1/2011

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n lehti Numero 1 • 2011

Teema: Sosiaaliturvaopas 2011

Kisälli yhdistääkäsityöläiset ja taiteilijat

SIVU 4. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Köyhänä kaiken ikää?SIVU 12

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Tanskassa syntyynyt uuslaitoksia

SIVU 34

1/2011

TUKIVIESTI 1/201141. vuosikerta

Päätoimittaja

Tupu Sammaljärvi0207 718 210tupu.sammaljarvi@kvtl.fi

Julkaisija

Kehitysvammaisten Tukiliitto ryPinninkatu 51, 33100 Tampere0207 718 200faksi (03) 222 7994http://www.kvtl.fi

Taitto

Virpi Sirpelä / Mac&Me

Kannen kuva

Kuvaaja Laura VesaKuvassa Johanna Tuunainen Vihdin Kisällistä

Tilaushinnat 2011

30 euroa / vuosikertaJäsenille maksuton

Jäsenasiat, lehtitilaukset

JäsensihteeriSinikka Niemi0206 90 283sinikka.niemi@kvtl.fi

Painos

15 300 kpl ISSN 0355-7669Aikakauslehtien liiton jäsen

Painopaikka

Forssa Print, Forssa 2011

Tukiviesti ei sitoudu julkaisemaan aineistoa, jotase ei ole tilannut, ja toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tilaamatta lähetettyjä juttuja. Tilaamattomista artikkeleista ei makseta palkkiota.

Aikataulu

Teemat, aineisto- ja ilmestymispäivät vuonna 2011

1. Työ 20.12., 28.1.2. Koulutus 21.2., 25.3.3. Asuminen 16.5., 17.6.4. Ihmisen oikeudet 22.8., 23.9.5. Vapaaehtoistyö 24.10., 25.11.

Löydät Kehitysvammaisten Tukiliitonmyös Facebookista.

Tässä numerossa

PääkirjoitusJukka Kaukola: Elämiseen alle 200 euroa kuussa 3

Työ, teemasivut 4-14

Kisällin käsityöläiset tuntevat arvonsa 4

Uraunelma toteutui Kumpuodissa 7

”En vaihtaisi toiseen paikkaan” 10

Köyhänä kaiken ikää? 12

Kaikkien kirkko: Tee työtäs laulellen 14

Kehitysvammaisten viikko 15

Kehitysvammaisten oma ääni nousi Roomassa kuuluviin 16

KolumniJyrki Pinomaa, Tietoa ja tukea etsimässä 18

Sosiaaliturvaopas 2011 19

Ajankohtaisia lakiuudistuksia 31

Voiko työosuusrahan määrä vaihdella samassa työkeskuksessa? 31

Henkilökohtaisen avun toteuttamis-tapoja kehitettävä rohkeasti 32

Tanskassa syntyy nyt uuslaitoksia 34

Järjestösivut 36-39 ja 42-48

”Ohjaaja on käyttöliittymä” 36

Pienistä toiveista versoo toimintaa 38

Raskaita höyheniä ja virtaavaa vettä 40

Ystävänkaupoille helmikuussa 42

Pupujen ja Karhujen tarina 43

Puustellin työkylässä tapahtuu 44

Nimityksiä Tukiliitossa 45

Tapahtumia 46-47

Tukiliiton yhteystiedot 48

PEFC/02-31-162

441 612Painotuote

2

1/2011

3

P Ä Ä K I R J O I T U S

ulunut vuosi 2010 oli nimetty EU:n köy- hyyden ja syrjäytymisen torjunnan tee- mavuodeksi. EU:n puitteissa tai päätök-sissä teemavuosi ei näkynyt juuri millään tavoin, vaikka lähes 80 miljoonaa eurooppa-laista kohtaa turvattomuutta ja elää köyhyy-dessä ilman niitä asioita, jotka muille ihmisilleovat itsestään selviä. Suomessa Sata-komitean työskentelyltä odo-tettiin paljon köyhyyden vähentämiseksi, mut-ta konkreettiset tulokset jäivät vaatimattomiksi.Merkittävin uudistus on ns. takuueläke, jokanostaa pienimpiä vanhuus- ja työkyvyttömyys-eläkkeitä noin 100 euroa kuukaudessa 1.3.2011alkaen. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos koordinoi teemavuotta. Eri puolella maatamme järjestettiin kymmeniä seminaareja, joissa tee-moina olivat köyhyys ja syrjäytyminen. Useim-missa niistä pääsivät myös köyhät ihmiset ker-tomaan elämästään ja toimeentulostaan, mutta heitä useammin köyhyystutkijat pyrkivät yksi toisensa perään määrittelemään, kuka on köy-hä ja kuka ei ja miten köyhyyt-tä pitäisi mitata. Köyhyys on rahan puutetta. Köyhällä ihmisellä ei ole rahaa samoihin asioihin kuin muillaihmisillä. Näin yksinkertai-sesti määrittelee Me Itse -yh-distys köyhyyden omassa köy-hyyden ja syrjäytymisen vastaisessa toiminta-ohjelmassaan. Pelkän kansaneläkkeen varassaelävät kehitysvammaiset ihmiset ovat poik-keuksetta köyhiä. Kansaneläkeläisen tulot ovatnoin kolmasosa suomalaisten keskimäärin vuo-dessa ansaitsemista tuloista. Useimpien vammaisten köyhyys kestää kokoelämän. Tämä johtuu siitä, että suurin osa ke-hitysvammaisista ihmisistä syrjäytyy palkka-työstä. Työtoiminnasta saadut toiminta-avus-tukset riittävät tuskin päivän lounaan ja ilta-päiväkahvin kustannuksiin. Maksettuaan vuokran, ylläpitomaksun ryh-mäkotiin sekä työkeskuksen ruokalaskun mo-

Elämiseen alle 200 euroa kuussa

”Useimpien vammaisten

köyhyys kestääkoko elämän”

nella kehitysvammaisella ihmisellä jää käytet-täväksi alle 200 euroa muihin elämisen kului-hin. Tällä summalla hänen pitäisi maksaa muunmuassa lääkemenot ja sairaanhoitokulut, hen-kilökohtainen hygienia, parturi, vaatteet ja ka-lusteet sekä viestintä, liikkuminen ja harras-tukset. Yllätyksettömään arkielämään ja osal-listumiseen yhteiskunnassa monella kehitys-vammaisella ihmisellä jää viisi – kuusi euroapäivää kohti. Moni heistä olisi oikeutettu sään-nölliseen toimeentulotukeen, jos heitä ohjat-taisiin hakemaan sitä. Moni joutuukin turvau-tumaan säännöllisesti läheisten taloudelliseenapuun. Perheet ja läheiset toimivat kittinä,kiinni pitävänä voimana ja tukena. Jos halutaan vähentää työkyvyttömyys-eläkkeellä olevien vammaisten köyhyyttä, tulee turvata riittävä perusturvan taso ja toisaalta li-sätä vammaisten työllistymismahdollisuuksia.Takuueläkkeen myötä pieniin eläkkeisiin tu-lee korotus, vaikkakaan se ei palauta niitä suh-teessa ansiotasoon edes vuoden 1995 tasolle. Asumistuki kaipaa korotusta, koska vuokrat

ovat karkaamassa käsistä eten-kin suurissa kasvukeskuksissa.Selvitysten mukaan merkittä-vä osa vammaisista ihmisistähaluaisi työllistyä ja tuntee it-sensä työkykyiseksi. Suomi eiole lähelläkään eurooppalaistakeskitasoa osatyökykyisten työl-

listämisessä. Nämä molemmat, perusturvan ta-son korotus sekä osatyökykyisten työllistymis-mahdollisuuksien lisääminen, tulisi saada uu-teen hallitusohjelmaan. Luin Leijasta tarinan erään kehitysvam-maisen naisen tulevaisuuden haaveista: ”Jos olisin rikkaampi, kävisin uudelleen kylpylässäja ostaisin kissalle uuden hihnan.” Kovin ovatvaatimattomia köyhän toiveet.

Jukka KaukolaMe Itse ry:n hallituksen varajäsen

K

1/2011

4

Kisällin käsityöläiset

tuntevat arvonsa

T Y Ö

Teksti Mari Vehmanen

Kuvat Laura Vesa

VIHTI

Käsityöpaja Kisällin osaavista tekijöistä huokuu aito ammattiylpeys.

Työn laadusta tai taiteellisesta kunnian-himosta ei Kisällissä tingitä tippaakaan.

”Yksi Kisällin keskeisistä arvoista on niin kutsuttu

avoin oppimisen tila”

1/2011

1/2011

5

T Y Ö

armittaa. Mutta vir- heitä sattuu kaikille, ja niistä oppii, Jo-hanna Tuunainen toteaa.Hän on purkuhommissa: ma-ton reunassa kuteet ovat pu-jahtaneet vahingossa ristiin, ja nyt on palattava muutama kerros taaksepäin. Myyntiin menevään työhön ei yksin-kertaisesti saa jäädä mokia. Samanlainen asenne leimaakaikkea tekemistä vihtiläises-sä Kisällissä. Paja on erikois-tunut huolellisesti suunnitel-tuihin ja korkealuokkaisiinkäsityötuotteisiin. − Työntekijämme ovat en-nen kaikkea ammattitaitoisia käsityöläisiä. Se, että he ovat myös kehitysvammaisia, ei vai-kuta laatutavoitteisiin. Meillä ei tyydytä puuhastelemaan vainomaksi iloksi, toiminnanjoh-taja Mauri Pajunen sanoo. Kisällin arki eroaa myös mo-nin muin tavoin tavanomaista kehitysvammaisten työtoimin-nasta. Käsityöläisten näkemyk-sillä on painoarvoa työproses-sin kaikissa vaiheissa. He esi-merkiksi osallistuvat alustalähtien uusien tuotteiden suun-nitteluun taiteilijoiden rinnal-la. − Ja säännölliset kehityskes-kustelut kuuluvat tietysti asi-aan, aivan kuten missä tahansa työyhteisössä, vastaava ohjaaja Annamari Pajunen mainitsee.

Ei kattoa oppimiselle

Pajuset ovat taustaltaan Stei-ner-koulun opettajia. He perus-tivat 1990-luvulla perhekodin,jonka muuttivat myöhemminaikuisten kehitysvammaistenasumispalveluksi. − Huomasimme, että paljon hyvää osaamista jää hukkaan. Asukkaissamme oli monta taita-vaa kutojaa. Aloimmekin miet-tiä, miten he voisivat hyödyn-tää kykyjään, Annamari Paju-nen kertoo Kisällin synnystä. Steiner-pedagogiikan peri-aatteet näkyvät Kisällin toi-minnassa vahvasti. − Yksi Kisällin keskeisistäarvoista on niin kutsuttu avoinoppimisen tila. Tämä tarkoit-taa, ettei kenenkään taidoille

aseteta kattoa tai ylärajaa. Kä-sityöläisemme määrittelevätitse omat tavoitteensa, MauriPajunen kertoo. Annamari Pajunen arvioi,ettei tällainen ajattelumalli olealalla kovin yleinen. − Ylipäänsä kehitysvamma-isten aikuisoppiminen tuntuuolevan meillä Suomessa aikatuntematon käsite. Pajuset hyödyntävät Kisällintoiminnassa myös niin kutsut-tuja narratiivisia menetelmiä. − Meillä keskustellaan pal-jon, sekä porukassa että kah-den kesken. Juttelemme tietys-ti arkisista ja konkreettisistaasioista mutta myös isommis-ta kysymyksistä: elämänkaa-resta, unelmista ja arvoista,Pajuset kertovat.

Värit inspiroivat

Kisällin jokainen on tuote onkehitetty yhteistyössä taiteili-joiden ja ammattisuunnitteli-joiden kanssa. − Näin annamme arvoa myösheidän osaamiselleen. Juuri täl-laisella työnjaollahan laaduk-kaat design-tuotteet yleensä syntyvät: osaava käsityöläinentoteuttaa taiteilijan luovan vi-sion, työpajan ohjaaja Anna-mari Pyöriä sanoo. Työskentely Kisällin väen kanssa on Annamari Pajusen mukaan uusi ja antoisa koke-mus niin ikään suunnitteli-joille. − On heillekin iso juttu si-toutua projektiin Kisällin kans-sa. Yhteistyön aloittamisestamenee helposti vuosi ennenkuin ensimmäiset valmiit tuot-teet ovat myynnissä. Anna-mari Pyöriä kertoo, että Kisäl-lin käsityöläisten näkemyksettodella vaikuttavat suunnitte-luun. − Vaikkapa harmaasävyisetmallit eivät sovi parhaiten Ki-sällissä toteutettaviksi. Meidän käsityöläisemme nimittäin ins-piroituvat kirkkaista väreistä. Hyvä esimerkki onnistu-neesta yhteistyöstä ovat tai-teilija Tiina Veräjänkorvansuunnittelemat ja Kisällin kä-sityöläisten kutomat Väreily-ryijyt. Voimakkaissa väreissä

Mauri Pajusen mielestä kehitysvammaisten työtoiminnan ei pidä olla

puuhastelua pelkästä tekemisen ilosta. Ammattiylpeys syntyy haluttujen

tuotteiden tekemisestä.

H

Ohjaaja Annamari Pyöriän (oik.) mukaan Kisälli toimii kuin mikä tahansa

laadukas taidekutomo. Johanna Tuunainen on huomannut perheen-

jäsentenkin hämmästyneen pajan käsityöläisten taidoista.

1/2011

6

hehkuvia pikkuryijyjä voi ha-kasten avulla yhdistellä loput-tomasti uudenlaisiksi kokonai-suuksiksi. − Käsityöläiset ovat saaneetvalita oman mielialansa mu-kaan, mitä värivaihtoehtoa heovat lähteneet minäkin päivä-nä toteuttamaan, AnnamariPyöriä kertoo.

Luovia kokeiluita

Johanna Tuunainen on todelli-nen Väreily-ryijyjen ekspertti. Pienen laskeskelun jälkeen hän toteaa kutoneensa niitä yli sata. − Ja siksi se homma alkoilopulta maistua puulta, vaikkaolikin mukavaa. Nyt teen vaih-teeksi mattoja − on tosi kivapäästä paukuttamaan kangas-puilla oikein kunnolla, Tuunai-nainen kertoo. Juuri tällä tavoin työt Ki-sällissä jakautuvat. Kun käsi-työläinen kokee hallitsevansa jonkin tehtävän täysin ja kaipaa uusia haasteita, hän voi siir-tyä muiden tuotteiden pariin.Vielä lisää vaihtelua tuovat kuu-kausittaiset kokeilevat projek-tit, joissa mielikuvitus ja luo-vuus pääsevät todella valloil-leen. Kisällin väki on muun muassa tehnyt kangasta sulat-tamalla muovipusseja. Johanna Tuunainen esitte-lee ylpeänä portfoliotaan: kan-siota, jonne on koottu kuvia ja tunnelmia vuosien varrelta. Aivan erityisesti mieleen ovat

jääneet Kisällin tuotteista jär-jestetyt näyttelyt. Käsityöläisetovat tietysti olleet mukana nii-den suunnittelussa, pystyttä-misessä ja purkamisessa. − Tässä on näyttelymme Hel-singin Lasipalatsissa, tuossataas kauppakeskus Sellossa, Johanna Tuunainen luetteleekansiota selaillen.

Ei eristyksissä

Keskellä elämää ja vilinää Ki-sällin porukka on myös joka-päiväistä työtä tehdessään. Paja sijaitsee kohtaamispaikka Käpykylässä Vihdin kirkonky-lässä. Saman katon alla toimii useita käsityöalan yrityksiä se-kä muun muassa lounaskahvi-la ja kuntokeskus. Paikasta on-kin tullut todellinen vihtiläis-ten yhteinen olohuone. Itse asiassa Käpykylän ole-massaolo on Kisällin väen an-siota. − Etsiskelimme muutamavuosi sitten uusia tiloja, ja kuu-limme tästä purku-uhan alla olleesta entisestä kunnanviras-tosta. Paikka alkoi kiinnostaamuitakin yrittäjiä, AnnamariPajunen kertoo. Mauri Pajusen mukaan Kä-pylän vilske tuo oman tärkeän mausteensa Kisällin arkeen. Keskuksen muut käsityöläisetpiipahtavat tuon tuosta kyläs-sä ja vaihtamassa vinkkejä, japaja houkuttelee myös kiinnos-tuneita ohikulkijoita. − Lisäksi teemme yhteistyötä koulujen kanssa. On käsityöläi-sillemme tärkeä kokemus, kun he saavat opettaa lapsille tai-tojaan, Mauri Pajunen kertoo. Kisällin työyhteisö myös asuu yhdessä läheisessä ryhmä-koti Harjulanmäessä. Sen piha-piirissä on niin ikään tukiperheenä toimivien Pajusten koti. − Koska porukkamme työs-kentelee ja asuu näin tiiviisti yhdessä, jokaisen omat har-rastukset, kaverit ja sukulaisetovat todella tärkeitä, Mauri Pa-junen mainitsee. Rahaa omiin rientoihin tai esimerkiksi ulkomaanmatkoi-hin käsityöläiset saavat tuottei-den myynnistä. Kaikki työpa-jan voitot nimittäin päätyvätheidän käyttöönsä.

T Y Ö

Avoin keskustelu kaikista asioista on tärkeää Kisällin työyhteisössä.

Johanna Tuunainen (vas.) ja Annamari Pajunen tutkivat Johannan

työkansiota.

Väreily-ryijyt ovat Kisällin tunnetuin

tuote.

Mervi Hyvärinen työn ääressä kangaspuilla.

1/2011

7

Uraunelmatoteutui

Kumpuodissa

T Y Ö

Teksti Saila Keskiaho

Kuvat Veikko Somerpuro

HELSINKI

Inka Timgren löysi haaveidensa työpaikan helsinkiläisestä pikkukaupasta. Siihen tarvit-

tiin ripeää toimintaa ja ripaus rohkeutta.

K umpuodissa, lähellä Hel- singin keskustaa, elää pienen kyläkaupan sit-keä henki. Kumpulassa sijait-sevan lähipuodin hyllyiltä löy-tyy mitä erilaisimpia tuottei-ta harvinaisista lihajalosteista luomuspelttiin. Lähes kaikki asiakkaansa tunteva kauppias Erja Salo arvostaa moninai-suutta sekä tuotevalikoimassa että työntekijöissä: ”Työpai-kan ilmapiiri virkistyy, kun siellä on erilaisia ihmisiä töis-sä.” Niinpä Erja innostui palk-kaamaan kehitysvammaisen työntekijän. Hän sai nopeasti yhteyden Helsingin kaupungin tuetun työllistämisen palvelui-hin – eikä aikaakaan, kun Inka Timgren saapui työhaastatte-luun ja sai paikan melkein siltä istumalta. ”Meidän kemiamme kävivät heti yhteen. Se on eri-tyisen tärkeää tällaisella pie-nellä työpaikalla”, Erja kertoo.

Rohkeasti kiinni työnhakuun

Inka aloitti työt tammikuus-sa 2010. Hän oli valmistunutedellisen vuoden joulukuussaDiakoniaopistosta ja pääsi he-ti koulutustaan vastaavaan työ-hön. Kumpuoti vastasi myös Inkan haaveita: ”Halusin työn,jossa saan hyllyttää elintar-vikkeita.” Erja kehuu Helsingin kau-pungin ripeää toimintaa: ”Siel-

lä tehdään töitä hartiavoimin eikä anneta byrokratian häiri-tä. Viisailta työntekijöiltä saakaiken tarpeellisen tuen.” Helsingin kaupungin sosi-aalivirastolla on ollut tuetuntyöllistämisen palveluja eri so-siaalialueiden keskuksissa jovuodesta 1995. Vuonna 2005työntekijät muuttivat samankaton alle. Usein tuetun työllistämisenyksikköön ottavat yhteyttä ke-hitysvammaiset ihmiset itsetai heidän tukihenkilönsä, jos-kus myös työnantajat – kutenErja Salo. Sitten tuleva työntekijä kut-sutaan haastatteluun. Ensim-mäisellä kerralla lähinnä teh-dään tuttavuutta. Sen jälkeenryhdytään kartoittamaan asi-akkaan työhaaveita ja etsi-mään työtä toden teolla avoi-milta työmarkkinoilta. Avoimilla markkinoilla pii-lee riskejä, mutta Helsinginkaupungin johtava työvalmen-taja Nina Sohlberg-Ahlgrénkannustaa sinne silti: ”Eivätmeidän asiakkaamme menerikki!”

Ässiä ja tukkutyötä

Inka aloittaa työt arkisin 7:45. ”Imuroin ja pesen lattiat en-nen kuin kauppa avataan yh-deksältä. Tiistaina ja torstaina puran tukkua, ja silloin töissä saattaa mennä vähän pidem-pään”, Inka kuvaa työpäivään-

1/2011

1/2011

88

T Y Ö

sä, joka päättyy yleensä klo 11. Erityisesti Inka sanoo pitä-vänsä lattian pesemisestä: ”Saantehdä ässiä nurkasta nurk-kaan. Opin liikkeet koulussa.”Työ myös opettaa tekijäänsä:”Olen oppinut puhdistamaanpakastimia ja kylmäkaappeja”,Inka kertoo. Uusi työpaikka tuo muka-naan myös kysymyksiä ja pul-mia. Siksi työvalmentaja käy jonkin aikaa asiakkaansa kans-sa töissä ja etsii työpaikalta sopivan tukihenkilön. Tarvit-taessa hän myös opastaa työ-yhteisöä. Vaikka valmentaja vetäytyy pikku hiljaa taka-alalle, hän on silti aina käy-tettävissä. ”Emme koskaan kerro työ-paikalla, että teidän työkave-rillanne on nyt tällainen diag-noosi”, Sohlberg-Ahlgrén sa-noo. Toisinaan valmentaja käy kuitenkin työpaikoilla kerto-massa kehitysvammaisuudes-ta. Se auttaa työyhteisöä ym-

tukka kiinni ja siisteissä vaat-teissa – en ainakaan missään topissa!”. Kun Inkalta kysyy, mikä työssä on tärkeintä, hän vastaa heti: ”Hyvä palkka.” Het-ken päästä hän lisää parhaisiin puoliin mukavat työkaverit. Nina Sohlberg-Ahlgren on samaa mieltä. Oikea työsuhde, kunnon palkka ja hyvä työyh-teisö tekevät kehitysvammai-sesta työntekijästä osan yhte-iskuntaa ja auttavat häntä saa-maan kiinni itsenäisen elämänsyrjästä. Sohlberg-Ahlgrénillaon yksinkertainen pyytö: ”Pe-räänkuulutan vain uskoa jaluottamusta!” ”Ihmisillä onuskomattomia kykyjä, jos heil-le annetaan mahdollisuus to-teuttaa niitä”, hän summaa. Se näkyy myös Inkasta, kun hän asettuu poseeraamaan sy-vänsinistä taulua vasten. Fla-mencon harrastajana Inka ot-taa heti ylvään ja itsetietoisenasennon. Tässä on nainen, jokaon ylpeä omasta osaamisestaan.

märtämään, miksi uusi työn-tekijä tarvitsee tukea. Erja on työskennellyt aikai-semmin kehitysvammaisten kanssa, joten hän osasi suhtau-tua moniin tilanteisiin rennos-ti. Työ vaatii silti sitkeyttä.”Oppiminen kestää oman ai-kansa – mutta niinhän se kes-tää kenellä tahansa!”

”Uskokaa ihmisten kykyihin!”

”Mielessäni oli rypäs erilaisia työtehtäviä Inkaa varten”, Erja muistelee. Hän mietti listaa yksin ja yhdessä työvalmenta-jan kanssa. ”Olemme pikku hil-jaa löytäneet töitä, jotka lok-sahtavat Inkan pulikkaan.”Vuo-den etsikkoaika on päättymäs-sä. Sen aikana Inkasta on tul-lut korvaamaton osa Kumpuo-din työyhteisöä. Inka arvostaa työtään. Senäkyy aina pukeutumista myö-ten: ”Tulen joka päivä töihin

Erja Salon ja Inka Timgrenin kemiat osuivat alusta lähtien hyvin yhteen.

1/2011

9

”Ihmisillä on uskomattomia kykyjä, jos heille annetaan

mahdollisuus toteuttaa niitä”

T Y Ö

HOK-Elanto tarjoaa kehitys-

vammaisille aitoa työtä

HOK-Elannon henkilökuntakerääntyy kerran vuodessa Linnanmäelle pitämään haus-kaa ystäviensä ja perheidensä kanssa. Huvipuiston menostanauttivat myös monet kehitys-vammaiset työntekijät. ”Meil-lä ei ole kahden luokan työnte-kijöitä”, HOK-Elannon henki-löstö- ja vastuullisuusjohtajaAntero Levänen sanoo. HOK-Elanto on työllistänyt kehitysvammaisia jo vuodesta 1996. Suomen EU-jäsenyys toi mukanaan uudenlaista työlli-syysajattelua. Työvalmentaja-malleihin otettiin oppia muu-alta Euroopasta. Työllistämi-nen oli aluksi kokeiluluontois-ta, mutta kun hyvä sanoma al-koi levitä, käytäntö vakiintui. Tällä hetkellä HOK-Elan-nolla on 40 kehitysvammais-ta työntekijää ennen kaikkea suurissa marketeissa. Työt ovat usein avustavia tehtäviä. Joskus työntekijän vastuulla voi olla suurikin kokonaisuus, esimerkiksi pullonpalautuspis-teen hoitaminen. ”Kaikki teke-vät aitoa työtä. Emme keksi tyhjästä hanttihommia kehi-tysvammaisille työntekijöille”,Levänen painottaa. HOK-Elannon jokavuotinenvastuullisuuskysely kertoo, et-tä kehitysvammaisiin työnte-kijöihin on suhtauduttu aina erittäin positiivisesti. Antero Leväsen mukaan luontevalla vastuullisuudella on sijansa joosuustoiminnan ytimessä. Ei-kä työ ole hyödyksi vain teki-jälleen: ”Kehitysvammainen työntekijä kasvattaa myös työ-paikan sosiaalista pääomaa jaopettaa kohtaamaan erilaisuut-ta”, Levänen iloitsee.

1/2011

1/2011

10

L

”En vaihtaisi toise

T Y Ö

Puustellin työkylässä tehdään palkkatyötä

Teksti Arja Liinamaa

Kuvat Tommi Anttonen

LAUKAA

eila-Marjatta Ranta- kolmosta eivät pienet asiat hetkauta. – Töistä meen kotia ja useinsuoraan kauppaan. En viitsitakkia edes heittää pois, kun kohta pitäisi kuitenkin laittaatakaisin, hän kertoo. – Ei ole sellaista pakkassää-tä tai sadetta, ettei Leila-Mar-jatta kävelisi neljän kilomet-rin työmatkaansa, pääohjaaja Maarit Liukkonen toteaa. – Mä paan sen verran mon-ta vaatekerrosta, Leila-Marjat-ta kertoo. Läheisessä kylpylä- ja kun-toutuskeskus Peurungassa jo-ka maanantai pidettävässä kun-talaisten illassa on paikalla eri-tyisliikunnanohjaaja, joka jär-jestää salijumppaa tai keilaa-mista osallistujille. Leila-Mar-jatta on vakiokävijä. – Uin jokaisen kuntoilunpäätteeksi. Nythän Peurunka menee helmikuussa remont-tiin. En tiedä, missä me ruetaan käymään sitten, hän aprikoi. Reippaasta ja vakaasta luon-teenlaadusta kertoo Leila-Mar-jatan työhistoriakin. Hän on työskennellyt Puustellin työ-kylässä kutojana 28 vuotta. Pal-kallaan hän on maksanut yk-siönsä ajan myötä velattomaksi ja kustantanut keittiöremontin. Leila-Marjatta on erikois-tunut kirkkotekstiileihin. Esi-merkiksi Lievestuoreen kir-kossa ehtoollismaljojen päälle tarkasti taiteltavat kalkkilii-nat ovat hänen tekemiään. – Lisäksi hänen käsistään onlähtöisin lukuisia messukasuk-koja, papin stoolia ja saarnas-tuolien kirjaliinoja, Maarit luet-telee.

Palkkatyön edelläkävijä

Puustellin työkylä avattiin vuonna 1982.

– Kuhankosken silloisen tyt-tökoulun johtaja ja sosiaalineu-vos Eila Ollikainen perusti yhdessä kahden muun henki-lön kanssa Puustellin tuki ry:n vuonna 1979. Hänellä oli huoli niistä tytöistä, jotka olivat asu-neet 8-vuotiaista lähtien kou-lun asuntolassa ja valmistuivat

ammattitaitoisiksi kutojiksi. Hän tiesi, että kotikunnissaan nämä tytöt joutuisivat toisar-voisiin töihin työkeskuksiin, Puustellin työkylän johtajaMartti Wilhelms kertoo. Raha-automaattiyhdistyk-sen tuella Kuhankosken tyttö-koulun naapuriin rakennettiin

Leila-Marjatta

Rantakolmonen

on taitava kirkko-

tekstiilien tekijä.

Martti Wilhelms kertoo, että

Puustellissa palkka maksetaan

suhteessa työpanokseen.

1/2011

11

en paikkaan”

T Y Ö

inhimillisesti ja kannattavasti

ja, Puustellin työntekijöiden it-se maalaamilla hahmoilla ku-vitettuja ja laminoituja tarjot-timia sekä samaan sarjaan kuu-luvia keittiötekstiilejä ja pape-rinarusta pienillä kangaspuil-la kudottuja jouluisia tähti-köynnöksiä. Tukevat torkku-peitot ja matot houkuttavatmaksukykyistä ostajaa. – Yhdistämme useampientekijöiden vahvuudet. Jokaisel-le työvaiheelle otetaan tekijäk-si se, jolle se sopii. Esimerkik-si työntekijämme voi kutoapoppanan, mutta ohjaaja-om-pelija voi hoitaa poppanan kanttauksen. Haluamme teh-dä tasalaatuista tuotetta, mo-net tuotteista ovatkin tilatta-vissa, Maarit jatkaa. Työssä kuitenkin vältetään stressiä – tehtävää ei oteta sel-laisella tahdilla, että tekijöille tulisi kiire ja huono olo. Am-

matillisesta uusiutumisesta ja työhyvinvoinnista pidetään huolta esimerkiksi hierojan vierailuilla, taukojumpalla ja työpajoilla, joissa luovuus kuk-kii tietyn teeman ympärillä. – Viimeksi pidimme tähti-työpajan, Maarit osoittaa ka-tosta roikkuvia, monenlaisistamateriaaleista monenlaisiksitehtyjä tähtiä. – Työpajojen avulla olemme usein havainneet, mitä kaikkea muutakin nämä ihmiset kyke-nevät tekemään. Uusia taito-ja harjoitellaan ja kehitetään uusia tuotteita, Maarit kertoo. Leila-Marjatta Rantakolmo-nen kertoo viihtyvänsä niinhyvin, ettei ole kertaakaanharkinnut työpaikan tai edestyöpisteen vaihtoa.

osittain omana työnä 1980- ja1990-luvulla kaikkiaan 11 pu-naista rakennusta, joissa sija-itsee neljä verstasta ja pitopal-velusali. Lisäksi rannassa onmökki ja savusauna. – Perusajatus oli, että työ on kehitysvammaiselle henkilölle yhtä tärkeä asia kuin muille-kin. Ja työn ja asumisen kuuluu olla erillään. Siispä asuntolak-si järjestettiin rivitalo kirkon-kylältä. Nykyään osa työnte-kijöistämme asuu itsenäisesti vuokra- tai omistusasunnossa,Martti Wilhelms kertoo. Puustellissa on tarjolla kä-dentöitä laidasta laitaan: puu-ta, metallia ja pehmeitä mate-riaaleja. Tekemistä riittää myöskiinteistönhuollossa ja pito-palvelussa keittiön avustavis-sa tehtävissä. Työkylän palk-kalistalla on 45 osatyökykyis-tä henkilöä.

Puustellin työkylä

• työllistää 45 osatyökykyistä: osa kokoaikaisia,

osa työskentelee esimerkiksi 1–2 päivää

viikossa

• saa kunnilta käyttöpäivämaksun sitä vastaan,

että henkilöt ovat täällä työtoiminnassa

• maksaa työntekijöille pienen palkan sekä

sosiaalikulut, jolloin työntekijälle kertyy työ-

eläkettä

• tukee työntekijöitä myös elämänhallinnassa,

kodin hoidossa ja sosiaalisissa suhteissa

• toimii yhteistyössä kuntien vammaispalveluista

huolehtivien tahojen kanssa

• on työllistänyt 1990-luvun puolivälistä lähtien

myös mielenterveyskuntoutujia

• työllistää 12 ohjaajaa, jotka ovat pääosin käsi-

työalan ammattilaisia ja hankkineet ohjaus-

koulutusta lisäkoulutuksena

• saa kolmanneksen tuloistaan käsityötuotteiden

ja juhlapalvelujen myynnistä

• on suosittu kesähäiden pitopaikka

– Palkka maksetaan suhtees-sa työntekijän työpanokseen ja työaikaan. Se räätälöidään sen suuruiseksi, että työkyvyttö-myyseläke ei pienene vaan tulo on selvää lisää tuloihin. Moni saa myös eläkkeensaa-jan asumislisää, hän kertoo.

Monen toiminnan sydän

Puustellin puoti imaisee jokai-sen sisustuksesta ja kauniistaesineistä kiinnostuneen katsele-maan ja tutkimaan mielenkiin-toisia käsillä tehtyjä tuotteita. – Me ohjaajat kierrämme messuilla ja haistelemme tren-dejä. Selvitämme, mitkä värit houkuttavat ostajia tällä het-kellä ja millaiset tuotteet kiin-nostavat, kudonnan pääohjaaja Maarit Liukkonen valaisee. Esillä on muun muassa pop-panapäällysteisiä muistikirjo-

Maarit Liukkonen istuu Puustellin puodissa, jossa myydään kädentöitä muistikirjoista keittiö-

tekstiileihin.

1/2011

12

Köyhänä kaiken ikää?

Teksti Saila Keskiaho

Kuvat Laura Kotila

TAMPERE

Monelle kehitysvammaiselle köyhyys on elin-ikäinen seuralainen. Me Itse ry tarttuu epä-kohtiin uudessa ohjelmassaan, joka käsittelee köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaa.

T

T Y Ö

osin hyvin. Hyvinvoinnin ta-kana piilee kuitenkin köyhyyt-tä, jota ei aina nähdä. Maatavaltaa bisnesajattelu, joka onerityisesti kehitysvammaistenihmisten vihollinen. Köyhyyden ja syrjäytymi-sen taustalla piilee usein vää-riä käsityksiä vammaisuudes-ta. Ne puolestaan vaikuttavatkoko palvelujärjestelmään jatyöllistymiseen. Me Itse ry:n varapuheen-johtaja Ulla Topi on ylpeä köy-hyysohjelmasta, joka on syn-tynyt työryhmissä. Ohjelmaesittää konkreettisia toimen-piteitä, joilla parantaa kehi-tysvammaisten ihmisten ase-maa työmarkkinoilla, tervey-denhuollossa, asumispalveluis-sa ja oppilaitoksissa. Niiden tar-koituksena on katkaista köy-hyyden ja syrjäytymisen kierre.

Köyhyys seuraa läpi elämän

Vammaiset eristetään helposti niin koulu- kuin työelämässä-kin. Eristäminen johtaa syrjäy-tymiseen ja sitä kautta elämän-kokemusten kaventumiseen. ”Suurin osa kehitysvammai-sista on kansaneläkkeellä 16-vuotiaasta lähtien. Silloin köy-hyys saattaa kestää läpi elä-män”, Jukka Kaukola muis-tuttaa. Olavi Hietaharju esitteleevalokuvia kodistaan. Kodissatärkeintä on oma tila ja yksi-tyisyys: ”Presidenttikään ei pää-se kurkkimaan makuuhuonee-seeni.” Kuva jääkaapista hätkäh-dyttää yleisöä. Tyhjillä hyllyillä on vain pari maitopurkkia ja lei-päpussi. Näky on monille tuttu.

Ikälisät kansaneläkkeeseen

Vammaispolitiikan veteraani, Kynnys ry:n toiminnanjohtaja Kalle Könkkölä on huvittu-nut hänelle myönnetystä Val-koisen Ruusun ritarimerkistä. ”Mä olen nyt ritari. Jos tulee vastaan lohikäärme, niin soit-takaa vain mulle”, hän nauraa. Könkkölänkin mielestä kan-saneläke johtaa nopeasti köyh-tymiseen. Hän ehdottaa, että

kansaneläkkeestä pitäisi saadaikälisät: ”Eläkettä korotettai-siin kymmenellä prosentillakymmenen vuoden välein.” Pelkät yleiset korotukset ei-vät riitä. Suomessa alueelliset erot ovat suuria: pääkaupunki-seudulla eletään kalliimmin kuin pienillä paikkakunnilla. ”Tilannetta ei pitäisi pa-rantaa vain Jyväskylään asti, vaan aina Inariin asti”, Olavi Hietaharju huudahtaa.

Musiikista voimaa vaikuttaa

”Aika usein on ollut paskamai-nen olo tässä yhteiskunnassa”, Sami Helle täräyttää. Pertti Kurikan nimipäivissä punkia soittava Helle on löytänyt mu-siikista keinon puhua suoraan asioista, jotka ottavat päähän. Helteen mielestä köyhyys lähtee eduskunnasta, joka on tehnyt vääriä päätöksiä. ”Todel-la säälittävää, että monen pitää kituuttaa köyhyyden rajoilla.” Jukka Kaukola muistuttaa,että köyhyydestä huolimattavoi elää hyvää elämää. Sami Helle vahvistaa: ”Raha ei oletärkeintä, vaan se, miten käyt-tää aikansa.” Me Itse ry:n köyhyysohjel-maa varten haastattelemat ih-miset eivät tavoittele taivaita,vaan tavallista elämää. Eräs vastaajista unelmoi: ”Jos olisin

äysi salillinen huutaa yhteen ääneen: ”EI!” He vastaavat Tampe-reen kaupungin vammais- ja esteettömyysasiamies Jukka Kaukolan esittämään provo-soivaan väitteeseen ”Vammai-set ovat toimintakyvyttömiä”. Salin ihmiset ovat kokoon-tuneet Me Itse ry:n ja Kehitys-vammaisten Tukiliiton Mattikukkarossa -seminaariin Tam-

pereella 4.12.2010. Seminaarin teemana on kehitysvammais-ten köyhyys. Tilaisuudessa jul-kistetaan myös Me Itse ry:nköyhyyden ja syrjäytymisentorjunnan ohjelma.

Vaarallinen bisnesajattelu

Köyhyysohjelmaa suunnitel-leen Heikki Suvilehdon mu-kaan Suomessa voidaan pää-

Kiperät kysymykset mietityttivät kuulijoita.

Olavi Hietaharju kertoi kodistaan.

Sami Helle ja Sari Essayah osallistuivat aktiivisesti

keskusteluun.

1/2011

13

hyysohjelma: koulutus kannat-taa aina. ”Koulutuksen täytyykuitenkin vastata työmarkki-noiden tarpeita. Tällä hetkel-lä vaikeinta on työpaikan löy-tyminen”, hän toteaa. Könkkölä vaatii lisää työ-valmentajia. ”He auttavat ke-hitysvammaisia ihmisiä työ-markkinoilla ja poistavat työn-antajien ennakkoluuloja.” ”Ammattikouluilla ei ole mi-tään virkaa, ellei niistä valmis-tunut saa töitä”, Olavi Hieta-harju muistuttaa. Toisiaan seu-raavien koulutusten oravan-pyörä ei houkuttele. Heikki Suvilehto toivookonkreettista muutosta. Hänhaluaisi, kuten hän itse asianilmaisee, ”rollaattori-ikäisenä”kuulla nuorempien sanovan:”Kiitos kun taistelitte meille nämä oikeudet.” Koko sali ta-puttaa.

rikas, kävisin uudelleen kyl-pylässä ja ostaisin kissalle uu-den hihnan.”

Valoa työllisyystavoitteesta

Europarlamentaarikko SariEssayah (kd) nyökyttelee kuu-lemalleen. EU:ssa vietetään köy-hyyden ja syrjäytymisen vasta-ista teemavuotta. Maailmanlaa-juinen talouskriisi on kuitenkinvienyt huomiota vähäosaisilta. Essayah kiittelee unionin työl-lisyystavoitetta. Sen mukaan 75% EU:n kansalaisista pitääsaada työllisyyden piiriin. Jokai-nen maa valitsee itse ne kei-not, joilla tavoitteeseen pyritään. ”Jos aiotaan saada prosen-tit täyteen, jokaisen kynnel-le kykenevän täytyy päästä töihin”, Essayah alleviivaa. Se lupaa myös valoa kehitys-vammaisten työtilanteeseen.Eu-roparlamentaarikko penää konk-reettisia keinoja Arkadianmäelle.

Kultaakin kalliimmat keinot

Niin, ne keinot? Päivä on täyt-tynyt tuohtumuksesta ja ja-loista päämääristä. Köyhyyttäpitää vähentää ja syrjäytyneet tuoda takaisin osaksi yhteis-kuntaa. Mutta miten juhlapu-heista ja tavoiteohjelmista saa-daan raakaa todellisuutta? Kaikki seminaarin puhu-jat ovat yhtä mieltä siitä, että työtoimintajärjestelmä ja avo-työ vaativat perusteellisen re-montin. Usein avotyö täyttää työsuhteisen työn tunnus-merkit. Silloin pitäisi kirjoittaa oikea työsopimus, joka takaa työntekijälle kunnon palkan.Työtoiminnan ruokamaksutherättävät myös jyrkkää vas-tustusta. Päivittäinen ruoka-maksu saattaa nousta suurem-maksi kuin työstä maksettu pieni korvaus. Sari Essayah ker-too, kuinka hänen työtoimin-nassa käynyt kasvattisiskonsa

T Y Ö

sanoi usein päivän päätteeksi:”Kaik on syöty”. ”Jos kyse on palvelusta, eril-liset ruokamaksut tulee ottaapois”, Essayah linjaa. Essayahin mielestä Suomi tarvitsee lisää sosiaalisia yri-tyksiä. Sosiaalisen yrityksen ainoa tehtävä ei ole tuottaa voittoa, vaan se myös työllis-tää vajaakuntoisia ja pitkä-aikaistyöttömiä ihmisiä. Essayah kannustaa edus-kuntaa kehittämään sosiaali-sia yrityksiä koskevaa lainsää-däntöä. Hän tyrmää epäilyt, joiden mukaan sosiaaliset yri-tykset vääristävät kilpailua. ”Sosiaalinen yritys ei ole kul-takaivos, mutta työllistyneel-le se on kultaakin kalliimpi.”

Ulos koulutuksenoravanpyörästä

Kalle Könkkölä on samoilla jäl-jillä kuin Me Itse ry:n köy-

1/2011

K A I K K I E N

K I R K K OTee työtäs laulellenYksi vuoden suurimmista juhlista, joulu, on ohi, lomat on vietetty ja arki-nen aherrus on jälleen alkanut. Nyt pitäisi taas jaksaa pitkälle kevääseen ilman pidempiä lomia. Nykyajan työelämä on kiivastahtista, eikä aikaa jää kovinkaan paljoa perheelle, harrastuksille ja levolle. Ihmistä ei kuitenkaan ole luotu ikiliikkujaksi ja siksi lepohetki kerran viikossa on tarpeen. Esi-merkkiä voimme ottaa Jumalalta, joka pyhitti seitsemännen päivän lepo-päiväksi, jolloin Hän ihasteli kättensä töitä. Levon jälkeen on taas energiaa jatkaa ja työt sujuvat näppärämmin. Ja kun välillä pysähtyy tarkastelemaan jo tehtyä työtä, pysyy tavoitteessa eikä vahingossa harhaudu sivupoluille.

Suomessa on perinteisesti arvostettu työtä ja työn tekemistä, eikä perinne ole yhteiskunnan muutoksenkaan keskellä mihinkään kadonnut. Arvos-tus kumpuaa varmasti kristillisen etiikan perinteestä, johon on kuulu-nut työn tekemisen arvostus. Jos työtä ei ole, mitä jää jäljelle? Tietenkin paljon, mutta kyllä työn tekeminen silti kuuluu olennaisena osana aikui-sen ihmisen elämään. Sitä kautta muiden muassa opitaan paljon uusia asioita ja luodaan uusia ihmissuhteita. Monesti olen kuullut esimerkiksi toimintakeskuksissa vieraillessani, että oli ihanaa tulla taas aamulla töi-hin. Vammaisten mahdollisuutta työntekoon on edistetty viime aikoi-na paljon, mutta paljon tekemistä on vielä jäljellä. Edelleen asenteissa on muokkaamisen varaa ja sopivia työpaikkoja ei ole riittävästi tarjolla. Olen silti ilahtuneena seurannut tämän asennemuokkauksen edistymistä ja vam-maisten työntekijöiden lisääntymistä työpaikoilla. Jatketaan vain työtäparemman tulevaisuuden puolesta sisukkaasti ja muistetaan samalla, ettäjokainen ihminen on arvokas työstä tai työttömyydestä riippumatta.

Laulujen välityksellä moni asia jää helpommin mieleen. Laulujen sanoil-la on vahva merkitys ja kun ne yhdistetään kauniiseen säveleen, syntyy siitä sellainen yhdistelmä, että sillä on vaikutusta. Kun mietin tämän leh-den teemaa, päässäni alkoi soida tuttu lastenlaulu, jonka sanat kuuluvat: Tee työtäs laulellen, niin päivän puuhat luistavat taas niin kuin leikiten. Tee työtäs laulellen, niin huomaat, että työstäkin voi löytää hauskuuden. Sii-näpä meille kaikille haastetta ihan jokaisena päivänä, että pystyisimmetekemään töitämme hyvällä mielellä, vaikka välillä väsyttäisikin.

Joka hetki voimme elämässämme kääntyä Jumalan puoleen, olipa kyseessä sitten iloinen tai surullinen asia. Kaikki huolemme, murheemme ja onnis-tumisemme voimme jakaa Jumalan kanssa rukouksessa. Toivomme tietysti työssämme menestystä ja sitä, että tekemämme työ tuottaa toivottua tulosta, että olemme työntekijöinä tarpeellisia kukin omalla paikallamme. Mooses on rukouksessaan mielestäni kiteyttänyt tämän hyvin. Raamatusta löytyy hyvä rukous työntekijöille, joka kuuluu näin: Herra, meidän Jumalamme, ole lem-peä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt. (Ps. 90:17) Näiden sanojen myötä toivotan kaikille siunattua ja onnellista alkanutta vuotta 2011!

Katja Nieminen

vt. kehitysvammaistyön pastori Etelä- ja Keski-Pohjanmaan erityishuoltopiirin hengellinen työ Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä

1/2011

15

6/2010

Köyhyys nousi esiin tanssin ja puheen voimin

Jalasjärven

toimintakeskuksessa

järjestettiin teemaviikolla

itsenäisyyspäivän tanssit.

Musiikki ja yhdessäolo

saivat hyvälle mielelle.

Valtakunnallinen Kehitysvammaisten viikko marras-joulukuun vaihteessa – teemana köyhyys – näkyi ja kuului ympäri maata. Viikkoa vietettiin monin paikallisin tapahtumin ja tempauksin. Ohjelmassa oli iloista yhdessä-

oloa muun muassa laulun, tanssin, kuvataiteen, nukke-teatterin, elokuvien ja kokkauksen parissa.

Matti kukkarossa -seminaareissa köyhyyteen paneuduttiin vakavammin ilmein.

KuvatPetri Olli/Studio FotoDesignMäntyharjun valokuvaamo

Laina Romppanen (vas.) ilahdutti Mänty-harjun Zumbassa omilla kuvioillaan.

Kuvat: Mäntyharjun valokuvaamo

Zumba sai liikettä niveliin Mäntyharjun Kisalassa.

1/2011

16

Teksti Seppo Kangasniemi

Kuvat Simone Veltri

Australiasta, Puolasta, Britanniasta, Irlannista ja Islannista…

K ehitysvammaisten oman äänen kuuluminen - hei- dän esiintymisensä, mut-ta myös tutkimusten ja esitel-mien välityksellä oli merkittä-vä kansainväliseksi leimattavaajankohtainen ilmiö, jota ko-rostavat niin Kehitysvamma-isten Tukiliiton hallituksen pu-heenjohtaja Jyrki Pinomaa kuin järjestöjohtaja Mari Saa-rela. He ovat osallistuneetRoomassa pidettyyn Iassidinkansainväliseen konferenssiinlokakuussa. Vuorovuosin eri mantereel-la pidettävä konferenssi oli nyt siis Euroopassa. Sitä voidaan laajasti nimetä tutkijoiden, ammatti-ihmisten, palveluidenkäyttäjien ja heidän perheit-tensä yhteiskokoontumiseksi,jonka kansainvälinen Iassid-järjestö järjestää. Vuoden ai-kana on maakohtaisia pienem-piä kokoontumisia. Roomassa paikalla oli 700 ihmistä 35 maasta; tutkimusai-heita oli 210, joka päivä oli kaksi laajaa yleisluentoa, mutta muita istuntoja oli päällekkäin 14.Aihepiirejä oli 11. Ne käsitte-livät ikääntymistä ja elämän-kaarta, biologiaa ja käyttäyty-mistä, mielenterveyttä, tietoa ja tiedonvälitystä, viestintää ja sosiaalisia taitoja, koulutusta ja työllisyyttä, oikeuksia, etiik-kaa ja voimaantumista, per-

Kehitys-vammaisten

oma ääni nousi Roomassa

kuuluviin

heitä ja vanhemmuutta, fyysis-tä terveyttä, yhteiskuntaa japalvelujärjestelmiä, vaikea- jamonivammaisia sekä elämän-laadun kysymyksiä. Kehitysvammaisten Tuki-liiton kahdella edustajalla oli siis valinnanvaraa. Jyrki Pino-maa huomauttaakin, että joka aamu oli tarkoin mietittävä, mitä kaikkea seuraa. Yhdessä Mari Saarelan kanssa he sopi-vat ohjelmastaan, etteivät tör-männeet samaan paikkaan. Kummankin yhteinen huo-mio on myös se, että paljon on Suomessakin projekteja, joita voitaisiin esitellä kansainväli-sesti. Kehitysvammaliitolla olioma esitys konferenssissa.

Islantilaisten pitkät seurannat kiinnostavat

– Opin valtavasti uutta muunmuassa konferenssin erikois-ryhmissä, joissa paneuduttiin laajemmin vain tarkoin rajat-tuihin tiettyihin alueisiin. Gee-nitutkimuksen nopea kehitty-minen ja nykyinen helppous hämmästyttävät, Kehitysvam-maisten Tukiliiton puheen-johtaja Jyrki Pinomaa toteaa. Itse 24- ja 19-vuotiaan ke-hitysvammaisen isänä Pino-maa on seurannut geenitutki-musten kehitystä kotimaassa, miten ne ovat muuttuneet ja

Konferenssin isäntäpari, Giorgio

Albertini ja Fabrizio Fea toivottivat

kaikki tervetulleiksi. Alkupuhees-

saan he totesivat, että koska ollaan

Italiassa, kannattaa aikataulujen

venymiseen suhtautua joustavasti:

kaikki hoituu kyllä, vaikkei ehkä

aina ihan ajallaan. Näin olikin.

ennen erittäin kalliina pide-tyt tutkimukset ovat jo yleisiä, helposti toteutettuina kohtaihan rutiininomaisia. Pinomaa pohdiskelee juuri geenitutkimusten yleistymistä myös eettisenä kysymyksenä, ja ongelmia siellä kyllä syntyy. Suuresta luentovalikoimas-ta löytyi brittitutkimus, jossa

selvitettiin kehitysvammaisenoman äänen kuulumista pää-töksenteossa. Videolta näytet-tiin tilanne, jossa kehitysvam-mainen sai päättää, mitä ruo-kaa laitetaan. Alku oli lupaa-va, mutta paikalla ollut hoitaja tai avustaja teki kuitenkinpäätöksen, että katsomalla en-sin jääkaappiin päätetään mitälöytyy. – Esitys valaisi tilannetta,että on helppo mennä kehitys-vammaisen ohitse – ohjaajapäättää, ei kehitysvammainen,Pinomaa pohtii. Epilepsiaa sairastavan nuo-ren isänä Pinomaa myös kuuli esityksen epilepsialääkitykses-tä, joka on pohdituttanut hän-tä itseäänkin. Italialainen tut-kija korosti kaikkien tahojenyhteistyötä, miten saadaan sel-ville useiden lääkkeiden yhte-isvaikutus ja sivuvaikutukset.Tässä kysymyksessä ollaanSuomessa jo Pinomaan mie-lestä pitkällä. Islantilaiset esitykset olivatPinomaan mielestä vahvastiesillä. Sieltä tuli hyviä esityk-siä, joita kannatti kuulla. Pal-velujärjestelmän pelko oli yh-tenä aiheena, jossa kehitys-vammaiset vanhemmat pelkä-sivät lapsensa puolesta – huos-taanoton riski pelotti. Toi-saalta on menossa myös kou-lutusprojekti, jossa vahviste-

1/2011

17

taan kehitysvammaisten van-hempien osuutta ja voima-varoja lisätään kehitysvam-maisten perheiden tueksi. Islantilaisten kehitysvam-matutkimus on kiinnostavaa:on olemassa pitkiä seuranto-ja, 15-vuotisprojekteja.

Suomalaisetkin ehtivät elämäntarina-arkistoon

Tuhannen äänen elämäntari-na-arkisto oli australialainen hieno keksintö, johon järjes-töjohtaja Mari Saarela ihastui Rooman-kokouksessa.Tähän arkistoon voivat myös suoma-laiset kehitysvammaiset tai heidän omaisensa lähettää ta-rinoita englanniksi, koska se on avoinna ottamaan viestejä vas-taan vielä ensi vuodenkin. Se on kansainvälinen, mutta se kuu-luu australialaisen Griffi thin yliopiston tutkimusohjelmaan (sähköpostiosoite jutun lopus-sa).Elämäntarina-arkisto on esi-merkkinä Mari Saarelan yleis-havainnoista suuressa kokouk-sessa, jossa oli paljon tutkimuk-sia kehitysvammaisten ”omal-la äänellä” eli oli kehitysvam-maisten itsensä pitämiä esi-telmiä, tarinointia, videoita eritoimista. – Asiantuntijat ovat aina ol-leet äänessä, mutta nyt oli sel-västi uudenlaista henkeä, MariSaarela arvioi. Hän on ollutaiemmassakin Euroopan-kon-ferenssissa Hollannin Maas-trichissa. Saarela keskittyi nyt pää-asiassa Australian, Irlannin ja Englannin esityksiin. Yksi esi-tys Irlannista kuvasi, kuinka kehitysvammaiset ovat voineet vaikuttaa asioihinsa neuvos-tojensa avulla joissakin kun-nissa. Yksi puolalaisten esitys an-toi ajattelemisen aihetta ope-tuskysymyksistä. Sikäläinen sel-vitys vertasi matematiikan, lu-kemisen ja sosiaalisten taito-jen oppimista kolmenlaisissaluokissa. Ne olivat erityisope-tusluokka, integroitu luokka,jossa kehitysvammaisilla olitukiopetusta, sekä aivan ta-vallinen sekaluokka. Matema-tiikan ja lukemisen tuloksetolivat parhaita integroidussaluokassa, mutta sosiaaliset tai-dot olivat parhaat tavallisessa

sekaluokassa ja melkein yhtähyvät integroidussa luokassa.Erityisopetuksessa olleet luo-kat olivat tuloksiltaan hei-koimmat. Tavallisessa sekaluokassaolleet kehitysvammaiset eivättässä selvityksessä kokeneetkiusaamistakaan.

ja tietojen arviointia. Moni-kulttuurisen ryhmän jäsen espanjalainen Luis Dalvador-Carulla oli pitänyt Saarelaan vaikuttaneen esityksen, joka viittasi ensi vuonna tulevaan kehitysvammaisten ICD-11-luokittelujärjestelmään. – Englannista jäi mieleen kehitysvammaispoliittista oh-jelmaa arvostellut esitys, joka selvitti miten ohjelma näkyy kehitysvammaisten elämässä. Ei sellaisen ohjelman vaikutus-ta ollut paljon huomattu, Saa-rela kertoo ja sanoo kysymyk-siä heränneen, miten Suomes-sa ihmisten mielestä hyvinkinsuunnitellut ja hyvää tarkoit-tavat ohjelmat näkyvät. Ihmisoikeusnäkökulma ko-rostuu ajatuksessa ”ei mitään meistä ilman meitä”. Kehitys-vammaisten itsensä mukana-olo heitä koskevissa asioissa oli johtavana ajatuksena kon-ferenssin monissa esityksissä. Saarelan mieleen jäi aust-ralialaisen tutkijan kriittinen kuvaus siitä, miten edelleen ajattelutapana ja asenteissa il-menee pieniä loukkauksia ih-misoikeuksia vastaan. Kehitys-vammaisista voidaan tällä ta-voin miltei säännönmukaises-ti ajatella, että he saavat luvantyytyä vähempään. Se on pai-koin jopa hiljaisesti hyväksyt-ty asia tämän australialais-tutkijan mielestä. Saarela sanoi järjestöihmi-senä iloitsevansa siitä, että Suomessa on hyvä kenttä jär-jestöillä: Me itse ry kehitys-vammaisten omana järjestö-nä, Kehitysvammaisten Tu-kiliitto perheiden ja henkilö-jäsenten kansalaisjärjestönä jaKehitysvammaliitto palvelu-tuottajien keskusjärjestönä. Järjestöajattelu innosti Saa-relaa: – Tulisi myös itse tehdätutkimusta tai ainakin organi-soida sitä, ettei tutkimus olisipelkästään yliopistojen huo-lena. Suuri konferenssi uuden tie-don jakajana avarsi ja antoi ai-hetta uuden pohdintaan ko-titantereilla.The 1000 Voices Project kestää vielä ensi vuodenkin. Sinne voi lähettää kertomuksen, tarinan itsestään englanniksi, myös kehitysvammaisen läheinen voi kirjoittaa tarinan: osoite on www.1000Voices.edu.au

Posterinäyttely järjestettiin jokaisena päivänä eri aiheista. Postereita oli

satoja ja niiden liepeillä kävi aikamoinen kuhina.

Tohtori Bea Maes kertoi kehitysvammaisten henkilöiden tukemisen avain-

asioista. Hänen käsityksensä mukaan perheet ovat huonosti hyödynnetty

voimavara, kun tukea suunnitellaan tai räätälöidään. Perheiltä pitäisi

aktiivisesti hakea tietoa. Kokemusasiantuntijuus pitäisi ottaa täydesti

käyttöön ja sille pitäisi antaa arvoa.

Kehitysvammaisuuden mää-rittely kansainvälisesti kiin-nosti myös Saarelaa. Hän ker-toi tulevaan ns. kehittyvien maiden määrittelyyn halutta-van muutakin tietoa kuin älyk-kyysosamäärään perustuva nu-mero. Mukana tulisi olla erikulttuuriympäristöjen taitojen

Luentojen välillä oli mahdollisuus haukata raitista ilmaa hotellin kahvilan

terassilla. Keskustelu oli vilkasta myös väliajalla, sillä luennoista oli mukava

vaihtaa mielipiteitä ihan ventovieraidenkin kanssa.

1/2011

18

T

Tietoa ja tukea etsimässä

K O L U M N I

Jyrki PinomaaTukiliiton puheenjohtaja

takuinen vauva ja jo ensimmäi-sen vuorokauden aikana olim-me sielujemme silmin nähneet hänet pyörätuolissa, vaikkeiliikuntavammaisuudesta juurituolloin ollut kukaan vielä pu-hunut mitään. Siinä tilan-teessa, nuorina ja kokematto-mina vanhempina juuri tuo pyörätuoliin joutuminen tun-tui kaikkein kauheimmalta aja-tukselta. Tänään voinee tode-ta, että onneksi ihminen ei ky-kene elämänsä elokuvaa etu-käteen katsomaan. Meille ihmisille on kaiken-laisten onnettomuuksien koh-datessa lohdullista ja suoras-taan välttämätöntä saada asi-allista tietoa. Tietoa on tänään tarjolla tukehtumiseen asti kunmeillä on internet, josta googlaa-malla löytyy sekunneissa läh-teitä loputtomiin. Monet asian-tuntijat kuitenkin myös varoit-tavat erityisesti internetistälöytyvään tietoon luottamista, koska mikään ei googlatessa takaa sitä, että tarjolle tulee juuri se tuorein tieto aiheesta. Tiede ja erityisesti lääketieteel-linen tutkimus tekee jatkuvasti melkoisia edistysaskeleita, eikäkaikkea niiden tuottamaa tuo-retta tietoa ehditä millään päi-vittämään julkisesti käsillä ole-

ämän lehden lukijajou- kosta valtaosa löytänee omasta elämästään ti-lanteen tai tilanteita, jossa omanläheisen terveydentilaan onkohdistunut vakava epäilys. Useimmilla meistä tuo lähei-nen on oma lapsi. Tällaiseen ti-lanteeseen liittyvä tunnepro-sessi on meillä vanhemmilla valtaisa ja kokemuksesta voin todeta, että sellaisen useammankerran elämässä kokeminen ei tee prosessia yhtään sen hel-pommaksi. Vanhemman hätäon suuri ja huoli suunnaton. Usein tilanteeseen vielä liittyyrunsaasti epätietoisuutta eikäesitettyihin kysymyksiin saadavastauksia, vaan ainoastaan uusia epäilyksiä, epäselviä tule-vaisuuden ennustuksia, ja niinedelleen. Tällöin huolesta se-kaisin olevan vanhemman oma mielikuvitus lähtee kovin hel-posti muodostamaan kuvia tulevaisuudesta, jossa mikäänvaihtoehto ei enää tunnu hy-vältä. Näin muistan meillekin käy-neen runsaat 24 vuotta sitten joulukuussa, kun saimme ensi-epäilyksen toisena lapsenam-me syntyneen Markuksemmekehtiysvammaisuudesta. Mar-kus oli tuolloin vasta puolitois-

viin tietokantoihin. Kannattaasiis aina muistaa kriittinen suh-tautuminen tietolähteisiin. Käytännönläheisin ja sen myötä luotettavin tieto löytyytoisilta samanlaiseen tai saman-kaltaiseen tilanteeseen joutu-neilta. Näin voin minäkin omankokemukseni perustuen va-kuuttaa. Lukemattomia ja taas lukemattomia ovat ne kerrrat, jolloin olen itse voinut oma-kohtaisesti todeta, että toisenkehitysvammaisen vanhemmantavatessani minun ei kauheastitavitse omaa elämäntilannet-tani kuvata. Tämä toinen ym-märtää jo puolesta sanasta mitä minä tarkoitan. Ja kun näitä toisia kehitysvammaistenvanhempia sitten on suurempijoukko, niin uskomaton on seenergian määrä, joka kannat-telee matkalla kohti tuntema-tonta tulevaisuutta. Tämän kaltaisia tuntemuk-sia on täytynyt kokea myös nii-den neljän yhdistyksen ja yh-den äitikerhon ihmisten, jotka 50 vuotta sitten rohkeasti ja ennakkoluulottomasti päätti-vät lyöttäytyä yhteen ja perus-taa nykyisin Kehitysvammais-ten Tukiliitto ry:nä tunnetun yhteisen liittomme. Lämmin janöyrä kiitos heille kaikille!

Ku

va

Ve

ikko

So

me

rpu

ro

1/2011

19

SOSIAALITURVA-OPAS 2011

Tämän oppaan tarkoituksena on antaa tietoa

kehitysvammaisten henkilöiden palveluista

sekä tukitoimista ja auttaa hakemaan niitä.

Oppaaseen on koottu asioita, jotka koskevat

kehitysvammaisia lapsia ja aikuisia

sekä heidän perheitään.

Asiakokonaisuudet on esitetty osittain aakkos-

järjestyksessä ja osittain palvelukohtaisesti.

Ne sisältävät jokaiseen asiaryhmään kuuluvan

tiedon lisäksi internet-osoitteita ja puhelinnumeroita,

joista saa lisätietoa.

Oppaan on päivittänyt lakimies Sampo Löf-Rezessy.

1/2011

1/2011

20

Keskeistä lainsäädäntöä

Kehitysvammaisia ihmisiä koske-

via keskeisimpiä lakeja ovat muun

muassa:

• perustuslaki (1999/731),

• hallintolaki (2003/434),

• sosiaalihuollon asiakkaan ase -

masta ja oikeuksista annettu laki

(2000/812),

• kehitysvammaisten erityishuol-

losta annettu laki (1977/519),

• laki vammaisuuden perusteella

järjestettävistä palveluista ja

tukitoimista (1987/380),

• laki omaishoidon tuesta

(2005/937),

• sosiaalihuoltolaki (1982/710),

sekä

• sosiaali- ja terveydenhuollon

asiakasmaksuista annettu laki

(1992/734).

Perustuslaki

Suomen perustuslain 2 lukuun on

kirjattu meille jokaiselle kuuluvat

perusoikeudet, joita ovat mm.

yhdenvertaisuus, oikeus elämään

sekä henkilökohtaiseen vapauteen

ja koskemattomuuteen, liikkumis-

vapaus, yksityiselämän suoja,

oikeus maksuttomaan perusope-

tukseen ja työhön sekä omaan

kieleen.

Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset

ovat yhdenvertaisia lain edessä,

eikä ketään saa ilman hyväksyttä-

vää perustetta asettaa eri asemaan

muun ohella terveydentilan, vam-

maisuuden tai muun henkilöön

liittyvän syyn perusteella.

Perustuslain 19.1 § turvaa oikeu-

den välttämättömään toimeentu-

loon sekä huolenpitoon ja 19.3 §

velvoittaa julkista valtaa turvaa-

maan jokaiselle riittävät sosiaali-

palvelut. Riittävän palvelutason

on katsottu hallituksen esityksen

perusteluissa tarkoittavan sellaista

palvelutasoa, joka luo jokaiselle

ihmiselle edellytykset toimia

yhteiskunnan täysivaltaisena

jäsenenä. Palveluita koskevat

päätökset tulee tehdä tämä lähtö-

kohta huomioon ottaen.

Perustuslain 22 § velvoittaa julkis-

ta valtaa turvaamaan perusoike-

uksien käytännön toteutumisen.

Tämä tarkoittaa myös perusoike-

uksien aineellista toteutumista.

Alemman asteisissa säädöksissä

on tarkemmin yksilöity, millaisia

toimia yhteiskunnalta edellyte-

tään: esimerkiksi millaisia palvelui-

ta asiakkailla on oikeus saada,

jotta perusoikeudet toteutuvat.

Asiakaslaki

Sosiaalihuollon asiakkaan ase-

masta ja oikeuksista annetun lain

tarkoituksena on edistää asiakas-

lähtöisyyttä ja asiakassuhteen

luottamuksellisuutta sekä asiak-

kaan oikeutta hyvään palveluun ja

kohteluun sosiaalihuollossa. Lakia

sovelletaan sekä viranomaisen

että yksityisen tahon järjestämään

sosiaalihuoltoon.

Asiakkaalla on oikeus saada sosi-

aalihuollon toteuttajalta laadul-

taan hyvää sosiaalihuoltoa ja

hyvää kohtelua ilman syrjintää.

Sosiaalihuollon henkilöstön on

selvitettävä asiakkaalle hänen

oikeutensa ja velvollisuutensa

sekä erilaiset vaihtoehdot ja nii-

den vaikutukset samoin kuin

muut seikat, joilla on merkitystä

hänen asiassaan (4–5 §).

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on

ensisijaisesti otettava huomioon

asiakkaan toivomukset ja mielipi-

de ja muutoinkin kunnioitettava

hänen itsemääräämisoikeuttaan

(8 §). Erityistilanteessa, jossa täysi-

ikäinen asiakas ei pysty osallistu-

maan ja vaikuttamaan palvelu-

jensa suunnitteluun ja toteutta-

miseen taikka ymmärtämään eh-

dotettuja ratkaisuvaihtoehtoja tai

päätösten vaikutuksia, on hänen

tahtoaan selvitettävä yhteistyössä

hänen laillisen edustajansa taikka

omaisensa tai muun läheisen hen-

kilön kanssa (9 §). Asiakkaan kuu-

lemisesta ennen häntä koskevan

päätöksen tekemistä säädetään

hallintolaissa.

Sosiaalihuoltolaki

Sosiaalihuoltolaissa säädetään

kunnan tehtäväksi huolehtia sosi-

aalityön ja sosiaalipalvelujen jär-

jestämisen sekä toimeentulotuen

ja sosiaaliavustusten myöntämi-

sestä sekä niihin liittyvistä tehtä-

vistä (13 §).

Sosiaalihuoltolaki on yleislaki, ja

sen perusteella me kaikki voimme

saada tarvitsemiamme sosiaali-

huollon palveluja. Sosiaalihuolto-

laki koskee sosiaalipalveluja, toi-

meentulotukea, sosiaaliavustuksia

ja niihin liittyviä toimintoja,

joiden tarkoituksena on edistää

ja ylläpitää yksityisen henkilön,

perheen sekä yhteisön sosiaalista

turvallisuutta ja toimintakykyä.

Useassa erityislaissa on kunnan

sosiaalihuollon tehtäväksi määri-

telty lisäksi lasten ja nuorten huol-

to, lasten päivähoito, kehitysvam-

maisten erityispalvelut, vammais-

palvelut, päihdehuollon palvelut,

lastenvalvojan tehtävät, isyyden

selvittämiseen ja vahvistamisen

liittyvät tehtävät, ottolapsineuvon-

ta, perheasioiden sovittelu, lasten

huolto- ja tapaamisoikeuteen liit-

tyvät tehtävät sekä kuntouttavan

työtoiminnan tehtävät (17 §).

Kehitysvammalaki

Kehitysvammalaissa on säännök-

set erityishuollon antamisesta

henkilölle, jonka kehitys tai henki-

nen toiminta on estynyt tai häiriin-

tynyt synnynnäisen tai kehitys-

iässä saadun sairauden, vian tai

vamman vuoksi ja joka ei muun

lain nojalla voi saada tarvitsemi-

aan palveluita (1 §).

Erityishuollon tarkoituksena on

edistää henkilön suoriutumista

päivittäisistä toiminnoista, hänen

toimeentuloaan ja sopeutumis-

taan yhteiskuntaan. Tämän lisäksi

erityishuollolla turvataan hänen

tarvitsemansa hoito ja muu huolen-

pito.

Erityishuoltoon kuuluvia palvelui-

ta ovat kehitysvammalain mukaan

mm. tutkimus, terveydenhuolto,

tarpeellinen ohjaus, kuntoutus

sekä toiminnallinen valmennus,

työtoiminnan ja asumisen järjestä-

minen sekä muu yhteiskunnallista

sopeutumista edistävä toiminta,

henkilökohtaisten apuneuvojen ja

apuvälineiden järjestäminen, yk-

silöllinen hoito ja muu huolenpito

sekä muu vastaava erityishuollon

toteuttamiseksi tarpeellinen toi-

minta (2 §).

Vammaispalvelulaki

Vammaispalvelulain tarkoituksena

on edistää vammaisen henkilön

edellytyksiä elää ja toimia muiden

kanssa yhdenvertaisena yhteis-

kunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja

poistaa vammaisuuden aiheutta-

mia haittoja ja esteitä (1 §).

Vammaisella henkilöllä tarkoite-

taan laissa henkilöä, jolla vamman

tai sairauden johdosta on pitkä-

aikaisesti erityisiä vaikeuksia suo-

riutua tavanomaisista elämän

toiminnoista. Kunnan on huoleh-

dittava siitä, että vammaisille

henkilöille tarkoitetut palvelut ja

tukitoimet järjestetään sisällöltään

ja laajuudeltaan sellaisina kuin

kunnassa esiintyvä tarve edellyt-

tää. Tämän lain mukaisia palveluja

ja tukitoimia järjestettäessä on

otettava huomioon asiakkaan

yksilöllinen avun tarve. (3 §).

Vammaispalvelulain mukaiset

palvelut jaetaan määrärahasidon-

naisiin ja subjektiivisiin oikeuksiin.

Asiakkaan subjektiivinen oikeus

saada palvelu tarkoittaa sitä, että

kunnalla on ehdoton velvollisuus

järjestää palvelu, mikäli asiakas

täyttää laissa tai asetuksessa mai-

nitut palvelun myöntämisedelly-

tykset.

Osa vammaispalvelulain mukai-

sista palveluista on tarkoitettu

erityisesti vaikeavammaisille

henkilöille. Vaikeavammaisuus

määritellään jokaisen haettavan

palvelun osalta erikseen. Kehitys-

vammalaissa ei tällaista rajausta

ole, vaan palvelut on tarkoitettu

yhtä lailla lievästi kehitysvammai-

sille henkilöille.

Vammaispalvelulaki muun muassa

turvaa vaikeavammaiselle henki-

lölle oikeuden saada kohtuulliset

kuljetuspalvelut niihin liittyvine

saattajapalveluineen sekä henkilö-

kohtaista apua. Myös palveluasu-

minen kuuluu vammaispalvelulain

piiriin.

Lakien soveltamisjärjestys

Yleislakeja ovat muun muassa

sosiaalihuollon asiakaslaki, sosi-

aalihuoltolaki, päivähoitolaki sekä

perusopetuslaki. Erityislakeja ovat

muun muassa kehitysvammalaki

sekä vammaispalvelulaki.

Yleislain mukaiset palvelut ovat

lähtökohtaisesti ensisijaisia suh-

teessa erityislain nojalla myönnet-

täviin palveluihin. Oikeus erityis-

lain mukaisiin palveluihin syntyy,

mikäli henkilö ei saa tarvitsemiaan

palveluita yleislain perusteella.

Päätöstä tehtäessä tulee soveltaa

asiakkaalle edullisempaa lakia.

Koska erityishuollon palvelut ovat

yleensä asiakkaalle maksuttomia,

1/2011

1/2011

21

1/2011

21

tulee kehitysvammalaki sovellet-

tavaksi useimmissa tapauksissa.

Kunnalla ei esimerkiksi ole oike-

utta järjestää asumispalveluita

sosiaalihuoltolain nojalla, koska

se on asiakkaalle epäedullisempi

vaihtoehto. Hallinto-oikeudet ovat

lukuisissa päätöksissään toden-

neet, että koska henkilö ei saa

riittäviä palveluja yleislain nojalla,

hänelle on järjestettävä palvelut

kehitysvammalain nojalla erityis-

huoltona. Nämä päätökset ovat

koskeneet mm. asumispalveluita,

aamu- ja iltapäivätoimintaa ja

tilapäishoitoa.

Yleis- ja erityislain väliseen suh-

teeseen liittyy normaalisuuden

periaate, joka on eräs keskeinen

lähtökohta palveluita järjestettä-

essä. Normaalisuuden periaate

tarkoittaa oikeutta elää kuten

valtaosa ihmisistä elää.

Normaalisuutta ja vammaispalve-

luiden toissijaisuutta ei ole perus-

teltua tulkita niin, että yleislain

mukaiset palvelut katsottaisiin

kategorisesti riittäviksi myös vam-

maisten ihmisten tarpeisiin. Nor-

maalisuuden periaatteen ytimenä

voidaan sen sijaan pitää ajatusta

siitä, että vammaiselle henkilölle

tulee pyrkiä palvelujen ja tukitoi-

mien kautta turvaamaan mahdol-

lisuus päästä samaan asemaan

muiden kanssa sekä toimia ikänsä,

kehitystasonsa ja yksilöllisten ky-

kyjensä mukaisesti yhteiskunnan

täysivaltaisena jäsenenä. Mikäli

yleislakien mukaiset palvelut ja

tukitoimet eivät riitä tähän tavoit-

teeseen pääsemiseen, on turvau-

duttava erityislakeihin. Niiden tar-

koituksena on edistää vammaisen

henkilön edellytyksiä elää ja toi-

mia muiden kanssa yhdenvertai-

sena yhteiskunnan jäsenenä sekä

ehkäistä ja poistaa vammaisuuden

aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Suurin osa kehitysvammaisten

henkilöiden tarvitsemista palve-

luista ja tukitoimista myönnetään

joko vammaispalvelulain tai kehi-

tysvammalain perusteella. Vam-

maispalvelulaki on kehitysvamma-

lakiin nähden ensisijainen, mikäli

palvelu tai tukitoimi voidaan myön-

tää molempien lakien perusteella.

Kehitysvammaisilla henkilöillä on

kuitenkin oikeus saada kehitys-

vammalain mukaisia palveluita

silloin, jos vammaispalvelulain mu-

kaiset palvelut eivät ole riittäviä

tai sopivia.

Lisää tietoa sekä tuomio-

istuinten soveltamiskäytäntöä

löytyy Tukiliiton kotisivuilta:

www.kvtl.fi

Asuminen

Vammaisen henkilön asumispalve-

lut voidaan järjestää lapsuudenko-

dissa, palvelukodissa tai muussa

henkilölle itselleen parhaiten so-

veltuvassa paikassa. Kunnan tulee

järjestää kehitysvammaisten ih-

misten asuminen joko vammais-

palvelulain tai kehitysvammalain

perusteella. Tärkeintä on, että

asumispalvelut järjestetään asiak-

kaan yksilöllisten tarpeiden mukai-

sesti.

Kehitysvammalainperusteella järjestettävä asuminen

Jokainen kehitysvammainen

ihminen on oikeutettu saamaan

tarvitsemansa asumispalvelut

kehitysvammalain perusteella.

Kehitysvammalaki takaa kehitys-

vammaiselle henkilölle sellaiset

yksilölliset palvelut ja tukitoimet,

joita hän tarvitsee elämässään

sekä kotona että kodin ulkopuo-

lella. Kehitysvammalain mukaisia

asumispalveluita voivat järjestää

kuntayhtymät, kunnat tai yksityi-

set palveluntuottajat.

Vammaispalvelulainmukainen palveluasuminen

Vammaispalvelulain mukaan kun-

nan on järjestettävä vaikeavam-

maiselle henkilölle palveluasumi-

nen. Palveluasumiseen kuuluvat

asunto sekä asumiseen liittyvät

palvelut, jotka ovat välttämättömiä

asukkaan jokapäiväiselle suoriutu-

miselle.

Palveluasuminen on vaikeavam-

maiselle henkilölle subjektiivinen

oikeus. Tämä tarkoittaa, että vam-

maispalvelulaki velvoittaa kuntaa

järjestämään palveluasumisen

vaikeavammaiselle henkilölle (8 §).

Vammaispalveluasetuksen 11 §:n

mukaisesti vaikeavammaisena

pidetään henkilöä, joka vamman-

sa tai sairautensa vuoksi tarvitsee

toisen henkilön apua päivittäisistä

toiminnoista suoriutumisessa.

Palveluasuminen voidaan järjestää

monella tavalla: mm. omassa ko-

dissa erilaisten palveluiden kuten

henkilökohtaisen avun avulla. Pal-

veluja on järjestettävä sellaisessa

laajuudessa ja sellaisin muodoin,

kuin palvelunsaajan tarve edel-

lyttää. Palveluasumista haetaan

hakemuksella kunnan sosiaalitoi-

mesta.

Asunnon muutostyöt

Vammaispalvelulain perusteella

vaikeavammaiselle henkilölle kor-

vataan vamman vuoksi välttämät-

tömistä asunnon muutostöistä

aiheutuvat kohtuulliset kustan-

nukset. Korvattavia kustannuksia

ovat esimerkiksi muutostöiden

suunnittelu, esteiden poistaminen

asunnon välittömästä läheisyy-

destä, ovien levennykset, luiskien

rakentaminen yms. (VPL 9 §, VPA

12 §). Asunnon muutostyöt ovat

vaikeavammaiselle henkilölle

subjektiivinen oikeus.

Asumisen palvelumaksut

Pääperiaatteena on, että henkilö

maksaa itse asumiseensa liittyvät

normaalit menot. Tämä on yllä-

pitoa. Erilaiset palvelut ja tuki-

toimet, joita vammainen henkilö

tarvitsee asumisen järjestämisen

turvaamiseksi, tulevat kunnan

maksettavaksi, eikä vammaisilta

henkilöiltä voida periä niistä pal-

velu- yms. maksuja. Ylläpitoa ei

ole esimerkiksi turva-, siivous-

eikä saattajapalvelu.

Sekä vammaispalvelulain että

kehitysvammalain perusteella jär-

jestettävät asumisen tukipalvelut,

joita henkilö tarvitsee selviyty-

äkseen jokapäiväisestä elämästä,

ovat asiakkaalle maksuttomia.

Tällaisia palveluita ovat muun

muassa asioinnissa, ruuanlaitossa,

syömisessä, siivouksessa, pukeu-

tumisessa ja henkilökohtaisessa

hygieniassa avustaminen. Maksut-

tomuus perustuu sosiaali- ja terve-

ydenhuollon asiakasmaksuista

annetun lain 4 §:ään.

Asiakkaalta voi periä maksun

vain ylläpidosta. Ylläpitoa ovat

kaikki tavanomaiset asianomai-

selle henkilölle vammaisuudesta

riippumatta aiheutuvat menot

kuten vuokra, ateriat, pesuaineet,

vesi ja sähkö.

Palvelumaksujen poistamista voi

hakea sosiaalitoimelta kirjallisella

hakemuksella. Perusteluissa on

hyvä mainita kehitysvammalaki

tai vammaispalvelulaki ja asiakas-

maksulaki. Sosiaali- ja terveyden-

huollon asiakasmaksuista annetun

lain (asiakasmaksulaki) 4 §:n 2

kohdan mukaan kehitysvamma-

laissa tarkoitettu erityishuolto on

maksutonta kehitysvammaisen

henkilön ylläpitoa lukuun ottamat-

ta. Lain mukaan maksuja on mah-

dollista hakea takaisin enintään

viideltä vuodelta (laki verojen ja

maksujen täytäntöönpanosta 20 §).

Lisätietoa:

www.kvtl.fi

Tukiviesti 3–4/2004

Autoasiat

Ajoneuvovero

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi

(ent. Ajoneuvohallintokeskus)

määrää ilman hakemusta ajoneu-

voveron palautettavaksi, jos on

saanut autoveropalautuksen auto-

verosta annetun lain 51 §:n nojal-

la ja siitä on merkintä ajoneuvo-

rekisterissä. Henkilöt, joilla on

vammaisten henkilöiden pysä-

köintilupa tai jotka ovat saaneet

autoveronpalautuksen autoveros-

ta annetun lain 50 tai 51 §:n pe-

rusteella ilman, että tästä on mer-

kintää rekisteriotteessa, voivat

saada hakemuksesta vapautuk-

sen. Vapautusta voi hakea etu-

käteen ennen verovuoden alkua.

Lomakkeita saa poliisilta, katsas-

tuspaikoilta, Liikenteen turvalli-

suusvirastolta ja Internetistä:

www.trafi .fi

Lisätietoja:

Liikenteen turvallisuusvirasto

(Trafi )

PL 320, 00101 Helsinki.

Ajoneuvoveroneuvonta

020 618 5125

(pvm/mpm, klo 8:00–20:00)

Auton muutostyöt

Sosiaalitoimi korvaa täysimää-

räisesti vammaispalvelulain

perusteella vamman vaatimat

välttämättömät muutostyöt vaki-

omalliseen autoon (muun muassa

ajohallintalaitteet, ohjaustehostin

ja pyörätuolin nostolaitteet) VPA

17 §.

1/20111/2011

22

Vammaispalvelulain perusteella

voidaan korvata myös puolet kus-

tannuksista, jotka aiheutuvat

auton käyttöä helpottavista lait-

teista. Tämä tarkoittaa lisälaitteita,

jotka on asennettu auton valmis-

tajan toimesta tehtaalla autoon

(esim. lisälämmitin).

Auton pysäköintilupa

Kotipaikkakunnan poliisi myöntää

pysäköintiluvan 10 vuodeksi

kerrallaan vaikeasti vammaiselle

henkilölle. Lupa on voimassa

myös muissa EU:n jäsenvaltioissa.

Vammaisen henkilön pysäköin-

tilupa on henkilökohtainen.

Pysäköintilupaa haettaessa on

oltava mukana kaksi valokuvaa

(mieluiten mustavalkoisia) ja py-

säköintilupahakemus täytettynä

sekä lääkärintodistus sairauden,

vian tai vamman laadusta ja vaike-

usasteesta. Pysäköintilupa antaa

oikeuden pysäköidä ajoneuvo

maksulliselle paikalle ilmaiseksi

sekä pysäköintioikeuden myös sel-

laiselle alueelle, missä pysäköinti

on liikennemerkein kielletty, jos

muut tieliikennelain säädökset

eivät sitä kiellä. (TLL 28 b §).

Lisätietoja:

Tukiviesti 7/2001

www.poliisi.fi .

Autoveronpalautus ja -huojennus

Autoveronpalautusta voi saada

autoverosta annetun lain 51 ja 50

§: n perusteella uutena ostettuun

tai ulkomailta käytettynä ostet-

tuun ja Suomessa ensikertaa rekis-

teröitävään autoon. Päätöksen voi

hakea ennakkoon tai viimeistään

6 kuukauden kuluessa siitä, kun

hakija on merkitty auton omista-

jaksi.

Hangon tulli, 51 §

Vammaiselle henkilölle voidaan

autoverolaissa säädettyjen edel-

lytysten mukaan palauttaa auton

hintaan sisältyvä autovero joko

kokonaan tai osittain. Palautetta-

van autoveron enimmäismäärä on

3 770 euroa. Automaattivaihteista

autoa välttämättä tarvitsevalle

palautettava enimmäismäärä on

4 980 euroa. Auto tulee vam-

maisen henkilön omistukseen ja

rekisteriotteeseen tulee maininta

autoveron alentamisesta. Tämän

vuoksi auton käyttötarkoitukseen

tulee kiinnittää huomiota: autoa

on pääsääntöisesti käytettävä vam-

maisen henkilön kuljettamiseen.

Hakemukset ja lisätietoja:

Eteläinen tullipiiri, Hangon tulli,

10900 Hanko.

020 690 601

www.tulli.fi , autoliikkeet.

Tullihallitus, 50 §

Tullihallitus voi määräämillään

ehdoilla erityisen painavista

syistä palauttaa autoveron tai siitä

kohtuulliseksi katsottavan osan.

Tullihallituksen päätöksestä ei ole

valitusmahdollisuutta

ja sen vuoksi hakemus on syytä

laatia huolellisesti. Hakemuksessa

tulee riittävän tarkasti

selostaa vamman laatua ja haitta-

astetta sekä auton käyttötarvetta.

Hakemukseen on liitettävä

lääkärintodistus vamman aiheut-

tamasta haitasta. Tullihallitus kiin-

nittää päätöksenteossa huomiota

myös perheen taloudelliseen ja

sosiaaliseen tilanteeseen.

Hakemukset ja lisätietoja:

Tullihallitus, PL 512,

00101 Helsinki

(09) 6141

www.tulli.fi

Avustus auton hankintaan

Kunta voi vammaispalvelulain

perusteella korvata puolet uuden

tai käytetyn auton todellisista

hankintakustannuksista, jos auto

on tarpeen päivittäisistä toimin-

noista suoriutumiseksi. Sosiaalitoi-

melle tehtävässä hakemuksessa

tulee selvittää vammasta tai

sairaudesta aiheutuva liikkumis-

välineen tarve. Sen pitää olla

jatkuva (päivittäinen) tai usein

toistuva. Maksettavasta korvauk-

sesta voidaan vähentää autoveron

palautus, vanhan auton myynnis-

tä saatu hyvitys tai todennäköinen

hinta sekä muu mahdollinen

autoon saatava julkinen tuki.

Päätöksen voi hakea myös ennen

auton ostoa. Lisätietoja antaa

kotipaikkakunnan sosiaalitoimi

(VPL 9 §).

Edunvalvonta

Pysyvä edunvalvoja voidaan mää-

rätä täysi-ikäiselle (yli 18-vuotiaal-

le), mikäli henkilö ei itse kykene

valvomaan etuaan tai huolehti-

maan itseään tai omaisuuttaan

koskevista asioista. Edunvalvoja

voidaan määrätä myös hoitamaan

vain tietty tehtävä kuten esimer-

kiksi perinnönjako tai kiinteistö-

kauppa. Lain tavoitteena on

rajoittaa mahdollisimman vähän

henkilön omaa vapautta toimia.

Edunvalvoja tulee määrätä aino-

astaan silloin, kun on asioita, jotka

vaativat hoitoa ja kun se on vält-

tämätöntä henkilön omien etujen

turvaamiseksi.

Edunvalvoja voi olla tarpeen, kun

esimerkiksi vaikea sairaus tai kor-

kea ikä ovat heikentäneet asian-

omaisen henkisiä kykyjä niin, että

hän ei itse kykene valvomaan

etujaan tai hoitamaan asioitaan.

Näissä tilanteissa asioiden hoitami-

nen ei useinkaan onnistu pankki-

palveluiden tai valtakirjojen avul-

la. Pelkkä kehitysvammaisuus ei

kuitenkaan ole peruste edunvalvo-

jan määräämiselle. Ratkaisevaa on,

miten vamma tai sairaus vai-

kuttaa henkilön ymmärrykseen ja

päätöksentekokykyyn. Jos esimer-

kiksi läheiset voivat hoitaa asiat

yhdessä vammaisen henkilön

kanssa ja on kyse vähäisistä asi-

oista, ei tarvetta edunvalvontaan

välttämättä ole.

Edunvalvojaksi voidaan määrätä

tehtävään sopiva ja suostuva hen-

kilö, jolla on tehtävään riittävä

taito ja kokemus. Edunvalvojana

voi toimia kunnan yleinen edun-

valvoja tai tukea tarvitsevan hen-

kilön äiti, isä, aviopuoliso tai muu

läheinen. Edunvalvoja on päämie-

hensä luottohenkilö, joka puolus-

taa tämän etuja ja edustaa tätä

asioissa, jotka on määrätty edun-

valvojan hoidettavaksi. Edunval-

vojan on pidettävä kirjaa pää-

miehen varoista ja veloista sekä

annettava vuosittain tilitys omai-

suuden hoidosta maistraatille.

Edunvalvoja edustaa päämiestä

taloudellisissa asioissa kuten las-

kujen maksamisessa. Edunvalvo-

jan tehtävänä on valvoa, ettei

päämiehen omaisuutta käytetä

päämiehen edun vastaisesti. Pää-

miehelle tulee järjestää asian-

mukaiset elinolosuhteet ja hänelle

on jätettävä se omaisuus, jota hän

tarvitsee henkilökohtaista käyttö-

ään varten. Päämiehelle on annet-

tava hänen tarpeisiinsa ja muihin

olosuhteisiin nähden kohtuullise-

na pidettävä määrä käyttövaroja.

Päämiehen varat on tarkoitettu

käytettäväksi päämiehen hyväksi

ja elämän laadun parantamiseksi.

Edunvalvoja voidaan määrätä

myös edustamaan päämiestä tä-

män henkilöä koskevissa asioissa,

joiden merkitystä päämies ei itse

ymmärrä. Edunvalvojan tehtävät

ilmenevät maistraatin tai käräjäoi-

keuden päätöksestä.

(HolhousTL 1–56 §:t)

Lisätietoja:

www.kvtl.fi

www.maistraatti.fi

Erityishuollon palvelut,

Kehitysvammaisten erityishuolto

Kehitysvammalain mukaiset palvelut

Kehitysvammalain mukaiset eri-

tyishuollon palvelut omaavat sub-

jektiivisten oikeuksien statuksen

ja kuuluvat siten julkisen vallan

tehtäväjaon mukaisesti kuntien

erityisen järjestämisvelvollisuuden

piiriin. Erityishuoltoon kuuluvat

palvelut on lueteltu lain 2 §:ssä.

Erityishuolto-ohjelma (EHO)

Kehitysvammalain mukaan jokais-

ta erityishuollon tarpeessa olevaa

henkilöä varten tulee laatia yksilöl-

linen erityishuolto-ohjelma (34 §).

Ohjelma sisältää suunnitelman

annettavasta erityishuollon tote-

uttamistavasta sekä siitä, milloin

viimeistään erityishuolto-ohjelma

on tarkistettava. Lisäksi asiakkaal-

le pitäisi laatia sosiaalihuollon

asiakaslain mukainen palvelu-,

hoito-, ja kuntoutussuunnitelma.

Tällöin tulee myös selvittää, mistä

palveluista asiakkaalta peritään

maksu ja mitkä palvelut annetaan

erityishuoltona maksutta. Erityis-

huolto-ohjelman tarkoitus on tur-

vata kehitysvammaisen ihmisen

oikeusturvan ja perusoikeuksien

toteutuminen. Kaikissa kunnissa

kehitysvammaisille henkilöille ei

ole laadittu eikä hyväksytty lain-

mukaista erityishuolto-ohjelmaa

ja koko erityishuolto-ohjelma on

monille tuntematon. Tämä vaaran-

taa kehitysvammaisen henkilön

oikeusturvan.

Erityishuolto-ohjelma eroaa siinä

vammaispalvelulain mukaisesta

palvelusuunnitelmasta, että

1/20111/2011

23

erityishuolto-ohjelmaan voidaan

hakea muutosta aluehallintoviras-

tolta, mikäli henkilö itse, hänen

edunvalvojansa tai muu huolta-

jansa taikka sosiaalilautakunta

katsoo, ettei erityishuolto-ohjel-

ma ole tarkoituksenmukainen. Eri-

tyishuolto-ohjelma on laadittava

yhdessä asianomaisen henkilön

itsensä, hänen edunvalvojansa tai

muun huoltajan sekä sosiaalilauta-

kunnan kanssa.

Erityishuoltoa ovat kaikki ne pal-

velut ja tukitoimet, joita henkilö

saa kehitysvammalain nojalla.

Erityishuolto-ohjelmaan kirjatta-

via palveluita ovat mm. työtoimin-

ta, päivätoiminta, asumisen tuki-

toimet, koululaisten aamu- ja ilta-

päivätoiminta, tilapäishoito, kun-

toutusohjaus, tukihenkilö, erityis-

neuvolan tai kuntoutuskeskuksen

tuottamat palvelut (erityishuolto-

piirien neuvolapalvelut) yms.

Lisätietoja: www.avi.fi

Tilapäishoito

Kehitysvammaisilla henkilöillä on

oikeus tilapäishoitoon. Tilapäishoi-

toa järjestetään kehitysvammalain

mukaisena palveluna (2 § kohdat 6

ja 10) ja se on erityishuoltoa.

Tilapäishoidon tarve tulee mainita

erityishuolto-ohjelmassa. Mainin-

ta erityishuolto-ohjelmassa ei

kuitenkaan voi olla asiakkaan

kannalta tilapäishoidon järjestä-

misen edellytys. Tilapäishoidosta

voidaan periä ylläpidosta aiheu-

tuvat kustannukset, mutta ei itse

hoidosta aiheutuvia kustannuksia,

mikäli kyseessä ei ole alle 16-vuo-

tiaalle annettava osittainen ylläpi-

to. Niiltä vuorokausilta, jolloin alle

16-vuotiaan hoito tilapäishoidossa

kestää yli vuorokauden kerrallaan,

voidaan periä maksu myös alle

16-vuotiaan tilapäishoitoon liitty-

västä ylläpidosta (KHO:2008:82).

Tilapäishoitoa voidaan järjestää

esimerkiksi yksityisissä palveluko-

deissa, henkilön kotona tai muus-

sa vastaavassa henkilölle soveltu-

vassa paikassa. Hoitotapaa ja

-paikkaa valittaessa tulee ottaa

huomioon asiakkaan toiveet ja

tarpeet (asiakaslaki 4 §, 8 §).

Työ- ja päivätoiminta

Kehitysvammaisille ihmisille jär-

jestetään työtoimintaa erityis-

huoltona kehitysvammalain 2 §:n

4 kohdan perusteella.

Perinteiset työ- ja toimintakeskuk-

set ovat yleensä kuntien tai kunta-

yhtymien ylläpitämiä. Suurin osa

asiakkaista (n. 11 000 henkilöä) on

kehitysvammaisia ihmisiä. Työ- ja

toimintakeskuksissa työskentele-

vät ovat asiakkaita, eivät työnte-

kijöitä. He eivät ole työsuhteessa.

Eläkkeen lisäksi työtoiminnassa

olevat henkilöt voivat saada työ-

osuusrahaa.

Työtoimintaan osallistuvat kehi-

tysvammaiset henkilöt maksavat

itse ateriakorvauksen, mutta

työnohjauksesta ja työtoiminnan

järjestämiseksi tarvittavista kulje-

tuksista vastaa kunta. Erityishuol-

lon saamiseksi välttämättömät

kuljetukset tulevat kunnan tai

erityishuoltopiirin maksettaviksi

(kehitysvammalaki 39 § ja asetus,

3 §).

Työtoimintaa voidaan järjestää

myös sosiaalihuoltolain perusteel-

la. Lähtökohtana kuitenkin on,

että kehitysvammaisten henkilöi-

den oikeus työtoimintaan perus-

tuu kehitysvammalakiin. Sosiaali-

huoltolain mukaan on mahdollista

järjestää vammaisten henkilöiden

työllisyyttä tukevaa toimintaa

sekä vammaisten henkilöiden työ-

toimintaa. Vammaisten henkilöi-

den työllisyyttä tukeva toiminta

tarkoittaa erilaisten työhön sijoit-

tumista edistävien kuntoutus- ja

tukitoimien järjestämistä.

Vammaisten henkilöiden työllis-

tymistä tukevan toiminnan osana

voidaan järjestää työtä, jossa työn-

tekijä on työsopimuslain (55/2001)

1 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa työ-

suhteessa palvelun tuottajaan.

(SHL 27 d §). Vammaisten henkilöi-

den työtoiminnalla sosiaalihuolto-

laissa tarkoitetaan toimintakykyä

ylläpitävää ja sitä edistävää toi-

mintaa (SHL 27 e §).

Työ- ja toimintakeskuksissa järjes-

tetään eniten tukea tarvitseville

henkilöille päivätoimintaa, josta ei

saa työosuusrahaa.

Päivätoimintaa tulee järjestää si-

ten, että vaikeavammainen henki-

lö voi osallistua toimintaan viitenä

päivänä viikossa. Tätä harvemmin

päivätoimintaa tulee järjestää, jos

vaikeavammainen henkilö kyke-

nee osallistumaan työtoimintaan

osa-aikaisesti tai siihen on muu

hänestä johtuva syy.

Vammaisten henkilöiden päivä-

toimintaan kuuluu kodin ulko-

puolella järjestettyä itsenäisessä

elämässä selviytymistä tukevaa ja

sosiaalista vuorovaikutusta edistä-

vää toimintaa. (VPL 8 b §)

Päivätoiminta voi sisältää esimer-

kiksi ruoanlaittoa, liikuntaa, keskus-

telua, retkeilyä, luovaa toimintaa

sekä sosiaalisten taitojen harjaan-

nuttamista. Päivätoiminnan tar-

koituksena ei ole tuottaa myytäviä

esineitä tai palveluja eikä siihen

osallistuvalle makseta korvausta.

KELA eli Kansaneläkelaitos

www.kela.fi

Apuvälineet

Kela voi myöntää apuvälineitä

(esim. tietokone) vaikeavammai-

sille henkilöille opiskelusta sel-

viytymiseksi. Apuväline voidaan

myöntää, kun on kyse työelämään

tähtäävästä ammatillisesta koulu-

tuksesta. Apuväline voidaan-

myöntää myös yleissivistävän

opiskelun tueksi peruskoulun

yläkoulusta alkaen sellaiselle opis-

kelijalle, jolle on tehty ammatilli-

sen koulutuksen suunnitelma.

Eläkettä saavan hoitotuki

Hoitotuen tarkoituksena on tukea

sairaan tai vammaisen henkilön

kotona asumista ja kotona annet-

tavaa hoitoa sekä korvata sairau-

desta tai vammaisuudesta aiheu-

tuvia erityiskustannuksia. Vero-

tonta hoitotukea voidaan maksaa

65 vuotta täyttäneelle sekä sellai-

selle alle 65-vuotiaalle, joka saa

työkyvyttömyyseläkettä, kuntou-

tustukea tai yksilöllistä varhais-

eläkettä.

Eläkettä saavan hoitotuki on por-

rastettu kolmeen ryhmään avun-

tarpeen, ohjauksen ja valvonta-

tarpeen sekä erityiskustannusten

määrän perusteella.

Hoitotuen määrä vuonna 2011:

• Perushoitotuki 57,55 €

• Korotettu hoitotuki 143,27 €

• Ylin hoitotuki 302,96 €

Vammaisetuuksia on maksettu

vuoden 2010 alusta lähtien myös

niille, joiden hoitojakso julkisessa

hoitolaitoksessa kestää yli kolme

kuukautta. Maksettavia etuuksia

ovat vammaistuki, eläkettä saa-

vien hoitotuki sekä ruokavalio-

korvaus.

Erityishoitoraha sairaan lapsen vanhemmille

Äidillä tai isällä saattaa olla oikeus

saada lyhytaikaista tai tilapäistä

korvausta ansionmenetyksestä,

joka aiheutuu hänen osallistumi-

sestaan vaikeasti sairaan tai vam-

maisen, alle 16-vuotiaan lapsensa

hoitoon tai kuntoutukseen sai-

raalassa, sairaalan poliklinikalla,

erityishuoltopiirin toimintayksi-

kön tasoisella poliklinikalla tai

näihin liittyvässä kotihoidossa.

Erityishoitorahaa voi saada myös

kuntoutus- tai sopeutumisval-

mennuskurssille osallistumisen

ajalta. Erityishoitorahaa makse-

taan samalta ajalta molemmille

vanhemmille, jos lääkäri on kat-

sonut molempien vanhempien

hoitoon tai kuntoutukseen osal-

listumisen tarpeelliseksi (ei koske

kotihoitoa).

Erityishoitorahaa maksetaan

erityissairaanhoidon tasoisessa

hoitopaikassa annetun hoidon

sekä kuntoutuskurssien ajalta

yhteensä enintään 60 arkipäivältä.

Kotihoidon ajalta sitä voidaan

maksaa enintään 60:lta tai erityi-

sistä hoidollisista syistä 90 arkipäi-

vältä. Erityishoitorahaa voidaan

maksaa painavien lääketieteellis-

ten syiden perusteella pitemmäl-

täkin ajalta, jos sairauteen liittyvän

hoidon toteuttaminen tai sairau-

den odottamaton paheneminen

edellyttää vanhemman jatkuvaa

läsnäoloa.

Erityishoitorahalla on neljän kuu-

kauden takautuva hakuaika. Haki-

jan tulee liittää hakemukseen lää-

kärin D-todistus siitä, että lapsen

hoitoon osallistuminen on ollut

tarpeellista. Kuntoutus- tai sopeu-

tumisvalmennuskurssille osallis-

tuneen on liitettävä hakemukseen

järjestäjältä saatu todistus.

Erityishoitoraha on yleensä sen

saajan sairauspäivärahan suurui-

nen. Kela pidättää siitä ennakko-

veron. Erityishoitorahan saajalla

ei ole oikeutta työttömyyspäivä-

rahaan eikä työmarkkinatukeen.

1/20111/2011

24

Erityishoitorahaa voivat saada

myös kotiäidit ja opiskelijat sekä

itsenäistä työtä tekevät. Jos haki-

jalla ei ole riittävästi työtuloja

päivärahan laskemisen perusteek-

si, erityishoitoraha maksetaan

hänelle 22,13 euron suuruisena

(1.3.2011 alkaen).

Kun Kela maksaa hakijalle kun-

toutuksen ajalta kuntoutusrahaa,

se maksaa erityishoitorahaa vain

kuntoutusrahan omavastuuajalta.

Erityishoitorahaa ei makseta, jos

hakija saa esimerkiksi

• erityisäitiysrahaa, äitiysrahaa,

isyysrahaa, vanhempainrahaa tai

• sairauspäivärahaa.

Kansaneläke

Kansaneläkkeeseen ovat oikeutet-

tuja 65 vuotta täyttäneet tai sitä

nuoremmat työkyvyttömät hen-

kilöt. Kansaneläke on kansanelä-

keindeksiin sidottu etuus. Täyden

kansaneläkkeen suuruus on vuon-

na 2011 yksinäisellä ihmisellä

586,46 euroa kuukaudessa.

Takuueläke (1.3.2011 alkaen)

Takuueläkkeellä tarkoitetaan

eläkkeeseen maksettavaa lisää,

joka maksetaan siinä tapaukses-

sa, että henkilön kaikki eläkkeet

ennen verotusta ovat alle 687,74

e/kk. Takuueläkkeen tarkoitukse-

na on turvata Suomessa asuvan

eläkkeensaajan toimeentuloa

maksamalla hänelle valtion varois-

ta eläkettä, jos hänen eläkkeensä

eivät muutoin riitä kohtuulliseen

toimeentuloon. Ansiotulot, pää-

omatulot, omaisuus taikka omais-

hoidon tuki eivät vaikuta takuu-

eläkkeen määrään. Sen sijaan ta-

kuueläke vaikuttaa muiden eläk-

keiden tavoin henkilön saamaan

asumistuen tai mahdollisen toi-

meentulotuen määrään.

Oikeus takuueläkkeeseen on hen-

kilöllä, joka saa muuta kuin pelk-

kää osa-aikaeläkettä, osatyökyvyt-

tömyyseläkettä tai perhe-eläkettä.

Takuueläkettä pitää erikseen

hakea. Hakeminen on mahdollista

helmikuusta 2011 alkaen. Täyden

kansaneläkkeen saajille Kela lähet-

tää tammikuun lopulla esitäytetyn

hakemuslomakkeen etuuden ha-

kemista varten. Takuueläkettä voi

1.2.2011 alkaen hakea myös ilman

hakemuslomaketta puhelimitse

Kelan eläkeasioiden palvelunume-

rosta 020 692 202.

Korvaus gluteiinittomasta ruokavaliosta

Keliakiaa sairastavat 16 vuotta

täyttäneet saavat Kelalta korva-

usta gluteenittoman ruokavalion

aiheuttamista kustannuksista 21

euroa kuukaudessa. Korvaus on

veroton.

Kuntoutus

Kela järjestää kansaneläkelaitoksen

kuntoutusetuuksia ja kuntoutus-

rahaetuuksia koskevan lain perus-

teella ammatillista kuntoutusta,

vaikeavammaisten lääkinnällistä

kuntoutusta ja harkinnanvaraista

kuntoutusta. Se maksaa myös

kuntoutustoimenpiteiden ajalta

toimeentulon turvaksi kuntoutus-

rahaa.

Kelan järjestämään lääkinnälliseen

kuntoutukseen on oikeutettu sel-

lainen vaikeavammainen henkilö,

joka saa Kelan korotettua vam-

mais- tai hoitotukea taikka ylintä

vammais- tai hoitotukea. Lääkin-

nällistä kuntoutusta ovat mm.

fysioterapia, puhe-, musiikki- ja

ratsastusterapia, sopeutumisval-

mennus ja kuntoutusjaksot sekä

-kurssit.

Kelan kuntoutusta ei järjestetä

julkisessa laitoshoidossa olevalle

henkilölle.

Kuntoutusraha

Sopeutumisvalmennus- ja kuntou-

tuskurssien ajalta voidaan vanhem-

mille maksaa kuntoutusrahaa.

Omaisen tai läheisen kuntoutuk-

seen osallistumisen tarpeellisuus

on aina perusteltava kuntoutus-

suunnitelmassa. Kuntoutusrahaa

haetaan Kelalta ja liitteeksi tarvi-

taan kurssinjärjestäjän todistus.

Omavastuuajat on säännelty erik-

seen kunkin kuntoutuksen osalta.

Esimerkiksi enintään 12 arkipäivää

kestävän sopeutumisvalmennus-

kurssin omavastuuaika on kurssin

alkamispäivä.(Laki Kansaneläke-

laitoksen kuntoutusetuuksista ja

kuntoutusrahaetuuksista 25 §.)

Kuntoutusraha on yleensä saajan

sairauspäivärahan suuruinen ja se

on verollista tuloa. Ammatillisessa

kuntoutuksessa olevan vähimmäis-

kuntoutusraha on 22,04 euroa

arkipäivältä. Kuntoutusrahan oma-

vastuupäivältä voi saada erityis-

hoitorahaa, mikäli vanhemmalle

aiheutuu ansionmenetystä.

Nuoren kuntoutusraha

Vajaakuntoisella 16–19-vuotiaalla

nuorella on oikeus kuntoutusra-

haan, jos nuoren työkyky ja ansio-

mahdollisuudet tai mahdollisuudet

valita ammatti ja työ ovat sairau-

den, vian tai vamman vuoksi olen-

naisesti heikentyneet ja hän tarvit-

see tämän vuoksi tehostettua työ-

kyvyn arviointia ja kuntoutusta.

Tavoitteena on ammatillisen kun-

toutumisen varmistaminen ja työl-

listymisen edistäminen. Edellytyk-

senä on lisäksi, että kotikunnassa

on yhdessä nuoren, hänen huolta-

jansa ja tarvittaessa muiden asian-

tuntijoiden kanssa laadittu hänelle

henkilökohtainen opiskelu- ja kun-

toutumissuunnitelma.

Kelan ohjeiden mukaan kuntoutuk-

sen realistisena tavoitteena tulee

olla työelämään siirtyminen niin,

että nuori pystyisi työllään hankki-

maan ainakin joitakin merkittäviä

tuloja eläkkeensä lisäksi. Jos kou-

lutuksen tavoitteena on pelkäs-

tään harjaannuttaa nuorta selviy-

tymään jokapäiväisistä toiminnois-

ta eikä alustaviakaan työelämä-

tavoitteeseen tähtääviä ammatil-

lisia suunnitelmia pystytä teke-

mään, eivät nuoren kuntoutusra-

han myöntämisedellytykset täyty.

Asiaa tulisi kuitenkin arvioida

henkilön omasta näkökulmasta.

Työelämä tulisi nähdä laajemmin,

koska jo pienenkin työtulon mah-

dollisuus voi henkilölle itselleen

olla merkityksellinen. Hallituksen

esityksen mukaan silloin, kun vielä

koulussa olevan nuoren ammatilli-

sen kuntoutumisen mahdollisuuk-

sia on kuntoutussuunnitelman

mukaan vaikea ennakoida esimer-

kiksi sairauden laadun vuoksi,

tulee pääsääntöisesti myöntää

nuoren kuntoutusraha.

Nuoren kuntoutusrahan vähim-

mäismäärä vuonna 2011 on 22,04

euroa päivässä ja se on verotetta-

vaa tuloa. Samalta ajalta nuoren

on mahdollista saada myös vero-

tonta vammaistukea.

Loma-ajoilta kuntoutusrahaa

alennetaan 20 prosentilla. Alle

20-vuotiaalle työkyvyttömyys-

eläke voidaan myöntää vasta, kun

on selvitetty, ettei ammatillisen

kuntoutuksen mahdollisuuksia ole

tai jos ammatillinen kuntoutus on

sairauden vuoksi keskeytynyt tai

päättynyt tuloksettomana.

Lääkekorvaukset

Lääkekorvausjärjestelmässä on

kolme korvausluokkaa. Potilailla

ei ole ostokertakohtaista kiinteää

omavastuuta. Potilas saa korvauk-

sen lääkekohtaisesti prosentti-

osuutena suoraan lääkkeen hin-

nasta. Peruskorvaus on lääkkeen

hinnasta 42 prosenttia, alempi

erityiskorvaus 72 prosenttia ja

ylempi erityiskorvaus 100 prosent-

tia. Ylemmän erityiskorvausluokan

lääkkeistä potilas maksaa kolmen

euron omavastuun jokaisesta sa-

malla kertaa ostamastaan valmis-

teesta.

Matkakustannukset

Sairausvakuutus korvaa matkat

sairaalaan, poliklinikalle tai kunta-

yhtymän terveydenhuollon toi-

mintayksikköön. Lisäksi korvaus

maksetaan sairauden hoitoon

kuuluvien apuvälineiden hankki-

miseen ja ylläpitämiseen liittyvistä

apuvälineiden valmistus-, huolto-

ja välityspaikkoihin tehtävistä

matkoista. Sairauden vuoksi teh-

dyistä matkoista korvataan 9,25

euron ylittävä osuus. Kun itse

maksetut osuudet ylittävät 157,25

euroa kalenterivuoden aikana,

ylittävä osa korvataan kokonaan.

Vuotuinen omavastuuosuus ker-

tyy sekä matkojen omavastuu-

osuuksista että niitä pienemmistä

kertakustannuksista. Matkakus-

tannukset voivat olla potilaan it-

sensä, hänen saattajansa ja muka-

na matkustaneen perheenjäsenen

kustannuksia.

Jos potilas tarvitsee matkan aika-

na välttämättä saattajan, myös

tämän matkakuluista voi saada

korvauksen. Saattajan matkaku-

luista saa korvausta, jos hoitohen-

kilökunta on katsonut saattajan

tarpeelliseksi hakijan sairauden

perusteella tai esim. perheen jäse-

nen hoitoon osallistumisen välttä-

mättömäksi. Jos potilas, saattaja

tai perheenjäsen on joutunut yö-

pymään matkalla tutkimuksen,

hoidon tai liikenneolosuhteiden

takia, hän voi hakea Kelasta yöpy-

misrahaa majoituskustannusten

määrään. Sitä voi saada enintään

20,18 euroa vuorokaudessa.

1/20111/2011

25

Työkyvyttömyyseläkkeen lepäämään jättäminen ja oikeus ansaita

Työkyvyttömyyseläkkeen lisäksi

voi tehdä ansiotyötä, jos kuukau-

siansio jää alle 600 € kuukaudessa.

Työkyvyttömyyseläke on mahdol-

lista jättää lepäämään vähintään

3 kuukaudeksi ja enintään 2 vuo-

deksi. Eläke jätetään lepäämään,

jos työansiot ylittävät 600€ kuu-

kaudessa. Lepäämiskertoja ei ole

rajoitettu; eläkkeellä tulee kuiten-

kin olla lepäämisten välillä vähin-

tään 3 kuukautta.

Eduskunta on päättänyt korottaa

työkyvyttömyyseläkkeellä olevien

ansaintarajaa 1.3.2011 lähtien

687,74 euroon ja sitoa ansiotulo-

rajan kansaneläkeindeksiin. Koro-

tuksen jälkeen työkyvyttömyys-

eläkkeellä olevat voisivat ansaita

687,74 euroa ilman, että he joutui-

sivat jättämään eläkkeensä lepää-

mään. Ansiotulorajan sitominen

kansaneläkeindeksiin merkitse

sitä, että rajaa tarkistettaisiin vuo-

sittain ja se olisi jatkossakin saman-

suuruinen kuin takuueläke.

Jos henkilö on saanut välittömästi

ennen eläkkeen lepäämään jättä-

mistä eläkettä saavan hoitotukea,

hänelle myönnetään ylin vammais-

tuki ajalta, jolta eläkkeen maksa-

minen on keskeytetty. Jos henkilö

on välittömästi ennen eläkkeen

lepäämään jättämistä saanut eläk-

keen saajan asumistukea, asumis-

tuen maksamista jatketaan niin

kauan kuin asumistuen edellytyk-

set muuten täyttyvät, vaikka työ-

kyvyttömyyseläkettä ei makseta

eläkkeen lepäämisen aikana.

Asiaa koskeva Laki työkyvyttö-

myyseläkkeellä olevien työhönpa-

luun edistämisestä (738/2009) on

kansaneläkelaista erillinen laki. Se

on määräaikainen ja on voimassa

1.1.2010–31.12.2013. Vuonna 2009

tai aiemmin työntekonsa aloitta-

neiden työkyvyttömyyseläkkeen

lepäämiseen sovelletaan (vanhoja)

kansaneläkelain säädöksiä. Lakia

sovelletaan myös työkyvyttömyys-

eläkkeen ohella myönnettyihin

takuueläkkeisiin.

Vammaistuki

Alle 16-vuotiaan vammaistuki

Alle 16-vuotiaan vammaistukea

maksetaan alle 16-vuotiaalle Suo-

messa asuvalle lapselle, jonka

sairauteen, vikaan tai vammaan

liittyvästä hoidosta, huolenpidosta

ja kuntoutuksesta aiheutuu

vähintään kuuden kuukauden ajan

tavanomaista suurempaa rasitusta

ja sidonnaisuutta verrattuna vas-

taavanikäiseen terveeseen lap-

seen. Tuki on verotonta tuloa eikä

riipu hakijan tuloista tai varallisuu-

desta. Lapsen vammaistuki voi-

daan myöntää määräajaksi tai sii-

hen asti, kun lapsi täyttää 16 vuot-

ta. Kela ratkaisee asian sen mukaan,

miten pysyvä lapsen erityisen

hoidon ja kuntoutuksen tarve on.

Vammaistuki on porrastettu

kolmeen ryhmään lapsen tarvit-

seman erityishoidon perusteella.

Korotettu ja ylin vammaistuki

oikeuttavat Kelan järjestämään

kuntoutukseen. Vammaistuet

ovat etuuksia, joita korotetaan

vuosittain kansaneläkeindeksillä.

Vuonna 2011 hoitotuen määrät

ovat:

• Vammaistuki 85,93 €

• Korotettu vammaistuki 200,51 €

• Ylin vammaistuki 388,80 €

Hakemus on toimitettava Kelan

toimistoon, liitteeksi tarvitaan lää-

kärinlausunto C. Mukaan on syytä

laittaa myös oma yksityiskohtai-

nen selvitys lapsen päivittäisestä

avun tarpeesta.

Yli 16-vuotiaan vammaistuki

Yli 16-vuotiaan vammaistuki voi-

daan myöntää 16 vuotta täyttä-

neelle vammaiselle henkilölle,

jonka toimintakyvyn arvioidaan

olevan sairauden, vian tai vamman

vuoksi yhtäjaksoisesti heikentynyt

vähintään vuoden ajan. Lisäksi

edellytetään, että sairaudesta,

viasta tai vammasta aiheutuu hait-

taa, avuntarvetta tai ohjauksen ja

valvonnan tarvetta taikka erityis-

kustannuksia. Tuen tarkoituksena

on tukea työikäisten vammaisten

henkilöiden selviytymistä jokapäi-

väisessä elämässä sekä työelämäs-

sä ja opiskelussa ja korvata vam-

maisuudesta aiheutuvia ylimääräi-

siä kustannuksia. Tukea ei makseta

vanhuuseläkkeellä olevalle henki-

lölle. Vammaistuki on porrastettu

kolmeen maksuluokkaan yleisen

haitan, tarvittavan avun, palvelus-

ten ohjauksen ja valvonnan sekä

vammasta aiheutuvien erityiskus-

tannusten perusteella. Tuen määrä

on vuonna 2011:

• Perusvammaistuki 85,93 €

• Korotettu vammaistuki 200,51 €

• Ylin vammaistuki 388,80 €

Koulunkäynti

Kehitysvammainen lapsi on yleen-

sä pidennetyn oppivelvollisuuden

piirissä. Hänen oppivelvollisuu-

tensa alkaa 6-vuotiaana ja kestää

11 vuotta. Huoltajia kuullaan aina

päätettäessä lapsen ottamisesta

pidennetyn oppivelvollisuuden

piiriin.

Perusopetuslaissa on 1.1.2011

voimaan tulleen lainmuutoksen

myötä tukiopetuksen ja osa-aikai-

sen erityisopetuksen lisäksi käy-

tössä uudet käsitteet tehostettu

tuki ja erityinen tuki. Oppilaille,

jotka tarvitsevat pidempikestois-

ta ja laajempaa tukea, tehdään

päätös erityisestä tuesta samoilla

perusteilla kuin aiemmin. Erityisen

tuen päätöksessä tulisi määrätä

nykyistä täsmällisemmin oppilaan

opetuksen järjestämisestä ja hä-

nen tarvitsemistaan tukipalveluis-

ta. Uuden lain mukaan erityisen

tuen päätös on määräaikainen ja

sitä tarkastetaan ainakin toisen

vuosiluokan jälkeen ja ennen seit-

semättä luokkaa, tarvittaessa

muulloinkin.

Kaikille erityislapsille laaditaan

edelleen henkilökohtainen ope-

tuksen järjestämistä koskeva

suunnitelma (HOJKS) yhdessä

lapsen huoltajien, opettajien ja

moniammatillisen oppilashuolto-

ryhmän kanssa, mutta asiakirja ei

enää lakimuutoksen jälkeen olisi

hallinnollinen päätös, eikä siitä

siten voisi valittaa. Erityisen tuen

päätös sen sijaan on kirjallinen

hallintopäätös, jonka osalta valit-

taminen on mahdollista. Erityisen

tuen antamista koskevassa pää-

töksessä on määrättävä oppilaan

pääsääntöinen opetusryhmä, mah-

dolliset tulkitsemis- ja avustaja-

palvelut sekä muut palvelut sekä

tarvittaessa oppilaan opetuksen

poikkeava järjestäminen silloin

kun se ei tapahtuisi muun opetuk-

sen yhteydessä.

Ennen erityistä tukea koskevan

päätöksen tekemistä opetuksen

järjestäjän on kuultava oppilasta

ja tämän huoltajaa tai laillista

edustajaa. Lisäksi tulee hankkia

oppilaan opetuksesta vastaavil-

ta selvitys oppilaan oppimisen

etenemisestä ja moniammatilli-

sena oppilashuollon yhteistyönä

tehty selvitys oppilaan saamasta

tehostetusta tuesta ja oppilaan

kokonaistilanteesta. Näiden

selvitysten perusteella on tehtävä

arvio erityisen tuen tarpeesta

(pedagoginen selvitys).

Esiopetus

Erityistä tukea tarvitsevalla lapsel-

la on oikeus esiopetukseen:

1. Sinä vuonna, jolloin hän täyt-

tää 5 vuotta, jolloin esiopetus

on oppilaalle vapaaehtoista.

2. Sinä vuonna, jolloin hän täyt-

tää 6 vuotta ja oppivelvollisuus

alkaa. Kun on kyse oppivelvolli-

suuden ensimmäisestä vuo-

desta, on osallistuminen tällöin

pakollista.

3. Sinä vuonna, kun oppilas täyt-

tää 7 vuotta, jos oppilaan

perusopetuksen aloittamista

on myöhennetty.

Esikoulu on maksuton ja sitä voi-

daan järjestää päivähoitopaikassa

tai koulussa siten, että matkat

ovat mahdollisimman lyhyitä ja

turvallisia.

Perheillä säilyy edelleen päivähoi-

tolain mukainen subjektiivinen

oikeus päivähoitopaikkaan, kun-

nes lapsi siirtyy oppivelvollisena

perusopetukseen. Mikäli lapsi on

päivähoidossa, tulee esiopetuk-

seen käytetty aika huomioida

päivähoitomaksussa. Esikoulussa

olevalla erityislapsella on pääsään-

töisesti oikeus maksuttomaan

kuljetukseen.

Koulunkäyntiavustaja elikoulunkäynnin ohjaaja

Koulutoimi myöntää tarvittaessa

vaikeavammaiselle lapselle kou-

lunkäyntiavustajan. Lapsen hen-

kilökohtaista opetus- ja kuntoutus-

suunnitelmaa tehtäessä arvioi-

daan avustajan tarve ja erityisen

tuen antamista koskevassa pää-

töksessä on määrättävä muun

ohella oppilaan mahdolliset avus-

tajapalvelut. Avustajantarpeen

tueksi on usein syytä esittää lää-

kärinlausunto. Perusopetuslain

31 §:ssä on säädetty opetuksen

maksuttomuudesta. Säännöksen

1 momentin mukaan vammaisella

ja muulla erityistä tukea tarvitse-

1/20111/2011

26

valla oppilaalla on muun ohella

oikeus saada maksutta opetuk-

seen osallistumisen edellyttämät

tulkitsemis- ja avustajapalvelut.

Koulunkäynninohjaajan työn

tarkoituksena on tukea oppilaan

yksilöllistä toimintakykyä erilaisis-

sa toimintaympäristöissä. Tavoit-

teena on oppilaan avustaminen

ja tukeminen oppimisprosessin

eri vaiheissa siten, että oppilaan

itsenäisyys ja omatoimisuus ko-

rostuvat. Koulunkäyntiavustajat

tulisi palkata kerralla riittävän

pitkäksi aikaa, jotta avustajasuh-

de olisi oppilaan koulunkäynnin

kannalta mielekäs.

Koulumatkat

Peruskoulun oppilaalla on oikeus

maksuttomaan koulukuljetukseen

silloin, jos oppilaan koulumatka

on viittä kilometriä pidempi.

Oikeus maksuttomaan kuljetuk-

seen tai oppilaan kuljettamista

varten myönnettyyn avustukseen

on myös silloin, kun koulumatka

oppilaan ikä ja muut olosuhteet

huomioiden muodostuu oppilaal-

le liian vaikeaksi, vaaralliseksi tai

rasittavaksi. Jos esiopetusta saa-

van oppilaan matka kotoa esiope-

tukseen tai lasten päivähoidosta

annetussa laissa tarkoitetusta

päivähoidosta esiopetukseen on

viittä kilometriä pitempi, oppilaal-

la on vastaava oikeus maksutto-

maan kuljetukseen kotoa suoraan

esiopetukseen tai päivähoidosta

esiopetukseen ja esiopetuksesta

kotiin tai päivähoitoon.

(PerusopetusL 32 §).

Kehitysvammaisten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta

Kehitysvammaisten koululaisten

aamu- ja iltapäivätoiminta on eri-

tyishuolloksi katsottavaa toimin-

taa, jota kunnan sosiaalitoimen

on järjestettävä tarvetta vastaava

määrä. Koska kysymys on alle

16-vuotiaalle kehitysvammaiselle

henkilölle annettavasta osittaises-

ta ylläpidosta, tulee iltapäivähoi-

don olla maksutonta. Kunta ei voi

kiertää laissa sille määrättyjä vel-

vollisuuksia myöntämällä kehitys-

vammaisten henkilöiden tarvitse-

mat erityishuollon palvelut jonkin

muun lain perusteella siten, että

voisi täten periä palvelun käyt-

täjiltä asiakasmaksuja sellaisista

palveluista, jotka erityishuoltoon

lukeutuvina olisivat asiakkaille

maksuttomia. Perusopetuslain

muutokseen (1.1.1999) liittyvässä

hallituksen esityksessä (HE159/1996)

on nimenomaisesti todettu, että

oppilaiden kuntoutus- ja muut

henkilökohtaiset ohjaus- ja tuki-

palvelut jäävät edelleenkin erityis-

huoltona annettavaksi. Koululai-

sen aamu- ja iltapäivätoiminta on

tällainen henkilökohtainen ohjaus-

ja tukipalvelu. Kehitysvammaisen

lapsen aamu- ja iltapäivätoiminnan

tarve tulee mainita erityishuolto-

ohjelmassa.

Mikäli kehitysvammainen lapsi

tarvitsee aamu- ja iltapäivätoimin-

taa nimenomaan kehitysvammai-

suutensa vuoksi, kysymys ei voi

olla päivähoitolain eikä myöskään

perusopetuslain perusteella jär-

jestettävästä normaalipalvelusta.

Tällöin hoito tulee järjestää kehi-

tysvammalain mukaisena erityis-

huoltona. Hämeenlinnan hallinto-

oikeudesta on saatu useita päätök-

siä, joissa nimenomaan todetaan,

että päivähoitolain tai perusope-

tuslain mukaiset palvelut eivät

riitä kattamaan kehitysvammaisen

lapsen hoidon tarvetta. Hoidon

tarpeen on katsottu johtuvan en-

sisijaisesti kehitysvammasta eikä

lapsen iästä. Tapauksia on löydet-

tävissä Tukiliiton internet-sivuilta:

www.kvtl.fi .

Perusopetuslain mukainen aamu- ja iltapäivätoiminta

Perusopetuslain 8 a luku käsittelee

aamu- ja iltapäivätoiminnan jär-

jestämistä. Kunta voi järjestää ja

hankkia aamu- ja iltapäivätoimin-

taa. Jos kunta järjestää tai hankkii

aamu- ja iltapäivätoimintaa, sitä

tulee tarjota kunnassa toimivien

koulujen ensimmäisen ja toisen

vuosiluokan oppilaille sekä mui-

den vuosiluokkien osalta 17 §: n 1

momentissa tarkoitetuille oppilail-

le (erityistä tukea saava oppilas)

kunnan päättämässä laajuudessa.

Aamu- ja iltapäivätoiminnasta

voidaan määrätä maksettavaksi

asiakasmaksu. Kunta päättää

aamu- ja iltapäivätoiminnasta pe-

rittävän kuukausimaksun määrän,

joka saa olla enintään 60 euroa

silloin, kun toimintaa järjestetään

kolme tuntia päivässä. Maksu

voidaan periä jokaiselta sellaiselta

kuukaudelta, jona lapsi osallistuu

aamu- tai iltapäivätoimintaan.

(PerusopetusL 48 f §)

Toimintaa voidaan järjestää

enemmänkin kuin kolme tuntia

päivässä ja ylimenevistä tunneista

voidaan periä maksu erikseen.

Koska aamu- ja iltapäivätoimintaa

järjestetään kaikille perusopetuk-

sen 1. ja 2. vuosiluokan oppilaille,

on perusteltua ajatella, että suurin

osa oppilaista tarvitsee toimintaa

iästään johtuen. Vanhemmat oppi-

laat tarvitsevat toimintaa nimen-

omaan erityisistä tarpeistaan joh-

tuen. Siksi ainakin 9-vuotiaasta

lähtien aamu- ja iltapäivätoimintaa

tulee järjestää kehitysvammaisille

oppilaille erityishuoltona, jolloin

kuukausimaksua ei tule periä. Ope-

tushallitus on hyväksynyt aamu- ja

iltapäivätoiminnan perusteet, joi-

den mukaan toiminta tulee järjestää.

Lisätietoja:

www.opetusministerio.fi

www.edu.fi

Tukiviesti 3-4/2004

Omaishoito

Omaishoidon tuki

Omaishoidon tuesta säädetään

1.1.2006 voimaan tulleessa laissa

omaishoidon tuesta. Omaishoidon

tukea voi hakea kotipaikkakunnan

sosiaalitoimesta. Omaishoidolla

tarkoitetaan vanhuksen, vammai-

sen tai sairaan henkilön hoidon ja

huolenpidon järjestämistä koti-

oloissa omaisen tai muun hoidet-

tavalle läheisen henkilön avulla.

Pääsääntö on, että hoito tapahtuu

hoidettavan omassa kodissa.

Omaishoitajana voi toimia ainoas-

taan hoidettavan omainen tai muu

hänelle läheinen henkilö. Läheinen

henkilö voi olla esimerkiksi avo-

puoliso tai ystävä, joka on käytän-

nössä osallistunut hoitoon ja huo-

lenpitoon. Omaishoidon tuki on

kokonaisuus, joka muodostuu hoi-

dettavalle annettavista tarvittavis-

ta palveluista sekä omaishoitajalle

annettavasta hoitopalkkiosta,

vapaasta ja omaishoitoa tukevista

palveluista. Omaishoidon tuen jär-

jestämisvastuu on edelleen kun-

nalla. Omaishoidon tuesta laadi-

taan yhdessä omaishoitajan ja

kunnan välillä sopimus, jonka liit-

teenä on oltava hoito- ja palvelu-

suunnitelma. Hoito- ja palvelu-

suunnitelma on laadittava yhdes-

sä hoidettavan ja omaishoitajan

kanssa. Suunnitelmaan tulee kirja-

ta omaishoitajan antaman hoidon

määrä ja sisältö, muiden hoidetta-

valle tarpeellisten palvelujen määrä

ja sisältö (esim. tilapäishoito, koti-

palvelu), omaishoitajan hoitotehtä-

vää tukevien palvelujen määrä ja

sisältö sekä miten hoito järjestetään

hoitajan vapaan tai muun poissa-

olon aikana. Hoitopalkkio porras-

tetaan hoidon sitovuuden ja vaa-

tivuuden perusteella. Hoitopalkki-

on vähimmäismäärä on 1.1.2011

lukien 353,62 euroa kuukaudessa.

Omaishoitaja, jonka hoidettava on

säännöllisesti poissa kotoa enem-

män kuin 5–7 tuntia arkipäivää

kohti, on oikeutettu 353,62 euron

hoitopalkkioon, jos hoidettavan

hoidon ja huolenpidon tarve koto-

na on vähäistä suurempaa. Siten

esimerkiksi vaikeasti kehitysvam-

maisen lapsen omaishoitaja voi

olla oikeutettu vähintään 353,62

euron hoitopalkkioon, vaikka lapsi

viettäisi keskimäärin yli 7 tuntia

esimerkiksi koulussa tai päivätoi-

minnassa.

Lisätietoja:

www.kvtl.fi

Tukiviesti 6/2005

Omaishoitajan vapaiden järjestäminen ja niiden maksut

Omaishoitajalla on lakisääteinen

oikeus saada vapaapäiviä kolme

vuorokautta kuukaudessa. Tämän

lisäksi kunta voi myöntää hoidon

sitovuuden ja vaativuuden perus-

teella lisävapaapäiviä sekä mah-

dollisuuden vuorokautta lyhyem-

piin virkistysvapaisiin. Virkistys-

vapaat eivät vähennä hoitajan

oikeutta vuorokauden mittaisiin

vapaapäiviin. Vapaapäivien ja vir-

kistysvapaiden pitäminen eivät

vähennä hoitopalkkion määrää.

Kunnan on järjestettävä hoidetta-

van hoito vapaapäivien ajaksi.

Omaishoitajan lakisääteisen va-

paan aikana hoidettavalle annet-

tavista palveluista peritään hoi-

dettavalta tuloista riippumaton,

vuorokausikohtainen tasamaksu.

Maksu on enintään 9,90 euroa

vuorokaudelta. Maksun suuruu-

teen ei vaikuta se, millaisten pal-

velujen avulla hoito järjestetään

eikä se kuinka paljon palveluja

hoidettavalle annetaan vuorokau-

dessa (asiakasmaksulaki 6 b §).

Lisätietoa: Tukiviesti 6/2004

1/20111/2011

27

Opiskelu

Ammatillinenerityisopetus

Henkilökohtainen avustaja

Järjestämisvastuussa on opiskeli-

jan kotikunta. Avustaja myönne-

tään vammaispalvelulain 9 §: n

nojalla määrärahojen perusteella.

Henkilökohtainen koulunkäyntiavustaja

Järjestämisvastuussa on koulutuk-

sen järjestäjä. Rahoitus tulee ope-

tus- ja kulttuuritoimesta annetun

asetuksen 9 §: n perusteella.

Asetuksen perustelumuistiossa on

mainittu, että henkilökohtainen

avustaja voi olla vain autistisilla ja

vaikeimmin kehitysvammaisilla

henkilöillä.

Opiskelun edellyttämät avustajapalvelut

Järjestämisvastuussa on koulutuk-

sen järjestäjä (laki ammatillisesta

koulutuksesta 38 §). Erityisopetus-

ta saavalla opiskelijalla on oikeus

opiskelun edellyttämiin avustaja-

palveluihin, muihin opiskelijahuol-

lon palveluihin sekä erityisiin apu-

välineisiin. Muista palveluista ja

tukitoimista säädetään vammais-

palvelulaissa.

Opiskelijahuolto

Opiskelijahuollolla tarkoitetaan

opiskelijan hyvän oppimisen, hy-

vän psyykkisen ja fyysisen tervey-

den sekä sosiaalisen hyvinvoinnin

edistämistä ja ylläpitämistä sekä

niiden edellytyksiä lisäävää toi-

mintaa. Tarvittaessa koulutuksen

järjestäjän velvollisuus on ohjata

opiskelija hakemaan näitä etuja ja

palveluita (sosiaali- ja mielenter-

veyspalvelut, päihde- ja ehkäisy-

palvelut sekä työvoimatoimiston

palvelut).

Kuljetusetu

Koulumatkatukea voidaan Kelasta

myöntää opiskelijalle, jonka yhden-

suuntainen koulumatka on vähin-

tään 10 km ja koulumatkan kus-

tannukset ovat yli 54 €/kk. Oma-

vastuuosuus on enintään 43 €/kk

(laki lukioiden ja ammatillisten

oppilaitosten opiskelijoiden kou-

lumatkatuesta 3 ja 5 §). Ammatil-

lisen peruskoulutuksen opiskeli-

joihin rinnastetaan myös vammai-

sille opiskelijoille järjestettyyn

valmentavaan ja kuntouttavaan

opetukseen ja ohjaukseen osallis-

tuvat opiskelijat. Kuljetusta kou-

luun voi järjestää myös kotikunta

vammaispalvelulain 8 §: n ja ase-

tuksen 4–6 §: ien perusteella.

Majoitusetu

Majoituksesta on järjestämisvas-

tuussa koulutuksen järjestäjä.

Asuminen koulutuksen järjestäjän

opiskelija-asuntolassa on opiske-

lijalle maksutonta (laki ammatilli-

sesta koulutuksesta 37 §).

Päivähoito

Lasten päivähoito

Kaikilla alle kouluikäisillä lapsilla

on subjektiivinen oikeus kunnalli-

seen päivähoitoon. Päivähoitoon

ovat ensisijaisesti oikeutettuja eri-

tyistä hoitoa ja kasvatusta tarvitse-

vat lapset. Heidän hoitonsa voi-

daan järjestää:

• Erityispäiväkodissa

• Integroituna normaalipäivä-

kotiin kahden paikalle tai avus-

tajan kanssa

• Perhepäivähoidossa kahden

paikalla tai erityiskorvauksella

päivähoitajalle.

Alle kouluikäisten kehitysvammaisten lasten kuntoutuksellinen päivähoito

Kehitysvammaisten lasten päivä-

hoidon tulee olla maksutonta,

mikäli päivähoito järjestetään ke-

hitysvammaisten erityishuollosta

annetun lain mukaisesti erityis-

huoltona. Erityishuoltoon kuuluvia

palveluja ovat muun muassa

tarpeellinen ohjaus ja kuntoutus

(2 § 3 momentti).

Mikäli lapsen päivähoito järjeste-

tään kuntoutuksellisista syistä

päiväkodissa, hoidon tulee olla

maksutonta sosiaali- ja terveyden-

huollon asiakasmaksuista annetun

lain perusteella (4 § 2 -kohta).

Lain mukaan kehitysvammaisten

erityishuolto on maksutonta alle

16-vuotiaalle lapselle. Mikäli lapsi

tarvitsee päivähoitoa ainoastaan

kuntoutuksellisista syistä, tarvetta

tulee perusteella lääkärinlausun-

nolla, josta ilmenee nimenomai-

sesti päivähoidon kuntoutukselli-

nen merkitys. Kehitysvammaisen

lapsen iltapäivähoidosta ja kun-

toutuksellisesta päivähoidosta

perittäviä maksuja voidaan

verrata asumisen järjestämisestä

perittäviin palvelumaksuihin.

Päivähoitolaki on yleislaki ja

kehitysvammalaki on erityislaki.

Kehitysvammalain säännöksistä

johtuu, että se tulee sovellettavak-

si siinä tapauksessa, ettei vammai-

nen henkilö voi saada tarvitsemi-

aan palveluksia muun lain nojalla.

Arvioitaessa lakien etusijajärjestys-

tä yksittäisessä tapauksessa tulee

tilannetta arvioida asiakkaan ko-

konaisedun näkökulmasta. Yleis-

lain soveltaminen edellyttää, että

asiakkaan palvelutarpeeseen voi-

daan sen nojalla vastata samalla

tavoin kuin erityislain mukaisilla

palveluilla. Lisäksi kehitysvamma-

laki voi tulla sovellettavaksi muun

muassa silloin, kun sen mukainen

palvelu on asiakkaalle taloudelli-

sesti edullisempaa kuin yleislain

mukainen palvelu.

Oikeuskäytännössä on omaksuttu

periaate, jonka mukaan kunta ei

voi kiertää laissa sille määrättyjä

velvollisuuksia myöntämällä

kehitysvammaisten tarvitsemat

erityishuollon palvelukset jonkin

muun lain perusteella siten, että

voisi täten periä palvelun käyt-

täjiltä asiakasmaksuja sellaisista

palveluista, jotka erityishuoltoon

lukeutuvina olisivat asiakkaille

maksuttomia. Hallinto-oikeudet

ovat useissa tapauksissa ottaneet

kantaa kehitysvammaiselle lapsel-

le järjestettävään kuntouttavaan

päivähoitoon ja todenneet sen

erityishuolloksi ja siten maksut-

tomaksi.

Tapauksia on löydettävissä Tuki-

liiton internetsivuilta

www.kvtl.fi

Oikeuskäytännössä mm:

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden

päätös 4.11.2005,

Rovaniemen hallinto-oikeuden

päätös 5.4.2006,

Turun hallinto-oikeuden päätös

29.9.2006 ja

Kouvolan hallinto-oikeuden

päätös 6.11.2006.

Terveydenhuolto

Apuvälineet

Lääkinnälliseen kuntoutukseen

kuuluvat välineet ja laitteet, joita

vammainen henkilö tarvitsee

selviytyäkseen päivittäisistä toi-

minnoista (esim. keppi, proteesi,

pyörätuoli). Terveydenhuolto kor-

vaa myös peruskoulua tai lukiota

käyvälle vammaiselle oppilaalle

lääkinnälliseen kuntoutukseen

kuuluvat henkilökohtaiset ja kou-

lussa tarvittavat apuvälineet (esi-

merkiksi pyörätuoli). Koulu huo-

lehtii koulu- ja luokkakohtaisista

apuvälineistä (esim. pulpetti).

Vammaispalvelulain mukaiset palvelut

Palvelusuunnitelma

Palvelusuunnitelma on suunnitel-

ma niistä palveluista ja tukitoimis-

ta, joita vammainen henkilö tar-

vitsee selviytyäkseen jokapäiväi-

sestä elämästä. Palvelusuunnitelma

laaditaan vammaisen henkilön tai

perheen niin tahtoessa. Vammai-

nen henkilö voi itse pyytää kunnan

sosiaalitoimelta, että hänelle laa-

ditaan palvelusuunnitelma. Sosi-

aalihuollon asiakaslaki velvoittaa

viranomaisia palvelusuunnitelman

tekemiseen, jollei kysymyksessä

ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus

tai jollei suunnitelman laatiminen

muutoin ole ilmeisen tarpeetonta

Vammaispalvelulaki edellyttää,

että palvelutarpeen selvittäminen

on aloitettava seitsemäntenä

arkipäivänä asiakkaan yhteyden-

otosta. Palvelusuunnitelma on

laadittava ilman aiheetonta vii-

vytystä ja palveluja koskevat

päätökset on tehtävä viimeistään

3 kk: n kuluessa hakemuksesta.

(VPL 3 a §, asiakaslaki 7 §).

Palvelusuunnitelmien kautta

kunnat pystyvät kartoittamaan

kunnassa esiintyvän vammais-

palvelulain mukaisten palvelu- ja

tukitoimien tarpeen. Palvelusuun-

nitelma on laadittava yhdessä

vammaisen henkilön itsensä kans-

sa ja tarvittaessa hänen läheisten-

sä läsnä ollessa. Palvelusuunni-

telma ei kuitenkaan ole sellainen

asiakirja, jolla asiakkaalle syntyisi

1/20111/2011

28

oikeus vaatia suunnitelmaan

sisältyviä palveluja ja tukitoimia.

Suunnitelmaan otettua palvelua

ja tukitoimea tulee hakea erikseen

hakemuksella. Tähän hakemuk-

seen viranomainen on velvollinen

antamaan kirjallisen päätöksen ja

muutoksenhakuohjeet. Palvelu-

tarve on kuitenkin tärkeää kirjata

palvelusuunnitelmaan, vaikkei

palvelua heti saisikaan. Merkintä

on osoituksena yhteisesti todetus-

ta tarpeesta, johon myöhemmin

tulee vastata.

Lisätietoja: www.kvtl.fi

Vaikeavammainen

Vaikeavammaisuus määritellään

vammaispalvelulaissa aina tapaus-

kohtaisesti suhteessa palveluun,

jota haetaan. Esimerkiksi vam-

maispalvelulain mukaisia kuljetus-

palveluja myönnettäessä vaikea-

vammaisena pidetään henkilöä,

jolla on erityisiä vaikeuksia liikku-

misessa ja joka ei voi vammansa

tai sairautensa vuoksi käyttää

joukkoliikennevälineitä ilman

kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

Subjektiiviset oikeudet

Subjektiivinen oikeus tarkoittaa

sitä, että kunnan on aina myön-

nettävä haettu palvelu, mikäli

vaikeavammaisuuden kriteerit

kyseisen palvelun kohdalla täytty-

vät. Vammaispalvelulain mukai-

siin subjektiivisiin oikeuksiin

kuuluvat henkilökohtainen apu,

kuljetuspalvelut, palveluasuminen,

asuntoon kuuluvat välineet ja

laitteet sekä asunnon muutostyöt.

Henkilökohtainen avustaja

Vaikeavammaiset henkilöt ovat

oikeutettuja henkilökohtaiseen

apuun tietyin, laissa säädetyin

edellytyksin. Kunta ei voi määrära-

hoihin vedoten evätä henkilökoh-

taista apua, jos hakija täyttää lais-

sa olevat edellytykset palvelun

saamiselle. Henkilökohtaiseen

apuun on oikeutettu henkilö, joka

tarvitsee pitkäaikaisen tai etene-

vän vamman tai sairauden johdos-

ta välttämättä ja toistuvasti toisen

henkilön apua päivittäisissä toi-

missa, työssä ja opiskelussa, har-

rastuksissa, yhteiskunnallisessa

osallistumisessa tai sosiaalisen

vuorovaikutuksen ylläpitämisessä

kotona tai kodin ulkopuolella.

Lisäksi henkilökohtaisen avun

saamisen edellytyksenä on, että

vaikeavammaisella henkilöllä on

voimavaroja määritellä avun sisäl-

tö ja toteutustapa. Sosiaali- ja

terveysministeriön mukaan tämä

tarkoittaa, että vammaisen henki-

lön olisi kyettävä ottamaan kantaa

avuntarpeisiinsa ja niihin vastaa-

misen tapoihin. Vaikeavammaisen

henkilön kuulemisessa voidaan

tarvittaessa käyttää esimerkiksi

tulkitsemista sekä kommunikaa-

tion apuvälineitä ja -menetelmiä.

Myös omaisten ja läheisten asian-

tuntemukseen voidaan tukeutua,

mutta avun tarpeen määrittelyn ei

tule täysin perustua toisen henki-

lön esittämiin näkemyksiin.

Jos henkilön avun ja avustamisen

tarpeet perustuvat pääosin hoi-

vaan, hoitoon ja valvontaan, tulee

niihin vastata muiden sosiaali- ja

terveydenhuollon palvelujen

ja tukitoimien avulla. Tällöin

on usein kyse tilanteista, joissa

vaikeavammainen henkilö ei itse

kykene määrittelemään avuntar-

peitaan, vaan määrittelystä vastaa

pääasiassa joku toinen henkilö.

Henkilökohtaista apua on järjes-

tettävä päivittäisiä toimia sekä

työtä ja opiskelua varten niin pal-

jon kuin vaikeavammainen henki-

lö sitä välttämättä tarvitsee. Mui-

hin tarkoituksiin eli harrastuksiin,

yhteiskunnalliseen osallistumi-

seen tai sosiaalisen vuorovaiku-

tuksen ylläpitämiseen henkilökoh-

taista apua on myönnettävä vuo-

den 2011 alusta lukien vähintään

30 tuntia kuukaudessa.

Kunnalla on useita, vaihtoehtoisia

tapoja järjestää henkilökohtainen

apu. Kunta voi korvata vaikea-

vammaiselle henkilölle avustajan

palkkaamisesta aiheutuneet kus-

tannukset samaan tapaan kuin

aiemmin eli ennen lain muutosta

1.9.2009. Kunta voi myös antaa

vaikeavammaiselle henkilölle

palvelusetelin avustajapalvelun

hankkimista varten. Kolmas

vaihtoehto on, että kunta järjestää

palvelun ostopalveluna, oman

palvelutuotantonsa turvin tai yh-

teistyössä muiden kuntien kanssa.

Lisätietoa:

www.stm.fi /tiedotteet/kunta-

infot (Kuntainfo 4/2009)

www.kvtl.fi

Kuljetuspalvelut

Henkilöllä, jolla on erityisiä vaike-

uksia liikkumisessa ja joka ei ilman

kohtuuttomia vaikeuksia voi käyt-

tää joukkoliikennevälineitä, on

subjektiivinen oikeus vammais-

palvelulain mukaan käyttää kulje-

tuspalveluja ja tarvittaessa saat-

tajaa työ-, opiskelu- ja vapaa-ajan

matkoilla. Saattajapalvelu järjes-

tetään, mikäli henkilö tarvitsee

toisen henkilön apua niin paljon,

että taksin tai invataksin kuljetta-

jan apu ei ole riittävä.

Työ- ja opiskelumatkat korvataan

tarpeen mukaan vaikeavammai-

selle henkilölle kokonaisuudes-

saan ja näiden lisäksi hänellä on

oltava mahdollisuus vähintään 18

yhdensuuntaiseen jokapäiväiseen

elämään kuuluvaan asiointi- ja

virkistysmatkaan kuukaudessa.

Palvelu myönnetään vaikeavam-

maiselle henkilölle ja sen tarve

arvioidaan aina tapauskohtaisesti

lääkärintodistusten ja muiden

selvitysten perusteella. Huomiota

kiinnitetään vammaisen henkilön

omaan sosiaaliseen ja fyysiseen

ympäristöön ja selvitetään, missä

palvelut, harrastukset tms. ovat

saatavilla.

Vaikeavammaisuus ei aina tarkoita

fyysistä vammaa vaan se voi joh-

tua myös siitä, että henkilö ei

osaa tai voi esimerkiksi hahmotus-

vaikeuksien, käytöshäiriöiden tai

pelkotilojen vuoksi käyttää joukko-

liikennevälineitä. Hakemukset on

tutkittava aina tapauskohtaisesti

eikä vaikeavammaisuutta voi rat-

kaista sosiaalilautakunnan yleisesti

määrittelemien perusteiden mu-

kaan. Asiointi- ja vapaa-ajan koh-

de on vammaisen henkilön itsensä

harkittavissa ja matka on tehtävä

asuinkunnassa tai lähikuntiin.

Tulkkauspalvelut

Tulkkauspalvelut siirtyivät Kelan

järjestettäviksi 1.9.2010 uuden

vammaisten henkilöiden tulkka-

uspalveluista annetun lain nojalla.

Siirron yhteydessä asiakkaiden

oikeudet tulkkauspalveluihin eivät

muuttuneet aiemmasta.

Tulkkauspalveluja on järjestettävä

vaikeasti kuulo- ja näkövammaisil-

le vähintään 360 tulkintatuntia

kalenterivuoden aikana. Vaikeasti

kuulovammaisilla, kuulo- ja näkö-

vammaisilla sekä puhevammaisilla

henkilöillä on oikeus saada vuo-

dessa vähintään 180 tulkintatun-

tia. Palveluja voi saada esimerkiksi

työssä käymisen, opiskelun, asioi-

misen, yhteiskunnallisen osallistu-

misen ja virkistyksen yhteydessä

tapahtuvaan tulkkaukseen.

Opiskeluun liittyviä tulkkauspalve-

luja tulee järjestää siinä laajuudes-

sa kuin henkilö välttämättä tarvit-

see selviytyäkseen opinnoistaan.

www.papunet.net/tietoa/tulk-

kauspalvelu/

www.kela.fi /vatu/

Määräraha-sidonnaiset

palvelut

Vammaispalveluissa muut kuin

edellä mainitut palvelut ja tukitoi-

met ovat määrärahasidonnaisia.

Näitä palveluja ja tukitoimia kunta

myöntää tarveharkinnan perus-

teella määrärahojen puitteissa

ottaen huomioon perustuslain

asettamat velvoitteet.

Apuvälineet

Vammaispalvelulain mukaiset

apuvälineet, joita tarvitaan liikku-

misessa, viestinnässä, henkilökoh-

taisessa suoriutumisessa kotona

tai vapaa-aikana (esimerkiksi

harrastusvälineet, VPA 17 §)

Ylimääräiset erityis-ravintokustannukset

Vammaispalvelulain mukaan

vammaiselle henkilölle voidaan

korvata (harkinnanvaraisesti)

ylimääräiset kustannukset, jotka

aiheutuvat erityisravinnosta tai

erityisravintovalmisteista, joita

henkilö joutuu käyttämään pitkä-

aikaisesti ja säännöllisesti. Erityis-

ravinnon tarve tulee olla lääke-

tieteellisesti yksityiskohtaisesti

selvitetty (pelkkä lääkärin suositus

ei riitä). Ensisijaisesti ravintokus-

tannukset tulevat korvattavaksi

hoitotuen ja sairausvakuutuksen avulla. (VPA 19 §)Poikkeuksena gluteeniton ruoka-valio, johon keliakiaa sairastavat saavat korvausta Kelalta.

Kts. Kela.

1/20111/2011

29

Ylimääräisetvaatekustannukset

Vammaispalvelulain mukaan

vammaiselle henkilölle voidaan

korvata (harkinnanvaraisesti)

ylimääräiset vaatekustannukset,

jos henkilö ei vammansa vuoksi

voi käyttää valmiina ostettavia

vaatteita tai jalkineita tai jos vaat-

teet vammasta johtuen kuluvat ta-

vallista nopeammin. Kunta korvaa

vain tavanomaisen vaatetuksen ja

erityisvaatetuksen välisen erotuk-

sen. (VPA 18 §)

Veroasiat

Veronmaksukyvynalentumisvähennys

Jos henkilön veronmaksukyky

hänen ja hänen perheensä käytet-

tävissä olevat tulot ja varallisuus

huomioon ottaen on erityisistä

syistä olennaisesti alentunut, vä-

hennetään puhtaasta ansiotulosta

kohtuullinen määrä, kuitenkin

enintään 1400 euroa. Erityisiä syi-

tä ovat esimerkiksi elatusvelvol-

lisuus, työttömyys tai sairaus.

Yksinomaan sairauskulujen perus-

teella myönnettävän harkinnanva-

raisen vähennyksen edellytyk-

senä on, että verovelvollisen ja

hänen perheenjäsentensä sairaus-

kulujen määrä on vähintään 700

euroa ja samalla vähintään 10 pro-

senttia verovelvollisen puhtaiden

pääoma- ja ansiotulojen yhteis-

määrästä.

Hakemuksessa tulee mainita tar-

kasti vammasta aiheutuvat erityis-

kustannukset kuten lisääntyneet

asumiskustannukset, vaatekus-

tannukset, ruokakulut, erityiset

hygieniakustannukset, apuvälinei-

den kunnostamisesta aiheutuneet

kustannukset, terveydenhoito- ja

sairauskustannukset, avuntar-

peesta johtuvat kustannukset,

kuljetuskustannukset, harrastus-

ja virkistystoiminnan kulut sekä

kaikki muut oleelliset kulut.

Lisätietoja saat kotikuntasi vero-

toimistosta tai: www.vero.fi

Palvelujen hakeminen

Neuvontavelvollisuus

Viranomaisella on yleinen velvol-

lisuus antaa tietoa asian vireille-

panosta sekä käsittelystä. Neuvon-

tavelvollisuus perustuu hallinto-

lakiin ja sosiaalihuollon asiakkaan

asemasta ja oikeuksista annettuun

lakiin. Neuvonnalla tarkoitetaan

myös vastaamista asiakkaan kysy-

myksiin ja tiedusteluihin. Neuvon-

ta voi koskea myös viranomaisen

noudattamia käytäntöjä ja mah-

dollisia vakiintuneita tulkintalinjo-

ja. Asiakkaalle on myös kerrottava

hänen oikeutensa ja velvollisuu-

tensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja

niiden vaikutukset käsiteltävänä

olevaan asiaan (hallintolaki 8 §,

asiakaslaki 5 §).

Hakemus

Palveluja haetaan pääsääntöisesti

kirjallisella hakemuksella. Hake-

muksesta tulee käydä ilmi mitä

haetaan, kuka hakee ja miksi.

Hakemuksesta tulee ilmetä tar-

kemmin mahdollinen diagnoosi ja

hakemuksessa on hyvä selkeästi

ja yksityiskohtaisesti kertoa, miten

vamma haittaa jokapäiväistä elä-

mää ja miten se haetun palvelun

saamisen jälkeen helpottuu. Lisäk-

si kannattaa viitata lääkärin,

psykologin, terapeutin, opettajan

tai muun vastaavan asiantuntijan

lausuntoihin ja ottaa ne hakemuk-

sen liitteeksi.

Mikäli asiakas haluaa tietää, kau-

anko hänen vireille laittamansa

asian käsittely kestää, viranomai-

sella on lakiin perustuva velvolli-

suus asiakkaan pyynnöstä antaa

asiassa käsittelyaika-arvio

(HL 23 §).

Päätös

Kun asia on ratkaistu, siitä on laa-

dittava kirjallinen päätös. Päätök-

sestä on käytävä ilmi päätöksen

tehnyt viranomainen ja päätöksen

tekemisen ajankohta, asianosaiset,

perustelut sekä sen henkilön nimi,

jolta voi tarvittaessa pyytää lisä-

tietoja. Päätöksen perusteluissa on

oltava yksilöity tieto siitä, mihin

asianosainen on oikeutettu tai vel-

voitettu tai miten asia on muutoin

ratkaistu. Päätöksen perusteluista

on lisäksi käytävä ilmi, mitkä sei-

kat ovat vaikuttaneet ratkaisuun

sekä mainittava sovelletut sään-

nökset. Päätökseen, johon saa ha-

kea muutosta, on liitettävä valitus-

osoitus tai muutoksenhakuohjeet

(HL 43-45 §, asiakaslaki 6 §).

Valitus- ja vaikuttamis-

mahdollisuudet

Muutoksenhaku viranomaisen kielteiseen päätökseen

Kun saat viranomaiselta päätök-

sen, johon haluat hakea oikaisua,

aloita lukemalla muutoksenha-

kuohjeet. Toimi niiden mukaisesti

ja laadi kirjallinen oikaisuvaatimus

tai valitus. Kirjoita hakemukseen

nimesi, osoitteesi, päätöksen tie-

dot (päiväys ja kuka päätöksen

on antanut), selkeästi mitä vaadit

(sosiaalilautakunnan päätös on

kumottava ja sinulle on myönnet-

tävä hakemasi palvelu/tukitoimi/

avustus) sekä perustelut minkä

vuoksi juuri sinulle on myönnettä-

vä hakemasi palvelu (olet vaikea-

vammainen henkilö, kerro tarkasti

miten vamma ilmenee ja miten

palvelu asiaa helpottaa jne).

Muista lähettää valitus annetussa

määräajassa tai muutoin sitä ei

käsitellä. Laita liitteeksi mahdolli-

set lääkärintodistukset, fysio- tai

toimintaterapeuttien lausunnot ja

muut asiaan liittyvät asiakirjat.

Valitusaika

Valitusaika alkaa kulua vasta, kun

päätös on annettu tiedoksi eli kun

päätös on vastaanotettu. Taval-

linen tiedoksianto toimitetaan

postitse kirjeellä vastaanottajalle.

Vastaanottajan katsotaan saaneen

asiasta tiedon seitsemäntenä

päivänä kirjeen lähettämisestä

(HL 59 §). Jos päätös saadaan tie-

doksi todisteellisesti eli saanti-

todistuksella, lähtee valitusaika

juoksemaan siitä päivästä, kun

saantitodistus on allekirjoitettu

(HL 60 §). Kunnan sosiaaliviran-

omaisen päätökseen voi vaatia

oikaisua lautakunnalta 14 päivän

kuluessa päätöksen tiedoksisaan-

nista. Lautakunnan päätöksestä

voi valittaa hallinto-oikeuteen 30

päivän kuluessa tiedoksisaannista.

Hallinto-oikeuden päätöksestä

voi valittaa tietyin rajoituksin

korkeimpaan hallinto-oikeuteen

30 päivän kuluessa päätöksen

tiedoksisaannista (HLL 22 §).

Terveydenhuollon hoitoratkaisui-

hin, kuten esim. kuntoutuspäätök-

siin ei yleensä voi hakea muutosta

valittamalla, vaan palveluihin

tyytymätön voi valituksen sijaan

tehdä muistutuksen tai kantelun.

Terveydenhuollossa potilasasia-

mieheltä saa neuvoja ja apua

liittyen potilaan asemaan tai

oikeuksiin. Viranomaisten on aina

neuvottava ja ohjattava asiakasta

valitus- ja muistutusasioissa.

Hallintolaki sääntelee tarkemmin

hallintoasioiden käsittelyä.

Oikeusapu

Yksityinen henkilö voi saada oi-

keudenkäyntiin liittyvissä asioissa

ja muissa asioissa oikeusapua.

Oikeusapu tarkoittaa sitä, että

henkilön oikeudellista asiaa var-

ten tarvitsema avustaja makse-

taan kokonaan tai osittain valtion

varoilla. Oikeudenkäyntiasioissa

oikeusapua tarjoavat julkiset oi-

keusavustajat, asianajajat ja muut

lakimiehet ja muissa kuin oikeu-

denkäyntiasioissa julkiset oikeus-

avustajat. Valtion oikeusaputoi-

mistot antavat myös yleistä neu-

vontaa.

Vähävaraisille oikeusapu on il-

maista. Muiden on maksettava se

osittain itse. Henkilön käyttövaro-

jen perusteella määräytyy, saako

hän oikeusapua ilmaiseksi vai

omavastuuta vastaan. Esimerkiksi

yksinäisen henkilön on mahdollis-

ta saada ilmaista oikeusapua, jos

hänen käyttövaransa kuukausit-

tain ovat enintään 600 euroa. Sen

sijaan yli 1300 euron käyttövaroilla

ei oikeusapua myönnetä lainkaan.

Lisätietoja sekä valtion oikeus-

aputoimistojen yhteystiedot:

www.oikeus.fi

Muistutus

Muistutus on vapaamuotoinen

keino reagoida sosiaalihuollon

henkilöstön tosiasiallisiin toimen-

piteisiin eli esimerkiksi huonoon

kohteluun. Sosiaaliasiamies auttaa

muistutuksen tekemisessä. Muis-

tutus osoitetaan sosiaalihuollon

toimintayksikön vastuuhenkilölle

ja siihen on annettava vastaus koh-

tuullisessa ajassa (asiakaslaki 23 §).

1/20111/2011

30

SosiaaliasiamiesJokaisen kunnan on nimettävä

sosiaaliasiamies. Jos asiakas on

tyytymätön saamaansa palveluun

tai kohteluun, hän voi pyytää so-

siaaliasiamiestä toimimaan sovit-

telijana. Sosiaaliasiamies neuvoo

ja avustaa sosiaalihuollon asiak-

kaita ja avustaa muistutuksen te-

kemisessä. Sosiaaliasiamies seuraa

asiakkaiden oikeuksien ja aseman

kehitystä kunnassa ja antaa siitä

vuosittain selvityksen kunnanhal-

litukselle (asiakaslaki 24 §).

Kantelu

Kantelun voi tehdä kuka tahansa.

Kantelulle ei ole asetettu määrä-

aikoja eikä muotomääräyksiä.

Kantelu tehdään oman alueen

aluehallintoviranomaiselle eli

entiselle lääninhallitukselle. Mui-

ta kanteluviranomaisia ovat edus-

kunnan oikeusasiamies ja oikeus-

kansleri.

Lisätietoja saa aluehallintoviraston

sosiaalitarkastajilta sekä eduskun-

nan oikeusasiamiehen toimistosta.

Lisätietoja:

www.kvtl.fi

www.avi.fi

www.eduskunta.fi

Aloite

Kuntalaisaloitteella tarkoitetaan

kuntalaisen omaehtoista ja oma-

aloitteista tahdonilmaisua johon-

kin toimenpiteeseen ryhtymiseksi.

Kuntalaisen aloite on otettava asi-

anmukaisesti käsiteltäväksi siinä

viranomaisessa, joka on toimival-

tainen aloitetta käsittelemään.

Aloitteen tekijälle on aina ilmoi-

tettava toimenpiteistä, joihin

aloitteen johdosta ryhdytään tai

on ryhdytty.

Lisätietoja: Tukiviesti 6/2004

Lyhenteet

HL = hallintolaki

HLL = hallintolainkäyttölaki

KVL = kehitysvammalaki

SHL = sosiaalihuoltolaki

TLL = tieliikennelaki

VPL = vammaispalvelulaki

VPA = vammaispalveluasetus

Tärkeitä osoitteita

• eduskunta.fi

• fi nlex.fi – sivuilta löytyvät mm. lait, asetukset ja hallituksen esitykset sekä tuomio- istuinten oikeuskäytäntö.

• intermin.fi (sisäasiainministeriö)

• kela.fi – tietoa kelan myöntämistä etuuksista sekä lomakkeita.

• kunnat.net – tietoa Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta.

• kuntaliitto.fi

• kvtl.fi – mm. sosiaaliturvan ja edunvalvonnan osalta lisätietoa sekä oikeuskäytäntöä – mallivalituksia yms.

• lomake.fi – lomakkeita

• avi.fi – aluehallintovirastojen yhteystiedot, julkaisut, lomakepohjat sekä tietoa kantelusta lääninsosiaalitarkastajille.

• maistraatti.fi – tietoa edunvalvonnasta, siihen liittyvistä lomakkeista ja hakemuspohjista sekä palkkioperusteista. – linkkejä maistraattien yhteystietoihin yms.

• minedu.fi (opetusministeriö)

• mol.fi (Työ- ja elinkeinotoimisto) – tietoa perhevapaista

• oikeusasiamies.fi – tietoa oikeusasiamiehelle tehtävästä kantelusta sekä niihin annetuista vastauksista.

• om.fi (oikeusministeriö)

• oikeus.fi (oikeushallinto)

• poliisi.fi – lomakkeita ja tietoa esim. vammaisen henkilön pysäköintiluvasta.

• prh.fi (Patentti- ja rekisterihallitus) – kaupparekisteri, yhdistysrekisteri, säätiörekisteri – tietoa yhdistysten ja säätiöiden perustamisesta sekä sääntömalleja.

• oph.fi (Opetushallitus) – opetukseen liittyviä asioita.

• ray.fi

• stm.fi (sosiaali- ja terveysministeriö)

• thl.fi (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

• tulli.fi – tietoa vammaisille henkilöille myönnettävästä autoveron palautuksesta.

• valtioneuvosto.fi

• vero.fi

– tietoa verotuksesta sekä erilaisia lomakkeita verotukseen liittyen.

1/2011

31

L muodostetaan kunnallisten ter-veydenhuollon yksiköiden yh-teinen potilasrekisteri, joka mahdollistaa potilaan tietojenjouhevan liikkumisen häntähoitavien yksiköiden välillä.Kunnan perusterveydenhuol-lon on vastattava potilaan hoi-don kokonaisuuden yhteenso-vittamisesta.

Hoitotakuu täsmentyy

Hoitotakuu erikoissairaanhoi-dossa täsmentyy. Hoidon tar-peen arvioinnin edellyttämäterikoislääkärin arviot tai eri-tyiset kuvantamis- tai labora-toriotutkimukset on toteutet-tava kolmen kuukauden kulu-essa siitä, kun lähete on saapu-nut sairaalaan. Hoito on edel-leen saatava kuuden kuukau-den kuluessa hoitopäätöksestä.Alle 23-vuotiaiden nuorten on päästävä psykiatriseen hoitoonkolmessa kuukaudessa.

Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö

Ajankohtaisia lakiuudistuksiaUusi vuosi tuo muutoksia lainsäädäntöön. Uudistuksia tulee muun muassa kotikunta- ja terveydenhoitolakeihin.

kunnan asukkaaksi ja sen palve-lujen piiriin. Lainmuutos mah- mahdollistaa esimerkiksi sen, että laitoshoidossa oleva henki-lö voi muuttaa asumaan omais-tensa ja läheistensä lähelle. Lakimuutokset aiheuttavatkustannusten jakamista kun-tien välillä. Palvelujen järjes-tämisvastuu siirtyy muutto-päivästä lukien uudelle kun-nalle, mutta vastuu henkilönhoito- ja hoivapalvelujen kus-tannuksista säilyy hänen aiem-malla kotikunnallaan. Lait tulevat voimaan 1. tam-mikuuta 2011.

Terveydenhuoltolaki lisää asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia

Uusi terveydenhuoltolaki lisääasiakkaiden valinnanmahdol-lisuuksia. Jatkossa asiakas voivalita vapaammin hoitopaik-kansa ja mahdollisuuksien mu-kaan myös häntä hoitavan ter-veydenhuollon ammattilaisen.Hoitopaikan valinnanvapaus

aitoshoidossa olevat ja asumispalveluja sekä per- hehoitoa tarvitsevat voi-vat jatkossa valita nykyistävapaammin kotikuntansa. Ko-tikuntalain ja sosiaalihuolto-lain muutos parantaa erityi-sesti vammaisten ja vanhustenmahdollisuuksia valita koti-kuntansa. Kotikuntalain muutoksen myötä pitkäaikaisen laitoshoi-don, asumispalvelujen tai per-hehoidon tarpeessa oleva hen-kilö voi jatkossa valita uudeksi kotikunnakseen sen kunnan, jonka alueella olevassa toimin-tayksikössä tai asunnossa hän tosiasiassa asuu. Valintaoikeu-den käyttäminen edellyttää si-tä, että hoidon tai asumisenarvioidaan kestävän tai se onkestänyt yli vuoden. Sosiaalihuoltolain muutok-sen myötä henkilö voi pyytää palvelutarpeen arviointia ja palvelujen järjestämistä myösmuualta kuin kotikunnastaan.Näin henkilö voi hakeutua ny-kyisestä kotikunnastaan toisen

laajenee vaiheittain. Ensimmäinen vaihe tulee voimaan terveydenhuoltolainvoimaantulon yhteydessä, jol-loin asiakas voi valita hoidos-taan vastaavan terveysasemanoman kunnan tai yhteistoi-minta-alueen sisällä. Erikois-sairaanhoidon yksikön voi va-lita laajemmalta alueelta yh-teisymmärryksessä lähetteentekevän lääkärin tai hammas-lääkärin kanssa. Asiakas voi käyttää julkisia terveyspalveluja myös kotikun-tansa ulkopuolella siellä, missä hän oleskelee pitempiaikaises-ti. Vastuu sairauden kokonais-hoidosta säilyy asiakkaan omal-la terveyskeskuksella (yleensäkotikunnassa) ja palveluja saaomassa terveyskeskuksessa teh-dyn hoitosuunnitelman mu-kaan. Toinen vaihe tulee voimaan 1.1.2014, jolloin valinnanvapa-us laajenee koskemaan koko maan terveyskeskuksia ja eri-koissairaanhoidon yksiköitä. Sairaanhoitopiirin alueella

Voiko työosuusrahan määrä vaihdellasamassa työkeskuksessa?

savertaisesti kaikille henki-löille riippumatta heidän yk-silöllisistä toiminta- ja työky-kyyn liittyvistä rajoitteistaan. Lainsäädäntö mahdollistaajo nykyisin sen, että kunta mak-saa samansuuruista työosuus-rahaa kaikille työtoimintaan

Kansanedustaja Jouko Laxell (kok) teki syksyllä kirjallisen kysymyksen eduskunnan

puhemiehelle. Kysymyksessä ihmeteltiin, voi-daanko kunnan sisällä kyseinen sosiaalietuus

määritellä erisuuruiseksi samassa työ-keskuksessa toimiville vammaisille henkilöille?

Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok) vastasi kysy-mykseen muun muassa näin: ”Vammaisten henkilöidenmahdollisuudet osallistua työn-tekoon ovat yksilökohtaisia. Osa vammaisista henkilöistä työs-kentelee tavanomaisissa työ-paikoissa tai työkeskuksissa. Osa vammaisista on rajoittu-neemman toimintakykynsä vuoksi sijoitettu tuetun työl-listymisen mallin mukaisestiavoimille työmarkkinoille. Osavammaisista henkilöistä osal-listuu erityishuollon huolto-suhteiseen työtoimintaan. Täs-tä toiminnasta heille voidaanmaksaa työosuusrahaa.

osallistumisesta. Tällöin työ-toiminta on kysymyksessä tar-koitetun kaltaista sosiaalipalve-lua, jossa henkilön työpanok-sella ei ole keskeistä merkitystä. Lainsäädäntö kuitenkin mah-dollistaa työosuusrahan käyt-tämisen taloudellisena kan-nustimena vaativampaa työ-toimintaa tekevän vammaisen henkilön kohdalla. Tällöin työ-osuusrahan maksaminen pe-rustuu henkilön toimintaky-kyyn ja siten mahdollisesti myös toiminnan tulokseen. Näin ollen työosuusrahan taso määräytyy yksilökohtaisesti.

Lähde: www.eduskunta.fi

Kuntien ja kuntayhtymientyökeskuksissa järjestämän vammaisten henkilöiden toi-minnan tarkoitus on ensi si-jassa sosiaalipoliittinen, ei ta-loudellinen. Toimintaan osal-listuminen on mahdollista la-issa säädetyin edellytyksin ta-

1/2011

32

H den oikeuksia koskeva sopimus edellyttää myös oman päätök-senteon tuen kehittämistä. Suomeen tulisi luoda tuetun päätöksenteon järjestelmä, jon-ka avulla henkilö, jolla on vai-keuksia valintojen tekemises-sä, päätöksen muotoilussa ja kommunikaatiossa, voi tehdä itse elämäänsä koskevia pää-töksiä. Tukea voidaan antaa tiedon ja vaihtoehtojen etsimi-sessä, ratkaisun etujen ja hait-tojen punnitsemisessa, omien toiveiden selvittämisessä ja niistä kertomisessa sekä pää-tösten täytäntöönpanossa.

Tienraivaajia tarvitaan

Henkilökohtaisen avun ja muun yksilöllisen ja itsemää-räämisoikeuden turvaavan pal-velun kehittäminen vaatii laa-jaa yhteistyötä. On tärkeää jakaa positiivi-sia kokemuksia ja kannustaaihmisiä hakemaan henkilö-kohtaista apua. Tarvitsemmemyös rohkeita tienraivaajia,jotka uskaltavat viedä asiaansatulkinnanvaraisissa tilanteis-sa eteenpäin. Oikeuslaitokselta vaaditaanvammaispalvelulain tarkoituk-sen ja tavoitteiden ymmärrys-tä ja kunnilta viisaita budjetti-päätöksiä. Sosiaali- ja terveysministe-riön tulee jatkaa hyvin alkanut-ta vammaispalvelulain kehit-tämistyötä yhteistyössä vam-maisjärjestöjen kanssa.Sen työn tueksi tarvitaan hyvä hallitusohjelma ja poliittisetpäätökset, joissa kehittämis-tarpeet on huomioitu.

Sirkka Sivulajohtava lakimiesKehitysvammaisten Tukiliitto

Henkilökohtaisen avun toteuttamis-tapoja kehitettävä rohkeasti

enkilökohtaista apua koskevat säädökset ovat olleet voimassalähes puolitoista vuotta. On ai-ka pysähtyä miettimään, kuin-ka laki on toteutunut käytän-nössä ja kuinka sitä pitäisiedelleen kehittää. Ennen lain voimaantuloa erityisesti kunnat pelkäsivät huimia henkilökohtaisesta avusta aiheutuvia kustannuk-sia. Nyt näyttää siltä, että odo-tettua kustannusten vyöryä ei tullutkaan. Järkevä palvelu-kokonaisuus on tuonut usein myös säästöjä. Henkilökohtai-sen avun eri toteuttamistapo-ja tulee rohkeasti kehittää, jotta myös ne henkilöt, jot-ka eivät kykene tai halua toi-mia työnantajina, voivat saa-da apua. Hyviä malleja on jo olemassa eri puolilla maata.

Apu mahdollistaa oikeudet arjessa

YK:n vammaisten henkilöidenoikeuksista annetun yleissopi-muksen periaatteena on yksi-löllisen itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden kunni-oittaminen, yhdenvertaisuus,täysimääräinen ja tehokas osal-listuminen sekä osallisuus yh-teiskuntaan. Oikein toteutetturiittävä henkilökohtainen apu mahdollistaa näiden oikeuksientoteutumisen arjessa. Vammaispalvelulain tavoi-te yhdenvertaisuuden lisäämi-sestä on osin toteutunut, mutta kehitysvammaisilla henkilöillä on edelleen heikommat mah-dollisuudet saada apua kuin muilla. Kynnys ylittää avun saannin edellytykset on muo-dostunut monin paikoin kor-keaksi. Laki edellyttää, että henkilöllä tulee olla voimava-roja määritellä avun sisältö ja

toteutustapa. Useat kunnat ja jopa jotkut hallinto-oikeudet ovat tulkinneet tätä edelly-tystä huomattavasti lain sää-täjän tarkoitusta tiukemmin. Turun hallinto-oikeudenhenkilökohtaisen avun myön-tämiskriteereitä koskeva rat-kaisu on puolestaan hyvä esi-merkki positiivisesta voima-varakysymykseen liittyvästäratkaisusta. Oikeus on katso-nut, että melko vaikeasti ke-hitysvammaisella pääasiassa kuvakommunikaatiota käyttä-vällä henkilöllä, joka tarvitseelähi-ihmisten tuen saadakseenmielipiteensä esille, on oikeussaada henkilökohtaista apua, vaikka henkilö ei pystynyt kummassakaan suunnittelu-palaverissa kommentoimaan itseään koskevia asioita. Oi-keuden mukaan henkilökoh-taisen avun tarkoitus on ni-menomaan auttaa toteutta-maan omia valintoja. Kehitysvammaisen henki-lön avuntarve on erilainen kuin liikunta- tai aistivammaisilla henkilöillä. Apua ja tukea tar-vitaan usein juuri itsenäisen päätöksenteon mahdollistami-seen. Päätöksenteon tuki ei tarkoita sitä, ettei henkilö itse riittävän avun saatuaan olisi kykenevä tekemään ratkaisuja.

Omaishoidon tuki on eri järjestelmä

Kovin usein kielteiset henki-lökohtaisen avun päätökset perustellaan siten, että hen-kilö ei täytä avun saamisen edellytyksiä, koska avuntarve perustuu pääasiassa hoivaan, hoitoon ja valvontaan. Kuopi-on hallinto-oikeus on omas-sa ratkaisussaan korostanut, että henkilökohtainen apu onitsenäisen ja omista valinnois-

ta lähtevän toiminnan mah-dollistaja. Omaishoitoon sen sijaan sisältyy selkeä hoivanja hoidon elementti, joka eilähtökohtaisesti kuulu avus-tajajärjestelmään. Oikeus on todennut, että henkilökohtainen apu ja oma-ishoidon tuki ovat siten kaksi eri järjestelmää, jotka eivät sul-je toisiaan pois. Omaishoitajan tehtäviin kuuluu huolehtia hoi-dettavan henkilön hoidosta ja huolenpidosta. Velvollisuute-na ei ole avustaa hoidettavaa henkilöä tämän harrastuksis-sa, yhteiskunnallisessa osallis-tumisessa tai sosiaalisen vuo-rovaikutuksen ylläpitämisessä. Korkeimmassa hallinto-oi-keudessa on vireillä useampihenkilökohtaista apua koskeva valitus, joissa on kyse juuri voi-mavaraedellytyksestä. Toivot-tavasti saamme korkeimmasta hallinto-oikeudesta hyviä käy-täntöjä yhtenäistäviä ratkai-suja.

Apua itsenäiseenpäätöksentekoon

Selkeyden vuoksi vammaispal-velulain luetteloa asioista, joi-hin apua pitää myöntää, on täy-dennettävä. Jotta säädös tur-vaisi yhdenvertaisen avun saannin myös kehitysvammai-sille henkilöille, lakiin tuleelisätä velvoite antaa apua myösitsenäiseen päätöksentekoonja oman elämän hallintaan. Lainsäädäntöä on myös ke-hitettävä siten, että kaikkein vaikeimmin kehitysvammai-set henkilöt, jotka tarvitsevaterityisesti hoivaa, hoitoa ja valvontaa, voivat saada itse-määräämisoikeutta ja osalli-suutta edistävää henkilökoh-taista apua vastaavaa palvelua. YK:n vammaisten henkilöi-

1/2011

33

Päätoimipaikka: PL 13, 14201 Turenkipuh. (03) 685 21, www.kiipula.fi

Hämeenlinna Janakkala Tampere LahtiForssa Riihimäki Vantaa Kouvola

Kiipulan ammattiopisto

Tilaa hakijan opas ja tutustu erityisopetuksen koulutustarjontaan.

www.kiipula.fi | ammattiopisto@kiipula.fi

Ammatillinen perustutkintokoulutus Valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus

Tule hakemaan meiltä elämän eväitä monipuolinen koulutustarjonta esteetön opiskeluympäristö saat henkilökohtaista tukea ja ohjausta

Koulutuskeskuksemme on ammatillinen erityis-oppilaitos, jossa voi suorittaa ammatillisenperustutkinnon yksilöllisesti.

Valmennusta opiskelutaitoihin, oman arjen hallintaan sekä tukea sopivan työn tai opiske-lupaikan löytämiseen voit saada opiskelemalla erilaisilla valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksenopintolinjoilla.

www.ijkk.fi

Elämän makuista - Elämän mukaista

INVALIDILIITON JÄRVENPÄÄN KOULUTUSKESKUS PL 46 (Mannilantie 27 - 29), 04401 Järvenpää, puh. 09 292 011, faksi 09 2920 1270sähköposti: opintotoimisto@ijkk.fi , www.ijkk.fi

Hakuaika

päättyy

8.4.2011

1/2011

34

Tanskassa syntyy nyt uuslaitoksia

T LEV ajaa kehitysvammaistenihmisten asioita

Kehitysvammaisten Tukiliiton paikallinen vastine on LEV, Vajaamielisten maakuntaliit-to. Se perustettiin 1952 kun kehitysvammaisten ihmisten huono laitoskohtelu herätti vanhemmat avaamaan vuoro-puhelua viranomaisten kanssa. LEV:n puheenjohtaja, Chris-tine Borchert, kertoo nimen jääneen elämään lyhenteen myötä. Nykyään Tanskassakin puhutaan vajaamielisten sijaankehitysvammaisista ihmisistä.

Christine Borchert, LEV:n (Landsdækkende

forening for udviklingshæmmede) puheen-

johtaja, kertoi tanskalaisten vanhempien

taistelusta kehitysvammaisten lastensa

puolesta. Viralliset, ministeriöön ja lainsäätä-

jiin suorassa yhteydessä olevat vaikutuskeinot

ovat melko vähäiset.

Kehitysvamma-alan opintomatka Tanska, Kööpenhamina 1. – 3.12.2010

anskaa on pidetty vam- maispolitiikan malli- maana myös Pohjois-maissa. Erilaisia apu- ja tuki-järjestelmiä on ollut tarjolla1970-luvun lopulta lähtien, jolloin hoitokodeista haluttiinmuuttaa omiin asuntoihin. 1980-luvun hyvinvointi ja asenneilmapiiri toivat myös kehitysvammaisille ihmisilletyötä, koteja, kouluja ja harras-temahdollisuuksia aidon in-kluusion periaatteella. Pikku-hiljaa kovenevat asenteet ja1990-luvun lamasta fi nanssi-kriisin syliin syöksynyt talous

ovat kuitenkin tehneet tehtä-vänsä.

Toimintaympäristössä on paljon yhtäläisyyksiä

Kysyimme Tanskan kansalli-sesta osaamis- ja neuvonta-keskuksesta (VISO), millaista on tanskalainen vammaispo-litiikka tänä päivänä. Vastausoli kaksijakoinen. Toisaalta so-siaaliministeriön alainen kes-kus ja sen tukemat lukuisatprojektit halutaan tuottamaanosallistavaa kansalaisuuttamyös vammaisille henkilöille.

Toisaalta tämä aito kansalai-suus ei monessakaan asiassakoske kehitysvammaisia ih-misiä. Tiukka taloustilanne on tanskalaisille yhtä tuttu mant-ra kuin suomalaisillekin. Niuk-kenevista varoista jakamista onpyritty tasaamaan kuntia yh-distämällä. Samalla kuntalii-toksille on siirtynyt päävastuu palvelujen järjestämisestä. Uu-sia velvoitteita koskevat lait ovat kuitenkin jääneet epämää-räisiksi. Järjestämisvastuu on,mutta siitä ei ole tietoa, mitentätä vastuuta toteutetaan.

Teksti ja kuvat

Sanna Välkkilä

1/2011

35

Glad Flagskole on sekä opin-

ahjo, että työpaikka. Toiveena

on, että toiminta kannattaisi

tulevina vuosina niin, että

ohjelmia voitaisiin tuottaa yhä

enemmän. Samalla opiskelijoi-

den työtä ja kehitysvammai-

sille ihmisille tärkeitä asioita

saataisiin enemmän esille.

Vaikuttamistoiminta tähtääedelleen parempiin asumis-oloihin. LEV omistaa runsaasti kiinteistöjä, joita se vuokraaeteenpäin sekä yleisillä mark-kinoilla, että erityisesti kehi-tysvammaisten ihmisten asun-noiksi. Tavoite on, että kehi-tysvammainen voi itse päättää miten ja kenen kanssa asuu se-kä millaista tukea asumiseensa haluaa. Borchert kertoo kui-tenkin, että eri kunnissa tilan-ne saattaa olla hyvin erilainen. Laitosten purkamisen jälkeen alettiin Tanskassa rakentaa pik-ku hiljaa yhä suurempia ja suurempia yksikköjä niin, että nykyään puhutaan asuntoloi-den sijaan jo uuslaitoksista. Miksi vielä kymmenisenvuotta sitten kukoistanut in-kluusio ja sitä tukevat vam-maispoliittiset päätökset ovatnyt jättämässä kehitysvam-maiset ihmiset yhteiskunnanulkopuolelle? Christine Bor-chert pitää syynä asenneilma-piirin muuttumista todella kovaksi ja egoistiseksi. Suure-na henkilökohtaisena huolenaLEV:n puheenjohtaja pitää si-

niin kokkausta, draamaa, tv- jaradiotuottamista kuin animo-intia ja grafi ikkaakin. Opetta-jiksi valitaan alansa asiantun-tijoita. Myös tekniset välineet, kuten kamerat ja editointi-laitteet, ovat kehityksen kärkeä. Yhteiskuntaoppia opettavaMikael Raarud on sitä miel-tä, että kolmen vuoden opin-tolinjalta valmistuvat nuoretovat taidoiltaan kilpailukykyi-siä myös avoimilla työmark-kinoilla. Työllistyminen oppi-laitoksen ulkopuolelle on kui-tenkin hankalaa. Oppilaitos työllistääkin val-mistuvia nuoria myös itse. Sil-lä on jopa oma, kehitysvam-maisten ihmisten tuottama jakansallisessa verkossa säännöl-

lisesti viikoittain näkyvä TV-ohjelma, TV Glad. Kanavalla esitetään opiskelijoiden itsensä alusta loppuun tekemiä kes-kustelu-, musiikki- ja haastatte-luohjelmia, uutisia, reportaase-ja, sketsiohjelmia ja draamaa.

Ei ehkä malli, muttakenties opettaja

Vanha mielikuva Tanskasta in-klusiivisena hyvinvointivalti-ona näyttää murenevan. Vaik-ka monia yhtäläisyyksiä Suo-meen onkin, on lakien säätä-miseen tähdätty vaikutustyö luonut meille selkeästi naapu-ria tukevamman pohjan kehi-tysvammaisten ihmisten asioi-den edistämiselle. Jos Tanska ei enää olekaan Suomelle mallimaa, voisiko sil-tä silti oppia jotakin? Ehkä voi-si ainakin esittää kysymyksen: miten erityisoppilaitoksiin ja asuntoloihin aidatusta maail-masta voi päästä avoimille työ-markkinoille ja osaksi yhteis-kuntaa? Suunnittelemmeko me palveluja enemmän tueksi vai turvaksi? Ja millaisin ehdoin?

tä, että Tanskassa kehitys-vammaiset lapset käyvät tänäpäivänä harvoin samaa kou-lua kuin muut lapset ja nuoret. Hänen mukaansa vanhemmateivät edes halua lapsiaan yleis-opetuksen kouluihin, koskanämä olisivat ”kuin sammak-koja prinsessojen ja prinssienkeskellä”.

Ilon pilkahduksia

Asuminen on valumassa takai-sin laitoksiin ja koulumaailmaon unohtanut integraation, mutta valonpilkahduksiakin löytyy. Yksityinen Glad Flag-skole -oppilaitos jatkokouluttaakehitysvammaisia, 16–24 -vuo-tiaita nuoria. Opetuslinjoina on

TV Gladin jouluaiheinen ohjelma syntyy

täysin kehitysvammaisten opiskelijoiden

käsissä: tarinan suunnittelusta, ohjaami-

sesta ja näyttelemisestä, valo- ja kuvaus-

tekniikkaan sekä leikkaamiseen.

1/2011

36

J Ä R J E S T Ö S I V U T

”Ohjaaja on käyttöliittymä”

Tulevat Kehitysvammaisten Tuki-liiton kurssiohjaajat oppivat, että joskus vastuu painaa aivan konk-reettisesti. Ja että tilanteet jousta-vat ja ohjaajat niiden mukana.

Teksti ja kuvat

Saila Keskiaho

TAMPERE

Ilkka Miettinen odottaa

käytännön kohtaamisia

1/2011

37

K

J Ä R J E S T Ö S I V U T

ennen kaikkea yhdessä teke-mistä ja olemista. – Eikä työ oleyksisuuntaista. Siinä saa itsepaljon, ja samalla voi olla toi-sille, hän iloitsee.

Tilanteen tasalla

Ensimmäiset ohjaajat saavat il-moittautua rekisteriin jo kou-lutuspäivän päätteeksi. Heidän tuleva työnsä on ohjata, tukea, avustaa ja mahdollistaa, ku-ten kurssitoiminnassa pitkään mukana ollut Emilia Siltanen miettii kollegoidensa kanssa. Eikä tilannetajustakaan ole haittaa. Eräs kurssilainen ei suostunut panemaan college-paitaa päälleen. Ohjaajat ajat-telivat, että vastaanhangoitte-lun syy oli kehitysvammaisuu-dessa. Myöhemmin joku oival-si, että paidassa olleen kuviontikkaus ärsytti herkkää ihoa. Jatkossa kurssilainen puki alus-paidan päälleen, eikä collegenkanssa ollut sen jälkeen mi-tään ongelmia.

yllä siinä tulee rajoja rikottua, tai oikeastaan räjäytettyä, kun sitä tar-poo Karjalan metsissä paukku-pakkasella vaikeavammaisenporukan kanssa, projektisuun-nittelija Pia Björkman muiste-lee erästä kurssikokemustaan. – Mutta hyvällä suunnittelullasiitäkin selvittiin! Kuulijat hymyilevät rohkai-sevalle esimerkille. He osallis-tuvat Kehitysvammaisten Tu-kiliiton järjestämään ohjaaja-koulutukseen Tampereen Tulp-paanitalossa joulukuussa 2010. Koulutus valmentaa ohjaajan töihin liiton järjestämille kehi-tysvammaisten kursseille. Paikalla on kolmisenkym-mentä kuulijaa. Tällä kertaa kaikki halukkaat mahtuivat, mutta koulutussuunnittelija Pia Mölsä muistaa koulutuk-sia, jolloin on pitänyt tehdävalintoja.

Varmuus tekemisen kautta

Yksi kurssille päätyneistä on jyväskyläläinen Ilkka Mietti-nen. Tieto kurssista kiiri Miet-tisen korviin ystävän kautta, ja kun ainejärjestön sähköposti-listalle tuli kurssi-ilmoitus, hänoli välittömästi mukana. Erityispedagogiikkaakinopiskelleella Miettisellä ei olejuuri aikaisempaa kokemustatyöstä kehitysvammaisten kans-sa: – Tieto on jäänyt lueskeluntasolle. Kurssityöstä hän kaipaakineniten kohtaamisia ihmisten kanssa. – Vaikka sitä luulee tie-tävänsä, miten toimia käytän-nön tilanteissa, todellisuus onkuitenkin toista, luokanopetta-jaksi opiskeleva Miettinen ar-velee. – Tietenkin vastuu pelot-taa, mutta tekemisen kauttasyntyy varmuus.

Ohjaajan vastuu ja vapaus

Vastuu toistuu päivän puheen-vuoroissa usein, sillä kurssit janiille osallistuvien elämänti-lanteet vaihtelevat rajustikin.Sama ohjaaja voi tehdä peräk-käisillä kursseilla työtä ensinsylivauvojen ja sitten jo itse-näisten aikuisten kanssa.

Jokaisella ihmisellä ja per-heellä on erilaiset tarpeet, joi-ta pitää kuunnella herkin kor-vin. Kun epilepsiakohtaus yl-lättää, ohjaaja ei voi vain ve-täytyä vaivihkaa syrjään vaan hänen täytyy ottaa tilanne hal-tuun tavalla tai toisella. Toisaalta vastuun kääntö-puolena on vapaus. Kurssista tulee ohjaajiensa ja osallistu-jiensa näköinen. Flamencontaitaja voi halutessaan polka-ista pystyyn tiiviin alkeis-kurssin. Vain taivas ja järkiovat ideoiden rajana. Joskus vastuun taakka pai-naa ihan fyysisesti. Pia Björk-man kertoo, kuinka muuan äiti oli ensimmäisenä kurssipäivä-nä tuonut jo aikuisen poikansa suoraan hänen syliinsä. Jäl-keenpäin äiti kertoi, että oli vain halunnut nähdä, kuinka ohjaa-ja reagoi uudessa tilanteessa.

Kynnystä madaltamaan

Ohjaajakoulutus on eräänlai-nen tiedonantotilaisuus. Sen jälkeen kuulijat voivat päättää, onko heistä freelance-kurssi-työhön. Se ei sovi kaikille, mutta töihin päätyneet ovatkin sitten sitoutuneet tiiviisti. Ohjaajat ovat useimmiten itse yhteydes-sä Tukiliittoon ja kysyvät, tar-vittaisiinko kurssille käsipare-ja. Tällä hetkellä ohjaajarekis-terissä on noin sata aktiivia. Suunnittelija Kari Vuoren-pää katsoo yleisöään ja kut-suu tulevia ohjaajia käyttöliit-tymiksi. Maailma on täynnä abstrakteja käsitteitä ja vaikei-

ta rakenteita, jotka ovat joil-lekin kehitysvammaisille ih-misille ylitsepääsemättömiä. Ohjaaja voi madaltaa kynnystä ja auttaa ohjattavaansa osalli-seksi muusta yhteiskunnasta– muttei holhoten, vaan tukien ja oikeaan aikaan irti päästäen.

Väylä työelämään?

Anna-Maria Suovirta, joulu-kuussa valmistuva kasvatus-tieteilijä, on hänkin opiskellut erityispedagogiikkaa ja haavei-lee nyt lisäopinnoista. – Jos töi-tä ei heti valmistumisen jäl-keen löydy, tämä voisi olla yk-si väylä työelämään, Suovirtapohtii. – Työssä tulee varmasti eteenpaljon uusia tilanteita. Olen senverran utelias, etten viitsi kiu-sata itseäni tietämättömyy-dellä, vaan kysyn neuvoa. Suo-virta odottaa ohjaajantyöltä

Ryhmätyössä syntyi uusia oivalluksia.

Erityispedagogiikka kiinnostaa

Anna-Maria Suovirtaa.

Pia Björkman ja

Emilia Siltanen

jakoivat kurssi-

kokemuksiaan.

1/2011

38

H

Pienistä toive

J Ä R J E S T Ö S I V U T

Teksti ja kuvat

Saila Keskiaho

HELSINKI

Helsingin Kehitysvammatuki 57 tarttuu rohkeasti kentän ideoihin. Niistä sai alkunsa myös kohta 20-vuotias Ystävätupa.

sesti puhuttiin kehitysvam-maisista. Kehitys oli kulkenutulos laitoksista kohti asunto-loita ja ryhmäkoteja. Virike-toiminnan tilalle etsittiin yhäuusia, todellisia työmahdolli-suuksia. – Kehityvamma-alalla on siir-rytty kohti omaa päätäntäval-taa, Aalto-Rauhala summaa. – Aikaisemminkin puhuttiinyksilöllisyydestä, mutta nyt mennään yhä henkilökohtaisem-paan suuntaan. Olemme mat-kalla tasa-arvoisempaan maa-ilmaan. Tosin työsarka ei helpollakavennu: – Ennen kaikkea tar-vittaisiin asennemuutosta. Ke-hitysvammaiset ihmiset voivatopiskella, työskennellä, asua jaelää tasa-arvoisesti muidenrinnalla vasta kun ei-kehitys-vammaiset luopuvat ennakko-

T U K I L I I TO NP E R U S TA J AYH D I S T Y K S E TK E R TO VAT

ämyisistä nurkista nou- see vähän väliä naurua ja puheensorinaa. Jou-ko Hälinen istuu koko illanpianon ääressä ja viihdyttääyleisöään jatsahtavilla joulu-klassikoilla. Helsingin Kehi-tysvammatuki 57:n Ystävä-tuvassa on pikkujoulut. Juhlaan antaa aihetta pait-si joulu myös yhdistyksen pit-kä taival. Helsingin Kehitys-vammatuki 57 täyttää pian 54 vuotta. Perustamisvuosi 1957 on päässyt jopa yhdistyksen nimeen asti. Nykyään Helsin-gin Kehitysvammatuki 57 työl-listää noin 50 vakituista ja pa-risataa kausityöntekijää.

Vaihtoehtoja elämään

Toiminta lähti liikkeelle asian-tuntijoiden – opettajien ja lää-

kärien – sekä perheiden aloit-teesta. Vammaispolitiikan grandold lady, sisar Aino Miettinenkutsui lehti-ilmoituksella ko-koon asiasta innostuneita. 1950-luvun yhteiskunnassalaitos oli usein ainoa paikka kehitysvammaiselle ihmiselle.Silloisen Vajaamielisten tuenperustajajäsenet olivat toista mieltä. Yhdistys perusti ensim-mäisten joukossa vuonna 1967 kehitysvammaisten asuntola Omakodin laitoksen vaihto-ehdoksi.

Kohti tasa-arvoa

Kun Päivi Aalto-Rauhala aloitti yhdistyksen toiminnan-johtajana joulukuussa 2005, maailma näytti toiselta. Vuosi-en varrella vajaamielinen-sana oli poistunut käytöstä ja ylei-

luuloistaan.

Kiireetöntä yhdessäoloa

Ystävätuvalla juhla yltyy. No-pea gallup glögimukien äärellä tuottaa yksimielisen tuloksen.Lähes kaikki mainitsevat Ys-tävätuvan parhaiksi puoliksikavereiden tapaamisen ja kii-reettömän kahvittelun. Myös biljardipöytä vetää in-nokkaita pelaajia. Pikkujouluis-sakin sen äärellä on tungosta. Laura Loimaranta ja Mar-kus Lohikoski käyvät jokaviikko Ystävätuvalla. – Perhekeskeisyys ja yhdes-säolo ovat joulussa parasta, hetoteavat. Hetken päästä he li-säävät: – Ja lahjat.

Ystävätupa täyttyi nopeasti

Ystävätupa on yksi Helsingin Kehitysvammatuki 57:n suu-rimmista lahjoista. Vapaa-ajan-ohjaaja Marja Savolainen al-koi kehittää toimintaa vuon-na 1991. Savolainen avaa oven pie-neen tilaan, joka on nykyisin toimistokäytössä. Hän muiste-lee Ystävätuvan ensimmäistä kuutta vuotta ja ihmettelee,kuinka kaikki halukkaat mah-tuivatkin tupaan. Iltoja pidet-tiin 46 neliön huoneessa ja tu-palaisia oli parhaimmillaankymmeniä. Savolainen luon-nehtii tunnelmaa tiiviiksi. Vuon-na 1997 Ystävätupa sai avaram-mat tilat yhdistyksen toimis-ton lähettyviltä. – Aluksi Ystävätuvassa kävivain pari ihmistä mutta sana levisi nopeasti ihmiseltä ihmi-selle, Savolainen kertoo. Sana on tuottanut tulosta: pikku-jouluissa viisikymmenpäinen juhlijajoukko on vallannut soh-vat ja tuolit alta aikayksikön.

Laura Loimaranta ja Markus

Lohikoski ovat konkarikävijöitä.

1/2011

39

ista versoo toimintaa

J Ä R J E S T Ö S I V U T

distavat kaikki: – Kyllä meidänporukat pärjäävät, kun heilleantaa mahdollisuuden.

Odotusta ilmassa

Pikkujouluillan kohokohta onlähenemässä ja ilmassa on sel-vää jännitystä. Selviääkö jou-lupukki paikalle vai onko hänjuuttunut Helsingin lumiki-noksiin? Raine Syrjäselle Ystävätu-pa on tuttu jo pitkältä ajalta. Arabianrannassa asuva mies ontutustunut tuvassa uusiin ih-misiin. Nyt mielessä on kuiten-kin jo joulu: – Hauskinta on, että saa joululahjoja, Askolassa pyhiä viettävä Syrjänen tuumii. Hän on tuonut itsekin pienen lahjan pikkujouluihin. Pian joku onnekas saa sen tupaan rymistelleeltä joulupukilta.

Kävijöidensä näköinen tupa

Vuoden 2011 alusta Ystävätupatapaa kaksi kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja sunnuntaisin.Ohjelman perinteisiä kulmaki-viä ovat diskot, karaokeillat ja biljardikilpailut. Tuvalta lähde-tään ruskaretkille, kulttuuri-kierroksille, jopa aina Kreik-kaan ja Italiaan asti. – Haluamme, että tämä oli-si kehitysvammaisten ihmis-ten oma juttu, ei ohjattua toi-mintaa, Savolainen määritte-lee Ystävätuvan periaatteen. Tupa näyttää kävijöiltään ja toimintaideat nousevat ihmi-sistä itsestään. Eikä aina tar-vitse toimia. Kavereiden kans-sa hengailu ja rauhallinen ole-minen riittävät. Siinä ovat mu-kana yhdistyksen työntekijä japari vapaaehtoista.

Ilot, surut ja ystävyydet

Ystävätuvan lisäksi HelsinginKehitysvammatuki 57 järjestäämonenlaista toimintaa niin ke-hitysvammaisille ihmisille kuin heidän läheisilleenkin. Vanhem-pien vertaistukitoiminta on yk-si pitkäaikaisimmista työmuo-doista. Yhdistyksen tiloissa van-hemmat kokoontuvat purka-maan iloja ja suruja.

Vuonna 2003 aloitettiin Ke-harikaveri-toiminta, joka saa-vutti nopeasti suuren suosion.Keharikaverin kautta kehitys-vammainen nuori tai aikuinenvoi saada koulutetun ei-kehi-tysvammaisen tukihenkilön elikaverin. Nykyisin koulutettuja va-paaehtoisia on jo toistasataa. Kaveriparit tekevät kaikkea, mi-tä ystävykset yleensäkin: käy-vät leff assa, lähtevät lenkille ja tilaavat hampurilaisateriat. Päivi Aalto-Rauhala mainit-see erityisen rakkaana toimin-nan muotona jokavuotisen Fin-landia-talon konsertin, joka ke-rää kehitysvammaisia muusi-koita ympäri Suomen. Tilai-suutta ovat kunnioittaneet läs-näolollaan monet tasavallan presidentit, muun muassa Urho Kekkonen ja Tarja Halonen.

Pienestä sykäyksestä nopeaa toimintaa

Vapaaehtoistyö on vuonna 2011kova sana Euroopan-laajuises-ti – niin myös Helsingin Kehi-tysvammatuki 57:ssa. Aalto-Rauhala kertoo, että yhdistyspanostaa yhä enemmän vapaa-ehtoistoimintaan. Vapaaehto-isten jaksamista tuetaan lisä-

Satu Haukanheimo ja Christina Borgsten tulevat tuvalle tapaamaan

tuttuja ja pelaamaan biljardia.

Raine Syrjäsellä on paljon kavereita Ystävätuvalla.

koulutuksella ja työnohjauk-sella. Monet yhdistyksen toimin-tamuodot ovat syntyneet ak-tiivien aloitteista. Niin Ystävä-tupa kuin Keharikaveri-toi-mintakin lähtivät aroista toi-veista, jotka uskallettiin sanoaääneen. – Yksinhuoltajat alkoivat kai-pailla omaa vertaisryhmäänsä perheryhmien rinnalle. Perus-timme sen nopeasti ja nyt toi-minta on pyörinyt jo pari vuotta,Aalto-Rauhala kertoo. – Läh-demme pienellä sykäyksellä uu-teen toimintaan. – Asiakastyö antaa potkua,työstään selvästi innostunut Marja Savolainen kuvaa moti-vaationsa lähdettä. – Silloin si-tä muistaa aina, miksi tätä työ-tä tekee. Ulkomaanmatkat, ret-ket ja arkiset kohtaamiset to-

1/2011

40

Teksti

Saila Keskiaho

kaunaa. Urpon mielestä rauhal-linen kalastelu on tärkeäm-pää, ehkä tärkeintä. Urpo on risteys, jossa monet romaanin suuret teemat koh-taavat. Tertun tapa rakastaa poikaansa korostaa rakkaudenpuutetta ja ymmärryksen vä-hyyttä sisarusten ja vanhem-pien suhteissa. Urpon kuulluk-si ja hyväksytyksi tuleminenosoittaa sinne, missä muut per-heenjäsenet puhuvat ja elävättoistensa ohitse. Neljästä tätä juttua varten luetusta romaanista juuri Si-sarteni elämien lopussa seisoo täydellisin armo. Lopussa ei odota hetkellinen tunteidentyyntyminen, trauman pur-kautuminen tai ahdistus. Is-tanmäki kuvaa romaanin lo-pussa sovituksen väkevyyttäniin kuin vain harva.

Suomalaisissa romaaneissa kehitysvammai-suus riisuu perhesuhteet paljaiksi ja kysyy,

millaisella kielellä elämää sanoitetaan.

Raskaita höyheniä ja

virtaavaa vettä

Tammi,

Kannen tekijä

Tuija Kuusela

vaikeudet nousevatkin nope-asti romaanin teemaksi myös Kilin maailmanmatkojen myö-tä. Joskus kieliteema syrjäyt-tää kerronnan niin, että romaa-nista tulee yhtä suurta fi lo-sofi sta esseetä. Pintaan pyristelleiden muis-tojen käsittely tyynnyttää Ki-lin. Pienessä romaanissa se ta-pahtuu kovin nopeasti. Sinän-sä raskaat teemat käsitellään niin alleviivaten, etteivät mie-lestä painettujen muistojen ki-peys ja niiden kieltämisen ai-heuttama juurettomuus jää ke-nellekään epäselväksi. Kili keräilee ja arkistoi per-hosia. Perhoset muuttuvat ke-hityksen, keveyden ja kuorestaulos tulemisen vertauskuviksi.Pieni perhosenkaltaisuus jakypsyminen olisivat tehneetSimonsuuren romaanille hy-vää. Nyt moni asia jää vieläkoteloasteelle.

Muistot pyristelevät pintaan

Kili on juurettomuuden riivaa-ma päähenkilö Kirsti Simon-suuren romaanissa Eläintar-hanhuvila yhdeksän (Tammi 2002). Mustalaistyttö antaa hänelle rispaantuneen mutta tutun kuvan, jossa siltaa ylit-täviä lapsia suojelee enkeli. Kuvaa katsoessaan Kili muistaa siskonsa Ilonan, joka ei osannut puhua eikä juuriliikkuakaan. Perheelleen huoltaja murhetta tuottanut kehitys-vammainen Ilona viedään lo-pulta laitokseen. Vanhemmattoimivat omasta mielestäänparhaan ymmärryksensä mu-kaan. Kili ei näe siskoaanenää koskaan. Romaanissa Ilona saa sa-noa kaikki ne asiat, jotka ovat jumissa hänen sisällään. Si-monsuuri kirjoittaa Ilonan ihmiseksi, jolla on sanoja, mut-tei keinoa tuoda niitä julki. Kielen ja kommunikaation

Lopussa seisoo armo

Tertulle syntyy Urpo. Urpon isä haluaa eroon Tertusta ja pienestä kehitysvammaisesta vauvasta. Terttu jää elämään Urpon, kahden sisarensa ja van-hempiensa kanssa. Tällaiset elämän raamit Sisko Istan-mäki luo romaanissaan Sisar-teni elämät (Tammi 2004). Kuten otsikkokin antaa ym-märtää, romaani ei keskitypohtimaan, miten kehitysvam-mainen lapsi panee perheen pelimerkit uusiksi. Tekstin te-rävin kärki tarttuu kolmen si-saren, Tertun, Marin ja Sivi-än jaettuun ja eriytyvään elä-mään. Terttu ja Mari vaihtele-vat kertojina. Siviä pääsee kuu-luville vasta romaanin lopus-sa, jolloin on jo tapahtunutperuuttamattomia. Ulkopuoliselle lukijalle Ur-po näyttäytyy perheen onnelli-simpana ja vapaimpana yksi-lönä. Hän ei haudo sisällään

1/2011

41

Nikokin pääsee sanoitta-maan kokemuksiaan minäker-tojana. Hänen suuhunsa kir-joitetussa kielessä on paljon samaa kuin Asko Sahlbergin tekstissä. Välillä Niko yltyy ekstaattisiin mittasuhteisiin. Nikoa ja Sahlbergin romaanin Villeä yhdistää rakkaus ve-teen. Nikolle vesi on vapauden tila, samoin kuin romaaninnimessäkin näkyvä ratsastus. Vauhdissa ja virrassa hän eiole enää kehitysvammainen ihminen vaan pelkästään ko-keva ja tunteva yksilö.

Luitko jonkun jutussa esitellyn romaanin? Oletko lukenut muita romaaneja, joissa käsitellään kehitysvammaisuutta?

Kerro lukukokemuksistasi: saila.keskiaho@gmail.com

WSOY

Veden varaan

Harvoissa romaaneissa keski-tytään pelkästään kehitysvam-maisen päähenkilön näkökul-maan, mutta Asko Sahlberg tekee sen Höyhenessä (WSOY 2002). Lukija näkee maailmanvain laitoksessa asuvan Villensilmien läpi. Monin tavoin rik-kinäisestä perheestä tuleva Vil-le ei löydä ahdistuksen tunteil-leen muuta ilmaisua kuin sil-mittömän raivon ja epileptisetkohtaukset. Romaani puhuu etenkin kosketuksesta. Isosisko on ollut Villen ainoa tuki ja turva, kun perheen aikuisista ei ole sii-hen ollut. Laitoksessakin Villen mielihoitajat ovat naisia. Mies-ten kourat, puheet ja teot ovat karkeat ja epäinhimilliset. Sen sijaan naisissa on lämpö ja tuok-su, joita Ville imee sisäänsä. Villen rakkain elementti on vesi. Hän pyrkii vähän väliä kylpyhuoneen suihkun alle. Vil-len kaipaus suihkuun allevii-vaa kosketuksen puutetta. Lai-

toksessa vain harva koskettaa Villeä muuten kuin hoitotar-koituksessa. Vesi muistuttaa hy-väilyistä ja halusta. Koko ihon yli valuva vesi ottaa Villen si-säänsä eikä sisällä yhtään vaa-timusta tai holhoamista. Sahlberg kirjoittaa arasti ke-hitysvammaisen ihmisen sek-suaalisuudesta ja halusta. Hänjättää turhat sanat sanomattaja tekee niin lukijalle kuin pää-henkilölleenkin tilaa kokea.Oman ruumiin oudot vaatimuk-set eivät ole vain Villen vaanjokaisen romaaniin tarttuvan kokemus. Toinen romaanin esiin nos-tama kaikille yhteinen nimit-täjä on kieli. Toisin kuin Kirsti Simonsuuri, Asko Sahlberg ei yritäkään sanoa, että Villen sisällä on samoja sanoja kuin meillä kaikilla. Sahlbergin tul-kinnassa kehitysvammaisen ih-misen kokemus maailmasta onjärisyttävän toisenlainen kuinei-kehitysvammaisella.

Perheen ristivalotus

Eeva Tikka kuvaa romaanis-saan Aurinkoratsastus (Gum-merus 1986) perhesuhteiden järkkymistä. Erkin ja Inkerin perheeseen syntyy toiseksi lap-seksi pieni kehitysvammainenpoika, Niko. Rooliasetelmat lu-kittuvat nopeasti. Inkeri ja iso-sisko Kristiina saavat romaa-nissa äänen. He pitävät ääntä myös Nikon puolesta. Sen si-jaan ääntä vaille jäävät Erkki ja perheen kuopus haluaisivat vain eroon Nikosta, joka on lii-an epätäydellinen ja tulee häi-ritsemään hyviä leikkejä. Erityisen raastavasti Tikka lähestyy kiltiksi kasvatettua

Kristiinaa. Kristiina sekä puo-lustaa kehitysvammaista pik-kuveljeään että rimpuilee täs-tä eroon. Äidin mielestä Kris-tiinan pitää ymmärtää Nikoa,sillä tälle on annettu vähem-män kuin muille. Pienen tytönniskaan kasautuu vaatimuk-sia, joiden yli pääseminen vaa-tii rankkaa kasvua. Kerronta siirtyy näkökul-masta toiseen. Vaihtuvat ker-tojanäänet ristivalottavat per-heen sokeita pisteitä niin, että lukijaa huimaa. Romaanin lop-pu keikauttaa lukijan ennakko-luuloja ja pakottaa ymmärtä-mään myös Erkin motiiveja.

1/2011

42

V A R A I N H A N K I N T A

K otimaisuus, ekologisuus, korkea laatu ja käsityö- perinteen tukeminenovat verkkokaupan toiminnanperusperiaatteet.

Hellyttävät puput ja karhut

Ystävänkaupan valikoimiin ontulossa myyntiin hurmaava Pu-pu ja Karhu -tuoteperhe, jokaperustuu kehitysvammaisentaitelijan Jack Heiskasen sa-mannimiseen taideteokseen. Valloittavat hahmot seik-kailevat kangaspäällysteisenmuistikirjan kannessa, iloises-sa lastenkassissa sekä sormi-nukkepussissa, jonka sisältä pal-jastuvat pupun ja karhun sor-minuket. Pimeinä iltoina lapsen, tai miksei aikuisenkin takkiin kannattaa kiinnittää kotimai-nen pupu- tai karhuheijastin. Nämä hellyttävät tuotteet ilah-duttavat lahjana, jonka luon-nollisesti kruunaa Pupu ja Kar-hu -kortti. Kaikki Pupu ja Kar-hu -tuotteet ovat kotimaista huippulaatua. Vajaakuntoisia työllistävä Puustellin työkylä valmistaa kankaiset tuotteet ja heijastusteholtaan erinoma-isten heijastimien valmistajaon kotimainen Saintex Oy.

Parhaat lahjat myös aikuisille

Kotimaista huippudesignia onaina ilo antaa lahjaksi. Verk-kokaupan valikoimista löydätturkulaisen Tonfi sk Design

Ystävänkaupoille helmi Helmikuun 2011 aikana Kehitysvammaisten Tukiliitto avaa Ystävänkauppa-nimisen verk-kokaupan, jossa myydään kehitysvammaisten taiteilijoiden taidetta sekä kotimaisia astioita ja lahjatavaroita. Iso osa tuotteista on kehi-tysvammaisten työntekijöiden valmistamia ja osa tuoteperheistä perustuu kehitysvammai-sen taiteilijoiden taideteoksiin.

1/2011

43

V A R A I N H A N K I N T A

Jack Heiskanen rakastaa eläi-miä. Kehitysvammaisten Tuki-liiton hellyttävien Pupu ja Kar-hu -tuotteiden takana vaikut-tava taiteilija on pitkän taitei-lijauransa aikana tullut tunne-tuksi omaperäisestä ja humo-ristisesta tulkinnastaan. Pupuja Karhu -teos on vain yksi, mutta oiva esimerkki Jackin il-miömäisestä taidosta kuvataeläinhahmoja sympaattisellatavalla. Jack on jo yli kymmenen vuoden ajan tehnyt taidetta Lieksan taidetoimintakeskuk-sessa, joka on osa Honkalampi-säätiötä. Tuona aikana hän on ikuistanut tauluiksi lukuisia eläinaiheita, mutta yksi eläin nousee silti yli kaiken. Kun ky-syn Jackin lempiaihetta, hän vastaa empimättä: ”lehmä”. Jack on työskennellyt vuoden lehmiä hoitamassa emäntäkou-lulla. ”Navettahommissa” hän sai myös inspiraation lehmien maalaamiseen. Vuonna 2005 Lieksan kirjastossa esillä ollutJack Heiskasen ”Lentävä leh-mä” -näyttely onkin jäänyt tai-

ihastuvat varmasti Puustellin työkylän valmistamiin Pupun ja Karhun sorminukkeihin, jot-ka on pakattu käsinmaalattuunPupu ja Karhu -pussiin. Jackin taidot on huomattumyös Lieksan ulkopuolella.Vuonna 2008 Jack valittiin vuo- den kehitysvammaiseksi tai-teilijaksi. Tuolloin hänellä olimyös taidenäyttely Hämeen-linnassa Galleria Arxissa Ver-katehtaalla.

Taiteen vastapainona perhe-elämää

Kun kysyn Jackin harrastuk-sista, hän kertoo viettävänsä vapaa-aikaansa mieluiten per-heen parissa. Arkinen puuhas-telu kotona on hänen mukaansa mukavaa vastapainoa taiteen tekemiselle. Sympaattinen nuo-rimies haluaa myös auttaa äi-tiään parhaansa mukaan. Jack ja hänen Joel-veljensä ovat tuttu näky Lieksan kir-jastossa. Mukaan lähtee usein traktorikirjoja, joiden lukemi-nen on veljesten yhteinen har-rastus. Myös tähti- ja avaruus-aiheiset kirjat miellyttävät ja niistä riittää kerrottavaa myös päivisin Lieksan Taidetoimin-takeskuksessa. Kotona viihty-välle taiteilijalle perhe on kaik-ki kaikessa ja äidin lisäksi sisko Jane ja isoveljet Joel ja Jouniovat Jackin parhaita ystäviä. Pupu ja Karhu -tuotteet tu-levat myyntiin helmikuussa 2011 Kehitysvammaisten Tuki-liiton Ystävänkauppa-verkko-kauppaan (www.ystavankaup-pa.fi ). Mikäli haluat tilata tuot-teita jo ennakkoon, lähetä tie-dusteluviesti osoitteeseen tila-ukset@kvtl.fi , niin lähetämmesinulle kuvia ja hintoja.

Oy:n saksanpähkinän värisetWarm-astiat, jotka ovat olleet toistuvasti esillä sisustusleh-tien sivuilla. Ensimmäisen kuu-kauden aikana sinulla on mahdollisuus hankkia yrityk-sen klassikkotuote, Newton-sokerikko ja kermakko, alen-nettuun avajaistarjoushintaan. Ystävänkaupassa myydään myös Porvoon Pajan ihastut-tavia, alusta loppuun saakka käsin tehtyjä palapelikulhoja,jotka hurmaavat yksilöllisyy-dellään ja uniikilla ulkomuo-dollaan. Kattausta voi täyden-tää palapelilaatoilla, joista voirakentaa esimerkiksi palape-lialustan kattilalle. Kehitysvammaisten Tuki-liiton joulukortissa hurmannutsydän on teema, joka sopii ym-päri vuoden. Ystävänkaupan kangaspäällysteinen sydän-muistikirja on arvokas lahja,jonka täydennät Sydän-heijas-timella ja -kortilla.

Ystävänkauppoja taiteen ystäville

Ystävänkaupan yhteydessä ava-taan taidegalleria, josta löytyy kehitysvammaisten taiteilijoi-den taidetta. Kirsikodin, Ket-tuki ry:n, Lieksan taidetoimin-takeskuksen sekä Omapolku ry:n lahjakkaiden taiteilijoidentuotannosta on valittu esillehelmiä, joiden joukosta on helppoa ja nopeaa tilata seoman olohuoneen katseen-vangitsija. Selvitämme jatkos-sa myös mahdollisuutta tarjota näitä upeita teoksia vuokraus-ja osamaksuperiaatteella. Vas-tailen mielelläni kaikkiin Ys-tävänkauppaa koskeviin kysy-myksiin.

Tervetuloa tekemään kauppoja, joilla on merkitystä!

Soile Honkalamarkkinoinnin koordinaattoripuh. 0207 718 214soile.honkala@kvtl.fi

kuussa Pupujen ja Karhujen tarina

Teksti ja kuvat

Soile Honkala

Jack Heiskanen taustallaan maalamansa ”Preeriakoirat”-kangas

teilijan mieleen yhtenä tärke-impänä saavutuksena.

Vuoden 2008 kehitysvammainen taiteilija

Lahjakas taiteilija on päässyt toteuttamaan monipuolisestitaiteellisia näkemyksiään Liek-san taidetoimintakeskuksessa.Taiteen tekeminen alkaa suun-nitteluvaiheesta, jonka aikanaJack miettii tarkkaan, millai-sen hahmon hän haluaa luo-da. Jack keskustelee ideoistaanohjaajan kanssa ja sitten luon-nostellaan kunnes hahmot al-kavat näyttää sellaisilta kuintaiteilija on ne mielessään suunnitellut. Pupu ja Karhu -teos on kan-kaalle maalattu taulu, josta tuli niin suosittu, että Jack maala-si siitä useamman version. Nä-istä kaksi on ostettu Kehitys-vammaisten Tukiliittoon. Jat-kossa töitä ihailevat voivat os-taa itselleen esimerkiksi Sain-tex Oy:n hahmojen perus-teella valmistaman pehmohei-jastimen. Perheen pienimmät

1/2011

1/2011

44

olisi mahdollisuus itsenäisem-pään toimeentuloon. Puustel-lin työkylän vastaava ohjaaja Maarit Liukkonen kertoo iloi-ten heidän pitkäaikaisesta työn-tekijästään, joka on juuri saa-nut oman rivitaloasuntonsamaksettua velattomaksi. Puustellin työkylä muodos-tuu useista tuvista, joiden kes-ken erilaisten tuotteiden val-mistusta on jaettu. Taitotuvalla maalataan kankaalle, hiotaan ja onpa tuvan yhteydessä ke-hystämökin, jossa tehdään am-mattitaidolla erilaisia kehys-tystöitä. Useat taitotuvalla aloitetut työt jatkavat mat-kaansa tekstiilituvalle, jossa ommellaan, kudotaan ja vii-meistellään tekstiilituotteita. Työkylän yhteydessä on myös puutupa, jossa valmiste-taan erilaisia myynti- ja tilaus-tuotteita, joiden kirjo vaihtelee pienistä kodin arkea helpotta-vista innovaatioista pieniin ja suuriin huonekaluihin. Tääl-lä valmistuvat osittain myös Puustellin työkylän klassikko-tuotteet, puiset liikennemer-kit, jotka ovat lapsiperheelle lahja parhaasta päästä. Nämä klassikot ovat jatkossa saatava-na myös Kehitysvammaisten

Tukiliiton verkkokaupasta. Niintuotteiden kuin palveluiden-kin osalta ohjaajat vastaavat laaduntarkkailusta, mutta val-miit tuotteet ovat usean hen-kilön yhteisiä taidonnäytteitä. Puustellin isoimmassa tu-vassa toimii myös keittiö, jos-sa valmistuvat oman työyh-teisön ruokahuollon lisäksi erilaiset tilausruuat ja -leivon-naiset. Työkylän rannassa on tavallisen saunan lisäksi sa-vusauna ja nämä majoituspal-veluineen ovat tarjolla matkai-lijoiden ja yritysten käyttöön. Puustellin työkylässä teh-dään paljon tilaustöitä, muttatuotteita tehdään myyntiinmyös Puustellin Puotiin, jonnetullaan toisinaan matkojenkintakaa ostamaan työkylän val-mistamia käsityötuotteita ma-toista saunatuotteisiin. Martti Wilhelmsin mukaanpalkan lisäksi oikean työn te-keminen ja työyhteisöön kuu-luminen ovat merkittäviä mo-tivaation lähteitä työntekijöil-le. Työkylässä valmistuu laa-dukkaita tuotteita, joiden te-kemisessä jokaisella yhteisönjäsenillä on panoksensa. Näitätuotteita voit jatkossa ostaaYstävänkaupasta.

Teksti Soile Honkala

LAUKAA

Laukaan lumisissa maisemissa, Puustellin työkylän kyläyhteisössä maalataan ja ommel-laan erilaisia tuotteita Kehitysvammaisten Tukiliiton pian avattavan verkkokaupan, Ystävänkaupan tuotevalikoimaan.

P

Puustellin työkylässä tapahtuu

uustellin työkylä valmis- taa Jack Heiskasen Pu- pu ja Karhu -taideteok-seen pohjautuvat iloisenväri-set kassit, kangaspäällysteisetmuistikirjat ja Pupun ja Kar-hun sorminuket. Myös Tuki-liiton joulukorttina tutuksi tul-leen Linnea Meurosen sydän-teoksen pohjalta on tulossa kan-gaspäällysteisiä, käsinmaalat-tuja muistikirjoja verkkokau-pan valikoimiin. Kehitysvammaisten Tuki-liiton kartoittaessa yhteistyö-kumppaneita verkkokaupan tuotteiden valmistajiksi tärke-iksi kriteereiksi nousivat työl-lisyyden ja työhyvinvoinnin li-säksi tuotteiden korkea laatusekä kotimaisuus. Puustellin työkylän toimin-

taideana on tarjota jatkuvanoppimisen periaatteiden mu-kainen työyhteisö heille, jotka tarvitsevat tuettuja työolosuh-teita joko tilapäisesti tai vaki-tuisesti. Puustellin työkylänjohtaja Martti Wilhems ker-too, että osatyökykyisyydensyynä voivat olla esimerkiksikehitysvamma tai mielen sai-raudet. Työolot räätälöidään jokaisen henkilön omien kyky-jen ja jaksamisen mukaan, ja vaihtelevuuteen pyritään esi-merkiksi tarjoamalla mahdol-lisuuksia kokeilla työtoiminto-ja eri osastoilla.

Palkan tavoitteena itsenäisyys

Suurin osa työyhteisökuntou-tujista saa työkyvyttömyyselä-kettä, mutta lisäksi työntekijät saavat palkkaa, joka määräytyy työtuntien ja -panoksen mu-kaan. Tavoite on, että palkka-osuuden avulla työntekijöillä

V A R A I N H A N K I N T A

1/2011

1/2011

45

Nimityksiä TukiliitossaLiittohallitus on nimittänytasiantuntijuustoiminnan päälliköksi Mari Saarelan, kansalaistoiminnan päälliköksi Oili Jyrkämän ja vaikuttamistoiminnan päälliköksi Jutta Keski-Korhosen.

Johtaviksi toimihenkilöiksi ja johtoryhmän jäseniksi hallitus on nimittänyt 1.1.2011 alkaen Mari Saarelan, Oili Jyrkä-män, Jutta Keski-Korhosen ja viestintäpäällikkö Tupu Sammaljärven.

Tilaukset sähköpostitse

tilaukset@kvtl.fi

tai puhelimitse

numeroon 0207 718 273.

Tilauksiin lisätään

toimituskulut.

Anna Ystävälle lahja, jolla on merkitystä. Upeat sydäntuotteet perustuvat kehitysvammaisen

taiteilijan, Linnea Meurosen Rock III -teokseen.

Kotimainen, käsinmaalattu

ja -sidottu kangaspäällysteinen

muistikirja 15,90 €

Kotimainen, heijastusteholtaan

erinomainen Sydänheijastin

-väreinä beige ja harmaa

4,90 €

Kaksiosainen

Sydänkortti + kuori 2,50 €

Ystävänpäivä-tarjouksena kaikki kolme

tuotetta yhteensä

20 €

Mari Saarela Oili Jyrkämä Jutta Keski-Korhonen

1/2011

46

09.15 Ilmoittautuminen ja tulokahvit10.00 Seminaarin avaus Pertti Sankilampi, PPSHP:n kehitysvammahuollon neuvottelukunnan pj.10.05 Kehitysvammaisten asumisen uudet laatusuositukset Laatusuositusten esittely, kehittämispäällikkö Tuula Pietiläinen, Nuorten Ystävät Kommenttipuheenvuorot: kokemusasiantuntija, ARA, kunnan edustaja

Yleiskeskustelu

11.15 Lounas (omakustanteinen)12.00 Miten laatua valvotaan? Vammaisten ihmisten ympärivuorokautisten palvelujen valvontaohjelman valmistelu sekä alueellisia kokemuksia lupa- ja valvontaviranomaisen näkökulmasta, läänin sosiaalitarkastaja Maija Pelkonen, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Yleiskeskustelu

13.00 Ohjelma kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi Sosiaali- ja terveysministeriön ajankohtaiset terveiset kehitysvammaisten asumisjärjestelyissä, hallitussihteeri Jaana Huhta, STM, Sosiaali- ja terveyspalveluosasto Laitoshoidon purkaminen Pohjois-Pohjanmaalla, kehitysvammahuollon johtaja Ari Hietanen, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Laitoshoidon purkaminen Kainuussa, vammaispalvelupäällikkö Marja Malin, Kainuun maakunta -kuntayhtymä

14.45 Päätöskeskustelu

Ilmoittautuminen 28.1.2011 mennessä Nuorten Ystävien sivuilla osoitteessahttps://www.nuorten-yst.fi /index.php?3580tai projektityöntekijä Tuula Jokiselle p. 044-7341 806, tuula.jokinen@nuorten-yst.fi .Seminaari on maksuton, lounas omakustanteinen.

Kehitysvammaisten asumisen uudet tuulet -seminaari Oulu

11.2.2011 klo 10–15

Valtakunnallinen kehitysvamma-alan toimijoiden neuvottelukunta järjestää seminaarin yhdessä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Kehitysvammahuollon

tulosyksikön, Kainuun maakunta -kuntayhtymän, Pohjois-Suomen aluehallinto-viraston, Nuorten Ystävien ja Kehitysvammaisten Tukiliiton kanssa.

Paikka: Tahkokankaan palvelukeskus, Kiilakiventie 5, Oulu

Henkilökohtainen apu – oikeuskäytäntöä Muhoksella

19.3.2011 klo 13 –16Koortilan seurakuntakeskus, Koortilantie 30, Muhos

klo 13.00–14.30 Henkilökohtainen apu, oikeuskäytäntöä Sampo Löf-Rezessy, lakimies KVTL ryklo 14.30 Kahvitaukoklo 15.00–16.00 Kyselytunti – lakimies vastaa

Sitovat ilmoittautumiset sekä etukäteen kysymyksiä laki-miehelle viimeistään 4.3. mennessä Ritva Still: ritva.still@kvtl.fi

Pohjois-Pohjanmaan sääntömääräinen kevätkokous

19.3.2011 klo 12–13, lounas klo 12–13 Muhos Koortilan seurakuntakeskus, Koortilantie 30

Tervetuloa!

Kevätkokous pidetään toimintakeskuksessa maanantaina 21.3.2011 klo 18.00,

hallitus kokoontuu samassa paikassa klo 17.00.

Tervetuloa! Hallitus

Sodankylän Kehitys-vammaisten Tuki ry:n kevätkokous

1/2011

47

�������������

�������������� � ������������������������������������������������� ��������������� �������������� ������� ������ ������� ���� ���������������������� ����� �������� ������� �������� ������������������������������������������� �������� ���� ��� ������������������� ������� �������������� ����������������� ������� ���������!����� ���"��#�$����� ��� ��� ������ ������

%���� ��� �������������� ������ �� ���� �������� ���� �� ����� �������������� ��&���������� '������ ��� ���������� ������� �������������� ������ �� �� ��������� �������� �������� ���������� �� ����������

&�������� ������� ��� ������������� �������������� ������� �����������������������(�� ����� ��������������������� � �� ������������������������

) ����������� �� �� �������� ������������������� � ���� ����*

+��� �� ��,

%������ -�� ������ �� �.�� ���'����� ��� ����������� ��� ���������� ������� ��.��� �� �� ����� ������ ����/�������

����'��� � ,� ��������������0�������������� ���1

�����������

&����+�� ���� �����������������!� �����������"��#23�45%���+��������6�� �������7���8����6�� �������7���8/�� �9������9������������:������������'�;!���/�� �/�����&� �������

����� ����<<<�������������� ����������������� ����

=����>+����������"���#�#$#�����������0��������

<<<��������������� ���1

�������������

�������������� � ������������������������������������������������� ��������������� �������������� ������� ������ ������� ���� ���������������������� ����� �������� ������� �������� ������������������������������������������� �������� ���� ��� ������������������� ������� �������������� ����������������� ������� ���������!����� ���"��#�$����� ��� ��� ������ ������

%���� ��� �������������� ������ �� ���� �������� ���� �� ����� �������������� ��&���������� '������ ��� ���������� ������� �������������� ������ �� �� ��������� �������� �������� ���������� �� ����������

&�������� ������� ��� ������������� �������������� ������� �����������������������(�� ����� ��������������������� � �� ������������������������

) ����������� �� �� �������� ������������������� � ���� ����*

+��� �� ��,

%������ -�� ������ �� �.�� ���'����� ��� ����������� ��� ���������� ������� ��.��� �� �� ����� ������ ����/�������

����'��� � ,� ��������������0�������������� ���1

�����������

&����+�� ���� �����������������!� �����������"��#23�45%���+��������6�� �������7���8����6�� �������7���8/�� �9������9������������:������������'�;!���/�� �/�����&� �������

����� ����<<<�������������� ����������������� ����

=����>+����������"���#�#$#�����������0��������

<<<��������������� ���1

1/2011

TiedottajaJaana Teräväinen0207 718 211

TiedottajaSanna Välkkilä0207 718 212

Markkinoinnin koordinaattoriSoile Honkala0207 718 214

Projektit

Aikuis-Malike-projekti

ProjektipäällikköSusanna Tero0207 718 305

ProjektityöntekijäTanja Tauria0207 718 304

Äiti ei pysy kärryillä -projekti

ProjektipäällikköPia Henttonen0207 718 325

VerkostokoordinaattoriErja KähkönenToimitila VeturiKauppamiehenkatu 4, 2. krs45100 Kouvola0207 718 340

ProjektityöntekijäMarjukka SuurpääToimitila VeturiKauppamiehenkatu 4, 2. krs45100 Kouvola0207 718 341

Me Itse ry

Vammaistyön suunnittelijaMerja Hakala0400 426 535

Käsikynkkä-projekti

ProjektityöntekijäMarika Anttila050 465 4656

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry

Pinninkatu 51, 33100 Tamperepuhelin 0207 718 200faksi 0207 718 209kotisivu: www.kvtl.fi sähköpostit: etunimi.sukunimi@kvtl.fi

Vaihde avoinna klo 8.30–15.30 arkipäivisin.0206-alkuiset numerot ovat lisämaksuttomia asiakaspalvelunumeroita.

Asiantuntijuustoiminnanpäällikkö,toiminnanjohtajan sijainenMari Saarela0207 718 220

Kansalaistoiminnan päällikköOili Jyrkämä0207 718 225

Vaikuttamistoiminnan päällikköJutta Keski-Korhonen0207 718 205

Edunvalvonta

Johtava lakimies(ei asiakasneuvontaa)Sirkka Sivula0207 718 311

Opetuksen asiantuntijaRaila Talus (toimivapaalla)0207 718 334perus- ja jatko-opiskelu

SuunnittelijaKari Vuorenpää0207 718 336työelämä, jatko-opiskelu

KouluttajaEsa Nyman0207 718 331tukiverkostot

Lakineuvonta

Puhelinajat ma, ti, to klo 10–14

LakineuvojaMaritta Ekmark0206 90 284

LakimiesSampo Löf-Rezessy0206 90 280

Kansalaistoiminta

Aluekoordinaattorit

Ritva StillPopoke ja KainuuIsokatu 47, 4.krs.90100 Oulu0207 718 254

Hanne MustonenUusimaa, Varsinais-Suomi ja SatakuntaKumpulantie 1 A, 6.krs00520 Helsinki0207 718 255

Salla PyykkönenPohojalaaset -99, Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Etelä-HämeKasarminkatu 7 B, 2.krs13100 Hämeenlinna0207 718 250

Maire PallariLappiKorkalonkatu 18 B, 2krs.96200 Rovaniemi0207 718 251

Jäsensihteeri (mm. lehtitilaukset ja osoitteenmuutokset)Sinikka Niemi0206 90 283

ToimistotyöntekijäTimo Seppälä0207 718 333

Siivoustyön esimiesTiina Hänninen0207 718 273

KeittiötyöntekijäEsa Pajunen0207 718 274

Koulutus

IKI

KoulutuspäällikköMarjo Reunanen (toimivapaalla)0207 718 320

Koulutustoiminnan esimiesAnne Grönroos0207 718 324

ToimistotyöntekijäSilja Filppu0207 718 323

KoulutussuunnittelijatSoilikki Alanne0206 90 281hakemusten vastaanotto jalisätiedot kursseista

Pia Mölsä0207 718 328

KoulutussuunnittelijaVeijo Nikkanen0207 718 329

Pienet vammaisryhmätSuunnittelijaLea Vaitti0207 718 335

Kurssikeskus MertiörantaVihuntie 21, 38800 Jämijärvi

EmäntäEija Joentausta0207 718 270

KeittäjäEila Välimaa0207 718 271

TalonmiesAri Tamminen0207 718 272

Malike

Malike-keskusSumeliuksenkatu 18 b 3. krs33100 Tampere

PäällikköPäivi Havas0207 718 300

Suunnittelija ts.Erkka Ikonen0207 718 303

SuunnittelijaHenna Ikävalko0207 718 302

PalvelusihteeriPäivi Ojanen0207 718 301

ToimintavälineneuvojaAntti Tulasalo0207 718 306

Viestintä

ViestintäpäällikköTupu Sammaljärvi0207 718 210

Löydät Kehitysvammaisten Tukiliiton myös Facebookista.