Juonneopetusta ja vertaisohjaustaHammaslääkäriopetusta ja hoitotiedettäPedagogiikkaa ja kulttuurista terveyttä

lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen verkkolehtimed.utu.fi/tutke/kipina

3/2011

AMEE 2011 Wien

Sisällys

Kipinä 3/201117.10. 2011

Julkaisi jaTUTKE, Lääketieteell inen tiedekunta , Turun yl iopisto

Päätoimit tajaPekka Kääpä

ToimitusHelena Haapanen, Maiju Toivonen, Outi Jääskeläinen, Er ika Österholm-Matikainen, Jetro Tuulari , Leena Salminen, Heli Vinkka-Puhakka, Heidi Matti la

Graaf inen suunnit telu , valokuvaus ja tait toAntti Tarponen

KansikuvaPekka Kääpä

Yhteystiedotw w w.med.utu .f i/tutke/kipina/

ISSN 1798-8624

Anna palautetta ja

osallistu lehden tekemiseen! Ota yhteyttä toimitukseen tästä!

3 Pääkirjoitus: Opettajuus muutoksen virrassa

Vertaisohjaus kliinisten taitojen oppimisen tukena

4

Hammaslääkäriopintojen kliininen hoitoharjoittelu – tietoa, taitoja ja asenteita

8

Iloinen veronmaksaja vaaleanpunaisessa hammaslääkärituolissa

11

Pedagogista oppia tiiviisti ja tehokkaasti16

Asklepios -ohjelma 10 vuotta17

Neljännes vuositsata hoitotiedettä Turun yliopistossa

18

Tulevia pedagogisia koulutuksia23

Juonneopetuksen juhlaseminaari6

AMEE 2011 Wien:Inspire...and be inspired

20

Pääkirjoitus

Löydät TUTKEn myös Facebookista. Käy tutustumassa sivustoon osoitteessa facebook.com/tutke/ ja liity TUTKEn joukkoon.

On käynyt ilmeiseksi, että jatkuva opettajaresurssien niukkuus, yhteiskunnan muu-tos, tietomäärän ekspansio ja teknologinen kehitys muokkaavat perinteistä tiede-kunnan opettajan toimenkuvaa ja ohjaavat opettajien työn keskittymistä perintei-sen tiedonjakamisen sijaan yhä enenevässä määrin opiskelijoiden ohjaukseen sekä eettisten ja psykososiaalisten seikkojen käsittelyyn. Samanaikaisesti uudet opiske-lijasukupolvet omine henkilökohtaisine odotuksineen astuvat esiin ja opetus siirtyy väistämättä lisääntyvässä määrin pois sairaaloista ympäröivän yhteiskunnan yksi-köihin. Tällöin opettaminen ja opettajuus saavat uudenlaisia muotoja ja sisältöjä. Onkin sel-viä merkkejä siitä, että yksit-täisten opettajien toiminnan ohella tai sijaan tiedekunnan koulutuksessa jatkossa toimi-vat eri ammattiryhmiä edus-tavat opettajatiimit ja nykyiset opetuksen kohteet, opiskelijat ja potilaat, otetaan aivan uudel-la tavalla toimintaan mukaan.

Opiskelijoiden vertaisohjausta ja –opetusta on laajenevassa määrin käytetty pe-rinteisen asiantuntijaopetuksen ohessa myös omassa tiedekunnassamme. Nämä koulutusmuodot voivat myös näinä taloudellisesti vaikeina aikoina tarjota pedago-gisesti tehokkaan ja laadukkaan lähestymistavan tiedekunnan opetuksessa. Parhai-ten vertaisohjaus ja –opetus toimivat eri vuosikurssien opiskelijoiden välillä, sillä pi-temmälle opinnoissaan edenneet opiskelijat osaavat havainnoida oppimiseen liitty-vät vaikeudet ja niiden ratkaisu-mahdollisuudet usein selkeämmin kuin varsinaiset tiedekunnan opettajat. Tiedekunnan asiantuntijoiden tehtävänä on tällöin järjes-tää opettajina toimivien opiskelijoiden riittävä valmennus ja varmistaa arvioinneilla koulutuksen laadukkuus.

Potilaiden aktiivinen osallistuminen terveydenhuollon koulutukseen on nähty myös hedelmällisenä ja tehokkaana opetusmenetelmänä. Usein on käytetty esim. näytte-lijöitä korvaamaan potilaita harjoitustilanteissa. On kuitenkin selvä, että vain oikeat potilaat kysyvät oikeita kysymyksiä ja antavat oikeanlaista palautetta, siksi heidän osuuttaan ei voida millään korvata tulevaisuudessakaan. Erilaiset tietotekniset lä-hestymistavat voivat kyllä simuloida terveydenhuollon hoitotapahtumia, mutta ei-vät täysin pysty korvaamaan aitoa tilannetta.

Tiedekunnan koulutustoiminnassa tarvitaan siis jatkuvaa herkkyyttä ja valmiutta et-siä ja luoda uudenlaisia lähestymistapoja opettamiseen ja opettajuuteen. Opetus-toiminnan arvostusta tulee lisätä ja samalla huolehtia sen toiminnan laadukkuudes-ta alati muutoksessa olevassa oppimisympäristössä. ■

Opettajuus muutoksen virrassa

Professori Pekka Kääpä

4 | Kipinä 3/2011

JOHDANTOOsana prekliinisen lääkärikoulutuk-sen uudistamista päätettiin syksyllä 2009 suunnitella ja toteuttaa prek-liinisen koulutuksen aikana opittu-jen kliinisten taitojen kertauskurs-si. Ensimmäisen kurssin suunnittelu toteutui keväällä 2011 TUTKE:n ja kandidaattiseuran opinto-ja ammat-tiasiaintoimikunnan (OATK) ja klii-nisten opintojaksojen opetushenki-lökunnan yhteistyönä. Kurssin sisäl-lön suunnittelu rajattiin prekliinisten opintojaksojen harjoitustöihin si-sältyviin aihealueisiin. Kertauskurs-si nähtiin valmentavan ja tukevan

lääkärikoulutuksen C5-lukukaudella to-teutuvaa ”Kliinisen lääketieteen perus-teet”- opintojaksoa, jossa perehdytään syvällisemmin poti-laan kohtaamiseen, haastattelemiseen ja tutkimiseen. Jär-jestämällämme ker-tauskurssilla ei sik-si keskityttykään kliinisten löydösten

tulkitsemiseen, vaan tavoitteena oli suoritteiden harjoitteleminen ja nii-den ymmärtäminen opiskelijoille tu-tun anatomian ja fysiologian tietä-myksen kautta.

OHJAAJIEN VALMISTAUTUMINEN JA KOULUTUSOpinto- ja ammattiasiaintoimikun-nassa valittiin vertaisohjaajat luku-kausilta C6 ja C8. Vertaisohjaajat kokoontuivat suunnittelemaan kou-lutuksen tarkempaa sisältöä, ja kul-lekin vertaisohjajalle nimettiin kliini-nen opettaja, joka perehdytti hänet yksityiskohtaisesti vielä ohjattavaan aihealueeseen sekä ohjausmenetel-miin. Ohjauksen sisällön ja toteutuk-sen valmistelun jälkeen vertaisoh-jaajat kokoontuivat vielä kenraalihar-joituksiin, jossa he opettivat toisiaan oman suunnitelmansa mukaisesti. Kenraaliharjoitukset antoivat oivalli-sen mahdollisuuden keskustella to-teutuksesta ja muokata ohjauksen sisältöä.

OHJATUN KERTAUSHARJOITUK-SEN TOTEUTUS JA ARVIOINTIVapaaehtoiset prekliiniset (C4-lu-kukausi) opiskelijat ilmoittautuivat kertauskurssille kurssin isännän vä-lityksellä. Käytännön järjestelyis-tä huolehti kliinisten taitojen oppi-miskeskuksen, Portin, opetushoitaja Minna Paasioksa. Harjoittelu tapah-tui kahtena lauantaipäivänä, jolloin kahden tunnin mittaisen ohjausta-pahtuman aikana opiskelijat kier-sivät kaikki 6 rastia (20 min/rasti) 2-3 opiskelijan pienryhmissä ja sai-

VERTAISOHJAUS KLIINISTEN TAITOJEN OPPIMISEN TUKENA

Teksti: Jetro Tuulari, Jenni Pelkonen, Kati Lempinen,

Jutta Tähtinen, Linus Törnqvist, Sebastian

Abrahamsson, Minna Paasioksa ja Pekka Kääpä

Kuva: Antti Tarponen

Taulukko 1Kliinisten taitojen kertauskurssin aihealueet.

Suluissa on esitetty lukukausi, jolla opetussuunnitelman mu-kainen opetus eli harjoitustyö aiheesta on pidetty. Kertaus-kurssin aikana prekliiniset opiskelijat osallistuivat kaikkiin eri aihealueita käsitteleviin 20 min mittaisiin rasteihin.

1. Elvytys (C2)2. EKG-rekisteröinnin suorittaminen ja

EKG:n perusteet (C2)3. Sydänäänten kuuntelu (C2)4. Polvinivelen tutkiminen (C1)5. Verenpaineen mittaaminen (C2)6. Jännerefleksien tutkiminen (C3)

Kipinä 3/2011 | 5

vat ohjattua harjoitusta kaikissa ai-healueissa (Taulukko 1). Yhteensä kertauskurssille osallistui 60 C4-lukukauden opiskelijaa. Kurssin toi-minta videoitiin ja kerättyä video-materiaalia hyödynnetään tulevien kurssien suunnittelussa ja lisäksi ne tarjoavat vertaisopettajille oivalli-sen mahdollisuuden arvioida omaa ohjaustyötään. Harjoittelun lopuksi kerättiin palaute Webropol-lomak-keella. Vertaisohjattu harjoitus sai erittäin hyvää palautetta. Valtaosa harjoitukseen osal-listuneista piti sitä erittäin onnistunee-na ja jopa parem-pana kuin muissa prekliinisen vaiheen aikana pienryhmäti-lanteissa saamaan-sa ohjausta. Erityi-sen hyvänä pidettiin pientä ryhmäkokoa ja sen mahdollista-maa henkilökohtais-ta ja intensiivistä oh-jausta.

LOPUKSIVertaisohjausta (Peer-assisted lear-ning) kliinisten taitojen opetuksen tukena on käytetty myös muualla, mm Oxfordin ja Glasgown yliopis-toissa. Näissä yksiköissä kokemuk-

Taulukko 2Vertaisohjatun kliinisten taitojen harjoittelukurssin toteutusvaiheet.

• Ohjaajaopiskelijoiden rekrytointi• Aloituspalaveri

• sisältö• harjoituksen toteutuksen suunnittelu• harjoituksen aikataulutus

• Vertaisohjaajien koulutus opetushenkilökunnan toimesta• Opiskelijat valmistelevat opetuksen• Kenraaliharjoitukset ja toteutus• Palaute ja arviointi

• videointi• palautemateriaalin kerääminen

• Raportointi

set ovat olleet hyvin samankaltaisia kuin meillä ja vertaisohjattuun har-joitteluun osallistuneet opiskelijat ovat raportoineet positiivisen palaut-teen lisäksi merkittävää itseluotta-muksen kasvua kurssin jälkeen. Oma tavoitteemme onkin saada koulutus

Jetro TuulariKati Lempinen

Jutta Tähtinen

Sebastian Abrahamsson

Linus Törnqvist

Jenni PelkonenVERTAISOHJAAJAT

pysyväksi osaksi tiedekuntamme lääkärikoulutusta. Tämä mahdollis-taisi myös opintosuoritteiden myön-tämisen kertauskurssiin osallistuvil-le prekliinisille opiskelijoille ja myös vertaisohjaajille. Vertaisohjattu har-joittelu sopisi myös hyvin kliinisten taitojen näyttökokeiden (OSCE) pe-rustaksi, jolloin voitaisi painottaa myös vertaisarvioinnin mahdolli-suutta. ■

Juonneopetuksen 20-vuotisjuhlase-minaari järjestettiin 20.9.2011 Sirk-kalan kasarmille uusituissa Artiumin tiloissa. Lämminhenkisessä juhlassa oli mukana juonteen ystäviä pitkäl-tä ajalta. Paikalle oli saapunut lähes koko 90-luvun alun opistouudistuk-sen ohjausryhmä, jonka toimesta juonneopetus aikanaan käynnistyi. Lisäksi mukana oli juonnelääkäreitä eri ajoilta, osa nuoremmista oli itse aikoinaan ollut juonneopiskelijoina. Myös nykyinen opiskelijasukupolvi oli juhlassa edustettuna.

Juhlapuheessaan emer. prof. Jouko Suonpää korosti juonneopetuksen merkitystä mielipiteenmuokkaajana, hänen mukaansa terveyskeskuksis-sa aloitettu juonneopetus on raivan-nut asenteita yliopistosairaalan ulko-puoliselle opetukselle, joka 1990-lu-vun loppupuolella tehtyjen avausten jälkeen on laajentunut keskeiseksi osaksi perusopetusta.

Juonneopetuksen ’äitinä’ toiminut ma. yleslääketieteen prof. Paula Vai-niomäki puolestaan pohti sitä, onko juonneopetus saavuttanut tavoit-teensa, eli onko perusterveydenhuol-lon maailma tullut nykyopiskelijalle tutummaksi ja helpommin lähestyt-täväksi kuin juonneopetuksen alku-aikoina. Juonneopetuksen äänen-kannattajalehden eli Aviisin kirjoi-tuksessa hän pohtii näin: Haluavatko valmistuvat lääkärit perusterveyden-huollon työhön vai eivät? Lääkäri-koulutus ja sen oppimisympäristö vaikuttavat siihen, millaista lääkärin uraa valmistuva lisensiaatti ajatte-lee omakseen. Pakolliset palvelut ly-hyine työsuhteineen eivät ole perus-terveydenhuollon toiminnalle eduksi, ellemme kykene järjestämään sinne koulutukselle suotuisia olosuhteita. Hoidon pitkittäinen jatkuvuus on yksi perustason työn parhaimpia kannus-timia, mutta tämä ei toteudu lyhyis-sä työsuhteissa. Lääkäritutkimusten

mukaan olemme perusopetuksen osalta onnistuneet antamaan opis-kelijoillemme vuosi vuodelta parem-pia valmiuksia viimeisen 20 vuoden aikana. Juonneopetuksesta se alkaa - hyvän lääkärin kouluttaminen.

Juonneopetuksen ’isä’, Turun yli-opiston yleislääketieteen professuu-rin ensimmäinen haltija dos. Seppo Junnila kertoi juonne-nimeen pääty-misen historiasta, kuinka hän erää-nä yönä oli oivaltanut, millä sanal-la läpi opetuksen jatkuva syvällinen, paikoin ohut mutta katkeamaton pu-nainen lanka, joka pohjimmiltaan on lujasti kiinni maaperässä, on yhdellä sanalla kuvattavissa. Juonneopetus-han se oli, joka tuona yönä nimenä syntyi. Myöhemmin se päätyi jopa vuoden 1994 MMM-kirjan yhdeksi vuoden sanaksi (Aarre Huhtala).

Juonneopetuksen

Varhaisen potilaan kohtaamiseen perustuva opetus eli juonneopetus aloitettiin Turun yliopistossa syksyllä 1991 ja tänä syksynä oli aika juhlia juonteen aikuistumista.

Teksti: Jaana FranckKuvat: Minna Ketola

juhlaseminaari

6 | Kipinä 3/2011

KATKELMIA OPPIMISPÄIVÄKIRJOISTA

Terveyskeskuksissa lääkärin työtä seuraamassa ol-leiden opiskelijoiden kokemuksia kuvaavat seuraa-vat oppimispäiväkirjojen katkelmat:

- Alkuun ihmettelin sitä, etteivät potilaat kertoneet juuri mitään oireita, vaan tuntuivat vain jatkavan jo-tain aiempaa keskustelua lääkärin kanssa. Asia selittyi sillä, että useimmat potilaamme olivat lääkärille en-tuudestaan tuttuja.-

- Yllätyksenä minulle tuli potilaiden erilaisuus; oli teh-täviä kierukan asettamisesta ajokortin uusimiseen ja psykologin tehtävistä merimiesterveystarkastukseen. Koko päivän aikana ei ollut kyllä yhtään samaa vaivaa! En olisi ennakkoluulojeni perusteella ikinä voinut ku-vitellakaan terveyskeskustyön olevan niin mielenkiin-toista ja vaihtelevaa kuten päivä osoitti. Enkä kyllä olisi uskonut että ikinä sellaista olisin itse sanonut!-

- Lääkärillä on valtavan suuri vastuu ja osattavia asi-oita on kamalasti. Vähän miettii, että millä siitä oikein selviää… Lääkäri kuitenkin hoiteli kaikki todella iloises-ti. Kaikille potilaille jäi varmasti sellainen olo, että he olivat tärkeitä.-

- Ehkä kaikkein selvimmin päivän aikana korostui se, miten eri lailla eri potilaiden kanssa lääkäri toimi. Hän vaihteli puhetyyliään aina potilaiden mukaan ja käytti erilaisia sanoja ja eri äänenpainoja. Potilaiden ikähaa-rukka vaihteli 2-vuotiaasta eläkeikäiseen, ja eri am-mattitaustaisiin henkilöihin.-

- Yleensäkin oli paljon potilaita, joiden vaiva jäi selvit-tämättä, koska niille ei ollut tarkkaa diagnoosia. Tämä on lääkärin ammatissa hyvin yleinen asia ja se vaatii minultakin totuttelua, ettei kaikkiin ongelmiin ole rat-kaisua ollenkaan. –

- Vastaanotosta eniten mieleeni jäi eräs äiti, joka tuli näyttämään pientä lastaan. Lapsella ei ollut suora-naista hätää, ja vamma oli vanha johon oli hoitoa jo luvassa. Mielestäni käynti kohdistui enemmän äidin hyvinvointiin ja aivan kuin hän olisi tullut hakemaan tukea lääkäriltä, koska hänellä oli ongelmia perhe-asioiden kanssa. Tästä asiasta huomasi, että lääkärin ammatti ei ole vain konkreettisten vammojen hoitoa, vaan lääkäri toimii myös henkisenä auttajana. Vaik-ka asia tuli vähän kiertotien kautta, oli todella hienoa huomata, että ihmiset tukeutuvat lääkäriin tällaisis-sakin asioissa. Tämän asian myötä arvostan paljon enemmän myös psykologista koulutusta.- ■

Juonneopetus hajautuksen suunnannäyttäjänä; emeritus professori Jouko Suonpää korosti juonneopetuksen merkitystä mielipiteenmuokkaajana.

Seminaarin juhlayleisöä seuraamassa valokuvaesitystä Juonneopetuksen 20-vuotiselta taipaleelta.

Cursus Pestiksen opiskelijat Fredrika Wuorela ja Reetta-Liina Säilä ilahduttivat kuulijoita jousimusiikilla.

Juonneaktiivien kukituksessa olivat mukana Kliininen opettaja Jaana Franck, kliininen opettaja Paula Vainiomäki, dosentti Seppo Junnila ja varadekaani Risto Huupponen.

Kipinä 3/2011 | 7

8 | Kipinä 3/2011

Hammaslääkäriopintojen kliininen hoitoharjoittelu –

Teksti: Varpuleena KirsrtiläKuvat: Antti Tarponen

HAMMASLÄÄKÄRIKOULUTUSTA YHTEISTYÖSSÄHammaslääketieteen opetus on kahtena ensimmäisenä opiskeluvuonna pääosin yhteistä lääketieteen opiskelijoiden kans-sa. Ensimmäisestä lukukaudesta alkaen mukana on myös hammaslääketieteellisiä opintoja. Potilastyöhön perehtyminen al-kaa toisen opiskeluvuoden aikana. Ham-maslääkärin kliinisen työn tarpeiden mu-kaisesti painotetut lääketieteen kliiniset opinnot sijoittuvat kliiniseen vaiheeseen. Tavoitteena on antaa peruskoulutetul-le hammaslääkärille hyvät valmiudet hoi-taa vanhentuvan väestön ja heikentyneen yleisterveyden omaavien potilaiden suus-airauksia.

tietoa, taitoja ja asenteita

Viidennellä lukukaudella alkava kliininen hoitoharjoittelu muodostaa noin 20 % opinnoista. Hoitoharjoittelu tapahtuu pää-osin Turun sosiaali- ja terveystoimen Ope-tushammashoitolassa, mutta opiskelijat osallistuvat myös erikoissairaanhoitoon TYKS: n suusairauksien klinikalla. Turun kaupunki on vuokrannut Dentalian 3. ker-roksen pyöreän osan lähes kokonaan ja va-rustanut sen modernein konein ja laittein. Kaupungin palkkalistoilla on vakinaisis-sa toimissa 12 kliinistä opettajaa, 3 sivu-virkaista yliopiston professoria ja lukuisia tuntiopettajia sekä avustavaa henkilökun-taa, kaikkiaan noin 50 henkeä. Klinikkasa-lissa harjoittelee tällä hetkellä 95 opiskeli-jaa neljänä vuorona viikossa.

Kipinä 3/2011 | 9

Hammaslääkärikoulutuksen kliiniinen hoitoharjoittelu tapahtuu hammaslääketieteen laitoksen pyöreän odotussalin ympärille kiertyvässä suuressa tilassa.

”Haluamme sytyttää opiskelijoissa palavan halun hankkia kaikki ammatissa tarpeelliset tiedot ja taidot siten, että kipinä säilyy koko eliniän

10 | Kipinä 3/2011

HYVÄ OPPIMISYMPÄRISTÖHammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon päämäärä korostaa riittäviä tietoja, taitoja ja asenteita. Paitsi klii-nisiä toimenpiteitä eli temppuja, pitää oppia mm. tiedon kriittistä kokoamista ja soveltamista, kliinistä päättelyä, suunnitelmallisuutta ja päätöksen tekoa, vuorovaikutus-ta ja viestintää, lainsäädäntöä, eettisiä ja moraalisia nä-kökohtia sekä ammattimaista toimintaa. Kaiken tämän lisäksi tulee oppia sietämään epävarmuutta; valitsinko oikein, teinkö oikein.

Hammaslääkärin työn kliininen osaaminen perustuu paljolti mallioppimiseen. Opettaja- oppipoika- suhde on hyvin tiivis. Vaikka välillä olisi helpompi näyttää kädes-tä pitäen miten temppu tehdään, on tärkeää kannustaa opiskelijaa uteliaisuuteen ja tiedonjanon omatoimiseen täyttämiseen. Kliininen opetus tapahtuu hyvässä, tii-viissä yhteistyössä yliopiston kanssa. Pyrimme luomaan turvallisen oppimisympä-ristön, joka kannustaa opiske-lijaa ihmettelemään ja selvittämään vastauksen. Halu-amme opiskelijan ymmärtävän, että tietoa kertyy kaiken aikaa lisää koko hänen elämänsä ajan.

HYVÄ OPETTAJA EI TIEDÄ KAIKKEAPedagogista koulutusta ja tietoa oppimisesta kliinisillä opettajilla on hyvin vähän. Tutken pedagoginen koulu-tus on tuonut uutta intoa ja näkymiä mukana olleille. Mi-nikurssi tarjosi runsaasti tietoa oppimisesta sinänsä ja

auttoi kohtuullistamaan niitä vaatimuksia, joita esitäm-me opiskelijalle. Kurssin lohdullista tietoa oli myös se, että opettajan ei tarvitse tietää kaikkea, vaan aukko ope-tuksessa antaa tilaa opiskelijan ajatuksille ja kysymyksil-le ja tarpeelle hankkia itse tietoa.

OPETUSTYÖ ON PALKITSEVAAMatkan varrella tulee vastaan yllätyksiä ja kysymyk-siä. Pohdimme päivittäin, mitä olisi pitänyt tehdä toi-sin, mitä tulisi kehittää tai muuttaa. Missä on vika, kun opiskelijalta puuttuu motivaatio täysin? Miksi opiskeli-ja ilmoittaa opiskelevansa vain kahdeksasta neljään kun vain siltä ajalta saa opintorahaa? Mitä tehdä, kun kliini-set opettajat kokevat päivän päätteeksi olevansa tyhjiin puristettuja? Miten voimme ja jaksamme tukea kaikkien opiskelijoiden oppimista?

Työmme on kuitenkin hyvin palkitsevaa ja olemme on-nekkaita, kun saamme olla ”ajan hermolla” ja tehdä työtä mukavien nuorten kanssa. Haluamme sytyttää opiskeli-joissa palavan halun hankkia kaikki ammatissa tarpeel-liset tiedot ja taidot siten, että kipinä säilyy koko elin-iän. Kliinisessä hoitoharjoittelussa opimme tuntemaan opiskelijamme hyvin ja seuraamme heidän kehitystään ja kasvamistaan hammaslääkäriksi tiiviisti. Kolmen vuo-den yhteisen matkan jälkeen voimme tyytyväisinä tode-ta, että nyt he ovat valmiita, valmiita irrottamaan napa-nuoran ja näyttämään miten omat siivet kantavat. ■

Hammaslääketieteen kandidaatit Elina Aarnio (vasemmalla) ja Anriina Aaltonen (oikealla) seuraavat HLL Virpi Brandtin opastusta ensimmäistä kertaa aidon potilaan hoidosta.

Kipinä 3/2011 | 11

Kuka olet? Mistä tulet? Mari Saanisto, 28-vuotta Turusta. Miten opintosi ovat lähteneet käyntiin? Onko jokin asia yl-lättänyt positiivisesti tai negatiivises-ti koulutuksessa? Hoitotieteen opinnot ovat lähteneet mielestäni hyvin käyntiin. Ainakin motivaatiota riittää. Tähän men-nessä olen yllättynyt positiivisesti siitä, että monet perusasiat toimivat yliopis-tossa hyvin, toisin kuin ammattikorkeas-sa aikanaan. Miten olet päätynyt opiske-lemaan tiedekuntaamme? Miksi valitsit juuri Turun yliopiston ja kyseisen koulu-tusohjelman? Päädyin opiskelemaan hoi-totieteen didaktiikkaa muutamien mutki-en kautta. Aikanaan lukion jälkeen hain OKL:ään (Opettajankoulutuslaitos), mut-ta tiet sinne eivät silloin auenneet. Pää-dyin ammattikorkeaan sairaanhoitajalin-jalle, josta valmistuttuani viisi vuotta sit-ten menin töihin leikkausosastolle ja siellä työskentelen edelleen anestesiahoitajana. Viime syksynä aloitin avoimessa yliopis-tossa hoitotieteen aineopinnot ilman mui-ta sen kummempia suunnitelmia. Kevääl-lä päätös yliopistoon hakemisesta syntyi melko spontaanisti ja laitoin paperit ve-tämään pari tuntia ennen hakuajan päät-tymistä. Turku oli luonnollinen valinta mi-nulle, syntyperäiselle turkulaiselle. Olen oikealla alalla ja pidän tämänhetkisestä

Vuonna 2011 lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrki yhteensä 1476 hakijaa

ns. päävalinnoissa. Tiedekunnassamme on neljä koulutusohjelmaa. Lääketieteen

lisensiaatin tutkinnossa oli 120, hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnossa 40, terveystieteiden

kandidaatin ja maisterin tutkinnossa 37 ja terveyden biotieteiden maisterin

koulutusohjelmassa 20 aloituspaikkaa. Kaiken kaikkiaan tiedekuntaan

hyväksyttiin 220 opiskelijaa tämän vuoden päävalintojen opiskelijavalinnoissa.

Tässä ovat viralliset luvut, mutta mitä niiden taakse kätkeytyy? Miten, mistä

ja millaisia ihmisiä tiedekuntaamme on päätynyt? Tutustu heihin nyt!

vaaleanpunaisessahammaslääkärituolissa

Iloinenveronmaksaja

12 | Kipinä 3/2011

työstäni, mutta haluaisin kehittää vielä itseäni. Lisäksi olen ajatellut, että on vain tämä yksi elämä, niin miksenpä voisi teh-dä vielä jotain muutakin. Opettajan työ on kiinnostanut minua aina, joten mikä siis olisikaan ollut parempi vaihtoehto kuin yhdistää mielenkiinnon kohteet. Toisaal-ta tämä on osin myös henkilökohtainen protestini sairaanhoitajan huonoa palk-kaa kohtaan. Jos ei voi muuttaa maail-maa, pitää näemmä pyrkiä muuttamaan itseään. Mitä odotat opinnoiltasi täällä? Opinnoiltani odotan, että saisin ne kasaan kolmessa vuodessa. Työntäyteiset vuodet on kuulemma tulossa. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua? Kymmenen vuoden kuluttua näkisin itseni hoitotyön opetta-jana, joka tekee opettamisen ohella myös kliinistä hoitotyötä leikkausosastolla sekä

”Kauhuskenaarioni olisi olla kymmenen vuoden kuluttua kahvihuoneen

katkeroitunut sitruunansyöjä, jonka

lempisanastoon kuuluu lause: ”Näin täällä on

aina tehty.”

Kuka olet? Mistä tulet? Olen Anniina, 24-vuotias sairaanhoitaja ja aloitin syksyl-lä 2011 opiskelut hoitotieteen laitoksella, gerontologisen hoitotieteen sekä tervey-denhuollon hallinnon ja johtamisen kou-lutusohjelmassa. Olen työskennellyt iäk-käiden hoitotyön parissa viimeiset viisi vuotta. Olen kotoisin Lohjalta, viime vuo-det olen asunut Espoossa. Miten opintosi ovat lähteneet käyntiin? Onko jokin asia yllättänyt positiivisesti tai negatiivisesti koulutuksessa? Opinnot ovat lähteneet ripeästi käyntiin heti ensimmäisen viikon jälkeen, mikä on hyvä asia. Kolme vuotta tulee menemään erittäin nopeasti - aistin sen jo nyt. Positiivisesti on yllättänyt se, kuinka tiivis yhteisö hoitotieteen laitoksel-la on ja se, että luennot ovat keskustelevia. Negatiivista ehkä on se, että työn sovitta-minen opiskeluun on aika vaikeaa. Toisaal-ta, haluan saada opiskelusta kaiken mah-dollisen irti. Miten olet päätynyt opiske-lemaan tiedekuntaamme? Miksi valitsit juuri Turun yliopiston ja kyseisen koulu-tusohjelman? Sairaanhoitajaksi valmistu-misen jälkeen tein töitä parisen vuotta ja aloin kaivata pian takaisin koulun penkil-le. Tiesin jo sairaanhoitajaopintojen aika-na pyrkiväni yliopistoon jossain vaihees-sa, koska haaveenani on olla mukana ke-hittämässä sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Vaihtoehtoina oli pyrkiä lukemaan joko sosiaalipolitiikkaa tai hoitotiedettä, mutta jälkimmäinen vei voiton. Turun yliopiston valitsin siitä syystä, että täällä oli mahdol-lisuus opiskella gerontologista hoitotie-dettä, joka kiinnostaa minua paljon. Turun yliopisto on myös mukavan junamatkan päässä kotoa. Olin lisäksi kuullut Turun yliopistosta vain positiivista palautetta, mikä helpotti valintaa. Mitä odotat opin-noiltasi täällä? Odotan opinnoiltani uu-den tiedon oppimista, oivaltamisen hetkiä ja verkostoitumista. Erityisesti sivuainee-ni, gerontologisen hoitotieteen, opintoja odotan paljon siksi, että saisin lisää tutkit-tua tietoa iäkkäiden hoitotyöstä. Haluaisin sisällyttää sosiaalipolitiikan myös jollain lailla opintoihini, jotta saisin näkökulmaa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Opin-noiltani odotan myös tutustumista uusiin ihmisiin, joiden kanssa voi vaihtaa koke-muksia hoitotyön eri alueilta. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua? 10 vuoden

on aktiivisesti mukana hoitotyön koulu-tuksen kehittämisessä. Kauhuskenaarioni olisi olla kymmenen vuoden kuluttua kah-vihuoneen katkeroitunut sitruunansyöjä, jonka lempisanastoon kuuluu lause: ”Näin täällä on aina tehty.” ■

MARI SAANISTO

ANNIINA HAIMAKKA

Kipinä 3/2011 | 13

Kuka olet? Mistä tulet? Olen Veera Ojala ja tulen suoraan lukiosta Seinäjoelta. Miten opintosi ovat lähteneet käyntiin? Onko jokin asia yllättänyt positiivisesti tai negatiivisesti koulutuksessa? Opinnot ovat alkaneet tosi hyvin ja tuntuu, että olen aivan oikeassa paikassa. Yllätyin erittäin positiivisesti, kun kuulin, kuinka hyvin voimme työllistyä ja mihin kaikkiin paikkoihin voikaan lopulta päätyä töihin. Miten olet päätynyt opiskelemaan tiedekuntaamme? Miksi valitsit juuri Turun yliopiston ja kyseisen koulutusohjelman? Minua kiinnosti kemia, biologia ja fysiikka, mutta tuntui, ettei mikään ala ole kokonaisuudessaan täysin sellainen, mitä haluan. Kuulin terbiosta (Terveyden biotieteiden koulutusohjelma), kun täältä oli joku esittelemässä Turun yliopistoa lukiollamme ja innostuin heti. Terbiossa opinnot rajautuvat noissa kolmessa aineessa juuri siihen, mikä minua eniten kiinnostaa eli kaikki solu- ja molekyylitason asiat ihmisen terveydessä. Turku oli vielä kaiken lisäksi Suomessa ainut kaupunki,

Kuka olet? Mistä tulet? Olen Sanni Vehmas, 22-vuotias hammaslääke-tieteen opiskelija. Kotikaupunkini on Naantali, mutta olen asunut jo kaksi vuotta Turussa. Miten opintosi ovat lähteneet käyntiin? Onko jokin asia yllättänyt positiivisesti tai negatii-visesti koulutuksessa? Opinnot ovat lähteneet yllättävän hyvin käyntiin. Välillä vähän väsyttää, enkä ole ehti-nyt kauheasti lukea kotona. Luennoil-la onneksi käydään asiat aika hyvin läpi. Yllättävää on ollut se, että on ol-lut paljon hauskempaa kuin olisin iki-nä osannut odottaa. Meillä on heti al-kuun morfologiaa, mikä on todella po-sitiivinen asia, sillä on hienoa päästä jo nyt tekemään jotain konkreettises-ti. Myös yleisen puolen harjoitustyöt ovat olleet tosi mielenkiintoisia. En myöskään osannut odottaa näin ki-voja kurssikavereita - aivan mahtavaa porukkaa! Miten olet päätynyt opis-kelemaan tiedekuntaamme? Miksi valitsit juuri Turun yliopiston ja kysei-sen koulutusohjelman? Olen opiskel-lut Turun yliopistossa jo kolme vuot-ta biokemiaa. Aikoinani valitsin Turun opiskelukaupungiksi, sillä se on lähel-

kuluttua olen 34-vuotias. Olen opiskele-massa tai jo valmistunut terveystieteiden tohtoriksi. Työskentelen tutkimus- ja ke-hittämistehtävissä sosiaali- ja terveyden-huollossa, ikääntyvien ihmisten palvelujen kehittämisen parissa. ■

jonne halusin opiskelemaan ja onnekseni tämä koulutusohjelma sattui olemaan juuri täällä. Mitä odotat opinnoiltasi täällä? Odotan opinnoiltani sitä, että saan hyvin laajan, poikkitieteellisen koulutuksen, jonka avulla osaan katsoa asioita eri näkökulmista ja siten ymmärtää ne kokonaisuuksina paremmin. Silloin pystyisin työelämässä olemaan siltana eri aloilla työskentelevien ihmisten välillä ja yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta ja tuottoisaa. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua? Kymmenen vuoden päästä haluaisin olla ulkomailla lääkekehittelijänä tai töissä EMA:lla (European Medicines Agency). ■

VEERA OJALA

SANNI VEHMAS

”Vastaanotollani olisi tietysti vaaleanpunainen

hammaslääkärituoli!”

14 | Kipinä 3/2011

lä kotipaikkakuntaani. Olen tykännyt tähänkin mennessä Turusta ja Turun yliopistosta, vaikka aikaisempi kou-lutusala ei ollutkaan mieleinen. Koko elämäni on jo valmiiksi täällä, joten en nähnyt syytä lähteä vaihtamaan kaupunkia, kun kerran hammaslää-käreitä koulutetaan täällä. Lääketiede yleisesti on aina kiinnostanut minua, mutta hammaslääkärin koulutukses-ta innostuin viime keväänä biokemian vuosiseminaarissa. Siellä esiteltiin Tu-run yliopiston hammaslääketieteen ja biokemian laitosten yhteistä biofilmi-tutkimusta, jonka tutkimuskohteena ovat parodontiittiä aiheuttavat bak-teerit. Hammaslääketieteen puoles-ta puhui myös se, että haluan tehdä käsillä asiakaspalvelutyötä ja se, että työllisyystilanne on ja tulee olemaan loistava. Mitä odotat opinnoiltasi täällä? Toivottavasti 5,5 vuoden mat-ka osaavaksi hammaslääkäriksi tulee olemaan värikäs ja mielenkiintoinen. Odotan kovasti sitä, että pääsee itse hoitamaan potilasta. Varmasti tulee hetkiä, jolloin miettii miksi on tähän ryhtynyt, mutta varmasti myös onnis-tumisen hetkiä. Haaveenani olisi läh-teä Ruotsiin vaihtoon vähäksi aikaa. Otan kaiken avosylin vastaan! Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua? Olen silloin 32-vuotias, joten olisi ihan kiva, jos minulla olisi silloin jo oma pieni perhe. Toivottavasti olen terve ja on-nellinen ja läheiseni voivat hyvin. Työn puolesta voisin nähdä itseni mahdolli-sesti erikoistumassa vaikka parodon-tologiaan, se kun minut alun perinkin ajoi alalle. Vaihtoehtoisesti voisin olla perustamassa omaa yritystä. Vas-taanotollani olisi tietysti vaaleanpu-nainen hammaslääkärituoli! ■

Kuka olet? Mistä tulet? Nimeni on Jaakko Uotila, ikää 21 vuotta ja olen paljasjalkainen turkulainen, lähtöisin Varissuon monikulttuurisen lähiön lai-dalta. Miten opintosi ovat lähteneet käyntiin? Onko jokin asia yllättänyt positiivisesti tai negatiivisesti koulu-tuksessa? Vaikka odotukseni opintoja ja kaikkea sen mukana tulevaa oheis-toimintaa kohtaan olivat korkealla, ei ainakaan alun perusteella ole tarvin-nut pettyä mihinkään, päinvastoin. Pakollisia luentoja on varsin vähän ja vastuu on näin sopivasti opiskelijalla itsellään. Sosiaalinen integroituminen kurssikavereihin ja vanhempiinkin opiskelijoihin tapahtui ilman suurem-pia yrityksiä, kiitos opiskelijatuutorei-

den ja muidenkin vanhempien opis-kelijoiden järjestämien ensimmäis-ten päivien tapahtumien. Muutenkin vanhempien kurssien opiskelijoiden asenteet ovat yllättäneet positiivi-sesti: vaikka tietoa ja taitoakin löytyy huomattavasti enemmän kuin tuoreil-ta medisiinareilta, silti suhtautuminen nuorempiin on puhtaan kollegiaali-nen. Mitä omiin kurssilaisiin tulee, niin porukka vaikuttaa sopivan hete-rogeeniseltä. Pelkäsin hieman, että täällä oltaisiin kaikki samasta muotis-ta, mutta turhaan. Miten olet pääty-nyt opiskelemaan tiedekuntaamme? Miksi valitsit juuri Turun yliopiston ja kyseisen koulutusohjelman? Lukion ensimmäisellä luokalla luulin vielä tu-levaisuuden ammattini olevan mäki-

”etten nyt ampuisi samalla tavalla yli, niin sanotaan, että odotan

olevani kymmenen vuoden päästä

suhteellisen iloinen veronmaksaja”

LEO LEHTO

JAAKKO UOTILA

Kipinä 3/2011 | 15

hyppääjä ja siksi opiskelinkin (lähinnä siis urheilin) Lahden urheilulukiossa. Kun huomasin, ettei siipeni taivaisiin asti kannakkaan, otin maitojunan ta-kaisin Turkuun ja kirjoitin ylioppilaaksi siellä. Ylioppilasvuoden keväänä etsin enemmän itseäni, kuin tietoa Gale-noksesta, joten portit lääkikseen ei-vät ensimmäisellä kerralla auenneet. Seuraavan vuoden retkeilin valtion kustannuksella pitkin Säkylän korpia, enkä kerta kaikkiaan jaksanut hakea kunnolla lääkikseen sinäkään vuonna. Kuitenkin aloin varmemmin tiedostaa mitä tulevaisuudeltani halusin. Viime vuoden haistelin yliopistomaailmaa biokemialla, mistä ei opillisesti jäänyt mitään käteen, mutta henkistä pää-omaa sitäkin enemmän. Hain keväällä Turun OKL:ään (Opettajankoulutus-laitokseen) ja lääkikseen. Sain itses-täni viime keväänä huomattavasti ai-kaisempaa enemmän irti, kun oikeas-ti tiesin mitä halusin. Heinäkuussa oli enää vaikeaa vain päättää luokan-opettajan tai lääkärin koulutuksen väliltä. Valitsin lääkiksen ehkä eniten monipuolisempien mahdollisuuksi-en takia, mutta totta kai alitajuisesti myös raha ja kunnianhimo vaikutti-vat, ikävä kyllä. Mitä odotat opinnoil-tasi täällä? Odotan sisäistäväni asiat, jotka tekevät minusta pätevän ja koko ajan itseään kehittävän ammatinhar-joittajan. Lisäksi odotan pysyväni hy-vässä ja mielekkäässä sosiaalisessa ympäristössä, sekä pyrkiväni omal-ta osaltani myös vaikuttamaan posi-tiivisesti siinä. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua? Kymmenisen vuot-ta sitten olisin kuvitellut olevani pari-kymppisenä jonkin sortin menestyjä, joko urheilijana tai työssäni. Kuvittelin myös olevani naimisissa. Joten, etten nyt ampuisi samalla tavalla yli, niin sa-notaan, että odotan olevani kymme-nen vuoden päästä suhteellisen iloinen veronmaksaja, jolla on ystäviä joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Optimisti-simmillani kuvittelen olevani tuolloin potilaidensa pitämä erikoistumisen loppusuoralla oleva pediatri. ■

Kuka olet? Mistä tulet? Olen Leo Lehto, 19 ja olen asunut tätä ennen Helsingin Torpparinmäessä. Miten opintosi ovat lähteneet käyntiin? Onko jokin asia yllättänyt positiivi-sesti tai negatiivisesti koulutukses-sa? Opiskelut ovat alkaneet toistai-seksi ihan mallikkaasti ja olen jonkun kirjankin saanut auki. Toisaalta uskon, ettei tämän hetkinen panostukseni riitä hyviin arvosanoihin, joten kiris-tääkin voi ja pitää. Luennot ovat ol-leet ihan asiallisia ja innostavia. Har-kat ovat ohjattujen opintojen suola ja niissä tulee hauskaakin pidettyä. Positiivinen yllätys on ollut se, ettei itse opiskelukaan ole hampaat irves-sä vääntämistä vaan tahti on sopivan inhimillinen ja aikaa jää muullekin. Po-sitiivista on ollut myös se, että meidät on otettu tänne erittäin hyvin vastaan ja että voi tuntea kuuluvansa isoon perheeseen - ihmiset ovat muuten-kin hyvin avoimia ja samanhenkisiä. Miten olet päätynyt opiskelemaan tiedekuntaamme? Miksi valitsit juu-ri Turun yliopiston ja kyseisen koulu-tusohjelman? Olen haaveillut pitkään rokkitähden urasta, mutta en löytänyt rock’n’roll-tiedekun-taa. Niinpä lääke-tieteellinen kuulosti hyvältä... Hain en-simmäisellä kerralla keväällä 2010 lää-kikseen Helsingin yliopistoon, mut-ta jälkeenpäin olen huomannut, että lukemiseni oli ai-van pelleilyä. Lisäksi YO-kirjoitukset olivat menneet erittäin huonosti ja monet sanoivat, ettei minun kanna-ta edes hakea, kun en voi kuulemma päästä sisään. Päädyinkin Teknilliseen korkeakouluun, konetekniikan koulu-tusohjelmaan, puoleksi vuodeksi. Jon-kun aikaa ajattelinkin, että tässä tämä nyt on, mutta joulupöydässä hieman punaviiniäni nautittuani keksin, että voisi käydä maanantaina ostamassa

Galenoksen. Sainkin ihan hirveän mo-tivaatiopuuskan ja todistin, että ihmi-nen pystyy aika äärimmäisiin tekoi-hin, kun sitä oikeasti haluaa. Tulin Tur-kuun, koska halusin pois äidin ja isän helmoista; jos olisin jäänyt Helsinkiin, omaa kämppää olisi pitänyt odottaa jopa vuosia, mutta täällä sain sen jo heinäkuussa. Lisäksi uusiin ihmisiin tutustuminen kuulosti virkistävältä. Turun yliopistosta olin kuullut vain hy-vää ja se olikin oikeastaan ainoa vaih-toehto: Turun sanotaan olevan hyvin opiskelijaystävällinen kaupunki ja sen väitteen voin nyt varmistaa todek-si. Mitä odotat opinnoiltasi täällä? Ihan ensimmäisenä, kun kysymyksen näin, tuli mieleen, että haluan löytää unelmieni naisen ja perustaa perheen joskus - uskon että lääkiksestä tällai-nen voisi jopa löytyä :) Uskon myös, että kuuden vuoden aikana muodos-tuu niin vahvoja siteitä ihmisten välil-le, että ne kestävät läpi elämän. Opis-kelun uskon olevan mielenkiintoista ja innostavaa, mikä uskomus on ainakin toistaiseksi täyttynyt. Odotan erito-ten klinikan alkua, niin kuin varmasti monet muutkin ja erityisesti kirurgi-aa. Missä näet itsesi 10 vuoden ku-

luttua? Kymmenen vuotta on pitkä aika, mutta luulisi, että siinä ajassa kerkeää ainakin lisensiaatiksi valmistua :) En tiedä paljoakaan erikois-tumisasioista, mut-ta uskon että 10v. päästä olen vielä erikoistumassa. Kun

Muodon vuoksi –televisio-ohjelma al-koi joskus, ajattelin että minusta tulee plastiikkakirurgi, mutta nyt kun on vä-hän asioista ottanut selvää, pediatria voisi olla enemmän lähellä sydäntäni. Aion lähteä myös ulkomaille opiske-lemaan jossain vaiheessa ja vapaa-ehtoistyöhön harjoittamaan ammat-tiani. Toivon, että minulla on jo tällöin joku jonka kanssa jakaa elämäni, mut-ta katsotaan... ■

”joulupöydässä hieman

punaviiniäni nautittuani

keksin, että voisi käydä

maanantaina ostamassa

Galenoksen.”

16 | Kipinä 3/2011

Turun yliopiston suu- ja leukakirurgian dosentti Tero Soukka osallistui huhti-toukokuussa järjestetylle kurssille. Hän halusi syventää osaa-mistaan oppimismenetelmien, erilaisten opiskelijoiden kohtaamisen ja

ennen kaikkea opiskelijoiden motivoinnin suh-teen. ”Aikuisopiskelija, jolla on jo tietty kom-petenssi taloon tullessa on haastava ja vaati-va koulutettava”, hän toteaa. ”Toivoisin, että osaan kouluttaa erilaisia, eri tasolta tulevia asi-antuntijoita”, Soukka lisää.

Kurssin sisällöistä hänelle keskeisimmiksi pai-nuivat mieleen yhteistoiminnallisen työsken-telyn sekä verkostoituneen asiantuntijuuden käsitteet. ”Lääketiede jakautuu yhä pienempiin osaamisalueisiin ja keskustelu muiden asian-tuntijoiden kanssa tulee yhä merkityksellisem-mäksi. Tärkeää on myös tulla asiantuntijaorga-nisaation jäseneksi”.

Pedagogisen minikurssin suorittaminen ei tun-tunut hänestä liian raskaalta: ”Oppimispäiväkir-jan kirjoittaminen oli iltatyötä, mutta alkukanke-uksien jälkeen erittäin haastavaa ja antoisaa.”.

Pedagogiikan minikurssi sai lääketiedettä opettavien keskuudessa in-nostuneen vastaanoton ja täyttyi nopeasti. Nyt syksyllä TUTKE päätti tarjota pedagogisia perusteita uudestaan, tällä kertaa verkkotyöskente-lynä. Sähköinen oppimisympäristö helpottaa mm. hajautuspaikkakun-tien opettajien osallistumista. Myös Soukka kannustaa osallistumaan: ”Suosittelen tätä ja muitakin pedagogiikan kursseja lämpimästi. Uusia aja-tuksia virisi paljon ja lisäksi oli hieno tavata muiden erikoisalojen kollegoja. Porinakeskusteluissa tuli esiin hämmästyttävän samankaltaisia ongelmia ja kysymyksiä.”. ■

”Kurssi innosti opettamaan ja näkemään opettamisen tärkeänä

osana työpäivää. Yliopistollisessa keskussairaalassa opettaminen

kuuluu koko henkilökunnalle ja uusien opetusmenetelmien

oppiminen pitää vireänä!”

Viime kevään Pedagogisen työskentelyn perusteet -kurssin tavoitteena oli tarjota pedagogista oppia matalan osallistumisen kynnyksellä ja

tiiviissä muodossa. Lääketieteen tiedekunnan koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikön

(TUTKE), kasvatustieteiden tiedekunnan sekä Opetuksen kehittäminen ja tuki-yksikön yhteistyönä rakentunut kahden opintopisteen kurssi sisälsi neljä seminaaria, oheiskirjallisuuteen tutustumista sekä

oppimispäiväkirjan kirjoittamisen.

Pedagogista oppia

Teksti Erika Österholm-Matikainen

Kipinä 3/2011 | 17

Juhlavuoden opintokokonaisuuden teemana on KULTTUURI, RUUMIILLISUUS JA TEKNOLOGIA

Juhlavuoden 2011–2012 teemana on terveyden kriitti-nen tarkastelu ruumiin teknologian kautta. Nykypäi-vän ihmisruumis on teknologisesti muokattu ja tekno-logioista riippuvainen toisin kuin aikaisemmin. Apuvä-lineet ruumiin sisäpuolella ja tekniset laitteet ihmisen apuna ovat osa teknologiaa, mutta siihen kuuluvat myös globaalit tiedontuottamisen ja hoitoteknologian järjestelmät. Terveyden kulttuuritutkimuksen piiris-sä puhutaan glokaalisista piirteistä, mikä teknologian yhteydessä kuvaa osuvasti paikallisen ja maailman-laajuisen toiminnan suhdetta. Lukuvuoden mittaisen opintokokonaisuuden opintojaksot koostuvat luen-noista ja seminaareista. Lisäksi projektityön kirjoitta-mista ohjataan erillisissä lopputyötapaamisissa.

Asklepios -ohjelma: Ihminen, terveys ja kulttuuri -opintokokonaisuus (15 op)

Asklepios -ohjelma on Turun yliopiston lää-ketieteellisen, humanistisen, kasvatustie-teellisen ja yhteiskuntatieteellisen tiede-kunnan yhteinen opintokokonaisuus. As-klepios -ohjelma on suunniteltu näiden tiedekuntien opiskelijoille ja sitä voivat ha-kea opiskelemaan myös Åbo Akademin opiskelijat. Ohjelman tavoitteena on suhteuttaa eri tieteenalojen ihmiskuvia toisiinsa, sekä tarkastella terveyttä, sairautta ja parantamista erilaisista yhteiskunnallisista ja kulttuurisista näkökulmista. Professori Marja-Liisa Honkasalo,

Turun yliopisto

FT Mari Niva, Kuluttajatutkimuslaitos

Dosentti Anne Puuronen, Nuorisotutkimusverkosto

Esityksiä kuunneltiin tarkkaavaisina

Asklepios-ohjelma viettää 10-vuotisjuhlavuottaan!

Teksti Anne PuuronenKuvat Pekka Kääpä

18 | Kipinä 3/2011

Koulutuksen vaihtoehdotHoitotieteen koulutus käynnistyi terveys-alan opettajan koulutuksella. Vaihtoehto oli luonnollinen, koska samaan aikaan lo-petettiin silloisista terveydenhuolto-oppi-laitoksista opettajien kouluttaminen. Vaih-toehto oli erityisen luonnollinen Turussa, koska opettajankoulutuksessa oli jo usei-den vuosien ajan tehty yhteistyötä Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan kanssa – perinne, joka on jatkunut kaikki kuluneet vuodet. Koulutusta laajennettiin nopeasti ja tällä hetkellä opiskelijat voi-vat suuntautua gerontologisen tai kliinisen hoitotieteen alueille kumpikin yhdistetty-nä terveydenhuollon hallintoon ja johtami-seen. Uusimpana pyritään käynnistämään

suuntautumisvaihtoehto mie-lenterveyden ja psykiatrisen hoitotieteen alueelle. Kulunei-na vuosina koulutuksesta on valmistunut 776 maisteria.

Hoitotieteen opiskelijoilla on kaikilla terveysalan ammatillinen perustut-kinto. Useimmat heistä ovat sairaanhoi-tajia, terveydenhoitajia tai kätilöitä, mut-ta vuosien aikana mukana on ollut kaikkia terveysalan eri ammattihenkilöitä. Tämä opiskelijoiden aikaisempi koulutus, usein työkokemus ja aikuisen opiskelijan ote opiskeluun ovat olleet hoitotieteen ope-tuksen rikkaus: opiskelijoiden kanssa on mahdollista argumentoida, pohtia, kehit-tää ideoita ja arvioida kriittisesti, he ovat vastuullisia ja pitävät huolta myös toisis-taan.

Tohtorikoulutuksen välttämättömyysUusi tieteenala tarvitsi välttämättä tohto-reita, joista ensimmäinen valmistui Turus-

Teksti: Helena Leino-KilpiKuvat: Antti Tarponen

Neljännesvuosisata

hoitotiedettäTurun yliopistossa

Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa käynnistettiin hoitotie-

teellinen maisteritutkintoon johtava koulutus syksyllä 1986. Samoihin aikoi-

hin koulutus oli käynnistynyt Kuopion, Helsingin, Tampereen ja Oulun yli-

opistoissa sekä Åbo Akademissa. Koulutuksen käynnistyessä yliopisto pyysi

opetussuunnitelman kehittämiseen kansainvälistä tukea Maailman Terveys-

järjestöltä. WHO osoittikin Turkuun kansainväliseksi neuvonantajaksi pro-

fessori Phyllis Jonesin Toronton yliopistosta ja hänen sekä silloisen rehtori

Arje Scheininin aloitteesta solmittiin näiden kahden yliopiston välille yhteis-

työsopimus. Koulutus sai täten varsin kansainvälisen alun, joka kansainväli-

syys on sitten leimannut tieteenalan kehitystä Turussa.

Kipinä 3/2011 | 19

sa 1990; tähän mennessä valmistuneita on 76. Tohto-rikoulutuksessa ryhdyttiin varhain tekemään valtakun-nallista yhteistyötä, joka mahdollisti kansainvälisten opettajien käytön – ja joka myöhemmin johti Hoitotie-teen valtakunnallisen tutkijakoulun (nykyisin tohtori-ohjelma) syntyyn ja tuloksekkaaseen toimintaan. Toh-toreita valmistuu nykyisin vuosittain Turusta 4-7 ja väitöstilaisuuksiin osallistuu edelleen suuri määrä alan ammattilaisia. Tohtorit ovat sijoittuneet erinomaises-ti työelämään – viime vuosina erityisesti ammattikor-keakouluihin. Parhaillaan ollaan kehittämässä erityises-ti tohtoritutkinnon jälkeistä post doc-vaiheen opetusta.

Koulutusta tukeva tutkimusAkateeminen koulutus edellyttää tutkimusperustaa. Turussa hoitotieteellinen tutkimus koottiin strategian muotoon jo 1991, ja viimeisin laitoksen tutkimusstra-tegia on vuosille 2011-2015. Tutkimus oli alkuvaihees-sa varsin pientä, yksittäiset tutkijat tutkivat eikä päteviä alan tutkijoita juuri ollut. Vuonna 2003 Suomen Akate-mia arvioi (www.aka.fi) hoitotieteellisen tutkimuksen ja ala sai monia hyviä kehittämis-ehdotuksia varsin posi-tiivisen arvioinnin lisäksi; Akatemia myös perusti hoito-tieteeseen erillisen haun 2005. Nykyisin hoitotieteelli-nen tutkimus toimii ryhmissä, rahoitus on laajempaa ja

ryhmissä on eri tutkijauran vaiheissa olevia tutkijoita. Turun hoitotieteen laitos on vuodesta 1998 alkaen lähes jatkuvasti saanut rahoitusta mm. EU:n puiteohjelmista.

Koulutuksen kansainvälisyysKansainvälisyys on ollut johtava periaate läpi kaikkien vuosien. Se on merkinnyt kansainvälisiä vaihto-opis-kelijoita, opettajien vaihtoa, lukemattomia vierailijoita, kansainvälisiä yhteistyökokouksia ja nykyisin myös kan-sainvälisiä tohtoriopiskelijoita. Turussa onkin rakennet-tu 25 opintopisteen opintokokonaisuus kansainvälisille opiskelijoille, ja laitos on mukana Euroopan laajuisessa European Science Foundation’in rahoittamassa tohto-rikoulutusverkostossa (European Academy of Nursing Science).

Hoitotieteellinen koulutus osa lääketieteellistä tiedekuntaaHoitotieteellinen koulutus sijoitettiin Turussa heti lää-ketieteelliseen tiedekuntaan. Kuluneina vuosina se on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi. Tällä hetkellä kaikis-sa laitoksen keskeisissä tutkimushankkeissa on moni-tieteellistä yhteistyötä ja myös opetukseen liittyviä hy-viä käytänteitä on jaettu tiedekunnassa. ■

Hoitotiede 25 vuotta Juhlafoorumissa olivat puhumassa mm. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko ja Hoitotieteen laitoksen johtaja professori Helena Leino-Kilpi

20 | Kipinä 3/2011

Kipinä 3/2011 | 21

Eurooppalainen järjestö An International Association for Medical Education (AMEE) piti vuotuisen kon-

gressinsa tänä vuonna kauniissa Wienin kaupungissa Itävallassa 27.–31.8.2011. Lääketieteellisen koulutuksen

parissa työskenteleville ammattilai-sille, kuten opettajille, kouluttajille, hallinnon henkilökunnalle ja opiske-lijoille suunnattu kongressi kokosi jälleen yhteen suuren joukon alan väkeä. Kongressissa oli tänä vuonna yhteensä 2900 osallistujaa ympäri

maailman. Kongressi järjestettiin Reed Messe Wien – kes-kuksessa, joka tarjosi hyvät puitteet kongressille. Kaikista maamme yliopistollisista sairaanhoitopiireistä oli osallis-tujia, eniten Turusta, Helsingistä ja Tampereelta.

Turun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta kongressimatkaan osallistui kuusi henkeä. Matkalla

oli edustajia tiedekunnan opetushenkilökunnasta ja TUT-KEsta. Mukana kongressimatkalla oli myös yksi opiskeli-jaedustaja. Tiedekunnan edustajilla oli matkassa mukana yhteensä kolme kongressia varten laadittua tutkimuspos-teria ja opiskelijaedustajan pitämä suullinen esitys. Esi-tykset oli laadittu tiedekunnassa tehtyjen tutkimusten ja kehityshankkeiden pohjalta ja ne käsittelivät aihepiiriltään moniammatillista opetusyhteistyötä, opetusmateriaaleja, päävalinnassa valittujen lääkäriopiskelijoiden ja muunto-koulutusopiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittymistä, sekä opettajatuutorointia ja ammatillisen kehittymisen tu-kemista valokuvatyöskentelyn avulla.

Kongressi oli suunnattu monenlaisille lääketieteellisen koulutuksen parissa toimijoille, mikä näkyi myös hy-

vin monipuolisessa ohjelmassa. Erilaisia luentoja, short communications -sessioita, posterinäyttelyjä, work shop -työskentelyjä ynnä muita esityksiä järjestettiin saman-aikaisesti lukuisia, mikä aiheutti melkoisia valinnanvaike-uksia osallistumisen suhteen. Yhteisillä suurilla Plenary – luennoilla käsiteltiin mm. lääketieteen oppimisen maa-ilmaa 2000-luvulla, kansainvälisyyttä lääketieteen koulu-tuksessa sekä näyttöön perustuvaa lääketieteen opetusta. Erillisissä sessioissa oli tänä vuonna paljon esillä esim. curriculumin laatiminen ja arviointi, arvioinnin tematiikka,

”INSPIRE

AMEE -KONGRESSI 27.–31.8.2011 WIEN, ITÄVALTA

...AND BE INSPIRED”

Teksti Maiju ToivonenKuvat Maiju Toivonen ja Pekka Kääpä

22 | Kipinä 3/2011

simulaatiopetus ja erilaiset verkko-opetusmuodot, moniam-matillinen yhteistyö opetuksessa sekä opiskelijoiden sitou-tuminen opetukseen. Aiheita oli ohjelmassa monipuolisesti koko lääketieteen koulutuksen alueelta kattaen opetuksen, oppimisen, suunnittelun, tutkimuksen ja hallinnoinnin osa-alueet.

Oppimisympäristön vaikutusta lääkäri-opiskelijoiden ammatillisten käsitysten

muotoutumiseen pohdittiin kongressin useis-sa sessioissa. Niissä keskusteltiin mm. rooli-mallien vaikutuksesta opiskelijoiden ammatil-lisiin asenteisiin ja potilaisiin suhtautumiseen sekä pohdittiin, ovatko niin sanotut huonot roolimallit aina huono asia opetuksessa vai ei. Eräässä esityksessä esiteltiin lääkäriopis-kelijoiden kokemuksiin perustuvia näkemyk-siä hyvästä opiskeluympäristöstä. Tällaisia kriittisiä osa-alueita tutkimustulosten mukaan näyttäisivät olevan ainakin hyvin toimiva tiimi kliinisessä oppimisympäristössä, potilailta ja omaisilta saatu positiivinen palaute opiskelijan toiminnasta, innostuneet ja motivoivat opettajat sekä onnistumisen kokemukset. Hyvien kokemusten kanssa korreloivat myös vaikeiden kokemusten yhdessä läpikäy-minen, omien oppimistarpeiden ja – tyylien huomioiminen opetuksessa, omistautunut ohjaustoiminta sekä opetuksen tavoitteiden ymmärtäminen.

AMEE - kongressi täytti tavoitteensa, sillä suuri joukko lääketieteen koulutuksen alan ammattilaisista kävi

inspiroitumassa kongressissa ja inspiroimassa myös muita esittelemällä tutkimushankkeitaan ja käytäntei-tään. ■

Kipinä 3/2011 | 23

Tulevia pedagogisia koulutuksia

TUTKE kokoaa koulutus-kalenteria lääketieteellisen tiedekunnan opetushenki-

lökuntaa, opetuksen koordi-nointitehtävissä toimivia sekä

opiskelijoita varten sisältäen opetuksen kehittämiseen liit-

tyviä koulutuksia.

Kalenteri löytyy osoitteesta www.med.utu.fi/tutke/opet-

tajalle/koulutuskalenteri/

8.12. OPETUKSEN ILTAPÄIVÄ

TUTKE järjestää Lääketieteellisen tiedekunnan Opetuksen iltapäivän. Teemana pienryhmäohjaus.

KEVÄT 2012 PEDAGOGIIKAN PERUSTEET -VERKKOKURSSI

TUTKE järjestää keväällä 2012 pedagogiikan perusteet -verkkokurssin (2 op) lääketieteen opetukseen osallistuville verkkotyöskentelynä. Lisätietoja kurssista lähempänä ajankohtaa.

18.10. OPETTAJAKAHVIT

TUTKE järjestää Lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen opetushenkilökunnan koulutuksellisen kahvihetken tiistaina 18.10 klo 14.00 alkaen, Turussa Externum luentosali Medisiinassa ja Porissa SatKS:ssa O-1, rh1

Lue lisää »

KEVÄT 2012 ACADEMIC ENGLISH- PERUSKURSSI

TUTKE järjestää keväällä 2012 englannin kielen intensiivikurssin. Pyrkimyksenä on kurssilaisten englanninkielen suullisen kokoustaidon kehittäminen sekä sanaston monipuollistaminen. Lisätietoja kurssista lähempänä ajankohtaa.

LÄÄKÄRIKOULUTTAJAN KESÄKOULU 6.-8.6.2012

Turun yliopiston yleislääketieteen oppiaine, TUTKE, Lääketieteen koulutuksen yhdistys ja Duodecim järjestävät lääkärikouluttajien kesäkoulun Seilin saaressa 6.-8.6.2012. Koulutuksen aiheena on ryhmädynamiikka ja kollegiaalisuus.

Lue lisää »

Vuonna 2011 aloittaneita lääketieteteen ja hammaslääketieteen uusia opettajatuutoreita ja tuutoroinnis-

sa mukana olevia.

Ylärivi vasemmalta alkaen: Pekka Pikander, Varpuleena Kirstilä, Pekka Kirstilä, Toivo Salmi, Pia Salo, Pekka Kääpä,

Helena Haapanen, Päivi Jääsaari, Pirjo-Riitta Harjamäki, Outi Jääskeläinen ja Helena Kääpä.

Alarivi: Kim Kronström, Anna-Liisa Koivisto, Ulla Ahlmen-Laiho, Maritta Kilpeläinen ja Hanna Oksala.

HYVÄÄALKANUTTASYKSYÄ!

Kuva Sam Sivén