Tanja Laatikainen tanja.laatikainen@kvtl.fi 040 5268 272

Ota kokemus käyttöön! Tukiperhekoulutus Imatra 17.1.2016

Ota kokemus käyttöön!

Apua tarvitaan, kun diagnoosi tuore. Tällöin viranomaisten tuki ei välttämättä riitä, vaan tarvitaan keskusteluja vertaisen kanssa. (Marja Raunio ”Mun mielestä kenenkään ei tarvitsisi käydä sitä samaa läpi mitä minä olen itse joutunut käymään.” Autismi- ja Aspergerliiton kouluttamien vertaisperheiden kokemuksia vertaisperheinä toimimisesta)

Vertaistoiminnan arvot

Lähde: Heino, Kaivolainen 2010: Toimivat vertaiset. Kirjanen omaishoitoyhdistyksen vertaistukitoimintaan. Omaishoitajat ja läheiset –Liitto ry, s. 8-9.)

Mikä on vertaistukijan rooli?

Tukea on erilaista: Virallista (yhteiskunnan palvelujärjestelmä) Puolivirallista (esim. sopeutumisvalmennus, olennaista toisten vanhempien kohtaaminen) Epävirallista (henkilökohtainen tuki esim. toiselta perheeltä) Emotionaalista (rohkaisu, läheisyys, arvostus jne.) Instrumentaalista (auttamista, jonka perheet kokevat tarpeelliseksi ja joka auttaa sopeutumaan uuteen tilanteeseen) Informatiivista (käytännön ohjeiden, neuvonnan ja/tai ohjauksen antamista ja saamista) Millaista vertaistukijan antama tuki voi olla? (Waldén, Anne 2006: ”Muurinsärkijät” Tutkimus neurologisesti sairaan tai vammaisen lapsen perheen selviytymisen tukemista. Kuopion yliopisto.)

Mistä minulla on kokemusta? Miten otan kokemuksen käyttöön?

Vapaaehtoisten antama tuki on kuuntelemista, positiivisten arkisten kokemuksien jakamista ja kannustamista eteenpäin. Mikä meitä on auttanut? Varottava kuitenkin yleistyksiä. Voit myös kysyä mistä perhe on erityisesti kiinnostunut. Tukiperhe voi itse päättää mihin aikaan ja kuinka paljon pystyy olemaan mukana. Mikäli elämäntilanteenne muuttuu, voit aina ilmoittaa pitäväsi taukoa tai päättäväsi vapaaehtoistyön tekemisen. Perheen antama tuki voi olla hyvin erilaista, esim. puhelinkontakti, s-posti tai tapaaminen. Millaisia kokemuksia teillä jo on oman kokemuksen käytöstä?

Miten otan kokemuksen käyttöön? Perheet ovat erilaisia

Poimintoja Waldénin väitöskirjasta: • Sopeutuminen lapsen vammaan vaihtelee:

• helpoimmalla selviytyvät (vähiten negatiivisia elämäntapahtumia, elämä tuntui turvalliselta)

• taistelijat (vaikeitakin ongelmia kohdanneet, saaneet ja vastaanottaneet monipuolisesti tukea , elämä ei pelottavaa/turvallista vaan taistelua

• sosiaalista vahvistamista tarvitsevat (saaneet vähemmän tukea/ei kykyä tai halua vastaanottaa tukea, tulevaisuus pelottaa)

Perheiden tuen tarve vaihtelee! Tunnistatteko vastaavia tyyppejä omasta tuttavapiiristä? Miten ne voisivat vaikuttaa tukisuhteeseen?

Miten otan kokemuksen käyttöön?

Mitä varhaisemmassa vaiheessa diagnoosi oli saatu, sitä paremmin perhe oli yleensä sopeutunut tilanteeseen. Perheet kokevat vertaistuen tärkeäksi, mutta osallistumisen kynnys oli hyvin korkea. Tarve ja tarjonta eivät siis aina välttämättä kohtaa. (Waldén 2006) Miten perheiden tavoittamista voisi helpottaa? Mitä käytäntöjä teidän paikkakunnalta löytyy?

Kerronnan tukikeinot: kuvat, materiaalit yms.

Kokemuksen kertomisen apuna voi käyttää erilaisia materiaaleja kuten kuvia jne., mistä käy ilmi millaista perheen arki on. Myös esim. video voi olla hyvä tapa kertoa elämästä. Millaisia materiaaleja teiltä löytyy?

Vertaistukijan ja ammattiavun ero

Vertaisperhetoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, samantyyppisten kokemusten jakamiseen, tuen antamiseen ja välittämiseen. Vertaistukisuhde ei ole asiakkuus, vaan ihmisten välinen, vastavuoroinen ja tasa-arvoinen suhde. Vertaisperheet kuuntelevat ja antavat käytännön neuvoja, mutta eivät toimi viranomaisten korvikkeena tai anna psykologista ammattiapua. > tarvittaessa ohjaus eteenpäin. Vertaistukijan vastuulla ei ole julkisen palvelun hoidettavaksi kuuluvia asioita. Usein vertaistukija kertoo kuitenkin palveluiden hakemisesta yms. oman kokemusasiantuntijuutensa nojalla. Ammattilaisten toimintaa määrittelevät eri lait. Vertaistukijan tehtävässä on tärkeää muistaa luottamuksellisuus. Parhaaseen lopputulokseen perheiden kannalta päästään, kun vertaistukijat (yhdistykset) ja ammattilaiset toimivat yhteistyössä.

Mistä tukea, kun vertaisuus ei riitä? Voit suositella tukiperhettä ottamaan yhteyttä kunnan vammaispalvelun

työntekijään/psykologiin ja kertomaan arkielämän haasteista. Tukiliiton työntekijät opastavat ja neuvovat aina pulmatilanteissa. Kiitos! Pia Henttonen, pia.henttonen@kvtl.fi, 050 3029 608 Tanja Laatikainen, tanja.laatikainen@kvtl.fi, 040 5268 272