1

1. Etelä-Savossa kaskettiin

Kaskiviljely oli tyypillinen itäsuomalainen tapa viljellä maata. Esimerkiksi Etelä-Savo oli vielä 1800-

luvulla niin harvaan asuttua aluetta, että paljon maata vaatinut kaskiviljely oli mahdollista.

Ihmiset elivät niin kutsutuissa suurperheissä, sillä kaskiviljelyssä tarvittiin paljon työvoimaa.

Suurperheessä asui vanhempien ja lasten lisäksi myös esimerkiksi isovanhemmat, muita sukulaisia

tai perheenjäseniksi otettuja miehiä tai naisia. He tekivät töitä perheen yhteisen elannon

hankkimiseksi.

Sananselityksiä

Kaskiviljely on alkukantainen maanviljelytekniikka. Kaskettaessa metsä hakataan ja sen jälkeen puut poltetaan, jolloin

puuhun sitoutuneet ravinteet päätyvät maaperään hedelmällisen tuhkan muodossa ja tämä mahdollistaa maanviljelyn

ilman lannoitteiden erillistä levittämistä.

Tiesitkö! Madagaskarilla kaskiviljely on yhä edelleen yleistä. Kaskiviljelyä harjoitetaan vielä myös osissa Meksikoa, Intiaa

ja Indokiinaa.

---

Suurperhe tarkoittaa yleensä perhettä, johon ydinperheen (isä, äiti ja lapset) lisäksi kuuluu ainakin isovanhemmat,

toisinaan myös naimattomia tätejä, setiä tai enoja, joskus myös naimisissa olevia setiä tai enoja ja näiden puolisoita sekä

serkkuja. Suurperhe on ollut tavanomainen perhemuoto maatalousyhteiskunnassa.

Kuvittele, että sinun perheesi olisi suurperhe. Ketä perheeseesi kuuluisi? Mitä vaikeuksia elämisessä olisi? Mitkä asiat

olisivat mukavia?

Kaskiviljely oli ikiaikainen viljelymenetelmä. Savon

erämaat asutettiin kirveen, tulen, paloaatran ja

uutteruuden avulla.

Näin se tapahtui:

1. Puut pyällettiin eli kuorittiin ja jätettiin

kuivumaan pystyyn muutamaksi vuodeksi.

2. Seuraavaksi puut kaadettiin ja niiden annettiin

kuivua ns. rasina vuoden tai pari.

3. Kuivuneet puut poltettiin, jolloin maaperän

ravinteet vapautuivat viljelyskasvien käyttöön.

4. Kun poltettu maa-alue, palo, oli siivottu

palamatta jääneistä kalikoista, päästiin kylvämään.

I.K.Inha: Kaskenpolttoa Enossa vuonna 1893

Koko suurperhe osallistui kaskeamiseen. Mitä tehtäviä

perheen aikuisilla oli? Entä lapsilla tai vanhuksilla?

2

Kaskiviljelijän työkalut:

- Puuvartinen rautakoukku, viertokanki, jolla vedettiin

palavaa puuta pitkin maata

- Jalassa tuohivirsut, kädessä tuohinen kylvökopsa

- Tuhkaan kylvetyt siemenet sekoitettiin aatralla ja

palokuokalla ja kylvös tasoitettiin vielä risukarhilla

- Kypsynyt eli tuleentunut vilja leikattiin sirpillä ja

sidottiin lyhteiksi, jotka koottiin pellolla kuivumaan

kuhilaiksi

- Puitavat elot ahdettiin riihen orsille, riihi lämmitettiin,

ja varhain aamulla alkoi puinti varstoilla

- Jyvät erotettiin akanoista viskaimella ja jauhettiin

käsikivillä tai myllyssä

OMAVARAISTALOUS. Omavaraistaloudessa lähes kaikki tarvittavat esineet valmistetaan itse. Myös ruoka

saadaan omalta tilalta. Aivan kaikkea ei kuitenkaan voitu itse valmistaa tai tehdä. Keksi esimerkkejä

entisajan tuotteista, jotka oli ostettava tai teetettävä muilla. Yläkuvissa on astioita ja alakuvassa on aura

sekä muita maataloustyökaluja. Kuvan esineet ovat Suur-Savon museossa Mikkelistä.

3

2. Kaskiviljely vaati liikkuvaa elämäntapaa

Kaskiviljelyssä suurperhe otti metsästä käyttöön alueita, joita kaskettiin. Tuhka lannoitti maan

siten, että seuraavan parin kolmen kesän aikana saatiin runsaita satoja. Tämän jälkeen kaskipelto

oli köyhtynyt niin, että oli siirryttävä viljelemään seuraavaa palstaa. Hylättyä kaskipeltoa voitiin

käyttää kuitenkin vielä karjan laitumena, jota kutsuttiin ahoksi. Sama palsta voitiin kasketa noin 30

vuoden välein.

Kaskipellossa viljeltiin erityisesti kaskinaurista ja -ruista, joka erosi tavallisesta rukiista siten, että

siinä oli saattoi olla kymmeniä korsia. Kaskimailla kasvatettiin myös kauraa ja ohraa.

Nauris Ruis

ERÄTALOUS

Kaskiviljelyn ja karjanhoidon rinnalla ihmisten elanto muodostui metsästämisestä, kalastamisesta, marjastamisesta ja

sienestämisestä.

Savolainen talonpoika oli erätalonpoika, joka liikkui talvella hiihtämällä ja kesällä vesitse ruuhella ja veneellä. Metsien runsasta

riistaa pyydettiin ansoilla ja loukuilla. Ampuma-aseena oli käsijousi. Suurriistaa varten kaivettiin pyyntihautoja tai käytettiin

keihästä.

Erämies halusi eniten turkiksia, sillä niistä sai parhaan hinnan. Niitä käytettiin myös veronmaksuun; sana raha onkin alkujaan

tarkoittanut eläimen nahkaa. Kalat pyydettiin mm. verkoilla, merroilla ja rysillä. Suolattu tai kuivattu kapahauki oli suosittu

kauppatavara, ja se kelpasi myös veronmaksun välineeksi.

Luonnonantimet hyödynnettiin monipuolisesti vuodenaikojen mukaan. Monet pyyntivälineet ja -tavat ovat säilyneet läpi

vuosisatojen periaatteessa samanlaisina. Tunnistatko kalastukseen liittyvät välineet kuvista?

4

RUOKAVALIOITA ERI AIKOINA. Vertaile eri aikakausien ruokavalioita. Mitä eroja huomaat? Mistä muutokset

voisivat johtua? Mikä ruokavalio on mielestäsi terveellisin? (Lähde: HS 4.9.2012)

Siemenet, sienet, marjat 10 %

Vilja ja juurekset

30 %

Kala 25 %

Riistan liha eli nisäkkäät ja

linnut 20 %

Karjaeläinten liha ja maito 15 %

Rautakauden ruokavalio

Rautakaudella metsästyksen, kalastuksen ja keräilyn merkitys vaihteli vuosittain.

Viljatuotteet 50 % Maitotuotteet

(maito, voi ja juusto)

25 %

Peruna 10 %

Liha 7 %

Kala 2 %

Muut 6 %

1800-luvun lopun ruokavalio

Viimeisten nälkävuosien 1866 - 1868 jälkeen ruoan määrä ja monipuolisuus lisääntyivät.

Liha 22 %

Maito ja juusto 14 %

Viljat 24 %

Kala 1 %

Vihannekset 2 %

Hedelmät ja marjat 3 %

Peruna 4 %

Alkoholi 6 %

Sokeri 11 %

Öljyt ja rasvat 13 %

Suomalaisten ruokavalio nykyään

Vuonna 2007 suomalaisilla miehillä oli keskimäärin 6,4 kg ylipainoa ja naisilla 4,6 kg.

5

3. Elämää savupirteissä

Samalla perheellä saattoi olla viljeltävänä jopa kymmeniä eri kaskipalstoja, osa viljelyksessä ja osa

kasvamassa uutta metsää. Kaskipeltojen välillä saattoi olla matkaa kymmeniä kilometrejä. Koska

matkanteko oli työlästä ja hidasta, kaskipellon läheisyyteen rakennettiin asumus. Asumus oli

tarkoitettukin väliaikaiseksi, joten ne olivat usein vaatimattomia savupirttejä, joissa oli maalattia.

Ihmiset elivät kiertelevää elämää eri kaskipalstojen välillä. Yleensä perheellä oli kuitenkin yksi

vakinainen asunto, johon palattiin.

Kaskiviljelyn jäljiltä suuria alueita jäi puuttomaksi. Esimerkiksi kun Mikkelin kaupunkia ryhdyttiin

rakentamaan 1830- ja 1840-luvuilla, jouduttiin rakennushirsiä tuomaan Kangasniemeltä saakka.

Niin tarkasti Mikkeliä ympäröivät metsät oli kaskettu. Yhä edelleen metsissä on nähtävissä

kaskiraunioita, kivikasoja, joita koottiin kaskiraiviosta suuremman kylvöalan saamiseksi.

Savutupa Leppävirran Humalamäessä. Kuva: U.T.Sirelius

1912, Museovirasto.

Savutupa. Kuva: U.T.Sirelius 1915, Museovirasto.

Sananselityksiä

Savupirtti on asumus, jossa ei ollut savupiippua. Lämmitys tapahtui kiukaalla, jonka päällyskivet oli tiivistetty savella.

Savu kertyi rakennuksen sisälle ja se johdettiin ulos räppänän eli luukun kautta. Savupirteissä oli maalattia eikä

juurikaan ikkunoita. Seinät olivat mustuneet noesta. Savu aiheutti ihmisille hengitystie- ja silmäsairauksia.

Miksi savupirtissä ei voinut olla sisällä silloin kun sitä lämmitettiin?

Savupirtit olivat sisältä hyvin hämäriä. Mistä eri syistä pimeys johtui?

6

4. ”Kellä onni on, se onnen kätkeköön”

Sadon onnistuminen oli kaikki kaikessa, siksi ihmiset tukeutuivat loitsuihin ja taikoihin sato-onnen

varmistamiseksi. Omaa onnea myös varjeltiin. Ajateltiin että toisen perheen onni oli omasta

onnesta pois. Taioilla pyrittiin vaikuttamaan myös tähän. Kaskiviljely synnytti oman kulttuurin,

jossa tietäjillä ja loitsuilla oli merkittävä asema elämän turvaajana.

LOITSUT. Tutustu yllä oleviin savolaisiin loitsuihin. Mitä loitsuilla on haluttu saavuttaa?

Kirjoita oma loitsu a) kokeessa menestymistä varten ja b) kaverin urheilusuorituksen pilaamiseksi.

5. Kaskiviljely loppuu

Lisääntynyt ja tiivistynyt asutus vähensi kaskipalstojen määrää, joka puolestaan pakotti

nopeuttamaan kaskikiertoa jäljelle jääneillä palstoilla. Kaskiviljely muuttui kuluttavaksi

ryöstöviljelyksi eikä hyviä satoja enää saatu. Valtion toimesta maanomistus järjestettiin uudelleen

Haltiat

Luonnonhaltiat olivat tietäjien apuolentoja.

Esimerkiksi ummessa oleva lehmä voitiin parantaa

lähteenhaltijan avulla. Kolmen talon mailta otettiin

silkin läpi vettä pulloon. Lähteeseen oli vuoltava

hopeaa ja sanottava loitsu:

Anna, hyvä lähde,

Lähteen haltia ja metsän haltia apua,

lehmästäni on kadonnut maito.

Parat

Osa loitsuista oli vahingoittamismagiaa. Savossa tunnettiin

”para”, joka kävi hakemassa maitoa ja voita naapureilta. Paran

saattoi laatia omaksi avukseen ”kolmen hämärän risteyksessä,

kahden hämärän välillä”. Loitsuna toimi esimerkiksi:

Synny sykkä, viäny väkkä,

Piä kärästä, värtenästä jalat,

Kalsosta maha, silmet tulen kipunasta.

Synny para, synny para,

Voita, maito kantamann!

Synny para synny para,

Jospa se para syntyykin!

Para oli yhteydessä tekijäänsä, jolle se kantoi naapureilta

maitoa tai voita. Mikäli paran tekijää vahingoitettiin,

vahingoittui parakin.

Riitatilanteissa saatettiin turvautua vahingoittamismagiaan.

Naapurilta saatettiin pilata kaivo tai kalastusvedet loitsuilla.

Vahingoittamisloitsulta pyrittiin myös suojautumaan:

taikakeinoilla tietenkin!

Lähde: Savo ja sen kansa (Toim. Riitta Räsänen), Tampere 2008

---

Sato-onni

Ennen kaskeamista saatettiin lukea seuraava loitsu:

Nouse, Ukko, tuulomaan, Pohjan akka pieremään,

Polta puut pujoksi, Muat poroksi, Kirvesvarret

puikkariksi.

Kylvämään ruvettaessa:

Katso, Ukko, yli Luoja, Minun viljan viskontaani,

Anna tästä vijallisten, Sekä vaivaisten varalta!

7

ns. isojaossa, jossa tilan muodosti 2-3 maapalstaa eikä enää kymmeniä maapalstoja. Silloin

syntyivät nykyiset kylät.

Vähitellen, sahojen ja paperitehtaiden yleistyessä, myös metsän arvo alkoi kasvaa.

Metsänomistajat alkoivat myydä puuta raaka-aineiksi tehtaille. Ihmisten siirtymistä liikkuvasta

kaskiviljelystä paikoillaan olevaan peltoviljelyyn edisti myös viljelylajikkeiden ja maatalouden

kehitys. Esimerkiksi vuoroviljelyllä ja paremmalla lannoittamisella saatiin kasvatettua satoja.

Niinpä kaskiviljely alkoi väistyä hiljalleen 1850-luvulta lähtien mutta vielä 1900-luvunkin alussa

satunnaiseen kaskipeltoon saattoi törmätä.

Kuvassa Grahnin tehtaat ja taustalla Saksalan saha.

Saksalan saha lopetti toimintansa v. 1968 ja Grahnin

tehtaat v. 1986.

Vasemmassa yläkulmassa Mikkelin satama ja keskusta.

Mikkelissä ja Mikkelin seudulla oli useita sahoja: kuvassa

näkyvien lisäksi mm. Otavan saha, Korpikosken saha,

Kalvitsan saha ja Löydön saha. Kuva: Suur-Savon museo.

Saha- ja paperiteollisuus käyttävät raaka-aineena puuta.

Sahoilla tukkipuut muuttuvat monenlaisiksi lankuiksi,

laudoiksi ja rimoiksi.

Grahnin tehtailla valmistettiin sahatavaran lisäksi vaneria,

kalustelevyjä ja olipa tehtaalla talotuotantoakin. Vaneria

valmistetaan nykyisin esimerkiksi Pelloksen tehtailla

Ristiinassa. Kuva: Suur-Savon museo.

Sananselityksiä

Ryöstöviljely tarkoittaa maanviljelyä jossa ei oteta huomioon maan tuottokykyä, riistäen maasta kaiken minkä irti saa,

ottamatta huomioon sitä mitä maasta voi saada tulevaisuudessa. Kaskiviljely on usein ryöstöviljelyä eli maan kasvukuntoa

heikentävää viljelyä

Tiesitkö! Ryöstökalastus tarkoittaa kalastusta, jossa kaloja pyydystetään niin paljon, että kalakannat eivät ehdi uusiutua.

Pahimmillaan liikakalastus voi johtaa kalakantojen häviämiseen ja lajien sukupuuttoon.

---

Isojako oli maanjakotoimitus, jonka tarkoituksena oli yhdistää talojen sarkajaon mukaiset kapeat hajallaan sijaitsevat

peltosarat harvemmiksi ja isommiksi lohkoiksi.

---

Vuoroviljely on viljelytapa, jossa viljelyalueella kasvatettavien kasvien sijaintia vaihdetaan eri vuosina. Osa pellosta saattaa

olla myös kesantona eli siihen ei kylvetä mitään. Seuraavana vuonna viljelykasvien sijaintia vaihdettaessa voidaan kesantona

levänneelle alueelle kylvää jotain viljelykasvia ja jättää jokin toinen alue kesannolle.

Tiesitkö! Vuoroviljelyssä voidaan käyttää lannoittavina kasveina mm. apilaa tai hernettä. Vuoroviljelyn etuna maaperä