RAKENNUSTEOLLISUUS RT:N TYÖTURVALLISUUSLEHTI • 2/2014

TR-MITTAUS

TURVALLISUUTTA TEHTAALTA

Turvapuistojapohjoisestaja etelästä

SIVUT

4-6

T E R V E I S I Ä L O N T O O S T A / K E K S I N T Ö J Ä / E R G O N O M I A A / U U T I S I A

SIVUT 8-9

SIVUT 12 JA 13

Nollalaudassa

SIVU

7

Pk-yrittäjäsatsaaturvallisuuteen

SIVUT 10-11

Espoo

HelsinkiVantaa

Lohja

Turku

Mikkeli

KuopioVaasa

Oulu

KouvolaLahti

Tampere

Hämeenlinna

Lappeenranta

Joensuu

Ylivieska

Jyväskylä

Seinäjoki

Hyvinkää Järvenpää

Kotka

ALERTUM KOULUTTAA KAIKKIALLA SUOMESSA

Pieksämäki

Kurssihaku: www.alertum.fi/kurssit

1500 kaikille avointa koulutusta200 tilauskoulutusta54 valmentajaa36 koulutusaihetta

Ilmoittautumiset, lisätiedot, tilauskoulutukset:www.alertum.fi/kurssitkoulutus@alertum.fi

010 320 5772

Keskitä pätevyyskoulutusten hallinta

Ylläpidämme koulutusrekisteriä koko henkilökuntasi osalta ja asiantuntevat kouluttajat huolehtivat heidän kouluttamisestaan, jolloin koulutusten hallinta, toteutus ja ylläpito eivät jää itselle tehtäväksi.

Ota yhteyttä koulutuspäällikköMika Aholaanp. 010 320 5774mika.ahola@alertum.fi

Uusi koulutus valikoimassammeTyöturvallisuuspassi on uusin lisäyksemme kattavaan koulutusvalikoimaan.

Osallistu tai ilmoita osallistujia Espoon koulutukseen:

MA 15.12. klo 8-16, Kutojantie 3, Espoo

Avoimet koulutukset alk. 100 euroa + alv. Hinta sisältää koulutuksen, materiaalin, lounaan, kahvitukset ja kortin toimitettuna. Kysy meiltä myös tilauskurssia omiin tiloihisi tai meidän tiloihimme haluamallesi ajankohdalle p. 010 320 5772.

3

JulkaisijaRakennusteollisuus RT ryUnioninkatu 14, 00130 Helsinki

KustantajaSuomen Rakennusmedia Oy

PäätoimittajaTommi Ahlbergjokka@rakennusteollisuus.fi

ToimituskuntaMari Kiurula, Skanska Oy, Timo Koivisto, KerabitPro Oy,Juha-Ville Mäkinen, LVI-Tekniset Urakoitsijat ry,Kari Lohva, Rudus Oy, Satu Räty, Saint-Gobain Weber Oy Ab,Mika Eskola, Ramirent,Ahti Niskanen, Talonrakennusteollisuus ry,Merja Vuoripuro, Rakennusteollisuus RT ry,Jukka Lyytinen, Suomen Rakennusmedia Oy,Tommi Ahlberg, Rakennusteollisuus RT ry

Kannen kuva:Ilona Savitie

Graafinen suunnitteluHiekka Graphics

PainopaikkaEsa Print

ISSN 2242-3389 (Painettu)

”Jokka tarkoittaa rakennustelineiden pystypuita sitovaa, telinelautoja kannattavaa poikkipuuta”(Vanhan rakentajan sanakirja).

RAKENNUSTEOLLISUUS RT:N TYÖTURVALLISUUSLEHTI

Lontoo oli vuoden 2012 kesäolympialaisten ja kesäparalympialais-ten pääkilpailupaikka. Kisoja edelsi tyypilliseen tapaan mittavat rakennusprojektit. Pääpaikkana toimi Lontoon Stratfordiin raken-nettu yleisurheilustadion, jonka lehtereille mahtuu 80 000 katso-jaa. Valmistuessaan se oli Britannian kolmanneksi suurin stadion, ja sen viereen kohosi olympiapuisto.

Kisapaikkojen rakennuksista uutisoidaan kaikenlaista, mutta harvemmin kerrotaan hyvästä työturvallisuudesta. Lontoosta olisi ollut erinomaista kerrottavaakin. Valtavissa, kiireen alla suorite-tuissa rakennustöissä ei sattunut yhtään kuolemaan johtanutta työtapaturmaa.

Toista ääripäätä edustaa tällä hetkellä jalkapallon vuoden 2022 MM-kisojen kisapaikkojen rakennustyöt öljyrikkaassa Qatarissa. Vaikka siellä rakentamisen mittakaava onkin toista luokkaa – Qatar laittaa samalla infrastruktuurinsa kuntoon – ovat arviot rakennus-töissä sattuvista kuolemista karmaisevia. Brittiläinen sanomalehti The Guardian on julkaissut aiheesta raportin. Yksistään kolmen ke-säkuukauden aikana kuoli lehden mukaan 44 rakennustyöntekijää. Koko hankkeen aikana kuolleita tulee olemaan useampi tuhat.

Jos Qatarissa rakennetaan lähinnä orjuutta muistuttavissa olo-suhteissa, Lontoossa tehtiin aivan toisin. Hyvää lopputulosta on myös tutkittu, ja siitä kannattaa ottaa oppia.

Viisi seikkaa nousi tutkimuksissa esiin. Ne eivät aiheuta juuri lisäkustannuksia ja senkin vuoksi soveltuvat kaikenkokoisiin hank-keisiin.

1. Yritysjohdon tulee ohjata työturvallisuutta.

2. Pätevällä työnjohdolla ja sen kommunikointitaidoilla on keskei-nen asema, että työntekijöiden käytökseen ja ymmärrykseen työturvallisuusasioissa voidaan vaikuttaa.

3. Turvallisuuden pitää olla johtava ajatus koko työmaakulttuuris-sa.

4. Hyvää käytöstä tulee rohkaista ja palkita.

5. Havaittuja ongelmia tulee arvioida läpi koko organisaation, ja niihin tulee välittömästi puuttua.

Suurissa urheilukisoissa koetaan hienoja tunteita niin suorituspai-koilla kuin katsomoissakin. Olisi toivottavaa, että kisapaikkojen rakennustöissäkin olisi hyvä tunnelma.

Lontoon viisi ohjenuoraa hyvään työturvallisuuteen ja lisää tie-toa löytyy alla olevasta englanninkielisestä verkko-osoitteesta. http://ohsonline.com/articles/2012/07/30/five-lessons-from-olym-pics-construction.aspx

Viisi hyvää Lontoosta

Tepsistä voi etsiähyviä oivalluksia

työhyvinvoinnistaTyöterveyslaitos on avaamassa ensi vuonna työ-

hyvinvoinnin hyvien käytäntöjen tietopankkia Tepsiä. Tietopankki on paikka, jossa työpaikoilla hyväksi havaittuja työhyvinvoinnin käytäntöjä ja oivalluksia voi hakea, jakaa muille yrityksille ja

edelleen jalostaa. TTL on jo koonnut Tepsiin jo tä-hän mennessä jätetyistä vastauksista esimerkkejä

hyvistä käytännöistä.

Lisää tietoa löytyy TTL:n verkkosivuilta www.ttl.fi

Työturvallisuuskyselyn tuloksissakesällä ikävä ilmiö

Rakennusteollisuus RT selvittää jäsenyritystensä tapaturmake-hitystä säännöllisin tapaturmakyselyin. Kuukausittain tehtäväs-tä seurannasta näkee, että kesällä tapahtui ikävä pomppu kohti huonompaa eli tapaturmataajuus kasvoi. Tapaturmataajuus tarkoittaa sattuneiden tapaturmien ja tehtyjen työtuntien suh-detta. Suhde lasketaan miljoonaa työtuntia kohden.

Luvussa on mukana vähintään yhden päivän kestävän työ-kyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien yhteenlaskettu määrä. Yhden päivän työkyvyttömyys tarkoittaa tapaturma-päivää ja vähintään yhtä työkyvyttömyyspäivää. Myös vakavat tapaturmat ovat mukana luvuissa.

Rakennusteollisuuden ensimmäinen yhteinen työturvallisuusviikko järjestettiin viime touko-kuussa. Työturvallisuuden tärkeyttä koroste-

taan myös ensi keväänä. Viikko alkaa infra-alan turvallisuutta painottavalla Monttumaanantailla. Keskiviikkona järjestetään viime kevään tavoin tapahtuman valtakunnallinen seminaari ja alu-

eellisia seminaareja. Telinetorstaina keskitytään telineturvallisuuteen. Yritykset järjestävät viikon

aikana niiden omia turvallisuustapahtumia.

Rakentaminen muuttuu

Kattotöitä 1950-luvun alusta Helsingin lentokentäneli nykyisen Helsinki-Vantaan lentoaseman työ-maalta. Kenttä opittiin tuntemaan myös Seutulan lentokentän nimellä. Kuva: Lemminkäinen

Työturvallisuusviikko18.–22.5.2015

Tapaturmataajuuden kuukausittainen seurantatulos on lähtenyt kesän piikin jälkeen taas laskuun.

Kuva

: Loc

og

4

Tehokkaasti herätteleväparituntinen Turvapuistossa

elisensataa amk-opiskelijaa tutustui Ämmässuon Turva-puistoon Espoossa lokakuun alussa. Kierrokseen varattu

kaksituntinen ei tahtonut riittää, kun asiaa oli paljon ja opiskeli-joilla riitti toimintarasteilla aina uusia lisäkysymyksiä.

Tosielämässä sattuneita työ-tapaturmia on havainnollistettu puistoon työmaaolosuhteissa. Tur-vapuisto perustuukin paljolti va-roittavien esimerkkien voimaan, ja linja piti kuulijoiden mielen-kiinnon vireillä myös aamun en-simmäisillä rasteilla.

Tilaston mukaan nuorille työntekijöille sattuu muita enem-män silmä- ja käsitapaturmia työ-maalla. Ikään katsomatta toinen yleinen vaaran paikka ovat siir-tymiset työmaan sisällä paikasta toiseen.

Tulevien rakennusmestarien mielestä käynti Turvapuistossa oli tarpeellinen lisä opintoihin ja tu-levaan ammattiin.

– Työmaalla vastuuta turval-lisuudesta siirretään koko ajan enemmän rakennusmestareil-le. Täällä sai paljon uutta tietoa aiheesta, Metropolia Ammatti-korkeakoulussa rakennusmesta-riksi opiskeleva Sami Makkonen toteaa.

– Työturvallisuus on rakennuk-silla koko ajan paranemaan päin.

Onhan se etu sekä yritykselle että rakennusmestarille, että kaikki tuntevat turvallisuusohjeet ja toi-mivat niiden mukaan.

Jennika Silvennoinen on itse ollut raksalla töissä jo liki 5 vuotta, ensin siivoojana ja nyt työmaasihteerinä. Samalla raken-nusmestarin opintoja suorittava

Silvennoinen arvelee, että turval-lisuusohjeiden noudattaminen ei ole vain alan nuorten tekijöiden haasteena.

– Kokematon työntekijä ei vält-tämättä saa työnjohdolta riittävää opastusta jos oletetaan, että kaikki tiedot ja taidot ovat jo hallussa.

Mutta enemmän ne saattavat olla niitä vanhempia työntekijöitä, jotka eivät ole tottuneet noudat-tamaan kaikkia turvallisuusohjei-

Täälläsai paljon

uutta tietoaaiheesta.

Opiskelijat tuntevat työmaan turvallisuusasiat, ainakin nimeltä.Aamupäivä Rudus-turvapuistossa herätti vilkasta keskustelua työturvallisuudesta.

Suorapuheisesti opastettu kahden tunnin kierros oli monen mielestä jopa liian lyhyt perehdytys aiheeseen.

N

Teksti ja kuvat Ilona Savitie.

Ruduksen työturvallisuuspäällikkö Keijo Toropainen lähettää aamun ensimmäiset ryhmät kierrokselle turvapuistoon.

Sami Makkonen, Jennika Silvennoinen ja Lauri Niemi ovat jatkossa työmaahommissa rakennusmestareina.

5

atoja tunteja tähän on mennyt, palaverit ja ma-teriaalien hommaamiset siihen päälle. Mutta kyllähän se on kannattanut nyt kun katsoo ym-pärille, Lujatalon työturvallisuuspäällikkö Jukka Moilanen toteaa tyytyväisenä. Moilanen on

ollut mukana turvapuiston rakentamisessa sen lähtöviivalta asti.

Uuden uutta puistoa aiotaan hyödyntää monella tapaa. Alussa ainakin koulutetaan omaa henkilökuntaa, yksi tärkeä ryhmä tulee olemaan kesätyöntekijät.

– Täällä voidaan käydä käytännössä läpi samoja asioita mistä ollaan jo opetettu teoriat, Moilanen kertoo. Moilanen uskoo että turvapuisto tulee näkymään alueen oppilaitosten opetusohjelmissa. Opettajat ovat ensin itse käyneet turva-puistossa kouluttautumassa sen rasteilla.

– Ulkorastista toivon kävijän mieleen jäävän ainakin sen, että suo-jakaiteiden rakenta-misessa on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin puutolpat, Moila-nen sanoo.

Jäsentensä näköinen puisto Pohjoisen turvapuisto on rakentunut yritysten ja yhteisöjen yhteisen ponnistuksen tuloksena. Yli 70 yritystä ja organisaa-tiota on sen jäsenenä, ja ne myös vastaavat sen toiminnasta.

– Mukaan mahtuu vielä lisää jäseniä ja puistoon toivotaan uusia rasteja, Jukka Moilanen kertoo. Tarkoitus on että puisto muuttuu ja elää koko ajan.

Myös pelastuslaitos on turvallisuuspuiston jäsen. Työsuo-jelupäällikkö Antti Kärppä Oulun koillismaan pelastusliike-

laitokselta kerto, että turvapuistoa on tarkoitus hyödyntää pelastushenkilökunnan koulutuksessa, kun harjoitellaan mi-ten toimitaan rakennustyömaalla sattuneessa onnettomuus-tilanteessa. Puiston kanssa on myös neuvoteltu, että sinne saataisiin nosturi korkean paikan pelastautumisharjoituksia varten. Puisto tulee palvelemaan myös uusien työntekijöiden koulutuksessa, Kärppä kertoi.

Turvapuisto vähintäänpuolelle Suomelle

SRV:n pääluottamusmies Manu Kivisaari kertoo, miksi mikään esillä olevista nostovälineistä ei ole enää käytössä turvallinen.

Insinööriksi opiskeleva Anni Ylenius tarkasteli Turvapuistoa suunnit-telijan silmin.

Turvapuistot ovat tulleet hallitulla ryminällä mukaan työturvallisuutta edistämään. Tähän saakka maamme ainoa turvapuisto on ollut Espoossa sijaitseva Rudus-turvapuisto. Sinne on matkattu turvallisuuskoulutukseen Pohjanmaata ja Pohjois-Suomen myöten. Nyt niitä ja monia muita alueita

palvellaan Oulussa sijaitsevasta Pohjois-Suomen Turvapuistosta.

ta. Nekin muuttuvat ja tarkentuvat koko ajan, Silvennoinen pohtii.

Lauri Niemelle käynti Turvapuistossa oli positiivinen yllätys. Puusepän töitä tehneelle Niemelle rakennustyömaat ovat tulleet tutuksi, mutta nyt rakennusmestarin opintojen kautta kaikkia Turvapuiston kohteita tuli katsottua uudesta näkövinkkelistä. Muistiinpanovihko olikin ahkerassa käy-tössä kierroksen aikana.

– Hyödyllistä asiaa oli paljon. Joku käytännön demonst-raatio olisi ollut vielä hyvä lisä, se olisi varmasti herättänyt kaikki keskustelemaan lisää, Niemi sanoo.

– Olisin mielelläni kuullut lisääkin eri aihe-piireistä. Kiinnostavin rasti täällä itselleni oli tunneli- ja kallioraken-taminen, se on itselleni niin poikkeava ja vieras aihe.

Myös suunnittelijalle Turvapuisto tarjosi ajattelemisen aihetta. Anni Ylenius opis-kelee rakennusinsinööriksi Metropoliassa, ja työturvallisuu-dessa oli Yleniuksen mielestä paljon uutta asiaa ja opittavaa myös suunnittelun näkökulmasta.

Teknisenä piirtäjänä suunnittelutoimistossa työskennel-lessään Ylenius on pohtinut työturvallisuusasioita muun muassa kiinnityksien suunnittelussa: mihin kiinnitetään turvavaljaat, tai millaiset turvakaiteet rakenteissa tulee olla.

– Täällä oikeastaan kaikki oli itselleni kiinnostavaa, mut-ta olisin halunnut kuulla enemmän elementtisuunnittelusta ja nostamisesta.

Rudus Turvapuistossa Espoossa käy vuosittain 7000 alan työntekjiää, opiskelijaa ja sidosryhmiä. Syksyisin Turva-puistossa järjestetään amk-opiskelijoille oma teemapäivä, keväällä ovat vuorossa ammattikouluopiskelijat. •

Hyödyllistäasiaa olipaljon.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori tutustui talotekniikkarastiin Pohjois-Suomen Turvapuistossa. Ministerin kanssa rastia tutkimassa oikealla Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen sekä Lemminkäinen Talon aluejohtaja Marko Palonen.

Hymy on herkässä, kun takana on valtava työ pohjoisen turvapuiston eteen. Kuvassa vasemmalta Talonrakennusteollisuuden aluepäällikkö Ensio Pynninen, Lujatalon Jukka Moilanen, turvapuiston projektipäällikkö Olli Airaksinen, hallituksen puheenjohtaja Samuli Liuska sekä yritysverkoston kehittäjä Matti Heiska. Taustalla näkyy osa puiston toimintaan osallistuvien yli 70 organisaation ja yrityksen nimistä.

Teksti: Tommi Ahlberg. Kuvat: Venni Ahlberg.

SJATKUU SEURAAVALLA SIVULLA ––>

Puistomuuttuu ja elää

koko ajan.

6

MIKÄ TURVAPUISTO?Oulussa avattiin lokakuussa maam-me toinen turvapuisto, Pohjois-Suo-men Turvapuisto.

Turvapuistossa opitaan oikeas-sa työympäristössä konkreettisia toimintatapoja ja tervettä asennoi-tumista työturvallisuuteen. Oulun turvapuisto on valmistunut laajan yhteistyön tuloksena ja sen esikuva-na on toiminut Espoossa sijaitseva Rudus-turvapuisto.

Turvapuisto on suunnattu useiden eri alojen työntekijöille, niin opiske-lijoille kuin jo työelämässä olevil-lekin. Tarkoituksena on vähentää loukkaantumisia ja säästää ihmis-henkiä. Puiston toimintaan osallistu-vat yritykset ovat ottaneet tosissaan vastaan haasteen tapaturmattomista työpaikoista.

Puiston yli kahdellakymmenellä rastilla opitaan havaitsemaan miten asiat tehdään turvallisesti, mutta myös näytetään mitä vääristä työ-suorituksista voi seurata. Jo eteisau-lassa törmää keuhkoahtaumatautiin sairastuneeseen mieheen. Rasteilla nähdään myös havainnollisesti kuo-lemaan johtava putoaminen.

Pohjois-Suomen Turvapuisto avasi ovensa jo huhtikuussa, ja siellä on ehtinyt vierailla jo yli kaksituhatta kävijää. Lokakuussa vietettiin puis-ton virallisia avajaisia.

Lisätietoja puistosta, sen perus-tajayrityksistä ja työturvallisuudesta löytyy puiston verkkosivuiltawww.pohjois-suomenturvapuisto.fi

Puiston virallisen avauksen suoritti elinkeinoministeri Jan Vapaavuori – kypärä päässä tietenkin.

Avauspuheessa nousi esille tärkeä ja ajankohtainen asia suojavarusteista. Vapaavuoren mukaan pedantti suhtautumi-nen siihen, että turvavarusteet puetaan päälle myös tilanteis-sa, joissa ne voivat tuntua turhalta, kertoo yrityksen hyvästä työturvallisuuskulttuurista. Lisäksi työtapaturmat sattuvat usein tilanteissa, joissa niitä vähiten odotetaan, ministeri ker-toi. Turvallisuuden merkityksen tajuaa parhaiten sellaisessa tilanteessa, josta se puuttuu, Vapaavuori muistutti puhees-saan.

Havator, SRV ja Hartela ovat yhdessä miettineet, millaisia rasteja turvapuis-toon halusivat.

Havatorin Rami Hirvelän mukaan oli itsestään selvää, että puiston raken-tamiseen lähdettiin mukaan. Rastilla keskitytään nostotyön turvallisuuteen. Lainsäädäntöä käydään läpi ja kuole-maan johtaneita tapaturmia on esillä, jotta niitä ei enää kenellekään sattuisi. Rastilla voi katsoa videoita työturvallisuudesta esimerkiksi nosturinkuljettajan näkökulmasta. Yksi suuri tapaturmien aiheuttaja nostopalve-luita, erikoiskuljetuksia ja elementtiasennuksia harjoittavassa

yrityksessä on liukastumiset. Niitä torjutaan liukastumissuojin ja konetasoille tehtävillä karhennuksilla.

Rasti maksaa itsensä nopeasti takaisin SRV Rakennuksen aluejohtaja Timo Jääskeläinen uskoo, että on ihan eri asia oppia asiat oikeassa työympäristössä kuin luok-kahuoneessa.

– Kun kiertää rasteilla tulee aina joku uusi asia mieleen. Kaikki tiedämme mitä yksi vakava työta-paturma maksaa, yhden sellaisen hinnalla rakentaa tällaisen rastin helposti. Jos se on sillä ehkäisty, niin kustannukset on jo sillä kuitattu, Jääskeläinen muistuttaa. Hän on erityisen tyytyväinen silmäsuojien käytöstä työmailla. Kun silmäsuojat tulivat pakollisik-si, ovat vakavat silmätapaturmat hävinneet lähes täysin.

Hartela Forumin rakennuspäällikkö Ka-lervo Karhatsu kertoo, että yrityksen jo-kaisen alkavan työmaan henkilöstö tullaan kouluttamaan turvapuistossa.

– Täällä on hyvä pitää työturvallisuuskortti-, ensiapu- ja tu-lityökoulutusta, kun kaikki on opetusta varten puistossa valmii-na, hän sanoo.

Sementinivalmistaja Finnsementti on mukana Pohjois-Suo-

men Turvapuistossa, vaikkei se juuri tarvitse sitä oman henkilö-kuntana kouluttamisessa.

– Meillä on Oulun terminaalissa yksi henkilö töissä, työ-suojelupäällikkö Risto Savelius kertoo. Finnsementin tuotan-tolaitokset löytyvät Paraisilta ja Lappeenrannasta, ja Espoon turvapuisto on lähempänä. Mukana ollaan pohjoisessakin, kos-ka kyse on koko alan tärkeästä yhteisestä asiasta.

Suomessa on Saveliuksen mukaan viidessä vuodessa tapah-tunut iso harppaus eteenpäin työturvallisuudessa. Kun ennen vaadittiin töihin tulevilta urakoitsijoilta tiukkaa työturvallisuus-kuria, pidettiin sitä lähinnä kiusantekona. Nyt joka paikassa on samat vaatimukset, ja turvallisuuden merkitys aletaan ymmär-tää.

Ruduksen turvallisuuspäällikkö Kari Lohva tuntee maamme molemmat turvapuistot hyvin. Hän on ollut perustamassa Es-pooseen Rudus-turvapuistoa, ja nyt ollut auttamassa Oulussa.

– Kaikki tietotaito on annettu tänne Espoon puistosta, että samoja sudenkuoppia ei tarvitse täällä käydä läpi. Täällä on myös sellaista mitä meillä ei ole. Esimerkiksi pientalorastia, jos-sa Desingtalo esittelee omia integroituja telineitään, ei Espoon puistossa ole, Lohva kertoo. Ruduksella on myös pohjoisen puis-tossa oma rastinsa. Siinä käsitellään pyöräkoneita ja työmaan sisäisen liikenteen turvallisuutta. •

Kalervo Karhatsu, Timo Jääskeläinen ja Rami Hirvelä suunnittelivat yhteisen rastin.

Yhden vakavantapaturman hinnalla

rakentaisi rastin,jolla se voidaan

estää.

7

olla tapaturmaa -ajattelu on tarkoitus ulottaa yritysten ylimmästä johdosta jokaisen aliurakoitsijan kaikkiin työn-tekijöihin saakka. Melkoinen

haaste alalle kuin alalle. Silti ajatellaan, että kova tavoite on mahdollinen saavuttaa.

Työterveyslaitoksen työturvallisuus ja er-gonomia -tiimin tiimipäällikkö Markku Aal-tonen on oikea henkilö selvittämään, mitä nolla tapaturmaa -ajattelu kätkee sisälleen, ja kuinka se rantautui aikoinaan Suomeen. Aaltosella on pitkä ja värikäs työhistoria tur-vallisuusasioiden parissa.

– Sosiaali- ja terveysministeriö suun-nitteli 1990-luvun lopulla tapaturmantor-juntaohjelmaa, ja siihen etsittiin sopivaa koukkua. Nolla tapaturmaa -foorumiakin perustamassa ollut professori Jorma Saari oli tuolloin juuri palannut Kanadasta, ja siel-lä puhuttiin yleisesti nollasta tapaturmas-ta. Sieltä se tuli sitten meillekin, Aaltonen muistelee.

Suomessa järjestettiin 90-luvun lopulla seminaari, jossa ajatusta ensi kertaa lansee-rattiin. Aaltonen muistaa hyvin millaisia

ilmeitä seminaarissa nähtiin, kun ihmiset ensimmäisen kerran kuulivat nollan tapa-turman ajatuksesta. Vastaanotto oli lähinnä nuiva.

– Nyt se on mainstreamia, mutta silloin monelle lähinnä exstreamia, Aaltonen nauraa.

Nolla tapaturmaa on ajattelutapaMiten nolla tapaturmaa sitten pitäisi työtur-vallisuuden konkarin mukaan ymmärtää?

– Omasta mielestäni se on ajattelutapa työturvallisuustyöhön. Eikä muuta ajat-telutapaa voi ollakaan. Jos yrityksessä to-dettaisiin, että hyväksytään tälle vuodelle esimerkiksi viisi työtapaturmaa, niin kenelle ne viisi sitten saavat sattua: sinulle, minulle vai naapurille?, Aaltonen valottaa nollaide-ologiaa.

– Se on eettisesti kestävä periaate, jossa on myös vahva turvallisuusviesti ylimmäl-tä johdolta henkilöstölle. Siinä asetetaan

oikeasti tavoite ja opitaan uutta – torjumaan tapaturmia. Se pakottaa aivot toimimaan, ot-tamaan kantaa työturvallisuuteen. Jos jotain menee pieleen, tutkitaan ja korjataan omaa toimintaa, hän jatkaa.

Markku Aaltonen on nähnyt monissa työ-yhteisöissä, että nolla ajattelu myös toimii. Mutta myös pieleen menneitä yrityksiä on nähty.

– Jos linjajohto asettaa nolla-tavoitteen, mutta jatkaa kuten ennenkin tekemättä tur-vallisuuteen parannuksia, ollaan pahasti metsässä. Tällaisessa tilanteessa henkilöstö alkaa peittää työtapaturmien jälkiä tavoit-teen saavuttamiseksi. Se johtaa käytökseen, joka on juuri päinvastaista kuin mitä on toivottu. Ollaan sairaana töissä, ei ilmoiteta haavereista, läheltä piti -ilmoituksia piilo-tellaan.

Tällaisille työpaikoille Aaltosen viesti on, että nollaa tapaturmaa ei ole ymmärretty oikealla tavalla ja tilanne vaatii korjausta. Jos nolla tavoite käynnistetään, pitää teoissa ja ajattelussa oikeasti tapahtua muutoksia.

Arvo- ja oppimisympäristö Nolla tapaturmaa -foorumiin kuuluu tällä hetkellä runsaat 300 työpaikkaa ja niissä työskentelee yli 330 000 työntekijää. Pienin työllistää noin kymmenen työntekijää, suu-rimmat ovat konserneja.

– Tärkeintä on se miten tapaturmiin rea-goidaan ja miten niistä otetaan opiksi. Jos Nolla tapaturmaa -foorumin jäsentyömaalla tapahtuu vakava työtapaturma, vakavuusas-te millä sitä lähdetään purkamaan, on omaa luokkaansa. Asia halutaan juurta jaksain sel-vittää, Aaltonen vakuuttaa.

Aaltonen luettelee foorumin kuulumisen hyötyjä.

– Foorumi on platformi, jossa voi hyö-dyntää osaamista jäsentyöpaikkojen kesken. Jotta siitä hyötyy, vaatii se omaa aktiivi-suutta. Keskeistä on kontaktiverkosto, jossa yritykset voivat olla toisiinsa yhteydessä. Jäsentyöpaikat voivat auditoida toistensa työpaikkoja, keskinäinen auditointi ja koke-musten vaihto avaa silmiä, hän kertoo. Teh-taat voivat ottaa mallia vaikkapa siitä miten sairaalassa ratkaistaan turvallisuutta - taikka päinvastoin.

Viime vuosina foorumiin kuuluvien yri-tysten tapaturmataajuus on pudonnut 40 prosenttia, kun vastaavalla ajalla valtakun-nallisesti vähennys on ollut 7 prosenttia. •

Nollasta tapaturmasta puhuminen on jo arkea rakentamisessakin.Mistä koko ajatus nollasta meille tuli, ja mitä sillä tavoitellaan?

N

Nollakerhoon kannattaa kuuluaTeksti ja valokuva: Tommi Ahlberg. Piirroskuva: Pekka Rahkonen.

Markku Aaltonen paransi työturvallisuutta jo 70-luvulla, aluksi työ-suojeluhallituksessa, jonka jälkeen Turun ja Pori työsuojelupiirissä tar-kastajana. Kun työsuojelulakia uusittiin 80-luvulla, oli Aaltonen mukana työtä tekevässä työturvallisuuslakikomiteassa. Työterveyslaitoksella hän on työskennellyt vuodesta 1985, viimeisen organisaatiouudistuksen jälkeen vuodesta 2006 työturvallisuustiimin päällikkönä. 90-luvulla ura vei kuudeksi vuodeksi töihin Espanjaan Euroopan työturvallisuusviras-ton tutkimuspuolen projektijohtajaksi. EU-kuviot ja kansainväliset kuviot tulivat tutuiksi, ja kuuluvat edelleen Aaltosen vastuisiin TTL:ssä. TTL:ssä työturvallisuutta tutkitaan nykyään yhdessä ergonomian sekä uni- ja vireystilatutkimuksen kanssa. Markku Aaltonen on väitellyt Tampereen teknillisessä yliopistossa tapaturmakustannuksista, siitä kuinka hyvä turvallisuus ja hyvä tuottavuus voidaan yhdistää.

Työsuojelurahaston tuella on tutkittu yritysten kokemuksia foorumiin kuulumisesta. Siinä to-dettiin, että vertaistuki on suurin foorumista saatava lisäarvo.

– Työturvallisuusihmiset ovat työpaikolla itse asiassa aika yksinäisiä susia, jotka yrittä-vät viedä asioita yksin eteenpäin. Silloin kol-legiaalisen verkoston merkitys on suuri. Jopa kilpailijat tekevät yhteistyötä työturvallisuus-asioissa, Aaltonen painottaa.

Foorumi opettaa työturvallisuutta– Nyt puhutaan paljon turvallisuuskulttuuris-ta. Se tarkoittaa että muutetaan asenteita ja arvoja. Arvot muokkaavat meidän toimintaa, minkä arvon annamme työturvallisuuden työs-sämme? Yritysjohdon tehtävä on muokata yrityskulttuuri sellaiseksi, että se menestyy sekä bisneksessä että turvallisuudessa, Mark-ku Aaltonen valaisee, mikä nyt on keskeistä työturvallisuuden kehittämisessä.

Lisäksi tarvitaan teknisiä välineitä ja seu-rantamittareita, kuten TR-mittaria rakennus-alalla. Tarvitaan myös koulutusta ja valvontaa, ja työn organisointia.

Suomessa 11 vuotta sitten alkanut nolla tapaturmaa -foorumi on saanut vastaavat verkostot Hollantiin vuonna 2012 ja Saksaan viime vuonna. Ne perustettiin Suomen mallin mukaan.

Foorumin jäsenten tapaturmataajuus onpudonnut tasaisen varmasti vuodesta toiseen.

Positiivinen palaute on työturvallisuudessa tärkeää. Sen avulla voi myös testata, kuinka pitkällä työturvallisuuden kehittämisessä yri-tyksessä ollaan. Kun työntekijälle huomaute-taan tämän työtapoihin liittyen, että henkilö toimii vaarallisesti, voi saadusta vastauksesta

päätellä paljon. Traditionaalinen tapa vasta on, että mitäs se kellekään muulle kuuluu. Mutta kehittyneessä yrityksessä työntekijä kiittäisi huomauttajaa, että minä en tätä huomannut, saatoit juuri pelastaa minut tai jonkun muun työtapaturmalta.

Helppo testi työturvallisuudestaNyt se on mainstreamia,

mutta silloin monelle lähinnä exstreamia.

8

Pk-yritys ottityöturvallisuuden tosissaan

spoossa on käynnissä työmaa, jossa toimistotalon käyttötarkoitus muuttuu ja tilat päivittyvät tämän päivän tasolle.

– Jäähdytystä on lisätty, palkit ja kasetit asen-nettu, ilmastointikoneet on vaihdettu säädettävik-

si. Kanavista ja putkista on uusittu noin 70 prosenttia, toimitusjohtaja Juha-Pekka Mäki kertoo Eurolämmölle tyypillisestä työmaakohteesta.

Yleensä Eurolämmön työmaat ovat juuri toimitiloja, kouluja, päiväkoteja ja sairaaloita. Tällä hetkellä markkinati-lanne on sellainen, että paljon on myös asuntosaneerauskohteita.

– Mieluiten teemme isoja kohteita, tykkäämme teknisistä haasteista. Mutta kaikkea tehdään, sekoittajan vaihdosta miljoonaprojekteihin, Juha-Pekka Mäki kertoo.

AJ Eurolämpö on 21 työntekijän työpaikka ja lvi-alan ura-kointiyritys Vantaalta. Pk-sektorin yritys on lähtenyt panosta-maan työturvallisuuteen ja -hyvinvointiin tosissaan, ja uskoo sen kannattavan loppupeleissä myös taloudellisesti.

Työntekijät avainasemassaPk-yrittäjä huomasi jo aikaa sitten, että työturvallisuuteen kannattaisi panostaa. Mutta sopivaa ajankohtaa ei koskaan tuntunut löytyvän.

– Kun mennään uudelle työmaalle, pääurakoitsija tai tilaaja sanelee työturvallisuustason. Silloin sitä miettii, että olisipa turvallisuus meillä valmiina pakettina jo sinne men-täessä, Juha-Pekka Mäki miettii. Turvallisuuden pitää hänen

mukaansa tulla talon sisältäpäin, jotta se toimisi kunnolla.Kun oma aika ei riittänyt, päätettiin viime tammikuussa

ottaa Tuija Mäki yritykseen tekemään pelkästään henkilös-tön kehittämiseen, työturvallisuuteen ja -hyvinvointiin liit-tyviä hankkeita.

– Lähdimme kehittämään työturval-lisuutta meille sopivalla mittakaavalla eteenpäin, hän kertoo. Kärkeen nostet-tiin heti alussa työntekijät.

– Kaikki perustuu yksinkertaisesti siihen, että motivoidaan työntekijät yk-silötasolla kiinnostumaan omasta työtur-vallisuudestaan, Tuija Mäki kertoo.

Asia otettiin niin tosissaan, että se on jo herättänyt kiinnostusta muissakin. AJ Eurolämpö voitti hankkeellaan Fennian ja LVI-Tekniset Urakoitsijoiden järjestä-män Kultainen kypärä -työturvallisuus-kilpailun tänä vuonna.

Turvallisuus mukaan kehityskeskusteluihin– Kytkimme kehityskeskustelut ja työturvallisuusasiat yh-teen. Aiemminkin kehityskeskusteluja käytiin, lähinnä niis-sä käytiin työehtosopimusta läpi. Nyt keskustelut haluttiin viedä kokonaan uudelle tasolle, Juha-Pekka Mäki kertoo.

– Ensin mietittiin, mitkä asiat ovat niitä, joihin haluam-me vaikuttaa. Kehityskeskustelu on hyvä paikka motivoida työntekijää, saada aitoa vuorovaikutusta ja ajatusten vaihtoa syntymään, Tuija Mäki jatkaa.

Työturvallisuus on keskustelussa omana kohtanaan. Sii-nä käydään läpi muun muassa läheltä piti -tilanteet ja onko työmailta jäänyt mieleen työtapaturmia, ja miten havaittuja

Myös pienten ja keskisuurten yritysten kannattaa itse lähteä kehittämään omaatyöturvallisuuttaan siinä missä suurempienkin. Eikä se ole edes vaikeaa.

EKaikki perustuu

yksinkertaisesti siihen, että motivoidaan

työntekijät yksilötasolla kiinnostumaan omasta työturvallisuudestaan.

Keskusteleva ja avoin ilmapiiri helpottaa työmaalla asioiden hoitoa, vakuuttavat Tuija Mäki, Janne Lehtinen ja Juha-Pekka Mäki.

Janne Lehtinen on tehnyt lvi-alan töitä 30 vuotta. Kroppa kestää hyvin kun muistaa myös harrastaa liikuntaa, Lehtinen neuvoo.

Teksti: Tommi Ahlberg. Kuvat: Jyrki Vesa.

9

tilanteita voitaisiin parantaa. Keskuste-lu käydään oman esimiehen kanssa.

– Oman päivittäisen työn läpikäyn-nin lisäksi keskustellaan omista vah-vuuksista, siitä missä voidaan kehittyä. Tulevaisuudesta, omista ajatuksista työn suhteen, onko toiveita tai haaveita muunlaisesta urakehityksestä, Tuija Mäki valaisee keskustelun luonnetta.

Talotekniikka-alan palkkausjärjes-telmässä on kaksi osaa. Toinen, hen-kilökohtainen palkanosa, arvioidaan yrityskohtaiseen matriisiin mukaan kehityskeskusteluissa. Eurolämmössä sinne vietiin työturvallisuus omaksi ar-vioitavaksi osa-alueeksi.

– Työturvallisuuden painoarvo on noin kolmannes henkilökohtaisesta palkanosasta. Kaksi muuta ovat amma-tillinen osaaminen ja henkilökohtai-set ominaisuudet. Vaikka urakkatöissä henkilökohtainen palkanosa ei niin-kään vaikuta, näkyy silti työntekijälle miten hänen oma asenteensa ja osaami-sensa muuttuu rahaksi. Kyllä se sitäkin kautta porukoita kiinnostaa, Juha-Pek-ka Mäki uskoo.

Liikuntaa, koulutusta,työvälineitäNyt uudet kehityskeskustelut on pi-detty kerran kaikkien työntekijöiden kanssa. Nopein kesti tunnin, pisin neljä. Pientä varauksellisuutta ennen ensimmäisiä kehityskeskusteluja leijai-li ilmassa.

– Hymy korvissa sieltä on enimmäk-seen tultu pois, Juha-Pekka Mäki nau-raa tyytyväisenä.

Kaikista kehityskeskusteluista teh-dään yhteenveto. Tuija Mäki on ollut tyytyväinen ensimmäisten keskustelu-jen tuloksiin. Asenteet tuntuva olevan suurella osalla kohdallaan työturvalli-suutta kohtaan.

– Vanha sanonta pitää kutinsa, tu-loksista nousee se miten tärkeä voima-vara henkilöstö yritykselle on. Meillä on mahtava porukka, olemme löytäneet hyvät työntekijät, Tuija Mäki toteaa iloisena.

Osa esille nousseista asioista liittyi päivittäisiin työtehtäviin, kuten suoja-välineisiin tai työkaluihin.

Syntyi uusia ideoita, kuten idea vannesahan käytöstä valurautaviemä-reiden katkaisussa. Aiemmin katkai-su tehtiin sirkkelillä, raskas työkalu vaatii oman työpisteensä työmaalla. Akkukäyttöinen liikuteltava vannesa-ha kulkee työpisteelle helposti työnte-kijän mukana, ja nyt niitä on hankittu jo viisi.

Myös kuntoilu vapaa-ajalla tuli keskusteluissa esiin, ja kesästä lähtien liikuntasetelit on otettu käyttöön.

– Koulutus nousi monen työnteki-jän keskusteluissa esiin. Hitsauskoulu alkoi tällä viikolla, nyt kaikki asen-tajat ovat käyneet päivän mittaisen Tig-hitsauskurssin. Toisen koulutuk-sen aiheen on ollut perussäätöjen tekeminen. Nyt huoltomiehille ollaan

järjestämässä koulutusta maakaasuoi-keuksista, Juha-Pekka Mäki luettelee.

Hyöty tulee montaa kautta. Tur-vallisella työskentelyllä turhat huo-mautukset saadaan päivittäisestä työnteosta pois ja sairauspoissaolo-päivät vähenevät. Töitä voidaan tehdä tehokkaasti ja keskituntiansiotkin pa-ranevat.

Aamulla on mukava tulla töihin– Oma kehityskeskusteluni käytiin helmikuussa. Äänessä oltiin molem-mat, esimies ja minä, ja työhyvin-voinnista, turvallisuudesta ja työssä jaksamisesta juteltiin. Olen ollut kohta

30 vuotta ollut itse näissä hommissa, ja hyvin on paikat kunnossa, kertoo asentajana työskentelevä Janne Leh-tinen.

– Ulkomaisten työtekijöiden kanssa kielimuuri on välillä ongelma työmail-la, siihen pitäisi saada muutos. Jotkut eivät ota työturvallisuutta kovin va-kavasti eikä siitä voi heidän kanssaan keskustella, työsuojeluvaltuutettuna-kin toimiva Lehtinen harmittelee.

Lämmönjakohuoneet, iv-konehuo-neet, pystyviemärit, pohjaviemärit, vesijohtonousut, lämpöpatterin asen-nukset, kaikki lvi-työt ovat Lehtiselle tuttuja. Hän on myös mukana vasta perustetussa työsuojelutoimikunnassa, jonka ensimmäinen kokoontuminen oli syksyllä.

– Rento meininki siellä oli. Meil-lä uskaltaa kyllä sanoa puutteista, ja turvallisuuden puutteisiin puututaan hyvin, Lehtinen vakuuttaa. Sain vähän aikaa sitten hommattua muutaman työturvallisuutta edistävän koneenkin jotka myös keventävät työskentelyä, hän kertoo ylpeänä.

Toimikunnassa työntekijöiden ja työnantajan edustajat vievät yhdes-sä työturvallisuutta eteenpäin. Yksi lähiaikojen tavoite on kehittää sai-rauspoissaolojen, työtapaturmien ja läheltä piti tilanteiden määrille omat mittaroinnit.

Ja sitten vielä se rautalankamallin kysymys, miksi pk-yrityksenkin pitää ja kannattaa satsata työturvallisuuteen?

– Jos ei työmaalla mene putkea ja kanavaa paikoilleen, niin ei synnyt tulostakaan. Että henkilökunta pystyy käymään töissä, ja mieluiten vielä hy-myssä suin. Asiat nivoutuvat toisiinsa, turvallisuus ei ole mikään oma sarake. Loppujen lopuksi tässäkin on kyse sii-tä, että saataisiin turhat rasitteet pois työmailta, Juha-Pekka Mäki vastaa ky-symykseen.

Janne Lehtinen on asiasta samaa mieltä.

– Se kertoo jo paljon, että täällä töi-hin on aamulla mukava tulla, Lehti-nen vakuuttaa. •

Töitä voidaantehdä tehokkaasti ja keskituntiansiotkin

paranevat.

Pelkkä ajatuskin siitä, että omalle työntekijälle sattuisi vakava työtapaturma, on karmea. Parantunut turvallisuus tuo tullessaan paljon muutakin positiivista, Tuija Mäki muistuttaa.

Ammattitaudit maksavat lähes sata miljoonaa

euroa vuodessaTyöterveyslaitoksen Työperäisten sairauksien rekis-teriin kirjattiin vuodelta 2012 yhteensä 4 404 uutta

ammattitautia tai ammattitautiepäilyä, eli 18 tapausta 10 000 työllistä työntekijää kohden. Uusien tapausten lukumäärä on laskenut jo vuosia, mutta nyt lasku on tasaantumassa. Laskulle ei ole yksittäistä selittäjää. Vuonna 2012 tapaturmavakuutuslaitokset maksoivat korvauksia 18 700 ammattitaudista ja ammattitautie-

päilystä yhteensä 98,8 miljoonaa euroa.

Lisää tietoa löytyy TTL:n verkkosivuilta www.ttl.fi

SATTUU JATAPAHTUU

Hidasta laskuaTyötapaturmia sattui vuonna 2013 palkansaajille kaikilla toimialoilla 124 947, joista työpaikkatapaturmia oli 102 985 ja työmatkatapaturmia 21 962. Rakennusalalla sattui viime vuonna yhteensä 13 975 työpaikkatapaturmaa. Rakennus-teollisuus RT:n jäsenkyselyyn vastanneiden 147 yrityksen työpaikkatapaturmien määrä oli noin 2 000.

Lukumäärät ovat jonkin verran pienemmät kuin edellis-vuonna, mutta selvästi alemmat kuin huippuvuonna 2008 jolloin kaikilla toimialoilla sattui 141 427 tapaturmaa. Lasku johtuu ennen kaikkea työn määrän vähenemisestä.

Suojalasien käyttö kannattaaViime vuosina alalla on kampanjoitu silmiensuojauksen puolesta. Vaikutus näkyy työmailla sekä tapaturmatilas-tossa. Silmätapaturmien määrä on laskenut vuodesta 2007 yhteensä jopa noin 37 %, kun kaikkien alan työpaikkatapa-turmien määrä on vastaavana ajankohtana laskenut noin 20 %.

Putoamiset yleisin kuolinsyyPutoamiset ovat edelleen yleisin aiheuttaja rakennusalan kuolemaan johtaneissa työpaikkatapaturmissa. Huomiota olisi syytä kiinnittää etenkin putoamissuojaukseen katto- ja telinetöissä, elementtiasennuksessa ja ”pienissä korjauk-sissa”.

Lähde: (TVL Tilastojulkaisu 2014)

10

Putoamissuojaus lisävarusteena

arma osti Kotkan ele-menttitehtaan vuonna 2008. Parma kuuluu Consolis-konserniin, joka toimii 32 maassa

ja työllistää yli 10 000 henkilöä. Isossa konsernissa kaikki hyöty-vät, kun työturvallisuutta kehite-tään yhdessä. Mutta suuressakaan konsernissa kaikki ei tule valmiina, vaan paikallisilla asioilla ja työnte-kijöillä on suuri merkitys työtur-vallisuuden parantamisessa. Kuten tehdaspäällikkö Harri Bergholmin alkuun laittama hissikuilun asen-nuslava osoittaa.

– Työturvallisuus kiinnostaa henkilökohtaisesti, koska olen huomannut että se liittyy tuotta-vuuteen ja töiden sujumiseen. En usko että työturvallisuuteen panos-taminen hidastaa tuotantoa, kun se oikein mietitään, Bergholm valaisee kiinnostuksensa taustoja.

Esiteollinen on turvallistaHissikuilut lähtevät Kotkan ele-menttitehtaalta kerroksen kor-kuisina kuiluelementteinä, jotka kasataan päällekkäin työmaalla. Hissikuilut nousevat asuinkerros-

talossa samaa tahtia muun raken-nuksen kanssa.

Kun ylempää kuilua sovitellaan paikalleen, toimii alemman kuilun taso työtasona ja samalla työmaan aikaisena putoamissuojana

– Yleinen tapa on ollut, että työskentely- ja putoamista-sot tehdään työmaalla kuilujen

asennuksen yhteydessä. Yleensä asennuksen tekee aliurakoitsija, ja ne tehdään tilaajan tarvikkeilla ja välineillä. Entäs jos tilaaja ei ole varannutkaan tarvikkeita, silloin suojat tehdään siitä tavarasta mitä työmaalta sattuu kulloinkin löy-tymään.

Bergholmin ideassa taso asen-netaan paikalleen jo tehtaalla.

– Työmaalle hankala vaihe on etenkin kannakkeiden asentami-nen. Me olemme miettineet sen yhden ja ainoan oikean ratkaisun valmiiksi. Taso on suunniteltu tarkkaan ja mitoitettu kestämään ja asennettu paikalleen jo tehtaalla, ja toimittaja vastaa sen lujuudesta.

Keksintö ei ollut uusi ja val-miiksi asennetusta putoamis-suojasta oli moni puhunut. Bergholmin työhistorialla oli vai-kutusta siihen, että asia nytkähti eteenpäin pari vuotta sitten.

– Tein aluksi useamman vuo-den elementtiasentajan töitä. Se on loistava oppikoulu nykyiseen työhöni ja auttaa ymmärtämään, mitä työmaalla meidän tuotteil-le tapahtuu, hän kertoo. Putoa-missuojausten asennus kuuluu työmaalla yleensä juuri elementti-asentajille.

– Vanha asentaja-minäni pohtii jatkuvasti, mitä kaikkea voidaan etukäteen tehdä, jotta asiat sujuvat loppupäässä helpommin. Riittä-vän monta lavaa kun on ruuvannut työmaalla, miettii että kyllä nämä asiat voisi tehdä helpomminkin, hän kertoo.

Moni tilaa autoonsa turvallisuuttaparantavia lisävarusteita. Näin voi tehdä myös silloin,

kun tilaa betonielementtitehtaasta hissikuilun.

P

Teksti ja kuvat: Tommi Ahlberg.

Tapaturmat nevasta maksavatkin,

ja kyllä lavalletulee hintaa

vaikka se tehtäisiinvasta työmaalla.

Harri Berholm saapui vuonna 2000 kesäharjoittelijaksi Specifin Oy:n betonielement-titehtaaseen Kotkaan. Nuori mies ei silloin arvannut, että vajaan kymmenen vuoden päästä hän vastaisi tehtaan toiminnasta ja työturvallisuudesta sen tehdaspääl-likkönä. Myös mahdollisimman pitkälle viety esiteollinen tuotteiden valmistus on tehdaspäällikön sydäntä lähellä.

Parman Kotkan tehtaalla valmistetaan asuinkerrostalojen betonisia sisätuotteita: hissikuiluja, massiivilaattoja sekä kantavia väliseiniä. Niitä valmistaa noin 30 työntekijää.

11

Monia työturvallisuusasioita voidaan ennakoida ja helpottaa työmaiden elämää. Pu-toamissuojaus on yksi seikka, johon voidaan vaikuttaa jo suunnittelussa, sen sijaan että sitä ratkottaisiin vasta työmaavaiheessa. Asia kannattaa pitää mielessä myös element-tejä tilattaessa.

Jo valuvaiheessa tehtaalla voidaan elementteihin upottaa valmiit holkit kaidetolppia varten. Asennettuaan työmaalla ontelolaatat, voi asentaja tiputtaa ja kiinnittää tolpat valmiisiin holkkeihin, ja asentaa kaiteiden puutavaran paikalleen. Vaihtoehtona on po-rata erikseen työmaalla kiinnitysankkurit kutakin kaidetolppaa varten.

Valmiiksi mietitty ratkaisu helpottaa etenkin vaikeissa paikoissa. Kun portaiden kohdalle asennetaan työmaa-aikaisia kaiteita eikä elementeissä ole valmiita holkkeja, joudutaan taas poraustöihin. Sitä varten joudutaan rakentamaan erikseen oma työtaso, jotta poraus onnistuu turvallisesti.

Jokainen työmaa päättää itse, missä vaiheessa putoamissuojaus ratkaistaan. Työ-maamestarin käden jälki näkyy myös suojauksessa.

Työmaalla voidaan ajatella, että sen ei tarvitse asiaa päättää, koska koko asennus-urakka suojauksineen ostetaan alihankkijalta. Vaihtoehtoisesti voitaisiin ajatella, että asia huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa, ja valmiiksi mietityt ratkaisut laskevat ali-urakoitsijan asennusurakan hintaa. Samalla työolosuhteet ja työturvallisuus paranevat.

Vastaavia esiteollisia ratkaisuja on jo tarjolla ja uusia kehitteillä, mutta suunnittelus-sa ne tuppaavat unohtua. Paikallavalukohteissa yksi mahdollinen kiinnityspaikka turva-valjaille on hirsipuun mallinen orsi, johon saa valjaiden liinan kiinni. Sille voidaan tehdä kiinnitysreikä valmiiksi raudoituksen sisään asennettavalla kartiomallisella putkella. Niitä on helppo sijoitella eri puolille työmaata sen mukaan, missä putoamissuojausta tarvitaan.

Valmiina vai vasta työmaalla?Työmaamestarin käden jälki näkyy putoamissuojauksessa.

Hankintaorganisaatio helpottaa työmaan arkeaTehdasasennettujen putoamislavojen markkinointi on aluillaan, mutta asia on herättänyt jo paljon kiinnostusta. Iso rakennusliike on tehnyt hankintaorga-nisaatiossaan linjauksen, että kaikkiin kuilutilauksiin tulee tehtaalla asennettu asennuslava mukaan.

– Siellä on ymmärretty, että jo han-kintavaiheessa voidaan työturvallisuu-teen vaikuttaa ja samalla poistetaan työmaalta yksi murhe, Bergholm kehuu.

Suojalava on kuin auton lisävarus-tus, jotkut sen haluavat ja toiset eivät. Yleisin syy tilaamatta jättämiseen on autossakin, että lisävarusteet maksavat.

– Tapaturmat ne vasta maksavat-kin, ja kyllä lavalle tulee hintaa vaikka se tehtäisiin vasta työmaalla. Sitä vaan ei osata aina ajatella, väittäisin että se on halvempi esiteollisesti toteutettuna, Bergholm arvelee.

Hissikuiluja valmistetaan yrityksen Kotkan ja Kangasalan tehtaissa. Vuo-dessa valmistuu lähes tuhat elementtiä, eli hissikuiluja tuhannen porrasker-roksen tarpeisiin. Tavoitteena on, että pian suurimmassa osassa niistä olisi putoamissuojaus valmiina jo tehtaalta lähtiessä.

Parman valmiit, hyväksi koetut työ-turvallisuuskäytännöt ovat auttaneet Kotkan tuotantolaitosta työturvallisuu-den parantamisessa.

– Yrityskauppa toi mukanaan paljon hyvää työturvallisuuteen. Otin ilolla vastaan kaikki ison konsernin tarjoamat, valmiiksi pureskellut turvallisuuskäy-tännöt. Itse on pitänyt sitten viedä sitä viestiä eteenpäin, Berghol kehuu.

Lisää hyviä käytäntöjä tulee koko ajan. Tänä vuonna toimitusjohtaja aloit-ti Parman yhteisen kuukausittaisen työ-turvallisuuskokouksen, jossa seurataan turvallisuusasioiden etenemistä kulla-

kin tehtaalla. Lisäksi kokous on mainio tapa siirtää hyviä turvallisuuskäytän-töjä tehtaalta toiselle. Kokous on usein videon välityksellä, sillä Parmalla on 12 elementtitehdasta ympäri maata.

Eikö ylimmän johdon läsnäolo voi aiheuttaa, että pieleen menneitä asioita ei haluta tuoda tapahtumassa esiin?

– Ei aiheuta. Kokouksen luonne on aika avoin. Jos on jäänyt jotain hoita-matta, uskaltaa sen kyllä kertoa. Hoi-tamattomuuteen on aina joku syy, oli sitten kyse toimihenkilöstä, tehdastyön-tekijästä tai toimitusjohtajasta, Harri Bergholm vakuuttaa. Tärkeintä hänen mukaansa on, ettei työturvallisuus esiinny vain juhlapuheissa, vaan että se on mukana jokapäiväisessä työssä.

Turvallisuustapahtumassa jokainen tehdas esittelee omat työturvallisuusasi-ansa ja -suunnitelmansa. Suunnitelmas-sa tuodaan esiin tehtaan kolme suurinta turvallisuusriskiä, ja esitetään millä keinoin niistä päästään eroon. Kotkan tehtaan suurimmat huolet tällä hetkellä ovat putoamissuojaus, ergonomia sekä siisteys ja järjestys. Parman tehtaille on jalkautettu vähän aikaa sitten 5S-toi-mintajärjestelmä, ja se toimii kehitys-työn perustana. •

YLÄKUVA: Valmis hissikuilu tehtaan pihalla odottaa lähtöä työmaalle. Työskentely- ja putoamistaso on asennettu valmiiksi tehtaalla. Tason materiaali on lujuusluokiteltua tavaraa, 21 millisen havuvanerin alla kulkevat puiset poikkijuoksut kiinni metallisissa kannakkeissa. Kannaketappeja varten on kuilussa valmiit kiinnitysreiät.

ALAKUVA: Betonin valussa joudutaan kävelemään valumuotin reunalla, mikä on havaittu turvallisuusriskiksi. Asiaan on kehitteillä tekninen parannus, joka poistaa kiipeilyn tarpeen.

Myös nostoja voidaan helpottaa ja turvallisuutta lisätä suunnittelulla. Teräspalkissa on nostoa varten kiinnik-keiden paikat valmiina. Liinoja ei nostossa tarvitse käyttää.

12

Arvonsatuntevakattomiesosaa sanoa ei

n sopimuskysymys, kenen kuuluu huolehtia esimerkik-si putoamissuojauksista. Jos me kattourakoitsijana olem-me aliurakoitsijan asemassa ja

pääurakoitsija vähättelee suojaustarvetta, kieltäydymme työstä, kunnes asia on kun-nossa. Onneksi valveutuneet ammattilaiset mieltävät asian tärkeyden. Puutteet turval-lisuudessa on nykyään lisäksi helpompi todentaa digitaalisen TR-mittauksen avulla, toteaa johtaja Timo Koivisto KerabitPro Oy:stä.

Kattotyömaalla tuulee reippaasti silloin-kin, kun alhaalla on lähes tyyntä. Katema-teriaalista riippuen töitä voi monesti tehdä talvellakin, tosin usein sääsuojan alla. Ennen pakkaskautta kattotöitä tehdään var-sinkin uudiskohteissa myös taivasalla, jos muut rakenteet ovat ”ummessa”, eivätkä ne siksi ole vaarassa kastua. Työturvallisuuden tarkkuus on tällöin vähintään yhtä tähdel-listä kuin lämpimällä säällä tai sääsuojan alla.

– Tämä on yksi syy siihen, että olemme siirtyneet TR-mittauksissa digiaikaan. Tuu-lessa ja tuiskussa on vaivattomampaa tehdä ja dokumentoida havainnot älypuhelimen avulla, Timo Koivisto kertoo.

Hän korostaa, että työturvallisuuden vaaliminen on jokaisen työntekijän asia. Johdon tuki on kuitenkin välttämätön, jotta turvallisuutta vaaliva kulttuuri on aidosti läsnä työmaan päivittäisessä arjessa.

– Kyllä silläkin on merkitystä, että työturvallisuuden hyvä taso on monissa tapauksissa kilpailuvaltti. Digitaalisten TR-mittausten ja kännykkäkameralla otettu-jen valokuvadokumenttien avulla tämä on osoitettavissa paljon luotettavammin kuin pelkin paperille tehdyin muistiinpanoin, Koivisto perustelee.

Putoaminen ja tulipalo riskeinäKerabitPron pääluottamusmies Timo Kart-tunen näkee TR-mittausten digitalisoitumi-sen hyödyllisenä myös siksi, että hyvistä esimerkeistä ja toisaalta turvallisuuspuut-teista saa nyt kunnon dokumentit jaetta-viksi yrityksen tietojärjestelmien kautta kaikille työmaille ja niiden työn tekijöille.

– Digitaaliset mittaukset myös säästävät TR-mittausten tekijän aikaa. Itse kierrän vuoden mittaan monilla kattotyömaillam-me eri puolilla Suomea. Pyrkimys on, että kullakin työmaalla tehtäisiin digitaaliset TR-mittaukset kerran viikossa. Tämän to-teutuminen on tietysti viime kädessä työ-maapäällikön vastuulla, Karttunen toteaa.

Hän muistuttaa myös siitä, että urakka-muodosta ja kattourakoitsijan kulloises-takin urakoitsija-asemasta riippuu, kuka työturvallisuussuunnitelmat ja TR-mittauk-set tekee ja mistä näkökulmasta.

– Jos olemme aliurakoitsijana, katsom-me asiaa useimmiten kattotöiden näkökul-masta. Korjauskohteissa olemme aika usein pääurakoitsija, jolloin näkökulma myös työ-turvallisuuteen ja mittauksiin on laajempi, Karttunen sanoo.

Riippumatta siitä, onko kattourakka pää- vai aliurakka, putoamissuojaus on yleensä tähdellisin turvallisuusnäkökohta. Putoa-miselta suojautumisessa on Timo Koiviston mukaan myös eniten puutteita.

– Yleensä puutteet korjautuvat vaivatta, mutta jos pääurakoitsija vitkuttelee asian järjestämisessä tai suorastaan kieltäytyy siitä, meillä on kanttia sanoa ei kattotöille ennen kuin asia on kunnossa, hän sanoo.

Toinen kattotöissä usein havaittava tur-vallisuusriski liittyy paloturvallisuuteen. KerabitPron työmailla asia on erityisen tärkeä, koska noin 90 prosenttia yhtiön työmaista on kattotyömaita, joilla tehdään tulitöitä.

– Pienikin palo voi olla katastrofaalinen varsinkin taajaan asutulla alueella. Siksi tässä asiassa ei voi koskaan olla liian tark-ka, Koivisto sanoo ja kehottaa korjaamaan katolle tuotujen kaasupullojen asentoa.

Kaasupullojen on oltava katolla varastoi-

tuna pystysuorassa ja lisäksi tuettuna. Asia noteerataan digitaalisessa TR-mittauksessa ja toimii näin opiksi myös muillekin yhtiön työmaille kuin Vantaan Tikkurilassa sijait-sevalle As Oy Jänönhännän työmaalle.

Putoamissuojat ovat sen sijaan moit-teettomalla mallilla – ne kuuluvat tässä tapauksessa kattourakoitsijan aliurakkaan. Räystäitä asennettaessa putoamissuojat on pakko ottaa pois, sen jälkeen työskennel-lään valjaiden turvin.

Nollatoleranssi tavoitteenaKerabitPro on sitoutunut vuoteen 2020 asti ulottuvaan, työmaatapaturmien nollatole-ranssiin tähtäävään tavoiteohjelmaan. Tällä hetkellä tapaturmataajuus Kerabitin työ-mailla on Timo Koiviston mukaan noin 40 tapaturmaa miljoonassa työtunnissa.

– Nollatoleranssiin määräaikaan men-nessä päästäksemme tapaturmia pitäisi vähentää noin 30 prosentilla vuodessa. Asenteet alkavat onneksi olla kunnossa,

mikä on omiaan parantamaan tilannetta. Enää kukaan ei meillä ”urheile” katoilla hallitsemattomia riskejä ottaen, Koivisto toteaa.

Turvallisuus katoillakin on kiinni lu-kuisista pienien ja hieman suurempien asioiden huolellisesta hoidosta. Yksi ”pik-kuasia” on valjaiden kiinnityspollareiden asianmukaisuus.

– Täällä Tikkurilan As Oy Jänönhännäs-sä pollarit ovat juuri siellä, missä niiden pitääkin olla. Suunnittelija on ollut tältäkin osin tehtävänsä tasalla. Myös nämä myön-teiset havainnot on helppo dokumentoi-da digitaalisen TR-mittauksen yhteydessä, Koivisto toteaa. •

Katolla työskentelyssä on aina riskinsä, jotka työmaan johdon ja työntekijöiden on otettava vakavasti.

O

Teksti: Vesa Tompuri. Kuvat: Matti Matikainen.

Pienikin palovoi olla katastrofaalinen

varsinkin taajaanasutulla alueella.

Timo Karttunen tallentaa TR-havaintoja älypuhelimeensa.

Timo Karttunen pitää ensiarvoisen tärkeänä, että urakointiyritysten johtajat ymmärtävät TR-mittausten tarpeellisuuden. – Digitaalinen TR-mittaus oikein toteutettuna voi sitä paitsi olla kilpailuvaltti, joka on otettavissa huomioon myös julkisissa hankinnoissa.

13

OnkoTR-mittaus kriisissä?

Ja jos on, niin millä tavalla ja miksi?

Olen pitänyt TR-koulutuksia ja kalibroinut mittauksia muu-taman vuoden päälle 10 vuotta. Raksapakankin ensimmäi-nen versio luotiin skanskalaisten kanssa pian 8 vuotta sitten. Tähän aikaan on mahtunut paljon, ennen kaikkea positiivisia asioita. Työturvallisuuden tärkeyttä ei tarvitse enää isommin perustella, suojainten käyttö on parantunut roimasti ja työ-maiden järjestys alkaa olemaan monin paikoin kohtalaisesti kunnossa. Vain muutamia mainitakseni.

Työturvallisuusparatiisissa on kuitenkin TR:n kokoinen mato. Tarkoitan tällä sitä, että korkea TR-indeksi on alka-nut olemaan itsetarkoitus. Etenkin rakennuttajilta tuntuu kadonneen se tosiasia, että TR on vain väline. Väline, jonka tarkoitus on löytää puutteita. Mutta ennen kaikkea väline, jonka avulla havaitut puutteet saadaan laitettua kuntoon eli päästään turvallisempaan työympäristöön. Jos halutaan vain korkea indeksi, se myös saadaan. Hintana tosin on usein se, että puutteet jäävät kirjaamatta ja sitä kautta myös korjaa-matta.

Tämä suuntaus näkyy sekä koulutuksissa että kalibroinneissa. Eteeni tulee jatkuvasti tilanteita, kuinka mittauksia on tehty puutteellisilla tiedoilla ja osaamisella. Keskusteluissa on myös käynyt ilmi, kuinka tiukkaa työsuojelun tasoa ylläpitävä - eli

paljon puutteita kirjaava työmaa - saattaa saada rakennut-tajalta tai pääkonttorista palautetta huonosta TR-indeksistä. Mikä on sinänsä hyvä asia. Mutta. Korjaavaksi toimenpiteeksi riittää kuitenkin korkeamman indeksin ilmoittaminen ilman muita muutoksia työmaalla. Tai toimenpiteenä on se, että jä-tetään yksinkertaisesti pahimmat ja eniten indeksiä laskevat alueet mittaamatta.

Hieman korkeampaa moraalia osoittaa ratkaisu, jossa eteen-päin lähetetään tavoitetason ylittäneet indeksit ja itsellä pidetään reilusti alemmat, todelliset mittaustulokset. Ja niin edelleen. Huolestuttavaa tässä on se, että indeksien taakse kätkeytyvät syyt eivät tunnu kiinnostavan. Vaaditaan siis in-deksiä, ei työturvallisuutta.

En kaipaa alhaisia indeksejä, vaan kaipaan todellisia indekse-

jä. Mielestäni on parempi jäädä kiinni omassa TR-mittaukses-sa kuin viranomaisen tekemässä onnettomuustutkinnassa. Ei ratkaisu voi olla ’kunnossa’ vain sillä perusteella, että toteu-tusta ei osata tai pystytä tekemään asianmukaisesti. Huono ratkaisu - vaikkakin huonoista vaihtoehdoista paras - ei an-saitse oikeinmerkintää.

Mielestäni olisi myös korkea aika kyseenalaistaa TR:n vanha-kantainen periaate, että vain osa työmaan välineistä tarkas-tetaan ja osa jätetään tarkastuksen ulkopuolelle. Kuitenkin kaikki työmaalla olevat vermeet ovat päätoteuttajan vastuulla ja on kaikkien etu, että välineiden kunto tarkastetaan sään-nöllisesti – tai edes kerran, vastaanottotarkastuksessa. TR:n ulkopuolella olevista välineistä puutteita löytyy tyypillisesti esimerkiksi isoista työkoneista (kaivinkoneet, pyöräkuormaa-jat), putoamissuojainten kunnosta ja tarkastuksista (päälle puettuna ne voidaan toki arvioida tarkastettaessa työskente-lyä), sekä kaasupullojen säilytyksestä.

Kokonaan oma lukunsa on työn fyysinen kuormittavuus - asia jota ei TR:ssä arvioida lainkaan. Kuitenkin esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön vuoksi ennenaikaiselle eläkkeelle jää ra-kennustyöntekijöitä kaksi kertaa keskimääräistä enemmän. Työntekijöiden kanssa käymieni keskustelujen perusteella vain ani harva normiaikaisesti vanhuuseläkkeelle jäävistä jää eläkkeelle terveenä.

Lisäksi mielestäni on nurinkurista, että työmailla toivotaan työsuojelutarkastajilta tiukempaa otetta. Vaikka työsuojelu-tarkastajat valvovatkin lain kirjaimen noudattamista, eivätkä voi vaatia sitä tiukempaa tulkintaa, olisi mielestäni edelleen pidettävä mielessä TR:n perusajatus: tavoitteena on turvalli-nen työmaa. Se ei useinkaan tarkoita lain minimin täyttämistä vaan usein rima pitää ylittää reilusti.

Näin ollen kaikille pitäisi olla selvää, että sitouduttuaan käyttämään TR:ää työmaa samalla sitoutuu tietyissä asiois-sa vallitsevaa lainsäädäntöä tiukempaan työsuojelun tasoon. Ja tähän TR taipuisi haluttaessa myös viranomaisten käsissä hienosti: vaativaa äänensävy lakipuutteisiin ja ohjaava ote muihin.

Yhteenvetona sanoisin, että työsuojelun vaatimustaso ja tah-totila parempaan on kasvanut siinä määrin, että TR kaipaa päivittämistä. Vaikka parhaat toimivatkin vastuullisesti, ei yli 90 prosentin keskimääräiset kokonaisindeksit voi olla tätä päivää alalla, jossa tapaturmataajuus on jatkuvasti Suomen heikoimpia. Paljon on tehty, mutta vielä on matkaa RT:n aset-tamaan nollatavoitteeseen vuonna 2020.

On parempi jäädä kiinniomassa TR-mittauksessa kuin

viranomaisen tekemässäonnettomuustutkinnassa.

Tapaturva Oy on vuonna 2006 perustettu työturval-

lisuuden asiantuntija, kouluttaja sekä materiaalien

tuottaja. Toimialoina rakentamisen lisäksi ovat muun

muassa valmistava teollisuus, lainsäädäntö, kuljetuk-

set ja liikenne. Juha Merjama toimii yrityksen toimi-

tusjohtajana.

Sitouduttuaan käyttämäänTR:ää työmaa samalla sitoutuu

vallitsevaa lainsäädäntöätiukempaan työsuojelun tasoon.

Juha MerjamaTapaturva Oy

14

Ei tähän apuvälineitä tarvita!aikkihan sen tietävät: rakennusalalla teh-dään fyysisesti raskas-ta työtä. Raskaan työn luonteeseen kuuluu,

että riski tapaturmille ja tuki- ja liikuntaelinvaivoille on korkea. Työmaan vaarat tiedetään, mutta niihin on vain mahdoton puuttua tai ainakaan poistaa kokonaan. Näinhän se on ollut ja näin tulee olemaan… Vai voidaanko työmail-la sittenkin tehdä työtä turvalli-semmin ja terveyttä ylläpitäen – jopa kehittäen?

Haasteet ovat tiedossaRakennusalalla työtä tehdään vaihtuvissa työympäristöissä. Työ-tä rasittaa monet perinteiset fyysi-set haittakuormitustekijät, kuten hankalat työasennot, sekä käsin tehtävät valmistelemattomat ja suunnittelemattomat nostot ja siir-rot. Työssä tehdään myös paljon toistotyötä sekä käytetään erilaisia täriseviä työkaluja. Rakennusalan työntekijöillä esiintyykin runsaas-ti tuki- ja liikuntaelinvaivoja ja -sairauksia.

Tuki-ja liikuntaelimistön vai-voihin johtavat ongelmat raken-

nusalan työssä ovat monin osin jo tiedossa. Hyvistä esimerkeistä huolimatta alalla ei ole pystytty kuitenkaan uudistamaan ja kehit-tämään työ- ja toimintatapoja riit-tävän systemaattisesti.

Rakennusalan eri tutkimuk-sissa on tunnistettu eri tekijöitä korkeisiin tapaturma- ja sairastu-vuuslukuihin. Puutteet esimer-kiksi työsuojeluorganisaatiossa ja työsuojelun koordinoinnissa, yri-tyksen koko, kireät aikataulut ja taloudellinen paine, erikoistumi-nen tiettyihin tehtäviin ja puutteet eri osapuolten välisessä kom-munikaatiossa sekä eri toimijoi-den turvallisuustietoudessa ovat kaikki tekijöitä, jotka selittävät ra-kennusalan korkeita tapaturma- ja sairastuvuuslukuja.

Rakennusalan työn kehittämi-nen vaatii kaikkien tahojen sitou-tumista: johtajasta esimieheen ja rakennusmiehestä rakennustarvik-keita tuovan kuorma-auton kuljet-tajaan. Perinteisestä valvontaan ja teknisiin suojaratkaisuihin perus-tuvasta työturvallisuusjohtamises-ta pitäisi siirtyä kohti asetelmaa, jossa vastuuta työn turvallisesta ja oikeaoppisesta suorittamisesta ja valinnoista annetaan myös työnte-

kijöille. Tämä edellyttää luottamus-ta, koulutusta ja vuoropuhelua.

Työterveyshuolto on oiva ul-kopuolinen yhteistyökumppani edistämään vuoropuhelua ja siten ergonomiaa ja työturvallisuutta rakennusalla. Työterveyshuol-to on vastikään saanut uuden yrityksen ja työterveyshuollon välistä työterveysyhteistyötä ko-rostavan asetuksen.

Hyvät ergonomisetratkaisut ja toimintatavatTyötä helpottavat työvälineet nousevat usein esiin kun puhu-taan työn ergonomisista ongel-mista ja niiden vähentämisestä. Apuvälineitä kyllä hankitaan, mutta minne: varastoon, varikol-le, seinän viereen, lautapinon taakse… Paikkaan, jossa ne ovat pois tieltä haittaamasta kiireistä arkea työmaalla.

Erilaiset turvavälineet, turva-jalkineet, vaatteet ja silmäsuo-jaimet ovat tulleet jäädäkseen ja niiden käyttö on valvonnan, kou-lutuksen ja tehokkaan mainonnan kautta levinnyt rakennustyömail-le. Olisiko nyt viimein aika työ-maiden ergonomiatalkoille, jossa

yhdessä eri toimijoiden kesken mietitään millä työvälineillä ja miten työ tehdään sujuvimmin?

Oikein hyödynnettyjen apu-välineiden hyödyt työhyvinvoin-nin ja -terveyden edistämiseksi ovat yksiselitteiset. Apuvälineil-lä säästetään aikaa rakennustyö-maalla ja säästetään myös sitä työntekijää, jonka toivotaan jatka-van työuraansa pidempään.

Asenteiden muutoksella ja omilla järkevillä valinnoilla voi parantaa työn turvallisuutta ja sujuvuutta huomattavasti. Myös työntekijällä on vastuunsa työn turvallisesta suorittamisesta.

Turvapuistot ovat uudenlaisi-na työturvallisuuden koulutus-keinoina nousseet viime vuosina Suomessa julkisuuteen. Espoossa ja Oulussa sijaitsevat turvapuis-tot tarjoavat erinomaiset puitteet myös ergonomiakoulutuksille ja apuvälineiden oikeaoppisen käytön omaksumiselle. Puistot ovat myös erinomainen paikka markkinoida ergonomian hyviä ratkaisuja ja käytäntöjä. Puistois-sa opetellaan oikeissa työtilan-teissa turvallisia työtapoja. Miksi ei samalla opeteltaisi myös niitä ergonomia-asioita? •

KIRJOITTAJAT:

Arto Reiman työskentelee erityisasiantun-tijana työterveys-laitoksen Oulun toimipisteessä. Työssään hän on perehtynyt erityi-

sesti työturvallisuuden ja ergono-mian tutkimus-ja kehittämistyöhön sekä koulutuksiin. Lisäksi hän on aktiivisesti mukana Turvapuisto Poh-jois-Suomen toiminnassa.

Mika Nyberg työs-kentelee koulu-tussuunnittelijana Työterveyslaitok-sen Tampereen toimipisteessä. Työssään hän on perehtynyt erityi-

sesti työterveyshuollon ja ergono-mian tutkimus-ja kehittämistyöhön sekä koulutuksiin.

K

Työterveyslaitoksen uusimman valtakunnallisen Työ ja ter-veys Suomessa -tutkimuksen mukaan rakennustyöntekijät arvoivat ilmapiirin työpaikallaan vapautuneeksi ja mukavaksi (86 % vastaajista), työtovereiden välit hyviksi (88 %), ja he kokivat saavansa apua ja tukea työtovereiltaan usein (72 %).

Kyselyn tuloksia tulkiten voisi olettaa, että työ rakennusalal-la onkin varsin sujuvaa ja ongelmatonta. Toisaalta samasta kyselystä nousee esille myös piirteitä, jotka korostavat työn rasittavuutta. Kiirettä, oli kokenut 44 % vastanneista melko usein tai hyvin usein. Kyselyssä korostuu myös työn ruumiil-

lisen rasittavuuden kokemukset. Vuoden 2012 kyselyssä työ-tään piti vähintään melko rasittavana 51 % vastaajista, kun vastaava osuus kolme vuotta aiemmin oli 44 %.

Kyselyssä kiire esiin

Ergonomia- ja työhyvinvointiratkaisu-ja esitellään esimerkiksiRakennusliiton verkkosivuilla:http://rakennusliitto.fi/tyohyvinvoin-titarjotin/elintavat/hyvat-ratkaisut/.

Työterveyslaitoksen ergonomiarat-kaisujen tietopankissa on esitelty sa-toja konkreettisia eri aloilla käytössä olevia ergonomiaratkaisuja:www.ttl.fi/fi/ratkaisupankki/Sivut/default.aspx?luokka=Ergonomia.

15

kanska Rakennuskoneen kalustovastaava Ilpo Roposen työhän kuuluu hoitaa suoja-, tuki-, ja telinekalustojen asioita. Vaikka Ilpo on teke-misissä työturvallisuuteen liittyvä kaluston kanssa, on hän sitä mieltä, että parhaiten työ-

turvallisuutta edistetään tällä hetkellä asenteisiin vaikutta-malla.

Kun tarpeeksi harmittaa, syntyy keksintö– Niitä hyviä asenteita ja kaverin työstä välittämistä ei vali-tettavasti voi suoraan mennä mistään varastosta ottamaan, Roponen vitsailee.

Lisäksi Roposen vastuulle kuuluvat ympäristöasiat sekä kalustokeskusten toiminnan kehittäminen. Kaiken tämän lisäksi hän ehtii tekemään työturvallisuutta parantavia kek-sintöjä!

Yksi sellainen on esimerkiksi kahden parvekelaatan väliin asennettava kulkusilta, jota pitkin voidaan kulkea ul-kokautta kahden rappukäytävän väliä, eikä tarvitse kiertää alakautta. Vanha keksintö on herätetty uudestaan henkiin.

Ja sitten on ikkunan aukkokaide, joka on Roposen oma keksintö. Yleensä aukkojen kaiteet tehdään puusta, mutta Ilpon mielestä se on turhan työlästä. Niinpä hän lähti ke-hittämään metallista, ikkuna-aukkoon kiristettävää aukko-kaidetta.

Silloinen työnantaja Skanska Talonrakennus Oy lähti heti mukaan kehitystyöhön, ja kaiteelle haettiin hyödylli-syysmallisuoja.

– Tuote on kyllä kaikille halukkaille tarkoitettu, mitä enemmän se leviää sitä parempi työturvallisuudenkin kan-nalta.

Kaide on säädettävissä erikokoisiin aukkoihin. Aluk-si tehdään karkea säätö, ja hienosäätö tapahtuu kierteen avulla.

Kaidetta voi käyttää työmaan kaikissa aukoissa. Siihen kehitettiin lisäosa, verkkokaide elementille, joka kiinnite-tään kaiteeseen silloin kun tarvitaan enemmän suojaa esi-merkiksi parvekeoven tai hissikuilun aukon eteen.

– Mietin jo vuosia sitten, onko mitään järkeä aina erik-seen sahata vanerista kiinnityslevyt, propata ne ikkunan-pieliin ja tehdä vielä kakkosnelosesta siihen kaideosa. Ikkuna-asentajaa varten ne piti sitten purkaa pois, jolloin aukko oli hetken kokonaan ilman suojaa. Proput saattoivat kaiken lisäksi jäädä betoniin ja myöhemmin puskea ruos-tetta läpi, Roponen kertoo keksintönsä synnystä.

Ajatus lähti lopulta lentoon seinien väliin kiristettävästä pyykkitelineestä. Miksei aukkosuojaa voisi tehdä samal-la periaatteella? Ensimmäinen prototyyppi valmistui noin seitsemän vuotta sitten.

Työmaa kiittää parannuksista Roposen kehittämän kaiteen kiinnittäminen kestää vain minuutin. Kaide vedetään mahdollisimman lähelle aukon leveyttä, pannaan lukitustappi paikalleen ja sokka kiinni. Sen jälkeen loppukiristys tehdään kiertämällä vasaran avulla. Asentajan täkein tehtävä on tietää, että asentaa kai-teen oikealle korkeudelle. Yleensä se on 1200 milliä latti-an korkeudesta. Elementtikohteissa asentajana voi toimia alamies, jotta se on valmiina kun elementtiä asennetaan paikoilleen.

Aukkokaidekeksintö on ilahduttanut työmailla, palaute on ollut keksijälle mieluisaa kuultavaa.

– Ikkuna-asentajat ovat kehuneet, kun he voivat itse sen poistaa napsauttamalla vain yhden ruuvin pois. Ei tar-vitse työllistää ketään erikseen vanerisuojia poistamaan.

Ilpo Roponen aloitti uransa kirvesmiehenä tekemällä mittamiehen töitä runkoryhmissä. Siitä ura eteni talonra-kennuspuolen työnjohtoon, ja viimeiset neljä vuotta työ-paikkana on ollut Skanska Rakennuskoneen Nurmijärven kalustokeskus.

– Meillä on Suomessa kaikkiaan yksitoista kalusto-keskusta. Isot legot on Nurmijärvellä, eli tämä on suurin kalustokeskus. Torninosturit, rakennushissit ja muu iso tavara lähtee Nurmijärveltä tarvittaessa vaikka Kilpisjär-velle. Myös työmaatilojen, torninostureiden ja rakennus-hissien keskitetty huoltopiste sijaitsee Nurmijärveltä.

Ilpo Roposen työturvallisuutta parantavat keksinnöt eivät jää vain nykyisiin, sillä mielessä on jo uusia juttuja. Portaan sivuun asennettava irtonainen holkki mahdollis-taa kaidetolpan kiinnityksen portaikkoon. Se otettiin käyt-töön pari vuotta sitten.

Monessa työssä tulee vastaa työturvallisuuden puutteita. Jotkut tarttuvat asiaan – ja keksivät niihin ratkaisut.Ilpo Roponen koki, että ikkuna-aukkojen suojausta voidaan helposti parantaa.

S

Värinä on aina Skanskan oranssi, Ilpo Roponen esittelee keksintöään, ikkunan aukkokaidetta.

Aukkokaidekeksintöon ilahduttanut työmailla,

palaute on ollutkeksijälle mieluisaa

kuultavaa.

Aukkokaiteen keksijäinspiroitui pyykkitelineestä

Teksti ja kuva: Tommi Ahlberg.

Työ-turvallisuuden

pellepelottomat

16

Työmaa kuului pienelle paikalliselle rakennusfirmalle. Miten hyvää tulok-seen oli päästy ja millaisesta yritykses-tä on kyse?

Rakennuspalvelu Ronkainen Oy:n toimitusjohtaja Jari Ronkainen vastaa.

Teidän työmaa bongattiinsiistinä ja turvallisen oloisena työpaikkana. Olette päättäneet satsata työturvallisuuteen?Ei ole kenenkään etu, että työtapaturmia sattuu. Lisäksi kaveri voi olla pitkäänkin sairauslomalla, ja tilalle jonkun löytä-minen voi olla hankalaa. Hyvät miehet kannattaa pitää terveinä töissä.

Miten muuten pidätte työtur-vallisuutta yllä jokapäiväisessä työssä?Meillä on joka työmaalla runkovai-heesta vesikattoon saakka määräykset täyttävät telineet, usein 9 metrin leve-ydeltä, että pääsee liikkumaan räys-täältä räystäälle. Työtehokin on toista kun on hyvä ja turvallinen alusta. Lasken telinevuokran urakkahintaan mukaan, niin ei tarvitse sitä kum-memmin pohtia. Kaikilla on myös voimassa oleva työturvallisuuskortti ja tulityökortti.

Onko siisteydellä ja turvallisuu-della merkitystä asiakkaalle eli yleensä rakentajaperheelle?Yleinen tapa on sopia, että asiakas huolehtii siisteydestä ja jätteiden

poiskuljettamisesta. Se ei omako-titalotyömaalla käytännössä juuri koskaan toteudu. Valitettavasti ei ymmärretä miten tärkeää on, että lan-kunkappaleita tai tiilenpaloja ei loju tontilla muljauttelemassa nilkkoja. Lähes aina siivous jää kyllä meidän huoleksi.

Onko työntekijöiltä kuulunut purnausta varusteidenkäytöstä?Olen todella positiivisesti yllättynyt ja tyytyväinen siitä miten kaverit ovat itse ottaneet turvallisuuden asiak-seen. Suojalasit ovat aina päässä, kun tehdään töitä missä roiskuu tai lentää tavaraa. Naulaanastumissuojat olivat kengissä jo ajat sitten, nyt niissä on paljon muitakin ominaisuuksia. Tosi harvoin enää joutuu huomauttamaan, että teidän omaa turvallisuuttahan siinä ajatellaan.

Pientalotyömaalla rakennuttaja(perhe)vastaa työmaantyöturvallisuudesta,ellei sitä ole sopimuksinsiirretty muiden vastuulle.Miten asia toimii käytännössä?Jos asiakas käy työmaalla etenkin sen alkuvaiheessa vain silloin tällöin, on aika vaikea huolehtia turvallisuudes-takaan. Asiaa ei ymmärretä ja huoleh-timinen jää pääurakoitsijan vastuulle. Jos yritys hoitaa turvallisuuden

kunnolla, pitäisi sen vaikuttaa posi-tiivisesti urakoista kilpailtaessa. Va-litettavasti näin ei ole, vaan yleensä pelkkä raha ratkaisee kenen tarjous valitaan.

Lait ja asetukset ovat samatpienille ja suurille yrityksille. Onko se aiheuttanut päänvai-vaa?Ymmärrän että tiettyjä asioista pitää pystyä valvomaan ja kaikkia kohdel-la samalla tavalla. Pienelle yrittäjälle se voi tarkoittaa, että ei pysty tiettyjä urakoita enää tarjoamaan. Esimerkiksi meidän olisi pitänyt sijoittaa rivitalo-kohteessa niin paljon kulunvalvon-talaitteisiin, että se jo rajasi meidät ulos tarjouskilpailusta. Suuremmil-la toimijoilla kustannukset voi jakaa useamman kohteen kesken.

Mitä rakennatte jamillaisella porukalla? Meidän erityisosaamista on oma-kotitalorakentaminen, lopputulos viilataan yhdessä asiakkaan kanssa mieluisaksi. Talopakettien lisäksi ra-kennamme myös pitkästä tavarasta. Nyt markkinatilanne on sellainen, että lähinnä tehdään remonttitöitä. Kun parhaimmillaan meitä oli 16, joista omia työntekijöitä oli 7, niin nyt töitä tehdään vain muutaman työntekijän voimin.

Valokuvaaja Matti Matikainen oli Lahdessa kuvauskeikalla, kun katseen kiinnitti poikkeuksellisen siisti pientalotyömaa. Rakennuksen seiniä kiersi asianmukaiset

työtelineet, ja työntekijöillä oli suojavarusteet silmäsuojia myöten käytössä.

BONGATTU:Turvallinen työmaa

Teksti: Tommi Ahlberg. Kuva: Matti Matikainen.

Talvi on perinteisesti hiljaista aikaa pienyrittäjälle. Jari Ronkainen on kuitenkin optimisti, että pien-talorakentaminen jossain vaiheessa piristyy ja työntekijät pääsevät taas uudiskohteiden kimppuun.

SATTUU JATAPAHTUU

Liikkumisesta vaaratilanteitaRakentamisen alan työpaikkatapaturmista 29 % liittyy henkilön liikkumiseen, 22 % käsikäyttöisillä työkaluilla työskentelemiseen ja noin 20 % erilaisten esineiden kä-sittelemiseen. Liikkumistapaturmien suuri osuus ja niiden osuus myös vakavimmista tapaturmista muistuttaa edel-leen siitä, että huomiota tulisi kiinnittää työmaiden järjes-tykseen ja kulkuväylien siisteyteen.

Sirkkelillä sattuu Yksi ongelma alalla ovat sirkkelit, joiden väärä käyttö ja puutteellinen varustus aiheuttavat jatkuvasti vakavia työ-tapaturmia, lähinnä sormitapaturmia, mutta myös esimer-kiksi muita käden alueen vammoja ja silmätapaturmia.

Sormet vaarassa40 % rakennusalan työpaikkatapaturmista on yläraajojen vammoja, eniten näistä on sormitapaturmia. 23 % alaraa-jojen vammoja, joista turvajalkinekäytännöistä huolimatta edelleen vajaa puolet on varpaiden, jalkaterän ja nilkan alueen vammoja. 19 % on pään alueen vammoja, joista huomattava osa edelleen silmätapaturmia.

Lähde: (TVL Tilastojulkaisu 2014)

Projektityö muuttaatyönteon luonnetta

Projektityö vaatii aiempaa tarkempaa töiden suun-nittelua ja luotsausta eli ohjaavaa otetta johtami-seen. Yksi keskeinen osa projektin suunnittelua on varautuminen muutoksiin, kuten henkilövaihdoksiin. Projektipäällikön on osattava ohjata projekti maaliin muutosten läpi. Työterveyslaitoksen tutkimus Rajoja rikkova työ tarjoaa neuvoja projektityön sujuvoittami-seksi.

Työterveyslaitoksen Rajoja rikkova työ -tutkimus- ja kehittämishanke selvittää, miten työpaikkojen sisäis-ten ja ulkoisten rajapintojen rikkoutuminen muuttaa sujuvan toiminnan edellytyksiä. Työsuojelurahaston rahoittama hanke alkoi vuonna 2012 ja se jatkuu vuo-den 2014 loppuun ja siitä löytyy tietoa TTL:n verkkosi-vuilta www.ttl.fi