Embed Size (px)
DESCRIPTION
Musiikin aikakauslehti
Citation preview
KMO:n syyspäivillä iMprOvisOitiin ja Oltiin isOjen asiOiden äärellä
Koulujen Musiikinopettajat ry Skolornas Musiklärare rf 10 €
4/2012
MUSIIKKIKASVATUKSEN AIKAKAUSLEHTI
Kotilaisen kolumnissaSfäärien harmoniaa ja sävelmykkyyttä
KANSAINVÄLINEN RYHMÄPEDAGOGIIKKA-SEMINAARI
Kantareby Liikanen GuitarsSuuren suosion saavuttaneet, Soitinverstas Liikasen suunnittelemat Kantare oppilaskitarat ovat todella hyvä vaihtoehto koulujen musiikkiluokkien kalustoon.
Kantare kitarat ovat:• kohtuuhintaisia• helppoja soittaa• hyvin soivia• laadukkaista materiaaleista huolella
Euroopassa valmistettuja
Soitinverstas Liikasen klassisten kita-roiden erikoismyymälä ja verstas on toiminut Helsingissä vuodesta 1986.
Pyydä tarjous, tule testaamaan:Liikanen Musical Instruments kyKirvesmiehenkatu 10BHuom 1.1.2013 lähtien Tulppatie 22 00880 Helsinkitel. 09 755 4642email [email protected] www.kantareguitars.com
***
***
Kantare kaikenikäisille ja -kokoisille
soittajille!
UNISONOmusiikkikasvatuksen
Numero: 4/2012
Julkaisija:Koulujen Musiikinopettajat ry
www.koulujenmusiikinopettajat.fi
Päätoimittaja:Frida Ylönenpuh. 044 353 [email protected]
Tässä numerossa avustivat:Joonas KinnunenSoili KoskelainenTuula KotilainenTimo KovanenStina MyllysKati Turtiainen
Kannen kuva:Frida Ylönen
Ilmoitusmyynti:050 5611393
Taitto:Frida Ylönen
Toimitus:Koulujen Musiikinopettajat ryNahkahousuntie 5, 00210 [email protected]
Tilaushinnat:Suomi 36 €, Pohjoismaat 40 €,muut 40 €. KMO:n jäsenilleUnisono sisältyy jäsenmaksuun.
Osoitteenmuutokset:[email protected]
ISSN 1458-7645
Ilmestymisaikataulu 2013:numero 1 ilmestyy viikolla 8Aineisto jätettävä 25.1.numero 2 ilmestyy viikolla 21Aineisto jätettävä 19.4.numero 3 ilmestyy viikolla 38Aineisto jätettävä 16.8.numero 4 ilmestyy viikolla 50Aineisto jätettävä 15.11.
sIsÄLTÖ - uNIsONO 4/2012
Pääkirjoitus 4
Taideyliopiston rehtoriksi Tiina Rosenberg 6
KMO:laisen muistitaulu 7
Opetusryhmille maksimikoko? 8
Taideyliopiston lahjan eduskunnalle 8
Tuula Kotilaisen kolumni 9 Kansainvälinen ryhmäpedagogiikka-seminaari ja rytmimusiikin syyspäivät 11
KMO:n syyspäivilläimprovisoitiin ja oltiin isojen asioiden äärellä 14
KMO:n syyspäivät ensikertalaisen silmin 17
Puheenjohtajalta 18
Toiminnanjohtajalta 19
Varsinaiset mestarit eivät mikkejä kaipaa! 20
Norppaooppera 22
Folk DC-opetuspaketti 24
Kokemuksia FourChords -sovelluksesta 25
Laulupiirtämään! 26
Tulin, näin, soitin ja opin 29
Psst...Kaikki tämän lehden mainokset ja linkit ovat toimivia linkkejä sivustoille. Kun haluat lisätietoja lehden artik-keleista ja mainoksista, klikkaa ja ota kaikki hyöty irti sähköisestä lehdestä.
Klikkaa artikkelia, jonka haluat lukea ja pääset suoraan oikealle sivulle!
AIkA AIkAANsA kuTAkIN vAI mITes se NyT meNIkÄÄN…
Pääkirjoitus
Kuten monet jo tietävät, tämä on viimeinen pääkirjoitukseni Unisonoon. Opintoni Turun yliopiston media-tutkimuksen oppiaineessa ovat loppusuoralla ja melkein uunituore päivätyöni Turun AMK:n hakumark-kinoinnissa on vienyt mennessään. Koko syksyn ja alkutalven olen ollut niin kiireinen, että välillä ihan heikottaa. Silti Unisonosta luopuminen ei ole helppoa.
Lehti on minulle vähän niin kuin se lempilapsi, joka on aina kiltti ja pysyttelee sivussa odottamassa vuoroaan. Sille haluaisi antaa mahdollisimman paljon aikaa, mutta lopulta aina joku äänekkäämpi ja vaativampi kiilaa sivusta ohi. Kun tutustuin Unisonoon ensimmäisen kerran keväällä 2009, en olisi voinut edes kuvitella, miten hienoja ja kiinnostavia ihmisiä ja ilmiöitä tapaan lehden parissa. Tässä onkin tärkein syy siihen, miksi luovun Unisonon päätoimittajuudesta. Lehti itsessään – kuin myös te rakkaat lukijat ja lehden tekijät – ansaitsette enemmän aikaa ja huomiota kuin itse pystyn tällä hetkellä tarjoamaan. Unisono on minulle tärkeä ja siksi ojennan vastuun mielelläni ihmiselle, joka on osoittanut kiinnostusta, innostusta ja halua lehden kehittämiseen.
Unisonon uudeksi päätoimittajaksi on valittu Heidi Horila, joka opis-kelee musiikkitiedettä Turun yliopistossa. Päällimmäisenä Heidistä jäi mieleen avoin, helposti lähestyttävä ja viestinnällisesti taitava ihmi-nen. Olen varma, että uuden päätoimittajan kanssa pääsette nauttimaan hauskasta, laadukkaasta ja hyvin toimitetusta Unisonosta.
PS. Ihan kokonaan eroon ette pääse allekirjoittaneestakaan, sillä aion jat-kaa lehden taittajana ainakin pari seuraavaa numeroa ja taitaapa minulla olla rooli lehden tulevan ulkoasu-uudistuksenkin kanssa.
Musiikintäyteistä joulua ja hyvää jatkoa kaikilleFrida
Unisono uudistuu!
Ensi vuonna Unisono siirtyy uudelle sähköiselle julkaisualustalle.Samalla muokkaamme myös lehden ulkoasua modernimmaksi
ja digitaaliseen lukemiseen sopivammaksi.
Mielipiteesi on meille tärkeä. Otamme edelleen palautetta vastaan osoitteessa
Uutiset
TAIdeyLIOpIsTON rehTOrIksI TIINA rOseNberg
Taideyliopiston ensimmäiseksi reh-toriksi on valittu Tiina Rosenberg. Rosenberg toimii tällä hetkellä teatteritieteen professorina Tukhol-man yliopistossa. Hän aloittaa viisi-vuotisessa tehtävässään 1.1.2013. Päätöksen teki Taideyliopiston hal-litus yksimielisesti kokouksessaan 24.10.
Rehtorin valinnassa tärkeitä kri-teereitä olivat syvällinen taiteen tuntemus, käytännössä osoitettu johtamiskokemus sekä kansainväli-set verkostot.
”Taideyliopiston tehtävä on taiteen vapauden ja arvon rakentaminen. Sen piirissä toimii voimantuntoinen taideyhteisö. Taideyliopiston en-simmäinen rehtori on arvojohtaja ja muutosjohtaja. Hän auttaa Taide-yliopiston yhteisöä kirkastamaan uuden instituution suunnan. On-nistuakseen tässä tehtävässään rehtorin on tunnettava omakoh-
taisesti, laajasti ja syvällisesti Taide-yliopiston alaan kuuluvia taiteita. Tiina Rosenberg on syvällisesti taiteesta ajatteleva, kauaskatsova ja kansainvälisesti näkemyksellinen”, kertoo Taideyliopiston hallituksen puheenjohtaja Saku Mantere.
Helsingissä syntynyt ja kasvanut Tiina Rosenberg on toiminut aiem-min muun muassa opintorehtorina ja sukupuolentutkimuksen profes-sorina Tukholmassa, professorina ja laitosjohtajana Lundin yliopistossa, Tukholman yliopiston elokuva-tieteen laitoksen johtajana sekä teat-teritieteen yliopistonlehtorina Tuk-holman yliopistossa. Hän väitteli te-atteritieteen tohtoriksi vuonna 1993 Tukholman yliopistosta.
Tiina Rosenbergin tutkijanura on kansainvälisesti merkittävä. Sen lisäksi hänet tunnetaan aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana ja kirjoittajana.
”Rosenberg on keskusteleva, diplo-maattinen ja luja johtaja, jolla on vahva tahto ja sinnikäs asenne. Hän viestii puheessaan ja toiminnassaan sitä arvopohjaa, jolle Taideyliopis-ton tulevaisuuden on hyvä raken-tua: yliopistollisuutta, kriittisyyttä, demokraattisuutta ja syväsuuntaista taiteen ja sen perinteiden arvostus-ta”, Mantere toteaa.
Taideyliopisto aloittaa toimintansa vuoden 2013 alussa, kun Kuvataide-akatemia, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu yhdisty-vät. Perustettava vapaan taiteen yliopisto vahvistaa toiminnallaan taiteen koulutusta, asemaa ja auto-nomiaa yhteiskunnassa sekä koko Suomen taide- ja kulttuurielämää.
Taideyliopisto koostuu kolmesta akatemiasta, jotka ovat koulutuk-selliselta sisällöltään ja kulttuuriselta painoarvoltaan yhdenvertaisia.
Nykyisten yliopistojen henkilöstö ja opiskelijat siirtyvät Taideyli-opistoon sen aloittaessa toimintan-sa. Opiskelijoita on yhteensä noin 2 100 ja henkilötyövuosia noin 600.
Lisätiedot:Saku Mantere, Taideyliopiston hallituksen puheenjohtajapuh. 050 3819782
KUVA: Eva Dalin
7
KMO:laisen muistitaulu
4/2012
Palkitse ansioitunut oppilaasi nuottiavainmerkillä myös alakoulussa!
Pro Musica -mitalien ja nuottiavainmerkkien anominen ja myöntäminen muuttui keväällä 2011. Nyt voit palkita oppilaitasi myös alakoulun puolella.
Perehdy tarjontaan, katso tuotteista kuvia ja täytä anomuskaavake KMO:n nettisivuilla.
KMO:HON LIITTyI vUOdeN 2012 AIKANA
25 UUTTA jäSeNTä.
TeRveTULOA MUKAAN!
KMO:n kevätpäivät järjestetään Helsingissä lauantaina 23.3. 2013 yhteistyössä Konserttikeskuksen kanssa. Seuraa ilmoittelua verkkosivuillamme.
Muistathan että jäsenmaksu on musiikinopettajalle
verovähennyskelpoinen.
Tarkista veroehdotuksesi.
Uutiset
OpeTusryhmILLe mAksImIkOkO?
Opetusministeri Jukka Gustafsson haluaa korostaa riittävän ja laaduk-kaan opetuksen merkitystä koulu-tuksellisen tasa-arvon, koulurauhan ja kouluviihtyvyyden edistämisessä.
– Meillä panostetaan nyt voimak-kaasti siihen, että kaikkialla maassa opetusryhmät olisivat niin pieniä, että opettaja voi ottaa jokaisen oppi-laan tarpeet huomioon. ensi vuonna kunnille jaetaan ennätykselliset 60 miljoonaa euroa opetusryhmien pie-nentämiseen, ministeri painottaa.
– ensimmäistä kertaa tukea voidaan suunnata erityisesti kouluille, joiden lähiympäristössä on keskimääräistä enemmän maahanmuuttajia ja mata-
lasti koulutettuja. Näin tuetaan opet-tajan mahdollisuutta antaa enem-män tukea niille, jotka sitä enemmän tarvitsevat. Lisätukea enemmän tarvitseville kouluille jaetaan myös 23 miljoonaa euroa muihin toimiin, joilla haasteellisessa ympäristössä toimivia kouluja voidaan tukea, ministeri avaa käynnissä olevia toi-mia.
Ministeri kiittelee sitä, että koulu-tusasiat ovat olleet näkyvästi esillä myös vaalikeskusteluissa.
– Monelta osin valta näissä asi-oissa on kunnissa. Kuntapäättäjillä on suuri vastuu siitä, että perus-opetuksen resurssit ovat riittävät,
jotta jokaiselle lapselle voidaan taata hyvä ja turvallinen koulu.
– valtakunnallisesti on syytä selvit-tää, pitäisikö kuntia tukea tässä työssään määrittelemällä opetus-ryhmille enimmäiskoko. erityi-sesti pienimpien oppilaiden osalta olemme kuulleet paljon painokkaita puheenvuoroja siitä, että enimmäis-ryhmäkokojen kirjaaminen lakiin olisi tarpeen tasa-arvoisen koulu-tien varmistamiseksi. Tämä asia tullaan selvittämään ja ministerinä olen valmis ajamaan ryhmäkokojen määrittelemistä lailla, Gustafsson linjaa.
TAIdeyLIOpIsTO ANTAA LAhjAN eduskuNNALLe 19.12. – suurI pAkeTTI ILmesTyy pOrTAILLe 17.12.
Taideyliopisto antaa eduskunnalle taiteellisen joululahjan. Noin kolme metriä korkea ja leveä lahjapaketti avataan 19.12. klo 13.
Lahjan vastaanottavat opetus-ministeri Jukka Gustafsson ja sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo.
Lahjan luovuttaa Taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg yhdessä opiskelijoiden kanssa.
Tervetuloa seuraamaan lahjan avaamista!
9
Kolumni
sfÄÄrIeN hArmONIAA jA sÄveLmykkyyTTÄ
KUVA: Pekka Elomaa
Tähtihetki lokakuussa: urkutaidetta ja tähtitiedettä yhdistävä konsertti. Susanne Kujala, harmonikan- ja urkujensoiton A-tutkinnot suoritta-nut musiikin maisteri piti jatkotut-kinto-opintojensa viimeisen kon-sertin Musiikkitalon urkusalissa. Musiikin lomassa puhui tähtitieteen professori Esko Valtaoja musii-kista, matematiikasta ja maail-mankaikkeudesta. Hän käsitteli musiikkia fysiikan näkökulmasta nostaen esiin antiikin filosofiaan pohjautuvan ajattelun, jolle renes-sanssiajalla rakentui maailmankaik-keuden tieteellinen selitys.
elämän arvaamattomuuden vasta-kohta olivat järjestystä edustavat taivas, matematiikka ja musiik-ki. Taivaankappaleiden liikkeen luomaa sfäärien harmoniaa vastasi musiikin harmonia, heijastuen ih-misen sieluun. Kujalan konsertti-ohjelma oli soiva vastine puheelle; urut toivat ilmoille sfäärien har-moniaa ja havainnollistivat viritys-järjestelmien kehitystä, kaartuen lopulta Ligetin kautta oppiraken-nelmista vapautuneeseen nyky-musiikkiin. Aikajana ohjelmassa oli 1500 luvun teoksesta kahteen kan-taesitykseen tältä vuodelta.
Nautin ja opin, koska olen itsekin musiikin historian opetuksen yhtey-dessä koettanut tuoda esiin näitä asioita. eihän musiikki ole eril-linen ja suljettu putki yhteiskun-nassa ja ihmiselämän virrassa,
vaan osa kulloistakin ajanhenkeä ja ympäristöä. Sen olemus ja vaikutus ihmiseen on ollut pohdinnan kohtee-na tieteissä ja taiteissa kautta aiko-jen. Kukin aika omine trendeineen on jättänyt ja jättää jälkensä näihin pyrkimyksiin.
Ihmisen ja musiikin suhdetta käsiteltiin yhtenä lokakuisena lauantai-iltana radiossa kun kes-kusteltiin musikaalisuudesta, taas kerran. ei tullut valmista, niin kuin ei voi tullakaan, sillä mitä useampi keskustelija, sitä enemmän pai-nokkaita, laveita ja subjektiivisia
puheenvuoroja. Hyvä pointti oli tähdentää musiikin kuuntelua musi-kaalisuuden ilmentäjänä. Tieteelli-nen tutkimusaspekti jäi varjoon, Kari Uusikylän asiantuntemus lahjakkuuden tutkijana pääsi kyllä esiin, mutta meneillään olevasta geenitutkimuksesta olisi ollut hyvä kuulla enemmän.
Musikaalisuutta ja musiikin koke-mista sivuaa syksyn tärkeisiin lukukokemuksiin kuulunut Stephen Fryn, upean englantilaisen näytteli-jän ja nykyään myös kirjailijan lap-suus- ja nuoruusvuosia kuvaava teos
Koppava kloppi (Schilds & Söder-ströms 2012), suom. Titia Schuur-man. Fry on syntynyt 1957, televi-sion katsojille hän on tullut tutuksi mm. sarjoissa jeeves, Musta kyy, Fry & Laurie, Peter Kingdom.
Kirja on vereslihalle menevän rehel-linen huippulahjakkaan ja -älyk-kään pojan kasvutarina kaikkine kipuineen englantilaisessa sisä-oppilaitossysteemissä. On oppimis- ja käytöshäiriöitä, homoseksuaa-lisuutta, varastelua – Fry ei piilota mitään. Siitä kehittyy häirikön muo-tokuva, mutta myös vahva kuvaus perheestä, opettajista, koulusta, lahjakkuudesta, itsensä etsimisestä, erilaisuudesta niin henkilöhistorian kuin kulttuuri- ja kouluympäristön osalta. Teksti on kuin puhetta: hauskaa, paikoin rönsyilevää, dra-maattista, osuvaa. Suomennos on hyvä.
Suhdettaan musiikkiin Fry perkaa sivukaupalla satuttavasti: ”Musiikin aineettomuus voi kuulijan mielialan mukaan saada mitä täsmällisimpiä muotoja tai sitten leijua vapaana kuin ajatus; (…). Musiikki on kaik-kea eikä mitään. Se on hyödytöntä, ja sen hyödyt ovat rajattomat. Musiikki vie minut äärettömän, ais-tillisen ja järjettömän ilon huipuille, se koskettaa hurmion pisteitä, joita ei enkelimäisinkään rakastaja kos-kaan löytäisi, ja se syöksee minut itkevän, sopertelevan tuskan helvet-teihin, joita ei pahinkaan kiduttaja osaisi keksiä. Musiikki saa minut nolostumatta kirjoittamaan tällaista sekavaa, keskenkasvuista hölyn-pölyä. Musiikki on kerta kaikkiaan rautaa. Mikään muu ei yllä lähelle-kään sitä.”
Mutta Fry ei pysty ilmaisemaan itseään musiikissa. Hän ei pysty hyräilemään tuttua lastenlaulua ek-symättä nuotista. Hän ei ”saatana soikoon voi liittyä joukkoon”, sillä kun juhlissa lauletaan Paljon onnea vaan, hänen täytyy vain liikuttaa huuliaan tai mumista, äristä ja ähkiä…
Pahinta on, että häneltä ei puutu sävelkorvaa. Hän ei ole SÄVEL-KUURO, mutta hän on SÄVEL-MYKKÄ. Sävelmät ovat hänen mie-lessään aivan täydellisinä, nuotil-leen, rytmilleen, sointuineen, ja hän tunnistaa sävellajeja kuten värejä. – ”Mutta sen välillä, mitä minulla on päässäni ja mitä pystyn ilmaise-maan äänelläni tai sormillani …on mahtava ja sankka varjo.” ”Eikö minulla muka ole ääni? Ääni joka pystyy jäljittelemään korostuksia, ääni joka hallitsee melkoisen kirjon imitaatioita ja rooleja. Miksi se ei pysty ilmaisemaan musiikkia sel-laisena kuin sen kuulen? Miksi tämä musiikillinen ummetus?”
”Sinänsä koko juttu ei ole miten-kään tärkeä, mutta minusta tun-tuu, että sillä on paljonkin yhteyttä siihen, miksi olen aina tuntenut it-seni erilliseksi ja kyvyttömäksi liit-tymään joukkoon, antamaan mennä, tulemaan osaksi heimoa, miksi olen aina piikitellyt tai vitsaillut katso-mosta käsin ja miksi en ole ikinä enkä milloinkaan päässyt eroon mu-sertavan vaivautuneesta vaivautu-neisuudestani”.
Fryn tuskaa selittänee myös hänen itsekriittisyytensä. ”Musiikillinen ummetus” yhdistyi kasvavan pojan
muihin komplekseihin: hän tunsi itsensä suureksi, tönköksi ja kaikin tavoin kykenemättömäksi sulaviin fyysisiin suorituksiin. Hän ei syyl-listä koulua, vaan suree omia puut-tuvia ominaisuuksiaan. Korvaava vahvuus kuitenkin löytyy: sanan käyttäminen. ”Kieli oli ainoa, mitä minä kykenin käyttämään, mutta tunsin ettei se koskaan yltänyt lähellekään tanssia tai laulua tai vedessä liukumista. Kielestä on aseeksi, kilveksi ja valeasuksi, sii-nä oli monia hyviä puolia.” ”Kieli oli silloin enemmän kuin voimaa, se oli enemmän kuin ainoa apukei-noni maailmassa, jonka täyttivät ryhmähenkiset huudot ja urheilul-lisuus ja kaikki ne uimataitoiset ja laulutaitoiset. Se oli myös minun yksityinen jalokivikokoelmani, kark-kikauppani ja aarrearkkuni”.
Fryn suhde musiikkiin ei onneksi ole ollut kiinni sävelmykkyydestä. Musiikki on hänelle äärettömän tärkeä ja hän voisi ”kirjoittaa sivu-kaupalla ajatuksiaan Wagnerista ja Mozartista ja Schubertista ja Straussista ja niin edelleen”. Kirjan loppupuolella käy ohimennen ilmi, että hän on oppinut soittamaan pia-noa ja jonkin verran jotain puhal-linta ja on voinut näyttelijänä esittää musiikin esittämistä, siis ei omana itsenään, vaan roolissa. Mielen-kiintoinen asia sinänsä. ehkä tästä saa lukea lisää, jos muistelmille on tulossa jatkoa.
Tuula KotilainenMO,
Sibelius-Akatemian vararehtori emerita
11
kANsAINvÄLINeN ryhmÄpedAgOgIIkkAsemINAArI jA ryTmImusIIkIN syyspÄIvÄT 4.-6.10.2012 heLsINgIssÄ
Lokakuun alussa oli loistava tilaisuus tutustua musiikin ryhmä-opetuksen uusiin tuuliin. SML:n Musiikinopetus Suomessa -työryh-mä järjesti yhteistyössä Pop & jazz Konservatorion, Metropolia Am-mattikorkeakoulun ja Helsingin Konservatorion kanssa kolme-päiväisen tapahtuman, jossa vieraili esiintyjiä eri puolilta maailmaa.
Kaukaisimmat luennoitsijat olivat Malesiasta (International College of Music) ja Bostonista (Berklee College of Music). He esittelivät musiikkioppilaitosten välistä kan-sainvälistä yhteistyötä ja teknolo-gian mahdollisuuksia musiikin etä-opiskelussa. Tämän lisäksi paikalle oli kutsuttu suomalaisia taitureita ryhmäopetuksen saralta. Kahden
ensimmäisen seminaaripäivän ai-heita olivat mm. rytmimusiikin opettaminen ryhmälle mahdollisim-man nonverbaalisesti, pianonsoiton ryhmäopetus ja musiikkiteknolo-gian hyödyntäminen instrumentin ryhmäopetuksessa.
Osallistuin kolmanteen semi-naaripäivään, joka osoittautui hyvin käytännönläheiseksi. Aamulla sain valita kolmesta erilaisesta työpajas-ta kaksi kiinnostavinta. Osallistuin ensin Kostas Prodmoroun pajaan, johon oli pyydetty ottamaan mu-kaan oma soitin. Prodmorou aloitti yksinkertaisella harjoituksella, jossa oli yhteinen syke askelissa ja sen päälle jokainen vuorotellen impro-visoi taputtamalla rytmin, jonka muut toistivat.
Samankaltaisia harjoituksia tuli useampia ja runsaasti ahaa-elä-myksiä siitä, kuinka opettaa esi-merkiksi nuottien aika-arvoja tai muita musiikinteoriaan liittyviä asioita ryhmälle hyvin käytännön-läheisesti. yhteissoittoon lähdettiin hyvin yksinkertaisen pianonuotin pohjalta. Melodiaa ja säestystä jaet-tiin eri soittimille niin, että samalla kannustettiin sopivissa määrin myös improvisointiin. Oktaavialoja, orkestraatiota ja säestyksen rytmiä muuttamalla saatiin aikaan erilaisia variaatioita kappaleesta. Lopputulos oli häkellyttävän kaunista kuunnel-tavaa.
Santtu Vihusen rumpupajasta
Kostas Prodmorou opettaa Tukhol-man Musiikkipedagogisessa Insti-tuutissa. Oppilaitoksen rehtori Ian Plaude esitteli kaikille yhteisellä luennolla mallia ryhmäopetuksen toteuttamisesta. Oppilaitos on ryh-mäopetuksen edelläkävijä ja yksi tärkeimmistä tavoitteista heillä on tuoda musiikki mahdollisimman monen lapsen ja nuoren ulottuville.
vaikka ruotsalaiset ovat ryhmä-opetuksen todellisia edelläkävijöitä, osaamista löytyy kosolti meiltä Suomestakin. Santtu Vihunen esitteli pajassaan rumpujen ryh-mäopetuksen erilaisia työtapoja. Pääsimme itse kokeilemaan ja saimme samalla pohdittavaksi listan asioita, joihin on hyvä kiinnittää huo-miota. Rummuissa äänenvoimak-kuuden kasvaminen asettaa jonkin verran rajoituksia ja ennen kaikkea haasteita kuulonsuojaukselle, mutta yhteistoiminnalliset harjoitukset ovat mukaansatempaavia ja omaa harjoittelua motivoi, kun yhdessä
saadaan pyörimään rumpukomppi, johon ei yksin vielä pystyisi.
Komppiharjoitukseen on helppo yh-distää omaa keksimistä, kun jokai-nen vuorollaan saa soittaa oman fillin. Vihunen sai meidät vakuut-tuneiksi siitä, että ryhmäharjoitus-ten avulla oppii tehokkaasti niin dynamiikkaa kuin timen tarkkuutta.
Ruokatauon päätteeksi saimme nauttia konsertista. Konservatorion aulassa meille esiintyivät vantaan musiikkiopiston monikulttuuri-nen Tempo-orkesteri ja vuosaaren musiikkikoulun Näppäri-orkesteri. Kumpikin esitti oman esityksensä ja lopulta Alina Järvelän johtamana kaikki soittivat vielä yhteisnume-ron, joka ei jättänyt yhtään kuulijaa kylmäksi. Lasten ja nuorten esi-tyksessä näkyi yhteissoiton riemu.
Tempo-orkesterin toiminnasta kuu-limme esityksen lisäksi luennon muodossa. vantaan musiikkiopiston
rehtori Monna Relander ja orkes-terin johtaja Jarmo Ahvenainen kertoivat orkesterin toimintatavoista ja tausta-ajatuksista. Sekä Tempo-orkesterin että Näppäri-orkesterin riveissä pääsee kiinni yhteissoittoon jo hyvin varhaisessa vaiheessa soi-tinopintoja.
Musiikkiesitysten jälkeen tutus-tuimme IHMU-musiikkiperus-koulun ryhmäopetukseen. Koulun painopiste on klassisen musiikin opetuksessa ja monipuolisessa yhteismusisoinnissa. Koulun esit-telyn lomassa saimme kuulla lasten huiluryhmän esityksiä. Solmisoin-nin avulla huilistit transponoivat vaivattomasti kappaleen sävellajia.
Tämän jälkeen Musiikkikoulu Grooven rehtori Aarne ”Arska” Himberg esitteli musiikkipai-notteista iltapäiväkerhotoimintaa. Grooven iltapäiväkerhossa lapset voivat tutustua bändisoittimiin ta-vallisten muskarisoittimien ohella.
Tempo- ja Näppäri-orkesterit esiintyivät yhdessä ja erikseen.
13
äänenvoimakkuus saadaan pidettyä lapsille sopivana, kun käytössä on esimerkiksi sähkörummut.
Kolmas seminaaripäivä päättyi Koulujen musiikinopettajat ry:n järjestämään työpajaan, jonka veti Tuula Jukola-Nuorteva. Työpaja oli nimetty osuvasti ”Monomeno vai polymöly”. Lähtökohtana jukola-Nuortevalla oli se, kuinka kouluissa musiikintunneilla saadaan kaikki mukaan musisoimaan riippumatta ryhmän jäsenten määrästä, tasosta, iästä tai musiikkiluokan varusteis-ta. Piirissä keksimme yksi kerral-laan edellisiin sopivia kehorytmejä, joista muodostui hauska kudos. Old Abram Brown –laulu tarjosi lähtö-kohdan improvisoida ryhmässä omalla äänellä.
Toiminnallisen osuuden jälkeen KMO:n puheenjohtaja Timo Ko-vanen kertoi tarkemmin seminaari-
Tuulan/KMO:n työpajasta
yleisölle siitä, mitä musiikinopetus kouluissa nykypäivänä on. Parhaim-millaan se tarjoaa elämyksiä ja on-nistumisenkokemuksia, jotka kanta-vat läpi koko elämän.
TEKSTI JA KUVAT: Stina Myllys
kmO:N syyspÄIvILLÄ ImprOvIsOITIIN jA OLTIIN IsOjeN AsIOIdeN ÄÄreLLÄ
Musiikin opetustilojen suunnitteluohje
KMO:n syyspäivät alkoivat mu-siikin opetustilojen suunnittelu-ohjeilla. Juha Unkari esitteli han-ketta ja totesi osuvasti keskustelua herättäneessä alustuksessaan, että jokainen kyllä tietää, millainen musiikin opetustilan tulisi olla ja musiikkikasvatuksen arvokin ym-märretään, mutta aihe pääsee har-voin juhlapuheita pidemmälle. Toivottavasti hankkeen myötä puheista siirrytään tekoihin.
”Työtavat eivät ole tilasidonnaisia. Perusasiat ja tarpeet ovat samat, vaikka tilat olisivat minkälaiset ta-hansa. Musiikin opetustilojen suun-nitteluohje antaa suuntaviivoja. Se on työkalu, jolla voidaan saada ai-kaiseksi parannuksia ja muutoksia”, Unkari totesi.
Bändi-improvisaatiolla syntyi vaikuttavia teoksia
Tuula Jukola-Nuortevan pa-jassa kuultiin muun muassa yhden sävelen sinfonioita. Soiton jälkeen analysoitiin sekä instrumenttien luovaa käyttöä että tilan ja soittajien välisen kontaktin merkitystä.
”Mitä vähemmän materiaalia soit-tajilla on, sitä enemmän alkaa syntyä”, jukola-Nuorteva kertoi. ”yhden sävelen kanssa joutuu miet-timään muitakin musiikillisia ratkai-suja kuin melodian vaihteluita. Siksi tämä on hyvä harjoitus myös luokan kanssa.”
Juha Unkari esitteli Aleksis Kiven koulun musiikkiluokkaa.
jukola-Nuorteva muistutti myös, että jokainen osaa improvisoida.
”jos osaa puhua, osaa improvisoida. Puhuessaan ei esimerkiksi osaa sa-noa etukäteen, missä on kymmenen sanan päästä.”
15
Keho- ja ääniergonomiaa
voice Pilateksessa etsittiin kehon painopisteitä ja äänenkäyttöä tuke-via asentoja.
”Keho tekee mitä tahansa välttääk-seen kipua ja siksi esimerkiksi kättä nostettaessa tai kurottaessa vede-tään hartiat ja kurkku kasaan. Sil-loin äänikin lähtee”, totesi ohjaaja Katri-Liis Vainio. Harjoituksia tehtiin sekä yksin, että parin kanssa. Ryhdin suoristaminen kulki jaloista selkää pitkin päähän asti ja eron huomasi heti.
”Ole enemmän keskustassa”, vainio opasti.
Tuula Jukola-Nuortevan bändi-mprovisaatiotyöpajassa nautittiin yhdessä soittamisesta.
Teoksissa nähtiin myös vauhdikkaita koreografioita.
Improvisaatiotyöpajassa sai pistää itsensä likoon
Miska Kajanuksen opastuksella suoritettiin työhaastatteluja lau-laen ja arvailtiin pantomiimilla myöhästelyn syitä. vaikka pa-jassa kuultiin iloista naurua, oli se monelle myös paikka ylittää it-sensä ja heittäytyä rohkeasti oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Rohkeutta vaati jo se, että uskalsi sanoa, mitä tuli mieleen.
Kouluympäristössä Kajanus neu-voikin aluksi vapauttamaan op-pilaat, että saataisiin aikaiseksi oikeanlainen ilmapiiri. Silloin kaik-ki uskaltavat lähteä rohkeasti mu-kaan, eivätkä pelkää mokaavansa. Improvisaatiossahan ei vääriä vas-tauksia tai huonoja ideoita tunneta.
Pajan päätteeksi koko homma meni musikaaliksi ja yhteinen kertosäe löytyi vaivattomasti. Miska Kaja-nuksen mielestä musiikinopettajilla oli hyvä lähtötaso improvisaatioon.
”ei tarvinnut paljon lämmitellä tai houkutella, kun kaikki jo lauloivat. Päästiin paljon pitemmälle kuin oli-sin uskonut”, Kajanus kehui.
Kuule minä sävellän
Pajojen lisäksi kuultiin Kuule minä sävellän -hankkeen tuoreet kuulu-miset. Riitta Tikkanen ja Ville Kyt-tälä näyttivät videoita työpajoista. videoiden välityksellä jokainen pääsi seuraamaan sitä mieletöntä vuorovaikutusta, joka syntyi lapsen ja ammattimuusikon välille. Kaikki lähti liikkeelle pienestä sävelmästä ja yhtäkkiä kasassa olikin kokonai-nen tarina ja tunteiden kirjo.
”Mitä enemmän haluamme kuulla, sitä enemmän lapset keksivät ide-oita”, Kyttälä muistutti.
”Lapset tarvitsevat kannustusta ja opetuksen tulee tukea luovaa ajat-telua. älkää menkö sörkkimään op-pilaidenne sävellyksiä”, Tikkanen jatkoi.
Päivän päätteeksi pidettiinKMO:n sääntömääräinen syys-kokous, nimettiin yhdistykselle uusi hallitus ja keskusteltiin musiikin-opettajille tärkeistä, ajankohtai-sista asioista. Loppuhuipennuksena osallistujat pääsivät tutustumaan Musiikkitaloon.
Mitä ihmettä siellä työmatkalla oikein tapahtui? Arvaisitko itse, että taustalla näytellään porokolaria?
17
Mervi Paalanen Iistä vieraili KMO:n syyspäivillä ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Tässä Mervin kokemuksia päiviltä.
Olit ensimmäistä kertaa KMO:n syyspäivillä, miksi päätit lähteä mukaan nyt?
Huomasin, että syyspäivät ovat sopivasti Pohjois-Suomen syyslo-man jälkimmäisenä viikonloppuna. Tavallisen viikonlopun koulutuk-sissa ei jää hengähdystaukoa kahden työviikon väliin, mutta nyt sai sa-malla mukavan miniloman pääkau-punkiin. Koululleni ollaan myös muutaman vuoden sisään suunnit-telemassa uutta musiikinopetustilaa, joten musiikkiluokan suunnittelun tietous kiinnosti erityisesti. Osallistuit Voice Pilatekseen ja bändi-improvisaatioon. Mitä pi-dit työpajoista?
Pidin voice Pilates -työpajasta ja pilates äänenkäytön tukena oli uutta. Päällimmäisenä jäi mieleen ohjaajan kannustus, miten meillä musiikinopettajilla on paljon tie-toa äänenkäytöstä laulamisessa. Nyt nämä tutut asiat pitäisi saada linkitettyä myös puheäänen käyt-töön. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta puhuminen väärissä asennois-sa on musiikinopettajille varmaan yhtä tyypillistä kuin muillekin opet-tajille – vaikka meillä tietoa pitäisi olla. Työpaja oli pieni johdatus aiheeseen. jos haluaisi itse kehittyä, tarvitsisi varmasti henkilökohtaista ohjausta.
kmO:N syyspÄIvÄT eNsIkerTALAIseN sILmIN
Bändi-improvisaatio oli minulle tut-tua juttua. Tuulan kurssi opiskelu-aikoina oli tosi tärkeä avain, jotta improvisointia tulee tehtyä luokassa edes jonkin verran. Todella vaikea aihe, mutta Tuula on onnistunut lok-sauttamaan asian koulumaailmaan.
Syyspäivillä oli mukava tunnelma ja oli hienoa nähdä paljon musiikin-opettajia koolla. Itse olen kuntani ainoa musiikinopettaja peruskoulus-sa ja lukiossa. Kollegoja ja opiskelu-kavereita on aina ihana tavata, sillä silloin tuntee olevansa “oman hei-monsa” joukossa. Kouluasioista voi tietysti keskustella omalla työpaikal-la, mutta vanhemmilla työkavereilla ja omankin ikäisillä työkavereilla ei välttämättä ole käsitystä siitä, mitä musiikinopetus oikeasti on nyky-päivänä – mitä siellä luokassa teh-dään ja mitä oppilaalta odotetaan. Siksi musiikinopettajakollegoiden kanssa tulee puhuttua asioista suu vaahdossa, koska he tasan tarkkaan tietävät, mitä se työ on – toiselle ei tarvitse selittää ihan perusasioita.
Onneksi paikallisellakin tasolla on toimintaa. KMO:ta vastaava henki-reikä meillä on Oulun seudun musiikinopettajat ry, jonka parissa pääsee välillä päästelemään höyryjä.
Osallistuisitko uudestaan syys- tai kevätpäiville?
Kyllä. Mielellään koulutusta voisi olla joskus muuallakin kuin Hel-singissä.
Mielestäni aineyhdistysten anti on siksi hyvää, että aiheet eivät ole maailmaa syleileviä yleispeda-gogisia koulutuksia. Koulutukset ovat täsmälleen suunnattu opetta-jan käytännön työhön. Hallitusten jäsenet ovat itse käytännön työssä, joten heillä on tuntuma, mitä tarvi-taan ja mikä on pinnalla.
Syyspäivillä ajankohtaisia juttuja oli etenkin musiikkiluokan suunnittelu ja uusi tuntijako. Olitko aikaisemmin KMO:njäsen? Mitä hyötyä koet, että KMO:n jäsenyydestä on sinulle?
en. Sympatiat ovat aina olleet KMO:n puolella, mutta käytännön syistä jäsenyys ei ole ollut kovin houkutteleva. jäsenedut painottu-vat paljon siihen, että voi osallis-tua koulutuksiin jäsenhinnalla. jos koulutukset ovat pääasiassa Helsin-gissä, matka ja perhesyyt verottavat monien osallistumista.
Päivillä oli hyvä, että KMO tie-dosti jäsenmaksun suuruuden ja etenkin opiskelijoiden sitouttami-sen toimintaan. erittäin hyvä, jos jo opiskeluaikana voisi kiinnittyä KMO:hon. ei musiikinopettajilla ole mitään muutakaan yhteenliit-tymää, joka puolustaisi koulujen musiikinopetusta, opetussuunnitel-mauudistuksissa yms. järjestäytyä pitää. Tietenkin on OAj yms., mutta missään muualla ei ole yhdessä pai-kassa niin paljon tämän alan asian-tuntemusta.
Puheenjohtajalta
Timo Kovanenpuh. [email protected]
TuNTIjAON sudeNkuOpAT jA hAudATuT kOIrAT
Peruskoulun tuntijaossa musiikille tullut lisätunti kaikille yhteiseen musiikinopetukseen yläkoulussa on kaikkien musiikinopettajien kan-nalta odotettu ja loistava muutos kymmenen vuoden kurimuksen jäl-keen. Nyt on syytä pohtia, mitä se käytännössä tarkoittaa. Onko se toinen tunti seitsemännelle vuosi-luokalle vai jatketaanko kaikille yhteistä opetusta kahdeksannelle luokalle? jos lisätunti sijoitetaan kahdeksannelle luokalle, se on op-pilaan musiikkikasvatusjatkumon kannalta hyvä ratkaisu. Kuitenkin kaikille yhteinen tunti kahdeksan-nella saattaa pahimmassa tapauk-sessa syödä valinnaisen musiikin asemaa. Kokonaisuuden kannalta lienee parasta organisoida musiikin-opetus siten, että seitsemännellä vuosiluokalla musiikkia opetetaan koko ikäluokalle kaksi vuosiviikko-tuntia ja 8–9 -luokilla musiikki on valinnainen aine. viimekädessä opetuksen järjestäjä päättää, miten tämä tuntijako toteutetaan, mutta asiassa kannattaa olla aktiivinen ja ajoissa liikkeellä. Kun meillä on itse ajoissa ehdottaa, miten musiikin-
opetus on syytä järjestää, paranevat ehdotuksen läpimenomahdollisuu-det huimasti. Tuntijaossa on myös taide-ja taitoaineiden valinnaisia tunteja,joita on yhteensä viisi vuosi-viikkotuntia. Niiden jakamisesta päättää koulutuksen järjestäjä, mutta ne on kohdennettava taide- ja taitoaineisiin, joita uudessa tuntija-ossa ovat musiikki, kuvataide, käsi-työ, liikunta ja nyt myös kotitalous. yksinkertainenkin matema-tiikan osaaja oivaltaa, että jaettavaa on viisi tuntia ja jakajia kuusi, joten tasajakoa ei ole mahdollista saada aikaan. Nämä valinnaiset taide- ja taitoaineiden ”välystunnit” eivät ole siis oppilaan vaan koulutuksen järjestäjän päätettävissä. valmistelleilla virkamie-hillä on ollut ajatuksena antaa kou-luille mahdollisuus järjestää paino-tettua opetusta. jaetaanko 5 tunnin potti kristillisesti tasan eli eniten tarvitseville vai selkeitä painotuk-sia muodostaen vai suomettuneen perinteen mukaan suhmuroiden suosikeille, jää nähtäväksi. Tässä asiassa on myös syytä ennakoida ja olla kuntakohtaisen opetussuun-nitelman tekemisessä aktiivisesti mukana.
yläkoulussa valinnaisten tun-tien määrä uudessa tuntijaossa on vähenemässä nykyisestä 13:sta yh-deksään. Tämä on kaikkien taide- ja taitoaineiden kannalta todella huo-lestuttavaa. vielä huolestuttavam-paa on se, että näistä yhdeksästä valinnaisesta tunnista kolme saat-taa luisua alakouluun. Tämä joh-tuu siitä, että vuosiluokkien 7-9 kokonaistuntimäärä on pienentynyt kahdella vuosiviikkotunnilla ja jos kunta päättää järjestää opetuksensa vähimmäistuntimäärän mukaan ei yläkoulun kehykseen mahdu kuin 6 vvt:a valinnaisia aineita. Toivoa sopii, että ke-väällä saataisiin päätös kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä koko-naistuntimäärään, jotta oppilaanaito valinnaisuus yläkoulussa saa-taisiin turvattua. Tämä ei ole vain musiikin tai taide- ja tai-toaineiden kannalta keskeinen kysymys, vaan ennen muuta vas-tuun kantoa ja päätösten tekoa opettelevan oppilaan kannalta kriit-tinen tilanne. Iloitkaamme yhteisen mu-siikinopetuksen saamasta resurs-sipanoksesta. Sillä on iso merki-tys tasokkaan ja ammattitaitoisen musiikkikasvatuksen kannalta.
19
Kuten pohdinnastani varmasti on luettavissa, on tilanteessa kuitenkin vielä avoimia kysymyksiä ja nii-den eteen on taisteltava. Paikallis-tasolla on varmasti syytä kokoontua pohtimaan, miten musiikinopetus oman kunnan kouluissa kannattaa järjestää. Koska musiikinopettajat ovat usein yksinäisiä susia kouluis-saan tai jopa monessa koulussa, on syytä koota kollegoita yhteen pohti-maan näitä asioita ja miksei arki-
sempiakin kysymyksiä. Kuntakoh-taisten opetussuunnitelmien osalta aikaa on vielä, koska uusi tuntijako astuu voimaan 2016. Mutta juuri siksi nyt on oikea aika pohtia musiikin-opettajien näkemys tuntijakoon hyvissä ajoin, jotta nämä hau-datut koirat saadaan kaivettuaesiin ja sudenkuopat väistettyä. älkää jääkö yksin poteroon, vaan ideoikaa, pohtikaa ja kehittäkää yh-dessä. joukossa on voimaa ja teillä
on yksin ja yhdessä musiikinopetuk-sen asiantuntemusta enemmän kuin kouluvirastolla tai opetustoimessa. Käyttäkää sitä asiantuntemusta ak-tiivisesti ja viisaasti , jotta oppilaan oikeus saada hyvää musiikkikasva-tusta toteutuu ja meillä kaikilla olisi töitä.
voimia ja musisoinnin iloa joulun ajan ruuhkahuippuun.
Timo KovanenPuheenjohtaja
Toiminnanjohtajalta
Kati TurtiainenPuh. [email protected]
Syyspäivät kokosi 50 osallistu-jaa ympäri Suomea. Oli mukavaa kävellä Aleksis Kiven koulun käytävillä työpajojen aikana. Nau-ru kuului opetustilojen ovien läpi. Hienoa, että viihdyitte. Kiitos kai-kille, jotka osallistuivat päivien järjestämiseen. Syyskokouksen päätöksistä kannattaa mainita erityisesti kaksi: jäsenmaksuja ja jäsenlehteä koske-vat. Opiskelijajäsenmaksua alennet-tiin 10 euroon. Muutoksella pyritään saamaan uusia opiskelijoita mukaan toimintaan. Muiden jäsenryhmien kohdalla jäsenmaksu säilyy ennal-laan.
jäsenlehti jatkaa sähköisenä. Tämä numero ilmestyy vielä pdf-versiona. vuoden 2013 alussa lehden julkai-sualusta muuttuu issuu.com -muo-toon ja lehden voi käydä lukemassa yhdistyksen kotisivuilta. Lehteä viimeiset neljä vuotta ansiokkaasti päätoimittanut Frida Ylönen siirtyy muihin tehtäviin ja uusi päätoimit-taja on valittu tämän numeron il-mestyessä. KMO:n hallituksen jäsenet vetäytyvät ansaitulle joulutauolle marraskuun lopussa ja keskittyvät loppuvuoden tehtäviinsä tahoillaan. Kaksi uutta jäsentä, Laura Roni-
mus ja Johanna Kuisma-Taski-nen, aloittavat hallitustyöskentelyn-sä ensi vuoden alussa. Toimistolla suunnitellaan jo kevättä. Kevätpäivät järjestetään yhdessä Konserttikeskuksen kanssa, jonka työpajatarjonta ja toiminta ovat varmasti KMO:n jäsenistöä kiinnostavaa.
Mutta se on vasta ensi vuonna se.
Rauhallista loppuvuotta.
vArsINAIseT mesTArIT eIvÄT mIkkejÄ kAIpAA!
Savonlinnan Mestarilaulajat -kil-pailun ideana on, että lapset ja nuo-ret saavat esittää omalla äänellään ikätasolleen sopivia lauluja. Lau-lut esitetään akustisena. eri-ikäiset lapset ja nuoret esiintyvät omissa sarjoissaan esittäen pakollisia ja vapaavalintaisia lauluja. jokaiseen sarjaan mahtuu ilmoittautumis-järjestyksessä 30 osallistujaa.
Kilpailu on kaksipäiväinen. Alku-kilapilu järjestetään lauantaina 9.3. Sunnuntaina 10.3. järjestettävässä finaalissa ratkeaa jokaisen sarjan voittaja. Kilpailun avulla lapsia ja nuoria halutaan innostaa terveeseen, kantavaan äänenkäyttöön. Lisäksi lapset saavat rohkeutta esiintyä. val-takunnalliseen kilpailuun on saapu-nut osallistujia myös virosta.
järjestäjän ja tapahtuman tukijoiden tavoitteena on lastenkulttuurin edistäminen sekä lasten ja nuorten ohjaaminen hyvän harrastuksen pariin. vuonna 2013 Savonlinnan Mestarilaulajat -kilpailun suojelijoi-na toimivat Oopperalaulajat Chieko Okabe-Silvasti ja Jorma Silvasti ja kilpailun johtajana toimii Riitta Arotie Linnalan opistosta. Kilpailun raatiin kuuluvat Oopperalaulaja Jo-hann Tilli, Pohjois-Karjalan taide-toimikunnan pääsihteeri, MuM Hanna Susitaival, diplomilaulaja Leena Astikainen sekä MusM, lau-lupedagogi Tarja Pihlainen.
Mestarilaulajia kolmessa ikäsarjassaKilpailu on jaettu kolmeen ikäsar-jaan. vanhimpien sarjassa kilpaile-vat vuosina 2001-1999 syntyneet ja nuorimpien sarjassa vuosina 2005-2004 syntyneet. Keskimmäisessä sarjassa kuullaan lauluja vuosina
2003-2002 syntyneiltä lapsilta. Lau-lut esitetään ulkoa ilman mikrofonia pianon säestyksellä. Kilpailijalla voi olla oma tai Linnalan järjestämä säestäjä. Asiasta sovitaan ilmoittau-tumisen yhteydessä.
Taas on aika etsiä nuorta mestarilaulajaa. Linnalan opisto järjestää Savonlinnan Mestarilaulajat -kilpailun jo kahdeksatta kertaa maaliskuussa 2013. Samalla Mestarilaulajat-tapahtuma täyttää 10 vuotta.
21
Kussakin kilpailusarjassa on omat pakolliset laulunsa, jotka löytyvät laululuettelosta. Finaaliin päässeen laulajan on esitettävä eri pakollinen laulu kuin alkukilpailussa. jokaisen kilpailijan on siis valmistettava kak-si pakollista Laululuettelon laulua.
Laululuettelosta löytyy jokaisessa sarjassa kymmenen erilaista kappa-letta. Mukaan mahtuu muun muassa Peppi Pitkätossua, Hämähämähäk-kiä, Teddykarhujen huviretkeä ja Lentäjän poikaa. Monipuolinen lauluvalikoima takaa, että jokaiselle nuorelle laulajalle löytyy sopiva – ja varmasti myös ennestään tuttu – kappale kilpailussa laulettavaksi.
Laululuettelon laulut esitetään suomeksi. Pakollisten laulujen lisäksi kilpailijat valitsevat myös kaksi vapaavalintaista laulua. va-paavalintaiset laulut voi esittää ha-luamallaan kielellä. Alkukilpailussa osallistuja esittää kaksi valitsemaan-sa säkeistöä niin pakollisesta kuin vapaavalintaisestakin laulusta. Fi-naalissa laulut lauletaan kokonaan. Loppukilpailuun valitaan seitsemän osallistujaa jokaisesta sarjasta, eli fi-naalissa kuullaan 21 nuorta laulajaa.
jokaisessa sarjassa palkitaan 7 laulajaa. ensimmäinen palkinto on 250 euroa, toinen 200 euroa ja kolmas 150 euroa. Sijoille 4–7 si-joittuvat laulajat palkitaan 50 eu-ron rahapalkinnoilla. Lisäksi kaikki osallistujat saavat kunniakirjan ja pienen yllätyspalkinnon.
Kilpailun päätukijoina toimivat etelä-Savon Taidetoimikunta ja danske Bank.
Tutustu kilpailuun tarkemmin osoitteessa www.savonlinnanmestarilaulajat.fi
Pakollisten laulujen luttelon löydät osoitteesta www.savonlinnanmestarilaulajat.fi/laululuettelo
Kilpailun säännöt voit tulostaa osoitteesta www.savonlinnanmestarilaulajat.fi/media/ mestarilaulajat2013_KILPAILUOHje.doc
Katso myös video viime vuoden finaalin tunnelmista!
NOrppAOOpperA sAvONLINNAN OOpperAjuhLIeN NeLjÄs LAsTeNOOpperA ensi kesänä Olavinlinnassa saa kantaesityksensä uusi lastenoop-pera. Tavoitteena oli saada suoma-laiset alakoulut mukaan ooppera-projektin aktiiviseen suunnitteluun ja ideointiin sekä toteuttaa tuotanto yhteistyössä paikkakunnan eri op-pilaitosten kanssa. kilpailuun on osallistunut tähän mennessä lähes 100 koululuokkaa ja noin 2000 op-pilasta eri puolilta Suomea.
koululaiset ovat voineet vaikut-taa oopperan tarinaan ja sen visu-aaliseen ilmeeseen; puvustukseen, lavastukseen ja oopperajulisteen suunnitteluun mainittujen teemo-jen ympärille rakennettujen kaikille avoimien kilpailujen kautta. Kysei-set kilpailut pidettiin lukuvuoden 2011–2012 aikana. Kilpailuvoit-tajat palkittiin Savonlinnassa viime toukokuussa pidetyllä leirikoulu-paketilla.
Kilpailuja on ollut Savonlinnan Oopperajuhlien kanssa yhteistyössä ideoimassa ja toteuttamassa Itä-Suomen yliopiston Savonlin-nan kampus. Samojen tekijöiden yhteistyönä on valmistettu myös oopperaprojektin omat kotisivut. Sivusto sisältää runsaasti kilpailu-käyttöön tarkoitettua oppimate-riaali, jotka opettajat voivat hyö-dyntää opetuksessaan kilpailujen ulkopuolellakin.
Käsikirjoituskilpailun voittajaksi äänestettiin Helsingin eurooppa-laisen koulun 3–4-luokkalaisten tarina ”Lumi ja ilmastonmuutos”. Lavastesuunnittelun kärkisija jaet-tiin joensuulaisen Pataluodon kou-lun 6A-luokan ja Savonlinnan nor-maalikoulun 5A-luokan kesken. Hahmokilpailun voitto meni Savon-linnan normaalikoulun 6A-luokalle. Henkilökohtaisen oopperajulistekil-
pailun paras työ oli sodankyläläi-sen Aleksanteri Kenan koulun vii-desluokkalaisen Kerttu Variksen taidonnäyte.
Norppaooppera Olavinlinnan näyttämölle
Norppaoopperan säveltäjäksi va-littiin Timo-Juhani Kyllönen avoi-mella säveltäjähaulla. Kyllönen on säveltänyt useita erityylisiä oop-perateoksia, kuten Tango Solo -mo-nologioopperan ja koulukiusaamis-aiheinen ”Miksi juuri minä”.
”Lumi ja ilmastonmuutos” -tekstinon oopperalibretoksi jalostanut Iida Hämeen-Anttila. Ohjaaja Minna Vainikaisen johtama tuotantoryh-mä, jota täydentävät puvustaja Riitta Röpelinen ja lavastaja Tarja Väätänen, on työstänyt lastenoop-peraa Savonlinnan Oopperajuhlille aiemminkin.
Norppaoopperan lavastuksen, pu-vustuksen ja tarpeiston valmistavat Savonlinnan kampuksen ja Savon-linnan aikuis- ja ammattiopiston opiskelijat. Oopperaeristyksen orkesterina kuullaan Kuopion kau-punginorkesteria kapellimestari-naan Atso Almila. Kuorona oop-perassa laulaa Lena Astikaisen valmentama Savonlinnan Ooppera-juhlien lapsi- ja nuorisokuoro.
Norppaoopperan käsikirjoituskilpailun voitti Helsingin eurooppalainen koulu. Kuvassa Iina Nurmela ja Lilja Klemetti sekä Oopperanjohtaja Jan Hultin
23
Norppaooppera toteutetaan yhteis-työnä Fortumin, OP-Pohjolan ja Sit-ran kanssa. Se esitetään Olavinlin-nassa lauantaina 20.7.2013 kello 12 ja sunnuntaina 21.7. kello 15.
Lisätiedot:www.norppaooppera.fi
Musiikin ja kuvan luova liitto, Norppalaulun musiikkivideokilpailu
Seuraavan koulukilpailun kautta haetaan parasta musiikkivideota, joka on toteutettu oopperan avausnumerona kuultavan Norppalaulun pohjalta. Säveltäjä Timo-juhani Kyllönen on muokannut oopperan alkukuorosta yksiäänisen koululaulusovituksen, jota voidaan käyttää oppimateriaalina musiikkitunneilla.
videon mahdollisia toteutustapoja on useita, joista jokainen kilpailuun osallistuva luokka tai ryhmä voi opettajansa kanssa valita itselleen sopivimman: – itse laulettuna ja soitettuna (musiikkia saa myös sovittaa) – itse laulettuna valmiin orkesterisäestystaustan kanssa – laulettu versio musiikkitaustana – orkesterisäestys musiikkitaustana
Musiikkivideossa Norppalaulua voi käyttää myös lyhennettynä.
Kilpailutöiden palautuskanavana käytetään youTube-verkkopalvelua, jonne työt tallennetaan ja videon linkki lähetetään Norppaoopperan internet-sivuilta löytyvän kilpailulomakkeen kautta kilpailun raadille. Kilpailu käynnistyi 4.12.2012 ja se päättyy 28.2.2013. neljä parasta videota valitaan äänestykseen, jonka avulla voittaja ratkeaa maalis-huhtikuussa 2013.
Norppaoopperan säveltäjä Timo-Juhani Kyllönen Norppaoopperan julistekilpailun voittajatyö, Kerttu Varis, 5A, Aleksanteri Kenan koulu, Sodankylä.
TerveTuLOA TuTusTumAA N
fOLk dC-OpeTusp AkeTTIIN !
Musiikin on havaittu edistävän kielenoppimista, ja eU Comenius – FolkdC – hanke soveltuu täydel-lisesti tähän tarkoitukseen. Unisono kertoi hankkeesta edellisessä nu-merossaan ja nyt kaikilla musiikin-opettajilla on mahdollisuus tutustua hankkeen opetuspakettiin.
Välineitä opettajalleHankkeessa on laadittu pieniä kie-lenoppijoita kiehtova ja innostava opetuspaketti opettajan itsenäiseen käyttöön.
Opetuspaketti löytyy hankkeen internetsivulta http://folkdc.eu/resources/
Paketin sisältö:• Täydelliset ohjeet opettajalle • Eurooppalaisia kansanlauluja kymmenellä kielellä (yhteensä 20 laulua)• Laulujen sanat ja äänitteet• Lauluihin liittyvät tehtävät, jotka suuntaavat: o Kieliin o Musiikkiin o Kulttuuriin
Opetuspakettia on testattu euroop-palaisissa kouluissa erinomaisin tuloksin. Projektin tarkoituksena on motivoida pieniä oppijoita ar-vostamaan euroopan kieliä ja kult-tuureita, nauttimaan laulamisesta ja kiinnostavista tehtävistä.
Suora konserttilähetysProjektin lopuksi järjestetään 23.4.2013 suora verkkokonsertti samanaikaisesti viidessä euroopan maassa (espanja, Iso-Britannia, Ro-mania, Turkki, Suomi). Teidän kou-lunne voi varata paikan ja seurata konserttia verkossa, tai jopa paikan päällä. Alla olevasta osoitteesta saa lisätietoja.
Kaarina KarjulaSastamalan [email protected]
Samasta osoitteesta osoitteesta saa vastauksia mahdollisiin kysymyk-siin sekä ohjeita opetuspaketin käyt-töön.
Projektin sivut: http://folkdc.eu/
25
kOkemuksIA fOurChOrds -sOveLLuksesTA
Minulla on ollut iPad kokeilussa tämän syksyn, lokakuusta lähtien, ja olen kokenut kitarakaraoke-ohjelma Four-Chordsin erittäin hyväksi opetuksessa. Siinä kitarasoinnut ilmestyvät ruudulle laulun sanojen päälle ja laulun syke kuuluu taustalla koko ajan. Oppilaat ovat pitäneet siitä ja se on ehdottomasti nykyaikainen menetelmä kitaransoiton säestyksen opettamiseen.
Koin ohjelman tervetulleena “apu-opettajana” soittoa aloittaessamme. Melodia kulkee taustalla, mutta sen saa otettua pois, jos haluaa itse laulaa ja tempoa voi muuttaa hitaammaksi vai-keammissa biiseissä. Soinnut kuuluvat taustalla mutta nekin voi ottaa pois, jos haluaa kokeilla omia taitojaan ja esim. äänittää omaa soittoaan. Ohjelma on ilmainen, biisit maksavat alle euron ja sixpack biisejä 3,59 euroa.
Olen iloinen, että olen päässyt kokeile-maan ja soittamaan oppilaitten kanssa FourChords-ohjelmalla. Tekstin perässä on 7. ja 8. luokkalaisten kirjoittamia kommentteja; 8. luokkalaiset ovat va-linnaisen bändikurssin oppilaita ja 7. luokkalaiset ihan satunnaisesti eri luo-kilta pyytämiäni oppilaita. Kysyin mar-raskuun loppupuolella myös kokeen yhteydessä kaikilta n. 175 seiskaluok-kalaiselta kommentit siitä, miten he ovat kokeneet ohjelman avulla soit-tamisen. Noin 10 oppilasta vastasi ohjelman olleen oudon, vaikean tai tyl-sän ja kaikkien muiden mielestä Four Chords-ohjelma oli ollut heistä kiva, jännä, helppo, mielenkiintoinen tms.
FourChords on toiminut eräänlaisena apuopettajana tai avustajana luokassa. Siihen on helppo yhdistellä muita soit-timia ja eriyttää soittotaidon mukaan. Ohjelma toimii etenkin aloittelijoiden kanssa hyvin. Se on työllistänyt kaikki oppilaat mielekkäällä ja mielenkiintoi-
Viime numerossa Unisono esitteli FourChords iPad-sovelluksen, joka soveltui myös musiikintuntien käyttöön. Porvoo-laisen Pääskytien koulun musiikinopettaja Soili Koskelainen on syksyn mittaan kokeillut ohjelmistoa oppitunneillaan ja kertoo nyt mielipiteensä FourChordsista.
sella tavalla. Soinnut voi soittaa hel-potettuina, kokonaisina, valita jotkut soinnut soittotaidon mukaan, käyttää kitaran lisäksi muita säestyssoittimia kuten koskettimia tai ukulelea, lisätä bändisoittimia (harkitusti) jne.
Olemme pitäneet soittamisessa muuta-man viikon tauon ja olen saanut havaita, että taito katoaa ellei sitä pidä yllä. Monet oppilaat ovat kuitenkin kertoneet ladanneensa ohjelman kännykkäänsä tai iPadiinsä (tai isän iPadiin).
Parannusehdotuksia ei minulla ole itse ohjelmaan. Tekijöiden kannat-taa kuitenkin tehdä riittävästi 4-soin-nun biisejä ettei perusidea hautaudu. Tavalliset yhteislaulut. kuten Tom dooleyt ja Oli hepokatti maantiellä poikittain, sopivat myös, eikä suoma-laisten, tämän hetken musiikinteki-jöiden laulujakaan kannata unohtaa. Tällä hetkellä kaipaan ohjelmistoon joululauluja.
Olin myös Garage Band esittelyssä Ilo-na IT:ssä Helsingissä. Arto Joutsimäki esitteli myös muita iPadille käypiä musasovelluksia mutta en ole testan-nut niitä muiden kiireiden takia. joudun lisäksi antamaan iPadin tällä viikolla pois. en osaa sanoa minkälaisia juttuja yhdellä iPadilla saa aikaiseksi luokassa Garage Bandiä käyttäen. jos luokallisel-la olisi omat iPadit, voisi niillä kokeilla sovittamista, testata nuotinlukua ym. Four chords toimii kuitenkin hyvin vaikka on vain yksi laite. välijohdoilla saan heijastettua näytön valkokankaalle ja yhdistämällä äänijohto mikseriin saatiin ääni kuuluviin.
Olen suositellut ohjelmaa monelle ja monessa eri yhteydessä.
Terv. Soili (joka ei mistään hinnasta enää luopuisi ipadista ja FourChordsista opetuksessa)
8. LUOKKALAISTEN KOMMENTTEJA ENSIMMÄISEN FOURCHORDS- KOKEILUN JÄLKEEN:● Hieno, uudenlaista hyvällä tavalla, helpompaa kuin kirjasta katsominen koska soinnut näkee helpommin.● Mielestäni hyvä, esim. rytmin kannalta ja siinä näytetään miten soinnut soitetaan.● Hyödyllinen, helpompaa jos ei osaa vielä sointuja kunnolla.● Ihan hyvä, soinnut oppii helposti kun niitä on vain neljä biisissä.● Hyvä idea, toteutus voisi olla vähä parempi.● Hyvä ohjelma, koska soinnut oppiipaljon helpommin.● Kiva ohjelma kun voi vähän soittoa itsekin soveltaa ja helpompaa on soittaa tolla
7. LUOKKALAISTEN KOMMENTTEJA MUUTAMIEN FOURCHORDS- KOKEILUJENJÄLKEEN:● Ihan hyvä ihan perus 4 tähteä on helppo opetella.● se oli helppoa mutta huonoja biisejä● iha OK● Helppo opetella soittamaan● tosi hyvää● ihan hyvä oppin paljon oli todella kiva soittaa!!!!!!● Iha hyvä idea varsinki ku musa taustalla● Helpompi oppia kun musiikki tulee taustalta.● on paljon helpompaa ja kivempaa● kivaa ja helppoo ei mitää tarvii muuttaa kosk kaikki on niin helppoo ja kivaa● Minulle ihan helppoa, koska osaan soinnut, mutta muuten iha jees.
LAuLupIIrTÄmÄÄN!Mitä ihmettä on laulupiirtäminen? Sen tietää ainakin Minna Lappa-lainen, joka jakaa hienon idean nyt myös Unisonon lukijoiden kanssa.
Lappalaisen luotsaama Laulau Oy on keksinyt hienoja ideoita en-nenkin. esimerkiksi Luovat lau-kut sisältävät nimensä mukaisesti laukullisen ”liikuttavia” pelejä ja leikkejä, joiden keskeisenä ideana on luova liikunnallinen ilmaisu sekä yhdessä leikkiminen liikkuen. Pelit on suunnattu erityisesti 3-9-vuo-tiaille ja ne sopivat niin lapsiper-heen yhteiseksi ajanvietteeksi kuin päiväkodissa tai koulussa käytettä-viksi.
Mutta tällä kertaa keskitymme lau-lupiirtämiseen. Laulava kynä -piir-roslaukukirja ja Cd on iloinen ja
tekemiseen houkutteleva paketti. Cd-levyltä löytyy 14 swengaavaa musiikkikappaletta, joiden tahdissa voidaan toteuttaa kirjan piirroshar-joitukset.
Laulupiirtäminen on toimintaa, jossa yhdistyvät laulu ja kuvallinen ilmaisu samanaikaisesti ja toisiaan tukien. Laulupiirtäminen voi olla konkreettisten kuvaobjektien piir-tämistä laulun tukemana tai se voi olla vapaamuotoisempaa kynällistä iloittelua ja tunnelman tai liikkeen visualisointia laulun innoittamana ja tahdissa.
Laulupiirtäminen on elämykselli-nen ja moniaistinen toimintamuoto, jota voidaan käyttää monenlaisis-sa tilanteissa ja monin eri tavoin. Piirrokset laulun tukena ja laulu
piirrosten tukena kehittää lapsen visuaalista hahmottamista, kielen ymmärtämistä ja tuottamista sekä motoriikkaa ja luovaa ilmaisua.
Laulava kynä pakettia täydentää laulupiirtämisen opas, nuotit ja leikit. Kirjasta löytyy kaikkien kap-paleiden nuotit ja vinkkejä Laulava kynä -Cd:n ja kirjan käyttöön. Pohjakuviin on kirjan käyttäjällä kopiointioikeus.
Oma suosikkini paketista oli ehdot-tomasti Miltä näytät sä? -kappale, jonka tahdissa voi piirtää tunnetiloja vastaavia ilmeitä iloisesta, surulli-seen ja vihaisesta veikeään. Kaikki muutkin Cd:n kappaleet ovat uusia, meneviä ja mukavasti tarttuvia.
27
Mistä idea materiaaliin syntyi?
”Laulupiirtämisen ja piirtämis-laulujen idea lähti alun perin, kun pohdin, miten saisin 5-vuotiaan poi-kani innostumaan piirtämisestä ja kynänkäytöstä sekä hahmottamaan erilaisia visuaalisia muotoja. Poika-ni kynämotoriikka oli aika huteraa ja visuaalinen hahmottaminen vai-keaa. Lisäksi pojalla oli lievä puheen viivästys”, Minna Lappalainen ker-too Laulavan kynän ideasta.
”Piirsin pojalleni erilaisia formula-ratoja ja ajoimme niillä kynällä for-mulaa pienen laulufraasin tahdissa. Pistimme kynät myös pyörimään, pomppimaan ja hiipimään laulaen pientä liikuntalaulua ja keksimme lisää liikkumismuotoja. Lisäksi improvisoin pieniä hahmolauluja, joissa kuvasin laulun sanoin, mitä olin piirtämässä. Poika innostui
näistä kovasti ja ensimmäistä kertaa todella piirsi pitkään, mielellään ja keskittyneesti.”
”Kun hahmolauluja alkoi syntyä, huomasin, että hän muisti piirtämis-laulujen sanat paremmin kuin lau-lut ilman piirrosta. Piirtäminen siis tuki sanojen muistamista. Lisäksi hän oppi piirtämään muutamia pe-rushahmoja (tyttö, poika, lumiukko jne.). Kerroin näistä havainnoista muutamille puhe- ja musiikkitera-peuttiystävilleni, jotka innostuivat menetelmästä ja sen mahdollisuuk-sista myös erityislasten kanssa.”
Lappalainen lähti työstämään lisää laulumateriaalia ja testasi sitä muun muassa 0–7-vuotiaiden muskari-ryhmieni kanssa. Niissä oli hauska huomata, että joka ikäryhmälle me-netelmä oli jollain tavalla innostava ja “koukuttava”. vauvat seurasivat keskittyneesti laulua ja piirroksen
piirtymistä, taaperot innostuivat ei-esittävistä lauluista, ilmaan piir-tämisestä ja helpoista hahmoista ja 5-7-vuotiaiden kanssa kehiteltiin tari-nallisia laulupiirtämistuokioita. esi-merkiksi isolle lattiapaperille piirret-tiin vaarin saari, liplap-laineet, vaarin mökki ja polkuja mökistä toiseen.
1-4-luokkalaisten kanssa Lappalai-nen on tehnyt Laululaukku ja Lau-lava Kynä -konsertteja, joissa laulu-piirtäminen on yhtenä elementtinä. Hahmopiirrokset syntyvät piirtopa-dilla tai dokumenttikameran avulla piirrettynä laulun kanssa simultaanis-ti valkokankaalle.
”Laulupiirtämisestä löytyi näkökul-maa hyvin monenikäisille lapsille ja myös erityistukea vaativien tarpei-siin. Tämäntyyppistä materiaalia ei ollut aikaisemmin saatavilla”, Lappa-lainen toteaa.
Elefantti-laulussa arvuutellaan fantin kärsää: “Onko se letku, vaiko käärmeen ketku, Sehän on elefantti!”Kirjan kuvituksen on tehnyt Eeva-Lotta Paavola.
Laulava kynä musiikinopetuksessa
Musiikinopettajalle laulupiirtäminen voi tarjota monenlaisia mahdollisuuksia. Koska musiikinopettajalla on taito ja kyky hyödyntää materiaalia muutenkin kuin tausta-Cd:n kanssa, menetelmästä saa myös paljon enemmän irti. Se kun on parhaimmillaan hahmolauluja ja ei-esittäviä lauluja luovasti yhdistellen ja lasten omaa luovaa panosta hyödyntäen.
Unisonon lukijoille Minna Lappalainen ideoi 5 toiminnallista vinkkiä musiikinopettajalle. Niitä voi käyttää sellaisenaan tai referoida parhaaksi katsomallaan tavalla.
5 toiminnallista vinkkiä musiikinopettajalle
1. Seikkaillaan vaarin saaressaPeitetään lattia-alue remonttirullapaperilla. Laulupiirretään vaarin saaren ääriviivat tutun laulun säestämänä siten, että jokainen saa piirtää pienen pätkän ääriviivaa liidulla. Piirretään laineita (Lip-lap-lap) saaren ul-kopuolelle. Opetellaan Pikkuinen mökki -laulu ja laulupiirretään mökkejä saareen. Laulupiirretään mökkien väliin polkuja (Piirtää - STOP) keksimällä erilaisia liikkumistapoja. Tavataan saaressa etana, ässä-Siili ja Matias-Mato. Piirretään pilvi ja sadepisaroita.
2. Liikutaan laulupiirtäenSijoitetaan jumppasaliin A3- tai A2-kokoisia papereita. Laulupiirretään liikelaulua (esim. Piirtää - STOP keksien erilaista liikettä ja piirtäen sitä liikettä paperille. Sama liike toistetaan itse liikkuen, minkä aikana siirrytään paperilta toiselle.
3. Keksitään hahmoja perusmuodoistaOpetellaan ensin Kolmio ja ympyrä -laulu ja tutustutaan muotoarvoitusloruihin. Keksitään lisää vastaavia muotoarvoituksia ja niille melodia.
4. Laulupiirretään tunteita ja kavereitaLauletaan jotain tuttua kaverilaulua ja laulupiirretään jokaisen ryhmän jäsenen ääriviivat erivärisillä liiduilla lattiapahville laulun säestämänä (samaan kohtaan). Lauletaan Miltä näytät sä ja mietitään, miten tunteet piirtyvät paperille kasvonilmeinä. Piirretään erilaisia tunnetiloja myös ei-esittävän Laulava Kynä on iloinen -laulun tuella. Laulupiirretään Tyttö ja poika -laulu siveltimellä tytön ja pojan ääriviivoja myötäillen.
5. Visualisoidaan hahmolauluja valkokankaalle Hyödynnetään laulupiirtämistä esim. koulun kuoron esityksessä, välineenä esim. piirtoheitin, dokument-tikamera tai tietokoneen piirto-ohjelma ja datatykki (lapset voivat vuorotella piirtämistä, jos lauluja on use-ampia).
Lisätietoja: www.laulua.fi
29
TuLIN, NÄIN, sOITIN jA OpIN
en ole käynyt musiikkipainotteista linjaa, eikä minua ole käytetty musiik-kiopistossa 6-vuotiaasta saakka. en ole myöskään ollut näitä äidin pikku ihmeitä, jotka soittavat palavaa kitaraa hampailla ennen kuin osaavat puhua. Kun seitsemännen luokan lopulla ruk-sin musiikintunnit paperiin, jolla valit-tiin seuraavaksi vuodeksi valinnaiset aineet, hädin tuskin osasin pitää kitaraa oikein päin. enkä nyt liioittele. vasen-kätisenä pojankloppina en todellakaan tiennyt kummin päin sitä soitinta kuu-luu soittaa. Mutta menin kokeilemaan, ihan vain huvin vuoksi.
Usein keikoilla minulta tullaan kysymään miksi teen tätä. Miksi käytän lähes jokaisen viikonloppuni siihen, että soitan läskibassoa tuolla Turun ravinto-loiden yössä. joskus tulee itsellekin mieleen, ettei tässä touhussa oikeasti ole mitään järkeä. Mutta siitä huolimat-ta sitä haluaa tehdä.
Syytän ja kiitän mahtavaa ja ins-piroivaa musiikinopettajaani, joka mi-nulla oli koulussa. jos hän ei olisi ollut niin kannustava ja ennakkoluuloton kirkassilmäistä tunneille ilmaantunutta varhaisteiniä kohtaan, olisi soittamiset voineet jäädä vähemmälle. Mutta ei spekuloida sillä mitä olisi voinut ta-pahtua, vaan keskitytään siihen mitä tapahtui. Opin nimittäin häneltä kolme tärkeää asiaa:
1. ei-musiikkipainotteisten peruskou-lujen ja lukioiden musiikinopetusta haukutaan ja väheksytään suotta. Itse ainakin opin juuri sen, mitä taitamat-tomana tarvitsinkin. Perussoittotaidon. Kahdella tunnilla viikossa ei voida olet-taakaan, että syntyisi virtuooseja. Mutta se ei ole tarkoituskaan. Itse ainakin sain soittamiselle hyvän pohjan, josta oli helppo lähteä omatoimisesti jatkamaan. jos keskenkasvuiselle olisi silloin opet-tanut ensimmäiseksi Smoke on the Wa-terin riffin, hän olisi jämähtänyt siihen,
eikä olisi tehnyt muuta kunnes olisi pa-rin vuoden päästä kyllästynyt ja toden-nut soittamisen olevan tylsää.
2. Nykyinen youtube-sukupolvi on soittamisessa eittämättä teknisesti taita-vampaa kuin koskaan. Sen huomaa kun katselee netin etsitään bändiä -pals-toja. Maailma on täynnä Aleksi Laihon kaltaisia 8 tuntia päivässä treenanneita kavereita. ja heissä kaikissa on sama vika: kun heidät laittaa soittamaan sa-maan huoneeseen kolmen muun kans-sa, hommasta ei tulekaan mitään. yksin treenaamisen ongelma onkin, ettei siinä opi toimimaan muiden kanssa. Musiik-ki on puhtaasti yhteistyötä. yhteistyötä taas oppii vain toisten kanssa soittamal-la ja missäs nuoren on helpointa päästä soittamaan? Musiikinluokassa.
3. Mutta ennen kaikkea opin musiikin-tunneilla seuraavan, musiikkiin liit-tymättömän asian: oikean asenteen. vii-taten edelliseen, näillä tietokoneen edessä soittamaan oppineilla tuntuu myös usein olevan asennevamma. Realiteetti omasta osaamisesta puut-tuu, koska ei ole ollut ketään kehen verrata itseään. Silloin syntyy diivoja, joiden kanssa -uskokaa minua- on tuskaa tehdä töitä. It-selleni asenne kuiten-kin tarkoittaa sitä, että suurin palkinto ei ole se, mitä osaa jo tehdä, vaan se, että keksii mitä lähteä seuraavaksi opettelemaan Menes-tys lähtee liikkeelle nöyrästä asenteesta.
Minulla on takanani noin kolmesataa keik-kaa. Se on vähän ver-
rattuna vanhoihin patuihin tai suurten lavojen tähtiin, mutta tarpeeksi ettei voida puhua enää noviisista. Parhaimpi-na viikkoina meillä on ollut keikkaa kolmesti viikossa. Silti kertaakaan elämässäni en ole ottanut soitinta kätee-ni tuntien vastenmielisyyttä, vain intoa ja innostusta. Sama into ja innostus on jatkunut peruskoulusta saakka. Kaik-kiin ei musiikki tai soittaminen uppoa samalla tavalla, mutta itse addiktoiduin välittömästi ensimmäisestä soinnusta. Siksi, kun joku kysyy minulta miksi soitan, vastaan kuten kuka tahansa minua parempi ja pidemmän linjan muusikkokin vastaisi: ”Soitan, koska se on hauskaa.”
Joonas Kinnunenmuusikko, akateemikko ja
eksistentialisti
