3
2.5. DINOJEN TAKSONOMIAA - Dinosaurukset jaetaan kahteen ryhmään lantion rakenteen perusteella - selkärankaisten lantio koostuu kolmesta toisiinsa kiinni kasvaneesta parillisesta luusta: istuinluu, häpyluu ja suoliluu - häpyluu toimii siltana vasemman ja oikean lantionpuoliskon välillä (samassa tehtävässä toimivat myös selkänikamat) - kun peppusi puutuu pitkällisen istumisen tuloksena, syynä on pakaralihaksiasi vasten puristuva istuinluu - suoliluuta kutsutaan arkisessa kielenkäytössämme lonkkaluuksi - mainitut luut sijaitsevat kahdessa eri lantiotyypissä seuraavan kuvan havainnollistamissa asennoissa: - Saurichia-ryhmän lantio on rakenteeltaan melkoisen hätkähdyttävä, alas takaraajojen väliin suuntautuvien häpyluittensa ansiosta (ilmeisesti näitä on tarvittu takaraajojen vahvojen lihasten kiinnittymispaikoiksi) - Ornitichia-lantio on rakenteeltaan sopusuhtainen ja virtaviivainen, järkevän oloinen, lintulantioksi tätä kutsutaan siksi, että nykyisten lintujen lantion rakenne on samantapainen (vaikkakaan ei ole kehittynyt tästä, vaan Saurichia-tyypin lantiosta) 1. Saurichia (=liskolantioiset) a) Theropoda-ryhmä - kahdella jalalla liikkuvia petoja, pienet eturaajat esim. Tyrannosaurus rex ja Velociraptor-suvun edustajat - päinvastoin kuin lantiotyyppien nimien perusteella voisi päätellä, linnut ovat siis kehittyneet tähän ryhmään kuuluvista dinosauruksista Suoliluu Istuinluu Häpyluu Häpyluu Istuinluu Menosuunta Saurichia-tyypin lantio (Liskolantio) Ornitichia-tyypin lantio (Lintulantio)

05.dinojen taksonomiaa

Embed Size (px)

Citation preview

Page 1: 05.dinojen taksonomiaa

2.5. DINOJEN TAKSONOMIAA - Dinosaurukset jaetaan kahteen ryhmään lantion rakenteen perusteella - selkärankaisten lantio koostuu kolmesta toisiinsa kiinni kasvaneesta

parillisesta luusta: istuinluu, häpyluu ja suoliluu - häpyluu toimii siltana vasemman ja oikean lantionpuoliskon välillä (samassa

tehtävässä toimivat myös selkänikamat) - kun peppusi puutuu pitkällisen istumisen tuloksena, syynä on pakaralihaksiasi

vasten puristuva istuinluu - suoliluuta kutsutaan arkisessa kielenkäytössämme lonkkaluuksi - mainitut luut sijaitsevat kahdessa eri lantiotyypissä seuraavan kuvan havainnollistamissa asennoissa:

- Saurichia-ryhmän lantio on rakenteeltaan melkoisen hätkähdyttävä, alas

takaraajojen väliin suuntautuvien häpyluittensa ansiosta (ilmeisesti näitä on tarvittu takaraajojen vahvojen lihasten kiinnittymispaikoiksi)

- Ornitichia-lantio on rakenteeltaan sopusuhtainen ja virtaviivainen, järkevän oloinen, lintulantioksi tätä kutsutaan siksi, että nykyisten lintujen lantion rakenne on samantapainen (vaikkakaan ei ole kehittynyt tästä, vaan Saurichia-tyypin lantiosta)

1. Saurichia (=liskolantioiset) a) Theropoda-ryhmä - kahdella jalalla liikkuvia petoja, pienet eturaajat esim. Tyrannosaurus rex ja Velociraptor-suvun edustajat - päinvastoin kuin lantiotyyppien nimien perusteella voisi päätellä, linnut ovat siis kehittyneet tähän ryhmään kuuluvista dinosauruksista

Suoliluu

Istuinluu

Häpyluu Häpyluu

Istuinluu Menosuunta

Saurichia-tyypin lantio

(Liskolantio) Ornitichia-tyypin lantio

(Lintulantio)

Page 2: 05.dinojen taksonomiaa

b) Sauropoda-ryhmä - neljällä jalalla liikkuvia kasvissyöjiä, pitkäkaulaisia ja –häntäisiä esim. Diplodocus ja Brachiosaurus

2) Ornitichia (=lintulantioiset) - kaikki kasvissyöjiä - sekä kahdella että neljällä jalalla liikkuvia, usein mielikuvituksellisen näköisiä esim. Parasaurolophus, Triceratops, Ancylosaurus (”vyötiäissaurus”), Stegosaurus, Torosaurus… Muista myös, että… 3) Therapsida-ryhmä eli nisäkäsliskot elelivät samoihin aikoihin varhaisten (trias-jura-kautisten) dinojen kanssa - nämä eivät olleet dinosauruksia, vaan kehittyivät omana kehityshaaranaan jo

alkumatelijoista lähtien (kivihiilikauden lopusta siis)

Tyypillinen (ha-haa)

Sauropoda-ryhmän

edustaja

o

Tyypillinen (heh-heh)

Theropoda-ryhmän edustaja

(taiteellisesta vaikutelmasta

vastaa opettajasi, jonka

kohdalla teksti taitaa puhua

paremmin kuin tuhat kuvaa)

Page 3: 05.dinojen taksonomiaa

- nimitys ”nisäkäslisko” on kyllä vähän huono, sillä näillä (kuten myöhemmin nisäkkäilläkin) oli vain yksi ohimoaukko kallossaan (kallo, jossa on kaksi ohimoaukkoa on liskojen virallinen tuntomerkki)