Business Times

1

J O U L U K U U 2 0 1 2K A U K O V A I N I O N Y K S I K K Ö , L I I K E T A L O U S

valokuva: Hanna Sainio

2

Hyvä lukija,Sinulla on kädessäsi liiketalouden yksikön Business Times -lehden ensimmäinen numero. Business Times sisäl-tää opiskelijoidemme laatimia haastatteluita, novelleja ja sarjakuvan sekä opettaja Tutta Mattilan kirjoittaman runon.

Miten päädyimme perustamaan yksik-köömme lehden? Olin palannut kesälomalta-

ni heinäkuussa. Vaihdoimme yksikönjohtaja Antti Rovamon kanssa kuulumisia ja kerroin, että olin lo-mani aikana palannut harrastukseni, valokuvauksen, pariin. Olen harrastunut valokuvausta useita vuosia, mutta viimeisen viiden vuoden aikana olin kuvan-nut harvakseltaan. Keskustelimme valokuvauksesta ja siitä, miten valokuvien ottaminen on kehittynyt vuosien aikana. Antti kertoi, että hän toivoisi, että liiketalouden yksikköön perustettaisiin opiskelijoille ja henkilökunnan jäsenille tarkoitettu lehti. Kerroin, että olin lukioaikana toiminut koulumme lehden päätoimittajana. Olin tuolloin laatinut haastattelui-ta, valokuvannut ja taittanut lehteä. Antti tiedusteli minulta, olisinko kiinnostunut koordinoimaan yk-sikkömme mahdollista lehteä. Mietin asiaa ja päätin ottaa haasteen vastaan.

Aloitin lehden valmistelut elokuussa. Tiedotin opiskelijoitamme lehtiprojektista hakemalla lehteen toimittajia, valokuvaajia, piirtäjiä ja taittajia. Sain muutamilta opiskelijoilta tiedon, että he olisivat kiin-nostuneita lehden toiminnasta. Valitettavasti kohta-sin syksyn aikana haasteen, että opiskelijoidemme oli haasteellista sitoutua lehden toimintaan opiske-luidensa ohella. Lehden laatiminen alkoi toden teol-la lokakuussa, sillä lehden laatiminen oli sisällytetty tiettyjen osajaksojen suorittamiseen yksikössämme.

Marraskuussa mietimme Antin kanssa lehden nimeä ja päätimme järjestää asiasta nimikilpailun. Olimme asettaneet lehdelle tavoitteen, joka oli yh-teisöllisyyden lisääminen yksikössämme, joten ha-lusimme, että opiskelijamme saisivat ehdottaa leh-delle nimeä. Vein oppilaskunnan kahvio, Café Oton, yhteyteen pahvilaatikon, johon he saisivat jättää ni-miehdotuksensa. Saimme nimiehdotuksia yhteensä

12 kappaletta. Olimme valinneet raadin, joka valitsi-si lehdelle nimen. Raadin jäseninä toimivat opettaja Eero Aho, opettaja Antti Junttila, Otto Ry:n puheen-johtaja Reetta Parpala, yksikönjohtaja Antti Rovamo ja koulutussihteeri Leena Vänskä sekä allekirjoitta-nut lehden päätoimittajana. Raati kokoontui valitse-maan lehden nimen 22.11. Raati piti erityisesti opis-kelija Janita Jaurakkajärven laatimasta ehdotuksesta ”OSAO Times” ja Kalle Kvickin ”Liike tai Liikelehti” -ehdotuksesta. Näiden kahden ehdotuksen innoitta-mana raati valitsi lehden nimeksi ”Business Times”. Raati palkitsi molemmat opiskelijat vapaalipulla joko elokuvateatteriin tai ravintola Subwayhin.

Marraskuun lopussa kohtasin viimeisen haasteen, joka oli lehden taittaminen. Lehden aineisto oli mel-kein valmiina, mutta valitettavasti minulla ei ollut lehdelle taittajaa, joka osaisi käyttää InDesing-ohjel-maa. Eero Aho tarjosi ystävällisesti asiassa apuaan ja olimme saaneet lehdelle taittajan.

Lämmin kiitos kaikille lehden laatimiseen osal-listuneille opiskelijoille, haastateltaville ja henki-lökunnan jäsenille sekä lehden syntyyn myötävai-kuttaneille henkilöille. Erityiskiitos erinomaisesta yhteistyöstä Antti Rovamolle ja Eero Aholle.

Tunnelmallista Joulua ja mukavia lukuhetkiä leh-den parissa Sinulle toivotellen,

Hanna Sainiopäätoimittaja

3

”Don’t limit yourself. Many people limit themselves to what they think they can do. You can go as far as your mind lets you. What you believe, remember, you can achieve.”

- Mary Kay Ash

LEHTI Luet nyt yksik-kömme ensimmäistä lehteä, joka sai ni-mikilpailun jälkeen nimekseen Business Times.

Uskon, että lehti on tullut jäädäkseen vaikka vanha sanon-ta kuuluukin ”suuret ovat koivun suunni-telmat hiirenkorva-aikana”. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta. Tämän lehtiprojektin tarkoituksena on ra-kentaa yhteisöllisyyt-

tä, tuomalla esille monipuolista ja usein piiloon jää-vää osaamista, mitä opiskelijoilla ja henkilökunnalla on. Oppilaitosympäristössä arvioimme toisiamme kovin herkästi vain yhden roolin, opettaja-oppilas, perusteella. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus ja työrooli antaa meistä kaikista kovin vaillinaisen ku-van. Toivon, että tämän lehden sisältö avaa meidät näkemään sen monipuolisen ja upean osaamisen, mitä talostamme löytyy. Voit huomata ajattelevasi, että enpä olisi ikinä tuostakaan uskonut! Mutta niin se vaan on, kun pintaa raaputtaa, vastaan voi tulla äl-listyttäviä asioita. Älä siis istu tuppisuuna vaan jutu-ta rohkeasti vierustoveriasi on hän sitten opiskelija tai henkilökuntaa. Ja valmistaudu yllättymään.

Viihtyisää opiskelu- ja työympäristöä rakennam-me me kaikki omalla toiminnallamme. Viihtyisä työ-ympäristö rakentuu asianmukaisista tiloista, kalus-teista sekä koneista ja laitteista. Näitä tärkeämpää on kuitenkin se, miten itse toimimme. Hyvä ryhmähenki ja yhteisöllisyys edellyttävät toisten kunnioittamista ja yhteisten pelisääntöjen noudattamista silloinkin, kun ne rajoittavat omia mielihaluja.

Syksyn aikana on moneen kertaan noussut esille kysymys työrauhasta. En ota tässä kantaa siihen, mikä on esim. sopiva melutaso luokassa oppituntien aikana. Tuon kuitenkin esille sen, että te opiskelijat rakennatte kanssamme omaa tulevaisuuttanne. Op-piminen perustuu siirtovaikutukselle eli aiemmin opittu auttaa oppimaan uusia asioita. Tee siis itsel-lesi palvelus ja opiskele! Oli kyseessä sitten matema-tiikka, kielet tai ammattiaineet. Ne ovat kaikki oman menetystarinasi rakennuspalikoita.

Näiden ajatusten myötä toivotan Sinulle kiinnosta-via lukuhetkiä lehden ensimmäisen numeron paris-sa. Toivotan Sinut myös tervetulleeksi osallistumaan seuraavan, keväällä 2013 ilmestyvän, numeron teko-talkoisiin.

Antti Rovamoyksikönjohtaja


4

OTTO Ry

Oulun Ammatilliset Opiskelijat - OTTO Ry on liiketalouden yksikön opiskelijayh-distys, johon kuuluvat kaikki yksikkömme opiskelijat. OTTO Ry:n hallitus, eli vuosit-tain valittavat aktiivitoimijat, esittäytyvät joka vuosi kaikille opiskelijoille avoimes-sa syyskokouksessa, jossa myös mm. esi-tellään toimintasuunnitelma ja valitaan yhdistykselle puheenjohtaja. Kevätkoko-uksessa puolestaan käydään läpi, mitä ku-luvana vuonna on jo saatu aikaan.

Koulumme aulassa sijaitseva Café Otto on opiskelijayhdistyksemme ikioma tu-lonlähde ja ihana Anne meillä siis töissä. Kahvilan tuotot menevät opiskelijoille, sil-lä niillä hallitus järjestää esimerkiksi Ru-kan reissua, vappuriehaa ja muuta kivaa…Lisäksi lähetämme jäseniämme valtakunnallisiin ta-pahtumiin ja koulutuksiin eri puolille Suomea, ajam-me opiskelijoiden etuja ja vastaamme koulukuvauk-sen ja valmistuvien lakituksen järjestämisestä.

Teemme tiivistä yhteistyötä koko Suomen amis-ten asialla olevan Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU Ry:n kanssa ja tiedotamme sekä omista että OSKU:n tapahtumista omilla nettisivuillamme, ilmoitustau-luilla ja Wilmassa.

OTTO Ry:n hallitus vuonna 2013

Nina Huovinen; 17 vuotta, opiskelen toista vuotta yo-merkonomiksi palveluyrityksen polulla. Olen toiminut OTTO Ry:n hallituksen varapuheenjohta-jana vuoden 2012. Rakastan talvea, lumilautailua ja moottoripyöräilyä. Horoskooppini on vesimies ja intohimona seikkailut ja elämykset.

Tuija Väyrynen; 17v Oulusta ja opiskelen myöskin toista vuotta yo-merkonomiksi palveluyrityksen polulla. Asun Madekoskella, omistan koiran ja ra-kastan reissata ja nähdä paikkoja. Horoskooppi-merkkini on kauris ja intohimonani ovat musiikki ja laulaminen. Olen ollut OTTO Ry:n hallituksen toiminnassa mukana myös vuoden 2012.

Reeta Kurtti; 16 vuotta, horoskooppini on kauris. Asun Kempeleessä ja opiskelen ensimmäistä vuot-ta kansainvälistä liiketaloutta. Olen sosiaalinen,

ahkera ja halukas vaikuttamaan asioihin. Intohi-moni on Coca Cola light, musiikki ja valokuvaus.

Janne Polojärvi; 16v ja asun Oulussa, mutta olen kotoisin Taivalkoskelta. Opiskelen ensimmäistä vuotta kansainvälistä liiketaloutta ja olen hauska ja rento huipputyyppi. Horoskooppi on kalat ja in-tohimoja musiikki, ruoka ja Pepsi.

Karoliina Kolehmainen; olen 18-vuotias ja horos-koopiltani kaksonen. Asun tällä hetkellä Holstin-mäellä, mutta olen kotoisin Oulusta. Minun intohi-moni on liikunta.

Tiia Kaakinen; 20 vuotta. Asun Hiirosessa ja opiske-len nyt ensimmäistä vuotta kansainvälistä liiketa-loutta. Luonteeltani olen iloinen, reipas ja sosiaali-nen. Horoskooppimerkkini on neitsyt. Suurimmat intohimoni ovat shoppailu ja musiikki.

Tapahtumaideat sekä koulun ja meidän toimin-tamme parantamisehdotukset ovat enemmän kuin tervetulleita. Sitä vartenhan OTTO Ry on olemassa, että opiskelijoiden ääni saataisiin kuuluviin ja kaikil-la olisi mukavampaa! Palautetta voi antaa nettisivuil-tamme (www.otto-ry.fi) ja toimiston ovesta löytyvi-en yhteystietojen kautta tai henkilökohtaisesti.

Tervetuloa syys- ja kevätkokouksiin sekä vieraile-maan toimistollemme (huone 122, 1. krs.)!

teksti: Nina Huovinenvalokuva: Hanna Sainio

Opiskelijayhdistyksen jäsenet kahvitauolla.

5

Kaikkien rakastama kahvila Kaukovainion liiketalouden yksikön kahvilassa työskentelee iloinen ja pirteä Anne. Kahvila on mo-nien opiskelijoiden suosikkipaikka koulussa. Haas-tattelimme muutamaa opiskelijaa, jotka viettivät ai-kaa kahvilassa.

Antti 24v ja Pentti 18v juovat kahvia ja viettävät aikaa keskenään. Pojat opiskelevat liiketalouden yk-sikössä. He saavat ilmaiset kahvit, koska ovat oppi-laskunnan jäseniä. Heidän mielestään asiakaspalvelu on hyvää. Se on iloista ja pirteää. Parasta on se, että kahvila on olemassa. Heidän lempituotteensa on kahvi.

Mikael 16v opiskelee liike-talouden yksikössä asiakaspal-velua. Hänen mieluisimmat os-tokset ovat pulla ja ED. Mikaelin mielestä on hyvä, että koulus-samme on tämä kahvila. On hyvä, ettei tarvitse lähteä viereiselle Teboilille asti. Hänen mielestään kahvilassa on parasta halvat hin-nat.

Juke 18v opiskelee tekniikan yksikössä sähköpuolella. Hänen lempituotteensa ovat kahvi ja munkki. Hän sanoo, että kahvi-lasta löytyy aina jotain ostetta-vaa. Myyjä on kaikille asiakkaille ystävällinen. Huono puoli Juken mielestä kahvilassa on se, että joskus on pitkät jonot.k

Tiia 17v opiskelee taloushallintoa. Hänen lempi-tuotteensa on smoothie. Tiian mielestä kahvila on kiva ja siellä on tarpeeksi tuotteita. Hänenkin mieles-tään huono puoli kahvilassa on ruuhka.

Petra 17v ja Jenni 16v suorittavat taloushallin-non perustutkintoa ja lisäksi he opiskelevat kaksois-tutkintoa. Heidän mielestään kaikki kahvilassa on hyvää, eikä koulussa jaksaisi käydä, jos kahvilaa ei olisi. Heidän mielestään kahvilassa on liikaakin tuot-

teita, koska he eivät osaa päättää, mitä sieltä ostaisi. Kahvilassa on parasta koko kokonaisuus ja Kinder Bueno.

Kahvila on monille opiskelijoille tauon viettämis- ja kavereiden tapaamispaikka. Siellä voi lukea lehtiä esim. Kauppalehti, TM, Pro, Myynti & Markkinointi, Smartum Eduksesi, Optio, Forum, KonePörssi, MB, Cosmopolitan ja Palkkatyöläinen. Kahviossa on siis todella laaja lehtivalikoima. Kahvilassa on myös mah-dollisuus pelata pelejä esim. Alias, Scrabble, Kimble, Monopoly, Mielix-peli ja Yatzy. Kahvilassa on siis te-

kemistä moneen suuntaan. Siellä on myös piano, jota voi soitella ajan ku-luksi ja tunnelman luomiseksi.

Haastateltujen mielestä kahvilas-sa on liian ruuhkaista, mutta sehän vain kertoo kahvilan olevan suosittu! Yksikään haastateltu ei toivonut, että jokin olisi kahvilassa erilailla. Tästä voimme päätellä, että kaikki rakasta-vat kahvilaa ja Annea!

teksti: Laura Asamäki, Tanja Harju, Pirita Kerttunen

ja Sarita Takkula valokuva: Hanna Sainio

Anne työskentelee oppilaskunnan kahvila Café Otossa.

6

Läksypaja auttaa eteenpäin

Läksypaja on paikka, jossa opiskelijat voivat käydä tukiopetuksessa tai kertaamassa asioita, jotka ovat tuottaneet hankaluuksia kursseilla. Läksypajaan voi varata ajan itsenäisesti tai opettajan kehoituksesta. Läksypajassa työskentelee kaksi kokopäiväistä oh-jaajaa, Mira Mulari ja Hanna Länkelä, jotka autta-vat oppilaita kouluasioissa.

Haastattelimme läksypajan vastaavaa henkilöä Mira Mularia. Haluamme kertoa opiskelijoille, jotka eivät ole käyttäneet läksypajan palveluita, millaista siellä oikeasti on.

Läksypajan toiminnalla on suuri merkitys tässä koulussa. Läksypaja auttaa nuoria opiskelijoita ym-märtämään vaikeatkin asiat eri kursseilta. Jos olet jäänyt jälkeen kursseilta ja olet tippumassa muiden kurssilaisten kyydistä, niin voit hakea tukea läksypa-jan ohjaajilta vaikeisiinkin tehtäviin.

Läksypajan tarjoama apu auttaa opiskelijoita, jot-ka kokevat vaikeiden asioiden opiskelemisen haas-teellisena.

Läksypaja auttaa aina tarvittaessa opiskeluasioissa!

Kuka olet?– Mira Mulari (läksypajan vastaava).Pidätkö työstäsi?– Olen viihtynyt oikein hyvin työssäni mukavien

työkavereiden ja mukavien opiskelijoiden keskel-lä.

Miksi olet juuri täällä?– Sain tavallaan sattumalta työtila- suuden ja käytin sen hyväksi. Mikä olisit jos et olisi läksypajan ohjaaja?– Kokopäiväinen opiskelija tai taloushallinnon työtehtävissä. Todennäköisesti tekisin molempia.Hyvät ja huonot puolet?+ Saa opettaa paljon+ Saa olla tekemisissä opiskelijoiden kanssa– Huonona puolena on virkatyöaikaMinkälaisia vapauksia työssä on?– Saan itsenäisesti suunnitella aika- taulut, opetukseen ja ohjaukseen.

Työajat?– Työajat ovat liukuvia klo 9-15 ulkopuolella. Yleen-

sä 8h päiviä, mutta päiväkohtaisesti voi olla myös lyhyempiä tai pitempiä päiviä, riippuen ihan päi-västä.

Millaiset lomat sinulla on?– 28 päivää vuodessa eli tulee lomapäiviä 2,5pv/kk.Millainen työilmapiiri teillä täällä on?– Työilmapiiri on todella hyvä. Työkaverit ovat to-

della kivoja ja mukavia. Käymme yhdessä esim. syömässä ulkona, teattereissa ja juoksutapahtu-missa (Terwamaraton, Kiiminki maraton).

Mieleenpainuvin asiasi työurallasi?– Asia, joka on jäänyt mieleeni on ensimmäinen ope-

tuskerta kokonaiselle ryhmälle.Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua?– Taloushallinnon opettajana.Haluatko itse kertoa vielä jotain?– Ohjaajan työssä on hyvät ”näköalat”, eli näkee mo-

nenlaisia työnkuvia ja monenlaisia opiskelijoita.

Oma mielipiteemme läksypajasta on, että se on to-della hyvä asia opiskelijoille, jotka tarvitsevat apua koulunkäyntiin. Uskalla ilmoittautua, jos tarvitset apua opiskeluun!

teksti: Konsta Hiltunen, Janne Hurskainenja Eemeli Oikarainen


Mira Mulari ja Hanna Länkelä työskentelevät läksypajassa.

7

Liikunnan tärkeys elämässä

Haastattelimme liikunnanopet-taja Mikko Pasasta. Hän kertoo elämästään ja oman mielipiteen liikunnan tärkeydestä opiskelijoil-le.

Kuka olet? Työtehtäväsi?– Mikko Pasanen. Liikunnanopet-

taja, terveystiedon opettaja ja ryhmänohjaaja.

Mikä työtehtävä on mieluisin?– Liikunta ja terveystieto ovat

mieluisimpia.Onko palkka hyvä työnkuvaan nähden? Pidätkö muista työkavereista?– Riittävä tuntimäärään nähden.

Kyllä, kivoja työkavereita, hyvä ilmapiiri.

Hyvät puolet? Huonot puolet?– Itsenäisyys ja valinnan vapaus. Ei ole työskentely-

tilaa tarpeeksi. Joskus tilat käyvät ahtaiksi.Suositteletko työtä muille?– Jos tykkää liikunnasta ja muiden liikuttamisesta.Kauanko olet ollut tässä työssä? Onko työpaikal-

lasi viihtyisä työympäristö?– Kolmas vuosi alkoi juuri. Ihan ok. Sali on riittävä,

jos muiden liikunnanopettajien kanssa on tunnit sopivasti lomittain. Työkaverit ovat mukavia.

Koetko haastavaksi tämän työn?– Kyllä, aina pyrin parantamaan. Haastetta on aina-

kin tähän asti riittänyt. Pyrin jatkuvasti kehitty-mään työssäni.

Miksi valitsit juuri tämän työn?– Yläasteen liikunnanopettaja motivoi ja lukion jäl-

keen hain liikunnanopettajakoulutukseen. Tyk-kään liikunnasta ja liikuttamisesta.

Kuinka paljon jää vapaa-aikaa työn ohella? Kuinka paljon lomaa on työssäsi?– Olen pyrkinyt siihen, että työpäivä päättyisi klo

16. Viikonloput ovat vapaita. Ihan hyvin jää vapaa-aikaa. Samat lomat kuin oppilailla eli riittävästi.

Onko sinulla alan koulutusta?– Liikunnanohjaaja, kolme vuotta ammattikorkea-

koulussa sekä liikuntatieteiden maisteri, kolme vuotta yliopistossa.

Pidätkö työstäsi?– Kyllä. Hyvinä päivinä pidän oikein- kin paljon. Silloin, kun opiskelijat yrittävät ja saavuttavat onnistu- misen kokemuksia. Myös silloin, kun omasta mielestäni olen suu- nitellut tunnin hyvin ja homma toi- mii niin kuin ajattelin ennakkoon.Mitä muita työtehtäviä on työpai-kallasi?– Ei yleensä ole, pikku projekteja, joista kertyy hieman lisää työtä.Miten hyödynnät työtäsi arkielä-mässä?– Liikunnasta on tullut elämäntapa, opin koko ajan tekemisen kautta, treenaamaan fiksummin ja kokei- len uutta.Mitkä ovat vahvuutesi alalla?– Olen avarakatseinen, pyrin liikut-

tamaan opiskelijoita monipuolisesti. Olen myös kunnianhimoinen ja innokas oppimaan uutta.

Pidätkö työajoistasi?– Passaa, ei valittamista.Onko joissakin asioissa työssäsi parantamisen varaa?– Aina on parantamisen varaa, ryhmädynamiikkaa

kun ymmärtäisi paremmin.Minkälainen on ärsyttävä oppilas liikunnantunneilla?– On mukava opettaa hyvin asennoituneita oppi-

laita. Oppilaita, joilla on huono asenne, ei ole niin mukava opettaa. Itselle tulee turhautunut ja hie-man surullinen olo, kun opiskelija ei jostain syystä jaksa yrittää löytää rajojaan.

Oletko itse kiinnostunut vapaa-ajalla liikkumaan paljon?– Perhe-elämä rajoittaa liikkumista jonkin verran,

ei pysty liikkumaan niin paljon ja vapaasti valiten kuin ennen lasten syntymää. Tykkään liikkua! Syk-sy on ollut hankalaa aikaa pitkään jatkuneen sai-rastelun takia.

Oma mielipiteemme: On hyvä, että koulussamme on osaava liikunnan opettaja ja saadaan liikakilot liikkelle.

teksti: Toni Järvinen, Jere Hämäläinenja Valtteri Viitanen


8

Tunnetko häntä? Koulumme kol-mannessa kerrokses-sa, käytävän päässä, isossa huoneessa työskentelee yksi koulumme toimin-nan kannalta tärkeä henkilö. Kuka hän oikein on? Haastat-telimme yksikönjoh-tajaamme asioista, jotka mahdollisesti kiinnostavat teitäkin.

Kuka olet, mitä teet?

– Antti Rovamo OSAOn Kaukovainion liiketalouden yksikönjohtaja. Vastaan mm. taloudesta, hallin-nosta, toiminnan sujuvuudesta sekä opetuksen järjestämisestä.

Kuinka pitkään olet ollut ammatissasi?– 5 vuotta.

Miten pääsit virkaasi?– Olin ennen ammattikorkean koulutusohjelmajoh-

tajana ja hain tätä paikkaa haun tultua julkisek-si. Pääsin haastatteluihin ja testeihin. Viimeisen haastattelun jälkeen sain paikkani, Antti muiste-lee.

Mistä pidät ammatissasi? – Työni on mielenkiintoista. Sähköpostiin voi tulla

viesti, joka muuttaa päivän suunnitelmat.

Mitä kouluja olet käynyt?– Olen yhteiskuntatieteiden maisteri ja käynyt mm.

opettajan pedagogiset opinnot.

Mikä liiketalouden yksikössä on muuttunut vii-den vuoden aikana?– Ehdottomasti kansainvälistyminen. Viisi vuotta

sitten se oli ihmeellistä ja outoa, mutta nykyään se on ihan arkipäivää. Vuodessa yksiköstämme käy 20–30 opettajaa ja n. 50–100 oppilasta ulkomailla erilaisten projektien myötä. Myös oppilaiden oh-jaaminen on lisääntynyt. Nykyään korostuu oppi-laiden valmistumisen tukeminen ja keskeyttämi-sen ennaltaehkäisy. Olisi tärkeää pysyä opinnoissa kiinni, sillä jos opiskelutahdista jää jälkeen, voi olla vaikeaa saada muita kiinni, Antti kertoo.

Onko lähitulevaisuuden suunnitelmissa tulossa suuria muutoksia?– Viritteillä on järjestelmälupamuutos, jotta saisim-

me kansainvälisen merkonomin tutkinnon koko-naan englannin kieliseksi, hän paljastaa. Suun-nitteilla on myös koulutustakuu, jonka ideana on taata kaikille peruskoulun lopettaneille oppilaille jatko-opiskelupaikka. Vielä ei tiedetä, miten se vai-kuttaisi yksikköömme.

Kerro liiketalouden hyviä puolia?– Mukavat opiskelijat. Koulussamme on hyvä henki

henkilökunnan ja oppilaiden välillä.

Mitä haluaisit muuttaa yksikössämme vai haluai-sitko muuttaa mitään?– Raha helpottaisi, koska silloin pystyttäisiin yksi-

löllistämään opiskelupolkuja. Tämä mahdollistaisi monipuolisemman opiskelupolkutarjonnan.

Millä tavoin olet yhteyksissä oppilaisiin?– Erityisesti oppilaskunnan, opiskelijafoorumin ja

opiskelijahuollon kautta. Oppilaiden kanssa tulee jutusteltua satunnaisesti käytävillä.

Mitä muistat omilta opiskeluajoiltasi?– Päällimmäisenä kaikenlaiset yhteiset tapahtumat

ja juhlat. Myös se, kuinka vaikeaa oli tietää, mihin aineisiin panostaa ja mitä tulee tarvitsemaan tule-vaisuudessa.

Kahvi maidolla vai ilman? Oletko kissa- vai koiraihminen? Oletko aamuihminen?– maidolla – kissa! – kyllä olen

Vinkit ja terveiset opiskelijoille:– Pitäkää hyvää huolta omasta jaksamisestanne

sekä fyysisestä kunnosta! Nyt tiedämme enemmän tuosta käytävän päässä työskentelevästä miehestä. Kiitämme haastattelusta!

teksti: Hanna Hekkanen, Jenni-Maria Rajamäkija Petra Partanen


9

Vieraalla kielellä pärjääminen palkitsee Niklas Zimmer saapui Ouluun maanantaina syys-kuun 17. päivä ja viettää täällä kolme viikkoa. Ajatuk-sen ulkomaille lähtemisestä Niklas sai kahdelta kou-lukaverilta, jotka olivat viettäneet aiemmin 5 viikkoa Oulussa ja kehuivat kaupunkia ja sen asukkaita vuo-laasti. Niklaksen kolmeviikkoinen työssäoppimisjak-so Kaukovainiolla liiketalouden yksikössä on sujunut haastatteluun mennessä mukavasti. Oulu ja oululai-set ovat ylittäneet hänen odotuksensa positiivisessa mielessä. Hyvä niin, sillä Niklaksen Suomen koke-mukset rajoittuvatkin Oulun lisäksi vain Helsinki-Vantaan lentokenttään.

20-vuotias Niklas asuu läntisessä Saksassa noin 100km päässä maan neljänneksi suurimmasta kau-pungista Kölnistä. Hän opiskelee teollisuustyönteki-jäksi oppisopimuskoulutuksella paperinpakkausyh-tiö Meyer & Stemmlellä. Hänen toimenkuvansa on hyvin vaihteleva, sillä hän vaihtaa osastoa puolivuo-sittain. Näin ollen Niklakselta hoituvat siis työtehtä-vät mm. kirjanpidosta myyntiin. Käytännössä Niklas työskentelee 4 päivää viikossa ja istuu koulun penkil-lä yhden päivän, kokonaisuudessaan 2,5 vuotta.

Niklaksen kanssa Ouluun saapui samaa koulua käyvä Julia, joka työskentelee kansainvälisessä toi-mintakeskus Villa Victorissa. Juliakin pääsee tutus-tumaan kouluumme parin päivän ajan vaihtojakson viimeisellä viikolla.

Käytännön järjestelyt vaihtojakson suhteen su-juivat hyvinkin vaivattomasti opiskelijoiden ottaes-sa yhteyttä ensin omaan kouluunsa, josta soitettiin OSAO:on. Koulultamme vastattiin myöntävästi ja oltiin valmiita ottamaan vastaan saksalaiset vieraili-jat. Myös Julian työpaikka onnistuttiin hankkimaan kätevästi koulun kautta. Asuminen järjestettiin ta-pahtuvaksi asuntolassa Välkkylässä. Suurta kulttuu-rishokkia he eivät Saksan ja Suomen välillä kokeneet. Niklaksen mukaan asuntolassa ollaan kuitenkin ensi alkuun hieman välinpitämättömiä; häntä ihmetyttää, miksei toisia tervehditä ennen tutustumista. Pari sa-naa vaihdettuaan oululaiset ovat kuitenkin osoittau-tuneet yleisesti ottaen mukaviksi. Ihmisten lisäksi Niklas pitää Oulun luonnosta ja maisemista. Ilma on raikkaampaa ja parempilaatuista ja ihmiset pyöräile-vät autoilun sijaan enemmän kuin Saksassa.

Niklas kertoili myös tulevaisuuden suunnitelmistaan ja unelmistaan. Yksi hänen suurimpia ta-voitteitaan elämäs-sä on pitkäaikainen työsuhde samalla työnantajalla. Hän haluaa vakaan elä-män, jossa tärkeintä on oman perheen, mahdollisten tulevi-en lasten ja muiden läheisten terveenä pysyminen.

Kotiin Saksaan Niklas palaa perjantaina 5. loka-kuuta. Lento lähtee jo kuudelta aamulla, joten iltapäi-vä menee todennäköisesti levätessä ennen päivällis-tä perheen ja tyttöystävän seurassa. Illalla hän aikoo lähteä juhlimaan kotiin paluutaan kaupungille.

Haastattelun lopuksi Niklas intoutui vielä kehu-maan työssäoppimista ulkomailla todella hyväksi kokemukseksi, jota hän suosittelee kaikille. Pärjää-minen jollain muulla kuin omalla äidinkielellään on yhtä aikaa sekä haastavin, että palkitsevin osuus ul-komailla työskentelyssä.

Niklas toivoo vakaata tulevaisuutta ja pitkäaikais-ta työsuhdetta.

teksti ja valokuva: Nina Huovinen

10

Vierailu koulun kirjastoon

Haastattelimme kirjas-tonhoitaja Maarit Maloa. Hän on aloittanut koulun kirjastossa vuonna 2004 ja toivoo tulevaisuudessa-kin voivansa jatkaa töitään kirjastossa. Vuonna 2006 OSAO alkoi pyörittää kirjas-toa. Siihen asti kirjastopal-velut oli ostettu ammatti-korkeakoululta.

Koulun kirjasto on suun-nattu liiketalouden sekä tekniikan puolen opiske-lijoille ja henkilökunnalle. Esimerkiksi opettajien kir-jat tilataan kirjaston kautta. Asiakkaita on päivästä riip-puen noin 200–250.

Maarit kertoo meille, että pitää työstään. Hän kertoo työn olevan haastavaa, mutta mieluisaa. Hänen lisäk-seen kirjastossa työskentelee hänen entinen opiske-lutoverinsa Tarja, ja he tulevat hyvin toimeen.

Työtä Maarit kuvailee monipuoliseksi. Kirjaston-hoitajan työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi esimerkiksi tilaukset, laskujenkäsittely, reklamaa-tiot, hankintojen suunnittelu opetussuunnitelmien pohjalta, tiedonhaun opetus ja luettelointi, sisällön-kuvailu, asiasanoitus sekä luokitus.

Työajat kirjastossa ovat mieluisat ja säännölliset. Viikonloppuisin kirjasto ei ole auki. Viikolla opiske-lijat voivat käydä lainaamassa kirjoja, opiskelemassa tai viettää aikaa esimerkiksi hyppytunnilla. Kirjas-tossa on tietokoneita, pelejä ja lehtiä joita voi siellä lukea.

Maaritilla on kirjastoalan korkeakoulututkinto, ylioppilaspohjainen nuoriso-ohjaajantutkinto ja li-säksi hän on lukenut appron verran kasvatustieteitä ja erityispedagogiikkaa. Lisäksi työssään hän käyttää hyväksi kielitaitoa kirjojen nidetietojen suomenta-miseen.

Lopuksi kysyimme Maaritilta lukemiseen liittyviä kysymyksiä. Hän pitää itsekin lukemisesta. Hänen mielestään on tärkeää, että kirjastonhoitaja lukee. Näin ymmärtää paremmin, mitä asiakkaat etsivät kirjastosta ja osaa paremmin auttaa heitä. Lukemi-nen on tärkein harrastus hänelle. Maaritin lempikir-ja on Täällä Pohjantähden alla ja lempikirjailijakseen sanoo Carol Shieldsin. Kysyimme, mikä kirja hän oli-si. Hän kertoi olevansa Owla. Se kertoo Oulun histo-riasta ja perustuu faktaan. Hän on lukenut kirjan 11 kertaa.

Opiskelijan mielipide kirjastosta

Haastattelimme opiskelijaa liiketalouden puolelta. Hänen mielestään kirjaston asiakaspalvelu on hyvä. Hän kertoo, että siellä on mukava työntekijä. Kirjas-topalveluita käyttää sanomansa mukaan ehkä kerran viikossa. Valikoimaa hän kuvailee itselleen mielui-saksi.

teksti: Tiia Korva, Emma Niemeläja Maco Siponen

valokuva: OSAOn kuvapankki

11


12

Lukio-opintoja ammattiopintojen rinnalla

Kaksoistutkinnolla tarkoitetaan ammatillisen pe-rustutkinnon ja ylioppilastutkinnon suorittamista yhdessä. Lukion kursseilla hyväksiluetaan ammatil-lisen perustutkinnon vastaavia ammattitaitoa täy-dentäviä tutkinnon osia sekä valinnaisia opintoja. Kaksoistutkinto parantaa omaa yleissivistystä ja sen suorittaminen parantaa opiskelijan jatko-opiskelu-kelpoisuutta. Jatkossa se helpottaa opiskelua yliopis-toissa ja ammattikorkeakouluissa.

Kaksoistutkinto suoritetaan yleensä kolmessa vuodessa. Lukiotunnit järjestetään koulun tiloissa, mutta kursseja voi suorittaa myös aikuislukiossa tai itsenäisesti opiskellen etälukiossa. Kaksoistut-kinnossa opiskelija opiskelee 25–37 lukiokurssia ylioppilastutkinnon neljään pakolliseen kokeeseen. Kaikille pakollinen ylioppilaskoe on äidinkielen ja kirjallisuuden koe ja yksi kokeista on suoritettava pitkänä oppimääränä. Kolme muuta valitaan ryh-mästä, johon kuuluvat seuraavat:

• Ruotsi (keskipitkänä, mutta voi kirjoittaa pitkänä)• Englanti (lyhyt/pitkä)• Matematiikka (lyhyt/pitkä)• Reaaliaine (esim. terveystieto/fysiikka/ psykologia/yhteiskuntaoppi)

Ylioppilaskirjoitukset suoritetaan yleensä kol-mannen vuoden syksyllä ja keväällä. Aikaisemmin-kin on mahdollista osallistua ylioppilaskirjoituksiin esimerkiksi toisen vuoden keväällä, mikäli vähintään aineen pakolliset kurssit on suoritettu.

Voit kuitenkin osallistua ylioppilaskirjoituksiin, vaikka et olisikaan käynyt kaksoistutkintoa. Amma-tilliselta puolelta tuleva opiskelija voi osallistua yli-oppilaskirjoituksiin, mikäli ammatillisia opintoja on suoritettuna vähintään 1,5 vuotta. Joka tapauksessa lukiokurssien käymistä suositellaan. Lukiotunneilla saat paremmat valmiudet kirjoituksiin kuin itsenäi-sesti opiskellen.

Haastattelimme talouspuolen 2. vuoden ammatti-lukiolaisia; Jannea, Valtteria ja Elinaa.

Miksi valitsit kaksoistutkinnon?

Valtteri: Haluan menestyä tulevaisuudessa ja saada lakin.

Janne: Valitsin kaksoistutkinnon, koska kaverinikin menivät.

Elina: Olin ollut jo aikaisemmin vuoden lukiossa, jo-ten mielestäni sitä ei kannattanut heittää hukkaan. Olen aina ajatellut, että jos menen ammattikouluun, valitsen siellä kaksoistutkinnon.

Harkitsitko myös kolmoistutkintoa?

Janne ja Valtteri: Emme harkinneet.

Elina: Harkitsin, mutta ajattelin sen olevan kuitenkin liian raskasta.

Hyvät ja huonot puolet?

+ Saa lakin ja rahaa+ Välillä tunneilla on rentoa+ Hyötyä tulevaisuudessa+ Saa yleissivistystä– Raskasta– Kokeet ovat välillä vaikeita ja niihin pitää lukea paljon materiaalia– Liian pitkät tunnit– Asioita käydään tunneilla liian paljon, liian lyhyes-sä ajassa– Jos koetta ei pääse läpi, niin sitä ei voi uusia kou-lussamme, vaan se täytyy suorittaa aikuislukion puo-lella

Annettiinko sinulle tarpeeksi tietoa kaksoistut-kinnosta?

Kyllä annettiin. Koulussamme järjestettiin kattava infotilaisuus, jossa kerrottiin kaikki tarvittavat asiat.

Onko kaksoistutkinnon suorittaminen tuntunut raskaalta?

Valtterin ja Jannen mielestä suorittaminen on ollut raskasta, mutta Elinan mielestä ei, koska hänellä on ollut hyväksilukuja.

Kannustetaanko koulussa mielestäsi kaksoistut-kintoon?

Kaikkien mielestä kannustettiin. Koulussamme oli erilaisia infoja, joissa kannustettiin valitsemaan kak-soistutkinto.

13

Millaisia ennakkoluuloja sinulla oli? Osoittautui-vatko ne oikeiksi?

Valtteri: Luulin, että pääsen lukematta läpi, mutta se ei todellakaan ole niin.

Janne: Veikkasin, että olisi rentoa, mutta ei olekaan.Elina: Ei ollut, sillä tiesin jo millaista on olla lukiossa.

Onko sinulla hyväksilukuja?

Janne ja Valtteri: Ei ole.

Elina: Kyllä on. Olen suorittanut kaksoistutkinnosta jo suurimman osan.

Monessako vuodessa aiot opiskella kaksoistut-kinnon?

Valtteri: Tavoitteeni on kolme vuotta, mutta saattaa mennä neljään vuoteen.

Janne ja Elina: Tavoitteena on kolmessa tai kolmessa ja puolessa vuodessa.

Onko koeviikkoja ollut vaikea soveltaa ammatti-puolen tuntien kanssa?

Ei ole, opettajat ovat olleet todella ymmärtäväisiä, jos lukion koe on ollut ammattituntien päällä.

Onko lukiopuolen tunnit sovellettu ammattipuo-len tuntien kanssa hyvin?

Kyllä on. On hienoa, että koulussamme on omat päi-vät lukion tunneille.

Onko etu, että lukiopuoli on koulussamme?

On. Valintaamme olisi saattanut vaikuttaa se, että oli-si pitänyt mennä johonkin toiseen kouluun suoritta-maan lukiotunnit.

Aiotko osallistua vanhojen tansseihin?

Valtteri: Kyllä aion.

Elina ja Janne: Emme aio.

Uskotko, että kaksoistutkinnosta on tulevaisuu-dessa hyötyä?

Kyllä, sillä on luultavasti paremmat jatko-opiskelu ja työmahdollisuudet, kun on suorittanut molemmat tutkinnot.

Mihin aineisiin perehdyt ylioppilaskirjoituksia ajatellen?

Kaikki aikovat kirjoittaa ainakin lyhyen matikan, pit-kän englannin, äidinkielen ja terveystiedon.

Jännittävätkö ylioppilaskirjoitukset?

Kyllä jännittää.

Jos olet valmis opiskelemaan ahkerasti sekä mää-rätietoisesti, onnistuu lukio-opintojen suorittaminen hyvin ammatillisten opintojen rinnalla. Vaikka opin-not ovatkin hieman haasteellisia, kehittävät ne opis-kelu- ja ajankäyttötaitojasi. Ylioppilastutkinto antaa sinulle paremmat jatkomahdollisuudet, niin työelä-mään kuin jatko-opiskeluihinkin.

Kiitos haastattelun antaneille!

teksti: Riikka Alakärppä, Riikka Hentilä,Aino Keränen ja Elina Räisänen

14

Tontun joulu Niila tassutteli hipihiljaa keittiöön ja poimi haja-mielisenä sivupöydälle jätetyn leipälautasen mu-kaansa. Elo oli Virtasilla leppoisaa, mutta aina joskus Niila mietti, josko Korvatunturilta löytyisi mielen-kiintoisempia hommia.

Niila oli ollut Virtasten kotitonttu pienestä tonttu-pojasta asti. Virtasilla ei ollut liikaa työtä ja kylmä-kaapista löytyi joka ilta syrjään asetettu lautasellinen ruokaa, jonka Niila pisteli poskeen hyvillä mielin. Arkiset askareet olivat kuitenkin aina samat: kerää astiat, tiskaa, pyyhi pölyt, harjaa raanu, suorista pöy-täliina. Sunnuntaisin sai pestä saunan heti kun oli as-tunut alas jälkilöylyistä, mutta sekin oli vain kerran viikossa.

Niila huokaisi ja natusti joulupiparia. Hän katseli pikku-Pekan piirtämää kuvaa perheestään ja hymyili hieman. Pekan piirustukset olivat parantuneet vuosi

vuodelta, nyt niistä saattoi jo erottaa äidin ja isän. Ja eikös punaisen mökin nurkan takaa kurkannut Niila itse!

Pipari loppui ja Niila tarttui taatelikakun palaseen tuijottaen edelleen kuvaa. Mökki oli tietysti punai-nen ja siinä oli ovi ja kaksi ikkunaa, savupiipusta kohosi harmaa savukiehkura. Virtasten talo ei ollut lähimaillekaan sen näköinen, mutta Niila oli jo tot-tunut tähän. Talon isännän ollessa pikkuinen poika, kotitalo oli näyttänyt samalta kuin nyt, mutta An-selminkin piirustuksissa oli ollut punainen mökki ikkunoineen ja savukiehkuroineen. Olikohan jossain maa, jossa pikkupojat ja -tytöt vaelsivat unissaan ja jossa oli vain punaisia mökkejä?

Hetken kuluttua Niila tiskasi vähät pöydälle jää-neet astiat, mutta unohti puolikkaan taatelikakun palasen sivupöydälle. Hän tassutteli tuvan puolelle ja

kohensi takkahiillosta.

Yhtäkkiä taloa ravisteli kau-histuttava meteli, ja ikkunaa valaisi hirvittävän kirkas valo.

– Maanjäristys! Niila parkai-si hädissään ja sukelsi pöydän alle piiloon. Hän peitti silmänsä ja kor-vansa käsillään ja uikutti pelois-saan. Jyrinä laantui hieman, mut-ta ennen kuin Niila ennätti avata silmänsä, se alkoi taas. Koko talo tuntui pomppivan paikoillaan ja Niila pelkäsi, että katto romahtai-si hänen niskaansa. Keltainen valo pyyhki lattiaa niin kirkkaana, että se häikäisi Niilaa suljettujen silmä-luomienkin läpi.

– Se on vain aura-auto, pik-kuinen hiiri piipitti Niilan korvaan, kun jyrinä vaimeni hieman.

– Aura-auto? Niila kysyi höl-mistyneenä ja katsoi pöydän reu-nan yli kurkkaavaa hiirtä. Hiiri roikkui puoliksi ylösalaisin ja sen viiksikarvat väpättivät hyväntuuli-sina.

15

– Niin, aura-auto. Se käy auraamassa lumet pois tieltä ja kasaa ne vajan seinustalle iii-iisoksi kasaksi. Sitten Pekka laskee liukurilla kasan päältä ja huutaa hurjasti! hiiri selitti ja veti sitten päänsä pois näkyvil-tä.

Niila uskaltautui kurkistamaan pöydän alta, mutta kun aura-auton jyminä ei enää kuulunut niin selväs-ti eikä tuvassa tuikkinut kuin joulukuusen tähti, hän kömpi takaisin jaloilleen ja suoristi partaansa hämil-lään.

– Minä kun luulin, ettei täällä maalla sellaisia aura-autoja olekaan, hän sanoi hiirelle, joka tutki kulhoon asetettuja muovisia omenoita kuono väristen. – Minä kun luulin, että niitä autoja on vain siellä kaupungis-sa.

– Niinhän sinä sanot joka yö, hiiri vikisi selvästi huvittuneena. – Sinä olet hyvä kotitonttu, Niila, mut-ta sinulla on kovin lyhyt muisti.

Niila pyöritti partaansa sormensa ympärille ja kurtisteli hiirelle kulmiaan. Mutta koska hän ei muis-tanut viime yöstä oikeastaan mitään, hän ei voinut pullikoida vastaankaan. Hänellä tuntui olevan vali-koiva muistihukka, joka koski vain uusia asioita. Van-hat asiat hän kyllä muisti.

– Olkoon mikä on, minulla on töitä tehtävänä! Ja sitten Niila aloitti touhuamisen.

Kello kävi jo kolmea, kun Niila tuuskahti rahille is-tumaan ja kaivoi taskustaan nenäliinan. Hän pyyhki sillä hikistä otsaansa. Tupa hohti puhtauttaan, puh-taat tiskit valuivat telineessä ja kukatkin oli kasteltu. – Kylläpä minua ramaisee, Niila sanoi ja haukotte-li. – Jospa torkahtaisin hieman ennen kuin tyhjennän tuhkaluukun. Ja sitten Niila nukahti.

Hiiri piipersi huomaamatta Niilan nutuntaskuun. Se pesi ensin häntänsä ja asettui sitten mukavalle ke-rälle ja nukahti.

Pekka hieroi silmiään ja venytteli. Oli jouluaamu, ja Pekan vatsa jo kurisi riisipuuroa odotellessa. Vii-me vuonna äiti oli saanut onnenmantelin, mutta tänä vuonna Pekalla oli sellainen tunne, että manteli löy-tyisi hänen lautaseltaan.

Oli vielä niin pimeää, että aamupalaan oli varmasti pitkä aika, mutta kuriseva vatsa vaati silti huomiota. Pekka leväytti peiton pois päältään, astui sängyn alta pilkottaviin aamutossuihin ja hipsi keittiöön. Ehkä pöydälle olisi unohtunut pipari tai pari.

Takkahiilloksen valossa näki nipin napin, mutta Pekka ei uskaltanut sytyttää enempää valoja ettei-vät äiti ja isä heräisi. Keittiön pöytä oli siistitty eikä pipareita näkynyt missään, mutta sivupöydälle oli unohtunut puoliksi syöty taatelikakku, jonka Pekka nappasi nopeasti. Hän natusteli kakunpalaa ja hiip-paili ajatuksissaan tuvan puolelle. Ovelle päästyään hän seisahtui ja räpytteli unisia silmiään.

Pienen hetken ajan oli näyttänyt siltä, että takan edustalla, matalan rahin päällä, nukkui pieni ja par-tainen tonttu. Mutta kun Pekka hieraisi silmiään ja katsoi uudelleen, ketään ei näkynyt. Ehkä se oli vain kummallisen muotoinen varjo, Pekka ajatteli.

Pekka haukotteli ja venytteli ja kääntyi kannoil-laan. Jospa hän nukkuisi vielä hetkisen nyt, kun vat-san kurinakin oli hiljentynyt kakunpalalla. Kohta sai-si riisipuuroa. Niila kyykötti joulukuusen takana vielä tovin en-nen kuin uskalsi jälleen liikahtaa.

– Sepä oli lähellä, hiiri supatti Niilan olalta.

– Lähellä oli, Niila myönsi ja silitti hiiren pehmeää turkkia sormellaan.

– Hyvä että herätit minut ajoissa.

Hiiri nauroi hiirinaurua. – Toivottavasti en purais-sut liian kovasti.

– Juuri sopivasti, Niila kuiskasi hymyillen.

Niila suoristi kuusenoksassa roikkuvan enkelin sä-dekehän ja hipsi sitten omaan koloonsa nukkumaan. Kotitonttuna oli mukava olla.

kirjoittanut: Manna Kuusipalokuvittanut: Paula Alavesa

16

Päivä Se päivä alkoi aivan tavallisesti. Heräsin, kävin vessassa ja harjasin hampaat. Näin jälkikäteen oli-si pitänyt arvata jonkin olevan hullusti, kun tiputin hammasharjan vessanpönttöön. Mutta ei. Söin kil-tisti pahanmakuisen puuron, vaikka olin vahingossa kaatanut siihen suolaa sokerin sijasta. Olin nukkunut liian hyvin välittääkseni. Sitä paitsi olin nähnyt unta Mel Gibsonista, ja sellaisella on tapana jäädä tytön mieleen koko päiväksi lämmittämään harmaata ar-kea.

Joten pukeuduin ja lähdin kouluun.

Kävelin kohti bussipysäkkiä. Lumi narskui ja pos-kia kipristeli. Tuuli oli melko navakka, mutta ainahan se. Naapuripihan lapset olivat ulkona, ne huusivat ja nakkelivat toisiaan hiekkalapioilla. Tai lumilapi-oita ne kai talvella olivat. Tilhet pörhistelivät suure-na ryppäänä alastomassa puussa. Palelsi minuakin, pakkasmittari oli ollut pohjalukemissa, kun olin us-kaltautunut kurkistamaan sitä ennen lähtöä.

Bussi tuli vartin myöhässä, ja kampesin itseni si-sälle. Oloni oli kuin jääkalikalla. Eikä sarjalippu tie-tenkään toiminut. Kone sanoi vaan isosti PIIP ja näyt-ti punaista valoa. Samanvärinen oli myös naamani, punainen, kun ojensin korttini kuskille. Auto seisoi hyristen pysäkillä, ja kiireiset ihmiset mulkoilivat minua syyttäen myöhästymisestä. Koetin näyttää pienemmältä.

– Ei oo matkoja jälellä, kuski paukautti ja katsoi minua kulmiensa alta. – Täh? Ei voi olla totta. – Oliko sitä rahhaa? Kaivelin taskujani, mutta sormet eivät oikein totel-leet, niin jäässä ne olivat. Löysin euron, kohta toisen-kin. Kaivoin vielä ja laskin pieniä kolikkoja, keräsin senttejä. Vihdoinkin tasaraha! Lippu kourassa kär-vistelin takapenkkiin pitkin bussin käytävää. Valta-sin toisen peräkulman ja hautauduin kaulahuiviini. Pitäisi kai ladata korttia.

Bussi hajosi silloille ja kuski sanoi, että toinen tu-lee vasta vartin päästä. Kirosin ääneen, ja ihmiset kääntyivät katsomaan. Paheksunta jyräsi minut taas penkille lysyyn, aivan kuin tämäkin olisi ollut minun syytäni. Ellen olisi viivyttänyt bussia pysäkillä, se oli-si jaksanut puksuttaa pidemmälle ja viedä ihmiset kaupunkiin. Niin ne ajattelivat.

Nousin hiljaa ylös ja katsoin kuskin avaamaan oven. Hyppäsin äkkiä lumelle ja juoksin ohi bussin,

pois katseiden alta. Kiedoin huivin tiukemmin ympä-rilleni ja tungin kädet taskuun. Lapaset olivat tietysti tippuneet takapenkin alle, mutta en kyllä menisi ta-kaisin. Olkoot siellä!

Hyinen viima korvensi poskiani, korvannipukoita-ni, reisiäni, minua. Kävelin tönkkönä ja sokeana, tun-tui, että silmämunani jäätyisivät, jos avaisin luomeni ammolleen. Ei se pakkanen vaan se tuuli. Koetin nit-kuttaa pipoa alemmas olkapäiden avulla, mutta on-nistuin vain lähes tiputtamaan sen päästäni. Pakko oli korjata kädellä, ja taas tuli muutama pakkasvam-ma lisää. Olisi pitänyt jäädä kotiin.

Kun ehdin silloilta pois ja kävelin kulman ympäri, bussi pyyhälsi ohi. Niinpä tietenkin.

Kirosin ja ainoastaan suomalaisen sisun voimin sinnittelin kohti toimistoa. Luennotkin olivat jo alka-neet. Vähät niistä. Hakisin ensin kortin ja sitten me-nisin lämpimällä bussilla kouluun. Enää en kävelisi. Rakennus häämötti jo edessä, enää pikainen py-rähdys puiston läpi ja yli sillan. Kanavaa pitkin tuli puuskainen puhuri, joka lennätti muovipussia pitkin törmää. Se ei sentään osunut minuun. Aloin jo nau-raa omalle synkistelylleni. Eihän yhtenä päivänä sen-tään kaikki voinut mennä pieleen. Suoristin hieman ryhtiäni ja kurtistin kulmia pakkaselle. Voisipa jo vä-hentyä tuommoinen uhittelu.

Samassa liukastuin. – Voi pihka!

Huusin ja meuhkasin ja yritin nousta ylös. Potkin lunta ja liukastuin uudelleen. Tällä kertaa jäin ma-kaamaan selälleni lannistuneena ja vain katsomaan kirkkaansinistä taivasta, missä pilvenlongat kirmaili-vat. Olisipa edes tupakkaa, mutta ei, lopetin jo vuosi sitten. Nyt kun joku sytyttäisi punaisen Marlboron suuhuni, imppaisin kuin viimeistä päivää. Syövästä viis.

Kukaan ei tullut tunkemaan sätkää huulieni väliin, joten nousin ylös vähin äänin. Pudistelin lumet seläs-tä ja lähdin taas puskemaan vasten tuulta. Sillä tun-tui olevan sadan miehen voimat ja kolmen, äkäisen naisen temperamentti. Se huusi minulle solkenaan, viuhtoi ja huitoi. Välistä antoi nyrkistä, välistä kyn-sistä. Raapi ihon punaiseksi ja kipeäksi. Minua itket-ti. Räpytin silmät kuiviksi, kun Mikko käveli vastaan. – Moi, kuului jostain kauluksen alta. Sillä ei ollut edes pipoa päässä.

17

– Moi, vinkaisin. – Mitä akka? – Mitä tässä. Palelee. – Mihi meet? – Tonne lataan korttiin matkoja. Oli loppunu. – Kävelit tänne? – Melkeen. – Oke. Meen tuohon Petelle kahville, nähhään. Mikko nyökkäsi ja jatkoi matkaa.

Katsoin hetken hänen peräänsä. Ei kaatunut eikä liukastellut. Luovi tuulessa kuin kokenut seilori. Hö-rähdin ja kiinnitin katseeni harmaaseen betonisei-nään. Sen takana oli lämmin kohteeni — tai niin luu-lin.

Toimisto oli muuttanut, sanoi ikkuna. Ja uusi osoi-te ohjasi toiselle puolen keskustaa.

Kuumat kyyneleet kovettuivat kasvoilleni, enkä enää erottanut kadunreunaa jäisten silmäripsien läpi. Jokainen karva naamassani oli valkoiseksi huur-tunut, ja ohikulkijat tuijottivat. Itkin tuskaa ja tarvoin eteenpäin sinnitellen, omaa ahdistusta polttoainee-na käyttäen.

Viimein sain kortin täyteen ja pääsin lämpimään bussiin. Niiskutin hihaani, nenäliinoja ei tietenkään ollut mukana. Kädet sykkivät punaisina ja sieretty-neinä sylissäni, korvia pakotti ja nenästä tulvi kirkas-ta nestettä. Onneksi naama oli sentään niin punainen pakkasen takia, ettei itkua erottanut.

Katselin ikkunasta ulos ja kirosin talven. Kirosin kauniin kuuraiset puut, manasin alimpaan helvet-tiin iloiset luistelijat lammella, höyrypilvien keskellä kävelevät pikkulapset ja pulkat. Suunnittelin silmät kiiluen muuttoa jonnekin päiväntasaajalle, missä ei ikinä, ei sitten ikinä tarvitse käyttää toppatakkia tai miettiä, minne on jättänyt lapaset!

Paarustin pysäkiltä kotiin mukakiireisin askelin. Viemäri höyrysi isoa patsasta ja uhitellen kävelin sen läpi. Ja kaaduin tietysti reunaloskaan polvilleni. – Pahus!

Väsyneet jalat eivät tahtoneet toimia, kun koetin punnertaa ylös. Loska muuttui nopeasti jäiseksi ehti-essään kauemmas ritilästä ja palelsi paljaita käsiäni. Pyyhkäisin pahimmat ravat pois polvista ja irvistin. Tietysti housuun oli tullut reikä.

Kömmin kolmanteen kerrokseen puutuneilla ja-loillani, sillä hissi oli rikki. Tiputin mielenosoituk-sellisesti kaikki lumiset, rapaiset vaatteeni keskelle eteisen lattiaa. Valukoot! Pilatkoon parketin! Hais-

koot vaikka pahalle! Minua ei kiinnostanut. Tahdoin vain kuumaan suihkuun likoamaan pahan mielen pois. Siellä vietin seuraavan tunnin palauttaen tun-toa jäätyneisiin jäseniin, hengittäen kuumaa, höy-ryistä ilmaa. Unelmoin trooppisesta paratiisista, vaaleanpunaisista flamingoista ja suurista, punaisis-ta auringonlaskuista. Valkoisesta hiekasta, joka on kuumaa varpaiden välissä, ja viileästä vedestä, joka liplattelee suuria kiviä vasten.

Käperryin paksussa, froteisessa kylpytakissa peh-meään nojatuoliin, kiedoin viltin ympärilleni ja nau-tin kuuman teekupin lämmöstä käsieni välissä. Sen huumaavat höyryt tekivät minulle raukean olon. Siemaisin hieman reunalta varoen polttamasta kiel-täni. Huomasin Mintun vasta, kun se kyyristyi loik-kaamaan syliini. Silmänräpäyksen ajan pelkäsin, että nyt kaatuu kuppi, mutta Minttu laskeutui ketterästi käsien välistä syliini, käpertyi kerälle ja alkoi kehrätä kissamaisen tyytyväisenä.

Silittelin tovin sen raidallista selkää ja hymyilin hajamielisenä. Jotain hyvää tässäkin päivässä.

kirjoittanut: Manna Kuusipalo

18

19

20

Lämmin kiitos kaikille lehden tekoon osallistuneille opiskelijoille, haastatel-taville ja henkilökunnan jäsenille sekä

lehden toteuttamiseen myötävaikuttaneille henkilöille!

Aho, Eero (lehden taitto)Alakärppä, Riikka (KLlpta11)Asamäki, Laura (KLlpta11)Harju, Tanja (KLlpta11)Hekkanen, Hanna (KLlpta11)Hentilä, Riikka (KLlpta11)Hiltunen, Konsta (KLlpta11)Huovinen, Nina (KLlpas11c)Hurskainen, Janne (KLlpta11)Hämäläinen, Jere (KLlpta11)Järvinen, Toni (KLlpta11)Kerttunen, Pirita (KLlpta11)Keränen, Aino (KLlpta11)Korva, Tiia (KLlpta11)Kuusipalo, Manna (KLlptas11p)Länkelä, Hanna (kouluavustaja)

Malo, Maarit (kirjastonhoitaja)Mattila, Tutta (lehtori)Mulari, Mira (kouluavustaja)Niemelä, Emma (KLlpta11)Oikarainen, Eemeli (KLlpta11)Partanen, Petra (KLlpta11)Pasanen, Mikko (opettaja)Rajamäki, Jenni-Maria (KLlpta11)Rovamo, Antti (yksikönjohtaja)Räisänen, Elina (KLlpta11)Sainio, Hanna (päätoimittaja)Siponen, Maco (KLlpta11)Takkula, Sarita (KLlpta11)Zimmer, Niklas (saksalainen työssäoppija)Viitanen, Valtteri (KLlpta11)Vuotila, Jesse (KLtp12a)


Documents

Business Times