Tukiviesti 5/2013

KEHITYSVAMMAISTEN TUKILIITTO RY:N LEHTI NRO 5/2013

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS

TÖIHIN!s.26

UNOHDETAAN SITKUT JA MUTKUT, SANOVAT KAJAANIN KLUBITALON LEA NIKULA JA SANNA HÄMÄLÄINEN

s.06 TIMO LAINE LÖYSI TE-KESKUKSESTA TYÖTÄ TYÖVALMENTAJAN TUELLA

s.10 EVELIINA PÖYHÖNEN, MARKUS LEHTONEN, SAMULI KOTAJÄRVI, JAANA PAANETOJA, HEIKKI SEPPÄLÄ JA MONI MUU: ULOS TYÖTOIMINNASTA JA TYÖSTÄ PALKKAA

s.38 JOKAINEN TARVITSEE SOPIVAN KOKOISIA TAVOITTEITA

TUKIVIESTI NRO 5/2013

2

KAIKKI KEHITYSVAMMAISET henkilöt eivät tule koskaan työllistymään avoimille työmarkkinoille. Työnantajan tehtävä ei ole tarjota sosiaali- tai vammaispalveluja, vaan huolehtia laadukkaasta, tuottavasta ja tehokkaasta toiminnasta alallaan. Näin se on ja näin sen kuuluukin olla.

Tämä tosiasia ei poista sitä, että moni kehitysvammainen henkilö pys-tyy työskentelemään avoimilla työmarkkinoilla työsuhteessa ja olemaan osa laadukasta, tuottavaa ja tehokasta organisaatiota. Moni jo niin tekee, ja vielä useampi pystyisi tekemään, jos asenteet ja palvelurakenteet antaisivat riittävän tuen.

On paljon työkykyisiä, työhön erittäin motivoituneita ja si-toutuneita ammattilaisia, jotka eivät löydä tietään työelämään. Esteinä reitillä ovat ympäristön ennakkoasenteet, tiedon puute sekä työ- ja päivätoiminnan jähmeä palvelurakenne.

KEHITYSVAMMAISUUS ei ole itsessään este työnteolle. Kui-tenkin työkykyinen kehitysvammainen tarvitsee työllistyäk-seen usein enemmän tukea kuin vammaton työnhakija.

Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopi-muksiin yhdenvertaisuudesta työmarkkinoilla. Jo siksi vam-maisille työnhakijoille on tarjottava tukea työllistymiseen. Kehitysvammaisen henkilön tärkein apuväline on toisen ih-misen tuki, ja työllistymisprosessissa tukea kutsutaan työ- tai

työhönvalmentajaksi.Suomeen tuotiin 1990-luvulla Yhdysvalloissa kehitetty tuetun työllisty-

misen malli, jonka käytäntö on osoittanut toimivaksi. Kehitysvammaisen työntekijän rinnalla kulkee työhönvalmentaja. Tämä ei tee töitä työntekijän puolesta, vaan tukee sopivan työn hakemisessa ja työhön oppimisessa, ja työsuhteen jatkuessa aina tarvittaessa koko työuran ajan. Työhönvalmen-taja auttaa myös työnantajaa sopivan tehtävänkuvan räätälöinnissä ja tar-vittaessa koko työyhteisöä, jos kehitysvammaisuus on uusi ja vieras asia.

TÄLLÄ HETKELLÄ kehitysvammaisten erityishuolto tarjoaa tukea työllis-tymiseen vain muutamassa kunnassa. Useimmiten ainoa vaihtoehto on avotyötoiminta, joka on järjestelmänä kategorisesti syrjivä ja epäoikeu-denmukainen. Se myös vaikeuttaa kehitysvammaisten henkilöiden mahdollisuuksia työllistyä työsuhteeseen. Siksi työhönvalmennus pitäisi saada osaksi jokaisen kunnan kehitysvammapalveluita.

Kuntaa hyödyttäisi tukea työhön kykeneviä kuntalaisiaan siirtymään sosiaalihuollon asiakkaista työntekijöiksi ja veron-maksajiksi. Puhumattakaan siitä, miten merkittävää yksilölle olisi saada tuntea itsensä tarpeelliseksi – ja saada työpanok-sestaan asianmukainen korvaus.

Tavoite on se, että kaikki työkykyiset ja työhön motivoitu-neet henkilöt tulevat kohdelluiksi yhdenvertaisesti työmark-kinoilla ja mahdollisuuksien mukaan pääsevät töihin. Sen eteen meidän kaikkien on tehtävä paljon asennetyötä. Tämä on myös paikallisen vaikuttamisen paikka.

” Työhönvalmennus

pitäisi saada osaksi

jokaisen kunnan

kehitysvamma

palveluita.”

PÄÄKIRJOITUS

Yhdenvertaisesti työelämään

Mari HakolaKehitysvammaisten Tukiliiton

työelämän asiantuntija

PAINAVA SANA

KEHITYSVAMMAISTEN TUKILIITTO RY:N LEHTI NRO 5/2013


TÖIHIN!s.26

UNOHDETAAN SITKUT JA MUTKUT, SANOVAT KAJAANIN KLUBITALON LEA NIKULA JA SANNA HÄMÄLÄINEN

s.06 TIMO LAINE LÖYSI TE-KESKUKSESTA TYÖTÄ TYÖVALMENTAJAN TUELLA

s.10 EVELIINA PÖYHÖNEN, MARKUS LEHTONEN, SAMULI KOTAJÄRVI, JAANA PAANETOJA, HEIKKI SEPPÄLÄ JA MONI MUU: ULOS TYÖTOIMINNASTA JA TYÖSTÄ PALKKAA

s.38 JOKAINEN TARVITSEE SOPIVAN KOKOISIA TAVOITTEITA

TUKIVIESTI 5/201344. vuosikerta

PÄÄTOIMITTAJAMerja Määttänen puh. 0207 718 [email protected]

JULKAISIJAKehitysvammaisten Tukiliitto ryPinninkatu 51, 33100 TamperePuh. 0207 718 200 Faksi (03) 222 7994www.kvtl.fi

TAITTOMika Aalto-Setälä | Otsomaria Oy

KANNEN KUVAIrja Samoilin

TILAUSHINNAT 201330 €/vuosikerta. Jäsenille maksuton

JÄSENASIAT, LEHTITILAUKSETJäsensihteeriSinikka Niemi puh. 0206 90 [email protected]

PAINOS14 800 kplISSN-L 0355-7669ISSN 0355-7669 (Painettu)ISSN 2242-9123 (Verkkojulkaisu)Aikakauslehtien liiton jäsen

PAINOPAIKKAForssa Print, Forssa 2013Tukiviesti ei sitoudu julkaisemaan aineistoa, jota se ei ole tilannut, ja toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tilaamatta lähetettyjä juttuja. Tilaamattomista artikke-leista ei makseta palkkiota.

AIKATAULUTeemat, aineisto- ja ilmestymispäivät 20141. Vaikeavammaisuus 15.1. | 21.2. 2. Yhteistyön voima 19.3. | 26.4. 3. Terveys 4.6. | 11.7.4. Kommunikaatio 3.9. | 10.10.5. Minä päätän 5.11. | 12.12.

Löydät Kehitysvammaisten Tukiliiton myös Facebookista.

TYÖKYVYTTÖMYYS ON TULKINTAKYSYMYS

TYÖ ON IHMISEN MITTA. Näin meitä monia on opetettu lapsuudessa ajatte-lemaan, sen enempää kyseistä viisautta miettimättä. Sivistysvaltion toki odote-taan pitävän huolen myös heistä, jotka eivät syystä tai toisesta kykene palkka-työhön, mutta viime kädessä ”työkyvy-töntä” henkilöä pidetään epäonnistu-neena.

Hänet nähdään usein terveydentilan-sa tai vammansa uhrina, ja siten avun ja säälin kohteena. Tai sitten hänen tulki-taan omaehtoisella toiminnallaan ai-heuttaneen oman työkyvyttömyytensä, jolloin häntä ja hänen tilaansa on sove-liasta myös paheksua ja halveksua.

Käsi pystyyn, joka ei lainkaan tun-nista itsessään taipumusta reagoida työkyvyttömyyteen edellä mainituilla tavoilla!

SUOMESSA vammaiset ihmiset ovat har-vemmin töissä kuin muualla Euroopas-sa. Erityisesti kehitysvammaisten mah-dollisuudet työhön ja toimeentuloon ovat heikot.

Syitä tähän voi olla monia. Yksi kes-keinen este ovat varmasti vammaisiin lii-tetyt ennakkoluulot. Vammaisia ihmisiä pidetään avuttomina ja epäpätevinä. Jos henkilö ei osaa liikkua tai puhua ”nor-maalisti”, hän ei luultavasti osaa mitään muutakaan, millä on merkitystä.

Ihmisten kyvykkyyden arviointiin vai-kuttaa turhan paljon heidän statuksen-sa. Itse aiheutan jatkuvaa vaivaa joillekin työtovereilleni ja ystävilleni heikkojen atk-taitojeni takia. Taitamattomuuttani kuitenkin siedetään ja siihen suhtaudu-taan huvittuneesti luultavasti koska olen korkeasti koulutettu, minulla on hieno titteli ja akateeminen läppä hallussa. Eikös professoreiden sitä paitsi kuulukin olla hajamielisiä ja toistaitoisia?

VAMMAISTUTKIMUKSESSA on perintei-sesti keskitytty yhteiskunnallisten järjes-telyiden ja rakenteiden vammauttaviin

vaikutuksiin. Sen sijaan ihmisten välistä kommunikaatiota säätelevät kulttuuriset normit ja konventiot ovat saaneet hyvin vähän huomiota.

Kyky kommunikoida sujuvasti on yksi sosiaalisen menestyksen indikaattori. Se vaikuttaa merkittävästi yksilön arvostuk-seen ja uskottavuuteen, ja niiden kautta hänen työllistymismahdollisuuksiinsa.

Kommunikaatiota koskevia tulkintoja säätelevät tietyt odotukset puheen ryt-mistä ja nopeudesta. Mitä nopeammin ja ilmeikkäämmin esität asiasi, sitä us-kottavampi olet. Puheen hitaus ja epä-selvyys tulkitaan merkiksi epäpätevyy-destä.

Puhevamma saattaa olla este kom-munikatiivisen ja sitä kautta kulttuu-risen pääoman kartuttamiselle. Ilman kulttuurista pääomaa ihminen tuntee itsensä helposti ulkopuoliseksi ja vie-raantuu yhteisöstä. Puheterapia ja vaih-toehtoiset kommunikaatiomenetelmät voivat auttaa kommunikoimaan suju-vammin, yhteisön vaatimilla säännöillä, mutta ne eivät poista ongelman ydintä: kulttuurisesti luotuja normeja ja odo-tuksia ”oikeanlaisesta” tavasta kommu-nikoida.

KULTTUURISET NORMIT eivät ole luon-nonlain kaltaisia pysyviä itsestäänsel-vyyksiä. Niitä voidaan muokata ja muut-taa, mutta valitettavasti ne muuttuvat hyvin hitaasti.

Onko reilua, että poikkeavaksi leima-tun yksilön täytyy yrittää muuttua vaik-ka hänen epäedullinen asemansa johtuu kulttuurisidonnaisista, mahdollisesti mielivaltaisista odotuksista ja käytän-nöistä?

Simo Vehmas

Suomen ensimmäinen vammaistutkimuksen professori aloitti työnsä elokuussa Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella. Professori nimeää vammaisten työllistymisen keskeiseksi tutkimushaasteeksi. 441 428

PAINOTUOTE PEFC/02-31-162

RIIHIMÄKI

OULU

HELSINKI

VANTA ASALO

RAAHE

KEMI

LAHTI

HÄMEENL INNA

KOKKOLA

TAMPERE

PAIMIONAANTALI


4

02 PÄÄKIRJOITUS YHDENVERTAISESTI

TYÖELÄMÄÄN

03 PAINAVA SANA TYÖKYVYTTÖMYYS ON

TULKINTAKYSYMYS

04 SISÄLTÖ


06 VIHDOIN TÖIHIN 09 TE-toimisto palvelee

10 ULOS TYÖTOIMINNASTA

12 ”TYÖSTÄ KUULUU SAADA PALKKAA”

14 KOULUTETTU, MOTIVOITUNUT JA

PÄTEVÄ

17 ”TEEN ITSELLENI SOPIVANMÄÄRÄN TÖITÄ”

17 Vammainen yrittäjä voi hakea Kelan elinkeinotukea

18 IKÄÄN KUIN TYÖSUHTEESSA

20 ”NYT ON AIKA MUUTTAA KOKO JÄRJESTELMÄ”

24 KELTAISIA KASSEJA JA TYÖN ILOA

26 MIELEKÄSTÄ TOIMINTAA JA VÄYLÄ TYÖHÖN

27 Klubitalo – Fountain house

27 PAPERIT MUKAAN TYÖNHAKUUN

nyt on aika muuttaa koko järjestelmä. ”Jos pärjää avotyössä, pärjää myös palkkatyössä”, sanoo Kehitysvammaliiton erityisasiantuntija Heikki Seppälä. Nyt rakennetaan tuetun työn mallia, jossa ketään ei jätetä yksin.

HELSINKI

timo sai töitä. Timo Laine tietää, että työn saaminen vaatii rohkeutta, kärsivällisyyttä ja kykyä joustaa. Lisäksi se vaatii työvalmentajan tukea.

HELSINKI

12

20

38

44

06

RIIHIMÄKI

HELSINKI

VANTA A

IMATRA

KAJAANI

SAARISELKÄ

LAHTI

HÄMEENL INNA

JOENSUU

KUOPIO

KOTKA

NRO 5/2013 TUKIVIESTI

5

29 LUOMURUOKAA JA HYVÄÄ MIELTÄ

31 KOLUMNI KAIKENLAISIA

TULOKSENTEKIJÖITÄ

32 KOHTI TYÖELÄMÄÄ

34 KIPIN KLAPIN TÖIHIN

36 ANSAITUT ELÄKEPÄIVÄT

37 KOLUMNI EPÄREALISTISIA

AJATUKSIA TYÖLLISTYMISESTÄ?

38 SOPIVAN KOKOISIA TAVOITTEITA

41 2 x MAHTI-vinkki 42 Kuvakirjoja sanoina

44 MALIKE KIERSI LAPIN 44 Malikkeen tapahtumia 2014

45 TAIVAL KOHTI ITSENÄISEMPÄÄ ELÄMÄÄ

45 Antti ja Sari luottavat taitoihinsa

46 TAPAHTUMAKALENTERI 46 Perheilyn tapahtuma -

kalenteri 2014 47 IKI-Instituutti: Lomat ja

koulutus

48 VÄKIVALLASTA SAA JA PITÄÄ PUHUA

49 Riskiin voi vaikuttaa

50 USEIMPIEN ASIAT OVAT HUONOMMIN

52 Valtaosa Valko-Venäjän vammaisista asuu laitoksissa

53 LYHYESTI 53 Ei kilpailutukselle –

kyllä ihmisoikeuksille 54 Esteetön vapaa-aika

kuuluu kaikille 55 Vuoden vapaaehtoinen 55 Kela keskittää

tulkkauspalveluita 56 Kuopion Sporttis-kerho

palkittiin 56 Liity JaatisWikiin 57 Ystävyysottelu yhdistää

tukiyhdistyksiä 57 Muistitko Pienen eleen? 58 Retkipäivä Repovedellä 59 Tukiliiton syyskonsertti 2014 59 Sanottua 60 ”Osatyökykyisten työllisyyttä

on parannettava”

61 SANA KIRKOSTA

62 LYHYESTI JATKUU... 62 Mukaan.fi sulkeutuu

63 LAKIMIES VASTAA

64 YHTEYSTIEDOT

53

26

ei kilpailutukselle – kyllä ihmisoikeuksille Muusikot Sami Helle ja Kari Aalto tekivät kansalaisaloitteen hankintalain muuttamiseksi. Koska ihminen ei ole kauppatavaraa.

Pertti Kurikka piirsi kampan-jan logon. HELSINKI

50


6


6



7

VIHDOIN TÖIHINTimo Laineen sitkeä työnhaku tuotti lopulta tulosta.

Teksti Mari Vehmanen | Kuvat Eeva Anundi

HELSINKI

”Osa-aikainen työ sopii

minulle hyvin. Aikaa jää

musiikkitouhuille”, Timo

Laine sanoo.

Onnistumisen teki mahdolliseksi työvalmentajan tuki.


7



8

”Kun se tie ei tärpännyt, mie-timme seuraavaa vaihtoehtoa. Myös viihde-elektroniikka kiin-nostaa Timoa, joten seuraavaksi kokeilimme kodinkoneliikkeitä.”

Kuten moni muukin työnha-kija nyky-Suomessa, Timo Laine sai huomata, että omista toiveis-ta on joskus oltava valmis jousta-maan. Lopulta Merja Honkanen kuuli, että S-market Ruoholah-dessa olisi auki osa-aikainen paikka.

”Työ kaupassakin on ihan kivaa, ja siellä niitä töitä tun-tuu olevan paremmin tarjolla. Musiikki on lähellä sydäntäni, mutta voin sitten harrastaa sitä vapaa-ajalla”, Timo Laine toteaa.

Kaksikko lähti yhdessä tutus-tumaan markettiin. Timo piti näkemästään, ja myös myymälä-päällikön kanssa synkkasi hyvin. Sovittiin työhaastattelusta.

”Se oli jännä paikka – oikein virallinen työhaastattelu. Oli mukavaa saada Merja mukaan tsemppaamaan”, Timo kertoo.

Hän oli itsekin valmistautunut haastatteluun hyvin ja ojensi myy-mäläpäällikölle heti alkajaisiksi Toisenlaisten frendien fanikortin ikään kuin käyntikorttinaan.

”Minun tehtäväni haastattelu-tilanteessa on toimia työnhakijan taustukena. Lisäksi voin tarjota työnantajalle tietoa viral lisesta puolesta: esimerkiksi palk ka-tuesta, työkokeilujaksosta ja omasta työvalmentajan roolista-ni”, Merja Honkanen sanoo.

Haastattelu päättyi yhteiseen toteamukseen, että paikka taitaa olla juuri sopiva Timolle.

Apua paperisotaan

Timo Laineen mukaan eläkkeen ja palkkatyön yhdistäminen

nalleen hän sai työvalmentaja Merja Honkasen.

”Lähdimme tutustumaan toi-siimme ja kartoittamaan Timon mietteitä työstä ja elämästä. Koko prosessin pitää perustua työnhakijan omiin toiveisiin, valmiuksiin ja motivaatioon”, Merja Honkanen kertoo kump-panuuden alkuvaiheista.

Kumpikin sanoo, että asiak-kaan ja työvalmentajan on tär-keää olla samalla aaltopituudella.

”Merja tuntui heti mukavalta ja luotettavalta – sellaiselta, jol-le voin kertoa asioistani”, Timo Laine mainitsee.

Ykköshaave eiaina toteudu

Keskusteluissa nousi selkeästi yksi haave ylitse muiden: löy-tää työtä musiikin parista. Tältä pohjalta Merja Honkanen alkoi ottaa yhteyksiä helsinkiläisiin alan yrityksiin ja kuulostella työ-mahdollisuuksia.

T yönhaku vaatii rohkeutta ja kärsivällisyyttä. Toisen-laiset frendit -tv-sarjasta

tuttu Timo Laine on huomannut tämän viime vuosina etsiessään palkkatyötä.

”Ja lisäksi täytyy saada tukea. Yksin en olisi onnistunut”, hän toteaa.

Työhaluja Timo Laineella on riittänyt aina. Viisitoista vuot ta kestänyt rupeama päivätoimin-takeskuksen huoltomiehenä päät tyi, kun eteen tuli muutto nykyiseen kotikaupunkiin Hel-sinkiin. Sen jälkeen hän on teh-nyt lyhyitä harjoittelu- ja työjak-soja esimerkiksi Alepassa ja Anttilan musiikkiosastolla sekä heittänyt keikkoja tiskijukkana.

Pari vuotta sitten, jäätyään jälleen ilman työtä, Timo ha-keutui asuntolansa ohjaajan innostamana asiakkaaksi Hel-singin kaupungin tuetun työl-listymisen palveluihin. Rin-

... VIHDOIN TÖIHIN Timo Laineen ja Merja Honkasen yhteistyö jatkuu tarpeen mukaan vielä työpaikan löydyttyä, esimerkiksi, jos työkaverit tai tehtävät muuttuvat.



9

vaatii jonkin verran paperitöitä. Esimerkiksi TE-toimistossa oli asioitava muutamaan otteeseen hoitamassa virallista puolta.

Yhdessä työnantajan kanssa Timo päätyi ratkaisuun, että työ-suhde alkoi kuukauden työko-keilulla. Kokeilun ajalta ei vielä maksettu palkkaa.

”Työkokeilua varten piti jon-kin verran täytellä papereita, ottaa niihin allekirjoituksia ja toimittaa paikasta toiseen. Mer-ja auttoi, ja lopuksi kävin TE-toi-mistossa ihan itseksenikin”, Timo kertoo.

Ensimmäisenä työpäivänä Merja Honkanen lähti mukaan tutustumaan S-market Ruo-holahteen. Vaikka Timolla oli ennestään kokemusta kaupan

alalta, olivat tilat, ihmiset ja toi-mintatavat uusia.

”Hommiini kuuluu pulloko-neen puhdistusta, tavaroiden hyllyttämistä, roskien viemistä ja sen sellaista. Tykkään, kun ympärillä on vilinää ja asiakkai-ta”, Timo sanoo.

Älkää lannistuko

Uusi työ on jo saanut hänet ylittämään omia rajojaan. Vie-lä jokin aika sitten ajatus kello kuuden aamuvuorosta tai työ-matkan taittamisesta yksin koko Helsingin halki olisi tuntunut kaukaiselta.

”Olen tosi tyytyväinen. Enää ei tarvitse ihmetellä, mitä tekisi koko päivän, kun kämppikset läh-tevät töihin. Ehkä saan vähän ra-haakin säästöön”, Timo iloitsee.

Hän kannustaa kaikkia kehi-tysvammaisia henkilöitä tavoit-telemaan palkkatyötä.

”Pitää olla avoin ja rohkea, eikä saa lannistua ensimmäi-

TE-TOIMISTO PALVELEE

TE-toimistojen palvelut kuuluvat kaikille työnhakijoille, myös kehitysvammaisille henkilöille. Eläkepäätös ei estä TE-toi-miston asiakkaaksi hakeutumista.

TE-toimisto voi harkintansa mukaan myöntää palkkatukea työnantajalle, joka työllistää kehitysvammaisen henkilön.

Työkokeilussa selvitetään työnhakijan selviytymistä uusissa tehtävissä. Työkokeilu kestää yleensä 1–2 kuukautta. Työko-keiluun voivat ohjata TE-toimisto, Kela, hoitava lääkäri tai kuntoutustutkimuksen tehnyt asiantuntija. Työkokeilu on työnantajalle maksuton.

Kehitysvammainen työntekijä voi työskennellä koko- tai osa-aikaisesti. Hänellä voi olla työkyvyttömyyseläke, hänen eläkkeensä voi olla lepäämässä tai hän voi olla kokonaan il-man eläkettä. Kuukaudessa saa ansaita reilut 700 euroa il-man, että tulot vaikuttavat eläkkeeseen.

Lisätietoja www.mol.fi.

sistä vastoinkäymisistä. Lisäksi kannattaa etsiä itselle oma työ-valmentaja.”

Myös Merja Honkanen iloit-see siitä, että työ ja tekijä ovat

nyt kohdanneet toisensa. ”Ja juuri tätähän me työvalmentajat-kin tavoittelemme. Tavoitteessa onnistuminen tuntuu aina yhtä hienolta.”

Tällä kertaa Timo Laine lähti yksin Itäkeskuksen TEkeskukseen. Paikka on tullut tutuksi jo aiemmilla käynneillä työvalmentajan kanssa.



10

Kehitysvammaisten ihmisten siirtyminen työtoiminnasta

työsuhteisiin on harvinaista. Tulevaisuudessa sosiaa-

lihuollon on tuettava heitä avoimille työmarkkinoille,

sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos Eveliina

Pöyhönen kertoo TEOS-työryhmän tavoitteista.

ULOS TYÖTOIMINNASTA

V aikka sosiaalihuollon on toimittava entistä aktiivisemmin kehitysvam-maisten ihmisten työllistymiseksi

avoimille työmarkkinoille, päävastuun pitää olla työ- ja elinkeinohallinnolla. Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos Eveliina Pöyhönen painottaa, että Sosiaalihuollosta pitää saada asiakasvirtaa te-hallinnon palve-luihin, jotta vammaisten henkilöiden työllis-tyminen edistyy.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti teos-työryhmän selvittämään, miten sosi-aalihuollon asiakkaiden osallisuutta työelä-mään voidaan lisätä sosiaalihuollon palvelu-järjestelmää ja lainsäädäntöä kehittämällä. Työryhmä aloitti toimintansa helmikuussa 2012 ja sen on määrä saada työnsä valmiik-si tämän vuoden lopussa. Pöyhönen toimii työryhmän sihteerinä.

”Selvitämme, millaisia vammaisten ih-misten työelämäosallisuutta tukevia palve-luja sosiaalihuoltolaki, kehitysvammalaki ja laki kuntouttavasta työtoiminnasta sisältä-vät, ja koetamme selkeyttää lainsäädäntöä ja palvelujärjestelmää. Samalla selvitämme niiden suhdetta erityisesti työ- ja elinkeino-hallinnon palveluihin”, Eveliina Pöyhönen kertoo.

Kaikki eivät pysty töihin avoimilla työ-markkinoilla, mutta ne, jotka pystyvät, pi-täisi saada te-hallinnon palvelujen piiriin. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että heistä tulisi te-toimistojen asiakkaita.

Etenkin työkyvyttömyyseläkkeellä olevia vammaisia ihmisiä on te-toimistojen asiak-kaina toistaiseksi vähän.

”te-hallinnon ja sosiaalihuollon on etsit-tävä yhdessä sellaisia palvelumalleja, joilla vammaisia ihmisiä saadaan työelämään.”

Ei diagnoosi edellä

Kehitysvammaisten ihmisten palvelut – myös työllistämispalvelut – on perinteisesti järjes-tetty yleisen palvelujärjestelmän ulkopuolella omina erityispalveluinaan. Työtoiminta on järjestetty osana erityishuoltoa. Ihmiset ovat toimineet työtoiminnassa yleensä pitkään, jopa koko työelämänsä.

”Työtoiminnan laajamittainen käyttö työllistämisen muotona on kyseenalainen, koska kyse ei ole työsuhteisesta työstä. Kehi-tysvammaisten työtoiminnasta ei myöskään siirrytä avoimille työmarkkinoille”, Eveliina Pöyhönen sanoo.

”Vammaisten ihmisten pitäisi olla val-tavirran palveluissa, jossa heitä tuettaisiin yksilöllisten tarpeiden perusteella. Sosiaali-huolto voi tarjota tukea esimerkiksi kehitys-vammaisuudesta johtuviin erityistarpeisiin.”

Hallitus valmistelee parhaillaan YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen ra-tifiointia Suomessa. Sopimus korostaa vam-maisten tasa-arvoista ja syrjimätöntä osal-listumista työelämään. Ratifioinnin myötä sopimuksen artiklat tulevat Suomea velvoit-taviksi. Sopimuksen artikla 27:n tarkoitus on edistää vammaisten henkilöiden mahdolli-suuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille.

Työ pitää määritellä

Ennen teos-työryhmän työn valmistumista edessä on vielä runsaasti yksityiskohtien poh-dintaa. ”Pitää miettiä esimerkiksi työn määri-telmää. Nyt puhumme työstä silloinkin, kuin tarkoitamme ei-työsuhteista työtä. On vaara,

että vammaiset ihmiset kategorisoituvat hel-posti ei-työsuhteisen työn tekijöiksi.”

Pöyhösen mukaan on selkiytettävä myös tavoitteita: onko kehitysvammaisen ihmisen tavoitteena työllistyä työsuhteiseen työhön avoimille työmarkkinoille, vai tarvitseeko hän muunlaista tukea yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Tavoite määrittää palvelun si-sällön: kehitysvammainen ihminen voi olla työtoiminnassa vain, kun on katsottu, että juuri se tukee hänen osallisuuttaan, ja on siksi hänelle paras vaihtoehto.

Pöyhönen uskookin työtoiminnan säi-lyvän. ”Sitä voidaan tarvita toimintakyvyn arvioinnissa tai kuntoutuksen muotona kehitysvammaisille ihmisille tai mielenter-veys- tai päihdekuntoutujille. Mutta talou-dellisesti tuottavaa työtä ei mielestäni voi teetättää työtoimintana pitkiä aikoja ilman, että jossain vaiheessa siitä pitäisi alkaa mak-saa palkkaa. Pelisäännöt on tarkennettava.”

Pelisääntöihin sisältyy sen arviointi, täyt-tyvätkö työtoiminnassa työsuhteen tunnus-merkit. Lisäksi pelisääntöjen pitää koskea työaikoja, työturvallisuutta ja vakuutuksia. On myös määriteltävä, kuinka pitkään ihmi-nen voi olla työtoiminnassa.

Paras ja pahin

Paras tulos työelämäosallisuuden palvelu-jen uudistamisessa olisi kehitysvammaisten ihmisten yhdenvertaisuus muiden rinnalla. ”Silloin he esimerkiksi työtä vailla ollessaan olisivat työttöminä työnhakijoina te-toi-miston asiakkaina. Sosiaalihuolto tukisi asiakkaita sosiaalihuollon perus- ja erityis-palveluiden kautta esimerkiksi asumisessa, itsenäisessä selviytymisessä ja toimeentu-lossa, Eveliina Pöyhönen kuvailee.

”Palveluiden ja ratkaisuiden tulisi perus-tua yksilöllisiin tarpeisiin, eikä pelkästään kehitysvammaan.”

Pahinta olisi, jos kehitysvammaisia ihmi-siä eristävä järjestelmä jatkuisi.

”Nykyinen, sinänsä ihan hyvä erityishuol-lon järjestelmä on taannut asiakkaille laajaa ja asiantuntevaa tukea suhteellisen hyvillä resursseilla. Järjestelmän huono puoli on, että se eristää ihmiset heidän omaan kehi-tysvammaisten maailmaansa. Tästä tulisi pyrkiä eroon – niin, että järjestelmän hyvät puolet säilytetään.”

Teksti Tuula Puranen | Kuva Eeva Anundi

HELSINKI



11

Ilman kuluja?

Jotta teos-työryhmän tulevaisuudenkuva voisi toteutua, tarvitaan lainsäädännön muutosten lisäksi esimerkiksi kunnan ja val-tion palvelujen rajavyöhykkeen ylittämistä. Sosiaalipalvelut ovat kuntien palveluja, mut-ta te-hallinnon palvelut kuuluvat valtiolle. Pöyhösen mukaan yhteistyötä on tiivistettä-vä ja vastuita selkiytettävä.

Uudistukset vammaisten ihmisten työ-elämäosallisuuden lisäämiseksi olisi tehtä-vä mahdollisimman kustannusneutraalisti. ”Menemme niillä pelimerkeillä, joita nyt on.

Mietimme, miten palvelut kohdennetaan järkevimmin. Toimintamalleja on muutet-tava niin, että ne vievät nykyistä paremmin avoimille työmarkkinoille eivätkä olisi niin työtoimintakeskeisiä kuin nyt.”

Jos lisärahoitusta joudutaan hakemaan, sen saaminen on poliittinen päätös. ”Se on todella haasteellista nyt, kun kuntien vel-voitteita pitäisi vähentää ja löytää miljardi-luokan säästöt”, Pöyhönen arvelee.

Hän korostaa, että työryhmä ei ole vielä päättänyt, millaisia muutoksia se aikoo esit-tää lainsäädäntöön ja palvelujärjestelmään. Työryhmän toiminta-aika on tehtävän laa-

juuteen nähden lyhyt, ja Pöyhönen pitääkin mahdollisena, että se joutuu pyytämään lisäaikaa. Mahdolliset muutokset lainsää-däntöön tulevat voimaan seuraavalla halli-tuskaudella.

”Luemme tarkasti Jaana Paanetojan väitöstutkimuksen työsuhteen tunnusmerkkien täyttymisestä työtoiminnassa”, TEOStyöryhmän sihteeri Eveliina Pöyhönen sanoo. Juttu väitöskirjasta on tämän lehden sivulla 18.



12

Markus Lehtosen mielestä

on väärin, että kehitysvam-

maisten henkilöiden oletetaan

tekevän töitä korvauksetta

– tai jopa maksavan oikeu-

desta työhön.

Teksti Mari Vehmanen | Kuvat Laura Vesa

SALO

” TYÖSTÄ KUULUU SAADA PALKKAA”



13

M arkus Lehtosen, 21, mitta täyttyi viime kesänä.

”Ilmoitin, etten halua enää avo-työhön”, hän sanoo.

Työhalujen puutteesta ei suin kaan ole kysymys. Päinvastoin, koulutusta vastaavan palkkatyön löytäminen olisi toimitilahuolta-jaksi valmistuneelle Markukselle todellinen toiveiden täyttymys.

”Alun perin oli-sin halunnut töihin kauppaan. Mutta opiskeluaikana huo-masin, että siivousa-lalla onkin muka-vaa.”

Markus viihtyi mainiosti Perttulan erityisammattikou-lussa ja opintoihin kuuluneissa pitkissä työharjoitteluissa.

”Olin esimerkik-si oman koulumme keittiössä ja eräällä ala-asteella keittäjän apuna. Pesin astioi-ta, siistin paikkoja ja sellaista.”

Valmistuttuaan hän muutti takai-sin lapsuuden koti-seudul leen Saloon. Avotyön todellisuus al koi valjeta Markuk-selle, kun hän sai pestin paikallisen vanhain-kodin ikkunoiden pesijänä.

Töitä oli viitenä päivänä viikossa, kuusi tuntia kerrallaan. Työvuorojen järjestelemi-nen esimerkiksi harrastusten vuoksi ei ollut mahdollista. Korvausta eli työosuusrahaa tuli 80 euroa kuussa, mikä tekee noin neljä euroa per työpäivä.

”Laskin, että minähän jään miinukselle. Pelkästään työmatkat ja lounas kustantavat enemmän kuin minulle maksettiin. Ei sellai-nen voi olla oikein. Teen töissä aina parhaa-ni”, Markus toteaa.

Toiveissa työkaverit

Työteliäälle ja tarkalle nuorukaiselle olisi kyllä riittänyt jatkossakin kunnan palkatto-

mia avotöitä. Niistä kieltäydyttyään hän on joutunut olemaan työttömänä.

”Haluaisin töihin. Siellä oppisin uusia asioita ja tutustuisin ihmisiin. Ehkä saisin kavereitakin. Ja olisihan se kiva tienata”, Markus pohtii.

Avoimilla markkinoilla ovet ovat sulkeutu-neet työhaastatteluvaiheessa. Isot siivousalan

yritykset ovat kyllä kiinnostuneet alal-le kouluttautuneen nuo ren miehen ha-kemuksista, mutta tapaamisissa Mar-kuksen lievä kehi-tysvammaisuus on tuntunut herättävän ennakkoluuloja.

”Haast atteli jat ovat esimerkik-si epäil leet, etten oppisi käyttämään vahaus- tai muita koneita. Oikeas-ti opin asioita, jos neuvotaan kunnol-la. Tai sitten on vaan sanottu, ettet taida olla oikein meidän tyyliämme”, Markus ihmettelee.

Hänellä on ajo-kortti ja oma auto, joten eri siivouskoh-teisiin siirtyminen-

kään ei tuottaisi ongelmia.”Osaan mopata, pestä ikkunoita ja monta

muuta asiaa. Olen ystävällinen ja rauhalli-nen. En äksyile työkavereille tai asiak kaille”, Markus luettelee vahvuuksiaan.

Unelmien duuni olisi sellainen, josta saisi oikeaa palkkaa ja jossa olisi mukavia työka-vereita.

”Ja johon ei tarvitsisi mennä ihan älyttö-män aikaisin”, Markus lisää hymyillen.

Tukea puuttuu

Markus Lehtonen ei ole työttömänäkään jää-nyt lepäilemään laakereillaan. Hän harrastaa liikuntaa useissa eri kerhoissa.

”Teen pihatöitä, siivoilen, pesen pyykkiä, lenkkeilen ja katselen leffoja. Opettelen oh-jaajan kanssa myös kaupassakäyntiä ja ruu-anlaittoa”, Markus kertoo askareistaan.

Vaikka työttömyys harmittaa, elämä on muuten mallillaan. Markus muutti viime tal-vena vuokralle omaan kotiin: Kehitysvam-maisten Palvelusäätiön aivan tavallisesta ri-

”Haluaisin töihin, mutta en halua maksaa työnteosta”, sanoo Markus Lehtonen, koulutettu toimitilahuoltaja.

”Avotyössä ihmisellä

on kaikki tavanomaiset

työntekijän

velvolli suu det,

muttei palkkaa eikä

mitään oikeuksia.”Liisa Lehtonen, äiti



14

... ”TYÖSTÄ KUULUU SAADA PALKKAA”

”Perheenjäsen ei voi hoitaa tehtäviä, jotka kuuluisivat kunnan työvalmentajalle”, Liisa Lehtonen sanoo. Kokemus todistaa.

vitaloyhtiöstä hankkimaan yksiöön. Markus sai itse olla mukana valinnassa, kun sopivaa kotia etsittiin avoimilta markkinoilta.

Äiti Liisa Lehtonen on seurannut esikoi-sensa työnhakua läheltä ja auttanutkin par-haansa mukaan.

”Olen joutunut rooliin, joka mielestäni kuuluisi työvalmentajalle. Mutta ainakaan täällä Salossa tukea palkkatyön hankkimi-seen ei juuri ole tarjolla kehitysvammaisille henkilöille. Työtoiminnalle tai avotyölle ei nähdä vaihtoehtoja”, Liisa Lehtonen toteaa.

Hän sanoo ymmärtävänsä hyvin poikansa päätöksen olla vastaanottamatta korvaukse-tonta työtä.

”Ehdot ovat aivan kohtuuttomat. Avo-työssä ihmisellä on kaikki tavanomaiset työntekijän velvollisuudet, muttei palkkaa eikä mitään oikeuksia.”

Tahto puuttuu

Liisa Lehtonen toivoo, ettei Markuksen työt-tömyysjakso venyisi kovin pitkäksi. Hänestä on sääli, jos vastikään hankittu ammattitaito alkaa unohtua.

Äidin mielestä erilaisia tuetun työllisty-misen mahdollisuuksia kyllä olisi, jos tahtoa vain löytyisi. Erityisesti ihmetyttää kunta-sektorin nihkeys.

”Täälläkin on monta palvelukeskus-ta ja muuta paikkaa, joissa tarvitaan juuri Markuksen kaltaisia tekijöitä. Mutta aina vedotaan kaikenlaisiin sääntöihin ja pykä-liin, joiden perusteella palkkaa ei muka ole mahdollista maksaa. Eikö olisi nimenomaan kunnan edun mukaista tarjota palkkatyötä osatyökykyisille asukkailleen?”



15

KOULUTETTU,MOTIVOITUNUT JA PÄTEVÄ

Samuli Kotajärven tarina

todistaa, että ammatillinen

jatko koulutus kannattaa.

Nuori mies pääsi lapsuutensa

opin ahjoon vahtimestari

harjoittelijaksi ja hoitaa työnsä

hienosti. Tietä kohti itsenäistä

elämää varjostaa vain pätkä

työn tuoma epävarmuus.

Teksti ja kuvat Soile Honkala

TAMPERE

Samuli Kotajärvi siirtää jokaisesta palkastaan osan asuntosäästötililleen ja haaveilee omasta kodista.

S amuli Kotajärven, 22, työ Tampereen Raholan koululla on monessa mielessä malliesimerkki siitä, miten kehitysvammaisen ammatti-ihmisen

työllistymisen kuuluisi mennä. Ammatillisen koulutuk-sen kautta pätevöitynyt nuori mies on toiminut Raholan koululla vahtimestariharjoittelijana pian kahden vuoden ajan ja on hyvää vauhtia kasvamassa alan ammattilaisek-si.

Siihen, että Samuli päätyi toiveammattiinsa, tarvittiin myös ripaus onnea. Hän kävi aikoinaan Raholan yläkou-lun ja opiskeli sen jälkeen Hervannan ammattioppilai-toksessa, mukautetulla luokalla. Hän valmistui vuonna 2010 kiinteistöhuollon koulutusohjelmasta.

Samulin opettajana aikaisemmin toiminut Jaana Vuo-risto tiesi, että Raholassa oli tarvetta vahtimestarihar-joittelijalle ja tuli ajatelleeksi Samulia, joka edelleen oli pitänyt yhteyttä vanhan koulunsa henkilökuntaan.

”Aina sanotaan, että kotoa ei tulla töihin hakemaan, mutta Samulin kohdalla juuri näin oikeastaan kävi”, Samulin äiti Susanna Kotajärvi nauraa muistellessaan rekrytointia, joka käynnistyi Raholan koulun rehtorin, Erkki Helavuoren puhelinsoitosta. Äiti kuitenkin muis-tuttaa, että Samulin oma aktiivinen rooli oli ratkaiseva tekijä siinä, että juuri häntä pidettiin oikeana tekijänä työhön.

Samulin työ koostuu monipuolisesti erilaisista tur-vallisuuteen liittyvistä työtehtävistä aina imurointiin ja

TEEMA: TYÖ JA KOULUTUS NRO 5/2013 TUKIVIESTI

15


16

holan koulun työyhteisön. Kaikki neuvovat ja auttavat mielellään toisiaan ja osallistuvat yhteisiin tilaisuuksiin.”

Liikkuvan ihmisen työ

Samuli pitää työssään erityisesti siitä, että saa ulkoilla ja liikkua työpäivän aikana. Lii-kunta on reippaan nuoren miehen lempihar-rastus myös vapaa-aikana. Tällä hetkellä laji lähellä sydäntä on pyöräily, jossa kilometrejä taittuukin aikamoista tahtia. Kuluneena ke-sänä Samuli osallistui ensimmäisen kerran Pirkan pyöräilyyn, jonka aikana matkaa ker-tyi mittariin hurjat 134 kilometriä.

Samulin tulevaisuuden haaveista kirk-kain on oma koti, vaikka hän asuu vielä tois-taiseksi lapsuudenkodissaan. Perheeseen kuuluu isän ja äidin lisäksi kolme sisarusta, pikkuveli Joonas, 19, pikkusisko Fanni, 13, ja kotoa jo omilleen muuttanut isosisko Suvi, 23. Kotona Tampereen Ikurissa asustelee myös tiibetinspanieli Pipsa, jonka lenkittä-minen on pitkälti Samulin vastuulla.

Jokaisesta palkastaan Samuli säästää osan asuntosäästötilille ja jossain vaiheessa on tarkoitus alkaa etsiä omaa asuntoa, mie-lellään Raholan alueelta.

Rehtori Erkki Helavuori haluaa erityis-nuorille mahdollisuudet edetä elämässään muiden nuorten tavoin. ”Nykyinen malli, jossa perusasteelta siirrytään suoraan eläk-keelle, ei miellytä meitä lainkaan.”

Hänen mielestään epätasa-arvoa ja eri-arvoisuutta vähentäisi merkittävästi se, että kehitysvammaisille nuorille saataisiin lisää jatkokoulutuspaikkoja sekä mahdollisuuksia työkokeiluihin ja työelämään tutustumisiin. Myös erityisnuoret ansaitsevat mahdollisuu-den elää samanlaista itsenäistä elämää kuin muutkin ikätoverit.

... KOULUTETTU JA PÄTEVÄ

haravointiin. Tarvittaessa hän toimii myös koulusihteerin parina ja työharjoittelijoi-den perehdyttäjänä. Koulun vahtimestarin lomaillessa Samuli toimii hänen sijaisenaan ja vastaa itsenäisesti työnkuvaan liittyvistä tehtävistä.

Jatko jännittää

Samuli Kotajärvi on viihtynyt työssään erin-omaisesti. Sitä kuvaa myös se, että kesälomal-laan hän alkoi jo ensimmäisen viikon jälkeen odottaa pääsyä takaisin töihin. Tällä hetkellä tyytyväisyyttä kuitenkin hiertää epävarmuus siitä, voidaanko määräaikaista työsuhdetta enää vuodenvaihteen jälkeen jatkaa.

Rahoitusta Samulin palkkaamiseen on haettu Työllisyydenhoidon palveluyksiköstä, Typasta. Viikkotyötunteja Samulilla on ollut tänä vuonna 30 ja palkka on määräytynyt työehtosopimuksen ja vahtimestarin palkka-taulukon mukaan. Rahoitus on toistaiseksi saatu vuodeksi kerrallaan ja nyt jännätään, miten käy ensi vuoden työllistymisrahojen.

”Pyrimme kaikin keinoin saamaan Samu-lin tänne myös ensi vuodeksi”, rehtori Hela-vuori toteaa.

”Kun hän on ollut tässä vielä esimerkiksi vuoden, hänellä on valmiudet myös itsenäi-seen vahtimestarin työhön tai muihin kiin-teistöalan tehtäviin”.

Samulin työ Raholan koululla voidaan nähdä tärkeänä koulutuksen jatkeena. Eri-tyisnuoret tarvitsevat usein määrällisesti enemmän työhönvalmennusta pärjätäkseen raadollisessa kilpailuyhteiskunnassa, mut-ta pitkäkestoisen harjoittelun ja ohjauksen avulla he saavuttavat tarvittavat valmiudet itsenäiseen työhön.

Raholan koululla on pitkät perinteet erityisnuorten kanssa toimimisesta ja oh-jauksesta, joten Samulin työhönvalmennus pystyttiin hoitamaan talon omin voimin. Pe-rehdyttäjänä ja työvalmentajana on toiminut koulun vahtimestari Kari Kuljuntausta.

Samuli itse kokee, että hän on saanut Ra-holan koululla hyvää ohjausta työtehtäviin-sä. ”Aina voi kysyä joltain, jos ei tiedä jotain”, hän toteaa.

Työnohjauksen lisäksi myös työyhteisöl-lä on merkittävä rooli työssä viihtymisessä. Rehtorin mukaan Samuli on tärkeä osa työ-yhteisöä:

”Meillä on lähtökohta se, että tekeepä täällä työntekijä koulutyötä, ateriatyötä tai mitä tahansa, muodostamme yhdessä Ra-

Samuli Kotajärvi pitää työssään erityisesti siitä, että saa ulkoilla ja liikkua työpäivän aikana. Vapaaaikaankin jää vielä paljon virtaa.


ILMOITUS


17

”TEEN ITSELLENI SOPIVAN MÄÄRÄN TÖITÄ”

M iika Borenin oman yrityksen toimiala on pihapalvelu. Toiminimi

Boren palvelu tekee talvella lumi-töitä, kesällä haravointia ja ruo-honleikkuuta.

Yrittäjiä, joilla on kehitys-vamma, on koko Suomessa vain muutama. ”Meitä kehitysvam-maisia ei kannusteta yrittäjiksi. Minunkin yritystäni epäiltiin aluksi”, Miika Boren sanoo.

Kehitysvammainen yrittäjä saa yleensä eläkettä ja hänen toi-meentulonsa koostuu eläkkeestä ja yritystulosta. Työkyvyttömyys-eläkkeen lisäksi hän voi ansaita 733,80 euroa kuukaudessa (vuon-na 2013). Yrittäjien ansaintaraja on sama palkkatyöntekijöillä.

Yrittämisen huono puoli on se, että yhden miehen yritys on hyvin sitova.

”Koska sovitut työt on tehtä-vä, voi olla, että yrittäjä ei pääse lähtemään esimerkiksi harras-tuksiin.”

Miika Borenin yritys pitää huolta asiak-

kaiden pihoista. Kehitysvammaisia yrit-

täjiä on Suomessa vain muutama.

Teksti ja kuva Jaana Teräväinen

RAAHE

”Olin ollut toimintakeskuksessa ja tehnyt avotöitä. Halusin kokeilla jotain muuta”, yrittäjä Miika Boren kertoo toiminimen perustamisesta.

Elinkeinotuen tarkoitus on tukea sairaan tai vammaisen yrit-täjän tai ammatinharjoittajan työn aloittamista sekä työväli-neiden hankintaa. Ennen tuen myöntämistä Kela arvioi, onko yritystoiminta ja työ sopivaa hakijan sairauden tai vamman kannalta. Lisäksi arvioidaan hakijan ammattitaitoa sekä yrityk-sen toimintamahdollisuuksia.

Tuen määrä perustuu tarpeellisuus- ja kohtuullisuusharkin-taan. Se on enintään 80 % hyväksytystä kustannusarviosta. Suurin mahdollinen elin keinotuki on 17 000 euroa.

Lisätietoja: www.kela.fi/tyoikaisille_elin keinotuki

VAMMAINEN YRITTÄJÄ VOI HAKEA KELAN ELINKEINOTUKEA

Myöskään Miika Boren ei ole laittanut eläkettä lepäämään. ”Tällä tavalla en ole koskaan tyhjän päällä, sillä eläke tuo va-kituista tuloa. Saan työkyvyttö-myyseläkkeen, takuueläkkeen ja asumistuen.”

Kun yritys tuottaa vain vähän tuloa, yrittäjän ei tarvitse mak-saa arvonlisäveroa. Myös yrittä-jäeläkemaksu on pienillä yrityk-sillä vapaaehtoinen.

Koulutusta vastaavaa työtä

”Minusta kehitysvammaiset ih-miset joutuvat jäämään liikaa paikalleen. Päivään kuuluu vain koti, työkeskus ja harrastukset

Hakuaika 30.4.2014 saakka. Opettaja Laura Rissanen, [email protected], p. 0505975289www.rko.fi/opiskelu/erityislinja

Opiskelupaikka kehitysvammaiselle elämän tietoja ja taitojaopiskellen sekä asuen turvallisessa ohjatussa ympäristössä.Opinnot soveltuvat myös aikuiselle, joka kaipaa vaihtelua elämäänsä.

ERITYISLINJAItsenäiseen elämään

Olen ja elän. Omalla paikallani.

– se ei sopinut minulle”, Miika Boren kertoo.

”Olin opiskellut kiinteistö-alaa, ollut toimintakeskuksessa ja tehnyt avotöitä Raahen luki-ossa. Halusin kokeilla jotain muuta.”

Hän alkoi ideoida omaa yri-tystä. Tukea hän sai toiminta-keskuksen ohjaajalta, jolla oli yrittäjäkokemusta. Nyt, kun Toiminimi Boren palvelu on toiminut jo vuosia, tuen tarve on vähäistä, mutta tapaamiset toimintakeskuksen väen kanssa ovat säännöllisiä.

Miika Borenin mukaan yrit-tämisessä menee paljon aikaa ajatteluun ja suunnitteluun. Kekseliäisyyttä miehellä riittää-kin. Hän on esimerkiksi ideoi-nut, että asiakkaiden kannattaa tehdä hänen yrityksensä kanssa pitkä sopimus. Koko kesän so-pimus pihahoidosta tulee asiak-kaalle paljon halvemmaksi kuin yksittäinen työ.

”Yrittäminen on minulle luonnollinen tapa toimia. Teen itselleni sopivan määrän töitä.”



18

IKÄÄN KUIN TYÖSUHTEESSAKehitysvammaisten ihmisten työtoiminta

voi täyttää työsuhteen tunnusmerkit.

He esimerkiksi saavat työstään vastiket-

ta ja työskentelevät ohjauksen ja valvon-

nan alaisina. Tuore väitöskirjatutkimus

kyseenalaistaa työtoiminnan oikeudelli-

sen aseman.

Teksti Tuula Puranen Kuvat Eeva Anundi

HELSINKI

M onet kehitysvammai-set ihmiset kokevat tekevänsä työtoimin-

nassa oikeaa, tuottavaa työtä. He vaativat, että siitä pitäisi saa-da työosuusrahan sijaan oikeaa palkkaa. Vaatimuksia esittäes-sään he ovat kuitenkin sosiaa-

lihuollon asiakkaita, mikä voi kuurouttaa korvia sinänsä ym-märrettävien vaatimusten kuu-lemiselta.

Työtoiminnalla on pitkä pe-rinne, jota ei juuri ole kyseen-alaistettu. Se on sosiaalihuollon palvelua kehitysvammaisille ih-misille, ja he osallistuvat siihen toimintakeskuksissa tai avotyös-sä. Sosiaalihuollon asiakkaina he ovat huoltosuhteessa, ja työ-toiminta on heidän kuntoutus-taan. Työosuusraha puolestaan on sosiaalietuus. Asetelmaa on rutinoista huolimatta pidetty it-sestään selvänä.

Työoikeuteen perehtynyt ott Jaana Paanetoja ei juristina kel-puuta itsestäänselvyyksiä, joten hän ryhtyi tutkimaan työtoi-mintaa työoikeuden näkökul-masta. Syntyi väitöskirja, joka tarkastettiin Helsingin yliopis-tossa syyskuussa. Väitöskirjas-saan Paanetoja osoittaa, että työtoiminta voi täyttää työsuh-teisen työn tunnusmerkit. Ne on säädetty työsopimuslaissa.

Työ on työtä

”Työsuhteessa työtä tehdään toiselle vastiketta vastaan, hen-kilökohtaisesti, sopimuksen pe-

rusteella, johdon ja valvonnan alaisena. Olen tarkastellut tun-nusmerkkejä kehitysvammais-ten erityishuoltolain perusteella järjestetyssä työtoiminnassa, ja selvää on, että työtoiminnassa tehdään työtä”, Paanetoja kertoo.

Työtoiminnasta maksetaan vastiketta eli työosuusrahaa, ja kehitysvammaiset ihmiset teke-vät tehtävänsä henkilökohtaises-ti ohjauksen ja valvonnan alai-sina. Tunnusmerkit täyttyivät selkeästi.

Ongelmallisimmaksi osoit-tautui sopimustunnusmerkki. ”Jouduin miettimään, voiko se täyttyä julkisen viranomaisen palveluna järjestettävässä toi-minnassa”, Paanetoja kertoo.

Ratkaisu kuitenkin löytyi. ”Meillä jo teetetään työsuhteis-ta työtä sosiaalihuollossa, toisin sanoen entisen invalidihuolto-lain mukaista työtä. Vaikka sekin perustuu hallintopäätökseen, so-pimustunnusmerkki täyttyy vii-meistään, kun työtä ryhdytään suorittamaan.”

Työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä on tärkeää tarkastel-la työtoiminnassa siksi, että jos ne täyttyvät, työntekijällä on oi-keus työoikeudelliseen suojaan. ”Kun kaikki työsuhteen tunnus-merkit täyttyvät, kysymys ei ole pelkästään vaatimuksista saada tietyn suuruista palkkaa, vaan myös esimerkiksi oikeudesta sairausajan palkkaan ja muuhun työntekijän työoikeudelliseen suojaan”, Paanetoja sanoo.

”Herää myös kysymys, mik-sei siinä vaiheessa, kun kehi-tysvammainen ihminen pystyy tekemään työtä avoimilla työ-markkinoilla, siirrytä erityis-huoltolaista sosiaalihuoltolain piiriin. Se antaa mahdollisuu-den työsuhteisen työn järjestä-

miseen, ja yleislakina sen pitäisi näissä tilanteissa tulla noudatet-tavaksi.”

Tilanne kerrallaan

Jaana Paanetoja korostaa, että kun työtoimintaa tarkastellaan työsuhteen tunnusmerkkien täyt tymisen näkökulmasta, on tarkasteltava yksittäistapauksia. ”Tutkimukseni tulokset eivät tar-koita, että kaikki tilanteet olisi ratkaistu etukäteen. Meidän täy-tyy tietää, mitä Ville tai Maija työ-toimintakeskuksessa tai avotyö-toiminnassa tekee ja minkälaisia yhteydenottoja ja tapahtumia hänen ja kunnan tai erityishuol-topiirin välillä on ollut.”

Jos työsuhteen tunnusmer-kit täyttyvät, mutta se ei johda asianmukaisiin työoikeudellisiin seurauksiin, ollaan helposti tilan-teessa, jossa kehitysvammaiset ihmiset eristetään työoikeudelli-sen suojan ulkopuolelle kehitys-vamman takia. Se olisi syrjintää.

Työoikeudellisesta suojasta ja työsuhteen tunnusmerkkien täyttymisestä ei tarvitsisi puhua, jos ihmiset kävisivät työtoimin-takeskuksessa oman halunsa mukaan ja tekisivät tehtäviä il-man vastiketta sen verran kuin jaksavat ja tahtovat.

”Mutta siinä vaiheessa, kun aletaan maksaa vastiketta ja ker-toa, milloin heidän pitää tulla työtoimintakeskukseen ja kuin-ka kauan siellä pitää olla ja mitä pitää tehdä, toimintaan tulee elementtejä, jotka voivat täyttää työsuhteen tunnusmerkit.”

Elementit täyttyvät vielä sel-keämmin, kun työtä tehdään työtoimintakeskuksen ulkopuo-lisilla työpaikoilla.

Paanetojan mukaan työtoi-mintaan osallistuvat eivät ole lähteneet oikeusteitse hake-maan työoikeudellista suojaa, eli ennakkotapaukset puuttuvat. ”En tiedä, että asiasta olisi yh-tään tuomioistuimen päätöstä. Kysymyksiä työstä on herännyt, mutta sitten on neuvoteltu.”

”Työoikeudellisissa jutuissa – kuten yleensäkin oikeusriidois-

”Kehitysvammaiset ihmisten työtoimintaa ei voida automaattisesti jättää työoikeudellisen suojan ulkopuolelle”, oikeustieteen tohtori Jaana Paanetoja sanoo.



19

sa – on rahallisen menetyksen vaara, ja ihmisillä on äärimmäi-sen korkea kynnys viedä asioita oikeuteen, elleivät he ole niistä täysin varmoja. Voi tietenkin miettiä, olisiko järjestöjen pi-tänyt olla tässä aktiivisempia ja järjestää jotakin.”

Perusteita vaatimuksille

Jaana Paanetojan tutkimus antaa työtoiminnassa olevien kehitys-

vammaisten ihmisten vaatimuk-sille perusteet, joten sillä voi olla merkittävä rooli työoikeuksien toteuttamisessa.

”Kehitysvammaisille ihmi-sille on voinut herätä esimer-kiksi avotyötoiminnassa ham-purilaisravintolassa tunne, että tehtävien suorittaminen vain työosuusrahalla ei ehkä ole ok, mutta he eivät ole osanneet ky-syä olennaista kysymystä: täyt-tyvätkö työssäni työsuhteen tun-nusmerkit”, Paanetoja kuvailee.

”Olen väitöskirjassani selvit-tänyt perusteet, milloin työsuh-teen tunnusmerkistö täyttyy. Kehitysvamma-alan järjestöt pystyvät nyt entistä paremmin puhumaan oikeilla nimillä ajaes-saan kehitysvammaisten ihmis-ten työelämän asioita. Jokaisella järjestöllä on omia tavoitteitaan, mutta yhteistä niille on ainakin halu saada avotyötoiminta työ-suhteiseksi työksi.”

Jos hyväksytään, että työtoi-minta täyttää työsuhteen tun-

nusmerkistön, sillä pitäisi olla seurauksia myös lainsäädännös-sä. ”Silloin meidän pitää ottaa se laajasti huomioon esimerkiksi eläke- ja sosiaaliturvalainsää-dännössä. Asiaa ei voi hoitaa vain jotakin tiettyä lakia muutta-malla.”

Paanetoja, Jaana: Työsuhteista työtä vai työtoimintaa? Tutkimus va-jaakuntoisen tekemän työn oikeu-dellisesta luonteesta. Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja. Helsinki 2013.



20

Kehitysvammaliiton Heikki Seppälä on raivannut

tietä kehitysvammaisten ihmisten työelämälle jo

viidellä vuosikymmenellä. Aika on muuttunut ja

muuttanut myös hänen ajatteluaan, mutta kaikkein

tärkeimmän asian hän oppi jo parikymppisenä

askartelunohjaajan sijaisena.

” NYT ON AIKA MUUTTAA KOKO JÄRJESTELMÄ”

Teksti Merja Määttänen | Kuvat Eeva Anundi

HELSINKI

K ehitysvammaliiton erityisasiantun-tija, psykologi Heikki Seppälä, 62, tiivistää kuluneet vuosikymmenet

lopulta aika yksinkertaisesti. Ensin ei muuttunut mikään. Kehitys-

vammaisen ihmisen paikka pysyi vakaassa, turvallisessa putkessaan aina 2000-luvulle asti. Isot erityishuoltopiirit dominoivat pal-veluja ja yksilö eteni harjaantumisopetuk-sesta toimintakeskuksiin ja sieltä vanhuu-seläkkeelle. Systeemi oli selkeä, suojeleva – ja latistava.

”Kaikessa mentiin vammaisuus ja erilai-suus edellä – mahdollisuuksien, kykyjen ja samanlaisuuden sijaan. Erityisen vahvasti staattisuus näkyi työ- ja päivätoiminnassa”, Seppälä sanoo.

Suuri muutos alkoi kymmenisen vuotta sitten ja jatkuu parhaillaan.

”Keskitetyn järjestelmän purkaminen on tehnyt kehitysvammaisille ihmisille pelkäs-tään hyvää. Olemme oppineet näkemään ih-miset yksilöinä, joilla on yksilölliset tarpeet ja mahdollisuudet ja joihin pakettiratkaisut

eivät päde. Samaan aikaan YK:n yleissopi-mus vammaisten henkilöiden oikeuksista on potkaissut Suomen vammaispolitiikan aivan uudelle kiertoradalle.”

Heikki Seppälä on elänyt muutosta, tehnytkin sitä, ja säätänyt myös omaa ajat-teluaan, kun todellisuus on antanut aihet-ta. ”Olen nähnyt monta kertaa, että mitä enemmän uusia osallisuuden mahdolli-suuksia ihmiselle avautuu, sitä enemmän voimavaroja hän pystyy löytämään itses-tään. Omia ennakkokäsityksiään on aina-kin oppinut epäilemään.”

Kuluneet vuosikymmenet kertovat mon-ta tarinaa. Esimerkiksi sen, miten kehitys-vammainen ihminen muuttui askartelijasta työntekijäksi. Aloitetaan aikamatka.

Hukkua vai uida?

Kesä 1974. Parikymppinen psykologian opiskelija, joka ei ole koskaan ollut tekemi-sissä kehitysvammaisten kanssa, päätyy lä-hinnä sattumalta kesätöihin Sofianlehdon


20



21

”Erityishuollon turvallinen ’putki’ luotiin hyvää tarkoittaen, mutta kun syntyneitä rakenteita katselee yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien näkökulmasta, kuva muuttuu kovin toiseksi. Avotyöjärjestelmä on äärimmäisen eriarvoistava ja syrjivä”, sanoo Heikki Seppälä.


21


... ”NYT ON AIKA MUUTTAA KOKO JÄRJESTELMÄ”


22

” Olen nähnyt sen monta kertaa.

Kun kehitysvammainen ihminen

pääsee tavalliseen työpaikkaan,

viimeistään vuoden kuluttua hän

on paljon vähemmän kehitysvam

mainen kuin aikaisemmin.”

Innovaatioiden kuolema

Suurimmat traumat kasautuvat 1990-luvul-le. Valtionosuusuudistus oli tehnyt kehitys-vammahuollon kustannukset aiempaa nä-kyvämmäksi kunnille, sitten rysähti lama. Heikki Seppälä toimi erityishuoltopiirin aluejohtajan sijaisena ja repi budjetin auki neljä kertaa saman vuoden aikana ja etsi yhä uusia säästöjä.

”Kamala kokemus. Silloin alettiin men-nä raha edellä, ja tauti jäi päälle. Lyhytnä-köisessä, mielikuvituksettomassa taloudel-lisessa ajattelussa innovaatiot ovat jääneet tekemättä.”

Vaikka käsitteiden käyttö on osittain muuttunut, työ- ja päivätoiminta on Seppä-län mielestä pysynyt perustaltaan samana 40 vuotta. ”Maailma ympärillä on muuttunut. Kehitysvammaiset ihmiset käyvät kouluja, moni myös ammatillisen koulutuksen. He ovat ihan eri jengiä kuin silloin, kun järjes-telmä luotiin!”

Hänen mielestään innovaatioiden kuo-lema näkyy myös asumisen rakenteissa. Kun laitosmallia alettiin purkaa, ryhdyt-tiin rakentamaan ympärivuorokautiseen valvontaan perustuvia, kalliita asumisrat-kaisuja, jotka sopivat kaikkein vaikeim-min vammaisille henkilöille. ”Kuitenkin suurin osa kehitysvammaisista on lievästi kehitysvammaisia ja varsin toimintakykyi-

siä. Ja asuntokantaa olisi valmiina vaikka kuinka paljon.”

Synkällä vuosikymmenellä Seppälä oli mukana perustamassa useita työkeskuksia. Hauskin tapaus oli Hanko, jossa Kårkullan työkeskuksesta oli ihmispulan vuoksi pakko tehdä kaksikielinen.

”Kehitysvammaiset ihmiset ymmärsivät toisiaan ihmeen hyvin, mutta henkilökun-nalle kielestä tuli ongelma ja järjestely pur-kautui myöhemmin. Tarinan opetus on, että kehitysvammaiset ihmiset venyvät yllättävän paljon, mutta hyvää tarkoittava lähipiiri ra-kentaa joskus aivan turhia rajoja.”

2000-luvulla Seppälä työskenteli vuoden verran Lahdessa, Avain-säätiön palvelukses-sa, ja pyrki pelastamaan syrjäytymisvaaraan joutuneita nuoria.

”Kun tarinoihin perehtyi tarkemmin, näki, miten suuri syrjäytymisriski oppimisvaikeu-det ovat. Tämä pitäisi muistaa, kun mietim-me kehitysvammaisen ihmisen asemaa työ-markkinoilla: me torjumme syrjäytymistä.”

Lukekaa, laskekaa

Nyt asiat muuttuvat myös työ- ja päivätoi-minnassa, lupaa Heikki Seppälä. Asian kimpussa on kvankin visiotyöryhmä, jossa myös Tukiliitto on vahvasti mukana. Tarkoi-tus on päivittää sekä sisällöt että reitit ulos, avoimille työmarkkinoille.

päivätoimintaan. Kahden perehdyttämis-päivän jälkeen askartelunohjaaja jää yksin 12 keskivaikeasti tai vaikeasti kehitysvammai-sen kanssa.

Hän on aina pitänyt käsillä tekemisestä, mutta rajansa kaikella. Virkkuusilmukoiden edessä hän on yhtä avuton kuin virkkaaja itse, sinapinkeltainen lanka muuttuu har-maanruskeaksi sotkuksi, kunnes mystisesti katoaa, kaikkien helpotukseksi. Ja tuokin pujottelutyö, joka alkaa olla kolmen har-tiahuivin kokoinen, kun kukaan ei tiedä, mi-ten työ pitäisi päätellä…

”Sellaisessa tilanteessa joko hukkuu tai ui. Minä rupesin uimaan”, Heikki Seppälä nauraa nyt.

”Kohtasimme haasteet yhtä avuttomina, toisiamme tukien. Löysin rinnakkain oppi-misen asenteen, joka kantaa yhä. Onneksi sain niin hyviä opettajia, voisin olla aivan toisenlainen ilman heitä.”

Hän muistaa myös ajan kuohut. Siihen asti päivätoiminta oli ollut kuntouttavaa kä-sityötä, mutta nyt puhuttiin työtoiminnasta, jossa kehitysvammaiset tekisivät vaihetyötä. Sofianlehtoonkin oltiin tuomassa laitosvaip-poja valmistavaa konetta ja henkilökunta keskusteli kiivaasti siitä, miten käy kuntou-tuksen, jos ihmiset laitetaan koneen ja hih-nan väliin.

”Psykologina uskoin itse tietenkin kun-toutukseen.”

Sen piti olla välivaihe

1980-luku. Uudenmaan erityishuoltopiirin jalkautuva psykologi vierailee usein työkes-kuksissa ja osallistuu myös ajan uutuuteen, vaikeimmin vammaisten päivätoiminnan kehittämiseen. Vihdin työkeskuksessa toi-minta räätälöidään vahvistamaan ihmisten asemaa yhteisössä. Vaikeimmin vammaisten ryhmä leipoo kerran viikossa koko porukalle sämpylät, joita sitten iltapäiväkahvin ääressä kuulutetaan isoon ääneen.

”Sosiaalisen roolin vahvistaminen oli tär-keä opetus, eikä se ole yhtään vanhentunut vieläkään.”

Avotyötäkin kokeiltiin ja pidettiin mul-listavana. Kaiken jälkeen Heikki Seppälä uskoo, että myös sen kehittäminen oli tar-peellista, koska se antoi kehitysvammaisille ihmisille mahdollisuuden todistaa, että he pystyvät tekemään työtä.

”Ongelma on, että sen piti olla välivaihe.”



23

Seppälän mielestä aika paljon auttaisi jo se, että päättäjät ryhtyisivät lukemaan ole-massa olevaa tutkimustietoa. Ja uskomaan numeroita. Nyt tiedetään jo, miten ja millä ehdoilla kehitysvammaisten työllistyminen onnistuu, ja miksi se kannattaa.

”Kokemukset Helsingin tuetun työllis-tämisen palvelusta todistavat, että jokainen tuettuun työhön sijoitettu euro tulee puoli-toistakertaisena takaisin. Se on jykevä luku, eikä siihen ole edes laskettu mukaan kerran-naisvaikutuksia.”

Kuluvan vuosikymmenen yksi menestys-tarina on ’Monenlaisia tuloksentekijöitä’ -yhteistyöhanke. K-kauppiasliitto halusi tehdä juhlavuotensa 2012 kunniaksi yhteis-kuntavastuutaan näkyväksi sellaisella taval-la, joka vaikuttaisi kauppiaiden omassa ar-jessa. Kehitysvammaliitto sai kertoa heille, miten.

Saldo on vakuuttava: 28 kehitysvammais-ta ihmistä palkattiin työsuhteeseen. K-kaup-piaat saivat valtavasti positiivista mediahuo-miota. Samalla tuotettiin ohjeistus, joka auttaa yrittäjiä jatkossakin työllistämään kehitysvammaisia.

Hanke kirkasti myös sen, että työllistymi-nen voi onnistua vain kunnissa, joissa tuki-palvelut pelaavat ja työvalmennusta on saa-tavilla. ”Olisimme saaneet toistakymmentä työpaikkaa lisää, jos kunnat olisivat tarjon-neet työvalmennusta.”

Käytännössä tuettu työsuhde seisoo kol-mella jalalla. Tarvitaan työnantaja, työnteki-jä ja tarvittava tuki. Nykytilanne on Seppälän mukaan usein se, että työnantaja ja -tekijä hoitaisivat oman osuutensa, mutta valmen-nus puuttuu.

”Monessa kunnassa on tehty palvelu-sopimus työvalmennussäätiön kanssa niin, että sopimus sisältää vain avotyötä koske-van valmennuksen. Kun työvalmentajien ei kuulu valmentaa ihmisiä avoimille työmark-kinoille, järjestelmä pitää tiukasti sisällään, diagnoosin vankina. Ja se on jo silkkaa tyh-myyttä.”

Muutos ei ole aina helppo kauppiaille, joita on totutettu siihen, että avotyö on hyvä juttu. ”Moni kauppias kertoi, että meidän avotyöntekijä on meidän pitkäaikaisin työn-tekijä, emmekä me oikeastaan enää tulee toimeen ilman häntä, mutta miksi ihmeessä pitäisi muuttaa hyvää systeemiä?”

Seppälän mielestä ilmiöön täytyy puut-tua. ”Ilmaisen työvoiman ketjuttaminen muuttuisi mahdottomaksi, jos työkokeilut myönnettäisiin määräaikaisina. Jos esimer-kiksi puolen vuoden kuluttua kokeilu ei muutu tuetuksi työsuhteeksi, firma ei saisi enää uutta harjoittelijaa vaikkapa puoleen vuoteen.”

Suurimmat avotyön hyväksikäytöt tapah-tuvat kuitenkin Seppälän mukaan kuntapal-veluissa. Hän toivoo, että ammattiliitto heit-täisi perusoikeushaasteen ja alkaisi vaatia työntekijöiden yhdenvertaisuutta.

”Yritysmaailmasta löytyi valtavasti terve-henkistä ajattelua ja kykyä tarttua tilanteisiin. Meillä alan ammattilaisilla on paljon opit-tavaa siitä, miten yksinkertaisesti kauppiaat ajattelevat: ’Minulla on työ, jonka tuo osaa tehdä, eikä minulla ole mitään syytä kohdella häntä eri tavalla kuin muita. Punkt och slut.’ Ei tarvitse aina mennä vamma edellä.”

Töihin!

2010-luvun varsinaisen tehtävän Heikki Sep-pälä määrittelee niin, että nyt on aika vään-tää koko järjestelmä uuteen asentoon. Seu-raava askel on Kymenlaaksossa toteutettava nelivuotinen Syrjäytymisestä osallisuuteen -hanke, jonka tavoite on yksinkertainen: mahdollisimman moni kehitysvammainen ihminen työllistyy avoimille työmarkkinoil-le. Rakennemuutosalueella avotyö on laaja ja vaikea ilmiö.

Yhtäältä hanke pyrkii päivittämään työl-listymisen palvelurakenteita kouluttamalla ja vahvistamalla työvalmennusta. Toisaalta keskitytään itse ihmisiin.

”Onko kehitysvammaisille ihmisille ku-kaan kertonut, että heillä olisi mahdolli-suus hakea työtä avoimilta työmarkkinoilta? Aina sanotaan, että he ovat niin tyytyväisiä avotyöhönsä, mutta tietävätkö he oikeasti muusta? Haluamme antaa heille tilaisuuden itse kypsyä ja voimaantua päätökseen työn hakemisesta.”

Hankkeen kolmas tavoite on vihdoin tutkia, mikä on kehitysvammaisten työllis-tymisen kokonaistilanne. Koska tutkimus-tietoa ei ole, asiantuntijapuheessa viitataan yhä kymmenen vuotta vanhoihin lukuihin, joiden mukaan noin 350 Suomen tuhansista työhön pystyvistä kehitysvammaisista tekee palkkatyötä.

Ei pidä pelätä

Kaikki muutokset herättävät yksilötasolla pelkoja, siksi vain järjestelmän muuttami-nen ei riitä. Heikki Seppälän viesti epäilijöil-le on selvä: jos pärjää avotyössä, pärjää myös palkkatyössä.

”Nyt rakennetaan tuetun työn mallia, jos-sa ketään ei heitetä yksin susien syötäväksi. Kehitysvammaisten kanssa työvalmennuk-sen on oltava pysyvää, vailla aikarajoja, ja systeemin on pelattava koko maassa.”

Toinen viesti on se, että ei pidä niin hir-veästi pelätä.

”Jos antaisimme pelon hallita, asuisimme kaikki yhä luolissa. Ihmisistä löytyy voima-varoja, olen nähnyt sen monta kertaa. Kun kehitysvammainen ihminen menee taval-liseen työpaikkaan, niin puolen vuoden tai vuoden kuluttua hän on paljon vähemmän kehitysvammainen kuin ennen. Asento ja ryhti muuttuvat, samoin puhe, ele- ja ilme-kieli ja koko ulkoinen olemus.”

Kun muutoksen on nähnyt riittävän mon-ta kertaa, jää miettimään monenlaista.

”Mitä kehitysvammaisuus oikein on? Kuinka paljon siinä on neurologista rajoit-tuneisuutta oppimisen ja ymmärtämisen alueella, ja kuinka paljon roolikäyttäyty-mistä, jota me ympäröivät ihmiset olemme opettaneet hyvää tarkoittaen, suojellen ja turvaten.”

Hän sanoo oppineensa jo Sofianlehdos-sa, että ihmisten rinnalla ja heiltä kysyen pääsee hirveän paljon pitemmälle kuin sää-telemällä ulkoapäin.

”Kehitysvammahuollon historia on täynnä ulkoapäin mättämistä, valmiiksi tekemistä ja puolesta päättämistä. Hoidetaan makkuul-leen, kuten eräs johtava alan toimija tapasi sanoa. Rinnakkain tekeminen vaatii heittäy-tymistä ja idealismia. Mutta se toimii.”



24

JukkaPekka Voipaalan työ sujuu rutiinilla – ja työtä riittää.



25

Teksti ja kuvat Anu Kuusisto

VANTAA

K irkkaankeltainen kassimeri loistaa varastohyllyjen välistä kuin vuoren kokoinen kasa pieniä aurinkoja. On

varhainen aamu, Vantaan Ikean käytävillä kulkee vain henkilökuntaa valmistelemas-sa alkavaa päivää. Joukossa on myös Juk-ka-Pekka Voipaala, joka harppoo nopein askelin kohti omaa työpistettään.

”Olen kassivastaava”, hän valottaa. Jättimäisten hyllyjen luona Jukka-Pekka

pysähtyy ja viittilöi katsomaan lähemmin. Tässä on hänen työpisteensä – keltaisten kassien valtakunta.

Jukka-Pekka Voipaala on työskennellyt Ikeassa pian vuoden, viime tammikuusta

KELTAISIA KASSEJA JA TYÖN ILOAJukka-Pekka Voipaalan mielestä työ ja työkaverit

ovat arjessa parasta. Vantaan Ikealle hän on työntekijä

siinä, missä muutkin. Ei enempää, eikä vähempää.

lähtien. Hänen työtehtävänsä on viikata käytössä ryttääntyneet ostoskassit siistiin pinoon uutta päivää varten. Joka aamu häntä odottaa melkoinen määrä viikattavaa.

Työ sujuu näin: ensin otetaan käytettyjen pinosta kassi, kiepsautetaan se puisen tuki-telineen päälle, taitellaan kulmat nätisti ja painetaan siistiin pinoon.

”Työ tuntuu hyvältä! Tämä on hyvä työ-paikka”, Jukka-Pekka sanoo. Ja lisää, että myös palkkapäivä on aina odotettu juttu.

Työ vailla tekijää

Työkaveri, henkilöstöosastolla työskentelevä Marianne Mattila kertoo, että Jukka-Pekka Voipaalan palkkaaminen oli ensimmäisiä rekrytointeja, joissa hän itse oli mukana.

”Ikeassa tehtiin laatumielikuvatutki-mus, jossa tuli ilmi tarve laittaa keltaiset ostoskassit siistiin pinoon. Kun tehtävään mietittiin tekijää, Vantaan kaupunki sattui ottamaan yhteyttä ja kysymään työpaikkaa JP:lle. Meistä idea tuntui heti hyvältä”, Ma-rianne kertoo.

Tapaamisesta sovittiin Jukka-Pekan ja Vantaan työvalmentajan kanssa, ja JP päätet-tiin rekrytoida toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Ikealla on myös aiempaa hy-vää kokemusta kehitysvammaisten työnteki-jöiden palkkaamisesta.

Nyt Jukka-Pekka työskentelee kolme tun-tia joka arkipäivä. Hän kulkee linja-autolla ja käy usein ennen lähtöään lounaalla hen-kilöstöruokalassa. ”Ruoka on oikein hyvää”, hän mainitsee.

Työvalmentaja auttoi

Marianne Mattila korostaa, että JP on Ikealle työntekijä siinä, missä kuka tahansa. Työeh-dot ovat samat, ja mitään ulkopuolista tukea yritys ei saa kehitysvammaisen työntekijän palkkaamiseen. Rekrytointiprosessi ja töi-den alkuun saattaminen eivät aiheuttaneet mutkia työnantajalle.

”Perehdyttäminen vei toki aluksi aikaa, mutta Jukka-Pekan tukena oli ensimmäisen kuukauden ajan meidän oman perehdyttäjän lisäksi työvalmentaja Vantaan kaupungilta. Se helpotti alkua tuntuvasti.”

Jukka-Pekka tuli heti tutuksi uusien työ-kavereiden kanssa.

”Hän on hyväntuulinen työntekijä, josta kaikki pitävät. Yhdenvertainen kohtelu on meille tärkeää. JP:n työ sujuu hyvin, enkä itse osaa pitää tilannetta mitenkään ihmeel-lisenä. Juuri näinhän asioiden pitäisi men-näkin”, Mattila sanoo ja kannustaa myös muita yrityksiä kokeilemaan samaa.

YKSITYISET TYÖLLISTÄVÄT ENITEN

VARMAA tilastoa kehitysvammaisten työllistymisestä ei ole, mutta arviolta vain noin 300–400 on palkkatöissä. Tu-lijoita olisi huomattavasti enemmän. Työikäisiä ja -kuntoisia kehitysvammai-sia on noin 3000, joista suurin osa on nyt kuntien avotyötoiminnassa.

Työnantajista valtaosa on yksityisiä työnantajia – sekä suuria että hyvinkin pieniä yrityksiä.

”Usein ajatellaan, että kehitysvam-maisia voi työllistää vain kaupan alal-le, mutta sopivia töitä löytyisi monelta muultakin alalta, esimerkiksi toimistois-ta”, sanoo Tukiliiton työelämän asian-tuntija Mari Hakola.

Marianne Mattilan mielestä JukkaPekka Voipaalan hyväntuulisuus tarttuu koko työyhteisöön.



26

MIELEKÄSTÄ TOIMINTAA JA VÄYLÄ TYÖHÖN

Kajaanin klubitalossa jäsenet ja henkilö-

kunta osallistuvat tasavertaisesti

toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen,

päätöksentekoon ja toteuttamiseen.

Ennen kaikkea Tönäri on väylä palkka-

työhön.

Teksti Mari Hakola | Kuvat Irja Samoil ja Sanna Hämäläinen

KAJAANI



27

Yhdessä. Klubitalon jäsenet Niina Kettunen ja Kaisa Romppainen viihtyvät Klubitalolla.

”T ehdäänpä sitten il-tapäivän työnjako!”, ehdottaa Veera Val-

tanen, Kajaanin klubitalo Tö-närin työhönvalmentaja. Kuka keittää iltapäiväkahvit ja siivoaa keittiötä, kuka tyhjentää roskik-set viikonloppua vasten, entä kukapa kävisi ostamassa mus-tetta tulostimeen?

Ilmoitustaululle on kirjattu erilaisia tehtäviä, joita talolla on tehtävä – toisia viikoittain, toisia päivittäin: muun muassa toimis-totyötä, keittiötyötä ja siivousta. Taululta näkee, mitä on hoidettu jo aamupäivällä ja mitä pitää tä-nään vielä hoitaa.

tuki ry:n kanssa toteutettu kurs-si veti paljon innokkaita osallis-tujia. Jokainen klubitalon jäsen päättää itse, milloin tulee, koska talolla käynti perustuu omaan haluun ja vapaaehtoisuuteen.

”Yleensä jäsenet kyllä kerto-vat, aikovatko tulla seuraavana päivänä”, lisää yksi jäsenistä, Sanna Hämäläinen.

Esiintymis- ja viestintäkurssi oli siitä erityinen, että sen veti ulkopuolinen ammattiohjaaja. Suurin osa Tönärin kursseista ja opintoryhmistä suunnitellaan

Unohdetaansitkut ja mutkut

Kaikki sai alkunsa, kun idean isä, klubitaloaktiivi Esko Hänninen otti yhteyttä Ouluun, Nuorten Ystävät ry -järjestöön ja ehdotti klubitalon perustamista. Aihees-ta innostuttiin, mutta perinteisen mielenterveyskuntoutujille suun-natun klubitalon sijaan lähdettiin kehittämään mallia, joka olisi avoin kaikille toiminnasta hyöty-ville, diagnoosista riippumatta.

Nuorten Ystävät ry sai Raha-

”Usein asiantuntijalausunnot, diagnoosit ja työkyvynarvioinnit saattavat ohjata työhönvalmen-tajien ajattelua liikaa. Silloin ei enää nähdä ihmistä, joka suoriu-tuu erinomaisesti monista työ-tehtävistä”, Nikula sanoo.

Hän pitää mallin vahvuutena myös sitä, että työhönvalmentajat näkevät jäsenet jo talolla erilai-sissa työtehtävissä. He tutustuvat yksilön vahvuuksiin ja tuen tar-peeseen luontevasti, tekemisen ohessa, ja voivat paremmin mark-kinoida työvoimaa yrityksille.

Homma haltuun. Lea Nikula (vas.) ja Kaisa Romppainen (oik.) tutustuttavat Sanna Hämäläistä Klubitalon kassan käyttöön.

Ohjausta. Vastaava työhönvalmentaja Susanne Ilvonen ja jäsen Markku Sirviö tutkivat infotaulua.

Kahden työhönvalmentajan, kahden opiskelijan ja kuuden jäsenen yhteinen työnjako sujuu ripeästi ja vapaaehtoisia löytyy kaikkiin hommiin. Työhönval-mentaja Ville Romppanen ja jäsen Kaisa Romppainen ovat olleet aamupäivän lounaanteko-vuorossa, mutta jatkavat mielel-

lään vielä iltapäivän keittiötöissä. Sanna Hämäläinen lähtee kau-pungilta ostamaan mustetta tu-lostimeen. Timo Hassinen puo - lestaan ryhtyy viimeistelemään talon viikkotiedotetta.

Ensin nautitaan maittava lou-nas, sitten jokainen alkaa touhu-ta sovittuja tehtäviä.

Helppo palata

Klubitalolla on tänään hieman tavallista hiljaisempaa. Veera Valtanen epäilee, että osa po-rukasta haluaa vähän huilata eilisen vuorovaikutus- ja esiin-tymiskurssin jälkeen. Teatterin

ja toteutetaan omin voimin. Jä-senistöstä löytyy monenlaista osaamista valokuvauksesta tie-totekniikkaan ja vaikkapa venä-jän kieleen.

Tönärin klubitalo täytti vuo-den elokuussa. Tähän mennessä moni 71 jäsenestä on jo löytänyt opiskelu- tai työpaikan. Lähtijät ovat kuitenkin pitäneet yhteyt-tä. Jos jostakusta ei ole hetkeen kuultu mitään, häneen otetaan yhteyttä ja kysellään kuulumisia – siitä huolimatta, että osallis-tuminen perustuu vapaaehtoi-suuteen. Tarkoitus on madaltaa kynnystä tulla talolle uudestaan myös tauon jälkeen.

automaattiyhdistykseltä mer-kittävän rahoituksen talojen pe-rustamiseksi Pohjois-Suomeen. Hanke on yksi järjestön pitkän historian suurimmista. Nyt klu-bitaloja on perustettu kolme: Ou-luun, Rovaniemelle ja Kajaaniin.

Kuntoutuksen ja työhönval-mennuksen parissa 30 vuotta työskennellyt Lea Nikula toimii hankkeen projektipäällikkönä. ”Klubitalomalli on parasta tä-hän mennessä koko pitkällä työurallani”, hän sanoo.

Klubitalot ovat avoimia kai-kille työkyvyttömyyseläkkeellä oleville, vammaisille ja osatyöky-kyisille. Diagnooseja ei kysellä.



28

... MIELEKÄSTÄ TOIMINTAA JA VÄYLÄ TYÖHÖN

”Työhönvalmentajan tulee nähdä työntekijän potentiaali ja unohtaa sitkut ja mutkut, muu-ten tekee oman työnsä mahdot-tomaksi.”

Lea Nikulan mielestä kunnal-liset toimintakeskukset voisivat pienellä viilauksella lähteä ke-hittämään toimintaansa klubita-lomaiseen suuntaan.

Klubitaloilla pyritään avoi-meen ja demokraattiseen yhtei-söllisyyteen. Jäsenet ja henkilö-kunta tekevät kaikki päätökset yhdessä viikoittaisissa taloko-kouksissa. Henkilökunnalla ei ole erillisiä tiloja tai huoneita – vain kahdenkeskeiset tavoite-keskustelut käydään suljettujen ovien takana.

”Aluksi jäseniämme piti roh-kaista todella paljon kertomaan mielipiteitään ja osallistumaan päätöksentekoon. Moni on tot-tunut olemaan palveluiden asia-kas, jonka puolesta asiantuntijat päättävät.”

Valmentajantuki jatkuu

Hankkeen keskeinen ta voite on jäsenten työllistyminen palkka-työhön. Klubitalon työhönval-mentajat avustavat, ohjeistavat ja tukevat työnhaussa. Tuetun työllistymisen mallin mukaisesti valmentajat ovat työntekijöiden tukena koko työsuhteen ajan – aluksi tiheämmin ja jatkossa aina tarvittaessa.

Klubitalot käyttävät avotyö-toimintaa määräaikaisena har-joitteluna. Työntekijä voi olla 2–3 kuukautta työpaikalla harjoitte-lijana. Klubitalo tekee harjoitte-lusopimuksen työnantajan kans-sa ja maksaa työntekijälle 9–12 euroa korvausta, joka laskute-taan työnantajilta. Työnantajalle tehdään selväksi, että kyseessä on määräaikainen harjoittelu, jonka tavoitteena on palkkatyöl-listyminen työsuhteeseen.

”Jos työnantaja sanoo, että voi ottaa työntekijän harjoit-teluun, mutta yrityksellä ei ole mahdollisuutta palkata, niin harjoittelua ei lähdetä edes teke-mään”, Nikula kertoo.

KLUBITALO – FOUNTAIN HOUSE

Klubitalo on kuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muo-dostama jäsenyhteisö, joka tarjoaa kuntoutujien omista tarpeista lähtevää työpainotteista toimintaa ja vertaistukea. Toiminta perustuu Fountain House Klubitalo -toimintamal-liin, jonka tavoitteena on parantaa elämänlaatua, vähentää sairaalahoidon tarvetta ja tukea paluuta työelämään.

Nuorten Ystävät ry on Oulusta lähtöisin oleva valtakunnalli-nen sosiaali- ja terveysalan yhdistys, joka omistamiensa yh-tiöiden kautta tuottaa lastensuojelun, perhehoidon ja perhe-kuntoutuksen, mielenterveys- ja vammaistyön palveluja.

Tönäri = Kajaanin klubitalo. Metallinen, pituussuunnassa säädettävä elementtituki, joka kiinnitetään kiila-ankkureilla tai pulteilla.

Pönkkä = Oulun klubitalo. Tukipuu, joka nojaa viistosti tuetta-vaan.

Roihula = Rovaniemen klubitalo. Roihu on yhteisön lämpöä ja valoa. Roi on Rovaniemen lyhenne, johon hula sopii jatkoksi, koska Roihulassa käy kuulemma joskus melkoinen hulabaloo.

KEHITYSVAMMAISTEN työllistymistä edistävä, RAY:n rahoittama Taidoista työpoluiksi -projekti käynnistyi Rinnekoti-Säätiöllä tämän vuoden huhtikuussa. Tavoitteena on edistää työllistymistä kohti avoi-mia työmarkkinoita kartoittamalla työpoluilla kohdattavia estäviä ja edistäviä tekijöitä.

Hyödyllisin työllistämisen tuki tulee todistetusti useimmiten työ-hönvalmentajalta, jonka palveluita käytetään sekä työvoimahallin-nossa, oppilaitoksissa että erityishuollossa.

Palvellakseen työnhakijaa työhönvalmentajan tulee kartoittaa laajasti asiakkaansa osaamiset ja taidot. Taustatiedot opintomenes-tyksestä tai diagnooseista ovat hyödyllisiä, mutta näiden saatavuus vaihtelee suuresti. Toimiva yhteistyö vaatii siksi myös kehitysvam-maiselta itseltään aktiivisuutta ja vastuuta.

Jokainen todistus opiskelusta, työstä ja harrastuksistakin on tär-keä työtä tai opiskelupaikkaa hakiessa. Työnantajienkin mukaan tue-tusti työllistettävän työvoiman pätevyyttä on vaikea arvioida etenkin silloin, kun ammatilliset tutkintotodistukset puuttuvat.

HARJOITTELU AVAA TIETÄ. Espoolainen Minna Tenhonen, 26, löy-si harjoittelupaikan K-Market Hämeenkylästä työhönvalmentajan avulla. Kolmen viikon harjoittelujakson tarkoituksena on kartoittaa, olisiko myös työkokeilu mahdollinen. Paperit ovat olleet työnhaussa hyvää plussaa.

”Hyllytän tavaroita ja prässään pahveja. Työtä riittää, mikä on hyvä. Kaupassa on kivat työkaverit ja esimies. Olen ahkera työnteki-jä, ja teenkin mieluummin työtä kuin juttelen työkavereiden kanssa”, Minna Tenhonen kertoo.

TEKSTI JA KUVA JOHANNA HAAGA

Kirjoittaja on Taidoista työpoluiksi -projektin projektisihteeri.

Lisätietoja: www.taidoistatyopo-luiksi.fi.

Minna Tenhonen on yhdessä asumisyksikkönsä hoitajien kanssa koonnut todistuksistaan paketin, johon hän on muun muassa tilannut vanhoja todistuksiaan eri oppilaitoksista.

PAPERIT MUKAAN TYÖNHAKUUN



29

LUOMURUOKAA JA HYVÄÄ MIELTÄ

Kaupunkikylä-yhteisön nuoret tarjoavat

kahvila MeaMannassa ihania luomukeit-

toja ja omatekoisia leivonnaisia. Super-

hyvä palvelu saa asiakkaat palaamaan

aina takaisin.

Petri Ruohonen hoitelee perunateatteria.

Teksti ja kuvat Sirpa Palokari

LAHTI

P erunateatteri on kuumim-millaan tuntia ennen lou-nasaikaa. Ilona Lindroos

ja Petri Ruohonen kuorivat pottu-ja vauhdilla, keittovesi porisee jo.

”Tänään tarjotaan purjo-pe-runakeittoa ja sämpylöitä”, Ruo - honen sanoo, ja esittelee samal-

”Tunnelma on täällä turkoo-si”, heittää kahvilan monitoi-mimies, intohimoinen jääkiek-kofani Jesse Partanen viitaten Lahden Pelicansien tunnusvä-riin. Hänellä, kuten useimmilla muilla työntekijöillä on koti-talousalan mukautettu koulutus.

”Se on sieltä tuutista eli jää-telötuutista, siis Orimattila-ins-tituutista”, Petri Ruohonen veis-telee.

Opitaan yhdessä

Kahvilassa työskentelee kuuden henkilön sukkela tiimi, jota ve-tää Eveliina Aaltonen. Keittiö- ja salityöskentely sujuu juohevasti, mutta taustalla on tehty paljon työtä: hankittu hygieniataitoja, opeteltu ryhmässä toimimis-

la viikon muutkin keitot: koo-kos-kasvis, bataatti-curry, puna - juu ri-appelsiini ja tomaatti-kas-vis.

Petri on töissä Lahden kes-kustassa sijaitsevassa MeaMan-nassa, joka on Sylvia-koti ry:n alaisen Kaupunkikylä-yhteisön pyörittämä luomukahvila.

”Teen hommia keittiössä ja autan salissa. Olen maanantai-

sin, torstaisin ja perjantaisin aamuvuorossa, keskiviikkoisin illas sa”, hän selvittää. Kas, ul-ko-ovi kävi, on mentävä! Petri kuivaa kätensä ja kiiruhtaa saliin.

”Päivää, mitähän teille tänään saisi olla”, Petri tiedustelee.

”Kahvia ja mehu, kiitos.””Entä saisiko olla leivon-

naisia?”Ensio Ubalecht ja hänen lap-

senlapsensa Anton ovat Mea-Mannassa tuttuja asiakkaita. ”Käymme täällä mielellämme, sillä palvelu on erinomaista”, Ensio kehaisee.

Kehitysvammaisuudesta tai inkluusiosta ei MeaMannassa tarvitse puhua, sillä asiakkaiden tyytyväisenä mutustavat suut ja hyväntuulinen henkilökunta kertovat, mistä on kysymys.



30

Ilona Lindroos ja Petri Ruohonen esivalmistelevat lounasta.

Ensio Ubalecht ja hänen lapsenlapsensa Anton ovat Petri Ruohoselle tutuksi tulleita asiakkaita.

näkyy myös ruuissa. Pataan pan-naan lähiruokaa, mieluiten luo - mua ja biodynaamista. Osa raa-ka-aineista saadaan Lahden ruo - kaosuuskunnasta, jossa yhteisöllä on oma viljelypalsta. Leivonnaiset valmistetaan kahvilan omassa lei-pomossa Sylvia-kodissa.

Asiakkaita houkuttelevat leivonnaiset, joita ei muualta löydy. Hittituote on sokeriton ja

ta, harjoiteltu asiakaspalvelua sekä itsehillintää ja työtehtäviin keskittymistä. Aaltonen kehuu työntekijöiden kasvaneen paljon kahvilan viisivuotisen historian aikana.

”Meillä on joskus kiireisiä-kin päiviä. Kun sali on yks kaks tupaten täynnä, kaikki alkavat toimia ripeästi tiiviinä ryhmänä – silloin tuntuu, ettei työni ole mennyt hukkaan”, hän iloitsee.

Kunnat ostavat työtoimin-taja asumispalveluja Kaupun-kikylältä, ja MeaManna toimii eräänlaisena työpajana. Suurin osa työntekijöistä asuu Kaupun-kikylän pienkerrostalossa, joka sijaitsee pyörämatkan päässä. Yhdistyspohjalla toimivan kahvi-lan työntekijät saavat työosuus-rahaa.

”Tietenkin unelma olisi, että tämä tuottaisi niin paljon, että voisimme toimia yrityksenä ja

maksaa palkat, mutta käytän-nössä saamme juuri ja juuri ka-tettua kulut”, Aaltonen sanoo.

Kun työpaikkoja avoimilta työmarkkinoilta on vaikea saada, voi silti kehittää työn sisältöä.

”Nämä ihmiset hyötyvät pal-jon tämänkaltaisesta ryhmäs-sä työskentelystä. Samalla kun oppii yhteistyötä, kunkin omat kyvyt pääsevät esiin. Tämä on turvallinen tapa integroitua yh-teiskuntaan.”

Kakkuja ja korttitaidetta

MeaMannassa pidetään usein pieniä musiikkiesityksiä, esitel-miä ja vaihtuvia taidenäyttelyi-tä. Kaupunkikylän arvomaailma

vehnäjauhoton raakakakku. Ja sieltähän se kakkumestari Antti Leino saapuukin parahiksi lou-nasruuhkaan.

Leino on opiskellut Kaarisil-lassa musiikkialan koulutuksen, mutta hänellä on myös kuvatai-teellista silmää. Kahvilan myyn-titeline on täynnä Leinon omista

... LUOMURUOKAA JA HYVÄÄ MIELTÄ

Jesse Partanen hoitelee tänään tiskit.



31

KOLUMNI

Kaikenlaisia tuloksentekijöitäVIIME VUONNA hyvä yhteistyökumppanimme Kehitysvammaliitto toteutti yhdessä K-kauppiasliiton kanssa ansiokkaan työllistämishankkeen Monen-laisia tuloksentekijöitä. K-kauppiaat ympäri Suomea palkkasivat 28 kehitys-vammaista työntekijää tuloksentekijäksi kaupan alalle.

Näin helppoa se on.K-kauppiaat, Kehitysvammaliitto ja ennen kaikkea työllistyjät hoitavat

osansa. Tulosta syntyy.Kuntien järjestämän työ- ja päivätoiminnan teh-

tävä on tukea kehitysvammaisten ihmisten yhteis-kunnallista sopeutumista. Tavoitteena on myös toi-mintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen.

Kuten tiedämme, palkkatyöllistyminen johtaa suoraan yhteiskunnallisen osallisuuden ytimeen. Eikö olisi loogista, että työ- ja päivätoiminnan teh-täviin kuuluisi silloin tukea ihmisten työllistymistä palkkatyöhön?

Ei se niin helppoa ole, sanotaan. Työllistyminen on ihan hyvä juttu, kunhan joku muu hoitaa sen.

MEILTÄ ON ajan saatossa varmaan hämärtynyt käsitys tuloksesta, jota työ- ja päivätoiminnan pitäisi tehdä.

Kehitysvammaisilla ihmisillä teetetään kyllä työtä ja heitä ”työllistetään” avotyötoimintaan. Tämä on tärkeää, jotta kehitysvammaiset oppivat työelä-mässä tarvittavia taitoja.

Hassua kyllä, toiminta ei johda palkkatyöhön, jossa niitä taitoja tarvitaan.Se, minkä piti olla väline matkalla yhdenvertaiseen osallisuuteen, onkin

itsetarkoitus. Pelkän työn tekemisen riemun pitäisi riittää.Jos kehitysvammaisilla teetetään muita hyödyttävää työtä, palvelun saa-

jat muuttuvat palveluntuottajiksi. Toiminta, jonka pitäisi työntää ulospäin, pitääkin kiinni. Yhteiskunnallinen osallisuus karahtaa siihen, että pystyvän yksilön täytyy jäädä työkeskukseen tuloksentekijäksi.

Toteutuvatko yhteiskunnallinen osallisuus ja kansalaisuus, kun taksi tuo ja taksi vie, ja päivä kuluu toimintakeskuksessa yhdessä kymmenien muiden kehitysvammaisten kanssa?

Mitä kuntoutukselta vaaditaan, jotta asiakkaan toimintakyky yltää tähän?

IHMINEN KASVAA suhteessa toiseen ihmiseen. Yhteiskunnalliseen osallisuuteen kasvaa menemällä yhteiskuntaan.

Taksien pitää kulkea myös toimintakeskuksesta ulos muiden ih-misten ilmoille, jotta alkuperäisen tarkoituksen mukaista tulosta syntyisi. Työ- ja toimintakeskusten pitää avata ovet ja ikkunat.

Tulosta pitää mitata ulkopuolisten kontaktien määrällä ja sillä, kuinka monta kertaa ulko-ovi käy.

Monenlaisia tuloksentekijöitä -hankkeessa törmättiin jopa siihen että noin kymmenen valmiiksi järjestettyä palkkatyöllistymistä jäi toteutumatta, koska paikkakunnan työ- ja päivätoiminnasta ei löy-tynyt työhönvalmentajan tukea.

Muut tekevät tuloksensa, miten on niiden laita, joiden tehtäväk-si se alun perin määriteltiin? Ei se niin helppoa ole?

” Yhteiskunnalliseen

osallisuuteen kasvaa

menemällä yhteis

kuntaan.”

Kari VuorenpääKehitysvammaisten Tukiliiton Vaikuttamistoiminnan esimies

maalauksistaan valokuvaamia ja painattamia postikortteja. ”Korttien teko alkoi kun löysin lehtiroskiksesta käyttämättö-mät akvarellivärit. Niissä väreis-sä oli taikaa!”

Yksi hänen keittiöbravuu-reistaan on joulun alla tarjot-tava saksalainen Linzer-torttu. Leipuri kehaisee olevansa Eve-liinan oikea käsi. Hän hallitsee raha-asiat ja työskentelee usein kassalla.

”Parasta työssäni on se kun saan tavata mielenkiintoisia asi-akkaita.”

Lisää ruokailijoita!

Ken kerran on MeaMannan oves-ta sisään poikennut, on sinne yleensä palaava. Usein asiakkaat haluavat myös tietää, keitä nämä kokit ovat ja mistä he tulevat. Meamannalaiset kertovat mie-luusti itsestään ja tekemisistään, ja kahvila on hälventänyt monen kaupunkilaisen ennakkoluulo ja. Kiitokseksi siitä Lahden kau pun-kikulttuuriseura palkitsi kah vilan toissa vuonna kaupunkikulttuu-ritekopalkinnolla.

Yksi työporukan unelma on toteutumassa, sillä kahvilalle ollaan remontoimassa uusia tiloja vierestä vapautuneesta lii-ketilasta. Sinne tulee isompi sali ja myymälä, oma leipomo sekä tilava keittiö, jonne rakennetaan selkeät työpisteet. Laajennuksen myötä kahvilaan saadaan myös uusi työntekijä.

Peruna-purjokeittopäivä näyt-tää olevan suosittu. Petri Ruo-honen ja Antti Leino lennättä-vät annoksia asiakkaille ja Jesse Partanen lataa tiskikonetta hiki hatussa. Ilona Lindroos häm-mentelee tyytyväisenä isoa keit-tokattilaa.

”Hyvää siitä taas tuli”, hän tuumaa.

Tervetuloa syömään, toivottavat MeaMannan henkilökunta Jesse Partanen, Antti Leino, Petri Ruohonen, Eveliina Aaltonen ja Ilona Lindroos.



32

KOHTI TYÖELÄMÄÄTyöharjoittelu antoi Mik-

ko Töllille itse varmuutta

ja uskoa tulevaisuuteen.

Onneksi hänen äitinsä ei

uskonut ensim mäisten

opettajien näkemyksiä

siitä, mihin poika pystyy

ja mihin ei.

Viime talvena suoritettu työharjoittelu Saariselän kauppakeskus Kuukkelissa oli hänelle merkittävä etappi matkalla kohti ai-kuisuutta. Samalla vahvistui itseluottamus ja usko omaan työkykyyn. Pääasiassa Mikko hyllytti ja teki varastohommia, mutta myös asiakaspalvelusta tärkein jäi mieleen.

”Asiakasta tulee aina tervehtiä ja katsoa päin. Jollei itse osaa auttaa, pitää opastaa oi-keaan paikkaan.”

Työkavereiden nimet Hanski, Laimi ja Anna vilahtelevat puheessa tiheään. Yksi harjoittelun hienoimmista jutuista oli saada olla osa kokonaisuutta, yksi työkaveri mui-den joukossa.

Mikon äiti Aino Haaraoja miettii, että pa-rissa viikossa poika oppi ehkä hivenen myös pitkäjännitteisyyttä ja omatoimisuutta.

”Työkaverin tai työnantajan sanomina ohjeet menevät myös paremmin perille kuin äidiltä kuultuna”, teini-ikäisen äiti hymähtää ja katsoo toimeliasta poikaansa. Kaikki voisi olla myös toisin.

Kannatti muuttaa

Aino Haaraoja kertoo saaneensa kuulla sekä hyssyttelyä että kärkeviä mielipiteitä siitä, kuinka paljon poika osaa ja miten häntä pi-täisi kasvattaa. ”Kyllä jokainen äiti tuntee lapsensa parhaiten”, hän tiivistää.

Päätös muuttaa Mikon koulutuksen vuoksi Kemistä Ouluun, isompaan kaupun-kiin, on ollut käänteentekevä sekä pojan että äidin elämässä.

”Erot opetuksessa ovat asuinpaikasta riippuen liian suuret. Mikon ensimmäisessä koulussa erityisoppilaita ei viety edes väli-tunnille samaan aikaan muiden lasten kans-sa, että ei tulisi kiusaamista.”

Opettajat eivät uskoneet, että Mikko oppisi lukemaan tai oppimaan. Yläasteen jälkeisen elämän sisältönä häämötti työpa-jatoiminta. ”Muuttopäätöksen taustalla oli toive, että Mikko saa paremmat mahdolli-suudet ja paremman tulevaisuuden.”

Parissa vuodessa Mikko oppi lukemaan ja kirjoittamaan. Peruskoulun päättötodis-tus kertoo nuoren omaavan perustaidot ja olevan hyvin kykenevä jatko-opintoihin. Nyt Mikko opiskelee Oulun seudun ammat-tiopiston sosiaali- ja terveysalan yksikössä valmentava 2:lla. Arkeen kuuluu myös har-rastuksia: tanssia kerran viikossa ja uintit-reenit kolmesti viikossa.

Ansioluettelon kunniapaikalla on työko-kemus kaupan alalta, mutta tulevaisuudessa Mikko näkee itsensä työssä ja vapaapäivillä, ihan kuten muutkin ihmiset.

Mikko Tölli (toinen vas.) viihtyi työkavereiden Laimi Kukkolan ja Hannele Vikeväkorvan kanssa. Kauppias Antero Ylävaara (oik.) harkitsisi kehitysvammaisen työntekijän palkkaamista sesonkityöhön, jos kunnalta saisi tukea työvalmennukseen.

Teksti Outi Hannuksela Kuvat OH ja Teija Parpala

OULU, SAARISELKÄ

M ikko Töllillä, 17, on selkeä tavoite: kahden vuoden kuluttua kädessä on todistus sosiaali- ja terveysalan

oppilaitoksesta, ja sitten hän voi tehdä tue-tusti avustajan tehtäviä sosiaali- ja terveys-alan laitoksissa.

”Minulla on työkokemusta myös kaupan alalta”, nuori mies kertoo.



33

ILMOITUS


34

KIPIN KLAPIN TÖIHIN

”KLAPprojektissa on tehty laskelmia, jotka todistavat että työllistäminen avoimille työmarkkinoille on edullisinta kaikille osapuolille”, kertoo projektipäällikkö Anders Reitov.



35

Teksti Mari Hakola | Kuvat Laura Kotila

TANSKA

”L äpimurto on nyt tapahtunut”, sa-noo klap ii -hankkeen projekti-päällikkö Anders Reitov.

Tanskalainen kehitysvammaisten etua ajava kansalaisjärjestö lev on tarttunut toi-meen työllistämisprojektissaan ja luonut vuoden sisällä 350 työpaikkaa. Noin puoleen niistä on rekrytoitu jo myös sopiva työnte-kijä. Reitov on työskennellyt vammaisten työllistämisen parissa useita vuosia, mutta hänen mielestään yhteiskunnassa ollaan val-miita työllistämiseen vasta nyt.

klap ii on valtion rahoittama kaksivuo-tinen hanke, joka keskittyy työpaikkojen luomiseen ja kehitysvammaisten ihmisten työllistämiseen. Vaikka hanketta on jäljellä, suunnitelmissa on jo seuraava, pidempi työl-listämishanke, jossa kohderyhmä laajenee. Samalla katsellaan hankejaksojen jälkeiseen aikaan. Toive on, että julkisen sektorin työn-välitys ottaisi myös vammaisten työllistämi-sen asiakseen.

”Totta puhuen en täysin usko sen tapah-tuvan, joten olemme myös suunnitelleet vammaisjärjestöjen yhteistä sosiaalista yri-tystä, joka huolehtisi työnvälityksestä pro-jektin loputtua”, toteaa Reitov.

Työlle tekijä

Keskeistä projektissa on työnantajayhteis-työ. Reitovin mukaan aiemmat työllistä-mishankkeet ovat edenneet toisessa järjes-tyksessä: on etsitty työntekijälle sopivaa työpaikkaa ja tarkasteltu tilannetta työnte-kijän taidot ja rajoitteet edellä. klap-pro-jektissa otetaan ensin työnantajiin yhteyttä

KIPIN KLAPIN TÖIHIN

Tanskalainen työllistämis-

hanke on onnistunut luo-

maan kehitysvammaisille

vuodessa 350 työpaikkaa.

Yhteiskunta on vihdoin

valmis muutokseen, sanoo

projektipäällikkö Anders

Reitov.

ja kysytään heiltä, millaisiin tehtäviin he tar-vitsisivat tekijää. Sitten tarpeeseen etsitään sopivia työnhakijoita.

Tähän mennessä klap on onnistunut luomaan 15 työnantajan verkoston ja suurien ketjuyritysten kanssa on tehty sopimuksia kehitysvammaisten työllistämisestä avusta-viin tehtäviin.

Työnantajia on etsitty monipuolisemmin kuin ennen, ”lokeron ulkopuolelta”, ja työtä onkin löytynyt niin kaupan alalta, vanhusten ja lasten hoivapalveluista kuin automekaanikon pajalta ja maatilalta. Avoimista työpaikoista laitetaan hakuilmoitukset työvoimahallin-non valtakunnalliselle sivustolle, jossa kaikki muutkin avoimet työpaikat ilmoitetaan.

Reitovin mielestä projekti ei ole onnistu-nut ainoastaan työllistämisessä, vaan myös siinä, että työntekijät ovat pysyneet töissä. Vuoden kuluttua rekrytoinnista 85 prosent-tia työllistyneistä on yhä töissä. Projektissa on myös painotettu työntekijöiden mahdol-lisuutta normaaliin urakehitykseen: heidän-kin pitää voida hakea uutta työtä ja vaihtaa työpaikkaa, jos se tuntuu hyvältä ajatukselta.

klap-hankkeessa työskentelee projek-tipäällikön ja viiden eri alueilla toimivan koordinaattorin lisäksi sosiaalityöntekijä ja yritysyhteistyövastaava. Sosiaalityöntekijän vastuulla on opastaminen työlainsäädännöl-lisissä asioissa sekä yhteistyö työvoimahal-linnon kanssa. Työsuhteisiin haetaan työ-voimahallinnosta palkkatukea, joka kattaa kaksi kolmasosaa palkasta.

Apua paperityöhön

Projektissa on luotu työllistämisen malli, jos-sa varsinaista työsuhdetta edeltää kuukauden harjoittelujakso. Sen aikana kartoitetaan so-pivaa viikkotyömäärää ja tehtäväkenttää. Täs-

sä vaiheessa otetaan yhteyttä myös työvoima-viranomaiseen, jotta palkkatukipapereiden valmistelu voi alkaa. Näin päätös on valmiina, kun varsinainen työsuhde alkaa.

Ennen työn aloittamista ja työsuhteen alussa projektin alueellinen työntekijä on ak-tiivisesti yhteydessä sekä työnantajaan että työntekijään. Työntekijöille on myös tarpeen mukaan pyritty löytämään tukihenkilö joko paikallisen toimintakeskuksen ohjaajista tai työvoimahallinnosta. Tarvittaessa työnteki-jälle voidaan myös nimetä tukihenkilö työ-paikan muista työntekijöistä.

Silvan-rakennustarvikeketju on yksi suu-rimmista työllistämissopimuksen tehneistä työnantajista. Myymäläapulaisille on tarvet-ta myymälöissä ympäri maata.

Myymäläpäällikkö Johan Ankerstjerne toimii yhden projektin kautta työllistyneen esimiehenä. Hänen mielestään on hyvä, että mukana on taho, joka hoitaa palkkatuettuun työhön liittyviä paperitöitä.

”Työllistämisen tulee olla yritykselle helppoa, koska ylimääräiseen paperityöhön ei ole aikaa paneutua arjessa”, sanoo Johan Ankerstjerne.

Kaikki hyötyvät

Anders Reitov nimeää projektin suurimmik-si haasteiksi kehitysvammaisten ihmisten vanhempien suojeluhalun ja toimintakes-kusten asenteet. Toimintakeskukset koke-vat työllistämisen avoimille työmarkkinoille osittain kilpailuna omalle toiminnalleen. Tanskassa toimintakeskukset joutuvat ali-hankinta-, tuotevalmistus- ja myyntituloilla rahoittamaan osan budjetistaan ja siksi kes-kukset eivät aina tue ahkerimpien työnteki-jöidensä työllistymistä.

Kuitenkin selkeät laskelmat todistavat, että työllistäminen avoimille työmarkkinoil-le on edullisinta kaikille osapuolille.

”Työntekijän elämänlaadun noususta, it-seluottamuksen vahvistumisesta ja yleisestä tyytyväisyydestä on selkeää näyttöä. Myös kunta ja yhteiskunta hyötyvät taloudellisesti, kun työhön kykenevien kehitysvammaisten työvoimapotentiaali on otettu käyttöön avoi-milla työmarkkinoilla”, sanoo Reitov.

Myymäläpäällikkö Johan Ankerstjernen mielestä henkilöstön monimuotoisuus on yritykselle hyvä tapa kantaa sosiaalista vastuuta. Hän myös uskoo kehitysvammaisen työntekijän lisänneen ymmärrystä koko työyhteisössä.



36

ANSAITUT ELÄKEPÄIVÄTMuutoksen suuruus yllätti Kari Herralan, kun hän ryhtyi va-

paaksi mieheksi ja jätti päivittäisen työtoiminnan seurakun-

nan keittiöllä. Muutoskriisiä helpottaa nyt vapaaehtoistyö, joka

rytmittää arkea sopivasti.

”E i minulla ole tänne ikävä”, Kari Herrala vakuuttaa ja höräyt-

tää naurun. Hän opastaa vieraita isännän

elkein juttutuokioon Kemin seu-rakuntakeskuksen rukoustilaan. Paikat ovat tutut, sillä mies ehti tehdä työtä seurakunnan keit-

Kari Herrala käy tarkistamassa kotikaljan laadun monta kertaa viikossa. Emäntä Kaisa Kulju kestää vanhalta kollegalta kriittisenkin palautteen.

Entisiä työkavereita on mukava käydä tervehtimässä.

tiöllä 28 vuotta, kunnes kesällä 2012 juotiin kahvit eläkkeelle jäämisen kunniaksi.

”Minusta tehtiin juttukin”, Kari esittelee paikallislehden leh tileikettä.

Vuonna 1984 alkanut työu-ra keittiön monitoimimiehenä oli hänelle toiveiden täyttymys. Matka keittiölle kulki kehitys-vammaisten työpajan kautta. Vuonna 1956 syntynyt mies kävi ensin päivätyökeskuksessa, joka toimi Kemin seurakuntakeskuk-

sen alakerrassa. Käsi- ja puutyöt eivät kuitenkaan kiinnostaneet.

”Karkasin aina keittiölle ja is-tuin tuossa portailla”, Kari Her-rala kertoo.

Karin äiti Eeva Herrala ker-too, että seurakunnalta otettiin häneen yhteyttä ja tarjottiin po-jalle mahdollisuutta työtoimin-taan keittiöllä. ”Sehän oli suuri apu. Kari ei malttanut pysyä työ-pajassa paikallaan, eikä häntä mikään näpertely kiinnostanut”, Eeva muistelee.

Seurakunnan kanssa sovit-tiin, että päivittäinen työaika oli kello 9–14. Palkkana maksettiin niin sanottua ahkeruusrahaa 75 euroa kuukaudessa. Lisäksi Kari sai päivittäisen ruuan ja mahdol-lisuuden osallistua retkiin ja vir-kistystoimintaan seurakunnan vapaaehtoistyöntekijöiden rin-nalla.

”Näillä ehdoilla jatkettiin vii-me vuoden kesään saakka. Sit-ten Kari alkoi olla jo väsynyt ja oireili selvästi työuupumukses-ta”, Eeva muistelee.

Tärkeä työyhteisö

Viime vuoden kesäkuussa Kari Herrala jätti pestinsä ja suuntasi kesälomalle onnellisena uudesta vapaudestaan. Syksy oli kuiten-kin synkkä. Eeva-äiti tulkitsee, että Kari ei ollut etukäteen ym-märtänyt muutoksen suuruutta. ”Kriisi elettiin meillä tekemisen puutteen tuskailuna.”

Muutos parempaan tuli, kun Karin entinen vastuuhenkilö, seurakunnan diakonia- ja per-hetyöstä vastaava Teija Jestilä otti yhteyttä ja ehdotti Karille vapaaehtoistyötä. Nyt mies vas-taa kaksi kertaa kuussa kokoon-tuvan eläkeläiskerhon kahvitar-

Teksti ja kuvat Outi Hannuksela

KEMI



37

joilusta: korjaa kupit pöydistä, siistii ja järjestää.

”Tämä oli meille loistava rat-kaisu. Päivittäiseen toimintaan Karilla ei riitä voimia, mutta va-paaehtoistyön tuoma vastuu on ollut tärkeä. Hän toimii seura-kunnan muiden vapaaehtoisten rinnalla ja pysyy mukana tärkeäs-sä yhteisössä”, Eeva-äiti miettii.

Seurakunnan ruokala Hopea-lyhty on toiminut 41 vuotta. Seu-rakunnan työntekijöiden lisäksi keittiön antimia käy päivittäin syömässä 80–100 paikallista elä-keläistä.

Kotikaljan salaisuus

Päivän ruokailu on ohi ja hen-kilökunta keräilee pois lounas-pöytää. Kari Herrala opastaa vieraat keittiölle ja nostaa esille kotikaljakannun. ”Tätä ne eivät osaa enää tehdä”, hän sanoo.

Emäntä Kaisa Kulju saapuu paikalle ja kuulee kommentin. Vakavalla ilmeellä, mutta nauru silmissä jatketaan kädenvääntöä kotikaljan oikeasta reseptistä.

Elämä keittiöllä jatkuu ja eläkeläinen voi vierailla entisel-lä työpaikalla, milloin haluaa. ”Karilla on täällä aina oma paik-kansa. Hän on tervetullut vaikka joka päivä lounaallekin”, emäntä muistuttaa.

”Joo, mutta lounaasta pitää nyt maksaa, niin kuin muiden-kin eläkeläisten”, Kari lisää.

KOLUMNI

Epärealistisia ajatuksia työllistymisestä?VUOSIA SITTEN sain puhelinsoiton ystävältäni. Helsingin Katajano-kan vankila oli lakkautettu ja sen rakennukset tulivat julkisesti myyn-tiin. Ystäväni ehdotti minulle, että ostetaan koko vankila ja tehdään siitä hotelli, jossa on työpaikka kehitysvammaisille.

Tänään tiedämme, että tuosta vankilasta tuli hotelli, mutta minä ja ystäväni emme sitä ostaneet, eikä se tiettävästi ainakaan laajem-massa mittakaavassa ole työpaikkana kehitysvammaisille.

Tuo villiltä kuulostava ja suorastaan yltiöpäisen epärealistinen ehdotus vankilan ostamisesta sai minut silloin ihan vakavissaan pohtimaan tuota työpaikan perustamisen mahdollisuutta. Pohdiskeluissani päädyin jopa niin pitkälle, että sieluni silmillä näin siellä meidän Mar-kuksen ja Robinin työn touhussa. Haaveku-vissani pojat ajelivat pitkin hotellin käytäviä ja toimittivat milloin mitäkin hotellityönte-kijöiden askareita.

Se tuntui varsin todelliselta ja ennen kaikkea ihan mahdolliselta. Miksei vaikeas-tikin kehitysvammainen henkilö voisi omien olemassa olevien kykyjensä ja taitojensa mu-kaan toimia ihan oikeissa työtehtävissä?

Meillä Suomessa lasketaan olevan työhön halukkaita ja siihen myös kykeneviä kehitysvammaisia ihmisiä ainakin 3 000. Silti vain noin 350:llä on ihan oikea työpaikka.

HENKILÖKOHTAISESTI uskon työllistämisessä enemmän porkka-naan kuin keppiin. Uskon positiivisten ja onnistuneiden esimerk kien voimalla vaikuttamiseen. En usko pakottamiseen tai kiintiöintiin.

Onnistunut esimerkki positiivisesta ja tuloksellisesta vaikuttami-sesta löytyy Ruotsista. Kampanjan ”Vi kan mer” (osaamme enem-män) avulla ruotsalaisessa ICA-päivittäistavaraketjussa on työllistet-ty yli 1 200 kehitysvammaista henkilöä.

Kampanjan keskushenkilönä toimineesta ICA-Jerrystä (oikealta nimeltään Mats Melin) on tullut suoranainen ilmiö ja supersuosittu

julkkis, jolla on Facebookissa yli 400 000 tykkääjää. Mats Melin on mukana kehitysvammaisten osaamista ja positiivista elä-

mänasennetta hauskalla tavalla esille tuoneessa Glada Hudik -teatterissa.

Kiertueteatteri on muutamia vuosia esiintynyt ympäri Ruotsia. Esiintymispaikat – jopa sellaiset kuin Tukholman

Globen – ovat ilta illan jälkeen olleet loppuunmyytyjä ja lip-puja suorastaan jonotetaan.

Glada Hudik -teatteri syntyi kun Pär Johansson tuli Hudiksvallin päivätoimintakeskukseen töihin vuonna 1996. Hän turhautui siitä, että keskuksen kehitysvam-maisia vuosi toisensa jälkeen kurssitettiin kengännauho-jen solmimiseen. Hän hankki kaikille tarranauhakengät ja perusti teatteriryhmän.

” Haavekuvissani

pojat ajelivat pitkin

käytäviä ja toimittivat

hotellityöntekijöiden

askareita.”

Jyrki PinomaaPuheenjohtaja

Kehitysvammaisten Tukiliitto



38

Saara Hakkarainen (vas.) ihailee Virpi Hyvärisen (oik.) omakuvaa. Aino Sarkula ja Virpi vaihtoivat osoitteita ja lupasivat kirjoitella ja kyläillä. ”Ihanaa löytää uusi ystävä”, he sanovat yhdestä suusta.

38


39

SOPIVAN KOKOISIA TAVOITTEITAmahtikurssi on polku suuriin

pohdintoihin. Kuka minä olen, miten

näen elämäni ja mitä minä haluan?

Jokainen valitsee omat muutos

tavoitteensa, mutta onnistumista

tärkeämpää on jakaminen.

Teksti Merja Määttänen | Kuvat Laura Vesa, Pia Björkman

JOENSUU

39


40

I lmassa väreilee keskittyneisyys. Jotkut juttelevat ohjaajan kanssa, jotkut kirjoit-tavat tarinoitaan puhtaaksi tietokoneella.

Nopeimmat jo laminoivat omaa kuvakirjaan-sa Elämän tärkeistä asioista. Kuvat on otettu kertakäyttökameroilla kesän mittaan, aloi-tus- ja jatkokurssin väliaikana.

On mahti-kurssin jatkojakson toinen kurssipäivä. mahti tulee sanoista mahdolli-suuksien tie, ja sanat kertovat asian ytimen: tällä tiellä pyritään vahvistamaan tunnetta oman elämän ymmärrettävyydestä, hallitta-vuudesta ja mielekkyydestä. Ja tie on kivetty ymmärrettäviin osiin pilkotuilla etapeilla.

Maaliskuun viisipäiväisellä aloituskurs-silla kurssilaiset aloittivat elämäntarinatyön, jossa kukin kävi läpi oman elämänsä tärkei-tä etappeja ohjaajan kanssa keskustellen ja albumikuvia käyttäen. Projektipäällikkö Pia Björkman kertoo, että elämäntarinatyössä näkyy sukupolvieroja.

”Etenkin pitkään laitoksessa asuneelle oma elämänkulku voi olla varsin hämärä asia.”

Tunteita herää ja kaikki tunteet ovat sal-littuja. ”Mutta yritämme aina ohjata ihmistä myös löytämään vahvuuksia, voimanlähteitä ja selviytymisen keinoja.”

Pikku hiljaa minäkuvan vahvistuessa alet-tiin pohtia omia muutostavoitteita. Proses-sin avain on oman tahdon hahmottaminen ja sen sanoittaminen niin, että edessä näkyy tekojen reitti. Jos vaikka joku ilmoittaa ha-luavansa kehittää ’sosiaalisia taitojaan’, aja-

tus on purettava osiin. Esimerkiksi: Menen puhumaan tuolle ihmiselle siinä tilanteessa ja sanon näin…

Palasteltuja tavoitteita

Hyvä arjen muutostavoite on haastava, mutta mahdollinen. Silti tavoitteen saavuttaminen ei ole itseisarvo. ”Kaikilla sopeutumiskurs-seilla tärkeintä on vertaistuki, kaikki muu pal-velee sitä. Voi olla iso oivallus, että jokainen voi asettaa itselleen tavoitteita ja vaikuttaa omaan elämäänsä”, korostaa Pia Björkman.

Tukiliiton mahti on Rayn rahoittama neljän vuoden projekti, joka järjestää sopeu-tumisvalmennusta vähän tukea tarvitsevil-le aikuisille vuoden 2015 loppuun saakka. Kurssille pääsemisen edellytys on, että työs-kentelyyn sitoutuu kurssilaisen omassa ar-jessa elävä lähi-ihminen – perheenjäsen tai ammattilainen.

Aloitus- ja jatkokurssien väliaikana pro-jektityöntekijä Minni Haveri käy jokaisen kotona ja tukee kurssilaisen ja lähi-ihmisen yhteistä prosessia. Joskus muutostavoitteita täytyy pilkkoa matkan varrella lisää.

Kurssijaksoille lähi-ihmiset eivät tule mu-kaan, mutta jatkojaksolla jokaisen taskussa on lähi-ihmisen kirjoittama palautekirje siitä, miten työskentely on näkynyt arjessa. Palaute liitetään osaksi omia pohdintoja: Missä onnistuin? Millaista tukea sain ja mitä tarvitsen?

”Harjoite auttaa hahmottamaan omia ky-kyjä ja antaa mahdollisuuden onnistumisen kokemuksiin”, kiteyttää Pia Björkman.

Aika on asennekysymys

Arjen muutostavoitteen lisäksi kukin nimeää jatkojaksolle toisen pienemmän, kurssikoh-

... SOPIVAN KOKOISIA TAVOITTEITA

”Olen saanut täällä varmuutta tarttua uusiin asioihin”, pohtii Jani Hirvi (kesk.) Antti Kauppilalle ja Minni Haverille.

MAHTI oli lainannut koneen halukkaille kahdeksi viikoksi, ja kehittyminen näkyi.

Anna Kumpulainen (vas.) ei halua tekstiinsä yhtään kirjoitusvirhettä. Minna Lahtinen auttaa.


41

taisen tavoitteen. Tällä kertaa Virpi Hyväri-nen halusi oppia avaamaan itse tietokoneen ja menemään nettiin. Aino Sarkulan tavoite oli kirjoittaa tietokoneella kirje poikaystäväl-le ja lisätä kirjeeseen kuvatiedosto. Jani Hir-vi toivoi tukea kalenterinhallintaan ja siihen, miten tilataan aika parturiin. Paavo Merta-sen tavoite oli saada puhua jonkun kanssa

yhdynnästä. Oskari Sievers toivoi muilta vinkkejä unettomuusongelmiin.

Anna Kumpulainen käytti kurssia tilai-suutena kokeilla pelottavia asioita. Aloi-tusjaksolla hän ajeli Minni Haverin kanssa hissillä – ja parissa tunnissa päihitti sitkeän hissipelkonsa. Jatkojaksolla hän tahtoi ko-keilla sytyttimen pyöräyttämistä palamaan, koska kipinöivä näky oli jäänyt joskus vaivaa-maan hänen mieltään.

Kaikki saivat toivomansa.”On hurjaa, miten jotkut aivan pursuavat

puhumisen tarvetta aloituskurssille tulles-saan. Ehkä arjesta puuttuu ihminen, jolla olisi aikaa jutella ja työstää mieltä askarrut-tavia asioita”, Minni Haveri miettii.

”Loppujen lopuksi esimerkiksi keskuste-lu yhdynnästä voi viedä viisitoista minuuttia. Hirveän yksinkertainen asia! Aika on asen-nekysymys”, Pia Björkman lisää.

Tähtihetkiä ja uusia ystäviä

Lauantai taipuu iltaan. Kirjat ovat lähes val-miit ja huomenna, kurssin viimeisenä päivänä jokainen esittelee omansa muille. Kertoo sen, minkä haluaa kertoa ja loput pitää omanaan.

Vielä ennen päiväkirjahetkeä käsitellään Oskari Sieversin kurssitavoite. Kaikki kanta-vat kortensa kekoon ja Oskari kirjaa ylös hy-vän yöunen vinkkejä: Avaa ikkuna. Lue kirjaa. Kuuntele radiota. Vältä televisiota, kännyk-kää ja kahvia illalla. Kokeile saunaa. Tai soolo-seksiä. Kirjoita huolet lapulle, pois mielestä.

Sitten jokainen kirjaa omat mietteensä päivästä ja sen tähtihetkestä. Virpi Hyvärisen mielestä paras juttu oli omakuvan ottami-nen. Laukaisinta painoi Pia Björkman, mutta

Syksyinen omakuva vetää Anna Kumpulaisen (oik.) huulet hymyyn.

Aino Sarkulan (vas.) mielestä Saara Hakkaraisen kanssa on helppo jutella vaikeistakin asioista.

2 X MAHTI-VINKKI

Monelle huiminta koko MAHTI-pro-sessissa on tilaisuus matkustaa itse-näisesti kurssipaikkakunnalle. Myös Virpi Hyvärinen teki elämänsä ensim-mäisen junamatkan VR:n avustaja-palvelun tuella ja kirjoitti onnistumi-sesta tarinan: www.kvtl.fi/fi/mahti > vinkit.

Kurssilaisten tekemillä MAHTI-vide-oilla kerrotaan muun muassa, miltä tuntuu kiusaaminen ja millainen on hyvä ystävä. Videoilla vaaditaan oi-keutta rakkauteen ja kysytään hyviä kysymyksiä: Miksi en saa tehdä palk-katyötä? Miksi en saa käyttää nettiä? Miksi poikaystäväni ei saa olla minun luonani yötä? Katso lisää: www.kvtl.fi/fi/mahti/ > videoita.

jokainen suunnitteli kuvansa itse. ”Omaku-vani nimi on Kyvykäs nainen”, Virpi kertoo.

Hänen mielestään parasta koko kurssilla on ollut se, että on saanut puhua itsestään ja elämästään, lapsuudestakin. ”Tuntui hyväl-tä kuulla, että muitakin on kiusattu.”

Toinen huippujuttu on ollut löytää uusia ystäviä. ”Viime yönä Ainon kanssa juttelim-me aamukahteen.”

Nyt ilta on vasta nuori. Kello kahdeksan merkiksi Paavon kännykkä hälyttää: Muista pestä kana-astiat ja laittaa heinää yöksi. Mutta tänään Paavolla on vapaailta.


4242


43

TÄMÄ NOJATUOLI on kuin nalle. Sillä on silmät, korvat ja syli. Sain tuolin biologiselta äidiltäni ja se tuo mieleeni äidin.

Minun muutostavoitteeni oli haastatella Paulaa, joka asuu itse-näisesti. Haaveeni on asua tavallisessa kerrostalossa, jossa ei vah-dita koko ajan. Kyselin turvallisuudesta ja tuen tarpeesta. Purimme haastattelun lähi-ihmiseni kanssa. Ei se muuttanut mitään. Haluai-sin oikean kodin, eikä asuntola ole koti.

Haluaisin autokouluun ja olen saanut täällä puhua siitä. Lääkäri on sanonut, että en voi. Pitäisi vain harjoitella lisää, oppisin kyllä.ANNA KUMPULAINEN, KUOPIO

KUVAKIRJOJA SANOINA

MINULLA ON kuva risteilyltä ja kotoa. Olen saanut oman asunnon, mutta muutto ei tapahdu ihan hetkessä. Itsenäistyminen on rankka juttu. Minulla on tämä Asperger ja siksi ajatuksistani tulee helposti sekamelskaa. Tällä kurssilla on saanut harjoitella jäsentämistä ja se on hyvä juttu.

Muutostavoitteeni koski budjettiasioita. Täytin lähi-ihmiseni kanssa kuukauden menot valmiiseen budjettilomakkeeseen, joka löytyy netistä. Siinä riittää harjoittelemista vieläkin.

Jännitti ihan helvetisti tulla tänne. Olen minä täälläkin tuntenut paniikkia ja ahdistusta, mutta olen myös oppinut paljon. Porukka on tosi mukava ja huumorintajuinen. Eivät ole täyshulluja ollenkaan. OSKARI SIEVERS, VALKEAKOSKI

Kurssilaiset kokosivat kirjaan oman elämänsä tärkeitä asioita.

< MAHTIkurssin jatkojaksolla jokainen suunnitteli omakuvan itsestään. Pia Björkman painoi laukaisinta.

KUVASIN ITSENI laulamassa karaokemikkiin. Se on rakkain harras-tukseni. Olen saanut täällä itsevarmuutta, jonka tunnen myös lau-laessani. Tässä kuvassa ovat siskoni lapset. On ihanaa olla tyttöjen täti. Kolmannessa kuvassa olen ystävän kanssa Himoksella.

Minun muutostavoitteeni oli oppia ruuanlaittoa. Laitoimme asun-tolan seinälle kuvan minusta iso vispilä kädessä ja tehtävälistan: 1. Etsin ohjaajan kanssa helppoja reseptejä. 2. Suunnittelen kauppalis-tan. 3. Teen kerran viikossa itse ruokaa illalla.

Lähi-ihmiseni sairausloma hidasti alkua, mutta otimme kunnon loppukirin. Bravuurini on aina ollut makaroonilaatikko, mutta nyt opin ihan uusia juttuja. Viimeksi tein vispipuuroa luumusta. Tuli tosi hyvää! VIRPI HYVÄRINEN, JÄMSÄ

MINUN KUVISSANI on navetta, pihatie ja Herra Kukko. Asun maa-talossa ja hoidan kaikki eläimet. Talvella navetassa asuvat kukot ja kanat sekä lampaat Aada, Emilia ja Jippu, ja kissat Onni ja Viivi. Muut asukkaat käyvät päivätoiminnassa, mutta minä hoidan mieluummin kotihommia. Menen navettaan aamuviideltä. Päivällä otan ettonet ja sitten taas jatkan. Viimeisen navettakierroksen teen iltakahdeksalta.

Joskus otan kahvia termariin ja menen metsään. Minulla on hyvä suuntavaisto. Kerään sienet ja marjat, ja joskus myyn niitä. Ostan ra-halla linnunpönttöjen rakennustarvikkeita. Joskus myyn pöntötkin.

Arjen muutostavoitteeni oli pyykinpesun opetteleminen. Me sit-ten pesimme ja silitimme minun lähi-ihmiseni kanssa. Nyt osaan. Haluaisin oppia lisää myös seksuaalioikeuksista. Minulla on Polvijär-vellä tyttökaveri ja pieni punainen mökki.PAAVO MERTANEN, TUUPOVAARA

RATSASTUSKAVERINI Mean kanssa nauramme paljon. Olen ratsas-tanut 7-vuotiaasta asti eli 21 vuotta. Kerran tulin kuperkeikkaa ponin selästä alas, kun hyppäsimme esteitä. Kypärä putosi ja silmä meni mustaksi, mutta hyppäsin heti uudestaan ja opettaja sanoi minua rohkeaksi.

Tässä on entinen kämppäkaverini Niittyvillasta. Ystävät ovat tär-keitä. Joskus minua on kiusattu, ja siitä oppii paljon. Jos tallille tulee uusi ihminen, jolle muut nauravat selän takana, minä menen jutte-lemaan.

Omassa huoneessani näkyy minulle tärkeitä asioita: rohkeat mar-suni, hymytyttöpatsas, kahvinkeitin, cd-levyt, hevosverhot ja kirja-hylly. Tykkään lukea lehtiä ja kirjoittaa kirjeitä. Tuntuu hyvältä olla vastuussa eläinten hoidosta. Joskus haluaisin saada oman lapsen.

Poikaystäväni asuu Riihikoskella. Toivoisin, että tapaisimme useammin. Muutostavoitteeni oli oppia käyttämään Matkahuollon aikatauluja netissä. Niittyvillassa ei saa käyttää itsenäisesti tietoko-netta, mutta MAHTI-projektin lainakoneella pääsin harjoittelemaan.AINO SARKULA, FORSSA

MERIMAISEMA on perheeni mökiltä Nauvosta, kaunis suvi-ilta par-haimmillaan. Voi tehdä juhannustaikoja, vaikka minä en kyllä tehnyt. Rauhoituin vain tiukan työurakan jälkeen. Olen töissä firmassa, joka tekee ilmastointilaitteita. Aloitin avotyöntekijänä, mutta se muuttui tuetuksi työksi ja työsuhde vakinaistettiin. Teen töitä osa-aikaisesti ja saan palkan lisäksi eläkkeen. Aiemmin tein täyttä viikkoa ja eläke oli lepäämässä, mutta kun tuli lomautuksia, tämä sopi minulle.

Olen yrittänyt kertoa kavereille, että työsuhde on hyvä juttu ja fir-ma voi saada kunnalta palkkatukea. Olen kuullut, että jotkut firmat käyttävät avotyöntekijöitä väärin. Itse haluaisin lisää tietoa palkan ja eläkkeen yhdistämisestä.

Muutostavoitteeni oli tietokoneen käytön opettelu. Äiti oli lähi-ih-miseni ja hän joutui lopulta kysymään minulta neuvoa. Harjoittelin lainakoneella ja nyt harkitsen oman hankkimista.

Kävin myös Tampereella MAHTI-projektin tyyli- ja esiintymiskurs-silla. Sain mahtavaa palautetta, siksi otin kuvan Tulppaanitalostakin.

Asun yksin ja hoidan itse ruuat ja pyykit. Kerran viikossa kotiapu käy vähän siivoamassa. Harrastan partiota ja tukiyhdistystoimintaa. Ehkä liityn myös Me Itse -jaostoon ja kerron ihmisille näistä työ-asioista.JANI HIRVI, KAARINA


44

Teksti Mari Vehmanen Kuvat Susanna Tero

T ukiliiton Malike-toiminta kulki syksyllä ensimmäi-sen kerran laajan turneen

halki Lapin ja pysähtyi 12 paik-kakunnalla aina Suomen pohjoi-simpia kolkkia myöten. Kiertue osoitti nopeasti tarpeellisuu-tensa.

”Onnistuimme tavoittamaan monenikäisiä ihmisiä. Monille tämä oli ensimmäinen tilaisuus tutustua Malikkeen toimintaan ja vuokravälinevalikoimaan”, ker-too fysioterapeutti Rauni Väli-ranta Kolpeneen palvelukeskuk-sesta.

Väliranta sekä liikunnanoh-jaaja Harri Marttinen Santasport Lapin Urheiluopistosta veivät kiertuepaikkakunnille muun muassa maastokärryjä, polku-

MALIKE KIERSI LAPIN

Lapin-kiertue vei

toimintavälineet

käyttäjien luokse.

pyöriä, talvivälineitä ja sovellet-tavia pelejä.

”Esimerkiksi pyörätuoliin asennettavat Wheel Blades -suk-set herättivät mielenkiintoa, eikä ihme – onhan talvi täällä pohjoisessa pitkä ja runsaslumi-nen”, Harri Marttinen sanoo.

Rauni Väliranta kertoo myös pyörien innostaneen osallistu-jia. Moni lapsi ja nuori ei ollut aiemmin kokeillut itselleen so-veltuvaa pyörää. ”Eräskin nuori nainen totesi päivän päätteeksi onnellisena löytäneensä uuden harrastuksen.”

Kumppaneiden kanssa

Malikkeen kumppaneiksi kier-tueen toteuttamiseen lähtivät paikalliset toimijat: palveluja toimintakeskukset, asumisyksi-köt ja yksittäiset fysioterapeutit.

Yhtenä etappina toimi Rova-niemen ammattikorkeakoulu, jos sa toisen vuoden fysiotera-peuttiopiskelijat osallistuivat Ulos talosta pois pihasta -toiminta-välinekoulutukseen ja järjestivät välineistöä hyödyntäen ulkoi-lupäivän eri ikäisille, vaikeasti

”Toimintavälineet on vietävä konkreettisesti käyttäjien luo. Vain kokeilemalla niiden mahdollisuudet aukenevat kunnolla”, sanovat Harri Marttinen ja Rauni Väliranta.

MALIKKEEN TAPAHTUMIA 2014

Koko vuoden tapahtumat ja lisätietoa: www.malike.fi >tapahtumat sekä Soile Honkala, puh. 0207 718 302, [email protected]. Tässä vuoden ensimmäisiä tapahtumia:

Vauhtia rinteessä suihketta ladulla -ulkoilusunnuntai 19.1. Sotkan ulkoilu- ja urheilukeskus, Kauhajoki. Tule kokeilemaan talvisia toimintavälineitä. Tapahtuma on suunnattu vaikea-vammaisille henkilöille perheineen ja ammattilaisille.

Lumilauantai 25.1. Myllymäki, Joutseno. Koko perheen talvi-nen liikuntatapahtuma, jossa voi lasketella, hiihtää tai pulk-kailla. Mahdollisuus soveltavan alppihiihdon yksilöopetukseen.

Vauhtia rinteessä suihketta ladulla -talvipäivä 15.2. Palois-vuori, Iisalmi.

vammaisille henkilöille. Samal-la toimintavälinekoulutuksesta päätettiin tehdä pysyvästi osa ramk:sta valmistuvien fysiote-rapeuttien opetussuunnitelmaa.

Harri Marttinen kertoo, että kiertue synnytti muitakin ideoi-ta jatkosta. ”Ainakin peli- ja ret-kipäiviä alettiin suunnitella mo-nella paikkakunnalla.”


45

”NYT SIIVOAN huoneeni itse ja vien omat vaatteet pyykkiin ja pesen ne, vaikka se on jos-kus vaikeaa. Ainakin se lajit-telu on. Joskus Eeva saattaa sanoa, että nyt pitäisi siivota, jos en ole muistanut.

Maanantaisin käyn kokki-koulua Tahkokankaan työtoi-mintatiloissa. Viimeksi pilkoin makkarakeittoon sipuleita ja perunoita. En muista kaikkia aineita, mutta hyvä tuli.

Olen oppinut Taival-projek-tin aikana asioimaan lähikau-passa. Ostan, mitä sovitaan, ja rahat riittävät.”

ANTTI HAUTAKOSKI, 39

”AIEMMIN ASUIN toisella osas tolla, jossa oli levotonta. Projekti on ollut mukavaa ja virkistävää. Hoidan itse läksyt

ja käyn lääkärissä, aiemmin en olisi osannut hoitaa niitä itse.

Aloitin elokuussa Luovin avustajakoulutuksen. Ilman projektia en olisi tohtinut läh-teä siihen.

Harrastan kutomista. Luovin kurssilla sain uuden koulu-kaverin, joka myös harrastaa kutomista. Olemme hänen kanssaan käyneet kaupungis-sa lankaliikkeissä.

Koulutus kestää toukokuu-hun saakka, sitten alkaa har-joittelujakso Kaukovainion päi-väkodissa.

Teen vapaa-aikana tilaustyö-nä sukkia. Eeva (lähihoitaja Eeva Pajala) lupasi, että saan mainoksen ilmoitustaululle, jos saan hygieniapassikokeen läpi. Sain sen läpi.”

SARI MUSTONEN, 38

TAIVAL KOHTI ITSENÄISEMPÄÄ ELÄMÄÄTaival-projektissa kehitysvammaisille

aikuisille annettu mahdollisuus oppimi-

seen ja osallisuuteen avasi uuden maail-

man myös työntekijöille.

K aikki eivät heti innostu-neet Taival-projektista. Tahkokankaan lähihoita-

ja Päivi Jestoi myöntää olleensa epäluuloinen, sillä tavoitteet oli-vat hänestä liian korkealla. ”Tie-sin, mitä osastoilla tapahtuu, ja ajattelin, ettei tämä voi on-nistua. Nyt olen nähnyt Luovin tunneilla, miten asukkaamme osallistuvat ja jaksavat keskittyä, ja olen ollut valtavan hämmästy-nyt”, hän painottaa, vieläkin hie-man ihmeissään.

Projektin tavoite oli vastata tarpeisiin, joita syntyy, kun lai-tosasumisesta siirrytään kohti yksilöllisiä asumisjärjestelyjä. Parin vuoden aikana koko hoito-henkilökunnan suhde työhön on muuttunut.

Lähihoitaja Juha Tauriainen toteaa, että mukaan valikoitunut ryhmä oli lähtökohdiltaan vaih-televan tasoinen. Monen kanssa ajatus itsenäisestä kokkailusta tuntui kaukaiselta. ”Jo se, että he pääsivät osallistumaan toi-mintaan Tahkokankaan ulko-puolella, ammattiopisto Luovin pääkoululla, oli iso asia.”

Monelle oli uutta ylipäätään matkustaa linja-autolla kau-pun gin keskustaan. ”Kaikki oli opettelua: ryhmäläiset antoivat

ANTTI JA SARI LUOTTAVAT TAITOIHINSA

monelle syntyi projektin aikana halu näyttää, että he pärjäävät laitoksen ulkopuolella.

Projekti toteutettiin Poh-jois-Pohjanmaan Ely-keskuksen esr-rahoituksella. Ammatti opis -to Luovin Oulun yksikön rooli oli merkittävä.

”Lähdimme kokeilemaan, miten voimme tukea laitoshuol-losta yksilöllisiin asumispalve-luihin ja avohuoltoon siirtyvien kehitysvammaisten taitoja. Tu-lokset ovat kannustavia”, sum-maa koulutussuunnittelija Anna Silvennoinen.

itse linja-autolipun ja painoivat nappia oikealla pysäkillä. Myös ruokailu hienossa koulun ruoka-salissa oli erilaista. Opettelimme kauniita pöytätapoja ja kohtuul-lisia, terveellisiä annoskokoja”, lähihoitaja Eeva Pajala kertoo.

Nyt asukkaat annostelevat ruo-kansa itse, kun he aiemmin söivät osastolla valmiiksi annosteltuja aterioita. ”Olemme nähneet, mi-hin he pysyvät. Kehitys on ollut valtavaa”, Päivi Jestoi jatkaa.

Uusia vapauksia

Taival-projektiin osallistui 17 Tahkokankaan 17–60-vuotiasta asukasta kolmelta eri osastolta. Jokaiselle ryhmälle räätälöitiin omat tavoitteet matkalla kohti itsenäisempää elämää ja työtai-toja. Edistyminen on antanut asuk kaille uusia vapauksia myös osastolla ja uudet tavat ovat jää-neet elämään, vaikka projekti alkaa olla lopussa.

”Huoneen siivous, omatoimi-set aamuherätykset, pyykkihuol-to, vaatteiden valitseminen itse lukitsemattomista kaapeista”, luettelee Eeva Pajala.

Päivi Jestoin ryhmästä osa lähtee joka päivä ruokailemaan Tahkokankaan isoon ruokalaan, osaston ulkopuolelle. Siirtymät ovat helpottuneet, kun sitä on harjoiteltu paljon.

Projektissa mukana olleet

ovat oppineet myös ottamaan uudella tavalla huomioon toi-sensa ja muut ihmiset. Myös omaiset ovat olleet tyytyväisiä asukkaiden edistymiseen.

”Verkostopalaverissa eräs äiti ei voinut uskoa, kuinka hänen aikuinen lapsensa keskittyi opis-keluun jopa 45 minuuttia. Sama asukas on ollut aiemmin inno-kas riisumaan vaatteensa pois, mutta Taival-päivinä hän halusi olla valmis kouluun ja vaatteet pysyivät päällä”, osastonhoitaja Tiina Häyrynen kertoo.

Jo nyt osa mukana olleista on siirtynyt asumaan avohuol-lon yksiköihin. Osastonhoitaja Vuokko Raappanan mukaan

Teksti ja kuvat Maarit Simoska

OULU

www.luovi.fi > luovi > yhteistyössä > projektit > käynnissä olevat kehittä-misprojektit > Taival.


46

PERHEILY

on uusi nimike Tukiliiton lapsiperhetarjonnalle. Se jakaantuu kahteen oksaan, jotka ovat: lapsiperheiden toimintaa yhdessä ja yhteisesti sekä lapsiperheille kursseja ja vertaistapaamisia.

Toteutamme Perheilyä yhdessä paikallisyhdistysten ja tu-kipiirien kanssa. Perheily voi olla vertaistukea, yhteistä toi-mintaa tai vaikka oman alueen palveluihin vaikuttamista so-siaalisessa mediassa. Osallistuminen ei ole sidottu tiettyyn diagnoosiin.

Tukiliiton väki auttaa toiminnan toteuttamisessa tiedotta-malla, kouluttamalla ja pitämällä yllä Perheily-verkostoa. Lii-ty verkostoon ilmoittautumislomakkeella: www.kvtl.fi>perhesivut>perheily.

Mikäli kaipaatte vinkkejä ja tukea yhdistyksenne lapsiperhetoi-mintaan, ottakaa rohkeasti yhteyttä aluekoordinaattori Tanja Laatikaiseen (yhteystiedot tapahtumakalenterin alussa).

Tule mukaan tykkäämään! www.facebook/perheily

Perheily on lapsiperheiden toimintaa yhdessä ja yhteisesti. Tapahtumapaikat ja kellonajat tarkentuvat myöhemmin ja löyty-vät kotisivuiltamme www.kvtl.fi>perhesivut>perheily.

PERHEILYN TAPAHTUMAKALENTE RI VUODELLE 2014

Perheily-verkoston kokoontumiset

MITÄ TOIMINTAA LAPSIPERHEIL-

LE YHDESSÄ JA YHTEISESTI?

29.3. JYVÄSKYLÄ

27.9. ROVANIEMI

Koulutukset

ASIAT KUNTOON MEILLÄ PÄIN

Perheiden ja yhdistysten vaikut-tamiskoulutus8.2. LAPPEENRANTA

5.4. PORI

20.9. Koulutus järjestetään sovitulla paikkakunnalla, jos vähintään kolme tukiyhdistystä yhdessä tilaa koulutuksen viimeistään 15.8. Tanja Laati-kaiselta.15.11. OULU

IHMISET KOOLLE JA

RYHMÄ KÄYNTIIN Yhdistetty lapsiperhetapah-tuman järjestäjäkoulutus ja vertaistukiryhmän tai perheiden ryhmän käynnistäjäkoulutus4.10. SEINÄJOKI

25.10. KUOPIO

Lisää koulutuksia voidaan järjestää sovittuna ajankohtana, kun vähintään kolme yhdistystä tilaa sen yhdessä keskusjär-

jestöltä. Tilaa kevään koulutus viimeistään 31.1. ja syksyn koulutus viimeistään 15.8. Tanja Laatikaiselta. KVTL tarjoaa kouluttajan, muut kustannukset jaetaan järjestävien yhdistysten kesken.

RYHMÄ TOIMII

Vertaistukiryhmän ohjaaja-koulutus5.10. SEINÄJOKI

26.10. KUOPIO

Muut tapahtumat

14–15.5.LAPSUUDESTA NUORUUTEEN

-SEMINAARI, HELSINKI

Järjestäjänä KVANK eli Kehitys-vamma-alan asumisen neuvot-telukunta.

24.5.TOIMINTAPÄIVÄ PERHEILLE

LIITTOSEMINAARIN YHTEYDESSÄ,

JYVÄSKYLÄ

20.–21.9.MALIKE-TOIMINNAN JA VAIKUT-

TAVA VERTAISTOIMINTA-PROJEK-

TIN KAUPUNKIVIIKONLOPPU,

VAASA

Tapahtuma varmistuu myöhem-min.

Ensitietokurssit – sopeutumisvalmen-nusta koko pe rheelle

Tukiliiton ensitietokurssit jär-jestetään Loma- ja kurssikeskus Koivupuistossa Ylöjärvellä.Lisätiedot: IKI-Instituutti, Soi likki Alanne, puh. 0206 90281 tai [email protected]

31.3.–3.4. tai 15.9.–18.9 tai 20.10.–23.10.ENSITIETO perheille, joiden lapsella on leikki- tai kouluiässä todettu kehitysvamma tai -viive.

5.5.–8.5. tai 6.10.–9.10. tai 3.11.–6.11. ENSITIETO perheille, joiden lapsella on syntymässä todettu kehitysvamma.

KURSSITTAPAHTUMAT

Kesän perhelomat 2014

Perhelomat anotaan Maaseudun Terveys- ja Lomahuollon loma-tukihakemuksella, joka löytyy nettisivuilta www.mtlhl.fi. Lomien toteutuminen varmistuu vasta Raha-automaatti-yhdis-tyksen vah vistettua lopullisen avustuspäätöksen. Maaseu-dun Terveys- ja Lomahuolto ry pidättää itsellään oikeuden muutoksiin.

Tavoitteena on, että lomalainen kokee yhteisöllisyyttä ver tais-ryhmässä, saa tietoa ja ohjeita arkeen sekä voimaantuu. Omavastuuosuus aikuisilta 20 € / vrk, alle 17-vuotiailla ei oma-vastuuosuutta. Täysihoito (aamu-pala, lounas ja päivällinen).

Tukiliiton lapsiperhetarjonta


47

WEBINAARIELI VERKKOLUENTO

TIISTAI 4.2 KLO KLO 18.30–19.30

Tutkija Johanna Olli: Mitä jos vammaiset lapset ja nuoret osallistuisivat oman

elämänsä päätöksiin? Tukiliiton lakimies Tanja Sa

lisma: YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Lisätietoa: www.

kvtl.fi/fi/perhesivut

KIRJOITA YSTÄVÄNBLOGIIN!

Tukiliiton Ystävänblogi on kaikkien yhteinen juttu.

Kerro, jaa ja vaikuta. Ilmoittaudu, kysy lisää tai lähetä vaikka valmis

teksti ja/tai kuva(t): [email protected]

TILAA UUTISKIRJE!

Haluatko lukea kehitys-vamma-alan ajankohtaisia

uutisia? Tilaa Tukiliiton uutiskirje ja saat kerran

viikossa koosteen uutisista omaan sähköpostiisi.

Ohjeet sivulla www.kvtl.fi/ fi/media/tilaauutiskirje

PERHEILYN TAPAHTUMAKALENTE RI VUODELLE 2014

Harvinaisten sairauk sien päivä 28.2.

Kansainvälistä Harvinaisten sairauksien päivää vietetään seitsemättä kertaa vuonna 2014. Päivän tavoitteena Suo-messa on saada harvinaisten asioille laajaa, valtakunnallista näkyvyyttä. Haluatko järjestää omalla alueellasi tapahtuman? Tapahtumaa varten on haetta-vissa taloudellista tukea.

Perhetapaamiset

Ajankohdat saattavat vielä muut-tua. Järjestämispaikat päätetään lopullisesti vasta tarjous ten perusteella vuoden 2014 alussa.28.2.–2.3.PERHEET, JOIDEN LAPSELLA

TAI NUO RELLA ON MOWAT-

WILSON-OIRE YHTYMÄ

4.–6.4. RUBINSTEIN TAYBI -OIREYHTYMÄ

19.–21.9.PRADER WILLI -OIREYHTYMÄ

Lisätietoja tapahtumista antaa aluekoordinaattori Tanja Laatikainen, puh. 0207 781 251, [email protected].

Tuetut lomat

4.–9.8. ITSENÄISTYVIEN NUORTEN

PERHELOMA

RAUHALAHTI, KUOPIO

Yhteistyössä Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry, www.mlh.fi.

23.–28.6.VILIPERTTI PERHELOMA

KUORTANE

Yhteistyössä Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry, www.mlh.fi.

19.–24.10. LAPSIPERHEIDEN LOMA

PAJULAHDEN URHEILUOPISTO,

NASTOLA

Yhteistyössä Hyvinvointilomat ry, www.hyvinvointilomat.fi.

24.–29.11.AIKUISTEN LOMA

IKAALISTEN KYLPYLÄ

Yhteistyössä Hyvinvointilomat ry, www.hyvinvointilomat.fi.

IKI – ITSEKASVATUKSEN INSTITUUTTI / KVTL

Tilauskoulutusta

Tilauskoulutusta oppilaitoksille, kehitysvammaisille ja heidän kanssaan työskenteleville:– kommunikaatio ja vuorovai-

kutus– lasten ja nuorten turvataidot– ihmissuhteet ja seksuaalisuus– kehitysvammaisten tietotek-

niikan tietoturva-asiat– selkokieli ja verkon saavutet-

tavuus– vaikuttaminen ja vertaistuki-

jakoulutus

Lisätiedot ja hakukäytännöt:www.kvtl.fi > Kurssit ja koulutusIKI-Instituutti, Soilikki Alanne, puh. 0206 90281 tai [email protected]

IKI-Instituutti

Tarkempia tietoja hakukäytännöistä ja kursseista on kotisivullamme www.kvtl.fi > Kurssit ja koulutus > Vuoden 2013 kurssit > Miten haet kursseillemme

LOMAT JA KOULUTUS

23.6.–28.6.TUBEROOSISKLEROOSI-PERHEET

KUORTANEEN URHEILUOPISTO,

KUORTANE

Lisätiedot: ks. Harvinaiset kehi tys -vammaryhmät, Sanna Salmela.

23.6.–28.6.VILIVILPERTTI-PERHEET

KUORTANEEN URHEILUOPISTO,

KUORTANE

Lisätiedot: IKI-Instituutti, Soilikki Alanne.Kuortaneeella samanaikaisesti järjestettävät lomat toteutetaan yhteistyössä.

4.–9.8.KABUKI-PERHEET JA PERHEET,

JOISSA LAPSELLA ON HARVINAI-

NEN KROMOSOMIPOIKKEAVUUS

KYLPYLÄHOTELLI RAUHALAHTI,

KUOPIO

Lisätiedot: Sanna Salmela.

4.–9.8.ITSENÄISTYVIEN NUORTEN PERHEET

KYLPYLÄHOTELLI RAUHALAHTI,

KUOPIO

Lisätiedot: Soilikki Alanne.Kuopiossa samanaikaisesti järjestettävät lomat toteutetaan yhteistyössä.

HARVINAISTEN KEHITYSVAM-

MARYHMIEN toiminnasta katso lisätietoja www.kvtl.fi>perhesivut>harvinaisetkehitysvammaryhmät. Lisätiedot: Sanna Salmela, puh. puh. 0207 718 335, [email protected].


48

VÄKIVALLASTA SAA JA PITÄÄ PUHUA”Me vammaiset naiset voimme parhaiten

taistella kokemaamme väkivaltaa vastaan

nostamalla epäkohdat rohkeasti esiin.

Väkivaltaa on sekin, ettei ihminen saa

päättää oman elämänsä rajoista ja

säännöistä”, Sari Lehikoinen sanoo.

SARI LEHIKOINEN

Kynnys-lehden toimittaja ja blogisti, graafisen suun-nittelun artesaani. Uskalla olla, uskalla puhua -kirjan kuvittaja.

Toimii monissa luottamus-tehtävissä, mm. Hämeen-linnan Seudun In validit ry:n puheenjohtajana.

Blogi on luettevissa osoit-teessa: www.kynnys.fi.


49

H ämeenlinnalaiselle Sari Lehikoiselle oli silmiä avaava kokemus osallis-

tua tänä syksynä ilmestyneen Uskalla olla, uskalla puhua -teoksen kokoamiseen. Kirja käsittelee vammaisiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja on ensimmäinen suomalainen puheenvuoro vaie-tusta ja vaikeasta aiheesta.

”Saatuani kutsun kirjatyö-ryhmään mietin ensin, että eihän tämä teema minua kos-keta. Mutta aloin miettiä asiaa tarkemmin ja tajusin, että moni alistamiseksi tai huonoksi koh-teluksi mieltämäni asia onkin todellista väkivaltaa.”

Sari Lehikoisen, 51, mukaan väkivalta piiloutuu usein järjes-telmien ja byrokratian taakse. Moni nöyryyttävä tapa voidaan perustella sillä, että näin on aina tehty tai että säännöt vaativat tätä. Myös kustannustehokkuu-den nimissä on mahdollista teh-dä lähes mitä tahansa.

”Kyse on niinkin perustavan-laatuisista asioista kuin oikeu-desta määritellä, kuka, milloin ja millä ehdoilla saa tulla ihmi-sen kotiin. Moni laitoksessa tai asuntolassa elävä ei tätä voi päät-tää. Itse haluan tästäkin syystä ehdottomasti asua itsenäisesti, ja olen siinä myös onnistunut”, Sari Lehikoinen sanoo.

Hän korostaa, ettei moni vammainen henkilö voi vaikut-taa ympärillään työskentelevien ammattilaisten valitsemiseen. Aina mahdollista ei ole edes se, että vammainen nainen voisi halutessaan kieltäytyä miespuo-listen hoitajien läsnäolosta intii-meissä tilanteissa.

”Kirjassa yhtenä esimerkki-nä on peseytyminen: vammai-selle naiselle on nöyryyttävää joutua vasten tahtoaan suih-kuun mieshoitajan avustamana. Herää tunne, että vammainen ihminen nähdään kuin esinee-

nä, sukupuolettomana olento-na, jonka häpeän tunteista ei tarvitse piitata”, Sari Lehikoi-nen toteaa.

Osa on väärällä alalla

Tuoreessa teoksessa rakenteel-lisen väkivallan yhtenä ilmene-mismuotona nostetaan esiin yksi arka mutta arkinen asia: vessassa käyminen. Vammais-ten miesten on usein mahdol-lista pissata pulloon tai pussiin ja selviytyä siten itsenäisemmin wc-asioinneistaan. Pyörätuolia käyttävä nainen taas on väis-tämättä muiden avun varassa. Ongelma vain korostuu kuukau-tisten aikana.

”Elämä voi oikeasti alkaa pyöriä sen ympärillä, milloin ja kenen avulla seuraavan kerran pääsee vessaan. Moni välttää juomista ja kuivattaa näin vaa-rallisesti elimistöään vain siksi, että voisi minimoida vessareis-sut”, Sari Lehikoinen sanoo.

Hän kertoo itsekin aikoinaan kokeneensa, millaista on, kun joku ulkopuolinen on aikatau-luttanut vessakäynnit henkilö-kunnan työvuorojen mukaan. ”Olo on suoraan sanottuna kuin kusetettavalla koiralla. Tunne on hyvin nöyryyttävä – siis silkkaa rakenteellista väkivaltaa.”

Sari Lehikoisen mielestä pii-lotetun väkivallan yksi syy on alalle sopimattomien ihmisten työskenteleminen vammaispal-veluissa.

”Opiskelijoita valittaessa tai henkilökuntaa rekrytoitaessa ei pystytä karsimaan pois kaikkia, jotka eivät yksinkertaisesti sovi näihin töihin. Seurauksena on, että osa ammattilaisista purkaa omaa pahaa oloaan suoraan asiak kaisiinsa.”

Uskalla olla, uskalla puhua -kirja nostaa esiin järkyttäviä esimerk-kejä, joissa vammaisille ihmisil-le aiheutetaan hoidoissa ja tutki-muksissa tarpeetonta kipua.

”Itsekin olen jälkikäteen ta-junnut lapsena joutuneeni mo-neen tuskalliseen toimenpitee-seen, jotka eivät todellisuudessa

olleet välttämättömiä. Pikem-minkin kyse on ollut omapäisen tytön nujertamisesta.”

Avoimuudella väkivaltaa vastaan

Kirjaprosessiin osallistuminen on saanut Sari Lehikoisen pohti-maan keinoja kaikenlaisen väki-vallan kitkemiseksi. ”Ainoa oikea tapa on nostaa epäkohdat roh-keasti esiin. Se ei ole vain mei-dän jokaisen oikeus vaan myös velvollisuus”, hän korostaa.

Hänen mukaansa kirjan nimi tiivistää tämän viestin hienosti.

”Moni vaikenee pelätessään kostoa. Esimerkiksi hoitohen-kilökunnan väärinkäytöksistä ei uskalleta puhua, koska arvellaan siitä seuraavan entistä huonom-paa kohtelua. Minun mielestäni pelko on melko turha: esimie-helläkin on aina esimies.”

Toimiessaan vammaisneu-vojana Sari Lehikoinen kertoo oppineensa hyviä käytäntöjä

ongelmien esiin tuomiseen. ”On mentävä heti riittävän ylös, sen ihmisen puheille, jolla on oikeasti valtaa puuttua asioihin. Lisäksi kannattaa asioida kir-jallisesti aina, kun mahdollista. Virkamiehillä on velvollisuus reagoida kirjallisiin yhteydenot-toihin, ja samalla jää dokument-ti asiasta.”

Hän perää niin ikään vam-maisten ihmisten omaa vastuu-ta. ”Itsenäisyydellä on hintansa. Itse olen nuorena iltarientojen jälkeen nukkunut talvisaappaat jalassa, kun ei ole ollut ketään apuna niitä riisumassa. Mutta valinta asua yksin ja lähteä hur-vittelemaan on ollut omani.”

Uunituoreen kirjan Sari Le-hikoinen toivoo päätyvän paitsi vammaisten henkilöiden itsensä hyödyksi myös mahdollisimman monen alalla työskentelevän käsiin. Päättäjille kirjan viestiä vietiin lokakuisella korkkari-marssilla, joka päättyi eduskun-tatalolle.

”VALINNANVAPAUS ja itsenäisyys ovat parhaita keinoja vähentää vammaisten ihmisten kokemaa väkivaltaa”, kiteyttää kouluttaja Pia Henttonen Kehitysvammaisten Tukiliitosta Uskalla olla, uskalla pu-hua -teoksen yhden pääviestin.

Henttonen, yksi kirjan kirjoittajista, tuo teoksessa esiin erityisesti seksuaalisen väkivallan näkökulmaa. Hän korostaa, että karuista tosi-elämän esimerkeistä huolimatta kirjan perussanoma on positiivinen.

”Kun vammaiset ihmiset tottuvat päättämään omasta elämästään ja saavat tukea, epäkohdat nousevat esiin entistä herkemmin ja kai-kenlainen kaltoinkohtelu vähenee. Vaikka väkivallan riski on vam-maisilla henkilöillä keskimääräistä suurempi, siihen on mahdollista vaikuttaa.”

Hän toivoo, että kirjaan ke-rätyt turvaohjeet päätyvät mah-dollisimman monen kehitysvam-maisen henkilön käyttöön.

”Teos nostaa myös ansiok-kaasti esiin puutteita ensi- ja turvakotien esteettömyydessä. On oltava paikkoja, jotka autta-vat myös vammaisia lähisuhde-väkivaltaa kohdanneita.”

Uskalla olla, uskalla puhua – vam-mainen nainen ja väkivalta. Minna Piispa (toim.) THL 2013. Kirjaa voi tilata osoitteesta www.kauppakv.fi.

RISKIIN VOI VAIKUTTAA

Teksti Mari Vehmanen Kuvat Laura Vesa Piirrokset Sari Lehikoinen

HÄMEENLINNA


5050

Brest


51

USEIMPIEN ASIAT OVAT HUONOMMINOlja Viacheslava elää hyvää elämää, vammas

taan huolimatta. Sikäli hän on ValkoVenäjällä

poikkeus.

lja Viacheslavan, 18, huone on siisti. Kirja-kaapin hyllyiltä löytyy

ikoneja, nuortenkirjoja ja Oljan tekemiä helmikoristeisia puita, jotka kimaltelevat kuin satumet-sä. Kuin kenen tahansa nuoren naisen huone.

Olja asuu äitinsä Svetlanan ja isänsä Viacheslavin kanssa Brestin lähiössä maan lounais-kulmassa, lähellä Puolan rajaa. Isä on töissä armeijassa ja äiti on opettaja.

Kun Olja oli pieni, hän tuntui ymmärtävän puhetta ja puhui käsillään parhaansa mukaan. Puhumaan hän ei oppinut. Vanhemmilla ei ollut aavistus-takaan, mistä oli kyse. Kehitys-vamma oli tuntematon käsite.

Kolmevuotiaana Olja laitet-tiin erityislastentarhaan ja van-hemmille alkoi paljastua, miten erilaisia lapsia maailmassa elää.

Jotain geneettistä, sanovat vanhemmat nyt. Myöhemmin puheeksi tulee Tsernobyl, jonka kaikkia seurauksia ei edes tun-neta.

Perheen voima

Isosisko Viktoria on ollut Oljalle aina läheinen. Kuva-albumissa on ihania otoksia uimarannoilta ja huvipuistosta. Nyt pari vuotta vanhempi sisar on muuttanut opiskelemaan pois Brestistä. Olja jäi kotiin.

Olja Viacheslava asuu Brestin lähiössä, suurten, värikkäiden talojen alueella. Joka talossa hissiin johtaa kymmenen porrasta.

Teksti Heini Saraste | Kuvat Charlotta Boucht

VALKOVENÄJÄ


52

”VALKO-VENÄJÄLLÄ on 72 lai-tosta, joissa asuu noin 17 000 ihmistä: kehitysvammaisia, psyykkisesti sairaita ja liikun-tavammaisia. Useimmiten ih-misiä, joista perheenjäsenet eivät ole enää jaksaneet tai kyenneet pitämään huolta”, kertoo ihmisoikeusjuristi Sergey Drozdovsky.

Neuvostoliiton ajoista jat-kuneen perinteen mukaisesti vanhemmille saatetaan yhä suositella lapsen laittamista laitokseen. Lapsenne ei ke-hity, on parasta että luovutte hänestä ja laitatte hänet pois, ainahan voi hankkia uusia lap-sia, kuuluvat perustelut.

Drozdovskyn mukaan suljet-tuja laitoksia johdetaan hie-rarkkisesti ja henkilökunnan koulutustausta on olematon. Laitokset sijaitsevat usein metsässä, kaukana asutukses-ta. Asukkaat oppivat lähinnä keittämään teetä. Todellisesta elämästä tai sen tarkoitukses-ta ei voi puhuakaan.

”IHMISET, joilla ei ole suvus-saan vammaista ihmistä, eivät tiedä vammaisten todellisuu-desta tai edes olemassaolosta yhtään mitään. Kierre ruokkii itseään. Miksi rakentaa estee-töntä tai pyrkiä integraatioon, kyselevät tietämättömät, kun

vammaisia ei näy missään”, Drozdovsky jatkaa.

Esteettömyysstandardit on kirjattu perustuslakiin, mutta niitä ei noudateta. Kun joku rakentaa esteellistä, kukaan ei valvo.

”Elämme yhä kuin Neuvosto-liitossa.”

Työllisyystilanne on nopeasti tiivistetty: vammaiset eivät tee Valko-Venäjällä töitä.

”He saavat eläkettä diagnoo-sin mukaan. Vaikeasti vam-maiset ihmiset saavat sata euroa, lievemmin vammaiset 20 euroa kuussa. Käytännössä he ovat täysin riippuvaisia per-heestään.”

VALTAOSA VAMMAISISTA ASUU LAITOKSISSA

Ruokapöydässä tyttö istahtaa isän viereen. Tarjolla on lohivoi-leipiä, makkaroita, suolakalaa, perunamuusia, kanankoipia, vii-niä, olutta, konjakkia... Tämän tästä isä kohottaa maljan Oljan kunniaksi.

... USEIMPIEN ASIAT OVAT HUONOMMIN

Kun kysyn tulevaisuudesta, on hetken hiljaista.

”Viktorialla ja Oljalla on hy-vät välit, uskomme että Oljalla ei tule olemaan hätää. Viktoria pitää hänestä huolta”, sanoo isä. Mutta katseessa välähtää huoli.

Nykyään Olja käy päivisin työpajassa, jonka on perustanut Halina Voicehovsja, vammaisen pojan äiti itsekin. Iltaisin Olja harjoittelee vammaisten teatte-rilla.

Työpajassa nuoret valmista-

vat postikortteja, koriste-esinei-tä ja ballerinahameita. Myyntiä on tarkoitus pian organisoida, mutta vielä hiotaan vähän lisää taitoja. Pajan ohjaaja, psykolo-gi ja lääkäri Oksana Bashjevich kehuu Oljan perhettä, joka on ottanut tyttären kehitysvamman ihanteellisesti.

”Kaikkien tilanne ei suinkaan ole näin hyvä”, hän painottaa.

10 porrasta

Koska asuntopula on Valko-Ve-näjällä huutava, Brestiin nousee taloja tiheään tahtiin. Myös Ol-jan vastavalmistuneessa, 15-ker-roksisessa kotitalossa suuret hissit hohtavat uutuuttaan ja värikkäät käytävät kiiltävät. On-gelma on vain se, että ensim-mäiseen kerrokseen, josta hissit lähtevät, johtaa kymmenen por-rasta. Portaat toistuvat joka iki-sessä alueen kerrostalossa.

Lastenlääkärit ennustivat aikoinaan, että Olja ei koskaan kävelisi, saati juoksisi. Jos he olisivat olleet oikeassa ja Olja käyttäisi pyörätuolia, hän olisi yksi maansa sadoista tuhansista vammaisista, jotka eivät pääse kotoaan ulos ilman apua.

Työpajan porukka on hyväksyvä yhteisö. Äiti Svetlana Viacheslava ihailee tyttärensä helmikoristeisia töitä.

1LYHYESTI


53

”IHMISARVOISTA ei saa säästää, tämän sanoo jo Suomen perus-tuslakikin. Huonon ja halvan ostaminen on meidän suoma-laisten oma juttu. Tähän meitä eivät pakota EU eivätkä meidän suomalaisten omat lait. Monissa maissa ihmiset ovat päättäneet, että kehitysvammaisten palvelu-ja ja sosiaalipalveluja ei kilpai-luteta. Me suomalaiset voimme tehdä saman päätöksen.

Meistä tuntuu siltä, että kehitysvammaisten palvelujen kilpailuttaminen on syrjintää. Käytetään talouden kieltä ja kilpailutusta siihen, että kehi-tysvammaisia ja muita ihmisiä syrjitään. Kilpailuttaminen on syrjimisen uusi kieli. Meidän

EI KILPAILUTUKSELLE KYLLÄ IHMISOIKEUKSILLE

Suomen ensimmäinen ke-

hitysvammaisten henkilöi-

den tekemä kansalaisaloite

vaatii palveluiden jättämis-

tä kilpailutuksen ulkopuo-

lelle. Koska ihminen ei ole

kauppatavaraa.

aloitteemme on tätä kaikkea vastaan.”

Teksti on ote Sami Helteen ja Kari Aallon tekemästä kansa-laisaloitteesta, joka vaatii, että kaikki kehitysvammaisia ihmisiä koskevat palvelut jätetään koko-naan valtion ja kuntien kilpailu-tusten ulkopuolelle.

Lokakuun puolivälissä aloi-tetun kampanjan tavoitteena on kerätä puolessa vuodessa 50 000 allekirjoitusta, jolloin ehdotus pääsee eduskunnan kä-siteltäväksi, ja samalla herättää laajaa keskustelua kehitysvam-maisen ihmisen oikeuksista.

”Kilpailutuksessa raha ratkai-see ja meitä kehitysvammaisia ei kuunnella”, sanoo Kari Aalto.

”Kaikkien ihmisten pitäisi sanoa ei kilpailutukselle”, lisää Sami Helle.

Aloitteen tekijät ja heidän yh-tyeensä Pertti Kurikan nimipäi-vät tunnetaan ympäri maailmaa heidän musiikkinsa ja yhtyeestä kertovan Kovasikajuttu-doku-ment tielokuvan kautta. Muu-sikot ovat saaneet kampanjal-leen nimekkäitä kannattajia

SANO EI

Kansalaisaloitteen voi al-lekirjoittaa osoitteessa: www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/592

Ei kilpailutukselle -kam-panja: www.eikilpailutukselle.com. Sivuilta löytyy myös itse tulostettava ad-ressilomake ja ohjeet ke-räykseen osallistumiseen sekä paljon ideoita siitä, miten jokainen voi kam-panjoida aloitteen puo-lesta.

myös kollegoistaan. Esimerkiksi PMMP on ilmaissut julkisen tu-kensa kansalaisaloitteelle.

Sami Helle ja Kari Aalto lähet-tävät Tukiviestin lukijoille terveisiä ja kannustavat kaikkia keräämään nimiä työpaikoilla ja kouluissa. Yksi lyhtyläisistä, Jari Nordström, keräsi jo marraskuun alkuun men-nessä 250 nimeä, ja hänkin haas-taa kaikki muut mukaan.

”Ei riitä, että laittaa vain oman nimensä, pitää kerätä paljon ni-miä. Samalla voi jutella ihmisten kanssa. Ei haittaa, vaikka kaikki eivät allekirjoittaisi, sillä mielipi-teenvapaus on hieno asia. Pää-asia on keskustella ja rakentaa yhdessä parempaa Suomea kai-kille”, aloitteentekijät sanovat.

”Vaadimme, että kehitysvammaisia ihmisiä koskevat palvelut jätetään valtion ja kuntien kilpailutuksen ulkopuolelle. Hankintalakia on muutettava”, sanovat Kari Aalto ja Sami Helle.

TEKSTI MERJA MÄÄTTÄNEN KUVAT PEKKA ELOMAA LOGO PERTTI KURIKKA

KERRO KOKEMUKSESI

KANSALLISEN hankintalain kokonaisuudistuksen valmis-telu on alkanut.

KVPS:n toiminnanjohtaja Markku Virkamäki on yksi Soste ry:n nimeämistä nel-jästä ko. uudistusta ohjaa-van ohjausryhmän jäsenes-tä. Virkamäki toivoo tietoa vammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä kokemuk-sista kuntien tekemistä asu-mispalvelujen hankintojen kil pailutuksista. Kaikki näkö-kohdat ovat arvokkaita. Tie-dot voi lähettää osoitteeseen [email protected] tai [email protected]. Lisätietoja 040-5655 370 tai 040-5174 447.

LYHYESTI 2


54

SUOMEN UNICEF RY:N kotimaan vaikuttamistyön päällikkö Mirella Huttunen, miksi juuri vapaaajan toiminta valikoitui kampanjan teemaksi? Oikeus vapaa-aikaan kuuluu jo-kaiselle lapselle. Erityistä tukea tarvitsevien lasten elämässä tämä oikeus jää usein vähälle huomiolle.

ESTEETÖN VAPAA-AIKA KUULUU KAIKILLE

Geographic -kanavilla sekä so-siaalisessa mediassa pyörivissä videospoteissa, joissa viisi lasta kertoo elämästään. Miten aiotte tavoittaa vapaa ajan toimijat? Uskomme että moni olisi peri-aatteessa valmis edistämään es-teettömyyttä, mutta tarvittavaa osaamista ei kaikilla ole. Siksi keräsimme yhteen lasten har-rastus- ja vapaa-ajan palveluja neuvontaorganisaatioita ja hei-dän tuottamiaan ohjeistuksia, ja ryhdymme nyt tavoittelemaan toiminnan järjestäjiä kattojär-

jestöjen kautta. Työtä on tehty tiiviisti myös eri vammaistoimi-joiden kanssa. Mitä kampanja tarjoaa lapsille ja heidän perheilleen? Kampanjan sivuille kootaan oma osio vanhemmille. Se sisältää esimerkkejä esteettömästä toi-minnasta, hyödyllisiä yhteystie-toja ja linkkejä vertaistukeen. Kampanjan on tarkoitus hyö-dyttää juuri perheitä: toivomme että voimme omalta osaltamme olla edistämässä turvallista es-teetöntä vapaa-ajan toimintaa, jossa kuunnellaan sekä lapsen että vanhempien toiveita.

Yksi Mukanakampanjan lapsista, Leevi Liuska, 11, viihtyy vapaaajallaan erityisesti traktorin selässä. Äiti Kirsi Liuska kannustaa muitakin vanhempia rohkaisemaan lapsiaan harjoittelemaan itsenäistymistä pienin askelin. ”On kaikille hyväksi, jos lapsi voi osallistua yhdessä muiden kanssa”, Kirsi sanoo. Lisää Leevin ja Kirsin ajatuksia voit lukea kampanjasivuilta.

Unicefin Mukana-kampanja pyrkii lisäämään vammaisten

ja erityistä tukea tarvitsevien lasten mahdollisuuksia osal-

listua harrastus- ja vapaa-ajan toimintaan. Myös Tukiliitto

on mukana kampanjassa.

Suomen UNICEF ry:n Muka-na-kampanjasivut: www.unicef.fi/mukana. Kampanja järjestetään yhdessä vammaisten lasten ja kumppanijärjestöjen kanssa. Tukiliittolaisia kumppaneita ovat Malike-toiminta ja Vaikuttava vertaistoiminta -projekti.

Haastamme harrastus- ja va-paa-ajan toimijat tekemään toi-minnastaan esteetöntä. Lisäksi muistutamme päättäjiä heidän vastuustaan. Esimerkiksi ilman henkilökohtaista avustajaa lapsen itsenäinen kasvu ja vapaa-ajan-vietto ovat hankalia asioita.

Suurelle yleisölle kampanja näkyy Ylellä, Foxilla ja National

TEKSTI VEERA VIRMASALO KUVA MARTTI PENTTILÄ, UNICEF

3 4


55

VUODEN 2014 alusta Kela keskittää välitystoiminnan Kelan Vam-maisten tulkkauspalvelukeskukseen (VATU-keskus) Turkuun. Yksi-kön tehtäväksi siirretään 1.1.2014 alkaen myös etätulkkauspalvelun tuottaminen.

Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelu siirtyi kunnilta Kelan hoidettavaksi 1.9.2010. Järjestämme tulkkauspalveluja kuulovam-maisille, kuulonäkövammaisille ja puhevammaisille henkilöille, jot-ka tarvitsevat vammansa vuoksi tulkkausta muun muassa työssä käymiseen, opiskeluun, asiointiin ja harrastuksiin. Kelan tulkkaus-palvelua käyttää noin 5 200 asiakasta.

Välitystoiminta siirretään Ke lalle, koska tästä katsotaan olevan hyötyä asiakaspalvelun ja toiminnan kehittämisen kannalta. Kela myöntää asiakkailleen oikeuden tulkin käyttöön ja järjestää tarvitta-vat palvelut, joten on luontevaa, että myös välityspalvelu hoidetaan keskitetysti. Siirrolla haluamme varmistaa asiakkaille yhdenmukai-sen palvelun asuinpaikasta riippumatta.

ETÄTULKKAUSPALVELUN kehittäminen jatkuu. Etätulkkauksen jär-jestämiseen on liittynyt monenlaisia haasteita. Siksi päätimme siirtää myös etätulkkauksen tuottamisen Kelan omaksi toiminnaksi ja raken-taa uuden välityskeskuksen tiloihin studiot etätulkkausta varten.

Tulkkausstudioiden laitteilla, etätulkkausohjelmalla ja tietolii-kenneyhteyksillä on ratkaiseva merkitys palvelun onnistumiseen eli erityisesti kuvan laatuun. Omana toimintanamme voimme kehittää ja testata kaikkia palvelun laadun kannalta olennaisia asioita.

Välitystoiminnan ja etätulkkauksen tuottamista varten olemme rekrytoineet VATU-keskukseen 31 uutta toimihenkilöä, joista noin

KELA KESKITTÄÄ TULKKAUSPALVELUITA puolella on tulkkitausta. Rekrytoinnissa kiinnitimme huomiota mo-nipuoliseen osaamiseen ja asiakaskuntamme erityistarpeiden ym-märtämiseen. Uudet toimihenkilöt saavat laajan perehdytyksen ja koulutuksen tehtäviinsä. Tavoitteenamme on tuottaa asiakkaillem-me Kelan palvelumallin mukaista laadukasta ja jatkuvasti kehittyvää palvelua. Välitystoimintaa varten Turussa sijaitsevan VATU-keskuk-sen toimitiloja on myös laajennettu.

VÄLITYSTOIMINNAN siirto Kelan palveluksi näkyy asiakkaille vuo-den 2014 alusta pidempinä palveluaikoina sekä välityksessä että etätulkkauksessa. Tulkkaustilauksen tekeminen tulee aiempaa jous-tavammaksi, koska tilauksen voi tehdä myös illalla ja viikonloppuna, ennalta arvaamattomaankin tapahtumaan. Vä lityskeskus voi aloittaa tulkin hakemisen heti tilauksen saavuttua. Erillistä päivystävää väli-tyskeskusta ei enää ole.

Suurin asiakkaalle näkyvä muutos on välityskeskuksen yhteystie-tojen muuttuminen ja henkilökohtaisen asiointimahdollisuuden pois-tuminen. Uusista palveluajoista ja välityskeskuksen yhteystiedoista tiedotetaan jokaiselle asiakkaalle joulukuussa lähetettävällä kirjeellä. Etätulkkausta käyttävä asiakas voi jatkossa hoitaa etätulkkausasioin-nin ja tulkkaustilauksen tekemisen samalla yhteydenotolla.

Kelan välityskeskuksen palveluajat 1.1.2014 alkaen: ma–pe klo 7.30–20; la klo 8–15; su ja pyhinä klo 9–13. Etätulkkauksen palvelu-ajat vahvistetaan myöhemmin.

KELA UUDISTAA vammaisten tulkkauspalvelua koskevat nettisivut loppuvuoden aikana ja uudistettu www.kela.fi/vatu -sivusto julkais-taan 1.1.2014. Lisäksi tulkkauspalveluiden esite päivitetään sekä julkaistaan uusi esite etätulkkauksesta.

”TUNNUSTUS oli yllätys ja tun-tuu oikein hyvältä”, tiivistää Henrik Särkkä, joka palkittiin Espoon vapaaehtoisverkoston kiitosjuhlassa 16.11. Vuoden va-paaehtoisena.

Särkkä on Me Itse Espoon tie-dottaja-sihteeri ja Iltamien koor-dinaattori, jolla on muutenkin tiukka vapaaehtoistyön CV. Kipi-nöitä-projektin (KVPS) aluetyötä tekevä Sirkka Ruikkala kuvaa miestä näin:

”Henkka on vahva vaikuttaja, joka ei ole antanut lievän kehi-tysvamman, dysfasian tai autis-min rajoittaa osallistumistaan. Hän on loistava verkostoituja, tiedon etsijä ja aloitteentekijä sekä luotettava yhteistyökump-

VUODEN VAPAAEHTOINEN

pani. Olemme käyneet työpari-na puhumassa yksilölähtöisten suunnitteluvälineiden puolesta ja Henkka on esitellyt Power-Point -muotoon paketoimiaan oman elämänsä karttoja, ja motivoinut ihmisiä tekemään näkyväksi omia toiveitaan ja tar-peitaan. Yhdessä olemme myös suunnitelleet Ison Omenan kir-jaston kanssa toteutettavaa, vertaisoppimiseen pohjautuvaa tietotekniikkavalmennusta kehi-tysvammaisille ihmisille.”

Henrik Särkkä organisoi Aal-to-taustatiiminsä kanssa syksyl-lä 2012 Hyvää työtä -seminaarin, jossa kohtasivat potentiaaliset työnantajat ja kehitysvammaiset työn etsijät.

Särkkä toimii MIND-työryh-män ja Papunetin johtoryhmis-sä, ja Laaksolahden kappelin apulaisena. Kaiken keskellä hän

Henrik Särkkä työskentelee Aaltoyliopiston Design Factoryllä palkkatyössä vahtimestarina ja projektisuunnittelijana.

TEKSTI JARI SALOMAA, ETUUSPÄÄLLIKKÖ, KELAN TERVEYSOSASTO

käy säännöllisesti tervehtimässä Hyvinkäällä palvelukodissa asu-vaa rakasta mummoaan. TEKSTI MM | KUVA LAURA KOTILA

LYHYESTI 5 6


56

KUOPION SPORTTIS-KERHO sai lokakuussa Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön (VAMLAS) mitalin. Perusteluissa todettiin Sporttis-kerhon kehittäneen uraa uurtavan toimintatavan yh-distääkseen kaikki lapset yhtei-sen urheiluharrastuksen pariin.

Kuopion Sporttiksen lähtö-kohtana on laaja-alainen yhteis-työ. Perustajatahoina olivat VAU ry, TATU ry, Kuopion kaupunki ja Mäntykankaan koulu. Lisäksi Savonian ammattikorkeakoulun fysioterapiaopiskelijat toimivat kerhossa ohjaajina. Varsinainen kuningasajatus oli ottaa mukaan paikalliset urheiluseurat, oli niis-sä entuudestaan erityisryhmätoi-mintaa tai ei. Näin erityistä tukea tarvitsevat lapset pääsevät kokei-lemaan eri lajeja seurojen osaa-vien henkilöiden avustuksella.

”Seuroista tulee ohjaus, me tuomme lapset. Opiskelijat ovat apuna ohjaamisessa”, kertoo VAU:n Anu Hämäläinen, joka on toiminut alusta asti Sporttiksen taustahahmona.

Syksyllä 2012 aloittanut kerho on kasvanut 30 hengen kokoisek-si ja porukka on jaettu kahdeksi pienryhmäksi. Kerholaiset ovat tutustuneet jo taekwondoon,

KUOPION SPORTTIS-KERHO PALKITTIIN

Sporttislaiset Arttu Salmikoski (vas.) ja Ilmari Kiiski nauttivat eri lajien kokeilemisesta.

JAATISWIKI on vammaisperhei-den oma sähköinen ”niksi-pirk-ka”, josta löydät tietoa ja vinkkejä vammaisen lapsen ja nuoren elä-män monenlaisiin haasteisiin.

Vammaisperheet joutuvat jat-

LIITY JAATISWIKIIN

yhdistys, joka kutsuu koko per-hettä ja läheisiä jakamaan toisil-leen tukea, tietoa, ideoita ja iloa, ilman diagnoosi- tai asuinkunta-rajoja. Yhteistyö muiden järjes-töjen kanssa ja linkkien vaihto on virtuaalisen tietopankin jat-kuvan kehittämisen kulmakiviä.

Mitä Sinä haluat kertoa muil-le tietoa janoaville? Tervetuloa: jaatiswiki.wikispaces.com, [email protected].

kuvasti ratkomaan lapsen vam-maisuuteen liittyviä arjen pul-mia. Kokemuksista on syntynyt valtava määrä tietoa Jaatisposti -sähköpostilistan kirjoittajilta vuodesta 1999 alkaen. Viime vuonna kokemustieto jalostui uudenlaiseksi eläväksi tietopan-kiksi, JaatisWikiksi, jota voimme

kaikki tehdä ja kehittää yhdessä. Jopa omalta kotisohvaltasi käsin voit jakaa vinkkejäsi hyväksi to-detuista ratkaisuista – ja hyötyä myös itse hyvän jakamisesta.

Raha-automaattiyhdistys läh ti tukemaan kaksivuotista (2013–2014) wikiprojektiamme, jonka tarkoitus on kerätä perheille tär-keitä aiheita ja kehittää niiden pohjalta vinkki- ja linkkisivuja, teh-dä sivustoa tunnetummaksi, etsiä ja kouluttaa uusia kirjoittajia.

Jaatinen ry on vammaisten lasten vanhempien perustama

yleisurheiluun, salibandyyn, voi-misteluun, uintiin, potkunyrkkei-lyyn, melontaan, tennikseen ja pyörätuolirugbyyn.

Urheiluseuroille Sporttis antaa turvallisen kokemuksen erityislasten liikunnan järjes-tämisestä ja tarvittavan tuen. Samalla luodaan lapsille väylä urheiluseuratoiminnan pariin.

Syksystä 2013 lähtien Sport-tis on toiminut Kuopion kaupun-gin alaisuudessa. Seuraava askel on laajentaa hyväksi havaittua mallia koko Suomeen mahdolli-sen hankerahoituksen turvin.

SPORTTISKERHOT ovat paikal-lisia liikuntakerhoja lapsille ja nuorille, joilla on jokin vamma tai muu erityisen tuen tarve. Kerhon taustatahot määrittele-vät kunkin kerhon kohderyhmän ja toimintatavan itse. Lisätietoa ja lista Sporttiskerhoista löytyy VAU:n sivuilta: www.vammaisurheilu.fi>Lapset ja nuoret>Sporttiklubi>Sporttiskerhot.

TEKSTI LAURI JAAKKOLA KUVA ANU HÄMÄLÄINEN

TEKSTI PIA JÄTTÖMÄKI, PROJEKTISUUNNITTELIJA, JAATINEN RY:N WIKIPROJEKTI

7 8


57

TUKIYHDISTYSTEN sählyryh-mät ovat tuttu juttu, mutta kur-kottaminen yli yhdistysrajojen tuo toimintaan uutta potkua. Paimion seudun yhdistys otti haasteen vastaan, kun Killin yh-distys ehdotti ystävyysottelua.

”Harva peli alkaa niin iloisel-la jälleennäkemisen riemulla ja halailulla. Moni tunsi toisensa entuudestaan koulu- tai työku-vioista”, kertoo Naantalin ryh-män vetäjä Eija Toivonen.

Kentälle pääsivät yhtä lail-la kovat viilettäjät ja ne, jotka odottelivat rauhassa pallon tu-loa sopivaan kohtaan. Jokainen saa omille kyvyille sopivan peli-paikan. Maaleista iloitaan aina, tulipa se kummalle joukkueelle tahansa.

YSTÄVYYSOTTELU YHDISTÄÄ TUKIYHDISTYKSIÄ

”Pelaaminen opettaa ryhmä-toimintaa, jossa on sopeuduttava yhteisiin, sovittuihin sääntöihin. Jokainen saa kokea yhteenkuulu-vuutta”, Eija Toivonen pohtii.

JÄRJESTELYT ja kyyditykset on-nistuivat, kun vanhemmat olivat juonessa mukana. Jälkipelejä varten paikalle tuotiin grilli ja lahjoituksena saatua makkaraa ja pullakahvit. Kustannukset jäi vät pieniksi. Tukiyhdistysten vetäjien mielestä yhdistysten yhteistyössä on kyse tahdosta ja viitseliäisyydestä, ei rahasta.

Paimiolaiset ovat aiemminkin vastanneet pelihaasteeseen. Sil-loin pelattiin antoisa ottelu Kaa-rinan sosiaalitoimistoa vastaan. ”Pelin tiimellyksessä sosiaalivi-

ranomaisille tuli konkreettisesti tutuksi maailma, jossa kehitys-vammainen elää”, sanoo Kaarina Konttinen, Paimion sählyryh-män ohjaaja.

Verkostoituminen on kaikkien etu, sillä yhteistyön kautta oh-jaajakin voi saada vertaistukea tiukassa paikassa. Ja hyvän mie-len joka tapauksessa.

Pelitulos: hyvä mieli kaikilla. Sitten olikin aika vaihtaa kuulumisia ystävien kesken Rymättylän koulun pihamaalla.

TEKSTI BRITA NUMMI KUVA KAARINA KONTTINEN

PIENI ELE -keräykseen (entinen vaalikeräys) ilmoittautumisen määräaika on tämän lehden ilmestyessä juuri mennyt um-peen, mutta todella nopeat yh-distykset ehtivät vielä mukaan.

Seuraava keräys toteutetaan toukokuussa 2014, EU-vaalien yhteydessä. Lisätietoja: www.pieniele.fi tai projektipäällikkö Elina Ranta, puh. 0400 887114, [email protected].

MUISTITKO PIENEN ELEEN?

LYHYESTI 9


58

REPOVEDEN retkipäivä kuu-luu vuoden kohokohtiin Kymen piirin alueella. Tämänsyksyi-seen tapahtumaan ilmoittautui ennätysmäiset 160 henkilöä Imatran, Kotkan, Kouvolan, An-jalankosken ja Joutsenon yhdis-tyksistä. Kansallispuiston reitit on toteutettu niin, että myös liikuntaesteiset pääsivät nautti-maan ikiaikaisen erämaan tun-nelmasta.

Retkiherkuttelun lisäksi koet-tiin suunnistustehtäväkilpailu, jossa tunnistettiin kasveja, ker-rattiin perinteitä ja arvioitiin pituuksia. Kehitysvammapastori Tero Kajandertin ilmaantuminen paikalle kitaroineen sai monet silmät kirkastumaan. Raikas yh-teislaulutuokio päätettiin yhtei-seen rukoukseen. Sen jälkeen Tero-papilla riitti juttukavereita.

Tällä kertaa retkellä oli mu-kana myös Tukiliiton puheen-johtaja Jyrki Pinomaa, joka kiitti

RETKIPÄIVÄ REPOVEDELLÄ

lämpimästi kaikkia vapaaehtois-työntekijöitä. ”Se on arvokasta, vaativaa toimintaa aikana, jol-loin niin monet tahot kilpailevat ihmisten ajasta.”

Pinomaalla oli myös “tuliai-sia”. Tukipiirin sihteerinä yli 20 vuotta eli alusta asti toiminut Ritva Jääskeläinen sai liiton hopeisen ansiomerkin no 799 ja puheenjohtajana 12 vuotta toiminut Esko Käki sai hopeisen ansiomerkin no 800.

TEKSTI JA KUVAT MARJUT VUOTILA

Repoveden kansallispuistossa oikeaan metsään pääsee myös tuolilla.

Teropapin ympärille kokoontui heti laulajien joukko.

Makkaraa ja nuotio – täydellisen metsäretken ainekset.

SANOTTUA10


59

”Harva hoitaja rajoittaa potilaan tai asiakkaan itsemääräämisoikeutta il-keyttään. Tarkoitus voi olla suojella potilasta ja helpot-taa hoitotyötä. Taustalla on kuitenkin paljon tietämät-tömyyttä ja välinpitämät-tömyyttä perusoikeuksista. [Rajoittamistoimia] koskeva lainsäädäntö on niin van-hentunut ja puutteellinen, että asiakkaan oikeusturva vaarantuu.”

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 28.10.2013. Uuden lain valmistelu on nyt loppusuoralla.

”Oikeesti pliis, kuunnel-kaa ihmistä. Jos ostetaan halvalla, niin saadaan henkilöitä, jotka eivät vält-tämättä ymmärrä mistään mitään”, tiivistää muusikko Sami Helle.

”Kilpailutuksessa kilpailun kohde jää mykän tavaran asemaan ja näin ei voi olla”, sanoo Tukilii-ton puheenjohtaja Jyrki Pinomaa.

Kymmenen Uutiset (MTV3) kertoi 30.10. Sami Helteen ja Kari Aallon tekemästä kansalaisaloitteesta, jossa vaaditaan kehitysvammais-ten palvelujen kilpailuttamisen lopettamista.

”Kuopion kaupunki irtisa-noi lokakuussa kaikkien omaishoitajien sopimukset ja arvioi tuen tarpeen uu-delleen. Alinta omaishoidon palkkiota saaneista noin puolet on jäämässä tuen ulkopuolelle.”

”Kuinka käy niille omais-hoitajille, joilta tuki loppuu, ja mihin kaupunki aikoo sijoittaa omaishoidettavat, jos omaishoitaja ei saa asianmukaista palkkiota”, kysyy äiti ja 14-vuotiaan tyt-tärensä omaishoitaja Sirkku LappalainenRuppa.”

Savon Sanomat 30.10. Lappa-lainen-Ruppa on paikallisen tukiyhdistyksen, Hoiva ry:n puheenjohtaja.

Pääesiintyjänä Juha Tapio

LA 27.9. klo 14.00

Tampere-talon Iso saliHinnat 35 € / 30 €

Tukiliiton jäsenyhdistysten jäsenet saavat 5 € alennuksen lippujen hinnoista 15.8.2014 saakka.

Lipunmyynti: Tampere-talon lipunmyyntiYksittäisliput: puh. 0600 94500 (1,40 €/min.+pvm),

faksi (03) 243 4199 tai [email protected]. Ei palvelumaksua.

Ryhmäliput (väh. 10 hlöä): puhelinpalvelu ma–pe klo 10–16, puh. (03) 243 4501, faksi (03) 243 4199 tai www.lippu.fi

TUKILIITON SYYSKONSERTTI 2014

LYHYESTI ILMOITUKSIA11

_-_ _-_ _-_ _-_ _-_ _-_ _-_ _-_ _-_ _-_ _-_ _-_ _-_

Yhteisöllisesti, Yksilöä kunnioittaen.

Työtä, kultuuria ja rikasta sosiaalista elämää Toisiamme tukien,

Yhdessä. Kaupunkikylässä on mahdollista asua pienissä kodikkaissa taloyhteisöissä 3-4 henkilön kanssa ja työskennellä luomukahvilassa, luomuleipomossa sekä puutarhassa. Kaupunkikylässä on mahdollisuus löytää omat vahvuudet työntekemiseen ja auttaa toisia heidän elämässään. Kaupunkikylä tarjoaa ympärivuorokautista palveluasumista Lahdessa.

www.kaupunkikyla.org www.meamanna.fi facebook: meamanna Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä: Eveliina Aaltonen 044-7722848 [email protected]

Papunetin selkokielisessäjoulukalenterissa seikkaillaanlumisissa metsissä ja tuntureilla.

www.papunet.net/joulukalenteri

Ku

va:

Art

o Tö

rmän

en


60

”KUN TOIMIN valtiovarainmi-nisterinä Suomen hallitukses-sa, monella asialla on hinta. On kuitenkin yksi asia, jolla ei ole hintaa. Ihmisellä on arvo, mutta ei hintaa”, totesi valtiovarainmi-nisteri Jutta Urpilainen juhlapu-heessaan valtakunnallisessa ke-hitysvammaisten kirkkopyhässä Kokkolassa 22. syyskuuta.

”Siitä on kysymys ihmisarvossa ja siihen kiteytyy hyvinvointival-tio: haluamme tarjota yhtäläiset eväät elämään riippumatta taus-tasta tai toimintakyvystä. Myös työelämään osallistumisen on ol-tava mahdollista kaikille, joilla on työkykyä”, ministeri jatkoi.

Urpilainen korosti työn mer-kitystä keinona toimeentuloon, itsensä toteuttamiseen ja osal-listumiseen.

”Työvoimaamme kuuluu liian paljon ihmisiä, jotka eivät ole työelämässä, vaikka töihin ky-kenisivät ja sinne haluaisivat. Joitakin väestöryhmiä hyödyn-

”Syrjäytymisen estäminen on yhteiskuntamme tärkeimpiä tehtäviä”, sanoi Jutta Urpilainen kehitysvammaisten kirkkopyhässä.

”OSATYÖKYKYISTEN TYÖLLISYYTTÄ ON PARANNETTAVA”

Valtiovarainministeri Jutta

Urpilainen puolusti oikeutta

palkkatyöhön.

netään työmarkkinoilla aivan erityisen huonosti.”

Ministeri totesi hallituksen tukevan nyt osatyökykyisten työllisyyttä.

”Moni kehitysvammainen elää työkyvyttömyyseläkkeellä. Suomessa on yli 20 000 työi-käistä kehitysvammaista, jois-ta yli puolet osallistuu työ- ja päivätoimintaan. Vain noin 300 kehitysvammaista tekee työsopi-mussuhteista palkkatyötä, vaik-ka on arvioitu, että reilulla 3000 koulutetulla kehitysvammaisella olisi työkykyä ja -tahtoa. Tähän tarvitaan yhteiskunnan tukea ja työnantajille lisää tietoa osatyö-kykyisten palkkaamismahdolli-suuksista”, Urpilainen sanoi.

Kirkkopyhä, jonka teema oli Minä näen sinut, kokosi 600 osallistujaa.

TEKSTI MM KUVA TAINA LAMMINEN, KOKKOLAN SUOMALAINEN SEURAKUNTA


61

Elinikäistä oppimista ja työn hakemista?

SAIN OSALLISTUA lokakuussa Vammaisjärjestöjen naisver-koston 10-vuotisjuhlaseminaa-riin Helsingin Säätytalolla. Ilmassa oli naisenergiaa ja hienoja puheenvuoroja, jotka pysäyttivät, hätkähdyttivät ja kantavat pitkään.

Pirkko Mahlamäki Invali-diliitosta antoi ajattelemisen aihetta kertoessaan vammai-sesta työn hakijana. Hänen mukaansa vallalla on yhä näke-mys, että vammainen on niin sanottu vajaakuntoinen työn-hakija. Asenne on tiukassa, vaikka tutkimustenkaan mu-kaan vammainen ei ole poissa töistä sen enempää kuin muut.

Usein huomiotta jää se, mitä vammainen ihminen osaa ja miten laajasti hän on koulut-tautunut. Myönteiset mallit toimivasta käytännöstä puuttu-vat, kun keskitymme vammaan, emmekä siihen, mikä toimii. Työpaikoilla saatetaan myös

odottaa, että vammainen ihmi-nen tuo tullessaan jonkun tukira-han tai aiheuttaa tuotantoon va-jetta, vaikka hän on nimenomaan paikkaamassa työvoiman vajetta – ei aiheuttamassa sitä.

Tämä pysäytti.

MITEN MINÄ itse ajattelen ja elän tätä asiaa omassa työssäni? Enkö juuri itse väsynyt hakemus-ten lähettelyyn ja koulutuska-

Heli Ojalehto

Vammaistyön pappi Helsin-gin seurakuntayhtymässä ja psykoterapeuttiopiskelija

lenterien täyttämiseen kaivaten arvostusta juuri sen osaamisen omaavana, jota minussa jo on? Taisteluväsymys yhä uusien kou-lutusten ja ammattiin valmis-tumisten jälkeen on hiipimässä luihin ja ytimiin.

Eikö ihmisen perustarve saa-da olla tärkeä ja kuulua johonkin porukkaan voisi toteutua vähän vähemmällä opiskelulla ja työn hakemisella?

Keski-ikäisenä alkaa kaivata yhä enemmän rauhallisempaa ja oleelliseen keskittyvää ole-mista. Miten kasvaisin siihen ihmisen kokoiseen koloon, joka minulle on tarkoitettu? Kuka auttaisi uskomaan, että riitän tällaisenaan? Mistä löy-tyisi toivo silloin, kun työtä ei meinaa löytyä?

Auttakaa meitä te kaikki, jotka olette säilyttäneet elä-mässänne ihmettelyn kyvyn. Sillä tavalla saatte nähdä hy-vän Jumalan siunauksia pie-nissä ja isoissa asioissa sekä työssä että opiskeluissa, arke-na ja juhlassa. Sillä siitähän tässä elämässä lopulta taitaa-kin olla kyse.

Rippikoulu on opiskelua elämää varten, ja sen voi käydä myös aikuisena. Heli Ojalehto iloitsee Jukka Routimon konfir-maatiopäivänä elokuussa. ”Jukka on löytänyt oman tärkeän paikkansa seura-kunnan vapaaehtoistoi-mijana.”

LYHYESTI 12


62

ONNISTUMISISTA on helppo inspiroitua. Riihimäen Ke-hitysvammatuen yhdistys-aktiivi Anja Alasilta kirjoitti blogissaan 28.10. näin: ”Vii-me viikolla päivityksiämme klikattiin, peukutettiin, kom-mentoitiin tai jaettiin noin 1700 kertaa. Tuo määrä kertyi yli 170 eri henkilön panok-sesta. Kiitos kaikille! Tääl-lä kotisivuillamme on sama meininki. Pelkästään eilen sunnuntaina kertyi yli tuhat yksittäistä sivulatausta.”

Lue lisää: http://kehitysvammatuki riihimaki.fi/

PERHEILY Etelä-Pohjanmaa puolestaan perusti FB-sivun 19.7. ja sadan tykkääjän raja meni rikki 19.10. Sivun yllä-

MUKAAN.FI SULKEUTUU

TUKILIITTO kehitti sosiaalisen median verkkopalvelun vastauk-sena jäsenistöstä nousseelle toiveelle. Tarkoitus oli tarjota kanava yhdistysten sisäiseen viestintään ja erilaisten teemo-jen ympärille syntyville keskus-teluryhmille.

Palvelun avaamisesta tulee helmikuussa 2014 kuluneeksi kaksi vuotta. Perusparannus val-mistui keväällä 2013. Nyt voi jo

todeta, että jäsenistö ei ole ot-tanut Mukaan.fi-palvelua omak-seen. Vaikka rekisteröityneitä käyttäjiä on lähes 600, palvelun aktiivinen käyttö on hyvin vä-häistä. Palvelu ei ole myöskään vastannut yhdistysten tarpeisiin kotisivun kaltaisesta viestintä-välineestä.

Liittohallitus päätti kokouk-sessaan 5.10.2013, että Mukaan.fi-palvelun ylläpitoon ja kehittä-

OSOITETIEDOT KUNTOONTUKILIITON etusivulta au-keaa karttabanneri, johon on koot tu paikallisyhdistysten yhteystietoja. Tarkistathan, ovatko yhdistyksesi tiedot ajan tasalla – myös kotisivu-jen ja FB-yhteisöjen osalta. Jos tiedot eivät ole ajan ta-salla, toimitathan tarkennuk-set jäsensihteerille, jasen[email protected].

ONNISTUMISIA

Siirry osoitteeseen:www.facebook.com/Tukiliitto

miseen ei enää satsata yhä ra-jallisemmaksi käyviä resursseja. Tarkoitus on, että palvelu sul-keutuu alkuvuodesta 2014.

ELÄMÄ sosiaalisessa mediassa jatkuu, ja vahvistuu. Tarkoitus on nyt keskittyä entistä enemmän viestintään siellä, missä ihmi-set jo luonnostaan ovat ja mihin myös uusien on helppo liittyä mukaan. Facebookia käyttää jo noin kaksi miljoonaa yli 13-vuo-tiasta suomalaista, joten palvelu on tällä hetkellä luonteva valinta

myös Tukiliiton kohtauspaikaksi. Tykkää ja liity joukkoon: www.facebook.com/Tukiliitto.

Kokoamme vinkkejä ja ohjeita sosiaalisen median haltuunot-toon Tukiliiton kotisivuille osoit-teeseen: www.kvtl.fi/fi/media/sosiaalinenmedia/. Sivuilta löy-tyy myös linkkejä paikallisyhdis-tysten FB-ryhmiin.

Mukaan.fi-käyttäjille anne-taan ohjeita ja työkaluja palve-lun hallittuun lopettamiseen myös palvelun sisällä. TEKSTI MERJA MÄÄTTÄNEN

pitäjä Juho Pussinen kertoo, että sähköpostitiedote lähti Pohojalaaset -99 -alueen yh-distyksille yhteyshenkilöiden kautta. Lisäksi erityislasten kanssa toimiva ammattilaisver-kosto auttoi viestin viemisessä. Facebookin sisällä kutsu meni kaikille omille kavereille. Koh-deryhmän ahkera ”pommitus” on kantanut hedelmää.

”FB antaa ilmaisen, helppo-käyttöisen ja omannä köiseksi muokattavan alus tan nettisivu-jen korvaajaksi. Tiedotteiden ja informaation jakamisessa väylä on erittäin helppo. Kaikki tyk-kääjät saavat sivuille laitetun viestin, ilman yhteystietojen

keräämistä. Lisäksi palvelu kuuluu jo melko monen nor-maaliin arkeen, joten saavu-tettavuus on hyvä”, Pussinen sanoo.

FB-sivu tuntui luontevam-malta kuin ryhmä. ”Avoimet sivut toimivat tiedotuskana-vana paremmin.”

Juho Pussisen mielestä on palkitsevaa nähdä tykkäyksiä ja kommentteja.

”Niistä tietää, että viesti on rekisteröity.

KYSY


63

LAKIMIES VASTAA

VOIKO KUNTA YKSIPUOLISESTI PUUTTUA MYÖNNETTYYN OMAISHOIDON TUKEEN?

TIUKASSA TALOUSTILANTEESSA myös omaishoidon tukeen pyritään joissain kunnis-sa kohdistamaan huomattaviakin heikennyksiä. Vaikka tuki on määrärahasidonnainen palvelu, kunnilla ei ole täysin vapaata harkintavaltaa alentaa omaishoitajien hoito-palkkioita tai kokonaan lakkauttaa tukea tai siihen liittyviä palveluita joiltain niiden saajilta. Lakisääteistä palvelua koskevat päätökset on tehtävä lainsäädännön mää-räyksiä noudattaen.

Kunta voi päättää omaishoidon tuen osana maksettavien hoitopalkkioiden määristä ja palkkioluokista omaishoidon tuesta annetun lain säätämissä rajoissa. Palkkion taso määräytyy lain 5 §:n nojalla hoidon sitovuuden ja vaativuuden mukaan. Palkkioluok-kia on kussakin kunnassa oltava vähintään kaksi, joista alemmassa vähimmäispalkkio

vuonna 2013 on 374,51 e/kk ja ylemmässä, hoidollisesti raskaisiin siirty-mävaiheisiin tarkoitetussa luokassa vähintään 749,01 e/kk. Sosiaali- ja ter-veysministeriö on suositellut, että palkkioluokkia olisi useampi kuin kaksi.

Omaishoidon tuen tarkistaminen tai lakkauttaminen edellyttää uuden yk-silöllisen hallintopäätöksen tekemistä. Ennen päätöstä tulee kuulla asianosai-sia ja varata heille tilaisuus antaa selvitystä asiassa. Oikeutta omaishoidon tukeen on tällöinkin arvioitava yksilöllisen tarpeen pohjalta ja yhdenvertai-suusperiaatetta noudattaen. Mitään hoidettavien henkilöiden ryhmää ei saa esimerkiksi iän perusteella kategorisesti rajata tuen ulkopuolelle.

Uuden hallintopäätöksen tekemisen lisäksi voimassa oleva omaishoito-sopimus tulee tukea muutettaessa joko yhdessä sopia lakkaamaan tai kun-nan toimesta irtisanoa tai purkaa. Ilman kummankin osapuolen suostumus-ta sopimusta ei voida yksipuolisesti muuttaa. Sopimuksen irtisanomisesta ja purkamisesta säädetään omaishoidon tuesta annetun lain 9 §:ssä. Kunta

voi irtisanoa sopimuksen päättymään aikaisintaan irtisanomista seuraavan kahden kuukauden kuluttua. Jos kunnassa muutetaan tuen myöntämisen kriteereitä, palkkioi-den määriä tai palkkioluokkia, mutta henkilö on muutosten jälkeen edelleen oikeutet-tu omaishoidon tukeen, tuen maksamiseen ei saa muutosten johdosta tulla katkosta.

MIKÄLI KUNTA ei omaishoidon tukeen puuttuessaan noudata omaishoidon tuesta annettua lakia tai toimii hallintolain, yhdenvertaisuudesta ja syrjinnän kiellosta sää-tävän perustuslain tai sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain vastaisesti, asiaan voi puuttua valittamalla yksittäisestä omaishoitopäätöksestä tai riitauttamalla omaishoitosopimuksen hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa. Kun-nan lainvastaisesta toiminnasta voi myös tehdä kantelun aluehallintovirastolle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle tai muistutuksen kunnan johtavalle sosiaalihuollon

viranhaltijalle.Vaikka kunnan omaishoidon tukeen puuttuva toiminta ei olisi sinänsä lainvas-

taista, tuen heikentämisen lyhytnäköisyyttä kannattaa tuoda esiin esimerkiksi median kautta tai suoraan kuntapäättäjiin vaikuttaen. Tässä työssä voi käyttää apuna paikallisten yhdistysten joukkovoimaa. Omaishoidon tuen heikentämisestä

aiheutuvien kohtuuttomien tilanteiden lisäksi voi vedota käynnissä olevaan kan-salliseen omaishoidon kehittämistyöhön, jossa tarkoituksena on nimenomaan

vahvistaa omaishoitajien asemaa. Omaishoito on kustannuksiltaan edullinen ja kotona asumisen mahdollistava tapa huolehtia erityistä hoivaa ja huolen-pitoa tarvitsevien henkilöiden hoitamisesta.

Omaishoitajien työn arvioidaan säästävän kuntien sosiaalipalvelujen menoja noin 1,1 miljardia euroa vuonna 2013. Voi siis perustellusti ky-seenalaistaa sen, säästääkö palkkioiden alentaminen todella kunnan menoja, vai käykö pikemminkin päinvastoin, kun yhä useampi joutuu turvautumaan kalliimpiin palveluihin kuten palveluasumiseen.

Linkit lisätietoon:

Valviran ohje: www.valvira.fi > tietopankki > ohjeet

Valviran raportti itsemääräämisoikeuden toteutumisesta: www.valvira.fi > tietopankki > selvitykset > sosiaalihuolto

VIA-projekti: www.vike.fi/via > projekti

Vammaispalvelujen käsikirja: www.sosiaali-portti.fi > vammaispalvelujen-kasikirja

Tanja Salisma Kehitysvammaisten Tukiliiton lakimies vastaa

jatkossakin ajankohtaisiin kysymyksiin Tukiviestin sivuilla.

Yleisjohto

ToiminnanjohtajaRisto Burman0207 718 201

Siivous ja catering

Siivoustyön esimiesTiina Hänninen0207 718 273

KeittiötyöntekijäEsa Pajunen

Aluekoordinaattorit

Johtava aluekoordinaattoriRitva StillPohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi Isokatu 4790100 Oulu0207 718 254Puhelinaika sosiaaliturvan asioissa parittomat tiistaitklo 12–15

AluekoordinaattoriSalla PyykkönenPohojalaaset -99, Keski-Suomi,Pirkanmaa ja Etelä-HämeKasarmikatu 7 B13100 Hämeenlinna0207 718 250Puhelinaika sosiaaliturvan asioissa parilliset tiistaitklo 12–15

AluekoordinaattoriHanne MustonenUusimaa, Varsinais-Suomi,SatakuntaKumpulantie 1 A, 6. krs00520 Helsinki0207 718 255

AluekoordinaattoriJonna SuhonenPohjois-Savo, Pohjois-Karjala,Etelä-Savo ja KymiTeletie 6 E70600 Kuopio0207 718 253

AluekoordinaattoriTanja LaatikainenLapsiperhetoiminta japaikallinen vaikuttaminenKasarmikatu 7 B13100 Hämeenlinna0207 718 251

Asiantuntijuustoiminta

AsiantuntijuustoiminnanpäällikköTupu Sammaljärvi0207 718 210

Koulutustoiminta

Koulutustoiminnan esimiesAnne Grönroos0207 718 324

Kehitysvammaisten Tukiliitto ryPinninkatu 51, 33100 Tamperepuhelin 0207 718 200faksi 0207 718 209kotisivu: www.kvtl.fisähköpostit: [email protected]

Vaihde avoinna klo 8.30–15.30 arkipäivisin.0206-alkuiset numerot ovat lisämaksuttomia asiakaspalvelunumeroita.

Löydät Kehitysvammaisten Tukiliiton myös Facebookista.

KouluttajaPia Henttonen(jatko-opetus)0207 718 325

KoulutussuunnittelijaSoilikki Alanne0206 90 281

KoulutussuunnittelijaVeijo Nikkanen0207 718 329

Koulutussuunnittelija ts.Taija Humisto(aikuiset)0207 718 338

Koulutussuunnittelija ts.Taina Koivunen-Kutila(perheet)0207 718 328

ToimistotyöntekijäSilja Filppu0207 718 323

Malike

Malike-keskusSumeliuksenkatu 18 b 3. krs33100 Tampere0206 90 282

Malike-toiminnan esimiesSusanna Tero0207 718 305

VerkostokoordinaattoriTanja Tauria0207 718 304

PalvelusihteeriPäivi Ojanen0207 718 301

KoulutussuunnittelijaPerhetyöSoile Honkala0207 718 302

KoulutussuunnittelijaAikuistoimintaAnssi Helin0207 718 307

ToimintavälineneuvojaAntti Tulasalo0207 718 306

ToimintavälineohjaajaKari Mäkinen0207 718 308

MAHTI-projekti

ProjektipäällikköPia Björkman0207 718 321

ProjektityöntekijäMinni Haveri0207 718 327

Äiti ei pysy kärryillä -projekti

ProjektipäällikköPia Mölsä0207 718 326

VerkostokoordinaattoriErja KähkönenKalevankatu 13, 2. krs.45100 Kouvola0207 718 340

ProjektityöntekijäMarjukka SuurpääKalevankatu 13, 2. krs.45100 Kouvola0207 718 341

Kansalaistoiminta

Kansalaistoiminnan päällikköOili Jyrkämä0207 718 225

Kansalaistoiminnan esimiesPäivi Havas0207 718 228

ProjektitutkijaLea Vaitti0207 718 349

Suunnittelija ts.Harvinaiset vammaryhmätSanna Salmela0207 718 335

JäsensihteeriSinikka Niemi0206 90 [email protected]

ToimistotyöntekijäTimo Seppälä0207 718 333

Best Buddies -projekti

ProjektipäällikköTaru Oulasvirta0207 718 224

ProjektityöntekijäPetra Saarinen0207 718 227

AluevastaavaOulun seutuLeena Kaartinen0207 718 249

AluevastaavaOulun seutuJonna Laitinen0207 718 248

AluevastaavaJyväskylän seutuElina Markuksela0207 718 247

AluevastaavaJyväskylän seutuMiisa Sankila0207 718 245

AluevastaavapääkaupunkiseutuMarkus Susi0207 718 231

Vaikuttava vertaistoiminta-projekti

ProjektipäällikköMarjo Harju0207 718 229

ViestintävastaavaHanna Rajakangas0207 718 230

ProjektityöntekijäPäivikki HoolanKumpulantie 1 A 6. krs00520 Helsinki0207 718 234

ProjektityöntekijäMarjo Juuti-TaviTeletie 6 E70600 Kuopio0207 718 233

Vaikuttamistoiminta

Lakineuvontaa sähkö[email protected]

Vaikuttamistoiminnan päällikköJutta Keski-Korhonen0207 718 205

Viestinnän esimiesMerja Määttänen0207 718 213

Vaikuttamistoiminnan esimiesKari Vuorenpää0207 718 336

Työelämän asiantuntijaMari Hakola0207 718 339

Johtava lakimiesSirkka Sivula(ei lakineuvontaa)0207 718 311

LakimiesTanja Salisma0206 90 280Puhelinaika ma klo 10–14

LakineuvojaMaritta EkmarkPuhelinaika ma, ti, to klo 10–140206 90 284

TiedottajaJaana Teräväinen0207 718 211

Documents

Tukiviesti 5/2013