypäivää. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2Hankkeet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4Romanikielen tutkimus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4Aineistot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4Romanikielen sanasto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5Romanikielen lautakunta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6Romanikielen lautakunnan suosituksia 1997–2001 . . . . . . . . . . 7Kieliopillinen suku . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7Johdin -kiiro . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8Sanasto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8Kansallisuuksien nimitykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9Lukusanat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9Ajanilmaukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10Lainsäädäntöä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja romanikielestä . . 11Suomen romanikielen bibliografiaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12Yhteystietoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15

Historiaa ja nykypäivää

Romanikielen ja varsinkin sen sanaston tutkimuksella on Suomessa pitkät pe-rinteet. Varhaisin tunnettu lähde on Kristfrid Gananderin kilpakirjoitusUndersökning om De så kallade TATTARE eller Zigeuner, Cingari, Bohe-miens, Deras härkomst, Lefnadssätt, språk m.m. Samt om, när och hwarestnågra satt sig ner i Swerige? (1780). Kirjoituksellaan Ganander otti osaaTukholman Kuninkaallisen Kaunokirjallisuusaketemian julistamaan kirjoi-tuskilpailuun, jonka aiheena oli sillä kertaa historian ohella romanit, heidänalkuperänsä, elintapansa ja kielensä.

Romanikieli on kiinnostanut sekä harrastelijoita että tutkijoita. Tunnetaanuseita käsikirjoituksiksi jääneitä sanastoja, kuten Arwidssonin (1871–1858),Kemellin (1805–32) ja Reinholmin muistiinpanot 1800-luvulta ja Oskar Jal-kion (Johanssonin) (1882–1952), Axel Kronqvistin (1871–1956) sekä YrjöTemon (k. 1985) kokoelmat 1900-luvulta. Ensimmäinen painettu Suomen ro-manikielen sanakirja oli Arthur Thesleffin (1871–1920) Wörterbuch des Dia-lekts der finnländische Zigeuner (1901). Virolaisen professori Paul Aristetutki 1940-luvulla Suomen romanikielisiä paikannimiä. Paljon työtä romani-kielen hyväksi tehnyt Pentti Valtonen julkaisi vuonna 1972 Suomen murta-laiskielen etymologisen sanakirjan. Valtosen lisensiaatintutkielma Suomenmustalaiskielen kehitys eri aikoina tehtyjen muistiinpanojen valossa (1968)on edelleenkin yksi harvoja tieteellisiä monografioita Suomen romanikielenrakenteesta. Matti Leiwo ja Pekka Sammallahti nauhoittivat ja tutkivat ro-manikieltä jo 1960-luvulla. He ovat sittemmin tehneet myös erittäin merkittä-vää työtä kielen kehittämiseksi muuan muassa eri komiteoissa.

Romanikielen standardisointi aloitettiin 1970-luvulla. OpetusministeriönMustalaiskielen ortografiakomitean tehtävistä yksi oli laatia romanikielellehelppolukuinen ortografia ja sen pohjalta normatiivinen sanasto (1971), jonkakomitea julkaisi mietintönään. Oppimateriaaleja alettiin laatia jo 1800-luvunlopulla. Noin 100-sivuisena käsikirjoituksena on säilynyt Lindhin (1893?)Mustalaiskielinen aapiskirja. Ensimmäisenä painettuna romanikielen oppi-materiaalina ilmestyi vuonna 1982 Viljo Koiviston aapinen Drabibosko tarannibosko byrjiba, jonka kustansivat ammattikasvatushallitus ja kouluhalli-tus. Viisi vuotta myöhemmin Viljo Koivisto julkaisi opetusministeriön tuellaaapista vaativamman oppikirjan ja kielen kuvauksen Rakkavaha romanes.Koiviston teoksia seurasivat Miranda Vuolasrannan (1995) aapinen Romanotšimbako drom ja Henry Hedmanin (1996) laaja Sar sikjavaa romanes, jokaon ennen kaikkea tarkoitettu romanikielen opettajan oppaaksi.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa romanikielen parissa on tehtytyötä jo 20 vuotta. Opetusministeriö asetti 9.10.1981 Mustalaisasiain neuvot-telukunnan aloitteesesta mustalaiskielityöryhmän. Mietinnössään 5.3.1982työryhmä ehdotti, että ”aineisto- ja oppimateriaalihanke olisi opetusministeri-

2001 2

ön alainen ja sen hallinto kytkettäisiin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuk-seen”. Työryhmässä oli mukana Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksestaaluksi tutkija Marja Lehtinen ja vuodesta 1983 suunnittelupäällikkö RaimoJussila. 27.8.1984 aloitettiin yhteistyö tutkija Viljo Koiviston kanssa Roma-ni–suomi–englanti-sanakirjan (1996) laatimiseksi. Virallisesti romanikielentutkimus ja huolto on kuulunut Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen teh-täviin vuodesta 1996.

Ensimmäinen romanikielen lautakunta aloitti kolmivuotiskautensa1.6.1997. Lautakunnnan puheenjohtajana toimi Jyväskylän yliopiston profes-sori Matti Leiwo. Jäseninä olivat Helena Hagert, Henry Hedman, Unto Jääpu-ro, Miranda Vuolasranta ja Tuula Åkerlund sekä Raimo Jussila Kotimaistenkielten tutkimuskeskuksen edustajana. Lautakunnan sihteerinä toimi AnneliHänninen.

Tärkeitä tapahtumia on oltu mukana järjestämässä. Vuonna 1995 Koti-maisten kielten tutkimuskeskus järjesti Romanikieli Suomessa -seminaarinsekä oli mukana Hanasaaressa pidetyn kolmipäiväisen seminaarin järjeste-lyissä (yhdessä Suomen romaniyhdistyksen ja Opetushallituksen kanssa).Seminaarin yhteydessä nauhoitettiin romanivanhuksia. Vuonna 1998 iäkkäil-tä romaneilta kyseltiin mielipiteitä erilaisista kieleen liittyvistä ongelmista.Vuonna 1999 oltiin mukana järjestämässä Baravale bereh�h�a – rikkaat vuodet-tapahtumaa, joka liittyi YK:n ikäihmisten vuoteen.

Pitkään romanikielen parissa työskenteli lähinnä Kotimaisten kielten tutki-muskeskuksen tutkijoita, lähinnä suomen kielen väkeä, muun toimensa ohel-la. Erityisesti Raimo Jussila on vuosien varrella tehnyt runsaasti työtä, aluksikielen saamiseksi tutkimuskeskukseen ja myöhemmin myös käytännön tutki-mus- ja sanakirjatyössä. Sanakirjojen toimitustyössä oli lisäksi apuna määrä-aikaisia tuntityöntekijöitä, jotka huolehtivat mm. tallennuksesta ja teknisestätoimitustyöstä. Tutkija Viljo Koivisto on ollut mukana vuosittain maksetta-van apurahan turvin. Kesästä 1997 Kimmo Granqvist on toiminut päätoimi-sesti romanikielen parissa, ensin siviilipalvelusmiehenä, sitten tutkijana jalopulta erikoistutkijana. Vuonna 2000 romanikielen resurssit kasvoivat, kunsaatiin suunnittelijan toimi, jota on kesästä 2000 lähtien hoitanut Hellevi Hed-man-Valentin.

Hallinnollisesti romanikieli on sijoitettu tutkimuskeskuksessa tutki-musosastoon, joskin sanakirjatyöt ovat kuuluneet sanakirjaosastoon. Romani-kielen parissa tehtävä työ jakaantuu käytännössä useampaan hankkeesiin.Vuoden 1999 arviointia varten laadituissa hankekuvauksissa mainittiin kaik-kiaan viisi romanikielihanketta, joista kaksi kuului tutkimusosastoon (ro-manikielen tutkimus [romtu] ja romanikielen lautakunnan valmistelu- jasihteerityöt [roltk]) ja kolme sanakirjaosastoon (Romani–suomi–englanti-sa-nakirja [rosu], Suomi–romani-sanakirja [suro] ja romanikielen sanasto [rom-sa]). Molemmat tutkmusosaston hankkeet ovat edelleen käynnissä.Romani–suomi–englanti-sanakirja valmistui vuonna 1994, Suomi–roma-

3

ni-sanakirja puolestaan vuonna 2001. Romanikielen sanasto -hanke oli jovuonna 1999 keskeytynyt.

Romanikielen lautakunnan ohella toiminnassa on pitkään selvästi painot-tonut kaksi osa-aluetta: toisaalta sanakirjatyöt – käytännössä lähinnä ViljoKoivistoa on avustettu sanakirjojen laadinnassa, toisaalta taas kieliaineistojenkeruu. Laaja Suomi–romani-sanakirja ilmestyi juuri. Kieliaineistoja on var-sinkin vuoden 2001 aikana saatu merkittävästi kartutettua. Puhekielikorpustaon laajennettu huomattavasti. Lisäksi on saatu tallennettua ATK-muotoonkaksi kokonaan uutta korpusta: Viljo Koiviston Romano Boodos -tekstit jaYleisradion romanikieliset uutiset vuosilta 1997–2000. Siten sekä leksikogra-fian että kieliaineistojen osalta tilannetta voidaan tällä hetkellä pitää hyvänä.Romanikielen rakennetta on koko ajan jonkin verran tutkittu, fonologiaa mel-ko systemaattisesti, ja julkaisujakin on tuotettu. Jatkossa tulisi kuitenkinaiempaa enemmän painottua kielen tutkimukseen ja huoltoon. Toisaalta yh-teistyötä varsinkin Opetushallituksen romaniväestön koulutusyksikön, muttamyös Romaniasiain neuvottelukunnan kanssa, tulisi tiivistää ja kehittää, jottatutkimuksen tulokset saadaan myös kielenopetuksen käyttöön. Parempi yh-teys ”kenttään” auttaisi myös kohdentamaan tutkimusta paremmin sellaisiinongelmiin, jotka ovat käytännön opetustyön kannalta relevantteja.

Hankkeet

Romanikielen tutkimus

Romanikielen tutkimuksen tavoitteena on tuottaa perustietoa Suomen ro-manikielen äänteellisestä, morfologisesta ja lauseopillisesta rakenteesta sekäsanastosta. Myös romanikielen alueellisia eroja ja puhujien kielitaidon tasoapyritään selvittämään. Tutkimus on pilkottu pieniksi osahankkeiksi, joita to-teutetaan vuosittain käytettävissä olevilla resursseilla.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa tehtävä romanikielen tutkimuson tähän mennessä painottunut fonologiaan ja morfologiaan, ja näillä kielenosa-alueilla riittää edelleen runsaastikin tehtävää. Morfologian puolella onsaatu hyvälle alulle PC-Kimmo-ohjelmistolla (Antworth) laadittu kaksi-tasokuvaus (ROMTWOL), joka on kuitenkin vielä osin keskeneräinen. Edel-leen tutkimattomia kielen osa-alueita ovat fonetiikka ja syntaksi.

Aineistot

Olennaisena osana Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen työtä romanikie-len parissa on ollut varsinaisen tutkimuksen ohella kieliaineistojen keruu jatallentaminen. Aineiston keruun päätavoitteena on ollut tuottaa materiaaliatutkimuksen tarpeisiin ja työstettäväksi romanikielen opetuksen käyttöön,

2001 4

mutta myös samalla saada mahdollisimman paljon kieltä tallennettua tulevienpolvien käyttöön.

Romanikielen korpukset ovat nykyään varsin monipuoliset. Aineistot kä-sittävät vanhoja sanastoja aina 1900-luvun alusta, evankeliumien käännöksiä,romanikielisiä kirjoituksia 1970-luvulta aina vuoteen 1995, Yleisradion ro-manikielisiä uutisia vuosilta 1997–2000 sekä puhuttua kieltä. Puhekielikor-pus on kirjannettu nauhoitteilta, joista valtaosan on parin viime vuoden aikanakerännyt tutkimuskeskuksen romanikielen suunnittelijana toimiva HelleviHedman-Valentin. Puhujina on enimmäkseen iäkkäitä, hyvin romanikieltähallitsevia henkilöitä melko kattavasti eri puolilta maata. Lisäksi nauhoitteitaon saatu mm. Matti Leiwolta, joka äänitti romanikieltä 1960-luvulla.

Romanikielen aineistojen käyttö on luvanvaraista. Käyttölupia voidaanmyöntää perusteltuihin tutkimustarkoituksiin. Käyttöluvista päättää viime kä-dessä romanikielen lautakunta.

Taulukko 1. Kotimaisten kielten romanikielen korpukset.

Aineisto Sanamäärä (11/2001)

Puhekieli 95 000

Romano Boodos -aineisto 46 000

Evankeliumien käännökset 27 000

Romanikieliset uutiset 24 000

Thesleff 7 600

Jalkio 7 600

Temo 4 500

MNS 3 000

Kronqvist 2 700

Yhteensä 217 406

Romanikielen sanasto

Merkittävin painoalue romanikielen parissa tehdyssä työssä on tähän saakkaollut leksikografia. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on avustanut ViljoKoivistoa kahden romanikielen sanakirjan laatimisessa (Romani–suomi–eng-

5

lanti-sanakirja, julk. 1994 sekä Suomi–romani-sanakirja, julk. 2001). Roma-ni–suomi–englanti-sanakirja sisältää n. 5 500 hakusanaa. Mukana onkielitietoa ja runsas esimerkistö. Suomi–romani-sanakirja on laajin tähänsaakka ilmestynyt Suomen romanikielen sanakirja. Sanakirjassa on noin 23000 hakusanaa. Mukana on sekä arkikielen sanoja että eri alojen erikoisterme-jä mm. opettajien ja kääntäjien avuksi. Sanakirjan tavoitteena on ollut kirjatamuistiin mahdollisimman paljon romanikielen sanastoa sekä laajentaa sitä pa-remmin nyky-yhteiskunnan tarpeisiin soveltuvaksi. Sanakirja pyrkii kuvaa-maan nykyään käytettävää romanikielen kielimuotoa; myös romanikielen erimurteet on otettu huomioon.

Sanakirjojen lisäksi on julkaistu artikkeleita ja pienempiä sanastoja (Suo-mi–romani-sanasto, Granqvist 1997) sekä romanikielen käänteissanasto(Granqvist 1999).

Romanikielen lautakunta

Romanikielen lautakunta on toiminut Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksenyhteydessä asiantuntijaelimenä 1.6.1997 lukien. Lautakunnan tehtävänä onpäättää romanikielen käyttöä koskevista periaatteellista ja yleisluonteisistasuosituksista.

Romanikielen lautakunnan jäsenet valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan.Lautakuntaan kuuluu tällä hetkellä seitsemän jäsentä, joista viisi edustaa ro-maniväestöä.

Romanikielen lautakunta käsittelee ensisijaisesti kirjoitettujen tekstiensekä julkisen kielenkäytön kieltä. Puhuttua arkikieltä ei sen sijaan käsitellälautakunnassa eikä sitä varten myöskään haluta laatia normeja. Kielenhuollonnormeja pohtiessaan lautakunta pyrkii pysymään lähellä kansankieltä, puhut-tua Suomen romanikieltä, jottei kielestä tulisi puhujilleen liian etäistä ja vai-keaa. Kieltä ei siten yritetä palauttaa historiallisesti ”oikeisiin” muotoihin,jotka olisivat sen puhujille jo vieraita, eikä toisaalta myöskään kansainvälistääliikaa. Romanikielen huollossa pyritään ennen kaikkea selvyyteen ja ymmär-rettävyyteen.

Muutaman toimintavuotensa aikana romanikielen lautakunta on käsitellytlähinnä sana- ja termikysymyksiä. Romanikieleen yritetään luoda termistöänyky-yhteiskunnan tarpeita silmällä pitäen. Esimerkiksi romanikielen lu-kusanoille sekä viikonpäivien ja kuukausien nimille on yritetty luoda normis-toa. Lautakunnan käsittelemä laajin kieliopillinen ongelma on ollutkieliopillisen suvun ilmaiseminen. Sitä käsitellessään lautakunta päätti pysy-tellä lähellä kansankielen käytäntöä ja suosittaa kieliopillisten feminiinimuo-tojen säilyttämistä lähinnä silloin, kuin luonnollinen suku sitä edellyttää.

Vuonna 1998 romanikielen lautakunta järjesti Kotimaisten kielten tutki-muskeskuksessa iäkkäille romaneille tapahtuman, jossa heiltä kyseltiin mieli-piteitä erilaisista kieleen liittyvistä ongelmista. Vuonna 1999 lautakunta oli

2001 6

mukana järjestämässä Baravale bereh�h�a – rikkaat vuodet -tapahtumaa, jokaliittyi YK:n ikäihmisten vuoteen.

Romanikielen lautakunnan jäsenet 1.6.2000 alkaneella kolmivuotiskau-della:

• professori Fred Karlsson, puheenjohtaja

• teologian kandidaatti, romanikielen opettaja Henry Hedman,varapuheenjohtaja

• erikoistutkija Kimmo Granqvist

• romanikielen opettaja Helena Hagert

• romaniasiain yhdyshenkilö Unto Jääpuro

• romanikielen opettaja Miranda Vuolasranta

• romanikielen opettaja Tuula Åkerlund

• erikoistutkija Anneli Hänninen, sihteeri

Romanikielen lautakunnan suosituksia 1997–2001

Kieliopillinen suku

Lautakunnan suurin kieliopillinen ongelma on ollut kieliopilliseen sukuunliittyvät ongelmat. Romanikieli on saanut vaikutteita suomesta ja muuttunutsuomen suuntaan. Siinä on piirteitä, jotka ovat vain Suomen romanikielelleominaisia. Mm. kielen artikkeli ja sukutaivutus ovat vähitellen yksinkertais-tuneet. Maskuliinimuodot ovat yleistyneet ja feminiinisuku on säilynyt muu-tamissa sanaryhmissä kuten naisten (esim. d�uuli, rakli, tšai), naispuolisteneläinten (esim. d�ukli) ja naisten vaatteiden nimissä sekä pronomineissa jouja joi. Tämä ongelma on ratkaistu kielenhuollon kansankieliperiaatteen py-sytään lähellä puhuttua kieltä mukaan ja olemme hyväksyneet tällaisen käy-tön myös lautakunnan suositukseksi. Kieliopillista feminiinimuotoakäytetään siis esim. ilmauksissa phurani d�uuli ‘vanha nainen’ mutta ei sellai-sissa vanhoissa feminiisisanoissa kuin rankano tšimb ‘kaunis kieli’. Kie-liopillista feminiiniä suositellaan kaytettäväksi myös ilmaustyypissä joi hinphurani ‘hän (fem.) on vanha (fem.), mutta ei tyypissä romano tšimb hin ran-kano ‘romanikieli on kaunis’. Kansainvälisyysperiaatteen näkökulmasta ar-tikkelittomuus ja vain luonnolliseen sukuun perustuva, semanttinensukujärjestelmä voi olla ongelma, mutta Suomen romanikieli on ensisijaisestisuomalaisia romaneja varten. Sen kielioppi ei saa tulla heille liian vaikeaksi.Pysymällä lähellä puhuttua nykykieltä emme tee kieltä vaikeaksi sen puhujil-le, vaikka esimerkiksi historiallisuus- ja kansainvälisyysperiaate saattaisikintukea laajempaa feminiinisuvun käyttöä. Semanttinen sukujärjestelmä kui-tenkin takaa sen, että Suomen ja muiden romanien vuorovaikutuksessa eisynny ongelmia, koska muissa kielissä ja suomenkin romanikielessä masku-

7

liinimuotojen käyttäminen naista merkitsevissä ilmauksissa voidaan tulkitamyös loukkaukseksi. Näin ratkaisu on myös kompromissi kansankieli- ja kan-sainvälisyysperiaatteen välillä. Selvää tietenkin on, että jos joku haluaa eri-tyisistä syistä sanoa esimerkiksi romani tšimb hin rankani se on hänellesallittua.

Johdin -kiiro

Lautakunta suosittaa, että -s:n jälkeen johdin voi olla -kero tai -kiiro, muuten-kiiro, esimerkiksi sikjiboskero tai sikjiboskiiro, mutta dekakiiro.

Sanasto

Romanikielen lautakunta on päättänyt suosittaa seuraavia sanoja ja kirjoi-tusasuja:

parlamentos eduskuntafalliba hallitusthemmesko falliba (valtion) hallitus, valtioneuvostosikjibosko falliba opetushallituspraaluno skokka johtoryhmäfolkengo naaluno kansanedustaja (mask.)folkengo naaluni kansanedustaja (fem.)foorosko naaluno kaupunginvaltuutettu (mask.)foorosko naaluni kaupunginvaltuutettu (fem.)thaanesko naaluno kunnanvaltuutettu (mask.)thaanesko naaluni kunnanvaltuutettu (fem.)them maa, valtiothaan kunta, maafooros kaupunkikursos kurssikursesko stedos kurssikeskustroppa leiributtiako apruno skuula ammattikorkeakouluminsibosko liin muistiorakkibosko skokka neuvostoromano sikjibosko skokka romaniväestön koulutusyksikköskokka neuvosto, neuvottelukuntatšetiba yhdistystšetano buttiako komunis yhdyshenkilö

Kansainvälisistä sivistyssanoista voidaan usein muodostaa -os-johtimellaromanikielisiä sanoja, esimerkiksi:

kursos kurssiarkiivos arkisto

2001 8

instituutos laitosmateriaalos aine

Kansallisuuksien nimitykset

Lautakunta on suosittelee, että kansallisuuksien nimien kirjoittamisessa nou-datettaisiin samoja periaatteita kuin suomea kirjoitettaessa. Kansallisuuksiennimet kirjoitetaan siis pienellä alkukirjaimella.

Lukusanat

Romanikielisten lukusanojen oikeinkirjoitusasu vaihtelee paljon eri kirjoitta-jilla. Esimerkiksi perusluku 5 tavataan eri teksteissä ainakin neljällä eri taval-la kirjoitettuna: pangh�, pangh, pansh, panah�. Lukusanalla 30 on ainakin viisieri kirjoitusasua: triijana, triiana, triinda, triijena deh� ja triinvardeh�. Kielenvirallisia käyttötilanteita silmällä pitäen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuk-sen yhteydessä toimiva romanikielen lautakunta on kokouksissaan pohtinutromanikielen lukusanojen oikeinkirjoitusnormia. Lautakunta on päätynytsuosittelemaan, että romanikielen lukusanojen oikeinkirjoituksessa noudatet-taisiin seuraavia periaatteita:

• Perusluvut yhdestä kymmeneen suositellaan kirjoittaviksi: iek ’1’, dui’2’, triin ’3’, staar ’4’, pangh� ’5’, h�ou ’6’, efta ’7’, oh�ta ’8’, enja ’9’,deh� ’10’.

• Perusluvuissa 11–19 o kirjoitetaan erikseen: deh� o iek ’11’, deh� o dui’12’, deh� o triin ’13’ jne.Kymmenluku 20 kirjoitetaan bih�. Muut kymmenluvut 30–90 rakennetaan ker-tolaskuna perusluku (3–9) kertaa 10, esimerkiksi triinvardeh� ’30 (= 3 ×10)’,staarvardeh� ’40 (= 4 ×10)’. Lukusana 60 on kuitenkin h�ovardeh� eikä *h�ouvar-deh�. Rinnalle hyväksyttiin myös yleisesti käytetyt muodot triijana ’30’, stavar-deh� ’40’ sekä kansainvälinen muoto pinda ’50’. Lautakunta suosittaa, ettäkymmenluvut 30–90 kirjoitetaan yhteen, ei esimerkiksi *staar-var-deh� ’40’.

• Luvuissa 21–29 käytetään kymmenten ja ykkösten välissä sanaa ta,joka kirjoitetaan erikseen: bih� ta iek ’21’, bih� ta dui ’22’ jne. Luvuissa31–99 sen sijaan ei sanaa ta käytetä: staarvardeh� dui ’42’, eftavardeh�

triin ’73’ jne. Kymmenet ja ykköset kirjoitetaan aina erikseen.

• Lukusana 100 vakiinnutettiin muotoon h�eel. 200–900 kirjoitetaanerikseen: dui h�eel ’200’, triin h�eel ’300’ jne.

• Lukusana 1 000 vakiinnutettiin muotoon aadur. Tuhatluvuissakinpidettiin parempana erikseen kirjoittamista: dui aadur ’2 000’, deh�

aadur ’10 000’.

• Miljoona sai asun (iek) miljon.

9

Ajanilmaukset

Kuukaudet:h�ielosko tšoon tammikuumiritšako tšoon helmikuumaasesko tšoon maaliskuululud�ako ~ voortako tšoon huhtikuud�oujako ~ ploogibosko ~d�ondribosko tšoon toukokuuniijalesko tšoon kesäkuukhassesko tšoon heinäkuud�iivesko ~ gruutako tšoon elokuuhyöstako tšoon syyskuupanjako tšoon lokakuuglattibosko tšoon marraskuujuulako tšoon joulukuu

Viikonpäivät:vaaguno diives maanantaivauro diives tiistaitritto ~ mah�kurno diives keskiviiikkostarto diives torstaipangh�to diives perjantaih�outo diives lauantaieftako ~ kurko diives sunnuntai

Lainsäädäntöä

Romanien oikeus oman kielensä ja kulttuurinsa säilyttämiseen kehittämiseenon kirjattu perustuslakiin. Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa uudiste-tussa hallistusmuodon 14 §. (17.7.1995/969) todetaan, että:

– – Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oi-keus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. –

Romanikieli tuli Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen toimialaan viral-lisesti vuonna 1996, jolloin tutkimuskeskusta koskevaan lakiin (48/75) tehtiinromanikielen tutkimusta ja huoltoa edellyttävä muutos. Laki Kotimaistenkielten tutkimuskeskuksesta annetun lain muuttamisesta vahvistettiin26.7.1996. Siinä kumottiin 1976 annetun lain (48/75) 1. pykälä, joka muutet-tiin seuraavasti:

1 §Suomen ja ruotsin kielen tutkimusta ja huoltoa, suomen sukukielten tutkimustasekä saamen kielen huoltoa varten on Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Tut-

2001 10

kimuskeskuksen tehtävänä on myös huolehtia suomalaisen viittomakielen ja ro-manikielen tutkimuksesta ja huollosta.

Asetus Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen toiminnasta annettiin25.10.1996. Romanikielestä ja kielilautakunnista säädetään seuraavasti:

1 §Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tehtävänä on:1) tutkia suomen, ruotsia, saamea ja muita suomen sukukieliä sekä suomalaistaviittomakieltä ja romanikieltä;2) kehittää ja huoltaa suomea, ruotsia, saamea sekä suomalaista viittomakieltäja romanikieltä; – –

9 §Tutkimuskeskuksen asiantuntijaeliminä ovat suomen, ruotsin ja saamen kielenlautakunnat sekä viittomakielen ja romanikielen lautakunnat. Johtokunta kut-suu kuhunkin lautakuntaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan vähintään neljä jaenintään seitsemän jäsentä, joista yksi on tutkimuskeskuksen henkilökuntaankuuluva. Johtokunta nimeää kullekin lautakunnalle puheenjohtajan ja varapu-heenjohtajan lautakunnan jäsenten keskuudesta.

Lautakuntien tehtävänä on alallaan päättää kielenkäyttöä koskevista periaat-teellisista tai yleisluonteisista suosituksista.

Lautakuntien toiminnasta määrätään tarkemmin työjärjestyksessä.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja

romanikielestä

Granqvist, Kimmo 1997. Suomi-romani-sanaluettelo. Helsinki. Moniste.Granqvist, Kimmo 1998. Suomen romanikielen kieliopillinen suku. XXV Kielitieteen

päivät Tampereella 15.-16.5.1998. Esitelmien tiivistelmät.Granqvist, Kimmo 1999. Vowel Harmony in Finnish and Finnish Romani. SKY Jour-

nal of Linguistics 12: 27-44.Granqvist, Kimmo 1999. Notes on Finnish Romani Phonology. Grazer Linguistische

Studien 51: 47-63.Granqvist, Kimmo 1999. Suomen romanikielen käänteissanasto. Reverse Lexicon of

Finnish Romani. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 111. Helsinki.Granqvist, Kimmo 1999. Romanikieli Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön arkis-

tossa. Käsikirjoite.Granqvist, K. 2000. Romanikielen lautakunnan kuulumisia: lukusanojen oikeinkirjoi-

tus. Romano boodos 5.Granqvist, K. 2001. Suomen romanikieli. Kielikello 1: 4-8.Granqvist, K. 2001. Suomen romanikielen leksikografia ja sen erityisongelmat. Leksi-

kograafiaseminar Sõna tänapäeva maailmas. Leksikografinen seminaari Sanat ny-kymaailmassa. Eesti keele instituudi toimetised 9: 15–27.

11

Granqvist, K. 2001. Suomen romanikielen puolivokaali /j/ ja puolivokaalin muodos-tukseen liittyvät morfofonologiset prosessit. XXVIII Kielitieteen päivät. Jyväsky-lässä 17.–19.5.2001. Esitelmien tiivistelmät.

Jussila, Raimo 1996. Romanit ja mustalaisleiri. Helsingin Sanomat 4.6.1996, s. B8(Kieli-ikkuna).

Jussila, Raimo 1996. Romani- ja viittomakielen asema vahvistuu. Hiidenkivi, vol. 3, 5,s. 6 (Uutisia).

Jussila, Raimo 1997. Den finländska romanin och dess ordböcker. LexicoNordica.Nordisk forening for leksikografi, vol. 4 , s. 75-81.

Jussila, Raimo 1998. Romanikielen lautakunta vaalii kielen elävyyttä. Romano boo-dos: Suomen mustalaislehti 1, s. 2.

Koivisto, Viljo 1994. Romano-finitiko-angliko laavesko liin = Romani-suomi-englantisanakirja = Romany-Finnish-English dictionary. Kotimaisten kielten tutkimus-keskuksen julkaisuja 74. Helsinki: Painatuskeskus.

Koivisto, Viljo 2001. Suomi–romani-sanakirja. Finitiko–romano laavesko liin. Suo-malaisen kirjallisuuden seuran julkaisuja 811. Kotimaisten kielten tutkimuskes-kuksen julkaisuja 117. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Länsimäki, Maija 1994. Romanikieli on yksi suomen vähemmistökielistä. Kielikello4, s. 30-31. (Arvost. teos: Romano-finitiko-angliko laavesko liin / Viljo Koivisto.Helsinki 1994.)

Suomen romanikielen bibliografiaa

Aalto, Pentti. Zur Geschichte der Erforschung des finnländischen Zigeunerdialekts.Zigeunerkundliche Forschungen I. Herausgegeben von Johann Knobloch und IngeSudbrack.

Ariste, Paul. 1940. Über die Sprache der finnischen Zigeuner. Õpetatud Eesti SeltsiAastaraamat 1938:2. Tartu.

Ariste, Paul. 1940. Soome mustlaste kohanimed. )Acta et Commentationes Universi-tatis Tartuensis (Dorpatensis) B XLV 4. Tartu 1940.

Halén, Harry. 1994 (toim.) Aspelin, J.R. Suomen mustalaiset. Kirjoitussarja UudessaSuomettaressa 1894-95 H. A. Reinholmin aineiston pohjalta. Unholan aitta 2.Menneen maailman muistoja. Helsinki.

Arwidsson, Adolf Ivar. 1858. Die Zigeuner in Finnland. – S. Bugge. 1868. Beiträgezur vergleichenden Sprachforschung I: 143–148. Berli.

Belugin, A.D. Comparative analysis of Finnish Romany and Finnish case systems. )Soviet Finno-Ugric Studies ���� �� ���)270.

Björkman, Samuel S. 1730. Dissertatio academica de Cingaris. Uppsala.Borin, L. 2000. A Corpus of Written Finnish Romani Texts. – Donncha O Croinin

(toim.). LREC 2000. Workshop Proceedings. Developing Language Resources forMi-nority Languages: Reusability and Strategic Priorities. Athens, Greece:ELRA.

Borin, L. & Vuorela, K. 1998. Finnish Romani. O. Corrain, A. & S. Mac Mathúna(toim.) 1998. Minority Languages in Scandinavia, Britain and Ireland. Acta Uni-versitatis Upsaliensis. Studia Celtica Upsaliensia 3. Uppsala. 51–76.

Bourgeois, Leonard. 1911. L’ésquisse d’une grammaire du romani finlandais. Torino.

2001 12

Bugge, Sophus. 1858. Vermischtes aus der Sprache der Zigeuner. Beiträge zur Ver-gleichenden Sprachforschungen I: 143)148. ��� .

Etzler, Allan. 1944. Zigenarna och deras avkomlingar i Sverige. Historia och språk.Uppsala.

Ganander, Kristfrid. 1780. Undersökning om De så kallade TATTERE eller Zigeuner,Cingari, Bohemiens, Deras härkomst, Lefnadssätt, språk m.m. Samt om, när ochhwarest några satt sig ner i Swerige? Käsikirjoite vuodelta 1780. Vitterhetsakade-mien, Tukholma.

Gottlund, C. A. 1864)1866. Också ett ord om våra Zigenare. Jemte en blick på Tattar-lifvet i allmänheten. ) Läsning för Finnar uti Blandade fosterländska ämnen. I vih-ko. Helsinki.

Granqvist, Kimmo 1997. Suomi-romani-sanaluettelo. Helsinki. Moniste.Granqvist, Kimmo 1998. Suomen romanikielen kieliopillinen suku. XXV Kielitieteen

päivät Tampereella 15.-16.5.1998. Esitelmien tiivistelmät.Granqvist, Kimmo 1999. Vowel Harmony in Finnish and Finnish Romani. SKY Jour-

nal of Linguistics 12: 27-44.Granqvist, Kimmo 1999. Notes on Finnish Romani Phonology. Grazer Linguistische

Studien 51: 47-63.Granqvist, Kimmo 1999. Suomen romanikielen käänteissanasto. Reverse Lexicon of

Finnish Romani. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 111. Helsinki.Granqvist, Kimmo 1999. Romanikieli Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön arkis-

tossa. Käsikirjoite.Granqvist, Kimmo. 2000. Romanikielen lautakunnan kuulumisia: lukusanojen oikein-

kirjoitus. Romano boodos 5.Granqvist, Kimmo. 2001. Suomen romanikieli. Kielikello 1: 4-8.Granqvist, Kimmo. 2001. Suomen romanikielen leksikografia ja sen erityisongelmat.

Leksikograafiaseminar Sõna tänapäeva maailmas. Leksikografinen seminaariSanat nykymaailmassa. Eesti keele instituudi toimetised 9: 15–27.

Granqvist, K. 2001. Suomen romanikielen puolivokaali /j/ ja puolivokaalin muodos-tukseen liittyvät morfofonologiset prosessit. XXVIII Kielitieteen päivät. Jyväsky-lässä 17.–19.5.2001. Esitelmien tiivistelmät.

Harva, Uno. 1939. Mustalaiset, niiden alkukoti ja vaellus. Länsi 2 (11)Hedman, Henry. 1996. Sar me sikjavaa romanes. Romanikielen kielioppiopas. Jyväs-

kylä: Opetushallitus.Jalkio, Oskar. Mustalais-suomalaisen sanaston käsikirjoitus. Mustalaislähetyksen hal-

lussa Helsingissä.Joki, Aulis J. 1956. Kristfrid Gananderin mustalaistutkielma. Virittäjä 1: 1)27.Joki, Aulis J. 1988. Kristfrid Ganander (1741)1790). Kristfrid Gananderin mustalais-

tutkielma. ) Kaukomailta ja työkammioista. Castrenianumin toimitteita 29 s.35)62. Helsinki.

Jussila, Raimo. 1996. Romanit ja mustalaisleiri. Helsingin Sanomat 4.6.1996, s. B8(Kieli-ikkuna).

Jussila, Raimo. 1996. Romani- ja viittomakielen asema vahvistuu. Hiidenkivi, vol. 3,5, s. 6 (Uutisia).

Jussila, Raimo. 1997. Den finländska romanin och dess ordböcker. LexicoNordica.Nordisk forening for leksikografi, vol. 4 , s. 75-81.

Jussila, Raimo 1998. Romanikielen lautakunta vaalii kielen elävyyttä. Romano boo-dos: Suomen mustalaislehti 1, s. 2.

13

Kemell, K. J. Glossat Suomen mustalaisten kielestä (Thesleffin sanakirjassa).Koivisto, Viljo. 1970. Deulikaane tsambibi. Hengellisiä lauluja. Risadas Viljo Koivis-

to. Forssa.Koivisto, Viljo. 1971. Johannesesko evankeliumos. Risadas Viljo Koivisto. Turku:

Suomen Pipliaseura.Koivisto, Viljo. 1984. Mustalaiset. Porvoo-Juva: Ristin Voitto.Koivisto, Viljo. 1987. Rakkavaha romanes. Kaalengo tsimbako sikjibosko liin. Helsin-

ki: Ammattikasvatushallitus ) Valtion painatuskeskus.Koivisto, Viljo. Puhutaan romania. (Edellisen suomennos.) Käsikirjoitus.Koivisto, Viljo. 1982. Drabibosko ta rannibosko byrjiba. Ammattikasvatushallitus )

Kouluhallitus.Koivisto, Viljo. Lukemisen ja kirjoittamisen alkeet. (Edellisen suomennos.) Käsikir-

joitus.Koivisto, Viljo. 1994. Romano-finitiko-angliko laavesko liin. Romani-suomi-englanti

sanakirja. Romany-Finnish-English Dictionary. Kotimaisten kielten tutkimuskes-kuksen julkaisuja 74. Helsinki: Painatuskeskus.

Koivisto, Viljo 2001. Suomi–romani-sanakirja. Finitiko–romano laavesko liin. Suo-malaisen kirjallisuuden seuran julkaisuja 811. Kotimaisten kielten tutkimuskes-kuksen julkaisuja 117. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Kopsa-Schön, Tuula. 1996. Kulttuuri-identiteetin jäljillä. Suomen romanien kulttuu-ri-identiteetistä 1980-luvun alussa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituk-sia 641. Tampere: SKS.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. 1987. Mustalaiskielen tekstisaneluettelo. Koti-maisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki.

Kronqvist, A. Mustalais-suomalaisen sanakirjan käsikirjoitus. Mustalaislähetyksenhallussa Helsingissä.

Leiwo, Matti. 1970. Äännesubstituutioista: erityisesti mustalaiskielen klusiilien mu-kautumisesta suomen fonologiseen järjestelmään. ) Turun yliopiston fonetiikanlaitoksen julkaisuja, Vol. 7, s. 41)50.

Leiwo, M. 1999. Suomen romanikielen asemasta ja huollosta. Seppo Pekkola (toim.):Sadanmiehet. Aarni Penttilän ja Ahti Rytkösen juhlakirja. Suomen kielen laitoksenjulkaisuja 41: 125–139.

Lindh, A. Mustalaiskielinen aapiskirja. Käsikirjoite (n. 100 sivua), esipuhe päivätty30.10.1893 Lappeenrannassa. Yksityishenkilön hallussa.

Länsimäki, Maija. 1994. Romanikieli on yksi suomen vähemmistökielistä. Kielikello4, s. 30-31. (Arvost. teos: Romano-finitiko-angliko laavesko liin / Viljo Koivisto.Helsinki 1994.)

Mustalaisasiain neuvottelukunta. 1982. Mustalaiset vähemmistönä suomalaisessa yh-teiskunnassa. Helsinki: Valtion Painatuskeskus.

Mustalaiskielen ortografiakomitea. 1971. Mustalaiskielen normatiivi sanasto. Eri-painos Mustalaiskielen ortografiakomitean mietinnöstä 1971: A. Helsinki.

Mustalaiskielen ortografiakomitea. 1971. Mustalaiskielen ortografiakomitean mietin-tö. Komiteamietintö 1971: A 27. Helsinki.

Nyman, K. M. 1981. Kaaleiden Kielen Kieliopin Apuneuvo. Stockholm: Läromedels-sektionen.

Reinholm, Henrik August Finlands zigenare. Muinaistieteellisen toimikunnan arkis-tot, kansio n:87. Kansallismuseo, Helsinki.

2001 14

Sammallahti, Pekka. 1972. Mustalaiskielen erikoispiirteitä. ) Zirikli. Julk. Pohjois-mainen romaanineuvosto, Suomen mustalaisyhdistys ry ja Tukholman romaaniyh-distys.

Skutnabb-Kangas, Tove. 1975. Mustalaiskielen asema. Romano Boodos 4.Thesleff, Arthur. 1901. Wörterbuch des Dialekts der finnländischen Zigeuner. Acta

Societatis Scientiarum Fennicae XXIX:6. Helsinki.Thesleff, Arthur. 1922. Zigenare, (Atlas öfver Finland, II). Helsinki.Valtonen, Pertti. 1967. Études tsiganes 15, 1969. JGLS XLVI.Valtonen, Pertti. 1968. Suomen mustalaiskielen kehitys eri aikoina tehtyjen muistiin-

panojen valossa. Lisensiaatintyö. Helsingin yliopisto, historiallis-kielitieteellinenkirjasto.

Valtonen, Pertti. 1970. Markusesku evankeliumos. Kaalengo tsibbaha. Riitiba PerttiValtonen. Tikkurila: Kristillisen kirjallisuuden seura.

Valtonen, Pertti. 1972. Suomen murtalaiskielen etymologinen sanakirja. Tietolipas 69.Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Valtonen, Pertti. 1977. Suomen mustalaisten kieli. Romano boodos 9)10: 5.Valtonen, Pertti. Trends in Finnish Romani. – Ian F. Hancock. (toim.) Romani

Sociolinguistics. International Journal of the s7ociology and language.Vehmas, Raino. 1961. Suomen romaaniväestön ryhmäluonne ja akkulturoituminen.

Turun yliopiston julkaisuja sarja B, osa 81. Turun yliopisto. Turku.Vuolasranta, Miranda. 1995. Romano tšimbako drom. Kuvitus, taitto ja nuottigrafiikat

Valfrid Åkerlund. Jyväskylä: Opetushallitus.

Yhteystietoja

Kotimaisten kielten tutkimuskeskusSörnäisten rantatie 2500500 HELSINKIPuh. (09) 73 151Fax. (09) 7315 355, (09) 7315 309

Kimmo Granqvist, romanikielen tutkijaPuh. (09) 7315 254E-mail. kimmo.granqvist@kotus.fi

Hellevi Hedman-Valentin, romanikielen suunnittelijaPuh. (09) 7315 269E-mail. hellevi.hedman@kotus.fi

Anneli Hänninen, romanikielen lautakunnan sihteeriPuh. (09) 7315 262E-mail. anneli.hanninen@kotus.fi

15