AVOINELÄMÄ

1

Published : 2012-06-01 License : GPLv2

2

AVOIN ELÄMÄ1. AVOIN ELÄMÄ -KIRJASTA

3

1. AVOIN ELÄMÄ -KIRJASTA

Tämä on uusi kollaboratiivisesti muokattava versio Henrik Ingonkirjasta Avoin Elämä. Kirjan alkuperäinen versio löytyyosoitteesta http://avoinelama.fi/. Englanniksi kirjan voi lukeaosoitteesta http://openlife.cc/.

LISENSSI

Teksti

(cc) Henrik Ingo 2005

Kirja "Avoin Elämä: Näin toimii Open Source" on vapautettuyhteisomistukseen, mikä tunnetaan englanniksi termillä Public Domain.Tämä tarkoittaa, että tekstiä voi kuka tahansa vapaasti kopioida,muokata ja julkaista edelleen. Tällaisen teoksen yhteyteen voi liittääCreative Commonsin "No Rights Reserved" -logon. Logoa klikkaamallalukija päätyy Creative Commonsin sivuilleosoitteeseen http://creativecommons.org/licenses/publicdomain/, jossaPublic Domain -käsitettä selvitetään selvällä kielellä, jota ymmärtävätmuutkin kuin lakimiehet.

Kansikuva

(cc) Henrik Ingo 2005

4

Kannen kuva taas on julkaistu Creative Commonsin "Attribution-ShareAlike" lisenssillä. Se tarkoittaa, että kuvaa saa vapaasti kopioida,muokata ja julkaista edelleen mutta ehtona on, että myös kaikki omattuotokset, missä tällaista kuvaa on käytetty, tulee jakaa edelleensamoin ehdoin. "Attribtuion-ShareAlike" lisenssistä on samanlainen tiivisja ymmärrettävä versio ja se on myös suomennettu "Nimi mainittava -Sama lisenssi" nimiseksi: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0/deed.fi.

Kannen kuva on kollaasi seuraavista kuvista:

(cc) Osmo Penna 2004 (Frakkipukuinen mies)(cc) Adrian Pingstone 2004(http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Penguin.jackass.arp.500pix.jpg)(cc) Kees de Vos 2004(http://www.flickr.com/photos/devos/416019/)(cc) Bernie Goldbach 2004(http://www.flickr.com/photos/19994833@N00/291527/)

Epilogi

© Linus Torvalds 2004

Käännös: Henrik Ingo, 2005

Epilogi on alunperin julkaistu englanninkielisenä lokakuussa 2004, osanaLinuxin dokumentaatiota. Sen kopiointi ja julkaiseminen on sallittu GPLlisenssin määräämin ehdoin, ks. http://www.gnu.org/copyleft/gpl.html(suomeksi http://www.turre.com/licenses/gpl_fi.php). Tämä kirja onkokonaisuudessaan saatavana elektronisessa muodossa ("lähdekoodi")osoitteessa http://www.avoinelama.fi. Epilogi on myös saatavana Linuxinlähdekoodin tiedostossa Documentation/ManagementStyle.

GPL-lisenssin ehdot ovat tässä tapauksessa käytännössä yhtenevätedellä selitetyn Creative Commons Attribution-ShareAlike lisenssinkanssa: Alkuperäiset tekijät on mainittava, "lähdekoodi" eli tässätapauksessa alkuperäiset tekstitiedostot on oltava saatavilla ja myöskaikki uudet teokset on pakko julkaista GPL-lisenssin ehdoin.

5

ALKUSANAT2. ALKUSANAT

6

2. ALKUSANAT

En ole koskaan jaksanut ymmärtää, miksi kirjoihin kirjoitetaanalkusanoja, joita kukaan ei kuitenkaan jaksa lukea. Turhaa lässytystä,jonka yleensä itse hyppään yli, että päästään itse asiaan. Kun aloinkirjoittamaan tätä kirjaa päätinkin, ettei siihen tulisi minkäänlaistajohdantoa. Nyt kun kirja on lähdössä julkaistavaksi, tuntuu kuitenkinsiltä, että jotain voisin kirjan syntyprosessistakin tässä kertoa. Mutta seei kuitenkaan tarkoita, että kenenkään tarvitsisi tuhlata aikaansa senlukemiseen. Joten suosittelen, että hyppäät suoraan lukuun yksi, niinminä tekisin, jos olisin sinä.

Idea tähän kirjaan syntyi vuoden 2003 alussa, työskennellessäniohjelmointikouluttajana T ieturilla. Järjestimme seminaaria aiheesta"Linux ja Open Source" ja minun oli määrä puhua Open Source -kulttuurin erityisluonteesta. Tämä oli aikaa jolloin Turun kaupunki oliilmoittanut siirtyvänsä Linuxiin ja ajattelimme, että sellaiselle seminaarilleolisi kysyntää. Seminaari peruuntui vähäisen osanottajamäärän takia,mutta olin jo ehtinyt valmistella puhettani keräämällä ranskalaisiaviivoja työkoneeni tekstitiedostoon "Open Sourcen filosofiaa.txt".

Vaikka seminaari peruuntuikin, tekstitiedosto jäi ja alkoi lopulta elääomaa elämäänsä. Ajan mittaan sinne kertyi lisää ranskalaisia viivoja.Minua kiehtoi ja kiinnosti Open Source -yhteisön kulttuuri jatoimintatavat, jotka poikkesivat perinteisestä ohjelmistotuotannosta jaoikeastaan mistä tahansa perinteisestä työkulttuurista.

Ei niin, etteikö Open Sourcesta olisi jo paljon kirjoitettukin. Lukemanikirjat kuitenkin edustavat yleensä jompaa kumpaa kahdesta leiristä. Joskirja on jonkun Open Source -yhteisön sisäpiiriläisen kirjoittama, seharvemmin aukeaa tavalliselle kadunihmiselle, jota ei välttämättä kiehdoLinuxin historian yksityiskohdat tai eri ohjelmointikieltenerikoisominaisuudet. Jos taas kirja on jonkun "ulkopuolisen" kirjoittamayleistajuinen teos, se yleensä kadottaa osan siitä rehellisen suorastaelämänasenteesta, taiasta, mikä Open Source -yhteisön ihmisissä minuaon aina kiehtonut. Halusin siksi tehdä kirjan, jossa yleistajuisestikäsitellään Open Sourcea laajemmin kuin "miten Linux toimiitietokoneessa" – pikemminkin otsikolla "miten Open Source toimiitietokoneen ulkopuolella" – mutta käyttämällä oikeita esimerkkejä jatarinoita Linuxin ja Open Sourcen, vallankumouksen historiasta.Tapaustutkimuksen kaltaisia tarinoita siinä on yli 60, kattaen mielestäniaika hyvin ne pelurit, jotka ovat Linuxin ensimmäisen 13 vuoden aikanatavalla tai toisella ottaneet osaa vallankumoukseen. Luotan siihen, ettäpoimimani esimerkit tulevat kiehtomaan lukijaa yhtä paljon kuinminuakin.

Kirjan kirjoittaminen varsinaisen työnsä ohella on iso urakka, johon envälttämättä aio ihan heti ryhtyä uudestaan. Ensimmäisen luvunvalmistumisesta on kulunut jo puolitoista vuotta. Olen yrittänyt hokeaitselleni Linuksen periaatetta: "Se on valmis sitten kun se on valmis".Täytyy tunnustaa, että hienojen periaatteiden lausuminen onhienompaa kuin niiden toteuttaminen. Joskus on kärsimättömyys ollutlähellä viedä voiton.

7

Pitkäksi venynyt kirjoittamisprosessi oli myös haaste ajankohtaisenaiheen käsittelylle. Tänä aikana Linux, Openoffice, Firefox ja muut OpenSource -ohjelmistot aloittivat lopullisen läpimurtonsa ja kehitys on tällähetkellä uskomattoman nopeaa. Kun pääsin vihdoin kirjan viimeisellesivulle, sain palata takaisin toteamaan, että työni aikana kaikkientuntema, Red Hatin päätuote, Red Hat Linux oli lakannut olemasta,toiseksi suurin Linux-yhtiö SUSE joutunut Novellin ostamaksi, Mandrakepäässyt selvitystilasta ja teki reippaasti voittoa. Nyt kun kirjoitan tätäjohdantoa saan todeta, että juuri julkaistu Mozilla Firefox on aivanuskomattoman näppärä selain, joka lyö laudalta Internet Explorerinkaikissa kategorioissa. Vielä eilen Mozillaa haukuttiin tässä kirjassa"vähän hitaaksi".

Yksi motivaationi kirjan kirjoittamiseen oli markkinoida Open Source -ajattelua myös IT -maailman ulkopuolelle – tätä aihetta käsittelee neljäsluku. Nyt huomaan, että Wired-lehti on juuri julkaissut musiikki CD:n,jonka kaikki musiikki on Creative Commons -lisenssillä vapaastikopioitavissa. Kuten neljännessä luvussa kerrotaan, tämä ei suinkaanole ensimmäinen Open Source musiikkilevy, mutta nyt mukaan on josaatu suhteellisen tunnettuja nimiä, kuten Beastie Boys ja David Byrne,omilta levy-yhtiöiltään saamillaan poikkeusluvilla. Tältäkin osin siisavoimuuden vallankumous edistyy.

Monet ystävät ovat kannustaneet ja auttaneet kirjoitusprosessissa.Haluan erityisesti mainita heistä yhden, Pertti Vehkavuoren. Pertti onkinrohkaisemisen ja kannustamisen mestari, jokaisella pitäisi olla vähintäänyksi Pertti ystävänään. Kun Pertti oli lukenut kirjan ensimmäisen luvun,hän soitti ja puhui tunnin pihtaamisesta omassa työssäänfysioterapeuttina ja kouluttajana. Luettuaan toisen luvun hän soitti jakysyi, onko kolmas luku kohta valmis. Puhelut fysioterapeutin kanssa,joka ei koskaan itse liene Linuxia käyttänyt, antoivat varmuuden, ettäkirjasta oli tulossa sitä mitä olin tavoitellutkin.

Tätä kirjaa ei olisi olemassa ilman rakasta vaimoani Sannaa. Monetajatukset, mukaan lukien kirjan perustan luova ensimmäinen luku, ovatperäisin keskusteluista hänen kanssaan. Naisena hän teki selväksi, ettäolisi hyvin mielellään kirjailijan vaimo, mikä vasta sai insinöörin ottamaanajatuksen kirjan kirjoittamisesta vakavasti. Eikä kirjaa olisi syntynytilman niitä lukemattomia sunnuntaipäiviä, joina hän on hoitanut tiskit,pyykit ja siivouksen, jotta saisin paneutua kirjoittamiseen. Voi kuinkarakastan sinua Sanna.

Espoon Matinkylässä, itsenäisyyspäivän aattona 2004 henrik ingo

8

LUKU 13. LUKU 14. RANSKALAISTEN KRIISI5. KYSYNNÄN JA TARJONNAN LAKI6. VIINIÄ VIEMÄRIIN7. VIINILASISINFONIA8. MAANVILJELYN MORAALI9. PIHTAAMINEN JA EU:NMAATALOUSTUET10. AVOIMUUS11. LINUX JA OPEN SOURCE

9

3. LUKU 1

jossa ajatus on kovin korkealentoista, eikä Linuxista vielä puhutaollenkaan. Vai puhutaanko?

10

4. RANSKALAISTEN KRIISI

11

12

"Beaujolais in crisis. The secret is out!" (Beaujolais kriisissä. Salaisuus julki!)

Näin otsikoi etusivullaan "The News",1 englanninkielinen lehti Ranskassaasuville ulkomaalaisille ja muille Ranskasta kiinnostuneille. Olin ostanutlehden junalukemiseksi, sillä olimme vaimoni kanssa reppumatkallaLänsi-Euroopan halki. Olin ottanut tavakseni lukea International HeraldT ribunen lisäksi kunkin maan paikallisia lehtiä, mutta koska olin lukenutlukiossa fysiikkaa enkä ranskaa, jouduin nyt Ranskassa turvautumaanenglanninkieliseen ranskalaiseen lehteen. Ja mikäs siinä.

Minkälainen kriisi oli nyt koitumassa Beaujolais-viinien kasvattajientuhoksi? Oliko halla vienyt sadon vaiko varikset tai tappajaheinäsirkatolleet asialla? Ei sinnepäinkään.

Kriisi oli saanut alkunsa jo vuonna 2001. Beaujolais-sato oli silloin ollutennätyksellisen hyvä. Kyllä, se oli siis ollut ennätyksellisen hyvä. Nyt olikuitenkin katastrofi valmis, sillä vuoden 2002 sadosta oli tulossa ihanyhtä hyvä! T ämä oli onnistuttu jonkin aikaa pitämään vain viljelijöiden jamuun sisäpiirin tiedossa, mutta nyt salaisuus oli siis tullut julki japerikato odotti viljelijäparkoja.

1"Beaujolais in Crisis". The News, France's English Language NewspaperFor Residents and Lovers of France. No 159/August 2002, sivu 1.

13

5. KYSYNNÄN JA TARJONNAN

LAKIJokainen meistä on varmasti kuullut, jos ei muuten niin lukemallaAsterixia ja Obelixia,2 että kysynnän ja tarjonnan laki on se, jokamäärää hinnat markkinoilla ja yleisemminkin tuntuu pyörittäväntalouden rattaita.

Kysynnän ja tarjonnan laki perustuu matemaatikko Daniel Bernoullinoivallukseen, että tuotteen hinnan ei niinkään tulisi määräytyä tuotteenvalmistuskustannuksista, vaan siitä, paljonko hyötyä se tuottaaomistajalleen. Halpaa tuotetta kannattaa myydä kalliilla silloin, kunostaja on valmis maksamaan siitä paljon. Suomessahan sanotaan, ettäei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa.

Toisaalta taas jos samaa tuotetta voi ostaa useammalta eri myyjältä,kannattaa ostajan tietenkin tehdä kauppaa sen myyjän kanssa, jolla onedullisimmat hinnat. Näin siis kysyntä nostaa hintaa ja samalla tarjontalaskee sitä ja jossakin löytyy sitten jonkinlainen tasapainotila, jossakauppaa käydään.

Kysynnän ja tarjonnan laki voi johtaa tilanteisiin, jotka maalaisjärjellätarkasteltuna saattavat vaikuttaa oudoilta. OPEC on järjestö, johonkuuluu suurin osa maailman öljyä tuottavista maista. Järjestönjäsenmaat sopivat keskenään siitä, kuinka paljon öljyä kukin milloinkintuottaa. Jos uutisissa kuultaviin lyhyisin uutissähkeisiin on uskominen,järjestön kokouksissa tehdään lähinnä kahdenlaisia päätöksiä. Jokoarabiherrat päättävät lisätä öljyntuotantoa tai sitten vähentää sitä.

Jos he nyt sitten jossain kokouksessa päättävät vähentääöljyntuotantoa, niin takuuvarmasti seuraavan päivän uutisissa kerrotaansiitä, että öljyn hinta maailmanmarkkinoilla on noussut. Tämä on itseasiassa niin normaalia, että se ei ehkä hätkähdytä sinua ollenkaan.Mietitäänpä kuitenkin seuraavaa. Kyseessähän on täsmälleen sama öljy,jota vielä eilen myytiin huomattavasti halvemmalla. Se ei ole parempi-tai huonompilaatuista, sitä myydään samankokoisissa tynnyreissä, seon täsmälleen samaa öljyä, mutta kalliimpaa. Tämä on esimerkkikysynnän ja tarjonnan laista. Kun tarjonta laskee, hinta nousee vaikkakaikki muu pysyisi samana.

2ks. "Obelix ja kumpp."

14

6. VIINIÄ VIEMÄRIIN

Ranskalaisten Beaujolais-kasvattajien kannalta oli nyt päässyt käymäänniin ikävästi, että tarjonta ylitti kysynnän. Viiniä oli liikaa. Jos salaisuustulisi julki, niin hinnat saattaisivat pudota dramaattisesti. Ja kun salaisuuslopulta tuli julki, oltiin kriisissä.

Ranskalaiset eivät kuitenkaan jääneet neuvottomiksi. Ammattimaisetviinimaistelijat olivat jo aloittaneet viinien luokittelun kolmeenkategoriaan. Vain parhaimmat viinit pääsisivät myyntiin. Keskikastinviineistä tehtäisiin viinietikkaa ja huonoimmat viinit kaadettaisiinviemäristä alas. Viininviljelijät tunsivat kysynnän ja tarjonnan lain jalaskeskelivat, että on taloudellisesti kannattavampaa myydä vähemmänviiniä kalliimmalla kuin enemmän viiniä halvemmalla.

15

7. VIINILASISINFONIA

Pieninkin kyläkauppa, oli se sitten ranskalainen tai suomalainen, toimiikysynnän ja tarjonnan lain asettamilla ehdoilla, eikä siitä kirjoittaminenole mikään järisyttävä uutinen.

Sen sijaan on järkyttävää, että kysynnän ja tarjonnan laki onsalakavalasti ujuttautunut oman reviirinsä ulkopuolelle, alueille joille senei kuuluisi mennä. Kysynnän ja tarjonnan mekanismit on tiedostettukohta kolme vuosisataa ja siitä on tullut niin olennainen osaajatusmaailmaamme, että sen lonkerot ovat sekoittuneet elämämmesellaisillekin alueille, joilla ei ole mitään tekemistä kaupankäynnin kanssa.Koska niillä ei ole mitään tekemistä kaupankäynnin kanssa, saattaatuloksena syntyvä kieroutunut ajatusmaailmamme tuottaa joskushyvinkin surullista jälkeä. Ja mikä pahinta, koska kyse ei enää olekaupankäynnistä, emme tiedosta kysynnän ja tarjonnan lakia silloin kunitse asiassa sovellamme sitä.

Kun ensimmäistä kertaa olin joulupäivällisellä vaimoni kotona, paljastuiettä appeni on sitä tyyppiä, jolla on aina jokin temppu takatuskussaan,millä viihdyttää kanssaihmisiään. Juhlan kunniaksi oli pöytä katettuviinilaseilla, joista ei kylläkään juotu Beaujolais-viiniä. Jälkiruokaaodotellessa appeni kostutti etusormensa ja ryhtyi esittämään, mitenviinilasilla soittaminen luonnistuu.

Jos olette koskaan olleet vastaavanlaisessa tilanteessa, niin tiedättevarsin hyvin mitä seuraavaksi tapahtui. Kaikki muutkin alkoivatkokeilemaan viinilasilla soittamista. Muistaakseni minä olin viimeinen,joka onnistui taikomaan lasistaan kohtuullisen puhtaan vinkunan. Siinäsitä sitten yhdessä ujellettiin. Tämän jälkeen appi siirtyi illanbravuurinumeroon, joka oli haarukan ja veitsen tasapainottelu tulitikunnokassa viinilasin yllä. Jos ette ole kyseistä temppua koskaanjuhlapäivällisillänne nähneet, niin tulkaa joskus tervehtimään meitä kunolemme anoppilassa Pietarsaaressa. Se on todella näkemisen arvoinen.Se näytti myös sen verran vaikealta, että meiltä muilta jäi se siltä erääopettelematta. Viinilasin vinguttamisen ja tulitikkutemppujen jälkeenjoululounaamme sitten jatkui entistäkin hilpeämmissä merkeissä.

Kävipä sitten niin, että uudenvuodenpäivänä oli vaimoni tehtäväjärjestää polttarit kaasolleen, jonka kaasona hän vuorostaan oli.Polttareihin liittyi myös illallinen, joilla – näin olen kuullut, minuahan einimittäin kutsuttu – myös juotiin viinilaseista. Jossain vaiheessa illallistavaimoni innostui näyttämään muille viinilasilla soittamisen taitoa. Jakuten arvata saattaa, myös näillä kutsuilla kaikki innostuivatvinguttamaan lasiaan.

Kun vaimoni jälkeenpäin kertoi tästä illasta, hän oli tässä kohdenhieman vaivautunut. Kun rupesin utelemaan asiasta, hän lopulta paljasti,hyvin hiljaisella äänellä, että oikeastaan häntä vähän harmitti, että meninäyttämään tempun kaikille kavereilleen. Nimittäin nyt kun kaikkimuutkin osasivat tempun, se ei enää tuntunutkaan kovin ihmeelliselle.

16

Kuinka tarkkanäköisen havainnon hän tulikaan tehneeksi! Temppu ei olearvokas, jos kaikki osaavat sen. Siinä ei silloin olekaan mitäänihmeellistä. Näinhän me ajattelemme. Mutta toisaalta on täysinkestämätöntä väittää, että musiikki on kauniimpaa, jos sitä ei soiteta,kuin jos sitä soitetaan. Tai että vitsi on hauskempi, jos sitä ei kerrokenellekään, kuin jos sen kertoo. Samaten ei voi olla niin, että viinilasillasoittaminen on hienompaa, jos sitä ei tee muiden nähden. Mutta näinme kylläkin useasti ajattelemme.

Tämä tarina viinilasilla soittamisesta on erinomainen esimerkkikysynnän ja tarjonnan lain ajatusmaailmasta silloin, kun se on eksynyttalouselämän ulkopuolelle. Se tunkeutuu arkiajatteluumme jakäytökseemme niin salakavalasti, että tyhmempi ei sitä useinhuomaakaan. Enkä fiksumpikaan.

Me olemme sisäistäneet tämän ajatusmaailman jo lapsena. Se vaikuttaameissä silloin kun kaksi lasta ilmoittaa kolmannelle: "Me ei nyt leikitä sunkaa!" Heidän kaveruutensa ikäänkuin vahvistuu siitä, että he eivät leikimuiden kanssa.

Tämän lisäksi "meillä" saattaa olla joku "salaisuus jota me ei kerrotasulle!". Lasten salaisuudet sinänsä saattavat koskea jotakin naurettavanmerkityksetöntä asiaa, mutta se ei nyt olekaan tärkeää. Tärkeää on se,että sitä ei kerrota muille! Tämä on täysin sama toimintamalli, mikäaikuisilla jatkuu liikesalaisuuksien muodossa. Liikesalaisuudeksimääritellyt asiatkin saattavat useasti olla naurettavia jamerkityksettömiä, mutta tärkeää on kuitenkin olla paljastamatta niitämuille. Tämän päivän yritykset ovat vähintäänkin yhtä kiinnostuneitasiitä mitä he eivät tee, kuin siitä mitä he ovat tekevinään jatuottavinaan. Eivätkä näiden yritysten tekemiset aina ole lastenhiekkalaatikkoleikkejä korkeammalla tasolla. T ietoviikko-lehdenkolumnisti kirjoitti kerran kaverinsa kokemuksista nyt jo konkurssiinmenneessä uusmediayhtiössä. Siellä kuulemma salassapitosopimustentekemiseen kulutettiin yleensä enemmän aikaa kuin varsinaiseenkaupantekoon. Näin jälkikäteen ajatellen kaveri oli siihen myös ihantyytyväinen. Eihän niistä uusmediabuumin touhuista enää kehtaisikaanpuhua julkisesti!

Näiden tarkastelujen valossa näyttää uhkaavasti siltä, että lähes kaikkimitä me teemme perustuu pihtaamisen logiikalle, niin talouselämässäkuin arjessammekin! Me hoidamme ihmissuhteitamme siinä missä arabitöljyntuotantoa. "OPEC ilmoitti eilisen kokouksen jälkeen, että se ei enääleiki sun kaa."

17

8. MAANVILJELYN MORAALI

Ranskalaisen Beaujolais-artikkelin pohjalta stereotyyppinen käsitykseniranskalaisista ja etenkin ranskalaisista maanviljelijöistä vahvistui. Heovat yksiä moraalittomia hyypiöitä! Enkä nyt tarkoita sitä, ettämielestäni hyvän alkoholin kaataminen viemäriin olisi moraalitonta.Ajatus josta kylläkin suuri osa suomalaisista varmaan olisi kanssanisamaa mieltä.

Erityisen silmiinpistävää artikkelissa nimittäin oli juuri se, että siinä eimitenkään käsitelty sitä, onko hyvän viinin – enkä nyt siis tarkoita viiniäalkoholijuomana vaan pikemminkin elintarvikkeena – kaataminenviemäristä alas mahdollisesti, edes hieman, kyseenalaista.

Maanviljelijän tehtävä on tuottaa ruokaa. Ilman ruokaa kuolemme,emme siis pohdi nyt mitään täysin merkityksetöntä kysymystä. Jakysymys pätee yleisemminkin, sillä yleisesti ottaen voidaan sanoa, ettätyönteon tarkoitus on tuottaa hyvinvointia. Ruokaa, terveyttä,turvallisuutta, viihdettä ja niin edelleen.

"Kyllä kyllä", saatat nyt ajatella, "mutta viini ei ole ruokaa. Viinien ideaonkin olla harvinaista ja varsinkin kallista herkkua. Eihän niillä muutenvoisi snobbailla! Ja snobbailu on viininjuonnissa olennaista. Eri asia olisijos heittäisivät viemäriin maitoa ja perunoita."

Ehkä näin. Vaikka minä olenkin jo menettänyt uskoni ranskalaisiinmaanviljelijöihin, niin saatat olla oikeassa. Eihän kukaan sentään oikeastiheittäisi pois ruokaa? Eihän?

Väitän, että heittäisivät. Väitän, että ihan niinkuin kaikki muukintoimintamme nykyään, myös maanviljelijöiden toiminta perustuupihtaamisen logiikalle.

18

9. PIHTAAMINEN JA EU:N

MAATALOUSTUETKuten kaikki tiedämme, koko Euroopan maatalous perustuumassiiviselle tukijärjestelmälle. Jostain syystä maatalous nyt vaan on niinkannattamatonta toimintaa, että maanviljelijöille on pakko maksaatukea jos ylipäätään aiomme saada jotain suuhunpantavaa.

T ietääköhän kukaan, mitä kaikkia poliittisia syitä maataloustukientaustoihin liittyy? Vähäisin ei liene kansallinen turvallisuus. Koska metäällä Pohjolan perukoilla olemme säiden suhteen huomattavastiheikommassa asemassa kuin etelä-eurooppalaiset ystävämme, onsuorastaan kysymys kansallisesta turvallisuudesta, että maanviljelijöitätuetaan. Jokainen maa kokee, että on tärkeää säilyttää omassa maassatietty omavaraisuustaso ruuan tuotannon suhteen. Ja koska näilläarktisilla leveysasteilla emme pystyy kilpailemaan eteläeurooppalaistenmaanviljelijöiden kanssa, maksamme tukea maanviljelijöillemme.

Edellä olevan minäkin ymmärrän. Sen sijaan en ymmärrä sitä, miksimyös ranskalaisille maksetaan tukia ja erityisesti en ymmärrä sitä, miksiheille maksetaan enemmän kuin pohjoisessa työskentelevillekollegoilleen!

No, minä en ymmärräkään EU:n maatalouspolitiikkaa, ei se mitään.Mutta tiedän kuitenkin vielä sen, että EU:ssa puhutaan paljon kiintiöistä.On maitokiintiöitä, munakiintiöitä ja viljakiintiöitä. Samalla kunmaanviljelijä saa työlleen tietyn tuen, hän sitoutuu siihen että hän ei ylitäkiintiötään. Sillä jos maanviljelijät ylittäisivät kiintiönsä, meillä olisienemmän ruokaa kuin EU:n kansalaiset jaksaisivat syödä ja olisimmekohta samanlaisessa kriisissä kuin Beaujolaisin viininviljelijät.

Sanalla sanoen, Euroopan maatalouspolitiikkakin perustuu pihtaamiselle.Tukipolitiikka perustuu siihen, että maanviljelijä sitoutuu olemaantuottamatta ruokaa yli kiintiönsä. Jos otetaan huomioon, että suurinosa maapallon väestöstä näkee nälkää ja moni kuolee ruuanpuutteeseen, tämä on mielestäni hyvinkin kyseenalaista politiikkaa.3

Mutta siitä ei kirjoiteta lehdissä, sillä meistä pihtaaminen on normaalia jajärkevää. Ironista kyllä, niin maataloudessa kuin talouselämässä, mepuhumme usein tuottamisesta silloin kun oikeastaan on kysepihtaamisesta.

3Tässä ei paneuduta siihen problematiikkaan, että myös ylituotannondumppaaminen kehitysmaihin olisi ongelma, sillä se vie kannattavuudenheidän kotimaiselta maataloudeltaan. Kuitenkin myös tämä kysymysliittyy kysynnän ja tarjonnan lakiin.Vuonna 2003 käydyissä USA:n, Euroopan ja monen kehitysmaanvälisissä vapaan kaupan WTO-neuvotteluissa nähtiin sellainenkin ihme,että lääkeyhtiöt olivat valmiita tekemään myönnytyksiä patenteissaan,koska kehitysmaat edellyttivät sitä. Loppujen lopuksi sopimukseen eikuitenkaan päästy, koska varsinkaan EU-maat eivät olleet valmiitaluopumaan maataloustuistaan. Jostain syystä se vaan on niin vaikeaa.

19

10. AVOIMUUS

Kysynnän ja tarjonnan laista seuraava pihtaamisen logiikka tuleekaikista räikeimmin vastaan informaatioteknologian alalla. Se tuleevastaan kaikilla informaatioaloilla, myös siis musiikin, elokuvan ja muunviihteen yhteydessä, mutta kaikkein räikeimmin juuri tietokonealalla.

Informaatioalalla on mielenkiintoista se, että "tuotteen" luovuttaminenei ole koskaan pois sen antajalta. Digitaalista informaatiota voi kopioidaloputtomasti. Einsteinin kuuluisa lause pätee: "Jos minä annan sinullepennin, olet sinä pennin rikkaampi ja minä taas pennin köyhempi. Muttajos annan sinulle idean, on sinulla uusi idea, mutta minulla on edelleenomani."

Valitettavasti Einsteinin periaate ei ole ollut IT -alan kantavanaajatuksena. Sen sijaan, että digitaalista informaatiota käsiteltäisiintavalla, joka olisi sille kaikkein luonnollisinta, sitä käsiteltään ikään kuinse olisi ehtyvä luonnonvara. Sitä myydään pahvilaatikoissa siinä missäöljyä myydään tynnyreissä.

Tyypillinen tietokoneohjelma tänä päivänä maksaa – sanotaanko nytvaikka – vajaat 1000 euroa. T ietenkin kalliimpiakin on, suuretyritysjärjestelmät voivat maksaa jopa 50 000 euroa, mutta on tonnikinpaljon rahaa näin euroaikana. T ietokoneohjelma ostetaan yleensäfyysisen CD-levyn muodossa, joka lisäksi voi olla paketoitu kauniiseenpahvilaatikkoon. Yhden CD-levyn valmistuskustannus kansineen on noin1€. Pahvilaatikko sen ympärillä ei maksa sitäkään. Lisäksi tuotteeseenliittyy tietenkin kuljetus- ja varastointikustannuksia, ja pitäähänmyyjänkin joku provisio saada. Mutta kuitenkin ostaessammetietokoneohjelman maksamme 99%:sti tyhjästä.

T ietenkään me emme ostaneet mitä tahansa CD-levyä, vaannimenomaan sen, jossa oli joku tietty tietokoneohjelma. On selvää, ettätietokoneohjelmat eivät synny itsestään, vaan myös ohjelmoijille pitäämaksaa palkkaa. Mutta siitä huolimatta IT -alalla vallitseva kaupanteonmekaniikka on digitaalisen aineiston luonteelle epäluonnollinen. Ja tästäonkin seurannut tiettyä jännitettä.

Tämä jännite ilmenee muun muassa piratismina. Piratismi tarkoittaasitä, että tietokoneohjelma (tai muu informaatioalan tuote) kopioidaan,vaikka ei saisi. Kopiointi kun ei maksa mitään, eikä ole keneltäkään pois.Tämä siis pitää paikkansa siinä mielessä, että kopioinnin tuloksena eikenelläkään toisella ole aiempaa vähemmän tietokoneohjelmia. Piratismikuitenkin on laitonta ja piratismin kitkemiseen onkin sekä IT -alalla ettäviihdealalla kulutettu paljon verta, hikeä ja kyyneleitä. Melkein yhtäpaljon kuin amerikkalaisten ja arabien taistelussa Irakin öljystä.

Kuitenkin juuri IT -alalla meillä on paljon opittavaa myöspihtaamiskierteen rikkomisessa. Yhä kasvava joukko ohjelmoijia tekeeohjelmiaan Open Source -periaatteen pohjalta. Open Source -liikkeessätietokoneohjelmien kopiointia ei kielletä. Itse asiassa siihen pikemminkinkannustetaan. Ohjelmien toimintaperiaatteita ei salailla, vaan nimensämukaisesti ohjelmien koodi on Open Sourcessa avointa.

20

Open Source -ohjelmistojen olemassaolo ei sinänsä ole ihmeellistä.Internetin myötä ohjelmiston levityskustannuksia ei ole, joten olisiihmeellistä jos internetissä ei levitettäisi ilmaisohjelmia. Sen sijaan OpenSourcessa on ihmeellistä se, että viime vuosina on yhä selkeämminnäyttänyt siltä, että Open Source -ohjelmat ovat monessa suhteessaparempia kuin vastaavat suljetut ohjelmat. Näyttäisi siltä, ettätoimimalla digitaalisen informaation luonteen myötäisesti, sen sijaanettä tekisi kaikkensa tämän luonteen hillitsemiseksi, Open Source -yhteisö on päästänyt valloilleen suunnattoman voimavaran, joka onaiemmin jäänyt IT -alalla ymmärtämättä ja hyödyntämättä.

Selkeimmin tämä voima korostuu, jos esitämme kysymyksen: Joskerran Open Source -ohjelmat, sellaiset kuin Linux, ovat parempia taiedes yhtä hyviä kuin vastaavat ei-avoimet ohjelmat, mistä ne sittentulevat? Kuka ne on tehnyt ja kuka on työn rahoittaja?

Ensi näkemältä näyttää siltä, että Open Source -ohjelmistot syntyvätitsestään! Tämä ei tietenkään voi olla totta, eikä se olekaan. Mutta kunkysytään, kuka ne on tehnyt, niin vastaus on: Ei kukaan erityisesti!Esimerkiksi Linus Torvalds on työskennellyt Linuxinsa parissa jo ylikymmenen vuotta, mutta hän on kuitenkin kirjoittanut vain pienen osanLinux-kernelin koodista. Suurimman osan on kirjoittanut joku muu. Kukamuu? Lukuisat muut samanlaiset ihmiset kuin Linus. Jotkut tekevät sitähuvikseen – Linus on yksi heistä4 – toiset tekevät sitä työkseen. Ahaa,mikä yritys siis on heidän työnantajansa? Vastaus on: Lukuisat eriyritykset. Miten vain asiaa käännelläänkin, lopputulos on, että Linuxia eiole suunnitellut kukaan, sitä ei ole rahoittanut kukaan erityinen taho javoisi melkein sanoa että se vaan syntyi ihan itsestään. Linuxin takanaon suuri joukko vapaaehtoisvoimin toimivia ohjelmoijia, jotka eivätkannata pihtaamista!

Open Source -yhteisö on kääntämässä IT -alan käytäntöjä päälaelleen.Mikä rohkaisevinta – näyttää siltä, että avoin koodi on todistamassameille käytännössä, että pihtaaminen onkin huonompi vaihtoehto kuinavoimuus. Mutta tarkoittaako se myös sitä, että musiikki on sittenkinkauniimpaa esitettynä, ja että vitsit ovat hauskoja vain kerrottuina?Voisimmeko oppia tunnistamaan pihtaamisen logiikan muillaelämänalueilla, niin että meillä avoimen koodin lisäksi voisi olla avoinmieli ja avoin elämä?

4Itse asiassa juuri tätä kirjaa kirjoitettaessa Linus siirtyityöskentelemään Open Source Development Labs -nimiseen säätiöön,jossa hän ensimmäistä kertaa Linuxin kaksitoistavuotisen historianaikana tuli työskentelemään päätoimisesti Linuxinsa parissa.

21

11. LINUX JA OPEN SOURCE

Tämän kirjan tavoitteena ei ole todistaa, että Linux on parempi kuinWindows, tai että Open Source on ainoa oikea ratkaisu. Varsinkaan enyritä kiistää sitä tosiasiaa, että öljy on ehtyvä luonnonvara. Muttatarkoitus olisi kuitenkin hieman haastaa vallallaolevaa ajattelua.Tarkoituksena on seuraavaksi tarkastella Linux-maailman periaatteita,arvoja ja toimintatapoja ja mahdollisesti ottaa niistä jotain opiksikin.

Tämän johdantona toimineen luvun lopuksi meidän on kuitenkinotettava huomioon se tosiasia, että monet lukijoista eivät ole ehkäkoskaan kuulleetkaan Linuxista tai Open Source -käsitteestä. Ennenkuin jatkamme eteenpäin, tarjoamme siksi tässä hyvin lyhyen jaytimekkään tietoiskun Open Source -ohjelmistojen taustoista.

Keskiverto tietokoneen käyttäjä vuonna 2003 uskoo – tavallaan aivanoikein – että ei ole koskaan käyttänyt Linuxia. Todennäköisimmin hänkäyttää Microsoftin valmistamaa Windows-nimistä käyttöjärjestelmää jalisäksi muita Microsoftin ja joidenkin muiden yhtiöiden valmistamiaohjelmia päivittäisiin askareihinsa. Välillisesti kuitenkin jokainen meistäon jo hyödyntänyt Open Source -yhteisön tuottamia ohjelmia. Tämäkinkirja, jota parhaillaan luet, on kirjoitettu Linux-tietokoneella OpenOffice-nimisellä tekstinkäsittelyohjelmalla.

Jos olet käyttänyt internetiä, olet aivan varmasti ollut yhteydessäverkkopalvelimeen, jossa on Linux-käyttöjärjestelmä. Yli 60% kaikistainternetin www-sivuista välitetään verkkoon Apache-nimisen avoimenpalvelinohjelman avulla. Samalla lailla suurin osa internetinsähköposteista välitetään vastaanottajalleen avoimen Sendmail-nimisensähköpostipalvelinohjelman avulla. Nämä kaikki ovat tunnettuja OpenSource -ohjelmistoja. T ietämättäsi käytät siis todennäköisesti OpenSource -ohjelmia päivittäin!

Kuten edellä on selostettu, on ohjelmistoyrityksissä vallalla olevakäytäntö sellainen, että tietokoneohjelmien lähdekoodi, se teksti mitäohjelmoija työkseen kirjoittaa, on salaista. Sitä ei yleensä näytetäkenellekään yrityksen ulkopuolella, vaan valmiit ohjelmat jaetaanainoastaan konekielisinä, eli siinä muodossa missä tietokone niitäsuorittaa. Konekielisen ohjelman lukeminen on ihmiselle käytännössämahdotonta. Lisäksi myös konekielisen ohjelman käyttämistä onrajoitettu erilaisilla ehdoilla joihin ohjelman ostaja pakotetaansuostumaan. Tyypillinen ehto on esimerkiksi se, että yhdeltä CD-levyltäohjelman saa asentaa vain yhdelle koneelle. Jos jollakin on kaksitietokonetta, hänen pitää ostaa myös kaksi kopiota haluamastaanohjelmasta, vaikka mitään teknistä syytä tähän ei olekaan.

Open Source -yhteisö tuottaa ohjelmia täysin erilaisella periaatteella.Ohjelman käyttämistä ei keinotekoisesti rajoiteta mitenkään.Lähdekoodi on kaikkien saatavilla, se julkaistaan esimerkiksiinternetissä. Lähdekoodi ei ole ainoastaan luettavissa, vaan kenellätahansa on myös oikeus käyttää toisten koodia omissa ohjelmissaan.

22

Nämä yksinkertaiset periaatteet ovat viime vuosina voimakkaastihaastaneet perinteisen ohjelmistoteollisuuden. Vaikka perinteinenohjelmistoteollisuus on vielä voimissaan, on alkanut näyttää siltä, ettäLinuxiin ja muihin Open Source -ohjelmiin pohjautuvat järjestelmät ovatmonissa tapauksissa sekä halvempia että laadukkaampia. Viime vuosinamonet isot tietojärjestelmäprojektit onkin jo toteutettu Linuxin varaan.Ja kuten sanottu, internet-palvelimissa Linuxin käyttö on pikemminkinsääntö kuin poikkeus.

Tämä kirja ei tämän enempää esittele Open Source -ohjelmistojenhistoriaa tai teknistä taustaa. Lopetan kuitenkin tämän luvun pariinkirja- ja linkkivinkkiin niille, joita aihe saattaisi kiinnostaa.

Linuxin tarinaTuula Nikkanen. Suomen ATK-kustannus, 2000.Kirja käy kattavasti ja ymmärrettävällä tavalla läpi Linuxin historian,mukaan lukien avoimen lähdekoodin periaatteen syntymisen.

The Cathedral and the BazaarEric S. RaymondSaatavana kirjana: O'Reilly, 2001Verkossa: http://catb.org/~esr/writings/cathedral-bazaar/Open Source -liikkeen merkkijulkaisu, joka ruotii yhteisöntoimintakulttuuria ja dynamiikkaa ja oli aikanaan ratkaisevassaasemassa kun Open Source -ohjelmistojen liiketaloudellistauskottavuutta piti vielä erikseen puolustaa.

The GNU ProjectRichard StallmanJulkaistu kirjassa: Open SourcesVerkossa: http://www.gnu.org/gnu/thegnuproject.htmlFree Software (Vapaiden ohjelmistojen) -liikkeen perustajan ja johtajanRichard Stallmanin katsaus liikkeen historiaan.

The Open Source definitionBruce PerensVerkossa: http://www.opensource.org/docs/definition.phpKymmenen periaatetta, jotka Open Source -ohjelman lisenssiehtojentulee täyttää.

Just for fun – MenestystarinaLinus Torvalds & David Diamond. Suomentanut Sara Torvalds. Schildtsförlags AB, 2001.Linus Torvaldsin omaelämäkerrallinen tarina, joka Linuxin historianlisäksi sisältää jopa Linuksen ajatuksia elämän tarkoituksesta.

HakkerietiikkaPekka Himanen. WSOY, 2001.Suomalaisen tähtifilosofin eettinen näkökulma Open Source -yhteisöntoimintaperiaatteisiin.

23

LUKU 212. LUKU 213. OPETUKSIA OPEN SOURCE -MAAILMASTA14. KUOLEMA DEADLINEILLE15. TEKEMÄTTÖMÄT TYÖT16. ÄLÄ SUUNNITTELE MITÄÄN17. TEE SITÄ MITÄ HALUAT18. LAISKUUS ON HYVE19. VALISTUNUT DIKTAATTORI20. SUVAITSEVAISUUS21. MONIMUOTOISUUS22. ROHKEUS JA UTELIAISUUS23. NIMET JA IDENTITEETTI24. MITÄ ON ETIIKKA?

24

12. LUKU 2

jossa Linus on diktaattori, laiskuus on hyve ja hakkerit taistelevat identiteetistään.

25

13. OPETUKSIA OPEN SOURCE -

MAAILMASTA

26

27

28

Tämän kirjan tarkoituksena ei ole olla Linux-historiikki. Myöskään en aiokirjoittaa mitään teknistä selostusta siitä, miten Linux toimii. Koska oleninsinööri, en myöskään aio kirjoittaa etiikasta niinkuin Himanen tekee.

Open Source -liike on ohjelmistoalalla menestyksekkäästi haastanutperinteisen ajattelutavan, jota edellä kutsuimme niinkin ikävällä sanallakuin pihtaaminen. Mutta ohjelmistoala on vain pieni osa maailmaa.Henkilökohtaisesti uskon, että muilla liiketoiminnan aloilla olisi OpenSource -liikkeestä paljon opittavaa. Ja yksityisinä henkilöinä meilläkaikilla on jotain opittavaa siitä, miten nämä ihmiset ovat onnistuneethaastamaan pihtaamisen kulttuurin. Suurin osa meistä ei ehkä edeshuomaa elävänsä sellaisessa ajatusmaailmassa, jossa emme haluaopettaa kaverillemme viinilasilla soittamista. Mutta vaikkahuomaisimmekin, niin meillä ei ehkä kuitenkaan olisi mitäänvaihtoehtoisia toimintamalleja.

Tämän kirjan tavoitteena on tutkia Open Source -yhteisön tapoihin,työntekoon ja liiketoimintaan liittyvää kulttuuria ja siihen liittyviä arvoja.Lähestymistapa on hyvin käytännönläheinen, paikoin jopa hiemantapaustutkimuksia muistuttava. Tässä luvussa tarkastelemme – opiksija opetukseksi – joitakin Open Source -yhteisön työssään arvostamiaperiaatteita ja käytäntöjä. Aloitetaan aiheesta, josta on takuuvarmastikaikille hyötyä: stressinhallintaa a'la Linus Torvalds.

29

14. KUOLEMA DEADLINEILLE

Linus Torvalds on siis Linux-käyttöjärjestelmän luoja ja johtaa edelleensen kehitystä. Kun Linus helmikuussa 1997 valmistui Helsingin yliopistontietojenkäsittelytieteen laitokselta hän siirtyi KalifornialaiseenT ransmeta-yhtiöön töihin. Koska Linux alkoi samaan aikaan olla josuhteellisen kypsä käyttöjärjestelmä, se sai vähitellen myös lehdistönhuomiota. Linuksen siirtyminen Amerikan mantereelle teki hänestäamerikkalaiselle lehdistölle helpommin tavoitettavan ja niin ujostanörtistä tuli yhtäkkiä koko Open Source -liikkeen kansikuvapoju.

Yksi yleisimmistä kysymyksistä siihen aikaan oli: "Milloin julkaistaanLinuxin seuraava versio? ". Tähän Linuksella oli aina vakiovastaus:"Sitten kun se on valmis."

Yksi Open Source -ohjelmistokehityksen kantavia periaatteita jo ennenLinuksen mukaantuloa on ollut, että ohjelma julkaistaan sitten kun se onvalmis. Mitään deadlineja ei tunneta, eivätkä tekijät suostu antamaanedes viitteellisiä lausuntoja mahdollisesta valmistumisajankohdasta.

Legendaarisessa The Cathedral and the Bazaar5 -kirjoituksessaan EricRaymond ruotii tätä periaatetta. Hän tulee siihen tulokseen, ettäohjelmistoprojektissa, kuten missä tahansa muussa projektissa,asetetaan tyypillisesti kolmenlaisia tavoitteita: 1) Valmiissa tuotteessatulee olla tietyt ominaisuudet, 2) tuotteen tulee täyttää tietytlaatukriteerit ja 3) sen tulee valmistua tietyssä aikataulussa.

Näiden kolmen vaatimuksen – ominaisuuksien määrä, laatu ja aikataulu– välillä on tietty jännite. Jos esimerkiksi aikataulu on liian kireä, ei ehkäkaikkia ominaisuuksia ehditäkään toteuttamaan. Jos projektipäällikkökuitenkin on tiukka ja pitää kiinni asetetuista tavoitteista sekäominaisuuksien määrän että aikataulun suhteen, joutuvat työntekijäthosumaan ja laatu kärsii. Raymond tulee kuitenkin siihen tulokseen, ettäjos tietoisesti suostutaan luopumaan yhdestä tavoitteesta, voidaankahden muun osalta yleensä päästä hyviin tuloksiin.

Open Source -yhteisön periaate deadlineja vastaan on tätä taustaavasten järkevä valinta. Se on todennäköisesti yksi syy Open Source -ohjelmistojen menestyksen takana. Toisaalta se on räikeä vastakohtamuussa yritysmaailmassa vallalla olevalle projektikulttuurille, jossa eiainoastaan ole yhtä deadlinea, vaan myös monta väli-deadlinea. Joskustuntuu jopa siltä, että suurin osa projektipäällikön tehtävistä liittyyaikataulujen suunnitteluun, aikataulujen seurantaan ja aikataulujenuudelleenarviointiin. Itse tehtävä työ onkin sitten toisarvoista.

Sain itse kokea tämän jokin aika sitten, kun osallistuin erääseenprojektiin, jossa asiakkaana oli eräs suomalainen tietotekniikka-alanyritys.6 Ensimmäisissä palavereissa asiakas ei vielä tarkalleen edestiennyt projektin sisältöä, vaan tarkempi vaatimusmäärittely(ominaisuuksien määrä) oli osa projektia. Heti alusta yksi asia kuitenkintiedettiin varmasti: aikataulu. Ennen kuin edes tiedettiin mitä haluttiintehdä, oltiin lyöty lukkoon deadline. Aikataululle oli myös "hyvinperustellut" syyt. Projekti oli pakko toteuttaa seuraavan kahdenkuukauden sisään, sillä siihen käytettävät varat tulivat meneilläänolevan vuosineljänneksen budjetista. En tiedä kertooko tämä jotainasioiden tärkeysjärjestyksestä kyseisen yrityksen sisällä, mutta minuase ainakin huvitti.

30

Projektin deadlinen lähestyessä huvitus olikin tiessään, kun myöhäänsunnuntai-iltana viimeistelimme tuotettamme. Projektin päätöspalaverisaatiin kuin saatiinkin pidettyä aikataulun puitteissa, ja lasku lähetettiinvuosineljänneksen viimeisenä päivänä ja kaikki olivat tyytyväisiä.Tähänkin liittyi tosin jonkin verran itsepetosta, sillä parin kuukaudenpäähän sovittiin vielä yksi palaveri, jossa käytäisiin läpi kaikki asiat joitaei ehditty tehdä päätöspalaveriin mennessä, ja niitä oli kyllä aika paljon.Hyvä niin. Parempi tinkiä sitten vaikka omasta rehellisyydestään kuinlaadusta. Projekti todettiin siis onnistuneeksi ja ajallaan valmistuneeksi.

Laatu ja ominaisuuksien määrä ovat yritysmaailmaan ja tuotantoonliittyviä asioita. Ehkäpä joku projektipäällikkö voi hyödyntää EricRaymondin ajatuksia seuraavassa projektissaan. Mutta vielätärkeämpää on ymmärtää deadlinien vaikutus meidän jokaisen omaanelämään. Deadline on monille sananmukaisesti kuolemanvakava asia.Hosumme kuin hullut ja teemme yötä myöten töitä, jotta ehtisimmesaada työn valmiiksi aikataulussaan. Kuitenkin hyvin usein tämäkuolemanvakava aikataulu on täysin hatusta vedetty tai – kutenomassa tapauksessani – jonkun täysin turhan byrokraattisenpikkuseikan seuraus. Tämänkö takia me olemme niin stressaantuneita?

Linus on pyrkinyt selvittämään omaa suhtautumistaan työntekoonperiaatteella, joka tunnetaan Linuksen lakina. Linuksen laki vastaakysymykseen, miksi ihminen tekee jotain? Ensinnäkin ihminen tekeejotain säilyäkseen hengissä. Toiseksi ihminen tekee asioita sosiaalisistasyistä. Ja kolmanneksi ihminen tekee asioita huvin vuoksi. Janimenomaan siis tässä järjestyksessä.

Linuksen laki pätee siis esimerkiksi juuri työntekoon. Ihmiset tekevättyötä ensisijaisesti siksi, että saisivat palkkarahoilla ruokaa ja katonpään päälle. Mutta jos tämä olisi ainoa tavoite, riittäisi nykyistähuomattavasti vähäisempikin työn määrä. Joku on sanonut, että joskysymys olisi vain välttämättömän ravinnon hankkimisesta, riittäisilänsimaiselle ihmiselle tehdä pari tuntia työtä viikossa. Olemme siistienanneet välttämättömimmän osan palkastamme jo maanantai-iltapäivään mennessä. Sitä paitsi Suomen kaltaisessahyvinvointivaltiossa olisi todennäköisesti täysin mahdollista säilyähengissä koko elämänsä7 tekemättä työtä ollenkaan. Kuitenkin ihmisethaluavat tehdä työtä. Miksi?

Ihmiset käyvät töissä sosiaalisista syistä ja huvin vuoksi. Parhaatkaverimme löydämme yleensä koulusta ja työpaikalta. Tämä on siissosiaalinen syy. Ja yleensä ihmiset pyrkivät pääsemään sellaiseentyöhön, josta he nauttivat. He tekevät siis työtään huvin vuoksi.

Mutta jos teemme työtä huvin vuoksi ja nauttiaksemme siitä, miksisitten raadamme itsemme näännyksiin teennäisten aikataulupaineidenalla? Miksi raadamme kuin kysymys olisi edelleen elämästä jakuolemasta? Linusin mielestä mitään järkevää syytä ei ole. Työstäkuuluu nauttia, koska sen takiahan sitä tehdään. Deadlinet ovat haitaksisekä työn tekijälle, että itse työlle.

Linux 2.2 julkaistiin lopulta 25 tammikuuta 1999. Tämän jälkeen alkoikinarvuuttelu siitä, milloin julkaistaan seuraava versio 2.4.8 Nyt ollaan jopäästy versioon 2.6. Sen julkaisua lehdistö jaksoi jo odottaa rauhassa,eikä kukaan enää kysynyt Linukselta siihen liittyviä päivämääriä.

Lehdistö on oppinut jotain. Ota sinäkin oppia Linuxista. Ota rennosti janauti siitä mitä teet.

31

5http://catb.org/~esr/writings/cathedral-bazaar/

6En valitettavasti voi tässä paljastaa yrityksen nimeä, enkä myöskäänprojektin sisältöä, sillä projektiin liittyi tietenkin salassapitosopimus.Kuinkas muuten.

7T ietenkin on totta, että kaikki ihmiset säilyvät hengissä kokoelämänsä :-) Mutta tarkoitan siis, että on mahdollista saavuttaa eläkeikätekemättä päivääkään työtä. Useimmat eivät kuitenkaan halua tätätehdä.

8Linuxin versionumerot ovat aina parillisia. Parittomat ovat ohjelmoijillesuunnattuja kehitysversioita.

32

15. TEKEMÄTTÖMÄT TYÖT

Toinen kysymys, jonka Linus ja monet muut Open Source -ohjelmoijatkuulevat usein on: "Miksi ohjelmassasi ei ole sitäjasitä ominaisuutta? ".Tämän kysymyksen esittäjät eivät niinkään usein ole lehtimiehiä kuinesimerkiksi kyseisen ohjelman käyttäjiä, eli tavallaan tuotteenasiakkaita. Myös tähän kysymykseen on olemassa vakiovastaus: "Koskakukaan ei ole vielä tehnyt sitä."

Vastaus on päällisin puolin tarkasteltuna vähän töykeä. Varsinkin jossiihen vielä lisätään: "Ohjelman lähdekoodi on verkossa vapaastisaatavana. Jos tarvitset jotain ominaisuutta voit vapaasti tehdä senitse." Ottaen huomioon, että kysymyksen esittäjä ei välttämättä edesosaa ohjelmoida, vastaus todellakin on vähän töykeä.

Vastaukseen sisältyy kuitenkin aimo annos tervettä itsesuojeluvaistoa.Suurin osa Open Source -ohjelmistoista on tehty vapaaehtoisvoimin.Esimerkiksi Linus aloitti Linuxin teon opiskellessaan käyttöjärjestelmienohjelmointia. Se oli hänen harrastuksensa, ei mitään muuta. KunLinuxista sitten tuli joten kuten toimiva versio, Linus edelleen kehitti sitävain ja ainoastaan itseään varten, toteuttaen sellaisia ominaisuuksia,jotka kiinnostivat häntä itseään. Halusipa Linus sitä tai ei, Linuxista tulikuitenkin suosittu. Muutkin kuin Linus itse innostuivat käyttämään hänenkäyttöjärjestelmäänsä. Palautteen saaminen omasta työstään onvarmasti ollut imartelevaa. Mutta palautteen mukana alkaa tulla myöserilaisia pyyntöjä: "Yksi juttu ei toimikaan minun koneellani, voisitkokorjata sen? " tai "Olisi todella siistiä jos Linuxissa voisi tehdä myös..."Toisten miellyttämisen halu on inhimillinen taipumus. Varsinkin kun kyseon elämäntyöstämme, haluamme mielellämme, että ihmiset pitäisivätsiitä. Mutta kun pyyntöjä tulee kohta tuhansia, niihin hukkuu.

Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että maailmassa on valitettavasti paljonihmisiä, joiden elämäntehtävänä on valittaa. Kun Linus on innoissaantehnyt itselleen hienon käyttöjärjestelmän, kuuluu suosionosoitustenseasta myös: "Linuxissa ei ole sitä..." ja "Linux ei osaa tätä..." Nämä ovatniitä ihmisiä, jotka eivät ikinä ole tyytyväisiä mihinkään. Samaan kastiinkuuluvat myös ne propellipäät, jotka tulevat innoissaan esittelemäänomaa ideaansa: "Olen ajatellut, että Linuxiin voisi lisätä sellaisenominaisuuden..." Mutta jos heidän ehdottamansa ominaisuus ikinälisättäisiin, he eivät ikinä tulisi käyttäneeksi sitä, sillä heillä olisi jokymmenen uutta ideaa, joiden toteuttaminen olisi todella siistiä.Ohjelmoijaparka haluaisi mielellään miellyttää kaikkia näitä valopäitä,mutta jos hän sitä yrittää, hän kohta nääntyy kaikkien pyyntöjen alle.Mikä pahempaa, liiallinen suosio voi sitä kautta koitua jopa hyvinalkaneen projektin kohtaloksi.

Tätä taustaa vasten meidän tulee ymmärtää, että ohjelmoijantöykeähkö vastaus onkin tulkittavissa kohteliaaksi eiksi. "Koska teentätä ohjelmaa harrastusluontoisesti ja omaksi ilokseni, minulla eivalitettavasti ole aikaa toteuttaa tuollaista ominaisuutta, jota en itsetarvitse. Mielestäni ideasi on kuitenkin mainio, ja jos haluat voin neuvoamiten voit itse toteuttaa sen, sillä koodi on vapaasti verkossasaatavana. Yhdessä tekeminen on muutenkin kivaa."

33

Vastaukseen sisältyy itsesuojeluvaiston lisäksi toinenkin pieni totuudensiemen. Onhan nimittäin totta, että jos kysyjä todella tarvitsisikysymäänsä ominaisuutta, hän voisi tehdä sen itse tai ainakin palkatajonkun, joka osaa tehdä sen. Kuten juuri totesimme, monet näistäkysyjistä ovat kyllä innoissaan hyvästä ideastaan, mutta kun asiaesitetäänkin heille tällä lailla, innostus laantuu. He eivät oikeasti uskoloistavaan ideaansa niin paljoa, että olisivat valmiit panostamaanideaansa sekuntiakaan – tai penniäkään.

Hyvä ystäväni on ammatiltaan pastori. Voin kertoa, että pastorin työon paljon monipuolisempaa kuin voisi kuvitella. Jumalanpalvelusten jahäiden lisäksi pitää järjestää kaikenlaista ohjelmaa niin nuorille kuinvanhuksillekin. Tämän lisäksi pitää ymmärtää äänentoiston päälle ja ollamikrotukihenkilönä. Ja paljon muuta mielenkiintoista projektia hänellä onaina meneillään. Onpa hän saarnannut myös internetissä suorassalähetyksessä.

Puhuimme kerran siitä, miten hän suunnittelee omia töitään. Hän kertoi,että yleensä kesä- ja joululoman jälkeen hän kirjoittaa paperille listanasioista ja projekteista, joita pitäisi tehdä. Listaan voi myös tarpeenvaatiessa myöhemmin lisätä rivejä, jos uusia hyviä ideoita syntyy. Sittenvaan valitaan listalta yksi tai useampi asia työn alle. Kun joku projektisaadaan päätökseen, voidaan sen yli vetää viiva.

Kun puoli vuotta on kulunut, on taas uuden listan vuoro. Moni vanhanlistan projekti on saatu onnistuneesti päätökseen, mutta suurin osa onyleensä tekemättä. Kuten ohjelmoijillakin, myös pastoreilla tuntuuolevan enemmän ideoita kuin aikaa. Edelleen tekemättä olevat projektitvoidaan ottaa mukaan uudelle listalle.

Joskus voi käydä niin, että joku loistoidea sitkeästi keikkuu vuodestatoiseen tekemättömien töiden listalla. Tällöin se poistetaan listalta, eikämuistella sitä sen enempää.

T ietämättään tämä ystäväni noudattaa töidensä priorisoinnissaansamaa periaatetta kuin Linus ja kumppanit. Heilläkin on listaominaisuuksia, jotka he haluavat toteuttaa ohjelmassaan. Osa itsekeksittyjä ja osa ehkä käyttäjiltä tulleita toivomuksia. Sitten kaikkitekevät mitä huvittaa.

Kun kaikki tekevät mitä huvittaa, niin usein tietenkin käykin niin, ettäjoku tekemätön työ jää tekemättä pidemmäksi aikaa, kun ketään eihuvita tehdä juuri sitä. Linus ei ota tästä mitään paineita. Jos jokuominaisuus jää vuosiksi toteuttamatta, se ei voi olla kovin tärkeä, kunilmankin on selvitty! Linuksen oppi tässä kohden siis on, että tärkeättyöt valikoituvat automaattisesti tehtäväksi, eikä asiasta kannata senvuoksi stressata.

Tänä päivänä Linux on miljardien dollarien bisnes. Pelissä mukana onsellaisia yhtiöitä kuin IBM ja HP. Jos jotain ominaisuutta oikeastitarvitaan, he todella voivat tehdä sen itse – ja tekevätkin. Koodihan onvapaasti verkossa saatavana.

Vaikka sinulla ei olisi miljardeja dollareja, voit kuitenkin toteuttaa tätäOpen Source -yhteisön periaatetta myös omassa elämässäsi. Kunseuraavan kerran pomosi tarjoaa kiireellistä uutta projektia, joka ontodella tärkeä ja jonka pitäisi olla valmis heti, voit ajatella: Jos tämäprojekti on firmalle todella näin tärkeä, siihen voidaan varmasti palkatajoku, jonka ei tarvitse tehdä sitä ylitöinä.

34

16. ÄLÄ SUUNNITTELE MITÄÄN

Linuxin syntymäpäivä lasketaan viestistä, jonka Linus lähetti Usenet-järjestelmän keskusteluryhmään comp.os.minix, 25. elokuuta 1991.Huomaa, että mitään Linux-aiheisia keskusteluryhmiä eiluonnollisestikaan ollut olemassa!

From: Linus Benedict Torvalds (torvalds@klaava.Helsinki.FI)Subject: Mitä ominaisuuksia haluaisit nähdä minixissä? Newsgroups: comp.os.minixDate: 1991-08-25 23:12:08 PST

Moi kaikki minixin käyttäjät -

Olen tekemässä (vapaata) käyttöjärjestelmää (se on vainharrastus, siitä ei tule isoa ja ammattimaista niinkuingnu:sta) 386(486) AT klooneille. Olen keitellyt tätä kokoonhuhtikuusta asti ja se alkaa olla jo valmis. Haluaisinkuulla mistä asioista ihmiset pitävät/eivät pidä minixissä,sillä minun käyttöjärjestelmäni muistuttaa sitä jonkinverran (tiedostojärjestelmässä on sama fyysinen järjestys(johtuen käytännön syistä) ja pari muuta juttua).

Olen jo portannut bash(1.08) ja gcc(1.40), ja homma tuntuutoimivan. Tämä tarkoittaa, että jo parin kuukauden päästäminulla pitäisi olla jotain toimivaa ja minua kiinnostaisikuulla mitä ominaisuuksia ihmiset haluaisivat. Kaikkiehdotukset ovat tervetulleita, mutta en lupaa mitään :-)

Linus (torvalds@kruuna.helsinki.fi)

PS. Kyllä – siinä ei ole yhtään minix-koodia, ja siinä onmonisäikeinen tiedostojärjestelmä. Se EI ole siirrettävä(käyttää 386 prosessinvaihtoa jne), eikä se varmaan ikinätule tukemaan muuta kuin AT-kovalevyjä, koska muita

minulla ei ole :-(.9

Viestissä on tiettyä ylevyyttä ja historian siipien havinaa. Mutta näinkolmentoista vuoden perspektiivissä se on naiiviudessaan myös hiemanhuvittava. Linux on iso ja kehitystyö sen ympärillä ammattimaista.Päälle päätteeksi se on todennäköisesti historian siirrettävinkäyttöjärjestelmä. Nykyään Linux tukee ainakin kuuttatoista eriprosessoriarkkitehtuuria, IBM:n s390 suurkoneista pieniinkulutuselektroniikan prosessoreihin asti. Itse asiassa Linuxin koodinkehutaan olevan esimerkillisen modulaarista ja siksi helpostisiirrettävää.

Ironiaa lisää se, että Linuksen mainitsema GNU-projekti ei ole vieläkäänsaanut valmiiksi omaa "isoa ja ammattimaista" Hurd-kerneliään. Kaikkikunnia kuitenkin heille siitä, että eivät ole vieläkään luovuttaneet. Olenitse seurannut Linuxin kehitystä läheltä yli puoli vuosikymmentä, ja kokosen ajan Hurd on ollut melkein valmis. On jotenkin huvittavaa nähdä,että tilanne oli sama jo kolmetoista vuotta sitten Linuxin syntyessä.

Käytämme yleensä ns. historian suurmiehiä esimerkkinä, kun yritämmeitse löytää jonkinlaista menestystä omassa elämässämme. On jopaolemassa ihan oma psykologeista, filosofeista, tanssijoista ja ties mistätyypeistä koostuva värikäs ammattikunta, joka ravaayritystilaisuuksissa luennoimassa menestymisestä ja hakee inspiraatiotaja esimerkkiä muun muassa tällaisista lähteistä. Yleensä näissäluennoissa puhutaan suurista visioista, määrätietoisuudesta ja kovastatyönteosta.

35

Linus – kiistämätön suurmies tietotekniikan historiassa – on kuitenkinnäiden hengennostatusluentojen sisältöön nähden hyvin poikkeavaesimerkki. Näyttäisi siltä, että Linuxin kehittymistä ovat ohjanneetpikemminkin vision puute ja päämäärättömyys, tai ehkä kutsuisimmesitä mieluummin avoimuudeksi. Avoimuudeksi toisten ihmistenehdotuksille. Avoimuudeksi sille, että suunnitelmat muuttuvat.

On mielestäni huvittavaa kuvitella, miten olisi käynyt, jos Linus olisi ollutesimerkiksi "määrätietoinen". Esimerkiksi kun joku Open Source -periaatteen mukaisesti ensimmäisen kerran lähetti Linusille koodia,jonka avulla Linuxia voi käyttää myös SCSI-tyyppisten kovalevyjenkanssa, hän olisi voinut vastata: "Kiitos, mutta ei kiinnosta. Tämähän onvain minun pieni ja epäammattimainen harrastukseni ja kuten kirjoitin,minulla ei ole SCSI-levyjä, joten en tarvitse tätä koodia. Sitä paitsiminulla on nyt vähän kiire, sillä teen kovasti töitä."

Vaikka ajatus naurattaakin, niin olen varma, että maailma on itseasiassa täynnä juuri vastaavanlaisia tarinoita. Tarinoita ihmisistä, jotkasanovat "kiitos, ei kiinnosta" elämänsä tilaisuudelle. Ja mahdollisesti juurisiksi, että joku luennoitsija on käskenyt heitä olemaan määrätietoinen jatekemään kovasti töitä. Näitä tarinoita ei vain ikinä kuule, sillä näistäihmisistä ei koskaan tule historian suuria miehiä tai naisia.

Mikä sitten on Linuksen suuruuden salaisuus? Mielestäni Linusin tarinastavoimme löytää ainakin seuraavat tärkeät periaatteet:

Linus tekee jotain mistä on innoissaan.

Sen lisäksi, että Linus on kiinostunutkäyttöjärjestelmäohjelmoinnista itsessään, Linux on alusta astivastannut myös konkreettiseen tarpeeseen: 1991 PC-koneidenkäyttöjärjestelmät olivat joko surkeita (dos) tai kalliita (unix) jasiksi Linus päätti tehdä itse paremmin omia tarpeitaan vastaavankäyttöjärjestelmän.

Voidaan myös sanoa, että Linus oli oikeassa paikassa oikeaanaikaan. Hän on itsekin todennut, että jos hän ei olisi tehnytLinuxia, joku muu olisi.

Linus oli kuitenkin se henkilö, joka oli oikeaan aikaan avoin tällemahdollisuudelle silloin kun se tuli hänen eteensä, vaikka se eikuulunutkaan hänen suunnitelmiinsa.

Hän ei myöskään jäänyt työnsä kanssa omaan koppiinsapiilottelemaan, vaan jakoi työnsä tuloksia avoimesti ystävilleen.

Ja vielä yksi tärkeä kohta: Linus ei toiminut yksin. Hän oli avoinmuiden tarjoamille ideoille ja yhteistyölle. Sen lisäksi hän perustityönsä muiden aikaisemmin tekemälle työlle (minix) ja käyttimuiden tekemiä työkaluja (bash, gcc).

T ietenkin listaan voitaisiin lisätä muita, innostuskonsulttienkinhehkuttamia ominaisuuksia. On selvää, että Linus on lahjakkaimpiaalallaan. Hän on myös tehnyt Linuxin parissa kovasti töitä, mutta olisiväärin kutsua tätä "kovaksi työksi". Pikemminkin on kysymysinnostuneesta työstä, mikä on täysin eri asia. On siis väärin neuvoaketään tekemään kovasti töitä, pitäisi neuvoa ihmisiä tekemään sitämistä ovat innostuneita.

T iivistäen tämän historian suurhenkilön opetus olisi siis: Älä suunnittelemitään, sillä et voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.

36

Olisi epäreilua lopettaa tämä kappale tähän, ilman pientähuomionosoitusta GNU-projektia kohtaan. GNU-projekti on RichardStallmanin 1984 aloittama projekti, ja hän on se henkilö, jokaensimmäisenä pyhitti elämänsä avointen ohjelmistojen tekemiselle.Vaikka Hurd-kerneli jäikin Linuxin jalkoihin, ovat lähes kaikki Linux-käyttöjärjestelmän perustyökalut peräisin GNU-projektista, mukaanlukien bash ja gcc, jotka Linuskin maintsi Linuxin syntymäviestissä.Vaikka siis hieman naurammekin Hurd-kernelille (johon Linus viittaa vainepäsuorasti), on reilua todeta, että Open Source -liikkeenmenestystarinan takana on myös paljon GNU-liikkeen tekemää työtä.Ehkä onkin sopiva lopettaa tämä kappale Richard Stallmanin sanoihin,jossa hän kommentoi väitettä, että suurin osa Open Source -ohjelmistaovat syntyneet (vain) tekijän henkilökohtaisen kiinnostuksentyydyttämiseksi: "Ehkä näin tapahtuukin joskus, mutta monet keskeisetGNU-ohjelmat on tehty nimenomaan vapaan käyttöjärjestelmäntoteuttamiseksi. Ne eivät syntyneet hetken mielijohteesta, vaan niidentakana on visio ja suunnitelma."

9Alkuperäisen englanninkielisen version voit lukea internetistäosoitteessa: http://groups.google.com/groups?selm=1991Aug25.205708.9541%40klaava.Helsinki.FI

37

17. TEE SITÄ MITÄ HALUAT

Nyt olemmekin päässeet tässä inspiroivassa Linus-analyysissämme niinhyvään vauhtiin, että olemme edellisessä kappaleessa jo melkein tulleetkäsitelleeksi tämänkin kappaleen. Ei se mitään, innostuneisuus on hienoasia!

Open Source -liikkeen ideologiaan, jota esimerkiksi Pekka Himanen onkutsunut hakkerietiikaksi, kuuluu olennaisesti ohje: Tee sitä mitä haluat.

Open Source -ohjelmia on tähän saakka tehty paljoltivapaaehtoistyönä. Suomeksi voisimme sanoa että talkoovoimin. Vaikkatilanne onkin nyt muuttumassa ja mukana on yhä enemmän yrityksiä jasitä kautta palkattua työvoimaa, elää tämä perinne kuitenkin edelleenvahvana. Vapaaehtoistyövoimasta seuraa yleensä suoraan, ettämukana oleva porukka on innostunutta. Ketään ei ole pakotettumukaan ja kukapa haluaisikaan vapaaehtoisesti tehdä jotain, mistä eiole kiinnostunut. Tästä seuraa valtava innostuneisuuden jakiinnostuneisuuden ilmapiiri. T ämän ilmapiirin onkin sanottu olevantoinen tärkeä syy Open Source -ohjelmien korkeaan laatuun. Kunihminen tekee kahdeksasta-neljään periaatteella jotain tehtävää, johonhänet on käsketty, on jälkikin erilaista kuin jos ihminen innostuneestitekee jotain, mistä todella nauttii ja minkä ehkä kokee myöselämäntyökseen.

Tee mitä haluat -periaatteessa on kuitenkin kysymys enemmästä kuinvain jostain talkoohengen seurauksista. Ainakin Linus itse on sisäistänyttämän periaatteen paljon syvemmin ja osannut pukea sen sanoiksi. Senlisäksi, että lehdistö alkoi 90-luvun lopulla kiinnostumaan Linuxista,samoin siitä kiinnostuivat lukuisat ohjelmoijat. Lukuisat tietotekniikanopiskelijat ja myös työelämässä olevat koodarit halusivat tutustuaLinuxiin ja myös osallistua sen kehitykseen. Joillekin se tarjosimielenkiintoisen haasteen ja toiset kiinostuivat varmaan vain siksi, ettäse oli niin siistiä, eli coolia.

Tällaisen muotivillityksen seurauksena myös Linus sai henkilökohtaisiayhteydenottoja ihmisiltä, jotka halusivat tulla mukaan Linuxinkehitykseen ja kysyivät Linukselta jonkinlaista neuvoa siitä, mitä heidänkannattaisi ruveta tekemään. Taas kerran Linuksen vastaus oli kuiva jamitään sanomaton: Sinun pitää itse miettiä mikä sinua kiinnostaa, jamennä siihen mukaan.

Linuksella oli vastaukseensa myös selkeät motiivit. Hän selitti asian niin,että jos hän mielivaltaisesti neuvoisi ihmisiä menemään mukaanjohonkin projektiin, ehkä johonkin sellaiseen joka häntä itseään sillähetkellä kiehtoi, niin hänen neuvonsa varmastikin osoittautuisivathuonoiksi. Eihän kysyjää todennäköisesti kiinnosta samat asiat kuinhäntä itseään. Samaten kysyjän lahjakkuus ei ehkä ole samalla alueellakuin Linuksen. Jos kysyjä sitten tekisi niinkuin hän neuvoo, kysyjä ennenpitkää turhautuisi koko projektiin ja pahimmassa tapauksessa olisi senjälkeen vihainen sekä Linusille että Linuxille. Sitä paitsi, eipä uudestavapaaehtoistyövoimasta olisi ehdotetulle projektillekaan paljoa hyötyä,jos tekijä ei ole innostuneena mukana.

Yritysmaailmalle tämä periaate on taas kerran haaste. Ja samoin se onhaaste Linuxille, nyt kun yritysmaailma on tulossa mukaan Linuxiin.Kuinka moni työelämässä tekee juuri sitä mitä haluaa? Kuinka monitekee sitä mitä pomo käskee? Onko tällaista periaatetta edesmahdollista toteuttaa yritysmaailmassa?

38

Jos uskomme, että "tee mitä haluat" on yksi Open Source -yhteisönkulmakiviä, meidän on loogista uskoa myös, että sama periaate voituottaa yritykselle samanlaista menestystä kuin se on tuottanutLinuxille.

Yleensä yrityksen visiot ja strategiat sorvataan kokoon jossakinjohtoportaassa, jonka jälkeen työntekijän tehtäväksi jää "tehdä mitäpomo haluaa". Joissakin yrityksissä tämä perinne on vahvempi, joissakinheikompi, mutta yleensä hyväksymme, että näin kuuluukin olla.Kuitenkin "tee mitä haluat" periaatteen mukaan yrityksen johdon pitäisikokonaan lopettaa visioiden ja strategioiden tuottaminen ("äläsuunnittele mitään" -periaatetta noudattaen) ja sen sijaan keskittyäsiihen, että työntekijät voivat mahdollisimman hyvin toteuttaa omaavisiotansa. Monelle johtajalle tämä on varmasti täysin vieras ajatus.

Niille meistä, jotka emme ole yritysmaailman johtajia, jää jäljellekysymys: Teetkö juuri nyt sitä mitä todella haluat? Kun valitsit nykyisentyöpaikkasi, valitsitko sen missä oli korkein palkka vai valitsitko senmikä kiinnosti sinua kaikkein eniten? Tämä kysymys ei ole olennainenvain sinulle oman mielenterveytesi kannalta, vaan sen pitäisi kiinnostaamyös työnantajaasi. Miksi yritysmaailman pitäisi tyytyä kahdeksasta-neljään suorittajiin, kun Linux-maailmassa asiat ovat paremmin?

Noudattavatko Linus ja kumppanit sitten itse omaa esimerkkiään? Kyllänoudattavat. Kaikki tärkeimmät Linux-ohjelmoijat ovat nykyään töissäyrityksissä, joissa heidän pääasiallinen työtehtävänsä on Linuxinohjelmointi. Harrastuksesta ja elämäntehtävästä on tullut myöspäivätyö. Voisiko parempaa tilannetta enää kuvitella? Älä sinäkääntyydy vähempään!

39

18. LAISKUUS ON HYVE

Saatat ehkä yllättyä, kun kerron, että ohjelmoijan tärkein hyve onlaiskuus. Linux-yhteisössäkin tämä on jopa innostuneisuutta tärkeämpija tunnustetumpi hyve. No, jos olet naimisissa ohjelmoijan kanssa, oletehkä todennutkin, että laiskoja ronttejahan nuo ovat, ei se ikinä tiskaaeikä pese pyykkiä, eikä aina muista syödäkään. Mutta monille saattaaolla vaikea käsittää miten esimerkiksi Linusta voisi väittää laiskaksi –poikaa joka sulkeutui huoneeseensa vuodeksi ohjelmoimaan yötämyöten Linuxin ensimmäistä versiota.

Väitteen logiikka menee näin: Mitä laiskempi ohjelmoija, sitä enemmänhän ohjelmoi. Kun ohjelmoija kohtaa tylsän, aikaa vievän ja paljonrutiineja sisältävän tehtävän, häntä alkaa laiskottaa. Laiska ohjelmoija eimitään pahempaa tiedäkään, kuin tylsät rutiinitehtävät. Sen takia hänpäättääkin tehdä tietokoneohjelman, joka voisi tehdä rutiinitehtäväthänen puolestaan. Tätä tietokoneohjelmaa hän sitten tekee yötämyöten, näennäisen ahkerasti. Hän ohjelmoi tekstinkäsittelyohjelman,koska kirjoituskoneella kirjoittaminen on niin vaivalloista. Ja koskakirjeen tulostaminen ja postiin vieminen, postimerkin nuolemisesta nytpuhumattakaan, on niin vaivalloista, hän ohjelmoi sähköpostin. Näetkönyt, että ohjelmoijat tosiaan ovat laiskoja?

Laiskuus on siis ohjelmoijan hyve. Tämä ristiriitaisuudessaan vähänhuvittavakin väite on hyvä muistaa. Usein nimittäin ihmiset saattavatunohtaa, minkä takia tietokoneet ja niiden ohjelmat – ja kaikki muukinteknologia – on alun perin keksitty.

Suomessa rakennetaan parhaillaan uutta ydinvoimalaa. Ydinvoimalanrakentamispäätöstä edelsi vilkas keskustelu, jossa kantaa otettiin sekäpuolesta että vastaan. Eräs keskusteluun osallistuneistakansanedustajista oli sitä mieltä, että ydinvoimalan rakentaminen onSuomelle huono vaihtoehto, koska muut energiantuotantomuodottyöllistävät paremmin. Haluan nyt korostaa, että mielestäni on moniahyviä syitä, miksi maailmaan ei lisää ydinvoimaa tarvitsisi rakentaa.Mutta tämä oli kyllä naurettavin perustelu, mitä olen koskaan kuullutmissään väittelyssä käytetyn ja siksi kyllä pidätän itselläni oikeudennauraa sille päin naamaa.10

Onhan tietenkin totta, että sähköä voitaisiin tuottaa esimerkiksi siten,että pistetään kaikki Suomen työttömät polkemaan kuntopyörillä,jotka on kiinnitetty dynamoihin, joista syötetään sähköverkkoonsähköä. Varmaan sillä ihan kohtuukokoisen kylän saisi valaistuakin jaennen kaikkea saataisiin ihmiset työllistettyä. Mutta hölmöläistenhommaahan se olisi.

Sähkön koko olemassaolon tarkoitushan on, että ihmisten ei tarvitsisitehdä töitä. Olemme keksineet sähköä käyttäviä koneita, jotka tekevättyön puolestamme samalla kun me makaamme sohvalla tuijottamassasähköä käyttävää televisiota. Tämä yksinkertainen tosiasia kuitenkinhelposti unohtuu monilta poliitikoilta, varsinkin kun puhutaantyöttömyydestä.

40

Älkää ymmärtäkö minua väärin. Työttömäksi joutuminen on suurimpiavastoinkäymisiä mitä ihmisen elämässä voi sattua. Monet varmaanottaisivat mieluummin sekä sairauden että avioeron, kunhan vaansaisivat pitää työnsä. Ja osittainhan työttömyys seuraakin ainateknologian edistysaskeleita. Kun traktori keksittiin, jäivät rengit ilmantöitä ja ihmiset muuttivat kaupunkeihin. Onneksi saivat kaupungissasitten tehtaan tuotantolinjoilta töitä. Mutta nyt kun tehdas uudistaatuotantolinjaansa, lopputuloksena monesti on, että uudempi jahienompi tuotantokoneisto vaatii toimiakseen aiempaa vähemmäntyöntekijöitä. Ja taas ihmisiä joutuu työttömäksi.

Mutta älkää syyttäkö insinöörejä. Insinöörien ansiosta meidän ei enäätarvitse tuhota selkäämme peltoa kuokkimalla. Insinöörien ansiostakoneet tekevät tehtaan raskaat työt, ja ihmiset katsovat vierestä.Insinöörien ansiosta voimme illalla maata sohvalla katsomassatelevisiota. Tätä me kaikki halusimmekin, silloin kun traktoria vastakeksittiin. Koneiden, tietokoneohjelmien ja muiden keksintöjen tarkoituson, että työtä ei tarvitsisi tehdä – tai ainakaan sitä ei tarvitsisi tehdäniin paljon.

Nyky-yhteiskunnan ongelma sitten on, että jäljelle jääneet työt jaetaanniin, että toiset jäävät tehtaaseen tekemään ihan yhtä paljon työtä kuinennenkin ja toiset jäävät kokonaan ilman. Ehkäpä tässäkin olisi syytäottaa oppia Open Source -ajattelusta, eli avoimuuden ja jakamisenperiaatteista. Ehkäpä insinööri oli sen niin tarkoittanutkin, silloin kuntraktoria keksi, että työtä olisi jokaiselle, ei liikaa, mutta sopivasti jalaiskottelukin jaettaisiin kaikille tasan.

10Hihhih. Hahhah.

41

19. VALISTUNUT DIKTAATTORI

Nyt jätämme hetkeksi Linuksen ja hänen kavereidensa elämänarvojentutkimisen ja otamme seuraavaksi oppia Open Source -yhteisönorganisaatioista ja niiden hierarkioista. Miten hallitaanohjelmistoprojektia, jonka kymmenet – tai Linuxin tapauksessa sadat –ohjelmoijat etätyöskentelevät eri puolilta maapalloa ja vieläpävapaaehtoisvoimin, ilman mitään virallista työntekijäsuhdetta projektiin?

Linus on Linux-projektin valistunut diktaattori. Hän ei itse kylläkäänkäytä itsestään tätä nimitystä vaan se on peräisin Eric Raymondin TheCathedral and the Bazaar -kirjasta, jossa kirjoittaja tutkii Open Source -projektien eri organisaatiomuotoja. Vaikka diktaattorimalli ei ole ainoatapa, joilla Open Source -projekteja johdetaan, se on selvästi yleisin jasamalla myös epämuodollisin. Python-nimisen ohjelmointikielen luojaaGuido van Rossumia kutsutaan python-piireissä ihan julkisesti tittelilläBDFL – Benevolent Dictator For Life (elinikäinen valistunut diktaattori).Ilmeisesti python-ohjelmoijat eivät aio suoda Guido-paralle eläkepäiviälainkaan!

Valistunut diktaattori on projektin johtaja, jolla on yksin kaikkipäätäntävalta.11 Usein tämä auktoriteetti on luonnollinen seuraus siitä,että johtaja on myös projektin alullepanija, kuten Linus on Linuxintapauksessa.

Meille länsimaisissa demokratioissa eläville ihmisille puheet diktatuuristasaattavat kuulostaa epäilyttäviltä. Vaikka diktatuuriin liittyväsuoraviivaisuus on varmasti kustannustehokasta ja organisaatiorakennekevyttä, on historia opettanut meille myös diktaattoreihin liittyvistäongelmista. Monet monarkeistamme ja diktaattoreistamme eivät oleolleet kovinkaan valistuneita. Joten vaikka demokratiaan liittyvätneuvottelut, kompromissit ja äänestykset tuntuvatkin usein kalliilta,tehottomilta ja ennen kaikkea tuskastuttavan turhauttavilta, olemmekuitenkin historian opettamina päätyneet juuri siihen. Jos Linus onkinmeistä ehkä keskimääräistä valistuneempi, niin voimmeko luottaasiihen, että hänen seuraajansa – sitten kun se päivä koittaa – ei oletäydellinen katastrofi?

Voimme, sillä ei Linuskaan ole Linuxin johtaja, joka sattumalta ja onneksisattuu olemaan valistunut. Asia on ihan päin vastoin. Hän on johtajavain ja ainoastaan siksi, että on niin fiksu kuin on.

Open Sourcen periaatteista seuraa mielenkiintoinen dynamiikka, jolla onsuoria seurauksia myös projektiorganisaation hierarkiaan jaorganisaation jäsenten välisiin suhteisiin. Mitä tapahtuisi jos Linus jostainsyystä päättäisi lyödä homman läskiksi ja alkaisi ihan ilkeyttääntekemään Linuxiin typeriä ratkaisuja? Heti seuraavana päivänä muutLinuxin ohjelmoijat jättäisivät Linuksen pelleilemään yksinään, kopioisivatLinuxin lähdekoodit johonkin, missä Linus ei pääse niihin käsiksi, jajatkaisivat ilman häntä. Todennäköisesti hyvin pian projektille myösvalittaisiin – enemmän tai vähemmän tietoisesti ja enemmän taivähemmän demokraattisesti – uusi valistunut diktaattori.

T ämä kaikki on mahdollista siksi, että koodi on avointa ja vapaastikenen tahansa käytettävissä. Linuksella on diktaattorina kaikkipäätäntävalta, mutta toisaalta hänellä ei ole mitään valtaa. Muutpitävät häntä johtajanaan ainoastaan siksi, että hän on niin lahjakas, elivalistunut. Valta ja vapaus ovat mielenkiintoisessa tasapainossa.Diktaattorilla on kaikki valta, ja muilla on vapaus äänestää jaloillaan.

42

Samasta syystä diktaattorimalli ei toimi hyvin joissain muissaympäristöissä. Jos pomosi ei ole tehtäviensä tasalla, se on ikävä juttu,mutta minkä teet? Jos armeija tottelee sokeasti ylipäällikköään, jokaosoittautuu sairaaksi tyranniksi, minne pakenet? Näissä tilanteissa ei oleläsnä sellaista avoimuutta, mikä Open Source -prosessiin kuuluuerottamattomasti. Ilman avoimuutta emme myöskään pysty täysinluottamaan toisiin organisaation jäseniin, vaan joudumme turvautumaanraskaisiin demokraattisiin prosesseihin suojautuaksemmevaltataisteluilta ja erilaisilta muilta pihtaamisen muodoilta. Open Source-projekteissa avoimuus on niin kiinteä osa järjestelmää, että tällaisiavarotoimenpiteitä ei tarvita.

Linus diktaattorina on hyvin konkreettinen esimerkki avoimuudenperiaatteen hyödyistä. Avoimuudesta seuraa suoraan, että OpenSource -projektit eivät tarvitse raskasta projektiorganisaatiota, vaanvoivat toimia hyvinkin kevyesti, ketterästi ja kustannustehokkaasti.Voisiko diktaattorimalli sitten toimia perinteisemmässäorganisaatiossa? Tästä on olemassa ainakin yksi esimerkki.

WWW-konsortio, lyhyemmin W3C, on standardointielin, joka on luonutlähes kaikki webiin liittyvät tekniikat. W3C:n julkaisemia standardejaovat muun muassa HTML, CSS-tyylisivut, XML, DOM – joka on osaJavaScriptiä – PNG-kuvaformaatti, SVG-kuvaformaatti ja monta muutatekniikkaa, joita me internetin käyttäjät hyödynnämme päivittäin. W3C:njäseninä on noin 450 IT -alan yritystä ja organisaatiota Microsoftista jaIBM:stä alkaen.

W3C:n päätöksentekoprosessi standardeja valmistellessa muistuttaamielenkiintoisella tavalla Open Source -diktaattorimallia. Standardienvalmistelutyö tapahtuu aiheeseen perehtyneessä työryhmässä, jonkatyö on hyvin avointa. Standardeista julkaistaan useita esiversioita, joitakuka tahansa voi kommentoida. Kun työryhmä saa työnsä valmiiksi,tuodaan ehdotus äänestykseen. Äänestykseen saavat osallistua kaikkijäsenorganisaatiot ja jokaisella on siinä yksi ääni.

Äänestyksen jälkeen W3C:n johtaja yksin joko hyväksyy tai hylkääehdotuksen. Johtaja voi siis täysin oman päänsä mukaan jokonoudattaa tai olla noudattamatta äänestystulosta. Käytännössä W3C:ntoiminta on hyvin konsensushakuista, mutta järjestelmä muistuttaakuitenkin valistuneen diktaattorin mallia.

W3C:n johtajana on sen perustamisesta asti toiminut T im Berners-Lee.Hän on sama mies, joka 90-luvun alussa CERN:ssä työskennellessäänkehitti HTML:n ja muut webiin liittyvät tekniikat. Hän on siis webin Linus– luoja ja diktaattori.

Kuten W3C:ssä, myös Linuxin kehitystyössä päätökset tehdään yleensäperusteellisten keskustelujen pohjalta. Erityisesti Linus kuunteleeneuvoja lähimmiltä ja pitkäaikaisimmilta työtovereiltaan, joita yhteisökutsuu hänen luutnanteikseen. He ovat siis eräänlaisiapikkudiktaattoreita, joilla on projektissa oma vastuualue. Aivan kutenLinuksenkin, myös heidän auktoriteettinsa perustuu vuosien aikanaosoitettuun lahjakkuuteen ja sitä kautta saavutettuun luottamukseen.Tällaista järjestelmää kutsutaankin osuvasti meritokratiaksi.

Sellaistakin on tapahtunut, että diktaattori-Linus on lopulta joutunutmurjottaen hyväksymään ratkaisun, jota enemmistö vaatii, vaikka hänitse on kovasti vastustanut sitä. Jos hän ei toimisi näin, hän ei ehkä jokupäivä enää olisikaan diktaattori. Avoin järjestelmä toimii siis kevyestimutta myös demokraattisesti.

43

11Tässä vaiheessa varmasti kaikki lukijakunnan projektipäällikötheräsivät ja terästävät katsettaan!

44

20. SUVAITSEVAISUUS

Edellä olemme tutustuneet eräisiin mielenkiintoisiin piirteisiin, jotka ovatOpen Source -yhteisölle erittäin tunnusomaisia. Vaikka jatkammekinvielä tämän mielenkiintoisen yhteisön tutkimista, on tässä vaiheessatodettava, että suvaitsevaisuus ei ole mikään tunnusomainen OpenSource -yhteisön piirre, eikä myöskään sille kuuluva yksinoikeus. Erikeskustelupalstoilta ja sähköpostilistoilta on helppo löytää lukuisiaesimerkkejä Open Source -yhteisön jäsenistä, jotka ovat kaikkea muutakuin suvaitsevia. Kuitenkin yhteisöstä on myös mahdollista löytääopettavaisia tarinoita suvaitsevaisuudesta, joista voi olla inspiraatioksimeille kaikille.

Palaamme tarinassamme taas kerran Linuksen henkilöön ja niihin vuosiinkun IT -alan lehdistö oli löytänyt mielenkiintoisen ja tuoreen Linux-käyttöjärjestelmän. Tämä tapahtui aikaan, jolloin Microsoft olionnistunut valtaamaan monopoliaseman sekä käyttöjärjestelmissä ettätoimisto-ohjelmissa ja oli koko painollaan parasta aikaa syöksemässäNetscapea, kilpailijaansa www-selainmarkkinoilla, kohti lopullista tuhoa.Tähän aikaan käyttäjät ihan syystä tuskailivat vaihtoehtojen puutteestaja olivat ärsyyntyneet sekä Microsoftin monopoliasemasta ja siihenliittyvistä väärinkäytöksistä, että toisaalta sen ohjelmistojen puutteistaja yllättävistä oikuista, mukaan lukien kiemurtelevatpaperiliitinanimaatiot. Microsoftiin oli tietokonepiireissä alettu suhtautuasuorastaan kaiken pahan alkuna ja siitä käytettiin esimerkiksi nimitystä"pahan valtakunta". Uusi haastaja Linux luonnollisesti kiinnosti toimittajiamyös tästä näkökulmasta. Tulisiko Linux syrjäyttämään Microsoftin?

Taas kerran Linuksella oli lehdistölle yllättävä mutta viisautta henkivävastaus. Hän totesi, että Microsoft ja sen tietokoneohjelmat eivätjuurikaan kiinnosta häntä, sillä hän ei itse käytä Windowsia. Linuxia hänon tehnyt omaksi huvikseen, ei siksi että hänellä olisi jotainhampaankolossa Microsoftia tai ketään muutakaan kohtaan.

Vaikka silloin ja vielä enemmän tänä päivänä monet Microsoftinkilpailijat näkevät Linuxin nimenomaan Microsoftin haastajana, on hyväymmärtää, että Linuxin kehittäjät eivät ensisijaisesti ajattele tilannettaylipäätään tästä näkökulmasta. Heillä todellakaan ei pääsääntöisesti olemitään mielipidettä koko Windows-maailmasta, sillä he itse käyttävätLinuxia.

Vaikka itsekin Microsoftin ohjelmia käyttäneenä ymmärrän täysintoimittajien näkökulman, on kuitenkin vaikea kuvitella, että Linux olisimenestynyt, jos sen pääasiallinen tarkoitus olisi ollut vain Windowsinkorvaaminen. Sellaisen projektin osallistujat tuskin olisivat olleet niininnovatiivisia kuin Linuxin ohjelmoijat, jotka tekevät työtäänrakkaudesta käyttöjärjestelmäohjelmointiin. Sellainen projekti olisi jolähtöasemistaan tuomittu vain Microsoftia apinoivaksi räksyttäjäksi,joka ehkä joiltakin osin kyllä haastaisi Microsoftin tuotteet, muttatoisilla alueilla olisi ihan yhtä surkea ja mielikuvitukseton kuinesikuvansakin.

Ennen kaikkea Linuksen suvaitseva asenne on kuitenkin järkevä hänenomaa mielenterveyttään ajatellen. Ei ole tervettä tehdä jotain, jonkapääasiallisena motivaattorina on viha ja pelko. Sitä paitsi, mitätapahtuisi sitten kun Linux mahdollisesti jonain päivänä koituisiMicrosoftin tuhoksi? Katoaako elämältä silloin tarkoitus? Täytyykösilloin löytää joku uusi pelottava uhka, jonka vastustamisesta voi hakealisää energiaa?

45

Monet, joiden toiminta perustuu uhkakuva-ajatteluun, joutuvat tällaiseenkierteeseen. Esimerkiksi sopii vaikka USA:n armeija. Olisi voinut kuvitella,että Neuvostoliiton kaatuminen olisi ollut amerikkalaisille sotilaille jaCIA:n vakoojille onnen päivä. Mutta mitä vielä, kaikkea muuta! Sehäntarkoitti heille vain ja ainoastaan uhkaavaa työttömyyttä. Jostain oliäkkiä löydettävä uusi uhka. Ensin yritettiin maalata taivaalle tummiapilviä pelottavan kansainvälisen huumekaupan muodossa. Kun se eikuitenkaan oikein tuntunut ydinasevallan veroiselta vastustajalta, pitikeksiä muita vastustajia. Nyt on lopulta löytynyt ihannevastustaja,nimittäin terroristit, joita on kaikkialla, mutta joita ei kuitenkaan löydymistään. Uhan torjumisessa on taas työtä tarpeeksi, rahahanat ovatauki ja motivaatio huipussaan. USA on taas voimissaan.

Vaikka USA:n ulkomaanpolitiikan haukkuminen on jopa kivempaa kuinranskalaisten maanviljelijöiden, niin on hyvä tässä vaiheessa muistaa,että ennen kaikkea puhumme nyt omasta itsestämme ja omistamotiiveistamme. Monet ihmiset perustavat elämänsä ihan samanlaiselleuhkakuva-ajattelulle ja löytävät dramatiikkaa milloin mistäkin. Se onheidän elinvoimansa lähde. Mutta todellisuudessa he ovat itse luoneetkaiken dramatiikan. Jos he haluaisivat, he voisivat onnellisina ja rauhassapuuhastella oman "Linuxinsa" parissa, ja nauttia siitä ilman teennäisestiluotua dramatiikkaa.

Linuksen esimerkki suvaitsevaisuudesta on mielestäni erittäin oivaltava.Vaikka hän ei lahjakkaana ohjelmoijana voikaan hyväksyä bugisiaohjelmia omassa tietokoneessaan, niiden olemassaolo ei sinänsä haittaahäntä. Hän osaa itse ohjelmoida paremmin ja on tyytyväinen omaantyöhönsä. Mutta toisaalta häntä ei haittaisi, vaikka kaikki muut ihmisethaluaisivat Linuxin sijasta käyttää Windowsia. Eihän se ole hänenongelmansa. Erilaisten valtataisteluiden ja uhkakuva-ajatteluidenmaailmassa, Linuksen suvaitseva asenne on kuin virkistävä tuulahdus,josta jokainen voi ammentaa rauhallisuutta omaankinajatusmaailmaansa.

46

21. MONIMUOTOISUUS

Advogato-nimiseen Open Source -yhteisön keskustelufoorumiin kirjoittikesällä henkilö, jonka mielestä Open Source -ohjelmistojen markkina oliliian pirstoutunut ja sekava. Jo pelkästään tekstieditoreita oli yli 100erilaista. Linuxiin juuri siirtyneenä henkilönä tämä sai hänet tuntemaanitsensä lähinnä eksyneeltä. Olisi ollut parempi jos voitaisiin sopia mitäeditoria käytetään, kehittää se huippuunsa ja opettaa kaikille senkäyttöä.

Keskustelunavaus ei saanut juurikaan vastakaikua. Lähinnä tyydyttiintoteamaan, että kirjoittaja ei ilmeisesti tunne Open Sourcea vielä kovinhyvin. Ne 100 editoriahan ovat esimerkki Open Source -maailmanrikkaudesta. T ietenkin on totta, että suurin osa niistä saattaa ollamonella lailla puutteellisia ja ovat syntyneet esimerkiksi jonkuntietotekniikkaopiskelijan harjoitustyön tuloksena. Mutta mitä se meitähaittaa? Hienoa, että hänkin on julkaissut työnsä avoimestikäytettäväksi, vaikka juuri minä en hänen editoriaan käytäkään.

Toisekseen niinkin yksinkertainen asia kuin puhtaiden tekstitiedostojenkäsittely voi todellisuudessa tarvita hyvinkin erilaisia työkaluja.Esimerkiksi vi-niminen editori on peräisin 70-luvulta ja siksi varmaanyksinkertaisimpia ja kömpelöimpiä työkaluja mitä tietokonemaailma onikinä nähnyt. Siitä huolimatta, tai oikeastaan juuri siksi, se kuuluu Unix-standardiin ja löytyy sen takia kaikista maailman Unix-koneista, mukaanlukien kaikki Linux-tietokoneet. Jos opettelet vi:n käytön, voit siis ainaluottaa siihen, että saat työsi tehtyä. Se toimii kaikissa ympäristöissä,käytitpä sitä sitten etäyhteyden yli "terminaalissa" tai tavallisen PC:n"graafisessa ympäristössä". Toisaalta haluat ehkä joskus käyttäämonipuolisempaa tekstinkirjoitustyökalua, esimerkiksi graafista sellaista.Silloin valitset jonkun niistä. Ja yllättävää kyllä, monet meistä valitsevatohjelmansa paljolti myös henkilökohtaisten mieltymysten – esimerkiksivärin – perusteella. Vaikka siis ajatus siitä, että karsittaisiinpäällekkäistä työtä ja kehitettäisiin Linuxia varten vain yksi taikorkeintaan pari tekstieditoria, on kaunis, niin käytännössä olisiongelmallista päättää mikä editori tämän kunnian saisi. Kuka pääseemakutuomariksi?

Toinen asia missä samanlaista pirstaloituneisuutta näkyy on se, ettäLinux-maailmassa on tällä hetkellä kaksi eri graafistaikkunointiympäristöä:12 KDE ja GNOME. Tämä on aina välillä olluthuolenaihe Linux-maailmassa. Vaikka GNOME:a varten tehdyt ohjelmattoimivatkin KDE:ssä ja päinvastoin, ne saattavat kuitenkin näyttääerilaisilta ja noudattaa hieman eri toimintaperiaatteita. Kaikki tämä voivarsinkin aloittelijalle olla sekavaa. T ilanne voidaan myös kyseenalaistaatehokkuusnäkökulmasta. Käytetäänkö ohjelmoijien resurssejaepäoptimaalisesti, kun työvoima on hajautettu kahden kilpailevanprojektin ympärille?

47

Näistä kaikista ongelmista huolimatta Open Source -yhteisössä ollaanyhtämielisiä siitä, että monimuotoisuus – olkoonkin, että se vaikuttaajoskus epäoptimaaliselta – on hyvä asia. Ensinnäkin meidän täytyymuistaa Open Sourcen perusperiaatteet, joita on tässäkin kirjassa jokäsitelty. Ohjelmoijathan tekevät sitä mitä haluavat. Jos joku haluaatehdä GNOME-ohjelmia, niin kuka häntä voi estää? Ja ketä se haittaa josjoku tekee GNOME-ohjelmia, vaikka kaikki muut haluaisivat käyttääKDE-ohjelmia? Nämä perusperiaatteet johtavat automaattisestimonimuotoisuuteen, sillä Open Source -yhteisö ei ole mikäänNeuvostoliitto, jossa kaikkien pitäisi toimia kulloinkin voimassaolevanviisivuotissuunnitelman mukaan.

Kahden erillisen projektin kilpailutilanteesta on myös monia hyötyjä.Graafisten käyttöliittymien tekeminen on aika nuorta tiedettä, eikäkukaan oikeastaan tiedä mikä on paras ja ainoa oikea tapa tehdäasioita.13 Kilpailevat projektit saattavat joissakin asioissa päätyäerilaisiin teknisiin ratkaisuihin ja vasta jälkeenpäin voidaan nähdä kumpioli viisaampi ja toimivampi ratkaisu. Näin kahden erillisen projektinolemassaolo vähentää riskiä, että graafinen Linux-maailma päätyisiteknologiseen umpikujaan.

Kilpailevat projektit myös ovat toisilleen aidosti hyödyksi. Vaikka KDEon alusta asti ollut teknisesti kehittyneempi, niin GNOME tunnettiinalunperin hyvin taiteellisena ympäristönä. Erilaisia teemoja asentamallaomasta ympäristöstään pystyi saamaan hyvin eri näköisen ja ennenkaikkea oman näköisen. Yllättävän monet ihmiset muuten pitävät juuritästä ominaisuudessa tietokoneessaan. Taustakuva ja ohjelman värittuntuvat olevan paljon tärkeämpi asia kuin varsinainen työnteko. NiinpäKDE-ohjelmoijat ovatkin panostaneet vastaavien ominaisuuksienkehittämiseen omassa projektissaan ja nykyään KDE on vähintään yhtävärikäs ja taiteellinen kuin GNOME. Samanaikaisesti GNOME-ohjelmoijattaas ovat tehneet töitä ympäristönsä vakauden ja teknistenominaisuuksien parantamiseen, jotta KDE:n etumatkaa tällä puolellasaataisiin kiinni.

Kilpailutilanne siis hyödyntää molempia osapuolia. Mikä parasta,osapuolet myös itse ymmärtävät tämän. Vaikka internetissä useintörmääkin keskusteluihin, joissa väitellään KDE:n ja GNOME:nparemmuudesta – ja joskus jopa Advogato-kirjoittajan tapaanehdotetaan yksinkertaisuuden nimissä toisen projektin lopettamista –niin nämä keskustelijat eivät koskaan ole KDE:n tai GNOME:n ohjelmoijia.Heillä ei ensinnäkään ole aikaa osallistua näin joutaviin keskusteluihin,sillä heillä on parempaa tekemistä. Mutta ennen kaikkea he eivät edeskoe toisiaan kilpailijoiksi sanan perinteisessä merkityksessä, vaanymmärtävät olevansa pikemminkin yhteistyökumppaneita – vaikkamuu maailma ei sitä aina ymmärtäisikään.

Kysytäänpä siis lopuksi, taas kerran, miten muu maailma sitten asianymmärtää?

Vaikka länsimaiseen markkinatalouteen nimenomaan kuuluu vapaakilpailu, niin todellisuudessa yritykset eivät aina jaksa nähdä kilpailuapositiivisena asiana. Kilpailu yleensä tarkoittaa vähemmän rahaa minunpussiini. Kilpailijoista kannattaa siis pyrkiä eroon keinolla millä hyvänsä.Microsoft on hyvä esimerkki siitä, että tällainen strategia ontaloudellisesti kannattava – onnistuessaan erittäin kannattava. Tästäjohtuen länsimaiset yritykset, joiden luulisi uskovan vapaaseenmarkkinatalouteen, ja jotka oikeastikin varmaan uskovat uskovansavapaaseen markkinatalouteen, käytännössä kuitenkin tekevätkaikkensa estääkseen kilpailun syntymisen. Mikäli Linuxiin on uskominen,he samalla kaivavat myös omaa hautaansa.

48

12Ikkunointiympäristöllä tarkoitetaan sitä tietokoneohjelmaa, joka luoruudulle nk. graafisen käyttöliittymän, jossa muita ohjelmia käytetään,osoitetaan hiirellä ja niin edelleen. Vastakohtana on terminaali- taikomentoriviympäristö, jossa yleensä käytetään vain näppäimistöä jakirjaimet näkyvät vaaleina tietokoneruudun tummaa taustaa vasten jakäytössä on vain yksi ohjelma kerrallaan.

13Vaikka Apple ja Microsoft ovatkin tehneet graafisia käyttöliittymiä joyli kymmenen vuotta, on kyseessä kuitenkin lyhyt aika ja vain kaksierilaista näkemystä. Windows-käyttöliittymäkin on kehittynyt jakehittyy edelleen – juuri siirryttiin XP:ssä uuden näköiseen ympäristöönja Microsoft on ilmoittanut työskentelevänsä "Longhorn" nimisenprojektin parissa, joka taas tuo uusia tekniikoita ja käytäntöjä. Tämänlisäksi Unixeissa käytetty X-arkkitehtuuri on hyvin erilainen kuinWindowsin tai Applen arkkitehtuuri, joten Unix-maailma ei voi suoraanottaa kaikkea Windowsista, vaan KDE ja GNOME joutuvat jokatapauksessa tekemään paljon ihan aitoa pioneerityötä.

49

22. ROHKEUS JA UTELIAISUUS

Suositun Debian Linux -jakelun asennusoppaassa käytetäänkäyttöjärjestelmän asennuksen jälkeisestä ensimmäisestä koneenkäynnistyskerrasta sähköinsinööreiltä lainattua ja hieman pelottavaltakuulostavaa termiä "smoke test", suomeksi savutesti. Savutesti liittyysähköinsinöörien rakenteluprojekteihin, esimerkiksi komponenttienjuottamiseen piirilevylle. Kun piirilevy on valmis, on aika kytkeä siihensähköä. Jos kaikki on tehty oikein, piirilevy toimii suunnitellusti. Jos taasjossain on oikosulku, levylle juotetut komponentit tyypillisestipoksahtelevat ja päästävät ilmoille pienen savupilven. Savu on siismerkki siitä, että piirilevy ei toiminutkaan.

Vaikka aineeton tietokoneohjelma ei savua pystykään tuottamaan, onvasta-asennetun tietokoneen ensimmäinen käynnistyskerta samallalailla totuuden hetki. Se joko toimii tai sitten ei. Vastauksen saa tietäävain kokeilemalla.

Kuten insinöörejä yleisemminkin, myös Linux-ohjelmoijia vaivaasuunnaton uteliaisuuden palo. Heitä kiinnostaa esimerkiksi tietää, mitäkaikkea uutta ja hienoa Linusin uusimmassa Linux-kernelissä on,ennenkuin kerneli on edes valmis. Näitä ei-valmiita Linuxeja kutsutaankehitysversioiksi, koska niitä siis vielä kehitetään ennen lopullistajulkistusta. Vaikka niiden käyttöä ei suositellakaan, ne ovat samalla laillasaatavilla internetistä kuin virallisetkin versiot ja moni utelias Linux-käyttäjä päätyykin käyttämään niitä jo ennen lopullista julkistamista.

Tämä uteliaisuus on eräänlaista rohkeutta. Uuden tietokoneohjelmanepävakaan kehitysversion käyttöönotto on aina riski. Se ei ehkätoimikaan. Varsinkin kun puhutaan kokonaisesta käyttöjärjestelmästä,on vaarana, että virheellisesti toimiva ohjelma saa koko tietokoneesiniin pahasti solmuun, että menetät peruuttamattomasti kaikkitietokoneellesi tallentamasi tiedostot. Tästäkin huolimatta uteliaisuusmonesti voittaa ja innokas kokeilija ei välitä riskeistä ja työläistävarotoimenpiteistä. On pakko päästä kokeilemaan.

Minulle annettiin kerran työkoneeksi kannettava tietokone, joka toimimuuten hyvin, mutta akku oli rikki. Halusin selvittää oliko akku täysinkuollut, vai sellaista varsin yleistä mallia, joka jaksaa pitää koneenkäynnissä noin viisi minuuttia ennenkuin sammuu. Tämän voisi tietenkinselvittää monella tavalla. Esimerkiksi lähettämällä akun huoltoon tailainaamalla sähköinsinööriltä yleismittaria tai jollain muulla vastaavallatavalla. Mutta yksi tapa oli kuitenkin kaikkia muita nopeampi ja sitenparas tapa tyydyttää uteliaisuuteni. Kokeileminen.

Niinpä vedin sähköjohdon irti seinästä ja koneeni sammui välittömästi.T ämä oli sikäli ikävää, että en ollut muistanut tallentaa juurikirjoittamaani tekstiä, joten jouduin kirjoittamaan sen uudestaan.Tästäkin huolimatta uteliaisuuteni oli vienyt voiton ja kokeileminen toiselkeän vastauksen kysymykseeni. T iesin nyt, että kyseessä oli 100%:stirikkinäinen akku.

50

Linux-ohjelmoijien kutsuminen rohkeiksi saattaa kuulostaa yllättävältä.Kun ajattelet keskiverto-ohjelmoijaa, mieleesi tulee ehkäsuoratukkainen, huonosti kammattu ja epämuodikkaita silmälasejakäyttävä, ujo, varovainen ja hiljainen nörtti. Vaikka kaikki ohjelmoijateivät tätä stereotypiaa noudatakaan, niin Linux-ohjelmoijat ehkä jossainmäärin ovat juuri tämän stereotypian henkilöitymiä. Voi siis ollaliioiteltua kutsua tätä ujoa ja hiljaista nörttilaumaa rohkeaksi, muttaedellä oleva tarkastelu antaa aiheen uskoa, että yleisestävarovaisuudestaan ja ujoudestaan poiketen nörtit ovat tietokoneidenparissa rohkeita. T ietokoneisiin kohdistuva uteliaisuus voittaa muutenvallitsevan varovaisuuden ja nörtti muuttuukin rohkeaksi.

Kun tämä kirja on tähän asti tarjonnut Linux-yhteisöä esikuvaksi meillelukijoille, niin voi olla, että juuri ujot nörtit itse voisivat tällä kertaakaikkein eniten ottaa oppia itsestään rohkeuden alalla.

Kuvitellaanpa esimerkiksi, mitä todennäköisesti tapahtuu, kun ujo javarovainen nörtti istuu yksin koulunsa tai työpaikkansa ruokalassa jasamaan pöytään istuu tuntematon kaunotar. Todennäköisestihän eitapahdu yhtään mitään! Nörtti tuijottaa alas omaan ruokaansa, syö senkaikessa hiljaisuudessa ja lähtee. Jos vastapäätä istuva kaunotar onmyös ujo ja hiljainen nörtti – tämä ominaisuushan ei ole pelkästäänmiesten yksinoikeus – niin hän todennäköisesti tekee samoin. Mitään eisiis vahingossakaan pääse tapahtumaan, ja tämä siitä huolimatta, ettähe voisivat olla kiinnostuneita toisistaan.

Minkälainen ajatuskulku nörtin päässä johtaa siihen, että mitään eitapahdu? Häntä kiinnostaisi luoda kontaktia vastapäiseenkaunottareen. Pitäisi siis sanoa jotain. Mitään järkevää ei tule mieleen.Mutta silloin ei synny kontaktiakaan. Pitäisi siis sanoa jotain, ihan mitävaan. Mutta silloin kaunotar voi pitää nörttiä tyhmänä. Lisäksi noinkaunis nainen on todennäköisesti jo varattu tai vaikka ei olisikaan, olisituskin nörtistä kiinnostunut kuitenkaan. Nörtti ei uskalla ottaa riskiätulla torjutuksi. Jos nörtti sanoisi jotain, voisi vastaus olla tyly. Sitäkäänriskiä nörtti ei halua ottaa. Ja näin siis päädymme siihen, että nörtti eisano mitään ja mitään ei tapahdu.

Jos nörtti käsittelisi kaunotarta kuin tietokonetta, hän toimisi toisin –rohkeammin. Kaunotar istuu vastapäätä, tämä on nyt totuuden hetki.On savutestin paikka! Nörtti päättää sanoa jotain, siitäkin huolimatta,että savupilvi voi poksahtaa naamalle tylyn vastauksen muodossa.Onhan savutesti epäonnistunut monesti myös piirilevyjen taitietokoneohjelmien yhteydessä, eikä se ole nörttiä haitannut.Oikeastaan nörtti ei näitä epäonnistumisia edes koe epäonnistumisina.Ne olivat vain erilaisia kokeiluja ja yhtä hauskoja ja opettavaisia kuinonnistuneetkin kokeet. Ja epäonnistuneiden savutestien kautta lopultapäädytään myös onnistumisiin.

Jos nörtti lähestyisi naista tällä logiikalla, hän heti paikalla avaisikeskustelun. Kaunottaren reaktio voi olla positiivinen, tai se voi ollanegatiivinen. Molemmat vaihtoehdot ovat nörtin kannalta hyviä, sillä netyydyttävät hänen uteliaisuuttaan ja kokeilunhaluaan. Edes torjuvavastaus ei ole nörtin kannalta epäonnistuminen, se on vain savutesti,jonka jälkeen voi yrittää uudelleen.

51

23. NIMET JA IDENTITEETTI

On mielenkiintoista panna merkille, että yhteisössä, jossa kovastivannotaan avoimuuden ja jakamisen nimeen, yhdestä asiasta pidetäänkovasti kiinni: nimistä. Jopa niin paljon, että yhteisö, joka on kääntänytpäälaelleen omistamiseen ja tekijänoikeuteen liittyviä käytäntöjä, näkeetavaramerkit – eli laillistetun nimisuojan – suhteellisen positiivisenaasiana. Esimerkiksi "Linux" on Linus Torvaldsin rekisteröimätavaramerkki, eikä mitä tahansa käyttöjärjestelmää tai muuta ohjelmaasen takia saa kutsua Linuxiksi. Linus sallii Linuxiksi kutsuttavan vainhänen julkaiseman Linux-kernelin ja sen muunnelmien päälle tehtyjäkäyttöjärjestelmiä.

Ihmisen tai projektin oman nimen kunnioittaminen on itse asiassa myösyksi avoimuuden puolustusmekanismeista. Open Source -termiitsessäänkin on suojattu, ja termiä "OSI certified Open Source" saakäyttää vain ohjelmista, jotka täyttävät tietyt avoimuuden kriteerit.

Open Source -yhteisössä jokainen on avoimesti sitä mitä on – omaitsensä. Julkaistessaan uusia Linuxin versioita Linus esiintyy omallanimellään. Voit luottaa siihen, että ohjelma jota kutsutaan Linuxiksi onjuuri Linuksen tekemä, ei jotain muuta. Nimi toimii laadun takeena.Tekijä on itse henkilökohtaisesti työnsä laadun takeena. Mutta toisaaltataas työ tuo kunniaa tekijälleen. Ohjelman tekijä tulee yleensätunnetuksi juuri työnsä kautta. Vaikka työn tuloksia jaetaan avoimesti,kunniaa työstä ei jaeta. Ja miten voitaisikaan, eihän sellainen olisi edesrehellistä. Kunnia työstä kuuluu yksinomaan työn tekijöille. Yhteisössä,jossa kaikki on avointa ja jaettua, tästä pidetään kiinni. Johonkin onvoitava luottaa.

Mutta Open Source -yhteisön suhde nimiin on paljon vahvempi kuinpelkät kysymykset tavaramerkeistä tai brändeistä. Jotkut sanatliittyvät vahvasti yhteisöä koskeviin identiteettikysymyksiin. Niistäpidetään kiinni kynsin hampain, vaikka muu maailma ei aina ymmärtäisimistä on kysymys.

Yksi tällainen identiteettiin liittyvä sana on hakkeri. Suurin osa tämänkinkirjan lukijoista varmaan mieltää hakkerin synonyymiksi sanalle"tietokonerikollinen". Eli sellaiseksi ihmiseksi, joka esimerkiksi internetiähyödyntäen murtautuu toisen tietokoneeseen, lukee sieltä salaisiatiedostoja ja mahdollisesti tekee jotain ilkivaltaakin. Jopa IT -alanlehdistö käyttää sanaa tässä merkityksessä.

Open Source -yhteisössä sana tarkoittaa kuitenkin jotain muuta.T ietokoneiden syntyaikoihin 60- ja 70-luvulla MIT :n ja muidenamerikkalaisten yliopistojen ohjelmoijat kutsuivat itseään hakkereiksi.Unix-käyttöjärjestelmän kehittyessä sana siirtyi sitä ympäröiväänyhteisöön. Unixin ohjelmoijat olivat hakkereita tai Unix-hakkereita ja heolivat edelleen pääosin yliopistoväkeä. Sanaan ei liittynyt mitäänrikollista, vaan ennemminkin siihen liittyi ajatus erityisen lahjakkaastaohjelmoijasta, gurusta ja Unix-yhteisön jäsenestä, joka on intohimoiseninnostunut ohjelmoinnista ja tekniikasta.

52

Alkuaikojen hakkerikulttuuri oli ideologialtaan hyvin samanlainennykyisen Open Source -kulttuurin kanssa. Tosin Open Sourcea eitunnettu erillisenä käsitteenä, vaan pikemminkin oli niin, että kaikkitietokoneohjelmat olivat avoimia. Yliopistoympäristössä syntyneellekulttuurille tämä oli luonnollista. Muutos kohti sitä suljettujenohjelmistojen kulttuuria, joka meidän mielestämme on normaalia, tulivasta 80-luvulle siirryttäessä. Samalla hakkerikulttuuri jäi vähänsivuraiteelle. Pihtaamismalli, jolla suljettuja ohjelmistoja alettiinvalmistamaan ja myymään, ei kuulunut hakkerikulttuuriin.

Jossain vaiheessa lehdistö alkoi raportoimaan tietomurroista ja syystätai toisesta päätyi kutsumaan tekijää hakkeriksi. Nimitys ei ehkä alunperin ole ollut täysin huonokaan, sillä siihen aikaan – päin vastoin kuinnyt – on tietomurron tekijältä vaadittu paljon tietotaitoa jalahjakkuutta, eli hän on siinä mielessä ehkä ollutkin hakkeri. Mutta tästäeteenpäin sana hakkeri tuli tarkoittamaan tietokonerikollista.

Olen monesti pohtinut, minkä takia Open Source -yhteisön jäsenet niinitsepäisesti haluavat edelleen kutsua itseään hakkeriksi? Sananalkuperäinen merkitys on niin täydellisesti jäänyt uudemmanmerkityksen varjoon, että tuntuu suorastaan kummalliselta, että jokulainkuuliainen kansalainen haluaa enää kutsua itseään sillä nimellä. Jopatietokonealan ammattilaiset menevät yleensä hämilleen, sillä hakkeri-sanan alkuperäistä merkitystä ei todellakaan hakkeripiirien ulkopuolellajuuri tunneta. Eräskin lehtimies-raukka oli onnistunut kirjoittamaanpitkän artikkelin, jossa hän kuvasi miten pahamaineisettietokonerikolliset olivat luoneet uuden Linux-nimisenkäyttöjärjestelmän! Kukaan ei ilmeisesti ollut päässyt kertomaan hänellehakkeri-sanan kahdesta eri merkityksestä. Artikkelia lukiessani entiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.

Mutta ymmärrän kyllä hakkereita. Miten kukaan voisi luopua nimestä,joka määrittelee oman identiteetin? Nimestä, johon liittyy niin pitkä jakunniakas historia, aina ensimmäisiin tietokoneisiin jatekoälylaboratorioihin14 asti. Nimestä, johon kiteytyvät koko yhteisönideologiset peruspilarit, joista Stallman jaksaa saarnata yhä uudelleen jajoista filosofi Himanen niin ylevästi kirjoittaa kirjassaan Hakkerietiikka.Kaikesta sekaannuksesta huolimatta hakkerit ovat ylpeitähakkeruudestaan. Ja täytyy myöntää, että koko sydämestäniymmärrän heitä. Emmehän me suomalaisetkaan ole vaihtaneetmaamme nimeä, vaikka monissa kielissä finni varsinaisesti tarkoittaakinmätäpaisetta!15

On olemassa toinenkin sanoihin liittyvä tarina, johon hakkeritsuhtautuvat yhtä voimakkain tuntein kuin hakkeri-sanaan. Muttapäinvastoin kuin hakkeruus, nämä sanat eivät ole hakkereita yhdistäviä,vaan ne ovat olleet monen kitkerän väittelyn syynä.

53

Kun kaupalliset suljetut ohjelmistot yhä enemmän alkoivat vallata alaapääosin yliopistoihin majoittuneelta hakkerikulttuurilta, jäljelle jäi yksimies, joka päätti pyhittää elämänsä taistelulle pihtaamista vastaan.Vuonna 1984 Richard Stallman ilmoitti perustaneensa GNU-projektin.Projektin tavoitteena oli tuottaa vapaita ohjelmistoja – Free Software –ja jonain päivänä julkaista täysin vapaa käyttöjärjestelmä.16 RichardStallman ei ollut mikä tahansa propellipää. Hän todella antautuiprojektilleen sataprosenttisesti. Hän irtisanoi itsensä tutkijantyöpaikastaan yliopistolla, sillä hänen tuli varmistua siitä, ettei yliopistovoisi väittää omistavansa hänen tekemiä ohjelmia, eikä hän siksi voinutolla työsuhteessa yliopistoon. Stallmanin esimieheltä MIT :ssä eipuuttunut visionäärin kykyjä häneltäkään. Ymmärrettyään Stallmanineron syyt, hän määräsi, että Stallmanin entinen työhuone ja yliopistonmuut palvelut – erityisesti tietokoneet – olisivat edelleen hänenkäytössään. Ilman tätä projektista tuskin olisi mitään tullutkaan.Rahapulaan joutunut Stallman jopa asui jonkin aikaa työhuoneessaan.

Näin alkoi vapaiden ohjelmistojen, eli Free Softwaren, historia. Projektioli ilmeinen menestys, sillä jo vuoteen 1991 mennessä, kun Linus alkoipuuhastelemaan oman projektinsa parissa, lähes kaikkikäyttöjärjestelmään kuuluvat työkaluohjelmat olivat valmiina japuuttuva Hurd-kernelikin oli "melkein valmis". Kun Linux sitten oikeaanaikaan täytti tämän aukon, oli Stallmanin unelma vihdoin toteutumassa.

Suurin osa 90-luvusta kului internet-huuman vallassa, eikä vapaastakäyttöjärjestelmästä vielä paljoa tiedetty. Mutta pinnan alla internetinleviäminen kiihdytti myös vapaiden ohjelmistojen kehitystä ja leviämistäentisestään, sillä internetin ansiosta yhä useammat hakkerit pystyivätosallistumaan maailmanlaajuisiin Open Source -talkoisiin. Ja vaikkalehdistö ei Linuxista paljoa vielä kirjoitellut, niin todellisuudessaesimerkiksi Suomessa suurin osa internetin palvelimista toimi jo Linuxinvarassa. Vuosikymmenen lopulle tultaessa sekä lehdistö ettäyritysmaailma alkoi tosissaan kiinnostumaan sekä Linuxista, että sensyntyyn liittyvistä avoimista kehitysmalleista.

Tässä vaiheessa kokoontui neuvonpitoon joukko hakkereidenjohtajahahmoja. (Ei siis tietokonerikollisia, vaan Free Software -yhteisönjohtohenkilöitä.) He näkivät tilaisuutensa vihdoin koittaneen. Jo lähesunhoon jäänyt hakkerikulttuuri oli uudelleen haastamassa kaupallisetohjelmistotalot. Yritysmaailma oli aidosti kiinnostunut vapaistaohjelmistoista. Mutta miten tilanne saataisiin hyödynnettyä parhaallamahdollisella tavalla? Miten saataisiin yritykset panostamaan Linux-järjestelmiin? Miten saataisiin ohjelmistotalot siirtymään avoimeenkehitysmalliin? Ja miten tulisi varautua Microsoftin väistämättömäänvastahyökkäykseen?

Hakkeri-isät tulivat siihen tulokseen, että vapaat ohjelmistot tarvitsivatuuden brändin, jonka eteen tehtäisiin paljon pr-työtä. Näin syntyivuoden 1998 alussa termi Open Source – avoimen lähdekoodin brändi.

Miten nimeen Open Source päädyttiin? Stallmanin Free Software -termiä oli kritisoitu epäselväksi. Englannin sana Free, joka tarkoittaavapautta, tarkoittaa myös muun muassa ilmaisuutta. Ilmaisistaohjelmistoista puhuminen taas ei kuulostanut hyvältä idealta, kunhaluttiin saada ohjelmistotalot kiinnostumaan asiasta. Ja Free-sanansemantiikasta keskusteleminen taas on hämmentävää ja johtaaväistämättä sivuraiteille ja varsinainen asia saattaa unohtua. Brändinhäntulee olla lyhyt ja ytimekäs, ei epämääräinen.

54

Sinänsä Stallman oli jo aikoja sitten joutunut selvittämään samaasemantiikkaongelmaa, ja keksinyt aika nasevan muistisäännön: "Free asin Speech, not Free as in Beer."17 Vaikka ilmainen olut on hieno juttu, onsananvapaus kuitenkin tärkeämpää. Ja tästä vapaudesta Stallmanmielellään puhuikin – ja juuri siinä olikin koko ongelman ydin. Free-sananmoniselitteisyyden kanssa olisi ehkä vielä pystytty elämään, mutta kuntietokoneohjelmien yhteydessä joku alkaa puhumaan sananvapaudesta,niin siinä on jo uskottavuus vaakalaudalla. Eikä siinä vielä kaikki,Stallman puhui myös mielellään mielipiteistään, joiden mukaansuljettujen ohjelmien malli oli suorastaan epäeettinen!

Juuri nämä puheet olivat todellisuudessa Open Source -termin synnyntakana. Muut hakkerivanhimmat olivat päättäneet ottaa pesäeroasinänsä kunniakkaan GNU-projektin liian ideologisesta retoriikasta.Sellainen ei sopinut Wall Street Journalin tapaisten lehtienhaastatteluihin. Tarvittiin uusi identiteetti, joka olisi salonkikelpoinensekä Wall Streetillä että ohjelmistoyrityksissä. Takkutukkainen Stallmanhaluttiin syrjään ja tilalle tarjottiin hymyilevää Linus-kansikuvapojua.

Mutta uuden identiteetin luomiseksi tarvittiin ensin uusi nimi. OpenSource kertoi selkeästi mistä oli kysymys: koodi oli avointa.Avoimuudesta seurasi laatu, kuten Eric Raymond The Cathedral andthe Bazaar -kirjassaan selvitti. Open Source = laatu! Jos haluat parhaitatietokoneohjelmia, luovu Windowsista, käytä Linuxia! Jos haluathalvimman vaihtoehdon, käytä Linuxia! Me emme tiedä etiikasta mitään,mutta tiedämme mikä menetelmä toimii tietokoneiden ohjelmoinnissaparhaiten: Open Source!

Open Source -brändi onnistui loistavasti. Linus sai hymyillä lehtienkannessa oikein olan takaa. Linux-yhtiö Red Hatin pörssikurssi nousiensimmäisenä pörssipäivänään nelinkertaisesti. Yritykset alkoivatvähitellen käyttää Linuxia yhä enemmän. Netscapesta tuli ensimmäinensuljettu ohjelmisto, jonka koodi avattiin ja kehitystyö siirtyi OpenSource -pohjaiseksi Mozilla-projektiksi. Myöhemmin muut ovatseuranneet perästä, mukaanlukien eräs aiemmin StarOfficena tunnettuOpenOffice-tekstinkäsittelyohjelma, jolla tämäkin kirja on kirjoitettu.Ennen kaikkea lehdistö ja tavallinen kansa oppi tuntemaan Open Source-käsitteen.

Mutta kaikki eivät olleet tyytyväisiä. Stallman ei hyväksynyt OpenSource -termin käyttöä. Hänen mielestään oli tärkeää ymmärtäävapaiden ohjelmien taustaan liittyvää ideologiaa, eikä tyytyä"käyttämään sitä mikä toimii parhaiten". Ja vaikka Open Source -leirisaavuttikin enemmän vastakaikua hakkeriyhteisön ulkopuolella, niinhakkeriyhteisön sisällä moni pysyi uskollisena Stallmanille jaalkuperäiselle Free Software -ideologialle.

Vaikka katkerimmat taistelut Free Software ja Open Source -leirienvälillä ovat onneksi jo takana päin, voi yhä tänään päätellä kumpaanleiriin henkilö kuuluu, siitä kumpaa termiä hän käyttää Linuxistapuhuessaan. Kysymys ei ole vain mistä tahansa sanaparista. Kysymyson identiteetistä ja siihen liittyvästä ideologiasta. Ja niistä hakkeritpitävät kiinni.

14Siinäpä toinen hauska nimi. Vaikka tietotekniikan kehitys sen jälkeenonkin ollut huimaa, odottaa todellinen tekoäly edelleen keksijäänsä. 60-luvun tietokoneet olivat meidän näkökulmastanne pelkkiäsähkösyöppöjä lämpövastuksia, jotka eivät laskentatehossa pärjäisiyksinkertaisimmallekaan taskulaskimelle. Tästä huolimatta puhutiin josilloin tekoälystä.

55

15Kun seuraavan kerran puhut tietokonerikollisista, voit tehdähakkereille mieliksi ja kutsua tekijää samalla nimellä kuin hekin: krakkeri(englanniksi cracker). Ainakin minä haluan varata hakkeri-nimen niilleihmisille ja heidän yleville periaatteilleen, joista tämäkin kirja kertoo.

16Jollainen Linuxista noin kymmenen vuotta myöhemmin tuli. Suureksiosaksi saamme kiittää siitä juuri GNU-projektia.

17Eli vapaasti suomennettuna: Kyse on samasta asiassa kuinsananvapaudessa, ei samasta asiassa kuin ilmaisessa oluessa.

56

24. MITÄ ON ETIIKKA?

Kamppailu Free Software ja Open Source -leirien välillä johtaa meidätlopuksi yllättäen erään mielenkiintoisen kysymyksen äärelle. Mitä onetiikka?

Open Source -leirin tyypillisin edustaja on juuri Linus. Hänenasennettaan voisi kutsua insinöörimäisen käytännönläheiseksi. Tämäjohtuu hänen luontaisen asennoitumisensa lisäksi myös osittain siitä,että Linus katsoo, että hänen asemansa Linux-projektin johtajanavelvoittaa hänet olemaan mahdollisimman neutraali. Hän ei siksi haluasekaantua poliittisiin kysymyksiin. Hänen johtolauseenaan on suurinpiirtein: Me teemme sen, mikä toimii parhaiten ja ohjelmoinnissa OpenSource toimii parhaiten.

Free Software -puolen oppi-isä Stallman taas pitää rajoittumista noinyksinkertaiseen ajatteluun hyvin vaarallisena. Hänen mielestään avoimenja suljetun ohjelmistokehityksen välillä on huomattava ero, ja tällä erollaon vaikutus niinkin tärkeisiin asioihin kuin esimerkiksi tasa-arvo javaltionhallinnon läpinäkyvyys, ja toisaalta moneen tärkeään tekniseenkysymykseen kuten tietoturvaan ja luottamussuhteisiin. Näistä kaikistasyistä seuraa, että kysymys parhaasta ohjelmistojen kehitysmallista onennen kaikkea eettinen.

Mitä siis on etiikka?

Hullun lehmän taudinhan todettiin johtuvan siitä, että lehmien rehuihinoli alettu sekoittamaan lampaiden ja lehmien aivoista ja luista jauhettuasekoitusta. En tiedä mikä tässä eurooppalaisessa maataloudessa oikeinon vikana, mutta tässä sitä taas ollaan! Hyvät aivot kun muuten olisivatmenneet ihan hukkaan, niin päätettiin syöttää ne lehmille itselleen jasäästää siten oikean rehun kuluissa. Ja parin vuoden kuluttua siitä meilläon hullun lehmän tauti, ja kymmeniä eurooppalaisia kuolee syötyäännäitä lehmiä.

Vaikka Suomi säästyikin tältä lähinnä brittejä vaivanneelta epidemialta,niin kriisiä puitiin myös täällä. Eräässä television keskusteluohjelmassapohjoissuomalainen maanvlijelijä kertoi, että aivorehua oli 90-luvunalussa tarjottu myös Suomeen. Suomessa maanviljelijät pitivät kuitenkinajatusta lehmien lihottamisesta toisten lehmien teurasjätteellä täysinepäeettisenä ja kieltäytyivät ostamasta rehua.

Pohjois-Suomesta siis löysimme yllättäen maanviljelijän, joka puhuieettisyydestä. Nythän surullisen kuuluisa "lihaluujauho" on jo kiellettykoko Euroopassa, kun kävi ilmi, että se oli hullun lehmän taudin syynä.Mutta Suomessa maanviljelijät olivat kieltäytyneet sen käytöstä jokymmenen vuotta aiemmin, koska se ei heidän mielestään ollut eettistä!Ja koska lihaluujauhoa ei täällä oltu käytetty, Suomi myös säästyi hullunlehmän taudilta ja traagisilta ihmiskohtaloilta, joita siihen muuallaEuroopassa liittyi.

Voisi sanoa, että lihaluujauhon kieltäminen on järkevää, koska se toimii.Kuka tahansa ymmärtää, että lehmille ei voida syöttää sellaista rehua,joka saa lehmät sairastumaan ja joka on hengenvaarallista myöslehmänlihan syöjälle. Mutta tämä on valitettavasti jälkiviisautta. Olisitietenkin ollut parempi, jos lihaluujauhoa ei alunperinkään olisi syötettylehmille ja siten oltaisiin säästytty niiltäkin turhilta kuolemilta, jotkaepidemia aiheutti. Mutta miten kukaan olisi voinut arvata, että näintulee käymään?

57

Aiheellinen kysymys! Ja kuitenkin oli myös niitä maanviljelijöitä, jotkaeivät käyttäneet lihaluujauhoa. He eivät vedonneet mihinkäänkäytännön syihin, vaan eettisyyteen. Jälkikäteen katsottuna tämäratkaisu kuitenkin säästi ihmishenkiä. Ja jälkikäteen katsottuna tämäratkaisu oli se, joka toimi.

Kun Open Source -leirin kannattajat puhuvat epäpoliittisesti "vain siitämikä toimii", he ovat tavallaan oikeassa. Mutta olisiko Stallman voinutkäyttää samaa argumenttia vuonna 1984, kun suljettujen ohjelmistojensuuntaan oltiin vasta siirtymässä? Koska ohjelmistoala kaiken kaikkiaanoli niin nuori, ei voitu vedota faktoihin ja käytännön kokemuksiinkummankaan mallin puolesta. Siksi Stallman joutuikin puhumaaneettisyydestä. Ja hän oli oikeassa, mutta se tultaisiin näkemään vastamyöhemmin.

Myös Stallman päätyi Free Software -ristiretkelleen tavallaan juuri siksi,että hän havaitsi etteivät suljetut ohjelmistot toimineet yhtä hyvin kuinvapaat. Esseessään "The GNU Project" hän kertoo, kuinka heidänlaboratoriossaan oli tulostin, jonka hallintaohjelma oli kömpelö ja siksisen käyttäminen oli erittäin turhauttavaa. Lahjakkaana ohjelmoijanaStallman tiesi, että hän voisi korjata ongelman helpostikin, muttalaitteiston myyjäpä ei suostunutkaan antamaan tulostinohjelmistonlähdekoodia! Tämä episodi osaltaan vaikutti Stallmanin myöhemmintekemiin johtopäätöksiin.

Ympyrä siis sulkeutuu. Kun Linus pitäytyy omassa "vain se mikä toimii"linjassaan, hän itse asiassa puhuu etiikasta! Eettiset ratkaisut ovateettisiä juuri siksi, että ne ovat oikeita. Ja oikeat ratkaisut ovat oikeitasiksi, että ne toimivat.

58

LUKU 325. LUKU 326. HAKKERIN BISNESMALLIT27. ONHAN VESIKIN ILMAISTA28. ANNA OHJELMAT ILMAISEKSI, MYYPALVELUJA29. MESENAATTIMALLI (O'REILLY & LARRYWALL, TRANSMETA & LINUS, KDE)30. MAKSETAAN TYÖNTEOSTA (SAKSA &KROUPWARE)31. STEPHEN KING, JUOMARAHAMALLI JATYÖNVÄLITYSPÖRSSI (STEPHEN KING,ROGER WILLIAMS, SOURCEFORGE, KOLAB,JBOSS)32. KAHDET LISENSSIT (MYSQL,TROLLTECH QT)33. VÄHÄN MOLEMPIA (XIMIANEVOLUTION, CODEWEAVERS,TRANSGAMING)34. EPÄONNISTUMISEN TARINA (COREL)35. ÄLÄ OLE LIIAN AHNE (JAVA,GHOSTSCRIPT)36. OPEN SOURCE JA KOUKKU (RED HATNETWORK JA SUSE YAST)37. VAPAUTETUT I: NETSCAPE/MOZILLA38. VAPAUTETUT II: INTERBASE/FIREBIRD39. VAPAUTETUT III: QUAKE40. VAPAUTETUT IV:STAROFFICE/OPENOFFICE.ORG41. VAPAUTETUT V: ECLIPSE42. VAPAUTETUT VI: BLENDER43. TIE PÄÄTTYY, MATKA ALKAA (LINUXWEEKLY NEWS)44. KIITOS, MUTTA ME HALUAMMEMAKSAA (MANDRAKE CLUB)

59

45. TALKOOT JA PYYKKINARUPARADOKSI(DEBIAN)46. LASITALO, TÄYSIN LÄPINÄKYVÄYRITYS (FIKTIIVINEN)47. YHTEENVETO

60

25. LUKU 3

jossa tasapainoillaan periaatteiden ja rahanhimon välillä, Netscape vapautetaan, Stephen King jättää romaanin viimeisen sivun

kirjoittamatta ja työnteosta maksetaan palkkaa.

61

26. HAKKERIN BISNESMALLIT

62

Hakkerien kovin erilainen ideologia verrattuna ohjelmistoalanvaltavirtaan on tietenkin haaste myös hyvin konkreettisessa mielessä.Jättääkö Open Source mitään tilaa kestävälle yritystoiminnalle, josohjelmistoja pitäisi jakaa ilmaiseksi? 18 Loppujen lopuksi puheet etiikastaovat kuitenkin tyhjiä, jos ideologia ei toimi käytännössä. Silloinkysymyksessä olisi utopia, joka kuulostaa hienolta, mutta onpohjimmiltaan kestämätön. Linuksen "vain se mikä toimii" periaatepuoltaa siis paikkaansa ja yritysmaailma on hyvä mittari sille, ovatkoedellä esitetyt ajatukset toimivia myös käytännössä. Jottakysymyksessä ei olisi vain utopistinen haave, meillä tulisi olla näyttöäsiitä, että Linux-yritykset, jotka toimivat hakkeruuden periaatteitanoudattaen, pärjäävät myös taloudellisesti yhtä hyvin tai jopaparemmin kuin jotkut muut yritykset.

Open Source on jopa tietotekniikan alan mittakaavassakin vielä uusiasia ja alan yritykset ovat poikkeuksetta nuoria. On vielä liian varhaistalyödä lopullisesti lukkoon, mitkä ovat olleet menestyksiä ja mitkätulevat hyvästä alusta huolimatta päätymään umpikujaan. Tästähuolimatta tulemme kuitenkin tässä luvussa käymään läpi todellisiaesimerkkejä sekä menestyneistä että huonommin onnistuneista Linux-maailman liiketoimintaideoista. Linux-markkinoiden täysin uudenlaisetpelisäännöt näkyvät monen idean innovatiivisuudessa. Uusi tilanne onvaatinut uudenlaista ajattelua.

18Todellisuudessa Open Source ei tarkoita sitä, että ohjelmat ovatilmaisia, vaan ainoastaan sitä, että asiakkaalla eli käyttäjällä on oikeusohjelman lähdekoodiin, jatkokehitykseen ja jatkolevitykseen. Nämäehdot kylläkin estävät esimerkiksi Microsoftmaisen monopoliasetelmansyntymisen ja pitävät sitä kautta hinnat kohtuullisina, mutta eikuitenkaan välttämättä nollassa. Käytännössä suurin osa Open Source -ohjelmista kuitenkin on ladattavissa ilmaiseksi internetistä, muttailmaisuus ei millään lailla ole pakollista.

63

27. ONHAN VESIKIN ILMAISTA

Ottaen huomioon, että käytännössä kaikki Open Source -ohjelmat ovatladattavissa ilmaiseksi internetistä, on yllättävän moni yhtiö kuitenkinrakentanut liiketoimintansa juuri Linux-käyttöjärjestelmän ja senoheisohjelmien myynnille. Näitä yrityksiä kutsutaan ns. Linux-jakeluiksi eli-distribuutioiksi. Tunnetuimipa niistä lienevät Red Hat Linux, SUSE Linux,Mandrake Linux ja esimerkiksi suomalainen SOT Linux. Vielä pari vuottasitten kaikki nämä yritykset saivat valtaosan tuloistaan myymällä LinuxCD-levyjä pakattuina värikkäisiin pahvilaatikoihin, ihan niinkuinperinteiset ohjelmistotalotkin tekevät.

Tätä liiketoimintamallia voidaan perustella analogialla vedestä. Vesi onilmaista, mutta tästä huolimatta veden myyminen voi olla hyvä bisnes.Siis muutenkin kuin vain veden myyminen aavikolla asuville arabeille.Esimerkiksi me kaikki ostamme vettä päivittäin kun avaamme hanan.Vaikka vesijohtovesi ei kovin kallista olekaan, niin kyllä vesilaskummeaina yhden vedenpuhdistamon verran väkeä työllistää ja päälle vieläpari putkimiestä. Vesijohtoveden lisäksi useimmat meistä ovat myösostaneet Eviania tai jotain muuta kallista lähdevettä pullotettuna.Veden myynti voi siis monellakin tavalla olla kannattavaa liiketoimintaa.

Vaikka internet on täynnä ilmaisia Open Source -ohjelmia, niin monillekäyttäjille on kuitenkin paljon käytännöllisempää ostaa nippu CD-levyjä,joille kaikki tärkeimmät ohjelmat on koottu valmiiksi, sen sijaan ettäjoutuisi viettämään tuntikausia hitaan internet-yhteydensä ääressäkeräten niitä ilmaiseksi verkosta. Analogia veteen on sikälimielenkiintoinen, että myös CD-levymarkkinoilla on myynnissäkahdenlaisia kokoelmalevyjä. Jotkut yritykset ovat erikoistuneettekemään levyjä, joille on koottu mahdollisimman paljon erilaisiaohjelmia ja myyvät näitä levyjä mahdollisimman halvalla. Tämä onikäänkuin vesijohtovettä. Toisaalta taas Red Hatin kaltaiset Linux-jakelut myyvät levyjä oman tuotemerkkinsä suojassa ja omilla logoillaanvarustettuina ja kummallista kyllä, ihmiset mielellään maksavat vähänenemmän aidosta Red Hat Linuxista sen sijaan, että ostaisivatmerkittömän CD:n, joka voi olla sisällöltään identtinen.

Tämä "vesikin on ilmaista" malli muistuttaa monilta osin perinteistäohjelmistoalaa. Yritysten liiketoiminta perustuu molemmissatapauksissa ohjelmia sisältävien CD-levyjen myymiseen. Samanlaisuuson kuitenkin enimmäkseen näennäistä. Kun ostat tietokoneohjelmiaesimerkiksi Microsoftilta, et osta CD-levyä siksi, että tarvitset itselevyä, vaan ostat levyn siksi, että sinun on lain mukaan pakko ostaa se,jos aiot ylipäätään käyttää ohjelmaa. Jos hankit kotiisi toisentietokoneen ja haluat käyttää siinä samaa Microsoft Office -ohjelmaakuin ensimmäisessäkin koneessa, niin sinun on pakko ostaa myös uusiCD. Et luonnollisestikaan tarvitse tuota CD:tä mihinkään, sillä sinullahanon kotonasi jo yksi aivan samanlainen, mutta sinun on kuitenkin pakkoostaa se.

64

"Vedenmyyntimallin" mukaan toimivat Linux-yritykset taas eivät pakotaketään ostamaan mitään. Jos CD:stä on sinulle apua, voit ostaa sen,mutta jos et tarvitse CD:tä, niin älä sitten osta sitä. Voit käyttää itseohjelmaa joka tapauksessa, omistitpa CD:n tai et. CD-levyjä myyvätyritykset hyväksyvät tämän ja kaikki ovat tyytyväisiä. Pihtaamismallitaas tuntuu kovin keinotekoiselta ja itse asiassa monia tavallisiatietokoneenkäyttäjiä – kutsutaan heitä vaikka maallikoiksi – on yleensävaikea saada ymmärtämään, miksi heidän on pakko ostaa kallis CD,jota he eivät tarvitse mihinkään. CD-levyjen myyminen CD-levyinä siisainakin tuntuu monella lailla luonnollisemmalta kuin erilaisetpihtaamiseen perustuvat teennäiset pakotteet.

65

28. ANNA OHJELMAT

ILMAISEKSI, MYY PALVELUJAJo 90-luvun puolivälistä on peräisin ajatus "give away software for free,sell services for a fee". Siis suomeksi: annetaan ohjelmat ilmaiseksi,myydään palveluja. Myös "vedenmyyntimalli" on tavallaan yksi tämänperiaatteen toteutus.

"Myy palveluja" mallin perusperiaate on yksinkertainen. Vaikkatietokoneohjelmat olisivatkin ilmaisia, se ei useimpia ihmisiä vielä auta.Keskiverto tietokoneenkäyttäjä ei osaa edes asentaa ohjelmia, eli häntarvitsee apua jo alkuun pääsemisessä. Moni voisi asennusavun lisäksimyös hyötyä pienestä käyttöönottokoulutuksesta.Yksinkertaisimmillaan palvelujen myynti voi olla sitä, että ohjelmatsisältävän CD-levyn ohessa on helppolukuinen ja auttava käyttöopas.Tällöin tietokoneohjelman CD:tä ei niinkään osteta itse CD:n takia vaanmukana seuraavan oppaan.

On siis helppo nähdä, että ilmaisen tietokoneohjelman ympärille voihyvinkin rakentaa kannattavaa liiketoimintaa. Edelliset esimerkit olivatvasta alkua. Todella isoa liiketoimintaa palvelujen myynti on silloin, kunpuhutaan isojen yritysten tai yhteisöjen tietokonejärjestelmistä.Ilmaisten ohjelmien asentaminen esimerkiksi 14 000 Müncheninkaupungin tietokoneeseen on iso urakka. Kaikki näiden ohjelmienkäyttäjät pitää kouluttaa. Siirto pitää suunnitella tarkoin ja toteuttaamahdollisimman sujuvasti, niin että se mahdollisimman vähän haittaavarsinaista työntekoa. Joitakin ohjelmia pitää ehkä muokata – alantermistön mukaan "räätälöidä" – jotta ne toimisivat sujuvasti jonkunMünchenin kaupungin sisäisen tietojärjestelmän kanssa. Käyttäjille pitäätarjota mikrotukea ja koneita pitää huoltaa ja päivittää. T ietoturvapitää jatkuvasti pitää ajan tasalla. Ja niin edelleen, ja niin edelleen...

T ällaisen urakan Münchenin kaupunki on tilannut IBM:ltä ja SUSE:lta jakaupan arvo on arvioitu noin 35 miljoonan euron suuruiseksi. Mistäänilmaisuudesta lienee siis turha puhua!

Palvelumalli ei sinänsä ole kovin eksoottinen ajatus. Kaikki isottietotekniikkatalot, jotka ennen ovat keskittyneet myymääntietokoneita, niiden ohjelmia tai molempia, ovat nykyäänprofiloitumassa entistä enemmän juuri konsultointia myyviksipalveluyrityksiksi.

Palvelujen myyminen on kuitenkin erityisen kiinnostava tapaus silloin,kun se rakentuu Open Source -ohjelmien ympärille. Suljetun ohjelmistontai laitteiston ympärille rakennettuja tukipalveluja nimittäin uhkaa samamonopolisoitumisen vaara kuin suljettuja ohjelmistoja itseään. Josesimerkiksi ostat IBM:n suurkoneen19 ja siihen kuuluvan IBM AIX -käyttöjärjestelmän, niin tarvitset erittäin todennäköisesti hieman apuakäyntiin pääsemisessä. Tätä apua joudut käytännössä ostamaan myösIBM:ltä, sillä kovin moni muu ei noista koneista mitään ymmärrä – eiainakaan niin hyvin kuin IBM. Mitä tulee räätälöintiin ja ohjelmistonpäivityksiin, olet täysin sidottu IBM:ään, sillä ohjelmien koodi ei oleavointa. Ainoastaan IBM:n työntekijät pääsevät siihen käsiksi ja voivattehdä siihen muutoksia.

66

Avoimen järjestelmän omistaja taas voi tilata palvelunsa mistä haluaa.Jos esimerkiksi päädyt käyttämään tietokonetta, jossa on Red HatLinux, niin todennäköisesti haluat ostaa myös tukipalvelut Red Hatilta,sillä hehän luonnollisesti ovat oman tuotteensa asiantuntijoita. Josheidän palvelunsa ei kuitenkaan miellytä tai pidät sitä vaikka vain liiankalliina, niin voit kuitenkin halutessasi ostaa palvelun miltä tahansamuulta yritykseltä. Tarjokkaita kyllä löytyy – kuka tahansa viimeisenviiden vuoden aikana tietotekniikkaa opiskellut teekkari pystyytodennäköisesti auttamaan sinua. Räätälöinnit ja päivityksetkinonnistuvat, koska kaikilla on pääsy Linuxin lähdekoodiin.

Tällainen kilpailuasetelma on tietenkin asiakkaalle hyödyllinen. Muttasamalla se tuntuu myös järkevältä ja jollakin lailla luonnolliselta. Onjärkevää ostaa palvelua sieltä, mistä saa parasta palvelua. Kilpailutilannemyös pitää palvelun myyjän sopivasti varpaillaan. Asiakas ei ole sidottusamaan palveluntarjoajaan ikuisiksi ajoiksi vain siksi, että joskus onpäädytty heidän järjestelmäänsä. Jos palvelun laatu laskee, voidaanpalveluntarjoajaa aina vaihtaa. Myyjän on siis joka päivä ansaittavaasiakkaansa uudelleen.

Palvelujen myynnissä on myös toinen ominaisuus, joka tuntuu järkevälleja luonnolliselle. Kun asiakas ostaa palvelua, hän ostaa työtä. Sen sijaankun asiakas ostaa Microsoftin CD-levyn – jota hän kaiken lisäksi eitarvitse – Microsoft ei joudu tekemään yhtään sen enempää työtä kuinennenkään. Microsoftille se on vain ilmaista rahaa. Palvelua voidaanlaskuttaa ainakin jossain suhteessa siihen, kuinka paljon työntekoatoimeksianto aiheuttaa. Sen sijaan suljettu tietokoneohjelmahinnoitellaan täysin mielivaltaisesti ja yleensä asiakas on siinä pelissäheikoilla.

Mutta palvelujen myynti on myös myyjälle mielekäs vaihtoehto. Josvertaillaan palvelujen myyntiä CD-levyjen myyntiin – oli kyseessä sittensuljetun ohjelmiston myyminen tai avoimen ohjelmiston myyminen"vedenmyyntimallilla" – niin palvelujen myynti tuottaa paljonpysyvämpiä asiakassuhteita ja sitä kautta pysyvämpiä rahavirtoja. Siinämissä tietokoneohjelman ostaminen on kertaluontoinen tapahtuma, ontukipalveluiden tarve tyypillisesti pysyvää. Palvelusopimukset saatetaanjopa tehdä suoraan kuukausiveloitteisiksi, jolloin rahavirtamyyjäyrityksen kassaan on erittäin tasaista ja turvattua. Tällöinyrityksen ainoana velvoitteena on asiakkaan pitäminen kaikin puolintyytyväisenä.

Kertaluontoisiin myyntitapahtumiin toimintansa perustava yritys taasjoutuu väistämättä hieman outoon suhteeseen asiakkaisiinsa nähden.Toisaalta yrityksen pitäisi luonnollisesti pyrkiä tarjoamaan asiakkailleenmahdollisimman hyvää tuotetta, mutta toisaalta tuotteen ei pitäisi ollaniin täydellinen, etteikö vuoden kuluttua voitaisi myydä asiakkaille uuttaja vielä parempaa tuotetta. Tähän ristiriitaisuuteen törmäämme itseasiassa monilla muillakin aloilla, aina repeilevistä naisten sukkahousuistaalkaen. Linux-yrityksille tämä ei toistaiseksi ole vielä ollut ongelma.Linux-maailma on viime vuosina kehittynyt niin nopeasti, ettäesimerkiksi Red Hat on kiireisimpinä vuosina ehtinyt julkaisemaan jopakaksi uutta versiota Linux-jakelustaan. Sen sijaan Windows-maailma onsen verran kypsempi, että Microsoftin julkaisemat päivitykset –varsinkin Office-tuoteperheessä – ovat jo pitkään tuntuneetteennäiseltä rahanlypsämiseltä. Uusi versio pitäisi ostaa, mutta kukaanei tiedä miksi. Ongelman tiedostaneena myös Microsoft on viimevuosina pyrkinyt siirtymään yhä enemmän kohti palvelumaisempaamallia ja siihen liittyvää kiinteää vuosilaskutusta.

67

Jos vertaillaan "vedenmyyntimallia" ja "palvelumallia" toisiinsa, niinkumpaa mallia Linux-yritykset sitten suosivat? T ilanne on sikälimielenkiintoinen, että jo 90-luvulta asti kaikki varteenotettavat Linux-yhtiöt ovat pyrkineet pääsemään palveluyrityksiksi, mutta aivan viimevuosiin asti suurin osa niiden tuloista on tullut värikkäisiinpahvilaatikoihin pakattujen CD-levyjen myynnistä. Vuoden 2003 aikanatilanne kuitenkin selkeästi muuttui. Münchenin kaupungin kaltaiset isoturakat ovat tosissaan avaamassa palvelumarkkinoita. Samoin monienyritysten konehuoneissa pyöriviä vanhoja Unix-koneita päivitetäänkovalla tohinalla Linuxille. Toisaalta yhä useammalla internetinkäyttäjällä on nopea verkkoyhteys ja lisäksi käytössään polttava CD-asema, joten Linuxin lataaminen internetistä ja CD-levyjen tekeminenitse on yhä yleisempää, eikä CD-levyjen myynti siksi ole enää niintärkeä bisnes kuin aiemmin.

Suurista Linux-yrityksistä Red Hat päätti kesällä 2003 yllättäen lopettaahalvan perus-Linuxinsa valmistamisen kokonaan, ja keskittyy tästedespelkästään hyvin maksavien yritysasiakkaiden palvelemiseen, joita sillähyvien tilinpäätösnumeroiden perusteella ilmeisesti löytyykin tarpeeksi.Red Hatin Enterprise Linux -tuotteita myydäänkin nykyään täysinvuosittaiseen tilausmaksuun perustuvalla mallilla, pahvilaatikkojenmyynnistä on siis luovuttu kokonaan. SUSE taas päätyi tammikuussa2004 vanhan ja kokeneen ohjelmistotalon Novellin ostamaksi, mitäkautta sillä on nyt tarjota huomattavasti laajempi ja kokeneempipalveluverkosto kuin Red Hatilla. SUSE onkin tehnyt useita kauppojaSaksan kaupunkien kanssa. Monen kotikäyttäjän suosima Mandraketaas on kannustanut käyttäjiään unohtamaan CD-levyjen ostamisen jalataamaan ne ennemmin itse netistä, edellyttäen että käyttävät samallavastaavan summan rahaa Mandrake Club -palveluun.

19Ja miksi et ostaisi? Halvimmathan maksavat vain $21 645 dollaria,mutta todennäköisesti haluaisit kuitenkin ennemmin niitä kunnon puolenmiljoonan dollarin tietokoneita. Mukaan kuuluu käyttöjärjestelmä jasiihen vuoden päivitykset, eli hieman palvelua.

68

29. MESENAATTIMALLI

(O'REILLY & LARRY WALL,TRANSMETA & LINUS, KDE)Eräs tapa, jolla monet Open Source hakkerit ovat onnistuneetelättämään itsensä, muistuttaa monella lailla keskiajan ja renesanssiajansuhdetta taiteilijan ja hänen rikkaan suojelijansa – mesenaatin – välillä.Nykyajan vastaavuus olisi ehkä sponsorointi, mutta mesenaatista jataiteilijasta puhuminen on kuvaavampaa. Ehkä paras esimerkkitällaisesta mesenaattimallista on suositun Perl ohjelmointikielenkehittäjän Larry Wallin suhde pitkäaikaiseen, mutta nyt jo entiseentyönantajaansa O'Reilly & Associates kirjakustantamoon. Voidaanoikeutetusti kysyä mitä Open Source -ohjelmointikielen luoja jakehittäjä tekee täysipäiväisenä työntekijänä kirjakustantamossa?

O'Reilly on tullut tunnetuksi huipputason tietokoneoppaiden julkaisijana.Yhtiön tavaramerkkinä on käyttää kirjojensa kansien kuvituksenaerilaisia eksoottisia eläimiä. Esimerkiksi Perliä opettavan "ProgrammingPerl" -kirjan maskottina on kameli. Kamelikirja – The Camel Book –tunnetaankin suorastaan Perl-ohjelmoijien raamattuna.

Kamelikirjasta tuli osa jokaisen Perl-ohjelmoijan pakkolukemistoa jovarhain 90-luvulla. Tässä vaiheessa O'Reilly-kustantamon pääjohtajaT im O'Reilly ajatteli jokseenkin seuraavasti: Mitä enemmän Perl-ohjelmoijia, sitä enemmän myytyjä kamelikirjoja. Eli kaikki mikä onhyväksi Perlille, on hyväksi O'Reillylle. Sanoista tekoihin, ja niinpä T imotti Larry Wallin palkkalistoilleen työtehtävänä kehittää Perliätäyspäiväisesti ja siinä sivussa tietenkin uuden kamelikirjan painoksenkirjoittaminen. Molempia osapuolia hyödyttävän symbioottisen suhteenlisäksi Open Source -yhteisön tunnetun johtajahahmon palkkaaminen olimyös kustantamolle hyvää mainosta. O'Reillystä onkin tullut ei vainPerl-ohjelmoijien, vaan koko Open Source -yhteisön hovihankkijaohjelmointioppaiden ja muun tietokonekirjallisuuden markkinoilla.

Hieman samanlainen suhde oli myös Linus Torvaldsilla aiempaantyönantajaansa Transmetaan. T ransmeta ei ole Linux- eikä Open Source-yhtiö, vaan valmistaa vähän virtaa kuluttavia tietokoneprosessoreita.Kun Linus valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1997 , T ransmetapalkkasi tämän Linux-maailman kiistattoman johtajan ja antoi Linusillesamalla vapaat kädet käyttää työaikaansa Linuxin parissapuuhasteluun.

Vaikka T ransmetalla ei ollut itse Linuxille mitään käyttöä, oli maailmantunnetuimman ohjelmoijan palkkaaminen kannattava veto jo pelkästäänmarkkinointimielessä. Millään rahamäärällä ei olisi saanut ostettua yhtätehokasta mainoskampanjaa. Lehdistön mielenkiintoa vielä lisäsi se, ettäT ransmeta ei tuolloin ollut vielä julkaissut ensimmäistäkään tuotetta japiti tulevaisuudensuunnitelmiaan visusti salassa. Varmasti ei voitu edestietää, tekikö yhtiö ylipäätään prosessoreja vaiko jotain aivan muuta.Kun heidän ensimmäiset prosessorinsa sitten vihdoin valmistuivat,kaikki olivat jo niin haljeta uteliaisuudesta, että pelkänlehdistötilaisuuden pitäminen oli etusivun uutinen kaikissa IT -alanlehdissä, eikä sen kummempaa mainoskampanjaa juuri tarvittu.

69

Linusin palkkaaminen ei kuitenkaan ollut T ransmetalle pelkästäänhyväntekeväisyyttä tai edes mainoskikka. T ransmetan uudetprosessorit olivat toiminnallisilta periaatteiltaan yhteensopivia Intelinvalmistamien x86-arkkitehtuurin prosessorien kanssa. Ja koska LinusinLinux-järjestelmä oli tehty juuri näille Intelin prosessoreille, hän oliluonnollisesti yksi parhaita x86-arkkitehtuurin asiantuntijoitamaailmassa. Niinpä hänestä on varmaan ollut T ransmetallekorvaamatonta apua monien kiperien pulmien ratkojana, vaikka hänomien sanojensa mukaan viettääkin yli puolet tyypillisestätyöpäivästään harrastuksensa Linuxin parissa.

Maailman parhaalle ohjelmoijalle ei ehkä ole vaikeaa löytää halukkaitamesenaattiehdokkaita. Mutta miten on tavallisen keskivertotuntemattoman hakkerin kohdalla? Palkkaako joku hänetkin? Vaikkamesenaattimalli ehkä toimiikin parhaiten juuri tähtihakkerien kohdalla,niin Open Source -yhteisöstä löytyy myös rivijäseniä, jotka ovatonnistuneet elättämään itsensä vastaavalla tavalla.

Quanta Plus on KDE-ikkunointiympäristöön kuuluva HTML-editori, elisuomeksi sanottuna kotisivunteko-ohjelma. Ohjelman kaksipääkehittäjää ovat amerikkalainen Eric Laffoon ja unkarilainen AndrasMantia. Eric kasvattaa ja myy päivätyönään kissanminttua – ilmeisestikissat todella pitävät siitä niin paljon, että silläkin lailla voi joku itsensäelättää. Oman perheen elättämisen lisäksi Eric lähettää osankissanminttutuloista Andrakselle, joka puolestaan ahkeroitäysipäiväisesti Quanta Plussan ja muiden KDE-ohjelmien parissa.Kaksikko on laskelmoinut, että tämä järjestely on tehokkaampi kuin josmolemmat yrittäisivät kehittää Quanta Plussaa päivätyönsä ohessa.Yhteistyö tietenkin perustuu myös osittain siihen elintasoeroon mikäItä-Euroopan ja USA:n välillä vallitsee. Mutta maailmantaloudesta viis,Eric on todellinen mesenaatti, joka vapaa-aikaansa sijaan osallistuuKDE-projektiin rahallisesti ja käyttää sitten säästyneen ajan rahantekemiseen kissanminttubisneksessään.

KDE on saanut paljon myönteistä julkisuutta myös Adopt-a-Geek21

nimisen ohjelmansa ansiosta. Adopt-a-Geek on KDE-aktivisti ScottWheelerin aloittama projekti. Projekti sai alkunsa huomiosta, ettämonet ahkerat KDE-ohjelmoijat ovat opiskelijoita, itä-eurooppalaisia taisitten muuten vaan köyhiä ja paremman puutteessa tekevät arvokastavapaaehtoistyötään vanhoilla ja hitailla tietokoneilla. Adopt-a-Geekohjelma pyrkii tukemaan näitä köyhimpiä KDE-ohjelmoijia hankkimallaheille tehokkaampia koneita, jotta he niiden avulla voisivat myöstyöskennellä tehokkaammin. Vaikka ohjelma välittää vain tietokoneitaja niiden osia eikä rahaa, on tämäkin yksi esimerkki siitä, miten KDE-ohjelmien käyttäjät voivat tukea ohjelmiensa tekijöitä heidänmaterialististen tarpeidensa tyydyttämisessä.

Tuomio: Mesenaattimalli, tai modernimmin sponsorointi, on osoittautunutkäytännössä toimivaksi tavaksi hankkia leipää Open Source -hakkerinpöytään, mutta soveltuu ehkä kuitenkin paremmin kuuluisillehakkeritähdille kuin keskiverto rivikoodareille. Eettisesti malli saaluonnollisesti arvosanan 10+. Se ei ainoastaan läpäise eettistätarkastelua, vaan suorastaan huokuu hakkerietiikkaa ja jakamisen iloa.

21http://devel-home.kde.org/~wheeler/adopt-a-geek/Suomeksi: Adoptoi nörtti

70

7 1

30. MAKSETAAN

TYÖNTEOSTA (SAKSA &KROUPWARE)Mistäpä muusta sitä palkkaa maksettaisinkaan, jos ei työnteosta?Markkinatalouden koukerot ovat ihmeelliset, mutta kaikkien 2000-luvuntaitteen teknobuumin aikana syntyneiden loistavien liikeideoidenkeskeltä löytyy vieläkin ihmisiä, jotka elättävät itsensä ihan vaanrehellistä työtä tekemällä! Tämä itsestäänselvyydessään suorastaansarkastiselta kuulostava idea on yksi esimerkki palvelumallista. Kunperinteisessä ohjelmistoteollisuudessa ensin tehdään tietokoneohjelmaja sitten myydään sitä värikkäisiin pahvilaatikoihin pakattuna, niin"maksetaan työnteosta" -mallissa ohjelmia tehdäänkin tilaustöinä.Argumentointi on jokseenkin seuraavanlainen: Internet on täynnäloistavia Open Source -ohjelmia, joita voit vapaasti käyttää ihanilmaiseksi. Jos kuitenkin tarvitset jotain mitä ei ole vielä olemassa, mevoimme tehdä sen sinulle – maksua vastaan luonnollisesti.

Esimerkki tämän mallin onnistuneesta soveltamisesta oli Saksan valtiontilaama Kroupware-projekti. Kesällä 2002 Saksan valtio tilasi kolmeltaKDE-projektiin läheisesti liittyvältä yritykseltä (saksalaiset Efrakon jaIntevation sekä ruotsalainen Klarälvdalens datakonsult) Linuxillatoimivan ryhmätyöpalvelimen, sekä siihen liittyvät asiakasohjelmat sekäLinuxille että Windowsille.

Ryhmätyöohjelmistolla tarkoitetaan sellaista sähköpostiohjelmaa, jossasähköpostin lisäksi on muita toimistossa tarpeellisia toimintoja kutenkalenteri, osoitteisto ja mahdollisesti myös keskusteluryhmät.Tunnetuimpia yritysten käyttämiä ryhmätyöohjelmistoja ovatMicrosoftin Exchange ja IBM:n Lotus Notes. Vaikka Linuxista löytyymonia sähköpostipalvelinohjelmia, ei tällaista monipuolisempaaryhmätyöpalvelinta ollut kukaan vielä tullut tehneeksi. Mutta nyt Saksanvaltio halusi siirtää ryhmätyötoimintonsa Open Source -maailmaan.

Tarjouskilpailun voittaneet kolme yritystä nimesivät projektinKroupwareksi.22 Palvelinohjelmisto päätettiin rakentaa tunnettujenOpen Source -ohjelmistojen varaan – sellaisten kuin Apachen www-palvelin, Postfix sähköpostipalvelin, OpenLDAP hakemistopalvelin ja IMPWebmail sähköpostin www-käyttöliittymä. Asiakasohjelma taaskasattiin kokoon olemassaolevista ja jo hyvin toimivista KDE-projektinsähköpostiohjelmasta, kalenterista ja osoitteistosta, joista pienellälisäpanostuksella saatiin Microsoft Outlookia muistuttava kokonaisuus.Luonnollisesti joitain toimintoja piti myös tehdä ihan itse, mutta paljonjo tehtyä työtä pystyttiin tällä tavalla hyödyntämään suoraan.Kroupware-projekti valmistuikin tästä syystä ennätysajassa. Kolab-nimen lopulta saanut ryhmätyöohjelma valmistui tiukan aikataulunmukaisesti kesällä 2003, eli vain vuosi projektin aloittamisesta.

Näin monimutkaisen ohjelmiston teettäminen vuodessa on IT -maailmassa jokseenkin ennenkuulumatonta. Vielä ihmeellisempää on se,että työn tekivät kolme suhteellisen pientä ja tuntematontakonsulttiyhtiötä. Nopea työtahti oli mahdollista ainoastaan siksi, ettäprojekti pystyi rakentamaan niin paljon jo aiemmin tehdyn laadukkaanOpen Source -työn varaan.23

72

Kroupware-projekti rikkoo mielenkiintoisella tavalla totuttujamarkkinatalouden mekanismeja. Saksan valtio sai haluamansaryhmätyötuotteen, mutta koska Kolab on Open Sourcea, kuka tahansajoka vastaisuudessa tarvitsee Linux-alustalle hyvää ryhmätyöpalvelinta,voi kopioida sen internetistä ilmaiseksi! Onko reilua, että Saksan valtiojoutui yksin maksamaan ohjelmistosta, joita muut sitten käyttävätilmaiseksi?

Äkkiä ajateltuna ajatus ei kuulosta reilulta. Mutta Open Source -maailmassa tämä malli on täysin luonnollinen. Open Source hakkeritovat kautta aikain tehneet ohjelmia omiin tarpeisiinsa. Ei heitä olekiinnostanut se, kuka muu heidän työstään mahdollisesti hyötyy tai eihyödy, he ovat ratkoneet ensisijaisesti omia ongelmiaan. Saksan valtiototeutti tätä samaa logiikkaa asiakkaana. Ja tuskinpa heillä onkaanmitään syytä valittaa. Hehän saivat sen mitä halusivat. Saivat vieläpälaadukkaan ratkaisun halvalla ja ennätysmäisen nopeasti. Mikä tässä siisolikaan mielestäsi epäreilua?

Toisekseen täytyy muistaa, ettei Saksan valtio todellisuudessamaksanut Kolabia kokonaan itse. Suurin osa Kolabistahan koostuu joolemassaolevista Open Source -ohjelmista, jotka sisältävät monentuhannen miestyövuoden arvosta verta, hikeä ja kyyneleitä – tai ainakinsuuret määrät innostunutta hakkerihenkeä. Tästä miljoonien, jos eimiljardien arvoisesta työstä Saksa ei maksa pfenniäkään – tai siissenttiäkään.

Tämän tosiasian muistaminen on tärkeää, jotta ymmärtäisimme mitenOpen Source parhaimmillaan toimii. Jos mustasukkaisesti tarkkailemmekoko ajan vain sitä, miten muut mahdollisesti saavat jotakin meitäenemmän, tulee elämästämme hidasta ja kallista riitojen japattitilanteiden selvittelyä. Jos sen sijaan jokainen keskitymme omienongelmiemme ratkomiseen, kaikki voittavat.

Tuomio: Erittäin hyvin käytännössä toimivaksi osoittautunut malli, jokaon täysin hakkerietiikan kanssa linjassa ja hyödyntää Open Source -mallin vahvuuksia. Mainitsemisen arvoista on myös, että kaikki aiemmintarkastelemamme mallit nojaavat taloudellisesti johonkin muuhun kuinohjelmointiin. Siis esimerkiksi niin, että päätoimena on konsultointi jaohjelmointi on jonkinlainen sivuharrastus. Kroupware-projektissa sensijaan ohjelmoijille maksettiin ohjelmoinnista, mikä tuntuu erittäinterveeltä ajatukselta! "Maksetaan työstä" -periaate vetoaa jokaisenihmisen maalaisjärkeen, varsinkin teknobuumin synnyttämienpaperimiljonäärien jälkeen.

Kroupware-projekti jättää kuitenkin avoimeksi joitakin kysymyksiä.Saksan valtio on tarpeeksi suuri asiakas, jotta se pystyy yksinrahoittamaan tällaisen tilaustyön. Mutta miten käy pienempienasiakkaiden? Jäävätkö pienyritykset ja kuluttajat vain nuolemaansuuryritysten ja valtioiden pöydiltä tippuvia murusia vai voisiko samamalli toimia myös pienemmässä mittakaavassa? Näitä kysymyksiäpohdimme seuraavaksi.

22Englanniksi ryhmätyöohjelmistoja kutsutaan nimellä groupware. KDE-projektissa taas on tapana nimetä kaikki ohjelmat K-kirjaimellaalkaviksi. Alun perin hauska juttu on alkanut vuosien mittaan tuntumaanyhä mielikuvituksettomammalta.

73

23Hakkerit siteeraavatkin usein mielellään Isaac Newtonia, joka kirjoitti:"If I see further, it is because I stand on the shoulders of giants." (Josminä olen ollut kaukonäköinen, se johtuu siitä, että olen seissytjättiläisten olkapäillä.)

74

31. STEPHEN KING,

JUOMARAHAMALLI JATYÖNVÄLITYSPÖRSSI (STEPHENKING, ROGER WILLIAMS,SOURCEFORGE, KOLAB, JBOSS)Maailmankuulu kauhukirjailija Stephen King teki vuonna 2000 joitakinmielenkiintoisia kokeiluja internet-julkaisemisen saralla. Vaikka nämäeivät mitään Open Source -projekteja olleetkaan, niin King selvästiosoitti ymmärtävänsä aineettoman työn ja internetin välistädynamiikkaa niin hyvin, että mekin voimme ottaa hänestä oppia.

King teki historiaa julkaisemalla vuoden 2000 keväällä romaaninsa"Riding the Bullet" ainoastaan digitaalisesti. Tämä oli ensimmäinen kertakun tunnettu kirjailija oli kirjoittanut kirjan, jota ei tultaisi lainkaanjulkaisemaan paperilla. (Tosin kolme vuotta myöhemmin tarinajulkaistiin suurista puheista huolimatta paperille painettunakokoelmassa Everything's eventual.) Erilaisten eBook-laitteiden ja -ohjelmien myyjät ottivat tilaisuudesta kaiken mainosarvon irti, javanhoista uutisartikkeleista voi vieläkin lukea tarinoita "painetun kirjankuolemasta".

Digitaalisen kirjan tuotantokustannukset ovat luonnollisesti pienemmätkuin paperisen kirjan. Tästä ja myös markkinoinnillisista syistä kirjaamyytiin niinkin halvalla kuin 2,50$. Ensimmäisen vuorokauden aikanakirjaa myytiin huimat 400 000 kappaletta. En tiedä minkälaisiinmyyntimääriin King on tottunut, mutta ainakin lehdistö piti tätä suurenamenestyksenä ja eBook-valmistajat todisteena – niin tosiaan –"painetun kirjan kuolemasta".

King ei ilmeisesti kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen kokeiluun. Siitähuolimatta, että julkaisun käyttämissä eBook-ohjelmissa oli käytettylapsellisen yksinkertaisia kopionestomenetelmiä, krakkerit onnistuivatnopeasti murtamaan suojaukset ja verkossa levisi pian piraattiversioitakirjasta. Vaikka myös verkkokaupat Amazon.com ja Barnes&Nobleolivat siinä vaiheessa siirtyneet mainostarkoituksessa jakamaan kirjaailmaiseksi omilta sivuiltaan, piraattiversioiden ilmestyminen tuntuiharmittavan Kingiä suunnattomasti.

Myöskään asiakkaat eivät olleet eri eBook-formaatteihin kovinkaantyytyväisiä. Samaiseen kopioinninestoajatteluun liittyi, että kirjantulostaminen paperille ei ollut eBook-ohjelmista mahdollista. Kirjaa olisiis pakko lukea tietokoneen ruudulta ja tämän takia jännittävästätarinasta ei pystynyt nauttimaan lempiasennossaan sohvalla tai piilossapeiton alla. Kopioinninestotekniikkaan liittyykin tältä osin jonkin verranironiaa. Piraattiversioita nimittäin luonnollisesti pystyi tulostamaan, eline olivat siinä mielessä asiakasystävällisempiä kuin viralliset eBook-versiot.

eBook-hype on sittemmin laantunut ja ennustuksista huolimattapainettu kirja ei kuollut. Romaaneja kun on sittenkin kivempi lukeapaperilta kuin tietokoneen ruudulta. Monet puuhastelevat kuitenkinedelleen toimivampien kopioinninestojärjestelmien keksimiseksi. Heilmeisesti uskovat edelleen, että joku päivä ihmiset suostuvat ostamaankirjoja, joita eivät voi lukea lempiasennossaan sohvalla.

75

Pettymyksestä huolimatta Kingiltä löytyi kuitenkin vielä sen verranpioneerihenkisyyttä, että hän jo samana kesänä toteutti toiseninternet-kokeilun. Tällä kertaa hän julkaisikin tuotoksensa suoraanomalla kotisivullaan ohittaen täysin kaikki kustantamot. Sattumalta"The Plant"-niminen tarina enteellisesti kertoi tappavastavampyyrikasvista, joka piti tarinan kustantamon väkeä kauhun vallassa.Stephen Kingin kokeilut taas herättivät kauhua ihan oikeissakustantamoissa. Tulisiko koe osoittamaan, että kustantamoja ei enäätarvita?

eBook-seikkailuihin pettyneenä King oli päättänyt kääntäämarssijärjestyksen päälaelleen. Hän julkaisi tarinan kaksi ensimmäistälukua internetissä. Tekstiä ei nyt oltu sotkettu monimutkaistenkopiosuojausten taakse, vaan kyseessä oli ihan tavallinen verkossajulkaistava teksti. Teksti ei kuitenkaan ollut ilmaista, vaan lukijoitakehoitettiin maksamaan yksi dollari per luku. Jos tarpeeksi moni lukijamaksaisi, King lupasi kirjoittaa tarinan loppuun luku kerrallaan.

Kingin idea noudattaa aika tarkkaan edellisessä kappaleessa kuvattuaKroupware-projektin mallia. Hän hyväksyi sen tosiasian, että monettulisivat lukemaan tarinan ilmaiseksi. Sillä ei ollut hänen kannaltaan väliä,niin kauan kuin löytyisi myös tarpeeksi maksajia. Jos joku maksaa, niinStephen tekee työtä.

Kokeilu ei saanut yhtä hyvää vastaanottoa kuin keväinen eBook-kokeilu, mutta ensimmäisen viikon aikana 152 132 innokasta fania olikuitenkin käynyt lukemassa ensimmäisen luvun ja heistä 116 200 olidollarinsa maksanut. Tämä vastasi Kingin ennakkoon asettamia ehtoja,joten hän omaksi yllätyksekseen joutuikin jatkamaan kustantamo-kauhutarinaa.

Kuudenteen lukuun tultaessa innostus oli kuitenkin laskenut. Edellistälukua oli käyty lukemassa vain 40 000 kertaa ja näistäkin yli puolet olijättänyt laskunsa maksamatta. Niinpä King päätti yllättäen luopua hyvinalkaneesta projektista.

The Plantin epäonnistuminen on luonnollisesti pienoinen pettymysavointa verkkoyhteiskuntaa havitteleville. Jos Kingin kaltainensuosikkikirjailija ei pysty elättämään itseään internet-julkaisulla, niin kukasitten?

Pienoista kritiikkiä voi kuitenkin kohdistaa myös Kingiä kohtaan. Projektiolisi mahdollisesti voinut menestyä paremminkin, jos King olisiymmärtänyt Open Source -mekanismeja. Nythän hänen kokeilunsa vainsattumalta muistutti Open Source -yhteisön käytäntöjä, hän eitodennäköisesti itse tuntenut eikä ollut ottanut oppia Linuxista ja senympärillä kukoistavasta liiketoiminnasta. Esimerkiksi Kingin sivuillakutsuttiin varkaiksi niitä, jotka lukivat tarinaa maksamatta. Tällainenomien lukijoiden haukkuminen ei ehkä markkinointimielessä ollutkovinkaan järkevää. Kokeilusta saa myös sellaisen kuvan, että Kingiä einiinkään haitannut se, että maksavien lukijoiden määrä pieneni, vaanpikemminkin se, että ilmaiseksi lukevien osuus kasvoi. Jostainkäsittämättömästä syystä kirjan ensimmäinen luku jossain vaiheessamyös poistettiin verkosta, mikä käytännössä takasi sen, että uusialukijoita ei ainakaan enää kirjalle tulisi. T ietty avoimuuden puute siis onprojektista aistittavissa, ja on luonnollista, että tämä on saattanutpuolestaan vaikuttaa lukijoihin siten, että hekin suhtautuivat kokeiluunvarauksella.

76

Kaikin puolin tuntuu siltä, että King ei ihan täysin ollut alun perinkäänsitoutunut koko projektiin. Itse asiassa projektin aloittaneet kaksiensimmäistä lukua hän oli kirjoittanut jo parikymmentä vuotta aiemmin.Hän ilmeisesti kaivoi tämän julkaisematta ja viimeistelemättä jääneentekeleen jostain ullakolta ja laittoi sen internetiin juuri kokeena. Kunlukijat yllättäen sitten maksoivatkin tekstistä, hän jaksoi kirjoittaa neljälukua lisää, mutta siihen kiinnostus sitten lopahtikin.

Jos vielä hetken jatkamme tätä jälkiviisastelua, niin projekti olisi ehkäonnistunut paremmin, jos kirjan julkaisemista ei olisi pilkottu niinmoneen pieneen erään. On tietenkin selvää, että alkuinnostuksenjälkeen maksavien lukijoiden määrä on pelkästään laskeva, varsinkin kunkirjan alku oli poistettu verkosta. Olisikin varmaan ollut onnistuneempiratkaisu pyytää asiakkaita maksamaan heti alkuun hieman suurempiasummia kahdessa tai korkeintaan kolmessa erässä.

Oli miten oli, ainakin yhden asian voimme Kingiltä oppia. Jos ikinäkirjoitat kauhukirjallisuutta, älä ikinä myy lukijoillesi puolikasta kirjaa.Lopettamispäätöksestä suivaantuneiden lukijoiden kritiikki nimittäin olimurskaavaa. Jostain syystä King ei edes osannut ennakoida, ettäkymmenet tuhannet lukijat, jotka siihen mennessä olivat maksaneet joseitsemän dollaria kirjanpuolikkaastaan, suuttuisivat kun eivät saakaanlukea jännittävää tarinaa loppuun. Varsinkin kun King oli kesällänimenomaan luvannut, että jos kaksi ensimmäistä lukua saavat jatkoa,hän ei sen jälkeen jätä kirjaa kesken. Jos The Plant -projektinkokemukset eivät muuten kovin rohkaisevia olekaan, niin opimmeainakin jotain: Jos petät asiakkaitasi, he yleensä suuttuvat.

Toinen mielenkiintoinen internet-julkaisemisen kokeilu on RogerWilliamsin kirjoittama kahdeksanlukuinen "The Metamorphosis of PrimeIntellect". Päinvastoin kuin King, Williams on tuntematon esikoiskirjailija,joka ei yrityksistä huolimatta onnistunut saamaan romaanilleenkustannussopimusta. Niinpä hän päätti julkaista romaaninsainternetissä. Vaikka myöskään tämä romaani ei teknisesti ottaen täytäOpen Source -ideologian vaatimuksia, oli Williamsin lähestymistapainternet-julkaisemiseen paljon myönteisempi ja avoimempi kuin Kingin.Romaania sai vapaasti lukea ja kopioida ja se siis julkaistiin hetikokonaisuudessaan. Niille, jotka pitivät romaanista, Williams tarjosimahdollisuutta maksaa "tippiä" eli juomarahaa PayPal-palvelun kautta.

Williams teki myöhemmin tiliä kokeilun onnistumisesta artikkelissa "TheT ip Jar as Revenue Model: A Real-World Experiment"24 (Juomarahattulonlähteenä: Tosielämän kokeilu). Hän ei ainoastaan tutki asiantaloudellisia puolia, vaan toteaa myös, että hänen kaltaiselleentuntemattomalle kirjailijalle jo pelkästään lukijoiden saaminen on suuriasia sinänsä. Mutta miten siis romaanille kävi?

Williamsin tilastojen mukaan romaanin luki loppuun noin 5000 – 10 000ihmistä. Ei siis ollenkaan huonompi tulos tuntemattomalleesikoiskirjailijalle! Juomarahojakin kertyi ihan mukavasti, 760$ puhtaanakäteen. Vaikka Williams olikin tyytyväinen menestykseen, hän totesilopuksi aivan oikein: "Tällä ei kuitenkaan makseta vuokraa".

77

Hieman vastaavia kokeiluja tehtiin myös Open Source -maailmassa, siistietokoneohjelmiin liittyen, 2000-luvun taitteessa. Mutta mitäpä silloin eiolisi kokeiltu! Parikin yritystä yritti tuoda yhteen Open Source -ohjelmien tekijöitä ja käyttäjiä eräänlaiseen työnvälityspörssiin.Ohjelmoijat saivat sivuilla kertoa, minkälaista ohjelmaa olivat parhaillaantekemässä, ja projektista kiinnostuneet kuluttajat puolestaan pystyivätsivuston kautta tukemaan ohjelmoijaa rahallisesti. Jos taas kuluttaja olikiinnostunut "tilaamaan" jonkun ohjelman, hän pystyisi sivuston kauttatarjoamaan siitä mielestään sopivan summan rahaa. Myös muutsamanlaisesta ohjelmasta kiinnostuneet "ostajat" voisivat tämän jälkeensitoutua projektiin omasta puolestaan sopivalla rahasummalla. Ja kunkaikki tarjoukset ynnättäisiin yhteen, saataisiinkin jo sievoinen summarahaa, joka oli tarjolla työtä hakevalle ohjelmoijalle sitten kun haluttuohjelma jonain päivänä valmistuu.

Yksikään näistä projekteista ei päässyt alkua pidemmälle.25 Voi olla,että ne olivat myöskin aikaansa edellä, mutta todennäköisestiajatusmalli yksinkertaisesti on väärä. Työnvälityspörssit eivät ensinkääntuntuneet kiinnostavan hakkeriyhteisöä. Hakkereilla oli nimittäin kiiretyöskennellä niiden ohjelmien parissa, joita he jo olivat tekemässä. Hetekivät mieluummin korvauksetta jotain, mikä heitä kiinnosti, kuinrahasta jotain, mikä ei kiinnostanut.

Vuoden 2004 alussa maailman ylivoimaisesti suosituin Open Source -projektien isännöintipalvelu SourceForge26 ryhtyi tarjoamaan palveluakäyttäville ohjelmoijille mahdollisuutta vastaanottaa rahalahjoituksiaPayPal-palvelun kautta. Ideana tietenkin on, että osa kaikistajuomarahoista menee provisiona SourceForgelle itselleen.

SourceForgen tapa rahoittaa Open Source -projektien ohjelmoijiakuitenkin eroaa epäonnistuneista työnvälityspörsseistä. Sopivampinimitys onkin juuri juomarahamalli. Ero on siinä, että SourceForgenensisijainen tarkoitus ei ole toimia rahanvälityspörssinä, vaan senvarsinainen tehtävä on tarjota ohjelmoijille heidän työssään tarvitsemiatyökaluja sekä levityskanavan heidän ohjelmilleen. Mahdollisuus tukealempiohjelmansa tekijää pienellä lahjoituksella on tämän päälle vain lisä,ei toiminnan keskipiste.

SourceForgen menestys verrattuna työnvälityspörssienepäonnistumiseen on hyvä opetus meille kaikille, varsinkin tuleville IT -alan yrittäjille. Työnvälityspörsseissä tärkein kysymys oli raha, jonkajälkeen vasta päästiin puhumaan ohjelmoinnista. SourceForgessa taasuusia projekteja aloitetaan joka päivä, eikä kukaan puhu rahastamitään. Menestyneille projekteille juomarahoja sitten kertyy vähitellen,kenelle enemmän kenelle vähemmän. Sama kuvio on tuttu IT -alaltamuutenkin, on niitä joilla on hienot liiketoimintasuunnitelmat ja sitten onniitä jotka tekee työtä.

SourceForgen juomarahoille kuitenkin pätee varmasti sama sääntö kuinWilliamsin juomarahakokeilulle. Rahaa tulee ihan kivasti, muttayksittäisillä juomarahoilla ei kuitenkaan elätä itseään eikä ainakaanperhettä. Onko siis todellakin niin, että "maksetaan työstä" ei toimipienessä mittakaavassa, jos vaatimuksena on, että työstä saatavamaksu vastaisi ihan oikeaa palkkaa?

78

Joitakin esimerkkejä on, missä "maksetaan työstä" mallia ononnistuneesti sovellettu myös Saksan valtiota pienempien asiakkaidenkanssa. Jotkut yritykset ovat jo ehtineet kysellä vastavalmistuneenKolab-projektin perään toivoen siihen toteutettavaksi ominaisuuksia,joita Saksan valtio ei tullut tilanneeksi. Kolab-projektin alunperintoteuttaneet yritykset ovat nyt keränneet nämä kyselijät yhteen jakiinnostuneet ovat päättäneet rahoittaa yhteisesti projektin seuraavaaversiota Kolab2:ta. Tämä on mahdollisesti ensimmäinen kerta, kunOpen Source -projekti toteutetaan useamman pienemmän asiakkaanyhteisellä "kimppatilauksella".

Hieman samalla lailla toimii JBoss-nimistä Java-sovelluspalvelintakehittävä JBoss-niminen yritys. Java-sovelluspalvelin sinänsä on iso jamonimutkainen ohjelmisto, eikä voida ajatella, että monikaan yritys olisiollut valmis maksamaan sen toteuttamisesta kokonaisuudessaan. Näinei ole tehtykään, vaan JBoss on ollut Open Source -periaatteellasaatavana internetistä jo vuosia, kehittyen pikku hiljaa koko ajan.Yleensä JBossia käyttävä asiakas on siihen sellaisenaan tyytyväinen.Mutta aina välillä joku kaipaa siihen jotain pientä lisäominaisuutta.Tällöin he voivat tilata tämän uuden ominaisuuden toteutuksenesimerkiksi JBoss-yritykseltä (tai vaihtoehtoisesti teettää sen myösjollain toisella ohjelmointiyrityksellä, sillä koodihan on avoin) ja näinJBoss-sovelluspalvelin kehittyy hitaasti mutta varmasti, pienin askelin.Jos siis kauhukirjallisuutta ei pystynytkään myymään pieninä palasina,niin näyttäisi siltä, että Java-sovelluspalvelimia voi.

Vaikka "maksetaan työstä" -malli siis ei tunnu toimivan ihankuluttajatasolle vietynä, näyttäisi kuitenkin siltä, että asiakkaana eitarvitse olla Saksan valtion kokoinen talousmahti, jotta sitä voisikuitenkin soveltaa onnistuneesti.

Tuomio: "Maksetaan työstä" -malli on kaunis ajatus, mutta toistaiseksi eiole näyttöä, että se toimisi myös yksityishenkilöille ja muille pienillekuluttajille tarkoitetuissa tuotteissa. Keskisuurista yrityksistä ylöspäinmalli kuitenkin näyttäisi toimivan erittäin hyvin.

24http://www.kuro5hin.org/story/2003/4/27 /195833/305

25Itse asiassa ne epäonnistuivat niin täydellisesti, että kukaan ei tunnuenää edes muistavan minkä nimisiä ne lyhyen elinkaarensa aikanamahtoivat olla, mistä johtuen tämä analyysi joudutaan kertomaan vainnimettömänä anekdoottina.

26http://sourceforge.net/

79

32. KAHDET LISENSSIT

(MYSQL, TROLLTECH QT)Mahdollisesti taloudellisesti menestyksekkäin strategia Open Source -ohjelmistoissa on ollut niin kutsuttu kaksoislisensointi.Kaksoislisensoinnin mallia ovat soveltaneet varsinkin ns. "matalantason" työkaluluonteisia ohjelmistoja valmistavat yritykset.

MySQL Ab on ruotsalainen yritys, joka tunnetaan MySQL-nimisestätietokantaohjelmastaan. MySQL-tietokanta on erittäin suosittu varsinkinLinux-alustalla toimivien www-sivustojen tietovarastona. MySQL-tietokantaa voi ladata ilmaiseksi verkosta saman GPL-lisenssinkäyttöehdoin kuin Linuxiakin. Vaihtoehtoisesti maksullisen version voilisensoida 500 dollarin hintaan. Mutta miksi kukaan maksaisi 500dollaria jostain, jonka voisi saada ilmaiseksikin?

Maksullista versiota käyttävät ne, jotka eivät halua itse sitoutua OpenSourcen ehtoihin. GPL-lisenssi nimittäin sisältää vaatimuksen, ettäohjelmoija joka käyttää omassa ohjelmassaan jotain GPL-lisensoituakoodia tai ohjelmaa, on velvollinen julkaisemaan myös oman työnsätulokset GPL-lisenssin ehdoilla – lähdekoodeineen kaikkineen.27 Tämäntakia ne ohjelmoijat, jotka tekevät suljettuja ohjelmia, eivät voi käyttääMySQL:n ilmaista Open Source -versiota, vaan joutuvat pulittamaan500 dollaria niin sanotusta "kaupallisesta lisenssistä". Yleensä nämäasiakkaat ovat myös verraten tyytyväisiä ostokseensa, sillä 500dollaria on edullinen hinta laadukkaasta tietokantatuotteesta.

MySQL:lle tämä järjestely on mitä ilmeisimmin ollut loistava. IlmaisenGPL-version olemassaolo takaa sen, että MySQL on yksi maailmansuosituimmista tietokannoista. Tunnettuus on luonnollisesti tärkeäämille tahansa tuotteelle, mutta tietokoneohjelmalle on erityisen tärkeää,että ihmiset oppivat käyttämään ohjelmaa. Jos ohjelmistotalontyöntekijä on aiemmin käyttänyt MySQL:ää ilmaiseksikotipaikkakuntansa kennelyhdistyksen kotisivujen tietovarastona, häntodennäköisesti haluaa käyttää sitä myös yrityksensä suljetunohjelmistoprojektin osana sen sijaan, että joutuisi opettelemaan jonkunmuun tietokantatuotteen käyttöä.

GPL-version olemassaolo on myös vauhdittanut tietokannankehittymistä. Open Source -periaatteiden mukaisesti myös monetMySQL-yhtiön ulkopuoliset ohjelmoijat ovat parannelleet tietokantaa janäin yhtiön myymä tuote paranee "ihan itsestään". Tällä laillahakkeriyhteisö ikään kuin maksaa ilmaisella työnteolla jakäyttäjäpalautteen antamisella sen, minkä suljettujen ohjelmienvalmistajat maksavat rahassa.

Samanlaista mallia on soveltanut myös Trolltech, joka on suositun Qt-käyttöliittymäkirjaston kehittäjä. Käyttöliittymäkirjaston tehtäviinkuuluu tarjota ohjelmoijalle tietokoneohjelman perustavaa laatua oleviarakennuspalikoita. Sellaiset asiat kuin painonappi, valikko, tekstikenttäja vierityspalkki ovat kaikki käyttöliittymäkirjaston osia. Näistäpalikoista ohjelmoija sitten kokoaa varsinaisen tietokoneohjelman.

80

Myös Qt:n vahvuutena on, että sillä voi tehdä ohjelmia sekä Windowsilleettä Linuxille. Se on siis hyvä valinta – ja yksi harvoja vaihtoehtoja –sellaiselle ohjelmoijalle, joka haluaa että hänen ohjelmansa toimiimahdollisimman monella eri käyttöjärjestelmällä.

Qt-kirjastoa käytetään Linuxissa suositun KDE-työpöytäympäristönperustana. KDE:n mukana käytetään Qt-kirjaston versiota, joka onjulkaistu GPL-lisenssin ehdoilla. Mutta samoin kuin MySQL, myösT rolltech myy Qt:sta erillisiä lisenssejä, joita voi käyttää suljettujenohjelmien rakennuspalikoina. Järjestelyn edut ovat samat kuinMySQL:lläkin. GPL-versio tuo tunnettuutta ja KDE-yhteisön ohjelmoijatovat tärkeä voimavara myös Qt:n kehityksessä. He antavat palautettaja usein myös kehittävät Qt:tä edelleen. Nämä parannukset taashyödyntävät myös Qt:n kaupallista versiota.

Kaksoilisensointi herättää yhden mielenkiintoisen eettisluontoisenkysymyksen. Miten nämä yhtiöt pärjäisivät maailmassa, joka olisi 100%Open Source? Kysymys ei todellakaan ole ajankohtainen, mutta se onrelevantti niille, jotka uskovat, että Open Source -malli onfundamentaalisesti parempi kuin suljettujen ohjelmistojen"pihtaamismalli". Jos suljettujen ohjelmistojen malli on niin huono, ettäkenenkään ei tulisi sitä käyttää, niin miten käy silloin näille yhtiöille, jotkasaavat tulonsa suljettujen ohjelmien tekijöiltä? Ja voimmekoavoimuuden kannattajina ja pihtaamisen vastustajina silloin suositellatällaista liiketoimintamallia kenellekään?

Kysymykseen ei tunnu toistaiseksi olevan hyvää vastausta. Totuus on,että kaksoislisensointi on ainakin tällä hetkellä erittäin toimiva malli,joka tuntuu tyydyttävän kaikkia osapuolia. MySQL ja T rolltech saavatsiitä leipänsä ja vieläpä voita leivän päälle. Suljettujen ohjelmien tekijätsaavat laadukkaita työkaluja edullisesti. Ja Open Source -ohjelmoijatsaavat samat työkalut heitä tyydyttävillä ehdoilla. Vieläpä niin, ettäOpen Source -ohjelmien kehitys osittain kustannetaan suljettujenohjelmien tekijöiltä, eli "vihollisleiriltä" saaduin varoin.

Kaikki siis ovat tyytyväisiä, ja kysymys jää avoimeksi. Vastaus ei tunnukiinnostavan ketään.

Tuomio: MySQL:n ja T rolltechin käyttämä malli on mahdollisestimenestynein Open Source -maailman liiketoimintamalli. Sitä ovat heidänlisäkseen käyttäneet myös monet muut saman tyyppiset yritykset.Malli ei kuitenkaan sovellu kaikkiin tapauksiin. Erityisesti se ei toimiloppukuluttajille tarkoitetuissa tietokoneohjelmissa, vaan kaikki malliasoveltaneet yritykset myyvät tuotteita toisille ohjelmoijille:ohjelmointikirjastoja tai tietokantoja. Malli läpäisee myös hakkerieettisentarkastelun, vaikkakin avoimeksi jää kysymys siitä, miten nämä yhtiötpärjäisivät puhtaassa Open Source -taloudessa.

27Tässä kohden on huomautettava, että kaikki Open Source ohjelmateivät sisällä yhtä tiukkoja vaatimuksia. Monia Open Source -ohjelmia tainiiden osia voi myös hyödyntää suljetuissa ohjelmistoissa. Mutta GPL:nalaisten ohjelmistojen, kuten Linuxin kernelin ja MySQL:n kanssa sellainenei ole sallittua.

81

33. VÄHÄN MOLEMPIA (XIMIAN

EVOLUTION, CODEWEAVERS,TRANSGAMING)Mahdollisesti taloudellisesti menestyksekkäin strategia Open Source -ohjelmistoissa on ollut niin kutsuttu kaksoislisensointi.Kaksoislisensoinnin mallia ovat soveltaneet varsinkin ns. "matalantason" työkaluluonteisia ohjelmistoja valmistavat yritykset.

MySQL Ab on ruotsalainen yritys, joka tunnetaan MySQL-nimisestätietokantaohjelmastaan. MySQL-tietokanta on erittäin suosittu varsinkinLinux-alustalla toimivien www-sivustojen tietovarastona. MySQL-tietokantaa voi ladata ilmaiseksi verkosta saman GPL-lisenssinkäyttöehdoin kuin Linuxiakin. Vaihtoehtoisesti maksullisen version voilisensoida 500 dollarin hintaan. Mutta miksi kukaan maksaisi 500dollaria jostain, jonka voisi saada ilmaiseksikin?

Maksullista versiota käyttävät ne, jotka eivät halua itse sitoutua OpenSourcen ehtoihin. GPL-lisenssi nimittäin sisältää vaatimuksen, ettäohjelmoija joka käyttää omassa ohjelmassaan jotain GPL-lisensoituakoodia tai ohjelmaa, on velvollinen julkaisemaan myös oman työnsätulokset GPL-lisenssin ehdoilla – lähdekoodeineen kaikkineen.27 Tämäntakia ne ohjelmoijat, jotka tekevät suljettuja ohjelmia, eivät voi käyttääMySQL:n ilmaista Open Source -versiota, vaan joutuvat pulittamaan500 dollaria niin sanotusta "kaupallisesta lisenssistä". Yleensä nämäasiakkaat ovat myös verraten tyytyväisiä ostokseensa, sillä 500dollaria on edullinen hinta laadukkaasta tietokantatuotteesta.

MySQL:lle tämä järjestely on mitä ilmeisimmin ollut loistava. IlmaisenGPL-version olemassaolo takaa sen, että MySQL on yksi maailmansuosituimmista tietokannoista. Tunnettuus on luonnollisesti tärkeäämille tahansa tuotteelle, mutta tietokoneohjelmalle on erityisen tärkeää,että ihmiset oppivat käyttämään ohjelmaa. Jos ohjelmistotalontyöntekijä on aiemmin käyttänyt MySQL:ää ilmaiseksikotipaikkakuntansa kennelyhdistyksen kotisivujen tietovarastona, häntodennäköisesti haluaa käyttää sitä myös yrityksensä suljetunohjelmistoprojektin osana sen sijaan, että joutuisi opettelemaan jonkunmuun tietokantatuotteen käyttöä.

GPL-version olemassaolo on myös vauhdittanut tietokannankehittymistä. Open Source -periaatteiden mukaisesti myös monetMySQL-yhtiön ulkopuoliset ohjelmoijat ovat parannelleet tietokantaa janäin yhtiön myymä tuote paranee "ihan itsestään". Tällä laillahakkeriyhteisö ikään kuin maksaa ilmaisella työnteolla jakäyttäjäpalautteen antamisella sen, minkä suljettujen ohjelmienvalmistajat maksavat rahassa.

Samanlaista mallia on soveltanut myös Trolltech, joka on suositun Qt-käyttöliittymäkirjaston kehittäjä. Käyttöliittymäkirjaston tehtäviinkuuluu tarjota ohjelmoijalle tietokoneohjelman perustavaa laatua oleviarakennuspalikoita. Sellaiset asiat kuin painonappi, valikko, tekstikenttäja vierityspalkki ovat kaikki käyttöliittymäkirjaston osia. Näistäpalikoista ohjelmoija sitten kokoaa varsinaisen tietokoneohjelman.

82

Myös Qt:n vahvuutena on, että sillä voi tehdä ohjelmia sekä Windowsilleettä Linuxille. Se on siis hyvä valinta – ja yksi harvoja vaihtoehtoja –sellaiselle ohjelmoijalle, joka haluaa että hänen ohjelmansa toimiimahdollisimman monella eri käyttöjärjestelmällä.

Qt-kirjastoa käytetään Linuxissa suositun KDE-työpöytäympäristönperustana. KDE:n mukana käytetään Qt-kirjaston versiota, joka onjulkaistu GPL-lisenssin ehdoilla. Mutta samoin kuin MySQL, myösT rolltech myy Qt:sta erillisiä lisenssejä, joita voi käyttää suljettujenohjelmien rakennuspalikoina. Järjestelyn edut ovat samat kuinMySQL:lläkin. GPL-versio tuo tunnettuutta ja KDE-yhteisön ohjelmoijatovat tärkeä voimavara myös Qt:n kehityksessä. He antavat palautettaja usein myös kehittävät Qt:tä edelleen. Nämä parannukset taashyödyntävät myös Qt:n kaupallista versiota.

Kaksoilisensointi herättää yhden mielenkiintoisen eettisluontoisenkysymyksen. Miten nämä yhtiöt pärjäisivät maailmassa, joka olisi 100%Open Source? Kysymys ei todellakaan ole ajankohtainen, mutta se onrelevantti niille, jotka uskovat, että Open Source -malli onfundamentaalisesti parempi kuin suljettujen ohjelmistojen"pihtaamismalli". Jos suljettujen ohjelmistojen malli on niin huono, ettäkenenkään ei tulisi sitä käyttää, niin miten käy silloin näille yhtiöille, jotkasaavat tulonsa suljettujen ohjelmien tekijöiltä? Ja voimmekoavoimuuden kannattajina ja pihtaamisen vastustajina silloin suositellatällaista liiketoimintamallia kenellekään?

Kysymykseen ei tunnu toistaiseksi olevan hyvää vastausta. Totuus on,että kaksoislisensointi on ainakin tällä hetkellä erittäin toimiva malli,joka tuntuu tyydyttävän kaikkia osapuolia. MySQL ja T rolltech saavatsiitä leipänsä ja vieläpä voita leivän päälle. Suljettujen ohjelmien tekijätsaavat laadukkaita työkaluja edullisesti. Ja Open Source -ohjelmoijatsaavat samat työkalut heitä tyydyttävillä ehdoilla. Vieläpä niin, ettäOpen Source -ohjelmien kehitys osittain kustannetaan suljettujenohjelmien tekijöiltä, eli "vihollisleiriltä" saaduin varoin.

Kaikki siis ovat tyytyväisiä, ja kysymys jää avoimeksi. Vastaus ei tunnukiinnostavan ketään.

Tuomio: MySQL:n ja T rolltechin käyttämä malli on mahdollisestimenestynein Open Source -maailman liiketoimintamalli. Sitä ovat heidänlisäkseen käyttäneet myös monet muut saman tyyppiset yritykset.Malli ei kuitenkaan sovellu kaikkiin tapauksiin. Erityisesti se ei toimiloppukuluttajille tarkoitetuissa tietokoneohjelmissa, vaan kaikki malliasoveltaneet yritykset myyvät tuotteita toisille ohjelmoijille:ohjelmointikirjastoja tai tietokantoja. Malli läpäisee myös hakkerieettisentarkastelun, vaikkakin avoimeksi jää kysymys siitä, miten nämä yhtiötpärjäisivät puhtaassa Open Source -taloudessa.

27Tässä kohden on huomautettava, että kaikki Open Source ohjelmateivät sisällä yhtä tiukkoja vaatimuksia. Monia Open Source -ohjelmia tainiiden osia voi myös hyödyntää suljetuissa ohjelmistoissa. Mutta GPL:nalaisten ohjelmistojen, kuten Linuxin kernelin ja MySQL:n kanssa sellainenei ole sallittua.

83

34. EPÄONNISTUMISEN

TARINA (COREL)Ikään kuin edellisten esimerkkien vastakohtana – tarinana Windows-maailman yhtiöstä joka kokeili kepillä Linux-jäätä – tarkastelemmeseuraavaksi Corelia. Windowsissa toimivista grafiikka- ja toimisto-ohjelmistaan tunnettu Corel teki aikoinaan lyhyen visiitin Linux-maailmaan. Ja nimenomaan vain visiitin. Corel esiintyy valitettavastitässä kappaleessa varoittavana esimerkkinä, sillä se ei onnistunutkuulumaan Linux-porukkaan. Siitä ei koskaan ihan täysin tullut "yhtämeistä".

Corel lähti satsaamaan omaan Linux-jakeluversioon vuonna 1999,samaan aikaan kun se oli julkaisemassa Linux-versioita suosituistaWordPerfect Office ja CorelDraw ohjelmistaan. Koska siihen aikaanmarkkinoilla olleet Linux-versiot eivät olleet vielä yhtä helppokäyttöisiäkuin nykyään, arveli Corel, että keskiverto WordPerfectin käyttäjätarvitsisi myös helpommin ymmärrettävän Linuxin alleen. Siksi yhtiöpäätyi kehittämään myös omaa Linux-versiotaan.

Koska Linuxille ei tuohon aikaan ollut hyvää tekstinkäsittelyohjelmaa,ainakaan sellaista joka olisi tyydyttävästi pystynyt käsittelemäänMicrosoftin Word-tekstinkäsittelyohjelman tiedostoja, odotti Linux-yhteisö eniten tulevaa WordPerfectiä, mutta myöshelppokäyttöisemmälle Linuxille nähtiin tilausta.

Corelilla sen sijaan oli muitakin motiiveja Linux-seikkailuilleen. Se olijäänyt toimisto-ohjelmien kisassa sivustakatsojaksi, kun Microsoft jylläsimonopoliasemassaan. Pari vuotta aiemmin se oli ilmoittanut siirtävänsäkaikki ohjelmansa Java-alustalle, hakien siten riippumattomuuttaMicrosoftista. Javan osoittauduttua täysin sopimattomaksi tähäntarkoitukseen, oli seuraavaksi pelimerkit asetettu Linuxille. Corel olivalmis satsaamaan mihin tahansa tekniikkaan, jolla voitaisiin hyökätäMicrosoftin valta-asemaa vastaan.30 Panoksena oli oikeastaantulevaisuuden Microsoftiksi pääseminen. Yhtiö halusi tarjotavaihtoehtoista käyttöjärjestelmää ja sille vaihtoehtoista toimisto-ohjelmistoa ja vieläpä piirustus- ja kuvankäsittelyohjelmia.

Corel teki työnsä osittain ihan hyvin. Maailman suosituintapiirrosohjelmaa tekevä yhtiö jätti lähtemättömän jäljen muun muassaKDE-työpöytäympäristöön, jonka ohjelmoijat oppivat näkemään erontaiteilijan ja insinöörin piirtämissä kuvakkeissa. Jos ei muuta, niin Linuxsai Corelilta ainakin pirteän ulkoasun. KDE:n lisäksi Corel panosti myöswine-projektiin, jonka avulla se toi WordPerfectin ja CorelDrawnLinuxille.

Corel Linux OS ei kuitenkaan ollut markkinoille tullessaan mikäänjärisyttävä mullistus. Esimerkiksi suomalaista käyttäjää kummastuttipuuttellinen skandinaavisten merkkien tuki, mikä oli muissa Linuxeissa(luonnollisestikin, onhan Linux syntynyt Suomessa) ollut kunnossa jovuosia. Vaikka panostus graafiseen ilmeikkyyteen jahelppokäyttöisyyteen olikin kiitettävää, niin perusasioiden puuttuminenantoi toisaalta valjun kuvan uutuudesta, ja oikeastaan kumosihelppokäyttöisyys-uudistusten tuoman edun.

84

Corel Linux perustui suosittuun Debian Linuxiin. Siinä missä Debiantuohon aikaan sisälsi kuuden CD-levyn täydeltä erilaisia Linux-ohjelmia,ei Corel kuitenkaan omaan Linuxiinsa ollut ottanut mukaan yhtä CD-levyä enempää. Yksinkertainen on kaunista ja tyvestä on hyvä kiivetäpuuhun, mutta monet Corelia kokeilevat Debian-käyttäjät luonnollisestipettyivät ennemmin tai myöhemmin, kun jotain heidän kaipaamaansaohjelmaa ei Corelilta löytynytkään. Ongelmaan oli kuitenkin ratkaisu.Corel Linux oli nimittäin edelleen yhteensopiva Debianille tehtyjenohjelmien asennuspakettien kanssa. Corel Linuxin käyttäjä pystyi siislaajentamaan Linuxiaan Debianin erittäin kattavista varastoista.

Sinänsä hyvä ominaisuus ei kuitenkaan pidemmän päälle pelastanutCorelia. Loppujen lopuksi monet Corel Linuxin käyttäjät päätyivätkäyttämään Debiania, sieltähän kaikki hyvät ohjelmat tulivat jokatapauksessa. Eikä vanhassa ja vakaassa Debianissa ollut muitakaanCorelia vaivaavia pikku ongelmia, esimerkiksi muut kuin englanninkielisetaakkostot toimivat niin kuin pitääkin. Debianin lisäksi myös muutvanhat Linux-versiot pitivät pintansa Corelia vastaan. Perusasiat olikunnossa ja helppokäyttöisyyteen oli panostettu lisää niissäkin.Loppujen lopuksi Corelin uutuus ei pärjännyt kisassa.

Corelin Linux-seikkailu osoitti, kuinka vaikeaa on tulla uutena pelurinahaastamaan alalla kauemmin toimineita yrityksiä. Windows-ohjelmistotalon parhaat osaajat eivät vuoden Linux-kokemuksenjälkeen vetäneet vertoja alalla jo yli viisi vuotta – ja yleisemmin Unix-maailmassa jopa pari vuosikymmentä – toimineille guruille. CorelinLinuxissa ei ollut suurempaa vikaa, muttei todallakaan mitäänihmeellistäkään.

Vaikka ison ja perinteikkään ohjelmistotalon Linux-panostus sai myöspaljon julkisuutta, se ei myöskään käynnistänyt mitään Windows-käyttäjien kansainvaellusta Linuxiin. Kun Corel Linux tuli, Windows-käyttäjät jatkoivat Windows-käyttäjinä ja Linux-käyttäjät jatkoivat kukinoman Linux-brändinsä käyttäjinä. Suurudensa ansioista Corelkieltämättä sai lyhyen visiittinsä aikana ihan mukavasti kokeilijoita,mutta Linuxin historiassa se jäi loppujen lopuksi vainmarginaalimerkinnäksi.

Myöskään WordPerfect ja CorelDraw eivät Linux-maailmassamenestyneet. Niitäkin odotettiin innokkaasti, sillä Linuxille ei aiemminoltu julkaistu näin merkittäviä Windows-maailmasta tuttuja ohjelmistoja.Loppujen lopuksi ne jäivät kuitenkin kauppojen hyllyille. Corelin vanhatasiakkaat olivat Windows-käyttäjiä, joten he eivät Linux-versioillatehneet mitään. Corelille lienee ollut yllätys, että myöskään Linux-käyttäjät eivät ohjelmista kiinnostuneet. Word-tiedostomuotoa tukevaWordPerfect sai jonkinlaisen vastaanoton, mutta muuten Linux-projektifloppasi. Tyypillinen asenne Linux-käyttäjien joukossa oli, ettäWordPerfect oli vain huono vaihtoehto Microsoftin Wordille. Molemmatolivat yhtä suljettuja ohjelmistoja, ei siis mitään mielenkiintoista OpenSourcea kannattavan Linux-käyttäjän mielestä. Ja sitäpaitsi MicrosoftinWord oli – karua mutta totta – monta kertaa WordPerfectiä parempi.Jos siis suljettuja ohjelmistoja ylipäätään päätyisi käyttämään, niin mikseisitten ainakin käyttäisi parasta mahdollista, joka siis ei ollutWordPerfect.

85

Kaksi vuotta myöhemmin Corelin Linux-seikkailut olivat tulleet tiensäpäähän. Rahat oli loppu, suurin osa niistä oli kulutettu jo aiemminepäonnistuneeseen Java-seikkailuun. Yhtiö yritti epätoivoisesti paikatakassavajettaan yhdistymällä Borlandin kanssa, mutta viime hetkelläBorlandin omistajat tajusivat mistä oli kysymys ja yhdistyminenperuuntui. Ilman käteistä yhtiö oli jo konkurssin partaalla, kun viimehetkellä monopolioikeudenkäyntinsä kanssa kamppaileva Microsoftantoi tekohengitystä kilpailijalleen paksun setelinipun muodossa.Microsoft oli aiemmin samalla lailla estänyt Applen konkurssin. Se pitisurkeassa kunnossa olevia kilpailijoitaan hengissä todistaakseenoikeudessa, että se ei ollut monopoliasemassa.

Kuin sattumalta kaikki Corelin Linux-projektit loppuivat vain viikkojaMicrosoftin osakkaaksitulon jälkeen. Myöhemmin Linux-toiminnotmyytiin Xandros-nimiselle yhtiölle, joka julkaisee edelleenhelppokäyttöistä Linux-jakeluversiota. Viime vuoden aikana Xandros onjopa noussut ihan varteenotettavaksi peluriksi, vaikka eimarkkinaosuuksissa vielä isojen Linux-jakelujen kanssa kilpailekaan.

Corelin virheet voidaan – jälkiviisaushan on aina helppoa – tiivistääkahteen pääkohtaan. Ensinnäkin sen motiivit olivat väärät. Se kehittiviimeisillä varoillaan lyömäasetta Microsoftia kohtaan, sen sijaan ettäolisi työskennellyt omien asiakkaidensa tarpeiden tyydyttämiseksi.

Toisekseen se syyllistyi virhearviointiin, joka muistuttaa jonkin verranNokian WAP-seikkailuja. Corel selvästikin ajatteli, että jos he paketoivatLinuxin kauniiseen Corelin logolla varustettuun siniseen laatikkoon, niinpelkästään tällaisen Linuxin olemassaolo saa asiakkaat ryntäämäänuutuuden kimppuun. Näinhän ei tietenkään ole ja varmaan Nokia jaCorelkin ovat tämän asian jo oppineet.

Ja loppujen lopuksi Corelia hyljittiin siksi, että se ei ollut "yksi meistä".Corelin insinöörit olivat käyneet hakemassa Linuxin osaset internetistä,työstivät niitä ihan kunnioitettavasti, pistivät pakettiin ja kaupan hyllylle.Avoimeen kehitykseen tottunut Linux-yhteisö ja yrityksen seinien sisällätyöskentelemään tottunut Corel eivät kuitenkaan täysin kohdanneet.Jos vuorovaikutusta olisi ollut enemmän ja aikaisemmassa vaiheessa,olisi perustason puutteilta – kuten skandinaavisten merkistöjenongelmat – varmasti vältytty kokonaan. Kun Corel myöhemmin saiLinuxistaan saksan-, ranskan- ja hollanninkieliset versiot tehtyä, semarkkinoi Linuxiaan ensimmäisenä monikielisenä Linux-käyttöjärjestelmänä. Tämä oli jo törkeää arroganssia muita Linux-yhtiöitä ja Linux-yhteisöä kohtaan, ottaen huomioon että Corel eisuinkaan ollut näitä käännöksiä tehnyt itse, vaan kopioinut ne muilta joolemassaolevilta Linux-tekijöiltä, lähinnä Debianilta.

Myös monet Corelia pienemmät yhtiöt ovat yrittäneet samaa. "Hei,netissä on näitä Open Source -ohjelmia ilmaiseksi, kopioidaan ne,pistetään CD:lle ja pakettiin ja sitten myydään ne", he ajattelevat.Näistä pienemmistä yhtiöistä ei välttämättä koskaan edes kuullamitään, Corel oli sentään niin iso, että sen seikkailu aiheutti edesjonkinlaista huomiota. Mutta siitä huolimatta, tällainen asenne on joasiakkaankin aliarvioimista. Ennen kaikkea sellaisella käytöksellä eipääse mukaan "piireihin". Ja yksin jääneenä yhtiö oli heikompi kuin muut.

Corelin kannalta Linux-seikkailu oli surullinen tarina, mutta Open Source-periaatteen ja Linux-käyttäjien kannalta tämäkin surullinen tarina olivoitto. Jos kyseessä olisi ollut perinteinen suljetun ohjelmiston projekti,niin se olisi vain kadonnut vähin äänin. Projekti olisi lopetettu ja ohjelmakadonnut sen mukana. Mutta Open Source -maailmassa tehty työ eikatoa ja asiakas voi luottaa siihen, että elämä jatkuu vaikka oma myyjämenisi konkurssiin tai luopuisi tuotteen tukemisesta.

86

Corelin wine-projektiin tekemä työ on edelleen osa nykyistä wineä.Winen avulla voi edelleen käyttää CorelDrawta ja WordPerfectiäLinuxissa.31 Myöskään KDE ei ole Corelin visiitin jälkeen ollut entisensä.Tylsä ja insinöörimäinen tyyli on poissa ja KDE on kehittynyt todellataiteelliseksi työpöytäympäristöksi, joita alan konkarit Apple jaMicrosoft jopa kopioivat! Vaikka nykyinen KDE on jo ihan eritaiteilijoiden käsialaa, oli Corelin lyhyt osallistuminen tähän projektiinkäänteentekevä, eikä tehty työ mennyt hukkaan vaikka firma tekikinkuperkeikan.

Tuomio: Corel pelasi Linux-pelinsä Open Sourcen säännöillä, mitähakkerietiikkaan tulee. Yhtiö teki aidosti paljon ja hyvää työtäLinuxiinsa, mutta tuote floppasi – Corel on Linux-maailman WAP. Vainsiksi että teet jotain, ei tarkoita että asiakkaat ryntäävät ostamaansitä. Ja ennen kaikkea: kunnioita sitä yhteisöä, johon tulet uutenajäsenenä.

Linuxin maskotti, pingviini on sattumalta laumaeläin ja symboloi sentakia hyvin myös hakkeri-ideologiaa. Pingviinit lämmittelevätpysyttelemällä lähellä toisiaan. Corel yritti yksin, ja metaforaajatkamalla voitaisiin sanoa, että Corel Linux paleltui kuoliaaksi.

30Corelin seikkailuja onkin hyvä verrata toisen luvun "Suvaitsevaisuus"-kappaleessa esitettyyn Linusin asenteeseen. Häntähän "ei juurikaankiinnosta [Microsoft], sillä hän ei itse käytä Windowsia. Linuxia hän ontehnyt omaksi huvikseen". Ehkä Corelinkin olisi pitänyt keskittyäenemmän omiin asioihinsa sen sijaan että lähes meni konkurssiinhyökätessään Microsoftia vastaan.

31Tosin se vaatii nykyään paljon enemmän käsityötä kuin silloin kunsamat ohjelmat sai valmiiksi paketoituna suoraan Corelilta.

87

35. ÄLÄ OLE LIIAN AHNE

(JAVA, GHOSTSCRIPT)Yksi Corelin Linux-seikkailun opeista oli, että Linux-yhteisö suhtautuihylkivästi CorelDrawiin ja WordPerfectiin, koska ne olivat suljettujaohjelmia. Linux-käyttäjät olivat ymmärtäneet ja käytännönkokemustensa kautta todenneet Open Sourcen hyödyt, ja siksi suljetutohjelmistot eivät enää jaksaneet heitä kiinnostaa, oli niistä sitten Linux-versio tai ei. Miksi palata takaisin vanhaan ja huonoksi todettuunkäytäntöön, kun siitä oli juuri päästy irti?

Niille yhtiöille, jotka edelleen tekevät ja myyvät perinteisiä suljettujaohjelmistoja – ja nämä yhtiöt ovat edelleen suuri enemmistö – OpenSource on tuonut uudenlaisen haasteen. On nimittäin vain ajankysymys, milloin suositun suljetun ohjelmiston rinnalle ilmestyy avoinkilpailija. Koska suljetut ohjelmistot eivät yleensä pysty kilpailemaanOpen Source -vastineidensa kanssa ainakaan hinnalla, tietäätasaveroisen Open Source -vaihtoehdon markkinoilletulo yleensätukalia aikoja suljetulle ohjelmalle. Esimerkiksi juuri tätä kirjoitettaessaOpenOfficen yleistyminen tietää lopun alkua Microsoft Officen jo liiankauan jatkuneelle valtakaudelle. On vain ajan kysymys millointietokantajätit Oracle, IBM ja Microsoft joutuvat yritystenpalvelinhuoneissa tosissaan kilpailemaan kehittyviä MySQL:ää jaPostgreSQL:ää vastaan – jo nyt nämä Open Source -tietokannatpyörittävät suurinta osaa internetin web-sivuista. T ietenkin joissaintapauksissa mitään kilpajuoksua ei ole ikinä ollutkaan. Esimerkiksi avoinApache www-palvelin on alusta asti hallinnut www-palvelimienmarkkinoita yli 50%:n osuudellaan suljettujen www-pavelimien jäädessäheti alkuun kuriositeeteiksi.

Mielenkiintoinen kysymys siis onkin, kauanko suljettujen ohjelmistojenvalmistaja voi olettaa myyvänsä tuotettaan, ennen saman alan OpenSource -kilpailijan syntymistä. Tähän kysymykseen voidaan löytäävastaukseksi ainakin tiettyjä peukalosäännön tapaisia havaintoja.

On tietenkin ilmeistä, että mitä yksinkertaisempi ohjelma on, sitähelpompi sille on tehdä kilpailija – suljettu tai avoin. Eric Raymondtarjoaa The Cathedral and the Bazaar -kirjassaan myös toistaitsestäänselvältä kuulostavaa sääntöä. Mitä suositumpi ohjelma, sentodennäköisemmin siitä on Open Source -versio. Tämäkin periaatetuntuu uskottavalta. Käyttäjien, eli asiakkaiden, määrä perinteisestikinlisää kilpailua ja laskee hintoja. On selvää, että näin on myös OpenSource -ohjelmistojen syntyprosesseja tarkasteltaessa. Mitä useampikäyttäjä, sen suurempi hyöty Open Source -ohjelmasta on ja sitähelpommin sen tekemiseen (tai teettämiseen) löytyy motivaatiota.

Mutta yksi mielenkiintoinen sääntö voitaisiin muotoilla seuraavasti: Liikaahneus kääntyy äkkiä itseään vastaan. Esimerkiksi OpenOfficenolemassaolo on osittain tietenkin seurausta Eric Raymondin säännöstä– toimisto-ohjelmillahan on suuri käyttäjäkunta. Mutta osittainOpenOfficen kehitystä on varmasti vauhdittanut myös se, ettäMicrosoft on monopoliasemansa turvin röyhkeästi nostanut Office-pakettinsa hinnan niin korkeaksi, että yksityisille ihmisille ja pienilleyrityksillekin on kerta kaikkiaan kohtuutonta maksaa perus-tekstinkäsittelystä niin paljon. Vaihtoehtoiselle toimisto-ohjelmalle olitämän takia suorastaan huutava tarve.

88

Ahneusteoriaa tukee myös Sunin Java-ohjelmointikielen tarina. Javasyntyi Sunin laboratorioissa 90-luvun alkupuolella. Sen vahvuutenapidettiin uutta alustariippumatonta virtuaalikone-mallia, jonka ansiostasamaa Java-ohjelmaa pystyi ajamaan Windowsissa, Unixissa tai missätahansa Javaa tukevassa käyttöjärjestelmässä. Tämä ominaisuus tulikuin tilauksesta, kun internet ja www alkoivat levitä vuoden -95tienoilla. Samoin kuin html-sivuja pystyi lukemaan millä tahansatietokoneella, pystyisi Java-appletteja (suomeksi sovelmia, "pieniäsovelluksia") käyttämään millä tahansa tietokoneella.

Vaikka applettien käyttö alkuinnostuksen jälkeen lopahtikin, vakiinnuttiJava hiljalleen asemansa ja on nykyään jo maailman suosituinohjelmointikieli.32 Alustariippumattomuudella oli tähän varmasti osansa,mutta paljon on johtunut varmasti myös siitä, että selkeiden olio-ohjelmointirajapintojensa, yksinkertaisuutensa ja eräänlaisenakateemisen kauneuden johdosta Javaa opetetaan nykyään kaikissayliopistoissa.

Java-kielellä on luonnollisesti toteutettu myös monia Open Source -ohjelmistoja. Erityisesti Apache-säätiö on niittänyt mainetta monillaJava-maailman ohjelmilla, joita hyödyntävät myös kaupalliset Java-yhtiöt. Tästä huolimatta itse Javasta, eli kirjoitetun lähdekoodintietokoneohjelmaksi muuntavasta Java-kääntäjästä ja ohjelmansuorittamiseen tarvittavasta Java-virtuaalikoneesta, ei ole olemassavarteenotettavaa Open Source -toteutusta.

Javan nuoruusvuosina sille kehiteltiin kilpailijaa Kaffe-nimisen OpenSource -projektin puitteissa. Kaffe oli aina hieman jäljessä Suninvirallisesta Javasta, mutta kuitenkin monesti ihan käyttökelpoinen.Nykyään Kaffe on kuitenkin jäänyt pahasti jälkeen muusta Java-maailmasta. Se on monissa yksittäistapauksissa edelleenkäyttökelpoinen, mutta jo viisi vuotta sitten julkistettua Java 2standardia se ei vieläkään tue.

Kaffe on pelkkä virtuaalikone, ei kääntäjä. IBM:ltä taas löytyysuhteellisen käyttökelpoinen Open Source Java-kääntäjä nimeltä Jikes.Jikes on Kaffeen verrattuna pysynyt hyvin mukana Javan kehityksessä.Mutta Jikes taas on vain kääntäjä, se taas ei osaa suorittaa ohjelmia.IBM:llä on kehityksen alla myös Jikes-virtuaalikone, mutta se ei ihan vielätäytä virtuaalikoneelle asetettuja vaatimuksia, vaikka joitain yksittäisiäJava 2 -sovelluksia sillä jo voikin ajaa.

Myös Free Software Foundation on viime vuosina pannut lusikkansaJava-soppaan, ja ruvennut puuhaamaan Java-tukea kunniakkaaseenGCC-kääntäjäänsä, joka jo ennestään tukee lähes kaikkia muitaohjelmointikieliä. Tämä GCJ-projekti on suurin piirtein Jikes-virtuaalikoneen tasoa: melkein, mutta ei ihan toimiva.

Javankin kanssa on vain ajan kysymys, ennen kuin Open Source -vaihtoehdot korvaavat Sunin "virallisen" Javan. Javaa odottaa samakohtalo kuin C- ja C++ -kieltä, jossa Free Software Foundationin GCCon jo pitkään ollut standardi, johon kaupallisten pelureiden suljettujavaihtoehtoja verrataan.

Sun on kuitenkin pystynyt pyristelemään vastaan kohta 10 vuotta.Ottaen huomioon kuinka suosittu kieli Java on myös Open Source -leirissä, tämä on merkittävää. Olisi voinut olettaa, että hakkerit tekevätideologiaansa sopivan vaihtoehdon huomattavasti rivakammin.

89

Osittain pitkä aika johtuu varmaankin tehtävän vaikeudesta.Ohjelmointikielen kääntäjän tekeminen on ohjelmoinnin vaikeimpiatehtäviä, verrattavissa esimerkiksi Linuxin kernelin tai GCC:n (joka siison juuri kääntäjä) tekemiseen. Olen joskus lukenut erään TKK:nprofessorin sanoneen, että kaikista maailman ohjelmoijista vain alle yksiprosentti pystyy edes yrittämään tämän tason tehtävää. LisäksiJavassa on ongelmana se, että kääntäjän lisäksi tarvitaan myösvirtuaalikone, jonka tekeminen on vähintään yhtä haastavaa.

Mutta varmaan Open Source -vaihtoehdon syntymistä on myöshidastanut se, että Sun on koko ajan jakanut omaa Javaansa ilmaiseksi.Vaikka Java ei ole koskaan ollut Open Source, se on aina ollut ilmaiseksivapaasti kaikkien halukkaiden käytettävissä.

Tämä tosiasia tuo esiin mielenkiintoisen puolen hakkeriyhteisössä, jotatässä tarkastelemme. Vaikka hakkereiden joukosta löytyy RichardStallmanin kaltaisia idealisteja, jotka ehdottomasti kieltäytyvätkäyttämästä mitään suljettua ohjelmistoa, näyttäisi siltä että useimmathakkerit eivät ole näin jyrkkiä. Loppujen lopuksi monille sittenkin kelpaamyös se, että ohjelma on tarpeeksi halpa tai mielellään ilmainen.

Sunin strategiaa Javan suhteen on kritisoitu osuvasti siten, että siinäyhdistetään suljettujen ja avointen ohjelmistojen huonot puolet:Toisaalta Java kehittyy hitaasti ja kärsii laatuongelmista (tämä siisjohtuen suljetusta kehitysmallista), toisaalta Javan levittäminen ilmaiseksiei juuri hyödytä Sunia taloudellisesti. Mutta voi hyvinkin olla että SuninJava-strategia on kuitenkin – vahingossa – ollut nimenomaanonnistunut. Jos Sun olisi lähtenyt Javan kanssa Microsoftmaisenrahastuksen tielle, olisi kilpailijoita – myös suljettuja – syntynyt hyvinkinnopeasti. Nyt Sun on kuitenkin löytänyt avoimuuden ja ahneudenvälimaastosta sopivan tasapainone, minkä ansiosta se on saanutnauttia valta-asemastaan näinkin pitkään. Tästäkin huolimatta on vainajan kysymys ennen kuin Jikes tai GCJ saavat Sunin etumatkan kiinni.Kun luet tätä, se on saattanut jo tapahtua.

Sunin Java-strategia on varmasti ollut monien sattumien seurausta. Sensijaan Artifex Software käyttää vastaavanlaista taktiikkaa suositunGhostscript-ohjelmansa jakelussa hyvinkin tietoisesti. Ghostscript onPostScript- ja PDF-tiedostojen katseluun, luomiseen, käsittelyyn jatulostukseen käytetty ohjelma, joka on suosittu varsinkin Unix-maailmassa ja Open Source -yhteisössä ja se on pitkään ollutkäytännössä ainoa varteenotettava kilpailija Adoben PS- ja PDF-tuotteille.33

Alunperin Wisconsinin yliopiston suojissa syntyneestä Ghostscriptistä onolemassa kaksi eri versiota. Lähes avoin AFPL Ghostscript, sekä täysinvapaa GPL Ghostscript. AFPL Ghostscriptiä voi ladata ilmaiseksiverkosta, mutta sen kaupallinen jälleenmyynti on kiellettyä. Kaupallisiintarkoituksiin Artifex lisensoi Ghostscriptiä erikseen ja mainitseekinmuun muassa tulostin- ja kopiokonevalmistaja Xeroxinreferenssiasiakkaanaan. Vaikka AFPL Ghostscript onkin ilmainen, jakaaArtifex vielä erikseen Ghostsciptin GPL-versiota, joka siis täyttäätiukimmatkin Open Source -ehdot. Käytännössä kulloinenkin GPLGhostscript vastaa aina edellistä, noin vuoden vanhaa AFPLGhostscriptiä. Näin siis kaupallisen lisenssin ostanut asiakas saa ainavähän enemmän kuin vanhempaa GPL-versiota käyttämällä saisi.Toisaalta jakamalla Ghostscriptiä ilmaiseksi, ja tämän lisäksi jakamallahieman vanhentunutta 100% Open Source -versiota Artifex pitäähuolen siitä, että tiukimmallakaan Free Software ideologilla ei olemitään motivaatiota lähteä haastamaan Ghostscriptiä.

90

Tuomio: Tässä kappaleessa olemme tutkineet suljettuja ohjelmistojamyyvien yritysten selviämistä Open Source -ohjelmistojen luomassapaineessa. Yhteenvetona voidaan todeta, että pihtaamistakin voi ollamonen tasoista. Enemmistö Open Source -yhteisön kannattajista ovatvalmiita hyväksymään "reilun kompromissin" ja ovat tyytyväisiäsuljettuihinkin ohjelmistoihin silloin kun ne ovat helposti ja edullisestisaatavilla. Ainakaan keneltäkään ei tunnu riittävän motivaatiotasellaisen ohjelmiston haastamiseen. Sen sijaan liika pihtaaminen kääntyyhelposti itseään vastaan. Älä siis ole liian ahne!

32Silloin kun ohjelmistoprojektia päästään tekemään puhtaaltapöydältä ja ohjelmointikieli voidaan valita täysin vapaasti.

33Adobe on sekä PostScript- että PDF-standardien luoja. Molempiatekniikoita voidaan käyttää teksti- tms. dokumenttien sähköiseenjakeluun, mutta PS on varsinaisesti tulostimien ohjauskieli, kun taas PDFon tullut tunnetuksi standardina tapana jakaa paperimuotoisiadokumentteja sähköisesti, esimerkiksi internetissä.

91

36. OPEN SOURCE JA KOUKKU

(RED HAT NETWORK JA SUSEYAST)Täysin avoimen mallin puitteissa toimiminen on osoittautunutkäytännössä haasteelliseksi monelle Linux-yritykselle. Kuten edellisessäkappaleessa opimme, Linux-yrityksen asiakkaat ovat vapaita vaatimaanparasta ja edullisinta palvelua, jopa palvelun tarjoajan vaihtamisenuhalla. Tämä asettaa Linux-yrityksen niin sanotusti selkä seinää vastenja monet yritykset ovatkin koittaneet helpottaa tukalaa tilannettaanliittämällä palveluihinsa jonkinlaisen koukun, joka avoimuudestahuolimatta saa asiakkaat pysymään uskollisina. Tarkastelemme tässäkappaleessa esimerkkeinä kahta tällaista tapausta.

Red Hat on tunnetuin Linux-käyttöjärjestelmää ja palveluja myyvä yritysja onkin tavallaan sopivaa aloittaa eri Linux-yritysten läpikäynti juuriRed Hatista. Red Hat on yhtiönä ollut vahvasti sitoutunut Free Software-ideologiaan ja alusta asti julkaissut myös kaikki omat tuotteensasamalla avoimella GPL-lisenssillä kuin Linuxkin julkaistaan. Tästähuolimatta löytyy yhtiön historiasta myös joitakin koukkuja.

Vuoteen 2003 asti tärkein ja tunnetuin Red Hatin tuote oli juuri Linux-käyttöjärjestelmä. Suurin osa käyttäjistä kopioi sitä täysin ilmaiseksiinternetistä, mutta moni myös osti Red Hatin CD-levyjä kaupasta. RedHat on kuitenkin jo pitkään panostanut liiketoiminnan kasvattamiseenpalvelupuolella. Koska yhtiön palkkalistoilta löytyy Linux-maailmanlahjakkaimpia ohjelmoijia – eli hakkereita – niin yhtiön myymilläkonsultointipalveluilla onkin tiettyä uskottavuutta. Esimerkiksi tunnettuverkkokauppa Amazon luotti Red Hatin konsulttiapuun siirtäessääninternet-palvelimensa Linux-alustalle.

Palvelupanostuksista huolimatta Red Hatin tärkein tulonlähde toiminnanalkuvuosina oli juuri Linuxin myyminen CD-levyinä. Koska CD-levyjensisältö oli myös mahdollista ladata ilmaiseksi suoraan internetistä, niinmonet käyttäjät päätyivät hankkimaan Red Hat Linuxin sitä kautta.

CD-levyjen myyntiin liittyy tietty CD-levytuotannon logistiikastaseuraava jännite, joka oli Red Hatin kannalta taloudellisesti epäedullinen.Nimittäin kun CD-levyn sisältö – eli Linux ja siihen liittyvät ohjelmat – onsaatu kursittua kokoon, ne voidaankin julkaista internetissädigitaalisessa muodossaan heti seuraavana päivänä. Samaan aikaanfyysisen CD-levyn matka kaupan hyllylle on vasta alkanut. CD-levyjenteettäminen, kansien painaminen ja kuljetukset kauppoihin ovat kaikkiaikaa vieviä prosesseja ja usein kauppaan tulevat levyt olivatkuukauden tai parikin myöhässä internetissä leviäviin serkkuihinsaverrattuna. Näin pitkä myöhästyminen taas johti siihen, että nekin RedHatin käyttäjät, jotka mielellään olisivatkin ostaneet levyn, päätyivätkärsimättömyyttään kuitenkin kopioimaan sen ilmaiseksi suoraaninternetistä.

92

Red Hat yritti yhdessä vaiheessa ratkaista ongelmaa panttaamallauusien versioidensa internet-julkistusta. Uudet versiot päästettiininternet-levitykseen vasta kun fyysiset CD-levyt olivat olleet kaupanhyllyillä joitakin viikkoja. Vaikka ratkaisu olikin ymmärrettävä, se herättimyös jonkin verran kritiikkiä. Kyseessähän oli kaikesta huolimattaeräänlainen pihtaaminen. Taktiikka oli mahdollisesti epäedullinen myösRed Hatille itselleen. Koska Linux kehittyi siihen aikaan niin huimaavauhtia, oli parin kuukauden mittainen odotus suorastaan pitkä aika.Uuden version panttaaminen johti siihen, että heidän tuotteensa oli jojulkaisuhetkenä vanhentunut. Taktiikka myös antoi tasoitusta muilleLinux-jakelijoille, jotka julkaisivat omat versionsa internetiin ilmanviivytystä. Loppujen lopuksi Red Hat ei tainnut itsekään uskoataktiikkaansa ja luopui siitä jonkin ajan kuluttua.

Internet-aikana käyttöjärjestelmätoimittajan tärkeimmäksi tehtäväksion tullut järjestelmästä löytyvien vikojen pikainen ja mahdollisimmanautomaattinen korjaaminen. T ietokoneohjelmista löytyviä vikojavoidaan nimittäin käyttää tietomurtoihin. Esimerkiksi lähes kaikkiWindows-maailmassa viime vuosina levinneet virukset ovat käyttäneetjoko Windowsista itsestään tai Outlook-sähköpostiohjelmastalöytyneitä vikoja. Linux on osoittautunut tässä suhteessa Windowsialuotettavammaksi, eikä samanlaista virusepidemiaa ole Linuxissa vielänähty, mutta teoriassa sama ongelma uhkaa kaikkia käyttöjärjestelmiä.Siispä tietoturvan ylläpitämisen yksi peruslähtökohtia on virheidenmahdollisimman pikainen korjaaminen. Käytännössä tämä vastuulankeaa käyttöjärjestelmän toimittajalle, oli sen nimenä sitten Red Hat,Microsoft tai joku muu.

Red Hat -järjestelmän virheettömyyden ylläpito perustuu up2date-ohjelman käyttöön ja siihen liittyvään Red Hat Network -palveluntilaamiseen. Red Hat Networkiin liittynyt asiakas voi sieltä hakea kaikkitarjolla olevat päivitysohjelmat parilla pikaisella napin painalluksella.

Red Hatin nykyinen liiketoiminta perustuu oikeastaan täysin Red HatNetworkiin liittyvien vuosimaksujen myymiseen. Red Hatin myymääkäyttöjärjestelmää ei enää ollenkaan erotella omaksi tuotteekseen,vaan käyttöjärjestelmän hankkiminen ja vuoden päivityspalvelu kuuluvataina samaan pakettiin. Hinnoittelukin perustuu vuosittaiseentilausmaksuun, eikä enää CD-levyjen ostamistapahtumaan. Enterprise-tuotteet, joihin Red Hat nykyään yksinomaan keskittyy, ovathuomattavan kalliita. Konekohtainen vuosimaksu vaihtelee halvemmista179 – 349 dollarin versioista kalliimpiin 1499 – 18 000 dollaria maksaviinsuurkonepalvelimiin. Suurten asiakkaiden kanssa tehtävienkonsultointisopimusten lisäksi Red Hatin tärkeimmäksi tulonlähteeksionkin muodostunut juuri up2date-ohjelma ja siihen liittyvä Red HatNetworkin vuosimaksu.

Up2date-ohjelma on vahvasti sidottu juuri Red Hat Networkiin ja siihenliittyvään vuosimaksuun. Monissa muissa Linuxeissa vastaavathelppokäyttöiset päivitysohjelmat sallivat myös ohjelmien asentamisenja päivittämisen kolmansilta osapuolilta. Tämä on käyttäjän kannaltahyvä ominaisuus, sillä se mahdollistaa sellaisten eksoottisempienohjelmien helpon asennuksen ja ylläpidon, joita ei itse Linux-jakelunmukana tule. Ja tämähän juuri on Open Sourcen idea, että käyttäjällejää vapaus koota tietokoneensa niistä ohjelmista, mitkä hänelleparhaiten sopivat. Red Hatin kannalta se kuitenkin tarkoittaisi sitä, ettäasiakas voisi näiltä kolmansilta osapuolilta mahdollisesti päivittää kokokäyttöjärjestelmänsä, eikä siksi tarvitsisi enää kallista Red Hat Network-sopimustaan ollenkaan. Toki Red Hatin Linuxin päivittäminen onmahdollista ilman up2date-ohjelmaa, mutta kaikki vaihtoehtoiset tavatvaativat kuitenkin enemmän tai vähemmän käsityötä. Ainoa virallisestihyväksytty tapa on Red Hat Networkin käyttäminen.

93

Pakottamalla up2date-ohjelmansa käyttäjät kalliisiin vuosimaksuihin,Red Hat on yllättävästi valinnut tulonlähteekseen aika aggressiivisen jaennen kaikkea epäavoimen koukun. Vaikka itse up2date-ohjelmanlähdekoodi on kyllä avoin ja Open Source -periaatteen mukainen, senkäyttäminen on Red Hatin historia ja periaatteet huomioiden yllättävänsuljettua. Kyse ei ole pelkästään rahasta, jonka tienaaminenluonnollisestikin on voittoa tavoittelevalle yritykselle täysin sallittua,vaan ennen kaikkea valinnanmahdollisuuksien rajoittamisesta. Rahallisentuoton tavoittelussa Red Hat on sitonut up2date-ohjelman omiinpalvelimiinsa ja siten sulkenut ulkopuolelle koko muun internetin jakaiken potentiaalin mitä siihen liittyy. Red Hatin käyttäjä joutuu siistekemään itselleen epäedullisen valinnan. Jos käytät Red Hatia, on sinunhankittava kaikki ohjelmasi Red Hatin kautta. Jos tarvitset ohjelmia, joitaRed Hat ei tarjoa, joudut elämään ilman. Ohjelmien asentaminenmuualta kuin Red Hat Networkista on tietenkin mahdollista, muttakoska up2date-ohjelma ei niitä tue, niiden asennus ja ylläpito onkuitenkin käytännössä turhan hankalaa20.

Vertailun vuoksi annamme kaikille tässä luvussa esitellyille yrityksillelyhyen arvosanan. Tai kutsuisimmeko sitä mieluummin tuomioksi. Mikäsiis on tuomio Red Hatin kohdalla? Red Hat on Linux-yritysten joukossayksi vahvimmin Free Software -ideologiaan sitoutuneista. Kaikki RedHatin omat ohjelmat julkaistaan myös GPL-lisenssillä. Red HatNetworkin suljettu luonne on jonkin verran ristiriidassa hakkerietiikankanssa, mutta juuri ja juuri hyväksyttävissä.

Palvelumalliin ja yritystuotteisiin siirtyminen on ollut taloudellisestikannattava strategia. Red Hat julkaisi syksyllä 2003 historiansaensimmäisen voitollisen tuloksen, ja on sen jälkeen pysytellyt selvästiplussan puolella. Vuoden 2004 syksyllä voitollinen tulos oli jo 12miljoonaa dollaria, mikä on paljon suhteessa 46 miljoonan dollarinliikevaihtoon. Voimakkaan kasvun jälkeen Red Hat onkin Red HatNetworkissa löytänyt hittituotteen ja lunastanut paikkansa aikuistenyritysten maailmassa, jossa ei eletä pelkästään hienolla tekniikalla, vaantoiminnan on oltava myös taloudellisesti kannattavaa.

Tuomio: Taloudellisesti menestyvä yritys, jonka toiminta kestäähakkerieettisen tarkastelun, mutta parantamisen varaakin olisi.

SUSE LINUX on vahvat saksalaiset juuret omaava Linux-yhtiö, jolla onyhtä vanha ja kunniakas historia kuin Red Hatillakin, ja sitä pidetäänyleisesti Linux-jakelijoiden kilvassa kakkosena. Vielä 2000-luvuntaitteessa SUSE oli liikevaihdossa ja työntekijöiden määrässä mitattunaRed Hatin kanssa tasaveroinen, mutta joutui sitten taloudellisiinvaikeuksiin ja melkein puolitti työntekijöidensä määrän. Yhtiö pysyihengissä suureksi osaksi IBM:n tukemana.

Yhtiötä pidetäänkin IBM:n tärkeimpänä Linux-partnerina ja IBM:ntietokantatuotteet ja suurkonearkkitehtuurit ovat yleensä ensimmäisinätuettuina juuri SUSE:n tuotteissa. SUSE Linuxia tukevat myös kaikkimuut merkittävät ohjelmistotalot, muun muassa tietokantavalmistajaOracle tai suurkonevalmistajat Cray ja SGI. Tätä taustaa vasten onhelppo uskoa, että maailman parhaat Linux-ohjelmoijat löytyvät RedHatin lisäksi juuri SUSE:lta. IBM-yhteistyö toi kesällä 2003 SUSE:lle myöshistoriallisen sopimuksen Münchenin kaupungin 14 000 työasemansiirtämisestä Linuxille.

94

Melkoinen uutispommi Linux-maailmassa tuli syksyllä 2003, kun vanhatietotekniikkajätti Novell ilmoitti ostaneensa SUSE:n 210 miljoonalladollarilla. Novell tunnetaan NetWare-käyttöjärjestelmästään, joka 90-luvun alkuvuosina oli suosituin yritysten lähiverkkojen tiedosto- jatulostuspalvelinten käyttöjärjestelmä. Vaikka yhtiöllä edelleenkin onlaaja ja uskollinen asiakaskunta, se on 90-luvun lopulta lähtien hävinnytmarkkinaosuuksia Microsoftille ja monille koko yhtiö oli jo tietotekniikanhistoriaan kuuluva muinaisjäänne. Vuonna 2003 Novell kuitenkin päättipanostaa Linuxiin ja hankki taloonsa alan huippuosaamista ostamallaensin Ximianin (josta kerrotaan myöhemmin) ja pari kuukauttamyöhemmin maailman toiseksi suurimman Linux-jakelijan SUSE:n. IBMpysyi edelleen kuvioissa mukana, sillä SUSE-kauppaan liittyen yhtiö teki50 miljoonan dollarin sijoituksen Novelliin. Yhdessä yössä SUSELINUXista oli tullut vanhan ja kunnioitetun ja ennen kaikkeataloudellisesti vakaan tietotekniikkayhtiön tuote ja Novellista oli taastullut kuuma nimi verkkopalvelimien toimittajana.

SUSE:n selviämistarinasta on havaittavissa periaate, joka päteeyleisemminkin. Lahjakas ammattilainen pärjää aina. Tässänimenomaisessa tapauksessa kävi niin, että SUSE:sta oli tullut IBM:lleniin tärkeä asiantuntijakumppani, että yhtiön päästäminen konkurssiin eikerta kaikkiaan ollut vaihtoehto. IBM tarvitsi SUSE:a oman Linux-strategiansa toteuttamisessa ja IBM:n tukemana yhtiö sitten selvisikuiville muista vähemmän onnistuneista seikkailuistaan.

Novell-kaupassa oli kysymys samasta asiasta. Koska Linux on sekäavoin että ilmainen käyttöjärjestelmä, niin ei ole mitään syytä maksaasatoja miljoonia pelkästään oman Linux-version ostamiseksi. Tästä eiollutkaan kyse, vaan Novell sai kaupassa nimenomaan huippuluokanLinux-osaamista, ja vieläpä halvalla jos minun mielipidettäni kysytään.

Samoin kuin Red Hatilla, SUSE:n kaksi tärkeintä tulonlähdettä ovatolleet konsultointi ja CD-levyjen myynti. Päinvastoin kuin Red Hat, SUSEon toistaiseksi myös jatkanut tavallisen kuluttajan kukkarolle sopivienpakettien myyntiä.

SUSE valitsi aikoinaan CD-levymyynnissä strategian, joka on saanutosakseen voimakasta kritiikkiä. Avointen ja vapaasti levitettävien Linux-ohjelmien lisäksi SUSE Linuxissa on SUSE:n itse kehittämä asennus- jahallintaohjelma YAST , jonka lisenssiehdot eivät ole Open Source -määritelmän mukaisia. Asennusohjelmaa – ja sitä kautta koko CD:tä –voi kyllä kopioida vapaasti, mutta ei kuitenkaan myydä. Tällä tavoinSUSE on tehokkaasti pystynyt estämään halvat klooniversiot omastaLinuxistaan, jotka muilla Linux-yrityksillä jonkin verran nakertavat tätätulonlähdettä. SUSE:n CD-levyjä ei myöskään voi kopioida internetistä,mikä on poikkeuksellista verrattuna muihin Linux-jakeluihin. Tätä kauttaSUSE:n käyttäjät ovatkin käytännössä joutuneet muiden Linuxienkäyttäjiä enemmän turvautumaan kaupasta ostettuihin CD-levyihinsaadakseen haluamansa.

Vaikka SUSE:lla on täysi laillinen oikeus määritellä omien ohjelmiensalisenssiehdot niin tiukiksi kuin vain haluaa, on oikeutettua kysyä, mitenyhtiö kehtaa tällaisia rajoituksia tehdä, kun CD:n muu sisältö on OpenSourcea ja siksi ilmaiseksi ja vapaasti SUSE:n käytettävissä. Missä onvastavuoroisuusperiaate? Ja onko SUSE:n strategia tulkittavissa niin,että maailman toiseksi suurin Linux-jakelija ei usko, että Open Source -ohjelmistoilla voisi oikeasti tehdä kannattavaa liiketoimintaa?

95

Tästä oikeutetusta kritiikistä huolimatta SUSE on loppujen lopuksipäässyt aika helpolla ja on koko ajan ollut kunnioitettu Open Source -yhteisön jäsen. Esimerkiksi hieman vastaavanlaista strategiaa yrittänytCaldera sai paljon tylymmän vastaanoton ja onkin sen jälkeenkäytännössä täysin sanoutunut irti Linux-liiketoiminnoistaan poltettuaanensin kaikki sillat takanaan. SUSE:n strategian suosiollisemmanvastaanoton syynä lienee se, että tosiasiallisesti SUSE on aktiivisestimukana niin Linux-kernelin, KDE-ikkunointiympäristön kuin monenmuunkin tärkeän Open Source -projektin kehityksessä. Nämä painavatenemmän hyvässä vaakakupissa kuin Open Source -periaatteestapoikkeaminen yhdessä tapauksessa.

Novellin ostettua SUSE:n yhtiö päätti julkaista tässä mainitun YAST-ohjelman samalla GPL-lisenssillä jolla Linuxiakin jaetaan, joten sitä myötätämäkin koukku voidaan nyt siirtää historian lehdille kuuluvaksi ja pienikauneusvirhe muuten huippulaadukkaassa Linux-jakelussa voidaanunohtaa. Tässä kappaleessa olemme kuitenkin tutkineet vanhaa SUSE:aja sen koukutustaktiikkaa. Tuomio siis perustuu siihen. Novellinratkaisut ovat uutta tulevaisuuden SUSE:a ja jäävät tulevien kirjailijoidenarvioitavaksi.

Tuomio: Talousvaikeuksista selvinnyt yhtiö, jonka liiketoiminnan tukijalkaon vahvaan osaamiseen perustuva konsultointi, erityisesti eksoottisissasuurkoneympäristöissä. SUSE on yhtiönä esimerkki siitä, että asiansaosaava ammattilainen pärjää aina. Yhtiön Linux -jakeluversio onsuosittu, mutta kokonaisuuden toteutus ei valitettavasti tässätarkastelussa läpäise asettamiamme eettisiä kriteereitä. Siinä missä RedHatin koukku ylitti riman juuri ja juuri, SUSE:n yhtä täpärästi alittaa sen.

20Selvyydeksi: Red Hatin vuodesta 2003 julkaisemassa ilmaisessa,lähinnä harraste- ja testikäyttöön suunnatussa Fedora Core Linuxissaup2date ohjelmaa on muutettu niin, että käyttäjä voi vapaasti lisätämyös muita www-osoitteita joista ohjelmia voi asentaa ja päivittää.Varsinaiset yrityksille suunnatut Red Hat -tuotteet ovat kuitenkin tätäkirjoitettaessa edelleen sidotut Red Hat Network -palveluun.

96

37. VAPAUTETUT I:

NETSCAPE/MOZILLALinuxin nousun yhteydessä on usein herännyt keskustelua myössuljettujen ohjelmistojen koodin julkaisemisesta avoimesti Open Source-tyyliin. Joskus suljetun ohjelmiston tekijä saattaa kuulla sen suuntaisiatoiveita asiakkaaltaan, toisaalta taas ohjelman tekijä itse saattaa ollakiinnostunut avoimuuden tuomista eduista. Pari vuotta sitten USA:ssakäydyssä Microsoftin monopolioikeudenkäynnissä esitettiin, ettäesimerkiksi Microsoft Officen tekijät saavat epäreilua hyötyä siitä, ettäheillä on pääsy allaolevan Windows-käyttöjärjestelmän lähdekoodiin,kun taas kilpailijoilla ei tätä etua ole, ja siksi vaadittiin jopa Windowsinlähdekoodin julkistamista. Oikeus ei kuitenkaan määrännyt tätätehtäväksi.34 Vanhoja suljettuja ohjelmistoja on kuitenkin viime vuosina"vapautunut" yhä kiihtyvään tahtiin ja seuraavissa kappaleissa käymmeläpi joitakin sellaisia tarinoita.

Ensimmäinen varteenotettava ohjelma, joka siirrettiin suljetustakehitysmallista Open Source -projektiksi oli kaikkien webin käyttäjientuntema Netscape. T ämä historiallinen tapahtuma tammikuussa 1998vaikutti osaltaan muun muassa koko "Open Source" -terminkeksimiseen.35 Kerrotaan, että Netscapen johtajat olivat lukeneet muunmuassa Eric Raymondin kirjoittamaan The Cathedral and the Bazaarin,ja vahvistuneet uskossaan, että avoin kehitysmalli voisi pelastaaNetscapen täydelliseltä tuholta.

Vaikka vuotta 1998 voidaankin monin tavoin pitää vuotena jolloin Linuxja avoin kehitysmalli todella astuivat parrasvaloihin ja yritysmaailmantietoisuuteen – ja tämä oli paljon juuri Netscapen käynnistämänkehityksen tulosta – niin Netscapen päätös ei kuitenkaan ollut niin suurilahja Open Source -yhteisölle kuin aluksi olisi voinut kuvitella.Microsoftin Internet Explorer oli jo ottanut markkinajohtajan asemanselainsodassa ja oli myös laadullisesti edellä Netscapen selainta, jonkalaatu taas tuntui heikkenevän versio versiolta. Julkistuksesta ei kulunutkauaa ennen kuin Netscape, tuo Internet-buumin aloittanut jaikonisoinut nuori yritys, oli tullut pisteeseen, jossa sitä pantiin lihoiksi.Ennen kuin vuosi 1998 oli kulunut päätökseensä Sun ja AOL olivatjakaneet keskenään Netscapen jäämistön. AOL peri selaimen ja siihenliittyvän Mozillaksi ristityn Open Source -projektin. Netscape-yhtiö jäielämään "uuden talouden" suurimpana legendana, muttatodellisuudessa se oli vain 4 vuoden ikäinen kirkas tähdenlento, jonkatilivuodet yhtä lukuunottamatta jäivät pahasti tappiollisiksi. Ja ehkätämä juuri kuvasikin hyvin tuota vuosituhannen vaihteen "uuttataloutta".

Suuren alkuinnostuksen jälkeen Mozilla-projekti osoittautuikin ainakinosittain pettymykseksi. Pian paljastui, että kilpailussa Microsoftiavastaan Netscapen ohjelmoijat olivat aikataulupaineiden alla sortuneettuottamaan todella sekavaa ja laadutonta koodia. Parin ensimmäisenvuoden ajan Mozilla toimi lähinnä siivousprojektina. Lopulta Mozilla-koodarit tulivat siihen tulokseen, että olisi parempi yksinkertaisestikirjoittaa selaimen tärkein osa, www-sivuja näyttävä komponentti,kokonaan uudestaan. Vasta tämän jälkeen alettiin projektiin saamaanedes jonkinlaista ryhtiä. Lopulta Mozilla 1.0 julkaistiin neljä ja puoli vuottaprojektin aloittamisen jälkeen.

97

Eräs Mozilla-projektin johtohenkilöitä, Jamie Zawinski totesi osuvasti,että Open Source ei ollut taikapölyä, ja oli siinä ihan oikeassa. Mikäänmahti maailmassa ei pysty pelastamaan ohjelmointiprojektia, joka onsotkeutunut spagettikoodiin, rönsyilyyn ja kaikkeen mihin laadustatinkiminen johtaa. Vaikka Mozillasta on nyt julkaistu jo useita oikeinhyviä versioita ja varsinkin virheiden määrä on pienentynyt Netscapenajoista, oli hitaus ja koodin rönsyily pitkään puheenaihe johon projektinyhteydessä palattiin. On mahdollista, että kyse on myös projektinkulttuuriin liittyvästä ongelmasta. Historian perintönä saatu Netscapenlöysä asennoituminen laatuun tuntui vielä painavan.

Mozillasta erotettiinkin erilliseksi projektikseen Firefox-selain, jokaperustuu samaan koodiin kuin Mozilla, mutta jota lähdettiinkehittämään eri henkilöiden vetämänä. Ensimmäinen virallinen versio,Firefox 1.0 julkaistiin marraskuussa 2004 ja siinä oli vihdoin hitaus jamuut ongelmat saatu lopullisesti kuriin. Vanha Netscape oli vihdoinnoussut kuolleista. Nopeampana, värikkäämpänä ja monia uudempiatekniikoita tukevana se oli tullut haastamaan jo monta vuottapaikallaan junnanneen dinosauruksen Internet Explorerin valta-asemaa.

Vuodesta 1998 vuoteen 2004 on pitkä matka IT -alan vauhdissa.Täytyy kuitenkin muistaa, että Mozilla-projektiin liittyi muita tärkeitätavoitteita, jotka se kyllä täytti jo paljon aikaisemmin. Vaikka Microsoftlopulta saavutti kirkkaasti yli 90% valta-aseman selainmarkkinoilla, jotase tätä kirjoitettaessa edelleen pitää, takasi Mozilla-projekti pelkälläolemassaolollaan sen, että webistä ei tullut Microsoftin omaisuutta.Useamman selaimen olemassaolo varmisti käytännössä, ettäkotisivuntekijät – ainakin asiansa osaavat sellaiset – pitäytyivätyhteisissä standardeissa eikä Microsoft saanut täydellistämonopoliasemaa ja saneluvaltaa.

Ja Firefoxin muodossa projekti lopulta saavutti myös varsinaisentavoitteensa, siitä syntyi maailman paras selain, kilpailijoitaan hienompija nopeampi. Vaikka Mozilla ja Firefox ovat edelleen marginaalitekijöitämikäli tilastoihin on uskominen – Firefox tosin on vakaassa nousussa –olemme ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sellaisessa tilanteessa, ettäInternet Explorer on kolmesta suurimmasta kilpailijastaan36 teknisestijäljessä! Vaikka alkuperäisestä Netscape-selaimesta ei prosessissapaljoa ole jäänyt jäljelle, täytyy olla kiitollinen niille, jotka Mozilla-projektin käynnistivät. Mozillan ympärille rakentunut yhteisö onosoittautunut vahvemmaksi kuin ala-arvoinen spagettikoodi, jonka sejoutui perimään. Mozilla-projekti onkin antanut Open Source -yhteisöllepaljon enemmän kuin Mozilla-selaimen. Esimerkiksi lähes kaikkien OpenSource -ohjelmointiprojektien nykyään käyttämä Bugzilla-työkalu onlähtöisin Mozillasta, ja se on myös monien ohjelmisto-yritystensisäisessä käytössä suljettujen ohjelmistojen tuotannossa.

Lopuksi on myös todettava, että Mozillan myötä sulkeutui eräsmerkittävä historiallinen ympyrä. Netscape-selain perustui alun perinakateemisessa ympäristössä NCSA:ssa kehitettyyn Mosaic-selaimeen.37

Kun Netscapen koodi vapautettiin Mozilla-projektin alaisuuteen, se siispalasi ikään kuin juurilleen. Ja oikeastaan Mozillan www-selain on vainpieni osa suurempaa tarinaa. World Wide Web -teknologia nimittäinkehitettiin alunperin CERNin tutkimuskeskuksessa, josta se annettiinmaailmalle avoimesti ja vapaasti käytettäväksi. Ja ennen webinkeksimistä koko muu internet ja sen teknologiat ja standardit olivatsamalla lailla kehittyneet Unix-hakkerien avoimuuden periaatteitanoudattavassa yhteisössä. Kun avoimesta Apachestakin tuli webinyleisin palvelin, oli suljettu Netscape itse asiassa pienoinen kummajainenmuuten avoimessa maailmassa ja Mozilla taas eräänlainen kotiinpalannut tuhlaajapoika.

98

Tuomio: Netscapen koodin avaaminen toimi lähtölaukauksena OpenSource -liikkeen popularisoitumiselle ja teki siitä vakavasti otettavanvaihtoehdon myös muiden yritysten suunnitelmissa. Open Source oliNetscapelle eräänlainen puolustautumismekanismi Microsoftinmurskaavaa ylivaltaa vastaan ja tältä osin strategia osoittautuionnistuneeksi. Sen sijaan teknisesti Mozilla-projekti kohtasi suuriahaasteita. Monta vuotta holtittomasti paisunut spagettikoodi ja siitäseuraavat ongelmat eivät avoimuuden seurauksena maagisestikadonneet ja ongelmien selvittämiseen kului enemmän aikaa kuinkukaan olisi osannut odottaa.

34Pian George W. Bushin tultua valtaan pitkään jatkunut oikeudenkäyntisaatiin näppärästi sovittua siten, että Microsoft todettiin syylliseksimonopoliaseman väärinkäyttöön, mutta se ei saanut siitä mitäänrangaistusta.

35Aiemmin siis oli käytetty vain termiä "Free Software".

36Mozilla-perheen (Mozillan ja siitä johdettujan Netscapen, Firefoxin,Galeonin jne...) lisäksi kaksi muuta IE:n kilpailijaa ovat suljettu Opera jaavoimen lähdekoodin Konqueror, johon perustuu myös Applen uusiSafari-selain.

37 Ja niin perustuu myös suljettu Internet Explorer.

99

38. VAPAUTETUT II:

INTERBASE/FIREBIRDBorland tuli 90-luvulla tunnetuksi hyvistä ohjelmointityökaluistaan.Itsekin tein ensimmäisen Java-sovellukseni ilmais-CD:ltä saamallaniBorlandin JBuilder-ohjelmalla. Syistä joita kukaan ei vieläkään tunnuymmärtävän, tämä maineikas yhtiö joutui 90-luvun loppupuolellakuitenkin jonkinlaiseen identiteettikriisiin. Jonkinlaisessabrändinluontitarkoituksessa se yhtäkkiä muutti nimekseen Inprise. Kunkohta tämän jälkeen kävi selväksi, että kukaan ei ollut ikinä kuullutkaanInprise-nimisestä yrityksestä ja kaikki edelleen kutsuivat BorlandiaBorlandiksi, yhtiön johto päättikin muuttaa nimeksi Inprise/Borland.comja kohta sen jälkeen Borland/Inprise38 ja lopulta takaisin tuttuun jaturvalliseen Borlandiin. Kaikista hulluista IT -alan tarinoista joita 2000-luvun taitteesta on kerrottu, tarina Borland-Inprise-Borlandista onmielestäni skitsofreenisin.

Yksi Borlandin tuotteista, jonka se oli ostanut itselleen vuonna 1991, oliSQL-tietokanta nimeltä InterBase. (InterBase itse oli syntynyt jo vuonna1984.) InterBase ei ollut suurten serkkujensa Oraclen ja IBM DB2:nveroinen, mutta pienemmässä tietokantakäytössä kuitenkin suhteellisenyleinen.

Juuri ennen vanhan vuosituhannen päättymistä, joulukuussa 1999 tämäBorlandin39 ammattitaitoinen ja määrätietoinen johto ilmoittiInterBasen kehittäjille, että sen kehitys oli päätetty lakkauttaa.Ilmeisesti johto ei ollut tyytyväinen InterBasen tuottamaan voittoon,jota kuitenkin kuulemma oli. Tuote ei siis ollut tappiollinen, mutta olisyystä tai toisesta päätetty kuitenkin lakkauttaa.

Borlandin asiakkaita päätös ei miellyttänyt. Sellaiset suuret asiakkaatkuten Nokia ja Motorola käyttivät InterBasea laajasti ja tärkeissäprojekteissa, ja olivat jopa valmiit ostamaan koko InterBase-osastonBorlandilta, jos muu ei auttaisi. Kun näin isot asiakkaat tarpeeksi montakertaa kovistelivat Borlandia, Borland lopulta taipui kompromissiin. Sepäätti julkaista InterBasen Open Source -lisenssillä.

Ja sen pituinenko se? Mitä vielä, tarinahan on vasta alkamassa.

Kun Borlandin johtajat lopulta tajusivat kuinka vahvasta tuotteestaolikin kysymys, he tulivat yhtäkkiä katumapäälle. Kyllähän näin hyväätuotetta kannattaisi myydä jatkossakin, kun isot asiakkaat tulevatoikein rahasäkkien kanssa vaatimaan sen myymistä. Samalla kunensimmäinen Open Source -versio, InterBase 6.0 julkaistiin, Borlandalkoikin vetäytymään hankkeesta. Open Source -versiolle ei yhtiönpuolesta myönnetykään minkäänlaista takuuta tai tukea ja kaikenkaikkiaan yhtiö palasi vanhaan ja hyväksi havaittuun suljettuun malliin,veloittaen asiakkaitaan yksi lisenssi per kone -periaatteella.

Tästä sekavasta ja osin huvittavastakin tarinasta syntyi Firebird,InterBasen aidosti avoin Open Source -versio. Firebird-projektinympärille kerääntyi joukko ohjelmoijia, jotka olivat saaneet tarpeekseenBorlandin poukkoilusta ja päättivät jatkaa avoimen version työstämistäomin päin. Borlandin omat ohjelmoijat eivät osallistuneet Firebirdiin,mutta mukana oli joitakin Borlandin ulkopuolisia guruja, jotka olivat jo80-luvulta asti työskennelleet InterBasen ensimmäisten versioidenparissa sekä muita InterBasen parissa toimineita ohjelmoijia jakonsultteja.

100

Firebirdin ensimmäiset vuodet muistuttavat monilta osin Mozillantarinaa. Kun suljetun ohjelmiston koodi julkistetaan, paljastuu yleensäkerralla kaikki se roska, mikä vuosien saatossa on kaikessahiljaisuudessa lakaistu maton alle. Ensimmäisiä yllätyksiä oli varmasti se,että InterBasen koodin kääntäminen ajettavaksi ohjelmakoodiksi onkuuleman mukaan tuottanut monta tuhatta erilaista varoitustamahdollisista virheistä koodissa. Nämä "kääntäjän varoitukset" eivätvälttämättä ole vielä vakavia virheitä eivätkä yleensä estä ohjelmaatoimimasta, mutta se että niitä on ollut tuhansia kertoo jotainasenteesta, jolla ohjelmoijat ovat työskennelleet.

Kun ohjelmaa kehitetään alusta asti avoimesti, ei tilanne yleensä pääsekehittymään niin pahaksi kuin InterBasen ja Mozillan tapauksessa.Suljettujen ohjelmistojen kehityksessä on kiusaus mennä yli siitä, missäaita on matalin. Virheistä ei välitetä, vaan jos ohjelma kuitenkin kääntyyja käynnistyy ja näyttää päällisin puolin toimivalta, se pistetään oitismyyntiin. Open Source -ohjelmien laadun taas jokainen pystyy itsetoteamaan ja tekijöiden henkilökohtainen mainekin on vaakalaudalla.Julkisuudessa työskentely asettaa riman korkeammalle.

Myös Firebirdin hakkerit siis joutuivat ensimmäisen vuoden ajantoimimaan lähinnä siivousprojektina. Ja suursiivouksen aikana tulisikaapista löytymään vielä todellisia luurankoja.

InterBasessa, kuten tietokantatuotteissa yleensä, on mahdollistamääritellä eri käyttäjätunnuksia ja näille käyttäjille erilaisia oikeuksia.T ietokannan ylläpitäjällä voi olla oikeus tehdä mitä vaan, sihteerillä voiolla oikeus lisätä ja poistaa tietueita ja muilla käyttäjillä ainoastaanoikeus lukea tietoja, mutta ei muuttaa niitä. Käyttäjätunnukset jasalasanat sekä tiedot siitä, kenellä mitäkin oikeuksia on, pitääluonnollisestikin tallettaa johonkin, jotta tietokantaohjelma voi niitäkäyttää.

T ietokantatuotteen tapauksessa ohjelmoija on sikäli onnekkaassaasemassa, että tietokantaahan juuri voidaan käyttää käyttäjätietojentallettamiseen! Ja niin oli InterBasen tapauksessa tehtykin. Vaan tällainenjärjestely johtaakin mielenkiintoiseen muna-kana ongelmaan. Jottatietokannan tietoihin pääsisi käsiksi, pitää ensin tarkistaakäyttäjätunnus ja salasana. Mutta käyttäjätunnus ja salasana onkintalletettu tietokantaan, johon ei pääse käsiksi ennen kuin on ensintarkistettu käyttäjätunnus ja salasana!

Miten sinä ratkaisisit tällaisen ongelman? Ratkaisuja on varmasti monia,mutta ratkaisu johon Borlandin ohjelmoijat päätyivät vuonna 1992, onvarmasti kaikkein suoraviivaisin. InterBaseen lisättiin (ns."kovakoodattuna") ylimääräinen käyttäjätunnus ja salasana, jolla olikaikki oikeudet kaikkiin tietokantoihin! Tätä käyttäjätunnusta käytettiinInterBasen koodissa sisäisesti ohittamaan muna-kana ongelma, elitarkistamaan varsinainen käyttäjätunnus ja salasana. Mutta nyt kunkoodi oli avoin40 ja kaikki tarkistukset ohittava salasana kaikkientiedossa, sitä pystyi käyttämään myös kenen tahansa tietokantaanmurtautumiseen.

101

Myös toinen lähes yhtä iso mörkö löytyi. Testausta helpottamaanBorlandin laaduntarkkailuosasto oli vaatinut InterBaseen lisättäväksikomentoa, jolla tietokannan sisällön pystyi sotkemaan tai kokonaantuhoamaan.41 Jostain käsittämättömästä syystä vaadittiin myös, ettätämä komento jätettiin myös myytävään InterBasen versioon.T ietenkään komennosta ei kerrottu InterBasen käyttöohjeessa, koskakomento oli vain laaduntarkkailuosaston sisäiseen käyttöön, mutta"tuhoa kaikki tiedot" -tyyppisen komennon jättäminen asiakkaillemyytävään versioon kuulostaa kuitenkin melkoiselta venäläiseltäruletilta. Vielä ihmeellisempi on väite, että näin oli tehty nimenomaanlaaduntarkkailuosaston vaatimuksesta.

Miten Firebird-projektille sitten on käynyt?

Ihan hyvin, kiitos kysymästä. Pahimpien sotkujen siivoamiseen kului reiluvuosi, jonka jälkeen meni vielä puoli vuotta ennen kuin Firebird 1.0saatiin julkaistua maaliskuussa 2002. Vaikka Firebird-hakkerit selvisivätomasta suursiivouksestaan ripeämmin kuin Mozilla-sotkun kanssapainineet toverit, osoittaa tämäkin kuinka valtavasta urakasta vanhanohjelman kehitysvastuun perimisessä on kysymys.

Vaikka Firebird onkin menestynyt kohtalaisesti, se ei ole saanut OpenSource -yhteisössä samanlaista vastaanottoa kuin Mozilla, sillä avoimetMySQL ja PostgreSQL täyttävät jo hakkeriyhteisön tietokantatarpeetparemmin kuin hyvin. Sen sijaan Firebird on löytänyt yleisönsä vanhastaInterBase-käyttäjäkunnasta, joiden ei enää tarvitse olla yhtä huolissaanBorlandin oikuista.

Tuomio: InterBasen tarinasta käy ilmi, minkälainen riski suljettujenohjelmistojen käyttö on. Mitä sinä teet sinä päivänä kun valmistajapäättää lopettaa sinulle elintärkeän tuotteen jatkokehittämisen?Yrityksen IT -infrastruktuurin rakentaminen Open Source -ohjelmienvaraan on turvallinen ratkaisu, koska silloin valta päättää omastatulevaisuudesta on ohjelman käyttäjällä itsellään. Firebirdin ensimmäinenvuosi paljasti Mozillan tapaan, mikä ero on suljettujen ja avointenohjelmien laadulla. Open Source -ohjelmista on sanottu, että niidentietoturva on parempi, koska avoimuus auttaa paljastamaan koodissaolevat virheet. Firebirdin tapauksessa näin kävikin, mutta kesti kuitenkinyli kuusi kuukautta ennen kuin kriittinen tietoturva-aukko löydettiin,vaikka se oli koodissa täysin ilmeinen ja helposti havaittavissa.

38Viimeistään tässä vaiheessa saa jo hymyillä. Tässäkin kirjassaolemme aikaisemmin puhuneet määrätietoisuutta ja suunnitelmallisuuttavastaan, mutta rajansa kaikella!

39Tai tarkkaan ottaen "Inprisen", mikä oli yhtiön nimi juuri joulukuussa1999.

40On huomattava, että koodin avoimuus ei ollut ongelma, vaanalkuperäisen Borlandin insinöörin laiskuus ja vastuuttomuus. Salasanaon ollut helposti löydettävissä myös ennen InterBasen Open Source -julkistusta tutkimalla InterBasen konekielisiä tiedostoja tavallisellatekstieditorilla. On täysin mahdollista että joku krakkeri on näintehnytkin, onhan "takaovi" ollut olemassa lähes 10 vuotta.

41Todennäköisesti komentoa on käytetty luomaan keinotekoisiavirhetilanteita, jotta voitaisiin testeissä tutkia miten ohjelma niistäselviää.

102

39. VAPAUTETUT III: QUAKE

id Software jää historiaan yhtiönä, joka julkaisi ensimmäisenkolmiulotteisen ammuskelupelin PC-koneille. Et tosin varmaankaan olekoskaan kuullut Hovertank 3D:stä – minä en ainakaan ollut – mutta senseuraajat Doom ja Quake ovat legendaarisia. Varsinkin Quake, jotapystyi pelaamaan verkkopelinä sai uskollisen kannattajajoukon.Ilmeisesti mikään ei ole hauskempaa kuin ryömiä viemärissä ja ampuamöröiksi pukeutuneita kavereitaan liekinheittimellä – siis virtuaalisesti.

Niinpä pelien kehittäjä John Carmack päätti jouluna 1999 antaa Quake-faneille lahjan. Hän julkaisi Quake 1:n lähdekoodin Open Source -lisenssillä internetissä. Kyseessä ei ollut mikään suuri uhraus. Pelinmyynti oli jo laskenut olemattomiin ja id Software myi jo uusia entistähienompia pelejä, muun muassa Quake 2:ta ja Quake 3:a, joiden koodiaei julkaistu.

Hyvin pian iloisen yllätyksen jälkeen Quake-maailmassa vallitsi kuitenkinsekasorto. Lähdekoodin julkaiseminen oli nimittäin johtanut siihen, ettäverkkopelissä ruvettiin fuskaamaan! Osaavat ohjelmoijat tekivät omaanQuakeensa esimerkiksi sellaisia muutoksia, että heidän pelihahmonsaautomaattisesti väisti kaikkia luoteja, jotka tulivat heitä kohti.42 Taisitten he ohjelmoivat hahmonsa salamannopeasti tähtäämään jaampumaan kaikki viholliset heti kun ne olivat näkyvissä. Vielä yksihauska huijaus perustui siihen, että ohjelmoitiin pelin seinätläpinäkyviksi, jolloin pelaaja pystyi näkemään nurkan takana väijyvänvihollisen (joka kuitenkin itse käyttää pelistä sellaista versiota, jonkaseinät eivät ole läpinäkyviä).

Vaikka tällaisten röntgenkatseiden ja automaattiväistämistenohjelmoiminen on sinänsä itsessään mielenkiintoinen tehtävä, jonkaparemmuudesta voisi myös kisailla, niin monia Quake-pelaajiahuijausversiot kuitenkin häiritsivät. Ei ole kovin kivaa pelata kaveriavastaan, johon on mahdotonta osua ja joka näkee sinut jo nurkantakaa.

Eric Raymond, Open Source -aatteen innokas markkinamies, kiirehtijulkaisemaan esseen, jossa hän ruoti tätä mielenkiintoista ongelmaa.Hän esitti, että tämä oli jälleen yksi esimerkki siitä, miten suljetuissaohjelmissa päädyttiin helposti ratkaisuihin, jotka eivät oikeasti olekaanturvallisia ja eivät kestä avointa tarkastelua, ja että jos Quake olisikehitetty alusta asti avoimen kehitysmallin mukaisesti, olisi tällaisetongelmat otettu huomioon jo silloin, eikä niitä olisi siksi päässytsyntymään.

Mutta tällä kertaa Eric oli väärässä! Quaken ongelmat eivät johtuneetsiitä, että sen tekijät olisivat suljetussa maailmassaan sortuneettietoturvaa heikentäviin oikopolkuihin. Itse asiassa pelissä ei voinuthuijata esimerkiksi lisäämällä itselleen loputtomasti aseita ja panoksia,koska tällaiset asiat oli peliä suunniteltaessa nimenomaan estetty.Kaikki huijaukset (röntgenkatsetta lukuunottamatta) olivat luonteeltaansellaisia, että niissä pelaaja käytti omaa tietokonettaan eräänlaisenaapuvälineenä, esimerkiksi tähtäämiseen. Nämä huijaukset olisivatperiaatteessa olleet toteutettavissa jo aikaisemmin ilmanlähdekoodiakin, mutta koodin julkistus teki niiden tekemisen tietenkinpaljon helpommaksi ja ehkä myös hauskemmaksi.

103

Itse asiassa Quake-huijauksiin liittyvä ongelma oli toisaalla tiedostettu jopaljon aiemmin. Nimittäin kirjeshakin pelaajat olivat jo kauan sittenhuomanneet, että ei ole kiva otella kaveriaan vastaan, jos on epäilysettä tämä käyttää pelissä apunaan tietokonetta! Tämän takiakirjeshakki onkin nykyään kovin harvinaista.

Samalla kun opittiin ymmärtämään huijausten luonne ja syyt paremmin,ymmärrettiin myös, että tämä tapaus oli erityinen juuri peleille.Todellisessa elämässähän me käytämme tietokonetta nimenomaanhelpottamaan vaikeita tehtäviä. Sotilaatkin käyttävät tietokonettaapunaan tähtäämiseen, aivan kuten Quake-huijarit, eikä se ole kenenkäämielestä epäreilua. Tai jos haluamme pitäytyä rauhanomaisemmissaesimerkeissä, kukaan ei tietenkään syyttäisi minua huijauksesta, joskäyttäisin tietokoneohjelmaa apunani löytääkseni eBay-verkkohuutokaupasta edullisimman vaihtoehdon jollekin tavaralle, jonkahaluan ostaa. Juuri sitä vartenhan tietokoneet on keksitty!

Mutta pelimaailma on erilainen. Pelien ideaan liittyy, että kaikki pelaavatsamoilla säännöillä, ilman ylimääräisiä teknisiä apuvälineitä. Jos haluaisinmatkustaa mahdollisimman nopeasti 42 kilometrin matkan, niin tekisinsen varmastikin autolla tai vaikkapa helikopterilla. Mutta jos kyseessäolisikin maraton-kilpailu, olisi tietenkin huijausta ajaa matka autolla.

Sitä paitsi se olisi kovin tylsää. Ja tähän tulokseen tulivat loppujenlopuksi myös Quake-pelaajat. Pidemmän päälle huijaaminen on tylsää,sillä se vie pelistä kaiken jännityksen. Erään pelaajan neuvo kuulostaaosuvalta: "Minä pelaan Quakea niinkuin yleensäkin kaikkia pelejä. Vainystävieni kanssa – sellaisten jotka eivät huijaa."

Tuomio: Tarina Quake-huijauksista on mielenkiintoinen, sillälopputuloksena oli, että Open Source -malli aiheuttaa sellaisia ongelmia,joita suljetulla ohjelmalla ei käytännössä ole. Tapaus kuitenkin rajoittuujuuri verkkopelaamiseen, tai sanotaanko ennemmin "etäpelaamiseen"johon kirjeshakkikin kuuluu. "Todellisen maailman" asioiden parissatoimittaessa vaikuttaisi edelleen siltä, että Open Source -malli johtaasuljettuja ohjelmistoja parempaan tietoturvaan. Lopuksi on vielätodettava, että on kuitenkin olemassa paljon verkkopelejä,43 joidenkoodi on avointa, ihan niinkuin edelleen varmaan löytyy niitä, jotkapelaavat kirjeshakkia.

Kaikissa edellä mainituissa tapauksissa on käynyt ilmi, että aiemminsuljettuna kehitetyn ohjelman lähdekoodin julkistaminen ei olekaan niinruusuista kuin voisi kuvitella. Monen suljetun ohjelman koodi onyksinkertaisesti niin laadutonta, ettei se kestä päivänvaloa. Kaapistapaljastuu usein pahojakin luurankoja. Quaken tapauksessa taas OpenSource -mallista seurasi täysin yllättäviä ongelmia, joita kukaan ei ollutosannut odottaa.

104

Nämä kertomukset asettavat mielestäni vaatimukset esimerkiksiWindowsin lähdekoodin julkistamisesta uuteen valoon. T ies mitäluurankoja sieltäkin löytyisi? Microsoft puolustautui aikoinaanoikeudenkäynnissä koodin julkaisuvaatimuksia vastaan sanomalla, ettäkoodin julkistaminen olisi jopa uhka USA:n kansalliselle turvallisuudelle.Open Source -leirissä naurettiin kun tämä kuultiin Microsoftin omastasuusta. "Sitähän me olemme sanoneet koko ajan, että buginenWindows on uhka meidän kaikkien turvallisuudelle!" Mozillan, Firebirdinja Quaken tarinoista viisastuneina Microsoftin väite on kuitenkin syytäottaa vakavasti. T iivistäen voisi sanoa, että tietoturvan kannalta olisiparempi, että suljettuja ohjelmia ei käytetä, mutta kun niitä nytkuitenkin käytetään, lienee parempi että ne myös pidetäänsuljettuina.44

Mozilla, InterBase ja Quake edustavat kukin hieman erilaista filosofiaasuhteessa kysymykseen, miksi koodi kannatti julkistaa.

Netscapen johtajat päätyivät julkistamaan Mozillan eräänlaisenapuolustuskeinona. Open Source -projektina Mozilla pystyisaavuttamaan sen, mihin Netscape ei kyennyt sitä suljettunaohjelmistona viemään. Edes Microsoft ei pystynyt murskaamaanavointa koodia. Netscapen tappio oli kuitenkin jo lähellä, koodi avattiinviime hetkessä.

InterBasen tapauksessa taas suojaa hakivat pikemminkin tuotteenasiakkaat. Suljetun ohjelmiston jatkokehityksen lopettaminen on senkäyttäjille aina uhka. Uhka, jolta avoimien ohjelmien käyttäjät välttyvät.

Quaken tapauksessa ei ollut kyse kenenkään suojautumisesta, vaankyseessä oli ehkä pikemminkin kulttuuriteko. Monia muita pelejä onQuaken jälkeen myös "päästetty vapauteen". Niiden lähdekoodista oniloa faneille, vaikka pelin taloudellinen kukoistusaika on jo kauan sittenmennyt. Esimerkiksi monia pelejä voidaan siirtää uusille alustoille, josvain lähdekoodi on saatavilla. Vanhat Windows-pelit tulevatkin Linuxiin,tai vanha Commodore 64 -peli Windowsiin. Open Source on siis myöskulttuuriteko!

42En voi välttyä ajattelemasta, että Matrixin käsikirjoittajat olisivatpelanneet Quaken tällaista versiota!

43Yksi suosituimmista Open Source -ammuskelupeleistä on BZFlag:http://BZFlag.org/Sitä voi pelata sekä Windowsilla, Macintoshilla että Linuxilla ja muillaUnix-varianteilla.

4412. helmikuuta 2004 suuri osa Windowsin lähdekoodista vuotiinternetiin erään Microsoftin yhteistyökumppanin tietoturvaongelmanyhteydessä (http://slashdot.org/articles/04/02/13/165231.shtml). Nytmeillä on siis Windowsin kannalta pahin mahdollinen tilanne: Sitä onkehitetty suljettuna ohjelmana, mistä johtuen siinä on enemmäntietoturva-aukkoja kuin esimerkiksi Linuxissa. Koodi on vuotanutjulkisuuteen, minkä takia krakkerit voivat nyt helposti etsiä siitä näitäaukkoja. Mutta toisaalta ne ohjelmoijat, jotka voisivat auttaaMicrosoftia vikojen löytämisessä ja korjaamisessa eivät kuitenkaan voisitä tehdä, koska koodin hallussapito on laitonta. Microsoftia siisuhkaavat nyt kaikki ne vaarat mitä suljetun koodin yhtäkkiseenjulkistamiseen voi liittyä, mutta samalla se ei edelleenkään pääsehyötymään Open Source -prosessin positiivisista puolista.

105

106

40. VAPAUTETUT IV:

STAROFFICE/OPENOFFICE.ORGSuurin Linux-käyttäjien ja sellaiseksi haluavien ongelma oli pitkin 90-lukua kunnollisen toimisto-ohjelmiston puute. Itse asiassa sellaista eitainnut olla millekään Unixille edes olemassa. Yliopistojen tutkijatkirjoittivat tekstinsä "koodikielisinä" LaTeX:illa tai HTML:llä käyttäenesimerkiksi Richard Stallmanin ohjelmoimaa Emacs-tekstieditoria. Suurinosa varmaankin käytti ihan vaan Windows-tietokonetta ja siinä jokoMicrosoftin Wordiä tai Corelin WordPerfectiä, ihan niinkuinyliopistomaailman ulkopuolellakin tehtiin. Toimisto-ohjelman – jaerityisesti tekstinkäsittelyohjelman – puuttuminen olikin helpostiratkaiseva este Windowsista Linuxiin siirtymisessä.

Toimisto-ohjelmien puutetta syntyi tietenkin paikkaamaan joitakinOpen Source -projekteja. AbiWord ja Kword ovat suosittujatekstinkäsittelyohjelmia, kun taas Gnumeric ja Kspread ovat Excel-taulukkolaskennan korvaajia ja KPresenter PowerPointin korvaaja.Microsoft Officen korvaaminen ei kuitenkaan ole mikään helppotehtävä, ja jos totta puhutaan, niin yksikään näistä projekteista ei vielätänäkään päivänä ole sillä tasolla, että ne pystyisivät tosissaankilpailemaan MS Officen kanssa.

Ongelma ei ole siinä, etteikö niillä voisi tekstiä kirjoittaa, vaan siinä, ettäne eivät kyllin hyvin osaa lukea Microsoftin Wordillä tehtyjä tiedostoja.Aikakautena jolloin paljon tiedostoja lähetetään sähköpostinliitetiedostoina, on välttämätöntä pystyä virheettömästi avaamaanmonopoliaseman saavuttaneen Microsoftin tiedostomuotoja. Koskanämä tiedostomuodot eivät ole julkisia standardeja, ei kilpailevanohjelman tekeminen ole aivan helppoa, vaan vaatii paljon arvaamista,yritystä ja erehdystä.

Hieman paremmin samaa puutetta paikkasivat suljetut ohjelmistot.Applix oli suosittu toimisto-ohjelmien paketti, jota myytiin aikoinaanmonen Linuxin kylkiäisenä. Corelin WordPerfect teki lyhyen Linux-vierailun, ennen kuin Corel lopetti Linux-seikkailunsa äkisti ja jättiWordPerfectin Linux-käyttäjät tyhjän päälle.

Hyvin suosittu oli myös saksalaisen StarDivisionin valmistama StarOffice.Sen suosiota lisäsi myös se, että ohjelma oli yksityiselle käyttäjälleilmainen. Lisäksi sitä pystyi Linuxin ohella käyttämään myösWindowsissa. Vaikka StarOffice ei koskaan ole ollut yhtä suosittu kuinWordPerfect tai Word, sillä oli kuitenkin kohtuullisen pitkä ja kunniakashistoria ja sen ensimmäiset versiot olivat jo DOS-ajoilta asti.

Elokuussa 1999 Sun ilmoitti ostaneensa StarDivisionin ja sen mukana siismyös StarOffice-ohjelmiston ja ilmoitti samalla, että se aikoi julkaistaStarOfficen koodin Open Source -lisenssillä. Koska StarOffice jomuutenkin oli suosittu toimisto-ohjelma Linux-käyttäjien keskuudessa,otettiin uutinen ilolla vastaan.

107

Sun hoiti StarOfficen Open Source -julkistuksen paremmin kuinNetscape ja Borland omat vastaavansa. Kesti lähes vuosi, ennen kuinmitään koodia oikeasti julkaistiin. Tänä aikana koodia siistittiin, jaesimerkiksi saksankielistä dokumentaatiota käännettiinenglanninkieliseksi, jotta avoin koodi olisi mahdollisimman monenhakkerin ymmärrettävissä. Aikaa meni myös sellaisen koodinpoistamiseen, joiden tekijänoikeudet olivat kolmansilla osapuolilla, jajoita ei sen takia voitu julkistaa Open Source -lisenssillä. Lopulta koodijulkaistiin heinäkuussa 2000 ja lokakuussa julkistettiin OpenOffice.orgweb-sivut, josta muodostui koodia kehittävän hakkeriyhteisönkotipaikka ja toimisto-ohjelman Open Source -version nimi.45

Myöskään StarOffice ei ollut mikään unelmalahja hakkeriyhteisönvastaanotettavaksi, vaan se oli laadultaan verrattavissa InterBaseen jaNetscapeen. Käyttäjälle näkyvin omituisuus oli se, että StarOfficessakaikki ohjelmat tekstinkäsittelystä ja taulukkolaskennasta aina omaansähköpostiohjelmaan ja selaimeen asti olivat yksi ja sama ohjelma. Jajotta ohjelma näyttäisi samalta sekä Linux- että Windows-käyttäjille, olisen ympärille rakennettu ihan oma käyttöliittymä, joka korvasi oikeankäyttöjärjestelmän aina "Käynnistä"-nappulaa ja tiedostonhallintaamyöden. Vaikka tarkoituksena on ollut helpottaa eri käyttöjärjestelmieneroista johtuvia vaikeuksia, on useimpien kohdalla varmaankin käynytjuuri päinvastoin. StarOffice vaikutti tasapuolisen oudolta sekäWindows- että Linux-käyttäjälle.

Myös OpenOffice oli siis alkuun enimmäkseen siivousprojekti.Selaimesta ja sähköpostiohjelmasta luovuttiin kokonaan, sillä näille oli joolemassa paremmat Open Source -vaihtoehdot. Yhdeksi möhkäleeksisullottua toimistopakettia eroteltiin erillisiksi tekstinkäsittely-,taulukkolaskenta- jne. -ohjelmiksi. Sunin huolellinen valmistelu jasitoutuminen projektiin, sekä muun hakkeriyhteisön valtava kiinnostustähän tärkeään "puuttuvaan lenkkiin" auttoivat alkuvaikeuksien yli. Jovuosi OpenOffice.org-projektin perustamisen jälkeen, saatin julkaistuaversio "Build 638c", joka oli jo suhteellisen vakaa ja käyttökelpoinentestiversio uudesta avoimesta toimisto-ohjelmasta. OpenOffice 1.0julkaistiin vappuna 2002. Jo silloin Build 638c:n kaltaisia esiversioita oliwww-sivuilta käyty lataamassa yli 6 miljoonaa kappaletta.

Linux on jo pitkään ollut hyvä valinta palvelimen käyttöjärjestelmäksi,mutta pitkin 90-lukua siitä ei ollut vakavasti otettavaksityöpöytätietokoneeksi. OpenOffice on muuttanut kaiken. Jo ennenlopullista 1.0 versiota, alkoivat monet kaupungit ja valtiot selvittämäänmahdollisuuksia siirtyä myös toimistojen työpöydillä Linuxia jaOpenOfficea käyttäviin tietokoneisiin. Useat saksalaiset kaupungitMünchenin johdolla ovatkin jo tällaisen päätöksen tehneet.Yritysmaailmassa esimerkiksi Novell on todennut, että suurimpanaLinux-yhtiönä sillä on suorastaan velvollisuus näyttää esimerkkiä muilleja aikoo luopua Microsoftin ohjelmistojen käytöstä pikimmiten.

Siirtymistä Microsoft-monopolista avoimuuden maailmaan helpottaasekin, että sekä Mozilla että OpenOffice toimivat myös Windowsilla.Näin voidaan siirtyminen toteuttaa helposti siten, että ensin siirrytäänkäyttämään avointa www-selainta, sähköpostia,46 tekstinkäsittelyä jataulukkolaskentaa, mutta pitäydytään Windowsissa. Kun tämän jälkeenaletaan vaihtamaan kaiken tämän alla olevaa Windowsia Linuxiin, eikäyttäjä oikeastaan huomaa muutosta ollenkaan, vaan jatkaa samojenohjelmien käyttöä edelleen. Esimerkiksi Novellin siirtyminen tullaantoteuttamaan juuri tällä tavoin. Myös sinä voit helposti ottaaensimmäisen askeleen kohti avoimempaa tietojenkäsittelyä vaikka heti.Mozillan ja OpenOfficen asentaminen omalle koneellehan ei edes maksamitään!

108

OpenOffice oli ratkaiseva edistysaskel Linuxin työpöytäkäytönmahdollistamisessa, mutta lopuksi meidän on vielä esitettävä kysymys,mitä Sun tästä kaikesta hyötyi? Oliko StarDivisionin ostaminen pelkkäähyväntekeväisyyttä vai mahdollisesti kiusantekoa Sunin arkkivihollistaMicrosoftia vastaan?

Hyväntekeväisyydestä ei ollut kysymys, mutta Sunin suhteellaMicrosoftiin on voinut olla vaikutusta asiaan. Sunin suhde Linuxiin onollut vaikea. Linux on Sunin oman Solaris-käyttöjärjestelmän pahinkilpailija, ja syö jatkuvasti yhä suuremman osan Solaris-markkinoista.Tästä syystä Sun on kokenut Linuxin uhkana, ja jotkut pääjohtaja ScottMcNealyn älyttömimmistä Linux-kommenteista vetävät jopa vertoja BillGatesin kuuluisalle "Linux on kommunistinen ja anti-amerikkalainenjärjestelmä" -lausahdukselle.

Työpöytäohjelmistoissa taas tilanne on päinvastainen, sillä siinä Linux jaSolaris ovat yhdessä altavastaajina Microsoftin haastajia. Solariksentyöpöytäohjelmat onkin suurimmaksi osaksi kopioitu LinuxinGNOME:sta, mutta ilman toimisto-ohjelmapakettia se oli kuitenkin vieläpuutteellinen. Sun lahjoitti StarOfficen Open Source -liikkelle, koska oliilmeistä, että avoin kehitysmalli oli ainoa mahdollisuus haastaaMicrosoft.

T iedä sitten onko Sunin asenne "pahin vihollisesi on toisaalta parasliittolaisesi" skitsofreenisuutta vai postmodernismia, mutta ainakinOpenOffice on ollut menestys ja se on ollut sitä myös Suninnäkökulmasta. Sun on myynyt omaa StarOffice-versiotaan jo montamiljoonaa, tosin suurin osa näistä varmasti hyvin halvalla, esimerkiksiyliopistoille. Vuoden 2003 lopulla Sun kuitenkin julkisti jymyuutisen. Seoli tehnyt Kiinan valtion kanssa sopimuksen, jonka tavoitteena on jopa200 miljoonan työpöytäkäyttöön tarkoitetun Linuxin myyminen 50dollarin kappalehintaan. OpenOfficen, kuten myös Mozillan ja monenmuun Linuxin työpöytäohjelmiston olemassolo, olivat välttämätönedellytys tällaisen kaupan tekemiselle ja sisältyivät luonnollisestimyytyyn pakettiin. Kiina-kaupan jälkeen yhtiö on tehnyt lisää Linux-kauppoja eri puolille maailmaa, esimerkiksi Isossa Britanniassa on ollutkysyntää Sunin toimittamille Linux-työpöydille.

Tuomio: OpenOffice on mahdollisesti onnistunein ja varmasti tärkeinprojekti, jossa vanha suljettu ohjelmisto on julkaistu Open Source -lisenssillä. OpenOffice 1.0:n julkistus poisti viimeisetkin esteet yritystenja julkishallinnon laajamittaisille Linux-suunnitelmille. Näyttäisi siltä, ettäOpenOffice tulee osoittautumaan myös Sunin kannalta taloudellisestionnistuneeksi investoinniksi.

45Sun myy edelleen myös StarOffice nimellä toimisto-ohjelmaa, jokaon lähes identtinen OpenOfficen kanssa, mutta sisältää joitakin eiavoimia laajennuksia, kuten fontteja ja Access-tyylisentietokantaohjelman.OpenOfficen virallinen nimi on juuri "OpenOffice.org" (lyhennettynäOOo), sillä pelkkä "OpenOffice" oli jo rekisteröity tuotemerkki. Lähespoikkeuksetta käytetään epävirallisissa yhteyksissä nimeä OpenOffice.

46Mozillasta löytyy myös sähköposti. Vaikka Linuxille on moniamuitakin sähköpostiohjelmia, eikä Mozilla ole näistä suosituin, on sekuitenkin ainoa joka löytyy sekä Windowsille että Linuxille.

109

41. VAPAUTETUT V: ECLIPSE

5.11.2001 IBM julkisti lehdistötiedotteen: "40 miljoonan dollarin arvoinenohjelmisto lahjoitettu Open Source -yhteisölle". Lehdistötiedotteestakävi ilmi, että kyseessä oli jonkinlainen Java-kielen ohjelmointiinkäytettävä ohjelma, mutta tosiasiassa suurin osa hakkeriyhteisöstä, taimuutenkaan IT -alan väestä, ei ollut koskaan kuullutkaan Eclipsestä.

Java-markkinoilla oli jo monta kohtuullisen hyvää ohjelmointiympäristöä.IBM oli tajunnut, että sen oma java-ohjelmointiympäristö, jonka nimivielä silloin ei ollut Eclipse, ei sen takia ollut mikään järkevä investointi.Sekin oli kyllä ihan kohtuullisen hyvä, mutta oli selvää, että se ei ollutkilpailijoitaan mitenkään ratkaisevasti parempi. Se ei siis tulisi lyömäänlaudalta kilpakumppaneitaan, vaan pikemminkin oli suuri riski, ettäkävisi toisin päin.

Toisaalta IBM ei myöskään halunnut luopua ohjelmointityökalusta, silläse oli välttämätön osa IBM:n tarjonnassa, jonka varsinaisinapäätuotteina olivat kalliit Unix- ja Linux-palvelimet, DB2-tietokanta jaWebsphere Java-sovelluspalvelin. Asiakkaille olisi vaikea myydäsovelluspalvelinta, jos ei heille samalla voinut tarjota työkalua jollasovelluskomponentit palvelimelle ohjelmoidaan. Ohjelmointityökalunhankkiminen joltakin kolmannelta osapuolelta – esimerkiksi Sunilta taiBorlandilta – ei myöskään ollut houkutteleva vaihtoehto. Rahaa valuisiturhaan yhtiöstä ulospäin, ja ennen kaikkea, silloin oli vaarassa joutualiian riippuvaiseksi Borland-Inprise-Inprise/Borland-Borland/Inprise-Borland tyylisten yhtiöiden hassuista päähänpistoista.

Mielenkiintoinen tilanne siis. Toisaalta Eclipseä oli pakko kehittää, muttatoisaalta taas siihen investoiminen oli taloudellisesti kannattamatonta.Tähän oli ratkaisuna Open Source.

IBM oli ymmärtänyt Linuxin ja Open Sourcen idean jo ennen Eclipse-julkistusta. Kun monet muut IT -alan yritykset kokivat ilmaiseksijaettavien ohjelmistojen vakavaksi uhaksi omalle olemassaololleen, oliIBM:ssä ymmärretty, että työnteko ei lopu, vaikka ihmiset siirtyisivätkinLinuxiin. Itse asiassa IBM:llä oli jo kokemusta Linuxista ja nämäkokemukset olivat sellaisia, että asiakkaat ostivat IBM:n palvelimia ihanyhtä paljon kuin ennenkin ja maksoivat niistä ihan yhtä hyvin kuinennekin, vaikka niissä olikin Linux. Ja itse asiassa ihmiset ostivat IBM:npalvelimia enemmän kuin aiemmin, nyt kun niissä kerran oli Linux.Ainoana erona vanhoihin Unix-palvelimiin oli se, että Linuxin kehitys eiollut yksistään IBM:n varassa. Toisin sanoen työvoimakustannuksetlaskivat samalla kuin tulot kasvoivat!

Kun tietoisuus Eclipsestä – ja siitä mikä tai mitä Eclipse oikein oli –lisääntyi, se keräsi ympärilleen lisää kehittäjiä ja paljon käyttäjiä. Tällähetkellä sitä voidaan jo pitää kiistatta markkinoiden parhaana jasuosituimpana Java-kehitysympäristönä. Siitä on siis hyvin nopeastikehittynyt menestystarina, paljon nopeammin kuin esimerkiksiOpenOfficesta tai Mozillasta. Javan lisäksi sille on kehitetty moduulejamyös C- ja C++-ohjelmointia varten, ja myös moniin muihintarkoituksiin, kuten esimerkiksi Python-kielen ohjelmointiin. OpenSource -kehitysmalli on siis jälleen näyttänyt vahvuutensa jarikkautensa ja lyönyt laudalta muut kilpailijat.

110

Siinä missä OpenOffice paikkasi vakavan puutteen Linux-maailmassa, oliEclipsen tilanne vähän toinen. Java-ohjelmointityökaluista ei ollutpuutetta, niitä oli liikaa! Ne olivat kaikki kohtuullisen hyviä, muttayksikään ei ollut lähelläkään sitä loistavuutta, mitä Eclipse on tänään.Monen erilaisten työkalujen olemassaolo oli haitaksi kaikille Java-markkinoilla toimiville yrityksille. Ohjelmat olivat keskenäänepästandardeja, niistä aiheutui turhia koulutuskuluja ja niin edelleen. Kunkaikki toimijat kokoontuivat yhteisen ja avoimen ratkaisun taakse,päästiin vähemmällä vaivalla nopeasti paljon parempiin tuloksiin.

Useimmat Open Source -projektit ennen Eclipseä olivat olleetyksityisten ihmisten – sellaisten kuin Linus Torvalds –yhteistyöprojekteja tai enimmilläänkin yksityisten ihmisten perustamienvoittoa tavoittelemattomien kattojärjestöjen – sellaisten kuin ApacheSoftware Foundation – hallinnoimia. Mozilla ja OpenOffice olivat kylläkinvanhojen emoyritystensä hallinnoimia, mutta ne eivät olleet yritystenvälisiä yhteistyöprojekteja, vaan niiden osallistujina oli enimmäkseenyksityisiä ohjelmoijia. Eclipsen taakse IBM oli kuitenkin alun alkaenkerännyt vakuuttavan määrän yhteistyöyrityksiä. Jo ensimmäisessälehdistötiedotteessa mainittiin 150 yhteistyöyrityksen joukostaerityisesti Red Hat, Rational ja TogetherSoft. Pian mukaan liittyi vielälisää yrityksiä, muun muassa Oracle ja Borland. On rohkaisevaahuomata, että myös yritykset kykenevät organisaatiotasollaosallistumaan menestyksekkäästi Open Source -projekteihin.

Tuomio: Puolivalmis Eclipse putosi kuin salama kirkkaalta taivaalta OpenSource -yhteisön syliin ja siitä kehittyi nopeasti erittäin toimiva jamonipuolinen Java-ohjelmointityökalu, joka löi laudalta lukuisatkilpailijansa. IBM on vanhoista IT -yrityksistä oppinut Open Source -maailman säännöt kaikkein parhaiten ja vanhaksi dinosaurukseksihaukuttu "iso sininen" porskuttaa vahvasti eteenpäin kaikilla rintamilla,käsi kädessä Linuxin pingviinin kanssa.

111

42. VAPAUTETUT VI: BLENDER

D-animaatioita tekevä Blender syntyi 1995 hollantilaisen animaatiostudioNeoGeon sisäisenä ohjelmistoprojektina. Se korvasi NeoGeon aiemminkäyttämän animointiohjelmiston, joka myös oli aikoinaan kehitettyyhtiön sisäiseen käyttöön.

Vaikka keskiverto tietokoneenkäyttäjä yleensä mieltää Microsoftin jamuut valmisohjelmistoja tuottavat yritykset ohjelmistotuotannonruumiillistumaksi, on tosiasia kuitenkin se, että enemmistö maailmanohjelmoijista tekevät juuri Blenderin kaltaisia yritysten sisäisiäohjelmistoja. Ohjelmoijia on töissä kaikkialla, pankeista javakuutuslaitoksista aina elokuvastudioihin asti, koska se mitä näissäyhtiöissä tarvitaan, ei ole ostettavissa kaupan hyllyltä.

Koska Blender oli niin loistava ohjelma, sen tekijä Ton Roosendaal päättiulkoistaa ohjelman kehityksen erilliseen yhtiöön, jonka nimeksi tuli Not aNumber. NaNin oli tarkoitus lisensoida Blenderiä myös muidenanimaatiostudioiden käyttöön ja saada tuloja tämän ympärilletarjottavista konsultointipalveluista. Uutta Blenderiä esiteltiinanimaatioalan Siggraph-konferenssissa ja se herätti heti suurtakiinnostusta. Pian tämän jälkeen yhtiö onnistuikin keräämäänriskisijoittajilta pääomaa yhteensä 4,5 miljoonaa euroa ja kohtaBlenderin parissa uurasti jo 50 täyspäiväistä ohjelmoijaa. Ensimmäinenversio – jonka versionumero tosin oli jo 2.0 – julkaistiin kesällä 2000 javuoden loppuun mennessä Blenderillä oli jo 250 000 rekisteröitynyttäkäyttäjää.

Valitettavasti joku kuitenkin meni pieleen ja pääoma ehdittiinkuluttamaan loppuun ennen kuin oli edes kunnolla päästy vauhtiin.Huhtikuussa Blenderin taakse saatiin kuitenkin uusia sijoittajia jakehitystä jatkoi uudestisyntynyt, mutta huomattavasti supistettu NaN-yhtiö. Tämä uusi NaN-yhtiö julkaisi puoli vuotta myöhemmin BlenderPublisherin, joka oli ajan henkeen sopivasti ja muodikkaasti suunniteltukolmiulotteisen interaktiivisen median julkaisemiseen webissä. Tuotteenmyyntiluvut olivat kuitenkin pettymys ja niin nämäkin sijoittajatpäättivät lopettaa yhtiön tukemisen. Yhtiö lopetti kaikki toimintonsa jasen myötä loppui myös Blenderin jatkokehitys.

Vaikka Blender ei ollut valloittanutkaan maailmaa, oli sen ympärillekuitenkin syntynyt jo uskollinen käyttäjien joukko. Näiden käyttäjienpalautteesta rohkaistuneena, Ton Rosendaal päätti yrittää Blenderinpelastamista vielä kolmannen kerran. Ja tällä kertaa hän onnistui.

Ton perusti Blender Foundation -nimisen säätiön ja teki sopimuksenBlenderin oikeudet omistavien sijoittajien kanssa. Sopimuksen mukaansijoittajat myisivät Blenderin säätiölle 100 000 eurolla GPL-lisenssinehdoilla, joka voisi siten jatkaa Blenderin kehittämistä Open Source -kehitysmallin periaattein.

Monta miljoonaa menettäneille riskisijoittajille tarjous oli tietenkin 100000 euroa parempi kuin ei mitään. Heillä ei ollut enää mitäänhävittävää. Tonillekaan sopimus ei sinällään sisältänyt mitään riskiä,mutta miten hän saisi koottua vaaditut 100 000 euroa?

112

Tonin ja kaikkien muiden Blenderiä seuranneiden yllätykseksi jajärkytykseksi Ton ja muut NaN-yhtiön entiset työntekijät saivatsumman kerättyä vain seitsemässä viikossa! Sunnuntaina 13. lokakuuta2002 Blender luovutettiin GPL-lisenssillä Open Source -yhteisönhuolehtiviin käsiin.

Open Source -ohjelmistona Blender heräsi uudelleen henkiin. Uusiaversioita on jo ehditty julkaisemaan useampia. Käyttäjämäärä onkasvussa ja ohjelman ympärille on syntynyt oma yhteisönsä. Tuhannetkäyttäjät osallistuvat keskusteluihin Blenderin www-sivuilla ja irc:ssä.Blenderin www-sivuilta on linkkejä useille sivuille joilla voi käydäihailemassa Blenderillä tehtyjä kuvia ja lyhytelokuvia. Ohjelmaa voidaankäyttää myös pelien tekemiseen ja joitakin Open Source -pelejä on joohjelman pelimoottorin varaan ehditty rakentamaan.

Myös rahoituspuolella Blenderin tekijät ovat siirtyneet perinteisestäriskisijoitusmallista Open Source rahoitusmalliin. Blender Foundationinvuoden 2003 varainkeruukampanjana myytiin uutta Blender-opaskirjaa3000 kappaleen verran. Vuoden 2004 alussa taas säätiö sai EU:ltatutkimukseen ja tuotekehitykseen apurahoja 140 000 euron verran.Näiden pienten ja suurten tulojen, sekä lukuisten projektiin osallistuvienvapaaehtoisten hakkereiden ansiosta Blenderin tulevaisuus näyttää nytruusuisemmalta kuin koskaan.

Tuomio: Tässä luvussa olemme monien esimerkkien kautta pohtineet,onko Open Source -kehitysmallin varaan mahdollista rakentaa toimivaaliiketoimintaa. Monista esimerkeistä huolimatta et ehkä vielä ole täysinvakuuttunut, tai ajattelet korkeintaan, että Open Source voi ollasuljetun kehitysmallin rinnalla "ihan ok, ihan toimiva" malli. T arinaBlenderistä kuitenkin pakottaa meidät kysymään asiaa toisin päin. Mitävikaa on suljetussa ja riskisjoitusvetoisessa "perinteisessä"ohjelmistokehityksessä, joka kahdesti epäonnistui Blenderin kanssa jamelkein tappoi loistavan tuotteen? Tuotteen jolla kuitenkin oliedessään loistava tulevaisuus – kunhan vain löydettiin ensin oikealiiketoimintamalli!

113

43. TIE PÄÄTTYY, MATKA

ALKAA (LINUX WEEKLY NEWS)"The end of the road" (tie päättyy) otsikoi Linux Weekly News47

yllättäen etusivullaan 25. heinäkuuta 2002. Vuonna 1998 aloittanut LinuxWeekly News oli ehtinyt vakiinnuttaa asemansa Linux-yhteisönluotettavimpana, asiantuntevimpana ja analyyttisimpanaverkkojulkaisuna. Vaikka se oli nyttemmin siirtynyt Linux Todayn jaSlashdotin tapaan julkaisemaan myös päivittäisiä linkkejä eri Linux-uutisiin, sen tukijalka oli kuitenkin viikottaisessa omia artikkelejasisältävässä numerossa.

Heinäkuun viimeinen numero sisälsi tavalliseen tapaan Open Source -maailmaan liittyviä artikkeleita: RealNetworksin ilmoituksesta siirtyäOpen Source -kehitysmalliin; USA:ssa ehdotetusta lainsäädännöstä, jokaantaisi elokuvastudioille ja levy-yhtiöille oikeuden ilman minkäänlaistapoliisin tai oikeuden antamaa päätöstä häiritä ja mahdollisesti myösmurtautua vapaavalintaisten internet-käyttäjien tietokoneisiin;tietoturvaongelmista PHP:ssa ja SSH:ssa; Linux kernelin cli() ja sti()funktioista sekä Ogg Vorbis 1.0:n ja Debian GNU/Linux 3.0:n julkaisusta.Ja sitten, aivan yllättäen, oli etusivun lopussa juttu otsikolla "The end ofthe road".

Linux Weekly News, tuttavallisesti LWN, oli tullut siihen tulokseen, etteibannerimainonta ollut kestävä tapa rahoittaa ilmaista verkkolehteä.48

LWN oli myös jonkun aikaa vastaanottanut lukijoiltaan lahjoituksiaPayPal-järjestelmän kautta, ja vaikka näistä saadut tulot olivatkin jonkinverran mainostuloja suuremmat, ei niistäkään ollut viisihenkisentoimituksen elättämiseksi. Harkittuaan vielä mahdollisuutta LWN:nmuuttamisesta maksulliseksi verkkolehdeksi, olivat LWN:n tekijät lopultapäättäneet laittaa lapun luukulle. Ensimmäinen elokuuta oli ilmestyväviimeinen LWN. Mitään ei ollut enää tehtävissä ja päätös oli lopullinen.

Lukijoiden reaktio49 ilmoitukseen yllätti kaikki, niin toimittajat kuinlukijat itsensäkin. Luonnollisestikin arvostetuimman Linuxiin keskittyvänjournalistisen julkaisun loppuminen oli kaikille suuri pettymys, jopashokki. Mutta se millaisia konkreettisia ilmenemismuotoja tämäpettymys sai, oli suorastaan historiallista.

Kirjoittanut 25. heinäkuuta 2002 20:26 UTC (to) other-iain:Olen lukenut LWN:ää noin 4 vuotta. Arvioisin, että sopivatilaushinta olisi ollut 30 dollaria vuodessa. Se tekeeyhteensä 120 dollaria. Olen jo lahjoittanut 20 dollariaaiemmin, joten 100 on vielä maksamatta. Laitoin juuri nuo100 dollaria tulemaan PayPalin kautta. Ne ovat maksusaamistani palveluista. olen pahoillani, että lopetatte,mutta ymmärrän syyn. [...] Onnea LWN:n jälkeisiin töihinne.Ilmoitelkaa mihin kirjoitatte seuraavaksi, jotta voimmeolla kuulolla.

Kirjoittanut 26. heinäkuuta 2002 0:46 UTC (pe) BogusUser:Minäkin rekisteröidyin antaakseni lahjoituksen jakiittääkseni loistavasta työstänne menneinä vuosina. Josnämä ylimääräiset lahjoitukset eivät ole tarpeeksi, niinvoittehan ainakin juoda oluet minun laskuuni.

Kirjoittanut 26. heinäkuuta 2002 14:19 UTC (pe) jgmToivottavasti jokin ihme tapahtuu. Olen lahjoittanut 100dollaria minäkin. Toivottavasti siitä on apua, ettäpystyisitte jatkamaan. Jos ei, niin kyseessä on myöhästynyt:-( tilausmaksuni loistavista julkaisuista.LWN on ollut paras paikka seurata GNU/Linux, Free Softwareja Open Source Software -maailman tapahtumia. Tulen todellakaipaamaan teitä!! Olen erityisesti nauttinut Kernel-sivunartikkeleista. Torstaipäiväni eivät tule enää olemaan

114

samoja ilman viikottaista LWN:ää!Oli miten oli, parhaat onnentoivotukset teille kaikille jakiitokset loistavasta työstänne LWN:n parissa. Toivottavastilöydätte vielä tavan jatkaa.

Seuraavan viikon numeroon mennessä lahjoituksia oli tullut yhteensä 25000 dollaria! Vaikka tämäkään ei ollut viiden hengen yritykselle kuinpuolentoista kuukauden liikevaihto, se sai kuitenkin toimituksenmiettimään lopettamispäätöstään uudestaan. Viikon tauon jälkeen LWNpäätti sittenkin siirtyä maksulliseksi verkkojulkaisuksi. Päivittäisetuutislinkit ja niiden keskustelufoorumit säilyisivät kaikille avoimina,mutta viikottainen omia artikkeleja sisältävä julkaisu olisi avoin vaintilaajille ja tulisi maksamaan 5 dollaria kuussa. LWN kuitenkin kammosisuljettua mallia niin paljon, että toimittajat päättivät lisäksi, että kaikkiviikkoa vanhemmat artikkelit olisivat luettavissa myös muille kuintilaajille.

Vaikka LWN joutuikin hieman vähentämään vakituisesti kirjoittavientoimittajien lukumäärää ja siirtymään osittain freelancereiden käyttöön,se pystyi tämän jälkeen jatkamaan käytännössä täysin entisellään.Vuoden 2003 aikana LWN osoitti kyntensä, kun SCO väitti, että Linuxsisälsi SCO:lta laittomasti kopioitua koodia. Kun SCO:n valheet aluksimenivät muuhun IT -alan lehdistöön täydestä, osasi LWN:n toimituserottaa jyvät akanoista heti alkuunsa. Kun SCO julkaisi kaksi esimerkkiä"Linuxiin laittomasti kopioiduista" koodinpätkistä, pystyi Bruce Perensyhdessä LWN:n lukijoiden kanssa alle päivässä jäljittämään molempienkoodinpätkien todellisen alkuperän ja todistamaan, että toinen oliperäisin jo 70-luvulta ja toinen olikin ilmeisesti – ironista kyllä – SCO:nlaittomasti kopioimaa Open Source -yhteisön kirjoittamaa koodia.

Tutkiva journalismi oli osoittautunut hintansa arvoiseksi.

Tuomio: Open Source -yhteisöä on joskus kritisoitu IT -alanvapaamatkustajiksi. Paljon on puhetta vapaudesta, mutta mistään eiolla valmiita maksamaan. Viimeistään LWN:n tapaus osoitti nämäpuheet perättömiksi. Linux-käyttäjät eivät ehkä ole valmiitluovuttamaan rahojaan monopolille, jonka ohjelmien hinnasta 90% onilmaa. Missään tapauksessa he eivät ole valmiita luopumaanperustavista vapauksistaan, kuten lähdekoodin vapaasta jakamisesta.Mutta he ovat valmiita maksamaan jostain, jolla oikeasti on merkitystäheille. 25 000 dollaria LWN:n tilillä todistaa sen.

47http://lwn.net

48Ei ehkä kuulosta järin yllättävältä johtopäätökseltä, mutta muistaettä sellaisetkin asiat kuin bannerimainonta tuntuivat kultaisella 90-luvulla fiksuilta ideoilta.

49...joka on edelleen luettavissa artikkeliin liittyvistä kommenteistaosoitteessa http://lwn.net/Articles/5409/

115

44. KIITOS, MUTTA ME

HALUAMME MAKSAA (MANDRAKECLUB)Koska olen itsekin suorittanut siviilipalveluksen, niin tarina MandrakeLinuxin synnystä on aina kiehtonut minua. MandrakeSoftin perustajaGaël Duval on kertonut, että idea omasta Linux-jakeluversiosta syntyivuonna 1997 , kun hän suoritti siviilipalvelustaan ja hänellä siksi oli paljonvapaa-aikaa. Kuulostaa jotenkin tutulta, mutta eipä vaan itselleni tullutmieleen perustaa tekemisen puuttessa yritystä, joka osaltaan tulisimuuttamaan maailmaa.

Neljästä suuresta Linux-brändistä Mandrake on selvästi nuorin. Gaëljulkisti ensimmäisen Mandrake Linuxin kesällä 1998. Hän oli ihastunutKDE-työpöytäympäristöön, josta oli juuri julkaistu versio 1.0. Silloinenmarkkinajohtaja Red Hat ei kuitenkaan ollut sisällyttänyt KDE:tä omaanLinuxiinsa, koska sillä oli poliittisia erimielisyyksiä KDE:ssä käytetynT rolltechin Qt-kirjaston lisensoinnista.50 Gaël otti Red Hatin silloisen 5.1version, lisäsi siihen KDE:n ja teki joitain muitakin lisäyksiä. Hän pistikokoamansa paketin levitykseen julkiselle ftp-palvelimelle, antoi sillenimen Linux-Mandrake 5.1 ja lähti sen jälkeen parin viikon kesälomalle.

Palatessaan lomiltaan hänen postilaatikkonsa pursusi innostunuttapalautetta! Oli selvää, että "Red Hat with KDE" oli osunut jonkinlaiseentarpeeseen. Yhdessä Frédéric Bastokin ja Jacques Le Maroisin kanssaGaël perusti MandrakeSoft-nimisen yhtiön jatkamaan työtä MandrakeLinuxin parissa ja jo vuonna 1999 Mandrake oli yksi suosituimpia Linux-versioita, voitti useita palkintoja ja kunniamainintoja ja ylsi lopultavuonna 2000 USA:n myyntiluvuissa tasoihin markkinajohtaja Red Hatinkanssa.

Vuoden 1999 kolmas vuosineljännes tuotti jo sadantuhannen euronliikevoiton. Aika hyvin pieneltä yksivuotissyntymäpäiviään viettävältäyhtiöltä! Mutta tämä tulisikin jäämään viimeiseksi voitolliseksisarakkeeksi Mandraken kirjanpidossa pitkään aikaan.

Koska elettiin "uuden talouden" huumaa kuumimmillaan, Mandrake sainauttia riskisijoittajien yhtiöön kärräämistä rahakasoista. Gaël puhuilehtihaastatteluissa Nasdaqiin listautumisesta. Uusien sijoittajien mukanayhtiöön tuli myös uusi johto, jonka tehtävänä oli pistää sijoitetut rahatpyörimään. Yhtiöön palkattiin runsaasti uusia ohjelmoijia siivittämäänyhtiön suositun Linuxin kehitystä. Lisäksi rahaa sijoitettiin uusilletoimialoille, muun muassa Linux-koulutukseen ja varsinkin eLearningiin.Verkko-opiskelu olikin vuoden 2000 suurimpia kiinnostuksen kohteita"uuden talouden" liikemiesten joukossa.

"Kokenut ja ammattitaitoinen maailmanluokan johto" – näin Gaël onsarkastisella äänensävyllä päätynyt jälkeenpäin silloista johtoanimittelemään – teki työtä käskettyä. Mandraken liikevaihto kasvoiräjähdysmäisesti, mutta valitettavasti lähinnä menopuolella. Vain vuosiensimmäisen voitollisen neljänneksen jälkeen yhtiö teki kolmenkuukauden kirjanpitojaksolla jo 3 miljoonaa euroa tappiota jaseuraavana vuonna lukema oli saatu nostettua jo 5 miljoonaan! Luku onhyvä suhteuttaa siihen, että saman vuosineljänneksen tulot olivatkolmesataatuhatta euroa.

116

Kun uusi johto vielä ehdotti "kulujen karsimiseksi" oman Linux-versionkehityksen lopettamista ja keskittymistä pelkästään eLearningiin, olialkuperäisten omistajien mitta täysi. Ulkoa yhtiöön tullut johto sailähteä, ja Gaël otti taas ohjat käsiinsä.

Red Hat oli alusta asti ollut hyvin uskollinen Free Software ideologialleja julkaissut kaikki omat ohjelmistonsa GPL-lisenssin ehdoilla, muttaMandrake pani vielä siitäkin paremmaksi. Red Hatilla oli tapana julkaistanäytteitä tulevista Linuxeistaan "Rawhide"-nimellä kulkevana pakettina.Mandrake sen sijaan avasi koko kehitysprosessinsa siitä kiinnostuneilleulkopuolisille hakkereille. Kuka tahansa saa osallistua Mandrake Linuxintulevaisuuden suunnitteluun sitä varten tarkoitetuilla sähköpostilistoilla.Hyvien ideoiden lisäksi vastaanotetaan myös vapaaehtoisten tekemääkoodia, vaikka yhtiön omat työntekijät tietenkin tekevät suurimmanosan työstä.

Kuulostaako ajatus utopististelta? Tekisitkö sinä ilmaiseksi jotain jaluovuttaisit sen yhtiölle, jotta voit sitten ostaa tekemäsi tuotteen heiltätakaisin? Ei kuulosta kovin uskottavalta ajatukselta, mutta niin vaanCooker-projektissa oli jo ensimmäisenä vuonna mukana yli 200innokasta hakkeria. T iedä sitten onko "Cooker" niin onnistunut nimitällaiselle projektille – yleensähän sanotaan että mitä useampi kokki,sitä huonompi soppa – mutta sen ansiosta Mandrake Linux on ainaollut hyvin lähellä käyttäjiään ja aina pyrkinyt vastaamaan heidäntarpeisiinsa. Ja juuri tästähän Open Sourcessa on kysymys.

Mandraken strategiaan kuului alusta asti myös jokaisen uudenMandrake-version kohdalla julkaista netistä ladattavat tiedostot hetikun ne olivat valmiit.51 Tässä se erottui myös edukseen Red Hatista,joka siihen aikaan pimitti netistä ladattavan version julkaisemista siihenasti, että CD-levyt olivat ehtineet kauppojen hyllyille. Gaël selittilukuisissa haastatteluissa, että hänen mielestään oli yhtiölle eduksi, ettäuusi versio oli mahdollisimman nopeasti ihmisten käytettävissä, sensijaan että sitä keinotekoisesti pihdattaisiin monta kuukautta. Sitä paitsistrategia oli tietenkin myös avoimuuden periaatteen mukainen.

Strategia varmasti osaltaan vaikutti siihen, että Mandraken suosiokasvoi niin nopeasti kuin teki. Mutta oliko strategiasta sitten haittaajälkijunassa tulevien fyysisten CD-levyjen myynnille? Varmasti jonkinverran olikin.

Uskollisimmat käyttäjät kuitenkin ymmärsivät vastavuoroisuudenperiaatteen ja marssivat kauppaan ostamaan CD:t pelkästääntukeakseen suosikki-Linuxinsa tulevaisuutta. Itse CD:eillä he eivättehneet mitään, olivathan he käyttäneet netistä ladattavaa versiota jouseamman kuukauden. He nyt vaan sattuivat ymmärtämään, että ilmanmyyntituloja heidän suosikki-Linuxinsa ei kauaa pystyisi jatkamaan. Sitäpaitsi, kyllähän näin hyvästä tuotteesta maksoi ihan mielellään.

Tästä vastavuoroisuusperiaatteesta kehittyi vähitellen ajatusuudenlaisesta liiketoimintamallista: Mandrake Clubista. CD:t ovat hitaitavalmistaa ja monet, jotka niitä ostavat, eivät oikeastaan edes tarvitseniitä vaan ostavat niitä ainoastaan tukeakseen Mandrakea. Miksi siisantaa heille CD:tä ollenkaan, kun senkin valmistaminen kuitenkinmaksaa? Mandrake Club on Mandraken käyttäjien kerho, tai oikeastaaneräänlainen "tilausmaksu", vähän samaan tapaan kuin lehteäkin tilataan.Kerhoon voi liittyä maksamalla eritasoisia vuosimaksuja, 60 dollaristaaina 1200 dollariin vuodessa. Useimmat käyttäjät maksavat joko 60 tai120 dollarin vuosimaksun.

117

Kerhoon kuulumisesta seuraa myös joitain käytännön etuja. Kerhonsalasanaa käyttämällä voi helposti ladata itselleen erityisestiMandrakeen sovitetut versiot Javasta, RealPlayeristä, Flashistä,Acrobatista ja muista vastaavista ohjelmista, jotka ovat ilmaisia muttaeivät kuitenkaan vapaasti levitettävissä. Ilman kerhoa, Mandrakenkäyttäjä joutuu surffailemaan ympäri Internetiä keräämässä samojaohjelmia, ja asentamaan jokaisen yksitellen. Erittäin suosituksi onosoittautunut kerhon jäsenilleen tarjoama "RPM Voting" – mahdollisuusäänestää siitä, mitä Open Source -ohjelmia seuraavaan MandrakeLinuxin versioon tulisi sisällyttää. Näin myös ne Mandraken käyttäjät,joiden ohjelmointikyvyt eivät ole Cookeriin tarvittavaa tasoa, voivatvaikuttaa oman Linuxinsa tulevaisuuteen. Mutta näiden ja joidenkinmuiden verrattaen pienien hyödykkeiden lisäksi, ei jäsenmaksunmaksamisesta ole mitään varsinaista hyötyä.

T iivistäen Gaël Duvalin argumentti Mandrake Clubin puolesta on siisseuraava: Free Software -ideologian periaatteita noudattaen, mehaluamme antaa teille Mandrake Linuxin täysin vapaasti, ilman mitäänylimääräisiä koukkuja. Me haluamme myös antaa tuotteillemmetietoturvapäivitykset täysin vapaasti ja ilmaiseksi, ilman mitäänylimääräisiä koukkuja. Mutta pidemmän päälle emme pysty tekemääntätä, ellei joku maksa työntekijöidemme palkkaa. Pyydämme siksi, ettätukisitte Mandrake Linuxia, jonka olemme teille ilmaiseksi antaneet,liittymällä Mandrake Clubiin.

Kuulostaako taas hieman utopistiselta? Etkö usko että joku haluaisimaksaa siitä, että saa kuulua kerhoon, johon kuulumisesta ei ole mitäänhyötyä? Aivan kuten Linux Weekly Newsinkin tapauksessa, MandrakeClub on osoittanut, että Linux-käyttäjät ovat valmiita maksamaanilmaiseksi saamastaan palvelusta, silloin kun palvelu tai tuote onhintansa arvoinen. Vuonna 2003 Mandrake Clubissa oli jo noin 14 000aktiivista jäsentä ja lisäksi muutama yritysjäsen (joiden jäsenmaksutovat kalliimpia).

Tämä on pieni määrä jos sitä verrataan siihen, että Mandrake Linuxillaon kaiken kaikkiaan useampi miljoona käyttäjää. Mutta jos nämäkin 14000 käyttäjää ovat maksaneet keskimäärin 120 dollarin jäsenmaksun,tulee siitä jo 1,68 miljoonaa dollaria vuodessa, mikä ei MandrakeSoftinkokoiselle yritykselle ole mikään pieni summa! Mikä kaikkein parasta,nämä tulot menevät sataprosenttisesti yhtiön ohjelmoijien palkkojenmaksuun, sen sijaan että niillä valmistettaisiin CD-levyjä, joita niidenostaja ei yleensä edes tarvitse.

Vaikka yrityksen lähestulkoon täydelliseen tuhoon ajaneesta johdostaoltiin päästy eroon, ei kaikista vanhoista sitoumuksista päästy irti yhtähelposti. Vanhan johdon tekemiin eLearning-sopimuksiin liittyimaksuvelvoitteita vuosiksi eteenpäin ja vaikka MandrakeSoftsaneerasikin toimintaansa rajusti, jouduttiin vanhoista synneistäkärsimään vielä monta tappiollista vuosineljännestä. Mutta Gaëlinpitkäaikainen uskollisuus avoimuuden periaatteelle oli poikinutMandrakelle joukon uskollisia käyttäjiä, joiden avulla yritys tulisiselviämään näiden vaikeiden aikojen yli.

118

Kaikkein pahimpina aikoina Mandrake joutui käytännössä kerjäämäänlahjoituksia asiakkailtaan. Mandrake ei ikinä listautunut Nasdaqiin, muttaloppuvuonna 2001 osakkeita myytiin vähän tuntemattomammanranskalaisen Euronext-pörssin kautta yhtiön uskollisimmille tukijoille,omille asiakkaille. Ja pidemmän päälle he ehkä osoittautuisivatparemmiksi omistajiksi kuin "maailmanluokan" riskisijoittajat. Kunosakeannista kerätty pääoma oli lopussa ja velkoja jamaksusitoumuksia riitti aina vaan, joutuivat yhtiön perustajat taasvetoamaan käyttäjiin, jotka taas riensivät ostamaan klubijäsenyyksiä jamuita yhtiön tuotteita. Yhtiö vetosi asiakkaidensa tukeen vieläjoulukuussa 2002 ja vielä kolmannen kerran asiakkaat riensivät apuun.

Ensin Mandrake Club ja sen päälle vielä nämä varainkeruukampanjat jaaina vaan Mandrake tuntui löytävän uskollisuutta asiakaskunnastaan.Kovien arvojen IT -alalla moni yritys tuskin uskaltaisi toivoaasiakkailtaan näin paljoa, mutta Mandraken tapauksessa pätee sanonta:sitä niittää, mitä kylvää. Yhtiö oli alusta asti toiminut avoimesti jareilusti asiakkaitaan kohtaan, nyt asiakkaat auttoivat sitä selviytymään.

Avusta huolimatta MandrakeSoft joutui hakeutumaan tammikuussa2003 velkasaneeraukseen, suojautuakseen kuukauden sisällä lankeavistaviimeisistä eLearning-veloista. Reilu vuosi myöhemmin keväällä 2004velkasaneeraus saatiin päätökseen ja mikä parasta, yhtiö alkoi myöslähes viiden vuoden tauon jälkeen tekemään taas voittoa. Red Hatinhylättyä kotikäyttäjät keskittyäkseen kalliisiin yrityspalvelimiin, monientinen Red Hat -käyttäjä on päätynyt Mandraken asiakkaaksi ja yhtiönäyttää pitkästä aikaa taas vahvalta Linux-pelurilta. Saneerausohjelmanjälkeiset tilinpäätökset ovat kaikki olleet plussan puolella ja vuoden2004 yhtiö teki pari isoa Linux-kauppaa Ranskan kahden ministeriönkanssa, laajentaen näin kotikäyttäjien suosikkilinuxista myösrahakkaampiin yrityssopimuksiin.

Tuomio: MandrakeSoft on ollut kaupallisista Linux-jakeluista avoimin jaon vahvasti sitoutunut Free Software -ideologiaan. Yhtiö on myösaikansa lapsi, Internet-kuplan vuodet olivat tähdenlentoa Mandrakelle.Mandrake Club -strategiallaan yhtiö on määrätietoisesti rakentanutsamanlaista liiketoimintamallia minkä Linux Weekly News tulimyöhemmin löytäneeksi puolivahingossa. Jos olet avoin, reilu,ystävällinen ja ennen kaikkea asiakkaillesi hyödyksi, he ovat valmiitamaksamaan ja tukemaan sinua vaikeidenkin aikojen yli.

50Qt:tä ei silloin vielä levitetty GPL-lisenssin ehdoilla, mistä syystä kokoKDE-projekti sai useaksi vuodeksi Richard Stallmanin Free SoftwareFoundationin vihan ylleen.

51Yhtiö poikkesi tästä periaatteestaan syksyllä 2003 version 9.2julkistuksen yhteydessä. Mandrake 9.2 oli ensin saatavilla vain MandrakeClubin jäsenille ja täysin vapaaseen levitykseen se tuli vasta samaanaikaan myytävien CD-levyjen kanssa.

119

45. TALKOOT JA

PYYKKINARUPARADOKSI(DEBIAN)Tässä luvussa olemme tarkastelleet, miten Open Source -maailmassatoimivat yritykset selviävät taloudellisesti. Muiden joukossa olemmetarkastelleet neljästä tunnetuimmasta Linux-brändistä kolmea: RedHatia, SUSE:a ja Mandrakea. Luku ei olisi täydellinen ilman neljättä:Debiania.

Debian ei ole yritys. Voiko sitä siis tarkastella liiketoimintamallina? Ehkäei. Mutta emme voi ohittaa sitä tosiasiaa, että Debian on kuitenkinolemassa. Se ei ainoastaan ole olemassa, se on yksi vanhimpia jasuosituimpia Linux-versioita ja hakkaa monissa tilastoissa kilpailevatLinux-jakelut mennen tullen.

Oletko koskaan asentanut Windows-konetta, tai katsellut jonkun toisenasentavan sellaista? Kun olet asentanut Windowsin, sinulla on toimivatietokone,52 mutta ei sen enempää. Seuraavaksi sinun pitää asentaatekstinkäsittelyohjelma (valitse vaikka OpenOffice) ja sähköpostiohjelma(asenna vaikka Mozilla). Mutta tämä on vasta alkua. Mitäs jos tarvitsetkuvankäsittelyohjelmaa? Entä toimiiko printterisi? Ja aiotko pelatapelejä? Nämä kaikki pitää asentaa erikseen ja hankkiakin eri paikoista,kun käytät suljettuja ohjelmistoja.

Sen sijaan jos käytät Linuxia ja vapaita ohjelmistoja, kaikki voidaanpaketoida kätevästi samaan pakettiin. Kun olet asentanut Linuxin, oletsamalla asentanut satoja muita hyödyllisiä ohjelmia, muun muassaOpenOfficen ja Mozillan. Koska ohjelmia saa vapaasti levittää, on Linux-myyjäsi – oli se sitten Red Hat, SUSE, Mandrake tai Debian tai joku muu– voinut koota sinulle kaiken tarvittavan yhteen pakettiin. Ja Linux-tietokoneesi on täysin käyttökunnossa alle tunnissa.

Ja mitattuna mukana tulevien ohjelmien määrällä Debian onylivoimaisesti suurin: 87 10 erilaista ohjelmistoa!53 Ja tämän kaiken voisiis asentaa itselleen ilmaiseksi verkosta tai vaihtoehtoisestiDataClubista saatavilla noin 8 euroa maksavilta CD-levyiltä. 87 10erilaista ohjelmistoa, koottuna nätisti yhteen helposti asennettavaan jatoimivaan pakettiin.

Muut Linux-versiot ovat yleensä saatavilla vain Intelin valmistamille, niinsanotuille x86-arkkitehtuurin tietokoneille ja lisäksi ehkä jollekin toisellearkkitehtuurille kuten PowerPC (Apple-tietokoneet) tai IA-64 (Intelin uusi64-bittinen arkkitehtuuri) tai AMD:n Opteronille. Ainakin Red Hat jaSUSE tukevat näiden lisäksi muun muassa IBM:nsuurkonearkkitehtuureja. Debian on kuitenkin tässä suhteessa omaaluokkaansa. Se toimii yhdellätoista eri arkkitehtuurilla!54

Debian-projektissa on tällä hetkellä lähes 1000 aktiivista ohjelmoijaa, elihakkeria. Suurimmalla Linux-yhtiöllä Red Hatilla, on noin 600 työntekijääja heistäkin vain noin 300 ovat insinöörejä.55

120

Debian on ei-kaupallinen organisaatio, johon kuuluu Debiania tekevienohjelmoijien lisäksi muun muassa Debianin www- ja tiedosto-palvelintenylläpitäjiä ja tietenkin joku, joka on lahjoittanut myös itse palvelimet janiiden internet-yhteydet, tai ainakin niihin tarvittavat varat. Sitten onlainopillisia neuvonantajia – hekin luonnollisesti vapaaehtoisia – jakäyttöoppaiden kirjoittajia ja käännöstyötä tekeviä.56 Ja tietenkin näinisoon projektiin kuuluu aina hieman byrokratiaa – jopa Open Source -maailmassa – joten Debianilla on myös vaaleilla valittuja johtajia.

Debianin perusti vuonna 1993 Ian Murdock. Linus ja kumppanit olivattuossa vaiheessa saaneet kernelinsä niin hyvään kuntoon, että Linuxia jasen päällä ajettavia muita vapaita ohjelmistoja pystyi jo käyttämään.Nämä erilliset vapaat ohjelmointiprojektit olivat kuitenkin hujan hajanympäri Internetiä, eikä kukaan ollut vielä koonnut niistä yhtenäistäkäyttöjärjestelmätuotetta. Vuonna 1993 syntyivät kuitenkinensimmäiset Linux-distribuutiot, eli Linux-jakeluversiot ja Debian oli yksiniistä.

Koska Linuxin kerneli, bash-komentotulkki, gcc-kääntäjä, emacs-editorija kaikki muutkin täydelliseen käyttöjärjestelmään tarvittavatenimmäkseen GNU-projektin valmistamat työkalut oli kehitettyavoimella kehitysmallilla, oli Ianille luonnollista, että myös hänen Linux-jakeluversionsa tulisi olemaan avoin. Kaupalliset Linux-yhtiöt tulivatkuvaan ihan vähän myöhemmin. Ja hyvä niin – monimuotoisuus javapaushan ovat kantavia periaatteitamme. Muistathan?

Ja niin alkoi pikkuhiljaa kehittymään Debian-projekti57, jossa alatikasvava joukko hakkereita ylläpiti vapaaehtoispohjalta yhä kasvavaavapaiden ohjelmistojen kokoelmaa, vapaata käyttöjärjestelmää. Yksiprojektin aikaisia johtohahmoja oli muuten Bruce Perens, joka onnykyään yksi tunnetuimmista Open Sourcen puolestapuhujista. Brucenjäljiltä Debianista on aina löytynyt muun muassa kattava kokoelmaradioamatööreille soveltuvia ohjelmistoja.

Ensimmäinen "valmis" versio Debianista sai (poikkeuksellisesti)versionumeron 1.1 ja tämä historiallinen tapahtuma oli kesäkuussa 1996.Tuolloin siis monet kaupalliset yritykset, muun muassa Red Hat ja SUSEja myös pahamaineinen Caldera olivat jo päässeet hyvään vauhtiinomien Linux-versioidensa julkaisemisessa.

Debian on olemassaolollaan tasapainottanut Linux-maailmaa,tarjoamalla vaihtoehdon kaupallisille Linux-brändeille. Siinä missäuseimmat Linux-yritykset julkaisevat uusia versioita Linuxistaan jopakahdesti vuodessa, on Debianilla saattanut mennä kaksikin vuottauuden version julkaisemisessa. Debian on ehkä muita Linuxeja enemmännoudattanut periaatetta "tuote julkaistaan sitten kun se on valmis".Jopa sitten kun Debian vihdoin saa jotain julkaistua, ovat monetohjelmat jo julkaisuhetkellä suhteellisen vanhoja, sillä Debianissaharrastetaan erittäin konservatiivista testaus- jalaadunvarmistuspolitiikkaa. Osittain hitaus johtuu myös siitä, ettäDebianin periaatteisiin kuuluu julkistaa kaikki 11 erilaista arkkitehtuuriasamanaikaisesti. Useimmat muut Linux-jakeluversiot julkaisevat kunkinarkkitehtuurin version sitä mukaa kun saavat niitä valmiiksi.

121

Vaikka monet meistä tietokonefriikeistä tykkäämme aina kokeillakoneillamme kaikkea uutta, niin Debianin rauhallinen tahti itse asiassasopii monille erittäin hyvin. Yritysmaailmassa – jossa ihmiset haluavattehdä välillä töitäkin – on ihan positiivista, ettei tarvitse yhtenään ollapäivittämässä kaikkia yrityksen koneita uusimpaan versioon. ToisaaltaDebianin omia tietokonefriikkejä hidas tahti ei haittaa, sillä he käyttävätusein niin sanottua "testing" versiota Debianista. Testing on koko ajankehittyvä kokoelma ohjelmia, josta loppujen lopuksi kehittyy seuraavaDebianin versio. Vaikka se ei ole virallinen versio, on sekin luonnollisestijulkisesti saatavilla, kysehän on Open Source -projektista!58

Ja nyt kun sekä Red Hatin että SUSE:n suunnitelmia on välillä ollut vähänvaikeata arvailla, kun Mandraken tulevaisuus on taloudellisten ongelmientakia ollut vaakalaudalla ja monet pienemmät Linux-brändit ovat ihanoikeasti kadonneet, on Debianin ei-kaupallisuus tuntunut suorastaankilpailuedulta. Debian ei ole ollut talousvaikeuksissa, sen suunnitelmateivät ole muuttuneet puolen vuoden välein, eikä kukaan ole yllättäentarjoutunut ostamaan Debiania – eihän sellainen olisi mahdollistakaan.

Vakautta arvostavien käyttäjien lisäksi on luonnollista, että Debiankiinnostaa varsinkin ohjelmoijia ja tietokonefriikkejä. Tämä näkyyesimerkiksi Debiania asennettaessa. Siinä missä muut Linux-yrityksetovat kehittäneet omia asennusohjelmiaan mahdollisimmanautomatisoiduiksi ja kivan värikkäiksi, on Debianin asennusohjelmallaollut tapana kysyä sellaisia mielenkiintoisia asioita kuin: "Mitä kernelinajuritiedostoa verkkokorttisi käyttää? " tai "Mikä on monitorisivirkistystaajuus? " Todelliset nörtit eivät tiedä mitään hauskempaa kuinvastailla tällaisiin kysymyksiin, mutta toisaalta on kiva että me tavallisetkuolevaiset voimme käyttää jotain mahdollisimman automaattista jakivan värikästä Linuxia.

Vapaaehtoisten ylläpitämänä jättiprojektina Debian toteuttaa myösOpen Sourcen periaatetta yhdessä tekemisestä. Ohjelmoijille ja muilletosinörteille – aina Linus Torvaldsista lähtien – on aina olluthauskempaa tehdä itse oma käyttöjärjestelmänsä, sen sijaan ettäostaisi sen kaupasta värikkääseen pahvipakettiin pakattuna.

Tässä mielessä Debian muistuttaa vähän suomalaista talkooperinnettä.Suomalaiset talkoothan järjestetään silloin, kun suomalainen haluaarakentaa itselleen vaikka kesämökin jonkin kauniin järven rannalle. Silloinhän ei suinkaan osta valmista jalasmökkiä, joka rekka-autolla tuodaanperille. Eihän siinä olisi mitään hauskaa. Mökki rakennetaan tietenkintalkoilla. Talkoot ovat sitä, että kutsutaan kaikki hyvät kaverit ja parivähän tuntemattomampaakin tyyppiä ja sitten mökki rakennetaanyhdessä. Talkoiden jälkeen mennään saunaan ja tulevan kesämökintuleva emäntä tarjoaa työläisille keittoa. Illan päätteeksi saatetaanjuoda jopa saunaoluetkin.

Debian-projekti on kuin suuret virtuaalitalkoot. Usein Debianinvapaaehtoistyöntekijät kokoontuvat internetin IRC-keskustelukanavilleja ohjelmoivat sitten yhdessä Debianiin tulevia uusia ohjelmia. Siinäkoodaamisen lomassa voi sitten chattailla vähän asiaan liittyen ja vähänasian vierestäkin. Ollaan yhdessä ja pidetään hauskaa. Joku voi juodaoluttakin ja virtuaalisesti skoolata onnistuneen työn kunniaksi. Jahauskanpidon sivutuotteena syntyy maailman paraskäyttöjärjestelmä.59

122

Mutta palataanpa lopuksi vielä Debianiin liiketoimintamallina. Voidaankotalkoita kutsua liiketoimintamalliksi? Tämän luvun eräänlaisenaalitajuisena olettamuksena on ollut, että Linuxin varaan on voitavarakentaa kannattavaa liiketoimintaa, jotta Open Source olisi ajatuksenaensinkään uskottava. Debian (ja Eclipse, Blender, Mozilla ja monet muuttämän luvun esimerkit) kuitenkin todistavat muuta. Debian on olemassaja sitä käytetään laajasti, mutta kyseessä ei ole liiketoimintaaharrastava yritys.

Me jotka olemme koko pienen ikämme eläneet tässäylikaupaullistuneessa kapitalistisessa pienessä maailmassamme, olemmeunohtaneet, että kaikkea ei voi mitata rahassa. (Enkä nyt puhuystävyydestä ja rakkaudesta ja sellaisesta, vaan ihan materialististaasioista.) Me ajattelemme, että koska Microsoftin liikevaihto on niinsuuri, siitä seuraa loogisesti, että Windows on hyvä käyttöjärjestelmä.Mutta mikä on Debianin liikevaihto? Ei sellaista olekaan.

Olemme unohtaneet, että tietokoneohjelman tarkoitus ei ole tuottaaliikevaihtoa. T ietokoneohjelman tarkoitushan on tuottaa muun muassakirjoja, kirjeitä, pöytäkirjoja, kuvia, elokuvia, www-sivuja, musiikkia,puhelinluetteloita, tiliotteita ja palkkakuitteja ja muita tarvitsemiammeasioita. Ja kaikkia noita voi tuottaa vaikka Debianilla, siispä Debian onhyödyllinen ja mielekäs otus, joka ei kuitenkaan taida ollaliiketoimintamalli.

T ätä mieliämme kahlitsevaa ajattelua on joskus yritetty havainnollistaaniin kutsutulla pyykkinaruparadoksilla. Jos nimittäin menen kauppaan jaostan pyykinkuivauskoneen, niin jossain jonkun tilaston mukaannähdään, että Suomessa on sähkönkulutus noussut. Ja näin olenosaltani vaikeuttanut Kioton ilmastosopimuksen Suomelle määrittämienrajojen saavuttamista.60

Jos kuitenkin päätän heittää kuivauskoneeni tunkiolle ja kuivatankinpyykkini ulkona pyykkinarulla, niin missään tilastossa ei sanota, ettäSuomessa on aurinkoenergian käyttö lisääntynyt. Tämä ei kuitenkaantarkoita, etteikö pyykkinaru olisi hyvä tapa kuivattaa pyykkiä. Ja tätäjuuri on pyykkinaruparadoksi.

Vanha Debian-aktiivi Bruce Perens on ainakin ymmärtänytpyykkinaruparadoksin opetuksen. Linux-käyttäjän kannaltahan ei oleoleellista, kuinka monta käyttöjärjestelmää hän on ostanut. Oleellistaon, että työt saadaan tehtyä. Jotkut Brucen tavanneet yritysjohtajatovat ilmeisesti tajunneet saman, sillä Bruce on eräiden toistaiseksinimettömien toimeksiantajien toimesta äskettäin ruvennut puuhaamaanuutta Linux-jakeluversiota nimeltä UserLinux – käyttäjien tekemä Linux.UserLinuxin tavoitteena ei ole myydä mahdollisimman monta Linuxia,eikä UserLinuxin käyttäjien tavoitteena ole ostaa mahdollisimmanmonta Linuxia, he vain haluavat saada työnsä tehtyä. UserLinuxintavoitteena on olla Debianin kaltainen kaikille avoin Linux-jakeluversio,mutta siitä on tulossa Debiania karsitumpi ja automatisoidumpi,yrityskäyttöön suunnattu Linux.

123

Tätä kirjoitettaessa UserLinux oli vielä "pilke Brucen silmäkulmassa" janähtäväksi jää miten se loppujen lopuksi konkretisoituu. Red Hatintuoreimmat muutokset tuotevalikoimassaan ja hinnoittelussaan ovatvarmasti osaltaan toimineet kipinänä UserLinux-keskustelulle ja saaneetprojektin taustalla olevat organisaatiot ymmärtämään Debianinkaltaisen mallin edut. "Tiedän eräänkin yrityksen61 joka on investoinutmiljoonia dollareita Linuxin kehittämiseksi IA-64 prosessoreilla toimivaksi.Erityisesti on mainittava, että Red Hat ei osallistunut tähän työhönollenkaan. Nyt tämä yritys joutuu ostamaan oman työnsä takaisin RedHatilta, kalliilla hinnalla ja vieläpä maksamaan kappaleittain,62

käytettäväksi heidän koneissaan." Jonkin verran uskottavuutta projektilletuo se, että Brucen mukaan taustaorganisaatiot ovat luvanneetrahoittaa UserLinuxia miljoonalla dollarilla vuodessa ja kyseisetorganisaatiot käyttävät yhteensä noin 50 000 tietokonetta. Nyt ei siisenää puhuta hakkereiden yhteistalkoista ja ajanvietosta, vaan isoistayrityksistä jotka haluavat saada työnsä tehtyä.

Tuomio: Debian on kaksinkertaisesti Open Source. Sen sisältämätohjelmat kehitetään Open Source -kehitysmallilla, mutta sen lisäksiDebian itse syntyy Open Sourcena. Tuhannen vapaaehtoisen voiminkehitettävä Debian on monilla mittareilla mitattuna suurin Linux-jakeluversio, ja 2000-luvun alkua vaivanneen IT -laman aikana se on jopaollut taloudellisesti vakain vaihtoehto Linuxin käyttäjille. Debianista eitämän kirjan tarkasteluperspektiivistä katsottuna yksinkertaisesti löydypahaa sanottavaa.

52Niin no, joidenkin mielestä sinulla on pahasti viallinen tietokone, josasennat siihen Linuxin sijaan Windowsin. Mutta kuvitellaan nyt kuitenkinettä sinulla on toimiva tietokone.

53Tämä tilasto on joulukuulta 2003. Luku on ollut viime vuosinajyrkässä nousussa, joten tätä lukiessa se on jo varmasti paljonkorkeampi.

54Kirjan mennessä painoon oli tämäkin luku jo kasvanut.

55T ietenkin voisi sanoa, että nykyään myös IBM ja HP ovat Linux-yhtiöitä ja heillä on työntekijöitä sitten vähän enemmänkin.

56Ja tarkoitan siis tässä ihan oikeita ihmisiä, jotka kääntävätenglanninkieliset oppaat vaikkapa suomeksi. Ohjelmoijat taas käyttävätniitä kääntäjä-ohjelmia, jotka kääntävät heidän kirjoittamansa koodintietokoneen ymmärtämäksi binäärikoodiksi.

57 Jos kerron että Ianin vaimon nimi on Debra, niin arvaatko jo mistäprojekti sai nimensä?

58Debianin "testing" ja "unstable" versiot toimivat siis samoin kuinMandraken Cooker-projekti ja Debian on itse asiassa tältä osin ollutkinMandraken esikuva.

59Debianin tekijöihin voi tutustua tältä sivulta löytyvillä irc-kanavilla:http://www.linuks.mine.nu/debian-faq/

60Enlanningkielisen käännöksen amerikkalaisille lukijoillehuomautettakoon, että teillä ei ole tässä suhteessa mitään syytähuoleen. Teidän Texasista kotoisin oleva presidenttinnehän eihyväksynyt Kioton ilmastosopimusta, joten te voitte käyttää sähköävapaasti ilmastosta välittämättä.

61Vaikka Burce ei sitä paljastakaan, niin kyseessä on HP.

124

62Muista, että käyttöjärjestelmän lisensoiminen kappaleittain on OpenSource -maailmassa epätavallista.

125

46. LASITALO, TÄYSIN

LÄPINÄKYVÄ YRITYS(FIKTIIVINEN)Mandraken ja Linux Weekly Newsin tapauksessa, kun asiakkaat ovatruvenneet tukemaan taloudellisesti yrityksiä "ei mistään", eli ei suoranakompensaationa mistään tietystä lukumäärästä tuotteita, on noussutolennaiseksi raportoida näille asiakkaille myös yhtiön taloudellisestatilanteesta. Viesti asiakkailta on ollut: "Me tuemme teitä mielellämme,mutta teidän pitää kertoa paljonko rahaa tarvitsette." Jotkut ovat jopamenneet askeleen pidemmälle ja ehdottaneet, että yritykset voisivatvaikka julkistaa koko kirjanpitonsa, jolloin kaikki voisivat milloin tahansanähdä tarkat tiedot siitä, minkälainen taloudellinen tilanne yritykselläkulloinkin on.

Toistaiseksi yksikään tuntemani yritys ei tällaista ole tehnyt, eikä sepörssiyhtiölle käytännössä kovin helppoa ehkä olisikaan,pörssiyhtiöillehän on tarkat säännöt siitä, mitä milloinkin saajulkisuuteen tiedottaa. Mutta ajatus on kuitenkin mielenkiintoinen. Se eiehkä ole kaikilta osin täysin realistinen, eikä se myöskään suoraan liityOpen Sourceen, mutta käyttäkäämme kuitenkin tämän luvun viimeisetsivut tällaiseen ajatusleikkiin. Jos yritys yrittäisi olla mahdollisimmanavoin, kuinka avoin se silloin voisi olla ja mitä kaikkea siitä seuraisi?

Vaikka kysymyksenasettelumme on vähän äärimmäisyyksiä hakeva, seei ole täysin vailla todellisuuspohjaa. Esimerkiksi Nokiaa on tässäkirjassa aiemmin käytetty esimerkkinä yrityksestä, joka on valitettavanihastunut salassapitosopimuksiin. Laajaan alihankkijaverkostoonsa päinNokia ei kuitenkaan ole pelkästään salaileva, päinvastoin.Alihankkijoihinsa päin Nokia pyrkii saamaan molemminpuolisentiedonkulun toimimaan niin sujuvasti ja avoimesti kuin vainmahdollista.63 Jos esimerkiksi alihankkija pystyisi oma-aloitteisestiseuraamaan kännyköiden myyntilukuja suoraan Nokian tietokannoista,hän pystyisi varautumaan kasvaneeseen kysyntään jo etukäteen, ennenkuin seuraava varsinainen tilaus Nokialta päin tulee. Näin vältytäänuseilta pullonkauloilta ja pitkä ja monisyinen tuotantoketju hyrrää kuinrasvattu.

Avoimuusajattelumme on siis toisaalta hyvinkin perusteltavissa. Kuinkaavoin avoin yritys sitten voisi olla ja mitä siitä seuraisi? Nyt kun IT -firmat rakentavat pääkonttorinsakin pleksilasista, on paikallaan tehdäpieni ajatusleikki: Millainen olisi täysin läpinäkyvä yritys?

Täysin läpinäkyvä yrityksemme ei välttämättä toimisi IT -alalla, muttasen tuote olisi tietenkin soveltuvin osin Open Source -henkinen.64

Tämä on tietenkin itsestään selvää. Mutta mitä muuta?

No, ensinnäkään sillä ei tietenkään olisi ainuttakaan yrityssalaisuutta.Salassapitosopimukset olisivat kiellettyjä. Mandraken Cookerin tavointuotekehittely olisi avointa, esimerkiksi yhtiön sähköpostilistat olisivatavoimia myös yrityksen ulkopuolisille.

Budjetit ja kirjanpito olisivat julkisia, siinä määrin kuin se vain onmahdollista ja järkevää. Esimerkiksi yksittäisten työntekijöiden palkkojaja sairaslomia ei tietenkään voida julkistaa, mutta muuten kaikki olisijulkista.

126

Tuotekehityksen lisäksi myös yhtiön hallituksen kokoukset ja muutjohtajatason neuvottelut olisivat julkista omaisuutta. Ei siis vain tehtyjenpäätösten osalta, vaan myös hylätyt ideat ja keskustelunavauksetkirjattaisiin – tai voisihan ne nykyaikana vaikka videoida.

Noudattamalla tällaisia sataprosenttisen avoimuuden vaatimuksia,syntyisi täysin läpinäkyvä yhtiö. Mikä vastakohta niille Enroneille, joidenpillin mukaan talousmaailma nykyään tanssii. Pleksilasitetuttoimistotalot ovat näennäisesti läpinäkyviä, mutta oikeastihan niidenlasipinta ei ole läpinäkyvää vaan seinä on heijastava. Meidänkuvitteellinen yrityksemme taas olisi todellinen, oikeasti läpinäkyvälasitalo.

Miten tällaiselle läpinäkyvyyttä harrastavalle yritykselle sitten kävisi? JosOpen Source -maailmasta tekemiimme havaintoihimme on luottamista,niin avoimet prosessit yhtiön tuotekehityksessä ja johdossa avaisivatmahdollisuuden yhtiön ulkopuolelta tulevalle yllättävälle avulle. Näintuote kehittyisi nopeammin ja se olisi ajan mittaan kilpailijoitaanlaadukkaampi. Yritys voisi saada täysin uudenlaisiayhteistyökumppanuuksia, tai vaikkapa asiakkailtaan ehdotuksiamyyntiorganisaationsa uudistamisesta, samaan tapaan kuin OpenSource -ohjelmointiprojekteissa ulkopuoliset lähettävätparannusehdotuksia projektin koodiin.

Toisaalta Open Source -tuote on tietenkin myös kilpailijoiden käytössäja tämä on yrityksellemme haaste. Avoimuuden periaatetta noudattavayritys ei voi suojautua tekijänokeuksien, patenttien, yrityssalaisuuksienja muiden perinteisten pihtaamismallien taakse, vaan sen onkohdattava myös kilpailu avoimesti. Tämä pakottaisi yrityksenolemaan jatkuvasti varpaillaan ja jatkuvasti uudistamaan ja kehittämäänitseään. Nämä ovat tietenkin sanoja, joita jokainen yritys toistaajonkinlaisena maagisena mantrana, mutta avoimessa tilanteessa neovat todellisia vaatimuksia – elinehtoja.

Sataprosenttisesta läpinäkyvyydestä seuraisi myös joitain yllättäviä jamahdollisesti hankaliakin tilanteita, joissa yritys joutuisi miettimäänliiketoiminnan perusasioita täysin uudesta näkökulmasta. Vähän samallalailla kuin ensimmäiset Linux-yhtiöt joutuivat miettimään toimintaansaIT -alalla, jossa Open Source oli uusi käsite.

Esimerkiksi tällaisesta uutta ajattelua vaativasta tilanteesta sopisivaikka tarjouskilpailuun osallistuminen. Tarjouskilpailuthan toimivat niin,että tilaaja vastaanottaa tiettyyn päivämäärään mennessä tarjouksiauseilta myyjäehdokkailta. T ilaajalle luovutetut tarjoukset pidetään ensinsalassa ja vasta tarjousajan päätyttyä valitaan edullisin tarjous ja työtilataan sen tekijältä. Salassapidon takia kukaan tarjouksen jättäjä ei voivarmasti tietää kilpailijoidensa tarjouksien sisältöä. Tarjouskilpailunpointtina on muodostaa tarjoajien kesken kilpailutilanne, jotta tilaajasaisi haluamansa tuotteen tai palvelun mahdollisimman edullisesti.

Meidän läpinäkyvyyden periaatetta noudattava yritys olisi kuitenkintarjouskilpailussa tietenkin muita huonommassa asemassa. Samalla kunmuiden tarjoukset ovat salaisia, voisivat muut käydä meidän yrityksenwww-sivuilla tarkastamassa johtoryhmän pöytäkirjoista, mihin hintaanaiomme tarjouksen tehdä ja ehkä jopa löytää yksityiskohtaisenlaskelman siitä, miten kyseiseen hintaan on päästy. Edullisemmantarjouksen tekeminen olisi silloin tietenkin naurettavan helppoa.

127

Voi hyvinkin olla, että avoimuutta edustava yrityksemme tämänjohdosta häviäisi monia tarjouskilpailuja. Mutta asia ei kuitenkaan oleihan näin yksinkertainen. Tarjouskilpailujen ongelmanahan on juurikysynnän ja tarjonnan laista seuraava eräänlainen uhkapeli. Kukaanmyyjähän ei todellisuudessa tee tarjousta sen perusteella, mitäkustannuksia tarjottuun työhön liittyy. Sen sijaan myyjät pyrkivätarvailemaan toistensa tarjouksia ja tekevät sitten omansa senperusteella, mitä uskoavat muiden tarjoavan. Tavoitteena on tehdämahdollisimman korkea tarjous, joka on kuitenkin niin edullinen ettätilaaja valitsee juuri sen. Siksi monet tarjoukset eivät välttämättä oleniin edullisia kuin ne voisivat olla.

Avoin ja läpinäkyvä yrityksemme voikin suojautua tätä ongelmaavastaan tekemällä aina pelkästään rehellisiä tarjouksia! Rehellisyydellätässä tarkoitetaan sitä, että yrityksemme päättää tarjouksensayksinomaan työhön liittyvien kustannusten perusteella ja tekeerehellisesti niin edullisen tarjouksen kuin pystyy, ilman että tarjous olisikuitenkaan tappiollinen. Nyt, jos löytyy joku, joka tekee vieläedullisemman tarjouksen, ei ole mitään syytä surra menetettyjäkauppoja, sillä eihän tämän halvemmalla myyminen olisi ollut meillekannattavaa kuitenkaan. Toisaalta voi olla, että tarjouksemme on niinedullinen, että kukaan ei pysty sen parempaan. Tällöin olemme täysinansaitusti voittaneet tarjouskilpailun, salaamatta yhtään mitään!

Jos tilannetta ajatellaan tilaajan, eli asiakkaan kannalta, niin tällainenavoimin kortein pelaava yritys olisi tietenkin erittäin mieluinenyhteistyökumppani. T ilaajan kannalta on tietenkin ikävää, että hänelletehtävät tarjoukset perustuvat lähinnä arvailuihin siitä, kuinka paksunpotin kukin tarjoaja uskoo pystyvänsä tällä kertaa pahaaavistamattomalta asiakkaalta huijaamaan. Tarjoushinnan avoimestilaskeneen yrityksen tarjoukseen taas voi helpommin luottaa. Josesimerkiksi saisin tällaiselta yritykseltä tarjouksen, jonka loppusummaolisi 1 miljoona euroa ja toiselta, suljetuin kortein pelaavalta yritykseltätarjouksen jonka loppusumma olisi 999 999 euroa, niin lähinnä nauraisinjälkimmäiselle, mutta valitsisin ensimmäisen.

Tuomio: Tämän kappaleen yritys oli täysin fiktiivinen ja kyseessä onvain ajatusleikinomainen esimerkki siitä, mitä kaikkea avoimuudestavoikaan seurata. Mikäpä minä olen omia ideoitani hyviksi tai huonoiksituomitsemaan. Tämän kirjan tavoitteena on ollut herättää ajatuksiaavoimuudesta ja tämä kappale on esimerkki sellaisesta ajattelusta jatoimikoon rohkaisuna ja haasteena yhä avoimemmalle ajattelulle lukijanomassa elämässä.

63No, jos totta puhutaan, niin salailun ja pihtaamisen kulttuuri onmeissä kaikissa niin vahva, että joskus tällaisen avoimentiedotuskulttuurin luominen ei olekaan niin helppoa kuin voisi kuvitella,mutta ainakin teoriassa Nokia on alihankkijoitaan kohtaanmahdollisimman avoin.

64Seuraavassa luvussa käsitellään Open Source -ideologiansoveltamista muualla kuin IT -alalla.

128

47. YHTEENVETO

Tässä luvussa on käsitelty useita erilaisia tapauskertomuksia OpenSource -maailman yrityksistä ja organisaatioista. Perinteisten IT -yritysten haastaminen avoimuuden pelisäännöillä on pakottanut alanpelureita ajattelemaan liiketoimintaansa uusilla tavoilla ja tästä onsyntynyt useita menestyksekkäitä liiketoimintainnovaatioita. EsimerkiksiLinux Weekly Newsin tapauksessa kyse ei edes ole niinkään OpenSource -ideologiasta, vaan pelkästään internetiin luonnostaankuuluvasta avoimuudesta ja pärjäämisestä sen kanssa. Debian japyykkinaruparadoksi taas auttaa meitä ymmärtämään, että joskusoikeaa vastausta voi olla vaikea löytää, koska ehkä emme alun perinole asettaneet kysymystäkään oikeista lähtökohdista.

Olen pyrkinyt tuomitsemaan jokaista esimerkkiä sen mukaan, mitenhyvin yritys on onnistunut taloudellisesti, ja toisaalta sen mukaan, mitenhyvin esimerkki on sopusoinnussa Open Source -aatteen periaatteidenkanssa. Ajattelin, että näin lopuksi olisi kiva tiivistää tämän pitkän luvunanti kuvana, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.65 Luvun esimerkiton sijoitettu kuvaan niin, että taloudellisesti menestyksekkäät esimerkitovat ylhäällä ja huonosti menestyneet alhaalla. Open Sourcenperiaatteita noudattavat taas ovat oikealla ja pihtaamisen periaatettanoudattavat vasemmalla.

65Tässä luvussa tosin on jo nyt reilusti yli 20 tuhatta sanaa –tietokoneeni osasi laskea sen ihan itse, eikö olekin ihmeellistä – muttatoivottavasti kuvasta on kuitenkin jotain iloa.

129

LUKU 448. LUKU 449. AVOIN ELÄMÄ50. KIRJALLISUUS51. HARRY POTTER JA OPEN SOURCETAIAT52. WIKIPEDIA, ÄÄRIMMÄISEN AVOINTIETOSANAKIRJA53. DMOZ.ORG, AVOIN WWW-SIVUJENHAKEMISTO JA MOZDEX, AVOINHAKUKONE54. KOULUKIRJOJA, KEITTOKIRJOJA,MUUTA FAKTAA JA VÄHÄN FIKTIOTAKIN55. PROJECT GUTENBERG56. MUSIIKKI57. CREATIVE COMMONS JA AVOIMENINFRASTRUKTUURIN LUONTI58. OPEN SOURCE -ELOKUVAILTA59. OPEN CORES – VAPAATA RAUTAA60. OPEN COLLECTION – MUOTIA,BRÄNDEJÄ JA KANGASTA

130

48. LUKU 4

jossa Harry Potterista taiotaan saksalainen, muurahaiset tunaroivat,Google saa kilpailijan ja henkinen ja fyysinen maailma kohtaavat.

131

49. AVOIN ELÄMÄ

132

Rob McEwen ei ollut kullankaivajan poika, mutta hänen isänsä tapasikuitenkin kertoa tarinoita 1800-luvun kultakuumeesta. Ehkäpä näillätarinoilla oli vaikutusta, kun Rob vuonna 1989 päätti jättää työnsäsijoitusneuvojana ja siirtyä Ontarion Red Laken alueella toimivankultakaivoksen enemmistöosakkaaksi.

Robin kultakaivosta ei kuitenkaan valitettavasti vaivannut ainakaankultakuume. Louhintakustannukset olivat korkeat ja kullanmaailmanmarkkinahintakin oli alhaalla. Päälle päätteeksi kaivoksentyöläisetkin menivät lakkoon. Rob kuitenkin uskoi kaivokseensa. RedLaken alueelta oli louhittu yhteensä 18 miljoona unssia kultaa ja yksiaivan vieressä toiminut kaivos oli tuottanut 10 miljoonaa unssia. Robinkaivoksesta oli toistaiseksi louhittu vasta 3 miljoonaa unssia, mutta Roboli varma, että sama suoni jatkui hänenkin kaivokseen. Se piti vainlöytää!

Vuonna 1999 Rob osallistui MIT yliopiston järjestämään IT -seminaariin.Kuinkas ollakaan seminaarissa puhuttiin myös Linuxista ja uudestavallankumouksellisesta tavasta tehdä tietokoneohjelmia. Rob innostui.Tätä Open Sourcea hänen kultakaivoksensakin tarvitsi!

Niinpä Rob julkisti maaliskuussa 2000 Goldcorp Challenge -kilpailun.Kaikki hänen kaivoksensa toiminnasta vuosien saatossa kerääntynytdata julkaistiin kilpailun nettisivulla ja osallistujien tehtävänä oli kertoa,mistä seuraavaksi kannattaisi porata. Kilpailu oli kaikille avoin japalkintorahoja oli jaossa yhteensä 575 000 dollaria.

Robin idea oli kaivosalalla ennenkuulumaton. Jokainen kullankaivajatietää, että omista löydöistä ei muille puhuta – kaivosten salaisuuksienkanssa mennään vaikka hautaan. Myös Robin omat geologit vastustivataluksi ideaa. Kaivoksen tietojen paljastaminen voisi esimerkiksihoukutella paikalle ostajia, jotka haluaisivat kaapata kaivoksen Robiltaja muilta omistajilta. Omien korttien paljastaminen ei tällä alallamonestakaan syystä ollut hyvä idea. Tai näin siis ainakin oli tapanaajatella.

Kilpailu kuitenkin osoittautui menestykseksi. Tutkijat ympäri maailmanluonnollisesti kiinnostuivat ennenkuulumattomasta mahdollisuudestapäästä penkomaan ihan oikean kaivoksen dataa. Kiinnostuneitatutkijoita 50 eri maasta kävi lataamassa kilpailun datatiedostoja yli1400 kertaa. Voittajaksi kilpailun raati valitsi kahden australialaisyhtiön– Fractal Graphicsin ja Taylor Wall & Associatesin – rakentamanvirtuaalisen kolmiulotteisen mallin kaivoksesta. Mallin avullaaustralialaiset, jotka eivät olleet koskaan käyneet edes Kanadassa,pystyivät ennustamaan, mistä kultaa seuraavaksi löytyisi. Voittosummaoli 105 000 dollaria.

Ja miten Robin kaivokselle sitten kävi? Iskikö hän Open Source -kultasuoneen? Toistaiseksi Robin yhtiö on porannut neljää viidestävoittaneesta ehdotuksesta, ja jokaisesta on löytynyt kultaa. Vuonna1996 Red Laken kaivos tuotti 53 000 unssia vuodessa ja yhden unssintuotantokustannukset olivat 360 dollaria. Vuonna 2001 – ensimmäisenäkilpailun jälkeisenä vuonna – kultaa löytyi 500 000 unssin edestä jakoska kultaesiintymä oli nyt aiempaa rikkaampi, yhden unssinkustannuksiksi tuli enää vaivaiset 59 dollaria. Kullanmaailmanmarkkinahinta oli 307 dollaria, joten voittoa tuli runsaasti.Vanhoilla menetelmillä jatkaminen taas ei olisi tähän hintaan ollut edesmahdollista. Ilman Robin Open Source -ideaa ja Goldcorp Challenge -kilpailua koko kaivos olisi hyvinkin voitu joutua sulkemaan.66

133

Tässä viimeisessä luvussa tarkoituksenamme on laajentaa avoimuudenperiaatetta ulos tietokoneiden maailmasta meidän tavallisten ihmistenelämään. Kuten Rob osoitti, avoimuutta voidaan soveltaa jopakullankaivuuseen. Mihin muuhun sitä voisi soveltaa? Monet tämän luvuntarinoista ovat Robin kultakilpailun tavoin todellisia esimerkkejäelävästä elämästä. Toiset taas ovat eräänlaisia ehdotuksia, vielätoteutumattomia avoimuuden vallankumouksen osasia. Tärkeintä onkuitenkin muistaa, että nämä kaikki ovat vain esimerkkejä. Robin jamuiden tarinoiden tarkoituksena on osoittaa, että avointa ajattelutapaavoi hyödyntää kaikkialla.

Robin tarina ei liity Linuxiin eikä tietokoneisiin. Se kertoo meille, ettäOpen Sourcen ei tarvitse olla vain tietokoneohjelmoijien erikoisuus.Haastamalla vanhat salailun ja pihtaamisen perinteet avoimellaajattelulla, voi itse kukin olla omalla alallaan yhtä vallankumouksellinenkuin Richard Stallman ja Linus Torvalds ohjelmoijina tai Rob McEwenkullankaivajana. Avoimella ajattelulla voit iskeä kultasuoneen –kirjaimellisesti! Meillä on jo avoin koodi, mutta miksi tyytyisimme siihen,kun niin paljon muutakin on tarjolla? Kysymys on vain tavoista ajatella,tavoista tehdä erilaisia, jokapäiväisiä asioita ja elää jokapäiväistäelämäämme. Ja se elämä voi olla Avoin Elämä.

66Robin tarinan kertoi Fast Company -lehden verkkoversio kesäkuussa2002: http://www.fastcompany.com/online/59/mcewen.html

134

50. KIRJALLISUUS

T ietokoneohjelmien "omistaminen" perustuu tekijänoikeuslakiin jaRichard Stallmanin kehittämä GPL-lisenssi perustuu tämän lainuudenlaiseen soveltamiseen. On siis johdonmukaista ajatella, että OpenSource -ajattelua voisi soveltaa muihinkin tekijänoikeuslain alaisiinteoksiin. Ja näin tietenkin onkin ja näin on jo tehtykin. Ja aivan aluksi olikirjallisuus...

Kirjapainon keksiminen nimittäin oli se kimmoke, joka johti vähitellenmeidänkin nykyään tuntemiin tekijänoikeuslakeihin. On siis jotenkinluonnollista aloittaa siitä. Kirjojen julkaisemisen ekonomia myösmuistuttaa paljon ohjelmistoteollisuutta. Varsinainen työ on kirjankirjoittamisessa, jonka jälkeen kirjaa voidaan painaa haluttu määräkappaleita – ei ehkä ihan ilmaiseksi, mutta halvalla kuitenkin. Nykyääninternet-aikana on tietenkin mahdollista, että kirjaakin levitetäändigitaalisessa muodossa, jolloin kopiointikustannukset ovat oikeastitäysin olemattomat.

Miksei sitten kirjoja ole tapana julkaista Open Source -periaatteitanoudattaen? Ehkäpä niinkin yksinkertaisesta syystä, että kukaan ei oletullut ajatelleeksi, että niinkin voisi tehdä.

Toisaalta, voi myös olla, että Open Sourcesta ei ole kirjankirjoittamisessa samanlaista etua, kuin siitä on tietokoneohjelmoinnissa.T ietokoneohjelman tekeminenhän on yleensä monimutkainen prosessi,johon vaaditaan joskus jopa usean sadan hengen monen vuodentyöpanos. Tässä monimutkaisessa prosessissa avoimuudesta saatavaetu on suljettuihin ohjelmiin selvä (ja tästä siis ovat todisteena Linux,Apache ja niin edelleen).

Mutta kirjan kirjoittaminen ei ole yhtä monimutkaista. Itse asiassatyypillisen kirjan pystyy ihan hyvin kirjoittamaan yksinään, eikä siihenyleensä mene edes yhtä vuotta, paitsi jos kirjaa kirjoittaaviikonloppuisin sivutöinään, niinkuin minä nyt tätä kirjaa. Toisekseen,jotta kirjaa voisi kirjoittaa yhteistyössä muiden kanssa, pitäisikirjoitustyötä pystyä jotenkin järkevästi jakamaan osiin. Monen kirjankanssa tämä voisi olla hyvinkin vaikeaa. Esimerkiksi kirjailijoiden pitäisikeskustella todella tarkasti yhteisestä juonesta, henkilöhahmoista ja niinedelleen, jotta kirjaprojekti säilyisi yhtenä kokonaisuutena. Loppujenlopuksi olisi varmasti helpompaa, että joku kirjoittaa kirjan ihan itse.

Tästäkin huolimatta, on kyllä olemassa Open Source -kirjoja. Nämäkirjat eivät kuitenkaan ole juonellisia dekkareita, vaan ne ovatesimerkiksi Linuxin käyttöoppaita.

135

Jo hyvin aikaisessa vaiheessa, kun ensimmäiset GNU-ohjelmat alkoivatsaada ilmaa siipiensä alle, kävi selväksi, että vapaalla ohjelmalla pitääluonnollisesti olla myös vapaa käyttöopas. Ja kuinka ollakaan,käyttöoppaan kirjoittaminen sujuu oikein hyvin Open Source -prosessiahyödyntäen. Käyttöoppaan voi helposti jakaa useisiin erillisiin osiin,joiden parissa eri kirjoittajat voivat työskennellä. Lisäksi käyttöopastaon yleensä tarve päivittää sitä mukaa kun ohjelmakin kehittyy. Tässäsuhteessa Open Source käyttöopas onkin paljon parempi kuin opasjota ei kuka tahansa saisi muuttaa, sillä yleensähän suurin osa vanhastaoppaasta voidaan hyödyntää myös uuden ohjelman käyttöoppaassa.Vain muuttuneet osat korjataan ja ohjelman uusista ominaisuuksistakirjoitetaan uusia lukuja, mutta koko opasta ei tarvitse kuitenkaankirjoittaa uudestaan. On huomattava, että perinteisten kirjojentapauksessa ei tällainen työskentelytapa olisi tekijänoikeuslain mukaansallittua. Perinteisen ajattelutavan mukaan ei vanhaa käyttöopasta saisihyödyntää, ellei sen alkuperäinen kirjoittaja anna siihen lupaa. Tämäntakia Open Source -yhteisön jäsenet julkaisevatkin aina sekä ohjelmankoodin että käyttöoppaan mukana tekstin, jossa tällainen lupaannetaan heti alkuunsa ja kaikille halukkaille.

Ja koska monella kustantajalla alkaa tässä vaiheessa varmasti housunpuntit tutista, on syytä kerrata kaikki se, mitä olemme aiemmissaluvuissa jo käyneet läpi tietokoneohjelmien osalta. Nythän nimittäinmoni varmasti ajattelee, että kirjan julkaiseminen internetissä OpenSourcen ehdoilla on huono bisnes, joka varmasti koituu kustantamoidentuhoksi. Tämä on suurin piirtein sama ajatuskuvio, jonka perinteisetohjelmistotalot käyvät läpi kun ensimmäistä kertaa kuulevat Linuxista.Oikeasti kuitenkin asia on täysin päinvastoin. Netistä löytyvä OpenSource -kirjahan on kustantajalle kuin ilmaista rahaa. Valmiiksikirjoitettu kirja, joka vain odottaa painamista ja myyntituloja. Ja niin vainon, että monet fiksut kustantajat ovat tajunneet tämän asian juuri näin.Eniten Open Source -kirjoja on ilmeisesti julkaissut O'Reilly, eli samakustantaja joka aikoinaan otti Perl-ohjelmointikielen kehittäjän LarryWallin palkkalistoilleen, ja otti paikan Open Source -liikkeenhovihankkijana kirjojen osalta. Mutta muutkin kustantamot ovatlöytäneet Open Source -markkinat. Prentice Hall on lähtenyt hakemallahakemaan Open Source -kirjailijoita sarjaan, jonka kummisetänä toimiiOpen Source -yhteisön puhemies Bruce Perens ja jota myösmarkkinoidaan hänen nimellään.

Open Source -kirjoja siis löytyy. Mutta olemme nyt pahasti jumahtaneettaas Linuxin alueelle. Löytyykö siis Open Source -kirjallisuutta muutenkinkuin Linuxin käyttöoppaista?

136

51. HARRY POTTER JA OPEN

SOURCE TAIATViime syksynä huomioni kiinnittyi uutiseen saksalaisista Harry Potter -faneista. Lasten ja nuorten rakastaman noitapojan seikkailuistahanilmestyi kesäkuussa 2003 sarjan viides kirja "Harry Potter ja Feeniksinkilta".

Niin, siis silloinhan ilmestyi kirjan englanninkielinen versio. Saksankielisetkäännökset ilmestyisivät sitten joskus myöhemmin. Mutta todellinenfani ryntää tietenkin heti kauppaan ja tavaa läpi uuden seikkailunalkuperäiskielellään, sillä välin kuin odottelee saksankielisen käännöksenjulkistamista, jonka hän sitten aikoinaan myöskin hankkii.

Ei aivan. Tuo riittää ehkä aivan tavalliselle keskiverto fanille, muttatodellinen todellinen fani menee vielä pidemmälle. Hän tekeekäännöksen itse. Tai ei tietenkään aivan itse, mutta yhdessä muidenkanssa.

Jokin aika englanninkielisen Potterin julkaisemisen jälkeen organisoituiwww.harry-auf-deutsch.de nettisivuston alaisuuteen yli tuhatsaksankielistä Harry Potter -fania. Näiden vapaaehtoisten kääntäjienkeski-ikä oli niinkin alhainen kuin 16 vuotta. Jotkut kääntäjistä olivatkoulussaan lukeneet vasta pari kolme vuotta englantia.

Käännöstyö jaettiin viiden sivun mittaisiin paloihin. Toiset vapaaehtoisetosallistuivat käännöksen oikolukemiseen ja kommentoivat erikäännösvaihtoehtoja. Harry Potterin maagiseen maailmaan liittyvänerikoissanaston kääntämiseksi perustettiin sivustolle erityinen HarryPotter Englanti-Saksa-Englanti sanakirja ja sanakirjan käännöksistäkäytiin myös vilkasta keskustelua. Miten esimerkiksi kääntää saksaksisana "Squib", joka tarkoittaa henkilöä, jonka vanhemmat ovat noitia,mutta joka ei itse omaa maagisia kykyjä?

Kuten arvata saattaa, joutui tällainen projekti äkkiä napit vastakkainvirallisen saksankielisen Harry Potterin kustantajan lakimiesten kanssa.Nythän onkin niin, että tällaisten epävirallisten käännösten levittämineninternetissä ei ilman alkuperäisen kirjailijan lupaa ole sallittua ollenkaan.Harry-auf-Deutsch -sivusto sai onneksi riidan sovittua kustantajankanssa siten, että sivustosta tehtiin suljettu kerho ja käännöstyönlopullinen tulos ei ole julkisesti saatavana vaan sitä jaetaan vain työhönosallistuneiden kesken.

Yhtä hyvin ei käynyt joidenkin muiden maiden Potter-faneille. Muunmuassa tsekkiläiset potteristit olivat myös tympääntyneetodottelemaan yhdeksän kuukautta kestävää virallista käännösprosessiaja saksalaisten fanien tavoin he pulauttivat omin päin epävirallisenkäännöksen huomattavasti nopeammin. Tämän käännöksen webbisivukuitenkin suljettiin tsekkiläisen Potter-kustantamon toimesta, mikämyöhemmin herätti kustantamon nuorissa asiakkaissa ansaittuasuuttumusta.

137

Vaikka nämä Potter-käännökset vähän venyttävätkin tekijänoikeuslainrajoja, niin ne ovat kuitenkin osoitus Open Source -ajattelun voimasta.Siinä missä useimmat ammattikääntäjät käyttävät yhden romaaninkääntämiseen vajaan vuoden, esimerkiksi T sekissä ja Suomessa yliyhdeksän kuukautta, saa satojen tai jopa tuhansien vapaaehtoistenkääntäjien joukko työn tehtyä parissa kuukaudessa, tai parissa viikossa,jos laadusta tingitään. Eikä ole mitään syytä epäillä, että lopputulosvälttämättä olisi mitenkään puutteellisempi viralliseen versioonverrattuna. Päinvastoin. Mikäli Linux-ilmiön taika on siirrettävissäromaanien kääntämiseen, on hyvinkin mahdollista, että Open Source -käännöstä on paljon hauskempi lukea, kuin kustantajan suljettua javirallista versiota.

Harry Potter on ehkä tullut luoneeksi uuden internet-ajalle sopivantavan kääntää kirjoja, mutta hän on myös valloittanut ykkössijaneräässä perinteikkäämmässä kirjallisuuden alakulttuurissa. Niin sanottu"fan fiction" -kirjallisuus on pitkään tarjonnut suosituille romaani- jaelokuvahahmoille elämän virallisten tarinoidensa ulkopuolella. Fan fiction-tarinoissa tunnettu kirja- tai vaikkapa TV-sarjan hahmo seikkaileejonkun muun kuin oikean kirjoittajansa kirjoittamassa tarinassa. Näitätarinoita kirjoittavat harrastusluontoisesti hahmon vannoutuneetihailijat, eli fanit. Usein tarinat voivat olla lyhyitä novelliluontoisia pätkiä,mutta on täysin normaalia, että innokaat fanit jaksavat kirjoittaa näitäepävirallisia tarinoita kokonaisen romaanin verran. Ja taas kerran täytyypainottaa sanaa "harrastusluontoisesti", sillä tällaisten tarinoidenkaupallinen myyminen ilman alkuperäisen tekijän lupaa olisitekijänoikeuslain vastaista. Itse asiassa ilmainenkaan tarinoidenlevittäminen internetissä ei taida olla ihan laillista, mutta se ei tunnujuurikaan menoa haittaavan.

Internet on tietenkin antanut vauhtia myös fan fiction -kulttuurille. Erässuosittu www-sivusto alan harrastajille on www.fanfiction.net, jossauusia tarinoita julkaistaan useita päivässä. Alexandre Dumas'n kolmemuskettisoturia taistelevat täällä 42 lisätarinan verran, Sherlock Holmesratkaisee 347 ennen julkaisematonta mysteeriä ja HomerSimpsonistakin on 91 fanitarinaa. Kukaan ei kuitenkaan pystykilpailemaan Harry Potterin kanssa, joka reippaasti yli sadallatuhannellafanitarinalla on jättänyt kauas taakseen jopa pitkään ykkössijaapitäneen Star Warsin (8800 tarinaa). Täältä voit käydä esimerkiksilukemassa, mitä Harry puuhailee kesälomillaan, eli virallisten J.K.Rowlingin kirjoittamien tarinoiden välillä, tai mitä tapahtuu kun Harrykasvaa täysi-ikäiseksi ja menee yliopistoon!67

67 ...ja alkaa muun muassa seurustelemaan. Eräs suosittu fan fictionalalaji on K-18 tarinat.

138

52. WIKIPEDIA, ÄÄRIMMÄISEN

AVOIN TIETOSANAKIRJAVaikka monet kirjat soveltuvat parhaiten yhden henkilön kirjoitettaviksi,on toisenlaisia julkaisuja, joilla on tyypillisesti useampia tekijöitä – joskushyvinkin monta. Yksi tärkeä tällainen julkaisujen alatyyppi ontietosanakirjat.

T ietosanakirjathan, päinvastoin kuin Harry Potterit ja muut romaanit,koostuvat erillisistä artikkeleista. Kunkin hakusanan artikkelinkirjoittajaksi pyritään sitten saamaan kyseistä alaa hyvin tuntevaasiantuntija. T ietosanakirjaa ei myöskään tarvitse kirjoittaa missääntietyssä järjestyksessä, vaan kaikki tekijät voivat omilla tahoillaansamanaikaisesti paneutua omaan osaansa. Näyttäisi siltä, ettätietosanakirjan voisi hyvinkin saada julkaistua juuri Open Source -metodeja käyttäen. Ehkä et olekaan kovin yllättynyt, jos kerron, ettätällainen tietosanakirja onkin olemassa.

37-vuotias Jimmy Wales oli Linus Torvaldsin ja Richard Stallmanin ihailijaja hänellä oli myös visio oman Open Source -projektin käynnistämiseksi.Koska Jimmy ymmärsi jonkin verran Open Source -projektiendynamiikasta, hänkin oli tajunnut, että tietosanakirjan tekeminensoveltuisi hyvin Open Source -ideologiaan. Niinpä hän vuonna 1999perusti Nupedia-projektin.

Nupediasta ei kuitenkaan tullut sitä, mitä Jimmy oli suunnitellut. Kahdenvuoden aikana projekti onnistui kuluttamaan merkittävän summanmäärärahoja ja sai tuona aikana julkaistua kokonaiset kaksitoistatietosanakirja-artikkelia. Siis 12 artikkelia kahdesa vuodessa! Mikä menivikaan?

Nupedia oli periaatteessa kaikille avoin projekti – kuka tahansa saiosallistua artikkelien kirjoittamiseen. Käytännössä tekijäksi ei kuitenkaanpäässyt noin vain. Tulevan kirjoittajan piti ensinnäkin lähettää hakemus,joka sitten hyväksyttiin joskus ja jossain. Kaikki artikkelit myöstarkastutettiin ja muokattiin useampaan kertaan muilla tekijöillä –näinhän tietosanakirjoja yleensäkin tehdään. Ja tämän monimutkaisentarkastusprosessin siis läpäisi loppujen lopuksi 12 artikkelia! Näin ei siisselvästikään kannata organisoida Open Source -projektia.68

Epäonnistuneen Nupedian tilalle syntyikin tammikuussa 2001Wikipedia.69 Se hyödynsi 90-luvun lopulla levinnyttä WikiWikiWeb-tekniikkaa. Wiki on www-sivu, jota voi paitsi lukea, myös kirjoittaa jamuokata. Alun perin wikejä käytettiin esimerkiksi ryhmätyöskentelyssätai yritysten sisäisillä www-sivuilla intraneteissä, mutta viimeistäänWikipedia on todistanut tekniikan mahdollisuudet myös julkisen, kaikilleavoimen internetin puolella.

Wikissä jokainen sivu sisältää esimerkiksi alareunassaan linkin, jostasivua pääsee välittömästi muokkaamaan. Tähän ei tarvita mitäänerityistä ohjelmaakaan, vaan muokattava sivu aukeaa suoraan www-selaimeen, jolla sivua luetaankin.70 Joissain tapauksissa sivunmuokkaamiseen ei tarvitse edes käyttäjätunnusta, mutta silloinkin kunkirjoittaminen edellyttää oman tunnuksen rekisteröimistä, pääsee uusikäyttäjä muokkaamaan sivua heti rekisteröinnin jälkeen. Vaivatonosallistuminen muokkausprosessiin on olennaista, kaikenlainen tarkistus,esisensuuri ja uusien käyttäjien hyväksymisprosessit ovat pannassa.

139

Useimmilla jotka ensimmäistä kertaa kuulevat Wiki-tekniikasta, laukeaayleensä jonkinlainen välitön epäilyrefleksi. Tämä ei voi toimia oikeasti!Myönnän itsekin ajatelleeni näin, kerran kauan sitten.

Jos julkisessa internetissä oleva sivu on vapaasti kenen tahansamuokattavissa, niin eikö tämä ole suorastaan hankaluuksienkerjäämistä? Voisi kuvitella, että kaiken maailman vandaalit ja muutenvaan murrosikää potevat hyökkäävät sankoin joukoin tällaisentilaisuuden kimppuun.

Vaikka wiki-filosofiaan kuuluukin mahdollisimman esteetön ja tehokaspääsy sisällön tuottamiseen ja julkaisemiseen, ei se tietenkään tarkoita,etteikö minkäänlaisia tarkistuksia saisi tehdä koskaan ikinä. Niinpäuusien artikkelien kirjoittamisen lisäksi Wikipedian laaja vapaaehtoistenarmeija osallistuu myös tehtyjen muutosten tarkistamiseen.T ietosanakirja-tyyppisessä sivustossahan tämä on välttämätöntä jopelkästään faktojen tarkistamisen ja oikolukemisenkin takia, mikä onihan yhtä tärkeä työtehtävä kuin itse kirjoittaminen.

Kaikissa wiki-ohjelmissa on näppäriä työkaluja tarkistustenhelpottamiseksi. Kaikki uusimmat muutokset löytyvät kootusti omaltasivultaan, josta niitä on helppo käydä läpi. Diff-työkalu näyttää suoraanmuuttuneet osat, joten muuttunutta sivua ei välttämättä tarvitse lukealäpi kokonaan. Ja jos kyseessä on ilkivalta, tai muuten vaan ei satujostain tekstistä tykkäämään, niin muutosten peruminen on yhtähelppoa ja kaikille avointa kuin niiden tekeminenkin oli.

Jonkin verran vandalismia siis tietenkin esiintyy, mutta tällaiset yrityksetjäävät kuitenkin hyvin lyhytikäisiksi. Asiallisilla kirjoittajilla on häiriköitävastaan niin suuri miesylivoima, ettei häiriöitä juurikaan ehdiWikipediassa näkemään. Tosin jotkut kohteet ovat ilkivallantekijöilleliian houkuttelevia. Wikipedian etusivu ei nykyään enää olekaan vapaastieditoitavissa, koska jossain vaiheessa muodostui kansanhuviksi laittaasiihen jättimäisiä peniksen kuvia.

Muurahaisia on yleensä pidetty klassisena esimerkkinä ahkeristatyöntekijöistä. Varmasti jokainen pieni lapsi on joskus marssitettumuurahaispesän luo ihmettelemään, miten niin pienet ötökätvoivatkaan saada rakennettua noin ison keon. (Ja tarinan opetushan on,että yhteispelillä se sujuu ja ahkeruus ja kyllä te tiedätte, sillä teidätkinon pienenä viety katsomaan sitä kekoa.)

Luin kerran jostain71 eräästä tutkimuksesta, jonka mukaanmuurahaispesässä noin 20% muurahaisista tekee täysin typeriä juttuja,kuten purkavat seinää, jonka toiset ovat juuri rakentaneet tai vievätvasta kerätyn ruokavaraston jonnekin, mistä kukaan ei löydä sitä taijotain muuta, joka käytännössä sabotoi kaikkea sitä, mitä muutahkerasti yrittävät rakentaa. Teorian mukaan nämä muurahaiset eivätilmeisesti kuitenkaan ole ilkeitä, vaan yksinkertaisesti vain tyhmiä.

140

Tulit varmaan ajatelleeksi samaa kuin minäkin, että tiedät joitakinorganisaatioita ihan ihmismaailmassa, joissa vähintään 20% tuntemistasityypeistä ovat juuri noin ääliömäisiä! Yleensä meillä ihmisillä onkinorganisaatioissamme keinot, joilla näitä muurahaispesän ongelmiaestetään. Jos joku tekee jotain typerää, niin tehdään säännöt, joissa sekielletään. Sitten pitää myös olla sääntö, että kaikkien pitää lukeasäännöt. Sitten tarvitaan paljon päälliköitä ja muita valvojia, jotkavalvovat, että sääntöjä luetaan ja noudatetaan ja että kukaan eivahingossakaan tee mitään typerää. Loppujen lopuksi meillä onorganisaatiossamme iso joukko ihmisiä miettimässä sääntöjä,kirjoittamassa sääntöjä ja valvomassa sääntöjä. Ja ne jotka jäävätjäljelle, ovat ensisijaisesti huolissaan siitä, etteivät vain tulisi rikkoneeksisääntöjä ja tekevät sen takia kaiken hyvin varovasti.

Open Source -projekteja on kritisoitu siitä, että niiden olematonhierarkia ja organisoinnin puute johtaa tehottomuuteen. Kun kukaan eivalvo kokonaisuutta, käy niin, että moni voi vahingossa tehdä samaatyötä kuin joku toinen ja joku kolmas voi tulla tehneeksi jotain täysinturhaa, jota ei kukaan ikinä tule tarvitsemaan. Tällöin meidänvaistomainen refleksimme kehoittaa meitä lisäämään sääntöjä jalisäämään päälliköitä ja lisäämään suunnittelua.

Linux ja Wikipedia kuitenkin todistavat päinvastaista. Säännöt jasuunnittelu, se se vasta turhaa työtä onkin. Ei muuta kuin suoraanasiaan ja kaikki puurtamaan olennaisen parissa. Suunnittelullarakennetaan Nupedioita (ja Linuksen mukaan Hurd-kerneleitä),muurahaiskekomaisella reippaalla työnteolla taas tehdään Linuxeja jaWikipedioita.

Varsinkin ottaen huomioon, että eivät ne suunnittelijatkaan aina niinfiksuja ole. Tällöin voi käydä niin, että noudattamalla huonoasuunnitelmaa koko organisaatio saadaan tekemään jotain todellatyperää. Pieni päällekkäisyys ja suunnittelemattomuus on siis vainhyväksi, onpahan ainakin isompi todennäköisyys, että joissainpäällekkäisistä projekteista on jotain järkeä.

Wiki-filosofian mukaan suuri enemmistö ihmisistä osaa ja haluaa tehdäoikein ja suorastaan haluaa näyttää itsestään parhaat puolet. Tämänhalun kahlitseminen sääntöihin ja turhiin tarkistusprosesseihin on paljonääliömäisempää kuin se pieni haitta, mitä se pieni vähemmistömuurahaisista joskus saa aikaan. Muista aina, että siitä 20% prosentistahuolimatta miljoonat isät ja äidit käyvät joka kesä lastensa kanssanimenomaan ihailemassa muurahaiskekoa, eivät kritisoimassa sitä.

Wikipediallakin on sääntöjä,72 joita kirjoittajien tulisi noudattaa. Tärkeinsääntö kuitenkin kuvaa osuvasti wiki-filosofiaa: "Jos joku sääntö saasinut masentumaan tai hermostumaan, niin että et enää haluakaanosallistua wikiin, unohda silloin säännöt kokonaan ja tee mitä alunperinaioitkin tehdä."

Nupedian kaksi vuotta olivat käytännössä yhtä tyhjän kanssa. T ietenkinvahingosta viisastuu, mutta muuten ei juuri mitään jäänyt käteen. Tätäkirjoitettaessa Wikipedia on juuri täyttänyt kolme vuotta, miten sille onkäynyt?

141

Wikipedian alkutaipaleella oli Jimmy Walesin lisäksi mukana Larry Sanger,joka työskenteli palkattuna Wikipedian parissa ensimmäiset 13kuukautta. Tämä on mielenkiintoinen yksityiskohta, jos verrataanWikipediaa Linuxiin. Linuskin ehti työskennellä Linuxinsa parissaenemmän tai vähemmän yksin noin vuoden, ennen kuin muutohjelmoijat ympäri maailmaa alkoivat vähitellen tuottamaan yhäsuuremman osan Linuxin koodista. Molemmissa tapauksissa tarvittiinjoku työntämään aluksi vauhtia, pieni alkupanos, jonka jälkeen matkalähtee sujumaan itsestään.

Jos eksyi käyttämään Wikipediaa sen ensimmäisen elinvuoden aikana,saattoi usein käydä niin, että haettua sanaa ei löytynyt, koska kukaanei ollut vielä kirjoittanut siitä artikkelia. Tällöin kävijä eiluonnollisestikaan saanut eteensä mitään virheilmoitusta tai tyhjääsivua, vaan wiki-filosofian mukaisesti sivulla odotti silloin tyhjätekstikenttä, johon puuttuva artikkeli ystävällisesti pyydettiinkirjoittamaan. Vähitellen niitä sitten kertyi, vaihtelevan tasoisia. Jotkutolivat ylä-asteikäisten, englantia vieraana kielenä opiskelevienkoululaisten, toiset taas oppineen oman alan professorin kirjoittamia.Vapaaehtoisuuteen perustuva työtapa jätti tietenkin omat jälkensäartikkeleihin. Wikipediassa on jo varhain ollut erittäin kattava selontekohakusanoista "beer" (olut) tai "Linux". "Microsoft Windows" -käyttöjärjestelmää käsittelevässä artikkelissa taas mainitaan ilmeisentärkeänä faktana myös emulaattorit, joiden avulla Windows-ohjelmatvoi siirtää Linuxille! Voisi sanoa että Wikipedia on "itsensä näköinen"tietosanakirja.

Nykyään Wikipedialla on vapaaehtoisia toimittajia, niin kutsuttujaWikipediaaneja, jo useita tuhansia. Tammikuussa 2002, siis vuodenikäisenä, uusia kirjoituksia ja korjauksia tehtiin jo tuhat päivässä,seuraavan vuoden tammikuussa luku oli tuplaantunut kahteentuhanteenpäivässä. Artikkeleiden lukumäärä lähenee tätä kirjoitettaessa jo 200000 rajaa ja sen lisäksi Wikipediasta on aloitettu käännösten tekeminenyhteensä 55:lle muulle kielelle. Esimerkiksi suomenkielisessäWikipediassa73 artikkeleita oli jo sievoiset 3200 kappaletta.

Mielenkiintoinen tilastotieto on myös, että kesällä 2003 Wikipedia ohittikävijöiden määrässä mitattuna kunniakkaan Encyclopedia Britannicanverkkoversion. Vertailu ei ole aivan reilu, sillä Britannican artikkelit ovatluettavissa vain maksaville asiakkaille, mutta on siis kuitenkin täysinkorrektia väittää, että kolmen vuoden ikäinen Wikipedia on internetinsuosituin tietosanakirja. Sitäpaitsi Jimmy aikoo myös haastaaBritannican sen omalla kotikentällä. Wikipediasta tullaanlähitulevaisuudessa julkaisemaan Wikipedia 1.0, valikoidut 75 000artikkelia painettuna paperille ja saatavana myös CD-romppuna.74

Wikipedian yhteydessä huomautetaan usein, että kaikkien sanakirjojen75

kuningas, Oxford English Dictionary oli myös tavallaan Open Source -projekti. Sen ensimmäinen painos julkaistiin 1928 ja siinä olikahteentoista niteeseen sidottuna luetteloitu yli 400 000 englanninkielen sanaa. Ensimmäistä painosta oli työstetty yhteensä 54 vuotta jaensimmäiset päätoimittajat olivat julkaisuvuonna jo siirtyneet manalanmajoille.

142

OED:n nimittäin kirjoittivat suurimmaksi osaksi lukuisat hankkeestainnostuneet vapaaehtoiset kielitieteen harrastajat, jotka keräsivätsanoja niin sanomalehdistä ja kaunokirjallisuudesta kuin toreilta jakulmakuppiloista. Sanat ja niiden selitykset lähetettiin sitten kirjeitsepäätoimittajalle, jonka tehtävä oli koordinoida projektia. Eräs tunnettuvapaaehtoistyöntekijä oli J.R.R. Tolkien, jonka kerrotaan työstäneenlähinnä W:llä alkavia sanoja. (Faneille tiedoksi, että ainakin "warm","wasp", "water", "wick", "wallop", "waggle" ja "winter" ovat alunperinhänen käsialaansa, joten nyt voitte käydä lukemassa vielä yhdenTolkienin kirjan, jota ette aiemmin ole lukeneet.) Murhasta tuomittuWilliam Chester Minor taas kirjoitti sanakirjaa vankisellistään. Ja eräänhollannissa asuneen rouva Calandin kerrotaan sanoneen, ettei hänvoinut sietää miehensä ainaista uppoutumista "siihen kirottuunsanakirjaan".76 Vaikka OED lopullisessa julkaistussa muodossaan eiollutkaan vapaasti kopioitavissa, niin näyttäisi siltä, ettähakkerihenkinen työtapa tunnettiin jo silloin.

68Miten sitten Open Source -projekti kannattaa organisoida, jotta seolisi mahdollisimman menstyksekäs? Tästä aiheesta kirjoitti Eric S.Raymond kuuluisassa teoksessaan "The Cathedral and the Bazaar":http://www.catb.org/~esr/writings/cathedral-bazaar/

69http://wikipedia.org/

70Tyypillisesti Wiki-sivun muokkaamisessa ei myöskään käytetä html-koodia, mikä olisi keskiverto surffaajalle liian vaikeaa, vaan sivun sisältökirjoitetaan hyvin yksinkertaisella, tavallista tekstiä muistuttavallakoodilla, jonka wiki-ohjelma sitten muuttaa html-sivuksi.

7 1Okei, tässä pitäisi nyt olla lähdeviite, mutta ei kai hyvää juttuakannata sellaisen pikkuseikan takia jättää kertomattakaan!

72http://en.wikipedia.org/wiki/Wikipedia#Policies

73http://fi.wikipedia.org/

74Jimmy Walesista ja Wikipediasta kirjoitti Wired-aikakauslehtimarraskuussa 2003:http://www.wired.com/wired/archive/11.11/opensource.html . Artikkelisisältää monia muitakin esimerkkejä Open Source -metodiensoveltamisesta mitä erilaisimmilla ihmiselämän ei-teknisillä alueilla.Näistä joitain on mainittu myös tässä kirjassa, toisia taas ei.

75Huomaa että Oxford English Dictionary siis on sanakirja (engl.dictionary) kun taas Wikipedia ja Britannica ovat tietosanakirjoja (engl.encyklopedia). T ietosanakirjan tavoitteena on kertoa sinulle "kaikki mitäikinä halusit tietää", kun taas sanakirjan tavoitteena on luetteloidakielen kaikki sanat, niiden ääntämisohjeet, syntyhistoriat ja erimerkitykset. Wikipediasta on olemassa myös rinnakkaisprojekti nimeltäWiktionary (http://wiktionary.org) jonka tavoitteena on tuottaamonikielinen sanakirja. Wiktionary oli tätä kirjoitettaessa jo vuodenvanha, ja englanninkieliseen laitokseen oli kertynyt yli 30 000 sanaa, elivajaa 10% OED:n ensimmäisen laitoksen sanamäärästä.

76Kirjasta "The Meaning of Everything, The Story of the OxfordEnglish Dictionary". Simon Winchester. Lähde: http://www.ralphmag.org/CI/oed.html jahttp://www.askoxford.com/worldofwords/oed/wordsearchers/?view=uk

143

53. DMOZ.ORG, AVOIN WWW-

SIVUJEN HAKEMISTO JA MOZDEX,AVOIN HAKUKONEWikipedian lisäksi on tässä mainittava joitakin muita vastaaviaprojekteja. Wikipediaa ja Nupediaa vanhempi dmoz.org Open DirectoryProject77 on internetin linkki-hakemisto. Ensimmäinen ja edelleenkinsuosituin vastaava (suljettu) hakemisto on internet-buumin ikoniksikinnoussut Yahoo!.78

Vuonna 1998 näytti siltä, että automatisoidut hakukoneet olivat tulleettiensä päähän. Suosituin hakukone Altavista ei pystynyt käsittelemäänräjähdysmäisesti kasvavaa www-sivujen määrää, vaan hakutuloksetolivat aina vaan käyttökelvottomampia. Jo pelkkä www-sivujen määräaiheutti sen, että oli vaikea enää löytää hakemaansa ja tilannetta vieläpahensi se, että erilaiset markkinointifirmat olivat oppineetväärinkäyttämään www-sivujen avainsanaluetteloita päästäkseenhakutulosten kärkeen. T ilanne oli vähän niinkuin tänä päivänäsähköpostin kanssa: teitpä mitä tahansa niin asiallisimmillakinhakusanoilla hakutulosten kärjessä oli enimmäkseen pornoa ja... no,lähinnä pornoa, sillä Viagraahan ei vielä silloin tunnettu.79

Niinpä tulevaisuus näyttikin olevan yhä enemmän Yahoo!n kaltaistenihmistyövoimalla koottujen hakemistojen varassa. Tähänmarkkinarakoon iskivät Chris Tolles ja Rich Skrenta. Heille oli selvää, ettäräjähdysmäisesti kasvavan webin kokoaminen yhtään mihinkäänhakemistoon suorastaan vaati Open Source -tyyppistälähestymistapaa. Niinpä he kesäkuussa 1998 perustivat tarkoitustavarten projektin, jolle antoivat nimen – kuinka pieni maailma muutenonkaan – GnuHoo, eli avoin Yahoo!. Koska kyseessä ei kuitenkaan ollutvirallinen Gnu-projekti, he Richard Stallmanin pyynnöstä vaihtoivatnimeksi NewHoo. Myöhemmin Yahoon kanssa kilpaileva Netscape luopuiomista hakemistohankkeistaan ja osti NewHoon oman portaalinsaalustaksi, jolloin siitä tuli Open Directory ja lopuksi se sai kodinosoitteesta dmoz.org.

Dmoz, eli NewHoo, oli alusta asti menestys. Jo ensimmäisen kuukaudenaikana se oli kerännyt 31 000 linkkiä, jotka 400 vapaaehtoistatoimittajaa olivat järjestäneet 3 900 kategoriaan. Vain viikkoamyöhemmin toimittajia oli jo 1200 ja linkkejä 40 000!80

Samana vuonna 1998 automatisoitujen hakukoneiden valtius siirtyiAltavistalta uudelle tulokkaalle Googlelle, jonka kehittyneen PageRank-algoritmin ansiosta hakutulosten järjestykseen saatiin taas jotaintolkkua. Samalla kisa automaattisten hakukoneiden ja toimitettujenhakemistojen välillä taisi taas kääntyä automatisoitujen hakukoneideneduksi. Merkillepantavaa kuitenkin on, että Google ja monet muuthakukoneet käyttävät dmozia yhtenä tietolähteenä omantietokantansa luonnissa. Käyttäessäsi Googlea käytät siis Open Sourceamonella tavoin. Ensinnäkin Googlen palvelimet perustuvat Linuxiin jaOpen Source -koodiin81 ja toiseksi Googlen hakukone hyödyntää OpenSource -tietolähdettä.

Vaikka toimitetut hakemistot hävisivät kisan Googlea vastaan, muttaOpen Source yhteisö ei silti luovuttanut. Huhtikuussa 2004 putkahtihakukonekisaan uusi tulokas nimeltä MozDex.82

144

MozDex on täydellisen avoin hakukone. Se ei ainoastaan perustu OpenSource koodiin, vaan tarkoituksena on olla avoin myös mitähakutulosten esittämiseen tulee. Mistä tiedämme, että hakutulos, jotaGoogle tarjoaa ensimmäisenä, on oikeasti paras? Voimmeko ollavarmoja, ettei joku Googlen työntekijä ole käynyt sorkkimassatietokantaa, tai ettei ykköspaikkaa ole myyty parhaiten maksavalle?Vaikka luotammekin Googleen, niin emme voi tietää varmasti.MozDexin tavoitteena on tarjota meille hakutuloksia, joista jokainen voitarkistaa, miksi parhaiten sijoittuneet linkit todella ovat parhaita.Jokaisen hakutuloksen vieressä on "explain"-linkki, josta pääseetarkistamaan, millä perusteilla tietty hakutulos on saanut pisteitätietokannan muihin sivuihin verrattuna.

MozDexin hakukoneen ohjelmoijan Doug Cuttingin sanoin: "Internet-hakukoneiden määrä on laskussa. Tämän päivän harvainvalta voi kohtamuuttua monopoliksi, jolloin yksi yhtiö hallitsisi kaikkea tiedonhakua jahyödyntäisi tätä asemaansa taloudellisesti omaksi edukseen. Tämä eiole internetin käyttäjien kannalta toivottavaa kehitystä".

Tätä kirjoitettaessa MozDex on vasta kokeiluasteella, eikä sentietokannasta vielä löydy läheskään kaikkia internetin www-sivuja.Mutta 9. huhtikuuta 2004 jää kuitenkin historiaan päivänä, jolloin OpenSource tuli mukaan hakukonekisaan. Google voitti ensimmäisen erän,mutta iskeekö Open Source vielä takaisin? Se jää nähtäväksi.

77http://dmoz.org/

78http://www.yahoo.com/

79Viagra tuli markkinoille vasta 1998(http://en.wikipedia.org/wiki/Viagra) ja ainakin minun sähköpostiinitulvivan roskapostin joukossa viagra-mainokset ovat suurin yksittäinenjoukko.

80Wide Open News, 12.6.1999: "License to search".http://web.archive.org/web/20011108043741/www.wideopen.com/story/224-2.html

81Tosin itse Googlen koodi on kuitenkin huippusalaista.

82http://www.mozdex.com/

145

54. KOULUKIRJOJA,

KEITTOKIRJOJA, MUUTA FAKTAAJA VÄHÄN FIKTIOTAKINYksi kirjatyyppi, joka on läheistä sukua Linux-käyttöoppaille jatietosanakirjoille on koulu- ja oppikirjat. Myös oppikirjojen sisältö onusein suhteellisen helposti jaettavissa osiin, jolloin Open Source -menetelmää voidaan käyttää. Oppikirjat ovat myös houkuttelevaaihepiiri siksi, että aika usein opettajat joka tapauksessa tuottavatomaa materiaalia virallisen oppikirjan oheen – tämä on yleistä varsinkinyliopistoissa. Joillain yliopistokursseilla ei ehkä sopivaa kirjaa olelöytynyt ollenkaan, vaan opiskelijat ovat täysin luennoitsijanluentokalvojen varassa. Ja edelleen voi joillain kursseilla olla niin, ettäkurssin aihepiiri ei ole löydettävissä mistään yhdestä kirjasta, vaanluentorunko nojaa kahdesta tai useammasta kirjasta koottuihin palasiin.

Mikä voisikaan olla paremmin Open Sourcelle soveltuva tilanne. Josoppikirjat olisivat vapaasti opettajien käytettävissä – ja nyt siis sanalla"vapaasti" tarkoitetaan nimenomaan Open Source -tyyppistä vapautta,eli vapaata kopiointioikeutta ja vapaata muunteluoikeutta – niin niistävoisi helposti koota opettajan omaan opintosuunnitelmaan täydellisestiistuvan räätälöidyn oppikirjakokonaisuuden. Kustakin tarjolla olevastakirjasta voisi poimia parhaat palat, turhat luvut voisi jättää kokonaanpois ja jos joku luku ei oikein vastaa sille asetettuja korkeitavaatimuksia, voi opettaja täydentää sitä itse tai jopa kirjoittaa senkokonaan uusiksi. Näinhän opettajat tekevät paljolti jo nytkin, muttasen sijaan että lopputuloksena olisi sekava vanhentuneiden kirjojen,kopioiden ja käsinkirjoitettujen muistiinpanojen sekamelska, olisikinvapaan kopioinnin sallivassa järjestelmässä lopputuloksena täydellinenoppikirja, joka eräänlaisena evolutiivisena prosessina kehittyisi yhätäydellisemmäksi ja täydellisemmäksi ja päivittyisi sitä mukaa kunkehitys asettaa oppiaineelle uusia vaatimuksia.

Myös opiskelijoille Open Source -oppikirjat olisivat luonnollisestihoukutteleva vaihtoehto. Monesti opintojen loppuvaiheessa ei oleepätavallista, että johonkin kapeaan tekniikan alaan keskittyväkurssikirja maksaa lähemmäs kahtasataa euroa. Avoin kurssikirja tulisikustantajille luonnollisesti halvemmaksi painattaa, aivan samalla laillakuin Linux on halvempi kuin Windows. Sitäpaitsi opiskelijalla olisiavoimen kurssikirjan tapauksessa myös mahdollisuus tulostaa kirja itse,tai tulostaa vain tarvitsemansa sivut, jolloin tarvittavan materiaalinhankintakustannukset laskisivat edelleen, ja kaupan päälle puitakinsäästyisi! Ja ääritapauksessa köyhä opiskelija voisi lukea vaikka kokokirjan tietokoneen ruudulta, täysin ilmaiseksi.

Kun perustelut Open Source -oppikirjojen puolesta ovat näinvakuuttavat, olisi kumma, jos niitä ei jo löytyisi Internetistä. Ja löytyyhänniitä. Viime vuosina Internet on suorastaan tulvinut erilaisia projektejaavoimien oppikirjojen kirjoittamiseksi. Jotkut projektit ovat vastaideointiasteella, kun taas toisilla on jo esittää valmista tavaraa. Onkansallisia, tietyn maan opintosuunnitelmaa noudattavia projekteja jakansainvälisiä (eli englanninkielisiä) projekteja. Jostain syystä jopaKalifornian osavaltiolla on oma projekti yläasteikäisten koululaistenoppikirjojen tuottamiseksi.

146

Tästä tulevaisuuden oppikirjojen suoranaisesta runsaudenpulasta voiolla vaikea muodostaa minkäänlaista kokonaiskuvaa, mutta näyttäisisiltä, että wiki-filosofia on jälleen osoittanut voimansa. Nimittäin yksipisimmälle päässeistä projekteista näyttäisi olevan Wikipedian koodiinperustuva Wikibooks,83 joka on ainakin näin aluksi keskittynytpääasiassa juuri kurssikirjojen tuottamiseen, tosin erilaisia oppaitakinlöytyy. Wikibooks on tätä kirjoitettaessa vasta puolen vuoden ikäinen,mutta jo nyt enemmän tai vähemmän valmiita englanninkielisiä kirjojaon kymmeniä, yksittäisiä lukuja jo yli tuhat. SuomenkielisessäWikibooksissa oli tätä kirjoitettaessa yksi kirja, joka oli ehtinyt saadastatuksen "valmis". Tämä oli sosiaalitieteen alaisuuteen kuuluva"Työoikeus".84 Wikissä mikään ei tietenkään ole koskaan lopullisestivalmista, vaan tämä status on ehkä pikemminkin verrattavissatietokoneohjelmien versionumeroon "1.0".

Mainittakoon tässä vielä, että Wikipedia näyttäisi poikineen kesällä 2003jälkeläisiä oikein kunnolla. Jo mainittujen Wiktionaryn ja Wikibooksinlisäksi on käynnissä projektit Wikisource, kokoelma vapaita tekstejä,joita ei kuitenkaan ole alunperin kirjoitettu wiki-menetelmällä (Raamattu,kreikkalaiset filosofit, USA:n itsenäisyysjulistus, jne...); Wikitravel, avoinmatkaopas; Wikiquote, kokoelma kuuluisia sitaatteja;85 ja Wikiversity,Wikibooksia hyödyntävä yliopistotasoisen koulutusmateriaalinkokoelma.

Mutta Wikibooks ei suinkaan ole ainoa avoimia oppikirjoja sisältäväverkkosivusto, vaan tasokkaita kirjoja on internet pullollaan. Yksikattavimmista hakemistoista tässä suhteessa on Benjamin Crowellinylläpitämä The Assayer.86 Assayer ei siis ole mikään wiki, vaanainoastaan linkkihakemisto muualla internetissä sijaitseviin avoimiinkirjoihin. Itse hakemiston lisäksi sivustolla on myös mahdollisuusarvioida ja pisteyttää lukemaansa kirjaa.

Vaikka Assayerissä periaatteessa luetteloidaan mitä tahansakirjallisuutta, näyttäisi siltä, että avoimia kirjoja löytyy eniten juurikäsittelemistämme aiheista, toisaalta on Linux-käyttöoppaita jatoisaalta oppikirjoja. Oppikirjojen joukossa matematiikka, fysiikka jakemia ovat jostain syystä ylivoimaisesti parhaiten edustettuina. Näidenalojen läheisellä suhteella tietotekniikkaan ja sitä kautta Linuxiin saattaahyvinkin olla vaikutusta. Toiseksi suurin alalaji onkin sitten fiktio jakaunokirjallisuus, mikä sinänsä on ilahduttavaa. Elämähän ei ole kouluavarten...

Benjamin itse on myös kunnostautunut avoimen kurssikirjallisuudentuottajana kirjoittamalla kaksi yliopistotason fysiikan oppikirjasarjaa:"Light and Matter" ja "Simple Nature". Näistä vanhempaa Light andMatteria käytetään jo kurssikirjana ainakin seitsemässätoistayliopistossa. Kaikesta päätellen Open Source -kirjallisuudella todellakinon jotain annettavaa tuleville opiskelijasukupolville.

Ja koska elämä ei tosiaan ole koulua varten (vaan koulu elämää) niinsiirtykäämme lopuksi meidän kaikkien yhteiseen lempiaiheesemme, eliruokaan. Avoimia Linux-käyttöoppaita nimittäin täydentää loistavastiMatthew Balmerin "The Open Source Cookbook: Fuel for Geeks".87

147

Kirjasta arvatenkin on hyötyä nuorille vasta kotoaan muuttaneillenörteille, jotka jonain päivänä heräävät todellisuuteen, että äiti ei enäähäiritsekään pitkiä koodaussessioita kutsumalla aina välillä valmiiseenruokapöytään. Koska keittokirja todellakin on suunnattu nörteille,selitetään ennen varsinaisia reseptejä huolellisesti ja kuvien kera, mitäovat ja mihin tarvitaan sellaisia perustarvikkeita kuin kattila,mikroaaltouuni ja leikkuulauta. Tämän jälkeen käydään myös läpiperuselintarvikkeet, jotka olisi syytä löytyä jokaisen nörtinkin keittiöstä,siis muutakin kuin kokista ja pakastepizzaa. Lopuksi on vielä lyhytsanakirja, josta voi selvittää mistä on kysymys jos reseptissä puhutaanJuliennesta, marinoinnista tai vatkaamisesta.

Perusteellisen pohjatyön jälkeen itse reseptit ovatkin jo sellaisia, että eihätää vaikka äitikin tulisi kylään. Kirjaa Slashdotin88 keskustelupalstallayhteisesti työstänyt kansainvälinen hakkeriyhteisö todella tarjoaakirjassa parhaita palojaan. Mitä sanotte vaikka sellaisestakingastronomisesta seikkailusta kuin friteerattu kenguru? Reseptiluonnollisesti alkaa tiedolla siitä, mistä verkkokaupoista ei-australialaisetvoivat tilata kengurunlihaa. Kyllä me nörtit osaamme!

Myös Wikibooksista löytyy muuten keittokirja,89 joten nörttien terveyspitäisi tästedes olla turvattu. Kunhan vaan muistaisivat välilläirroittautua tietokoneidensa äärestä.

83http://wikibooks.org/

84http://wikibooks.org/wiki/Työoikeus

85Esimerkiksi: "Minä elän.", kirjailija Aleksis Kivi; tai "Noin kaukaa heeivät osuisi edes norsuun...", kenraali John Sedgwick, pohjoistenjoukkojen komentaja USA:n sisällissodassa. Molemmat sitaatitkokoelmasta "Kuuluisia viimeisiä sanoja",http://quote.wikipedia.org/wiki/Famous_last_words

86http://www.theassayer.org/

87http://www.ibiblio.org/oscookbook/

88http://slashdot.org/

89http://wikibooks.org/wiki/Cookbook

148

55. PROJECT GUTENBERG

Yksi erittäin ansiokas vapaasti levitettävään kirjallisuuteen liittyväprojekti, joka ilman muuta ansaitsee tulla mainituksi tässä yhteydessä,on Project Gutenberg.90 Gutenberg-projektin palvelimelle on kerättysähköiseen muotoon lähes kaikki vapaasti levitettävissä olevatklassikot, mitä maailman kirjallisuudesta löytyy.

Päin vastoin kuin tietokonealalla, joka on vielä kovin nuorta, onkirjallisuudessa iso joukko kuuluisia teoksia, joita saa vapaasti kopioida,julkaista ja levittää internetissäkin. Tämä johtuu eri maidentekijänoikeuslakeihin sisältyvästä määräaikaisuudesta. Tekijänoikeudensuoja on nimittäin voimassa vain tietyn ajan, jonka jälkeen teoksestatulee yleistä omaisuutta (englanniksi Public Domain). Määräajan pituusvaihtelee eri maissa ja riippuu myös teoksen tyypistä, mutta nykyäänse voi olla esimerkiksi 50-70 vuotta tekijän kuolemasta.91 Koska satavuotta sitten kuolleita ohjelmoijia ei juurikaan ole,92 ei tämä seikka olejuurikaan vaikuttanut esimerkiksi Linuxin kehitykseen. Mutta kun puheon kirjallisuudesta, tilanne onkin toisenlainen. Yli-inhimillisen pitkiksivenyneistä suoja-ajoista huolimatta valtaosa kirjallisuuden klassikoistaon jo vapautunut tästä suojasta. Niinpä Gutenbergin arkistoistalöytyykin e-kirjoina kattava kokoelma antiikin filosofeista ja eriraamatunkäännöksistä lähtien aina Shakespearin näytelmiin ja MobyDickiin ja edelleen Liisaan ihmemaassa ja Peter Paniin asti.

Project Gutenberg sai alkunsa Michael Hartin käsissä niinkin varhaisessavaiheessa kuin 197 1. Sähköisenä projektina kyseessä on siis todellapitkäikäinen projekti, samoihin aikoihin ottivat ensimmäisiä haparoiviaaskeliaan esimerkiksi ensimmäinen UNIX-käyttöjärjestelmä ja C-ohjelmointikieli. On siis suorastaan vähän ihmeellistä, että niinkinvarhaisessa vaiheessa oli edes olemassa tietokonetta, jota Michaelpystyi projektiin käyttämään. Illinoisin yliopistolla kuitenkin tällainentietokone oli ja Michael oli yksi niistä, joille yliopisto päätti lahjoittaatietokoneen käyttöaikaa.

Muut tietokonetta siihen aikaan käyttäneet tekivät sillä yleensä jotainhyvin alkeellista ohjelmointia, kuten esimerkiksi ohjelmoivatohjelmointikieltä. Tämä on vähän niinkuin rakentaisi vasaraa, jolla sittenaikanaan rakennetaan rakennusteline, jonka varaan voidaan lopultarakentaa talon seinät ja kun talo on valmis, naiset pääsevätsisustamaan sitä. Kaiken kaikkiaan oikein miehistä hommaa,verrattavissa siihen kun luolamies keksii tulen.

Michael ei kuitenkaan uskonut, että hänestä ikinä olisi sellaisiinprojekteihin. Niinpä hän yritti keksiä tietokoneen käyttöajalle jotainmuuta käyttöä. Olihan kyseessä kuitenkin resurssi, joka ostettuna olisisiihen aikaan ollut 100 miljoonan dollarin arvoinen! Ei sitä sopinutkäyttämättäkään jättää.

Mietittyään asiaa tunnin ja 47 minuuttia – näin kerrotaan – Michaelilmoitti, että tulevaisuudessa tietokoneiden suurin arvo ei olisi niidentarjoamassa laskentatehossa, vaan informaation tallennuksessa, sekäsen rajattomassa välittämisessä ja etsimisessä. Ei huonommin arvattu!Näin sai alkunsa Project Gutenberg, jonka ensimmäisenä tallenteenaMichael naputteli koneelle USA:n itsenäisyysjulistuksen, joka julkisenaasiakirjana juurikin oli yhteisomaisuutta – Public Domain.

149

Vaikka kyseinen itsenäisyysjulistus ei ehkä varsinkaan meidän muillamantereilla asuvien mielestä kuulukaan länsimaisen kirjallisuuden Top 10kärkeen, oli sen valinnalle puhtaan isänmaallisuuden lisäksi ihankäytännöllisiäkin perusteita. Se oli sopivan lyhyt, jotta sen saimahtumaan sen ajan levykkeelle. Moby Dickien ja raamattujen aika tulivasta myöhemmin, teknologian kehittyessä.

Vuonna 2003 Gutenberg-arkisto oli jo kasvanut yli 10 000 e-kirjaan,jotka julkaistiin 4 gigatavun kokoisella merkkipaalua juhlistavalla DVD-levyllä. Projektin tavoitteena on nyt julkaista vuoteen 2015 mennessämiljoona vapaata e-kirjaa. Pienestä alusta huolimatta Gutenberg-projekti on osoittanut, millaisia voimavaroja vapaudessa javapaaehtoistyövoimassa piilee.93 Projektin historia myös muistuttaameitä siitä, että nyt elettävä Open Source -ajattelun nousukausi ei itseasiassa olekaan mitään uutta keksintöä. Kuten Richard Stallmankin ainanuorempiaan opastaa, 1970-luvulla IT -ala oli Open Source. Muutossuljetumpaan tuli vasta myöhemmin. Sama pätee e-kirjoihin. MichaelHart oli liikkeellä jo 1970-luvulla, Stephen King vasta 2000-luvulla.

90http://www.gutenberg.net/

91Tässä yhteydessä on hyvä valistaa lukijaa myös asiaan liittyvästäsivujuonteesta. Alun perin teosten suoja-ajat olivat huomattavastilyhyempiä, USA:ssa esimerkiksi vaivaiset 14 vuotta. Salaperäisesti aikaon kuitenkin pidentynyt nykyisiin sukupolvet ylittäviin mittoihinsa.Mielenkiintoinen huomio on se, että suoja-aikaa on uusilla laeillapidennetty aina silloin, kun Mikki Hiiren (julkaistu ensin vuonna 1928)tekijänoikeudet ovat olleet umpeutumaisillaan. Ilman viimeisintä 20vuoden pidennystä 1998, Mikki Hiirestä olisi tullut meidän kaikkienyhteistä omaisuutta 2003. http://writ.news.findlaw.com/commentary/20020305_sprigman.htmlhttp://www.wired.com/news/politics/0,1283,17327 ,00.htmlhttp://reason.com/links/links011703.shtml

92Yli sata vuotta sitten kuolleita ohjelmoijia löytyy tietotekniikanesihistoriasta ilmeisesti tasan kolme. Ohjelmoitavan kutomakoneen 1801keksinyt ranskalainen Joseph-Marie Jacquard(http://en.wikipedia.org/wiki/Jacquard_loom) ja "differenssikoneen" sekä"analyyttisen koneen" myös 1800-luvulla suunnitellut britti CharlesBabbage (http://en.wikipedia.org/wiki/Babbage) sekä hänen tuttavansaAda Lovelace (http://en.wikipedia.org/wiki/Ada_Byron), joka kirjoittianalyyttiselle koneelle ohjelmia, vaikka sitä ei koskaan valmistettukaan.Myös jotkut muut 1800-luvun matemaatikot ovat pohdiskelleetohjelmoitavan laskukoneen valmistamista, mutta nämä kolme ovattyypillisesti ne, jotka mainitaan tietokoneiden esihistoriastapuhuttaessa.

93Lähteet: http://www.gutenberg.net/about.shtml jahttp://www.upi.com/view.cfm?StoryID=20040106-041656-1684r

150

56. MUSIIKKI

Vaikka Internet on vaikuttanut vallankumouksellisesti myösmusiikkimaailmaan, on suurimmat lehtiotsikot toistaiseksi kirjoitettuNapsterista ja sen jälkeläisistä, sekä levy-yhtiöiden näitä vastaankäymästä viivytystaistelusta. Vaikka nämä niin sanotut peer-to-peertekniikat sinänsä ovatkin vallankumouksellisia, ei käy kieltäminen ettäniiden käyttäjät ovat tässä kohden menneet lain väärälle puolelle.Tekijänoikeussuojan alaista musiikkiahan ei saisi levittää internetissäilman tekijän lupaa.

Vaikka käyttäjien välisen tiedostojenvaihdon ensimmäisenämahdollistanut Napster joutuikin oikeuden päätöksellä lopultapäättämään päivänsä, ei mp3-tiedostojen vaihtorumba juurikaanhidastunut. T ilalle tuli sen sijaan kourallinen uusia tekniikoita, jotka oliteknisesti toteutettu niin, ettei niitä voitu sulkea yhdeltäkeskuspalvelimelta samalla lailla kuin Napsteria. Oikeuksiaan ja ennenkaikkea rahavirtojaan suojeleva äänilevyteollisuus ei ainakaan vielä oleluovuttanut toivottomalta tuntuvaa taisteluaan, vaan yrittää pistääkapuloita rattaisiin milloin mitenkin.

Tätä kirjoitettaessa levy-yhtiöt ovat juuri onnistuneet pahentamaan joennestäänkin huonoa mainettaan muun muassa haastamalla oikeuteentiedostonvaihto-ohjelmia käyttäneen varattoman newyorkilaisenyksinhuoltajaäidin 12-vuotiaan tyttären. T iedostonvaihto-ohjelmiamyyvät yritykset taas veivät pisteet kotiin maksamalla tyttöparan2000 dollarin vahingonkorvaussopimuksen. Internetissä oltiin myösehditty järjestämään kansalaiskeräys samaisen 2000 dollarinkeräämiseksi. Jotenkin tuntuu siltä, että levy-yhtiöt ovat taistelussaankovin yksin.

Viime vuonna monet artistitkin ovat ottaneet kantaa levy-yhtiöitävastaan.94 Tunnetuin näistä lienee elektronisen musiikin kärkinimiinkuuluva Moby,95 joka on avoimesti puolustanut tiedostoja kopioiviafanejaan. Hän sanoo olevansa vilpittömän iloinen siitä, että ihmisethaluavat kuunnella hänen musiikkiaan ja jos he pystyvät kuuntelemaansitä tiedostonvaihto-ohjelmien avulla niin se sopii hänelle oikein hyvin.Mobyn laskelmien mukaan moni hänen faneistaan on itse asiassaalunperin tutustunut hänen musiikkiinsa juuri internetistä lataamiensatiedostojen kautta, seikka josta hän on pikemminkin iloinen kuinsuutuksissaan. Mobyn lisäksi huhutaan monen muunkin muusikon salaasyöttävän omia kappaleitaan tiedostonvaihto-ohjelmiin, siis aivanpäinvastoin kuin levy-yhtiöiden puheista voisi kuvitella. Offspring-niminen yhtye kertoi eräässä TV-haastattelussa jopa laittaneen uudenlevynsä oheistuotteeksi joitakin mp3-tiedostoja, mutta levy-yhtiö olikuitenkin poistanut ne ennen levyn julkaisemista.

Takavuosien Wham!-yhtyeen solisti George Michael onkin ensimmäisenäkovan luokan pop-tähtenä ehtinyt ilmoittamaan96 , että keväällä 2004julkaistu levy jää hänen viimeisekseen. Sopimus levy-yhtiön kanssapäättyy ja vastaisuudessa hän aikoo julkaista kaikki uudet kappaleensa(vanhoihin levy-yhtiön omistamiin kappaleisiinsahan hänellä ei olemitään oikeuksia) kotisivullaan, josta fanit saavat niitä vapaastikopioida. Kappaleiden kopiointi tulee olemaan ilmaista, mutta kotisivunkautta on mahdollisuus lahjoittaa Georgen valitsemiinhyväntekeväisyyskohteisiin.

151

Ahneita isäntiään vastaan kapinoivat Offspringin rokkivaarit antavatkyllä suurisanaisia haastatteluja, mutta omien mp3-tiedostojenujuttaminen salaa tiedostonvaihto-ohjelmiin kopioitavaksi ei kuitenkaanole vielä Open Sourcea. Heitä ehkä harmittaa, että allekirjoitus jossainvanhassa levytyssopimuksessa kieltää heitä laittamasta omiakappaleitaan omille kotisivuilleen. George Michael osoittaa muille malliaoikeaan suuntaan, mutta se on vasta ensimmäinen askel. T iettävästihänkään ei ole antamassa omaa musiikkiaan kenen tahansa muunhyödynnettäväksi tai myytäväksi samanlaisilla ehdoilla kuin esimerkiksiLinus antoi oman koodinsa.

Joitakin ihan oikeita vallankumouksellisia sentään löytyy. Magnatune-niminen pieni levy-yhtiö97 julistaa etusivullaan: "We're a record label. Butwe're not evil." (Olemme levy-yhtiö, mutta emme ole pahoja.) OmistajaJohn Buckman perusti yhtiön nähtyään, miten hänen vaimolleen käviperinteisen levytyssopimuksen ja perinteisen levy-yhtiön kanssa. Levyjämyytiin noin tuhat ja vaimo sai tekijänä korvausta huimat 45 dollaria.Sopimuksen seurauksena hän menetti kaikki oikeudet omaanmusiikkiinsa seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, eikä siis voi esimerkiksilaittaa omaa musiikkiaan omalle kotisivulleen siitäkään huolimatta, ettälevy on myyty loppuun eikä sitä voi ostaa tai tilata enää mistään. Johnhalusi perustaa levy-yhtiön, joka olisi artistin kannalta tällaistaperinteistä järjestelyä parempi vaihtoehto.

Magnatunen kotisivulta voi yhtiön levyttämää musiikkia ladata täysinlaillisesti joko yksittäisinä kappaleina tai jopa kokonaisen levynkerrallaan. Lisäksi sivulta voi kuunnella jatkuvaa henkilökohtaistanettiradiolähetystä, jonka musiikkitarjonnan kukin kuulija voi säätäämieleisekseen. (Näinkin teknisesti yksinkertaisen ja hauskan ideantoteuttaminen on perinteisten tekijänoikeuskäytäntöjen alaisuudessakäytännössä mahdotonta.) Luonnollisesti yhtiöltä voi myös tilata ihanoikeita fyysisiä CD-levyjä, siitähän viime kädessä on kysymys. Valikoimaon nopeasti kasvanut suhteellisen kattavaksi. Magnatunen leiriin kuuluujo yli sata artistia ja levyjä on ehditty julkaisemaan jo kaksisataa.Ilahduttavaa on, että myös eri musiikkilajit ovat hyvin edustettuina.Iänikuisen teknon lisäksi varsinkin klassista musiikkia löytyy paljon jajazziakin jo ihan mukavasti.

Magnatunen musiikki myös ylittää riman, mitä avoimuuden vaatimuksiintulee. Vaikka musiikin kaupallisesta käytöstä pitääkin sopia ja maksaaerikseen, on sivuilta löytyvä musiikki käytettävissä kaikkiinepäkaupallisiin tarkoituksiin Open Source -periaattein. John käyttääperiaatteesta termiä Open Music. Musiikkia voisi siis käyttää esimerkiksioman elokuvansa taustamusiikkina, tai jostain kappaleesta voi tehdäoman version. Monet artistit julkaisevatkin tätä silmällä pitäenMagnatunen sivuilla myös kappaleidensa "lähdekoodia", eli esimerkiksimidi-tiedostoja tai erillisiä ääniraitoja. Ainoa ehto kappaleidenuusiokäytölle on, että käytön pitää olla ei-kaupallista ja alkuperäisettekijät on myös mainittava. Ja ennen kaikkea myös uutta teosta pitääjakaa muille näillä samoilla ehdoilla.

152

Viimeinen "ShareAlike"-ehto muistuttaa Richard Stallmanin copyleft-periaatetta, jota suurin osa Linux-ohjelmista käyttää. Toisaalta taasOpen Source -tietokoneohjelmissa on nähty hyväksi luopuaepäkaupallisuuden vaatimuksesta. Koska ohjelmien levityksestäkuitenkin muodostuu ihan oikeita kuluja – esimerkiksi tyhjän CD-levynhinta tai postituskulut – ei epäkaupallisuus tuntunut edistävän GNU-liikkeen tavoitteita, joka oli GNU-ohjelmistojen levittäminenmahdollisimman laajalle. Historia onkin osoittanut, että kaupallisuus eiole ollut Linuxille haitaksi – päinvastoin. Muut Stallmanin GPL-lisenssiinsisältyvät avoimuuden vaatimukset ovat riittäneet takaamaanavoimuuden ja reiluuden säilymisen ja esimerkiksi estäneet monopoliensyntymisen.

Vaikka Magnatunen musiikin käyttöehtoihin sisältyykin vieläepäkaupallisuuden vaatimus, on yhtiön toiminta kuitenkin askel oikeaansuuntaan, varsinkin verrattuna perinteisten levy-yhtiöiden suoranaiseenriistokapitalismiin. Ehkäpä epäkaupallisuuden vaatimuskin on vainvälttämätön ylimenovaiheen paha, josta voidaan tulevaisuudessaluopua.

Tämän seuraavan askeleen onkin jo ottanut Opsound-niminen levy-yhtiö.98 Opsoundin sivuilta löytyvä musiikki on kaikin puolin täysinvapaasti käytettävissä, ainoastaan ShareAlike-ehto varmistaa, ettämateriaali pysyy vapaana ja avoimena jatkossakin. Nyt voisin siis jokäyttää tätä musiikkia elokuvassa, jonka voisin myydä rahasta jollekinTV-kanavalle, kunhan antaisin samalla TV-kanavalle oikeuden käyttääkoko elokuvaani samoilla ehdoilla ja kanava puolestaan sitoutuisiantamaan saman oikeuden edelleen kaikille katsojilleen. Tämä mallialkaa kaikin puolin muistuttaa GPL-lisenssiä, jolla Linuxia myydään.Hyvältä siis näyttää!

Opsound ei tilastojen valossa ole vielä päässyt yhtä pitkälle kuinMagnatune. Artisteja on suurin piirtein saman verran ja erinäköistämusiikkiakin löytyy noin neljänsadan tiedoston verran, muttaensimmäistä levyä ollaan tätä kirjoitettaessa vasta julkaisemassa.Opsoundin valikoima tuntuu kallistuvan enemmän juuri konemusiikinpuolelle, mutta mielenkiintoinen erikoisuus ovat pikemminkinääniefekteiksi luokiteltavat nauhoitukset erilaisista ympäristöistä. Omasuosikkini on kappale nimeltä "Pildammsparken", nauhoitusruotsalaiselta lintujärveltä.

Haluaisin lopettaa tämän musiikkikatsauksen ilahduttavaan uutiseen,jonka luin jokin aika sitten synnyinseutuni eräästä paikallislehdestä.Uutinen kertoi paikallisesta säveltäjä-sanoittajasta Iiris Lumpeesta, jokaoli julkaissut reilut sata omaa viisuaan sisältävän laulukirjan. Ilahduttavaauutisessa oli, että laulukirjansa esipuheessa hän toteaa ykskantaan, että"kaikkia lauluja saa vapaasti kopioida ja laulaa, siksi ne on tähänpainettu."

Tämän takiahan musiikkia on kautta aikain tehty. Jossain välissä meolemme unohtaneet tämän, ja musiikista on tullut levy-yhtiöidenomaisuutta, joilta sekä tekijöiden että kuulijoiden on pyydettävä lupaaomaan harrastukseensa. Iiriksen esimerkki oli siitä liikuttava, että tämävanha rouva ei varmaan ole ikinä kuullutkaan Linuxista, eikä hänellävälttämättä ole mitään käsitystä siitäkään, mitä mp3-tiedostojenlevittäminen internetissä tarkoittaa. Hänelle tämä oli vain täysinnormaali tapa julkaista omat laulunsa. Siksihän ne on tehty, että niitälaulettaisiin.

153

Iiriksen avoimuus on ainakin pienessä mittakaavassa tuonut myöstaloudellista menestystä, sillä minä tietenkin oitis tilasin yhdenkappaleen hänen laulukirjaansa, vaikken kovin kova laulumies olekaan.Kuvittelisin, että tämän kaltaisille laulukirjoille löytyisi kysyntäämuutenkin.

94Esimerkiksi rock-tähti Courtney Love syyttää levy-yhtiöitä itseääntodellisesta piratismista artikkelissaan "Courtney Love does the math",http://dir.salon.com/tech/feature/2000/06/14/love/index.html .

95http://www.moby.com/

96http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/3499534.stm

97http://magnatune.com/

98http://www.opsound.org/

154

57. CREATIVE COMMONS JA

AVOIMEN INFRASTRUKTUURINLUONTIVaikka eri kulttuurien aloille onkin syntynyt jo jonkin verran OpenSource -tyyppisiä teoksia, on varsinaisen Linuxin kokoluokkaa olevanvallankumouksen edessä vielä joitakin haasteita. Niitä voisi kutsuavaikka logistisiksi ongelmiksi. Open Source -ohjelmistojen puolella nämäongelmat on jo ratkaistu, mutta kirjallisuus, musiikki ja muut taidelajittulevat vaatimaan omat ratkaisunsa.

Yksi este Open Source -teosten vallankumouksen edessä on se, ettänykyisissä tekijänoikeuslaeissa kaikki on aina lähtökohtaisesti kiellettyä.Tekijänoikeuden logiikka menee niin, että kaikilla teoksilla onvälttämättä tekijä (teoksia ei synny tyhjästä) ja tekijällä on aina kaikkioikeudet omaan teokseensa, ellei hän nimenomaisesti niitä jollekinluovuta tai erityisesti salli esimerkiksi teoksen kopiointia. Aiemminesimerkiksi USA:n tekijänoikeuslaissa teos oli lähtökohtaisesti vapaastikäytettävissä, ja vain erityisellä ©-merkillä varustetut teokset kuuluivattekijänoikeuden alaisuuteen. Tekijän oli siis varta vasten ilmoitettavateoksensa suojatuksi, jos niin halusi, ja muuten oletettiin, että teosta saivapaasti käyttää ja levittää.

Vaikka vapauden asialla ollaankin, niin periaatteessa nykyinen käytäntöon kuitenkin parempi. Se suojaa tekijöitä ahneilta kustantajilta ja levy-yhtiöiltä, joiden lakimiehet varmasti keksisivät teknisiä puutteitatekijöiden ©-merkkien käyttötavoissa, mikäli laki sen käyttöä edelleenvaatisi, ja siten päätyisivät omimaan teoksia omaan käyttöönsämaksamatta oikealle tekijälle edes nykyisiä vähiä korvauksia.

Mutta asialla on toinenkin puoli. Nyt kaikkeen pitää saada lupa. Se, ettälöytää internetistä hyvän runon, artikkelin tai musiikkikappaleen, ei vieläoikeuta hyödyntämään sitä esimerkiksi omassa teoksessaan. Ensinpitäisi saada kyseiseltä tekijältä lupa. Tämä voi olla hyvinkin vaikeaa,sillä harvoinpa esimerkiksi mp3-tiedostojen yhteydestä löytyy artistinsähköpostiosoitetta tai puhelinnumeroa. Niinpä esimerkiksi joku laulusaattaa jäädä esittämättä konsertissa, koska sen tekijältä ei ole saatusiihen lupaa, koska tekijää ei kohtuullisin ponnistuksin voitu tavoittaa.Kuitenkin maailma on täynnä Iiris Lumpeen kaltaisia muusikkoja, jotkamielellään haluaisivat, että heidän laulujaan lauletaan, kopioidaan jaesitetään konserteissa.

Tämän takia olisi tärkeää, että säveltäjät, kirjailijat, artistit ja taiteilijatympäri maailman oppisivat huomioimaan tämän esteen, samalla tavallakuin Iiris oli huomioinut sen oman laulukirjansa esipuheessa. Meidäntavallisten pulliaisten, jotka haluamme jakaa laulujamme ja sanojammetoistemme kanssa, tulee siis oppia toimimaantekijänoikeuslainsäädännön ehdoilla.

155

T ietokoneohjelmien maailmassa ohjelmoijat ovat tällaisen käytännönoppineet. Richard Stallmannin aikanaan kehittämä GPL-lisenssi onmuodostunut standardiksi, ja se tai muu vastaava lisenssi mainitaanaina ohjelmien koodin alussa. Vain pari riviä, josta koodin lukija näkeeheti, että hän saa käyttää tämän tiedoston koodia myös omissaohjelmissaan. GPL-lisenssistä on muodostunut käsite, tavaramerkki,jonka Open Source -ohjelmoijat tunnistavat. Sen mainitseminen riittääkertomaan, että tämän koodi on vapaata, voimme kaikki yhdessäkäyttää sitä. Jos tätä lyhyttä mainintaa ei olisi, niin mitään ei olisitehtävissä. Silloin kopiointi ja koodin käyttäminen olisi automaattisestikiellettyä.

Jotta Open Source -vallankumous voisi tosissaan levitä myöskirjallisuuden, musiikin ja muiden taiteiden puolelle, tulisi kaikkien Iiristenkaltaisten viisujen tekijöiden ja muiden artistien oppia lisäämäänteostensa alkuun lyhyt GPL-lisenssiä vastaava ilmoitus. Tällöinteoksesta näkisi heti, miten sitä saa käyttää, eikä lupaa tarvitsisierikseen kysyä. Varsinkin ne, jotka julkaisevat kirjoituksiaan, valokuviaantai piirroksiaan kotisivuillaan internetissä, voisivat olennaisesti vaikuttaavapaasti käytettävissä olevan materiaalin määrään, jos tällainen tapaleviäisi. Pienistä puroistahan kaikki suuretkin putoukset saavat alkuna.Samanlaisista pienistä puroista muodostuu GPL:n alainen kokonainenLinux-käyttöjärjestelmä.

GPL-lisenssiä on käytetty myös kirjojen tai musiikin tekijänoikeuksissa,mutta koska siinä puhutaan nimenomaan tietokoneista jalähdekoodista, se ei ole kovinkaan luontevaa. T ilalle onkin kehitettyvastaavanlaisia lisenssejä, jotka sopivat paremmin tähän tarkoitukseen.Eniten julkisuutta, ja myös käyttäjiä, on saavuttanut Creative Commons -brändin99 alainen lisenssikokoelma. Se on kerännyt taakseen joukontämän alan raskaita nimiä, muun muassa Project Gutenbergin kaltaistavapaata kirjallisuutta julkaisevan Eric Eldredin sekä lakitieteen professoriLawrence Lessigin, jotka yhdessä vastustivat viimeisintä tekijänoikeudensuoja-ajan pidennystä USA:n korkeimmassa oikeudessa (häviten vainniukasti). Creative Commons on myös panostanutlisenssivaihtoehtojensa tunnetuksi tekemiseen, jotta taiteilijat oppisivatlisäämään kopioinnin sallivan (CC)-logon teostensa oheen, niinkuinohjelmoijat lisäävät viittauksen GPL:ään omiin koodeihinsa.

Creative Commonsin sivuilta pöytälaatikkokirjailijat ja viisumaakaritvoivat helposti valita sopivan lisenssin omalle teokselleen. Prosessi eivaadi lakitieteen opintoja, vaan sopiva lisenssi löytyy parilla hiirennapsautuksella. Esimerkiksi tekijä voi sallia tai kieltää teoksensakopioinnin ja levittämisen kaupalliseen tarkoitukseen, tai vaatia, ettähänen nimensä mainitaan myös kaikkien muokattujen teostentekijäluettelossa. Creative Commonsin iskulauseena onkin "Some RightsReserved" (jotkut oikeudet pidätetään) vastakohtanatekijänoikeusmerkinnöissä yleensä nähtyyn "All Rights Reserved" (kaikkioikeudet pidätetään). Jos tekijä haluaa julkaista teoksensa täysinvapaasti käytettäväksi, eli tehdä siitä ns. Public Domain, voi teoksenyhteyteen lisätä logon, jossa lukee uljaasti "No Rights Reserved".

Näitä eri lisenssien logoja voi nykyään jo jonkin verran nähdäkin joillainwww-sivuilla. Creative Commonsista on pikku hiljaa tulossakirjallisuuden ja taiteiden GNU-liike, ja (CC)-logosta sen GPL-lisenssi.

156

Juridiikan lisäksi on vielä toinen logistinen ongelma vapaiden teostentiellä, nimittäin vapaiden teosten löytäminen. Open Source -ohjelmistojen ympärille on vuosien saatossa kasvanut www-sivustoja,joilta löytyy kymmeniä tuhansia Open Source -ohjelmistoja. EsimerkiksiSourceForge isännöi lähes sataa tuhatta Open Source -projektia.Kirjallisuuden, musiikin ja muiden taiteiden alalla tällaiset kattavathakemistot ovat vielä syntymättä. Creative Commons on kehittänytoman Get Content hakukoneensa, joka etsii (CC)-lisensoituja teoksia jaaiemmin mainitut Project Gutenberg ja The Assayer ovat myös hyviähakemistoja. Kehitystä kuitenkin tapahtuu koko ajan ja varmaantulevaisuudessa vapaiden teosten löytäminen on vielä nykyistäkinhelpompaa.

Yksi ongelma tällaisen hakemiston luonnissa on tiedostojen valtavakoko. Ohjelmointikoodihan on vain ihmisten kirjoittamaa tekstiä javaikka kymmenien tuhansien ohjelmistojen kerääminen yhdelle www-palvelimelle onkin valtava urakka, se on kuitenkin mahdollista. ProjectGutenberg on kerännyt kirjallisuutta omalle palvelimelleen vastaavallatavalla, eiväthän kirjatkaan ole muuta kuin isoja tekstitiedostoja.Valokuvat ja muut graafiset taideteoksetkin vielä joten kuten ovattallennettavissa tietokoneella. Sen sijaan musiikki ja varsinkin elokuvatvievätkin niin paljon kovalevytilaa, että niiden laajamittainentallentaminen johonkin hakemistoon ja samoin niiden levittämineninternetissä ovat ihan aidosti teknisiä haasteita. Nykypäivän niinsanotuilla laajakaistayhteyksillä yksi mp3-muotoon pakattu 3 minuutinpoppikappale tulee vielä perille minuuteissa, mutta Xvid-formaattiinpakkattua kokoillan elokuvaa joutuukin odottelemaan monta tuntia.Tuhansien elokuvien tarjoaminen samalta palvelimelta ladattavaksi onnykypäivän tekniikalla käytännössä mahdotonta.

Lisäksi pitäisi ottaa huomioon, että Open Source -filosofiaan kuuluu,ettei vastaanottajalle toimiteta pelkkää lopputuotetta – toimivaatietokoneohjelmaa tai katseltavaa elokuvaa – vaan hänelle pitää tarjotaalkuperäisen tekijän kanssa tasavertaiset mahdollisuudet muokatatyötä edelleen. Tämä tarkoittaa sitä, että elokuvia ei voitaisi levittäävahvasti pakattuna, vaan ne pitäisi levittää vähintäänkin laadultaan DV-tasoisina. Lisähaastetta tuo se, että levitykseen pitäisi laittaa kaikkikäytetty raaka-materiaali, jota tyypillisessä elokuvassa on kymmeniä,joskus satojakin tunteja!

Creative Commons on siis onnistunut tekemään lisensoinnin koukerothelpoiksi, mutta vielä puuttuuvat tehokkaat työkalut vapaiden teostenetsimiseen ja levittämiseen internetissä. Perinteinen www-palvelinmalli eiehkä koskaan tule taipumaan monen tunnin videomateriaalinlevittämiseen internetissä. Sen sijaan viime vuosina yleistynyt peer-to-peer tekniikka – jota nykyään valitettavasti käytetään internetissälähinnä musiikin ja elokuvien laittomaan kopioimiseen – saattaisi siihenkelvata. Kuka tekisi meille Creative Commons Napsterin?

Tässä kohden on myös hyvä muistaa, että 1980-luvulla, kun internet olivielä lapsenkengissään, ei yksinkertaisten tietokoneohjelmienkaanjakaminen internetissä ollut helppoa. Monilla ei ollut verkkoyhteyttäollenkaan, ja niilläkin joilla oli, se oli niin hidas, että normaaliasähköpostia pidemmät lähetykset vaativat jo odottelua. Tuohon aikaanmyös GNU-ohjelmien pääasiallinen levityskanava olikin internetin sijaannauhojen100 lähettäminen postitse. Itse asiassa tämä ohjelmiasisältävien nauhojen postimyynti oli siihen aikaan Stallmanin tärkeätulonlähde. Internetin teknisistä rajoitteista huolimatta ei siis ole mitäänsyytä, miksei elokuviakin voisi jo ruveta tuottamaan ja levittämäänOpen Source -menetelmällä.

157

99http://creativecommons.org/

100Levykkeet olivat 80-luvulla vasta yleistymässä, niissä oli moniaepäyhteensopivia standardeja ja lisäksi yhdelle levykkeelle ei edesmahtunut juuri mitään. CD-levyjä ei vielä tunnettu.

158

58. OPEN SOURCE -

ELOKUVAILTAOlemme jo käsitelleet kirjallisuutta ja musiikkia. Mitenkäs sitten elokuva?Tässä kohden olin ajatellut kirjoittaa, että Open Source -elokuva onvielä tekemättä. Mutta kuinkas ollakaan, sellainenkin jo löytyy. Historianensimmäinen ja ilmeisesti tällä hetkellä ainoa Creative Commons -lisenssillä vapaasti saatavissa oleva kokoillan elokuva on Brian Fleiminginohjaama "Nothing So Strange".101

Nothing So Strange on niin sanottu indie-elokuva (sanasta"independent", itsenäinäinen) eli se on tuotettu pienellä budjetilla ilmansuurten Hollywood-studioiden tukea. Elokuva selvitteleedokumenttityylisesti maailman rikkaimman miehen, Bill Gatesinsalamurhan selvittelyä. Lehdistötiedotteen mukaan elokuvan juonimuistuttaa Oliver Stonen JFK elokuvaa, jossa vastaavasti selvitetäänpresidentti Kennedyn salamurhaa, todisteiden katoamista,viranomaisten vaikenemista ja muita koukeroita.

Mikä yhteensattuma, että ensimmäinen Open Source -elokuvakäsittelee juuri Bill Gatesin, Microsoft-monopolin perustajan ja OpenSource -ohjelmistojen vannoutuneen vastustajan murhaa. Ja kyseessänimenomaan on yhteensattuma, sillä alunperin elokuva ei ollut OpenSource, vaan se tuotettiin ihan perinteisin elokuva-alan suljetuinmenetelmin. Lieneekö Flemming Open Sourcesta silloin vieläkuullutkaan?

Kävi kuitenkin niin, että elokuvateatterit eivät elokuvasta kiinnostuneeteivätkä suostuneet ottamaan sitä ohjelmistoihinsa. Ilmeisesti elossaolevan todellisen henkilön murhaaminen ei heidän mielestään ollutnäyttämisen arvoinen elokuvajuoni tai sitten elokuva oli pelkästäänhuono. En tiedä, en minäkään ole sitä katsonut.

Pitääkseen elokuvan hengissä Flemming päätti julkaista siihen käytetytraakamateriaalit Open Sourcena. Elokuvan juoni huomioonottaen voisikuvitella, että jotkut Linux-fanit olisivat kiinnostuneet ostamaan jokovarsinaisen elokuvan DVD:n tai parhaimmassa tapauksessa innostuneetkehittelemään raakamateriaalista täysin omia versioita, joissa juonikehittyy aivan eri lailla kuin alkuperäisessä versiossa.

Vaikka Brian onnistuikin saamaan elokuvalleen tällä tavoin jonkin verranjulkisuutta, näyttäisi kuitenkin siltä, että mitään todellista Open Source -liikettä ei elokuvan taakse ole syntynyt. Kukaan ei ole tehnytelokuvasta vaihtoehtoisia versioita, eikä raakamateriaalia sisältävääDVD:tä ilmeisesti ole tilattu ainuttakaan kappaletta.

Vaikka yksi Open Source -elokuva siis tosiaan löytyykin, voin siiskuitenkin kirjoittaa, että ensimmäinen Open Source -elokuvatuotantoon edelleen tekemättä. Flemmingin arvokasta lahjoitusta CreativeCommons -lisensoitujen teosten joukkoon mitenkään vähättelemättä,on tietenkin selvää, että Open Source -ideologian suurin vahvuus ei olelopullisen tuotteen ilmaisuudessa, vaan koko tuotantoprosessinerilaisuudessa. Flemming onkin ilmaissut kiinnostuksensa kuvata joskusjoku toinen elokuva alusta asti Open Sourcena. Voimmekin jäädäjännittämään, kuka ensimmäisenä onnistuu viemään loppuun tällaisenhistoriallisen tuotannon, ensimmäisen todellisen Open Source -elokuvan?

159

Sillä välin voikin olla mielenkiintoista pohtia, minkälainen ensimmäisestäOpen Source -elokuvasta tulisi? Millä lailla se eroaisi siitä Hollywoodinbulkkituotannosta, jota televisiomme suoltavat ilta toisensa perään?

Jos aloitetaan ihan perusteista, niin elokuvan käsikirjoituksen pitäisitietenkin olla itsessään Open Source. Se voisi perustua johonkin ProjectGutenbergista löytyvään klassikkoon, mutta todennäköisesti tarinakirjoitettaisiin varta vasten elokuvaa varten. Jo käsikirjoituksentekemiseen osallistuisi monia ihmisiä, jotka tekisivät yhteistyötäinternetin yli. Ehkäpä sen teossa käytettäisiin wiki-tekniikkaa?

Itse kuvausten järjestämisessä Open Source elokuvalla on vaikeuksia,mutta myös mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Open Source -menetelmälle tyypillistä on, että kuka tahansa voi milloin tahansa jamissä tahansa osallistua teoksen minkä tahansa osan luomiseen taimuokkaamiseen. Elokuvassa näyttelijät ovat kuitenkin tässä suhteessaongelma. Normaalistihan elokuvissa ainakin tärkeimpien hahmojennäyttelijät ovat alusta loppuun samat. Olisi aika hämmentävää, joskeskellä elokuvaa Richard Geren hahmoa näyttelisikin yhtäkkiä DannyDeVito ja loppukohtauksessa näyttelijäksi vielä vaihtuisi yllättäen VeskuLoiri!

Ohjelmoijien kieltä käyttääkseni, näyttelijän henkilö ei ole modulaarinen.Sitä ei voida jakaa useamman osallistujan tehtäväksi. Muttatulevaisuudessa ehkä tämäkin on toisin. Jo nyt esimerkiksi Matrix-elokuvatrilogian viimeisissä osissa oli aika pitkiäkin taistelukohtauksiatuotettu täysin tietokoneella animoimalla. Kun tietokoneet vieläkehittyvät, on lähitulevaisuudessa mahdollista skannata näyttelijästätarkka kolmiulotteinen kokovartalomalli, jonka jälkeen elokuva voidaantehdä täysin tietokoneella, sillä välin kun näyttelijät itse löhöilevätporealtaassa. Kun tämä tekniikka saadaan laajempaan käyttöön,voidaan elokuvan roolihahmojen liikkuminen ja puhe kuvata missä vaan,ja animoinnin voi tehdä kuka tahansa, ihan niinkuin Open Source -menetelmässä tehdään. Jo nyt tämä olisi mahdollista, jos tyydyttäisiintekemään Toy Storyn, Antzin tai Hulkin kaltainen animaatioelokuva.Sellainenhan voitaisiin tehdä vaikka käyttäen Blender-ohjelmaa, jostakerroin kolmannessa luvussa.

Näyttelijöiden tai erikoistehosteiden animointi on joka tapauksessamielenkiintoinen Open Source -lähestymistavan kannalta. Elokuvienanimoidut erikoistehosteet nimittäin vaativat aivan uskomattomanpaljon laskentatehoa. DreamWorks ja muut Hollywoodin studiotylläpitävät tätä tarkoitusta varten niinsanottuja animointifarmeja, joissatuhansia huippunopeita tietokoneita on kytketty yhteen verkkoon janäiden tietokoneiden ainoa tehtävä on animoitujen kohtaustenrenderöinti, eli valmiiden kuvien laskeminen animaation tekijänantamista liikeradoista ja muista käskyistä. Kaikesta tästäkinlaskentatehosta huolimatta renderöinti on kuitenkin edelleen hidastapuuhaa. Yhden kohtauksenkin valmistumista joutuu helpostikinodottelemaan yön yli, tai yksinkertaisissakin tapauksissa ainakinkahvitauon verran.

160

Animointi soveltuu erittäin hyvin Open Source -metodille. Olisi täysinmahdollista kerätä yhteen tuhansia vapaaehtoisia internetin käyttäjiä,jotka suostuisivat lainaamaan tietokonettaan seuraavan elokuvahitinvalmistukseen. Tällaista hajautettua laskentaa tehdään paljon jo nyt.Suosittuja laskennan kohteita ovat muun muassa sähköisten viestienetsiminen avaruuden taustakohinasta,102 sopivien proteiinienlöytäminen syöpälääkkeen keksimiseksi103 tai ihan vaanmatemaattisten alkulukujen estiminen.104 Hajautetun laskennan ideaperustuu siihen, että suurimman osan ajasta tietokoneemme ovatpäällä, mutta niitä ei käytetä mihinkään. T ietokoneen käyttäjä onmilloin kahvilla, milloin lounaalla tai puhelimessa. Silloinkin kun luemmewww-sivuja tai kirjoitamme sähköpostia, suurin osa tietokoneemmepotentiaalisesta laskentatehosta jää kuitenkin käyttämättä. Näidenprojektien www-sivuilta tietokoneen käyttäjä voi asentaa itselleenohjelman, joka hyödyntää tätä käyttämättä jäänyttä laskentatehoa jalähettää sitten laskennan tuloksen takaisin palvelimelle, joka kerääkaikki tulokset yhteiseen tietokantaan.

Mielenkiintoinen tulos hajautetun laskennan alueelta on vuodelta 1999,jolloin Distributed.net105 osallistui RSA-yhtiön järjestämään kilpailuunDES-algoritmiin perustuvan salausavaimen murtamiseksi.Distributed.net osallistui kilpailuun lähes sadantuhannen koneenmuodostamalla verkostolla, jotka mursivat salauksen allevuorokaudessa. Mielenkiintoinen tilastotieto kilpailusta oli, ettäDistributed.net:in vapaaehtoisten muodostaman verkostonlaskentateho ylitti yli kaksinkertaisesti Electronic FrontierFoundationin106 tarkoitusta varten rakentaman 250 000 dollariamaksaneen supertietokoneen. DES-kilpailu paljasti, millaista voimaayhteisöllisyydessä on ihan raa'asta laskentavoimastakin puhuttaessa.107

Jos jonkun elokuvan erikoistehosteet – oli elokuva sitten Open Sourcetai ihan perinteistä Hollywood-tuotantoa – joskus haluttaisiin tuottaavastaavalla lailla hajautetusti, on täysin varmaa, että vapaaehtoisialöytyisi miljoonittain. Kukapa ei haluaisi ylpeänä kantaa T -paitaa, jossalukisi esimerkiksi: "Minun tietokonettani käytettiin Matrixinloppukohtauksen erikoistehosteiden valmistuksessa."

Mutta näyttelijäongelmaan on kuitenkin toinenkin ratkaisu. Mitä joselokuvassa ei olisi päärooleja ollenkaan? Useimmissa elokuvissahan onnykyään hyvin rajattu määrä päärooleja, eikä sivuroolejakaan yleensäkovin runsaasti. Tähän on ihan selvä syy, näyttelijät ovat kallistatyövoimaa. Mutta Open Source elokuvassa tällaista ongelmaa ei ole.Vapaaehtoiset ympäri maailman haluaisivat varmaan osallistuaelokuvan tekoon. Miksemme siis tekisi elokuvaa, jossa olisi kymmeniätai jopa satoja pieniä päärooleja? Statisteja voisi olla jopa tuhansia, niinpaljon kuin heitä vain saataisiin paikalle. Tällaisia tuhansiennäyttelijöiden spektaakkelejahan ei Hollywoodissa ole tuotettu enääkymmeniin vuosiin, koska se on liian kallista. Nykyään kaikkimassakohtaukset tehdään tietokoneella kloonaamalla parinkymmenenseisoskelijan joukko vaikka tuhannen hengen ihmismassaksi. Mutta OpenSource -elokuvaamme tällaiset ongelmat eivät vaivaa. Mitä enemmäntekijöitä, sen hauskempaa! Ihan niinkuin Linuxissakin.

Haluamme siis käsikirjoituksen, jollaista yksikään Hollywoodin studio eisuostuisi kuvaamaan. Käsikirjoituksessa olisi kymmeniä henkilöhahmojaja tuhansia statisteja. Tapahtumapaikat olisivat ympäri maailmaa mitäeksoottisimmissa paikoissa ja niitä olisi niin monta, että yhdenkäänelokuvayhtiön matkabudjetti ei pystyisi sellaista toteuttamaan.

161

Kun elokuva olisi satojen näyttelijöiden ja kuvaajien avulla saatukuvattua, tulisi editoinnin ja jälkikäsittelyn vuoro. Kuvattuaraakamateriaalia jaettaisiin internetissä ja tarvittaessa tekijätlähettäisivät toisilleen materiaalia nauhoina tai DVD-levyinä postitse. Eripuolilla maailmaa editoitaisiin kuvamateriaalista hyvinkin erilaisiaversioita, joista lopullinen elokuva vähitellen muodostuisi. Elokuvanmusiikiksi valittaisiin tietenkin Creative Commons -lisenssin alaisiakappaleita, ja ehkä ääniefektejä käytettäisiin Opsound-arkistosta.

Lopputulos olisi varsinainen mestariteos. Se olisi monumentti satojenkirjoittajien, säveltäjien, muusikoiden, kuvaajien, näyttelijöiden, ohjaajien,ompelijoiden, rakentajien, animoijien ja monien muiden tekijöidenyhteistyöstä.

Mutta mitä elokuva sitten käsittelisi? Millainen juoni sopisi tällaiseenelokuvaan, jossa rooleja ja tapahtumapaikkoja on satoja? Ironista kyllä,yksi hyvä ehdotus elokuvan juoneksi voisi olla Linuxin ja vapaidenohjelmistojen kehitys. Vapaita ohjelmistojahan kehittävät mitäerilaisimmat ihmiset eri puolilla maailmaa, kaikkina vuorokaudenaikoina.Mikä olisikaan hienompaa kuin tehdä näitä ihmisiä ja heidän työtäänkäsittelevä elokuva Open Source -menetelmällä? Brian Flemming, josluet tätä, ota minuun yhteyttä!

101http://www.nothingsostrange.com/

102http://www.seti.org/science/setiathome.html

103http://www.chem.ox.ac.uk/curecancer.html

104http://www.mersenne.org/ (Osoitteestahttp://www.aspenleaf.com/distributed/ löydät myös kymmeniä muitavastaavanlaisia projekteja.)

105http://www.distributed.net/des/

106http://www.eff.org/

107Lisäksi kilpailun tulos osoitti – ja tämä oli järjestäjien varsinainenpäämäärä – kuinka haavoittuva oli siihen aikaan yleisesti käytetty, jaUSA:n hallinnon suosittelema DES-salaus. RSA:n järjestämät kilpailutlopulta pakottivat USA:n sallimaan DES:iä vahvempiensalausmenetelmien viennin. Toinen mielenkiintoinen tarina liittyen vahvojen salaustenmaastavientikieltoon on Philip Zimmermanin kehittämä PGP-ohjelma.Sen sisältämiä vahvoja salausmenetelmiä ei myöskään olisi saman lainmukaan saanut viedä USA:n ulkopuolelle. Philip ystävineen kuitenkinjulkaisi ohjelman lähdekoodit tulostettuna paperille – 6000 sivua joistatuli yhteensä 12 nidettä. Nämä kirjat vietiin lentokoneella Eurooppaan,jossa ne skannattiin takaisin tietokoneelle ja lähdekoodista käännettiintaas toimiva ohjelma. Ajatuksena oli, että kirjojen maastavientiä ei voitukieltää, koska se olisi rikkonut USA:n perustuslain sananvapausartiklaa.(http://www.pgpi.org/pgpi/project/scanning/)

162

59. OPEN CORES – VAPAATA

RAUTAAOpen Source -ideologian jatkaminen kirjallisuuteen ja muille luovillealoille on aika ilmeistä. Mutta toinen mielenkiintoinen kysymys on, jostietokoneohjelmia voidaan tuottaa ja levittää avoimella mallilla, niinmitenkäs sitten itse tietokoneet? Jos pystyn nyt käyttämäänkauttaaltaan Linuxia ja muita Open Source -ohjelmia tietokoneellani, niinmilloin itse tietokoneesta tulee yhtä avoin? Tavallaanhan PC-tietokoneet ovat avoin arkkitehtuuri siinä mielessä, että tietytstandardit täyttävistä komponenteista voi vapaasti valiten koota omantietokoneensa. Mutta nämä komponentit ja niiden tuotantoprosessiteivät itsessään ole mitenkään avoimia.

Äkkiseltään voisi ajatella, että Open Source -malli ei toimi tietokoneidenkomponenteissa, eli niin sanotusti "raudassa". Ohjelmien lähdekoodilla,kirjan tekstillä, elokuvilla ja äänitiedostoilla on kaikille yhteistä se, ettädigitaaliseen muotoon tallennettua informaatiota voidaan kopioidarajattomasti ja käytännössä ilmaiseksi. T ietokoneiden komponentittaas ovat ihan oikeaa fyysisen maailman materiaa, joille päteeperinteiset kysynnän ja tarjonnan lait. Empiiriset havaintommemaailmasta sanovat, että yksi tietokone on yksi tietokone, eikä se siitämihinkään leviä.

Mutta empiirisistä kokemuksistamme huolimatta, on olemassaprojekteja Open Source -tyyppisten tietokonekomponenttienvalmistamiseksi. Ja ainakin tunnetuin näistä, Opencores.org108 näyttäisimenestyvän hyvin ja saaneen jo joitakin tuotteita sarjavalmistukseen jamarkkinoille! Mistä siis on kysymys?

Minähän en elektroniikasta ymmärrä sen enempää kuin sinäkään, muttaennen kuin jatkamme olisi meidän kuitenkin tässä vaiheessa hyväpaneutua integroitujen piirien valmistukseen.

T ietokoneen komponenttejahan ovat esimerkiksi mikroprosessori,erilaiset ram-muistit, modeemi tai verkkokortti internet-yhteyttävarten, yksi kortti johon näyttö kytketään ja toinen joka tuottaa ääntäkaiuttimiin. Kaikki nämä erilliset komponentit ovat kiinni emolevyssä,joka itsessään on jo elektroniikan mestarinäyte, sisältäen useampiayksittäisiä mikrosiruja sekin. Kuluttajanäkemyksen mukaanhan nämäkomponentit tulevat ulos jostakin tehtaasta, pakattuna erilaisiin muovi-ja pahvipaketteihin ja sitten ne kootaan yhteen, lisätään näppäimistö,hiiri, kaiuttimet ja näyttö ja tietokone on valmis.

Mutta nyt paljastuukin, että näiden erilaisten mikrosirujen valmistusmuistuttaakin itse asiassa kovasti juuri ohjelmointia. Niiden valmistustaei tosin yleensä kutsuta ohjelmoinniksi, vaan suunnitteluksi, eli designiksi.Mikrosirujen suunnitteluun on jopa ihan omat ohjelmointikielensäkin.Yleisimmät kielet ovat nimeltään VHDL109 ja Verilog. Nämä VHDL- taiVerilog-kielellä kirjoitetut integroitujen piirien kuvaukset ovatkin sittentosi rankkaa kamaa. Niitä lukeakseen pitäisi ymmärtää vähän sekäelektroniikkaa että ohjelmointia, ja tällainen tavallinen pulliainen kuinminä saa niistä yleensä vaan päänsäryn. Mutta ne jotka tätä kieltäosaavat, valmistavat siis meidän joka päivä käyttämiämme mikrosiruja.Enkä nyt puhu pelkästään tietokoneista. Mikrosirujahan on niinjääkaapeissamme kuin autoissakin, sellutehtaissa ja hisseissä.

163

Näistä VHDL-kieltä sisältävistä tiedostoista saadaan suhteellisenautomaattisilla prosesseilla tehtyä ensin ns. porttitason kuvaus ja näistäloogisista porteista edelleen piirin fyysinen malli, layout. Tästävalmistetaan lopulta maski, eli eräänlainen muotti, jonka avulla sittenpiikiekolle valetaan tai säteilytetään pieniä transistoreita ja johtimia.

Näin siis mikrosirutehtaan valmistuslinja suhteellisen automaattisestimuokkaa puolijohdemateriaalista ohjeiden mukaisen valmiin sirun, jokapakataan ja lähetetään tietokonetehtaalle, autotehtaalle taijääkaappitehtaalle. T ietenkin tällaisen valmistuslinjan rakentaminen jaylläpito on ihan oma juttunsa sekin. Muun muassa nämä tehtaat ovatleikkaussaliakin puhtaampia, täysin pölyttömiä. Samatenvalmistusprosessiin liittyy paljon muutakin magiaa, mihin emme tässänyt kovin syvällisesti paneudu. Aikaavievä työvaihe piirin suunnittelussaon muun muassa ns. ajastus. Koska olemme nyt tekemisessä fysiikanmaailman kanssa, niin täytyy ottaa huomioon, että sähkösignaali liikkuupiirissä ainoastaan valon nopeudella, ei yhtään nopeammin. Siksipäloogisesti oikein suunnitellusta VHDL-tiedostosta ei vielä synny oikeintoimivaa mikrosirua, ellei ensin varmisteta, että sähkösignaali oikeastiehtii transistorista A transistoriin B tarpeeksi nopeasti ja toisaalta eiliian nopeasti. Mutta tämä yleistajuisuuteen pyrkivä tarinamme eikuitenkaan sukella tämän syvemmälle, vaan meille riittää uskoa, ettätästä on kyse: VHDL-tiedoston ohjeista valmistetaan muotti, jonkaavulla puolijohdemateriaalista saadaan valmis mikrosiru.

Eli on osoittautunut, että suurin työ yksittäisen mikrosirunvalmistuksessa onkin itse asiassa sen suunnittelu. Tarvitaan ohjelmoijia,jotka kirjoittavat koodia, eli sitä VHDL-kieltä. Sitten tarvitaan testaajia,jotka testaavat, että siru toimii suunnitellusti. Testaaminenkin tehdäänluonnollisesti ennen kuin yhtäkään sirua on oikeasti valmistettu,muodostamalla VHDL-tiedostosta malli tietokoneohjelman sisään, jonkaavulla sirun toimintaa simuloidaan. Testaaminen onkin mikrosirujenvalmistuksessa erittäin tärkeää ja sen osuus suunnittelutyöstä onhuomattavasti suurempi kuin esimerkiksi tietokoneohjelmienvalmistuksessa. Tämähän johtuu tietenkin siitä, että mikrosiruja ei olekovin helppoa korjailla jälkeenpäin, joten niiden pitää olla käytännössävirheettömiä, ennen kuin valmistuslinja viritetään tuottamaan niitätuhatmäärin.

Tämä yksinkertaistettu selostukseni ei sentään päde ihan kaikkiinmikrosiruihin. Esimerkiksi uusiin tietokoneisiin laitettavien nopeidenPentium, Opteron tai Athlon prosessorien valmistaminen on oikeastimelkoista salatiedettä, jossa jatkuvasti uhmataan fysiikan lakeja.Näidenkin prosessorien suurin työsarka on suunnittelussa, eikä niidenvalmistus siltä osin periaatteessa eroa muista mikrosiruista. Kuitenkinnäiden huippuprosessorien viimeiset tehot saadaan irti tuotantolinjaanvarta vasten tehtävillä virityksillä ja muulla käsityöllä. Menemättätaaskaan yksityiskohtiin, niin haasteena on saada mahdollisimmanpaljon transistoreja ja johtimia sijoiteltua puolijohteelle mahdollisimmantiheään. Ja sitten kun tuotantolinja saadaan tekemään tarpeeksi pieniätransistoreja, niin seuraava ongelma onkin, että miten ne sähkösignaaliakuljettavat elektronit saadaan pysymään oikeassa johtimessa. Josjohtimet ovat liian pieniä ja liian tiheässä, sähkösignaalit pomppivatyhdestä johtimesta toiseen, kaikki menee sekaisin ja prosessori onkäyttökelvoton.

Näin siis uusimpien ja hienoimpien mikroprosessoreiden kohdalla. Sensijaan monien muiden prosessorien valmistus on – näin minulle onkerrottu – oikeasti lähes niin helppoa kuin yllä kuvasin, silloin kun eitarvitse lyödä mitään nopeusennätyksiä. Viedään valmis VHDL-tiedostomikrosiruja valmistavalle alihankkijalle ja hetken kuluttua toisestapäästä saadaan valmiita prosessoreita.

164

Opencores saikin runsaasti julkisuutta,110 kun sen Open Source -koodista joulukuussa 2003 tosiaan valmistettiin ihan oikea integroitupiiri. Nyttemmin samaa sirua ovat valmistaneet useammatkinvalmistajat, mutta ensimmäisen historiallisen Open Source -sirunvalmisti Flextronics Semiconductor, eli sama yhtiö joka valmistaaalihankintana siruja niin kännyköitä valmistavalle Nokialle, kuinsuurimman osan internetin reitittimistä valmistaneelle Ciscolle. Tämäviimeistään todisti, että Open Source voi toimia myös tietokoneenkomponenteissa, eli ns. rautatasolla.

Ei niin, etteikö Opencoresin siruja olisi toteutettu jo paljon aikaisemminniin kutsuttuina FPGA-siruina.111 FPGA-siruja käytetään elektroniikassalaajalti niiden joustavuuden takia, mutta ne ovat myös Opencoresin jamuiden integroituja piirejä opetusmielessä tai harrastuksenaansuunnittelevien suosiossa. Kyseessä on eräänlainen yleiskäyttöinenmikrosiru. Se tulee tehtaalta tyhjänä ja käyttäjä voi itse "ladata" siihenhaluamansa toiminnot, jotka hän siis on ensin kirjoittanut vaikkapaVHDL-kielellä. Lyhenteessä esiintyvä P-kirjain tuleekin juuri sanasta"programmable", ohjelmoitava. Prototyyppien teossa FPGA-sirut ovatarvatenkin korvaamattomia, sillä ne ovat yleensä uudelleenohjelmoitavia. Eli sirun testauksen jälkeen omaa VHDL-koodiaan voimuokata ja saman sirun voi sitten käyttää uudelleen uuden versionkokeilemiseen.

FPGA-piirin "lataaminen", eli ammattikielellä ohjelmoiminen, voidaantehdä tietokoneeseen kytkettävällä erityisellä laitteella, johon tyhjäFPGA-piiri asetetaan. Jotkut FPGA-piirit kuitenkin unohtavat sisältönsäaina kun tietokone sammutetaan ja nämä piirit ladataan lennossauudelleen joka kerta tietokoneen käynnistyessä. Periaatteessa FPGA-piirejä voisi verrata polttaviin CD-asemiin. Alunperinhän me kaikkielimme siinä luulossa, että CD-levyjä voi valmistaa vain CD-levytehtaissa. Mutta sitten joku keksi polttavat CD-asemat, jonkajälkeen CD-levyjä pystyikin valmistamaan millä tahansakotitietokoneella. T ietenkään kotipolttoiset levyt eivät ole yhtälaadukkaita ja kestäviä kuin tehtaassa prässätyt, eikä kotonamuutenkaan kannata suuria määriä valmistaa. Mutta polttavien CD-asemien ansiosta kuka tahansa musiikin harrastaja voi halutessaanjulkaista oman CD-levyn. Vastaavasti sähköinsinööri voi FPGA-siruillatehdä ihka oman prosessorinsa.

Ja vaikka Pentiumin ja Opteronin tehoihin ei näillä yleiskäyttöisillä siruillapäästäkään, niin kuulemma moderneilla FPGA-siruilla on jo mahdollistavalmistaa teholtaan muinaista 486dx:ää vastaava mikroprosessori.Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että reipas sähköinsinöörivoisi kotikonstein rakentaa itselleen 90-luvun alun tasoa olevantietokoneen, joka koostuisi täysin Open Source -komponenteista!FPGA-sirun lataamiseen tarvittavat laitteet eivät edes ole kalliita.Kiinnostuneille tiedoksi, että erilaisia Development-kittejä löytyy muunmuassa Altera ja Xilinx nimisiltä yhtiöiltä, ja niiden hinnat ovat noin satatai sitten tuhansia dollareja. Sitä paitsi pitää muistaa, että oikein reipassähköinsinöörihän voi rakentaa myös lataamisessa käytetyn piirilevynitse, jolloin se ei maksa juuri mitään.

108http://www.opencores.org

109Kukapa näistä kirjainyhdistelmistä ottaa selvää, mutta VHDL onlyhenne sanoista "VHSIC Hardware Description Language". VHSIC taas onlyhenne sanoista "Very High Speed Integrated Circuits".

165

110"Open Source päätyy vihdoin piille", otsikoi esimerkiksi nörttiensuosima verkkosivusto Slashdot 8. joulukuuta 2003:http://slashdot.org/articles/03/12/08/2326236.shtmlItse sirusta lisää osoitteessa:http://www.opencores.org/projects.cgi/web/or1k/silicon

111Tässä kohden on hyvä selventää käytettyä terminologiaa.Opencores.org projektin osallistujat tuntuvat käyttävän termiä FPGAlaajasti, kuvaamaan kaikenlaisia ohjelmoitavia mikrosiruja. Tämän takiasitä käytetään tässä merkityksessään myös tässä kappaleessa.Todettakoon kuitenkin tasapuolisuuden vuoksi, että monien tämän alaninsinöörien mielestä FPGA:t ovat vain yksi ohjelmoitavien sirujenalatyyppi. Kiinnostuneille lisätietoja löytyy taas kerran Wikipediasta:http://en.wikipedia.org/wiki/Programmable_logic_device

166

60. OPEN COLLECTION –

MUOTIA, BRÄNDEJÄ JAKANGASTAOpencores-projektin saavutukset avaavat Open Source -metodilleaivan uusia mahdollisuuksia. Projekti on jo nyt osoittanut, että OpenSourcea voi soveltaa myös muualla kuin virtuaalimaailmassa. Kuntietokoneohjelmat, kirjallisuus, musiikki ja elokuvat on jo katettu, niinOpencores tuo Open Source-ajattelun fyysisten tuotteidenvalmistukseen. Voiko Open Sourcea siis soveltaa ihan mihin tahansa?

Jos ajatellaan niitä tavaroita ja tuotteita joita kaupat myyvät ja joidenkeskellä me elämme, niin loppujen lopuksi monissa tuotteissa on hyvinvähän kysymys materian, eli raaka-aineen omistamisesta jatyöstämisestä. Sen sijaan moneen tuotteeseen liittyy yllättävän paljonominaisuuksia, jotka soveltuvat oikein hyvin Open Source -menetelmälle, koska ne ovat aineettomia, eli immateriaalisia.T ietokoneohjelmat ja kirjat ovat käytännössä täysin aineettomia, siksiajatus niiden valmistamisesta ja levittämisestä Open Sourcena on niinilmeinen. Mutta myös muiden tuotteiden valmistamiseen liittyy paljonaineetonta työtä ja siksi lähes mikä tahansa tuote voi ainakin osittainhyötyä Open Sourcesta. Tämän kirjan alussa käytin öljyä esimerkkinäraaka-aineesta, rajallisesta luonnonvarasta, jonka tuotanto ja myyntivälttämättä noudattaisi kysynnän ja tarjonnan lakeja, eli pihtaamisenlogiikkaa. Rob McEwen kuitenkin osoitti meille, että jopa kullankaivuussavoi hyödyntää Open Source -ajattelua. Jos sitä voi hyödyntääkullankaivuussa ja mikrosirujen tuotannossa, niin varmaankin sitten ihanmissä vaan muuallakin – jopa öljynporauksessa.

Otetaan vaikka esimerkiksi vaatteet. Voisiko vaatteita valmistaa OpenSource -menetelmällä? Miksi ei, onhan ohjelmointi alunperinkin saanutalkunsa juuri kutomakoneesta.112 On siis aika taas kerran yhdistääohjelmointi ja vaatteiden tuotanto – tällä kerralla tosin olisimuotimaailman vuoro ottaa oppia hakkereilta.

Vaatteet ovat hyvä esimerkki hyvin tavallisesta tuotteesta, jota mekaikki käytämme päivittäin. Kuitenkaan vaatteet eivät todellakaan olemikään arkipäiväinen tai vähäpätöinen asia. Kysy vaikka ensimmäiseltävastaantulevalta teiniltä, jos et minua usko.

Vaatteissa ei ole kysymys vain vaatteesta. Ensinnäkin on kysymysbrändistä! Brändin takia joku ostaa ennemmin Niken lenkkarit, eikähalvempia brändittömiä. Brändin takia Nike maksaa T iger Woodsillesatoja miljoonia dollareita mainosmiehenään toimimisesta, kun taaslenkkarit valmistavalle aasialaiselle ompelijalle maksetaan pari dollariapäivässä.

167

T ietenkin vaatteissa on myös – aivan kuten mikrosiruissakin – kysymysdesignista. Kun puhutaan vaatteen tekemisestä, ei nykyään enäävälttämättä tarkoiteta itse ompelua, vaan nimenomaan uusienvaatteiden leikkausten, kankaiden ja värien suunnittelua – designia. Jajos puhutaan lenkkareista – vaikkapa Niken – niin niihin liittyy vielämeidän insinöörienkin tekemää designia. Nykyäänhän lenkkarit nimittäinovat varsinaisia insinöörisuunnittelun mestarinäytteitä. On ilmasäiliöllisiäkengänpohjia ja jalkahien tuuletusreikiä, niin että ihan tavallisestakävelystäkin on nykyään tullut välineurheilua. Kun design on valmis, niinsen varsinaisen vaatteen valmistus onkin sitten ihan sivuseikka, jossalähinnä kiinnostaa se, miten sen voisi teettää mahdollisimman halvalla.Ja tämän takia sen vaatteen sitten ompeleekin joku aasialainen parindollarin päiväpalkalla.

Mutta tarina ei vielä lopu tähän. Kun aasialaiset ovat kiltisti ommelleetison kasan vaatteita, niin ne pitää saada jaeltua eurooppalaisiin jaamerikkalaisiin kauppoihin ja tällöin on tietenkin kyse logistiikasta. Jalogistiikassakin on lähinnä kyse informaatiotekniikasta, tietenkinkuorma-autojen, laivojen ja lentokoneiden lisäksi.

Brändit, design, logistiikka, projektinhallinta ja niin edelleen. Nämä kaikkiovat täysin aineettomia asioita, eli Open Sourcen vahvaa aluetta. Muttamiten perustetaan Open Source -vaatebrändi? Tämän ymmärtämiseksimeidän on otettava mallia Richard Stallmanin GPL-lisenssistä ja senperiaatteista. Tarvitsemme lisäksi jakamista helpottavia työkaluja,sellaisia kuin SourceForge tai BitKeeper, joita Linux-ohjelmoijatkäyttävät omassa työssään. Ja sitten tarvitaan tietenkin suunnittelijoita,ompelijoita ja kauppiaita – kaikenlaisia tekijöitä, ihan niinkuinLinuxissakin. Ja koska kyse on brändistä, tarvitsemme myös nimen.Kutsukaamme vaatebrändiämme nimellä Open Collection.

Open Collection on vaatebrändi, johon kaikki saavat osallistua. Lapsetja mummot, vaatealan tai taiteen opiskelijat aina maailmantunnetuimpiin muotialan suunnittelijoihin asti. Kaikki halukkaat saavattehdä ompelukaavoja, kutomisohjeita, tekstuureja, kuvia, logoja jakaikkea mitä vaatteiden suunnittelussa nyt yleensäkin tehdään. Nämäkaavat tallennetaan internetissä olevaan www-sivustoon, jossa ne ovatmuiden käytettävissä. Tämä kaikki tietenkin GPL-tyyppisin ehdoin, elilöytämäänsä kaavaa tai kuviota saa vapaasti käyttää, kunhanvastavuoroisesti lahjoittaa muiden käyttöön siihen tekemänsämuutokset.

Aivan niinkuin toimiva tietokonekin koostuu useammasta pienestäohjelmasta, myös valmis vaate koostuu useammasta erillisestädesignista. Joku ehkä on kehittänyt tietyn kangastyypin, jollaistavaatteeseen käytetään. Toinen taas on taiteillut kuvion, jokakankaaseen painetaan, mutta kolmas suunnittelee eri väriyhdistelmät.Neljäs taas suunnittelee leikkaukset ja saumat kun taas viides taskujenmuodon, ja niin edelleen. Vaatteiden teko on yhteistyötä, niinkuin niinmoni muukin työ tässä maailmassa. Ja yhteistyö on Open Sourcenvahvaa aluetta.

168

Kuten Linux-jakelijoitakin, varmasti myös Open Collection -vaatteidenvalmistajia ilmestyisi useampia. Ja miksi ei ilmestyisi? Jos muodikkaitadesigneja saisi ilmaiseksi verkosta ja kysyntää löytyisi, niin totta kaivalmistajat kiinnostuisivat niistä. Ja samoin kuin Linux eroaaMicrosoftista, myös Open Collection eroaisi perinteisistävaatebrändeistä siinä, että sitä ei omistaisi kukaan. Se olisi meidänkaikkien yhteinen brändi. Aasialainen valmistaja ei joutuisi maksamaankalliita lisenssimaksuja brändin omistajalle vaan voisi sen sijaan maksaaenemmän palkkaa työntekijöilleen, eli niille jotka todella tekevät nevaatteet. Suurten vaatetehtaiden lisäksi olisi myös pienimuotoisempaavalmistusta. Teinitytöt voisivat halutessaan ommella uudetmuotivaatteensa itse ja mummot voisivat kutoa Open Collection -villapuseroita joululahjaksi lastenlapsilleen. Jotkut tekisivät vaattensaitse säästääkseen rahaa, toiset siksi että itse tekeminen onhauskempaa ja suurin osa ostaisi vaatteensa edelleenkin kaupasta,koska heillä on tärkeämpääkin tekemistä kuin ompeleminen. Siis kaikkiihan niinkuin Linuxinkin kanssa. Jotkut ostaisivat halvimman valmistajanteettämiä vaatteita, kun taas toiset suosisivat kotimaista tai vaikkapakäsin ommeltua. Ihan niinkuin Linuxinkin kanssa. Koulussa oppilaatvoisivat ompelutunnilla tehdä itselleen omat Open Collection -paidat japainattaa niihin haluamansa kuvio kuvaamataidon tunnilla.Tai tulostaase. Kyllä vaan, värimustesuihkutulostimiin voi nykyään ostaa erityistäpaperia, josta tulostetun kuvan voi silitysraudalla painaa vaikka T -paitaan. Huomaatko, miten me insinöörit todellakin olemme tehneetkaikkemme, jotta vaatealan ihmisiet voisivat toteuttaa Open Source -vallankumouksen seuraavan vaiheen?

Open Collection olisi myös siitä erilainen brändi, että siinä näkyisi OpenSource -prosessin jättämä jälki. Kaksi samanlaista paitaa eivätvarmaankaan olisi täysin identtisiä, jos niillä on eri valmistaja. Nevoisivat kyllä olla saman designin pohjalta tehtyjä, mutta toisessa olisikäytetty meksikolaista puuvillakangasta, kun taas toisessa intialaistapellavaa. T ietenkin kotikutoiset paidat olisivat jokainen yksilöllisiä myös.Mutta tämähän on juuri sitä mitä me haluammekin. Open Sourcessa onjuuri kysymys tekemisen ilosta, monimuotoisuuden ja jokaisen tekijänyksilöllisyyden arvostamisesta!

Toinen asia mikä erottaa Windowsin ja Linuxin toisistaan on se, ettäWindows on yhtiön valmistama, kun taas Linux on ihmisten valmistama.Tässä on huomattava ero ja ne jotka ovat siirtyneet Linuxin käyttäjiksiovat yleensä hyvin innoissaan huomatessaan sen. Kun tietokoneenkäyttäjällä on ongelmia kasvottoman yhtiön valmistaman suljetunohjelmiston kanssa, hänen pitää soittaa yhtiön kasvottomaantuotetukeen. Ja yleensä tuotetuessa vastaa automaattinenpuhelinvastaaja, joka käskee painamaan 1, jos sinulla on tällainenongelma, 2 jos sinulla on toisenlainen ongelma ja jos haluat puhuaihmisen kanssa, niin sitten paina 3. Ja jos erehdyt sitten painamaankolmosta, niin saat kuulla nauhoitetun viestin kertovan, että"valitettavasti kaikki linjamme ovat nyt varattuja, ole hyvä ja odotavuoroasi."

Sen sijaan, jos löydät virheen Open Source -ohjelmasta, vaikkapaLinuxista, voit kertoa siitä sähköpostitse suoraan ohjelman tekijöille.Sähköpostiosoite löytyy ainakin ohjelman lähdekoodista, tosin yleensäse löytyy sitäkin helpommin esimerkiksi ohjelman ohjesivuilta. Ja yleensätekijät ovat hyvin iloisia saamastaan sähköpostista ja vastaavatkiittäen, koska olet kertonut heille miten heidän ohjelmaansa voisiparantaa. Jos suljetun ohjelman valmistanut yhtiö ylipäätään vastaisitällaiseen viestiin, se olisi todennäköisesti yhtiön lakimies, joka kiistäisikoko virheen olemassaolon.

169

Open Collection -vaatteiden pesuohjelapuissa ei siis saisi lukea "Made inHong Kong", vaan Open Source -hengen mukaisesti niissä lukisi jotaintyyliin: "Nämä lenkkarit on ommellut Lu Shanghaista, designin on tehnytFabrizio Brasiliasta." Jos mukana olisi vielä ompelijansähköpostiosoitekin, voisi lenkkareistaan iloinen ostaja jopa lähettäälyhyen kiitosviestin Lu:lle. Samalla hän voisi vaikka kysyä tämäntyöolosuhteista ja varmistaa, että hän saa varmasti asianmukaistapalkkaa ja ettei valmistuksessa ole käytetty lapsityövoimaa. Näin OpenSource voisi jopa pureutua niihin ongelmiin, joista globalisaatiotavastustava liike on viime vuosien aikana pitänyt niin kovasti meteliä.

Vaatteet ovat vain yksi esimerkki tuotteesta, jota voisi valmistaa OpenSource -menetelmällä. Tämä kirja on kuitenkin nyt kirjoitettu ja vieläkirjoittamatta jääneet avoimuusinnovaatiot jäävät lukijan omankekseliäisyyden ja mielikuvituksen varaan. Olemme nähneet miten OpenSource voi mullistaa maailmaa niin kullankaivuussa, tietosanakirjanjulkaisussa kuin vaateteollisuudenkin alalla, ja toivon, että nämäesimerkit voisivat rohkaista tulevaisuudessa yhä uusiin innovaatioihin.Itse uskon, että tämän kirjan tarinat ovat vasta alkua ja ettätulevaisuudessa on vielä paljon tilaa uusille Stallmaneille ja Torvaldseille.

Miten olisi esimerkiksi ravintola, joka julkaisisi kaikki salaiset reseptinsäinternetissä asiakkaiden käyttöön? Myös muut ravintolat voisivatkäyttää reseptejä ja vastaavasti tämä ravintola saisi käyttää niidenreseptejä. Ja asiakkaat voisivat myös lisätä kokoelmaan omiasuosikkireseptejään, ja tilata vaikka omaa reseptiään viiden tähdenravintolan parhaimman kokin valmistamana. Ja sitten niillä ravintoloillavoisi olla yhteinen menyy ja yhteinen logo ja brändi. Eli Open Source -ravintolaketju. Sen nimeksihän voisi laittaa McOpen...

Niinpä niin. Ideoitahan riittää, varsinkin kun innostuu. Näiden tarinoidenkirjoittaminen on saanut ainakin minut innostuneeksi. Toivottavastisinutkin, sillä innostuneisuushan on yksi hakkeriyhteisön hyveistä.Toiveeni on, että nämä hakkeriyhteisön tarinat voisivat kannustaameitä kaikkia entistä avoimempaan ajattelutapaan ja käyttäytymiseen– avoimeen elämään.

170

112Kuten jo aiemmassa alaviitteessä on todettu, on maailmanensimmäisenä ohjelmoitavana koneena, ja sitä kautta kaikkientietokoneiden esi-isänä – pidetty ranskalaisen Joseph Marie Jacquardinvuonna 1801 keksimää ohjelmoitavaa kutomakonetta.(http://en.wikipedia.org/wiki/Jacquard_loom)

17 1

EPILOGI61. EPILOGI

172

61. EPILOGI

Juuri kun tätä kirjaa valmisteltiin painokuntoon, ilmestyi Linuxin(lähdekoodin) tuoreimman version mukana Linuksen kirjoittama essee,

jossa hän selostaa kernel-projektissa vuosien varrella kehittynyttäjohtamiskulttuuria. Linus lisäsi kirjoituksensa 10. lokakuuta 2004 Linuxinlähdekoodien tiedostoon Documentation/ManagementStyle kommentilla

"Esi-isäimme savitauluille riipustamia viisaita neuvoja".Käyttöjärjestelmän lähdekoodien kylkeen haudattu kirjoitus ei ole

juurikaan julkisuutta saanut, mutta siinä kiteytyy niin paljonelämänkokemusta ja viisautta, että sen tulisi ilman muuta kuulua

jokaisen yritysjohtajan lukemistoon. Siinä hiljaisen nörtin sisältäkuoriutuu loistava psykologi ja ihmisjohtaja, joka kertoo mitä hän onoppinut toimiessaan menestyksekkäästi jo yli 13 vuoden ajan yhden

maailman suurimman ohjelmistoprojektin projektipäällikkönä.

Ja mikä olisikaan parempi tapa lopettaa tällainen kirja kuin antaamestarille itselleen viimeinen sana.

173

LINUX-KERNELINJOHTAMISTYYLI62. LINUX-KERNELIN JOHTAMISTYYLI,KIRJOITTANUT LINUS TORVALDS

174

62. LINUX-KERNELIN

JOHTAMISTYYLI, KIRJOITTANUTLINUS TORVALDSTämä lyhyt kirjoitus kuvaa suositeltavaa (tai kuviteltua, riippuenkeneltä kysyt) linux-kernelin johtamistyyliä. Tarkoituksena on seurataOhjelmointiTyyli-kirjoituksen jalanjäljissä ja tavoitteena on välttyätulevaisuudessa vastaamasta (*) samoihin tai samantapaisiinkysymyksiin uudelleen ja uudelleen.

Johtamistyyli on hyvin henkilökohtainen asia ja paljon vaikeamminmääriteltävissä kuin yksinkertaiset koodin tyylisäännöt, joten tälläkirjoituksella ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuudenkanssa, tai sitten on. Koko juttu alkoikin aika kieli poskessa, muttase ei tarkoita ettei se voisi olla tottakin. Sinä päätät.

Ainiin. Kun puhumme nyt "kernelin johtajista", kyse on pelkästäänteknisistä tiiminvetäjistä, eikä kenestäkään joka johtaa jotainniinkuin yrityksissä on johtajia. Jos tehtäviisi kuuluu hankintojenhyväksyminen tai tiedät jotain tiimisi budjetista, niin melko varmastiet ole tällainen kernelin johtaja. Siinä tapauksessa nämä ohjeet eivätliity sinuun, tai voivathan ne liittyäkin.

Heti kärkeen suosittelen, että käyt ostamassa kirjan "Menestyvänihmisen 7 elämäntapaa". ÄLÄ lue sitä vaan polta se. Se on hienosymbolinen ele.

(*) Tämä kirjoitus ei niinkään vastaa itse kysymykseen, vaantarkoituksena on tehdä selväksi se valitettava tosiseikka, että meilläei ole harmainta aavistusta, mitä kysymykseen tulisi vastata.

Oli miten oli, aloitetaan:

175

Luku 1: Päätöksenteko

Yleisesti uskotaan, että johtaja tekee päätöksiä ja että päätöksentekoon tärkeää. Ja mitä isompi ja vaikeampi päätös, sitä isompi johtajatarvitaan sen tekemiseen. Tämä on sekä syvällistä että ilmeistä, muttaei kylläkään ole totta.

Koko jutun juoni on _välttää_ päätösten tekemistä. Erityisesti, josjoku pyytää sinua valitsemaan "vaihtoehdon (a) tai (b), sinun pitäänyt sanoa miten jatketaan", olet liemessä. Kyllähän johtamiesiihmisten tulisi tuntea yksityiskohdat sinua paremmin, joten jos hepyytävät sinulta neuvoa tekniseen päätökseen, olet kusessa. Ei sinullaole mitään pätevyyttä tehdä päätöstä joka kuuluu heille.

(Seuraus: jos johtamasi ihmiset eivät tunne yksityiskohtia sinuaparemmin, olet myös kusessa, tosin aivan eri syystä. Nimittäin silloinolet selvästikin väärässä työssä, ja _heidän_ tulisi johtaa sinua.)

Eli pelin henki on _välttää_ päätösten, ainakin isojen ja vaikeidenpäätösten tekemistä. Pienten päätösten tekeminen, joilla ei ole mitäänmerkitystä, on ok ja saa sinut näyttämään siltä, että hallitsetjohtajanhommasi. Joten kernelin johtajan tulee pyrkiä tekemään isoistaja vaikeista päätöksistä pieniä ja merkityksettömiä, joista kukaan eivälitä.

On hyvä huomata, että olennainen tunnusmerkki ison ja pienen päätöksenvälillä on se, voiko tehtyä päätöstä myöhemmin korjata. Mikä tahansapäätös voidaan muuttaa pieneksi päätökseksi varmistamalla, että josolet väärässä (ja tulet olemaan väärässä), pystyt myöhemmin vieläperumaan päätöksen ja korjaamaan virheesi ja sen seuraukset. Mikäparasta, pääset näyttämään johtajan kykyjäsi kaksinverroin tekemällä_kaksi_ päätöstä – väärän _ja_ oikean.

Ja ihmiset pitävät sellaista johtajuutena (niin hölmöä kuin se onkin).

Niinpä isojen päätösten välttäminen kiteytyykin siihen, ettei pidätehdä päätöksiä, joita ei voi myöhemmin perua. Älä anna ajaa itseäsinurkkaan. Nurkkaan ahdistettu rotta voi olla vaarallinen – nurkkaanajettu johtaja on vain säälittävä.

Ja nythän on niin, että koska kukaan ei ole niin tyhmä, että antaisikernel-johtajalle mitään sen suurempaa taloudellista valtaa, useimmatpäätökset on aika helppo perua. Koska sinulla ei ole mahdollisuuttatuhlata mielettömiä summia rahaa, joita sinulla ei olisimahdollisuutta maksaa takaisin, niin ainoa päätös mitä sinun tarvitseeperua on tekninen päätös, ja niiden peruminen on hyvin helppoa:ilmoitat vain kaikille, että olit epäpätevä älykääpiö, sanot että oletpahoillasi, ja deletoit kaiken minkä parissa alaisesi ovattyöskennelleet viime vuoden. Osoittautuu, että tekemäsi päätös eiollutkaan kovin iso päätös, koska sen peruminen oli näin helppoa.

Joillain on kuitenkin ongelmia tämän lähestymistavan kanssa, kahdestasyystä:

– On yllättävän vaikeaa myöntää, että olet idiootti. Haluamme yleensäylläpitää itsestämme ulospäin kaunista kuvaa, ja siksi on usein kovinvaikeaa tunnustaa julkisesti olleensa idiootti.

– Alamaisille insinööreillesi voi myös olla vaikeaa kuulla, että kokoheidän viimeisen vuoden työnsä on ollut hukkaan heitettyä. Jotenvaikka itse _työ_ oli helposti peruttavissa pelkästään deletoimallatiedostot, saatatkin peruuttamattomasti menettää kyseisen insinöörinluottamuksen. Ja muistathan: "peruuttamattomasti" oli juuri se sanamitä yritimme välttää, ja näin päätöksestäsi tulikin kuitenkin isopäätös.

Onneksi molemmat ongelmat ovat vältettävissä jos vain myönnät hetikättelyssä, ettei sinulla ole harmainta aavistusta ja ilmoitatetukäteen, että päätöksesi ei ole vielä lopullinen ja saattaa ollakaikin puolin huono idea. Pidätä aina oikeus muuttaa mieltäsi ja teetämä _hyvin selväksi_ kaikille. On paljon helpompi myöntää olevansatyhmä, kun et ole vielä oikeastaan tehnyt mitään tyhmää.

Niinpä, kun päätös tosiaan osoittautuu tyhmäksi, ihmiset vainpyörittelevät silmiään ja sanovat "Oho. Se teki sen taas."

Tämä ennaltaehkäisevä epäpätevyyden myöntäminen saattaa myös saada ne,jotka oikeasti tekevätkin jotain myös miettimään kannattaako kyseistäasiaa tehdä vaiko eikö. Sillä jos _he_ eivät ole varmoja ideanloistavuudesta, sinun ei missään tapauksessa pidä rohkaista heitälupaamalla, että heidän työnsä tullaan hyväksymään kerneliin. On hyväheidänkin miettiä kahdesti ennenkuin lähtevät tekemään mitäänsuurempaa projektia.

176

Muista: heidän pitääkin tietää yksityiskohdista enemmän kuin sinun, jayleensä he jo kuvittelevat tietävänsä kaiken. Joten parasta mitäjohtaja voi tehdä, ei suinkaan ole itseluottamuksen ruokkiminen, vaanpikemminkin sopiva annos kriittistä ajattelua.

Ainiin. Toinen hyvä tapa välttää päätöksiä on näyttää säälittävältä jakysyä "eikö me voida kokeilla molempia?" Usko minua, se toimii tosihyvin. Jos ei ole heti selvää kumpi vaihtoehto on parempi, he kylläaikanaan huomaavat sen itsekin. Voi käydä niinkin, että molemmattiimit turhautuvat ongelmiinsa ja luovuttavat.

Edellinen saattaa kuulostaa epäonnistumiselta, mutta yleensä se onmerkki siitä, että molemmissa projekteissa oli jotain vikaa, ja syymiksi he eivät osanneet päättää oli se, että molemmat olivat väärässä.Ja sinä olet sankari ja vältit taas hienosti yhden päätöksen, jokaolisi voinut mennä mönkään.

Luku 2: Ihmiset

Useimmat ihmiset ovat idiootteja, ja johtajana joudut elämään senkanssa, ja mikä on ehkäpä vielä pahempaa, _he_ joutuvat elämään_sinun_ kanssa.

Osoittautuukin, että teknisten virheiden peruminen on helppoa, muttaluonnevian korjaaminen on paljon vaikeampaa. Sen kanssa on vainopittava elämään – myös sinun.

Joten kun valmistaudut kernelin johtajan tehtävään, on parempi ettetturhaan polttele siltoja etkä pommita viattomia alkuasukkaita, etkämyöskään suututa liian montaa ohjelmoijaa. Osoittautuu nimittäin, ettäihmisten suututtaminen on suhteellisen helppoa, ja heidän lepyttäminenkovin vaikeaa. Siksi "suututtaminen" selvästikin kuuluu kategoriaan"peruuttamaton" ja on siten ensimmäisen luvun kiellon alaisuuteenkuuluva asia.

Nämä pari sääntöä on helppo muistaa:(1) älä kutsu ketään m olopääksi (ainakaan julkisesti)(2) opettele pyytäm ään anteeksi silloin kun unohdat säännön (1)

Säännön #1 ongelma on, että sen rikkominen on tosi helppoa, koska onmiljoona eri tapaa sanoa "senkin molopää" (*), joskus et edes huomaasanovasi niin, ja lähes aina olet täysin vakuuttunut olevasi oikeassa.

Ja mitä vakuuttuneempi olet omasta kannastasi (ja jos totta puhutaan,niin voisit kutsua melkein _ketä tahansa_ molopääksi ja olisitkintäysin oikeassa), sitä vaikeampi on myöhemmin pyytää anteeksi.

Tähän ongelmaan on oikeastaan vain kaksi ratkaisua:

– opi pyytämään anteeksi todella hyvin

– opi osoittamaan "kiintymystäsi" tasapuolisesti kaikille, niin ettäkukaan ei koe olevansa silmätikkunasi. Ja jos olet tarpeeksi luova, hesaattavat jopa ottaa sen huumorilla.

Huomaa, että ylenpalttinen kohteliaisuuksien viljely ei ole toimivaratkaisu. Kukaan ei luota henkilöön, joka selvästikään ei olerehellinen.

(*) Paul Simon teki laulun "Fifty Ways to Lose Your Lover"(Viisikymmentä tapaa menettää rakkaasi), koska valitettavasti "AMillion Ways to Tell a Developer He Is a D*ckhead" (Miljoona tapaakertoa ohjelmoijalle että hän on molopää) ei soinnu yhtä hyvin. Muttauskon että hän harkitsi sitäkin.

Luku 3: Ihmiset II – Hyvät

On siis osoittautunut, että useimmat ihmiset ovat idiootteja, javalitettavasti siitä seuraa, että sinäkin olet yksi heistä, ja vaikkavoit lohduttautua sillä, että varmasti olet keskimääräistä fiksumpi(sillä kukaan ei koskaan kuvittele olevansa keskitason alapuolella),meidän on kuitenkin myönnettävä, ettemme ole terävimmästä päästä, jaettä löytyy ihmisiä jotka ovat vähemmän idiootteja kuin itse olet.

Joillekin fiksut ihmiset ovat ongelma. Toiset käyttävät heitä edukseen.

177

Kernelin johtajana sinun tulee kuulua jälkimmäiseen ryhmään.Nuoleskele heitä kaikin tavoin, sillä he tekevät työstäsi helpompaa.Erityisesti, he pystyvät tekemään päätöksiä puolestasi, ja siitähänalunperinkin oli kysymys.

Joten jos törmäät johonkuhun itseäsi fiksumpaan, peesaa heti niinpaljon kuin pystyt. Johtajantehtävistäsi tulee yksinkertaisia, sanotvain "Kuulostaa hyvältä – saat vapaat kädet" tai "Kuulostaa hyvältä,mutta entä X?". Varsinkin jälkimmäinen vaihtoehto on hyvä, sillä jokovoit käyttää sitä oppiaksesi jotain uutta aiheesta "X" tai sittenpääset olemaan _erityisen kova_ johtaja tuomalla esiin asian, jotasinua fiksumpi tyyppi ei ollut tullut ajatelleeksi. Molemmissatapauksissa voitat.

On syytä olla varuillaan ja muistaa, että lahjakkuus jollain alueellaei välttämättä seuraa muille aloille. Joten saatat ohjata ihmisiätiettyyn suuntaan, mutta hei, he saattavat olla hyviä siinä mitä hetekevät ja surkeita kaikessa muussa. Onneksi kuitenkin ihmisillä onsellainen luonnollinen ominaisuus, ikäänkuin painovoima, että heyleensä palaavat takaisin niiden asioiden pariin, missä he ovat hyviä,joten kun ohjailet heitä uusille urille, et ole onneksi tekemässämitään peruuttamatonta, kunhan et vain työnnä liian kovaa.

Luku 4: Syyllinen

Asiat menevät pieleen, ja silloin tarvitaan syyllistä. Se olet sinä.

Syyllisyyden myöntäminen ei oikeastaan ole kovin vaikeaa, erityisestikun ihmiset yleensä ymmärtävät, ettei se ollut _yksin_ sinun vikasi.Mistä pääsemmekin tärkeään puheenaiheeseen: Erityisen hyvä tapamyöntää syyllisyytensä, on tehdä se jonkun toisen puolesta. Se saasinut tuntemaan itsesi hyväksi ihmiseksi, hän taas on hyvillään kunhäntä ei syytetä, ja tyyppi joka menetti koko 36GB pornohakemistonsasinun töppäilyjesi takia joutuu kyräillen myöntämään, että ainakinolet rehti kaveri kun tunnustit reilusti syyllisyytesi.

Tee sitten _kahden kesken_ selväksi ohjelmoijalle, joka oikeastitöppäsi (jos pystyt hänet löytämään), että hän töppäsi. Ei niinkäänsiksi, että hän oppisi virheistään, vaan jotta hän tietää olevansapalveluksen velkaa. Ja mikä vielä tärkeämpää, hän on todennäköisestijuuri oikea henkilö korjaamaan vian. Koska – niin juuri – sinä se etainakaan ole.

Luku 5: Mitä tulee välttää

Ihmiset suuttuvat jos heitä kutsuu "molopääksi", mutta vielä enemmän hesuuttuvat, jos sen tekee täysin vakavalla naamalla ja kiihkomielisenjulistavaan sävyyn. Ensimmäistä voi vielä pyytää anteeksi, muttajälkimmäisessä tapauksessa ei sellaista mahdollisuutta yleensä saa,sillä kukaan ei enää kuuntele sinua.

Koska jokainen kuvittelee olevansa muita parempi, meitä _todella_ärsyttää se, kun joku toinen kuvittelee olevansa jotain. Vaikka kuinkaolisit moraalisempi ja intellektuellimpi kuin kaikki me muut, ei olejärkevää erityisemmin korostaa sitä, paitsi tietenkin jos todella_haluat_ ärsyttää muita (*).

Vastaavasti ei kannata olla liian kohtelias tai vähäeleinen.Kohteliaisuudesta tulee helposti liioiteltua, niin että ongelmat eivätpääse esiin, ja olethan kuullut sanonnan, "Internetissä ei vähäeleisiäihmisiä näy eikä kuulu". On paras käyttää kovaa ja tylppää esinettä,kun taot asiasi ihmisten kalloon, muuten et voi luottaa, että kukaantajuaa mitä yrität sanoa.

Annos huumoria yleensä auttaa sekä suorasukaisuuteen että moralismiin.Liioittelu aina naurettavuuteen asti voi olla hyvä keino tehdäkantansa selväksi, ilman että siitä tulee vastapuolen kannalta noloa,sillä kaikki luulevat, että sinä vain pelleilet. Se on siis hyvä tapamurtaa sen suojamuurin läpi, millä jokainen suojaa itseäänkritiikiltä.

(*) Vinkki: sellaiset internetin keskustelupalstat, joilla ei olemitään tekemistä työsi kanssa, ovat hyvä paikka purkaa turhautumistasimuihin ihmisiin. Kirjoita oikean törkeän luokkaavia viestejä kunnonröhönaurulla höystettynä, silloin kun tarvitset sisäistä puhdistumista.Kunhan et likaa omaa pesää.

178

Luku 6: Miksi juuri minä?

Johtajana siis enimmäkseen joudut ottamaan syyt niskoillesi toistentöppäilyista ja tekemään kaikille harvinaisen selväksi kuinka lahjatonolet, ja on tietenkin järkevää kysyä, että mitä järkeä siinä sitten on?

Ensinnäkin. Vaikket välttämättä saa – tai saatat saadakin, mistä minätiedän – joukkioittain teinityttöjä (tai poikia, emme me tuomitseketään ja/tai emme ole sovinisteja) kirkumaan pukuhuoneesi ovelle,_tulet_ kuitenkin kokemaan valtavan henkilökohtaisen saavutuksentunteen siitä, että olet "johtaja". Älä välitä siitä, ettätodellisuudessa johtajuutesi on sitä, että teet kaikkesi, ettäylipäätään pysyisit muiden perässä ja painat hiki hatussa vain jottetjäisi muista jälkeen. Kaikki kuitenkin pitävät sinua johtajanaan.

Se on loistotyö, jos sinusta on siihen.

(Alkuperäinen englanninkielinen ManagementStyle- tiedosto löytyyLinuxin lähdekoodin hakemistosta Documentation. Linus lisäsi sen sinne10.10.2004 kommentilla "Esi-isäimme savitauluille riipustamia viisaitaneuvoja". Kätevämmin kirjoitus löytyy myös www:stä osoitteestahttp://lwn.net/Articles/105375/)

179