Rakennusteollisuus Rt:n työtuRvallisuuslehti • 1/2013

KaiKKi haluavattyöturvallisuus-suffelin

turvallisuudenei tarvitseolla tylsää

Vuokratyöntekijän työsuojeluvastuu SiVu 8

3 kysymystä konkaRille / suojavarusteet / oppia muilta aloilta / Johdon sitoumus / tilastoja / kolumni / uutisia

SiVu 8–9

SiVu 6

SiVu 12

Paras kaverisi

SivuT

10–11

Pomotsitoutuvat

työturvallisuuteen

KUKA VASTAA JEREN TURVALLISUUDESTA?

3

JulkaisijaRakennusteollisuus RT ryunioninkatu 14, 00130 Helsinki

KustantajaSuomen Rakennusmedia Oy

PäätoimittajaTommi Ahlbergjokka@rakennusteollisuus.fi

ToimituskuntaMari Kiurula, Skanska Oy, Timo Koivisto, KerabitPro Oy,Jarmo Lindqvist, Sähköpeko Oy, Kari Lohva, Rudus Oy,Satu Räty, Saint-Gobain Weber Oy Ab,Ahti Niskanen, Talonrakennusteollisuus ry,Merja vuoripuro, Rakennusteollisuus RT ry,Jukka Lyytinen, Suomen Rakennusmedia Oy,Tommi Ahlberg, Rakennusteollisuus RT ry

ilmoitusmyynti:Suomen Rakennusmedia Oy, Jarmo KokkonenPuhelin: 09 129 9260 tai 040 700 9775,s-posti: jarmo.kokkonen@rakennusmedia.fi

Graafinen suunnitteluHiekka Graphics

PainopaikkaEsa Print

iSSN 2242-3389 (Painettu)

”Jokka tarkoittaa rakennustelineiden pystypuita sitovaa, telinelautoja kannattavaa poikkipuuta”(vanhan rakentajan sanakirja).

raKennusteollisuus rt:n työturvallisuuslehti

Tämän lehden sivulta 8 alkavassa jutussa kerrotaan, että henkilökohtainen

vastuuotto ja oikea asenne työturvallisuuteen pitää saada valumaan yrityksen

ylimmästä johdosta alas viimeiseen naiseen ja mieheen asti. Ilman yritysjoh-

don sitoutumista työturvallisuus ei parane, hyvät ajatukset ja käytännöt eivät

liiku.

Rakennusteollisuus RT on aloittanut kampanjan, jossa se velvoittaa henki-

lökohtaisesti jäsenyritystensä pomoja parantamaan yhteistä työturvallisuutta.

Tavoitteena on joidenkin mielestä mahdottomalta kuulostava Nolla tapatur-

maa -tavoite. Käytäntö on kuitenkin jo osoittanut, että mahdoton se ei ole,

ainoastaan haastava. Sen toteutuminen edellyttää kaikkien rakennusalalla toi-

mivien ja siellä työskentelevien sitoutumista ja yhteistyötä rakennuttamisesta

ja suunnittelusta lähtien.

Aiheesta lisää osoitteessa www.rakennusteollisuus.fi/sitoumus

Katso myös osoitteessa www.nollatapaturmaa-foorumi.fi

sitoumus on yhteinen asia

onkotämä sinun paikkasi?seuraavan jokka-lehden ilmoitus-varaukset 4.10.2013 mennessä:jarmo.kokkonen@rakennusmedia.fi, puh. 040 700 9775

isota-palkki asennettiin käsin, se oli painava ja vaati kuusikin miestä nostamaan.Palkki ristittiinkin ”Nujuta-palkiksi”. Lähde: Lujatalo.

-3 %Teollisuudessa, rakentamisen toimialalla sekä kuntasekto-rilla työpaikkatapaturmien lukumäärät ja tapaturma-taajuudet laskivat kolme prosenttia viime vuonna.

Tilasto

Rakentaminen muuttuu

Rakennusalan turva-korttikoulutukset

Koulutuskalenteri ja ilmoittautuminen:www.selekta.info/koulutukset Puhelin 020 766 1460

• Työturvallisuuskortti • Tieturvakortti• Tulityökortti• Kattotulityökortti

www.selekta.info

4

miten hoituu vuokratyöntekijäntyöturvallisuus?

un sisävalmistus-mestari Pauli Huk-kanen tarvitsee työmaalle Helsin-gin Munkkivuoreen vuokratyövoimaa,

tarttuu hän puhelimeen ja soittaa johonkin henkilöstövuokrausalan yritykseen.

– Työmaan tarve on aina tilan-nekohtainen, se vaihtelee viikoit-tain, Hukkanen kertoo.

Jari Timoselle aihe on lä-heinen. Hän toimii henkilöstö-vuokrausta harjoittavan Selekta Rakennuksen toimitusjohtajana. Se tarjoaa vuokratyövoimaa raken-nusalan eri tehtäviin.

– On suuri ero tilataanko vuokratyötä työmaan omien mieltymysten mukaan vai onko vuokratyövoiman hankinta ra-kennusyrityksessä keskitettyä. Kumppanuudella saavutetaan kiistattomia rahallisia ja toimin-nallisia hyötyjä, Timonen vakuut-taa.

Kriittisyys kannattaaKun tilaajayritys on kiinnostunut siitä miten vuokrausyrityksessä

asioita hoidetaan, saadaan myös vuokratyövoiman työturvallisuut-ta paremmaksi. Tilaajan kannattaa auditoida vuokrausryritykset. Jari Timosen mukaan sopimusyhteistyö luo perustan työturvallisuuden ke-hittymiselle. Tällä hetkellä yritykset toimivat yleensä toisin.

– Rakentaminen on jännä ala, henkilövuokrausta ei ollenkaan kilpailuteta, vaikka muuten aliura-koiden kilpailuttaminen on raken-nusalalla sääntö.

Timosen edustama kump-panuusmalli voisi nopeuttaa ja vakauttaa prosessia. Työmaa määrittää edelleen tarpeet, mutta tavoitteena on uuden työntekijän mahdollisimman helppo ja turvalli-nen tulo työmaalle.

Lyhyet, satunnaiset asiakassuh-teet ovat hankalia henkilövuokraus-alalle itselleenkin.

– Tilaukset tulevat edellisenä päivänä, ja keskimäärin yksi tilaus johtaa 4–5 päivän työskentelyyn. Työntekijän vapautumisesta ilmoi-tetaan samana päivänä kuin työt loppuvat, Timonen pahoittelee. Hän haluaisi luvata työntekijöilleen enemmän vakautta ja jatkuvuutta.

Yhteinen malliperehdytykseen Henkilöstövuokraukseen työn-tekijät tulevat usein aloita, joilla työllistyminen on huonoa. Yleensä rakennustyömaalle tullaan avus-taviin töihin, logistiikkaan ja kun-nossapitoon.

Näin teki myös 24-vuotias Jere Jääskeläinen.

– Olen työskennellyt puis-totyöntekijänä, postinjakaja, ala-asteella henkilökohtaisena avustajana, opettajan sijaisena, urheiluvälinekaupan myyjänä, pihvinpaistajana ja radiojuontajana ennen tätä, radiotoimittajan koulu-tuksen saanut Jääskeläinen nauraa monia työrupeamiaan.

Jerekin aloitti työuransa raksalla raivaustöillä, kun kesäpesti radio-kanava Voicessa päättyi. Pian hän löysi itsensä nosturikuskin apupoi-

nuorella miehelläon asenne

kohdallaan.

vuokratyöntekijöiden määrä rakennusalalla kasvaa. vaikka tilapäinen työvoima saapuu työmaalle lyhyellä varoitusajalla ja viipyy siellä yleensä vain hetken, pitää työturvallisuu-den olla samalla tasolla muiden työntekijöiden kanssa.

Kteksti: tommi ahlberg. kuvat: matti matikainen.

Jere Jääskeläinen ei arastellut tulla raksalle töihin. ”Oppii arvostamaan fyysistä työtä ja näkee mitä kunnon työnteko on”, hän sanoo.

Radiotoimittajan koulutuksen saanut Jere Jääskeläinen jätti radiohommat hetkeksi, ja lähti vuokratyöntekijäksi rakennustyömaalle. Tavoitteena on lähteä jatkamaan viestintään liittyvien aineiden opiskelua.

5

Jari Timonen toivoo vuokratyöhön kumppanuusmallia. Pauli Hukkanen uskoo myös, että jatkuvuus helpottaisi vuokratyövoiman hankintaa.

Kuka vastaa Jerentyöturvalli-suudesta? Työturvallisuuslaki määrää työnantajan

huolehtimaan työntekijöistä. vuokratyös-

sä työnantaja vuokraa työntekijänsä toi-

sen työnantajan palvelukseen. Työntekijä

työskentelee tällöin työn vastaanottajan

eli käyttäjäyrityksen työnjohdon alaisena.

Käyttäjäyrityksen tulee johtaa ja valvoa

vuokratyöntekijän työntekoa ja hoitaa

työn tekemiseen liittyvät velvollisuudet.

Suojavarusteet tulevat kuitenkin yleensä

omalta työnantajalta, henkilöstövuokraus-

yritykseltä.

Jere Jääskeläisen työturvallisuudesta

vastaa siten aina sen työmaan työnjoh-

to, missä hän kulloinkin työskentelee.

sekaannusta voi tulla siitä jos vuok-

ratyövoima sotketaan aliurakointiin.

aliurakointi toimii työmaalla oman työn-

johdon valvonnassa.

kana ohjailemassa ja kiinnittämässä nostoja. Sitten seurasi kipsilevyjen ja parkettien toi-mittamista, piikkausta, kalusteiden kantoa ja suojaamistöitä.

Pauli Hukkanen huomasi, että nuorella miehellä on asenne kohdallaan.

– Jere on näyttänyt, että haluaa oppia ja omaa kykyjä tehdä uusia asioita. Nosturin ohjailu edellyttää vastuullisuutta, kalus-teiden kannossa Jere toimi nokkamiehenä, Hukkanen kertoo.

Jere Jääskeläinen on suorittanut päivän kestävän työturvallisuuskorttikoulutuksen työnantajansa toimesta. Työmaalla hän sai perehdytyksen työmaakäytäntöihin, ja jokai-sen uuden työtehtävän kohdalla on tarpeen mukaan kerrottu mitä suojavarusteita pitää käyttää. Varusteet tulevat omalta työnanta-jalta.

Jari Timosen mukaan tämä ei kuitenkaan riitä.

– Vuokrauksen kautta rakennusalalle tu-lee paljon porukkaa, ja rakennusala on yksi vaarallisimmista toimialoista. Henkilöstö-vuokrauksessa pitäisi olla yhteinen toimin-tamalli siitä, miten alalle ensimmäistä kertaa tulevat perehdytetään. Sellaista ei tällä het-kellä ole, Timonen kertoo.

Myös Pauli Hukkasen mielestä tällainen koulutus olisi hyväksi koko alan työturvalli-suudelle. Omassa työssään hän pitää täysin selvänä, että kaikki työntekijät työmaalla ovat samalla viivalla työturvallisuuden suh-teen, oli sitten kyse omista, aliurakoitsijan tai henkilöstövuokrausyrityksen työnteki-jöistä. •

Työsuojeluvastuu: Työn tilaajana toimiva käyttäjäyritys• Tieto vuokratyön vaatimuksista ja työn

erityispiirteistä vuokrayritykselle• Työmaakohtainen perehdyttäminen ja

työkohtainen opastus• Oikeus ja velvollisuus johtaa työtä• Työmaan ja tehtävän työn turvallisuu-

den valvontavastuu• Työntekijöiden tasa-arvoisesta kohte-

lusta huolehtiminen

Työnantajana toimiva vuokrayritys• vastuu työntekijän sopivuudesta työ-

tehtävään, kokemus ja ammattitaito• Yleinen työhön perehdyttäminen ja työ-

suojeluopastus• Työasut ja suojavarusteet asianmukaisia• Työterveyshuollon järjestäminen

Vuokratyö on säädeltyäRakennusalan työehtosopimukset mää-rittelevät, milloin vuokratyövoimaa saa käyttää: Yritysten on rajoitettava vuokra-työvoiman käyttöä työhuippujen tasaami-seen tai muutoin sellaisiin ajallisesti taikka laadullisesti rajattuihin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten tai erikoisvä-lineiden tai muiden vastaavien muiden syiden vuoksi ei voida teettää omilla työn-tekijöillä.

Työturvallisuuskilpailujen tuloksiaRakennusalan eri liitot järjestävät kilpailuja oman alansa työturvallisuutta parantaakseen. Talon-rakentamisessa kisaa käydään se alueellisesti että valtakunnan tasolla.

TuloksiaTalonrakennuksen vuoden 2012 valtakunnallisen työturvallisuuskilpailun ykköstilan jakoivat Lu-jatalo Oy ja Skanska Talonrakennus Oy. Talonrakennuksen alueellisten kilpailujen tulokset löyty-vät osoitteesta www.rakennusteollisuus.fi ja sieltä kunkin talonrakennuksen piirin omilta sivuilta.

Kiviainesalan työturvallisuuskilpailun voitti jälleen Seepsulan Senkkerin kiviainestehdas.Senkkeri on palkittu Suomen turvallisimpana kiviainestehtaana myös vuosina 2010 ja 2011. www.infra.fi

Kattoliiton työturvallisuuskilpailussa Ilpo Volotinen ja Mikko Väänänen palkittiin vuoden 2012 työ-turvallisuusteosta. Lisäksi Kari Järvensivu sai kunniamaininnan hyvästä työturvallisuusideasta. Voittajat tekivät insinöörityönään Kattoliiton Työturvallisuusoppaan, joka julkaistiin kesällä 2012.

Betoniteollisuuden työturvallisuuskilpailun tulos julkistetaan www.betoni.com -sivuilla kevään aikana.

Autourheilusuoritukseteivät kuulu tietyömaalleEnsin on työmaasta varoittavia liikennemerkkejä, alennetun nopeusrajoituksen merkkejä, ja valmistaudu pysähtymään varoitus.

– Kun sitten olet itse viimeisenä etappina pysäytyspaikalla lätkän kanssa, ja moottoripyörä tekee täydellisen läpiajon tai nuorisojoukko kaahaa tahallaan läpi osuen melkein pysäyttäjään, niin ei se kivalta tunnu, työsuojeluvaltuutettu Keijo Huttunen kertoo omista kokemuksistaan tietyömaan liikenteenvalvonnassa.

Asia kummastuttaa Huttusta, kun rakentajat ovat rakentamassa yhteistä tietä, että tiellä olisi parempi ajaa.

Koskenkylä–Kotka-moottoritietyömaalla järjestettiin talvella eri toimijoiden yhteinen tur-vallisuuden teemapäivä. Tapahtumassa painotettiin turvallista liikennekäyttäytymistä mootto-ritietyömaan lähellä. Liikennettä valvoi 12 poliisipartiota. Erittäin liukkaasta kelistä huolimatta saldo oli 63 rikettä, lähinnä ylinopeuksia.

Työmaalla on erilaisia keinoja autoilijoiden huomion kiinnittämiseksi. Keltainen vilkkuvalo voi korostaa alennetun nopeuden liikennemerkkiä, pysäyttäjät pukeutuvat näkyviin asuihin, liikennettä voidaan ohjata halutulla tavalla. Mutta merkeistäkään ei ole hyötyä, jos niitä ei noudateta, Huttunen pohtii.

Turvallisuuspäivän järjestivät Rakennusliiton Kymen aluetoimisto ja Infra ry yhteistyössä Liikkuvan poliisin, paikallispoliisin, Etelä-Suomen AVI-työsuojeluvastuualueen, Liikenneviras-ton, Tieyhtiö Valtatie 7:n ja työyhteenliittymä Pulterin kanssa. Teuvo Huttunen piti päivän to-teutusta erittäin hyvänä. Hän ei toivo enää autourheilusuorituksia tietyömaille.

Ouluun alkaa noustaoma turvapuisto Oulun Taka-Laanilaan alkaa kesällä nousta rakennusalan turvapuisto. Taustalla on suuri jouk-ko Pohjois-Suomessa toimivia rakennusalan yrityksiä ja oppilaitoksia, jotka haluavat kohen-taa alan työturvallisuutta etenkin nuorten parissa.

Oulu turvapuiston esikuvana toimii Rudus Oy:n Espooseen vuonna 2009 perustama Eu-roopan ensimmäinen rakennusalan työturvallisuuden koulutusrata, Rudus-turvapuisto. Sieltä saatujen hyvien kokemusten innoittamana Rudus Oy ja Talonrakennusteollisuuden Pohjois-Suomen piiri ry päättivät aloittaa vastaavanlaisen turvapuiston perustamisen Ouluun.

Puiston suunnittelu on käynnissä ja varsinainen rakentaminen tapahtuu kesän 2013 aika-na. Ensimmäinen toimintavuosi tulee näillä näkymin olemaan 2014.

6

TYL LeLu:n tietyömaallaon turvallista

YL LeLun tietyö-maalla, Haminan ohikulkutien B-urak-kaosalla, valmis-taudutaan kallion räjäytykseen. Kello 11

räjäytettävän panoksen lähistöltä on siirryttävä hyvissä ajoin pois alta. Tänä aikana kellään ei ole asiaa lähellekään räjäytyspaikkaa. TYL LeLuksi nimetyn, Graniitti-rakennus Kallion ja Ab Tallqvist Infran muodostaman työyhteen-liittymän työmaalle ei ole pääsyä muulloinkaan, ellei ole osallistu-nut työmaan perehdytykseen ja liimannut kuvalliseen henkilö-korttiinsa TYL LeLun perehdytys-tarraa.

TYL LeLun ja Katri Bäckmanin tiukka linja on tuottanut tuloksia, sillä ohitustietyömaan viikoittai-sissa mittauksissa saamien MVR-mittaustulosten keskiarvo on ollut koko ajan eli viime syksystä lähtien yli 99 prosenttia. Työmaan sisäisten mittausten lisäksi mitta-uksia tekee puolueeton turvalli-suuskonsultti. Näissä mittauksissa on saavutettu kerran jopa täydet sata prosenttia oikein.

– Tätä työmaata voi pitää tur-vallisuuden huomioon ottami-sessa esimerkillisenä infra-alalla. Sitoutuminen turvallisuuteen näkyy muun muassa työmaahan perehdyttämisessä. Jokaisen hen-

kilön turvallisuuspätevyyksien tarkastaminen ja toisaalta huolel-linen perehdyttäminen näyttää olevan sääntö, josta ei lipsuta, ar-vioi hankkeen ulkopuolisena työ-turvallisuuskonsulttina toimiva turvallisuuspäällikkö Simo Sauni Pöyry CM:stä.

Palkinto motivoiTyöpäällikkö Markku Hokkanen on tyytyväinen työmaansa tähänas-tisiin tuloksiin. Hyvä turvallisuus heijastuu myös urakan talouteen, sillä tilaaja palkitsee maksaa hyvin hoidetun turvallisuuden bonuksi-na.

Pelkällä rahalla kokeneita maa-rakentajia ei kuitenkaan työtur-vallisuuteen motivoida. Tarvitaan jokaisen oikeaa asennetta, mutta myös johdon myönteistä esimerk-kiä.

– Kun työmaaorganisaatio on toimintani takana, TYL LeLun kal-tainen hyvä tulos on mahdollista saavuttaa. Tarvitaan kuitenkin kaik-kien sitoutumista ja oikeaa tapaa kommunikoida”, Katri Bäckman sanoo ja kaivaa taskustaan työtur-vallisuussuffelin.

Suffeli-idea on mitä ilmeisim-min toiminut erinomaisesti. Jos MVR-mittauksen yhteydessä työn-tekijän varusteissa ja työtavoissa on kaikki oikein, saa kiitoksen lisäksi työturvallisuussuffelin. Suffelitta

jäävä puolestaan muistaa ’häpeän’ sen verran tehokkaasti, että seuraa-valla viikolla tekee mieli parantaa ja rutkasti. Siihen on hyvät mahdolli-suudet, kun käy läpi työmaalle ensi kertaa saavuttuaan saamansa pe-rehdyttämisoppaan, jossa työmaan todennäköisimmät riskit on esitetty konkreettisessa ja helppotajuisessa muodossa.

– Korkealla työskentely on yksi ohikulkutien oleellisimpia vaaro-ja, koska täällä on paljon suuria kallioleikkauksia. Niistä irrotetta-vien massojen siirtoon tarvitaan raskasta kalustoa, joiden liikennöi-minen tekee työmaasta kaluston koon suhteen poikkeuksellisen, kertoo TYL LeLun työmaapäällikkö Antero Lehtinen Graniittirakennus Kalliosta.

Monenlaisia käytännön töitä työmaalla tekevä Ari Rautamies vastaa muun muassa siitä, että kor-keat leikkaukset on aidattu turval-lisuutta lisäävällä tavalla. Aitojen huomiovärinä on oranssi.

– Tänä talvena kallioleikkaus-kohtien aitaaminen metsän rajassa on vaatinut paljon työtä, koska lunta on ollut runsaasti. Aitaamalla varmistetaan ulkopuolisten lähi-alueilla liikkuvien turvallisuus ja pysyminen poissa vaaranpaikoista, Rautamies kertoo

’Vaarikin’ sai suffelin Työturvallisuuden tuloksellinen hoito infratyömaalla on yhdis-telmä ehdotonta lakien ja turval-lisuusohjeiden noudattamista, yrityksen johdon sitoutumista, työntekijöiden omaa asennetta ja kannustimia.

– Vakavassakin asiassa on sallit-tua annos kepeyttä, jos sen avulla saavutetaan hyviä tuloksia. Tällä työmaalla on osoittautunut toimi-vaksi kannustimeksi ja kiitokseksi työturvallisuuden huomioimisesta

suffeli, Bäckman sanoo ja ojentaa työturvallisuussuffelin työyhteen-liittymän kokeneimmalle, kai-vinkoneenkuljettaja Esko ’Vaari’ Loukaskorvelle.

Kesäkuussa 50 vuotta kaivinko-neen puikoissa viettänyt Loukas-korpi osaa verrata suomalaista työmaaturvallisuutta myös virolai-seen, venäläiseen ja ruotsalaiseen.

– Pohjois-Ruotsin kaivoksilla oltiin yhtä tarkkoja kuin tämä Katri täällä, hän toteaa. •

Maarakennustyömaa on juuri niin turvallinen kuin mihin siellä työs-kentelevän yrityksen oma esimerkki kehottaa. ”voit vaatia oikeaa tur-vallisuusasennetta, kunhan et laiminlyö pienintäkään yksityiskohtaa omassa toiminnassasi”, sanoo vuoden 2012 uudenmaan alueen ’Tur-vallisesti 2000-luvulla’ -työturvallisuuskilpailussa hyvin menestyneen Graniittirakennus Kallion turvallisuuspäällikkö Katri Bäckman.

T

teksti: vesa tompuri. kuvat: matti vuohelainen.

Mitä on pokaalienja juhlapuheiden takana? Kun Uudenmaan viime vuoden turvallisimmat työmaat palkittiin, kävi Infra-alan palkintoja pokkaamassa ahkeraan yksi ja sama yritys. Gra-niittirakennus Kallio voitti infra-alan turvallisimman työmaan sekä turvallisimman yrityksen sarjat. Lisäksi se kävi noutamassa työtur-vallisuuden kiertopalkinnon. Kuvassa toimitusjohtaja Keijo Haavikko ja turvallisuuspäällik-kö Katri Bäckman palkintotilai-suudessa.

Oheinen juttu kertoo, mitä po-kaalisateen takaa löytyy, millä keinoin työmaalla menestytään työturvallisuudessa.

Animaatiot opettavat luonnon-kivilouhinnan turvallisuuttaKiviteollisuusalalla on käynnissä kansainvälinen hanke luonnonkiven lou-hintatyön työturvallisuuden parantamiseksi. Kansainvälinen Safequ-han-ke tuottaa nettiopiskeluun kymmenen hauskaa ja pedagogisesti helposti lähestyttävää 3D-animaatioita.

Kiviteollisuusliiton johdolla etenevä hanke käynnistyi lokakuussa 2012 ja kestää kaksi vuotta. Yrityksiltä kerättyä tietoa analysoidaan parhaillaan animaatioita varten. Esimakua animaatioista pääsee kuitenkin jo ihai-lemaan, sillä vastaava toteutus löytyy luonnonkivituotteita valmistavan teollisuuden nettiosoitteessa www.stonesafety.eu. Uusi materiaali tulee aikanaan osoitteeseen www.safequ.eu.

Esko ’Vaari’ Loukaskorpi on rakentanut infraa sekä Ruotsissa että Venäjällä ja Virossa. Näin on syntynyt perspektiiviä kotimaan kohteisiin, joiden parissa Loukaskorpi aloitti kaivinkonetyöskentelyn jo kesäkuussa 1963. ”50 vuodessa työturvallisuus on kehitty-nyt valtavasti, kuten on kehittynyt myös konekalusto.”

7

Tapaturmataajuudentaakse kannattaa kurkistaa

apaturmataajuus tuudittaa helpos-ti ajattelemaan, että kun luku on alhaalla, on työturvallisuudes-

sa kaikki hyvin. Se ei kuitenkaan riitä. Jos tapaturmataajuutta seura-taan liikaa, muut asiat jäävät sen varjoon, painottaa työturvallisuus-päällikkö Janne Sysi-Aho.

– Taajuus kertoo sattuneiden työtapaturmien määrän, mutta ei niiden vakavuutta. Se ei kerro minkälaisia toimia tarvitaan, että työtapaturmilta vältytään tule-vaisuudessa, Sysi-Aho perustelee näkemystään.

Hän seuraa työtapaturmia nä-köalapaikalta Tapaturmavakuu-

tuslaitoksen liitosta. Käytössään hänellä on maamme kaikkien vuo-sittain korvattujen työtapaturmien tilastotieto.

Tapaturmien torjunnassa pi-täisi siis tutkia muutakin: kenelle tapaturmia sattuu, miten vakavia, ja missä yhteydessä. Sysi-Ahon mukaan tämä tieto on jo löydettä-vissä – tilastoista.

Tilastojen takaalöytyy elämääVertailuja voi tällä hetkellä tehdä kuka tahansa asiantuntija, jolla on mahdollisuus käyttää Tapaturma-vakuutuslaitosten liiton tilastopor-taalia, Tapaturmapakkia. Arviolta

alkusyksystä on tulossa yritysten työturvallisuusasiantuntijoiden käyttöön tarkoitettu uusi kevennet-ty tilastoportaali.

Tilastot alkavat elää, kun niitä ristiintaulukoi, Sysi-Aho kertoo. Poimimalla tilastoista esimerkiksi työsuoritus ja poikkeama saadaan selville, mitä oltiin tekemässä kun tapaturma sattui.

– Eniten korvattavia työpaik-katapaturmia, 4 500 kappaletta, tapahtui vuonna 2011 siirryttäessä paikasta toiseen. Siis kaatumisia, liukastumisia ja putoamisia. Sysi-Ahoa asia ihmetyttää, sillä tällaiset tapaturmat olisi suhteellisen hel-posti estettävissä.

Kun tapaturmia tarkastellaan ammattiluokan mukaan, selkiää että valtaosa niistä tapahtuu talon-rakennustyömiehille ja kirvesmie-hille

– Ilmeisesti tennariporukkaa liikkuu vieläkin työmaalla. Jalka-vammojen osuus on edelleen melko suuri, vaikka luulisi että kaikilla on jo turvakengät. Puolet varpaiden, jalkaterän ja nilkan alueen vam-moista on terävän esineen nilkan ja jalkaterän alueelle aiheuttamia vammoja, niitä sattuu 200–300 vuo-dessa. Hyvää kehitystäkin on nähtä-vissä, vuodesta 2005 niiden määrä on tippunut noin puoleen.

Nuorille sattuupaljon tapaturmia Janne Sysi-Aho on tutkinut aihet-ta syvemmältä. Erityisen paljon nuorille sattuu silmä- ja sormitapa-turmia. Rakennusalalla 20–24-vuo-tiailla peräti 17 prosenttia kaikista tapaturmista kohdistuu silmiin. Sormitapaturmia sattuu etenkin käsikäyttöisten työkalujen ja esi-neiden käsittelemisen yhteydessä.

Vaikka tapaturmat suhteutetaan tehtyihin työtunteihin, Sysi-Aho

kertoo että nuorten määrä silmä- ja sormitapaturmissa on korkea. Ko-keneemmilla työntekijöillä koros-tuu liikkumistapaturmien osuus. Nuoret ovat tapaturmatilasoissa kärjessä myös muilla aloilla kuin rakentamisessa

Tilastot kertovat myös hyväs-tä kehityksestä rakennusalalla. Esimerkiksi vakavien, pidempi-aikaiseen poissaoloon johtavien luunmurtumien määrät ovat tasai-sessa laskussa. •

Yrityksissä työturvallisuuden mittarina pide-tään usein tapaturmataajuutta. Sen avulla verrataan oman yrityksen tapaturmalukuja yleiseen tapaturmakehitykseen ja seurataantapaturmien määrän muutosta. Se on hyvä keino vertailuun, mutta yksistään taajuutta tuijottamalla ei työturvallisuus kohene.

T

teksti ja kuvat: tommi ahlberg.

luokiteltaessa tapa-turmia työntekijän iän mukaan paljas-tuu ikävä totuus: alle 30-vuotiaat ovat usein osallisina työtapaturmissa.

Tapaturmataajuus toimii suurilla yksiköillä ja alueilla

tapaturmataajuus ilmaisee vahinkojenlukumäärän miljoonaa työntuntia kohden

Eri toimialojen tapaturmariskiä voidaan mitata suhteuttamalla sattuneiden työtapaturmien lukumäärä tehtyjen työtuntien lukumäärään. Suhde lasketaan miljoonaa työtuntia kohden. Yleensä laskenta tehdään vain työajalla, työssä sekä työasioilla liikenteessä sattuneista tapaturmista, jolloin tarkempi termi on työpaikkatapaturmien taajuus. Esimerkiksi rakennusalalla viimeisin valtakunnal-linen työpaikkatapaturmien taajuusluku 65 tarkoittaa, että miljoonaa työtuntia kohden sattui 65 korvattua työtapaturmaa. Vakuutusyhtiöiden kautta kerättyi-hin tilastoihin tulee myös ne työtapaturmat, joista jotakin hoitokulua on korvat-tu vaikka tapaturmasta ei olisikaan aiheutunut päivän poissaoloa työstä.

• Rakennustöissä suurimassa vaaras-sa ovat kädet ja etenkin sormet. Niihin kohdistuu joka kolmas työtapaturma. Useimmiten kyse on haavoista, joten viil-tosuojahanskoilla saataisiin tapaturmia vähenemään merkittävästi.

• Pään alueelle sattuvien tapaturmi-en osuus on suuri, noin 16 prosenttia. Suurin osa niistä on edelleen silmäta-paturmia, vaikka ne ovatkin kääntyneet laskuun uuden suojalaseja koskevan ase-tuksen myötä. Päähän sattuvat vammat ovat usein myös vakavia, joten kypärän käyttöä ei pidä vähätellä.

Tapaturmataajuus ei kerro kaikkea työtapaturmista. Lisäksi siihen liittyvät ongelmat on syytä tuntea jot-ta ei tule tehneeksi liian hätäisiä johtopäätöksiä.

Pienissä yrityksissä, joissa on vähän työnteki-jöitä, yksittäinen työtapaturma heilauttaa taajuus-lukua suhteettoman paljon. Taajuustaso näkyy vakaammin suuremmissa yksiköissä, joissa edesta-kainen tasonvaihtelu on pienempää. Käytännössä käyttökelpoista taajuustietoa saadaan vasta yli 100 työntekijän kokoluokan kohdalla.

Tapaturmataajuus lasketaan suhteuttamalla sattuneet työtapaturmat tehtyihin työtunteihin.

– Tilastokeskuksesta tuleva valtakunnallinen työtuntitieto on otostutkimuksesta, joka kerätään

haastattelemalla yksittäisiä henkilöitä. Pienillä toi-mialoilla ja maakunnissa tämä tarkoittaa tilastollista epävarmuutta, Janne Sysi-Aho valaisee toista taa-juuteen liittyvää ongelmaa. Kun tarkastellaan erik-seen vain yhtä muuttujaa, toimialaa tai maakuntaa, ei yleensä tule ongelmia. Mutta jos tarkastellaan niitä samanaikaisesti, yksittäisten maakuntien tilan-netta toimialoittain, niin tilastollinen epävarmuus kasvaa, varsinkin pienempien maakuntien vähän työllistävillä toimialoilla.

Taajuudesta voidaan tehdä myös alueellisia vertailuja. Esimerkiksi Pohjois-Savossa rakentami-sen toimialan tapaturmaluku on suuri, 87. Kanta-Hämeessä se on matalampi, 36. Tämä ei kuitenkaan

automaattisesti tarkoita, että Kuopion alueella hoidettaisiin työturvallisuusasiat huonommin kuin Kanta-Hämeessä.

– Rakennusyrityksen toimisto voi esimerkiksi sijaita jossain Pohjois-Savoa ympäröivistä maakun-nista, mutta työmaat Kuopiossa. Kun työtapaturmat kirjataan Kuopioon mutta työtunnit voivat kohdistua yrityksen kotikuntaan, vinoutuu taajuus molemmis-sa. Kuopion alueella se nousee, ympäristön maakun-nassa laskee, Sysi-Aho kertoo.

Tämä on iso ongelma etenkin kuljetustoimialal-la, mutta myös rakentamisessa, jossa urakat voivat sijaita kaukana yrityksen vakituisesta toimipaikasta.

”Meiltä kysytään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Esimerkiksi tapahtuuko perjantaina 13. päivä enemmän tapaturmia kuin muina päivinä? Sekin on joskus selvitetty, että ei tapahdu”, työturvallisuuspäällikkö Janne Sysi-Aho kertoo. Sen sijaan tapaturmat painottuvat alkuviikkoon.

Pää ja kädet kannattaa suojata

Keudan Järvenpään oppilaitok-sen työsalissa opittiin työturval-lisuuspäivänä suojakäsineiden ominaisuuksista.

Vuodesta 2005 rakennustoiminnan tapaturma-taajuuden käyrä on laskenut tasaisesti. Viime vuoden ennusteen mukaan taajuusluku oli 65.

Mitä punaisempi väri,sitä korkeampi taajuus.

Tilastot kertovat

8

Turvallisuus tavaksivuoteen 2020 mennessä

akennusala on asettanut itselleen tavoitteen, jossa työ-tapaturmat halutaan nollaan vuoteen 2020

mennessä koko alalla. Rakennus-teollisuus RT:n puheenjohtaja, Rudus Oy:n toimitusjohtaja Lauri Kivekäs piti nolla-tavoitetta ai-kanaan mahdottomana saavuttaa käytännössä

– Kun sitten viime vuonna Ru-duksella mentiin 1600 työnteki-jän porukalla lähes puoli vuotta ilman pienintäkään tapaturmaa, ajattelin että nolla tapaturmaa ei olekaan mikään haamuraja, Kive-käs kertoo tyytyväisenä.

Pomot sitoutuvattyöturvallisuuteenTavoitteensa saavuttamiseksi ra-kennusteollisuus kampanjoi sen puolesta, että ylin yritysjohto sitou-tuu henkilökohtaisesti tavoitteen edistämiseen.

– Vastuunotto ja oikea asen-ne pitää saada valumaan ylhäältä

ylimmästä johdosta alas viimeiseen mieheen ja naiseen asti. Sitä ennen ei ole saavutettu vielä paljon mi-tään. Kaikista suurin rooli on työn-tekijöillä, Kivekäs sanoo.

Hän tuntee aiheen hyvin, Ru-duksessa alkoi työturvallisuuden kehittämisessä uusi ajanjakso seit-semän vuotta sitten. Ensin tarvittiin kunnon ravistelu, että ylin johto saatiin hereille.

– Vuonna 2006 tapaturmataajuus oli 35, kun emoyhtiö CRH asetti turvallisuuden Suomenkin ykkös-tavoitteeksi. Ulkomainen omistaja ei jättänyt vaihtoehtoja, työturval-lisuutta alettiin kehittää kymmen-kertaisella volyymilla suomalaiseen tyyliin nähden, Kivekäs muistelee.

Se onnistui, kun CRH:n johto marssi kakkosmiehensä johdolla keväällä 2006 Suomeen, istutti koko johtoryhmän pöydän ääreen kerto-akseen, että mikäli vuoden loppuun mennessä ei turvallisuudessa saada merkittävää parannusta aikaan, ei pöydän ääressä silloin istu enää montaa samaa henkilöäkään.

– Silloin tajuttiin, että kaverit ihan oikeasti tarkoittivat mitä sanoi-vat. Että turvallisuus todella on kai-

ken toiminnan ykkösjuttu, Kivekäs kuvaa tapahtumia. (NOSTO!)

Pöydän ääressä istui vuoden lopulla tyytyväinen ryhmä ja tapa-turmat saatiin Ruduksessa kovaan laskuun. Viime vuonna tapaturma-taajuus oli alle kolmen, eli CRH:n Euroopan maiden keskitasoa.

Vuoden 2006 lähtötilanteeseen verrattuna on kymmenen kertaa vähemmän todennäköistä, että Ruduksen työtekijälle sattuu nyt kuolemantapaus, vakava tai lievä vamma, kuin seitsemän vuotta sitten.

Porkkanat käyttöön Työturvallisuuttakin voidaan edis-tää kepillä tai porkkanalla. Niistä Lauri Kivekäs valitsisi porkkanan. Palkitseminen on välillinen teki-jä, jonka avulla ihmiset saadaan kiinnittämään huomio turvalliseen työskentelyyn omaehtoisesti, hän valistaa.

– Henkilö rupeaa muutenkin työskentelemään huolellisemmin, kun joutuu miettimään toimintan-sa riskejä, Kivekäs uskoo.

Työturvallisuudesta halutaan tehdä kaiken toiminnan kulmakivi rakentamisessa. On jo hyviä esi-merkkejä siitä, että parantunut työ-turvallisuus vaikuttaa positiivisesti kaikkeen toimintaan yrityksessä.

Ruduksella huomattiin, että esi-miesten paneutuminen työturvalli-suuteen on parantanut myös muita esimieskykyjä, esimerkiksi kykyä vaatia tulosta ja tuottavuutta. Myös maailmalta löytyy vastaavia esi-merkkejä. Kun työprosesseihin on pakko perehtyä, syntyy kehityside-oita, laatua ja tuottavuutta.

Kivekäs toivoo, että työturvalli-suus muuttuu koko rakennusalalla osaksi työtekijöiden käyttäytymistä viimeistään vuoteen 2020 mennes-sä. Vasta sitten pysyvä parannus työturvallisuudessa on mahdolli-nen.

Myös Ruduksen oma työtur-vallisuustyö jatkuu. Tänä vuonna tavoitteena on tapaturmataajuu-den säilyttäminen alle kolmes-sa, mieluiten tietysti nollassa. Jos tapaturmia kuitenkin sattuu, niitä yksikään ei saisi olla laadultaan vakava. Sen vuoksi toimialajoh-tajien tasolla analysoidaan myös kaikki sellaiset tapaturmat, jotka olisivat voineet aiheuttaa vakavan vamman. Esimerkiksi kaatumiset, joissa ei tapahtunut mitään.

Siis varmuuden vuoksi, ettei mitään vakavaa tapahtuisi jatkos-sakaan. •

Rakennusalalla on seitsemän vuotta aikaa juurruttaa työturvallisuus työntekijöiden asenteisiin. Muuten se ei saavuta omaa työturvallisuustavoitettaan.

Rteksti: tommi ahlberg. kuvat: matti matikainen ja tommi ahlberg.

silloin tajuttiin,että kaverit ihan oikeasti tarkoittivat mitä sanoivat.

johdon sitoumus

9

mikä niva?NivAn tehtävänä on tuottaa koulutusta työterveyden ja työturvallisuuden alan

tutkijoille ja ammattilaisille. Käy katsomassa lisää: http://www.niva.org.

Näin se tehtiin RuduksellaTyötapaturmat vähennettiin kymmenesosaan seitsemässä vuodessa. Tässä Ruduksen keinoja.

Johdon sitouttaminen työturvallisuuteenEhdoton edellytys työturvallisuudelle. Ruduksella omistajan paine auttoi kun työturvalli-suudesta tehtiin tulostakin tärkeämpi tavoite.

Palkitseminen Työntekijöiden motivointijärjestelmä: maksetaan 3 kuukauden välein 110 euroa jokaiselle, jos omalla työpaikalla ei tapahdu yhtään tapaturmaan. Viime vuonna koko Rudus-konser-nissa tapahtui 9 tapaturmaa, joten käytännössä kaikki saivat jotakin.

MittaaminenTyöturvallisuuden kehitystä mitataan ja seurataan eri keinoin. Työturvallisuus on kokous-ten aloitusasioita, ja siitä puhutaan koko organisaatiossa. Tapaturmavakuutusmakuissa pa-rantuneen työturvallisuuden arvioidaan säästävän jopa miljoona euroa vuodessa.

Poikkeamiin puuttuminen Poikkeamiin puututaan ja työntekijöistä välitetään. Suomalaiselle on usein vaikea puuttua toisten tekemisiin, vaikka näkee että jotain tehdään väärin. Nollatoleranssia opetetaan lä-hiesimiehille koulutuksessa.

Varhainen välittäminenTyökyvystä huolehditaan varhaisen välittämisen mallin avulla. Esimerkiksi kun sairaslomaa on kulunut viikko, esimies voi soittaa kotiin ja kysyä, voidaanko jotenkin auttaa tai löydetään-kö tilanteeseen toinen ratkaisu. Myös kevennetyn tai korvaavan työn käyttö otetaan esille.

PienryhmätTyöturvallisuuskoulutukseen kuuluu pienryhmätyöskentelyä. Noin 6 hengen ryhmissä mietitään esimerkiksi mikä voisi olla seuraava vakava tapaturma ja miten se voitaisiin eh-käistä. Pieneltä kuulostavilla teoilla on saatu aikaa suuria parannuksia. Ennen yksistään liukastumisia tapahtui noin 10 joka talvi. Liukuesteillä ja varsikengillä jalkatapaturmat on saatu käytännössä nollaan.

Tapaturmien analysointiKaikki tapaturmat käsitellään ja niihin etsitään kolme parannusta.

Läheltä piti -ilmoituksetViime vuonna tehtiin 2 500 ilmoitusta. Niiden analysointi on tärkeämpää kuin tapaturmien. Kun jokaiseen läheltä piti -ilmoitukseen keksitään kolme parannustoimenpidettä, saadaan 7 500 parannusta. Enää Ruduksella ei juuri opita tapaturmista vaan läheltä piti -tilanteista.

Johtajat istuivat koulunpenkilleRakennustuoteteollisuus RTT:n johdolle on räätälöity oma työturvallisuuskoulutus. Puolitoista vuotta kestävässä oppimisjaksossa mennään jalat maassa, vakuuttaa johdon koulutuksen asiantuntija Erkki Laimio.

– Käytämme koulutuksessa muun muassa Ruduksen Turvapuistosta saatuja hyviä oppimiskoke-muksia. Projektin aikana haetaan konkreettisia toimintamalleja ja käytäntöjä, kokeillaan niitä ja mie-titään yhdessä, mitä otetaan käyttöön, Laimio kertoo.

Laimion mukaan työturvallisuudessa kyse on aina kokonaisuudesta: yrityskulttuurista ja johta-misen innovaatioista. Näitä RTT:n ylin johto tulee käymään läpi seuraavan puolentoista vuoden aika-na työseminaareissa ja keskusteluissa.

Mitä kurssilta odotetaan? Kaksi toimitusjohtajaa vastaa.1) miksi lähdit opiskelemaan työturvallisuutta?2) Rt painottaa ylimmän johdon sitoutumista työturvallisuuteen. miten tärkeä asia se on?3) luonnehdi oman yrityksenne työturvallisuuden tasoa tällä hetkellä.4) oletko käynyt tekemässä Rt:n johdon työturvallisuussitoumuksen?

Magnus Holm, toimitusjohtaja, Weber. Suomen johtavalla kivipohjais-ten rakennustuotteiden valmistajalla on maassamme yhdeksän tehdas-ta, neljä aluevarastoa ja noin 300 työntekijää.1) Haluan kuulla kokemuksia siitä miten kollegat Suomessa toimivat työturvallisuudessa. Usein puhumme miten kansainvälisesti tehdään, mutta kotimainen aspekti jää huomiotta. Miten suomalainen kulttuuri istuu työturvallisuuden parantamiseen.2) Kaikki työntekijät johdosta alkaen sitoutuvat. Jos johto laiminlyö asi-aa menee työturvallisuuden kehittämisestä pohja pois. Emme voi odot-taa että asiat etenevät ellemme mene hyvien esimerkkien kautta.3) Työturvallisuuden taso on oleellisesti kohentunut, tiedostetaan asi-oita paremmin, ymmärretään vaaratekijät ja vaaran paikat. Pitää kui-tenkin muistaa että puhutaan asenteista. Asenteisiin vaikuttaminen on monen vuoden prosessi.4) Kyllä

Pekka Sairanen, toimitusjohtaja, Domus-Yhtiöt. Domus valmistaa ik-kunoita, keittiökalusteita, kylpyhuonekalusteita ja ovia. Sillä on noin 250 työntekijää.1) Lähdin hakemaan hyviä käytäntöjä, toisilta oppiminen on minusta se oleellinen juttu.2) On äärimmäisen tärkeä asia. Organisaatioissa asioiden eteenpäin-meno tuppaa helpottumaan huomattavasti muutenkin, jos ylin johto on sitä mieltä että tämä on tärkeä asia.3) Sanotaan että kohtuullinen. Aina on parantamisen varaa.4) Auts, taitaa olla vielä tekemättä. Aion sen tehdä nyt kyllä heti.

Rakentajat sitoutuvattyöturvallisuuden parantamiseenJärjestäytyneet rakennusalan yrityk-set haluavat tehostaa työtapaturmien torjuntaa rakennustyömailla ja tehtais-sa ja saada työtapaturmat minimiin vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteena on vähentää tapaturmia 30 prosent-tia joka vuosi. Rakennusteollisuus RT:n jäsenyritysten ylin johto osoittaa tämän allekirjoittamalla sitoumuksen, jolla edistetään nolla tapaturmaa -tavoitet-ta. Sitoumuksen voi tehdä osoitteessa www.rakennusteollisuus.fi/sitoumus.

Sitoutuneille yrityksille juliste

Sitoutuneille RT:n jäseniyrityksille lähe-tetään juliste, jossa kerrotaan työmaan turvallisuuden periaatteista. Tiedot löytyvät kaikkiaan kuudella kielellä kahdesta eri julisteesta. Sitoutuneet yritykset voivat tilata julisteita osoit-teessa www.rakennusteollisuus.fi/sitoumus.

Turvallinen työskentelyon osa ammattitaitoamme.

Tällä työmaalla/tehtaassa•perehdytämmekaikkityöntekijät•edellytämmetyöturvallisuuskorttia•tunnistammejapoistammevaarat•käytämmeainahenkilönsuojaimia•emmesallilaiminlyöntejätyöturvallisuudessa•puutummevaaratilanteisiin•toimimmevastuullisesti.

Minä ammattilaisena:•Enhyväksyriskinottoa!•Käytänhenkilönsuojaimiajatyöskentelenturvallisesti!•Huolehdinmyöstyötoverinityöturvallisuudesta!•Puutunepäkohtiinjaturvallisuuspuutteisiin!

Työmaanturvallisuudenperiaatteet

Yrityksemme johdon sitoumusMeidän yrityksessämme:• Tapaturmaton työmaa/tehdas on meille kunnia-asia.• Tavoitteemme on, että tapaturmat vähenevät 30 prosenttia joka vuosi.• Parannamme työturvallisuutta järjestelmällisesti.• Tutkimme kaikki tapaturmat ja vaaratilanteet.• Käytössämme on tarvittavat resurssit työturvallisuusasioiden hoitoon.• Tilastoimme ja ilmoitamme tapaturmat yhteisen ohjeistuksen mukaisesti.

Edellytämme nämä tavoitteet ja vaatimukset myös sopimuskumppaneiltamme.

Jos rakennusteollisuus pudottaa tapaturmataajuutta 30 prosenttia joka vuosi, on koko alan tapaturmataajuus seitsemän vuoden kuluttua kahden ja kolmen välissä. Se taso meidän on saavutettava, Rakennusteollisuus RT:n puheenjohtaja Lauri Kivekäs sanoo.

10

YKSI ONJOTA EI VAIHDETA…

ykyaikainen lääketie-de osaa monenlais-ta: vaihtaa sydämiä, keuhkoja, jopa ko-konaisia kasvoja tai

raajoja. Yhtä ei kuitenkaan kyetä vaihtamaan, eikä ole edes nä-köpiirissä että kyettäisiin – ai-voja. Tosiasia kuitenkin on, että kaikki henkilökohtaiset kykym-me, kokemuksemme, tunteemme, muistomme, taitomme ja persoo-nallisuutemme ovat tallentuneet aivoihimme. Paitsi että aivosi te-kevät Sinusta juuri Sinut, ne ovat myös haavoittuvammat kuin usein ymmärretään.

Terve 45-vuotias rakennusyrittäjä putosi työmaalla lattian aukosta noin 4 metriä betonilattialle. Hän oli hetken aikaa tajuton, mutta tajunta palasi jo tapahtumapai-kalla. Hän sai murtumia mm. kaularankaan ja käteen, mutta toipui niistä kohtalaisen hyvin Sen sijaan tapaturmassa aiheutu-nut aivovamma mullisti henkilön ja koko hänen lähipiirinsä elä-män. Hänestä tuli huonomuisti-nen, äärettömän herkästi väsyvä ja aloitekyvytön. Muiden kanssa keskusteleminen vaikeutui, har-

kintakyky heikkeni, seksuaaliset kyvyt hävisivät. Lopulta henki-lön perhekin hajosi. Lisäksi mies joutui kuusi vuotta taistelemaan työtapaturmakorvauksista ja tulemaan toimeen noin 500 €:lla kuukaudessa.

Edellä kuvattu tarina on tosi ja va-litettavan tavanomainen esimerk-ki siitä, millä tavoin tapaturmassa saatu aivovamma voi mullistaa sekä oman että kaikkien läheisten elämän.

Vakavan aivovamman syntymi-nen ei vaadi putoamista korkeal-ta: Töölön sairaalan teho-osastolla hoidetuista aivovammoista suurin osa on syntynyt samalla tasolla kaatumisesta. Kuuden metrin kor-keudelta pudottaessa on noin 50 prosentin todennäköisyys kuolla aivovammaan.

Emmekä puhu myöskään mis-tään harvinaisuuksista – aivovam-man saa Suomessa vuosittain yli 20 000 ihmistä, näistä vammoista noin 4 000 on vakavia. Länsimais-sa aivovammat aiheuttavat enem-män menetettyjä työvuosia kuin syöpäsairaudet, aivoverisuonisai-raudet ja HIV/AIDS yhteensä.

Lääketieteellisesti aivovam-

moihin liittyy kaksi tärkeää eri-tyispiirrettä. Ensinnäkin aivojen solut eivät uusiudu ja mahdollinen toipuminen perustuu aivojen ky-kyyn muotoutua uudelleen, ei siis varsinaiseen paranemiseen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että aivot kes-tävät huonosti toistuvia vammoja. Olemme kuulleet, miten monet esimerkiksi ammattijääkiekkoilijat ovat joutuneet lopettamaan uransa toistuvien aivotärähdysten takia. Vaikka vamma olisi lievä, se ku-luttaa aivojen muovautumiskykyä. Toistuvissa lievissä vammoissa tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan tilanne, jolloin oireet eivät enää korjaannukaan. Jos edellisestä vammasta toipuminen kesti pit-kään, se on merkki siitä että uusiin ei olisi varaa.

Toinen tärkeä lääketieteellinen ongelma on se, ettei meillä ole vie-läkään käytössä yhtään lääkettä jol-la voitaisiin estää aivojen vaurioita tai auttaa niitä toipumaan. Voimme hoidollisesti vain pyrkiä estämään ettei tapahdu lisää vaurioita, mutta itse tapaturman aiheuttamalle vau-riolle emme vamman kerran satut-tua enää voi mitään. Leikkauksella saatetaan kyetä pelastamaan henki jos kallon sisälle vuotaa paljon ver-

ta, mutta aivosolujen vaurioitumis-ta emme voi korjata.

Kannattaisiko siis suojata päätään?Olet edellä olevasta toivottavasti ymmärtänyt, että aivovammojen ainoa tehokas hoito on niiden en-naltaehkäisy. Kaikkeen ei maail-massa voi varautua, mutta tietoisia riskejä pään vakavista vammoista ei kannata ottaa. Meillä on yleinen harhakuvitelma siitä, että ei mi-nulle varmastikaan mitään satu. Tuhansia aivovammapotilaita hoi-dettuani en muista ainoatakaan, joka olisi aiheuttanut vammansa tahallaan.

Vaikka monilla vammautumi-nen ei ole ollut lainkaan oma syy, niin ylivoimaisesti suurimmalla osalla vamma olisi ollut vältettä-vissä. Miten? Harkitsemalla hiukan etukäteen, olemalla hiukan varo-vaisempi, jättämällä ottamatta riski joka oli nähtävissä. •

Olli TenovuoylilääkäriTYKSKuntoutuksen ja aivovammo-jen hoidonvastuualue

Kuva: Pekka Rahkonen

Tärkeimpiä ohjeita ovat• jos juot niin älä ota känniä

(yli 1.5 ‰ humala lisää aivovam-man riskin noin 10-kertaiseksi)

• älä koskaan työskentele tai liiku liikenteessä (pyörälläkään) alkoho-lin vaikutuksen alaisena

• muista että korkealta voi aina pu-dota

• mieti edes hetki, onko tässä vaaraa jonka voisi välttää, pienen vaivanä-ön säästämistä on turha harmitella enää jälkeenpäin

• jos olet riskityössä niin käytä ky-pärää, järkimiehet suojelevat jär-keään.

Muista myös että televisio ja videot antavat harhaanjohtavan kuvan to-dellisuudesta – oikeassa elämässä tajuttomaksi lyöty sankari ei jatka toimintaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oman typeryyden takia hankitussa aivovammassa on sanka-ruus kaukana. Hauskojen kotivi-deoiden tapahtumien seuraukset ovat monille todellisuudessa olleet vähemmän hauskoja ja duudson-touhuilu on silkkaa tyhmyyttä. Jos kaikesta huolimatta käy huonosti mikä on aina mahdollista, se on edes helpompaa sietää, kun ei tarvitse syyttää itseään.

suojavarusteet

N

11

Olen majaillut muutaman viikon helsinkiläisessä ker-rostalossa, jossa aloitettiin jokin aika sitten kattore-montti. Postiluukusta putoilee päivityksiä projektin

etenemisestä, kehotetaan auton omistajia siirtelemään auto-jaan, pahoitellaan melua ja muita haittoja, mutta myös projektin etenemisestä kerrotaan avoimesti. Työmiehet ovat hyväntuulisia, kohteliaita ja ymmärtäväisiä mikäli joillakin asukkailla ilmenee ongelmia asian suhteen.

Telineiden pystytys sujui kuin tanssi, tuuli ym. suojat ilmes-tyivät katolle ilmoitetun aikataulun mukaisesti. vanhan katon purkaminen aloitettiin, ja vaikka olin varautunut aikaisiin aamu-herätyksiin, työstivät duunarit aamuisin kohteita joista aiheutui vähemmän melua. Talon asukkaat vaikuttavat kaikin puolin tyyty-väisiltä urakoitsijan tapaan hommaansa hoitaa.

Mitä oikein on tapahtumassa, minkäänlaisia ongelmia ei näytä ilmestyvän?

Työmiehiltä löytyy kypärät, turvaliivit, kunnon työkalut, laput kaulasta ja mikä asukkaiden kannalta tärkeintä, asenne johon liit-tyy myös asukkaiden tarpeiden huomioon otto.

Duunarit ovat työnantajansa näköisiä ja oloisia. Kyseisen yri-tyksen henkilökunnalla ovat asiat ilmeisen hyvin, vaikka puhekieli työmaalla pääosin on muu kuin suomi.

Kaikesta tekemi-sessä paistaa ammat-titaito ja ylpeys siitä, ja silti tunnelma on rento ja rauhallinen. Heidän käyttämänsä sosiaalitilat kellari- ja saunaosastolla ovat siistejä ja hämmästyttävän puhtaita, tyhjiä pulloja ei loju käytävillä, siivoavat ennen töistä lähtöään jopa ku-raiset saappaanjäljet pois rappu- ja kellarikäytäviltä.

Jotakin alalla on muuttumassa, tai ainakin aluillaan muuttua. Mikäli kyseinen trendi ja suuntaus ovat yleistymässä, pyrkimys katsoa työmaata kaikkien siihen liittyvien tekijöiden kannalta, tässä tapauksessa myös asukkaiden, tekee hyvää koko alalle ja sen toimijoille. Olemmeko vihdoinkin matkalla takaisin sinne, josta me suomalaiset olemme aina olleet niin ylpeitä. vahva ja laadukas rakentaminen. viimeisten parinkymmenen vuoden aika-na täysin päinvastainen todellisuus on särkenyt tuota mielikuvaa rajusti.

Tässä kyseisessä tapauksessa projekti oli ilmeisesti oikein mitoitettu, realistisesti aikataulutettu ja miehitetty. Järkevää toimintaa näinä aikoina, jolloin markkinoilla liikkuu hyvin paljon nopeasti juosten kustua ja viuhuen väsättyä.

Taloyhtiö ei myöskään sortunut pelkkään numeroiden lukemi-seen. Hyväksytty tarjous ei ollut suinkaan se halvin vaihtoehto, mutta pitkässä juoksussa varmasti se kaikkein paras tapa säästää. Laatua on vaikea jälkikäteen rakentaa, mikäli perustus on jo läh-tökohdiltaan huono ja kestämätön.

Waloa ja Woimaa!

Antti Reini on Heinävedellä asuva näyttelijä, joka näyttelemisen lisäksi on työskennellyt pääasiassa remonttialalla. 48-vuotias Reini on omasta mielestään hyvä maalari ja ottaa edelleen mielellään satunnaisia keik-koja vastaan. Hän soittaa kitaraa Rytque-yhtyeessä, kirjoittaa, valoku-vaa, ajaa enduroa ja vihaa sanontaa ”kittaaja hioo”.

Miete katon alta

KolumniAntti Reini

duunarit ovattyönantajansanäköisiä ja oloisia.

Skanskan toimitilarakentamisen turvallisuuspäällikkö Marko Kuuk-kanen huolehtii, että skanskalaisten päänsuojaus on kunnossa. Noin 3 000 oman ja satojen vierailijakypäröiden on pysyttävä kunnossa ja niistä tulee löytyä kullekin sopiva malli.

Rakennustyömailla kypärän pitää täyttää teollisuuskypärän vaa-timukset. Skanskassa käytetyn yleiskypärän vanha malli kesti hyvin puristusta eikä johtanut sähköä, eli se oli tiivis. Se ei ollut käytössä kuitenkaan kovin mukava.

– Suomessa käyttömukavuudelle on annettu periksi ja sallitaan paremmin tuulettuvat mallit, Kuukkanen kertoo. Ruotsissa vanha malli on edelleen käytössä yleiskypäränä. Suojavarustehankinnat tehdään Skanskassa yhteisesti Pohjoismaiden kesken.

Ehjänkin tuntuinen kypärä voi olla käyttökelvoton. Kypärillä on käyttöikä, jonka eri valmistajat ilmoittavat eri tavoin. Kypärissä on ilmoitettu valmistusajankohta, mutta käyttöikä voi löytyä vain mu-kana seuraavista papereista. Jo neljä vuotta on pitkä elinkaari kypä-

rälle, jos sitä käytetään haasteellisissa olosuhteissa.– Työturvallisuuslaitoksen testissä puolitoista vuotta vanha, pal-

jon ulkoilmassa käytetty kypärä hajosi kuin munankuori, Kuukkanen valistaa.

valmistajasta riippuen kypärässä voi olla indikaattori, jonka väri kertoo milloin kypärä on vaihdettava.

Skanskalla tavoitteena on tarjota työntekijöille kypärä työn luonteen mukaan. Kiipeilyynkin kelpaavaa kypärä on ollut suosittu esimerkiksi torninosturikuljettajien tai ahtaissa paikoissa työsken-televien keskuudessa, Kuukkanen kertoo. Päätös on kuitenkin aina oman esimiehen takana. Hintahaitari on kova, yhden kiipeilykypärän hinnalla saa kymmenen peruskypärää.

Kypärässä värillä on väliä. Skanskassa valkoinen on työnjohta-jalle, vihreä turvallisuushenkilölle, sininen tai keltainen työntekijälle, ja punainen vierailijalle.

Erilainen kypärä eri tehtäviin

Kevyt, tasapainotettu, käyttäjän päähän hyvin istuva, mielellään hyvin tuuletettu. Siinä perusasioita, kun lähtee miettimään itselleen hyvää kypärää. Lisäksi kypärä tulee valita työtehtävän mukaan, Marko Kuukkanen neuvoo.

Lujitemuovista valmistetut teollisuuskypärät ovat päänsuojain-standardin EN 397 mukaisia.

Kypärässä on oltava CE-merkin lisäksi muun muassa valmis-tajan nimi tai tunnus, valmistusajankohta, standardin numero, malli ja koko, ja merkintä valmistusmateriaalista. Tiedot voivat löytyä myös kypärän mukana tulevista papereista, jolloin niitä ei ole painettu kypärään.

varmin tapa varmistua kypärän turvallisuudesta on katsoa, että EN 397 -merkintä löytyy.

Kypärää ei saa maalata tai puhdistaa liuottimilla. Tarroja-kin saa kiinnittää ainoastaan valmistajan ohjeiden mukaisesti, sillä muoviseos voi reagoida liimojen kanssa. Kypärän muovi haurastuu ajan myötä, etenkin auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Kypärää ei siis pidä säilyttää auton takaikkunalla. vähäinenkin kemikaalien vaikutus voi haurastuttaa kypärän, jos vaikutus on pitkäaikaista.

Erikoisominaisuuksista tulee olla omat merkinnät:-20 C lujuus testattu alhaisissa lämpötiloissa+150 C lujuus testattu korkeissa lämpötiloissa440 vAC sähköeristävyys testattuLD sivuttaisjäykkyys testattuMM sulan metallin roiskeet testattuF liekinkestävyys testattu

valtioneuvoston päätöksessä 1407/1993 henkilönsuojainten va-linnasta ja käytöstä kuvataan kypärän hankintaan ja käyttöön liittyvät asiat. valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuu-desta maaliskuulta 2009 sanoo, että rakennustyömaalla on käy-tettävä suojakypärää.

lopetetaankompurointi?

Liukastumiseen, kompastumiseen tai putoamiseen liittyvät työpaikkatapaturmat ovat jo pitkään muodostaneet merkit-tävän osan kaikista työtapaturmista myös rakentamisessa. Miksi näiden tapaturmien torjunnassa ei ole onnistuttu te-

hokkaammin? Asiaa valottaa Tampereen teknillisessä korkea-koulussa tarkistettu tuore väitöskirja, joka löytyy osoitteesta

www.tut.fi ja haulla ´tieto vähentää tuskaa työelämässä´.

Kypäräinfo

1. Oma paras työturvallisuustekosi?2. Tällä hetkellä tärkeintä työturvallisuuden parantamisessa?3. Millainen työturvallisuuskulttuuri Suomessa on vuonna 2020?

Vastaukset:1. Kyllä se on ollut Rudus-turvapuisto Espoossa ja sen perus-tamisessa ja kehittämisessä mukana oleminen. Turvapuistos-sa esimerkkien avulla, näkemällä ja kokemalla ihmisille jää parempi muistijälki kuin jos asiat käydään kalvosulkeisissa läpi.

2. Kaikista tärkeitä nyt on saada asenteet muuttumaan. Siis-pä asennekasvatusta tarvitaan työmaille ja tehtaisiin. Meidän tulee jokaisen ymmärtää vastuut ja oman toiminnan velvol-lisuudet.

3. On jo näyttöjä että isot toimijat ovat menossa selkeästi parempaan suun-taa uudenlaisen kulttuurin luonnissa. Ruduksella on nähty että 7 vuodessa voi saada aikaan jopa ihmeitä työturvalli-suuden parantamisessa. Hieman skep-tisempi olen siitä miten ”mies ja hiace -firmat” saadaan hommaan mukaan. Siinä riittää haastetta.

3 kysymystäkonkarille

Tällä palstalla työturvallisuuden konkarit kerto-vat, mitkä asiat ovat heille tärkeitä turvallisuu-den parantamisessa. Ensimmäisenä vuorossa on Kari Lohva, Ruduksen turvallisuuspäällikkö.

12

Turvallistavaan ei tylsää

ovaniemeläinen Lappset Group on yksi maailman joh-tavista leikkipaikka-välinevalmistajista.

Vaikka turvallisuus on leikki-paikkojen ehdoton edellytys, ei menestyskonseptia pelkästään sen varaan rakenneta.

– Jos tuotteiden suunnittelun ainoa tavoite olisi tehdä niistä tur-vallisia, olisi ne helppo toteuttaa. Meillä tavoite on tehdä tuotteis-tamme sekä riittävän turvallisia että riittävän haastavia, kertoo tuoteturvallisuuspäällikkö Esa Junttila. Taito on löytää oikea ta-sapaino näiden kahden väliltä.

Lisäksi Lappsetin tuotteiden on oltava hauskoja.

– Teemme tuotteita ympäris-töön jossa lapset, teinit ja koko-naiset perheet voivat olla yhdessä aktiivisia. Hauskuuden on oltava aina mukana, liikunnan ei tarvitse olla vakavaa. Kun leikkiin lisätään oppiminen ja pelaaminen, ja niitä sekoitetaan sopivassa suhteessa teknologian kanssa, saadaan sop-pa josta voi kehitellä vaikka mitä uusia makuja, toimitusjohtaja Juha Laakkonen valottaa Lappse-tin toimintafilosofiaa.

Tämän päivän lapset viettävät jopa puolet vähemmän aikaa pi-hoilla ja puistoissa kuin vanhem-pansa. Lappsetissa ollaan tästä tosissaan huolestuttu, visio onkin saada ihmiset ulos liikkumaan ja leikkimään. Tähän tarkoituk-seen on kehitetty perinteisten leikkipuistojen oheen joukko jo

menestyksiksi muodostuneita tuo-tekonsepteja, kuten Angry Birds - ja Parkour-puistot, tai kaiken-ikäisille suunnatut liikuntapuis-tot.

Laakkonen ja Junttila puhuvat leikin ja liikunnan merkitykses-tä nuoren kasvulle ja kehityksel-le niin syvälle menevästi, että on pakko kysyä ovatko he ovat kou-lutukseltaan psykologeja tai kas-vatusalan ammattilaisia?

– Tässä talossa lähes kaikki ovat insinöörejä, miehet vastaavat nauraen.

Luova tuotekehitysrikkoo rajojaTasapainon löytäminen hauskan ja turvallisen välitä on Lappsetin tuo-tekehityksen pysyvä haaste.

– Laite on teoriassa sitä turval-lisempi, mitä vähemmän siihen tehdään toimintoja. Se tarkoittaa usein matalaa ja passivoivaa laitet-ta, jonka ääressä lapset eivät viihdy, vaan hakevat haasteet muualta, ei-kontrolloidusta ympäristöstä, Esa Junttila pohtii.

Hän haluaisi kuitenkin pitää lapset leikkikentän kontrolloidussa ympäristössä, jossa ei ole liikennet-tä ja turvallisuus on suunniteltua. Sellaisessa ympäristössä voi jopa ottaa riskejä ja riehua, oppia peh-meällä tavalla riskinoton seuraukset ja kehittää tervettä itsesuojeluvais-toa omaa kehoaan kuuntelemalla.

– Jos lapsia suojellaan liikaa ja kun he myöhemmin menevät työ-elämään, työnantajat ovat mahdot-

toman taakan edessä: heidän pitäisi joko jatkaa suojelua, tai aloittaa tur-vallisuuskoulutus nollasta, Junttila kärjistää asian.

– Suomalainen yritys ei voi kilpailla työvoimakustannuksilla, vaan ammattiosaamisella ja innova-tiivisuudella, Juha Laakkonen pai-nottaa. Luovassa tuotekehityksessä ei riitä, että vain tuntee pykälät ja määräykset. On myös osattava rik-koa rajoja, turvallisuusasiat kuiten-kin huomioiden.

– Olemassa olevat vaatimukset perustuvat olemassa oleviin tuottei-siin. Kun tehdään aidosti uutta, ei voida sataprosenttisesti noudattaa olemassa olevia turvallisuusvaati-muksia, Junttila selventää asiaa.

Junttilan mukaan ei siis voida suoraan päätellä, että tuote, joka ei täytä turvastandardia, olisi auto-maattisesti vaarallinen. Yhtä lailla väärin on sanoa, että tuote, joka täyttää turvastandardin, olisi auto-maattisesti turvallinen. Lappset on oma-aloitteisesti joutunut vetämään pois markkinoilta tuotteita, joiden sertifikaatit ja normit täyttyivät, mutta tietyissä olosuhteissa osoit-tautuivat vaarallisiksi.

Tuoteturvallisuuskaiken perusta Lappsetilla kaikki kumpuaa tuo-teturvallisuudesta, joka on oltava suunnittelijoiden mielessä yk-kösasiana.

– Käyttäjä ei saa huomaamat-taan joutua tilanteeseen, jota ei hallitse. Esimerkiksi leikkivälinee-seen täytyy aina olla vaikeampi päästä ylös, kuin tulla sieltä alas. Jos kahden metrin korkeudessa olevaan tasoon pääsee vai tikapui-ta pitkin, täytyy sieltä olla jokin helpompi tapa tulla alas. Ja sellai-nen tapa on liukumäki, Esa Junttila paljastaa.

Työohjeet ja -kuvat otetaan aina suoraan järjestelmästä, ei mapeis-ta. Lattiatason tuotanto näkee rakenneosasta vain yhden, tuotan-tovaiheen kuvan. Näin osat val-mistetaan varmasti viimeisimpien kuvien mukaan. Lappsetilla on 150 alihankkijaa, joita sama järjestelmä palvelee.

Aiemmin tuotesertifiointi oli alalla kilpailuvaltti, mutta nykyään jo kiinteä vaatimus. Sen tilalle on astunut haaste koko organisaation

kattavasta toimivasta turvallisuus-kulttuurista.

– Tuoteturvallisuutta ei synny-tetä pelkillä määräyksillä. Lappse-tissa järjestettiin juuri koulutusta aiheesta, mitä tarkoittaa satapro-senttinen vastuu. Koulutukses-sa painotettiin vastuun ottamista omista tekemisistä. Lisäämällä tiedottamista ei tiedonkulku auto-maattisesti parane, vaan sillä että jokainen kantaa vastuun omasta

tehtävästään, Laakkonen painottaa. Turvallisuuden on Lappsetilla

oltava aina kaikkien mielessä, jotta esimerkiksi parinsadan neliömet-rin alueelle leviävä ja 8 metrin kor-keuteen kurkottava, Sherwoodin metsä -niminen monitoimilaitekin selviää haastavan käyttäjäkuntan-sa mielekkään ja kontrolloidun riskinoton moninaisista haasteita turvallisesti. •

Lappsetin työntekijöillä on mielenkiintoinen haaste: kuinka tehdä turvallisia tuotteita, jotka samalla tarjoavat käyttäjilleen riittävästi jännitystä ja elämyksiä.

Rteksti ja kuvat: tommi ahlberg.

Oppia muilta aloilta

Lappset pähkinänkuoressa: Lappset Group Oy:tä ei turhaan ti-tuleerata Pohjois-Suomen kansain-välisimmäksi yritykseksi. Vientiä on noin viiteenkymmeneen maa-han ja konsernin liikevaihdosta kaksi kolmasosaa tulee ulkomailta. Tytäryhtiöitä sillä on seitsemäs-sä maassa. Tällä hetkellä katse on kohdistettu etenkin Kiinan, Ara-biemiraattien ja Venäjän mark-kinoille. Leikkipuistolaitteiden markkinat ovat muuttumassa, yh-tiö toi ensimmäisenä markkinoille digitaalisen leikkikentän. Tuotteita suunnataan lasten lisäksi nyt kaikenikäisille. Lappsetin valmistama, maa-ilman suurin Parkour-puisto oli Lontoon olympialaisten suosittu vierailu-kohde. Vuonna 2011 Lappset solmi yhteistyösopimuksen Rovion kanssa Angry Birds –aktiviteettipuistojen suunnittelusta ja toimittamisesta maa-ilmanlaajuisesti. Työntekijöitä sillä on lähes 400, näistä 220 työskentelee Rovaniemellä. Konsernin liikevaihto 2012 oli 53,5 miljoonaa euroa.

Leikkipuistot kehittyvät ja uusia toiminnallisuuksia etsitään Lappsetissakin. Teinit ovat yksi uusista kohderyhmistä. Esimerkiksi skeittauspuistoon sopiva tiskijukan pöy-tä oli testattavana talvisissa olosuhteissa. Pöytä kehitettiin hollantilaisen huippu-dj:n kanssa, ja siitä löytyy kaikki oikeat toiminnot, Esa Junttila ja Juha Laakkonen kerto-vat. Nuoren tarvitsee vain valita omasta kännykästään kappale, laittaa se soimaan pöydän päälle merkittyyn kohtaan, ja kaikki on valmista aitoon dj-kokemukseen.

Kuva

: Lap

pset

Kuva Rovaniemen tuotantolaitoksel-ta, köysirakennelmia tekemässä Olavi Koli ja Kimmo Sarajärvi.

13

Turvallistavaan ei tylsää

telineasentajiensertifiointi käynnistyi

rityisesti korjausrakentami-sen kasvu vauhdittaa teli-neiden ja sääsuojien tarvetta rakennuskohteissa. Sekä toi-mitusvarmuus että telineillä

työskentelevien työturvallisuus edellyt-tävät, että telineiden asennuksia tekevät asiansa osaavat vastuulliset urakoitsijat ja ammattitaitoiset asentajat. Suomessa te-lineasentajille ei ole ollut omaa koulutusta, vaan työhön on kouluttauduttu työssäoppi-misen kautta.

Esimerkiksi Keski-Euroopassa teline-asentajan ammattitaito on oltava toden-nettavissa ja useissa maissa koulutetaan järjestelmällisesti telineasentajia. Nyt myös Suomessakin on ryhdytty todentamaan te-lineasentajien ammattitaitoa.

Heti valmisMarcos Ulmanen oli yksi telineasentajan hen-kilösertifioinnin pilottikurssilaisista.

– Kun työnantaja soitti ja kysyi haluk-kuutta koulutukseen lähdöstä, olin ilman muuta valmis, yli kymmenen vuotta teline- ja sääsuojauksia tehnyt Marcos Ulmanen taus-toittaa omaa osallistumistaan pilottikurssil-le. Jokka-toimittaja bongasi hänet Helsingin Kannelmäestä, jossa on meneillään Ilmarisen omistaman kahden asuinkerrostalon perus-parannus. Projektinjohtourakoitsijana on Are. Teline- ja sääsuojaurakoitsija on Ulmasen työnantaja Telinekymppi.

– Tämä on meille varsin tyypillinen koh-de. Tyypillistä on sekin, että kohteessa on telineiden lisäksi sääsuojaus. Niitä on korja-

uskohteissa selvästi aikaisempaa enempää. Nyt jo lähes joka paikassa, Marcos Ulmanen toteaa.

Kannelmäen työmaalla telineasennusryh-män muodostaa neljä kokenutta asentajaa.

– Teemme teline- ja sääsuoja-asennukset itsenäisesti työnjohtajan ohjeistuksen ja suun-nitelmien mukaan. Jos - ja kuten korjauskoh-teessa usein - suunnitelmia pitää räätälöidä, muutoksista sovitaan työnjohdon kanssa, joka myös tarkastaa työn sen valmistuttua, hän selvittää marssijärjestyksen.

Osoitus ammattitaidosta Sertifiointikoulutuksen tärkeimmäksi anniksi hän rankkaa sekä asennus- että käytönaikaisten turvallisuusasioiden ko-rostamisen. Ulmaselle itselleen ei pitkän uran aikana ole vasaralla sormeen lyömis-tä isompia ongelmia sattunut. Terveellinen muistutus telineasennuksen vaativuudesta ja koulutuksen tarpeesta myös alalla pit-kään toimineille oli juuri haastattelun alla uutisoitu telineiden sortuminen vantaalai-sessa rakennuskohteessa.

– Kurssin teoriapäivänä kävimme läpi sekä rakennustyömaan turvallisuutta yleisesti että telineturvallisuutta yksityis-kohtaisesti. Toinen päivä oli käytäntöä: näyttötyönä teimme telineen ja pienen sää-suojan. Niillä osoitettiin, että välineet ovat tuttuja ja homma hoidossa, Ulmanen kertoo.

Varsinaista uutta ei hänen mukaansa kokeneelle asentajalle kurssipäivinä tullut eteen.

– Jos olisin käynyt saman kurssin viisi vuotta sitten, uusia asioita olisi varmasi tul-lut paljon, hän arvioi.

Vaikkei niitä ahaa-elämyksiä tullutkaan, Ulmanen on tyytyväinen kurssiin ja erityi-sesti siihen, että sertifiointi tuo telineasen-nukselle arvostusta.

– Juuri ammattitaito on se, joka on mei-dän kilpailuvalttimme ja josta voi syystä olla ylpeä. On hyvä että se pystytään nyt osoit-tamaan konkreettisesti myös tilaajapuolelle, Ulmanen korostaa.

Entä innostus jatkokoulutukseen?– Ilman muuta, jos siihen on mahdolli-

suus. Me pioneeriporukka olemme myös valmiina antamaan palautetta ja kehittämään jakovaiheiden koulutusta, hän toteaa. •

Telineasentaja Marcos ulmasen korttivalikoima täydentyi helmikuun alussa. Yhdessä 13 kollegansa kanssa hän suoritti ensimmäisen maassamme järjestetyn telineasentajan sertifi-kaattikokeen. Osoituksena hyväksytystä kurssista hänellä on nyt lompakossaan telineasentajan sertifikaattikortti.

E

teksti: sirkka saarinen. valokuvat: matti matikainen.

Sertifiointi-järjestelmästäkolmitasoinen Talonrakennusteollisuus ry:n telineja-oston, TTS-Työtehoseuran ja Inspecta Sertifiointi Oy:n valmistelema kurssi pi-dettiin helmikuussa 2013 Vantaalla.

Ensimmäisen telineasentajan serti-fikaattikokeen suoritti hyväksytysti 14 telineasentajaa viidestä telineasennus-alan yrityksestä. Pilottikurssi käyn-nisti vuoden 2014 loppuun kestävän siirtymävaiheen, jonka aikana kokeneet telineasentajat käyvät kaksipäiväisen koulutus- ja näyttökurssin. Siirtymä-kauden jälkeen koulutusjakso pitenee neljään päivään.

Siirtymävaiheen aikana telineasen-tajat, joilla oli vuoden 2012 lopussa yli kahden vuoden mittainen työkokemus telineasennustyössä, saavat sertifi-kaatin osallistuttuaan päivän mittai-seen koulutukseen ja suoritettuaan hyväksyttävästi kirjallisen kokeen sekä läpäistyään hyväksytysti noin puolen päivän mittaisen näyttökokeen.

Siirtymävaiheen jälkeen telineasen-tajan sertifikaatin voi saada osallistu-malla neljän päivän koulutukseen ja suorittamalla teoriakokeeseen sekä työnäytön hyväksytysti.

Sertifiointijärjestelmästä rakenne-taan kolmitasoinen. Nyt käynnistyi Taso 1 eli telineasentajan henkilösertifiointi. Tason 2 suorittanut pystyy toimimaan telineryhmän esimiehenä ja tason 3 lä-päissyt voi toimia telinetyön valvojana ja asiantuntijana.

RT:n Telinejaos perustettiinhelmikuussa 2012Talonrakennusteollisuus ry:n Teline-jaoston tavoitteena on alan yritysten ja henkilöstön ammattiosaamisen pa-rantaminen. Ensimmäiseksi ja tär-keimmäksi toimeksi jaosto määritteli telineasentajan henkilösertifiointi-järjestelmän luomisen. Telinejaoston asialistalla on myös työturvallisuuden ja työmenetelmien edelleen paranta-minen, lainsäädännön seuraaminen Suomessa ja EU:ssa sekä lausuntojen ja kannanottojen antaminen.

Telinejaoston perustajajäseniä ovat Talonrakennusteollisuus ry:n teline-asennusalan jäsenyrityksistä Cramo Finland Oy, Rohrer Finland Oy, Telineka-taja Oy, Telinekymppi ja Teline-Rami Oy.

Telineasentajaksi on perinteisesti opittu käytännön kautta - niin Marcos Ulmanenkin, joka runsas kym-menen vuotta sitten siirtyi rakennustyömaalle kokin ja tarjoilijan töistä.

126 500 Ennakkoarvionmukaan vuonna

2012 palkansaajille sattui126 500 työtapaturmaa,

105 000 työpaikkatapaturmaaja 21 500 työmatkatapaturmaa

kaikilla toimialoilla.

Tilasto

Kortti kertoo, että sen omistaja on sertifioitu telineasentaja.

14

tR-mittaus sähköisesti

erran viikossa tehtä-vä TR-mittaus, jolla voi korvata lakisää-teisen viikkotarkas-tuksen, on jo tuttu

juttu rakentajille. Tähän asti työ on yleensä tehty ensin paperi-lomakkeelle työmaakierroksel-la ja sitten toimistolla käsityönä yhteenvetoraportiksi. Kun mit-tauksia on isoilla työmailla sa-tojakerrallaan, käsityötä ja aikaa TR-mittaukseen kuluu runsaasti.

MobiilimittaussaneerausosassaJokka-toimittaja ja -kuvaaja pääsivät seuraamaan Tapiolassa sijaitsevan työmaan TR-kierrosta pääsiäisvii-kolla. Ennen kierrosta istahdettiin työmaatoimistossa ottamaan selvää missä, mitä ja miksi.

– Kyseessä on korttelinkokoinen monivaiheinen työmaa, jonka tilaa-ja on KOY Metsätapiola. Olemme jo rakentaneet hankkeen tilaajalle uuden pääkonttorin ja purkaneet yhden vanhan. Nyt rakennam-me puretun rakennuksen paikalle asuntokorttelin ensimmäistä raken-nusta, johon tulee 63 asuntoa. Li-säksi saneeraamme vanhan, jäljelle jääneen pääkonttorin kellaria ja jul-kisivuja, vastaava työnjohtaja Jari Salonen tiivistää jo vuonna 2010 alkaneen hankkeen, jonka pääto-teuttaja Haahtela-rakennuttaminen on. Hanke toteutetaan osaurakka-rakennuttamismallilla. Urakoitsijat ovat suorassa sopimussuhteessa tilaajaan, Haahtelalla on päätoteut-tajan velvollisuudet.

Päivän aihe eli mobiili TR-mit-

taus on työmaalla käytössä omana hankkeenaan toteutettavassa sanee-rausosassa.

Miksei uudisosassa?– Meillä on työmaalla käytössä

iPadit, jotka eivät toimi luotettavas-ti pakkasella, Salonen kertoo syyn, miksei sähköistä mittausta käytetä runkovaiheessa olevassa uudiskoh-teessa.

Kuvat tärkeitä – Meille tämä on pilotti, jossa kat-somme, miten Kotopron mobiili TR-mittaus toimii käytännössä. Sa-malla myös kehitämme ja jalostam-me mittausta yhdessä Kotopron kanssa. Itselleni tärkein kimmo-ke kokeiluun oli se, että ohjel-ma liittää saman tien myös kuvat raporttiin. Tässä urakointimallis-sa siivous- ja työturvallisuusvel-voitteet on sopimuksien mukaan urakoitsijoilla. Kuvilla pystymme osoittamaan urakoitsijoille selke-ästi todetut puutteet, Jari Salonen sanoo.

Toinen syy kokeiluun on toi-vottu ajansäästö. Työmaan mobiili TR-mittauksien tekijät, työmaan valvojat Timo Haatanen ja Jere Väisänen kertovat, että ajansäästöä

on todettu myös tulevan. Sekä itse kierroksella ja erityisesti jälkityö-tarpeen vähentyessä.

– Oikein ja väärin -merkkien te-keminen iPadiin on nopeaa, muttei niiden paperiinkaan ruksaaminen kauaa kestä. Ajansäästö tulee eri-tyisesti siitä, että rutiininpaperityö toimistolla jää pois. Kierroksen jälkeen ei nyt tarvitse tehdä ’tois-ta kierrosta’, lopullista raporttia työmaakierroksen merkinnöistä. Mobiili-TR-mittauksessa raport-ti on valmiina tulostettavaksi heti kierroksen jälkeen, he kertovat.

Mittaus korkealla profiililla Ennen TR-kierrokselle lähtöä Jari Salonen korostaa, että Haahtelan periaatteena on tehdä TR-mittaus korkealla profiililla.

– Tietysti tavoittelemme hyviä lukuja, muttei todellisen tilanteen kustannuksella. Tavoitteena on turvallinen työmaa ja se syntyy vain siten, että havainnot ovat to-tuudenmukaisia. Silloin saam-me aliurakoitsijoille oikeat tiedot kaikista puutteista. Saneerausosan TR-mittaustaso on ollut 75 - 85, pa-rannettavaa on siis tarkastuksissa löytynyt, hän tarkistaa raporteista.

Jere Väisänen lähtee TR-kier-rokselle iPad ja tällä kertaa myös me päällekatsojat mukana. Oikein-väärin-merkintöjä varten hänen lis-tallaan on seitsemän pääluokkaa: työskentely, telineet, kulkusillat ja tikkaat, koneet ja välineet, putoa-missuojaus, sähkö ja valaistus, jär-jestys ja jätehuolto sekä pölyisyys.

Lopputuloksena on 138 mit-tausta, joista 46:een liittyy huo-

mautus, niistä 19:ään liittyy myös kuva. TR-taso on siis 75 %.

– Kuvat liittyvät yleensä ha-vaintoihin, jotka kohdistetaan tietylle urakoitsijalle. Kuvasta ura-koitsija näkee selkeästi mikä puute on. Samoin me pystymme kuvan avulla helposti tarkistamaan, onko puute korjattu. Jos puutetta ei ole määräaikaan mennessä korjattu, esimerkiksi siistimisestä aiheutu-vat tilaajan ylimääräiset kustan-nukset voidaan kohdistaa oikealle urakoitsijalle, Jere Väisänen kertoo.

Saneerauksessatyypillisesti järjestys- jajätehuoltopuutteita Mobiili TR-kierros kestää noin tunnin.

– Vanhalla systeemillä aikaa

olisi kulunut noin 1,5 tuntia. Van-hassa systeemissä aikaa kuluu myös valokuvien ottamiseen eril-lisellä kameralla tai kamerapuheli-mella, Jere Väisänen arvioi.

Väisäsen mukaan pääsiäisvii-kon TR-mittaus oli aikalailla nor-mikierros. Yleisimmät toistuvat puutteet liittyivät nytkin järjestyk-seen ja jätehuoltoon. Puutteiden kokonaismäärästä niitä oli kaksi kolmasosaa. Kierroksella näkyi esimerkiksi täysiä roska-astioita ja lattialle lojumaan jääneitä raken-nusjätteitä.

Henkilökohtaisista suojaväli-neistä näyttää suojalasien käyttö ’unohtuvan’ herkimmin. Niitä kir-jattiin kolmella henkilöllä.

Kännykällä tai tabletilla Myös mobiilin TR-mittauksen ke-hittäjä, Kotopron toimitusjohtaja Samuli Suomala on mukana Jere Väisäsen tekemällä TR-mittaus-kierroksella. Suomala kertoo, että muutaman vuoden tunnusteluvai-heen jälkeen rakennusala tuntuu nyt olevan valmis siirtymään säh-köiseen TR-mittaukseen.

– Mittausohjelmamme on käy-tössä jo lähes parissakymmenessä yrityksessä eri työmailla, Suomala kertoo.

Kotoprolla on TR-mittauksen lisäksi ohjelmat myös maanraken-nus- ja vesikattotöihin, MVR- sekä VKR-mittareina. Ohjelmia pystyy käyttämään sekä kännykällä että tabletilla. •

”Nopeus ja kuvien helppo liittäminen TR-raporttiin”, Haahtela-rakennuttamisen miestrio rankkaatop 2 -syyt, miksi Espoon Tapiolassa sijaitsevalla työmaalla viikoittainen TR-mittaus tehdään sähköisesti.

K

teksti: sirkka saarinen. kuvat: matti matikainen.

ajansäästö tulee erityisesti siitä, että rutiininpaperityö toimistolla jää pois.

Kokemukset sähköisestä TR-mittauksesta ovat Haahtela-rakennuttamisen Tapiolan työmaalla hyvät. ”Harmi kyllä, emme voi tehdä sähköistä mittausta viereisessä runkovaiheessa olevassa uudiskohteessa, koska iPad ei toimi pakkasessa luotetta-vasti”, Jere Väisänen kertoo.

”Palaute ja vinkit todellisesta TR-mittauksesta ovat meille ohjelman kehittäjänä tärkeitä. Niiden avulla ohjelmaa kehitetään entistä käyttäjäystävällisemmäksi”, Kotopron Samuli Suomala kertoo Haahtelan Jari Saloselle.

turvallisuuden mittaaminen

15

erusasiat pitää olla jo-kaisella työntekijällä kunnossa eli kypärät ja muut suojavarus-teet. Niiden han-

kinnassa puhutaan vain sadoista euroista. Jos työturvallisuuteen panostamalla pystyy yhden pitkän sairasloman välttämään, niin se on haukannut toiminnan kulut koko vuodeksi, yrittäjä Esa Heik-kinen ynnäilee.

Firman toinen omistaja Esa Mikkonen on samaa mieltä. LVI-alan eristystöihin pystyviä ammattimiehiä ei ole joka torin kulmalla.

– Tapaturman sattuessa työmaiden aikataulut menevät sekaisin ja menetetään lasku-tus sairasloman osalta. Se on taloudellisesti yrityksen kannal-ta suurin juttu, Mikkonen huo-mauttaa.

Maalaisjärki auttaaEristysurakointi Heikkinen on tois-taiseksi yksi niistä harvoista LVI-alan yrityksistä, joissa on sitouduttu Rakennusteollisuus RT:n tavoittee-seen nollata tapaturmien määrä. Mitään suurta muutosta työtavoissa päätös ei ole merkinnyt.

– Meidän yrityksessä työturvalli-suus on perustunut aina maalaisjär-keen. Meillä on kohtuullisen tiivis työturvallisuussuunnitelma, jossa käydään läpi työntekijän ja työnan-tajan vastuut sekä työturvallisuu-teen liittyvät kuviot. Sitä käydään jokaisen kanssa kerran vuodessa läpi, oli sitten kyseessä uusi tai van-ha työntekijä, Mikkonen korostaa.

Kun työmaat voivat vaihtua useamman kerran päivässä, niin turvallisuuden pitää löytyä jokaisen työntekijän selkärangasta.

– Meidän työt ovat pääasiassa putkieristämistä ja ilmanvaihdon eristämistä. Aika vaikeissa olosuh-teissa joudutaan hommia välillä tekemään. Ne ahtaat ja pölyiset ullakot eivät ole mitään herkulli-simpia työmaita, mutta siihen pitää asennoitua oikein, Esa Heikkinen huomauttaa.

Turvallisuus parantanut Heikkinen on ollut mukana yrityk-sen toiminnassa sen perustamises-ta saakka. Meno rakennustyömailla on muuttunut rutkasti 28 vuoden aikana.

– Putoamisvaarat ovat vähen-tyneet paljon viimeisen 10–15 vuoden aikana, kun käyttöön on

tullut saksinosturit ja telineiden laatu on parantunut. Nyrjähdyk-set ovat vähentyneet, kun työmaat ovat siistiytyneet. Nyt ei ole enää laudanpätkiä, joihin kompastella. Meidän työssä käytetään paljon puukkoa, joten käsivammat ovat yksi mahdollinen tapaturma. Nii-täkään ei tosin ole ainakaan pariin vuoteen sattunut, Heikkinen muis-telee.

Turhia riskejä ei kannata ot-taa. Kissalla on yhdeksän hen-keä, mutta LVI-alan ammattimies joutuu roikkumaan sen ainokaisen varassa.

– Viimeksi tänä aamuna oli ti-lanne, että kaveri soitti työmaalta, jossa peltikatolla oli lunta ja val-jaita ei saanut mihinkään kiinni. Homma jäi tekemättä ja me men-

nään sinne siinä vaiheessa, kun turvallisuus on kunnossa. Katol-ta ei tarvitse pudota kuin kerran, Mikkonen painottaa.

Yrityksen asentajien ikähaa-rukka vaihtelee 20 ja reippaan 50 vuoden välillä.

– Kypärän käyttö on sellainen asia, josta etenkin vanhempien työntekijöiden kanssa on vään-netty kättä. Asennoituminen on muuttunut, kun kypärän käytön laiminlyönnistä voi tulla sakot ja meidän firmassa jokainen maksaa sakkonsa itse. Tapaturmien mää-rään ei kypärän käyttö ole vaikutta-nut, kun niitä ei aiemminkaan ole ollut, mutta asennoituminen on muuttunut, Esa Heikkinen toteaa.

Tapaturmilta olisihelppo suojautua – LVI-asennustöissä on vältytty vakavilta työtapaturmilta. Ehkä vähän onnekkaastikin, toteaa Juha-Ville Mäkinen LVI-Tekniset Ura-koitsijat ry:stä ja koputtaa pöytänsä reunaa. Mäkisen mukaan valtaosa LVI-asennusalan tapaturmista on käsiin sattuvia viiltoja tai silmiin lentäviä roskia. Kolmas yleinen tapaturmien syy ovat vääristä

työasennoista johtuvat venähdyk-set.

– Näiltä kaikilta kolmelta olisi helppo suojautua. Ihan realistista on että niistä päästään vielä eroon, Mäkinen jatkaa ja viittaa Raken-nusteollisuus RT:n työturvallisuus-sitoumuksen tavoitteeseen nollasta työtapaturmasta.

Työturvallisuuden kehittämi-nen näkyy vahvasti myös LVI-asen-nuksen toimialastrategiassa. Siihen liittyvä raportti ja toimintasuosi-tuksia jäsenyritysten käyttöön jul-kaistiin viime vuoden lopulla. •

P

LVI-alanerityistöissäkintyöturvallisuusmaksaaitsensä takaisinTyöturvallisuuteen panostaminen on paljon muuta kuin ylimääräinen riesa ja kuluerä. Kajaanissa kotipaikkaansa pitävässä Eristysurakointi Heikkisessä on havaittu, että työturvallisuuteen kannattaa panostaa.

teksti: pekka moliis. kuvat: arto tulima.

Kissalla on yhdeksän henkeä, mutta lvi-alan ammattimies joutuu roikkumaan sen ainokaisen varassa.

Eristysurakointi

Heikkinen Oy

• perustettu 1985

• työntekijöiden määrä 10–15 henkilöä

• työmaat Kainuu, Pohjois-Sa-vo, Pohjois-Karjala, Pohjan-maa

• tyypillisiä työmaita julkiset rakennukset, kaupat, kerros-talot

Työturvallisuussuunnitelma käydään kaikkien kanssa läpi kerran vuodessa, Esa Mikkonen kertoo.

16

TURVALLISUUTTAIhmisille. Aikatauluihin. Kustannuksiin.

Käytämme sääsuojissa ja telineissä

vain parhaita menetelmiä ja rakenteita

ja pidämme huolen siitä, että

ammattilaisjoukkomme osaamista

kehitetään jatkuvasti. Olemme alamme

kärjessä vaativienkin kohteiden suunnittelu-

ja asennustöissä sekä työturvallisudessa.

Näin varmistamme omalta osaltamme, että

projektisi sujuu juuri niin kuin on sovittu.

www.telinekataja.fi

RAKENNAMME TURVALLISET TYÖOLOSUHTEET