8/2015 | 21.10.2015 | 55. vuosikerta

•GRADUOPASVERTAILU s. 9 OPISKELIJA VALLANKÄYTTÄJÄNÄ s. 10•

Toivon saariMeriteitse Eurooppaan saapuvien

turvapaikanhakijoiden matkan vaarallisin osuus on ohi heidän tullessa Kosin saarelle Kreikkaan.

• IN ENGLISH s. 22–23

Sisältö

s. 24

Aluksi

3 Päätoimittajalta Opiskelija: käytä valtaasi.

4 Noin kuukauden uutiset Arkkitehtiosaston korttelista pelialan kampus, Linnanmaan kampuksen ravintolat kilpailutetaan, Oulun yliopiston hallitukseen valittiin kolme uutta ulkopuolista jäsenstä. 6 Päähenkilö Ikääntyneiden vapaaehtoisena kaverina toimiva Toni Aaltonen on huomannut, että ihmisten elämä koostuu useista harmaan sävyistä.

8 Vieraissa saleissa Tällä kertaa vierailimme informaatiotutkimuksen luennolla.

Tässä lehdessä

9 Kirjallista tsemppiä valmistumiseen Gradu-urakkaa aloitteleva opiskelija luki ja vertaili opaskirjoja, jotka hälventävät tutkielmantekoon liittyvää kauhua ja epätietoisuutta.

10 Opiskelija vallankäyttäjänä Opiskelijoilla on yliopistossa monta vallankäytönpaikkaa.

12 Vaalisyksy Mistä ihmeestä äänestetään 4. marraskuuta?

14 Ensikylpy Euroopassa Tänä vuonna noin puoli miljoonaa turvapaikanhakijaa on saapunut Eurooppaan meriteitse. Osa heistä rantautuu ensin Kreikan saaristoon.

19 Työ elämän sisältönä Musta munkki -näytelmä pohtii itsensä sietämistä, elämän merkityksellisyyttä ja tyhjyyden tunnetta.

Lopuksi

22 New Solar System Research Opportunity University of Oulu is taking part in NASA’s mission.

22 Hi 5 Myths about Sweden busted.

23 I Choose You! This autumn comes two major student elections.

24 Keittiön valtaus Eettisyys on tärkeintä ruuanlaitossa Ida Lämsälle.

25 Kolumnisti Iikka Kivi kehottaa olemaan ottamatta kaikkia asioita henkilökohtaisesti.

27 Kolumnisti Eleonoora Riihinen pohtii länsimaisen kilpailukulttuurin näivettävää vaikutusta.

29 Kolumnisti Hennamari Toiviainen pitää stereotypioita haitallisina.

31 Alumnilta oppia Fysikaalista kemiaa opiskellut Terhi Kolehmainen kokee olevansa oikealla alalla kemikaalilainsäädännön parissa.

3OULUN YLIOPPILASLEHTINRO 8 | 2015

8/2015 21.10.2015

55. vuosikerta

Oulun ylioppilaslehti on journalis-tisesti riippumaton. Vuonna 1960 perustettu lehti ilmestyy 10 kertaa vuonna 2015. Oulun ylioppilaslehti on Kulttuuri-, mielipide- ja tiede-

lehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

PÄÄTOIMITTAJAMinna Koivunen

paatoimittaja@oyy.fi

TOIMITUSAPULAINENAnni Hyypiö

toimitusapulainen@oyy.fi

TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄTBianca Beyer, Marcelo Goldmann,

Heidi Hahtola, Sanna Häyrynen, Joel Karppanen, Margarita Khartanovich,

Iikka Kivi, Elina Korpi, Marko Pyhähuh-ta, Eleonoora Riihinen, Alisa Tciriul-

nikova, Hennamari Toiviainen, Riikka Tuomivaara, Suvi Vinblad.

KANNEN KUVAJoel Karppanen

TOIMITUKSENYHTEYSTIEDOT

Erkki Koiso-Kanttilankatu 1X1 ovi, 2 krs.90570 Oulu

toimitus@oyy.fi

JULKAISIJA JA KUSTANTAJAOulun yliopiston ylioppilaskunta

ILMESTYMISAIKATAULUwww.oulunylioppilaslehti.fi

ILMOITUSMYYNTISuoramarkkinointi Mega Oy

Maija-Liisa Kokko044 7736616

ilmoitusmyynti@sm-mega.fi

Valtakunnalliset ilmoituksetPirunnurkki Oy

020 7969580

Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu

ilmoituksen hintaan.

PAINOBotnia Print, Kokkola

PAINOS4500 kpl

ISSN 0355-9238 (painettu)ISSN 1798-9922 (verkko)

ISSN-L 0355-9238

SEURAAVA NUMERO ILMESTYY

11.11.

Opiskelija: käytä valtaasi

PÄÄTOIMITTAJA | Minna Koivunen, minna.koivunen@oyy.fi

Päätoimittajalta

Nyt olisi mahdollisuus päästä päättä-mään ylioppilaskunnan toiminnan sisällöstä, jäsenmaksun määrästä, talousarviosta ja erilaisista henkilö-

valinnoista kuten Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäsenistä. Näistä asioista päättää 37 opiskelijaa, ja aikaa tähän menee noin kymme-nen kokouksen verran vuodessa. Kuulostaako kiinnostavalta?

156:n opiskelijan mielestä kuulostaa. Sen ver-ran ehdokkaita ilmoittautui marraskuun edusta-jistovaaleihin, mutta määrä ei ole missään nimes-sä hurrauksien arvoinen. Ehdokasmäärä nimit-täin jatkoi edelleen laskuaan. Viime edustajisto-vaaleissa vuonna 2013 ehdokkaita oli 172, vuonna 2011 190 ja vuonna 2009 jopa 285.

Ehdokasmäärän lasku on valitettavaa, koska joukko kenestä voi äänestää kapenee. Se kertoo myös siitä, ettei opiskelijavaikuttaminen enää innosta niin paljon. Yllätys ehdokkaiden vähäi-nen määrä ei ollut, sillä tätä on pelätty ylioppilas-kunnassa. Opiskelujen tahti on kiristynyt, ja joka paikassa opiskelijoita hoputetaan valmistumaan nopeasti kuin ravihevoset, jotka eivät näe kuin eteenpäin.

Vaikka ehdokasasettelu edustajistovaaleihin loppui, vielä ei ole myöhäistä käyttää opiskeli-jan valtaa. Sitä voit käyttää äänestämällä. Edus-tajistovaalit ovat siitä mielenkiintoiset, että eh-

dokkaita on puoluepoliittisten ryhmien lisäksi tieteenalakohtaisissa ryhmittymissä. Humanis-tien ja kasvatustietelijöiden vaalirenkaassa on 32, tekniikan opiskelijoiden ja taloustietelijöiden vaalirenkaassa 59 sekä lääketieteen ja tieteellis-ten vaalirenkaassa 24 ehdokasta. Puoluepoliitti-set ryhmät vaaleissa tarjoavat hieman vähemmän ehdokkaita: kokoomusopiskelijat eli Yksilön Va-linta 12, keskustaopiskelijat 9, vihreät ja vasem-misto-opiskelijat 15 ja perussuomalaiset 5.

Edustajistovaalien lisäksi marraskuussa käy-dään hallintovaalit, joissa äänestetään opiskeli-jaedustajat tiedekuntahallituksiin, jotka muun muassa päättävät tiedekuntien rahankäytöstä ja ohjaavat tiedekuntien toimintaa. Molemmis-sa vaaleissa on tänä syksynä ensimmäistä kertaa käytössä sähköinen äänestys, minkä toivotaan nostavan alhaisia äänestysprosentteja. Perintei-nen paperiäänestyskin on mahdollista varsinai-sena vaalipäivänä 4. marraskuuta.

Nyt on aika olla hereillä ja luentojen lisäksi pe-rehtyä yllä mainittuihin ehdokasryhmiin. OYY järjestää 2. marraskuuta vaalipaneelin, josta var-masti saa näkökulmaa siihen, ketä ja miksi näissä vaaleissa kannattaa omaa ääntään käyttää.

Ps. Lehtemme täysin uudet verkkosivut löytyvät osoitteesta www.oulunylioppilaslehti.fi.

19 Työ elämän sisältönä Musta munkki -näytelmä pohtii itsensä sietämistä, elämän merkityksellisyyttä ja tyhjyyden tunnetta.

Lopuksi

22 New Solar System Research Opportunity University of Oulu is taking part in NASA’s mission.

22 Hi 5 Myths about Sweden busted.

23 I Choose You! This autumn comes two major student elections.

24 Keittiön valtaus Eettisyys on tärkeintä ruuanlaitossa Ida Lämsälle.

25 Kolumnisti Iikka Kivi kehottaa olemaan ottamatta kaikkia asioita henkilökohtaisesti.

27 Kolumnisti Eleonoora Riihinen pohtii länsimaisen kilpailukulttuurin näivettävää vaikutusta.

29 Kolumnisti Hennamari Toiviainen pitää stereotypioita haitallisina.

31 Alumnilta oppia Fysikaalista kemiaa opiskellut Terhi Kolehmainen kokee olevansa oikealla alalla kemikaalilainsäädännön parissa.

4 OULUN YLIOPPILASLEHTI NRO 8| 2015

ALEKSANTERINKADUN arkkiteh-tiosasto saa uuden elämän Oulun pelialan keskuksena.

Suomen Yliopistokiinteistöt Oy myi syyskuussa Oulun keskustassa sijaitsevat arkkitehtiosaston tilat peli-yhtiö Fingersoftille ja oululaiselle ra-kennusliikkeelle Rakennusteholle.

Fingersoft muuttaa toimistonsa Kempeleestä Aleksanterinkadulle. Kauppaan kuuluvista 4536 kerrosne-liömetristä riittää tilaa myös muille. Tiloja tullaan vuokraamaan muil-le pelialan yrityksille ja yhteistyö-kumppaneille.

Kortteliin tulee oululaisten peli-yritysten lisäksi myös pelialan kou-

lutusta ja erilaisia liitännäispalvelu-ja kuten kuntosali, kahvila tai tili-toimisto.

Fingersoftin toimitusjohtajan Teemu Närhen mukaan koulutus-suunnitelmista on kuitenkin vielä tässä vaiheessa liian aikaista sanoa enempää.

”Vaatimaton tarkoituksemme on kasvattaa Oulusta kansainvälisesti merkittävä pelialan keskus, josta läh-tee maailmalle hittipelejä jatkuvalla syötöllä kuin tervaa aikoinaan. Kau-pan myötä pystymme tarjoamaan aloittaville yrityksille rahoituksen ja julkaisusopimusten lisäksi nyt myös kunnon yrityshautomon sekä maail-

man parhaan toimintaympäristön”, Närhi visioi.

Tilat tyhjenevät 2016Oulun yliopistotoiminnot jatkuvat Aleksanterinkadulla vuoden 2016 loppuun saakka, jonka jälkeen tilat tyhjenevät. Närhen mukaan Fin-gersoftin muutto etenee sitä mu-kaa kun tilat vapautuvat nykyisestä käyttötarkoituksesta.

”Teemme yhteistyötä Rakennus-tehon kanssa, jotta tiloja saataisiin käyttöön mahdollisimman pian.”

Aleksanterinkadun korttelin his-toria ulottuu pitkälle 1800-luvul-

le saakka, ja osa rakennuksista on suojeltu. Närhen mukaan Finger-soft ei ole näillä näkymin teettä-mässä iäkkääseen kiinteistöön isoa remonttia.

”Enimmäkseen panostamme si-sustukseen ja työntekijöiden viihty-vyyteen sekä yritysten välisen kom-munikaation edesauttamiseen.”

Iso projekti kertoo Fingersoftin luottavan pelialan vetovoiman säi-lymiseen jatkossakin.

”Laskun merkkejä ei näy. Oulu on pelialan keskukseksi hyvä paik-ka, sillä täällä on paljon osaamista ja pimeinä öinä on mukava koodata”, Närhi tiivistää.•

Noin kuukauden uutiset

LINNANMAAN KAMPUKSEN ravin-tolat ja kahvilapalvelut kilpailutetaan tänä syksynä ensimmäistä kertaa.

Kampuksen ravintolatoiminnasta on aiemmin vastannut yksinoikeu-della Uniresta, jolla on Linnanmaal-la väylän varrella kuusi ravintolaa.

Syksyn kilpailutuksen ulkopuo-lelle jää vain Kastari-ravintola, joka kilpailutettiin jo lääketieteellisen tiedekunnan ravintolan yhteydessä vuosi sitten.

Kilpailutukseen sisältyy myös Tel-lukseen tuleva take away -kahvila. Suunnitelmien mukaan uusi kahvila otetaan käyttöön vuoden 2016 alku-puolella, heti kun se vain on käytän-nön asioiden puolesta mahdollista.

Oulun yliopiston hankintasuun-nittelija Satu Kuokkasen mukaan Linnanmaan ravintolakilpailutuk-sen taustalla on hankintojen kilpai-luttamisvelvoite.

”Yliopistona meitä koskee laki jul-

kisista hankinnoista. Meillä ei ole perusteita jatkaa saman toimijan kanssa loputtomasti, joten velvolli-suutemme on kilpailuttaa nämä pal-velut aika ajoin.”

Kuokkanen ei kerro tarjouspyyn-tönsä jo jättäneiden nimiä tai määrää.

”Mutta mielenkiinto on ollut suurta, sen voin sanoa.”

Kilpailutuspyyntö on julkistettu 30.9, ja tarjouksia voi jättää maanan-taihin 2.11. saakka. Kuokkanen arvioi

tarjouksiin perehtymisen vievän ai-nakin kaksi viikkoa. Tarjouskilpailun voittaja ratkeaa marraskuun lopussa.

Mikäli ravintolapalvelujen toi-mittaja vaihtuu Unirestasta joksikin muuksi, ensimmäisen uuden ravin-tolan pitäisi Satu Kuokkasen arvion mukaan olla avoinna viimeistään 11.1.2016.

”Vaikka palveluntuottaja vaihtui-sikin, ei opiskelijaruokailuun pitäisi tulla katkoksia.” •

Linnanmaan kampusravintolat kilpailutetaan

Arkkitehtikorttelista pelialan kampusTEKSTI Anni Hyypiö KUVA Minna Koivunen

Oulu on pelialan kes-kukseksi hyvä paikka, sillä täällä on paljon osaamista ja pimei-nä öinä on mukava

koodata.

Fingersoftin Teemu Närhi

”

TEKSTI Anni Hyypiö

5OULUN YLIOPPILASLEHTINRO 8| 2015

opiskelijaa ilmoittautui ehdokkaaksi marraskuisiin edustajistovaaleihin.

Ehdokasmäärä laski edelliskertoihin verrattuna, kun viime vaaleissa syk-syllä 2013 ehdokkaita oli 172 ja vielä

syksyllä 2009 lähes 300.

156

Opintoihini kuuluu kahden kuukauden harjoitte-lu. Mistä löydän tietoa harjoittelupaikoista?

Monet ilmoittavat avoimista harjoittelupaikoista alan opiskelijoiden sähköpostilistoilla, yliopiston netti-sivuilla ja Aarresaari-sivustolla. Töissä.fi-sivustolla näkee dataa siitä, miten oman alasi ihmiset ovat työl-listyneet, ja sieltäkin voi bongata hyviä harjoittelu-paikkoja. Yhä useammin yritykset ja muut harjoitte-lupaikkojen tarjoajat luottavat kuitenkin sanan levit-tämisessä sosiaalisen median voimaan. Tykkää kiinnostavista toimijoista LinkedInissä ja Fa-cebookissa sekä seuraa heitä Twitterissä, jotta ilmoituk-set pompahtavat suoraan somevirtaasi. Oulun yliopis-ton ura- ja rekrytointipalveluiden @InternshipUO on hyödyllinen seurattava, samoin heidän koostamansa listat erilaisista harjoittelupaikoista tiedottavien taho-jen Twitter-tileistä. Myös #harjoittelu- ja #rekry-aihe-tunnisteita kannattaa seurata. Ainejärjestön tai oppiaineen järjestämät ura- ja alum-ni-illat sekä ekskursiot potentiaalisille työpaikoille kan-nattaa merkata kalenteriin. Niistä voi saada uusia oi-valluksia siitä, millaisia kiinnostavia työpaikkoja maail-massa ylipäätään on, ja mihin sinun alaltasi valmistu-neet ovat menneet töihin. Hyvässä lykyssä saat myös tietoa avoimista harjoittelupaikoista.

Veera Adolfsen, OYY:n viestintäsihteeri

Asiantuntija tietää

Kysy, jos jokin opiskelijaelämässä tai

yliopistolla askarruttaa. Oulun yliopiston

ylioppilaskunnan asiantuntijat vastaavat.

Lähetä kysymyksesi osoitteeseen

toimitus@oyy.fi tai Facebook-sivuillamme

(www.facebook.com/oulunylioppilaslehti)

olevan lomakkeen kautta.

UUDEKSI viestintäasiantuntijaksi Oulun yliopiston ylioppilaskun-ntaan (OYY) on valittu humanis-tisten tieteiden kandidaatti Janne Hakkarainen.

”Hakkarainen vakuutti hallituk-semme monipuolisella kokemuk-sellaan ja osaamisellaan. Lisäksi

OULUN YLIOPISTON hallitus on päättänyt pistää osan yliopiston tilahankkeista toistaiseksi jäihin-huonontuneen taloustilanteen vuoksi. Päätös koskee niitä yliopis-ton remonttihankkeita, joiden to-teuttamista ei ole vielä aloitettu.

Uudelleen arvioitava hankekoko-naisuus sisältää arkkitehtuurin tie-dekunnan ja tietojenkäsittelyn pe-rusparannushankkeen, kaivannaisa-lan ja prosessitekniikan hankekoko-naisuuden sekä luonnontieteellisen tiedekunnan hankkeen kolmannen ja neljännen vaiheen.

Luonnontieteellisen tiedekunnan muuton ja nykyisten tilojen luovu-tuksen mahdollistavat hankevaiheet toteutetaan kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Pajahanke, jossa yhdistetään lä-hes kaikki Linnanmaalla toimivat pajat sekä arkkitehtuurin puutyö-paja yhdeksi kokonaisuudeksi, vie-dään loppuun suunnitelman mu-kaisesti.

Yliopiston tila-asioihin on käyn-nistetty selvityshanke, jonka tulok-sia käsitellään hallituksen kokouk-sessa marraskuussa. •

Osaan yliopiston remonttihankkeissa aikalisä

hänellä oli erittäin pitkälle ajateltu kuva siitä, mitä hän tulisi meille viestintäasiantuntijana tekemään”, ylioppilaskunnan pääsihteeri Eero Manninen toteaa.

Germaanista filologiaa pääainee-naan opiskeleva Janne Hakkarai-nen on tuttu kasvo Oulun kunnal-lispolitiikkaa ja ylioppilaskunnan toimintaa seuraaville.

Hän on Oulun vihreiden kau-punginvaltuutettu, kaupunginhal-lituksen varajäsen, Pohjois-Poh-janmaan maakuntavaltuuston jä-sen ja ollut OYY:n vihreän edusta-jistoryhmän puheenjohtaja.

Hakkarainen aloitti perehtymi-sen työhönsä Oulun ylioppilas-kunnassa 19. lokakuuta. •

Lyhyesti

OULUN YLIOPISTON luonnontie-teellinen tiedekunta sai syyskuussa uuden dekaanin. Yliopiston rehtori Jouko Niinimäki nimesi dekaanin tehtävään matematiikan professorin Maarit Järvenpään.

Järvenpään valinnassa painoivat erityisesti hänen kokemuksensa tiedekunnan koulutusdekaanina sekä hänen osallistumisensa luon-nontieteellisen tiedekunnan viime-aikaiseen organisointi- ja uudistus-työhön.

Dekaaniksi hakivat Järvenpään lisäksi Matti Alatalo, Marko Hut-

tula, Peter Hästö, Risto Laitinen ja Matti Weckström. Kaikki hakijat todettiin ansioituneiksi ja päteviksi tehtävään.

Dekaanin tehtävänä on johtaa tie-dekuntaa yliopiston hallituksen ja rehtorin määrittelemien tavoitteiden mukaisesti. Hän johtaa tiedekunnan strategista ja operatiivista suunnitte-lua, vastaa tiedekunnan toiminnan tuloksellisuudesta ja taloudesta yli-opiston tutkimusrehtorille, toimii tiedekuntahallituksen puheenjohta-jana sekä hoitaa muita johtosäännös-sä määriteltyjä tehtäviä. •

Maarit Järvenpäästä luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani

OULUN YLIOPISTON hallitukseen on valittu kolme uutta ulkopuolista jäsentä, jotka ovat Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä, vieraileva professori Pasi Sahlberg Harvardin yliopistosta ja Luonnonvarakeskuksen pääjohtaja professori Mari Walls.

Uudet jäsenet valittiin 1.1.2016 al-kavalle nelivuotiskaudelle yliopisto-

kollegion kokouksessa maanantaina 12. lokakuuta.

Oulun yliopiston hallituksessa on kuusi jäsentä yliopiston ulkopuolelta ja kuusi yliopistoyhteisön edustajaa. Yliopiston ulkopuolisina jäseninä jat-kavat tuottaja Katja Bargum, toimi-tusjohtaja Risto Murto ja hallituksen puheenjohtaja Juha Vidgrén. •

Hallitukseen kolme uutta jäsentä

Janne Hakkaraisesta OYY:n viestintäasiantuntija

6 OULUN YLIOPPILASLEHTI NRO 8| 2015

Päähenkilö | Palstalla yliopistolainen pääsee ääneen.

Kurssi kohtaamiseenIkääntyneiden vapaaehtoisena kaverina Toni Aaltonen on huomannut, että potilaat eivät ole oppikirjaesimerkkejä, mustaa valkoisella. Sen sijaan ihmisten elämä koostuu useista harmaan sävyistä.

TEKSTI Sanna Häyrynen KUVA Suvi Vinblad

LÄÄKETIEDETTÄ OPISKELEVA Toni Aaltonen käy ikään kuin itse järjestämäänsä henkilökohtaista so-veltavaa kurssia, jossa hän kohtaa potilaita vastaanottotilanteen ulko-puolella. Vapaaehtoisena keikkaka-verina Aaltonen auttaa ikäihmisiä esimerkiksi apteekkiasioilla, saat-taa hammaslääkäriin tai etsii oikean osaston OYS:n sokkeloista.

”Kun tulen taksilla potilaan kans-sa tämän kotoa vastaanotolle, mi-nulla on erilainen käsitys kokonai-suudesta kuin lääkärillä, joka ei näe vastaanottotilanteen taakse”, Aalto-nen on havainnut.

Lääketieteen opiskelijana hän on päässyt terveyskeskuslääkärin vie-ressä seuraamaan muutaman päi-vän ajan potilaiden virtaa. Vaikka tapaukset voisi lääketieteellisesti kategorisoida diagnoosiensa pe-rusteella samanlaisiksi, Aaltonen huomauttaa, että jokaisella on oma taustansa ja erilaisia syitä toimin-taansa. On otettava huomioon se, mitä potilaat ovat aiemmin koke-neet. Juuri näitä asioita pöytänsä ääressä istuva lääkäri ei välttämättä hoksaa.

”Olen kuullut, että suurin osa hoi-tovirheistä johtuu lääkärin ja potilaan kommunikaation ongelmista”, Aalto-nen muistelee. Siksi ihmisen kohtaa-misen harjoittelu ei ole turhaa.

Auttaja kuunteleeKaikki alkoi karamellista. Juuri Ou-luun muuttaneena lääketieteen fuksina Aaltonen seisahti Oulun Diakonissalaitoksen (ODL) vapaa-ehtoistoiminnan esittelypöydän ääreen kampuksen aulassa. Hän ei kehdannut syödä tarjottuja makei-sia kuuntelematta, mitä esittelijöillä oli sanottavanaan.

”Olin kyllä miettinyt vapaaehtois-töitä jo aiemmin. Tässä vapaus rat-kaisi”, opiskelija arvioi.

ODL:n keikkavapaaehtoisena hän saa sähköpostilla tai puhelimitse il-moituksia avustuskeikoista, joita

vastaanottaa noin pari kertaa kuus-sa. Yhdellä keikalla aikaa voi vieräh-tää puolestatoista viiteen tuntiin.

Ikäihmisten seuraan Aaltonen tot-tui, kun ovelta ovelle kiertäneenä markkinatutkimushaastattelijana jäi toisinaan kahville ventovieraiden luo.

”Näin, että monet olivat aika yksi-näisiä ja halusivat kertoa asioistaan minulle. Kun sanoin, että olen ha-kemassa lääkikseen, sain kuulla tari-noita huonoista lääkärikokemuksis-ta. Välillä he kertoivat sota-ajoista.”

Aaltonen toivoisi, että ikäihmi-sillä olisi enemmän paikkoja, joihin mennä tapaamaan toisiaan. Hoi-tokodeissa seuraa on, mutta niihin kaikki apua tarvitsevat eivät pääse. Kotihoitajien käynnit voivat Aalto-sen mukaan olla rutiinitoimituksia, joissa aitoa kohtaamista tai kuunte-lua ei synny. Keikkavapaaehtoinen ei tee hoitajien töitä, vaan auttaa arjessa.

Keinot löytyvätToni Aaltosta on joka kerta ollut vastassa eri ikäihminen. Hän sanoo tykkäävänsä uusista ihmisistä ja uu-sista tilanteista.

”Katselen hetken, minkälainen persoona on kyseessä ja mietin, miten hänelle kannattaisi puhua”, Aaltonen kuvailee. Keikkavapaa-ehtoisella on hyvä olla sosiaalisten tilanteiden lukutaitoa ja kykyä mu-kautua vaihteleviin tilanteisiin.

Kerran avustettava jätti avaimensa kotiin, kun lähti keikkakaverin kans-sa lääkärikäynnille. Aaltoselle sanot-tiin, että avustettavan voi jättää oven taakse odottamaan talonmiestä.

”En jättänyt häntä siihen, vaan reissun päätteeksi halusin etsiä avaimet, jotta ne eivät jäisi seuraa-valla kerralla kotiin. Niitä etsittiin-kin sitten tunti, koska hän oli lait-tanut ne aika erikoiseen paikkaan”, kertoo Aaltonen.

Hän ei lamaannu ongelmista, vaan saa hyvän mielen, kun kek-sii tilanteisiin ratkaisut. Oikeasti

hankalia tapauksia ei eteen ole sat-tunut. Jos joku erehtyy puhuttele-maan Aaltosta esimerkiksi klopiksi tai muuten provosoimaan, hän an-taa kommenttien mennä menojaan. Taksimatkojen aikana opiskelija ja ikäihmiset puhuvat hyvässä hen-

gessä harrastuksistaan, arjestaan tai vaikkapa Oulun historiasta.

Kuplasta ulosKeikkakaverina Aaltonen mainit-see suurimmaksi opikseen elämän perspektiivien huomaamisen. Hän tapaa ihmisiä, joita muuten ei koh-

taisi ja kuulee tarinoita, jotka jäisi-vät pimentoon. Oma kupla on puh-jennut.

”Yleensähän sitä on tekemisissä aika samanlaisten tyyppien kanssa, mutta tässä näkee, että asiat elämäs-sä voivat olla hyvinkin toisin kuin it-selläni”, hän pohtii.

Aaltonen on oivaltanut, miten monella tavalla ihmiset voivat sosi-aalisissa tilanteissa toimia, esimer-kiksi vaatia oikeuksiaan tiukasti. Joskus liiankin mukautuvaksi tun-nustautuva Aaltonen sanoo otta-neensa heistä mallia.

Keikkakaverina reilun vuoden verran toimittuaan hän ajattelee, ettei ole oikeaa tai väärää tapaa olla, vaan monta erilaista. Häntä jaksaa edelleen yllättää, miten positiivisina sairaatkin vanhat ihmiset jaksavat pysyä.

”Ennen saatoin vähän pelätä van-henemista, mutta olen nähnyt, että elämä voi olla silloinkin hyvää. Tär-keintä on, miten kulloiseenkin elä-mäntilanteeseen suhtautuu”, Aalto-nen kiteyttää. •

Tässä näkee, että asiat elämässä voivat olla hyvinkin toisin

kuin itselläni.

”

» 23 vuotta.

» Kotoisin Forssasta, asuu

Tuirassa.

» Opiskelee Oulun yliopis-

tossa lääketiedettä toista

vuotta.

» Työskennellyt viimeiset

kolme kesää rantapelasta-

jana. Tehnyt myös markki-

natutkimusta ovelta ovelle

kiertävänä haastattelijana.

» Oulun Lääketieteellisen

Killan apuisäntänä vastaa-

massa kiltatalo Walhallasta

ja tapahtumien järjestämi-

sestä. Lukioaikoina opiske-

lijoiden hallituksessa.

» Vapaa-ajalla ikääntynei-

den keikkakaverina Oulun

Diakonissalaitoksen kautta.

» Harrastaa crossfitiä, thai-

nyrkkeilyä, voimajoogaa ja

lenkkeilyä. Koripalloilijan

pelipaikalta siirtynyt tuo-

marin tehtäviin. Katselee

paljon elokuvia.

» Lapsena unelma-ammat-

ti oli lääkäri. Välillä mietti

myös koripalloammattilai-

suutta.

» Haaveilee valmistu-

misesta ja työelämään

siirtymisestä sekä onnelli-

suudesta.

» Toivoo, että ihmiset

ottaisivat asioista selvää

ennen kuin avaavat suunsa

ja antavat kannanottoja.

TONI AALTONEN

Toni Aaltonen naurahtaa olevansa joskus ”vähän hyysääjä”. Esimerkiksi kämppisten auttaminen arkiaskareissa ei vaadi suurta

vaivaa.

1 Näkee oman kuplan ulkopuolelle ja osaa arvostaa elämän hyviä asioita.

2 Onnellisuuteen ei tarvita paljon. Vaati-mustaso usein kasvaa, kun menee hyvin.

3 Tuntemattomille voi puhua. Naapurin mum-mo todennäköisesti vain ilahtuu juttuseu-rasta.

Mitä parikymp-pinen voi oppia ikäihmiseltä, Toni Aaltonen?

8 OULUN YLIOPPILASLEHTI NRO 8| 2015

Vieraissa saleissa | Palstalla käydään eri tieteenalojen luennoilla.

TEKSTI JA KUVAT Anni Hyypiö

Minne jumala laitetaan?

Mitä sait tältä luennolta irti?Tulihan sieltä aika diippiä tietoa! Oltiin asian ytimessä. Parhaiten mieleen jäivät esimerkit sanojen ontologisista merkityksistä. Ne ha-vainnollistivat hyvin sitä, kuinka sanoilla on erilaisia merkityksiä. Oli silti hyvä, että minulla oli aiempaa tietoa informaatiotutkimuksen kä-sitteistä, sillä itse asia oli kuitenkin aika vaikeaa.

Olet aloittanut sivuaineopintosi tänä syksynä. Miksi informaatiotutkimus kiinnostaa?Pääaineeni on kulttuuriantropo-logia. Antropologisestikin minua kiinnostaa se, miten ihminen et-sii ja käyttää tietoa. Tässä käydään läpi koko informaation käytön skaala.

Mistä kirjoitit muistiinpanoja?Kirjoitin ylös pieniä lisäyksiä luen-noitsijan puheista. Tosin taisin kir-joittaa välillä niin pienellä käsialalla, etten itsekään saa näistä selvää.

MARI VAUHKONEN, 23informaatiotutkimuksen 1. vuoden sivuaineopiskelija

10.10. Ennen luennon alkua lu-entosalissa HU106 rupatellaan vai-mealla äänellä. Salissa on reilusti tilaa juuri ennen luennon alkua-kin. Läppäreiden sijaan lähes kai-killa opiskelijoilla on mukana kan-siot, kynät ja muistiinpanovälineet. Huomaavaisesti kaikille jaetaan vielä luennon diat sisältävä viisi-sivuinen moniste.

Luennoitsija Vesa Suominen aloittaa kolmetuntisen luennon käsitteiden määrittelyllä. Tiedon-tallennus eroaa esimerkiksi tiedon-hankinnasta tai -hallinnasta sillä, että kysymys on käytännössä aina dokumenteista eli tallenteista. Tie-donhaku puolestaan tarkoittaa do-kumenttien, niitä koskevan tiedon tai niiden sisällön hakua hakujär-jestelmästä.

10.40. Nyt Suominen nostaa esiin mahdollisia ongelmia joita hakujär-jestelmät voivat ratkoa.

Yleisin ongelma on tiedonhaus-sa olevien dokumenttien valtava määrä. Tämän probleeman selvittä-minen on Suomisen mukaan aivan ensimmäinen asia.

”Tämä on pitkien listojen ala”, hän toteaa.

Toinen ongelma liittyy kieleen. Hakujärjestelmälläkin on oltava oma kielensä, tapa järjestää maail-maa. Lisäksi hakujärjestelmän tulee huomioida haun ennustettavuus ja

selailtavuus.Ratkaisuihin päästessä huomaan

valitettavasti tipahtaneeni kärryiltä. Vaikka luentomonisteet ovat var-masti erinomaiset heille, jotka tun-tevat jo aiheen perusteet, minulle niiden sisältö jää mysteeriksi.

11.09 Ilon hetki: korvani tavoitta-vat sanan relevanssi, joka on Suo-misen mukaan ”perustavaakin pe-rustavampi käsite”.

Minä tunnen sen informaatio-tutkimuksen ainejärjestö Indexin lehtenä. Oman käsitykseni mukaan adjektiivina relevantti kuvaa sitä, miten merkittävä mikäkin asia on.

Osun arvauksessani lähelle. Suo-misen mukaan relevanssi tarkoittaa

sitä, miten hyvin tiedonhaun do-kumentti vastaa käyttäjän tiedon-tarvetta. Tiedonhaun onnistunei-suutta voidaan mitata saannilla ja tarkkuudella. Saanti kertoo hakutu-loksen osumien suhteesta kaikkiin relevantteihin dokumentteihin, tarkkuus taas hakutuloksen osumi-en suhteesta kaikkiin löydettyihin dokumentteihin. Yleensä saannin parantuessa tarkkuus heikkenee, ja päinvastoin.

12.19 Hetkellisen selväjärkisyyden jälkeen putoan kärryiltä lopullises-ti. Monisteissa vilisevien mystisten lyhenteiden (AACR2, MeSH) ja kä-sitteiden (luettelointisäännöstöt, bibliometriikka) merkitystä en saa

selville edes arvailemalla. Alistun kohtalooni luennon ainoana umpi-mielisenä maallikkona.

Suominen palauttaa luennon minulle tutummalle maaperälle esitellessään Yleistä suomalaista ontologiaa (YSO). Tässä konteks-tissa ontologia tarkoittaa asiasa-nastoa, jonka avulla tietokone voisi oppia ymmärtämään asioiden väli-siä suhteita. Ihminen osaa yhdistää asiat toisiinsa assosiaatioiden avul-la, kone ei. Ontologia vaatii siksi luokittelua, hierarkkisuutta sekä laajoja yläkäsitteitä, joiden alle ter-mit niputetaan ja jossa ne saavat merkityksensä.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mut-ta todellisuus ei toimi tutkijan toi-veiden mukaisesti. Esimerkiksi käsite ”jumala” on Suomisen mu-kaan ”hankalasti referentiaalinen”: kuuluuko se kenties ”uskonnon” vai ”kulttuuristen ilmiöiden” alle? Kuinka erotetaan teologian yksi Ju-mala ja sadat muut jumaluudet? Ja minne laitamme enkelit?

”Tämä näyttää sen, että tarvitaan erilaisia ontologioita, erilaisia maail- mankuvia”, Suominen selvittää.

12.38 Opiskelijoiden kolistellessa laukkujensa kanssa luulen luen-non jo päättyneen, mutta kysees-sä onkin väärä hälytys. Viimeisenä osuutena on opiskelijoiden esitys tiedon tallennusta ja hakua koske-vasta artikkelista.

Salin eteen siirtyneet Hanna-Mari Nykänen, Joel Jurvakainen ja Sonja Joutsen kertovat artikke-lin tutkimusongelmana olevan se, onko tesaurus vielä toimiva mene-telmä, vai olisiko ontologiasta sen haastajaksi. Ryhmäläiset saivat sel-ville tesauruksen olevan jatkossakin tärkeä työkalu tiedon tallennukses-sa ja -haussa.

Muutaman yleisöstä tulleen tar-kentavan kysymyksen jälkeen ryh-mäläiset katsovat toisiaan.

”Tää taisi olla tässä”, he toteavat. Näihin tunnelmiin päättyy koko tiistainen luento. •

Luento: Informaatiotutkimuksen perusteet.

Kenelle: Informaatiotutkimuksen pää- ja sivuaineopiskelijoille.

Luennoitsija: Yliopistonlehtori Vesa Suominen.

Sisältö: Informaation tallennus, haku ja hakujärjestelmät sekä

aiheeseen liittyvät perusongelmat ja ratkaisuvaihtoehdot.

9OULUN YLIOPPILASLEHTINRO 8| 2015

Sisältää 22 tehtävää, jotka tekemällä

gradu valmistuu kuin itsestään. Al-

kajaisiksi saa listata, mistä elämäs-

sä pitää ja mistä unelmoi. Tehtäviin

kuuluvat esimerkiksi gradupäiväkir-

jan pitäminen, tukijoukkojen hankki-

minen, voimalauseiden keksiminen

ja gradun kirjoittaminen.

Kirjoittajat tituleeraavat teosta vi-

rikkeelliseksi ja kannustavaksi opas-

kirjaksi. Mukana kokki-kirjailija Ant-

hony Bourdainin ruuanlaittovinkke-

jä, jotka vertauskuvallisesti sopivat

graduntekijällekin. Gradun resepti

muodostuu aiheen valinnasta su-

denkuoppien välttämisen kautta

kohti arvosanaa.

Koostuu 13 eri kirjoittajan tekstistä,

jotka on jaettu teemoittain graduah-

distukseen, tositarinoihin, graduoh-

jaukseen ja kirjoittamiseen. Oppaan

tarkoituksena on kokemusten kaut-

ta kertoa, ettei gradusta kannata

kasvattaa omassa mielessä liian pe-

lottavaa mörköä.

Uusittu versio tekijän aiemmasta

Graduoppaasta (1999). Opinnäyttei-

siin perehtynyt Hakala neuvoo kä-

destä pitäen, miten gradu saadaan

kasaan. Hän kysyy, väittää, kumoaa

luuloja ja puhuttelee lukijaa. Mukana

havainnollistamassa on aitoja ja kek-

sittyjä graduesimerkkejä.

Gradu-urakkaa aloitteleva opiskelija kahlasi läpi neljä opaskirjaa, jotka lupaavat hälventää tutkielmantekoon liittyvää kauhua ja epätietoisuutta. Vertailusta voi poimia omaan tyyliinsä sopivan neuvonantajan.

Kirjallista tsemppiä valmistumiseen

TEKSTI Sanna Häyrynen

GRADUTAKUU Kimmo Svinhufvud

(Tammi, 2009)

MAUKAS GRADU

Antti Karisto &

Ullamaija Seppälä

(Vastapaino, 2004)

ISO GEE – GRADUA EI JÄ-TETÄ! Merja Kinnunen & Olli

Löytty (toim.)

(Vastapaino, 1999)

UUSI GRADUOPAS

Juha T. Hakala

(Gaudeamus, 2008)

Tehtäviin vastataan kirjallisesti, sillä

Svinhufvudin teesi on, että gradun

tekeminen on ensisijaisesti kirjoitta-

mista. Hän potkii lukijaa pohtimaan,

miten gradu voisi edesauttaa mie-

lekkään elämän saavuttamista. Tar-

koituksena on luoda aito halu gra-

dun tekemistä kohtaan.

Kuvailevat kirjoittamista ajatusten

arkkitehtuuriksi. Tekstin muoto ra-

kentuu kuin hyvä design: kauniik-

si ja toimivaksi. Tutkimusaihettaan

miettivää kehotetaan ostamaan ka-

vereitten kanssa viinipullo, jonka ku-

moamisen aikana jokainen keksii vii-

si gradun aihetta.

Ottaa huomioon myös ohjaustilan-

teen. Onnistunut gradu ei ole vain

opiskelijan vastuulla, vaan se syn-

tyy hyvän ohjauksen tuloksena. Oh-

jaajaa ei saa pelätä, eikä ohjaaja saa

hylätä. Hyvä ohjaaminen ei ole itses-

täänselvyys.

Antaa perusteelliset ohjeet lähdekir-

jallisuuden lukemiseen ja korostaa

muistiinpanojen tekemisen tärkeyt-

tä. Myös teoriataustan vaatimukset

eritellään ymmärrettävästi.

Ohjeet ovat yksityiskohtaisia, joten

metsään on vaikea mennä. Gradu-

prosessi kehotetaan jakamaan fo-

kuspäiviin, puskuripäiviin ja vapaa-

päiviin. Oppaasta saa vinkit myös

kuukausi- ja viikkoaikataulutukseen.

Svinhufvudiin luottaa, sillä hän on

opettanut gradun kirjoittamista ja

väitellyt aiheesta. Hän on lukijaa

rohkaiseva mentori.

Käsittelee tutkielman tekemisen ra-

kenteellisella tasolla, antaa apua

teorian ja metodin valitsemiseen ja

kirjoitusprosessiin, ja tekee tämän

kaiken hauskasti. Tekstiä elävöittä-

vät arkipäivän sattumukset ja oike-

at gradutapaukset. Lopussa on lista

opas- ja metodikirjallisuudesta sekä

yksityiskohtaiset neuvot lähdeviitta-

usten tekemiseen.

Muistuttaa gradujen moninaisuudes-

ta: on esimerkiksi kahdessa viikossa

tehtyjä, 17 vuotta lykättyjä graduja

ja yhteisgraduja. Jos päättää tutkia

bilekulttuuria, gradunteko voi olla

myös hauskanpitoa. Lopussa on liit-

teinä listat muista graduoppaista,

menetelmäoppaista eri metodeihin,

apuja kielenhuoltoon ja katsaus tut-

kimusetiikkaan.

Hakala neuvoo gradun eri vaiheet

ja rakenteellisten osien sisällöt niin

tyhjentävästi, ettei epäselvyyksiä

jää. Esimerkkitapauksia kerrotaan

yliopistoista ympäri Suomen, ei vain

Tampereen eteläpuolelta. Oulun yli-

opisto mainittu! Lopussa hyödyllisiä

muistilistoja ja malleja esimerkiksi

toimeksiantogradun sopimuksesta.

Tehtäviä on melko paljon ja niiden

tekeminen vaatii viitseliäisyyttä ja

aikaa. Tehtävien tekemiseen täytyy

olla motivaatio. Muuten niistä saat-

taa tulla vain sijaistoiminto gradun

pakoilulle.

Lopussa on avattu graduarvosano-

jen sisältövaatimuksia, mutta teok-

sen iästä johtuen arvosanat eivät ole

enää käytössä. Pieni miinus kuivasta

ulkonäöstä. Sisältö on mehukkaampi

kuin luulisi.

Viime vuosituhannelta peräisin ole-

va kirja tuntuu osin vanhentuneelta.

Kirjoittajien taustat ovat yksipuoli-

sia. Gradunteon perusasiat ja gra-

duahdistukset ilmenevät kuitenkin

ajasta ja tieteenalasta riippumatta.

Toisinaan perusteellisuus kostautuu

jaaritteluna. Varsinaiseen asiaan joh-

datellaan mutkien kautta, mikä ras-

kauttaa lukukokemusta.

Gradu ei tunnu tavoittamattomalta,

todellisuudesta irrallaan leijuvalta

möhkäleeltä. Svinhufvudin hyödylli-

siä niksejä tekee mieli kokeilla. Gra-

duprosessi näyttäytyy inspiroivana

ja houkuttelevana.

Saa gradun vaikuttamaan taidete-

okselta tai kulttuurituotteelta, mutta

muistuttaa, että tutkielman tekemi-

nen on oikeasti kovaa työtä.

On uskallettava aloittaa kirjoittami-

nen mahdollisimman varhaisessa

vaiheessa, eikä odottaa valmiita aja-

tuksia. Kirjoittaminen on ajattelua, ja

tekstiä joutuu muokkaamaan useaan

kertaan.

Teoksen äärellä ei ole varma, onko

gradu sittenkin suuri valas (kuten

kirjan kannessa) vai suhteellisuu-

dentajua kaipaava arkinen tehtävä

muitten joukossa. Hyödylliset vinkit

haluaa kirjata muistiin.

”Kukaan ei vaadi, että pystyisit tuot-

tamaan heti valmista gradutekstiä.”

”Analyysin tekeminen on jännittä-

vää. Se on eräänlainen seikkailu, jon-

ka alussa ei voi tietää, mitä lopussa

löytää.”

”Se, minkälaisen tarinan päähenki-

löksi opiskelija itsensä asettaa, ohjaa

hänen opiskeluaan ja gradukoke-

muksiaan.”

”Itse tein aikoinani aina niin, että

leikkasin muistiinpanoni kapeiksi

suikaleiksi. Suikaleiksi? Älä säikähdä,

selitän kyllä, kuinka ja miksi.”

ERITYISTÄ

ANSIOT

ONTUU

LOPPUPÄÄTELMÄ

10 OULUN YLIOPPILASLEHTI NRO 8 | 2015

JOSKUS MAAILMAN MUUTTAMISEEN ei tarvita isoja satsauksia: urakan voi aloittaa yhdestä käy-tännöstä kerrallaan. Tarvitaan vain opiskelija, jol-la on päässään hyvä idea ja sopivasti luppoaikaa.

Näistä eväistä syntyi viime keväänä Opinto-pistetalkoot-kampanja. Avaruusfysiikkaa Oulun yliopistossa opiskeleva Pauli Väisänen laskeske-li, että jos 54 opintopistettä lukuvuodessa suo-rittavat opiskelijat suorittaisivat vuodessa yhden opintopisteen enemmän, se kasvattaisi yliopiston vuosittaista rahoitusta noin miljoonalla eurolla. Väisänen loi Facebook-ryhmän, jossa kannusti kanssaopiskelijoitaan pinnistämään 55 opintopis-teen vuositulokseen.

Osallistun-nappia painaneiden opiskelijoiden lisäksi myös yliopisto ja Oulun yliopiston ylioppi-laskunta (OYY) innostuivat ideasta. Nyt 55 opin-topistettä lukuvuoden aikana suorittaneet opis-kelijat saavat yliopistolta kiitoskirjeen ja 55 nop-paa -haalarimerkin.

Talkoiden myhäilevä primus motor sanoo yllät-

tyneensä kampanjan saamasta myönteisestä vastaanotosta – hän kun odotti kuulevansa enemmän kriit-tisiä soraääniä.

Vallattomat opiskelijatOpintopistetalkoot on yksi konkreettinen esi-merkki siitä, kuinka opiskelijakin voi saada yli-opiston rattaat pyörimään. Yleensä muutosta ei silti tarvitse ajaa yksin. Siitä huolehtivat opiskeli-jan asialla olevat ainejärjestöt, tiedekuntakohtai-set kattokillat, ylioppilaskunta ja yliopiston hal-linnon toimielimet.

Jokaisella opiskelijalla on kuitenkin myös mah-dollisuus itse vaikuttaa: ainejärjestötasolla, yliop-pilaskunnan asioihin edustajistossa ja hallituk-sessa sekä koko yliopiston suuntaan yliopiston hallituksessa. Voi joko lähteä itse ehdokkaaksi tai äänestää sopivimman ehdokkaan läpipääsystä.

Opiskelijalla on siis käytet-

tävissään valtaa. Eri asia on se, osaako ja haluaa-

ko hän käyttää sitä.Pauli Väisänen pitää opis-

kelijan vaikutusmahdollisuuksia Oulun yliopistos-sa hyvänä. Opintopistetalkoiden masinoimisen li-säksi hän on ehtinyt toimimaan muun muassa Sig-ma-killan puheenjohtajana sekä opiskelijajäsenenä Oulun yliopiston koulutusneuvostossa ja oman tiedekuntansa tiedekuntahallituksessa.

Opiskelijavaikuttamisen parhaana puolena Väi-sänen pitää sen monipuolisuutta. Opiskelijalla on varaa valita, sitoutuako yhteisen asian ajamiseen kiltahuoneen kahvipurkin täydentäjänä vai havi-tella paikkaa OYY:n hallituksessa, joka vie nuoruu-desta kokonaisen vuoden.

”Opiskelijavaikuttamisessa pääsee tekemään just sitä mitä haluaa – ja joskus vähän ehkä muutakin.”

Opiskelija vallan-käyttäjänäOpiskelijalla on yliopistossa monta vallankäytön paikkaa. Silti valta vaikuttaa kasautuvan harvalukuisten innokkaimpien aktiivien harteille.

Valmistumispaineiden kasvaessa ja opiskeluaikojen lyhentyessä vaarana on, että opiskelijavaikuttajuuden houkutus vähenee entisestään. Kuka opiskelijoiden asioista silloin päättää?

Vaikuttaminen | Onko opiskelijoilla valtaa?

TEKSTIT JA KUVITUS Anni Hyypiö

11OULUN YLIOPPILASLEHTINRO 8 | 2015

2012 toimi vuotta myöhemmin myös Suomen yli-oppilaskuntien liiton (SYL) hallituksessa koulutus-politiikan vastaavana.

Manniselta löytyykin heti simppeli vinkki jo-kaiselle opiskelijalle oman vaikutusvaltansa lisää-miseen: perehdy kokouksessa käsiteltäviin asioi-hin ajoissa, jotta tiedät mistä puhut. Tahtonsa saa huomattavasti helpommin läpi, mikäli sen osaa esitellä vakuuttavasti ja valmistellusti.

Kuka kuuntelee opiskelijaa?Opiskelijat eivät keskustele yliopiston asioista vain omissa piireissään. Hallinnon opiskelija-edustajilla eli hallopedeilla on pääsy moneen yli-opiston vaikutuskanavaan. Opiskelijalle on oma paikkansa esimerkiksi Oulun yliopiston hallituk-sessa, yliopistokollegiossa ja tutkimuksen etiik-kaa seuraavassa Etiikka-työryhmässä.

Oulun yliopiston hallituksen toisen nykyisen opiskelijajäsenen Ilari Nisulan mukaan opis-kelija on hallituksessa yhtä täysivaltainen jäsen kuin vieressä istuva professorikin.

”On itsestä kiinni, kuinka suuren roolin päätök-senteossa ottaa. Kuluvalla kaudella olemme Jonnen (Kettunen) kanssa nostaneet useita uusia asioita ja

Opiskelijan ei myöskään tarvitse olla valmis pääs-täkseen vaikuttamaan. Täydellisen tietotaidon si-jaan kaivataan intohimoa ja omistautumista.

Tämän huomasi luokanopettajaksi opiskeleva edaattori Muusa Jyrkinen. Hän kertoo lähteneen-sä edustajistoon syksyllä 2013 “ihan laput silmillä”. Koska kasvatustieteilijät olivat olleet edelliskau-den poissa edustajistosta, tiedekunnassa vallitse-va käsitys edustajistotyöstä oli sangen sumea.Se ei Jyrkistä haitannut.

”Ensimmäiset kokoukset menivät ihmetellessä, että oikeastiko me täällä päätämme ja keskustelem-me itse ylioppilaskunnan asioista? Monta kokous-ta meni pelkästään sen oppimiseen, että asioita voi myös pöydätä, eli siirtää seuraavaan kokoukseen käsiteltäväksi”, HuKan ryhmänjohtaja nauraa.

Vallan käyttäminen vaatii opiskelijalta sekä valp-pautta tarttua opiskelijalle tärkeisiin asioihin että pääsyn niihin neuvottelupöytiin, joissa näistä asi-oista päätetään.

“Olen laskeskellut istuskelleeni kokouksissa ai-nakin 500 tuntia. Ja silti saatan itsekin edelleen sortua päällepuhumiseen”, naureskelee kokenut kokoustaja ja opiskelijavaikuttaja, tuotantotalout-ta opiskellut Aino-Kaisa Manninen.

OYY:n hallituksen varapuheenjohtaja vuodelta

näkökulmia mukaan hallituksen työskentelyyn, ja koen että panoksellamme on ollut merkitystä.”

Lähes kaikki mahdolliset opiskelijavaikutta-japaikat kokeneen Nisulan mukaan vaikuttami-nen tuntuu edelleen mielekkäältä.

”Yliopistohallinnon valmistelevissa työryhmissä pääsin mukaan muun muassa tilaratkaisujen ke-hittämisen suunnitteluun. Koko yliopistoa koske-vat suunnitelmat ovat todella mielenkiintoisia.”

Pauli Väisäsen kokemuksen mukaan tutkimus-henkilöstön ja hallinnon suhtautuminen opis-kelijoihin vaihtelee. Koska kokoukset käydään akateemisessa ympäristössä, lähtökohtaisesti yh-teisessä neuvottelupöydässä keskustellaan “aina ihan asiasta”. Eniten perusteluja opiskelijan ää-nen tärkeydestä vaativat Väisäsen mukaan hallin-non edustajat.

”Keskustelu ja kyseenalaistaminen kuuluvat tieteen luonteeseen. Siksi keskustelu on ehkä hel-pompaa henkilökunnan kuin hallinnon kanssa.”

Koulutusneuvoston ex-opiskelijajäsenen Aino-Kaisa Mannisen mukaan asia on päin vastoin: hallinto suhtautuu muita suopeammin opiskeli-jan tavoitteisiin.

Opintojen sujuvuus -työryhmässä vaikutttava Jyr-kinen arvioi opiskelijamielipiteen läpimenon riippu-

Missä kaikkialla opiskelija voi vaikuttaa?

Matalimman kynnyksen vaikuttamiskanava on oma ainejärjestö tai kilta. Ne valvovat jäsenten-sä etua, toimivat tietokanavana opiskelijoiden, osaston ja tiedekunnan välillä ja järjestävät moni-puolista tekemistä. Oulun yliopistossa toimii nelisenkymmentä ainejärjestöä. Hallitustoiminnassa oppii kokouskäytännöt, verkostoituu ja saa tärkeää kokemusta vaikuttamisesta. Aktiivinen hallitus voi vaikuttaa ainejärjestönsä toiminnan lisäksi oppiaineensa toimintaan. Oppiainekohtaisten aine-

järjestöjen ja kiltojen lisäksi Oulun yliopistossa vaikuttavat tiedekunnittain muodostuvat kattokillat.

OMASSA OPPIAINEESSA

Ylioppilaskunnan toiminnasta kiinnostunut voi hakea edustajistoon, ylioppilaskunnan päättävään elimeen. Parittomina vuosina pidettävissä edustajistovaaleissa valitaan 37 jäsentä ja heidän varajäsenensä. Ylioppilaskunnan vuosittain vaihtuvassa

hallituksessa toimii 6–9 edustajiston vuosittain valitsemaa jäsentä. Hallitus on ylioppilaskunnan toimeenpaneva elin, joka huolehtii edustajiston päätösten toteuttamisesta, edustaa ylioppilaskuntaa ja tarkkailee ylioppilaskunnan taloutta yhdessä pääsihteerin ja talousvaliokunnan kanssa. Hallitus toimii ylioppilaskunnan pääsihteerin esimiehenä ja rekrytoi tarvittaessa

henkilökuntaa, lukuunottamatta Oulun ylioppilaslehden päätoimittajaa ja pääsihteeriä, jotka valitsee edustajisto. Hallitukseen voi asettua ehdolle kuka tahansa vaalikelpoinen ylioppilaskunnan jäsen. Ylioppilaskunnassa toimii myös jaostoja ja valiokunta.

Niissä keskustellaan opiskelijoiden elämään vaikuttavista ajankohtaisista asioista, järjestetään tempauksia ja tapahtumia, otetaan kantaa ja valmistellaan esityksiä ylioppilaskunnan hallitukselle. Ylioppilaskunnassa on koulutuspoliittinen jaosto,

sosiaalipoliittinen jaosto, kv-jaosto, talousvaliokunta, jatko-opiskelijajaosto, kulttuuri- ja tapahtumajaosto sekä ympäristöjaosto.

YLIOPPILASKUNNASSA

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) valitsee tai esittää opiskelijaedustajia monenlaisiin toimie-limiin ja työryhmiin yliopistolla. Osa paikoista on lakisääteisiä, osa määritellään yliopiston johtosään-nössä kuten koulutusneuvosto ja koulutusohjelmatoimikunnat. Yliopistolla on vuodesta toiseen py-syviä työryhmiä kuten Etiikka- ja Opiskelijoiden hyvinvointi -työryhmät ja määräajaksi perustettuja

työryhmiä kuten koulutusneuvoston alaiset strategiatyöryhmät. Yliopiston hallinnossa lakisääteiset opiskelijaedustajat ovat yliopiston hallituksessa, yliopiston tiedekuntahallituksessa ja yliopis-

tokollegiossa. Yliopiston hallituksen opiskelijajäseniä valitaan kaksi ja yliopistokollegioon seitsemän. Opiskelijoilla on edustusta myös esimerkiksi tilatyöryhmässä ja Opintojen sujuvuus -työryhmässä.

YLIOPISTOSSA

12 OULUN YLIOPPILASLEHTI NRO 8 | 2015

van asiasta ja vastaanottavasta tahosta. Oulussa asi-at ovat hänestä tässä suhteessa varsin hyvin.

”Tiedän yliopistostamme professoreita, jotka aloittavat luennot näin: ‘Muistakaa, että me olem-me yhdenvertaisia. Jos ette ole tyytyväisiä opetuk-seen, sanokaa siitä minulle, jotta voimme vaikuttaa asiaan.’”

Opiskelijanäkemyksille nyrpeät vastarannan-kiisket ovat Mannisen ja Väisäsen mukaan onnek-si yksittäistapauksia.

“Kysymys ei ole siitä, että oltaisiin erimielisiä asioista. Jotkut vain valitettavasti ajattelevat niin, ettei opiskelijan ylipäänsä tarvitsisi osallistua pää-töksentekoon”, Väisänen sanoo.

Yhdet kasvot, sata titteliäVaikka mahdollisuuksia vaikuttamiseen etenkin vaalisyksynä olisi, suurin osa opiskelijoista kään-tää hypetykselle selkänsä ja jättää äänensä syksyn vaaleissa käyttämättä. Eivätkö yhteiset asiat oi-keasti kiinnosta?

”Sanoisin, että edustajistovaalien äänestyspro-sentti vastaa tuohon kysymykseen”, Muusa Jyrki-nen muotoilee.

Viime edustajistovaaleissa äänestysprosentti oli 22,90, vuonna 2011 hitusen parempi 23,17.

Noin 15 000 opiskelijan laitoksessakin opiske-lijoiden työryhmissä, hallituksissa ja järjestöissä vilahtelevat samat kasvot: Vuosien kuluessa vain titteli vaihtuu. Kysymys vaikutusvallan kasautu-misesta yksille ja samoille opiskelijaharteille saa haastateltavat mietteliääksi.

Aino-Kaisa Mannisen mukaan asiaan vaikuttaa merkittävästi se, että innokkaita vaikuttajia on oi-keasti varsin vähän.

”Esimerkiksi OYY:n hallitukseen kysytään aktii-visia tyyppejä järjestöistä ja kattokilloista.”

Yksi pitkän vaikuttaja-ansioluettelon kasan-neista opiskelijoista on Mika Parkkari, jolta löytyy vaikuttajakokemusta niin opiskelupii-reistä kuin kunnallispolitiikastakin. Parkkari on toiminyt muun muassa Lapin yliopiston yliop-pilaskunnan (LYY) edaattorina, LYY:n edusta-jiston vara- ja varsinaisena puheenjohtajana ja Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan pääsih-teerinä sekä Rovaniemen kaupunginvaltuuston varavaltuutettuna.

Tällä hetkellä Oulun yliopiston tutkintolau-takunnassa, yliopistokollegion varajäsenenä ja OYY:n talousvaliokunnassa istuva Parkkari ei ole kuluttanut aikaansa pelkästään kokouksiin. Tänä syksynä hänestä tulee tuplamaisteri, kun kauppa-tieteiden alaan kuuluva gradu valmistuu.

Kas vain, yksi kohta Parkkarin ansioluettelosta kuitenkin puuttuu täysin: kokemus ainejärjestö-työstä. Kenties vain siksi yhtälö kahdesta maiste-rintutkinnosta ja jatkuvista luottamustoimista on mahdollinen.

”Ainejärjestötyö on niin hands on -työtä. Omis-sa luottamustehtävissä on ollut erikseen asioita valmistelevat tahot, ja kokouksissa käydään päät-tämässä asioita. Toki itsekin saan kokouksissa is-tua ja paperia lukea, mutta ainejärjestöjen halli-tuslaiset itse tekevät ne päättämänsä asiat, istuvat vaikka siellä bileissä myymässä lippuja.”

Aikaa on järjestynyt myös siksi, että yhteinen asia kiinnostaa niin paljon.

”Syynä voi olla myös tämä yhteiskunnalli-nen eetos, joka ruokkii kaikkea tekemistäni.”

Kuoleeko opiskelijavaikuttaja sukupuuttoon?Vaikuttamistyöhön lähteminen vie opiskelijalta vuorokaudesta niitä arvokkaita tunteja, jotka hän voisi käyttää opiskeluun. Uusille opiskelijoille pai-netta valmistua tavoiteajassa paukutetaan päähän heti fuksivuodesta asti. Siksi tulevaisuuden opiske-lijoille vaikutustyöstä voi tulla vielä hyvin vaikeaa

– ei kai sentään jo mahdotonta?Muusa Jyrkinen arvelee, että opiskelijavaikut-

tajien kaudet tulevat mahdollisesti lyhenemään. Samoilla linjoilla on Ilari Nisula.

”Opintoaikojen rajaukset tulevat heijastumaan aktiivivuosien määrään, ja opiskelijavaikuttajien vaihtuvuus kasvaa jonkin verran. Vaikuttamistyö täytyy jatkossa suunnitella siten, että pidemmis-sä projekteissa henkilöt voivat ja saavat vaihtua kesken kaiken, kunhan päämäärät pysyvät kaikilla kirkkaina mielessä”, Nisula painottaa.

Aino-Kaisa Manninen arvelee ainejärjestötyön ja kattokiltojen säilyvän tulevaisuudessakin. Ylioppi-laskunnissa tilanne voi olla jo toinen. Vaikka edus-tajistotyö ei vielä kuormita yksittäistä edaattoria, ylioppilaskunnan hallituksessa toimiminen vie lei-jonanosan viikon tunneista.

”Ehkä nyt pitäisi miettiä sitä, mikä on ylioppi-laskunnan hallituksen rooli jatkossa,” Manninen miettii.

Muusa Jyrkisen mukaan opiskelijavaikuttajien väheneminen näkyy pian – kenties jo syksyllä va-littavassa uudessa edustajistossa.

Aina ei vaikuttaminen ole huippua ja helppoa. Mannisen mukaan vaikuttamistyössä vaikeinta on hyväksyä prosessien hitaus. Joskus asiat voivat omasta työstä huolimatta jäädä pahasti kesken.

“Vuonna 2012 pääsin vaikuttamaan tenttiak-vaarion tuloon niin OYY:n hallituksessa, Opinto-jen sujuvuus -työryhmässä kuin koulutusneuvos-tossa. Nyt harmittaa, ettei sitä ole vieläkään otet-tu oikealla laajuudella käyttöön.”

Vaikka vaikuttamistyö olisi välillä tuskaisen hi-dasta, Manninen, Jyrkinen ja Väisänen ovat yksi-mielisiä siitä, että vuosista opiskelijavaikuttajana on hyötyä myöhemmin elämässä.

”Vaikuttamisesta saa työelämätaitoja kuten kes-kustelu- ja organisointitaitoja. Omat kokemukset valmentavat ja kantavat myöhemmin työelämäs-sä”, Jyrkinen luettelee.

Mikäli opiskelijavaikuttajan työ vaihtuu koko-päiväiseksi politikoinniksi, on pohjatyöt yliopis-tossa jo hyvin tehty.

”Olen kuullut, että edustajistossa olisi kokous-teknisesti osaavampaa porukkaa kuin kaupun-ginvaltuustossa. Jos kaikki olisivat toimineet en-sin edarissa, ehkä he osaisivat sen paremmin”, Väisänen nauraa. •

Hei, mistä ihmeestä 4.11. äänestetään?Keskiviikkona 4. marraskuuta jokaisella Oulun yliopiston ylioppilaskunnan läsnäolevalla ja täysi-ikäisellä jäsenellä on mahdollisuus käyttää päätösvaltaa. Oulun ylioppilaslehti tiivistää nyt miten, milloin, missä ja mistä voit äänestää.

TEKSTIT Anni Hyypiö

OULUN YLIOPISTON ylioppilaskun-nalle (OYY) valitaan marraskuussa uusi 37-jäseninen edustajisto. Kah-den vuoden välein valittava edusta-jisto on OYY:n ylin päättävä elin.

Edustajisto päättää muun muas-sa ylioppilaskunnan talousarviosta ja toimintasuunnitelmasta, antaa kannanottoja, valitsee OYY:n hal-lituksen, Oulun ylioppilaslehden päätoimittajan ja OYY:n pääsihtee-rin sekä opiskelijajäsenet Unirestan

hallitukseen ja PSOAS:n valtuus-kuntaan. Edustajisto myös asettaa OYY:n ehdokkaat Suomen ylioppi-laskuntien liiton hallitukseen.

Edustajistovaaleissa jokainen eh-dokas on jollakin listalla. Lista saa kokonaisäänimäärästään vertailulu-vun muihin listoihin, ja tämän ver-tailuluvun perusteella ehdokkaat laitetaan valintajärjestykseen. Vaalit ovat salaiset, suhteelliset, yhtäläiset ja välittömät. •

EDUSTAJISTOVAALIT 4.11.

Vaikuttaminen | Onko opiskelijoilla valtaa?

HuKan edaattori Muusa Jyrkinen pitää ainejärjestötyötä opiskelijan konkreettisimpana vaikutuskanavana.

13OULUN YLIOPPILASLEHTINRO 8 | 2015

Edustajisto- ja hallintovaaleissa voi äänestää joko:

1 Sähköisesti 28. lokakuuta kello 9 alkaen. Äänes-tys päättyy varsinaisena vaalipäivänä 4. marras-kuuta kello 15.

2 Kirjekuoriäänestyksenä varsinaisena vaalipäi-vänä 4. marraskuuta voit äänestää Linnan-maan kampuksen keskusaulassa kello 9–16

sekä lääketieteellisen ja arkkitehtuurin tiedekuntien tiloissa kello 9–15.

HUOM: Vaikka Oulun yliopiston hallituksen ja yli-opistokollegion henkilökunta- ja professorijäsenet valitaan vaaleilla, opiskelijaedustajat niihin valitsee OYY:n edustajisto.

HALLINTOVAALEISSA opiskelijat valitsevat opiskelijaedustajat Oulun yliopiston tiedekuntahallituksiin. Tiedekuntahallitukset ohjaavat tie-dekuntien toimintaa ja rahankäyt-töä. Hallituksiin valitaan opiske-lijajäseniä yhdestä kolmeen tiede-kunnasta riippuen. Professoreita, henkilökuntaa ja opiskelijaedustajia on kussakin tiedekuntahallituksessa sama määrä.

Nyt valittavien tiedekuntahalli-tusten opiskelijajäsenten toimikau-den pituus on kaksi vuotta alkaen 1.1.2016. Tiedekuntahallituksen jä-senille maksetaan kokouspalkkiota.

Hallintovaalit ovat välittömät enemmistövaalit, joissa jokaisella äänioikeutetulla on käytettävänään yksi ääni. Äänioikeutettuja ovat Oulun yliopiston ylioppilaskunnan

läsnäolevat täysi-ikäiset jäsenet. He voivat äänestää hallintovaaleissa vain omien tiedekuntiensa halli-tuksiin ehdolla olevia opiskelija-edustajia.

Hallintovaalit järjestetään 4.11. vii-dessä tiedekunnassa. Tarpeeksi eh-dokkaita vaalien järjestämiseen saivat kasvatustieteellinen, luonnontieteel-linen, humanistinen ja teknillinen tiedekunta sekä Oulun kauppakor-keakoulu. Muissa tiedekunnissa eh-dokkaita asetettiin yhtä paljon kuin paikkoja oli tarjolla. Poikkeuksen te-kee arkkitehtuurin tiedekunta, joka ei saanut yhtään ehdokasta. Arkkiteh-tuurin tiedekunnassa haku avataan uudelleen.

Vaalitta jääneiden tiedekuntien tiedekuntahallituksia täydennetään myöhemmin tänä vuonna. •

HALLINTOVAALIT 4.11.

OULUN YLIOPISTON ylioppilaskun-nan edustajistovaaliehdokkaiden määrä putosi jälleen. Marraskuun vaaleihin ehdolla on 156 ehdokas-ta, kun vuonna 2013 ehdokkaita oli 172, vuonna 2011 190 ja vuonna 2009 peräti 285.

Syksyn edustajistovaaleissa ovat edustettuina kaikki aiemmista vaa-leista tutut vaaliliitot. Mukana on sekä tieteenalaan perustuvia ryh-mittymiä että puoluepoliittisia ryh-miä sekä yksi sitoutumaton ehdokas.

Ylivoimaisesti eniten ehdokkaita on tuttuun tapaan tekniikan ja ta-

louden opiskelijoiden vaalirenkaal-la TeTalla (59 ehdokasta). Toiseksi suurin vaalirengas on humanistien ja kasvatustieteilijöiden HuKa 42 ehdokkaalla.

Lääkis-tieteellisellä vaalirenkaal-la on 24 ehdokasta ja Solidaariset -renkaalla 14. Kokoomuksen Yksilön Valinta -vaaliliitolla on 12 ehdokasta ja Keskustaopiskelijoiden vaaliliitol-la 9.

Uutena joukkona syksyn vaali-kamppailuun tulee vaaliliitto Oulun Akateemiset perussuomalaiset vii-dellä ehdokkaalla. •

Ehdokasmäärä laski jälleen

1 Mene osoitteeseen https://vaalit.oyy.fi. Säh-köinen äänestys avautuu ennakkoäänestyksen alkaessa keskiviikkona 28. lokakuuta kello 9 ja

sulkeutuu 4. marraskuuta kello 15. Päästäksesi ää-nestämään tunnistaudu ensin järjestelmään stu-dent-tunnuksilla.

2Tunnistauduttuasi valitset ensin vaalin, jos-sa haluat äänestää: valitse klikkaamalla joko edustajisto- tai hallintovaali. Sen jälkeen pää-

set valitsemaan ehdokkaan, jota haluat äänestää. Sen jälkeen siirryt vahvistamaan äänesi.

3Äänestettyäsi palvelu kysyy, haluatko äänes-tää vielä toisessa vaalissa. Klikkaamalla pääset käyttämään vielä jäljelle jääneen äänesi.

4Onneksi olkoon, äänesi on annettu!

Huom! Perinteinen kirjekuoriäänestys onnistuu näissä vaaleissa vain varsinaisena vaalipäivänä 4.11.

Sähköinen äänestys – näin onnistut

14 OULUN YLIOPPILASLEHTI NRO 8 | 2015

Kuvareportaasi | Pakolaisten elämää Kosin saarella.

ODOTUS. Rantautu-misen jälkeen on vuo-rossa rekisteröityminen poliisiasemalle. Jonot syyskuussa olivat pie-niä verrattuna tilantee-seen elokuussa, jolloin saarelle saapui joka yö 600–800 turvapaikan-hakijaa. Saari ajautui hetkittäiseen kaaok-seen, joka johti kaha-koihin pakolaisten ja virkavallan välillä.

15OULUN YLIOPPILASLEHTINRO 8 | 2015

Katukuva on moninai-nen – pakolaisia on saa-

punut niin Lähi-idän sota- ja konfliktialueilta

kuin myös Afrikasta useista eri maista.

”

JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

Ensi kylpy Euroopassa Tänä vuonna noin puoli miljoonaa turvapaikanhakijaa on saapunut Eurooppaan meriteitse. Osa heistä rantautuu ensimmäisenä Kreikan itäisessä saaristossa sijaitsevalle Kosin lomasaarelle, jossa he viettävät muutaman päivän ennen matkan jatkumista manner-Eurooppaan. Seuraavat kuvat kertovat näistä toivon täyteisistä odotuksen päivistä syyskuun puolivälissä 2015.KUVAT JA TEKSTIT Joel Karppanen

ELÄMÄN JA KUOLEMAN MERI. Syyrialainen tyttö kylpee Egeanmeressä auringon laskiessa. Saman meren tyrskyihin hengenvaarallisella ylityksellä Turkin rannikolta Kreikan saaristoon on tänä vuonna menehtynyt yli 200 ihmistä. Vain parikymmentä minuuttia kestävä matka täyteen ahdatuilla kumiveneillä maksaa noin 1000 euroa henkilöltä.

LEIRI. Saarelle saa-puvat majoittuvat va-rallisuutensa ja varus-teidensa mukaan joko hotelleissa, teltoissa tai pahvialustoilla taivas-alla, vain kivenheiton päässä Kosin keskus-tasta itään. Katukuva on moninainen – pako-laisia on saapunut niin Lähi-idän sota- ja kon-fliktialueilta kuin myös Afrikasta useista eri maista. Heidän joukos-saan rantabulevardeja pitkin kulkevat myös länsimaalaiset turistit.

16 OULUN YLIOPPILASLEHTI NRO 8 | 2015

Kuvareportaasi | Pakolaisten elämää Kosin saarella.

PÄIVÄUNET. Syyrialainen vauva nukkuu äidin syödessä vapaaehtois-ten avustustyöntekijöiden tarjoile-maa ruokaa. Avunsaanti saarella on ollut vaihtelevaa tilanteesta riippu-en. Alueella toimii useita avustus-järjestöjä kuten Punainen Risti ja Lääkärit ilman rajoja.

MAHDOLLISUUDET. Serkukset Pa-kistanista tutkailevat karttaa, joka kertoo reiteistä Ateenasta eteen-päin. Muistiinpanot varoittavat Kroatian sisällissodasta jääneistä maamiinoista ja kehottavat välttä-mään Unkaria.

PUHDISTAUTUMINEN. Rannan ve-sipostilla käy kuhina. Ihmiset pese-vät toisiaan ja iloitsevat yksinkertai-sista asioista. Pakistanista kotoisin oleva Jumshaid Ali tekee matkaansa jo toista kuukautta. Hän pakenee Intian ja Pakistanin välillä tapahtu-vaa Kashmirin-konfliktia. Myös to-taalinen köyhyys ajaa ihmisiä jättä-mään kotimaansa.

LÄHDÖN AIKA. Satojen pakolais-ten odotus on päättymässä kun Rodokselta saapuva laiva lähestyy Kosin satamaa. Matka Kosilta Atee-naan taittuu noin kahdessatoista tunnissa. Pakolaiset ostavat matka-lippunsa itse aivan kuten muutkin matkustajat.

17OULUN YLIOPPILASLEHTINRO 8| 2015

TREX. Syyrialaiset ystävykset Mos-tafa (vas.) ja Mahmoud pelaavat ajankulukseen itämaista Trex-kort-tipeliä. Haman kaupungista kotoi-sin oleva Mostafa kertoo olleensa vangittuna hallituksen toimesta kolme kertaa. Hän toivoo sodan loppuvan pian, jotta voisi palata ta-kaisin perheensä luokse.

19OULUN YLIOPPILASLEHTINRO 8| 2015

JOS ELÄMÄN SISÄLTÖ rakentuu työlle ja suhde työhön on intohi-moinen, se ei välttämättä ole hyväk-si. Liika voi olla liikaa.

”Mikä on se hinta, mitä ihminen joutuu sietämään, jos hän haluaa elämältään muuta kuin turvallista keskiluokkaista perhe-elämää ja va-kituista työtä? Jos haluaa löytää ta-van elää jollakin toisella tavalla, se ei ole ihan yksinkertaista”, pohtii teat-teriohjaaja Riko Saatsi.

Hänen ohjaamassaan, Anton Tšehovin novelliin pohjautuvassa Musta munkki -näytelmässä pää-henkilö, tiedemies Kovrin joutuu

intohimoisen työnteon aiheutta-man uupumisen vuoksi vähentä-mään työtään, mikä johtaa tyhjyy-den tunteeseen.

”Kysymys ei ole siitä, mitä elämäs-sä saa tai mitä omistaa, koska se reitti johtaa aina samaan asiaan eli siihen, kuka minä olen, hyväksynkö minä it-seni ja mitä minun pitää tehdä, jotta hyväksyn itseni. Sitä kautta aukeavat kaikki kysymykset vastuusta ja suh-teesta toisiin ihmisiin sekä ympäröi-vään todellisuuteen. Olennaisin ky-symys liittyy ihmisen identiteettiin ja minäkuvaan, pystyykö sietämään itseään”, Saatsi jatkaa.

Vaikka näytelmän Kovrin saa jul-kaistuja tekstejä, rakkautta, parisuh-teen, euforiaa omista suuruuden-harhoistaan, huolenpitoa ja hellyyt-tä läheisiltä ihmisiltä, professorin aseman ja tittelin, kaikki se johtaa aina samaan: mikään ei tunnu lo-pulta miltään.

Oulun kaupunginteatterille näy-telmän ohjannut Saatsi törmäsi Tšehovin novellin englanninkieli-seen versioon kolmisen vuotta sit-ten. Kului aikaa, ja ohjaaja huomasi miettivänsä Mustaa munkkia ja etsi suomennetun novellin käsiinsä. Se löytyi kirjaston varastohyllyltä.

Hän kertoo jäävänsä kiinni asi-oihin, joita ei ymmärrä. Novellissa mustan munkin hahmo on Kovrinin päässä, harhanäky. Hahmo toi Saat-sille mieleen venäläisohjaaja Andrei Tarkovskin tavan kuvata ihminen osana jotain suurempaa. Musta munkki jäi Saatsille mysteeriksi ja hänelle syntyi tarve löytää sille vas-taus.

Saatsia viehätti novellissa myös sen tarinan suhde nykypäivään. Useissa Tšehovin teksteissä käsitel-lään ihmisen elämän merkitystä ja merkityksellisyyden kokemuksen katoamista sekä tarpeettomuuden ja

Työ elämän sisältönä

Kulttuuri | Musta munkki teatterissa.

Musta munkki on väkevä teatteriteos, jossa pohditaan elämän merkityksellisyyttä, itsensä hyväksymistä ja sietämistä.

TEKSTI Minna Koivunen KUVAT Joel Karppanen

Lavastaja-pukusuunnittelija Kaisu Koponen ja ohjaaja Riko Saatsi työstivät Musta munkki -näytelmää Oulun kaupunginteatterille kollektiivisella metodilla eli koko työryh-mä vaikutti näytelmän sisältöön harjoitusprosessin ajan.

20 OULUN YLIOPPILASLEHTI NRO 8 | 2015

riittämättömyyden ongelman kans-sa painimista.

”Ne osuvat suoraan siihen to-dellisuuteen missä elämme. Tšehov käsittelee lahjakkaan ih-misen kautta tyhjyyden tunnetta.”

Kollektiivisen työn tulosSaatsi on aiemmin ohjannut muun muassa Seinäjoen kaupunginteat-terille Peer Günt - ja Myötätunto-näytelmät. Oulun kaupunginteat-terin ohjelmistoon Musta munkki

tuli taiteellisen johtajan Kari-Pekka Toivosen myötä. Saatsi tuntee Toi-vosen Teatterikorkeakoulun ajalta, ja kun Toivonen tuli Ouluun töihin, oli heillä puhetta yhteistyöstä. Mus-ta munkki valikoitui tuoksi yhteis-työksi.

Näytelmän esitysteksti ja toteu-tus syntyi työryhmän yhteisen työn tuloksena. Saatsi pyysi lavastaja-pu-kusuunnittelija-työparikseen Kaisu Koposen, jonka kanssa hän on työs-kennellyt muun muassa Peer Günt -teoksessa.

”Riko soitti minulle ja sanoi, että olisi Tšehovin Musta Munkki Oulun kaupunginteatterissa ja kysyi mil-tä näyttää kalenteri, lähtisitkö mu-kaan? Vastasin ”Lähden.” katsomat-ta kalenteriin”, Koponen kertoo.

Kaksikko työsti näytelmää vuoden verran. Ensin hitaammin ja harvem-min ja viime keväänä tiukemmalla tahdilla. Itse käsikirjoitusta kirjoi-tettiin, muokattiin ja rakennettiin koko harjoitusprosessin ajan, ensi-iltaviikollakin.

Ennen kuin ohjaaja Saatsi kirjoitti

alustavan käsikirjoituksen, hänelle oli tärkeää tietää, millä näyttämöllä esitys tehdään. Musta munkki onkin istutettu suoraan Oulun kaupun-ginteatterin pienelle näyttämölle.

”Kun pohjatekstinä on proosa-teksti, se on vielä enemmän auki suhteessa näyttämöön ja siihen te-kemisen tapaan, mikä sille työsken-telylle pitää löytää, jotta se työ voi lähteä käyntiin. Jätin sen tarkoituk-sella riittävän auki, että kun muut ihmiset tulivat paikalle, se rakennet-tiin viime kädessä yhdessä”, Saatsi

”Ratkaisujen yllättävyys on erityisesti ohjaajan näkökulmasta mahtavaa, koska saa ikään kuin lahjoja koko ajan”, Riko Saatsi luonnehtii työryhmätyöskentelyä. Vasemmalla lavastaja-pukusuunnittelija Kaisu Koponen harjoituksissa ensi-iltaviikolla syyskuussa.

21OULUN YLIOPPILASLEHTINRO 8| 2015

luonnehtii.He halusivat esityksen, jossa kat-

soja saa käyttää omaa luovuuttaan. Tarkoitus ei ole ollut pureskella ja ajatella kaikkea valmiiksi. Esitykseen on jätetty luonnosmaisuutta, mikä näkyy esimerkiksi lavastuksessa.

Koposelle visuaalinen kokonais-ilme on iso osa esitystä, mutta hän haluaa sen muuttuvan myös maas-toksi, joka toimii toiminnallisena pohjana ja lähtökohtana tekstille ja näyttelijöille.

”On kiinnostavaa, jos lavastus ta-

voittaa sisällöllisen tason niin, että näyttämön tapahtumat vaikutta-vat ja tuntuvat katsojassa, tämän välttämättä osaamatta määrittää mikä tuntui ja missä. Kosketus- ja samaistumispinta ovat katsojas-sa itsessään, hänen tunteissaan ja historiassaan”, Koponen selittää.

Paras idea voittaaOhjaaja Saatsi halusi mahdollistaa sen, että työskentely oli aidosti ryh-mälähtöistä ja tasaveroista.

”Jokainen työryhmän jäsen pys-tyi tulemaan produktioon mukaan omine vahvuuksineen ja näkökul-mineen. Koen että olemme siinä on-nistuneet hyvin”, Saatsi analysoi.

Tšehovin novelli, joka ei siis ole yksi yhteen teatteriesityksen kanssa, on antanut työryhmälle oivallisen kentän syvällisille pohdiskeluille.

”Tšehov on kirjailijana niin hieno, että hänen tekstinsä ei ole tyhjen-nettävissä yhteen selkeään näkökul-maan. Hänen syvyysulottuvuus kat-seessa ihmiseen on jotakin ainut-laatuista. Sitä on ollut kiinnostavaa ja palkitsevaa tutkia nimenomaan ryhmänä, koska jokaisella on oma kulmansa ja kokemushistoriansa sii-hen”, Saatsi pohtii.

Myös yksinäisyys on keskeinen teema ja kärki, jonka kautta he työs-tivät teosta.

”Kun esitystä rakentaessa prosessi on ollut todella tärkeä ja osa sisältöä, olemme lähestyneet päinvastaisesta näkökulmasta näitä kysymyksiä, yh-teisen, jaetun, kollektiivisen proses-sin kautta”, Saatsi kertoo.

Työryhmään kuului Saatsin ja Ko-posen lisäksi muun muassa näytte-lijät, näyttämöhenkilökunta, valo- ja äänisuunnittelijat ja pianisti.

”Kun tehdään teatteria, joka on kol-lektiivinen taidemuoto, minulle on keskeistä, että sitä tehdään oikeas-ti yhdessä. Paras idea voittaa. Meillä on esimerkiksi kaksi sivaria näyttä-mömiehinä ja edellisen läpimenon jälkeen toinen heistä nykäisi minua hihasta ja sanoi, ”Tuossa kohtaa, oot-ko huomannu?” ja hän oli täysin oi-keassa siinä. Tosi hyvä esimerkki siitä, että kaikki ihmiset ovat sitoutuneita yhteiseen esitykseen. On hämmentä-vää, miten useamman tekijän summa on oikeasti vielä paljon enemmän”, Saatsi painottaa.

Yhdessä tekemisessä on Saatsin mukaan tärkeää hahmottaa työvai-heet, missä järjestyksessä asioita tehdään ja syvennetään sekä missä vaiheessa niitä lähdetään kirkasta-

maan. Kollektiivinen työskentely vaatii kärsivällisyyttä, mutta on an-toisaa, koska se voi aidosti tuottaa sellaista, mitä ei ikinä pystyisi suun-nittelemaan etukäteen.

”Jokaisella ihmisellä on niin oma tapansa suhtautua elämään, näyttä-möön ja kysymyksiin, minkä äärel-lä siellä yhdessä ollaan. Ratkaisujen yllättävyys on erityisesti ohjaajan näkökulmasta mahtavaa, koska saa ikään kuin lahjoja koko ajan”, Saatsi luonnehtii.

Tällaisen kollektiivisen työsken-telytavan mahdollisti se, että Saat-si työryhmineen sai pienen näyt-tämön 1,5 kuukaudeksi kokonaan käyttöönsä.

”Se ei ole missään tapauksessa it-sestäänselvyys. Sitä tapahtuu aika harvoin isoissa taloissa, että tällai-nen työskentelymuoto on mahdol-linen. Se minkälaista erityistä laatua se tuottaa näyttämölle, on mahtava asia”, Saatsi iloitsee muutama päivä ennen syyskuista ensi-iltaa.

Mustassa munkissa käsitellään useita laajoja teemoja ihmisyyteen liittyen. Saatsia askarruttivat mo-net kysymykset ja vastauksiakin hän on esityksen tekoprosessin ai-kana saanut.

”Elääkseen on hyväksyttävä it-sensä omine puutteineen ja vajavai-suuksineen. Vaikka vastaus on tuos-sa, se on nimenomaan itsen ulko-puolella: siinä miten toiset ihmiset tekevät mahdolliseksi sen, että voi ymmärtää itsensä osana maailmaa, osana kaikkea elävää. On ihmeelli-sen rauhoittavaa, että jos itsensä nä-kee jossakin perspektiivissä, silloin ongelmille, minkä kanssa painii, tu-lee mittakaava ja niiden kanssa voi oppia elämään”, Saatsi toteaa.

Musta munkki Oulun kaupungin-teatterin pienellä näyttämöllä 21. tammikuuta saakka.

Mustan munkin päähenkilöä, tiedemies Kovrinia näyttelee Aaro Wichmann.

KATI LEINONEN

22 OULUN YLIOPPILASLEHTI NRO 8 | 2015

Swedes Are Less Distant – Superficially!

They say an introverted Finn looks at his shoes when talking to you. And it’s true! Unless you ask for something specific, they prefer to keep at a distance. On the contrary, Swedes would rather approach you with a smile, shake hands, introduce themselves and start a friendly small talk. So you get an impression that they are way more open. In fact, they only want to look more sociable while being as introverted as the Finns. At least in Finland you know right away where you are at.

“Royal” Clubbing Culture

Stockholm is twice the size of Helsinki when it comes to inhabitants, but is that really a reason to act all posh when it comes to clubbing? Firstly, you need to have your name on a guest-list to avoid spending a fortune on an entrance ticket. And if before approaching the overpriced wardrobe you don’t put all your belongings in the purse, they just take them in the blink of an eye and charge you for each of them separately. Secondly, having “drunk eyes” is already a criterion for being kicked out of a club – not imaginable in Finland. The only plus is that people dance in Swedish clubs instead of pushing each other.

All Swedes Are Gay? No Way, José!

Finns referring to Swedes as gay is a big misunderstanding, probably driven by the out-dated misconception of recognizing someone’s sexuality by clothing. Now here’s the breaking news: You can take good care of your outer appearance. Manliness is not related to dirty fingernails and long greasy hair. If you mean hipster beards, trench coats or smart-casual looks, they are simply fashion trends that come and go. And some of them are probably set in Sweden.

Tolerance Levels

When it comes to official measures taken against discrimination, Sweden is a few steps ahead of Finland. Only last year Finland managed to get enough votes to pass the law for same-sex marriage, while Sweden did that back in 2009. When it comes to immigrants, Sweden hosts almost four times the amount of Finland. When following the media, Finland seems to be more concerned about preserving its own culture than the neighboring country, which does not even keep track of ethnic groups in their statistics. And with a non-interchangeable parental leave also women’s rights are more secured in Sweden than in Finland.

9-to-5? Not With The Swedes!

Recently, Swedish media have been discussing the uprising trend to shifting to a 6-hour workday. Even in the public sector this has been pulled off already: nurses work 6 instead of 8 hours for the same pay. This results in happier, less exhausted and, therefore, more productive employees, who have more time for their families, sports and hobbies now.

BY Margarita Khartanovich ILLUSTRATION Alisa Tciriulnikova

BY Bianca Beyer

Hi 5,Our reporter has

moved to Sweden, and here are her views on what

it is like.

Uuni | Analysis, statistics and important issues related to studying, working and living in Finland.

Myths About Sweden Busted

The International Space Station, the NASA New Horizons mission to Pluto and the Europa Multiple Flyby Mission - these are all international scientific collaborations that are considered humankind’s most ambitious experiments. And do you know that the University of Oulu is now taking an active part in NASA’s Mission to Moon Europa?

New Solar System Research Opportunity At Our University

WE ASKED Juergen Schmidt, Pro-fessor of Astronomy at the Univer-sity of Oulu, how the university happened to become part of a NASA mission.

“I have been working with Sascha Kempf (a research associate at the Laboratory for Atmospheric and Space Physics, LASP, at the Univer-sity of Colorado) for a long time in the team of the Cosmic Dust Ana-lyser instrument on board the ESA/NASA Cassini spacecraft at Saturn,” said Schmidt.

“After Kempf had accepted a po-sition at LASP, I became a Co-in-vestigator of his proposal to NASA for the development and building of SUDA for future space missions. This instrument was recently se-lected by NASA for the forthcoming Jupiter mission.”

This exciting collaboration between the Faculty of Science of the University of Oulu and LASP of the University of Colorado is an obvious advantage of internatio- nalization, fully supported by the administration of both universities. Just to understand the scale of the project we will tell you that in 2016 NASA will spend 30 million dollars to formulate the mission to Europa. It has already selected nine science

instruments (and SUDA is one of them) to investigate whether the mysterious icy moon could harbour conditions suitable for life.

“This is a giant step in our search for oases that could support life in our own celestial backyard,” said Curt Niebur, Europa program sci-entist at NASA Headquarters in Washington.

“We’re confident that this ver-satile set of science instruments will produce exciting discoveries on a much-anticipated mission.”

Another interesting fact about this project is that students can make their contribution too.

“Students from the University of Oulu can participate in this project”, confirms Schmidt.

“I will begin to formulate tasks of Bachelor’s and Master’s theses re-lated to the dust instrument on the mission. Besides, students may have an opportunity to do their doctoral studies in this context.”

According to Professor Schmidt, working on the international pro-jects of this kind is an excellent reference for students, which can boost their chances in first-class re-search institutions. And for Finland it might be a good boost too, for its scientific recognition globally. •

23OULUN YLIOPPILASLEHTINRO 8| 2015

AS A STUDENT of the University of Oulu and a member of the Stu-dent Union, you have the right to be represented and the pri- vilege of being able to have a say on who will do it. You have the power. Your ballot counts. So, make your voice count. Go and catch them all! Okay, maybe just a few... the ones that you want to represent you.

“Why should I care?”I’m glad you asked. Simply put, the Student Union advocates for your rights as a student and you should have a say on who will be repres-enting you in it.

It is in every student’s best in-terest to be well informed about the candidates and vote for the ones they feel would do a better job in representing them.

Should you abstain from voting, the consequences would be dire in-deed. Legend has it that one time a student forgot to vote. The very next morning the student woke up two minutes too late! And that was only the beginning. The stu-dent then noticed that the laces of her shoes were untied, which made her feel mildly inconvenienced. Her bread was a bit too toasted that

morning, as her flatmate had placed the toaster number in 3 instead of 2. As the student rode her bike to school she realized her front tire was slightly deflated, which didn’t hinder her commute, but made her feel slightly uncomfortable at the thought of deflated bike tires. This student loved pizza, but during lunch time the person in the queue right in front of her took the last piece, and the student had to eat the non-pizza option.

When the poor student thought things could not get any worse, she received a phone call from her dentist, cancelling the cleaning ap-pointment for the day and asking to please come the next day. The student would have to spend one more day with unclean teeth, truly a nightmare. Distraught at the news, she went back home and took a nap. That was when The Ghost Of The Voting Past visited her. The Ghost explained why everyone should vote and the student under-stood the importance of voting and having a voice. When she woke up, it was the Election Day again, and she still had one hour for paper voting. The student rushed to vote for the candidates, who best fit her criteria, and then treated herself to

some cafeteria pizza.But that’s just a legend. Truly no

one can say with absolute certainty what would happen. What I can tell you is that giving up your vote is not something you should do if you want your voice and opinion to count.

A Council of Students, for StudentsThe Representative Student Council is formed by 37 elected student mem-bers of the Student Union; that is, any student who belongs to the Stu-dent Union of University of Oulu, which most likely includes you, dear reader. This council is the highest decision-making body in OYY and is tasked with the approbation of the budgets and the annual action plans of the Student Union.

The Student Council represents you, the Student, in the Student Union, and defines the policies of the Union, as well as deciding how the membership fees will be used. The council appoints the Board that wields the executive power of OYY, as well as the Secretary General who acts as the head of staff of the Union. Moreover, the Council also elects the Editor of the newspaper Oulun ylioppilaslehti, that you just

so happen to be reading at the mo-ment. The meetings of the Council are open for everyone so you are free to join in and learn what your membership fee is being used for.

The choice is yoursThe voting will begin electronically on 28th of October 2015 at 9.00 and it will end on the Elections Day on Wednesday 4th of November 2015 at 15.00. Traditional ballot paper voting will be carried out during the Elec-tion Day in the main Lobby of the Linnanmaa Campus between 9.00 and 16.00.

It is up to you for whom you would like to vote; the vote is secret after all. But if you are willing to take the nonspecific advice of this humble writer, you might want to look for active candidates who have the best interests of the students in mind and who aren’t afraid of a challenge. Make sure they convey your opinions more or less ad-equately so you feel you are being well represented. •

You will be able to find more informa-tion about the elections on the website of the Student Union at www.oyy.fi.

BY Marcelo Goldmann ILLUSTRATION Marcelo Goldmann

I choose you!With this autumn comes not only the falling of leaves and a renewed love for poofy jackets and cozy leggings, but also two major November elections. Our very own Student Union of the University of Oulu (OYY) will have a newly elected Student Council and a new Administration will also be elected.

24 OULUN YLIOPPILASLEHTI NRO 8 | 2015

KEITTIÖSTÄ LEIJAILEE hurmaava mausteiden tuoksu. Kasvatuspsy-kologiaa opiskeleva Ida Lämsä lisää kattilassa porisevaan linssikeittoon aimo tujauksen kurkumaa ja currya. Keitto kuuluu vegaanista ruokava-liota noudattavan Lämsän luotto-ruokiin.

”Voimakkaasti maustetut itä-maiset ja aasialaiset ruuat ovat suosikkejani ja niistä on help-po myös tehdä vegaaniversioita”, Lämsä kertoo.

Lämsä luopui eläinperäisistä tuot-teista kokonaan kolme vuotta sitten. Tärkein syy vegaaniksi ryhtymiseen oli huoli tuotantoeläinten hyvin-voinnista. Etenkin jalostus ja eläinten elinolot mietityttivät Lämsää.

”Minulla oli ollut pitkään huono omatunto siitä, mitä syön. Vasta kun maistoin kunnon kasvisruokaa, tajusin, että lihansyönnille on ole-massa vaihtoehtokin.”

Lämsä kertoo vegaaniuden muo-kanneen hänen ajatteluaan paljon. Hän pyrkii huomioimaan eläineetti-syyden ja ekologisuuden joka asiassa.

”Uskon, että omilla valinnoil-laan voi saada aikaan muutos-ta. Siksi suosin myös luomua ruuanlaitossa”, hän summaa.

Kasvisruoka tunnetuksiLämsä toimii Oulun Animalian va-paaehtoisena. Kasvisruuan puolesta puhuminen on keskeisessä roolissa järjestön toiminnassa.

”Olemme järjestäneet esimerkiksi vegaanisen jouluaterian ja pitäneet kahvilaa Ravintolapäivänä. Haluam-me näyttää kasvisruoan olevan eetti-nen, ympäristöystävällinen ja terveel-linen vaihtoehto”, Lämsä kertoo.

Hänelle vegaanius on ennen kaik-kea henkilökohtainen valinta, eikä hän usko syyllistämisen muuttavan

ihmisten asenteita. Monesti hänen ruokavalionsa herättää kuitenkin kysymyksiä.

”Jos asia tulee puheeksi, saa-tan kertoa valintojeni taustoista ja eläintuotannon ongelmista. Mo-nille tulee yllätyksenä esimerkiksi se, että lehmä ei luonnostaan tuo-ta jatkuvasti maitoa, vaan sen täy-tyy synnyttää vasikka vuosittain maidontuotannon ylläpitämiseksi.”

Oulu on vegaaniystävällinenLämsän mukaan Oulu on paljon ve-gaaniystävällisempi kaupunki kuin joitain vuosia sitten. Vegaaneilla on oma ryhmä Facebookissa, kaupois-ta löytyy erikoisempiakin aineksia ja ravintoloissa saa vegaanisia annok-sia. Yliopiston ruokaloiden vegaani-vaihtoehdot löytyvät Aapo-sovel-luksen avulla.

Reissuun lähtiessä Lämsä ottaa

kuitenkin yleensä omat eväät mu-kaan. Myös vaihto-opiskelu Japanis-sa asetti omat haasteensa.

”Japanissa käytetään kalaa todella paljon ja aina ei voinut mennä ta-kuuseen, oliko kasvisruoka todella täysin kasvisperäistä. Helpointa oli-kin tehdä itse ruokansa.”

Lämsä ei silti koe vegaaniutta ra-joittavana. Hän herkuttelee pitsalla ja tortilloilla kuten ennenkin, vain täytteet ovat erilaisia. Seuraavaksi suunnitelmissa on kokeilla vegaa-nista pulled pork -reseptiä.

Ainoa ruoka, mitä Lämsä alkuun kaipasi, oli juusto. Onneksi nykyään on saatavilla myös hyviä vegaanisia juustoja.

”Aiemmin ne maistuivat ihan jal-kahieltä, mutta nyt olen löytänyt sellaisen, mikä maistuu ihan Ol-termannilta! Tai ainakin muisteli-sin, että siltä Oltermanni maistuu”, Lämsä nauraa. •

Keittiön valtaus | Palstalla tutustutaan ihmiseen tekemällä hänen kanssaan ruokaa.

TEKSTI Heidi Hahtola KUVA Elina Korpi

Muutos alkaa keittiöstäIda Lämsälle eettisyys on tärkeintä ruuanlaitossa.

Ida Lämsä pitää voimakkaasti maustetusta ruuasta. Linssikeitto saa potkua chilistä, currysta ja kurkumasta.

25OULUN YLIOPPILASLEHTINRO 8| 2015

Katja Ketun neljäs romaani Yöperhonen va-rioi samoja teemoja kuin hänen läpimurto-teoksensa Kätilö. Rakkaus punnitaan jälleen ääriolosuhteissa, vankileirin veressä ja liassa. Teos on jälleen epämiellyttävä muistutus sii-tä, että lähihistorian raakuudet tulevat myös tähän päivään. Systemaattisen väkivallan uhka ei ole kuollut. Sen tiedostaminen tekee vaikeaksi seurata, kuinka elämästään kamp-paileva ihminen voi hylätä kaiken: ystävyy-den, vanhemmuuden, ihmisyyden. Tarina liikkuu kahdella eri aikatasolla. 1930-luvulta lähtien seurataan valkokenraa-lin tytärtä Irgaa, joka joutuu sattuman kaut-ta Vorkutan vankileirille Neuvostoliittoon. Vuonna 2015 suomalainen Verna yrittää selvittää Venäjällä kuolleen isänsä kohtalon ja sen, mitä tämä puuhasi Marinmaalla. Lav-ran kovia kokeneet kyläläiset ovat kuitenkin salamyhkäistä porukkaa. Vähitellen Verna tuntee olonsa oudon kotoisaksi tutustues-saan suomalais-ugrilaisen kansan identiteet-tiin ja mystiseen kansanuskoon. Kettu leikittelee surutta eri genrepiirteillä. Teoksen lähtöasetelmat takaa-ajosta mur-haan tuovat mieleen jännitysdekkarit. Kirjai-lijalle tunnusomainen, kaunistelemattoman realistinen tyyli pääsee oikeuksiinsa, kun lukija viedään keskelle vankileirin kauhuja. Juuri kun lukija on päässyt sopivaan ryppy-otsaisuuden tilaan historiallisen romaanin äärelle, tarinaan ilmestyy yliluonnollisia elementtejä ja aina vain lisää rikosromaa-nin piirteitä: on agentteja, murhia ja ennen kaikkea järisyttäviä salaisuuksia. Kahden aikatason rytmitys toimii. Loppua kohden vauhti kiihtyy ja juonenkäänteet keikauttavat asetelmat päälaelleen. Suoras-taan toimintaelokuvamaista spektaakkelia hipova loppu etäännyttää ratkaisevalla hetkellä. Yritys luoda näin moninaisista aineksis-ta uskottava tarina on kunnianhimoinen. Palasia pitää koossa Ketun verevä ja runsas kieli, joskin sekin meinaa hetkittäin kompas-tella omiin rönsyihinsä. Muoto lainaa paljon kirjailijan esikuvalta Timo K. Mukalta, joka loi omintakeisen hurmoksellisen tyylinsä yhdistämällä runollista balladia ja rujoa naturalismia. On vaikea palata estradille läpimurron jälkeen. Yöperhonen vertautuu väistämät-tä kirjailijan läpimurtoteokseen Kätilöön jo aiheidensa ja samanlaisten henkilöidensä puolesta. Siinä missä Kätilö kouraisi kahdella suurella teemalla, sodalla ja rakkaudella, syvältä ja kipeästi, Yöperhonen kauhoo liian moneen suuntaan ja hukkaa välillä fokuksensa. Siitä huolimatta romaani kuuluu luultavasti syksyn parhaimmistoon. Suomen eturivin kirjailijoihin nousseelta Katja Ketulta on lupa odottaa paljon.

Eleonoora Riihinen

Risto

Omanlaisesta tyylistään tun-nettu Risto soittaa kehutun, vuonna 2004 ilmestyneen debyyttialbuminsa Risto. Luvassa suosikkeja kuten Nina, olen palasina ja Levy-yhtiön jätkät.

45 Specialissa5. marraskuuta

Keikat | Usein kuulee sanottavan, että musiikki on parasta livenä.

Kirja arvioitavana

Ei liity sinuun mitenkään

KOLUMNI | Iikka Kiven mielestä ei kannata ottaa kaikkia asioita henkilökohtaisesti.

Kohtaan työssäni paljon arvostelua. Se on julkisen ja luovan tekemisen yksi keskei-sistä ulottuvuuksista. Ihmiset kyselevät, miten jatkuvaa arvioitavana olemista

kestää. Että pitää varmaan kasvattaa melko paksu nahka. Ei pidä. Paksu nahka on haitaksi. Se eristää ja pilaa herkkyyden. Ja herkkyys, kyky olla koske-tuksissa ympäröivään maailmaan, on juuri se elementti joka taikoo maailmankaikkeuden pää-määrättömästä kaaoksesta esiin runoja, maalauk-sia ja lauluja (ja minun kohdallani kikkelivitsejä). En pyri parkkiinnutukseen. Olen vain opetellut olemaan ottamatta asioita henkilökohtaisesti. Mielessämme asuu ego, joka määrittää itsen-sä erillisyyden ja konfliktien kautta. Koska se ei voi olla olemassa ilman ristiriitoja, se etsii niitä kaikesta mahdollisesta. Ja mikä olisikaan tehok-kaampi ja helpompi tapa vahvistaa egoa kuin ottaa kaikki maailman tapahtumat henkilökoh-taisesti. Tämä tapa ajatella on läsnä kaikkialla ja jatku-vasti. Ihmiset pahoittavat mielensä kun bussikus-ki töksäyttää rumasti aamuruuhkassa, ihmettele-vät, miksi juuri heille piti olla ilkeä. Jengi raivoaa sosiaalisessa mediassa, että turvapaikanhakijat tulevat viemään heidän verorahansa. Ihmiset ot-tavat henkilökohtaisesti jopa vuodenajat ja sään. Totta kai juuri silloin pitää sataa koko kesän, kun kerrankin olisi pidempi loma. Tässä ei ole mitään järkeä. Valtaosalla maail-mankaikkeuden tapahtumista ei ole yhtään mi-tään tekemistä sinun kanssasi. Sinä elät äärettö-

mässä avaruudessa, jossa on miljoonia galakseja, biljoonia tähtiä ja loputtomasti erilaisia elämän-muotoja. Miten tämä suunnaton kosmos voisi olla kiinnostunut tekemään sinun kaltaisesi hie-kanjyvän elämästä mahdollisimman hankalaa? Ehkä bussikuski ei inhoakaan sinua, vaan hä-nellä oli kotona riita ennen töihinlähtöä. Ehkä turvapaikanhakija ei haluakaan viedä sinun duu-niasi, vaan haluaa omalle perheelleen paremman elämän. Ja ehkä sateinen kesä ei ole kiusantekoa, vaan pelkästään planeettamme sääjärjestelmän tuottama ilmiö. Maailmankaikkeus ei ole kiinnostunut sinusta eikä sinun tekemisistäsi. Fysiikka määrää sään-nöt, energia virtaa ja ottaa välimuotoja, joista sinä olet yksi. Siinä kaikki. Ei kohtaloa, ei kurjaa onnea, ei mitään ennalta määrättyä. Ei mitään si-nun kiusaksesi, vaan siksi, että näin tällä kertaa kävi. Tällainen maailmankaikkeus tapahtui. Kun ymmärtää, että juuri mikään ei liity si-nuun, kokee usein mitättömyyden tunteen. Mutta mitä pahaa siinä on? Miksi sinun pitäisi olla niin merkittävä? Sen sijaan, että kokisit olevasi maailmankaik-keuden keskipiste, voit tunnustella maailman todellisempaa olemusta - virtaa jossa olet, ha-lusit tai et. Kokeile päästää irti. Älä tartu kiviin.

Iikka Kivi on oululainen stand up-koomikko, joka ei osaa suhtautua

omiin mielipiteisiinsä kovin vakavasti.

Katja Kettu Yöperhonen(WSOY 2015)

Robin

Neljässä vuodessa kuusi levyä julkaissut Robin ei ole jäänyt yhden hitin ihmeek-si. Frontside Ollien jälkeen on tullut mm. Boomkah ja Kesärenkaat. Perjantain 7.11. keikka on k-18.

Oulun Areenassa7. ja 8. marraskuuta

Scandinavian Music Group

Uuden levynsä Baabel vasta julkaissut yhtye nähdään pitkästä aikaa Oulussa. Tanssimaankin päässee, sillä uusi materiaali on edellistä albumia menevämpää.

45 Specialissa30. lokakuuta

27OULUN YLIOPPILASLEHTINRO 8| 2015

Chisun neljäs pitkäsoitto on ollut odotettu musiikkitapaus artistin neljän vuoden levytyspaussin jälkeen. Tauko onkin hionut oman musiikkinsa tuottavan lahjakkuuden ilmaisua entistä parempaan tikkiin, ja Polaris edustaa pääpiirteissään sitä vakavam-paa Chisua. Paikka paikoin taideruuvia on väännetty ehkä turhankin paljon kaakon suuntaan, mutta näin kunnianhimoista tyylipoppia suomen kielellä ei toisaalta pahemmin ole tehty. Lisäpisteitä makoisista kasarivaikutteista.

KOLUMNI | Humanisti osaa kysyä ikäviä kysymyksiä, sanoo Eleonoora Riihinen.

Pelasta sielumme humanisti

Nobel-palkittu intialainen filosofi Ra-bindranath Tagore piti vuonna 1917 Japanissa kuuluisan luennon. Hän va-roitti kuulijoita länsimaisesta kilpailu-

kulttuurista. Tagore havaitsi ihmisten suostuvan talous- ja valtakoneistojen hammasrattaiksi. Hän sanoi ihmisten tekevän asteittaista itsemurhaa näivettämällä sieluaan. Mitähän mieltä Tagore olisi siitä, että melkein 100 vuotta myöhemmin Japani tunnetaan itse-murhistaan? Vauraassa Japanissa tehdään seitse-männeksi eniten itsemurhia maailmassa. Merkit-tävä syy itsemurhille on työttömyys. Ennenaikai-siin kuolemiin johtaa myös liika työ. Liikarasitus aiheuttaa sydänpysähdyksiä. Japanin työkulttuuriin liittyvien kuolemien taus-talla on kompleksinen sekoitus rituaali-itsemurhi-en pitkää traditiota ja kunniakulttuuria. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Tagore oli oikeilla jäljillä. Tutkitaan filosofiaa pahaenteisten sanojen ta-kana. Tagore laittoi merkille, että ihmiset hakevat lohtua ja iloa tavaroista. Hän pelkäsi, että ihmi-set alkavat nähdä toisensa tavaroina. Tällöin ih-minen ei kohtaa toista ajattelevana ja tuntevana oliona, vaan hyödyllisenä välineenä tai esteenä omille tavoitteille. Miten estää tämä kehitys? Filosofi uskoi, että kriittinen ajattelu pelastaa moraalin turtumuk-selta. Hänen kasvatusfilosofiansa nojasi sokraat-tiseen menetelmään, jota hän sovelsi taideainei-den avulla. Humanismi on rakentunut samalle toisinajattelun vaatimukselle. Voi Tagore, tästä sinä järkyttyisit. Helsingin Sa-nomat (23.9) uutisoi Japanin hallituksen halusta

lakkauttaa humanistiset tiedekunnat yliopistois-sa. Hallituksen mielestä teoreettinen opetus on vähintään muutettava käytännönläheiseksi taval-la, josta on suoraa hyötyä teollisuudelle. Japanin hallitus pitää humanismia tuotta-mattomana höttönä eikä ole ajatuksineen yk-sin. Talouskasvuun ja innovaatioihin keskittyvä koulutuslinjaus valtaa alaa opintosuunnitelmis-ta ympäri maailmaa. Yhdysvaltalainen filosofi ja Suomen Akatemian akateemikko Martha C. Nussbaum kutsuu ilmiötä hiljaiseksi kriisiksi. Nussbaumin mukaan se, että kansakunnat kas-vatetaan tavoittelemaan lyhyen aikavälin hyötyä, vaarantaa koko demokraattisen järjestelmän. Innovaatioita tarvitaan, mutta minkä kustan-nuksella? Tagoren ja Nussbaumin huolille löytyy perusteita. Meillä on järjestelmä, joka pelastaa ih-misten sijasta pankit. Olemme harjaantuneet vai-mentamaan omatuntomme vaate- ja ruokakau-poissa. Meillä on viimeaikoina pidetty normaa-lina keskustelua, jossa maahamme saapuneista ihmisistä puhutaan kuluina ja hyödykkeinä. Jos ottaisimme aikamme moraalikriisit vakavas-ti, olisiko meillä veroparatiiseja? Sokrates vertasi itseään paarmaan, joka härnää ikävillä kysymyk-sillään mukavuudenhaluista kansakuntaa. On selvää, että tarvitsemme edelleen humanisteja kysymään ikäviä kysymyksiä.

Eleonoora Riihinen on maailmantuskaa poteva toimittaja ja kirjallisuuden opiskelija.

Marko Pyhähuhta

Chisu:Polaris

Oululainen Seli Seli on kiintoisa tulokas. Vasta julkaistulla esikoisalbumillaan ne-likko esittäytyy tyylitajuisena ja rohkeana oman tiensä kulkijana, jonka äänimaailma on sekä avara että intensiivinen. Bändi pelaa melko yksinkertaisilla elemen-teillä mutta taiten, ja lyriikka täydentää mukavasti jumittavaa pohjaa. Bändin teho on todistettu myös livenä, ja kokonaisuutena Seli Seli on enemmän kuin tervetullut vahvistamaan paikallista taiteel-lisemman rockin skeneä.

Seli Seli:Puoliautiomaa

Oulusta on myös grungeosastolle en-nakkoluulottomasti kurottava Laid Back Townies. LBT operoi sfääreissä, joissa kova vokalisti on aivan välttämättömyys, ja Lauri Peisterä suoriutuu postistaan kiitettävästi – kutkuttavimpina hetkinä mies tuo mieleen Chris Cornellin, vaikka ei ketään apinoikaan. Sävellyksellisesti ja soitollisesti jämäkän yhtyeen menossa on grungen ohella klassisempikin, bluesahtava vire, joka luo mielleyhtymiä myös Hendrixin tai Zep-pelinin suuntaan.

Laid Back Townies:Watch your step

Kehyviikko

Tämän vuoden teemana on suomalaisten vastuu globaalissa maailmassa. Ai-heeseen perehdytään mm. OSYKY:n järjestämässä Corporate Responsibility in Developing World -panee-lissa 28.10. klo 17 alkaen salissa TA105. Kehyviikolla pääset myös kuulemaan ly-

Järjestöt | Järjestötoiminnasta saa uusien harrastusten lisäksi ystäviä.

Levyjä arvioitavana

hyitä luentoja ja tanssimaan. Kehyviikon tapahtumat löydät Facebookista OYY:n kehitysyhteistyöviikko -si-vun kautta. Oulun yliopistolla26.–30. lokakuuta.

Soopa ry

SOOPA ry:n sääntömääräi-

nen syyskokous pidetään 16. marraskuuta kello 17 Yliopis-tokatu 40:n kerhosaunalla. Kokouksessa päätetään sääntömuutoksesta. Tarjoi-lua, sauna. Tervetuloa!

Olo ry

Olo ry:n sääntömääräinen syyskokous 4. marraskuuta kello 16 tilassa KTK215.

Kirjoituksen lähteenä on käytetty Martha C. Nussbaumin teosta Talouskasvua tärkeämpää (2010).

29OULUN YLIOPPILASLEHTINRO 8| 2015

Jani Leinonen: TottelemattomuuskouluKiasmassa Helsingissä31. tammikuuta 2016 asti Kuvataiteilija Jani Leinosella on tärkeää

asiaa. Hän haluaa haastaa ihmiset ajatte-

lemaan uudella tavalla totutuista asioista.

Leinonen kritisoi kapitalismia, megabrän-

dien tekemisiä, kyseenalaistaa taiteen,

politiikan ja koulumaailman tapoja.

Tottelemattomuuskoulu-näyttely on

todella koulu, jossa Li Andersson, Karri

”Paleface” Miettinen, Riku Rantala & Tunna

Milonoff, Marjaana Toiviainen sekä katu-

taiteilija Sampsa opettavat muun muassa

kansalaisaktivismista ja mediakritiikistä.

Tottelemattomuuskoulu on myös pe-

rinteinen taidenäyttely. Leinonen pukee

kritiikkinsä Kellog’sin muropaketteihin,

Elovena-pakkauksiin ja jättibrändien lo-

goihin. Näyttely on pysäyttävä, ajatuksia

herättävä ja saa toivomaan, että jokainen

näyttelykävijä pohtii näkemäänsä eikä vain

jatka museonovista päästyään McDonaldsin

ja Burger Kingin hampurilaisten syömistä.

Meeri Koutaniemi: VaihtoehtoOulun taidemuseossa3. tammikuuta 2016 asti

Kuvajournalisti Meeri Koutaniemen uusi

näyttely Vaihtoehto käsittelee vaikeaa ai-

hetta, naisten ympärileikkausta. Hätkähdyt-

tävä näyttely sisältää valokuvia kahdesta

Afrikan maasta. Kenian mustavalkokuvissa

kuvataan Masai-heimon ympärileikkaus-

rituaalia ja sitä paenneita tyttöjä. Ugan-

dassa kuvattujen värillisten henkilökuvien

päähenkilöitä ovat entiset ympärileikkaa-

jat, jotka ovat kääntyneet vastustamaan

julmaa traditiota.

Kenian kuvat rakentuvat varjoista, ja

niiden tunnelma on usein uhkaava, ahdistu-

nut ja yllättävän intiimi – etenkin väkival-

taisia ympärileikkauskuvia katsova tuntee

itsensä välillä tirkistelijäksi.

Ugandan heleäväristen kuvien merkitys

ei avaudu yhtä helposti. Niitä katsoes-

sa mieleen hiipii ajatus: olisivatko kuvat

enemmän kotonaan lehden sivuilla tekstin

parina, eivät yksinään näyttelyssä? Siitä

huolimatta näyttely on näkemisen ja koke-

misen arvoinen.

asian rajalla. ”Teoksissanimuututaan toiseksi ja ollaan yhtä jonkin kanssa. Maala-uksissani nukutaan syvää unta ilman muoviroskaa. Teokseni kuiskaavat sinulle syvältä maan sisästä tai huutavat avaruuksien ääret-tömyydestä.”

Galleria Koomassa 11. marraskuuta asti.

Vampyyrin varjostamat

Lepakoista kertovassa näyt-telyssä on rinnakkain kaksi tarinaa: lepakoiden biologia ja tutkimus sekä lepakoiden ja ihmisten monisyinen suh-de. Ensimmäinen keskittyy lepakoiden evoluutioon, len-tokykyyn, kaikuluotaukseen ja lepakoiden monimuotoi-suuteen. Toisessa käsitellään

Suomen lepakoita, lepak-kotutkimusta ja ihmisen suhdetta lepakoihin.

Pohjois-Pohjanmaan- museossa 16. lokakuuta alkaen.

Rajalla

Jukka Isokosken (s.1976) maalauksissa ollaan jonkin

Näyttelyt | Humus-kahvilassa Meeri Koutaniemen näyttely 26.-30. lokakuuta.

Kulttuurimenoja

KOLUMNI | Hennamari Toiviainen kehottaa meitä heittämään ennakkoluulot roskiin.

Tunnista ja tunnusta stereotypiasi

Oletko huomannut, kuinka ihmisillä on tapana luokitella toisiaan erilaisiin ryhmiin? Hiustyyli, pukeutuminen ja ulkoinen olemus antavat meille ensi-

vaikutelman toisesta ihmisestä. Ulkonäön perus-teella luokittelemme ihmisen kuulumaan johon-kin ryhmään, josta meillä on jokin yleinen käsi-tys, ennakkoluulo.

Olemme varmaan kaikki kohdanneet tilan-teen, jossa ensivaikutelma on kuitenkin pettänyt. Olemme luokitelleet ihmisen kuulumaan johon-kin, mihin hän ei tutustumisen jälkeen kuulu-kaan. Jälkeenpäin tilanne saattaa jopa hävettää.

Jokainen meistä kantaa omia ennakkoluuloja si-sällään. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää. Ennak-koluulot voivat olla ajattelulle ja havaitsemiselle jopa hyödyllisiä. Ennakkoluuloja vahvistavat tilan-teet ovat arkipäiväisiä ja usein harmittomia, yleistä vitsailua kaveriporukassa. Kun ennakkoluuloja käy-tetään väärin, ollaan vaikeuksissa. Stereotypiat ovat ennakkoluuloja, jotka ovat jäykistyneet paikalleen niin, ettei ihminen enää näe niiden läpi. Tämä voi ilmetä vaikkapa kärjistyneinä mielipiteinä asiasta, josta tietää vain vähän.

OYY:n tekemän tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus-kyselyn perusteella yliopistoyhteisössä ennakko-luuloja ja stereotypioita näyttää ilmenevän erityi-sesti kansainvälisiä opiskelijoita ja heidän kult-tuurejaan sekä eri tieteenaloja ja niiden opiskeli-joita kohtaan. Teekkarit ovat järkiperäisiä kooda-rinörttejä (paitsi humalassa), kun taas humanistit ovat päämäärättömästi haahuilevia ja herkkiä maailmanparantajia. Eihän siitä ole haittaa, jos vähän yleistää. Samalla tulee ruokinneeksi ste-

reotypiaa entisestään. Loppujen lopuksi käsityk-semme esimerkiksi eri kulttuureista ja niissä elä-vistä ihmisistä ovat vain stereotypioita, ellemme ole erityisesti kasvattaneet kulttuurista tietoutta etsimällä aktiivisesti tietoa toisista kulttuureista ja niiden ihmisistä.

Nyky-yhteiskunnassamme kannustetaan ole-maan erilaisia. Silti ihminen vieroksuu luon-nostaan erilaisuutta, muutosta ja tuntematonta. Olemalla erilainen ei välttämättä kuulu mihin-kään, ja siksi moni toivoo kuuluvansa johonkin ryhmään erilaisuudestaan huolimatta.

Kun stereotypiat ovat liian vahvoja, ne voivat rikkoa sosiaalisen normin asettamia rajoja. Ei sallita heitä, jotka poikkeavat stereotypiasta. On kuuluttava johonkin muottiin tai on poikkeava. Ei saa olla oma itsensä, jos haluaa kuulua yhtei-söön. Suuressa yliopistoyhteisössä jää helposti huomaamatta ne ihmiset, jotka eivät kuulu pie-nempiin yhteisöihin. Ensin he ovat ulkopuolisia, yksin(äisiä). Lopulta he katoavat, syrjäytyvät.

Mitä jos ensi kerralla, kun kohtaat sinulle en-nestään tuntemattoman opiskelijan, heität en-nakkoluulosi ja stereotypiasi roskikseen ja tutus-tut häneen ilman oletuksia? Kiinnitä enemmän huomiota heihin, jotka vaikuttavat erilaisilta ja mieti, mitä voisit heiltä oppia. Mieti ensin hetki ajatuksiasi ja sano ne vasta sitten julki. Kohtaa ih-minen hänenä itsenään, älä hänen viiteryhmäs-tään muodostetun ennakkokäsityksen kopiona.

Hennamari Toiviainen on OYY:n sosiaalipoliittinen asiantuntija, joka toivoo, että yliopistoyhteisössä kaikki

kohtelisivat kaikkia yhdenvertaisesti ja yhteisöllisesti.

Minna Koivunen

Anni Hyypiö

30 OULUN YLIOPPILASLEHTI NRO 8| 2015

KOLUMNI Jenni Virtaluodon mukaan teknisen viestinnän alalla ei nousukautta näkyvissä.

IT-alan murros ravistelee myös humanisteja

Englanninopiskelijoilla on perinteises-ti ollut kaksi urapolkua: kääntäjäksi tai opettajaksi ryhtyminen. IT-buumi 1990-luvulla toi mukanaan kolman-

nen vaihtoehdon: teknisen viestinnän. Tekniset viestijät ovat sisällöntuottajia, jotka kirjoittavat yrityksissä esimerkiksi käyttöoppaita erilaisten käyttäjien tarpeisiin. Ala syntyi Suomeen pitkäl-ti Nokian vanavedessä – toki yksittäisiä kirjoit-tajia oli ollut aiemminkin, mutta Nokian myötä ala kasvoi ja alkoi vakiintua. Suomen teknisen viestinnän yhdistys perustettiin 1997 ja monet perustajajäsenistä olivat Nokian palveluksessa.

Itse olen tyyppiesimerkki suomalaisesta tekni-sestä viestijästä: aloitin IT-buumissa, olen korkeasti koulutettu nainen, työkieleni ja pääaineeni on eng-lanti ja työnantajani ovat olleet IT-alan yrityksiä. Tilastotietoja jonkin verran on. Teknisen viestin-nän tutkimus on Suomessa kuitenkin lapsenken-gissä: alalla ei ole yhtään tohtoria eikä lisensiaatte-jakaan taida olla kahta enempää.

Aloitin tohtoriopintoni vuonna 2011 kahdes-ta syystä. Olin ensinnäkin ollut ’oikeissa töissä’ jo viitisentoista vuotta ja kaipasin jotakin muutosta. Vaikka itse köllöttelin turvallisesti äitiyslomalla vakituisesta työstäni, kollegojen irtisanomis- ja ul-koistusuutiset alkoivat kuulostaa huolestuttavilta. Tuntui tärkeältä yrittää tehdä jotain alan puolesta. Nyt olen nelivuotisen tutkimusprojektini lopussa – väittelen lokakuussa – mutta minkäänlaista nou-sukautta ei ole edelleenkään havaittavissa.

TUTKIMUKSENI TARKOITUKSENA OLI selvittää teknisen viestinnän jännitteitä ja ristiriitoja sekä niistä nousevia kehitysmahdollisuuksia. Keräsin haastatteluaineistoa, jota analysoin kehittävän

työntutkimuksen metodeja hyödyntäen. Tuloksia on jo julkaistu mm. Technical Communication-lehdessä. Tutkimuksessa selvisi, että tekniset vies-tijät tekevät työtään kustannussäästöjen, ulkois-tuksien sekä lisääntyvän kiireen ristipaineessa.

Monet haastatelluista kokivat myös olevansa eristyksissä niin työpaikkansa sisäisistä kuin ul-koisistakin sidosryhmistä. Humanistinen koulu-tus ei välttämättä ollut suureksi avuksi teknises-sä työympäristössä. Erityisen kriittiseksi koettiin käyttäjätiedon ja palautteen puute; käyttäjätietoa pidetään teknisen viestinnän tärkeimpänä laa-tutekijänä, mutta harvalla haastatellulla oli kon-taktia käyttäjiin tai pääsyä käyttäjiltä kerättyyn palautteeseen. Tämä tekee laadukkaan teknisen viestinnän käytännössä mahdottomaksi, mikä puolestaan lisää painetta ulkoistuksiin ja kustan-nussäästöihin.

Käyttäjätiedon puutteellisuus on kuitenkin laa-jalti tunnustettu ongelma myös yritysten tuoteke-hityksessä kokonaisuutena, ei vain teknisessä vies-tinnässä. Tutkimuksessa todetaankin, että tekniset viestijät tulee ottaa osaksi tuotekehitysprosessia sen alusta lähtien, käyttäjätietoa tulee kerätä järjes-telmällisesti ja sitä tulee jakaa avoimesti sitä tarvit-seville käyttäjäryhmille organisaation sisällä. Tek-nisten viestijöiden puolestaan tulee kehittää vuo-rovaikutustaitojaan ja teknistä tietämystään enti-sestään sekä ajatella alaansa laajemmin kuin vain perinteisen teknisen kirjoittamisen näkökulmasta. Tulevina trendeinä nähtiin mm. joukkoistaminen ja muut yhteiskehittelyn muodot.

Jatko-opiskelija Jenni Virtaluoto on pitänyt käyt-täjän puolta IT-alalla vuodesta 1998 ja väittelee

englantilaisen filologian tohtoriksi lokakuussa 2015.

Tiede | Palstalla syvennytään Oulun yliopistossa tehtävään tutkimukseen.

Antti Kämppi tutki väitöstutki-muksessaan karieksen eli ham-masmädän korjaavan hoidon tar-peen määrää nuorten miesten keskuudessa, sen maantieteellistä jakautumista sekä tapoja löytää hoitoa tarvitsevat. Tutkimusai-neisto koostui vuosina 1990-1992 syntyneistä 13 816 varusmiehestä sekä kyselylomakkeella kerätystä

aineistosta.Oletuksena oli karieksen esiin-

tymisen olevan 1990-luvun alussa syntyneiden suomalaismiesten jou-kossa vastaavalla tai huonommalla tasolla kuin 1970-luvun alussa.

Tutkimuksessa havaittiin karies-ta esiintyvän edelleen, mutta sen esiintyvyys on jakautunut aiempaa tasaisemmin. Juomaveden fluori-

pitoisuus ja asuminen kaupungis-sa tai ruotsinkielisessä kunnassa olivat suojaavia tekijöitä korjaavan hoidon tarpeen suhteen. Hammas-lääkäritiheydellä sen sijaan ei ollut yhteyttä karieksen esiintyvyyteen.

Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopis- ton Puolustusvoimien palvelukeskuk-sessa Tuusulassa 2. lokakuuta 2015.

Kuukauden tutkimus

VÄITÖSHampaiden korjaavan hoidon tarpeen tunnistaminen nuorilla aikuisilla yksilö- ja väestötasolla

HAMMASLÄÄKETIETEEN LISENSIAATTI ANTTI KÄMPPI

31OULUN YLIOPPILASLEHTINRO 8| 2015

» Valmistunut vuonna

2013 filosofian maisteriksi

fysikaalisen kemian koulu-

tusohjelmasta.

» Yliopisto-opinnoissa

parasta olivat opiskeluka-

verit.

» Haastavinta opiskeluissa

oli ajankäytön hallitse-

minen. Vuorokaudesta lop-

puivat lähes tunnit aikana,

jolloin lukujärjestykseen

piti varata aikaa sekä koko

päivän kestäville laborato-

rioharjoituksille, luennoille

ja laskuharjoituksille.

» Ensimmäinen oman

alan työ Oulussa Microsoft

Mobilen materiaalitiimissä,

jossa tarkastettiin kom-

ponenttien koostumus

kemikaalitasolta lähtien.

Opiskelujen aikana kesä-

töissä eri tehtaissa. Teki

vuonna 2013 pro gradu

-tutkielman Yara Suomi

Oy:lle.

» Töissä REACHLaw-

konsulttifirmassa Espoossa

työnimikkeellä specialist

registrations joulukuusta

2014 lähtien.

» Unelmoi etenevänsä

työuralla edelleen.

TERHIKOLEHMAINEN

Kemiaa opiskellut Terhi Kolehmainen pitää Oulun opiskeluvuosiaan elämänsä hauskimpana aikana. ”Vappua on ikävä. Viime vappu-na vietin aaton kotona kihlatun kanssa kahdestaan. Jos olisin ollut Oulussa, olisin voinutkin istua aattona taas Ainolassa.”

Alumnilta oppia | Palstalla Oulun yliopiston alumnit kertovat työelämästä.

Labratakkia ei aina tarvitaOpiskeluvuosinaan Terhi Kolehmainen piti lakipykälien tankkausta tylsänä. Työ käänsi pään. Kemikaalilainsäädäntöä yrityksille työkseen selvittävä Kolehmainen kokee olevansa juuri oikealla alalla.

OULUSSA KEMIAN opiskelijoiden parissa käy fuksivuoden jälkeen outo opiskelijakato. Yhtäkkiä luentosa-leissa ja laboratorioharjoituksissa on kumman autiota – missä kaikki ovat?

Tämä mysteeri selviää helposti: valtaosa poissaolijoista istuu kah-deksan kilometrin päässä Aapistiellä kuuntelemassa lääketieteen luentoja.

Näin kävi myös Terhi Koleh-maisen, 27, vuonna 2008 aloit-taneelle vuosikurssille.

”Vuosikurssillani aloitti ainakin 60, joista neljäntenä vuonna jäljellä oli enää 15. Kaikki eivät lähteneet opiskelemaan lääketiedettä: osa vaihtoi tekniikan puolelle, osa jätti yliopiston kesken, joku meni am-mattikouluunkin.”

Kolehmainen itse ei missään vaiheessa suunnitellut vaihtavansa pääainetta.

”Minulla kävi hyvä tuuri: pääsin opiskelemaan heti itselleni sopivaa alaa.”

Kaksi vuotta sitten maisteriksi valmistunut Kolehmainen on töissä kansainvälisessä REACHLaw-kon-sulttiyhtiössä. Hän hoitaa yrityksen asiakkaille Euroopan unionin kemi-kaalilainsäädäntöä koskevia asioita.

Vaikka opinnot antoivat hyvän pohjan kemian käsitteiden parissa työskentelevälle, paras oppi lain-säädännöstä tuli kesätyöstä Mi-crosoftilla.

”Muistan kemikaalilainsäädännön kuulostaneen sitä koskevalla kurssilla todella tylsältä. Työssäni olen on-neksi tajunnut, ettei se olekaan niin. ”

Fuksi, älä huoliViime vuonna Espooseen työn pe-rässä muuttaneen Kolehmaisen ko-kemuksen mukaan kemisteille on Pohjois-Suomessa vain niukasti töitä, Muualla maassa tilanne on hieman parempi. Vastavalmistunutta kemis-tiä vaatimukset voivat hirvittää: moni

työnantaja ilmoittaa etsivänsä vain senior-tason työkokemusta.

”Siksi kannattaa rohkeasti hakea myös tekniikan alan töitä. Vaikka hakemuksessa etsittäisiin diplomi-in-sinööriä, moni kemisti voi tehdä ke-hityspuolella samantyylisiä töitä.”

Suoraan abivuoden jälkeen yliopi-stoon päässeellä Kolehmaisella ei aluksi ollut selkeää kuvaa kemistin työstä.

Hypoteesina oli, että kemiaan kuuluu laboratoriossa hyöriminen mystisten liuosten äärellä ja että kemisti voi työllistyä vain joko tutkijaksi tai opettajaksi.

Opiskelujen aikana käsitys kemistin työstä laajeni. Hän oppi, ettei kaikkien kemistien tar-vitse tutkia – tai edes pukeutua valkoiseen laboratoriotakkiin.

”Koko ajan löytyi enemmän vaih-toehtoja. Huomasin, että kemistejä on todella monessa paikassa töissä – onhan Angela Merkelkin kemisti!”

Nyt Kolehmaisen vuosikurssilai- sista osa työskentelee kemisteinä laboratorioissa, osa kemianopettajina, muutama firmojen tutkimus- ja ke-hityspuolella. Ympyrä sulkeutuu – osa valmistuneista kemisteistä on lähtenyt opiskelemaan lääketiedettä.

Kemian fukseja Kolehmainen kannustaa tekemään kesätöitä, oli- vat ne sitten kemian alan tai vain etäisesti omaa osaamista liippaavia töitä. Myös sivuaineisiin ja suuntautu-miseen kannattaa kiinnittää jo opin-tojen alussa huomiota, sillä ne voivat katkaista tien joillekin urapoluil- le. Esimerkiksi Kolehmainen ei voi orgaanisen kemian tuntemuksen puuttumisen vuoksi tehdä tuoteke-hitystyötä lääkeyhtiössä.

Hänellä on vielä yksi neuvo an-nettavana.

”Älä huolehdi fuksina liikaa työl-listymisestä. Opiskeluissa menee monta vuotta, eikä koskaan etukäteen tiedä, minne lopulta päätyy.” •

TEKSTI Anni Hyypiö KUVA Riikka Tuomivaara