ELÄMÄ.SENRO 3 2014

14 HEIKKI VIRTANEN KIRJOITTAA KRISTILLISET ARVOT KUNNIAAN

PÅ SVENSKASAMVETET - DEN INRE KOMPASSEN

PÄÄKIRJOITUS: KATSE OIKEAAN!

ÄVEN PÅ SVENSKA

SIDORNA 28-31

28

TEEMANA RAAMATULLISET ARVOT

16 PEKKA KORPELAPERHEENISÄ

2 UY 3/2014

Olen kesän aikana ollut hieman nostal-ginen. Lapsuuteni kasvoin Köpingissä ja Kolsvassa ja paljon hyviä muistoja nousee mieleeni ajatellen elämää per-heeni kanssa Västmanlandin läänissä. Facebookista löytyi ryhmä jossa jäsenet voivat kertoa muistoja Kolsvasta ja oli kyllä niin mukavaa katsella kuvia ja lukea mitä ihmiset kirjoittavat elämistään Kolsvassa.

Meillä on oikeus olla nostalgisia ja muis-tella menneitä. Saamme kiittää Jumalaa siitä mitä Hän on tehnyt elämässämme muinoin.

Raamattu kuitenkin kehottaa meitä Paavalin sanoin: ”jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä” (Fil. 3:13) ja myös Jesajan sanoin: ”Älkää enää men-neitä muistelko, älkää muinaisia miettikö (Jes. 43:18)

Jos katsomme liikaa takapeiliin voi olla että emme pääse perille määrättyyn kohteeseen ja joudumme harhaan.

Meidän tulisi katsoa tulevaisuuteen uskon silmin, eikä palata eiliseen vaan mennä rohkeasti eteenpäin.

Teemavuosi ”Eteenpäin””Eteenpäin” on tulevien vuosien teema jolla haluamme säätiön hallituksena haastaa ja rohkaista meitä yksilöhenki-löitä ja seurakuntia.

Haasteet ovat niin suuret täällä Ruotsis-sa ja maailmalla että emme voi jäädä paikallemme.

Maahanmuuttajat RuotsissaHaluamme rohkaista meitä kaikkia näkemään mahdollisuuden saavuttaa toisia maahanmuuttajia maassamme. Tukholman Finska Filadelfia on ollut esi-merkillinen tässä työssä heidän ”Öppet hus”-toiminnallaan. Nykyään työn kautta saavutetaan viikoittain 100-200 henkeä. Heistä aniharva on koskaan astunut jalallansa kristillisen kirkkoon. Meidän tulisi nähdä maahanmuuttajat mahdolli-suutena eikä uhkana!

Tilanne maailmassa on paha, kaikki merkit viittaavat siihen että elämme lopun ajoissa. Jeesus antoi meille usko-ville käskyn julistaa tämän valtakunnan evankeliumia kaikkialle maailmaan, kai-kille kansoille ja vasta sitten tulee loppu (Matt 24:14)

Saavuttamattomat kansat maailmallaVielä on noin 7000 kansanryhmää jotka eivät ole saavutettuja, eli heillä ei ole kansallista elinvoimaista seurakuntaa eikä heillä ole raamattua omalla äidin-kielellään. Voimmeko me pienenä piskuisena laumana vieläkin todeta että Jumala on päättänyt meidänkin kautta levittää Hänen valtakuntaansa täällä Ruotsissa ja maailmalla?! Eletään tätä nykypäivää ja vastataan tämän päivän haasteisiin rohkeasti luottaen että Jumala halua viedä meitä jokaista ”Eteenpäin”

Säätiön hallituksen puolesta,Raija LagerMika Kosonen

FORWARD = ETEENPÄIN!

3 UY 3/2014

UUSI YHTEYS ON RUOTSINSUOMALAISTEN HELLUNTAISEURAKUNTIEN YHTEYSLEHTI.

31. VUOSIKERTA

VASTAAVATOIMITTAJA:TIMO HAKKARAINEN, 070-754 24 26

TOIMITUSSIHTEERI:TIMO PELLINEN, 073-953 11 60

ART DIRECTOR:JONAS PÄIVÄRINTA, 076-028 43 36

TILAUSTENHOITAJA:MAIRE LEPPIOJA, 070-092 65 57MAIRELEPPIOJA@GMAIL.COM

PUBLIC OFFICER:MIKA KOSONEN, 076-307 77 39MIKA.KOSONEN@GMAIL.COM

100-TUKIRENGAS - VOIT TUKEA LEHDEN ILMESTYMISTÄ 100 KR VUOSIKERTA TILILLE PG 178790-2, MERKINNÄLLÄ ”100-TUKIRENGAS”.

VUOSIKERTATILAUS - VOIT TILATA NELJÄ KERTAA VUO-DESSA ILMESTYVÄN UY-LEHDEN RUOTSISSA 160 KR JA SUOMEEN 210 KR.

TOIMITUKSEN OSOITE:UUSI YHTEYS c/o BORÅS FINSKA PINGSTFÖRSAMLINGKUNGSGATAN 58, 50335 BORÅS

SÄHKÖPOSTI: TOIMITUS@UUSIYHTEYS.SE

KOTISIVU:WWW.FINSKAPINGST.ORG

MATERIAALI SEURAAVAAN LEHTEEN1. LOKAKUU 2014 MENESSÄ.

ISSN 0282-5643

SIVU 16PEKKA KORPELAPERHEENISÄ

NRO 3 20145 PÄÄKIRJOITUS

KATSE OIKEAAN

8 MATKALLA MIKKELIINOJASALOJEN UUSI SUUNTA

10 AJANKOHTAISTAHYÖDYKSI JUMALLE JA IHMISILLE

12 RAULI LEHTONENOSAAMMEKO RAAMATTUA ULKOA?

15 KRISTILLISET ARVOT KUNNIAANHEIKKI VIRTANEN KIRJOITTAA

25 MOLDOVAN MATKAKAIROS KURSSILAISTEN KANSSA

27 KYNÄEVANKELISTALÖYTÄMISEN AVAIMIA SIDAN 28

SAMVETET - DEN

SIVU 14JUMALA ILMESTYI JAPANISSA

PÅ SVENSKA

7 TODISTUSJEESUS VAPAUTTI PÄIHTEISTÄ...

INRE KOMPASSEN

4 UY 3/2014

NYT TULEE KOHOTTAA KATSE OMISTA HUOLISTAAN JA MURHEISTAAN, SILLÄ KOHON-NEET KATSEET NÄKEVÄT UUDELLA TAVALLA

>>

Loppukesä on sadonkorjuun aikaa. Leik-kuupuimurit ovat korjanneet viljasadon talteen, omena- ja luumupuitten oksat notkuvat antimistaan odottaen hedel-mänpoimijoita. Hengellisessä mielessä sadonkorjuuaja-tus tulisi olla meillä ajankohtaisimmil-laan. Joskus vaikuttaa valitettavasti siltä, että elonkorjuukysymys ei ole tärkeim-pien asioiden joukossa seurakuntaelä-mässä. Kukaan ei toki kiellä sen tärkeyttä, mutta vuoden ohjelmaa ja toiminnan painopisteitä tarkkaillessa, elonkorjuu ei ole hallitsevien asioiden joukossa.

Jeesus yllätti opetuslapsensa Samarian Sykarissa. Vuosikalenterin mukaan leik-kuuseen oli aikaa vielä neljä kuukautta, mutta Jeesus hämmästytti opetuslapsensa perusteellisesti sanomalla että sadonkor-juun aika oli NYT. Jeesus osasi aina yllättää kuulijansa, se oli osa hänen pedagogiikkaansa. Toki hän tiesi, että sirppien kanssa varustautunut väki asteli viljavainioille vasta neljän kuukauden kuluttua, mutta hän alkoikin puhua hengellisestä sadonkorjuusta. Hengellisessä työssä pätee ympärivuoti-nen aikataulu, ”jo nyt saa leikkaaja pal-kan”. Tämä toteutui opetuslasten silmien edessä, kun hetkeä myöhemmin Sykarista saapui suuri joukko pelastusta kaipaavia ihmisiä.

Jeesuksen avainkehotus oli ”kohotta-kaa katseenne”. Hengellisessä mielessä kohonneet katseet voivat nähdä aina valmista viljaa. Opetuslapset eivät voineet kuvitellakaan, että samarialaisille kuuluisi Jumalan valtakunta ylipäätänsä. Sykarissa käynti oli opetuslasten mieles-tä turha lenkki, sieltä piti pikemminkin päästä äkkiä pois kuin sen sijaan ajatella evankeliointia. Katseen kohottamisen myötä opetuslapset alkoivat ymmärtää,

että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja yhtä kaipaavia kuulemaan rakastavasta ja anteeksiantavasta Jumalasta.

Ruotsinsuomalainen helluntaityö tarvit-see myös kohottaa katseensa: 1) Sen tulee kohottaa katseensa omista huolistaan ja murheistaan. Toisarvoiset asiat seurakuntaelämässä voivat kasvaa niin hallitseviksi, että emme jaksa enää välittää ihmisten voittamisesta Jeesuk-selle. Me emme yksinkertaisesti näe vaalenneita vainioita. Autoa ajaessa katse tulee aina olla suun-nattu kauas. Jos silmät seuraavat asfalttia vain lähietäisyydellä, syntyy ongelmia. Huomiointikyky kaventuu, vaaratilan-teet jäävät näkemättä ja tulee yleisesti ottaen huono olo. Seurakunnissa katse täytyy olla aina sen verran korkealla, että nähdään pidemmälle kuin sen hetkisiin omaa elämää koskeviin huoliin.

2) Kohonneet katseet näkevät uudella tavalla. Opetuslapset olivat ruoan haussa ja heidän palatessaan Jeesus keskustelee-kin yllättäen samarialaisen naisen kanssa. Lounas ei kelvannut Mestarille vaan hän sanoo, että hänellä on jo ruokaa. Jeesus näki pidemmälle kuin omaan nälän tarpeeseensa. Hän näki lähim-mäisen, jolle evankeliumin tarjoaminen oli enemmän kuin Sykarista saapunut eväskori. Opetuslasten mielessä oli vain ruoka, mutta samaan aikaan Jeesus on johdattanut naisen yhdeksi uudeksi jäse-neksi Jumalan perheväessä. Opetuslapset ajattelivat vain maallista, Jeesus ikuista.

Kysymys on miten monia tilaisuuksia olemme menettäneet, kun ajatuksemme eivät ole olleet taivaallisella taajuudella. Kaipaavia ihmisiä on ympärillämme jat-kuvasti, mutta elleivät katseemme pääse kohoamaan, me pyörimme vain jokapäi-

KATSE OIKEAAN!

PÄÄ

KIR

JOIT

US

5 UY 3/2014

väisten asioittemme parissa. Sykariin poikkeaminen johti kaupun-gissa kahden päivän oleskeluun suureen taivaskaipuun tähden. Katseen kohotta-minen auttaa meitä ymmärtämään, että hengellisen elämän todellisuus löytyy aina jokapäiväisten asioitten seasta. Hal-litseva ruoan tarve joutui yllättäen teke-mään tilaa hengellisen elämän kaipuulle.

Seurakuntatyössä oppi ja Raamatun tun-teminen ovat kaiken lähtökohtana. Mutta ajan tuulet ja virtaukset voivat viedä meitä sivuun tärkeimmästä tehtävästä. Voimme olla edelleen tekemisissä hyvien ja tärkeitten asioitten kanssa, mutta avaintehtävämme hämärtyy. Meidät on kutsuttu tarjoamaan ihmiskunnalle parasta, ei vain hyvää.

Nyt on aika kohottaa katseemme. Kaipaa-via ihmisiä on ympärillämme. Älkäämme antako omien huoliemme ja tärkeitten asioiden madaltaa katsettamme. Jumala on ajatellut myös oman aikamme ihmi-sille pelastusta. Siihen tarvitaan katseen kohottamista.

Timo Hakkarainen on Tukholman Finska Filadelfian johtava pastori. Hän on myös UY-lehden päätoimittaja.timo@finskafiladelfia.se

6 UY 3/2014

Esko Antero Pakarinen näki päivänvalon Sortavalassa, kauniissa Karjalassa 1.6.1944, josta hänen isänsä oli kotoisin. Kun Eskon karjalainen mummo matkusti keskosena syntyneen pariviikkoisen poikalapsen kanssa junassa, sotapojat junassa kiusoit-telivat mummoa, että kaikkea se sota-aika vanhalla ihmisellä teettääkin. Edesmenneen Eskon äiti kertoi mummon todenneen, että pappi tuosta pojasta tulee, kun on niin vakavan näköinen.

Vanhempien eron jälkeen Eskon perhe asettui asumaan Kälviälle. Neljän lapsen yksinhuoltaja-äidin elämä ei ollut helppoa. Perheen avuksi tuli kuitenkin monia hyviä ihmisiä. Hyvät naapuritkin olivat Jumalan lahja.

Uskoontulon Esko koki 14-vuotiaana. Neljä vuotta myöhemmin työpaikalla tapahtui vakava onnettomuus, joka oli vähällä viedä nuoren miehen hengen tai toisen jalan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. ”Jospa sinulla on vielä jotain toimitettavaa”, oli Eskon äiti silloin todennut.

Pian tämän jälkeen Jumala kutsuin Eskon työhönsä. Häneltä kului joitakin vuosia

Suomessa evankelistana ja myöhemmin siirtolaiskentällä vuosikymmeniä.

Evankelistan kutsumus on Eskolle omista työtä ja sille sydän palaa vieläkin. Seura-kuntatyössä kuuluu myös opettaa, ja Esko on aina halunnut ottaa asiat nöyrästi ja vakavalla sydämellä.

Eskon sisin on hyvin herkkä Jumalan Hengen vaikutukselle. Kuinka monet kerrat on käynyt niin, että tekstit ovat muuttuneet juuri ennen puhujapaikalle nousemista. Olen huomannut lastemmekin arvostavan Eskon herkkyyttä Pyhän Hengen vaikutuk-selle ja iloitsevan siitä.

Eskon kutsumus ja työ ovat aina värittäneet vahvasti perheemme elämää. En muista

koskaan lastemme kyseenalaistaneen sitä, että isä lähtee aina kokousmatkoille.

Mika-lapsemme kehitysvammaisuus asettaa määrättyjä haasteita sisaruksillekin ja kas-vattaa kohtaamaa erilaisuutta. Kun isoveli onkin se pienin ja heikoin, isosisko Monica on ollut aina todellinen aarre veljilleen.

Paljon on ollut hauskojakin hetkiä, jolloin on kuultu yllättäviä oivalluksia Mikan suusta. Vammaisella onkin tärkeä tehtävä opettaa meitä elämän aitoudesta ja mutkat-tomuudesta.

Ajallaan lapset ovat meilläkin lentäneet pois pesästä. Eräässä Eskon saamassa isänpäivä-kortissa lukee: ”Sextioåtta, mitä tuosta, jos ei jaksa enää juosta. Ei surra suotta, vaan vielä on monta vuotta rauhallista menoa ja evankelista sydämen paloa sulle isäpappa toivotamme perheenä.

Samaa toivomme edelleenkin ja sekä Juma-lan siunausta. Rakastamme sinua Esko,

Vaimo Marita, lapset ja lapsenlapsetsekä vävy ja miniät

Seija Välimäki kasvoi luterilaisessa, usko-vaisessa kodissa. Lapsuus oli monin tavoin hyvää aikaa. Isä oli Seijalle valtavan rakas. Siksi tytölle oli kova paikka, kun isä sairas-tui syöpään. Isä jäi kuin ihmeenkaupalla henkiin, vaikka leikkaukset olivat viedä häneltä hengen.

Avioliiton myötä Seija muutti ulkomail-le. Mies sai työkomennuksia eri maihin. Perhe asui muun muassa 1980-luvun alussa Irakissa vuoden ajan. Kun maassa syttyi sota, Seija palasi Suomeen evakkoon ja toi samalla pojan kouluun. Hän palasi Irakiin tyttären kanssa. Perhe muutti seuraavaksi Liberiaan, jossa he asuivat vuoden. Seijan isä kuoli vuonna 1985, ja niin hän palasi hetkeksi Suomeen. Kuolema oli Seijalle kova paikka. Sen kautta Jumala veti

häntä voimakkaasti puoleensa.

– Naapurini vei minut Seinäjoella Lakeu-den Risti -kirkkoon tilaisuuteen, jossa puhui Ritva Oksanen. Ritva puhui suoraan minun sydämelleni. Hän tuntui ymmärtä-vän, missä vaiheessa olen elämässäni. – Kun alttarikutsu tuli, kävelin eteen kuin unessa. Naapurini ihmetteli, mihin olin oi-

kein menossa. Mutta menin eteen ja annoin elämäni Herralle.Seija, puoliso ja nuorimmat lapset muutti-vat samana vuonna Keniaan. Siellä Seijan elämä sai täyskäännöksen: Hän alkoi odot-taa nuorinta lastaan, ja perhe hajosi. Hän jäi yksin kolmen lapsen kanssa. Avioero oli niin rankka, että Seija sairastui burn outiin. Tämä uupumus ei jäänyt ainoaksi, sillä hän sairasti myöhemmin toisen burn outin liiallisen työnteon takia. Seija sanoo selvinneensä vaikeista vaiheis-taan Jumalan ja ystävien avulla. – Ilman Jumalaa en olisi millään selvinnyt näistä asioista, mitä minulle on tapahtunut. En millään. En myöskään ilman niiden us-kovien ystävien apua, jotka olivat tukenani ja rukoilivat kanssani, kantoivat murheita ja olivat ilossa mukana, Seija kiittelee.

ILMAN JUMALAA EN OLISI SELVINNYTTEKSTI JA KUVA: NETMISSION.FI

ESKO PAKARINEN 70 VUOTTA

7 UY 3/2014

Realistinen pelko kuulu ns. itsesäilytys-viettiin ja se on normaalia. Ihmisellä voi kuitenkin olla erilaisia pel-koja kuten esimerkiksi fobia, joka yleensä syntyy jonkun traumaattisen kokemuk-sen aikana. Käytännössä sellainen voi olla vaikka hissipelko, joka syntyy, jos hissi juuttuu kiinni kerrosten välille jne. Turvattomuus on pelon äiti ja viha on pelon isä. Pelkoa aiheuttavia asioita on lukematon määrä. Usein taustat ovat peräisin lap-suudessa. Pelolla kurittaminen oli ennen muinoin usein yleinen. Eri psyykkiset sairaudet ovat suuren pelon aiheuttajia. Esimerkiksi psykoosi ja skitsofrenia. Uskovan elämässäkin voi olla pelkoja

esimerkiksi “minua ei hyväksytä, Juma-lakaan ei varmaan minusta pidä enää huolta”. Jopa Daavid sanoi: ”Oletko minut hyljännyt?,” Ps. 27 :9. Jos olemme elämässämme kokeneet paljon hylkäämistä, se voi jättää ikuiset haavat sisäiseen maailmaamme - se on kuin sielun syöpä. 70-luvulla puhuttiin paljon demoneista, - jopa pyrittiin niitä ajamaan ulos usko-vista. Sanottiin, että jos olit vähänkään lihallinen, niin sinussa on paha henki.

Meidän uskovina - varsinkin, kun julistamme Jumalan Sanaa, tulee korottaa Kristusta, eikä henkivaltoja. Julistajilla on suuri vastuu, sillä kuulijoiden joukossa voi olla joku ystävä suuren pelon murta-ma. ”Älä lyö lyötyä.” Raamattu sanoo : “Pelkoa ei rakkaudessa ole, sillä täydellinen rakkaus karkottaa pelon”, 1 Joh 4:18. Siinä puhutaan myös täydellisestä rakkaudesta, joka on Juma-lassa. Pelko on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Olen sairauteni aikana kokenut paljon mitä lähimmäisen rakkaus merkitsee, jos se on aitoa. Se on pelolle hyvä lääke, mut-ta usko Jeesukseen kaikkein parhainta.

TEKSTI: SEPPO KELJA KUVA: PIXABAY

PELON MONET KASVOT

Kurdistanilainen Kosrat Baki muutti per-heensä kanssa kiintiöpakolaisena Suomeen vuonna 1993. Hän kasvoi muslimiperhees-sä. Kosrat koki, että islamiin liittyi paljon pelkoa, eikä lainkaan rakkautta.

– En uskonut koskaan, että islam voisi olla ratkaisu elämääni. Kokeilin sitä pari kertaa. Pelkäsin tehdä asioita, koska pelkäsin jou-tuvani helvettiin.

Kosrat ajautui käyttämään päihteitä. Hän yritti usean vuoden ajan päästä päihteistä eroon eri ohjelmien ja psykologian avulla, mutta mikään ei auttanut. Lopulta Kosrat tutustui kristinuskoon. – Eräs suomalainen ystäväni oli tullut uskoon vuonna 2004. Hän vei minut kirkkoon. Tutustuin siellä kristittyihin. He olivat tosi mukavia ja lämminsydämisiä ihmisiä. – Yritin saada Kristuksen elämääni ja ylis-tää Jumalaa, mutta mitään ei tapahtunut. Odotin, että Jumala tekisi jonkin ratkaisun

ja saisin muuttua kerralla ja tulla uskoon. Olin nähnyt, miten ihmiset olivat tulleet uskoon.

Asiat eivät kuitenkaan muuttuneet Kosra-tin elämässä ennen kuin vasta yhdeksän vuoden kuluttua, tammikuussa 2013. Hän törmäsi kaupungilla kristittyihin, jotka olivat evankelioimassa kadulla. – He halusivat puhua kanssani Jeesuksesta, mutta sanoin, että tiedän jo kaiken Jeesuk-sesta. Sanoin, ettei Jeesus tule auttamaan minua, enkä usko Häneen, koska Hän ei auttanut ja koskettanut minua aiemmin-

kaan, vaikka etsin Häntä niin paljon. Tun-sin kuitenkin näissä ihmisissä rakkautta, ja annoin heidän rukoilla puolestani. – Seuraavana päivänä menin kotona pol-villeni ja sanoin Jeesukselle, että rukoilen Häntä viimeisen kerran. Pyysin Häntä näyttämään minulle valon tai puhumaan minulle niin, että voisin uskoa Häneen. Mitään ei tapahtunut, mutta siinä hetkessä Hän täytti rikkinäisen sydämeni rakkau-della. Sanoin, että ”okei, Jeesus, minä uskon sinua”. Siitä asti olen seurannut Häntä.

Uskoontulon myötä Kosrat pääsi kerralla vapaaksi huumeista. – Mikään ohjelma ei auttanut. Vain Jeesuksen Kristuksen voima armahti minut kerralla. – Olen nykyään melkein joka päivä kadul-la ja kerron, että Jeesus on olemassa ja kan-nattaa ottaa Hänet vastaan ja seurata Häntä. Jeesus on silta Jumalan luokse. Maailma on paljon hienompi paikka nyt kun seuraan Jeesusta.

JEESUS VAPAUTTI PÄIHTEISTÄ KERRALLATEKSTI JA KUVA: NETMISSION.FI

8 UY 3/2014

Tero Ojasalo kertoo oman hengellisen työkutsunsa tapahtuneen eräällä nuorten pääsiäisleirillä, jolloin hän halusi antaa elämänsä kokonaan Jumalan käsiin. Täs-sä oli lähtökohta ja sitten tuli halu lähteä opiskelemaan raamattukouluun.

Raamattukoulun päätyttyä Jumala avasi oven Venäjälle vuonna 1998. Seuraavat kaksi vuotta kokoaikaisena työpaikkana siellä oli raamattukoulu ja sen moninaiset tehtävät. Sai olla sekä opettajana, dekaa-nina että varainhoitajana. Sieltä sai eväitä tuleviin tehtäviin, kun joutui syventy-mään opetukseen ja julistukseen. Venä-läiset hakevat lempeitä ja lujia johtajia ja myös johtajuudesta oppi paljon. Sama-ten kansainvälisyys tuli tutuksi. Silmät avautuivat näkemään sitä rikkautta, mitä ihmisten erilaisuudessa on, vaikka on siinä omat haasteensakin. Parin vuoden jälkeen rinnalle tuli seurakuntatyö Kiteellä. Kansainvälisestä työkokemuksesta Venäjällä oli apua Ki-teellä, jonka 140 uskovan seurakunnassa oli nelisenkymmentä romaania ja jonkin verran venäläisiä.

Eskilstunaan Eskilstunaan tulemisessa Ojasalot olivat kokeneet selkeää johdatusta. Jumala oli puhunut heille, että he tulisivat lähte-mään ulkomaille. Siinä vaiheessa he luulivat, että he olisivat lähdössä Israeliin.

Olivathan he lähetyskurssilla valmistau-tuneet lähetystyöhön Israeliin. Tero kertoo, että ovet Israeliin eivät avautuneet ja kun heitä oli pyydetty Eskilstunaan, Jumala vahvisti heille, että se oli Hänen suunnitelmissaan. Katja-vaimo oli nähnyt unen, jossa hän puhui puhelimessa äitinsä kanssa, joka kyseli, mitä ihmettä heidän perheensä tekee Ruotsissa? Katja oli unessa nähnyt myös itsensä ja poikansa Jeremiaksen kulkevan rautatiealikäytävän kautta, joka sitten täällä osoittautui siksi alikäytäväksi, jonka kautta he kulkevat kirkon ja kodin väliä. Ojasaloilla on periaatteena, etteivät he koskaan lähde, ellei molemmilla puo-lisoilla ole varmuutta muutosta.

- Minulla on paimen-opettajan kutsu ja haluan viedä seurakuntaa eteenpäin. Tahdon julistaa sitä, mitä Jumala laskee sydämelleni. Haluan myös todistaa ja nähdä ihmisten pelastuvan, Tero toteaa.

Seurakuntaelämän haasteet Jo tullessaan Tero koki, että Jumala oli puhunut hänelle seurakuntaelämän päi-vittämisestä 2000-luvulle. Tämä päivittä-minen koskisi tämän ajan nuoria, lapsia ja lapsiperheitä. - Seurakunnassa tulee olla perheyhteys – avoimuuden, rakkauden ja suvaitsevai-suuden ilmapiiri. Tähän päivittämiseen voisi ehkä myös kuulua kansainvälisyy-

den löytäminen. - Jos tahdomme olla tarvittava seura-kunta, meidän on mietittävä millä tavalla ja millä kielellä pitäisi toimia? Mihin ohjata ruotsinkieliset? Mikä on kansain-välisyyden haaste seurakunnalle? - Nuoren sukupolven nousu vastuuseen ja uusien johtajien löytäminen ja kou-luttaminen on ollut yksi avainkysymyk-sistä. Seurakunnaan nuorille on pidetty johtajuuskoulutusta ja heille on pyritty jakamaan vastuuta. Lisäksi Tero kertoo aina pyrkineensä rohkaisemaan nuoria ja jakamaan heille sitä, mitä itse on Jumalal-ta saanut.

Tulevaisuuden unelmia Jumala kansansa keskellä synnyttää aitoa yhteyttä, itsen, elämän kipujen ja surujen jakamista. Nuoretkin tulevat seurakuntaan, kun olemme aitoja, kun ei tarvitse esittää mitään. Jos tällaista aitoutta ei löydy seu-rakunnasta, nuoret etsivät sitä muualta. Meillä siirtolaisseurakuntana on tietysti myös kielikysymys ja pitää miettiä yhteis-työtä ruotsalaisen ryhmän kanssa. Näyt-tää kuitenkin siltä, että nuoren sukupol-ven identiteetti ja kulttuuri on enemmän ruotsalainen kuin suomalainen. Haluan nähdä seurakunnan nousevan sellaiseen yhteyteen, joka oikeasti vaikut-taa kaupungin elämässä. Seurakunnan tulee olla yhteisö, jossa kynnys on matala,

TEKSTI: RITVA KANKKUNEN KUVA: KEIJO HEIKKINEN

TERO JA KATJA MIKKELIIN

9 UY 3/2014

EI SE NIIN KONSTIKAS JUTTU OLE!

A.

B.

C.

Aloita tunnustamalla, että tarvitset Jeesusta. Tee parannus kääntymällä tietoisesti pois pahasta, kadu pahoja tekojasi. Usko, että Jeesus kuoli puoles-tasi ristillä ja nousi kuolleista. Kutsu rukouksessa Jeesusta tulemaan elämäsi Herraksi.

Raamattu sanoo: ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, ettäJumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastu-va”. (Paavalin kirje roomalaisille 10:9) Rukous. Voit tehdä tästä oman rukouksesi: ”Juma-la. Tiedän, että olen poikennut tahdostasi ja tarvitsen anteeksiantamustasi. Uskon, että annoit Jeesuksen kuolemaan puolestani. Tahdon kääntyä pois synneis-täni. Kutsun nyt Sinut sydämeeni ja elämääni. Luotan ja uskon Sinuun ja tahdon ottaa Sinut vastaan Herra-na ja Vapahtajana. Jeesuksen nimessä, aamen.”

Tässä on uuden elämän alku. Jotta voisit syventää yhteyttäsi Jeesukseen, tee näin: Lue Raamattuasi päivittäin, jotta oppisit tun-temaan Kristuksen. Aloita Uudesta testamentista, erityisen selvänä pelastussanoman sisältö tulee esiin Johanneksen evankeliumissa. Keskustele Jumalan kanssa rukouksessa. Ota yhteyttä yhteen tai useampaan uskovaiseen, joiden kanssa voit rukoilla ja joille voit kertoa edistys-askeleistasi ja epäonnistumisistasi. Lue Raamatusta kasteen merkityksestä (esimerkik-si Markus 16:16, Apostolien teot 2:38, Kirje roomalai-sille 6:1-6). Osallistu jumalanpalveluksiin ja palvo Jumalaa muiden kristittyjen kanssa. Yhteinen usko rakentaaja virkistää. Anna uuden elämän sisällön, rakkauden ja huo-lenpidon säteillä myös toisiin ihmisiin sanoissa jateoissa. Kerro Jeesuksesta muillekin.

Uskoontuleminen ei ole oikeastaan vaikea asia. Tar-vitaan vain kaipaus ja halu löytää Jeesus. Seuraavas-sa muutama yksinkertainen vihje miten uusi elämä voi lähteä liikkeelle. Tsemppiä uudelle elämälle!

niin että ihmiset uskaltavat tulla sellaisina kuin ovat, eksyneinä ja syyllisinä samoin kuin yhteisö, jossa he vähitellen voivat kokea parantumista. Jumalan armon ja rakastamisen kautta meistä pitäisi tulla enemmän ihmisiä, jotka hyväksyvät heik-koudet ja kivut itsessään ja toisissaan.

Mitä Ruotsin aika sinulle antoi? Sain paljon uusia työkaluja hengelliseen työhön. Opin työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa, sillä väki täällä koostuu eri puolilta Suomea tulleista ihmisistä. Myös Pyhän Hengen roolin olen ym-märtänyt kirkkaammin. Seurakunnan työntekijänä eivät omat yritykset riitä, vaan on kaikessa työssä turvauduttava Pyhän Hengen apuun. Hengellisen työn yliluonnollinen aspekti on tullut enem-män esille. Mitä täällä olen nähnyt, siitä Kiteellä kipuilin.

Kentän haasteet? Suurin haaste lienee seurakunnan päivittäminen tähän aikaan. Tarvitaan uudenlaista toimintakulttuuria, uusia malleja ja tapoja Jumalan sanan totuudes-ta tinkimättä, kansainvälisyyttä, ulospäin suuntautumista, rohkeampaa kapulan siirtoa nuorelle sukupolvelle.

Millaisin mielin Mikkeliin? Lähdemme kiitollisin ja rauhallisin mielin. Viemme mennessämme hyviä muistoja, hyviä työkaluja. Tiedän, mitä voin tehdä. Samat ongelmat ovat myös siellä. Ihmisten on vaikea lähteä ulos-päin.  Aika täällä Eskilstunassa on monin tavoin muuttanut elämääni. Ajatteluni on yksinkertaistunut ja ymmärrän ydin-työn paremmin. Näen Jumalan armon, joka kantaa. Ihminen aivoittelee, Jumala ohjaa. Olen nähnyt syvemmin oman raa-dollisuuteni ja tullut riippuvaisemmaksi Jumalan armosta. Olen myös nähnyt, miten tärkeä Jumalan seurakunta on jokaiselle uskovalle. Seurakunnan kautta Jumala välittää armoaan ja rakkauttaan.

Haluan kiittää Taivaan Isää, kaikkia työtovereita ja seurakuntalaisia, rakkaita siskoja ja veljiä. Olen kokenut, että uskovien tuki ja rukous on kantanut. On ollut ilo tehdä työtä yhdessä tämän kentän kanssa. Lippu korkealle - Jumala on kanssamme - tehdään työtä uskollisesti loppuun asti.

10 UY 3/2014

AJA

NKO

HTA

ISTA

JUMALALLE

TEKSTI: TIMO HAKKARAINEN KUVA: PIXABAY

JA IHMISILLE

Lueskelin lomalla ollessani tanskalaisen kirjailijan Carsten Jensenin laajaa huo-miota herättäneen kirjaa ”Me hukku-neet”. Sen ilmestyessä Tanskassa vuonna 2006, teos äänestettiin maan parhaaksi viimeisten 25 vuoden aikana julkaistuk-si kirjaksi. Luin sen läpi jo viisi vuotta sitten, mutta jostain syystä olen palannut takaisin sen ääreen.

Monen värikkään henkilöhahmon jou-kosta olen ihastunut merimiesleskeen, Anna Egidiaan. Hän on menettänyt perheensä kaikki miesjäsenet merten sy-

vyyksiin. Kahdeksasta lapsesta poikia oli seitsemän ja jokainen heistä 14-vuotiaak-si päästyään otti pestin laivaan. Kukaan heistä ei selviytynyt 1800-luvun purjelai-vakautena hengissä. Pienessä Marstalin satamakaupungissa tämä Jeesusta rakas-tava leski pohtii nyt jo iäkkääksi tultuaan elämänsä merkitystä.

”Haluan mielelläni tuntea itseni hyödyl-liseksi. En usko, että jaksaisin elää, ellen tuntisi itseäni hyödylliseksi. Kun on elänyt liian kauan eikä silti voi kuollakaan, on löydettävä syitä elää edelleen. On siis

käynyt hyödyttömäksi, hyvä on. Mutta hyödyttömäksi ainoastaan omasta mie-lestään. Aina on joku joka tarvitsee juuri meitä. On vain löydettävä tie tarvitsevan luokse.”

Sinua tarvitaan! Tunnemmeko me itsemme hyödylli-siksi? Epäonnistumiset, lankeemukset, väsymys, turhautuminen voivat olla syitä siihen, että elämisen ilo katoaa ja sen myötä myös ajatus siitä että voisi olla hyödyksi. Filemonin kirjeessä, 8 ja 9, on seu-

HYÖDYKSI

11 UY 3/2014

raavanlainen maininta: ”Pyydän sinua poikani puolesta, jonka kahleissani synny-tin, Onesimoksen puolesta. Ennen sinulle hyödyttömän, mutta nyt hyödyllisen sekä sinulle että minulle.”

Seurakunta tarvitsee onesimokseja, NYT hyödyllisiä ihmisiä. Joillakuilla hyödylli-syyden aika voi olla peittynyt menneitten vuosien pölyyn, joillakuilla se on jäänyt ajatuksen tasolle, mutta jota ei ole vielä koskaan toteutettu. Onesimokset ovat miehiä ja naisia, joiden elämä on saanut uuden suunnan, jolloin Jumalan valta-kunnan työ tulee rakkaaksi ja he ovat ”nyt hyödyllisiä” jatkuvasti. Onesimos oli orja, joka karkasi isän-tänsä Filemonin luota. Houkuttelevana koittanut vapaus vei hänet kuitenkin väärille teille, joka johti hänet lopulta vankityrmään. Velvoittavasta etunimes-tään huolimatta, Onesimoksen elämä oli hukkunut hyödyttömyyden sumuun.

Pysyä hyödyllisenä Ruotsinsuomalainen helluntaityö on ollut suureksi siunaukseksi vuosien saatossa. Niin täällä uudessa kotimaas-samme kuin lähetyskentilläkin. Mutta hyödylliseksi tuleminen ja siinä pysymi-nen ei ole mikään automaatio. Hyödylli-syyden valmiutta on syytä tarkkailla niin seurakunnissa kuin yksilötasollakin. Se voidaan kadottaa vanhenemisen myötä, mutta syytä arviointiin on nuoremmil-lakin.

Keski-ikämme Ruotsin suomalaisten helluntailaisten parissa on verrattain kor-kea. Suurin osa meistä lukeutuu siihen joukkoon, jonka menneisyys on pidempi kuin tulevaisuus. Aktiivityöelämä on jo takanapäin, tai ainakin sinettiä vailla. Voidaanko tässä elämänvaiheessa kadottaa hyödyllisenä pysymisen halu? Anna Egidia näki tämän vaaran.

Kysymys on siitä, oivallammeko me, että

kaipaavia ihmisiä on jatkuvasti ympäril-lämme? Avun tarpeessa olevat ihmiset tai asiat eivät kylläkään välttämättä ole samannä-köisiä kuin pari vuosikymmentä sitten. Siinä on suuri haaste. Pystymmekö sopeutumaan tämän päivän hengellisen kentän haasteisiin? Jos pyhäkoulua ei enää pidetä suoma-laisen ryhmän toimesta, eikä suomea puhuvia lapsia enää ole lähettyvillä, tarkoittaako se sitä, että oma osuutemme on valmis? Olemmeko jääneet kiinni ajatukseen että me olemme ”ruotsinsuomalaisia ja siksi jäämmekin”? Ruotsinkielinen työ on ruotsalaisten vastuulla.

Onko niin, että me asetamme riman vää-rään korkeuteen ja kohtaan? Jos kielitaito ei omasta mielestämme täytä sitä vaati-mustasoa minkä me asetamme, onko se loppujen lopuksi kaikkien mielestä oikea kriteeri jättää tekemättä sitä työtä mille sydän on palanut? Oma mielipiteemme voi olla, että olem-me tehneet osuutemme valmiiksi mutta onkohan Jumala samaa mieltä ja ympäril-lä olevat ihmiset? Kaarina-niminen henkilö jäi aktiivilap-sityöstä pois vuosia sitten. Mutta hänen sydämensä palaa lasten puolesta edel-leenkin. Nyt hän on avannut asuntonsa oven naapurustossa asuville lapsille, jotka tulevat hänen luokseen viikoittain ja saavat kuulla Jeesuksesta. Voimat eivät enää riittäneet lähteä ru-koushuoneelle ja osallistua leiritapahtu-miin, mutta työtä oli silti tarjolla. Kaarina halusi edelleen olla hyödyksi, ja tämä asenne avasi hänen silmänsä näkemään että avun tarpeessa olevat ihmiset olivat-kin ihan hänen lähipiirissään.

Mammonan vaarat Hyödyllisyys-ajatus voi peittyä ajallisen menestyksen hämärään. Tämä vaara vaanii myös meitä ruotsinsuomalaisia, edustamme sitten mitä ikäryhmää tahan-

sa. Ajatukset siitä, että ”pitäisi olla lisää sitä ja tätä” valtaa helposti mielemme. Kontrolloimaton maallisen hamuaminen ei käy yhteen hengellisen hyötyajatte-lun kanssa. Vapahtajamme sanoi tämän selvästi: ”Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”

Ei uuden auton hankkiminen ole kiellet-tyä kristityltä. Eikä säästäminen pankkiti-lille. Mutta jos ajallisen elämän tärkeys ei tyydy sille varattuun osaan vaan se pyrkii uskovan elämässä isännän asemaan, Ju-malan valtakunnan hyötyajattelu joutuu auttamattomasti väistymään. Jumala on tarkoittanut meidät kaikki niitten lahjojen mukaiseen elämään, joilla hän on varustanut meitä. Jeesuskaan ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan.

Jäsenenä Kristuksen ruumiissa Raamattu sanoo selvästi, että seurakunta on Kristuksen ruumis ja sen jäseniä me olemme. Jäsenyys voi tuoda ajatuksiimme erilaisia painotuksia. On huono asia, jos jäsenyys on meille vain sitä, että kuulum-me helluntaiseurakuntaan. Kun Raamattu puhuu jäsenyydestä, se muistuttaa siitä, että Jumala on asettanut jokaisen meistä Kristuksen ruumiiseen niin kuin hän tahtoo. Tällainen jäsenyys puhuu toimivuudesta, ei asemasta.

Onko ruumiissa yhtään jäsentä, jolla ei ole virkaa? Umpisuolikaan, niin haital-linen kuin se voikin olla tulehduttuaan, ei ole tarpeeton. Varsinkin kasvuiässä se kehittää elintärkeää immuniteettisuojaa ihmiselle. Elämä on liian kallisarvoinen, jotta me antaisimme sen valua käsistämme ilman, että voimme olla hyödyksi Jumalalle. Aina on niitä, jotka tarvitsevat meitä, on vain löydettävä tie näiden ihmisten luo.

ONESIMOKSET OVAT MIEHIÄ JA NAISIA, JOIDEN ELÄMÄ ON SAA-NUT UUDEN SUUNNAN, JOLLOIN JUMALAN VALTAKUNNAN TYÖ TULEE RAKKAAKSI JA HE OVAT ”NYT HYÖDYLLISIÄ” JATKUVASTI.

>>

>>RAULI

LEH

TOSE

NKolumni

12 UY 3/2014

Rauli Lehtonen on lähetysjärjestö ”Ljus i Österin” lähetyssihteeri ja myös Ruotsin helluntaiherätyk-sen Euroaasia-valiokunnan puheenjohtajarauli.lehtonen@gmail.com

Isäni toimi pyhäkoulun opettajana Nokialla ja näin pääsin kuulemma jo kaksivuotiaasta asti hänen kanssaan säännöllisesti pyhäkouluun. Silloin oli tapana, että oppilaille annettiin Raama-tusta muistolause, joka piti opetella ulkoa aina seuraavaksi sunnuntaiksi. Vaikken vielä osannut lukea, rupesin jo ennen kouluikää pänttäämään muistolauseita päähäni ja näin uskoin myös vanhempie-ni ilahtuneen ja ehkä jopa kokeneen siitä jonkinlaista mielihyvää.

Kun muutimme Ruotsiin, sain ruotsalai-sesta pyhäkoulusta joka sunnuntai lehden kotiimme luettavaksi ja sen viimeiseltä sivulta löytyivät myös nuo muistolauseet, joita sitten seuraavana pyhänä tentattiin oppilailta … Muistaakseni oppilaat, jotka osasivat ne ulkoa, saivat erilaisia ansio-merkkejä ja joskus jopa erityisiä lahjoja kotiin vietäväksi.

Käytyäni ruotsalaista pyhäkoulua kah-

deksan vuoden ajan, minulle annettiin oma ruotsinkielinen Raamattu lahjaksi pyhäkoulun päättäjäisjuhlissa. Lukuisia vuosia se on ollut kirjahyllyni kunniapai-kalla.

Monet näistä lapsuudessani opetelluista muistolauseista palautuvat vielä vanha-nakin mieleeni uskomattomalla tavalla, mutta suuri osa niistä on valitettavasti kuitenkin unohtunut.

Unohtuneet ovat myös perinteet opetel-la Jumalan Sanaa ulkoa. Ei opeteta enää Ruotsin koulujen ala-asteella oppilaille virsiä ulkoa, ei pyhäkouluissa Raamat-tua, jos niitä vaikkapa vielä jossain päin Ruotsia järjestetään.

Yksi Venäjän 1960-luvun kuuluisim-mista kirjailijoista – Andrej Sinjavskij – kirjoitti muistelmissaan, miten hän joutui toisinajattelijana Siperian vankilei-rille moneksi vuodeksi. Jo ensimmäisinä

viikkoina hän tapasi uskovia, jotka ystä-vällisesti pyysivät häntä Ilmestyskirjan salaiseen lukutuokioon. Se järjestettiin vankileirin lämmityskeskuksen kellarissa, jossa uskovat istuivat kynttilänvalossa kyyryssä ja polvillaan.

Pian eräs vangeista nousi seisomaan ja rupesi lukemaan Ilmestyskirjan ensim-mäistä lukua. Hänellä ei kuitenkaan ollut kirjaa, eikä käsin kirjoitettuja liuskoja, vaan hän luki sitä ulkomuistista samalla kuin muut kuuntelivat hyvin tarkkaavai-sina.

Hänen päätettyään toinen vangeista nousi seisomaan ja luki Ilmestyskirjan toisen luvun, seuraava kolmannen ja nel-jäs neljännen ja niin edelleen. Kirjailija kertoi myös miten jotkut luvut jouduttiin hyppäämään yli, koska niiden osaajat eivät jostain syystä olleet paikalla. Andrej Sinjavskij ymmärsi, että kristityt olivat opetelleet Pyhien kirjoitusten kaik-

OSAAMMEKORAAMATTUA ULKOA?

ki tärkeimmät jakeet ulkoa, etteivät ne unohtuisi, kun kaikki Raamatut ja Uudet testamentit oli takavarikoitu ja tuhottu. Niitä ei yksinkertaisesti ollut enää missään saatavilla!

Meidän aikanamme Jumalan Sanan tunteminen käy yhä harvinaisemmak-si. Raamattuja painetaan ja myydään yhä vähemmän. Sen alkutekstejä vää-ristellään ja jos jolloin sattuu olemaan Raamattu, sitä ei lueta.

Jopa niin sanotut kristilliset lehdet saattavat ottaa kantaa hengellisiin asioihin Raamatun opetuksen vastai-sesti. Useimmiten koska kirjoituksia ei tunneta. Yhä useimmin vedotaan vain maallisiin auktoriteetteihin ja ylei-seen mielipiteeseen. Jumalan Sanan opetukset ovat käyneet vieraiksi. Jopa erään Ruotsin virallisen raamattukou-lun oppilas valitti hiljattain Dagenin lehdillä sitä, kun koulussa ei luettua

ollenkaan Raamattua, vaan kaikenlai-sia muita kirjoja …

Miten on meidän laitamme? Luem-meko me säännöllisesti Raamattua? Osaammeko me sen tärkeimmät luvut ulkoa? Olemmeko paikalla ja välitämme vakaumuksemme Sanan mukaisesti silloin kun ”lukutuokioita järjestetään”?

Ellemme ole perillä jumalallisista totuuksista, olisi ehkä aika kaivaa isoisän tai isoäidin vanha Raamattu esille ja ruveta opettelemaan sen jakei-ta ulkoa. Saattaa nimittäin vielä tulla aika, jolloin meidänkin maassamme Jumalan Sana käy harvinaiseksi, aivan niin kuin monissa aikamme valtioissa jo on tapahtunut – eikä uusia välttä-mättä enää paineta – kuten esimerkik-si Uzbekistanissa, Pohjois-Koreassa tai Turkmenistanissa.

SAATTAA NIMITTÄIN VIELÄ TULLA AIKA, JOLLOIN MEIDÄNKIN MAASSAMME JUMALAN SANA KÄY HARVINAISEKSI

>>

13 UY 3/2014

KAIROSKURSSITUKHOLMASSA

JUMALA, SEURAKUNTA JA MAAILMA

7.-9.11/13.-16.11.2014Paikka: Finska Filadelfia

. . .

Ilmoittautuminenja lisäinfo:

MIKA KOSONEN076-307 77 39

mika.kosonen@gmail.com

RAIJA LAGER070-376 03 56

raija.lager@yahoo.se

. . .

Hinta:

800 kr. Etukäteismaksu400 kr Josef Missio Sverigen

tilille: BG: 5686-7401 merkinnällä Kairos ja oma nimi. Olet ilmoittautunut

kursille kun etukäteismaksu on maksettu.

Viimeinen ilmoittautumis-

päivä 31/10

. . .

www.kairoskurssi.fi

14 UY 3/2014

Freelance-muusikko Päivi Ollikainen, alias Ida Elina, kuuli Jumalasta jo lapse-na. Kristityn perheen tyttö oli pienestä pitäen aktiivisesti mukana seurakun-nan toiminnassa ja kävi muun muassa pyhäkoulussa ja leireillä.

– Jostain syystä minulle ei ollut kui-tenkaan ihan selvää, mitä tarkoittaa olla uskossa, ja mitä on Jeesuksen seuraaminen. Se kiteytyi siihen, etten luottanut Jumalaan.Jumala-suhde koki mullistuksen kun kanteleensoittoa Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Päivi meni muutama vuosi sitten oppilasvaihtoon Japaniin. Hä-nellä oli niin kova into päästä maahan, ettei hänelle tullut mieleen ottaa selvää opiskelupaikasta – saati opiskella kieltä.

Pian Japaniin muuton jälkeen Päivi huomasi olevansa täysin ulkopuoli-nen kaikesta. Hän oli koulunsa ainoa vaihto-oppilas eikä kukaan puhunut juurikaan englantia.

– Koin, että olen ihan väärässä paikas-sa. Kyselin Jumalalta, miten Hän on tuonut minut Japaniin. Ajattelin, että Hän on tehnyt virheen.

Päivi joutui pyytämään paljon apua Jumalalta, koska ei tiennyt, miten voisi pärjätä arkielämässä. Tämän seurauk-sena hän alkoi ymmärtää, mistä Jee-

JUMALA ILMESTYI

TEKSTI JA KUVA: NETMISSION.FI

JAPANISSA

sukseen uskomisessa ja luottamisessa on kysymys.

Ainoastaan arki ei tuonut haasteita. Omat taistelunsa aiheutti ammatinva-lintakysymys. Päivillä oli ollut aiemmin kova halu tehdä musiikkia, mutta hän koki ajautuneensa umpikujaan.

– Sanoin Jumalalle ennen Japaniin lähtöä, että jatkan soittamista vain, jos jokin asia muuttuu Japanissa, tai sitten lopetan soittamisen.

– Halusin tehdä musiikkia, ja erityisesti sellaista, jolla on merkitystä, eli gos-pelia. Minusta tuntui kuitenkin, ettei minulla ole kykyjä, että en osaa, etten ole tarpeeksi hyvä.

Päivi meni Japanissa mukaan kan-sainväliseen seurakuntaan, jossa hän törmäsi ammattimuusikoihin. Kolle-goiden rohkaisevat sanat olivat kään-teentekeviä Päivin elämässä.

– Ihmettelin, miksi vieraat ihmiset ha-lusivat auttaa minua. Sitten ymmärsin, että Jumala puuttui haaveeseeni ja antoi ympärilleni ihmisiä, jotka rohkaisivat menemään eteenpäin.

– Japanissa kokemani muutokset vaikuttavat tähän päivään. Siksi saan toimia nykyään muusikkona.

15 UY 3/2014

Kun vertaan omaa nuoruuden aikaani suhteessa tähän päivään, on selkeästi havaittavissa muutos. Minun ikäpolveni on saanut pääosin hyvin kurinalaista kasvatusta, mutta poikkeuksia aina löytyy jokaisesta sukupolvesta. Pääosin kristilli-set arvot olivat tuolloin näkyvästi esillä.

Puhuttaessa Raamatun linjasta siellä on selkeästi opetettu suuntaviivat, kuinka elää kristillistä elämää. Raamatun Sanan mukainen elämä on kokonaisvaltaisesti parasta, vaikka se ei aina ole meidän mielestä helpointa elämisen muotoa. Kun puhutaan lihan mielen mukaisesta vaelluksesta ja Hengen johtamasta tiestä, ne ovat aina toisiaan vastaan.

Jeesus opetti rakastamaan. Itsekeskeinen ihminen ei kykene siihen, koska hänellä on tavoitteena aina saada itseään näky-västi esille. Hengellinen tehtävä on aina yhteistyötä. Kukaan meistä ei voi ottaa hyötyä siitä itselleen vaan kiitos siitä tulee kerran taivaassa Herralta. ”Rakkaus ei etsi omaansa”, sanoo 1.Kor. 13.

Kun laittomuus pääsee valtaan, se kyl-mentää rakkauden. Tämän seurauksena hyödyn tavoittelu vie jopa siihen, että suositaan avoliittoja niin nuorten kuin eläkeläistenkin keskuudessa. Hyöty-yh-teiskunnan käytäntö antaa mallin siihen. Ihmisten elämä kiristetään niin lujalle, ettei meinaa olla mahdollisuuksia elää normaalia elämää. Tässä tilanteessa on

vain turvattava yksin Häneen, jolta apu tulee. Käytännössä sosiaalinen apu on hyvä turva, mutta todellisin turvamme on Jumalassa.

Nykyajalle on hyvin näkyvää Juma-laa kunnioittavan pelon katoaminen. Ihmiset eivät enää kunnioita Jumalan sanan ilmoituksia. Tieto on lisääntynyt ja ikäänkuin antanut laajempaa toimin-tavaltaa sen myötä, kuinka rohkeasti on uskallettu tulkita Jumalan Sanaa. Kuiten-kin kaikessa tässä tulee ottaa huomioon Pyhän Hengen osuus valottaessaan meille Sanan totuuksia.

”Tieto paisuttaa, mutta Rakkaus rakentaa”. Uskovilla tulee olla selkeä kontrolli siitä mitä katselee ja kuuntelee. Onko tämän päivän seksuaalisesti poikkeavien kaapis-ta ulostuleminen uskovienkin hyväksyt-tävä, kun yhteiskunta rummuttaa siitä ja osa kirkkokuntiakin ovat suosiollisia tätä suuntausta kohtaan? Pidetään Raamatun linja! Snl.15:33 ”Herran pelko on viisauden koulu, kun-nian tie käy nöyryyden kautta.”

Kuri on ollut kautta historian Jumalan kasvatusmenetelmä oikeaan suuntaan. Efesolaiskirje 6:4 antaa hyvän ohjeen miten isien tulee kasvattaa lapsiaan. Tässä on hyvä hengellinen sekä ajallinen kuva. Lapsiin kylvetty rauhan siemen tuot-taa ajallaan sadon. Kun monissa maissa

lietsotaan vihaa ja sotaa jo pieniin lapsiin. Tuloksena on väkivaltaisuus. Herran tah-don mukainen kasvatus ja ojentaminen ovat hyvän suunnan takuita. Kristilliset arvot ovat paras perintö siitäkin huoli-matta, vaikka jokaisella on oma valinnan vapaus tämän nykyisen moniharrasteisen yhteiskunnan keskellä.

Ihmettelen tänä aikana, miten vähän ollaan halukkaita enää käyttämään seurakuntakuria. Mieluummin katsellaan läpi sormien kuin sovellettaisiin jotakin parantavaa kuritustoimenpidettä.

Vieläkö tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä? Sana on muuttumaton! Vaikka taivas ja maa katoavat, ”minun sanani eivät koskaan katoa” !

Kristityt, eläkää Jumalan Sanan pohjalla. Silloin myöskin siunaukset, sen mukaise-na tulevat. Älkäämme ammentako kaikis-ta lähteistä, vaan yksin sieltä, mistä tulee elävä, kirkas vesi! Miksi rukoilet sitä toisten muuttumista, kun sinun itsesi tulee muuttua. Parannus lähtee aina minusta. Roomalaiskirje 12:2: ”Älkäämme mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä” Meillä on vielä mahdollisuudet. Jeesus sanoo: ”Oppikaa minusta!”.

TEKSTI: HEIKKI VIRTANEN KUVA: PIXABAY

KRISTILLISET ARVOT KUNNIAAN

ELÄ

MÄ

NK

ERTO

MU

S

16 UY 3/2014

TEKSTI: TIMO HAKKARAINEN KUVAT: SIRPA HAKKARAINEN JA JOHANNES EKMAN

Pekka Korpela tuli tutuksi ruotsinsuomalaisessa hengellisessä toiminnassa vuosikymme-nen taitteessa toimineesta kentän raamattukoulusta. Pekka vastasi raamattukoulun reh-torina sen suunnittelusta ja sisällöstä. Viitisenkymmentä opiskelijaa kävi kahden kurssin

aikana Tukholman Finska Filadelfian tiloissa pidetyssä opinahjossa.

PEKKA KORPELAPERHEENISÄNÄ

17 UY 3/2014

18 UY 3/2014

puheet siistiytyvät kummasti, kun he ta-paavat minua. Ja kyllä välillä pääsee ihan hyviin hengellisiin keskusteluihin heidän kanssaan.

Kärsin jo raamattukouluajan loppu-vaiheessa pahoista selkävaivoista ja ne aiheuttivat suuria ongelmia rakennustyö-maalla. Olin fyysisesti huonossa kunnos-sa ja aivan loppu, kun työpäivä päättyi. Mutta pikku hiljaa homma alkoi jälleen toimia, Pekka muistelee.

Perheenisäksi jälleenPekka on reilu vuosi sitten sivuuttanut viidenkympin rajapyykin ja elämä alkoi ikään kuin uudestaan perhe-elämän osalta. Naimisiin Pekka ja Sanna meni-vät piakkoin kymmenen vuotta sitten ja pitkän pohdinnan jälkeen perheeseen tuli

vilskettä ja vipinää Samuelin ja Lukaksen toimesta.

Olin aika vastahakoinen aloittaa las-ten hankinnan uudelleen, mutta kun huomasin kuinka Sanna kaipasi yhteisiä lapsia, ajattelin mielessäni, että jos Sanna kieltäisi minulta jotakin sellaista mitä välttämättä haluaisin, en tietenkään olisi iloinen siitä. Niinpä sitä vaan päädyttiin perheenisän rooliin tässä ”vanhalla” iällä.En ole kuitenkaan katunut tätä yhteistä päätöstämme. Lapset ovat tuoneet ää-rettömän paljon iloa perhe-elämäämme. Emme ole halunneet lapsia laittaa päi-väkotiin, vaan vaikka häviämme rahassa Sannan ollessa kotona poikien kanssa, haluamme antaa heille niin turvallisen kasvuympäristön kuin mahdollista ja paljon aikaa heille.

ELÄ

MÄ

NK

ERTO

MU

S

Mitä Pekalle kuuluu tänään?Asumme Sanna-vaimon ja kolmen lapsen kanssa täällä Upplands Väsbyssä. Rosa on 15-vuotias, Samuel kolme vuotias ja Lu-kas on vuoden ja kahdeksan kuukautta.Päivät sujuvat pienen rakennusfirman palveluksessa pääasiassa Uppsalassa, jossa työkohtein ovat omakotitalot, kyl-pyhuoneremontit, kattotöitä jne. Töitä on tällä alalla riittänyt hyvin, viime joulun aikaan ollutta parin kuukauden taukoa lukuun ottamatta.

Kyllähän se on myönnettävä, että melkoisesta pumpulista sitä taas hy-pättiin normaalielämään, kun työt vaihtuivat. Mielenkiintoista nähdä, että vaikka rakennusmiesten parissa on ihan toisenlainen kielenkäyttö ja henki kuin hengellisessä toiminnassa, miesten

Healing-Room-toimintaa myös, jossa olen mukana.

Rosalla on myös voimakas sääli ja rak-kaus lähimmäisiä kohtaan. Rosan käsi ei sulkeudu kerjäläisiltä. – Ennen olin mukana ylistyslauluissa, mutta nyt on evankeliointi tullut tärkeäk-si. Kerron Jeesuksesta niille, joille koen Jumalan haluavan puhua, Rosa kertoo. Äiti-Sanna lisää tähän, että ”monta kertaa Rosa on mennyt romaneiden luo ja sanonut heille: ”Jeesus rakastaa sinua” ja antaa heille samalla jotain rahaa”.

Vaikka Pekan päivät kuluvat rakentajan puuhissa, näky hengellisestä työstä ei ole sammunut.

Kun raamattukouluvaihe päättyi ,

Pekka myöntää että kahden nuoremman lapsen tulo on merkinnyt paljon molem-mille vanhemmille. – Ymmärrys lapsiperheitä kohtaan on kasvanut näinä vuosina. Koen myös että isänä oleminen on pojille myös esiku-vana olemista ja rakkauden antamista. On hienoa, kun saa vielä olla jakamassa hellyyttä ja rakkautta. Yhtenä päivänä Sa-muel hihkaisi olohuoneesta: ”Isi, tule nyt tänne minun kainaloon”! Mitäpä siinä voi muuta kun keskeyttää omat touhunsa!Lasten osa ja kärsimys maailmassa kos-kettaa tänä päivänä ihan toisella tavalla kuin silloin, kun lapsia ei ollut. Tuntuu hyvältä, että voi olla jakamassa turvalli-suutta omille pienokaisille.Pekka kertoo toisestakin osasta nykyistä elämää, jota vastaan hän yritti rimpuilla. – Rosa oli pyytänyt jo pidemmän aikaa,

että ”eikö me voitais ostaa koiraa?” Minä olin kovasti vastaan kunnes kuulin Rosan rukoilevan iltarukouksessaan: ”Rakas Jeesus, käännä isin sydän..” - Enempää ei tarvittu, siihen vastarinta murtui.

Koko perheenä Herran työssäPekka iloitsee siitä, että he saavat palvella koko perheenä Herraa. Sanna liikkuu säännöllisesti Väsbyn kauppakeskukses-sa evankelioiden ja rukoillen sairaiden puolesta yhdessä ystävien kanssa.On ollut mahtavaa nähdä, kuinka ihmiset kaipaavat apua elämäänsä. Usein kuulee heidän sanovan, että ”kuinka te jaksatte välittää meistä”! Tosi harvoin kohtaa ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneet. Mutta sitäkin enemmän on niitä, jotka ovat parantuneet ja saaneet kohdata Herran. Olemme käynnistämässä täällä

19 UY 3/2014

20 UY 3/2014

purnasin Jumalalle, että siihenkö nämä hengelliset työt nyt sitten loppuivat. Jumala vastasi kuitenkin: Lepää aivan rauhassa! Eikä mennyt ollenkaan kauan aikaa, kun tehtäviä alkoi ilmaantua.Pekka on puhunut kotiseurakunnassaan Tukholmassa ja myös naapuriseura-kunnissa. Tärkeä työmuoto Pekalle on muodostunut suomenkielisestä kotiso-lusta, joka kokoontuu Upplands Väsbyssä viikoittain. Parhaimmillaan eri seurakun-tiin kuuluvia ihmisiä on ollut koolla jopa viitisenkymmentä.

Raamattukoulun merkitys Entä, onko Pekalla säilynyt yhteys raa-mattukoululaisiin jäljestäpäin?Kyllä on. Suomen laivoilla tapaa aina silloin tällöin entisiä oppilaita. On ilo tavata heitä ja he vakuuttavat, että heille jäi hyvä maku siitä ajasta. On todella hienoa nähdä, että joidenkin kohdalla

elämä muuttui kokonaan ja sai uuden suunnan. Näin ei tietenkään ole kaikkien kohdalla, mutta iloitsen niistä, joille kou-lu jätti lähtemättömän vaikutuksen. Olen monesti ajatellut sitä kuinka Jumalalalla on varaa tuhlata marjoja metsiin. Vaikka vain kymmenisen prosenttia tulee poimi-tuksi, ei Jumala ajattele, että ensi vuonna en anna niin paljon marjoja kun ihmiset eivät ole kiinnostuneita poimimaan niitä.

Samoin koen tulosten olevan tässä raa-mattukoulutyössä. Me iloitsemme niiden kanssa, jotka saivat vahvistua uskossaan ja löysivät lujan pohjan elämäänsä. Kyllä raamattukoulu täytti paikkansa.Pekka ja Sanna kokevat, että uusi vaihe on tulossa heidän elämäänsä. ”Jumala on avaamassa ihan jotain uutta”, Korpelat to-teavat yhteen ääneen. - Mutta niin kauan kun selvää osoitetta ja muutosta ei tule, pysymme paikallamme.

ELÄ

MÄ

NK

ERTO

MU

S

LASTEN OSA JA KÄRSIMYS MAAILMASSA KOSKETTAA TÄNÄ PÄIVÄNÄ IHAN TOISELLA TAVALLA KUIN SILLOIN, KUN LAPSIA EI OLLUT.

>>

Rakennustyömaan katoilta näkee kauas ja siellä touhutessa on ollut aikaa miettiä myös ruotsinsuomalaisen työn tulevai-suutta.Selvää on, että ellei uutta väkeä muuta Suomesta, suomenkielinen toiminta hilje-nee. Mutta sen ei tarvitse olla huono asia. Seurakunnan tulee kyetä sopeutumaan muutoksiin. Kaikella on oma aikansa. Telttakokoukset vetivät aikoinaan paljon kansaa ja ihmisiä tuli uskoon. Mutta nyt on muiden keinojen paikka.Ei minunkaan ole helppo sopeutua ruot-salaiseen seurakuntaelämään, mutta ajat muuttuvat ja me emme saa jäädä entiseen kiinni. En viihdy seurakunnassa missä olisi vain saattohoitoa. Kaipaan elämää ja kasvua. - Nyt meidän tulee nähdä kaikki ihmiset ympärillämme, ei vain suomalaiset, raa-mattukoulun rehtori kiteyttää ajatuksiaan tulevaisuudesta.

21 UY 3/2014

LASTEN OSA JA KÄRSIMYS MAAILMASSA KOSKETTAA TÄNÄ PÄIVÄNÄ IHAN TOISELLA TAVALLA KUIN SILLOIN, KUN LAPSIA EI OLLUT.

Laura Salminen syntyi kristittyyn perheeseen. Vanhemmat tulivat uskoon viitisen vuotta ennen Lauran syntymää. Perheessä rukoiltiin ja luettiin yhdessä Raamattua. Laura teki oman uskonratkaisunsa 9-vuotiaana Helsingin Lähetysseurakun-nan lastenleirillä. – Koin, että Pyhä Henki kosketti vah-vasti sydäntäni. Tahdoin antaa elämäni Jeesukselle. Siitä asti Jumala on johdatta-nut elämääni. Muutama vuosi sen jälkeen kävin kasteella ja liityin seurakuntaan.

Kilpaurheilu on kuulunut Lauran elä-mään 6-vuotiaasta asti. Hän kilpailee ny-kyaikaisessa viisiottelussa, johon kuuluvat kalpamiekkailu, 200 metrin vapaauinti, esteratsastus sekä 3200 metrin ampuma-juoksu. Laura voitti vuonna 2003 lajin nuorten Euroopan mestaruuden. Seuraa-va tavoite on menestyä Jumalan kunniak-si ja ihmisten parhaaksi vuoden 2016 Rio

de Janeiron kesäolympialaisissa.

Laura oli lähellä päästä kilpailemaan Lontoon olympialaisiin. – Olin ensimmäinen, joka putosi. Eräs liettualainen, jolla oli sama pistemäärä, pääsi mukaan. Putoaminen riipaisi sy-däntäni, koska olen nähnyt todella paljon vaivaa urheilun eteen lapsesta asti.

Laura pääsi mukaan Lontooseen varasi-jalle. Jos joku loukkaantuisi tai sairastuisi,

hän kilpailisi. Mutta lopulta hän palasi Suomeen pääsemättä kilpailemaan.– Se oli minulle kova paikka. Mutta kristittynä uskon, että kaikella, mitä elä-mässämme tapahtuu – oli se positiivinen juttu tai kurja juttu, joka todella koskee sydämeen – on jokin tarkoitus. Jossain vaiheessa ymmärrämme, mikä tarkoitus on ollut.– Kristityn elämä on siinä mielessä hie-noa, että vaikka tulee pettymyksiä, iloja tai suruja, niin kaiken saa viedä Herralle. Iloista saa olla kiitollinen ja ylistää Her-raa, ja surulliset asiat saa jakaa Herralle.

Lauralla on paljon unelmia: hän haluaa pärjätä urheilussa ja elää joka päivä Ju-malan suunnitelmassa.– Mistään muusta me emme voi saada yhtä suurta iloa ja riemua kuin siitä, että kuljemme Jumalan suunnitelmassa.– Ei voi muuta sanoa kuin että elämä on ”laiffii” Jeesuksen seurassa.

TEKSTI JA KUVA: NETMISSION.FI

LAURALLE ELÄMÄ ON LAIFFIIJEESUKSEN KANSSA

>> Mistään muusta me emme voi saada yhtä suurta iloa ja riemua kuin siitä, että kuljem-me Jumalan suunitel-massa!

22 UY 3/2014

yhteinen asia. Annelin tekemistä lauluis-ta erityisesti ”Leivonen” oli Tarun laulu. Seurakunnassa kuorotoiminta ja lapsityö olivat tärkeitä. Taru kävi Suomessa Raa-mattuopiston vuonna 1989. Taru opiskeli Ruotsissa myös keittiöalan ammattitut-kinnon.

Aikuisena Taru oli ennen kaikkea hengel-linen tukipilari lähipiirilleen, jonka kans-sa asioita jaettiin ja joka kantoi läheisiään esirukouksin Jumalan eteen. Hengellisis-sä periaatteissa Taru ei taipunut ajan hen-keen vaan pysyi uskollisena ”sille, minkä oli nuorena oppinut ja minkä varmaksi tiesi”. Kuuliaisuus Jumalan Sanalle ohjasi voimakkaasti ajattelua ja valintoja.

Lähetystyöstä rakas jo varhain Taru koki voimakkaasti kutsun lähe-tystyöhön jo nuorena. Intian lapsityö oli hänen sydämellään ja hän valmistautui Intiaan aktiotyöhön 90-luvun taitteessa. Jumala kuitenkin ohjasi askeleet toisin ja ensimmäiselle lähetysmatkalle lähdet-tiinkin Espanjaan 1990-1991 romanien pariin. Myös seuraavalle lähetysmatkalle 1992 lähdettiin Espanjaan, nyt oman

perheen kanssa.

Vuonna 1994 Taru lähti jälleen Espan-jaan, tällä kertaa kansainväliseen Kristus on vastaus-ryhmään. Siellä Taru tapasi tulevan puolisonsa, ranskalaisen François ”Ransu” Abellanin, joka oli myös tullut hiljattain ryhmään. He avioituivat vuon-na 1995 ja asettuivat Ranskaan asumaan. Koti-ikävä otti kuitenkin pian otteen Tarusta ja he muuttivat takaisin Ruotsiin, Eskilstunaan, lähelle Tarulle rakkaita sukulaisia.

Omat lapset , elämän rikkaus Oma perhe ja lapset olivat Tarun suuri unelma. Lapset Benjamin 1996 ja Tatiana 1997 syntyivät Ruotsissa ollessa, Daniel 2004 ja Nicolas 2006 myöhem-min Espanjassa. Äitinä Taru oli omis-tautunut lapsilleen. Jokaisella lapsella oli oma erityinen paikka äidin sydämessä ja tämä näkyi lasten kohtaamisessa ja kasva-tuksessa. Lapset saivat vankat hengelliset eväät seurata Jeesuksen jalanjälkiä. Lapset muistavat Tarun viisaana ja oikeudenmu-kaisena äitinä, joka rakasti Jeesusta ja eli itse niin kuin opetti. François koki Tarun

Taru ”Tiuhu” Abellan, os. Lehtonen syntyi Turussa vuonna 1971 Anneli os. Schwartzille ja Matti Lehtoselle. Pian perhe muutti Ruotsiin Matin työn perässä ja asettui asumaan Eskilstunaan muiden suomalaisten siirtolaisten pariin. Perheen äiti, Anneli tuli uskoon 70-luvun herätyksessä, mikä vaikutti dramaattisesti perheen elämään. Tarukaan ei voinut olla huomaamatta äidissään tapahtunut-ta muutosta ja halusi pian itsekin antaa elämänsä Jeesukselle. Koko perhe tuli us-koon ja liittyi Eskilstunan suomalaiseen helluntaiseurakuntaan.

Taru oli tarmokas tyttö niin kotona kuin seurakunnassakin. Sisarukset muistavat Tarun tomerana ja sukkelana sisarena, joka piti järjestystä ja siisteyttä yllä jo varhain. Jeesuksesta kerrottiin rohkeas-ti ja hengelliset opetukset juurtuivat puhtaaseen lapsen sydämeen. Taru kävi kasteella 11-vuotiaana ja täyttyi lapsena myös Pyhällä Hengellä. Jo lapsuudessa Jumala näytti Tarulle unia ja näkyjä sekä antoi profetioita.

Musiikki oli lapsuudessa koko perheen

LÄHETYSTYÖNTEKIJÄ TARU ABELLANIN TYÖ JÄI KESKEN

TEKSTI: TIIA LEHTONEN KUVA: TIMO PELLINEN

23 UY 3/2014

todellisena Jumalan lahjana ja siunaukse-na elämälleen. Taru oli puolisonsa rinnal-la kulkija, tuki ja apu sekä paras ystävä.

Taru oli ylpeä romanijuuristaan ja kunnioitti vanhempia, rakasti ja palveli perhettään, oli vieraanvarainen ja valmis jakamaan omastaan. Hän eli romanikult-tuuria kristityn vapaudessa. Tarulla oli suuri sydän, johon mahtuivat niin oma perhe, sukulaiset, ystävät kuin satunnai-set matkamiehetkin.

Taru oli ilmiömäinen keittiötaidoissaan ja arjen pyörityksessä. Kuusihenkisen per-heen asiat olivat aina järjestyksessä, koti siistinä, ruokaa pöydässä, talous hyvin hoidettuna. Kodin pyöritys näytti vaivat-tomalta ja Taru tuntui nauttivan jokaises-ta hetkestä suuren perheensä keskellä.

Lasten kasvaessa Taru teki hengellistä työtä yhä enemmän työparina yhdessä puolisonsa Françoisen kanssa, mikä toi syvyyttä ja rikkautta, mutta myös haasteita hengelliseen työhön. Jumala oli laskenut Espanjan pioneerityön Tarun ja Françoisen sydämelle. Lähetystuli paloi!

Työjaksot alkavat Abellanit lähtivät perheenä ensimmäi-selle lähetyskaudelleen Espanjaan vuonna 2000: Aluksi Alicanteen Luis Martínesin työpariksi, sitten Cacérekseen Joel Vil-jasen työyhteyteen ja lopulta Méridaan, jossa he aloittivat varsinaisen pioneeri-työn. Uskollisesti työtä tehden Meridaan syntyi pieni seurakunta. Seitsemän vuoden jälkeen Taru ja François kokivat, että oli aika palata Ruotsiin muutamaksi vuodeksi, jotta lasten juuret kasvaisivat myös Ruotsiin.

Abellanit lähtivät uudestaan Espanjaan 2012 ja olivat työyhteydessä Centro Inter-nacional Cristianos de Sevilla –seurakun-nan, pastori José Maria Baenan kanssa. Tällä kertaa Jumala oli laskenut Abella-nien sydämelle Aracenan kylän ja Sierra Morenan vuoristoalueen Sevillan yläpuo-lella. Abellanien saapuminen oli ihana rukousvastaus, sillä kylässä uskovainen pariskunta oli rukoillut vuosia työnte-kijää heidän tuekseen. Aracenassa ja lähikylissä alettiin julistaa nyt yhteisvoi-min evankeliumia ja ihmisiä tuli uskoon. Uusi, hedelmällinen työ oli alkanut Sierra

Morenan vuoristossa! Myös hengellinen taistelu oli kovaa ja unelmaa Aracenan voittamisesta Jeesukselle elettiin kyynel-ten keskellä.

Kotiinkutsu aivan yllättäen Kesken kaiken, aivan yllättäen Taivaan Isä otti Tarun luokseen. Illalla 14.3.2014 Taru lähti Taivaaseen keskeltä unelmaan-sa: lähetyskentältä Espanjasta, rakkaan perheensä keskeltä.

Jäämme kaipaamaan syvästi rakasta Ta-ruamme, äitiä, puolisoa, sisarta, tytärtä, ystäväämme. Sydän murtuneena kysym-me: Miksi nyt? Lohdutuksemme on, että Taru on rakkaan vapahtajansa luona, voittajana perillä Taivaan kodissa. Kerran vielä näemme, ja silloin ”saamme olla yhdessä aina”.

TARU TOTESI USEIN; ”KYLLÄ SE SIITÄ, ASIAT TUPPAAVAT JÄRJESTY-MÄÄN!”

>>

24 UY 3/2014

KAIROSKURSSIN LÄHETYSMATKA MOLDOVAAN

TEKSTI JA KUVAT: RAIJA LAGER

Yksitoista ruotsinsuomalaista, neljältä eri paikkakunnalta (Eskilstuna, Fagers-ta, Sundsvall, Gysinge) tekivät yhteisen lähetysmatkan Euroopan köyhimpään maahan, Moldovaan 8-15. elokuuta.

Matkan idea nousi yhteisiltä Kairoslä-hetyskursseilta, joita olemme pitäneen Ruotsissa eri paikkakunnilla jo muuta-man vuoden. Kairoskurssin tähtäimessä on saavuttaa evankeliumilla vähiten saavutetut eri kansanryhmät maailmassa, joita vielä on lähes 7.000. Kukaan meistä ei koskaan ennen ollut käynyt Moldovassa, joten emme tienneet mikä meitä odotti. Yhteishenkilömme Sandu Danilenco tuli meitä vastaan Chisinaun lentokentälle ja vei meidät Crag-nimiseen nuorten keskukseen. Keskus toimii nuorten kotina, josta käsin he käyvät koulua ja nuoria avuste-taan kodista käsin kaikella tavalla. Keskus oli aikoinaan avattu katulapsille, joita kymmenen vuotta sitten oli runsaasti pääkaupungissa, mutta nykyään katulap-sille on jo monia koteja ja näin nykyinen Crag on kehittynyt nuorten asuinpaikaksi

ja työmuodoksi. Työ on aloitettu ja ylläpidetään vieläkin Ruotsista käsin, jossa Fredrik Olsson on ollut uranuurtajana.

Majoitusta ja kolme lehmää Lauantaiaamulla Sandu kuskasi meidät 50 km päähän pääkaupungista Ivancian kylään. Asuinpaikan saimme 77-vuotiaan Johanin luona. Kolme huonetta perätysten oli laitettu sänkyjä täyteen ja jokainen löysi oman nukkumapaikan. Johan asui yksin isossa talossa ja kolme lehmää oli talon päädys-sä, samassa pihassa meidän kanssamme. Vanhat muistot maalaiselämästä nousivat mieliin. Kesä oli kuumimmillaan +40. Vii-niköynnökset varjostivat pihamaata runsaine terttuineen. Talon päädyssä oli kesäsuihku, jossa auringon lämmittämä vesi tarjosi miellyttävän suihkun. Hieman hämminkiä toi WC, mutta neuvokkuu-della siitäkin selvisimme. Johan oli mikä paras isäntä, istuen kanssamme ja laulaen meille omatekoisia laulujaan, Keijon hanurin säestyksellä ja välillä suomenkieliset laulut tempaisi

meidät kaikki mukaan yhteislauluun.

Pieniä seurakuntia. mutta usko yhdistää Sunnuntaina vierailimme kahdessa eri seurakunnassa. Seurakunnat olivat pieniä ja Ivanciassa oli vain kolme (3) jäsentä. Lauloimme, todistimme ja puhuimme Jumalan Sanaa ja vietimme yhdessä ehtoollista. Usko Jeesukseen kummasti yhdistää ihmiset yhteen.

Maanantaina tuli arki ja siitä seuraavat viikonpäivät olivat työpäiviä. Ryhmäm-me miehet saivat urakan tehdä uutta aitaa Ivancian kirkon ympärille. Kuulemma aita on tärkeä jokaisessa talossa ja rakennuksessa. Hyvä aita pu-huu hyvästä talon huollosta. Kun miehet ahkeroitsivat kuumuudessa ulkona, osa naisista auttoi keittiössä, toiset siivosivat pihaa, kukkamaita ja maalasivat aidan reunuksia ja osa meistä piti lapsille las-tentunteja ja leikkejä. Ivancian seurakunnassa oli päivittäinen ruokailu ja Raamatun opetushetkiä lap-sille. Viikon aikana saimme tästä vastuun. Ruotsista tuomillamme materiaaleilla selvisimme hienosti.

25 UY 3/2014

Tulkkimme, eräs tyttö Crag kodista, oli ensiarvoisen tärkeä apu tässä työssä. Huomiomme kiintyi lasten kasvoihin. Ne olivat niin totiset. Yritimme saada heille hymyä huuleen, mutta huonolla menes-tyksellä. Sitten kuulimme, että ulkopuolisen hymy ja kosketus saattaa viestittää lapsel-le negatiivisia tunteita ja pelkoa siitä, että minua ehkä tullaan käyttämään hyväksi. Ymmärsimme, että vain Jumalan rakkaus voi murtaa ja poistaa eri pelot lasten sydämistä.

Vankilat jäivät historiaan Illalla ruokailun jälkeen oli kotivierai-luja eri kodeissa ja yksi niistä oli Marian luona. Maria oli yksinäinen romaninai-nen, pitkä, ylväskäytöksellinen sisar. Hän oli Ivancian seurakunnan ainut jäsen pastoripariskunnan kanssa. Marian elämä oli muuttunut puolitoista vuotta sitten, kun hän oli uskonut Jeesuk-seen Kristukseen omana Pelastajana ja Herrana. Entinen vankilaelämä oli takana ja nyt hän eli auttaakseen muita. Hänen luonaan asui neljä muuta, joista hän piti huolta. Itselläkään hänellä ei paljon ollut,

mutta se vähä mitä hänellä oli, sen hän jakoi muitten kanssa. Ruotsista toimme mukanamme lähes 200 kg vaatteita, joita jaoimme iltaisin, kun vierailimme eri kodeissa. Joka pai-kassa oli suuri aineellinen tarve. Huoma-simme miten monien ikkunat kodeissa oli rikki ja että ne oli peitetty plastiikalla. Jostakin katosta pilkisti päivänpaiste. Moldovan kesät ovat kuumia, mutta myös talvi voi olla kylmä. Jaoimme myös tuomiamme sukkia ja vantuspareja, joita meillä oli 100-200 paria. Niitä tarvitaan pakkaspäivinä. Kotivierailujen aikana siunasimme perheitä, rukoilimme sairaitten puoles-ta, lauloimme Jeesuksesta, pyyhimme poskelle vierineitä kyyneleitä, kerroimme omasta elämästämme ja kuuntelimme paikallisten omia elämän tarinoita.

Sydämelliset kiitokset kaikille teille jotka avustitte rahallisesti. Varoillanne avustimme seurakunnan työtä, jossa lapset ovat suurin kohde. Jos aineellinen tarve on suuri Moldovassa niin myös on hengellinen tarve. Ihmisen sisin ei saa rauhaa muusta kuin Jeesuksen Kristuksen tuomasta sovitustyöstä ristillä. Moldova on täynnä uskonnollisuutta, rituaaleja ja muotoja, joista kuitenkin puuttuu Jumalan tuoma muutos elämään.

Jeesuksen käsky seurakunnalle onkin: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saar-natkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan pelastuu, mutta se joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Markus 16:15-16)

Moldova jäi sydämiimme ja esirukouk-siimme. Herra, siunaa Moldovan kansaa. Anna sille loistaa Kasvojesi Valo, joka loistaa Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta ristiltä. Nostata työmiehiä kypsy-neelle viljapellolle.

>> Ymmärsimme, että vain Jumalan rakkaus voi murtaa ja poistaa eri pelot lasten sydä-mistä

26 UY 3/2014

MENNÄMinne

GISLAVEDKöpmangatan 7 , Su klo 15, 073-5253201askokosonen@hotmail.com

GÄVLEBrunnsgatan 64, gavle.pingst.se,

HAAPARANTATorggatan 29, Su klo 14, Ke klo 18, 0922-650 042, www.haparadafiladelfia.se

HOFORSFaluvägen 25, joka toinen su klo 16.00,www.hofors.pingst.se, 029-020 385

KATRINEHOLMLinneavägen 24 B, 0150-50632tuomokursu@hotmail.com

KÖPINGTorggatan 7, Su klo 15.00, 0227-10511www.kopingpingst.se, erkki.laukkanen754@gmail.com.

MARIESTADMadlyckevägen 1, Su klo 15, Ti klo 18www.mariestadpingst.se,z 070-5825184

MOTALADrottningsgatan 15 A, Su klo 16.00, Tilaisuus ke klo 18, www.motala.pingst.se, 014-152 864

MARKVarbergsvägen 60, Su klo 16, Ke klo 18, 072-5319067

NORRKÖPINGDragsgatan 9 C, Su klo 14, www.norrkoping.pingst.se 0727- 405 550

PAJALAMasugnsvägen 14, 097-810 098

SANDVIKENTorggatan 3, sandvikenpingst.se, 026- 258 111

SUNDSVALLRådhusgatan 37, Su klo 11, to klo 18, 073-0410394, s.lager@yahoo.se

SÖDERFORSGulvivsvägen 4, 81575 Söderfors

TROLLHÄTTANStrandgatan 22, Joka toinen su klo 14, ti 18.30www.thn.netbless.net, 0520-755 38

UUMAJAKungsgatan 83, Su klo 10.00 ja pe klo 19.00 070 5165186, saara.minkkinen@home.se

VÄSTERÅSAlmelundsg 2, Su klo 15, 021-17 19 00, www.vasteras.pingst.se

BORÅSOsoite: Kungsgatan 58Tel: 033-130027Web: www.finskapingst.se

VIIKOTTAINEN OHJELMA

MA klo 12-16 Kirpputori, klo 20 TV-lähetys Öppna Kanalilla.

TI klo 12 Päivävapaat, parillisilla viikoilla.

TO klo 18 Lähetyksen työilta

PE klo 12 Päivärukouskokous.

LA klo 10-14 Kirpputori klo 15 Teetupa. SU klo 11 Jumalanpalvelus. Joka kolmas sunnuntai klo 16

GÖTEBORGOsoite: Redbergsvägen 19Tel: 031-195569Web: www.helluntaiseurakunta.org

SUNNUNTAI, KLO 15.00TIISTAI, KLO 19.00

PERJANTAI, KLO 18.00

ESKILSTUNAAdress: Smedjegatan 23Tel: 016-15 59 81Web: www.kotikirkko.se

JUMALANPALVELUSRUKOUSILTASYKETTÄ ELÄMÄÄN ILTA

TI KLO 09.30 KLO 10.00

KE KLO 18.30 KLO 18.30

TO KLO 18.30 KLO 18.30

PE KLO 19.00

LA KLO 13.00

SU KLO 16.00

SÖDERTÄLJEAdress: Cederströmsgatan 9Tel: 08-550 800 98Web: www.finskapingst.com

ÄITI LAPSI (PIKKU KARHU)RUKOUS AAMU

CAKE CLUB, LEIPOA YHDESSÄ :) LAPSILLE 7v+RUKOUKSEN JA YLISTYKSEN ILTA

MAAHANMUUTTAJA SOLUALFA

NUORTEN ILTA

G-DANCE & GYMNASTIK

JUMALANPALVELUS

SUNNUNTAI, KLO 11.00KESKIVIIKKO, KLO 19.00

PERJANTAI, KLO 19.00

TUKHOLMAAdress: Västberga Allé 9Tel: 08-642 54 83Web: www.finskafiladelfia.se

JUMALANPALVELUSILTAKOKOUSNUORTEN ILTA

SUNNUNTAI, KLO 15.00SUNNUNTAI, KLO 15.00

KESKIVIIKKO, KLO 18.30PERJANTAI, KLO 19.30

JUMALANPALVELUS (Kesällä klo 17)AMAZING SUNDAY (Kesällä klo 17)RUKOUSKOKOUSAMAZING FRIDAY

Tule mukaan kuuntelemaan radiota 92,5 MHz tai netissä finskapingst.se

TERVETULOA HENGELLISIIN TILAISUUKSIIN

www.finskapingst.org

Löytämisen avaimia!

”Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kir-joittaa yhtenäisen esityksen sinua vasten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on.”

Näin juhlavasti ja perusteellisella selvi-tyksellä alkaa evankeliumi Luukkaan mu-kaan. Tämä Uusi Yhteys –lehti ei pääse samaan, mutta hiukan yritys on valottaa mitä Jeesus Kristus on tehnyt tänään tässä ja nyt, lähellämme asuville ihmisille. Sinäkin voit tuntea heistä jonkun.

Edellisessä UY-lehdessä puhuimme ”Uskon kriisistä”. Siitä miten kohdata oman elämän kriisijä, mutta miten myös suhtautua läheisten arjen vaikeisiin tilan-teisiin. Täysin kivuttomasti ei kenenkään elämä etene.

Nyt puolestaan pohdimme mikä on ai-heuttanut kristinuskon moraalisten käsi-tysten alennustilan. Miksi Jumalan Sanaa ei kunnioiteta, onko sinulla ja mitään mahdollisuuksia ”korjata” tilannetta?

Toisaalta on tosi ”jännä” tuo Luukkaan evankeliumin alku. Aivan alussa hän toteaa, että ”monet ovat laatineet ker-tomuksia”. Luukkaan tavoite oli ”yhte-näinen esitys”. Tämän päivän Raamatun lukijoille ja opiskelijoille on myös sama periaate tärkeä. Kun tutkimme Jumalan Sanaa yh-tenäisenä, kokonaisuutena, saamme

27 UY 3/2014

käsityksen mistä koko kristinuskossa on kysymys. Vaikka Raamattu koostuu 66 eri kirjasta, on siellä havaittavissa yhtenäinen juoni alusta loppuun tai paremminkin useista teemoista yhtenäisiä teemoja.

Eläkkeellä oleva saarnaaja ja lähetystyön-tekijä Osmo Pakarinen totesi menneen kesän opetuksessaan mistä on kysymys, kun toivotaan herätystä. (Herätys on ilmaisu, sille että toivotaan läheisten ihmisten kiinnostuvan Jeesuksesta.) Totta todella, meidän on helppo laatia suunnitelmia ja strategioita, mutta Osmo Pakarinen kohdisti ajatuksensa yksin-kertaisuuteen. Jos haluamme ihmisten kiinnostuvan Jeesuksesta, meidän itse tulee elää rehellistä ja Kristus-keskeistä elämää. Kun uskoviin katsotaan, se herät-tää kiinnostuksen ja saa ympärillämme olevat ihmiset mahdollisesti kiinnostu-maan Jeesuksesta. Osmon ajatus liikkui tähän tapaan.

Tähän samaan teemaan kuuluu Timo Hakkaraisen kirjoitus, jossa pohditaan

Timo Pellinen on Boråsin Helluntai-seurakunnan johtava pastori ja UY-lehden toimitussihteeri. timotp@uusiyhteys.se

elämän tehtäväämme. Miten voisimme tuntea itsemme hyödylliseksi Jumalan suunnitelmissa. Tai toisin sanoi: Voisim-me olla Jumalan käytössä koko elämäm-me, vaikka jossain vaiheessa jokaisella tulevat vanhuus ja rajoitteet vastaan.

Palataan alkuajatukseen. Siinä Luukas toteaa Teofilokselle siitä opetuksen laadusta. Emme tiedä oliko Teofilos ollut pitkää uskossa, vasta kääntynyt, mutta se näyttää selvältä, että opetuksessa oli jo tuossa vaiheessa mukana oppi Ylösnous-seesta Kristuksesta. Meillä tämän vuosisadan ihmisillä on etuoikeus tutkia ja oppia Jumalan Sanan elämän ohjeista ja viisauksista. Haastan sinua tutkimaan juuri Luuk-kaan evankeliumia ja olennaisesti läheisesti jatkona samalta kirjoittajalta Apostolien tekoja. Tule mukaan haastavalle matkalle! Anna palautetta kynäevankelistalle timotp@uusiyhteys.se tai kirjeitse, jos vaikka oivalluksia tulee matkan varrella.

>> Lääkärin ohje: ”Lue Raamattua joka päivä edes pieni hetki, ajatte-le lukemaasi ja rukoile. Erityisesti aamuisin nautittuna, vaikutus on voimassa koko päivän ja moninkertaistuu vielä kolmantena päivänä!”

Kynaevankelista

___________________________

28 UY 3/2014

PÅ S

VEN

SKA

SAMVETET - DEN INRE KOMPASSEN

___________________________

TEXT: JONAS PÄIVÄRINTA

29 UY 3/2014

Detta nummer av UY handlar om moral och etik. Moral kommer av latinets adjektiv moralis, vilket betyder ”det som rör sederna”. Moral är en kvalitativ egen-skap i en handling. Det är ett beteende hos en person att följa de etiska normer-na, att följa god sed. Det är också förstå-elsen av vad som är rätt och fel. I ljuset av denna förklaring av vad moral är så kan vi konstatera att vi alla lever efter någon slags sed. Men den stora frågan är varifrån våra seder kommer ifrån?

Det är känsligt i Sverige att yttra sig om att det finns absoluta sanningar. Mot-satsen till en absolut sanning är relativ sanning. Relativ sanning säger helt enkelt att; ”det som är rätt för dig behöver inte vara rätt för mig”. Men när vi tänker efter så finns det många absoluta sanningar som gäller oss alla människor oavsett kön, ålder eller nationalitet. Exempelvis tyngdlagen. Tyngdlagen struntar i om du tror på den eller inte. Om du vågar trotsa den och hoppa ner från ett hus så kommer tyngdlagen att vinna oavsett hur starkt du tvivlar på den.

Som kristen argumenterar jag för Bibeln och menar att mycket av våra seder, vår moral och etik kommer från Gud. Han är källan till vad som är rätt och fel. I skapelsen ”installerade” Gud en kompass i vårt inre. Denna kompass är vårt samve-te, och samvetet vittnar om vad som är rätt och vad som är fel. Exempelvis tycker de allra flesta folkgrupper och kulturer i världen att det är fel att döda. Varifrån kommer denna värdering ifrån? Vissa menar att det är inlärt, vilket är sant. Men varifrån kom värderingen från början? Ett annat exempel är att de flesta

människorna i världen tycker att det är fel att begå äktenskapsbrott. Varifrån fick dem denna värdering ifrån? Paulus skriver följande i Romarbrevet:

Ty när hedningar som saknar lagen, av naturen gör vad lagen befaller, då är de sin egen lag, fastän de inte har lagen. De visar att det som lagen kräver är skrivet i deras hjärtan. Om det vittnar också deras sam-veten och, när de är tillsammans, deras tankar, som anklagar eller försvarar dem. Det skall visa sig på den dag då Gud dö-mer det som är fördolt hos människorna, allt enligt det evangelium som jag predikar på Jesu Kristi uppdrag. Rom 2:14-16

Judarna (som blev utvalda av Gud att bli Hans egendomsfolk) fick av Gud lagen. Lagen består bland annat av 10 budord (morliska och etiska värderingar), men lagen är mer än så. I den hittar du hur Gud ville att de skulle bygga och styra na-tionen. I lagen hittar vi instruktioner till hur de skulle bygga upp ett rättssystem, socialhjälp m.m.

Men Paulus skriver i Romarbrevet att hedningarna, som saknade Guds lag, ändå levde i linje med vad lagen lärde. Paulus konstaterar att Gud har skrivit lagen i varje människas hjärta, i deras samveten. Innan lagen fanns nedskrivet i sten och papper så fanns dess värderingar nedskrivna i våra hjärtan.

De flesta tycker att det är fel att ljuga, mörda och begå äktenskapsbrott. Vi tycker det eftersom lagen är nedskriven i våra hjärtan. Det innebär att när vi börjar rubba på moralen så skadar vi oss själva. Moralen

står inte enbart utanför oss (skrivet i sten) utan vi blev skapade av Gud med Hans moral och etik nedskrivet i våra hjärtan.

En dataprogrammerare använder koder för att bygga och för att få en dator att fungera. Om vi börjar mixtra med dessa koder så kommer datorn att sluta fungera som den var tänkt från början. Jag kan tänka mig att mycket av all de-struktivitet som vi ser i världen idag kan spåras till att vi omprogrammerar våra liv och därmed raderar fundamentala bibliska sanningar ur vårt system. Ju mer sekulariserade vi blir och ju mer vi trycker undan Gud ur våra liv, desto värre mår vi! Även om vi lever i överflöd i dagens Sverige så mår vi sämre. Den fria sjukvården får inte oss att må bättre på insidan. Vårt starka sociala skyddsnät får oss inte att känna oss mer älskade. Någonting fattas. Gud fattas.

Ulf Ekman skriver följande på sin blogg; ”Det är ganska uppenbart att utan under-liggande moral så har vi överhuvudtaget inte grund för att yttra oss om något alls. Att frånkänna sig rätten att hänvisa till en moraluppfattning gör oss till slut laglösa, relativistiska och uppgivna. Det urgröper också den sanna förståelsen av nåden. Den äkta nåden löser från verklig skuld som kommer från att ha gjort något objektivt fel.”

När det inte finns någonting som är rätt eller fel, då finns inte heller sann förlåtel-se och försoning. Varför ska människan be om förlåtelse för någonting som hon inte tycker är fel? Detta är ett hinder för oss att på riktigt få uppleva Guds nåd och kärlek i våra liv.

>> Jag kan tänka mig att mycket av all destruktivitet som vi ser i världen idag kan spåras till att vi omprogrammerar våra liv och därmed raderar fundamentala bibliska sanningar ur vårt system.

30 UY 3/2014

PÅ S

VEN

SKA

31 UY 3/2014

Montenegro med sina 625 000 invånare är världens 159:e största land till befolk-ningen. Det ligger på Balkanhalvön vid Adriatiska havet och benämns ofta som en av världens få ekologiska länder. Med färre än 600 evangeliskt kristna tillhör ”Svarta bergen” en av de vitaste fläckar-na på den evangeliska kartan i Europa.

Montenegro är ett av forna Jugoslaviens minst industrialiserade länder, där jord-bruket, turistnäringen, skogs-, tobaks- och textilindustrin utöver tillverkningen av stål och aluminium är det viktigaste. På grund av den höga arbetslösheten på 15% har både brottsligheten och korrup-tionen varit hög. Medelinkomsten i lan-det ligger på ungefär 400 euro i månaden. På grund av turistnäringen har landet dragit till sig ett inflöde av utländska investeringar och har lyckats utveckla främst den södra delen av landet, kus-tremsan, till att bli ett modernt tillhåll för lyxturism, med bland annat Porto Montenegro och Sveti Stefan.

Formandet av en egen statDen montenegrinska nationalismen formades gradvis genom konflikter med turkar på 1600-, 1700- och 1800-talet, vilket hjälpte till att skapa en myt om ”Montenegros eviga” oberoende från Turkiet. I början av 1800-talet började härskaren Petar I Petrovic Njegos (1784-1830) att stärka den nationella identiteten och skapa en stat vid namn Montenegro. Efterföljaren Petar II Petrovic Njegos formade senare en sekulär regering och grundade den första montenegrinska skolan och ett statligt tryckeri i Cetinje 1834. Han författade också ett klassiskt litterärt poem ”Bergens krans”, som blev en symbol för nationalismen i Monte-negro. Den kom senare också att betyda mycket för de patriotiska känslorna i Serbien, som också tagit Njegos till sitt hjärta. Därefter kom klanen Petrovic-Njegos

att regera i Montenegro fram till 1918, då landet anslöt sig till Serbien. Klanen hade bra relationer med Ryssland, vilket påverkade landets politiska inriktning. Tillsammans med den serbiska armén hade montenegrinska enheter drivit ut österrikarna i slutet av första världskriget och befriat Montenegro. Då nybildades serbers, kroaters och sloveners kungarike, som från 1929 kallades för Jugoslavien.

I samband med Jugoslaviens upp-lösning ordnades en folkomröstning i början av 1990-talet, som ledde till att Montenegro valde att stanna kvar i Jugo-slavien tillsammans med Serbien. Dessa två republiker bildade det nya landet som hette förbundsrepubliken Jugoslavien. Slovenien, Kroatien, Bosnien-Hercego-vina och Makedonien valde att lämna federationen, vilket ledde till flera krig, främst i Kroatien och Bosnien. Monte-negro var tillsammans med Serbien en stridande part. I början av 2000-talet frigjorde sig Montenegro emellertid alltmer från Serbien. Först ersattes federationen Jugoslavien med en lös statsunion, men 2004 infördes en ny flagga och i juni 2006 förklarade sig landet självständigt sedan förslaget om oberoende fick övervikt i en folkomröstning med några tusen röster.

Mångkulturellt landTrots att Montenegro inte är så känt för människor som aldrig varit där, så åsyftas landet i Franz Lehars operett Glada änkan. Det är en stat med många olika typer av traditioner. Matkulturen längs den adriatiska kusten är till exempel i stort sett identisk med den dalmatiska med fisk och skaldjur, vitlök, olivolja och italienska rätter. Inne i landet liknar maten mer den serbiska, med mycket mer kött. Montenegro är idag ingen homogen nation. Man skulle kunna säga att landet är egentligen en kopia i miniatyr av det

forna Jugoslavien, som består av olika etniska grupper. 44,1 % är montenegri-ner, vilka talar ett språk som av serberna anses vara en dialektal variant av serbis-kan, 29,7 % serber, 12,0 % bosnjaker, 4,9 % albaner, romer 1,1 %, 1,0 % kroater och 0,9 % slovaker.

Stora utmaningar Ungefär 75 % av befolkningen räk-nar sig som ortodoxa troende. Den serbisk-ortodoxa kyrkan i landet med ungefär 234 000 medlemmar har länge haft en roll av statskyrka. I samband med att Montenegro blev självständigt och lösgjorde sig från Serbien, har den Montenegrinska ortodoxa kyrkans ställ-ning stärkts och man söker nu samma status som den serbisk-ortodoxa kyrkan tidigare haft i det religiösa livet. Det har skapat spänningar i samhället, som kan öka konflikterna mellan olika religiösa grupper. Samförståndet med landets 15 % muslimer utgör också en stor utmaning i samhället, samt för dem som vill sprida evangeliet till onådda grupper. Utöver ortodoxerna finns det 13 katol-ska församlingar, 3 adventistförsamlingar, 2 pingstförsamlingar, 1 brödraförsamling och 2 reformerta församlingar i landet. Sammanlagt består den evangeliska rörelsen av färre än 600 registrerade medlemmar, men alltför få av dem har en uttryckt vision för kulturöverbryggande mission. Behovet av missionärer från andra länder är enormt. Montenegriner och serber säger att de bästa församlings-planterarna för ”De svarta bergen” vore kristna från slaviska länder som Ryssland, Ukraina och Vitryssland. Några missionärer finns redan i hu-vudstaden Podgorica och hamnstaden Bar. Deras målsättning är att stödja de nationella församlingarnas vision, om att plantera en nationell självutbredande för-samlingsrörelse i landet, som sedan kan sända ut missionärer till andra områden med onådda folkgrupper.

TEXT: RAULI LEHTONEN BILD: LJUS I ÖSTER

MONTENEGRODE SVARTA BERGEN - ONÅTT LAND

SÖDERTÄLJEN SUOMALAINEN HELLUNTAISEURAKUNTACEDERSTRÖMSGATAN 9, 15173 SÖDERTÄLJE

WWW.FINSKAPINGST.COM

BESÖK: ÖPPETTIDER:

VIRKESVÄGEN 6, SÖDERTÄLJETISDAGAR 12-17LÖRDAGAR 10-14

SECOND HAND

KRISTILLISETPARISUHDEPÄIVÄTSÖDERTÄLJESSÄ

TERVETULOA TILAISUUKSIIN!SU KLO 16 - JUMALANPALVELUS / KE KLO 19 - RUKOUKSEN JA YLISTYKSEN ILTA

TARKEMPAA TIETOA SÄÄNNÖLLISESTÄ TOIMINNASTA LÖYDÄT KOTISIVULTA FINSKAPINGST.COM

20-21 SYYSKUUTA 2014PÄÄPUHUJINA KRISTILLISEN AVIOLIITTOTYÖN VETERAANITSUOMESTA: KIRSI JA HEIKKI KUISMAINFOA: SMS 073-6137771