72 Kotipuutarha 1/2015 Kotipuutarha 1/2015 73

P ihdat (Abies) todella ansaitsevat toisintoni-mensä jalokuusi. Niin ylväiltä ne näyttävät eloisanvihreine latvoineen, jotka kapene-vat tasaisesti kohti taivasta. Erityistä hohtoa pui-hin tuovat neulasten vaaleat alapinnat.

Pihtojen neulaset eivät pistele kosketettaessa, sillä ne ovat taipuiset, litteät ja kärjestään lantto- tai pyöreäkärkiset. Kun lisäksi neulaset pysyvät kiinni oksissa kuivuttuaankin, pihdat ovat mitä parhaim-pia joulupuita ja leikkohavuja.

Pihdat erottaa kuusista eli Picea-suvusta paitsi neulasten myös sileän rungon ja pystyjen käpyjen perusteella. Pihtojen kävyt varisevat maahan yksittäi-sinä suomuina, joten käpyjä on turha etsiä maasta.

Vaateliaita kaunokaisiaUseimmat pihtalajit näyttävät melko samanlaisilta, kun katsoo niiden neulasia. Mutta kun puiden kokoa sekä oksien ja neulasten tuuheutta vertailee, lajien terveydessä ja kestävyydessä on ilmiselviä eroja.

Yleensä lauhkeammasta tai mereisemmästä ilmas-tosta tuodut puut ovat kärsineet kovista pakkasista sekä syys- ja keväthalloista. Kun epäsuotuisat säät ovat heikentäneet puita, niihin ovat iskeneet myös tuhohyönteiset ja sienitaudit.

Muutamat lajit, kuten siperian-, sahalinin- ja palsamipihta ovat menestyneet hyvin Metsäntut-kimuslaitoksen kokeissa. Ne eivät kuitenkaan kel-paa metsäteollisuudelle eri syistä. Esimerkiksi sipe-rianpihdasta tulee reilut 30 metriä korkea, mutta sen puuaines on liian haurasta.

Kestävimmät puutJo 1700-luvulta lähtien istutettu siperianpihta (A. sibirica) on Suomen yleisin pihtalaji. Vanhoissa pihoissa ja puistoissa kasvavan siperianpihdan tun-nistaa jo kaukaa pitkistä ja kapeista latvoista, jotka ovat usein haarautuneet. Lähimmät luontaiset sipe-rianpihtaesiintymät sijaitsevat Vienanjokisuulla 400 kilometriä Suomen rajasta itään. Mantereisen ilmaston laji viihtyy paremmin vyöhykkeillä II–VII kuin rannikoilla. Itsekseen syntyneitä siementaimia löytyy runsaasti pihtojen lähistöltä. Läheistä sukua siperianpihdalle on ohotanpihta (A. nephrolepis), jonka otaksutaan kestävän VI-vyöhykkeellä saakka.

Toiseksi yleisin pihtalajimme on palsamipihta (A. balsamea). Kun taimet ovat sopivaa alkuperää, laji pärjää lähes koko Suomessa vyöhykkeillä I–VII. Suosiota selittävät myös säännöllisen muotoinen latvus, nopea kasvu ja hienosti kiiltävät kampa-maiset neulaset. Puu leviää hanakasti siemenistä, minkä vuoksi Suomen ympäristökeskus on kirjannut palsamipihdan silmällä pidettäväksi vieraslajiksi.

Virginianpihta (A. fraseri) saattaa menestyä lähes yhtä pohjoisessa kuin palsamipihta. Laji kasvaa Pohjois-Amerikassa erittäin happamassa maassa, jonka pH on 3,5–4,2.

Lännenpihta (A. lasiocarpa) sopii pienillekin pihoille eikä kaipaa varjoa edes taimena. Latvus on kapea, tiheä ja yleensä sinertävä. Hitaasti kas-vava puu voi tosin olla ränsistynyt jo 80-vuotiaana. Toisaalta kestävimmät lännenpihtakannat viihty-vät jopa pohjoisimmassa Suomessa.

Abies

Pihdat sopivatPohjolaan

Arboretumeissa kasvaa paljon kestäviä ja kauniita pihtalajeja, joita kannattaa istuttaa kotipihoille. Pihtojen

kääpiömuodot mahtuvat pikkupihoihin ja ruukkuihin.

teksti ja kuvat Ella Räty

Pihdoilla on pystyt kävyt, jotka ovat usein siniset ku-ten kuvan palsa-mipihdalla. Laji on melko vaatimaton maan ravinteiden suhteen, sillä se kasvaa kotiseu-dullaan Kanadassa ja Yhdysvalloissa Suurten järvien alueella tuoreiden kangasmaiden reunoilla ja korpi-soilla. Rannikolla palsamipihta kär-sii usein havukir-voista ja neulas-ten sienitaudeista.

74 Kotipuutarha 1/2015 Kotipuutarha 1/2015 75

Näin onnistut ! ͊ Tee pihtapuun kasvualustasta vähin-

tään 80 senttiä paksu. Kääpiömuodoille riittää 50 senttiä syvä penkki.

͊ Peruslannoita kasvualusta ennen istu-tusta. Pihdat suosivat runsasravinteista, multavaa ja tuoretta maata, mutta älä lannoita liikaa etenkään loppukesällä, jotta kasvu loppuu hyvissä ajoin ennen syksyä. Tuleentuneet kasvit sietävät paremmin syyshalloja ja talvipakkasia.

͊ Kalkitse maltillisesti. Pihdoilla ei ole erityisiä maan pH-vaatimuksia, vaan ne viihtyvät sekä happamassa että lähes neutraalissa puutarhamaassa.

͊ Istuta taimet varjoon tai puolivarjoon. Nuoret pihdat tarvitsevat noin 10 vuoden ajan verhopuuston, joka suojaa kuivatta-valta kevättalven auringolta ja tuulilta.

͊ Raivaa isoiksi kasvaneille taimille lisäti-laa, jolloin latvukset saavat enemmän va-loa ja pysyvät tuuheina alhaalta saakka. Valon tarve lisääntyy iän myötä.

͊ Poista mahdollinen pitkä heinikko pihtojen ympäriltä ja kata kasvualusta vaikkapa seitsemän senttiä paksulla hakekerroksella.

͊ Suojaa pihtojen taimet hirviltä, jotka kihnuttavat sarviaan taipuisia runkoja vastaan ja rikkovat kuoren tai taittavat latvan.

Kasviasiantuntija Ella Räty avaa

portin kasvitieteen maailmaan.

Puumaiset perusmuodot

1 Koreanpihdalle kehittyy runsaasti käpyjä jo puun ollessa alle kaksimetrinen. Laji suosii puolivarjoista kasvupaikkaa. Oksat kaartuvat ylöspäin, jolloin lyhyiden neulasten valkoiset alapinnat erottuvat selvästi.2 Purppurapihta on uljas näky sekä taimena että täysikokoisena. Tynnyrimäiset, purppuraiset kävyt kehittyvät ainoastaan vanhoihin puihin. Laji menestyy vain Etelä-Suomessa.

3 Harmaapihdan vaaleansinertävät neulaset pal-jastavat, että kasvi suosii aurinkoista kasvupaik-kaa. Runsaassa valossa pitkät ja taipuisat neulaset pysyvät kiinni alaoksissakin. Laji on yksi yleisim-mistä pihdoista maamme eteläosissa.4 Lännenpihta kestää parhaimmillaan talvet Lappia myöten. Huomio kiinnittyy yleensä sen sinertäviin neulasiin. Puu tuottaa usein ylen- määrin käpyjä ja leviää itsekseen siemenistä.

5 Japaninpihdan oksat kasvavat yläviistoon ja lyhyiden neulasten alapinnat hohtavat valkoisina, mikä on tyypillistä itämaisille pihtalajeille. Puu pärjää suojaisilla paikoilla Etelä-Suomessa.6 Ussurinpihta poikkeaa muista pihdoista, sillä sen runko on rosoinen ja neulaset pistä- väkärkiset ja jäykät. Laji sopii koristepuuksi Etelä-Suomeen.

Siperianpihta on sopeutunut runsaslumisiin pakkastalviin. Vanhana puun latvuksesta tu-lee pilarimaisen kapea ja oksat alkavat riippua. Neulaset ovat oksarangan suuntaiset, peh-meät ja kirkkaan- vihreät. Vaalean-vihreät kävyt ruskettuvat kypsyessään.

76 Kotipuutarha 1/2015 Kotipuutarha 1/2015 77

Havupensaita

1 ’Silberlocke’ on yleisin meillä myyty kääpiömäinen koreanpihta. Noin kaksi metriä korkea, leveän kartiomainen ja erittäin tiheä lajike menestyy vyö-hykkeillä I–III (IV–V). 2 ’Brillant’-kääpiökorean-pihta kasvaa hyvin hitaasti noin metrin korkuiseksi. Pensas on muodoltaan litteänpyöreä.3 ’Nana’-kääpiöpalsami- pihta on vanha viljelymuoto, joka menestyy pohjoisessa-kin vyöhykkeillä I–VI. Vanhana vajaan puolen metrin korkuinen, mutta metrinkin leveä pensas muistuttaa litteää naurista. 4 Harmaapihta ‘Globosa’ on meillä harvoin myyty pallomainen erikoisuus. Neulaset ovat lajin perus-muotoa lyhyemmät, mutta yhtä vaaleat.5 ’Green Globe’-kääpiö- lännenpihta on vanhana noin neljä metriä korkea ja lähes yhtä leveä. Sini- vihreän lajikkeen menesty-misen pohjoisrajaa voi vain arvailla, mutta yleensä lännenpihdat ovat kohta- laisen kestäviä.6 Kääpiölännenpihta ’Compacta’ on sini- harmaa, kartionmuotoinen lajike. Sen arvioidaan kasva-van 2–3 metrin mittaiseksi.

Pihdat

Hohtavat suosikitKoreanpihta (A. koreana) on nykyään Etelä-Suomessa kotipihojen suosituin pihtalaji, varsinkin kun mukaan lasketaan kääpiölajikkeet. Syykin on selvä: vain vii-tisen metriä korkea koreanpihdan kanta mahtuu paremmin pikkupihoille kuin vaikkapa palsamipihta tai koreanpihdan noin 10–15 metriä korkea kanta, jota tapaa esimerkiksi Mustilan arboretumissa. Kauniita sinisiä käpyjä kehittyy jo nuoreen, vajaat pari met-riä korkeaan puuhun. Neulaset ovat tukevat, lyhyet ja siilimäisesti siirottavat.

Harmaapihdan (A. concolor) erottaa oitis muista pihdoista neulasten perusteella, jotka ovat vaalean

Kauniiksi kehutun purppurapihdan (A. amabi-lis) oksat asettuvat sulkamaisina kiehkuroina tois-tensa lomaan ja muodostavat sopusuhtaisen latvan. Puu kasvaa aluksi hitaasti, mutta vauhtiin päästyään siitä tulee kotiseudullaan jopa 60 metriä korkea. Sitä tavataan Pohjois-Amerikassa Tyynenmeren rannikon kosteissa laaksoissa ja vuorenrinteillä.

Ussurinpihta (A. holophylla) menestyy avoimilla paikoilla Etelä-Suomessa. Puu kasvaa melko hitaasti eikä pihtakirva vaivaa neulasia. Oksat ovat pitkät, vahvat ja yläviistoon kasvavat – ominaisuutta sano-taan pihdoilla itämaiseksi. Ussurinpihta on sukunsa kummajainen, sillä sen runko on uurteinen ja neu-laset pistävät ja jäykät.

Japaninpihtaa (A. veitchii) on viljelty Suomessa 1910-luvulta lähtien, muttei koskaan paljon, sillä se varistaa neulasiaan ankaran pakkastalven jälkeen. Hallalta suojaisilla paikoilla siitä voi tulla kaunis itä-maistyyppinen puu.

Myös honshunpihta (A. mariesii) on pienikokoi-sena kotipihoillekin sopiva harvinaisuus, mutta tal-venarka mantereisessa ilmastossa. Lyhyet, tumman-vihreät neulaset peittävät oksat tiiviisti.

Pienet kartiot ja pallotHidaskasvuiset ja pienet muunnokset sopivat pieniin pihoihin. Niiden neulaset ja oksat ovat tavanomaista lyhyemmät ja latvus hyvin tiheä. Kääpiömuodot eivät yleensä siedä maan märkyyttä etenkään talvella. Niitä myydään pääasiassa Etelä-Suomessa, joten menesty-misestä pohjoisempana on vähän kokemusta ja vyö-hyketiedot ovat ohjeellisia.

Kartion tai kolmion muotoisia pikkupihtoja edus-tavat monet kääpiökoreanpihdat, kuten leveä ja vain pari metriä korkea ’Silberlocke’. Lännenpihdan kar-tiomaiset kääpiölajikkeet ’Blue Cone’, ’Compacta’ ja ’Green Globe’ eroavat toisistaan lähinnä neulasten värisävyn suhteen.

Pensaan kokoiset pihdat mahtuvat isoihin parve-keruukkuihin. Vaikka niiden perusmuoto olisi talven-arka, ne voivat menestyä ruukussa lumen suojassa useita vyöhykkeitä pohjoisempana.

Litteänpyöreä kääpiöpalsamipihta ’Nana’ on vajaan puolen metrin korkuinen ja jopa metrin levyinen. Myös kääpiökoreanpihdat ’Brillant’ ja ’Green Carpet’ ovat nauriinmuotoisia pensaita, jotka talvehtivat ulkona ainakin Etelä-Suomessa. Niitäkin pienempi ’Icebre-aker’ näyttää viehättävän omituiselta, sillä sen neu-lasten valkoinen alapinta on kiertynyt päällepäin.

Pihtalaji Tieteellinen nimi Vyöhykkeet Korkeus

Harmaapihta Abies concolor I–III (IV–V) 10–20 m

Honsunpihta Abies mariesii I–II (III) 6–15 m

Japaninpihta Abies veitchii I–III 10–20 m

Koreanpihta Abies koreana I–IV 5–10 (15–20) m

Lännenpihta Abies lasiocarpa I–VI (VII–VIII) 8–16 (20) m

Ohotanpihta Abies nephrolepis I–VI? 8–15 m

Palsamipihta Abies balsamea I–VII 10–20 (30) m

Purppurapihta Abies amabilis I–II (III) 20–35 m

Sahalininpihta Abies sachalinensis I–III (IV) 20–30 m

Siperianpihta Abies sibirica (I) II–VII (VIII) 15–30 m

Ussurinpihta Abies holophylla I–III 10–25 m

Virginianpihta Abies fraseri I–III (IV–V) 8–15 m

’Icebreaker’ -kääpiökorean-pihta hämmäs-tyttää lähes nurinpäin kierty-neillä neulasil-laan. Tämä suh-teellisen uusi lajike menestyy ainakin maamme eteläosissa lämpimillä kas-vupaikoilla. Siitä myydään sekä lyhyen rungon päähän kasva- tettuja minipuita että pensaita, jotka ovat epä-säännöllisen litteänpyöreitä.

siniharmaat sekä epätavallisen pitkät ja käyrät. Neu-lasten väri tosin vaihtelee. Harmaapihta on sijoi-tettava aurinkoon, jotta sen leveä ja tuuhea kasvu-tapa säilyy vanhanakin. Taimea kevyt varjostus ei haittaa. Tämä pohjoisamerikkalainen vuoristolaji jää melko lyhytikäiseksi.

Vaihtoehtoja Etelä-Suomeen Sahalininpihta (A. sachalinensis) on korkea, leveä ja melko pitkäikäinen koristepuu. Se kasvaa nopeasti tukkipuun mittoihin ja kilpailee puuntuottokyvyssä kotimaisten havupuiden kanssa rehevillä kasvupai-koilla. Mereisen ilmaston puu kylväytyykin itsekseen.