- 1 -

Poleemi

1NRO

2013

Poliittishistoriallinen aikakauslehti

POLHOLAINEN YRITTI TYÖLLISTYÄ

JOHAN BÄCKMANINLEVYHYLLY

KUINKA MALI ROMAHTI

Jukka KorttiKekkosen näköinen mies

MaailmaltaKulttuuri Reportaasi

poleemin päätoimitus

2013Mikko Virta

AnnaNiemi

TuomasLassinharju

Ilmar Metsalo

Pääkirjoitus

Muitakin kuin rötösherrojaPolitiikan arvostus on vajonnut Euroopassa pohjamutiin. Valtioiden vaikutusvaltaisimpien poliitikkojen suosio on ennätysmäisen surkeaa. On aivan samantekevää, onko Ranskan president-tinä Nicolas Sarkozy vai François Hollande, gallu-peiden mukaan epäsuosio kansan keskuudessa kas-vaa kasvamistaan vaalikauden edetessä. Tony Blair va-littiin pääministerikaudellaan televisiokanavan äänestyk-sessä kaikkien aikojen surkeimmaksi britiksi.

Monien mielestä poliitikkojen arvostelu on terve merk-ki demokratian toimimisesta. Henkilöt vaihtuvat, eikä val-lankahva keskity liian kauan samoihin käsiin. Kukapa kai-paisi takaisin Kekkosen aikoja, jolloin yksi hen-kilö nousi korvaamattomaan asemaan ja hänen arvostelijansa joutuivat väistämättä poliittiseen paitsioon. Ei varmaan kukaan. Mutta onko nykyi-nenkään suunta ihailtava? Väittäisin, että politii-kan huonontuneella maineella on ollut seurauk-sensa, kuten alati pienenevät äänestysprosen-tit demokraattisissa vaaleissa sekä populististen liikkeiden nousu ympäri Eurooppaa.

Viime syksyn kunnallisvaaleissa peräti 42 % suo-malaisista jätti äänestämättä. Valveutuneen kan-salaisen voi olla helppo syyttää nukkuvien puo-lueen jäseniä laiskuudesta, mutta demokratia on maailmassa kuitenkin niin harvojen herkkua, et-tä mielestäni olisi syytä pohtia, mitä äänestysak-tiivisuuden parantamiseksi voisi tehdä. Vaali-ilta-na kansan syvät rivit kommentoivat Facebookis-sa äänestämättä jättämistä hyvin yksiselitteisillä kommenteilla: politiikka on läpikohtaisin mätää.

Joukkoviestimissä puolueita syytettiin kan-sasta vieraantumisesta. Mutta media voisi myös itse vaikuttaa politiikan mielikuvan parantumi-seen. Olisiko mahdollista, että politiikasta alet-taisiin kirjoittaa lehdissä vähitellen myös posi-tiiviseen sävyyn. On oikein, että väärinkäytök-siä vahditaan, mutta politiikan ammattilaisina ei ole pelkästään sielunsa myyneitä rötöstelijöitä ja pyrkyreitä. Voitaisiinko vankikaikkosten ja marjatiurojen li-säksi tarjota medianäkyvyyttä myös niille lukuisille vilpittö-mille poliittisille toimihenkilöille, joiden motiivina on raken-taa parempaa yhteiskuntaa ja yhteistä hyvää.

Meillä on upea mahdollisuus, kun saamme kritisoida po-liitikkojamme vapaasti. Valitettavasti eniten kritiikkiä an-saitsevat poliitikot ovat sellaisissa valtioissa, joissa niin ei voida toimia.

Tuomas Lassinharju

1600-2000 merkkiä

Politiikan ammattilaisina ei ole pelkästään sielunsa myyneitä rötöstelijöitä ja pyrkyreitä.”

”

- 4 -

Reissasin joulukuus-sa Etelä-Afrikassa ja huomasin nopeas-ti, että olen hyvin mielenkiintoisessa maassa oikeaan aikaan. Jos jos-sain eletään poliit-tista murrosta, niin Etelä-Afrikassa. Ku-kaan ei oikein tiedä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Valtapuolue ANC rypee korruptioskandaaleissa, ja presidentti Zuma rakentelee ve-rorahoilla itselleen kartanoita. Elo-kuinen Marikanan selkkaus vaati 34 kuolonuhria, ja lakot ja mellakat jat-kuvat. Ja kaikki tämä tapahtuu sel-laisissa maisemissa, etten ole en-nen nähnyt. Vuoria, eläimiä, tur-koosi meri, valkoisia hiekkarantoja! Olen edelleen, pari kuukautta myö-hemmin, matkastani erittäin häm-mentynyt.

Reetta HeiskanenKirjoittaja on kolmannen vuoden polholainen, joka teki tähän Polee-miin novellin Etelä-Afrikan poliitti-sesta murroksesta.

Ei naispää-toimittaja ja paska ole mikään uusi asia Ylioppilas-lehdessä.”

- Jukka Korttisivulla 17

Vastaava päätoimittaja Tuomas Lassinharju • Päätoimittajat Ilmar Met-salo, Anna Niemi ja Mikko Virta • Ulkoasu ja taitto Mikko Virta • Kirjoit-tajat Reetta Heiskanen, Seppo Hentilä, Topi Houni, Eetu Jokela, Hanna Kuusi, Antti J. Lehtinen, Simo Ortamo, Johanna Räty • Kannen kuva Mikko Virta • Paino Picaset 0y • Painos 200 kpl • Paperi sisus 100 g G-print, kannet 170 g gloss • ISSN 1235-4412 • Palaute poleemi-2013@helsinki.fi • Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry.

Poleemi saa HYY:n järjestölehtitukea.

PoleemiPoliittishistoriallinen aikakauslehti

1NRO

2013

Tekijältä

”Poliittinen murros

- 5 -

NRO

10111218202530343637

Tässä numerossa

Historian kasvot

Työelämän kasvot

Reportaasi

Novelli

Maailmalta

Sepin neuvot

Bäckman ja fagotti

Kaupungin kasvot

Gallup

Jukka Kortti

Lee Harvey Oswald

Polhon alumni Antti Routto

Polholainen yritti työllistyä

Etelä-Afrikan poliittisesta murroksesta

Malin konfliktin lyhyt oppimäärä

Tohtori Hentilä vastaa lukijoiden pulmiin

Tutustuimme kohudosentin levyhyllyyn

Ian Bourgeout ja kirjakauppa Arkadia

alumnit piirsivät poliittisia toimijoita

kirjoitti ylioppilaslehden historian12

20

30

37

10

- 6 -

Polhon 50-vuotishistoria lanseerattiin vi-rallisesti 1. helmikuuta Uudella ylioppilastalol-la. Mukana oli projektista kiinnostuneita opis-kelijoita, alumneja ja henkilökuntaa.

Historiateos jakautuu ajallisesti kolmeen osaan (1965–1975, 1975–1995 ja 1995–2015). Jo-kaiselta ajanjaksolta oli puhuja kertomassa oman aikansa tyypillisistä ilmiöistä. Professori Seppo Hentilä valotti poliittisen historian roo-lia valtio-opin aputieteenä, ja Simo Hiilamo kertoi historiaprojektin alkumetreistä Polhon 40-vuotisjuhlilla. Suurta huomiota sai osakseen konsultti Jarno Forssellin kuva Mikko Ma-janderista hassu hattu päässä.

Historian tutkimussuunnitelma valmistui tammikuussa. Tauno Saarelan arvioiden mu-kaan 250-sivuisen teoksen kysyntä tulee ole-maan melko suurta, alustava painoskoko on 800.

Historia tulee koostumaan eripituisista artik-keleista, joita kirjoittamalla voi esimerkiksi kor-vata joitakin aineopintojen kohtia. Artikkelien aiheet vaihtelevat aina opiskelijapolitiikasta pol-holaisiin rakkaustarinoihin sekä ulkomaanmat-koista maineikkaisiin urheiluseuroihin.

Tutustu historiaprojektiin tarkemmin osoit-teessa polho.fi/historiaprojekti. Polhon pu-heenjohtaja vastaa kaikkiin projektia koskeviin kysymyksiin.

Kevään odotetuin tapahtuma lienee rakkaan Taso ry:n 45-vuotisjuhlat.

”Tason vuosijuhlat järjestetään 20.4. Helsingin alkulähteillä, jossa vieraita odottaa kuohuva vastaanotto. Juhlat ei-vät varmasti käy tylsäksi, koska juhla-puhujassamme on voimaa! Polholaisia luultavasti lämmittää Mannerheimin läsnäolo”, kertoo vuosijuhlatoimikun-nan puheenjohtaja Ellen Jabai.

Kannattanee kaivaa jo valmiiksi esiin mekot ja frakit, sillä juhlista on epäilemättä tulossa unohtumattomat!

Yhiksessä tapahtuu

Urheiluvuosi alkoi Polhossa vauhdilla

Tason vujut tulevat!

POLHON HISTORIA-PROJEKTI LANSEERATTU

Palstalla käsitellään ajankohtaisia asioita yhiksessä.mikko virta

Jarno Forssell esittelee historiaprojektin lanseerauksen yhteydessä vanhaa Poleemin kantta. Tuttu kalju pilkistää vuosikymmenten takaa.

Teksti Mikko Virta

Teksti Ilmar Metsalo

Teksti Anna Niemi

Liikuntavuosi Polhossa ja yhiksessä on alkanut vauhdik-kaasti. Oppiaineillamme on yhteinen joukkue niin yliopiston futsal- kuin salibandysarjassakin. Salibandysarjassa takana on neljä ottelua ja kolme pistettä.

”Tulokset eivät kuvasta täysin yhiksen joukkueen taito-tasoa ja yrittämistä. Katsomme tsempin, yhteispelin ja haus-kanpidon olevan tässä tärkeintä”, kommentoi Polhon urhei-luvastaava Saara Hannikainen tilannetta Poleemille.

Futsal-sarjassa yhiksen joukkue Real Torspo on toistai-seksi ollut voittamaton.

”Potentiaalimme näkyy erityisesti futsalsarjan hyvässä aloituksessa. Taitoa ja peli-intoa löytyy niin fukseista, kuin vanhemmistakin opiskelijoista.”

- 7 -

Osaat lukea – osaatko kirjoittaa?

Laajoista kandeistaTiedekunnassamme on suunniteltu laaja-alaisia kan-didaatin tutkintoja yliopiston linjausten mukaisesti. Selkeä pääaineen opintopolku on ha-luttu säilyttää, koska se mah-dollistaa yhteisöllisen opiske-lun. Suunnitelmien mukaan kaikki valtiotieteiden opiskeli-jat suorittavat yhteiset yhteis-kuntatieteiden perusopinnot. Osa nykyisistä perusopinnois-ta siirtyy yhteisiin opintoihin, osa aineopintojen yhteyteen. Lisäksi tutkintoihin jo nyt kuuluvat menetelmäopinnot kootaan näkyväksi omaksi ko-konaisuudekseen.

Kandidaatin tutkinnon uu-distaminen tulee voimaan syk-syllä 2014. Käytännössä uudis-tus ei ole niin radikaali, miltä aluksi vaikuttaa – tutkintojen osat lähinnä järjestellään uu-delleen. Aikaisemmin opinton-sa aloittaneiden ei tarvitse olla huolissaan siitä, että jokin suo-ritus menisi hukkaan, niin ei tule käymään.

Yhteiskuntahistoriassa uu-distukseen on suhtauduttu myötämielisesti, koska iden-tifioidumme vahvasti valtio-tieteelliseen tiedekuntaan. Meillähän on jo kokemusta yhteistyön positiivista vaiku-tuksista omassa piirissämme. Samalla kuitenkin pidämme kiinni hyvistä opetuskäytän-nöistämme. Tämän varmistaa myös opiskelijoilta saatu pa-laute – mielekkäät ja sujuvat opintokokonaisuudet ovat yh-teinen tavoitteemme!

Opinnoista

Opiskelijat päivittelevät usein omien opintojen etenemistä ja hen-kilökunnalta saadun palautteen vähäi-syyttä. Yhiksessä puitteet eivät ole mie-lestäni kovinkaan huonot.

Jos kirjatentit tökkivät ja aikataulut menevät muun elämän kanssa päällekkäin, kannattaa miettiä kurssien monipuolisempia suorittamistapoja. Opiskelijoiden suuri tavoite on tenttiakvaario, joka tarjoaisi mahdollisuuden suorittaa tentin itselle sopivaan aikaan. Kuitenkin lauan-taiaamun tentin voi korvata muullakin kuin tulevaisuu-den akvaariolla.

Yhiksessä erittäin käyttökelpoinen tapa on essee. Esseen voi kirjoittaa sil-loin kun itselle sopii, vaikka Aleksan-drian yössä, ja palautuspäivästä voi sopia joustavammin kuin uusintaten-teistä. Esimerkiksi joutilaat lomapäivät voi halutessaan käyttää kehittävään kirjoittamiseen.

Keksintönä essee ei ole uusi, ja kurssin suorittaminen esseillä on yhik-sessä ollut mahdollista jo pitkään. Kui-tenkin ensimmäistä kertaa ohjattua esseen kirjoittamista kokeiltiin viime joulutauolla lupaavin tuloksin. Hen-kilökuntaa miellytti tekstien parempi laatu suhteessa kirjatenttivastauksiin, ja opiskelijoita miellyttivät weboodiin varmasti ilmesty-neet opintopisteet. Jatkoa talviselle esseemahdollisuu-delle on luvassa keväällä toukokuussa, jolloin opintoja voi suorittaa intensiivisesti touko-esseen muodossa.

Tilaisuus kannattaa käyttää hyödyksi, jos neljäs pe-riodi uhkaa jäädä tahtomattaan vajaaksi. Vaiva maksaa palkan, kun esseen palautuksen yhteydessä tekstistä saa henkilökunnalta palautteen, joka voi parhaimmas-sa tapauksessa sisältää sisällöllisten seikkojen lisäksi pa-rannusehdotuksia myös tekstin rakenteen ja kieliopin osalta.

Topi HouniKirjoittaja on Polhon 1. opintovastaava.

Polhon opintovastaava ja oppiaineen opettaja kertovat opintokuulumisia.

TäRKEIMMäT OPINTOASIAT1) Laajat kandit tulevat.2) Tule oppiainekahveille.3) Ole rohkea, ja kokeile esseetä tai muuta kokeilevaa suoritusmuotoa.

3x

Teksti Hanna KuusiKirjoittaja on yhteiskunta­historian yliopistonlehtori.

- 8 -

Gradusta Vaihdossa

Graduni käsittelee vuosina 1968–70 Suomessa toiminut-ta Biafra-toimikuntaa. Biafra oli vuonna 1967 Nigeriasta irtautunut valtio, jossa sisäl-lissota aiheutti laajamittai-sen nälänhädän. Biafra-toi-mikunta oli suomalainen projekti, jonka tarkoituksena oli kerätä tukea Biafran val-tion tunnustamiselle ja aut-taa humanitaarisen avun vä-littämisessä. Toimikunta vai-kuttaisi poikkeavan muis-ta saman ajan liikkeistä siinä mielessä, että se syntyi poh-joismaisten liberaalipuolu-eiden nuorisojärjestöjen ko-kouksissa. Tutkin liikkeen syntyä, toimintatapoja ja si-tä, mitä nämä kertovat laa-jemmin 60-luvun liikehdin-nästä ja yhteiskunnasta.

Biafraan liittyy suomalai-sittain monia kiinnostavia yksityiskohtia. Lyhytikäisen valtion kansallislauluna oli Sibeliuksen Finlandia ja sen ulkoasiainhallintoa hoidet-tiin sveitsiläisestä mainos-toimistosta käsin. Biafra-toi-mikunnassakin oli muka-na monia myöhemmin tun-nettuja naamoja, kuten Pär Stenbäck, Ville Komsi, Ilk-ka Taipale ja Osmo Soinin-vaara. Muutamat näistä oli-vat käymässä Biafrassa syk-syllä 1969. Nykypäivänä tun-tuu uskomattomalta, että tuolloin todella nuoret tyy-pit ovat esimerkiksi olleet mukana tapaamassa Biaf-ran valtiojohtoa ja organisoi-massa humanitaarisen avun kuljetuksia.

Puolilomailuatropiikissa

Biafran tunnustajat

Palstalla haastatellaan polholaisia vaihtareita maailmalla.Palstalla esitellään tekeillä oleva pro gradu.

Johanna Matikainen, miksi lähdit juuri Singaporeen?Hain Singaporeen vasta kakkos-vaihtoehtona, ykkösenä oli yli-suosittu Japani. Valintaan syy-nä oli sijainti Aasiassa, kurssien mielenkiintoisuus ja englannin-kielinen opetus. Hakuproses-si oli uuvuttava: haku alkoi jo yli vuosi ennen vaihtoa. Singapo-ren päässä vasta (e-)paperisota alkoikin, tosin ohjeet olivat var-sin selkeät.

Millaista opiskelukulttuuri on verrattuna Suomeen?Ei yhtään kirjatenttiä puoleen vuoteen, mitä ihmettä! Kurs-sit ovat täällä monimuotoisem-pia ja opetus on innostunutta ja laadukasta. Esimerkiksi his-toriassa korostetaan varsinais-ten asioiden lisäksi paljon eri tulkintoja ja pureudutaan joi-hinkin teemoihin varsin syvälle. Arvostelu on paikallisille rank-kaa, mutta HY:n vaihtarit saa-vat joka tapauksessa merkinnäk-si vain hyväksytty/hylätty, joten mitään turhia paineita meikäläi-sillä ei ole.

Entä arki ja sosiaalinen elämä?Singaporessa ruokaa on joka paikassa ja se on halpaa. Sitä tu-lee jokaisesta Aasian kolkasta, mikä on todella mahtavaa. So-siaaliseen elämään kuuluu pal-jon syömistä ja alkoholin Suo-meakin korkeammista hinnoista huolimatta myös juomista niin muiden vaihtareiden kuin singa-porelaistenkin kanssa. Byrokra-tiaa on alussa aika paljon, mut-ta se on hoidetaan täällä tosi fik-susti kerralla pois alta.

Mikä on ollut mieleenpainuvinta?Hienointa on ollut tutustua useisiin uusiin ihmisiin, jot-ka ovat aivan mahtavia! Erilai-seen kulttuuriin sukeltaminen on ollut myös hienoa, tosin ei täysin uutta minulle jo lukios-sa vaihdossa olleena. Vanhois-ta rutiineista irtautuminen ja eräänlainen puolilomailu tääl-lä urbaanissa tropiikissa on ol-lut varsin vapauttavaa 2,5 vuo-den yliopisto- ja työstressiput-ken jälkeen.

Polholainen Johanna Matikainen viettää kevään Singaporessa.

Teksti Anna NiemiTeksti Antti J. Lehtinen

JohANNA MATIKAIseN ArKIsTo

- 9 -

Puheenjohtajalta

Yhdessä parempaan yhteistyöhönTerve. Poleemin, ja samalla tämän pals-tan, deadlinen lähestyessä valkoisen pape-rin kammo kasvoi päivä päivältä. Mitä täs-sä pitäisi sanoa? Vähän jännittää. Hallitusvuo-si on alkanut, ja edeltäjien jättämät saappaat odottavat täyttämistään niin puheenjohtajan kuin muunkin hallituksen edessä. On niihin jo astuttu, aa-vistuksen totutellen, mutta kuitenkin rohkeasti ja innolla.

Vaalikokouksen lupauksia lienee turha toistella tässä, nyt kun tämänkin vuoden toimintasuunnitelma löytyy Pol-hon nettisivuilta. Pohtiessani, mistä kirjoittaisin, tulin kui-tenkin selanneeksi vanhoja Poleemeja ja edellisten pu-heenjohtajien kirjoituksia.

Oli helpottavaa huomata, että myös aiem-pina vuosina on painittu samojen kysymys-ten kanssa; kuinka tehdä ainejärjestön halli-tuksesta helpommin lähestyttävä ja helpot-taa järjestön asioihin vaikuttamista, tai tarjo-ta mielekästä toimintaa myös vanhemmille opiskelijoille, edunvalvonnasta ja opinto-asioista huolehtimisesta puhumattakaan.

Onneksi puheenjohtaja ei ole yksin. Yhdessä yhdentoista muun innokkaan ja taitavan hal-lituslaisen kanssa teemme parhaamme, jotta Polho voisi tänäkin vuonna tarjota jäsenilleen mahdollisimman paljon. Heti vuoden alussa yhdessä Tason ja Yhistyksen kanssa järjeste-tyt alumnisitsit olivat melkoinen tulikoe, joka osoitti tuoreen hallituksen potentiaalin myös meille itsellemme.

Samalla sitsit loivat pohjaa alumniyhteis-työn kehittämiselle, mikä onkin poikinut jo ajatuksen suuremmasta alumnitapahtumasta myöhemmin keväällä.

Myös yhteiselo Tason kanssa ja yhisläinen yhdessäolo ovat vahvalla pohjalla. Paras ka-verimme muuten juhlii huhtikuussa 45-vuotis ta taivaltaan, ja itse ainakin odotan jo kevään ikimuistoisimpia kemuja.

Ei pidä unohtaa myöskään Polhon historiateosprojek-tia, jonka lanseeraustilaisuus pidettiin alumnisitsien yhtey-dessä. Historiateokselle haetaan vielä kahta päätoimitta-jaa, lisätietoja voi kysyä allekirjoittaneelta.

Johanna RätyKirjoittaja on Polhon puheenjohtaja 2013.

Polhon puheenjohtaja kertoo ainejärjestön kuulumisia.

Teemme parhaamme, jotta Polho voisi tänäkin vuonna tarjota jäsenilleen mahdollisimman paljon.”

”

- 10 -

Kasino A4 ja matka viestintäkonsultiksiVuonna 2001 polhossa aloittanut Antti Routto sanoo kadehtineensa opiskeluaikanaan niitä ihmi-siä, joilla oli selkeä kuva omasta tulevaisuudestaan.

Hän uskoo kiinnostuksen moniin asioihin ole-van polhoon päätyville tyypillistä. Uravalinnan kannalta poliittinen historia oli Routolle ”tarpeeksi yleistä eikä vielä lukinnut mitään”.

Opiskelujen alkuaikoina Routto työskenteli ke-säisin, muttei juurikaan opintojen ohella. Hän esi-merkiksi vietti kesän töissä Saksassa tarratehtaan valitusosastolla ja tuotannossa.

”Se opetti monia asioita, joita olen pystynyt hyö-dyntämään nykyisessä työssäni”, Routto kertoo.

”Se oli sosiologisesti tosi mielenkiintoista.”Vuonna 2006 Routto ajautui ystäviensä kautta

tuottamaan Kasino A4 -tyylilehteä. Kahdesti vuo-dessa ilmestyvää julkaisua myytiin yli 20 maahan, ja tekijöitä kutsuttiin kansainvälisille lehtimessuil-le puhumaan.

Routto osallistui lehden konseptointiin ja pyö-ritti lehden ulkopuolista toimintaa. Ilmoitusmyyn-ti oli Routon mukaan varsinkin aluksi mukaan han-kalaa. Mainostajat olivat kiinnostuneita Kasino A4:n yhteistyöverkostosta ja aktiivisesta toimin-nasta lehden ulkopuolella.

”Loppua kohden aloimme myydä laajemmin nä-kyvyyttä, josta ilmoitus lehdessä oli vain pieni osa.”

Kasino A4 oli tekijöilleen intohimon kohde, ei niinkään tulonlähde.

Palkittu lehti tuli tiensä päähän kymmenen nu-meron jälkeen. Kasino A4:n luomat kontaktit poi-kivat Routolle lisää töitä tuottajana. Lisäksi hän te-ki sijaisuuksia historianopettajana.

”Olin todellinen sekatyöläinen siinä vaiheessa.”Useat pienet projektit selkeytyivät oman toimi-

nimen perustamisen myötä. Yksityisyrittäjyys vaa-ti aluksi opettelua, mutta etenkin sen tuomaa va-pautta Routto on jälkikäteen kaivannut.

”On täysin itsestä kiinni, mitä saa aikaan. On to-della palkitsevaa, jos siinä onnistuu.”

Freelance-vuosien jälkeen Routto päätyi Poh-joisrantaan viestintäkonsultiksi. Vakituinen työ so-pi perheelliselle miehelle. Jälkikäteen urakehitys saattaa näyttää lineaariselta jatkumolta.

”Oikeastihan se on tempoilua, itsetutkiskelua ja sattumia. Samalla jokainen kokemus on auttanut oman suunnan löytämisessä.”

Työelämän kasvot

Teksti Ilmar Metsalo

ANTTI ROuTON VINKIT TYöELäMää VARTEN1) Tee asioita, joista pidät. Harrastukset ja opiskelijatoiminta tuovat kokemusta ja ihmis-suhteita, joiden arvo työelämän kannalta pal-jastuu vasta myöhemmin. älä laskelmoi. Tee kivoja juttuja kivojen ihmisten kanssa.

2) Tartu mahdollisuuksiin ja kokeile. Monipuo-lisesta työkokemuksesta on vain hyötyä. Sen kautta myös hiljalleen hahmottuu se, mitä ha-luaa ja mitä ei halua tehdä.

3) Ole nöyrä. Ensimmäinen oikea duuni ei välttämättä ole hohdokas, mutta se on askel seuraavaan.

4) Tee opintokokonaisuuksia muissa korkea-kouluissa. Joo-opinnot konkretisoivat ajatuk-sia ja erottavat sinut muista valtiotieteilijöistä.

5) Hyödynnä valtsikan ja yliopiston työelämä-osaaminen. Se auttaa sinua hahmottamaan, missä olet hyvä, ja mitä sekalainen työkoke-muksesi tarkoittaa osaamisen kannalta. Pim! Olet monialainen asiantuntija.

5x

Palstalla tutustutaan valmistuneisiin polholaisiin.

Kansainvälisesti menestyneen tyylilehti Kasino A4:n tuottajana aiemmin työskennellyt Polhon alumni Antti Routto viettää nykyään päivät viestintätoimisto Pohjoisrannassa.

MIKKo VIrTA

- 11 -

50 vuotta sitten hontelo mies tähtää kiväärillään dal-lasilaisen varastoraken-nuksen ikkunasta lähesty-

vää limu siinisaattuetta. 24-vuotias Lee Har-vey Oswald vetää liipaisimesta, ja presidentti John F. Kennedy lyyhistyy autonistuimelleen.

Laukaukset Dallasissa marraskuussa 1963 tekevät entisestä merijalkaväen sotilaasta ja kommunistista maailman tunnetuimman murhaajan. Samalla puutteellisena pidet-ty murhatutkimus synnyttää laajan salaliit-toteorioiden kirjon. Mielipidekyselyjen mu-kaan yli puolet yhdysvaltalaisista uskoo edel-leen, ettei Lee Harvey Oswald toiminut yksin.

Presidentin murha ei ole ensimmäinen kerta, kun Oswald päätyy lehtien etusivuil-le. Neljä vuotta aikaisemmin uutistoimis-to UPI:n toimittaja haastattelee Moskovassa Oswaldia, joka kertoo anovansa Neuvostolii-ton kansalaisuutta. Loikkaus itään oli kulke-nut Helsingin ja Tehtaankadun suurlähetys-tön kautta. Oswald oli viettänyt Helsingissä vajaan viikon yöpyen hotelli Tornissa ja Bule-vardin Klaus Kurjessa.

Vuonna 1962 neuvostokansalaisuuteen pettynyt Oswald kuitenkin palaa Yhdysval-toihin tuoreen vaimonsa Marina Prusiko-van ja pienen tyttären kanssa. Seuraava-na keväänä Marina kuvaa mustiin pukeutu-neen miehensä poseeraamassa uuden posti-myynnistä ostetun kiväärinsä kanssa. Hieman

myöhemmin äärioikeistolaista kenraali Ed-win Walkeria yritetään ampua ikkunan lä-pi tämän kotona Dallasissa. Marina kertoo myöhemmin tutkijoille, että Lee Harvey oli myöntänyt olleensa murhayrityksen takana.

Poliisit saavat Oswaldin kiinni Dallasissa reilun tunnin kuluttua presidentin murhas-ta. Vain pari päivää myöhemmin yökerhon omistaja Jack Ruby kuitenkin ampuu pidä-tetyn Oswaldin televisiokameroiden edessä. Rubyn mafiayhteydet ruokkivat entisestään toinen toistaan villimpiä salaliittoteorioita, jotka syyttävät murhasta muun muassa Neu-vostoliittoa, FBI:tä, Fidel Castroa tai kuu-balaisia pakolaisia. Vuonna 1979 kongressin asettama komitea toteaa, että todisteet pu-huisivat presidenttiä ammutun ainakin kah-desta suunnasta.

Historian kasvot

Teksti Simo Ortamo

Maailman tunnetuin murhaaja

Palstalla kerrotaan ihmisistä merkkivuositapahtumien taustalla.

Piirtänyt Teemu Perhiö

Turku 2063

nopdVuonna 1939

syntyneestä Harvey Lee Oswaldista tuli

maailman tunnetuin murhaaja, kun hän

22.11.1963 ampui Yhdysvaltain

presidentti John F. Kennedyn.

- 12 -

Teksti ja kuvat Mikko Virta

Jukka Kortti

Ylioppilaslehden 100-vuotishistorian kirjoittanut

on Kekkosen näköinen mies

- 13 -

- 14 -

V iisikymmentä vuotta sitten puheen piti myös kaljupäinen mies smok-ki päällä, Jukka Kortti aloitti pu-heensa Ylioppilaslehden 100-vuoti-sjuhlassa Ostrobotnialla.

”Minulla ei ollut silmälaseja, ja sillä ei ollut pieniä viiksiä. Taisin sa-

noa, että muita eroja en sitten huomaakaan näiden kalju-päiden kesken. Ei ketään naurattanut”, Kortti muistelee viikon takaista puhettaan työhuoneessaan Arabiassa.

Hän puhui juhlassa, koska kirjoitti siellä julkaistun Ylioppilaslehden 100-vuotishistorian. Toinen kaljupää oli tietenkin silloinen tasavallan presidentti Urho Kek-konen – Ylkkärin entinen päätoimittaja.

”Viisikymmentävuotisjuhlat olivat Ylkkärille suu-reelliset. Isoin tähti ei ollut edes Kekkonen, vaan No-bel-kirjailija John Steinbeck.”

Ylioppilaselämän kannalta 60-luvun isoin juttu ei kuitenkaan ollut Ylkkärin merkkipäivä, vaan Vanhan ylioppilastalon valtaus vuonna 1968. Samana vuonna maailmaa kuohuttivat myös Prahan keväänä tun-netut tapahtumat, jotka päättyivät elo-kuussa Tshekkoslovakia miehityk-seen.

Näiden tapahtumien välissä Pohjois-Pohjanmaalla Yli-Iin kunnassa syntyi Jukka Kortti.

Akateeminen muusikko1990-luvun alussa Kort-ti aloitti opiskelut Oulun yliopistossa kulttuurintut-kimuksen koulutusohjel-massa.

”Asuin silloin Oulussa. Mulla oli aika aktiivinen bän-di, niin en sen takia halunnut muuttaa mihinkään muualle.”

Bändi oli vuonna 1988 perus-tettu Generators.

”Se oli sellaista aika nopeaa funkia, sellaista oulusoundia.”

Oulusoundi oli siihen aikaan ihan kova juttu. Sa-moista piireistä tuli esimerkiksi Radiopuhelimet.

”Levytettiin ja meillä oli pientä suosiota yliopisto-kaupungeissa, kun oltiin sellaista bailausmusaa.”

Vuodessa bändi teki 30–40 keikkaa ja jopa muuta-man ulkomaankiertueenkin. Vuonna 1993 Generatorsin In a blue funk -musiikkivideota esitettiin pariin kertaan jopa MTV Europella, mikä oli tuolloin harvinaista suo-malaiselle yhtyeelle. Bändin sanotaan jopa lietsoneen teinihysteriaa 90-luvun alkuvuosina.

Musiikkiuran ohessa aloitetut kulttuuriantropologi-an opinnot Oulun yliopistossa vaihtuivat johdantokurs-sin jälkeen aate- ja oppihistoriaan.

”Se oli ihan hyvä valinta. Se oli aika laaja koulutus-ohjelma, luin samalla taidehistoriaa appron verran, sekä kirjallisuutta ja filosofiaa.”

Oulussa Kortti opiskelija myös elokuva- ja televisio-tieteitä.

”Sieltä oikeastaan periytyy se, että mulla on aina ol-lut toinen jalka mediatutkimuksessa.”

Generators lopetti vuonna 1996. Seuraavana vuonna Kortti muutti Helsinkiin.

”Tulin elokuva-arkistolle työharjoittelua varten. Itse asiassa sillä periodilla keräsin sekä graduaineiston että suuren osan väitöskirjan aineistosta eli vanhoja tv-mai-noksia. Maisterin paperit sain seuraavana vuonna Ou-lusta.”

Yhteiskuntahistorian laitokselle Kortti päätyi jat-ko-opiskelijaksi aivan 90-luvun lopussa professori Mat-ti Peltosen kautta.

”Huomattiin, että meitä oli muutama ihminen, jotka olivat tehneet gradunsa 60-lukuun liittyen. Matti Pelto-nen keräsi nopeasti tutkimusryhmän liittyen 60-lukuun ja mediaan. Me saatiin akatemialta mediakulttuurin tut-kimusohjelmasta rahoitus, jonka puitteissa tein pitkälti myös väitöskirjani siinä kolmessa vuodessa.”

Kortti väitteli 60-luvun suomalaisesta televisiomai-nonnasta vuonna 2003. Väitöskirjan jälkeen hän oli puo-li vuotta Fulbright-tutkijana New Yorkissa ja tutki suo-malaisen television sosiokulttuurista historiaa.

Dosentiksi hänet nimitettiin talous- ja sosiaalihisto-rian oppiaineeseen vuonna 2008 ja televisio-

tutkimukseen Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun alku-

vuodesta 2013. Vuonna 2011 Kortti julkaisi Shell-yhtiön 90-vuotishis-

torian. Valtsikassa Kortti tunne-taan kuitenkin parhaiten me-diahistoriakurssista, jota hän on pitänyt jo seitsemänä vuon-na.

Runsauden pulaYlioppilaslehden 100-vuoti-

shistorialle haettiin kirjoitta-jaa vuonna 2006. Kortti oli juu-

ri lopettelemassa suomalaisen te-levision sosiokulttuurista historiaa,

ja päätti hakea pestiä. Olihan kyseessä varsin houkutteleva tarjous.

”Kyllähän mä nyt tiesin, millainen insti-tuutio se lehti on, vaikka en itse lukijakuntaan ole-

kaan kuulunut. Olen kuitenkin tehnyt väitöskirjani 60-luvusta, joten tiedän, mitä HYY ja Ylioppilaslehti tarkoittavat – tai tarkoittivat ainakin silloin.”

Kortti näki projektin ainutlaatuisena paikkana pääs-tä tarkkailemaan 1900-luvun suomalaista historiaa hy-vin laaja-alaisesti.

”Se oli se tärkein juttu.”Syksyllä 2006 Ylioppilaslehden historiatoimikun-

ta valitsi hänet viiden vuoden määräaikaiseen tutkimus-työhön historiaa kirjoittamaan.

”Tilaushistoriaksi projekti oli tosi kiitollinen. Aineis-toja oli aika hyvin saatavilla, eivätkä ne olleet monessa eri paikassa. HYY:llä on oma arkisto ja arkistonhoitaja. Vanhemmat asiakirjat löytyivät yliopiston arkistosta.”

Tärkeimmät suuntaviivat ja teemat olivat tiedossa. Olihan lehdestä tehty jo yksi vuoteen 1970 päättyvä his-toria, jonka lisäksi Matti Klinge ja Laura Kolbe ovat kir-joittaneet kattavasti ylioppilaskunnan historian.

”Tämä ei myöskään ollut mikään tyypillinen tilaus-historia. Alusta lähtien oli selvää, että kyseessä on histo-

”Se oli sellaista aika

nopeaa funkia, sellaista

oulusoundia.”

- 15 -

- 16 -

KorTTI vs KeKKoNeN

Pohjois-Savossa Pielavedellä vuonna 1900.

Vaimo ja kaksi poikaa.

Lakitieteen tohtorivuodelta 1936.

Menestyi yleisurheilussa ja päätoimitti Ylioppilaslehteä.

Viettää eläkepäiviä Hietaniemessä kivipaaden alla.

Pohjois-Pohjanmaalla Yli-Iissä vuonna 1968.

Vaimo ja 3-vuotias tytär.

Valtiotieteiden tohtori vuodelta 2003.

Menestyi musiikissa ja kirjoitti Ylioppilaslehden

100-vuotishistorian.

Kirjoittaa oppikirjaa mediahistoriasta Aalto-

yliopistolla.

SYNTY

PERHE

TUTKINTO

mISTä TUNNETAAN

TäLLä HETKELLä

- 17 -

”He hajottivat ja sotkivat

koko paikan sekä myös

paskansivat sinne.”

riantutkimus, eikä historiikki. Mulla on aika tutkimuk-sellinen ote, ja käytän pariakin yhteiskuntateoriaa hy-väksi.”

Hyvistä asetelmista huolimatta työ ei kuitenkaan ol-lut ruusuilla tanssimista.

”Ongelmia tuli tietenkin heti alussa aineistojen suh-teen, kun niitä oli niin hirveästi. Sen jälkeen kun lehti siirtyi HYY:lle 40-luvulla, ryhdyttiin lehden juttuja kä-sittelemään HYY:n hallituksessa ja erilaisissa valiokun-nissa. Sitä pöytäkirjojen määrää oli aika lailla – ja kaik-ki piti kahlata läpi. Aineiston haltuun ottaminen oli iso homma.”

Laaja aineisto poiki myös työn suurimman haasteen.”Se oli tietysti tämä tekstimassa. Mä olen

ehkä eniten ylpeä koko kirjassa siitä, et-tä se saatiin näinkin pieneen kokoon. Tämähän on ihan luettava,” Kort-ti sanoo viitaten puolitoista kiloa painavaan, 800-sivuiseen teok-seen.

”Tekstimassa on histo-riantutkijoiden helmasyn-ti. Tässä on vielä käsittelyssä sata vuotta, joka on todella pitkä aika. Varsinkin kun ky-seessä on monta vuosikym-mentä jopa viikoittain ilmes-tynyt lehti, jossa on käsitelty kaikki maailman asiat.”

Viisivuotisen tutkimusprojek-tin viimeinen vuosi menikin lähinnä tekstimassan karsimiseen. Toinen suu-ri haaste tutkimuksessa oli Akateemisen Karjala-seuran aikakausi 1920- ja 30-luvuilla.

”Oli tosi vaikea löytää mitään uutta näkökulmaa sii-hen, kun lehti oli kaksikymmentä vuotta yhden järjes-tön hallussa. Mitään Ylioppilaslehden omaa linjaa ei oi-keastaan ollut, ja AKS on myös aika läpitutkittu juttu.”

Lehden johtokunnan arkistot 30-luvulta olivat pro-jektin alkaessa kadoksissa. Kortti epäili niiden tulleen hävitetyiksi Akateemisen Karjala-seuran arkistojen myötä vuonna 1945. Arkistot kuitenkin yllättäen löytyi-vät toimituksen muuton yhteydessä muutama vuosi ta-kaperin.

”Ei sieltä kuitenkaan löytynyt mitään mielenkiin-toista muuta kuin toimittajien valintaan ja talouteen

liittyviä asioita. Ja taloushan on enimmäkseen aina sitä, että rahat on loppu, mitä tehdään.”

Uutta ja vanhaaKiinnostavia teemoja Kortti nostaa kirjasta esiin useita. Niitä ovat naisten asema, opiskelijaelämän ikuisuusaihe viina sekä suhteet kirkkoon ja yliopistoon.

”Yksi teema, jota ei ole ollut ylioppilaskunnan aiem-missa historioissa, on ylioppilaiden suhde populaarikult-tuuriin. Se on tosi kiinnostavaa, koska välillä siitä ei kerrota ollenkaan. Ja kun ajatellaan, kuinka merkittävässä asemas-sa vaikka popmusiikki oli opiskelijoiden elämässä viimeis-tään 60-luvun lopulta lähtien. Välillä sitten taas, kuten

90-luvun puolivälissä, lehdessä ei mitään muu-ta olekaan. Se oli silloin sellainen City-leh-

den ja Rumban välimuoto.”Entä mikä tutkijaa itseään kiin-

nostaa kaikkein eniten?”Se miten nuori sivisty-

neistö määrittelee omaa ase-maansa ja miten se suhtau-tuu maailmaan. Miten täl-lainen aktivistieliitti mää-rittelee ja muokkaa omaa maailmankatsomustaan henkilökohtaisella tasolla.

Aineisto avaisi monia mah-dollisuuksia hyvin syvällisel-

lekin tutkimukselle.”Lopuksi Kortti kertoo anek-

dootin, jota ei oikeastaan ole kirjas-sa nostettu esille. Se liittyy Ylioppilas-

lehden 100-vuotisjuhlanumeron julkisuu-teen nostattamaan keskusteluun.

”Vuonna 1969 Ylkkärille valittiin ensimmäinen pää-toimittaja, joka ei ollut Helsingin yliopistosta. Hän oli Seppo Niemelä, kepulainen maakuntien mies Jyväs-kylästä. Silloisen virkaa tekevän naispäätoimittaja Rit-va-Liisa Sumun toimitus loppukaronkassaan laittoi lehden toimituksen konkreettisesti paskaksi. Siinä he – 60-luvun radikaali ja taistolaistuva porukka – purkivat sitä turhautumistaan. He hajottivat ja sotkivat koko pai-kan sekä myös paskansivat sinne. Hävitys oli niin kau-hea, että ilmeisesti osa lehden arkistoakin meni huk-kaan. Siis ei naispäätoimittaja ja paska ole mikään uusi asia Ylioppilaslehdessä.”

Kekkonen ja minä”Suhteeni Kekkoseen on aika samanlainen kuin muilla ikäisilläni. 60-luvun lopulla syntyneenä olen kerennyt kokemaan sen, että Kek-konen on synonyymi presidentille.

Tietysti historiantutkijana ja 60-luvusta väitelleenä on ollut tie-dossa, millainen kaikkea ohjaava rooli hänellä on ollut. Se on tietysti hämmästyttävintä.

Projektin myötä suhtautuminen ei ole paljoa muuttunut, muutamia uusia juttuja on tullut esiin. Esimer-kiksi se, kuinka hän puuttui yliopis-topolitiikkaan ja ohjaili Akatemiaa haluamakseen.

Jos Kekkonen eläisi, niin hänel-tä pitäisi varmaan kysyä, että tilat-tiinko se nootti, tai kuka sen ratkai-sevan äänen antoi silloin 1956. Voi-

si myös kysyä, mitä mieltä hän on Euroopan yhdentymisestä.

En tiedä, ovatko nuo lopulta ko-vinkaan kiinnostavia kysymyksiä. Historiantutkijan täytyy kuitenkin aina asennoitua niin, että ihmiset ovat oman aikansa tuotteita. Jälki-viisastelu, vaikka voikin olla haus-kaa, ei välttämättä ole kovin hedel-mällistä.”

- 18 -

GallupPyysimme Polhon alumneja piirtämään heidän

poliittisen historian suosikkihenkilönsä.

Teksti Anna Niemi Kuvat Mikko Virta

Jaakko Poikonen: ”Kekkonen on kaikista kovin jätkä, joten piirsin hänet. Kekkonen oli oikea tekijämies.”

Aappo Kähönen: ”Piirsin sarjakuvahahmo Tintin. Tintti on tarkkailija, joka on ollut monessa maailmanpoliittisessa tapahtumassa mukana.”

- 19 -

Aki Reinimäki: ”Tämä tohtorilakkinen hahmo on K.J. Ståhlberg. Piirsin hänet, koska hän oli suomalaisen laillisuusperinteen isä.”

Jari Hanska: ”Piirsin JFK:n, koska en osannut piirtää ensimmäistä vaihtoehtoani. JFK oli idealisti, joka yritti muuttaa maailmaa, mutta realiteetit iskivät vastaan.”

Antti Korhonen: ”Tässä on Keijo Liinamaa. Kuva symboloi hänen hyväntahtoisuuttaan. Hän oli kansakuntaa yhdistävä hahmo, joka hoiti tehtävänsä itseään liikaa korostamatta. Keijon valitettavan lyhyeksi jääneen elämän suuri saavutus oli ensimmäinen tupo-sopimus.”

Milja Fromholtz: ”Peppi on idolini, koska hän on vaikuttanut moneen sukupolveen. Äidittä jäänyt Peppi kasvatti itse itsensä, toimi moraalisesti ja kapinoi normaaliutta vastaan.”

- 20 -

KeSäduuNi BlueS

Teksti Eetu Jokela Kuvat Mikko Virta

Poleemin toimittaja kävi Contact Forum -rekrytointimessuilla

kyselemässä, onko poliittisen historian opiskelijalle kesätöitä tarjolla.

Pitenevien päivien ja rospuuton muka-na saapuu opiskelijan jokakeväinen ahdistus tulevan kesän työpaikasta. Ei ole mikään salaisuus, että polholai-

sen oman alan työpaikat ovat harvassa kuin sian hampaat, ja kilpailu niistä on kovaa. Poliittisen historian opiskelijoiden kesätöistä ei ole tehty tutkimuksia, ja tuorein kaikkia valtiotieteilijöitä koskeva tutkimustieto on vuodelta 2006.

Valtiotieteellisen tiedekunnan opintotoi-miston julkaisemassa selvityksessä ilmeni, et-tä kyselyyn vastanneista vuonna 2001 valmistu-neista maistereista 51 prosentilla kesätyöt eivät lainkaan vastanneet opintoja opiskelun alkuvai-heessa. Opintojen keskivaiheessa kesätyöt ei-vät vastanneet opintoja 32 prosentilla ja opinto-jen loppuvaiheessa 19 prosentilla. Vuonna 2003 valmistuneilla vastaavat luvut olivat 58, 38 ja 22 prosenttia. Opintojensa loppusuoralla oleval-la on siis jo parempi mahdollisuus löytää oman

alansa töitä, vaikkakaan kehitys vertailuvuosien välillä ei ole rohkaisevaa. On silti huolestutta-vaa, että noin viidennes maistereista ei ollut tehnyt opintoihinsa liittyvää kesätyötä. Ei liene kaukaa haettua, että mikäli sama kysymys esi-tettäisiin muutaman vuoden kuluttua keskellä talouskriisiä opiskelleille valtiotieteilijöille, tu-lokset olisivat vielä huonompia.

Töitä rekrytointitapahtumasta?Opiskelijoiden työllistymisen helpottamiseksi järjestetään kevään aikana lukuisia rekrytointi-messuja. Niistä suurimpia on nimenomaan aka-teemisesti koulutetuille tarkoitettu Contact Fo-rum -rekrytointitapahtuma, joka järjestettiin tammikuun lopulla 2013. Tapahtuman tarkoi-tuksena on sen verkkosivujen mukaan ”paran-taa opiskelijoiden mahdollisuuksia tutustua yri-tyksiin, luoda kontakteja ja työllistyä, sekä toi-saalta työnantajien mahdollisuuksia esittäytyä

Reportaasi

- 21 -

- 22 -

Poleemin toimittaja Eetu Jokela kyseli Contact Forum -messuilla töitä laihoin tuloksin.

- 23 -

opiskelijoille”. Lisäksi tapahtuma kertoo ole-vansa poikkitieteellinen ja tarjoavansa jokai-selle jotakin. Voisiko rekrytointimessuista ol-la apua mielenkiintoista kesätyöpaikkaa etsiväl-le polholaiselle?

Ensivaikutelma messuista saa minut aavis-tuksen skeptiseksi. Suurin osa tapahtumaan osallistuvista yrityksistä on Nokian, ABB:n, Fennovoiman ja Ernst & Youngin kaltaisia yhti-öitä, joilla on ennemmin tarvetta Business Ana-lysteille, Junior Consulteille ja automaatioin-sinööreille kuin ahkeralle poliittisesta histo-riasta valmistuneelle valtiotieteiden maisterille. Tapahtuman järjestävän toimikunnan puheen-johtaja Laura Päivisen mukaan työnhakuun kannattaa kuitenkin lähteä ennakkoluulotto-masti.

”Suurilla yrityksillä on tarvetta kaikenlaisil-le työntekijöille, myös yhteiskuntatieteilijöil-le. Rekrytointitapahtumassa kannattaa men-nä rohkeasti puhumaan erilaisille yrityksille ja luomaan kontakteja”, Päivinen sanoo.

Samaa mieltä on myös OP-Pohjolan pisteel-lä päivystänyt henkilöstökehityspäällikkö Sini Jokiniemi:

”OP:n kaltaisesta isosta yrityksestä löytyy kaikki mahdolliset funktiot ja hyvin erilaisia työnkuvia. Tarvitsemme esimerkiksi viestinnän asiantuntijoita.”

Oikeustiedettä opiskelevan Päivisen mukaan Contact Forumin kävijöistä suurin osa on tek-nillisen tai kaupallisen alan opiskelijoita. Poliit-tisen historian opiskelijan ei kuitenkaan tarvit-se pelätä jäävänsä teekkareiden tai kyltereiden jalkoihin, Päivinen sanoo.

”Sellaisiakin tarinoita on, että joku on rekry-toitu, koska on ollut hyvä tyyppi. Persoonalla on työnhaussa väliä, eikä työnantaja katso pelkäs-tään CV:tä tai koulutodistusta”, Päivinen muis-tuttaa.

Vaikka Contact Forum -tapahtuma tunne-taan rekrytointimessuina, harva opiskelija kä-velee ovista ulos varma työpaikka takataskus-saan. Laura Päivinen on kuullut 6–8 tapauk-sesta, joissa opiskelija olisi rekrytoitu suoraan messuilta. Messujen esillepanijat ovat Päivi-sen mukaan kuitenkin olleet tapahtumaan tyy-tyväisiä:

”Yritykset ovat kertoneet solmineensa kon-takteja potentiaalisiin rekrytoitaviin, joihin on otettu yhteyttä messujen jälkeen.”

Taloudellinen epävarmuus vaikuttaaYhä myrskyävä eurokriisi ja epävakaa taloudel-linen tilanne ei voi olla vaikuttamatta kesätöi-den tarjontaan. Muun muassa Suomen lasten ja nuorten säätiö sekä työmarkkinakeskusjärjes-töt ovat haastaneet kampanjoissaan työnantajat tarjoamaan nuorille enemmän ja parempia ke-sätyöpaikkoja. Taloudellinen tilanne on Laura Päivisen mukaan osunut myös Contact Forum -tapahtumaan.

”Tapahtuman kasvu on hidastunut. Yt-neu-vottelut ja rekrytointikiellot ovat estäneet use-an yrityksen osallistumisen messuille”, Päivi-nen kertoo.

”Hiljattain päättyneet yt-neuvottelut vaikut-tavat ehdottomasti kesätyöpaikkoihimme”, vah-vistaa OP-Pohjolan Sini Jokiniemi.

Taloudellinen tilanne ei kuitenkaan näkynyt messuilla mitenkään silmiinpistävästi. Työnha-kuun määrätietoisimmin käyneet opiskelijat ot-tivat rohkeasti kontaktia yritysten edustajiin. Vanha tehdashalli täyttyi rennosta small talkis-ta ja ansioluettelot vaihtoivat käsiä. Energiate-ollisuuden yritysten ja konsulttiyhtiöiden lisäk-si tapahtumasta löytyi myös tyypillisempiä pol-holaisen työllistäjiä. Päätin kysyä muutamalta työnantajalta, löytyisikö heiltä töitä reippaalle polholaiselle.

Rekrytointiassistentti Eeva Minkkinen Helsingin kaupungilta kertoo, että Helsinki työllistää yli 4300 kesätyöntekijää.

”Eniten tarjolla on paikkoja tekniseltä puo-lelta sekä sosiaali- ja terveysalalta”, Minkkinen arvioi. Esimerkkitehtävinä hän mainitsee suun-nittelijan ja sairaanhoitajan. Löytyisikö mitään poliittisen historian opiskelijalle?

”Kaupungin hallintokeskuksesta voi avautua joitain valtiotieteilijälle sopivia paikkoja. Opis-kelijan kannattaa tarkkailla kaupungin rekry-tointisivustoja, sillä paikkoja aukeaa vielä tou-kokuussa”, Minkkinen kehottaa.

Nordea Pankin työnantajamielikuvatiimissä työskentelevä Maria Pasanen oli messuilla te-kemässä Nordeaa tutuksi työnantajana sekä et-simässä kesätyöntekijöitä tulevaksi kesäksi. Pa-sasen mukaan Nordea palkkaa kesäksi 300–400 työntekijää konttoreihin eri puolelle Suomea.

”Paikkoja löytyy konttoreiden asiakaspalve-lusta sekä muista tukitoiminnoista”, Pasanen sa-noo. Hänen mukaansa Nordea ottaa töihin mie-luiten korkeakouluopiskelijoita, mutta muuten koulutustaustaa ei katsota turhan tarkkaan.

”Poliittisen historian opiskelijaa ei varsinaisesti revitty töihin suoraan tapahtumasta.”

”Poliittisen historian opiskelijaa ei varsinaisesti revitty töihin suoraan tapahtumasta.”

- 24 -

”Tärkein kriteerimme on kiinnostus finans-sialaan”, Pasanen toteaa.

Ylitarkastaja Päivi Vaismaa oli valtion mes-suständillä tekemässä tutuksi Seinäjoella sijait-sevaa Maaseutuvirastoa. Vaismaan mukaan ai-nakin Maaseutuvirastossa paikkoja valtiotietei-lijälle avautuu heikommin:

”Lähinnä meillä avautuu paikkoja oikeus-tieteiden sekä maa- ja metsätalousalan korkea-kouluopiskelijoille.”

Polholaisen työelämätaidot tutummiksi!Haastattelukierros työnantajien kanssa ei ollut erityisen rohkaiseva. Poliittisen historian opis-kelijaa ei varsinaisesti revitty töihin suoraan ta-pahtumasta. Täytenä yllätyksenä tämä ei toki tullut, puuttuihan messuilta kokonaan yleinen polholaisen työllistäjä, kolmas sektori.

Suurin osa haastatelluista työnantajien edustajista ei tiennyt, minkälaisia työelämäval-miuksia poliittisen historian opiskelijalla – tai edes yleisemmin yhteiskuntatieteilijällä – yli-päätään on. Helsingin kaupungilta osattiin kyl-lä luetella valtiotieteilijän tyypillisiä tehtäväni-mikkeitä, mutta ei niitä taitoja, joita meiltä löy-tyy: kykyä löytää uusia näkökulmia, hallita suu-ria tietomääriä ja analyyttista ajattelutaitoa. Vikaa löytyy osittain meistä itsestämme – opis-kelijat voisivat hyvin pohtia yhdessä oppiai-neen ja tiedekunnan kanssa sitä, miten polho-laisen työelämätaitojen tunnettavuutta voitai-siin lisätä.

Tapahtumassa vieraillut toisen vuoden pol-holainen Ella Virtanen huomasi myös, ettei polholaisen taitoja tunneta.

”Tuntui siltä, etteivät yritykset tiedä mitä opiskelijat osaavat. Toisaalta me opiskelijat em-me ehkä osaa oikein markkinoida itseämme”, Virtanen pohtii.

”Ehkä vaikkapa kauppis on helpompi brän-dätä yrityksille”, hän jatkaa.

Tapahtuma jätti kylmäksi myös toisen vuo-den polholaisen Johanna Rädyn.

”Käteen ei jäänyt oikein mitään konkreettis-ta. En saanut edes vinkkejä työnhakua varten”, hän kertoo. Räty koki, että tapahtuma sopi eh-kä paremmin kaupallisen alan tai oikeustietei-den opiskelijalle.

”Valtsikalaisuutta tai yhteiskuntatieteilijöi-den osaamista ei oikein tunnettu. Valtion stän-dilläkään ei tiedetty, onko heillä tarjota meille mitään”, Räty jatkaa.

Virtanen on jo luopunut ajatuksesta päästä oman alan kesätöihin:

”Olen kyllä lähetellyt hakemuksia, mutta en usko, että mikään tärppää.”

Uskoa omaan työllistymiseensä ei kuiten-kaan kannata vielä menettää. Kuuluihan tapah-tuman puhujakaartiin Jyri Häkämiehen ja Mi-kael Jungnerin lisäksi työministerin erikois-avustaja, poliittisesta historiasta väitellyt valtio-tieteiden tohtori Pilvi Torsti.

- 25 -

HaJOaaKun valtio

Mali, yksi Länsi-Afrikan rauhallisimmista valtioista, on ajautunut viimeisen kahden vuoden aikana täyteen

kaaokseen. rajavalvonta on käytännössä olematonta, ja kriisi vaikuttaa koko maanosan vakauteen.

Maailmalta

Teksti Ilmar Metsalo Kuvat Magharebia

Tuareg-separatistiteja taisteluvarustuksessa. PKM-kevytkonekivääri on käytössä myös Suomen Puolustusvoimilla.

- 26 -

Elokuussa 2001 ei Afganis-tan sanonut meille juu-ri mitään. Mitätön maa jossain Jumalan selän ta-kana. Sellainen Mali oli

meille vielä vajaa vuosi sitten.Köyhä ja maatalousvaltainen val-

tio Länsi-Afrikassa on niittänyt lä-hinnä positiivista mainetta maail-malla. Vuonna 1991 päättyneen so-tilasdiktatuurin jälkeen Mali ot-ti suuria askelia kohti demokratiaa, ja oikeusvaltiokehitys näytti rehot-tavaa korruptiota lukuun ottamatta valoisalta.

Talouskriisi ja arabikevätMali jakautuu kaupungistunee-seen eteläosaan ja aavikoituvaan harvaan asuttuun pohjoiseen. Saha-ran leviäminen ilmastonmuutoksen myötä vaikeuttaa pohjoisen paimen-tolaisten elinkeinon harjoittamis-ta. Pohjoisosa on kuivien kausien ajan etelän ruokatuotannon varas-sa, minkä myötä hinnat nousevat ja

pohjoisen ostovoima heikkenee. Il-mastonmuutoksen vaikutukset ovat tuntuneet Malissa voimakkaina. Vii-meisen viiden vuoden aikana ruo-kakriisit ovat seuranneet toisiaan ti-heämmin ja kestäneet aikaisemman parin kuukauden sijaan noin puolen vuoden ajan.

Euroopan talouskriisi sekä ara-bikevään ja Nigerian levottomuudet ovat vaikeuttaneet ulkomailla työs-kennelleiden malilaisten toimeen-tuloa. Aikaisemmin yksi ulkomail-la asuva on rahalähetyksin elättänyt seitsemän kotimaassa, mutta heik-ko työllisyystilanne on ajanut monet takaisin Maliin. Voimakkaan väes-tönkasvun ja takaisinmuuton vuoksi työttömien nuorten aikuisten osuus väestöstä on kasvussa.

Malin epävakauden taustat ovat pitkälti taloudellisia: ilmastonmuu-toksen ja maailmanlaajuisen taantu-man luoma työttömyys on aiheutta-nut tyytymättömyyttä koko yhteis-kunnassa.

Konflikti on maanosalle tyypilli-sesti monitahoinen ja osin etnisyy-teen perustuva kriisi. Sotilasvallan-kaappaukset ja sisällissodat eivät valitettavasti ole mantereella poik-keuksellisia. Poikkeuksellisen krii-sistä tekee al-Qaidan vahvistuva ote Sahelin alueella ja militantin isla-min tukialueen potentiaalinen muo-dostuminen aivan Euroopan lähei-syyteen.

TuaregitKriisin ensimmäinen näytös alkoi vähäisen uutisoinnin saattelemana vuoden 2011 loppupuolella.

Sahelin alueella paimentolaisina elävät tuaregit nousivat avoimeen ka-pinaan alkuvuodesta 2012 perustaak-seen Azawadin valtion Malin poh-joisosassa. Laajamittainen kapina on toinen lajiaan viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja sen paine kohdis-tuu ennen kaikkea Maliin, sillä Libya ja Algeria ovat työntäneet tuaregit te-hokkaammin pois alueiltaan.

”Poikkeuksellisen kriisistä tekee al-Qaidan vahvistuva ote Sahelin alueella ja militantin islamin tukialueen potentiaalinen muodostuminen aivan Euroopan läheisyyteen.”

Tuareg-militantit jakavat Pohjois-Malin hallinnan

islamistiryhmien ja al-Qaida-taistelijoiden kanssa.

- 27 -

Uusimman kapinan taustalla on viimeiset kaksi vuotta kestänyt ruo-kakriisi, joka on iskenyt kovaa erityi-sesti paimentolaisten toimeentuloon. Yhtenä laukaisijana toimivat Liby-an sisällissodassa Muammar Gadda-fin palkkasotilaina taistelleet tuare-git, jotka palasivat raskaasti aseistau-tuneina vuoden 2011 lopussa.

Malin puolustuspolitiikka on kyl-män sodan ajan neuvostoliittolaisen tuen loputtua perustunut kriisinhal-lintaan ja sisäiseen turvallisuuteen. Siitä huolimatta noin 7500 taisteli-jan asevoimat eivät kyenneet pitä-mään pinta-alaltaan Ranskan kokois-ta Malin pohjoisosaa hallussa – pit-kälti vahvan hallinnon puuttumisen vuoksi.

SotilasvallankaappausMalin epävakaus nousi otsikoihin maavoimien kapteenin Amadou Sa-nogon syrjäyttäessä presidentin kuu-kautta ennen vaaleja. Syynä oli ase-voimien tyytymättömyys hallinnon

heikkoihin otteisiin tuaregikapinal-listen kukistamisessa. Valta siirtyi varsin pian siviilipresidentille, mutta Sanogon epäillään edelleen johtavan toimintaa kulisseissa, muun muassa asevoimien reformia ohjaamalla.

Entiselle presidentille uskolli-sia joukkoja on siirretty pois avain-paikoilta ja asevoimissa on suoritet-tu jonkinasteisia puhdistuksia. Ilmei-sesti ainakin entisen presidentin hen-kivartiokaartin sotilaita on pakotettu raiskaamaan toinen toisiaan.

IslamistitKriisin pitkittyessä osa tuaregeista on vetänyt takaisin autonomiavaatimuk-siaan ja suostunut neuvottelupöytään laillisen hallinnon kanssa. Samanai-kaisesti alueella on vahvistunut toi-nenkin kapinallistaho: sharia-lakia ajavat islamistiryhmittymät.

Tällä hetkellä Sahelin alueella toi-mii vähintään kolme erillistä islamis-tista ryhmittymää, joista jokainen pyrkii väkivalloin islamistisen hallin-

non perustamiseen Maliin – siitäkin huolimatta, että 90 % maan väestöstä on muslimeita. Al-Qaeda in Islamic Maghreb (AQIM) on toiminut Sahe-lin alueella vajaan kymmenen vuoden ajan. The Movement for Unity and Jihad in West Africa (MUJAO) on ir-tautunut AQIMista, mutta liittoutu-nut sen kanssa myöhemmin uudel-leen. Kolmas ryhmittymä on tuaregi-kapinallisista irtautunut Ansar Dine, joka niin ikään ajaa Azawadin valtion itsenäisyyttä.

Islamistit ovat ottaneet yhteen niin keskenään kuin myös tuaregien kanssa. Sharia-laki on otettu käyt-töön islamistien hallitsemassa Poh-jois-Malissa. Ensimmäiset kivitykset järjestettiin tiettävästi heinäkuussa 2012. Ääri-islamistit ovat hävittäneet mielestään henkilöpalvontaan kan-nustavia suufilaisia pyhäkköjä, kuten esimerkiksi Timbuktun maailmanpe-rintökohteita.

Islamistien eteneminen kohti ete-lää on aiheuttanut suuria pakolaisvir-

- 28 -

toja sekä maan sisällä että naapuri-maihin. Yhteensä kotinsa jättänei-tä oli vuodenvaihteessa vajaat puo-li miljoonaa.

Ranskan interventioMalin hallinto vetosi useasti kan-sainväliseen yhteisöön pyytäen apua islamistikapinallisten etenemisen pysäyttämiseen. YK:n turvallisuus-neuvosto myönsi mandaatin Län-si-Afrikan talousyhteistyöjärjestö ECOWAS:in suunnitelman mukai-selle interventiolle 20. joulukuuta. Vuodenvaihteessa lähes kaksi kol-masosaa maan pinta-alasta oli alis-tettu sharia-lain piiriin. Kaupungis-tunut eteläosa säilyi kuitenkin hei-kon laillisen hallinnon alaisuudessa.

François Hollande totesi viime vuoden lopulla, ettei mikään tapah-tuma saisi Ranskan asevoimia osal-listumaan Malin konfliktiin. Kuiten-kin jo tammikuun 11. päivänä Rans-kan ilmavoimat iskivät kapinalli-sia vastaan Gaossa ja Timbuktussa, minkä jälkeen ranskalaiset joukot ovat vallanneet Malin keskiosan tär-keimpiä kaupunkeja takaisin. Rans-kalaisjoukot otettiin vastaan vapaut-tajina, ja vahvana johtajana debytoi-nut Hollande nauttii suosiosta sekä Ranskassa että Malissa.

Ranska on ilmoittanut pysyvänsä Malissa kunnes ”islamistiset ryhmät eivät enää uhkaa valtiota”. Todel-lisuudessa Hollanden hallinto täh-tää mahdollisimman nopeaan pois-tumiseen Malista. Operaatiolle ei ole annettu kuin neljä kuukautta ai-kaa ja mikäli se ei riitä, jatkamisesta äänestetään Ranskan parlamentis-sa. Suhteellisen vakaassa etelässä on käynnistetty Euroopan unionin kou-lutusmissio EUTM-Mali, jossa kou-lutetaan Malin varsin sekalaisia ase-voimia.

ECOWAS ja Afrikan unioni ovat valmistautuneet kriisinhallintaope-raatioon Malissa. Erityisesti ECO-WAS on profiloitunut aktiivisena

toimijana kriisinhallinnassa, ja yksi sen kolmesta rauhanturvaajakoulus-ta sijaitsee Malissa.

Malin konflikti on kummallekin mahdollisuus näyttää oman organi-saation tehokkuus – tai epäonnistua yhdessä niiden keskeisimmässä teh-tävässä.

Ranskan sotilaallisen ylivoiman ja kansainvälisen kriisinhallintaope-raation rinnalla islamisteilla ei luuli-si olevan mahdollisuuksia. Avoimes-sa taistelussa tämä pitää epäilemät-tä paikkansa – sitä siis lienee turha odottaa islamisteilta. Osaksi yhteis-kuntaa laajalle maa-alueelle hajaan-tuvia terroristeja onkin huomatta-vasti vaikeampi paikantaa. Epäsym-metrisen sodankäynnin hedelmiä on korjattu viimeiset 11 vuotta Afganis-tanissa.

Mitä kauemmin kansainväliset joukot ovat Malin maaperällä, sitä todennäköisemmin se aiheuttaa tyy-tymättömyyttä hallinnon heikkout-ta kohtaan. Nyt Ranska näyttäytyy malilaisille vapauttajana, mutta jo kenties lähitulevaisuudessa entisenä siirtomaaisäntänä, joka pyrkii lisää-mään vaikutusvaltaansa Länsi-Afri-kassa. Tällainen tilanne voi hyvinkin lisätä ääriainesten suosiota.

Tuaregien kapina on viides lajiaan sadan vuoden aikana. Kuvassa tuareg-taistelijoita neuvonpidossa.

”Islamistit ovat ottaneet yhteen niin keskenään kuin myös tuaregien kanssa.”

- 29 -

The Economist povasi tammikuussa Malista uutta Afganistania. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen opettaja, kapteeni Olli Teirilä suhtautuu Ma-lin tulevaisuuteen optimistisemmin.

”Malilla on lähimenneisyytensä vuoksi hyvät edel-lytykset palata niin sanotusti oikeille raiteille.”

Malin kansa ei ole etnisesti yhtä jakautunut kuin Afganistanin heimot. Teirilän mukaan Malissa tilannet-ta ei nähdä epätoivoisena – kansa on edelleen kiin-nostunut demokratiasta. Kaksi vuosikymmentä jollain tasolla toiminut oikeusvaltio eroaa suuresti Talibanin hirmuhallinnosta.

Malilla on periaatteessa hyvät mahdollisuudet rau-haan kansainvälisen yhtei-sön tukemana. Toisin kuin Afganistanissa, länsimaiseen demokratiaan siirtyminen ei olisi malilaisille täysin vieras asia, vaan paluu vuodenta-kaiseen tilanteeseen.

Ehdoton enemmistö vas-tustaa sharia-lakia, eikä ra-dikaali islam ole valtaväes-tön suosiossa. Islamistiset ääriryhmät eivät Talibanin tavoin ole saaneet alistet-tua valtiota omaan hallintaansa, ja niiden vastustami-nen on avointa.

”Myös uskonnollisuus on eri luokkaa kuin Afganis-tanin ja Pakistanin alueella”, toteaa Teirilä.

Entä ne Afganistanin ja Malin yhdistävät tekijät? Molemmat ovat vaikeasti hallittavia perifeerisiä val-tioita, joiden rajavalvonta on varsin puutteellista. Tär-keimmät yhtäläisyydet ovat huumekauppa ja ääri-isla-milainen terrorismi.

Länsi-Afrikka on sekä huume- että ihmiskaupan keskeinen kauttakulkupaikka. Juuri tämän osalta krii-sin vaikutukset Eurooppaan saattavat kasvaa yllättävän suuriksi. Arviolta 80% Eurooppaan saapuvasta kokaii-nista lennätetään Etelä-Amerikasta aluksi Sahelin har-vaanasuttuun erämaahan. Eurooppaan kuljetetaan en-nen kaikkea naisia prostituoiduiksi, lapsikaupan uhrit

päätyvät useimmiten naapurimaihin kaivostyöläisiksi. Huumekauppa on muodostunut rahasammoksi

muun muassa islamistikapinallisille, mutta myös mo-net ei-uskonnolliset rikollisliigat ja jopa asevoimien henkilöstö hyödyntävät poliisikoneiston heikkoutta. Yksi afrikkalaisen yhteiskunnan läpileikkaavan korrup-tion esimerkki on epäily Mauritanian hallinnon sotkeu-tumisesta huumekauppaan.

Radikaali islam ei Sahelin alueella ole suinkaan uu-si ilmiö. Afganistanin sodan alettua myös Pohjois-Afri-kan järjestöjä liittyi al-Qaidan ideologiseen yhteisöön.

Alueen syrjäisyys on mah-dollistanut melko rauhalli-sen toiminnan esimerkik-si koulutusleirien suhteen. Lisäksi al-Qaida on saanut toimia alueella melko rau-hassa ja luonut kattavan tu-kiverkoston. Teirilän mukaan järjestön maine on edelleen valitettavan vetovoimainen nuorison rekrytoinnissa.

malin suurin ongelma on valtion turvallisuuskoneis-ton heikkous. Maan laajuus vaikeuttaa poliisin ja asevoi-

mien toimintaa, vaikka jälkimmäinen onkin yli 20 vuo-den ajan keskittynyt valtion sisäisen turvallisuuden yl-läpitoon. Maakunnissa järjestystä ylläpitävät sisäises-tä turvallisuudesta vastaavan ministeriön alaiset kan-salliskaartit. Sangen sekalainen seurakunta koostuu entisistä sotilaista, mutta ei ole virallisesti osa asevoi-mia tai sen reserviä. Osa kaarteista on järjestäytynyt kodinturvajoukoiksi, osa taas keskittyy huumekaupan pyörittämiseen.

Paluu rauhaan tulee viemään aikaa. Teirilä arvelee asevoimien kykenevän lyömään kapinalliset kaupun-kien läheisyydestä vuoden kuluessa. Hän näkee tuare-gien integroinnin avaintekijänä Pohjois-Malin vakaut-tamisessa: ”Kun he ovat tyytyväisiä omaan liikkumi-seensa sekä asuinalueisiinsa, Malin vakaus on huomat-tavasti tukevammalla pohjalla.”

Malin ja Afganistanin kriiseillä on monia yhtymäkohtia. Maiden vertaaminen ei kuitenkaan huomioi valtioiden lähtökohtaisia eroavaisuuksia.

Uusi Afganistan?

Teksti Ilmar Metsalo

”Osa kaarteista on järjestäytynyt

kodinturvajoukoiksi, osa taas keskittyy

huumekaupan pyörittämiseen.”

Artikkelia varten haastateltu Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen opettaja, Olli Teirilä uskaltaa

olla optimistinen Malin tilanteen suhteen

- 30 -

RAndIA PäIvässä

70Novelli

Teksti ja kuvat Reetta Heiskanen

- 31 -

Maisema on niin kaunis. Hori-sontissa siintävät jylhät vuo-ret, joiden huippuja peittää ohut pilvikerros. Vuorenrin-teitä koristavat silmänkanta-

mattomiin jatkuvat viiniviljelmät. Päivä on ta-vattoman kuuma. Andrew asettelee lierihat-tunsa paremmin ja leyhyttelee viuhkalla ke-vyttä tuulenvirettä kohti kasvojaan. Hän ottaa yhden viinilaseista käteensä ja hengittää hi-taasti sisäänsä huumaavaa aromia. Ah, vuo-den 1978 Bellingham Shiraz. Andrew pyöräyt-tää viiniä lasissa muutaman kerran ennen kuin siemaisee. Hän imaisee aavistuksen verran il-maa suuhunsa hampaiden välistä ja pyörit-telee makua suussaan. Tässä viinissä on pal-jon eroa edelliseen. Maku on pehmeämpi. Sil-lä hetkellä Andrew maistaa elämän keveyden. Kaikki on niin hyvin. Edellinen viini taas oli turhankin karkea. Hieman liian kypsä. Aivan turhan raskas.

Hyvä olo valtaa Andrewn kehon. Hetki tun-tuu merkittävältä.

Seuraava aamu valkenee Etelä-Afrikassa yh-tä kauniina kuin edellinenkin. Jälleen kerran, kuten niin monena aamuna Andrew ihailee Western Capen provinssin vuoria ja kukkuloi-ta. Mikä onni, että hän ymmärsi viisi vuotta sit-ten ostaa viinitilan Stellenboschista. Sillä täältä ne tulevat: Etelä-Afrikan ja maailman parhaat viinit. Ensimmäiset viinit alueella tuotettiin jo vuonna 1659 ja siitä lähtien niitä ovat litkineet

eurooppalaiset kuninkaat ja kuninkaalliset aina Napoleonista Monacon Albertiin asti. Andrew naurahtaa ajatukselle Napoleonista hänen tuot-tamansa valkoviini kädessään. Hupsua.

Andrew nauttii rauhassa aamupalaa valkoi-sen talon verannalla ja ihailee maisemaa. Yht-äkkiä hän ajattelee omaisuuttaan. Nämä viljel-mät, hänen. Tämä talo, hänen. Etelä-Afrikan viidenneksi rikkain mies - hän itse. Onpa on-ni olla Andrew De Villiers. Kotiapulainen Dai-sy tuo aamiaispöytään päivän lehden. Andrew avaa sen hitaasti, nautiskellen. Päivän lehden lukeminen tarkoittaa Andrewlle hetkeä, jolloin hän voi naurahtaa rauhassa muulle maailmalle. Ihmisten kummallisille ongelmille. Ja Etelä-Af-rikan politiikalle. Se, jos mikä on maailman pa-rasta komediaa, hän ajattelee hymy huulillaan.

Päivän uutisotsikko ponnahtaa Andrewn sil-miin. No mitäs helvettiä. Mellakoita - ja vielä niin lähellä De Villiersin viinitilaa.

George kyykistyy hetkeksi maahan polun varteen, viiniviljelmärivistön viereen. Päivä on niin kuuma, että jo puolen tunnin poimimisen jälkeen Georgen vaatteet ovat hiestä läpimärät. Tuntuu vaikealta hengittää. Missään ei ole var-joa. On siis ryömittävä hetkeksi viinipuskan alle ja toivottava, että työnvalvoja ei huomaa.

Siinä istuessaan George miettii, mitä työto-veri eilen illalla kuiskasi hänen korvaansa. Lak-ko alkaa tänään, kahden tunnin päästä. Oli aika marssia viinitilojen omistajia vastaan. George

- 32 -

oli tehnyt työtä kymmenen vuotta, 15-vuotiaas-ta lähtien. Hänen päiväpalkkansa on aina ol-lut sama. 70 randia. Sillä sai päivittäisen leivän, mutta ylimääräistä ei jäänyt. Tuntuu, että Geor-gen kahdella pojalla on aina nälkä. Hän haluaisi antaa heille niin paljon enemmän. Tänään työn-tekijät vaatisivat palkkansa kaksinkertaistamis-ta, vaikka pakolla.

Viimeisen kolmen vuoden ajan työ viiniry-päleiden poimijana on tuntunut Georgesta eri-tyisen rankalta. Olot ovat huonontuneet selväs-ti, taukoja ei saa pitää ja työpäivät ovat pidenty-neet. George uskoo, että asialla saattaa olla te-kemistä uuden omistajan, Andrew De Villiersin kanssa. Tilalla juoruillaan, että hän vaatii viini-tilalta koko ajan parempaa tulosta, vaikka se on jo huippuluokkaa.

George huokaisee ja ryömii esiin viinipus-kan alta. Siinä samassa työnvalvoja seisoo hä-nen edessään. ”Mitäs George oikein laiskotte-lee?” Puukeppi viuhahtaa ilmassa ja osuu Geor-gea kivuliaasti alaselkään. Työnvalvoja hymyi-lee ja kävelee rauhallisesti pois.

Kello lähenee puoltapäivää kun Andrew De Villiers kuulee äänet. Ne tulevat päätieltä. Kuu-lostaa siltä kuin valtava norsulauma rynnisi vii-nitilan ohi. Andrew kävelee kohti tilansa porttia ja näkee lopulta tilanteen. Niitä on monta sataa. Joukosta Andrew tunnistaa muutaman viiniti-lansa työntekijän. Hän huokaa syvään. Pitihän tämä arvata. Työntekijöiden lakko on levinnyt Stellenboschiin asti.

Työntekijät marssivat kohti Stellenboschin keskustaa. Georgesta tuntuu hyvältä. Tällä ker-taa pomojen on pakko suostua heidän ehtoihin-sa. He eivät palaisi viljelmille ilman parempaa palkkaa. Silloin George huomaa poliisin saapu-neen paikalle ja levittäytyvän heidän edessään. Joku viskaa eturivistä kiven kohti heitä. ”Täs-sä, ota George!” ja pian Georgellakin on kivi kä-dessään. Hän viskaa sen raivolla ja huomaa ih-metyksekseen, kuinka se jysähtää keskelle po-liisin otsaa. Mies kaatuu kiven voimasta taakse-päin. George näkee tilanteen kuin hidastettuna. Poliisi raivostuu ja ottaa aseen esiin. Laukaus kuulostaa lopun alulta ja luoti jysähtää eturivis-sä seisovan työntekijän rintaan. Siitä eteenpäin elämä on yhtä kaaosta. Paniikin keskellä Geor-ge muistaa Marikanan kaivoksen ja serkkunsa kuoleman. Historia toistaa itseään. Ei helvetti.

Pimeys on jo laskeutunut De Villiersin viini-viljelmien ylle, mutta Andrew istuu edelleen verannalla. Lasissa on erityistä pinotage-ry-päleestä tehtyä viiniä, joka on ainutlaatuisen paahteinen ja mausteinen. Mutta Andrew ei huomaa. Päivä on ollut aivan mahdoton. Lakko oli paisunut pahemmaksi skandaaliksi kuin ku-kaan osasi edes ajatella. Poliisi oli ampunut 32 työntekijää. Joukossa oli viisi De Villiersin tilal-ta. Andrew oli joutunut lähtemään kaupungin-talolle tunnistamaan uhrit, mutta ei ollut tie-tenkään todella tunnistanut heitä. Kuka nyt tä-nä päivänä todella tietää miltä omat työntekijät näyttävät! Helvetti soikoon. Ja Andrewhan oli

- 33 -

painatusbudjetti tiukoilla?

pyydä tarjous

Tervetuloa käymään tai pyydä tarjous! Picaset Oy picaset@picaset.fiHöyläämötie 18 A, 4. krs www.picaset.fi00380 Helsinki puh. 09 684 1066

Lehdet, kutsut, pääsyLiput, opinnäytetyöt, väitöskirjat, juListeet...

ollut tilalla vasta viisi vuotta. Mutta yhdet kas-vot hän oli tunnistanut. Ne kuuluivat miehelle nimeltä George. Hän oli ollut hyvä työntekijä ja erityisesti edellisen omistajan suosiossa. Mutta Andrewlla ei ollut ollut aikaa tutustua mieheen

sen paremmin. Ahkera heppu, se siitä.Sillä hetkellä Andrew De Villiers kiroaa

Etelä-Afrikan tilanteen syvimpään maan-rakoon. Vielä muutamia vuosia sitten hän oli ollut toiveikas. Etelä-Afrikka oli luoki-teltu BRIC-maiden viidenneksi jäseneksi, talous veti ennennäkemättömällä vauhdil-la ja ihmiset rikastuivat. Hallitus tuntui ole-van asian ytimessä, vaurautta yritettiin jakaa uudella tavalla ja hommaan saada jotain jär-keä. Mutta mikä se oikein oli, jonkinlainen kirous? Joka kerta, kun maa oli pääsemässä jaloilleen, jotain tapahtuu ja loistava tulevai-suus kaatuu omiin poliittisiin selkkauksiinsa.

Andrew De Villiers nappaa punaviinila-sin käteensä ja tuudittautuu tuttuun tuok-suun. Aivoissa on muodostumassa ajatus, mutta hän ei millään haluaisi päästää si-tä esiin. On kuitenkin mahdotonta taistella vastaan. Onkohan se ihan järkevää, että 10 % väestöstä mutustelee hummereita ja juo maailman parhaita punaviinejä päivät pit-

kät, kun samaan aikaan 90 % tienaa vähemmän kuin pitäisi?

Andrew nappaa pöydältä katkaravunpyrstön ja nauttii sen hitaasti. Kylläpäs olikin jo nälkä.

- 34 -

Tohtori Hentilän

opiskelijoiden poleemisiin pulmiin. Oman kysymyksesi poliittisen historian professorinakin tunnetulle Hentilälle voit lähettää osoitteeseen poleemi-2013@helsinki.fi

neuvot

Hei proffa!Haluan vaihtaa pääainetta polhosta tasoon, mutta pelkään verikostoa. Mitä teen?

- Wannabe tasolainen

Etkö tiedä, että maailman suurin intiaanihei-mokin on wannabeet? Salaisesti lähes kaik-ki polholaiset ovat wannabee-tasolaisia. Ve-rikostoa on turha pelätä. Sillä hetkellä, kun asia paljastuu, laajat opiskelijajoukot nosta-vat keskisormensa pystyyn, ja wannabee-ta-solaisia ovat ne, joilla nimetön on kasvanut keskisormea pitemmäksi. Tarkkailepa aika ajoin sormiesi mittoja.

Moi!Pitkään mieltäni on kalvannut kysymys: Jos Aappo Kähönen ja Tauno Saarela tappelisi-vat, kumpi voittaisi?

- Ludvig Borga

Hehän tappelevat koko ajan, etkö ole sitä hoksannut. Tahti on vain niin hidastempoista, että on mahdotonta sanoa, kumpi on voitol-la ja miten kamppailu aikanaan päättyy. Pan-naanko veto pystyyn? Minkä kertoimen annat Aapolle ja minkä Tanelle? Ensimmäinen pal-kinto voisi myös olla yksi Hentilän kirjoittama kirja, toinen kaksi hänen kirjaansa, jne.

Hei, paljonko tienaatte sillä, kun joka vuosi sa-dat poliittiseen historiaan pyrkivät ostavat pääsykoekirjan?

- Poor Man

Kädessäni on kustantajalta (WSOY Pro) saatu tekijänpalkkiolaskelma vuodelta 2012. Käytän selvityksessäni Euroopan komis-sion pyöristettyjä lukuja (VM:n luvuissa on mielestäni vähän liikaa kaunistelua). Suo-men poliittinen historia -teoksen kokonais-myynti vuonna 2012 oli noin 200 kappalet-ta. Tekijänpalkkiota maksetaan 15 prosent-tia kirjan alv-verottomasta hinnasta, joka on noin 30 euroa. Myynnin bruttoarvoksi tulee 6000 euroa, ja se jaettuna kolmeen osaan (kyllähän Nevakiven ja Jussilankin pitää tu-pakkirahansa jostain ansaita) tekee 2000 euroa. Siitä 15 prosentin royalty on 300 eu-roa, joka lasketaan verotettavaksi tulokse-ni. Marginaaliveroprosenttini on noin 50 tu-lojeni ylärajalla, joten käteen jää 150 euroa. Jos ajatellaan, että olen kirjoittanut satasi-vuisen osuuteni kirjaan kymmenessä työ-päivässä, tulee tuntipalkakseni 2 euroa. Tai-dan siirtyä maitotilalliseksi Mouhijärvelle, he kun valittavat tekevänsä työtä kolmella eu-rolla tunnissa.

- 35 -

Mitä Ahti Karjalai-nen sanoi, kun hän astui ulos konees-taan tullessaan vie-railulle Krimille?- Hellou all you kri-minals!

Kekkonen ja Breznev tapasivat. Illan kuluessa Breznev ehdotti:- Kun maidemme väliset suhteet ovat nyt hy-vät, niin eikö raja voitaisi poistaa maidemme väliltä?- Kyllähän se muuten kävisi, mutta taidan olla jo liian vanha niin ison maan presidentiksi.

Huumoria

Kirjoja

Jukka Kortin 800-sivuinen Ylioppi-laslehden vuosisata on varsinainen tii-liskivi. Siihen on tiivistetty 100-vuo-tiaan lehden historia aikakausittain ja teemoittain. Historia on jaettu noin 10–20 vuoden mittaisiin periodeihin, joiden sisältä on poimittu esiin kiin-nostavia teemoja ja tapahtumia.

Kirjan sujuvaa leipätekstiä siivittä-vät tietolaatikot sekä runsas kuvitus, joka koostuu niin valokuvista kuin leh-den jutuista tai siellä julkaistuista il-moituksista. Erityisesti Ylkkärin mai-nosten ja ilmoitusten suuri osuus ku-vituksesta pistää silmään. Se on ym-märrettävää, kun huomioi kirjoittajan

taustan vanhojen tv-mainosten tutkija-na. Mainokset tuovat myös hyvin esil-le ajankuvaa.

Puolitoistakiloista järkälettä ei niin vain kerralla lukaista läpi. Sen sijaan se toimii erinomaisesti hakuteoksena, ja on kirjoitettu niin, että lukemisen voi aloittaa oikeastaan mistä kohtaa tahan-sa. Lopun liitteistä löytyy välttämät-tömien listausten ja tilastojen lisäksi myös mainio artikkeli lehden ulkoasun kehityksestä sadan vuoden aikana. Ky-seessä on ehdottomasti satavuotiaan lehden arvoinen historia.

Liken kustantama pamfletti on yh-dysvaltalaisen The Feminist Pressin ko-koama lärpäke, joka koostuu punkbän-din kolmen naisjäsenen vankilassa kir-joitetuista päiväkirjamerkinnöistä, kir-jeistä ja oikeudenkäynnin asiakirjoista. Sinne tänne pitkin kirjaa on ripoteltu yh-tyeen ”punkrunoja”, muun muassa paha-maineinen Jumalanäiti, häädä Putin.

Huolimatta Pussy Riot -ryhmän luonteesta, feminismiä ei käsitellä pamfletissa juuri ollenkaan. Poliittinen kritiikki koskee yksinomaan kirkon sotkeutumista päiväpolitiikkaan, tar-kemmin patriarkka Kirillin kehotusta äänestää Putinia. Tästähän oli kyse sii-nä kohtalokkaassa 40 sekunnin perfor-manssissakin.

Pamfletin rajaaminen oikeuden-käyntiin on ratkaisuna toimiva. Pus-

sy Riotin poliittiset tavoitteet jäävät ta-ka-alalle, pääosassa on venäläinen oi-keusjärjestelmä. Sitä järjestelmää vas-taan naiset tuntuvat olevan valmiit taistelemaan, vaikka se tarkoittaakin oman elämän vaikeutumista.

Lukijalle piristävää on kolmikon laaja lukeneisuus ja taipumus filosofi-seen pohdintaan. Stalinismi, antiikin ajattelijat, kristinuskon opit ja federaa-tion perustuslaki ovat kirjoittajille tut-tuja teemoja. Siinä missä oikeuden-käynti on kaiken kaikkiaan masentavaa luettavaa, puheenvuorot sisältävät mel-ko nokkeliakin argumentteja. Putinia solvanneita se ei valitettavasti autta-nut, mutta oikeudenkäynti on sentään saanut laajaa kansainvälistä huomiota.

Palstalla tutustutaan poliittishistoriallisesti kiinnostaviin uutuuskirjoihin.

sadan vuoden tiiliskivi

oikeudenkäyntipäiväkirja

Ylioppilaslehden vuosisata, Jukka Kortti, Gaudeamus 2013.

Pussy Riot! Punkrukous vapauden puolesta, Like 2013.

Teksti Mikko Virta

Teksti Ilmar Metsalo

Kuinka Martti Ahtisaari sai rauhan Namimbiaan?- Helposti. Namibiassa oli kaksi hei-moa, jotka tappelivat keskenään. Mara päätti lentää Afrikkaan ja hy-pätä Namibian kohdalla laskuvarjol-la alas. Toinen heimo jäi alle.

- 36 -

Tutkijan levyhylly

suomen tunnetuin fagotisti

Yliopistomme ikiomasta kohudosentista piti tulla muusikko. Radion Sinfoniaorkeste-rin fagotistin alkava ura katkesi asepalveluk-sen aikana löydettyyn Erik Allardtin teok-seen Sosiologia 1. RSO:n solistina soittami-nen keväällä 1990 on Bäckmanille edelleen tärkeimpiä esiintymiskokemuksia.

”Sen jälkeen mikään ei ole jännittänyt.”Konkreettiset levyhyllyt ovat dosentille

pitkälti historiaa: musiikkikokoelmat löyty-vät digitaalisessa muodossa. Johan Bäckman sanoo aina kuunnelleensa monenlaista mu-siikkia. Klassisen musiikin lisäksi myös ve-näläiset trubaduurit iskevät. Jotkut kappa-leet jäävät ”elinikäisiksi ystäviksi”. Bäckman mainitsee Vivaldin fagottikonserton e-mol-lissa, jota on itsekin aikanaan soittanut.

”Siihen tulee aina palanneeksi.” Bäckmania häiritsee niin musiikin kau-

pallisuus kuin tekniikkakeskeisyyskin. ”Varsinkin klassisesta musiikista on tul-

lut eräänlaista urheilukilpailua.” Musiikin kiireetön tulkinta on Bäckma-

nille teknisiä suorituksia tärkeämpää.Igor Stravinskyn Kevätuhri on Bäckma-

nin mielestä ”ihmiskunnan historian nerok-kain sävellys”. Jo nuoruudessaan venäläi-sistä säveltäjistä vaikuttunut dosentti arvioi kiinnostuksensa Venäjää kohtaan johtuvan ”aika paljon” teini-iän musiikkiharrastuk-sesta.

Provosoivana keskustelijana tunnettu Bäckman kertoo kuuntelevansa taistolais-lauluja ennen suomalaisia haastatteluja va-likoiden sopivia repliikkejä vastauksikseen. Bäckmanin ihaileman Matti Rossin sanoit-tama Balladi toveri Viljaselle on dosentin mielestä nerokkain taistolaisballadi.

”Siinähän on Suomen poliittinen historia pähkinänkuoressa.”

Johan Bäckman on tullut tunnetuksi kohua herättäneistä lausunnoistaan Suomen ja Venäjän suhteita koskien. Nuoruudessaan lupaava muusikko on nykyään valtiotieteiden tohtori ja dosentti.

Palstalla tutustutaan poliittisen historian tutkijoiden musiikkimakuun.

Poliittista historiaa sivuaineena lukenut Johan Bäckman valmistautuu suomalaisiin televisiohaastatteluihin kuuntelemalla taistolaislauluja.

johan bäckmanin arkisto

Teksti Ilmar Metsalo

BäCKMANIN VINKIT KEVääN SOITTOLISTOILLE5x1) Venäjän federaation valtiollinen hymni2) Vapaa Venäjä (Slaavittaren jäähyväiset)3) Balladi toveri Viljasesta4) Stravinsky: Kevätuhri5) Vivaldi: Fagottikonsertto e-molli

- 37 -

Mies ja antikvariaattiKirjakaupan ovi käy tiuhaan. Moni vilkuilee ujosti hyllyjen yläreunoja, kunnes Ian Bourgeot tervehtii pöytänsä takaa ja kysyy, kuinka voi ol-la avuksi. Kirjakauppa Arkadia Nervanderinka-dun kulmassa vetää monenlaista väkeä: on turiste-ja rinkka selässä ja muutama selkeästi töölöläinen kanta-asiakas.

Lukuisissa maissa asunut Bourgeot päätyi Suo-meen vuonna 1993. Lapsuuden-kodissaan ranskaa, englantia ja espanjaa puhunut Bourgeot pe-rusti kielikoulun ja opetti muun muassa suomalaisia kansan-edustajia.

Vuonna 2008 Bourgeot aikoi myydä ylimääräisiä kirjojaan pois, mutta ostajaa ei löytynyt. Hän päätyi perustamaan pienen kirjakaupan Töölöön.

”Tämä työ todella sopii minulle, mutta kirjakau-pan perustaminen ei koskaan ollut unelmani.”

Bourgeot alkoi myydä käytettyjä ulkomaalaisia kirjoja maailman siirtyessä lukemaan sähköisessä muodossa.

”Olemme tietoisia siitä, että tämä on hiukan hullua”, hän toteaa.

Arkadiassa järjestetään jos jonkinlaista toimin-taa: runoutta, musiikkia, keskustelutilaisuuksia. Laajasta tapahtumatarjonnasta huolimatta Arkadia

on Bourgeot’n mukaan ensisijaisesti kirjakauppa – ja nimenomaan helsinkiläinen kirjakauppa.

”Haluamme kuitenkin olla vähän erilainen liike”.Viikoittain erilaisia tapahtumia järjestävä putiik-

ki tosiaan erottuu. Vajaan viiden vuoden aikana Ar-kadiassa on järjestetty lähemmäs 700 tapahtumaa. Bourgeot’n mukaan hänellä ei ole tapahtumien jär-jestämistä varten mitään laajaa verkostoa, vaan kon-

taktit syntyvät sattuman kautta. ”He kävelevät sisään, me ru-

pattelemme ja se siitä.”Arkadiassa ollaan sitä mieltä,

että keskustellessa oppii ymmär-tämään toinen toisiaan. Bourgeot kertoo kaupassa puhuneesta afga-nistanilaisesta kenraalista, jonka omakohtaiset kokemukset korrup-tiosta antoivat huomattavasti uuti-

sia ihmiskasvoisemman kuvan maan tilanteesta.Arkadian menestys on jossain määrin yllättänyt,

mutta kirjakaupan pyörittäminen pitää jalat maassa: ”Tämä vie enemmän aikaa kuin voisi kuvitella.”

Taloudellisestikin Arkadian on oltava jatkuvasti vähän varuillaan.

Ian Bourgeot sanoo olevansa ylpeä siitä, että Ar-kadian tapahtumat ovat tuoneet hyvin erilaisia ih-misiä yhteen.

”Puhumattakaan siitä, että jotkut ovat tavanneet toisensa täällä ja menneet naimisiin”, hän naurahtaa.

Ian Bourgeot haastaa polholaiset järjestämään keskustelutilaisuuksia kirjakauppa Arkadiassa.

Kaupungin kasvotPalstalla tutustutaan kiinnostaviin helsinkiläisiin ihmisiin.

Teksti ja kuva Ilmar Metsalo

”Kirjakaupan perustaminen

ei koskaan ollut unelmani.”

- 38 -

Polhon hallituksen vuonna 2013

Arvon lukijat, esittelemme teille

Kuvat Johanna Räty

JOHANNA RäTYPuheenjohtaja

SAILA KURKI2. opintovastaava

ja virkistysvastaava

wILHELmIINA KOIVUNIEmITasa-arvovastaava

EEVI HEIKKINENVarapuheenjohtaja

ja sihteeri

mAIJA YRJäSuhde- ja HOL-vastaava

SAARA HANNIKAINENYmpäristö-

ja urheiluvastaava

SANNA VäYRYNENTaloudenhoitaja

ALEKSI JäRVINENKansainvälisyys- ja ISHA-vastaava

EmmA PUOLAKANAHOKulttuurivastaava

TOPI HOUNI1. opintovastaava

JENNIINA KOTAJOKITyöelämä-

ja alumnivastaava

mERT SOLATiedotus ja it-vastaava

- 39 -

LASKIAINEN12.2.2013ullanlinnanmäellä

Yhiksen fuksit Onni ja Aksu, sekä toisen vuoden opiskelija Eve ja kolmannen vuoden opiskelija Teemu nauttivat poikkitieteellisestä laskiaistunnelmasta Ullanlinnanmäellä.

Perinteinen mäenlaskukilpailu täytti rinteen yleisöstä. Polholaiset

onnistuivat pääsemään eturiviin.

Polhon fuksit Jenniina ja Mert seurasivat mäkikisaa intensiivisesti raikkaassa talvisäässä.

Kuvat Mikko Virta

Läheisessä pusikossa virtsatessa pystyi puiden välistä seuraamaan rinteen tapahtumia.

ALUmNISITSIT 1.2.2013 ALINA-SALISSA

Naiskolmikko esitti ylistyslaulun Yhiksen jalkapallojoukkue Torspolle. Illan kohokohta oli luonnollisesti Polhon laulu UKK.

Tason Liisa Ketolainen teki tuttavuutta alumnien kanssa.

Polhon alumni Minna Kuisma tyhjensi lasinsa pöytäosuuden päättäneen Fuksilaulun aikana.

Jari Hanska näyttelee Eino Leinon juomalaulua.

Kuvat Mikko Virta