Jäsentiedote 1 | 2013

50+ ei ole liian vanha vaihtoon

Henni Tahvanainen Espanjan Aurinkorannikolla

Vaihdossa 50 vuotta sitten – kolme AFS-vaihtaria kertoo kokemuksistaan

LUE sivuilta 22–23Suomen AFS:n hallitus-jäsenten esittely

Löydä isäntäperhe – voita viikonloppu Italiassa

Itävalta, Brasilia vai Intia? Hae AFS-vaihto-oppilaaksi lukuvuodeksi 2014–2015

2

Tämän vuoden Kevätkohtaaminen ja vuosikokous ovat ohi ja tältä erää tämä on viimeinen kirjoitukseni puheenjoh­tajan palstalla. Toinen kaksivuotiskau­teni hallituksessa päättyi ja olin näin ollen erovuorossa enkä voinut hakea hallitukseen uudelleen. Kevätkohtaa­misen yhteydessä hallitus va litsi uudek­si puheenjohtajaksi aikaisemman vara­puheenjohtajan Ari Hag näsin. Järjestö on siis hyvissä käsissä jatkossakin.

Jäähyväiset ja UUDEN ALKUVuosikokouksessa muutettiin yhdistyk­sen sääntöjä niin, että ensi vuodesta al­kaen pisin yhtäjaksoinen aika hallituk­sessa voi olla kuusi vuotta eli kolme kahden vuoden kautta. Muutoksen ta­voitteena on, että hal litustyöhön saa­daan lisää jatkuvuutta ja pidempään kestäviä hankkeita on helpompi viedä läpi, jos samat ihmiset ovat hal litukses­sa koko hankkeen ajan. Näin toimin­taan saadaan lisää pitkäjänteisyyttä.

AVAA OVI maailmalle

ja voita viikonloppu

ItaliassaLöytämällä isäntäperheen tai ryh­tymällä itse isäntäperheeksi AFS­vaihto­oppilaalle, osallistut Italian viikonlopun arvontaan. Voittaja viettää pitkän viikonlopun aidossa italialaisessa perheessä syksyn 2013 aikana.

Pyydä löytämääsi isäntäperhettä ilmoittamaan nimesi AFS:n toimis­toon 09  666  644, niin lisäämme sinut arvontalistalle. Kaikki isäntä­perheeksi ryhtyvät ovat auto­maattisesti mukana arvonnassa. Arvonta koskee perheitä, joille saapuu vaihto­oppilas kesällä tai syksyllä 2013.

Palkinto arvotaan torstaina 15.8.2013. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja voittajan nimi julkaistaan Suomen AFS:n Face­book­sivulla www.facebook.com/afsfinland

Hei, olen Suomen AFS:n jäsentiedot­teen uusi päätoimittaja Carita Koski­nen. Jatkan Jaana Elorannan aikaisem­min luotsaamaa AFS:n jäsentiedotetta parhaiden tietojeni, taitojeni ja kykyje­ni mukaan. Kiitos Jaanalle hienosta työstä jäsentiedotteen kehittämisessä viimeisen parin vuoden aikana.

Vuonna 2007 näin paikallislehdessä AFS:n lehti­ilmoituksen, jossa etsit ­

tiin isäntäperheitä asuinalueeltamme. Muu taman perheneuvottelun jälkeen päätimme ottaa kolmen viikon vaihto­oppilaan kotiimme. Sen jälkeen meillä on ollut useampia ”lainalapsia”, jotka ovat opiskelleet paikallisessa lu kiossa ja kummastelleet perheemme tapoja. Hyvin pian he ovat oppineet nautti­maan yhteisistä kävelylenkeistä, mökki­viikonlopuista ja korvapuustien leipo­misesta.

Olen myös mukana paikallisyhdistyk­sen vapaaehtoistyössä ja sitä kautta olen tutustunut nuoriin sekä vanhem­piin puurtajiin Suomessa ja muissa AFS­maissa. Vapaaehtoistyössä on mi­nusta parasta, kun voin koko ajan kas­vaa ja kehittyä yhdessä muiden kanssa.

Kevätkohtaamisessa esiteltiin myös uusi kouluvierailumateriaali ja isäntä­perhekampanjaa tukeva video. Mo­lemmissa tavoitteena on AFS:n toimin­nasta kertomisen lisäksi tuoda myös näkökulmia kansainvälisyyskasvatuk­seen. Uuden materiaalin toivotaan auttavan uusien vaihto­oppilashaki­joiden ja isäntä perheiden löytämises­sä. Etenkin kouluvierailujen ja vaihto­oppilaaksi hakevien määrän kasvatta­minen ovat tärkeitä painopisteitä tänä vuonna.

Vaikka nyt jätän haikeat hyvästit AFS:n hallitukselle ja sen puheenjohtajuudel­le, minun työni AFS:ssä ei lopu tähän vaan tarkoitukseni on seuraavaksi toi­mia vapaaehtoisena paikallisyhdistys­tasolla. Nähdään siis tulevissa AFS:n tapahtumissa!

Lue Nikon haastattelu sivulta 18.

Niko MyllerSuomen AFS:n hallituksen

puheenjohtaja ja jäsen 2009 –2013

Kaikki jutut ja kuvat eivät mahtuneet painettuun tiedotteeseen, joten tästä lehdestä löydät lisää tarinoita vapaa­ehtoisista ja siitä, miten he ovat lähte­neet mukaan toimintaan uudella paik­kakunnalla tai jopa kokonaan uudessa maassa. ”Mukaan vaan, miehiä tarvi-taan”, kannustavat Teppo Juhola ja Stefan Damerau sivulla 14. Lisäksi löy­dät lisää kuvia vapaaehtoisten Kevät­kohtaamisesta ja vuosikokouksesta sekä Suomen AFS:n hallitusjäsenten esittelyt.

AFS:n jäsentiedote etsii uutta muo­toaan. Haluamme tavoittaa lukijamme ja luoda keskustelua lukijoiden välille. Ajatuksia ja näkemyksiä siitä, miten haluai sit jäsentiedottamisen kehitty­vän tai juttuideoita voi laittaa osoittee­seen: carita.koskinen@gmail.com.

Risut, ruusut ja uudet ideat ovat ai­na tervetulleita!Aurinkoista kevättä ja kesää!

Carita, päätoimittaja

AFS:n jäsentiedote on OIKEILLA JÄLJILLÄ

Päätoimittajan vinkki:AFS:n vakuutuksissa otetaan huomioon vaihto­oppilastoimin­nan erityispiirteet. Lue vakuutuk­sista viereiseltä sivulta.

Vaihto­oppilaiden yleisen turvallisuu­den varmistaminen sekä turva mahdol­listen onnettomuuksien tai sairauksien kohdatessa ovat AFS:n toiminnassa ensiarvoisen tärkeitä. Osa turvallisuu­desta koostuu oikeanlaisesta vakuu­tuksesta.

Kaikkien AFS:n vaihto­oppilasohjel­mien hintaan kuuluu kattava sairaus­ ja tapaturmavakuutus. AFS Interna­tional on pitkää kokemustaan hyödyn­täen neuvotellut ehdot ja hankkinut vakuutuksen yhdysvaltalaisen Starr­vakuutusyhtiön kautta. Vakuutusturva on sama kaikille yli 12  000 AFS­oppi­laalle ympäri maailman ja siinä on otettu huomioon vaihto­oppilastoi­minnan erityispiirteet.

Vakuutusturvan sisällyttämisellä vaihto­ohjelman hintaan halutaan var­

VAKUUTUS on vaihto-oppilaan turvana maailmalla

mistaa, että jokaisella AFS:n kautta lähtevällä oppilaalla on riittävä vakuu­tusturva vaihto­oppilasvuotensa aika­na. Näin vältytään ikäviltä yllätyksiltä mikäli kävisi, että sairauden tai tapa­turman kohdatessa oppilasta oman vakuutusyhtiön tarjoama turva onkin puutteellinen. AFS:n oppilailleen otta­ma vakuutus kattaa sairauteen ja tapa­turmaan liittyvät kulut aina miljoonaan dollariin saakka. Vakuutus kattaa myös mm. tavallisimmissa urheiluharrastuk­sissa sattuneet vammat.

Kun vakuutus sisältyy ohjelman hintaan, asioinnin vakuutusyhtiön kanssa hoitaa paikallinen AFS:n toi­misto yhteistyössä oppilaan kanssa. Näin vaihto­op pilaan ei tarvitse olla yhteydessä kotimaassa sijaitsevaan vakuutusyhtiöönsä.

Ohjelman hintaan kuuluvan sairaus­ ja tapaturmavakuutuksen lisäksi on hy­ vä harkita erillisen matkatavara­ sekä vastuuvakuutuksen hankkimista. Va­kuutuksen voi hankkia joko AFS:n yh­teistyökumppanin tai valitsemansa va­kuutusyhtiön kautta.

Vaihto­oppilasjärjestöjen ja ­yritys­ten vakuutuskäytännöt ovat vaihte­levia. Ennen päätöksentekoa on hyvä vertailla eri toimijoiden vaihto­oppi­las ohjelmien hintoja ja niiden sisältöjä – vakuutukset mukaan lukien.

Kaikissa AFS:n vakuutuksiin liitty­vissä kysymyksissä sinua neuvoo Suo­men AFS:n toimiston henkilökunta.

Mikko Sainio, Suomen AFS:n toiminnanjohtaja

3

Returnee – päivitä yhteystietosi tästä linkistä >>

4 5

TARU ROKKA | Tampereen AFS, AFS­vapaaehtoinen

Vuonna 1948 jälleenrakentaminen so­tien jäljiltä Suomessa oli kiivasta ja Suomella oli maksettavana suuret so­takorvaukset Neuvostoliitolle. Perus­elintarvikkeista oli puutetta, esimer­kiksi kahvin ja sokerin ostaminen oli säännösteltyä. Anne Korvenmaa oli yksi kolmesta ensimmäisestä suoma­laisesta AFS­vaihto­oppilaasta, jotka lähtivät vaihtoon Yhdysvaltoihin.

Sodan aikana ihmiset eivät juuri­kaan matkustaneet ja oli suuri ih­metyksen aihe, jos joku oli käynyt Ruot sissa. Ulkomaanvaluutan saami­

nen vaati papereita ja to distuksia, sillä liittoutuneiden valvontakomissio valvoi Suomea.

– Minusta tuntui kuin olisin lähte­nyt Hollywoodiin, Anne kertoo.

SUUrIA mUUTokSIA ELämäSSäAFS:n vaihto­oppilastoiminta on työtä rauhan ja kulttuurienvälisen

yhteisymmärryksen puo­lesta. Toiminta­aja­

tus korostuu etenkin sotien ja kriisien jäl­

keen.– Olimme ihan um­

pios sa sotavuosina. Em­me juuri tienneet muusta

maailmasta mitään.

Vaihtovuosi avarsi Annen käsi­tystä erilaisista asioista. Kaupan päälle tuli erinomainen englannin kielen taito, joka ei tuohon aikaan ollut tavallista.

– Tullessani kotiin maailma ei ollut enää vieras ja uhkaava paikka, vaan ra­kas koti, jossa minulla on ystäviä joka puolella, Anne kirjoitti Satakunnan Kansaan vaihtokokemuksestaan vuon­na 1949.

Sota­ajan jälkeen suomalaisilla oli valtava elämänjano. Opiskelu nähtiin välivaiheena, josta piti valmistua äkkiä, jotta pääsee elämään. Annen tarkoi­tuksena oli opiskella lastenlääkäriksi ja opiskelupaikkakin olisi ollut tarjolla.

– Kuuden tai seitsemän vuoden opiskelu tuntui liian pitkältä, joten va­litsin kauppakorkean, Anne naurahtaa.

Tätä päätöstään hän on jälkeenpäin hieman katunut.

kUInkA SInnE AmErIkkAAn mEnnään?Alkukesästä 1948 Anne sai kirjeen, jos­sa ilmoitettiin, että hänet on hyväk­sytty vaihto­oppilaaksi. Lähtö ei ollut helppoa, sillä Annella ei ollut tietoa kuinka Yhdysvaltoihin pääsee, laiva­lippuja ei enää saanut eikä sopivia lentoja löytynyt. Lopulta onnekkaiden sattumien kautta hän lensi Amerik­kaan Islannin kautta. Annen uusi koti­kaupunki oli Philadelphian lähellä si­jaitseva Wilmington, Delawaressa.

Asuinalue oli tyypillistä esikaupun­kialuetta, jossa oli paljon kauniita ta­loja. Isäntäperheen nuorin tyttö oli samalla luokalla Annen kanssa ja he pitävät edelleen yhteyttä toisiinsa. Toi­nen Annen isäntäperheistä asui isossa pappilassa.

VALInnAnVApAUdEn kUmmASTUSNeljäkymmentäluvulla suomalais­nuorelle oli uutta ja ihmeellistä valita itse opiskelemansa aineet. Englanti ja Amerikan historia olivat kaikille pakollisia aineita. Lisäksi Anne opis­keli ke miaa, latinaa ja saksaa.

Koulussa oli paljon juhlia verrat­tuna Suomeen, etenkin tanssiaisia. Pojat pukeutuivat smokkeihin ja ty­töt pitkiin pukuihin. Viikonloppuisin nuoret kävivät katsomassa elokuvia.

Koulussa oli vanhimmalle vuosi­kurssille oma oleskeluhuone (senior room).

– Kerran menin koulun oleskelu­huoneeseen syöden omenaa. Suo­malaiseen tapaan vain kanta jätet­tiin syömättä. Kaikki tuijottivat mi­nua, sillä he eivät olleet koskaan nähneet jonkun syövän omenaa ko­konaan.

AmErIkAn kESkILännESTä EIFFEL-TornIn HUIpULLEVaihtovuoden päättyessä oppilaat tekivät kuukauden mittaisen bussi­matkan Yhdysvaltojen halki, jossa tehtiin vaihto­oppilastoimintaa tun­netuiksi sponsoreille, jotka tukivat ambulans sinkuljettajien perustamaa AFS:ää. Joillain paikkakunnilla oli paikalla myös lehdistöä.

Annen mieleen on painunut yh­teiselle matkalle osallistuneiden ryhmätapaaminen Pariisissa vuonna 1999 – 50 vuotta vaihtovuoden jäl­keen.

– Söimme yhdessä illallista Eiffel­tornin ravintolassa ja kaikki kolme suomalaista vaihdossa ollutta olivat paikalla, Anne kertoo.

Jossain vaiheessa Annen yhteys Suo­men AFS:ään katkesi muuttojen lo­massa – uudet osoitteet jäivät päivit­tämättä yhdistykselle. Tästä syystä hänelle ei tullut vuonna 2008 järjes­tettyihin Suomen AFS:n 60­vuotis­juhliin kutsua, mikä on häntä jälkeen­päin harmittanut. Syksyllä 2012 hän otti yh teyttä AFS:n toimistoon päi­vittääkseen yhteystietonsa. Samana syksynä Anne osallistui kunniavieraa­na AFS:n Syyspäiville.

Anne Korvenmaa oli vuonna 1948 ensimmäisten AFS-vaihto-oppilaiden joukossa, jotka lähtivät vaihtoon Amerikkaan. Tuohon aikaan harva hänen koulutovereistaan oli käynyt edes Ruotsissa.

Anne Korvenmaa:

SOTA-AJAN UMPIOSTA melkein Hollywoodiin

AMERICAN FIELD SERVICE  ­jär­jestön vapaaehtoiset nuoret toimivat ambulanssinkuljettajina ensimmäises ­sä maailmansodassa Ranskassa ja Bal­kanilla. He jatkoivat työtään toisen maailmansodan aikana Euroopassa, Lähi­idässä, Pohjois­Afrikassa, Intiassa ja Burmassa. Yliopisto­ohjelma Rans­kasta Yhdysvaltoihin käynnistyi 1919. Vuoteen 1952 mennessä yli 200 yli­opisto­opiskelijaa oli saanut mahdol­lisuuden opiskella Yhdysvalloissa.

AFS aloitti ensimmäiset lukiolais­vaihdot Euroopasta Yhdysvaltoihin Stephen Gallattin johdolla 1947. Vuot­ta myöhemmin ensimmäiset kolme suomalaisnuorta lähtivät Yhdysval­toihin. Ensimmäisenä toimintavuotena vaihto­oppilaat asuivat lukioiden asun­toloissa ja vierailivat vapaaehtoisten perheissä vain viikonloppuisin. Kun erään lukion oppilaskunnalla ei ollut varaa järjestää vaihto­oppilaan asu­mista ja ruokailua, he ehdottivat, että vaihto­oppilas asuisi oppilaskunnan jäsenten perheissä.

Kotimaahan palattuaan vaihto­oppi­laat perustivat alueilleen AFS­kerhoja ja ­yhdistyksiä. Vuonna 1950 Ranskan AFS­yhdistys kutsui vastavuoroisesti amerikkalaisia nuoria asumaan rans­kalaiskoteihin. 

1970­luvulla aloitettiin monikansalli­set ohjelmat 55 AFS­maan välillä. Muu­

toksen aika näkyi myös järjestön ni­messä, joka muuttui muotoon AFS In­tercultural Programs. Muutos merkitsi järjestön kansainvälistymistä ja toimin­tojen voimakasta monipuolistumista. Ennen USA­keskeiset ohjelmat saivat rinnalleen muiden maiden välisiä oh­jelmia. Nykyisin AFS:n vaihto­ohjelmiin osal listuu yli 12 000 nuorta viidestä­kymmenestä maasta.

AFS on voittoa tavoittelematon ja  vapaaehtoisuuteen perustuva järjestö, joka toimii rauhan ja kulttuurien väli­sen ymmärryksen puolesta. Isäntäper­hetoiminnan lisäksi Suomen AFS lä­hettää vuosittain noin 150 suomalaista nuorta maailmalle.

AFS:n historiaa

6 7

Yes, I cried most of the way from Hel­sinki to Turku, as the train carried me away at the end of my year in June 1965. By that time, I had fallen in love with a wonderful host family, had a cadre of good friends and had a solid mastery of spoken Finnish.

But before that damp leave taking, there had been long, difficult months in the summer and fall of 1964.

to the live concerts of the Finnish Radio Orchestra.

I shook my head in wonder when some Americans disliked viili and other Finnish foods. I loved them all. My Finnish mother was a terrific, tradi­tional cook, and to this day I can taste her spinach pancakes (pinaattiletut), rosehip soup (ruusunmarjakeitto), ro­solli and Karjalan piirakka. I still beg Finnish friends to pack hapankorppuja in their luggage when they come to Vermont.

CHAngIng FAmILIESIn early January, Anja Luukanen, the AFS head in Finland at the time, tried to convince me to change families. I resisted, not wanting to start over again. Finally, in March, I agreed to move to another family inside of Hel­sinki, to the wonderful putro family.

The rest of my year was pure fun, though I had to change school. I end­ed up at the Helsingin ranskalais­suo­

malainen koulu (HRSK), which further scrambled my brain. When I opened my mouth, I was never sure whether English, Finnish or French would come out!

The Putros – mother, father, kiki, Inkeri, päivi, ritva and Heikki – squeezed me into their old­fashioned apartment, absorbed me into their chaotic but loving household. We cooked big dinners, traveled to their farm, Tunkelo, in central Finland for midsummer, roasted sausage (gril­lasimme makkaraa) over the fire and swam in the lake.

My Finland year did not change the course of my life, but it did enrich the years that followed. I’ve returned too seldom – just twice in nearly 40 years. But my sister Inkeri and my friend Kristina remain very dear to me. For years, I carried the class picture from Apollo Yhteiskoulu. If Harri palas, Jyri Jär venkylä or Tia poulsen are out there – I would love to hear from you!

I was one of five Americans chosen by AFS for Finland. I did not have a choice of country, and I knew almost nothing about Finland when I received the an­nouncement telegram from AFS.

July 1964 we traveled by ship, the Seven Seas from New York City.

Our Finnish lessons began on board the ship. I still associate some simple Finnish verbs  ”Minä olen, sinä olet”  with feeling seasick! We also became acquainted with the Finnish AFSers returning from their year in the U.S. I formed a friendship with AFSer kris-tina Ifström (former Salonen) that has lasted to this day.

I found myself in a new, modern apartment on Helsinki with a father, mother and daughter my age. My live­ly, warm Finnish mother, an evacuee from Karelia, spoke no English. The daughter did, but we were incompati­ble. We simply shared no interests and I had the feeling I’d been imposed on the family by her parents.

mInä En pUHU SUomEALanguage was the great problem, the great isolater. I faithfully attended the Finnish for Foreigners course at the university several times a week, duti­fully kept a vocabulary book (ten new words a day) and quickly learned the essentials, “Tytöt syömään!”.

But understanding what was said in my classroom at Apollon Yhteiskoulu in Helsinki. Not for months and months. It was difficult to sit all day, every day, and not be able to participate in what is happening around you.

I had two saviors: Harri Palas, a diplo­mat’s son, was in my year at Apollo Yh­teiskoulu and was assigned to sit next to me and translate in some classes. Kristina Ifström, my friend from the boat trip with Seven Seas, by coinci­dence went to school across the street, at the Swedish speaking Apollo. She listened to my homesickness and frus­tration with the language and gave me hope that things would get better. Just hearing Kristina’s American Eng­lish, with its heavy Tennessee accent, cheered me up.

It wasn’t until December or January that I understood enough Finnish to take part in natural conversations. First, I began to understand what was said to me – my friends spoke Finnish to me, I answered them in English. Finally, I became comfortable speak­ing conversational (probably incor­rect) Finnish.

I will never forget the day in the spring when my friends and I met a stranger who, after listening to our conversation, asked what part of Fin­land I was from because he couldn’t identify my accent. Triumph.

I LoVE HELSInkIThrough all the language problems and the difficulties with my host family, I loved Helsinki. I came from a small city in Vermont in United States, a rural state, so living in a real city was a great treat. I loved the trams, Kaivopuisto, the open­air market, the Fazer cafe on Mannerheimintie where my friends and I hung out after school. With my schoolfriend Flora I went most weeks

Candace Page was an AFS student in Helsinki in ‘64–’65.Amerikkalainen Candace Page vietti vaihto-oppilasvuotensa 64 – 65 Helsingissä.

Candace Page, left, and Kristina Salonen in the fall of 1964. Candace Page (vas.) ja Kristiina Salonen Helsingissä syksyllä 1964.

Candace pageVaihto-oppilaana

Suomessa: 1964–1965kotipaikka: Helsinki, Suomioppilaitos: Apollon yhteiskoulu ja Helsingin ranskalais­suomalainen koulu (HRSK)nykyinen kotipaikka: Burlington, Vermont, USAAmmatti: Toimittaja

Candace Page:

I CRIED WHEN I LEFTI must be frank: spending a year in Finland as an AFS exchange student was not easy.

Amerikkalainen Candace ei tiennyt Suomesta juuri mitään tulleensa vali­tuksi vaihto­oppilaaksi vuonna 1964. Suomen kielen opiskelu alkoi pien­ryhmässä laivamatkalla New Yorkista Rotterdamiin satojen muiden eri puo­lille Eurooppaa saapuvien oppilaiden seurassa.

Alku Suomessa oli hieman hanka­laa, koska Candace ei ymmärtänyt kieltä. Vähitellen arki Apollon yhteis­koulussa ja myöhemmin Helsingin ranskalais­suomalaisessa koulussa su­jui hyvin kielitaidon karttuessa sekä uusien suomalaisten ystävien avustuk­sella.

Candace rakasti Helsingissä raitio­vaunuja, Kaivopuistoa, Radion sinfonia­orkesterin ilmaisia konsertteja ja Faze­rin kahvilaa Mannerheimintiellä, jonne hän meni ystäviensä kanssa koulun jäl­keen. Myös viikonloput ihastuttavan Putron perheen maaseutumökillä kau­kana Helsingin hulinasta teki Vermon­tista kotoisin olevaan maaseudun tyt­töön suuren vaikutuksen.

Suomalaisista ruuista hän muistaa rosollin, pinaattiletut ja karjalanpiira­kat, joita hänen erinomaiset ruuan­laittotaidot omaava suomalaisäitinsä tarjosi. Hapankorput ovat edelleenkin Candacen suurta, harvinaista herkkua.

LYHYESTICARITA KOSKINEN | Espoon AFS, AFS­vapaaehtoinen

8 9

CARITA KOSKINEN | Espoon AFS, AFS­vapaaehtoinen

Kristina Ifström:

RAPAKON TAKANA Kennedyjen aikaan

Kristina Ifström asui 60-luvulla Amerikan etelävaltioissa mustien vaatiessa ihmisoikeuksia ja John F. Kennedyn ollessa presidenttinä.

Elokuussa 2012 Kristina Ifström o.s. Sa­lonen vieraili uudelleen vaihto­oppilas­vuoden kotiseudullaan Amerikassa. Hänet otettiin vastaan Kingsportissa, Tennesseen osavaltiossa yhtä sydämel­lisesti kuin 49 vuotta aikaisemminkin. Keskustelut entisten koulukavereiden kanssa jatkuivat siitä, mihin ne olivat lähes puoli vuosisataa sitten jääneet. Jälleenkohtaaminen oli liikuttava ja kai­killa oli paljon kerrottavaa.

Kuusikymmentäluvun alussa Kristi ­na opiskeli 200 oppilaan tyttökoulussa Helsingissä kuullessaan englannin kie­len opettajaltaan mahdollisuudesta ha­kea stipendiaatiksi Amerikkaan. Hän osallistui Helsingin yliopiston salissa järjestettyihin hakukokeisiin uskomatta mahdollisuuksiinsa tulla valituksi.

Toisin kuitenkin kävi ja Kristina va­littiin stipendin turvin opiskelemaan Amerikkaan.

SEVEn SEAS -ALUS on LASTATTU AFS-VAIHTo-oppILAILLA Elokuussa 1963 Kristina lensi suomalais­ten AFS­oppilaiden kanssa Helsingistä Rotterdamiin, josta matka jatkui Seven Seas ­aluksella kohti New Yorkia.

Laiva oli täynnä Euroopasta lähteviä sekä amerikkalaisia kotiin palaavia AFS­vaihto­oppilaita. Oppilaita oli lä­hes tuhat, joista valtaosa oli matkan aikana merisairaana kuten Kristina. Ko­vasta merenkäynnistä johtuen 10 päi­

vän merimatka venähti 14 päivän mit­taiseksi.

Laivamatkan jälkeen matka taittui New Yorkista Greyhound­bussilla kohti Kingsportia.

– Havahduin kun isäntäperheeni oli bussissa herättämässä minua yli 20 tunnin ajomatkan jälkeen. Olin hyvin yllättynyt siitä, miten he tiesivät tulla minua vastaan. Olihan matkani Hel­singistä Kingsporttiin kestänyt toista viikkoa, Kristina kertoo.

Ensimmäiseksi isäntäperhe vei Kris­tinan aamiaiselle läheiseen hotelliin, jossa hänelle tarjottiin pekonia ja pan­nukakkuja, joita hän ei ollut koskaan aikaisemmin maistanut – saati syönyt hotellissa.

prESIdEnTTI JoHn F. kEnnEdyn AmpUmInEnKristina osallistui matematiikan kokee­seen, kun Dobyns­Bennettin rehtori kuulutti keskusradiossa koulun 2 400 oppilaalle Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedyn ampumisesta auto­kulkueessa Dallasissa, Teksasissa.

Seuraavan oppitunnin aikana rehtori välitti tiedon presidentin kuolemasta. Sinä päivänä kukaan ei voinut käsit tää todelliseksi 60­luvun merkittävimpää poliittista attentaattia, joka tapahtui per­ jantaina 22.11.1963. Seuraavana maa nan­taina koko Amerikka seurasi presiden­tin hautajaisia eikä silloin ollut koulua.

neljä saksalaista AFS-vapaaehtoista vieraili maaliskuussa Suomessa ja esitteli AFS:n toimintaa päiväkodeissa ja oppilaitoksissa. Vapaaehtoisvaihto  toteutettiin EU:n Elin-ikäisen oppimisen ohjelman grundtvig-tuella. Huhtikuussa vuorostaan neljä suomalaista matkustaa Saksaan. Saksalai-set monica Ahring, monika gajan, Sigrid Scharmach ja Edda Asmussen kertovat vaihtokokemuksistaan Suomesta.

grUndTVIg 50+ progrAmTERVE. From 5  to 25 March 2013 we took part in a program called Grundtvig 50+, Finland – Germany. The idea of long life learning was our base of the exchange. We live in differ­ent parts of Germany: North Rhine­Westphalia, Rhineland­Palatinate, Mecklenburg­Vorpommern/Berlin and Bavaria. Everyone of us is long time AFS­volunteer, we have sent our children abroad, we had exchange students in our families and we worked for local chapters.

We had a chance to feel to be an exchange student as we lived in host families during our stay in Kauhava and Oulu. We were encouraged to ask many questions and learnt

about Finnish manners (example sauna rules) and culture. We tasted new dishes and got a pretty good idea of the Finnish way of living. We liked mämmi, ice swimming, skiing and using a bath whisk at sauna. We were surprised about so many open wireless connections at public places and the possibilities to stay at some public institutions for free.

Our program contained visits to various places, such as kindergartens, schools and of course we had time for sight­seeing. We took part in several local AFS activities: chapter meetings, lectures in school, outdoor activities and Finnish­German days.

The best part of this program was to get to know so many open­minded people and be part of the big AFS family – all over the world. We are looking forward to meet­ing our Finnish guests in Germany during April. TERVETULOA!

Terveisin,Monica Ahring, Monika Gajan,

Sigrid Scharmach ja Edda Asmussen

50+ ei ole liian vanha vaihto-oppilaaksi

10 11

TASAVErTAISUUS JA kAnSALAISoIkEUdET Kristina ei ollut eläessään tavannut tummaihoista noin 440  000 asukkaan Helsingissä.

Sen sijaan Yhdysvalloissa keskus tel­tiin mustan väestön kansalaisoikeuk­sista ja naisten tasa­arvosta, jotka ei­vät jääneet Kristinalta kuulematta. Kansalaisoikeusliikkeen johtoon nous­sut pastori Martin Luther King piti vuon na 1963 Washingtonissa järjeste­tyssä suur mielenosoituksessa kuului­

san I have a Dream ­puheensa. Kristina osallistui isäntäperheensä

kanssa kirkon tapahtumiin ja lauloi kir­kon kuorossa.

– Kingsportin kirkko oli hyvin edis­tyksellinen, koska sinne olivat niin mus­tat kuin valkoiset tervetulleita.

Seuraavana lukukautena, vuonna 1964, myös kaikissa eteläisten osaval­tioiden kouluissa kiellettiin rotuerot telu ja kaikki oppilaat kävivät samaa koulua ihonväristä riippumatta.

mAmmAn TyTöSTä kELpo ESIInTyJäkSI Vaihto­oppilasvuosi on antanut paljon Kristinan elämään. Hän tuntee itsensä etuoikeutetuksi.

– Vaihtovuosi oli hyvin kasvattava kokemus nuorelle ja ujolle tytölle, joka Suomesta lähtiessään oli kiinni äidis­

kristina Ifström o.s. SalonenVaihto-oppilaana yhdysvalloissa: 1963 –1964kotipaikka: Kingsport, Tennessee, USAoppilaitos: Dobyns­Bennett High School

Amerikan äidin opit: Host­äitini avustuksella opin pukeutumaan siististi ja valitsemaan asusteet sävy sävyyn. Hän hankki ja ompelutti minulle kouluun ja erilaisiin tilaisuuksiin sopivia leninkejä, sillä tullessani minulla oli vain pieni laukullinen tavaroita mukana.nykyinen asuinpaikka: Espookoulutus: varatuomari, oikeustieteen kandidaatti

sään, hän muistelee.Alkuun oli tärkeätä oppia englannin

kieli sekä small talk. Esiintymistaidot kouliintuivat lukemattomissa tilaisuuk­sissa, joissa esiteltiin Suomea yhdis­tyksille ja AFS:n sponsoreille.

Heinäkuussa 1964 edesmenneen presidentti John F. Kennedyn nuo­rempi veli, Robert Kennedy, piti kotiin palaaville vaihto­oppilaille tunteik­kaan puheen Washingtonissa veljensä ampu misesta sekä maailmanpolitii­kasta, johon Kris tina osallistui satojen muiden vaihto­oppilaiden tavoin.

– Tämä oli suuri kunnianosoitus koko AFS:lle sekä sen tukijoille siitä, miten merkittävää työtä oppilasvaihto tekee rauhan, suvaitsevaisuuden ja oikeu­denmukaisemman maailman luomi­seksi erilaisten ihmisten ja kulttuu rien välille.

Keskustelut entisten koulu-

kavereiden kanssa jatkuivat siitä, mihin ne olivat lähes puoli vuosi-sataa sitten jääneet.

12 13

”THE HonEymoon pHASE”

Vuoden 2011 kevät. Olen tehnyt elämäni ensimmäisen am­mattikorkeakouluhaun ja minut on valittu opiskelemaan kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelman yhtei­söpedagogiksi Nurmijärvelle. Perhe, sukulaiset ja ystävät päivittelevät miksi minun pitää mennä opiskelemaan niin kauas. Matkustusaikaa Raumalle kertyy 219 kilometriä eli kolme tuntia ja viisi minuuttia Google Mapsin mukaan. Mi­nua jännittää nyt enemmän kuin vaihto­oppilaaksi lähtemi­nen Saksaan vuonna 2007.

Raumalta Nurmijärvelle – KULTTUURISHOKKI

Odotan uutta kotia, tulevaa koulua ja uusia ystäviä. Kuvi­telmissani ovat mielikuvat koulumenestyksestä ja hauskan­pidosta uusien kavereiden kanssa. Olen kuitenkin surullinen hyvästellessäni perheeni, ystäväni ja poikaystäväni tietäen, että tapaamme lähes kuukausittain.

”THE IrrITATIon pHASE”

Aluksi elämä asuntolassa tuntuu upealta ja opiskelujen alkua värittävät lukuisat juhlat. Tutustun uusiin ihmisiin ja elämä hymyilee. Alamäki alkaa noin kahden kuukauden

Hanna Tanskanen muutti opintojen perässä Raumalta Nurmijärvelle ja hänen ensimmäiseen vuoteensa on mahtunut paljon samoja tuntemuksia kuin mitä hän kävi läpi vaihto-oppilasvuotensa aikana. Tällä kertaa hänen

”vaihtovuotensa” vaan kestää pidempää kuin kymmenen kuukautta.

jälkeen. Väsyttää ja kaikki ottaa päähän. Raumalaisuuteni ei jää keneltäkään huomaamatta murteeni takia. Minulla on järkyttävä koti­ikävä. Tunnen itseni yksinäiseksi ja saan kiukkukohtauksia tyhjästä. Opiskeluni rullaavat tasaiseen tahtiin, mutta olen silti hyvin onneton. Elämä Nurmijärvellä on muuttunut rutiiniksi. Elämä kahden kaupungin ja sosiaa­lisen median välitykselle ei toimi ja huomaan olevani oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Vaihto­oppilasvuoden tuo­mien oppien myötä ymmärrän, että minun on toimittava.

”THE AdJUSTmEnT pHASE”

Päätän ottaa selvää uuden kotikuntani tapahtumista. Jon­kun asteisessa tiedottomuudessa päivitän uudet yhteystie­toni myös AFS:ään. Riemastun kun saan eräänä päivänä sähköpostia Keski­Uudenmaan paikallisyhdistyksestä.

– Tässä on oman paikallisyhdistyksesi syksyn ohjelma, jo­hon olet tervetullut mukaan, kirjoitti silloinen Keski­Uuden­maan AFS:n puheenjohtaja Iina Sorvari.

Tuntui huikealta saada yhteys paikallisiin. En vielä ym­märtänyt kuinka tärkeä henkireikä AFS:stä tulee minulle ja kuinka paljon paikallisyhdistyksen toiminta auttaa minua sopeutumisessa.

kULTTUUrISHokIn JäLkEEn ALkAA SopEUTUmInEn

Tunnistitko itsesi edellä olevasta tekstistä? Kävin läpi kulttuurishokin ja sopeutusprosessin vaikka olin Suo­men rajojen sisäpuolella. Käsitän miten paljon tämä sopeutuminen muistuttaa minua vaihto­oppilasvuo­destani. Uuteen sopeutumiseeni kului vuoden verran, joten sain itseni ymmärtämään miten kovan paineen alla vuosi­ ja lukukausivaihto­oppilaat maailmalla ja Suomessa ovat. Iloitsen, että tämä ”vaihtarivuoteni” kestää pidempää. Onneksi on AFS!

Olen saanut hyviä ystäviä paikallisyhdistyksestä, joka otti minun huomaansa ja auttoi minua sopeutumaan. Leikit ja pelit ovat vaihtuneet hieman vastuullisempiin tehtäviin. Voin kasvaa ja kehittyä AFS:n osana ja AFS kasvaa ja kehittyy minussa. AFS:ssä pystyn toteutta­maan itseäni kulloisenkin elämänvaiheeni mukaan vaihto­oppilaana, yhdyshenkilönä, vapaaehtoisena, jäsentiedotteen kirjoittajana, paikallisyhdistyksen hal­lituksena jäsenenä ja toivottavasti myös tulevaisuu­dessa isäntäperheenä.

AFS on antanut minulle todella paljon myös opiske­lujeni ja ammatillisen kehittymisen kannalta. Minulle AFS on kuin iso perhe, jossa on aina paikka minne mennä olinpa missä päin maailmaa tahansa. Olen hy­vin kiitollinen kaikesta saamas tani, joka kannustaa minua antamaan jotain takaisin.

HANNA TANSKANEN | Keski­Uudenmaan AFS, AFS­vapaaehtoinen

Hanna osallistui paikalliseen Vain sänky riittää -tapahtumaan Keski-Uudenmaan AFS-vapaa-ehtoisten kanssa.

14 15

TyTTöySTäVän InnoITTAmATeppo Juhola tuli mukaan AFS:n toimintaan tyttöystävänsä Hanna Tanskasen innoittamana. He olivat muuttaneet uudel­le paikkakunnalle, jossa Hanna oli tutustunut paikallisiin AFS­vapaaehtoisiin. Eräässä Keski­Uudenmaan paikallisyhdistyk­sen tapaamisessa Hanna kuuli, että vaihto­oppilaiden mid­stay­leirille tarvitaan ensiapuvastaava. Hannalle tuli heti mieleen Teppo, jolla on ensiapukortti. Teppo innostui ajatuk­sesta vasta pienen harkinnan jälkeen.

– Englanti on aina ollut kompastuskiveni ja ajattelin sen olevan este esimerkiksi leirille osallistumiseen. Minulle kui­tenkin kerrottiin, ettei kielitaito ole välttämätön. Samalla ajattelin, että leirillä voin harjoitella englantia.

Alkuvuodesta 2012 järjestetyn leirin jälkeen Teppo osal­listui paikallisyhdistyksen vuosikokoukseen ja tuli valituksi Keski­Uudenmaan paikallisyhdistyksen hallituksen vara­jäseneksi. Hän on ollut mukana järjestämässä Amazing Race ­kaupunkisuunnistusta Helsingissä, Mahdollisuuksien Tori ­tapahtumaa Hyvinkäällä sekä toiminut yhdyshenkilönä vaihto­oppilaalle.

– Toiminta on avartanut minulle miten ihmiset eri kulttuu­ri­ ja kielitaustoista tulevat hyvin toimeen toistensa kanssa.

Teppo sanoo oppineensa AFS:ssä monikulttuurisuutta, kielitaitoa sekä saaneensa rohkeutta sosiaalisiin tilantei ­ siin ja kommunikointiin englanniksi.

omAn VAIHToVUodEn JäLkEEnSuomessa vaihto­oppilasvuottaan viettänyt saksalainen Stefan Damerau ei halunnut menettää yhteyttään Suomeen. Stefan palasi Suomeen ja asuu Oulussa.

– Viihdyn kansainvälisessä ympäristössä ja minusta on kiva antaa jotakin takaisin, kun itselläni oli niin ihana koke­mus AFS:n kanssa, Stefan sanoo.

Stefan toimii Oulun paikallisyhdistyksen hallituksessa tie­dotussihteerinä ja on mukana tapahtumien, kuten lyhytvaih­tojen ja pikkujoulujen järjestelyissä.

Hän toimii ensimmäistä kertaa saksalaisen vaihto­oppilas­tytön nuorempana yhdyshenkilönä.

– Olen oppinut paljon erilaisista kulttuureista ja maailmas­ta, mutta myös erittäin hyödyllisiä työelämän taitoja kuten esiintyminen ja ongelmanratkaisukeinot. Mukavinta on kui­tenkin toimia vaihtareiden kanssa.

ArmEIJA VIE mIESTEn AJATUkSET mUUALLETeppo arvioi yhden syyn miesten vähyyteen AFS­toiminnas­sa olevan armeijassa. Mahdollisen vaihtarivuoden ja lukion

MUKAAN VAAN, miehiä tarvitaan

ANNIKA KOKKONEN | Oulun AFS, AFS­vapaaehtoinen

Suurin osa Suomen AFS:n toiminnassa mukana olevista on naisia, mutta myös miehiä tarvitaan. Kaksi miesvapaaehtoista kertoo, miten he tulivat mukaan järjestön toimintaan sekä kannustavat muita miesvapaaehtoisia samaan.

jälkeen moni mies menee armeijaan, joka vie ajatukset pois AFS:stä.

– Ilman aktiivista AFS:laista lähipiirissäni en minäkään olisi tässä. Nuoret miehet eivät välttämättä kehtaa lähteä mukaan naisvoittoiseen toimintaa, Teppo jatkaa.

Tyttöjä lähtee vaihtoon enemmän, joten Stefanin mieles­tään on luonnollista, että tyttöjä tulee vapaaehtoistoimin­taan enemmän.

Teppo kannustaa paikallisyhdistyksiä ja vapaaehtoisia olemaan aktiivisesti yhteydessä poikiin ja miehiin sekä roh­kaista heitä mukaan toimintaan.

ToImInTAAn LäHTEmISTä mIETTIVILLESe, että itse päätän kuinka paljon olen mukana vapaaehtois­toiminnassa saa kiitosta Tepolta. AFS on auttanut Teppoa sopeutumaan uuteen paikkakuntaan sekä tutustumaan uusiin ihmisiin.

– Mukaan vaan, jokaista tarvitaan! Suomeen tulevat vaih­taripojat haluavat kuulla myös miesten näkemyksiä suoma­laisuudesta. Joistain asioista on yksinkertaisesti helpompi puhua miesten kesken, Teppo kannustaa.

– AFS on mahtava järjestö, ja täällä on rento meininki. Kannattaa ehdottomasti tulla mukaan, et tule katumaan, sanoo saksalainen Stefan.

Stefan

Italiassa 2009 –2010 viettämäni vaih­tovuoden jälkeen opiskelu Suomessa tuntui harmaalta ja haasteettomalta. Mietin keinoja päästä uudestaan ulko­maille, mutta ainoastaan korkeakou lu­vaihdon odottaminen vaikutti järke­vältä vaihtoehdolta. Keskityin lukio­opintoihini Oulussa.

Suunnitelmani muuttuivat, kun kuu ­lin Espanjan Fuengirolassa toimivasta Aurinkorannikon suomalaisesta lukios­ta. Olin käynyt Fuengirolassa ja pidin kovasti kaupungista. Otin selvää kou­lun sisäänpääsykriteereistä sekä mah­dollisuuksista hakea Suomesta tukea ulkomailla opiskelemiseen.

Parin päivän jälkeen olin jo koulun kirjoilla ja lähetin sähköpostia tuleval ­le vuokraisännälleni Antoniolle. Sain asunnon nopeasti ja edullisesti asun­nossa aikaisemmin asuneen suoma­laisen kautta. Myös Kela myönsi minul­le asumistuen. AFS­kontaktieni kautta löysin vielä tulevat kämppikseni Hen­na Räsäsen ja Anri Tolosen.

Osallistuessani Oulussa järjestetyille AFS­leireille löysin minulle ennalta tuntemattomasta leirivetäjästä Eve­liina Natusesta itselleni reissukaverin. Suomen kesä meni nopeasti ja pian olimme Eveliinan kanssa Fuengirolan auringon alla lukemassa ylioppilas­kirjoituksiin.

Olemme kummatkin olleet innokkai ­ta AFS­vapaaehtoisia omilla paikka­

Vapaaehtoisena AURINKORANNIKOLLA

AFS-vapaaehtoisena voi toimia missä vaan. Henni Tahvanainen vaihtoi opiskelun suomalaisessa lukiossa aurinkoiseen Fuengirolaan. Espanjasta Henni löysi itselleen toimintaa ja uusia ystäviä Malagan AFS-paikallisyhdistyksestä.

Henni Tahvanainen ja Eveliina Natunen Malagassa.

HENNI TAHVANAINEN | Oulun ja Helsingin AFS, AFS­vapaaehtoinen

16 17

kunnillamme ja halusimme jatkaa va­paaehtoistyötämme myös Suomen ulkopuolella. Pistimme sähköpostia Espanjan AFS:ään kysyäksemme, jos Malagan alueella on tarvetta kahdelle innokkaalle suomalaiselle vapaaehtoi­selle.

Pian saimme pinon kysymyksiä ja vaatimuksia erinäisistä dokumenteista, joilla voimme todistaa olleemme vaih­dossa Suomen AFS:n kautta. Aluksi se tuntui hankalalta ja pitkältä prosessil­ta, mutta olimme innoissamme AFS­toiminnasta uudessa maassa.

Tapasimme Malagan alueen AFS­vastaavan Barbara Lucan. Hän on ener­ginen saksalainen nainen, joka otti meidät avosylin vastaan. Barbaran

kautta tutustuimme amerikkalaiseen tyttöön Alexiin, jonka yhdyshenkilöinä toimimme vuoden ajan.

Espanjan AFS:ssä on eroavaisuuk sia verrattuna Suomen AFS:ään. Leirit, joi­ta vedimme, tuntuivat meistä hyvin suurpiirteisesti suunniteltuilta. Leiri­ohjelma ja leikit päätettiin aika lailla paikan päällä. Heillä oli myös suunni­teltua ohjelmaa, joka ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Espanjalainen mañana­mentaliteetti näkyi vahvasti myös paikallisen AFS:n toiminnassa. Espanjan kielen taitomme ei ollut aluk­si kovinkaan vahvaa ja leirien vetä­minen oli melko koomista. Onneksi kuitenkin suurin osa vaihtareista oli

Yhdysvalloista, joten meidän ”spang-lish”­sekoituksemme ei haitannut ke­tään.

AFS auttoi uuteen maahan ja asuin­ympäristöön sopeutumisessa paljon. Arjen haasteet oli helpompi kohdata, kun viikkoihin kuului myös tuttuja ja turvallisia AFS­tapahtumia. AFS:n avul­la sain uuteen kotikaupunkiini tuki­verkostoa ja uusia ystäviä. AFS todella mahdollistaa ystävien saannin lähes missä tahansa maassa, myös oman vaihtovuoden jälkeenkin. Vapaaehtoi­sia on tuskin ikinä liikaa – kannustankin kaikkia ulkomaille opiskelemaan tai työskentelemään lähteviä AFS:laisia ottamaan rohkeasti yhteyttä paikallis­yhdistykseensä.

AFS-orientaatioon osallistujia Malagassa.

VOIT JO HAKEA vaihto­oppilaaksi luku­vuodeksi 2014–2015 www.afs.fi/vaihto­oppilaaksi.

AFS:n vaihto­ohjelmien kautta voi mennä vaihtoon yli kahteenkymme­neen vakiintuneeseen ja turvalliseen kohdemaahan.

Suomesta vaihtoon lähtevien kesto­suosikkeja ovat Argentiina, Australia, ranskankielinen Belgia, Kanada, Es­panja, Ranska, Japani, Uusi­Seelanti ja Yhdysvallat.

Kouluvierailuja varten on valmistunut uusi materiaali, joka koostuu esityksestä, videosta sekä jaettavasta esitteestä.

Esityksen alussa on kansainvälisyyskasvatus­osio, jossa kerrotaan ja keskustellaan nuorten kanssa vieraiden kulttuurien kohtaamisesta. Lopussa on tietoa kansainvälisty misen eri mah dollisuuksista sekä AFS:n toiminnasta pähkinänkuoressa. Esityksen jälkeen on aikaa esiintyjän omien vaihto­op pilaskokemusten kertomiselle sekä kysymyksille.

Uusi kouluvierailu­materiaali on valmistunut

Esityksen lisäksi kouluvierailun alussa tai lopussa voi näyttää videon, joka kertoo hu­moristisesti höystettynä, mitä vaihto­oppi­lasvuosi tuo tullessaan sekä oppilaan että isäntäperheen näkökulmasta. AFS:n ekstranetistä löydät tuoreen koulu­vierailumateriaalin sekä vinkkejä kouluvie­railun pitämiseen.

Lisätietoja ja kouluvierailumateriaalia on saatavilla AFS:n toimistolta 09 666 644 tai afsfin@afs.org

Hyvä vaihto-oppilas! Nyt kannattaa olla yhteydessä entiseen ylä-asteeseesi ja ehdottaa kouluvierailua kansainvälisyyskasvatuksesta.

Kouluvierailuvideo löytyy tästä linkistä >>

AFS TARJOAA MAHDOLLISUUKSIA kansainvälistymiseen Suomessa ja ulkomailla

SUOMEN SAAPUU tänä vuonna yli 200 AFS­vaihto­oppilasta eripituisten ohjelmien kautta muun muassa Italias­ta, Hongkongista, Thaimaasta, Saksas­ta, flaaminkielisestä Belgiasta, Japa­nista ja Chilestä. Tämän lisäksi vaihta­reita tulee kymmenistä muista uusista kulttuureista.

AFS:n isäntäperheohjelmat 2013–2014Vuosi­ ja semesteroppilaat saapuvat Suomeen 16.8.2013Viiden viikon kesäoppilaat ovat Suomessa 29.6.– 4.8.2013Kolmen viikon kesäoppilaat ovat pääkaupunkiseudulla 2.8.–25.8.2013

ISÄNTÄPERHEET, jotka auttavat oppi­laita pääsemään sisään suomen kie­leen ja kulttuuriin, ovat olennainen osa vaihto­ohjelmia. Kevään ja kesän suu­rena haasteena on löytää jokaiselle Suomeen saapuvalle vaihto­oppilaille se ihka oma isäntäperhe, joka on val­mis avaamaan kotinsa oven ja lopulta ehkä myös sydämensä uudelle per­heenjäsenelleen. Löydä isäntäperhe tai ryhdy itse isäntäperheeksi ja osal­listut Italian viikonlopun arvontaan. Voittaja viettää pitkän viikonlopun ai­dossa italialaisessa perheessä syksyn 2013 aikana. Lue lisää sivulta 2.

18 19

ESITTELYSSÄAFS­vapaaehtoinen Niko Myller

nikon ensimmäinen kosketus AFS:ään oli 90-luvulla, kun heidän perheeseensä tuli ranskalainen Thibault vaihtariksi. Hongkongissa 1999 –2000 vietetyn vaihtovuotensa jälkeen niko osallistui AFS:n Joensuun paikallisyhdistyksen toi-mintaan muun muassa hallituksessa, leirivastaavana ja nuorempana tukihenkilönä. myöhemmin hän on avustanut AFS:n Helsingin toimistoa tietoteknisissä asioissa sekä toiminut Suomen AFS:n hallituksessa.

Kerro kuka olet ja mistä tulet?Nimeni on Niko Myller ja olen sukujuuriltani Pohjois­Karja­lasta. Lapsuuteni vietin ja koulut olen käynyt Itä­Suomessa. Minua voi kai sanoa nörtiksi, sillä olen opiskellut Joensuun yliopistossa maisteriksi ja vuonna 2009 väitellyt tohtoriksi tietojenkäsittelytieteestä. Nykyään toimin it­alan yrittäjänä Espoossa.

Suomen AFS:n hallituksessa olin kaksi kaksivuotiskautta vuodesta 2009 lähtien. Vuodesta 2011 lähtien toimin halli­tuksen puheenjohtajana aina maaliskuun 2013 vuosikokouk­seen saakka, jolloin olin erovuorossa.

Olet jättänyt puheenjohtajan paikkasi Suomen AFS:n hallituksessa. Miltä nyt tuntuu?Täytyy sanoa, että tuntuu hieman haikealta. Monia asioita olen saanut hallituksessa alulle ja valmiiksi, mutta muutamia asioita jäi vielä kesken. Olisin esimerkiksi halunnut jatkaa uuden toiminnanjohtajan tukemista vähän pidempään.

Neljä vuotta Suomen AFS:n hallituksessa ei riittää pitkä­jänteiseen työhön. Pidän hyvänä maaliskuun vuosikokouk­sen päätöstä mahdollistaa hallituskauden jatkaminen kol­mannella kaksivuotiskaudella, jos tulee valituksi hallitukseen.

CARITA KOSKINEN | Espoon AFS, AFS­vapaaehtoinen Olen iloinen, että Ari Hagnäs valittiin uudeksi puheenjoh­tajaksi sekä siitä, että hallitukseen valittiin hyviä uusia ja hallituskauttaan jatkavia jäseniä. Hallitustyö varmasti jatkuu hyvässä hengessä.

Millaisiin asioihin olet vaikuttanut hallituskautesi aikana?Suurin yksittäinen asia, johon olen vaikuttanut oli Suomen AFS:n uuden toiminnanjohtajan valitseminen. Valintapro­sessi lähti liikkeelle reilu vuosi ennen uuden toiminnanjoh­tajan nimeämistä. Näin myös erittäin tärkeänä, että valituk­si tulleelle Mikko Sainiolle ja entiselle pitkäaikaiselle toimin­nanjohtaja Jatta Erlundille jäi keväällä 2011 yhteistä aikaa perehdytykseen.

Olen hallituksessa ollut antamassa myös oman näkemyk­seni vapaaehtois­ ja paikallisyhdistysstrategiaan sekä tä­män vuoden vuosikokouksessa esiteltyyn kansainvälisyys­kasvatusstrategiaan, vaikka isoimman työn ovat tehneetkin kyseisten strategioiden työryhmät.

Millaisia ajatuksia sinulla oli lähtiessäsi mukaan AFS:n hallitustyöhön? Jälkeenpäin ajatellen minulla oli aika vähän kokemusta tai näkemystä siitä, mitä hallitustyö pitää sisällään. Olin ehkä liian idealistinen mihin tai miten paljon yhden kaksivuotis­kauden aikana asioihin voi vaikuttaa.

AFS:ssä on paljon omaa termistöä ja käsitteistöä sekä paljon toimijoita Suomessa sekä ympäri maailmaa. Ison lai­van kurssia ei käännetä hetkessä, vaan kaikkien tulee toimia johdonmukaisesti yhdessä.

Miten näet Suomen AFS:n tilanteen?Suomen tilanne on hyvä, yhdistyksellä on varoja sekä iso ja toimiva vapaaehtoisverkosto. Suomen AFS:ää arvostetaan myös maailmalla, joka käy ilmi AFS­maiden yhteisistä laatu­mittareista.

Huolestuttavaa on suomalaisten vaihtoon lähtevien AFS­oppilaiden määrän lasku. Hallituksessa olemme keskitty­neet mm. uusien ohjelmien kehittämiseen, josta esimerkkinä on toista kertaa järjestettävä kahden viikon kieli­ ja kansain­välisyyskurssi Englannissa 13–16­vuotiaille.

Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi?Haluan ottaa askeleen taaksepäin ja osallistua tulevaisuu­dessa AFS:n Espoon paikallisyhdistyksen toimintaa. Pää­kaupunkiseudulla haasteet ovat hieman erilaisia kuin esi­merkiksi Itä­Suomessa, mutta varmasti löytyy myös paljon yhteisiä tekijöitä kuten vaihdosta palanneiden nuorten si­touttaminen toimintaan. Kouluvierailut ovat toivottavasti sellainen asia, josta moni Suomeen palannut vaihto­oppilas innostuu.

Myös omassa perheessäni Sini­vaimoni ja pienen Eemeli­poikamme kodissa nähdään tulevaisuudessa vaihto­oppi­laita, kun asuntomme tilat antavat myöten.

Kiitos haastattelusta Niko ja oikein hyvää jatkoa!

Lauantaina Kuopioon saapui lähes 80 vapaaehtoista eri puolilta Suomea kuu­lemaan uusimpia AFS:n kuulumisia. Il­tapäivän vierailija iäne’ ’entrooja marja-Leena Haapanen otti yleisönsä täysillä mukaansa vauhdikkaaseen suomalai­seen ilmaisukieleen ja kulttuuriin.

Pienryhmissä keskusteltiin Vapaa-ehtoinen kansainvälisyyskasvattajana sekä Isäntäperhe kansainvälisyyteen kasvamassa ja kasvattamassa ­teemois­ta. Lisäksi osallistujilla oli mahdolli suus harjoitella esiintymistaitoja ja kouluvie­railukäyntejä. Paikallisyhdistysten pu­heenjohtajat puolestaan miettivät va­paaehtoistoiminnan tulevaisuutta.

Kuopion parikymmenhenkinen va­paaehtoisten ryhmä teki hienoa työtä vierailijoiden viihtyvyyden eteen ja Ke­vätkohtaamisen onnistumisen puoles­ta. Heidät erotti muusta jäsenistöstä keltaisista huomioliiveistä.

Illalla oli vuorossa savolainen noja­tuoljmatka mualima’ ympärj, johon oli sekoitettu kuumia samba­rytmejä.

Virkinettä puhheikkaen

Lisää kuvia seuraavalla sivulla

20 21

Suomen AFS:n

vuosikokous 24.3.2013

Suomen AFS:n vuosikokouksen pu­heenjohtajaksi valittiin Liisa Sailas.

Vuosikokouksessa päätettiin pitää AFS:n jäsenmaksut ennallaan. Jäsen­maksu on aikuisilta 15 e ja opiskelijoilta 5 e. Jäsenmaksun maksamalla pysyt ajan tasalla yhdistyksen toiminnasta.

Vuosikokouksessa käytiin vilkasta kes­kustelua pohjalaisten vapaaehtoisen aloitteesta toimikunnasta, joka etsisi sopivia ehdokkaita hallitusvaaleihin esiin nousseiden osaamistarpeiden perusteella. Toimikuntaan kuuluisi yk ­

si hallituksen edustaja ja kaksi halli­tuksen ulkopuolista edustajaa. Jäse­nistö päätti äänestyksen jälkeen antaa uudelle hallitukselle tehtäväksi selvit­tää paras malli, miten hallituksen eh­dokkaita etsitään, sekä tiedottaa jäse­nistöä etukäteen uusista hallituspai­koista.

Kokouksessa päätettiin pitää hallitus­jäsenten lukumäärä ennallaan – kah­deksan varsinaista jäsentä ja kaksi va­rajäsentä, jotka valitaan kahdeksi vuo­deksi.

Erovuorossa olivat hallituksen pu­heenjohtaja Niko Myller ja sekä Ari Hagnäs, Katarina Laaksonen ja Seija Niskanen. Heistä Nikolle ja Seijalle tuli enimmäismäärä (2+2) hallituksessa täyteen. Aino Upalle oli hänen omasta pyynnöstään myönnetty ero kesken ensimmäisen hallituskauden.

Vuosikokouksessa muutettiin yhdis­tyksen sääntöjä, joka mahdollistaa en­si vuonna jäsenien ja varajäsenien va­litsemisen enintään kolmeksi peräk­

käiseksi kaksivuotiskaudeksi (2+2+2). Muutoksella haetaan hallitustyöhön jatkuvuutta pidempikestoisia hank­keita varten.

Suomen AFS:n hallitukseen valittiin toi­selle kaksivuotiskaudelle Ari Hagnäs ja Katarina Laaksonen. Uusina jäseninä aloittivat Carita Koskinen, Hanne Salo ja Ville Pääkkönen (varajäsen). Halli­tuksen jäsenistä jatkavat Sonja Gus­tafsson, Sinikka Pollari, Kaija Aspila­Renkola, Pertti Sivenius ja Liisa Vitik­kala (varajäsen).

Suomen AFS:n hallitusjäsenten esittely alkaa seuraavalta sivulta ja se löytyy osoitteesta www.afs.fi/fi/hallitus.

Syyspäivät 2.–3.11.2013 Espoossa MERKITSE

PÄIVÄT KALENTERIISI!

KEVÄTKOHTAAMISESSA OLI VAPAAEHTOISIA YMPÄRI SUOMEA KUULEMASSA UUSIMMISTA AFS:N TUULAHDUKSISTA.

VIERAILIJA (VAS.) IÄNE’ ’ENTROOJA MARJA­LEENA HAAPANEN OTTI YLEISÖN MUKAANSA VAUHDIKKAASEEN SUOMALAISEEN ILMAISUKIELEEN JA KULTTUURIIN.

Suomen AFS:n hallituksen erovuorossa olleet Niko Myller ja Seija Niskanen.PÄIVÄLLÄ TAUKOJUMPPAA JA ILLALLA OLI VUOROSSA SAVOLAINEN NOJATUOLJMATKA MUALIMA’ YMPÄRJ.

Suomen AFS:n vuosikokoukseen osallistujia. Lue AFS:n hallitusjäsenten esittely sivuilta 22–23.

22 23

1) Mikko Sainio, Vantaa. Ikä 40 Suomen AFS:n toiminnanjohtaja 2) Olen valmistunut Helsingin Kauppa­korkeakoulusta. Työkokemusta on aikaisemmin karttunut yrityselämän puolelta markkinoinnista ja palve­luiden kehittämisestä sekä järjestö­toiminnasta paikalliselta ja valtakun­nalliselta tasolta. Toivon, että pian kehtaan mainita myös vaihto­oppilas­toiminnan osaamisalueenani. 3) Olen ollut Suomen AFS:n hallituk­sen sihteerinä yhtä kauan kuin AFS:n toiminnassa eli reilun vuoden verran.  4) Yhteen hiileen puhaltavaa yhteisöä, jossa on mukava työskennellä uusien haasteiden parissa.

Esitimme kaikille hallituksen jäsenille samat kysymykset1) Kuka olet ja mistä tulet? Ikä (omantunnon mukaan)?2) Missä opiskelet tai muu osaamisalueesi?3) Kauanko olet ollut AFS Suomen hallituksessa?4) Mitä AFS sinulle merkitsee?

2) Koulutukseltani olen kauppatietei­den maisteri (KTM). Työskentelen ra­hoituspalvelualalla toimivan Western Unionin pohjoismaiden myyntipäällik­könä.3) Suomen AFS:n hallitukseen tulin mukaan vuonna 2011. Minut valittiin maaliskuun vuosikokouksessa kahden vuoden jatkokaudelle ja hallituksen puheenjohtajaksi. AFS:n toimintaan olen tullut mukaan vuonna 2006.4) AFS merkitsee minulle suvait ­se vaisuutta ja mielenkiintoa muita kulttuureja kohtaan. AFS on antanut minulle unohtumattomia kokemuksia sekä ystäviä ja perheenjäseniä maail­man ympäri.

1) Carita Koskinen, KirkkonummiIkä 46. Espoon AFS2) Minulta löytyy monipuolista koke­musta markkinoinnista ja viestinnästä kansainvälisessä ympäristössä. Koulu­tukseltani olen tradenomi, jossa pääai­neeni oli kansainvälinen liiketoiminta.3) Olen toiminut vapaaehtoisena vuo­desta 2008 lähtien erilaisissa tehtä­vissä ja rooleissa paikallisyhdistykses­sä. Minut valittiin uudelleen hallituk­seen maaliskuussa 2013. Aikaisemmin olen ollut Suomen AFS:n hallituksessa yhden kauden vuosina 2010 –2012.4) AFS on minulle suuri perhe, lapsia ja ystäviä ympäri maailmaa unohta­matta Suomea.

1) Sinikka Pollari, Helsinki Kainuun / Helsingin AFS 2) Työskentelen liikelaitos Edu polis ­sa kansainvälisen kaupan yrityskehit­täjänä. 3) Hallituksessa vuodesta 2010, vapaa ehtoisena vuodesta 2006. 4) AFS on minulle elämäntapa, iso joukko ystäviä Suomessa ja ympäri maailmaa, monta lasta maailmalla.

SUOMEN AFS:N HALLITUSJÄSENTEN ESITTELY

1) Hanne Salo, Espoo. Ikä 28 Espoon AFS 2) Olen koulutukseltani kauppatietei­den maisteri ja CEMS Master in Inter­national Management. Koulutuksen ja myös työkokemuksen puolesta minul­ta löytyy talous­ ja markkinointiosaa­mista sekä runsaasti kansainvälistä kokemusta. 3) Olen vasta aloittelemassa eli tulin valituksi hallitukseen vuosikokoukses­sa maaliskuussa 2013. AFS­kokemusta ja ­osaamista olen kerännyt mm. pai­kallisyhdistystoiminnan, kouluttaja­renkaan sekä toimistotyöskentelyn puitteissa vuodesta 2002 lähtien. 4) Vaikka mitä! AFS merkitsee minul ­le mm. ”It’s not right, it’s not wrong, it’s just different” ­asennetta ja tapaa elää, jatkuvaa oppimista ja itsensä kehittämistä, monipuolisia haasteita ja mahdollisuuksia, ystäviä ja kaverei­ta niin Suomessa kuin maailmalla sekä kakkosperhettä valtameren toi­sella puolella.

1) Ari Hagnäs, Tukholma. Ikä 31 Rannikko­Pohjanmaan AFS

1) Sonja Gustafsson, Turku. Ikä 27Turun AFS2) Opiskelen kansainvälistä liike­toimintaa Turun yliopistossa.3) Olen ollut Suomen AFS:n hallituk­sessa keväästä 2012. Olen ollut mukana AFS:n toiminnassa vuodes ­ta 2002. 4) Minulle AFS merkitsee tärkeitä ystävyyssuhteita, elinikäistä oppimista ja itsensä löytämistä.

1) Katarina ”Kata” Laaksonen, Oulu Ikä 33. Oulun AFS2) Vahvuuteni ovat kansainvälinen liiketoiminta, projektinhallinta sekä markkinointi ja viestintä.3) Minut valittiin maaliskuussa toiselle kaudelle, eli vuodesta 2011. 4) AFS on minulle henkinen koti, joka kasvattaa minua maailman­kansalaiseksi.

1) Kaija Aspila­Renkola, IlmajokiIkä 54. Etelä­Pohjanmaan AFS2) Työssäni erityisopettajana sekä vapaaehtoisena aktiivisen yhdistyksen kaikilla tasoilla koen vahvuudekseni vankan kokemuksen sekä ihmissuhde­ ja ongelmanratkaisutaidot. 3) AFS:n hallituksessa olen ollut ke­väästä 2012 lähtien. Vapaaehtoisena olen ollut vuodesta 2003, kun per­heeseemme tuli ensimmäinen vaihtari. 4) AFS on minulle ystäviä yli rajojen ja mielekästä työtä yhteistä päämää­rää kohti.

1) Pertti Sivenius, Pirkkala. Ikä 46Tampereen AFS 2) Myynnin ja markkinoinnin ammatti­lainen sekä ravintolakokki. 3) Hallitukseen minut valittiin kevään 2012 vuosikokouksessa.

4) AFS on myös minulle suuri joukko ystäviä ja mukavaa toimintaa arjen aherruksen keskellä.

1) Ville Pääkkönen, Siilinjärvi. Ikä 19Kuopion AFS2) Valmistun ylioppilaaksi tänä kevää­nä, jonka jälkeen lähden suorittamaan varusmiespalvelusta.3) Minut valittiin Suomen AFS:n hal­lituksen varajäseneksi vuosikokouk­sessa maaliskuussa 2013. Vapaaehtoi­sena aloitin palattuani vaihdostani Suomeen kesällä 2011.4) AFS merkitsee minulle kokonais­valtaista kokemusta, joka on monin tavoin muuttanut elämääni.

1) Liisa Vitikkala, Pori. Porin AFS2) Olen toista vuotta eläkkeellä lukion kielten (englanti, ruotsi ja venäjä) leh­torin virasta. Olen mukana monissa eri yhdistyksissä, myöskin kunnallis­politiikan asiat ovat minulle tuttuja. 3) Olen toista kautta Suomen AFS:n hallituksessa varajäsenenä eli vuodes­ta 2010. 4) AFS merkitsee minulle hyvin tur­vallista tapaa tutustua uusiin kulttuu­reihin ja uusiin ihmisiin. Vietin vaihto­oppilasvuoteni 1963–1964 Minnesotas­sa. Se vuosi avasi minulle ikkunoita moniin suuntiin maailmassa.

AFS Intercultural programs FinlandPL 231, Yrjönkatu 1 C 18, 00121 Helsinki | 09  666  644 | www.afs.fi

MUKAAN JÄSENTIEDOTTEN TEKEMISEENPulppuaako pääsi aiheita tai näkökulmia, joita haluaisit jakaa lukijoille? Tai oletko innokas

kirjoittaja, utelias haastattelija tai harrastajavalokuvaaja? AFS:n jäsentiedotteen toimittajatiimiin etsitään täydennystä. Emme vaadi aikaisempaa kirjoittajakokemusta. Ota rohkeasti yhteyttä

päätoimittajaan: carita.koskinen@gmail.com. Myös juttuideat ovat tervetulleita.

adhe

lena

.fi

AFS JärJESTää kAHdEn VIIkon kESäkUrS-SIn EngLAnnISSA 30.7.–11.8.2013. Kurssi on tarkoitettu 13–16­vuotiaille nuorille. Englannin kielen lisäksi kurssin aikana saadaan valmiuksia toimia kansain välisessä ympäristössä ja erilai­sissa kulttuureissa.

opISkELU TApAHTUU perinteisessä ja arvoste­tussa englantilaisessa Sutton Valence Schoolissa Kentissä (www.svs.org.uk). Kurssille osallistuu nuoria kahdeksasta eri maasta.

kUrSSIn SISäLLöSTä vastaavat AFS:n kan sain ­väliset asiantuntijat sekä kokeneet englanti­laiset opettajat. Iltaisin järjestetään yhteistä vapaa­ajantoimintaa. Koulun alueella on moni­puoliset liikuntamahdollisuudet ja uima­altaat.

Ilmoittautumiset: www.afs.fi/fi/kielikurssitLisätietoja:Mikko Sainio, puh. 09 2513 7351 mikko.sainio@afs.orgUlla Silvasti, puh. 09 2513 7353ulla.silvasti@afs.org

www.afs.fi

Lähde kesän kieli- ja kansain-välisyyskurssille Englantiin!

mATkAn HInTA on 1890 euroa. Hintaan sisältyy lennot Helsinki – Lontoo – Helsinki, paikalliset kuljetukset, opetus, majoitus kah den hengen huoneissa, täysihoito, kat­tava sairaus­ ja tapaturmavakuutus sekä ohjelman aikana järjestettävä opin to matka.

Kannen kuvassa on italialainen Francesca Berguesio, joka oli vaihto­oppilaana Suomessa 2009 –2010.