POLEEMI2 / 10

Kuvat & taulut: Mikko Virta

Polhon TUTOR-Galleria 2010

Lyydia Aarninsalo

Antti E. P. Lehtinen

Ilari Leskelä

Teemu Antikainen

Poleemi2/2010

35. vuosikerta

Vastaava päätoimittajaEveliina Anteroinen

PäätoimittajatJoonas Ranta

Toivo MartikainenIlari Leskelä

Elina Manninen

Ulkoasu & taittoMikko Virta

Kuvaajat & kuvittajatMikko Virta

Ilari LeskeläTeemu Perhiö

Elina ManninenEveliina Anteroinen

SarjakuvaHanna Marjoranta

Kannen kuvaMikko Virta

PainoPicaset Oy

Painos300 kpl

ISSN1235-4412

Sähköpostipoleemi-2010@helsinki.fi

JulkaisijaPoliittisen historian

opiskelijat Polho ry

Pääkirjoitus EveliinaAnteroinenOpinnoista MikkoVirtaAlumneista JussiVauhkonenVaihtopalsta Riikka-MariaIllmanGradupalsta SannaOravaFunkiksen pohjoinen helmi ToivoMartikainenKonfliktin aika SampoLindgrenOpintouudistuksesta Simo-PekkaHaaga 1918 IlariLeskeläPäihdepolitiikkaa kolikonheitolla JoonasRantaYhis Looks JoonasRanta&MikkoVirtaRauhanturvaajana Kosovossa AnttiE.P.LehtinenPetroskoi suomalaisin silmin ElinaManninenIntia-ilmiö EveliinaAnteroinenTohtorin Lukuvinkki JoniKrekolaSanoja Kauempaa Poleemi1995Puheenjohtajalta ElinaMiettinenAikamatkalla kapinoinnissa HannaMarjoranta

4

5

5

6

7

8

12

13

14

19

20

22

25

30

36

37

38

39

Sisällys

"On omituista, miten kokonainen artikkeli voi syntyä parissa tun-nissa, mutta yhden lauseen tuottamiseen voi mennä useita päiviä." - Eveliina Anteroinen

t

En ole ihminen, joka saisi asioita tapahtumaan tuos-ta vaan. Useimmiten saa-mattomuus kuvaa minua

huomattavasti paremmin. Pääni ei liioin heti aamusta pursua ideoita, joita riennän toteuttamaan tappaval-la tehokkuudella. Aamuinen minä muistuttaa aivotoiminnaltaan lähin-nä zombia. On minullakin kuitenkin henkinen vahvuuteni. Olen erin-omainen haaveilija.

Haaveilu on mielestäni täysin aliarvostettua. ”I have a dream”, al-kaa yksi historian tunnetuimmis-ta puheistakin. No, Martin Luther Kingin tapauksessa ei haave tieten-kään jäänyt pelkäksi haaveeksi. Hän onnistui saamaan väkijoukot ajatus-tensa tueksi. Parhaimmillaan haaveet ovatkin jaettuina, jolloin ne toimivat inspiraation lähteenä.

Omalta osalta tärkein to-teutunut haaveeni liittyy varmasti opintoihini. Kun olin vielä vaahto-sammuttimen korkuinen natiainen, ilmoitin, että minusta tulee isona arkeologi. Vähän vartuttuani tajusin, ettei luiden tonkiminen ehkä olekaan juttuni. Päätin kuitenkin hakeutua historian pariin. Hain Polhoon kah-desti ja tyrin kummallakin kertaa. En kuitenkaan luovuttanut. Toisella kerralla lähetin oikaisupyynnön pää-sykoetuloksistani.

Kesä menikin sitten toivoessa, että se ratkaiseva neljäsosapiste löy-

tyisi jostain vastauksesta. Viikkoa ennen ensimmäistä fuksitapaamista sain puhelun. Siinä kerrottiin, että näin tosiaan oli käynyt. Haaveeni toteutui, ja minusta tuli kuin tulikin Polhon fuksi.

Tuleva kesä antaa paljon eväitä haaveilijalle. Perinteisin kesähaa-ve taitaa olla se kuuluisa kesäkunto. Turha toivo, eihän se sixpäkki yleen-sä näy muualla kuin Koffin puistos-sa kilisevässä muodossa. Toisaalta eihän Kesäksi kuntoon -kampanjaa kai ole tarkoitettukaan onnistumaan. Mielikuva vain innostaa ja valmistaa ihmisen kesään. Onhan se etukäteen mukavampi ajatella itsensä solakka-na rantakissana tai -leijonana kuin viinapöhöttyneenä festarikävijä-nä. Kesällä asiaa ei sitten jaksa enää miettiä sen kummemmin.

Uusi Poleemi antaa toivotta-vasti myös muiden ajatuksille siivet. Lehden luettuaan voi pohdiskella esimerkiksi sitä, miten viikonlop-pua Suomessa vietettäisiin, jos ar-paonni vuonna 1972 olisi ollut toi-nen. Lisäksi unelmoida voi muun muassa Intian rannoista, Pallaksen tunturimaisemista ja rauhanturvaa-jan vastuullisista tehtävistä. Niille, jotka jatkuvasti haaveilevat tyylinsä uudistamisesta, Poleemi tarjoaa pu-keutumisvinkkejä laitoksen omilta tyyliniekoilta. Nautinnollisia ja in-nostavia lukuhetkiä kaikille!

Pääkirjoitus

Eveliina Anteroinen

4 POLEEMI

oPinnoista alumneista

Sitä usein halutaan enemmän kuin saadaan. Joskus sitä taas saa vaik-kei haluaisikaan. Kaikki eivät halua antaa sitä ollenkaan. Usein valite-

taan, ettei se johda mihinkään, vaikka sitä kuinka olisi annettu. Mitä enemmän sitä on, sitä todennäköisemmin se kuitenkin johtaa johonkin. Sanotaan, että siitä pitäisi keskustella enemmän. Siihen liittyy paljon ongelmia. Monesti antaja ja saaja elävät jopa täysin eri maailmoissa. Se on ollut kuuma juttu valtsikassa kauemmin kuin henkilökunta jaksaa edes muistaa.

Kyse on siis palautteesta. Valtsikan opintokokouksissa on viime aikoina nous-sut vahvasti esiin, että opiskelijat haluavat enemmän palautetta. Erityisesti palautetta halutaan kehittää jurakaudelta periytyvän tiedekuntatentti-instituution yhteydessä. Opettajilla taas on kokemusta siitä, että silloin he ovat vaivalla järjestäneet palaute-tilaisuuksia, ei sinne ole kukaan edes tullut paikalle.

Yhteiskuntahistorian osaston histo-rian ensimmäisillä osastokahveilla, jotka tästä eteenpäin muuten ovat historiallista traditiota, esitti professori Matti Peltonen kiinnostavan ajatuksen. Tiedekuntatentti-kuoriin voisi tulla rastitettava kohta: Ha-luan tästä tiedekuntatenttivastauksestani palautetta ja hyväksyn, että en saa tentistä opintopisteitä ennen kuin olen käynyt hen-kilökohtaisesti vastaanottamassa palaut-teen opettajalta.

Ajatus on nerokas. Polhon opintovas-taavana esitän täten, että tämä idea otetaan yhiksen tedareissa kokeilumielessä käyt-töön ensi syksystä lähtien!

Harva asia innostaa keski-ikäisiä pääkirjoitustoimittajia yhtä yksimielisesti säätyyn, su-kupuoleen ja puoluekantaan

katsomatta kuin mahdollisuus päivitellä nuorten asenteita. Päivittelyn aiheita löytyy yleensä varmimmin työelämän aihepiiris-tä. Tänäkin keväänä on arvovaltaisilla pals-toilla kerrottu, että nuoret eivät pidä työtä elämän keskeisenä sisältönä.

Hauskaa väkeä nämä pääkirjoittajat. Heille on turha mennä urputtamaan, että barometrit eivät ehkä kerro mistään su-kupolvesta, vaan tietyn ikävaiheen tavan-omaisista asenteista. Kokemuksesta voin kertoa, että sukupolvesta riippumatta lai-nanlyhennys ja päivähoitomaksu asettavat säännöllisen kuukausipalkan uudenlaiseen valoon.

Pääkirjoituksissa ei myöskään kysytä, miksi nämä työtä aivan erityisesti arvos-tavat aiemmat sukupolvet sitten ovat aina pitäneet mahdollisimman varhaista eläk-keelle jäämistä tavoittelemisen arvoisena. Hyvähän se on vanhuuseläkkeeltä vastata, että kyllä minulle työ on aivan keskeinen osa elämän sisältöä – jonkun muun elämän nimittäin.

Mitä opiskelevan nuoren sitten pitäi-si ajatella työstä? Ehdottaisin, että ei juuri mitään. Opiskelijan kannattaa suunnata energiansa opiskeluun ja kaikenpuoliseen itsensä kehittämiseen. Aina parempi, jos maailmakin paranee siinä samalla.

Jos siis Gallupin haastattelija soittaa teille ja kysyy, arvostatteko työtä, vastatkaa epäröimättä kyllä ja kovasti. Ja aivan erityi-sesti muiden tekemää työtä.

Mikko Virta Jussi Vauhkonen

5POLEEMI

VaihtoPalsta

Miksi päätit lähteä vaihtoon juuri Tukholmaan?Valitsin Ruotsin kahden syyn perus-teella: Ruotsin kieli on erittäin tärkeä ja hyödyllinen urasuunnitelmien kan-nalta, ja Tukholma on aina ollut lähel-lä sydäntä. Mistä opintosi ovat koos­tuneet?Opiskelen Tukholman yliopistos-sa historiaa ja valtio-oppia. Täällä historiaa opiskellaan humanis-tisen tiedekunnan puolella, joskin aihepiirit valitsemillani kursseilla olivat puhtaasti poliittista historiaa.

Miten opinnot eroavat Suomeen verrattuna?Seminaareja on paljon. Kaikilta opiskelijoilta odotetaan aidosti ak-tiivista osallistumista. Tenttikäytän-nöistä häkellyttävin on opiskelijoille säännöissä sallittu tupakkatauko. Sitä ei yhdistetä vessataukoihin, vaan se on oma erillinen taukonsa. Tent-tivastaukset on mahdollista saada korjattuina takaisin, mikäli palauttaa tentin yhteydessä postimerkillä va-rustetun kirjekuoren.

Miten asunto ja muut käytän­nön asiat ovat hoituneet?Löysin yksiön Kungsholmenin Kris-tinebergistä. Korridor-tyyppisessä soluratkaisussa ongelmaksi olisi varmasti muodostunut minä siisteys-intoni kanssa, joten oli parempi hankkia oma erillinen asunto. Asun-

non löytäminen ei ollut helppoa, sillä lähetin varmasti lähemmäs 40 sähkö-postia, ennen kuin tämä asunto osui kohdalle, mutta se oli ehdottomasti vaivan arvoista! Pankkitilin avaami-nen oli myös haasteellista. Jos minul-la olisi ollut tili sellaisessa pankissa, jolla on toimintaa myös Ruotsissa, ei uutta tiliä olisi tarvinnut avata.

Ovatko ruotsalaiset oikeasti niin paljon kauniimpia ja komeampia kuin suomalaiset?Ruotsalaiset ovat valitettavasti suomalaisia kauniimpia ja tyy-likkäämpiä, mutta miehet ehkä liiak-sikin. Täällä miehet siis ovat kauniita, mikä hieman häiritsee silmää. Joten suomalaiset miehet jatkoon!

Kerro joku hassunhauska anekdootti vaihtoosi liittyen!Kerrottakoon vaikka kansankodin pakonomaisesta tarpeesta suojella kansalaisiaan. Täällä varoitetaan kaikesta, huvittavuuteen saakka. Toistaiseksi hupaisin löytö oli puu-ropaketissa, jossa kehotetaan varomaan kuumaa kulhoa puuroa nautittaessa. Varoituksia ei edes viljellä oikeusjuttujen pelossa niin kuin Amerikassa, vaan folkhem-metissä huoli ihmisistä on aito!

Terveisesi Poleemin lukijoille?Hyvää loppukevättä kaikille ja tsemp-piä opiskeluihin! Syksyllä taas näh-dään!

Poleemin vaihtopalsta haastattelee tällä kertaa Polhon kolman-nen vuoden opiskelija Riikka­Maria Illmania, joka lähti vuoden-vaihteessa Tukholman yliopistoon vaihtoon.

Riikka-MaRia illMan

Riikkaa haastatteli Toivo Martikainen.

6 POLEEMI

GraduPalsta

Syyslukukauden Münchenissä vaihtarina viettänyt Sanna on ko-timaahan palattuaan tarttunut lopputyönsä pariin. Poleemi uteli polholaisen gradutilannetta.

Mikä on gradusi aihe?Aihe ei ole ihan perinteisimmästä päästä poliittista historiaa, sillä tarkoitus on tutkia thaihieromalaitok-siin liittyvää prostituutiota Suomes-sa. Aiheesta nousi kohu, kun Hel-singin Sanomat julkaisi pari vuotta sitten jutun, jonka mukaan lähes kaikissa Helsingin thaihieromalai-toksissa kaupiteltiin seksipalveluita. Aihe liittyy läheisesti paitsi pros-tituutiopolitiikkaan myös maahan-muuttopolitiikkaan, ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rajojen poh-dintaan.

Erityisen mielenkiintoista on mielestäni, miten vähän huomiota thaiprostituutioon ja -paritukseen on kiinnitetty, vaikka on ollut aivan ilmeistä, että hieromalaitoksissa tällaista on. Muutoinhan prostituutio-politiikka on ollut polttava aihe esi-merkiksi asiakkuuden kriminalisointia harkittaessa.

Miten päädyit juuri kyseiseen aiheeseen?Tein kandin työn samasta aiheesta, mutta silloin erittelin vain pintapuoli-sesti thaiprostituutiosta Suomessa käytyä keskustelua eri foorumeilla. Nyt olisi tarkoitus tutkia ilmiötä sy-vemmin. Minua ovat koko opiskelu-ajan kiinnostaneet erityisesti naisten asemaan liittyvät kansainväliset ih-misoikeuskysymykset, ja myös poliit-tista kädenvääntöä asiakkuuden kriminalisoinnista oli mielenkiintoista seurata.

Millaisia ovat pääasialliset läht­eesi?Painotus on vielä kovin kesken läh-teiden osalta. Kandissa käytin muun muassa lehtikirjoituksia, eduskunnas-sa käytyä keskustelua sekä asiakkai-den käymiä nettikeskusteluja. Viran-omaisselvitykset ja järjestöpuolen kannanotot aion käydä ainakin läpi, ja riippuen muun aineiston määrästä saatan sisällyttää tutkielmaan myös haastattelumateriaalia.

Oletko saanut ohjausta laitok­selta?Jo kandivaiheessa sain paljon hyviä lukuvinkkejä laitoksella prostituutios-ta väitöskirjaa tekevältä Anne­Maria Marttilalta. Nyt keväällä kokoontuu myös sukupuolentutkimuksen tee-maryhmä, johon olen ajatellut mennä ainakin käymään, vaikka aikataulut menevät hieman päällekkäin.

Mitä gradun jälkeen?Tällä hetkellä valmistuminen suoraan sanottuna hirvittää, sillä minulla ei ole lainkaan omaan alaan liittyvää työkokemusta. Kun apurahalotossa ei napannut, on kauhean vaikeaa päästä edes haastatteluun kiin-nostaviin harjoittelupaikkoihin. Esi-merkiksi ministeriöt palkkaavat lähes poikkeuksetta vain apurahan saanei-ta. Olisin kuitenkin tosi kiinnostunut työstä tasa-arvo- ja ihmisoikeusasioi-den parissa.

Sanna ORava

Sannaa haastatteli Joonas Ranta.

7POLEEMI

pohjoinenFunkiksen

helmi

Teksti Toivo Martikainen

Kuvat Suomen Matkailijayhdistys / Seppo J. Partanen,

Fred Runebergin Pallas-sarja

Länsi-Lappi syntyi matkailu-mielessä vuonna 1922 ava-tun Tornio-Hetta -postilin-jan myötä. Kun matkaan oli

aiemmin kulunut kymmenen päivää, selvisi siitä uuden reitin myötä kol-messa. Pallas löydettiin pohjoisesta käsin ja naisten toimesta, kun Suo-men Naisten Liikuntakasvatusliiton Anna Lehtonen ja Kaarina Kari ihastuivat alueeseen hiihtoretkillään. Alueen potentiaali ja luonnon ainut-laatuisuus huomattiin myös Suomen

Matkailijayhdistyksessä, joka haki ja sai vuonna 1935 valtion takaaman obligaatiolainan hotellin rakentami-seksi Pallakselle.

Aikansa edistynein hotelli

Väinö Vähäkallion piirtämää funkis hotellia alettiin rakentaa Pal-laksen Vatikurun rannalle. Tiilet valettiin paikan päällä. Vähäkallio siirtyi kesken hankkeen Rakennus-hallituksen pääjohtajaksi ja Suomen

matkailijayhdistyksen pääarkkiteh-ti Aulis Hämäläinen vei hankkeen läpi; hotellin sisusti Alvar Aallon huonekaluilla hänen vaimonsa Meri Hämäläinen sekä C. Wolter Sten-bäck.

Muurattu ja rapattu hotelli sopi jylhään tunturimaisemaan hienosti ja oli sähkögeneraattorin, Vatikurun tunturipurosta johdetun veden ja oman leipomon sekä limonaditeh-taan myötä melkein täysin omavarai-nen. Tarvetta omavaraisuudelle selitti

Pallas­Ounastunturin kansallispuistoon valmistui vuonna 1938 edistyksellinen funktionaalista tyy­lisuuntaa edustanut Suomen ensimmäinen tunturihotelli. Hotelli oli ”Euroopan modernein” ja si­jaitsi puurajan yläpuolella tunturissa 506 metrin korkeudella merenpinnasta. Hienon rakennuksen historia jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä se tuhoutui jo vuonna 1944 Lapin sodassa.

Hotellin seurustelutiloja

9POLEEMI

Pallaksen tunturihotellin huone

10 POLEEMI

se, että hotellille johtava tie kyettiin pitämään auki vain kesäisin. Talvi-kaudella kaikki ihmis- ja tavarakulje-tukset hoidettiin porovaljakoilla noin 15 kilometrin päästä Kutunivasta.

7. maaliskuuta 1938 avattuun ho-telliin mahtui kerrallaan 150 yövie-rasta ja siellä oli vuosien 1938–1941 aikana noin 7000 vierasta vuosittain. Laki Pallas-Ounastunturin kansallis-puistosta tuli voimaan hotellin val-mistumisvuonna, ja hotelli jäi kan-sallispuiston sisään.

Sotien aika Pallaksella

Talvisodan aikana Lapin läänin-hallitus työntekijöineen siirrettiin pommitusten alta Rovaniemeltä Pallaksen tunturihotelliin turvaan ja jatkamaan toimintaansa. Venäläisten pommikoneita tähystettiin Taivas-keron huipulta ja hotellin asukkaita oli neuvottu ilmahälytyksen tullessa piiloutumaan valkoisten lakanoiden alle lumiseen tunturiin. Puna-armei-ja yrittikin kerran pommittaa tuntu-rihotellia, mutta venäläiset osuivat

vahingossa Ruotsin puolelle Pajalan kylään.

Jatkosodan aikana tunturihotelli toimi saksalaisten sotilaiden (joista suuri osa oli hiihtotaitonsa vuoksi Itävallasta värvättyjä alppijääkäreitä) lomanviettopaikkana. Yhteensä 31 000 Wehrmachtin sotilasta vierai-li Pallaksella, jossa heitä opetettiin muun muassa hiihtämään. Jatko-sodan aikana saksalaisten sotilaiden lomapaikkoina toimineissa Pohjois-Suomen suuremmissa kaupungeis-sa, mm. Rovaniemellä ja Oulussa, on kerrottu olleen prostituutiota ja ilotalotoimintaa. Tällaisesta toimin-nasta ei ole Pallaksen suhteen tietoa, mutta toimintaa on kuitenkin saatta-nut olla.

Hotelli tuhoutuu

Suomi irtisanoutui yhteistyöstä Sak-san kanssa kesällä 1944 ja 20. vuo-ristoarmeijan komentaja Lothar Rendulicin käskyn mukaan Lappi oli poltettava kokonaisuudessaan sieltä perääntymisen yhteydessä. Poltetun

maan taktiikka koitui myös Pallaksen tunturihotellin kohtaloksi. Lokakuun 26. päivänä 1944 hotelli räjäytettiin paikallisten poromiesten katsellessa räjäytystä kerojen rinteiltä. Nykyisin hotellin entisellä paikalla on koruton alumiinikyltti; vain kesäisin näkyvät perustusten jäännökset sekä muisto-laatta.

Pallakselle päätettiin sodan pää-tyttyä rakentaa uusi hotelli, mutta so-takorvausten ja jälleenrakennuksen myötä Suomen talous oli kovilla ja uudesta rakennuksesta tuli paljon al-kuperäistä vaatimattomampi. Jouko Ylihannun suunnittelema hirsinen tunturihotelli avattiin maaliskuussa 1948, päivälleen kymmenen vuotta ensimmäisen hotellin avautumisen jälkeen. Vuonna 1952 Taivaskeron huipulla, joka on 807 metrin korkeu-dellaan käsivartta lukuun ottamatta Suomen korkein kohta, sytytettiin keskiyön auringonsäteistä olympia-tuli Helsingin olympialaisia varten.

"Hotellin asukkaita oli neuvottu ilmahälytyksen tullessa piiloutu-maan valkoisten lakanoiden alle lumiseen tunturiin."

Lähteet:

Sippola Anna-Liisa & Juha-Pekka Rauhala: Acerbin keinosta Jerisjärven tielle. Pallas-Ounastunturin kansallispuiston historiaa. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 410, Rovaniemi 1992.

Pallaksen Pöllöjen hiihtokoulun johtaja Timo Meurosen haastattelu 4.4.2010.

Suomen matkailu -lehti 2/1938.

11POLEEMI

KonfliKtin aiKa?

Akuliina Saarikoski: ”Suomalainen ylenmääräinen taloudellinen hyvinvointi on oikeudenmukaisuuden kannalta huonosti perusteltavissa. Ehkä olisi vihdoin vaatimusten ja konfliktin aika myös suomalaisten etupihalla?”

Vaikuttaa siis siltä, että Suomessa on ihmisiä, jotka haluavat järjestyksestä ja taloudellisesta vakaudesta eroon. Saari-koski, joka tunnetaan anarkistiradikalistina, ei valitettavasti vie ajatustaan eteenpäin ja kerro seikkaperäisesti, miten hänen tavoitteensa saavutetaan. Ajattelin auttaa tekemällä pienen muistilistan hänelle ja hänen opetuslapsilleen.

Hyvät saarikoskelaiset, seuraamalla ohjeita (ja täydentämällä listaa sellaisella toiminnalla, jonka olen poliittisesti epä-korrektina sensuroinut) saatte halutessanne yhteiskunnan konkurssiin ja hyvällä tuurilla anarkiaan seuraavan kahden-kymmenen vuoden sisällä.

1. Ole laiska. Elä nettipokerilla, sosiaaliturvalla, ulkomailla tehdyllä työllä ja metsän sienillä.

2. Elä opintolainalla ja hanki asuntolaina. Moninaiset tukitoimet tulevat hyvin kal-liiksi valtiolle, ja useiden taloustieteilijöiden mukaan finanssikriisikin on syntynyt vääränlaisista kannustimista.

3. Kuulu ammattiliittoon. Liiton ansiosta palkkataso pysyy niin korkeana, että yrittä-jien ei ole kannattavaa työllistää, ja samalla aiheutat välillisiä kustannuksia valtiolle.

4. Osta huonekalusi, vaatteesi ja kaikki mitä tarvitset kirpputoreilta ja huutokaupois-ta. Valtio ei saa verotuloja kaupoista, eikä syntynyt lisäarvo näy BKT:ssä.

5. Syö EU:n sisällä tuotettuja maataloustuotteita. Vähennät tullituloja, ja lisäksi tuet tehotonta maanviljelyä.

6. Liity puolueen nuorisojärjestön jäseneksi. Puolueet toimivat veronmaksajien ra-hoilla.

7. Tunnista sosiaaliset perusoikeutesi ja unohda, kuka maksaa ne.

8. Lennä Finnairilla ja junaile VR:llä. Valtiollista tehottomuutta kannattaa aina tukea.

9. Älä äänestä ketään. Poliitikot saavat päivitellä nukkumistasi sen sijaan, että keskit-tyisivät olennaisiin asioihin.

10. Älä kuole, koska olet kallis elävänä.

Teksti Sampo Lindgren

12 POLEEMI

Opintouudistuksista

Teksti Simo-Pekka

Hesari kirjoittaa: ”Opetusministeriön työryhmä jätti 18. maaliskuuta raportin, jonka ehdotuksilla pyritään nopeuttamaan koulutukseen siirtymistä ja korkeakouluopintoja muun muassa välivuosia vähentämällä.” Puolelle kansaa kustannettavasta valtion väli-vuodesta olisi hyvä aloittaa.

”Virkkunen korosti myös opinto-ohjauksen tärkeyttä.” On vaikea pysyä perässä. 18-vuo-tiaana ollaan täysi-ikäisiä, muttei osata vastata opiskelusta itse. Silti halutaan huudella porvarien mahdollisuuksien vapauden puolesta?

Lääkkeeksi valtio tarjoaa pakotteita, joilla saataisiin idiootit ruotuun. Ylioppilaat työn-netään äkkiä yliopistoon, sitten töihin. Muutoin on riski, että idiootti pysähtyy ajattele-maan ja toteaa olevansa masentunut, syrjäytynyt tai vain mitään kokematon nyssäkkä. Tutkinto ja työpaikka ovat myös lääkkeitä, joilla valtio saa idiootin luulemaan itseään tärkeäksi.

Sosiaaliturva ajettiin alas. Nyt ihmetellään, mistä näitä kykenemisvammaisia puskee. Ei kuitenkaan korjata syytä vaan ongelma. Miksi? Koska Suomea johtaa kokemusvajaiden kehitysuskovaisten kerho. Keski-ikäisiä poliitikkoja seuratessa on selvää, ettei nuorena tullut saatua, tai koettua muutakaan vastavuoroisuutta. Käteen rapsahti vain talouskas-vua ja illuusio omalla työllä ansaitusta vauraudesta.

Siksi opintoaikoja meille tuputetaan. Halutaan ahkeran kuuliaisia suomalaisia, jotka työllään rikastavat maan, koska niin vanhemmatkin luulevat tehneensä. Sitten keski-ikäisenä voi, kun on millä mällätä tai ei, joko juosta ympäriinsä muna pystyssä tai juoda itsensä hengiltä.

Jos ei ole saanut, antanut, murtunut, murtanut ja ollut tilanteessa, joka vaatii juopotte-lua yksin metsässä, ei pitäisi luulla kykenevänsä määräilemään muita saati tehdä niin. Nyt pitää kokeilla, tarkoittaa se sitten kuuden tai kymmenen vuoden opintoja. Lopuksi runo Vonnegutin Maattomasta miehestä, josta maailmankuvarajoitteiset keski-ikäiset ja itsetunto-ongelmaiset pikkuaikuiset voivat itsetutkiskelun aloittaa:

We are hereon Earth

to fart around.Don't letanybodytell you

any different.

13POLEEMI

HAAGA1918

Teksti & kuvat Ilari Leskelä

Haagassa ammuttiin yli 40 punaista huhtikuussa 1918. Ketkä olivat ampumisen takana ja miksi? Ja miksi itsenäistyvän Viron oikeusministeri haettiin samasta haudasta vuonna 1920?

Saksalainen Itämeren divi-sioona oli noussut maihin Hangossa 3.–5. huhtikuuta ja eteni kenraalimajuri Von

der Goltzin alaisuudessa Leppävaa-raan 11. päivään mennessä. Täällä eteneminen pysähtyi Helsinkiä ym-päröiville venäläisten rakentamille puolustusasemille. Ruotsalaisen kap-teeni S. af Ekströmin sovitteluyri-tyksistä huolimatta päivän kestäneet neuvottelut jäivät tuloksettomiksi ja saksalaiset aloittivat hyökkäyksen Helsinkiin kello 16. Joukot etenivät nykyisen Etelä-Haagan alueelle – sil-loiseen Huopalahteen – iltaan men-nessä ja asettuivat sinne odottamaan hyök käyksen jatkamista seuraavana päivänä itse kaupunkiin.

Punaisten sodanjohto ei ollut antanut minkäänlaisia ohjeita

saksalaisten hyökkäyksen varalta. Itse asiassa koko saksalaisten olemas-saolo oli epäselvää Helsingin punai-sille siihen asti kun nämä ilmestyivät Leppävaaran linnoitusten edustalle. Helsingin punakaartin parhaat osat oli lähetetty Tampereen suunnalle, joten tilanne oli hyvin epätoivoi-nen ja kaupunkia suunniteltiin jo luovutettavaksi. Kuitenkin paikalle ilmaantunut kansanvaltuutettu Ki-vimäki oli onnistunut innostamaan helsinkiläiset vastarintaan ennen pi-kaista paluutaan Viipuriin. Punaiset aloittivat nopeasti joukkojen koko-amisen ja yrittivät organisoida edes jonkinlaista puolustusta kantakau-pungin alueelle. Kaduilla suoritettiin miesten pakkovärväystä ja naisista koottiin miliisijoukkoja miesten va-pauttamiseksi taisteluihin. Helsingin valkokaartin sala-ampujat ja yleinen

epätietoisuus hallitsivat huhtikuun 11. päivää Helsingin kaduilla. Saksa-laiset eivät kohdanneet päivän aikana mitään järjestäytynyttä vastarintaa – esimerkiksi Huopalahdessa oli ollut kaksi miestä vartiossa, mutta nämä olivat piilottaneet kiväärinsä ennen saksalaisten tuloa.

Yö Huopalahdessa oli rauha-ton. Rintamalinjat eivät olleet selvät, ja siviilit yrittivät elää omaa elämään-sä kaiken keskellä. Yksittäiset punai-set häiritsivät laukauksillaan kaup-palaan asettautuneita saksalaisia. Esikunta oli sijoitettu Huopalahden työväenyhdistyksen (nyk. Haagan Ty.) tiloihin, jotka olivat olleet vielä aamulla punaisten hallinnossa.

Seuraavana aamuna alkoi todellinen hyökkäys Helsinkiin ka-

15POLEEMI

Tapahtumat ja tapahtumapai-kat ovat hahmotettavissa niukoista lähteistä. Aamulla saksalaiset löysi-vät Vanhan viertotien varrelta C. T. Wardin kauppapuutarhan kellarista toista sataa henkilöä, jotka ilmaisi-vat rauhantahtonsa valkoista lippua heiluttamalla. Heidän joukossaan on mitä ilmeisimmin ollut punaisia, val-koisia ja pääosin siviilejä. Kuitenkin pian ammuttiin kaksi laukausta ja kaksi saksalaista sotilasta sai surman-sa. Ampujat olivat ilmeisesti kellarin lähistöllä olleita punaisia, jotka luo-puivat kivääreistään ja piiloutuivat muiden sekaan ampumisen jälkeen. Tämän jälkeen saksalaiset ottivat joka kolmannen kellarissa olleen miehen ja lyhyen kuulustelun jälkeen veivät heidät läheisen suon reunalle, jossa miehet ammuttiin. Seuraava-na aamuna valkoiset hoitivat ruu-miit haudattaviksi linnoitustöiden maakuoppaan, joka sijaitsi nykyisen Pohjois-Haagan rautatieaseman ete-läpuolella.

Mikä oli saksalaisten toiminnan taustalla ja oliko se suunniteltua? Koko yö oli ollut vaikea saksalaisil-le Huopalahdessa laukauksineen ja lukkojen takana piileskelevine asuk-kaineen. Myös Huopalahteen saa-puneen Von der Goltzin autoa oli tulitettu. Saksalaisten raportissa ja Hans Leon päiväkirjoissa on lyhyet merkinnät punaisten aktiivisesta et-simisestä ja noin 40:n teloittamisesta. Väinö Tanner oli sattunut myöhem-min ottamaan kyytiinsä saksalaisen upseerin ja puheeksi olivat tulleet esikaupungeissa suoritetut teloituk-set, joista Tanner ei tiennyt mitään. Upseeri oli puolustellut ampumisten tapahtuneen juuri paikallisten vaa-timuksesta. Ilmeisesti punaisia oli haettu myös kotoa valkoisten anta-mien vinkkien perusteella, mutta on epäselvää, kuinka aktiivisesti valkoi-set osallistuivat operaatioon. Huopa-lahden valkokaartin päällikkö muis-

tutaisteluineen. Kuitenkin heti aa-musta saksalaiset pidättivät ja teloit-tivat Huopalahdessa yli 40 punaista. Lähteitä tapahtumasta on niukasti. Parhaimmat aikalaistiedot tarjoa-vat saksalaisen sotilaan, Hans Leon, päiväkirjamerkinnät sekä nimismies Blomqvistin raportti. Kymmenen vuotta myöhemmin haastattelujen pohjalta kirjoitettiin teos Kärsimys-ten tiellä ja Väinö Tanner sivuaa

Huopalahden tapahtumia vuonna 1957 ilmestyneessä kirjassaan Kuin-ka se oikein tapahtui. Tappion kär-sineen osapuolen raskasta taakkaa ruvettiin käsittelemään vasta 60-lu-vulla, ja vuonna 1970, yli 50 vuoden kuluttua, haagalainen Väinö Tapa-nila pyrki luomaan kuvan tapahtu-neesta haastatteluihin nojautuen tut-kimuksessaan, joka on Huopalahden Seurakunnan arkistoissa.

Punaisten hauta

16 POLEEMI

telee, kuinka hänen ei annettu antaa lausuntoa pidätetyistä, vaan saksa-laiset hoitivat kuulustelut lyhyes ti ja kaavamaisesti, ilmeisesti ilman varsi-naista syyllisyyden etsimistä.

Keitä olivat teloitetut? Ilmei-sesti kellarissa oli paljon saksalais-ten edellä vetäytyneitä punaisia ja myös Huopalahdessa majoittuneita linnoitustyöntekijöitä. Useat haaga-laiset muistelevat teloitettuja olleen 46, Hans Leo puhuu 40:stä, kun taas nimismies Blomqvistin virallisek-si tiedoksi merkitty raportti kertoo heitä olleen 45. Saksalaiset antoivat ruumiit huolehdittaviksi Huopalah-den valkokaartille, joka antoi omais-ten hakea vainajansa pois seuraavana

yönä. Kärsimysten tiellä -teoksessa kerrotaan Huopalahdessa teloitetun 17 paikallista punaista, joka saattaa olla omaisten pois hakemien vainaji-en määrä. Kun hauta avattiin vuonna 1920, sieltä löytyi 28 ruumista, jol-loin yhteen laskien 45 olisi toden-näköisesti teloitettujen oikea luku-määrä. Sotasurmaprojekti tuntee 19 alueella surmattua, joista 14 löytyy Huopalahden punakaartin nimiluet-teloista ja on esiintynyt myös ylem-missä työnväenyhdistyksen tehtävis-sä. Muiden vainajien henkilöllisyys jäänee lopullisesti hämärän peittoon.

Ilmeinen syy teloituksille oli saksalaisten halu ottaa alue hallin-taansa ja tehdä paikallisille kerralla

selväksi, kuka nyt saneli järjestyksen. Tapahtumat kertovat yleisen jär-jestyksen hajoamisesta ja tilanteen yleisestä epäselvyydestä: punakaartia ei enää johdettu, mutta saksalaisten määräysvaltaa ei liioin tunnustettu.

Teloitus suoritettiin ny-kyisen Riistavuoren vanhainkodin ja Vihdintien liikenneympyrän väli-maastossa Eliel Saarisen tien vaiheil-la. Heti vuodesta 1918 lähtien pai-kalla oli puinen risti, joka kuitenkin hävitettiin useasti lapualaisvuosien aikana; lopullisesti se katosi Eliel Saa-risen tien rakennustöissä. Punaisten haudan kukkaistutukset häpäistiin myös useasti sotien välisenä aikana, ja paikalle pian pystytetty metrin

Saksalaisten hauta

17POLEEMI

korkuinen kivipaasi kaadettiin sään-nöllisesti. Kiveen on hakattu korut-tomasti vain risti ja vuosiluku 1918. Nykyään hautaa muistetaan säännöl-lisesti kukkatervehdyksin, perintei-sesti kaatuneiden muistopäivänä.

Kaksi punaisten ampumaa saksalaista sotilasta - kersantti Kurt Seibt ja karabineeri (kiväärimies) Arthur Benkert – haudattiin saksa-laisten toimesta kuolinpaikan tuntu-maan, nykyiseen Korppaantien ja La-pinmäentien risteykseen. Näkyvällä paikalla oleva hauta on edelleen ole-massa ja myös sille lasketaan kukkia kaatuneiden muistopäivänä.

Viron tavoitellessa itsenäi-syyttään keväällä 1918 maan hallitus lähetti oikeusministeri Jüri Vilm-

sin johdolla retkikunnan hakemaan maalleen tunnustusta länsivalloilta. Saksalaisten miehityksestä johtuen retkikunta lähti matkaan reellä pääs-täkseen jäätyneen Suomenlahden yli Suomeen, josta tarkoitus oli matkata Ruotsiin. Jäljet kuitenkin katoavat Suomen rannikolle. Useissa epäsel-vissä lähteissä mainitaan retkikun-taan sopivia tuntomerkkejä, joista virolainen tutkimusryhmä rakensi sodan jälkeen seuraavanlaisen tapah-tumakuvion: Virolaiset päättelivät, että Jüri Vilms seurueineen olisi pi-dätetty saksalaisten toimesta, toimi-tettu juuri vallattuun Helsinkiin ja teloitettu Töölön sokeritehtaalla ny-kyisen Oopperatalon paikalla, jossa vankeja käsiteltiin. Sieltä ruumiit oli-si kuskattu samaan hautaan Huopa-lahden punaisten kanssa. Tästä päät-

telyketjusta tuli valtiollista historiaa vuosikymmeniksi.

Virolaisen tutkimusryhmän toiveesta hauta avattiin vuonna 1920. Vaatenäytteiden perusteella tunnis-tettiin Vilms seurueineen, ja heidät toimitettiin valtiollisin juhlallisuuk-sin kotimaan multiin.

Tulkinnassa on oikaistu niin monta mutkaa ja lähteet ovat niin puutteelliset, että on selvempää sa-noa jopa se, ettei Vilms koskaan pää-tynyt edes Helsinkiin. Juuri itsenäis-tyneen maan halu saada sankarinsa kotiin voitti logiikan, ja nyt Vilmsin haudassa Virossa makaa mitä ilmei-simmin kadonneita uusmaalaisia pu-naisia.

Lähteet:

Laura Kolbe & Samu Nyström: Helsinki 1918 – Pääkaupunki ja sota, 2008

Seppo Zetterberg: Jüri Vilmsin kuolema, 2007

Ilkka Leskelä: Oman tiensä tekijät – Haagan työväenyhdistyksen 100-vuotinen historia, 2008

18POLEEMI

Pä i h d e po l i t i i k ka a ko l i ko n h e i to l l a

un huumeiden luvaton käyttö kiellettiin Suomes-sa ensimmäistä kertaa, vanhempasi olivat toden-näköisesti jo syntyneet.

Nimittäin vuonna 1966 sekalainen joukko päihdeaineita todettiin en-simmäistä kertaa asetustasolla kan-sallissosiaaliseksi ongelmaksi. Vastuu käytön valvonnasta siirtyi niin ikään ensimmäistä kertaa rikospoliisille. Ahti Karjalaisen hallituksen vuonna 1970 eduskunnalle antaman alku-peräisen lakiesityksen mukaan itse huumeiden käytöstä ei sen sijaan tu-lisi rangaista. Päihteiden myymisen kriminalisoinnista oltiin kuitenkin virallisella tasolla suhteellisen yksi-mielisiä.

Porvarillisten arvojen puoltajien hätäillessä haluttiin vasemmisto-

enemmistöisten eduskuntien libe-raalista menosta tehdä loppu. Olihan vuosikymmenen henki tuonut keski-oluen elintarvikekauppojen hyllyille vasta vuotta aiemmin. 1970-luvun vaihteen markkinoille oli myös saa-punut uusia paheita, kuten LSD ja kannabis, ja näihin sortumisen ran-kaisemisella viestitettäisiin Suomen nuorisolle, ettei päihteiden käyttö olisi yksinkertaisesti hyväksyttävää. Olkoonkin, että alkoholia ja nikotii-nia sai maitohyllystä.

Talousvaliokunta asettui puoltamaan hallituksen ”käyttölibe-raalia” kantaa, kun taas lakivaliokun-ta oli asiasta eri mieltä. Vuonna 1972 seurasi yksi suomalaisen päihdepoli-tiikan erikoisimmista tapahtumista,

kun pattitilanteessa jouduttiin käy-tön kriminalisoinnin kohtalo ratkai-semaan suuressa valiokunnassa ko-likkoa heittämällä. Arpa puhui tällä kertaa kriminalisoinnin puolesta ja tätä seurannut esitys sai eduskunnan tuen äänin 92 – 80. Oleellista uudessa laissa oli päättäjien näkemys kokei-lunhaluisen nuorison suojelemisesta sekä päihdepolitiikan näkeminen ri-kosoikeudellisena asiana kansanter-veydellisen perspektiivin sijaan.

Kun siis seuraavan kerran valvot öitä suomalaisen päihdepolitiikan epäoikeudenmukaisuutta pohtien, muista, että 40 vuotta sitten maalais-liittolaisen pääministerin hallitus oli kanssasi samaa mieltä.

KTeksti Joonas RantaKuvitus Teemu Perhiö

19POLEEMI

Pauli (56)

“I guess my style is quite unstylish. At work I don’t need to dress like a construction worker but, on the other hand, I don’t need to wear a tie like a finance banker. I used to buy my clothes from Elanto which turned into a Prisma. I can’t remember where the clothes I’m wearing right now are from. They could be from Kannelmäki Prisma. Or Maybe Myyrmanni.”

19 April 2010, Section of Social Science History 23 April 2010, Section of Social Science History

"My jacket is from Germany, the jeans and the shirt are from Ellos. These boots I bought from Boot Factory in mid-90's. My style is practical, comfortable and colorful. I often order my clothes from Ellos but especially skirts I also make by myself."

Ilona (38)

20 POLEEMI

Text Joonas Ranta & Mikko VirtaPhotos Mikko Virta

23 April 2010, Section of Social Science History

"Blue is my favourite color so I mostly buy and wear blue clothes. This pullover shirt is a good example. My style can described saying 'I have never worn a tie'. I don't buy my clothes from any specific store and the brand isn't a big a deal for me."

" I dress like an academic worker does. Luckily a tie isn't obligatory at the department anymore! I own a half a dozen Marimekko shirts which I buy from their friend sales. They email me about good deals. The jacket is from Galeria Kaufhof at Alexan-derplatz in Berlin. The shoes are from Berlin too. I had to buy them a while ago in a hurry because I was running for a bus!"

27 April 2010, Section of Social Science History

Tauno (old) Seppo (62)

21POLEEMI

RauhantuRvaajana

KosovossaTeksti Antti E. P. Lehtinen

Kuvat Puolustusvoimat

Poleemi otti selvää rauhanturvaajan arjesta, joka ei ole pelkästään luotien väistelyä jatkuvan epävarmuuden keskellä. Kokemuksistaan kertoo kah­desti Kosovossa töissä ollut poliittisen historian opiskelija Tapani Holo­painen.

Siviilissä poliisina työskentelevälle Holopaiselle ensimmäinen Ko-sovon keikka tuli eteen yllättäen. ”Minulle soitettiin ja kysyttiin,

kiinnostaisiko mua lähteä kahdeksaksi kuukaudeksi Kosovoon. Vastausaikaa an-nettiin pari tuntia”, muistelee Holopainen, joka päätti tarttua tarjoukseen. Kyseessä oli pesti suomalaisen kenraali Lankisen kuuden miehen vahvuisessa turvamiesryh-mässä vuonna 2004.

Tehtävät Kosovossa olivat kuitenkin kaukana tavallisen rauhanturvaajan arjesta pitäen sisällään enemmänkin shampanjaa ja cocktail-tilaisuuksia kenraalin kiertäessä edustustilaisuudesta toiseen. Lisäksi ken-raalin loma-ajat mahdollistivat omatoimi-sen matkailun Balkanilla, kuten esimerkik-

si päiväreissun Skopjeen.Holopaisen pääpalveluspaikka oli yli-

kansallisessa leirissä, jossa hän sai myös ulkomaalaisia kavereita. ”Olen ollut yh-teydessä ruotsalaisen ryhmän jäseniin, jotka opastivat meitä turvamiesryhmän tehtäviin ennen varsinaisten tehtävien al-kua. Yksi heistä soitteli ja kysyi hommiin Irakiin. Se ei kuitenkaan ollut aivan minun juttuni”, kertoo Holopainen yhteydenpi-dosta tuttaviinsa.

Toistamiseen tien päälle

Toistamiseen Holopainen oli Kosovossa vuonna 2006. Tällä kertaa hän haki rau-hanturvaajaksi normaalin haun kautta. Motiivina toiselle pestille Kosovoon Ho-

22 POLEEMI

lopainen mainitsee ensimmäisen kerran hyvät kokemukset ja sopivan elämäntilan-teen.

Tällä kertaa Holopainen työskenteli parinkymmenen henkilön vahvuisen ko-mentojoukkueen johtajana Pristinan lä-histöllä sijaitsevassa Camp Christinassa. Mitään toimintaelokuvamaista ryminää Holopainen ei päässyt maistelemaan, sillä komentojoukkueen tehtävät olivat pitkälti hallinnollisia.

Toimiminen komentojoukkueessa oli rauhanturvaajan näkökulmasta hieman turhauttavaa, sillä monia joukkueen toi-mialaan kuuluvia tehtäviä oli siirretty pai-kallisille viranomaisille. ”Nyt kävi niin, että innokkaat ja asiansa osaavat rauhanturvaa-jat olivat usein vailla mielekkäitä työtehtä-

viä”, muistelee Holopainen.Vuoden 2006 vaalien yhteydessä levot-

tomuuksia pidettiin mahdollisina, mut-ta nekin sujuivat normaalin arjen tavoin rauhallisesti. ”Kosovon albaaneilla oli jo tällöin tavoitteet itsenäisyydessä, joten vä-kivaltaisuudet eivät kuuluneet heidän in-tresseihinsä”, kommentoi Holopainen.

Kun varsinaista toimintaa oli niukas-ti, palvelusaika kului lähinnä harjoitellen ja aikaa kuluttaen tukikohdan komen-topaikalla. Suosituimmiksi vapaa-ajan viettoviettotavoiksi Holopainen mainit-see urheilun ja ”supailun”, joka tarkoittaa kaikenlaista hauskanpitoa, kuten kiertelyä leirin kaupoissa. Paikallisten kuppiloihin Holopaisella ei ollut intoa mennä, koska sielläkin olisi pitänyt olla sotilaspuvussa.

Taistelupari

23POLEEMI

Sinustako rauhanturvaaja?Rauhanturvaajaksi voi päätyä kahta eri tietä pitkin. Mahdollisuuksina on joko suorittaa varusmiespalvelus Suomen Kan-sainvälisessä Valmiusjoukossa tai hakea tehtävään varusmiespalveluksen jälkeen. Puolustusvoimien edellytykset tehtävään valitsemiseksi kuulostavat haastavilta. Ha-kijoilta edellytetään hyvää fyysistä kuntoa ja terveyttä, luonteen tasapainoa, kykyä sietää henkistä painetta, yhteistoiminta-kykyä, kohtuullista englannin kielen taitoa sekä moitteettomia elämäntapoja.

Rahan vuoksi hommaan ei kanna-ta ryhtyä. ”Rauhanturvaajien palkat ovat ihan mäkkitasoa”, Holopainen toteaa mut-ta lisää kuitenkin päivärahojen kasvattavan

ansioita hieman. Tavallisen jääkärin kuu-kausipalkka rauhanturvaajan vaativissa tehtävissä on 2000 euroa. Toisaalta palve-luspaikalla on mahdollista elää lähes nol-labudjetilla, sillä ruoka, majoitus ja matkat Suomeen kuuluvat ilmaisiin työsuhde-etuihin.

Huolimatta rauhanturvaajan pestin-sä tylsistä puolista Holopainen suosittelee sitä kaikille. ”Rauhanturvaaminen oli mie-letön kokemus, eikä se ole kuin vuosi tai puoli elämästä.” Tietyt asiat on kuitenkin huomioi tava. ”Ennen ulkomaille lähtöä asioiden on oltava kunnossa kotona. Pa-risuhdeasiat eivät selviä toiselta puolelta maailmaa puhelimessa puhumalla”, päättää Holopainen.

"Se hyytyi taas"

24 POLEEMI

Petroskoi

suomalaisin

silminTeksti & kuvat Elina Manninen

25POLEEMI

ossakin kai ymmärryksen rajat tulevat vastaan. Ihmet-telen heitä ja meitä. Pälyilen punastellen petroskoilaisia takapihoja. Samalla mieltäni

hämmentää suomalaisten vallanku-mouksellisten, heimoaatteellisten tai Itä-Karjalan valloittajien itsevar-mojen askelten kaiku.

Kaikki tietävät maailmaa. Petroskoistakin voi sanoa paljon käymättä siellä. En unohda erästä vilpitöntä kysymystä ennen vaihto-ni alkua: ”Lähdetkö tekemään jota-kin humanitaarista työtä?” Havain-tojeni mukaan Petroskoista elää laaja kirjo mielikuvia. Sen kokoa ja sijaintia tuntuu olevan vaikeaa hahmottaa. Ei ihme, että tiedot vaa-tivat päivittämistä, sillä jopa paikan päällä lähes ainoat tarjolla olevat postikortitkin esittävät sumuista kuvaa vuodelta 1988.

Vaihtokaupungissani sekoit-tuvat yhteen tsaristinen tai kom-munistinen komeus ja pystyyn lahoamaan jätetyt talonrähjät. Mo-dernisaation loputtomalla ladulla lipsahdellaan eteenpäin täällä niin kuin koko Venäjällä, joskin kuop-paiset kadut ja haiseva hanavesi harmittavat Petroskoissa kaikkia edelleen. Mutta kyllähän myös Suo-men ihmemaata olisi terveellistä tarkastella muistakin kuin ruusui-sista puolista käsin. Täällä tunne-

taan ansaitusti tasaiset tiemme. Sitä ei kuitenkaan uskota, että naapu-rimaasta löytyy heitäkin, joilla ei mene hyvin.

Venäläisestä näkökulmasta Itä-Karjala tarkoittaa Äänisen itä-rantaa, kun taas suomalaisille Pet-roskoi on Karjalaa itäisimmillään. Vuonna 1703 perustettu Petroskoi, ”Pietarin tehdas”, oli vielä 1900-lu-vun alussa pikkukaupunki. Neuvos-tovallan alla sitä ryhdyttiin kiivaasti kasvattamaan. Tämä Karjalan ta-savallan pääkaupunki on Luoteis-Venäjän poliittinen ja taloudelli-nen keskus. Sen asukasluku kasvoi neuvostoaikana 14-kertaiseksi ollen vuonna 2009 noin 270 100.

Petroskoi on vahvan venäläinen kaupunki. Enimmillään, 1940-lu-vun lopulla, suomea puhuvia asui Petroskoissa jopa 30  000, kun in-keriläisten muutto Karjalaan sal-littiin. Joukoittain suomalaisia muutti pois rajojen avauduttua 1990-luvulla. Vieläkin siellä täällä näkee kulahtaneita kylttejä, kuten ”Ruokatarvikkeita”, mutta kaduilla ei kieltä kuule. Kansallisen teatte-rin suomenkielisessä näytöksessä katsojilla on korvillaan kuulokkeet simultaanitulkkausta varten. Ei ihme, sillä Petroskoin väestöstä oli vuonna 2002 suomalaisia vain 2,8 %. Karjalaisia asustelee täällä pari prosenttiyksikköä enemmän.

J

Otto Ville Kuusinen

26 POLEEMI

Petroskoista käsin voi kurkistella koko Karjalan mennei-syyteen. Neuvostoajan vaikutukses-ta vasta viime vuosina on ilmesty-nyt kattavia venäläisiä tieteellisiä esityksiä Karjalan historiasta.

Suomensukuisten kansojen juuret tukevat Karjalan ja Suomen suhteita pitkänä linjana, kun taas poliittisella saralla on hypitty vilk-kaammin suuntaan jos toiseen. Suomalaisten seikkailuista Karja-lassa voi löytää helpoimmin yhden yhtymäkohdan: kielen. Meitä on tavattu täällä rakentajina ja repiji-nä, vainon alla ja vallan ytimessä. Suomen suuriruhtinaskunnasta Petroskoissa pyörähti Elias Lönn-rot kootakseen Suomen ja Karjalan yhteisen kansalliseepoksen.

Karjalasta tuli tasavalta vuonna 1920. Tasavallan (alussa Karjalan työkommuunin) eri kan-sallisuuksia ja autonomista asemaa tuettiin kenties siksi, että viereinen Suomi olisi myöhemmin helpom-paa liittää neuvostoperheeseen. 1920-luvulta 1930-luvun alkuun kestäneessä kansallisuuspolitiikas-sa vähemmistökansoja huomioitiin edustuksena valtiollisissa elimissä ja kouluopetuksessa.

Venäjästä ja suomesta tehtiin tasavertaiset Karjalan valtiollisina kielinä. Vuonna 1926 Karjalan au-

tonomisen sosialistisen neuvosto-tasavallan (jatkossa ASNT) alueen väestöstä yli 57 % oli venäläisiä ja noin 42 % karjalaisia, vepsäläisiä ja suomalaisia. Vielä tuolloin monet karjalaisista ja vepsäläisistä eivät osanneet venäjää eikä heillä ollut omaa kirjakieltä. Tämän vuoksi suomi nostettiin tärkeään asemaan ja suomalaisista tuli merkittäviä alueen lukutaidon ja uuden intelli-gentsijan kehittäjiä.

Monet suomalaiset saivat vas-tuutehtäviä puoluekoneistossa. Suomalaisista emigranttikommu-nisteista Edvard Gylling saapui vuonna 1920 ja toimi Karjalan ASNT:n kansankomissaarien neu-voston puheenjohtajana.

Ajoittain Karjalan suo-malaistamista tuettiin Neuvostolii-tossa, mutta siitä on myös rangais-tu porvarillisena nationalismina. 1920-luvun lopusta alkaen monet saivat syytteitä muun ohessa karke-asta leniniläisen kansallisuuspolitii-kan vääristelystä. Esimerkiksi Stali-nin vainoihin liitettävät Gyllingin kuoleman yksityiskohdat ovat yhä epäselviä.

Venäläisten osuus väestöstä Karjalassa kasvoi nopeutuvasti. Karjalaiset halusivat opettaa lap-silleen venäjää, joka takasi pääsyn korkeampaan asemaan paremmin kuin suomi. Aiemman suomen kie-

Lenin

27POLEEMI

len aseman sai vuonna 1938 karjala, jonka kirjakielen kehitystyö aloitet-tiin samalla. Vuonna 1940 suomi palasi valtiolliseksi kieleksi. Kuiten-kin kansallisuuskysymykset nousivat vahvasti esille uudestaan vasta Neu-vostoliiton lopun aikoina.

Karjalais-suomalainen SNT kesti vuodesta 1940 vuoteen 1956 saak-ka, jolloin nimi muutettiin Karjalan SNT:ksi. Petroskoin miehityksen ai-kana tasavallan pääkaupunkina toimi Belomorsk. ”Presidenttinä” vuosina 1940–1956 istui Otto Ville Kuusi-nen. Petroskoin yliopisto kantoi jon-kin aikaa Neuvostoliitossa sisäpiirei-hin nousseen Kuusisen nimeä. Hän, jota Suomessa kommunismin krii-seissä niin kovasti kaivattiin, tähyilee

yhä Petroskoissa kivisenä mahtihah-mona itään Äänisen yli.

Varhain aamulla 1.10.1941 Karjalan armeija saapui Petroskoi-hin. Kohta Äänislinnasta muokattiin kaikin voimin suomalaista. Valloit-tajat raahasivat kivisen Leninin pois aukioltaan ja muuttelivat kadunni-miä. He suosivat nimeämisurakas-saan kalevalaisia hahmoja, mutta nyttemmin tienviitoista saa tavailla lähinnä neuvostoajan sankareita.

Jatkosodan ajan suunnitelmissa venäläiset piti lopulta siirtää pois Kar-jalasta. Sukukansat täytyi vapauttaa tulevina Suur-Suomen kansalaisina. Heidät laskettiin ns. ensimmäiseen ryhmään, jolle kuuluivat korkeam-

mat palkat ja parempi terveyden-huolto. Sen sijaan venäläiset ohjattiin keskitys-, siirto- tai työleireille. Moni ei selvinnyt leireiltä hengissä.

Marja-Leena Mikkolan kirjassa Menetetty lapsuus entisiä lapsivan-keja muistelee suomalaismiehityksen aikaa. Heidän mukaansa ruokaa tar-jottiin puutteellisesti ja kuri oli an-karaa. Vangit muistavat tulikuumat pakkosaunat kidutuksena, kun taas sotilashallinto pyrki torjumaan jouk-kotauteja tuolla hygieniatoimenpi-teellä. Vasta ”vapauttajina” tulleiden suomalaisten lähtöpäivänä kesällä 1944 petroskoilaiset juhlivat vapau-tumista.

Aina voi haaveilla enem-

Petroskoin valtionyliopisto. Yliopisto perustettiin Petroskoihin vuonna 1940. Sen väki evakuoitiin jatkosodan aikana. Yli-opisto kantoi jonkin aikaa Otto Ville Kuusisen nimeä. Sen tieteellisestä tuotannosta mainittakoon useimmat käytössä olevat suomalais-venäläiset sanakirjat.

28POLEEMI

mästä. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, etten näe kaikkea, vaikka yritän siristellä Petroskoita joka päivä eri silmin. Viihdyn aavistelemalla histo-riaa. Venäjältä käsin tähysteltynä se saa väistämättä toisenlaisen, jännit-tävän painon. Karjalassa monet suo-malaisten käsitykset itsestä ja muista joutuvat törmäyskurssille.

Historia on kuin vaihtelevasti

huollettu polku petroskoilaisilla liuk-kailla. Sitä kirjoittaessa täytyy hiipiä kieli keskellä suuta. Kärjistäen voi sanoa, että suomalaiset pystyttivät te-hokkaan totalitaristisen järjestelmän Petroskoihin. Siirtoleireistä käytet-tiin ensin itse nimitystä ”keskityslei-rit”. Nyt tämänkaltaiset käsitteet hät-kähdyttävät.

Suomalaiset ovat etsineet Karja-

lasta kotia erilaisille aatteilleen. Ju-listusten argumentit kummastuttavat nykylukijaa. Olisin ehkä vaipunut vallankumous- tai heimomystiik-kaan, jos olisin syntynyt sata vuot-ta aikaisemmin. Toisaalta en arvaa, mikä ideologia meitä ylioppilaita tänään ohjailee. Mihin tähtäämme? Minne piirtelemme rajoja?

Kirjallisuutta:

Представительная власть Карелии: История и современность. ПетроПресс, Petroskoi 2006.

История Карелии с древнейших времен до наших дней. Карелия, Petroskoi 2001.

Marja-Leena Mikkola: Menetetty lapsuus. Suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941-1944. Tammi, Helsinki 2004.

Siirtoleirialue 6 lähellä Олонецкая-katua.

29POLEEMI

lntia-ilmiöTeksti & kuvat Eveliina Anteroinen

Intiasta puhuttaessa todetaan usein, ettei pari viikkoa maassa riitä mihinkään. Väärin! Kaksi pol­holaista matkusti 16 päivässä lähes koko Intian halki. Matkan aikana koettiin sekä kylmyyttä että kuumuutta, armotonta vitutusta mutta toisaalta myös vuoden rennoimpia hetkiä.

Intiassa koet kulttuurisokin. Ky-seessä on ärsyttävä klisee mutta Suomen talvesta Delhin vili-nään saapuvalle myös tosiasia.

Liikenne on kaoottista, ilma sakeaa sumusta, josta on vaikea sanoa, onko se peräisin Himalajan vuoristosta vai johtuuko se saasteista. Lisäksi lentokentän ja juna-asemien lähei-syydellä päivystävät huijarit pyrkivät ottamaan turistin hämmennyksestä kaiken irti tekemällä nimellisiä pal-veluksia, joista hetken kuluttua ovat pyytämässä rahaa.

Lisäksi Delhissä on kylmä. Tal-vella Intian lämpöön matkustanut-ta saattaa Delhissä tervehtiä jopa kotoisa pakkanen. Normaalistikin lämpötila pysyy tähän vuodenaikaan 15 celsiusasteen alapuolella. Delhin kannalta onkin ikävää, että kaupun-ki on usein matkailijan ensikosketus Intiaan. Maassa hiukan pidempään oleskellut osaisi jo välttää huijatuksi

tulemisen ja ottaa irti kaikki ne met-ropolin edut, joita Delhi miljoona-kaupunkina tarjoaa.

Intiassa ei kannata laatia turhan tarkkoja suunnitelmia. Aluk-si luulee menevänsä Goaan, kunnes kuulee, että junat ovat täynnä ja pää-tyykin autolla Jaipuriin, joka on toi-sessa osavaltiossa. Junat eivät kulje aikataulussa. Pohjoisessa junaa voi joutua odottamaan kahdeksankin tuntia, jos alueen sumu yltyy tar-peeksi pahaksi. Lentokenttäkin jou-dutaan toisinaan sulkemaan sumun takia. On myös täysin normaalia, että taksikuski pysähtyy kesken matkaa syömään tai juttelemaan toisen kus-kin kanssa. Toisaalta – kun asian on kerran todennut, yllätyksiin voi suh-tautua stoalaisella tyyneydellä.Intiassa perinteisen kulttuurin ase-ma on vahva. Naiset pukeutuvat yhä

värikkäisiin sareihin, eikä länsimais-ta pukeutumista näe juuri muualla kuin Goan turisteilla. Hindulaisuu-desta johtuen suurin osa ravintolois-ta tarjoaa pelkästään kasvisruokaa. Populaarikulttuurin piirissä Bolly-wood-elokuvilla, intialaisella pop-musiikilla ja paikallisilla saippua-sarjoilla on hallitseva asema, mutta länsimainen vaikutus on nähtävissä. Esimerkiksi intialaiseen elokuvaan saattaa yllättäen ilmaantua itse Syl-vester Stallone antamaan roistoille opetuksen.

Intialaisten suhtautuminen län-simaisuuteen vaikuttaa hiukan ris-tiriitaiselta. Toisaalta omaa maata ihannoidaan. Mies valitsee elokuvan loppuratkaisussa Denise Richard-sin sijasta intialaisen kaunottaren tai palaa Englannissa vuosia asuttu-aan sydämensä kotimaahan, Intiaan. Kuitenkin Bollywood-tähdet ovat vaaleampia ja ulkonäöltään muuten-

32 POLEEMI

kin huomattavasti länsimaisempia kuin intialaiset keskimäärin.

Kulttuurierot aiheuttavat In-tiassa erikoisia ja usein koomisiakin tilanteita. Miehen ja naisen on säädy-töntä kulkea käsi kädessä julkisesti, mutta jos saman tekee kaksi miestä, kyse on ystävyyden osoittamisesta. Niinpä maassa, jossa homoseksuaa-lisuus on edelleen tabu, kadut ovat täynnä käsikkäin käveleviä miespa-reja.

Toinen länsimaisittain ajateltuna nurinkurinen asia on suhtautumi-nen päihteisiin. Alkoholin nautti-minen esimerkiksi junassa saattaa johtaa paikallisten joukkopakoon vaunusta. Kuitenkin tietyissä Intian osavaltiossa on laillista myydä ma-rihuanaa hengellisiin rituaaleihin. Ei ole mitenkään outoa löytää perhera-vintolan ruokalistalta special lassia,

juomaa, joka sisältää marihuanaa ja usein muitakin huumeita.

Intiaan mahtuu todella eri-laisia paikkoja. Delhi on metropoli, josta löytyy kaikille jotain. Delhistä muutama sata kilometriä lounaaseen sijaitseva Jaipur tunnetaan pinkistä arkkitehtuuristaan. Liikenne toimii sielläkin anarkian säännöillä, mutta ilma on raikkaampaa ja huijareita on vähemmän. Kultaisen kolmion kolmannen kaupungin Agran liepeil-tä löytyy Taj Mahal, maailman kau-neimmaksikin tituleerattu rakennus, joka kieltämättä on vaikuttava näky.

Auringonpalvoja jatkaa mat-kaansa Goaan, joka on ehdottomasti Intian länsimaisin osavaltio. Alko-holinmyynti on vapautettu veroista, ravintolat tarjoilevat lihaa ja eng-lantia puhutaan yleisesti. Goassa voi uppoutua lomatunnelmaan. Sama

onnistuu myös aivan eteläisimmässä Intiassa Keralan osavaltiossa.

Trooppinen Kerala hou-kuttelee turisteja enenevässä määrin. Rauhallista rantaelämää kaipaavat suuntaavat Varkalaan, joka on mal-liesimerkki kehittyvästä turistikoh-teesta. Kaupungin ranta-alue on hyvin kaunis ja vetää puoleensa eri-tyisesti reppureissaajia. Ranta onkin täynnä pieniä perhevoimin toimivia majataloja ja ravintoloita. Syrjem-mältä löytyy lähes autioita rantoja, joissa paikalliset kalastajat selvittele-vät verkkojaan.

Mielenkiintoisen lisän Keralaan tekee sen hallintotapa. Osavaltio toteuttaa alueellaan jonkinasteista sosialismia. Muun muassa tervey-denhuolto on käytännössä ilmaista. Graffiteissa sirppi ja vasara on ehdot-tomasti suosituin aihe ja paikallisen

"Alkoholin nauttiminen esimerkiksi junassa saattaa johtaa paikallisten joukkopakoon vaunusta."

33POLEEMI

kommunistipuolue DYFI:n (Demo-cratic Youth Federation of India) Leninin ja Che Guevaran kuvien tähdittämiä vaalimainoksia näkyy jokaisessa kadunkulmassa. Kaupan-käynnin vilkkaudesta päätellen pai-kallinen sosialismi rajoittuu kuiten-kin pitkälti sosiaalihuoltoon.

Kerala kehittyy Goan suuntaan. Esimerkiksi Varkalaan kohoaa jo

luksushotelleja, jotka houkuttelevat alueelle yhä enemmän turisteja. Ke-ralalla kun on tarjota rantojen lisäksi muutakin, esimerkiksi backwaters-alueet. Nämä viidakossa risteilevät kanavaverkostot tarjoavat mahdol-lisuuden tutustua alueen lumoavan kauniiseen luontoon. Hengellisyy-destä kiinnostuneita hokuttanee Äiti Amman päätukikohta. Kaiketi mas-

saturismin leviämisestä pitäisi olla surullinen. On kuitenkin tosiasia, että jokainen reppureissaaja, joka Keralasta hakee elämyksiä, edesaut-taa osaltaan uusien hotellien raken-tamista alueelle. Ja toisaalta, kuka maksaa niille paikallisille kalastajil-le heidän saaliistaan? Matkailijoita ruokkivat ravintolat tietenkin.

Janoinen Lohi opiskeLiJaa LäheLLä. opiskeLiJakortiLLa hintaetuJa tuotteistamme.

34 POLEEMI

ota PÖLHÖ!Pölhön saa hyvin varustetuista Poleemeista.

SINÄ!

Pölhön voi saada myös puistosta tai roskiksesta.

(Pölhö ei ole tauti.)

35POLEEMI

tohtorin lukuVinkki

Joni Krekola

Viha–rakkaus-suhteeni traktoreihin juontaa armeija-aikaan, jonka luistelin lyhyimmällä

palvelusajalla, Santahaminassa huol-totraktorin kuskina. Ihmekös tuo, jos Marina Lewyckan romaanin nimi Traktorien lyhyt historia ukrainak-si (alkuteos 2005, suomennos Vesa Suominen, Sammakko 2006) säväyt-ti, semminkin kun se viittaa myös neuvostoajan pahamaineisiin lyhyi-siin historioihin.

Otsikko ei luvannut liikoja. Lu-kiessani huomasin nauravani ääneen moneen kertaan. Tarinassa ukrai-nalaistaustainen brittinainen, kirjoit-tajan alter ego, kertoo 84-vuotiaan, leskeksi jääneen isänsä myrskyisästä suhteesta 36-vuotiaaseen Valenti-naan, joka saapuu Englantiin parem-man elämän toivossa. Valentina on karikatyyri itänaisista, vetyperoksi-din ja niukan pinkin vetovoimaan luottavista povipommeista, jotka etenevät reilusti reittä pitkin. Tytär seuraa voimattomana vierestä, kun isä solmii avioliiton ja alkaa kuluttaa perintörahoja nuoren vaimonsa oik-kuihin.

Isän intohimona on Valentinan lisäksi traktorien historia, josta hän kirjoittaa tutkimusta. Sen avulla ro-maaniin kirjoittuu Ukrainan neu-vostovuosien kärsimyshistorian kaa-ri. Sen ylväs hahmo on traktori, tuo

1920-luvun Neuvostoliiton koneista-misen symboli. Neukkupropaganda-elokuvien vakiokalustoon kuuluivat Ukrainan silmänkantamattomia vil-javainioita halkoneet traktorikolon-nat. Ja sinne, missä viljakin kasvoi nopeammin, bolševikit onnistuivat aikaansaamaan kansanmurhaksi tul-kittavan nälänhädän.

Traktorien lyhyt historia ukrai-naksi kuvaa riemastuttavalla tavalla vakavia ja ajankohtaisia teemoja. Uk-raina Valentinan hahmossa on yksi niistä vauraan Euroopan porteilla kyttäävistä maista, joiden arvot saat-tavat nenänvartta pitkin tarkasteltu-na vaikuttaa häpeämättömän mate-rialistisilta. Rosa Meriläinen tunnisti ilmiön Albaniassa käydessään ja kiteytti sen oivasti: mitä tuksumpi look (vrt. Johanna Tukiainen) pistää silmään kaduilla, sitä alistetumpi on naisen asema kyseisessä yhteiskun-nassa.

Lewyckan sävyt ovat astetta syn-kempiä seuraavassa romaanissa Muu maa mansikka (Sammakko 2008), joka kertoo EU:n ulkopuolelta tule-vien keikkatyöläisten riistosta Bri-tanniassa. Ja Suomessa, saman Eu-roopan taivaan alla thai-naiset jäävät heitteille parisuhteen kariuduttua ja päätyvät Kallioon myymään palve-luksiaan. Lapin hillasoilla kyykkivien marjanpoimijoiden työehdoista ei huvittaisi tietää yhtään mitään.

36 POLEEMI

sanoja kauemPaa

Palstalla pureudutaan Poleemin menneiden vuosikymmenien viisauksiin.

"Suomenopiskelija! Huvittaako lapsuuden kärsimysten

kostaminen! Hyppää koneeseen ja painele jäykistyneen

kielioppikirjan kanssa 1530-luvun Wittenbergiin! Lyö

suomalaissiirtolaisia päähän ja vaadi pyytämään anteek-

si 15:ssä sijamuodossa! Oppii nyt wanha ja noori! 3995

mk!"

- Heikki Aittokoski, Poleemi 3/1995

"Mutta Keijo Korhonen oli väärässä. Historiantutkijoiden ei pidä tulla niin lähelle nykypäivää, että hirvittää. Siellä on jo valmiiksi tungosta ihan tarpeeksi. Eikä kaikkia edes hirvitä."

- Tuomo Lappalainen, Poleemi 3/1995

"Syksyn teemat olivat sattumat ja jossittelu historiassa, sekä seksi. Viimeksi mainittu, seksin historialle omistettu nume-ro, ei tosin saanut pelkkää kiitosta julkeasta rohkeudestaan." - Vesa Häkkinen, Poleemi 3/1995

"Viisi vuotta sitten, Polhon 25-vuotisjuhlien kynnyksellä, Jari Sinkari haaveili Juhla-Poleemissa tulevaisuuden multi-medialehdestä. Vuoden 2025 Poleemia luettiin cd-levykkeil-tä ja sillä pystyttiin välittämään lähettäjän ajatukset tunteita myöten. Tekstin ja kuvan lisäksi juttujen tehosteina käytet-tiin tunteita, näkyjä ja ääniä. Poleemin lukeminen onnistui mikrotietokoneeseen yhdistetyillä täysmediakuulokkeilla." - Jarno Forssell, Poleemi 3/1995

Kaikki opiskelijat työskelevät jossain vaiheessa opintoja.

Työelämässä on kiemuroita, joista ei aina ota selvää.

Onneksi on asian­tuntijoita, joilta saa apua kaikissa työelämäasioissa.

Olitpa sitten "oman alan töissä" tai et, saat neuvoa, apua ja turvaa liitosta.

Tsekkaa jäsenedut netistä ja liity!

www.sval.fi

1: 2: 3:

37POLEEMI

Puheenjohtajalta

Elina Miettinen

Tällä kertaa ajattelin jutus-tella asiasta, josta saatan jotain tietääkin, nimittäin ainejärjestöaktiivisuudes-

ta ja Polhon tämän vuoden toimin-nasta. Rakas ainejärjestömme Polho vaikuttaa polholaisten asioihin edun-valvonnan ja tapahtumien järjestä-misen kautta. Polhon toimintaan on mahdollista ja myös suotavaa vai-kuttaa. Varmimmin tämä onnistuu kuulumalla Polhon hallitukseen joko virkailijana tai varsinaisena jäsenenä.

Olen itse hallituksessa toista vuot-ta. Viime vuonna vaikutin Polhon kulttuuri- ja tasa-arvoasioihin, tänä vuonna istun puheenjohtajan pallilla. Hallituksessa toimimisen paras puoli on rajattoman vallan ja vaikutusmah-dollisuuksien lisäksi muut hallituslai-set ja virkailijat. Kun kokoonnumme kokouksiin joka toinen viikko ja eri-laisiin tapahtumiin keskimäärin joka kolmas päivä (!), heidän kanssaan on parempi tullakin toimeen.

Toinen hallituksessa olemisen hyvä puoli on se, ettei kärsi tekemisen puutteesta. Ainejärjestö täyttää kyllä kalenterin puolestasi, jos annat sen niin tehdä. Lisäksi hallitustoiminnas-ta voi oppia paljon. Organisointiky-ky, aloitteellisuus ja ryhmätyötaidot eivät voi olla hioutumatta hallitus-vuoden aikana. Ainejärjestöaktiivina on myös mahdollisuus saada nimen-sä Polhon historiaan suurien nimien joukkoon. Polhon hallituksessa ovat

istuneet mm. Alpo Rusi, Jorma Ka-lela sekä monet oppiaineemme tutki-jat professoreista lähtien.

Polholla on tänä vuonna innokas ja varsin kiva hallitus. Hallitukseen kuuluvat lisäkseni Mikko Virta, Lyy-dia Aarninsalo, Veikko Jarmala, Satu Välisalmi, Tuomas Lassinhar-ju, Simo Ortamo, Johanna Sorsa, Hanna Marjoranta, Teemu Antikai-nen, Ilari Leskelä ja Essi Koskinen. Hallituslaisiin ja heidän tehtäviinsä voi perehtyä tarkemmin Polhon net-tisivuilla. Hallituksen tukena toimii lisäksi 11 virkailijaa.

Nykyhallituksella on edes-sään vielä paljon tapahtumien jär-jestämistä ja edunvalvontaa. Eniten työllistävät syksyllä pidettävät Pol-hon 45-vuotisvuosijuhlat. Onneksi vuosijuhlatoimikunta on hallituksen rinnalla järjestämässä tapahtumaa. Vuosijuhlien lisäksi tapahtumakalen-teriin tulee mahtumaan mm. kollega-sitsit, itsarisillis, kulttuuriperinteitä, urheilua, vaihtareita, työelämäeksku-ja ja tasa-arvokyselyä.

Vuoden 2010 lopulla on taas aika valita Polholle uusi hallitus. Suosit-telen hallitukseen hakemista kaikille, niin opintonsa tai jopa hallitusuran-sa jo aloittaneille, kuin myös syksyn 2010 fukseille, jotka saavat oman kappaleensa Poleemin tästä painok-sesta valintakirjeensä mukana.

38POLEEMI